N:o 7 SUVANNON SEUTU - SAKKOLAN kotisivut talonpojan ase-ma läheni vähitellen jo venäläisen...

1SUVANNON SEUTUN:o 7

NRO 7/2009

MARRASKUU

Kesän sukukokouk-sissa vietiin karjalai-suuden sanomaa eteen-päin ja iloittiin monen-laisista ohjelmanume-roista. Rytyn suvun on-kikilpailun 8.8.09 voit-tajat: vasemmalta TapioHaliseva, Aarre Rytty jaMarjatta Rytty. 1. ja 2.palkinto oli suvun t-pai-ta porsaslogolla ja 3.palkinto lippalakkiniinikään porsaslogol-la varustettuna.

Konekivääriharjoitukset, joita valvoo taustalla Martti Salmela. Kuva kirjasta Sydän-Sakkola. Syksyyn 1939 ja talviso-taan liittyviä muistoja sivut 6-19.

N:o 7SUVANNON SEUTU2

SUVANNON SEUTU nro 7/2009:* Paukun palsta: Koko Suomi Venäjän vallan alle 200 v sitten, s. 3

* Turkkisen turinat: Sodan uhreina, s. 4

* Virkin virkkeet: Muistot ovat voimavara, s. 5

* Talvisodan syttymisen muistotilaisuuksia, s. 6

* Salasanoman murto auttoi monia, s. 7

* Vuoden 1939 syystapahtumia, s. 8-10

* Aatami Turpeisen muistolle, s. 10

* Talvisotaa muistellen, Liekin nielivät koko kotikylän, Postipoika pommitusten keskellä, s. 11

* Syksyn 1939 kokemuksia vuokselalaisten kertomana, s. 12-14

* Emme saa unohtaa veteraaneja, Veteraanin uni, s. 14

* Päiväkive äijä ennustukset alkusyksyllä 1939, s. 15

* Metsäpirtin osasto talvisodan Taipaleessa, s. 16

* Vuosien 1938-39 tapahtumia Metsäpirtissä , s. 17

* Metsäpirtistä sotaa pakoon Juvan kautta Nurmoon, s. 18-19

* Sakkola-Museon uusi aineistotietokanta vähitellen nettiin, s. 20

* Tutustu myös internetsivustoon Luovutettukarjala.fi, s. 21

* Karjalaissäätiöt tapasivat toisiaan, s. 22-23

* Vaskelan Sukuseura juhli ja sai uuden puheenjohtajan, s. 24-25

* Vuoden karjalainen ruoka, punajuurikeitto, sopii syksyyn s. 25

* Sukuseuran mukana Vuokselassa, s. 26

* Jälkipolvet veteraanien asialla, s. 27.

* Sakkolan tytöt kiertelivät kotikonnuillaan, s. 28-29

* Sakkolaseuralaiset retkeilivät Lopella, s. 30-31

* Rytyn suku hoitaa yhdistysrutiinit internetissä, s. 32-33

* Aineistonkeruu Sakkolan kyläkirjoihin jatkuu, s. 34-35

* Vuosia täyttäneitä, poisnukkuneita, s. 36-38

* Yhteystietoja, s. 39-40

SEURAAVASUVANNON SEUTU -

LEHTI nro 8ilmestyy joulukuussaennen joulunpyhiä.

Aineistot toimitukseenviimeistään pe 4.12.mennessä, kiitos!

Vuoden 2010ensimmäinen lehtitulee helmikuussa.

Tiedustelut:Antti Hynnä0408490048

Hannu Turkkinen040 581 4398

Sakkola-Museoon auki talvikaudella

KuokkalanMuseoraitilla

Lempäälässä vainennakkotilauksesta

Sakkolan KirkonkylänNuorisoseura ry:n

syyskokouspidetään Juhlatalo Rantaniityssä

Pirkkalassa su 29.11.09 klo 13.00,jonka jälkeen vietämme perinteisenpuurojuhlan. Hinta on 10 euroa.

Ilmoittautumiset:Lea pj. 050-5436650,

Jaakko vpj. 046-6395356.Hallituksen kokous klo 12.00.

Tervetuloa! Hallitus


��

Haminan rau-ha allekirjoitet-tiin Haminassasyyskuun 17päivänä 1809.Tässä Suomensodan päättä-neessä rauhas-sa Ruotsi me-netti itäisetmaakuntansa Tornionjokea myöten Ve-näjälle. Tällöin määriteltiin ensimmäi-sen kerran raja Ruotsin ja Suomen vä-lille.

Venäläisten miehittämässä Suomessaoli pidetty jo saman vuoden maalis-kuussa alkaneet ja heinäkuussa päät-tyneet valtiopäivät Porvoossa, vaikkasota Venäjän ja Ruotsin välillä oli vieläkäynnissä. Näillä valtiopäivillä Venä-jän keisari Aleksanteri I antoi hallitsi-janvakuutuksensa. Suomi sai pitää van-hat lakinsa, uskontonsa ja erioikeuten-sa.

Myös ruotsin kieli jäi valloitetun alu-een viralliseksi kieleksi. Uutta Suomea,kuten venäläiset uutta valloitustaankutsuivat, ei liitetty suoraan Venäjään,vaan siitä muodostettiin autonominensuuriruhtinaskunta. Porvoon valtiopäi-villä Suomi nostettiin kansakunnaksikansakuntien joukkoon.

Meidän esi-isämme Käkisalmen lää-nissä olivat olleet Venäjän vallan alla

lähes 100 vuotta pidempään. SuuriPohjan sota käytiin vuosina 1700-1721,jossa taisteltiin myös Suomen kohta-losta. Tätä ajanjaksoa kutsutaan his-toriassamme Isovihan ajaksi. Venäläi-set miehittivät silloin koko Suomen alu-een ja terrorisoivat kansaa.

Sota päättyi Uudenkaupungin rau-haan 30.8.1721. Ruotsi menetti tässärauhanteossa Venäjälle Inkerinmaan,Viron ja Liivinmaan sekä Käkisalmenläänin eteläosat ja Karjalan kannaksenlänsiosat. Myöhemmin Hattujen sodanjälkeen 7.8.1743 solmitussa Turun rau-hassa Ruotsin ja Venäjän raja vedettiinKymijokeen saakka.

Näitä ennen Suomen sotaa Venäjäänliitettyjä Suomen alueita kutsuttiin Ve-näjällä Vanhaksi Suomeksi. Tämä alueliitettiin vuoden 1812 alusta lukien Suo-men suuriruhtinaskuntaan.

Monet esivanhempamme olivat siir-tyneet Käkisalmen lääniin 1600-luvunpuolivälin tienoilla Ruotsin vallattuaalueen Venäjältä ja karkotettua sielläasuneet ortodoksiset suomalaiset Tve-rin Karjalaan. Jo runsaan puolen vuo-sisadan jälkeen alue siirtyi jälleen ve-näläisten hallintaan.

Käkisalmen läänin suomalaiset elivätkuitenkin samaan tapaan maata viljel-len ja kalastellen kuin ennenkin, vaikkaalue oli liitetty osaksi Venäjän valtakun-taa. Viralliset asiakirjat laadittiin edel-leen ruotsin kielellä ja tavallinen kansapuhui suomea. He maksoivat veronsaRuotsin sijasta Venäjän kruunulle. Hei-tä ei karkotettu minnekään. He saivatpitää entiset lakinsa ja oikeuskäytän-tönsä, oman uskontonsa ja jonkin ai-kaa myös maansa. Venäläiset kohteli-vat valloittamansa alueen väestöä pa-remmin kuin ruotsalaiset olivat tehneet.

Vähitellen kuitenkin Vanhan Suomenalueella alettiin jakaa lahjoitusmaita

venäläisille ylimyksille ja talonpojatmenettivät omistusoikeutensa omiinmaihinsa. Karjalaisen talonpojan ase-ma läheni vähitellen jo venäläisen maa-orjan asemaa. Vasta autonomian ajanlopulla tämäkin ongelma saatiin ratkais-tua siten, että talonpojat ostivat omatmaansa takaisin.

Yksi merkittävä ero venäläisiin maa-orjiin nähden oli se, että suomalainenlahjoitusmaatalonpoika oli vapaa liikku-maan ja käymään kauppaa. Näin karja-laiset pääsivät osaltaan hyötymäänvuonna 1703 perustetun Venäjän uu-den pääkaupungin Pietarin läheisyy-destä markkinoimalla sinne tuotteitaan.Lisäksi Pietarin kaupunki tarjosi myössuomalaisille runsaasti työtilaisuuksia.

Autonomian aika Venäjän hallitsijanalaisuudessa oli Suomelle hyvää aikaa1800-luvun lopulla alkaneita venäläis-tämis- ja sortokausia lukuun ottamatta.Suomalaisilla oli paljon erioikeuksiavenäläisiin verrattuna. Suomella oliomat valtiopäivät laatimassa lakeja.Venäjällä ei valtiopäivälaitosta ollut,vaan tsaari oli itsevaltias. Suomella olioma hallinto, oma verotus, jonka tuot-to meni Suomen omaksi hyödyksi. Olioma raha sekä tulliraja jopa emämaanVenäjän välillä. Suomen virkoihin saat-toivat tulla nimitetyksi vain Suomenkansalaiset, mutta suomalaiset voivatpäästä venäläisiin virkoihin.

Suomi oli autonomian aikana itsenäi-sempi maa kuin se on nykyään Euroo-pan Unionin jäsenenä. Suomen suuri-ruhtinaskunta oli muuten itsenäisenvaltion kaltainen, mutta omaa ulkopoli-tiikkaa ja puolustusta Suomella ei ollut.

Hannu J. PaukkuSakkola Säätiön

valtuuskunnan puheenjohtajaHarjatie 5, 32210 LOIMAA

GSM [email protected]

Koko Suomi Venäjänvallan alle

200 vuotta sitten

Tilaa oma Suvannon Seutu!Kahdeksan kertaa vuodessa karjalaista asiaakotiin kannettuna, vain 25 euroa vuosikerta.


Keljan patsasjuhlien jälkeen lähdinvaimon kanssa tutustumaan ensimmäi-seen kristittyyn maahan, Armeniaan.Kristinusko sai siellä valtionuskonnonaseman ennen Roomaa ja Konstantino-polia jo vuonna 301. Odotukset olivatmoninaiset kymmenen henkilön ryh-mässämme. Öinen ajo Jerevanin lento-kentältä räikeiden mainosvalojen välit-se Nazervanin kylään, vuoristoon 40kilometrin päähän oli oma kokemuksen-sa. Polku pieneni ja maalaiskylän hajuteläinten ääntelyineen aamuyön hetkil-lä pistivät miettimään, josko oli tullutvirhevalinta. Päivän koitteessa vieras-talomme pihamaan kukat ja upea näkö-ala Ararat-vuorelle etäisyyteen antoi-vat uutta puhtia.

Viikon aika tuossa Belgian kokoises-sa vuoristomaassa tuotti unohtumat-tomia elämyksiä. Neuvostovallan jäljil-tä oli melkoinen määrä keskeneräisiärakennuksia ja kaikenlaista romua maas-tossa. Toisaalta Jerevan ja muutkin pai-kat olivat elpymässä, mutta tämänhet-kinen maailmanlaajuinen laskusuhdan-ne koetteli myös armenialaisia. Muuta-mat osaamani venäjän sanat olivat suu-reksi avuksi, kun tuo armenian kieli olijäänyt opiskelematta.

Kaikkein vaikuttavinta oli tämän kan-san selviytymishistoria vuosisatojen

Sodan uhreina

saatossa. Arabit, mongolit, persialaiset,turkkilaiset ja viimeksi Neuvostoliittoolivat yrittäneet sulattaa tämän kansanomiin systeemeihinsä onnistumatta.

Koskettavimman tuokion vietimmekansanmurhan uhreiksi joutuneidenmuistomerkillä. Ottomaanit eli turkkilai-set tuhosivat ensimmäisen maailman-sodan pyörteissä yli miljoona armenia-laista ja ympäri maapallon pakeni val-taisa joukko armenialaisia ottomaani-en julmuuksia pakoon. Kerrottiin kah-deksan miljoonan armenialaistaustai-sen henkilön elävän muualla ja autta-van kotimaassa asuvia kolmea ja puol-ta miljoonaa selviämään karussa vuo-ristoisessa maassa elämän arjesta.

Ryhmämme totesi jo ennen Staliniaja Hitleriä Armeniassa toteutetun kes-kitysleirien kauhut. Valitettavasti yhäedelleen eri puolilla maailmaa joutuvatihmiset pakenemaan sodan jaloistamuualle tai tallautumaan armeijoidenjalkoihin.

Seitsemänkymmentä vuotta sittenkarjalainen heimomme oli tuossa tilan-teessa Neuvostoliiton aloittaessa tal-visodan marraskuun lopulla 1939. Tors-taina 30. marraskuuta aloitti Neuvosto-liitto sodan sitä julistamatta tykistökes-kityksellä Metsäpirtistä Raivolaan ulot-tuvalla alueella ja 120 000 venäläissoti-lasta aloitti hyökkäyksen luullen pää-sevänsä paraatimarssia Suomen poik-ki.

Toisin kävi. Raskain uhrauksin isän-maamme pelastui, mutta Karjala mene-tettiin.

Noilta ajoilta kertovat evakot ja vete-raanit monenmoisista kohtaloista ras-kaina sodan ja jälleenrakentamisen vuo-sina.

Viimeksi olen lukenut metsäpirttiläis-ten evakkoja sotamuistoja talvisodanajoilta uunituoreesta julkaisusta Met-säpirtin osasto talvisodan Taipaleessa.Kirjan on toimittanut Seppo Hynnä jakirjan lunastin Hyytiän Kalevilta.

Sakkolalaisia tuntemuksia löytyyluonnollisesti kyläkirjoistamme. Ja lisääkertyy. Esimerkiksi Kasarmilan elämääja vaiheita saamme tutkailla työn allaolevasta kirjasta ehken jo ensi kesänSakkola-juhlilla.

Itse sain olla mukana lempääläisessähankkeessa, jossa jäljellä olevia vete-raaneja ja lottia haastatteli kirjailija Rit-va Mäkelä heidän kokemuksistaan so-tien ajalta. Monenmoiset ovat vaiheetolleet. Kuutisenkymmentä haastateltua,joista noin neljäsosa on sakkolalaisjuu-risia evakkoja.

Sota muistoissa -kirja julkistetaan tal-visodan alkamispäivänä Lempäälässä.Kukin haastateltava saa oman kirjanpienimuotoisessa juhlassa. Usea muis-telija on tällä välin saanut kutsun vii-meiseen iltahuutoon. Hänen omaisil-leen luovutetaan silloin kirja. Hankkeenrahoittajina ovat olleet Lempäälän kun-ta ja seurakunta.

Tiedän monilla paikkakunnilla paneu-dutun talvisodan vaiheisiin, kun vieläveteraaneja on keskuudessamme. Toi-vottavasti välitätte sakkolalaistietoasisältävät tilaisuudet ja dokumentitmyös säätiömme ja museomme tietoon.Suvannon Seudussa kerromme niistämielellään eteenpäin.

Rauhaisaa syksyn jatkoa ja hyvää it-senäisyyspäivää kaikille lukijoille toi-vottelee

Hannu Viljonpoika Turkkinen

Erillinen Pataljoona 6:n Perinneyhdistys järjestää asevelijuhlan jaKeljan taistelujen muistotilaisuudenLempäälän Ehtookodossa sunnuntaina 27.12.2009 klo 13Jumalanpalvelus Lempäälän kirkossa klo 10.Kirkonmenojen jälkeen kunniakäynnit sankarihaudalla ja Karjalaan jääneiden muistohaudalla.Tarkemmat tiedot tilaisuudesta annetaan joulukuun lehdessä.Ilmoittautumiset ruokailun yms. järjestämiseksi ErP6:n perinneyhdistyksen puheenjohtajaHannu Turkkiselle, p. 040 581 4398 tai 03-3752 525,sähköpostilla hannu.turkkinen@kotiportti. fi


Talvisodan syttymisestä tulee30.11.2009 kuluneeksi 70 vuotta. Syk-syn ja loppuvuoden 1939 tapahtumiaon käsitelty viime kuukausina monissayhteyksissä. Vielä löytyy keskuudes-tamme henkilöitä, jotka ovat eläneentuolloin ja muistavat elävästi ajan ta-pahtumat.

Evakkojen kokemuksia on kerättymuistiin kiitettävästi, mutta työ jatkuuedelleen vaikkakin muistajien rivit har-venevat koko ajan. Meille tuon ajan jäl-keen syntyneille tapahtumat tulevatvastaan toisten kertomana ja kokema-na. Tallennettua tietoa on saatavilla,jos vain on mielenkiintoa selvitellä asi-oita.

Olen tutkinut parin vuoden ajan Su-vannon seudun alueen elämää sen ajanlehtien tiedonvälityksen kautta. Keskei-sen Kannaksen asiat ja tapahtumat kiin-nostivat myös esivanhempiamme.Maanviljelyksen lisäksi lisäelinkeinojaoli monenlaista ja kauppaa käytiin ul-kopuolella oman pitäjän. Ammatillistaosaamista kehitettiin ja erilaisten laajo-jenkin näyttelyjen kautta vietiin eteen-päin omaa osaamista ja kädentaitoja.

Monella meillä on kotona aarteenasäilytettävänä erilaisia lähisukulaisentekemiä esineitä tai käsitöitä. Ne muis-tuttavat entisajan elämästä ja hellienniitä toivoisin säilytettävän edelleen-kin.

Parhaillaan jo kolmatta kertaa lueske-len Keski-Vuoksi lehteä mikrofilmien

Muistot ovatvoimavara

välityksellä. Runsaan kymmenen vuo-den ajan olen matkustellut esi-vanhem-pieni asuinsijoilla katsellen, tutkien jayrittäen hahmottaa niiden sijaintia Kan-naksen rehevän luonnon keskellä. Kiin-nekohtia löytyy ja vuosikymmententakaisten asumusten perustuksista voihahmottaa vaikkapa entisajan raken-nusten paikat.

Omia muistikuvia minulle ei ole. Olenerilaisista lähteistä löytämiini juttuihinliittänyt vanhoja valokuvia tunnista-mista varten. Viime numerossa Uuden-kylän kutomakurssilaisia koskevaankuvaan sain täydelliset lisätiedot Hel-lin Jokiselta Hämeenlinnasta. Monissamuissakin Vuoksela-asioissa hän onvuosien varrella ollut tarkentavien tie-tojen täydentäjä.

Viime puhelinkeskustelustamme jäierityisesti mietityttämään hänen sanon-tansa ”muistot ovat voimavara”. KiitosHellin ajatuksistasi ja palautteista!

Ihmiselämään liittyvät niin ilot kuinsurutkin. Niiden keskellä voidaan elääeteenpäin ammentaen positiivista tun-netta jo eletystä elämästä mitä se sitteneri yksilön osalta onkaan ollut.

”Eteenpäin on elävän mieli” – sanon-ta on tuttua kaikille. Kotiseututyöneteen toivoisin jatkossakin löytyväninnostuneita henkilöitä omasta pitäjäs-täni Vuokselasta.

Erityisesti Vuokselan eri kylien ja kou-lupiirien osalta tietojen tallennustyös-sä olisi työsarkaa edessä.

Miten saisimme nuorten innostuksenheräämään tutkimaan omia juuriaan?Aika on valumassa ohitse.

Olisiko paikallaan kääriä joululahja-pakettiin joku Vuokselaa koskeva jul-kaisu osoitettuna perheen nuorisolle.Alkuinnostuksen ja karjalapuremanvoisi saada aikaan tilaamalla henkilö-kohtainen Suvannon Seutu, kotiseu-dustamme kertovan lehden.

Puhelinsoitto tai sähköposti minulle,niin asia hoituu pukinkonttiin!

Vuosi on kohta lopuillaan ja toivotta-vasti ”N1H1” eli tuttavallisesti sikain-fluenssa jää meiltä kokematta.

LukuterveisinTaisto Virkki

p. 03 – 363 1750 0400 – 576 722

[email protected]

Karjalan Liiton itsenäisyyspäivän juhlaa vietetään Karjalatalolla Helsin-gissä sunnuntaina 6.12. klo 12.00. Juhlan ohjelmassa juhlapuhe ja musiikkia.Juhlapuheen pitää Maanmittauslaitoksen pääjohtaja Jarmo Ratia. Mukanamm. Karelia-puhallinorkesteri ja Viipurin Lauluveikot. Juhlan jälkeen juhla-lounas ravintola Kareliassa, varaukset p. (09) 757 0077.

Itsenäisyyspäivän juhla KarjalatalollaKARJALAN LIITON 70-vuotisjuhla-

vuonna 2010 viikkoa ennen juhannus-ta 18.-20.6. Suomen pääkaupunki täyt-tyy karjalaisista ja karjalaisjuurisistasekä karjalaisesta laulusta ja musiikis-ta. Kaupungissa vietetään kaikille avoi-mia karjalaisia laulujuhlia ja vuotuistakesäjuhlaa.


Talvisodan syttymisen muistotilai-suus pidetään Hyvinkäällä sunnun-taina 29.11.2009. Tilaisuuden järjes-tää Karjalan Liitto ry ja HyvinkäänKarjala-seura ry. Tilaisuus alkaa ju-malanpalveluksella Hyvinkään kir-kossa. Juhlapuhuja on kenraalima-juri Sami Sihvo.

Jumalanpalveluksen jälkeen onmahdollisuus syödä lounas vierei-sessä seurakuntakeskuksessa, jo-hon osallistumisesta on ilmoitetta-va 26.11. mennessä joko puh. 040545 4797 tai eevaliisa.kurki(at)mbnet.fi. Lounaan jälkeen onkunniakäynti ja seppeleiden laskuPuolimatkan hautausmaalla sankari-patsaalle ja Karjalaan jääneidenmuistomerkille.

Päivän ohjelma jatkuu Hyvinkää-salissa. Päivän aikana on myös mah-dollisuus tutustua Hyvinkään kau-pungin kulttuurihistoriallisen osas-ton Talvisota Hyvinkäällä -näytte-lyyn Villan Voimalassa sekä Hyvin-kään Karjala-seuran museoon Wan-halla Villatehtaalla kaupungin kes-kustassa.

Lisäksi karjalaisyhteisöt ynnämuut tahot järjestävät muistotilai-suuksia ja talvisotaan liittyviä tapah-tumia eri puolilla maata.

Talvisodan syttymisenmuistotilaisuus

Hyvinkäällä

Talvisodan syttymisestä 70-vuottaMuistotilaisuus Mynämäellä 28.11.2009

Klo 11:30 Kunniakäynti ja seppeleiden lasku sankarivainajien jaKarjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä Mynämäen kirkkomaalla

Puhujana Rovasti Pauli Tuohioja.

Klo 12:00 Säästöpankin kerhohuoneistossa pidetään muistotilaisuus.Puheen päivän teemasta: ”Miten talvisotaan jouduttiin” pitääKimmo Laulajainen.Ruokailu, kahvi, ohjelmaa.

Järj. Kirvesmäki Kerho RyLiput ovelta 7 euroa. Tervetuloa!

TalvisotaseminaariAntinpäivän aamu 1939

Karjalatalossa lauantaina5.12.2009 klo 12-17

Mukana professori, FT OhtoManninen, FM Liisa Ahokas,oopperalaulaja Raita Karpo ja

Exel-kvartetti.Paneelissa talvisodan

alkumyllerryksenkokeneita evakkoja.

Tilaisuuden järjestääKarjalankannaksen rajapitäjät

Antinpäivän aamuna räjähti. Karjalankannaksen koko rajaosuus oli het-kessä voimakkaassa tykistökeskityksessä. Päivän askareisiin valmistau-tuvat rajapitäjien asukkaat joutuivat aamutuimaan keskelle täysimittais-

ta sotaa. ”Ronstatti ampuu!” oli alku, jota seurasi puna-armeijan eteneminenSuomen puolelle kaikkien rajan ylittäneiden teiden suunnassa.

Antinpäivänä, marraskuun viimeisenä torstaina 1939, aamulla kello kymmentävaille seitsemän Karjalankannaksen rajapitäjien asukkaiden elämä muuttui. Suun-nitelmia pahan varalle oli ehkä tehty tai ajateltu tehdä. Nopeasti oli kuitenkinpäästävä pois Neuvostoliiton tykistötulen alta. Kun kello 13.30 presidentti KyöstiKallio julisti maan sotatilaan, suuri joukko rajapitäjien asukkaita oli jo hätäisestihaalittuine tavaroineen pakenemassa palavalta kotiseudultaan.

Syksyä 1939 oli rajapitäjissä eletty totuttua vuoden kulkua myötäillen arkisis-sa askareissa. Sodan uhka oli läsnä, voisi sanoa aivan silmien edessä. Kotoisillapelloilla maanpuolustustalkoolaiset väänsivät kiviä panssariesteiksi. Miehiä kut-suttiin ylimääräisiin kertausharjoituksiin, ja jotkut kertoivat lukeneensa lehdestäMoskovan neuvotteluista ja Saksan hyökkäyksestä Puolaan. Osa asukkaistapakeni lokakuussa sodan uhkaa, mutta palasi kotiin marraskuussa. Arveltiinko,että uhka ei ehkä muutukaan sodaksi? Kuinka paljon asukkaat tiesivät ajan po-liittisista ja sotilaallisista jännitteistä? Venäjän ja Suomen välillä oli voimassaTarton rauhansopimus ja hyökkäämättömyyssopimus. Ne eivät estäneet puna-armeijan äkkinäistä hyökkäystä.

70 vuotta on kulunut talvisodan syttymisestä. Sodan muistot elävät. Mitensodan syttymisen koki perheen äiti? Mitä kokivat evakkotaipaleelle lähteneetlapset? Mitä tapahtui Karjalankannaksen rajapitäjien asukkaille sodan jaloissa?

Talvisodan syttymistä Karjalankannaksen rajaseudun pitäjien näkökulmastakäsittelevä seminaari pidetään Karjalatalossa 5. joulukuuta klo 12. Seminaarissaon mukana professori, FT Ohto Manninen ja FM Liisa Ahokas. Musiikista vas-taa oopperalaulaja Raita Karpo ja Mieskvartetti Exel.

Antinpäivän aamu 1939Karjalankannaksen rajapitäjien talvisotaseminaariKarjalatalossa 5.12.2009 klo 12


Silloin tällöin tulee mieleeni, mitenasiat voivatkaan kytkeytyä toi-siinsa loksahtaen. Tulin kuntout-

tamaan lonkkaani Espanjan Aurinko-rannikolle syksyllä 200. Sitä ennen kä-vin ”saamassa lämpöhoitoja” Sri Lan-kassa, mm. talvella 2006. Siellä näin vä-hän yli vuotta aiemmin riehuneen tsu-namin tuhoja. Mutta näin myös Lionsi-en suorana hätäapuna rakennuttamiatalojen entisten talojen menettäneille.Yhdessä olin auttajanakin, mutta yksimissä kävin, oli ”Hannu-talo”, lahjoi-tettu Espanjasta.

Tultuani Espanjaan tapasin LC-Tor-remolinos-Suomi kokouksessa HannuHallamaan, jonka 60-vuotispäivän lah-jarahoilla edellä mainittu avustustalo olirakennettu.

Viimeisimmän 20 vuoden aikana olentutkinut juuriani ja historiaa mm. Sak-kolassa. Vaikka en ole mieleltäni sotai-sa, niin olen tutkinut Kannaksen tais-

telupaikat monta kertaa. Jotenkin nimiHallamaa oli sotahistoriasta tuttu, mut-ta asia selkiintyi vuoden 2008 Itsenäi-syyspäin juhlissa Espanjassa. Sen jäl-keen kiitin ystävääni Hannu Hallamaa-ta käden pitäen hänen isänsä toimistasotiemme aikana, joiden toimien ansi-osta – todennäköisesti – olen minäkinsaanut kokea, sodan kauhujen jälkeen,elämän itsenäisessä Suomessa.

Nimittäin, JOS Venäjän sodanjohdontavoite hyökkäyksessään 30.11.1939olisi toteutunut, niin ehkä en minä jamuutama tuhat muuta Suvannon etelä-puolelta pakoon lähtenyttä karjalaistaolisi henkiin jäänyt. Tavoite oli vallatasen päivän aikana Rautu, ja eiköhän olisisamalla mennyt muutama kilometrienemmänkin, ainakin Vehmaisten vie-ressä oleva Hovinkylä, jos ei Suvan-toon asti!?

Pakoon ehdittiin nimenomaan sen ta-kia, että Hannu isä, majuri Reino Halla-

maa selvitti tiedustelujen johtajana ve-näläisten yhtä päivää aiemmin antamansalasanoman. Sodan johtajat Airo jaMannerheim ehtivät määrätä puolus-tuksen vahvistusta Raudun rajalle!

Muistan selvästi iltaan asti kotiinipysähtyneet, rajan pinnasta tulleet ukothevosineen ja naiset, jotka olivat panii-kissa ja osa jopa sirpaleista haavoittu-neina. Yötä myöten pääsimme kaikkiKiviniemen sillan yli, yksi hevoskuor-ma kerrallaan, koska silta oli jo panos-tettu räjäyttämistä varten; kertoivat sii-tä myöhemmin.

Eversti Reino Hallamaa pakeni val-vontakomissiota sotien jälkeen v. 1947Ruotsin kautta Malagaan Hannun ol-lessa 3-vuotias. Isä elätti perheensäviljelemällä neilikoita.

Ohessa ote kirjasta ”Joppe Karhunen:Salasanomia ja neilikoita”.

Soini Hartikainen

Jos…niin? Salasanoman murto auttoi monia


Edellisessä numerossa ss. 16-19oli kirjoitus vuoden 1939 tapah-tumista alkuvuodesta elokuulle

asti. Nyt jatketaan siitä eteenpäin lop-puvuotta kohti.

Karjalan kannaksella elämä jatkui japyrittiin olemaan kehityksessä mukana.Myös maanpuolustuksellisiin asioihinkiinnitettiin huomiota.

Paikallislehti Keski-Vuoksi jakoi tie-toa ja näyttävästi suurin otsikoin ker-rottiin mm. Molotov-Ribbentrop-sopi-muksen syntyneen 23. päivänä elokuu-ta Saksan ja Neuvostoliiton välille. Ky-seessä oli hyökkäämättömyyssopimusja sopimuksen salaisessa lisäpöytäkir-jassa Itä-Eurooppa jaettiin Saksan jaNeuvostoliiton etupiiriin. Näin suurval-lat pystyivät ilman toistensa uhkaa laa-jentamaan omia alueitaan.

Runsas viikko sopimuksen tekemi-sestä Saksa ja hieman myöhemmin Neu-vostoliitto aloittivat laajennusoperaa-tionsa tunnetuin seurauksin.

Euroopan tapahtumat alkoivat tullatietoisuuteen, lehdistä luettiin tilantei-den kehittyminen ja arvailut niiden vai-kutukset omaan arkielämään alkoivataskarruttaa.

Syksyn 1939 tapahtumiaSiltahankkeet Vuosalmeenja Taipaleeseen

Eduskunnalle annettuun valtion vuo-den 1940 talousarvioehdotukseen sisäl-tyi mm. siltahankkeet Vuosalmelle jaTaipaleeseen sekä määräraha Valkjärvel-lä olevan JP 2:n upseerirakennustenkorjaamista varten.

Vuosalmi oli sekä maantieteellisestiettä maanpuolustuksen kannalta erittäintärkeä Vuoksen ylittämispaikka. Pölläk-kälän-Räisälän maantiellä salmen lossil-la tapahtuva liikenne on nykyiselläänhyvin ruuhkautunut.

Taipaleen virran ylitse välittää liiken-nettä virran voimaa hyväkseen käyttä-vä lossi. Veden korkeusvaihtelu tekeekuitenkin liikennöimisen lossilla hanka-laksi ja vaaralliseksi.

Kiinteiden siltojen rakentamiseksi onjo tehty alustavia suunnitelmia ja kus-tannusarvioita. Lopulliset sijainnit tar-

Vuoden 1939 syystapahtumiakentuvat lopullisissa suunnitelmissa.Siltojen on arvioitu valmistuvan vuo-den 1942 aikana, jos määrärahat hyväk-sytään kohteisiin.

Linnoitustöidenrahallinen tukeminen

Linnoitustyöt jatkuivat myös alku-syksystä Suvannon seutujen pitäjissä.Vapaaehtoisuuteen perustuen Kannak-sella oli kymmeniätuhansia miehiä, jot-ka kantoivat takkinsa rintapielessä ole-vaa kullanväristä linnoitustyömerkkiä.

Alkukesästä suoritetulla kansalaiske-räyksellä ”Rajan Turvana” rahoitettiintoimintaa.

Lisäksi syyskuun 1.-3. päivinä lotti-en toimesta suoritettiin eri paikkakun-nilla keräyskampanja myymällä linnoi-tustöiden kannatusmerkkejä, joita olikolmea eri hintaluokkaa; yhden markanpaperinen merkki, 10 markan metallinenja 50 markan hopean värinen erikoisensiro merkki.

Linnoitustyömiesten huolto oli suuriurakka. Lotat huolehtivat tunnetullataidollaan miesten muonituksesta sekämatkan varsilla että linnoitustyömailla.Miesten viihtyisyyttä ja työtehoa saa-tettiin kohottaa jakamalla ylimääräisiäruoka- ja kahviannoksia, jotka eivät si-sältyneet laskettuun muonahintaan.

Kertausharjoitusaikojapidennettiin

Asevelvollisuuslain mukaan asevel-vollisia voitiin kutsua palvelukseenmiehistön osalta 40 päivän ajaksi, ali-upseerit 50 päivän ja upseerit 60 päi-vän ajaksi. Kertausharjoituksista saatukokemus oli osoittautunut, että palve-lusvelvollisuus reservissä olon aikanaosoittautui varsinkin upseerien ja ali-upseerien osalta riittämättömäksi hei-dän sodanaikaisten johtajakoulutuk-sensa saattamiseksi tarkoitustaan vas-taavalle tasolle.

Tästä syystä eduskunnalle annettiinesitys asevelvollisuuslain muuttami-seksi niin, että asevelvollisista aliup-seerit tulisivat vastedes kutsuttavaksikertausharjoituksiin 75 päivän ja upsee-rit 120 päivän ajaksi.

Oppikoululaisetsatoa korjaamaan

Kun maaseudulla oli esiintynyt sadonkorjuuväen puutetta, oli Suomen Oppi-koulujen Toverikuntien Liitto ryhtynyttoimenpiteisiin avun antamiseksi. Mo-net koulut myönsivätkin viikon ja jopakahden viikon kestävän sadonkorjuu-loman. Myös kaupunkilaislapsia oli ke-hotettu lähtemään maaseudulle reippaa-seen elintarvikevarastojen kokoamis-työhön.

Uuden virsikirjan käyttöönottoVuoden 1928 kirkolliskokous oli aset-

tanut komitean virsikirjan uudistustyö-hön ja komitean ehdotus julkaistiinvuonna 1937. Se hyväksyttiin suurienmuutosten jälkeen vuoden 1938 kirkol-liskokouksessa. Vuoden 1939 elokuunalussa piispainkokous päätti, että uusivirsikirja otetaan käyttöön kaikissa seu-rakunnissa yht’aikaa ensimmäisenä ad-venttisunnuntaina, tulevana joulukuun3. päivänä. Adventtijumalanpalveluk-sen alussa tarkoitus oli viettää piispan-kokouksen laatimien ohjeiden mukai-sesti juhlallinen toimitus, jossa uusi kirk-koraamattu ja uusi virsikirja esitetäänseurakunnalle.

Kirkollisessa toiminnassa kyseessätulee olemaan harvinainen juhla, kunsamana päivänä voidaan juhlallisestiottaa käytäntöön sekä uusi kirkkoraa-mattu että uusi virsikirja.


Tampereen hiippakunnan piispa Alek-si Lehtosen mielestä uuteen virsikirjaansisältyy olennaisin osa koko kansam-me kristillisestä perinnöstä kristillisenvirren muodossa. Uusi aika on vireinehengellisine harrastuksineen tuonutoman lisänsä mukaan. Muoto ja kieliovat kauniin äidinkielemme nykyisenkirjallisen käytön mukaiset. Kirkkommevaiheissa tulee kuluva vuosi olemaansen historiaan syvästi piirtyvä merkki-vuosi.

Eduskunta-aloite keskikoulunperustamisesta Kiviniemeen

Maalaisliittolainen kansanedustaja A.Halonen jätti seuraavansisältöisenraha-aloitteen:

Sakkolan pitäjään kuuluva Kivinie-men kylä on itäisen Karjalan Kannak-sen tärkein solmukohta. Se on tiheästiasuttua, kaikkiin suuntiin menevien tei-den sekä Vuoksen ja Suvannon riste-yspaikka, ollen myöskin välittömässäyhteydessä Hiitolan-Raudun rautatienkanssa. Hallinnollisessakin suhteessaalue tulee vuoden 1940 alusta muodos-tamaan oman tuomiokunnan, jonka ni-meksi tulee Suvannon tuomiokunta jajonka keskus tulee olemaan Kiviniemi.

Siitä huolimatta, että tämä seutu ontavallaan taajaväkinen yhdyskunta,ovat sen asukkaiden asiat pahasti muus-ta valtakunnasta jäljellä, sillä Kivinie-messä ei ole oppikoulua. Ajankohtai-sena asiana on astunut esiin keskikou-lukysymys tässä itäisessä Kannaksenkeskustassa. Kuuluuhan tähän koulu-piriin noin 30.000 asukasta ja keskikou-lun ensimmäisille luokille tulisi viimei-sen tilaston mukaan vähintään 95 ja toi-selle luokalle 45 oppilasta.

Käkisalmessa käy nykyisin vastaavil-la luokilla 60 -70 oppilasta. Sen vuoksitätä hanketta lämpimästi puoltavat Sak-kolan, Metsäpirtin, Raudun ja Vuokse-lan kunnat, sekä ne osat Valkjärven jaPyhäjärven kunnista, jotka kuuluvattähän koulupiiriin. Sakkolan kunta onpuolestaan valmis antamaan ilmaiseksimaa-alueen sanottua koulua varten.Koulun tarpeellisuutta ja kiireellisyyt-tä puolustaa sekin, että paitsi paikallis-ta vakinaista väestöä on tämän suun-nitellun koulun välittömässä keskuu-dessa kaksi jääkäripataljoonaa, toinenValkjärvellä ja toinen Kiviniemessä.

Näissä palvelee upseereina ja aliupsee-reina sekä muissa virkatehtävissä sa-toihin nouseva joukko, joiden lapsetnäissä olosuhteissa jäävät oppikoulunvaikutusta vailla. Tämän lisäksi rajavar-tiosto sekä rannikkovartiosto, joidenkohdalta tämä kysymys on yhtä tärkeäja ajankohtainen kuin edellä on sanot-tu.

Nykyisistä koulunkäyntivaikeuksistamainittakoon, että oppilaat saavat ny-kyisten olosuhteiden vallitessa istuajunassa edestakaisella koulumatkallaanKäkisalmeen noin 4 tuntia päivässä.

Kiviniemen keskikoulun kiireellistärakentamista puoltaa vielä sekin, ettäKäkisalmen yhteiskoulun alaluokat al-kavat käydä jo liian ahtaiksi.

Edellä oleviin perusteluihin vedotenehdotus oli

- että eduskunta ottaisi vuoden 1940tulo- ja menoarvioon 500.000 mk:n mää-rärahan keskikoulun rakentamiseksiKiviniemeen.

Kansanhuoltoministeriöperustettiin ja koko kansan”korttipeli” alkoi

Tasavallan presidentti vahvisti kes-kiviikkona 20.9.1939 eduskunnan hy-väksymän lain valtioneuvoston minis-teriöiden lukumäärästä. Asetuksellasäädettiin myös Kansanhuoltoministe-

riön perustamisesta. Kansanhuoltomi-nisteriksi ja valtioneuvoston jäseneksinimitettiin pankinjohtaja Rainer vonFieandt. Ministeriössä oli aluksi yksiministeri.

Kansanhuollon tehtävänä on pyrkiäturvaamaan kansalaisten toimeentulomahdollisissa poikkeusolosuhteissasäätelemällä talouselämää ja työvoimankäyttöä.

Välittömänä toimenpiteenä aloitettiinvalmistella korttijärjestelmää, jolla voi-taisiin hallinnollisin toimenpitein sää-dellä määrättyjen tavaroiden jakelua.Valmisteluun sisältyi erilaisten korttienpainattaminen, korttien jakeluun liitty-vät hallinnollisten organisaatioidenperustaminen.

Sokeri määrättiin ensimmäisenä kulu-tustavarana takavarikkoon ja säännös-telyyn lokakuun 7. päivänä 1939. Taka-varikon ulkopuolelle sai jäädä omaakulutusta varten kaksi kiloa sokeriahenkilöä kohti.

Sokerin ja siirapin säännöstely alkoi9. päivänä lokakuuta 1939. Sokeria saihenkeä kohti kahdessa viikossa 500grammaa.

Lokakuun 12. päivänä jaettiin ensim-mäiset elintarvikekortit nimeltä ”Valtionostokortti”, jota jokapäiväisessä kielen-käytössä kutsuttiin yleisostokortiksi.

Siitä se ”korttipeli” alkoi ja jatkui ylikymmenen vuoden ajan. Erilaisia kort-

Korttijakelu pelasi hyvin.Taisto Virkki sai oman korttinsaollessaan kuukauden ikäinen.


teja oli käytössä yhteensä 162 erilaistaja yhteinen painosmäärä oli noin 778miljoona kappaletta.

Aiheesta löytyy mielenkiintoinenAake Jermon kirjoittama teos ”KUNKANSA ELI KORTILLA”. Sota-ajanjälkeen syntyneille teos kertoo Suomes-ta, jota heidän lienee vaikea kuvitellaolleen olemassakaan.

Rajakysymyksistäneuvoteltiin tuloksetta –lopputuloksena syttyi sota

Molotovin – Ribbentropin sopimuk-senteon jälkeen Neuvostoliitto neuvot-

teli Balttian maiden kanssa tukikohtienperustamisesta. Neuvottelujen tulokse-na Balttian maat suostuivat luovutta-maan tukikohtia alueiltaan Neuvosto-liitolle.

Suomi sai Neuvostoliitolta kutsunsaapua neuvottelemaan Moskovaan”konkreettisista poliittisista kysymyk-sistä” 5.10.1939. Neuvotteluja käytiinkolmessa jaksossa eli 12.-14.lokakuu-ta, 3.-4. ja 9. marraskuuta. Neuvostolii-ton alueluovutusehtoihin ja maavaih-totapauksiin Suomi ei suostunut ja neu-vottelut katkesivat tuloksettomina.

Suomessa reservit oli kutsuttu ylimää-

räisiin kertausharjoituksiin (YH) 10. lo-kakuuta 1939.

Marraskuun lopulla tapahtuivat kuu-luisat Mainilan laukaukset ja 28.päivänmarraskuuta Neuvostoliitto sanoutuiirti hyökkäämättömyyssopimuksesta jakatkaisi diplomaattisuhteet maittemmevälillä 29.11.1939.

Marraskuun 30. päivänä 1939 klo 6.50puna-armeija hyökkäsi Suomeen. Suo-mi oli tahtomattaan joutunut jälleenpuolustuskannalle ja alueen asukkaatevakkotielle.

Taisto VirkkiLähde: Keski-Vuoksi lehti

”Perin tyhjää ja turhaa on elämä tää”,Pusan Santeri lausui näin,kun parakin nurkassa kerran me istuimme allapäin.”Pula leivästä on ja puista, olis tarpeen meidänkin työ,mut valtio miljoonat kiinni kiviesteihin, korsuihin lyö.Se on väärin! Maailman rauhaa me uhkaamme näinja niin kuin Tiltukin sanoo, pian kaikki on Helsinkiin päin.”Pusan Santeri vaikeni.Hetken oli kämpässä äänettömyys.Joku huokasi raskaasti: niinpä niin. Joku tulta sätkäänsä pyys.Joku lisäsi koivuja kamiinaan. Oli jokainen allapäin.Rajatyömies Aatami Turpeinen rykäs silloin ja haastoi näin:”Olin ennen samaa mieltä kuin Santtukin on kenties.Olen vieläkin sosialisti ja rauhanaatten mies.Mut Taipaleen Terenttilässä sain karvaasti kokea,miten särkyvät kauneimmat haaveet, jos usko on sokea.Olin nauranut vanhaa miestä, joka varoitti nuorempiaan:rajat ensin on turvattava ja sitten leipä maan.Olin pilkannut intoilijoita, kun Kannakselle he läksja palkatta rakensivat rajaamme kestäväks.Iva huulilla kuuntelin, kuinka he vaativat varustamaanasevuorin ja betonilinjoin tämän uhatun isäimme maan.Minä uskoin maailman rauhaan ja Moskovan lupauksiin,minä kirosin katkerasti, kun jouduimme reserviin.Mut viimeinen päivä marraskuun vei minulta luulot pois,ja oli kuin maailman yöhön sana yks vain jäänyt ois:sana Taipale. Viikosta viikkoon me pidimme asemat:mitä kestimme, itse tiedämme vain, me vain sekä vainajat!Olen maannut lakeudella, johon kranaattimyrsky lyö,olen vastaiskussa nähnyt, miten liekeiksi repee yö.Minä muistan joulukuussa, kun kaatui joukkueenpää,tuli mieleeni: kukaan meistä ei eloon täällä jää.Minä muistan: kuollessansa hän sanoi miehilleen:minä lähden, mutta voi teitä, jos petätte Taipaleen!Yhä tykkien jylinä jatkui, teräsmyrsky ikuinen,

Aatami Turpeisen muistolle

Runon lähettäjä kirjoittaa: Talvisodan sytyttyä veljeniUuno (Uke) Peltonen jäi 18-vuotiaana vapaaehtoisena Tai-paleenjoelle puolustamaan maatamme ja Metsäpirtin Te-renttilässä sijainnutta kotiamme. Tämän runon hän oli ir-rottanut jostain lehdestä, sain runon häneltä joskus pari-kymmentä vuotta sitten. Veljeni elämä päättyi syyskuussa2008 ja hänen muistotilaisuudessaan 11.10.2008 luettiintämäkin runo.

Pikkusisko Laura

omat patterit vain oli vaiti. Hyvin muistamme kaiken sen.Ah, olispa silloin olleet nuo betonikorsut ja muut,ei Taipaleen mullissa maatuis nyt tuhannen veljeni luut.Jos tankkilaumojen eteen kiviesteet ois kohonneet,niin vähemmän kallista verta ois juoneet Laatokan veet.Minä muistan: helmikuussa oli kolmas sunnuntai,kun ykköskorsuumme ryssä täysosuman viimein sai.Me seisoimme hammasta purren.Kuin maailma pimennyt ois.”Näin valtio säästää,” sanoin ja käännyin synkkänä pois.Mut yöllä montussa me teimme päätöksen:ens suvena linnoitustöissä me olemme jokainen.Miten pitivät sanansa toiset, en tiedä, taivas ties –ens suvena moni jo meistä oli Kuoleman Prikaatin mies.Sinä Santtu et sillä ollut, et ollut muuallakaan,älä auo suutasi silloin, kun sodasta haastellaan.Jos työ ei sinulle maita, voit marssia helvettiin,olit eukkosi turvissa silloin, kun rajalla taisteltiin.Tämä elämä ei ole turhaa, minä tiedän ja vannon sen,olen Taipaleessa ollut,minä Aatami Turpeinen.

Matti Kuusi

Runon kirjoittaessaan Matti Kuusioli erään linnoitusjoukon valistusupseerina.

Välirauhan aikana runon julkaiseminen kiellettiin


Talvisotaa muistellenJo syksyllä 1939 kutsuttiin miehet rajoille kautta Suomenmaan – esteiden tekoon, pesäkkeitä, juoksuhautoja kaivamaan.

Oli aavistus jostain, taas rauha rajalla idän järkkyä voi. Kun nuo uutiset neuvotteluista vain vaateita lisää heille toi. Tuon marraskuun aamun muistan, kuin vasta se ollut ois. Päivän valo jo koittaa, työntäen yön hämyn tieltänsä pois.

Silloin taivas repeää, koko taivaanranta hehkuu, salamoi. Emme ymmärtäneet silloin, mitä tämä kaikki olla voi.Sota – me halusimme vain rauhaa, turvata olomme sisäisen. Toisin oli ajatukset tuon naapurimme, ison itäisen. Aikoivat

marssilla marssia läpi pienen Suomenmaan. Mutta eihän se käynytkään, oli sisukas armeija vastassaan.Kun on valtaa ja voimaa, se voi ihmismielen hämärtää, ei tiedä silloin mitä tekee, ei voi kaikkea ymmärtää. Ei pätenyt nuo

sopimukset, ne oli paperilla sanoja vain. Niinhän se siellä vielä lie nytkin, kuten ennenkin ain.Karjala etuvartioissaan, aina ensin kohdannut rajan kirot, on sen kestänyt, onhan heimolla niin lähekkäin surut ja ilot.

Joskus vielä historian lehdet kääntyy ja oikeus voittaa. On Karjala Suomen, ilolaulua kannel Karjalan soittaa.

Viljo Pitkänen

Liekitnielivätkoko

kotikylänAino Välimäki on muistellut evak-

koonlähtöä Sakkolan Petäjärvenkyläkirjassa näin:

Elämä oli harmonista ja oltiin tyy-tyväisiä. Kunnes syksyllä 1939 al-koi tulla Petäjärvenkin kylään so-tilaita ja kalustoa, elettiin jännityk-sen aikaa. Sitten yksi päivä tultiinsanomaan, että pitää lähteä hetijunaan. Pakkasin koulureppunitäyteen pikkutavaroitani, muttasanottiin, että mitään ei saa ottaamukaan, vain vaatteet päälle.

Pian sotilasjoukot joutuivat pe-rääntymään vihollista, kuten vel-jeni Erkki myöhemmin kertoi, kunhe perääntyivät Raudusta päin.Hän poikkesi kotona. Leivinuunis-sa oli vielä uunipuuro lämmintä, japikaisesti hän söi viimeisen kerrankotona.

Kaikki kylän talot sytytettiin pa-lamaan. Erkki sanoi, että oli mahta-va ja liikuttava näky, kun koko Pe-täjärven kylä oli liekeissä.

Sydän-Sakkola -kirjassa Aaro Kurikka kertoo nuoren pojan muistikuvia talvi-sodan syttymisestä seuraavasti:

Kirkonkylän koulun toiminta lopetettiin syksyllä 1939, kävimme koulua vainvähän aikaa. Sotilaita oli kaikkialla, heitä oli metsät täynnä muodostaen isojatelttakyliä. Hevoskolonnat olivat kilometrien mittaisia ja kulkivat yleensä öisin.Taivaanrannan maalarit, luultavasti venäläisten kätyreitä, häipyivät kylästä vä-hin äänin. Suomi varustautui pitämään puoliaan, mutta liian myöhään – näinvanhemmat puhelivat. Meille pikkupojille, itse olin 11-vuotias, oli taas uusi tilan-ne jännää.

Isäni kutsuttiin kertausharjoituksiin, hän oli ErP 6:ssa, joka taisteli Taipaleessasuurimman osan talvisodan ajasta. Isäni oli Käkisalmessa huoltoporukassa, eikäosallistunut rintamapalveluun kuin vähän aikaa. Sodasta isäni ei sittemmin pal-jon puhunut, sanoipahan sen olevan vain hullun hommaa koko touhun.

Tuli kolmaskymmenes päivä marraskuuta kello seitsemän, kun ryssä alkoi am-pua. Mahtava kumu kuului rajansuunnalta ja näin alkoi ensimmäinen sotapäivä.Jouduin lähtemään postia jakamaan, kun äidillä meni navetalla niin paljon aikaa jasisareni Marjatta oli vasta puolivuotias ja hänenkin hoitamiseen äidiltä kuluiaikaa. Hain postin Alamäen postitalolta. Työnsin polkupyörääni pappilan koh-dalla, postit takatelineellä repussa, niin Luprikkalan suunnalta lensi venäläinenlentokone ja ampui ympäristöön. Paikalla olleet sotilaat tempaisivat minut ja pos-tipyöräni pappilan kivinavetan suojaan. Samanaikaisesti näin, kun yksi suoma-lainen sotilas ratsasti siinä tiellä ja hänen hevosensa sai osuman, hevonen kuoli,mutta sotilaan ei käynyt kuinkaan. Sotilaat ampuivat kahdella pikakiväärillä pap-pilan navetan ikkunoista ja saivatkin koneeseen osuman ja kone putosi ennenHaitermaan kylää.

Myöhemmin selvisi, että lentokoneeseen oli osunut useita luoteja. Sotilaateivät päästäneet minua jatkamaan matkaa noin kahteen tuntiin. Näin, kuinka so-tilaat köysien avulla vetivät kuolleen hevosen pappilan kujamaalle ja ryhtyivätnylkemään sitä. Sitten tuli yksi vanhempi sotilas ja sanoi: ”Vieläkö tuo poika ontuossa”, ja vei minut pappilan keittiöön, missä pitkään valkoiseen esiliinaan pu-keutunut nainen antoi minulle siirappipikkuleipiä. En ollut aikaisemmin käynytpappilan keittiössä enkä sen jälkeenkään, sillä pappila paloi sodan aikana. Pääsinsitten jatkamaan postinjakoa ja kierroksen tehtyäni päädyin kotiin. Kerroin äidillemiten postinjakoni oli sujunut. Äiti tuskin kuunteli kertomustani, hän vaan itki.

Postipoikapommitusten keskellä


Paavo JunttilaSyksyllä 1939 Moskovassa käydyt

neuvottelut aiheuttivat Suomessa puo-lustusvalmiuden voimakasta lisäämis-tä. Reserviläisiä kutsuttiin ylimääräisiinkertausharjoituksiin (YH). Kutsuminentapahtui kahdessa vaiheessa siten, ettäensimmäinen YH-päivä oli 10.10.1939 jatoinen 14.10.1939. Myös Vuokselan re-servi-ikäiset miehet matkustivat nimet-tyihin kokoontumispaikkoihin. Samoinlottia määrättiin muonitus-, viestitys- jailmavalvontatehtäviin. Tällöin Vuokse-lan kylät hiljenivät entisestään. Ei kui-tenkaan kauaksi aikaa, reservistä muo-dostettuja joukkoja alkoi saapua pitä-jän alueelle.

Karjalan kannakselle suunniteltu var-sinainen puolustuslinja eli pääasemakulki poikki kannaksen, Summan-Muo-laanjärven-Punnusjärven kautta ja tuliVuokselan puolelle Oravaniemen koh-dalla, mistä Vuoksen pohjoisrantaa seu-raten Kiviniemeen ja Suvannon poh-joisrantaa pitkin Taipaleen joelle. Tätäpuolustuslinjaa kutsuttiin talvisodas-sa Mannerheimin linjaksi. YH:ssa Poh-janmaalla perustetun 8.Divisioonantehtäväksi määrättiin 7.11.1939 lähtienpuolustaa mm. Vuokselaa. Divisioonankokonaisvahvuus oli n. 10000 miestä.Vuokselan lohkolle ryhmittyivät Jalka-väkirykmentti 26. III Pataljoona Virkki-län alueelle ja II Pataljoona Noisnie-meen. Kummankin pataljoonan vahvuusoli keskimäärin 800 miestä. Pataljooniatukemaan ryhmittyi Virkkilän alueelle.

Kenttätykistörykmentti 8 III Patteris-to (12 tykkiä). Mainittakoon, ett III Pa-taljoona saapui Sairalan asemalta Vuok-senrannan kautta Virkkilään 21.10.1939marssittuaan vuorokauden aikana yh-teensä 63 kilometriä. Marssin rasitta-vuutta kuvaa se, että 192 miestä jou-duttiin määräämään lääkärin hoitoonjalkasairauksien takia. Marraskuun ajanjoukot suorittivat puolustusasemanvarustelutöitä. Mahdollisuuksien mu-kaan miehet majoitettiin taloihin sisä-

Syksyn 1939 kokemuksiavuokselalaisten kertomana

Jääkäripataljoona 4 (JP 4) alokkaita Kiviniemen kasarmilla kesällä 1939.Vas.alarivissä Paavo Junttila.

majoitukseen. Paikalliset taloudet möi-vät sotaväelle heinää ja erilaisia tarvik-keita. Joukoille järjestettiin myös mah-dollisuus osallistua kirkossa pidettä-viin jumalanpalveluksiin. Pitäjän asuk-kaiden ja sotilaiden väliset suhteet oli-vat hyvät. Kaikki ymmärsivät tilanteenvakavuuden ja toiminnan tarpeellisuu-den. Marraskuun kuluessa suoritettiinNoisniemen-Virkkilän alueella joukko-jen siirtoja ilmeisesti sen senkin takia,että vireys joukoissa säilyisi. Niinpä 25.Marraskuuta III Pataljoona siirrettiinNoisniemeen, missä se majoittui taloi-hin. II Pataljoona siirtyi puolestaan Virk-kilän alueelle.

Pekka KaronenKäkisalmen sotilaspiirin alueelta kut-

suttiin Kannaksen pitäjien suojeluskun-tien poikaosastoista kylien edustajanKiviniemen kasarmille ryhmänjohtaja-koulutukseen. Minä osallistuin tapah-tumaan Vuokselan Kuninkaanristinosalta. Siellä harjoiteltiin erilaisia joh-tamiseen liittyviä käytännön toimia.

Myöhemmin syksyllä oppeja harjoitel-tiin Vuokselassa ja osallistuttiin erilai-siin vartiotehtäviin miesten ollessamuualle kutsuttuna. Ennen sodan syt-tymistä minunkin ryhmäni oli vartioteh-tävissä Ristniemen lossilla kivääri aseis-tuksena. Kyllä siinä tunsi olevansa tär-keässä tehtävässä, kun joutui ohjaa-maan sotilaskuljetuksissa. Lossien tun-temus oli outoa monelle kulkijalle jamiehenalun itsetunto kohosi, kun soti-lasesimiehet kysyivät ”Vieläks mahtuuvai joko on tarpeeks?” Lisäksi oltiinmukana voimien mukaan myös sadon-korjuutöissä. Syksyn tapahtumista onjäänyt mieleen myös hevosten luovut-taminen armeijan käyttöön.

Veikko JuvonenLokakuun 7. päivän aamu 1939 valke-

ni syksyisen harmaana. Kesän viimei-set lehdet putoilivat värikkäinä kasar-mialueen koivuista. Myöhäissyksy olitullut ja alkoi talven odottaminen. Va-ruskunnan elämä näytti kulkevan ta-vanomaista latuaan. Käytiin pesulla,


suoritettiin aamuvoimistelu, marssittiinruokailuun ja valmistauduttiin päivänpalvelukseen. Silloin alkoi yhtäkkiä ta-pahtumaan jotakin outoa. Pääportistaalkoi saapua kasarmialueelle siviilipu-kimissa miehiä, milloin yksitellen, mil-loin pareittain tai jopa suuremmissa ryh-missä. Kyselimme, mitä tämä merkitsee,mitä oli tekeillä. Näin saapuvien joukos-sa oli tuttuja Vuokselan miehiä. Pian käviselville, että tulijat oli kutsuttu ylimää-räisiin kertausharjoituksiin. Hetkessätajusimme tilanteen vakavuuden. Nytei ollut enää leikin paikka. Ylimääräisetkertausharjoitukset koskivat tuona päi-vänä vasta rajaseudun kuntien miehiä,vaikka emme sitä tuolloin tienneet. Lo-kakuun 11. päivänä liikekannallepanototeutettiin koko maassa.

Suuren reserviläisjoukon saapuminenkasarmialueelle sekoitti hetkessä nor-maalit palveluohjelmat. Majoitustilojaei riittänyt näin isolle joukolle. Melkovälittömästi tuli tieto, että syyskuunsaapumiserä siirretään pois kasarmiltajonnekin sisämaahan.

Martta KoiranenVuokselan Lotta Svärd -paikallisosas-

ton Virkkilän kyläosaston toimintaaYH:n alkaessa lokakuun alkupuolella

1939 ilmavalvonta- ja keskuslotat kut-suttiin harjoituksiin Kannaksella. Loka-kuun 8. päivästä alkaen lottien oli olta-va jatkuvasti vuorokauden ympäri var-tiossa Lauttasaaressa (Oravaniemessä)sijaitsevassa iv-tornissa ja hoidettavaVirkkilän puhelinkeskusta. Keskus vä-litti sekä siviili- että sotilaspuhelut so-dan alkamiseen asti.

Sodan puhjettua sotilaspuhelut hoi-dettiin sotilaskeskuksen kautta. KaikkiVirkkilän keskuslotat jäivät sotilaskes-kuksiin töihin. He hoitivat myös ilma-vartion viestityksen ja välittivät iv-hä-täpuhelut. Lokakuun 10. päivänä Virk-kilän kylän taloihin alkoi majoittua Kes-ki-Suomen alueelta tulleiden joukko-osastojen miehiä ja se toi myös lottienelämään monenlaista muuta touhua. Iv-lotille ei kuitenkaan jäänyt paljon aikaamietiskelyihin, sillä milloin yöllä, milloinpäivällä oli mentävä polkupyörällä Ora-vaniemeen vartiovuoroon. Asuinti-loissakin oli sopeuduttava yhteiselä-mään taloihin majoittuneiden sotilaidenkanssa.

Kerttu LemmettyAlkoi ylimääräisten kertausharjoitus-

ten aika ja Vuokselaan tuli tykistön mie-hiä Vaasan seudulta.

Armeijan hevoset täyttivät navettam-me edessä olevan katoksen eli kujan.Oma karjamme sullottiin navettaan.Aina kun menimme ruokkimaan karjaa,sotilaat joutuivat vartioimaan potkiviahevosia. Pääsimme kulkemaan navet-taan lypsylle vain pienestä karjakeitti-ön ovesta. Äitini ja Elvi-siskoni hoiti-vat hankalan navettatyön. minä teinyleensä hevosmiehen hommia.

Kenttäkeittiö kulki kylällä ja jakoi ruo-an sotilaille. Ruokailun jälkeen sotilaatpesivät pakkejaan kaivolla kylmällä ve-dellä. Kuumensimme vettä karjakeitti-ön padassa ja pesimme pakit pesusoi-kossa. Pian olivat naapurinkin pojatpakkeineen jonossa. Kuulin puhutta-van, että siirtomaatavara oli loppumas-sa kaupoista. Silti keitimme sotilaidentoivomuksesta pientä maksua vastaanpullakahvit niin kauan, kuin kahvipa-puja saatiin. Kolmentoista miehen ryh-mä nukkui yönsä kovalla tuvan lattial-la. Valmistin erilaisista kangaspaloistaja peitteistä patjoja. Miehet täyttivätpatjat pitkillä oljilla, ja ompelimme neyhdessä. Silloin en aavistanut, ettämuutaman viikon kuluttua meillä eva-koillakin olisi vain kova lattia kyljen alla.

Väinö RyyppöAurinkoisena syyskesän päivänä

1939 saapui koivukujaa pitkin kotini jariihen väliselle aholle pitkä jono ylimää-räisiin kertausharjoituksiin kutsuttujareserviläisiä Pohjanmaalta ja hevosia,jotka vetivät tykkejä, ammuksia ja työ-kaluja. Pienen neuvottelun jälkeen 21reserviläistä asettui asumaan kotiini jaloput naapuritaloihin. Jo samana päi-vänä he alkoivat rakentaa riihen taaksemetsään tykistöasemaa korsuineenkaikkineen. Myöhemmin he siirtyivätJooseppi Lemmetyn metsään.

Marraskuun viimeisen päivän illanhämärtyessä 1939 seisoimme kotini pi-halla naiset ja lapset kahdenkymmenensotilaan ympäröimänä ja katselimmepeltoaukeaman yli kaakkoon. Siellä 25-30 kilometrin päässä taivaanranta lei-musi punaisena ja tykistön kumea jyli-nä sävytti näkymää. Ankean tunnelmanvallitessa mummoni nosti kätensä koh-

ti kaakkoa ja sanoi vieressä seisovillesotilaille: ”Tuolla on minultakin viisipoikaa”.

Antti E. HaikarinenEräänä lokakuun päivänä tulin Viipu-

rista Virkkilään linja-autossa ja kuulinkaikenlaisia hälyttäviä uutisia. VirkkilänOsuuskaupan kulmalla liikkui tuttujaja tuntemattomia miehiä sotilaspuvuis-sa ja ilman. Kiire oli kaikilla ja reputselässä. Tuttuja nuoria miehiä suunta-si matkansa kohti Valkjärveä. Lotat tou-husivat innokkaasti ilmavalvonnassa.Sotilasautoja kulki yhtä mittaa ja tunte-mattomia sotilashenkilöitä vilisi. ”Yli-määräisiin harjoituksiin on kutsuttu”,sanottiin. Menin pappilaan ja kuulintarkemmin kaikesta tästä. Kaikki, jopaseurakunnan kanttori Gunnar Gyllen-bögel, olivat saaneet kutsun. Missä onminun kutsuni, ihmettelin. Olinhan ai-kanani saanut upseerikoulutuksen Ha-minassa. Huhut kiersivät, ja ihmiset,kotiin jääneet eivät kyenneet hermos-tuksissaan ja outojen huhujen hälyttä-minä muuta tehdä kuin käydä naapu-reissa kuulemassa ja kyselemässä uuti-sia. Ryypön Mikko ja muut naapuritkävivät säännöllisesti luonani pappilanradiota kuuntelemassa. Pareja vihittiinkirkossa pyhäisin oikein joukoittain,sulhaset sotilaspuvuissa. LeenalanAleksanteri lauloi haudoilla kanttorinpoissa ollessa ja opettaja LehmusvuoriRäihärannan koulusta, joka samalla toi-mi suojeluskunnan paikallispäällikkö-nä, soitti urkuja.

Miina Koskela os. PohjalainenVenäläiset maataistelukoneet tulivat

moottorit pauhaten ja matalalla lentäenVuokselan kunnan Alholan kylän yllejoulukuun 1. päivän aamuhämärissävuonna 1939.

Edellisenä päivänä nuori suojeluskun-talainen oli käynyt ilmoittamassa talos-ta taloon, että on yksi vuorokausi aikaalähtöön. Tämän jälkeen kylän on olta-va tyhjä. Naisten, lasten ja vanhustenon pyrittävä pois sodan jaloista.

Äitini alkoi leipoa, piti saada evästämukaan. Joulukuisen ensimmäisen illanhämärtyessä vanhempani peittelivätneljä lastaan rekeen. Mukaan pantiinheiniä ja kauroja Urho-hevoselle. Myösmuuta tavaraa otettiin mukaan, kuten


lämpimiä vaatteita. Yhteen rekeen eiihmisten lisäksi kovin paljon muutamahtunut.

Paavo JunttilaPuna-armeija ylitti 1.12.1939 klo 7 val-

takunnan rajan. Samana päivänä vihol-lisen kymmeniä pommikoneita lensiVuokselan ylitse pommittaen mm. Kivi-niemen aluetta. Vihollisen lentokoneetsaattoivat pudottaa pommeja myös yk-sittäisiä taloja kohti ja ampua koneki-vääreillään tavallista siviiliasutusta.Noisniemessä olleet III pataljoonanmiehet yrittivät parhaansa mukaan am-pua ylitse lentäviä viholliskoneita saa-

matta kuitenkaan näkyvää tulosta.Tilanne oli kuitenkin jo sodan ensim-

mäisenä päivänä muuttunut Vuokselan-kin alueella niin vakavaksi, että väes-tön vapaaehtoinen evakuointi alkoi.

Itsenäisyyspäivän 6.12.1939 vas-taisena yönä Vuokselan pitäjän asuk-kaat jättivät määräysten mukaisesti ko-tinsa ja aloittivat kyyneleet silmissä jasydän tuskia täynnä ensimmäisen evak-kotaipaleensa. Samaan aikaan viholli-nen saavutti Kiviniemen kosken ja le-vittäytyi sieltä Vuoksen eteläpuolelleOravaniemeen saakka. Tällöin myösVuokselan alue joutui vihollisen tykis-tötulen ulottuville. Vihollinen ei koko

talvisodan aikana yrittänyt hyökätävahvoin voimin Vuoksen yli. Sen sijaanvihollisen lentotoiminta oli vilkasta jatykistön tuli ajoittain kiivastakin koh-distuen rannalla oleviin puolustusase-miin, mutta myös Noisniemen, Päiväki-ven, Virkkilän ja uudenkylän alueille.Tämän vuoksi joukkojen oli luovutta-va talomajoituksesta ja siirryttävä eri-laisiin korsurakennelmiin. Kova pakka-nen koetteli kaikkia.

Taisto VirkkiLähde: Vuoksela-arkisto/Sotiemme

Vuoksela matrikkeli

Veteraanin uniAmmun – hyökkään, olen yksin, ei ole ketään vierelläin.Olen hiestä märkä, uupunut, vaan kieriskelen sängyssäin.Ilmanpaine sitten hellittää, kaikki silmissäni hämärtyy.Näen näyn, ne voitetaan, aron poika itään perääntyy.Sitten, kuin harson läpi näen kasvot oudot kulmikkaat,toppatakin, piippalakin ja vinosilmät vieraan maan.Voi ei, olenko nyt sotavanki, isäntänä vieras maa –en voi omaa maatani mä millään enää puolustaa.Hän edellänsä mua saattaa, ehkä kuulusteluun jonnekin.Kiiruhda sä tsuhnapoika, kylkeen tönii jo toistekin.Herään – Marihan se tönii, nouse ylös senkin unikeko,kahvis jäähtyy ja kohta on jo kauppaan meno.Koko yön kun siinä huitoo piehtaroi, ei kukaan unta saa.Useinhan se Mari mulle jotain pientä neuvoo, opastaa.Mutta Mari-kulta, kuinka haluankin olla vanki sinun ain,vaikka joskus komentelet, äksyilet, se lie rakkautta vain.Ei mikään uni milloinkaan tästä paremmaksi tulla voisi.Kotijoukon vääpeliksi, Mari-kulta, hän multa ylennyksen saisi.

Viljo Pitkänen

Emme saa unohtaa veteraanejaOlin nyt syksyllä 2009 sairaalareissullani ja tapasin siellä kaksi vanhempaa sotaveteraania. Minun on jonkinlainen pakkokertoa tuosta toisesta, 94-vuotiaasta talvisodan veteraanista – vaikka osaksi huumorin kera. Me emme saa unohtaa näitämiehiä, jotka meille silloin vapauden lunastivat. Eikä senkään jälkeen, kun heistä viimeinenkin on pois.

Vanha veteraaniveli, hän minun kanssani samassa huoneessa on. Ison sairaalan, kirkkaiden valojen keskellä, joidenmäärä on loputon. Hän on kuin jo täällä yli laidan heitetty, nukkuu vain selällään. Tukka tuo, mitä jäljellä lie, on kuin pellelläharallaan.

Pissasuojat sairaalan housuissa kiertää, eivät pysy paikallaan etsien siellä paikkaansa – sama se, vaikka ei olisi ollenkaan.Käytävällä hoitajat kiireellä kulkee, joskus hänen luonansa poikkeaa. He eivät tiedä, mitä mies on kokenut, eivät tiedä sitäkaikkea.

Oli hänellä menossa joskus nuoruus ja sen parhaat päivät. Kun hänet temmattiin talvisotaan, silloin kaikki haaveet jäivät.Kollaanjoen korpiin tiensä vei, rajan pintaan, sinne kaukaa. Torjumaan mahtavaa vihollista, tuota uraata huutavaa laumaa.

Vielä hän päällikkönsä, tuon ”Marokon kauhun” muistaa. Vaikka ei tahdo enää muisti ja puhekin kovin huonosti luistaa.Nuo, nyt jo luisevat peukalot ovat painaneet konekiväärin nappia mustaa. Katse oli kohonnut korkeuksiin, anoen sieltäheille lisää voimaa.

He kestivät siellä silloin. Suomi on tänään vapaa maa. Kiitosmielin heitä kohtaan saamme täällä vapaana taivaltaa. Tätäkaikkea ei jokainen tänään voi täysin ymmärtää. Minä ymmärrän, en voi sille mitään, kyynel poskelle vierähtää.

Viljo Pitkänennuorempi veteraani


Isoisä, äijä, niinko meil sanottii loi-koil sängy pääl. Hää ol läsint jo jon-kii aikaa ja leppäil nyt mielellää päi-

välkii. Eihä se iha helppoo olt ko kokosyksyn talo ol ko kasarmi. Joka puolelpyöri harmaapukusii miehii. Hyö tulliitPohjamaalt Vuokselaa ja assuit nyt meil.Heil ol paljo hevosii, kujane täynnää.Myö lapset ko lähettii katsomaa Anna-tättii ni pit ain männä pello puolelt, eihäsinne hevosii sekkaa mite mänt.

Äijäl on leppäillessää aikaa miittii as-joi. Häne hartioillee ol syksy aikan pan-tu ikkää ko suur kontti.Se paino ja vä-sytti. Siel kontis painoit sellaset asjat,joist myö lapset ei viel ymmärretty mit-tää. Ei hää niist paljo haasteltkaa, huo-kas joskus itseksee. Luul vissii, jot eisitä kukkaa kuult. Lapse korvat kuulotihmee paljo. Mie mäninkii sillo häneluoksee ja aloin silitellä häne hiuksiaa.Seisoin siin häne sänkyhee vieres, si-littelin ja olin pois toisii jaloist.

Siel äijä huolkontis paino varmastsekkii, ko kaik kylämiehet komennettiijohokii ja olliit pois omist töist. Nii olmeikii isä. Se ol jotakii sellasta viel tär-kiämpää työtä ja siit ei lapsil paljo haas-teltu. Se se äijääkii paino ja sai huoka-semmaa. Siel sängyssää hää sit katselniitä tulevii tapahtummii, ikkääkö taikurpallostaa ja sit hää ennust: ”Kyl työkaik jou`utta lähtemää täält, miun ei tar-

Päiväkive äijän ennustukset alkusyksyllä 1939

Pitäjämme internetissäwww.metsapirtti.net www.sakkola.fi www.vuoksela-seura.fi

Mikko TuomaanpoikaSelosen arkku kuistinedustalla kotipihalla.

vitse, mie saan jäähä tänne.” Sillee hääsano, katso minnuu jotekii ouost jasano: ”Tuot sie sit miu hauallein kuk-kasii?” Miult tais äijä hiuksii silittely silkertaa loppuu, mut lupasiha mie niitäkukkii tuua.

Sit vaa yhten päivän hää ei noustkaasängyst. Koko syksy ajan koton ol oltkaik asjat iha hämmennyksis, mut nytse vast oikee ouolt tuntu. Äijä sänky oltyhjä. Sit jonkuu päivä pääst meil tulpaljo vieraita. Kaikil ol mustat vaatteet.Ko sitä arkkuu, mis äijä ol, lähettii vie-mää ni kujaset olliit nyt niitä mustissaaolevii ihmisii täynnää. Mummo lupas,jot mie pääsen häne kanssaa äijä haualsit ko kesä tulloo.

Ei mänt kauaa, ko se äijä toine ennus-tus käi tottee. Lähtemäähä myö jou‘uttiija kiireest.Ne meil asuneet sotilaat pan-niit yhteen päivän äitin ja meijät kolmelasta ja Lauri-serkun kuorma-autoo. Silmyö mäntii Viipurii ja sielt sit junnaa.Se ei olt iha helpoo se junnaa mänö.Äiti kanto sylessää Reijoo, hää ko eiviel kävelt ja sit niitä vähäsii matkata-varoi. Kirsti-sisko koitti selvitä itseksee,olha hää jo viis vuotta. Lauri-serkul olsuur urakka saaha miut junnaa. Miekoolin päättänt itse kävellä enkä tahtontmännä siihe vähä pelottavvaakii ja täy-tee ahettuu junnaa. Sinne mie kuitekiijou‘uin ja sit mäntii Pohjamaal ast.

Kivistö Arvo ol yks niist meil asuneistmiehist ja häne kotihee myö sit tultii.Hää ol tarjont kotiaa meil turvapaikaks.

Mummon ja Anna-tätin pit tulla pe-räst ja tuua lehmät tullessaa. Mut eihäse nii mänt. Mummo män aamul navet-taa, lyps lehmät ja anto kaik maiot elu-koil ja lehmil tavallista suuremmat an-nokset heinii ja hyvästel heijät. Sit hääpaino oven perässää kii. Sinne jäivätkaik.

Ko hää pääs takasii tuppaa ja katsoikkunast ni koko Vuoks näytti punaselt.Siel palo Valkjärvekylä Vuokse toiselpuolel täysiää. Mummo otti itselleevähä evästä ja tempas kainaloohe pie-nen pumpultäkin, se ol vissii jäänt sii-he tuva penkil ielliseen päivään lähte-neilt. Ei olt mummollakkaa paljo muutakannettavvaa. Sit ol jo jou‘uttava kii-reest kylätiel. Siel tul vastaa tuttu mies,näk pienen täkin mummo kainalos jasano: ”Tuotak sie kehtaat käyvä kanta-maa!” Mummo paino senkii pello oijaa.

Siel Pohjamaal myö uoteltii mummoo,mut ennekö hää tul, ni taloväel tul tietoArvo kaatumisest. Vaik äijä osas tietääitseese ja mei lähtemise, ni tätä hää eiosant etukättee ennustaa tai ei ainakaavirkkant sitä.

Ebba Penttilä, o.s. Selonen


Kirjan toimittaja Seppo Hynnä onsyntynyt vuonna 1950 Mynä- mäellä. Hän on kapteeni evp ja

ollut eläkkeellä 11 vuotta. Palveluspaik-koja puolustusvoimissa ja YK:ssa ovatolleet Porin Prikaati, Lounais-Suomenja Turun ja Porin Sotilasläänien Esikun-nat sekä YK:n rauhanturvatehtävätLähi-Idässä Golanilla Persianlahdensodan aikana 1990-91, rotaatiokoulut-tajana YK:n koulutuskeskuksessa Nii-nisalossa vuonna 1992 ja Jugoslavianhajoamissotien aikana Makedoniassavuonna 1993.

Kirjoittaja on sotahistorian harrasta-ja ja osallistunut mm. sotavainajien et-sintöihin luovutetulla alueella VienanKarjalassa ja Karjalan kannaksella,myös Taipaleessa.

Eläkepäivät kuluvat vapaaehtoisenmaanpuolustustyön merkeissä maan-puolustusjärjestöissä: Varsinais-Suo-men Maanpuolustuspiirissä Maanpuo-lustuskoulutusyhdistyksen viestikou-lutuksen johtajana, Mynämäen SeudunReserviupseerikerhossa koulutusup-seerina ja 60-vuotishistoriikin kirjoitta-jana; historiikki ilmestyy juhlavuonnaensi kesänä.

JR 56-60 ja Osasto Törnin Killan jäse-nenä, Varsinais-Suomen Sotilaspoika-perinnekillan Mynämäen Osaston jäse-nenä, Varsinais-Suomen Laskuvarjojää-kärikillan asiantuntijajäsenenä ja My-

Metsäpirtin osastotalvisodan TaipaleessaToimittanut Seppo HynnäKirjapaino Kaarinan Tasopaino OyKirja (184 sivua) on julkaistu Met-säpirtin pitäjäjuhlassa 28.06.2009Mynämäen Mietoisten Maamies-seurantalollaLukijat voivat tilata 20 euronhintaista kirjaa (+ lähetyskulut 5euroa) suoraan Seppo HynnältäOsoite: Kapteeninkuja 4, 23100 MynämäkiPuh: 02-4306112 ja 050-4673771

Metsäpirtin osastotalvisodan Taipaleessa

Mynämäen karjalaisten pj. Irmeli Raunio ojentaa Seppo Hynnälle stipendin jaruusun. Kuva: Harri Suomalainen.

nämäen seudun sotainvalidien ja -so-taveteraanien avustus- ja tukitoimin-taan osallistuvana tukijäsenenä.

Seppo Hynnän isä Keijo Hynnä onsyntynyt vuonna 1921 Metsäpirtin Kir-vesmäellä Juho Hynnän talossa. Kei-jon äiti Elisa o.s. Pitkänen oli kotoisinSakkolasta.

Keijo osallistui talvisotaan Metsäpir-tin Osastossa 2. Erillisen Patterin tulen-johtueessa vapaaehtoisena suojelus-kuntalaisena. Varusmiespalveluksenhän suoritti välirauhan aikana jalkavä-essä Ylämyllyllä.

Jatkosodassa hän palveli 15. Divisi-oonassa, Jalkaväkirykmenteissä 36 ja 57Itä-Kannaksella. Hän haavoittui Vuo-salmella 4.7.1944, mutta palasi rintamallevielä elokuussa 1944. Lapin sodastahänet kotiutettiin marraskuussa 1944,sotilasarvo oli kotiutettaessa alikersant-ti. Keijo suoritti elämäntyönsä valtionverovirkamiehenä.

Sepon täti Aili Sares o.s. Hynnä onkirjan alkuunpanija, sillä jouluna 2008hän kysyi Sepolta: ”Milloin sie kirjoitatMetsäpirtin pojista kirjan?” Kirjan kir-joittaminen alkoi uudenvuodenpäivänä2009 ja kesti noin kolme kuukautta. Ailion pirteä pian 87-vuotias eläkkeellä ole-va opettaja ja hän asuu Mynämäellä.

Veteraanien kertomuksettalteen

Kirjan perustana ovat olleet Metsä-pirtin Osastossa palvelleiden veteraa-nien kertomukset, jotka kirjan toimitta-ja pikkupoikana painoi tarkoin mieleen-sä.

Kertojista mainittakoon naapurit Tuo-hiojan Mikko, Oravan Arttu ja Arvo,Tuokon Emppu ja tietenkin isä Keijo,täti Aili ja setä Urho, joka syntynytvuonna 1930 ja muistaa YH:n ajan jatalvisodan alun erittäin hyvin.

Lauri Laurilan keräämän kokoelmankertomukset, joista osa on kirjattu kir-jaan, ovat ehdottomasti kirjan tärkeinanti. Taipaleen veteraanien kertomuk-set ovat vihdoinkin saaneet sotahisto-riallisen kehyksen ja tapahtumat voi-daan lukea ja ymmärtää, mitä Taipalees-sa tapahtui talvisodassa.

Kirja on kertomus Suomen talvisodas-ta Taipaleen lohkolla 1939-40 Metsäpir-tin ja Sakkolan pitäjien alueella.

Alkuosa on kronologinen kuvaus so-tatapahtumista, joukoista, johtajista,paikoista, puolustusasemista ja myösvihollisesta.

Loppuosa koostuu edellä mainituis-ta Taipaleen veteraanien kertomuksis-ta.


Metsäpirtin Osasto oli sodan alussasuojajoukko, joka oli alistettu 10. Divi-sioonalle ja edelleen Jalkaväkirykment-ti 28:lle. Pääasemaan saavuttuaan Osas-ton alistussuhde vaihtui kulloinkin etu-linjavastuussa olevalle rykmentille.

Metsäpirtin Osasto oli koko sodanajan alistettu joukko, jota johtajat käyt-tivät säälimättä, koska omaa joukkoahaluttiin suojella. Alistettu joukko saakyllä taistella vaikka viimeiseen mie-heen, sillä ammuksia löytyy, mutta ruo-ka unohtuu usein ja lepo sekä varus-huolto tuppaavat puuttumaan koko-naan.

Tämä aiheuttaa väsyneelle ja nälkäi-selle joukolle lisää tappioita ja näin ta-pahtui Metsäpirtin Osastolle. Ensim-mäisen sotakuukauden aikana Metsä-pirtin Osaston (vahvuus noin 400 mies-tä) tappiot nousivat 200 mieheen, jois-ta 60 kaatuneina.

Osasto täytti käsketyt tehtävät kun-nialla, puolustivathan miehet omaa ko-tipitäjäänsä ja kotejaan.

Toivotan Suvannon Seudun lukijoil-le hyvää syksyä ja rauhaisaa joulun ai-kaa.

Seppo Hynnä

Syksyllä 1938 jotakin tavallisuudestapoikkeavaa alkoi ilmestyä rajakylienrauhalliseen elämään. Suojeluskunta-

väkeä kutsuttiin entistä useammin harjoi-tuksiin, puolustuslaitoksen miehiä kulkimetsissä ja vainioilla karttojaan tutkien.Meille Paukunmäelle majoitettiin pionee-riporukka. Miehet nukkuivat päivät, mut-ta kun ilta hämärtyi, kokosivat kamppeen-sa ja lähtivät siltojen alle töihin.

Keväälle 1939 alkoi taivaalla lennellä sel-laisia isoja palloja, paljailla silmillä katsot-tuna ei muuta nähnyt. Rajamiehet seurasi-vat niitä kiikareilla ja kertoivat pallosta riip-puvan jonkinlaisen korin, jossa istuu mies.He kutsuivat niitä tähystyspalloiksi.

Aivan rajanpinnassa olevien talojen asuk-kaat kertoivat, että Venäjän puolelta kuuluipäivittäin sellaista jyminää, kuin jotain ras-kasta kalustoa kuljetettaisiin. Rajan reunas-sa Venäjän puolella oli kapea soiro oikeintiheää metsää, sen läpi ei mitään nähnyt,vaikka ääni kuului läheltä.

Vuosien 1938-39 tapahtumia MetsäpirtissäTuli kesä, alkoivat linnoitustyöt. Työ-

miehiä saapui ympäri Suomen. Metsiinhakattiin aukkoja, joihin tehtiin piikkilan-kaesteitä, kaivettiin ojia ja tehtiin maaval-leja. Paikallinen väestö seurasi sivusta jaihmetteli. Kaikenlaisia huhuja liikkui, vi-ralliselta taholta ei kerrottu mitään.

Ylimääräiset harjoitukset:YH- aika alkaa

Lokakuun 16. päivän vastaisena yönä toisuojeluskunnan kyläpäällikkö kylänsä jo-kaiseen taloon kirjallisen käskyn, jossa olimääräys miehille ja lotille, mihin oli kokoon-nuttava sekä varattava hevonen ajopelei-neen puolustuslaitoksen käyttöön. Ei siinäauttanut muu kuin isännän pukeutua SK-pukuun ja lähteä.

Kirjeessä annettiin edelleen tiedoksi, ettärajanpinnassa olevat kylät tyhjennetäänvälittömästi, asukkaat saavat jäädä pitäjänkeskiosaan ja pohjoisemmaksi, mutta vas-taanotto on järjestetty myös Savoon Ran-tasalmelle ja Pieksämäen ympäristöön. Suu-rin osa ihmisistä sulloutui omaan pitäjäänsukulaisten ja tuttavien taloihin.

Metsäpirtin miehistä muodostettiin kah-deksas- ja yhdeksäs rajakomppania, ko-koontumispaikkoina olivat koulut, nuori-soseurojen talo sekä suojeluskunnan talot.Turun seuduilta saapui kuorma-autokolon-na ajamaan karjaa teurastamoille ja viljaajonnekin, sitä en muista. Automiehet ker-toivat, että kun he saivat määräyksen men-nä Metsäpirttiä tyhjentämään, ajattelivat,että nimestä päätellen ei siellä kauan viivy-tä, mutta huomasivat tultuaan, että olivatarvioineet väärin.

Meiltäkin lähetettiin kaikki muut eläimet,paitsi hevoset ja kymmenkunta parasta leh-mää vietiin entiseen kotiini Eevalaan, jonneme myös menimme. Siellä olo jäi lyhyeksi,muutaman päivän päästä tuli käsky, ettävanhat ja lapset on vietävä pois koko pitä-jän alueelta. Ohjeeksi annettiin, että yleisiäkulkuneuvoja käytettäessä matkatavaraasaa olla yksi matkalaukku henkilöä kohti.

Minun piti lähteä huonosti liikkuvanmummon sekä kolme- ja yksivuotiaiden las-ten kanssa. Meillä oli yksi matkalaukku,jossa olivat talon asiapaperit, laatikollinenkäyttövaatteita pantiin rahtitavaraksi. Ju-nat olivat tupaten täynnä eivätkä niidenaikataulut pitäneet paikkaansa. Lotat toi-vat vaunuihin maitoa ja voileipiä ja auttoi-vat kaikin tavoin lapsia ja vanhoja. Menim-me Mäntyharjulle Nirosen taloon. Kun viik-

koja kului eikä mitään tapahtunut, ihmisetkyllästyivät olemaan yhteismajoituksissaeikä virkavaltakaan estänyt, niin suurin osapalasi kotiseudulleen takaisin.

” Se saapui, min saapua sallittu on,tulenlieskoista tuvat jo hohti.Me heitimme kodin ja kartanon,me kuljimme suuntana tuntematonpelastustamme, pohjoista kohti.”

Helena EevaMarraskuun 30. päivän aamulla kello 7

oli karmea herätys. Kuului sellainen humah-dus ja heti sen jälkeen valtava jyrinä, tykinkuulat viuhahtelivat kuin salamat ja pianalkoivat rakennukset palaa joka puolella.Vihollisen lentokoneet kulkivat edestakai-sin. Jyrinä vain koveni, kun läheltä oleviltaTaipaleen pattereilta alettiin ampua. Ihmi-set ryntäsivät ulos, karja päästettiin nave-toista ja ohjattiin menemään lossille. He-voset pelkäsivät, niitä ei tahtonut saadavaljastetuiksi. Suojeluskuntalaiset auttoivatihmisiä lähtemään ja tarkistivat, ettei ke-tään jäänyt rakennuksiin.

Kaksi lossia kuljetti joen yli ja toi ainatullessaan sotilaita rajalle päin, mutta kunkoko pitäjän väki oli siinä lumihangessaodottamassa, oli jo ilta, ennen kuin viimei-set eläimet hoitajineen pääsivät toiselle ran-nalle. Joen pohjoisrannalla oli kuorma-au-toja niitä varten, joilla ei ollut muuta kyy-tiä. Karjalan kansa oli nyt matkalla, jonkapituutta ja päämäärää ei kukaan tietänyt.Lehmät hoitajineen kävelivät 20-25 kilo-metriä päivässä Parikkalaan, jossa pääsi-vät junaan ja vietiin Rantasalmelle.

Perheenjäsenet joutuivat erilleen ja kuluiaikaa, ennen kuin omaisista saatiin tietoa.Niin oli meilläkin, äidistäni ja sisaristani entietänyt pitkään aikaan mitään. Elina, mie-heni sisar, oli karjan kanssa Rantasalmella,mummo, lapset ja minä Mäntyharjulla. Isä-Jussi siellä jossakin. Kenttäposti kulki mi-ten kulki.

Nirosen talossa meitä oli 23 henkilöä: ta-lonväki, apulaiset, meidän lisäksemme Niros-ten sukulaisperheet Viipurista ja Terijoelta.

Sota jatkui. Uutisten kuunteleminen olipäivän päätapahtuma, radio rätisi.

Tulevaisuus oli tuntematon.

Katri Peltonen o.s. EevaKauhajoki

Vuosia 1938-39 Metsäpirtissä kuvannutkirjoittaja oli tuolloin 24-vuotias talon nuo-riemäntä.


Isä oli tullut edellisenä iltana(29.11.1939) Valkjärveltä polkupyö-rällä kotiin Metsäpirtin kirkolle lä-

hettääkseen perheensä pois rajan pin-nasta. Neuvostoliitto oli sanonut irtihyökkäämättömyyssopimuksen. Illallakylvettiin sauna. Aamulla piti sitten läh-teä. Mutta lähtö tuli toisin kuin oli aja-teltu.

30.11.1939 kello 7. tuli Metsäpirtin kir-kolla herätys, kun rajalta alkoi tykistö-keskitys. Sen kohteena olivat mm. kir-konkylän talot. Majatalossa eli kotona-ni äiti oli käynyt antamassa heiniä. Isäoli harjoitustalolla, koska elettiin jän-nittäviä, odottavia hetkiä. Pitkin syksyäoli kulunut ja näkynyt tavallisuudestapoikkeavia merkkejä, mm. tähystyspal-lot nousivat säännöllisesti rajan takaanäkyviin.

Isän sisaret Liisa ja Kaisa asuivatkanssamme majatalossa. Kaisa oli lot-tatehtävissä sotilaita muonittamassa.Liisa-täti oli kotona. Isän veli Aapronukkui sairaana kotona.

Ulkona maa oli ohuen lumen peitos-sa, hieman valkoinen, mutta vielä ei ol-lut selkeästi talvi. Äiti oli puolipukeis-sa, yöpaidan päällä vain navettatakki.Hän näki rajalta päin tulenloimotusta.Tupaan tultuaan hän herätti lapset jaryhtyi pukemaan näitä, neljä- ja yksi-vuotiaita. Itselleen hän ei ehtinyt saa-da lämpimämpiä vaatteita, kun tuli äkki-lähtö. Lastenkin vaatettaminen oli niinhätäisesti tehty, että Riitalta putosi toi-nen kenkä heti matkaan lähdettäessä.Leena olisi halunnut ottaa sen, muttaäiti sanoi: ” Anna olla, jäi sinne muuta-kin!”

Riittaa sylissä kantaen ja Leenaa kä-destä taluttaen äiti Lydia lähti pyrki-mään kohti Taipaleen lossia, kuten en-nakkosuunnitelmissa oli määrätty. Tä-dit Kaisa ja Liisa löysivät kyydin kuor-ma-auton hytistä, auto evakuoi seura-kunnan arkistoja ja omaisuutta. Autonlavalle otettiin ihmisiä niin paljon kuinsinne mahtui, mm. Paussun Hilja kertoiolleensa autossa.

Isämme Adolf tuli harjoitustalolta ko-

Metsäpirtistä sotaa pakoonJuvan kautta Nurmoon

tiin lähettääkseen meidät turvaan. Ko-selan tienristeyksessä hän tapasi per-heensä ja kysyi äidiltä, oliko tämä otta-nut vaneriaskin mukaan. Siinä olivattalon paperit ja isän palkintolusikat. Eiäiti ollut sitäkään huomannut ottaa,vaikka puhetta oli ollut. Vain pakattukangasreppu tuli selkään, siellä piti ollauusia riepuja lapselle sekä lisävaattei-ta. Mutta Juvalla selvisi myöhemmin,että mukaan tulleessa repussa oli Rii-tan likaisia räsyjä ja kumipallo.

Isä haki kotoa vaneriaskin ja toi senäidille. Itse hän jatkoi matkaa lautalleliikennettä ohjaamaan. Hänet oli sota-poliisina määrätty tähän tehtävään tar-vittaessa. Äidille tuli maantiellä taival-taessaan mieleen, että jäihän sinne tal-liin hevonen. Naapuri, Kinnarin Jussi,kääntyi takaisin ja valjasti hevosenreen eteen. Kun hän saavutti pakoonpyrkivät äidin ja lapset, oli reki jo aivantäynnä ihmisiä, niin että reslat olivatpudonneet tielle! Matka jatkui kohtiTaipaletta tykkien jylistessä takana. Jakoko eteläinen taivaanranta paloi pu-naisena takanamme.

Ensimmäisen tulituksen jälkeen tulinoin puolen tunnin tauko. Sitten alkoiuusi tykistökeskitys. Metsäpirtin kir-konkylän talot olivat tarkoin kartoitet-tuja maaleja, mutta onneksi osumatark-kuus oli huono. Ihmiset säästyivät, pa-ria kuollutta lukuun ottamatta.

Isäni veli, Apo-setä, oli lähtenyt ma-jatalosta ja päässyt muutaman satametriä, kunnes sydän löi viimeisen ker-ran. Naapurissa Sutelaisen perheen lap-set oli lastattu rekeen. Se oli jo aivantäynnä, mutta mukaan nostettiin Apo-sedän ruumis. Sutelaisen Alma, lapsis-ta vanhin, kertoi, että he istuivat ruu-miin päällä Pyhäjärvelle asti, jonne ruu-mis jätettiin haudattavaksi. Alma kertoivälillä nostaneensa ruumiin jalkaa, jokaretkotti reen laidan yli.

Lossilla Taipaleenjoella oli ruuhkaa.Liikenne kulki nyt vilkkaana kahteensuuntaa. Sodan jaloista pakenevia met-säpirttiläisiä vietiin pois kotoa ja soti-laita siirrettiin rintamalle rajaa puolus-

tamaan. Lossin lähellä suojauduttiinmetsään ylipääsyä odoteltaessa. Ihmi-siä otettiin lautallinen kerrallaan. Len-tokoneet häiritsivät liikennettä, muttaeivät pommittaneet lauttaa hajalle. Näinsäilyi varmasti tuhansia ihmishenkiä!

Iltaan mennessä perhe pääsi Taipa-leenjoen yli. Korvenkylässä opettajaWilhelmiina Laulajainen tarjosi riisiryy-nipuuroa Lydia-äidille lapsineen. Äitinikertoi vielä 1999, ettei koskaan riisipuu-ro ole maistunut niin hyvältä kuin sinäiltana! Olihan se meille sinä päivänäensimmäinen ateria kotoa lähdettyäm-me.

Lautalla isä ja äiti olivat jakaneet ra-hat tasan, molemmille jäi 20 markkaa.Tietoa ei ollut nähdäänkö vielä, missäja milloin. Isä neuvoi äitiä jättämäänhevosen heti, kun tulee ensimmäinenauto, johon voi nousta. Kuitenkin jou-duimme kulkemaan Enkkuaan asti he-vosella. Takanamme paloi koko raja, silläsotapojat olivat saaneet määräyksensytyttää rakennukset tuleen, ettei vihol-liselle jäisi mahdollisuutta suojautua. Joaikaisemmin oli määrätty, että jokaisenrakennuksen vieressä tuli olla olkiku-po, öljypullo ja tulitikut tätä varten.

Enkkuassa meidän hevosemme jätet-tiin armeijan käyttöön ja matkaa jatket-tiin kuorma-auton lavalla. Näin tultiinKäkisalmeen. Torin varressa asui erääntalon yläkerrassa tuttu kauppamatkus-taja, joka oli yöpynyt meillä majatalos-sa. Hänen luonaan saimme olla tuon en-simmäisen yön poissa kotoa. – Yö ku-lui, välillä hälytykset pakottivat mene-mään palokunnan talon pommisuojaan.Aamulla yöpymispaikkamme emäntäkäski ottaa käytössämme olleet lakanatmukaamme ja antoi vielä ison juustonevääksi.

”Matka jatkui kohtiTaipaletta tykkien jylistessätakana. Ja koko eteläinen

taivaanranta paloipunaisena takanamme.”


Tätimme Kaisa ja Liisa olivat hakeu-tuneet samoihin paikkoihin. Aamullasitten evakkoja ryhdyttiin lastaamaanhärkävaunuihin, ikkunattomiin umpi-vaunuihin. Junalla kolkuteltiin Savoon.Evakkojunat väistivät rintamalle mene-viä sotilasjunia. Matkanteko oli hidas-ta. Kun olimme aikamme matkanneet,pysähtyi juna Kolkontaipaleen asemal-le Rantasalmella. Siellä ihmiset lastat-tiin kuorma-autoihin. Meidän perheem-me päättyi Juvan kirkolle Taskisen ta-loon, jossa asui emäntä ja joku miestyössä.

Taskisessa meitä evakkoja lienee ol-lut parhaimmillaan noin 20: meidän äiti,Leena-sisareni ja minä, Anni-täti sekäElma, Aino ja Saara hänen lapsistaan.Ilosen Anu kolmen lapsen kanssa, Lei-nolan Emmi ja pojat Aleks ja Eero, Kai-sa- ja Liisa-tätini sekä kenties muitakin.Kahden hengen talous sai tuntuvan li-säyksen. Taskisessa meidän perheem-me majaili 1.12.1939-30.6.1940. Äitinikävi navetassa lypsämässä lehmiä, hänhalusi tehdä töitä ja auttaa. Joku suku-laisista piti sillä aikaa huolta sisaresta-ni ja minusta.

Isä kävi Taskisessa asuessamme kaksikertaa lomalla: 1. kerta 7.1.40 ja 2. kerta23.3.-3.4.40. Hän vapautui sotapoliisintehtävistä 13.4.1940 iäkkäänä työvel-vollisena. Hänet määrättiin kuitenkinrakentamaan Varkauden lentokenttääJoroisiin. Äitini hoiteli kahta lastaan,viisi- ja kaksivuotiaita. Isä asui viikotRantasalmella Albert Eevan perheenluona ja tuli pyhiksi perheensä luo Ju-valle.

Taskisesta perheemme muutti Härkä-lään 1.7.40, kun haluttiin ”omien lei-piin”. Perheemme majoittui nyt Lipsa-sen Sylvin ja hänen lastensa luokse ns.possakkamiehen tupaan. Täällä asuim-me kevääseen 1941 asti. Kyläkoulunopettaja ihmetteli ohi kulkiessaan, ettäolimme niin puhtaita ja kauniisti puet-tuja lapsia. Äiti virkkasi, kutoi ja ompeliperiaatteella ”vanhasta uutta”, hoiti lap-sia kun ei ollut muuta työtä.

Leipä meni kortille 26.5.1940. Maitoasaimme ostaa possakkamiehen vaimol-ta, kunnes me sisareni Leenan kanssa”harvensimme” porkkanapenkistä tai-metkin taikinamarjapensaan oksille kui-vumaan! Emäntä ei enää antanut ostaamaitoa, vaan kaatoi ylimääräisen maa-han tuon tapahtuman jälkeen. Äitiniolisi kyllä halunnut maksaa lasten te-kemän vahingon, mutta siitäkin tuli rii-ta. ”Minä jos markan määrään maksuk-si, niin Sinä katsot sen kalliiksi”. Äitinimaksoi pyydetyn summan, mutta emän-tä ei lauhtunut. Sen jälkeen äiti hakikävellen Leipimäestä, neljän kilometrinpäästä, maitoa. Isä oli kansanhuollontehtävissä Juvalla. Hän kielsi äitiä tule-masta hakemaan mitään. Siellä huollos-sa kyllä ihmettelivät, eikö meillä tarvit-taisi jotain. Ja he pakottivat isän tuo-maan tanskalaisilta tulleesta paketistaLeena-sisarelleni nuken ja minulle me-kon.

Syyskesällä 1940 leikimme kylän las-ten kanssa Härkösen talon pihassa.Minä putosin talon vieressä olevaankellarin aloitus kuoppaan. Kuopassa olikivi, johon löin pääni. Sattuihan se. Enhalunnut kävellä, koska silloin tärinätuntui pahalta. Päähän tuli seuraavanapäivänä iho pahkura. Äiti ja isä veivätminut Rantasalmelle lääkäriin, joka pas-sitti minut Mikkelin lääninsairaalaan.Noin kaksivuotias lapsi vietiin sinne jajätettiin yksin! Parin viikon kuluttuasairaalasta sitten soitettiin, että lapsenvoisi tulla hakemaan. Katsomassa eikäynyt kukaan. Vammasta ei kysyttytarkemmin, selitys oli ”pääluu oli rikki.”Karu ja kova oli evakkolapsen tie alus-ta alkaen!

Huhtikuussa 1941 isäni sai polkupyö-rän Vapaasta Huollosta. Se helpotti liik-kumista huomattavasti. Juvalla isänitoimi asukkaanottolautakunnassa jatyöhönsijoittamistoimikunnassa. Näis-tä maksettiin palkkaa 1200mk/kk. Vuo-den vaihteessa 1941 alkoi Pohjanmaal-ta tulla tietoja, että sieltä olisi saatavis-sa maata viljeltäväksi. Suunnitelmienmukaan Metsäpirtin kirkonkylän asuk-kaat sijoitettaisiin Nurmoon Loukon

kartanon maille. Ensimmäinen kokousasiasta oli Seinäjoella 21.1.1941.

Tapahtumat etenivät. Huhtikuun lo-pulla 1941 isä kävi muiden mukana Nur-mossa katsomassa paikkoja, jota tarjot-tiin. Lunta oli vielä maassa. Selkeääkuvaa uudesta asuinpaikasta ei voinutmuodostaa. Mutta isä valitsi kuitenkinvaltatien/maantien varresta mäenkum-pareen, jossa lienee asuttu torpparikau-della vielä 1900-luvulla. Mäki, uusi ko-tipaikkamme, kasvoi sankkaa metsää.Peltoaukeama sen alapuolella oli olluthevos- ja lehmälaitumena vuosikymme-niä. Entiset ojat kasvoivat lähes käsi-varren paksuisia pajuja. Maat olivatveden vaivaamia. Niitä oli kynnetty tiesvuosikymmeniä sitten. Lohduton näky,mutta se ei musertanut toivoa omastapaikasta, uudesta alusta.

Isän kalenterissa on 1.5.1941 merkin-tä: 21 kollia + 1 pyörä, 2 matkalaukkua(+ 1pyörä). Tässä oli nelihenkisen per-heen koko omaisuus, joka oli kertynytpuolentoista vuoden aikana kotoa läh-dettyämme.

Nurmoon saavuimme tiistaina6.5.1941. Suden perheen elämässä päi-väys 10.5.1941 on tärkeä, uuden ajanavaava. Silloin kävimme koko perheenvoimin ensimmäisen kerran tulevan,uuden kotimme paikalla. Ja siksi myö-hemmin tuo päivämäärä ikuistettiin lip-putangon jalustan valuun!

Me sisareni Leenan kanssa (6v. ja 3v.)olimme saaneet varoituksia vieraissaasuttaessa: ”Ei saa huutaa, ei saa melu-ta, ei saa häiritä muita.” Tätä oli ollutkoko aika kotoa Metsäpirtistä lähdönjälkeen. Äiti oli luvannut, että kun pääs-tään Lylyyn, uuteen kotipaikkaamme,sitten saatte huutaa! Tuona toukokuunkymmenentenä kysyimme: ”Olemmekonyt Lylyssä!” Myönteinen vastaus saikaksi evakkolasta huutamaan suoraahuutoa lakeuden ylle!

Muistan hyvin, kun seisoimme Lee-nan kanssa pihlajan juurella uudellakotimäellä kasvot aukealle päin ja huu-simme riemusta, että nyt saa huutaa!

Riitta Ampuja o.s. SusiUusikaupunki

Kirjoittaja oli talvisodan alkaessa alle2-vuotias, mutta suvun muistiinpanotpäivämäärineen ovat tarkat.

”Aamulla sitten evakkojaryhdyttiin lastaamaan

härkävaunuihin,ikkunattomiin umpivaunuihin.”

”Karu ja kovaoli evakkolapsen tie

alusta alkaen!”


Ryhdyttyäni Sakkola-Museonmuseovastaavaksi eräs visionioli saattaa Museon hallussa

olevaa materiaalia digitaaliseen muo-toon ja sitä kautta esimerkiksi Interne-tin välityksellä kaikkien tarkasteltavak-si kaikessa rauhassa kotoaan.

Nyt tuosta visiosta on viimeinkin tu-lossa totta uuden aineistotietokannanmyötä. Viiden vuoden aikana Sakkola-Museon digitaaliseen arkistoon on ke-rätty niin runsaasti materiaalia, että sentehokas hallinnointi ja hyväksikäyttö eienää nykyisen arkistointisysteeminpuitteissa ole ollut mahdollista.

Asia tuli konkreettisesti esille arkis-toa selatessani ja kerätessäni kuvama-teriaalia mm. Sakkolan Kirkonkylänkoulupiirin kyläkirjaa varten. Tässä yh-teydessä tehty inventaario osoitti, ettäyksinomaan yksinomaan Museon arkis-tossa on 11.300 digitaalista dokument-tia 430 erillisessä kansiossa. Dokument-tien koko on kaikkiaan 30 Gt.

Näiden lisäksi Museon hallinnassaon muuta materiaalia, esim. ainoastaanpaperikuvina olevia valokuvia. Karkeaarvio skannatusta materiaalista on seu-raavanlainen (kuten sanottu, materiaaliei enää ole hallittavissa ja siksi arviotovat hyvin karkeita):

* Kuvia, jollain tavoinSakkolaan liittyviä, 5.000 kpl

* Muita kuvia ja kuvienkaksoiskappaleita, 5.000 kpl

* Word- ja pdf-dokumentteja,loput

Lisäksi museon digitaalinen arkistokäsittää noin 120 tuntia digitoituja haas-tattelunauhoja sekä jonkin verran vi-deomateriaalia. Lisäksi mm. SuvannonSeutu-lehdellä on omaa arkistomateri-aaliaan.

Alkutalvesta 2009 minulla heräsi aja-tus digitaalisen arkiston arkistointisys-teemin uudelleen organisoimisesta tie-

Sakkola-Museon uusi aineistotietokantatulee vähitellen internetiin nähtäville

tokantapohjaiseksi arkistoksi. Siinä sa-massa mieleeni välähti aikaisemmin pu-heena ollut visio, joten miksipä tätä tie-tokantaa ei laitettaisi nettiin kaikkienkiinnostuneiden selattavaksi. Tein asi-asta muistion ja alustavan suunnitel-man ja esitin asian Sakkola-Säätiön hal-litukselle, jolta sain luvan lähteä pro-jektia työstämään.

Työryhmään sain mukaan nettimuseo-vastaavan Heikki Karjalaisen, jonkakanssa viimeistelimme tietokannan tek-niset vaatimukset. Heikki tunsi flash-ohjelmoija Jarmo Iivosen, joka loi tieto-kannan tekniset puitteet.

Kuluvan syksyn aikana tietokantaaon hiottu, niin että tällä hetkellä siihenvoidaan syöttää aineistoa, lähinnä siiskuvia, mutta myöhemmin muutakin ma-teriaalia.

Sakkola-Säätiön kotisivuille on luotulinkki, josta käsin kuka tahansa pääseeselaamaan aineistotietokantaa. Linkkiäklikkaamalla pääsee aineistotietokan-nan kotisivulle http://www.sakkola.fi/tietokanta/.

Kotisivun ylälaidassa on linkki ”Kir-jaudu”, mutta se ei ole tarkoitettu suu-relle yleisölle, linkin kautta arkistotie-tokannan ylläpitäjät (tällä hetkellä Ant-ti Hynnä ja Heikki Karjalainen) pääse-vät lisäämään aineistoa tietokantaan jamuuttamaan siellä olemassaolevaa tie-toa.

Tällä hetkellä tietokantaan lisätäänkuvia maltillista vauhtia, tämänhetkisenarvion mukaisesti noin 50 kuvan kuu-kausivauhtia. Määrä saattaa tuntua hi-taahkolta, mutta itse asiassa kuviensyöttämiseen liittyy monenlaista oheis-puuhaa, mm. hakusanojen lisääminensekä suurelle yleisölle näkymättömienteknisten tietojen lisääminen. Kaikkiaanyhteen kuvaan liittyy kolmetoista täy-tettävää tekstikenttää, joista vain osanäkyy käyttäjille.

Tietokannassa näkyvät kuvat on

Museon hallussa olevista alkuperäis-kuvista muutettu matalaresoluutioiseenjpg-muotoon, tämä siksi, että kuvat saa-taisiin pakattua mahdollisimman pie-neen tilaan ja sitä kautta mm. lisättyätiedonhaun nopeutta.

Mikäli jostain kuvasta tarvitaan pa-rempilaatuinen versio, niin alkuperäi-nen kuva on nyt helposti löydettävis-sä Museon digitaalisesta arkistosta.

Käyttäjä voi tietokannasta tehdä mo-nenlaisia hakuja, tiettyä kuvaa voidaanhakea mm. paikkakunnan tai kylän ni-men mukaan. Lisäksi kuvat on jaoteltuaihepiireittäin sekä kuvausvuoden (mi-käli tämä on tiedossa) mukaisesti ja ha-kuja voidaan tehdä myös näiden kritee-rin perusteella.

Lisäksi jokaiseen kuvaan liittyy sup-peampi tai laajempi seliteteksti (tämä onlähinnä kuvan skannattavaksi lähettä-neen henkilön tekstiä), johon ”hakusa-na”-kentän kautta mihin tahansa sanaanvoidaan haku kohdistaa.

Aineistotietokannan ehkä merkittävinpiirre on virheellisyyksien tai puutteel-lisuuksien korjausmahdollisuus.

Nimittäin, mikäli käyttäjä havaitseetekstissä virheellisyyksiä tai puutteita(esimerkiksi käyttäjä tunnistaa alkujaantunnistamattomaksi jääneitä henkilöi-tä), käyttäjä voi kirjoittaa havaintonsakohtaan ”Kirjoita oma kommenttisi”,jonka jälkeen painetaan ”Lähetä”-nap-pia. Tämän jälkeen kommentti lähtee ai-neistotietokannan ylläpitäjille, jotka tie-don saatuaan tarvittaessa korjaavattekstiä.

Käykää ihmeessä tutustumassa! Ai-nakaan allekirjoittanut ei vielä ole mis-sään törmännyt teknisesti yhtä hienoonja kehittyneeseen netin kautta selatta-vissa olevaan aineistotietokantaan.

Antti HynnäSakkola-Museon museovastaava


Sakkola-Museon johtaja Antti Hynnä viestittää, mitä uusia lahjoituksiamuseo on viime viikkoina saanut.

– Joku tuntematon oli jättänyt museolle pyykkikartun. Omistaja Elsa Erä-ranta o.s. Ukkonen, Pyhäjärvi, Lohijoki, 1914-1989, asui Orivedellä. Valmista-ja Adolf (Eeva) Eräranta, Sakkola, Vilakkala, 1909-1991, asui Orivedellä.

Esko Kallonen lahjoitti parisataa vuodelta 1945 peräisin olevia valtionrau-tateiden lomaketta, ”Matkalipun tilaus siirtoväelle”, joukossa runsaasti sak-kolalaisia.

Väinö Leppänen on lahjoittanut kolme omakustanne-CD:tä, joissa on hä-nen yksinlauluaan pianon säestyksellä.

Ole Tarvoselta saatiin lainaan neljä valokuva-albumia skannattavaksi.Tiina Lehmusvaara luovutti CD-levyn kopioitavaksi. Sisältönä on hänen

isänsä Ilkka Lehmusvaaran muistelmat Kiviniemestä ja muualtakin.Liisa Helo lahjoitti Suomen lipun, Karjalan isännänviirin sekä valokuvia.

Niiden tarina on seuraava:Suomen lipun Ensi Helo sai sen serkultaan Alisa Pitkäseltä Ida Pitkäsen

kuoleman jälkeen (v. 1976). Lipun on luultavasti tehnyt Ensin äidin (Emiliao.s. Pitkänen) sisar Ida Pitkänen Sakkolan Haitermaassa. Muistitiedon mu-kaan se valmistui v. 1939. Pitkäset palasivat välirauhan tultua Haitermaahan,mutta nostettiinko lippua monestikaan salkoon? Ainakin kerran, Tauno Pit-käsen hautajaisissa oli suruliputus v. 1942.

– Lippu juhlisti juhannustamme kesäpaikassamme Lempäälän Suojalan Veik-kolassa viimeksi juhannuksena v. 2005, kertoo Liisa Helo.

Lahjoituksia Sakkola-Museolle

Tutustu myös internet-sivustoonLuovutettukarjala.fi

Www.luovutettukarjala.fiLuovutettua Karjalaa esittelevä inter-

net-sivusto syntyi yli 10 vuotta sittenpaikkaamaan internetissä olevaa Kar-jala-tietouden aukkoa. Tänään sivustotarjoaa laajan tietopaketin luovutetunKarjalan historiasta.

Sivustolla esitellään kaikki luovute-tun Karjalan pitäjät, kaupungit ja kaup-palat kartoin, tekstein ja huomattavaltaosilta myös kuvin. Tänä päivänäluovutettukarjala.fi -sivusto tarjoaanetin käyttäjälle ja surffaajalle monipuo-lista palvelua, joista ohessa muutamiaesimerkkejä.

Karjala-tietosanakirjaJo yli 90 käyttäjää on rekisteröitynyt

kirjoittamaan tietosanakirjaa. Karjala-tietosanakirja rakentuu tällä tavoin kir-joittajien toimesta artikkeli artikkelilta.Kuka tahansa asiasta kiinnostunut jaluovutetusta Karjalasta jotain tietävä

voi ryhtyä kirjoittamaan Karjala-tieto-sanakirjaa.

Kovin suuria atk-taitoja ei tarvita. Jososaa käyttää nettiä, osaa varmasti myöskirjoittaa artikkeleita Karjala-tietosana-kirjaan. Mitä sitten Karjala-tietosana-kirjaan voi kirjoittaa? Hyvänä esimerk-kinä olkoon vaikka hiljakkoin erään ni-mimerkin kirjoitetama Antrean kirkonhistoria. Karjala-tietosanakirjaa voitopetella kirjoittamaan esim. täydentä-mällä Luovutetun Karjalan aikajanaa.

Tuleha siekin mukaan yhteisiin talkoi-siin, että saisimme rakennettua Karjala-tietosanakirjaa eteenpäin tulevien su-kupolvien käyttöön!

Karjala-keskusteluKarjala-keskustelupalstalla voit käy-

dä ajankohtaista keskustelua Karjalas-ta. Palstalla voit myös kysyä ja saadavastauksia Karjala-aiheisiin kysymyk-siin.

Kotiseutumatkat kuvinaSivuston palveluna on mahdollisuus

tallentaa kuvagalleriaan kuvia kotiseu-tumatkoilta. Kuva-galleriaan on kerty-nyt jo yli 1200 kuvaa kotiseutumatkoil-ta ja lisää kuvasatoa odotetaan men-neen kesän kotiseutumatkoilta.

Mummon ja ukon vanhatvalokuvat Karjalasta

Tänne voi tallentaa omia ja suvunvanhoja kuvia luovutetusta Karjalasta.

Aikamatka luovu-tettuun KarjalaanVanhoja valokuvia luovutetusta Kar-

jalasta, pitäjittäin ja aihealueittain jao-teltuna.

Luovutettukarjala.fi-sivusto on osasuomalaisten Karjala-muistia

Sivusto on osa suomalaisten Karja-la-muistia. Tule sinäkin rohkeasti mu-kaan käyttämään ja tuottamaan sivus-ton palveluja ja siten kasvattamaansuomalaisten Karjala-muistia.

Ohjeita saatavillaSivustolta löydät ohjeet palveluiden

käytöstä. Mikäli tarvitset lisätietoa taiapua, voit kysyä allekirjoittaneelta.Yhteystietoni löytyvät myös sivustol-ta.

10-vuottaLuovutettukarjala.fi -sivusto julkais-

tiin 30.11.1999 ja sivusto täyttää vuon-na 2009 jo 10 vuotta. Aika on lyhyt,mutta Internetmaailmassa se on pitkä.Sivusto on yksi vanhimmista Karjala-aiheisista internet-sivuistoista.

Kaikki sivuston palvelut ovat ilmai-sia. Sivuilla on vierailtu jo yli miljoonakäyntikertaa sen olemassaolon aikana.Käyhän siekin! Karjalaisin terveisin!

Seppo Rapo, VaasaSivuston toteuttaja

koti: 040 520 5000tai työ: 050 3341944

[email protected]


Suvannon seudun säätiöt tutustuvatseuraavaksi Käkisalmeen

Käkisalmen, Metsäpirtin, Pyhäjärven, Raudun, Räisälän, Sak-kolan ja Vuokselan säätiöt jat-

kavat yhteistyötään ainakin parin vuo-tuisen kokoontumisen ja yhteismatko-jen voimalla.

Lempäälässä 27. syyskuuta pidetys-sä Suvannon seudun säätiöiden tapaa-misessa päätettiin seuraavaksi tutustuaKäkisalmeen ja sen lähiseutuun. Tou-kokuussa 2010 toteutettavaa matkanjärjestävät Käkisalmi-Säätiön edustajat.Valmisteluja on jo tehty ja tutustumis-kohteita suunniteltu, kävi ilmi ErkkiHeiskasen ja Marja Huovisen puheen-vuoroista. Käkisalmen kaupunkikierrok-sen oheen löytyy niin arkkitehtonisiakuin arkeologisia kohteita – tietysti kau-niita maisemia unohtamatta. Vierailu Kä-kisalmeen tehdään nelipäiväisenä, jakäyntikohteina saattavat olla myös Ko-nevitsa ja Kaarlahti.

Suvannon seudun säätiöiden edustajat tapasivat Lempäälässä 27. syyskuuta. Takarivissä vas. Erkki Heiskanen, Kuller-vo Huppunen, Robert Rainio, Hannu Turkkinen, Taisto Virkki, Yrjö S. Kaasalainen, Antti Hynnä, Kalevi Hyytiä, HannuPaukku, Marja Huovila, Anja Kuoppa ja Matti Naskali. Edessä vas. Kaarina Pärssinen, Pirjo Kiiala, Aila Alanen jaSalme Rintala.

Aikaisempina vuosina naapuripitäjis-tä ovat säätiöiden edustajille esittäy-tyneet Vpl. Pyhäjärvi ja Räisälä, Sakko-la ja Vuoksela sekä Rautu ja Metsäpirt-ti. Kokouksen osallistujat summasivatkokemuksia jo tehdyiltä matkoilta, janaapureiden nähtävyyksiin tutustumi-nen nähtiin antoisaksi koko Karjalan-matkailun kannalta. Samalla eri säätiöi-den toimijat ovat tulleet toisilleen tu-tuksi, mikä osaltaan edistää yhteistyö-tä. Karjalan käynneillä on yleensä on-nistuttu tapaamaan myös venäläiskun-tien johtoa ja Käkisalmen alueen päät-täjiä.

Käkisalmen linnan pihalla on isot ke-säjuhlat 31.7.2010. Niihin osallistumi-sesta kukin säätiö päättää tahollaan,koska samaan aikaan järjestetään myösjoidenkin pitäjien omia juhlia Suomes-sa, kuten Sakkola-juhlat Vesilahdessa.

Sakkola-Säätiön isännöimässä koko-

uksessa keskusteltiin myös Suvannonseudun säätiöiden yhteisesiintymises-tä Karjalan Liiton kokouksissa. Tällähetkellä Metsäpirtin Kalevi Hyytiä onKarjalan Liiton hallinnossa mukana.Karjalaisessa pitäjäyhdistyksessä (Pyl-li) toimivat nyt Kalevi Hyytiä sekä Kaa-rina Pärssinen Vpl. Pyhäjärvi-seurasta.Pitäjäyhdistysten liitto järjestää vuon-na 2010 neljä pitäjäpäivää, joiden alu-eelliset teemat ovat Laatokka, Vuoksi,Viipuri ja Suomenlahti.

Suvannon seudun yhteyksiä ylläpi-tävät myös alueen sukututkijat.

Kalevi Hyytiä piti tilaisuuden päät-teeksi pienen esitelmän siitä, miten1930-luvun Suvannon seudun talot jaasukkaat näyttäytyvät internetissä. Vir-tuaali-Karjalan avulla voidaan kertoaniin alueen historiasta kuin nykypäiväs-tä, ja tämän tietovarannon avulla tehdä”virtuaalimatkoja” Karjalaan. Kartoille


Karjalaissäätiöt tapasivat Tampereella

Aamulehti otti karjalaiset vieraanva-raisesti vastaan toimitusjohtaja JuhaRuotsalaisen johdolla. Karjalan Liitontoiminnanjohtaja Satu Hallenbergkiitti hyvästä kokouspaikasta.

Karjalaissäätiöt ovat kymmen-kunta vuotta kokoontuneetsäätiöseminaareihin Helsingis-

sä, mutta tänä vuonna tilaisuus pidet-tiin Tampereella, Aamulehden tiloissa9.10. Ensi vuonna on tarkoitus tavataTurussa, ennakoi säätiötoimikunnanpuheenjohtaja Martti Talja.

Tapaamisiin on kuulunut säätiöidenja pitäjien esittelyjä. Tällä kertaa vuo-rossa oli Vpl. Pyhäjärvi, josta kertoi YrjöS. Kaasalainen. Säätiön verotuskäy-tännöistä antoi esimerkkejä Reino Äi-kiä.

Projektivastaava Mervi PiipponenKarjalan Liitosta kertoi Vanhat hauta-usmaat -hankkeesta Karjalan tasaval-lassa ja Leningradin alueella. 204 suo-malaista hautausmaata on dokumentoi-tu niin suomen- kuin venäjänkielellä.Tavoitteena on turvata suomalaistensiviilihautausmaiden asema, mutta on-gelmana on, ettei Venäjän laissa kyseis-tä käsitettä tunneta. Sankarihaudat ovatsopimuksen mukaan suojattuja. Hauta-usmaatilanteesta pidetään laajempi se-minaari 14.11. Karjalatalolla pitäjä- jasukupäivän yhteydessä.

Liiton toiminnanjohtaja Satu Hallen-

voidaan merkitä kylät talo talolta ja ke-rätä infoa vaikka asukaskohtaisesti. In-ternetin tarjoamia työvälineitä tähänovat Google-Map ja Google-Earth -oh-jelmat; työhön tarvitaan vain henkilöt,ketkä informaatiota nettiin syöttävät jaylläpitävät.

– Oikeat ylläpitäjätahot ovat ne, jot-ka asioiden äärellä ähkivät, totesi Hyy-tiä, joka itse on vienyt mm. Metsäpirtintiedot esille.

Suvannon seudun säätiöt kokoontu-vat seuraavan kerran Tampereella31.1.2010 Vuokselan toimiessa kokoon-kutsujana.

Hannu Turkkisen johtamassa Lem-päälän kokouksessa vietettiin hiljainenhetki sairaskohtaukseen menehtyneenRäisälä-Säätiön puheenjohtaja JuhaniHuppusen muistolle. Samoin Huppu-sen muistoa kunnioitettiin karjalaistensäätiöiden seminaarissa Tampereella.

berg antoi katsauksen KL:n 70-vuotis-juhlavuoteen 2010. Luvassa on juhlati-laisuuksia, näyttelyitä ja seminaareja,joissa tuodaan mm. 2000-luvun Karja-la-tutkimuksia tykö. Karjalaisuudennäkyvyyden eteen säätiöt ja seurat te-kevät osaltaan työtä eri puolilla maata.

Katsauksen yhteisöviestintään tekiyhteiskuntatieteiden tohtori JuhaniWiio, joka on ollut mukana laatimassaKarjalan Liiton viestintästrategiaa. Stra-tegiaa toivottiin hyödynnettävän myössäätiöissä ja seuroissa.

Tietoverkon merkityksen yhä kasva-essa siitä rakentunee myös KL:n tär-kein viestintäväylä. Jotta sähköisetuutisviestit menevät perille, toiveenaon, että yhteisöjen puheenjohtajilla jasihteereillä olisi ainakin sähköposti käy-tössään.

– Mutta siitä huolimatta verkko eikorvaa yhteisiä tapahtumia, joissa ol-laan nenäkkäin, muistutti Hallenberg.

Säätiöiden edustajat saivat myös kat-sauksen talousennusteista ja sijoitus-näkymistä, joista puhui TSOP:sta sijoi-tuspäällikkö Laura Ovaska. Aamuleh-den toiminnasta kertoivat toimitusjoh-taja Juha Ruotsalainen ja viestintäpääl-likkö Juha Ranta.

Karjalaisseurojen Tampereen piirinpuheenjohtaja Tuomo Nenonen kertoi,että musiikkitoimikunta on käynnistä-nyt kilpailun, jossa etsitään uusia kar-jalaisia sävellyksiä.

Marjo Ristilä-Toikka

Halukkailla on nyt mahdollisuus hank-kia oma nimikkotuoli Helsingissä sijait-sevan Karjalatalon juhlasalista ja tukeakarjalaista asiaa.

– Kaiverramme nimesi metallilaattaan,joka kiinnitetään nimikkotuolisi selkä-nojaan. Tuolin 100 eurolla varanneiden

Haluatko oman nimikkotuolin Karjalatalolta?

Karjalan Liitto perustettiin 20.4.1940.Talvisota oli päättynyt noin kuukausiaiemmin. Noin 420 000 karjalaista oli jou-tunut jättämään kotinsa.

Karjalan kunnat, seurakunnat ja maa-kunnalliset järjestöt perustivat KarjalanLiiton, jonka tärkeimpänä tehtävänä olivalvoa kotinsa menettäneiden siirtokar-jalaisten etuja asutus- ja korvauskysy-myksissä.

Liiton perustamisen jälkeen alettiinripeässä tahdissa perustaa alueellisiakarjalais- ja pitäjäseuroja.

nimet kaiverretaan myös juhlasalin sei-nälle kiinnitettävään laattaan, kertootoiminnanjohtaja Satu Hallenberg, jol-ta saa aiheesta lisätietoja.

– Karjalatalon juhlatili on OP 572194 -60921107. Kirjoita viestiosaan haluama-si kaiverrusteksti.


Metsäpirttijärjestöttapasivat Tampereella

Metsäpirtti-järjestöt kokoontuivat Tampereella 17.10.Infoa tiivistetysti tapaamisesta:* kiitos vielä kaikille Mietoisten juhlien toteuttajille* ensi kesänä Metsäpirttijuhlat Metsäpirtissä 3.7.2010* matkoja juhlille järjestämässä tällä tietoa: Aila Martelius-Mäkelä, Kiviniemi varattu jo, Etelä-Pohjanmaan kerho sekä Metsäpirttiseura* patsasalueiden kunnostushanke myötätuulessa* Muistolehtojen rahastoon kertynyt n. 7000 euroa* museo matkalaukussa – perinteenkeruuhanke- HK

Vaskelan Sukuseuran vuosijuhla ja vuosikokous vietettiin Hä-meenlinnassa Vanajavedellä

risteilyn merkeissä. Elokuista tapahtu-maa suosi upea kesäaurinko ja vehreätmaisemat. Matkalla nautittiin lohikeit-toa, haitarinsoitto sekä yhteislaulut ko-hottivat tunnelmaa.

Sukuvanhin Yrjö Koskinen luopuitehtävästään ja uudeksi puheenjohta-jaksi valittiin Pentti Kaihoniemi Tampe-reelta. Hallitukseen valittiin uusiksi jä-seniksi Jaakko Koskivaara, Risto Kos-kinen sekä Maire Saarinen. Sukukoko-us palkitsi kunniamerkein viisi elossaolevaa perustajajäsentä: Kyllikki Lauri-la, Aarne Laurila, Aulis Laurila, LydmilaNieminen ja Aulis Koskinen. LydmilaNiemiselle toimitetaan palkinto myö-hemmin.

Sukuseuran hallitukselle myönnettiintili- ja vastuuvapaus. Alkaneen toimin-takauden suunnitelmat hyväksyttiin.

VaskelanSukuseura

juhli

Kuvassa vasemmalta Aulis Koskinen, Aarne Laurila, Kyllikki Laurila ja AulisLaurila.

Tavoitteena on lapsille suunnatun sa-tukirjan painattaminen ja markkinointi niinomalle jäsenkunnalle kuin muillekin.

Vuosijuhlassa esiteltiin taiteilija LiisaBjörnin suunnittelema isännänviiri. Vii-ri sai erinomaisen vastaanoton ja juh-laan varatut tuotteet myytiin loppuun.Leppoisasti sujunut risteily päättyiHämeenlinnan satamaan ja osa väestä

suunnisti linnan keskiaikamarkkinoillejatkamaan omaa ohjelmaansa.

Hallitus valitsi varapuheenjohtajaksiAila Martelius-Mäkelän ja sihteerinäjatkaa Anne Vaske. Vaskelan Sukuseu-ra viettää vuonna 2010 juhlavuotta, seu-ran perustamisesta tulee kuluneeksi täl-löin 25-vuotta.

Pentti Kaihoniemi

Metsäpirtinlehtiyhdyshenkilö

Helka Korpela,Kalevan puistotie 13 C 58

33500 Tampere,p. 040 565 0905

helka.korpela@kolumbus .fi

Metsäpirtin hautausmaan Muistolehtojen rahaston tili:435500-16875 Mietoisten Säästöpankki.


Olen Pentti Kaihoniemi. Synnyin 29.03.1952 Laitilassa. Olen nai-misissa Anneli Yrttimaan kans-

sa, Anneli on kotoisin Jalasjärveltä. Van-hempani, Eenok (Eino) Kaihoniemi Vas-kelasta (05.11.1919-27.05.1973) ja ElsaKaihoniemi os. Torikka Joentaan kylästä(25.09.1922-25.12.1981). Isän vanhem-mat olivat Aleksanteri (e.Jeremejev) jaOlga e.Feodorova Koskinen (JerlanOlka) Äidin vanhemmat olivat Paavo jaKatri (os. Hiltunen) Torikka. Sisareniovat Pauli, Paula, Pirkko ja Pertti.

Ilmavoimien Teknilliseen kouluunKauhavalle pyrin ja pääsykokeet läpäis-tyäni pääsin suorittamaan varusmies-palvelusta 1970. Tästä alkoi urani Ilma-voimissa, jota kesti noin 33 vuotta. Pal-veluksen aloitin lentokonemekaanikko-na Satakunnanlennostossa, HävLLv21:ssä Porissa. Lentotekniikkalaitoksel-le Tampereelle siirryin 1980 elektroniik-katoimistoon Insmaj Raimo Lipposenalaisuuteen. Rami oli Karjalan poikia niinkuin moni muukin Ilmavoimissa palvel-lut.

Jo ennen eläkkeelle siirtymistäni olinmukana erilaisessa yhdistystoiminnas-sa ja tuntuu, että tämä on suo, johonkauppoaa aina vaan syvemmälle. Luotta-mustoimia minulla on AL Tampereenseudun osaston hallituksessa, AL:n liit-tovaltuusto edustaja, Metsäpirttiker-hon hallituksessa, Inginmoision tiehoi-tokunnan toimitsijamiehenä. Taloyh-tiön hallituksen puheenjohtajana, yhti-össä jossa hallitus hoitaa isännöinnin.

Vaskelan sukuseuran uusi puheenjohtaja esittäytyyNykyisin opetan päätoimisena tunti-

opettajana Tampereen Ammattiopistos-sa lentokoneasentajiksi opiskelevianuoria. Nämä erilaiset toimet ja tehtä-vät vievät aikaani niin, ettei metsänhoi-toon Jalasjärvelle tunnu liikenevän ai-kaa millään.

Mökillä Ikaalisissa olemme ehtineetkäydä muutamia kertoja kesässä, mut-tei koskaan viikkoa yhtäjaksoisesti.Matkailu ja erityisesti kaukomatkailu onmeille molemmille hyvin tärkeä henki-reikä.

Edeltäjäni Vaskelan sukuseurassaovat tehneet suuren ja merkittävän työnsukuseuran eteen. Otan hyvin nöyrä-nä vastaan puheenjohtajan tehtävän jayritän täyttää edes osan minulle jäte-tyistä saappaista. Toivon, että sukuseu-ran toiminta pysyy yhtä vireänä kuinon pysynyt edeltäjienikin aikana. Yh-teisenä toiveena meillä kaikilla on nuor-ten saaminen mukaan sukuseuraan javaalimaan Karjalaista perintöämme.

Pentti Kaihoniemi

Pentti Kaihoniemi ”kotitalon pihassa Vaskelassa”.

2½ l vettä700 g keittolihaa4-5 laakerinlehteä1 iso sipuli300 g porkkanaa200 g perunaa1 kg punajuuria raakana500 g etikkapunajuurta3 tl tuoretta timjamiaetikkaamustapippurialihalientäsmetanaa

Vuoden karjalainen ruoka sopii syksyyn: PunajuurikeittoOhje on 10 annokseen. Huuhtele liha

kylmällä vedellä ja laita 2½ litraa kyl-mää vettä kattilaan, lisää liha kiehu-maan.

Kun vesi alkaa kiehua, pinnalle muo-dostuu vaahtoa, kuori vaahto reikäkau-halla pois kunnes liemi kirkastuu.

Lisää halkaistu sipuli, pippuri ja laa-kerinlehdet kiehumaan, keitä liha kyp-säksi.

Ota liha ja sipuli pois keitinliemestä.Lisää keitinliemeen porkkanasuikaleet

kiehumaan ja suikaloi muut kasvikset

sekä liha sillä aikaa kun porkkanat ovatpuolikypsiä (punajuuret kannattaa esi-keittää kypsiksi).

Lisää ainekset liemeen kiehumaan.Tarkasta maku ja lisää lihalientä, suo-

laa, etikkaa ym.Keiton voi tehdä myös kokonaan

raa’asta punajuuresta, lisää silloin etik-kaa keittoon.

Voit tehdä keiton myös säilötyistäpunajuurista, huuhtele ne ensin kylmäl-lä vedellä.

Tarjoa keitto smetanan kanssa.


Sain olla kesäkuun alussa Hima-sen sukuseuran retkellä Karjalankannaksella. Jo aiemmilta matkoil-

ta tuttu Ari Mattilan tilausajobussi ko-kosi vaimoni isän suvun jäseniä reitilläTampere-Forssa-Riihimäki-Kouvola ret-keilemään suvun asuinsijoille.

Himasen-suvun juuret löytyvät Muo-laan Himalan kylästä, mutta yksi haarasuvusta asui Vuokselassa. Tämänker-taisen retken ensimmäisenä tavoittee-na oli vaimoni lapsuuskodin paikkaVuokselan Hirvisaaressa.

Eräältä aikaisemmalta matkalta muis-tan, miten hänen tunnetasonsa nousi,kun lähestyessämme kodin paikkaa ha-vaitsimme, että siellä oli alkamassa ra-kennustyöt. Aavistelimme, että jokuäkkiä rikastunut rakentaisi huvilansahänen kotinsa kohdalle. Paikanpäälläselvisi helpotuksena, että kyseessä olimunkkiluostarin rakentamistyö, jonkakirkon perustukset olivat vaimoni ko-din ja sen navetan perustusten tuntu-massa. Viime keväänä rakennustyö oliedennyt niin, että koko luostarialue oliaidattu ja useita pieniä rakennuksia olikohonnut alueelle. Keskeisenä koti-kummulta kohosi hirsinen ortodoksi-kirkko. Soiteltuamme hetken auton tor-vea saimme portit avautumaan ja pää-simme tutustumaan lähemmin kaunii-seen kirkkoon. Muutamasta eurostaystävälliseksi tullut ummikkovenäläi-nen nuori munkki opasteli meitä vieläkirkkotorniin ihastelemaan Hirvisaarenmaisemia.

Kauniita maisemia ja kasvuston rehe-vyyttä saimme ihastella matkalla tuon-tuostakin. On lehtoja, on upeita metsiäja vesistöjen kruunaamia näkymiä. Jos-pa vielä näkisi enemmän hoitavan kä-den kosketusta maisemissa. Silmiinpis-

Sukuseuran mukana Vuokselassa

tävää oli uusien loma-asuntojen kasva-va runsaus. Näyttää syntyvän kokonai-sia lomakyliä Pietarin rikkaiden iloksi.

Vuokselan kirkolle emme päässeetpoikkeamaan, sillä tie oli sellaisessakunnossa, ettei kannattanut lähteä ko-keilemaan auton kestävyyttä.

Majoituspaikkamme oli hotelli Lose-vossa. Paikka oli aivan hyvä ja sopiva.Siellä kehomme solut saivat rauhassahakea entisiä paikkojaan loppumatkanrynkytyksen jälkeen.

Losevosta matka suuntautui Muolaa-seen. Kävimme Muolaan sankarihau-doilla ja sodassa tuhotun kirkon pai-kalla. Laskimme kukkamme kirkon muis-toristin juurelle ja hiljennyimme yhtei-seen hartauteen. Sitten lähdimme Hima-lan kylään. Suvun kantatilan paikalle

palautimme korjattuna Himasen suvunasumisesta 1500-1939 kertovan muisto-laatan. Olimme sen sinne juurevasti is-tuttaneet aikaisemmalla matkalla, muttase oli sieltä kadonnut. Sattumoisinmuistolaatta löytyi läpiammuttuna lä-hellä olleesta metsälöstä ja nyt saimmesen ehostettuna takaisin. Mahtaneekolöytyä vielä ensi kesänä?

Muolaasta suuntasimme sitten kohtiViipuria ja kotimaata. Rajalla totesimme,että ”hidas kaupunkiaate” oli saavut-tanut tullimiehet ja -naiset. Kolmen tun-nin odottelun jälkeen pääsimme Suo-men tulliin, josta selvisimme kolmessaminuutissa.

Muuten olen sitä mieltä, että Karjalakuuluu Suomelle.

Eero Vainio

Vastarakennettu tsasouna Vuokselan Hirvisaaressa.

Sakkola-Säätiön60-vuotishistoriikki

Lähes 100 sivua,värikuvin,

10 euroa kpl.Tilaa omasi! p. 040 730 2622

Myllytie 58, 37370 NARVAp. (03) 373 7300,040 716 [email protected]

KYSY MEILTÄ KARJALANMATKOISTA JA MUISTAKINREISSUISTA


Jälkipolvetveteraanien

asialla

Tarvitsen juuri Sinun apuasi. TeenTurun yliopistossa kasvatustie-teen alaan kuuluvaa väitöskirja-

tutkimusta, jonka aiheena on evakko-lapsuuden kokemusmaailma. Jos oletsyntynyt suunnilleen ennen vuotta1939 ja tehnyt evakkomatkaa kerran taikahdesti, olet juuri oikea henkilö tutki-mukseen. Tutkimus on valtakunnallinenja pyrin saamaan siihen kattavan jou-kon eri puolelta Karjalaa lähteneitä hen-kilöitä, jotka katselivat sota-aikaa evak-kolapsen silmin.

Sota-ajan kokemuksia tutkitaan mo-nilla eri tieteenaloilla uudenlaisista nä-kökulmista. Oma tutkimukseni haluaakaivaa esiin kasvatukseen ja koulutuk-seen liittyviä kokemuksia: Millaista oliSinun lapsuudessasi asettua uusillekunnaille, uusiin ihmissuhteisiin kaik-kien evakkomatkojen ja muuttojen jäl-

Tutkija kyselee evakkolasten kokemuksiakeen? Kun nyt elämää nähneenä ja ko-keneena ajattelet aikaa lapsen näkökul-masta, millaisia ajatuksia ja tunteita seherättää? Sinun ja vertaistesi lapsuu-den kokemusten pohjalta voidaan kas-vatuksen historiaa osaltaan täydentääja tallettaa sitä jälkipolvien kasvatus-todellisuutta selkiyttämään.

Aikaa tapahtuneesta on kulunut pal-jon ja evakkolasten joukko harveneekoko ajan. Tutkimuksen luotettavuudenlisäämiseksi toivon hartaasti, että tavoi-tan tällä tiedotteella mukaan mahdolli-simman monia evakkolapsuuden koke-neita henkilöitä. Kyselylomake on help-polukuinen. Toivon, että olet mukanaja välität osoitetietosi minulle joko pu-helimitse, sähköpostilla tai postikortil-la. Postitan Sinulle syksyn kuluessapalautuskuorella varustetun kyselylo-makkeen.

Osallistuminen on täysin luottamuk-sellista ja tietoja käytetään vain tähäntutkimukseen. Kenenkään vastaukseteivät tule yksilöidysti esille. Olen tutki-muksen tekijänä sitoutunut vaitiolovel-vollisuuteen ja tieteentekijöiden eetti-siin periaatteisiin.

Ystävällisesti yhteydenottoasi odot-taen

Eeva RiutamaaKM, psykodraamaohjaaja CP

os. Siikatie 15 C 01490 Vantaapuh. 040 705 6966

[email protected]@utu.fi

Eeva Riutamaalla itsellään on myössiirtokarjalainen tausta; isovanhempi-en juuret ovat Salmissa ja Mantsinsaa-rella, äitinsä lähti evakkoon Äyräpääs-tä ja isänsä perhe Jääskestä.

Jo 16 vuoden ajan on Finnairin len-tävä henkilökunta järjestänyt viih-teellisiä rosvopaistitapahtumia so-

taveteraaneille ja heidän puolisoilleen.Kuluneena kesänä niitä järjestettiin

kymmenen eri puolilla Suomea. Elokuun7. päivänä oli vuorossa Salo, missä ti-laisuus järjestettiin yhteistyössä Puo-lustusvoimien Turun aluetoimiston jaPorin prikaatin kanssa.

Tuhatpäisestä kunniakansalaistenjoukosta Finnairin lentokapteeni VäinöMeskanen (isä Taito Meskanen Sakko-lan Vilakkalasta) löysi Bertta HenttosenSakkolan Kaarnajoelta, ja johdatteli hä-net ”Lentäjän valssin” pyörteisiin.

Metsäpirttiläistä jälkipolvea taasedusti ylikersantti, rkm Jari UkkonenVarsinais-Suomen maakuntakomppani-asta (isä Heikki Ukkonen Harlusta, äitiSylvi Ukkonen Kirvesmäestä, isoisämonelle tuttu Junalan Mikko). Hän olivastuussa varusmiesten ja koko muun

talkooväen ruokailusta. Tarkkasilmäise-nä hän huomasi jo kaukaa tutun pos-supaidan, joka Finnairin purseri TarjaNiemellä (isä Asko Puolakka SakkolanPetäjärveltä) oli yllään.

Sydän sykkii yhteiselle asialle meilläjälkipolvillakin; sinivalkoiselle isän-maalle, jota me evakkojen jälkeläisetosaamme erityisesti arvostaa, muttamyös yhteisille juurille siellä Suvannonrantamilla.

Tarja Niemi

Jari Ukkonen (vas.) Bertta Henttonen, Tarja Niemi ja Väinö Meskanen. Alaku-vassa Väinö ja Bertta valssaamassa.


Niin kuin muuttolinnut palaavatjoka kevät synnyinseudulleen,niin tuli meillekin koti-ikävä,

joten ei muuta kuin menoksi. Matkaval-misteluina oli Viskarin Ritva omakätises-ti valmistanut kolme kaunista jäkäläsep-pelettä sekä leiponut maittavaa suuhun-pantavaa koko 14 hengen matkaseuru-eelle.

Elokuun 11. päivänä jo aamuyöllä läh-dimme Putus Oy:n pikkubussilla mat-kaan. Varhain iltapäivällä olimmekin joKiviniemessä hotelli Losevossa. Het-ken levähdyksen jälkeen suuntasimmetutkimaan Koirasen ja Koppasen asuin-sijoja Kiviniemessä. Koirasella oli sekäasuin- että navettarakennus vielä jota-kuinkin pystyssä, mutta Aunen kotita-lo oli hajotettu maan tasalle. Iltaa vie-timme hotellin terassilla vaaleanpunai-sissa porsastellen ja nauttien lämpimäs-tä kesäillasta.

Aamulla suuntasimme matkammeSakkolan kirkolle. Siellä laskimme sep-peleen kirkkotarhan muistomerkille, jon-ka sankarihaudassa lepäävät sekä Rit-va Viskarin että Maire Saarisen 1941kaatuneet isät. Maire lausui äitinsäAnna Lampun 60 vuotta sitten Punka-laitumen Sankaripatsaan paljastustilai-suuteen kirjoittaman runon ”Rukoilevasoturi”. Runo sai mielet herkistymään.

Kirkonkylän kaupan tattari- ja hers-ryyneistä tyhjennettyämme jatkoimmematkaa Sakkolan vanhalle hautausmaal-le. Sieltä löytyivät Koirasen ja Koppa-sen sukuhaudat. Hiljennyimme hetkenja lauloimme sydämemme kyllyydestä:Maa on niin kaunis. Matka jatkui Ha-paraisiin katsomaan Mirja Aurasenomaisten asuinpaikkoja. Viljami Pylk-kään pihamaa oli autio ja tyhjä.

Pysähdyimme Keljaan Runteenmäel-le. Sodan uhrien muistokiven jalustaolikin jo valmiina ja sille laskimme omanseppeleemme. Juuri täällä, Suvannonpohjoisrannallahan isämme talvisodanaikana taistelivat. Muistomerkiltä va-jaan kilometrin päässä, tien vastakkai-sella puolella Ritva Viskarin kodin pi-

Salon Sakkolan tytötkiertelivät kotikonnuillaan

hamaalla meitä tervehti hento juhan-nusruusu. Matka jatkui vielä Vilakka-laan päin, mutta tien huonon kunnonvuoksi palasimme takaisin Kivinie-

meen. Paluumatkalla kävimme katso-massa Kasarmilan ankeutta sekä viiväh-dimme tuokion kauniissa Viiksanlahdentsasounassa.

Sakkolan kirkon rappusilla edessä Koirasen sisarukset vas. Annikki Ham-mond ja Marja Laiho, takavas. Maire Saarinen, Mirja Auranen ja Ritva Viska-ri.

Sukuhaudan ristissä teksti: Koiranen, Kiviniemi. Ristin valmistanut Jari Koi-ranen ja ketjut Matti Koiranen. Kuvassa vas. Timo Koiranen, Mauno Koiranen,Marja Laiho os. Koiranen, Annikki Hammond os. Koiranen, ja Riku Nurminen(äiti Orvokki os. Koiranen)


RukoilevasoturiKen lienet omainen sä sankarinkäy luokse rukoilevan kivisoturin,Hän puhuu meille, vaik muille mykkä lie,ja ajatukset maasta ijäisyyteen vie.

Hän puhuu, alla kumpujenon lepopaikka aseveljien.Jäi monet meistä taiston kentille,me multaan päästä saimme kotikirkkomme.

Me elävinä emme palanneet,on toverit he meitä muistelleet.Pää äidin harmaa painuu kumaraan,sai uhrin kalliin heiltä isänmaa.

Hän puhuu hiljaa, jos sä kuunteletol viime näky meille rakkaat omaiset.Me taiston työstä lepoon pääsimme,ken turvaa rakkaittemme askeleet?

Näin kertoo rukoileva kivisoturi,on rajan kalmistoissa aseveljeni.Mä polvistun myös heidän puolestaan,täält luokoon kukat sinne loistoaan.

Näin vastaa sulle vaimo sankarin,on turvattu tääl elo lastesi.Heiss kasvaa isäin usko jumalaan,he isäin työtä käyvät jatkamaan.

He ovat joukko puku valkoinenne karitsan on pesty verehen,on heillä rauhan palmut käsissäänja viholliset aseveljinään.

Sun veljeshaudan kivisoturin kun nään,niin kanssas rukoukseen painan pään,ja huokaan Taivaan korkeutehen,oi saata sielut lepoon pyhien.

Anna Lamppu

Runo esitetty Punkalaitumen sankaripatsaanpaljastustilaisuudessa elokuussa 1948.

Sitten Raudun kautta Riiskaan, enti-sen Riiskan Nuorisoseurantalon paikal-le, Maire Saarisen synnyinkodin mai-semia katsomaan. Koko RiiskanjoenNotkon puoleinen alue oli autiona, eiedes heinää ollut kesän aikana niitetty.Tuokonmäen ja Raajun alueelle on vie-ri viereen nousemassa toinen toistaanmahtavampia datsoja. Emme olleet us-koa silmiämme!

Paluumatkalla ajoimme Palkeelan hau-tausmaalle laskemaan seppeleemmeLarin Parasken muistomerkille. Etsimmevielä Petäjärveltä tietä Lahjoitusmaata-lonpoikien muistomerkille, mutta pää-dyimme lopulta Dacha-hotellille. Olipalattava Kiviniemeen, jossa ruoka joodotti meitä.

Hauskat illanistujaiset venähtivät lä-helle puolta yötä kuunnellen KoppasenAunen ja Hammondin Annikin muisto-ja. Heitä tyttöjä ei ikä painanut! Tari-naa riitti kaikilla ja piti oikein pitää va-ransa saadakseen suunvuoron.

Autonkuljettaja Pantsulle kiitoksethyvästä kyydistä ja asiantuntevastaselostuksesta matkalla, varsinkin Viipu-rissa, jossa hän vei meidät iloksemmetyhjentämään pellavakaupan.

Kiitokset koko porukalle onnistu-neesta matkasta!

Maire Saarinen

Ritva Viskari viimeistelee seppelettä.

Palkeelassa Larin Parasken muisto-merkillä Aune Koppanen ja Maire Saa-rinen.

Seppeleenlasku Keljan Runteenmäellä vähän ennen muistokiven asentamistapaikalle.


Sakkola-seuran retki suuntautuinyt Kanta-Hämeeseen Lopelle.Syyskuisena perjantaiaamuna

kokoontui joukko innokkaita retkeläi-siä matkaan.

Ajoimme ohi Mikkolan suoramyyn-nin. Olimme matkassa niin aikaisin etteimyymälä ollut vielä auki. Mutta jos ha-luatte ostaa Suomessa kasvatettuatattaria, kannattaa poiketa joskus sin-

Sakkolaseuralaiset retkeilivät Lopellane ostoksille. Myymälä on avoinna ke-sällä päivittäin, mutta talviaikaan vainviikonloppuna. Missään muualla en olenähnyt myytävän ”lettujauhojakaan”.

Heikki Mikkola on aikoinaan voitta-nut motocrossin maailmanmestaruu-den. Luopui sitten moottoriurheilustaja alkoi viljellä maata. Nyttemmin on ta-pahtunut sukupolvenvaihdoskin elipoika pitää vaimoineen paikkaa.

Ensimmäinen kohteemme oli MikaelVesperin ateljee. Isäntä itse oli vastas-sa jo tienvarressa. Hänen juurensa ovatImpilahdelta (Vepsä-sukua). Kuljimmeluontopolun. Kuulimme juttua Lopellesiirtymisestä ja ateljeen rakentamises-ta. Sisällä rakennuksessa oli paljon kiin-nostavia töitä. Muun muassa oli mai-semia Impilahdelta ja Viimeinen ehtool-linen. jossa oli mukana sakkolalaisten

Mikael Vesper esitteli ateljeetaan.

Lopen vanha kirkko, Pyhän Pirjon kirkko, Santa Birgitta. Kirkon-mäellä on Sakari Pälsin hautakivi.

Sakkolaseuralaiset retkeilivät tänä vuonna kahteen otteeseen, ja ensi vuotta jo suunnitellaan.


hyvin tuntema ”Puukirkon pappi” MattiHakkarainen. Matti oli toivonut tauluunsuomalaisen rukiisen reikäleivänkin.Mielenkiintoinen tulkinta kaikille tutus-ta aiheesta. Matin juurethan ovat Sak-kolan Sipilänmäellä. Ukko-Pekan reliefinviereiset aseetkin kiinnostivat osaa ret-keläisiä kovasti.

Seuraava kohde oli Lopen vanha kirk-ko, Pyhän Pirjon kirkko, Santa Birgitta.Kirkko on vaatimaton pärekattoinenhirsikirkko. Kirkkoa on käytetty juma-lanpalveluksiin vuoteen 1805 asti. Al-kuun arveltiin kirkon olleen 1400-luvul-ta, mutta tuoreimmat tutkimukset ker-tovat vuodesta 1666. Kirkossa ei olelämmitystä ja viileätä tuntui nyt jo syys-kuussakin. Kokeilimme akustiikka ja lau-loimme virren. Hyvin kaikui. Kirkonmä-ellä on Sakari Pälsin hautakivi.

Sitten siirryimme Punelia -järven ran-nalle Suomen marsalkka Mannerheiminkelohonkaiselle metsästysmajalle. Teu-vo Zetterman esitteli asiantuntevastimajaa. Se rakennettiin alun pitäen 1942marsalkan 75-vuotislahjaksi Itä-Karja-laan Lieksajärven rannalle. Sodan kään-tyessä maja purettiin ja se sai uudenpaikan Lopelle Leppäniemen kartanonmaille. Marsalkka otti majan vastaanLopella kesäkuussa 1945. Vuodesta1959 alkaen se on ollut myös yleisölleavoinna. Myöhemmin alueelle avattiinmyös kenttävartiomuseo. Kuulimmeettä presidenteistä Martti Ahtisaari onuseimmin vieraillut majalla. Monta muu-takin tarinaa kuulimme. Ilmeni myös,että retkeläisten joukossa oli henkilöjoka oli myynyt vappumerkin marskilleMikkelissä. Unohtumaton tapahtuma.Ruokailimme myöhemmin majan lähei-syydessä olevassa tilausravintolassa.Kelpo noutopöytä.

Mukava tavata karjalaisia ja retkeillätutussa joukossa. Tänä vuonna Hä-meenlinnassa ja Lopella. Minne men-nään ensi keväänä? Villalaanko Sakko-lan kirkon alttaritaulua katsomaan?

Anni Purontaa

”16.6.1944 piti Sakkolasta lähteä, ei annettu kuin muutama tunti aikaapakata tavaroita. Saatoin perheeni, vaimoni Liisan joka oli raskaana, äitiniMarian, lapsemme Paulan 3v. ja Kirstin 1v. Voloskaan muutaman kilomet-rin päähän Sakkolan asemalta, jonne evakkoon lähtijät kokoontuivat. Ase-ma olisi ollut liian vaarallinen lastauspaikka siviileille. Eipä hevosen kärrei-hin kovin paljon tavaraa mahtunut eikä mukaan voinut ottaa muuta kunminkä kantaa jaksoi. Muut tavarat jotka oli pakattu, kuljetettiin junallaSuonenjoen asemalle, sillä perheellä oli määränpäänä Rautalampi. Itse jäinvielä muutamaksi päiväksi Sakkolaan sotatoimiin.

18.6.1944 lähdin Sakkolasta viimeisen kerran, hevoseni Leimun ja vai-moni veljen Santeri Laamasen nuoren varsan kera, jonka kiinnitin kärrinperään. Lähdin kohti Kaukolaa, missä tapasin Hannes Lemmetin ja hänenkanssaan jatkoimme matkaa. Juhannusaattona pääsimme erään talon sau-naan. Puumalassa ylitimme järven lossilla.

Päivää en muista milloin saavuin Rautalammin kirkolle. Tapasin sielläLaamasen Peko-Matin ja kyselin, tietääkö hän minne perheeni oli sijoitet-tu asumaan, sillä minulla ei ollut muuta osoitetta kuin Rautalampi.

Matti neuvoi tien. Paikka osoittautui Ropolan kartanoksi. Hevoset jätinpappilan riiheen. Ropolan kartano sijaitsi erittäin kauniilla paikalla, mäellä,järven rannalla. Perheeni oli saanut asuttavakseen mökin, joka oli karta-non pellon reunalla ja jonka tuvassa asui myös Halisen perhe. Pienessäperäkammarissa oli meidän sakki. Oli yö, koputin varovasti ikkunaan, silläovesta en voinut mennä, jottei muu väki havahtuisi. Ikkuna aukesi ja nou-sin sisään kuin varas yöllä. Sieltä löysin läheiseni, oman perheeni.

Koitti heinäkuun 9. päivän yö, lapsemme ilmoitti tulostaan, synnytyk-sen aika oli tullut. Lähdin noutamaan kätilöä soutaen järven toiselta puo-len. Järvessä oli kova virta, soutelin virran yli ja toin kätilön kartanonmökkiin. Tyttö, Maire syntyi aamulla, hänellä oli pitkät pikimustat hiukset.

Päivä oli sunnuntai, oli lämmin ja aurinko paistoi. Saman päivän aamunatuli Ropolan kartanon laituriin laiva noutamaan hääväkeä kirkkoon, silläkartanon tytär Anna vihittiin Rautalammin kirkossa. Se oli suuri juhlapäi-vä, joka on jäänyt erityisesti mieleeni.”

9.7.2009 Kotiseuturetkellä Sakkolan Sipilänmäellä, vanhempieni synty-mäpaikalla, siellä vei ajatukseni näihin isäni muistelmiin.

Kuljimme kuusikujaa ja polkua pitkin Karoselle isäni kotipaikalle, paik-kaan josta olimme evakkoon lähteneet. Kävimme tervehtimässä talon asuk-kaat, jotka nauttivat aurinkoisesta ja lämpöisestä kesäillasta saunoen.

Sipilänmäen aholla avasimme puolisoni Leevin kanssa samppanjapul-lon ja kohotimme maljat syntymäpäiväni kunniaksi.

Ahon laitaa astellessamme äitini syntymäkodin Laamasen pihan kukka-niitylle, tuli nykyinen kesäasukas Vladimir meitä iloisena vastaan ja pyysiluokseen. Toistemme puhetta emme ymmärtäneet, mutta juttu luisti siltihyvin. Aivan kuin hän olisi tiennyt, miksi olimme paikalle saapuneet juuritänään, hän ojensi minulle suuren avaimen, jonka oli löytänyt kaivauksiatehdessään piha-alueelta. Lienee aitan tai kellarin avain. Ruostunut avainon aarteeni, ”syntymäpäivälahjani” – näin luulen saaneeni luvan palatauudelleen juurilleni.

Maire Kanervisto

Isäni Martti Karosenmuistelmia kesästä 1944


”Koska monien suvun jäsenet asu-vat hyvin hajallaan, tarjoavat ny-kyaikaiset internet-palvelut oivan

ja ilmaisen tavan yhdistystoimintarutii-nien hoitamiseen”, tietää Rytyn suku-seuran varapuheenjohtaja Jaakko Ryt-ty ja kertoo lisäksi, että ”Googlen-do-kumenttipalveluita voidaan käyttää su-kuseuran hallituksen kokous- ja työryh-mäohjelmana sekä nettiarkistona. Säh-köposti sopii puhelinneuvotteluidentapaan myös kokouksien pitoon sekäkirjeenvaihtoon, suvun verkkosivuttoimivat ilmoitustauluna ja niille, joillaei ole mahdollisuus saada tietoa netti-yhteyksien kautta voidaan viestittääSkypen edullista ryhmätekstiviestipal-velua, puhelinta tai kirjeitä avuksi käyt-täen”.

Jaakko onkin avannut Sukuseura Ry-tylle Google-dokumentit palvelun, jos-sa voi helposti työelämän ryhmä-työs-kentelyn menetelmien tapaan pitää su-kuseuran hallituksen kokouksia. Net-tiarkistossa sijaitsevat dokumentit elikaikki sukuseuran toiminnan aikanasyntyneet pöytä- ja asiakirjat on help-po tulostaa ja jakaa sähköpostissa pdf-tiedostoina. ”Palvelua voivat kaikkihallituksen jäsenet käyttää yhtäaikaa jamuokata vaikka samaa asiakirjaa saman-aikaisesti. Toiminta on helpompaa kuinaikanaan vuodatus.netissä”, Jaakkosummaa. ”Palvelua voi käyttää tehok-kaasti avaamalla oman Google-tilin”.

Sukuseura Rytty perustettiin sakko-lalaisen Juho Yrjönpoika Rytyn suku-haaran vanhimman, Aarre Rytyn 70-vuotispäivillä Vantaalla 10.7.2006. Su-kuseuratoimintaa alkoi valmistella toi-mikunta, joka piti yhden nettikokouk-sen vuodenvaihteessa 2007-2008 kokei-lukäytössä olleessa Vuodatus.netinpalvelussa. Tästä kokoussivustostaluovuttiin. Sähköpostikokouksia pidet-tiin vuonna 2008 kolme ja 2009 kaksi.Tiedottamiseen on käytetty verkkosi-vustoa osoitteessawww.rytynsuku.vuodatus.net. Sivuton avattu 15.11.2006 ja käyntikertoja25.7.2009 mennessä on ollut 4696. ”Olen

Sakkolalaisperäinen Rytyn suku hoitaayhdistysrutiinit internetin Google-dokumentit -palvelussa

Rytyn sukua ryhmäkuvassa suvun kantatilan 62-vuotiaan talon edessä Vesi-lahdella. Takaa vasemmalta: Sanna ja Veera Vesto, Vesa Tarvainen, JaakkoRytty, Kari Viikari, Esa Haliseva. Seuraava rivi: Helena ja Tuuli Tarvainen, EijaPeltoniemi, Paula Siekkinen, Jukka Peltoniemi. Istumassa keskellä: MaijaHaliseva, Riitta Kärkkäinen-Rytty, Ritva Laaksonen, Vesa Rytty ja ViljamiVesto, Tuula Viikari. Istumassa edessä: Juho Tarvainen, Liisa Antila, AarreRytty, Mirja Antila, Susanna Pesch. Edessä: Fanny-koira, Niklas Haliseva jaRasmus Haliseva. Kuvasta puuttuvat: Tapio Haliseva, Marjatta Rytty, Soile-Maritta, Teppo, Ville ja Vili Virta. Kuva: Tapio Haliseva.

ylläpitänyt sivustoa ja niillä on kerrot-tu suvun eri tapahtumista, muun muas-sa sukujuhlista, onkikilpailusta, vierai-luista, valmistumisista ja siellä on esi-tetty suvun surunvalitteluja omaistenantamalla luvalla. Henkilötietoja sisäl-tävät asiat ovat salasanalla lukitulla si-vustolla”, kertoo Jaakko Rytty.

Tällä hetkellä jäsenmäärältään lähesneljänkymmenen hengen suuruisellaRytyn sukuseuralla on lisäksi oma pää-äänenkannattajansa, lehti nimeltä Ry-tyn Sanomat, jossa kerrotaan suvunhistorian ja tapahtumien lisäksi myöshenkilö- ja perheasioissa tapahtuneetmuutokset. Se lähetetään pääosalle säh-

köpostissa pdf-tiedostona ja julkais-taan verkkosivuilla. Osalle lehti jaetaankirjeenä. ”Lehti on ilmestynyt vuosina2005, 2006 sekä 2008 ja sitä pyritäänjulkaisemaan vuosittain”, lehden toimit-taja Mirja Antila selvittää.

Lisäksi Rytyn suvulla on käytössäänoma sukukalenterinsa Google-kalente-rina. Siihen saadaan vakiona nimi- jasyntymäpäivät sekä sukuseuran tapah-tumat. “Suvun jäsenten merkkipäivät jamuut suvun tapah-tumat voidaan oh-jelmoida hälyttämään hallituksen säh-köpostiin, jolloin ne voidaan noteerataonnitteluin ja muistamisin”, Jaakko Ryt-ty kertoo. “Rytyn suvun Facebook-ryh-


mää pidetään myös yllä, sillä se luokon-takteja suvun nuoremman polvenkesken”, Mirja Antila mainitsee.

Ensimmäinen sukujuhlaja -kokous

Rytyn suvun ensimmäinen sukujuh-la ja -kokous pidettiin 8.-9.8.2009 Vesi-lahdella, suvun kantatilalla Kiviahos-sa, joka on nykyisin Marjatta ja VesaRytyn omistuksessa. Paikalla oli 28 su-kuun kuuluvaa, joista oli ilahduttavas-ti 9 suvun nuorempaa polvea. Lauan-taina 8.8. pidettiin onkikilpailu lähelläsijaitsevalla Pyhäjärven Kuralanlahdel-la, jossa palkittiin sukuseuran t-paidoil-la ja lippalakeilla 3 parasta sekä yli 18-vuotiaiden että alle 12-vuotiaiden sar-jasta. Sunnuntai-aamuna 9.8. kunnioi-tettiin menneiden sukupolvien muistoaviemällä kukkatervehdykset sukuhau-doille Vesilahden hautausmaalle. Kivia-hossa lipun noston jälkeen piti hartaus-hetken Vesilahden seurakunnan eläk-keelle jäänyt kirkkoherra Aarre Laitila,joka on hoitanut vuosien varrella mo-nia suvun kirkollisia toimituksia.

Koska kaikki paikallaolijat eivät tun-teneet toisiaan, esittelivät kukin perhe-kunnittain itsensä ja kertoivat perhe-suhteistaan, mitä tekevät työkseen jamissä asuvat. Juhlapuheessaan valmis-telutoimikunnan varapuheenjohtajaJaakko Rytty selvitti Rytty-nimen alku-perää ja kertoi, että suvun kantaisä onsakkolalainen Antti Yrjönpoika Rytty(1724-1787). Vanhin merkintä Rytty-ni-misistä löytyi asiakirjoista kuitenkin lä-hes sataa vuotta aiemmin. Jaakko esittihuolensa nimen kohtalosta, koska Ryt-

ty-nimisiä on enää vain 18 ja toivoi, et-tei suku jäisi ilman nimensä kantajaa.

Suvun ”vanhimman” tervehdyksenesitti jo aiemmin Don Arskaksi nimettyAarre Rytty ja suvun nuorem-man su-kupolven puheenvuoron piti Kari Vii-kari, jonka jälkeen Liisa Antila soittikanteleella Laps´ olen köyhän kalliinKarjalan sekä Konevitsan kirkonkellot.Ritva Laaksonen lausui isänsä KainoRytyn Hovinkylän 50-vuotis-juhlaan1.7.1962 kirjoittaman runon Valoa ja var-joa. Sen jälkeen Marjatta ja Vesa Ryttypalkittiin Sakkolan seinävaakunalla kii-tokseksi siitä, että he järjestivät juhlanja kokouksen luonaan.

Tämän jälkeen seuranneessa ensim-mäisessä varsinaisessa sukukokouk-sessa päätettiin sukuseuran toiminnanjatkamisesta rekisteröimättömänä yh-distyksenä. Sukuseuran puheenjohta-jaksi valittiin Mirja Antila Vantaalta javarapuheenjohtajaksi Jaakko RyttyKajaanista. Muut hallituksen jäsenetovat Susanna Pesch Hel-singistä, Soi-le-Maritta Virta Kangasalalta ja EsaHaliseva Liedosta.Varajäsenet ovat Rit-va Laaksonen Tampereelta ja Kari Vii-kari Vesilahdelta. Tilintarkastajaksi va-littiin Vesa Tarvainen Vantaalta ja vara-tilintarkastajaksi Vesa Rytty Vesilahdel-ta. Hyväksytyissä säännöissä päätet-tiin, että sukujuhlia ja -kokouksia jär-jestetään jatkossa kerran kolmessavuodessa. Toimintasuunnitelmaan kir-jattiin tavoitteeksi mm. aloittaa sukutut-kimustoiminta ja julkaista sukukirjasekä havainnollinen sukupuukaavio.

Sukuseuran tavoitteita tukevaa jasuvun yhteenkuuluvuutta lisäävää toi-

mintaa on Rytyn suvun keskuudessaollut paljon. Merkkipäiväjuhlien viettä-misen lisäksi tärkeimpänä voidaan pi-tää yli 25 vuotta jatkuneita Kivi-ahononkikilpailuja. Sen lisäksi keväisin onpyydetty Rymättylässä merikuhaa jaongittu Helsingissä silakoita. Marjas-tus on koonnut omat harrastajaryhmän-sä Kainuun lakkasoilla ja Pohjois-Kar-jalan puolukkakankailla.

Tapio ja Esa Haliseva ovat suvustaainoina pitäneet karjalaista kyykkäkil-pailuperinnettä yllä ja menestyneet sii-nä erinomaisesti. Tapio esitteli sukujuh-lassa ylpeänä arvostettua kyykän kier-topalkintoa, UKK-pokaalia, jonka Lie-don Karjalaseuran nelihenkinen jouk-ke voitti ensimmäisen kerran miestenjoukkuekilpailussa Imatralla viime vuon-na ja otti näin lajin jopa SM-kultaakintavoitellumman voiton. Joukkueeseenkuului isä ja poika Halisevan lisäksi JariPentikäinen ja Kenneth Finnholm. Ensikesänä pokaalista pelataan Liedossa.

”Taso UKK-pokaalin kisoissa on ainaollut kova, sillä kiertopalkinnosta pää-sevät pelaamaan 18 piirin parhaat jouk-kueet. Me pääsimme mukaan voitettu-amme Turun piirin kyykkäkilpailun”,kertoi Tapio Haliseva. Tapio ja Esa esit-telivätkin tilaisuuden lopuksi kyykkääsukulaisille. Mainittakoon vielä, ettäEsa Haliseva on kyykän henkilökohtai-sessa kilpailussa heittänyt tänä kesänätuloksen 29, kun paras tulos Suomessakautta aikojen on 30, jonka on saavut-tanut aikaisemmin vain viisi henkilöä.

Mirja Antila

Rytyn 10-henkisestä sisarussarjasta seitsemän sukuhaudalla Vesilahden kirkkomaalla. Vasem-malta: Ritva Laaksonen, Vesa Rytty, Jaakko Rytty, Tuula Viikari, Eija Peltoniemi, Maija Haliseva jaAarre Rytty. Kuvat: Mirja Antila.

Kyykän UKK-po-kaali ja Esa Hali-sevan kunniakir-ja. Tasavallanpresidentti UrhoKekkonen lah-joitti joulukuus-sa 1968 hopeapo-kaalin kiertopal-kinnoksi Karja-lan Sivistysseu-ralle. Vuodesta1969 alkaen täs-tä kyykän kierto-palkinnosta onmitelty nelihen-kisin joukkuein.


Kiviniemen jaViiksanlahden

juttujakaivataan

Airi UosukainenNiittykatu 7 A 5 13100 Hämeenlinnap. 050 576 [email protected]

Marja SaksaKirjastopolku 3 B 13, 08500 Lohjap. 050 564 5524

Kari NurmiHevossalmentie 22 G 00870 Helsinkip. 09-6980 [email protected]

Ole TarvonenKivikartiontie 7 B 57 20720 Turkup. 040 547 0075

Jukka Marttinenp. 040 517 [email protected] Söderström p. 040 547 6477

Kiviniemen, Kasarmilan jaViiksanlahden kirjatyöryhmän yhteystiedot

Sirpa Seppä, o.s. KäppiHöytämöntie 40 A 33880 Lempääläp. 050 5151 [email protected]

Satu KarvinenLeppärinne 2 37370 Narvap. 040 722 [email protected]

Antti HynnäOllilantie 11 37500 Lempääläp. 040 849 [email protected]

Marjo Ristilä-ToikkaRautasemantie 375 37550 Lempääläp. 040 730 [email protected]

LÄHDE MUKAAN OMANKYLÄKIRJAN TEKOON!

Vieläkö löytyy muistoja ja valokuvia Valkjärveltä?

Kiviniemen, Kasarmilan ja Viik-sanlahden kyläkirjaa koostava toimikunta on edennyt työs-

sään vaiheeseen, jossa Kasarmilan ai-neisto on jo lähes kasassa.

Eritoten nyt toivotaan vielä muistoja,kirjoituksia ja valokuvia ynnä muutamateriaalia liittyen Kiviniemeen ja Viik-sanlahteen. Toki Kasarmila-aineistoa-kin saa vielä tarjota. Ottakaapa yhteyt-tä, yhteystiedot ohessa!

Työryhmä kokoontuu seuraavan ker-ran vuodenvaihteessa, ja aineistoa vii-meistellään tällä tietoa vielä alkuvuo-desta, jonka jälkeen alkaa kirjan taitta-minen. Tavoitteena on julkaista kirjaensi kesänä Sakkola-juhlilla Vesilahdes-sa.- MRT

Valkjärven kylän eli Sakkolan”Vennäin Valkjärven” kirja-aineistosta on alustavan käsikir-

joituksen koostanut Eero Kukko. Siitäiso kiitos Eerolle!

Mikäli aineistoa vielä löytyy, täy-

dennyksiä ja lisäyksiä otetaan yhä vas-taan. Yhteydessä voi olla joko EeroKukkoon tai suoraan kirjan kokoavaantoimittaja Marjo Ristilä-Toikkaan. Kai-velkaahan pian arkistojanne, että tämä-kin teos saadaan valmiiksi!

Kuka tunnistaalypsyseurueen?

Asto Kukko on laittanut kirjaan muis-teluksia, joita hänen vanhempansa Es-ter Tenhonen ja Aleksander Kukko ovatkertoneet.

Mukana seurasi myös valokuva, jo-hon kaipaillaan lisätietoa. KuvassaAnna-Liisa Tenhonen lypsää lehmään-sä, oikealla tyttäret Aili, tuntematonsotilas, Ester, Jenny, kolme tuntematon-ta sotilasta, ja hännänkohdalla Taunonoin kymmenvuotiaana.

Kuva on Martti Tenhoselta, hän onsaanut sen Taunon jäämistöstä. Tun-nistaako joku sotilaat ja mistä päin Suo-mea he olivat?

Vastaukset voi antaa lehden toimituk-seen tai

Asto Kukolle p. 0400 850 389,Nahikkaantie 22, 40640 Jyväskylä.


SakkolanRiiskan

kyläkirjanteko on

loppusuoralla!Otamme aineistoa vastaan

vielä marraskuunloppuun asti.

Aarno Tenkanen, p. 040 5882 112sähköposti:

[email protected]

Maire Saarinen, p. 044 5586 937sähköposti:

[email protected]

Irma Havumäki, p. 040 5646 275

Kannaksen Kuismien sukukirjanjulkaistiin tammikuussa 2009.Kirja on heti ilmestymisensä jäl-

keen herättänyt vilkasta keskustelua jamielipiteenvaihtoa. Ilahduttavaa on,että kevään ja kesän aikana on henkilö-määrä lisääntynyt 20 000 henkilönimel-lä, eli sadantuhannen henkilön raja onylittynyt.

Kirjatoimikunta toivoo, että kaikki nejotka ovat kirjan ostaneet tai saaneet,tarkistaisivat omat ja lähipiirinsä henki-lötiedot ja ilmoittaisivat puuttuvat tie-dot kirjaryhmälle. Samoin kantaisienkeskinäisiin suhteisiin on saatu lisäva-laistusta, joten uusia sukulaisuuksia onpaljastumassa.

DNA-tutkimus tulee myös mukaan jaotamme jokaisen sukuhaaran kahdestamiespuolisesta jäsenestä näytteet janäin voimme tämän avulla varmistellalisää sukulaisuuksia. Uuden DVD-levynjulkaisuajankohta ilmoitetaan seurankotisivuilla ja jäsenkirjeessä.

Tikansaari-kirjan tekemiseen osallistuneet sekä muut aktiiviset Tikansaari-seuran jäsenet kokoontuivat 24.7.2009 käsittelemään kirjan laa-timisvaiheeseen liittyneitä yksityiskohtia sekä suunnitelmaan tule-

vaa toimintaa. Kirjan laatiminen on ollut iso projekti, eikä siinä prosessissaopittuja tietoja, taitoja ja dokumentteja haluta unohtaa.

Seuran jäsenet käynnistävät seuraavana projektinaan kirjan laatimistyös-sä hankitun materiaalin arkistoinnin jollakin sopivaksi katsomallaan taval-la. Tavoitteena on että kaikki materiaali on seuraavien uusien tikansaare-laisten elämää ja karjalaisten arjesta kiinnostuneiden henkilöiden käytettä-vissä luotettavalla ja helposti saatavalla tavalla. Mahdollisesti ainakin osamateriaalista tullaan arkistoimaan sähköiseen muotoon.

Vapaamuotoisen kokouksen jälkeen seuran jäsenet siirtyivät katsomaanMyrskyluodon Maijaa Birgitan kesäteatteriin Höytämön rannalle. Myrs-kyluodon Maija sopi hyvin tikansaarelaisten elämään. Sillä olihan Myrs-kyluodon Maijakin vahva ja rohkea nainen, jota elämän tyrskyt eivät lan-nistaneet, aivan kuin tikansaarelaiset arkisessa elämässään Karjalaisessakuin siirtolaisina Hämeessäkin.

Seija Henttinen

Tikansaari-aineistoaarkistoidaan

Kannaksen Kuismat -sukukirja poikipaljon tietoa ja lisää kerätään

Tarinoita Kuisman suvun vaiheistaotamme edelleen vastaan ja tallennam-me niitä seuraavaa kirjaa varten.

Vanhoista, kannaksella tapahtuneis-ta asioista on kulunut jo yli 60 vuotta,näiden tarinoiden ja mahdollisten kuvi-en tallentamiseen alkaa olla jo kiire kos-ka kertojien määrä vähenee, joten kaik-ki haastattelemaan omia vanhempia jaisovanhempia.

Myös uudemmat, mm. siirtymiset uu-sille asuinpaikoille ja kotiutuminen uu-siin elinympäristöihin, on tallentamisenarvoisia asioita, myös näitä tarinoita ai-van näihin päiviin asti otamme kiitolli-sena vastaan tulevia julkaisuja varten.

Kannaksen Kuismat sukukirjan tila-ustiedot www.kuismansuku.fi

Kari KuismaKuisman sukuseura ry

KyläkirjaseminaariLuumäellä

Karjalan Liitto ja luovutetun alueenmonet pitäjäsäätiöt ovat eri yhteyksis-sä painottaneet kyläkirjojen tekemisentärkeyttä. Aika alkaa käydä vähiin, mi-käli halutaan saada kerättyä muistitie-toa kylissä eläneiltä ihmisiltä. Luumä-en Karjalaseuran alaisessa kyläkirjatoi-mikunnassa (Säkkijärvi, Heinlahti-Vila-niemi) esitettiin viime talvena idea Ky-läkirjaseminaarista Luumäen kunnanta-lolla Taavetissa la 28.11.2009 klo 10.00-16.00. Ohjelmassa on mm. aiheet:

Kyläkirjan merkitys identiteetille;suunnittelija Terhi Willman

Kyläkirja tallentaa paikalliskulttuuria;yliopettaja Urho Ylä-Outinen

Ihmiset muistavat menneisyyden;yliopettaja Urho Ylä-Outinen

Suvut kylässä;sukututkija Kari-Matti PiilahtiYhteiskunnalliset muutokset kylässä;

varatuomari Ari VainioKyläkirja meneillään;toimittaja Petra RistolaSeminaariin on vapaa pääsy.


Hiitolan Kekeillesukuseura

Yli kaksisataapäinen joukko Hii-tolan Kekki -sukuun kuuluvaakohtasi sukukokoontumisen

merkeissä Porin Kauppaoppilaitoksenjuhlasalissa elokuun ensimmäisenä lau-antaina Hiitola-juhlien yhteydessä.

Suvun piirissä on jo vuosia ollut ha-lukkuutta kokoontua yhteen ja samallaselvittää ja tutkia enemmän sukua jasaada tietoja suvusta ja sukulaisista.

Yksimielisesti päätettiin perustaa su-kuseura. Sukuseuran perustamisenvalmistelutyöhön valittiin kuusijäseni-nen toimikunta tavoitteena vuoden ku-luttua pidettävä sukuseuran perusta-va kokous.

Toimikuntaan valittiin Helinä Kekki(isovanhemmat Eino Mikonpoika Kek-ki ja Hilja Mikontytär Parkkali), LiisiRautio (isovanhemmat Juho Juhonpoi-ka Piippu ja Riitta Heikintytär Kekki),Henna Tuomikoski (isovanhemmatMatti Mikonpoika Kekki ja VilhelmiinaEskontytär Pessi), Merja Välimäki (iso-vanhemmat Johannes Pekanpoika Jyr-kiäinen ja Saima Mikontytär Kekki),Pertti Viinanen (isoisovanhemmat Tuo-mas Matinpoika Huuhka ja Katri Juhon-tytär Kekki) sekä Harri Kekki (isovan-hemmat Pekka Pekanpoika Kekki jaMaria Vilpuntytär Puputti).

Harri Kekki

Sakkolalaisjuurinen Antti Koiranentäytti 60 vuotta Lempäälässä 24.9.2009.Hänen vanhempansa: Eeva o.s. Jääs-keläinen Sakkolan Kirkonkylästä ja Toi-vo Koiranen Sakkolan Sipilänmäeltä.

Merkkipäiviä juhlittiin pienessä piiris-sä lähimpien sukulaisten ja ystävienkesken. Lahjoja merkkipäiväsankari eitoivonut, sen sijaan kukkarahan sai lait-taa hänen ja puolisonsa Siru Koirasen

edesmenneen pojan Juho-Antti Koira-sen muistorahastoon, josta mm. jaetaanstipendeja nuorille pelimanneille.

– Aika paljon kukkia olisi tullut: ra-hastoon kertyi yli 1 400 euroa, kiitteleeAntti.

Fil.lis. Antti Koiranen työskenteleeTampereen yliopiston Virtain kulttuu-rintutkimusaseman johtajana ja on mm.Suomen Kansanmusiikkiliiton puheen-johtaja.

Antti oli myös merkittävässä roolis-sa, kun hiljattain julkaistua SakkolanKirkonkylän kirjaa ”Sydän-Sakkola”koostettiin. Koirasen perheyhtye erikokoonpanoissaan on esiintynyt mo-nissa karjalaisten tapahtumissa. -MRT


70 vuotta täytti 24.10.2009 Ritva Kyl-likki Lahtinen, o.s. Lemmetty Korpilah-della. Hän on syntynyt Sakkolan Kivi-niemessä; isä Tauno Lemmetty Kivinie-mestä ja äiti Helena Lemmetty, o.s. Pauk-ku Metsäpirtistä.

Vuonna 1939 Ritva joutui kuukaudenikäisenä äitinsä sylissä lähtemän syn-tymäkodistaan. Monia paikkakuntia jakaupunkeja tuli sitten kierrettyä. Vuon-na 1945 he tulivat Korpilahdelle, jokajäikin pysyväksi asuinpaikaksi, missäRitva edelleen oman perheensä kanssaviihtyy. Onnentoivotukset lähettää

siskosi Sirkka

Kuparisen sisarusten Hilkan jaLainan 90-vuotisjuhlassa viimekesänä luovutettiin molemmil-

le Vapaussodan perinneyhdistyksen”Sininen risti”.

Tämä risti on tarkoitettu annettavak-si maanpuolustustehtävissä toimineil-le lotille ja suojeluskuntalaisille. Nämäsisarukset olivat toimineet Sakkolansuojeluskunnan Petäjärven kyläosas-tossa ennen talvisotaa muutamia vuo-sia sekä sotien aikana kotirintamalla, jaHilkka jonkin aikaa kenttäarmeijan mu-kana.

Sinistä ristiä on jaettu jo viime sotienloputtua ja jaetaan edelleen suojelus-kunta- ja lottajärjestöihin kuuluneille.Neuvostoliittokin totesi näiden järjes-töjen toiminnan sodan aikana niin te-hokkaaksi, että sen valvontakomissiomelkein ensi töikseen nämä järjestöt lak-kautti. Nykyisin näitä jäseniä ei enää

Sininen risti

moniakaan ole elossa, joten nämäkinristit saattoivat olla melko viimeisiä.

Ristissä suojeluskuntaa tarkoittaneettunnukset on nyt korvattu havunoksal-la. Varsinainen risti on muuten alkupe-räisen näköinen.

Yrjö Raaska

Yhdeksänkymppiset kaksoset Laina Nuora ja Hilkka Kuparinen sekäSiniset ristit luovuttanut Yrjö Raaska. Kuva: Ritva Hinkkanen.

Karjalan Liiton kautta voi hankkiamyös Siirtoväen muistomitalin. Sitä kan-netaan karjalaisjuhlissa, kunniakäyn-neillä ja isänmaallisissa tilaisuuksissasiirtokarjalaisia yhdistävänä tunnus-merkkinä.

Mitalin ovat oikeutetut saamaan kaik-ki siirtokarjalaiset, joilla oli koti luovu-

Siirtoväen muistomitalin voi saada myös jälkeläinentetulla alueella talvisodan syttymisenhetkellä tai jatkosodan aikana. Lisäksimitaliin ovat oikeutetut näiden henki-löiden jälkeläiset.

Siirtoväen muistomitaliin kuuluu saa-jan nimellä varustettu kunniakirja.Muistomitali maksaa 58 euroa.


Maire Mirjami Arve s. 10.01.1926 Sak-kolassa, k. 22.08.2009 Paimiossa.

Maire Mirjami Arve o.s. Vulli, syntyi10.1.1926 Anna ja Matti Vullin esikoi-sena Sakkolan pitäjän Röykkylän ky-lässä Suvannon rantamailla. Perhee-seen syntyivät nuoremmat sisaret Eila1928 ja Aira 1934.

Hän vietti huolettoman ja muistorik-kaan lapsuuden kauniissa Karjalassasisarusten, serkkujen ja ystävien kans-sa leikkien ja vanhempia pientilan töis-sä avustaen.

Synkkiä pilviä Suomen ja erityisestiKarjalan kannaksen taivaalle alkoi ke-rääntyä syksyllä 1939, kun ylimääräisetkertausharjoitukset ja linnoitustyöt al-koivat Karjalassa. Myös Matti Vullintalossa majoitettiin linnoitustöissä ole-via sotilaita.

Talvisota syttyi 30.11.1939 venäläis-ten pommikoneiden aloitettua pommi-tuslennot Suomeen. Saman päivän ilta-na klo 21.30 tuli tieto, että Röykkylänkylän tuli olla tyhjä klo 24.00 mennes-sä. Kiireesti kasattiin joitakin tarpeelli-sia tavaroita mukaan. Eila ja Aira pääsi-vät kyytiin hevoskuorman päälle. ÄitiAnna sekä 13-vuotias Maire taluttivatlehmiä perässä.

Rautu paloi jo ilmiliekeissä omienjoukkojen sytyttämänä. Viholliselle eihaluttu jättää kiinteitä ja lämmitettäviäasuinsijoja ehjiksi.

Lunta oli paljon ja huopatossut jalas-sa äiti Anna ja Maire joutuivat kävele-mään viisi päivää ennen kuin Ojajärvenasemalla Hiitolassa he pääsivät junaan.Ihmiset ja lehmät lastattiin junan kyy-tiin härkävaunuihin.

Vullin perhe sijoitettiin HämeeseenKylmäkoskelle Jokihaaviston karta-noon. Evakot saivat käyttöönsä yhdenhuoneen, johon Vullin ydinperheen li-säksi sijoitettiin 13 sukulaista eli yh-teensä samassa tilassa asui 17 henki-löä.

Talvisodan päätyttyä perhe siirtyimaaliskuussa 1940 Tottijärvelle.

Maire ArveIn Memoriam

Evakkoihin suhtauduttiin aluksi kyl-mäkiskoisesti, mutta vähitellen asenteetmuuttuivat positiivisemmiksi.

Jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeensyksyllä 1941 alkoi evakkojen paluu-muutto kotiseudulle Karjalaan. MyösVullin perhe palasi Röykkylään ja raken-si väliaikaisen asuin rakennuksen sekänavetan. Neuvostoliittolaiset sotavan-git olivat apuna talojen jokapäiväisis-sä töissä.

Noin 2,5 vuoden kuluttua alkoi toi-nen evakkomatka Karjalasta manner-Suomeen. Neuvostoliittolaisten suur-hyökkäys alkoi 9.6.1944. Pommikoneetilmestyivät jälleen Röykkylän ja Kivi-niemen päälle. Maire lähti taas lehmiätaluttaen muun perheen päästessäkuorma-auton lavalla. Tällä kertaa per-he sijoitettiin Saarijärven pappilaan,jossa Maire perheineen asui vuoteen1946 saakka.

Punkalaitumelta Koskioisten kylästäVullin perhe sai rintamamiestilan. Mai-re kävi kansakoulun, kansanopistonsekä talouskoulun.

Kaikki koulunsa hän suoritti erin-omaisin arvosanoin. Suunniteltu oppi-koulu jäi vain haaveeksi sodan vuoksi.

Punkalaitumella Maire tapasi tulevanpuolisonsa Erkki Juhani Arven, jonkakanssa he yhdessä keväällä 1947 pe-rustivat kodin Erkin kotitilalle Koski-oisten Vähälle-Kurjelle.

Perheeseen syntyi kuusi lasta: Mar-ja-Tuula, Heikki, Ilkka, Hannu, Anna-Liisa ja Ulla-Maija.

Keväällä 1956 Erkki ja Maire ostivatHeikkilän tilan Paimiosta, Kurjenkyläs-tä, jonne muuttivat huhtikuun lopulla1956. Kurjenkylässä Maire kasvattikuutta lastaan, hoiti kotitalouden ja lyp-sykarjan.

Maire-äidin ja Erkin äidin Sylvia Ar-ven innostuksesta ja tuen avulla viisiperheen lapsista suoritti ylioppilastut-kinnon ja Heikki maanviljelyskoulun.

Elämänsä aikana Maire koki paljoniloisia ja onnellisia asioita, mutta myössurua ja menetyksiä: puoliso Erkki kuo-li tapaturmaisesti jo vuonna 1970 ja van-hin lapsista Marja-Tuula vaikeaan sai-rauteen tammikuun alussa 1988.

Erkin kuoleman jälkeen Maire koulut-tautui ja suoritti laitosapulaisen kurs-sin ja työskenteli Paimion sairaalassalähes 20 vuotta, josta jäi eläkkeelle 1986.

Eläkevuosinaan Maire piti aktiivises-ti yhteyttä lastensa perheisiin, sisariin-sa ja muihin sukulaisiin sekä ystäviin-sä. Hän osallistui aktiivisesti erilaisiinkerhotoimintoihin, teki paljon käsitöi-tä, osallistui sukukokouksiin sekä su-vun matkoihin Karjalaan, jossa esim.Kyllikki Masurowin kanssa he viettivätikimuistoisen 80-vuotisjuhlahetken.

Erityisen tärkeätä Mairelle oli Puoluk-katien naapureiden kanssa vietetytmonet hauskat yhdessäolon hetketsekä yhteydenpito entiseen Kurjenky-län naapuriin Hilma Pirhoseen.

Maire oli varsinainen viherpeukalo;hän nautti sekä puutarhatöistä että kuk-kien loistosta. Heikki-veljeni ansiostaMaire sai nauttia viimeisestä kesästäänkotonaan.

Me kaikki muistamme hänet rakkaanaÄitinä ja Mummona sekä Iso-Mummo-na ja Anoppina sekä iloisena ja autta-vaisena ystävänä, jonka luokse ainaolimme tervetulleet käymään.

Hannu ArveMairen poika

Julkaisemme jokaisessaSuvannon Seudussa tietojasuku- ja perhetapahtumista.Lähetä tiedot toimitukseen.

Kysythän asianosaisilta luvantietojen julkaisemiseen.

Tilaa sakkolalaisen kylä-kirjasarjan uusin teos

Sydän-Sakkola;Kirkonkylä-Luprikkala,Karhola ja Sipilänmäki.

544 sivua, runsaastivalokuvia ja karttoja.

Hinta 40 euroa +postituskulut.


PutkiliikeP. Nuora Ky

37560 KULJUPuh. 367 6100

SUVANNONSEUTU

Suvannon ympäristön kotiseutulehtivuodesta 1957, 8 kertaa vuodessa.

Vuosikerran hinta 25 euroaJulkaisija: Sakkola-Säätiö

Kirjapaino: Koski-Print, Valkeakoski

Toimitus: Suvannon Seutu,Rautasemantie 375,37550 LempääläPäätoimittajaMarjo Ristilä-Toikka, LempääläPuhelin 040 730 2622tai (03) 374 8 [email protected]

Metsäpirtin yhdyshenkilöHelka Korpela,Kalevan puistotie 13 C 5833500 Tampere, p. 040 565 0905helka.korpela@kolumbus .fi

Vuokselan yhdyshenkilö Taisto Virkki, Tampere p. 03 - 363 1750, 0400-576722 [email protected]

Kyläkirja on hyvä lahjavihje!Tilaa oma teos Sakkolan kyläkirja-sarjasta:

TILAUKSIA VASTAANOTTAVAT:Marjo Ristilä-Toikkap. 040 730 [email protected]

* VILAKKALA, Vilakkalan, Volossulan ja Kaarjanjoenkoulupiiri, 30 euroa kpl + postituskulut.* MUISTOJEN LAPINLAHTI,30 euroa kpl + postituskulut.* PETÄJÄRVI, Petäjärven ja Ryhmän koulupiiri,30 euroa kpl + postituskulut.* RÖYKKYLÄ, hinta 35 euroa + postituskulut* SUVANNON HELMI, Haparainen, Kelja ja Purpua,hinta 35 euroa kpl + postituskulut* TIKANSAARI ja KOTTILA *SYDÄN-SAKKOLAhinta 30 euroa + postituskulut hinta 40 euroa + postit.

Aila Alanen p. 03-375 2852tai 040 - 707 [email protected]

Tilaa omapitäjälehtesi!

puh. 040 730 2622

Kahdeksan numeroavuodessa karjalaista asiaa,

historiaa, muistoja janykypäivää.

Vuosikerta 25 euroa

SakkolanTuvastatupaan-kirjan

uusinta-painos

valmistuuSakkolan kylät tuvasta

tupaan 1939 - Sakkolan historiaa IIteoksen uusintapainosilmestyy lähiviikkoina!

Tarkistettu painos on noin350-sivuinen teos, jossakäydään läpi Sakkolan ky-lät talo talolta vuoden 1939tilanteen mukaan.

Esillä kirjassa on siis jo-kainen perhe ja suku, jayleistietoa Sakkolan pitä-jästä ennen talvisotaa.

Hannu J. Paukun kirjoit-taman teoksen ensipainosjulkaistiin vuonna 1983 jakahden tuhannen kappaleenpainos on myyty loppuun.

Uudelle painokselle on joollut runsaasti ennakkoky-syntää. Soita ennakkovara-uksesi ja saat kirjan vieläennen joulua! Tilaukset:

Marjo Ristilä-Toikkap. 040 730 2622Aila Alanen,p. 040 707 6164


VUOKSELA-SEURA ry Tapio Sihvo, puheenjohtaja Formupojantie 8, 14500 Iittala p. 03-6765024, 040-5411502 [email protected]

Kauko Komonen, varapj Linvallinkatu 4 A 1, 30100 Forssa [email protected] p. 03-4224883, 040-5020487

Ebba Penttilä, sihteeriLeppämäentie 5, 31300 [email protected], 040-8232016

SukututkimusasiatPentti Warvas,Tervatie 25, 03100 [email protected]. 019 - 334 606

Internet-asiat (vuoksela-seura.fi)Tuula NieminenErätie 26, 33800 Tamperep. 03-2231400, 0400-833386

KIRVESMÄKI KERHO RYMauri Ukkonen, puheenjohtajaOjahaanpolku 8 B 2301600 Vantaap. 0509192629

METSÄPIRTTI-JÄRJESTÖT TMK

Aila Martelius-Mäkelä, puh.joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected]

Esko LylanderMustikkatie 1, 66400 Laihiap. 050 59 [email protected]

Ilmi Pesonenp. 040 7306 [email protected]

METSÄPIRTTI ARKISTOMynämäen kirjastoYhteyshenkilöt:Kari Ahtiainen p. 0445843107Markku Lemmetti02-4310956, [email protected]

TURKUAila Martelius-Mäkelä, puh. joht.Eeronpolku 6, 23100 Mynämäkip. 050 5948 [email protected]

Niilo Kiiski, sihteeriTennaritie 7, 21200 Raisiopuh. 050 357 [email protected]

METSÄPIRTTIKERHOT:

UUSIKAUPUNKIAnneli VirtanenPappilankuja 15, 23600 Kalanti

SAKKOLA-SÄÄTIÖHannu Turkkinen,hallituksen puheenjohtaja,Turkkisentie 12, 37550 Lempäälä,puhelin 040-5814398 tai [email protected]

Matti Naskali, sihteeri,Rautaranta 8, 28400 Ulvila,p. 02-538 0855, [email protected]

VALTUUSKUNTAHannu J. Paukku, puheenjohtaja,Harjatie 5, 32210 Loimaapuh. [email protected]

Esko Kallonen, varapuheenjohtajaKukkolantie 4, 37560 Lempääläp. 03- 3676603, 040-5540747

SAKKOLA-SEURALeena Rantakari, puheenjohtajaHaapaniemenkatu 16 A 142,p.09-710 846, 040-514 [email protected]

HOVINKYLÄSEURAMirja Antila, puheenjohtajaKitarakuja 1, 01390 [email protected]. 050 599 6936

Kalevi Hyytiä, puheenjohtajaNorppakuja 6A, 01480 Vantaap. 04050 [email protected]

Anja Kuoppa, varapjp. 0442 844 [email protected]

Marja-Liisa VesantosihteeriPajatie 601800 Klaukkalamarjalis.vesanto@ hotmail.com

METSÄPIRTTISEURA RY

TAMPEREENMETSÄPIRTTIKERHOHelka KorpelaKalevan puistotie 13 C 5833500 Tamperep. 040565 [email protected]

ETELÄ-POHJANMAAEsko LylanderMustikkatie 1, 66400 Laihiap. 050 5997 [email protected]

Anja PaksuTammistontie 4 b 4, 65300 Vaasap. 040 5239 [email protected]

www.sakkola.fi

www.vuoksela-seura.fi

www.metsapirtti.net

PITÄJÄMMEINTERNETISSÄ

N:o 7 SUVANNON SEUTU - SAKKOLAN kotisivut talonpojan ase-ma läheni vähitellen jo venäläisen...

Documents

Transcript of N:o 7 SUVANNON SEUTU - SAKKOLAN kotisivut talonpojan ase-ma läheni vähitellen jo venäläisen...