1 JOHDANTO

Erik H. Eriksonin mukaan ihminen kohtaa elämänkaarensa aikaan kahdeksan

kehityshaastetta, kriisiä. Kriisin ratkaisemiseen vaikuttavat sekä perhe, työ- ja

ystävyyssuhteet, että yhteiskunnalliset olot. Jos yhden ikäkauden kriisiin osuu paljon

ongelmia, psyykkinen kehitys vaikeutuu ja ihminen joutuu seuraavan vaiheen aikana

työstämään myös edellisen kauden pulmia. (Vilkko-Riihelä 2007, 178.). Aikaisemmin

ajateltiin, että ammattien ja työtehtävien järjestelmä on suhteellisen pysyvä. Samoin

oli vallalla käsitys että työtehtävät ja ammatit edellyttävät ihmiseltä tiettyjä kykyjä ja

persoonallisia ominaisuuksia. Ohjauskäsitys noudattelee oman aikansa näkemystä

Ajateltiin että ohjauksen tehtävänä oli vain löytää kuhunkin tehtävään oikea henkilö.

Nyky-yhteiskunnassa on menossa jatkuva muutos, pysyvyys on poissa. Tämä muutos

on aiheuttanut toisaalta, että ihmisiltä edellytetään jatkuvaa muutosvalmiutta ja

epävarmuuden sietoa, mutta toisaalta taas muutokset luovat uusia mahdollisuuksia.

2 OHJAUKSEN MÄÄRITTELY

Ohjaukselle on olemassa varsin runsaasti erilaisia määrityksiä ja näkökulmia.

Aikaisemmin ohjaus käsitettiin lähinnä uravalinnan ohjaukseksi. Sitten tuli mukaan

opinto-ohjausta ja opiskelujen ohjausta. Nykyisellään ohjaus käsitetään laaja-alaisesti

ihmisen koko elämän suunnittelun ja hallinnan valmiuksien kehittämiseksi.

Ohjauskäsitettä voidaan siis tarkastella sekä teoreettisesta että käytännöllisestä

näkökulmasta. Yleisimmin ohjauksen käsitteellä viitataan opetus- ja

ihmissuhdeammateissa käytettävään työmenetelmään – ammatillisen keskustelun

muotoon – mutta myös institutionaaliseen toimintaan, jossa käytetään tiettyjä

työtapoja ja on asetettu myös sisällölliset tavoitteet. Ohjaus on erilaisten

ammattilaisten toimintaa eri toimintaympäristöissä, joissa he työskentelevät yhdessä

erilaisissa elämänvaiheissa olevien ihmisten kanssa. Lisäksi ohjaus usein liittyy osaksi

yhteiskunnan palvelujärjestelmää (Helakorpi 2009, 16)

Aikaisemmin ohjauksesta puhuttaessa korostettiin ohjauksessa ohjaajan ja ohjattavan

vuorovaikutussuhdetta tai prosessia johon ohjauksella pyritään vaikuttamaan.

Nykykäsityksen mukaan ohjaus tulisi nähdä laajemmin kuin vuorovaikutussuhteena.

Kokonaisvaltaisessa ohjausmallissa ohjaustoiminta jaetaan kolmeen sektoriin. Nämä

sektorit ovat opiskelijan kasvun ja kehityksen tukeminen, opintojen ohjaus ja elämän

suunnittelun ohjaus. Tämä ohjausmallin yhtenä lähtökohtana on, että ohjausta

2

toteutetaan porrastettuna organisaatiossa toimivien eri ohjauksen asiantuntijoiden

kanssa.( Kasurinen 2004, 42.)

Ohjaus on parhaimmillaan ohjaajan ja ohjattavan neuvottelua. Ohjaus edistää

keskustelun keinoin ohjattavan kykyä parantaa elämäänsä haluamallaan tavalla.

Ohjausta voidaan siis kuvata laaja-alaiseksi elämänsuunnittelun menetelmäksi.

Onnismaa tuo esille myös ohjauksen yhteiskuntapoliittiset lähtökohdat. Hänen

mukaansa ohjaus voidaan nähdä myös poliittisena prosessina yksilöllisten ja

henkilökohtaisten tarpeiden välillä. (Onnismaa 2007, 120.)

Yhtenä keskeisenä tekijänä ohjauksessa pidetään asiakkaan oma-aloitteisuuden,

itsevarmuuden ja itsenäisen toimimisen mahdollisuuksien vahvistamista. Asiakkaan

toimintakyvyn lähtökohtina nähdään yksilölliset prosessit, mutta ne nähdään suuressa

määrin riippuvaisiksi sekä yksilön sosiaalisista ja yhteiskunnallisista resursseista.

Asiakkaan toimintakyvyn tukemiseksi ohjauksessa autetaan asiakasta tulemaan

tietoisemmaksi omien kokemustensa merkityksistä (Vanhalakka-Ruoho 2003, 115 -

116.)

Toisaalta ohjaus voidaan nähdä pääasiassa vuorovaikutuksen tuottamisena sekä

auttamisena, mutta myös toimintaympäristönä, ammattina ja työtapana. Tämän

näkemyksen mukaan tavoitteena on muodostaa toimiva neuvotteluareena ohjattavan ja

ohjaajan välille. Ohjausta korostetaan elämänhallinnan ja -suunnittelun

metodologiana, joka lähtee kulloisenkin ohjattavan, tilanteen ja ympäristön

näkökulmasta. (Pasanen 2003, 11-20.)

Kuten edellä käy ilmi on ohjauksen määritelmissä eroja mutta on niissä

yhtäläisyyksiäkin, joiden perusteella voidaan nimetä yhteisiä piirteitä

ohjaustoiminnalle. Ohjaus voidaan määritellä ammatiksi, jossa vaaditaan ammatillista

osaamista. Tämä taas edellyttää koulutusta. Toiseksi ohjaus voidaan nähdä ihmisten

hyvinvoinnin edistämispyrkimyksenä. Kolmanneksi ohjaus on aktiivista toimintaa,

jossa käsitellään asiakkaan / ohjattavan henkilökohtaisia koulutuskysymyksiä

huomioiden asiakaan / ohjattavan henkilökohtaiset lähtökohdat.

3 ELÄMÄNVAIHEET JA OHJAUS

3

3.1 Vauvaikä (1. ikävuosi)

Margaret Mahlerin mukaan ensimmäisenä ikävuotena lapsi jäsentää itsensä omana

ihmisenä ja yksilönä. Mahlerin teorian mukaan tapahtuu lapsen psykologinen

syntyminen. Mahlerin teorian mukaan ensimmäinen ikävuosi voidaan jakaa seuraaviin

kehitysvaiheisiin; Normaali autismi (0-2kk). Lapsi elää sisäisessä maailmassa ja

reagoi vain voimakkaisiin ärsykkeisiinSymbioosi (2-4kk), jolloin lapsi erottaa äidin

ympäristöstä, mutta pitää itseään ja äitiä yhtenä. Eriytyminen (5-10kk). Lapsi

vierastaa ihmisiä, mutta tutustuu ympäristöön aktiivisesti Harjoittelu (7-16kk). Tutkii

ympäristöä, ottaa eroa ja voittaa eropelon, kaikki voipaisuus; (Saarniaho, 2005)

Vastaavasti kognitiiviseen psykologiaan perehtynyt Piaget toteaa ihmisen kahden

ensimmäisen vuoden olevan ns. sensomotorista vaihetta, jolloin pieni lapsi oppii syy-

ja seuraussuhteen ja pystyy rakentamaan ns. sensorisia skeemoja eli lapsi pystyy

luokittelemaan kokemuksia ja toimintaa. Piagetin mukaan noin vuoden ikäinen lapsi

pystyy hahmottamaan paikan. (Saarniaho, 2005)

Eriksonin kehitysteorian mukaan elämässä ratkaistaan erilaisia kriisejä eri ikäkausina.

Ihmisen kehittyminen edellyttää edellisten kriisien ratkaisua. Jos kriisit jäävät

ratkaisematta se/ne haittaavat tai estävät myöhempien kriisien ratkaisemisen.

Vauvaiässä rakennetaan perusluottamus vanhempia ja häntä hoitavia aikuisia kohtaan.

Tällöin on tärkeää lapsen perustarpeiden tyydytys, hyvä huolenpito, johdonmukaisuus

ja lapsen kokemus siitä, että hän on turvassa. Jos tässä vaiheessa lapsen perustarpeita

ei tyydytetä voi se johtaa jatkossa lapsen epäluottamukseen elämää kohtaa sekä lapsen

itsensä käpertymiseen. Lapsen hyvät kokemukset antavat hänelle toivon elämyksen.

(Pekkarinen, 2007)

3.2 Vauvaikäisen ohjaaminen

Vastasyntyneen alle yksi vuotiaan lapsen kehitykselle on oleellista varhaisen

vuorovaikutuksen rakentaminen vauvan ja vanhempien välille. Lapsen ohjauksessa

tulee luoda hänelle päästä kokeilemaan kehittyviä taitoja hänen yksilöllisen

kehityksen mukaan. Esimerkiksi noin 4-6 kk lapsi osaa tarttua esineeseen pinsetti

otteella tai noin 9kk iässä lapsi kokeilee seisomista ja vähitellen kävelyä. Lapsella

tulisi olla tilaisuus harjoitella taitoja ja asioita turvallisessa ympäristössä.

Vauvaikäisen kasvun ja kehityksen kannalta on oleellista vauvaiässä rakentuva

4

perusturvallisuus. Vauvaiässä vanhempien tehtävänä/velvollisuutena on taata lapselle

edellä kuvattu perusturvallisuus, josta lapsen myöhäisempi kehitys ja kasvu rakentuu.

(Pekkarinen, 2007). Suomalaisessa yhteiskunnassa tämä kasvatustehtävä kuuluu

vanhemmille.

3.3 Lapsuus

Yhteisesti voidaan sanoa, että varhaislapsuuden, leikki- ja kouluiän aikana

vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa kehittyy lapsen kyky sopeutua häntä

ympäröivän maailman vaatimuksiin. Lapsi kasvaa yhteisönsä jäsenyyteen, tunne-

elämä ja persoonallisuus kehittyvät. Lapsuuden ajan sosialisaatio etenee

samaistumisen, uhman ja itsekontrollin kehittymisen, peilisuhteen sekä ympäristön

antaman palautteen kautta. Peilisuhteen eli ympäristön palautteen ja samaistumisen

kautta lapsen minäkäsitys muodostuu. Minäkäsitys puolestaan vaikuttaa lapsen

persoonallisuuteen eli tapaan kuinka hän on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Persoonallisuuteen lasketaan kuuluvaksi yksilön biologiset, psyykkiset ja sosiaaliset

ominaisuudet. (Joensuun yliopisto, psyykkinen

terveys,http://tkk.joensuu.fi/avoin/opiskelu/verkko-opinnot/Psyperop/PSOSA2.HTM

Varhaislapsuus (2-3 v.)

Eriksonin mukaan varhaislapsuuden kehitystehtävä lapsella on oppia hallitsemaan

ruumiin toimintojaan. Näin lapselle syntyy elämys omasta tahdosta ja itsenäisyydestä.

(Wikipedia)

leikki-ikä (3-6 v.)

Leikki-iässä (kyselyiässä) muodostuu taas lapsen yliminän ja omantunnon perusta.

Lapsi saavuttaa tunteen siitä, että voi toimia omasta halustaan omia tarkoituksiaan

varten. (Wikipedia)

varhainen kouluikä (6-10/11 v.)

Varhaisessa kouluiässä lapsi puolestaan harjoittelee toimimista esimerkiksi koulun

ryhmätöissä. Onnistuminen sosiaalisessa työskentelyssä tuottaa lapselle pysyvyyden

tunteen. (Wikipedia)

3. 4 Lapsuudenaikainen ohjaus

5

Varhaislapsuudessa ja varhaisessa kouluiässä ohjausta lapselle antavat pääasiassa

huoltajat, päivähoito ja koulu. Ohjaus on samalla pitkälti kasvatustyötä. Lasta

ohjataan ymmärtämään, mikä on oikein, mikä väärin ja samalla lapsi oppii toimimaan

ryhmän jäsenenä. Ohjausta määrittää inhimillinen kanssakäyminen ja sosiaalinen tuki.

(http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/ohjkont.htm) Ohjaus on rakennettu pääasiallisesti

päiväkodin päivittäisen toiminnan ja koulussa opetuksen sisään. Ohjausta antavalta

henkilöltä vaaditaan näin ryhmädynamiikan tuntemusta.

(http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/ohjkont.htm)

Päivähoitolaissa todetaan, että ’Päivähoidon tavoitteena on tukea päivähoidossa

olevien lasten koteja näiden kasvatustehtävässä ja yhdessä kotien kanssa edistää

lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä. Päivähoidon tulee omalta osaltaan

tarjota lapselle jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet, lapsen kehitystä

monipuolisesti tukevaa toimintaa sekä lapsen lähtökohdat huomioon ottaen suotuisa

kasvuympäristö. Lapsen iän ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti päivähoidon tulee

yleinen kulttuuriperinne huomioon ottaen edistää lapsen fyysistä, sosiaalista ja tunne-

elämän kehitystä sekä tukea lapsen esteettistä, älyllistä, eettistä ja uskonnollista

kasvatusta.’ http://www.finlex.fi/linkit/ajansd/19730036

Muuttuneessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2010 todetaan, että

jokaisen opettajan tehtävänä on ohjata oppilasta ja siten ennalta ehkäistä opintoihin

liittyvien ongelmien syntymistä. Opettajan tulee myös tukea oppilaiden persoonallista

kasvua, kehitystä ja osallisuutta. (Perusopetuksen opetussunnitelman perusteiden

muutokset, 2010,

http://www.oph.fi/download/127373_Perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteide

n_muutokset_291010.pdf)

Päiväkoti ja koulu tarjoavat myös erityistä tukea, mikäli lapsi sitä tarvitsee. Lasten

hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomiota. Tarvittaessa päiväkodin ja koulun

henkilökunnan tulee ohjata lasta ja hänen vanhempiaan käyttämään erityisopettajan,

perhetyön tai muita sosiaalitoimen palveluita.

3.5 Nuoruus (10/11- 20/25 v.)

Identiteetin ja roolien hajaannuksen kriisi käydään läpi nuoruudessa. Nuori etsii

itseään, tyyliään ja luo aikuisuuteen astumisen pohjaa. Nuori kysyy itseltään, kuka hän

oikeastaan on (Vilkko-Riihelä 2007, 179). Omaa minuutta peilataan muihin. Samalla

6

ollaan kuitenkin hauraita: palautteesta voi tulla ongelma, jos ei olla riittävän kestäviä

ottamaan sitä vastaan. (Mustonen, 2010).

Positiivisessa tilanteessa identiteetti integroituu ts. identiteetin eri puolet (fyysinen

olemus, tiedot, sosiaalisuus) ovat tasapainossa, ja nuori tuntee olevansa ehjä, sama

minä. Tähän kauteen osuu moni muutoksia niin omassa itsessä kuin ulkoisissakin

oloissa, usein muutto omaan asuntoon ja seurustelu. Roolien hajaannus uhkaa niitä

nuoria, jotka eivät löydä paikkaansa yhteiskunnassa. (Vilkko-Riihelä 2007, 179.)

Nuoruusiän kehitystä on usein kuvattu kolmen eri kriisin ratkaisuna, johon kuuluvat

sekä protesti-, hajoamis- ja uudelleenjäsentymisvaihe (Opintojaksot 2001).

1. Ihmissuhteiden kriisi (13-16 vuotta). Nuoren ihmissuhteet muuttuvat

perusteellisesti; seuraa protesti vanhempiin. Ikäisten mielipiteet ja hyväksyntä

tulevat tärkeiksi.

2. Identiteettikriisi (16-19 vuotta). Aikuisen identiteetin selkiytyminen tapahtuu, kun

nuori luopuu aikaisemmasta minäkuvastaan, vähentää psyykkistä tukeutumistaan

vanhempiinsa sekä pakonomaista riippuvuuttaan ystäviinsä. Etsimällä ja

kokeilemalla nuori löytää oman yksilöllisyytensä ja oppii tuntemaan

mahdollisuutensa, kykynsä ja tarpeensa.

3. Ideologinen kriisi (19-25 vuotta). Ideologinen kriisi tarkoittaa omien näkemysten

ja maailmankatsomuksen muodostumista ja siinä kohdattuja vaikeuksia.

Maailmankatsomus luo yksilölle turvallisuuden ja selkeyden tunnetta.

3.6 Nuoruusiän ohjaustarve

Ohjaustarpeet vaihtelevat yksilöittäin sekä elämän eri vaiheissa. Nämä ohjaustarpeet

luokitellaan kolmenlaisiksi: oppimisen ja opiskelun ohjaus, uravalinnan ohjaus sekä

persoonallisuuden kasvun ja kehityksen ohjaus. Nuoren elämässä nämä kaikki

näyttävät olevan läsnä.

Nuori, 13-16 –vuotias, elää vaihetta, jolloin hän tekee ensimmäistä kertaa elämässään

omaan uraan ja ammatilliseen suuntautumiseen liittyvää valintaa. Tällöin opinto-

ohjaus sekä vanhempien antama tuki ammatinvalinnassa korostuvat. Nuori

tarvitseekin ohjausta, sillä valintamahdollisuudet, koulutustarjonta sekä erilaiset

koulutusväylät ovat lisääntyneet ja monipuolistuneet. Myös opiskelun

henkilökohtaistaminen on lisännyt opinto-ohjauksen tarvetta. (Lerkkanen 2010.)

7

Nuori elää vaihetta, johon liittyvät oleellisesti kuohuntaa, irtiottoa vanhemmista ja

itsenäistymistä. Tiina ja Ismo Lehtinen kuvaavat kirjassaan, kuinka nuori tarvitsee

aikuisen ohjausta, ja että nuortakin täytyy kasvattaa ohjaavan kasvatuksen

periaatteiden mukaisesti kuten pienempiä lapsia. Oleellista tässä periaatteessa on, että

nuorelle esitetään kysymyksiä kuten miten paljon täyty varata aikaa, jotta ehdit tehdä

asian , jotka ohjaavat nuorta ajattelemaan. Lehtiset lisäävät, että on aikuisten harhaa

ajatella, että nuori olisi jo itsenäinen. (Lehtinen & Lehtinen 2007, 24-25.)

Siirtyessä toisen asteen opintoihin eli ammatilliseen oppilaitokseen tai lukioon nuori

(16-19 v.) elää vaihetta, jossa korostuvat oppimisen ja opiskelun tekniikat ja taidot

sekä itseohjautuvuus. Ei ole itsestään selvää, että nuori hallitsee tekemällä tai

mallioppimisen taidot, joita tarvitaan erityisesti ammatillisen perusasteen opinnoissa.

Tästä mainitsivat ammatillisten aineiden opettajat HOJKS-koulutuksessa. Lukio-

opinnoissa korostuvat teoreettisen opiskelun tekniikat sekä itseohjautuvuus. Myös

näihin taitoihin nuori tarvitse ohjausta ja neuvontaa.

Nuoruuteen kuuluu etsiminen ja kokeileminen. Kuten edellä aiemmin oli mainittu

kohdassa Identiteettikriisi (16-19 –vuotiaat) nuori löytää etsimällä ja kokeilemalla

oman yksilöllisyytensä ja oppii tuntemaan mahdollisuutensa, kykynsä ja tarpeensa.

Niinpä koulutuksen keskeyttäminen ja uuden uran valinta voivat olla mahdollisia

nuoren elämässä.

Opintojen keskeyttämisestä aiheuttaa oppilaitoksille ja yhteiskunnalle taloudellisia

menetyksiä, mutta lisäksi keskeyttämisestä voi olla negatiivisia seuraamuksia

yksilön/nuoren urakehitykselle. Kuitenkin yksilötasolla keskeyttämisen merkitys voi

olla positiivinen, neutraali tai negatiivinen. On väärin luoda opintojen keskeyttäjistä

stereotyyppistä kuvaa syrjäytyjinä. (Lerkkanen 2005.)

Opintojen keskeyttäminen ei välttämättä merkitse koulutuksen keskeyttämistä, vaan

keskeyttäminen voi tarkoittaa myös koulutuksesta toiseen siirtymistä. Kuitenkin

opinto-ohjauksen ongelmana on, miten tunnistaa opiskelijoiden yksilöllisiä

ohjaustarpeita, toisin sanoen, miten tunnistaa esimerkiksi tarkoituksenmukaiset ja

turhat keskeyttäjät toisistaan. Opinto-ohjaus voi parhaimmillaan kannustaa

tarkoituksenmukaisiin keskeyttämisiin ja ennaltaehkäistä turhia keskeyttämisiä.

8

(Lerkkanen 2005.) Lerkkanen esittää yhdeksi vaihtoehdoksi ohjaustarpeiden

tunnistamiseen Ura-ajatusmittaria, jota hän on käyttänyt tutkiessaan

ammattikorkeakoulussa opintonsa keskeyttäneitä.

Jukka Lerkkanen puhuu myös toisesta ohjauksen haasteesta ja mainitsee ongelmana

tilanteen, jossa ne nuoret, jotka kaikkein kipeimmin tarvitsisivat ohjausta, eivät

hakeudu ohjauspalveluihin. He myös jäävät ohjauksen ulkopuolelle. Toisaalta ne

nuoret, joilla on kaikkein vähiten tarvetta ohjaukseen, hakeutuvat ohjaukseen.

Analysoimalla tätä ohjaustarvetta voidaan tämä ongelma välttää, mainitsee

Lerkkanen. (Lerkkanen 2010.)

3.7 Varhaisaikuisuus

Varhaisaikuisuus muodostaa ihmiselle joko eristäytyvän elämännäkemyksen tai hän

kykenee liittymään sosiaalisesti toisiin ihmisiin. Hänelle tulisi kehittyä kyky

läheisyyteen ja rakkauteen. Läheisyys tarkoittaa, että ihminen kykenee olemaan

lähellä, mutta silti erillinen. Ihmisestä kehittyy turvallinen. Ihmisellä on tarve olla

vastavuoroisessa suhteessa samanikäistensä kanssa. Kehitystehtävästä selviäminen

edellyttää kykyä hyväksyä toisten puutteita ja oma tarvitsevuus (Dunderfelt 1995, 217

- 218.)

3.8 Aikuisuus (35/40-60/65)

Aikuisuuden/keski-iän ikärajat ovat Eriksonin teorian mukaan vuodet 35/40–60/65

(http://aokk.jamk.fi/opinto-ohjaus/psykososiaaliset_kehitysvaiheet.html, 2010, 1).

Aikuis- eli keski-iän kriisin myönteisiä kehitystuloksia kuvaavat luominen

(tuottaminen) ja huolenpito. Kielteistä kehitystulosta kuvaa lamautuminen (A. Vilkko-

Riihelä 2007, 179. Lehtinen, 25). Eriksonin teoriassa (A. Vilkko-Riihelä 2007.

Lehtinen) aikuisikäinen ihminen haluaa luoda jatkuvuutta. Myös muiden auttaminen

liittyy läheisesti aikuisuuteen. Ihminen haluaa jättää jälkeensä jotakin itsestään: lapsia,

työnsä, ajatuksia, luovuutensa tulokset. Kaiken kaikkiaan aikuinen haluaa jättää

jälkeensä jotakin pysyvää, joka kertoisi hänen elämänsä olleen merkityksellistä.

Aikuisuuden kriisin toinen ääripää eli kielteinen kehitystulos on lamautuminen.

Lamautuminen on seurausta epäonnistumisen ja syrjäytymisen tunteesta.

Lamautumista kuvaa käpertyminen oman olemassaolonsa egosentrismin vankilaan.

Ihminen kokee elämänsä tyhjäksi ja tarkoituksettomaksi. Keski-iän siirtymässä

9

ihminen monesti alkaa ajatella menneisyyttään ja nykyhetkeään todeten, että uusien

suunnitelmien toteuttamiseen ei ole enää paljoa aikaa. Ihminen pohtii myös sitä,

ovatko nuoruuden haaveet toteutuneet? Vieläkö elämä tarjoaa uuden mahdollisuuden?

Usein tässä vaiheessa ihminen tekee suuria ratkaisuja.

3.9Aikuisten ohjaus

Jälkimodernissa yhteiskunnassa korostetaan aikuisten henkilökohtaista vastuuta,

itsensä kehittämistä ja toteuttamista. Muutos aikaisempaan on melkoinen,

aikaisemmin elämä pohjautui vakaisiin sosiaalisiin rakenteisiin. Nyt mahdollisuudet

vaikuttaa elämäänsä omilla valinnoilla ovat huomattavasti suuremmat. Keski-ikäisille

ja vanhemmalle väestölle tilanne on tullut eteen yllättäen. He ovat omaksuneet

vanhemmiltaan sosiaalisten rakenteiden vakauden. Vakauden poistuminen on tullut

heille uutena haasteena ja mahdollisuutena. Ajatus, että työskennellään ammatissa

ilman lisäkouluttautumistarvetta, on osoittautunut epätodeksi. Samoin on monelle

käynyt pysyvän työpaikan suhteen. Elämä onkin muodostunut mosaiikkimaiseksi

työsuhteesta ja -paikasta siirtymiseksi, joka edellyttää usein vielä opiskelua

työmarkkinakelpoisena pysymiseksi. Ohjauksellisesti tilanne on haastava. Onhan

huomioita ohjattavan koko elämäntilanne, perhe, työ, harrastukset, vapaa-aika ja

taloudelliset resurssit. Edellä mainittujen yhteensovittaminen opiskelun kanssa

muodostavat aikuisohjaukselle erityisen haasteen. Aikuisohjauksen tavoitteena on

auttaa ohjattavaa tekemään itselleen edullisia päätöksiä koulutustaan, urasuunnittelua

ja henkilökohtaista elämäänsä koskevissa asioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa tuen ja

keskusteluavun antamista, faktatiedon etsimistä ohjattavan päätösten helpottamiseksi.

Pääasiassa aikuisten ohjaus voidaan ymmärtää aikuisten auttamiseksi ja tukemiseksi

erilaisissa siirtymätilanteissa ja -vaiheissa, mutta se voidaan ymmärtää myös erilaisten

ratkaisuvaihtoehtojen ja toimintamahdollisuuksien esittelynä aikuisopiskelijaksi

aikovalle. (Herranen 2008, 18 - 21.)

Erittäin merkityksellistä nykyaikaisessa aikuisohjauskäsityksessä on se, että ohjaajalle

ei ole valmiiksi annettua roolia, jonka mukaan hän tietäisi ohjattavaa paremmin

vastaukset ohjattavan kysymyksiin. Ohjaajan tehtävänä ei olekaan antaa selkeitä

ohjeita ja neuvoja, vaan olla yhteistyökumppani ratkaisujen etsinnässä. Ohjaaja ja

ohjattava tarkastelevat ja keskustelevat ohjattavan valintoihin vaikuttavista tekijöistä,

riskeistä, ratkaisujen vaikutuksista yms. tasavertaisessa dialogissa. Nykyaikainen

10

ohjaus ei myöskään perustu testaukseen tai vastaaviin menetelmiin. (Onnismaa 2003,

241 - 243.)

Uudemmassa ohjauksen tutkimuksessa on keskitytty useimmiten asiakastilanteen

kannalta ohjauksen sisällölliseen ja menetelmälliseen ulottuvuuteen. Toisaalta

ohjausta voidaan käsitellä asiakkaan auttamissuhteena ja myös tavoitteellisena

prosessina, jossa käytetään ohjauksellisia menetelmiä(Nykänen 2010, 36). Lerkkanen

(2002, 47-48) on määritellyt ohjauksen toiminnan kohteeksi prosessin, jossa opiskelija

pääsee arvioimaan ja kehittämään vahvuuksiaan toimintoympäristön mahdollisuuksiin

suhteutettuna. Toisaalta Onnismaan (2003, 82) mukaan ohjaus tulisi ohjauksellisten

prosessin lisäksi nähdä raja-asiantuntijuutena, jonka avulla tuotetaan ohjauksen

palvelujärjestelyt. Yksittäiselle toimijalle palveluiden tuottaminen kokonaisuutena on

lähes mahdottomuus. Ohjauspalveluidentuottajien on palveluiden saatavuuden ja

asiakastyytyväisyyden pyrittävä tekemään yhteistyötä.

Kasurinen (2004, 45-47) laajentaa ohjauksen käsitettä monihallinnolliseksi ja -

ammatilliseksi prosessiksi. Näiden prosessien taustalla ovat ohjausta määrittelevät lait,

asetukset ja normit ja yhteiskunnallisen muutoksen vaatima kehitystyö. Kasurinen

2006, 48-51) ohjauksen alueellisen yhteistyö kehittämisen tarve on jatkuvaa. Hänen

mukaansa ohjauksen pitäisi ulottua esikoulusta työelämään. Pelkkä järjestelmien ja

organisaatioiden vuoropuhelu, dialogi ei tosin riitä, koska yhteiskunnallisten

tavoitteiden ja koulutusjärjestelmän talous- ja tehokkuusnäkemysten lisäksi on

huomioitava asiakkaan ohjaustarpeet. Palvelutuotannossa tarvitaan moniammatillista

vuoropuhelua asiakkaan ja eri työtekijäryhmien kesken (Nykänen 2010, 38).

Verkostomainen toimintatapa, jossa eri organisaatioista tulevat henkilöt voivat

osallistua ohjaukseen tasavertaisina oman identiteettinsä säilyttäen dynaamisessa

jatkuvasti kehittyvässä verkostossa on eräs ratkaisu tähän ongelmaan.

3.10 Vanhuus (60/65-)

Eriksonin mukaan vanhuuden kehityskriisissä on kyse minän eheyden kokemiseen.

Oleellista on pystyykö ihminen kypsään oman elämänsä arviointiin ja näkemään

tarkoituksen eletyssä elämässään. Vanhuuden kehitykseen kuuluu vähittäinen

luopuminen elämän rooleista. Syntyy kenties uusia rooleja esim. isovanhemmuus,

eläkeläinen.

11

Pitkä elämänkokemus heijastuu vanhuudessa viisautena, jota voi hyödyntää

jokapäiväisessä elämässä. Vastakohtaispari toivo – epätoivo ovat mukana

vanhuudessa, samoin masennus – innostus. Vanhus voi kiinnostua aktiivisesti elämän

merkityksestä tai lukkiutua kuolemanpelkoon. Työelämä ja yhteiskunnalliset asiat

menettävät merkitystään ja muut arvot korostuvat, tärkeiksi muodostuvat hyvinvointi,

läheiset, harrastukset, opiskelu jne.

Vanhuuden yksi kehitystehtävä on sopeutua vanhenemisen mukanaan tuomiin

muutoksiin. Fysiologisten muutosten myötä aivojen ja hermoston toiminta muuntuu.

Aivosoluja tuhoutuu, tiedonkäsittely hidastuu ja muistin toiminta heikkenee. Aistit

käyvät epätarkoiksi ja ärsykkeiden on oltava entistä voimakkaampia, jotta ne

ylittäisivät tarkkaavaisuuden. Myöskään tietojen yhdistely ja soveltaminen ei onnistu

samoin kuin nuorempana. Toki muutoksia voi hidastaa oikeilla elämäntavoilla ja

käyttämällä aivoja aktiivisesti ja monipuolisesti.

Muistin heikkeneminen näkyy erityisesti lyhytkestoisessa muistissa. Aktiivinen

tiedonkäsittely hidastuu ja mm. tarkkaavaisuuden jakaminen koetaan hankalaksi.

Semanttisen ja pitkäkestoisen muistin toiminta on lähes ennallaan, esimerkiksi

sanavarastoa voi edelleen lisätä. Myös looginen päättelykyky, kieli sekä vanhojen

taitojen hallinta ja uusien taitojen oppimiskyky

säilyvät.(opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ps/ps2/01_kurssin_suoritta

minen?C:D=1819222&m:selres=1819222)

3.11 Vanhusten ohjaaminen

Vanhusten/ikäihmisten ohjaamisessa pohjana on ajatus oppimisesta prosessina, jossa

oppijoiden oma aktiivisuu toimijan korostuu. samoin myös ikääntyvän oppijan

yksilöllisyys oppimisessa. Hänellä on mukanaan aina omat aikaisemmat kokemukset

oppimisesta ja elämästä. Tämä tarjoaa valtavan kokemuksellisen tiedon reservin ja

myös ja kannustavan ja myös haasteellisen ohjaus-/opettamisympäristön. Ikäihmisten

oppimisessa on hyvä huomioida tiedon rakentumisen ja oppimisen prosessinomaisuus,

jossa aikaisemmin opitut tiedot, taidot ja asenteet muokkautuvat. Ikäihmisillä on

ymmärtämistä korostava oppimistapa, he pitävät kokemuksellisista ja elämyksellisistä

menetelmistä. Ohjaus ja opettamistilanteissa tulee olla avoin, tasavertainen ja

kannustava ilmapiiri. Oppimisessa on oleellista arviointi, reflektointi omasta

osaamisesta ja oppimisesta sekä dialogisuus.

12

Susanna Palonniemi (2002) ”Ikäihmisten opettamiselle ja oppimisen ohjaamiselle

luonteenomaista on, että se tapahtuu yhdessä, on selkeää, kiireetöntä ja yksilöllistä,

sisältää paljon harjoittelua ja kertausta olemalla elinikäistä. Toiminnan keskiössä ja

lähtökohtana on seniori, ikäihminen, itse.”

4 YHTEISKUNNAN ASETTAMAT HAASTEET OHJAUSTARPEILLE

4.1 Lapsuusajan ohjaustarpeet ja yhteiskunnalliset haasteet

Työelämän paineet aiheuttavat vanhemmille kiirettä ja riittämättömyyden tunnetta.

Usein vanhemmat tästä syystä siirtävät kasvatusvastuuta enemmän päiväkodille ja

koululle. Koulun henkilökunnalta odotetaan asiantuntemusta kasvatus- ja

ohjaustyössä.

Lapsen ydinperhe saattaa olla rikkoutunut tai perheessä on elämänhallintaan liittyviä

ongelmia. Perheen tilanne heijastuu myös lapsen käyttäytymiseen päiväkodissa,

koulussa ja ryhmän jäsenenä. Ohjaustarve ei suuntaudu pelkästään lapseen, vaan usein

koko perhe tarvitsee ohjausta, tukitoimia ja laaja-alaisia palveluita selviytyäkseen

arjessa. Koulun henkilökunnalla on velvollisuus puuttua havaittuihin koulunkäynnin

ja oppimisen ongelmiin, kodin laiminlyönteihin kasvatusvastuussa tai muihin

vastaaviin tilanteisiin. Koulun tukena on oppilashuoltotyön lisäksi, perhetyöntekijä,

sosiaalitoimi ym. vastaavat palvelut.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuodelta 2004 todetaan: ’

Oppilashuollolla edistetään lapsen ja nuoren oppimista sekä tasapainoista kasvua ja

kehitystä. Oppilashuollon tavoitteena on oppimisen esteiden, oppimisvaikeuksien sekä

koulunkäyntiin liittyvien muiden ongelmien ehkäiseminen, tunnistaminen,

lieventäminen ja poistaminen mahdollisimman varhain. […] Opetussuunnitelma tulee

oppilashuollon osalta laatia yhteistyössä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon

toimeenpanoon kuuluvia tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa.’

(http://www02.oph.fi/ops/perusopetus/po_16_1_versio.doc)

Oppilashuollon luonne muuttuu, kun uudet perusopetuslain muutokset 642/2010

astuvat voimaan 1.1.2011. Yksi keskeisimmistä uudistuksista on se, että yksittäisen

oppilaan asioita voi käsitellä kouluyhteisössä vain ne henkilöt, joiden tehtäviin se

välittömästi kuuluu. Oppilashuoltotyö on aina kirjattava ja koulun on huolehdittava

13

tiedottamisesta ja eri osapuolten yhteistyöstä. Lakiuudistus ohjaa oppilashuoltotyötä

enemmän kohti yksittäistä oppilaskohtaista työtä. (Mikkelin kaupunki,

Oppilashuolenpidon käsikirja, s. 2)

4.2 Yhteiskunnan asettamat haasteet ja mahdollisuudet nuoruusiän ohjaustarpeille

Nyky-yhteiskunta on asettanut paineita ammatin ja uravalintaan; valinnat ja päätökset

tulisi tehdä yhä varhaisemmassa vaiheessa, ja että ura- ja ammatinvalinnoissa tulisi

onnistua kerralla. Opinnoista tulisi suoriutua mahdollisimman lyhyessä ajassa.

Ajattelun takanahan on, että saamme yhteiskuntaan mahdollisimman pian kipeästi

tarvitsemiamme veronmaksajia. Asian myönsi myös valtiovarainneuvos Jyrki

Katainen antaessaan lausunnon Suomen opinto-ohjaajien jäsenlehdelle. Katainen

mainitsi, että yksi vuosi lisää suomalaisten keskimääräiseen työuraan merkitsee

kolmen miljardin tuloja julkiseen talouteen. Vaikutus on siis merkittävä, jos opiskelija

onnistuu opinto-ohjauksen seurauksena pääsemään peruskoulun jälkeiseen

koulutukseen heti tai toisen asteen koulutuksen jälkeen nopeammin , ja hän valmistuu

ripeämmin kuin nykyisin. Tyhjäkäynti pitäisi siis minimoida ja työurien alkupäätä

tulisi pidentää. (Mäkelä 2010, 6.) Uravalinnan tulisi siis onnistua kerralla.

Voiko opinto-ohjauksella vaikuttaa yhteiskunnasta syrjäytymiseen? Eriksonin

kehitysteorian mukaan, jos nuori ei löydä identiteettiään häntä uhkaa roolien

hajaannus, eikä hän löydä paikkaansa tässä yhteiskunnassa. (Vilkko-Riihelä 2007,

179). Riitta Aikolan, joka työskentelee Vaasan ammattikorkeakoulussa opinto-

ohjaajana, mainitse että, jos päteviä opinto-ohjaajia on riittävästi voidaan

putoamisvaarassa olevat nuoret tavoittaa ja saada heidät mukaan ennen kuin ongelmat

ovat alkaneet kasaantumaan. (Aikola 2010, 33.) Tämä on siis selvä mahdollisuus,

johon yhteiskunnan tulisi käyttää ja toimillaan mahdollistaa nykyistä enemmän.

4.3 Aikuisohjauksen haasteet yhteiskunnassa

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ja Euroopan Unioni ovat

molemmat ottaneet kehittämispolitiikassaan (OECD 2004b) keskeiseksi kehittämisen

kohteeksi elinikäisen oppimisen, koulutus- ja työuran kattavan ohjauksen. Halutaan

taata kansalaisille ohjaus- ja neuvontapalvelut yksilöllisten ja joustavien

opintopolkujen suunnittelemiseksi. Tässä ei kuitenkaan tavoitella pelkästään

14

yksilöllisiä tavoitteita, vaan hyvin järjestetty ohjauspalvelu palvelee yhteiskunnan eri

osapuolten tavoitteita. Suomessa kansallisella tasolla Opetusministeriön laatimassa ja

Valtio-neuvoston hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen 2007 - 2012

kehittämissuunnitelmassa (2007, 26) on todettu että ”Aikuiskoulutuksen tarjonnan

tavoitteena on luoda työikäiselle väestölle hyvät mahdollisuudet osaamisen

kehittämiseen työssään, parantaa ammatinvaihdon edellytyksiä ja nostaa aikuisväestön

koulutus- ja osaamistasoa. Tarjonnalla turvataan myös ikääntyvän aikuisväestön

sivistyksellisiä tarpeita.”

Opintojen ohjauksen kehittämistyöstä huolimatta ohjauspalvelut on usein suunniteltu

nuorten koulutusta varten, eikä aikuisopiskelijoille kohdennettuja ohjauspalveluita ole

samassa määrin tarjolla. Aikuisten ohjaus vaatii kehittämistä mm. saatavuuden,

asiantuntijuuden ja oikea-aikaisuuden suhteen. Nykyisellään aikuisten ohjauspalvelut

ovat järjestelmäkeskeisiä ja aikuinen joutuu sukkuloimaan monimutkaisessa

toimintaympäristössä.

Aikuisten ohjauksen tarvetta ovat lisänneet yhteiskunnalliset muutokset

koulutuspolitiikassa ja työelämässä. Yksilötasolla ura- ja elämänsuunnittelusta on

tullut jatkuvaa, sillä työ ja koulutus eivät enää etene perinteisessä järjestyksessä

koulutus, ammatti, työ ja perhe. Siirtymiä opiskelusta työhön ja työstä opiskeluun

tapahtuu aikuisiän aikana entistä useammin. Elämänvaiheet limittyvät aivan uudella

tavalla jos verrataan tilannetta vaikka 25-vuotta sitten olleeseen tilanteeseen. Onkin

tärkeä, että kouluttautuminen, työhön sekä ammatteihin suuntautuminen nähdään

kokonaisvaltaisesti osana elämänkokonaisuutta (Herranen 2008, 15-16). Aikuisten

valinnanmahdollisuudet ovat lisääntyneet ja luoneet vapautta kouluttautua, mutta

elämäkulun arvaamattomuus, ennakoimattomuus ja nopeasti muuttuva elinympäristö

luovat omat vaikeutensa elämän suunnitteluun. Yksilön elämänkulku on sidoksissa

siihen sosiaaliseen kontekstiin, jossa hän elämänsä elää. Siksi yksilön elämää ei voi

ajatellakaan erillään yhteiskunnan instituutioista ja kulttuurisista järjestelmistä, sillä ne

vaikututtavat yhdessä yksilöllisten tekijöiden kanssa siihen, millaiseksi yksilön

elämänkulku muodostuu. Vanttajan ja Järvisen (2006, 28) mukaan yksilöllä on

valinnanvapautta vain yhteiskunnan ja instituutioiden asettamissa rajoissa. Yksilön

nykyhetken arviointi ja muutoksien ennakointi vaikuttavat ihmisen suunnitelmiin ja

päätöksiin. Näin olleen toiminnan ennakoinnista on tullut väline jonka avulla yritetään

selviytyä jatkuvien muutosten maailmassa(Nummenmaa 2008, 20-22.)

15

Ikääntyvien koulutus- ja ohjaustarpeita on suomalaisessa yhteiskunnassa, sillä

kasvavan vanhusväetön sivistyksellisiin koulutustarpeisiin halutaan vastata erityisesti

heille kohdennetulla tarjonnalla. Tätä tarjoavat vapaan sivistystyön organisaatiot,

yliopistot ja korkeakoulut ikääntyvien yliopistossa ja korkeakouluissa. Lisäksi ikä ei

ole esim. lukio-opinnoille iltalukiossa jne. Ikääntyvät tarvitsevat heille sopivia

opiskelu- ja ohjausmuotoja. Ikääntyvät ovat voimavara myös kouluttajina ja elämän

kokemuksen välittäjinä nuoremmille sukupolville.

http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/kesu_2012_fi.pdf.

Ohjausalan asiantuntijoiden tuleekin Onnismaan (2004, 82) mukaan olla kykeneviä

sekä kohtaaman että jäsentämään muuttuvaan yhteiskuntaa ja ympäristöä osana

sosiaalista todellisuutta. Heidän tulee myös kyetä tukemaan aikuisia oman

elämänkulkunsa muokkaamisessa, koska aikuisillakin voi olla vaikeuksia itsenäisesti

hahmottaa työelämä- ja urasuunnittelua osaksi omaa toimintaansa, tai yleensäkään

paikantaa itseään työelämässä.

LÄHTEET

Ahola, S., Mikkola, J. Opinto-ohjaus, muutos ja epävarmuus. Turun yliopisto.

Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen raportti 62. 2. painos. (verkkojulkaisu)

Joensuun yliopisto, psyykkinen terveys, Viitattu 24.10.2010.

http://tkk.joensuu.fi/avoin/opiskelu/verkko-opinnot/Psyperop/PSOSA2.HTM

Kasurinen, H (toim) 2004. Ohjauksen järjestäminen oppilaitoksessa. Ohjausta

opintoihin ja elämään –opintojen ohjaus oppilaitoksessa. Helsinki: Opetushallitus.

16

Koulutus ja tutkimus vuosina 2007–2012. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriö.

http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/asiakirjat/kesu_2012_fi.pdf.

Viitattu 10.8.2010.

Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 21.8.1998/631 WWW-dokumentti

http://www.finlex.fi luettu 15.11.2010

Laki opinto-ohjaajan kelpoisuudesta WWW-dokumentti

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20050865 luettu 19.11.2010

Laki opinto-ohjaajan hakukelpoisuudesta (laki 986/1998, 13§ momentit 1-3, 14§,

29§)

Laki lasten päivähoidosta 36/1973, Viitattu 20.11.2010.

http://www.finlex.fi/linkit/ajansd/19730036

Lehtinen, T.& Lehtinen, I. 2007. Mikä mättää? Murrosiän muutokset kotona ja

koulussa. Helsinki: Edita

Lerkkanen, J 2002. Koulutus- ja uranvalinnan ongelmat. Koulutus- ja uranvalinnan

saavuttamista haittaavat ajatukset sekä niiden yhteys ammattikorkeakouluopintojen

etenemiseen ja opiskelijoiden ohjaustarpeeseen. Jyväskylän ammattikorkeakoulu.

Julkaisuja 14.Väitöskirja.

Lerkkanen, J. 2005. Koulutus- ja uravalinnan tavoitteen saavuttamista haittaavien

ajatusten yhteys ammattikorkeakouluopintojen keskeyttämiseen. Kever,

ammattikorkeakoulujen kehittäjäverkoston verkkolehti 2/2005Viitattu 7.11.2010.

http://ojs.seamk.fi/index.php/kever/article/viewArticle/889/738

Lerkkanen, J. 2010. Ohjaustarveanalyysi. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Opinto-

ohjaajakoulutus. Video. Viitattu 29.10.2010.

https://optima.jamk.fi/learning/id2/bin/user?rand=63103

17

Mikkelin kaupunki, OPH:n oppilashuollon kehittämishanke 2009-2010,

Oppilashuolenpidon käsikirja, Ideoita arjen työhön, Mikkelin malli.

Mustonen, A. Mediakompassi: Yli 12-vuotiaat, identiteetti kehittyy. Oppiminen.

Video.Yle.fi. Viitattu 14.9.2010. https://optima.jamk.fi/learning/id2/bin/user?

rand=27930

Mäkelä, R. 2010.Omille opoilleen kiitollinen valtiovarainministeri: Opinto-

ohjauksella on iso merkitys. Opolehti, Suomen opinto-ohjaajat ry:n jäsenlehti 4,1,sivu

6.

Ohjauksen käytännölliset kontekstit, verkko- tutor, Viitattu 24.10.2010

Onnismaa, J 2003. Epävarmuuden paluu. Ohjauksen ja asiantuntijuuden muutos.

Joensuu. Joensuun yliopisto. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja 91.

Onnismaa, J 2007. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa huomiota ja kunnioitusta.

Helsinki:Gaudeamus.

Onnismaa, J. Pasanen, H. Spanger T 2000. Ohjaus ammattina ja tieteenalana 1,

Ohjauksen lähestymistavat ja ohjaustutkimus Juva: WS Bookwell Oy.

Onnismaa, J. Pasanen, H. Spanger T 2000. Ohjaus ammattina ja tieteenalana 2,

Ohjauksen toimintakentät. Porvoo WS Bookwell Oy.

Onnismaa, J. Pasanen, H. Spanger T2004. Ohjaus ammattina ja tieteenalana 3,

Ohjaustyön välineet Juva: WS Bookwell Oy.

OpinOvi valtakunnallisen kehittämisohjelman strategia 2009 WWW-dokumentti

http://sites.google.com/a/opinovi.fi/tiedostot/Home/aikuiskoulutuksen-

koordinaatioprojekti/Kehitt%C3%A4misohjelma_strategia_final.pdf?attredirects=0

Opintojaksot. 051002 Psykologia tieteenä, tutkimuksena ja soveltamisena. Osa II.

Kehityspsykologia. Joensuun Avoin yliopisto. 2001. Viitattu14.9.2010.

https://optima.jamk.fi/learning/id2/bin/user?rand=27930

18

Paloniemi, Susanna, 2002, Ikäihmisten oppiminen ja opettaminen. Viitattu

30.11.2010. http://www.vsop-ohjelma.fi/index.php?k=5001¨

Pasanen, M 2003. Mitä ohjaus on? Teoksessa Matikainen, J (toim.) Oppimisen ohjaus

verkossa. Helsinki: Palmenia-kustannus 11-23.

Pekkarinen, V-L.2007. Elämänkaaren eri vaiheet. Verkkoluentomateriaali.

https://optima.jamk.fi/learning/id2/bin/user?rand=47689. Luettu 28.9.2010.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, 2004, Viitattu 24.10.2010.

http://www02.oph.fi/ops/perusopetus/po_16_1_versio.doc

Perusopetuksen opetussunnitelman perusteiden muutokset, 2010, Viitattu 20.11.2010.

http://www.oph.fi/download/127373_Perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteide

n_muutokset_291010.pdf

Saarniaho, R. 2005. Mahlerin teoria minäkäsityksen kehityksestä.

http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ps/ps2/01_kurssin_suorittamin

en?C:D=1819222&m:selres=1819222. Viitattu 28.9.2010.

Saarniaho, R. 2005. Piaget´n teoria kognitiivisesta kehityksestä.

http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ps/ps2/01_kurssin_suorittamin

en?C:D=1819222&m:selres=1819222. Viitattu 28.9.2010.

Saarniaho, R., 2005. Vanhuuden kognitiivinen kehitys.

http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ps/ps2/01_kurssin_suorittamin

en?C:D=1819222&m:selres=1819222). Viitattu 28.9.2010.

Vikko-Riihelä, A. 2007. Mielen maailma 2, Kehityspsykologia. Helsinki: WSOY

http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/lukio/ps/

ps2/01_kurssin_suorittaminen?C:D=1819222&m:selres=1819222. Viitattu 28.9.2010

Wikipedia. Viitattu 20.11.2010. http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_H._Erikson

19

.