Nuorisobarometri 2004

OMAN ELÄMÄNSÄ YRITTÄJÄT?NUORISOBAROMETRI 2004

TERHI-ANNA WILSKA (TOIM.)

OPETUSMINISTERIÖ

NUORISOTUTKIMUSVERKOSTO

NUORISOASIAIN NEUVOTTELUKUNTA

Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 28Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 44© Opetusministeriö, Nuorisotutkimusseura ja tekijät

Kansi: Mika PurjesaloUlkoasun suunnittelu: Vesa PesonenTaitto: Milla Koski

ISBN: 952-442-783-4ISBN: 952-442-784-2 (pdf )ISSN: 1455-268X

Edita, Helsinki 2004

ESIPUHE

Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta on tehnyt nuorten asenteita ja arvoja selvittäviä nuoriso-barometrejä jo kymmenen vuotta. Ensimmäinen barometri valmistui viime vuosikymmenenlaman aikana, kun korkeaksi kohonneen nuorisotyöttömyyden epäiltiin vaikuttavan nuortenasenteisiin ja arvoihin sekä vievän nuorilta motivaation koulutukseen tai aktiiviseen työmarkki-noille hakeutumiseen. Tämän vuoksi koulutus, työ ja työttömyys nousivat kyselyn perustee-moiksi, joihin vuosittain lisättiin vaihtuvia, ajankohtaisia aiheita, kuten rasismi, syrjäytyminen,päihteet, kulutus, tyytyväisyys, tulevaisuus tai tietoyhteiskunta. Barometrin otoksen ovat ainamuodostaneet 15–29-vuotiaat suomenkieliset nuoret.

Jo ensimmäiset nuorisobarometrit osoittivat epäilyt nuorten työ- ja koulutushaluttomuudestavääriksi. Barometrit kertovat nuorista, jotka arvostavat koulutusta ja pysyvää työsuhdetta sekäpitävät tärkeinä ystäviä ja omaa perhettä.

Kymmenvuotisjuhlan kunniaksi nuorisobarometri on tänä vuonna uudistunut monin ta-voin. Ensinnäkin Nuorisotutkimusverkosto on ollut mukana tekemässä barometriä. Toiseksi siinäon tällä kertaa asiantuntija-artikkeleita, joissa analysoidaan barometrin haastatteluaineistoa erinäkökulmista. Lukijamme ovat olleet kiinnostuneita paitsi siitä, kuinka suuri osa nuorista onmitäkin mieltä jostain asiasta, myös siitä, mitä näiden asenteiden ja arvojen takana on. Artikkelei-den avulla pyritään vastaamaan näihin kysymyksiin ja tarkastelemaan aiempaa laajemmin erilaisiasyy–seuraussuhteita. Kirjassa on kuitenkin ajateltu myös niitä lukijoita, jotka haluavat löytäänopeasti selkeää tilastotietoa nuorten asenteista ja arvoista. Heitä varten kirjassa on yleisluontoi-nen tilastokatsaus, jossa aineistoa esitellään tarkastelemalla vastausten jakaumia. Kolmantena uu-distuksena tutkimukseemme on valittu aiemmin vuosittain toistuneiden työelämä- ja koulutus-teemojen sijaan neljä ajankohtaista teemaa, joihin on paneuduttu entistä syvällisemmin. Aiem-min perusteellinen keskittyminen ajankohtaiskysymyksiin ei ole ollut mahdollista toistuvienkysymysten runsauden vuoksi. Toisaalta nuorten asenteiden ja arvojen on havaittu muuttuvanniin hitaasti, ettei joka vuosi ole tarvettakaan toistaa samoja kysymyksiä.

Nuorisobarometrejä tehdään jatkossakin säännöllisesti. Ajatuksena on kuitenkin, että tämänjulkaisun kaltaiset teemabarometrit sekä aiempien nuorisobarometrien tyyppiset, toistuvia kysy-myksiä sisältävät barometrit vuorottelevat. Näin saadaan hyvä kuva nuorten arvoissa ja asenteissatapahtuvista muutoksista, mutta pystytään silti tutkimaan nuorten käsityksiä kulloinkin ajan-kohtaisista teemoista.

Helsingissä 24.6.2004

Pia Metsähuone Tommi HoikkalaPääsihteeri TutkimusjohtajaValtion nuorisoasiain neuvottelukunta Nuorisotutkimusverkosto

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO 6

Sami Myllyniemi:NUORISOBAROMETRI 2004 10

Taustamuuttujat 10Työelämä 14Yrittäjyys 26Kuuluminen sosiaalisiin yhteisöihin 32Mikä on tärkeää? 34Perusturva 37Epävarmuus ja riskit 39Sukupolvet ja ikäluokat 48Tiivistelmä aihepiireittäin 54

Petri Rouvinen & Lotta Väänänen:YRITTÄJÄ, ELÄMÄNTIETEIDEN MAISTERI 58

Yrittäjyys on aikamme poliittinen mantra 58Yrittäjyys tutkimuskirjallisuuden valossa 60Mitä Nuorisobarometri kertoo yrittäjyydestä? 61Millainen on suomalaisen nuorisoyrittäjyyden perusluonne? 66

Petri Paju:NUORISOBAROMETRI JA HYVINVOINTIVALTIOASENTEET 71

Voiko hyvinvointivaltion halveksua tai rakastaa kuoliaaksi? 72Käsityksiä suomalaisesta perusturvasta 73Hyvinvointivaltion jälkiekspansiivisen vaiheen lapset 75Alueelliset erot ja eri sukupuolten näkemykset 76Sosiaaliturvan taso ja kannustavuus 77”Työnteon ensisijaisuus” 78Yhteenvetoa 79

Jani Erola:NUORET, EPÄVARMUUS JA RISKIT 82

Epävarmuus vs. riskit – vältetty vs. haluttu? 83Miksi riskejä koetaan? 90Miten epävarmuutta vältetään? 93Yhteenveto 96

SISÄLLYSLUETTELO

Terhi-Anna Wilska:NUORTEN KOLLEKTIIVINEN SUKUPOLVITIETOISUUS NUORISOBAROMETRIN VALOSSA 100

Nuorten sukupolvitietoisuus 102Sukupolvitietoisuutta määrittäviä tekijöitä 104Onko sukupolvien välillä eroja? 106Yhteenveto ja johtopäätöksiä 110

Pekka Saarela:NUORISOBAROMETRIT VUOSINA 1994–2002 113

Koulutus arvossaan 113Työn merkitys 122Nuorten käsitykset syrjäytymisen syistä 133Barometrit nuorten arvojen kuvaajina 135

HAASTATTELULOMAKE 136KIRJOITTAJAT 140TIIVISTELMÄT 141

6

JOHDANTO

TERHI-ANNA WILSKA

Nuorisobarometrin 2004 pääteemana on yrittä-jyys. Tärkeimpänä syynä teeman valintaan oliyrittäjyyden keskeisyys poliittisessa kekustelussa– sekä valtakunnallisella että Euroopan unionintasolla. Yrittäjyyden edistäminen on yksi halli-tuksen neljästä politiikkaohjelmasta, ja erityisestiyrittäjyyskasvatus on keskeisessä asemassa. Yrit-täjyyskasvatuksen tavoitteita ovat muun muassa”yrittäjyydelle myönteisen asenneilmapiirin luo-minen, sisäisen ja ulkoisen yrittäjyyden lisäämi-nen sekä yritysten sukupolvenvaihdosten tuke-minen”. Ulkoisen yrittäjyyden eli perinteisen yri-tystoiminnan edistäminen tähtää talouden kas-vun turvaamiseen, kansainvälisen kilpailukyvynkasvuun sekä työllisyyden parantamiseen. Sisäi-sen yrittäjyyden tavoitteet sen sijaan eivät ole yhtäselvät, ja termin merkitys on jäänyt suurelle ylei-sölle hieman hämäräksi. Yrittäjyyskasvatuksentoimenpideohjelman mukaan työntekijän sisäi-nen yrittäjyys on positiivista ja sitä luonnehtivat”joustavuus, aloitekyky, luovuus, riskinottoky-ky, omatoimisuus, yhteistyökyky sekä vahva suo-ritusmotivaatio”. (Opetusministeriö 2004.)

Tässä Nuorisobarometrissä pohditaan paitsinuorten konkreettisia yrittäjyyshaluja, myös sitä,missä kulkevat nuorten joustavuuden, itsenäi-syyden ja riskinottokyvyn rajat. Mitä nuoret odot-tavat työltä ja koulutukselta sekä toisaalta hyvin-vointivaltiolta ja sosiaaliturvalta? Työ ja koulutusovat aiheita, joita Nuorisobarometreissä on pe-rinteisesti kysytty ja joita jossain määrin tarkastel-laan tässäkin teoksessa. Tutkittavana ovat myös

muut elämässä tärkeiksi koetut asiat sekä nuor-ten kokemukset riskeistä ja epävarmuudesta. Yk-silöllisyyttä ja omatoimisuutta arvostavassa yh-teiskunnassamme peräänkuulutetaan osallistu-mista, yhteisöllisyyttä ja kollektiivisia kokemuk-sia. Sukupolvet kollektiivisina ryhminä ovat vii-me aikoina tulleet yhä suuremman mielenkiin-non kohteiksi. Tämä johtuu ennen kaikkea suur-ten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen aiheutta-mista muutoksista työelämässä ja sosiaaliturvassalähitulevaisuudessa. Sen vuoksi barometrissä ky-sytään myös samaistumisesta omaan sukupol-veen, kuulumisesta yhteiskunnallisiin ja sosiaali-siin instituutioihin sekä kokemusta oman suku-polven asemasta.

Kyselyn, johon tämänvuotinen Nuorisoba-rometri pohjautuu, toteutti Taloustutkimus jou-lukuussa 2003 Nuorisoasiain neuvottelukunnan(NUORA) toimesta. Tutkimuksessa haastateltiinpuhelimitse 1820 nuorta, joiden ikä oli 15–29vuotta. Tutkimuksen tuloksia vertaillaan tässäkirjassa soveltuvin osin muihin tutkimusaineis-toihin (mm. GEM, Suomi 1999 -tutkimus).Tämä julkaisu rakentuu kahdesta tilastokatsauk-sesta ja neljästä temaattisesta artikkelista, jotka liit-tyvät yrittäjyyteen, perusturvaan, riskeihin jaepävarmuuteen sekä sukupolvikokemukseen.Sami Myllyniemen tilastokatsauksessa esitetäänvuoden 2004 barometrin keskeisimmät tulok-set. Kirjan päättävässä Pekka Saarelan artikkelissakuvataan nuorten asenteiden muutoksia kym-menen vuoden aikana.

Sami Myllyniemen artikkelista käy muunmuassa ilmi, että nuoret tuntevat kuuluvansakiinteästi perheeseen ja ystäväpiiriin sekä suoma-laiseen yhteiskuntaan, hieman varttuneemmatnuoret myös Euroopan unioniin. Nuorten elä-mässä tärkeimmiksi asioiksi nousevat terveys, rak-kaus ja ihmissuhteet, lasten oikeudet sekä tieten-kin myös työ. Nuorten halu sitoutua yhteen työ-paikkaan on suurta, eikä työpaikkaa haluta vaih-taa usein. Tämä on ristiriidassa mediassa useintoistuvan käsityksen kanssa, jonka mukaan nuo-ret ovat lyhytjännitteisiä, eivätkä halua sitoutuasen enempää työpaikkaan kuin ihmissuhteisiin-

7

kaan. Sekä nuorten miesten että naisten osa-ai-kaiset ja määräaikaiset työsuhteet ovat lisäänty-neet selvästi edellisistä vuosista, mikä voi olla osa-syynä pysyvän työn arvostukselle. Toisaalta nuo-ret ovat hyvin kriittisiä työelämän vaatimuksiakohtaan, joten ”sisäisestä yrittäjyydestä” ei tässämielessä näy merkkejä. Varsinkin nuoret naisetovat sitä mieltä, että työelämä vaatii nykyisin niinpaljon, että monet palavat ennenaikaisesti lop-puun. Valtaosa nuorista on kuitenkin sitä mieltä,että työssä menestyminen on vain itsestä ja omastaasenteesta kiinni, mikä toisaalta taas viittaa vah-vasti ”oman elämänsä yrittäjä” -asenteeseen.Nuorten käsitykset perinteisestä yritystoiminnastaovat varsin stereotyyppisiä. Kolme neljäsosaa vas-taajista uskoo yrittäjien tekevän ylipitkiä työpäi-viä, mikä ei kuitenkaan näy tuloissa: yrittäjienpalkkatyötä parempaan tulotasoon uskoo vainhieman yli puolet.

Petri Rouvisen ja Lotta Väänäsen artikkelissaanalysoidaan tarkemmin nuorten yrittäjyyshaluja.Tutkimus on osa Etla-yhteisön ja Tekesin vuosi-na 2003–2006 toteutettavaa ”Mistä Yrittäjättulevat?” -hanketta. Nuorisobarometriaineistonlisäksi artikkelissa on käytetty kansainvälistä Glo-bal Entrepreneurship Monitor (GEM) -aineis-toa. GEM-aineistossa käytetään pakko- ja mah-dollisuusyrittäjyyksien käsitteitä. Pakoksi yrittä-jyys tulee, kun ei ole muita vaihtoehtoja toimeen-tulon turvaamiseksi. Suomea pidetään kuiten-kin mahdollisuusyrittäjyyden maana, jollaisiaovat useimmat muutkin länsimaiset hyvinvoin-tivaltiot. Nuorisobarometrin mukaan noin jokakymmenes suomalaisnuori suunnitteli loppu-vuodesta 2003 oman yrityksen perustamista.Miespuolisista vastaajista perustamisaikeissa oliyksi seitsemästä ja yrittäjäperheiden jälkeläisistäyksi kuudesta. Nuoriso näyttäisi olevan jonkinverran muuta väestöä yrittäjäintoisempaa. Van-hempien ja/tai muun lähipiirin yrittäjyys on tär-kein perustamisaikomusten selittäjä. Lapsen saa-minen taas pienentää naisten perustamisaikeidentodennäköisyyden lähes olemattomiin. Yrittä-jyyshalut laskevat myös koulutuksen lisääntyes-sä. Yksi selitys tälle on, että koulutukselle saa palk-

katyössä paremman tuoton. Ammattikorkea-koulu- sekä yliopistoja korkeakouluopiskelijateivät poikkea toisistaan yrittäjyysaikeiden suh-teen, joten ammattikorkeakoulujen reippaampiyrittäjyyspainotus ei näyttäisi kantavan hedel-mää. Koulutusjärjestelmällä lienee kuitenkinmerkittävä rooli pyrittäessä edistämään yrittäjyyt-tä, sillä yrittäjyyshalut näyttäisivät huipentuvansuhteellisen nuorella iällä – noin 25-vuotiaana.

Rouvinen ja Väänänen kysyvät, muuttaakomahdollinen ”nuorisoyrittäjyys” suomalaisen yrit-täjyyden luonnetta. Sukupolvien välinen kuiluliittyy erityisesti koulutustasoon ja ehkä myösglobalisaation omakohtaisen kokemisen asteeseen.Mainittujen sukupolvierojen johdosta nuorem-milla on periaatteessa paremmat mahdollisuudetsynnyttää innovatiivisia, kasvuhakuisia ja kan-sainvälisesti suuntautuneita yrityksiä. Rouvisenja Väänäsen mukaan yrittäjyyden edistäminenei kuitenkaan saisi tapahtua muiden uravaihto-ehtojen – tai ylipäätään palkkatyön – houkutte-levuutta alentamalla.

Petri Paju tulkitsee artikkelissaan palkkatyötä,työttömyyttä ja sosiaaliturvaa koskevia kysymyk-siä. Barometrissä kysyttiin viisi suoraan perustur-vaa koskevaa, luottamusta mittaavaa kysymystä.Niiden lisäksi kaksi kysymystä koski sosiaalitur-van kannustavuutta ja verokilpailua. Nuortenluottamus yhteiskunnan takaamaan perustur-vaan on kohtalaisella tasolla, ei kuitenkaan auko-tonta. Vähiten nuoret luottavat siihen, että opis-kelunaikainen toimeentulo olisi turvattu. Eni-ten luotetaan hoitoon sairauden sattuessa ja mah-dollisuuteen kouluttautua uudelleen työttömyy-den kohdatessa. Barometrin nuorimmat vastaa-jat ovat luottavaisimpia: iän myötä luottamus las-kee selvästi. Miehet suhtautuvat naisia luotta-vaisemmin perusturvaan. Luottamus yhteiskun-nan takaamaan perusturvaan ei kuitenkaan hei-jastele työhaluttomuutta, vaan valtaosa nuoristaottaisi mitä tahansa työtä, jos vaihtoehtona olisityöttömyys. Vaikka vastaajilla voi suuren ikähaa-rukan (15–29 vuotta) vuoksi olla toisistaan poik-keava käsitys ja kokemus hyvinvointivaltionmurroksesta 1990-luvulla, tämä ei näytä muut-

8

taneen nuorimpienkaan vastaajien asenteita. Hy-vinvointivaltion turvaverkko näyttää säilyttäneenuskottavuutensa myös hyvinvointivaltion laaje-nemisvaiheen jälkeen varttuneiden silmissä.

Jani Erolan artikkelissa analysoidaan nuortenkokemia riskejä ja epävarmuutta. Erola vertaanuorten kokemia riskejä osittain Suomi 1999-elämäntapakyselyn tuloksiin. Nuorisobaromet-rin analyysin perusteella epävarmuuden aiheetjaetaan kahteen ryhmään – yhteiskunnalliseen jayksilölliseen epävarmuuteen. Nuorten kokematriskit jakautuvat kolmeen ryhmään: irrationaali-siin riskeihin, joiden sisältämä vaara ei ole kovintodennäköinen (mm. lentäminen, vieraille pu-huminen), taloudellisiin riskeihin (mm. lainanottaminen) sekä niin kutsuttuihin ”syntisiin”riskeihin, joita monet saattavat pitää paheksutta-vina (mm. irtosuhteet, alkoholi, huumeet). Niinriskien kuin epävarmuudenkin kokeminen vai-kuttaa vähentyneen vuoden 1999 jälkeen.

Moni saattaa tulosten perusteella kysyä huo-lestuneena, syöksyykö Suomen nuoriso nyt pää-tä pahkaa vaaroihin, joita se ei enää havaitse taijoista se ei enää välitä. Selitys voi kuitenkin löytyäpäinvastaisesta ilmiöstä; nuorisolla menee yleisestiottaen paremmin kuin 1990-luvun lopulla, mikäheijastuu myös epävarmuuden ja riskien havait-semisen vähentymiseen. Toisaalta riskien ja epä-varmuuksien häviämisestä ei ainakaan vielä olekyse. Vanhat riskit ja epävarmuuden lähteet kor-vautuvat tehokkaasti uusilla. Lisäksi tuloksetosoittavat epävarmuuden olevan eriarvoistavatekijä tavalla, johon yksilöt itse eivät voi vaikut-taa. Epävarmuuden kokemiseen vaikuttaa nimit-täin esimerkiksi se, millaiseen perheeseen syntyyja kumpaa sukupuolta edustaa. Analyysi ei osoit-tanut, että ikä sinänsä olisi merkittävä tekijä epä-varmuuden selittäjänä. Tulokset kuitenkin osoit-tavat, että monet elämäntilanteet ja niihin liitty-vät muutokset, jotka vaikuttavat epävarmuudenkokemiseen, toteutuvat käytännössä juuri nuo-rella iällä. Kotoa muuttaminen, opiskelusta työ-elämään siirtyminen ja perheen perustaminenovat kaikki tällaisia muutoksia. Toisaalta esimer-kiksi työttömyyteen ja sosiaaliseen taustaan liit-

tyvät epävarmuustekijät eivät rajaudu ainoastaannuoruuteen.

Terhi-Anna Wilskan artikkelissa käsitelläännuorten samaistumista omaan sukupolveensasekä sukupolvien välisten erojen kokemista. Nuo-ret katsovat tietotekniikkasukupolven ja kännyk-käsukupolven osuvimmiksi oman sukupolvensanimityksiksi. Tietotekniikkasukupolveksi itsensäkokevat todennäköisimmin miehet, yli 25-vuo-tiaat, ylioppilaat, maalla asuvat ja ei-työssäkäy-vät. Kännykkäsukupolveksi itsensä mieltävät to-dennäköisimmin naiset, alle 20-vuotiaat, kau-punkilaiset ja ei-ylioppilaat. Sukupolvien välilläuskotaan olevan eroja, mutta vain kolmannesnuorista kokee, että sukupolvien välillä on isokuilu. Hieman alle puolet nuorista uskoo, ettäheidän sukupolvensa taloudellinen valta kehit-tyy tulevaisuudessa suuremmaksi kuin aikaisem-milla sukupolvilla. Poliittisen vallan kehittymi-seen paremmaksi uskoo sen sijaan vain vajaa nel-jännes. Huomattava osa nuorista arveli sekä po-liittisen että taloudellisen vallan pysyvän saman-suuruisina kuin edellisillä sukupolvilla.

Perinteisesti sukupolvia ja sukupolvitietoisuut-ta on käsitelty nimenomaan kriittisen tietoisuu-den ja sukupolvien välisen vastakkainasettelunlähtökohdista. Wilskan artikkelin tulosten perus-teella vaikuttaa kuitenkin siltä, että nuoret miel-tävät sukupolvensa muista sukupolvista eroavaksiennemminkin elämäntyyliensä kautta kuin pe-rinteisen ”mannheimilaisesti”, yhteiskunnallistenolosuhteiden luomien ”avainkokemusten” myö-tä. On ilmeistä, ettei nuori sukupolvi halua kapi-noida. Se tiedostaa paikkansa ja hyväksyy ase-mansa, mutta on tiedollisesti hyvinkin paljonvanhempia sukupolvia edellä. Tietotekniikka ja-liikenne ovat tuottaneet nykynuorten sukupol-velle yhteisiä ja erityisiä kokemuksia, joskaan nekulutukseen ja kykyihin perustuvina eivät vält-tämättä koske koko ikäluokkaa; sukupolvestaan-kin on nykyisin mahdollista syrjäytyä, ainakinteoriassa.

Kirjan lopussa Pekka Saarela luo kokoavankatsauksen viimeisen kymmenen vuoden aikanatoteutetuista Nuorisobarometreistä. Barometrien

9

mukaan kovin merkittäviä muutoksia nuortenasenteissa ja arvostuksissa ei tutkimusjakson aika-na ole tapahtunut. Nuoret arvostavat koulutus-ta, antavat melko hyvän arvosanan peruskoulul-le ja uskovat elinikäiseen oppimiseen. He eivätkoe työttömyyttä todellisena elämäntapavaihto-ehtona, mutta pitävät työelämää ylipäätään liiankuluttavana. Työn tärkeimpänä ominaisuutenapidetään sen sisältöä, mutta myös työn pysyvyysmenee esimerkiksi palkan tai etenemismahdolli-suuksien ohi. Barometrien antama kuva nuori-sosta poikkeaa siten jossain määrin julkisessa kes-kustelussa esiintyvistä mielikuvista. Barometrienmukaan nuoret ovat kohtalaisen konservatiivisiaja ovat omaksuneet vallitsevat elämän ja yhteis-kunnan arvot. Statusorientoituminen elämänta-paryhmien mukaan ja toisaalta itsensä kehittä-minen ovat vahvoja trendejä nuorten keskuu-dessa. Tähän liittyvät koulutuksen arvostus jatyöelämän vaatimusten tiedostaminen.

Saarela muistuttaa artikkelinsa lopuksi, ettävaikka Nuorisobarometrit ovat erittäin hyviä, isojaja luotettavia aineistoja, niitä on käytetty varsinvähän muun nuorisotutkimuksen yhteydessä.Vallitsevan nuorisotutkimuksen paradigma näyt-tää korostavan kvalitatiivista ja yhteiskunnan ra-kenteisiin kohdistuvaa tutkimuksellista lähtökoh-taa. Toki viimeksi mainitun kaltaisetkin tutki-mukset ovat tärkeitä nuorten elinolojen kuvaa-jia. Valtakunnallisesti edustaville tutkimuksillenuorten omista toiveista ja arvostuksista on kui-tenkin myös jatkuva tarve – paitsi akateemisessamaailmassa, myös nuoriin kohdistuvassa päätök-senteossa. Barometrien avulla voidaan esimerkiksipoistaa – tai todeta oikeiksi – nuoriin mediapu-heessa liitettyjä myyttejä. Barometrit myös en-nustavat nuoriin liittyvien säädösten, toimenpi-deohjelmien ja periaatepäätösten onnistumista.

Tämän barometrin artikkeleissa tarjotaan run-saasti tietoa, joka ei kuitenkaan ole yksiselitteistä,vaan jonka tulkinta riippuu viime kädessä luki-jasta itsestään. On katsojan asenteesta kiinni, tul-kitseeko puolillaan olevan lasin melkein tyhjäksi

vai lähes täydeksi. Barometrin tulosten yleissävynäyttäisi olevan pääosin positiivinen, mutta osinmyös huolestunut ja varautunut. Yhteiskunnanturvaverkko ei ole enää aukoton eikä siihen voitäysin luottaa. Pysyvän työn, rahan ja henkilö-kohtaisen menestyksen merkitys on korostunutkilpailuyhteiskunnassa. Voimme hyvällä syylläkysyä, onko yhteiskunta tekemässä nuorista ”si-säisiä yrittäjiä” – halusivat he sitä tai eivät. Jääkönuorille nykyisillä pätkätyömarkkinoilla käytän-nössä muuta vaihtoehtoa kuin olla koko ajanmahdollisimman joustava, omatoiminen, riskin-ottohaluinen ja motivoitunut?

Kuten Rouvinen ja Väänänen artikkelissaantoteavat: mikäli yrittäjyyden nousuun pyritäänpalkkatyön houkuttelevuutta vähentämällä taipakon kautta, ollaan väärillä jäljillä. Ollaan myösväärillä jäljillä, mikäli pakkoyrittäjyydellä pyritäänkorvaamaan heikkenevä sosiaaliturva tai jos yrit-täjyyttä tarjotaan patenttiratkaisuksi työttömyy-teen tai syrjäytymiseen. Kaikki nuoret eivät so-vellu yrittäjiksi ja osa kansalaisista tulee aina tar-vitsemaan yhteiskunnan turvaverkkoja. Tämänbarometrin tulosten perusteella on kuitenkin ole-massa huomattavan paljon nuoria, joilla onperiaatteessa yrittäjyyshaluja ja jotka eivät pelkääriskejä. Suurella osalla nuorista on myös koulu-tuksen ja uuden teknologian osaamisen luomakäsitys itsestään erityisen hyvin koulutettuna ”tie-totekniikkasukupolvena”. Tätä positiivista tietoi-suutta tulisi ehdottomasti hyödyntää, ja yrittä-jyyskasvatus pitäisi yrittäjyysmantran hokemisensijaan kohdentaa realistisella tavalla. Sillä tavoinlöydetään potentiaalisimmat tulevaisuuden yrit-täjät.

Lähteet

Opetusministeriö (2004) Yrittäjyyskavatuksenlinjaukset ja toimenpideohjelma. Opetusministe-riön julkaisuja 2004:18. http://www.minedu.fi/jul-kaisut/koulutus/2004/opm18/opm18.pdf

10

NUORISOBAROMETRI

2004

SAMI MYLLYNIEMI

Tutkimuksen perusjoukkona ovat 15–29-vuo-tiaat suomenkieliset nuoret koko maassa. Otosmuodostettiin väestötietojärjestelmästä tasaväli-otantana. Yhteensä tutkimusta varten haastatel-tiin puhelimitse 1820 nuorta joulukuussa 2003.

Tässä ensimmäisessä luvussa keskitytään yleis-katsauksen luomiseen, ja tätä seuraavissa luvuissakukin kirjoittaja syventää kuvaa omasta aihepii-ristään. Yleiskatsauksessa aineistoa esitellään lä-hinnä tarkastelemalla vastausten jakaumia. Myösjakaumatasolla tuloksia voi kuitenkin tulkitamonella tapaa. Tässä esityksessä lähtökohtana onollut järjestää aineisto aihepiireittäin sen mukaan,kuinka suuri osa nuorista on ollut esitetyn väit-teen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä.On hyvä pitää mielessä, että jokin toinen esitys-tapa painottaisi nuorten asenteista annettua ku-vaa eri tavoin. Aineiston paljoudesta johtuen jo-kaista kysymystä ei nuorisobarometrin painetus-sa versiossa ole mahdollista käsitellä erikseen, vaankysymyksiä tarkastellaan enemmän nimenomaanaihepiireittäin. Kattavampia analyyseja löytyy ba-rometrin verkkoversiosta osoitteessa http://www.minedu.fi/nuora/asenteet.html.

Nuorten asenteita kuvaavat luvut antavatmonipuolisemman kuvan, kun niitä tarkastellaanerilaisten sosiaalisten taustatekijöiden mukaan.Sivuilla 55–56 on yhteenveto vastaajista tausta-muuttujittain. Yleiskatsauksessa nuorten vasta-uksia asenneväittämiin esitellään siis lähinnä kaik-kien vastaajien suorina prosenttijakaumina, muttamyös joitain kiinnostavia taustamuuttujien luo-

kissa havaittuja tilastollisesti merkitseviä eroja tuo-daan esiin.

Vaikka tilastollisia testejä ei yleiskatsauksessaraportoida siten kuin tieteellisessä julkaisussa ontapana, on ehkä hyvä mainita, että esitettyjentaustamuuttujien mukaisten erojen tilastollistenmerkitsevyyksien tutkimisessa on yleensä käytet-ty t-testiä, ja jos verrattavia ryhmiä on useampikuin kaksi, varianssianalyysia. Näin suuressa ai-neistossa karsinta ja tiivistäminen on väistämättätarpeen. Päämääränä on esitellä lyhyesti kiinnos-tavimmat tilastollisesti merkitsevät tulokset, vaik-ka luonnollisesti joskus sekin, että eroja ei synny,on itsessään kiinnostava havainto.

Jossain tapauksissa taustamuuttujan vaikutuson pyritty eliminoimaan sen tarkistamiseksi, mitähavaitulle yhteydelle muuttujien välillä tapah-tuu, kun kolmannen muuttujan vaikutus ote-taan pois. Tätä kutsutaan vakioinniksi. Tyypilli-nen tapaus, jossa vakiointi on tarpeen, on esi-merkiksi havaittu yhteys iän ja jonkun asenteenvälillä. Jos vastaajan koulutustason vakiointi kui-tenkin hävittää yhteyden, on koulutus todennä-köisempi selittävä tekijä, ja havaitussa yhteisvaih-telussa iän ja asenteen välillä onkin kyse näen-näisyhteydestä.

Taustamuuttujat

PerhemuotoKuten taulukosta 1 nähdään, barometriin osal-listuneiden nuorten naisten ja miesten perhe-muodoissa on huomattavia eroja. Selvästi suu-rempi osa naisista kuin miehistä on avio- tai avo-liitossa. Erot ovat vielä suuremmat, jos tarkastel-laan niitä, joilla on lapsia. Nuoret miehet puoles-taan asuvat selvästi naisia useammin vanhempientai muun huoltajan luona. Näiden havaintojenselitys löytyy siitä, että naiset menevät nuorem-pina avio- tai avoliittoon ja myös saavat lapsiaaikaisemmin.

KuntatyyppiSuurin osa muuttujista on kysytty suoraan tut-kimukseen osallistuneilta nuorilta, mutta aineis-

11

ton pohjalta muodostettiin tutkimusta vartenmyös uusia taustamuuttujia. Vastaajat on koti-kunnan perusteella luokiteltu kolmeen luokkaan:kaupunkimaisissa, taajaan asutuissa ja maaseutu-maisissa kunnissa asuviin. Kuten taulukosta 2näkyy, maaseutumaisissa kunnissa asuvien nuor-ten määrä vähenee selvästi yli 20-vuotiaiden ikä-ryhmiin mentäessä. Opiskelemaan lähteminen onluonnollinen selitys tälle havainnolle. Peruskou-lua käyvistä vastaajista 56 % asuu kaupunkimai-sissa kunnissa, ammattikorkeakoulua käyvistä83 % ja yliopistoa tai korkeakoulua käyvistä86 %. Sen sijaan työssä käyvien ja työttömiennuorten osuudet eri kuntatyypeissä eivät mer-kitsevästi poikkea toisistaan (läänien välillä erotovat sitäkin suurempia, ks. taulukko 8 sivulla 15).

AmmattiVastaajan ammattia selvitettiin kyselyssä avoimel-la kysymyksellä ”Mikä on ammattisi tai mille alalleolet kouluttautumassa?” Avovastaukset on ryh-mitelty Tilastokeskuksen virallisen Ammattiluo-kitus 2001 -luokituksen mukaisesti käyttäenapuna AmmattiExpertti-ohjelmaa. Luokituksessaon 10 pääluokkaa, joista yksi, sotilaat, on jätettyryhmän pienuuden takia (n=2) pois analyyseis-

ta. Myös epäselvät tapaukset on jätetty pois.Miesten ja naisten ammatit poikkeavat huo-

mattavasti toisistaan (ks. taulukko 3). Tässä ei olemitään uutta – ellei sitten siinä, että erot ammat-teihin sijoittumisessa ovat yllättävänkin perintei-siä. Miehistä löytyy selvästi enemmän prosessi- jakuljetustyöntekijöitä (naisista 2 %, miehistä 14%) sekä rakennus-, korjaus- ja valmistustyönte-kijöitä (naisista 7 %, miehistä 32 %). Naiset puo-lestaan sijoittuvat selvästi enemmän luokkiin pal-velu-, myynti- ja hoitotyöntekijät (naisista 41 %,miehistä 10 %), toimisto- ja asiakaspalvelutyön-tekijät (naisista 6 %, miehistä 2 %) ja asiantunti-jat (naisista 23 %, miehistä 10 %). On kuitenkinhuomautettava, että ammatti on ongelmallinenmuuttuja näin nuorissa ikäryhmissä.

Vanhempien koulutustasolla on selvä yhteysnuorten ammattiin. Niistä vastaajista, joiden isäon suorittanut korkeakoulututkinnon, 35 % toi-mii erityisasiantuntijana. Jos isän koulutustaso onammatillinen opisto, erityisasiantuntijatasonammatissa toimii 24 %, jos isä on käynyt ammat-tikoulun, osuus on 15 %. Kun isällä taas ei oletutkintoa lainkaan, enää 8 % toimii erityisasian-tuntijana.

attouv,äkI notespal,assotiilovaiat-oiva )tajatlouhniskysöym(aispalnenian seim nenian seim

91–51 7 2 2 142–02 43 52 51 692–52 13 73 04 32

Taulukko 1. Vastaajien perhemuodot (osuus prosentteina).

attouv,äkI neniamiknupuak uttusanaajaat neniamutuesaam91–51 75 91 5242–02 67 31 1192–52 17 51 41äsneethY 86 61 61

Taulukko 2. Vastaajien kotikuntatyypit (osuus prosentteina).

12

Sosioekonominen asemaSosioekonomista asemaa ei ole suoraan kysyttynuorilta haastattelussa, koska ihmiset kokevatoman yhteiskunnallisen asemansa eri tavoin.Nuorten nopeasti vaihtuvissa elämäntilanteissasosioekonominen asema on ammatin tavoin on-gelmallinen muuttuja kaikkein nuorimmissa ikä-ryhmissä. Sosioekonominen asema muodostuuuseasta eri luokittelukriteeristä ja se on pääteltävämuista tiedoista eli käytännössä lähinnä amma-tista ja pääasiallisesta toiminnasta. Esimerkiksinuori, joka sekä käy palkkatyössä että opiskelee,voi itse nimetä pääasialliseksi toiminnakseen kum-man hyvänsä. Saattaa myös olla, että aineistonperusteella on mahdoton tietää, onko nuori yri-tyksessä avustavana perheenjäsenenä vai toimi-tusjohtajana, jolla on 20 alaista. Joissain tapauk-sissa sosioekonomisen aseman päätteleminen onsiis ollut mahdotonta, ja epäselvissä tapauksissase on määritelty tuntemattomaksi.

Yhdeksänportainen sosioekonomisen asemanluokitus perustuu uuteen ammattiluokitukseen(Ammattiluokitus 2001). Luokkien lukumääräon Nuorisobarometrissä vähennetty seitsemään(ks. taulukko 4). Maatalousyrittäjiä (n=6) ja elä-keläisiä (n=5) on otoksessa niin vähän, että niitäei ole mielekästä käsitellä omina ryhminään, vaanne on yhdistetty muiden yrittäjien ja muiden

ammatissa toimimattomien ryhmiin. Ryhmämuut ammatissa toimimattomat muodostuu äi-tiys-/vanhempainlomalla olevista (n=69), varus-miehistä/siviilipalvelusmiehistä (n=19) ja muu-toin kotityötä tekevistä (n=9).

Kaikista vastanneista naisista 5 % ja miehistä8 % on työttömänä tai lomautettuna. Kun las-ketaan työttömien osuus työvoimaan kuuluvis-ta, saadaan naisten työttömyysprosentiksi 14 jamiesten 17.

Vanhempien koulutuksen ja nuorten sosio-ekonomisen aseman yhteys on hyvin selvä. Kou-lulaisten tai opiskelijoiden osuus kaikista vastaa-jista on 51 %. Vastaajista, joiden isä on suoritta-nut korkeakoulututkinnon, 65 % on koululaisiatai opiskelijoita, ja jos äiti on suorittanut korkea-koulututkinnon, 72 %. Korkeammin koulutet-tujen vanhempien lapset ovat yliedustettuinamyös ylemmissä toimihenkilöissä ja vastaavastialiedustettuina työttömissä.

KoulutusalaKoulutusalan luokitteluperusteena on koulutuk-sen oppisisältö, ei koulutuksen tai tutkinnon ta-son korkeus. Kuten ammattiluokkaa, myös kou-lutusalaa selvitettiin kyselyssä avoimella kysymyk-sellä ”Mikä on ammattisi tai mille alalle olet kou-luttautumassa?” Avovastauksista on koodattu

tämmilyajtajathojteheimakriv tajitnutnaisasiytire tajitnutnaisa

aj-otsimiot-ulevlapsakaisa

täjiketnöyt

-itnyym,-ulevlaptäjiketnöytotiohaj

neniaN 1 51 32 6 14

seiM 4 51 01 2 01

ikkiaK 3 51 61 4 42

,täjilejlivnaamtäjiketnöytästem

.my

,-sunnekaraj-suajrok.tnöytsutsimlav

aj-issesorp.tnöytsutejluk täjiketnöyttuum

neniaN 2 7 2 4

seiM 4 23 41 8

ikkiaK 3 02 9 6

Taulukko 3. Vastaajien ammatit (osuus prosentteina).

13

koulutusala-muuttuja vuonna 2002 päivitetynkoulutusluokituksen mukaisiin luokkiin (ks. tau-lukko 5). Kaikissa tapauksissa tämä ei ole ollutmahdollista, sillä aina ei esimerkiksi yksiselittei-sesti selviä, toimiiko vastaaja jo ammatissa, vaionko hän vasta kouluttautumassa siihen.

Aineiston nuoret näyttävät sijoittuvan hy-vinkin perinteisille naisten ja miesten koulu-tusaloille. Naiset ovat suurena enemmistönäterveys- ja sosiaalialojen, kasvatustieteellisen,humanististen ja palvelualojen koulutuksessa.Miehet taas ovat enemmistönä varsinkin tek-niikan koulutuksessa.

YlioppilastutkintoNuorisobarometriin osallistuneista yli 19-vuoti-aista naisista 64 %, mutta samanikäisistä miehis-tä vain 46 %, on suorittanut ylioppilastutkin-non. Naisten koulutustaso aineistossa on yleises-ti ottaen korkeampi, mutta jos tarkastellaan sitä,kuinka suuri osa ylioppilaista on haastatteluhet-kellä opiskelemassa, huomataan, että ylioppilas-tutkinnon suorittaneet miehet siirtyvät opiskeli-joiksi vähintään yhtä usein kuin naiset. Ylioppi-lastutkinnon suorittaneista opiskelee toisen as-teen ammatillisessa oppilaitoksessa 6 % naisistaja 5 % miehistä, ammattikorkeakoulussa 21 %

naisista ja 20 % miehistä ja yliopistossa tai kor-keakoulussa 27 % naisista ja 31 % miehistä.

Ammatillinen koulutusNuorisobarometrissä kysytty ammatillinen kou-lutus vastaa muuttujana lähinnä koulutusastet-ta, joka siis ei määräydy koulutuksen sisällön, vaankoulutuksen keston ja tutkinnon tavoitetasonmukaan. Barometriaineistossa nuoret naiset ovatselvästi miehiä koulutetumpia (ks. taulukko 6).

Vanhempien koulutustasolla on hyvin selväyhteys nuorten koulutukseen. Jos tarkastellaanvain vanhinta, 25–29-vuotiaiden ikäryhmää,joka siis ikänsä puolesta on tavallisesti jo ehtinytkäydä ammatilliset opintonsa loppuun, havai-taan, että vastaajista, joiden isällä on korkeakoulu-tasoinen tutkinto 24 % on itsekin suorittanutkorkeakoulututkinnon. Kaikista barometriin osal-listuneista 25–29-vuotiaista korkeakoulututkin-non suorittaneiden osuus on 13 %. Vanhem-pien koulutuksella on selvä vaikutus myös yliop-pilastutkinnon suorittamiseen. Kaikista yli 19-vuotiaista barometriin vastanneista 55 % on suo-rittanut ylioppilastutkinnon. Jos isällä on kor-keakoulututkinto, on osuus 79 %. Niistä yli 19-vuotiaista, joiden äiti on suorittanut korkeakou-lututkinnon, peräti 84 % on ylioppilaita.

täjättiry tämmelytöliknehimiot

tammelatöliknehimiot täjiketnöyt

neniaN 1 5 21 11

seiM 2 6 4 42

ikkiaK 2 6 8 81

ajtajileksipotesialuluok tämöttöyt assitammatuum

tamottamimiotnenimonokeoisosnotametnutamesa

neniaN 35 5 8 4

seiM 94 8 2 3

ikkiaK 15 7 5 3

Taulukko 4. Vastaajien sosioekonominen asema (osuus prosentteina).

14

Työelämä

TyöttömyysHaastatelluilta kysyttiin heidän pääasiallista toi-mintaansa: ovatko he koululaisia tai opiskelijoita,palkkatyössä, työttömänä tai lomautettuna jne.Osa vastaajista on itse määritellyt pääasiallisentoimintansa toisin kuin viranomaiset tekisivät,kuten lukiolaiset, jotka ilmoittavat olevansa pää-asiallisesti palkkatyössä, tai työvoimaan kuulu-vat, jotka katsovat olevansa opiskelijoita, koska

opiskelevat työn ohella avoimessa yliopistossa.Joka tapauksessa tällä kysymyksenasettelulla itseilmoitetuksi työttömien osuudeksi työvoimaankuuluvista saadaan 15,6 %. Tilastokeskuksen tieto-jen mukaan nuorten työttömyysprosentti Suomes-sa vuonna 2003 oli 21,8 %. Nuorisotyöttömyyslasketaan 15–24-vuotiaista, ja kun barometriai-neistosta tarkastellaan vain tämän ikäisiä, saadaanitse ilmoitetuksi työttömyysprosentiksi 20,9 %.

Alueelliset erot työttömien osuudessa ovat erit-täin suuria (ks. taulukko 8). Kaikista vastaajista

Taulukko 7. Vastaajien ilmoittama pääasiallinen toiminta (osuus prosentteina).

Taulukko 5. Vastaajien koulutusalat (osuus prosentteina).

Taulukko 6. Vastaajien koulutusasteet (osuus prosentteina).

ävätsivissielysutuluok

aj.teitsutavsaksutuluoknajattepo

ajnenitsinamuhnalaediatsutuluok

ajnenillapuak.teitatnuksiethy

sutuluok

.teitnonnoulsutuluok

neniaN 73 6 8 11 1

seiM 73 1 4 8 2

ikkiaK 73 3 6 01 1

nakiinketsutuluok

aj-aamnalasuolatästem

sutuluok

aj-syevretnalailaaisos

sutuluok

nejolaulevlapsutuluok

iatuumnotametnutsutuluok

neniaN 7 2 71 8 3

seiM 73 2 1 5 3

ikkiaK 22 2 01 7 3

neetsanesiotnenillitamma

otniktut

-ittamma-uluokaekrok

otniktut

-uluokaekrokotniktut

näätimieatsiutiniam

neniaN 72 11 6 55

seiM 13 5 3 16

ikkiaK 92 8 5 85

ässöytakklap iatnötöytuttetuamol

iatnenialuluokajileksipo uum

neniaN 13 5 35 11

seiM 73 8 94 6

ikkiaK 43 7 15 8

15

työttömien osuus työvoimaan kuuluvista on15,6 %. Alhaisimmillaan osuus on Suur-Helsin-gissä (9,3 %) ja muualla Etelä-Suomen lääninalueella (9,8 %). Nuorisobarometrin otoksessatyöttömyysprosentit ovat korkeimmat Itä-Suomenläänissä (30,9 %) ja Lapin läänissä (33,3 %). Vas-tanneiden lukumäärät yksittäisissä lääneissä ovatkuitenkin liian pieniä, jotta tuloksia voisi yleistääluotettavasti.

Vakinaiset ja määräaikaiset työsuhteetTyöllisyysasteen ohella kiinnostavia työelämänulottuvuuksia ovat työsuhteiden vakinaisuus/määräaikaisuus, sekä täyspäiväisyys/osa-aikaisuus(ks. taulukot 9 ja 10). Työsuhteiden pilkkoutu-mista ja pätkätöiden yleistymistä on nuorisoba-rometrissä seurattu vuodesta 1996 lähtien. 2004nuorisobarometrin työssä käyvistä haastatelluis-ta 57 % ilmoitti työsuhteensa olevan vakinai-nen, kun asiaa edellisen kerran kysyttäessä elo-kuussa 2001 osuus oli 64 %. Aiemmissa baro-metreissä ei tosin puhuttu vakinaisista vaan py-syvistä työsuhteista.

Naisten työura alkaa selvästi miehiä useam-min määräaikaisten työsuhteiden kautta. Mies-ten ja naisten työsuhteen luonnetta ikäryhmit-täin tarkasteltaessa huomataan, että sukupuol-ten väliset erot kasvavat jyrkästi vanhemmissaikäryhmissä. Osaselitys on naisten pidempäänjatkuva opiskelu, kun taas miehet vastaavasti siir-tyvät nuorempina työelämään. 20–24-vuotiais-ta naisista palkkatyössä on 33 %, samanikäisistämiehistä 37 %. 25–29-vuotiaista naisista palk-katyössä on puolestaan 53 % ja miehistä jo69 %. Vaikka kyse on paljon moniulotteisem-masta työelämän rakenteisiin liittyvästä ilmiöstäja esimerkiksi työnantajan korkeammasta kynnyk-sestä nuorten naisten vakinaistamiselle, myösmiesten keskimäärin pidempään kestänyt työuraosaltaan selittää nuorten miesten vakinaisten työ-suhteiden yleisyyttä nuoriin naisiin verrattuna.

Miesten ja naisten työsuhteiden erot saavatlisävalaistusta, kun tarkastellaan tyypillisiä mies-ten ja naisten ammattiluokkia. Esimerkiksi raken-nus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöistä on mie-

hiä 85 %, prosessi- ja kuljetustyöntekijöistä 90%. Molemmissa mainituissa ammattiryhmissävakinaisten työsuhteiden osuus on 78 %. Palve-lu-, myynti- ja hoitotyöntekijöistä puolestaan onnaisia 78 %, ja vakinaisten työsuhteiden osuusalalla on vain 59 %.

Osa-aikaiset ja täysipäiväiset työsuhteetNuorisobarometrin seurannassa ei vuoteen 2001saakka tapahtunut merkittäviä muutoksia nuor-ten työsuhteiden osa-aikaisuuden/täysipäiväisyy-den suhteissa. Sen jälkeen osa-aikaiset työsuhteetnäyttävät yleistyneen rajusti. Palkkatyössä käy-vien nuorten osa-aikaisten työsuhteiden osuuson yli kaksinkertaistunut. Elokuussa 2001 haas-tatelluista palkkatyötä tekevistä nuorista 15 %oli osa-aikaisessa työsuhteessa, joulukuussa 2003peräti 31 %. Aiempien barometrien kysymyksis-sä käytettiin tosin käsiteparia osa-aikainen/koko-aikainen, mutta on vaikea uskoa, että näin suuriero johtuisi vain käsitteiden vivahde-eroista.

Osa-aikaisten työsuhteiden osuus on siis kas-vussa, ja sen voi havaita sekä miehillä että naisilla.Suhteellinen ero on hieman tasoittunut, muttaedelleen merkittävästi suurempi osuus naisistakuin miehistä on osa-aikaisessa työsuhteessa. Nytpalkkatyötä tekevistä naisista peräti 40 % käyosa-aikatöissä, kun osuus vuodesta 1996 vuo-teen 2001 vaihteli 19 ja 22 prosentin välillä.

Taulukko 8. Työttömien prosentuaalinen osuustyövoimaan kuuluvista alueittain.

suusoneimöttöytnaamiovöytatsivuluuk

aamokoK 6,51

iknisleH-ruuS 3,9

.lnemouS-äletEuuM 8,9

.lnemouS-isnäL 7,41

inäälnemouS-ätI 9,03

inäälnuluO 5,12

inäälnipaL 3,33

16

Miehillä muutos on samansuuntainen, ja osa-aikaisten työsuhteiden osuus on noussut aiem-masta (vuosien 1996–2001) 8–12 prosentista24 prosenttiin.

Osa-aikatyön yleisyys liittyy kiinteästi ikään.Työsuhteista on osa-aikaisia nuorimmassa 15–19-vuotiaiden ikäryhmässä 77 %, 20–24-vuo-tiailla 37 % ja 25–29-vuotiailla enää 15 %.Nuorimmassa ikäryhmässä miesten ja naistenväliset erot ovat pienemmät kuin vanhemmissaikäryhmissä.

Toiveammatissa toimiminenKaikista palkkatyössä käyvistä noin puolet (49 %)katsoo olevansa toiveammatissaan. Sukupuoltenväliset erot ovat tässä suhteessa pieniä: työssä käy-vistä naisista 50 % ja miehistä 47 % sanoo ole-vansa toiveammatissaan. Ikäryhmittäinen tarkas-telu kuviossa 3 antaa kuvan siitä, missä vaiheessanuoret tuntevat alkavansa löytää paikkaansa työ-elämässä. 25–29-vuotiaista 47 % katsoo olevan-sa toiveammatissaan, ja jos huomioidaan vainpalkkatyössä käyvät, on osuus jo 61 %.

Kysymys toiveammatista liittyy kiinteästi myösopiskelun mielekkyyteen. Kaikista koululaisista

ja opiskelijoista 44 % katsoo olevansa kouluttau-tumassa toiveammattiinsa. Jos luvusta jätetäänpois peruskoululaiset ja lukiolaiset, ja otetaanhuomioon vain vähintään toisen asteen amma-tillisessa koulutuksessa olevat, on osuus 62 %.

Eri koulutusalojen opiskelijoiden näkemyk-set poikkeavat toisistaan selvästi. Kasvatustieteel-lisessä/opettajankoulutuksessa olevista nuorista71 % katsoo olevansa toiveammattiin tähtääväs-sä koulutuksessa. Osuus on korkea myös huma-nistisen ja taidealan koulutuksessa (70 %), kau-pallisessa ja yhteiskuntatieteellisessä koulutuksessa(67 %) sekä terveys- ja sosiaalialan koulutuksessa(67 %). Suhteellisesti harvemmin puolestaan ar-velevat olevansa toiveammattiin kouluttautumas-sa palvelualojen (52 %), maa- ja metsätalousalo-jen (52 %) ja tekniikan (57 %) koulutuksessaolevat nuoret. Yleissivistävä koulutus ei tähtääammattiin, mutta kaukonäköisistä peruskoulu-laisista 10 % ja lukiolaisista 19 % on silti mieles-tään jo kouluttautumassa toiveammattiinsa. Kou-lutusalalla on koulutuksen tasoa suurempi vai-kutus. Erot ammatillisessa oppilaitoksessa, am-mattikorkeakoulussa ja yliopistossa tai korkeakou-lussa opiskelevien välillä ovat hyvin pienet.

neniaN seiM

attouv,äkI neniakia-aso neniäviäpisyät neniakia-aso neniäviäpisyät

91–51 28 81 47 62

42–02 74 35 62 47

92–52 22 87 9 19

Taulukko 10. Vastaajien työsuhteiden täysipäiväisyys/osa-aikaisuus (osuus prosentteina).

neniaN seiM

attouv,äkI neniakiaärääm nenianikav neniakiaärääm nenianikav

91–51 76 33 26 83

42–02 85 24 93 16

92–52 44 65 22 87

Taulukko 9. Vastaajien työsuhteiden vakinaisuus/määräaikaisuus (osuus prosentteina).

17

Kuvio 1a. Työsuhteiden vakinaisuus/määräaikaisuus (naiset).

Määräaikainen Vakinainen*

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2004

2001

2000

1999

1998

1997

1996

%

EOS

* vuoteen 2001 saakka "pysyvä"

Kuvio 1b. Työsuhteiden vakinaisuus/määräaikaisuus (miehet).

Määräaikainen Vakinainen*

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2004

2001

2000

1999

1998

1997

1996

%

EOS

* vuoteen 2001 saakka "pysyvä"

18

Kuvio 2a. Työsuhteiden täysipäiväisyys/osa-aikaisuus (naiset).

Osa-aikainen Täysipäiväinen*

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2004

2001

2000

1999

1998

1997

1996

%

EOS

* vuoteen 2001 saakka "kokoaikainen"

Kuvio 2b. Työsuhteiden täysipäiväisyys/osa-aikaisuus (miehet).

Osa-aikainen Täysipäiväinen*

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2004

2001

2000

1999

1998

1997

1996

%

EOS

* vuoteen 2001 saakka "kokoaikainen"

19

Suoritetulla ammatillisella tutkinnolla on sel-vä yhteys kokemukseen toiveammatissa toimi-misesta. 42 % toisen asteen ammatillisen tutkin-non suorittaneista kokee olevansa toiveammatis-saan, kun osuus korkeakoulututkinnon suoritta-neista on 63 %. Kuvio 4 tiivistää työsuhteenluonteen, sosioekonomisen aseman ja ammatinmukaiset erot, jotka ovat erittäin selviä. Mitä kor-keampi sosioekonominen asema, sitä suurempiosa vastaajista tuntee toimivansa toiveammatis-saan, yrittäjistä peräti 88 %. Ammattiluokkienväliset erot ovat myös huomattavia. Toiveamma-tissa olevien osuus on yleisesti sitä suurempi, mitäpidempää koulutusta vaativassa ammatissa vas-taaja toimii. Ryhmä maanviljelijät, metsätyönte-kijät ym. on poikkeus, sillä heistä peräti 77 %sanoo olevansa toiveammatissaan.

Suhtautuminen työelämään liittyviin väittei-siinVaikka suhtautumisessa työelämään on nähtä-vissä myös kriittisyyttä, voidaan varmasti sanoa,että haastatellut nuoret pitävät työtä tärkeänä (ks.kuvio 5). Peräti 84 % on sitä mieltä, että työ ontärkeä osa ihmisen elämänsisältöä, ja vain 5 % oneri mieltä asiasta. Muutenkin barometriaineistoantaa kuvan työhön vakavasti suhtautuvista nuo-rista. Nuoret haluavat sitoutua työpaikkaansa jauskovat koulutuksen ja oman asenteen olevanratkaiseva tekijä työelämässä menestymisen kan-nalta. Kuvaa vahvistavat myös muissa nuoriso-barometrin osioissa kysytyt asiat. Kysyttäessä tur-vattomuuden tai epävarmuuden kokemuksiakaikkein eniten nuoret sanovat kokevansa niitäsuhteessa työpaikan pysyvyyteen. Myös työn saa-minen ja oma toimeentulo ovat listan kärjessä.

Kuvio 3. "Oletko toiveammatissasi tai kouluttautumassa siihen?" (vastaukset sukupuolenja iän mukaan)

Olen toiveammatissani

En ole toiveammatissanienkä kouluttautumassa siihen

EOS

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Kaikki (n=1820)

Nainen (n=887)

Mies (n=933)

15–19-v. (n=600)

20–24-v. (n=610)

25–29-v. (n=610)

%

Olen kouluttautumassatoiveammattiini

20

Nuorten yleisesti jakama näkemys työelämänvaativuudesta lisääntyy jyrkästi iän myötä. 15–19-vuotiaista 47 % on täysin tai jokseenkin sitämieltä, että monet palavat ennenaikaisesti lop-puun työelämän vaatimuksissa, 20–24-vuotiaistavastaava osuus on 67 % ja 25–29-vuotiaiden

ikäryhmässä jo 77 %. Tämä asenne ei periaat-teessa edellytä omia kokemuksia, vaan asiaan voiottaa kantaa yleisemmästä yhteiskunnallisestanäkökulmasta. Kuitenkin se, ettei eri ammatti-ryhmien välillä ole eroja, on yllättävää. Myös-kään läänien välillä ei ole tilastollisesti merkitse-

Kuvio 4. "Oletko toiveammatissasi tai kouluttautumassa siihen?" (vastaukset työsuhteen luonteen,sosioekonomisen aseman ja ammatin mukaan)

Olen toiveammatissani

En ole toiveammatissanienkä kouluttautumassa siihen

EOS

Olen kouluttautumassatoiveammattiini

0 20 40 60 80 100 %

Kaikki (n=1820)

Täysipäiväinen ja vakinainen (n=396)

Täysipäiväinen määräaikainen (n=207)

Osa-aikainen vakinainen n=(108)

Osa-aikainen määräaikainen (n=168)

Työntekijät (n=326)

Alemmat toimihenkilöt (n=148)

Ylemmät toimihenkilöt (n=104)

Yrittäjät (n=32)

Johtajat ja ylimmät virkamiehet (n=18)

Erityisasiantuntijat (n=110)

Asiantuntijat (n=114)

Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät (n=26)

Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät (n=174)

Maanviljelijät, metsätyöntekijät ym. (n=22)

Rakennus-, korjaus- javalmistustyöntekijät (n=145)

Prosessi- ja kuljetustyöntekijät (n=61)

Muut työntekijät (n=43)

21

viä eroja. Ammatillisen koulutuksen tasolla näyt-tää olevan selvä yhteys asenteeseen – mitä korke-ampi koulutus, sitä suurempi osuus vastaajistaon sitä mieltä, että työelämän vaativuus uuvut-taa ihmiset – mutta tämä yhteys häviää, jos ikävakioidaan. Sen sijaan sosioekonominen asema

vaikuttaa vastauksiin. Sekä ylemmät (74 %) ettäalemmat toimihenkilöt (76 %) ovat työntekijöi-tä (68 %) useammin sitä mieltä, että työ polttaaihmiset loppuun. Yrittäjistä lähes puolet (47 %)on jopa täysin samaa mieltä, mutta heidän suh-teellisen pieni määränsä (n=32) vähentää tulok-

Kuvio 5. Suhtautuminen työelämään liittyviin väitteisiin.

0 20 40 60 80 100 %

Työ on tärkeä osaihmisen elämänsisältöä.

Uskon, että työssä menestyminen onvain itsestä ja omasta asenteesta kiinni.

Haluaisin sitoutua kunnolla johonkintyöpaikkaan tai yritykseen ja

ponnistella yrityksen menestyksen eteen.

Työelämä vaatii nykyisin niin paljon,että monet ihmiset palavat

ennenaikaisesti loppuun.

Uskon, että hyvä koulutustakaa pysyvän työn.

Olisin valmis ottamaan mitä tahansatyötä, jos toinen vaihtoehto

olisi työttömyys.

Uskon, että palkansaajanavoi vaurastua.

Tavoitteeni on ansaita niinpaljon rahaa, että voi vaurastua.

Haluaisin työurallani vaihtaatyöpaikkaa useita kertoja.

Uskon, että työssä menestymiseentarvitaan ennen kaikkea hyvää onnea.

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

Ei samaa eikäeri mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

Täysinsamaa mieltä

22

Kuvio 6. "Uskon, että hyvä koulutus takaa pysyvän työn."

0 20 40 60 80 100 %

Kaikki (n=1820)

Naiset (n=884)

Miehet (n=930)

15–19-v. (n=597)

20–24-v. (n=610)

25–29-v. (n=607)

Korkeakoulututkinto (n=87)

Ammattikorkeakoulututk. (n=147)

Toisen asteen ammat. tutk. (n=528)

Ei mitään mainituista (n=1052)

Yliopistossa/korkeakoulussa (n=214)

Ammattikorkeakoulussa (n=186)

Toisen asteen ammat. koulut. (n=225)

Lukiossa (n=269)

Peruskoulussa (n=100)

Ei opiskele (n=759)

Palkkatyössä (n=624)

Työtön tai lomautettu (n=120)

Koululainen tai opiskelija (n=920)

Muu (n=150)


Täysin eri mieltä




23

sen yleistettävyyden luotettavuutta. Kaikistapalkkatyössä käyvistä 70 % uskoo työelämänvaativan niin paljon, että ihmiset palavat ennen-aikaisesti loppuun, kun työttömien tai lomautet-tujen kohdalla osuus on 63 %.

Koulutus ja työnsaantimahdollisuudetAiempien vuosien Nuorisobarometrien kysy-myksenasettelu oli ”Koulutus parantaa olennai-sesti työnsaantimahdollisuuksia”, ja vuonna2002 peräti 95 % oli samaa mieltä. Tällä kertaaon käytetty jyrkempää muotoilua ”Uskon, ettähyvä koulutus takaa pysyvän työn” (ks. kuvio6). Vaikka nuorilta siis kysyttiin, takaako hyväkoulutus pysyvän työn, eli tulokset eivät ole ver-tailukelpoisia, on 60 % edelleen väitteen kannal-la, mikä kertoo melkoisesta uskosta koulutukseen.Tämä usko tosin näyttää rapisevan kokemuksenmyötä, sillä kun nuorimmassa 15–19-vuotiai-den ryhmässä 71 % luottaa hyvään koulutuk-seen työmarkkinoille pääsyn takaajana, on osuus25–29-vuotiailla enää 50 %. (Ks. tarkemminSaarelan osuus tässä teoksessa, s. 113–135.)

Korkeammalla koulutuksella on vahva yhteystyöllistävään vaikutukseen uskomisen kanssa.Vaikka korkeammin koulutettujen usko koulu-tuksen merkitykseen onkin vahvempi kuin mui-den, luottamus on heikompaa vanhemmissa opis-kelijoissa. 20–24-vuotiaista yliopisto-opiskelijois-ta vielä 67 % uskoo hyvän koulutuksen takaa-van pysyvän työn, mutta 25–29-vuotiailla osuuson enää 52 %.

Naiset ja miehetNaisten ja miesten työelämään liittyvissä asen-teissa on mielenkiintoisia eroja. Naiset uskovatselvästi miehiä enemmän työelämän vaativannykyisin niin paljon, että monet ihmiset palavatennenaikaisesti loppuun. Naisista 72 % on täy-sin tai jokseenkin tätä mieltä, miehistä 56 %.Toinen työtä koskeva väite, jonka naiset hyväk-syvät tilastollisesti merkitsevästi miehiä useam-min, on halu vaihtaa työuran aikana työpaikkaauseita kertoja. Nuorista naisista 30 % on enem-män tai vähemmän halukas työpaikan vaihtami-

seen, miehistä 25 %. Tämä asenne on tosin vah-vasti yhteydessä korkeampaan koulutukseen.Nuorissa ikäryhmissä naiset ovat miehiä koulu-tetumpia, ja koulutustason vakioiminen hävit-tääkin erot sukupuolten välillä suhteessa työn-vaihtamishalukkuuteen. Samoin käy, jos vakioi-daan se koulutusaste, jota vastaaja parhaillaan käy.Näyttääkin siltä, että ennemminkin naisten kor-keampi koulutus, ei sukupuoli sinänsä, selittäähalukkuutta vaihtaa työpaikkaa useita kertoja.

Nuoret miehet puolestaan ovat selvästi naisiauseammin sitä mieltä, että työssä menestyminenon vain itsestä kiinni ja että hyvä koulutus takaapysyvän työn. 35 % miehistä pitää tavoitteenaanansaita niin paljon rahaa, että voi vaurastua, kunnaisista sitä sanoo tavoittelevansa 23 %.

Havaintoja taustamuuttujien mukaisista eroistaEri alueiden nuorten työelämään liittyvissä asen-teissa merkitseviä eroja löytyy suhteessa kahteenväitteeseen: ”Uskon, että työssä menestyminenon vain itsestä ja omasta asenteesta kiinni” ja”Olisin valmis ottamaan mitä tahansa työtä, jostoinen vaihtoehto olisi työttömyys”. Molemmis-sa tapauksissa erot ovat hyvin samansuuntaisia.Oulun läänissä kumpaankin väitteeseen suhtau-dutaan hyväksyvimmin. Toisessa ääripäässä onSuur-Helsingin alue, jossa sekä usko oman asen-teen vaikutuksesta työssä menestymiseen ettävalmius ottaa vastaan mitä tahansa työtä, onmuuta maata alhaisempaa. Osa eroista selittyysillä, että Etelä-Suomessa nuorten koulutustasoon korkeampi, ja mainitut asenteet ovat vahvastisidoksissa koulutustasoon.

Kuviossa 8 esitellään vahvimmat ammatilli-sen koulutuksen ja työhön liittyvien asenteidenväliset yhteydet. Korkeammin koulutetuilla onselvästi heikompi usko oman itsen ja asenteenratkaisevaan vaikutukseen työssä menestymisel-le. Iän vakioiminen ei poista tätä yhteyttä. Nuori-sobarometrin työasennetta mittaavista kysymyksis-tä löytyy toinenkin, joka selvittää asennetta työssämenestymisen taustoista, nimittäin ”Uskon, ettätyössä menestymiseen tarvitaan ennen kaikkea hy-vää onnea”. Myöskään onni ei selitä korkeammin

24

Kuvio 7a. Työelämään liittyviä väitteitä, jotka naiset hyväksyvät miehiä useammin.

Työelämä vaatii nykyisin niinpaljon, että monet ihmiset

palavat ennenaikaisesti loppuun

Haluaisin työurallanivaihtaa työpaikkaa

useita kertoja


Täysin eri mieltä




0 20 40 60 80 100 %

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Kuvio 7b. Työelämään liittyviä väitteitä, jotka miehet hyväksyvät naisia useammin.


Täysin eri mieltä




Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

0 20 40 60 80 100 %

Uskon, että työssä menestyminenon vain itsestä ja omasta

asenteesta kiinni

Uskon, että hyvä koulutustakaa pysyvän työn

Tavoitteeni on ansaita niinpaljon rahaa, että voi vaurastua

25

Kuvio 8. Ammatillisen koulutuksen mukaisia eroja asenteessa työelämään.

0 20 40 60 80 100 %

ei ammatillista koulutusta

korkeakoulututkinto

ammattikorkeakoulututkinto

toisen asteen ammat. tutkinto


korkeakoulututkinto




korkeakoulututkinto




korkeakoulututkinto




Täysin eri mieltä




Uskon, että työssämenestyminen onkiinni vain itsestäja omasta asenteesta

Olisin valmis otta-maan vastaan mi-tä tahansa työtä,jos toinen vaihto-ehto olisi työttömyys

Tavoitteenani onansaita niin paljonrahaa, että vau-rastun

Haluaisin työural-lani vaihtaa työ-paikkaa useita ker-toja

26

koulutettujen mielestä työssä menestymistä, silläkorkeakoulututkinnon suorittaneista vain 13 %uskoo siihen, kun toisen asteen ammatillisen tut-kinnon suorittaneilla osuus on 20 %.

Korkeammin koulutetut ovat vähemmän val-miita ottamaan vastaan mitä tahansa työtä, vaik-ka vaihtoehtona olisi työttömyys. Myös väite”Tavoitteenani on ansaita niin paljon rahaa, ettävoin vaurastua” mittaa osaltaan työn tekemisenmotiiveja. Korkeakoulututkinnon suorittaneistaselvästi pienempi osuus (15 %) kuin toisen as-teen ammatillisen tutkinnon suorittaneista (28%) pitää tavoitteenaan vaurastumista, mikä yh-dessä edellä käsitellyn kysymyksen kanssa voisiviitata korkeammin koulutettujen vähemmänvälineelliseen työasenteeseen.

Korkeammin koulutetut ovat muita haluk-kaampia vaihtamaan työpaikkaa useita kertojatyöuransa aikana. Tälle kysymykselle ei löydysuoranaista vertailukohtaa aiemmista barometreis-tä, mutta edellisinä vuosina on esitetty väite ”Ontodennäköistä, että työurallani joudun vaihta-maan työpaikkaa useita kertoja”. Vuonna 2001korkeakoulututkinnon suorittaneista nuorista76 % oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä, kunvastaavasti ammatillisen tutkinnon suorittaneis-ta nuorista niin ajatteli 60 %.

Yrittäjyys

Yksi nuorisobarometrin tämän vuoden teemois-ta on yrittäjyys, ja nuorten suhtautumista siihenselvitettiin laajan, 18 kysymyksen sarjan avulla.Sivuilla 58–70 Petri Rouvinen ja Lotta Väänä-nen esittävät seikkaperäisemmän analyysin ai-heesta; tässä esityksessä keskitytään vastausten ja-kaumiin ja tärkeimpiin taustamuuttujien mukai-siin eroihin.

Kokonaisuutena nuorten asenne yrittäjyyttäkohtaan on suhteellisen arvostava: yrittäjyyttäpidetään tuottavana mutta vaativana toiminta-na. Yli puolet (58 %) vastaajista on sitä mieltä,että menestyäkseen yrittäjän on pakko olla rehel-linen, ja vain 9 % uskoo päinvastoin, että menes-

tyäkseen yrittäjä ei voi olla rehellinen.Nuorten mahdollisia aikomuksia ryhtyä itse

yrittäjäksi kysyttiin useammalla eri tavalla. Vain11 % nuorista suunnittelee enemmän tai vähem-män vakavasti yrityksen perustamista lähiaikoi-na, mutta kun väite esitetään muodossa ”Haluai-sin yrittäjäksi, mutta olen siirtänyt sen kauem-mas tulevaisuuteen”, on täysin tai jokseenkin sa-maa mieltä jo 24 % vastaajista. Vain 12 % ontäysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteen ”Enryhtyisi yrittäjäksi missään olosuhteissa” kanssa,eli melko suuressa osassa nuorisoa elää ainakinajatus mahdollisuudesta ryhtyä jonain päivänäitse yrittäjäksi – realisoituminen riippuu sittenolosuhteista. Lisäksi, jos väitteeseen lisätään eh-toja (”Olisin valmis ryhtymään yrittäjäksi, mikälikeksisin jonkin hyvän yritysidean”), on täysin taijokseenkin samaa mieltä jo yli puolet (51 %) vas-taajista. Lähes yhtä suuri osa (47 %) nuoristahyväksyy väitteen ”Olisin valmis ryhtymään yrit-täjäksi, jos siihen liittyvät taloudelliset riskit eivätolisi suuria”.

Nuorten naisten ja miesten asenteet yrittäjyyt-tä kohtaan poikkeavat toisistaan erittäin selvästi.Itse asiassa ainoat väitteet, joihin suhtautumises-sa sukupuolten välillä ei ole tilastollisesti merkit-seviä eroja, ovat ”Voisin ryhtyä yrittäjäksi vain,jos siihen liittyvät riskit eivät olisi suuria”, ”Yri-tyksen menestymiseen tarvitaan ennen kaikkeahyvää onnea” ja ”Suomen lainsäädäntö ja vero-tus tukevat yrittäjyyttä”.

Naisten asenne yrittäjyyteen on epäilevämpikuin miesten. Kuviossa 9a esitetään naisten mie-hiä yleisemmin hyväksymät väitteet. Peräti 79 %naisista arvelee, että yrittäjät joutuvat yleensä te-kemään liian pitkiä työpäiviä. Miehistäkin tätämieltä on 70 %. Sukupuolten asenne-erothanolivat samansuuntaiset työasenteisiin liittyvässäväitteessä ”Työelämä vaatii nykyisin niin paljon,että monet ihmiset palavat ennenaikaisesti lop-puun”. Myös naisten yrittäjyysaikomus on sel-västi matalampaa kuin miehillä, sillä 15 % naisis-ta sanoo, ettei missään olosuhteissa ryhtyisi yrit-täjäksi, kun miehistä tätä mieltä on vain 9 %.

27

Kuviossa 9b esitetään miesten naisia yleisem-min hyväksymiä yrittäjyyteen liittyviä väitteitä,joissa sukupuolten väliset asenne-erot ovat poik-keuksellisen suuria. Ne liittyvät yrityshalukkuu-teen, ja miehet näyttävät olevan selvästi naisiainnokkaampia harkitsemaan yrittäjyyttä vaihto-ehtona palkkatyölle.

Iän mukana asenne yrittäjyyttä kohtaan saauusia muotoja. Kuvio 10 tiivistää ikäryhmittäi-

siä eroja. Valmius todella konkreettisesti ryhtyäyrittäjäksi on varmasti myös sidoksissa nuorenelämänvaiheeseen. Niinpä nuorimmat vastaajathyväksyvät vanhempia useammin väitteen ”Ha-luaisin yrittäjäksi, mutta olen siirtänyt sen kauem-mas tulevaisuuteen”, kun taas vanhemmat ovatuseammin suunnittelemassa yrityksen perusta-mista jo lähiaikoina.

Kuvio 9a. Suhtautuminen yrittäjyyteen. Naisten ja miesten asenne-eroja.

Yrittäjät joutuvat yleensätekemään pitkiä päiviä

Menestyäkseen yrittäjänon pakko olla rehellinen


Täysin eri mieltä




Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Yrittäjäksi ryhtyminenvaatii pitkän koulutuksen

En ryhtyisi yrittäjäksimissään olosuhteissa

0 20 40 60 80 100 %

28

Yrittäjyysaikomukset ja lähiomaisten yrittäjyysBarometriin osallistuneilta kysyttiin myös, onkojoku heidän lähiomaisistaan yrittäjä. Lähes puo-lella (47 %) vastanneista on ainakin joku yrittäjälähipiirissään, useimmiten isä ja/tai äiti tai jokumuu lähisukulainen.

Kuvioihin 11a ja 11b on koottu niitä yrittä-jyysasenteita, joihin vastaajan omaisten yrittäjyysvaikuttaa eniten. Niistä nuorista, joiden lähiomai-

sissa on yrittäjiä, huomattavasti muita suurempiosuus suunnittelee vakavasti yrityksen perusta-mista lähiaikoina. Yrittäjien puolisoista tai seu-rustelukumppaneista 19 % suunnittelee enem-män tai vähemmän vakavasti yrityksen perusta-mista lähiaikoina ja yrittäjän/yrittäjien lapsista17 %. Jos kukaan lähiomaisista ei ole yrittäjä,osuus jää kahdeksaan prosenttiin.

Kuvio 9b. Suhtautuminen yrittäjyyteen. Naisten ja miesten asenne-eroja.

Uskon, että yrittämisellävoi vaurastua paremminkuin palkkatyössä

Olisin valmis ottamaantaludellisen riskin yrityk-sen perustamiseksi, mikälitodella uskoisin yritys-ideaan


Täysin eri mieltä




Olisin valmis ryhtymäänyrittäjäksi, mikäli keksisinjonkin hyvän liikeidean

Suunnittelen vakavissaniyrityksen perustamistalähiaikoina

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

0 20 40 60 80 100 %

29

Nuoret, joiden lähiomaisten joukossa on yrit-täjiä, eivät myöskään hyväksy yhtä usein väitettä”En ryhtyisi yrittäjäksi missään olosuhteissa” kuinmuut vastaajat. Yrittäjävanhempien lapsista pe-räti 82 % on täysin tai jokseenkin eri mieltä väit-teen kanssa, kun taas osuus niistä, joiden lähi-omaisissa ei ole yrittäjiä, on 69 %. Yrittäjien jäl-keläisten yrittäjyysaikomukset siis vaikuttavat

vahvemmilta. Sikäli on yllättävää, että vanhem-pien yrittäjyydellä ei ole vastaavaa vaikutusta suh-tautumisessa väitteeseen ”Mielestäni lasten tulisijatkaa perheyrityksen toimintaa vanhempiensajälkeen”. Niistä vastaajista, joiden äiti ja/tai isä onyrittäjä, 20 % hyväksyy väitteen, muista vastaa-jista 23 %.

Kuvio 10a. Suhtautuminen yrittäjyyteen. Ikäryhmittäisiä asenne-eroja.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

Olisin valmis ryhtymäänyrittäjäksi, mikäli keksisinjonkin hyvän liikeidean

Olen koulussa/muissaopinnoissa saanut mie-lestäni hyvät perustiedotsiitä, mitä yrittäjyys on

Haluaisin yrittäjäksi,mutta olen siirtänytsen kauemmas tulevai-suuteen


Täysin eri mieltä




0 20 40 60 80 100 %

30

Kuvio 10b. Suhtautuminen yrittäjyyteen. Ikäryhmittäisiä asenne-eroja.


Täysin eri mieltä




Yrittäjät joutuvat yleensätekemään pitkiä työpäiviä

Suunnittelen vakavissaniyrityksen perustamistalähiaikoina

Olisin valmis ottamaantaludellisen riskin yrityk-sen perustamiseksi, mikälitodella uskoisin yritys-ideaan

0 20 40 60 80 100 %

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

31

Kuvio 11a. "Suunnittelen vakavasti yrityksen perustamista lähiaikoina."

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Kaikki

%


Täysin eri mieltä




Puoliso/seurustelu-kumppani yrittäjä

Äiti ja/tai isäyrittäjä

Täti, setä, isovanhempi taimuu lähisukulainen yrittäjä

Appivanhempi/-vanhem-mat yrittäjiä

Ei kukaan lähiomai-sista yrittäjä

Kuvio 11b. "En ryhtyisi yrittäjäksi missään olosuhteissa."

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Kaikki

%


Täysin eri mieltä




Puoliso/seurustelu-kumppani yrittäjä

Äiti ja/tai isäyrittäjä

Täti, setä, isovanhempi taimuu lähisukulainen yrittäjä

Appivanhempi/-vanhem-mat yrittäjiä

Ei kukaan lähiomai-sista yrittäjä

32

Kuuluminen sosiaalisiin yhteisöihin

Nuorilta kysyttiin, kuinka kiinteästi he tuntevatkuuluvansa erilaisiin sosiaalisiin yksiköihin taiyhteisöihin (ks. kuvio 12). Yhteisöön kuulumi-sen kiinteyttä voi ehkä ajatella hyvinvointipoli-tiikan kannalta tärkeän sosiaalisen pääoman yh-deksi indikaattoriksi, mutta vain yhdeksi, silläsosiaalisen pääoman käsite on monitahoisempisisältäen määrittelijästä riippuen erilaisia vuoro-vaikutuksen laatuun ja määrään vaikuttavia asioi-ta, kuten sosiaalisen ympäristön, arvot, normit,verkostot, instituutiot, jäsenyydet jne.

Nuorten vastauksissa erottuu selvästi neljäsosiaalista perusyksikköä, joihin yhteenkuulu-vuuden tunne on vahvinta. Selvästi kiinteim-mäksi vastaajat kokevat yhteytensä perheeseen jaystäväpiiriin. Seuraavaksi vahvimmaksi yhteyskoetaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja koulu-/työyhteisöön. Yhteenkuuluvuuden tunne kaik-kiin muihin kysyttyihin yksiköihin jää selvästijälkeen näistä neljästä peruselementistä.

Nuoret naiset ja miehet tuntevat yhteenkuu-luvuutta selvästi erilaisiin asioihin. Naiset kuulu-vat miehiä kiinteämmin varsinkin perheeseen jaystäväpiiriin. Miehet puolestaan kuuluvat selvästinaisia kiinteämmin harraste- ym. seuroihin jaasuinyhteisöön. Sen sijaan nuorten naisten jamiesten välillä ei käytännössä ole eroa siinä, kuin-ka kiinteästi he katsovat kuuluvansa suomalai-seen yhteiskuntaan, kaupunkiin/kuntaan tai tiet-tyyn alueeseen Suomessa.

Myös eri ikäryhmät kokevat kuulumisen eritavoin (ks. kuvio 13). Ainoa yksikkö, johon eriikäryhmien kuulumisen tunteissa ei ole tilastolli-sesti merkitsevää eroa on kaupunki/kunta. Ai-neiston nuorimmat vastaajat tuntevat vanhem-pia vastaajia kiinteämmin kuuluvansa itseään lä-hellä oleviin sosiaalisiin yhteisöihin, kuten ystä-väpiiriin, koulu-/työyhteisöön, asuinyhteisöön,kaupunginosaan tai kylään sekä harraste- ym. seu-roihin. Vanhemmissa ikäryhmissä puolestaantunnetaan tiiviimpää kuuluvuutta suurempiinyksiköihin: Euroopan unioniin, suomalaiseen yh-teiskuntaan ja tiettyyn alueeseen Suomessa. Eroa

näyttää kuitenkin syntyvän lähinnä vain suh-teessa nuorimpaan ikäryhmään; 20–24- ja 25–29-vuotiaiden välillä eivät kuulumisen tunteetjuuri eroa toisistaan.

Iän mukaiset erot vaikuttavat luonnollisilta.Kun kokemus ja tietomäärä lisääntyvät, näyttä-vät myös elämänpiirit ja samalla identifioitumi-sen kohteet laajentuvan. Vaikka erot ikäryhmienvälillä ovat selvät, ei niitä pidä ylikorostaa, sillä kuu-luvuuden tunne perheeseen ja vertaisryhmiin onvanhimmissakin ikäryhmissä selvästi vahvempaakuin mainittuihin laajempiin alueellisiin ja yh-teiskunnallisiin yksiköihin. Esimerkiksi yhteen-kuuluvuuden tunne Euroopan unioniin on kai-kissa ryhmissä niin matalaa, ettei nuorten kohdallaehkä voi puhua mistään EU-kansalaisuudesta.

Kun tarkastellaan koulutuksen ja kuuluvuu-dentunteen yhteisvaihtelua kussakin ikäluokas-sa, huomataan, että korkeampi koulutus näyttääolevan yhteydessä ennen kaikkea kuuluvuuden-tunteeseen suomalaiseen yhteiskuntaan jaEU:hun. Korkeammin koulutettujen tunnekuuluvuudesta asuinalueeseensa sen sijaan onlöyhempää kuin muilla. Samoin perhe/ystävä-piiri/koulu-/työyhteisö koetaan koulutettujennuorten parissa vähemmän läheisiksi. Koulutuk-sella ei sen sijaan näytä olevan vastaavaa vaiku-tusta harrasteseuraan tai muuhun vapaa-ajanseu-raan kuulumisen tunteeseen.

Aluetekijä näyttäytyy kuulumisen kokemus-ten eroina pohjoinen–etelä-akselilla. Kautta lin-jan Lapin, ja varsinkin Oulun läänissä nuorettuntevat kuuluvansa kiinteämmin sosiaalisiinyksiköihin kuin etelässä. Kiinnostavia eroja näh-dään liittyen asuinyhteisöön ja kaupunginosaantai kylään, joihin kuuluminen on löyhempääEtelä-Suomessa, varsinkin pääkaupunkiseudul-la. Sen sijaan läänien välillä ei ole eroja kuulumi-sen kiinteydessä suhteessa kaupunkiin/kuntaantai suomalaiseen yhteiskuntaan. Pääkaupunki-seudun nuoret puolestaan kokevat EU:n lähei-semmäksi kuin muut. He tuntevat myös erittäinkiinteää kuulumista omaan asuinalueeseensa.Myös Lapin läänissä kuuluminen alueeseen onvahvaa.

33

Kuvio 12. Kuinka kiinteästi tuntee kuuluvansa seuraaviin yksiköihin.

0 20 40 60 80 100 %

Perhe

Ystäväpiiri

Suomalainen yhteiskunta

Koulu-/työyhteisö

Harrasteseura

Tietty alue Suomessa (esim.pääkaupunkiseutu)

Muu vapaa-ajan seura

Kaupunki tai kunta

Asuinyhteisö (esim.naapurusto)

Kaupunginosa tai kylä

Melko löy-hästi

Hyvin löyhästi

Ei kiinteästieikä löyhästi

Melko kiin-teästi

Hyvin kiin-teästi

Euroopan unioni

Seurakunta

34

Mikä on tärkeää?

Kaikista Nuorisobarometrin aihepiireistä nuor-ten naisten ja nuorten miesten mielipiteet eroa-vat toisistaan selvimmin kysymyksessä asioidentärkeänä kokemisesta (ks. kuvio 14). Kysytyistä15 asiasta kaikissa – työtä lukuun ottamatta –erot ovat tilastollisesti merkitseviä. Miehet pitä-vät naisia tärkeämpinä vapaa-aikaa, aineellista hy-vinvointia ja varsinkin jännittävää elämää, jota58 % miehistä, mutta ainoastaan 42 % naisista,pitää hyvin tai melko tärkeänä. Kaikki muut asiatovat tärkeämpiä naisille kuin miehille. Erot su-kupuolten välillä eivät siis rajoitu vain tärkeänäpidettyjen asioiden sisältöön, vaan nuoret naiset

kokevat kysytyt asiat lähes kautta linjan tärkeäm-pinä kuin nuoret miehet. Erot ovat suurimmatkysymyksissä eläinten oikeuksista (75 % naisistaja 54 % miehistä pitää hyvin tai melko tärkeänä)ja globaalista tasa-arvosta kansojen välillä (68 %naisista ja 54 % miehistä pitää hyvin tai melkotärkeänä).

Iän mukana arvostukset muuttuvat. Asiat,joiden tärkeänä pitäminen selvästi vähenee iänmyötä ovat sukupuolten välinen tasa-arvo, globaalitasa-arvo kansojen välillä, jännittävä elämä ja aineel-linen hyvinvointi (ks. kuvio 15a). Asiat, joiden tär-keänä pitäminen eniten lisääntyy iän myötä, ovatrakkaus ja ihmissuhteet, lasten oikeudet, puhdasympäristö ja itsekunnioitus (ks. kuvio 15b).

Kuvio 13. Kuinka kiinteästi tuntee kuuluvansa seuraaviin yksiköihin. Yksiköitä, joihinkuulumisen tunne lisääntyy iän myötä.

Melko löy-hästi

Hyvin löyhästi

Ei kiinteästieikä löyhästi

Melko kiin-teästi

Hyvin kiin-teästi

0 20 40 60 80 100 %

Tietty alue Suomessa(esim. pääkaupunkiseutu)

Suomalainen yhteiskunta

Euroopan unioni

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

35

Nuorten tärkeänä pitämät asiat eivät juurivaihtele alueittain. Myöskään kuntatyypin mu-kaan ei ole löydettävissä tilastollisesti merkitseviäeroja. Ainoa poikkeus on itsekunnioitus, jotanuorista pitää tärkeänä kaupunkimaisissa kun-nissa 61 %, taajaan asutuissa kunnissa 55 % ja

maaseutumaisissa kunnissa vain 47 %. Suur-Helsingin alueella itsekunnioitusta erittäin tär-keänä pitävien osuus on 67 % koko maan keski-arvon ollessa 58 %.

Perhemuodon mukainen tarkastelu paljastaajoitain kiinnostavia eroja. Niistä avio- tai avolii-

Kuvio 14. Kuinka tärkeänä pitää seuraavia asioita.

0 20 40 60 80 100 %

Terveys

Rakkaus ja ihmissuhteet

Lasten oikeudet

Itsekunnioitus

Vapaa-aika

Puhdas ympäristö

Kansallinen turvallisuus

Sukupuolten välinentasa-arvo

Työ

Tunne, että on saanut jotainmerkittävää aikaan

Melko yhden-tekeviä

Täysin yhdentekeviä

NeutraalejaMelko tärkeitäHyvin tärkeitä

Tunne, että kuuluuyhteisöön

Eläinten oikeudet

Globaali tasa-arvokansojen välillä

Aineellinen hyvinvointi

Jännittävä elämä

36

Kuvio 15a. Asiat, joiden tärkeys vähenee iän myötä.

0 20 40 60 80 100 %

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

Sukupuoltenvälinentasa-arvo

Globaalitasa-arvokansojen välillä

Jännittävä elämä




Aineellinenhyvinvointi

tossa olevista nuorista, joilla on lapsia, vain 27 %pitää jännittävää elämää hyvin tai melko tärkeä-nä, kun osuus koko otoksessa on 50 %. Rakkaut-ta ja ihmissuhteita he puolestaan pitävät selvästimuita tärkeämpänä (peräti 90 % pitää niitä hy-vin tärkeänä). Erot säilyvät, vaikka ikä vakioitai-

siin. Yksinhuoltajat poikkeavat muusta aineistostapitämällä hyvin tärkeinä varsinkin lasten oikeuk-sia (97 % yksinhuoltajista, 74 % koko aineistos-ta) ja sukupuolten välistä tasa-arvoa (59 % yk-sinhuoltajista, 44 % koko aineistosta).

37

Kuvio 15b. Asiat, joiden tärkeys lisääntyy iän myötä.

0 20 40 60 80 100 %

Rakkaus jaihmissuhteet

Lasten oikeudet

Puhdas ympäristö




Itsekunnioitus

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

Perusturva

Nuorten arvioita suomalaisen sosiaaliturvan jahyvinvointivaltion suoriutumiskyvystä tarkastel-laan barometrissä seitsemän kysymyksen avulla(ks. kuvio 16). Haastatelluille esitetyt väitteet liit-

tyvät nimenomaan suomalaisen sosiaaliturvan tä-mänhetkiseen tilaan; aineiston avulla ei päästäkuin epäsuorasti tulkitsemalla käsiksi siihen, kuin-ka asioiden nuorten mielestä pitäisi olla. Sivuilla71–81 Petri Paju käsittelee aihetta yleisemmänhyvinvointivaltiokeskustelun näkökulmasta, tässä

38

Kuvio 16. Käsitykset suomalaisesta perusturvasta.


Täysin eri mieltä




0 20 40 60 80 100 %

Sosiaaliturva on niin hyvä, että kannustaaihmisiä laiskottelemaan tukien varassa.

Jos olisin työttömänä pitkään, minulla olisi yhteis-kunnan takaama mahdollisuus uuteen koulutukseen.

Jos sairastuisin, hoito ja toimeentulo ovatkohtuullisen turvatut.

Toimeentuloni on kohtuullisesti turvattu,jos jään työttömäksi.

Talouden puolesta kenen tahansa olisimahdollista kasvattaa lapsi vaikka yksinään.

Opiskelun aikainen toimeentulo onkohtuullisesti turvattu.

Kansainvälinen verokilpailu pakottaaheikentämään sosiaaliturvaa tulevaisuudessa.

yleiskatsauksessa tyydytään kuvailemaan nuor-ten suhtautumista esitettyihin väitteisiin.

Yli puolet nuorista (58 %) uskoo, että jos sai-rastuu, hoito ja toimeentulo ovat kohtuullisenturvatut. Vaikka kysymyksenasettelussa mainit-tiin sairastumistapauksessa sekä hoito että toi-meentulo, on luottamus perusturvan kantavuu-teen silti vahvempaa kuin työttömyystapaukses-sa, jossa 51 % luottaa toimeentulon olevan koh-tuullisen turvatun. Pitkäaikaistyöttömän yhteis-kunnan takaamaan uudelleenkouluttautumis-mahdollisuuteen uskoo 57 % nuorista.

Sosiaaliturvan takaamiin palveluihin liittyvis-tä väitteistä suurinta epäluottamusta nuorissaherättää opiskelun aikainen toimeentulo. 34 %uskoo, että toimeentulo on kohtuullisen turvat-tu, mutta 45 % on toista mieltä. Kyse ei ole pel-kistä mielikuvista, sillä opiskelu on epäilemättä seyhteiskunnan tukea vaativa elämäntilanne, jostanuorilla on eniten kokemusta. Tämä näkyy myös

siinä, että niiden nuorten osuus, jotka eivät otakantaa kumpaankaan suuntaan, on pienempikuin muiden hyvinvointipalveluihin liittyvienkysymysten kohdalla.

Varsinaisten hyvinvointipalveluiden lisäksikysyttiin nuorten kantaa kahteen laajempaanhyvinvointivaltioon liittyvään kysymykseen.Väite ”Kansainvälinen verokilpailu pakottaa hei-kentämään sosiaaliturvaa tulevaisuudessa” koet-tiin ilmeisesti vaikeaksi, sillä vähemmän kuinpuolet vastaajista osasi ottaa kantaa kysymykseen:29 % oli samaa, 17 % eri mieltä. Sen sijaan väit-teeseen ”Sosiaaliturva on niin hyvä, että se kan-nustaa ihmisiä laiskottelemaan tukien varassa”oltiin hyvinkin valmiita ottamaan kantaa. Enem-mistö (53 %) nuorista on väitteen kanssa eri miel-tä, 27 % samaa mieltä.

Naisten ja miesten perusturvaan liittyvät mie-lipide-erot ovat suuria. Miehet suhtautuvat nai-sia luottavaisemmin siihen, että hyvinvointival-

39

tio takaa toimeentulon, mutta he myös pitävätsosiaaliturvaa passivoivana. Naisista 24 % ja mie-histä 30 % pitää sosiaaliturvaa niin hyvänä, että sekannustaa ihmisiä laiskotteluun. Erot ovat selvätmyös siinä, kuinka moni luottaa turvattuun toi-meentuloon opiskeluaikana (naisista 31 %, miehis-tä 36 %), sairaana (naisista 52 %, miehistä 61 %) jatyöttömänä (naisista 49 %, miehistä 53 %).

Ikä on tärkeä tekijä tarkasteltaessa asennettaperusturvaan (ks. kuvio 17). Yleisesti ottaen nuor-ten luottamus vähenee iän myötä – vai pitäisikösanoa kokemuksen karttuessa. Kaikkein jyrkim-min heikkenee luottamus toimeentuloon opis-keluaikana. Todennäköisesti syynä onkin nuo-rimman ikäluokan (15–19-vuotiaiden) vähäinenkokemus opintotuella pärjäämisestä.

Nuorimpien opiskelijoiden luottamus turvat-tuun opiskelun aikaiseen toimeentuloon on sel-västi vahvempaa kuin niiden, jotka eivät opiske-le, mutta vanhimmassa ikäryhmässä erot tasoit-tuvat. 25–29-vuotiailla opiskelijoilla sekä luot-tamus että epäluottamus opiskelun aikaiseen toi-meentuloon on yleisempää kuin niillä, jotka ei-vät ole opiskelijoita. ”Ei samaa eikä eri mieltä”-ryhmän osuus on vastaavasti opiskelijoilla sel-västi pienempi. Tämä selittynee sillä, että opiske-lijoilla on enemmän tietoa asiasta.

Työttömien nuorten asennoitumisesta sosiaali-turvaan liittyviin väitteisiin löytyy kiinnostaviaeroja muihin vastaajiin. Työttömät nuoret eiväthyväksy väitettä sosiaaliturvan laiskistavasta vai-kutuksesta yhtä laajasti kuin muut (22 % työt-tömistä, 28 % muista samaa mieltä). Työttömis-tä 64 % ja muista nuorista 57 % on sitä mieltä,että jos työttömyys pitkittyy, yhteiskunta takaamahdollisuuden uuteen koulutukseen. Työttö-mien ja muiden näkemykset työttömien toimeen-tulon turvaamisesta eroavat toisistaan siinä, ettäsuurempi osa työttömistä (31 %) kuin muista(21 %) ei pidä työttömien toimeentuloa turvat-tuna. Mielenkiintoista sinänsä: lähes yhtä suuriosa työttömistä (49 %) kuin muistakin (51 %)on sitä mieltä, että toimeentulo työttömyydenkohdatessa on kohtuullisen turvattu.

Epävarmuus ja riskit

Tässä luvussa luodaan yleissilmäys nuorten epä-varmuuden ja riskien kokemuksiin. Jani Erolaanalysoi aihetta perusteellisemmin artikkelissaansivuilla 82–99.

EpävarmuusNuorten epävarmuuden tai turvattomuudenkokemuksia mitattiin laajalla 15 osion kysymys-patteristolla. Kysymysten voi katsoa jakaantuvankarkeasti ottaen kahdenlaisten kattoteemojen alle– henkilökohtaiseen selviytymiseen liittyviin (ih-missuhteet, terveys, opiskelu, toimeentulo) jayhteiskunnallisiin/globaaleihin epävarmuudenaiheisiin (maailmanpoliittinen tilanne, ympäris-töasiat, valtion talous, ”eläkepommi”).

Kaiken kaikkiaan nuoret naiset kokevat useim-pia kysyttyjä asioita kohtaan turvattomuutta jon-kin verran enemmän kuin nuoret miehet (ks.kuviot 18a ja 18b). Erot ovat huomattavia suh-teessa suuriin yhteiskunnallisiin kysymyksiin,kuten ympäristöasioihin (naisista 40 %, miehis-tä 35 % kokee melko tai hyvin paljon epävar-muutta), maailmanpoliittiseen tilanteeseen (nai-sista 34 %, miehistä 28 %) sekä yhteiskunnassavallitseviin arvoihin ja asenteisiin (naisista 36 %,miehistä 27 %). Myös oma toimeentulo ja työnpysyvyys ovat naisille suurempia turvattomuu-den aiheita kuin miehille.

Miehet kokevat naisia enemmän epävarmuu-den kokemuksia vain kolmessa kysytyistä asiois-ta. Miehistä 35 % kokee hyvin paljon tai melkopaljon epävarmuutta suhteessa ihmissuhteidenpysyvyyteen (naisista 27 %), 30 % suhteessamaahanmuuttajien määrän lisääntymiseen (nai-sista 19 %) ja 23 % suhteessa opiskeluun (naisis-ta 19 %). Nuorten miesten turvattomuuden ko-kemus suhteessa ihmissuhteiden pysyvyyteen onmielenkiintoinen ilmiö. Toisaalla barometrissä ky-syttiin, mitä nuoret pitävät tärkeänä, ja miehillerakkaus ja ihmissuhteet, sekä tunne, että kuuluuyhteisöön, olivat selvästi vähemmän tärkeitä kuinnaisille.

40

Kuvio 17. Käsitykset perusturvasta ikäryhmittäin.

0 20 40 60 80 100 %

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.


Täysin eri mieltä




Jos sairastuisin, hoito ja toi-meentulo ovat kohtuullisenturvatut.

Jos olisin työttömänä pitkään,minulla olisi yhteiskunnan ta-kaama mahdollisuus uuteenkoulutukseen.

Toimeentuloni on kohtuullisenturvattu, jos jään työttömäksi.

Talouden puolesta kenen tahan-sa olisi mahdollista kasvattaalapsi vaikka yksinään.

Opiskelun aikainen toimeen-tulo on kohtuullisesti turvattu.

Kansainvälinen verokilpailupakottaa heikentämäänsosiaaliturvaa tulevaisuudessa.

Sosiaaliturva on niin hyvä, ettäse kannustaa ihmisiä laiskotte-lemaan tukien varassa.

41

Kuvio 18a. Asiat, joiden takia naiset kokevat enemmän epävarmuutta taiturvattomuutta kuin miehet.

Melko vähän Hyvin vähän

KeskimääräisestiMelko paljonHyvin paljon

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

0 20 40 60 80 100 %

Ympäristöasiat

Maailmanpoliittinentilanne

Yhteiskunnassa vallitsevatarvot ja asenteet

Asuinympäristönturvattomuus

Kuvio 18b. Asiat, joiden takia miehet kokevat enemmän epävarmuutta taiturvattomuutta kuin naiset.



Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

Naiset

Miehet

0 20 40 60 80 100 %

Ihmissuhteidenpysyvyys

Maahanmuuttajienmäärän lisääntyminen

Opiskelu

42

Kuvio 19. Kuinka paljon kokee epävarmuutta. Ikäryhmittäiset vastaukset.

0 20 40 60 80 100 %

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

Työsuhteen pysyvyys

Työn saaminen

Ihmissuhteiden pysyvyys

Opiskelu

Tekniikan kehityksenvauhdissa pysyminen



43

Mitä vanhemmista vastaajista on kyse, sitävähemmän he yleisesti ottaen kokevat epävar-muuden tunteita kysyttyjä asioita kohtaan (ks.kuvio 19). Ainoa poikkeus, jossa turvattomuu-den tunne on vanhemmissa ikäryhmissä yleisem-pää, on yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asen-teet (ja siinäkin ero on tilastollisesti ainoastaanmelkein merkitsevä). Nuorimmat vastaajat taaskokevat erityisen paljon turvattomuutta suhteessahenkilökohtaisesti läheisiin ja kiinteästi nuorenelämäntilanteeseen liittyviin asioihin: opiskeluun,työn saantiin, ihmissuhteisiin. Erot ovat erittäinselvät, kun verrataan eri ikäryhmissä niiden osuuk-sia, jotka eivät koe epävarmuutta kysyttyä asiaakohtaan.

Alueellisia eroja nuorten turvattomuuden tun-teissa on melko vähän. Merkitseviä eroja syntyyvain suhteessa omaan toimeentuloon ja opiske-luun. Epävarmuutta omasta toimeentulosta tun-netaan eniten Itä-Suomen ja Lapin lääneissä.Opiskelua kohtaan tunnetaan epävarmuuttaeniten Oulun ja Lapin läänissä.

Suur-Helsingin alueen nuoret tuntevat keski-määräistä suurempaa huolta ympäristöasioista kuinnuoret keskimäärin. He poikkeavat muun Suomennuorista myös suhteessa tekniikan kehityksen vauh-dissa pysymiseen. Suur-Helsingin alueella vain14 % tuntee hyvin paljon tai melko paljon epävar-muutta siitä, kun muualla osuus on 21 %.

Nuorten epävarmuuden kokemuksia tarkas-teltaessa on myös syytä kiinnittää huomiota nii-hin, jotka tuntevat turvattomuutta ”keskimää-räisesti”. Tämä ”jotain siltä väliltä” -valinta muis-tuttaa kyselytutkimuksissa usein käytettyä ”enosaa sanoa” -vaihtoehtoa, ja punaisena lankanakeskimääräisesti epävarmuutta tuntevien osuu-den vaihtelussa kysymysten välillä näyttää ole-van asian tuttuus. Pienimmillään osuus nimit-täin on vastaajan kannalta varmasti läheisissä koh-dissa, kuten oma terveydentila, perheenjäsententurvallisuus ja hyvinvointi sekä ihmissuhteidenpysyvyys. Suurimmillaan osuus puolestaan onkysymyksissä valtion taloudesta, maailmanpoliit-tisesta tilanteesta ja yhteiskunnassa vallitsevistaarvoista ja asenteista.

RiskitKun nuorilta kysyttiin, kuinka suurena riskinähe pitävät erilaisia toimintoja, suurimpien riskiennähtiin liittyvän huumausaineisiin (ks. kuvio 20).On syytä kysyä, mitä nuoret ovat ajatelleet pitäes-sään huumeita riskinä: huumausaineiden kokei-lun vaarallisuutta, huumerikollisuuteen liittyviäyhteiskunnallisia riskejä vai jotain muuta. Nuo-rilta kysyttiin toimintoihin liittyvistä riskeistä, eiriskeistä yleensä, ja todennäköisesti nuoret siis ot-tavat kantaa nimenomaan huumeiden käyttämi-seen liittyviin riskeihin. Niinpä se, että yli 80 %pitää huumausaineita riskinä, ei ole yllättävää,vaan pikemminkin herättää mielenkiintoa se7 %, joka ei pidä huumeita lainkaan riskinä. Tä-män joukon (n=126) jakaumat taustamuuttu-jien luokissa ovat kuitenkin hyvin samankaltaisiakuin koko otoksen. Ainoat tilastollisesti merkit-sevät erot löytyvät ikäryhmittäisessä tarkastelus-sa. 15–19-vuotiaiden ikäryhmässä 10 % vastaa-jista ei pidä huumausaineita lainkaan riskinä, kun20–24-vuotiaista 6 % ja 25–29-vuotiaista 5 %on tätä mieltä.

Barometriin osallistuneet nuoret näkevät huo-mattavia riskejä myös sellaisissa talouteen liitty-vissä toiminnoissa kuin lainojen takaus, osakesi-joitus, rahapelit, yrityksen perustaminen ja ku-lutusluotot. Asunto- tai opintolainan ottaminenpuolestaan koetaan pienempänä riskinä, ja kai-kista kysytyistä toiminnoista pienimpänä riskinäpidetään pankkisäästämistä.

Naiset kokevat riskit kautta linjan suurempi-na kuin miehet. Kuvioon 21 on koottu asiat,joita kohtaan naisten kokema riski on tilastolli-sesti merkitsevästi suurempi kuin miesten. Tästätendenssistä ei ole yhtään poikkeusta, sillä mie-het eivät koe mitään kysytyistä toiminnoista suu-rempana riskinä kuin naiset. Suurimmat asenne-erot sukupuolten riskikokemuksissa liittyvät sa-tunnaisiin sukupuolisuhteisiin.

Eri ikäiset vastaajat kokevat riskit selvästi eritavoin. Kuvioon 22a on koottu asiat, joita koh-taan koettu riskin määrä kasvaa iän mukana. 15–19-vuotiaista vastaajista 77 % kokee huumaus-aineet suureksi tai melko suureksi riskiksi,

44

Kuvio 20. Kuinka suurena riskinä pitää eri asioita.

0 20 40 60 80 100 %

Pieni riski Ei lainkaan riski

Keskinkertainenriski

Melko suuririski

Suuri riski

Huumausaineet

Lainojen takaus

Osakesijoitus

Rahapelit

Yrityksen perustaminen

Satunnaiset sukupuolisuhteet

Kulutusluotot

Alkoholi

Asuntolainan ottaminen

Opintolainan ottaminen

Autolla ajaminen

Lääkkeet

Lentäminen

Iltaisin ulkona liikkuminen

Ventovieraiden kanssa puhuminen

Pankkisäästäminen

25–29-vuotiaista 83 %. Mitä vanhemmasta vas-taajasta on kyse, sitä suurempana riskinä pide-tään myös sellaisia taloudellisia toimintoja kuinlainojen takaus, osakesijoitus, rahapelit ja kulu-tusluotot. On mielenkiintoista kiinnittää huo-miota myös riskiä keskinkertaisena pitävien osuu-

teen. Tämän vaihtoehdon on esimerkiksi kulu-tusluottojen riskeistä kysyttäessä valinnut peräti56 % nuorimmista, mutta vain 26 % vanhim-mista vastaajista. Tämä saattaa kertoa siitä, ettänuorimmilla vastaajilla ei ole selvää kuvaa kysy-tystä asiasta.

45

Vanhin, 25–29-vuotiaiden ikäryhmä kokeesatunnaiset sukupuolisuhteet selvästi suurempanariskinä kuin nuoremmat vastaajat. Ikä itsessään eikuitenkaan välttämättä selitä asenne-eroja, vaanmyös nuorten muuttuvat elämäntilanteet. Esi-merkiksi perhemuodon vakioiminen hävittää ikä-ryhmien väliset erot; avio- tai avoliitossa elävät, javarsinkin ne, joilla on lapsia, pitävät satunnaisiasukupuolisuhteita kaikissa ikäryhmissä suurem-pana riskinä kuin muut nuoret.

Kuviossa 22b puolestaan esitetään ne asiat,joita kohtaan koettu riskin määrä vähenee iänmukana. Näitä, nimenomaan kaikkein nuorim-pien vastaajien riskinä pitämiä toimintoja ovat

asunto- ja opintolainan ottaminen, iltaisin ulko-na liikkuminen, ventovieraiden kanssa puhumi-nen ja pankkisäästäminen.

Aluekohtaiset erot riskien kokemisessa ovatmelko pieniä. Tilastollisesti merkitseviä eroja syn-tyy lähinnä vain suhteessa muutamiin ”pahei-siin”. Lapin läänissä rahapelejä ja alkoholia pide-tään muuta maata suurempana riskinä, muttahuumausaineet ovat Lapin läänin nuorten mie-lestä puolestaan pienempi riski kuin Suomessakeskimäärin. Suur-Helsingin alueen nuorille taasrahapelit ovat muuta maata suurempi riski, mut-ta alkoholi ja lääkkeet koetaan pienemmiksi ris-keiksi kuin muualla Suomessa.

Kuvio 21. "Kuinka paljon koet sisältyvän riskejä seuraaviin toimintoihin?" Sukupuoltenvälisiä asenne-eroja.

0 20 40 60 80 100 %



Melko suuririski

Suuri riski

Yrityksen perustaminen

Satunnaiset sukupuoli-suhteet

Alkoholi

Opintolainanottaminen

Iltaisin ulkonaliikkuminen

Ventovieraiden kanssapuhuminen

Nainen

Mies

Nainen

Mies

Nainen

Mies

Nainen

Mies

Nainen

Mies

Nainen

Mies

Nainen

Mies

Huumausaineet

46

Kuvio 22a. Asiat, joihin liittyvien riskien kokeminen lisääntyy iän myötä.

0 20 40 60 80 100 %

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.



Melko suuririski

Suuri riski

Huumausaineet

Lainojen takaus

Osakesijoitus

Rahapelit

Kulutusluotot

Satunnaiset sukupuoli-suhteet

47

Kuvio 22b. Asiat, joihin liittyvien riskien kokeminen vähenee iän myötä.

0 20 40 60 80 100 %

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.



Melko suuririski

Suuri riski

Opintolainanottaminen

Iltaisin ulkonaliikkuminen

Ventovieraiden kanssapuhuminen

Asuntolainanottaminen

Pankkisäästäminen

48

Sukupolvet ja ikäluokat

Yksi vuoden 2004 nuorisobarometrin teemoistaon sukupolvet – nuorten käsitys omasta suku-polvestaan ja sen eroista vanhempaan polveen jasiitä, mihin suuntaan ikäluokan taloudellinenasema ja poliittinen vaikutusvalta ovat kehitty-mässä. Terhi-Anna Wilska käsittelee aihetta pe-rusteellisemmin sivuilla 100–112, tässä esitetäänyleiskatsaus nuorten sukupolvikäsityksistä baro-metriaineiston valossa.

Haastatelluille nuorille esitettiin kymmenensukupolvinimitystä ja heitä pyydettiin valitse-maan, mikä niistä parhaiten kuvaa omaa suku-polvea. Vastaajilla oli mahdollisuus valita yksi taikaksi tarjotuista nimitysvaihtoehdoista. Vastauk-set on koottu kuvioon 23. Selvät suosikit ovattietotekniikkasukupolvi ja kännykkäsukupolvi.Varsinkin nuoret miehet katsovat kuuluvansatietotekniikkasukupolveen. Nuoret naiset puo-lestaan pitävät sukupolveaan parhaiten kuvaa-vana nimityksenä selvästi miehiä useammin ku-lutussukupolvea.

15–19-vuotiaiden ikäryhmän mielestä kän-nykkäsukupolvi on kuvaavampi nimitys omallesukupolvelle kuin vanhempien vastaajien mie-lestä. 25–29-vuotiaiden ikäryhmän mielestäpuolestaan heti-mulle-kaikki-tänne-sukupolvi onsuhteellisen kuvaava nimitys.

Selvä enemmistö nuorista on sitä mieltä, ettäerot sukupolvien välillä ovat merkittäviä (ks. ku-viot 24a–c). Suurimmat sukupolvierot liittyvätnuorten mielestä arvoihin ja asenteisiin, joissa 78% vastaajista näkee sukupolvien välillä merkittä-viä eroja. 71 % nuorista on sitä mieltä, että tie-don ja koulutuksen suhteen on merkittäviä erojaja 61 %:n mielestä sukupolvien välillä on mer-kittäviä eroja taloudellisessa mielessä.

Naiset pitävät sukupolvien välisiä eroja kaikil-la kysytyillä ulottuvuuksilla merkittävämpinäkuin miehet. Nuorimmat vastaajat taas pitäväteroja sukupolvien välillä vähemmän merkittävi-nä kuin vanhemmat vastaajat.

Lapin ja Oulun lääneissä sukupolvien välisiäeroja talouden sekä arvojen ja asenteiden suh-

teen pidetään pienempinä kuin maassa keskimää-rin. 56 % Lapin läänin nuorista on sitä mieltä,että sukupolvien välillä on merkittäviä eroja talou-dellisessa mielessä, Oulun läänissä osuus on58 %, kaikista vastaajista tätä mieltä on 61 %. Ar-vojen ja asenteiden suhteen näkee merkittäviäeroja 69 % Lapin läänin, 73 % Oulun läänin japeräti 81 % Etelä-Suomen läänin nuorista. Kokomaan keskiarvo on 78 %. Näkemyserot ovat vie-lä suuremmat, jos verrataan eri kuntatyypeissäasuvien mielipiteitä. Kaupunkimaisissa kunnissaasuvista 64 % pitää sukupolvien eroja taloudelli-sessa mielessä merkittävinä, kun taajaan asutuissakunnissa asuvista tätä mieltä on 59 % ja maaseu-tumaisissa kunnissa asuvista vain 54 %. Arvojenja asenteiden suhteen sukupolvien eroja pitäämerkittävinä kaupunkimaisissa kunnissa asuvis-ta nuorista 80 %, taajaan asutuissa kunnissa asu-vista 75 % ja maaseutumaisissa kunnissa asuvista70 %.

Työttömistä tai lomautetuista nuorista peräti73 % pitää sukupolvien välisiä taloudellisia erojamerkittävinä, kun kaikista vastaajista tätä mieltäon 61 %. Työttömien ja muiden nuorten välilläei ole vastaavaa mielipide-eroa muissa kuin talou-teen liittyvissä arviossa sukupolvieroista.

Kolmannes vastaajista on sitä mieltä, että van-hempien ja nuorempien vastaajien välillä on ny-kyisin suuri sukupolvikuilu (ks. kuvio 25). Taus-tamuuttujien mukaiset erot ovat samansuuntai-set kuin edellä käsitellyissä kysymyksissä suku-polvien välisistä eroista. Poikkeuksena voisi pitääikää, sillä vaikka pienempi osuus nuorimmistavastaajista piti sukupolvien eroja merkittävänä ar-vojen, koulutuksen ja talouden suhteen, ovat hekuitenkin muita useammin sitä mieltä, että su-kupolvien välillä on suuri kuilu.

Nuorilta kysyttiin myös sitä, mihin suuntaanhe uskovat oman ikäluokkansa taloudellisen ase-man ja poliittisen vaikutusvallan kehittyvän ver-rattuna vanhempiin ikäluokkiin. Muutoksen ta-loudellisessa asemassa arvioidaan olevan suurem-paa kuin poliittisessa vaikutusvallassa, ja lähespuolet vastaajista (46 %) arvioi sen olevan kehi-tystä parempaan suuntaan. Pessimistisimmät ar-

49

viot ikäpolvensa taloudellisen aseman kehittymi-sestä esittävät työttömät/lomautetut nuoret. Kou-lutuksen tasolla näyttää olevan yhteyttä epäile-

vään asenteeseen varsinkin ikäluokan poliittisenvaikutusvallan kehittymistä kohtaan. (Ks. kuvi-ot 26a ja 26b.)

Kuvio 23. "Mikä seuraavista nimityksistä parhaiten kuvaa omaa sukupolveasi?"

Vastaus 2Vastaus 1

0 5 10 15 20 25 30 %

Ei mikään näistä/ei sukupolvea voi nimetä

Tietotekniikkasukupolvi

Kännykkäsukupolvi

Heti-mulle-kaikki-tänne-sukupolvi

Kulutussukupolvi

Hyvinvoinnin sukupolvi

Uusavuton sukupolvi

Kilpailusukupolvi

Nintendosukupolvi

Y-sukupolvi

50

Kuvio 24a. "Onko mielestäsi sukupolvien välillä merkittäviä eroja arvojen ja asenteiden suhteen?"

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 %

Kaikki

Ei EOSKyllä

Miehet

Naiset

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

Kaupunkimainen

Taajaan asuttu

Maaseutumainen

Koululainen/opiskelija

Palkkatyössä

Työtön/lomautettu

Kuvio 24b. "Onko mielestäsi sukupolvien välillä merkittäviä eroja tiedon ja koulutuksen suhteen?"

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 %

Kaikki

Ei EOSKyllä

Miehet

Naiset

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

Kaupunkimainen

Taajaan asuttu

Maaseutumainen


Palkkatyössä

Työtön/lomautettu

51

Kuvio 24c. "Onko mielestäsi sukupolvien välillä merkittäviä eroja taloudellisessa mielessä?"

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 %

Kaikki

Ei EOSKyllä

Miehet

Naiset

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

Kaupunkimainen

Taajaan asuttu

Maaseutumainen


Palkkatyössä

Työtön/lomautettu

Kuvio 25. "Tunnetko, että vanhempien ja nuorempien sukupolvien välillä on nykyisin'sukupolvien välinen suuri kuilu'?"

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 %

Kaikki

Ei EOSKyllä

Miehet

Naiset

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

Kaupunkimainen

Taajaan asuttu

Maaseutumainen


Palkkatyössä

Työtön/lomautettu

52

Kuvio 26a. "Uskotko oman ikäluokkasi taloudellisen aseman tulevaisuudessa kehittyvänhuonommaksi, paremmaksi vai yhtä hyväksi/huonoksi kuin vanhemmilla ikäluokilla?"

0 20 40 60 80 100 %

Kaikki

Naiset

Miehet

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

Suur-Helsinki

Muu Etelä-Suomen lääni

Länsi-Suomen lääni

Itä-Suomen lääni

Oulun lääni

Lapin lääni

Koululainen tai opiskelija

Palkkatyössä

Työtön tai lomautettu

Ei mitään mainituista

Toisen asteen ammat. tutkinto

Ammattikorkeakoulututkinto

Korkeakoulututkinto

ParemmaksiYhtä hyväksi/huonoksi kuinvanhemmillaikäluokilla

Huonommaksi

53

0 20 40 60 80 100 %

Kaikki

Naiset

Miehet

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

Suur-Helsinki

Muu Etelä-Suomen lääni

Länsi-Suomen lääni

Itä-Suomen lääni

Oulun lääni

Lapin lääni

Koululainen tai opiskelija

Palkkatyössä

Työtön tai lomautettu

Ei mitään mainituista

Toisen asteen ammat. tutkinto

Ammattikorkeakoulututkinto

Korkeakoulututkinto

ParemmaksiYhtä hyväksi/huonoksi kuinvanhemmillaikäluokilla

Huonommaksi

Kuvio 26b. "Uskotko oman ikäluokkasi poliittisen vaikutusvallan tulevaisuudessa kehittyvänhuonommaksi, paremmaksi vai yhtä hyväksi/huonoksi kuin vanhemmilla ikäluokilla?"

54

Tiivistelmä aihepiireittäin

Työelämä– Nuoret suhtautuvat työelämään vakavasti:

työtä pidetään tärkeänä osana elämänsisältöä, jahalu sitoutua työpaikkaan on suurta.

– Nuorimmat vastaajat uskovat koulutuksentakaavan pysyvän työpaikan, vanhemmissa ikä-ryhmissä luottamus tähän on heikompaa.

– Varsinkin nuoret naiset ovat sitä mieltä, ettätyöelämä vaatii nykyisin niin paljon, että monetihmiset palavat ennenaikaisesti loppuun.

Yrittäjyys– Yrittäjyyttä pidetään yleisesti tuottavana

mutta vaativana toimintana.– Miesten asenne yrittäjyyttä kohtaan on

myönteisempi ja yrittäjyyshalut ovat vahvemmatkuin naisilla.

– Ne nuoret, joiden lähiomaisten joukossa onyrittäjiä, ovat muita useammin suunnittelemassaoman yrityksen perustamista.

Sosiaalisiin yhteisöihin kuuluminen– Nuoret tuntevat kuuluvansa erityisen kiin-

teästi perheeseen ja ystäväpiiriin sekä suomalai-seen yhteiskuntaan ja koulu-/työyhteisöön.

– Naisten kuulumisen tunteet ovat vahvempiakuin miesten varsinkin suhteessa perheeseen ja ystä-väpiiriin. Miehet puolestaan kuuluvat kiinteämminharraste- ym. seuroihin ja asuinyhteisöön.

– Vanhemmissa ikäryhmissä kuulumisen tun-teet perheen ja vertaisryhmän ulkopuolelle –alueeseen, suomalaiseen yhteiskuntaan ja EU:hun– lisääntyvät.

Mikä on tärkeää?– Tärkeimmiksi asioiksi nousevat terveys, rak-

kaus ja ihmissuhteet sekä lasten oikeudet.– Miehet pitävät vapaa-aikaa, aineellista hy-

vinvointia ja jännittävää elämää tärkeämpänä kuinnaiset, mutta lähes kaikki muut kysytyt asiat ovatnaisille selvästi tärkeämpiä kuin miehille.

– Nuoremmat pitävät sukupuolten välistä ja

kansojen välistä globaalia tasa-arvoa vanhempiavastaajia tärkeämpänä.

Perusturva– Miehet suhtautuvat naisia luottavaisemmin

suomalaiseen perusturvaan.– Iän myötä luottamus perusturvaan heikke-

nee.– Työttömät nuoret eivät yhtä usein kuin

muut hyväksy väitettä siitä, että sosiaaliturva kan-nustaisi ihmisiä laiskottelemaan tukien varassa.

Epävarmuus ja riskit– Työn saaminen, työsuhteen pysyvyys ja oma

toimeentulo ovat nuorille merkittäviä epävar-muuden aiheita.

– Naiset ja nuorimmat vastaajat kokevat mui-ta enemmän epävarmuuden tunteita useimpiakysyttyjä asioita kohtaan.

– Suurimpana riskinä nuoret pitävät huu-mausaineita. Myös sellaisissa talouteen liittyvissätoiminnoissa kuin lainojen takaus, osakesijoitta-minen, rahapelit, yrityksen perustaminen ja ku-lutusluotot nähdään huomattavia riskejä.

– Naiset kokevat riskit kautta linjan suurem-pina kuin miehet.

– Eri ikäiset vastaajat kokevat riskit selvästi eritavoin. Eniten iän mukana kasvaa kulutusluot-tojen ja satunnaisten sukupuolisuhteiden riski-nä pitäminen.

Sukupolvet ja ikäluokat– Tarjotuista vaihtoehdoista nuoret katsoivat

omaa sukupolvea parhaiten kuvaaviksi käsitteiksitietotekniikkasukupolven ja kännykkäsukupolven.

– Naiset pitävät sukupolvien välisiä eroja mer-kittävämpinä kuin miehet. Nuorimmat, eli 15–19-vuotiaat vastaajat, pitävät eroja sukupolvienvälillä vähemmän merkittävinä kuin vanhemmatvastaajat.

– Lähes puolet vastaajista arvioi ikäluokkansataloudellisen aseman kehittyvän paremmaksi ver-rattuna vanhempiin ikäluokkiin. Ikäluokkansapoliittisen vaikutusvallan sen sijaan arvelee ke-hittyvän vanhempia ikäluokkia paremmaksi va-jaa neljännes vastaajista.

55

iloupukuS n % sutuluoknenillitammA n %

neniaN 788 7,84 otniktutuluokaekroK 78 8,4

seiM 339 3,15 otniktutuluokaekrokittammA 841 1,8

nenillitammaneetsanesioTotniktut 035 1,92

ämhyräkI n % atsiutiniamälledenäätimiE 5501 0,85

91–51 006 0,33

42–02 016 5,33 atnimiotnenillaisaääP n %

92–52 016 5,33 ajileksipoiatnenialuluoK 429 8,05

ässöytakklaP 526 3,43

akkiapniusA n % uttetuamoliatnötöyT 121 6,6

iknisleH-ruuS 543 0,91 uuM 051 2,8

nemouS-äletEuuMinääl 073 3,02

inäälnemouS-isnäL 676 1,73 osatsutuluoknäsI n %

inäälnemouS-ätI 702 4,11 uluokittammA 306 1,33

inäälnuluO 831 6,7 otsiponenillitammA 652 1,41

inäälnipaL 57 1,4 uluokaekroK 013 0,71

SOE 9 5,0 aotniktutiE 593 7,12

ääsiiE 9 5,0

otoumehreP n % aonasaasonE 742 6,31

niskyuusA 474 0,62

,assotiilovaiat-oivAnotespal 214 6,22 osatsutuluoknidiÄ n %

,assotiilovaiat-oivAaispal 032 6,21 uluokittammA 794 3,72

assnakneipmehnaV 936 1,53 otsiponenillitammA 724 5,32

uuM 56 6,3 uluokaekroK 182 4,51

aotniktutiE 104 0,22

äitiäiE 4 2,0

aonasaasonE 012 5,11

Liitetaulukko 1. Vastaajat taustamuuttujittain.

jatkuu s.56

56

akkoulittammA n % amesa.monokeoisoS n %

tämmilyajtajathoJteheimakriv 81 5,2 täjättirysuolataaM 6 3,0

tajitnutnaisasiytirE 011 4,51 täjättirytuuM 62 4,1

tajitnutnaisA 411 9,51 töliknehimiottämmelY 401 7,5

-sakaisaaj-otsimioTtäjiketnöytulevlap 62 6,3 töliknehimiottammelA 841 1,8

aj-itnyym,-ulevlaPtäjiketnöytotioh 471 3,42 täjiketnöyT 623 9,71

,täjilejlivnaaM.mytäjiketnöytästem 22 1,3 tesialuluokiattajileksipO 139 2,15

aj-suajrok,-sunnekaRtäjiketnöytsutsimlav 541 3,02 tesiälekälE 5 3,0

aj-issesorPtäjiketnöytsutejluk 16 5,8 tämöttöyT 021 6,6

täjiketnöyttuuM 34 0,6 tamottamimiotassitammatuuM 29 1,5

taalitoS 2 3,0 amesanenimonokeoisoSnotametnut 26 4,3

akkoulsutuluoK n % uleksipO n %

sutuluokävätsivissielY 453 0,73 eleksiponE 067 8,14

ajnenilleeteitsutavsaKsutuluoknajattepo 13 2,3 assuluoksureP 001 5,5

ajnenitsinamuHsutuluoknalaediat 95 2,6 assoikuL 272 9,41

ajnenillapuaKsutuluok.teitatnuksiethy 29 6,9 assesillitammaneetsanesioT

asseskotialippo 622 4,21

nenilleeteitnonnouLsutuluok 31 4,1 assuluokaekrokittammA 781 3,01

sutuluoknakiinkeT 802 7,12 assuluokaekrokiatassotsipoilY 412 8,11

nalatsuolatästemaj-aaMsutuluok 91 0,2 iat-amiovöyT

asseskutuluoksyysillöyt 11 6,0

nalailaaisosaj-syevreTsutululok 19 5,9 asseskutuluoksumiposippO 41 7,0

sutuluoknejolaulevlaP 36 6,6 iatassotsipoilyassemiovAass:kkaassemiova 52 4,1

notametnutiatuuMsutuluok 72 8,2 aonasaasoiE 11 6,0

ennoulneethusöyT n % ippyytatnuK n %

ajneniäviäpisyäTnenianikav 693 8,12 neniamiknupuaK 7321 0,86

neniäviäpisyäTneniakiaärääm 702 4,11 uttusanaajaaT 482 6,51

nenianikavneniakia-asO 801 9,5 neniamutuesaaM 992 4,61

neniakia-asOneniakiaärääm 861 2,9

ätöytakklapeetiE 439 3,15

aonasaasoiE 7 4,0

57

ARTIKKELIT

58

YRITTÄJÄ,ELÄMÄNTIETEIDEN

MAISTERI

PETRI ROUVINEN & LOTTA VÄÄNÄNEN

Tässä luvussa tarkastellaan oman yrityksen pe-rustamisaikeisiin vaikuttavia tekijöitä lähinnä Nuo-risobarometrin tietojen valossa. Tutkimus tuo lisä-valaistusta muun muassa seuraaviin kysymyksiin:

– Poikkeaako nuorison yrittäjyysinto muustaväestöstä?

– Mikä on vanhempien ja perhetaustan rooliyrittäjyydessä?

– Vaikuttaako koululaitos yrittäjyyteen, ja josvaikuttaa, niin miten?

– Voitaisiinko nuoriso- ja muuhun yrittäjyy-teen kannustaa nykyistä enemmän?

– Onko suomalaisen yrittäjyyden luonnemuuttumassa?

Kuvaamme ensin tämän tutkimuksen kon-tekstin, jonka jälkeen käsittelemme lyhyesti ai-heeseen liittyvää kirjallisuutta. ”Mitä Nuoriso-barometri kertoo yrittäjyydestä?” -kappaleessatehdään analyysi sekä käydään läpi sen tulokset.Yhteenveto ja johtopäätökset seuraavat ”Millainenon suomalaisen nuorisoyrittäjyyden perusluonne?”-osiossa, jonka lukemalla saa hyvän käsityksen tut-kimuksen keskeisimmistä havainnoista.

Tämä tutkimus on tehty osana Etla-yhteisönja Tekesin vuosina 2003–2006 toteutettavaaMistä Yrittäjät tulevat? -hanketta. Tässä esitettä-vät näkemykset ovat alustavia, ja niitä syvenne-tään monin tavoin ja aineistoin kyseisen hank-keen kuluessa.

Yrittäjyys on aikamme poliittinen mantra

Kun 1990-luvun yhteiskunnallisen keskustelunkeskeisin yhteinen nimittäjä oli teknologia, 2000-luvun alkupuolella se on ollut yrittäjyys. Molem-piin liittyvät olennaisesti koulutus ja sen insti-tuutiot sekä toisaalta jo olemassa oleva ja täysinuusi yritystoiminta.

Jopa 1980-luvulle asti monet maat korostivatsuurten yritysten merkitystä taloudessa: niitä pi-dettiin tehokkaampina, parempina palkanmak-sajina, vakaampina ja pääasiallisina (muodollisen)innovaatiotoiminnan harjoittajina. Pieniä yrityk-siä ”siedettiin” lähinnä poliittisista ja sosiaalisistasyistä. Sittemmin asenteet ovat kääntyneet lähes-tulkoon päinvastaisiksi; on oivallettu, että pie-netkin yritykset ja yrittäjät tukevat talouden uu-distumista, rakennemuutosta ja työllisyyttä sekäovat uusien innovaatioiden lähteitä.

Yrittäjyyden ja taloudellisen kehityksen väli-sestä yhteydestä on suhteellisen vähän tieteellistätutkimusta, eikä se tarjoa kiistattomia todisteitasuuntaan tai toiseen. Viimeaikaiset tulokset viit-taavat kuitenkin siihen, että yrittäjyys tukee työl-lisyyttä ja talouskasvua (Audretsch & Thurik2001). Yrittäjyyden ja talouskehityksen yhteyt-tä hämärtänee se, että vain harvoin pystytään erot-tomaan Global Entrepreneurship Monitorin(GEM:n) popularisoimat pakko- ja mahdolli-suusyrittäjyyksien käsitteet (Reynolds, Bygrave,Autio, Cox & Hay 2002). Mahdollisuusyrittä-jyys kuvaa yritysten perustamista uusien liiketoi-mintamahdollisuuksien hyödyntämiseksi, pak-koyrittäjyys taas tarkoittaa yrityksen perustamis-ta silloin, kun parempiakaan mahdollisuuksiatoimeentulon hankkimiseksi ei ole. Talouskasvunkannalta lähinnä mahdollisuusyrittäjyydellä lie-nee merkitystä.

Ainakin periaatteessa yritystoiminnalle onavautunut uusia mahdollisuuksia tietoja vies-tintäteknologian esiinmarssin sekä globalisoitu-misen ja markkinoiden avautumisen myötä. Ase-mansa vakiinnuttaneet yritykset ovat väistämät-tä sidoksissa perinteisiinsä, vallitseviin toiminta-tapoihin ja nykyiseen asiakaskuntaansa. Koordi-

59

% v

asta

nnei

sta

Suom

i

0

5

10

15

20

25

Tan

ska

Ruo

tsi

Bel

gia

Irla

nti

Isra

el

Sing

apor

e

Nor

jaKuvio 1a. 18–29-vuotiaiden kokonaisyrittäjyysaktiivisuus (TEA) eräissä maissa (pienet mahdollisuusyrittäjyysmaat vs. muut maat vuonna 2000).

USA

Ital

ia

Arg

enti

ina

Inti

a

Esp

anja

Kor

ea

UK

Bra

silia

Saks

a

Ran

ska

Japa

ni

Pienet mahdollisuus-yrittäjyysmaat

Muut maat

% v

asta

nnei

sta

Suom

i

0

5

10

15

20

25

Tan

ska

Ruo

tsi

Bel

gia

Irla

nti

Isra

el

Sing

apor

e

Nor

ja

Kuvio 1b. 30–64-vuotiaiden kokonaisyrittäjyysaktiivisuus (TEA) eräissä maissa (pienet mahdollisuusyrittäjyysmaat vs. muut maat vuonna 2000)

USA

Ital

ia

Arg

enti

ina

Inti

a

Esp

anja

Kor

ea

UK

Bra

silia

Saks

a

Ran

ska

Japa

ni

Pienet mahdollisuus-yrittäjyysmaat

Muut maat

Aineistolähde: GEM (kirjoittajien luokittelut ja laskelmat). Lähtökohtana vuoden 2000 aineisto, joka on viimeisin raaka-datan osalta julkisesti saatavilla oleva vuosi. Pienet mahdollisuusyrittäjyysmaat: alle20 miljoonaa asukasta ja vuosien 2001–2003 GEM-tutkimusten perusteella mahdollisuusyrittäjyyden osuus koko yrittäjyydestä keskimääräistä suurempi.

60

nointi-, viestintä-, seuranta- ja etsintäkustannus-ten laskiessa suurten yritysten on helpompaa jahalvempaa siirtää osa toiminnoistaan ulkopuo-lelle ja harjoittaa verkostomaista yhteistoimintaarunsaslukuistenkin yhteistyökumppaneidenkanssa. Yritystoiminnan tekninen ”pienin tehok-kain mittakaava” on pääsääntöisesti laskenut;markkinat ovat laajentuneet maantieteellisestisekä samalla pirstoutuneet pienempiin segment-teihin ja kohderyhmiin. Monilla aloilla säänte-lyn purku ja kilpailun vapauttaminen sekä julki-sen tarjonnan väheneminen synnyttävät vielätyydyttämättömiä tarpeita. Uusien mahdollisuuk-sien mukana tulee luonnollisesti myös uudenlaisiauhkia ja ongelmia, joiden kanssa jo olemassa ole-vien ja perustettavien yritysten on elettävä.

EU on omaksunut hyvin yrittäjyysmyöntei-sen linjan. Katsotaan, että ilman uusia yrityksiäja niiden innovaatioita e-Europe – Eurooppa kil-pailukykyisimpänä talousalueena – ei voi toteu-tua. Suomi seuraa perässä. Jo Lipposen toinenhallitus (1999–2003) käynnisti erityisen yrittä-jyysohjelman, eikä liene liioiteltua väittää, ettäyrittäjyys on nykyisen, Vanhasen hallituksenkinkeskeisimpiä poliittisia teemoja. Monet muutkinmaat ovat samalla asialla. Nimenomaan nuorisonyrittäjyyskasvatukseen liittyen esimerkiksi Singa-poren toimet ovat herättäneet kansainvälistäkinkiinnostusta (Hin Tan & Subramaniam 2002).Singaporessa luovuuteen, innovatiivisuuteen jayrittäjyyteen kannustavia politiikkatoimenpitei-tä on kohdistettu erityisesti opiskelijoihin asetta-malla koulutuksen yhdeksi tavoitteeksi yrittäjyys-kipinän luominen opiskelijoiden joukossa.

Kansainväliset vertailut (IMD 2003; WEF2003) suitsuttavat Suomen yritysympäristöäyhdeksi maailman parhaista.1 GEM:n mukaanjuuri suomalaiset näkevät mahdollisuudet uu-delle yritystoiminnalle parhaiksi lähes neljänkym-menen vertailumaan joukossa (Reynolds ym.2002). Kuitenkin suomalaiset ovat eurooppalai-sittain vähiten kiinnostuneita itsensä työllistämi-sestä (EC 2002), mikä osaltaan näkyy siinä, ettäuseimpiin muihin korkean tulotason maihin ver-rattuna meillä perustetaan vähemmän yrityksiä

ja ne kasvavat hitaammin. Syystä tai toisesta yrit-täjyyspuheet ja -teot eivät näytä kohtaavan.

Missä vika? Syitä on varmasti monia, muttaennen kuin kysymykseen edes yritetään vastata,on tunnettava yrittäjyyshaluihin ja yrittäjäksiryhtymiseen vaikuttavat tekijät. Pitkän aikavälinkehityksen kannalta on luonnollisesti olennaisinta,mitkä nämä tekijät ovat nimenomaan nuorisonkeskuudessa. Tehtävä aiempaa yrittäjyyshaluisem-pien sukupolvien kasvattamiseksi on paljolti sä-lytetty koulutusjärjestelmän harteille. Muunmuassa monissa ammattikorkeakouluissa haastee-seen onkin tartuttu rivakasti. Nuorten yrittä-jyysaktiivisuus ja -halut ovat Suomessa vanhem-pien ikäluokkien vastaavia runsaampia; kansain-välisesti vertaillen tämä ero on meillä keskimää-räistä selvempi (vrt. kuviot 1a ja 1b). Niinpä Suo-mi pärjääkin hienoisesti paremmin vertailtaessaeri maiden nuorison yrittäjyysaktiivisuutta. Esi-merkiksi Elinkeinoelämän Valtuuskunnan EVA:nkansalliset asennetutkimukset vahvistavat, ettänuoremmat ikäluokat ovat vanhempia yrittäjyys-myönteisempiä. Toivoa yrittäjyyden noususta siison. Jää nähtäväksi, toteutuvatko nuorison myön-teisemmät yrittäjyysasenteet myös käytännössä.

Yrittäjyys tutkimuskirjallisuuden valossa

Tässä osiossa käydään läpi muutamia esimerkke-jä aiheeseen liittyvästä laajasta mutta epäyhtenäi-sestä kirjallisuudesta. Aution, Keeleyn, Klofste-nin, Parkerin ja Hayn tutkimus vuodelta 2001on aiemmasta tutkimuksesta ehkä lähinnä tämäntutkimuksen aihepiiriä. Siinä sovelletaan suun-nitellun käyttäytymisen teoriaa (Ajzen 1991)2

tutkittaessa lähinnä teknisten alojen yliopisto- jakorkeakouluopiskelijoiden nykyisiä/tulevia jasivu-/päätoimisia yrittäjyysaikomuksia Ruotsissa,Suomessa ja Yhdysvalloissa. Yrittäjyyssuunnitel-mia selitetään kiinnostuksella yrittäjyyteen ura-vaihtoehtona, uskolla omiin kykyihin yrittäjänä,positiivisilla yrittäjyysuskomuksilla ja -käsityksil-lä, työkokemuksen pituudella alle viidenkymme-nen hengen yrityksissä, työssäkäynnillä, työpai-kanvaihtoaikomuksilla sekä vastaajan iällä. Ky-

61

seisen tutkimuksen valossa näyttää siltä, että kaikkimainitut tekijät lisäävät yrittäjyysaikomuksia, jos-kin yrittäjyysuskomusten ja -käsitysten vaikutusnäyttäisi olevan vähäinen. Ehkä hieman yllät-täen vaikutusmekanismien todetaan olevan var-sin samankaltaisia eri maissa.

Kolvereid (1996) sekä Tkachev ja Kolvereid(1999) soveltavat samaista suunnitellun käyttäy-tymisen teoriaa norjalaisten liiketaloustieteen sekävenäläisten lääketieteen ja teknisten alojen opis-kelijoiden yrittäjyysaikomusten tutkimuksissa.Molempien tutkimusten mukaan teorian mukai-set psykologiset ominaisuudet (asenteet, subjektii-viset normit ja havaitut käyttäytymismallit) selittä-vät yrittäjyysaikomuksia. Niiden mukaan demo-grafiset tekijät (sukupuoli, vanhempien tausta jahenkilön aiempi yrittäjyyskokemus) vaikuttavataikomuksiin vain epäsuorasti psykologisten omi-naisuuksien ja asenteiden kautta.

Phan, Wong ja Wang (2002) ovat tutkineetsingaporelaisten teknisten ja luonnontieteellistenalojen opiskelijoiden yrittäjyysaikomuksia. Tä-män tutkimuksen kannalta mielenkiintoisin löy-dös on, että muodollisen koulutuksen lisääntyessäyrittäjyysaikomukset vähenevät. Havaintoa seli-tetään sillä, että vaihtoehtoisten uravaihtoehto-jen houkuttelevuus kasvaa, toisin sanoen yrittä-jyyden vaihtoehtoiskustannus nousee. Koh(1996) on puolestaan tutkinut hongkongilais-ten MBA-opiskelijoiden yrittäjyysaikomuksia.Päämielenkiinnon kohteena on niiden yhteyspsykologisiin ominaisuuksiin. Tutkimuksen mu-kaan yrittäjäksi aikovat ovat innovatiivisempia,sietävät paremmin epävarmuutta ja ovat haluk-kaampia ottamaan riskejä.

Vaikka Uusitalo (2001) ei varsinaisesti tutki-kaan nuorisoyrittäjyyttä (keski-ikä otoksessa32 vuotta), hänellä on tämän tutkimuksen kan-nalta mielenkiintoisia tuloksia yrittäjäksi ryhty-miseen vaikuttavista tekijöistä Suomessa. Tutki-musaineistona ainutlaatuiset armeijan kyky- japersoonallisuustestien tulokset vuodelta 1982yhdistetään vanhempien varallisuus-, koulutus-ym. tietoihin vuodelta 1980 sekä henkilökoh-taisiin tietoihin vuodelta 1994. Selvimmin omaan

yrittäjäksi ryhtymiseen vaikuttava tekijä näyttäi-si olevan vanhempien tai muun lähipiirin yrittä-jyys: koko aineistossa yrittäjiä on noin kymme-nesosa, mutta yrittäjävanhempien jälkeläisistäyrittäjiä on noin neljäsosa. Vanhempien yrittä-jyyden vaikutus ei näyttäisi liittyvän varallisuu-teen tai osaamiseen. Uusitalon tulokset osoitta-vat myös, että yrittäjyyden todennäköisyys kas-vaa iän mutta laskee koulutuksen myötä. Ver-baaliset kyvyt laskevat ja matemaattiset kyvytnostavat todennäköisyyttä. Psykologisiin tekijöi-hin liittyen havaitaan, että johtajuus ja dynaami-suus lisäävät ja varovaisuus vähentää todennä-köisyyttä ryhtyä yrittäjäksi.

Mitä Nuorisobarometri kertoo yrittäjyydestä?

Tämänkertaisessa Nuorisobarometrissä yrittäjyy-teen liittyviä kysymyksiä käsitellään varsin laajas-ti. Kyselyn perustulokset on dokumentoitu toi-saalla tässä teoksessa, joten itse aineistoa tarkastel-laan tässä vain siinä laajuudessa kuin se on välttä-mätöntä analyysimme kannalta. Taulukossa 1 onkuvattu käytettävien muuttujien perusominai-suudet. Keskiarvot on raportoitu erikseen niille,jotka ovat aikeissa perustaa yrityksen, eli ovat täy-sin tai melko samaa mieltä väittämän ”Suunnit-telen vakavissani yrityksen perustamista lähiai-koina” kanssa. Tilastollisesti erittäin (***), hyvin(**) ja melko (*) merkitsevät erot osajoukkojenvälillä on merkitty keskiarvojen jälkeiseen sarak-keeseen (ks. myös huomiot taulukon 1 alla). Tau-lukosta 1 havaitaan, että 11 % nuorista aikooperustaa yrityksen lähiaikoina. Naiset (8 %) jamiehet (14 %) poikkeavat merkittävästi toisis-taan tässä suhteessa. Yrittäjäperheiden lapsista17 % on perustamisaikeissa.

Perustamisaikeissa olevat poikkeavat muistanuorista esimerkiksi siinä, että heillä on todennä-köisemmin yrittäjiä lähipiirissään. He ovat keski-määrin puolisentoista vuotta muita vanhempiaja todennäköisemmin miespuolisia. Se, että onomia lapsia, näyttäisi miehillä jopa lisäävän pe-rustamisaikeita, joskin tämä liittynee osin myösvastaajan ikään, mikä ei suoria keskiarvoja lasket-

62

taessa tule huomioiduksi (toisin kun myöhem-mässä regressioanalyysissä, jossa samanaikaisestihuomioidaan kaikki taulukossa 1 listatut perus-tamisaikeita selittävät tekijät).

Lukiossa parhaillaan opiskelevilla on vähem-män perustamisaikeita. Kuitenkin (vain) toisenasteen tutkinnon jo suorittaneilla on keskimää-räistä todennäköisemmin perustamisaikeita. Sekätyöttömien että palkkatyössä olevien keskuudes-sa yrittäjyysaikeita on keskimääräistä enemmän.Tämä liittynee kahteen tekijään: iän vaikutusta eitässä ole huomioitu (ks. edellä) ja opiskelijoilla –jotka vähemmän todennäköisesti ovat työttömientai palkkatyöläisten joukossa – lienee elämäntilan-teestaan johtuen vähemmän perustamisaikeita.

Perustamisaikeissa olevat erottuvat myös muu-tamien luonteenpiirteiden suhteen. He tavoitte-levat menestystä, uskovat itseensä, hakevat jän-nitystä ja suhtautuvat kyynisesti koulutuksenmerkitykseen työelämässä.

Seuraavaksi tarkastelemme aineistoa regressio-analyysillä eli menetelmällä, joka mahdollistaakaikkien mukana olevien tekijöiden yhtäaikaisentarkastelun.3 Tällöin voidaan eristää kunkin teki-jän itsenäinen vaikutus. Olemme myös poista-neet aineistosta ”virheelliset” vastaukset.4 Selitet-tävänä muuttujana mallissa on perustamisaiko-mus ja selittäjinä ovat muut taulukon 1 muuttu-jat, tosin tietyin tarkennuksin (ks. seuraavassa).

Tässä mallikehikossa tekemämme testit osoit-tavat, että ammattikorkeakoulu- ja yliopisto- taikorkeakoulututkinnon suorittaneet eivät perus-tamisaikomusten suhteen poikkea (tilastollisestimerkitsevästi) toisistaan. Myöskään vastaavienopiskelijaryhmien välillä ei ollut tilastollisestimerkitsevää eroa. Toisen asteen ammatillisissaoppilaitoksissa ja toisaalta lukiossa opiskelevat ei-vät niin ikään poikkea toisistaan perustamisaiko-musten suhteen. Näiden tilastollisten testien pe-rusteella voidaan mallia yksinkertaistaa siten, ettäsekä opiskelun että koulutuksen osalta on tar-peen tarkastella vain kahta tasoa (joita verrataankolmanteen tasoon ”muu”): (1) matala- ja (2)keski- tai korkeataso. Seuraavaksi testasimme,poikkeavatko näiden kahden tason opiskelijoi-

den ja toisaalta asianomaisen tason tutkinnon josuorittaneiden perustamisaikomukset toisistaan.Tulostemme mukaan eivät. Niinpä malliammevoidaan edelleen yksinkertaistaa niin, että maini-tun kahden tason opiskelua ja jo suoritettua kou-lutusta koskevat muuttujat yhdistetään.

Taulukossa 2 esitellään yllä olevan perusteella”lopulliseksi” muodostuvan mallin regressio-analyysin tulokset. Lähinnä kannattaa kiinnittäähuomiota siihen, onko vaikutus erittäin (***),hyvin (**) vai melko (*) merkitsevä sekä onkovaikutus perustamisaikomuksia lisäävä (positii-vinen etumerkki) vai vähentävä (negatiivinenetumerkki). Raportoimme ohessa niin sanotutmarginaaliefektit5, joten periaatteessa myös ker-toimien absoluuttisia kokoja voi vertailla tietyinvarauksin ainakin tapauksissa, joissa muuttujientyypit ovat samoja, eikä kummastakaan ole mu-kana neliötermejä.6

Taulukon 2 perusteella voidaan todeta, ettämalli sinänsä toimii melko hyvin – sen antama”ennuste” on oikea yhdeksässä tapauksessa kym-menestä.7 Silti perustamisaikomuksiin liittyvästävaihtelusta jää selittämättä pääosa, mistä kieliimallin melko alhainen – joskaan ei tämänkaltai-sissa tapauksissa mitenkään poikkeuksellinen –selitysaste.

Tulostemme valossa näyttää siltä, että lähipii-rin yrittäjyys noin kaksinkertaistaa omien perus-tamisaikomusten todennäköisyyden. Myös aiem-man tutkimuksen perusteella tämä on yrittäjyy-den keskeisin yksittäinen selittäjä. Aiemman tut-kimuksen valossa ei myöskään ole yllätys, ettänaisilla perustamisaikomusten todennäköisyys onlähes puolta miehiä pienempi. Mikäli naisella onlapsia, laskee todennäköisyys entisestään. Onmielenkiintoista havaita, että miesten kohdal-la lapset pikemminkin nostavat perustamisai-komusten todennäköisyyttä, joskaan havaintoei ole tilastollisesti merkitsevä tavanomaisilla luot-tamustasoilla.8

Aiemmassa tutkimuksessa on myös ollut jon-kinlaisia viitteitä siitä, että muodollinen koulu-tus vähentäisi yrittäjyyshaluja – näin on myösnäiden tulosten valossa. Tälle on useita mahdol-

63

Taulukko 1. Muuttujien perusominaisuudet.

Muuttuja Ast. K-arv. Ehd. k-arv. Selitys

On perustamassa yritystä k/e 11 % – Osion 15 kysymys 2 (täysin tai jokseenkin samaa mieltä)

Isä ja/tai äiti yrittäjä k/e 24 % 36 % *** Osion 14 kysymys 1Yrittäjiä muussa lähipiirissä k/e 24 % 29 % * Osion 14 kys. 2–4 (ehdolla, että isä ja/tai äiti ei yrittäjä)

Ikä v. 22,05 23,53*** Ikä vuosina (mukana myös iän neliö)Nainen k/e 49 % 35 % *** On naispuolinen

Asuu kotona k/e 35 % 21 % *** Vastaaja asuu huoltajan luonaNainen, jolla lapsia k/e 10 % 8 % Naispuolinen, lapsia (verrattuna lapsettomiin naisiin)Mies, jolla lapsia k/e 5 % 10 % *** Miespuolinen, lapsia (verrattuna lapsettomiin miehiin)

Alue: Pohjoinen k/e 12 % 13 % Asuu Pohjois-SuomessaAlue: Itä k/e 11 % 14 % Asuu Itä-SuomessaAlue: Etelä (pl. Hki) k/e 20 % 21 % Asuu Etelä-Suomessa (pl. Suur-Helsinki)Alue: Länsi k/e 37 % 32 % * Asuu Länsi-SuomessaAlue: Suur-Helsinki 1 k/e 19 % 20 % Asuu Suur-Helsingissä1

Opiskelu: Lukio k/e 15 % 7 % *** Opiskelee parhaillaan lukiossaOpiskelu: Ammat. koulu k/e 12 % 13 % Opiskelee parhaillaan toisen asteen ammat. oppilaitok.Opiskelu: Ammattikork. k/e 10 % 10 % Opiskelee parhaillaan ammattikorkeakoulussaOpiskelu: Yliopisto/kk. k/e 12 % 9 % Opiskelee parhaillaan yliopistossa tai korkeakoulussaOpiskelu: ei/muu1 k/e 51 % 61 % Muu: perusk., työvoima-/työllisyys/os-koul., avoin yo/amk1

Koulutus: matala k/e 35 % 46 % *** Suorittanut 2. asteen ammatillisen tutkinnon tai lukionKoulutus: keski k/e 8 % 8 % Suorittanut ammattikorkeakoulututkinnonKoulutus: korkea k/e 5 % 4 % Suorittanut korkeakoulututkinnonKoulutus: muu1 k/e 52 % 42 % Ei suorittanut mitään yllä mainituista1

Toimi: työtön tai lomatettu k/e 7 % 11 % ** Vastaajan päätoiminta: työtön tai lomautettuToimi: palkkatyö k/e 34 % 41 % ** Vastaajan päätoiminta: palkkatyöToimi: palkkatyö, kokopäiv. k/e 30 % 34 % Vastaajan päätoiminta: palkkatyö, kokopäiväinenToimi: palkkatyö, vakit. k/e 22 % 28 % ** Vastaajan päätoiminta: palkkatyö, vakituinen

Luonne: epävarma/turvaton 1–5 2,72 2,78 Osion 20 kysymykset 1–8 ja 11 käännettynä (0,86)2

Luonne: arvoja kunnioittava 1–5 4,20 4,15 Osion 18 kysymykset 3 ja 6–11 käännettynä (0,76)2

Luonne: tal. riskinottaja 1–5 2,66 2,73 Osion 21 kysymykset 1–5 (taloudelliset riskit pieniä, 0,58)3

Luonne: yhteisöllinen 1–5 3,58 3,53 Osion 17 kysymykset 2, 3, 8 ja 9 käännettynä (0,55)2

Luonne: janoaa menestystä 1–5 3,67 3,75 ** Osion 13 kys.8; os. 18 kys. 5, 13 ja 15 käännettynä (0,48)2

Luonne: uskoo itseensä 1–5 3,89 4,01 * Osion 13 kysymys 6 käännettynä4

Luonne: hakee jännitystä 1–5 3,41 3,57 ** Osion 18 kysymys 1 käännettynä4

Luonne: koul. ei takaa työtä 1–5 2,42 2,75 *** Osion 13 kysymys 34

Verotettavat tulot keskim. 19,11 18,83 Kunnan keskim. tulot per tulonsaaja (muk. myös neliö)Työttömyysate % 13 % 13 % Kunnan työttömyysaste (työttömät per työvoima)

ke

Lähde: Kirjoittajien laskelmat Nuorisobarometri-aineistolla.Huomiot: ensimmäisessä sarakkeessa muuttujan nimi (Muuttuja), toisessa asteikko (Ast.: k/e = kyllä (1) tai ei (0) -tyyppinen vastaus, v. = ikä vuosina, 1–5 = viisiportainen luokitteluasteikko, ke = tuhatta euroa ja % = prosenttiosuus),kolmannessa keskiarvo (K-arv., k/e-muuttujien osalta ilmaistu prosenttina, joka kertoo kyllä-vastausten osuuden). Neljännessä sarakkeessa ehdollinen keskiarvo (Ehd. k-arv., keskiarvo ehdolla, että ”On perustamassa yritystä” lähiaikoina; *, **, *** = ehdollinen keskiarvo poikkeaa tilastollisesti merkitsevästi 10, 5 ja 1 prosentin tasolla, ts. ao. havainto on ”luotettava” yli 90, 95 tai 99 prosentin varmuudella).

1. Ryhmä, johon estimointituloksia tulee verrata ja joka ei estimointiteknisistä syistä ole mukana regressioanalyysissa.2. Muuttuja on muodostettu usean kysymyksen vastauksesta ns. Cronbachin alfa-menetelmällä, joka on käytännössä sama kuin (tarvittaessa osin käännettyjen) yksittäisten vastausten painottamaton keskiarvo. Suluissa alfa-arvo; yli 0,7 arvoja pidetään yleisesti hyvänä.3. Muuttuja on muodostettu usean kysymyksen vastauksesta ns. Cronbachin alfa-menetelmällä, joka on käytännössä sama kuin (tarvittaessa osin käännettyjen) yksittäisten vastausten painottamaton keskiarvo. Muutamat puuttuvat havainnot korvattu nollalla. Suluissa alfa-arvo; yli 0,7 arvoja pidetään yleisesti hyvänä.4. Muuttuja perustuu (tarvittaessa käännettyyn) yksittäiseen vastaukseen. Muutamat puuttuvat havainnot korvattu nollalla.

64

Taulukko 2. Tulokset regressioanalyysista.

Muuttuja Est. Merk. Vaikutus perustamisaikeiden todennäköisyyteen

Isä ja/tai äiti yrittäjä 0,079 (+) *** Vanhemman yrittäjyys yli kaksinkertaistaa todennäköisyyden

Yrittäjiä muussa lähipiirissä 0,060 (+) *** Muun lähipiirin yrittäjyys lähes kaksinkertaistaa todennäköisyyden

Ikä 0,091 (?) *** Iällä on epälineaarinen vaikutus, ensin nostaen todennäköisyyttä

-0,002 (?) *** … ja 25 ikävuoden jälkeen laskien todennäköisyyttä.

Nainen -0,031 (-) ** Naisten todennäköisyys on lähes puolet pienempi kuin miehillä

Asuu kotona -0,024 Ei tilastollisesti merkitsevä (merkitsevä 18 % tasolla)

Nainen, jolla lapsia -0,031 (-) ** Naisilla, joilla on lapsia, lähes puolet pienempi kuin lapsettomilla

Mies, jolla lapsia 0,034 Ei tilastollisesti merkitsevä (merkitsevä 22 % tasolla)

Alue: Pohjoinen -0,031 (-) * Pohjois-Suomessa todennäköisyys on pienempi kuin Suur-Helsingissä

Alue: Itä -0,024 Ei tilastollisesti merkitsevä (merkitsevä 26 % tasolla)

Alue: Etelä (pl. Hki) -0,015 Ei tilastollisesti merkitsevä

Alue: Länsi -0,043 (-) ** Länsi-Suomessa todennäköisyys on pienempi kuin Suur-Helsingissä

Opisk./koul.: matala 0,015 Ei tilastollisesti merkitsevä

Opisk./koul.: keski/korkea -0,034 (-) * Keski-/korkean tason opiskelu/koulutus pienentää todennäk. noin puoleen

Toimi: työtön tai lomatettu -0,001 Ei tilastollisesti merkitsevä

Toimi: palkkatyö 0,022 Ei tilastollisesti merkitsevä Toimi: palkkatyö, kokopäiv. -0,061 (-) *** Kokopäiväinen palkkatyö laskee todennäköisyyden hyvin pieneksi

Toimi: palkkatyö, vakit. 0,009 Ei tilastollisesti merkitsevä

Luonne: epävarma/turvaton 0,014 (+) ** Epävarmuutta/turvattomuutta kokevalla todennäköisyys on suurempi

Luonne: arvoja kunnioittava -0,016 (-) * Arvoja kunnioittavalla todennäköisyys on pienempi

Luonne: tal. riskinottaja 0,018 (+) ** Taloudelliset riskit pieniksi kokevalla on suurempi todennäköisyys

Luonne: yhteisöllinen -0,010 Ei tilastollisesti merkitsevä (merkitsevä 22 % tasolla)

Luonne: janoaa menestystä 0,018 (+) * Menestyksen janoisella on suurempi todennäköisyys

Luonne: uskoo itseensä 0,008 Ei tilastollisesti merkitsevä (merkitsevä 17 % tasolla)Luonne: hakee jännitystä 0,013 (+) ** Jännitystä elämässä hakevalla on suurempi todennäköisyys

Luonne: koul. ei takaa työtä 0,017 (+) *** Kyynisesti työhön suhtautuvalla on suurempi todennäköisyys

Verotettavat tulot keskim. -0,025 (?) *** Kunnan tulotasolla U-muotoinen vaikutus, ensin laskien

0,000 (?) ** … ja sitten nostaen todennäköisyyttä

Työttömyysaste -0,324 (-) * Kunnan työttömyysaste laskee todennäköisyyttä

Keskimääräinen ennuste: 0,073Havaintoja: 1 807

2Selitysaste (McFaddenin R ): 14 %Korjattu s-aste (adj. McF. R ):2 9 %Oikeita ennusteita (os. hav.): 89 %– Niistä joilla perustamisaik.: 90 %– Niistä joilla ei perustam.: 56 %

Lähde: Kirjoittajien estimointi Stata 8.2 SE -ohjelmalla ja Nuorisobarometri-aineistolla.Huomiot: Ensimmäisessä sarakkeessa muuttujan nimi (Muuttuja), toisessa kerroinestimaatin marginaali-efekti (Est.), kolmannessa (Merk.) vaikutuksen suunta (+ = perustamisaikomuksia lisäävä, - = perustamisaiko-muksia vähentävä sekä ? = vaikutus perustamisaikomuksiin epälineaarinen, ks. alla) sekä tilastollinen merkit-sevyys (*, **, *** = ehdollinen keskiarvo poikkeaa tilastollisesti merkitsevästi 10, 5 ja 1 prosentin tasolla, ts. ao. havainto on ”luotettava” yli 90, 95 tai 99 prosentin varmuudella). Kahdessa luonnemuuttujan tapauksessa merkitsevyys 11 prosentin tasolla merkitty myös tähdellä (*).

65

lisia selityksiä: palkkatyö tarjoaa paremman (riski-korjatun) tuoton koulutukselle, muodolliseen kou-lutuksen hakeutuu todennäköisemmin henkilöitä,jotka luonteeltaan ja kyvyiltään eivät alun perin-kään ole yrittäjähenkisiä tai jostain syystä koulutus-järjestelmä tappaa ”yrittäjyyden kipinän”.

Kokopäiväisesti palkkatyössä olevilla on vä-hemmän todennäköisesti perustamisaikomuksia.Kokopäivätyössä oleminen kertookin osaltaankyseisen henkilön uravalinnoista ja laskee yrittä-jyyshalukkuutta, koska mahdollisesti menetettä-vät palkkatyötulot ja -mahdollisuudet ovat suu-remmat. Runsaamman varallisuuden sinänsä pi-täisi lisätä perustamishalujen todennäköisyyttäpääomarajoitteiden hellittäessä. Varallisuus puo-lestaan on osin yhteydessä työssäkäyntiin. Koskahenkilötason varallisuustietoja ei ole käytettävis-sä, ei tämän vaikutuksen analysoinnissa päästätämän pidemmälle. Aiempi tutkimus osoittaa (vrt.Rouvinen & Ylä-Anttila 2004), että palkkatyöon tärkein yksittäinen yrittäjän liikeidean lähde.Tämä vaikutus ei ehkä kuitenkaan näy käyttä-mässämme aineistossa, koska mukana on vain alle30-vuotiaita, joiden työhistoria on väistämättäsuhteellisen lyhyt.

Hieman yllättäen epävarmuutta ja turvatto-muutta kokevilla on todennäköisemmin perus-tamisaikomuksia. Tämä voi liittyä siihen, ettäepävarmuus liittyykin juuri mahdolliseen yrittä-jäksi ryhtymiseen tai siihen, että suurempaa epä-varmuutta kokevat voivat yksinkertaisesti ollamuita valppaampia ja havaitsevat siksi parem-min myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Muiden luonnetta kuvaavien muuttujientulkinnat ovat intuitiivisempia: taloudelliset ris-kit pieniksi kokevilla, menetystä janoavilla, jän-nitystä hakevilla ja/tai kyynisesti palkkatyöhönsuhtautuvilla on todennäköisemmin perustamis-aikeita. Henkilöillä, jotka pitävät ympäristöön,tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin liittyviä arvoja tär-keinä, on vähemmän todennäköisesti perustamis-aikomuksia.

Kunnan korkea työttömyysaste laskee perus-tamisaikeiden todennäköisyyttä (huomaa, ettähenkilön mahdollinen oma työttömyys on jo

huomioitu). Suurin osa uusista yrityksistä suun-tautuu kuluttajamarkkinoille lähialueilla, jotenoman alueen työttömyydellä ja alhaisella tulota-solla on usein negatiivinen vaikutus mahdolli-sesti perustettavan yrityksen markkinoihin.

Tämäntyyppisessä tutkimuksessa henkilöta-son varallisuus ja tulotaso otetaan tavallisesti huo-mioon – mieluusti täydennettynä vanhempienja/tai perheen vastaavilla tiedoilla. Koska niihinliittyviä tietoja ei Nuorisobarometrissä ole, pää-dyimme kokeilemaan kuntatason keskimääräisentulotason toimivuutta selittäjänä. Ehkä hiemanyllättäen tämä muuttuja toimiikin varsin hyvin.Saattaa olla, että tässä kontekstissa voitaisiin tut-kia myös koulutusjärjestelmän eri ominaisuuk-sien vaikutuksia, jos vain tarvittavat tiedot olisisaatavilla kunnittain tai oppilaitoksittain siten,että kunta olisi tunnistettavissa.9 Kunnan tulo-tason vaikutus on U-kirjaimen muotoinen: pe-rustamisaikomukset ovat melko korkealla hyvinmatalan tulotason kunnissa, laskevat siirryttäessäkohti keskitason kuntia ja kääntyvät jälleen nou-suun siirryttäessä kohti korkeamman tulotasonkuntia. Koska kyseinen muuttuja on analyysissamukana lähinnä tulo- ja varallisuusvaikutusten(edes osittaiseksi) huomioimiseksi, emme tässäkeskustele havainnon mahdollisista tulkinnoistasen laajemmin.10

Tulkintaa helpottaaksemme olemme tehneetkuvion iän vaikutuksesta perustamisaikeisiin (ks.kuvio 2). Olemme myös erottaneet matalan jakeski-/korkean opiskelun/koulutuksen vaikutuk-set. Kyseessä on laskennallinen todennäköisyys,jota laskettaessa muiden muuttujien arvot on ase-tettu keskiarvoihinsa. Kuvioon on piirretty myöslaskelman 90 %:n luottamusväli. Käytännössätämä tarkoittaa sitä, että 90 %:n varmuudellatodelliset perustamisaikeet ovat tällä välillä. Mitäkapeampi luottamusväli, sitä varmempi on mal-lin antama ennuste.

Kuviossa 2 kuvataan perustamisaikomuksiaiän suhteen. Selvyyden vuoksi kuvioon ei ole piir-retty vertailuryhmää ”muu”, mutta sen käyrä oli-si suhteellisen lähellä alemman asteen opintojasuorittaneiden käyrää, eikä niiden välinen ero –

66

kuten taulukosta 2 ilmenee – olekaan tilastolli-sesti merkitsevä. Ero korkeamman asteen opin-toja suorittaneisiin sen sijaan on. Lisäksi vaikutuson melko yhdenmukainen eri henkilöiden välil-lä, mikä ilmenee kuviossa suhteellisen kapeanaluottamusvälinä. Alemman ja korkeamman ta-son opintoja suorittaneiden välisen eron ohellaon mielenkiintoista huomata, että perustamisai-keet ovat huipussaan melko nuorella iällä – 25ikävuoden paikkeilla. Aikomuksista häviää mel-koinen osa 30:een ikävuoteen mennessä. Havain-to on mielenkiintoinen, joskin on syytä korostaa,että tulos olisi syytä varmentaa aineistoilla, joissaolisi edustavasti mukana koko työikäinen väestö.Myös leveämmät luottamusvälit ikäjakaumanloppupäässä viittaavat ennusteen suurempaanepävarmuuteen 30 ikävuotta lähestyttäessä.

Millainen on suomalaisen nuorisoyrittäjyydenperusluonne?

Noin joka kymmenes suomalaisnuori suunnitte-li loppuvuodesta 2003 vakavissaan yrityksen pe-rustamista. Miespuolisista perustamisaikeissa oliyksi seitsemästä ja yrittäjäperheiden lapsista yksikuudesta. Saatavilla olevan vertailutiedon valos-sa nuoriso näyttäisi olevan jonkin verran muutaväestöä yrittäjäintoisempaa, joten vaikka viime-aikaiset, merkittävät ponnistukset yrittäjyyden li-säämiseksi eivät ainakaan välittömästi näytä kan-tavan runsasta hedelmää, ei toivoa ole syytä me-nettää. Nuorison yrittäjyysinto voi tuntua itses-täänselvyydeltä, mutta ei ole sitä: esimerkiksiTanskassa ja Ranskassa muu väestö näyttää peit-toavan nuorisonsa tässä suhteessa.

0 %

5

10

15

20

25

15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30

Lähde: Kirjoittajien simuloinnit Stata 8.2 SE ja Clarify 2.1 (King, Tomz, & Wittenberg 2000; Tomz, Wittenberg, & King 2003) -ohjelmilla sekä Nuorisobarometri-aineistolla.

Kuvio 2. Alemman ja korkeamman tason opintoja suorittaneiden perustamis-aikomusten todennäköisyys iän suhteen.

Per

ust

amis

aike

iden

kok

onai

stod

enn

äköi

syys

Korkeamman tason opintoja(opisk./koul.: keski/korkea)

Alemman tason opintoja(opisk./koul.: matala)

Ikä (vuotta)

67

Varsin epäyhtenäinen yrittäjyyskirjallisuus onyksimielinen oikeastaan vain siitä, että vanhem-pien ja/tai muun lähipiirin yrittäjyys lisää mer-kittävästi oman yrittäjyyden todennäköisyyttä.Myös tässä tutkimuksessa se on tärkein yksittäi-nen perustamisaikomuksia selittävä tekijä. Kaik-ki eivät voi syntyä yrittäjäperheisiin, mutta lähi-piirin yrittäjyyteen liittyvien esikuvien ja rooli-mallien saanti sekä yrittäjyyden kannalta hyö-dyllisen sosiaalisen verkoston muodostuminenovat asioita, joiden ei pitäisi olla tiettyjen perhei-den tai sukujen yksinoikeuksia.

Sukupuolella on niin ikään voimakas vaiku-tus: naisilla perustamisaikomuksia on selvästi vä-hemmän. Verrattaessa Nuorisobarometriä Etlansamaan aikaan toteuttamaan uusyrittäjäkyselyyn(Rouvinen & Ylä-Anttila 2004) havaitaan, ettäjonkin verran aiottua suurempi osuus naisistalopulta päätyy yrittäjäksi. Ero voi johtua muunmuassa siitä, että naiset eivät yhtä kerkeästi pal-jasta aikeitaan tai että (palkka)työelämä kohteleenaisia huonommin, jolloin yrittäjyys uravaihto-ehtona alkaa houkutella heitä suhteellisesti enem-män. Luonnollisestikaan ei ole selvää, ovatko nai-set ja miehet yrittäjinä tasa-arvoisempia (Kolve-reid & Shane 1993).

Tulostemme mukaan äitiys pienentää naistenperustamisaikeiden todennäköisyyden lähes ole-mattomiin. Hyvin pienten lasten äitien kohdallatämä on luonnollista, mutta pysyvä tämän vai-kutuksen ei tarvitsisi olla.11 Yrittäjät ja palkansaa-jat ovat sosiaali- ja eläketurvan suhteen eriarvoi-sessa asemassa, mikä osin voi olla perusteltuakin.Esimerkiksi sairaspäivien osalta yrittäjällä on pi-dempi ”karanteeni” ja hän joutuu rahoittamaaneläketurvansa erilaisen mekanismin kautta –nämä tekijät koskevat yhtälailla mies- ja naisyrit-täjiä. Sen sijaan suhteellisesti enemmän naisiinvaikuttava asia on lasten hoito heidän sairastues-saan. Palkkatyössä käyvälle poissaolo on melkoyksinkertainen ilmoitusasia ja talousvaikutus vä-häinen; yrittäjälle ikävästä tilanteesta tulee hel-posti painajainen – ei vähiten siksi, että myöstässä tapauksessa vallitsevat korvaus- ja muut käy-tännöt ovat palkkatyöläisiä suosivia. On mielen-

kiintoista havaita, että miesten kohdalla lastenvaikutus perustamisaikomuksiin on päinvastai-nen, joskaan ei tilastollisesti merkitsevä. Ylipää-tään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista soisipohdittavan enemmän myös siten, että mies- janaisyrittäjien ja -palkansaajien osin erilaiset tar-peet tiedostettaisiin.

Yrittäjähalut laskevat koulutuksen lisääntyes-sä. Usein tarjottu ja uskottavakin selitys on, ettäkoulutukselle saa palkkatyössä paremman tuo-ton. Toisaalta tämän täytyy tarkoittaa myös, ettätarjottu opetus soveltuu paremmin hyödynnet-täväksi muiden kuin ”itsensä” palveluksessa.Näinhän olisi asian laita vaikkapa silloin, jos esi-merkiksi korkeakoulutuksen pääasiallisena tarkoi-tuksena olisi oman paremmuuden viestittämi-nen hienolta kuulostavalla tutkinnolla. Viimeai-kaisen kotimaisen ja kansainvälisen kirjallisuuden(Hyytinen & Ilmakunnas 2004; Lazear 2002;Wagner 2002) perusteella ainakin eräs viimevuo-sien kehitystrendeistä – kapea-alaisen mutta sy-vällisen erikoisosaamisen tavoittelu – ei edistäyrittäjyyttä: omaa yritystä pyörittävän pitää ollamonitaitoinen, jota edesauttaa laaja-alaisuus niinopinnoissa kuin työelämässä.

Havaintomme siitä, että vielä opiskelevien jatutkinnon jo suorittaneiden perustamisaikeet ei-vät (tilastollisesti merkitsevästi) poikkea toisistaan,viittaa siihen, että korkeamman koulutuksen saa-neiden vähäisemmissä yrittäjyysaikeissa on osinkyse myös valikoitumisesta. Toisin sanoen henki-lö, joka arvioi yrittäjyysominaisuutensa ja/tai-halunsa heikoiksi, katsoo parhaaksi hankkia mah-dollisimman korkean muodollisen koulutuksenparantaakseen asemiaan työmarkkinoilla. Dávi-lan ja Moran (2004) tuore tutkimus tuo lisä-mausteensa valikoitumisen pohtimiseen. Heidäntulostensa perusteella näyttäisi siltä, että yrittä-jien jälkikasvu on vähemmän kiinnostunut muo-dollisesta koulutuksesta havitelleessaan itsekin yrit-täjän uraa. Edellä olevassa analyysissa vanhem-pien mahdollisen yrittäjyyden vaikutus on kui-tenkin huomioitu, joskaan vanhempien yritys-toiminnan kannattavuudesta, laajuudesta tailuonteesta ei ole tietoa.

68

Ammattikorkeakoulu- sekä yliopistoja kor-keakouluopiskelijat eivät (tilastollisesti merkitse-västi) poikkea toisistaan yrittäjyysaikeiden suh-teen. Tutkimuskirjallisuudessa aletaan vähitellenolla yhtä mieltä siitä, että yrittäjyyttä todellakinvoi opettaa. Jos ajatuksen hyväksyy ja uskoo, ettäammattikorkeakoulut painottavat opetuksessaanyrittäjyyttä merkittävästi korkeakouluja ja yliopis-toja enemmän, joutuu havaintomme perusteellatoteamaan, ettei nykymuotoinen yrittäjyysope-tus näytä tehoavan. Ehkä yrittäjyyttä voikin op-pia vain käytännössä tai ainakin lähellä sitä. Voi-siko esimerkiksi yrittäjyysohjelmasta valmistuvanopinnäytteenä olla yrityksen perustaminen?

Lienee totta, että Suomessa on ohuehko yrit-täjyyden perinne ja että perusluonteenpiirteem-me ja -asenteemme eivät ole yrittäjyyttä edistä-viä. Lyhyellä aikavälillä ja/tai myöhemmällä iällänäitä perusteita ei helposti muuteta. Tämä ei tar-koita sitä, etteikö asenteisiin voitaisi vaikuttaa pit-käjänteisellä ja aikaisin aloitettavalla työllä. Ku-ten itse termikin antaa ymmärtää, yrittäjyydessäon lopulta kyse mahdollisuuksien näkemisestä janiihin tarttumisesta, jotka elementteinä voivat ollamukana jo pikkulasten leikeissä.

Eräs tutkimuksemme mielenkiintoisimpiahavaintoja on, että yrittäjyyshalut näyttäisiväthuipentuvan suhteellisen nuorella iällä – noin25-vuotiaana.12 Oletettavasti yrittäjyyden lisää-miseen tähtäävien toimenpiteiden yksi painopistetulisi olla tämänikäisissä ja sitä nuoremmissa. Yrit-täjyyshalut kääntyvät tämän jälkeen melko no-peaan laskuun, eikä ole täysin varmaa, miksi näinon. Opettavatko varsinaisen aikuisuuden alku jaensimmäiset kosketukset työelämään todellakinniin rankalla kädellä ”elämän realiteetteja”? Josnäin on, voisiko yrittäjyyteen jotenkin saada kos-ketuksen jo aiemmin, esimerkiksi jakamalla ”ko-keile yrittäjyyttä ensin – me autamme sinut al-kuun” -lippuja? Nähdäänkö yrittäjyyttä amma-tinvalinnan ohjauksessa ja siihen liittyvissä tes-teissä todellisena vaihtoehtona? Joka tapauksessa

koulutusjärjestelmällä lienee merkittävä rooli py-rittäessä lisäämään yrittäjyyttä.

Periaatteessa pohjoismainen hyvinvointivaltiotarjoaa hyvät puitteet reippaaseenkin riskinottoon– onhan merkittävä osa epäonnistumiseen liitty-västä riskistä ”sosialisoitu”. Toisaalta korkea prog-ressiivinen verotus ja eräät muut tekijät sosialisoi-vat myös mahdollisuuden onnistumiseen isollaO:lla. Yrittäjyyden kannalta ahneus ja rikastumi-sen mahdollisuus ovat hyviä asioita. Yrittäjän ris-ki on palkkatyöläistä merkittävästi suurempi, jo-ten myös onnistuttaessa saatavien tuottojen pi-täisi olla merkittävästi suurempia. Osa riskiä onmahdollisesti syntyvä ”arpi” – epäonnistuminenyrittäjäuralla saattaa heikentää mahdollisuuksiapalata palkkatyöhön ja/tai yrittää uudelleen.Näyttäisi siltä, että epäonnistuminen leimaa yrit-täjää Euroopassa enemmän kuin Yhdysvalloissa,jossa epäonnistumisen vaikutus voi olla jopa päin-vastainen (Hamilton 2000; Landier 2002).Ajoittainen epäonnistuminen kuuluu yrittäjyy-den perusluonteeseen – esimerkiksi sellaiset kuu-luisuudet kuin Thomas Edison, Henry Ford jaWalt Disney tekivät useita konkursseja ennen lä-pimurtoaan.

Yrittäjyyttä edistettäessä on pidettävä mieles-sä, ettei mekanismina tulisi olla muiden uravaih-toehtojen houkuttelevuuden alentaminen (Jo-hansson 2004). Jos yrittäjyyden nousu saadaanaikaan palkkatyön houkuttelevuutta vähentämäl-lä tai pakon kautta, keino on väärä.

Onko suomalaisen yrittäjyyden luonne muut-tumassa? Nähdäksemme sukupolvien välinenkuilu liittyy erityisesti koulutustasoon ja ehkämyös palloistumisen eli globalisaation omakoh-taisen kokemisen asteeseen. Ei ole mahdoton aja-tus, että niiden vaikutus alkaisi vähitellen näkyämyös yrittäjäkannassamme. Mainittujen suku-polvierojen johdosta nuoremmilla on periaattees-sa paremmat mahdollisuudet synnyttää enem-män innovatiivisia, kasvuhakuisia ja kansainväli-sesti suuntautuneita yrityksiä.

69

Viitteet

1. Vaikka aivan viimeisin vertailu (IMD 2004) pudot-taakin Suomen mitalisijoilta, olemme edelleen kär-kikymmenikössä.

2. Suunnitellun käyttäytymisen teoria viittaa kolmeenkäyttäytymisaikomuksiin vaikuttavaan tekijään, jot-ka ovat: 1) henkilön oma asenne/arvostus kyseistäkäyttäytymistä kohtaan, 2) subjektiiviset normit eliympäristön suhtautuminen (painostus tai kannus-tus) käyttäytymistä kohtaan, ja 3) henkilön mieltämäkyky itse hallita käyttäytymistä ja sen seurauksia.

3. Muodostamme ns. (heteroskedastisuuskorjatun)Logit-regressiomallin. Regressioanalyysin etuna on,että kunkin tekijän vaikutus on ”eristettävissä”, ts.selittäjän kerroin kuvaa vaikutusta sen jälkeen, kunkaikkien muiden mukana olevien muuttujien vai-kutus on huomioitu. Logit-mallin etuna tavanomai-seen regressioon (pienimmän neliösumman mene-telmään) verrattuna on, että selitettävän muuttujankaksijakoisuus (kyllä/ei) tulee huomioiduksi.

4 . Virheelliset tai muutoin äärimmäiset havainnot ai-heuttavat ongelmia regressioanalyysissa. Tässä kuvat-tavin tilastollisin menetelmin tunnistimme 1 820havainnon joukosta 13 äärihavaintoa, joita ei otettumukaan analyysiin. Virhetermi on ero mallin en-nusteen ja havaitun arvon välillä. Mitä suurempitämä termi on, sitä huonommin kyseinen havaintosopii määriteltyyn malliin. Hyvin suuret poikkea-mat voivat johtua esimerkiksi huolimattomuudestaaineistoa kerättäessä tai vastauksia annettaessa. Täl-laisia äärihavaintoja voi tunnistaa esim. vakioitujaPearsonin virhetermejä hyödyntäen. Yksittäinen ääri-havainto muodostaa ongelman vain niissä tapauk-sissa, joissa se vaikuttaa tuloksiin. Tätä vaikutta-vuutta voidaan mitata ns. Cookin etäisyyttä hyö-dyntäen. Se mittaa muutoksen mallin ennustamissakertoimissa, kun yksi havainto poistetaan. Jos muu-tos kertoimissa on suuri, on kyseinen havainto vai-kuttava. Tämän tutkimuksen regressioanalyysissapoistimme äärihavainnot, joiden Pearsonin virhe-termit olivat itseisarvoiltaan suurempia kuin 2,5 jajoiden Cookin etäisyydet olivat yli 0,3.

5 . Mallissamme on selittäjinä sekä jatkuvia että kyllä/ei-tyyppisiä muuttujia, jotka aineistossa saavat ar-voja 0 ja 1. Mallissamme jatkuvia muuttujia ovatikä, kunnan tulotaso ja kunnan työttömyysaste sekäluonnemittarit. Niiden osalta marginaalivaikutus onselitettävän muuttujan osittaisderivaatta kyseisenselittäjän suhteen. Koska Logit-malli on perusluon-teeltaan epälineaarinen, marginaalivaikutus riippuu

kaikkien selittäjien arvoista. Taulukossa raportoidutmarginaalivaikutukset on laskettu siten, että jatku-vat selittäjät ovat keskiarvoissaan. Esim. muuttujan”ottaa taloudellisen riskin” keskiarvossa 2,7 margi-naalivaikutus on 0,018. Arvon noustessa yhdellä3,7:ään lisääntyy perustamisaikomusten todennä-köisyys siis 1,8 prosenttiyksikköä muiden tekijöi-den pysyessä muuttumattomana (mallin keskimää-räisen todennäköisyyden ollessa 7,3 % se siis nou-sisi 9,1 %:iin). Kyllä/ei-tyyppisten muuttujien osal-ta tulkinta on hieman toinen: kun muuttuja saaarvon yksi (väittämä on totta), on perustamis-aikomusten todennäköisyys taulukossa raportoidunkertoimen verran suurempi. Niinpä esim. yrittäjä-perheen lapsilla on 7,9 prosenttiyksikköä todennä-köisemmin perustamisaikomuksia.

6. Neliötermien avulla huomioimme ohessa ikä- jatulotasovaikutuksiin mahdollisesti liittyvän ”kurvik-kuuden” (epälineaarisuuden).

7. Ennustaa hienoisesti ”naivia mallia” (= ei-mallia –yksinkertaisesti todetaan, ettei kenelläkään oleperustamisaikeita) paremmin.

8. Ero naisten ja miesten välillä tässä suhteessa on kui-tenkin selvä (ero on tilastollisesti merkitsevä kahdenprosentin tasolla).

9. Kaikkein suoraviivaisinta ja luonnollisinta olisi liit-tää kuhunkin henkilöön juuri hänen käymiensäoppilaitoksien ominaisuudet, mutta Nuoriso-barometrissä ei ole tähän tarvittavia tietoja.

10.Etsittäessä selityksiä tulovaikutuksen U-muodolle onsyytä pitää mielessä, että kaikkien muiden tekijöi-den vaikutukset on tässä huomioitu, mm. henkilönmahdollinen oma ja kunnassa vallitseva työttömyys.Pakko- ja mahdollisuusyrittäjyyden rooli on eräsmahdollinen selitys: hyvin alhaisilla tulotasoilla ol-laan ”pakotettuja” yrittäjiksi, kun taas korkeilla tulo-tasoilla on taloudellisesti mahdollista tarttua siekai-lematta havaittuihin uusiin liiketoimintamahdolli-suuksiin. Syy–seuraussuhde ei tässä ole itsestäänselvä: voihan olla niin, että korkea tulotaso on seura-usta kuntalaisten valppaudesta ja aktiivisuudesta uu-sien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistamises-sa ja hyödyntämisessä.

11.Todettakoon, että Nuorisobarometri-aineisto ei si-sällä lasten määrä- tai ikätietoja, joten emme voi tut-kia tätä vaikutusta tarkemmin.

12.Tämä havainto olisi tietenkin todennettava myösaineistoilla, jossa on mukana nuorison ulkopuolellejäävä työikäinen väestö. Esittämämme perusteella emmevarmasti tiedä, etteivätkö perustamisaikeet esimerkiksikääntyisi uudelleen nousuun myöhemmin.

70

Lähteet

Ajzen, Icek (1991) The Theory of Planned Behavior.Organizational Behavior & Human Decision Processes,50 (2): 179–211.

Audretsch, David B. & Thurik, Roy (2001) LinkingEntrepreneurship to Growth. OECD Growth ProjectBackground Papers.

Autio, Erkko, Keeley, Robert H., Klofsten, Magnus,Parker, George G. C. & Hay, Michael (2001)Entrepreneurial Intent among Students inScandinavia and in the USA. Enterprise & InnovationManagement Studies, 2 (2): 145–160.

Dávila, Alberto & Mora, Marie T. (2004) TheScholastic Progress of Students with EntrepreneurialParents. Economics of Education Review, 23 (tulos-sa).

EC (2002) Flash Eurobarometer: Entrepreneurship 3.Wavre: EOS Gallup Europe (for the EuropeanCommission).

Hamilton, Barton H. (2000) Does EntrepreneurshipPay? An Empirical Analysis of the Returns to Self-employment. Journal of Political Economy, 108 (3):604–631.

Hin Tan, Leo Wee & Subramaniam, R. (2002) Scienceand the Student Entrepreneur. Science, 298 (5598):1556.

Hyytinen, Ari & Ilmakunnas, Pekka (2004)Entrepreneurial Aspirations. ETLA Discussion Papers,890.

IMD (2003) The Competitiveness Yearbook. Lausanne,Switzerland: International Institute for ManagementDevelopment.

IMD (2004) The Competitiveness Yearbook. Lausanne,Switzerland: International Institute for ManagementDevelopment.

Johansson, Edvard (2004) Yrittäjien määrä ja talou-dellinen menestys. Suhdanne, 2/4, 139–142.

King, Gary, Tomz, Michael & Wittenberg, Jason (2000)Making the Most of Statistical Analyses: ImprovingInterpretation and Presentation. American Journalof Political Science, 44 (2): 347–361.

Koh, Hian Chye (1996) Testing Hypotheses ofEntrepreneurial Characteristics. Journal ofManagerial Psyschology, 11 (3): 12–25.

Kolvereid, Lars (1996) Prediction of Employment Sta-tus Choice Intentions. Entrepreneurship Theory andPractice, 21 (1): 47–57.

Kolvereid, Lars & Shane, Scott (1993) Is It equallydifficult for female entrepreneurs to start businessesin all countries? Business Management, 31 (4): 42–51.

Landier, Augustin (2002) Entrepreneurship and theStigma of Failure. University of Chicago, mimeo.

Lazear, Edward P. (2002) Entrepreneurship. NBERWorking Paper, 9109.

Phan, Phillip H., Wong, Poh Kam & Wang, ClementK. (2002) Antecendents to Entrepreneurship amongUniversity Students in Singapore: Beliefs, AttitudesAnd Background. Journal of Enterprising Culture,10 (2): 151–174.

Reynolds, Paul D., Bygrave, William D., Autio, Erkko,Cox, Larry W. & Hay, Michael (2002) GlobalEntrepreneurship Monitor – 2002 Executive Report.

Rouvinen, P. & Ylä-Anttila, P. (2004) Palveluyrittäjyyskasvaa nopeimmin ja työllistää eniten. Etlankeskusteluaiheita, 913.

Tkachev, Alexei & Kolvereid, Lars (1999) Self-employment Intentions among Russian Students.Entrepreneurship & Regional Development, 11 (3):269–280.

Tomz, Michael, Wittenberg, Jason & King, Gary(2003) CLARIFY: Software for Interpreting andPresenting Statistical Results (Version 2.1) [http://gking.harvard.edu/]. Stanford, Madison, Cambrid-ge: Stanford University, University of Wisconsin,Harvard University.

Uusitalo, Roope (2001) Homo entreprenaurus?Applied Economics, 33, 1631–1638.

Wagner, Joachim (2002) Testing Lazear’s Jack-of-all-trades View of Entrepreneurship with GermanMicro Data. IZA Discussion Paper, 592.

WEF (2003) The Global Competitiveness Report 2003–2004. New York: Oxford University Press (WorldEconomic Forum).

71

NUORISOBAROMETRI JA

HYVINVOINTIVALTIOASENTEET

PETRI PAJU

Tarkastelen tässä artikkelissa nuorisobarometrinhyvinvointivaltiota koskevien kysymysten tul-kintamahdollisuuksia. Barometrissä kysyttiin seit-semän siihen liittyvää kysymystä, joista viidessäpyydettiin ottamaan kantaa yhteiskunnan tarjoa-maan turvaan eri elämäntilanteissa (suorat jakau-mat, ks. Myllyniemen kokonaiskatsauksen ku-vio 16, s. 38). Lisäksi kysyttiin, onko sosiaalitur-va niin hyvä, että se houkuttaa laiskottelemaansen varassa ja pakottaako kansainvälinen verokil-pa laskemaan verotusta Suomessa. Näiden kysy-mysten lisäksi käsittelen lähinnä työasenteita kos-kevia väittämiä, pääpainon ollessa kuitenkin ja-kaumien tulkintamahdollisuuksissa. On paikallaanpainottaa erikseen, että liitän barometrin tuloksiayleiseen hyvinvointivaltiokeskusteluun; omiennäkemysteni ja tulkintojeni osuus on vahva kaut-ta koko tekstin. Tulkinnan linjat ovat suuria yh-den kyselyn perusteella tehtäväksi.

Hyvinvointivaltiosta on tullut ”tuote” mui-den joukkoon. Vaikutelmaa on viime aikoinavahvistanut Euroopan unionin laajentuminen.Huomio on kiinnittynyt uusien itäisten jäsen-valtioiden toimiin. Niiden katsotaan hyvin ylei-sesti ikään kuin puhtaalta pöydältä valitsevan it-selleen yhteiskuntamallin pohjoismaisen, keski-eurooppalaisen ja anglosaksisen väliltä. Pohjois-maisen hyvinvointivaltiomallin tulevaisuus onerityisen mielenkiintoinen. Kiistely suomalaisenhyvinvointivaltion olemassaolosta on vähenty-

nyt, kun vertailukohta on muuttunut. Hyvin-vointivaltio on olemassa, mutta se ei ole entisen-sä. Aihetta koskevan kirjallisuuden nimetkinpuhuvat jo puolestaan: Suunnanmuutos (Jul-kunen 2001), Hyvinvoinnin valinnat – Suomenmalli 2000-luvulla (Kantola & Kautto 2002) jaYhteiskunnalliset jaot – 1990-luvun perintö?(Piirainen & Saari toim. 2002).

Kansalaiset kohtaavat hyvinvointivaltion ”ku-luttajina” vaaleissa, joissa poliittiset ryhmittymätottavat siihen kantaa. Toisaalta kansalaiset koh-taavat yksityiset palvelut julkisten palvelujenhaastajina. Tämä tarjoaa mahdollisuuden äänes-tää hyvinvointivaltion puolesta tai vastaan myösarkisissa valinnoissa. Ainakin voidaan perustel-lusti väittää, että kansalaisilla on valinnoillaanmahdollisuus äänestää eri hyvinvointimallienvälillä. Tästä näkökulmasta on mielenkiintoista,miten nuoret mieltävät hyvinvointivaltion tur-van kattavuuden. Aihetta voi siis tarkastella myösperinteisessä barometrihengessä, jossa kysytäänihmisten aikomuksia ja luottamusta eri asioihin.Tähän barometriin vastanneista hieman yli puo-let oli samaa mieltä väitteen ”Jos sairastun, hoitoja toimeentulo ovat kohtuullisesti turvatut” kans-sa. Jos loput valitsevat yksityisen sairausvakuu-tuksen, sillä on epäilemättä seurauksia myös jul-kiseen palveluun luottavan puoliskon kannalta.

Hyvinvointivaltio ei pysy pystyssä pelkilläasenteilla ja mielipiteillä, se pitää myös rahoittaaja tehdä valintoja. Tarkastelen aihetta tähän ta-paan hieman tylsästä ja tosikkomaisesta näkökul-masta. Hallituksien tai työryhmien työllisyysas-tetavoitteista voidaan olla mitä mieltä tahansa,mutta pelkkä odotettavissa oleva ikärakenteenmuutos varmasti muuttaa asetelmia. Suomalai-nen hyvinvointivaltio on pääsemässä markkina-talouden taivaaseen, jossa on juostava täysilläpysyäkseen edes paikallaan (ks. Paju 2004).Asiaa hiemankaan seuraava ei ole voinut välttyäkuulemasta vaatimuksia työurien pidentämistä,joka vaikuttaa myös nuorten tilanteeseen.

Nuorten ikäryhmien asenteita on mielenkiin-toista ja haastavaa tulkita. Enimmillään (21- ja22-vuotiaat) yli puolet ikäluokasta saa opintotu-

72

kea. Toimeentulo-, työmarkkina- ja yleistä asu-mistukea saavien 18–24-vuotiaiden määrät las-ketaan kymmenissä tuhansissa. Nuorten toimeen-tulotukiasiakkaiden määrä on laskenut huippu-vuosista, mutta edelleen karkeasti sanottuna jokaseitsemäs 18–24-vuotias saa vuoden aikana toi-meentulotukea. Tämä puolestaan heijastaa käy-tännössä nuorten suhteellista köyhtymistä ja toi-saalta sitä, että kynnys olla ”kunnan elätti”1 onlaskenut. Tässä yhteydessä täytyy tyytyä pidem-mittä listoitta toteamaan, että nuoret saavat koh-tuullisen paljon/usein eri lajin tulonsiirtoja. Ra-hassa mitattuna näiden tulonsiirtojen merkitysverrattuna vaikkapa tuleviin eläkevastuihin onpieni. Kun nuoret vielä saavat ilmaisen koulu-tuksen, heitä voi kohtalaisin perustein kutsuahyvinvointivaltion palveluiden merkittäviksi käyt-täjiksi. Hyvinvointivaltioasenteita kysyttäessä onpieni mahdollisuus lipsahtaa merkitykseltäänmainoksesta tuttuun kysymykseen: Jos saisit va-lita enemmän rahaa tai vähemmän rahaa, kum-man valitsisit?

Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen, ettänettosaajat automaattisesti kannattaisivat ja net-tomaksajat vastustaisivat hyvinvointivaltion pal-veluja ja tulonsiirtoja. Vuoden 1998 nuorisoba-rometrissä vastaajat vastustivat kaikkein jyrkim-min vanhustenhuollosta tehtäviä mahdollisiasupistuksia, sama toistui vuoden 2002 baromet-rissä. Kyse on tuskin laskelmoinnista oman van-huuden varalle. Kyse ei ole myöskään siitä, ettäkysyttäessä vastustettaisiin varmuuden vuoksikaikkia supistuksia. Eri vaihtoehtojen välillä olikymmenien prosenttiyksiköiden eroja.

Sirkka Ahonen (1998, 131) kuvaa haastatte-lemiensa, 1980-luvun alussa syntyneiden nuor-ten käsityksiä seuraavasti:

Nuorten hyvinvointivaltiokuvassa näkyy sukupolvienvälisen dialogin suhteellinen historiattomuus. Kansan-koti ei useimmille haastateltaville [100 nuorta, PP]ollut niinkään yhteisön historiallinen projekti kuinjoukko ajattomasti olemassa olevia omien mahdolli-suuksien ehtoja [...] Hyvinvointi on lähinnä yksilönnautintaoikeus, ei yhteiskunnallinen hanke.

Ahonen viittaa rakentaja- ja ”käyttäjäsukupol-vien” erilaisiin orientaatioihin. Asian palauttami-nen sukupolviefektiin on kuitenkin juuri niinvaikeaa kuin sukupolvilla argumentointi aina.Mielenkiintoisia väitteitä tästä aiheesta on mui-takin, joskin Ahosen mittavaan empiiriseen ai-neistoon perustuva tulkinta on erotettava seu-raavista.

Lasse Lehtinen (2003) kärjistää: ”Kun varak-kaiden perheiden lapset muuttavat toistensaisien omistamiin kaksioihin ja ottavat vastaanvuokratukea, puliveivaus nähdään oikeutettunaveronpalautuksena yhteiskunnalta.” Tämä väiteliittyy tosin muihinkin kuin nuoriin ikäluokkiin.Samaan opintotukilain suomaan mahdollisuu-teen on kiinnittänyt huomiota muun muassavaltiosihteeri Raimo Sailas. Kirsi Piha (2003, 33)puolestaan toteaa ”säpinäsukupolven” kasvaneenaikana, jolloin ”menestys tulkittiin hyvinvointi-valtion tehtävien laajentumiseksi ja vastuun siir-roksi yksilöltä yhteiskunnalle”. Tämä näkyy ha-luna siirtää omien trendikkäiden elämäntapava-lintojen riskit yhteiskunnan ja työnantajien vas-tuulle (mt.). Mielenkiintoisia väitteitä.

Voiko hyvinvointivaltion halveksua tai rakastaakuoliaaksi?

Hyvinvointivaltio voisi ainakin periaatteessa ollaaivan liian paljon ”käytetty” pysyäkseen pystys-sä. Tämä koskee nuoria erityisellä tavalla: heidänsaamansa tulonsiirrot ovat luonteeltaan ei-rahas-toivia. Niiden saanti perustuu siis ensisijaisestilakiin ja kansalaisuuteen, ei jäsenmaksuihin taisuljettuihin klubijäsenyyksiin. Ainoa keino hal-lita menoja on käytännössä lakimuutos, ja niitäon viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty-kin (ks. esim. Paju & Vehviläinen 2001). Nuoriaensisijaisesti koskevien yhteisten resurssien (ks.Saari 2002) ostovoima putosi 1990-luvulla suh-teessa keskipalkkoihin. Yhteisillä resursseilla tar-koitetaan juuri niitä lakiin perustuvia etuuksia,joiden saaminen ei edellytä maksuja ennen taijälkeen tukien saamisen. Kaikki edellä mainitut– opintotuki, työmarkkinatuki, asumistuki ja

73

toimeentulotuki – ovat luonteeltaan tällaisia.2

Ongelmaksi ei mielletä niinkään käyttöä sinänsävaan esimerkiksi veroturismi, jossa kohtuullistentukien ja ilmaisen koulutuksen saaneet nuoretkiittävät yhteiskuntaa muuttamalla kevyemmänverotuksen maihin aktiivisen työiän ajaksi.

Hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannaltaon ehkä huolestuttavaa, jos nuoret purnaavattukien pienuutta. Huonompi vaihtoehto on, josnuoret sopeutuvat tilanteeseen ja sovittavat esi-merkiksi työssäkäyntinsä sosiaaliturvan mukaan.Laadullisista aineistoista olisi helppo poimia tätäasennetta osoittavaa retoriikkaa tyyliin ”paljonkosaan tienata”. Se ei ole kuitenkaan tämän artikke-lin tarkoitus. Yksittäistapauksista on jo kylliksivedetty johtopäätöksiä kokonaisia ikäluokkia kos-kien.

Palatakseni Ahosen tulkintaan: hyvinvointi-valtio tuskin kestää tulevia haasteitaan, jos se jäälain kirjaimen varaan. Tästä Ahonen nähdäksenijuuri puhuukin, nautintaoikeuksista vailla tuot-tamisvelvoitteen subjekteja. Siksi otan esille jonäkökulmaa valitessa mahdollisuuden ”kuoliaaksirakastamisesta”. Sosiaalipoliittisessa keskustelussakäsitteellä sosiaaliturvasuunnittelu (ks. Hellsten& Uusitalo toim. 1999) viitataan toimiin, jotkaovat lain kirjaimen mukaisia, mutta eivät välttä-mättä sen hengen mukaisia. Vaikka nuoret tuo-mitsisivat sosiaaliturvan varsinaiset väärinkäytök-set, sosiaaliturvasuunnittelua ei välttämättä osatamieltää ongelmaksi (ks. Koulumies & Hiltunen1999). Vähemmän kärjistetyissä puheenvuorois-sa on tapana muistuttaa, että myös sosiaaliturvanalikäyttö on yksi sen väärinkäytön alalaji, ja täy-sin mahdollista myös nuorten kohdalla.

Hyvinvointivaltion ”kuoliaaksi halveksimi-nen” lienee vielä helpommin kuvattavissa. Kou-luja, yliopistoja, päiväkoteja, sairaaloita jne. yksi-tyistetään, kunnes koko julkinen palvelujärjes-telmä joutuu paitsioon maksajien ja saajien ajau-tuessa sosiaalisesti ja alueellisesti kokonaan eril-leen toisistaan. Markkinoilla on taipumus vallataalueita, joissa julkiset palvelut toimivat huonosti.Käytän mainittuja hyvinvointivaltion huonojenkehien mahdollisuuksia väljästi tausta-ajatuksi-

na tarkastellessani kyselyn tuloksia. Mistään puh-taaksi viljellystä hypoteesien asettamisesta ei kui-tenkaan ole kysymys.

Käsityksiä suomalaisesta perusturvasta

Barometrin sosiaaliturvaa koskevien kysymystenvastauksista on nostettava ensimmäisenä esiinkantaa ottamattomien suuri joukko. Luontevaselitys lienee kysymysten vaikeus. Suurimmillaanepäröivien joukko oli kysyttäessä, joutuuko Suo-mi laskemaan verojaan kansainvälisen verokilpai-lun takia (56 %).3 Tämä on perin vaikea kysy-mys kenelle tahansa, ja kannan ottaminen onymmärrettävistä syistä ongelmallista. Pienintäepäröinti oli kysyttäessä sosiaaliturvan passivoi-vasta vaikutuksesta (20 %). Ennen kysymyspat-terin alakysymyksiä vastaajille kerrottiin, että ky-symysten tarkoitus on kysyä suomalaisesta pe-rusturvasta. Näin ollen mahdollisuus siihen, ettävastaajat ajattelevat ensisijaisesti esimerkiksi yksi-tyistä terveydenhuoltoa, on pienempi kuin il-man tätä johdantoa.

Suoria jakaumia tarkasteltaessa ongelmana on,ettei ole absoluuttista mittatikkua, joka kertoisi,paljonko on paljon luottamuksessa tai epäluotta-muksessa. Kelan tekemien selvitysten mukaanluottamus sosiaaliturvaan horjuu eniten 25–34-vuotiaiden naisten ja 35–49-vuotiaiden mies-ten ryhmässä (Huuhtanen 2004). Julkisten pal-velujen asemaa ei selitä vain käyttäjien asenteet,hyvinvointivaltio on myös merkittävä työllistäjä.Hyvinvointivaltion kannatus voi siis olla täysineri asia kuin luottamus siihen. ”Perusturvaa” jär-jestellään monin tavoin, ja perinteisesti miellettyjulkinen talous voi olla tilaaja ja tuottaja, muttanykyään koko ajan enemmän vain tilaaja. Näi-den kysymyksien perusteella ei selviä, ovatkonuoret omaksuneet julkisen sektorin tehostamis-vaatimukset.

Selkeintä luottamus on palveluita koskevissakysymyksissä, esimerkiksi uudelleenkoulutus-mahdollisuuksiin uskotaan melko vahvasti (väi-te: ”Jos olisin työttömänä pitkään, minulla olisiyhteiskunnan takaama mahdollisuus uuteen

74

koulutukseen”). Täsmällisempää olisi todeta, ettäepäluottamus asiaan on vähäistä, koska tässäkinkysymyksessä epäröiviä on paljon (32 %). Kunnäiden väitteiden rinnalla tarkastellaan työasentei-ta koskevia väittämiä, voidaan yleistää nuortenpitävän työssä menestymistä omasta ahkeruudes-ta ja halusta riippuvana ja myös toistavan ”suosi-tun” väitteen työn ensisijaisuudesta sosiaalitur-vaan nähden. Tässä liikutaan kuitenkin aika lail-la minimivaatimustasolla; olisihan melko lohdu-tonta, jos jo nuoret katsoisivat viimeisenkin kort-tinsa pelatuksi työmarkkinoilla pärjäämisessä.

Luottamus hoitoon ja toimeentuloon sairau-den kohdatessa tuottaa myös kohtuullisen luot-tavaisia vastauksia. Kysymyksistä tämä on ainoa,joka varsinaisesti voisi liittyä julkisia palveluitakorvaavien vaihtoehtojen etsintään; nuoren työt-tömän on vaikea kilpailuttaa korvausten maksa-jia.4 Alle kuudennes ilmoittaa olevansa jokseen-kin tai täysin eri mieltä väitteen ”Jos sairastun,hoito ja toimeentulo ovat kohtuullisesti turva-

tut” kanssa. Kun kysymyksessä mainitaan sekähoito että toimeentulo, voidaan tätä pitää melkoalhaisena lukuna – sikäli jos katsotaan aiheelli-seksi pitää alhaisena yhtään mitään nollasta poik-keavaa lukua.

Toisesta ääripäästä löytyvät väitteet ”Opiske-lun aikainen toimeentulo on kohtuullisesti tur-vattu” ja ”Talouden puolesta kenen tahansa olisimahdollista kasvattaa lapsi vaikka yksinään”. Vas-taajat arvioivat siis kenen tahansa mahdollisuu-det selvitä lapsen kasvattamisesta yksinään huo-nommiksi kuin oman toimeentulonsa työttö-myyden mahdollisesti kohdatessa. Työttömät,yksinhuoltajat ja opiskelijat kuuluvat juuri nii-hin ryhmiin, joiden toimeentulo on viimeistenkymmenen vuoden aikana heikentynyt, vaikkaopiskelijoiden tilanne paranikin huomattavasti1990-luvun alussa. Parempi luottamus asioidenselviämiseen työttömyyden uhatessa liittyneeluontevasti vahvaan koulutususkoon. Hyvä kou-lutus, joka on kaikkien saatavilla, auttaa eteen-

Täysin samaamieltä

Jokseenkinsamaa mieltä

Jokseenkineri mieltä

Täysineri mieltä

Sosiaaliturva on niin hyvä, että se kannus-taa ihmisiä laiskottelemaan tukien varassa.

0 20 40 60 100 %

Jos sairastun, hoito ja toimeentulo ovat kohtuullisesti turvatut.

Opiskelun aikainen toimeentulo on kohtuullisesti turvattu.

Jos olisin työttömänä pitkään, minullaolisi yhteiskunnan takaama mahdollisuus

uuteen koulutukseen.

Talouden puolesta kenen tahansa olisi mah-dollista kasvattaa lapsi vaikka yksinään.

Toimeentuloni on kohtuullisesti turvattu, jos jään työttömäksi.

Kansainvälinen verokilpailu pakottaa hei-kentämään sosiaaliturvaa tulevaisuudessa.

80

Kuvio 1. Luvussa ensisijaisesti käsiteltävien muuttujien jakaumat niin, että vaihtoehto "ei samaa eikä eri mieltä" on poistettu.

75

päin: vastaajista 60 % oli sitä mieltä, että se takaapysyvän työn. On luontevaa olettaa, että työttö-myysjaksoja ei myöskään mielletä kovin pitkiksiomalla kohdalla, mikä selittää pienempää epä-luottamusta työttömyysriskin kohdalla.

Hyvinvointivaltion jälkiekspansiivisen vaiheenlapset

Suomalaisen hyvinvointivaltion laajenemiskau-den loppu voidaan paikallistaa 1990-luvun al-kuun (Julkunen 2001). Barometrin nuorimmatvastaajat eivät tuolloin olleet edes koululaisia, van-himmat vastaajat olivat klassisen sukupolviajat-telun mukaan herkässä iässään. Vanhimmat vas-taajat ovat kohdanneet toisen asteen kouluvalin-tojensa aikaan EU-jäsenyydestä äänestävän Suo-men ja niin sanotut pakkokoulutuslait (ks. Paju& Vehviläinen 2001). ”Ansiosidonnainen” mal-li suli tasaisen varmasti alta pois heidän valmis-tautuessaan itsenäiseen elämään. Vanhin vastaa-jaikäluokka muodosti myös Suomen historiansuurimmat nuorisotyöttömyysluvut noin kym-menen vuotta sitten. Nuorimmat vastaajat puo-lestaan ovat kasvaneet suoraan Nokia Wunder-landiin (ks. Hoikkala & Paju 2002), ottavat am-mattikorkeakoulut itsestäänselvyytenä ja ovatmaksaneet tai maksavat ajokorttinsa euroilla.Nuorimmat vastaajat ovat myös luokattomienlukioiden, itsearvioinnin, kurssitarjottimien japortfolioiden ensimmäisiä ikäluokkia – pakko-valinnan sukupolvea (mt.).

Mielenkiintoisia perusturva-asenteissa ovatkineri ikäryhmien erot. Jaoin vastaajat perinteiseenbarometrityyliin kolmeen ikäryhmään (15–19-,20–24- ja 25–29-vuotiaat). Yleisesti ottaen luot-tamus perusturvaan laskee iän myötä (ks. kuvio2). Olennaista on luottamuksen suunta. Baro-metri ei ainakaan millään muotoa tue väitteitämihinkään luottamattomista sukupolvista, jotkarientävät ottamaan vakuutuksia kaiken kattavas-sa epäuskossaan. Vakavissaan tehdyt sukupolvi-tulkinnat eivät tämän perusteella ole mahdolli-sia, mutta hätäisimmille ”oman onnensa sepittä-jille” jakaumat lyövät jarrua.

Mielestäni on luontevinta ajatella ikävaiku-tuksen toimivan jotakuinkin perinteiseen mal-liin. Nuorimmat vastaajat arvioivat perusturvaa,ja ainakin tulonsiirtoja, siltä osin kuin niitä tun-tevat, ”oman rahan” käsitteen kautta. Kotona asu-valle työmarkkinatuki voi näyttää suurelta sum-malta, jos sitä vertaa taskurahoihin. Toisaalta työ-markkinatuki näyttää isolta rahalta myös opiske-lijalle, joka joutuu ottamaan velkaa päästäkseensamaan tulotasoon.

Suomalaista perusturvaa koskevat kysymyk-set (työttömyys, sairaus, opiskelu, lapsen kasva-tus yksin, oikeus koulutukseen, ks. sivu 38) muo-dostavat korrelaatioiden perusteella selvästi omanryhmänsä. Kaksi muuta väitettä sosiaaliturvanliian korkeasta tasosta ja verokilpailusta korreloi-vat puolestaan keskenään, mutta eivät perustur-vaa koskevien muuttujien kanssa. Vaikka perus-turvaa koskevat kysymykset korreloivat keske-nään, niistä ei saa irti erityisen hyvää summa-muuttujaa. Summasin viisi perusturvaa koske-vaa muuttujaa, jolloin summamuuttuja saattoisaada arvot 5–25. Seuraavassa luottavaisiksi onnimetty ryhmä, jonka arvot ovat välillä 5–11 (28%). Vastaavasti epäluottavaiset ovat 16 tai sitäsuuremman arvon saaneet (28 %). Kaikki muut(siis asteikolla pieni väli 12–15) on nimetty neut-raaleiksi (44 %) (Cronbachin alfa ,67). Ongel-mana on vastausten keskittyminen asteikon kes-kelle. Tulkinnan kannalta ongelma siis on, ettäluottavaiseksi nimetyt ja epäluottavaiseksi nime-tyt ovat lähellä toisiaan summamuuttujan saa-missa arvoissa. Luottavaisiksi nimettyjen korkeinarvo (11) ja epäluottavaiseksi nimettyjen mata-lin arvo (16) ovat tulkinnan kannalta epämiel-lyttävän lähellä toisiaan. Käytän tässä yhteydessäsummamuuttujaa sen edellä mainituista puut-teista huolimatta kuvaamaan ikäryhmien eroja.Muiden kuvioiden avulla asia täsmentyy yksit-täisten kysymysten osalta.

Mielenkiintoista on, että opiskelun aikaisentoimeentulon katsoivat turvatuksi kaikkein sel-keimmin nuorimmat vastaajat, joiden opintotu-ki on kaikkein heikoin tai olematon. Opintojentukemiselle asetetut vaatimukset kasvavat siis itse

76

opintotukea kovempaa vauhtia iän myötä, mikäon helppo ymmärtää itsenäistymisvaiheen kaut-ta. Koska opintolainan osuutta ei voi mitenkäänarvioida kysymyksen perusteella, ei asian tulkin-nassa voi juuri pidemmälle edetä. Sinällään onkuitenkin mielenkiintoista, että luottamus opin-tojen aikaiseen toimeentulon turvaan on kään-teinen opintotuen ikäperusteisten rajojen kans-sa. Iän ja sosioekonomisen aseman tarkastelu vai-keutuu, koska nuorimmassa ikäluokassa käytän-nössä kaikki ovat koululaisia tai opiskelijoita.

Kyselyn tekohetkellä työllisten määrän vähe-neminen työmarkkinoilla näyttää purkautuvankotityötä tekevien ja opiskelijoiden määrän kas-vuna. Tätä voidaan pitää positiivisena ilmiönä,jos vaihtoehtona olisi työttömyystilastojen ru-mentuminen. Nuoret sukupolvet ovat jo valmiik-si sen verran hyvin koulutettuja, että pahenevatyöllisyystilanne ei näytä johtavan ”passiivitilas-sa” olevien kasvuun. Suhdannepuskuria haetaanaktiivivaihtoehdoista, ja esimerkiksi opintotuki-järjestelmän olisi syytä olla tässä tukena. Voisi jopaväittää, että nuoret ratkaisevat korkean työllisyys-asteen, koulutusasteen ja elinikäisen oppimisenristiriitaiset haasteet paremmin ja nopeamminkuin poliitikot, mikä toki oikein onkin. Lähesneljännes 25–29-vuotiaista (ja 32 % saman ikä-ryhmän opiskelijoista) pitää opiskelun aikaista toi-meentuloa kohtuullisesti turvattuna. Onko tämä

vähän vai paljon, riippunee enimmäkseen siitä,mihin tavoitteeseen sitä suhteutetaan.

Alueelliset erot ja eri sukupuolten näkemykset

Asuinpaikalla ei ole mainittavaa yhteyttä perus-turva-asenteisiin. Tämä on myös mielenkiintoi-nen havainto. Kun ottaa huomioon suuret työt-tömyyserot ja huolen peruspalveluiden saami-sesta eri alueilla, sitä voidaan pitää hienoisenayllätyksenä. Usko palveluihin on siis jotakuinkinyhtä vahva eripuolilla maata. Tämä tulos on risti-riidassa joidenkin alueellista eriarvoisuutta tarkas-televien, kaikkia ikäryhmiä koskevien tulostenkanssa (Heikkilä, Rintala, Airio & Kainulainen2003). Eroa selittää iän lisäksi erilainen kunta-tyyppiluokitus ja esimerkiksi kulttuuripuolenpalvelujen erilainen asema kyselyissä. Baromet-rissä käytettävissä olevat aluemuuttujat olivatkotilääni ja kuntatyyppi kolmiluokkaisella astei-kolla kaupunkimainen, taajaan asuttu ja maaseu-tumainen (Tilastokeskuksen luokitus).

Naispuoliset vastaajat luottavat miehiä vähem-män terveydenhoitoon, pitävät opintojen aikais-ta toimeentuloa miehiä huonommin turvattunaja ovat haluttomampia ottamaan kantaa verokil-pakysymykseen. Naiset ovat miehiä luottavaisem-pia mahdollisuuteen kasvattaa lapsi vaikka yksi-nään. Erot sukupuolien välillä ovat selvästi näh-

Luottavaiset EpäluottavaisetNeutraalit

Kuvio 2. Perusturvaa koskeva summamuuttuja ikäryhmittäin.

0 20 40 60 80 100 %

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

77

tävissä joissakin työasenteita koskevissa muuttu-jissa. Naisten mielipiteet eroavat selvästi miehistäsellaisissa väittämissä kuin ”Uskon, että työelä-mässä menestyminen on vain itsestä ja omastaasenteesta kiinni”, ”Työelämä vaatii nykyisin niinpaljon, että monet ihmiset palavat ennenaikai-sesti loppuun” ja ”Tavoitteeni on ansaita niinpaljon rahaa, että voi vaurastua”. Naispuolistenvastaajien mielipiteet heijastavat joka kohdassamiehiä pehmeämpää ja vähemmän välineellistäsuhtautumista.

Sosiaaliturvan taso ja kannustavuus

Nuorisobarometriin vastanneet nuoret eivät näy-tä pitävän sosiaaliturvan tasoa niin korkeana, ettäse suorastaan rohkaisisi laiskottelemaan. Tämäkysymys osoittautui vähiten vaikeaksi: epäröiviäoli viidennes ja yli puolet suhtautui väitteeseenliian hyvästä sosiaaliturvasta kieltävästi. Tukientasot, kiristyneet saantiehdot ja tekemättä jääneetindeksikorotukset ovat heikentäneet nimen-omaan nuorten kohtaamien tukien tasoa. Sosiaa-liturvan ulkopuolelta on varmasti huomionar-voista nostaa esiin asuntomarkkinoiden muutok-set viime vuosina. Itsenäistyvät nuoret törmää-vät koko ajan kalliimman asumisen ja paikallaanjunnaavien tai heikkenevien tukien epäsuhtaan.

Valtaosalle nuorista sosiaaliturva näyttäytyy

opintososiaalisina etuina, vaikka tätä puolta eivirallisesti sosiaalimenoihin lasketakaan. Juuriopintorahan asumislisän ja todellisten asumiskus-tannusten huono vastaavuus on ollut esillä opin-totukikeskustelussa. Opintotukeen liittyvä laina-osuus mielletään nykyisin varsin usein kohtuut-tomaksi, ja opiskelijat vertaavat tilannettaan hel-posti esimerkiksi työttömiin. Opintolainan nos-taminen on lähes poikkeuksetta myös edellytystoimeentulotuen saamiselle. Opiskelijoiden ase-man kautta tarkasteltuna jakauma on helppoymmärtää. Ehkä laiskottelu mielletään hyvinkinkaukaiseksi tilanteessa, jossa olisi suoriuduttavaopinnoista, käytävä työssä ja ehkä samalla nostet-tava lainaakin. Luonteva selitys jakaumalle voisisiis olla, että sosiaaliturvaa ei pidetä huonosti kan-nustavana, koska se ei ole sitä.5

Reilu neljäsosa vastaajista otti asteeltaan vaih-televan myönteisen kannan väitteeseen sosiaali-turvan ”liian” korkeasta tasosta. Täysin samaamieltä oli alle kymmenes vastaajista, tasaisestimolempia sukupuolia, eri koulutusasteita, erikuntatyyppejä ja eri ikäisiä. Määrä ei ole suuriverrattuna esimerkiksi Helven (2002, 202) saa-miin tuloksiin hieman samantyyppisessä kysy-myksessä. Helven kyselyssä esitettiin väite:”Sosiaalietuuksien väärinkäyttäjiä, laiskureita jamuita siivelläeläjiä suositaan maassamme aivanliikaa”. Tähän väitteeseen otti myönteisen kan-


Jokseenkin eri mieltäTäysin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä

Jokseenkin samaamieltä

Kuvio 3. "Opiskelun aikainen toimeentulo on kohtuullisesti turvattu."

0 20 40 60 80 100 %

15–19-v.

20–24-v.

25–29-v.

78

nan kaksi kolmesta nuoresta vastaajasta. Eri miel-tä oli vain joka kymmenes. Erot varmasti kerto-vat myös kysymyksenasettelusta ja sen aiheutta-mista reaktioista vastaajissa. Jos kysymyksessä ha-lutaan tietää laiskureiden ja siipeilijöiden kohte-lusta, otetaan jo se kanta, että sellaisia on. Heidäntai systeemin tuomitseminen on varmasti vastaa-jalle silloin helpompaa. Muiden kuin itsensä tailähipiirin toiminnassa ja asenteissa on myös hel-pompi nähdä puutteita. Helven kyselyssäkinnuoret ottivat samanmielisen kannan väittämään:”Suomessa on varaa huolehtia paremmin työttö-mistä, sairaista ja muista huono-osaisista lähim-mäisistä”. Tämäkin kertonee kysymyksenasette-lun suuresta roolista jakaumien muodostumises-sa ja siitä, että sosiaaliturvaa kenties tahdotaanvain sen ”ansaitseville”.

Kuntatyyppi tai vastaajan ikä ei ole yhteydes-sä tähän kannustavuutta kuvaavaan muuttujaan.Miehet ovat jonkin verran naisia hanakampiamoittimaan sosiaaliturvaa passivoivaksi. Yhteyson luontevaa jatkoa joillekin työelämää koskevil-le väittämille. Selvin yhteys löytyy toisen riippu-van muuttujan kanssa; sosiaaliturvaa passivoivak-si moittivat ovat myös niitä, jotka vahvimminuskovat Suomen joutuvan toimiin kansainväli-sen verokilpailun paineessa. Verokilpailun huolitai toive on puolestaan yhteydessä epävarmuu-teen valtion taloudesta, väestön ikääntymisestäja eläkepommista.

”Työnteon ensisijaisuus”

Nuorisobarometrissä on kysytty usein kannus-tin- ja työmoraalikeskusteluun läheisesti liittyennuorten työasenteista. Vuoteen 2002 asti kysy-mys kuului: ”Ottaisin mieluummin vastaan tila-päistäkin työtä kuin eläisin työttömyyskorvauk-sella, jos käteen jäävä tulo olisi yhtä suuri”. Vuo-desta 1994 vuoteen 2002 tasaisesti kasvava jouk-ko vastaajia on ottanut väitteeseen täysin tai jok-seenkin myönteisen kannan. Vuosina 1999 ja2002 yhteensä 86 % vastasi väitteeseen myön-tävästi. Vuoden 2002 barometrissä kysyttiinmyös, mikä on tärkeintä työssä. Yli puolet piti

tärkeimpänä työn sisältöä, muina vaihtoehtoinatarjottiin muun muassa palkkaa, etenemismah-dollisuuksia ja työn pysyvyyttä.

Tässä tarkasteltavassa kyselyssä samantyyppi-nen kysymys esitettiin muodossa: ”Olisin valmisottamaan vastaan mitä tahansa työtä, jos toinenvaihtoehto olisi työttömyys”. Samaa mieltä ole-vien määrä oli 60 %, kaikista vastaajista kolman-nes valitsi vaihtoehdon täysin samaa mieltä. Opis-kelijat olivat vähemmän todennäköisesti samaamieltä kuin muut vastaajat. Ylioppilastutkinnonsuorittaneet näyttävät panevan enemmän pai-noa työn sisällölle ja myöntyivät tähän väittä-mään muita harvemmin. Nuorimmassa vastaaja-ryhmässä ylioppilastutkinnon suorittaneita eijuuri ole, vanhemmissa ikäryhmissä ero on huo-mattava. Sukupuolella tai kuntatyypillä ei ole vai-kutusta. Kysymykseen vaihtoehdolla ”täysin sa-maa mieltä” vastannut kolmannes tarkoittaa615:ttä vastaajaa.

Olennaisena havaintona voi pitää vähintäänsitä, että luottamus suomalaiseen perusturvaan eiole vaihtoehtoinen orientaatio protestanttisen työ-moraalin kanssa. Ne, jotka vastasivat tähän työasen-nekysymykseen ”täysin samaa mieltä”, ovat myöskeskimääräistä luottavaisempia perusturvaanyleensä.

Samaiseen kysymykseen (”Olisin valmis otta-maan vastaan mitä tahansa työtä, jos toinen vaih-toehto olisi työttömyys”) vastasi jokseenkin taitäysin kieltävästi 25 % vastaajista. Edellistä täy-dentämään voidaan todeta heidän olevan yliop-pilastutkinnon suorittaneita todennäköisemminkuin ei-ylioppilaita ja vanhemmista ikäryhmistätodennäköisemmin kuin nuorista. Mitään selkeäätyötä vieroksuvien identiteettityöläisten profiiliaei näistä aineksista helposti saa. Edellisten baro-metrien kanssa rinnan tarkasteltuna jakaumatsaavat kohtalaisen arkisen selityksen. Kouluttau-tuneet nuoret ovat kouluttautuneet juuri vält-tääkseen tekemästä ”mitä tahansa työtä”. Työnsisältö on tärkeä, mutta tilapäisyys ei ole suuri-kaan ongelma. Suomen kansalliset selviytymis-strategiatkaan eivät suinkaan perustu sille, ettätäällä tehtäisiin mitä tahansa työtä.

79

Yhteenvetoa

Tässä tarkastelluista kysymyksistä ei juuri saa tu-kea sen enempää hyvinvointivaltion ”kuoliaaksirakastamiselle” kuin halveksimisellekaan. Sellai-set hypoteesit pitäisi tässä vaiheessa hylätä mo-lemmat. Kyseessä on kuitenkin barometri, jota eiole tehty testaamaan näitä tai muita hypoteeseja– ne ovat tarkasteluun liian myöhään tuotuja.Yksittäistapauksista vedettyihin kärjistyksiin verrat-tuna barometristä voi vetää pitkälle meneviä johto-päätöksiä, sillä se on tutkimusaineistona mittava.Näistä jakaumista tehtävä tulkinta on kuitenkinviime kädessä tulkitsijasta kiinni, samat lukematvoi tulkita toisinkin, vaikkapa sitten hyvinvoin-tivaltion legitimiteetti- tai rahoituskriisiksi.

Muutaman kysymyksen analyysi, vieläpä yk-sinkertaisin menetelmin, ei tietenkään voi mikäänhyvinvointivaltion kristallipallo ollakaan. Vaikkakoko barometri olisi omistettu perusturvaa kos-keville kysymyksille, eivät nuoret sen enempää kuinkyselyn teettäjät voi vielä tietää, mitä väestön ikään-tyminen ja rajojen avautuminen entisestään mer-kitsevät hyvinvointivaltion kannalta. Ehkä enitenhuomiota saanut asia tässä yhteydessä on ollutopintoaikojen lyhentäminen ja työurien piden-täminen. Merkityksetöntä tuskin on sekään, ettävastaajat kuitenkin enimmäkseen ottavat kantaaasioihin nettosaajan asemasta. Jos hyvinvointi-valtio, kuten Ahonen (1998) antaa ymmärtää,on vain nautintaoikeus, asenteet saattavat muut-tua siirryttäessä nettomaksajan asemaan.

Jos jokin ennuste tämän perusteella kuiten-kin pitäisi antaa, se olisi, että nuorten asenteetsinällään ovat (pohjoismaisen) hyvinvointivaltio-mallin takana. Kyselyn perusteella ei ole aihettaväittää, että nuoret äänestäisivät hyvinvointival-tion nurin hylkäämällä sen palvelut tai ripustau-tumalla sen varaan kestämättömällä tavalla. Muttatämän kyselyn perusteella tehtäviksi nämä en-nusteet ovat mittaluokaltaan kovin suuria. Voi-daan myös esittää, että hyvinvointivaltion tule-vaisuuden kannalta ”kansan” mielipiteet eivätniin olennaisia olekaan. Ajatus pitäisi myydähuippuosaajille ja heitä työllistäville yrityksille.Tässä tehtävässä varmasti parhaiten auttaa toi-miva hyvinvointivaltio, joka edistää avoimuutta,yhteiskuntarauhaa ja korkeaa osaamista.

Henkilökohtaisesti pidän kyselyssä mielenkiin-toisimpana ikäryhmien välisiä eroja. Nuorimpiinikäryhmiin näyttää kasaantuvan luottamusta sekäperusturvaa että omia mahdollisuuksia kohtaan.Nuorimmat vastaajat ovat muita selvemmin koh-danneet suoraan laajentumisvaiheen jälkeisenhyvinvointivaltion. Heillä ei pitäisi olla mitäänkokemuksen tuomaa kosketusta 1990-luvun tait-teessa huippunsa saaneeseen kehitykseen. Tämäei näy niin, että nuorimmat vastaajat ottaisivatskeptisempiä kantoja suhteessa perusturvaan.Uutinen siis on, että ikäryhmien erot selittyvätikävaikutuksella – kuinka erikoista! Mutta toi-sinkin voisi olla, ja niin on jopa väitetty. Kärjiste-tysti sanottuna lähihistoria olisi voinut tuottaajaon ”kaikki hyvä tulee valtiolta” ja ”kaikki hyvä


Jokseenkin eri mieltäTäysin eri mieltä

Ei samaa eikä eri mieltä


0 20 40 60 80 100 %

Kuvio 4. "Olisin valmis ottamaan vastaan mitä tahansa työtä, jos toinen vaihtoehto olisi työttömyys."Vain 19 vuotta täyttäneet vastaajat, ylioppilaat eriteltynä (n=1341).

Ylioppilas

Ei ylioppilas

80

tulee markkinoilta” -sukupolviin. Ehkä hyvin-vointivaltion ydintoiminta ja -ajatus on kestänytja se on jossain muodossa välittynyt myös nuo-rimmille. Toki paljon metodologista kritiikkiävoidaan ja pitääkin esittää, ennen kuin tällaistatotuutena esitettäisiin. Näin mitattuna näyttääkuitenkin tältä.

Ikä- ja sukupolvivaikutuksen lisäksi sukupol-vikeskustelussa pohditaan periodi- eli aikalaisvai-kutusta. Lopuksi on paikallaan miettiä alussa esi-tettyjä detaljeja tätä selitysmallia käyttäen. Onhelppo osoittaa vuokrasopimuskikkailuja ja asu-mistukien ”puliveivauksia”, kuten Lehtinen(2003) toteaa. Yhtä helppoa olisi osoittaa tapauk-sia, joissa nuori ensin päättää muuttaa kotoa tailähteä ulkomaille ja sitten esittää Kelalle kysy-myksen: ”Miten olette ajatelleet minun elävän?”Suomessa on harjoitettu lähemmäs kymmenenvuotta aktiivista työvoima- ja sosiaalipolitiikkaa,korostettu koulutuksen ja työn ensisijaisuutta,panostettu osaamiseen ja kansainvälistymiseen.Ei ole välttämättä suurikaan ihme, jos nuoret olet-tavat yhteiskunnan tukevan heidän aktiivisia”projektejaan” maassa ja maailmassa, jossa tue-taan näyttävästi aktiivisuutta ja projekteja.

Epäilen, että kaikki nuoriin asetetut ominai-suudet eivät ole suinkaan nuorille tyypillisiä vaanenemmänkin ajan henki ja tapa. Opintotuen saajiaon noin 300 000. Mitä syntyisikään, jos otettai-siin 300 000 veroilmoituksen täyttäjää ja tehtäi-siin johtopäätökset pahimpien keplottelijoidenperusteella? Kärjistysten perusteena on varmastioikeita ja todellisia tapauksia, ja niitä voidaan kai-vaa esille lisääkin. Tällaiset toiminta- ja ajatusta-vat voivat olla yleisiäkin. Tästä on kuitenkin pit-kä matka siihen, että kasvamassa olisi pysyvästikeplottelevia uusavuttomuusikäluokkia – tai jopa-sukupolvia.

Oma veikkaukseni on, että jopa selkeästi erot-tuvia sukupolvia suhteessa hyvinvointivaltioonkuitenkin voi muodostua. Ne vain eivät tule ilminäillä kysymyksillä, eivät ehkä kyselyillä ollen-kaan. Mahdollisia sukupolvia tuskin leimaa uus-avuttomuus tai keplottelu sinällään, ehkä enem-

minkin suhtautuminen hyvinvointivaltioon”projektirahoittajana”.

Viitteet

1. ”Kunnan eläteistä” ei nykyisin juuri puhuta, muttatoimeentulotuki kunnan myöntämänä viimesijaisenaturvana polveutuu suoraan köyhäinhoitoperinteestä,johon termi liittyy.

2. Nuorten saamat eläkkeet ja ansiosidonnaiset työttö-myyskorvaukset ovat marginaalisia asioita verrattu-na näihin tulonsiirtoihin.

3. Vastauksissa on epäröiviä vaihtoehtoja tavallaan kak-si. Toinen on asteikkoon neutraaliksi keskivälin vaih-toehdoksi laitettu ”ei paljon eikä vähän” -muotoilu.Tämän lisäksi vastauksissa on vaihteleva määrä ”enosaa sanoa” -vastauksia. Siitä riippuen onko viimek-si mainitut laskettu mukaan vai ei, saattavat prosentti-luvut vaihdella jonkin verran. Verokilpailusta olisivarmasti pitänyt kysyä vielä täsmällisemmin vero-pohjan, yritysverotuksen, palkkaverotuksen, pää-omaverotuksen osalta. Luultavasti epäröijien määräolisi tästä edelleen kasvanut.

4. Tosin työttömyyskassan ”kilpailuttaminen” on mah-dollista, kuten YTK-työttömyyskassa on osoittanut.Tätä teemaa koskevia kysymyksiä ei barometrissäollut.

5. Kysymyksessä tosin pyydettiin arvioimaan yleensäperusturvaa, eikä nuorten perusturvaa.

Lähteet

Ahonen, Sirkka (1998) Historiaton sukupolvi? Historianvastaanotto ja historiallisen identiteetin rakentumi-nen 1990-luvun nuorison keskuudessa. Helsinki:Suomen historiallinen seura, tutkimuksia 202.

Heikkilä, Matti, Rintala, Taina, Airio, Ilpo & Kainulai-nen, Sakari (2003) Hyvinvointi ja tulevaisuus maal-la ja kaupungissa. Helsinki: Stakes, tutkimuksia 126.

Hellsten, Katri & Uusitalo, Hannu (toim.) (1999)Näkökulmia sosiaaliturvan väärinkäyttöön. Helsin-ki: Stakes, raportteja 245.

Helve, Helena (2002) Arvot, muutos ja nuoret. Helsin-ki: Yliopistopainokustannus.

Hoikkala, Tommi & Paju, Petri (2002) Sukupolvi-tutkimus ja nuorisopolitiikka. Teoksessa HeikkiSilvennoinen (toim.): Nuorisopolitiikka Suomessa1960-luvulta 2000-luvulle. Helsinki: Nuoriso-tutkimusseura, Nuorisoasiain neuvottelukunta jaOpetusministeriö, 14–31.

81

Julkunen, Raija (2001) Suunnanmuutos. 1990-luvunsosiaalipolitiikan reformi Suomessa. Jyväskylä: Vasta-paino.

Kantola, Anu & Kautto, Mikko (2003) Hyvinvoinninvalinnat. Suomen malli 2000-luvulla. Sitra 251.Helsinki: Edita.

Koulumies, Terhi & Hiltunen, Jussi (1999) Opiskeli-joiden asenteita sosiaaliturvan väärinkäyttöä kohtaan.Helsinki: SYL-moniste 3/1999.

Paju, Petri (2004) Iisalmessa on Lidl. Teoksessa PetriPaju (toim.) Samaan aikaan toisaalla. Nuoret, hy-vinvointi ja alueellisuus. Helsinki: Stakes, Nuoriso-tutkimusverkosto ja Nuorisoasiain neuvottelukun-ta. Tulossa.

Paju, Petri & Vehviläinen, Jukka (2001) Valtavirrantuolla puolen. Nuorten yhteiskuntaan kiinnittymisenkitkat 1990-luvulla. Helsinki: Sitra ja Nuoriso-tutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto.

Piha, Kirsi (2004) Kestääkö pää? Nuoret työelämän kyn-nyksellä. Helsinki: EVA.

Piirainen, Timo & Saari, Juho (toim.) (2002) Yhteis-kunnalliset jaot. 1990-luvun perintö. Helsinki: Gau-deamus.

Saari, Juho (2002) Sosiaalipolitiikka ja yhteiskunnalli-set jaot. Teoksessa Timo Piirainen & Juho Saari(toim.) Yhteiskunnalliset jaot. 1990-luvun perintö.Helsinki: Gaudeamus, 222–240.

Muut lähteet

Huuhtanen, Jorma (2004) Vähimmäisturvan vaihto-ehdot. Esitelmä Tervesos-seminaarissa 25.5.2004.Espoo.

Lehtinen Lasse (2003) Kokous, joka jatkuu yhä. Helsin-gin sanomat, D4. 17.8.2003.

82

NUORET, EPÄVARMUUS

JA RISKIT

JANI EROLA

Tässä artikkelissa tarkastellaan epävarmuuden jariskien kokemisen välistä yhteyttä suomalaisnuor-ten kohdalla. Lähtöolettamuksena on, että tule-vaisuutta koskevilla epävarmuustekijöillä on eri-tyisen suuri vaikutus juuri nuorten valintoihin.Tässä elämänvaiheessa tehdyt valinnat esimer-kiksi koulutukseen, ammattiin ja perheeseen liit-tyen vaikuttavat läpi koko yksilön elämän. Artik-kelissa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyk-siin: Millaista epävarmuutta nuoret kokevat?Mihin asioihin nuoret uskovat liittyvän riskejä?Missä määrin elämää koskevien valintojen voi-daan nuorten kohdalla nähdä olevan epävarmuu-den ja riskien välttämisen ohjaamaa?

Barometriaineisto, johon artikkelin tiedot pe-rustuvat, on niin sanottu poikkileikkausaineisto.Tämä tarkoittaa, että kaikki vastaajat ovat vas-tanneet samaan kyselyyn suurin piirtein samaanaikaan, loppuvuodesta 2003. Emme siis voi sel-vittää sitä, miten tiettynä aikana koetut epävar-muustekijät ehkäisevät tai ohjaavat jälkeenpäintehtyjä valintoja ja tapahtumia. Sen sijaan voi-daan sanoa, mihin asioihin tai ilmiöihin ne nuo-rilla yhdistyvät muita harvemmin tai useammin.Lisäksi tuloksia vertaillaan yleisellä tasolla vuon-na 1999 kerätyn, samankaltaisia teemoja katta-van kyselyn tuloksiin.

Epävarmuuden vähentämistä pidetään sosiaa-litieteissä tärkeänä yksilön valintoja selittävänätekijänä myös muiden kuin nuorten kohdalla.

Sen avulla on selitetty muun muassa koulutus-ja uravalintojen tekemistä, lasten hankintaa jataloudellisen optimoinnin kannalta ”irrationaa-lisia” päätöksiä, jotka eivät selvästikään johda suu-rimpaan mahdolliseen taloudelliseen hyötyyn.Esimerkiksi Breen ja Goldthorpe (1997) ovatselittäneet työväenluokan lasten vähäisempääkouluttautumista sillä, että he kokevat koulutuk-sen lisäämisen tietyn pisteen yli jopa riskiksi työ-markkinoilla selviämiseen – aiemmin koulutuk-sesta työmarkkinoille siirtyneet saavat etua uran-sa kehittämisen suhteen, ja työttömyyden uha-tessa aiemmin työpaikan saaneiden on helpompisäilyttää työpaikkansa kuin muiden vastaavassaammatissa toimivien. DiPreten (2002) mukaanmyös työttömyydestä seuraavalla köyhyysriskilläon suuri merkitys uravalintoja tehtäessä. Tällai-silla seikoilla voidaan selittää muun muassa sitä,miksi moni valitsee mieluummin työn, josta saa-tava tulo saattaa rahallisesti olla kehnompi kuintyöttömyyskorvaus (Whelan & McGinnity2000). Friedmanin, Hechterin ja Kanazawan(1994) mukaan eri tutkimuksista on löydettä-vissä tukea sille, että yksi lasten hankkimiseenvaikuttavista motiiveista on, että lasten hankintavähentää epävarmuutta välittömän tulevaisuu-den tapahtumista – lapsen saaminen sitoo arjessatehtäviä valintoja.

Taloustieteissä epävarmuuden ja riskien mer-kitystä on alettu pitää yksinkertaista hyödynta-voittelua olennaisempana yksilön valinnanteko-mekanismien perusperiaatteena. Kahneman jaTversky (esim. 1979, 1991) saivat aihetta tutki-neista artikkeleistaan jopa Nobelin taloustieteenpalkinnon vuonna 2002.

Toisaalta epävarmuuden hallitseminen ei olevarsinaisesti uusi käsite yhteiskunnan sosiaalisiailmiöitä tutkittaessa. Thomas Hobbesin vuonna1651 julkaistua Leviathan-teosta pidetään yhte-nä ensimmäisistä moderneista yhteiskuntatutki-muksista. Siinä Hobbes esittää olettamuksen, ettäyhteiskunta on itse asiassa mahdollinen vain sik-si, että ihmiset luovuttavat itsemääräämisoikeut-taan muille saavuttaakseen tällä vastaavasti tur-vaa ulkoisia uhkia vastaan.

83

Suomalaisessa sosiaalitutkimuksessa epävar-muuden rajoittamista ei selitysmekanismina olesovellettu kovinkaan usein. Poikkeuksiakin löy-tyy, esimerkiksi professori Pauli Niemelän joh-dolla tehdyt tutkimukset turvattomuuden jaepävarmuuden yhteydestä suomalaisessa yhteis-kunnassa (ks. Niemelä 1991, 2000). Varsinaise-na valintojen teon periaatteena epävarmuudenja riskien välttämistä ei kuitenkaan ole käsiteltykuin lähinnä sosiaalisten ongelmien syntymisensivujuonteena. On kuitenkin syytä olettaa, ettäepävarmuuden kontrollointiin liittyvät tekijätesimerkiksi koulutus- ja uravalintojen suhteenpätevät myös suomalaisessa yhteiskunnassa.

Epävarmuus vs. riskit – vältetty vs. haluttu?

Analyysissa tarkastellaan vastaajien arviota siitä,missä määrin epävarmuutta ja riskejä he katsoi-vat liittyvän erityyppisiin asioihin. Vaikka niinriskit kuin epävarmuuskin ovat toisiaan lähelläolevia asioita, on niillä myös eroja. Siinä missäepävarmuutta ylipäätään pidetään useimmiten

epämiellyttävänä tilana, josta halutaan pois, eiriskeihin aina liity halu niiden välttämiseen. Ris-kien niin sanottuun spekulatiiviseen luonteeseenkuuluu, että tietoinen riskinotto voi olla myösyksilön kannalta myönteisten seurausten moti-voimaa. Esimerkkinä voidaan pitää vaikkapa osa-kesijoittamista.

Viime vuosina kulttuurin on sensaatiohakui-sessa aikalaistutkimuksessa jopa väitetty muut-tuneen riskihakuiseksi. Tästä viitteenä on pidet-ty esimerkiksi niin sanottujen extreme-urheilu-lajien tai vaikkapa huumeiden käytön yleistymis-tä. Todellisuudessa kyse ei tietenkään ole uudestailmiöstä. Riskejä on toisinaan otettu tietoisesti läpiihmiskunnan historian – oli sitten kyse taloudel-listen, sotilaallisten tai emotionaalisten etujen ta-voittelusta tai pelkästä jännityksen kaipuusta.Riskien kokemisesta tai niiden ottamisesta seuraakyllä aina epävarmuutta, mutta riskinoton posi-tiivisten seurausten toivotaan korvaavan tämänepävarmuuden tunteen.

Se, missä määrin riskinottoon liittyy epävar-muutta, riippuu muun muassa resursseista. Hel-

2,4 2,6 2,8 3,0 3,2 3,4 3,6

oma terveydentilatekniikan kehityksen vauhdissa pysyminenopiskeluasuinympäristön turvattomuusmaahanmuuttajien määrän lisääntyminenihmissuhteiden pysyvyysvaltion talousperheenjäsenten turvallisuus ja hyvinvointityön saaminenoma toimeentulo

väestön ikääntyminen ja "eläkepommi"työsuhteen pysyvyys

maailmanpoliittinen tilanneyhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet

ympäristöasiat

Kuvio 1. Mihin asioihin nuoret kokevat liittyvän epävarmuutta? (< 3 vähän tai hyvin vähän, > 3 paljon tai melko paljon).

84

poimmin tämä on ymmärrettävissä taloudellisentoiminnan kohdalla. Jos esimerkiksi osakesijoit-tamista harrastaa säästöön jääneillä rahoilla, onsiihen liittyvä epävarmuus rajallista, vaikka sijoi-tuksiin liittyisikin suuria riskejä. Toisaalta varsin-kin arkikielenkäytössä suurina riskeinä pidetäänjuuri niitä asioita, jotka toteutuessaan aiheutta-vat myös suurta epävarmuutta. Ei olekaan yllät-tävää, että myös odotukset, arvot ja asenteet vai-kuttavat siihen, miten suurina riskit ja niihin liit-tyvä epävarmuus koetaan. Esimerkiksi sukulais-ten lainojen henkilökohtaiseksi takaajaksi ryhty-minen voidaan kokea vain pieneksi riskiksi siksi,että sukulaisiin odotetaan luotettavan automaat-tisesti.

Epävarmuus nuorillaMitkä tekijät sitten aiheuttavat nuorissa epävar-muutta? Kuviossa 1 esitetään epävarmuuden ai-heiden keskiarvot nuorisoaineistossa. Alle kolmenarvoja saaneet muuttujat aiheuttavat vastaajillevain vähän epävarmuutta, kun taas yli kolmenarvot kertovat suuremmasta epävarmuudesta.Keskiarvojen perusteella vaikuttaisi siltä, että eni-ten epävarmuutta nuorille aiheuttavat ne asiat,joihin heillä on vähiten mahdollisuuksia vaikut-taa itse, kuten ympäristöasiat, yhteiskunnassavallitsevat arvot ja asenteet sekä maailmanpoliit-tinen tilanne. Erot epävarmuuksien lähteidenvälillä ovat kuitenkin niin pieniä, että keskiarvo-vertailun perusteella on vaikea erotella niitä toi-sistaan.

0

0,1

0,2

0,3

0,4

0,5

0,6

0,7

-0,2 0 0,2 0,4 0,6 0,8 1

maailmanpoliittinen tilanne

väestön ikääntyminen ja "eläkepommi"

valtion talous

ympäristöasiat

yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet

maahanmuuttajien määrän lisääntyminen

tekniikan kehityksen vauhdissa pysyminen

asuinympäristön turvattomuus

työsuhteen pysyvyys oma toimeentulo

perheenjäsenten turval-lisuus ja hyvinvointi

ihmissuhteiden pysyvyys

työn saaminenopiskelu

oma terveydentila

Kuvio 2. Epävarmuuden lähteiden yhteiskunnallinen (pystyakseli) ja yksilöllinen (vaaka-akseli) ulottuvuus ML-faktorianalyysin perusteella.

85

Kun epävarmuuden lähteitä verrataan toisiin-sa faktorianalyysin perusteella, epävarmuudenlähteet jakautuvat kahdelle ulottuvuudelle (ks.kuvio 2). Pystyakselin kuvaamaa ulottuvuuttavoidaan pitää jonkinlaisen yhteiskunnallisen tai”maailmallisen” epävarmuuden kuvaajana. Vaa-ka-akselin kuvaama epävarmuuden ulottuvuuspuolestaan keskittyy yksilöön itseensä liittyvienepävarmuuden lähteiden ympärille. Näyttää sil-tä, että mitä enemmän muuttuja viittaa yhteis-kunnalliseen epävarmuuteen, sitä vähemmän silläon merkitystä yksilöllisen epävarmuuden aiheut-tajana ja päinvastoin.

Nuorisoaineiston analyysi osoittaa, että ylei-sesti ottaen nuoret eivät koe esimerkiksi maahan-muuttajien määrän lisääntymistä kovinkaan olen-naisena epävarmuuden aiheuttajana, eikä sen ai-heuttama mahdollinen epävarmuus liity sen pa-remmin epävarmuuden yksilölliseen kuin yhtei-sölliseenkään ulottuvuuteen.

Voidaan olettaa, että epävarmuuden rajoitta-miseen pyritään pääasiassa vain henkilökohtai-sen epävarmuuden kohdalla. Keinot yhteiskun-nallisen epävarmuuden poistamiseksi kun liene-vät käytännössä suurimman osan tavoittamatto-missa. Omaan elämään on luonnollisesti helpom-pi vaikuttaa kuin koko yhteiskuntaan.

Kahta ulottuvuutta voidaan pitää epävar-muuden lähteinä erittäin keskeisinä ja ainakinjossain määrin ajasta riippumattomana. Jos esi-merkiksi Suomi 1999 -kyselyaineiston (ks. Erola& Räsänen 20001) hyvin samansisältöisille muut-tujille suoritetaan vastaava analyysi, ovat sisällöl-tään vastaavat kaksi ulottuvuutta niistä tärkeim-piä riippumatta siitä, rajataanko analyysi tällöinvain nuoriin vai koko väestöön. Tämän aikaisem-man aineiston tuloksia voidaankin verrata nuori-soaineiston tuloksiin niiltä osin, kun kysymyksetvastaavat toisiaan. Kuviossa 3 verrataan muuta-mia epävarmuusmuuttujia niin Nuorisobaro-

2,0 2,5 3,0 3,5 4,0

2003 1999

maailmanpoliittinen tilanne

yhteiskunnassa vallitsevatarvot ja asenteet

ympäristöasiat

asuinympäristön turvattomuus

opiskelu

oma terveydentila

Kuvio 3. Epävarmuus nuorilla vuosina 1999 ja 2003. Alle 3 arvot = aiheuttaa vähän epävarmuutta, yli 3 = aiheuttaa paljon epävarmuutta.

86

metri-aineistosta kuin vanhemmasta Suomi 1999-aineistosta. Molemmissa aineistoissa tapaukseton rajattu nyt 18–29-vuotiaisiin. Muuttujiksion uudemman aineiston perusteella valittu kol-me eniten ja kolme vähiten epävarmuutta aihe-uttavaa asiaa niistä muuttujista, jotka löytyvätsamanlaisina molemmista aineistoista. Kuvionperusteella vaikuttaa siltä, että vain asuinympä-ristön turvattomuudesta johtuva epävarmuusnäyttää pysyneen samanlaisena vuosien 1999 ja2003 välillä. Kaikkien muuttujien kohdalla epä-varmuus on vähentynyt. Eniten vähenemistä ontapahtunut omasta terveydentilasta kannetustahuolesta sekä ympäristöasioiden kohdalla.

Riskit nuorillaTarkastellaan seuraavaksi, mihin asioihin nuoretkatsovat liittyvän riskejä. Riskien keskiarvotarkas-telu (kuvio 4) osoittaa, että nuoret erottelevatmerkittävät ja vähemmän merkittävät riskit toi-sistaan kohtuullisen mielekkäällä tavalla. Neasiat, joihin voidaan nähdä liittyvän muutenkinvähän riskejä (kuten pankkisäästäminen, vierai-den kanssa puhuminen, lentäminen), mielletään

riskittömiksi, kun taas ne asiat, joihin oikeastikinliittyy suuria riskejä (kuten huumeiden käyttötai lainojen takaaminen), myös koetaan suuriksiriskeiksi.

Riskien aiheet voi ryhmitellä jälleen faktori-analyysin avulla. Tällä kertaa analyysi erottelee kol-me eri ulottuvuutta, joiden faktorilataukset esite-tään taulukossa 1. Korkeita, yli 0.3 itseisarvon la-tauksia, saavat ensimmäisessä faktorissa lentäminen,autolla ajaminen, iltaisin ulkona liikkuminen, lääk-keet, ventovieraiden kanssa puhuminen ja pank-kisäästäminen. Samalle faktorille latautuu myös– sisällöllisesti muista muuttujista poiketen – al-koholi. Riskien lähteenä näitä muuttujia yhdis-tää niihin liittyvien riskien toteutumisen epäto-dennäköisyys. Siksi tämä riskinoton ulottuvuusvoidaan nimetä irrationaalisina pidettävien ris-kien faktoriksi: riskit eivät vaikuta todellisuudes-sa kovinkaan todennäköisiltä. Tässä mielessä al-koholi riskien lähteenä muodostaakin poikkeuk-sen; itsessään alkoholin kohtuulliseen käyttöön eivarmasti liitetä suuriakaan riskejä, joskin suuri osaarkielämän riskeistä suomalaisessa yhteiskunnas-sa liittyy alkoholinkäyttöön ainakin välillisesti.

2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 4,5

asuntolainan ottaminenalkoholi

kulutusluototsatunnaiset sukupuolisuhteet

yrityksen perustaminenosakesijoitus

rahapelitlainojen takaushuumausaineet

pankkisäästäminenventovieraiden kanssa puhumineniltaisin ulkona liikkuminenlentäminenautolla ajaminenlääkkeetopintolainan ottaminen

Kuvio 4. Mihin asioihin nuoret kokevat liittyvän riskejä? (< 3 vähän tai hyvin vähän, > 3 paljon tai melko paljon).

87

Taulukko 1. Riskien kolme ulottuvuutta ML-faktorianalyysin perusteella. Faktorien mukaisetvarimax-rotatoidut lataukset, selitysprosentit ja kommunaliteetit. Itseisarvoltaan yli 0.3 latauksetraportoitu.

--ilaanoitarrItes

-illeduolaTtes

tesitnyS -ummoKtiteetilan

nenimätnel 7,0 4,0

nenimajaallotua 6,0 4,0

nenimukkiilanoklunisiatli 6,0 4,0

teekkääl 6,0 4,0

assnaknediareivotnevnenimuhup 5,0 3,0

nenimätsääsikknap 4,0 2,0

nenimattonanialotnusa 6,0 4,0

nenimattonanialotnipo 5,0 3,0

suakatnejonial 5,0 2,0

totoulsutuluk 4,0 2,0

sutiojisekaso 4,0 2,0

nenimatsurepneskytiry 4,0 2,0

teeniasuamuuh 7,0 5,0

ilohokla 4,0 5,0 4,0

teethusiloupukustesiannutas 4,0 3,0

tilepahar 4,0 2,0

%,sytiles 2,51 2,9 3,6

88

Toisella faktorilla latautuvat taloudelliseen toi-mintaan liittyvät riskit: asunto- ja opintolainanottaminen, lainojen takaaminen, kulutusluotot,osakesijoittaminen ja yrityksen perustaminen.Tätä voidaan kutsua taloudellisten riskien fakto-riksi. Kolmannelle faktorille latautuvat ”syntisi-nä” pidetyt asiat: huumausaineiden ja alkoholinkäyttö, satunnaiset sukupuolisuhteet ja rahape-lit. Monissa uskonnollisissa yhteisöissä kaikkinämä asiat ovat jyrkästi kiellettyjä, mutta suoma-laisessa yhteiskunnassakin vähintäänkin yleisestipaheksuttuja asioita.

Verrataan vielä nuorisoaineiston tuloksia nel-jä vuotta vanhemman Suomi 1999 -aineistonnuoriin. Kuviossa 5 verrataan 18–29-vuotiaidenkohdalla niitä asioita, jotka löytyvät molemmistaaineistoista ja jotka koettiin voimakkaimmin jaheikoimmin riskeiksi nuorisoaineistossa. Kuvios-ta voidaan havaita, että ainoastaan pankkisäästä-misen kohdalla riskit koetaan samantasoisiksi kuinneljä vuotta aiemmin. Osakesijoittamista lukuunottamatta riskit koetaan pienemmiksi. Osakesi-

joittamisen kohdalla muutos vastannee myös to-dellisten riskien muutosta osakemarkkinoilla. Eni-ten riskien kokeminen on vähentynyt lainojentakauksen kohdalla. Tätä voidaan pitää jossainmäärin huolestuttavana muutoksena, jos se viit-taa siihen, että lainojen henkilökohtaiseen takaa-miseen ryhdytään nykyisin liian heppoisin pe-rustein. Kyse saattaa olla yksinkertaisesti siitä, ettälaman aikaansaama ylireagointi taloudellisten ris-kien suhteen on pikku hiljaa normalisoitunut.

Riskien suhde epävarmuuteenEdellä saadut tulokset antavat jo viitteitä riskienja epävarmuuden yhteydestä. Niin epävarmuuskuin riskien kokeminenkin on vähentynyt nel-jän vuoden aikana. Tarkastellaan hieman tarkem-min, miten koetut riskit selittävät epävarmuu-den kahta ulottuvuutta. Faktorianalyysin avullaon muodostettu viisi eri faktoreiden mukaistamuuttujaa – kaksi niistä viittaa epävarmuusulot-tuvuuksiin ja kolme riskien havaitsemisen kol-meen eroteltuun tyyppiin.2 Muuttujat standar-

2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 4,5 5,0

2003 1999

osakesijoitus

lainojen takaus

huumausaineet

iltaisin ulkona liikkuminen

ventovieraiden kanssa puhuminen

pankkisäästäminen

Kuvio 5. Riskit nuorilla vuosina 1999 ja 2003. Alle 3 arvot = liittyy vähän riskejä, yli 3 = liittyy paljon riskejä.

89

doidaan niin, että niiden kaikkien keskiarvo on 0ja varianssi 1.

Analyysimenetelmänä käytetään varianssiana-lyysia. Varianssianalyysissa vertaillaan selittävienmuuttujien (edellä muodostetut riskimuuttujat)yhteyttä selitettävien muuttujien (epävarmuus-muuttujat) keskiarvon muutokseen. Ensin tes-tataan riskimuuttujien yhteyttä henkilökohtai-seen epävarmuuteen. Analyysin perusteella kai-killa riskityypeillä on tilastollisesti merkitsevä yh-teys henkilökohtaisen epävarmuuden syntymi-seen.

Kuviossa 6 esitetään epävarmuusmuuttujankeskiarvon muutos, kun irrationaalisuusmuut-tujan arvo kasvaa yhdellä. Mitä voimakkaampiariskejä katsotaan liittyvän niin kutsuttuihin irra-tionaalisiin tai taloudellisiin tekijöihin, sitä voi-makkaampaa on myös henkilökohtainen epävar-muus. Sen sijaan ”syntisten” riskien kohdallayhteys on päinvastainen. Mitä voimakkaampa-

na ”syntisiin” asioihin liittyviä riskejä pidetään,sitä matalampaa on itse asiassa henkilökohtainenepävarmuus. Tulos on ymmärrettävä. Voimakasarvosuuntautuminen (esim. uskonnollisen herä-tyksen muodossa) voi monissa tapauksissa ollaseurausta epävarmuuden lisääntymisestä elämässäesimerkiksi läheisen kuoleman vuoksi.

Tarkastellaan vastaavalla tavalla riskien yhteyt-tä yhteiskunnalliseen epävarmuuteen. Kuviossa7 esitetään yhteiskunnallisen epävarmuuden kes-kiarvon muutos, kun riskimuuttujien arvo nou-see yhdellä. Kaikilla muuttujilla on samankaltai-nen yhteys yhteiskunnalliseen epävarmuuteen;epävarmuus kasvaa sitä mukaa, mitä suurempi-na riskit koetaan. Lisäksi analyysi osoittaa, ettäirrationaalisten ja taloudellisten riskien kokemi-sen välillä on yhdysvaikutus. Jos nimittäin sekätaloudelliset että irrationaalisten riskit koetaanmuita vahvemmin, epävarmuus on jopa voimak-kaampaa kuin pelkästään riskimuuttujien erik-

-0,1

0

0,1

0,2

0 1

Taloudelliset ***

Irrationaaliset ***

Syntiset ***

Kuvio 6. Miten riskityyppien voimakkuus liittyy henkilökohtaiseen epävarmuuteen? Yhteys varianssianalyysin perusteella.

Tähdet kuviossa viittaavat muuttujan tilastolliseen merkitsevyyteen selitettävän ilmiön selittäjinä.***=muuttuja tilastollisesti erittäin merkitsevä, **=merkitsevä ja *=muuttuja on melkein merkitsevä.

90

-0,1

0

0,1

0,2

0 1

Irrationaaliset &Taloudelliset *

Irrationaaliset ***

Taloudelliset ***

Syntiset **

Kuvio 7. Miten riskityyppien voimakkuus liittyy yhteiskunnalliseen epävarmuuteen? Yhteys varianssianalyysin perusteella.

Tähdet kuviossa viittaavat muuttujan tilastolliseen merkitsevyyteen selitettävän ilmiön selittäjinä.***=muuttuja tilastollisesti erittäin merkitsevä, **=merkitsevä ja *=muuttuja on melkein merkitsevä.

seen tarkasteltujen vaikutusten perusteella voi-daan päätellä.

Voidaan siis päätellä, että niin irrationaalistenkuin taloudellistenkin riskien kokeminen vaikut-taa samalla tavoin niin henkilökohtaisen kuin yh-teiskunnallisen epävarmuuden kokemiseen. Sensijaan ”syntisten riskien” kohdalla tilanne on toi-nen. Vaikka niiden kokeminen voimakkaampa-na viittaa vähäisempään henkilökohtaiseen epä-varmuuteen, liittyvät ne kuitenkin yhteiskun-nallisen epävarmuuden kasvamiseen samoin kuinmuidenkin riskien kokeminen.

Kuvioista voidaan havaita myös, että irratio-naalisten riskien kokemisella on voimakkain yh-teys epävarmuuden kokemiseen. Irrationaalistenriskien suhde muihin riskeihin lieneekin saman-kaltainen kuin epävarmuuden ulottuvuuksien:ne viittaavat selkeämmin epävarmuuden seurauk-

siin kuin syihin. Irrationaaliset riskit viitannevatyleiseen epävarmuuden kokemiseen, joka pur-kautuu varovaisuutena myös asioissa, joiden koh-dalla riskit eivät realistisesti ajatellen ole kuiten-kaan niin kovin suuria tai todennäköisiä.

Miksi riskejä koetaan?

Voidaanko riskien havaitsemisen ja epävarmuu-den lieventämisen huomata selittävän myös suo-malaisen nuorison valintoja? Tarkastellaan tätäkaksiportaisesti – analysoimalla ensin, mitkä so-sioekonomiset tekijät selittävät riskityyppejä, jasitten, miten taustamuuttujien ja riskityyppienvaikutus heijastuu epävarmuuden ulottuvuuk-siksi.

Irrationaaliset riskit ovat yllättäen kaikkeinparhaiten selitettävissä perinteisillä sosioekono-

91

misilla taustamuuttujilla. Kuvioon 8 on kerättyne selityskykyisten taustamuuttujien luokat, joi-den kohdalla erotus siihen, kuinka suurina irra-tionaalisia riskejä keskimäärin pidetään, on ollutmerkittävästi korkeampi tai matalampi.3 Vastaa-vaa raportointitapaa käytetään myös jatkossa. Ir-rationaalisia riskejä pidetään vähemmän huoles-tuttavina, jos asumismuotona on ”kimppakämp-pä”, jos opiskellaan lukiossa, yliopistossa tai am-mattikorkeakoulussa, jos kyseessä on mies, ollaanoppisopimuskoulutuksessa, jos isällä on amma-tillinen opistokoulutus tai jos henkilöllä on yli-oppilastutkinto. Nämä tekijät suojaavat merkit-tävästi irrationaalisten riskien kokemiselta. Sensijaan irrationaalisten riskien suurina kokemisentodennäköisyys kasvaa, jos henkilö on nainen,asuu vanhempiensa luona, on toisen asteen am-matillisessa oppilaitoksessa tai peruskoulussa jaetenkin, jos hän on työvoima- tai työllisyyskou-lutuksessa. Tulosten perusteella vaikuttaisikin sil-tä, että irrationaalisten riskien kokeminen liittyyelämäntilanteisiin, joissa lähitulevaisuuden näky-mät ovat vielä epäselviä.

Yllättävää kyllä, taloudellisten riskien kokemi-sen vaihtelu näyttää selittyvän oikeastaan vainkahden taustamuuttujan avulla: perhemuodonja pääasiallisen toiminnan perusteella. Kuvio 9osoittaa, mitkä muuttujien luokista poikkeavattaloudellisten riskien kokemisen keskimääräises-tä tasosta. Ainoastaan yrittäjyys näyttää suojaa-van taloudellisten riskien kokemiselta. Sen sijaanriskit koetaan voimakkaiksi, jos henkilö itse onnuoresta iästään huolimatta jo eläkkeellä, yksinhuol-taja, harjoittelija työmarkkinatuella/työkokeilussa taiasuu yksin. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, ettätaloudellisten riskien kokemiseen vaikuttaa eritotentilanteen rationalisointi. Niissä tilanteissa, joissaraha on tiukimmilla ja toisaalta taloudellisen spe-kulaation mahdollisuudet pienimmät, myös ta-loudelliset riskit – varsin realistisesti – koetaansuurimpina. Sen sijaan yrittäjät ovat taloudelli-sen riskin jo ottaneen, minkä vuoksi taloudelli-seen toimintaa liitetyt riskit koetaan pienempi-nä. Joko näin on ollut jo yrittämään aloitettaessatai sitten kokemus yrittämisestä on osoittanut ris-kit lievemmiksi kuin muut odottavat.

-0,5 -0,4 -0,3 -0,2 -0,1 0,0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5

"kimppakämpässä" ystävien tai sisarusten kanssalukiossayliopistossa tai korkeakoulussaammattikorkeakoulussamiesoppisopimuskoulutuksessaisän koulutus: ammatillinen opistoylioppilas

nainenvanhempien/vanhemman/muun huoltajan luona asuva

toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessaperuskoulussa

työvoima- tai työllisyyskoulutuksessa

Kuvio 8. Irrationaalisten riskien kokemisen eroja selittävät sosioekonomiset tilanteet. Yhteydet varianssianalyysin perusteella.

92

-1,0 -0,5 0,0 0,5 1,0 1,5

yksin asuva (myös soluasunto)

yrittäjä tai avustava perheenjäsen yrityksessä

Kuvio 9. Taloudellisten riskien kokemisen eroja selittävät sosioekonomiset tilanteet. Yhteydet varianssianalyysin perusteella.

harjoittelija työmarkkinatuellatai työkokeilussa

sairaus-, työkyvyttömyys-tms. eläkkeellä

yksinhuoltaja

-0,3 -0,2 -0,1 0,0 0,1 0,2 0,3

Kuvio 10. Syntisten riskien kokemisen eroja selittävät sosioekonomiset tilanteet. Yhteydet varianssianalyysin perusteella.

vanhempien/vanhemman/muunhuoltajan luona asuva

avio- tai avoliitossa, lapseton

avio- tai avoliitossa, lapsia

nainen

93

Myös syntiset riskit vaikuttavat liittyvän vainkahteen taustamuuttujaan: sukupuoleen ja per-hemuotoon (ks. kuvio 10). Ne, jotka asuvat edel-leen vanhempiensa luona, kokevat nämä riskityllättäen keskimääräistä pienempinä, kun taasavio- tai avoliitossa elävät kokevat nämä riskitmuita suurempina – varsinkin, jos parilla on jolapsia. Yleisesti ottaen naiset kokevat syntiset ris-kit suurempina kuin miehet. Voidaan olettaa, ettäniin sukupuolieron kuin vakituisessa parisuhtees-sa elävienkin kohdalla kyse on odotusten vaiku-tuksesta toimintaan, kun taas kotona asuvienkohdalla kyse on kenties kokemusten puuttee-seen liittyvästä ilmiöstä – asioita, jotka ovat kau-kaisia tai joista ei vielä ole kokemusta, ei kannatapelätäkään.

Tähänastisen analyysin perusteella voidaantodeta, että perhemuoto vaikuttaa merkittävällätavalla riskien havaitsemiseen. Toisaalta analyysion myös osoittanut, että esimerkiksi äidin koulu-tuksella tai omalla iällä ei ole merkitystä riskiensuuruuden kokemisen tasoon. Analyysi osoittaamyös, että paitsi kokemukset, etenkin myös odo-tukset ja arvot vaikuttavat nuorten arvioihin eri-laisten riskien suuruudesta.

Miten epävarmuutta vältetään?

Tarkastellaan seuraavaksi, missä määrin sosioeko-nomiset muuttujat selittävät epävarmuudenmuotoja ja missä määrin yhteys epävarmuudenja riskityyppien välillä selittää sitä. Tuloksia ra-portoidaan kuviossa 11. Analyysin perusteellaneljällä muuttujalla on yhteys henkilökohtaiseenepävarmuuteen: pääasiallisella toiminnalla, kou-lutuksella, ylioppilastutkinnolla ja perhemuodol-la. Viimeisen kohdalla näistä yhteys on kuiten-kin jo niin heikko, että se ylittää tavanomaisentilastollisen merkitsevyyden (p = 0.05) tason.Muuttujien luokista henkilökohtaista epävar-muutta vaikuttaa ehkäisevän yrittäjyys, kimppa-asuminen, palkkatyö, lukiossa tai peruskoulussaopiskeleminen tai ylioppilastutkinnon suoritta-minen. Sen sijaan henkilökohtaista epävarmuut-ta korostaa työttömänä tai lomautettuna olemi-nen. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että ”tietolisää tuskaa”; kun koulutustaso nousee, epävar-muus lisääntyy. Toisaalta työn ja ammatin kauttatuleva elämäntapojen vakiintuminen näyttääehkäisevän tätä epävarmuutta tehokkaasti. Toi-sin sanoen kasvavat tiedot ja osaaminen liittyvät

-0,8 -0,6 -0,4 -0,2 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8


"kimppakämpässä" ystävien tai sisarusten kanssa

palkkatyössä

lukiossa

peruskoulussa

ylioppilas

työtön tai lomautettu

Kuvio 11. Henkilökohtaisen epävarmuuden eroja selittävät sosioekonomiset tilanteet. Yhteydet varianssianalyysin perusteella.

94

epävarmuuteen vain silloin, kun opiskeluidenjälkeen ei ole päästy työelämään.

Kun tilastollisesta mallista sen sijaan vakioi-daan riskeihin liittyvä epävarmuus, voidaan yrit-tää päätellä, missä määrin kyse on riskeihin liitty-västä henkilökohtaisesta epävarmuudesta ja mil-loin voidaan väittää, että riskien havaitsemiseenliittyy epävarmuuden lieventämistä. Tämän ana-lyysin tuloksia tarkastellaan kuviossa 12. Yrittä-jyyden, palkkatyön, peruskoulussa tai lukiossaopiskelun tai ylioppilastutkinnon suorittamisenkohdalla riskien vaikutuksen vakiointi ei aiheutamerkittävää muutosta – kyseisissä asemissa ole-minen kompensoi epävarmuutta edellisen mal-lin tavoin. Samoin työttömänä tai lomautettunaolemiseen liittyvään epävarmuuteen riskien ha-vaitsemisen vakiointi vaikuttaa vain vähän. Sensijaa huomataan, että kun riskit vakioidaan, äi-tiys ja vanhempainvapaa sekä kotityön tekemi-nen näyttävät suojaavan epävarmuudelta. Toi-saalta nuorena eläkkeelle joutumiseen liittyvä epä-varmuus näyttääkin nyt jopa voimakkaammaltakuin työttömyyteen liittyvä.

Mikä selittää vanhemmuuteen ja kotityöhönliittyvää muutosta riskien havaitsemisen jälkeen?Entä eläkkeellä olemiseen liittyvää? Edellisessätapauksessa selitys voisi olla se, että vanhemmuu-della tai kotiin jäämisellä voidaan yrittää lieven-tää henkilökohtaista epävarmuutta. Tätä tulkin-taa tukevat tutkimustulokset myös muualta (ks.Friedman ym. 1994). Lasten saannin ja kotiinjäämisen seurauksena saattaa huomio kuitenkinkiinnittyä aivan uudenlaisiin riskeihin. Toisin sa-noen se epävarmuus, joka lieveni elämäntilan-teen muutoksen seurauksena, korvautuu uusiinriskeihin liittyvällä uudella epävarmuudella. Eläk-keellä olemisen kohdalla voidaan otaksua olevankyse täysin päinvastaisesta prosessista. Omat va-linnanmahdollisuudet ovat eläkkeelle joutuneil-la nuorilla jo varhaisessa elämänvaiheessa varsinrajoitetut. Näiden rajoitusten merkitystä pyritäänmahdollisesti vähentämään uskottelemalla, että

rajoitteet ovat oman tietoisen toiminnan seura-usta, jonka tavoitteena on vähentää epävarmuut-ta. Esimerkiksi osakekauppojen tekemiseen ei yk-sinkertaisesti ole taloudellisia mahdollisuuksia,mutta tämän mahdollisuuden puutetta lievite-tään uskottelemalla itselle siihen liittyvän suuriariskejä.

Tarkastellaan vastaavalla tavalla vielä yhteis-kunnallista epävarmuutta. Yhteiskunnallista epä-varmuutta voidaan selittää sukupuolella, perhe-muodolla ja isän koulutuksella (ks. kuvio 13).Analyysin perusteella vaikuttaisi siltä, että isänammatillisen opistotason koulutus ja vanhem-pien tai muun huoltajan luona asuminen vähen-täisivät yhteiskunnallista epävarmuutta, kun taasisän tutkinnotta oleminen, naiseus ja vakituises-sa parisuhteessa ilman lapsia eläminen lisäisivätepävarmuutta. Toisin sanoen oma tieto tai osaa-minen eivät näyttäisi selittävän yhteiskunnallistaepävarmuutta. Parisuhteessa elämiseen liittyväkorkeampi yhteiskunnallinen epävarmuus taasjohtuu yksinkertaisesti siitä, että parisuhde suo-jaa muulta epävarmuudelta: yhteiskunnallisenepävarmuuden kokemiselle jää aikaa. Parisuhdettalukuun ottamatta voidaan siis sanoa, että yhteis-kunnallinen epävarmuus liittyy etenkin seikkoi-hin, joihin yksilöllä ei ole vaikutusmahdollisuuksia– kuten sukupuoleen tai isän koulutustasoon.

Kun riskeihin liittyvä epävarmuus vakioidaan(ks. kuvio 14), isän ammatillisen opistokoulu-tuksen vaikutus häviää. Muutoin muuttujienyhteys epävarmuuteen pysyy samana. Lisäksivoidaan havaita, että nyt isän korkeakoulutaustaliittyykin korkeampaan yhteiskunnalliseen epä-varmuuteen. Voidaan siis olettaa, että isän kou-lutustaustaan liittyvä epävarmuus liittyy hyvänsosiaalisen taustan mukanaan tuomaan ”lintu-koto-efektiin”. Korkeakoulutettujen lapset eivätkoe yhteiskuntaa epävarmuutta aiheuttavanapaikkana, koska eivät omassa asemassaan näe sii-hen syytä: riskejä ei havaita.

95

-0,8 -0,6 -0,4 -0,2 0,0 0,2 0,4 0,6 0,8


palkkatyössä

äitiys- tai vanhempainvapaalla, kotityö

peruskoulussa

lukiossa

ylioppilas

työtön tai lomautettu

sairaus-, työkyvyttömyys- tms. eläkkeellä

Kuvio 12. Henkilökohtaisen epävarmuuden eroja selittävät sosioekonomiset tilanteet, kun riskien kokemisen erot on vakioitu. Yhteydet varianssianalyysin perusteella.

-0,2 -0,1 0,0 0,1 0,2

isän koulutus: ei tutkintoa

nainen


isän koulutus: ammatillinen opisto

Kuvio 13. Yhteiskunnallisen epävarmuuden eroja selittävät sosioekonomiset tilanteet. Yhteydet varianssianalyysin perusteella.


96

Yhteenveto

Analyysin perusteella havaittiin, että koettu epä-varmuus näyttää vaihtelevan kahdella ulottuvuu-della sen mukaan, onko kyseessä yksilöllinen vaiyhteiskunnallinen epävarmuuden laji. Riskienhavaitsemisessa ja kokemisessa voidaan taasen erot-taa ainakin kolme ulottuvuutta: irrationaaliset (ts.epätodennäköiset), taloudelliset ja niin kutsututsyntiset riskit. Irrationaaliset riskit viittaavat ehkäselvimmin yleiseen epävarmuuteen, kun taas ta-loudelliset ja syntiset riskit on helpompi tulkitaepävarmuuden lähteinä.

Kaikkien riskiulottuvuuksien voitiin havaitaolevan yhteydessä molempiin epävarmuudenulottuvuuksiin. Niinpä ei ollut yllättävää, ettäniin riskien kokeminen kuin epävarmuuskin näyt-tää vähentyneen nuorten keskuudessa vuodesta1999. Irrationaalisten ja taloudellisten riskiensuhde kumpaankin epävarmuuden tyyppiin onlikipitäen identtinen – mitä suuremmiksi niiden-tyyppiset riskit tulkitaan, sitä voimakkaampiinepävarmuuden lajeihin ne viittaavat. Syntistenriskien kohdalla suhde on hieman poikkeava, jos-kaan ei yllättävä. Mitä voimakkaampina syntisetriskit nähdään, sitä heikompaa on yksilöllinenepävarmuus. Yhteiskunnallisen epävarmuuden

kohdalla syntisten riskien yhteys on muiden ris-kilajien kanssa yhtenevä – mitä voimakkaampa-na riskit nähdään, sitä voimakkaampaa on yh-teiskunnallinen epävarmuus.

Irrationaalisten riskien pitäminen voimakkaa-na liittyy analyysin perusteella monenlaisiinsosiaalisiin asemiin. Niiden pääasiallisena piirtee-nä on kuitenkin, että lähitulevaisuuden epävar-muus heijastuu myös irrationaalisten riskien ko-kemiseen voimakkaana. Sukupuolellakin on mer-kitystä: naiset kokevat irrationaaliset riskit voi-makkaampina kuin miehet.

Yrittäjät pitävät taloudellisia riskejä lievempi-nä kuin muut, kun taas nuoret eläkeläiset koki-vat taloudelliset riskit muita vahvempina. Myösyksinhuoltajuus, yksin asuminen ja työharjoitte-lijana oleminen liittyivät riskien voimakkaampa-na pitämiseen. Syntisten riskien voimakkaanapitäminen taas liittyi parisuhteessa elämiseen janaissukupuoleen, kun taas vanhempiensa kans-sa asuvat kokivat ”syntisiin” asioihin liittyvät ris-kit muita vähäisempinä.

Henkilökohtaista epävarmuutta näyttää ana-lyysin perusteella ehkäisevän yrittäjyys, kimppa-asuminen, palkkatyössä oleminen, lukiossa taiperuskoulussa opiskelu sekä ylioppilastutkinto,kun taas epävarmuutta voimistaa työttömyys.

-0,2 -0,1 0,0 0,1 0,2

nainen

isän koulutus: ei tutkintoa

isän koulutus: korkeakoulu



Kuvio 14. Yhteiskunnallisen epävarmuuden eroja selittävät sosioekonomiset tilanteet, kun riskien kokemisen erot vakioitu. Yhteydet varianssianalyysin perusteella.

97

Äitiys, vanhempainlomalla oleminen tai kotityöntekeminen näyttäisivät suojaavan epävarmuudel-ta, mutta merkitys häviää, kun entiset epävar-muuden lähteet korvautuvat uusilla. Toisaaltaeläkeläiseksi joutuminen nuorena korostaa epä-varmuutta, mutta tämä henkilökohtainen epä-varmuus ikään kuin järkeistetään riskiherkkyy-deksi; esimerkiksi taloudellisen toiminnan riskitmielletään voimakkaiksi, joten sitä kautta synty-vä epävarmuus vähenee.

Yhteiskunnallinen epävarmuus näyttäisi liit-tyvän pääosin tekijöihin, joihin yksittäisellä nuo-rella itsellään ei ole juurikaan vaikutusmahdolli-suuksia. Epävarmuus näyttää olevan keskimää-räistä korkeampaa, jos kyseessä on nainen ja isälläei ole ammattitutkintoa ja matalampaa, jos isälläon ammatillinen opistotason koulutus. Myös

perheolosuhteet vaikuttavat; lapsettomat paritkokevat yhteiskunnallisen epävarmuuden kor-keampana kuin muut, kun taas vanhempien taihuoltajien kanssa asuvat keskimääräistä matalam-pana. Analyysin perusteella vaikuttaa siltä, ettäkorkeakoulutettujen isien lapset ovat suojattujayhteiskunnalliselta epävarmuudelta – yhteiskun-nallista epävarmuutta ei koeta, koska riskejäkäänei tunnu olevan.

Riskien ja epävarmuuden yhteyttä havainnol-listaa kuvio 15. Voidaan olettaa, että erilaisiinsosioekonomisiin asemiin liittyvät resurssien, toi-mintaympäristön ja muun muassa perinteidenerot vaikuttavat nuorten – niin kuin muidenkin– kokemuksiin, arvoihin ja odotuksiin. Nämäkokemukset ja arvot vaikuttavat suoraan siihen,missä määrin esimerkiksi taloudelliset ja syntiset

sosio-ekonominen

asema

kokemukset+

arvot+

odotukset

irrationaalisetriskit

yksilöllinen epävarmuus

yhteiskunnallinen epäv.

syntiset riskittaloudelliset riskit

Kuvio 15. Riskien havaitsemisen ja epävarmuuden kokemisen yhteydet sosioekonomiseen tilanteeseen. Teoreettinen malli.

98

riskit milloinkin koetaan riskeiksi. Vaikka arvot,kokemukset ja odotukset ja niiden kautta myössosioekonominen asema vaikuttavat epävarmuu-den kokemiseen niin henkilökohtaisessa kuinyhteiskunnallisessakin muodossa, on riskien ko-keminen ja havaitseminen tärkeä välittävä tekijä.Karkeasti yleistäen täysin riskitön elämä johtaisiepävarmuuden poistumiseen muilta kuin senpsykologisilta osilta. Irrationaaliset riskit taas viit-taavat epävarmuuden yleistymiseen ja riskikoke-musten voimistumiseen ylipäätään. Irrationaali-sia riskejä voidaan pitää itsessäänkin epävarmuu-den seurauksena.

Moni saattaa tehdä tulosten perusteella yksi-oikoisen tulkinnan, että riskien kokemisen vähe-neminen on huolestuttavaa. Syöksyykö Suomennuoriso nyt päätä pahkaa vaaroihin, joita se eienää havaitse tai joista se ei enää yksinkertaisestivälitä? Kyse on kuitenkin aivan päinvastaisestailmiöstä; nuorisolla menee yleisesti ottaen pa-remmin kuin 1990-luvun lopulla, mikä heijas-tuu myös epävarmuuden ja riskien havaitsemi-sen vähentymiseen. Toisaalta mistään riskien jaepävarmuuksien tyhjiöstä ei ainakaan vielä olekyse. Niin kuin tulokset viittaavatkin, vanhat riskitja epävarmuudet lähteet kyllä korvautuvat te-hokkaasti uusilla. Lisäksi tulokset osoittavat epä-varmuuden olevan myös eriarvoistava tekijä ta-valla, johon yksilöt itse eivät voi vaikuttaa (mil-laiseen perheeseen syntyy, kumpaa sukupuoltaon). Jotta yhteiskunnallinen eriarvoisuus vähenisi,pitäisi pikemminkin toivoa, että yhteiskunta ke-hittyy samaan suuntaan myös jatkossa – että ris-keinä pidettävät asiat ja epävarmuus vähenevätniissä muodoissa, kun ne synnyttävät eriarvoi-suutta.

Lopuksi on syytä pohtia sitä, missä määrinedellä raportoidut tulokset koskevat ainoastaannuoria. Kuvion esittämä teoreettinen malli ei ra-joitu ainoastaan nuoriin, kuten eivät riskien jaepävarmuuksien havaitut eri muodotkaan. Ana-lyysi ei myöskään osoittanut, että ikä sinänsä olisimerkittävä tekijä epävarmuuden selittäjänä. Tu-lokset kuitenkin osoittavat, että monet elämänti-

lanteet ja niihin liittyvät muutokset, jotka vai-kuttavat epävarmuuden kokemiseen, toteutuvatkäytännössä juuri nuorella iällä. Kotoa muutta-minen, kimppa-asuminen, opiskelusta työelä-mään siirtyminen ja perheen perustaminen ovatkaikki muutoksia, jotka vaikuttavat epävarmuu-teen. Useat tällaiset muutokset liittyvät paitsi epä-varmuuden vähenemiseen itse elämäntilanteenmuutoksen tavoittelemattomana seurauksena,myös sen tietoiseen vähentämiseen. Toisaalta esi-merkiksi työttömyyteen ja sosiaaliseen taustaanliittyvät epävarmuustekijät eivät rajaudu ainoas-taan nuoruuden elämänvaiheisiin.

Viitteet

1. Postitse vuonna 1999 kerättyyn, koko väestöllesuunnattuun aineistoon vastasi 2417 henkilöä, joista18–29-vuotiaita oli 478.

2. Muuttujat muodostettiin regressiopistemenetelmääkäyttäen.

3. Ensin malliin on valittu vain sellaiset muuttujat,joiden F-arvon tilastollinen merkitsevyys yhteisessämallissa on korkeintaan 0.5. Kuviossa esitetään näi-den muuttujien luokista ne, joiden kohdalla kysei-sen luokan keskiarvo poikkeaa merkittävällä tavallakaikkien arvojen keskiarvosta. Yksinkertaistettuunraportointiin päädyttiin tilan säästämiseksi ja tulos-ten tulkinnan helpottamiseksi.

Lähteet

Breen, Richard & Goldthorpe, John (1997) ExplainingEducational Differentials: Towards a FormalRational Action Theory. Rationality & Society, 9,405–426.

DiPrete, Thomas A. (2002) Life Course Risks, MobilityRegimes, and Mobility Consequences: AComparison of Sweden, Germany and the UnitedStates. American Journal of Sociology, 108 (2): 267–309.

Erola, Jani & Räsänen, Pekka (2000) Suomi 1999:aineistonkeruu ja tutkimusseloste. Teoksessa JaniErola (toim.) Maksuhäiriöisyys laman jälkeisessä Suo-messa. Sosiologista keskustelua B 36. Turku: Turunyliopisto, 75–104.

Friedman, Debra & Hechter, Michael & Kanazawa,Satoshi (1994) A Theory of the Value of Children.Demography, 31 (3): 375–401.

99

Kahneman, Daniel & Tversky, Amos (1991) LossAversion in Riskless Choice: A Reference DependentModel. Quarterly Journal of Economics, 1991:November, 1039–1061.

Kahneman, Daniel & Tversky, Amos (1979) ProspectTheory: An Analysis of Decision under Risk.Econometrica, 47 (2): 263–292.

Niemelä, Pauli (1991) Turvattomuus, sen syyt ja hallinta-keinot eri ikävaiheissa. Kuopio: Kuopion yliopisto.

Niemelä, Pauli (2000) Inhimillinen turvallisuus. Tam-pere: Vastapaino.

Whelan, Christopher & McGinnity, Frances (2000)Unemployment and Satisfaction: a EuropeanAnalysis. Teoksessa Duncan Gallie & Serge Paugam(toim.) Welfare Regimes and the Experience ofUnemployment. Oxford: Oxford University Press,286–306.

100

NUORTEN KOLLEKTIIVINEN

SUKUPOLVITIETOISUUS

NUORISOBAROMETRIN

VALOSSA

TERHI-ANNA WILSKA

Tutkin tässä artikkelissa nuorten subjektiivistatietoisuutta sukupolvestaan Nuorisobarometrinpohjalta. Ensin aihetta lähestytään pyytämällänuoria nimeämään oma sukupolvensa. Sittenvastaajat arvioivat oman sukupolvensa asemaavanhempiin sukupolviin nähden tiedollisessa,kulttuurisessa ja taloudellisessa mielessä. Nuoretottavat barometrissä kantaa myös oman suku-polvensa taloudellisen ja poliittisen aseman ke-hittymiseen tulevaisuudessa sekä sukupolvienvälisen kuilun olemassaoloon. Analysoin erityi-sesti nuorten käsityksiä omasta sukupolvestaansekä sukupolvien välisen kuilun kokemista ja tar-kastelen käsityksissä olevia eroja eri taustamuut-tujien suhteen.

Arkipuheessa eri ikäisiä ihmisiä erotellaan hy-vin yleisesti sukupolvi-käsitteen avulla. Puhutaanpaitsi nuorista tai vanhoista sukupolvista, myössukupolvista niiden ominaisuuksia kuvailevillanimityksillä. Esimerkiksi suuret ikäluokat -nimi-tys viittaa sodan jälkeen, noin vuosina 1945–1950 syntyneiden ikäluokkien lukumääräisestisuureen kokoon. Nimitys 60-lukulaiset taas pe-rustuu samojen ikäluokkien yhteisiin, nuoruu-denaikaisiin kokemuksiin. Sukupolvien nimityk-set voivat perustua myös niiden elämää leimaa-viin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin. J.P. Roos

(1987) kutsui sodan jälkeen syntyneitä ikäluok-kia suuren murroksen sukupolveksi. Suuria ikä-luokkia vanhempia sukupolvia Roos kutsui so-dan ja pulan sukupolveksi sekä jälleenrakennuk-sen ja nousun sukupolveksi, 1950- ja 60-luvuil-la syntyneitä puolestaan lähiösukupolveksi. Suu-ria ikäluokkia on luonnehdittu myös poliittiseksisukupolveksi (Virtanen 2001). Nuoremmistaikäluokista taas on totuttu käyttämään muunmuassa sellaisia nimityksiä kuin X-sukupolvi, ci-tysukupolvi, Y-sukupolvi, hyvinvoinnin suku-polvi, lamasukupolvi ja pullamössösukupolvi(Wilska 1995; Mikkola 2002; Hoikkala, Purho-nen & Roos 2002). Kaikkein nuorimpia kuva-taan esimerkiksi EU-sukupolveksi, ekosukupol-veksi, kännykkäsukupolveksi, Nintendo-suku-polveksi, kulutussukupolveksi, nettisukupolveksitai tietotekniikkasukupolveksi. (Ks. esim. Taps-cott 1998; Hoikkala & Paju 2002.) Uusimpianimityksiä leimaavat yhteiskunnallisten olosuh-teiden lisäksi teknologiaan liittyvät kulutustava-rat, mikä osaltaan heijastelee yhteiskunnan kult-tuurista muutosta tässä mielessä.

Biologisesti ajatellen kukin sukupolvi seuraavanhempiensa sukupolvea, jolloin sukupolven”kestoksi” tulee 25–30 vuotta. Toisaalta taasuseimmat sukupolvinimitykset, kuten esimerkik-si ”suuret ikäluokat”, viittaavat noin viiden–kym-menen vuoden sisällä syntyneeseen ikäluokkaaneli ikäkohorttiin. Onkin ilmeistä, että biologista(isältä pojalle) sukupolvivaihtelua nopeampaa onnykymaailmassa niin kutsuttujen yhteiskunnal-listen sukupolvien vaihtelu. Analysoitaessa su-kupolvia yhteiskunnallisessa mielessä painotetaanbiologisia seikkoja enemmän sukupolven hen-kistä ilmapiiriä sekä sukupolveen liittyviä kult-tuurisia ja historiallisia ilmiöitä. Tämänkaltaisenanalyysin tunnetuimpana teoreetikkona pidetäänKarl Mannheimia, joka jo 1900-luvun alkupuo-lella analysoi sukupolvea sosiologisena käsitteenä(1928/1952). Mannheimin mukaan sukupol-ven perustana on biologinen samanikäisyys,mutta sen lisäksi tarvitaan yhteisiä kokemuksia jakollektiivista sosiaalista toimintaa, jotka ”aktuali-soivat” sukupolven. Aktualisoituneen sukupol-

101

ven sisällä taas syntyy sukupolviyksiköitä, jotkavoivat ajatuksiltaan ja toiminnaltaan olla varsinerilaisia. Sukupolviyksiköitä yhdistää kuitenkinyhteinen ”avainkokemus” tai ”kollektiivinen tie-toisuus”, joka yleensä muotoutuu nuoruusiässä,alle 20-vuotiaana. (Mannheim 1952, 290–310;ks. myös Ziehe 1991.)

Mannheimilaista sukupolvianalyysia sovelle-taan edelleen varsin paljon. Suomalaistutkimuson keskittynyt varsinkin suuriin ikäluokkiin, joi-den nuoruudessa syntyneiden avainkokemusten(nuorisokulttuurit, rock-musiikki, poliittiset liik-keet, kulutusyhteiskunnan synty) ajatellaan ole-van erityisen voimakkaita (ks. esim. Erola & Wils-ka (toim.) 2004; Purhonen 2001, 2002 ; Virta-nen 2001; Hoikkala, Purhonen & Roos 2002;Tuominen 1991). Sen sijaan nuoria ikäluokkiatutkittaessa mannheimilaista sukupolvi-lähesty-mistapaa on sovellettu vähemmän (ks. kuitenkinAhonen 1998; Mikkola 2002). Yleisesti ajatel-laan, ettei suurten ikäluokkien jälkeen ole synty-nyt ikäluokkaa, jonka voisi käsittää sosiaaliseksisukupolveksi mannheimilaisessa mielessä (Hoik-kala & Paju 2002, 29). Turnerin (2002) mu-kaan suuret ikäluokat ovat ”strateginen sukupol-vi”, jonka kulttuurinen ja taloudellinen vaikutuson ollut niin suuri, että se on estänyt muidenstrategisten sukupolvien pääsyn valtaan. Näinollen seuraavat sukupolvet ovat jääneet epämää-räisiksi X-sukupolviksi. (Turner 2002, 25.)

Hoikkalan ja Pajun (2002) mukaan yksilölli-syyttään korostavat nykynuoret kammoksuvatkollektivismia ja heitä itseään koskevia ryhmäni-mityksiä (mt., 29). Toisaalta voidaan kysyä, pi-tääkö sukupolvella todella olla kollektiivinen tie-toisuus, jotta se olisi olemassa? Vai onko sukupol-vi jotain, jonka strategisuuden ja vaikutuksenyhteiskuntaan voi nähdä vasta jälkikäteen? Pi-tääkö sukupolven tietoisesti pyrkiä vaikuttamaanyhteiskuntaan sukupolvena. Vai toteutuuko su-kupolvi tiedostamatta poliittisena aktivismina,kulutuskäyttäytymisenä, elämäntyyleinä ja asen-teina? Ehkä eräs syy, miksi nykynuoria on vaikeapitää sukupolvena sosiaalisessa mielessä, on tut-kimuksissa ilmennyt yhtenäisten perusarvojen

puute ja hajanaisuus (mm. Helve 1993). Arvo-jen ja asenteiden pirstaloitumista pidetään post-modernin ajan tunnusomaisena piirteenä. Post-modernin ajan ihmisten asenteita ja elämäntapo-ja eivät teorioiden mukaan määritä enää perintei-den, yhteiskuntaluokkien tai iän ja sukupolvenkaltaiset kategoriat, vaan ihmiset vaihtavat elä-mäntyylejään ja aatteitaan yksilöllisesti ja jousta-vasti subjektiivisten tuntemustensa ja vaihtuvienelämäntilanteidensa mukaan (mm. Giddens1992; Featherstone 1991). Postmoderniin ajat-teluun liittyy ajatus subjektiivisesta samanikäi-syydestä. Ihminen voi siis itse ajatella kuuluvan-sa mihin ikäryhmään tai sukupolveen haluaa.(Ks. Aapola 1999.) Viime vuosikymmeninä yh-teiskunnassa on näkynyt nimenomaan kollektii-visen nuoruuden kokeminen (ks. esim. Hoikkala1993). Hoikkalan ja Pajun mukaan tämä ei kui-tenkaan ole yksilön vapaaehtoista toimintaa, vaaneräänlainen massayhteiskunnan paradoksi: kaik-kien on oltava nuorekkaasti yksilöllisiä, muttakuitenkin massakulttuurin sisällä. (Hoikkala &Paju 2002, 30).

Viime aikoina sukupolvia on alettu jälleen ero-tella. Tämä johtunee ennen kaikkea suurten ikä-luokkien eläkeiän lähestymisestä, mikä nähdäänkoko yhteiskuntaa taloudellisesti uhkaavana elä-kepommina. Samalla on lisääntynyt katkeruussuuria ikäluokkia kohtaan, jotka useiden mielipi-teiden mukaan rakensivat hyvinvointivaltion lä-hinnä omiin tarpeisiinsa ja aloittivat sen purku-talkoot joutuessaan itse maksumiehiksi (ks. esim.Relander 2000; Saksa 2004). Ikäluokkien väli-set taloudelliset erot ovat myös kasvaneet. Eten-kin nuorten toimeentulo muihin ikäryhmiinnähden on heikentynyt (Wilska 2001). Toisaal-ta uuden teknologian kehitys sekä globaalin mark-kinoinnin kohderyhmien nuortuminen on nos-tamassa nuoria yhteiskunnassa uuteen erityisase-maan (mm. Klein 2000; Wilska 2003). Nuoretovat tärkeitä vaikuttajia erityisesti ekologisissa jaglobalisaatiokriittisissä yhteiskunnallisissa liikkeis-sä (Purhonen 2003). Onko samalla nuorten tie-toisuus itsestään sukupolvena lisääntynyt?

102

Nuorten sukupolvitietoisuus

Sukupolven tietoisuutta itsestään on metodolo-gisesti haastavaa tutkia. Useiden tulkintojenmukaan sukupolvi-ilmiöitä voidaan parhaitentutkia sen perusteella, miten tietyn ikäkohortinedustajat itseään kuvailevat. (Purhonen 2003.)Tämä voidaan tehdä esimerkiksi laadullisesti ker-tomusten avulla (ks. esim. Mikkola 2002) tai lo-makekyselyssä liittämällä sukupolveen nimi taimuu kuvailu. Jälkimmäistä menetelmää on käy-tetty muun muassa Suomalainen elämänkulku-tutkimuksessa vuodelta 1998 (ks. esim. Purho-nen 2002), Suomi 1999 -elämäntyylitutkimuk-sessa (ks. esim. Erola & Räsänen 2000) sekäATTAC-järjestöön kuuluville tehdyssä kyselyssä(ks. Purhonen 2003).

Vuoden 2004 nuorisobarometrissä vastaajia,jotka ovat syntyneet vuosina 1974–1988, pyy-dettiin valitsemaan sukupolvelleen enintään kaksinimeä annetuista vaihtoehdoista: ensisijainen jatoissijainen nimi. Vaihtoehtojen joukossa oli myös”ei mikään”. Vaihtoehdoiksi oli valittu mediapu-heessa esiintyviä sekä aikaisemmissa tutkimuksis-sa käytettyjä nimityksiä. Tarkastelen tässä artik-kelissa vain ensisijaisia vaihtoehtoja sukupolvennimeksi (toissijaisista nimityksistä, ks. tämän kir-jan tilastokatsaus, s. 49).

Kuviosta 1 näkyy, että nykynuoret identifioi-vat itsensä selkeästi uuteen teknologiaan. Lähespuolet nuorista katsoo edustavansa joko tieto-tekniikka- tai kännykkäsukupolvea. Tietotekniik-kasukupolveen lukeutuu omasta mielestään eri-tyisesti miehiä. Naiset taas katsovat edustavansauseammin kännykkäsukupolvea sekä kulutus- jahyvinvointisukupolvea. Yli kymmenen prosent-tia sekä miehistä että naisista identifioitui myösheti-mulle-kaikki-tänne-sukupolveen. Sen sijaan1990-luvun lopulla keksitty nimitys Y-sukupol-vi ei ole uponnut nuoriin samalla tavoin kuinamerikkalaisen Douglas Couplandin 1990-lu-vun alussa mediaan ja markkinointiin tuoma ni-mitys X-sukupolvi. (Coupland 1991.) KäsitettäX-sukupolvi, joka yleensä liitetään 1960-luvun

lopulla ja 1970-luvun alussa syntyneisiin, ei otet-tu tähän tutkimukseen enää mukaan.

Merkillepantavaa on, että vain noin kuusiprosenttia vastanneista ei katsonut kuuluvansamihinkään sukupolveen. Suomi 1999 -tutki-muksessa omasta mielestään sukupolveen kuu-lumattomien 18–30-vuotiaiden (vuosina 1970–1981 syntyneiden) osuus oli suurempi: naisilla15 ja miehillä 9 % (ks. kuvio 2). Sen sijaan tieto-tekniikka leimasi myös Suomi 1999 -aineistossaerityisesti nuorten miesten sukupolvi-identiteet-tiä. Kännykkäsukupolvi ei vielä ollut vaihtoeh-tona, mikä osaltaan kertoo matkapuhelinkulttuu-rin nuoruudesta ja nopeasta kehityksestä viimevuosina. Myös surullisenkuuluisa pullamössösu-kupolvi-nimitys löysi kyseisessä tutkimuksessakannattajia erityisesti nuorten miesten keskuu-dessa ja X-sukupolvi taas naisten joukosta. Vas-taavasti vuonna 2003 nuoret miehet lukivat it-sensä uusavuttomiksi useammin kuin nuoretnaiset (ks. kuvio 1).

Nykyisin nuoret näyttävät identifioituvanenemmän sukupolviin kuin vuonna 1999. To-sin Nuorisobarometrissä vaihtoehdot sukupol-vien nimiksi olivat erityisesti nuorille suunnattu-ja, toisin kuin vuoden 1999 kyselyssä. Koska vaih-toehtoina tarjotut nimitykset eivät olleet koko-naan samat, eivät tulokset ole täysin vertailukel-poisia, mutta suuntaa antavia kuitenkin. Vuon-na 2002 ATTAC-liikkeen jäsenille tehdyssä ky-selyssä 1975–1980 syntyneistä nuorista noinpuolet ei halunnut identifioitua mihinkään su-kupolveen. Tosin ATTAC-tutkimuksessa kysyt-tiin suoraan: ”Koetko kuuluvasi johonkin suku-polveen”. Täten tämäkään tulos ei ole suoraanvertailukelpoinen Nuorisobarometrin kanssa, jos-sa ”ei mikään sukupolvi” oli vain yksi sukupolvi-nimitysten vaihtoehdoista. Sukupolvien nimityk-sistä globalisaatio-sukupolvi sai ATTAC-tutki-muksessa eniten kannatusta. Sen sijaan tietotek-niikkasukupolveen verrattavissa olevaa internet-sukupolvea koki edustavansa selvästi alle kym-menesosa vastanneista. (Purhonen 2003.) Tämäei hämmästytä, sillä muissakin tutkimuksissa on

103

0 5 10 15 20 25 30 35 %

Mies Nainen

Kuvio 1. Vuosina 1974–1988 syntyneiden (15–29-vuotiaiden) nuorten nimeämätsubjektiiviset sukupolvet Nuorisobarometrin 2004 mukaan.


Kännykkäsukupolvi

KulutussukupolviHeti-mulle-kaikki-

tänne-nyt-sukupolvi


Uusavuton sukupolvi

Kilpailusukupolvi

Ei mikään näistä

Nintendosukupolvi

Y-sukupolvi

Ei osaa sanoa 0

0 5 10 15 20 25 30 35 %

Mies Nainen



Uusavuton sukupolvi

Pullamössösukupolvi

Ei mikään näistä

Lähiösukupolvi

X-sukupolvi

Suuren murroksensukupolvi

Lamasukupolvi

Kuvio 2. Vuosina 1970–1981 syntyneiden nuorten (18–30-vuotiaiden) nimeämät subjektiivisetsukupolvet Suomi 1999 -tutkimuksen mukaan. (n=448)

104

käynyt ilmi, että eettiset ja kulutuskriittiset nuo-ret, joita myös ATTAC-nuoret edustavat, ovatyleensä teknologiavastaisia. Tämä on hieman ris-tiriitaista, sillä uusi teknologia, erityisesti inter-net, on avainasemassa nykyisten aktivistiliikkei-den toiminnassa ja leviämisessä (mm. Autio &Wilska 2003). ATTAC-liikkeen jäsenet ovat tokikoko ikäluokkaan verrattuna marginaaliryhmä,joten heidän sukupolvisamaistumistaan ei voidayleistää koko nuorisoon.

On luultavaa, että nimenomaan informaatio-ja kommunikaatioteknologia alakulttuureineenja sisäisine koodistoineen tulee kantamaan mer-kittävää roolia nuorten sukupolvitietoisuudenkehittymisessä. Monet tutkijat uskovatkin, ettänettisukupolven nuorten teknologinen osaami-nen luo arvoiltaan ja asenteiltaan sekoittuneidensukupolvien välille aivan uudenlaisen kuilun.Uudelle nettisukupolvelle on myös ominaistasukupolvi-identiteetin globaali luonne. Sukupol-ven kollektiivisen tietoisuuden jakajia ei tarvitseetsiä enää vain lähipiiristä, sillä informaatiotek-nologian myötä päivittäistä kontaktia voi pitääminne tahansa (mm. Tapscott 1998). Samoinkännykkäkulttuurista löytyy ulottuvuuksia, jot-ka ovat vanhemmille sukupolville tuntematto-mia (ks. Coogan & Kangas 2001). Toisaalta voi-daan kysyä, riittääkö teknisten laitteiden käyttä-minen kovin syvän sukupolvi-identiteetin luo-miseen, varsinkin kun teknologia muuttuu jakehittyy jatkuvasti, ja uusia, entistä taitavampiateknologiasukupolvia aikuistuu. Lisäksi on syytämuistaa, että suurten ikäluokkien sukupolvitie-toisuuden asteeseen on nykynuorilla vielä pitkämatka; sekä Suomalainen Elämänkulku -tutki-muksen että ATTAC-tutkimuksen mukaan yli70 % vuosina 1945–1950 syntyneistä lukee it-sensä joko suuriin ikäluokkiin tai 60-lukulaisiin(Purhonen 2002, 2003). Toisaalta oman nuo-ruuden avainkokemukset todennäköisesti tun-nistaa jälkikäteen, kypsemmässä iässä paremminkuin niiden tapahtuessa, ja siten oman sukupol-ven nimeäminen on helpompaa.

Sukupolvitietoisuutta määrittäviä tekijöitä

Kuvioista 1 voitiin nähdä, että Nuorisobaromet-riaineistossa nuorten miesten ja naisten käsityk-set omasta sukupolvestaan poikkesivat varsinpaljon. Suosituimmissa sukupolvinimityksissävalinnat jakautuivat tietokoneelle ja kännykälle.Muissakin tutkimuksissa on ilmennyt, että ty-töille uudesta teknologiasta on tärkeää nimen-omaan matkapuhelin ja pojille tietokoneet. Mo-net tytöt myös edelleen pelkäävät teknologiaa(Wilska 2003). Muita subjektiivisiin sukupolvi-nimityksiin vaikuttavia taustamuuttujia tutkit-tiin logistisen regressioanalyysin avulla. Analyy-silla löydettiin tilastollisesti merkitsevästi suku-polvien nimiä selittäviä taustamuuttujamalleja tie-totekniikkasukupolvelle, kännykkäsukupolvelleja kulutussukupolvelle. Tietotekniikkasukupol-vea selittivät merkitsevästi sukupuolen lisäksi ikä,koulutus, asuinpaikka ja pääasiallinen toiminta.

Kuviosta 3 voidaan nähdä, että tietotekniik-kasukupolveen samaistuminen oli todennäköi-sintä vanhimmassa ikäryhmässä, jossa sukupol-vinimitys koettiin omaksi lähes kaksi kertaa to-dennäköisemmin kuin nuorimmassa ikäryhmäs-sä. Miehillä todennäköisyys oli muut taustamuut-tujat vakioituina lähes kaksinkertainen naisiinverrattuna. Myös opiskelu tai muutoin työelä-män ulkopuolella oleminen lisäsi todennäköi-syyttä kokea kuuluvansa tietotekniikkasukupol-veen. Tämä johtunee siitä, että koulutuksen ai-kana tietotekniikan asema elämässä korostuu.Myös työttömyys voi korostaa tietotekniikan ase-maa – eikä välttämättä positiivisessa mielessä,vaan työelämän lisääntyneiden vaatimusten sym-bolina. Mielenkiintoista on, että maaseudunnuoret lukevat itsensä kaupunkilaisnuoria toden-näköisemmin tietotekniikkasukupolveen. Tämäsaattaa johtua siitä, että kuilu omiin vanhempiinja heidän elämäntapaansa on tietokoneita ja in-ternetiä sujuvasti käyttävillä nuorilla maaseudul-la suurempi kuin kaupungissa. Ylioppilaaksi kir-joittaneilla tietotekniikkasukupolveen samaistu-

105

minen on jonkin verran yleisempää kuin tutkin-toa suorittamattomilla johtuen todennäköisestiopintojen ja ammatinvalintojen luonteesta. Eroei kuitenkaan ole kovin suuri.

Kännykkäsukupolvea selittävät logistisessaregressioanalyysissa merkitsevästi ikä, sukupuoli,ylioppilastutkinnon suorittaminen sekä asuin-paikka (ks. kuvio 4). Kuviosta 4 nähdään, ettäkännykkäsukupolvi on enemmän nuorimpiavastaajia kiehtova sukupolvinimitys, kun taas tie-totekniikkasukupolvi on selvästi enemmän mie-leen vanhemmille vastaajille. Tämä johtuu var-mastikin siitä, että nuorimmat vastaajat ovat jomelko varhaisesta lapsuudestaan olleet matkapu-helimien kanssa tekemisissä, ja se on alusta astiollut osa heidän elämäntapaansa ja nuorisokult-tuurejaan. Tyttöjä kännykät kiehtovat poikiaenemmän nimenomaan kommunikaatiokulttuu-

rien suhteen, mikä selittää sen, että he poikia use-ammin lukevat itsensä kännykkäsukupolveen.Poikia taas kännyköissä vetävät puoleensa enem-män niiden ominaisuudet teknisinä laitteina (vrt.Wilska 2003). Kuviosta 4 voi nähdä myös, ettäkännykkäsukupolveen kuuluminen on tyypillisem-pää kaupunkilaisille kuin maaseudulla tai muissataajamissa asuville sekä ei-ylioppilaille. Jälkimmäistäselittänee se, että kännykkä ei samalla tavalla liitykouluttautumiseen kuin tietotekniikka. Kännykkäon sen sijaan alusta asti liittynyt nimenomaannuorten kaupunkikulttuuriin ja kaupungissa liik-kuvien toisten nuorten paikantamiseen. Erityi-sesti 1990-luvun lopulla olivat tyypillisiä missä-sä-oot-puhelut busseissa ja raitiovaunuissa. Maa-seudun vähemmän liikkuvaisessa vapaa-ajassa kän-nyköiden rooli on muotoutunut hieman erilaiseksi(ks. esim. Kopomaa 2000; Mäenpää 2001).

0,0 0,5 1,0 1,5 2,0

Ikä Sukupuoli

15–19

Nainen

Kaupunki

Ylioppilas

Mies

Muu taajama

Ei ylioppilas

Työssä

Maaseutu

Koulutus Kuntamuoto Pääasiallinentoiminta

20–2425–29

TyötönOpiskelija

Muu

suhteellinen todennäköisyys

Kuvio 3. Tietotekniikkasukupolveen samaistumiseen vaikuttavien tekijöiden suhteellinen todennäköisyys (vedonlyöntisuhde) viitearvoihin verrattuna. Viitearvot (1,0) 15–19v., nainen, ylioppilas, kaupunki, työssä. Muuttujat kategorisia. (n=464)

106

Sukupolvinimityksistä löytyi logistisella reg-ressioanalyysilla merkitseviä selittäjiä myös kulu-tussukupolvelle.

Nuoret naiset lukivat itsensä kulutussukupol-veen yli kaksi kertaa todennäköisemmin kuinmiehet. Vaikka nuorten miesten henkilökohtai-nen kulutus on selvästi suurempaa kuin esimer-kiksi heidän isiensä ja he kuluttavat jo esimerkik-si vaatteisiin ainakin yhtä paljon kuin nuoretnaiset – teknologiasta ja kestotavaroista puhu-mattakaan –, naiset ja tytöt mieltävät itsensä ku-luttajiksi kuitenkin edelleen selvästi useamminkuin miehet ja pojat (ks. Wilska 2003). Mielen-kiintoista on myös, että ei-kaupunkimaisissa taa-jamissa asuvat kuuluivat mielestään kulutussu-kupolveen todennäköisemmin kuin varsinaisissakaupungeissa asuvat. On mahdollista, että ei-kaupunkimaisilla seuduilla asuvilla kulutus jakaupallisuus ovat elämässä läsnä juuri sen verran,että niiden tärkeys korostuu. Toisaalta nimitysvoi olla myös negatiivisesti latautunut, mikä osal-taan selittäisi myös kaupunkien ja muiden taaja-

mien välistä eroa. Maaseudulla asuvilla nuorillamarkkinoiden houkutukset ovat enimmäkseenpoissa silmistä, ja kaupunkilaisilla markkinat jakulutus taas ovat niin itsestään selvä osa elämää,ettei niitä pidetä välttämättä koko sukupolvealeimaavina elementteinä.

Onko sukupolvien välillä eroja?

Klassisten sukupolviteorioiden mukaan sukupol-vitietoisuuteen ajatellaan yleensä nousevan edel-listen sukupolvien vastustamisesta tai ainakin ar-vojen vastakkaisuudesta sukupolvien välillä. Klas-sinen esimerkki jälkimmäisestä on Ronald Ingle-hartin (1977) ajatus materialististen arvojen vuo-rottelusta sukupolvien välillä riippuen siitä, onkoikäluokan nuoruudessa kärsitty taloudellista puu-tetta. Inglehartin mukaan esimerkiksi sodan jäl-keen syntyneet suuret ikäluokat ovat aikuistu-neet voimakkaan talouskasvun ja hyvinvoinninkeskellä. He ovat siten vähemmän materialistisiakuin sodan ja pulan keskellä varttuneet vanhem-

Ikä Sukupuoli Koulutus Kuntamuoto

0,0 0,5 1,0 1,5

15–19-v.

Nainen

Kaupunki

Ylioppilas

Mies

Muu taajama

Ei ylioppilas

Maaseutu

20–24-v.25–29-v.


Kuvio 4. Kännykkäsukupolveen samaistumiseen vaikuttavien taustamuuttujien suhteellinen toden-näköisyys (vedonlyöntisuhde) viitearvoihin verrattuna. Viitearvot (1,0) 15–19v., nainen, ylioppilas, kaupunki. Muuttujat kategorisia. (n=378)

107

0,0 0,5 1,0 1,5

Sukupuoli

Nainen

Kaupunki

Mies

Muu taajama

Maaseutu

Kuntamuoto


Kuvio 5. Kulutussukupolveen samaistumiseen vaikuttavien taustamuuttujien suhteellinen todennäköisyys (vedonlyöntisuhde) viitearvoihin verrattuna. Viitearvot (1,0) nainen, kaupunki. Muuttujat kategorisia. (n=181)

pansa ja nousivat siksi kapinaan vanhempiensaporvarillisia arvoja vastaan. Sukupolvitietoisuu-teen ja sukupolven vaikutusmahdollisuuksiin onsovellettu myös Freiren teoriaa kriittisestä tietoi-suudesta (1970/1985). Teoriaa sovellettaessa su-kupolvi aktualisoituu vain, mikäli sillä on kriitti-nen ymmärrys yhteiskunnan rakenteesta ja epä-kohdista (Andrews 2002, 80). Pelkkä sukupol-vien välisten erojen tunnistaminen ei siis riitä.

Nuorisobarometrissä kysyttiin, onko vastaa-jien mielestä sukupolvien välillä merkittäviä ero-ja arvojen ja asenteiden, tiedon ja koulutuksensuhteen sekä taloudellisessa mielessä. Useimmatnuoret olivat sitä mieltä, että merkittäviä eroja löy-tyy, etenkin arvojen ja asenteiden suhteen(78 % vastaajista). Vähiten eroja koettiin löytyväntaloudellisessa mielessä (61 %). Naisten mielestä erojaoli enemmän kuin miesten, yli 20-vuotiaiden mie-lestä enemmän kuin alle 20-vuotiaiden, kaupun-kilaisten enemmän kuin maaseudulla asuvien,työssä olevien tai työttömien enemmän kuin kou-lulaisten ja opiskelijoiden. Tavallaan mielenkiin-toista on, että vanhemmat ja työelämään vakiin-tuneemmat vastaajat kokivat erot suuremmiksikuin nuoremmat koululaiset ja opiskelijat. Syy-

nä erojen voimakkaampaan kokemiseen voi olla,että erilaisiin taloudellisiin realiteetteihin sekämyös vanhempien sukupolvien arvoihin törmääkonkreettisemmin, kun on työelämässä. Työelä-mässä yksinkertaisesti kohtaa enemmän muihinsukupolviin kuuluvia ihmisiä. Kaupunkilais-nuorten kokemat suuremmat erot taas johtuvattodennäköisesti nuorison alakulttuurien ja aat-teellisten yhteisöjen suuremmasta määrästä kau-pungeissa. Aatteellisen ryhmän tai alakulttuurinjäsenenä on helpompi uskoa oman sukupolven-sa arvojen ja asenteiden poikkeavan edellisen su-kupolven arvoista ja asenteista.

Mielenkiintoista kuitenkin on, että vain noinkolmannes nuorista koki, että sukupolvien välil-lä on suuri kuilu, vaikka eroja sukupolvien välillävaltaosa myönsikin olevan olemassa (ks. Mylly-niemen kokonaiskatsaus, s. 50–51). Toisin sa-noen vastaajat kokivat sukupolvensa erityislaa-tuiseksi, mutta eivät kokeneet sen olevan välttä-mättä vastakkainen edellisten sukupolvien kans-sa. Suomi 1999 - tutkimuksessa kysyttiin lähesvastaavasti: ”Tunnetko, että sukupolvien välilläon konfliktia?” 18–29-vuotiaiden nuorten kes-kuudessa saatiin lähes sama tulos kuin Nuoriso-

108

barometrissä, tosin hieman eri tavalla eli Likert-asteikolle 1–5 mitattuna (1=merkittävästi kon-fliktia, 5= ei lainkaan konfliktia). Arvot 1 tai 2(paljon konfliktia) saavien nuorten osuus oli 34%, arvon 3 osuus 43 % ja arvot 4 tai 5 saavienosuus 23 %. Nuorisobarometrissä vastausvaih-toehtoina oli vain kyllä, ei ja en osaa sanoa.

Nykynuoria (kuten 80- ja 90-lukulaista X-sukupolveakin) on tyypillisesti pidetty kapinat-tomina, minkä vuoksi heidän ei ajatella myös-kään olevan tietoisesti sukupolvia (ks. esim. Mik-kola 2002). Jukka Relanderin (2000) mukaantämä johtuu ennen kaikkea siitä, että nykynuor-ten 60-lukulaiset vanhemmat eivät ole osanneetolla auktoriteetteja lapsilleen eivätkä näin ollenosaa välittää heille aikuisuuden malleja. Suuriaikäluokkia on moitittu suorastaan aikuisuudenkieltämisestä ja kollektiivisen, samanikäisyydenkulttuurin luomisesta. Tämän vuoksi nykynuo-risolla ei ole ollut mitään, mitä vastaan kapinoi-

da. Sen sijaan suuret ikäluokat ovat halukkaastimyöntäneet oppivansa jatkuvan muutoksen kult-tuurissa lapsiltaan (mt., 282). He ovat antaneetmuutosvallan lapsilleen, joilla taas ei poliittisenvallan puutteessa ole juuri muuta paikkaa toteut-taa muutoksia kuin globaalit markkinat.

Onkin mielenkiintoinen kysymys, riittääkökuilun tai konfliktin olemassaolon kokevasta kol-manneksesta muutosten tekijöiksi? Vai voikomuutoksia tapahtua ilman kuilun tai konfliktinkokemista? Voiko sukupolvi olla olemassa ilmanselkeää kapinaa tai vastakkainasettelua edellisiäsukupolvia kohtaan? Riittääkö pelkkä erojen tie-dostaminen? DeMartinin (1992) mukaan su-kupolven voi nähdä olevan olemassa paitsi spesi-finä ikäkohorttina, myös osana jatkuvuutta. Van-hempien ja lasten välinen vahva side näkyy esi-merkiksi poliittisten ja uskonnollisten arvojen jaasenteiden siirtymisessä sukupolvelta toiselle.Tämä ei kuitenkaan sulje pois sukupolvitietoi-

Sukupuoli Koulutus Taloudellinen valta


Kuvio 6. Sukupolvien välisen kuilun kokemiseen vaikuttavien taustamuuttujien suhteellinen todennäköisyys (vedonlyöntisuhde) viitearvoihin verrattuna. Viitearvot (1,0) ylioppilas, nainen, sukupolven poliittinen valta tulevaisuudessa pienemmäksi, sukupolven taloudellinen valta tulevaisuudessa pienemmäksi. Muuttujat kategorisia. (n=567)

0,0 0,5 1,0 1,5 2,0

Nainen

Ylioppilas

Mies

Ei ylioppilas

Sukupolveni poliittinen valta

pienemmäksisamansuuruiseksisuuremmaksi

Sukupolveni taloudellinen valta

samansuuruiseksisuuremmaksi

pienemmäksi

Poliittinen valta

109

suutta, joskaan tietoisuus ei tässä tapauksessa pe-rustu sukupolvien vastakkaisiin asenteisiin (An-drews 2002, 78).

Nuorten käsityksiä sukupolvien välisestä suh-teesta kysyttiin myös pyytämällä ottamaan kan-taa siihen, tuleeko nuorten sukupolven talou-dellinen ja poliittinen valta kasvamaan, pysy-mään samana vai vähenemään tulevaisuudessaedellisiin sukupolviin verrattuna. Oman suku-polvensa taloudellisen vallan arveli kasvavan hie-man alle puolet vastaajista (46 %). Noin 43 %arveli sen pysyvän samana ja hiukan alle 11 %vähenevän (ks. kuvio 26a, s. 52). Negatiiviseenkehitykseen tässä suhteessa uskoo siis vain harvanuori. Voidaan kuitenkin kysyä, mikseivät kaik-ki nuoret, tai edes suurin osa nuorista, usko omansukupolvensa taloudellisen vallan kehittyvänedellisten sukupolvien valtaa suuremmaksi. Suu-rin osa nuorista uskoo sen kehittyvän korkein-taan samansuuruiseksi kuin edellisillä sukupol-villa, vaikka tähän asti Suomen historiassa jokai-nen sukupolvi on aina ollut edellistä vauraampi.

Sukupolvensa poliittisen vallan kasvuun nuo-ret uskoivat vielä selvästi harvemmin. Vain 23 %nuorista uskoi oman sukupolvensa vaikutusval-lan kehittyvän suuremmaksi kuin aikaisempiensukupolvien. Suunnilleen yhtä moni uskoi senjäävän pienemmäksi. Valtaosa nuorista (53 %)arveli poliittisen vaikutusvallan pysyvän saman-suuruisena. Eräs syy tähän lienee poliittisen su-kupolven eli suurten ikäluokkien ankkuroitumi-nen poliittiseen päätöksentekoon jo 1970-luvul-la. Suuri osa näistä 1970-luvun nuorista ammat-tipoliitikoista on vallassa vieläkin. (Virtanen 2001;Penttilä, Tapaninen & Jutila 1994, 27–28). Pe-rinteinen politiikka, johon kuuluvat muun muas-sa työn ja pääoman vastakkainasettelu ja edus-tuksellinen vaikuttaminen, kiinnostaa ylipäätäännykynuoria selvästi vähemmän kuin vanhempiasukupolvia. Sen sijaan nuorille tyypillistä uuden-laista yhteiskunnallista vaikuttamista, kuten toi-mimista erilaisissa globaalia hyvinvointia edistä-vissä yhteiskunnallisissa järjestöissä sekä radikaa-leissa liikkeissä, nuoret eivät välttämättä edes miel-lä poliittiseksi toiminnaksi. (Hellsten 2003.)

Sukupolven tulevan poliittisen ja taloudelli-sen vallan kokemisella löytyi regressioanalyysinavulla yhteys sukupolvien välisen kuilun koke-miseen. Kuilun kokemista selittivät merkitseväs-ti myös sukupuoli ja suoritettu ylioppilastutkin-to (ks. kuvio 6).

Sen sijaan erilaiset käsitykset oman sukupol-ven poliittisesta vaikutusvallasta tulevaisuudessaselittivät voimakkaammin kuilun kokemista. Nevastaajat, jotka arvioivat oman sukupolvensa po-liittisen vallan jäävän pienemmäksi kuin edelli-sillä sukupolvilla, kokivat sukupolvien välisenkuilun olevan olemassa noin kaksi kertaa toden-näköisemmin kuin ne, joiden mielestä oman su-kupolven poliittinen valta tulee samansuuruiseksitai suuremmaksi. Tässä ei tietenkään ole mitäänhämmästyttävää. Mielenkiintoista sen sijaan on,että taloudellisen vallan kehityksen suhde suku-polvien välisen kuilun kokemiseen on päinvas-tainen. Ne, joiden mielestä oman sukupolventaloudellinen valta kehittyy tulevaisuudessa suu-remmaksi kuin edellisillä sukupolvilla, kokivatkuilun olevan olemassa lähes kaksi kertaa toden-näköisemmin kuin ne, joiden mielestä taloudel-linen valta jää pienemmäksi kuin edeltävillä su-kupolvilla. Kuviosta nähdään myös, että yliop-pilastutkinnon suorittaneet kokivat jossain mää-rin todennäköisemmin sukupolvien välisen kui-lun olemassaolon kuin tutkintoa suorittamatto-mat. Tämä johtuu todennäköisesti yleissivistä-vän koulutuksen kasvattamasta ongelmatietoi-suudesta.

Miehet kokivat kuilun olemassaolon hiemannaisia todennäköisemmin. Erot sukupuolten vä-lillä eivät kuitenkaan olleet kovin suuria. Edelläkuvattu osoittaa ainakin sen, että sukupolvienvälisen kuilun ja epätasa-arvon voi kokea monel-la tavalla. Kävi myös selvästi ilmi, että sukupolvi-en välinen kuilu kytkeytyy nuorten mielissä hei-dän sukupolvensa tulevaisuuden odotuksiin, eiainoastaan tämänhetkiseen asemaan. Toki vastaa-jan henkilökohtainen elämäntilannekin vaikuttivastauksiin jossain määrin. Esimerkiksi huonossataloudellisessa asemassa olevat nuoret (työttömät)uskoivat muita useammin koko nuoren sukupol-

110

ven suhteellisesti heikkoon taloudelliseen ase-maan.

Yhteenveto ja johtopäätöksiä

Tässä artikkelissa olen tarkastellut nuorten käsi-tyksiä heidän omasta sukupolvestaan Nuoriso-barometrin 2004 tietojen perusteella. Artikkelinpohjana ovat käsitykset nykynuorista sukupol-vettomana sukupolvena. Käsitykset johtuvat lä-hinnä nykynuorten kriittisen sukupolvitietoisuu-den ja Mannheimin teorian mukaisten avainko-kemusten puutteesta. Perinteisesti sukupolvia jasukupolvitietoisuutta on käsitelty nimenomaankriittisen tietoisuuden ja sukupolvien välisen vas-takkainasettelun lähtökohdista. Tämän artikke-lin tulosten perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä,että nuoret mieltävät itsensä muista sukupolvistaerilliseksi sukupolveksi ennemminkin elämäntyy-liensä kuin yhteiskunnallisten ja poliittisten olo-suhteiden kautta.

Nuorten elämäntyyleihin liittyvät ennen kaik-kea tietotekniikka, kännykkä ja kuluttaminen, janämä he useimmiten mainitsevat myös sukupol-veaan leimaaviksi nimityksiksi. Mielenkiintoistaon se, että nuorten miesten ja naisten käsityksetitsestään sukupolvena eroavat toisistaan selvästi.Eroja löytyy myös iän, asuinpaikan, koulutuk-sen ja pääasiallisen toiminnan suhteen. Tietotek-niikkasukupolveksi itsensä nimesivät todennäköi-simmin miehet, yli 25-vuotiaat, ylioppilaat, maal-la asuvat ja ei-työssäkäyvät. Kännykkäsukupol-veen kuuluviksi itsensä mielsivät todennäköisim-min naiset, alle 20-vuotiaat, kaupunkilaiset ja ei-ylioppilaat. Kulutussukupolveen kuulumisentunne taas oli tyypillisintä naisille ja maalaistaaja-missa asuville.

Sukupolvien väliset erot miellettiin yleisestiolemassa oleviksi, mutta vain kolmannes nuoris-ta koki, että sukupolvien välillä on iso kuilu. Su-kupolvien välisen kuilun kokeminen oli sidok-sissa siihen, millaiseksi vastaaja ajatteli oman su-kupolvensa taloudellisen ja poliittisen vallan ke-hittyvän tulevaisuudessa. Poliittisen vallan suh-

teen sukupolvien välinen kuilu viittasi nykynuor-ten vanhempia sukupolvia huonompaan ase-maan, taloudellisen vallan suhteen päinvastoin.

Hieman alle puolet nuorista uskoi, että hei-dän sukupolvensa taloudellinen valta kehittyytulevaisuudessa suuremmaksi kuin aikaisemmil-la sukupolvilla. Poliittisen vallan kehittymiseenparemmaksi uskoi sen sijaan vain vajaa neljän-nes. Huomattava osa nuorista arveli sekä poliitti-sen että taloudellisen vallan pysyvän samansuu-ruisina kuin edellisillä sukupolvilla.

Nuoret eivät selvästikään usko oman suku-polvensa muuttavan tai mullistavan maailmaa;omaan sukupolveen ei tulevaisuudessakaan la-data suuria odotuksia. Toisaalta nuoret eivät myös-kään koe olevansa selvästi altavastaajia sukupol-vin välisessä kisassa. Ylipäätään kisaa ei juuri koe-ta olevan käynnissä. Nuorisobarometrin tulok-sista jääkin mieleen kuva sukupolvien välisestämelko rauhaisasta rinnakkaiselosta. Tämä ei kui-tenkaan välttämättä tarkoita sitä, ettei sukupolviolisi itsestään tietoinen. On kuitenkin selvää, ettämannheimilainen, yhteiskunnallinen tai poliit-tinen avainkokemus ei toteudu nykynuorten elä-mässä. Sen sijaan tietotekniikka ja tietoliikenneovat mitä suurimmassa määrin tuottaneet suku-polvelle yhteisiä ja erityisiä kokemuksia. Ne ovatsaaneet nykynuorten elämäntyyleissä aikaan kult-tuurisia muutoksia, jotka ovat täysin verrattavis-sa suurten ikäluokkien kaupallisten nuorisokult-tuurien läpimurtoon 1960-luvulla (ks. esim.Heinonen 2003). Nykynuoret ovat tietotekniik-ka- ja kännykkäsukupolvea sanan tukevassa mer-kityksessä, sillä uusi teknologia on luonut nuor-ten ajankäyttöön aivan uusia ulottuvuuksia. Tie-tokoneen sujuva käyttö, internet, tietokonepelitja kännykät ovat luoneet uusia kulttuurisia koo-distoja, joihin vanhemmilla sukupolvilla ei oleasiaa. Lisäksi nykynuorten sukupolven kulttuu-riset koodit ovat aidommin globaaleja kuin aikai-sempien sukupolvien kulttuurit.

Voidaan sanoa, että sukupolvien näennäisenrauhaisan ”samanikäisyyden” varjossa sukupol-vien väliset erot ovat itse asiassa melko suuria.

111

Erot eivät kuitenkaan johda arvojen vastakkain-asetteluun johtuen ainakin osittain siitä, että van-hempien sukupolvien auktoriteettiasema ja niinkutsutut perusarvot alkoivat murentua jo 1960-luvulla. Nykynuorten vanhemmat eivät ominearvoineen edusta mitään sellaista kiinteää ja py-syvää, jota vastaan edes kannattaisi kapinoida.Nykynuorten sukupolvitietoisuuteen sopiikinmannheimilaista sukupolvikäsitystä paremminDeMartinin ajatus sukupolvien välisestä jatku-vuudesta. Nuori sukupolvi tiedostaa paikkansa,hyväksyy asemansa, mutta poikkeaa silti tiedolli-sesti ja kulttuurisesti hyvinkin paljon edellisistäsukupolvista. On myös syytä muistaa, että nuor-ten sukupolven sisältä löytyy aikaisempaa enem-män erilaisia subjektiivisia sukupolvikäsityksiä.Nykynuoria ei kuitenkaan voi tuomita sukupol-vikokemusta vailla oleviksi pelkästään sillä perus-teella, että sukupolvi käsitteenä ei edusta heillesamoja asioita kuin heidän vanhemmilleen.

Toisaalta voidaan kysyä, onko sukupolviko-kemus yhteinen, jos se perustuu pääasiallisestitekniselle kompetenssille ja taloudellisille resurs-seille. Suurinta osaa nykynuorista kyseiset asiatvarmastikin yhdistävät. Sukupolvitietoisuudes-sa ja sukupolven aseman kokemisessa on myösselviä demografisia, sosioekonomisia ja alueellisiaeroja. Sukupolvesta syrjäytyminen on siis periaat-teessa mahdollista, jos ei omaa tietoteknisiä taito-ja eikä taloudellisia resursseja netti- ja kännykkä-verkostoihin osallistumiseen. Syrjään jättäytymi-nen voi olla myös omavalintaista: tietokonetta taikännykkää ei ole pakko käyttää. Tätä valintaa eiollut mahdollista tehdä aikana, jolloin kollektii-vinen sukupolvikokemus perustui sotaan, pu-laan, lamaan tai yhteiskunnan rakennemuutok-seen. Vaikka teknologian ja yhteiskunnallistenmullistusten aiheuttamat sukupolvikokemuksetvoi periaatteessa kokea samalla tavalla, valinnan-vapautta yhteiskunnan murroksiin osallistumi-seen ei yksilöllä juuri ole. Toisaalta voidaan kysyä,kuka sodan, pulan ja vastaavien mullistusten kal-taisia ”avainkokemuksia” edes haluaa sukupolve-aan yhdistämään? Eivät nykynuoret ainakaan.

Lähteet

Aapola, Sinikka (1999) Murrosikä ja sukupuoli. Julkisetja yksityiset ikämäärittelyt. Helsinki: SKS.

Ahonen, Sirkka (1998) Historiaton sukupolvi. Historianvastaanotto ja historiallisen identiteetin rakentumi-nen 1990-luvun nuorison keskuudessa. Helsinki:Suomen historiallinen seura.

Andrews, Molly (2002) Generational Consciousness,Dialogue, and Political Engagement. Teoksessa J.Edmunds & B.S. Turner (toim.) GenerationalConsciousness, Narrative and Politics . Oxford:Rowman & Littlefield Publishers, 75–88.

Autio, Minna & Wilska, Terhi-Anna (2003) Vihertävättytöt ja teknologiauskoiset pojat. Nuorten kuluttajienympäristöasenteet. Nuorisotutkimus, 2 (18): 3–18.

Coogan, Kaisa & Kangas, Sonja (2001) Nuoret jakommunikaatioakrobatia. 16–18-vuotiaiden kännykkä-ja internet-kulttuurit. Raportti 158. Helsinki: ElisaTutkimuskeskus.

Coupland, Douglas (1991) Generation X. Tales for anAccelerated Culture. New York: St. Martin’s Press.

DeMartini, Joseph (1992) Generational Relationshipsand Social Participation. Sociological Inquiry, 62 (4):450–463.

Erola, Jani & Räsänen, Pekka (2000) Suomi 1999:Aineistonkeruu ja tutkimusseloste. Teoksessa JaniErola (toim.) Maksuhäiriöisyys laman jälkeisessä Suo-messa. Sosiologista keskustelua B 36. Turku: Turunyliopisto, sosiologian laitos.

Erola, Jani & Wilska, Terhi-Anna (toim.) (2004) Yh-teiskunnan moottori vai kivireki? Suuret ikäluokat ja60-lukulaisuus. Jyväskylä: SoPhi.

Featherstone, Mike (1991) Consumer Culture &Postmodernism. London: Sage.

Freire, Paulo (1970/1985) The Politics of Education:Culture, Power, and Liberation. London: Macmil-lan.

Giddens, Anthony (1991) Modernity and Self-identity.Cambridge: Polity Press.

Heinonen, Visa (2003) ”James päällä joka säällä”. Suo-malaisen nuorisomainonnan historiaa. TeoksessaSinikka Aapola & Mervi Kaarninen (toim.) Nuo-ruuden vuosisata. Suomalaisen nuorison historia. Hel-sinki: SKS & Nuorisotutkimusseura/Nuoriso-tutkimusverkosto, 455–480.

Hellsten, Villiina (2003) Uusi politiikka ja poliittisenosallistumisen moninaistuminen: haaste edustuk-selliselle demokratialle. Teoksessa Kari Paakkunai-nen (toim.) ”Kyllä politiikalle, mutta…” Nuoret javuoden 2003 eduskuntavaalit. Helsinki: Nuoriso-tutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto & Nuora,62–83.

112

Helve, Helena (1993) The World View of Young People.A Longitudinal Study of Finnish Youth Living in aSuburb of Metropolitan Helsinki. Helsinki: Suoma-lainen Tiedeakatemia.

Hoikkala, Tommi (1993) Katoaako kasvatus,himmeneekö aikuisuus. Aikuistumisen puhe ja kulttuu-rimallit. Helsinki: Gaudeamus.

Hoikkala, Tommi & Paju, Petri (2002) Sukupolvi-tutkimus ja nuorisopolitiikka. Teoksessa HeikkiSilvennoinen (toim.) Nuorisopolitiikka Suomessa1960-luvulta 2000-luvulle. Helsinki: Nuoriso-tutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto & Nuora,14–31.

Hoikkala, Tommi & Purhonen, Semi & Roos, J.P.(2002) The Baby Boomers, Life’s Turning Points,and Generational Consciousness. Teoksessa J.Edmunds & B.S. Turner (toim.) GenerationalConsciousness, Narrative and Politics . Oxford:Rowman & Littlefield Publishers, 145–164.

Inglehart, Ronald (1977) The Silent Revolution. ChangingValues and Political Styles among Western Publics.New Jersey: Princeton University Press.

Klein, Naomi (2000) No Logo. Tähtäimessäbrändivaltiaat. Helsinki: WSOY.

Kopomaa, Timo (2000) Kännykkäyhteiskunnan syn-ty. Helsinki: Gaudeamus.

Mannheim, Karl (1952) The Problem of Generations.Teoksessa Essays of the Sociology of Knowledge. Lon-don: Routledge & Paul Kegan, 290–310.

Mikkola, Henna (2002) Sukupolvettomat? Nuoret ikä-polvensa kuvaajina. Nykykulttuurin tutkimus-yksikön julkaisuja 73. Jyväskylä: Jyväskylä Yliopis-to.

Mäenpää, Pasi (2001) Mobile Communication as aWay of Urban Life. Teoksessa J.Gronow & A. Warde(toim.) Ordinary Consumption. London:Routledge, 107–123.

Penttilä, Risto E. J. & Tapaninen, Jarkko & Jutila,Janne (1994) Ultimatum isänmaalle. Nuorsuoma-lainen näkemys Suomen mahdollisuuksista. Helsinki:Otava.

Purhonen, Semi (2001) Suuret ikäluokat sukupolvena.Tutkimus 1945–50 syntyneiden sukupolvi-tietoisuudesta. Sosiologian pro gradu -tutkielma.Helsinki: Helsingin yliopisto.

Purhonen, Semi (2002) Suurten ikäluokkien itsetie-

toisuus sukupolvena. Hyvinvointikatsaus, 1/2002,37–41.

Purhonen, Semi (2003) Is Attac a Generation-basedMovement? The Case of Finland. Paper presentedat the 6th Conference of the European SociologicalAssociation, Research Network on Social Movements,Murcia, Spain, 25th September, 2003.

Relander, Jukka (2000) Kultainen nuoruus – vuositu-hannen vaihteen väkinäisen viriili joukkofantasia.Teoksessa Tommi Hoikkala & J.P. Roos (toim.)2000-luvun elämä. Sosiologisia teorioita vuosituhan-nen vaihteesta. Helsinki: Gaudeamus.

Roos, J.P. (1987) Suomalainen elämä. Tutkimus taval-listen suomalaisten elämänkerroista. Helsinki: SKS.

Saksa, Markku (2004) Kansanedustaja Osmo Soinin-vaara pelkää että meillä on pian Ruotsin vero- jaPortugalin sosiaaliturvataso. Pirkka, 3/2004, 14–17.

Tapscott, Don (1998) Growing Up Digital. The Rise ofthe Net Generation. New York: McGraw-Hill.

Tuominen, Marja (1991) ”Me kaikki ollaan sotilaittenlapsia”. Sukupolvihegemonian kriisi 1960-luvun suo-malaisessa kulttuurissa. Keuruu: Otava.

Turner, Bryan S. (2002) Strategic Generations:Historical Change, Literary Expression, andGenerational Politics. Teoksessa J. Edmunds & B.S.Turner (toim.) Generational Consciousness, Narrativeand Politics . Oxford: Rowman & LittlefieldPublishers, 13–30.

Wilska, Terhi-Anna (1995) Born to be Consumers?Consumption Patterns of Young People between 1981and 1990. Serie D-4:1995. Turku: Publications ofTurku School of Economics.

Wilska, Terhi-Anna (2001) Nuorten toimeentulo jakulutus. Teoksessa Tapio Kuure (toim.) Aikuistumisenpullonkaulat. Helsinki: Nuorisotutkimusseura/Nuorisotutkimusverkosto & Nuora & STAKES,52–59.

Wilska, Terhi-Anna (2003) Mobile Phone Use as Partof Young People’s Consumption Styles. Journal ofConsumer Policy, 24 (3): 441–463.

Virtanen, Matti (2001) Fennomanian perilliset. Poliit-tiset traditiot ja sukupolvien dynamiikka. Helsinki:SKS.

Ziehe, Thomas (1991) Uusi nuoriso. Epätavanomaisenoppimisen puolustus. Jyväskylä: Vastapaino.

113

NUORISOBAROMETRIT

VUOSINA 1994–2002

PEKKA SAARELA

Valtakunnallisten nuorisobarometrien teko aloi-tettiin vuonna 1994 ja toteutus perustuu tuol-loin käytyyn yleiseen, yhteiskunnalliseen keskus-teluun. Korkeaksi kohonneen nuorisotyöttömyy-den epäiltiin vaikuttavan nuorten asenteisiin jaarvoihin sekä vievän nuorilta motivaation kou-lutukseen tai aktiiviseen työmarkkinoille hakeu-tumiseen. Nuorisotyöttömyyteen on liittynytmyös keskustelu nuorten syrjäytymisestä. Syrjäy-tymiskäsite on osoittautunut ongelmalliseksi.Nuorten on katsottu syrjäytyvän milloin koulu-tuksesta, työstä, ystävistä, harrastuksista taiyhteiskunnasta. Tähän syrjäytymiseen liittyväänkeskusteluun nuorisobarometrit antavat osaltaanvastauksia. Barometrien tarkoitus on ollut tuot-taa tietoa myös nuorisotyöhön liittyvän päätök-senteon pohjaksi. Barometrien aineisto on laajaja se muodostaa luotettavan kvantitatiivisen ai-neiston muun nuorisotutkimuksen käyttöön.

Vuoteen 2003 mennessä on toteutettu yh-teensä 13 nuorisobarometriä, joinakin vuosina kak-si kappaletta. Otoksen muodostavat 15–29-vuoti-aat suomenkieliset nuoret. Barometreihin saaduthaastattelut (n) sekä teemat karkeasti jaoteltunaeri vuosina ovat olleet taulukon 1 (ks. s. 114)mukaiset.

Haastattelut on tehty puhelinhaastatteluina.Haastatellut henkilöt on valittu satunnaisotok-sella. 1994–2000 haastattelut toteutti tilastokes-kus työvoimatutkimuksen yhteydessä. Vuosien

2001 ja 2002 barometrin toteutti TNS GallupOy. Kysymykset muodostuvat väitteistä, joidenvastausskaalana on täysin samaa mieltä, jokseen-kin samaa mieltä, jokseenkin eri mieltä, täysin erimieltä ja ei osaa sanoa. Vuoden 1998 ensimmäi-sessä barometrissä nuoret arvioivat syrjäytymisensyitä avovastauksin. Pidemmällä aikavälillä baro-metrien tuloksista voidaan johtaa asenteiden jaarvojen muutosten trendejä.

Nuorisobarometrien alkusysäyksenä oli mas-siivinen nuorisotyöttömyys ja sen mahdollisetheijastukset nuorten suhtautumisessa koulutuk-seen, työhön ja työttömyyteen. Nämä teemat ovattoistuneet barometreissä säännöllisesti. Baromet-rien teemat ovat laajentuneet vuodesta 1994.Mukaan on tullut kysymyksiä nuorten osallistu-misesta, vaikuttamismahdollisuuksista, kulutus-käyttäytymisestä sekä suhtautumisesta yhteiskun-nallisiin instituutioihin. Seuraavassa tarkastelenkuitenkin pitkälti ensimmäisessä barometrissämukana olleita ja myöhemmin toistuneita tee-moja.

Koulutus arvossaan

Yhden keskeisen teeman nuorisobarometreissä onmuodostanut koulutus. Ensimmäisessä, vuonna1994 toteutetussa barometrissä nuorilta kysyt-tiin mielipidettä koulutuksen merkityksestä työ-markkinoille sijoittumisen suhteen sekä aikomus-ta hakeutua ammatilliseen koulutukseen lähim-män viiden vuoden aikana. Koulutuksen arvos-tusta ja suhtautumista koulutukseen hakeutu-miseen yhtenä keskeisenä barometriteemana pe-rusteltiin nuorisotyöttömyydellä sekä siihen liit-tyneellä yleisellä keskustelulla nuorten passivoi-tumisesta. Yleisessä keskustelussa työttömyydenarvioitiin vievän nuorilta kouluttautumishalut javahvistavan nuorten syrjäytymiskehitystä.

Muilla haastattelukerroilla nuorilta on koulu-tukseen liittyen kysytty myös heidän kokemuk-siaan peruskoulusta sekä käsityksiään elinikäises-tä oppimisesta. Koulutukseen ovat liittyneet myösnuorille esitetyt väitteet työttömyyden ja syrjäy-tymisen syistä. Nuoret ovat saaneet arvioida kou-

114

lutuksen puutetta yhtenä työttömyyttä tai syr-jäytymistä aiheuttavana tai näihin vaikuttavanatekijänä.

Vuoden 1994 barometrissä haastatelluillenuorille esitettiin väite ”Koulutus parantaa olen-naisesti työnsaantimahdollisuuksia”, joka on siitälähtien ollut mukana barometreissä. Barometrientoteutuksen aikana tilanne työmarkkinoilla onmonella tapaa muuttunut. Vuonna 1994 lamakoettiin korkeana nuorisotyöttömyytenä, jonkajälkeen nuorten työllisyystilanne on parantunuttalouden myönteisen kehityksen tahdissa. Vuo-sikymmenen lopulla koettiin vahvan taloudelli-sen kasvun aika. Vuonna 2000 epävarmuus ylei-sessä taloudellisessa kehityksessä kasvoi. Nopeinkasvun kausi oli ohi ja tulevaisuuteen suhtau-duttiin epävarmasti. Vuoden 2002 aikana talou-den kehityksen suunta oli edelleen epävarma jauuden kasvun alku näytti ennusteiden mukaansiirtyvän vuodelle 2004.

Talouskehityksessä tapahtuvat muutokset ei-vät näytä kuitenkaan vaikuttavan nuorten suh-tautumiseen koulutukseen tai sen arvostukseen.Ensimmäiseen barometriin haastatelluista nuo-

rista väitteen ”Koulutus parantaa olennaisestityönsaantimahdollisuuksia” kanssa joko täysin taijokseenkin samaa mieltä oli 87 % vastanneista.Täysin samaa mieltä esitetyn väitteen suhteen oli57 % vastanneista. Barometrien toteutuksen ai-kana koulutuksen arvostus työmarkkinoille sijoit-tumisen suhteen näyttää vain kasvaneen nuor-ten keskuudessa. Vuoden 2002 barometriinhaastatelluista nuorista peräti 95 % uskoi koulu-tuksen parantavan olennaisesti työnsaantimah-dollisuuksiaan. Vuonna 1994 väitteen suhteentäysin eri mieltä oli 3 % vastanneista ja vuonna2002 puolestaan vain prosentti vastanneista us-koi, ettei koulutuksella ole minkäänlaista vaiku-tusta työelämään sijoittumisen suhteen.

Eri vastaajaryhmissä koulutukseen suhtaudu-taan yhtä myönteisesti. Sukupuoli ei ole erottele-va tekijä; naiset ja miehet arvostavat koulutustatyömarkkinoille sijoittumisen suhteen yhtä ylei-sesti. Vuonna 1994 barometriin haastatelluistanuorista naisista 87 % arvosti koulutusta työ-markkinoille pääsyn suhteen. Miehistä esitetynväitteen suhteen joko täysin tai jokseenkin samaamieltä oli samoin 87 % vastanneista.

isouV N tameeT

4991 5501 syymöttöyt,öyt,sutuluok

5991 399 suusillasnakajimsisar,syymöttöyt,öyt,sutuluok

I/6991 668 avrutilaaisos,taidem,syymöttöyt,öyt,sutuluok

II/6991 2341 toituutitsnitesillannuksiethy,UE,nenimattukiav

I/7991 4331 syysiävytyyt,sutuluk,syymöttöyt,öyt,sutuluok

II/7991 3651 suusillasnak,teethiäp,nenimattukiavnenillannuksiethy

I/8991 8821 nenimytyäjrys,tonemtesikluj,syymöttöyt,öyt,sutuluok

II/8991 8521 suusiavelut,nenimattukiav,toituutitsnitesillannuksiethy

I/9991 1521 teethiäp,sutuluk,syymöttöyt,öyt,sutuluok

II/9991 757 teethiäp,tulevlapiruuttluk

0002 9331 suusiavelut,atnuksiethyoteit,syymöttöyt,öyt,sutuluok

1002 0081 syysiävytyyt,akkiitilop,nenimattuluk,syymöttöyt,öyt,sutuluok

2002 1081 syysiävytyyt,tulevlaptesikluj,teethiäp,syymöttöyt,öyt,sutuluok

Taulukko 1. Barometrien teemat eri vuosina.

115

Kuvio 1a. "Koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia."



Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2002

2001

2000

1999

1998

1997

1996

1995

1994

%


Kuvio 1b. "Koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia." (työttömät)



Täysin eri mieltä Ei osaa sanoa

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2002

2001

2000

1999

1998

1997

1996

1995

1994

%


116

Eroa ei sukupuolten välillä ollut myöskäänvuoden 2002 haastattelukierroksella. Vuonna2002 naisista 96 % ja miehistä 95 % uskoi kou-lutuksen parantavan olennaisesti työnsaantimah-dollisuuksia. Myös alueellisesti tarkasteltuna nuo-ret arvostavat koulutusta yhtä yleisesti eri puolil-la maata.

Vuonna 2002 haastatteluhetkellä työttömä-nä tai lomautettuna olleista nuorista 92 % uskoikoulutuksen parantavan olennaisesti työnsaan-timahdollisuuksia. Vuonna 1994 luku oli 83 %;vastaavasti 17 % oli esitetyn väitteen suhteenjoko täysin tai jokseenkin eri mieltä. He olivatjonkin verran muita haastateltuja kriittisempiäkoulutuksen vaikutukseen työmarkkinoille pää-syn suhteen. Kahdeksan vuotta myöhemmintyöttömistä nuorista skeptisesti koulutuksen työl-listävään vaikutukseen suhtautui 7 % vastanneis-ta. Näyttää siis siltä, että juuri työttömien tai lo-mautettujen nuorten kohdalla usko koulutuk-seen ja sen positiiviseen vaikutukseen on vahvis-tunut.

Palkansaajista ”Koulutus parantaa olennaises-ti työnsaantimahdollisuuksia” -väitteen kanssavuonna 1994 joko täysin tai jokseenkin samaa

mieltä oli 85 % vastanneista. Vastaavasti 14 %palkansaajista ei uskonut koulutuksella olevanolennaista merkitystä työmarkkinoille pääsynsuhteen. Vuonna 2002 luku oli 93 %. Seitse-män prosenttia ei puolestaan uskonut koulutuk-sella olevan suurta merkitystä työmarkkinoille si-joittumisen suhteen.

Eri vastaajaryhmistä opiskelijat uskovat vah-vimmin koulutukseen ja sen merkitykseen. Vuon-na 1994 barometriin haastatelluista opiskelijois-ta 93 % oli esitetyn väitteen suhteen joko täysintai jokseenkin samaa mieltä. Tuolloin kuusi pro-senttia opiskelijoista epäili koulutuksen merki-tystä.

Kahdeksan vuotta myöhemmin opiskelijatovat edelleen muita ryhmiä koulutususkoisem-pia. Vuoden 2002 barometriin haastatelluistaopiskelijoista peräti 98 % oli esitetyn väitteensuhteen joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä.

Usko koulutuksen merkitykseen työmarkki-noille sijoittumisen suhteen on vahvaa kaikillakouluasteilla. Eroja syntyy vain, kun tarkastel-laan täysin samaa mieltä olevien osuuksia. Vuoden2002 aineiston mukaan peruskoulussa opiskelevis-ta nuorista 80 %, ammattikorkeakoulussa opiskele-

Kuvio 2. "Työelämässä pysyminen edellyttää jatkuvaa kouluttautumista."



Täysin eri mieltä

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 %

2002

2001

1999

1998

1997


117

vista 69 % oli esitetyn väitteen suhteen täysin sa-maa mieltä. Ammatillisen tutkinnon suorittaneistanuorista täysin samaa mieltä esitetyn väitteen kans-sa oli 58 % vastanneista, korkeakoulututkinnonsuorittaneista nuorista puolestaan 73 %.

Ikäryhmittäin tarkasteltuna vahvinta uskokoulutuksen mahdollisuuksiin on nuorimmassa(15–19-vuotiaat) barometriin haastatellussa ikä-ryhmässä. Vuonna 1994 tässä ikäryhmässä93 % oli joko täysin tai jokseenkin samaa mieltäesitetyn väitteen suhteen. Vuonna 2002 puoles-taan lähes kaikki (98 %) nuorimman ikäryhmänedustajat uskoivat koulutuksen parantavan olen-naisesti työnsaantimahdollisuuksia.

Vuonna 1994 20–24-vuotiaista koulutuk-sen työllistävään vaikutukseen uskoi 89 % vas-tanneista. Vuonna 2002 tässä ikäryhmässä puo-lestaan 94 % oli väitteen kanssa joko täysin taijokseenkin samaa mieltä. Kriittisimmin koulu-tuksen työnsaantimahdollisuuksia parantavaanrooliin suhtautuivat vanhimmat nuoret; ensim-mäisessä barometrissä 25–29-vuotiaista nuorista81 % oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä, kah-deksan vuotta myöhemmin tässäkin ikäryhmäs-sä luku oli noussut 94 %:iin.

Oppiminen elinikäistäNuorilta on barometreissä kysytty myös heidänsuhdettaan elinikäiseen oppimiseen tai koulutuk-sen merkitykseen työelämässä pysymisen suh-teen. Vuonna 1997 barometrissä esitettiin en-simmäisen kerran väite ”Työelämässä pysyminenedellyttää jatkuvaa kouluttautumista”. Tämänjälkeen väite on ollut mukana kaikissa toteute-tuissa barometreissä vuoteen 2002 saakka. Vuon-na 1997 väitteen kanssa samaa mieltä oli 79 %kaikista vastanneista nuorista, vuonna 2002 lukuoli 78 %. Muutosta nuorten suhtautumisessaelinikäiseen oppimiseen ei näytä tapahtuneen.Merkittävä osa nuorista pitää jatkuvaa osaamisentai taitojen päivittämistä välttämättömänä työ-elämässä pysymisen kannalta.

Väitteen kanssa täysin tai jokseenkin eri miel-tä olevien osuudet ovat pysyneet lähes muuttu-mattomina. Sen sijaan jatkuvan kouluttautumi-

sen välttämättömyyden suhteen täysin samaamieltä olevien osuus on laskenut 10 prosenttiyk-sikköä vuodesta 1997. Vuoden 1999 barometriinhaastatelluista nuorista lähes puolet (44 %) oli esi-tetyn väitteen suhteen täysin samaa mieltä. Vuon-na 2001 luku oli enää 27 %. Nuorten usko jat-kuvaan kouluttautumiseen ei ole välttämättä las-kenut, vaan yksi selitys vastausten jakautumisel-le voi olla haastattelumenetelmän muutoksessa.

Suhtautumisessa elinikäiseen oppimiseen löy-tyy eroja eri vastaajaryhmien välillä. Naiset arvos-tavat jonkin verran miehiä yleisemmin koulu-tusta työelämässä pysymisen suhteen. Vuoden1997 barometriin haastatelluista nuorista naisis-ta väitteeseen uskoi 84 % vastanneista, miehistäpuolestaan 73 %. Vuoden 2002 barometriin haas-tatelluista naisista väitteen kanssa joko täysin tai jok-seenkin samaa mieltä oli 82 % ja miehistä 75 %.

Koulutuksen arvostukseen vaikuttaa selkeästivastaajan ikä. Mitä vanhempi vastaaja on, sitävahvemmin hän uskoo näin olevan. Vuonna1997 vanhimmassa ikäryhmässä (25–29-vuoti-aat) 84 % uskoi työelämässä pysymisen edellyt-tävän jatkuvaa kouluttautumista. Muutosta tä-män ikäryhmän kohdalla ei ole juurikaan tapah-tunut, sillä vuonna 2002 vanhimpaan ikäryh-mään kuuluvista nuorista 83 % uskoi näin.20–24-vuotiaista koulutuksen merkityksen tun-nisti ensimmäisenä vuonna 80 %, kahdeksanvuotta myöhemmin 79 %. Kriittisimmin elin-ikäiseen oppimiseen ja sen vaikutuksiin työuransuhteen suhtautuvat nuorimmat barometriinhaastatelluista. Vuonna 1997 vain 71 % uskoityöelämän edellyttävän jatkuvaa kouluttautumis-ta. Muutos tässäkään ikäryhmässä ei ole merkit-tävä. Vuonna 2002 koulutuksen merkitykseenuskoi 73 % nuorimpaan ikäryhmään kuuluneis-ta vastanneista.

Koulutustaustan kautta tarkasteltuna elinikäi-sen oppimisen tärkeyttä korostavat eniten kor-keakoulututkinnon suorittaneet nuoret. Vuon-na 2002 peräti 95 % heistä uskoi työelämässäpysymisen edellyttävän jatkuvaa kouluttautu-mista. Ammattikorkeakoulututkinnon suoritta-neista nuorista jatkuvan koulutuksen merkitystä

118

korosti 88 %, ammatillisen tutkinnon suoritta-neista nuorista 75 %.

Vuoden 1997 barometriin haastateltujennuorten kohdalla tulivat esiin vastaavat erot kou-lutustaustan kautta tarkasteltuna. Tuolloin kor-keakoulututkinnon suorittaneista nuorista 98 %,ammattikorkeakoulun tai ammattiopiston suo-rittaneista 90 % ja ammattikoulun suorittaneista76 % piti jatkuvaa kouluttautumista välttämät-tömänä työelämässä pysymisen suhteen.

Vuonna 2002 palkansaajista 79 % korosti kou-lutuksen merkitystä työelämässä pysymisen kannal-ta. Kahdeksan vuotta aikaisemmin luku oli 77 %.

Koulutus mukana tulevaisuuden suunnitelmissaNuoret siis pitävät koulutusta keskeisenä kana-vana työmarkkinoille pääsyn suhteen sekä usko-vat yleisesti työelämän edellyttävän jatkuvaaammattitaidon päivittämistä ja ylläpitoa. Koulu-tuksen arvostus näkyy myös nuorten tulevaisuu-den suunnitelmissa. He uskovat varsin yleisestihakeutuvansa ammatilliseen koulutukseen lähim-

män viiden vuoden kuluessa parantaakseen omiavalmiuksiaan työmarkkinoilla.

Vuoden 1994 barometrissä varmasti tai mah-dollisesti ammatilliseen koulutukseen lähimmänviiden vuoden aikana aikoi hakeutua 60 % vas-tanneista. Kevään 2000 barometrin antamantuloksen mukaan halukkuus ammatilliseen kou-lutukseen ei ole nuorten keskuudessa ainakaanlaskenut. Kaikista vastanneista 63 % ilmoitti jokovarmasti tai mahdollisesti hakeutuvansa amma-tilliseen koulutukseen omien valmiuksiensa pa-rantamiseksi.

Ehdottoman varmana ammatilliseen koulu-tukseen hakeutumista omalla kohdallaan pitikevään 2000 barometriin haastatelluista nuoris-ta 28 %, ehdottoman kielteisesti asiaan suhtau-tui 18 %. Vuonna 1994 vastaavat luvut olivat18 % ja 21 %.

Naiset uskovat miehiä useammin hakeutuvan-sa ammatilliseen koulutukseen tulevien viidenvuoden aikana. Naisista yli kaksi kolmasosaa (69%) uskoi joko varmasti tai mahdollisesti mene-

Kuvio 3. "Aiotko lähimmän viiden vuoden aikana hakeutua ammatilliseen koulutukseenparantaaksesi valmiuksiasi työmarkkinoilla?"

Kyllä varmasti Luultavasti ei

Varmasti ei

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2000

1999

1998

1997

1996

1995

1994

%

Kyllä mahdollisesti

EOS

119

vänsä ammatilliseen koulutukseen valmiuksien-sa parantamiseksi työmarkkinoilla. Miehistä yhtävarmoja koulutukseen hakeutumisen suhteentämän kevään barometrin mukaan oli 58 %.

Vanhimmassa haastatellussa ikäryhmässä ha-lukkuus päivittää ammattitaitoa myös lähitule-vaisuudessa on suhteellisen korkea. Yli puolet(53 %) 25–29-vuotiaista ilmoitti joko varmastitai mahdollisesti menevänsä ammatilliseen kou-lutukseen. Ehdottoman kielteisesti ammatilliseenkoulutukseen lähitulevaisuudessa suhtautui nel-jännes vastanneista.

Koulutustausta ei juurikaan vaikuta asiaan.Ammattikoulun suorittaneista nuorista 58 % il-moitti joko varmasti tai mahdollisesti hakeutuvansaammatilliseen koulutukseen lähimmän viiden vuo-den kuluessa. Korkeakoulututkinnon suoritta-neista vastaavasti ajatteli 56 % vastanneista.

Työttömien nuorten kohdalla halukkuus ha-keutua ammatilliseen koulutukseen on ollut koh-tuullisen korkea koko barometrien toteutuksenajan. Vuonna 1994 työttömistä nuorista 70 %aikoi joko varmasti tai mahdollisesti hakeutua lä-hitulevaisuudessa ammatilliseen koulutukseen.Tänä keväänä työttömistä tai lomautetuista nuo-rista vastaavalla tavalla tulevaisuuttaan suunnit-teli 74 % vastanneista. Barometriin haastatelluistapalkansaajista ammatilliseen koulutukseen lähim-män viiden vuoden aikana aikoi varmasti taimahdollisesti hakeutua yli puolet (56 %) vas-tanneista.

Peruskoulukokemukset myönteisiäBarometreissä on kysytty myös nuorten suhdet-ta peruskouluun sekä sen antamiin valmiuksiintoimia yhteiskunnan jäsenenä. Nuoret ovat saa-neet vuosien 1998 ja 2002 barometreissä antaaperuskoululle arvosanan kouluasteikolla neljästäkymmeneen.

Kyselyiden mukaan nuorten omat kokemuk-set peruskoulusta ovat varsin myönteiset ja neovat vain vahvistuneet aikavälillä. V. 2002 ylei-sin nuorten peruskoululle antama arvosana olikahdeksan. Kaikista nuorista arvosanan kahdek-

san antoi yli puolet (56 %) vastanneista. Arvosa-nan yhdeksän antoi 17 % vastanneista ja pro-sentti kaikista vastanneista piti peruskoulua täy-den kympin arvoisena. Jos lukuja verrataanv. 1998 tuloksiin, vaikuttaisi siltä, että nuortensuhtautuminen peruskouluun on muuttunuthivenen myönteisemmäksi. Vuonna 1998 kah-deksikon antoi 52 %, yhdeksikön 9 % ja kym-pin niin ikään prosentti nuorista.

Kahdessa toteutetussa barometrissä alle pro-sentti vastanneista antoi peruskoululle arvosananneljä. Viiden arvoiseksi peruskoulua arvioi pro-sentti kaikista vastanneista sekä vuonna 1998 että2002. Sukupuolella ei ole merkitystä nuortenarvioidessa kokemuksiaan peruskoulusta. Sekämiehet että naiset arvioivat kokemuksensa lähesyhtäläisillä arvosanoilla.

Vuonna 1998 nuorimmassa haastatellussaikäryhmässä (15–19-vuotiaat) peruskouluunsuhtauduttiin muita ikäryhmiä myönteisemmin.Tässä ikäryhmässä peruskoululle arvosanan kah-deksan antoi yli puolet (56 %) vastanneista. Kii-tettävällä arvosanalla peruskoulua arvioi 11 %vastanneista. Vanhimmassa ikäryhmässä (25–29-vuotiaat) arvosanan kahdeksan antoi vajaa puo-let (49 %) vastanneista. Kiitettävällä arvosanallaperuskoulua arvioi tuolloin 9 % vastanneista.

Vuonna 2002 vastaavaa eroa ikäryhmien vä-lillä ei ollut. Peruskouluun suhtauduttiin eri ikä-ryhmissä yhtä myönteisesti: sekä nuoremmistaettä vanhemmista 74 % antoi peruskoululle ar-vosanan 8–10. Myönteinen suhtautuminenperuskouluun on lisääntynyt erityisesti vanhim-massa barometriin haastatellussa ikäryhmässä.Vuonna 2002 arvosanan kahdeksan antoi 58 %vastanneista, mikä on yhdeksän prosenttiyksik-köä enemmän kuin vuona 1998. Kiitettävän arvo-sanan antoi kyseisenä vuonna 16 % vastanneista.

Työttömät tai lomautetut nuoret arvioivatperuskoulua omien kokemustensa pohjalta hi-venen muita kriittisemmin. Vuonna 1998 työt-tömistä nuorista 43 % antoi peruskoululle arvo-sanan kahdeksan, arvosanan yhdeksän 10 % jatäyden kympin prosentti barometriin vastanneis-

120

1998 2002

0 %

10

20

30

40

50

60

4 5 6 7 8 9 10

Kuvio 4a. "Minkä arvosanan kouluasteikolla neljästä kymmeneen antaisit peruskoululleomien kokemustesi perusteella?"

Toisen asteen ammatillinen oppilaitos

Ammattikorkeakoulu

Lukio

0 %

10

20

30

40

50

60

4 5 6 7 8 9 10

Kuvio 4b. "Minkä arvosanan kouluasteikolla neljästä kymmeneen antaisit peruskoululleomien kokemustesi perusteella?" (opiskelupaikan mukaan vuonna 2002)

0

Peruskoulu

Yliopisto

121

ta. Vuoden 2002 barometriin haastatelluista työt-tömistä nuorista arvosanalla kahdeksan peruskou-lua arvioi yli puolet (54 %) vastanneista, arvosa-nan yhdeksän peruskoululle antoi 13 % ja täy-den kympin niin ikään prosentti vastanneista.

Vuonna 1998 palkansaajista lähes puolet(48 %) antoi peruskoululle arvosanan kahdek-san, 9 % arvosanan yhdeksän ja prosentti arvosa-nan kymmenen. Vuonna 2002 palkansaajat ko-kivat peruskoulun omien kokemustensa perus-teella myönteisemmin. Heistä 57 % arvioi pe-ruskoulua arvosanalla kahdeksan, 16 % arvosa-nalla yhdeksän ja prosentti arvioi kokemuksensatäyden kympin arvoiseksi.

Koulutustaustan kautta tarkasteltuna myön-teisimmin peruskoulun kokevat korkeakoulutut-kinnon suorittaneet nuoret. Vuonna 2002 kor-keakoulututkinnon suorittaneista nuorista perä-ti neljännes (25 %) arvioi kiitettävällä arvosanal-la omia kokemuksiaan peruskoulusta. Vastaavas-ti toisen asteen ammatillisen tutkinnon suoritta-neista nuorista 15 % arvioi omat kokemuksensaperuskoulusta kiitettävän arvoiseksi.

Myönteisimmin peruskouluun vuoden 2002barometrin mukaan suhtautuvat peruskouluaparhaillaan käyvät nuoret. Heistä peräti 28 %antoi peruskoululle kiitettävän arvosanan. Lu-kiossa opiskelevista nuorista peruskoulua kiitet-tävällä arvosanalla arvioi 23 % vastanneista, toisenasteen ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevistanuorista 15 %. Yliopistossa opiskelevista nuoristapuolestaan lähes viidennes (19 %) antoi kiitettävänarvosanan kokemuksilleen peruskoulusta.

Vuoden 2002 barometrissä nuorille esitettiinkoulutukseen liittyen myös väite ”Saamasi kou-lutus on antanut sinulle hyvät valmiudet toimiayhteiskunnan jäsenenä”. Valtaosa vastanneista nuo-rista katsoo koululaitoksen kokonaisuudessaan an-taneen hyvät eväät selviytyä yhteiskunnan jäse-nenä. Kaikista barometriin vastanneista nuorista82 % oli väitteen suhteen joko täysin tai jokseen-kin samaa mieltä. Täysin eri mieltä koululaitok-sen antamista valmiuksista toimia yhteiskunnanjäsenenä oli neljä prosenttia vastanneista.

Eri vastaajaryhmissä väitteeseen suhtaudutaansamankaltaisesti. Naisista 84 % ja miehistä 82 %katsoi koululaitoksen ylipäätään antaneen hyvätvalmiudet toimia yhteiskunnan jäsenenä. Eri ikä-ryhmien välillä ei suhtautumisessa myöskään ol-lut merkittäviä eroja.

Kriittisyyttä koululaitoksen antamiin mahdol-lisuuksiin lisää työttömyys. Vuoden 2002 baro-metriin haastatelluista työttömistä nuorista73 % katsoi koululaitoksen antaneen hyvät val-miudet toimia yhteiskunnan jäsenenä. Viiden-nes (21 %) työttömistä nuorista oli esitetyn väit-teen suhteen eri mieltä. Koko aineistossa väittee-seen suhtautui kriittisesti 13 % vastanneista.

Työttömiin nuoriin verrattuna palkansaajatarvioivat koululaitoksen antamia valmiuksiamyönteisemmin. Palkansaajista 83 % katsoi kou-lulaitoksen antaneen hyvät mahdollisuudet jaopiskelijoiden suhtautuminen on lähes identti-nen palkansaajien kanssa: heistä 84 % uskoo väit-teeseen.

Alueellisesti tarkasteltuna koululaitoksen tar-joamiin mahdollisuuksiin suhtaudutaan yhte-neväisesti. Eroja saadaan tarkastelemalla esitetynväitteen kanssa täysin samaa mieltä olevien osuuk-sia. Pohjois-Suomessa asuvista nuorista tasan puo-let (50 %) oli täysin samaa mieltä väitteen ”Saa-masi koulutus on antanut sinulle hyvät valmiu-det toimia yhteiskunnan jäsenenä” kanssa. Vas-taavasti Uudellamaalla asuvista nuorista väitteenhyväksyi täysin 38 % vastanneista.

Lähes vastaava väite oli mukana myös vuo-den 1997 barometrissä. Tuolloin se oli muodos-sa ”Koululaitos on antanut minulle hyvät valmi-udet toimia yhteiskunnan jäsenenä”. Vuoden1997 haastattelumenetelmällä ja väitteen muo-toilulla 89 % nuorista katsoi koululaitoksen an-taneen hyvät valmiudet toimia yhteiskunnan jä-senenä. Vuonna 1997 kaikista vastanneista 2 %oli täysin eri mieltä väitteen suhteen.

Vuonna 1997 löytyi eroja myös eri vastaaja-ryhmien välillä. Ikäryhmittäin tarkasteltunamyönteisimmin koululaitoksen antamiin mah-dollisuuksiin suhtautuivat nuorimmat baromet-

122

riin haastatellut. Heistä 91 % oli esitetyn väit-teen suhteen samaa mieltä. Vanhimmassa ikäryh-mässä puolestaan 87 % katsoi koululaitoksenantaneen hyvät valmiudet toimia yhteiskunnanjäsenenä. Ero tulee ikäryhmien välillä selvemmäk-si, kun tarkastellaan esitetyn väitteen suhteen täy-sin samaa mieltä olevien osuuksia. Nuorimmassaikäryhmässä 60 % ja vanhimmassa ikäryhmässä49 % oli väitteen suhteen täysin samaa mieltä.

Nuorten suhtautumista peruskoulun anta-miin valmiuksiin selvitettiin tarkemmin kevään1998 barometrissä. Tuolloin nuoria pyydettiinarvioimaan peruskoulun heille antamia valmiuk-sia kahdeksan eri näkökulman suhteen. Vaihto-ehtoja barometrissä olivat yleissivistys, jatko-opis-kelumahdollisuudet, valmiudet toimia ryhmäs-sä, valmiudet työelämään, käsitys yhteiskunnantoiminnasta, kansainväliset valmiudet (muunmuassa kielitaito), valmiudet itsensä tuntemiseenja kehittämiseen sekä valmiudet yhteiskunnalli-seen toimintaan. Haastatellut nuoret saivat arvioi-da kutakin aluetta erikseen pohtien, millaiset val-miudet peruskoulu heille tuolla alueella oli anta-nut. Samoin nuoret saivat mainita luetelluistamielestään tärkeimmän asian, johon peruskouluantaa valmiudet.

Tärkeimmäksi peruskoulun antamaksi valmiu-deksi nousi peruskoulun tarjoamat jatko-opiske-lumahdollisuudet. Tämän vaihtoehdon valitsi37 % vastanneista. Seuraavana nuoret mainitsi-vat yleissivistyksen, jota piti tärkeimpänä perus-koulun antamana valmiutena runsas neljännes(26 %) vastanneista. Peruskoulun antamia kan-sainvälisiä valmiuksia piti tärkeimpänä asiana 9%, valmiuksia toimia ryhmässä sekä valmiuksiaitsensä tuntemiseen ja kehittämiseen 7 %. Val-miudet työelämään mainitsi tärkeimpänä asiana5 % vastanneista. Saman arvon sai tärkeimpänäasiana myös peruskoulun antamat valmiudet yh-teiskunnalliseen toimintaan. Käsitystä yhteiskun-nan toiminnasta piti barometriin haastatelluistanuorista peruskoulun antamista valmiuksista tär-keimpänä kaksi prosenttia vastanneista.

Työn merkitys

Työssä on tärkeintä sisältöBarometreissä nuoret ovat saaneet arvioida eriväitteiden kautta työelämän muutoksia ja työnmerkitystä omassa elämässään. Kevään 1998 ba-rometrissä nuorilta kysyttiin mielipidettä tärkeim-mästä asiasta työssä. Haastatellut nuoret saivatarvioida tärkeimpänä asiana palkan määrää, työ-suhteen pysyvyyttä, työn sisältöä, työn sosiaalis-ta arvostusta sekä työn kautta syntyviä ihmis-suhteita.

Vuoden 1998 barometrissä kaikista vastan-neista yli puolet (51 %) piti työn sisältöä kaik-kein tärkeimpänä asiana työsuhteessaan. Työsuh-teen pysyvyyttä tärkeimpänä asiana arvosti28 % ja palkan määrää joka kymmenes (12 %)vastanneista. Työn kautta syntyvät ihmissuhteetkorkeimmalle arvosti kuusi prosenttia ja työn so-siaalisen arvostuksen kaksi prosenttia vastanneis-ta. Vuoden 1998 barometrin mukaan naiset ar-vostavat erityisesti työn sisältöä. Naisista 60 %mainitsi työn sisällön kaikkein tärkeimmäksi asiak-si työsuhteessa. Miehistä puolestaan työn sisäl-töä piti tärkeimpänä vajaa puolet (43 %) vastan-neista.

Vuoden 2000 barometrissä kysymys toistet-tiin lisäämällä yhdeksi arvostusvaihtoehdoksi ura-kehitys. Kaikista vastanneista työn sisältöä tär-keimpänä asiana piti edelleen yli puolet (51 %)vastanneista. Työsuhteen pysyvyyttä arvosti viiden-nes (21 %) ja palkan määrää 14 % vastanneista.Urakehityksen tärkeimmäksi asiaksi työsuhteessamainitsi kahdeksan prosenttia nuorista ja työnsosiaalisen arvostuksen sekä työn kautta syntyvätihmissuhteet kolme prosenttia nuorista.

Vuoden 2002 barometriin haastatellut nuo-ret arvostavat edelleen työn sisältöä. Yli puolet(54 %) kaikista vastanneista piti juuri työn sisäl-töä kaikkein tärkeimpänä asiana työsuhteessa.Naiset nostavat sen tärkeimmäksi asiaksi miehiäuseammin; lähes kaksi kolmasosaa (62 %) naisis-ta, mutta vain vajaa puolet (46 %) miehistä mai-nitsi työn sisällön tärkeimmäksi asiaksi työsuh-

123

teessa. Työttömät nuoret (56 %) arvostavat pal-kansaajia (47 %) useammin työn sisältöä.

Työn sisällön arvostaminen on selkeästi suh-teessa myös vastaajan ikään. Mitä vanhempi vas-taaja on, sitä enemmän hän arvostaa sitä suhtees-sa muihin asioihin. Vanhimmassa ikäryhmässä60 % nosti työn sisällön tärkeimmäksi asiaksi,nuorimmassa ikäryhmässä puolestaan vajaa puo-let (48 %).

Myös koulutus vaikuttaa työn sisällön arvos-tamiseen. Korkeakoulututkinnon suorittaneistanuorista 82 %, mutta ammatillisen tutkinnonsuorittaneista nuorista vajaa puolet (42 %) mai-nitsi työn sisällön tärkeimmäksi asiaksi. Alueelli-sesti työn sisältöä korostavat Uudellamaalla japääkaupunkiseudulla asuvat nuoret. Uudella-maalla asuvista nuorista työn sisällön mainitsi tär-keimmäksi asiaksi 63 % vastanneista. Itä-Suo-messa asuvista nuorista puolestaan alle puolet (48%), pääkaupunkiseudulla nuorista kaksi kolmas-osaa (67 %) ja maaseudulla asuvista nuorista va-jaa puolet (45 %).

Työsuhteen pysyvyyttä tärkeimpänä asianatyösuhteessa piti viidennes vastanneista. Miehetkorostavat sitä jonkin verran naisia useammin.Selkeä ero tulee esille nuorten koulutustaustankautta. Ammatillisen tutkinnon suorittaneistanuorista 29 % piti työsuhteen pysyvyyttä tär-keimpänä asiana työsuhteessa, kun korkeakou-lututkinnon suorittaneista nuorista vastaavastiajatteli seitsemän prosenttia vastanneista.

Työsuhteen pysyvyyden arvostuksessa onmyös alueellisia eroja. Itä-Suomessa asuvista nuo-rista pysyvyyttä työsuhteessa piti tärkeimpänäasiana neljännes vastanneista, Uudellamaalla asu-vista nuorista puolestaan 13 %. Maaseutukun-nissa asuvista nuorista samoin neljännes korostipysyvyyttä, kun taas pääkaupunkiseudulla asuvis-ta nuorista työsuhteen pysyvyyden mainitsi tär-keimmäksi asiaksi 12 % vastanneista. Työsuhteenpysyvyyttä arvostavat myös palkansaajat. Heistäyli neljännes (27 %) piti juuri työsuhteen pysy-vyyttä tärkeimpänä asiana työssä. Työttömistänuorista puolestaan vajaa viidennes (19 %) mai-

MiehetNaiset

0 %

10

20

30

40

50

60

70

80

Kuvio 5. Mikä seuraavista on tärkeintä työssäsi?

Kaikki

työn sosiaalinenarvostus

työn sisältö työsuhteen pysyvyys

palkanmäärä

etenemismah-dollisuudet

työn kautta syntyvät

ihmissuhteet

124

nitsi sen tärkeimpänä työhön liittyvänä asiana.Palkan määrää piti tärkeimpänä joka kymme-

nes nuori. Miehet pitävät sitä tärkeimpänä asia-na jonkin verran naisia useammin. Miehistä pal-kan nosti ykköseksi 13 % ja naisista 7 %. Palkanarvostukseen vaikuttaa selvästi myös nuoren kou-lutustausta. Korkeakoulututkinnon suorittaneis-ta nuorista palkkaa piti tärkeimpänä asiana vainkaksi prosenttia vastanneista, ammatillisen tut-kinnon suorittaneista nuorista puolestaan 12 %.

Etenemismahdollisuuksia piti tärkeänä jokakymmenes nuori. Miehet arvostavat myös sitäjonkin verran naisia useammin – kuten arvosta-vat nuorimmat barometriin haastatellut ikäryh-mätkin. 15–19-vuotiaista 15 % piti työsuhtees-sa tärkeimpänä asiana etenemismahdollisuuksia.Vastaavasti 25–29-vuotiaiden joukossa viisi pro-senttia vastanneista mainitsi etenemismahdolli-suudet tärkeimmäksi asiaksi työsuhteessa.

Nuoret eivät arvosta kovinkaan yleisesti työ-suhteessa syntyviä ihmissuhteita tai työn sosiaa-lista arvostusta. Kaikista vastanneista neljä pro-senttia piti niitä tärkeimpänä asiana työsuhtees-sa. Työn sosiaalisen arvostuksen tärkeimmäksimainitsi puolestaan kaksi prosenttia.

Työura pilkkoutuuBarometrien mukaan nuoret ovat sisäistäneet työ-markkinoiden vaatimusten kasvun sekä myösmuut työmarkkinoiden muutokset. Barometriinhaastatelluille nuorille on esitetty eri vuosina väi-te ”0n todennäköistä, että työurallani joudunvaihtamaan työpaikkaa useita kertoja”. Kaikistavastanneista väitteen suhteen joko täysin tai jok-seenkin samaa mieltä vuonna 2002 oli lähes kak-si kolmasosaa (64 %). Vain joka kymmenes nuo-ri uskoi, ettei joudu vaihtamaan työpaikkaa omal-la työurallaan.

Barometriin haastatellut naiset uskovat mie-hiä useammin työuransa muodostuvan useistaeri työsuhteista. Nuorista naisista esitetyn väitteenhyväksyi vuoden 2002 barometrissä 67 %, mie-histä 61 %. Usko työuran pilkkoutumiseen usei-siin eri työsuhteisiin on suhteessa vastaajan ikään.Vanhimmassa haastatellussa ikäryhmässä työpaik-kaa uskoi joutuvansa vaihtamaan useita kertoja64 %, ikäryhmässä 20–24-vuotiaat 68 % januorimmassa ikäryhmässä 59 % vastanneista.

Työttömät tai lomautetut nuoret uskovatmuita yleisemmin joutuvansa vaihtamaan työ-paikkaa useita kertoja. Vuoden 2002 baromet-

0 20 40 60 80 100 %

2002

2001

1999

1997

Kuvio 6. "On todennäköistä, että joudun työurallani vaihtamaan työpaikkaa useita kertoja."



Täysin erimieltä


EOS

125

riin haastatelluista työttömistä nuorista 78 %uskoi työuransa muodostuvan useista eri työsuh-teista. Palkansaajien kohdalla vastaava luku oli60 %. Työttömien ja toisaalta palkansaajien koh-dalla suhtautumisessa oman työuran pilkkoutu-miseen ei ole tapahtunut juurikaan muutoksiabarometrien toteuttamisaikana. Työttömät nuo-ret ovat nuorisobarometreissä nousseet esiin ryh-mänä, joka uskoo muita nuoria useammin omantyöuransa muodostuvan useista työsuhteista.

Barometrien mukaan uskoon työuran pilk-koutumisesta vaikuttaa myös nuoren saama kou-lutus. Mitä korkeammin koulutettu nuori on,sitä useammin hän uskoo joutuvansa vaihtamaantyöpaikkaa useita kertoja omalla työurallaan.

Työn perässä muutetaanEri vuosina nuorilta on kysytty heidän haluk-kuuttaan vaihtaa asuinkuntaa työpaikan saami-seksi. Vuoden 2000 barometriin haastatelluistanuorista 74 % oli valmis vaihtamaan asuinkun-taa. Kysymys toistettiin vuoden 2002 baromet-

rissä, ja valmius oli edelleen korkealla: kaikista vas-tanneista 69 % oli esitetyn väitteen ”Olen valmisvaihtamaan asuinkuntaa työpaikan saamiseksi”suhteen joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä.

Valmiuteen tai halukkuuteen vaihtaa asuin-kuntaa vaikuttaa vastaajan ikä. Nuorimmissa ikä-ryhmissä valmius tai halukkuus muuttaa työnperässä on luonnollisesti suurempaa kuin van-himmassa – ehkä jo vakiintuneessa – ikäryhmäs-sä. Valmiuteen muuttaa työn perässä vaikuttaamyös nuoren asuinpaikka. Uudellamaalla asu-vista nuorista valmis asuinkunnan vaihtoon olikaksi kolmasosaa vastanneista ja Pohjois-Suomes-sa asuvista nuorista jo lähes yhdeksän kymme-nestä.

Myös nuorten saamalla koulutuksella on mer-kitystä. Ammatillisen tutkinnon suorittaneistanuorista 61 % oli valmis vaihtamaan asuinkun-taa työpaikan saamiseksi. Ammattikorkeakoulu-tutkinnon suorittaneiden nuorten kohdalla ha-lukkuus asuinkunnan vaihtoon oli yhtä suurta.Korkeakoulututkinnon suorittaneista nuorista

Kuvio 7. "Työelämä vaatii nykyisin työntekijöiltä niin paljon, että monet ihmisetpalavat ennenaikaisesti loppuun."

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2002 miehet

2001 miehet

2002 naiset

2001 naiset

2002 kaikki

2001 kaikki

%



Täysin erimieltä


EOS

126

asuinkuntaa työpaikan varmistamiseksi oli val-mis vaihtamaan 72 % vastanneista.

Työ vaatii paljonBarometrin mukaan nuoret suhtautuvat positii-visesti omaan työuraansa ja uskovat saavuttavan-sa työurallaan vanhempiinsa verrattuna parem-man yhteiskunnallisen aseman. Samalla nuorettuntuvat tiedostavan työelämän vaatimukset janiiden seuraukset yksilön kannalta. Vuoden 2001barometrissä nuorille esitettiin väite ”Työelämävaatii nykyisin työntekijöiltä niin paljon, että mo-net ihmiset palavat ennenaikaisesti loppuun”. Samaväite toistettiin vuoden 2002 barometrissä. Kai-kista barometriin haastatelluista nuorista väitteenkanssa joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä olikumpanakin vuonna 68 % vastanneista.

Edelleen vuoden 2002 tulosten mukaan nai-set katsovat miehiä yleisemmin työelämän ku-luttavan ihmisiä liikaa. Naisista esitetyn väitteenkanssa samaa mieltä oli 73 % (72 % vuonna2001) vastanneista. Miehistä puolestaan kaksikolmasosaa (65 %) uskoi työelämän vaativuu-den polttavan ihmisiä loppuun. Ero miesten janaisten suhtautumisessa tuli esille ennen kaikkeatäysin samaa mieltä olleiden kohdalla. Naisistatäysin samaa mieltä esitetyn väitteen kanssa oliyli neljännes (27 %) vastanneista ja miehistä puo-lestaan runsas viidennes (22 %). Täysin eri miel-tä esitetyn väitteen suhteen oli naisista neljä pro-senttia ja miehistä seitsemän prosenttia.

Usko työelämän vaativuuteen on sidoksissamyös vastaajan ikään. Vanhimmassa ikäryhmäs-sä työelämän liiallisen vaativuuden tunnisti joperäti 80 % vastanneista. Ikäryhmässä 20–24-vuotiaat työelämän liialliseen vaativuuteen uskoi70 % vastanneista, nuorimmassa haastatellussaikäryhmässä 58 %.

Barometriin haastatelluista palkansaajista työ-elämän liialliseen vaativuuteen uskoi 72 %, työt-tömistä tai lomautetuista nuorista 77 % vastan-neista. Työelämän vaativuuden kokemiseen vai-kuttaa myös vastaajan koulutustausta. Korkea-koulututkinnon suorittaneista nuorista 76 % kat-soi työelämän polttavan ihmisiä loppuun ennenai-

kaisesti. Ammatillisen tutkinnon suorittaneistanuorista vastaavasti ajatteli 71 %. Yliopisto-opis-kelijat suhtautuvat asiaan vielä kriittisemmin:83 % vastanneista oli väitteen kanssa samaa mieltä.Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa opis-kelevista nuorista puolestaan työelämän liiallisenvaativuuden tiedosti 60 % vastanneista.

Työtä arvostetaanNuorisobarometreissä on alusta lähtien selvitettynuorten suhtautumista työttömyyteen ja senkokemiseen. Työttömyys on liitetty nuorten so-siaaliseen syrjäytymiseen, ja pitkittyvän työttö-myyden on arveltu merkitsevän nuorten koh-dalla sen hyväksymistä todellisena olemisen vaih-toehtona. Työn arvostusta ja työttömyyteen suh-tautumista on mitattu väitteellä ”Ottaisin mieluum-min tilapäistäkin työtä kuin eläisin työttömyys-turvalla, jos käteen jäävä tulo olisi yhtä suuri”.

Vuonna 2002 kaikista barometriin vastanneis-ta nuorista 86 % oli esitetyn väitteen suhteenjoko täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Suhtau-tumisessa tilapäiseen työhön työttömyyden vaih-toehtona ei ole tapahtunut muutoksia baromet-rien toteutuksen aikana. Väite oli edellisen ker-ran barometrissä mukana vuonna 1999, jolloinsen hyväksyi täsmälleen sama osa nuorista kuinvuonna 2002. Vuonna 1997 kaikista vastanneis-ta tilapäisen työn työttömyyden vaihtoehtonahyväksyi 85 % vastanneista, vuonna 1996 lukuoli 83 % ja vuonna 1994 80 %.

Suhtautuminen tilapäiseen työhön ei ole nuor-ten kohdalla muuttunut ainakaan kriittisempäänsuuntaan, vaan nuoret ovat valmiita myös tila-päisiin työsuhteisiin työttömyyden sijasta. Nais-ten kohdalla valmius tai halukkuus tilapäiseentyöhön on barometrien mukaan ollut miehiä ylei-sempää. Naisista 89 % ilmoitti ottavansa mieluum-min vastaan tilapäistäkin työtä kuin eläisi työttö-myyskorvauksella, miehistä näin ajatteli 82 %.

Ero miesten ja naisten suhtautumisessa tila-päisiin työsuhteisiin on tullut esiin myös aiem-min toteutetuissa barometreissä. Kevään 1999barometriin haastatelluista naisista peräti 91 %oli valmis hyväksymään tilapäiset työsuhteet,

127

Kuvio 8a. "Työelämä vaatii nykyisin työntekijöiltä niin paljon, että monet ihmisetpalavat ennen aikaisesti loppuun."



Täysin erimieltä

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2002

1999

1997

1996

1995

1994

%


EOS

Kuvio 8b. "Työelämä vaatii nykyisin työntekijöiltä niin paljon, että monet ihmisetpalavat ennen aikaisesti loppuun." (työttömät)



Täysin erimieltä

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2002

1999

1997

1996

1995

1994

%


EOS

128

miehistä 81 % . Ensimmäisessä barometrissä vuon-na 1994 vastaavat luvut olivat naisilla 83 % jamiehillä 78 %.

Suhtautumisessa on eroja myös palkansaajienja työttömien tai lomautettujen nuorten välillä.Palkansaajista työttömyyden sijasta tilapäistäkintyötä tekisi 86 % vastanneista. Työttömien tailomautettujen kohdalla halukkuus tilapäiseentyöhön on jonkin verran alhaisempaan: siihenolisi halukas 75 %.

Työttömyys koetaan kielteisenä – toimeentulostahuolimattaTyöttömyyden kokemista on selvitetty väitteellä”Työttömänä olo ei ole paha asia, jos toimeentu-lo on turvattu”. Vaikka työttömyys onkin jatku-nut korkeana, nuoret eivät näytä barometrientulosten perusteella kokevan työttömyyttä todelli-sena olemisen vaihtoehtona toimeentuloturvastahuolimatta. Kevään 1999 barometriin haastatel-luista nuorista 62 % oli esitetyn väitteen suhteeneri mieltä. Barometrien toteuttamisen aikana lukuei ole juurikaan muuttanut; yli puolet barometrei-hin haastatelluista nuorista on vuosittain kokenuttyöttömyyden kielteisenä asiana, vaikka toimeen-tulo olisikin turvattu. Vuosi sitten haastatelluistanuorista työttömyyden koki pahaksi asiaksi 59% ja vuonna 1994 58 % vastanneista.

Vastaajaryhmittäin tarkasteltuna työttömyy-den kokemisessa on eroja miesten ja naisten välil-lä. Barometrien antamien tulosten perusteellamiehet ovat naisia useammin kokeneet työttömyy-den pahaksi asiaksi. Kevään 1999 barometrin mu-kaan miehistä lähes kaksi kolmasosaa (65 %) kokityöttömyyden pahana. Naisista vastaava luku oli59 %. Kevään 1998 barometrissä työttömyydenkoki pahana asiana miehistä 62 %, naisista 57 %.Nuorilla palkansaajilla luku oli 75 %, työttömänätai lomautettuna olevilla nuorilla tasan 50 %.

Nuorten oman koulutustaustan kautta tar-kasteltuna työttömyys koetaan sitä useammin pa-hana asiana, mitä korkeampi nuoren koulutuson. Korkeakoulututkinnon suorittaneista työt-tömyyden koki kielteisenä 78 % ja ammattikou-lun käyneistä 67 % vastanneista. Vastaavat erot

työttömyyden kokemisen suhteen ovat tulleetesiin myös aiemmissa barometreissä.

Ikäryhmittäin tarkasteltuna työttömyys koe-taan pahaksi useimmin vanhemmissa haastatel-luissa ryhmissä. Vuoden 1999 kyselyn mukaannuorimmassa ikäryhmässä (15–19-vuotiaat)runsas puolet (51 %) vastanneista koki niin, van-himmassa ikäryhmässä (25–29-vuotiaat) 70 %vastanneista. Vertailuryhmässä (40–45-vuotiaat)työttömyyden koki kielteisenä turvatusta toi-meentulosta huolimatta lähes kaksi kolmasosaa(64 %) vastanneista. Tässäkin ryhmässä suku-puoliero tuli esiin: miehistä 70 % ja naisista 57% koki työttömyyden kielteisenä. Työttömyy-teen suhtaudutaan nuorten keskuudessa yhtäkielteisesti kuin vertailuryhmänkin keskuudessa.Tulos viittaisi siihen, etteivät nuoret ole omaksu-neet työttömyyttä todelliseksi olemisen vaihto-ehdoksi, vaan työn arvostus ja työmotivaatio vas-taa nuorten keskuudessa yleistä työn arvostusta.

Vastikkeellinen työttömyysturvaTyöttömyysturvan vastikkeellisuus on nostettuesiin yhtenä työttömyyden hoidon keinona.Nuorisobarometreissä on alusta lähtien esitettyhaastatelluille väite ”Työttömyysturvan vastik-keeksi nuorten työttömien olisi tehtävä jotakinyhteiskuntaa hyödyttävää työtä”. Vuonna 1994kaikista barometriin haastatelluista nuorista väit-teen suhteen joko täysin tai jokseenkin samaamieltä oli peräti 79 % vastanneista.

Tuon jälkeen kriittisyys työttömyysturvanvastikkeeksi tehtävää yhteiskuntaa hyödyttäväätyötä kohtaan on jonkin verran kasvanut. Vuo-den 2000 barometriin vastanneista nuorista väit-teen kanssa täysin tai jokseenkin samaa mieltä oli74 %. Täysin samaa mieltä työttömyysturvanvastikkeeksi tehtävästä työstä vuonna 1994 oli38 %, tänä keväänä kaikista vastanneista täysinsamaa mieltä oli puolestaan runsas neljännes (27%) vastanneista.

Työttömät tai lomautetut nuoret ovat kokoaikavälin suhtautuneet muita kriittisemmin työt-tömyysturvan vastikkeeksi tehtävään työhön.Vuonna 1994 työttömistä nuorista esitetyn väit-

129

Kuvio 9a. "Työttömänä ole ei ole paha asia, jos toimeentulo on turvattu."



Täysin erimieltä

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

1999

1998

1997

1996

1995

1994

%


EOS

Kuvio 9b. "Työttömänä ole ei ole paha asia, jos toimeentulo on turvattu." (työttömät)



Täysin erimieltä

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

1999

1998

1997

1996

1995

1994

%


EOS

130

Kuvio 10b. "Työttömyysturvan vastikkeeksi nuorten työttömien olisi tehtävä jotakin yhteiskuntaa hyödyttävää työtä." (työttömät)

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2000

1999

1997

1996

1995

1994

%



Täysin erimieltä


EOS

Kuvio 10a. "Työttömyysturvan vastikkeeksi nuorten työttömien olisi tehtävä jotakin yhteiskuntaa hyödyttävää työtä."

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

2000

1999

1997

1996

1995

1994

%



Täysin erimieltä


EOS

131

teen suhteen joko täysin tai jokseenkin samaamieltä oli 71 % vastanneista. Tänä keväänä työt-tömistä nuorista työttömyysturvan vastikkeelli-suuden hyväksyi 59 %.

Ikäryhmittäin tarkasteltuna eroja syntyy tar-kasteltaessa joko täysin samaa tai täysi eri mieltäolevien osuuksia. Nuorimmassa ikäryhmässä kol-me prosenttia vastanneista ei hyväksynyt lain-kaan työttömyysturvan vastikkeeksi tehtävää työ-tä. Vastaavasti 25–29-vuotiaiden joukossa jokakymmenes oli täysin eri mieltä esitetyn väitteensuhteen. Koulutustaustan kautta tarkasteltunamyönteisimmin suhtautuivat korkeakoulutut-kinnon suorittaneet. Heistä peräti 85 % katsoinuorten työttömien voivan tehdä työttömyys-turvan vastikkeeksi jotakin yhteiskuntaa hyödyt-tävää työtä. Ammattikoulun käyneistä nuoristavastaavasti ajatteli 70 %.

Suhtautuminen palkkajoustoonBarometrien antaman tuloksen mukaan nuoretkokevat työttömyyden keskeiseksi yhteiskunnal-liseksi ongelmaksi. Nuoret eivät ole kokeneet työt-tömyyttä todelliseksi olemisen vaihtoehdoksi,vaan he ovat halukkaita aloittamaan työuran vaih-toehtoisinkin keinoin. Työttömyyden kokemi-sen ohella nuorilta on kysytty heidän halukkuut-taan aloittaa työura joustavin tai poikkeavin kei-noin. Nuoret ovat johdonmukaisesti ilmoittaneetolevansa valmiita muun muassa tekemään työt-tömänä olon sijasta jotakin yhteiskuntaa hyödyt-tävää työtä. Myös työttömät nuoret ovat ilmoit-taneet halukkuutensa toimia tai työskennellänuorten työpajoissa.

Nuorilta on vuosittain, ensimmäisestä baro-metristä lähtien, kysytty heidän suhtautumistaanpalkkausjärjestelmän joustoon väitteen ”Työhöntulevan nuoren palkka voisi aluksi olla vähem-män kuin vastaavan tehtävän normaalipalkka”avulla. Palkkausjärjestelmän jouston nuortentyöntekijöiden kohdalla hyväksyi vuonna 1994lähes kaksi kolmasosaa (64 %) barometriin haas-tatelluista nuorista. Tuon jälkeen suhtautuminentyöuran aloittamiseen normaalipalkkaa pienem-mällä korvauksella on muuttunut kriittisemmäk-

si. Vuonna 1997 esitetyn väitteen hyväksyi vieläpuolet vastanneista nuorista.

Työttömien nuorten kohdalla suhtautuminenjoustoihin on kehittynyt samankaltaisesti. Vuon-na 1994 työttömistä nuorista kaksi kolmasosaahyväksyi väitteen joka täysin tai jokseenkin, kol-me vuotta myöhemmin vielä 56 %. Kevään1999 barometriin haastatelluista kaikista nuoris-ta palkkausjärjestelmän jouston nuorten ja työ-uraansa aloittavien kohdalla hyväksyi vajaa puo-let (49 %) vastanneista. Haastatteluhetkellä työt-tömänä tai lomautettuna olleista nuorista esite-tyn väitteen hyväksyi tasan puolet vastanneista.

Naiset ovat olleet palkkausjärjestelmän jous-toa kohtaan huomattavasti kriittisempiä kuinmiehet koko barometrien toteuttamisen ajan.Vuonna 1994 väitteen hyväksyi miehistä 66 %,naisista esitetyn väitteen suhteen täysin tai jok-seenkin samaa mieltä oli 62 %. Erot sukupuol-ten välillä suhtautumisessa palkkausjärjestelmänjoustoon ovat sittemmin kasvaneet. Keväällä 1997naisista 42 % hyväksyi palkkausjärjestelmän jous-ton, miehistä väitteen hyväksyi puolestaan 59 %vastanneista. Seuraavana vuonna ero sukupuoltenvälillä vain kasvoi. Vuosi sitten barometriin haasta-telluista naisista väitteen hyväksyi 45 %. Miestenkohdalla vastaavasti palkkausjärjestelmän joustonnuorten kohdalla hyväksyi 63 % vastanneista.

Keväällä 1999 naisista 43 % hyväksyi, ettätyöhön tulevalle nuorelle maksetaan normaali-palkkaa pienempi korvaus. Miesten kohdallaluku oli 54 %. Ero naisten ja miesten suhtautu-misessa palkkausjärjestelmän joustoon on kaven-tunut, mutta edelleenkin miehet suhtautuvatsiihen merkittävästi naisia myönteisemmin. Eromiesten ja naisten välillä on selkeä myös tämänkevään barometriin mukaan otetussa vertailuryh-mässä. Ikäryhmässä 40–45-vuotiaat kaikista vas-tanneista 79 % katsoi, että työhön tulevan nuo-ren palkka voisi aluksi olla vähemmän kuin vas-taavan tehtävän normaalipalkka. Ikäryhmän nai-sista nuorten palkkajouston oli valmis hyväksy-mään 69 % ja miehistä peräti 88 % vastanneista.

Barometriin haastatelluista nuorista palkan-saajista väitteen hyväksyi yli puolet (53 %) vas-

132

Kuvio 11a. "Työhön tulevan nuoren palkka voisi aluksi olla vähemmän kuin vastaavan tehtävän normaalipalkka."

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

1999

1999

1997

1996

1995

1994

%



Täysin erimieltä


EOS

Kuvio 11b. "Työhön tulevan nuoren palkka voisi aluksi olla vähemmän kuin vastaavan tehtävän normaalipalkka." (työttömät)

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

1999

1999

1997

1996

1995

1994

%



Täysin erimieltä


EOS

133

tanneista. Ensimmäiseen nuorisobarometriinvuonna 1994 haastatelluista palkansaajista palk-kausjärjestelmän jouston nuorten kohdalla hy-väksyi 64 % vastanneista. Koululaisista ja opis-kelijoista väitteen hyväksyi silloin 63 %, vuonna1999 enää 46 % vastanneista.

Nuorten käsitykset syrjäytymisen syistä

Vuoden 1998 barometrissä nuorilta kysyttiinyleiseen keskusteluun liittyen heidän käsitystäänsyrjäytymisestä sekä syrjäytymistä aiheuttavistaseikoista. Tuolloin nuorille annettiin yhdeksänvaihtoehtoa, joiden kohdalla nuoret saivat arvioi-da, liittyvätkö ne syrjäytymiseen paljon, jonkinverran, vähän vai ei lainkaan. Vaihtoehtoina nuo-ret arvioivat koulutuksen puutetta, työpaikanpuutetta, ystävien puutetta, vähäistä yhteiskun-nallista aktiivisuutta, tulevaisuudenuskon puu-tetta, huonoja elämäntapoja, harrastuksien puu-tetta, omaa laiskuutta tai välinpitämättömyyttäsekä rahan tai toimeentulon puutetta.

Nuoret kokivat, että kaikilla annetut vaihto-ehdot liittyvät syrjäytymiseen tai syrjäytymiske-hitykseen. Heidän mielestään syrjäytymiseen liit-tyy ennen kaikkea oma laiskuus tai välinpitämät-tömyys. Vuonna 1998 kaikista vastanneista88 % katsoi sen liittyvän syrjäytymiseen paljontai jonkin verran.

Vuoden 2002 barometrissä kysymys syrjäy-tymiseen liittyvistä seikoista toistettiin hiemanmuutettuna. Nyt nuoret saivat arvioida syrjäy-tymiseen johtavina asioina koulutuksen puutet-ta, työpaikan puutetta, ystävien puutetta, tule-vaisuuden uskon puutetta, epäterveellisiä elä-mäntapoja, harrastusten puutetta, omaa laiskuut-ta ja välinpitämättömyyttä, rahan tai toimeentu-lon puutetta sekä avun saamisen vaikeutta on-gelmatilanteissa. Kunkin annetun vaihtoehdonkohdalla nuoret saivat arvioida sen aiheuttavansyrjäytymistä paljon, jonkin verran, vähän tai eilainkaan.

Eroja eri vaihtoehtojen välille saadaan, kuntarkastellaan nuorten käsityksiä syrjäytymiseenjohtavista syistä ääripäiden kautta. Kaikista vas-

tanneista lähes puolet (48 %) katsoi syrjäytymi-sen johtuvan paljon omasta laiskuudesta tai vä-linpitämättömyydestä. Vastaavasti 3 % vastan-neista katsoi, ettei omalla laiskuudella tai välinpi-tämättömyydellä ole mitään tekemistä syrjäyty-misen kanssa. Korkeakoulututkinnon suoritta-neista nuorista kolmannes (35 %) katsoi syrjäy-tymisen johtuvan erityisesti omasta laiskuudes-ta. Vastaavasti ammatillisen tutkinnon suoritta-neista nuorista puolet piti sitä syrjäytymisen kes-keisenä syynä. Lähes samankaltainen ero on työt-tömien ja toisaalta palkansaajien välillä. Työttö-mistä tai lomautetuista nuorista oman laiskuu-den tai välinpitämättömyyden katsoi erityisestisyrjäytymistä aiheuttavaksi asiaksi kolmannes (36%), palkansaajista puolestaan puolet uskoi niin.

40 % kaikista vastanneista katsoi ystävienpuutteen aiheuttavan paljon syrjäytymistä. Ys-tävien puutteen liittämisessä syrjäytymiseen oneroja miesten ja naisten välillä. Naiset katsovatmiehiä yleisemmin ystävien puutteen aiheutta-van syrjäytymistä. Ystävien puutetta osana syr-jäytymistä korostivat myös nuorimmat baromet-riin haastatellut ikäryhmät. Heistä lähes puolet(48 %) katsoi sen aiheuttavan syrjäytymistä pal-jon. Vastaavasti ikäryhmässä 20–24 vuotta ystä-vien puutteen yhdisti keskeisesti syrjäytymiseen40 % vastanneista, vanhimmassa ikäryhmässävajaa kolmannes (31 %).

Erityisen keskeisesti syrjäytymiseen liittyviäseikkoja nuorten mielestä olivat myös työpaikanpuute, tulevaisuudenuskon puute ja epäterveel-liset elämäntavat. Kaikista vastaajista 34 % (nai-sista 37 %, miehistä 31 %) katsoi työpaikan puut-teen aiheuttavan paljon syrjäytymistä. Kaikistanuorista vajaa kolmannes katsoi tulevaisuuden-uskon puutteen aiheuttavan syrjäytymistä eri-tyisen paljon. Naisista tulevaisuudenuskon puut-teen katsoi liittyvän keskeisesti syrjäytymiseen36 % vastanneista ja miehistä neljännes (24 %).Myös vanhin haastateltu ikäryhmä yhdisti syrjäy-tymisen ja tulevaisuudenuskon puutteen keskenäänmuita useammin (35 % vastanneista). Nuorim-massa ikäryhmässä vastaava luku oli 26 %.

134

Epäterveellisten elämäntapojen kohdalla tu-levat selvästi esiin erot eri vastaajaryhmien kes-ken. Kaikista nuorista 27 % (naisista 30 %, mie-histä 23 %) katsoi epäterveellisten elämäntapo-jen aiheuttavan syrjäytymistä erityisen paljon.Harrastusten puutteen syrjäytymistä edistäväänvaikutukseen uskoi kaikista nuorista viidennes.Miehet hieman useammin (paljon: 23 %) kuinnaiset (paljon: 19 %). Viidennes nuorista koros-ti, että avunsaannin vaikeus ongelmatilanteissaaiheuttaa syrjäytymistä erityisen paljon.

Rahan tai toimeentulon yhdisti syrjäytymi-seen 18 % vastanneista. Naisista rahan tai toi-meentulon puutteen yhdisti keskeisesti syrjäy-tymiseen 21 %, miehistä 15 %, työttömistä tailomautetuista nuorista 29 %, palkansaajista16 %. Nuorimmassa ikäryhmässä rahan tai toi-

meentulon puute yhdistettiin syrjäytymiseenuseammin kuin vanhemmissa ikäryhmissä.

Vaikka nuoret arvostavat koulutusta keskeise-nä kanavana työmarkkinoille pääsyn suhteen,koulutuksen puutteen ja syrjäytymisen välillä heeivät näe merkittävää yhteyttä. Kaikista vastan-neista 15 % katsoi koulutuksen puutteen aiheut-tavan syrjäytymistä erityisen paljon. Vanhimmas-sa ikäryhmässä koulutuksen puutteen ja syrjäy-tymisen välisen keskinäisen yhteyden mainitsi19 % vastanneista ja nuorimmassa haastatellussaikäryhmässä joka kymmenes. Korkeakoulututkin-non suorittaneista nuorista yhteyden näki nel-jännes vastanneista. Ammatillisen tutkinnon suo-rittaneista nuorista puolestaan 14 % korosti kou-lutuksen puutteen ja syrjäytymisen välistä yh-teyttä.

Kuvio 12. Missä määrin syrjäytyminen johtuu seuraavista asioista? (v. 2002)

Paljon Vähän

Ei lainkaan EOS

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100

Omasta laiskuudesta

Ystävien puutteesta

Työpaikan puutteesta

Tulevaisuuden uskon puutteesta

Epäterveellisistä elämäntavoista

Rahan puutteesta

Harrastuksien puutteesta

Avun saamisen vaikeudesta ongelmissa

Koulutuksen puutteesta

%

Jonkin verran

135

Barometrit nuorten arvojen kuvaajina

Barometrien tavoitteena on ollut saada päätök-senteon pohjaksi ajankohtaista tietoa nuorten elä-mäntilanteesta ja arvostuksista. Otos haastatte-luissa on aina kohtuullisen suuri, ja tuloksia voi-daan pitää tilastollisesti luotettavina. Menetelmä-nä barometrit ovat kuitenkin vain yksi tapa ku-vata ja tarkastella nuorten arvojen ja asenteidenmuutoksia; rinnalleen ne tarvitsevat välttämättäkvalitatiivista tutkimusta nuorten elinolojen muu-toksista ja näiden vaikutuksista nuorten käyttäyty-miseen. Barometriaineistoja on käytetty vain vä-hän muun nuorisotutkimuksen yhteydessä. Val-litsevan nuorisotutkimuksen paradigma näyttääkorostavan kvalitatiivista ja yhteiskunnan raken-teisiin kohdistuvaa tutkimuksellista lähtökohtaa.

Barometrien mukaan nuorten arvot ja asen-teet muuttuvat hitaasti. Kovin merkittäviä muu-toksia nuorten asenteissa ja arvostuksissa ei läheskymmenen vuoden tutkimusjakson aikana oletapahtunut. Nuoret arvostavat koulutusta, heeivät koe työttömyyttä todellisena olemisen vaih-toehtona ja pitävät työelämää ylipäätään liiankuluttavana. Barometrin antama kuva nuorisos-ta poikkeaa ehkä julkisessa keskustelussa esiinty-vistä mielikuvista. Barometrien mukaan nuoretovat kohtalaisen konservatiivisia ja he ovat omak-suneet vallitsevat yhteiskunnan arvot. Statuso-rientoituminen elämäntaparyhmien mukaan jaitsensä kehittäminen ovat vahvoja trendejä nuor-ten keskuudessa. Tähän liittyvät yhtäältä koulu-tuksen arvostus ja toisaalta työelämän vaatimus-ten tiedostaminen.

136

BAROMETRI 2004

1) Sukupuolesi?

2) Minkä ikäinen olet?

3) Missä läänissä asut? Jos Etelä-Suomen, asutkoSuur-Helsingissä vai muualla Etelä-Suomen lää-nin alueella?

4) Mikä on perhemuotosi? Oletko...

- yksin asuva (myös soluasunto)- avio- tai avoliitossa, lapseton- yksinhuoltaja- avio- tai avoliitossa, lapsia- vanhempien/vanhemman/muun huoltajanluona asuva- ”kimppakämpässä” ystävien tai sisarustenkanssa- muu perhemuoto

5) Mikä on ammatillinen koulutuksesi. Oletkosuorittanut:

- toisen asteen ammatillisen tutkinnon- ammattikorkeakoulututkinnon- korkeakoulututkinnon- ei mitään mainituista

6) Oletko suorittanut ylioppilastutkinnon?

- kyllä- en

7) Mikä on isäsi koulutustaso?

- ammattikoulu- ammatillinen opisto- korkeakoulu- ei tutkintoa

- ei isää- en osaa sanoa

8) Mikä on äitisi koulutustaso?

- ammattikoulu- ammatillinen opisto- korkeakoulu- ei tutkintoa- ei äitiä- en osaa sanoa

9) Pääasiallinen toimintasi? Oletko...

- palkkatyössä- yrittäjä tai avustava perheenjäsen yrityksessä- työtön tai lomautettu- koululainen tai opiskelija- varusmies- tai siviilipalveluksessa- harjoittelija työmarkkinatuella tai työkokei-lussa- sairaus-, työkyvyttömyys-, tms. eläkkeellä- äitiys- tai vanhempainvapaalla- muutoin kotityötä tekevä

10) Opiskeletko parhaillaan oppilaitoksessa taioletko ammatillisessa koulutuksessa?

- en opiskele- peruskoulussa- lukiossa- toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa- ammattikorkeakoulussa- yliopistossa tai korkeakoulussa- työvoima- tai työllisyyskoulutuksessa- oppisopimuskoulutuksessa- avoimessa yliopistossa tai avoimessa ammatti-korkeakoulussa

11) Jos teet palkkatyötä, onko työsuhteesi...

- täysipäiväinen ja vakinainen- täysipäiväinen määräaikainen- osa-aikainen vakinainen- osa-aikainen määräaikainen- ei tee palkkatyötä

137

12) Mikä on ammattisi tai mihin ammattiin/millealalle olet kouluttautumassa?

13) Oletko toiveammatissasi tai kouluttautumas-sa siihen?

- kyllä, olen toiveammatissani- kyllä, olen kouluttautumassa toiveammattii-nien ole toiveammatissani enkä kouluttautu-massa siihen- en osaa sanoa

14) Oletko täysin samaa mieltä, jokseenkin sa-maa mieltä, et samaa etkä eri mieltä, jokseenkineri mieltä vai täysin eri mieltä seuraavien työtäkoskevien väitteiden kanssa..?

- Työ on tärkeä osa ihmisen elämänsisältöä.- Työelämä vaatii nykyisin niin paljon, että mo-net ihmiset palavat ennenaikaisesti loppuun.- Uskon, että hyvä koulutus takaa pysyväntyön.- Haluaisin työurallani vaihtaa työpaikkaa usei-ta kertoja.- Haluaisin sitoutua kunnolla johonkin työ-paikkaan tai yritykseen ja ponnistella yrityksenmenestyksen eteen.- Uskon, että työssä menestyminen on vain it-sestä ja omasta asenteesta kiinni.- Olisin valmis ottamaan vastaan mitä tahansatyötä, jos toinen vaihtoehto olisi työttömyys.- Tavoitteeni on ansaita niin paljon rahaa, ettävoisin elää leveästi.- Uskon, että työssä menestymiseen tarvitaanennen kaikkea hyvää onnea.

15) Onko joku lähiomaisesi yrittäjä? Jos kyllä :Kuka?

- äitini ja/tai isäni- puolisoni / seurustelukumppanini

- appivanhempani- tätini, setäni, isovanhempani tai muu lähisu-kulaiseni- ei kukaan lähiomaisistani

16) Oletko täysin samaa mieltä, jokseenkin sa-maa mieltä, et samaa etkä eri mieltä, jokseenkineri mieltä vai täysin eri mieltä seuraavien yrittä-jyyttä koskevien väitteiden kanssa?

- Olen koulussa/muissa opinnoissa saanut mie-lestäni hyvät perustiedot siitä, mitä yrittäjyys on.- Suunnittelen vakavissani yrityksen perusta-mista lähiaikoina.- Haluaisin yrittäjäksi, mutta olen siirtänyt senkauemmas tulevaisuuteen.- Olisin valmis ryhtymään yrittäjäksi, mikälikeksisin jonkin hyvän yritysidean.- Uskon, että yrittämisellä voi tulla taloudelli-sesti toimeen.- Uskon, että yrittämisellä voi vaurastua parem-min kuin palkkatyössä.- Olisin valmis ottamaan taloudellisen riskin(esim. ison lainan) yrityksen perustamiseksi, mi-käli todella uskoisin yritysideaani.- Voisin ryhtyä yrittäjäksi vain, jos siihen liitty-vät taloudelliset riskit eivät olisi suuria.- En ryhtyisi yrittäjäksi missään olosuhteissa.- Yrittäjäksi ryhtyminen vaatii pitkän koulutuk-sen.- Mielestäni lasten tulisi jatkaa perheyrityksentoimintaa vanhempiensa jälkeen.- Yrittäjät joutuvat yleensä tekemään liian pit-kiä työpäiviä.- Yrittäjät sortuvat helposti talousrikoksiin.- Menestyäkseen yrittäjän on pakko olla rehel-linen.- Menestyäkseen yrittäjä ei voi olla rehellinen.- Yrityksen menestymiseen tarvitaan ennenkaikkea hyvää onnea.- Yrittäjät ovat yleensä materialistisia arvoiltaan.- Suomen lainsäädäntö ja verotus tukevat yrit-täjyyttä.

138

17) Jos sinulle nyt annettaisiin taloudellinenmahdollisuus perustaa oma yritys, minkä yri-tyksen perustaisit?

18) Kuinka kiinteästi tunnet kuuluvasi seuraa-viin, tunnetko kuuluvasi niihin (hyvin kiinteäs-ti, melko kiinteästi, ei kiinteästi eikä löyhästi,melko löyhästi, hyvin löyhästi vai ei osaa sanoa)?

- perheeseen- ystäväpiiriin- koulu-/työyhteisöön- asuinyhteisöön (esim. naapurusto)- kaupunginosaan tai kylään- kaupunkiin tai kuntaan- seurakuntaan- harrasteseuraan- muuhun vapaa-ajan seuraan- tiettyyn alueeseen Suomessa (esim. pääkau-punkiseutu, Kainuu, Satakunta...)- suomalaiseen yhteiskuntaan- Euroopan unioniin

19) Ovatko seuraavat asiat sinulle hyvin tärkei-tä, melko tärkeitä, neutraaleja, melko yhdente-keviä, vai täysin yhdentekeviä?

- jännittävä elämä- itsekunnioitus- kansallinen turvallisuus- rakkaus ja ihmissuhteet- aineellinen hyvinvointi- globaali tasa-arvo kansojen välillä- sukupuolten välinen tasa-arvo- puhdas ympäristö- eläinten oikeudet- lasten oikeudet- tunne, että kuuluu yhteisöön- terveys- työ- vapaa-aika- tunne, että on saanut jotain merkittävää ai-kaan

20) Miten hyvin seuraavat väittämät kuvaavatkäsitystäsi suomalaisesta perusturvasta, oletkoväittämistä täysin samaa mieltä, jokseenkin sa-maa mieltä, ei samaa eikä eri mieltä, jokseenkineri mieltä, vai täysin eri mieltä?

- Toimeentuloni on kohtuullisesti turvattu josjään työttömäksi.- Talouden puolesta kenen tahansa olisi mah-dollista kasvattaa lapsi vaikka yksinään.- Jos sairastun, hoito ja toimeentulo ovat koh-tuullisesti turvatut.- Jos olisin työttömänä pitkään, minulla olisiyhteiskunnan takaama mahdollisuus uuteenkoulutukseen.- Opiskelun aikainen toimeentulo on kohtuul-lisesti turvattu.- Sosiaaliturva on niin hyvä, että kannustaa ih-misiä laiskottelemaan tukien varassa.- Kansainvälinen verokilpailu pakottaa heiken-tämään sosiaaliturvaa tulevaisuudessa.

21) Koetko epävarmuutta tai turvattomuuttaseuraavien asioiden takia hyvin paljon, melkopaljon, keskimääräisesti, melko vähän vai hyvinvähän?

- oma terveydentila- opiskelu- työn saaminen- työsuhteen pysyvyys- ihmissuhteiden pysyvyys- perheenjäsenten turvallisuus ja hyvinvointi- oma toimeentulo- tekniikan kehityksen vauhdissa pysyminen- valtion talous- ympäristöasiat- asuinympäristön turvattomuus- väestön ikääntyminen ja ”eläkepommi”- maailmanpoliittinen tilanne- maahanmuuttajien lisääntyminen- yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet

139

22) Kuinka paljon koet sisältyvän riskejä seuraa-viin toimintoihin, ovatko ne suuri riski, melkosuuri riski, keskinkertainen riski, pieni riski, eilainkaan riski?

- osakesijoitus- lainojen takaus- opintolainan ottaminen- asuntolainan ottaminen- kulutusluotot- pankkisäästäminen- yrityksen perustaminen- rahapelit- autolla ajaminen- lentäminen- lääkkeet- alkoholi- huumausaineet- iltaisin ulkona liikkuminen- ventovieraiden kanssa puhuminen- satunnaiset sukupuolisuhteet

23) Mikä seuraavista nimityksistä parhaiten ku-vaa omaa sukupolveasi? Valitse 1 tai 2.

- Y-sukupolvi- tietotekniikkasukupolvi- hyvinvoinnin sukupolvi- uusavuton sukupolvi- kännykkäsukupolvi- kulutussukupolvi- kilpailusukupolvi- nintendosukupolvi- heti-mulle-kaikki-tänne-sukupolvi- ei mikään näistä/ei sukupolvea voi nimetä

24) Onko mielestäsi sukupolvien välillä merkit-täviä eroja? (kyllä, ei, en osaa sanoa)

- taloudellisessa mielessä- arvojen ja asenteiden suhteen- tiedon ja koulutuksen suhteen

25) Uskotko oman ikäluokkasi taloudellisen ase-man tulevaisuudessa kehittyvän...?

- huonommaksi?- paremmaksi?- yhtä hyväksi/huonoksi kuin vanhemmilla ikä-luokilla?

26) Uskotko oman ikäluokkasi poliittisen vaiku-tusvallan tulevaisuudessa kehittyvän...?

- huonommaksi?- paremmaksi?- yhtä hyväksi/huonoksi kuin vanhemmilla ikä-luokilla?

27) Tunnetko, että vanhempien ja nuorempiensukupolvien välillä on nykyisin suuri ”sukupol-vien välinen kuilu”?

- kyllä- en- en osaa sanoa

140

KIRJOITTAJAT

Jani Erola (VTM) toimii tutkijana Turun kaup-pakorkeakoulun taloussosiologian oppiaineessa.Hänen tutkimusintressejään ovat rationaalinentoiminta, riskit, sosiaalinen liikkuvuus ja mah-dollisuuksien tasa-arvo.

Sami Myllyniemi (VTM) toimii tilastosuunnit-telijana Nuorisotutkimusverkostossa. Hän vastaamuun muassa nuorisoa koskevien tietokantojenkehittämisestä ja avustaa Nuorisotutkimusverkos-ton tutkimushankkeiden käytännön toteutuk-sessa.

Petri Paju (YTL) toimii tutkijana Nuorisotutki-musverkostossa ja Tampereen yliopistossa. Hä-nen tutkimusalueisiinsa kuuluvat hyvinvointi-valtio ja nuoret, nuorisoprojektit ja projektisoi-tuva nuorisotyö, valtakunnallisen ja paikallisentason poikkihallinnollinen nuorisotyö ja hyvin-vointipalvelut.

Petri Rouvinen (Ph.D) (econ.) toimii tutkimus-johtajana Elinkeinoelämän TutkimuslaitoksenEtlan tietopalvelu- ja projektitutkimusyksikössäEtlatieto Oy:ssä. Hänen tutkimuksellisen mie-lenkiintonsa kohteina ovat muun muassa tekno-loginen kehitys, innovaatiotoiminta, globalisaa-tio, kilpailukyky, yrittäjyys sekä elinkeinopolitiik-ka ja sen harjoittaminen.

Pekka Saarela (FL) toimii johtajana Taideteolli-sen korkeakoulun koulutus- ja kehittämiskeskuk-sessa. Hän on toteuttanut nuorisobarometrisel-vitykset vuosina 1994–2002. Hänen kiinnos-tuksen kohteisiinsa kuuluvat arvojen ja asentei-den muutokset sekä luovan talouden mahdolli-suudet.

Lotta Väänänen (KTM) on Etlatieto Oy:n tut-kija. Hän on parhaillaan Helsingin Kauppakor-keakoulun jatko-opiskelija ja ASLA-Fulbright-stipendiaatti Kalifornian Yliopistossa Berkeleys-sa. Hänen tutkimusintresseihinsä kuuluvat yrit-täjyys, pk-yritysten rahoitus ja innovaatiopoli-tiikka.

Terhi-Anna Wilska (Ph.D) (soc.), dosentti, toi-mii Nuorisotutkimusverkostossa vastaavana tut-kijana tutkimusohjelmassa ”15–19-vuotiaat suo-malaisessa yhteiskunnassa”. Hänen kiinnostuk-sen kohteisiinsa kuuluvat nuorten, lasten ja lap-siperheiden kulutus ja taloudellinen asema, su-kupolvien väliset suhteet sekä elämäntyylienmuutokset tietoyhteiskunnassa.

141

SINA EGNA LIVS SMEDER?UNGDOMSBAROMETERN

2004

Ungdomsbarometern firar sitt 10-års jubileumår 2004 och är därför mer omfattande dennagång innehållande flera nya ämnesområden äntidigare. I december 2003 genomförde Talous-tutkimus en enkät på uppdrag av delegationenför ungdomsärenden (NUORA), där 1820ungdomar mellan 15 och 29 år intervjuades pertelefon. Ämnesområden som kartlades iBarometern var arbetsliv, företagande, tillhörandei sociala gemenskaper, saker som upplevs somviktiga i livet, inställningar till grundtrygghet ocharbetsliv, upplevande av risker och osäkerhet samtuppfattningar om den egna generationen. Ibörjan av Barometern finns en ämnesvis statistisköversikt i stora drag. I de fördjupade artiklarnaanalyseras ungdomarnas attityder motföretagande, grundtrygghet och upplevande avrisker samt de ungas medvetenhet om deras egengeneration mer noggrant. Till sist presenteras enöversikt över utvecklingen av ungdomarnasattityder under de senaste tio åren utifrån tidigareUngdomsbarometrar.

De ämnesområden som inte tas upp i defördjupade artiklarna – arbetsliv, tillhörande isociala gemenskaper och saker som upplevs somviktiga i livet – behandlas i den statistiskaöversikten skriven av Sami Myllyniemi lite meromfattande än de andra ämnesområdena. Detframgår av analyserna att ungdomarna har enseriös inställning till arbetslivet, arbetet ses somen viktig del av livet och viljan att förbinda sigtill arbetet är stor. Framför allt unga kvinnor anserdock att arbetslivet kräver så pass mycket i dagatt många blir för tidigt utbrända. Ungdomarnaupplever sig höra speciellt nära ihop med familjenoch vänkretsen samt med det finländskasamhället och skol-/arbetsgemenskapen. I deäldre åldersgrupperna (25-29) ökar vetskapen

om att höra samman med olika grupper utanförfamiljen och gruppen av likställda som bl.a. meddet finländska samhället och EU. Kvinnorupplever sig tillhöra familjen och vänkretsennärmare än män. Män anser sig höra närmaresamman med intresseföreningar och andrasällskap samt med bostadssamfund. Saker somframträder som viktiga i ungdomarnas liv är hälsa,kärlek och mänskliga relationer samt barnensrättigheter. Män värdesätter fritid, materiellvälfärd och spännande liv högre än kvinnor, mennästan alla andra saker var viktigare för kvinnorän för män. De yngre värdesätter jämställdhetmellan kvinnor och män samt global jämlikhetmellan olika folkslag högre än de äldre svararna.

I artikeln skriven av Petri Rouvinen och LottaVäänänen analyseras faktorer som påverkarplanerna på att starta eget. Ca en av tio finländskaungdomar hade på hösten 2003 planer på attstarta eget. Av män hade en av sju sådana planeroch av barn från företagarfamiljer en av sex.Jämfört med den resterande befolkningen verkarde unga vara en aning mer ivriga på att startaeget. Den viktigaste variabeln som påverkarplanerna på att starta eget är företagandet hosföräldrar och/eller den närmaste kretsen.Barnafödandet minskar kvinnornas planer på attstarta eget till nästan noll. Likaså minskar viljanatt starta eget i och med en högre utbildning. Enförklaring till detta är att lönearbete ger bättreavkastning för utbildning. Det handlar troligtvisockså om en urvalsprocess, eftersom enligtundersökningsresultaten finns det inte någonklar skillnad mellan dem som fortfarande studeraroch dem som redan avlagt examen. Studerandevid yrkeshögskolor samt universitet ochhögskolor skiljer sig inte från varandra beträffandeplanerna på att starta eget, vilket tyder på attyrkeshögskolornas högre satsning på företagandeinte tycks bära frukt. Utbildningssystemet tordedock ha en betydande roll vid främjandet avföretagande, eftersom viljan att starta eget ser utatt nå sin kulmen vid relativt ung ålder – vid ca25 år, men det finns skäl att fastställa detta genomatt använda material som innehåller också andra

142

delar av befolkningen än bara ungdomar.Petri Paju tar upp i sin artikel olika möjligheter

att tolka Ungdomsbarometerns frågor om socialtrygghet. I Barometern ingick fem frågor somhade direkt att göra med grundtrygghet samtfrågorna om socialskyddets incitament ochskattekonkurrens. Ungdomarnas förtroende förgrundtrygghet garanterad av samhället ligger påen hyfsad nivå, men är dock inte genomgående.Minst tillit har de unga till en tryggad utkomstunder studietiden. Mest tillit har de till vårdenvid eventuell sjukdom och till möjligheten attvidareutbilda sig vid arbetslöshet. De yngstasvararna i Barometern var mest tillitsfulla;förtroendet minskade tydligt med åldern. Mänförhåller sig till grundtrygghet mer förtroende-fullt än kvinnor. Tillitet till grundtrygghetgaranterad av samhället är inte alternativt medinställningar om arbetets prioritet (jämfört medsocialskyddet). Med tanke på åldern har svararnaväldigt olika erfarenheter om välfärdsstaten ibrytningstid på 1990-talet. Detta verkar dockinte ha ändrat ens de yngsta svararnas attityder.Det centrala skyddsnätet ser ut att ha bevarat sintrovärdighet i de vuxnas ögon även eftervälfärdsstatens expansionsperiod.

I Jani Erolas artikel analyseras de risker ochden osäkerhet som de unga upplever. Som resultatav analysen indelas osäkerheten i två grupper –social och individuell osäkerhet. De risker somungdomarna upplever indelas i tre grupper, i såkallade irrationella risker (bl.a. att flyga, att pratamed främmande) som inte utgör en särskiltsannolik fara, i ekonomiska risker (bl.a. att ta ettlån) och i så kallade ”syndfulla” risker som kanfördömas av många (bl.a. tillfälliga förbindelser,alkohol, narkotika). Upplevandet av såväl riskersom osäkerhet verkar ha minskat efter 1999.Detta tyder på att ungdomarna har det bättre idag än förut. Problemet är dock att framför alltosäkerheten ser ut att avspegla social ojämlikhetmellan olika samhällsgrupper samt ojämställdhetmellan könen.

Terhi-Anna Wilskas artikel tar upp ungdomar-nas uppfattningar om deras egen generation.

Enligt de unga är den mest beträffandebenämningen för deras egen generation IT-generation eller mobilgeneration. Det är män,personer över 25 år, studenter, landsortsbor ochickearbetande som mest sannolikt ser sig själv somIT-generation, medan kvinnor, personer under20 år, stadsbor och ickestudenter tenderar attuppfatta sig själv som mobilgeneration.Ungdomarna tror att det finns skillnader mellangenerationerna, men bara en tredjedel av de ungaupplever att det finns en stor klyfta mellangenerationerna. Lite mindre än hälften av ung-domarna tror att den ekonomiska makten kom-mer att bli större hos deras generation än hostidigare generationer. Däremot är det bara enknapp fjärdedel som tror att den politiska maktenkommer att utvecklas till något bättre. Enbetydande del av ungdomarna antog att bådeden politiska och ekonomiska makten kommeratt förbli lika stora som hos tidigare generationer.Det är uppenbart att den unga generationen intevill göra uppror, är medveten om sin positionoch accepterar sin ställning i samhället, men skiljersig kunskapsmässigt och kulturellt rätt så mycketfrån tidigare generationer.

Till sist presenterar Pekka Saarela en översiktöver Ungdomsbarometrarna under de senaste tioåren. Enligt Barometrarna har det inte skett någrastörre förändringar i ungdomarnas attityder ochvärderingar under de närmare tio år som under-sökningarna omfattar. De unga värdesätterutbildning, upplever inte arbetslöshet som ettverkligt alternativ i tillvaron och anser attarbetslivet i allmänhet är för förslitande. Den bildsom Barometerarna ger om ungdomarna skiljersig möjligen från de uppfattningar som före-kommer i offentliga debatter. Enligt Baromet-rarna är de unga relativt konservativa och harintagit de rådande värderingarna om livet ochsamhället. Enligt livsstilsgrupperna är orienteringmot status och å andra sidan självutveckling starkatrender hos ungdomarna. Detta hänger ihopmed uppskattningen av utbildning och å andrasidan med medvetenheten om de krav somarbetslivet ställer.

Översättning: SpråkCentrum Oy

143

ENTREPRENEURIAL LIVES.YOUTH INDICATORS 2004

The year 2004 Youth Indicator is the 10thAnniversary Indicator, and for this reason, it isbroader in scope than the previous Youth Indicators- containing more topic areas than before. Researchcommissioned by the Advisory Board of YouthAffairs (NUORA) and carried out in December2003 by Taloustutkimus entailed a questionnaire,which was used to interview 1820 youths betweenthe ages of 15 and 29 by telephone. Topic areasresearched in the Indicators are working life,entrepreneurship, belonging to social communities,important life issues, attitudes towards basic securityand working life, the experience of risks anduncertainty, and notions about one’s owngeneration. At the beginning of the Indicatorpublication, there is a general overview based onthe topic areas. The more in depth articles analyseyouths’ attitudes towards entrepreneurship, theexperience of basic security and risks, and youths’understanding of their own generation. Finally, areview of the ten year development in the attitudesof the youth based on the previous Youth Indicatorsis presented.

The topic areas that are not discussed in the in-depth articles - working life, belonging to a socialcommunity and life issues that are consideredimportant – are discussed in Sami Myllyniemi’sstatistical survey in more detail than the other topicareas. The analyses show that youths have a seriousattitude towards work, that work is considered tobe an important part of life, and that there is a largedesire to commit to the workplace. But youngwomen especially seem to think that working lifedemands so much nowadays that many burn outprematurely. The young feel that they closely belongto the family and circle of friends, and to Finnishsociety and the school/work community. In olderage groups (25-29), feelings of belonging to groupsoutside the family and peer groups – such as Finnishsociety and the EU - increase. Women feel they

belong to the family and group of friends moreclosely than men do. Men think they belong moreclosely to clubs such as sports clubs and to theirliving communities. In the lives of the youth, suchissues as health, love and relationships and the rightsof children are the most important issues. Menconsider free-time, material well-being and anexciting life more important then women, butalmost all the other researched issues were clearlymore important for the women than for the men.The younger age group consider gender equalityand global equality between nations to be moreimportant than the older respondents do.

Petri Rouvinen’s and Lotta Väänänen’s articleanalyses factors influencing the intention to set upone’s own business. In the autumn of 2003,approximately one in ten Finnish youths plannedto set up an own business. Of the young men, onein seven were intending to set up a business whileof those with entrepreneurial parents or relatives,one in six had intentions to become entrepreneurs.Young people appear to be more entrepreneurialthan the rest of the population. The most importantfactor influencing the intention to set up a businessis the entrepreneurship of the parents and/orrelatives. Having a child reduces the probability ofa woman’s intention to set up a business to almostzero. The desire for entrepreneurship also decreaseswith an increase in education. One explanation isthat the returns from education are greater in paidwork. It also seems to be the result of self-selection,since the results show that there is no significantdifference in the intention to set up a businessbetween young people who are still studying andpeople who have completed their degree. Studentsat polytechnics, universities and other institutionsof higher education do not differ from each otheras regards the intention to become entrepreneurs.Therefore, the relatively greater emphasis of thepolytechnics on entrepreneurship does not appearto bear fruit, at least not to the extent that thedifference would be statistically significant.Nonetheless, the educational system would seemto have an important role in promotingentrepreneurship, as the desire to be entrepreneurial

144

appears to peak at a relatively young age – at around25 years, although this finding should be verifiedwith data including age groups besides the young.

In his article, Petri Paju examines the possibilitiesof interpreting questions related to the social securityYouth Indicator. In the indicator, there are fivequestions directly measuring trust in basic socialsecurity and questions related to the incentives ofsocial security and tax competition. Youth trust inthe society’s guaranteed basic security is at areasonable level, but not unassailable. Youthperceives income during study as the least secure.The most trusted thing is health care in the case ofillness, and the chance to re-train in case ofunemployment. The indicator’s youngerrespondents were more trusting, with trust clearlydecreasing with age. Men have an attitude of trusttowards basic security to a greater degree thanwomen do. Trust in society’s guaranteed basicsecurity is not an alternative to the attitudes regardingthe primary importance of work (as compared tosocial security). The respondents have, as far as theirage is concerned, a very different relationship withthe welfare state crisis of the 1990s. This does notseem to have changed the attitudes of even theyoungest respondents. The welfare state’s centralsafety net also seems to have maintained its credibilityin the eyes of those who have grown up after theexpansion phase of the welfare state.

Jari Erola’s article analyses the risks anduncertainty experienced by youth. Based on theresults of the analysis, the topics of uncertainty aredivided into two groups – social and individualuncertainties. Risks experienced by youth aredivided into three groups: so called irrational (forexample flying, speaking to strangers), in whichthe danger is not likely to pose a real threat, financial(for example: taking a loan) and so called “sinful”risks, that many may consider as objectionable risks(for example: casual relationships, alcohol, drugs).The experience of both risks and uncertainty seemto have decreased after 1999. This suggests thatyouth are doing better than before. However, theproblem is that uncertainty appears to be especiallyreflected in the inequality between different social

groups and gender.Terhi-Anna Wilska’s article deals with youth’s

experiences of their own generation. Youth considerthe best names for their generations to be the IT-generation and mobile phone generation. Mostprobably, it is men over the age of 25, secondaryschool graduates, those living in the country sideand the non-working who consider themselves tobe the IT-generation. The mobile phone generationlabel will most likely be used by women under 20years of age, those living in the cities and non-secondary school graduates. There are believed tobe differences between generations, but only in athird of youth’s experiences is there a large gapbetween generations. Slightly under half of youthsbelieve that the financial power of their generationwill grow to be larger than the financial power ofthe previous generation. But only a quarter believepolitical power will develop for the better. As regardsboth the political and the financial power, aconsiderable number of youths believe they wouldremain the same as in previous generations. It isclear that the young generation does not want torebel, is aware of its place and accepts its position,but is very different informationally and culturallyfrom previous generations.

Finally, Pekka Saarela presents a review of theYouth Indicators of the last ten years. According tothe indicators, there have not been very significantchanges in the attitudes and values of the youth inthe last ten years. Youth appreciate education, theydo not consider unemployment to be a realalternative way of existing and consider workinglife, all in all, to be too taxing. The picture ofyouth given by the indicators may deviate fromthe images presented in public discussions.According to the indicators, youth is relativelyconservative and has adopted the prevailing lifeand societal values. According to lifestyle groups,status orientation and, on the other hand, self-development are strong trends amongst theyoung. In relation to this, so are the valuing ofeducation and, on the other hand, the realisationof working life demands.

Translation: SpråkCentrum Oy

Nuorisobarometri 2004

Documents

Transcript of Nuorisobarometri 2004