Merkityksellinen matka

uomen Psykoanalyyttinen Yhdis-tys täyttää tänä vuonna viisikym-mentä vuotta. Juhlan kunniaksi kolmen eri sukupolven psykoana-

lyytikkoa pysähtyi miettimään psykoana-lyysia ja sen olemusta.

Historian havinaaPsykoanalyysin historia Suomessa alkaa tamperelaisesta lääkäristä, Yrjö Kulovedes-tä (1887–1943). Kulovesi toimi vähävaraisten lääkärinä, kiinnostui psykoanalyysista, mat-kusti Wieniin, tapasi Freudin ja aloitti oman analyysinsa ja psykoanalyytikoksi koulut-tautumisen. Hän oli Wienin Psykoanalyyt-tisen Yhdistyksen jäsen vuosina 1931–35. Ku-lovesi oli aktiivinen kirjoittaja ja vaikutti paljon psykoanalyysin leviämiseen Suomes-sa. Vuonna 1933 hän kirjoitti Psykoanalyysi-kirjan, joka sai myönteisen vastaanoton. Ku-lovesi oli myös F.E. Sillanpään läheinen ys-tävä, he kommentoivat toistensa kirjallisia tuotoksia aktiivisesti. Psykoanalyysin leviä-misen hyvä alku katkesi valitettavasti het-keksi, koska Kulovesi kuoli 55-vuotiaana en-nättämättä saada seuraajia. Kouluttajapsy-koanalyytikko, psykologi Aira Laine kertoo psykoanalyysin alusta Suomessa:

”50-luvun alussa lähti joukko psykoana-lyysistä kiinnostuneita, kaiken kaikkiaan 12 henkilöä, kouluttautumaan psykoanalyyti-koiksi Ruotsiin ja Sveitsiin. He kaikki pala-

sivat Helsinkiin. Vuonna 1965 alkoi ensim-mäinen psykoanalyytikkokoulutus, johon osallistui kuusi kandidaattia, joista kolmes-ta tuli myöhemmin psykiatrian professo-ri. Pioneerien joukossa olivat muun mu-assa Veikko Tähkä, Pentti Ikonen, Eero Rechardt, Gunvor Vuoristo ja Leena-Maija Jokipaltio”.

Suomen Psykoanalyyttinen Yhdistys pe-rustettiin vuonna 1967. Psykoanalyysin ase-ma vakiintui ja psykodynaaminen ajattelu psykiatriassa voimistui. ”Tosin myös psy-koanalyysin loppumisesta on puhuttu niin kauan kun psykoanalyysi on ollut Suomes-sa”, Laine muistelee. ”Ajattelen syyn piile-vän siinä, että piilotajunnan käsite herättää meissä niin ristiriitaisia tunnelmia. Ihminen ei pidä ajatuksesta, ettei olisi herra omassa talossaan.”

Suomen yhdistyksellä ja Laineella joukon kärjessä on ollut iso vaikutus psykoanalyy-sin leviämiseen Itä-Euroopan maihin. ”Psy-koanalyysi oli kauan kielletty kaikissa kom-munistisissa maissa, mutta tilanne muut-tui Neuvostoliiton hajotessa 1991. Nykyisin psykoanalyytikoita on kaikissa ennen kiel-letyissä maissa”, Laine kertoo.

PuhuttelevaaPsykoanalyytikko, psykiatri Tarja Melartin aloitti erikoistumisen psykiatriaan 90-lu-vulla. ”Silloin oli dynaaminen eetos vie-

lä aika vahva. Ihmisten tarinat kiinnosti-vat, ymmärryksen saaminen oireiden taus-toihin. Lähdin psykiatriaan pitkälti siksi, että tämä ymmärtäminen kiehtoi”, Melar-tin kertoo. Sitten tuli paradigman muutos, psykiatriassa lähdettiin enemmän struktu-roivaan suuntaan, oirediagnoosikeskeisyy-teen. ”Työnohjaan ja koulutan psykiatriaan erikoistuvia lääkäreitä, ja olen huomannut, että jos tämän päivän erikoistuville ei sano, että kuvatkaa vuorovaikutusta ja voitte kertoa anamneesitietojakin, he saattavat tulla pelkän oireluettelon kanssa”, Melar-tin kuvaa lähestymistavan muutosta.

Myös psykologian kentällä psykoana-lyysin asema on siirtynyt keskeltä sivum-malle viimeisten vuosikymmenten aika-na. ”Opiskellessani psykologiaa 2000-lu-vun alussa psykoanalyysistä puhuttiin usein ikään kuin menneenä ilmiönä”, ker-too nuoremman polven psykoanalyytik-ko Katri Ollikainen. Kognitiivinen suunta-us oli akateemisen maailman arvostama, koska siitä on kerätty paljon tutkimusnäyt-töä. Toisaalta Ollikaisen opintoihin kuu-lui myös psykodynaamisen psykoterapi-an opintoja, joita hän opettaa nykyään itse vanhalla psykologian laitoksellaan Turus-sa. ”Opiskelijoiden suhtautuminen on ol-lut kiinnostunutta ja innostunutta”, Olli-kainen kertoo tyytyväisenä. ”Läsnäolon ja vuorovaikutuksen monikerroksellisuuden

S

Psykoanalyysissä olennainen tapahtuu tässä ja nyt.TEKSTI KATRI OLLIKAINEN JA MILLA TAMMINEN / KuvITuS ANNA ALANKO

PSYKOANALYYSI

1918 ( Psykologi 08 / 2017 ) ( Psykologi 08 / 2017 )

tutkiminen ja ymmärtäminen puhuttelee nykyopiskelijoitakin.”

Psykoterapian ja psykososiaalisten hoito-jen kenttä on laajentunut jatkuvasti, ja myös nettiterapioista on tullut arkipäivää. ”Nyky-ään tuntuu välillä, että on illuusio, ettei ih-minen tarvitse hoitosuhdetta, toista ihmis-tä”, Tarja Melartin miettii. ”En vastusta digi-palveluita, mutta ihmisen tarve ja halu oike-aan ihmiskontaktiin täytyy myöntää.”

”Myös aikadimensio pitäisi hyväksyä, pi-täisi nähdä pitkien hoitojen merkitys ja pit-kien tiiviiden hoitojen merkitys. Esimer-kiksi nuorten psykoterapioissa on nyt saa-tu näyttöä, että jos terapia etenkin aluk-si on kaksi kertaa viikossa tapahtuvaa, se on tuloksellisempaa kuin kertaviikkoinen psykoterapia.”

Terapian pituuden merkitys puolestaan riippuu siitä, mitä tavoitellaan. Pitkää hoi-toa tarvitaan silloin, jos tavoitellaan sy-vää rakenteellista muutosta. ”Ihminen on aina omaan tilanteeseensa nähden parhaas-sa mahdollisessa balanssissa”, Melartin ku-vaa. ”Silloin kun tilanne on vaikea, olemi-nen perustuu defenssien toimintaan ja ole-massaoloon. Silloin syvä muutos alkaa näi-den defenssien purkamisesta. Mutta purku-työn jälkeen uusi toimiva ei ole heti siinä. Sitten täytyy lähteä rakentamaan ja opet-telemaan ihan uutta, ja se on valtava työ. Kaikki ne ristiriidat, jotka lähtevät liikkee-seen, kun tällaista tekee, tekee prosessista aikaa vievän. Se vaihe, kun ei ole vielä uut-ta eikä enää vanhaa toimivaa, on kaootti-nen, joskus jopa depressiivinen vaihe, jossa ihminen on välitilassa. Prosessi voi merki-tä isoja muutoksia elämässä kaikilla tasoil-la. Jos hoidon tavoitteet ovat tällaisella ta-solla, en näe, että olisi minkäänlaista kei-noa nopeuttaa sen kestoa. Tällaisissa pro-sesseissa ajattelisin, että analyysi on todella kustannushyötytehokasta.”

Melartin miettii psykoterapiakentän tu-levaisuutta: ”Toivon, ettei Kela-terapioiden järjestämisvastuu siirry taholle, joka kapeut-taisi terapiatarjontaa. Suomessa on upe-aa, että on monia terapiasuuntauksia. Jos tämän laaja-alaisuuden arvoa ei ymmärre-tä, näen riskin, että kenttä lähtee yksipuo-listumaan. Vastakkainasettelu ja kilpailu eri suuntausten välillä on ylipäänsä turhaa. En-

sinnäkin meitä kaikkia tarvitaan – joistain mielenterveydenongelmista kärsii noin rei-lu neljännes väestöstä. Analyytikoita ja psy-koterapeutteja on keskenään hyvin erilaisia. On tärkeää, että kun tekee terapiaa, pitää olla itsensä näköinen olo. Myös apua hake-vat ihmiset ovat keskenään erilaisia. On ih-misiä, joilla on motivaatio tietyn kapean on-gelman suhteen. Yleensäkin ihmiset aset-tuvat hyvin eri tavoin vuorovaikutukseen, mentalisaatiokyky on erilaista, affektiensää-telykyky, valmius työskennellä, motivaatio. Kaikille on kuitenkin hyvä löytyä vaihtoeh-to psykoterapian kentästä”.

Miksi juuri psykoanalyysi?Aira Laine kertoo kiinnostuneensa psyko-analyysista jo lukiossa. Oma psykoanalyy-si oli merkittävä ja tarpeellinen muun mu-assa varhaisen menetyksen vuoksi. ”Vaikka olisi koulutuksessa, psykoanalyysiin hakeu-tuminen on aina henkilökohtaisista syis-tä johtuvaa”, Laine miettii. ”Psykoanalyy-tikkona toimiminen on ollut ja on edelleen hyvin antoisaa ja monipuolista työtä.” Lai-ne kertoo, että hän on saanut perintönään lapsuuden perheestään uskon siihen, että ”puhumalla asiat selviävät”. Tätä oppia hän on jakanut ja jatkanut läpi elämänsä monin tavoin.

Tarja Melartin pohtii psykoanalyysiva-lintaansa: ”Päädyin psykoanalyytikoksi en-nen kaikkea oman henkilökohtaisen hoito-historian takia, joka on ollut dynaaminen. Omassa terapiassa olen saanut hyvin paljon transferenssin ymmärtämisen kautta. Kun tulin äidiksi, lähdin syventämään tätä ym-märrystä aloittamalla psykoanalyysin. Hain samaan aikaan sekä psykoanalyytikko- että kognitiviiseen koulutukseen. Pääsin mo-lempiin ja valitsin psykoanalyysin. Kogni-tiivisen suuntauksen vahva tutkimusnäyttö kiehtoo tutkijaa minussa, mutta oma koti-ni on vahvasti relationaalisessa psykodynaa-misessa, psykoanalyyttisessä ajattelussa. In-tensiivisyys ja pitkät syvät muutosprosessit puhuttelevat minua”.

Melartin on kuitenkin kaivannut myös uusia lähestymistapoja esimerkiksi persoo-nallisuushäiriöisten potilaiden hoitoon, ja on siksi tällä hetkellä kognitiivisen psyko-terapian koulutuksessa. ”Kognitiivisessa te-

rapiassa käytettävät konkreettiset mene-telmät voivat olla hyvin turvallisia, eten-kin jos sisäinen maailma on konkreettinen, tai jos potilas esimerkiksi kaipaa nopeam-paa ahdistusoireiden lievittymistä. En täl-lä tarkoita, etteikö kognitiivinen terapia eri suuntauksineen tarjoaisi pohjaa myös pit-kille muutosprosesseille. Voimme toimia luovasti ja monella tavalla, mutta aina pitää miettiä ja tietää, mitä tekee ja miksi. Kog-nitiivisen terapian näen omalla kohdalla-ni siinä hyvänä, että olen sen kautta saanut tilaa luovuudelle ja oman näköisyydelle te-rapeuttina. Terapian perimmäinen tarkoi-tus on aina palvella tietoisemmaksi tulemis-ta omista asioista, eli lisätä havaintakykyä. Eli edelleen minulle hoitojen ydin on sama, mutta sinne voi päästä montaa eri reittiä”, Melartin summaa.

Katri Ollikainen pohtii omaa valintaan-sa: ”Psykodynaaminen ihmiskuva kiehtoo ja vakuuttaa. Näkemys ihmismielen raken-tumisesta tietoisten ja tiedostamattomi-en tunteiden, halujen, viettien, ja toisaal-ta itsen sisältä tulevien vaatimusten, rajojen asettelun ja ankaruuden välisten jännittei-den muodostamasta dynaamisesta ja jatku-vasta liikkeestä sopii kokemukseeni sekä it-sestäni ja omasta mielestäni että havaintoi-hini muista ihmisistä. Oma ja toisten mielet ovat kuin pieniä universumeja, niiden tut-kiminen on loputtoman kiehtovaa ja siihen käytetty aika tuntuu arvokkaalta. Nimen-omaan psykoanalyytikkokoulutukseen ha-keuduin siksi, että tämä koulutus antaa val-miudet ja pätevyyden neljään erityyppiseen työotteeseen: psykoanalyysiin, psykodynaa-miseen psykoterapiaan, psykoterapiakou-lutusten kouluttajaksi ja psykoterapeuttien työnohjaajaksi”.

Humaanius, tinkimättömyys“Analyysi auttaa tuntemaan itsensä, löytä-mään tiedostamattoman suuren osuuden ihmisen elämässä ja aikaisempien kokemus-ten merkittävän vaikutuksen nykypäivässä. Suhde analyytikkoon on kivijalka analyyt-tisessä prosessissa”, Aira Laine kiteyttää aja-tuksiaan siitä, mikä psykoanalyysissa auttaa.

Samoilla linjoilla ovat toisetkin. ”Psy-koanalyysin ei tietämisen -eetos on todella tärkeä, ja äärimmäisen sensitiivinen läsnä-

Psykoanalyysi on intensiivistä psykoterapeuttista hoitoa, jossa käydään neljä kertaa viikossa ja analysoitava makaa useimmiten

sohvalla. Psykoanalyytikkokoulutus kestää viisi vuotta.

olo. Kuuntelu, havaintojen tekeminen. Liik-kuminen niin, että on tilaa kuunnella omaa ja analysoitavan mieltä, se on intensiivistä läsnäoloa. Ei tietämisellä tarkoitan tietyn-laista nöyryyttä siinä, että avautuu joka het-ki sille, mitä juuri siinä tapahtuu uteliaana ja kiinnostuneena. Läsnä olevassa kuunte-lemisessa potilaan kanssa ei ole omia teori-oita ja hypoteeseja. Ne ovat olemassa sitten tunnin ulkopuolella, jos miettii metatasoa”, kuvailee Tarja Melartin.

”Ei ole mitään tässä hetkessä olevaa, mis-sä ei olisi mieltä. Psykoanalyysissa transfe-renssi ja sen tutkiminen tuovat tunteet ja kokemuksellisuuden elävästi läsnä olevik-si. Prosessista tulee nykyhetken todellisuut-ta, ja sitä pystytään yhdessä katsomaan ja kokemaan. Ei välttämättä ole oleellista, että potilas muistaa anamneesiaan. Kaikki olen-nainen toistuu nykyhetkessä. Analyysi on mitä suurimmassa määrin nykyhetken ym-märtämistä ja sen kautta yhteyden saamista itseen”, Melartin toteaa.

Ollikainen määrittelee psykoanalyy-sin olemusta näin: ”Minulle psykoanalyy-sin ydintä ovat siinä näkemäni äärimmäi-nen humaanius ja toisaalta tinkimättömyys, tavallaan usko kovan työn tekemiseen. En-simmäisellä tarkoitan sitä, miten tosissaan

ollaan ajatuksen kanssa siitä, että hoito ra-kentuu potilaan mielen yhteiselle avoimel-le kuuntelemiselle, ja että kaikki mikä liik-kuu mielessä, on tavallaan tärkeää ja arvo-kasta. Vaikka pitkä kesto ei ole psykoanalyy-sin itseisarvo – ja analyysinkin pitää joskus päättyä – pidän kuitenkin ajatuksesta, että hoito-otteen tavoitteena ei edes ole käyte-tyn ajan minimointi. Se on oikeastaan aika vallankumouksellista. ”Sinulla on kaikki se aika mitä tarvitset” on ajatuksena minulle kaunis ja puhutteleva. Tinkimättömyydel-lä tarkoitan sitä, että psykoanalyysissä elää voimakkaana työskentelyn tarpeellisuu-den ajatus; psyykkinen prosessointi on vä-lillä kovaakin työtä, se on hidasta ja voi olla turhauttavaa. Mutta että tämä työskentely on myös vaivan arvoista, sen avulla pääsee ainutlaatuiseen paikkaan, ja ennen kaikkea merkityksellinen on matka itse”.

Psykoanalyysi nyt? Kaikki kolme analyytikkoa ovat yhtä miel-tä siitä, että psykoanalyysillä on edelleen ja varmasti aina paljon annettavaa. Katri Olli-kainen miettii: ”Psykoterapiakenttä on laa-jentunut ja monipuolistunut hurjasti niiden 50 vuoden aikana, joina psykoanalyysia on tehty Suomessa. Eri suuntaukset ovat otta-

neet vaikutteita toisistaan, psykoanalyysi-kin. Taipaleensa alussa psykoanalyysillä oli paljon tehtävää, sillä moni nyt itsestään selvä asia oli silloin ajatuksena aivan uusi. Nyt mo-net silloin psykoanalyysin esittelemät ide-at ovat meillä arkipäivää ja niitä lähestytään muissakin terapiasuuntauksissa”.

”Vaikka ajassamme helposti painotetaan kustannustehokkuutta ja nopeutta, tuntuvat toisaalta pehmeämmät arvot nostavan yhtä aikaa päätään. Ihmiset miettivät omia arvo-jaan, puhutaan hitaasta elämästä, esimerkik-si mindfulnessista haetaan mielentilaa, jossa erilaiset ajatukset saavat kulkea mielen läpi ilman että niitä pyritään estämään. Mielen ja ruumiin limittyneestä yhteydestä tiedetään enemmän kuin koskaan ennen. Kaiken ma-teriaalisen hyvinvoinnin keskellä ihmiskun-nan onnellisuus ei ole kasvanut siihen suo-raan verrannollisessa suhteessa. Eri reittejä käy koko ajan selvemmäksi, että oma mieli on keskeisessä asemassa elämän mielekkyy-den löytämisessä ja hyvinvoinnissa, ja ihmi-sillä on myös tarve ja nälkä tutustua omaan mieleen ja rauhoittua sen ääreen. Tämä kaik-ki sopii hyvin yhteen psykoanalyysin ja psy-koanalyyttisen ajattelun kanssa. Psykoana-lyyttisellä hoidolla on paljon annettavaa tä-män hetken ihmisille”, Ollikainen toteaa.

Lisätietoja: www.psykoanalyysi.com

2120 ( Psykologi 08 / 2017 ) ( Psykologi 08 / 2017 )