MP1 2013

ELARDIN PUHEENJOHTAJANALEADER-ryhmien kattojärjestö ELARD valitsi Suomen jatkamaan puheenjohtajakautta vuodelle 2013.

YHTEISKOTI MAASEUDULLAUudet asumisratkaisut voivat vah-vistaa kylien elinvoimaa ja tarjota asukkaille työtä ja toimeentuloa.

FISKERI I ÖSTERBOTTENDet pågår ett intensivt utvecklingsarbe-te inom fiskerinäringen i Österbotten.

1/2013

MAASEUTU+

kylät&korttelit

TEEMANA YHTEISÖLLISYYS

Kuva: Harri Kontio, Nouseva Rannikkoseutu ry

MAASEUTUPLUS 1/20132 MAASEUTUPLUS 1/2013 3

PÄÄKIRJOITUS

KYLÄTOIMINNAN, LEADER-RYHMIEN, KAUPUNGINOSIEN JA MUUN PAIKALLISKEHITTÄMISEN ÄÄNENKANNATTAJA

SPRÅKRÖR FÖR BYARÖRELSEN, DE LOKALA LEADERGRUPPEN OCH ÖVRIGA LANDSBYGDSUTVECKLARE

SUOMEN KYLÄTOIMINTA RY BYAVERKSAMHET I FINLAND RF

Willa Elsa, Meijeritie 225410 Suomusjä[email protected]

TOIMITUS REDAKTÖR

Päätoimittaja ChefredaktörEero UusitaloPuh. 040 541 [email protected]

TOIMITUSSIHTEERI JA TILAUKSETREDAKTÖR OCH PRENUMARATIONER

Pipsa SalolammiPuh. 045 123 [email protected] / [email protected]

ILMESTYY UTKOMMER

5-6 numeroa/vuosi 5-6 ggr per år30 EUR / vuosi /år

ILMOITUSMYYNTI ANNONSER

Mediamyynti Viljanen T:miAlinenkuja 2 B, 29630 PomarkkuMyyntipäällikkö Jorma ViljanenPuh. 0400 560 [email protected]

PAINOPAIKKA TRYCKERI

Sälekarin Kirjapaino Oy, SomeroISSN 1457-7240

Eero Uusitalo on toiminut Suomen Kylätoiminta ry:n puheenjohtajana vuodesta 1995 lähtien ja toimii myös Maaseutu Plus -lehden päätoimittaja-na. Uusitalo jäi työ- ja elinkeinominis-teriöstä eläkkeelle kesällä 2012, minkä jälkeen hänelle on jäänyt enemmän aikaa viettää perheensä ja lastenlas-tensa kanssa.

Eero [email protected]. 040 541 9916

SISÄLLYSLUETTELO

Silloin tällöin joku tekee tiukan väliky-symyksen: onko kylä enää yhteisö ja voi-ko kylä olla alueensa voimaannuttaja? Epäilyjen taustalla ovat havainnot siitä, että ammatillisesti yhtenäiset maatalous- ja teollisuuskylät ovat poistuneet. Asukkaiden yhteiset intressit tiivistivät näitä yhteisöi-nä. Yhteisöllisyys on paljon vaikeammin saavutettavissa kylissä, joiden asukkaista iso osa kulkee töissä keskuksissa tai vie-railee paikkakunnalla muutaman viikon vuodessa vapaa-ajan asukkaana. Arvo- ja asennemaailman individualismi ei sekään yhteisöä vahvista.

Aikana, jolloin yhteiskunnan tulevaisuus nähtiin arvopapereissa, kylille ei annettu roolia eikä asemaa. Tuolloin 1980-luvun loppupuolella kylätoimintakin eli alku-rynnistyksen jälkeistä suvantovaihetta. Voimistuvista kylistä ei rohjettu edes haaveilla.

Toisin on kuitenkin käynyt ja käymässä. Sadat tarmokkaat kylät ovat toiminnallaan osoittaneet olevan mahdollista vahvistaa oman alueen elinoloja. Kylät ovat oivalta-neet omaehtoisen yhteisön voiman. Vain asiantuntemattomille on enää epäselvää, että aktiivinen kylätoiminta on eduksi niin asukkaille, kylälle kuin kunnalle. Epäilykset eivät olekaan enää suurin ongelma, vaan vi-reyden tartuttaminen kaikkiin kyliin. Siinä kylien ja kunnan määrätietoinen yhteistyö

KYLÄT VOIMISTUVATja sovittu työnjako ovat tärkeä vipuvarsi laajenevalle aktiivisuudelle ja paraneville tuloksille.

Voimistuvat Kylät -kampanja on jatku-nut kaksi ja puoli vuotta ja sen tilaisuuk-sien järjestämistä merkinnyt ensimmäinen vaihe on päättymässä. Maakunnittain to-teutettava neuvottelukierros kampanjan toisena vaiheena on jo käynnistynyt ja päättyy tämän vuoden loppuun mennessä. Yli 40 tilaisuuteen on osallistunut runsaat 2 500 ihmistä. Enää ei ole tarvinnut selittää kampanjan tavoitetta, vahvistaa paikallista kehittämistyötä ja rakentaa kylille toimijan rooli yhteistyössä kunnan kanssa. Palvelu- ja kuntarakenteiden murros on avannut tämän lähidemokratian ja lähipalvelujen näkymän kirkkaaksi. Toivottavasti maan hallituksen uudistusprosessi alkaa käsitellä myös ihmisen kokoisia lähikysymyksiä organisaatioräpistelyjen ohella. Muuten tuloksena on vain keskittyminen ja pal-velutason lasku.

Kylien voimistamiseen eivät kylät yk-sin pysty, vielä vähemmän kunnat. Siksi paikallistoimijoiden ja kunnan keskus-hallinnon järjestetty yhteistyö ja työnjako kunnan osa-alueisiin perustuvana lähide-mokratiana on välttämätön lähivuosien kehityskulku. Asiaa koskeva poliittinen keskustelu on syytä aloittaa, sillä lähide-mokratiasta hyötyvät kaikki.

"Kylien voimistamiseen eivät kylät yksin pysty, vielä vähemmän kunnat"

PÄÄKIRJOITUS: KYLÄT VOIMISTUVAT 2

SUOMEn KYLÄTOIMInTA RY ESITTÄÄ LÄhIdEMOKRATIAYhTEISöJÄ KUnTIIn 4

AJAnKOhTAISTA 5

TEhhÄÄn JA LEIKITÄÄn YhESSÄ 8

YhdYSKUnTARAKEnnE, ELÄMÄnTAVAT JA ILMASTOnMUUTOS 9

OnnISTUTTIInKO LEAdER-TOIMInTATAVASSA? 10

SUOMI JATKAA ELARdIn PUhEEnJOhTAJAnA 11

nAAPURIAPU On YhTEISöLLISTÄ TOIMInTAA 12

YhTEISKOTI hARVAAn ASUTULLA MAASEUdULLA 14

YhTEISKUnnALLInEn YRITTÄJYYS - ELInVOIMAA MAASEUdULLE 17

LÄhEISYYTTÄ LÄÄKKEEKSI – YhTEISöLLISYYS IÄKKÄIdEn PERhEhOIdOSSA 18

VIRTUAALInEn YhTEISöLLISYYS MAASEUdUn VOIMAVARAnA 20

MAAhAnMUUTTAJIEn ALUEELLInEn SIJOITTUMInEn JA KOTOUTUMInEn MAASEUdULLE 22

VIhREÄ VIIKKO -MESSUILLE TULLAAn VIIhTYMÄÄn 24

hEI, ME TEhdÄÄn SE! 26

KYLÄTULILLA - YhTEISELLÄ ASIALLA 28

MITÄ KUULUU VUOdEn KYLILLE nYT? VUOROSSA UnTAMALA 30

SUndOM BYS ”ALLT I ALLO” En hJÄLP I VARdAGEn FöR BYBORnA 31

hUR BORdE VI ORGAnISERA VåRT SAMhÄLLE? – OM GEMEnSKAP Och SYSTEMSKAP 32

SKÄRGåRdSAKTUALITETER 33

AKTIVITETER InOM FISKERInÄRInGEn I öSTERBOTTEn 34

KIRJA-ARVOSTELU: KYLÄTOIMInTA On hALLInTAA 36

PAKInA: SUO, KUOKKA JA VERI 37

LAKIMIEhEn nURKKA: JÄSEnLUETTELOTIETOJEn LUOVUTTAMInEn SIVULLISILLE 38

1/2013

MAASEUTU+

kylät&korttelitSEURAARAVA

LEHTI ILMESTYY 4.4.


AJANKOHTAISTAKAnnAnOTTO

Suomen Kylätoiminta ry:n uusi hallitus

Marraskuun lopulla pidetyssä syyskokouksessa Suomen Kylätoiminta ry nimesi uusia jäseniä hallitukseen kaudelle 2013-2014 sekä valituille henkilökohtaiset varajäsenet.

Maakunnalliset rekisteröidyt kyläyhdistykset ja kylä- ja kau-punginosayhdistykset Reena Laukkanen-Abbey, Keski-Suomen Kylät ry (varajäsen Ari Oikarainen, Pohjois-Pohjanmaan Kylät ry) ja Ilkka Sutinen, Järvi-Suomen kylät ry (varajäsen Pertti Heikkinen, Pohjois-Savon Kylät ry). Rekisteröidyt kehittä-misyhdistykset (Leader-ryhmät): Soila Haapsaari, Nouseva Rannikkoseutu ry (varajäsen Mervi Niemi-Huhdanpää, Aisapari ry). Valtakunnalliset ja maakunnalliset rekisteröidyt järjestöt sekä muut oikeuskelpoiset yhteisöt: Heikki Kukkonen, Suomen Kotiseutuliitto (varajäsen Reijo Petrell, Marttaliitto) ja Paula Yliselä, Maaseudun Sivistysliitto (varajäsen Paula Viertola, MTK).

Lisäksi hallituksessa jatkaa vuonna 2013 puheenjohtajana professori Eero Uusitalo sekä seuraavat jäsenet: Maakunnalliset rekisteröidyt kyläyhdistykset ja kylä- ja kaupunginosayhdistyk-set: Matti Mäkelä, Pohjois-Karjalan Kylät ry (varajäsen Sinikka Kauko-Vainio, Varsinais-Suomen Kylät ry). Rekisteröidyt ke-hittämisyhdistykset (Leader-ryhmät): Kirsti Oulasmaa, Rieska-Leader ry (varajäsen Ilpo Jorasmaa, Jetina ry) ja Kim Smedslund, EMO ry. Valtakunnalliset ja maakunnalliset rekisteröidyt järjes-töt ja muut oikeuskelpoiset yhteisöt: Cristell Åström, Suomen Kuntaliittto (varajäsen Marika Sarha, Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry). Ruotsinkieliset jäsenyhteisöt: Mathias Högbacka, Aktion Österbotten r.f. (varajäsen Holger Wickström, Västnylands Byar r.f). Suomen Kylätoiminta ry:n hallituksen jäsen Juhani Nuutinen menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen tammikuussa 2013. Hänen varajäsensä on Kim Smedslund.

Hallituksen kokouksessa asetettiin samalla SYTYn jaostot vuosiksi 2013-2014 sekä SYTY:n uuden ohjelman valmisteluryh-mä, jonka puheenjohtajana toimii Eero Uusitalo ja sihteereinä Tuomas Perheentupa ja Pipsa Salolammi. Lue lisää jaostoista: www.kylatoiminta.fi

Suomen Kylätoiminta ry esittää lähidemokratiayhteisöjä kuntiin

Kuntakokojen kasvaessa etäisyydet päättäjien ja kansalaisten välillä pitenevät. Tämä korostuu erityisesti maaseutualueilla, joissa maantieteelliset etäisyydet ovat suuria ja edustuksellinen demokratia harvaa. Lähidemokratiaa ei voida ratkaista vain edustuksellisen demokratian keinoin, vaan siihen tarvitaan suo-raa demokratiaa. Suomen Kylätoiminta ry vaatii, että uudessa kuntalaissa järjestetään kunnan ja kylien välinen suhde yhteistä neuvottelu-, sopimis- ja päätöksentekomekanismia käyttämällä:

- Kyläyhdistyksistä ja paikallistoimijoista muodostetaan toimival-taisia yksiköitä, lähidemokratiayhteisöjä, jotka ovat kansalaisten valitsemia: edustavat kansalaisjärjestöjä sekä ovat kunnallishal-linnon hyväksymiä- Lähidemokratiayhteisön toiminta perustuu alueen omaan kehit-tämis- tai kyläsuunnitelmaan, jonka avulla toteutetaan kunnan kanssa yhdessä sovitut tehtävät, mitkä liittyvät erityisesti lähipal-veluihin ja paikalliseen kehittämiseen.- Yhteisöjen käyttöön alueellistetaan osa kunnan budjetista

Lähidemokratiayhteisön koko määräytyy ennen kaikkea kunnan koon ja etäisyyksien sekä lähidemokratiayhteisölle osoitettavien tehtävien perusteella. Lähidemokratiayhteisöt voivat muodostua esimerkiksi kyläryhmistä, kunnanosista tai entisistä kunnista, niin että ne muodostuvat paikallisyhteisöjen omasta aloitteesta. Kunnan rooli on auttaa ja tukea prosessia.

Suomen perustuslain 2 § velvoittaa kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseen: ”Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.”

Kylien ja kuntien suhteen järjestäminen yhteissopimisme-nettelyllä lisää demokratiaa ja vastuunkantajia. Siirtämällä päätösvaltaa kansalaisille oman asuinalueensa kehittämiseen luodaan tulevaisuuden uskoa sekä edellytyksiä omaehtoisuuteen ja paikallisiin resursseihin pohjautuvalle kehittämiselle.

Suomen Kylätoiminta ry on korostanut näitä näkökulmia koko kuntalain valmistelun ajan. Järjestö edustaa Suomen noin 3 000 rekisteröitynyttä kyläyhdistystä.

Svensk Byaservice Nyhetsbrev nu i bloggformat

Samarbetsgruppen för Svensk Byaservice har beslutat att utveckla sin nyhetsförmedling över nätet. Från och med 1.1.2013 kan man nu läsa nyheter inom landsbygdsutveckling up to date på Svensk Byaservice Nyhetsblogg. Nyhetsbloggen är en vidareutveckling av Svensk Byaservices Nyhetsbrev inom landsbygdsutveckling. Nyhetsbrevet kommer även i fortsättningen att skickas ut ve-ckovis, men i kortare format med ett sammandrag av veckans blogginlägg. Svensk Byaservice Nyhetsblogg publiceras av Svensk Byaservice i samarbete med Svenska temagruppen (SveT) inom Landsbygdspolitiska samarbetsgruppen (YTR).

Nyhetsbloggen hittas på adressen http://byaservice.wordpress.com.

YTR:ltä linjaus kaavoitukseen

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän linjaus maaseudun kaa-voituksesta ja rakentamisesta hyväksyttiin 11.12.2012. Siinä tuodaan esille ilmiötä ja tarpeita, jotka liittyvät maaseudulla asumiseen, elämiseen ja siellä toimiviin elinkeinoihin nyt ja tulevaisuudessa. Linjausta voi hyödyntää parhaaksi katsomallaan tavalla. Linjauksesta lisää Maaseutuasumisen teemaryhmän sivuilta osoitteesta www.maaseutupolitiikka.fi/teemaryhmat/maaseutuasuminen/ajankohtaista


AJANKOHTAISTA AJANKOHTAISTA

Suomen Kotiseutuliiton valitsema Vuoden kaupunginosa 2012 oli Vaasan Asevelikylä

”Asevelikylässä yhdistyvät rintamamies-perinteen kunnioittaminen sekä aktiivi-nen kansalais- ja yhdistystoiminta. Alue on hieno esimerkki omaleimaisesta yh-teisöllisestä kaupunginosasta, jossa huo-lehditaan asukkaiden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta”, valintaraadin puheen-johtaja dosentti Rauno Lahtinen toteaa.

Asevelikylän asukkaat ovat pitäneet yhteisvoimin huolta alueestaan jo vuosi-kymmenten ajan. Tästä ovat osoituksena monet vuosien varrella hankitut palvelut, kuten kyläkoulu, nuorisotila, jääkiekko-kaukalo ja pururata.

Perinneseuran voimin pidetään yllä niin veteraanien rakentamaa Korsukylää kuin taidetta ja paikallishistoriaa yhdis-televää Edvininpolkua, joka on yli 300 taideteosta käsittävä kävelyreitti.

OMATOIMISESTI PALVELUITA

Asukkaat järjestävät useita vuosittain toistuvia tapahtumia kuten hiihtokilpai-luja, koko perheen ulkoilutapahtumia, kesäjuhlia, joulupuurotilaisuuksia, pää-siäiskokkoja ja kirpputoreja.

Vuosien varrella Asevelikylän asuk-

kaat ovat mm. rakennuttaneet oman kaapelitelevisioverkon Jukolavision, joka luovutettiin vuonna 1994 Vaasan Läänin Puhelimelle.

Jo kaupunginosan alkutaival oli yh-teisöllinen. Kaupunginosan rakensivat sotarintamalta palanneet miehet vuosien 1946 ja 1956 välisenä aikana, ja asutustyötä avittamaan perustettiin yhdistys, jonka nimeksi otettiin myöhemmin Jukolan ra-kentajat ry. Edelleen erittäin toimeliaan yhdistyksen nimi tulee alueen Seitsemän veljeksen innoittamasta kadunnimistöstä. Alue on säilyttänyt hyvin sodanjälkeisen rakennusperinteen ilmeen, vaikka alku-peräisiä taloja on vuosien varrella korjattu vastaamaan ajan vaatimuksia.

Vuoden kaupunginosa -palkinnon vastaanottivat Jukolan rakentajat ry:n puheenjohtaja Markku Ahonpää ja Edvininpolun perinneseuran puheen-johtaja Ari Syrjämäki Kotiseutuliiton vuosikokouksessa.

Anna-Maija HalmeTiedottajaSuomen Kotiseutuliitto

Suuri osa tämän Maaseutu Plus -lehden teemanumeron kirjoituksista pohjautuu Yhteisöllisyydellä hyvinvointia ja palveluja maaseudulle -kirjan artikkeleihin. Kirja on Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä n (YTR) Hyvinvointipalvelujen teemaryh-män julkaisu ja lopputulema teemaryh-män Yhteisöllisyys-teemavuodesta 2011. Kirjassa luodaan katsaus yhteisöllisyyden nykytilaan ja ilmenemismuotoihin maa-seudulla. ”Aluksi yhteisöllisyys kuulosti kliseiseltä ja loppuun kalutulta aiheelta. Halusimme kuitenkin tarttua aiheeseen ja kokeilla löytyykö yhteisöllisyydestä uutta ajateltavaa. Kirjan tavoite onkin tarkastella

Vuonna 1827 dramaattinen tulipalo tuhosi Turussa yli 2 500 rakennusta ja aiheutti murhetta monelle perheelle ja yrityk-selle. Tilanteesta oppineena perustettiin Suomen ensimmäinen palokunta - Turun Vapaaehtoinen Palokunta (VPK) vuonna 1838. Tämän jälkeen VPK-yhdistyksiä syntyi lisää eri puolille maata.

Valtakunnallinen paloalan järjes-tö Yleinen Palokuntaliitto perustettiin Oulussa 1906. Myöhemmin toimintaan liitettiin myös väestönsuojeluasiat ja nyt meillä toimii Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry (SPEK).

SPEK on yleishyödyllinen, voittoa tuottamaton yhteisö, joka suuntaa kaikki voimavaransa yhteiskunnan turvallisuutta edistävään toimintaan. SPEK:n arvona on, että turvallisuus on yhteinen asia - inhimillisesti, ammatillisesti, luotettavasti.

SPEK-ryhmän muodostavat keskus-järjestö ja 13 alueellista liittoa. Ryhmän tavoitteena on kriisinkestävä yhteiskun-ta, jossa yhteistyötä tekevät niin julki-nen sektori ja kansalaisyhteiskunta kuin elinkeinoelämäkin.

SPEK huolehtii, että yksilöillä ja yhtei-söillä on tiedot ja taidot tunnistaa ja välttää uhkatekijöitä, varautua niihin ja toimia oikein onnettomuus- ja vaaratilanteissa.

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) aloit-ti syksyllä 2012 Kyläapu-hankkeen Uudellamaalla. Kyläapu -hankkeessa jäsen-yhdistykset palkkaavat pitkäaikaistyöttömiä palkkatuella kyläavustajiksi. Uudenmaan ELY-keskus osallistuu Kyläapu-hankkeen rahoitukseen.

Tähän mennessä myönteisen päätöksen Kyläapu-hankeen aloittamisesta ovat teh-neet: Degerby byaråd - Degerbyn kyläyh-distys, Hembygdens Vänner i Snappertuna, Fiskars kyläseura ja Tenala Byarådsförening – Tenholan Kyläyhdistys. Hanke jatkuu vuoden vuoden 2013 loppuun saakka ja tänä aikana projektipäällikkö Juhani Nenonen (Puh. 045 111 5222, [email protected]) vierailee mie-lellään esittelemässä hanketta. Hankkeen projektisihteeri on Marianne Lemettinen.

yhteisöllisyyttä uusin näkökulmin” , kertoo Katja Ilmarinen Hyvinvointipalvelujen teemaryhmästä. ”Lukija voi pohtia mil-tä yhteisöllisyys näyttää tämän päivän maaseudulla; onko se löytänyt uusia il-menemisväyliä vai kuihtumaan päin arjen kiireessä. Selvää on, että edelleen löytyy tilaa uusille avauksille”, Ilmarinen jatkaa. Yhteisöllisyydestä hyvinvointia ja palveluja maaseudulle kirja on luettavissa sähköisenä osoitteesta:http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/ 2408/MMM_YTR_2012-WEB.pdf

Yhteisöllisyydellä hyvinvointia ja palveluja maaseudulle

Kylätoimintaväelle järjestö on tullut tutuksi kouluttajana ja kampanjoiden järjestäjänä. Tämän lisäksi SPEK:stä voi tilata esitteitä ja turvallisuusmateriaalia. Järjestön www-sivujen kautta voi ladata itselleen tai kyläyhdistykselle mainioita oppaita.

SPEK:n ja kylätoiminnan yhteistyöstä on hyviä kokemuksia. Pohjois-Savossa SPEK on jalkautunut Naapuriavulla hy-vinvoivia kyliä –hankkeen tilaisuuksiin. Palosuojelurahaston rahoittamassa ja Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen hal-linnoimassa ’Erehdykset ja unohduk-set salliva asuinympäristö’ -hankkeessa SPEK:n materiaalia on kehitetty edelleen vapaaehtoistoimijoiden käyttöön. Matka turvalliseen huomiseen voi siis alkaa!

Sirpa Pekkarinen projektipäällikköNaapuriavulla hyvinvoivia kyliä -hanke

LISÄTIETOJARAY-rahoitettu hanke, www.ray.fi www.spek.fiwww.phpela.fi -> Ennaltaehkäisy

Turvalliseen huomiseen - SPEK kylien kumppanina

Tilaa kyläapuhankkeen esittely yhdistykseesi

JUTTUSARJA, OSA 3JÄRJESTÖT YHTEISTYÖSSÄ ARJEN TURVALLISUUDEN VUOKSI

Uusi LEADER-asiamies valitaan maaliskuussa

19.12. Uudenmaan ELY-keskus teki päätök-sen Leader-asiamieshankkeesta. Hankkeen toteutusaika on 01.4.2013-31.12.2014. Leader-asiamiestä haetaan avoimen me-nettelyn mukaisesti tammikuussa ja yksi tai kaksi asiamiestä aloittaa 1.4. Hankkeen kohderyhmänä ja hyödynsaajina ovat Manner-Suomen alueen 55 paikallista toi-mintaryhmää. Tavoitteena on, että alueke-hittäjän rooli vahvistuu ja toimintaryhmät ovat valmiita tähän vahvempaan rooliin.

Ota kantaa!

Otakantaa.fi-sivustolla voit keväällä kom-mentoida seuraavan Manner-Suomen maa-seudun kehittämisohjelman luonnoksia, Vaikuta!

Katunäkymä Vaasan Asevelikylästä. Kuva: Tarja Hautamäki


KYLÄTOIMINTAA TUTKIMUSTIETOA

Jukka Heinonen, Seppo JunnilaAalto-yliopiston julkaisusarjaTIEDE + TEKNOLOGIA 19/2012

Tiiviimpi yhdyskuntarakenne ei aiheuta asukkaiden pienentyneitä hiilipäästöjä, paljastavat tutkijat Jukka Heinonen ja Seppo Junnila Aalto-yliopiston TIEDE + TEKNOLOGIA -sarjan artikkelin tiivis-telmässä. Tulosten mukaan ratkaisevaa on kulutustaso, ei yhdyskuntarakenteen tiiviys. Tämä tulos kumoaa yleisen linjan, jonka perusteella yhdyskuntia tiivistetään.

Keskustelua aluekehityksen vaikutus-mahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hillinnässä on käyty vilkkaasti jo pitkään. Päähuomio on kohdistunut perinteisesti liikkumisen ja rakennusten energiankulu-tuksen päästöihin. Useissa tutkimuksissa löydetty yhteys aluerakentamisen tiiviyden ja matalien kasvihuonekaasupäästöjen välil-lä on johtanut tiiviiden aluerakenteiden suo-simiseen ja esimerkiksi Suomessa kiteytynyt yhdyskuntarakenteen eheyttämisen tavoit-teeksi koko maamme ilmastopolitiikassa.

Merkittävästi vähemmän huomiota on kiinnitetty polttoaineenkulutuksen ja ra-kennusten energiankulutuksen ulkopuo-lelle jääviin päästöihin ja erityisesti näi-den päästöjen ja aluerakenteiden välisiin yhteyksiin. Nämä niin sanotut epäsuorat päästöt saattavat kuitenkin muodostaa erit-täin merkittävän osan kokonaispäästöis-tämme. Useat tuoreet tutkimukset esittävät lisäksi suhteellisen vahvoja näyttöjä siitä, että epäsuoratkin päästöt riippuvat mer-kittävässä määrin aluerakenteesta. Lisäksi jopa liikkuminen ja rakennusten energi-ankulutus sisältävät päästöihin merkittä-västi vaikuttavia tekijöitä, jotka saatetaan helposti rajata tutkimusten ulkopuolelle. Mikäli nämä tekijät jätetään huomioimat-ta, saatetaan saada hyvin vinoutunut kuva erilaisten yhdyskuntien aiheuttamista pääs-töistä ja maankäytön tai aluesuunnittelun vaikutusmahdollisuuksista.

Tutkimuksessa esitetään, miten suorat ja epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt ker-tyvät erilaisten yhdyskuntien toiminnan seurauksena ja arvioidaan aluerakenteen ja päästöjen välisiä yhteyksiä. Artikkelissa nostetaan esiin viisi kasvihuonekaasupääs-töjen aiheutumisen ymmärtämisen kannalta tärkeää näkökulmaa (seuraavalla sivulla):

1. Yksityisautoilun päästöt alenevat merkittävästi vähemmän kuin ajosuoritteet alue-rakenteiden tiivistyessäPolttoaineen kulutus on ajosuoritetta parempi indikaattori liikkumisen kasvihuonekaasu-päästöille. Vaikka matkat lyhenevät tiiviimmissä rakenteissa, mikä näkyy keskimääräisissä ajosuoritteissa, nousevat kasvihuonekaasupäästöt per ajettu kilometri kaupunkiajossa merkittävästi maantieajoa korkeammiksi. Lisäksi ajoneuvoja omistetaan suhteellisen pal-jon myös kaupungeissa, ja korkeamman varallisuuden seurauksena niissä jopa ostetaan enemmän uusia autoja kuin maaseutumaisemmilla alueilla. Kaupungit asuinympäristöinä saattavat myös maaseutumaisempien alueiden tapaan tukea kulutuskäyttäytymistä, joka vaatii autojen omistamista ja käyttöä. Esimerkiksi kesämökkejä, joille kuljetaan pääsään-töisesti omilla autoilla, omistetaan enemmän kaupungeissa.

2. Liikkumisen kokonaispäästöt (auto-, juna-, laiva- ja lentoliikkuminen huomioiden) eivät välttämättä laske kaupungistumisasteen noustessaTarkasteltaessa kaiken liikkumisen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä Suomessa havaitaan yhteenlaskettujen päästöjen olevan suhteellisen tasaisia erityyppisillä alueilla johtuen erityisesti kasvavasta lentomatkailun määrästä pääkaupunkiseudulla.

3. Asumisen energiankulutuksesta aiheutuvat kokonaispäästöt kasvavat kaupunkimai-semmilla alueilla ja vähenevät maaseutumaisilla alueilla, kun uusiutuvan energian käyttö lämmityksessä ja toisaalta kerrostalojen piiloenergiankulutus huomioidaan arvioinneissaEnergiamuotojen näkökulmasta uusiutuvan energian käyttö lämmityksessä näyttäisi kasvavan kaupungistumisasteen laskiessa. Lisäksi kerrostaloissa merkittävä osa energiankulutuksesta tapahtuu yhteisenä ”piilokulutuksena”, joka ei kohdennu suoraan yksittäiselle asukkaalle. Kerrostaloissa on esimerkiksi paljon yhteisiä tiloja, joita lämmitetään ja valaistaan taloyhtiön kirjanpitoon kohdistuvilla energiakustannuksilla, hissejä operoidaan samoin ainoastaan ta-loyhtiön kulutuksena näkyvällä sähköllä. Lisäksi kiinteistön hoito ja ylläpito vaatii energiaa, mikä ei sekään näy yksittäisten huoneistojen sähkölaskuilla. Kun nämä energiat ja niiden tuotantotavat huomioidaan samoin kuin yhtiövastikkeissa ja vuokrissa tavanomaisesti mak-settava lämpöenergia, näyttää energiankulutus kaupunkimaisessa asumisessa aiheuttavan maaseutumaista asumista korkeammat päästöt.

5. Aluerakenteen tiiviys ei ole tehokas indikaattori aluerakenteen ja kasvihuonekaasu-jen yhteyksien arvioimisessaEdellä esitetyt kohdat 1-4 näyttävät, että yhteys aluerakenteen ja kasvihuonekaasupääs-töjen välillä on niin monimutkainen, ettei tiiviyden avulla voida tehdä arvioita päästöistä suuntaan tai toiseen. Lisäksi esimerkiksi alueella käytettävät energiaratkaisut vaikuttavat lopputulokseen niin oleellisesti, että muut tekijät peittyvät helposti energiaratkaisujen alle.

Yhdyskunta rakenne, elämäntavat ja ilmastonmuutos

Artikkeli ja sen tii-vistelmä löytyvät Maaseutuasumisen teemaryhmän sivuilta www.maaseutupoli-tiikka.fi/teemaryhmat/maaseutuasuminen "Yhdyskuntarakenteen vaikutus elämäntapaan" -osiosta.

4. Muun kulutuksen aiheuttamat päästöt ovat korkeimpia kaupunkimaisimmilla alueillaKorkeampi tulotaso ja tarjolla olevat kulutusmahdollisuudet näyttävät johtavan kor-keampaan kulutukseen ja aiheutettuihin kasvihuonekaasupäästöihin kaupungeissa suhteessa maaseutumaisempiin alueisiin. Suomessa pääkaupunkiseudulla on erityisen korkea tulotaso, joka näkyy korkeana kulutuksena ja korkeina kasvihuonekaasupäästöinä.

Mikä pienessä koulussa on sellaista, että se saa kylän ihmiset, vanhemmat ja lapset, puolustamaan sitä? Se on tunne siitä, että siellä on mukavaa, se on meidän paikka ja meidän koulu. Kyse on siis yhteisöllisyy-den tunteesta, joka sitoo ihmisiä yhteen. Me tarvitsemme toisiamme, me haluam-me kuulua johonkin ja monesti se jokin on ”meidän koulu”.

Pienellä koululla on paljon edellytyksiä tu-kea lasta kokonaisuutena ja kasvattaa häntäyhteisöllisyyteen. Yhteisöllisyyteen vaikut-taa lähes kaikki tekeminen pienessä kou-lussa. Yhteiset leikit ja liikkuminen omassa kasvu- ja kouluympäristössä kasvattavat juuria omaan kylään ja omaan yhteisöön. Eri-ikäiset lapset opetusryhmässä kasvat-tavat toisiaan sosiaalisuuteen.

Juhlat ovat koulun vanhimpia yhteisölli-siä kasvatustilanteita. Koulu järjestää juhlia sekä toimii monesti juhlien järjestäjänä yh-dessä kylän kanssa. Joulu– ja kevätjuhlien järjestäminen on prosessi, jossa käydään läpi vaiheet suunnittelusta toteutukseen. Kyse on ainutlaatuisesta yhteisöllisyydestä ja sosiaa-lisen pääoman muodostumisesta. Juhlassa yksilö voi kokea laajemman yhteisön ja on osa sitä (Kansanen ym. 1989, Koskenniemi 1943, 1968, 1982, Koskenniemi & Hälinen 1970). Monet tärkeät tiedot ja taidot opi-taan luonnollisissa yhteyksissä, missä esiin

nousevat ongelmat ratkaistaan yhteistoi-minnallisesti. Työskentelytapa muistuttaa tutkimuksen tekemistä, jossa opettaja ottaa huomioon oppilaiden taustan, vanhempien ja koulun muun henkilökunnan osaamisen ja laajemman yhteisön. Tällaiselle oppimi-selle on siis tyypillistä, että yhteisöllisyys on osa pedagogiikkaa.

Leikkiminen ja liikkuminen ympäris-tössä tukevat lapsen kiinnittymistä kylään sekä vahvistavat hänen paikallisidentiteet-tiään. Toiminnan ja leikkien kautta lapsi oppii luonnollisissa tilanteissa ymmärtä-mään luontoa ja rakennettua ympäristöä, opettelemaan yhteistoiminnan sääntöjä ja harjoittelemaan myöhemmissä elä-mänvaiheissa tarvittavia taitoja. Näiden tietojen ja taitojen siirtyminen tapahtuu tärkeältä osalta lasten omassa keskuudessa, yhteisöllisesti.

On huomattava, että motoriikan ke-hittämisellä lapsuudessa on voimakas yhteys myös tiedollisten, kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen kehittymiseen. Luonnontilaiset alueet ja metsät ovat tär-keitä, erityisesti puut (Hart 1979). Muita luonnollisia elementtejä leikkeihin ovat pensaat, pitkät ruohot ja pudonneet leh-det. Suomalaisen tutkijan, Marketta Kytän (2003), mukaan lapsiystävällisin ja paras elinympäristö on maalaiskylä. Siellä lapsi voi liikkua turvallisesti ja leikkiä eri-ikäis-ten lasten kanssa sekä oppia yhteisölli-syyttä. Meillä ei ymmärretä vielä tarpeeksi ympäristön merkitystä yhteisöllisyyden muodostajana.

Kyläkouluilla on hyviä kokemuk-sia erityislasten rauhoittamisesta, koska jo ympäristö auttaa rauhoittumisessa. Artikkelissani olen tarkastellut niitä ky-läkoulujen yhteisöllisyyteen vaikuttavia tekijöitä, joita ei yleisessä keskustelussa oteta esille.

Taina Peltonen Sivistysjohtaja

TEhhÄÄn JA LEIKITÄÄn YhESSÄ – KYLÄKOULU YhTEISöLLISYYdEn TUOTTAJAnA

Maahanmuutta jalasten tulo Pohjaslahden kouluun on lisännyt yhteisöllisyyttä ja toisten kulttuurien ymmärrystä. Pohjaslahden koulun rehtori Tapio Parviainen toivottaa kaikki tervetulleksi joulujuhlaan. Kuvat: Taina Peltonen


ELARd UUTISIALEAdER-ARVIOInTI

EU-rahoitteinen Manner-Suomen Maaseudun Kehittämisohjelma 2007-2013 lähenee loppuaan, ja nyt katseet kääntyvät tuloksiin. Tulokset paljastu-vat laajan ohjelman ennakkoarvioinnista, joka valmistuu kesällä. Ensi näkemältä tulokset eivät yllä odotusten tasolle, ja aluekehityssäätiön johtaja Reijo Keränen antoi tammikuisessa arviointiseminaa-rissa ohjelmalle pyyhkeitä. LEADER-toimintaryhmät näyttävät selviytyvän arvioinnin voittajina, vaikka edelleen on paljon kehitettävää.

Kylien asukkaat ovat toimintaryhmien toi-minnan keskeisiä asiakkaita sekä hankera-hoituksen käyttäjinä että hankkeiden kohde-ryhminä, hankkeista hyötyvinä paikallisina asukkaina. Toimintaryhmien yritysyhteis-työllä on saavutettu tuloksia, ja toimintaryh-mien toimintatapa sopii hyvin maaseudun pienten yritysten kehittämiseen. Yrittäjät ovat kokeneet yhteistyön hyödylliseksi ja hyödyt konkreettiseksi. Toimintaryhmien vahvuuksia yritysten kehittämisessä ovat paikallisuus, paikallistuntemus, asiakkaiden neuvonta ja ohjaus sekä pienten hankkei-den ja konkreettisten kehittämistarpeiden rahoittaminen.

TOIMINTARYHMIEN OHJELMAKAUDEN TULOKSIA

Jouni Ponnikas Oulun yliopistosta esitteli arviointiryhmän tuloksia paikallisen ke-hittämisen osalta. 55 toimintaryhmällä oli 2011 vuoden loppuun mennessä yhteensä 4739 hanketta (sidottuna). Eli keskimäärin toimintaryhmissä oli rahoitettu 86 hanketta, mutta ryhmien välinen vaihtelu on suurta: vähimmillään 40 ja enimmillään 179 han-ketta. Kokonaismäärässä oli kehittämis-hankkeita 56 % ja yritystukia 44 %, mikä tarkoittaa yhden toimintaryhmän kohdalla keskimäärin 48 kehittämishanketta ja 38 yritystukihanketta (2007–2011). Osassa toimintaryhmistä kehittämishankkeita ja yritystukia on lähes yhtäläinen määrä, kun taas joissakin toimintaryhmissä painopiste on selkeästi joko kehittämishankkeissa tai yritystuissa.

Kokonaisuudessaan toimintaryhmät ovat kuluvalla ohjelmakaudella vuoden 2011 loppuun mennessä tukeneet 764 uutta

yritystä, joista selvitysten jälkeen perustet-tiin 678. Ryhmät ovat myötävaikuttaneet 372 työpaikkaan, joka on 35% tavoitteesta (suurin osa Leader-hankkeista on yhä kes-ken, joten on vielä mahdollista päästä koko ohjelmakauden tavoitteeseen). Säilytettyjä työpaikkoja on saavutettu 1212.

Nuorten (alle 25 v.) uusien työpaikkojen määrä on alhainen ja kaukana tavoitteesta, mutta toimintaryhmät ovat kommentoi-neet indikaattorien olleen huonoja nuorten mittauksissa.

MISSÄ TOIMINTA ONTUU JA MIKSI?

Toimintaryhmät sekä niistä kumpuava han-ketoiminta toimivat arvioinnin mukaan kohtalaisesti. Joidenkin ryhmien sisällä on esiintynyt toimintaa haittaavia ristiriitoja, mutta onnistuneiden hankkeiden toimeen-panon myötä luottamus on kasvanut ja yh-teistyö parantunut. Ongelmallisemmaksi on muodostunut toiminta-arkkitehtuu-riin kuuluva yhteistyö toimintaryhmien ja ELY-keskusten välillä, ja siellä ilmenee ristiriitoja sekä hallinnollisia ongelmia. Toimintaryhmät tarvitsevat arvioinnin mukaan myös lisää koulutusta yritysalalta.

Monet toimintaryhmät toivovat itsenäi-sempää asemaa ja profiloitumista elinkei-nojen kehittäjäksi ja rahoittajaksi sekä re-surssien turvaamista niin, että tuloksellinen toiminta mahdollistuu nykyistä paremmin.

Kansainvälinen kehittämistoiminta on varsin pienessä roolissa sekä yritysten ke-hittämisessä että yhteisöllisissä hankkeis-sa. Monille toimintaryhmien asiakkaille tämä saattaa olla ainoa kanava päästä kansainvälisten kehittämistoimien piiriin. Vahvistamalla kansainvälistä kehittämis-toimintaa ryhmät vahvistavat myös omaa lisäarvoaan.

MITEN ONGELMAKOHTIA VOISI KORJATA?

Koska toimintaryhmien yritysten kehit-tämiseen tuoma lisäarvo on selkeä, tulisi toimintaryhmien hallintoa muuttaa siten, että ryhmät pystyisivät nykyistä yksinker-taisemmin ja nopeammin palvelemaan asiakkaitaan ja olisivat toiminnassaan vähemmän riippuvaisia viranomaisten hallintoprosesseista. Ryhmien aseman it-

senäisyyden vahvistaminen ja roolin sel-kiinnyttäminen poistaisi myös päällekkäi-syyksiä viranomaisten ja toimintaryhmien työstä. Ryhmät voisivat myös käynnistää keskinäisiä, ryhmien yhteisiä ja yhteisesti rahoittamia hallinnon tukitoimia, mikä vapauttaisi ryhmien resursseja hallinnosta kehittämistyöhön.

Toimintarahat tuskin kasvavat, eli keino-ja ryhmien toiminnan tehostamiseen sekä hallinnon rationalisointiin tarvitaan. Yksi säästövaihtoehto voisi olla ryhmien yhdis-täminen, mutta silloin pitää toimia harki-ten, että ei estetä paikallisuuden toteutu-mista. Toinen vaihtoehto voisi olla ryhmien itsenäisen aseman vahvistaminen suhteessa asiakkaisiin sekä viranomaisiin ja muihin yhteistyökumppaneihin. Toimintaryhmien hallinnollisten tehtävien siirtäminen ELY-keskuksiin ei kuitenkaan onnistu, sillä ne-kin joutuvat tulemaan toimeen niukoilla resursseilla verrattuna hoidettavana oleviin velvoitteisiin.

Toimintaryhmien ja ELY-keskusten välinen yhteistyö on tärkeää. Ristiriidat ryhmien ja viranomaisten välillä aiheut-tavat alueelle hallaa. Toimintaryhmien ja viranomaisten välistä vastakkainasettelua ei pidä korostaa vaan pitäisi keskittyä ko-konaisprosessien kehittämiseen, missä mo-lemmilla tahoilla on omat tärkeät roolinsa.

Lisäksi yritysten kehittämiseen kohdis-tuvaa rahoitusta pitää yksinkertaistaa ja nopeuttaa sekä painottaa uusien yritysten käynnistämisen tukemista. Kokonaan uu-det yritykset ovat keskeisiä uusien työpaik-kojen luojia. Toimintaryhmien yritysten kehittämiseen liittyvää osaamista tulee edelleen vahvistaa.

Olli-Pekka Viinamäki Vaasan yli-opistosta on valmistelemassa raporttia 7 eri LEADER-maan hallintokäytänteistä ja näyttäisi siltä, että kaikissa maissa on-gelmat ovat hyvin samanlaisia. Tutkimus valmistuu maaliskuussa.

Pipsa SalolammiSuomen Kylätoiminta ry

Lue arvioinnista: www.maaseutu.fi/fi/index/maaseudunkehittamisohjelmat/arviointi/arviointiseminaari2013.html

OnnISTUTTIInKO LEAdER-TOIMInTATAVASSA?

EU:n Leader-ryhmien kattojärjes-tö ELARD valitsi syyskokouksessaan 5.12.2012 Suomen jatkamaan puheen-johtajuuttaan vuoden 2013 loppuun. Perustajajäsenten tekemän, tavanomai-sesta kaksivuotiskierrosta poikkeavan esityksen perusteluna oli toiminnan ja kontaktien jatkuvuuden turvaaminen tärkeänä rahoitusneuvotteluvuonna. Suomen Kylätoiminta ry ja Suomen maa-seutuverkosto tukevat puheenjohtajuutta. Uusiksi varapuheenjohtajamaiksi valittiin Tanska ja Tsekki.

JÄSENPOHJAN LAAJENTUMINEN AVANNUT UUSIA OVIA

ELARDin jäsenpohja on tavoitteiden mu-kaisesti kasvanut nopeasti Suomen pj-kau-della. Järjestö kattaa nyt 21 Euroopan maata, joista uusina ovat tulleet mukaan Kroatia, Makedonia, Ruotsi, Slovakia, Tanska ja Viro. Laajentuminen on avannut järjes-tölle myös uusia ovia EU:n maaseutupo-litiikkaan vaikuttamiseen mm. DG Agrin maaseutukehityksen neuvontaryhmässä ja innovaatioverkostossa.

ELARDin kuluvan vuoden tärkeimmät tavoitteet liittyvät monirahastoisen pai-kalliskehittämisen jalkauttamiseen jäsen-maihin sekä riittävän CAP-rahoituksen turvaamiseen maaseutukehitykselle. EU-komission monirahastoisuuden ohjeistus jäsenmaille julkistetaan Brysselissä 6.2., jonka jälkeen toteuttaminen toivottavas-ti nopeutuu. ELARDin jäsenverkostojen mukaan vain harvoissa maissa Leader-ryhmiä on osallistettu monirahastoisuuden valmisteluun, esimerkiksi kumppanuus-sopimuksen (partnership agreement) laa-dintaan, vaikka komission mukaan tämän tulisi olla läpinäkyvä ja osallistava prosessi. Tulevassa ohjeistuksessa ovat mukana myös ns. Fokusryhmä 4:n työn johtopäätökset paikallisten kehittämisstrategioiden laadun parantamisesta – Suomen panos työssä oli merkittävä ELARDin sekä maa- ja metsä-talousministeriön puheenjohtajuuksien ja aktiivisesti osallistuneiden Leader-ryhmien kautta.

RAHOITUSNEUVOTTELUISSA JAOSSA NIUKKUUTTA

Helmikuun alkuun ajoittuu myös seuraava EU-huippukokous, joka jatkaa joulukuussa alkanutta unionin budjetin sorvaamista kaudelle 2014-20. Van Rompoyn komp-romissiesitys joulukuussa ehdotti mm. CAPin kakkospilarin eli maaseutukehi-tyksen varojen leikkaamista yhdeksällä prosentilla komission esittämästä 89,9 miljardista eurosta. Tämä on LEADERin kannalta tärkeä rahasumma, sillä komission esityksen mukaan siitä viisi prosenttia on korvamerkitty LEADER-toimintatavalle. EU-rahoitusosuuden vääjäämättä ka-ventuessa Suomessakin tulisi kiinnittää huomiota kansallisen vastinrahoituksen nostamiseen sekä valtion ja kuntien että yksityisten hankehakijoiden tasolla.

Suomi kuuluu rahoitusneuvotteluissa siihen harvalukuisempaan jäsenmaiden ryhmään, joka puolustaa maaseutukehi-tyksen varoja ykköspilarin suoria tilatukia enemmän. Syynä ovat myös kakkospilariin kuuluvat pohjoisen maatalouden kannalta tärkeät ympäristö- ja LFA-tuet. Pääministeri Kataisen kannalta hyvänä neuvottelutulok-sena voidaan pitää Suomelle van Rompoyn esityksessä laskettua 500 miljoonan euron normaaleista jakokriteereistä poikkeavaa maaseutukehityksen ”bonuspottia”. Vain Itävalta pisti paremmaksi 700 miljoonal-la. Nämä varat tulevat kompensoimaan maakohtaista varojen jakoa, jossa vanhat jäsenmaat vääjäämättä kärsivät uusien kustannuksella.

LEADER-METODI KIINNOSTAA MYÖS KEHITYSPOLITIIKASSA

LEADER-metodin erityispiirteet koottiin metodin alkutaipaleella 1990-luvun alussa kehityspolitiikasta. Reilun 20 vuoden eu-rooppalaisen ”laboratoriovaiheen” jälkeen metodilla tuntuu olevan jälleen kysyntää myös kehityspolitiikassa ja kehittyvissä maissa. Mosambikin ensimmäinen Leader-ryhmä on toiminut Suomen kehitysavun turvin jo vuodesta 2009. Kuluvana vuonna kokeilua ollaan laajentamassa seitsemään

uuteen provinssiin. Metodi on tunnistettu myös eurooppalaiseksi hyväksi maaseu-tukehityskäytännöksi raportissa Afrikan Unionille. ELARD on tammikuun ai-kana käynnistänyt neuvotteluprosessin EU-komission kehityspolitiikan pääosas-ton kanssa metodin siirrettävyydestä ja tukimahdollisuuksista.

LEADER-metodin levittäminen uu-sille politiikkalohkoille kuuluu Suomen ELARD-puheenjohtajuuskauden kärkita-voitteisiin. Kehitysavun avautuminen laa-jemminkin Leader-ryhmien haettavaksi toisi kokonaan uuden ulottuvuuden mo-nirahastoisuuteen. Samaan aikaan metodin laajentuminen kaupunkipolitiikkaan avaa toimintaryhmille uusia mahdollisuuksia ja parantaa kaupunki-maaseutu -vuorovai-kutusta. Mallia Suomen kaupunki-LEA-DERille voitaisiin hakea vaikka Dublinista, jossa kuusi kaupunkiryhmää ovat kattaneet koko pääkaupungin alueen jo kuluvalla ohjelmakaudella.

TOIMISTO MUUTTI EU-PARLAMENTIN NAAPURIIN

EU:n talouskriisi heijastui ELARDin toi-mintaan konkreettisesti loppuvuonna 2012, kun Espanjan Asturias myi rakennuk-sen, jossa ELARD-toimisto oli vuokralla Brysselissä. Vakavaraisempi Tampereen EU-toimisto parlamenttirakennuksen läheltä tarjosi uudet tilat, joissa kuluva-na vuonna työskentelevät koordinaattori Stefanos Loukopoulos, politiikkavastaava Romina Zago ja harjoittelija Sofia Olsson. Suomalaisille Leader-ryhmille tarjoutuu tilaisuus käydä kylässä esimerkiksi huh-tikuun puolivälin EN RD:n LEADER-tapahtuman yhteydessä, mutta toimiston ovet, neuvottelutilat ja kontaktiverkostot ovat avoinna suomalaisille maaseutuke-hittäjille toki muulloinkin.

Petri Rinne ELARDn puheenjohtaja www.elard.eu

Suomi jatkaa ELARdin puheenjohtajana

"LEADER-metodin levittäminen uusille politiikkalohkoille kuuluu Suomen ELARD-puheenjohtajuuskauden kärkitavoitteisiin"


KYLÄTOIMINTAA KYLÄTOIMINTAA

naapuriapu on yhteisöllistä toimintaa

Naapuriapu on arkinen toimintamuoto, joka kuuluu osaksi kylien ja myös harvaan asutun maaseudun asukkaiden elämään. Se on arjessa auttamista, vapaaehtoisuu-teen ja yhteisöllisyyteen perustuvaa toi-sista huolehtimista. Vaikka naapuriapu itsessään ei ole vain maaseudun ilmiö, on sen merkitys toimintaan osallistuville erilainen harvaan asutuilla seuduilla kuin esimerkiksi kaupunkien asukasyhdistys-toiminnassa. Kylissä ja harvaan asutuilla alueilla naapureiden apu on monesti ai-noa käytettävissä oleva palveluihin rin-nastettava tuki ja siksi olennainen tekijä arjen turvan ja sujuvuuden kannalta.

Harvan palveluverkon maaseudulla paikal-liselle auttamistoiminnalle onkin selkeä tar-ve. Maaseudun pitkät välimatkat ja kylien sijainti kaukana taajamien ”lähipalveluista” estävät asukkaiden mahdollisuudet poiketa kauppaan tai palvelupisteeseen heti apua tarvitessa.

Maaseudulla palvelujen käyttö, har-rastuksissa käyminen sekä osallistumi-nen vapaa-ajan tapahtumiin edellyttävät henkilökohtaista liikkumista, yleensä yksityisautoilua. Kun henkilökohtainen liikkuminen on rajattua, syrjäytymisen ja yksin jäämisen riski kasvaa. Erityisesti yksinäisten vanhusten mahdollisuudet asua maaseudulla voivat olla riippuvaisia lähiyh-teisön tarjoamasta avusta. Naapuriavun käytännöt vastaavat kuitenkin monenlaisiin tarpeisiin ja voivat siten tarjota tukea ja helpotusta kaikkien paikallisten arkeen.

Naapuriapua annetaan ja saadaan mo-nenlaisissa muodoissa. Se voi olla vastaa-mista hetkellisiin avuntarpeisiin ja olla esimerkiksi satunnaista lastenhoitoapua tai rantasaunan kunnostamista talkoilla. Se voi olla myös suunniteltua ja pysyväis-luontoista toimintaa kuten yhteisten työ-koneiden omistamista tai kylällä asuvan vanhuksen säännöllistä auttamista, johon useampi ”naapuriavun rinkiläinen” vuo-rotellen osallistuu. Kyytirinki edustaa tyy-pillistä naapuriapua. Kaukana taajamasta asuvien perheiden vanhemmat voivat jakaa lasten harrastuksiin viemisestä aiheutuvaa kulkemista hoitamalla kyytejä vuorotellen.

sitoutumista paikalliseen yhteisöön ja voi sitä kautta innostaa mukaan esimerkiksi järjestötoimintaan. Paikallisen toiminnan elinvoimaisuuden säilyttämiseksi tarvi-taan myös uudenlaisia tapoja, esimerkik-si kylätoiminnan ”sisäänheittäjiä” ja niin sanottuja matalan kynnyksen tapahtumia, joihin kenen tahansa on helppoa osallistua ja kokea olevansa tervetullut. Paikallisen tason ulkopuolelta tuleva tuki voi olla esi-merkiksi erilaisten, uusia toimintamuotoja kehittävien hankkeiden tukemista.

Myös hyvien käytäntöjen rohkea sovel-taminen oman kylän tarpeisiin voi vah-vistaa paikallisen toiminnan edellytyksiä. Uusien toimintamuotojen ei välttämättä tarvitse olla erityisen innovatiivisia. Kylillä on monenlaisia arkiaskareissa auttami-seen tähtääviä palvelumuotoja, esimer-kiksi kylätalkkareina toimivia henkilöitä, kotipalvelurinkejä tai pestipalvelutoimin-taa, jonka kautta auttavat kädet voi tilata kotiinsa. Tällöin hyväksi koetut naapu-riavun käytännöt säilyvät, mutta ne voi-daan siirtää esimerkiksi työstä rahallista korvausta saavan kylätalkkarin tehtäväksi. Kylätalkkari- tai pestipalvelutoiminta voi ratkaista monta ongelmaa: pienet kodin kunnostustyöt ja pihahommat tulee teh-tyä, ja tekijä saa työstään korvausta. Myös huoli yhteisöllisyyden heikkenemisestä ja naapuriapuun kiinteästi liittyvän vas-tuunkannon vähenemisestä on peruste sopimusten teolle muuttuvan maaseudun hyvinvoinnin pysyvyyden turvaamiseksi.

Yhteisöllisen, vapaaehtoisen toiminnan tukeminen ja kehittäminen on maaseudun tulevaisuuden ja asukkaiden hyvinvoinnin kannalta tärkeää työtä. Naapuriapu sekä sen taustalla vaikuttavat yhteisöllisyyden ja auttamisen halun arvot ovat tärkeä voima-vara maaseudun yhteisöille. Paikallinen toiminta ja sen tuoma tieto siitä että apua on saatavilla, luo turvallisuuden tunnet-ta ja tukee arjessa selviytymistä. Vahva paikallisyhteisö ja yhteisöön kuulumisen tunne edistävät osallistumista – sekä avun tarjoamista että sen vastaanottamista.

Pilvi Hämeenahoetnologi, filosofian maisteriKirjoittaja valmistelee maaseudun arkea ja hyvinvointia tarkastelevaa väitöskirjaa Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella

"Mahdollisuus olla mu-kana ja vaikuttaa oman kylän asioihin vahvistaa

sitoutumista paikalliseen yhteisöön"

Tällöin yhteistyöstä on sovittu ja tehty käytännön arjessa sitova työnjako.

Naapuriavun perustana on arjen haas-teista selviäminen lähiyhteisön eli kylä-läisten ja naapureiden avulla. On luon-tevaa tehdä yhteistyötä muiden, samalla alueella asuvien ja samankaltaisia arjen haasteita kohtaavien kanssa. Naapuriavun voima piileekin juuri yhteisöllisyydessä ja inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Auttaminen, että tietää milloin joku tar-vitsee apua, edellyttää tietoa toisista ih-misistä ja heidän elämäntilanteistaan. Se edellyttää myös sellaisia luottamuksellisia välejä, joissa ihmiset uskaltavat tarjota tai pyytää apua. Käytännön avun lisäksi naapuriapu on myös laajempaa läheisten hyvinvoinnista huolehtimista. Esimerkiksi vierailut vanhusten luona tai tapahtumiin

mukaan ottaminen ovat tärkeää toimintaa sosiaalisten verkostojen ja yhteisöön kuu-lumisen tunteen ylläpitämiseksi.

Käytännön toiminnan ja sitä kautta saa-tavan hyödyn lisäksi naapuriapu voidaan nähdä yhteisöllisen paikalliskulttuurin ilmenemismuotona, jossa toimintaa oh-jaavat jaetut auttamisen ja toisista huoleh-timisen arvot. Osallistumisen keskeinen lähtökohta ja motivaattori on usein juuri paikallisuus ja omaan yhteisöön kuulu-misen tunne. Auttaja kokee toimivansa koko yhteisön hyväksi ja luottaa siihen, että saa myös itse apua sitä tarvitessaan. Tämä vastavuoroisuus ei välttämättä ole suoraan samojen yksilöiden välistä, vaan kyse on usein niin sanotusta yleistetystä vastavuoroisuudesta, jolloin apu kiertää yksilöltä toiselle. Vastavuoroisuuden pe-

rustana on ihmisten omaa lähiyhteisöään kohtaan tuntema luottamus. Toisten hyväksi toimiminen laajennetun vastavuoroisuuden periaattein edistää kyseisen yhteisön hyvin-vointia ja selviämistä enemmän kuin mitä yksilöt itsenäisinä toimijoina saisivat aikaan. Kun auttaminen ja toisista huolehtiminen on yhteisön jäsenille tärkeä, toimintaa oh-jaava arvo, on yhteisö vahva.

Maaseudun paikallisyhteisöjen omaa-vat voimavarat ja niiden tie-dostaminen, kehittäminen ja kanavoiminen arjen haastei-den ratkaisemiseksi ovat osa maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämiseen tähtäävää työtä. Paikallisen toiminnan kehittä-minen yhteistyönä kunnan, yrittäjien ja vapaaehtoisten toimijoiden kesken nähdäänkin keskeise-nä ratkaisuna maaseudun hyvinvoinnin edistämisessä. Mutta onko paikallisissa yh-dessä tekemisen käytännöissä löydettävissä ratkaisuja yhä uusiin tarpeisiin, joita esi-merkiksi kuntakokojen kasvu ja palvelujen keskittäminen tuovat syrjäisille seuduille? Vapaaehtoisuuteen perustavalle toimin-nalle ei tule asettaa niitä velvoitteita, joita

esimerkiksi kunnan järjestämisvastuulla olevien palvelujen tuottaminen edellyttää. On huomioitava myös se, että käynnissä oleva, muuttoliikkeestä ja perinteisten elin-keinojen vähenemisestä aiheutuva maaseu-dun kulttuurinen muutos muuttaa myös paikallisia yhteisöjä.

Koska naapuriavun ja auttamishalun taustalla vaikuttaa kokemus omaan pai-kallisyhteisöön kuulumisesta sekä halusta

toimia sen hyväksi, on yhteishengen säily-minen merkittävässä roolissa myös omaeh-toisen toiminnan säi-lymiselle. On tärkeää muistaa, että vapaa-ehtoisuuteen perustu-va,paikallinen autta-

mistoiminta on käytännössä yksittäisten, aktiivisten ihmisten toimintaa. Kyläläisyys ei ole sama kuin aktiivinen osallistuminen vapaaehtoistoimintaan. Yhdessä tekemistä on tuettava ja siihen kannustettava myös paikallisen tason ulkopuolelta. Erityisesti nuorten osallistumismahdollisuuksia oli-si tuettava. Mahdollisuus olla mukana ja vaikuttaa oman kylän asioihin vahvistaa


YhTEISöLLISYYSYhTEISöLLISYYS

Uudet asumisratkaisut voivat vahvistaa ky-lien elinvoimaa ja tarjota asukkaille työtä ja toimeentuloa. Pohjois-Karjalassa on esimerkkejä siitä, millaisia uusia yhteisöl-lisyyden muotoja olisi mahdollista virittää ikääntyville maaseutuympäristössä.

MIESTEN KOTI METSÄSSÄ

Ruunaan metsätyömieskoti Lieksassa on esimerkki asuinyhteisöstä, joka on kah-della tavalla erityinen: se sijaitsee maalla kaukana keskuksista ja sen asukkaat ovat kaikki miehiä. Koti on perustettu 1960-lu-vulla ikääntyneistä metsätyömiehiä varten. Metsätyömiesten elämäntapa ja -historia olivat perusteluita kodille. Tukkijätkä on tottunut olemaan omien joukossa ja vapaa, sanottiin.

Talossa on vinha metsäradion henki. Se on miesten koti, jossa tuoksuvat omien emäntien paistamat karjalanpaisti ja ruis-leipä. Saunaa lämmitellään ja sauvalenkillä käydään voinnin mukaan. Sanomalehteä luetaan ja kommentoidaan. Yhteisen oleskelutilan täytetyt linnut ja jätkänpat-sas kertovat asukkaiden taustoista. Heillä kaikilla on kytkös metsään. He ovat entisiä metsureita, eläneet metsästä ja metsässä.

Metsätyömieskotia uhkasi pari vuotta sitten lakkauttaminen, ja miehet ehtivät jo pelästyä joutumista betoniseinien sisäl-le kaupunkiin. Asukkaiden onneksi koti siirrettiin osaksi Lieksan kaupungin koti-hoidon tuettua asumista. Koti on entinen kansakoulu itärajan pinnassa ”salolla”. Ilves saattaa hiippailla ikkunan alla ja lähistöllä sanotaan olevan enemmän susia kuin ih-misiä. Rajamiehet ja kyläläiset piipahtavat silloin tällöin. Kesällä tienoo muuttuu suo-situksi lomanviettoseuduksi.

Konkreettinen kyläyhteisö ympärillä on aikojen myötä ohentunut, mutta sen sym-boliset kerrokset säilyvät miesten mielessä.

YKSITYINEN HOIVAKOTI KYLÄLLÄ

Pieni, yhdeksänpaikkainen hoivakoti toimii Pielisen rannalla vanhassa pappi-

lassa. Näköetäisyydellä naapuriin nousi hiljattain taiteilijaresidenssi muistutta-maan kylän suurista taitelijoista kirjai-lija Heikki Turusesta ja kuvanveistäjä Eeva Ryynäsestä. Hoivakoti kylällä on merkittävä kahteen suuntaan. Se on kylän suurin työllistäjä ja osa kylän palveluinfrastruktuuria, institutio-

Yhteiskoti harvaan asutulla maaseudulla naalista rakennetta. Lähes jokaisen joku sukulainen tai tuttava on asunut tai asuu siellä. Se on myös kohtaamispaikka, sillä vieraileminen hoivakodissa on luontevaa ja mutkatonta. Joku paikallisista asukkaista piipahtelee siellä kyläilemässä, juttelemassa ja pelaamassa korttia, tuomassa milloin marjoja, milloin kalaa tai sieniä. Monet

Ydinperhekeskeinen asuminen on Suomessa ollut hallitseva asumisen muoto kaupun-gistumisen myötä. Se on seurannut asenteissa ja ajattelussa myös vanhuuden asumis-ratkaisuihin. Vasta nyt kehitellään laitoksen ja oman kodin välimuotoja. Uudenlaista ryhmäasumista viritellään usein taajamiin, mutta maallakin niillä olisi paikkansa.

→

Koulut ovat monenlaisessa asuinkäytössä ja yleisemmin eläkeläisten asumiseen, niin tämäkin Kontiovaaran koulu. Kuva: Mikko Takkunen



käyvät miltei päivittäin katsomassa siellä asuvia sukulaisiaan.

Hoivakodissa asuville ikääntyville kylä on jokaiselle eri tavoin merkityksellinen. Jotkut asukkaista ovat asuneet kylällä koko ikänsä. Heidät ja heidän elämänhistoriansa tunnetaan siellä ja he tuntevat kylän. Kylä ihmisineen, toimintoineen, paikkoineen ja maisemineen on osa heidän identiteettiään. He ovat edelleen kyläläisiä sekä itselleen että muille. Joku asukkaista taas on muuttanut hoivakotiin kauempaa lähemmäksi kylällä asuvaa lasten perhettä. Hänelle hoivakoti on ennen kaikkea mahdollisuus elävään yhteyteen oman perheen kanssa.

VANHENEMISTA OMALLA PAIKALLA

Tällainen ”Aging-In-Place” -ajattelu, paikal-laan vanheneminen, on Suomessa toistai-seksi aika uutta. Entinen tuttu koti maalla ei vaihtuisikaan asumiseen taajamassa tai

kirkolla, vaan korvautuisi uudenlaisella asumisen mallilla entisessä elämänpiirissä.

Omalla paikalla, luonnolla ja sosiaali-silla suhteilla on suuri merkitys ihmiselle. Oma paikka voi tarkoittaa tuttua seutua tai maisemaa, se on osa elettyä elämää. Paikka voi olla ihmiselle voimavara, joka tukee toimintakykyä ja sen säilyttämistä.

Suomalainen vanhuspolitiikka on tois-taiseksi ollut sokea asuinpaikan ja ympä-ristön merkityksille. Kun hoivaratkaisuja ja laatutekijöitä mietitään, ei astuta hoi-vakotien ovesta ulos. Yksiköitä ei mietitä osana paikallisyhteisöjä eikä vanhusten omia paikkasuhteita.

MIELIKUVITUSTA KEHIIN

Maaseudulla on paljon erilaisia mahdol-lisuuksia. Harvaanasuttu maaseutu kyli-neen ja työikäisine ihmisineen voi tarjota

vaihtoehtoisia yhdessäasumisen ratkaisuja vanhuuden päiviksi. Ikäihmiset ovat yksi-löitä, yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen ratkaisu. Eri vaihtoehtoja ja mielikuvitusta on toistaiseksi harvemmin käytetty.

Olisiko vaihtoehdottoman taajamaan-muuton tilalle tai rinnalle mahdollista pe-rustaa hoiva-apua tarvitseville eläkeläisille pieniä hoivakoteja? Tai yhteisen elämänta-van ympärille rakentuvia yhteisöjä? Jollekin vanhukselle perhehoito voi olla hyvä ratkai-su, ja samalla syntyy työpaikka kyläläiselle.

Arja JämsénItä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus ISOyksikön johtaja Pohjois-Karjalan yksikkö

Silva Tedre ylipistolehtori Itä-Suomen yliopisto

YHTEISKUNNALLINEN YRITTÄJYYS ON YHTEISÖLLISTÄ LIIKETOIMINTAA

Yritystoiminnan logiikan ei enää tarvitse olla ”business as usual”. Yhteiskunnallinen yritys tunnistaa jonkin yhteiskunnallisen ongelman ja hyödyntää liiketoimintataitoja sen ratkaisussa. Sen yhteiskuntavastuu on syvempää vastuun kantamista ympäröivästä yhteisöstä kuin lainsäädännön mukaisten yhteiskuntavelvoitteiden hoitaminen.

Tyypillisimpiä yhteiskunnallisia yrittä-jyyden toimialoja ovat työttömien työelä-mään integrointi, koulutus ja kuntoutus, henkilökohtaiset palve-lut ja heikommin me-nestyneiden alueiden paikallinen kehittämi-nen. Yhteiskunnallinen tehtävä voi olla myös taantuvien alueiden tukeminen, paikallis-yhteisöjen kehittäminen, ympäristönsuo-jelu ja vastuullinen kauppa kehitysmaiden kanssa. Yhteiskunnallista yritystoimintaa on maailmalla syntynyt mm. julkisen lii-kenteen, nuorille ja perheille suunnattujen palvelujen, julkisten vapaa-ajan palvelujen, ravintolapalvelujen, telekommunikaation, sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen sekä kodeille suunnatun ammattiavun aloil-le. Monet näistä toimialoista liittyvät lä-heisesti myös maaseudun tulevaisuuden palvelutarpeisiin.

Suomessa yhteiskunnallisen yrityksen toimintamallin kehittäminen on kytketty muun muassa kunnan tai järjestöjen pal-velutuotannon kehittämiseen ja uudelleen organisointiin, työllisyydenhoidon edistä-

miseen ja uuden yrittäjyyden lisäämiseen. Suomen lain mukaiset sosiaaliset yritykset voivat olla myös yhteiskunnallisia yrityksiä.

Suomalaisen Työn Liitto on julkistanut vuoden 2011 lopussa yhteiskunnallisille yrityksille suunnatun liiketoimintamerkin ja kriteeristön. Keskeisiä kriteerejä ovat yh-teiskunnallinen hyvän tuottaminen, rajoi-tettu voiton jako sekä toiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys. Merkin käytöllä tähdätään sektorin näkyvyyden ja asiakasymmärryk-sen lisäämiseen. Merkki on myönnetty jo noin 30 yritykselle eri toimialoilta, mu-kaan lukien Pääkaupunkiseudun kierrä-

tyskeskus, Asennetta-kampanja, Helsingin Diakonissalaitoksen Säätiö sekä moni sen tytäryhti-öistä, Sortso-osuuskunta ja Mifuko Oy.

Yhteisöllisyydestä on kovaa vauhtia tulossa kil-

pailuetu markkinoilla. Liiketoiminnassa mukana olevien kesken jaetut arvot ja ta-voitteet vahvistavat parhaimmillaan yhtei-söllisyyden syntyä sekä yrityksen sisällä että lähiyhteisöissä. Yhteiskunnallisen yrityksen tarkoitus on tuottaa etua yhteiskunnalle tai yhteisölle, ja se sitouttaa ja innostaa eri kansalaisryhmiä toimintaansa järjestöjen tavoin. Uudenlaisia yhteistyömalleja edus-tavat mm. HUB-toiminta ja Hovikoti–yri-tysryhmä. Yhteisöllisyys konkretisoituu tyypillisesti omistajarakenteessa (mm. hen-kilöstöomistajuus), yhteistyöverkostoissa, käyttäjien osallistamisessa ja yhteisöllisenä työ- ja toimintakulttuurina (ml. työntekijöi-den osallistuminen yrityksen hallintoon). Korkea motivaatio edesauttaa tuottamaan

hyviä palveluja, joihin asiakkaat ovat tyyty-väisiä. Innostuksella ja motivaatiolla on siis sekä inhimillistä että taloudellista arvoa.

UUSIA MAHDOLLISUUKSIA JA ELINVOIMAA MAASEUDULLE

Yhteiskunnallisen yrityksen toiminta-malli generoi tehokkaasti yhteiskuntaam-me kipeästi kaivattuja kokonaishyötyjä. Yhteiskunnallinen yrittäjyys onkin hou-kutteleva kehittämisen viitekehys monen-tyyppisille toimijoille pohdittaessa paikal-lisyhteisöjen elinvoiman palauttamista tai turvaamista. Esimerkiksi monet Green Care –toimijat kehittävät jo maaseudun palveluja sekä yhteisöllisiä ja voimaantu-mista edistäviä toimintatapoja.

Yhteiskunnallisen yrittäjyyden edistämi-seksi on kokeiltava ja kehitettävä rohkeasti uudenlaisia, sektorirajat ylittäviä ratkaisu-malleja. Tarvitaan osaamista ja asiantunti-juutta, oikean ja positiivisen tiedon nopeaa levittämistä, turhan byrokratian välttämistä sekä laajaa hyväksyntää ja poliittista tahtoa. Tarvitsemme Suomeen ja maaseudulle so-veltuvia malleja, joilla lähdetään liikkeelle.

Luovat ratkaisut ja muutospäätökset ovat mahdollisia - tarvitaan vain riittävästi innostusta ja motivaatiota, uskallusta ja palveluasennetta. Haasteisiin on jo alettu Suomessa vastata monien tahojen toimes-ta. Aika näyttää, miten tällaista toimintaa voidaan ja halutaan maassamme ja maa-seudullamme tukea.

Elina Vanhapiha Projektipäällikkö Yhteiskunnallisten yritysten Living Lab

Tarja Jutilayrittäjyyden asiantuntijaTmi OwnStory

Yhteiskunnallinen yrittäjyys - elinvoimaa maaseudulleMaaseutua koskettavien haasteiden ratkaisemiseksi, yhteisöllisyyden elvyttämiseksi ja palvelujen turvaamiseksi tarvitaan vahvaa siltaa sosiaalisten, ympäristöön liitty-vien ja liiketaloudellisten näkökulmien välille. Tätä siltaa voivat rakentaa kaikki toimijat sektorista riippumatta. Luovista, yhteisöllisille ja sektorirajat ylittäville toimintatavoille perustuvista ratkaisumalleista yhteiskunnallisen yrittäjyys on yksi lupaavimmista visioista myös maaseudun kehittämiseen.

"Yhteisöllisyydestä on

kovaa vauhtia tulossa kil-

pailuetu markkinoilla"

Paluumuutta ja, vuonna 1939 syntynyt Ilta Määttä-Lindström asuu miehensä kanssa Kontiovaaran entisellä koululla Lieksassa. Kuva: Mikko Takkunen



”Kieltämättä ajatus äidin muuttamisesta toisen kotiin kuulosti kummalliselta. Kun ehdotusta vähän aikaa pureskeltiin, se osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi. Huomasin heti perhekodissa käydessäni, että äiti oli muuttunut. Hänen kanssaan oli helppo keskustella ja mielialakin oli positiivisempi, ja se on varmasti tämän virikkeisen ympäristön ansiota. Tämä oli äidille loistava ratkaisu, sillä nyt hän voi elää perheessä normaalia elämää ja itselle-kin tämä sopii mainiosti. Ainutlaatuista!”, kommentoi Päivin ja Mikon luona hoidos-sa olevan vanhuksen omainen.

Perhehoito on iäkkään henkilön hoidon ja muun huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella, perhehoitajan kotona. Perhehoito voi olla jatkuvaa, jol-loin ikäihminen saa perhehoidossa tarvitse-mansa hoivan ja huolenpidon vuosien ajan. Lyhytaikainen perhehoito muun muassa tarjoaa omaishoitajalle mahdollisuuden lakisääteisten vapaapäivien pitämiseen. Ikäihmisiä oli perhehoidossa vuoden 2011 lopussa hieman alle 100, mutta lukumäärä on kasvussa. Lisäksi lyhytaikaisessa per-hehoidossa on ikäihmisiä Perhehoitoliiton arvion mukaan samansuuruinen määrä.

Perhehoito tarjoaa huolenpitoa ja pysyviä ihmissuhteita sekä turvallisen elinympä-ristön siinä vaiheessa, kun iäkäs ihminen ei enää pysty elämään omassa kodissa. Perhehoidossa on mahdollista antaa yksilöl-listä hoivaa ja huolenpitoa, ryhmäkoko on pieni eivätkä hoitajat vaihdu. Perhehoidossa ikäihminen elää normaalia arkea ja osallis-tua arjen mielekkäisiin askareisiin omien voimavarojen ja halun puitteissa.

Lähes kaikilla perhehoitoon tulevil-la ikäihmisillä on jokin muistisairaus. Perhehoito sopii myös ikäihmisille, jotka joutuvat olemaan saamistaan tukipalve-luista huolimatta paljon yksin ja kokevat tästä syystä turvattomuutta. Perhekoti on sosiaalinen yhteisö, joka tarjoaa ikäihmi-selle turvallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa. Ikätovereiden lisäksi ikäihmisellä on usein mahdollisuus sukupolvet ylittäviin ihmis-suhteisiin sekä omien lasten että perhehoi-

tajan perheenjäsenten kautta.Tähän vahvaan yhteisöön muodostuu

monenlaisia tapojen, mieltymysten ja eri-tyispiirteiden verkosto. Yhteisön toimivuus vaatii perhehoitajalta hänen ja ikäihmisten välisten suhteiden huomioimisen lisäksi myös asukkaiden keskinäisten suhteiden tuntemista ja vuorovaikutuksen tukemista. Yhteiset projektit, kuten piha- ja puutar-hatyöt, lujittavat sosiaalisia suhteita.

Kokemusten mukaan omaishoitajat käyttävät useammin vapaitaan, kun heillä on mahdollisuus viedä läheisensä perhe-hoitoon. Joensuun kaupungin vuonna 2009 omaishoitajille tekemän asiakaskyselyn mukaan omaishoitajat olivat tyytyväisiä perhehoitoon ja toivat läheisensä sinne pitkänkin matkan takaa. Monet korostivat sitä, että heidän läheisensä viihtyvät per-hehoidon kodinomaisessa ympäristössä, erityisesti perheissä, joihin kuuluu myös

lapsia ja lemmikkieläimiä. Kainuun maa-kunta -kuntayhtymän asiakaskyselyssä omaishoitajat toivat esiin tutun hoitajan merkityksen, ulkoilun, kotitöihin osallis-tumisen mahdollisuuden, iloisen mielialan ja hyvän yhteistyön omaisten kanssa.

PERHEHOITO AVAA UUSIA MAHDOLLISUUKSIA MAASEUDULLA

Perhehoito vastaa iäkkäiden asumis-vaihtoehtojen kysynnän kasvuun myös maaseudulla, jonne sen järjestäminen soveltuu hyvin. Maaseutu ja luonto ovat lisäarvoja hoidon ja asumisen järjestämi-sessä. Rauha, turvallisuus, mahdollisuus ulkoiluun, eläimet ja piha-askareet ovat elämänlaadun tekijöitä, joiden hyvinvoin-tia lisäävää vaikutusta on vaikea jäljitellä.

Maaseudulla iäkkäiden määrä kasvaa ja samalla kasvaa kysyntä erityyppisille

tuetuille asumismuodoille. Tälle ryhmälle on tärkeää varmistaa elämänjatkumo ja säilyttää tuttu arjen ympäristö myös elä-män ehtoolla. Maaseudulla on edellytyksiä perhehoidon järjestämiseksi, kuten tilaa ja rakennuksia sekä henkilöitä, joilla on myös ammatillista osaamista. Maaseudulla etsitään uusia tulonlähteitä maa- ja met-sätalouden rinnalle. Perhehoito sopii esi-merkiksi tiloille, joissa on pieniä lapsia tai muita omaisia, joita halutaan hoitaa kotona.

Luonnon hyödyntäminen osana sosiaa-lija terveyspalveluja tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia edistää terveyttä, hyvin-vointia ja osallisuutta. Tutkimusten mukaan ulkoilua voidaan käyttää lääkkeettömänä hoitomuotona masennukseen. Ulkoilu vir-kistää ikäihmisiä, ärtyisyys ja paha mieli vähenevät. Ikäihmisten itsensä mukaan ulkoilu on välttämättömyys ja siitä tulee hyvä ja rauhallinen olo. Ei siis ole yhden-tekevää, millaisessa ympäristössä iäkkäiden asumispalvelut järjestetään. Ympäristö voi joko houkutella liikkeelle tai passivoida seinien sisälle; se voi joko edistää sosiaalisia suhteita ja yhteisöllisyyttä tai tukahduttaa kanssakäymistä.

Perhehoidossa, joka useimmiten toteu-tetaan omakoti- tai rivitaloissa, ulkoilun ja luonnossa liikkumisen järjestäminen on helpompaa kuin suurissa yksiköissä. Perhehoidossa on helppo järjestää iäk-käiden henkilöiden pääsy ulos päivittäin. Perhehoidossa ulkoilu tarkoittaa normaa-leja ja tuttuja piha-askareita: puutarhan ja eläinten hoitoa, haravointia, vuodenaikojen havainnointia. Ruumiillinen työ, mielekäs tekeminen ja oman kädenjäljen näkeminen kiinnittävät hetkeen ja tuovat tarpeellisuu-den tunteen.

PERHEHOIDON PITKÄT PERINTEET

Perhehoidon juuret ovat 1800-luvulla, jol-loin sukulaisilla ja kyläläisillä katsottiin olevan vastuu orpojen lasten, vammaisten henkilöiden ja vanhusten hoidosta ja huo-lenpidosta. Lopuista pitivät huolen kirkko ja hyvät ihmiset. Erityisesti maaseudulla oli tuttua ruotuhoito ja syytinki, joka oli osittaista perhehoitoa tilojen sukupol-

venvaihdoksissa. Näihin aikoihin liittyvät myös sosiaalihuoltomme kipupisteet, vai-vaishuutokaupat. Perhehoito sai virallisen aseman 1920-luvulla köyhäinhoitolain astuessa voimaan, ja vuonna 1992 astui voimaan ensimmäinen Perhehoitajalaki, joka turvasi mahdollisuudet perhehoidon kehittämiseen.

Nykyisin perhehoidon järjestäminen on kunnan tehtävä. Sen tulee sisältyä kunnan toimintasuunnitelmaan ja talousarvioon. Tarvitaan myös perhehoidon toiminta-ohje, jossa määritellään muun muassa perhehoitajan saama taloudellinen, am-matillinen ja henkinen tuki sekä perhe-hoidon valvonta. Hoidon käynnistäminen edellyttää suunnitelmallisuutta ja pitkä-jänteisyyttä. Perhehoitoa toteutetaan os-topalvelu- tai toimeksiantosopimuksella. Ostopalveluna toteutettu perhehoito on yritystoimintaa, jota varten perhekotiyrit-täjä tarvitsee luvan aluehallintovirastolta. Toimeksiantosopimuksessa kunta ja perhe-hoitaja tekevät sopimuksen, jossa sovitaan ja määritellään molemminpuoliset oikeudet ja velvollisuudet.

Ikäihmisten perhehoidon laadun perus-tana ovat arvot siitä, mitä on hyvä vanhuus, minkä painotuksen annamme perheelle, turvalliselle arjelle ja yhteisöllisyydelle. Päätös perhehoitoon siirtymisestä tehdään yhteistyössä ikäihmisen, hänen omaistensa ja kunnan kanssa. Kunnan SAS (suunnittele – arvioi – sijoita) -ryhmä tai palveluohjaaja arvioi yhdessä ikäihmisen ja hänen läheis-tensä kanssa palvelutarpeen.

CASE SUUPOHJA - PERHEHOITOA JA PERUNANVILJELYÄ

Etelä-Pohjanmaalla Suupohjassa perhehoito on saanut vähitellen puolelleen kuntapäättä-jät, omaiset ja palvelun tarvitsijatkin. Pitkä tie on kuljettu epäilyistä onnistumisiin, ja ensimmäiset perhehoitosijoitukset tehtiin keväällä 2011. Kauhajokinen Päivi oli teh-nyt pitkään hoitotyötä laitoksissa. Hän ha-lusi perhehoitajaksi, jotta voisi olla lasten takia enemmän kotona. Mikko-puolison päivät kuluvat maatilan töissä.

”Kyllä minä sitä pitkään mietin. Halusin

olla enemmän kotona, kun lapset lähtevät kouluun ja eskariin. Kysyin heidän mielipi-dettään ensin ja kaikki olivat suostuvaisia. Ja kun Mikkokin oli valmis kokeilemaan, niin lähdimme yhdessä ennakkovalmen-nukseen” kertoo Päivi.

Usein polku perhehoitoon menee niin, että joku SAS-työryhmän jäsen tunnistaa kuntayhtymän tarjoamia palveluja käyttä-vän ikäihmisen, jolle hän arvelee perhehoi-don sopivan. Aloite perhehoidosta voi tulla suoraan myös ikäihmiseltä tai omaiselta. Eräs rouva, joka piti kotiuttaa osastolta, oli itse lukenut perhehoidosta, kiinnostui siitä ja toivoi pääsevänsä kokeilemaan. Toisen rouvan tytär soitti ja kysyi, pääsikö äiti kokeilemaan perhehoitoa. Päivin ja Mikon kodissa asuvien ikäihmisten muut-to perhehoitoon sai alkunsa kuntayhtymän SAS-työryhmässä. Ennen muuttoa Päivin ja Mikon perheen uudet asukkaat kävivät tutustumassa taloon ja perheeseen.

”Viihtymisestä kertovat esimerkiksi se, että mammat uskaltavat liikkua talossa itsekseen ja käydä jääkaapilla. He osaa-vat myös tuoda oman mielipiteensä esiin. Esimerkiksi yksi mammoista on sanonut, että hän viihtyy täällä siksi, kun ei tarvitse koko ajan vaihtaa paikkaa ja koska hoita-jat ovat aina samat. Haaste on tietysti se, että miten keksiä tekemistä, josta kaikki pitävät ja johon he osallistuvat mielellään. Laulamisesta tai ainakin sen kuuntelemi-sesta tykkäävät kaikki”, Päivi kertoo.

Maria Kuukkanen kehittämispäällikkö, Perhehoitoliitto ry Katja Ilmarinen erityisasiantuntija, YTR/Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä Raija Leinonen projektityöntekijä, Perhehoitoliitto ry

Case Suupohja - perhehoitoa ja perunan-viljelyä Päntäneellä perustuu artikkeliin: Nurminen, Kirsi-Marja. Perhehoito te-kee ihmeitä Suupohjassa. Perhehoitolehti 4/2011, 18–20.

Läheisyyttä lääkkeeksi – yhteisöl lisyys iäkkäiden perhehoidossa

Perhehoitoa Päntäneellä. Kuva: Kirsi-Marja Nurminen


VIRTUAALISUUSVIRTUAALISUUS

VIRTUAALInEn YhTEISöLLISYYS MAASEUdUn VOIMAVARAnA

Ylä-Lapissa pieni ja etäällä oleva Lisman kylä sai viimeinkin telemaston, jolla ta-savertaiset teleyhteydet mahdollistuivat käytöstä poistetun lankaverkon jälkeen. Maston saamiseen vaikutti kyläläisten aktiivinen ote.

Mutta takaako yhteiskunnan arvo-maailma asuinpaikasta riippumatta sa-mat mahdollisuudet hyödyntää verkkoa työssä ja vapaa-ajan erilaisissa toimin-noissa? Millaisia valintoja yhteiskunnas-samme tehdään? Onko meillä ja meidän yhteiskunnalla halua ja tahtoa panostaa esimerkiksi koulutukseen, jonka tarve on ilmeinen? Onko meillä halua ottaa mallia maailmalla toteutuneista hyvistä käytännöistä vaikkapa lähiyhteisöissä tai kylissä järjestetyistä koulutuksista, yhdessä oppimisesta? Ilman rahaa ja panostus-ta niidenkään toteutuminen ei onnistu. Vertaistuen suuri merkitys näkyy myös tietoteknisten taitojen hankkimisessa. Esimerkiksi Joensuussa meneillään ole-vassa Joen Severi -projektissa teknologiasta kiinnostuneet ikäihmiset ohjaavat toisia Internetin maailmaan käyttäjien tarpeet huomioiden.

Toiminnallisella tasolla käyttäjän nä-kökulmasta on merkittävää muun muassa laitteiston ja sovellusten helppokäyttöisyys ja käyttäjäystävällisyys. Mahdollisuus vali-ta itselleen sopiva ja itseä miellyttävä tapa olla yhteydessä myös virtuaalisesti tukee ja vahvistaa osallisuuden tunnetta. Miten käyttöliittymien suunnittelu onnistuisi si-ten, että myös käyttäjät ovat niitä suunnit-telemassa ja testaamassa. Mistä saataisiin sovellusten suunnittelijoille esimerkiksi ”ikäpuku”, jonka päälle puettuaan suun-nittelijoille avautuisi mahdollisten aisti- ja liikerajoitteiden aiheuttama näkymä tai toimintaympäristö? Toki on muistettava,

että myös ikääntyneet ovat heterogeeninen ryhmä, jota ei voi kohdella massana.

Tunnetasolla käyttäjän näkökulmasta – iästä riippumatta – on ratkaisevaa ihmi-sen oma asenne. Verkkomaailma edellyt-tää ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta kokeilla uusia, itselle ehkä tuntematto-mia asioita. Kannustava ympäristö luo positiivista asennetta verkkomaailmaa ja verkossa toimimista kohtaan. Omat hen-kilökohtaiset intressit tuovat internetin osaksi arkea. Eräs mummo leikki toisella puolella maapalloa asuvan lapsenlapsensa kanssa piilosta verkon välityksellä: kamera peittoon ja mummo meni piiloon. Ilman verkkoa mummon ja lapsenlapsen vuoro-vaikutus jäisi väistämättä huomattavasti vähäisemmäksi.

Kaikki ei ole siis yksin maaseudun asuk-kaiden omasta halusta kiinni. Maaseudun ihmisten virtuaaliseen yhteisöllisyyteen vaikuttaa olennaisesti ympäröivän yhteis-kunnan arvomaailma, jonka mukaan eri-laista toimintaa mahdollistavia rakenteita luodaan. Niiden toimiessa yhteydenpito etäällä asuviin sukulaisiin, tuttaviin ja ys-täviin mahdollistuu näppärästi internetin kautta. Tällöin maantieteellinen etäisyys katoaa, jolloin keskiössä ovat toiminta ja sen sisältö.

Virtuaalinen toiminta tarjoaa maa-seudulle yhden vaihtoehdon yhteisöl-lisyyden ylläpitämiseen ja tukemiseen. Virtuaaliyhteisöllisyys hakeutuu vähitellen maaseudulle avaten maaseudun asukkail-le uusia tiloja ja paikkoja toimia arjessa. Parhaimmillaan se tukee arjen sujuvuut-ta, mutta toimiminen virtuaalisesti vaatii uudenlaista ajattelua ja avointa, innova-tiivista asennetta maaseudun asukkailta sekä viranomaisilta.

Arja Kilpeläinen yliopistolehtori, Sosiaalityön e-osaami-nen maisterikoulutus Lapin yliopisto

Ihmisten sosiaalinen ympäristö rakentuu erilaisista yhteisöllisistä ihmisverkos-toista, joita ovat omat läheiset ihmiset, naapurit, ystävät, sukulaiset, kyläläiset. Vaikka sirpaleinen maailma näyttää korostavan yksilöllisyyttä, yhteisöllisyys on läsnä tuottaen hyvinvointia omalta osaltaan.

"Virtuaaliyhteisöllisyys voi jopa korostaa paikan merkitystä ihmisille, sillä se häivyttää maantieteellisen etäisyyden"

Internetin käytön lisääntyminen ja ar-kistuminen on mahdollistanut ihmisille erilaisia välineitä ja tapoja yhteisöllisyy-den ylläpitämiseen. Aiemmin fyysiseen läsnäoloon pohjautunut yhteisöllisyys on viimeistään 2000-luvulla ottanut yhdeksi toiminta-areenakseen virtuaalisen maail-man. Vastavuoroisuuteen perustuva yhtei-söllisyys peilaa ympäröivää yhteiskuntaa, ja sen toimintatavat ja -muodot muokkautuvat yhteiskunnan muutosten mukana.

Virtuaaliseenkin yhteisöllisyyteen halu-taan jotain konkreettista. Ihminen haluaa kuulua johonkin, kiinnittyä itselle tärkeään paikkaan tai tilaan. Yhteisöllisyyttä rakenne-taan virtuaalisesti ankkuroituen esimerkiksi joko sisällölliseen samanlaisuuteen tai yksi-lön elämänhistorian tuottamaan paikallis- identiteettiin. Virtuaaliyhteisöllisyys voi jo-pa korostaa paikan merkitystä ihmisille, sillä se häivyttää maantieteellisen etäisyyden, jol-loin sekä alueella asuvat että sieltä poismuut-taneet voivat olla osallisia verkkoyhteisössä.

Maaseudulla virtuaalinen yhteisölli-syys on sekä loistava mahdollisuus että rajoitteita ja ehtoja asettava toimintamalli. Virtuaaliseen yhteisöllisyyteen kuulumisen rajoitteita kehystää raha, mutta se ei ole ai-noa määrittävä ominaisuus, vaan verkkoyh-teisöllisyyttä edistävät tekijät voidaan jakaa taloudellisten reunaehtojen lisäksi kolmeen tasoon. Teknisellä tasolla verkossa toimimi-sen edellytyksenä on toimiva infrastruktuu-ri. Se pitää sisällään sekä käyttäjäkohtaiset laitteistot että virtuaalisen kommunikoinnin mahdollistavat riittävän tehokkaat yhtey-det. Yhteyksien rakentaminen vaatii pitkien välimatkojen maaseudulla huomattavasti enemmän yhteiskunnan panostusta kuin taajaan asutuilla kaupunkialueilla. Osansa tähän antavat joskus alan yrityksetkin kan-tamalla yhteiskuntavastuuta toimistaan.


KOTOUTUMInEnKOTOUTUMInEn

OSA MAAHANMUUTTAJISTA ASETTUU MAASEUDULLE

1980-luvun alusta lähtien Suomeen on al-kanut tulla enemmän maahanmuuttajia kuin heitä on lähtenyt maasta. Huomattavaa maahanmuuttoa tapahtui 1990-luvulla, jolloin inkerinsuomalaiset saivat paluu-muuttajastatuksen muuttaessaan Suomeen. Maahanmuuttajien määrää on hieman kas-vattanut pakolaisten vastaanottaminen. Eri puolille maata on perustettu vastaanotto-keskuksia, joihin Suomeen saapuneet tur-vapaikanhakijat sijoitetaan.

Ulkomailla syntyneiden määrä Suomessa oli 266 148 henkeä vuonna 2011, mikä vastaa 5 prosenttia kokonaisväestöstä. Suurimmat ulkomaalaisryhmät olivat tuolloin syntyneet

Venäjällä (ent. Neuvostoliitto), Ruotsissa, Virossa, Somaliassa, Irakissa ja Kiinassa. Ulkomaan kansalaisia oli Suomessa 183 133 henkeä vuonna 2011, ja osuus on runsas 3 prosenttia koko väestöstä. Uutena indikaattorina on ulkomaataustaiset hen-kilöt: ensimmäisen polven ulkomaataus-taisia asui maassamme 219 702 henkeä. Tilastokeskuksen tiedot paljastavat, että Suomessa syntyneitä toisen toisen polven ulkomaataustaisia oli 37 546 henkeä viime vuonna.

Suomeen vuonna 2010 muuttaneista 82 prosenttia asettui asumaan kaupunki-maisiin kuntiin. Maaseutumaisten kun-tien osuus oli 11 prosenttia, ja ne saivat tuolloin maahanmuuttajista 2 725 uutta

asukasta. Loput muuttajat menivät taa-jaan asuttuihin kuntiin. Maahanmuutto on kasvanut vuodesta 1996 vuoteen 2010 eri kuntatyypeissä, mutta suhteellinen osuus maaseutumaisilla kunnilla on pysynyt noin kymmenessä prosentissa.

Tarkasteltaessa maahanmuuttajien si-joittumista kunnittain, enemmistö heistä on keskittynyt eteläisen ja läntisen Suomen rannikolle ja niiden lisäksi itäosiin Venäjän rajan tuntumaan. Pääkaupunkiseutu ja muun muassa Turku vetävät maan sisäi-sessä muuttoliikkeessä paljon eri maalaisia maahanmuuttajia puoleensa, sillä maahan-muuttajat asuvat mielellään lähellä samaan etniseen ryhmään kuuluvia.

Huomioitava on myös vastakkaisvirtaan suuntautuva muutto, jossa maahanmuut-taja on voinut asettua aluksi kaupunkimai-seen ympäristöön ja sen jälkeen uudelleen sijoittua nimenomaan maaseutumaiseen elinympäristöön. Muuttaja on voinut myös alkuaan olla lähtöisin maaseutualueelta, ja näin yksilö on siten muuttanut tutun tyyppiseen elinympäristöön maaseudulle.

Tilastokeskuksesta saatavilla olevien tietojen mukaan kaikissa Suomen kunnissa on asunut vähintään yksi ensimmäisen polven ulkomaataustainen henkilö vuonna 2011. Eniten heitä on asunut Helsingissä: noin 27 prosenttia kaikista Suomessa asuvista ulkomaataustaisista henkilöistä. Toisessa ääripäässä ovat Pelkosenniemi, missä asui kaksi ulkomaataustaista henkeä sekä Luhanka ja Kiikoinen, joissa molem-missa on vain kolme ulkomaataustaista kunnan väestössä.

MAAHANMUUTTAJAT MAASEUTUYHTEISÖISSÄ

Paikallisyhteisöt vastaanottavat maa-hanmuuttajia ja ovat luonnollisesti her-kempiä maahanmuuton vaikutuksille. Maaseutualueet kuitenkin eroavat siinä, miten ne ottavat vastaan maahanmuut-

tajia. Kantaväestön lämmin ja tervetullut vastaanotto voi helpottaa sopeutumista työmarkkinoihin, paikallisiin kouluihin, yhteisön organisaatioihin ja muihin sosi-aalisiin instituutioihin. Uusina tulokkaina maahanmuuttajat tuovat maaseudulle usein elinvoimaa ja uutteruutta. Tämä synnyttää uutta elämää alueille, jotka muuten voisivat näivettyä.

Keskeistä on myös maahanmuuttajan oma yksilökohtainen motivaatio integroi-tumisessa ja se, missä määrin hän tuntee uuden paikan kodikseen. Kaksisuuntainen sopeutumisprosessi kytkee vastaanottavan yhteisön ja maahanmuuttajat toisiinsa.

Saara Peuran Turun yliopistolle tekemän tutkimuksen mukaan puolalaisille muutto suomalaiselle maaseudulle on merkinnyt sitä, että heidän on täytynyt opetella suomen kieli, jotta heillä olisi pääsy sosiaalisiin ver-kostoihin. Maaseudulla ei välttämättä löydy oman etnisen taustan omaavia henkilöitä. Tämä vaikuttaa siihen, että tarve suomen kielen oppimiseen korostuu, vaikka heillä maahanmuuton lähtökohtana olisi alkujaan ollut pitkän aikavälin tilapäismuutto eikä pysyvä sijoittuminen maahamme.

Miksi maaseudulle muutetaan vielä vä-hissä määrin? Kansainvälisten kokemusten mukaan maahanmuuttajilla voi olla käsitys, ettei maaseudulla ole tarjota vaihtoehtoja työpaikkojen suhteen ja uralla etenemi-

nen on vaikeaa. Monilla maaseutualueilla on havaittu rajoittuneet työmarkkinat ja jos esimerkiksi muuttajapariskunnasta toiselle on löydettävissä alan töitä, niin puolisolle sen sijaan se voi olla hankalaa. Kanadalaisen Myriam Simardin tekemäs-sä Kanadan maaseudulle sijoittuvien lääkä-reiden sopeutumista koskevassa tutkimuk-sessa havaittiin, että puolison lastenhoito tai vapaaehtoistyö ei riittänyt korvaamaan sitä vajetta, ettei puoliso voinut toteuttaa omaa uraansa. Pidemmällä aikavälillä tä-mä tilanne johti usein määräävänä tekijänä siihen, että perhe muutti maaseudulta pois.

Myös Peura on havainnut puolalaisten puolisoiden hankalan tilanteen Suomessa, kun puolalaismiehellä on ollut työpaikka muuttaessaan Suomeen ja vaimon on ollut vaikea saada töitä. Tällöin yksinäisyys, ko-ti-ikävä ja kielitaidottomuus ovat haastatel-luista vaimoista tuntuneet äärimmäisissä tapauksissa siltä kuin he olisivat kodin vankeja. He toivat esiin myös sen, kuinka he olivat kielitaidon puuttuessa kyvyttömiä saamaan ystäviä ja kommunikoimaan suo-malaisten kanssa, mikä vaikeutti heidän elämäänsä.

Maahanmuuttajilla voi olla myös käsi-tys, että maaseutualueilla on puute palve-luista. Kotoutumispalveluiden saavuttami-sessa, kuten kielikoulutuksessa, etäisyydet voivat olla pitkät. Maaseudulta puuttuvat

usein myös laajat maahanmuuttajayhtei-söt, joiden on todettu vetävän puoleensa lisää maahanmuuttajia.

Maahanmuuttajat ovat tärkeä väes-töryhmä maaseudun terveemmälle väestötieteelliselle, taloudelliselle ja so-siokulttuuriselle profiilille. Tämä johtuu maaseudun monin paikoin ilmenevästä väestön vähenemisestä: nuori, paikallinen väestö muuttaa pois etsimään parempaa koulutusta kaupungeista ja samoin he hakeutuvat toisen tyyppisille työmark-kinoille kuin mitä maaseutualueet voivat tarjota rajoittuneemmilla työmarkkinoil-laan. Työvoiman puute luo tilanteen, jossa maahanmuuttajat nähdään tervetulleena työvoimavarantona maaseutualueilla. Sama tilanne on havaittavissa monissa eri maissa. Maahanmuuttajista voi löytyä maaseudulle mahdollisuus, osalla heistä voi olla tausta maaseudulla asumisesta synnyinmaassaan ja he voivat hallita sen vuoksi myös maaseutuammatteja.

Elli HeikkiläTutkimusjohtajaSiirtolaisuusinstituutti

Kuva: Maahanmuutta jien alueellinen sijoit-tuminen kunnittain vuonna 2006 (vas.) ja heidän keskit-tymisensä Etelä-Suomeen vuonna 2005 (oik.) (Heikkilä & Pikkarainen 2008, 45).

Maahanmuuttajien alueellinen sijoittuminen ja kotoutuminen maaseudulleKansainvälisen ja kotimaisen muuttoliiketutkimuksen piirissä tiedetään, että maa-hanmuuttajia sijoittuu paljon kaupunkimaisiin ympäristöihin, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että osa muuttovirrasta suuntautuu nimenomaan maaseudul-le. Minne maahanmuuttajat sijoittuvat maassamme ja mikä rooli maaseutualueilla on vastaanottavina alueina?

Kuva kuvapankista (www.sxc.hu)


GRUnE WOchEGRUnE WOchE

”One glass of wine, one euro!” Saksalaiset ovat järjestelmällisiä ja asiallisia, mutta kyl-lä he osaavat pitää hauskaakin. Astuessani Grune wochen, tai vapaasti käännettynä vihreän viikon, messuovista sisään aulan ja mielen valtaa karnevaalitunnelma.

Sisäänkäynniltä alkaa suoraan viini- ja olutosasto, jossa on jo aamupäivästä alkaen iloinen tunnelma. Maistiaisia tarjoillaan eu-rolla ja siihen päälle saa vielä suolapalaakin. Kun ostat oluen parilla eurolla, niin myyjät tarjoavat kaupanpäällisiksi kyytipojankin. Vaihdan osastoa, mutta sama tunnelma jatkuu.

Halleja on parisenkymmentä ja yhden päivän aikana ehdin kulkea noin puoleen väliin. Osastot ovat kokonsa sekä niihin käytetyn ajan ja rahan puolesta aivan eri luokkaa kuin mihin meillä Suomessa on totuttu. Tietysti kohdeyleisökin on noin 80 miljoonan asukkaan maassa hieman isompi kuin meillä Suomessa. Messuilta saa kuiten-kin kivoja vinkkejä.

Nämä messut, jotka Suomessa ehkä vas-taavat Farmari-, Elmo-, Okra- Viini&ruoka- ja Puutarhamessujen sisältöä, keskittyvät ihmisten viihtyvyyteen. Ja tuntuukin, että ensisijaisesti ihmiset tulevat tänne syömään ja juomaan hyvin, ja samalla on mukava vähän kierrellä ja ihmetellä. Grune woche -messut ovat täynnä herkullisia ruokakojuja, ravintoloita. Olutbaareja on vieri vieres-sä sekä elävää musiikkia löytyy käytävien varrelta.

Myös myyjät suhtautuvat asiakkaisiin eri tavalla kuin Suomessa. Vaikka messuille tullaan myymään, on tarjolla niin paljon

oheisohjelmaa ja halpoja tarjouksia, että messuvieraalle ei tule lainkaan kiusaantu-nut olo, vaan näillä messuilla viihdytään ja mennään asiakkaiden ehdoilla.

Huomioni kiinnittyy muutamaan messuhalliin, joissa keskitytään bio-tuotteisiin. Saksalaiset ovat ”vihreässä ajattelussa” paljon suomalaisia edellä, ja messuillakin on muutama iso halli omis-tettu pelkästään biotuotteille (eli luomul-le). Tarjolla on myös ruokamarketteja, jotka myyvät luonnonmukaisesti tuotet-tuja tuotteita. Kyllä niitä Suomestakin muutamia löytyy, mutta erona on jälleen valikoima ja hinta. Ja markkinat tietysti. Mutta tällä hetkellä Suomen messut ja kesätapahtumat kaipaavat hieman uutta ilmettä. Pääkaupunkiseudulla järjestetyt Herkkujen Suomi ja Taste of Helsinki -ruo-katapahtumat ovat saaneet viime vuosina valtavan suosion, sillä ihmiset tulevat sin-ne kokemaan uutta, sellaista mitä eivät muuten saa, ja nauttimaan. Harvemmin messuille tullaan varsinaisesti ostoksille. Vihreällä viikolla ihmiset käyttivät keski-määrin yli 100 euroa per kävijä. Ehkä tule-vaisuudessa näitä elämysmessuja nähdään Suomessakin enemmän.

Grune woche -messuilla kokoontuivat myös maatalousministereitä 80 maasta mukaan lukien Suomen maa- ja metsä-talosuministeri Jari Koskinen.

Pipsa SalolammiSuomen Kylätoiminta ry

Vihreä viikko -messuille tullaan viihtymään

Messuilla leivottiin saksalai-sia leipomotuotteita kuten pretzeleitä, eli rinkeletä. Kuvat: Mirva Helenius

Vihreä viikko on suurin maaseu-dun päättäjien messu vuodesta 1926 lähtien. Tänä vuonna 10 päivää kestäneen tapahtuman aikana paikalla kävi yli 400 000 vierailijaa ja he käyttivät messuilla rahaa yhteensä noin 46 miljoonaa euroa. Erityisesti venäläisille näytteilleasetta jille messut olivat menestyksekkäät, sillä he solmivat jopa 16 viljelys-kauppaa yhteisarvoltaan noin 240 miljoonaa euroa.

Messuilla on monta hallia ja lyhyt piipahtaminen on vain toiveajattelua.


LEADER-HANKKEET LEADER-HANKKEET

Yhteisöhautomo-hanke on Pohjois-Pohjanmaan viiden LEADER-toiminta-ryhmän yhteinen hanke, joka kannustaa maaseudun asukkaita kehittämään omaa kotiseutuaan, lisäämään sen viihtyisyyttä sekä synnyttämään uusia työpaikkoja ja yrityksiä. Yhteisöhautomo-hanketta toteu-tetaan vuosina 2011–2014 ja sen toiminta kiteytyy kolmeen päätavoitteeseen: toimi-vat paikallisyhteisöt, toimivat lähipalvelut

ja toimiva viestintä. Hanketta rahoitetaan EU:n maaseuturahastosta.

YHTEISÖLLISYYDEN LÄHTEILLE

Yhteisöllisyys rakentuu jäsenten väliselle yhteenkuuluvuuden tunteelle. Toisten toi-mijoiden tuntemisen ohella samaistumi-nen omaan kotiseutuun ja sen historiaan vahvistaa me-henkeä. Kaikille avoimet va-

paamuotoiset illanvietot, joissa kerrotaan tarinoita kylästä ja samalla tehdään ”nyky-ajan puhdetöitä” eli työstetään käsin vaikka pajutöitä, ovat koonneet kylien asukkaita hyvin yhteen. Myös kylään vasta muutta-neet ovat ottaneet illat omikseen. Illat ovat heistä olleet helppo väylä päästä yhteisöön mukaan ilman velvoitetta osallistua viralli-sempaan kylätoimintaan.

Omaan ja naapurikylään tutustumi-nen lujittaa paikallisidentiteettiä ja auttaa samalla luomaan vertaistukiverkostoja kylätoimijoiden välille. Kunnittain toteu-tetut kyläkierrokset ovat tarjonneet kylil-le mahdollisuuden näyttää parastaan tai ominta osaamistaan toisilleen. Ihmisten ja paikkojen tuttuudelle on helppo rakentaa uutta toimintaa. Oman kylän kehumista ei

hEI, ME TEhdÄÄn SE!kannata turhaan aristella, sillä se on luonut ympärilleen hyväntahtoista ja positiivisesti eteenpäin vievää kilpailua kylien kesken. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä mm. uusien asukkaiden houkuttelemiseksi järjestetyt tempaukset.

Asioiden yhdessä suunnitteleminen on me-hengen kannalta keskeistä. Jokaiselle on annettava mahdollisuus ilmaista ajatuksiaan oman yhteisön asioiden ratkaisemisessa niin halutessaan. Hankkeen aikana on ko-keiltu kyläkarttoja uutena kyläsuunnittelun tapana. Kyläkarttoja on toteutettu monella kylällä ja ne ovat osoittautuneet mainioksi tavaksi kerätä kyläläisten ideoita, myös sitä hiljaista tietoa. Kyläkartalle voi jättää omat terveisensä kirjoittaen, piirtäen tai kuvia liimaten. Ideoiden pohjalta koko kylän yh-teisen kyläsuunnitelman kokoaminen on helppoa. Kyläläiset ovat selvillä tulevista tavoitteista alusta lähtien, etenkin kun kartta on esillä kaikille avoimessa paikassa ja kar-tan purkaminen ja ideoiden toteuttamisesta sopiminen tapahtuu yleisessä kyläillassa. Mikään ei yhdistä ja innosta paremmin kuin yhteinen tavoite.

YHTEISÖLLISYYDEN VAALIMINEN VAATII TYÖTÄ

Hetkellisesti jokin asia tai uhka voi yh-distää ja saada toimimaan yhteistyössä. Pitkäkestoinen yhdessä tekeminen vaatii kuitenkin sitä, että kyläläinen kokee voivan-sa vaikuttaa oman yhteisön ja asuinalueen asioihin. Syntyneet ideat täytyy saada no-peasti käytäntöön ja aikaan konkreettisia tuloksia, olivatpa ne sitten isoja tai pieniä, ettei ”Hei, me tehdään se!” –tunne hiivu. Vastuun antamista ja jakamista ei myöskään saa unohtaa asioiden toteuttamisessa.

Erityisesti teemapohjaisten tapaamisten ja verkostoitumisen pohjalta on saatu käyn-nistettyä useita kylien itsensä toteuttamia investointihankkeita, joilla on lisätty mm. kylien lähipalveluiden tarjontaa tai kansain-välistä kulttuurivaihtoa. Teemapohjaisten yhteistyöverkostojen rakentaminen ja nii-den ympärille aikaansaatu toiminta on par-haimmillaan koonnut yhteen kunnan kaikki kylät. Väkeä hyvin koolle houkuttelevia ai-heita ovat olleet esimerkiksi virkistysreittien tekeminen, kyläläisten kohtaamispaikkojen kehittäminen tai vaikkapa Green Care-toiminta. Verkostoihin kannattaa kutsua laajalti aiheesta kiinnostuneita toimijoita ja myös alan ammattilaisia, sillä tekemisen tahto on sitä vahvempi mitä enemmän ver-kostossa on innostuneita osallistujia ja asioi-ta ratkotaan aidosti yhdessä. Haastavinta on ollut toiminnasta aidosti kiinnostuneiden toimijoiden tavoittaminen ja saaminen yh-teisen pöydän ääreen, sillä valitettavan usein yhdistysten ajantasaisten yhteystietojen saa-minen on monen puhelinsoiton takana.

Yhteisöllisyyden luominen ja ylläpi-täminen vaatii toimijoiden välistä luot-tamusta, mikä lähtee avoimesta tiedon kulusta ja aidosta mahdollisuudesta vai-kuttaa. Yhteisöllisyyden pelisääntöjen on toimittava niin kylän sisällä, kylien kesken kuin kylien ja kuntaorganisaation kesken. Erityisesti kylistä kotoisin olevat päättäjät ovat tässä avainasemassa. Hankkeen aikana on järjestetty kuntakohtaisia kylä- ja kun-tatoimijoiden tapaamisia ja neuvotteluja, joissa on keskusteltu tulevista suunnitel-mista ja kehittämistoiveista. Illat ovat olleet hyviä kuntien ja kylien vuorovaikutuksen vahvistamisessa ja luottamuksen luomisessa päätöksentekijöiden ja asukkaiden välille. Tapaamiset ovat selkiyttäneet työnjakoa siitä, mitä kukin taho voi tehdä yhteisten asioiden eteenpäinviemiseksi.

NUORET OSANA YHTEISÖÄ

Perinteiset tiedotuskanavat eivät enää riitä hanke- tai kehittämistyössä. Sosiaalisen median hyödyntämisellä on onnistuttu ta-voittamaan etenkin nuoria. Nuorten ajatuk-set on otettava entistä enemmän huomioon kylätoiminnassa ja kyläsuunnitelmien teos-sa. Kun nuoret otetaan mukaan tekemään kyläsuunnitelmia, he kokevat saavansa oman äänensä kuuluville. Monesti nuoret ovat tuoneet suunnitelmiin mukaan aivan uusia ideoita. Nuorten aktivoinnin tulok-sena on käynnistetty useita nuorten itsensä toteuttamia hankkeita, joilla on mm. paran-nettu nuorten harrastusmahdollisuuksia. Tuomalla harrastusmahdollisuudet omalle kylälle nuoret myös innostuvat osallistu-maan muuhunkin kylän toimintaan.

Tärkeää on aikaansaada nuorille sel-lainen olo, että heitä kuunnellaan ja heille annetaan vastuuta omien ideoiden to-teuttamisesta. Nuorten houkutteleminen mukaan kylä- ja yhdistystoimintaan luo tulevaisuuden tekijöitä, jotka juurtuvat kotipaikoilleen.

Nina Kurunlahti Nouseva Rannikkoseutu ry

Johanna Kiviniemi Keskipiste-Leader ry

Yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen meininki eivät ole maaseudulta kadonneet uh-kakuvista huolimatta, vaan ne ovat saamassa uusia muotoja. Arvot ovat erilaistuneet ja asioita tehdään entistä yksilöllisemmistä lähtökohdista käsin. Myös talkooperinne on yhä harvemman harrastus. Yhteisöhautomo-hankkeen tarkoituksena on tehdä neutraalina ja ulkopuolisena tahona maaseudun kyliin ja toimijoiden pariin pieniä väliintuloja ja saada syystä tai toisesta hiipunut yhteishenki ja yhteistoiminta uu-delleen viriämään.

Hankkeen keskeisiä haasteita:• Tiedottamisen pullonkaulailmiö: tiedon edelleen välittäminen muille toimijoille• Toiminnasta aidosti kiinnostuneiden henkilöiden tavoittaminen ja kokoaminen yhteen• Hiljaisen tiedon ja osaamisen hyödyn-täminen kyläsuunnitelmissa • Luottamuksen rakentaminen eri toimi-joiden kesken• Yhteystietojen ajantasaisuudesta huolehtiminen • Mielenkiintoinen tilaisuuden tai retken toteuttaminen, joka houkuttaa osallistu-maan ja siirtämään opittua käytäntöön • Toiminnan jatkuvuuden turvaaminen

Kyläkierroksille on mahtunut paljon tarinoita ja keskustelua – oman kylän paikat yhdistä-vät. Kuva: Harri Kontio


KYLÄTOIMINTAA KYLÄTOIMINTAA

”Yksi tuli sieltä ja toinen tuli täältä – kohta istuimme veljien lailla, ympäri valkean huolia vailla” kuvaa kirjailija Eino Leino elämää runossaan Maantiellä. Samoja ku-via ja tunnelmia tulee vastaan Kiertävän py-säkin matkassa Pohjois-Karjalan harvaan asutulla maaseudulla. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen rahoittama Kiertävä py-säkki -hanke kiertää, pysähtyy ja pysäyttää.

Kiertävä pysäkki –hanke järjestää asukkail-le ja kylän ympäristössä toimiville tahoille kylätilaisuuksia. Tilaisuuksien ajatuksena on, että ihmisten ei tarvitse erikseen lähteä terveysmittauksiin, harjoittelemaan ensia-pua ja alkusammutusta eikä kuulemaan laajakaista-asiaa. Samassa kylätilaisuudessa on mahdollista saada mielekästä tekemistä, tietoa, harjoitella, viihtyä ja vaihtaa kuulu-misia. Toimijatkin siis kokoontuvat yhteen eri suunnista yhteisen tavoitteen vuoksi: tuli ylläpidetään kylissä. Tilaisuudet pidetään usein kylätaloilla ja näin sinne saadaan toi-mintaa ja talot pysyvät elävinä.

ELÄMÄNHALUA JA TAISTELUTAHTOA

Kyliä kiertäessä kokee lämpöisiä ja läheisiä pysähtymisen hetkiä ihmisten kanssa. Elämä kylissä on kaikkea muuta kuin pysähtynyt-tä. Elämänhalua ja taistelutahtoa löytyy. Esimerkki Valtimon hyvinvointimessuilla oli reilut tuhat kävijää, mikä on huikea luku suhteutettuna kunnan asukaslukuun (2 400).

- YHTEISELLÄ ASIALLA

Viime marraskuussa kauniina täyden-kuun iltana ajelimme reilut sata kilometriä Joensuusta kylään lähelle itärajaa. Maa oli juuri ja juuri peittynyt lumiharson alle, kuu valaisi maisemaa, jota eivät katuvalot häirinneet. Olisi voinut melkein kuvitella, että olimme pudonneet kartalta - mutta ei: kyläillan tapahtumapaikan valot vilkuttivat iloisesti tervetulleeksi pimeyden keskellä.

Kokoontumispaikan uunit oli läm-mitetty hyvissä ajoin, joten tunnelma on erityisen lämmin. Yksi kyläläisistä oli paistanut pullat kotonaan ja tuonut ne mukanaan kahvin keittoon tullessaan. Kyläläisiä oli paikalla reilut parikymmentä. He saivat illan aikana tietoa kunnan ajan-kohtaisista asioista. Lisäksi keskusteluissa oli laajakaistaa, kiertävää käsityöneuvontaa ja terveys- ja turvallisuusneuvontaa. Sitten mietittiin yhdessä, mitä juuri tälle seudul-le tarvitaan. Ideat pulppusivat. Alueella on paljon poikamiestalouksia. Tarvetta tuntui olevan niin ihmissuhde-, parin-haku-, tanssi- kuin stailauskurssillekin! Kurssipaikkakin oli valmiina: kylän baa-ri, jonka pitäjä myös osallistui kyläiltaan. Baari on kuin tunnetun Emmerdale-tv-sarjan kyläpubi Villapakka olisi siirretty Pohjois-Karjalaan.

Kyläillan aikana oli mahdollisuus osal-listua terveysmittauksiin ja oman kunnon kartoitukseen. Mittauksen lomassa vaih-dettiin omia ja kylän kuulumisia; miten monta kertaa karhu oli pihapiirissä käynyt,

mitä iloja ja suruja sydämen päällä tuona iltana oli. Sovimme jo ensi kevään kylä-turvallisuuskurssista, siellä kyläpubissa. Ensiaputaidot ja alkusammutusvalmius korostuvat, kun viranomaisapu on kauka-na. Oma arki on mukavampaa ja turval-lisempaa, kun osaa itse toimia. Tärkeintä illassa oli kuitenkin ajatusten vaihtaminen, kuulluksi tuleminen, yhdessä oleminen. Jokaisen mielipide kirjattiin kyläsuunnitel-maan. Maaseudun Sivistysliiton laatimiin kyläsuunnitelmiin tulevat näin myös arjen turvallisuuden näkökulmasta tärkeät asiat.

ESIMERKILLISTÄ MAASEUDUN JA KYLIEN YHTEISTYÖTÄ

Kiertävä pysäkki on esimerkki maaseudun ja kylien kehittämistyöstä, jossa toimitaan toisin. Tavoitteena on lisätä maaseudun asukkaiden yhteisöllisyyttä ja mielekkään arjen mahdollisuuksia. Arjen turvallisuus on keskeinen asia. Asukkaiden toimin-takykyä, osaamista ja valmiuksia toimia yhdessä vahvistetaan. Samalla edistetään kylien elinvoimaisuutta ja myös maaseu-dun yritysten palvelutuotantoa.

Laajalla yhteistyöllä ja poikkihallinnol-lisuudella saavutetaan tuloksia. Hanke on-kin onnistunut kokoamaan yhteen monta saman asian puolesta taistelevaa tahoa. Mukana ovat Pohjois-Karjalan Sydänpiirin ja Maaseudun Sivistysliiton lisäksi Karelia-ammattikorkeakoulu, Taitobussi-hanke,

KYLÄTULILLAVaara-Karjalan Leader sekä alueen kunnat.

Hankkeen työ liittyy myös sisäisen turvallisuuden ohjelman ideaan, joten Pelastuslaitos on itse oikeutetusti toimin-nassa mukana. Sammutusharjoitukset ovat tärkeällä sijalla tilaisuuksien ohjemassa. Turvallisuutta edistetään myös kyläilloissa, joissa tehdään kyläläisille karttakoordinaat-tiselvitys koteihin. Kun omalla seinällä on laminoituna kodin karttakoordinaatit, sillä on huikea turvallisuuden tunnetta lisäävä vaikutus. Riistanhoito- ja metsästysyhdis-tykset yhteistyössä laittavat laminoidut koordinaatit laavuille ja muille kylän yh-teisille paikoille.

Hankkeen onnistuneisuutta on hyvä mitata esimerkiksi Suomen Sydänpiirin jäsenmäärän kasvulla. Muuta selitystä suo-siolle ei ole keksitty kuin hankkeen tuoma kiinnostus ja innostus toimintaan. Idea on levinnyt liiton kautta muuallekin Suomeen.

Yhteisöllisyys ja osallisuus ovat usein korulauseita hankehakemuksissa, joissa puhutaan toimijoista ja kohderyhmistä. Kiertävän pysäkin yhteistyön kautta huo-mattiin, että kun kaksi ihmistä aidosti koh-taa toisensa, syntyy aina kohtaamisvaikutus – ja se jos mikä, auttaa jaksamaan arjessa. Ja mikä parasta: hankkeen loputtua tämä toiminta ei lopu, koska olemme oppineet toimimaan yhdessä ja suurin osa toimijoista (mm. sydänyhdistyksen talkoolaiset) jatkaa elämäänsä maaseudulla.

Eeva Kröger projektipäällikkö Kiertävä pysäkki -hanke

Arja Jämsén yksikön johtaja Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus

Lue lisää: http://www.sydanliitto.fi/web/pohjois-karjalan-sydanpiiri/kiertava-pysakki

Sammutusharjoitus Tohmajärven Tikkalan kylässä Kuvat: Eeva Kröger

"Yhteisöllisyys ja osallisuus ovat usein koru-lauseita hankehakemuksissa, joissa puhutaan toimijoista ja kohderyhmistä. Kiertävän py-säkin yhteistyön kautta huomattiin, että kun kaksi ihmistä aidosti kohtaa toisensa, syntyy aina kohtaamisvaikutus – ja se jos mikä, auttaa jaksamaan arjessa."


SVENSKA SPALTENMITÄ KYLILLE KUULUU?

Laitilan Untamala kruunattiin vuoden kyläksi valtakunnallisilla kyläpäivillä Jämijärvellä vuonna 2006. Valintaraati kiitteli kylää modernin ja muinaisuu-den yhdistämisestä: kylällä oli lukuisia yrityksiä ja niissä satakunta työpaikkaa, toisaalta kylällä vaalittiin ainutlaatuista kulttuurihistoriallista maisemaa. Kylällä oli myös monenlaisia ajatuksia muinai-suuden hyödyntämisestä kylämatkailus-sa, mutta niistä jouduttiin luopumaan. Kylä on kuitenkin edelleen erinomaisen elinvoimainen.

Untamalan kyläyhdistyksen pitkän linjan aktiivi Helge Heinikkala sekä hieman tuo-reemmat voimat Virpi Rantala ja Veijo Salvi ovat kokoontuneet kylätalo Ventolaan pohtimaan vuoden kylän vaiheita.

-Voitto tietysti palkitsi tekijät, mutta muuten se ei muuttanut mitään, koska kaik-ki perustui vuosien pitkäjänteiseen työhön. Huomasi kuitenkin, miten kylän imago muuttui huimasti. Kylän omissa voittojuh-lissa oli enemmän porukkaa kuin koskaan ja esimerkiksi muiden kylien ja Laitilan kau-pungin suhtautuminen muuttui selkeästi positiivisemmaksi. Ei meillä huonot välit

Laitilan Untamalassa ei haikailla menetettyjä mahdollisuuksia

MÅNGAHANDA UPPGIFTER

Från och med den andra januari i år kan äld-re bybor i Sundom få hjälp med sina varda-gssysslor, de kan beställa hjälp av Sundoms första ”allt i allo” Torolf Björklund. Det blir nog en stor utmaning för Björklund (61) från Malax, för det finns över 900 hushåll i vårt ganska vidsträckta Sundom, som har ca 2 400 invånare.

”Allt i allos” uppgifter består av bland annat:• snöskottning• sandning• slyröjning• lövkrattning• enklare reparationer• städhjälp• matinköp• datorhjälp• talkoarbeten• lampbyten m.m.

ÄLDRE OCH ENSAMFÖRSÖRJARE PRIORITERAS

Äldre personer (i huvudsak 70+) och en-samförsörjare har förtur. Om flera personer beställer t.ex. snöröjning samtidigt priori-teras ”första hjälp” och halkbekämpning, och resten av arbetet kan utföras senare. En uppdragsgivare kan få arbete utfört i maxi-malt 2 timmar, och det är uppdragsgivaren står för arbetsredskapen. Arbetstiden är 5 timmar per dag, i huvudsak kl. 8.00-13.00. – Det är det här som vi har längtat efter, säger nöjda kunder.

Då inga beställningar finns, är bygdeföre-ningen uppdragsgivare med bland annat:

• överföring till digital form av 60-åriga årstidskriften Murmursunds Allehanda

• katalogisering• skrivande av register• utdelning av information i byn

För medlemmar i Sundom bygdeföre-ning är servicen gratis. I Vasa har stadsde-larna Vapenbrödrabyn och Aspnäs likadan service för sina stadsdelsinnevånare. Det är därifrån idén har kommit till vår ”stadsdel på landet”.

I Sundom finns det allt från meteorit-krater till skärgård i Kvarkens världsarv. Första byaplanen var från 1990-talet och förnyades för första gången år 2001. Den senaste uppdaterade byaplanen utkom 2012.

KORT OM SUNDOM

Sundom är en stor by vid Finlands västkust. Sedan år 1973 är Sundom en stadsdel i Vasa. Byns totalareal uppgår till ca 23 000 ha, varav 1 460 ha odlad mark, 6 260 ha skog och ca 15 000 ha vatten. Små skär och vatten täcker två tredjedelar av byns yta.

Ute på Söderfjärden finns Meteoria Söderfjärden, ett besökscenter med en avancerad utställning om Söderfjärdens 520 miljoner år långa historia – från meteo-ritnedslag till dagens jordbruk och Natura 2000-område. Här finns också ett välut-rustat astronomiskt observatorium med ett teleskop för studier av himlakroppar hundratals miljoner ljusår ut i universum.

Finlands för tillfället största vindkraft-verk MERVENTO 3.6-118 är beläget i Sundom. Vinkraftverket har en som har en nominell effekt på 3.6 MW, medan vindtur-binens rotor har en diameter på 118 meter.

Mera information om Sundom finns på Sundoms egna hemsidor med information om byn på svenska, finska och engelska, http://www.sundom.fi/, och likaså webbsi-dor för Meteoria Söderfjärden på tre språk, http://www.meteoria.fi/.

Bjarne BlomfeldtSekreterare i Sundom bygdeförening rf

SUndOM BYS ”ALLT I ALLO” En hJÄLP I VARdAGEn FöR BYBORnA

kyllä ennenkään olleet. Tiedotusvälineet ottivat myös paljon yhteyksiä, muistelee tuolloinen puheenjohtaja Veijo Salvi.

-Tuo vanhaan navettaan perustetun Arkeologiakeskuksen sulkeminen tietysti harmitti. Se meni aika nopeasti kiinni tit-telin voittamisen jälkeen. Ensin luovuttiin

Untamala on vanha kyläkeskus Laitilassa Varsinais-Suomessa. Kylällä on nykyään melkein 400 asukasta. Kylä syntyi harjulle, vesiväylän var-relle. Nykyisin kylää halkoo valtatie 8.

Kylän paikalla on asuttu yhtäjaksoisesti yli 2000 vuotta ja kirjallisissa lähteis-sä Untamala esiintyy vuodesta 1413 lähtien. Historian merkit näkyvätkin hyvin eri ajanjaksoilta. Untamala on esihistoriallisilta löydöiltään poikke-uksellisen rikas. Siellä on 16 kiinteää muinaisjäännöstä ja 5 muuta hajalöy-töpaikkaa. Kylä on säilyttänyt tiiviin raittikylän rakenteensa myös poikke-uksellisen hyvin. Kirkkomaalla sijaitsee tiettävästi Suomen vanhin kristillinen hautamuistomerkki, Kalevanpojan vii-katteentikku. Museovirasto on vuonna 2009 määritellyt Untamalan raittikylän valtakunnallisesti merkittäväksi raken-netuksi kulttuuriympäristöksi.

ympärivuotisuudesta ja nykyään se on auki vain kesäisin ja silloinkin pääasiassa Laitilan kaupungin ja erään yrittäjän voi-min. Säästöt iskivät moniin Museoviraston kohteisiin, että ei tämä mikään poikkeus-tapaus ollut, harmittelee Helge Heinikkala. Kyläyhdistys on ottanut vastuuta myös

JUTTUSARJA, OSA 1MITÄ KUULUU VUODEN KYLILLE NYT?

Untamalan kyläyh-distyksen Veijo Salvi (vasemmalla) luovut-taa Varsinais-Suomen vuoden kylä -palkintoa Someron Kultelan kylän Kari Löfbergille vuon-na 2006 Untamalan kirkon edustalla. Maa-kunnallinen vuoden kylä -titteli 2005 vaihtui pian valtakunnalliseen tunnustukseen. Kuva: Tauno Linkoranta

Museoviraston maisemanhoitotöiden jatkamisesta.

Vaikka kylän muinaisuuden tuotteista-minen ja kylämatkailu joutuivatkin hieman vastatuuleen, tulevaisuudennäkymät ovat valoisia.

-Nämä kylän suuret yritykset näyttävät voivan hyvin lamasta huolimatta. Leipomo laajentaa parasta aikaa, munanpakkaamo ja perunanpakkaamo kuuluvat Suomen suurimpiin. Solumuovitehdaskin kylältä löytyy. Uudisasutusta on tullut, vanhat asunnot eivät tyhjinä ole olleetkaan, tiivis-tää nykyinen puheenjohtaja Virpi Rantala. Parikymmenvuotiaan kyläkoulun tulevai-suus näyttää turvatulta.

-Lähiaikojen tulevaisuudensuunni-telmiin kylällä kuuluu uuden Leader-hankkeen hakeminen; tarkoituksena olisi laittaa jääkiekkokaukaloasiat kuntoon. Suuria odotuksia on myös Laitilan kylien neuvottelukuntatoiminnan suhteen, se on juuri käynnistynyt ja näyttää jo nyt tarpeel-lisuutensa. Kaupungin suunnassa näyttää olevan halu kuulla kyliä ja toisaalta kylien keskinäisessä yhteistoiminnassa ja ylipää-tään toisiinsa tutustumisessa on paljon työ-sarkaa, kertoo nykyisin kyläyhdistyksen sihteerinä toimiva Veijo Salvi.

-Kyläyhdistyksen elämässä on nousuja ja laskuja ja nyt eletään kohtuullisen hiljaista aikaa, suuria omia hankkeita ei ole käynnis-sä, toteaa vuosikymmenien perspektiivillä Helge Heinakkala. Mutta toisaalta niin sen pitää ollakin; kun asiat ovat hyvin, ei kylä-yhdistyksen tarvitse puuttua joka asiaan. Ollaan vähän niin kuin varalla.

Tauno Linkoranta

Sundom bydeförening rf har i år börjat med för oss en helt ny ser-viceform, som vi har valt att kalla till byns ”allt i allo” och inte det mera kända begreppet ”kylätalkkari”.


SVENSKA SPALTEN SVENSKA SPALTEN

Observationen att man ser en svart katt extra tydligt, om man ställer den mot en vit vägg, är inte så simpel som den låter. Om man utvecklar tankegången, så kunde man säga att vi förstår fenomen i världen omkring oss mycket bättre, om vi kan sätta dem i förhållande eller motsats till något annat som vi känner till. Detta gäller också när vi ser på samhälleliga och sociala fenomen, som t.ex. just gemenskap. Genom att skaffa oss en ”vit vägg", kan vi se den ”svarta katten”, gemenskapen, extra tydligt.

Väggen, eller bakgrunden, behöver vi i det här fallet inte bygga själva, den finns redan utarbetad inom socialogin. Man talar om att det finns två grundläggande sätt att samverka männis-kor emellan, Gemeinschaft d.v.s. gemenskap och Gesellschaft som kunde översättas litet slarvigt med nyordet systemskap. Genom att ställa de här båda orden som motsatser och spegla dem i varandra så ökar förståelsen.

FAMILJÄR GEMENSKAP OCH STATLIGT SYSTEMSKAP

Gemeinschaft föds man in i eller uppfostras man till, det uppkommer spontant människor emellan. Gesellschaft är något som människor genom samhälleliga beslut och öve-renskommelser skapar. Gemeinschaft visar sig t.ex. som gemensamt språk, gemensamma seder och gemensam kultur. Gesellschaft manifesteras i t.ex. som lagar och regler, som offentliga beslutsfattare fastställer som spelregler för hur vi människor skall handla. Det finns ofta fastställda system som bestraffar den som bryter mot reglerna. Gemeinschaft hör hemma t.ex. i familjen eller byn, Gesellschaft i staten, kommunen och på marknaden. Man kunde också säga att Gemeinschaft liknar en organism, medan Gesellschaft är en opersonlig, objektiv maskin.

Mänskligheten började som en mångfald familjer och stammar, d.v.s. Gemeinschaftstrukturer, men genom historiens gång har Gesellschaft vuxit sig allt starkare. I dagens samhälle skulle naturligtvis enbart Gemeinschaft som samverkansform vara otänkbart. Den globala marknaden och den komplicerade staten måste fungera som systemskap. Samtidigt spelar gemenskaperna alltid en viktig roll på den lokala och ända upp till den globala nivån. Det är gemenska-perna som i huvudsak står för det sociala kapitalet, en viktig kraft i all utveckling.

BESLUTSFATTARROLL ÅT GEMENSKAPERNA

De ovanstående tankarna leder till en hel del intressanta slut-satser för hur vi borde organisera vårt samhälle. En högaktuell politisk slutsats är att beslutsfattandet inte bör byggas upp

enbart på att individen röstar och är aktiv som enskild i förhål-lande till stat och kommun. Även gemenskaperna måste få en roll som beslutsfattare. Det betyder att vi måste få närdemokrati eller närmakt som tydligare säger vad det handlar om. Detta är något att tänka på när den nya kommunallagen skrivs.

Eftersom det lilla samhället, byn, utgör en drivbänk för gemens-kap och socialt kapital, så borde också detta beaktas i landsbygds-politiken. Landsbygden har större förmåga att skapa gemenskaper och socialt kapital. Detta är för all del svårt att mäta (Att inte acceptera något annat än det som kan kvantifieras, är en överdrift i systemskapets anda.). En klok politik som vill gynna utveckling, borde således utnyttja landsbygden som en producent, inte en-bart av t.ex. mat och god miljö, utan också som en producent av

socialt kapital.

TID OCH METODER FÖR UTVECKLANDE AV GEMENSKAPER

Landsbygdens gemenskaper – byarna – måste fås att blomstra, samtidigt som de gemenskaper som

finns i städerna, i form av olika invånarföre-ningar, måste utvecklas. Därutöver måste vi

också komma ihåg att inte bara platsen är avgörande för gemenskap, det finns annat

som t.ex. livsstil och språk. Även dessa nya former av gemenskap måste utve-

cklas vid sidan av de lokala.När gemenskaperna skall ut-

vecklas, bör man även inse att det krävs tid och riktiga me-toder. Gemenskap växer fram genom att skapa lokal identitet och intern sammanhållning. Gemenskaperna växer fram organiskt – att använda systemskapsmetoder, la-gar och regler, för att ska-pa gemenskap, går inte. Paradoxen i det moderna, Gesellschaft-betonade samhället är dock, att man samtidigt måste arbeta för att gemens-kaperna får en roll och status i systemskapet. Det krävs entydigt en tveeggad strategi.

Peter BackaSpecialsakkunnig

Svensk Byaservice

hur borde vi organisera vårt samhälle? – om gemenskap och systemskap

År 2009 kom initiativet från Rosala Byaråd att samla alla by-aföreningar i Hitis till gemensamt möte. Sammankomsterna döptes till Hitis Tinget och deltagandet har sedan dess varit livligt.

NÄMNDEÄRENDEN I ÅBOLAND

Nu har man lyckats gå ett steg längre, när Hitis Tinget valt repre-sentanter till Kimitoöns skärgårdsnämnd. Tidigare har skärgård-snämnden varit politiskt tillsatt, men nu har partierna gått med på en geografisk fördelning, så att alla skärgårdsbyar kan nomi-nera en ordinarie medlem och en suppleant. Representanterna från de sex byarna bildar den nya skärgårdsnämnden.

Enligt den reviderade förvaltningsstadgan i Pargas, som pre-senterades i oktober 2012, skulle stadens närservicenämnder för Nagu, Korpo, Houtskär och Iniö göras om till s.k. områdesråd. Enligt den nya stadgan stod det också att staden kan höra råden i lokala frågor, inte bör såsom tidigare. Förslaget väckte mycket kritik och ansågs av många försvaga närdemokratin. Som ett resultat av detta blir de regionala närservicenämnderna i Pargas stad kvar, men byter namn till områdesnämnder. Nämnderna skall höras i frågor som har stor lokal betydelse för kommundelen och ta initiativ till åtgärder som gynnar den lokala utvecklingen. Efter två år skall systemet utvärderas igen.

SEMINARIET ALLA GENERATIONERS Ö

Den 19-20 april 2013 arrangerar Finlands Öar rf – Suomen Saaret ry (FÖSS) i samarbete med Egentliga Finlands Byar rf ett seminarium om service för bosatta på öar utan fast förbindelse. Fokus ligger främst på barnomsorg och skolgång, samt äldrevård, och är en del av projektet Alla generationers ö som FÖSS sparkar igång under våren. Arrangörerna hoppas att detta seminarium kan bli en mötesplats för öbor från hela landet – framför allt under lördagens Ö-parlament kommer öborna själva att kom-ma till tals. Vi strävar efter att så många skärgårdsområden i Finland som möjligt skulle vara representerade, för att öborna tillsammans kan fundera på vilka frågor som är de viktigaste att arbeta vidare med under de närmaste åren.

Pia ProstByaombud för ÅbolandEgentliga Finlands Byar rf

Skärgårdsaktualiteter – nya nämnder i åboland och seminarium för öbor i Finland


SVENSKA SPALTEN SVENSKA SPALTENla medel och med privata medel. Under innevarande programperiod 2007-2013 har fiskerinäringen för första gången haft möjlighet att stöda utvecklingen av närin-gen via ett system med kustaktionsgrup-per. Kustaktionsgrupperna är en mots-varighet till de lokala aktionsgrupperna, Leader-grupperna. Förarbetet för att få en kustaktionsgrupp till Österbotten in-leddes redan 2004, och i november 2007 utsåg jord- och skogsbruksministeriet Studiefrämjandet i Österbotten rf (nu-varande Aktion Österbotten rf) till en av sammanlagt åtta kustaktionsgrupper (fiskegrupper) i Finland. Den konkreta verksamheten inleddes sommaren 2008.

Kustaktionsgruppen (www.aktion.fi/kag ) har stött småskaliga utvecklingspro-jekt och investeringar inom fiskerinäringen sedan hösten 2008. Fram till i dag har ca 40 olika utvecklingsprojekt beviljats stöd via kustaktionsgruppen. Totalsumman som använts inom projekten för utveckling av fiskerinäringen är, närmare 1 miljon euro.

En strategisk linjedragning som gjordes inom kustaktionsgruppen i början, var att projekten skulle vara småskaliga, så att så många aktörer som möjligt skulle invol-veras i utvecklingsarbetet. Målsättningen lyckades, och förutom fiskets egna orga-nisationer och företag, har bl.a. utbild-ningsenheter, företagsutvecklingsbolag, vuxenutbildningsenheter, kommuner, 4H-föreningar, hembygdsföreningar och stiftelser m.fl. fungerat som projektägare i olika utvecklingsprojekt.

OLIKA UTVECKLINGSLINJER

Man kan se olika utvecklingslinjer i de projekt som beviljats stödfinansiering via kustaktionsgruppen, och som faller inom ramen för programmets åtgärdshelheter kring kunskapsutveckling och kulturarvet. En linje är satsning på tillvaratagning av mindre utnyttjade fiskarter som braxen och övriga mörtfiskar, samt biprodukter från fisk. Här kan nämnas t.ex. utbild-ningsenheten Optimas projekt för utve-ckling av nya produkter för storkökssi-dan, Yrkeshögskolan Novias utredning om fiskrens och bifångster, samt Korsholms vuxeninstituts projekt kring utveckling av hanteringen av fiskskinn. Linjen kring satsning på fisk som mat är en annan, som delvis även stöder tillvaratagandet av de mindre utnyttjade fiskarterna. Här kan t.ex. företagshuset Dynamos projekt Kustfiskarens sushi lyftas fram.

En stor linje har handlat om informati-

on, både utåt och inom näringen. Här har ingått projekt för uppgörande av strategi-program för yrkesfisket, branschseminarier för fiskerinäringens aktörer, olika studiere-sor m.m. De flesta projekten inom denna linje har administrerats av fiskerinäringens organisationer, liksom även projekt inom linjen fisketeknik, som t.ex. handlat om ut-veckling av kombiryssja, utveckling av katsa för yrkesbruk, utveckling av vinterfisket och notdragning, samt test av s.k. sälpingers i nätfisket. Ytterligare en linje kan ses i de projekt som genomförts, nämligen satsning på ungdomen inom ramen för ett par pro-jekt administrerade av 4H-organisationer.

SYNERGIEFFEKTER

Nyttan för fiskerinäringen kommer via de synergieffekter vi får av alla de olika utvecklingsprojekt som genomförs, och alla de nätverk som skapas via projekten. Från näringens sida är det intressant att notera alla de personer och organisationer som, utan daglig kontakt med fiskerinäringen, nu arbetar med att utveckla näringen. Vi ser detta engagemang som ytterst värdefullt för näringen.

Yrkesfiskarna, som kämpar med säl- och skarvproblemen, ser inte så mycket av resultaten i sin dagliga verksamhet. Tanken är dock att de projekt som beviljas stödfi-nansiering via kustaktionsgruppen, skall bidra till att yrkesfisket har en framtid. Jag är även övertygad om, att de fiskare som deltagit i något av dessa projekt, har fått något positivt med sig som kan konkreti-seras i den dagliga verksamheten framöver.

I den mellanutvärdering, som jord- och skogsbruksministeriet låtit göra år 2011 om fiskerinäringens åtgärdsprogram 2007-2013, konstateras att det nya systemet med fiskegrupper är värdefullt. Fiskegruppernas roll i den regionala utvecklingen av fiskeri-näringen är viktig, och denna bör stärkas under programperiodens slutskede. På EU-nivå ser man även positivt på utve-cklingen av fiskerinäringen med hjälp av lokala kustaktionsgrupper, och i förslaget till ny fond för EU:s havs- och fiskeripo-litik 2014-2020 ingår det en förstärkning av denna typ av lokalt ledd innovation. Arbetet med att skriva ett nytt program för kommande strukturstödsperiod 2014-2020 har redan startat.

Guy SvanbäckVerksamhetsledare för Österbottens Fiskarförbund

Det pågår ett intensivt utvecklingsarbe-te inom fiskerinäringen i Österbotten. Mycket av detta syns inte nödvändigtvis utåt, eftersom bevakningen av fiskefrå-gor i massmedierna ofta koncentrerar sig kring de problem yrkesfisket har med skador som sälarna och skarvarna orsa-kar, eller så är det den eviga laxfrågan. Ljuspunkter som succén med fiskskinn från Österbotten eller fisket av mörtfis-kbestånd och tillverkning av braxenpro-dukter, blänker till ibland.

Aktiviteter inom fiskerinäringen i österbotten

Det paradoxala i fiskerinäringen är, att konsumenterna vill äta fisk, det går bra för fiskförädlingen och fiskhandeln, men det mesta baserar sig på odlad fisk, oftast importerad fisk. Endast sju procent av vår fiskkonsumtion utgörs av vild fisk, fångad av yrkesfiskarna. Orsakerna till att vi är i den här situationen, ligger i politikernas så gott som totala ointresse för yrkesfiskets verksamhetsförutsättningar. Man väljer att satsa på naturskyddet och fritidsfisket, för det är här rösterna finns. Oansvarigt kunde man säkert tänka. Det är ju stora summor som Finland som land förlorar genom att inte utnyttja de naturresurser vi har i eget land, utan i stället importera fisken. Särskilt miljösmarta är vi i alla fall inte.

KUSTAKTIONSGRUPPERNA

Fiskerinäringen har ett strukturprogram för att stöda utvecklingsinsatser inom nä-ringen. Insatserna stöds med medel från Europeiska fiskerifonden, med nationel-

Fiskaren Börje Sundström och koordinator Mikael Nygård (i förgrunden) vittjar en kombiryssja för fiske av sik och ström-ming sommaren 2009 utanför Bosund. Foto: Guy Svanbäck


PAKInAKIRJA-ARVOSTELU

Kaisu Kumpulainen: Kylätoiminta ja aktiivi-sen kylän tuottaminen. Jyväskylän yliopisto 2012.

Suomalaista kylätoimintaa ja kyliä on tutkittu 70-luvulta lähtien varsin paljon. Leimallista on kuitenkin ollut se, että kyliä on lähestytty kehittämisen näkökulmasta, toimintatutkimuksina, jolloin tarkasteltava-na on ollut nimenomaan paikallisen kehit-tämistoiminnan vaikuttavuus. Kyliä ei toisin sanoen ole liiemmin asemoitu laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

Tutkimus on myös sitoutunut varsin vahvasti osaksi itse kehittämisprosesseja, jolloin lopputuloksena on ollut varsin har-voin tarpeellista etäisyydenottoa tutkimus-kohteeseen. Tutkijat eivät ole tuottaneet aidosti vaihtoehtoisia näkökulmia.

Tätä taustaa vasten on tervehdittävä ilolla Jyväskylässä joulukuussa kylätoiminnasta väitelleen Kaisu Kumpulaisen tutkimusta aktiivisista kylistä.

Kumpulainen löytää kylätoiminnalle monenlaisia mielenkiintoisia laajempia yhteyksiä. Hyvin luontevaa on sitoa se osaksi suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta 1800-luvulta lähtien käynnistynyttä kansalaisuuteen kasvattamista.

Toisaalta Kumpulainen liittää kylien ke-hittämisen mielenkiintoisesti uusliberalis-tiseen ja kommunitaristiseen ideologiaan. Hyvinvointivaltio on passivoinut kansa-laiset, ja paikallisuus, yhteisöt ja aktiivi-nen kansalaisuus ovat tässä keskustelussa uusia yhteiskunnallisia rakennuspalikoita. Vastuuta riskienhallinnasta, hyvinvoinnista ja kontrollista halutaan siirtää aktiivisille ja autonomisille yksilöille ja yhteisöille. Jokainen on oman onnensa seppä.

Britanniassa puhutaan tässä yhteydessä ”Big Society” –ideasta, Suomessa vastuuta osoitetaan maaseutupoliittisessa puhunnas-sa kylätoiminnalle. Ei ihan kaukaa haettu ajatus, toteaa kylätoiminnan ja Leader-ryhmien Vastuuta ottava paikallisyhteisö –ohjelmaa kirjoittamassa ollut kirja-arvion kirjoittaja…

Ranskalaisten valtaa tutkineiden yhteis-kuntatieteilijöiden Foucault´n ja Lefebvren ajatuksia seuraten Kumpulainen päätyy esit-tämään, että esimerkiksi kyläyhdistysten kannustamisessa paikallisten hyvinvoin-tipalveluiden tuottamiseen ei ole kyse pel-kästään käytännön ratkaisujen etsimisestä paikallisiin ongelmiin, vaan laajemmasta hallinnan kulttuurista.

Kylän sisäinen elämä kohtaa laajemman yhteiskunnallisen hallintamekanismin, jonka vaatimuksiin sen täytyy sopeutua ja aktiivisesti vastata, jos se haluaa pysyä kehityksen mukana eli turvata kylän elin-voimaisuuden, toteaa Kumpulainen.

Käytännössä valtakunnallinen kylä-toimintaliike siis edistää uusliberalistista puhuntaa ja hallinnan mekanismeja mää-ritellessään (paradoksaalisesti) kylille pai-kalliset arvot. Tämä tapahtuu esimerkiksi valtakunnallisten kyläohjelmien kautta; kylien muutos esitetään väistämättömänä kehityskulkuna ja moraalisena velvoittee-na, johon aktiiviset kylät vastaavat yrittäjä-mäisinä toimijoina ja suhtautumalla niihin kylän sisäisinä kehityshaasteina. Toinen tapa edistää tällaista ideologista hallintaa on vuoden kylä –kilpailu, joka tuottaa ak-tiivisen kylän ideaalimallia ja totuuksia ja normistoa paikallisesta aktiivisuudesta.

Kumpulaisen väitöskirja on erinomaisen mielenkiintoista luettavaa nimenomaan siksi, että se kyseenalaistaa monia kylä-toiminnan sisäpiirin itsestäänselvyyksiä. Tutkimus liittää kylätoiminnan uskottavasti osaksi laajempia yhteiskunnallisia puitteita ja keskustelua kansalaisuuden ja hallinnan ideologian olemuksesta.

Jos tutkimuksessa viitataan ranskalai-siin yhteiskuntafilosofeihin, on olettavissa myös lievää vaikeaselkoisuutta, ja tämä oletus pitää paikkansa myös Kumpulaisen tutkimuksen – ja ilmeisesti myös tämän arvion - suhteen. Olennainen osa tieteellisiä tutkimusprosesseja on monimuotoisten asioiden mallintaminen ja tässä tulokset perinteisesti nousevat hieman irti arjesta.

Näin on käynyt myös Kumpulaiselle, jonka tiettyjä väitteitä voisi kritisoida liiasta yksinkertaistamisesta. Kylien vastuunotta-minen ei välttämättä ole ideologinen va-linta, vaan monessa paikassa suorastaan välttämättömyys. Samoin esimerkiksi kylien valtakunnallisia kehittämisohjelmia ei hah-motella pelkästään kirjoituspöydän ääressä, vaan taustalla on myös kentän viestejä.

Loppusaldona totean kuitenkin, että soi-sin Kumpulaisen tutkimuksen herättävän keskustelua maaseudun kehittäjien ja tut-kijoiden keskuudessa, koska avaukset ovat mainioita. Olisikohan tutkimuksesta mah-dollista saada jonkinlainen kansanpainos?

Tauno Linkoranta

Kylätoiminta on hallintaa Suo, kuokka ja veriOletteko koskaan ajatelleet elokuvia katsellessa, missä lajityypissä maaseutu on suorastaan perusedellytys? Ensiksi tulee luonnollisesti mieleen romanttinen komedia jossain Toscanan tai Kreikan tyyppisellä maalauksellisella alueella, toisaalta pidäteltyjen tunteiden palo ei ole missään niin vakuuttavaa kuin britti-nummia astellessa.

Suomalaisissa tv-tuotannoissa maaseutu on puolestaan oiva komedi-allinen näyttämö kunnallispolitiikan suhmuroinnille ja originelleille maalais-hahmoille – moderneille kylähulluille. Nuoruuden kasvukriisejäkin sinne sopii, tyyliin Häräntappoase tai Enon opetukset.

Mutta ei, en ajatellut näitä eloku-vagenrejä. Maaseutu on näissä viime kädessä kuitenkin vain tausta ihmis-ten toiminnalle, ei sen selkäranka. Jos jossain, niin nimenomaan kauhuelo-kuvissa valtaosa juonen keskeisestä ideasta perustuu maaseutuympäristöön. Maaseudussa on enemmän mystiikkaa kuin kaupungissa ja maaseutuun liittyy joitain hyvin pelottavia elementtejä.

Tämän vuoksi monet sekä suo-malaiset että ulkomaalaiset ohjaajat sijoittavat kauhuelokuvansa maalle.

Amerikkalaisten kauhuelokuvien perus-asetelmassa on usein nuorisojoukko ja mökki syrjäisellä maaseudulla ja samaa yksinäisen talon perusideaa versioi moni vertatihkuva klassikko tekomaasta riip-pumatta. Pitkään piilossa ollut pahuus pääsee yhtäkkiä valloilleen.

Texasin moottorisahamurhaaja mel-lasti nimenomaan syrjäkylillä ja kukapa saattaa unohtaa Syvä joki –elokuvan degeneroituneet vuorten miehet. Olli Soinion Kuutamosonaatin (1988) perä-metsällä asuvat jälkeenjääneet Kyyrölän veljekset ovat kotimainen versio tässä jat-kumossa. Ja eikös vaan Erik Blombergin ohjaama kauhuklassikko Valkoinen peurakin (1952) sijoitu maaseudulle - ja vielä sinne eksoottisimmalla suunnalle eli Lappiin. Tuoreehko Sauna ei voisi tapahtua muualla kuin syvällä metsässä. Esimerkkien lista on loputon.

”Kaupunkikauhu kertoo yleensä viatonta uhria jahtaavasta anonyy-mistä murhaajasta tai siitä, miten teknologia jollakin tavalla pimahtaa. Maalaiskauhussa käsitellään menneisyy-den salaisuuksia ja unohdettuja pelkoja. Tehdyt teot ovat ikään kuin hautautuneet maalle. Ja kun juttuun yhdistetään se-onneet hillybillyt, niin homma muuttuu rankaksi”, on asian tiivistänyt eräässä haastattelussa kauhua tutkinut ja myös omia elokuvia ohjannut Atro Lahtela.

Mutta mistä tämä maaseutukauhun idea sitten putkahti mieleeni? Kävin

taannoin Sitran Helsingissä järjestämässä tilaisuudessa, jossa pohdittiin maaseudun merkityksiä. Tilaisuuden alustuksena kuultiin erään professorin tutkimus maaseudun mediakuvasta ja sitten poh-dittiin monen sortin asiantuntijan voimin samaista aihetta ja maaseudun imagoa ylipäätään.

Kaikki olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, miten yhä useampi suomalainen kantaa maalaisen ja kaupunkilaisen kaksoisidentiteettiä. Samoin mediakin on kiinnostunut aiheista itsestään eikä halua mitenkään erityisesti korostaa sitä, onko tapahtumaympäristönä maaseutu tai kaupunki, saati sitten väritä esimerkiksi maaseutuaiheita jotenkin nostalgiahenki-sesti tai takapajuisuutta etsien.

Kaikki oli siis hyvin. Paitsi kunnes muuan Hesarin toimittaja esitti lop-pupuheenvuorossa toiveen, että myös kaupunkeja alettaisiin kohdella oikeu-denmukaisesti. Hänen mukaansa suoma-lainen elokuva pitää edelleen voimissaan myyttiä kaupungeista syntien ja paheiden tyyssijana, paikkana jossa viattominkaan ei selviä kaidalla tiellä. Maaseutu edustaa sitä puhtoista Suomea.

Näinhän se tietysti on. Jos ei ole nähnyt 50-luvun jälkeen yhtään uutta elokuvaa.

Ja taas maaseutu kehittyy. Tai sitten ei.

Dorfagent Linkoranta

Kuva: Pipsa Salolammi


LAKIMIEhEn nURKKA

Varatuomari Tommi Siro kirjoittaa lakimiehen nurkkaan oikeudelli-siin asioihin liittyvistä kysymyksis-tä. Lisätietoja SYTYn tarjoamasta lainopillisesta palvelusta saa SYTYn verkkosivuilta www.kylatoiminta.fi. Tommi Siro antaa puhelinneuvontaa toimintaryhmille, kylien maakunnal-lisille yhteenlittymille ja kyläyhdistyk-sille. Viikoittaiset soittoajat ovat tiis-taisin ja perjantaisin kello 9.30-12.00.

Tommi Siro Lakiasiaintoimisto SiroLinnankatu 1820100 Turkupuh. (02) 2522 242 / 040-5507635

pääsihteeriRisto Matti NiemiPuh. 050 599 5229Email: [email protected]

kehittämisjohtajaTuomas PerheentupaPuh. 050 592 2726Email: [email protected]

toimitussihteeri/tiedottajaPipsa SalolammiPuh. 045 123 3254Email: [email protected]

talouspäällikköRaija TuppurainenPuh. 045 133 5391Email: [email protected]

lakimiesTommi SiroPuh. (02) 252 2242 / 040 550 7635

Kyläapu-hanke, projektisihteeriMarianne LemettinenPuh. 045 887 1511Email: [email protected]

Kylien Bisneskeissit -hankeKylien liiketoiminta-asiamiesJuha KuismaPuh. 045 884 7884Email: [email protected]

Maaseutuasumisen teemaryhmä, YTR:n erityisasiantuntijaHeli SiiriläPuh. 045 892 4715Email: [email protected]

JÄSSI-jätevesihankeJätevesineuvojaKirsi MäensivuPuh. 045 881 4200Email: [email protected]

Naapuriavulla hyvinvoivia kyliä -hanke, projektipäällikköSirpa PekkarinenPuh. 045 1202302Email: [email protected]

Kyläapu-hanke, projektipäällikköJuhani NenonenPuh. 045 111 52 22Email: [email protected]

Svensk ByaserviceCenter för Lokal Utveckling vid Svenska StudiecentralenRådhusgatan 21 C, 61500 VasaTel. (06) 3204151

landsbygdsutvecklarePeter BackaTel 040 595 [email protected]

kansliesekreterareKenneth SundmanTel. (06) 320 [email protected]

European Rural Alliance: tavoitteena on koota eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä, jotka toteuttavat kokonaisvaltaista ja monialaista maaseudun kehittämistä. Suomen yhteyshenkilö: Eero Uusitalo (puheenjohtaja), Peter Backa (sihteeri)European LEADER Association for Rural Development (www.elard.eu): eurooppalaisten Leader-ryhmien kattojärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Petri Rinne (puheenjohtaja) European Rural Community Association: Eurooppalainen kylätoiminnan ja maaseudun kehittämisjärjestö. Suomen yhteyshenkilö: Kim Smedslund (hallituksen jäsen)Hela Norden skall Leva (www.hele-norden.dk): pohjoismainen kyläliikkeiden verkosto. Mukana kaikki Pohjoismaat, Ahvenanmaa, Grönlanti ja Färsaaret. Suomen yhteyshenkilö: Risto Matti Niemi (hallituksen jäsen) Partnership for Rural Europe (www.prepare-network.org): koostuu 10 verkostoyhteenliittymästä. SYTYn yhteyshenkilö: Kim Smedslund European Council for the Village and Small Town (www.ecovast.org) tavoitteena kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elin-voimaisuutta. Suomen yhteyshenkilö: Heli SIirilä (Maaseutuasumisen teemaryhmän erikoisasiantuntija)

SUOMEN KYLÄTOIMINTA RY (SYTY)

Byaverksamhet i Finland rfc/o Willa ElsaMeijeritie 2, 25410 SuomusjärviEmail :[email protected]/www.maaseutuplus.fi

Jäsenluettelotietojen luovuttamisesta muille kuin yhdistyksen omille jäsenille säädetään henkilötietolaissa. Yhdistyslain 11 §:n 2 momentissa on lisäksi säädetty, että tietojen luovuttamisesta voi päättää yhdistyksen hallitus. Kyseisen lainkohdan mukaan jäsenluettelossa olevien tietojen luovuttamisesta säädetään henkilötietolais-sa ja että luovuttamisesta päättää yhdistyk-sen hallitus. Jos säännöissä ei ole määrätty mitään toimivallasta jäsenluettelotietojen luovuttamisessa, luovuttamispäätös voi-daan tehdä myös yhdistyksen kokouksessa. Oikeuskirjallisuudessa on puollettu kantaa jonka mukaan yhdistyksen säännöissä voi-taisiin pätevästi määrätä, ettei hallituksella ole asiassa toimivaltaa, vaan että tietojen luovuttamiseen tarvitaan yhdistyksen päätös.

Mahdollista on, että yhdistyksessä tehdään periaatepäätös siitä, keille jäsen-luettelotietoja luovutetaan ja keille ei. Jos yhdistys on esimerkiksi antanut suostu-muksensa siihen, että liitto pitää sen puo-lesta jäsenluetteloa, yhdistyksen voidaan yleensä katsoa antaneen yhdistyslain 11 §:n kannalta suostumuksen luettelotietojen luovuttamiseen. Edellytyksenä kuitenkin on, että henkilötietolaissa säädetyt edelly-tykset täyttyvät.

Henkilötietojen käyttäminen on yh-distyksissä aina sallittua, kun kyse on laissa säädetystä velvoitteesta. Sellainen on yhdistyslain 11 §:ssä säädetty velvoi-te. Tietojen käsittelyyn voi rekisteröity myös antaa nimenomaisen suostumuksen. Yhdistystoiminnan kannalta on keskeis-tä, että rekisteröidyllä on jäsenyyssuhteen kautta asiallinen yhteys rekisterinpitäjään.

Jäsenluettelotietojen antaminen kiinte-ässä liittosuhteessa alayhdistykseltä liitolle

JÄSEnLUETTELOTIETOJEn LUOVUTTAMInEn SIVULLISILLE

on henkilötietojen käyttämistä. Tällaisessa tapauksessa toimivaltainen toimielin (esimerkiksi alayhdistyksen hallitus) voi siis antaa keskusjärjestölle jäsenluette-loon asianmukaisesti merkittyjä tietoja. Kiinteissä liitoissa alayhdistykset ovat usein velvollisia antamaan jäsenluettelotietonsa liitolle. Tällaisesta velvoitteesta voidaan määrätä pätevästi keskusjärjestön sään-nöissä. Käytännössä liitto voi tarvita jä-senjärjestöjensä jäsenluettelotietoja muun muassa näiden järjestöjen edustusoikeuden määräämiseen sekä jäsenmaksujen perimi-seen, mikäli liitto hoitaa maksuperinnän jäsenjärjestöjensä asemesta.

Liitto ei saa luovuttaa jäsenyhdistyksil-tään saamiaan jäsentietoja ulkopuolisille ilman jäsenyhdistysten suostumusta. Ilman lupaa ei siten saa luovuttaa jäsenyhdistyk-sen tietoja esimerkiksi muille jäsenyhdis-tyksille, joita siis pidetään tässä yhdistyk-seen nähden ulkopuolisina.

Henkilötietolaki sisältää lisäksi muun muassa säännöksiä ns. arkaluonteisten tietojen käsittelemisestä, joiden käsittele-minen lähtökohtaisesti on kiellettyä, vaik-kakin laki sisältää kieltoa koskevia useita poikkeuksia. Arkaluonteisten tietojen ta-vanomainen käsitteleminen on mahdollista yhdistyksissä, joissa jäsenyys sinänsä on arkaluonteinen tieto – tästä esimerkkinä puolueet.

Kuten sanottu, yhdistyksen velvollisuu-tena on yhdistyslain mukaan pitää jäsen-luetteloa ja henkilötietoja käsiteltäessä on noudatettava, mitä henkilötietolaissa sääde-tään. Kun eteenne tulee erityiskysymyksiä yllä mainitunlaisiin asioihin liittyen, voitte halutessanne ottaa yhteyttä esimerkiksi allekirjoittaneeseen konkreettisten ja yk-sityiskohtaisten tietojen saamiseksi.

YHTEYSTIETOJA KANSAINVÄLISIIN JÄRJESTÖIHIN:

SEURAARAVA LEHTI

ILMESTYY 4.4.

M Itella Posti OyItella Green

1. Verkostoitumista ja yhteyksiä maaseutupolitiikkaan, eduskuntaan ja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmään (pääsihteeri Risto Matti niemi)

2. Ohjelmapolitiikan välineet ja ohjelmien toteuttaminen (pääsihteeri Risto Matti niemi, kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa)

3. Maakunnallisten kyläyhdistysten koulutus ja neuvonta (kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa)

4. Kunnan ja kylien välisen suhteen järjestäminen (pääsihteeri Risto Matti niemi)

5. Valtakunnallinen hanketoiminta, hankkeiden laadinta ja rahoituskanavat (kehittämisjohtaja Tuomas Perheentupa)

6. Kylien liiketoiminta, uusiutuvat energialähteet, omavarainhankinta (liiketalousasiamies Juha Kuisma)

7. Kyläapu- ja kylien työllistämistoiminta, omavarainhankinta (projektipäällikkö Juhani nenonen)

8. Jätevesineuvonta (projektipäällikkö Kirsi Mäensivu)

9. Kylien turvallisuus (projektipäällikkö Sirpa Pekkarinen)

10. Maaseutuasuminen (erityisasiantuntija heli Siirilä)

11. LEAdER-ryhmien tukitoiminta, ml. toimintatapa kaupungeissa (LEAdER-asiamies 1.4.2013 alkaen)

12. Viestintä, www-sivut, jäsenlehti Maaseutu Plus ja verkkotiedotteet (tiedottaja Pipsa Salolammi)

13. Oikeudelliset palvelut (lakimies Tommi Siro/Lakiasiantoimisto Siro)

14. Taloussuunnittelu, tilinpäätökset ja hankkeiden maksatukset (talouspäällikkö Raija Tuppurainen)

15. Ruotsinkielinen neuvonta ja tukitoiminta (landsbygdsutvecklare Peter/Backa/Svensk Byaservice)

16. Ruotsinkieliset verkkotiedotteet (kanslisekreterare Kenneth Sundman/Svensk Byaservice)

17. SYTY välittää kansainvälisiä yhteyksiä ja verkoistoitumista eurooppalaisissa kv-verkostoissa ja järjestöissä

SUOMEn KYLÄTOIMInTA RY:n JÄSEnEKSI

Suomen Kylätoiminta ry (SYTY) on kylä- ja kaupungin-osatoimintaa, LEADER-työtä ja muuta paikallista kehittämistä edistävien järjestöjen kaksikielinen valtakunnallinen yhdistys. Jäsenjärjestöjä on tällä hetkellä noin 130 sisältäen lähes kaikki valtakunnalliset, paikallislähtöistä kehittämistä edistävät järjes-töt, kaikki LEADER-ryhmät ja maakunnalliset kyläyhdistykset sekä kylä- ja kaupunginosayhdistyksiä.

SYTY TARJOAA TULITUKEA KAIKILLE PAIKALLISTOIMIJOILLE

SYTY toteuttaa yhteistoimintaa ja verkottumista yhdessä 19 maa-kunnallisen kyläyhdistyksen ja 55 LEADER-ryhmän sekä näiden kautta yli 4 200 kylän ja kaupunginosan kanssa. Puoluepoliittisesti sitoutumattomana valtakunnallisena järjestönä SYTY on lähei-sessä yhteistyössä eduskunnan, eri ministeriöiden ja virastojen sekä keskusjärjestöjen ja Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän kanssa. Lisätietoja: [email protected]

paikallisen kehittämisen puolesta jo vuodesta

1997

SYTY TARJOAA VERKOSTOLLEEn, JÄSEnISTöLLEEn JA KYLILLE PALVELUJA SEURAAVILTA ALUEILTA:

MP1 2013

Documents

Transcript of MP1 2013