Muutoksen suunta
-
Upload
suomen-ammattiliittojen-keskusjaerjestoe-sak -
Category
News & Politics
-
view
1.510 -
download
3
description
Transcript of Muutoksen suunta
Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenm
ukainen Suomi
SAK:n 17. edustajakokous 5.–7.6.2006
Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi
Graafi nen suunnittelu Suunnittelutoimisto Unique Oy Taitto ja paino Valkealan Painokarelia Oy 2006ISBN 951-714-246-3
SAK:n 17. edustajakokous 5.–7.6.2006
Muutoksen suunta– osaava ja oikeudenmukainen Suomi
2 MUUTOS.LIIKE.
1 SAK:N TOIMINTASTRATEGIA ________________________________________ 3
2 EDUNVALVONTAYMPÄRISTÖN MUUTOSSUUNNAT _____________________ 6
2.1 Globalisaatio ja teknologian kehitys muuttavat rakenteita ___________ 6
2.2 Väestön ikääntyminen haasteena ja mahdollisuutena _____________ 10
2.3 Työelämän laadun ristiriitainen kehitys __________________________ 12
2.4 Työnantajien painotukset muuttumassa _________________________ 15
2.5 Yhteiskunnallisen kehityksen suunnat ___________________________ 16
3 SUOMALAISEN TYÖN TULEVAISUUS ________________________________ 18
3.1 Talouspolitiikka työllisyyden edistäjänä __________________________ 18
3.2 Elinkeinopoliittinen vaikuttaminen osana edunvalvontaa ___________ 21
3.3 Kestävä kehitys _______________________________________________ 24
3.4 Muutosten ennakoiminen ja ay-liikkeen toimintamallit
yritysten kriisitilanteissa ________________________________________ 26
3.5 Aktiivisempaa työvoimapolitiikkaa ______________________________ 27
3.6 Osaamisella työtä ja hyvinvointia _______________________________ 29
3.7 Terveelliset ja turvalliset työolot lisäävät
työhyvinvointia ja tuottavuutta __________________________________ 35
4 SUOMALAISEN SOPIMUSYHTEISKUNNAN TULEVAISUUS _____________ 40
4.1 Solidaarinen palkkapolitiikka ___________________________________ 41
4.2 Oikeudenmukaiset palkkajärjestelmät ___________________________ 44
4.3 Luottamusmiesjärjestelmä ja paikallinen sopiminen
muutoksen hallinnan välineenä ________________________________ 47
4.4 Työtaisteluoikeus työntekijöiden perusoikeutena __________________ 50
5 TASA-ARVON EDISTÄMINEN _______________________________________ 51
5.1 Tuloerojen tasoittaminen ______________________________________ 51
5.2 Tasavertaiset mahdollisuudet erilaisissa työsuhteissa ______________ 52
5.3 Yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen ________________________ 55
5.3.1 Sosiaalivakuutuksen kehittäminen ________________________ 56
5.3.2 Hyvinvointipalveluiden kehittäminen ______________________ 59
5.3.3 Perheiden hyvinvoinnin tukeminen _______________________ 60
5.4 Monikulttuurisuus työelämässä ja ay-liikkeessä ___________________ 62
6 OSALLISUUDEN EDISTÄMINEN ____________________________________ 65
6.1 Oikeus työhön osallisuuden perusta _____________________________ 65
6.2 Järjestäytymisen edistäminen __________________________________ 66
6.3 Uudet vaikuttamisen mahdollisuudet ay-liikkeessä _______________ 68
6.4 Edustavuus ay-liikkeessä _______________________________________ 71
6.5 Liittoyhteistyön kehittäminen ___________________________________ 73
6.6 SAK osana kansainvälistä ammattiyhdistysliikettä _________________ 75
3M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
1 SAK:N TOIMINTASTRATEGIA
SAK:n edellisessä, 16. edustajakokouksessa vuonna 2001 hyväksyttiin kolme
ohjelma-asiakirjaa. Sovitaan yhdessä -asiakirjassa tarkasteltiin sopimus- ja
neuvottelujärjestelmään kohdistuvia paineita ja hahmotettiin SAK:laisen am-
mattiyhdistysliikkeen sopimuspoliittisia linjauksia. Hyvinvointi syntyy työstä
-asiakirjassa linjattiin tavoitteita sekä suomalaisen yhteiskuntapolitiikan eri
lohkoilla että kansainvälisessä edunvalvonnassa. Liikkeessä-asiakirjassa pei-
lattiin järjestölliseen toimintaan liittyviä haasteita ja asetettiin tavoitteita am-
mattiyhdistysliikkeen omalle toiminnalle. Monessa suhteessa näiden kolmen
ohjelma-asiakirjan linjaukset ovat edelleen ajankohtaisia ja viitoittavat toi-
minnan ja edunvalvonnan tavoitteita tänäkin päivänä. SAK:n perustehtävän
ja arvojen määrittely on tehty edelleen voimassa olevassa periaateohjelmassa,
joka on hyväksytty vuoden 1991 edustajakokouksessa.
Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi -asiakirjan
lu v us sa 2 tarkastellaan palkansaajien hyvinvoinnin turvaamisen kannalta
keskeisiä toimintaympäristön muutossuuntia. Globalisaatio, ikärakenteen
ja työelämän laadun kehitys sekä työnantajapolitiikan painotukset ja yhteis-
kunnallinen kehitys haastavat SAK:ta terävöittämään edunvalvontaansa ja
toimintaansa.
SAK:n 17. edustajakokoukselle esitettävät tavoitteet ja linjaukset raken-
tuvat asiakirjassa neljän kokonaisuuden ympärille: suomalaisen työn tule-
vaisuus, sopimusyhteiskunnan toimivuus sekä tasa-arvon ja osallisuuden
edistäminen. Suhteessa toimintaympäristön muutossuuntiin tulee ammat-
tiyhdistysliikkeen toimia niin, että suomalainen työ tulevaisuudessakin pär-
jää. Palkansaajan hyvinvointi syntyy työstä. Työn on taattava toimeentulo,
sen on oltava inhimillisesti järjestettyä ja mielekästä. Työn on myös oltava
tuottavaa ja kannattavaa. Työn ja tuotannon kehittymisen edellytykset on
varmistettava.
Suomalainen työmarkkinamalli on ollut toimiva erilaisissakin tilanteissa.
Sopimusyhteiskunta on tulevaisuudessakin vahvuus palkansaajien etujen ja
työelämän kehittämisessä. Sopimus- ja neuvottelujärjestelmää on kehitettävä
ennakoimaan työelämän muutoksia ja vastaamaan jäsenistön odotuksia.
Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen työelämässä on SAK:n
pe rusarvoja. Tasa-arvo -tavoitetta on tarkasteltava laajasti. Pätkätyöntekijöi-
den tasavertaisissa mahdollisuuksissa ja oikeuksissa on edelleen kehitettä-
vää – monista jo tehdyistä toimenpiteistä huolimatta. Myös sukupuolten,
ikäryhmien ja monikulttuurisuuden huomioiminen liittyvät tasa-arvon ja
yhdenvertaisuuden edistämiseen.
4 MUUTOS.LIIKE.
Osallisuuden edistäminen yhteiskunnassa, työelämässä ja ammattiyhdis-
tysliikkeen omassa toiminnassa liittyy myös SAK:n perusarvoihin. Oikeus
työhön on yhteiskunnallisen osallisuuden kulmakivi. Vaikutusmahdolli-
suuksien parantaminen omassa työssä – työn hallinnan parantaminen – on
inhimillisen elämän perusteita. Osallisuutta on edistettävä myös niin yh-
teiskunnallisessa osallistumisessa kuin ammattiyhdistysliikkeen omassakin
toiminnassa.
Edustajakokouksen päätettäväksi esitettävät linjaukset on asiakirjassa
mer kitty kursiivilla ja ne on sisäänvedetty tekstiosasta, jossa linjauksia perus-
tellaan.
Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi -asiakirjassa esi-
tettävät linjaukset täsmentävät SAK:n toimintastrategiaa. Toimintastrategian
tarkoituksena on vahvistaa tuloksellista edunvalvontaa ja varmistaa, että SAK
keskusjärjestönä keskittyy jäsenliittojensa tuen ja palvelun sekä palkansaajien
hyvinvoinnin edistämisen kannalta olennaisiin kysymyksiin. Toimintastrate-
gia on keskusjärjestön johtamisen apuväline. Sen rakentamisen pohjana ovat
olleet sekä edellisen edustajakokouksen linjaukset että SAK:n hallituksen
näkemykset. SAK:n hallitus täsmentää toimintastrategiaa tarvittaessa tämän
viitekehyksen pohjalta edustajakokouksen hyväksymän ohjelma-asiakirjan
linjausten mukaisesti.
Toiminta-ajatus määrittelee SAK:n perustehtävän työmarkkinoilla ja
yh teiskunnassa. Sen mukaisesti SAK:n roolina on olla ensisijaisesti edunval-
vontajärjestö, jonka toiminnassa korostuvat sopimuspohjaiset vähimmäis-
työehdot, palkkaperusteinen sosiaaliturva sekä työelämän perusoikeudet.
Kansalaisjärjestönä SAK on myös vaikutusväylä työelämään ja yhteiskuntaan.
Toiminnassa ja edunvalvonnassa korostuu asiantuntijuus, uudistajuus, luo-
tettavuus ja vastuullisuus.
SAK:n toiminta-ajatus
SAK on jäsenliittojensa tavoitteita ja toimintaa yhteensovittava ja kehittävä edun-
valvontajärjestö perustanaan jäsenistön ja luottamushenkilöiden osallistuminen ja
yhteisöllisyys.
Ammatillisena keskusjärjestönä SAK on palkansaajien asiantunteva edunvalvoja,
yhteiskunnallinen uudistaja sekä luotettava ja vastuullinen sopimus- ja yhteistyö-
kumppani.
Muuttuvassa kansallisessa ja kansainvälisessä toimintaympäristössä SAK takaa
– jäsenliitoilleen mahdollisuuden huolehtia jäsentensä sopimuspohjaisista
vähimmäistyöehdoista
5M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
– perusoikeudet ja turvan työelämässä
– palkkaperusteisen sosiaaliturvan
– vaikutusväylän työelämän ja yhteiskunnan kehittämiseen.
Visio määrittelee sen, millaista Suomea SAK haluaa olla rakentamassa
sekä sen, millaisena SAK oman asemansa tulevaisuudessa näkee. Visiossa
näkyvät SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen arvot: tasa-arvo, demokratia,
työ ja oikeudenmukaisuus. Yhteistyön toimintamalli luo Suomen menestyk-
sen pohjan. SAK keskusjärjestönä on yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikan
suunnannäyttäjä ja tarjoaa laajan järjestäytymispohjan suomalaisille pal-
kansaajille. Visiossa on myös määritelty SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen
vahvuuden perusteet, jotka muodostavat pohjan keskusjärjestön toiminnan
suuntaamiselle ja kehittämiselle.
SAK:n visio
SAK – ihmisen puolella
Suomi on tasa-arvoinen, demokraattinen ja vauras hyvinvointiyhteiskunta. Sen
kulmakiviä ovat täystyöllisyys, kunnolliset työsuhteet sekä oikeudenmukaisuus
työelämässä, palkkauksessa ja tulonjaossa.
Maamme kilpailukykyä ja menestystä tukee vahva demokraattisen yhteistyön malli
ja tuloksellinen kolmikantayhteistyö.
SAK on uudistuskykyinen työntekijöiden ja toimihenkilöiden keskusjärjestö sekä
arvostettu yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikan suunnannäyttäjä.
SAK:n vaikutusvalta perustuu
– korkeaan järjestäytymisasteeseen
– jäsenliittojen hyvään yhteistyöhön
– tulokselliseen edunvalvontaan
– jäsenistön tukeen ja aktiivisuuteen työpaikoilla sekä vahvaan ja osaavaan luot-
tamushenkilöverkostoon
– vahvaan kansainväliseen yhteistoimintaan
– kykyyn neuvotella, sopia ja tarvittaessa toteuttaa järjestöllisiä toimia yhdessä
liittojen kanssa
– tulosten ja julkisuuden tuomaan vahvaan ja luotettavaan maineeseen
– lisääntyvään palkansaajajärjestöjen yhteistyöhön
– kykyyn yhteistoiminnan ja yhteiskuntavaikuttamisen kautta tuottaa perustaa
Suomen menestykselle.
6 MUUTOS.LIIKE.
2 EDUNVALVONTAYMPÄRISTÖN MUUTOSSUUNNAT
2.1 Globalisaatio ja teknologian kehitys muuttavat rakenteita
Maailmantaloudessa on käynnissä suuri murros teollisuustuotannon kasvaes-
sa Kiinassa, Intiassa ja muissa maissa, jotka vielä hiljattain olivat kehitysmai-
ta. Jonkin verran tuotantoa on jo siirtynyt näihin maihin. Enemmän on
kui tenkin kyse kasvuvauhtien eroista: perinteiset teollisuusmaat kasvavat
näi tä maita hitaammin.
Kehittyvien talouksien hyvin nopea kasvuvauhti johtuu matalasta lähtöta-
sosta ja siitä, että niillä on mahdollisuus ottaa suoraan käyttöön muualla
ke hitettyä korkeaa teknologiaa. Tuotantokustannukset voidaan myös pitää
al haisempina puutteellisen sosiaaliturvan ja rajoitettujen ay-oikeuksien
vuok si.
Kehittyvien talouksien kasvu merkitsee myös rajallisten luonnonvarojen
kysynnän kasvua. Ympäristönsuojelu ja luonnonvarojen käyttö tulevat ole-
maan suuria kysymyksiä kansainvälisessä politiikassa ja taloudessa. Maail-
mantalouden kasvun tulisi olla nykyistä ekologisesti kestävämpää.
Suomelle Venäjän talouskehitys on merkittävä asia. Öljytulojen vauhdit-
tamana Venäjän talous on kasvanut viime aikoina ripeästi. Jatkossa Venäjän
menestys riippuu pitkälti siitä, kykeneekö se luomaan kasvulleen öljysektoria
laajemman pohjan. Joka tapauksessa Venäjän markkinat tarjoavat jo nyt
mahdollisuuksia, joita suomalaisten kannattaa ja pitää hyödyntää.
Tuotannonsiirrot Suomesta halvemman kustannustason maihin ovat
tähän mennessä koskeneet pääosin joko yksinkertaista valmistustyötä, jossa
henkilöstön osaamisvaatimukset ovat olleet suhteellisen alhaiset tai tuotan-
toa, jossa työvoimakustannusten osuus tuotteen loppuhinnasta on korkea.
Ensin mainitusta esimerkkinä voi mainita elektroniikan kokoonpanotehtävät
ja jälkimmäisestä metalliteollisuuden hitsausalihankinnan.
Tulevaisuudessa etenkin Kiina ja Intia osallistuvat enenevässä määrin
kansainvälisesti vaihdettujen palveluiden, kuten muotoilun ja suunnittelun
tarjontaan. Kilpailu on siten kiristymässä myös niillä aloilla, joilla Suomi on
tähän asti ollut vahvoilla.
Liittyminen Euroopan unioniin runsaat kymmenen vuotta sitten ja myö-
hemmin tapahtunut liittyminen Talous- ja rahaliitto EMUun ovat olleet
merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia linjauksia Suomen politiikassa.
Kymmenen vuoden kuluessa Euroopan unioni on ollut Suomelle paitsi ta-
loudellisesti, myös sosiaalisesti ja kulttuurisesti tärkeä viitekehys. Talouden
sisämarkkinakehitykseen ja EMUn puitteissa tapahtuvaan yhteiseen raha- ja
7M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
valuuttakurssipolitiikkaan pohjautuva unioni on avannut Suomen viennille
ja yrityksille uusia kasvumahdollisuuksia. Vastikään tapahtunut unionin
itälaajentuminen ja jatkossa tapahtuva edelleen laajeneminen vahvistavat
pitemmällä aikavälillä EU:n kasvupotentiaalia.
Nopeasti edenneen talousintegraation syventyminen ja laajentuminen
ovat aiheuttaneet unionille taloudellisia ja muita paineita, eikä tilannetta ole
helpottanut maailmantalouden nopean rakennemuutoksen muun muassa
Saksalle ja Ranskalle aiheuttamat ongelmat. Talousvaikeudet ovat heijastu-
neet työllisyys- ja budjettiongelmina ja johtaneet ay-liikkeen voimakkaisiin
protesteihin monissa jäsenmaissa. Myös laajentumisen ja siitä seuranneen
työvoiman liikkuvuuden on monissa maissa katsottu aiheuttavan ongelmia,
jotka ovat näkyneet EU-vastaisuutena, kuten EU:n perustalaista pidetty
kansanäänestys osoitti.
Näiden akuuttien ongelmien ei kuitenkaan saisi antaa vaikuttaa kielteisesti
niiden mahdollisuuksien hyödyntämiseen, joita yhteinen Eurooppa tarjoaa.
Ammattiyhdistysliikkeen kannalta suurimmat uhat liittyvät globalisaation
kielteisiin vaikutuksiin, joista pohjimmiltaan myös monet Euroopan tämän
päivän ongelmat aiheutuvat. Suomelle ja suomalaiselle ay-liikkeelle tärkeim-
mät yhteistyökumppanit globalisaation hallinnassa löytyvät pohjoisesta ja
Itämeren alueelta sekä Euroopan unionin piiristä.
Maailmanlaajuisen rakennemuutoksen aiheuttajana globalisaatiota mer-
kittävämpi tekijä on teknologinen kehitys. Nykytaloudessa ne nivoutuvat yh-
teen ja vahvistavat toisiaan. Teknologinen kehitys ja tuotantotapojen muutos
nostavat tuottavuutta ja siten aineellista elintasoa, mutta samalla tuotantora-
kenteet ovat jatkuvassa muutoksessa: työpaikkoja karsiutuu koneellistumisen
ja erikoistumisen myötä samaan aikaan kun niitä syntyy muualle talouteen.
Hyvinvointivaltio ja sopimusyhteiskunta ovat rakennemuutokseen sopeu-
tumisessa välttämättömiä. Globalisaation ja sopimusyhteiskunnan välillä ei
ole ristiriitaa, vaan ne tukevat toisiaan. Sopimusyhteiskuntaa ja hyvinvointi-
järjestelmiä tarvitaan riskien hallintaan. Turvallisuus luo tehokkuutta.
Suomen tuotanto- ja toimialarakenteen muutos on selvästi nähtävissä pi-
demmällä aikavälillä, mutta myös 2000-luvun kehityksessä. Jalostuksen osuus
kokonaistuotannosta on edelleen alentunut, palveluiden osuus kasvanut ja
alkutuotannon osuus supistunut. Muutokset toimialarakenteessa eivät ole
kovin nopeita, mutta suunta on selvä ja se jatkuu myös tulevaisuudessa.
Toimialarakenteen muutos heijastuu työllisyyteen. Valmistavan teolli-
suuden työllisyys todennäköisesti jatkaa hitaasti supistumistaan ja vastaa-
vasti palvelutoiminnan työllisyys kasvaa. Palvelutoiminnassa suhteellisesti
8 MUUTOS.LIIKE.
nopeimmin on kasvanut liike-elämän palveluiden työllisyys. Osittain kyse
on teollisuusyritysten harjoittamasta ulkoistamisesta. Teollisuusyritykset
ovat keskittyneet ns. ydintoimintaansa ja ulkoistaneet sellaisia toimintoja,
jotka ulkoistamisen jälkeen lasketaan liike-elämän palveluihin. Koska ne
ovat kuitenkin läheisesti kytköksissä teolliseen toimintaan, liioittelee tilas-
toissa havaittava toimialarakenteen muutos hieman todellista työllisyyden
rakenteen muutosta.
Toisaalta myös teollisuusyritysten sisällä työtehtävien rakenne on muut-
tumassa. Teollisiin tuotteisiin liittyvien palvelujen tarjoamisesta on tullut
monien perinteisten teollisuusyritysten liiketoiminnassa merkittävää. Suun-
nittelu-, huolto- ja tukipalvelujen tarjoaminen voi nykyisin muodostaa teol-
lisuusyrityksen liikevaihdosta suuremman osan kuin varsinainen tuotteiden
valmistus.
Huolehtimalla hintakilpailukyvystämme oikein mitoitetulla tulopolitii-
kalla sekä tukeutumalla osaamiseen perustuvaan kasvustrategiaan voidaan
teollisuustuotannon supistumista vähentää ja hidastaa. On kuitenkin huo-
mattava, että tuottavuuden kehitys osaamiseen perustuvilla huipputek-
nologian aloilla on nopeaa. Vaikka tuotantoa voitaisiin lisätä, sen vaatima
työvoima ei välttämättä kasva.
Palvelutyö siis lisääntyy sekä teollisuuden sisällä että toimialojen osuuk-
sien muuttuessa. Tuottavuuserot palvelusektorin sisällä ovat suuret. Toinen
ääripää ovat hoiva- ja henkilökohtaiset palvelut ja toinen yrityspalvelut.
Jälkimmäisissä on parhaimmillaan kysymys hyödykkeistä, joiden markkinat
ovat globaalit. ATK, rahoitus-, oikeusapu-, logistiikka- ja konsultointipalve-
lujen markkinoiden kasvu on nopeaa.
Suomessa on pyrittävä siihen, että kansainväliset yrityspalvelut ylläpitävät
vientituloamme jatkossa aiempaa suuremmassa määrin. Samalla suurin työl-
lisyyden kasvuvara on henkilökohtaisissa palveluissa. Tulevaisuuden Suomi
ei ole yksinomaan korkean teknologian tietoyhteiskunta, vaan sen rinnalla
myös inhimillinen palveluiden yhteiskunta.
Julkiset palvelut muodostavat merkittävän osan palvelusektorista, jonka
sisällä tapahtuu muutoksia yksityisen ja julkisen palvelutuottajan välillä.
Julkisten palveluiden ulkoistaminen lisääntyy siirryttäessä yhä enemmän
ostopalveluihin tai yhtiöitettäessä palvelutuotantoa. Oleellista on, miten
palveluiden tuotantovastuuta muotillaan uudelleen yksityisen ja julkisen
sektorin välillä.
9M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Maailmantalouden avautuminen ja teknologian kehitys merkitsevät muutosten
nopeutumista. Työpaikkoja syntyy ja tuhoutuu kiivaassa tahdissa. Yhä harvemmat
palkansaajat ovat koko työuransa ajan saman työnantajan palveluksessa.
Muutoksessa hyvinvointiyhteiskunnan ja työmarkkinasopimusten on tarjottava
aktiivista tukea. Hyvinvointijärjestelmiin on panostettava riittävästi. Ammattiyhdis-
tysliikkeen on panostettava palkansaajien etujen kehittämisen ja puolustamiseen.
Hyvinvointivaltio ja sopimusyhteiskunta ovat ay-liikkeen tavoitteita maailmanlaa-
juisesti.
Teollisuuden perustyöt näyttävät olevan pitkällä aikavälillä vähenemässä sekä
tuotantotapojen kehityksen että globalisaation vuoksi. Pitkälle erikoistunut ja kan-
sainvälisesti kilpaileva huipputuotanto sekä liike-elämän palvelut pitävät jatkossa
yllä vientituloamme, samaan aikaan kun suurin työllisyyspotentiaali on henkilökoh-
taisissa palveluissa.
Globalisaation vaikutukset SAK:laisille palkansaajille
Teollisuudessa tuotantotyöntekijöiden tarve vähenee hitaasti ja työllisyyden
rakenne muuttuu. Vähän ammattitaitoa vaativan työn kysyntä supistuu
sel västi, kun taas ammatillisen koulutuksen vaativan työn kysyntä pysynee
suunnilleen ennallaan. Tämä merkitsee sitä, että eläkkeelle siirtyvän työ-
voiman korvaamisessa painopiste on selvästi ammatillisen koulutuksen
saaneessa työvoimassa. Ilman ammatillista koulutusta olevien työntekijöiden
mahdollisuudet saada työtä teollisuudessa heikkenevät olennaisesti tulevai-
suudessa.
Myös palvelualoilla osaamisvaatimukset muuttuvat ja tehtävät laaja-
alais tuvat. Palveluissa työskentelevien haasteita tulevat olemaan esimerkiksi
monipuolinen asiakaspalvelu, tuotetietous, kestävä kehitys, teknologiaosaa-
minen ja nopea tuotekehitys. Yhä useammalta alalla työskentelevältä vaadi-
taan vähintään ammatillinen peruskoulutus ja vailla ammatillista koulutusta
olevien työllistymismahdollisuudet ovat vähäiset myös palvelualoilla.
Yksityisillä palvelualoilla SAK:laisten palkansaajien työn kysyntä kasvaa
erityisesti kaupan alalla sekä ravitsemis- ja majoitustoiminnassa. Näillä aloil-
la työntekijöiden palkkataso on keskimäärin alhaisempi kuin teollisuudessa
ja selvästi suurempi osa työntekijöistä työskentelee määräaikaisessa tai osa-
aikaisessa työsuhteessa eli heidän työsuhteensa vakaus on selvästi heikompi.
Myös julkisen sektorin palvelualoilla SAK:laisten palkkataso on alhaisem-
pi kuin teollisuudessa keskimäärin. Julkisen sektorin toimintojen yksityis-
täminen vähentää julkisen sektorin työllisten määrää ja saattaa johtaa yksi-
tyistämisen myötä yksityiselle palvelusektorille siirtyneiden työntekijöiden
10 MUUTOS.LIIKE.
palkkatason alenemiseen ja työsuhteen vakauden heikkenemiseen. Julkisen
ja yksityisen palvelusektorin työntekijöiden työsuhteen ehtojen – erityisesti
palkkauksen – yhdenvertaisuuden edistäminen on tärkeää.
Talous on kehittymässä aiempaa palveluvaltaisemmaksi, millä on näiden
alojen palkansaajille myönteisiä vaikutuksia. Nähtävissä on, että kotitalouk-
sien kulutusmenoista aiempaa suurempi osuus käytetään palveluihin. Eri-
tyisosaamista vaativilla palvelualoilla palkkataso noussee ja palvelusektorille
muodostuu nykyistä enemmän paremmin palkattuja ryhmiä.
Työllisyyden rakenteen muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia sekä
SAK:laisten palkansaajien työllisyyteen, SAK:laisten liittojen jäsenmäärän
ke hitykseen, SAK:n liittorakenteeseen sekä edunvalvonnan tehokkuuteen.
Perinteisesti vahvimmin järjestäytyneillä aloilla, julkisella sektorilla ja teolli-
suudessa, työllisten määrä ei todennäköisesti kasva kun taas heikoimmin jär-
jestäytyneillä aloilla, yksityisissä palveluissa, työllisyys paranee. Tämä asettaa
tulevaisuudessa suuria haasteita jäsenhankintatyölle: erityisesti yksityisillä
palvelualoilla järjestäytymistä on lisättävä. Näillä aloilla järjestäytymällä olisi
myös eniten voitettavaa. Liittoyhteistyön kehittäminen toimialarakenteen
muutoksen myötä on välttämätöntä.
Osaamisvaatimukset nousevat talouden kaikilla sektoreilla. Hyvän ammatillisen
koulutuksen lisäksi tietoja ja taitoja on päivitettävä jatkuvasti. Ammatillisten ja so-
siaalisten taitojen kohottaminen nostaa tuottavuutta, palkkatasoa sekä parantaa
valmiuksia sopeutua talouden muutoksiin.
Talouskehitys on viemässä suuntaan, jossa työllisten määrä perinteisillä korkean jär-
jestäytymisasteen aloilla ei pitkällä aikavälillä kasva. Työllisten määrä on nousussa
aloilla, joissa järjestäytymisaste on tällä hetkellä alempi. Ammattiyhdistysliikkeellä
on suuri mahdollisuus lisätä jäseniään yksityisillä palvelualoilla, joiden palkansaajilla
olisi myös eniten voitettavaa järjestäytymisestä.
Julkisen sektorin toimintojen yksityistäminen sekä muut tuotanto- ja toimialara-
kenteen muutokset saattavat johtaa työntekijöiden työehtojen heikentymiseen
ja työsuhteiden vakauden heikkenemiseen. Tällaisten seurausten torjuminen on
ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuden suuria tehtäviä.
2.2 Väestön ikääntyminen haasteena ja mahdollisuutena
Useimmissa teollisuusmaissa ja etenkin Euroopan unionin maissa väestön
ikääntyminen aiheuttaa suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Suomessa muu-
tos on poikkeuksellisen jyrkkä sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokki-
en vuoksi. Talous- ja työelämän kannalta väestön ikääntyminen luo kiistatta
haasteita, mutta samalla se avaa myös uusia myönteisiä mahdollisuuksia.
11M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Eläkeläisväestöstä tulee entistä merkittävämpi kuluttajaryhmä, jonka varalli-
suu den ja kulutuksen taso ovat keskimäärin nykyistä korkeampia.
Kokonaisuutena ikääntyminen uhkaa pienentää taloutemme kasvumah-
dollisuuksia. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n arvion
mukaan työvoiman tarjonnan supistumisesta johtuen kasvuvauhtimme hi-
dastuisi ensi vuosikymmenellä jopa prosenttiyksikön vuositasolla. Synkkiin
arvioihin ei ole kuitenkaan syytä alistua, vaan työn tarjonnan supistumisen
vaikutusta on pyrittävä vaimentamaan. Ensisijaiset keinot ovat tuottavuuden
parantaminen koko taloudessa sekä työllisyysasteen nostaminen. Sukupol-
venvaihdoksen myötä monilla työpaikoilla avautuu mahdollisuus organisoi-
da töitä uudelleen siten, että työvoimapulaa voidaan ennaltaehkäistä.
Julkisen sektorin rahoituksen turvaamisessa keskeisiä tekijöitä ovat tuot-
tavuuden parantamisen lisäksi työllisyysasteen kohottaminen ja eläkkeelle
jäämisiän nostaminen. Työllisyyden kasvu lisää verotuloja ja vähentää jul-
kisten menojen tarvetta. Työuran pidentyminen taas vähentää paineita sekä
eläkejärjestelmässä että hoivamenoissa. Työurien pidentäminen on haaste
kaikille työelämän osapuolille: ikääntyneiden työtehtävät on mitoitettava
kohtuullisesti, työkykyä on ylläpidettävä ja motivaatiosta on huolehdittava.
Työhyvinvoinnin parantaminen on keskeinen haaste.
Maahanmuuton lisääminen ei yksin tarjoa ratkaisua ikärakenteen muu-
toksesta aiheutuviin sopeutumistarpeisiin. Hallitulla työperusteisella maa-
hanmuutolla on kuitenkin tulevaisuudessa entistä tärkeämpi täydentävä
rooli paikallisten työmarkkinakapeikkojen hoitamisessa. Maahanmuuton
lisääminen edellyttää, että kohtelemme maahamme tulevia oikeudenmukai-
sesti ja turvaamme heidän toimeentulonsa.
Suomessa väestön ikääntymiseen on varauduttu. Eläkejärjestelmä on
pe rusteiltaan kunnossa eikä eläkkeiden rahoittamiseen tämän hetken asian-
tuntija-arvioiden perusteella kohdistu vakavaa uhkaa. Työeläkemaksujen
nousupaine on sitä pienempi, mitä nopeammin talous kasvaa, mitä suurempi
on ikääntyneiden työllisyysaste ja mitä paremmin eläkerahastojen sijoitukset
tuottavat.
Väestön ikääntyminen on Suomelle sekä haaste että mahdollisuus. Ikääntymiseen
varaudutaan parhaiten talouden kasvukykyä vahvistamalla, työllisyyttä paranta-
malla ja julkisen talouden kestävyydestä huolehtimalla. Työurien pidentämiseksi
työhyvinvoinnin parantaminen on keskeinen haaste. Ikääntymiseen liittyvien hy-
vinvointipalvelujen tuottaminen ja maailmanmarkkinoille vieminen on kasvava
elinkeinomahdollisuus.
12 MUUTOS.LIIKE.
2.3 Työelämän laadun ristiriitainen kehitys
Edustajakokouskaudella 2001–2006 työlainsäädäntöä on kehitetty monil-
ta osin. Uusittu työsopimuslaki on astunut voimaan, työturvallisuus- ja
työterveyshuoltolainsäädäntöä on kehitetty merkittävästi, työelämän tieto-
suoja on saanut säädöksensä, vuosilomalainsäädäntöä on uudistettu ja uusi
tasa-arvolaki on tullut voimaan. Kevään 2006 aikana saatetaan päätökseen
yhteistoimintalain uudistus. Edustajakokouskauden sopimusratkaisuissa on
edistetty työelämän laatua kehittämällä yhteisiä menettelytapoja. Lainsää-
däntö ja työehtosopimukset muodostavat kivijalan työelämän kehittämiselle,
mutta niiden muuttuminen työelämän uusiksi käytännöiksi vaatii aktiivista
työtä työpaikoilla.
Työpaikkojen välillä on suuria eroja työelämän laadun kehittämisessä
ja työntekijöiden kohtelussa. Parhailla työpaikoilla on ymmärretty, että
panostaminen yhteistoimintaan ja työhyvinvointiin lisäävät työntekijöiden
työmotivaatiota ja tuottavuutta. Huonoimmilla työpaikoilla työnantaja ei
arvosta työntekijöitä lainkaan. Työilmapiiriä huonontaa entisestään pyrki-
mys siirtää yrittäjäriskiä työntekijöille. Välitön tuloksen tavoittelu tuntuu yhä
välittömämmin työntekijöiden arkipäivässä.
Talouden ja tuotannon rakennemuutos heijastuu palkansaajien työhön
kohdistuviin odotuksiin. Työn merkitys palkansaajien elämän sisältönä on
vähentynyt. Kymmenessä vuodessa työtä erittäin tärkeänä elämänsisältönä
pitävien SAK:laisten naisten osuus on vähentynyt 58 prosentista 44 pro-
senttiin ja miesten 51 prosentista 37 prosenttiin. Sekä naisilla että miehillä
kotielämän ja harrastusten merkitys on kasvanut. Työministeriön työoloba-
rometrin mukaan yhä useampi palkansaajista katsoo, että työn teon mielek-
kyys on muuttumassa huonoon suuntaan. Myös SAK:laisten palkansaajien
mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä – esimerkiksi työmenetelmiin tai
työtahtiin – ovat heikentyneet vuodesta 1995.
Palkansaajien koulutustaso on sen sijaan parantunut merkittävästi.
SAK:laisista enää 16 prosenttia on vailla mitään ammatillista koulutusta.
Vuonna 1990 vas taa va osuus oli 32 prosenttia. Naiset ja miehet ovat yhtä
kou lutettuja. Vähiten kou lutusta on yli 55-vuotiailla ja eniten 25–34-vuo-
ti ailla. Työnantajan työn tekijöille järjestämät koulutusmahdollisuudet pa-
ran tuivat 1990-luvun loppupuolella, mutta kasvu on hiipunut 2000-luvun
alkuvuosina.
Kolme neljäsosaa suomalaisista tekee töitä kokopäiväisesti ja toistaiseksi
voimassa olevassa työsuhteessa. Neljännes palkansaajista tekee ns. epä-
tyypillistä työtä, joka voi olla joko määräaikaista työtä, osa-aikaista työtä,
määräaikaista osa-aikatyötä tai vuokratyötä. Näin määritelty pätkätyö on
lisääntynyt viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kaikkialla. Suomessa
13M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
kasvu voimistui 1990-luvulla ja erityisesti vuodesta 1994 lähtien. Suuri osa
tuolloin alkaneen talouskasvun aikana luoduista työsuhteista oli joko mää-
räaikaisia tai osa-aikaisia.
Suuri osa pätkätyöstä on vastentahtoista. Määräaikaista työtä tekevät
haluaisivat vakinaisen työsuhteen ja osa-aikatyötä tekevät haluaisivat koko-
päiväisen työsuhteen. Sekä määrä- että osa-aikaisten työsuhteiden kesto on
viimeisten viiden vuoden aikana pidentynyt.
Pätkätyössä työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet työhönsä ovat hei-
kommat kuin vakituisessa työsuhteessa työskentelevien. Määräaikaista työtä
tekevät valikoituvat muita harvemmin kehittämistoimenpiteiden piiriin ja
luottamustehtäviin. Vastaavasti osa-aikaiset työntekijät harvemmin saavat
omalla työpaikallaan haluttua tuntimäärää, vaan joutuvat etsimään lisätun-
teja useammalta työpaikalta, sivutoimisena yrittäjänä ja harmaasta talou-
desta. Pätkätöistä ovat kärsineet erityisesti nuoret, työuransa alussa olevat
työntekijät.
Työelämän rakennemuutokset ovat heikentäneet työntekijöiden turval-
lisuutta ja terveyttä. Työtapaturmien määrää ei ole saatu kääntymään las-
kuun. Altistuminen kemiallisille, biologisille ja psykososiaalisille tekijöille on
lisääntynyt. Henkilöstöresurssien väärä mitoitus lisää tutkimusten mukaan
sydänkuolemien riskiä.
SAK:laisilla aloilla perinteisten fyysisten seurausten lisäksi uhattuna on
henkinen hyvinvointi. Työn vaatimusten kasvaessa erityisesti ikääntyvän
työvoiman työkyky on uhattu. Työssä jaksamisen ongelmia on kuitenkin
yhä enemmän myös nuoremmissa ikäluokissa. Tämä näkyy muun muassa
sairauspoissaolojen lisääntymisenä ja pidentymisenä. Työelämän koventunut
tahti on tuonut pintaan työpaikoilla olevan eriarvoisen kohtelun, syrjinnän
ja kiusaamisen. Eniten on havaittu heikoimmassa työmarkkina-asemassa
olevien tilapäisten ja osa-aikaisten työntekijöiden syrjintää.
Pätkätyöt ja sukupolvenvaihdos haaste osallisuudelle ja järjestäytymiselle
Suomi on ammatillisen järjestäytymisen kärkimaita. Palkansaajista kolme
neljästä kuuluu oman alansa ammattiliittoon. Järjestäytymisaste on laskenut
lamavuosien noin 85 prosentin huipputasosta lamaa edeltäneisiin lukemiin
tai muutaman prosenttiyksikön sen alle.
Tulevan edustajakokouskauden aikana suomalaisessa työelämässä ja
ammattiyhdistysliikkeessä tapahtuu ennennäkemätön sukupolvenvaihdos.
SAK:n jäsenkunnasta yli 52-vuotiaita on noin 400 000. Tästä joukosta 50 000
siirtyy joka vuosi eläkkeelle. Työelämään tulee samaan aikaan selvästi pienem-
piä ikäluokkia.
14 MUUTOS.LIIKE.
Palkansaajien tutkimuslaitos PT:n syyskuussa 2005 julkaistu järjestäyty-
mistutkimus kertoo, että 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneet ikäluokat eivät
enää järjestäydy yhtä aktiivisesti kuin vanhempansa. Tuloksista voi lisäksi
havaita, että ammattiliittoon liittymisen kynnys nousee 30 ikävuoden jälkeen.
Samanaikaisesti opiskeluaikojen pitkittyminen ja työelämän muutos on
johtanut siihen, että päätös ammattiliiton jäsenyydestä tehdään aikaisempaa
myöhemmin. Onkin erityisen olennaista, miten nuori aikuinen kohtaa am-
mattiliitot sen jakson aikana, jolloin liittyminen on hänelle ajankohtaista.
SAK:n järjestötutkimuksen tulosten mukaan luottamusmiehet kaikilla
aloilla kokevat ammattiliittoon järjestäytymisen olevan työpaikoilla kasvus sa.
Ristiriitaiset tulokset eri tutkimuksissa kuvaavat työmarkkinoiden jakautu-
neisuutta: työpaikoilla, joilla on luottamusmiehet ja edunvalvontakoneisto,
järjestäytyminen on nousussa. Järjestäytymisen ongelmat puolestaan ka-
sautuvat pienille työpaikoille, joissa ei ole ay-organisaatiota. SAK:laisista
naisista 57 prosenttia ja miehistä 44 prosenttia on töissä alle 30 työntekijän
työpaikassa. Järjestötutkimuksen mukaan sellaisia työpaikkoja, joissa on
luottamusmies, on kuitenkin aiempaa enemmän.
Yhteys ammattiyhdistysliikkeeseen rakennetaan työpaikoilla, joissa am-
mattiosastot ja luottamushenkilöt ovat avainasemassa. Järjestäytymisen
perustaa luodaan kuitenkin myös kodeissa ja kouluissa. Vaikuttaa siltä, että
perinne ei enää siirry vanhemmilta lapsille eikä ammatillinen järjestäyty-
minen ja sen merkitys myöskään välity kouluopetuksessa oppilaille. Tämä
asettaa ammattiyhdistysliikkeelle lisähaasteita.
Selvitykset osoittavat, ettei nuorilla ole asenteellista vastarintaa ammat-
tiliittoja tai ammatillista järjestäytymistä kohtaan. Toisaalta nuorilla ei ole
tietoa ay-liikkeestä ja sen merkityksestä. Yksilöllistymiskehitykseen liittyy
myös usko omaan pärjäämiseen. Liittyminen kollektiiviseen liikkeeseen yh-
teisten oikeuksien ajamiseksi ei ole samanlainen perusarvo ja itsestäänselvyys
kuin aikaisemmin.
Ay-liikkeen luottamushenkilöt ovat keskimäärin iäkkäämpiä kuin jäsenet.
Tämä merkitsee, että ay-liikkeen aktiivien sukupolvenvaihdos on tulevina
vuosina voimakkaampaa kuin jäsenten, mistä syntyy paineita luottamushen-
kilöiden kouluttamiseen ja heidän työnsä tukemiseen. Aktiivien tekemällä
työllä on olennainen vaikutus jäsenkunnan sukupolvenvaihdokseen – on
tärkeää varmistaa, että työpaikoilla jatkossakin syntyy luottamushenkilöiden
kautta yhteys uusiin työntekijöihin
Suomalaisen työelämän suurin muutos tulevina vuosina liittyy ikäpolvimurrokseen.
Sillä on merkittäviä vaikutuksia sekä työpaikoilla että ammattiyhdistysliikkeessä.
15M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Työelämässä rakennemuutoksen nopeutuminen on merkinnyt työsuhteiden pätkit-
tymistä, vaatimustason kasvua työssä ja epävarmuuden lisääntymistä. Haasteena
on muutoksen hallinta: työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen omas-
sa työssään, osaamisen kehittäminen ja jaksamisen tukeminen.
2.4 Työnantajien painotukset muuttumassa
Työnantajien perustavoitteena on vähentää työehtojen tarkkaa sääntelyä
työehtosopimuksin ja työlaein. Samalla tulisi lisätä työehtojen päättämistä
paikallisella tasolla. Näin yritykset pystyisivät parhaiten vastaamaan resurs-
siensa mukaisesti kotimaiseen ja kansainväliseen kilpailutilanteeseen.
Työnantajien tavoitteena on viedä paikalliselle tasolle asiakokonaisuuksia,
joissa ay-liikkeellä on tällä hetkellä tasavertainen neuvotteluvoima keskusjär-
jestö- ja/tai liittotasolla. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi työajoista ja
palkoista sopiminen. Korostaessaan paikallisen tason tärkeyttä työnantajien
painotuksissa jää vähälle huomiolle aito ja tasavertainen sopiminen. Sopimis-
ta tulisi tehdä työrauhan vallitessa.
Työmarkkinoiden ja talouden ennustettavuuden vuoksi työnantajilla on
kuitenkin valmius tehdä nykyistä pidempikestoisia keskitettyjä raamisopi-
muksia. Työnantajat tavoittelevat sopimuksiin nykyistä enemmän ala- ja yri-
tyskohtaista liikkumatilaa sekä vähemmän laadullisia asioita. Yleiskorotusten
tulisi olla tasoltaan hyvin matalia ja valtaosa palkankorotusten jakamisesta
tulisi tehdä yrityksissä. Työnantajien mielestä yleiskorotusten yhteydessä
päätettävien yrityskohtaisten pottien jakaminen tulisi siirtää ohi liittojen
työpaikoille päätettäväksi, eivätkä matalapalkka- ja tasa-arvoerät kuuluisi
enää sopimuskorotusten yhteyteen. Sopimista ei tulisi myöskään laajentaa
tulos- ja voittopalkkiojärjestelmiin.
Työnantajat ovat edelleen mukana kehittämässä työn vaativuuteen poh-
jautuvia palkkajärjestelmiä. Tavoitteena on kuitenkin henkilökohtaisen
osuuden kasvattaminen suhteessa työn vaativuuteen.
Työehtosopimusten työaikamääräysten laventaminen kuuluu olennaisena
osana työnantajien tavoitteisiin. Työaikojen tulisi joustaa tuotanto- ja palve-
lu tarpeiden mukaan ja tasoittumisjaksojen olla vuotta pidempiä. Työajan
lyhentämispäiviä tulisi käyttää koulutuksen järjestämiseen.
Työhyvinvoinnin ja työelämän laadun kehittämisessä työnantajat pyrkivät
hyödyntämään yksittäisiä ohjelmia. Työn ja perheen yhteensovittamisessa
edetään pääosin lainsäädäntöteitse.
16 MUUTOS.LIIKE.
Toimialojen edunvalvonnan vahvistamiseksi ja sopimusrakenteen yksin-
kertaistamiseksi työnantajat hakevat suurempia työnantajaorganisaatioita.
Tavoitteena on työnantajaliittojen lukumäärän pudottaminen 12–15:een sekä
työehtosopimusten lukumäärän vähentäminen puoleen eli noin sataan so-
pimukseen. Uusien työehtosopimusten tulisi olla kattavuudeltaan laajempia,
sisältää suppeampia asiakokonaisuuksia ja nykyistä väljempiä sääntöjä.
Työnantajien työvoimapoliittisten linjausten taustalla on halu vaikuttaa
työn hintaan. He haluavat torjua työvoimapulan aiheuttamaa palkkakilpailua
lisäämällä työvoiman tarjontaa esimerkiksi ulkomaalaisen työvoiman avulla.
Suomessa toimivien kansainvälisten yritysten kiinnostus koko Suomen me-
nestymisestä on puolestaan verraten vähäistä.
Suomessa on pitkät perinteet lakisääteisen eläke- ja muun sosiaalivakuu-
tuksen kehittämisestä kolmikantaisesti. Jo 1960-luvulla vakiintui käytäntö,
jonka mukaan työeläke-, sairaus-, tapaturma- ja työttömyysvakuutuksen
muutoksille haetaan ratkaisut työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen neuvotte-
luissa ja lainvalmistelu tehdään valtiovallan johdolla.
Myös työnantajat ovat tähän asti sitoutuneet lakisääteisen kattavan so-
siaaliturvan kehittämiseen. Tästä huolimatta työnantajajärjestöt nostavat
säännöllisin väliajoin esille vaatimuksia sosiaaliturvan leikkauksista ja kus-
tannusvastuunsa siirtämisestä palkansaajille. Viime vuosina työnantajajär-
jestöjen puolelta on kansainvälisten oppien mukaisesti toistuvasti painotettu
vapaaehtoisten vakuutusten lisäämistä keinona sosiaalivakuutuksen rahoi-
tuksen hallinnassa.
Työnantajapolitiikan painotuksissa korostuu tarkan sääntelyn purku ja paikallisen
toisinsopimisen selvä laajentaminen ja lisääminen. Ammattiyhdistysliikkeelle
keskeistä on varmistaa tasavertaisen sopimisen edellytykset ja valtakunnallisten
sopimusten minimiehdot.
2.5 Yhteiskunnallisen kehityksen suunnat
Suomalainen yhteiskuntarauha perustuu pitkälti vakaaseen poliittiseen kehi-
tykseen ja vahvaan kansalaisyhteiskuntaan. Demokraattisessa yhteiskunnassa
keskeistä on kansalaisten aktiivinen osallistuminen sekä vaaleissa että vaalien
välisinä aikoina. Palkansaajajärjestöjen, työnantajien ja valtion toimiva kol-
mikantayhteistyö on osaltaan vahvistanut kansalaisten luottamusta yhteis-
kunnalliseen päätöksentekoon ja rakentanut tätä kautta yhteiskuntarauhaa.
Edustuksellisen demokratian kannalta äänestysaktiivisuuden hiipuminen
on ollut huolestuttava ilmiö. Puhutaan jopa lähestyvästä edustuksellisen
demokratian kriisistä. Toisaalta tietoyhteiskuntakehitys on tarjonnut uusia
17M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
mahdollisuuksia aktiiviselle kansalaisuudelle ja suoralle osallistumiselle. Suo-
ra osallistuminen on kuitenkin äänestämisen tavoin sidoksissa koulutukseen
ja sosioekonomiseen asemaan.
Työstä syrjäytymisellä on taloudellisten seurausten ohella myös poliittisia
vaikutuksia; syrjäytyminen työelämästä johtaa helposti yhteiskunnalliseen
syrjäytymiseen. Vaaleissa äänestysaktiivisuus nousee korkeaksi koulutettu-
jen ja hyvätuloisten keskuudessa kun taas heikommassa sosioekonomisessa
asemassa olevat jättävät äänioikeutensa käyttämättä. SAK:laisten palkansaa-
jien äänestysaktiivisuus jää vaaleista toiseen selvästi esimerkiksi toimihen-
kilöäänestäjiä heikommaksi. SAK on pitänyt ensiarvoisen tärkeänä toimia
palkansaajien äänestysaktiivisuuden vahvistamiseksi. Palkansaajien äänes-
tysaktiivisuudella on suuri merkitys paitsi demokratian toteutumiselle myös
koko poliittisen järjestelmän uskottavuudelle.
Ammattiyhdistysliikkeellä on tärkeä merkitys palkansaajien tarpeiden ja
näkemysten esille nostajana. Ammattiyhdistysliike tarjoaa väylän palkansaa-
jien yhteiskunnalliselle osallistumiselle ja vaikuttamiselle sekä paikallisella
että valtakunnallisella, jopa globaalilla tasolla.
Kolmikantayhteistyön ohella SAK pitää tärkeänä yhteistyötä niin poliittis-
ten puolueiden kuin kansalaisjärjestöjen kanssa. Esimerkiksi yhteistyö ympä-
ristö- ja kuluttajajärjestöjen kanssa ja toiminen niissä lisäävät palkansaajien
arkipäivän vaikuttamisen mahdollisuuksia.
Suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia on ollut vahva kansalaisyhteiskunta ja kan-
salaisten luottamus yhteiskunnan demokraattiseen kehitykseen. Yhteiskunnallisen
osallisuuden ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen vaativat jatkossa erityistä
huomiota.
18 MUUTOS.LIIKE.
3 SUOMALAISEN TYÖN TULEVAISUUS
3.1 Talouspolitiikka työllisyyden edistäjänä
Talouspolitiikan keskeinen tehtävä on tukea vakaata taloudellista kasvua ja
työllisyyttä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on huolehdittava siitä, että
sekä yksityisen että julkisen sektorin toimintaedellytykset pysyvät vahvalla
pohjalla. Seuraavan edustajakokouskauden aikana talouden kasvu tulee
pe rustumaan aiempaa suuremmassa määrin tuottavuuden kasvuun, sillä
työpanoksen määrä kääntyy asteittain laskuun väestön ikääntymisen vuoksi.
Ikääntymisen vaikutuksia kansantaloudessa voidaan vaimentaa työllisyyttä
parantamalla ja tuottavuuskehityksestä huolehtimalla.
Suomen korkeaan osaamiseen perustuva kasvustrategia on ollut oikea
valinta. Sen toimivuus edellyttää muun muassa koulutus- ja innovaatiojär-
jestelmien toiminnasta huolehtimista, terveen kilpailun edellytysten ylläpi-
tämistä sekä riittävää panostusta aktiiviseen työvoimapolitiikkaan. Suomen
lähivuosien yhtenä haasteena on parantaa tuottavuuskehitystä niillä toimi-
aloilla, joilla se ei ole ollut hyvää vertailumaihin nähden.
Hyvä talouskasvu ja korkea työllisyys helpottavat julkisen sektorin rahoi-
tusasemaa ratkaisevasti. Kasvun vaikutus on nähty myös viime vuosina, kun
veronkevennyksistä huolimatta julkinen sektori on ollut selvästi ylijäämäinen,
minkä seurauksena julkisen sektorin bruttovelka on supistunut voimakkaas-
ti. Suomen julkinen talous on kokonaisuudessaan kansainvälisesti verrattuna
hyvässä kunnossa ja ikääntymisen vaikutuksiin on pyritty varautumaan.
Suomessa on pohjoismaiseen tapaan suhteellisen suuri julkinen sektori,
minkä ansiosta julkiset hyvinvointipalvelut ovat hyvin kehittyneitä. SAK:n jä-
senet antavat tukensa laajalle hyvinvointivaltiolle ja sen tuottamille palveluille.
Julkisen sektorin suurimmat ongelmat ovat kuntataloudessa. Kunnat ovat
Suomessa laajasti vastuussa julkisten palvelujen järjestämisestä ja näin ollen
ikääntymisen seurauksena kasvava hyvinvointipalvelujen kysyntä tulee näky-
mään selvimmin kuntasektorilla. On selvää, että nykyisellä kuntarakenteella
ja menokehityksellä kuntien talous ei ole kestävällä pohjalla. Kunta- ja palve-
lurakennehankkeen tärkein tavoite tulee olla kuntatalouden vakauttaminen
ja saattaminen kestävälle uralle sekä kuntien palvelutuotannon turvaaminen.
Kuntien henkilöstöä on kuultava hankkeen onnistumisen takaamiseksi.
Julkisia menoja ja tuloja koskevat ratkaisut on yhtäältä syytä sovittaa
pidem män ajan vaatimuksiin, mutta toisaalta ne on tehtävä suhdannetilanne
huomioonottaen. Näin voidaan ajoissa välttää ajautuminen epätasapainoon
julkisten menojen tason ja sen rahoittamiseksi tarvittavan veroasteen välillä.
Epätasapaino kaventaisi talouspolitiikan liikkumavaraa ja heikentäisi hyvin-
vointivaltion toimintakykyä.
19M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Talouspolitiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla täystyöllisyyden saavuttaminen.
Talouspolitiikalla tulee huolehtia siitä, että Suomi on palkansaajille hyvä paikka elää
ja yrityksille hyvä paikka toimia. Vakaata talouskasvua ja työllisyyttä edistämällä
turvataan julkisen talouden kestävyys ja toimintaedellytykset.
Verotus
Talouden kansainvälistyminen ja verokilpailu vaikuttavat mahdollisuuksiin
kerätä veroja julkiselle sektorille ja tasoittaa tulonjakoa. Vaikka olisi ollut
perusteltua siirtää verotuksen painopistettä pääomatulojen, varallisuuden
ja ympäristöverojen suuntaan, viime vuosina toteutetut veroratkaisut ovat
vaikuttaneet myös toiseen suuntaan. Verokilpailuun vedoten on alennettu
yritys- ja pääomatulojen verotusta. Varallisuusverosta on luovuttu vuoden
2006 alusta lukien. Tulonjaon tasoittaminen verotuksella on osoittautunut
entistä vaikeammaksi.
Mitä herkemmin veropohja liikkuu maasta toiseen, sitä alttiimpaa se on
verokilpailulle. Kiinteistöt sekä maa- ja metsätalousmaa ovat liikkumattomia
verokohteita ja siksi niiden merkitys verotulojen kerryttäjänä voisi olla ny-
kyistä suurempi. Toisaalta asumiseen kohdistuvalla verotuksella on haitallisia
tulonjakovaikutuksia. Matalat verokannat edellyttävät laajaa veropohjaa.
Veroasioissa eteneminen on hidasta, koska EU:ssa verotukseen liittyvät
päätökset edellyttävät yksimielisyyttä. Toisaalta verotus on yhtenäistynyt
EY:n tuomioistuimen ratkaisujen kautta. Arvonlisäverotuksessa EU:ssa pyr-
kimyksenä on sopia alennettujen arvonlisäverokantojen listan muuttamises-
ta, mikä mahdollistaisi myös Suomessa ravintoloiden ja henkilöstöruokailun
arvonlisäverokannan alentamisen. Välittömän verotuksen puolella EU:n
tavoitteena on yritysten veropohjan yhtenäistäminen.
Suomessa on työmarkkinajärjestöjen palkkaneuvotteluissa perinteisesti
otettu huomioon lakisääteisten sosiaalivakuutusmaksujen kehitys. Työmark-
kinaneuvottelujen yhteydessä on tehty myös veroratkaisuja, joiden tavoit-
teena on ollut sovittaa yhteen verotuksen ja palkkaratkaisujen yhteisvaiku-
tuksesta muodostuvaa ostovoimaa. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen
päättämät ansiotuloverojen kevennykset ovat kaikkiaan 2,8 miljardia euroa
(ilman infl aatiotarkistuksia). Jatkossa veronkevennyksiin käytettävissä ole-
va julkisen talouden liikkumavara jää vähäisemmäksi. Pitkällä aikavälillä
reaalinen ansioiden nousu ei saisi johtaa verotuksen kiristymiseen, mutta
vuosittaisissa ratkaisuissa on otettava huomioon kulloinenkin talous-tilan-
ne. Ostovoimankasvun tulee aikaisempaa suuremmassa määrin perustua
palkankorotuksiin veronkevennysten sijaan.
20 MUUTOS.LIIKE.
Työvoiman liikkuvuuden helpottaminen on edelleen tärkeää työllisyyden
parantamiseksi. Liikkuvuuteen voidaan vaikuttaa kehittämällä asunnon ja
työpaikan välisten matkakustannusten perusteella myönnettävää matkaku-
luvähennystä. Nykyoloissa oman auton käytön hyväksymisen edellytykset
voivat tuntua kohtuuttomilta.
Mahdollisimman laaja veropohja on osoittautunut oikeaksi linjaksi. Vero-
tuksen oikeudenmukaisuuden takia on verotuksen progressiivisuudesta huo-
lehtiminen tärkeää. Julkisten palvelujen kehittämisen kannalta on tarpeen
turvata niiden rahoitus ja tarvittaessa arvioida uudelleen valtion ja kuntien
välistä työnjakoa rahoitussuhteita.
Työvaltaisen toiminnan tukemiseksi kokeillaan työnantajan sosiaaliturva-
maksusta vapauttamista joissakin Lapin ja Kainuun kunnissa sekä saaristo-
kunnissa. Sosiaaliturvamaksun poistaminen ei selvitysten mukaan ainakaan
parin vuoden kokeilun jälkeen ole vaikuttanut työllisyyteen Pohjois-Lapin ja
saaristokuntien alueella. Työnantajan matalapalkkatukea kokeillaan vuosina
2006–2010 koko maassa.
Varallisuusverosta luopuminen ei poista tarvetta kerätä varallisuuteen
liittyviä tietoja. Varallisuustietoja tarvitsevat muutkin kuin veroviranomai-
set ja tietoja tarvitaan myös harmaan talouden ja rahanpesun torjumiseksi.
Harmaa talous supistaa verokertymää, rapauttaa hyvinvointipalvelujen ja so-
siaaliturvan rahoituspohjaa, vääristää elinkeinoelämän kilpailua ja murentaa
yhteiskuntamoraalia. Lähtökohtana harmaan talouden ja talousrikollisuuden
vastaiselle toiminnalle on valtionneuvoston talousrikollisuuden ja harmaan
talouden torjuntaohjelma.
Verotus on säädettävä sellaiselle tasolle, että julkisen sektorin rahoitus ja julkiset
palvelut voidaan turvata ja kehittää niitä. Mahdollisia veronkevennyksiä ei tule ra-
hoittaa julkisia palveluja karsimalla. Siten ansiotulojen verotusta voidaan keventää
julkisen talouden sallimissa rajoissa.
Matkakuluvähennystä on kehitettävä työvoiman liikkuvuutta suosivaan suuntaan.
Kiinteistöveropohjaa on laajennettava maa- ja metsätalousmaahan. Toimenpiteellä
voidaan parantaa erityisesti metsätalousvaltaisten kuntien rahoitustilannetta.
Suomen on edelleen toimittava EU:n sääntöjen muuttamiseksi siten, että ravinto-
loiden ja henkilöstöruokailun ruokatarjoilun arvonlisäverokanta voidaan alentaa
elintarvikkeiden arvonlisäveron tasolle. Suomen on toimittava alkoholijuomavero-
tuksen tason nostamiseksi EU:ssa.
21M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Suomeen työvoimaa lähettävien ulkomaalaisten yritysten on rekisteröidyttävä
välittömästi Suomeen, jotta verottaja saa reaaliaikaisen tiedon maassa elinkeinotoi-
mintaa harjoittavista yrityksistä. Suomessa kaikkien työntekijöiden on heti työnteon
ensimmäisestä päivästä lukien ryhdyttävä maksamaan veroa Suomeen.
Harmaan talouden ja muun talousrikollisuuden toimintaohjelman toteuttamista on
jatkettava ja ohjelmaan sisältyviin hankkeisiin on varattava riittävästi voimavaroja.
3.2 Elinkeinopoliittinen vaikuttaminen osana edunvalvontaa
SAK:laisten liittojen jäsenten työllisyys, palkkakehitys ja muut työehdot riip-
puvat ratkaisevasti siitä, miten suomalainen työ pärjää. Hyvinvointi syntyy
työstä. Ilman suorituskykyistä ja kansainvälisessä kilpailussa menestyvää
kansantaloutta ja talouskasvua ei voida ylläpitää ja rahoittaa hyvinvointiyh-
teiskuntaa. Siksi huolenpito suomalaisen teollisuus- ja palvelutyön menesty-
misestä on tärkeä osa ay-liikkeen edunvalvontatyötä. Hyvä hallinto, laadukas
julkinen infrastruktuuri ja julkinen palvelutuotanto ovat välttämättömiä
edellytyksiä kansantalouden menestykselle ja kilpailukyvylle. Niin voidaan
myös edistää alueellista tasa-arvoa.
Elinkeinopolitiikassa SAK:n yleisenä tavoitteena on työpaikkojen ja in-
vestointien lisääminen Suomessa. Parhaiten ay-liike voi edesauttaa näitä
tavoitteita myötävaikuttamalla vakaiden työmarkkinaolojen jatkumiseen
Suomessa. Niiden merkitys korostuu maailmanlaajuisen verkostotalouden
oloissa, sillä toimitukset ja tuotanto niveltyvät toisiinsa yhä enemmän re-
aaliaikaisesti. Useampivuotiset tulopoliittiset kokonaisratkaisut ovat tässä
suhteessa avainasemassa.
Julkisia panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä riskirahoi-
tukseen on edelleenkin välttämätöntä lisätä. On huolehdittava myös siitä,
että yritykset kantavat entistä enemmän vastuuta tutkimus- ja tuotekehitys-
resursseista.
Tutkimus- ja kehitysvaroja on suunnattava riittävästi perinteisten toimi-
alojen kilpailukyvyn kohottamiseen. Samoin valtion riskirahoituspanoksia
pääomasijoitukset mukaan lukien on käytettävä aikaisempaa enemmän jo
olemassa olevan yrityskannan kasvun tukemiseen, eikä ainoastaan alkavien
tai vasta aihiovaiheessa olevien yritysten perustamiseen.
Rakentamisessa ja osin teollisuudessakin sekä varsinkin palvelualoilla pa-
nostukset innovaatiotoimintaan, kilpailuun ja tutkimuksen sekä osaamisen
kehittämiseen ovat olleet riittämättömiä. Tämän takia tuottavuuden kehitys
on näillä aloilla jäänyt jälkeen muista. Käynnistynyt kunta- ja palveluraken-
neuudistus on paitsi välttämätön hyvinvointipalvelujen kestävän rahoituksen
22 MUUTOS.LIIKE.
turvaamiseksi myös hyvä mahdollisuus parantaa edelleen julkisen palvelu-
tuotannon laatua ja kustannustehokkuutta.
SAK:n jäsenliittojen käymä toimialakohtainen vuoropuhelu, josta tulee
tehdä pysyvä käytäntö, tähtää kunkin toimialan työllistämis- ja palkanmak-
suvaran kasvattamiseen. SAK:n aluepalvelukeskuksilla on tärkeä rooli elin-
keinopoliittisten hankkeiden edistämisessä ja toteutuksessa. Vaikutusväylän
tähän tarjoaa yhteistyö työvoima- ja elinkeinokeskusten, maakuntaliittojen
ja seudullisten kehitysyhtiöiden kanssa.
Pienenä ja avoimena kansantaloutena Suomi on vahvasti riippuvainen
viennistä, jonka osuus kansantulosta oli vuonna 2004 noin 37 prosenttia.
Ve näjä on jälleen noussut tärkeimmäksi kauppakumppaniksemme Saksan
ja Ruotsin rinnalle. Myös Viron ja muiden uusien EU-maiden talouskasvu
sekä suomalaisyritysten vahva asema eniten kasvavilla markkinoilla Kiinassa
ja muualla Aasiassa avaavat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia.
Tuottamalla jatkossakin erittäin korkealaatuisia teollisuustuotteita maail-
manmarkkinoille kilpailukykyiseen hintaan ja panostamalla aikaisempaa
enemmän palveluiden vientiin voimme lisätä työllisyyttä ja hyvinvointia Suo-
messa. EU:n sisämarkkinat ovat tärkein markkina-alue, mutta sijaintimme
Venäjän naapurina tarjoaa lisämahdollisuuksia.
Suomen on aktiivisesti hyödynnettävä kasvavia maailmanmarkkinoita.
Se edellyttää korkeaa teknologiaa, suunnittelu- ja muotoilutaitoja sekä
lo gis tiikan hyvää hallintaa. Tarvitaan myös aikaisempaa parempaa liiketoi-
min taosaamista, joka vaatii myös eri kulttuurien tuntemusta ja laajaa yleis-
sivistystä.
Samalla kun pidetään huolta suomalaisen teollisuuden toimintaedellytys-
ten turvaamisesta, on entistä suurempi huomio julkisessakin elinkeinopoli-
tiikassa kiinnitettävä palveluelinkeinojen kehittämiseen. Suurin työllistämis-
potentiaali piilee juuri yksityisissä yrityspalveluissa sekä henkilökohtaisissa
hoiva- ja muissa palveluissa. Myös matkailu on kasvuala, jossa Suomella on
edelleen paljon hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Tuotekehitys- ja ris-
kirahoitusta on suunnattava enemmän palvelualoille sekä käytettävä myös
verotuksellisia keinoja, kuten alv-kantojen alentamista, palvelujen kysynnän
vauhdittamiseen. Teknologiarahoituksen tuloksellisuuteen ja kohdentami-
seen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Maa- ja metsätalouden, samoin
kuin maaseudun menestysedellytyksistä on pidettävä huolta. Perustuotan-
nolla on edelleen merkittävä työllisyysvaikutus.
Satamien, teiden, rautatieverkon sekä lentoliikenteen ja muun infrastruk-
tuurin on oltava ensiluokkaisessa kunnossa, jotta Suomi olisi varteenotettava
23M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
sijaintipaikka ja kykenisimme hyödyntämään paremmin logistista asemaam-
me. Kiireellisten väylähankkeiden toteuttamisen nopeuttamiseksi on hyväk-
syttävä pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma, johon hallitus ja eduskunta
sitoutuvat. Valtion kuljetusyritysten tehtävänä tulee olla valtakunnallisen
henkilö- ja tavaraliikenteen ylläpito ja harjoittaminen. Sujuva ja turvallinen
liikennejärjestelmä on olennainen osa toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa.
Myös postipalveluiden tasapuolinen saatavuus koko maan alueella on tur-
vattava.
Kylmän ilmaston ja pitkien etäisyyksien aiheuttamien haittojen kompen-
soimiseksi Suomessa on välttämätöntä taata kaikissa olosuhteissa kohtuu-
hintaisen energian riittävä saanti sekä teollisuudelle, palvelusektorille että
ko titalouksille. Energiaomavaraisuudesta erityisesti sähkön tuotannossa
on huolehdittava jatkamalla monipuolisen energiapolitiikan linjaa, mikä
mahdollistaa tarvittavan lisäkapasiteetin rakentamisen. Ilmasto- ja kustan-
nussyistä etusijalle on asetettava päästöttömät vaihtoehdot (ydin-, vesi- ja
bioenergia).
Mahdollisimman suuren päätösvallan säilyttäminen kotimaisissa käsissä
on asia, joka koskettaa yritysten omistajien lisäksi myös työntekijöitä. Ulko-
mai set tuotannolliset investoinnit Suomeen ovat tervetulleita ja niistä on
ollut monasti myönteisiä kokemuksia. Tuotannollisia sijoituksia on pyrittävä
aktiivisesti hankkimaan lisää.
Kansantaloudelle on hyväksi, jos omistusrakenne on monipuolinen. Tar-
vi taan paitsi vahvaa ja aloitekykyistä perhe- ja yksityisyritteliäisyyttä myös
merkittäviä osuustoiminnallisia yrityksiä. Valtion pörssiomistusten arvo oli
vuoden 2005 lopussa yli 20 miljardia euroa, mikä osaltaan tukee yhdessä
huomattavien työeläkesijoitusten kanssa taloudellisen päätösvallan pysy-
mistä Suomessa. Valtion on pysyttävä aktiivisena ja vahvana omistajana suo-
malaisessa talouselämässä ja pidettävä strategisesti tärkeät ja erityistehtäviä
suorittavat yritykset määräysvallassaan.
Elinkeinopoliittisessa vaikuttamisessa SAK:n yleisenä tavoitteena on työpaikkojen
ja investointien lisääminen Suomessa. Siksi elinkeinopolitiikka on yksi tärkeä SAK:n
yhteiskuntavaikuttamisen kohde.
Suomen liikenneväylien tulee olla ensiluokkaisessa kunnossa. Merkittävien infra-
struktuurihankkeiden toteuttamiseksi tarvitaan pitkäjänteinen rahoitussuunnitelma.
Kohtuuhintaisen sähköenergian saanti on turvattava huolehtimalla riittävästä
omavaraisuudesta ja jatkamalla monipuolisen energiatuotannon linjaa. Ilmasto- ja
kustannussyistä etusijalle on asetettava päästöttömät vaihtoehdot.
24 MUUTOS.LIIKE.
Eri toimialojen työmarkkinajärjestöjen keskinäinen vuoropuhelu alan työllistämis-
mahdollisuuksien ja kilpailukyvyn kohentamiseksi on osoittautunut hyväksi käy-
tännöksi. Sitä on jatkettava muodostamalla elinkeinopoliittisesta vuoropuhelusta
ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen pysyvä yhteistyön muoto.
SAK vaikuttaa aloitteellisesti valtion harjoittamaan elinkeinopolitiikkaan. Valtion
teknologia- ja riskirahoituksen sekä pääomasijoitustoiminnan ja valtion oman omis-
tajaohjauksen on edistettävä kasvua ja uusien innovaatioiden käyttöönottoa sekä
taloudellisen päätösvallan ja tuotannollisen toiminnan pysymistä kotimaassa.
SAK:n aluepalvelukeskukset vaikuttavat yhdessä liittojen, maakuntaryhmien ja
paikallisjärjestöjen kanssa alueellisesti ottamalla kantaa maakuntaohjelmiin sekä
seudullisin kehittämisohjelmiin kehittääkseen alueellista elinkeinotoimintaa.
3.3 Kestävä kehitys
Suomi on toistuvasti kansainvälisesti mitattu kestävän kehityksen mallimaak-
si. Ykköstilasta on pidettävä kiinni jatkossakin. Se edellyttää määrätietoisia
kestävän kehityksen strategian mukaisia päätöksiä. Hyväksytyt kansalliset ja
EU- sekä YK-tason ohjelmat kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistä-
miseksi, köyhyyden vähentämiseksi sekä ilmastomuutoksen hillitsemiseksi ja
luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarjoavat suuntaviivat kestävän
kehityksen periaatteiden toteuttamiseksi. Avainasemassa on aina parhaan
käytettävissä olevan teknologian ja uusien innovaatioiden hyödyntäminen.
Palkansaajien näkökulmasta on tärkeää, että kestävän kehityksen kaikki
kolme perustekijää, taloudellinen ja sosiaalinen edistys sekä ympäristöstä
huolehtiminen ovat keskenään tasapainossa. Soveltamalla puhtainta tekno-
logiaa ja parhaita käytäntöjä voidaan hyvinvoinnin, talouskasvun ja ympäris-
tönsuojelun välinen ristiriita voittaa. Vahva ja kasvava talous on ehto maail-
manlaajuiselle köyhyyden voittamiselle ja tehokkaalle ympäristönsuojelulle.
Kestävän kehityksen toimenpideohjelmien tulee lisätä, ei vähentää työ-
paikkoja Suomessa. Tuotannon ja työpaikkojen siirto Suomesta ulkomaille
ei edusta kestävää kehitystä, sillä useissa muissa maissa teollisuustuotannon
ominaispäästöt ovat Suomea korkeammat. Verotukselliset ja muut ohjauskei-
not, kuten päästökauppa, on sovitettava tähän tosiasiaan.
Talouskasvu, työpaikat sekä tuotanto- ja kulutustapojen muutos on sovi-
tettava yhteen niin, että kestävän kehityksen kaikki kolme näkökulmaa vah-
vistuvat. Työllisyyden parantamisen, työntekijöiden hyvinvoinnin lisäämisen
sekä työsuojelun ja työterveydenhuollon korkean tason tulee olla olennainen
osa kestävän kehityksen kansallisen tason toimenpideohjelmia.
25M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Yritysten vastuullisuus on tärkeä osa kestävää kehitystä. Suomalaisten
palkansaajien mutta myös rehellisten suomalaisten yritysten kannalta on
olennaista, että yritykset ja elinkeinoelämä kaikkialla noudattavat yhteisiä
työelämän pelisääntöjä, joista on kolmikantaisesti sovittu Kansainvälisessä
työjärjestö ILO:ssa. Näitä ovat muun muassa oikeus järjestäytymiseen, työ-
ehtosopimustoimintaan, tasavertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen sekä
pakkotyön ja lapsityövoiman käytön kiellot.
Ympäristön huomioimisessa uusi ja ekotehokas teknologia on käytännös-
sä toimivin tapa vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen kulutusta
ja muuttaa kansalaisten kulutustapoja entistä ekologisempaan suuntaan.
Suo messa julkiset panostukset ympäristöteknologiaan sekä ennen muuta
teollisuuden omat ympäristöinvestoinnit ovat jo tuottaneet huomattavia
tuloksia.
Energiatuotannon ja liikenteen sekä asumisen päästöjen vähentämisen tu-
lee olla sekä kansallisen että EU-tason energia- ja ilmastopolitiikan keskiössä.
Suomen on EU:ssa vaikutettava niin, että uudet Kioton jälkeiset sitoumukset
ovat jatkossa mahdollisimman kustannustehokkaita ja globaaleja, jotta maa-
pallon ilmaston lämpenemistä pystytään hidastamaan.
Jätteiden määrän vähentäminen, niiden kierrätyksen edistäminen sekä
jätteiden hyötykäytön lisääminen esimerkiksi lämmön tuotannossa ovat
tärkeitä askeleita kestävän kehityksen tiellä. Näihin toimiin sisältyy mah-
dollisuuksia myös luoda uusia kannattavia työpaikkoja. Uuden teknologian
soveltamisen jätteiden hyötykäyttöön tulee olla mahdollista ilman liiallisia
hallinnollisia esteitä.
Ekologisesti kestävästi järjestetty tuotanto ja työpaikkojen lisäys ratkaise-
vat pitkälle sen, kuinka koko ihmiskunnalle voidaan taata parempi tulevai-
suus. Köyhyyden vähentäminen maailmassa edellyttää taloudellista kasvua
ja työttömyyden voittamista.
Ay-liike on sekä Suomessa että kansainvälisesti valmis työskentelemään entistä
aktiivisemmin aidon kestävän kehityksen hyväksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemi-
seksi. Tarvitaan paitsi lainsäädännön ja taloudellisten ohjauskeinojen käyttöä myös
jatkuvaa asenteisiin ja tottumuksiin vaikuttamista työyhteisöissä.
Yritysten yhteiskuntavastuuta on vahvistettava. Yritysten on kaikkialla kunnioitettava
ILO:n työelämän perusoikeuksia. Ay-liikkeen on yhdessä työnantajien ja muiden
sidosryhmien kanssa kannustettava yrityksiä vastuullisuuteen niin talouden, ympä-
ristön kuin sosiaalisen ulottuvuudenkin asioissa.
26 MUUTOS.LIIKE.
3.4 Muutosten ennakoiminen ja ay-liikkeen toimintamallit yritysten kriisitilanteissa
Elinkeinoelämän ja tuotannon kansainvälistyminen etenee ja talouden
liik keet ovat yhä nopeampia. Tuotannon siirtäminen maan rajojen ulkopuo-
lelle joko kokonaan tai osittain tulee työntekijöille usein yllättäen. Myös
kotimaisista tuotannon uudelleenjärjestelyistä työntekijät saavat usein tietää
ensimmäisen kerran tiedotusvälineistä, jolloin päätökset on jo tosiasiallisesti
tehty. Tämä merkitsee työntekijöille epävarmuuden lisääntymistä ja elämän-
hallinnan vaikeutumista.
Ay-liikkeen tavoitteena on turvattu työsuhde ja työsuhteiden jatkumista
koskevien muutosten ennakoiminen ja ehkäiseminen siten, että lomautta-
misten ja irtisanomisten työntekijöille aiheuttamat vaikutukset olisivat mah-
dollisimman vähäisiä. Toiminnan painopisteen tulee olla mahdollisimman
varhaisessa muutoksen ennakoimisessa. Sekä kotimaista yhteistoimintaa että
kansainvälistä, rajat ylittävää yhteistoimintaa tulee järjestelmällisesti kehittää
sellaiseksi, että työntekijöiden tiedonsaanti turvataan ja tiedonsaantia aikais-
tetaan ja että työntekijät voivat tosiasiallisesti vaikuttaa yritysten toimintaan.
Myös työehtosopimuksissa on turvattava henkilöstön edustajien tiedonsaan-
ti- ja osallistumisoikeudet. Yhteistoimintavelvoitteiden ja tiedonsaantioikeu-
den tulee koskea myös alihankintatilanteita.
Paikkakunnilla, joissa yhden yrityksen tai tuotantolaitoksen toiminnalla
on huomattava vaikutus koko seudun työllisyyteen, elinkeinorakenteeseen
ja kuntien verotuloihin on laadittava valmiussuunnitelmat siltä varalta, että
tuotanto lopetetaan tai sitä olennaisesti supistetaan. Rakennemuutoksiin
varautuminen edellyttää valmiuksia, panostuksia ja aitoa yhteistyötä sekä
yritykseltä itseltään, alueen kunnilta että valtion viranomaisilta. Myös ay-
liikkeen on voitava osallistua suunnitelmien laadintaan ja niiden toimeenpa-
noon. Suunnitelmilla ja niiden toteutuksella on pehmennettävä muutosten
aiheuttamia vaurioita, luotava edellytyksiä henkilöstön uudelleentyöllisty-
miselle sekä synnytettävä alueelle korvaavaa yritystoimintaa. TE-keskusten
voimavaroja samoin kuin EU-rahastojen ja ohjelmien mahdollisuuksia on
käytettävä nykyistä tehokkaammin näiden rakennemuutospaikkakuntien
auttamiseen.
Lainsäädännössä ja työehtosopimuksissa on sovittava työnantajien toi-
menpiteistä irtisanomisten ja lomautusten vaikutusten vähentämiseksi,
muun muassa suunnitelman laatimisesta edellä mainittuja tilanteita varten.
Suunnitelmien on oltava alueellisesti oikein mitoitettuja ja ne on tehtävä
yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen, paikallisviranomaisten sekä valtion
kanssa. Tiettyä työpaikkaa koskevaa suunnitelmaa laadittaessa työterveys-
huolto tulee ottaa mukaan. Suunnitelmassa on tällöin otettava huomioon
sosiaaliset ja psykologiset palvelut. Suunnitelman tulee koskea myös töihin
27M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
jääneitä ja sitä, miten työilmapiiristä huolehditaan lomautusten ja irtisano-
misten jälkeen.
Muutoksien ennakoiminen ja niiden hallitseminen edellyttää henkilöstön
edustajilta hyvää ja laaja-alaista osaamista, muun muassa yritystalouden
tuntemista ja hyviä neuvottelu- ja vuorovaikutustaitoja. Myös työnantajilta
voidaan edellyttää nykyistä parempia johtamis- ja vuorovaikutustaitoja sekä
muutostilanteitten parempaa hallitsemista. Tämä tarkoittaa muun muassa
sitä, että työntekijöitä kohdellaan asiallisesti, että heille annetaan oikeat ja
tarpeelliset tiedot ja että muutostilanteissa heidän kanssaan käydään todelli-
set eikä vain näennäiset neuvottelut.
Yhteistoiminta- ja osallistumisjärjestelmiä on kehitettävä paitsi Suomessa ja EU-ta-
solla myös maailmanlaajuisesti sellaisiksi, että työntekijöiden tiedonsaanti turvataan
ja aikaistetaan ja että työntekijät voivat osallistua tasavertaisemmin neuvottelu-
kumppaneina yritysten toimintaan.
SAK vaikuttaa yhdessä jäsenliittojensa kanssa siihen, että lainsäädännössä ja
muussa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä työehtosopimuksissa sovitaan
työnantajan ja viranomaisten velvoitteista ja toimenpiteistä, joilla rakennemuutok-
siin voidaan ennalta varautua. Toimenpiteiden tulee ehkäistä irtisanomisia sekä
taata henkilöstön tiedonsaanti, kuuleminen ja osallistuminen valmiussuunnitelmien
laadintaan ja toteutukseen
SAK laatii yhdessä jäsenliittojensa kanssa koulutusohjelman henkilöstön edustajien
tietämyksen ja neuvottelutaitojen parantamiseksi sekä tukee luottamushenkilöitä,
jotta heillä olisi paremmat edellytykset ennakoida muutoksia ja selviytyä muutos-
tilanteissa.
3.5 Aktiivisempaa työvoimapolitiikkaa
Niin yksilön kuin yhteiskunnan hyvinvointi perustuu työhön. Siksi yhteis-
kunta- ja talouspolitiikan lähtökohtana on oltava työllisyyden parantaminen
ja työttömien työllistymisen tukeminen. Työmarkkinoilla muutokset ovat
nopeita, työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät aina kohtaa ja työvoiman liik-
kuvuuden tiellä on esteitä. Tulevina vuosina erityisesti ikärakenteen muutos
haastaa etsimään uusia keinoja saada yhä useampi henkilö mukaan työmark-
kinoille. Myös pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisemiseen on panostettava. Siksi
tarvitaan aktiivista työvoimapolitiikkaa.
Vanhoista EU jäsenmaista vain Iso-Britanniassa työttömien aktiivitoimia
on vähemmän tarjolla kuin Suomessa. Esimerkiksi Tanskassa aktiiviseen
työvoimapolitiikkaan käytetään kolme kertaa enemmän voimavaroja kuin
28 MUUTOS.LIIKE.
Suomessa, vaikka työttömyys on Tanskassa puolet pienempää. Tanska käyttää
Suomeen verrattuna työtöntä kohden aktiivitoimiin 2,5-kertaisen summan.
Työmarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi on aktiivisen työvoimapolitiikan pa-
nostukset nostettava asteittain pohjoismaiselle tasolle ja työllistymistä helpottavia
toimenpiteitä on oltava tarjolla vähintään 30 prosentille työttömistä. Ikärakenteen
muutoksesta johtuen lähivuosina aktiivisen työvoimapolitiikan voimavaroja on
lisättävä määräaikaisesti.
Tanskan työmarkkinamalli on onnistunut esimerkki siitä, miten turval-
li suus ja muutokset voidaan yhdistää. Työttömyys ei siellä tarkoita koko
työmarkkinauran vaarantumista ja taloudellista ahdinkoa. Tanskassa työt-
tömyysturvaa saa pitkään ja sen taso on erittäin korkea. Yhteiskunnan
teh tävänä on tarjota sopivia aktiivitoimia työttömälle ja toimia on myös
run saasti tarjolla. Työmarkkinoiden liikkuvuus on suurta, mikä on nostanut
työllisyysasteen erittäin korkealle.
Jatkuvasti muuttuvilla työmarkkinoilla muutoksen hallinta ja yksilön tur-
vallisuuden lisääminen ovat keskeisin osa työvoimapolitiikkaa. Jos emme voi
turvata pysyvää, työuran kestävää työpaikkaa, on etsittävä turvallisia polkuja
työstä työhön. On kaikkien osapuolien etu, jos siirtyminen työstä toiseen voi
tapahtua joustavasti, turvatusti ja mahdollisimman nopeasti.
Osana tuloratkaisua sovittu muutosturvan toimintamalli on edistysas-
kel työttömyyden ennaltaehkäisemisessä yhteistyössä eri tahojen kesken.
Tällä tiellä on jatkettava, sillä jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen
työllistymismahdollisuudet heikkenevät merkittävästi. Työhallinnon palve-
luja ja tukea tarvitaan jo siinä vaiheessa, kun työttömyys uhkaa. Työttömien
työllistymismahdollisuudet ja työhallinnon palvelujen tarve on selvitettävä
nopeasti. Tämän jälkeen työllistymistä tukevia aktiivitoimia on oltava tarjolla
heti, kun se työttömän kannalta on tarpeellista ja tarkoituksenmukaista.
Työmarkkinoiden muutoksessa moni SAK:lainen joutuu työuransa ai-
kana vaihtamaan työtehtäviä, ammattialaa tai jää aika ajoin työttömäksi.
Tämä on huomioitava myös SAK:n ja jäsenliittojen edunvalvonnassa. Osa
edunvalvontaosaamista on hallita työvoimapolitiikan toimet sekä työttömän
työnhakijan oikeudet ja velvollisuudet.
SAK valmistelee yhdessä jäsenliittojensa kanssa toimintamalleja, joilla voidaan tu-
kea liittojen jäseniä muutostilanteissa. Tämä edellyttää työttömyysuhan alla olevien
ja työttömien jäsenten palveluiden parantamista, jotta he ovat paremmin selvillä
omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.
29M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Varhaisella puuttumisella työttömyyteen on voitava tukea nopeaa uudelleen
työllistymistä ja estää ajautuminen pitkäaikaistyöttömyyteen. Työvoimatoimistojen
on kartoitettava kattavasti ja nopeasti työttömän työllistymismahdollisuudet. Työl-
listymisohjelmat on tehtävä jo ennen työttömyyden alkua tai heti työttömyyden
alkuvaiheessa. Ohjelmien laatua on olennaisesti parannettava. Samalla on tuettava
työttömyysuhan alaisten tai työttömien omaa aktiivisuutta työllistymisohjelmien
laatimisessa.
Työttömille työnhakijoille on oltava riittävästi tarjolla yksilön kannalta tarkoituksen-
mukaisia osaamista ja työllistymistä parantavia toimia, kuten tukityötä ja koulutusta.
Tätä varten eri viranomaisten sekä muiden palvelujen tarjoajien yhteistyötä on
tiivistettävä. Erityistoimia on kohdennettava nuoriin ja maahanmuuttajiin.
Alueellisen liikkuvuuden tehostamiseksi ja työhallinnon toimintatapojen yhtenäis-
tämiseksi on työvoimatoimistojen verkkoa syytä koota suuremmiksi yksiköiksi.
Samalla on huolehdittava, että henkilökohtainen palvelu voidaan turvata kaikille
työttömyysuhan alaisille ja työttömille työnhakijoille.
Työssäkäyntialueet voidaan ottaa nykyistä tehokkaammin käyttöön, kun huomioi-
daan työnhakijan elämäntilanne. Samalla työvoimatoimistojen on myös edistettävä
työnhakua toisella työssäkäyntialueella, jos tämä sijaitsee työnhakijan kannalta
järkevällä etäisyydellä.
Vaatimattoman aktiivisen työvoimapolitiikan ohella työvoiman liikku-
vuuden suuri este on asuntomarkkinoiden tila. Asuntojen hintojen nopea
nousu kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla vaikeuttaa työvoi-
man liikkuvuutta taantuvilta alueilta kasvualueille. SAK:laisen palkansaajan
ostovoima ei riitä perheen asumistarpeet tyydyttävän omistusasunnon han-
kintaan pääkaupunkiseudulla.
Asuntopolitiikassa on panostettava kasvukeskusten asuntojen tarjonnan lisäämi-
seen. Kasvukunnille on luotava kannusteet ja mahdollisuudet lisätä voimakkaasti
tonttitarjontaa. Kunnallistekniikka-avustusta on kehitettävä tukemaan erityisesti
Helsingin seudun kuntien yhteistyötä kuntarajat ylittävien asuntoalueiden toteut-
tamiseksi. Valtion asuntorahaston myöntämien vuokra- ja asumisoikeusasuntojen
lainojen ehtoja on parannettava. Myös väestöltään vähenevien alueiden asunto-
ongelmia on lievennettävä.
3.6 Osaamisella työtä ja hyvinvointia
Investoinnit yleissivistykseen, ammattitaitoon, huipputeknologiaan, tut-
kimukseen, tuotekehitykseen sekä tuotteiden ja palvelujen markkinointiin
ratkaisevat Suomen menestyksen maailmantalouden kilpailussa. Koulutus
on kannattava investointi sekä koko kansantaloudelle että yksittäisille yri-
tyksille ja työntekijöille. Yksilön näkökulmasta koulutus ja hyvä osaaminen
30 MUUTOS.LIIKE.
pa rantavat palkkakehitystä ja työllistymismahdollisuuksia sekä lisäävät mah-
dol lisuuksia ammatilliseen liikkuvuuteen. Työttömyys kohdistuu useimmi-
ten vähän koulutusta saaneisiin. Kouluttautuminen näyttää myös lisäävän
työs säkäyntiä työuran loppupäässä ja toisaalta lyhentävän työttömyysjaksoja
työuran aikana. Panostukset osaamiseen parantavat myös yritysten tuotta-
vuutta, kun työntekijät pystyvät nopeasti omaksumaan uutta teknologiaa ja
uusia toimintatapoja sekä kehittämään omaa työtään.
Työelämän rakenteet muuttuvat niin, että monilla toimialoilla tiukat raja-
aidat eri työtehtävien välillä katoavat. Koulutuksen ja työn vastaavuus ei enää
ole yksiselitteinen. Koulutus ei valmista vain tiettyihin tiukasti määriteltyihin
ammatillisiin tehtäviin. Korkean osaamisen perusta luodaan peruskoulussa
ja yleissivistävässä koulutuksessa. Ammatillisen peruskoulutuksen on voitava
tarjota työelämän muutoksissa ja vaativissa ammattitehtävissä tarvittava am-
mattisivistys ja -pätevyys. Varsinaisen ammattiosaamisen lisäksi keskeisiksi
ovat tulleet työelämässä tarvittavat taidot kuten sosiaaliset ja yhteistyötaidot.
Korkeaa ammatillista osaamista tarvitaan koko työyhteisössä, siksi huip-
puosaamista ei pidä ymmärtää vain korkeakoulutuksen haasteeksi. Korkea-
tasoinen perusosaaminen turvaa parhaiten myös mahdollisuuden liikkuvuu-
teen työmarkkinoilla. Ajattelutavan muutos on haaste kaikille, jotta nuorille
ei muodostu jo koulutukseen hakeutuessa kohtuuttomia odotuksia tulevasta
työurasta.
Osaamispolitiikkaa on näistä lähtökohdista uudistettava. Onnistuneessa
osaamispolitiikassa kyetään yhdistämään yksilön, työelämän ja yhteiskunnan
tarpeet. SAK ja jäsenliitot toimivat ammatti- ja yleissivistyksen sekä ammat-
titaidon nostamiseksi. Jokainen työntekijä on oman tehtävänsä asiantuntija
ja mahdollisuuden saatuaan myös työyhteisön huippuosaaja. Suomen me-
nestymiseen tarvitaan käytännön ammattilaisia.
Koulutusta kaikille
Huippuosaamisen ohella osaamispolitiikan toisena kivijalkana tulee olla
koko väestön kouluttaminen. Suuri osa ikäluokasta jatkaa opintojaan perus-
koulun jälkeen toisen asteen koulutuksessa ja yhä suurempi osa suorittaa
kor kea-asteen tutkinnon. Koulutuksen keskeyttäminen on edelleen iso ongel-
ma, esimerkiksi 30–34-vuotiaiden ikäryhmässä yli 20 prosenttia on vailla
am matillista tai korkea-asteen tutkintoa (vuonna 2003). Naiset suorittavat
tutkintoja miehiä innokkaammin. Yhteiskunnassa ja työelämässä selviytymi-
sen edellytyksenä on pidettävä vähintään ammatillista perustutkintoa.
Aikuisilla on vastaavasti oltava aito mahdollisuus hankkia puuttuva am-
matillinen pohjakoulutus ja täydentää sekä päivittää ammatillista osaamis-
31M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
taan koko työuran ajan. Työntekijällä tulee olla mahdollisuus myös perus-
teelliseen osaamisensa uudistamiseen. Työaikaa on jatkossa voitava käyttää
yhä enemmän työntekijöiden osaamisen kohottamiseen. Tämä edellyttää
työpäivän ja työajan käsitteiden uudelleenmäärittelyä siten, että organisoitu
ja tuettu oppiminen työssä tai koulutus työn ulkopuolella ovat luonteva osa
työaikaa. Työntekijöiden on myös voitava käyttää työaikaa nykyistä enem-
män itsensä kouluttamiseen.
Aikuiskoulutukseen osallistuu hieman yli puolet aikuisväestöstä. Työnan-
tajan tukema henkilöstökoulutus on tärkeä osa tätä osallisuutta. Kuitenkin
SAK:n jäsenliittojen jäsenistä 72 prosenttia ei ole osallistunut työantajan
tu ke maan koulutukseen viimeisen vuoden aikana. Suomessa on edelleen
mer kittävät erot aikuiskoulutukseen osallistumisessa sosiaalisen aseman,
työsuhteen, iän ja sukupuolen mukaan. Lisäksi pienissä yrityksissä ja työpai-
koilla osallistumisen mahdollisuudet ovat selvästi vähäisemmät kuin suurilla
työpaikoilla. Viisivuotinen Noste-ohjelma pyrkii osaltaan lisäämään vähiten
koulutukseen osallistuneiden osallisuutta. Ilman pitkäaikaisia erityistoimia
työelämässä tulee jatkossakin olemaan huomattava määrä henkilöitä vailla
perusasteen jälkeistä tutkintoa.
Työn ohella tapahtuvien opintojen edistämiseksi tarvitaan toimia myös
omaehtoisen koulutuksen tukemiseksi. Joustavia koulutusmahdollisuuksia
on voitava tarjota silloin kun työntekijä haluaa omista lähtökohdistaan kä-
sin täydentää pätevyyttään työssä, parantaa yleissivistäviä valmiuksiaan tai
kouluttautua uuteen ammattiin.
Valtiovalta ei ole riittävästi rahoittanut ja tukenut työstä käsin tapahtuvaa
opiskelua. Vastaavasti työnantajat ovat kohdistaneet osaamisinvestointinsa
varsin valikoivasti ja usein unohtaneet työtekijöiden koulutuksen. Mah-
dollisuudet kehittää omaa pätevyyttä vaihtelevat eri yrityksissä ja työpai-
koilla tuntuvasti. Nykyiset rahoitusmallit eivät välttämättä lainkaan tue eri
toimialoilla tarpeellista kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Koulutukseen
osallistumisastetta sekä koulutuksen oikeudenmukaisempaa kohdentumista
voitaisiin parantaa aikuiskoulutuksen rahoituspohjaa uudistamalla. Ilman
työntekijöiden koulutuksen rahoituspohjan uudistamista ei osaamiseen
kohdistuviin haasteisiin pystytä vastaamaan. Valmistelutyö rahoituspohjan
uudistamiseksi tulisikin aloittaa pikaisesti.
Työelämän osaamispolitiikkaan on saatava suunnanmuutos. Aikuisten osallistumis-
ta koulutukseen on tuntuvasti lisättävä, erityisesti on lisättävä vähiten koulutusta
saaneiden mahdollisuuksia osallistua koulutukseen. Tämä edellyttää kohdennettu-
ja, pitkäaikaisia Noste-ohjelman kaltaisia erityistoimia. Niitä on kohdennettava myös
32 MUUTOS.LIIKE.
työttömiin sekä niihin, joilla on työelämässä vanhentunut ammatillinen tutkinto.
Työnantajan sitoutumista koko henkilöstön koulutukseen on lisättävä.
On käynnistettävä kolmikantainen valmistelutyö, jossa selvitetään mahdollisuudet
palkansaajien ammatillisen osaamisen parantamiseksi ja siihen tarkoitetun koulu-
tuksen rahoittamiseksi niin, että osa yritysten ja työpaikkakohtaisen kannattavuuden
kasvusta sijoitetaan inhimillisen pääoman kehittämiseen ja henkilöstön kouluttami-
seen. Valmistelun yhteydessä on selvitettävä, voisiko Työttömyysvakuutusrahaston
yhteydessä toimiva koulutusrahasto tukea tällaista työpaikoilla tapahtuvaa oppi-
mista. Lisäksi on selvitettävä, voidaanko koulutus ja osa-aikatyö yhdistää nykyistä
joustavammin.
Omaehtoisen koulutuksen tukimuotoja on parannettava siten, etteivät ne muodostu
esteeksi koulutukseen hakeutumiselle.
Ammatillisen koulutuksen on tarjottava nuorille korkeatasoinen ammattisivistys ja
-taito työmarkkinoilla, yhteiskunnassa ja vaativissa ammattitehtävissä selviytymi-
seksi. Ammatillisen koulutuksen on oltava houkutteleva vaihtoehto kaikille nuorille.
Tavoitteen toteutuminen edellyttää ammatillisen koulutuksen laadun parantamista,
mm. käytännön lähiopetusta lisäämällä, tutkintojen kolmivuotisuudesta kiinni pitä-
mistä ja valinnan mahdollisuuksien lisäämistä ammatillisessa koulutuksessa. Toisen
asteen koulutusta on ikäluokkien pienentyessä koottava seudullisiksi, isommiksi
kokonaisuuksiksi.
Vaikeuksissa olevat nuoret tarvitsevat lisää tukitoimia peruskoulussa ja toisen as-
teen koulutuksessa. Tukitoimilla parannetaan elämänhallintaa ja vastuunottoa. On
syytä harkita oppivelvollisuusiän pidentämistä koskemaan toisen asteen koulutusta.
Erityisesti itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintososiaalisia etuja on
parannettava. Erityisesti tarvitaan toimia koulutuksen keskeyttämisen vähentämi-
seksi ja sukupuolten välisen koulutuskuilun pienentämiseksi.
Koulutusväylien on oltava avoimia ammatillista tietä eteneville korkea-asteen kou-
lutukseen saakka. Tämä edellyttää myös ammattikorkeakoulujen omaleimaisuuden
kehittämistä korkea-asteen koulutuksen toisena pilarina.
Työehtosopimukset tukemaan osaamista
Merkittävä osa työnantajan tukemasta henkilöstökoulutuksesta suunnataan
tällä hetkellä ylemmille toimihenkilöille. Työntekijöiden koulutus on usein
uuteen teknologiaan tai työjärjestelyihin liittyvää lyhytkestoista, päivittävää
koulutusta. Työehtosopimusten tulee kannustaa aktiiviseen ja suunnitel-
malliseen osaamisen kehittämiseen niin, että se turvaa koko henkilöstön
osallisuuden. Työehtosopimusten kautta tulee voida palkita taloudellisesti
ammatillisen näyttötutkinnon suorittamisesta, jossa osaaminen voidaan
osoittaa jo tutkintotilaisuudessa. Työehtosopimusten tai lainsäädännön
33M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
kautta tulee voida myös velvoittaa siihen, että tietty osa työajasta käytetään
vuosittain koulutukseen ja organisoituun työssä oppimiseen.
SAK valmistelee yhdessä jäsenliittojensa kanssa esityksen työehtosopimusten kehit-
tämiseksi osaamisen hankkimista ja sen jatkuvaa ylläpitämistä tukevaan suuntaan.
Työehtosopimuksin on parannettava pätkätyöntekijöiden mahdollisuuksia osallistua
osaamista kehittävään koulutukseen.
Työajan lyhentämisellä ja työn uudelleen järjestelyillä on tavoiteltava parempaa
ammatinhallintaa ja tuettava työssäoppimista.
Ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyötä on syvennettävä,
jot ta koulutus voi joustavasti vastata työelämän muuttuviin tarpeisiin. Pitkä-
jänteisen koulutuksen määrällisen suunnittelun pohjana on monipuolinen
ennakointitieto. Merkittävä osa ammatillisesta koulutuksesta tapahtuu työ-
paikoilla. Yhä useampi SAK:lainen ohjaa ja arvioi ammattiin opiskelevien
osaamista työpaikkaohjaajana. Tämä tulee ottaa huomioon työpaikkaohjaa-
jien ajankäytössä, palkkauksessa ja koulutuksessa.
Työelämän koulutustarpeiden ennakoimiseksi tarvitaan sekä valtakunnallista että
alue- ja seutukuntakohtaista tiivistä yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän, koulutuksen
järjestäjien ja työhallinnon kesken.
Työpaikkaohjaus on sisällytettävä osaksi ammatillisten perustutkintojen opetussuun-
nitelmia ja näyttötutkintojen valinnaiseksi osaksi. Työpaikoilla tapahtuvan oppimisen
pelisäännöistä on sovittava työehtosopimusten osana. Työpaikkaohjaajien, näytön
vastaanottajien ja näyttötutkintomestareiden asemaa tulee parantaa.
Pätevyysluotseista osaamisvaltuutetuiksi
Osana Noste-ohjelmaa on toteutettu SAK:n ja jäsenliittojen yhteistä Osaa-
va pärjää -hanketta. Sen yhteydessä on koulutettu satoja pätevyysluotseja.
Pätevyysluotsien tehtävänä on ollut kannustaa työntekijöitä hakeutumaan
ammattitaitoa kohottavaan koulutukseen, tiedottaa koulutusmahdolli-
suuksista sekä kehittää työelämän ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä.
Pätevyysluotsit ovat kannustaneet työnantajia käyttämään Noste-ohjelman
mahdollisuuksia ja pitäneet yllä yhteyksiä koulutusta järjestäviin oppilai-
toksiin sekä paikallisiin ay-organisaatioihin. Pätevyysluotsien toiminnasta
saadut kokemukset ovat myönteisiä.
Pätevyysluotsit ovat saaneet peruskoulutuksen tehtäväänsä ja osalle on
voitu tarjota myös täydentävää koulutusta. Pätevyysluotseilla ei ole kuiten-
34 MUUTOS.LIIKE.
kaan muodollista, työehtosopimusten turvaamaa asemaa ja siten työnantajan
tunnustamaa roolia. Erityisesti työajan käyttö tehtävän hoitoon on ollut pul-
mal lista, vaikka noin kolmasosa luotseista on luottamusmiehiä.
Osaamisen merkityksen kasvu työelämässä edellyttää myös ammattiyh-
distysliikkeeltä uusia avauksia työpaikalla tapahtuvan toiminnan ja työnan-
tajayhteistyön kehittämiseksi korkeaa osaamista tukevaksi. Tähän työhön
tarvitaan henkilöstön edustajaa, joka on erityisesti paneutunut työntekijöi-
den osaamisen kehittämiseen ja sen mahdollisuuksiin sekä työntekijöiden
kannustamiseen. Henkilöstön edustajat tukevat toiminnallaan työpaikan ja
koulutuksen järjestäjien yhteistyön onnistumista ja suunnitelmallista henki-
löstön osaamisen kehittämistä. Pienillä työpaikoilla osaamisen kehittämisestä
vastaavan luottamushenkilön tehtävä voisi olla yhdistetty joko luottamus-
miehen tai työsuojeluvaltuutetun tehtävään. Tehtävän asianmukainen hoito
edellyttää siihen sopimuksella turvattua aikaa sekä myös oikeutta saada teh-
tävän mukaista koulutusta.
SAK valmistelee yhteistyössä jäsenliittojensa kanssa esityksen osaamisvaltuutettu-
jen valitsemisesta työpaikoille sekä heidän asemansa tunnustamisesta työehtoso-
pimuksissa.
Joustavuutta ja henkilökohtaista tukea koulutukseen
Korkean osaamisen turvaaminen ja työstä käsin tapahtuvien opintojen
kehittäminen eivät ole mahdollisia ilman uusia koulutusratkaisuja. Koko
työuran ajan tapahtuva työn ja koulutuksen vuorottelu vaatii onnistuakseen
uutta joustavuutta niin työnantajilta kuin koulutuksen järjestäjiltä. Erityisen
haasteelliseksi tulee pk-yritysten henkilöstön saaminen nykyistä tuntuvasti
laajemmin osalliseksi henkilöstökoulutuksesta. Osaamisen kehittäminen on
välttämätöntä, jotta nykyistä useampi pk-yritys voisi suuntautua kasvuun
ja siten uusien työpaikkojen luomiseen. Koulutus on tällöin voitava tuoda
työpaikalle ja hoitaa joustavin järjestelyin.
Pk-yrityksissä toimivien työntekijöiden osaamisen kohottamiseksi on käynnistettävä
erityisohjelma yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.
Työelämälähtöinen näyttötutkintojärjestelmä on ollut tärkeä aikuisten
osaamista tukeva innovaatio. Tutkinnot ovat sekä suosittuja että työelämässä
arvostettuja. Niiden jatkuva kehittäminen edellyttää valtiovallan ja työmark-
kinaosapuolten yhteistyötä.
35M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Aikuisten ammatillisessa koulutuksessa painopisteen on oltava työelämäläheisessä
koulutustarjonnassa. Aikuisille soveltuvia ammatti- ja erikoisammattitutkintoja on
jatkossakin kehitettävä keskeisenä osaamisen hankkimisen väylänä. Tutkintojen,
näyttöjen ja valmistavan koulutuksen toteuttamiseen tarvitaan korkeatasoista ja
erikoistunutta aikuiskoulutuksen osaamista.
Merkittävällä osalla aikuisväestöä on jonkinasteisia pulmia lukemisessa ja
kirjoittamisessa. SAK:n liittojen jäsenistä tällaisia henkilöitä on mahdollisesti
jopa 20 prosenttia. SAK:n opistoilla tehdyt selvitykset viittaavat siihen, että
luottamusmiehistä lukiongelmia olisi joka viidennellä. Nykytietämyksen
mukaan lukiongelmat on voitettavissa siten, etteivät ne muodostu esteeksi
koulutukseen hakeutumiselle kuten usein aiemmin on käynyt. Työntekijäl-
le itselleen on tärkeää tietää, ettei asialla ole yhteyttä älykkyyteen. Oikeus
hen kilökohtaiseen tukeen on tärkeä viesti koulutukseen hakeutumista har-
kitsevalle.
Aikuisten opintojen onnistuminen edellyttää erilaisten oppijoiden tukemista ja
opintojen henkilökohtaistamista sen kaikissa vaiheissa. Myös ay-koulutuksessa on
oltava mahdollisuus lukiongelmien tunnistamiseen ja sen huomioimiseen koulu-
tuksen sisällössä.
3.7 Terveelliset ja turvalliset työolot lisäävät työhyvinvointia ja tuottavuutta Hyvä työ ja tuottavuus
Hyvän työn tunnusmerkkejä ovat:
– toimeentulo on riittävä ja oikeudenmukainen
– työ on tuottavaa, kannattavaa ja hyödyllistä
– arvokkuus säilyy, ihmistä ei nöyryytetä
– tekijä itse määrää, ihmistä ei alisteta
– voi käyttää taitojaan ja tietojaan, työ ei ole köyhdytetty
– kehittymis- ja etenemismahdollisuudet ovat hyvät
– työstä saa palautetta ja ilmapiiri on avoin ja luottamuksellinen
– työpaikalla toimitaan solidaarisesti, ei kilpaillen tai syrjien
– työntekijän terveydestä ja turvallisuudesta huolehditaan; työ kuormittaa
kohtuullisesti, ei kohtuuttomasti, sairaana tai puolikuntoisena ei työsken-
nellä
– työ ja yksityiselämä nähdään kokonaisuutena
– ihminen antaa jotakin itsestään, ei ole väline
– työntekijään luotetaan, eikä valvota.
Mitä paremmin tunnusmerkit toteutuvat sitä tehokkaampi, laadukkaam-
pi, tuottavampi ja kilpailukykyisempi työorganisaatio on. Johtamisella ja
36 MUUTOS.LIIKE.
työoloilla on merkittävä yhteys työntekijän hyvinvointiin, motivaatioon ja
tuloksellisuuteen. Hyvät vaikutus- ja kehittymismahdollisuudet, arvostus,
sopiva kuormitus ja oikeudenmukaiseksi koettu johtaminen lisäävät työ-
tyytyväisyyttä ja sitä kautta asiakastyytyväisyyttä. Oikeudenmukainen joh-
taminen vähentää sekä fyysistä että henkistä sairastumista. Hyödyt näkyvät
sairauspoissaoloista aiheutuvien kustannusten alentumisena, henkilöstön
pienenä vaihtuvuutena sekä työkyvyttömyyseläkkeiden määrän laskuna.
Tuottavuudella tarkoitetaan usein määrällistä tuottavuutta niin, että mitä
enemmän saadaan aikaan samoilla resursseilla, sitä korkeampi on tuotta-
vuus. Tuottavuudella on kuitenkin myös laadullinen puoli, jossa keskeistä
on ihmisen osaaminen ja luovuus. On tärkeää huomata, että tuottavuus
on vain keino, ei päämäärä sinänsä. Tuottavuudella tulee saavuttaa myös
laa dullista lisäarvoa. Työvoimavaltaisessa palvelutuotannossa tuottavuus ei
ole vain laskennallinen tuotoksen suhde panokseen. Siihen liittyy keskeisesti
inhimillinen panos eli työntekijät, jotka saavat aikaan tuottavuuden kasvun.
Esimerkiksi julkisella sektorilla työn tuottavuutta voidaan laskennallisesti
lisätä ulkoistamisella ja ostopalveluilla, mutta kokonaistuottavuus ei parane.
Tuottavuutta on parannettava ensisijaisesti muilla keinoin kuin kaavamaisel-
la henkilöstömäärän supistamisella.
Teknologinen kehitys on jatkossakin eräs keskeisimmistä tuottavuuden
kasvuun vaikuttava tekijä. Uuden teknologian täysimittainen hyödyntämi-
nen vaatii kuitenkin usein myös uudenlaista tuotannon ja työn organisointia.
Työn sisältö, työn määrä ja työolosuhteet on saatava ihmisen mittaiseksi.
Esimiehiä ja heidän johtamiskykyjään tulee merkittävästi kehittää, jotta
oikeudenmukainen, työntekijöiden moninaisuuden huomioiva johtaminen
toteutuu, ihmisten työkyky säilyy ja paras mahdollinen tuloksellisuus saa-
vutetaan.
Suomessa tarvitaan uutta kansallista työpaikkastrategiaa. Tarvitsemme parempaa
johtamista, parempaa jatkuvan osaamisen kehittämistä ja laajempaa työorgani-
saatioiden kehittämistä. Teknologian kehittämisen rinnalla valtion on panostettava
entistä enemmän työpaikkojen toimintojen kehittämiseen. Kokonaisvaltaisen kehit-
tämisen varmistamiseksi on yhteistoimintaa tiivistettävä eri viranomaisten kesken ja
on luotava yhteinen visio työpaikkojen laaja-alaisen kehittämisen edistämiseksi.
Työpaikoilla on kehitettävä henkilöstön ja työnantajan välistä yhteistyötä työn or-
ganisointiin, työturvallisuuteen ja kehittämiseen liittyvissä asioissa. Tavoitteena on
yhteistoiminnallisen toimintakulttuurin luominen jokaiselle työpaikalle. Kestävää
tuottavuutta ei synny ilman yhteistä arvopohjaa, sosiaalista vuorovaikutusta, luot-
tamusta ja vastavuoroisuutta.
37M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
SAK:n tavoitteena on, että yhä useammassa työorganisaatiossa laaditaan sään-
nöllisesti henkilöstöraportti tai kehitetään muita henkilöstön hyvinvoinnin mittareita,
joista voidaan seurata työolojen kehityksen yhteyttä muun muassa sairauspoissa-
oloihin, tapaturmiin, henkilöstön vaihtuvuuteen sekä tuottavuuteen.
Turvalliset ja terveelliset työolot
Suomessa ei ole saavutettu yhteisesti tavoitteeksi asetettuja päämääriä tapa-
turmien torjunnassa eikä työperäisten sairauksien ehkäisyssä. Työsuojelu
päin vastoin polkee paikallaan ja tapaturmien määrät ja taajuudet ovat pysy-
neet korkeina viimeisten 10 vuoden aikana. Suurin riski kuolla työtapaturmai-
sesti tai vammautua on miesvaltaisissa SAK:laisissa ammateissa. Lähes puolet
työntekijöistä altistuu työssään haitallisille kemikaaleille ja neljännes joutuu
tekemisiin syöpää aiheuttavien aineiden kanssa. Ammattitautien ja työpe-
räisten sairauksien diagnosointi on usein hyvin puutteellista. Perinteiset
al tis tumiset esimerkiksi melulle ja tärinälle eivät ole kadonneet työelämän
muutosten ja teknologian kehittymisen myötä.
Rasituksesta johtuvat tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyden häi-
riöt työkyvyttömyyden syynä ovat edelleenkin kasvussa. Työn kuormitukses-
ta johtuvat monet työperäiset sairaudet ja työelämän kiristyneen ilmapiirin
ja suoranaisen kiireen aiheuttamat psykososiaaliset kuormitustekijät jäävät
usein huomioimatta työpaikan työsuojelussa ja työterveyshuollon toimin-
nassa. Samanaikaisesti työterveyshuollon toiminta kärsii vaikeasta resurssi-
pulasta, mikä on johtanut puutteisiin ennaltaehkäisevässä toiminnassa.
Työsuojelu ei toteudu kaikkien työntekijöiden kohdalla yhdenvertaisesti.
Nais- ja miesvaltaisissa ammateissa työsuojelun tasossa on eroja. Erityisesti
epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät ovat usein toiminnan ulkopuo-
lella eikä heidän riskejään ole otettu huomioon. Varsinkin vuokratyössä
ja aliurakoinnissa esiintyy vakavia työsuojelupuutteita. Myös pienten ja
suur ten työpaikkojen välillä on eroja työsuojelun tasossa. Tilaajavastuun to-
teut taminen ja sen tehokas valvonta tulee helpottamaan näissä töissä myös
työsuojelun parantamista.
Keskeinen työsuojelulainsäädäntö on edustajakokouskauden aikana uudis-
tettu. Lainsäädännön toteutuminen on kuitenkin vielä alkutekijöissään.
Työ paikoilla toimenpiteet sekä työturvallisuuden että työterveyden suojelun
osalta ovat usein hätäisiä ja puutteellisia.
Uusi lainsäädäntö edellyttää kaikilla työpaikoilla turvallisuusjohtamista. Tämän
edellytyksenä on työpaikan kaikkien työturvallisuus- ja terveysuhkien sekä riskien
kirjallisen arvioinnin perusteella laadittava kunnollinen työsuojelun toimintaohjelma
uhkien ja riskien poistamiseksi tai vähentämiseksi.
38 MUUTOS.LIIKE.
Tuloksellinen työsuojelutyö työpaikoilla edellyttää aitoa henkilöstön ja
työn antajan välistä yhteistyötä. Tähän kuuluu, että työpaikalla on henkilös-
tön edustajana osaava ja koulutettu työsuojeluvaltuutettu, jolla on riittävät
toimintamahdollisuudet. Yli puolet SAK:laisista työsuojeluvaltuutetuista tai
-asiamiehistä ei ole saanut työsuojeluntehtäväänsä koulutusta. Työnantajan
edustajankin tulee aina olla työsuojelun asiantuntija. Työpaikkakoon pie-
nentyessä yhä useammalla työpaikalla ei ole omaa työsuojeluvaltuutettua.
Erityisesti naisvaltaisten palvelualojen työsuojelussa on puutteita. Tämän
vuoksi tulisi selvittää mahdollisuus ottaa käyttöön ns. alue/toimialakohtai-
nen työsuojeluvaltuutettu Ruotsin mallin mukaisesti.
Työturvallisuus- ja -terveyssäännökset ovat pakottavaa lainsäädäntöä, jota
tulee noudattaa tunnollisesti kaikilla työpaikoilla. Tämän velvoitteen toteutu-
miseksi on välttämätöntä, että säännösten toteutumista ja työpaikkojen
to si asiallisia työoloja valvotaan jatkuvasti ja riittävän tehokkaasti työpaikka-
tasolla. Työsuojeluhallinnon toiminnallinen uudistaminen ja siihen tarvit-
tavat ratkaisut tulee panna vireille viipymättä, muutoin työpaikkavalvonta
menettää merkityksensä. Lakien kiertäjät ja niin sanottu harmaa sektori on
saatava valvonnan piiriin.
Työterveyshuollon toimintaa tulee suunnata tehokkaammin työolosuh-
teiden ja työympäristön kehittämiseen ja työperäisten sairauksien ennalta
ehkäisyyn. Näin altistumiset esimerkiksi kemiallisille aineille, tuki- ja lii-
kuntaelinsairaudet sekä työperäiset mielenterveysongelmat on mahdollista
saada kuriin.
SAK toimii yhdessä jäsenliittojen kanssa sen varmistamiseksi, että jokaisella lain
edellyttämällä työpaikalla on työsuojeluvaltuutettu.
Työsuojeluvaltuutettujen ja luottamusmiesten koulutuksessa on annettava riittävästi
tietoja työn ja terveyden välisistä suhteista, jotta työpaikkatason päätöksenteossa
terveys otetaan paremmin huomioon. Tämä luo myös valmiuksia aloitteellisuu-
teen työsuojelussa ja työpaikkatason toiminnan oikeanlaiseen kohdentamiseen.
Ammattiyhdistysliikkeen oman työsuojelukoulutuksen rinnalle on kehitettävä myös
työnantajan kanssa yhteisesti toteutettavan työsuojelukoulutuksen mahdollisuuksia.
Työsuojeluvaltuutettujen sukupolvenvaihdokseen on varauduttava koulutuksellisin
ja järjestöllisin toimin.
Henkilöstöedustajien ajankäyttöä, korvauksia sekä oikeusturvaa ristiriitatilanteiden
varalta on kehitettävä vastaamaan tehtävän edellyttämiä vaatimuksia.
Kansallisella tasolla on yhteistyössä laadittava selkeä työsuojelupolitiikka ja viran-
omaisen painopisteitä on muutettava todellisen tarpeen mukaisesti. Työsuojelu-
39M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
viranomaisten valvontatoimintaa on tehostettava ja turvattava tarvittavat resurssit.
Yrityksille ei saa syntyä kilpailuetuja työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden
kustannuksella.
Kaikille työntekijöille on taattava asianmukainen työterveyshuolto.
40 MUUTOS.LIIKE.
4 SUOMALAISEN SOPIMUS-YHTEISKUNNAN TULEVAISUUS
SAK:n tavoitteena on työmarkkinasopijana ja yhteiskunnallisena uudistus-
liikkeenä parantaa jäsenistönsä taloudellisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia
etuja sekä uudistaa työelämää tasa-arvoa ja muutosturvallisuutta vahvis-
tavalla tavalla. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää laaja-alaista
edunvalvontastrategiaa ja kykyä aitoon yhteistyöhön. SAK on ennakoivan
edunvalvonnan liike, joka on asiantunteva, luotettava ja vastuullinen sopi-
mus- ja yhteistyökumppani.
Suomalaisen sopimusyhteiskunnan perusideana on yhteensovittaa ja to-
teuttaa työmarkkinaosapuolten ja poliittisten päättäjien talous- ja työmark-
kina-, työelämä- ja yhteiskuntapoliittisia tavoitteita. Yhdistävänä tavoitteena
on ollut myös Suomen menestyminen globaalikilpailussa. Yksi keskeinen
keino yhdistää jäsenistön edunvalvonnalliset tavoitteet ja Suomen menesty-
minen on ollut pitkäjänteinen tulopolitiikka – Suomen malli.
Sopimusyhteiskunnan toinen keskeinen toimintatapa on ollut kolmikan-
tayhteistyö työlainsäädäntöä ja palkkaperusteista sosiaaliturvaa koskevien
uudistusten valmistelussa. Tulokset ovat olleet merkittäviä. Kolmikantai-
nen asioiden valmistelu on ulottunut myös monille muille yhteiskuntaa ja
työelämää koskeville alueille, kuten koulutukseen ja työvoimapolitiikkaan.
Kantavana periaatteena on ollut, että kolmikantasopiminen on aitoa eikä
usein tilapäisiä poliittisia suhdanteita käytetä hyväksi vaan ratkaisut etsitään
yhteisesti.
Talous- ja työmarkkinapolitiikan rinnalla yhteistyötä on laajennettu myös
elinkeinopolitiikan kysymyksiin. SAK:n aloitteesta on käynnistynyt toimiala-
kohtainen, liitto-osapuolia koskeva elinkeinopoliittinen vuoropuhelu osana
Suomen globalisaatiostrategiaa. Näin SAK:lainen ay-liike haluaa osallistua
rakentavalla otteella ja asiantuntemuksella suomalaisen elinkeinotoiminnan
edellytysten parantamiseen ja sitä kautta jäsenistömme työllisyyden ja toi-
meentulon varmistamiseen.
Suomalaisen sopimusyhteiskunnan vahvuudet tiedostetaan laajasti mutta
sitä kohtaan esitetään myös arvostelua. Työnantajapuolella varsinkin globaa-
likilpailussa toimivat yritykset voivat muuttaa suhtautumistapaansa niin, että
tärkeintä on oman yrityksen kansainvälinen menestyminen. Mielenkiinto
siihen, miten Suomi, sen talous ja työmarkkinat kehittyvät jäävät taka-alalle.
Tällä ajattelutavan ja strategian muutoksella on vaikutuksensa myös suoma-
laisen kolmikantayhteistyön tulevaisuuteen.
41M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Kolmikantayhteistyön toimintatapaa voivat muuttaa myös poliittisessa
kentässä ja ajattelussa tapahtuvat muutokset. Jos vastakkainasettelu poli-
tiikassa ja työmarkkinoilla voimistuu, murentaa se pohjaa myös sopimus-
yhteiskunnan toiminnalta. Talous-, työmarkkina- ja yhteiskuntakehityksen
syy-yhteyksien yhteinen hahmottaminen kärsii ja työmarkkinoilla siirrytään
helposti vahvempien aikakauteen yhteisvastuun sijasta.
SAK on valmis jatkamaan itsenäisyyteen rakentuvaa tuloksellista ja tasaveroista
yhteistyöpolitiikkaa työnantajien ja poliittisten päättäjien kanssa. SAK on valmis ke-
hit tämään neuvottelu- ja sopimuspolitiikkaa ennakoimaan ympäristön asettamia
haasteita ja myös vastaamaan näihin haasteisiin.
Jatkossakin on tarve sovittaa yhteen talous-, työmarkkina- ja yhteiskuntapoliittisia
tavoitteita talous- ja tuloratkaisuilla sekä tilanteissa, joissa päädytään liitotason
sopimusratkaisuihin ilman keskusjärjestötason sopimuksia.
SAK tulee toimimaan aktiivisesti ja asiantuntevasti sen eteen, että kolmikantainen
valmistelutyö toteutuu jatkossakin erityisesti työlakeja ja palkkaperusteista sosiaa-
liturvaa uudistettaessa.
4.1 Solidaarinen palkkapolitiikka
Suomalainen työmarkkinamalli on toiminut viime vuosikymmenten aikana
hyvin erilaisissakin tilanteissa. Kokemukset ovat olleet hyviä myös ta lous- ja
rahaliiton oloissa. Sopimus- ja neuvottelujärjestelmän avulla on kyetty en-
nakoi vasti ohjaamaan maamme talouspolitiikkaa.
Nyt on mietittävä, voidaanko järjestelmää edelleen kehittää suuntaan, joka
tukee
– talouden vakaustavoitteita ja infl aation torjuntaa
– palkansaajien ostovoiman kehitystä
– eri alojen kilpailukykyä ja työllisyyttä
– työelämän laadullista ja sosiaalista kehittämistä
– tuottavuuden ja palkanmuodostuksen yhteyttä.
Ammattiyhdistysliikkeen perustehtävänä on vaikuttaa työn hintaan ja ta-
poi hin, jolla työvoimaa tuotannossa tai palveluissa käytetään. Työpaikkojen
pirstaloitumisen, työsuhteiden pätkittymisen ja työvoiman liikkumisen myö-
tä ammattiliittojen sopimien työehtosopimusten antama perusturva nousee
yhä tärkeämmäksi tekijäksi.
SAK:n sopimuspoliittisen linjan peruslähtökohtana on palkansaajien
ostovoiman parantaminen ja palkansaajien keskinäisen oikeudenmukai-
suuden edistäminen. Samanaikaisesti on huomioitava talouden vakauden ja
42 MUUTOS.LIIKE.
ennustettavuuden varmistaminen. Työllisyyden ja työllistymisen edellytysten
parantaminen on keskeistä myös sopimuspoliittisissa valinnoissa.
Solidaarisen palkkapolitiikan periaatteiden mukaan samasta ja saman-
arvoisesta työstä tulee maksaa samaa palkkaa. Täten solidaarinen palkka-
politiikka itse asiassa jäljittelee täydellisen kilpailun työmarkkinoiden tasa-
painoa. Mikäli taloudessa todellisuudessa vallitsisi täydellinen kilpailu, eivät
palkkaerot voisi perustua muuhun kuin työn sisältöön, sillä perusteettomat
yrityskohtaiset palkkaerot poistuisivat työvoiman liikkuessa yritysten välillä.
Lisäksi solidaariseen palkkapolitiikkaan kuuluu, että palkkahajonnan tulee
olla oikeudenmukainen. Kun palkkoja korotetaan kautta linjan samassa
mitassa, jätetään keskimääräistä kannattavammille yrityksille voimavaroja
tuotannon laajentamiseen ja samalla luodaan kannustimia tehottomille yri-
tyksille parantaa tuottavuuttaan. Verraten pienillä palkkaeroilla ja yhtenäisillä
palkankorotuksilla on siten vankat tehokkuusperustelut.
Sopimuskorotuksiin, liukumiin ja työnantajien sosiaalivakuutusmaksujen
muutoksiin käytettävä jakovara määritellään infl aatiotavoitteen ja työn tuot-
tavuuden keskimääräisen kasvun summana. Tällä palkkanormilla on pyritty
tasaiseen ja ennustettavaan ansiokehitykseen, joka ylläpitää sekä kuluttajien
että yritysten luottamusta talouteen. Luottamus on hyvän talouskasvun
edellytys.
Palkkanormin mukaisesti toimittaessa työ- ja pääomatulojen välinen
tulonjako pysyy ennallaan. Siten se soveltuu käytettäväksi sellaisenaan siinä
tapauksessa, että taloudessa on täystyöllisyys ja työ- ja pääomatulojen välinen
tulonjako koetaan oikeudenmukaiseksi.
Palkankorotusvaraa määriteltäessä voidaan ottaa huomioon myös talou-
dessa mahdollisesti vallitsevat tasapainottomuudet, kuten korkea työttömyys,
poikkeuksellisen eriytynyt tuottavuuden kasvu tai vienti- ja tuontihintojen
suhteen eli vaihtosuhteen kehitys. Korkea työttömyys ja eriytynyt tuotta-
vuuden kasvu puoltavat yleisten palkankorotusten maltillisuutta puhtaaseen
palkkanormiin verrattuna. Mikäli vaihtosuhde halutaan huomioida, on se
tehtävä symmetrisesti: vaihtosuhteen paraneminen merkitsee palkanko-
rotusten mitoittamista yli palkkanormin, ja toisaalta sen heikkeneminen
merkitsee pienempiä korotuksia.
Viime vuosien tulosopimuksissa on onnistuttu yhdistämään sekä ostovoi-
ma- että työllisyystavoitteet. Palkansaajien reaaliansiot ovat kasvaneet 2000-
luvulla keskimäärin yli kaksi prosenttia vuodessa. Samaan aikaan työllisyys
on maailmantalouden epävakaudesta huolimatta kehittynyt myönteisesti, ja
viimeisen puolentoista vuoden aikana se on jo kasvanut hyvinkin ripeästi.
Työllisyyden ja ansioiden nousun johdosta palkansaajien ostovoima kokonai-
43M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
suutena on kasvanut viime vuosina yli kolme prosenttia vuodessa, parhaina
vuosina jopa yli viisi prosenttia. Vastuullisella palkkapolitiikalla on ollut tässä
kehityksessä oma tärkeä roolinsa.
Saavutetut tulokset ovat hyviä mutta maailma muuttuu, ja se on huo-
mioitava myös palkkapolitiikassa. Suomen jäsenyys Euroopan talous- ja
ra ha liitossa ja sen mukanaan tuoma rahataloudellisen itsenäisyyden menetys
on korostanut keskitetyn tulopolitiikan merkitystä. Työmarkkinajärjestöjen
vastuu on kasvanut, sillä enää emme voi korjata epäonnistuneita päätök-
siä alentamalla valuuttamme arvoa suhteessa ulkomaiden valuuttoihin eli
devalvoimalla. Suomalainen tulopolitiikka on arvokas työväline myös jos
joudutaan sopeutumaan poikkeuksellisiin kokonaistaloudellisiin häiriöihin.
Näin ollen siirtyminen pelkästään yrityskohtaisiin palkkasopimuksiin ei ole
tulevaisuudessakaan järkevää. Mikäli palkoista ja työrauhasta sopiminen
siirrettäisiin yritystasolle altistaisimme kansantalouden arvaamattomalle
epävakaudelle, lisäisimme neuvottelukustannuksia sekä byrokratiaa ja ennen
pitkää rapauttaisimme sitä sosiaalista pääomaa, jolle Suomen menestys laa-
joissa kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissakin perustuu.
Suurimpia kehittämistarpeita palkkapolitiikkaan aiheuttavat tulevaisuu-
dessa tuotantotapojen ja tuotantorakenteiden muutokset. Nämä muutokset
tarkoittavat siirtymistä pois työn osittamiseen perustuvasta tuotannosta.
Uusissa tuotantotavoissa yksittäinen työntekijä on usein aiempaa vapaampi
työnsä organisoinnissa ja toteuttamisessa. Johtamisen kannalta tämä tarkoit-
taa työsuorituksen suoran mittaamisen ja valvonnan vaikeutumista. Tämän
johdosta on viime aikoina keskusteltu yhä enemmän sellaisten taloudellisten
kannustimien käytöstä, joilla tuottavuutta voitaisiin parantaa. Tämän kehi-
tyksen myötä yksilöllinen kannustavuus on lisääntymässä palkanmuodos-
tuksessa.
Uudet palkkajärjestelmät lisäävät onnistuessaan tuottavuutta, ja myös
muualla kuin teollisuudessa. Tuottavuuden kasvu onkin pidemmän päälle
ai nut kestävä perusta paremmalle palkkatasolle. Palkkaerot sinänsä eivät lisää
tuottavuutta, mutta on mahdollista, että uusissa järjestelmissä sekä tuotta-
vuus että palkkaerot jonkin verran kasvavat. Tärkeintä on varmistaa, että
uusi en palkkajärjestelmien käyttöönoton yhteydessä palkkaerot eivät kasva
perusteettomasti ja epäoikeudenmukaisesti. Toisaalta on oikeudenmukaista
palkita ryhmää ja/tai yksilöä paremmasta suorituksesta.
SAK:n vuoden 2001 edustajakokouksen Sovitaan yhdessä -asiakirjassa
käsiteltiin laajasti eri palkankorotusmalleja. Asiakirjassa esitellyt mallit ovat
edelleen mahdollisia. Niistä perinteinen malli on sopia keskitetysti euromää-
räinen tai -painotteinen yleiskorotus, liittoerä ja mahdollisesti muita eriä,
44 MUUTOS.LIIKE.
kuten tasa-arvoerä sekä ohje- ja taulukkopalkkojen tarkistus yleiskorotusta
vastaavalla prosentti- tai euromäärällä.
Nykymuotoisessa keskitetyssä tulopoliittisessa ratkaisussa jakovaran
käyttö määritellään verraten täsmällisesti keskusjärjestötasolla. Palkkarat-
kaisu sisältää esitykset yleiskorotukseksi ja muiksi käytettäviksi eriksi, kuten
liittoeräksi sekä tasa-arvoeräksi. Tämä nykyinen malli on toimiva vaihtoehto
tulevaisuudessakin.
SAK:n edunvalvonnan keskeisenä tavoitteena on palkka- ja tuloerojen kaventami-
nen yhteiskunnassa. SAK:n palkkapolitiikan lähtökohtana on palkkanormi, jossa
työ voimakustannusten nousuvara määritellään työn tuottavuuden keskimääräisen
kasvun ja infl aatiotavoitteen summana.
Solidaarisen palkkapolitiikan tavoitteena on tasata palkansaajien välisiä palkka- ja
toimeentuloeroja. Kaikkien palkansaajien palkkojen ostovoiman takaava yleiskoro-
tus ja muut tasa-arvoa edistävät palkanmuodostuksen osat ovat SAK:n palkkapoli-
tiikassa keskeisiä. Mikäli työmarkkinaosapuolten yhteinen näkemys ja tahtotila tuot-
tavuutta ja tasa-arvoa edistävästä palkkamallista löytyy, saattaa liittoerien ja niistä
johdettujen paikallisten erien merkitys tulevaisuudessa korostua. Tämä edellyttää,
että työnantajien on sitouduttava nykyistä paremmin paikallisten neuvotteluedelly-
tysten parantamiseen. SAK:n tavoitteena on, että tulos- ja voittopalkkiojärjestelmien
käyttöönoton pelisäännöistä sovitaan yhdessä henkilöstön kanssa.
SAK varautuu erilaisiin sopimuspoliittisiin vaihtoehtoihin, mutta pitää ensisijaisena
tulopoliittisia kokonaisratkaisuja.
4.2 Oikeudenmukaiset palkkajärjestelmät
Palkanmuodostuksessa on neljä tasoa: yksilötaso, yritystaso, toimiala- tai
so pimusalataso sekä kansallinen taso. Yksittäisellä työntekijällä on oikeus
tulla kohdelluksi palkkauksessa oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti ennen
kaikkea omalla työpaikallaan, mutta laajemmin myös koko yhteiskunnan
tasolla.
Työpaikoilla käytössä olevista palkkajärjestelmistä sovitaan useimmiten
työ- ja virkaehtosopimuksissa. Niissä määritellään tehtävien vaativuuspalkat
sekä erilaiset lisäjärjestelmät. Lisät voivat liittyä poikkeuksellisiin haittoihin
tai työaikoihin sekä henkilökohtaiseen pätevyyteen ja tuloksellisuuteen.
Palkkajärjestelmien tulee olla oikeudenmukaisia ja kannustavia eikä mikään
palkanosa saa olla syrjivä.
Työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen yhteisen samapalkkaisuusohjelman
tavoitteena on, että naisten ja miesten keskimääräinen palkkaero kapenee
45M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
vähintään 15 prosenttiyksikköön vuoteen 2015 mennessä. Ohjelman tavoit-
teena on myös lieventää sukupuolen mukaista työmarkkinoiden kahtiajakau-
tumista, joka osittain selittää palkkaeroja koko yhteiskunnan tasolla. Koska
miesten siirtyminen naisvaltaisille aloille on tulevaisuudessakin vähäistä, ei
kahtiajakautumisen lieventäminen ainoana keinona ole todellinen ratkaisu
palkkaerojen kaventamiseen.
Samasta ja samanarvoisesta työstä ja työsuorituksesta tulee maksaa samansuu-
ruista tehtäväkohtaista palkkaa saman työnantajan palveluksessa riippumatta siitä,
mitä työ- tai virkaehtosopimusta työhön sovelletaan. Tämä tasa-arvolain mukainen
velvoite, joka kaventaa palkkaeroja työpaikkatasolla, tulee saavuttaa edustajako-
kouskauden aikana.
Tavoitteena on kaventaa sukupuolten välisiä keskimääräisiä palkkaeroja myös koko
yhteiskunnan tasolla. Tämä edellyttää, että erityisesti naisvaltaisten julkisten ja yksi-
tyisten palvelualojen palkkatasoa nostetaan kilpailukykyiseksi ja töiden vaativuutta
vastaavaksi sekä lisätään kokoaikaisia ja vakituisia työsuhteita.
SAK:n tavoitteena on edelleen työmarkkinoiden sukupuolenmukaisen kahtiajaon
lieventäminen kasvatuksen ja koulutuksen keinoin. Tasainen sukupuolijako työpai-
koilla parantaa ilmapiiriä ja tuottavuutta.
Samapalkkaisuutta voidaan edistää nykyistä laajemmilla sopimuskokonai-
suuksilla. Mitä suurempi osa työpaikan henkilöstöstä on saman työehtosopi-
muksen piirissä, sitä vahvempi neuvotteluasema sillä on ja sitä helpompaa on
myös esimerkiksi samanarvoisten töiden määrittäminen. Työelämän kehitys
on kuitenkin monilla aloilla ollut toisensuuntainen. Työnantajien pyrkimyk-
senä on alentaa palkkakustannuksia muun muassa ulkoistamalla työvoimaa,
jolloin eri työnantajien palveluksessa oleviin voidaan soveltaa heikompia
so pimusehtoja kuin ydintyövoimaan. Ulkoistaminen ja pyrkiminen työn-
antajille edullisiin sopimuksiin on kohdistunut monilla aloilla erityisesti
naisvaltaisiin ammatteihin. Tämän kehityksen pysäyttämiseksi tulee tiivistää
liittojen yhteistyötä ja pyrkiä laajentamaan sopimuskokonaisuuksia.
SAK tukee sopimusjärjestelmien ja eri henkilöstöryhmien työsuhteen perusehtojen
yhtenäistämistä.
Palkkajärjestelmien kehittäminen liittyy kiinteästi koko työelämän kehit-
tämiseen. Palkkajärjestelmillä tulee olla vahva yhteys yrityksen ja työyhteisön
kehittämiseen ja henkilöstöpolitiikkaan. Palkkajärjestelmien avulla voidaan
tukea työn kehittämistä, työntekijöiden motivaatiota ja vaikutusmahdolli-
suuksia. Palkkajärjestelmillä voidaan osaltaan edistää yrityksen tuottavuutta
46 MUUTOS.LIIKE.
ja tuloksellisuutta. Osapuolten yhdessä sopimat palkkajärjestelmät ja pe-
lisäännöt niiden käyttöönotosta lisäävät palkkauksen hyväksyttävyyttä ja
luottamusta.
SAK edistää yleispätevien työn vaativuuden arviointijärjestelmien kehittämistä sekä
erityisesti pienille työyhteisöille sopivien palkkajärjestelmäsovellutusten kehittämistä.
Tavoitteena on tuottaa tietoa ja välineitä alakohtaisten palkkajärjestelmien kehittä-
miseen sekä edistää samanarvoisten töiden vertailumahdollisuutta paitsi saman
työorganisaation sisällä niin myös eri työnantajien välillä.
SAK:lainen ay-liike jatkaa alakohtaisten palkkajärjestelmien kehittämistä siten, että
tehtävän vaativuuteen perustuva palkka muodostaa pääosan palkasta. Tavoite on,
että sopimusaloilla siirryttäisiin työehtosopimuksella sovittuun palkkajärjestelmään,
joka pohjautuu työn vaativuuden arviointiin. Tavoite on myös, että samalla työpai-
kalla eri palkkajärjestelmät perustuvat samaan tai mahdollisimman lähellä toisiaan
oleviin työn arviointijärjestelmiin.
Tehtävän vaativuuteen perustuvan palkanosan lisäksi on huolehdittava
siitä, että kaikki muutkin palkanosat ovat syrjimättömiä. Henkilökohtaiseen
suoriutumiseen ja pätevyyteen sekä tuloksellisuuteen liittyvät palkanosat
tulee olla läpinäkyviä ja niiden pelisäännöistä on sovittava työntekijöiden
edustajien kanssa. Henkilökohtaisen palkitsemisen tulee kannustaa ihmistä
kehittymään ja suoriutumaan paremmin tehtävistään. Paikallista tuotta-
vuuden mukaista joustavuutta palkitsemiseen saadaan erilaisilla tulos- ja
voittopalkkiojärjestelmillä. Tulospalkkiojärjestelmät ovat yleisempiä ja keski-
määrin helpommin rakennettavissa miesvaltaisille kuin naisvaltaisille aloille.
Tavoitteena on, että myös naisvaltaisilla aloilla lisätään tulokseen perustuvia,
kannustavia palkitsemisjärjestelmiä.
Henkilökohtaiseen suoriutumiseen ja yksilön tai työyhteisön tulokseen perustuvat
palkitsemisjärjestelmät tulee rakentaa niin, että ne saman työnantajan palveluk-
sessa kohtelevat tasapuolisesti kaikkia henkilöstöryhmiä, vaikka naisvaltaisten ja
miesvaltaisten töiden tuloksellisuuden mittaamismahdollisuudet olisivatkin erilaiset.
Palkitsemisjärjestelmien kehittämisessä on huomioitava myös se, että ne eivät saa
lisätä aikapainetta ja kuormitusta.
Kaikista palkanosista tulee sopia työehtosopimuksissa tai ainakin paikallistasolla
yhdessä henkilöstön kanssa. Palkitsemisjärjestelmien käytön pelisäännöistä tulee
sopia yhdessä henkilöstön kanssa.
47M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Työn vaativuuteen ja henkilökohtaiseen suoritukseen perustuvat palkkausjär-
jestelmät ovat myös osa työelämän johtamista. Työnantajien on huolehdittava
esimieskoulutuksesta.
SAK:n tavoitteena on, että tasa-arvonäkökulma sisällytetään nykyistä painokkaam-
min valtavirtaistamisperiaatteella osaksi normaalia työehtosopimustoimintaa.
Työehtosopimusten ja palkkajärjestelmien arviointia sukupuolivaikutusten näkökul-
masta tulee tehdä säännöllisesti alakohtaisesti.
Tasa-arvosuunnitelmat
Uudistettu tasa-arvolaki parantaa merkittävästi henkilöstön osallistumista
palkkatasa-arvon selvittämiseen ja edistämiseen. Laki velvoittaa työpaikalla
analysoimaan miten käytössä olevat palkkajärjestelmät kohtelevat naisia ja
miehiä. Laki edellyttää myös vähintään 30 työntekijää työllistäviä työnantajia
tasa-arvosuunnitelman laatimiseen. Suunnittelun laiminlyönnistä voi seura-
ta uhkasakko. Suunnitelman tulee sisältää tasa-arvon nykytilan selvittäminen
mukaan lukien palkkakartoitus.
Tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten laatiminen on eräs keskeisistä luotta-
mushenkilöiden edunvalvonta- ja kehittämistehtävistä työpaikalla. SAK edellyttää,
että lakisääteiset suunnitelmat on laadittu lain edellyttämillä työpaikoilla vuoteen
2008 mennessä. Tasa-arvosuunnitelmat on laadittava siten, että niillä voidaan
tosiasiallisesti parantaa naisten ja miesten tasa-arvoa yleensä työpaikalla ja erityi-
sesti toteuttaa samapalkkaisuuden periaate. Vastuu tasa-arvon edistämisestä on
työnantajalla.
4.3 Luottamusmiesjärjestelmä ja paikallinen sopiminen muutoksen hallinnan välineenä
Paikallinen yhteistyö ja sopiminen ovat keskeisiä muutoksen hallinnan
välineitä ja sen avulla voidaan kehittää yritysten ja työyhteisöjen toimintaa.
Paikallinen sopimustoiminta mahdollistaa yritysten ja henkilöstön erityisten
tarpeiden huomioimisen ja tarjoaa mahdollisuudet rakentaa työpaikkojen
säilymisen kannalta välttämätöntä yhteistyötä sekä yhteiset työehdot koko
henkilöstölle.
Työpaikkatason paikallista sopimista tulee kehittää sellaiseen suuntaan,
jossa edellytetään sopimista eräistä keskeisistä jäsenille tärkeistä työhön ja
työsuhteeseen liittyvistä asioista ennen kuin niitä koskevia päätöksiä voidaan
toteuttaa. Tämänkaltaisen paikallisen sopimisen laajentaminen ja yhteistoi-
minnan kehittäminen avaavat laajat mahdollisuudet henkilöstölle ja heidän
edustajilleen olla mukana sellaisessa työelämän muutoksessa, jossa otetaan
48 MUUTOS.LIIKE.
huomioon kummankin osapuolen lähtökohdat ja edut. Työehtosopimusten
määräyksistä toisinsopimista tulee laajentaa vain harkiten.
Työpaikkakohtaista neuvottelu- ja sopimismenettelyä on aktiivisesti laajennettava ja
syvennettävä työn sisältöjen ja työolojen kehittämiseen, työn organisointiin, uuden
tekniikan käyttöönottoon ja sen henkilöstövaikutuksiin, työvoiman käyttötapoihin,
tasa-arvo- ja ympäristökysymyksiin sekä työntekijöiden tarpeet huomioon ottaviin
työaikajoustoihin.
Aito paikallinen yhteistyö ja sopiminen edellyttää selkeitä osapuolia työ-
paikalle. Tasavertaisuuden edistämiseksi paikallista sopimista on kehitettävä
siten, että työntekijäpuolen neuvotteluasemia neuvottelutilanteissa ja tulkin-
nassa vahvistetaan.
Luottamushenkilöstö muodostaa ammattiyhdistysliikkeen työpaikka-
toiminnan selkärangan. Jotta työnantajien ja työntekijöiden välisen tasaver-
tai suuden pohjalle rakentuvaa vuorovaikutusta ja yrityksen toiminnan
ke hit tämiseksi tapahtuvaa yhteistyötä voidaan toteuttaa, on henkilöstön
edus tajien asemaa ja toimintaedellytyksiä kehitettävä. Luottamusmiesjärjes-
telmän toimivuus tulee taata kaikilla työpaikoilla.
Työehtosopimusten neuvottelujärjestys, paikallinen sopiminen ja toisin-
sopiminen sekä muut lakeihin ja sopimuksiin perustuvat osallistumisjär-
jestelmät lähtevät siitä, että työntekijöitä edustaa ammattiosaston asettama
tai vastaava luottamusmies. Pieniltä työpaikoilta luottamusmiehet usein
puuttuvat. Tämä lisää eriarvoisuutta ja oikeusturvaongelmia sekä aiheuttaa
tarpeettomia ristiriitoja. Jotta paikallisen sopimisen edellytyksiä voidaan
kehittää, täytyy luottamusmiesjärjestelmää yhdessä liittojen kanssa vahvistaa
ja laajentaa.
Keskusjärjestötasolla ja liittojen välillä on sovittava, että alakohtaisia työehtosopi-
muksien paikallisen sopimisen neuvottelumenettelymääräyksiä muutetaan niin,
että ne osaltaan tukevat tasaveroista sopimiskulttuuria.
Kun paikallisessa sopimisessa on kysymys koko yritystä, työosastoa tai suurempaa
työryhmää koskevasta asiasta, on sopimisen edellytykseksi asetettava, että sopija-
osapuolena on ammattiosaston valitsema tai muuten asianmukaisesti valittu
luottamusmies.
SAK käynnistää yhdessä jäsenliittojensa kanssa toimenpideohjelman kattavan luot-
tamusmiesverkoston rakentamiseksi pienille työpaikoille. SAK vaikuttaa siihen, että
toimenpideohjelma on keskusjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten yhteinen.
49M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Jos luottamusmiehen valinnalle ei ole työpaikalla edellytyksiä, yhdyshen-
kilön saaminen on seuraava tavoite. Pienten työpaikkojen edunvalvontaa
voidaan kehittää myös siten, että lisätään keskusjärjestöjen luottamusmiesso-
pimuksiin ja alakohtaisiin työehtosopimuksiin sopimusmääräys, jonka mu-
kaan liittojen edustajilla on oikeus päästä työpaikalle ja olla läsnä työnantajan
ja työntekijöiden välisissä paikallisissa neuvotteluissa.
Työehtosopimuksissa ja lainsäädännössä on tunnustettava liiton edustajan oikeus
päästä työpaikalle ja olla läsnä paikallisissa neuvotteluissa.
Luottamusmiesten toimintamahdollisuudet riippuvat keskeisesti työnan-
tajista. Osa työpaikoista on positiivisella kehällä, jossa työehtosopimusnor-
mien täyttyminen on itsestäänselvyys ja johtamiskäytäntö on henkilöstön
huomioonottavaa. Osallistumisjärjestelmä toimii ja osapuolten välillä val-
litsee hyvä keskinäinen luottamus. Toisen ääripään muodostavat työpaikat,
joissa päivittäin joudutaan kamppailemaan jo sovittujen minimiehtojen to-
teutumisesta. Erityisen haasteellisia luottamusmiehille ovat työpaikat, joissa
toimii useita yrityksiä.
Luottamusmiehen rooli vaihtelee työpaikan toimintojen kehittäjästä
muutosprosessien ”palokuntatehtäviin” ja edelleen työpaikkojen miniminor-
mien toteutumisen valvojaksi.
SAK toimii yhdessä jäsenliittojensa kanssa luottamusmiesten aseman vahvistami-
seksi. Luottamusmiehet tarvitsevat tuekseen vahvan sopimusturvan määrittämään
luottamusmiehen asemaa ja toimintaoikeuksia, irtisanomisturvaa ja tiedonsaannin
oikeuksia. Sopimuksin on turvattava perinteisten oikeuksien ohella toimintamahdol-
lisuudet verkostoituneessa toimintaympäristössä.
Ammattiosastoilla on työehtonormien paikallisessa valvonnassa periaat-
teessa vahva rooli. Käytännössä kuitenkin luottamusmiehet hoitavat työeh-
tovalvonnan. Paikallinen sopiminen on vapaaehtoista, eikä ammattiosastoilla
yksityisellä sektorilla ole neuvottelu- eikä norminvalvontatehtävää. Kunta-
alalla ammattiosastoilla sen sijaan on vahva rooli: paikallisen sopimisen
oikeus on vain valtakunnalliseen pääsopimukseen sidotuilla järjestöillä.
Ammattiosastot ovat foorumi, jossa luottamusmiehet ja eri työpaikkojen
työntekijät voi vaihtaa kokemuksia paikallisesta sopimisesta ja sen tulokselli-
suudesta. Paikallisen sopimisen laajentuessa ja sen saadessa yhä sitovamman
työehtosopimisen muotoja, on ammattiosastonkin roolia sopimusosapuo-
lena harkittava.
50 MUUTOS.LIIKE.
SAK selvittää yhdessä jäsenliittojen kanssa paikallisen sopimisen menettelytapoja,
vaikutuksia ja erityisesti ammattiosaston asemaa paikallisena sopijapuolena. Luot-
tamusmiesten valmiuksia sopimusten tekemisessä kehitetään.
Paikallisen sopimisen laajentaminen edellyttää muutoksia ammattiyhdis-
tysliikkeen toimintatapoihin. Tietotekniikka auttaa yhteyksien luomisessa
työpaikoille. Ay-liikkeen on tärkeää pysyä mukana tietotekniikan kehityk-
ses sä. Näin voidaan kehittää jäsenille ay-liikkeen toiminta-ajatuksesta kum-
puavia uusia osallistumisen mahdollisuuksia. Sopimus- ja lakinormit ja
yksinkertaisimmat tapaukset voivat olla helposti saavutettavissa nettihaulla.
Osa toimitsijatyöstä voi jo lähitulevaisuudessa olla toimimista ”virtuaaliluot-
tamus-miehenä”, joka antaa tietoverkon kautta apua paikallisille toimijoille.
4.4 Työtaisteluoikeus työntekijöiden perusoikeutena
Työnantajapuoli pyrkii sekä Suomessa että Ruotsissa kaventamaan työnteki-
jöi den neuvottelu- ja lakko-oikeutta EY-oikeuden avulla. Koko Euroopan
am mattiyhdistysliikkeelle Suomen Viking Linen tapaus ja Ruotsin Laval/
Vaxholmin tapaus ovat äärimmäisen tärkeitä neuvotteluoikeuden ja työtais-
teluoikeuden kannalta. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ottaa nyt ensim-
mäistä kertaa kantaa siihen, rikkooko pohjoismainen työehtosopimusjärjes-
telmä ja kansallisten työtyötaistelutoimenpiteiden laillisuus vapaata liikku-
vuutta koskevaa yhteisön oikeuttaa. Näiden oikeusjuttujen ratkaisut koskevat
välittömästi kaikkia eurooppalaisia sopimusaloja ja keskusjärjestöjä.
Työntekijöiden yhdistymisvapaus ja järjestäytymisoikeus sekä niihin
erot tamattomasti kuuluvat neuvottelu- ja työtaisteluoikeudet ovat kansain-
välisesti tunnustettuja perusoikeuksia. Ne on turvattava myös suhteessa EY:n
vapaan liikkuvuuden määräyksiin.
SAK korostaa työtaisteluoikeuden merkitystä keskeisenä sopimusjärjestelmään kuu-
luvana työntekijöiden perusoikeutena ja demokraattisen yhteiskunnan peruspilarina.
SAK edellyttää, että neuvottelu- ja työtaisteluoikeuksia kunnioitetaan suomalaisessa
yhteiskunnassa ja yhtä lailla Euroopan unionissa. SAK:n tavoitteena on laajentaa ja
turvata yhdessä eurooppalaisen ay-liikkeen kanssa työntekijöiden oikeus neuvotella,
sopia ja tarvittaessa myös mennä lakkoon yli kansallistenkin rajojen.
SAK haluaa säilyttää toimivan työriitojen sovittelujärjestelmän myös tulevaisuudessa.
SAK on valmis edistämään sellaisia toimia, joilla pyritään – työntekijöiden edut huo-
mioon ottaen – ennalta ehkäisemään työriitojen etenemistä työtaistelujen asteelle.
SAK selvittää jäsenliittojensa kanssa, mitä haasteita työelämän rakennemuutokset
ja työnantajien edunvalvontapolitiikka aiheuttavat ay-liikkeen työtaistelustrategian
pelisääntöihin. SAK ja sen jäsenliitot tehostavat keskinäistä tiedonkulkua eri alojen
työtaistelutilanteissa.
51M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
5 TASA-ARVON EDISTÄMINEN
Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäminen työelämässä ja yhteiskun-
nassa on SAK:n perusarvoja. SAK on toteuttanut tasa-arvon edistämisen
vaa ti musta niin sopimuspolitiikan kuin yhteiskunnallisen edunvalvonnankin
kautta. Tasa-arvo on laaja kysymys. Työelämässä tapahtunut eriytymiskehitys
on johtanut siihen, että on erikseen kiinnitettävä huomiota sukupuolten väli-
seen tasa-arvoon sekä eri ikäryhmien, erilaisesta etnisestä taustasta tulevien,
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja erilaisissa työsuhteissa työskentele-
vien väliseen tasa-arvoon.
Työnantajat ovat kyseenalaistaneet tasa-arvon tavoitteen. Yhteiskunnassa
on vallalla ajatus, että eriarvoisuutta kasvattamalla lisätään tehokkuutta tuo-
tantoon tai luodaan halukkuutta koulutukseen ja uralla etenemiseen.
SAK:n lähtökohta on, että tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus luovat turval-
lisuutta ja luottamusta yhteiskuntaan ja yrityksiin. Tasa-arvoisilla rakenteilla
myös mahdollistetaan resurssien tehokas käyttö. Työpaikoilla tarvitaan luot-
tamusta ja yhteistyötä erilaisten muutosten yhä kiihtyvässä virrassa.
5.1 Tuloerojen tasoittaminen
Käytettävissä olevien tulojen erot eivät juuri kasvaneet 1990-luvun alun la-
mavuosina. Vaikka tuotannosta saatujen tulojen erot kasvoivat, verotukseen
ja tulonsiirtoihin liittyvä automatiikka tasoitti tulojen vaihtelua ja esti lama-
vuosina tuloerojen voimakkaan kasvun.
Tuloerojen kasvu kiihtyi vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen, kun talous
alkoi elpyä ja pääomatulot nousivat. Voimakas pääomatulojen kasvu ja
pääomatulojen lievä, suhteellinen verotus olivat syynä tuloerojen kasvuun
1990-luvun lopulla.
Sekä verotuksen että saatujen tulonsiirtojen merkitys tuloerojen tasaajana
väheni 1990-luvun lopulla. Verotuksen kokonaisprogressio lieveni, kun suh-
teellisen verotuksen piirissä olevat pääomatulot kasvoivat. Samaan aikaan
pitkään työttömänä olleilla työttömyysturvan muuttuminen ansiosidon-
naisesta vähimmäisturvaksi vähensi tulonsiirtojen merkitystä tuloerojen
tasaajana.
2000-luvun alkupuolella tuloerojen kasvu pysähtyi, mutta vuonna 2004
tu lo erot jälleen kasvoivat osinkotulojen ja myyntivoittojen kasvun seurauk-
sena. Vuoden 2005 alussa tuli voimaan yritys- ja pääomaverotuksen uudistus,
jossa yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovuttiin ja osingot tulivat osittain
veronalaiseksi. Varallisuusveron poistuminen puolestaan tullee jonkin verran
kasvattamaan tuloeroja.
52 MUUTOS.LIIKE.
Käytettävissä olevien tulojen erot ovat Suomessa 1990-luvun loppu-
puolella kasvaneet nopeammin kuin muissa EU-maissa. Suomi ei enää ole
Euroopan tasaisimman tulonjaon maa. Vuonna 2000 tulonjako oli Suomea
tasaisempi Belgiassa, Alankomaissa, Tanskassa ja Itävallassa.
Verotus tuloerojen tasaajana
Verotuksen tehtävänä on paitsi kerryttää tuloja julkiselle sektorille myös
tu lon jaon tasoittaminen. Parhaiten tulonjakoa voidaan tasoittaa progressii-
visella verotuksella. Suomessa on käytössä ns. eriytetty tuloverojärjestelmä,
jossa ainoastaan ansiotulot ovat progressiivisen verotuksen piirissä. Tämä
aiheuttaa suuren eron ansiotulojen ja pääomatulojen verotukseen, eikä
järjestelmä toteuta oikeudenmukaisuuden periaatetta. Toisaalta aiempi jär-
jestelmä, jossa myös pääomatulot olivat progressiivisen verotuksen piirissä ei
toiminut tehokkaasti, koska pääomatuloihin liittyi monia verohuojennuksia.
Vuonna 2006 pääomatulojen suhteellinen veroprosentti on 28.
Progressiivinen verotus kaventaa sukupuolten välisiä tuloeroja, kun tu-
lot verojen jälkeen jakautuvat naisten ja miesten kesken tasaisemmin kuin
ennen veroja. Lisäksi perheen sisällä verotuksen progressiivisuus kannustaa
molempia puolisoita osallistumaan työmarkkinoille. Erityisesti tämä näkyy
naisten työssäkäynnissä.
Viime aikoina on käyty keskustelua tasaverosta. Tasaverolla ei yleensä tar-
koiteta puhdasta tasaveroa, jossa veroprosentti on kaikille sama. Tasaverosta
puhuttaessa tarkoitetaan mallia, jossa tietyn verovapaan tulorajan ylittäviin
tuloihin kohdistuu suhteellinen vero. Tässä tasaveromallissa verotuoton
ennallaan pysyminen todennäköisesti johtaisi keskituloisten verotuksen
kiristymiseen. Samalla pieni- ja suurituloisten verotus keventyisi. Tasaveron
kannattajat puolustavat malliaan väittämällä, että siirtyminen tasaveroon
tuottaisi enemmän kuin aiemmin, jos veronkierto vähenee ja veronmaksuha-
lu kasvaa. Tasaveron kannattajien tavoitteena voi myös olla julkisen sektorin
koon pienentäminen.
Ansiotulojen verotusta on kehitettävä niin, että progressiivisuus säilyy. Tuloerojen
tasoittamisen lisäksi progressiivinen verotus toimii automaattisena vakauttajana
tulojen vaihdellessa. Verotus tasoittaa suhdannevaihteluja, kun ilman eripäätöksiä
verotus kevenee matalasuhdanteessa ja kiristyy tulojen kasvaessa.
5.2 Tasavertaiset mahdollisuudet erilaisissa työsuhteissa
Pätkätyöt eli työt, joita tehdään muussa kuin kokoaikaisessa ja toistaiseksi
voimassa olevassa työsuhteessa, ovat lisääntyneet. Pätkätyöntekijöitä ovat
muun muassa määrä- ja osa-aikaiset sekä vuokratyöntekijät ja tarvittaessa
töihin kutsuttavat työntekijät.
53M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Suomessa määräaikaisia työsopimuksia on Euroopan unionin kaikista
jäsenmaista viidenneksi eniten. Koko Suomen työvoimasta noin viidennes on
määräaikaisessa työsuhteessa. Uusista työsuhteista puolet on määräaikaisia.
Myös osa-aikaisten määrä on lisääntynyt tasaisesti. Määräaikaisissa työsuh-
teissa työsopimusten ketjuttaminen on yleistä. Määräaikaisista työntekijöistä
yhä useampi tekee vuokratyötä.
Yksityisellä sektorilla on viime aikoina siirrytty määräaikaisista sopimuk-
sista yhä enemmän vuokratyöhön, koska vuokratyön käyttäminen on lain-
säädännöllisesti ja tosiasiallisesti helpompaa kuin oman määräaikaisen
työvoiman. Varsinkin palvelualoilla vuokratyön käyttö on laajaa, mutta sen
käyttö on kasvanut myös teollisuudessa. Uusi ilmiö on ulkomaisen vuokra-
työvoiman käyttö ja erityisesti siihen liittyvät väärinkäytökset.
Vuokratyöntekijät ovat yleensä määräaikaisissa työsuhteissa vuokrausyri-
tykseen. Määräaikainen työsuhde päättyy kun työntekijää koskeva käyttä-
jäyrityksen asiakastilaus päättyy. Mitään perusteita tulkita työsopimuslakia
siten, että vuokratyösuhde pääsääntönä oikeuttaisi tekemään määräaikaisia
työsopimuksia, ei kuitenkaan ole. Vuokratyön tulee myös Suomessa perustua
vakituisiin työsuhteisiin.
Ulkopuolisen työvoiman käyttöä on pyritty rajoittamaan työehtosopi-
musmääräyksin. Esimerkiksi teollisuusaloilla sovellettavan keskusjärjestöjen
välisen yleissopimuksen mukaan vuokratyötä voidaan teettää vain sopimuk-
sessa mainituissa tilanteissa kuten työhuippujen tasaamisessa tai muuten
ajal lisesti tai laadullisesti selvästi rajoitetuissa työtehtävissä. Sopimusmää-
räyksen vastaisen menettelyn seuraamus on työnantajan hyvityssakkovastuu.
Vuokratyövoiman käyttöä koskevat rajoitukset koskevat myös lähetettyjä
vuokratyöntekijöitä.
Työsopimuslain mukaan vuokratyössä noudatetaan käyttäjäyrityksen työ-
ehtosopimusta, ellei erillistä alakohtaista sopimusta vuokratyöstä ole. Eräillä
aloilla on solmittu vuokratyötä koskevia työehtosopimuksia, jotka rakentu-
vat keskeisten työehtojen osalta käyttäjäyritystä sitovan työehtosopimuksen
pohjalle. Näissä sopimuksissa on muun muassa sovittu, että käyttäjäyrityksen
luottamusmies edustaa myös työvoimaa vuokraavassa yrityksessä työsken-
televiä vuokrausliikkeen palveluksessa olevia vuokratyöntekijöitä. Näin voi-
daan valvoa alan työehtosopimuksen noudattamista ja vuokratyöntekijöiden
työehtojen toteutumista.
Ruotsissa ja Norjassa keskusjärjestöt ovat yhteistyössä jäsenliittojen kanssa
neuvotelleet vuokratyötä koskevat työehtosopimukset, jotka noudattele-
vat käyttäjäyrityksiä sitovia työehtosopimuksia. Ruotsalaisten sopimusten
mukaan vuokratyöntekijä on oikeutettu niin sanottuun takuupalkkaan eli
54 MUUTOS.LIIKE.
hänelle on maksettava palkkaa myös ajalta, jolloin hän ei ole tilaajayrityksen
käytettävissä. Näin on voitu ratkaista se vuokratyön ongelma, että kaikki ris-
kit jäävät työntekijälle, jos työtä ei ole tarjolla.
Määräaikaisia työsuhteita käytetään muun muassa sen takia, että työnanta-
jat haluavat välttää perhevapaista syntyviä kustannuksia. Pätkätyö on siten
eri tyisesti nuorten naisten ongelma. Pätkätyöt ovat myös maahanmuuttajien
ongelma. Lisäksi on havaittavissa, että yhä useampi sellainen työntekijä, joka
laman aikana on aloittanut pätkätöillä, ei ole saanut vakituista työpaikkaa,
vaikka työllisyystilanne on parantunut. Pätkätyöt vaikeuttavat ammattiliit-
tojen edunvalvontaa ja heikentävät järjestäytymistä liittoihin.
Pätkätyövoiman käyttöä ovat lisänneet muun muassa pitkät aukioloajat
sekä erilaiset vapaat. Pätkätyövoimaa käytetään yleisesti ”puskuri-työvoi-
mana”, kun työnantajat eivät halua sitoutua vakituiseen työvoimaan. Työn-
antajat käyttävät hyväkseen myös pätkätyöntekijöitten alisteisempaa asemaa
näi den pelätessä, ettei määräaikaisuutta uusita tai lisätunteja tarjota. Pätkätyö-
voiman käytön syynä ei siten välttämättä olekaan kustannussäästö vaan muut
syyt. Voidaan sanoa, että Suomessa on meneillään työelämän riskien uudel-
leenjako. Työnantajat ovat siirtäneet yrittäjän riskiään työntekijöille.
Pätkätöiden ongelmana on oikeudenmukaisten työsuhteen ehtojen var-
mistaminen sekä yhdenvertainen kohtelu muiden työntekijöiden kanssa. Pät-
kätyöntekijöiden kohdalla ei toteudu lainsäädännön työntekijöille turvaama
tasapuolisen kohtelun periaate. Käytännössä pätkätyöntekijöitä ei kohdella
tasapuolisesti, koska he eivät uskalla vaatia oikeuksiaan, tai he saattavat olla
epä tietoisia oikeuksistaan. Pätkätyöntekijöillä ei välttämättä ole edes mahdol-
li suutta käyttää oikeuksiaan. Esimerkiksi erilaisten vapaiden pitäminen
saat taa olla hankalaa tai taloudellisesti mahdotonta sen takia, ettei uudesta
työs tä ole tietoa. Epävarmuus työsuhteen jatkumisesta vaikuttaa monin ta-
voin työntekijän tulevaisuuden suunnitelmiin. Pätkätyöntekijät ovat usein
ns. työssäkäyviä köyhiä, jotka eivät tule toimeen palkallaan.
Työelämä ja yksilöiden elämäntilanteet ovat muuttuneet niin, että yhä
use ampi tekee vastentahtoisesti tai vapaaehtoisesti määrä- tai osa-aikatyö-
tä tai vuokratyötä. Vakituisen työsuhteen on työsopimuslain mukaisesti
oltava kuitenkin pääsääntö. Määräaikaisen työsopimuksen saa tehdä vain
silloin, kun siihen on perusteltu syy. Lisäksi työntekijällä täytyy aina olla
oikeus kokoaikaiseen työhön. Pätkätöitä ei myöskään missään olosuhteis-
sa saa teettää huonommin työsuhteen ehdoin kuin vastaavaa vakituista
ja kokoaikaista työtä. Lisäksi on varmistettava, että pätkätyöntekijöillä on
tosiasiallisesti samanlaiset mahdollisuudet esimerkiksi työterveyshuoltoon
kuin vakituisilla kokoaikaisilla työntekijöillä sekä tosiasiallinen mahdolli-
suus osallistua työpaikkakoulutukseen sekä muuhun yrityksen toimintaan.
55M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Luottamushenkilöille tulee turvata muun muassa pätkätyöntekijöitä koskeva
tiedonsaantioikeus.
Pätkätöiden vähentämiseksi on kehitettävä malleja, joilla sesonkityöstä
voidaan tehdä kokoaikaista ja vakituista, sekä tutkittava niin sanottujen
työ poolien käyttömahdollisuus. Työpoolissa työntekijällä on vakituinen
työ suhde, jossa hän on eri aikoina töissä eri paikoissa. Työlainsäädäntöä
tulee tarkistaa muun muassa siten, että niin sanottu takaisinottovelvollisuus
tulee myös määräaikaisiin työsuhteisiin. Myös työvoimatoimistojen työtä
tulee kehittää niin, että työmarkkinat toimisivat nykyistä paremmin ja että
työnantajat saisivat nopeasti tarvitsemaansa työvoimaa työvoimatoimistojen
välittämänä.
SAK edistää lainsäädäntöä, työehtosopimuksia tai muita toimenpiteitä, joilla
edistetään kokoaikaisten ja toistaiseksi voimassa olevien työsuhteiden syntymistä
pätkätöiden sijaan. SAK toimii myös vastentahtoisen yrittäjyyden torjumiseksi.
SAK jatkaa yhteistyössä jäsenliittojen kanssa edunvalvontaa pätkätöiden aiheutta-
mien ongelmien ratkaisemiseksi sekä vuokratyön käytön pelisääntöjen kehittämi-
seksi. Työhön kuuluu
– pätkätyöntekijöiden käytännön edunvalvonnan hoitaminen
– työntekijöiden tietoisuuden lisääminen
– työ- ja virkaehtosopimusten tarkistaminen siten, ettei niissä ole määräyksiä,
joiden mukaan pätkätyöntekijät perusteetta asetetaan eriarvoiseen asemaan
vakituisten työntekijöiden kanssa
– vuokratyövoiman käytön rajoittaminen (esim. sijaisuuksiin ja työvoimahuippujen
tasaamiseen)
– ulkomaisten vuokratyöntekijöiden ongelmat
– mahdollisuudet solmia vuokratyötä koskevia työ- ja virkaehtosopimuksia, jotka
perustuvat käyttäjäyrityksen alan työehtosopimukseen
– työsopimuslain täsmentäminen ja selkiyttäminen niin, että myös vuokratyössä
toistaiseksi voimassa oleva työsopimus muodostuisi pääsäännöksi
– työsuojelumääräysten ja työterveyshuollon toteutuminen myös vuokratyössä.
– pätkätyöntekijöiden järjestäytymisen lisääminen.
5.3 Yhteiskunnallisen tasa-arvon edistäminen
Hyvinvointivaltion perusta eli työhön perustuva sosiaaliturva sekä työssä-
käyntiä tukevat hyvinvointipalvelut ovat edellytys työllisyysasteen nosta-
miselle. Samanaikaisesti hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja kehittäminen
edellyttää riittävän korkeaa työllisyysastetta. Suomen väestön ikärakenteen
nopea muutos asettaa tässä erityisiä haasteita.
56 MUUTOS.LIIKE.
5.3.1 Sosiaalivakuutuksen kehittäminen
Suomessa on lakisääteinen toimeentuloturva sairauden, työkyvyttömyyden,
työttömyyden, vanhuuden ja perheenhuoltajan kuoleman varalle sekä äitiys-
ja vanhempainvapaiden ajalle. Tämän sairaus-, tapaturma-, työt tömyys- ja
elä kelakien säätelemän kokonaisuuden yhteisnimi on sosiaalivakuutus.
Suo malaista sosiaalivakuutusta on alusta lähtien kehitetty yksilökohtaisena,
joten sekä naisilla että miehillä on oikeus omien ansioidensa mukaiseen
toimeentuloturvaan.
Palkkaan sidotut sairaus-, työttömyys-, äitiys- ja vanhempainrahat sekä
työ eläkkeet rahoitetaan työn tuloksista eli pääosin työnantajien ja työnteki jöi-
den vakuutusmaksuilla. Tapaturmavakuutuksen rahoitus on kokonaan työn-
antajien vastuulla. Valtio vastaa pitkälti vähimmäisturvan kustannuksista eli
maksaa työttömyysturvassa peruspäivärahan osuuden, kustantaa sairausva-
kuutuksen minimipäivärahat ja takaa kansaneläkkeiden rahoituksen.
Suomalainen sosiaalivakuutus on kattava. Niinpä esimerkiksi kaikki
palkansaajana tehty työ kuuluu vakuuttaa työeläkelakiemme mukaisesti.
Suomessa myös yrittäjät ovat laajemmin kuin useimmissa EU-maissa pakol-
lisen sosiaalivakuutuksen piirissä. Kattavuutta lisää myös se, että ansioihin
sidottua toimeentuloturvaa täydentää vähimmäisturva.
Tasoltaan Suomen sairaus-, työttömyys- ja työeläketurva ovat EU-maiden
vertailussa keskitasoa. 1990-luvun laman takia sosiaalivakuutukseen tehtiin
muun muassa tasoa heikentäviä leikkauksia ja samalla nostettiin maksuja
sekä lisättiin palkansaajien suoraa vastuuta sosiaalivakuutuksen rahoitukses-
ta. Erityisesti pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömyys ovat johtaneet siihen, että
entistä useampi on joutunut ansioturvan piiristä vähimmäisturvan varaan.
Kuluvalla vuosikymmenellä on joitakin laman pakottamina tehtyjä heiken-
nyksiä peruttu työttömyysturvassa ja myös väliinputoamisia korjaavia paran-
nuksia on tehty esimerkiksi sairausvakuutukseen. Eläkelakien kuntoutusta
kos kevia säännöksiä on uudistettu siten, että työntekijällä on nyt oikeus
am matilliseen kuntoutukseen, jos hänellä voidaan todeta olevan selkeä uhka
tulla työkyvyttömäksi.
Viime vuosien aikana on työttömyysturvaa, sairausvakuutusta ja eläkkei-
tä koskevia lakeja rakenteellisesti selkeytetty ja ajanmukaistettu. Vuoden
2005 alusta toteutetussa työeläkeuudistuksessa eläkkeen laskusäännöt tuli-
vat oikeudenmukaisemmiksi kuin aiemmin ja ansaitun eläketurvan arvon
säilyminen parani. Uudistuksessa toteutettiin joustava eläkeikä. Lakien sel-
keyttäminen jatkuu - parhaillaan uudistettavana on tapaturmavakuutuslaki.
Lakien uudistamisessa SAK on painottanut ennakoivuutta, kattavuudesta
huolehtimista ja työelämän muutosten huomioon ottamista eli sairaus-,
57M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
työttömyys- ja eläketurvan takaamista myös lyhyissä ja määräaikaisissa työ-
suhteissa työskenteleville.
Merkittävä uusi avaus on työttömyysturvan ja työvoimapolitiikan yhtey-
teen toteutettu muutosturva, jonka avulla pyritään lyhentämään työttö-
myysjaksoja niiden kohdalla, jotka ovat menettäneen työnsä taloudellista
ja tuotannollisista syistä. Muutosturva on askel entistä aktiivisempaan ja
po si tiivisella tavalla kannustavaan toimeentuloturvaan.
Myös sosiaalivakuutuksen rahoitusta on uudistettu, viimeksi sairaus-
vakuutuksessa. Työeläkelakien uudistamiseen liittyi uusia ratkaisuja, joilla
lisätään työeläkemaksujen nousun hallittavuutta. Niin työantajien kuin
palkansaajienkin sosiaalivakuutusmaksut lasketaan palkan perusteella. Myös
valtion rahoitusosuudet sosiaalivakuutukseen kerättään suurimmaksi osaksi
palkansaajien maksamista veroista. Niinpä sosiaalivakuutuksen rahoituksen
perusta on hyvä työllisyys.
Sosiaalivakuutuksen kehittämishaasteet
Suomalainen sosiaalivakuutus on kattavuudeltaan erinomainen ja tasoltaan
eurooppalaista keskitasoa. Lakeja on ajanmukaistettu työelämän muutosten
mukaisesti ja rahoituksen selkeyttä parannettu. Myös jatkossa on huolehdit-
tava sosiaalivakuutuksen kehittämisestä palkansaajien toimeentuloturvan ta-
kaamiseksi aukottomasti. Kehittämishaasteet ovat mittavia sekä lyhyemmällä
että pitemmällä aikavälillä.
Erityisesti eläketurvan rahoittamiselle nopea ikärakenteen muutos sekä
eliniän kasvu ovat merkittävä haaste, koska vanhuuseläkkeellä olevien määrä
kasvaa ja eläkkeitä maksetaan yhä pidempään. Tähän on Suomessa varaudut-
tu työeläkkeiden osittaisella rahastoinnilla ja parhaillaan menossa olevalla
lisärahastoinnilla. Tästä huolimatta eläkkeiden, ja myös muun sosiaalivakuu-
tuksen rahoituksen tärkein tae on tulevaisuudessakin se, että Suomessa on
työpaikkoja, että työllisyys on hyvä ja että myös ikääntyvillä työntekijöillä on
mahdollisuuksia työelämään osallistumiseen.
Ikärakenteen muutos merkitsee lähivuosina sitä, että työelämässä on mukana
entistä enemmän varttuneita työntekijöitä. On tärkeätä huolehtia siitä, että työn-
tekijöillä on terveydellisistä syistä mahdollisuuksia työtehtävien tai työjärjestelyjen
muutosten avulla jatkaa työntekoa. Myös sairauslomilta takaisin työhön paluuta on
helpotettava työjärjestelyin ja osasairauspäivärahan avulla. Samalla on kuitenkin
huolehdittava siitä, että työntekijöillä on tarvittaessa oikeus sairauslomiin ja että
työkyvyttömyyseläkkeiden myöntökäytäntö on oikeudenmukainen.
58 MUUTOS.LIIKE.
Työttömyys on ollut 1990-luvun alusta lähtien suurin jarru sosiaaliva-
kuutuksen kehittämiselle ja samalla uhka sen rahoitukselle. Kokonaisuutena
työllisyys on merkittävästi parantunut, ja alueittain ja aloittain on myös puu-
tetta ammattitaitoisesta työvoimasta. Tämän myönteisen kehityksen rinnalla
ongelmana on edelleen vaikea pitkäaikaistyöttömyys. Osa pitkäaikaistyöttö-
mistä siirtyy lähivuosina eläkkeelle, mutta merkittävä osa on vielä pitkään
työiässä. Pitkittynyt työttömyys merkitsee yksilöille syrjäytymistä ja eläkeiän
köyhyyttä ja yhteiskunnalle sosiaaliturvan rahoituspohjan heikentymistä.
Köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen edellyttää entistä enemmän
erilaisten kohdennettujen toimenpiteiden räätälöintiä. Tämä vaatii yhteis-
kunnalta lisää voimavaroja sekä eri viranomaistahojen hyvää ja osaavaa
yh teistyötä. Erityisesti siirtymävaiheissa, kuten peruskoulun päättyessä tai
työ paikan menetyksen yhteydessä, on ilman aktiivista väliintuloa vaarana
ajautua syrjäytymiskierteeseen. Yhteiskunnan palvelujen onkin pystyttävä
tarjoamaan muun muassa koulutuksen ja kuntoutuksen avulla väyliä takaisin
työelämän piiriin. Tärkeintä on estää työttömyyden pitkittyminen ja katkais-
ta virta pitkäaikaistyöttömyyteen.
Työelämän rakenteelliset muutokset, kuten työsuhteiden pätkittyminen
aiheuttavat usein toimeentulo-ongelmia ja vaikeuttavat elämänhallintaa.
Jos työntekijän koko työura tai pääosa siitä koostuu lyhyistä työsuhteista,
joiden väliin tulee työttömyysjaksoja, palkkaperusteinen sosiaalivakuutus
jää puutteelliseksi.
Työelämän muutos edellyttää sosiaalivakuutuksessa jatkuvaa sisällöllistä kehittä-
mistä siten, että pätkätöistä, määräaikaisista ja muista epätyypillisistä työsuhteista
aiheutuvia ongelmia poistetaan. Lyhytaikaistenkin töiden vastaanottaminen on
oltava kannattavaa ja turvallista. Työttömyysturvan, asumistuen, toimeentulotuen
ja muun sosiaaliturvan on joustettava siten, että työhön meno ei aiheuta käteen
jäävän tulon vähentymistä. Työttömyysturvalain epäkohtia on korjattava ja tulkin-
nanvaraisuutta vähennettävä.
Yhtenä haasteena on huolehtia, että oikeudenmukainen ja aukoton so-
siaalivakuuttaminen toteutuu myös niiden kohdalla, jotka tekevät työtä
vastentahtoisesti esimerkiksi yhden hengen aliurakoitsijoina, koneen tai
tuolin vuokraajina. Kyse on työntekijöistä, joilla on yrittämisen riskit, mutta
ei mahdollisuuksia yrittämisen vapauksiin.
Jatkossakin on huolehdittava sosiaaliturvan kattavuudesta. Kattava laki-
sääteinen sosiaalivakuutus on tärkeä yhteiskunnallisen tasa-arvon kannalta.
Se takaa niin naisille kuin miehillekin toimeentuloturvan sairauden, työ-
kyvyttömyyden, työttömyyden, vanhuuden ja perheenhuoltajan kuoleman
59M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
varalle ja myös äitiys- ja vanhempainvapaiden ajalle. Se antaa turvan myös
pieni- ja keskituloisille sekä pätkätyöntekijöille, joilla ei ole mahdollisuutta
ostaa esimerkiksi riittävää eläke- tai sairausturvaa vapaaehtoisilla vakuu-
tuksilla.
Lakisääteisen ansioturvan heikennykset on estettävä, ettei toimeentuloturva pääse
eriytymään maksukykyisten ja varakkaiden vapaaehtoiseen vakuutusturvaan sekä
pienituloisten ja köyhien minimiturvaan. Tämän kehityksen estämiseksi on perustel-
tua luopua kokonaan yhteiskunnan verovähennystuesta ostovakuutuksille.
Tärkeä kehittämislinja on sosiaalivakuutuksen ja ennaltaehkäisevien
toimien yhdistäminen työpaikkatasolta lähtien. Tästä esimerkkinä on elä-
kelakien mukainen ammatillinen kuntoutus, jolla pyritään ehkäisemään
tai lykkäämään työkyvyn menettämistä esimerkiksi työjärjestelyin tai jopa
uuden ammatin opiskelun avulla. Toinen hyvä esimerkki on muutosturva,
jossa aktiivisen työvoimapolitiikan tehostamiseen on yhdistetty parannettu
työttömyysturva. Myös aktiivisella työsuojelulla, työterveyshuollolla ja koko
työhyvinvoinnin edistämisellä on selkeät yhteydet sekä sairaus- että eläkeva-
kuutukseen: työperäisten sairastumisten ja työssä uupumisen ehkäisy vähen-
tää työkyvyn menetysten riskiä ja sosiaalivakuutuksen kustannuksia.
5.3.2 Hyvinvointipalveluiden kehittäminen
Hyvinvointivaltion idea on antaa kaikille samanlaiset mahdollisuudet hyvän
ja onnellisen elämän tavoittelemiseen. Tähän tarvitaan kaikkien saatavissa
ole via terveyspalveluja, koulutusta, päivähoitoa ja yhteiskunnan muuta
infra struktuuria. Markkinavoimat eivät voi tarjota näitä palveluja kaikille
tasa-arvoisesti.
Hyvinvointipalvelujen järjestämisvastuu on enimmäkseen kuntien velvol-
lisuus. Maksuton peruskoulutus ja julkinen terveydenhuolto ovat pitkällisen
työn tuloksena syntyneitä tärkeitä yhteiskunnallisia uudistuksia, joita nyt
saatetaan pitää itsestäänselvyytenä. Kuntien mahdollisuudet palvelujen tuot-
tamiseen muuttuvat, kun väestön ikärakenteen muutos aiheuttaa monille
pienille kunnille hankalan ja jopa mahdottoman tehtävän selviytyä palve-
luista entisillä toimintatavoilla.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa tavoitteena on luoda toimintaky-
kyisiä kuntia, joissa palvelujen rahoitus on turvattu. Julkiset kunnan tuotta-
mat palvelut ovat palkansaajien näkökulmasta edelleenkin perusmalli, johon
hyvinvointivaltio rakentuu. Näkyvissä on kuitenkin, että kunnat turvautuvat
palvelujen tuottamisessa nykyistä enemmän myös uusiin, muiden kuin kun-
nan tuottamiin palveluihin.
60 MUUTOS.LIIKE.
SAK ei hyväksy palvelujen itsetarkoituksellista ulkoistamista. Palvelujen tuottamis-
tavoissa päätöksenteko on pidettävä kansanvaltaisesti valituilla elimillä. Palveluja
tulee arvioida palvelujen laadun, vaikuttavuuden, tuloksellisuuden, saatavuuden
sekä henkilöstön aseman ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Palveluiden ulkoistaminen
ei saa johtaa henkilöstön työehtojen heikentymiseen.
5.3.3 Perheiden hyvinvoinnin tukeminen
Perheiden hyvinvoinnin edistämisessä työelämän kehityksellä on tärkeä
merkitys. Työelämää, ja erityisesti naisten työtä, leimaa tänä päivänä epä-
varmuus toimeentulosta, pätkätyöt, vaatimukset työaikojen joustamisesta ja
oman työn hallinnan vähentyminen. Työelämän muutos heijastuu perheiden
ja eritoten lasten elämään. Toistaiseksi perheet ovat joutuneet joustamaan
työelämän tarpeille ja perheiden psyykkinen taakka on kasvanut.
Perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi tarvitaan monipuolisia toimenpitei-
tä. Ensisijainen tavoite on pätkätöistä johtuvan toimeentulon epävarmuuden
vähentäminen.
Perheiden hyvinvoinnin turvaamiseksi ja työssäkäynnin tukemiseksi tar-
vitaan hyvinvointivaltion tuottamia palveluita. Erityisen tärkeitä ovat toimiva
päivähoito, koulutus- ja terveyspalvelut sekä kohtuuhintainen asuminen.
Työn hallinnan parantaminen vaikutusmahdollisuuksia lisäämällä on
myös keskeistä. Työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa työaikoihinsa, työn
si säl töön ja mielenkiintoisuuteen lisäävät työn ja sitä kautta koko elämän
hallintaa.
Perheystävällisten työpaikkojen kehittäminen työntekijöiden ja työnan-
tajien yhteistoiminnalla on mahdollista vain yrityskohtaisesti. Perheystäväl-
lisissä työpaikoissa kiinnitetään erityistä huomiota työaikajärjestelyihin ja
työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksiin oman työnsä kehittämisessä.
SAK kehittää yhdessä jäsenliittojen kanssa välineitä perheystävällisten työpaikkojen
yhteistoiminnalliseksi kehittämiseksi. Uutena keinona työn ja perheen yhteenso-
vittamiseen on tarjottava työntekijöille mahdollisuus osallistua kodin ja koulun tai
päiväkodin väliseen yhteydenpitoon myös työaikana.
Perhevastuun tasaisempaa jakautumista äitien ja isien kesken on edistetty
muun muassa tarjoamalla isille oikeus isyyslomaan ja pitkiin vanhempain-
vapaisiin. Perhevapaiden käytön joustavoittamisella on pyritty helpottamaan
vapaiden käyttöä. Esimerkiksi osittaisen hoitovapaan käyttö on antanut
61M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
perheille kaivattuja jouston mahdollisuuksia. Vanhempainvapaiden aikaisen
toimeentuloturvan on kuitenkin oltava riittävä.
Isien kannustamista käyttämään perhevapaita on edelleen jatkettava sekä vanhem-
painrahaa kehittämällä että kiinnittämällä huomiota työpaikkojen käytäntöihin ja
ilmapiiriin. Perhevapaakustannusten tasaamiseksi tarvitaan vanhempainvakuutus,
josta maksetaan vanhempainpäivärahat ja työnantajien kustannusten korvaukset.
Työehtosopimusten avulla voidaan edistää perheiden hyvinvointia. Pal-
kallisen äitiysloman saaminen sopimuksiin, joista se nyt puuttuu, on tärkeää.
Tässä asiassa suurimmat puutteet ovat naisvaltaisilla palvelualoilla. Vireillä
oleva perhevapaakustannusten uudistaminen poistaa esteet sopia palkallinen
äitiysloma kaikille aloille. Tasavertaisesti toteutettu paikallinen sopiminen ja
yhteistyön lisääminen antaa myös mahdollisuuksia perheystävällisten työ-
paikkojen kehittämiselle.
SAK tukee jäsenliittojen pyrkimyksiä laajentaa palkallisen äitiysloman saamista
valtakunnallisiin työehtosopimuksiin.
Köyhien lapsiperheiden osuus on Suomessa lisääntynyt viimeisen kym-
menen vuoden aikana, vaikka lapsiperheiden palvelut ja tulonsiirrot on
to dettu maailman parhaimpiin kuuluviksi muun muassa UNICEFin vertai-
lussa. Tulojen vähäisyydestä johtuva köyhyys on lisääntynyt erityisesti yksin-
huoltajaperheissä. Ongelma liittyy muun muassa työmarkkinoiden kehityk-
seen ja pätkätyöläisyyteen. Naisten työmarkkina-aseman heikkenemistä ja
sitä kautta köyhyyttä voi aiheuttaa myös pitkät poissaolot työmarkkinoilta.
OECD on kiinnittänyt huomiota siihen, että lasten kotihoidon tuki johtaa
pitkiin hoitovapaisiin. Vaihtoehtona voisi olla hoitovapaiden kehittäminen
enemmän osa-aikaisuuden suuntaan, jolloin yhteys työelämään säilyisi ny-
kyistä paremmin.
Parhaiten lapsiperheiden köyhyyttä voidaan poistaa järjestämällä lasten
vanhemmille työtä. Sen lisäksi lapsiperheiden tulonsiirtoja ja palveluja on
kehitettävä. Erityisesti on pidettävä huolta työstä kertyvän turvan kattavuu-
desta, lapsilisien ostovoimasta ja toimivasta päivähoidosta sekä riittävästä
asuntotuotannosta ja asumismenojen tuesta. Lisäksi tarvitaan yksinhuolta-
jien aseman parantamiseksi toimenpiteitä, joilla helpotetaan erityisesti työn
ja perheen yhteensovittamista.
62 MUUTOS.LIIKE.
5.4 Monikulttuurisuus työelämässä ja ay-liikkeessä
SAK:n jäsenliitoissa on jo yli 11 000 maahanmuuttajataustaista jäsentä.
Mää rä kasvaa erityisesti palvelu-, rakennus- ja kuljetusaloilla, mutta myös
teol lisuudessa. Suomen väestöstä vähän yli kaksi prosenttia on ulkomaan
kan salaisia. Lisäksi vuosittain Suomessa käy tilapäisesti töissä noin 30 000
työn tekijää lähialueilta. Suomalainen työelämä onkin muuttumassa entistä
kansainvälisemmäksi.
Väestön ikääntyessä kotimaista työvoiman tarjontaa täydentämään tarvi-
taan työperäistä maahanmuuttoa ja rajat ylittävää tilapäistä työssäkäyntiä.
Maahanmuuton ja työssäkäynnin tulee olla hallittua ja kaikilta osin laillista,
jotta vältetään häiriöt ja väärinkäytökset sekä kielteisten asenteiden leviämi-
nen ulkomaalaisia kohtaan. Etniseltä koostumukseltaan monimuotoisemmat
työyhteisöt vaativat suomalaiselta ay-liikkeeltä, työyhteisöiltä ja työnantajilta
uudenlaisia toimintavalmiuksia. Se on suuri haaste myös työsuojelu- ja muil-
le viranomaisille.
Suomalaiseen yhteiskuntaan monikulttuurisuus tuo innovatiivisuutta ja
uusia mahdollisuuksia. Maahanmuuttajat ovat yhteiskunnassamme rikkaus
ja voimavara.
Ansiotyö, kielitaidon oppiminen ja ammattiyhdistystoiminta on tänne
muuttavien parasta kotouttamistyötä. Kotouttamislakia on kehitettävä, oh-
jelmien toteutusta tehostettava ja taattava riittävät voimavarat. Riittävä kiel-
ten opetus on ulotettava koskemaan kaikkia maahanmuuttajia. Muista Poh-
joismaista poiketen Suomi tukee tällä hetkellä vain humanitaarisin perustein
Suomeen tulevien aikuisten kielikoulutusta. Valtion ja kuntien ohella myös
työnantajien on osallistuttava kotouttamisesta aiheutuviin kustannuksiin.
Ammattiyhdistysliike ottaa maahanmuuttajat tasavertaisiksi jäseniksi ja
kannustaa ja kouluttaa heitä aktiiviseen osallistumiseen. On huomattava,
että monet maahanmuuttajat eivät tunne ay-toimintaa, koska ammattiliittoja
ja työehtosopimusjärjestelmää ei heidän kotimaissaan ole ollut tai ay-liike
on ollut jopa kielletty ja järjestäytyneitä on vainottu. Selvitysten mukaan
useimmat työssäkäyvät maahanmuuttajat liittyvät jäseniksi, jos heille ay-
jäsenyyttä vain tarjotaan.
SAK panostaa yhdessä jäsenliittojensa kanssa maahanmuuttajien jäsen-
hankintatyöhön ja edunvalvontaan. On tärkeää, että työyhteisöissä maa-
hanmuuttajat perehdytetään kunnolla sekä työhönsä että työtovereihinsa ja
vastaavasti työyhteisö valmistetaan vastaanottamaan uudet tulijat.
63M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Työssä ja työhönotossa esiintyy ennakkoluuloja ja suoranaista syrjintää.
Suomessa asuvien ulkomaan kansalaisten todellinen työttömyysaste on yhä
noin 28 prosenttia ja joidenkin maahanmuuttajaryhmien kohdalla työttö-
myys aste ylittää 60 prosenttia. Suomessa jo asuvien maahanmuuttajien
työl listäminen ja kotouttaminen on kiireellinen tehtävä, josta valtiovallan,
työn antajien ja ay-liikkeen on yhdessä huolehdittava. Samoin ikääntyviin,
naisiin, vammaisiin ja työrajoitteisiin työmarkkinoillamme kohdistuvaa
syrjintää on määrätietoisesti ehkäistävä.
Maahanmuuttajien aseman parantamista tukee yhdenvertaisuuslaki, joka
koskee kaikkia työmarkkinasektoreita ja joka on tarkoitettu estämään kaiken
muotoinen syrjintä yhteiskunnassa ja työelämässä.
Maahanmuuttajien ja ulkomaalaisten työntekijöiden suojana ovat työ-
ehtosopimukset ja työsopimuslaki sekä lähetettyjä työntekijöitä koskeva
laki. Ne takaavat kaikille työntekijöille heidän syntyperästään riippumatta
samat työehdot. Tämän varmistamiseksi myös käytännössä tarvitaan am-
mattiliitoille nykyistä paremmat mahdollisuudet valvoa työehtosopimusten
noudattamista. Työehtojen valvonnassa ja harmaan talouden torjunnassa
tärkeä työkalu on tilaajan vastuuta koskeva laki. Työsuojeluviranomaisille ja
poliisille on myös taattava riittävät voimavarat valvontatyöhön.
Ennakkoluulojen ja pelkojen vähentämiseksi ja etnisen yhdenvertaisuuden
edistämiseksi ammattiyhdistysliikkeen on koulutettava omia työntekijöitään,
luottamushenkilöitään ja jäsenistöään kohtaamaan monikulttuurisuus ja eri-
laisuus yhteiskunnassa ja työpaikoilla. SAK:n aloitteesta on käynnistetty kaksi
EU-projektia (Etmo- ja Petmo -hankkeet), joiden ansiosta mukana olevilla
työpaikoilla on saatu aikaan aitoa vuoropuhelua ja kulttuurien kohtaamista.
Tallinnassa toimii SAK:n ja liittojen tukema Suomen työelämän infopiste,
jossa jaetaan Suomeen tuleville työntekijöille tietoa Suomen työelämästä.
Ulkomailta tuleva työvoima täydentää ja monipuolistaa kotimaista työvoimaa
ja osaamista sekä vahvistaa osaltaan Suomen kansainvälistymistä. Maahan
muuttaville työntekijöille on taattava oikeudenmukainen ja tasavertainen kohtelu
työelämässä. Tehokkaalla valvonnalla on varmistettava, että Suomessa tehtävään
työhön sovelletaan aina suomalaisia työehtoja olipa kyseessä suora työsuhde suo-
malaiseen työnantajaan, aliurakointi, vuokratyö tai lähetetty työntekijä.
SAK tukee hallittua työperäisistä maahanmuuttoa työmarkkinajärjestöjen helmi-
kuussa 2006 antaman yhteisen kannanoton linjausten mukaisesti. SAK on valmis
toteuttamaan yhteisiä tiedotus- ja koulutushankkeita suotuisan ja yhdenvertaisuutta
edistävän asenneilmaston kehittämiseksi maahanmuuttajia kohtaan. Myös joh-
64 MUUTOS.LIIKE.
tamisen kehittämisessä tulee edistää maahanmuuttajataustaisten tasa-arvoista
kohtelua.
Yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimisvelvoite on ulotettava myös yksityissektorille.
Työmarkkinaosapuolten on varmistettava, ettei työehtosopimuksissa ole syrjiviä
ilmaisuja.
SAK sitoutuu omassa toiminnassaan nollatoleranssiin rasismin suhteen ja etniseen
alkuperään perustuvan syrjinnän ehkäisemiseen.
65M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
6 OSALLISUUDEN EDISTÄMINEN
6.1 Oikeus työhön osallisuuden perusta
Oikeus työhön on yhteiskunnallisen osallisuuden ja tasa-arvon kulmakivi.
Työ antaa toimeentulon ja taloudellisen itsenäisyyden. Työnteko ja onnistu-
minen siinä kohottaa itsetuntoa ja tukee mielenterveyttä. Jos oikeutta työhön
ei ole, on uhkana sivullisuus: pitkittyvä työttömyys heikentää toimeentuloa ja
itsetuntoa ja horjuttaa terveyttä. Ammattiyhdistysliikkeen tärkein tavoite on,
että jokaisella naisella ja miehillä on mahdollisuus osallistua yhteiskunnan
rakentamiseen työtä tekemällä.
Oikeus työhön toteutuu tällä hetkellä epätasaisesti: työtä on joko liikaa,
liian vähän, satunnaisesti tai ei ollenkaan. Ylityöt tai joustavien työaikojen
mahdollistamat pitkät työvuorot merkitsevät ylikuormitusta, joka pitkään
jatkuessaan vaarantaa terveyttä. Silloin, kun osa-aikatyö on vastentahtoista,
työtä on liian vähän ja siitä saatava palkka ei riitä elämiseen. Satunnaiset ja
lyhyet työsuhteet merkitsevät epävarmuutta ja vaikeuttavat elämänhallintaa.
Erityisesti vähemmän koulutusta vaativia töitä ositetaan, osa-aikaistetaan,
köyhdytetään ja kapea-alaistetaan.
Työn hallinnan lisääminen liittyy olennaisesti osallisuuden lisäämiseen
yhteiskunnassa. Työn itsenäisyys ja hyvät vaikutusmahdollisuudet työhön
lisäävät työntekijän hyvinvointia, motivaatiota ja sitoutumista työhön. Oman
työn hallinta parantaa elämän hallintaa. Henkilöstön hyvinvointia voidaan
lisätä suunnitelmallisella kehittämistyöllä. Henkilöstösuunnitelmat, koulu-
tussuunnitelmat, työsuojelun toimintaohjelmat sekä tasa-arvosuunnitelmat
ovat keskeinen osa tätä kehittämistyötä sekä aitoa yhteistoimintaa.
Mahdollisuudet liukuvan työajan, työaikapankin, etätyön, perhevapaiden
ja vuorotteluvapaan käyttöön lisäävät elämänhallintaa ja auttavat työnte-
kijöitä jaksamaan. Työaikajärjestelyissä tulee huomioida myös ikääntyvien
mahdolliset tarpeet. Niinpä työssä jaksamista voidaan tukea esimerkiksi
pitkää työaikaa lyhentämällä tai siirtymällä rasittavasta vuorotyöstä päivä-
työhön. Sen sijaan silloin, kun osa-aikatyö on vastentahtoista ja työtunteja on
liian vähän, tavoitteena on oikeus toimeentulon takaavaan kokoaikatyöhön.
Hyvä työ antaa voimia ja aikaa myös perheelle, yksityiselämälle ja harrastuksille. Ta-
sapainoinen elämä tukee työssä jaksamista. Työn ja työaikojen kehittäminen eri elä-
mäntilanteiden ja työntekijöiden tarpeiden mukaan joustaviksi on välttämätöntä.
SAK:n tavoitteena on, että työpaikoilla toteutuu oikeudenmukainen johtaminen
sekä hyvä yhteistyö työnantajan ja eri henkilöstöryhmien välillä. Tavoitteena on,
66 MUUTOS.LIIKE.
että työpaikan lakisääteisten suunnitelmien laatua parannetaan ja että ne voidaan
yhdistää yhtenäiseksi kokonaisuudeksi kokonaisvaltaisen kehittämisen varmista-
miseksi.
SAK:n tavoitteena on mahdollistaa yksilölliset elämäntilanteet huomioiva työaika.
Työpaikoilla tulee yhteistoiminnassa kehittää toimivat työaikajärjestelmät, jotka
huomioivat myös työntekijöiden perhe- ja yksityiselämän tarpeet sekä ikääntymi-
seen liittyvät jaksamisnäkökulmat. SAK edistää hyvien työaikakäytäntöjen leviämistä
työpaikoille.
Ammattiyhdistystoiminta on yksi yhteiskunnallisen osallistumisen muo-
to, ja myös siihen työelämän kehitys on selvästi vaikuttanut. Työn ja työsuh-
teen laadulla on yhteys ammattiyhdistystoimintaan sitoutumiseen. Naisten
osallistuminen on edelleen vähäisempää kuin miesten. Vakituisessa, koko-
ai kaisessa työssä, jossa on hyvät vaikutusmahdollisuudet, sitoutuminen
työpaikkaan ja myös ammattiyhdistykseen on vahvinta. Yksitoikkoisessa
pätkätyössä sitoutuminen on heikointa.
Ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuuden kannalta on olennaisen tärkeätä parantaa
työn ja työsuhteiden laatua. Näin turvataan se, että aktiivisia naisia ja miehiä riittää
edunvalvontatyöhön.
Aktiivisen, osallistuvan kansalaisuuden malli ei siirry kodeissa ja kouluissa
riittävästi uusille sukupolville. Eräiden selvitysten perusteella suomalaisnuo-
ret ovat jopa poikkeuksellisen passiivisia toimimaan sosiaalisen oikeuden-
mukaisuuden hyväksi muihin eurooppalaisnuoriin verrattuna. Esimerkiksi
ammattiyhdistysliikkeen merkitystä ja roolia käsitellään kouluissa erittäin
suppeasti. Opetuksessa voidaan vaikuttaa nuorten työelämäasenteisiin ja
tehdä ennaltaehkäisevää kasvatusta mm. työtapaturmien vähentämiseksi.
Kansalaistoimintaa ja -valmiuksia käsittelevää opetusta on vahvistettava niin perus-
kouluissa, lukioissa kuin myös ammatillisessa koulutuksessa. SAK on aloitteellinen
myös siinä, että työturvallisuusopetus sisällytetään nykyistä vahvemmin perus- ja
ammatilliseen koulutukseen.
Ammattiyhdistysliikkeen oman koulutuksen tulee osaltaan kannustaa aktiiviseen
kansalaisuuteen ja osallisuuteen.
6.2 Järjestäytymisen edistäminen
Järjestäytymisasteen pitäminen korkeana sukupolvenvaihdostilanteessa on
ammattiyhdistysliikkeen keskeisiä haasteita lähivuosina. Erityisen olennaista
on, millä tavoin nuori aikuinen kohtaa ammattiliitot silloin, kun hän kokee
67M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
järjestäytymisen itselleen ajankohtaiseksi. Ay-liikkeen on kyettävä löytämään
uusia keinoja nuorten ikäluokkien tavoittamiseen ja tarjottava sellaista
edunvalvontaa ja palveluja, jotka motivoivat nuoria ay-liikkeen jäsenyyteen
ja toimintaan.
SAK käynnistää edustajakokouskauden kestävän ja laajan liittojen toimia tukevan
sukupolvenvaihdoshankeen.
Yhteinen hanke on perusteltu, sillä liittojen oman jäsenhankinnan tueksi
tarvitaan yleisen tietoisuuden herättämistä ammatillisen järjestäytymisen
merkityksestä ja sen eduista. Yhteisellä näkyvyydellä on jo useita kertoja tällä
vuosikymmenellä tuettu liittojen jäsenhankintatyötä. Tätä työtä on jatkossa
syytä syventää ja tehostaa.
Sukupolvenvaihdoshankkeella tuetaan jäsenliittojen työtä jäsen- ja ak-
tiivikunnan uusintamiseksi. Sukupolvenvaihdoshankkeen painopisteitä on
muun muassa koulutiedotuksen vahvistaminen. SAK:laisen ay-liikkeen tulee
tavoittaa paitsi ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat, myös peruskou-
lulaiset, lukiolaiset ja ammattikorkeakouluissa opiskelevat. Keskusjärjestön
sukupolvenvaihdoshankkeen osana voidaan toteuttaa oppilasjäsenhankintaa
sekä liittojen oppilasjäsenille suunnattavaa palvelu- ja tiedotustoimintaa.
Sukupolvenvaihdoshankkeen aktiivisina toimijoina ovat nuoret itse.
Nuorten ammatilliseen koulutukseen kuuluu yhä enemmän työssäop-
pimista ja lisäksi opiskelijoiden keskeisin osaaminen arvioidaan jatkossa
työ paikoilla. Opiskelijoiden oppimista työpaikoilla ohjaavat ja arvioivat
työpaikkaohjaajat. Työssäoppimisjaksot ovat erinomainen mahdollisuus
tavoittaa ammattiin opiskelevat työpaikoilla.
Oppilasjäsenyys on tärkeä tie ammatilliseen järjestäytymiseen. Kuiten-
kin iso osa oppilasjäsenyyksistä ei johda varsinaiseen jäsenyyteen ainakaan
samassa ammattiliitossa. Keskeisiä syitä tähän ovat muun muassa valmistu-
mista seuraava työttömyysjakso, pätkätyösuhteet sekä väliaikaiseksi koettu
työskentely muulla järjestäytymisalalla.
Sukupolvenvaihdoksessa on erityisen tärkeää, miten oppilasjäsenet saadaan sitou-
tumaan ay-jäsenyyteen, minkälaista toimintaa ja palveluja heille tarjotaan ja miten
varmistetaan, ettei jäsenyys katkea ammattiin valmistuttaessa. Oppilasjäsenten kiin-
nittämiseksi ammattiyhdistysliikkeeseen on tärkeää, että oppilasjäsenet pääsevät
osalliseksi samoista palveluista ja eduista kuin varsinaiset jäsenetkin.
68 MUUTOS.LIIKE.
Yksittäisen ammattiliiton mahdollisuudet panostaa oppilasjäseniin ovat
ra jalliset, koska osa oppilasjäsenistä saattaa päätyä toisen liiton jäseneksi. Sik-
si oppilasjäsenten kiinnittäminen ja rekrytointi liittojen varsinaisiksi jäseniksi
edellyttää liittojen yhteistyötä.
Oppilasjäsenen ohella erityistä huomiota on syytä kiinnittää pätkätyön te-
kijöiden heikkoon järjestäytymiseen. Yhtäältä ongelmana on, ettei nope assa
tahdissa työpaikkaa vaihtavalle pätkätyöntekijälle synny lyhyissä työsuhteis-
saan kontaktia ammattiliittoon. Toisaalta kysymys on siitä, ettei ammatti-
identiteetti ja sitä kautta oma ammattiliitto ole vielä selvillä. Pätkätyönte-
ki jöiden keskuudessa myös elää virheellinen kuva siitä, ettei ay-liike ole
kiin nostunut pätkätyöntekijöiden asioista. Työelämän muutos on johtanut
sii hen, että monet nuoret vaihtavat jatkuvasti alalta toiselle tai että he työs-
kentelevät usealla alalla samanaikaisesti. Tämäntyyppistä jatkuvaa liikettä
liittorajojen yli eivät ay-liikkeen rakenteet tunnista.
Sukupolvenvaihdoksen ja työelämän muutoksen seurauksena sisääntu-
loa SAK:laiseen ammattiyhdistysliikkeeseen tulee kaikin keinoin helpottaa.
Tämä merkitsee muun muassa sähköisen liittymismahdollisuuden avaamista
mutta myös tiivistyvää yhteistyötä sen turvaamiseksi, että mahdollisimman
moni SAK:laisella alalla työskentelevä tavoitetaan ja pystyään ohjaamaan
oikean ammattiliiton jäseneksi. Samalla kun sisääntuloa eri keinoin helpote-
taan, on syytä kiinnittää huomiota uuden jäsenen vastaanottoon ja yhteyden
rakentamiseen hänen ja ammattiliiton välille.
SAK ja jäsenliitot käynnistävät pikaisen selvitystyön sellaisen yhteistyömallin ra-
kentamiseksi, jolla työelämään tulevien nuorten ja pätkätyöläisten kynnystä liittyä
ammattiyhdistysliikkeeseen madalletaan.
6.3 Uudet vaikuttamisen mahdollisuudet ay-liikkeessä
Uusi tieto- ja viestintäteknologia on kasvattanut järjestöjen ja poliittisten
liikkeiden keinovalikoimaa ja tuonut aikaisempaa tehokkaampia toteutus-
mahdollisuuksia perinteisille toimintamuodoille. Monet kansalaistoiminnan
muodot ovat saaneet digitaalisen vastineensa internetissä. Verkossa lähete-
tään kirjeitä, allekirjoitetaan vetoomuksia, levitetään uutiskirjeitä ja lehtiä,
toimitetaan piraattiradiokanavia, järjestetään mielenosoituksia, boikotteja
ja jopa lakkoja.
Aikuistuvat nuoret eivät ole entiseen tapaan valmiita sitoutumaan laa-
joihin yhteiskunnallisiin liikkeisiin vaan etsivät mieluummin omia henkilö-
kohtaisia projekteja. Sitoutuminen vuosiksi esimerkiksi luottamustehtävään
ei välttämättä kiinnosta henkilöä, joka kuitenkin olisi innokas osallistumaan
johonkin yksittäiseen projektiin tai hankkeeseen. Syvempi sitoutuminen
69M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
järjestön aktiivitoimintaan voi syntyä vasta useiden pienempien projektien
kautta. Tähän asti ei tällaisia projekteja välttämättä ole ollut tarjolla.
Toiminnan konkreettisuutta tulee lisätä ja tuoda lähemmäs arkielämää.
Osallistuminen voi olla vaikka viestin lähettämistä huonoa yhteiskuntavas-
tuuta päätöksissään osoittaneelle työnantajalle, oman työpaikan epäkohdista
raportointia tai omien kokemusten jakamista verkossa muiden kanssa. Myös
kansainvälinen kansalaisaktiivisuus toteutuu entistä helpommin uusien
työvälineiden ja viestintäkanavien kautta. Suomalaisilla ay-jäsenilläkin on
mahdollisuus ottaa kantaa ja osallistua kansainvälisiin hankkeisiin.
Verkko tarjoaa uusia mahdollisuuksia jäsenten keskinäiselle kohtaamiselle
ja vuorovaikutukselle sekä yhteydenpidolle liiton ja jäsenen välillä. Monelle
osallistuminen ja vaikuttaminen verkossa on luontevampaa kuin kokousti-
lanteessa. Tällaisia mahdollisuuksia tulee ay-liikkeessä aktiivisesti rakentaa
perinteisten toimintamuotojen rinnalle.
Ammattiyhdistysliikkeen yhteisöllisyyden kannalta on kuitenkin ensiarvoi-
sen tärkeää, että ihmiset edelleen kohtaavat toisiaan henkilökohtaisesti. Toi-
mintaa tai vuorovaikutusta ei voida eikä pidä siirtää verkkoon. Virtuaalinen
ja fyysinen toiminta voivat kuitenkin tukea ja vahvistaa toisiaan.
Verkossa jäsenet voivat saada paitsi tehokkaampaa palvelua liittojensa
palkatulta henkilökunnalta, myös vertaistukea toisiltaan. Luottamusmiehet
ja jäsenet voivat vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia suoraan, maantieteellisistä
rajoista välittämättä. Työpaikkojen sirpaloituessa ja luottamusmiespeiton
re peillessä tällainen tuensaannin ja yhteisöllisyyden vahvistamisen mahdolli-
suus tulee yhä välttämättömämmäksi.
Verkkoon voidaan rakentaa myös esimerkiksi mahdollisuuksia maahan-
muuttajien vuorovaikutukselle ja kohtaamiselle samaa äidinkieltä puhuvien
muiden ay-jäsenten kanssa, yli liittorajojen. Liitoille verkko antaa mahdol-
lisuuden tiiviimpään yhteistyöhön ja yhteisiin hankkeisiin. Esimerkiksi
mah dollisuus asioida omalla äidinkielellä on arvokas erityisesti hankalissa
tai arkaluonteisissa asioissa. ”Nettiluottamusmies” -palvelu eri kieliryhmille
voidaan toteuttaa verkostomaisesti - yksittäisen jäsenen ei välttämättä tarvit-
se edes tietää, minkä liiton työntekijän kanssa asioi. Mallia on kokeiltu muun
muassa SAK:n Tallinnan infopisteessä, jossa pisteen työntekijöiden tehtävä
on toimia välittäjänä ja hankkia tarvittaessa yksityiskohtaistakin tietoa eri
ammattiliitoista.
Uusia vuorovaikutusmahdollisuuksia ei suomalaisessa ay-liikkeessä ole
vielä juuri hyödynnetty. Verkolla ei vielä ole luontevaa roolia ay-toimin-
nan kokonaisuudessa. Verkkoa käytetään lähinnä ylimääräisenä tiedotus-
70 MUUTOS.LIIKE.
kanavana. Verkko on nopea ja kustannustehokas tapa jäsenten ja aktiivien
tavoittamiseen, yhteyden vahvistamiseen liiton ja sen jäsenten sekä jäsenten
itsensä välillä. Verkko tarjoaa uusia, vaivattomia mahdollisuuksia muistuttaa
jäsenyydestä, vahvistaa jäsensidosta, osoittaa arvostusta ja tukea aktiivien
toimintaa. Verkko myös vahvistaa luottamusta antamalla mahdollisuuksia
osallistua tavoitteiden asetteluun ja päätöksentekoon.
SAK kehittää yhdessä jäsenliittojen kanssa verkon käyttömahdollisuuksia nimen-
omaan yhteisöllisyyden, demokratian ja toiminnan tehostamisen näkökulmasta.
Uudet vuorovaikutuksen, osallistuminen ja vaikuttamisen muodot tarjoavat keinoja
demokratian vahvistamiseen. Jäsendemokratian uusia muotoja tulee kehittää
hallitusti edustuksellisten päätöksentekorakenteiden rinnalle – esimerkiksi mahdol-
lisuuksia vaikuttaa asioiden valmisteluun, neuvoa antavia äänestyksiä tai mielipi-
demittauksia. Suorilla vaikuttamisen ja osallistumisen mahdollisuuksilla on myös
tärkeä merkitys jäsenten ay-liikettä kohtaan kokeman luottamuksen syntymisessä
ja jäsensitoutumisessa.
Paikallisen toiminnan kehittäminen
Kattava ja toimintakykyinen aluetoiminta on SAK:n vahvuuden perusteki-
jöitä. Aluetoiminta tehostaa SAK:laista vaikuttamista lääni- ja maakunta-
tasolla, edistää jäsenliittojen alueellista yhteistyötä sekä tarjoaa alueellisia
palveluja, koulutusta ja tiedotusta. Alueorganisaation avulla SAK toteuttaa
valtakunnallisia kampanjoita ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun
koko maassa.
SAK:n hallitus on määritellyt elokuussa 2004 alueellisen toiminnan pai-
nopisteet seuraavasti:
1. Vahva SAK:lainen liike – toimintaorganisaatiot kuntoon
2. Korkean järjestäytymisasteen turvaaminen – Liikkeessä-toiminta
3. Yhteiskuntavaikuttaminen alueilla.
Paikallisjärjestöt ja aluepalvelukeskukset edustavat SAK:ta paikallisesti. Ne
ovat tärkeä väline ay-liikkeen yhtenäisyyden rakentamisessa. Niiden kautta
kanavoidaan eri ammattialojen edustus sekä osallisuus yhteiseen toimintaan
ja edunvalvontaan. Paikallisella tasolla muodostuu yhteinen SAK:lainen
identiteetti. Paikallisjärjestöt tarjoavat työpaikoille ja ammattiosastoille
luontevan yhteistyöfoorumin. SAK suosittelee, että kaikki ammattiosastot
ovat mukana paikallisjärjestöjen toiminnassa.
Toimintakykyisellä organisaatiolla on hyvät suhteet myös ulospäin.
Alueellisen sopimusyhteiskunnan ja kolmikannan on toimittava. Paikallinen
ja alueellinen vaikuttaminen tapahtuu verkostossa, johon kuuluu myös muita
järjestöjä, mm. työttömien ja maahanmuuttajien yhdistykset.
71M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Paikallisjärjestöt ja aluepalvelukeskukset ovat ay-toiminnan osaamiskeskuksia.
Niiden toimintaa kehitetään niin, että eri ammattiliittojen aktiivien ja toimitsijoiden
tietoja työelämän asioista voidaan hyödyntää yhteistyössä.
SAK tukee paikallisjärjestöjen toiminnan kehittämistä verkostomaiseen ja seudulli-
seen suuntaan sekä joustavien toimintamallien käyttöönottoa.
Osaamiskeskuksissa ylläpidetään toimintaorganisaatiota mm. koordinoimalla ja
järjestämällä järjestö- ja tiedotuskoulutusta.
Paikallisen ja alueellisen edunvalvonnan merkitys kasvaa. Maakunnal-
listen strategioiden seuraaminen ja niiden sisältöön vaikuttaminen ovat
kes keinen osa SAK:laista aluetoimintaa. Elinkeinopolitiikkaan vaikuttamalla
voidaan edistää monipuolista työpaikkarakennetta aluetasolla ja ehkäistä
näin yksipuolistumisen aiheuttamaa riskiä epävakauteen.
Aluepalvelukeskusten, maakuntaryhmien ja aluekokousten työnjakoa, roolia ja
tehtäviä kehitetään. Samalla huomioidaan liittojen aluetoiminnan resurssit ja am-
mattiosastojen aktiivien motivointi yhteistoimintaan.
Paikallistoiminnan vahvuus on läheisyys ja lähityömarkkinoiden tunte-
mus. Paikallisen sopimisen lisääntyessä SAK:n paikallisjärjestöjen roolina voi
olla työpaikkojen tukeminen, järjestäytymisen edistäminen sekä mahdolli-
sesti ay-kummitoiminnan organisointi.
Järjestäytymisen edistämisessä paikallisen toiminnan tehtävänä on alueen
järjestäytymisasteen seuraaminen sekä toimet niissä pienissä yrityksissä, joi-
hin ammattiosastoilla ei ole luontevaa yhteyttä.
Paikallinen toiminta on tie aitoon monikulttuuriseen ammattiyhdistys-
toimintaan. Paikallisjärjestöt voivat olla maahanmuuttajille kanava ammat-
tiyhdistystoimintaan.
Paikallisjärjestöjen ja maahanmuuttajajärjestöjen yhteistyötä on tiivistettävä.
6.4 Edustavuus ay-liikkeessä
Tasa-arvon ja demokratian periaatteet edellyttävät, että SAK:laisen ammat ti-
yh distysliikkeen päätöksentekijät edustavat kattavasti erilaisia jäseniä. Molem-
pien sukupuolten, eri ikäisten, toista kotimaista kieltä äidinkielenään puhuvi-
en, erilaisen kulttuuritaustan omaavien ja eri ammatteja edustavien henkilöi-
den kokemusten ja tarpeiden tulee päästä esiin päätöksentekoelimissä.
72 MUUTOS.LIIKE.
Tasavertaisia vaikutusmahdollisuuksia lisää mm. se, että tehostetaan
ruotsia äidinkielenään puhuvien mahdollisuuksia saada keskeiset ammatti-
yhdistysliikkeen palvelut omalla äidinkielellään.
Keskusjärjestön elimissä kehitys on ollut kahdenlaista. SAK:n edustajako-
kouksissa naisten ja nuorten määrä on lisääntynyt, kun sen sijaan valtuus-
tossa ja hallituksessa naisten määrä on vähentynyt. Liittojen valtuustoissa
naisten osuus on keskimäärin hieman kasvanut, mutta edelleenkin naiset
ovat merkittävästi aliedustettuina suhteessa jäsenistöön. Liittohallituksissa
naisten osuudet ovat vähentyneet ja samalla hallitukset ovat ikääntyneet.
Sukupolvenvaihdos työpaikkojen luottamushenkilöissä on käynnissä, mut-
ta se ei ole vielä ulottunut liittojen hallintoon. Naisten osuus työpaikkojen
luottamushenkilöistä on laskenut. Oletettavaa on, että luottamusmiehen ja
työ suojeluvaltuutetun tehtävät kiinnostavat sukupolvenvaihdostilanteessa
enemmän nuorehkoja miehiä kuin naisia. Alle 40-vuotiaiden naisten mah-
dollisuuksia luottamustehtäviin rajoittaa käytännössä miehiä suurempi
vastuu lasten- ja kodinhoidosta. Lisäksi naiset ovat miehiä useammin pienillä
työpaikoilla, joilla ei luottamushenkilöitä valita ja useammin myös määräai-
kaisissa tai osa-aikaisissa töissä, joista ei luottamustehtäviin hakeuduta.
Päättävien elinten kokoonpanojen ajanmukaistaminen vastaamaan jä-
senkunnan rakennetta on tasa-arvokysymys, mutta ennen kaikkea kysymys
lisäarvon saamisesta ihmisten erilaisuudesta.
Ammattiyhdistysliikkeen uudistuminen ja kehittyminen edellyttävät eri lai-
sen kokemustaustan omaavien ihmisten hyödyntämistä. Liikkeellä ei ole varaa
jättää kenenkään innostuneen jäsenen panosta käyttämättä. Nuoret, nai set ja
maahanmuuttajat voivat tuoda uusia ideoita ja toimintatapoja liik keeseen.
Samalla SAK:laisen ay-liikkeen vetovoimaisuus ja kilpailukyky jäsenten ja
potentiaalisten jäsenten silmissä kasvaa. Liikkeen johdon ja päättäjien moni-
naisuus vaikuttaa myös yleiseen mielipiteeseen niin, että am mattiyhdistysliike
mielletään moderniksi tasa-arvoa edistäväksi kansalaisjärjestöksi.
EAY:n ja SAK:n tasa-arvosuunnitelman mukaan ensimmäisenä tavoitteena
on puolittaa naisten edustusvaje päätöksentekoelimissä. Suunnitelmat kos-
kevat keskusjärjestöjen lisäksi ammattiliittoja ja niiden organisaatioita. Myös
SAK:n uudistetut säännöt suosittelevat liittoja noudattamaan jäsenistön
mukaista sukupuoli- ja ikäjakaumaa nimettäessä edustajia päätöksenteko-
elimiin.
Tavoitteena on, että SAK:n ja jäsenliittojen tasa-arvosuunnitelmat ja SAK:n sääntö-
muutos vaikuttavat päätöksentekoelinten kokoonpanoon niin, että edustajakokous-
73M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
kauden aikana naisten suhteellinen aliedustus vähintäänkin puolittuu ja että elinten
kokoonpanot muutoinkin monipuolistuvat vastaamaan paremmin jäsenistön ikära-
kennetta sekä kieli- ja kulttuuritaustoja. Tämä edellyttää toimijoilta kaikilla liikkeen
tasoilla määrätietoista rekrytointi- ja kasvatustyötä sekä tahtoa noudattaa yhdessä
hyväksyttyjä suunnitelmia ja suosituksia.
Edustajakokouskauden aikana päätöksentekoelinten kokoonpanojen monipuo-
listumista seurataan tilastoin. Elleivät suositukset riittävästi tasapainota elinten
edustavuutta, otetaan tilapäisesti käyttöön kiintiöt, joiden periaatteista sovitaan
tarkoituksenmukaisella tavalla.
6.5 Liittoyhteistyön kehittäminen
SAK:n perustan luovat sen jäsenliitot. Keskusjärjestön näkökulmasta sen ja
jäsenliittojen suhteen tiiviys ja jäsenliittojen keskinäinen hyvä yhteistyö ovat
keskeisiä kysymyksiä. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen voima ja vahvuus
syntyy jäsenliittojen yhteisistä arvoista ja tavoitteista. Liittoyhteistyön vahvis-
tamisen näkökulmasta on SAK:n valtuustolla, hallituksella, valiokunnilla ja
toimialaneuvottelukunnilla keskeinen rooli.
Edellisen edustajakokouksen jälkeen keskusjärjestön ja jäsenliittojen
yhteistyötä ja työnjakoa pohdittiin perusteellisesti. Työ perustui edustaja-
kokoukselle tehtyyn aloitteeseen. Kehittämistyössä täsmennettiin työnjakoa
muun muassa aluetoiminnassa ja ay-koulutuksessa. Samassa yhteydessä
vuonna 2004 hyväksyttiin järjestäytymisen periaatteet ja menettelytavat ti-
lanteisiin, joissa on epäselvyyttä siitä, mihin ammattiliittoon työntekijöiden
tulisi järjestäytyä ja mitä sopimusta noudatetaan. Lähtökohdaksi todettiin,
että vastuu järjestörajaongelmien ratkaisussa on liitoilla – ei yksittäisellä jä-
senellä. SAK:n hallituksen hyväksymät menettelytavat ristiriitojen ratkaisussa
etenevät vaiheittain tiedostusvastuusta neuvottelujen ja sovittelujen kautta
SAK:n järjestörajaongelmia käsittelevään sovittelulautakuntaan.
SAK:n nykyinen liittorakenne on toiminut kohtuullisesti. Vuoden 2006 alus-
sa SAK:lla on 21 jäsenliittoa. Liittorakenne on huomattavasti tiivistynyt viiden-
toista viimeisen vuoden aikana. Vuonna 1991 SAK:lla oli 24 jäsenliittoa. Sen
jäl keen keskusjärjestöön on liittynyt neljä uutta jäsenliittoa sekä STTK:laisesta
että AKAVA:laisesta kentästä. Viime vuosien merkittävät liittoyhdistymiset
ovat tapahtuneet sekä palvelualalla että teollisuudessa. Julkisen palvelualan
liitot kunta- ja valtiosektorilta yhdistyivät Julkisten ja hyvinvointialojen liitto
JHL ry:ksi vuoden 2005 loppupuolella. Kemianliitto ja Tekstiili- ja vaatetus-
työväen liitto yhdistyivät vuonna 2004. Neljä yksityisen palvelualan liittoa
muodostivat Palvelualojen ammattiliitto ry:n vuonna 2000.
Liittoyhteistyön vahvistamiselle on aiempaa suurempia paineita. Perus-
teita nousee erityisesti työelämän muutoksesta, mikä samanaikaisesti tekee
74 MUUTOS.LIIKE.
jäsenliittojen yhteistyön ja yhteisten intressien löytämisen haasteelliseksi.
SAK:laisessa ammattiyhdistysliikkeessä on samanaikaisesti sekä huolehditta-
va eri sektoreiden eriytyvistä eduista että vahvistettava liikkeen yhteistä
ar vopohjaa.
Elinkeinoelämässä tapahtuvat liiketoimintastrategioihin liittyvät toimi-
alan ja yritysrakenteen muutokset samoin kuin julkisen sektorin muutokset
heijastuvat liittojen keskinäisiin järjestö- ja sopimusrajoihin. Muutosten
vauhti antaa aihetta perusteelliselle pohdinnalle siitä, kuinka rajakiistoja
voitaisiin ratkaista SAK:n liittojen välillä samoin kuin palkansaajajärjestöjen
ja työnantajajärjestöjen kesken.
SAK:lainen liittorakenne perustuu keskeisesti teollisuusliittoperiaatteelle,
jonka mukaan kaikki samalla työpaikalla olevat työntekijät kuuluvat samaan
liittoon. Toisaalta järjestäytyminen eräillä aloilla perustuu ammattialaperi-
aatteelle. Jäsenliittojen muodostuksen pohjana on pääasiassa elinkeinoraken-
ne, jossa keskeistä on joko toimialan käyttämä raaka-aine (metalli, puu) tai
lopputuote (paperi, elintarvike). Toimialarakenne saattaa kuitenkin muuttua
joko osaamisalueisiin tai teknologioihin pohjautuvaksi, kun yritykset hakevat
kilpailukykyä, kasvua ja kannattavuutta kehittämällä teknologiaa ja keskitty-
mällä ydinosaamisalueisiin.
Toimialarakenteen muutokset ovat jo heijastuneet työnantajien uudelleen-
organisoitumiseen. Elinkeinoelämän keskusliitto EK on asettanut tavoitteek-
seen uudistaa työnantajaliittojen rakennetta huomattavasti. Tavoitteena on
rakentaa pääasiassa klustereihin pohjautuva, tiivis (12-15 jäsenliittoa) liitto-
rakenne. Klusteripohjaisuus heijastuu ensisijassa ammattiyhdistysliikkeen
elinkeinopoliittiseen edunvalvontaan. Jos rakennemuutoksen kautta tavoi-
tellaan myös uudistuksia sopimusjärjestelmään, näkyvät vaikutukset kaikessa
edunvalvonnassa. SAK on mm. esittänyt EK:lle yhteisen sovittelu- ja järjestö-
rajariitoja käsittelevän neuvottelukunnan tai vastaavan perustamista.
Ammattiyhdistysliikkeessäkin on käyty keskustelua SAK:n liittojen uudel-
leenorganisoitumisen tarpeesta. Keskustelu on välttämätöntä senkin vuoksi,
että liitot eivät kuluta edunvalvontakykyään ja järjestöllistä vetovoimaansa
keskinäisissä järjestö- ja sopimusrajakiistoissa. Toimiala- ja yritysrakenteiden
muutokset sekä työnantajien järjestörakenteiden muutokset tulee huomi-
oida ammattiyhdistysliikkeen toimintatavoissa ja rakenteissa. Keskeistä on
kuitenkin se, miten sopimusjärjestelmä muuttuu ja miten SAK:laiset liitot
kykenevät yhteistyöhön muutoksessa.
Suuria liittokokonaisuuksia on perusteltu resurssien tehokkaammalla
käytöllä ja suuruuden tuomalla voimalla. Keskeinen kysymys on tällöin on
se, miten kyetään huomioimaan ja vahvistamaan jäsenten ammatti-identi-
75M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
teettiä. Järjestäytymisen perusteena ammatti-identiteetti on vahva ja aiempaa
tärkeämpikin palkansaajien koulutustason noustessa.
Organisatoriset muutokset eivät voi yksin ratkaista keskusjärjestön ja
liit tojen tai liittojen keskinäisen yhteistyön toimivuutta. Yhteistyön näkö-
kulmasta SAK:n valiokunnat ja toimialaneuvottelukunnat ovat avainase-
massa. Valiokuntien ja toimialaneuvottelukuntien toiminnan kytkeminen
entistä selkeämmin edunvalvonnan ja toiminnan keskeisiin tavoitteisiin on
ensisijaista. Myös niiden tehtävien ja roolin täsmentäminen on tarpeellista
edustajakokouksen jälkeen.
SAK:n jäsenliitot ratkaisevat itsenäisesti mahdolliset liittorakenteiden uudistukset.
SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen yhteisen voiman ja vahvuuden näkökulmasta
liittojen yhteistyön tiivistäminen sekä edunvalvonnassa että jäsenpalveluissa on
tärkeää.
SAK käynnistää avoimen ja laajan keskustelun sopimus- ja järjestörajojen muutok-
sista. Tavoitteena on edelleen kehittää toimivia yhteisesti hyväksyttyjä menettelyta-
poja järjestörajojen, sopimusrakenteiden ja niiden rajakiistojen ratkaisemiseksi. SAK
pyrkii myös yhdessä EK:n kanssa löytämään keinoja, jolla järjestöt voivat ennakoida
ja ratkaista rajariitoja.
SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen sisäisen yhteistyön kehittämisen
ohel la on suomalaisten palkansaajakeskusjärjestöjen keskinäinen yhteistyö
tärkeää. Työelämässä tapahtuneeseen kehitykseen liittyvä työntekijä- ja toi-
mihenkilökentän välisten raja-aitojen hämärtyminen on johtanut siihen, että
eri henkilöstöryhmillä ja eri koulutustason työntekijöillä on yhä enemmän
yhteisiä etuja ja tavoitteita. Teollisuusliittojen välinen yhteistyö tarjoaa tästä
hyvän esimerkin. Keskusjärjestötasolla SAK:n, STTK:n ja AKAVA:n yhteistyö
on toiminut hyvin työmarkkinakysymyksissä samoin kuin kansainvälisessä
edunvalvonnassa. Elinkeinopoliittisen edunvalvonnan vahvistuminen lisää
yhteistyön tarvetta entisestään.
SAK pyrkii kehittämään palkansaajaliikkeen edunvalvonnallista ja järjestöllistä yh-
teistyötä sekä alakohtaisesti että keskusjärjestöjen välillä. Tämä voi tapahtua mm.
siten, että yhdenmukaistetaan sopimuspoliittista edunvalvontaa ja sopimusraken-
teita yli keskusjärjestö- ja liittorajojen.
6.6 SAK osana kansainvälistä ammattiyhdistysliikettä
Globalisaatio on lisännyt merkittävästi painetta tehostaa ammattiyhdistys-
liikkeen edunvalvontaa. Varsinkin, kun ammattiyhdistysliikkeen edunval-
76 MUUTOS.LIIKE.
vonta on perinteisesti ollut kansallista. Globalisaation ja Euroopan unionin
syvenemisen ja laajentumisen vuoksi maailmanlaajuisen, eurooppalaisen ja
pohjoismaisen ay-yhteistyön merkitys korostuu.
Ammattiyhdistysliike on maailmanlaajuisella tasolla järjestäytynyt Vapai-
den Ammattiyhdistysten Kansainväliseen liittoon (VAKL) ja Maailman Työn
Liittoon (MTL), jotka vuoden 2006 syksyllä yhtyvät uudeksi kansainväliseksi
ay-keskusjärjestöksi. Tämän ohella kansainvälisellä ay-liikkeellä on maail-
mantasolla vaikuttava, kehittyneiden teollisuusmaiden järjestön OECD:n
piirissä toimiva neuvoa-antava komitea (TUAC).
Globaalien työmarkkinoiden pelisääntöjen vahvistamiseksi kansain-
välinen ammattiyhdistysliike pyrkii toimimaan erityisesti Kansainvälisen
työjärjestön ILO:n työelämän perusoikeuksien noudattamiseksi kaikkialla.
Samoin toimitaan muiden kansainvälisten suositusten ja ohjeistojen nou-
dattamiseksi, jotka edellyttävät ILO:n työelämän perusoikeuksia koskevien
yleissopimusten noudattamista.
Tämän tyyppisillä, palkan ja työehtojen ja -olojen minimitasoa määrit-
tävillä sopimuksilla ja ohjeistoilla (pakkotyön kieltäminen, lapsityön vähen-
täminen jne.) pyritään ennen muuta parantamaan kaikkein heikoimmassa
työmarkkina-asemassa olevien työntekijöiden asemaa ja olosuhteita. Samalla
muutetaan yritysten globaalia kilpailuasetelmaa siten, ettei minimitasot alit-
tavia kilpailuetuja kyetä hyödyntämään ja aiheuteta näin palkkojen ja työeh-
tosopimusten heikennyksillä tapahtuvaa ”kilpajuoksua pohjalle” -kierrettä.
Liittoutumalla kansalaisjärjestöjen ja kuluttajien kanssa voidaan valvontaa
tällä alueelle tehostaa ja tuoda epäkohdat ja normien rikkojat entistä sel-
vemmin esille.
Julkisuuskampanjointia tehokkaampi tapa saada suuryritykset noudatta-
maan yhteiskuntavastuun nimissä antamiaan sitoumuksia on eläkerahasto-
jen ja -säätiöiden osake- ja muiden sijoitusten kautta tapahtuva vallankäyttö.
Erityisesti Pohjois-Amerikan ja Britannian palkansaajilla on sijoitettuna
suuria pääomia eläkerahastoihin. VAKL:ssa on vuosituhannen alusta toi-
minut erityinen valiokunta, jonka puitteissa seurataan monikansallisten
yhtiöiden toimintaa ja koordinoidaan eri maiden eläkerahastoissa tapahtuvaa
omistajien vallankäyttöä. Komitea koordinoi myös muita keinoja ja toimia
niissä tapauksissa, kun yhtiöt eivät ole toimineet työelämän perusoikeuksien
mukaisesti.
Eräät monikansalliset yhtiöt ovat ottaneet käytännesääntöjen laatimista
seuraavan pitemmän askeleen solmimalla erityisiä raamisopimuksia kansain-
välisen ammattiyhdistysliikkeen toimiala- tai sektoriorganisaatioiden (global
union federations, GUF´fi t) kanssa. Näissä sopimuksissa yhtiöt ovat paitsi
77M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
sitoutuneet noudattamaan ILO:n työelämän perusoikeussäännöstöjä myös
sopineet esimerkiksi työntekijöiden ja yritysjohdon välisestä vuoropuhelusta,
työntekijöiden koulutuksesta jne. Raamisopimukset merkitsevät yrityksille
huomattavasti pidemmälle menevää sitoutumista kuin vapaaehtoiset lupa-
ukset toteuttaa yhteiskuntavastuuta.
Sopimusten ohella GUF´fi t ovat pyrkineet laajentamaan eurooppalaisten
yritysneuvostojen tyyppistä toimintaa maailmanlaajuiseksi. Tämäntyyppis-
ten globaalien yritysneuvostojen yleistyminen yhdentää maailmanlaajuisesti
ainakin monikansallisten yritysten noudattamia monia käytäntöjä aina
työntekijöiden rekrytoinnista ja koulutuksesta erilaiseen palkitsemiseen
asti. Ehkä merkittävimmin uusia käytäntöjä vievät kuitenkin eteenpäin
tietoverkot, jotka mahdollistavat nopean ja halvan informaation vaihdon.
Kan sainvälinen ammattiyhdistysliike tulee tulevina vuosina yhä järjestel-
mällisemmin tarkkailemaan ja arvioimaan tietoverkkojen avulla yrityksiä.
Verkkojen läpinäkyvyydellä on merkittäviä vaikutuksia työehtoihin ja palk-
koihin maailmanlaajuisesti.
Euroopan tasolla ay-liikkeen vaikutusmahdollisuudet ovat olennaisesti
suuremmat kuin globaalisti. Edellytyksiä tähän antaa unionin ”sosiaalisen
Euroopan” perusluonne, työelämää ja sosiaalista ulottuvuutta koskevan lain-
säädännön kehittäminen ja ay-liikkeen mahdollisuus osallistua ns. sosiaalisen
vuoropuhelun muodossa tätä aluetta koskevan EU-lainsäädännön kehittämi-
seen ja asioiden valmisteluun EU:n talous- ja sosiaalikomiteassa.
EU vahvisti sosiaalisen Euroopan perustaa merkittävästi Amsterdamin
huippukokouksessa vuonna 1997. Silloin luotiin Euroopan työllisyysstrate-
gia, jonka myötä EU ensimmäisen kerran otti osavastuun Euroopan työllisyy-
den parantamisesta. Amsterdamissa unionin perussopimuksiin liitettiin ns.
sosiaalipöytäkirja, joka antoi unionille huomattavasti enemmän toimivaltaa
työelämä- ja tasa-arvokysymyksissä. Amsterdamissa laajennettiin EU:n sosi-
aalipolitiikan aluetta myös työelämän ulkopuolelle: unionin tehtäväksi tuli
torjua sosiaalista syrjäytymistä ja unionille annettiin mahdollisuus tehdä
syrjinnän kieltävää lainsäädäntöä.
Amsterdamissa puhaltanut sosiaalipolitiikan myötätuuli jatkui muuta-
man vuoden, mutta uudelle vuosituhannelle tultaessa kehitys on pysähtynyt.
Palkansaajien kannalta tärkeä saavutus oli vielä Nizzan huippukokouksessa
tehty perusoikeusasiakirjan hyväksyminen. Asiakirja määrittelee EU-kansa-
laisille laajat sosiaaliset oikeudet ja se antaa myös ammattiyhdistysoikeuksille
entistä vahvemman aseman unionissa. Viime mainittua olisi edelleen ko-
rostanut perusoikeusasiakirjan vieminen osaksi EU:n perustuslakia, mutta
perustuslakia koskevan prosessin pysähtyminen Ranskan ja Hollannin kan-
sanäänestyksiin pysähdytti myös tällä alueella tapahtuvan kehityksen.
78 MUUTOS.LIIKE.
Ammattiyhdistysliikkeelle tärkeä työelämän lainsäädäntö ja siihen liittyvä
sosiaalinen vuoropuhelu on takkuillut EU:ssa viime vuosina. Työympäristö-,
työaika ja yritysneuvostodirektiivi syntyivät 1990-luvulla työmarkkinaosa-
puolten osallistuessa säädösten valmisteluun. Lainsäädännön kehittäminen
on 2000-luvulla ollut vaikeampaa kuten palveludirektiivin synnyttäminen ja
työaikadirektiivin uudistaminen ovat osoittaneet.
Euroopan Ammatillinen Yhteisjärjestö EAY on Suomen ay-liikkeen kes-
keinen kanava pyrittäessä vaikuttamaan Euroopan unionin ja Euroopan
talous- ja rahaliiton politiikkaan. EAY edustaa lähes kaikkia järjestäytyneitä
eurooppalaisia palkansaajia sekä EU:ssa että sen ulkopuolella: vuoden 2006
alussa siihen kuului noin 80 jäsenjärjestöä 39 maasta sekä 11 jäsenliittojen
muodostamaa ammattisihteeristöä. EAY toimii palkansaajien sanansaattaja-
na EU:n komissioon, neuvostoon ja parlamenttiin sekä Euroopan neuvos-
toon päin. Suomalaisten palkansaajien sanomaa EAY:n ja EU:n suuntaan
viestittää myös Suomen palkansaajakeskusjärjestöjen yhteinen, Brysselissä
sijaitseva KEY-toimisto.
Pohjoismailla on maailman ja Euroopan laajuisesti merkittäviä hyvinvoin-
tivaltioon ja työmarkkinavaikuttamiseen liittyviä etuja puolustettavanaan.
Pohjolan Ammatillinen Yhteisjärjestö PAY on näissä asioissa perinteisesti
ajanut Pohjolan ay-järjestöjen etuja. EU:n laajentumisen myötä Itäme-
ren maiden ay-keskusjärjestöt ovat perustaneet yhteisen Itämeriverkoston
(BASTUN). Sen puitteissa Itämeren ay-järjestöt pyrkivät lisäämään ammat-
tiyhdistysliikkeen vaikutusmahdollisuuksia Itämeren alueella ja nostamaan
työmarkkinakysymykset keskeiseksi osaksi EU:n pohjoisen ulottuvuuden
politiikkaa.
Perinteisen yhteistyöhön perustuvan edunvalvonnan ohella ay-liike pyrkii
edistämään tavoitteitaan myös kehitysyhteistyön ja hankkeiden kautta. SAK:n
ja sen liittojen kehitysyhteistyötoiminta kanavoidaan Suomen Ammattiliitto-
jen Solidaarisuuskeskus SASK:n kautta. SASK:lla on kokemusta ay-koulutus-
hankkeista jo kymmenissä Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maista
sekä viime vuosina myös maamme lähialueilta.
Ay-oikeuksien puolustamiseksi sääntelemättömän ja palkansaajille on-
gelmia aiheuttavan globalisaation oloissa tarvitaan tiivistyvää kansainvälistä
ay-yhteistyötä ja ILO:ssa tapahtuvaa edunvalvontaa. Tämän ohella ammatti-
yhdistysliikkeen on panostettava uusiin globaaleihin vaikuttamismuotoihin
kuten yritysten vastuullisuuden kautta tapahtuvaan vaikuttamiseen. Myös
monikansallisten yhtiöiden kanssa solmittavat puitesopimukset, suuryritys-
ten henkilöstön osallistumisen ja tiedonsaannin parantaminen kansainvä-
lisellä tasolla sekä verkkottunut yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa ovat
tärkeitä vaikuttamisen kanavia.
79M U UTOKSE N SU U NTA – OSAAVA JA OIKEUDENMUKAINEN SUOMI
Eurooppalaista työmarkkinajärjestöjen yhteistyötä ja vuoropuhelua on
vahvistettava kaikilla tasoilla sosiaalisen Euroopan lujittamiseksi ja Euroopan
kilpailukyvyn parantamiseksi. Ay-liikkeen vaikuttamista Pohjolassa ja Itäme-
ren alueella on järjestelmällisesti vahvistettava käyttäen hyväksi ay-liikkeen
merkittävää asemaa pohjoismaisissa yhteyksissä. Unionin laajentumiseen
liittyvien edunvalvontakysymysten ohella on huomiota kiinnitettävä Ve-
näjän merkityksen kasvuun ja siitä työvoima- ja työmarkkinoille koituviin
haasteisiin.
80 MUUTOS.LIIKE.
Graafi nen suunnittelu Suunnittelutoimisto Unique Oy Taitto ja paino Valkealan Painokarelia Oy 2006ISBN 951-714-246-3
Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenm
ukainen Suomi
SAK:n 17. edustajakokous 5.–7.6.2006
Muutoksen suunta – osaava ja oikeudenmukainen Suomi