Minna Teiska (toim.) - cp-liitto.fi · Julkaisija: Suomen CP-liitto ry Kirjoittajat: Minna Teiska,...

Liikuntaa liikkujille – soveltaen sopivaksi Minna Teiska (toim.)

Suomen CP-liitto ry

Julkaisija: Suomen CP-liitto ryKirjoittajat: Minna Teiska, Pauli Rintala, Jaanet Salminen, Heidi Huttunen, Mari Jokitalo-Trebs, Kira Durchman, Susanna Tero, Sanna Mattila-Rautiainen, Pirjo Huovinen, Marko SuhonenUlkoasu: Heidi Hölsömäki, Riitta Yrjönen Taitto: Riitta YrjönenKuvat: Minna Teiska, (s. 14. Sanna Kuusisto, s. 38 Päivi Mikkonen, s.42-51 Malike, s.52 Tuula El Alami El Aroussi)Paino: Forssan kirjapaino OyForssa 2008ISBN 978-951-97384-7-5 (sid.)ISBN 978-951-97384-8-2 (PDF)

LukijalleLiikuntaa liikkujille – soveltaen sopivaksi -liikuntaopas antaa tietoa CP-, MMC- ja hydrokefaliavammaisten lasten, nuorten ja aikuisten liikun-nasta ja liikunnan suunnittelusta. Opas on kirjoitettu Suomen CP-liiton jäsenyhdistysten liikuntatoiminnan tueksi, mutta myös vanhemmille, opettajille, liikunnan ohjaajille sekä kaikille muille liikkujille ja liikutta-jille, jotka tarvitsevat vinkkejä soveltavaan liikuntaan.

Liikuntaoppaassa annetaan muutamien lajiesimerkkien ohella tietoa liikuntaan motivoinnista, avustamisesta sekä liikunnan apuvä-lineistä ja liikuntaryhmien käynnistämisestä. Soveltaen ja liikunnan apuvälineitä käyttäen liikunnan harrastaminen on mahdollista kaikille vammasta riippumatta, joten kaikessa liikunnassa ja liikunnan suun-nittelussa tulee muistaa liikkujan yksilölliset tarpeet ja mahdollisuudet. Vammaisuus ei ole este liikunnalle, tehdään liikunta soveltaen sopi-vaksi!

Iloisia liikuntahetkiä toivottaen,Minna Teiska

4

Sisältö

1. CP-vamma, MMC ja hydrokefalia ........................................................... 7 1.1 CP-vamma (Cerebral Palsy) .....................................................................................7 1.2 Selkäydinkohju (MMC) .............................................................................................8 1.3 Hydrokefalia (HC)........................................................................................................8

2. Liikunta ja terveys ................................................................................ 9 2.1 Liikunnan terveysvaikutukset ................................................................................9 2.2 Liikunnan määrä ja suositukset ............................................................................9 2.3 Liikunta toimintakyvyn perustana .................................................................... 10

3. Liikunnan mahdollisuudet: CP-vamma, MMC ja hydrokefalia ................ 13 3.1 Turvallisuus liikunnassa ......................................................................................... 13 3.2 Fyysinen toimintakyky ........................................................................................... 13 3.3 Fyysinen kunto ......................................................................................................... 14 3.4 Motoriikka .................................................................................................................. 14 3.5 Psyyke ja sosiaalisuus ............................................................................................. 15 3.6 Liikunta ........................................................................................................................ 15

4. Liikuntaryhmän käynnistäminen ....................................................... 17 4.1 Tarve ............................................................................................................................. 17 4.2 Liikuntamuoto ja kohderyhmä ........................................................................... 17 4.3 Ohjaaja ........................................................................................................................ 17 4.4 Liikuntapaikka .......................................................................................................... 17 4.5 Kuka maksaa.............................................................................................................. 17 4.6 Markkinointi ja tiedotus ........................................................................................ 18 4.7 Toiminta ...................................................................................................................... 18

5. Liikunnan suunnittelu, ohjaus ja toteutus ........................................... 19 5.1 Tuntisuunnitelman laatiminen .......................................................................... 19 5.2 Huomioitavia asioita ............................................................................................. 19 5.3 Niksejä liikunnan soveltamiseen ....................................................................... 20 5.4 Liikunnan suunnittelu ja toteutus lapsille ..................................................... 20

5

6. Motivointi liikuntatilanteessa ............................................................ 23 6.1 Omat vaikutusmahdollisuudet ja osallisuus motivoivat ........................... 23 6.2 Liikuntavälineet ja hassuttelu motivoivat ...................................................... 23 6.3 Ryhmä motivoi ......................................................................................................... 25

7. Vammaisen henkilön avustaminen liikuntatilanteessa ......................... 27 7.1 Valmistautuminen ................................................................................................... 27 7.2 Minä avustajana ....................................................................................................... 27 7.3 Yhteistyö avustamisen peruspilarina ............................................................... 27 7.4 Apuvälineet liikuntatilanteessa .......................................................................... 28

8. Liikunnan apuvälineet ....................................................................... 30

9. Lajiesimerkkejä ................................................................................. 33 9.1 Temppurata .............................................................................................................. 33 9.2 Sovelletut pallopelit ja sisäliikunta ................................................................... 33 9.3 Kuntoliikunta ja kuntosaliharjoittelu ............................................................... 37 9.4 Uintia kaikille ............................................................................................................ 39 9.5 Luontoliikunta ......................................................................................................... 45 9.6 Ratsastus ja ratsastusterapia ............................................................................... 52 9.7 Muita lajivinkkejä ..................................................................................................... 53

10. Liikuntapalveluiden tuottamisessa tarvitaan laajaa yhteistyötä .......... 56

11. Liikuntavastaavan muistilista ............................................................. 59 11.1 Yhdistyksen liikuntatoiminnan rahoitus ....................................................... 59 11.2 Kunnan tarjoamat mahdollisuudet liikkujalle ............................................ 59

Sanasto .................................................................................................... 61

Kirjallisuutta ............................................................................................ 62

7

1.1. CP-vamma (Cerebral Palsy)

CP-vamma määritellään sikiöaikana tai varhaislap-suudessa ennen kahden vuoden ikää tapahtuneen aivovaurion aiheuttamaksi kyvyttömyydeksi säilyttää normaali asento tai suorittaa normaaleja liikemalle-ja. Aivovaurio itsessään ei ole etenevä tai parantuva, mutta sen aiheuttama oirekuva usein muuntuu iän ja kasvun myötä. CP-vammaisen liikkumisedellytykset pysyvätkin harvoin samanlaisina: ne voivat iän myötä joko parantua tai huonontua.

Liikuntavamman ohella CP-vammaisella voi esiin-tyä myös muita liitännäisvammoja, kuten epilepsiaa, puheen tuottamisen, näkemisen ja hahmottamisen vaikeutta sekä tiedon käsittelyyn liittyviä ongelmia. Kuuloon liittyvissä hahmotushäiriöissä kuuloärsyk-keiden erottaminen ympäristöstä tai kuullun ymmär-täminen voivat olla vaikeita.

Liikuntavammaan liittyy läheisesti myös tuntoär-sykkeiden heikentynyt aistiminen, mikä vaikeuttaa erityisesti kehon hahmottamista sekä liikkeiden suo-rittamista ja hallintaa.

CP-vamman eri muodot

1) Spastiset muodot (spastisuudella tarkoitetaan ko-honnutta lihasjäntevyyttä/lihastonusta)• Diplegiassa alaraajat ovat vaikeammin spastiset

kuin yläraajat.• Hemiplegiassa spastisuutta on ainoastaan toisen

puolen raajoissa.• Tetraplegiassa kaikki raajat ovat spastiset.

2) Dyskineettiset muodot• Dystonisessa tetraplegiassa lihasjäntevyys vaih-

telee matalasta hyvin korkeaan (mitä korkeampi

lihasjäntevyys sitä vähemmän lihastoimintaa).• Atetoosissa esiintyy lähes jatkuvaa, mutta kontrol-

loimatonta, luonteeltaan hidasta ja matomaisesti etenevää lihasliikettä. Peruslihasjäntevyys on usein matala.

3) Ataktiset muodot• Ataksiassa lihaksien yhteistoiminta on häiriintynyt,

jolloin henkilön on vaikea säilyttää tasapaino ja liikkeiden koordinaatio.

Spastiset muodot ovat yleisimpiä, ja niitä esiintyy noin kahdella kolmasosalla CP-vammaisista. Spasti-suudella eli lihasjäntevyydellä tarkoitetaan lihaksen poikkeavaa supistumista sitä venytettäessä. Liikkees-sä lihas venyttyy, jolloin spastinen lihas supistuu, mikä vaikeuttaa liikkeen suorittamista.

Lihasjäntevyyttä lisää myös henkilön tunnetila: esi-merkiksi jännittävässä tai vaativassa tilanteessa spas-tinen lihas supistuu usein herkemmin. Spastisuuteen liittyy myös lihastoiminnan heikkoutta, kömpelyyttä tarkkuutta vaativissa tehtävissä sekä suurten lihasryh-mien koordinointivaikeuksia.

Spastisuuden takia lihaksen kimmo-ominaisuudet muuttuvat. Lihasmassa on usein pieni, ja jatkuvasti lyhentyneessä tilassa (supistuneena) olevan lihaksen venymiskyky heikkenee. Muutokset voivat johtaa li-haskudoksen rakenteellisiin muutoksiin ja pysyviin virheasentoihin.

Lähde: Autti-Rämö, Ilona. CP-vammaisuus. Teoksessa (toim.). Sillanpää, M., Herrgård, E., Iivanainen, M., Koi-vikko, M. ja Rantala, H. Lastenneurologia. Duodecim. Helsinki, 2004.

1. CP-vamma, MMC ja hydrokefalia Minna Teiska, fysioterapeutti, TtM

8

1.2. Selkäydinkohju (MMC)

MMC on lyhenne sanasta meningomyeloseele, joka tavallisesti suomennetaan selkäydinkohjuksi. Menin gomyeloseele tarkoittaa selkäytimen tai selkäydin-hermojen pullistumista selkänikamakaaren aukosta. Infektoitumisriskin vuoksi kohju suljetaan hyvin pian syntymän jälkeen.

MMC on liikuntavamma, joka vaikuttaa motori-seen kehitykseen. Selkäydinkohjun sijainnin mukaan siihen voi liittyä eriasteisia tunto- ja halvausoireita alaraajoissa, lantiossa tai vartalonlihaksissa. Lisäksi selkäydinkohjuun voi liittyä suolen ja rakon häiriöitä sekä noin 80–90 prosentilla hydrokefalia. Tuntoaisti-muksista kosketustunto säilyy heikoiten ja asentotun-to parhaiten. Huomioitavaa on, että tuntohäiriöiden vuoksi alaraajat ja alavartalo ovat herkkiä makuuhaa-voille, paleltumille, palovammoille ja murtumille. Toi-mintakykyyn vaikuttavat myös mahdollisen hydroke-falian ja aivovaurion aiheuttama spastisiteetti (kohon-nut lihasjäntevyys) sekä nivelten, lonkkien, polvien ja jalkaterien epämuodostumat ja niveljäykistymät.

Lähde: Timonen, Eija. Selkäydinkohju. Teoksessa (toim.) Sillanpää, M., Herrgård, E., Iivanainen, M., Koi-vikko, M. ja Rantala, H. Lastenneurologia. Duodecim. Helsinki, 2004.

1.3. Hydrokefalia (HC)

Hydrokefalialla tarkoitetaan tilaa, jossa aivokammioi-den paine on kasvanut aivo-selkäydinnesteen mää-rän lisäännyttyä. Normaalisti aivoja ja selkäydintä ympäröivä selkäydinneste kulkeutuu aivokammioista verenkiertoon, mutta hydrokefaliassa nestekierto on häiriintynyt, jolloin selkäydineste kerääntyy aivokam-mioihin ja aiheuttaa aivopaineen nousua.

Aivokammioiden paineen nousua voidaan estää asentamalla aivonestetilaan suntti, jonka yläpäässä oleva läppä sallii nesteen yhdensuuntaisen läpivir-tauksen. Letkun yläpää asetetaan aivokammioon ja

alapää johdetaan vatsaonteloon, mistä aivo-selkä-ydinneste imeytyy verenkiertoon. Sunttihoito takaa hyvät edellytykset lapsen kasvulle ja kehitykselle, mutta sunttikomplikaatiot ovat valitettavan yleisiä. Sunttikomplikaatioita ovat tukokset, mekaaniset viat, tulehdukset sekä suntin ylitoiminta. Suntin toimin-nan ongelmista kertovia oireita voivat olla päänsärky, väsymys, oksentelu ja epileptiset kohtaukset. Lisäksi oireet saattavat näkyä unihäiriöinä, keskittymis- ja op-pimisvaikeuksina. Yleisempiä liitännäisvammoja ovat epilepsia (40 %), CP-vamma (40 %), vaikea kehitys-vamma (9 %), vaikea psyykkinen häiriö (4 %) ja vaikea näkövamma (6 %).

Hydrokefaliassa henkinen kehitys ja sanallinen suorituskyky ovat usein normaalit, mutta hahmotus-häiriöiden tai liikuntavamman vuoksi henkilöt voivat tarvita apua tai tukea. Hienomotoriikan vaikeudet ovat yleisiä, ja vain noin 15 prosentilla hienomotori-nen suorituskyky on ikäistensä tasolla.

Lähde: Serlo, Willy. Hydrokefalia. Teoksessa (toim.) Sillanpää, M., Herrgård, E., Iivanainen, M., Koivikko, M. ja Rantala, H. Lastenneurologia. Duodecim. Helsinki, 2004.

9

2. Liikunta ja terveys Minna Teiska, fysioterapeutti, TtM

2.1. Liikunnan terveysvaikutukset

Säännöllinen liikunta on tärkeää niin lapsille kuin ai-kuisillekin. Monipuolinen liikunta edistää lapsen mo-torista kehitystä, mutta läpi elämän jatkuvalla liikun-nalla nähdään olevan lukuisia positiivisia vaikutuksia ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen tervey-teen.

Liikunta vaikuttaa myönteisesti veren seerumin ko-lesteroli- ja triglyseridipitoisuuksiin, insuliiniherkkyy-teen sekä vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetek-seen. Liikunnan avulla voidaan lisätä ja ylläpitää luun tiheyttä ja ehkäistä osteoporoosia. Liikunnan avulla voidaan myös nostaa perusaineenvaihdunnan tasoa ja lisätä rasvanpolttokykyä, jolloin liikunnalla katso-taan olevan tärkeä merkitys painon säätelyssä. Liikun-ta vaikuttaa positiivisesti myös liikkujan itsetuntoon ja henkiseen hyvinvointiin, sekä antaa väylän sosiaali-seen kanssakäymiseen. Sosiaalisuus on lähes aina osa liikuntaa, joten pelkästään liikuntapaikalle menemi-nen ja muiden ihmisten tapaaminen tuo hyvinvointia ja sisältöä päivään. Liikunnan terveysvaikutukset tuli-si nähdä sekä fyysisten, psyykkisten että sosiaalisten vaikutusten kautta.

2.2. Liikunnan määrä ja suositukset

Liikuntavammaisten liikuntaan pätevät usein samat liikunnallisen harjoittelun lait kuin vammattomien, mutta harjoitusvaste voi olla erilainen liikuntakyvyn tai hermo-lihasjärjestelmän toiminnan mukaan. Kes-tävyystyyppiseen harjoitteluun reagoiminen on pyö-rätuolissa tapahtuvassa liikunnassa samanlaista kuin normaali yläraajaharjoitteluun reagoiminen. Alaraa-jatyöhön verrattaessa pyörätuolilla liikkuvan hapen-ottokyky ja hapenkulutus jäävät pienemmiksi, joten

liikuntaan alaraajoja käyttävien kuntoa mittaavat ver-tailuarvot eivät ole vertailukelpoisia henkilöille joilla vamma alaraajavamma.

Pyörätuolia käyttävien toimintakyky paranee har-joittelemalla, mutta tavallinen jokapäiväinen pyörä-tuolin käyttö ei välttämättä riitä pitämään yllä kelaa-miseen edellytettävää suorituskykyä. Omatoimisuu-den säilyttämiseksi pyörätuolin käyttäjien tulisi sisäl-lyttää päiväänsä myös muuta liikuntaa.

Liikkumattomuuden aiheuttamien terveysriskien ehkäisemiseksi tulisi nykyisten suositusten mukaan harjoittaa 3–4 tuntia perusliikuntaa tai 2–3 tuntia täs-mäliikuntaa viikossa. Perusliikunnassa päämotiivina on jokin muu kuin liikunta (esim. pyörätuolilla kelaa-minen, puutarha- ja pihatyöt jne.) kun taas täsmälii-kunnassa itse liikuntasuoritus on liikkeellelähdön syy (esim. juoksu, pyöräily tai uinti). Terveysliikuntasuo-situs on kuvattu UKK-instituutin liikuntapiirakassa (kuva). Sen voi jakaa puoliksi mihin suuntaan vain omien liikuntamieltymysten mukaisesti. Perusliikun-taa tulisi kuulua jokaiseen päivään, kun taas täsmälii-kunnassa riittää harjoittelu joka toinen päivä.

Lasten ja nuorten liikunta

Säännöllinen liikunta on välttämätöntä lasten kas-vulle mutta myös hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon, lihasvoiman, notkeuden ja motoristen tai-tojen kehittymiseksi. Lapsille ja nuorille suositellaan päivittäin vähintään 90 minuuttia mahdollisimman monipuolista liikkumista, joka sisältää sekä kevyttä että kuormittavaa liikuntaa. Nuorten liikuntasuosituk-sessa suositellaan sykettä nostavaa kestävyystyyppis-tä liikuntaa joka päivä, esimerkiksi pyöräilyä, uintia tai

10

hiihtoa. Lihaksia olisi hyvä kuormittaa kolme kertaa viikossa esimerkiksi tanssien, kuntosalilla harjoitellen tai pallopelejä pelaten.

Liikuntavammaisille ei ole määritelty erillistä liikun-tasuositusta, joten liikunta tulee toteuttaa aikuisten terveysliikunnan sekä lasten- ja nuorten liikuntasuo-situksia mukaillen oman liikuntakyvyn ja liikuntamah-dollisuuksien mukaan. Liikunnan määrää pohdittaes-sa tulee huomioida, että liikuntavammaisen liikunnan rasitus voi kohdistua suppeammalle alueelle ja mah-

dollisesti pienemmille lihasryhmille kuin vammat-toman aikuisen tai lapsen liikunnan rasitus. Tämän vuoksi liikunnan oikea määrä tulee arvioida huolella.

2.3 Liikunta toimintakyvyn perustana

Liikunta- ja toimintakyvyn perustana ovat muun mu-assa ryhti, rakenne, sydän- ja verenkiertoelimistön kunto, lihasvoima ja -kestävyys, nopeus, liikkuvuus, joustavuus, tasapaino, liikekontrolli sekä koordinaa-

11

tio. Liikunnassa näitä perustekijöitä voidaan harjoit-taa kehittämällä kestävyyttä, voimaa, liikkuvuutta, notkeutta ja koordinaatiota. Liikuntavammainen voi kehittää näitä ominaisuuksia omien mahdollisuuksi-en puitteissa siinä missä vammaton, mutta tehokkaan harjoittelun perustana on aina turvallisuus. Tervey-delliset riskit, kuten sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet sekä tuki- ja liikuntaelimistön rajoitteet, on aina huomioitava liikuntaa suunniteltaessa. Jos liikun-talajin soveltuvuudesta ei olla varmoja, voi henkilö itse konsultoida lääkäriä asian varmistamiseksi.

Lähteet: Fogelholm, M., Oja, P., Rinne, M., Suni, J., Vuori, I. Riit-tääkö puoli tuntia kävelyä päivässä? Suomen Lääkäri-lehti 2004;59(19):2040–2042. Mälkiä E. Tehokkaan harjoittelun perusteet. Teoksessa (toim.) Mälkiä, E. ja Rintala, P. Uusi Erityisliikunta – lii-kunnan sovellukset erityisryhmille. Liikuntatieteelli-sen seuran julkaisu nro 154. Helsinki, 2002. Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005. Suomalai-set ravitsemussuositukset – ravinto ja liikunta tasapai-noon. Helsinki, 2005: 42–46.

13

3. Liikunnan mahdollisuudet: CP-vamma, MMC ja hydrokefalia

Pauli Rintala, erityisliikunnan professori

Säännöllisestä liikunnasta hyötyvät kaikki CP-, MMC- tai hydrokefaliavammaiset lapset, nuoret ja aikuiset. Liikunnan merkitys sekä fyysisen kehityksen tuke-na että toimintakyvyn ylläpitäjänä on tunnustettu laajasti, ja se on myös tutkimuksin osoitettu. Liikun-tavamman tyypistä ja vaikeusasteesta, motoriikan kehittymisen mahdollisuuksista, henkilön kiinnos-tuksen kohteista ja tavoitteista riippuu, mitä liikuntaa voidaan harrastaa ja harrastetaan.

3.1 Turvallisuus liikunnassa

Kaiken liikunnan tulee tapahtua turvallisessa ja mie-luiten rauhallisessa ympäristössä, jossa henkilö va-pautuu kokeilemaan kehonsa sallimia rajoja. Vuoro-vaikutus toisten liikkujien kanssa esimerkiksi peleissä ja leikeissä on tärkeää, mutta turvallisuusnäkökul-masta on oltava tarkkana muun muassa epileptisten kohtausten varalta. Jos epilepsiaan käytetään kohta-uksia estävää lääkitystä, on huomioitava, että niiden sivuvaikutukset, kuten hidastuneet fyysiset reaktiot, ärtyisyys ja hyperaktiivisuus saattavat näkyä liikunta-suorituksissa.

Vaikeasti liikuntavammaiset henkilöt tarvitsevat erityisiä välineitä, kuten kyynärsauvoja, seisomateli-neitä ja erilaisia tukia tehdäkseen liikkeitä tai liikkuak-seen. Monen vaikeasti vammaisen henkilön on han-kalaa pysyä pystyasennossa liikkumisen kannalta tar-peeksi kauan, joten vaihtoehtoina voivat olla makuu- tai istuma-asennot, joissa pystyy usein osallistumaan erilaisiin toimintoihin. Liikuntavammaisia henkilöitä kannattaa rohkaista kokeilemaan mahdollisimman monia erilaisia asentoja, ei vain liikuntatilanteissa, vaan myös pitkin päivää arjessa, kotona, koulussa ja

työpaikoilla. Erityisen tärkeää tämä on henkilöille, jot-ka pääasiassa käyttävät pyörätuolia.

Monella CP-vammaisella on vaikeuksia suorittaa tahdonalaisia liikkeitä poikkeavan lihasjäntevyyden ja rajoittuneen liikkuvuuden takia. Opettajaa tai oh-jaajaa voidaan tarvita auttamaan henkilö oikeaan asentoon tai siitä pois, tukemaan asentoa liikunta-suorituksen aikana ja auttamaan itse liikkeen suorit-tamisessa. Tärkeää on myös tietää, mistä kehon osista (avainkohdat) on parasta tukea, jotta avustettavan oman liikkeen suorittaminen onnistuisi. Tässä kohtaa konsultointi ja yhteistyö fysioterapeutin kanssa var-mistavat turvallisen liikkumisen. Avustamisesta huo-limatta tavoitteena on kuitenkin koko ajan rohkaista henkilöä mahdollisimman itsenäiseen suoritukseen. Tähän tavoitteeseen pyritään siten, että vähennetään kyseessä olevien avainkohtien tukemista asteittain. Mikäli ulkopuolista avustusta tarvitaan, sen laatu tu-lee varmistaa. Tämän lisäksi turvallisuutta lisää myös tietoisuus CP-vammaan, MMC:hen ja hydrokefaliaan liittyvistä yksilöllistä lääketieteellisistä näkökohdista, joissa on syytä tarpeen mukaan konsultoida henkilön omaa lääkäriä.

Liikuntatovereiden, avustajien ja opettajien olisi hyvä tutustua kuhunkin henkilöön ja niihin tekijöihin, jotka aiheuttavat hänelle erilaisia haasteita liikuntati-lanteissa. Tämä on hyvää kasvatusta myös koko liikun-tayhteisölle.

3.2 Fyysinen toimintakyky

Riittävän hyvä fyysinen toimintakyky on tärkeää lap-sen kokonaiskehityksessä ja elämänlaadussa. Samoin hyvä fyysinen toimintakyky myöhemmässä elämän-

14

vaiheessa voi poistaa vamman aiheuttamia rajoituk-sia ja luoda edellytyksiä mahdollisimman täysipainoi-selle osallistumiselle.

Jos lapselle on kehittymässä liikuntavamma, vai-kutetaan terapeuttisin keinoin lapsen motoriikan ke-hitykseen: pyritään estämään motoriikan kehityksen hidastuminen ja virheellisten liikemallien sekä asen-tojen korostuminen. Pieni lapsi ei vielä tiedosta eri-laisuuttaan ja on siten vastaanottavaisempi aikaisin aloitetulle liikunnalliselle kuntoutukselle. Tehokkaan kokonaiskuntoutuksen perustana on aikaisin aloi-tettu ja säännöllisesti toteutettu fysioterapia. Tärkein vaihe on 0–7-vuotiaana, jolloin motorinen kehitys on voimakkaimmillaan. Fysioterapian merkitys vähenee – mutta ei välttämättä lopu – ja toimintaterapian osuus kasvaa lapsen kasvaessa.

Tavoitteellisen ja etukäteen suunnitellun liikunnan merkitys puolestaan korostuu, kun lapsi menee kou-luun. Tässä vaiheessa ei saisi päästää varhaiskuntou-tuksen edesauttamaa liikkumiskykyä heikkenemään. Kuntoutuksen näkökulmasta vääriäkin liikemalleja voidaan lapselle sallia, jos se edesauttaa hänen oma-toimisuuttaan. Kuntoutuksen tavoitteena varhaislap-suudesta alkaen onkin omatoimisuuden lisääminen, jota myöhemmissä ikävaiheissa jatketaan omalla ak-tiivisella liikkumisella.

3.3. Fyysinen kunto

On yleisesti tiedossa, että tietty määrä fyysistä kun-toa (puhutaan myös terveyskunnosta) tarvitaan, jot-ta yksilö selviytyy päivittäisistä toimistaan ja vapaa-ajastaan. Vammaisten henkilöiden fyysisen kunnon tarpeet ovat samanlaiset kuin vammattomillakin. Kui-tenkin lihasvoima, liikkuvuus ja kestävyyskunto ovat jo nuoruudesta lähtien tutkimusten mukaan heiken-tyneet verrattuna vammattomaan väestöön. Tämä puolestaan voi johtaa siihen, että tasapainon ylläpi-tämisen kyky heikkenee, itsenäinen kehon siirtämi-nen ja paikasta toiseen liikkuminen sekä päivittäisten toimien tekeminen ja toiminnallisiin vapaa-ajan rien-toihin osallistuminen huononee. Usein näiden henki-löiden heikentynyt kestävyys ei johdu pelkästään mo-

torisesta häiriöstä ja sen vaikeusasteesta vaan myös fyysisen aktiivisuuden puutteesta.

Lihasvoiman ja liikkuvuuden parantamiseen on varattava aikaa, jotta terveyden kannalta vaadittava taso pystytään saavuttamaan ja ylläpitämään. Heikko lihaksisto ja rajoittunut liikkuvuus voivat johtaa pysy-viin nivelten virheasentoihin esimerkiksi vaikeimmis-sa spastisissa CP-vamman muodoissa.

Kaikille, joilla on heikentynyt terveyskunto, olipa vammainen tai vammaton henkilö, tietyt varotoimen-piteet ennen liikkumisen aloittamista ovat tarpeen. Ohjaajien tai itse liikkujien tulee olla erityisen herkkiä harjoituksen useuden, intensiteetin, keston ja liikku-mismuodon suhteen.

Liiallinen väsymys saattaa turhauttaa ja siten hei-kentää oikeaa suoritusta tai liikkumisen jatkamista tulevaisuudessa. Sopivat lepotauot on syytä miettiä etukäteen mutta myös reagoida tilanteen mukaan, koska jokainen harjoittelutilanne on erilainen. Alus-sa voi olla syytä tehdä intensiteetiltään vähemmän yhdellä kerralla ja lyhyemmän ajan mutta useammin, jotta peruskunto pääsee nousemaan. Valittujen lii-kuntamuotojen tulee olla myös tekijälleen mieluisia, koska silloin niitä todennäköisimmin tehdään myös tulevaisuudessa.

3.4 Motoriikka

Motoristen taitojen oppimisella on suuri merkitys, koska kouluikäisten lasten harrastukset ovat paljolti liikunnallisia. CP-, MMC- ja hydrokefaliavammaisten lasten mahdollisuudet osallistua vammattomien peleihin ja leikkeihin voivat olla rajalliset, jos heidän taitonsa esimerkiksi pallon käsittelyssä on vammat-tomia lapsia heikompi. Toisaalta motoriikka ei ole päässyt kehittymään luonnollisesti, jos mahdollisuu-det kokeilla ja liikkua ovat olleet rajalliset. Liikunta antaa hyvät mahdollisuudet eri motoristen taitojen kehittämiseen. Jo yksinkertaisista liikuntatehtävistä suoriutuminen antaa onnistumisen elämyksiä, lisää motivaatiota ja voi olla tärkeää koko elämän laadulle ja toimintakyvyn ylläpitämiselle.

Nämä lapset eivät yleensä saavuta vammattomien

15

lasten tapaan kutakin ikätasoa vastaavia motorisia taitoja vaan ovat tyypillisesti useampia vuosia niin sanottua ”normaalitasoa” jäljessä vamman aiheutta-man haitan vuoksi. Opitut motoriset taidot saattavat suoritustavaltaan olla poikkeavia: asennot ja liikkeet saattavat muistuttaa nuoremman vammattoman lapsen asentoja ja liikkeitä tai niitä ei esiinny lainkaan niin sanotussa normaalissa motorisessa kehityksessä. Tämä poikkeava ja hidas liikunnallinen kehitys johtuu puutteellisesta heijasteiden (refleksien) kehittymises-tä, poikkeavasta lihasjäntevyydestä, tahdosta riippu-mattomista liikkeistä ja muista oireyhtymille ominai-sista piirteistä. Liikunnan tavoitteena on tukea mah-dollisimman normaalia kehitystä ja ehkäistä väärien liikemallien syntymistä – kutakin yksilöllisesti ohjaten.

3.5 Psyyke ja sosiaalisuus

Monilla CP-, MMC- ja hydrokefaliavammaisilla lapsil-la ja nuorilla on heikentynyt itsetunto ja kehonkuva sekä huono liikkumismotivaatio. Oikein suunniteltu liikuntaohjelma, joka tuottaa paljon onnistumisen kokemuksia ja iloista liikkumista ja joka motivoi teke-mään paljon toistoja, auttaa minäkuvan parantami-sessa ja paremman itseluottamuksen saavuttamises-sa ja siten emotionaalisen hyvinvoinnin lisäämisessä.

Jos liikuntaohjelma haastaa lasta sopivasti, eikä hä-nen aina tarvitse osata kaikkea täydellisesti ja epäon-

nistuminen sallitaan, syntyy ilmapiiri, jossa realistisen minäkuvan saavuttaminen onnistuu. On myös tär-keää minäkuvan kehittymisen kannalta, että liikkeet tehdään itsenäisesti.

3.6 Liikunta

Fyysisen toimintakyvyn osa-alueita tulee harjoittaa tasapuolisesti. Ohjelmassa tulee olla lihasvoimaa, notkeutta ja kestävyyttä kohottavia toimintoja. Spas-tisten henkilöiden tulee venyttää koukistajalihaksia ja voimistaa ojentajalihaksia. Harjoittelu tulee aloittaa hitaalla tempolla ja jatkuvana suorituksena. Taidon kehittyessä liikenopeutta voidaan varovasti lisätä varoen ylivilkkaan venytysheijasteen aktivoitumista. Pakkoliikkeisen CP-vammaisen kannattaa pitää tau-koja suoritusten välillä ja rentouttaa lihakset tauko-jen aikana. Ataktisten ja pakkoliikkeisten henkilöiden kannattaa tehdä esimerkiksi heitot ja kiinniotot tue-tussa asennossa paikallaan.

Monia lajeja voidaan harrastaa sekä yksin että ryhmissä. Kestävyyttä voi parhaiten kohottaa pyöräi-lemällä, juoksemalla, uimalla tai kelaamalla vamman laadun mukaan. Useita lajeja, kuten ratsastusta ja uintia, voidaan käyttää sekä terapeuttisena että vir-kistävänä liikuntamuotona. Sekä ratsastuksesta että uinnista kerrotaan tarkemmin kirjan kahdeksannessa luvussa.

16

Kuva: Sanna Kuusisto

17

4. Liikuntaryhmän käynnistäminen Marko Suhonen, liikunnanohjaaja

Liikuntaryhmän käynnistäminen on helppoa, sillä ryhmän käynnistämiseen tarvitaan vain joku henkilö tai henkilöitä, jotka sen tekevät. Seuraavassa on esitel-ty asioita, joita tulee huomioida liikuntaryhmää käyn-nistettäessä.

4.1 Tarve

Liikunnan tarpeen kartoittamiseksi kannattaa sel-vittää tarvitaanko erillistä liikuntaryhmää vai minkä tyyppiselle toiminnalle on kysyntää. Tarpeen selvit-tämiseksi yhdistys voi koota ryhmän ja tehdä retken esimerkiksi Apuväline-messujen Liikuntamaahan tai tilata vammaisurheilujärjestöstä asiantuntijan paik-kakunnalle liikuttamaan ihmisiä. Erilaisten lajien ja liikunnan apuvälineiden kokeilun kautta voi herätä innostus ja motivaatio pysyvämpäänkin harrastami-seen.

Liikunnan tarpeesta omalla paikkakunnalla voi-daan kerätä tietoa kyselylomakkeen avulla. Jos paik-kakunnalla on sosiaali-, terveys-, tai liikunta-alan opinahjo, niin heiltä kannattaa kysyä apua tarveselvi-tyksen tekemiseen. Kannattaa muistaa, että toimivien mallien kopiointi on sallittua. Toimivia lasten liikun-nan malleja on esimerkiksi kerätty Yhdessä ja Erikseen

–oppaaseen.

4.2 Liikuntamuoto ja kohderyhmä

Tarveselvityksen jälkeen luodaan kohderyhmän ja toiminnan sisällön raamit. Ratkaistavaksi jää, keskity-täänkö tiettyyn lajiin vai onko paikkakunnalla mah-dollisesti tarvetta esimerkiksi monipuoliselle lasten ja nuorten liikuntakerhotoiminnalle. Liikuntamuotoa mietittäessä on myös päätettävä, aloitetaanko toi-minta vertaisryhmänä vai kaikille avoimena ryhmänä.

4.3 Ohjaaja

Ryhmällä on oltava aina vastuullinen ohjaaja, ver-taisohjaaja tai ammattiohjaaja. Onpa kyse kummasta tahansa, niin yhdistyksen liikunnasta vastaavan hen-kilön tai henkilöiden tulee selkeästi nimetä ryhmälle ohjaaja. Ryhmän toiminnan kannalta on olennais-ta, että tiedetään, kuka avaa ovet, kuka tuo välineet, kuka sammuttaa valot ja kuka vastaa ryhmästä. Oh-jaajan on oltava sellainen, joka pystyy sitoutumaan tehtäväänsä. Palkka tai korvaus ohjaustyöstä tulee aina sopia etukäteen. Ohjaajan etsimiseen voi kysyä apua kotikunnan liikuntatoimesta.

4.4 Liikuntapaikka

Liikuntapaikan tulee olla kaikkien saavutettavissa, jo-ten paikkaa valittaessa kannattaa kiinnittää huomio-ta tilan esteettömyyteen. Kannattaa myös etukäteen miettiä, pystyvätkö kaikki liikkumaan paikasta toiseen mahdollisimman itsenäisesti. Ulkoliikuntapaikat ovat yleensä kuntalaisille maksuttomia tai edullisia, mutta sisäliikuntatilat täytyy varata hyvissä ajoin ennen toi-mintakauden alkua. Jos toiminta on suunniteltu aloi-tettavaksi syksyllä, tilat on haettava yleensä jo kesään mennessä. Liikuntatilojen varaamisesta kannattaa ky-syä oman kunnan liikuntatoimesta.

4.5 Kuka maksaa

Liikuntaryhmän toiminta aiheuttaa kuluja, joten etu-käteen tulee miettiä, miten kulut katetaan. Osallis-tumismaksu kannattaa ottaa käyttöön alusta alkaen. Myös kunnan liikuntatoimelta voi hakea toiminta-avustusta, mutta kannattaa selvittää ajoissa, mikä käytäntö kotikunnalla on avustusten suhteen. Kan-

18

nattaa myös selvittää onko ryhmän mahdollista ha-kea Nuoren Suomen lasten liikunnalle jakamaa seu-ratoiminnan tukea.

4.6 Markkinointi ja tiedotus

Jäsentiedotteet, erilaiset yhdistyksen tapahtumat, ret-ket ja niin edelleen ovat hyviä tiedottamistilaisuuksia. Toki myös hyvin toimiva liikuntaryhmä voi olla keino hankkia lisää jäseniä. Tällöin tiedottamisessa täytyy käyttää useampia kanavia. Tietoa ryhmästä kannat-taa jakaa kunnan liikuntatoimelle, kuntoutusohjaajille, kuntoutusosastoille, (erityis)kouluille, alueen fysiote-rapeuteille ja muille järjestöille. Tarvittaessa voi käyt-tää myös lehti-ilmoittelua. Hyvässä tiedottamisessa tulee ilmetä, kenelle toiminta on tarkoitettu, missä se tapahtuu, milloin se tapahtuu ja mitä se maksaa.

4.7 Toiminta

Hyvästä etukäteistyöstä huolimatta voi käydä niin, että liikuntaryhmää ei tahdo syntyä. Tästä ei kannata

lannistua vaan pitää mielessä aina se tärkein, yksit-täinen liikunnanharrastaja. Vaikka ryhmä olisi alussa pieni, niin ryhmäläisten ja sitoutuneen ohjaajan kans-sa suunnittelemalla saa tietoa ja tietoisuutta ryhmän toiminnasta levitettyä.

Toimintaa edelleen kehitettäessä ryhmäläiset ja oivaltava, sitoutunut ohjaaja ovat avainasemassa. Uusia ideoita ja ehdotuksia kannattaa ottaa vastaan. Toiminnan punainen lanka on silti hyvä säilyttää kirk-kaana mielessä. Esimerkiksi monipuolisessa lasten liikuntakerhossa osa ryhmäläisistä voi innostua vaik-kapa uinnista niin paljon, että haluaisivat harrastaa sitä aina. Tällaisessa tapauksessa pätevä ohjaaja ja yhdistyksen liikuntavastaava etsivät paikkakunnalta uimaseuran, johon innostuneet uimarit ohjataan har-rastamaan. Näin ollen liikuntakerho voi toimia myös ponnahduslautana lajiharrastukseen.

Liikunnan ammattilaiset vammaisurheilu- ja vam-maisjärjestöissä ovat yhdistyksiä ja jäseniä varten, joten heiltä kannattaa tarvittaessa pyytää lisäapua toimintaan.

19

5. Liikunnan suunnittelu, ohjaus ja toteutus

5.1 Tuntisuunnitelman laatiminen Heidi Huttunen, liikunnanohjaaja

Ennen varsinaista liikunnan ohjausta tulee suunni-tella liikuntatoiminnan sisältö. Tuntisuunnitelmassa tulee aina ottaa huomioon kohderyhmä sekä ryhmän tavoite. Myös käytettävissä olevat resurssit, kuten vä-lineet, tila ja ohjaajan taitotiedot, vaikuttavat tunnin suunnitteluun. Liikunnan toteutukseen ei aina tarvita uusimpia ja kalleimpia välineitä, mielikuvitusta käyt-täen voi saada paljon aikaan.

Tuntisuunnitelmaa pohdittaessa tulisi huomioida seuraavat asiat:• kohderyhmä (mm. ikä, ryhmän koko,

liikunnalliset valmiudet)• tavoite• aika• paikka• välineet• ajankäyttö• ohjattava liikuntamuoto• alku- ja loppuverryttelyt osana liikuntatuntia• opetusmenetelmät• turvallisuus• ohjaajan tieto-taito• kustannukset

5.2 Huomioitavia asioita Heidi Huttunen, liikunnanohjaaja

Lapsena luodaan perusta liikunnan harrastamiselle, mutta myös aikuisena on muistettava kunnon yllä-pito tasapainoisella harjoittelulla, jotta ei romuteta lapsuusajan kuntoutuksen tuloksia. Liikunnan oh-

jauksessa on muistettava huolellinen opastus, jotta vältytään toimintakykyä haittaavilta rasitus- tai ur-heiluvammoilta. Myös alku- ja loppuverryttely tulee suunnitella huolellisesti. Alkuverryttely tulee aloittaa kevyesti rauhallisilla pitkillä venytyksillä ylivilkkaan refleksitoiminnan estämiseksi.

Kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin: • Muista yksilöllisyys ja perusteellinen ohjaus.• Harjoita tasaisesti fyysisen toimintakyvyn kaikkia

osa-alueita.• Lihasvoima, notkeus ja kestävyys ovat erityisen

tärkeitä. • Pyri yleensä venyttämään koukistajalihaksia ja

vahvistamaan ojentajalihaksia.• Pyri pitämään liikkeissä yllä rauhallinen tempo ja

jatkuva liike; liikenopeutta lisätään varovasti.• Kun liikkuja on ollut 2 vuotta ilman epilepsiakohta-

uksia, voidaan rasittavuutta lisätä peruskuntohar-joituksia käyttäen.

• Ohjaa liikkujaa käyttämään oikeaa suoritustekniik-kaa ja koko rajoittunutta liikerataa.

• Heitot ja kiinniotot tulisi suorittaa esimerkiksi pai-kallaan olevassa, tuetussa asennossa.

• Vältä äkkipikaisia liikkeitä, kovia ääniä ja asentoja, joissa ei-toivotut reaktiot aktivoituvat.

• Rentoutuminen, keskittyminen ja pysähtyminen auttavat motoriikan hallitsemisessa.

• Lisääntyneen lihastonuksen vuoksi oikeat avustus-otteet ovat tärkeitä.

• Koukistusharjoitteissa (esimerkiksi istumaannou-sut) käytetään tarvittaessa tukisidoksia ja teippa-usta.

• Muista spastisuuden tarkkailu ja ehkäisy ja huomi-oi, että kylmyys lisää spastisuutta.

20

Vinkki :Jokaiselle sopivat harjoitteet.Sama tehtävä omalle tasolle sovellettuna.Sovella sääntöjä, välineitä, pelialuetta jne.Yhteiset tavoitteet, yksilöllisin keinoin; kaikki on mahdollista, kunhan löytyy oma tapa liikkua ja toimia. Apuväline voi olla itse kehitelty, vaikkapa rikkalapio mailana pöytäpeleissä.

• Ota huomioon liitännäisvammat (rasitus voi lau-kaista epilepsiakohtauksia, pallopeleissä huomi-oitava näkövamma sekä hahmotuksen tai havain-nointikyvyn ongelmat jne.).

• Ota huomioon tilanteen aiheuttama jännitys ja kanavoi jännitys oikein.

• Tarkkaile vireystilaa ja lopeta harjoittelu ennen uupumusta, koska väsyneenä motorinen hallinta vaikeutuu.

• Ota huomioon liikkujan mahdollinen epilepsia, autonomisen hermoston oireet, emotionaaliset on-gelmat, pelkotilat, masennus ja keskittymiskyvyn puute.

5.3 Niksejä liikunnan soveltamiseen Heidi Huttunen, liikunnanohjaaja

Välineet:• Tavanomaista isompi tai kevyempi pallo hidastaa

peliä ja antaa aikaa reagoida.• Jos palloon on hankala tarttua, käytä vieritysko-

urua.• Kirkasvärinen tai helisevä pallo sopii heikkonäköi-

selle.• Lyhytvartinen maila helpottaa osumista palloon.• Soveltamalla toiminnan luonne muuttuu (esim.

laidat pöytäpeliin, mailan käteen sitominen).

Tila:• Pienennä tai suurenna pelialuetta.• Muuta verkon tai korin korkeutta.• Tee kaistat pelialueelle.• Määrittele turva-alueet.

Säännöt ja roolit:• Muokkaa sääntöjä.• Anna eri tavoin liikkuville erilaiset tehtävät.

Nopeus:• Muuntelemalla välineitä, tilaa, sääntöjä tai roo-

leja voidaan vaikuttaa pelin nopeuteen ja antaa hitaammalle aikaa reagoida ja nopeammalle lisää haasteita.

• Esimerkiksi pyörätuolin käyttäjä saa kuljettaa pal-loa, kävelevä ei.

• Tenniksessä pallo saa pompata useita kertoja. • Lentopallossa sallitaan useita kosketuksia tai

pomppu jne.

5.4 Liikunnan suunnittelu ja toteutus lapsille Pauli Rintala, erityisliikunnan professori

Liikunnan opetuksessa ja ohjauksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota kävelyn, hyppyjen, heittämisen ja erilaisten potkujen opettamiseen, sillä nämä taidot ovat liikemalliperustana monimutkaisempien liikun-tataitojen oppimiselle. Käden taidoista tarttuminen, irrottaminen, ojentaminen ja koukistaminen ovat samoin välttämättömiä perustaitoja esimerkiksi osal-listumisessa pallopeleihin. Osasyy muita heikompaan taitotasoon on fyysisen aktiivisuuden puute eikä lii-kuntavamma itsessään. Ennen kaikkea vammainen lapsi ja nuori tarvitsee kosketusta muihin samanikäi-siin leikkien, pelien ja muiden liikuntamuotojen avul-la saadakseen tunnustusta omille kyvyilleen.

Liikuntaohjelman päätavoitteita on (1) oppia liikkumaan joko yksin tai apuvälineen kans-sa siten, että fyysinen olemus on mahdollisimman normaali (2) löytää läpi elämän jatkuva liikuntaharrastus (3) edistää sosiaalista kypsymistä ja sopeutumista (4) tukea minäkuvan kehittymistä.

Kun kullekin lapselle on löydetty sopivat tavoitteet ja aloitetaan varsinainen harjoittelu, seuraavat yksinker-

21

taiset opetusohjeet kannattaa huomioida: (1) Tehtävät kannattaa valita niin, että vammainen lapsi kokee välitöntä tyydytystä suorituksestaan: yk-sinkertaiset, toistuvat liikkeet ovat hyviä. (2) Peleissä on sääntöjen hyvä olla helppotajuisia ja niitä kannattaa soveltaa tilanteen mukaan. (3) Kannattaa välttää tilanteita, jotka synnyttävät voi-makkaita tunteenpurkauksia tai rajuja kilpailutilantei-ta. (4) Voimakas melu ja äärilämpötilat aiheuttavat jän-nittyneisyyttä ja vaikuttavat epäsuorasti lihastonuk-sen kasvuun. (5) Säännölliset lepotauot ovat välttämättömiä.

Kun liikkuminen ei onnistu ilman apua, henkilökoh-tainen avustaja on ensiarvoisen tärkeä. Myös toista ryhmäläistä tai oppilastoveria voidaan käyttää apuna, jos varsinaista avustajaa ei ole saatavilla.

On tärkeää, että lapsi on liikkeitä tehdessään sellai-sessa asennossa, jossa hän pystyy olemaan rentona ilman ei toivottuja reaktioita ja liiallista lihastonusta. Näin normaalit tahdonalaiset liikkeet mahdollistu-vat, ja poikkeavia liikeratoja ei synny. Vaikka kullekin oikeat asennot ovat yksilöllisiä, niin on olemassa kol-me periaatetta, joita tulee noudattaa lapselle oikeaa asentoa etsittäessä:

(1) Lasta tuetaan avainkohdista, jotka ovat pää, nis-ka, selkäranka, olkapäät, kyynärpäät, lantio, polvet ja nilkat. Oikea tukeminen mahdollistaa tahdonalaiset liikkeet. (2) Lapsen asento ei saa mahdollistaa lihastonuksen kasvua, joka estää suunnitellun liikkeen. Esimerkiksi selinmakuu voi lisätä lihastonusta, joten päinmakuu kaltevalla patjalla on suositeltavampi vaihtoehto. (3) Lasta raajoista avustettaessa liian voiman käyttöä on varottava (voi myös laukaista ei toivotun reaktion).

Lopuksi

Lapsen ja nuoren kokonaisvaltaisen kehityksen edis-täminen vaatii, että liikuntaa ei nähdä vain fyysisen ja motorisen kehityksen tukijana vaan myös psyykkise-nä ja sosiaalisena kokonaisuutena. Liikunnan psyyk-kistä ja sosiaalista puolta tulisi korostaa, kun toteu-tetaan vammaisten lasten liikuntaa. Tärkeämpää on se, miten pätevänä tai kykenevänä vammainen lapsi kokee itsensä (= hyvä itsetunto) kuin se, miten kyke-nevä hän todellisuudessa on. Onnistuneilla liikunta-kokemuksilla autetaan lapsen itsetuntoa nousuun ja vahvistetaan lapsen käsitystä omasta pärjäämises-tään. Tämä on hyvä alku lapsen selviytymiselle myö-hemmin elämässään nuorena ja aikuisena.

23

6. Motivointi liikuntatilanteessa Jaanet Salminen, fysioterapeutti (NDT), erityisopettaja

6.1 Omat vaikutusmahdollisuudet ja osallisuus motivoivat

Motivoitumisen kannalta liikkujien ajatusten ja toivei-den kuuntelu on oleellisen tärkeää, ja tätä voidaan pi-tää myös hyvän liikuntaryhmän onnistumisen perus-pilarina. Kun ryhmän ohjaajat usein tuskailevat liikun-taryhmien suunnitelmien kanssa yksinään, kannat-taisi liikuntatoiminnan suunnitteluun ottaa mukaan kaikki ryhmäläiset. Osallisuus sekä parantaa liikkujien motivaatiota että luo ryhmään positiivista ”tekemisen meininkiä”.

Jos ryhmä ei ole tottunut oman toimintansa suun-nitteluun, voi alku tuntua haastavalta. Osallistaminen onkin tärkeää aloittaa pienillä asioilla ja lisätä osalli-suuden määrää ryhmän tottuessa osallistavaan ajat-telutapaan.

6.2 Liikuntavälineet ja hassuttelu motivoivat

Monipuoliset ja hauskasti käytetyt välineet motivoi-vat liikkumaan. Liikuntaryhmässä tavoitteena on, että kaikki pääsevät liikkumaan omien kykyjensä mukaan mahdollisimman tehokkaasti ja monipuolisesti. Apu-välineiden käytön pohtiminen on tämän mahdollista-miseksi oleellisen tärkeää.

Liikunnassa käytettävillä välineillä tarkoitetaan tässä• liikuntaa parhaalla mahdollisella tavalla mahdollis-

tavia apuvälineitä (esimerkiksi välillä paras apuväli-ne on manuaalipyörätuoli, välillä sähköpyörätuoli)

• liikuntaan tarkoitettuja vanhoja tuttuja välineitä (pallot, hernepussit, vanteet jne.)

• isoja ja pieniä välineitä ja ratkaisuja, jotka mahdol-listavat yhä useamman liikkujan yhä useampaan

Liikuntaryhmässä motivoinnilla •ohjataantoimintaakohtipäämäärää (päämäärävoi olla esimerkiksi yhdessä viihtyminen, virkistäy-tyminen, kunnon kohottaminen tai kilpaurheilulli-set tavoitteet)•parannetaanyrittämistä ja lisätäänsekäfyysistäettä psyykkistä energisyyttä• innostetaantoiminnanaloittamisessajatoimin-nan ylläpitämisessä.

Tietoisuus motivaatiosta ja motivointiin paneutumi-nen ovat keskeisiä liikuntatoimintaa suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa. Motivaatio voi olla si-säistä tai ulkoista. Sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan muun muassa liikunnan iloa tai itsensä toteuttamista liikkujana. Ulkoisella motivaatiolla sen sijaan tarkoite-taan esimerkiksi liikunnassa pärjäämisen tavoittelua, palkinnon tai kiitoksen saamisen odottamista. Sisäi-sesti motivoituneet liikkujat ovat usein sinnikkäämpiä ja vähemmän luovutusherkkiä kuin ulkoisesti moti-voituneet liikkujat, joten liikkumisen kannalta sisäisen motivaation voidaan katsoa olevan suotuisampaa kuin ulkoisen motivaation.

Motivaatio ja motivoituminen ovat hyvin yksilöl-lisiä asioita. Se mikä motivoi yhtä, ei motivoi toista ollenkaan. Samalla kun toinen odottaa liikunnalta säännölliseen liikuntatoimintaan mukaan pääsemis-tä ja virkistäytymistä, toisella voi olla selkeä mieliku-va siitä, mikä häntä liikunnassa innostaa ja mitä hän liikunnalta toivoo. Liikuntaryhmän ohjaajan tai avus-tajan onkin tärkeää varata aikaa keskustelulle ja ha-vainnoinnille, jotta hän saa kuvan siitä, mistä liikkujat ovat motivoituneita ja miten liikkujien toimintaa kan-nattaa motivoida.

24

liikuntalajiin osallistumisen (reikäpallot, hämähäk-kipallot jne.)

• tavallisten arkielämän esineiden käyttämistä epä-tyypillisellä tavalla liikuntatilanteessa (villasukka, lattiaharja jne.)

Mikä onkaan turhauttavampaa kuin olla sivusta katsojana erityisesti silloin, kun tietää, että jonkin apuvälineen avulla toiminta onnistuisi. Ja toisaalta mikä motivoikaan paremmin kuin mahdollisimman hyvä omatoiminen liikkuminen ja mahdollisuus osallistumiseen tasavertaisena toisten kanssa.

Liikunnan tueksi tulee eri valmistajilta jatkuvasti uusia kivoja ja innostavia välineitä. Esimerkiksi erilai-set erikoispallot (reikäpallot, hämähäkkipallot, pyrs-töpallot ja häntäpallot) mahdollistavat monelle osal-listumisen uudella innostavalla tavalla. Pienikin uusi väline saattaa antaa aivan uusia ulottuvuuksia liikku-miseen, ja siten motivaatio liikkumiseen paranee.

Liikuntapaikkojen tuntemus ja uudet kokemukset motivoivat liikkumaan ja penkkiurheiluun. Erilaisiin liikuntapaikkoihin tutustuminen usean eri aistin väli-tyksellä on erittäin motivoivaa niin lapsille kuin aikui-sille. Monien urheilulajien säännöt saattavat tuntua puisevilta ja hankalilta, mutta liikuntapaikkoihin tu-tustuttaessa säännöt tulevat merkityksellisiksi ja mo-tivaatio niiden oppimiseen kasvaa. Penkkiurheilu on oman liikunnan lisänä hyvä harrastus niin kotona kuin innostavassa sosiaalisessa ilmapiirissä liikuntapaikoil-la. Liikuntaharrastuksiin tulisikin aina liittää liikunta-paikkoihin tutustumista ja liikuntalajien sääntöjen tuntemusta penkkiurheiluun innostamiseksi.

Vinkki :Hyvin usein vanha idea on parempi kuin pussilli-nen uusia. Esimerkiksi vanhojen liikuntavälineiden käyttö uudella, epätyypillisellä tavalla on myös hurjan innostavaa ja hauskaa Vain mielikuvitus on rajana! Voit kokeilla vaikka vanteita joukkuenau-hoina. Pelistä ei taatusti tule tavallisen näköistä, mutta toisenlaista liikettä ja naurua sitäkin enem-män..

25

6.3 Ryhmä motivoi

Monille vammaisille liikuntaharrastus omassa liikun-taryhmässä on merkittävä sosiaalinen kohtaamispaik-ka. Pelkästään sovittuun tapaamiseen tulo ja ryhmän jäsenten mukanaolo ovat motivoivia tekijöitä. Kaikes-sa vammaisten liikuntatoiminnassa tulisikin huomi-oida erityisenä painopisteenä ryhmän jäsenten sosi-aalisten suhteiden mahdollistaminen ja tukeminen. Ryhmän hyvä toiminta ja liikunnan kautta hankitut sosiaaliset kontaktit motivoivat paitsi liikkumaan niin myös aktiiviseen elämään.

Vinkki :Oletko kokeillut villasukkahippaa, muovipussi-moukarin heittoa tai kynttilän pituuskieritystä ryh-mäsi kanssa? Entä oletteko pelanneet liikuntasalis-sa golfia lattiaharjoilla, palloina lentopallot? Taval-listen arjen välineiden käyttö liikuntatilanteissa ja uusien lajien keksiminen tai tuttujen lajien varioin-ti innostavat takuuvarmasti kaikkia liikkujia!

Vinkki :Useimmille CP-vammaisille eri lajien liikunta- ja suorituspaikat ovat vieraita. Miltä tuntuu yleisur-heilukentän tartan-alusta? Kuinka korkea onkaan pikajuoksuaita, kun sen vieressä istuu pyörätuolis-sa? Miltä tuntuu istua kuivan vesiesteen pohjalla – onpas se syvä! Miltä näyttävät keilahallin keila- ja pallokoneistot? Onpas liukasta mennä pyörätuolil-la jäähallin jäällä!

27

7. Vammaisen henkilön avustaminen liikuntatilanteessa

Jaanet Salminen, fysioterapeutti (NDT), erityisopettaja

Niin CP-, MMC- kuin hydrokefaliavammaisen hen-kilön tarve avustamiseen liikunnallisissa tilanteissa vaihtelee erittäin paljon riippuen monesta tekijästä. Karkeasti voidaan ajatella, että mitä vaikeammasta vammasta on kyse, sitä enemmän avustusta henkilö tarvitsee. Erittäin vaikeasti vammainen liikkuja voi hyvien apuvälineiden avulla selvitä pienellä ulkopuo-lisella avulla. Sen sijaan ulkoisesti lievemmin vammai-nen liikkuja voi tarvita paljonkin esimerkiksi sanallista avustusta tai mallittamista, mikäli liitännäisvammana on hahmottamishäiriö.

Oleellista on, että standardiratkaisuilla ei useim-miten voida auttaa hyvin eri tavoin vammaisia hen-kilöitä. Avustaminen liikuntatilanteessa on parhaim-millaan tiedon, taidon, yhteistyön, kekseliäisyyden ja jopa luovan hulluuden yhdistelemistä yhdessä avus-tettavan vammaisen henkilön, perheen, terapeuttien, liikuntaryhmän ohjaajan ynnä muiden kanssa.

Mitä enemmän vammainen henkilö tarvitsee apua, sitä enemmän hänen mahdollisuutensa liikkumiseen ovat riippuvaisia ulkopuolisen avun laadusta ja mää-rästä. Avustajan rooli on näin ollen erittäin merkittävä.

7.1 Valmistautuminen

CP-vammaisen henkilön avustamiseen liikuntatilan-teessa pätee paremmin kuin hyvin sanonta ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Uuden liikuntakerhon,

-ryhmän tai kouluvuoden alkaessa niin avustettavalla kuin avustajalla on usein paljon liikuntaan liittyviä odotuksia ja toiveita mutta myös jännitystä ja epä-tietoisuutta. Kaikkiin asioihin ja tilanteisiin ei voida valmistautua, mutta useimpiin asioihin valmistautu-minen on mahdollista ja tärkeää hyvän toiminnan ta-

kaamiseksi ja pettymysten välttämiseksi. Seuraavassa muutamia esimerkkejä, joihin tulisi kiinnittää huo-miota avustamistilanteessa.

7.2 Minä avustajana

Oman minän äärelle pysähtyminen on aina tärkeää kasvatus-, opetus-, ohjaus- ja avustamistilanteissa. It-sepohdiskelu ennen uuden liikuntaryhmän alkua ja ajoittain myös toiminnan aikana on tärkeää.

Pohdi: Mitkä ovat omat lähtökohtani tulevassa toi-minnassa? Mitä tiedän, taidan ja osaan? Mitkä ovat kehittymiskohteeni? Mikä on ”avustusfilosofiani”?

7.3 Yhteistyö avustamisen peruspilarina

Kuten jo aiemmin tuli esille, asioiden pohtiminen ja mahdollisten avustamiseen liittyvien haasteiden koh-taaminen yksin on kuormittavaa ja laskee avustamis-motivaatiota.

Muista, että kaikkea ei tarvitse opetella kantapään kautta yrittämällä ja erehtymällä. Kysy avustetta-valta itseltään, miten hän toivoisi sinun avustavan. Avustan tärkein yhteistyötyökumppani on avustet-tava vammainen henkilö.

Olipa avustettava henkilö sitten lapsi tai aikuinen, voi keskustelemalla sekä tarkoilla silmillä ja korvilla saa-da paljon tietoa avustamisesta (avustustavat, otteet, vältettävät asiat, apuvälineet jne.) sekä liikuntaan liit-tyvistä odotuksista, toiveista ja mahdollisista tavoit-teista. Ennen liikuntaryhmän alkua tai ensimmäisellä

28

tapaamiskerralla järjestetty keskustelu- tai tutustu-mishetki lisää niin avustajan kuin avustettavan luotta-musta ja varmuuden tunnetta.

Vammaiselta henkilöltä itseltään, mutta myös hen-kilön perheenjäseniltä ja mahdollisilta fysio-, toimin-taja puheterapeuteilta saa tärkeää lisätietoa avusta-miseen liittyvissä konkreettisissa kysymyksissä: miten avustan riisuutumisessa ja pukeutumisessa, miten paljon tai vähän avustan, mitä otteita käytän, mitä apuvälineitä kannattaa käyttää ja miten, tai mitä on huomioitava kommunikaatiossa ja niin edelleen.

Liikuntatoiminnan alettua on oleellista, että avus-tettava, avustaja ja ryhmän ohjaaja keskustelevat avoimesti ja säännöllisesti keskenään. Avustaja oppii nopeasti tuntemaan avustettavan henkilön tarpeet, onnistumiset ja haasteet erilaisissa liikuntatilanteissa. Ohjaaja puolestaan saa arvokasta lisätietoa sekä avus-tettavalta että avustajalta, jolloin saatu tieto auttaa ja helpottaa tulevien liikuntakertojen suunnittelua. Vas-taavasti avustaja voi saada avustettavalta ja ohjaajalta ideoita oman avustamisen kehittämiseen.

7.4 Apuvälineet liikuntatilanteessa

Vammaisella henkilöllä saattaa olla runsas määrä apu-välineitä käytössään. Apuvälineet voivat olla pieniä, kuten erilaisia tukia ja lastoja, tai suuria, kuten pyö-rätuolit ja kävelytelineet. Apuvälineiden tarkoitus on kuitenkin aina sama – helpottaa henkilön toimimista, liikkumista ja koko elämää. Apuvälineistä ja niiden käytöstä kannattaa kysyä avustettavalta henkilöltä, perheeltä tai terapeuteilta.

Liikuntatilanteessa avustaja on useimmiten se henkilö, joka avustaa vammaisen henkilön apuväli-neen käyttöä tai siirtää henkilön käyttämään jotakin apuvälinettä. Avustettavan henkilön tutuin avustaja voi olla joskus poissa tai varattuna muussa tehtävässä, joten kaikkien ryhmän ohjaajien ja avustajien on hyvä opetella apuvälineiden käyttö. Ryhmän ohjaajan ja avustajan tehtävänä on yhdessä vammaisen henkilön kanssa pohtia apuvälineiden käyttöä osana liikunta-ryhmän toimintaa.

Mitkä apuvälineet mahdollistavat liikkumisen par-haiten? Miten liikuntakerrat vaihtelevat? Onko toi-sella kerralla esimerkiksi manuaalipyörätuoli pa-rempi kuin sähköpyörätuoli? Miten henkilö pääsee parhaiten mukaan toisten seuraan?

Avustamisen määrä ja laatu

Avustamisen määrä ja laatu vaihtelevat paitsi avustet-tavan henkilön vammaisuuden asteen mukaan niin myös eri tilanteissa ja toiminnoissa. Avustaminen voi olla sanallista, mallin näyttämistä tai fyysistä avusta-mista.

Kaiken avustamisen pitää olla riittävää muttei lii-allista, jotta taataan avustettavan henkilön mahdol-lisimman suuri omatoimisuus. Sopiva avustaminen mahdollistaa liikkumisesta nauttimisen ja edesauttaa onnistumisen tunteen saavuttamisessa.

Fyysinen avustaminen voi olla

• henkilön asennon tukemista (esimerkiksi vartalos-ta kiinnipitämistä palloa heitettäessä)

• avustettavan henkilön omaa liikettä tukevaa (esimerkiksi kädestä kiinni pitämistä ja heittoliik-keen suunnan ohjaamista avustettavan henkilön neuvomaan suuntaan)

• liikuntavälineen kannattelua tai tukemista (esimer-kiksi boccia-kourun kannattelua pallon vierittämis-tä varten)

• liikekokemuksen tuottamista (esimerkiksi avus-tettavan työntämistä pikakelauspyörätuolilla salin poikki, jotta avustettava henkilö saa kokea vauhdin huumaa).

Avustajan tulee toimia aina joustavasti avustamisen määrää ja laatua vaihdellen tilanteeseen sopivasti ja avustettavan henkilön tarpeen mukaan.

Avustamisen ”sudenkuoppa”

Vammaisen henkilön liikuntaan liittyvät odotukset ovat hyvin samankaltaisia kuin kenellä tahansa muul-

29

la ihmisellä: löytää itselle sopiva harrastus, jolloin mie-li ja keho pysyvät virkeänä, sekä saada tavata saman-henkisiä ihmisiä. Liikuntaryhmissä juuri sosiaaliset suhteet ovat usein vähintään yhtä tärkeitä kuin muut liikuntaharrastuksen ilot ja hyödyt.

Vammaisen henkilön ja avustajan tiiviillä yhdessä-ololla on etunsa mutta myös vaaransa. Avustajan jat-kuva läsnäolo voi estää vammaisen sosiaalisen liitty-misen mahdollisuuksia ja eristää henkilön henkisesti liikuntaryhmästä.

Ongelma voidaan kuitenkin välttää, kun asia tie-dostetaan ja avustaja oppii toimimaan sensitiivisesti sosiaalista liittymistä mahdollistavalla tavalla ja ve-täytymällä henkisesti tai fyysisesti sivuun, kun se on mahdollista.

Lopuksi

Miten avustaja tietää, milloin hän on onnistunut teh-tävässään hyvin? Avustettavan tai ryhmän ohjaajan tulisi antaa avustajalle palautetta onnistumisista ja toisaalta vinkkejä kehittämisalueista. Toisaalta avus-taja voi seurata onnistumistaan myös itse.

Pääsääntönä voidaan sanoa, että avustaja on on-nistunut tehtävässään, jos avustettava vammainen henkilö tuntee olleensa liikuntatilanteessa aktiivi-nen toimija ja ryhmän täysivaltainen jäsen.

30

8. Liikunnan apuvälineet Minna Teiska, fysioterapeutti, TtM

Liikunnan apuvälineitä esitellään tässä oppaassa eri lajiesimerkkien yhteydessä. Liikunnan apuvälineellä tarkoitetaan liikuntaharrastusta tai muuta liikkumis-ta varten hankittua välinettä. Sen sijaan sovelletulla liikunnan apuvälineellä tarkoitetaan välineitä jotka helpottavat vammaisen henkilön liikuntasuoritusta tai mahdollistavat uuden tavan liikkua.

Liikunnan apuväline kannattaa hankkia omaksi, jos sitä tarvitsee säännöllisesti ja on aidosti motivoi-tunut lajin harrastuksesta

Ennen liikuntavälineen hankintaa• Arvioi käyttömahdollisuuksia yhdessä fysiotera-

peutin tai toimintaterapeutin kanssa. Pyydä myös kirjallinen lausunto tai suositus.

• Pyydä lääkärinlausunto tai suositus myös omalta lääkäriltäsi tai kuntoutuslääkäriltäsi.

• Liitä mukaan sopeutumisvalmennuskurssin raport-ti jos siinä on kirjattu apuvälinekokeilu.

• Selvitä maksajataho.• Tee kirjallinen, hyvin perusteltu hakemus.

Liikunnan apuvälineitä on mahdollista vuokrata ja kokeilla ennen oman liikuntavälineen hankintaa. Malike tarjoaa toimintaa ja toimintavälineiden kokei-lumahdollisuuksia erityistä tukea tarvitseville henki-löille. Malike järjestää myös kursseja, tapahtumia ja koulutuksia perheille, tarjoaa ideoita arkiliikkumiseen ja harrastamisen sekä antaa ohjausta ja neuvontaa vä-lineiden soveltuvuudesta, ideoinnista ja hankinnasta. Malikkeen vuokraamoista voi vuokrata välineitä ko-tiin kokeiltavaksi tai käytettäväksi lomalla tai retkellä ennen oman välineen hankintapäätöstä. Lisätietoa: http://www.malike.fi/.

Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIA tarjoaa liikunta- ja urheiluvälineitä sovellettuun lii-

kuntaan. SOLIAn palveluita ovat välineiden vuokraus, välinekokeilu, neuvonta, koulutus, tapahtumat sekä tuotekehittely.Lisätietoa: http://solia.sporttisaitti.com/.

Liikunnan apuvälineistä löydät lisätietoa Soveltavan liikunnan apuvälineet -kirjasta (katso kirjallisuusluet-telo).

Pyörätuoliin kiinnitettävä viides pyörä

Pyörätuolin akseliin kiinnitettävä suksi

33

9. Lajiesimerkkejä

9.1 Temppurata Heidi Huttunen, liikunnanohjaaja

Temppuradat ovat hauskoja harjoitustantereita niin lapsille kuin aikuisillekin. Temppuradalla liikkuminen on yksinkertaista perusliikkumista, jossa tulee välttää turhaa kikkailua ennen kuin taidot ovat kehittyneet. Temppuradalle on helppo rakentaa jokaiselle jotain, ja samat suorituspaikat antavat mahdollisuuden mo-nentasoiseen toimintaan. Temppuilussa turvallisuu-desta huolehtiminen on aina tärkeää. Riittävästi osaa-via avustajia on hyvä olla paikalla. Kokeile, onnistu, epäonnistu, ole rohkea!

Lapsia varten temppuradalle voi kehitellä erilaisia tarinoita, joiden ympärille temput rakentuvat. Aikui-silla temppurata voi olla voimistelua permannolla tai telineillä (esimerkiksi tosikulmanoja toimii hyvin myös CP-vammaisilla). Musiikki tuo rytmiä tekemiseen, ja mikä tärkeintä, ohjaajan innostus tarttuu muihinkin!

Seuraavassa esimerkissä seikkaillaan sirkuspellen temppuradalla, sukelletaan leijonan luolaan, taiteil-laan trapetsilla, kieritään jäykkänä kuin pakastetut nakit jne.

1. Ryömiminen: Pöytä, jonka päällä on leikkivarjo tai lakana, jolla saadaan luolan tai tunnelin tuntua.

2. Kieriminen, kuperkeikka tai kärrynpyörä: Mattoja turvaksi. Kierimistä ja kuperkeikkaa helpot-tamaan voi rakentaa voimistelupenkillä, matoilla ja kiilatyynyllä loivan alamäen, josta saa vauhtia kierin-tään. Lapsesta voi maton avulla tehdä ”letturullan”, jonka avustaja kierittää auki vauhdilla. Keinutuolissa keinuntaa selällään kippurassa, leuka rinnassa ja sii-tä takaisin istumaan. Kuperkeikat korokkeelta alas tai eteen ja taaksepäin Kärrynpyörä.

3. Pyöriminen: Tehtäviä, joissa on mukana varta-lon kierto, esimerkiksi tavaroiden poimiminen mo-

lemmin puolin kehoa. Pyöriminen pyörätuolissa tai toimistotuolissa. Kieri ja pyöri leveänä, pitkänä, lyhye-nä, löysänä, jäykkänä oman mielen mukaan. Avustaja voi kieritellä pyöritellä, vaivata kuin taikinamöykkyä.

4. Kiipeäminen: Penkki nostettuna puolapuita vas-ten: lapsi vetää itsensä (päinmakuulla) penkkiä pitkin ylös ja alas. Puolapuille kiipeäminen.

5. Hyppääminen: Trampoliinilla yksin tai avusta-jan kanssa istuen, seisten tai maaten tai jättipallolla istuen. Permannolla paikalla, eri suuntiin, yhdellä ja-lalla hyppiminen Tyynyjen tai patjojen yli hyppiminen. Pyörätuolin käyttäjät voivat pujotella tyynyt tai hyp-piä avustajan kanssa.

6. Tasapainoilu ja taiturointi: Hernepussin kuljet-taminen eri kehon osilla. Kurkottelu eri suuntiin. Tark-kuusheitot esimerkiksi ämpäriin vanteen sisällä seis-ten. Trapetsilla kävely viivaa, narua tai penkkiä pitkin. Pyörätuolin käyttäjä voi vetää itsensä vatsallaan tai istuen penkkiä pitkin. Kelaus niin, että naru tai viiva jää tuolin renkaiden väliin ja renkaat eivät saa osua naruun tai viivaan.

9.2 Sovelletut pallopelit ja sisäliikunta Heidi Huttunen, Liikunnanohjaaja

Pallon käsittelyPallon käsittelyä voi harjaannuttaa muun muassa seu-raavilla harjoitteilla: Vierittäminen: Vieritetään kahdella kädellä ja yhdel-lä kädellä, oikealla ja vasemmalla kädellä, kaadetaan keiloja (keilat voi asettaa myös pöydälle). Vierittämi-nen ja kiinniottaminen kaverilta toiselle tai erilaisten tarkkuuspelien, kuten boccian ja nurkkapallon, pelaa-minen (ks. vaikeavammaisten moniottelu). Potkaiseminen: Potkaistaan kaverille, seinään, maa-liin, molemmilla jaloilla, vuorotellen tai tönäistään

34

vauhtia sauvoilla tai pyörätuolilla.Pomputtaminen: Pomputetaan eri kehon osilla

erilaisilla palloilla (ilmapallo, koripallo, voimistelupal-lo, lentopallo, tennispallo jne.).

Heittäminen ja kiinniottaminen: Heitetään kave-rille tai seinää vasten, ylä- ja alakautta, yhdellä ja kah-della kädellä. Heitetään koriin, ämpäriin tai verkon yli.

Kuljettaminen: Kuljetetaan kantaen käsissä, sylis-sä tai muilla kehonosilla sekä kuljetetaan pomputta-en, vierittäen, mailalla tai vaikka lapiolla kantaen.

HeittogolfHeittogolfradan voit rakentaa sisälle tai ulos. Pelin ide-ana on kiertää rata lähdöstä maaliin mahdollisimman vähillä heitoilla. Jokaiseen maaliin on osuttava (esi-merkiksi kuusi maalia on riittävä määrä), ja seuraava heitto suoritetaan aina siitä mihin edellinen heitto jäi.

Maaleina voivat toimia sisällä nurkat, oviaukot, ros-kakori tai matto ja ulkona kivi, puun runko, kuoppa maassa, lumikasa tai muu vastaava. Pelivälineenä voi olla pallo, hernepussi, maila ja pallo tai vaikkapa sukkamytty. Myös vierityskourua voi käyttää pallon kanssa.

”Pöytätennis”Rakenna ruokapöydälle tai pingispöydälle laidat pah-vista, laudoista tai muusta sellaisesta. Voit myös sijoit-taa pöydän seinän viereen ja käyttää avustajia laitoina.

Pelissä pyritään saamaan pallo putoamaan vas-tustajan päädystä lattialle. Pallona voi olla pingis-, pehmo- tai sählypallo, ja palloa voi pelata pöytäten-nismailalla, kädellä tai itse tehdyllä mailalla. Maila voi olla mikä tahansa käteen sopiva; joskus on mailoja tehty muovisista, pienistä rikkalapioistakin!

MoniotteluVaikeavammaisten moniottelu soveltuu ihan kaikille ja on hauska tapa viettää aikaa ja kisailla yhdessä. Mo-niotteluun kuuluu aikarata, tarkkuuspallo, sokkorata, porttipallo, kulmapallo, hernepussin korkeusheitto ja hernepussin tarkkuusheitto.

35

Kussakin lajissa jaetaan sijoituspisteitä siten, että paras saa yhden, seuraava kaksi pistettä jne. Tasati-lanteessa annetaan kummallekin kilpailijalle samat sijoituspisteet. Lopuksi lasketaan lajien sijoituspisteet yhteen. Voittaja on se, jonka sijoituspistemäärä on pienin.

Aikarata mittaa ajanarvioimiskykyä. Tavoitteena on kiertää rata mahdollisimman tarkasti 60 sekun-nissa. Jokainen sekunti yli tai alle 60 sekunnin aihe-uttaa yhden virhepisteen. Tavoite on siis saada 0 pistettä. Rata merkitään kolmella keilalla. Jokaisesta kiertämättä jätetystä keilasta saa viisi virhepistettä. Tarkkuuspallossa kaksi voimistelupenkkiä asetetaan kyljelleen metrin etäisyydelle toisistaan. Penkkien vä-liin piirretään 10 ruutua, joiden pituus 20 cm. Lisäksi piirretään yksi 20 pisteen ruutu noin metrin päähän 10 pisteen ruudusta. Heittoraja on metrin päässä ensimmäisestä ruudusta. Tavoitteena on saada mah-dollisimman suuri pistemäärä vierittämällä pallo pis-teruutuihin. Pallona käytetään tennispalloja (5 kpl). Pisteet lasketaan vasta, kun kaikki pallot on vieritetty. Pallon jäädessä viivalle pisteet lasketaan korkeam-man pistemäärän mukaan.

Sokkoradalla kuljetaan silmät sidottuna. Radan pi-tuus on 10 metriä, leveys kaksi metriä. Rata jaetaan kymmeneksi ruuduksi. Osallistujien silmät peitetään liinalla. Tarkoitus on kulkea radalla ja pysähtyä ruu-tuun, jossa on mahdollisimman korkea pistemäärä. Avustaja voi kulkea takana ja ohjata sanallisesti pysy-mään radalla, esimerkiksi oikealle, vasemmalle -keho-tuksin, koskematta kilpailijaan. Pisteet lasketaan pyö-rätuolin takapyörien tai kengänkantojen ylittämän pistelinjan mukaan. Kymmenennen ruudun ylittämi-sestä saa nollatuloksen.

Porttipallossa kuusi keilaa asetetaan samalle linjal-le vierekkäin niin, että niistä muodostuu viisi porttia. Heittolinja on 5 metrin päässä. Kilpailija vierittää viisi tennispalloa valitsemiensa porttien läpi. Keskimmäi-nen portti on kooltaan pienin ja viiden pisteen arvoi-nen. Seuraavat portit ovat kolmen pisteen arvoiset ja keskimmäistä hieman suuremmat. Uloimmat portit molemmilla reunoilla ovat laajimmat ja yhden pis-

36

teen arvoiset. Jos portteja rajaavat keilat kaatuvat tai heitto menee ohi, suoritus mitätöidään.

Kulmapallossa salin kulmaan merkitään viisi pis-telinjaa 20 cm:n päähän toisistaan. Kauimpana heit-tolinjasta oleva alue antaa yhden pisteen, seuraavat kaksi, kolme, neljä ja lähimpänä heittolinjaa oleva alue täydet viisi pistettä. Ensimmäinen viiva merki-tään 40 cm:n päähän nurkasta. Heittolinja on kolmen metrin päässä nurkasta. Kilpailija vierittää viisi tennis-palloa kohteena pistealue, joka antaa eniten pisteitä. Aikaisemmin vieritettyihin palloihin voi yrittää osua pistemäärän lisäämiseksi. Pallon jäädessä viivalle pis-teet lasketaan korkeamman pistemäärän mukaisesti. Pisteet lasketaan kaikkien pallojen ollessa radalla vii-meisen pallon vierittämisen jälkeen.

Hernepussin korkeusheitossa tikkaat asetetaan 25 asteen kulmassa seinää vasten. Heittolinja on 2–3 metrin päässä tikkaista. Kilpailija yrittää heittää her-nepussin siitä tikasvälistä, josta saa eniten pisteitä. Alimmaisesta välistä saa nolla, seuraavista 1, 2, 3 pis-tettä ja niin edelleen, ylimmäisestä 6. Jos hernepussi jää roikkumaan portaan päälle, heiton saa uusia.

Hernepussin tarkkuusheitossa teipataan lattiaan tikkataulua muistuttava kehä: ensimmäisen kehän säde on 20 cm, toisen 40 cm ja niin edelleen, kunnes 10 kehää on tehty. Sisin kehä on 10 pisteen arvoi-nen, ja seuraavista vähennetään aina yksi piste, joten lähimmästä saa vain yhden pisteen. Heittolinja on kahden metrin päässä taulun keskipisteestä. Herne-pussin osuessa rajalle pisteet lasketaan suuremman pistemäärän mukaan.

TornipalloTornipallossa joukkue yrittää saada pallon omalle tornilleen syöttelemällä. Tornit ovat kentän päissä, ja syöttelytapa voidaan sopia etukäteen (heitto, vieritys, potku).

Pallon kanssa ei saa liikkua. Pelin vaikeustaso muuttuu esimerkiksi palloa vaihtamalla: pallo, jossa on vähän ilmaa, voi olla helpompi kopata, samoin kuin iso pallo. Ilmapallo liikkuu sopivan hitaasti.

Lisää palloilusääntöjä ja pelivinkkejä löytyy Sovel-letusti palloillen – pelejä liikuntavammaisille -oppaas-ta (Björklund, I. Suomen Invalidien Urheiluliitto ry).

Miten saadaan kaikki hitaat ja aratkin mukaan peliin? •Hitaat ja arat osallistujat saavat halutessaan olla

tornina.• Laitetaan kentälle turva-alueita, kuten esimer-

kiksi kentän laidat, joissa liikutaan hitaammin tai jonne muut eivät saa mennä.

•Puolustusta ei ole.• Sähköpyörätuolipelaajat voivat olla niin sa-

nottuja voimapelaajia, joilta palloa ei saa ottaa pois.

•Kourua voi käyttää esimerkiksi avauspallon vie-ritykseen tai vapaamaalin tekoon aina maalin jälkeen (kuten rugbyssa potkumaali)

37

9.3 Kuntoliikunta ja kuntosaliharjoittelu Heidi Huttunen, liikunnanohjaaja

Kuntoliikuntaa on kaikenlainen liikunta, joka saa sinut liikkeelle. Kuntoliikuntaa voi harrastaa esimerkiksi perusjumppana matolla tai tuolissa, musiikin tahdissa tai ilman. Jumppaa voi tehostaa ja monipuolistaa yh-distämällä siihen käsipainoja, palloja, huivin tai kepin. Ikääntyneille on tehty paljon tuolijumppaohjelmia, jotka ovat helposti saatavilla videoina ja opasvihkoi-na. Ohjelmat toimivat myös vähän liikkuneilla CP-vammaisilla todella hyvin!

Kuntosaliharjoittelussa huomioitavaa: •Pitkä alkuverryttely voi sisältää esimerkiksi pyö-

räilyä, soutua, steppi- tai keppijumppaa tai jotain muuta sykettä nostavaa ja isot lihakset kunnolla lämmittävää liikuntaa.

•Kuntosaliharjoittelussa pitää tehdä selkeitä harjoit-teita isoille lihasryhmille.

•Perusteellinen ohjaus ja oikean tekniikan opettelu on tärkeää ennen omatoimista harjoittelua.

•Myös spastista lihasta voi harjoittaa, mutta harjoit-teet on tehtävä kevyillä painoilla niin, että sarjassa on useita toistoja.

•Pääasiassa vahvista kuitenkin ojentajia ja venytä koukistajia!

•Kunnollinen jäähdyttely esimerkiksi pyörällä ja hyvä venyttely ja vaikka sauna tai piipahdus altaas-sa palauttaa lihakset rasituksesta.

• Jatkuva ohjaus ja seuranta ovat hyväksi. Ohjelmaa on muutettava säännöllisesti, jotta intensiteetti säilyy.

Vinkki :Harrasta lenkkeilyä sauvakävellen tai pyörätuolilla kelaten vaihtelevissa maastoissa. Muistathan, että myös pyörätuolin käytön opettelu on tärkeää eri-laisilla taitoradoilla: harjoitteita voivat olla pujotte-lu, kynnykset, pyörähdykset, kiihdytys ja äkkijarru-tus, kelaus etuperin ja takaperin ja niin edelleen. .

38

Kuva: Päivi Mikkonen

39

9.4 Uintia kaikille Mari Jokitalo-Trebs, fysioterapeutti (NDT), SUH:n eri-tyisuinnin kouluttajaKira Durchman, fysioterapeutti (NDT), SUH:n erityi-suinnin kouluttaja

Vesi on ainutlaatuinen elementti, joka tarjoaa mah-dollisuuden virkistäytymiseen, rentoutumiseen ja kuntoiluun ikään tai vammaan katsomatta. Uinnilla ja allasharjoittelulla on runsaasti myönteisiä vaikutuksia, onpa kyse sitten omatoimisesta vapaa-ajan vietosta, allasvoimistelusta, kuntoliikunnasta tai kilpauinnista aina paralympiatasolle asti. Uimataito on kaiken vesi-turvallisuuden perusta, ja se mahdollistaa monipuoli-sen harrastamisen myös luonnon vesillä. Uimataitoa pidetään kansalaistaitona, ja siksi jokaisella tulee olla mahdollisuus, jos ei uimataidon, niin ainakin vesitai-don saavuttamiseen. Vesitaitoinen uimari kykenee liikkumaan sekä veden pinnalla että pinnan alla luon-tevasti ja pelkäämättä joko apuvälinettä käyttäen tai ilman. Uintiharjoittelu on tällöin turvallista uimarille vieraammankin avustajan kanssa.

Vesi vapauttaa liikkumaan

Vesi kannattelee uimaria ja keventää merkittävästi nivelten kuormitusta sillä uimarin paino vähenee altaassa lähes 90 prosenttia. Veden ominaisuuksien avulla jokainen voi säädellä uintiharjoittelunsa sopi-van haasteelliseksi. Veden noste ja kehon kelluvuus helpottavat liikkumista ja mahdollistavat siten ai-nutlaatuisia liikkumisen kokemuksia. Toisaalta vesi vastustaa uimarin liikkeitä jopa yhdeksänkertaisesti kuivalla maalla liikkumiseen verrattuna. Veden pai-neen vaikutuksesta uimarin hengitys harjaantuu kuin itsestään, koska hydrostaattinen paine vastustaa si-säänhengitystä ja helpottaa uloshengitystä.

Veden terapeuttisista ominaisuuksista huolimatta uima-allas on etenkin tottumattomalle ja pelokkaal-le uimarille vaativa oppimisympäristö. Tasapainon saavuttaminen eri asennoissa edellyttää veden kan-tavuuteen luottamista ja taitoa liikkua luontevasti

veden liikkeisiin mukautuen. Uimari tuntee olonsa vedessä turvalliseksi, kun hän on oppinut oikeanlai-sen hengitystekniikan. Kasvojen kastaminen ja veden alle sukeltaminen ovat taitoja, joiden harjoitteluun kannattaa panostaa. Varsinaiset harjoitukset aloite-taan kuitenkin vasta sitten, kun uimari nauttii vedessä olemisesta ja on utelias valloittamaan myös veden-alaisen maailman.

Kaikki nyt uimaan, veteen pulikoimaan

Uintiharrastuksessa pääsee hyvin alkuun perusvä-lineillä: uima-asulla, uimalaseilla ja -lakilla. Ennen uintia on hyvä huomioida muutamia seikkoja, jotka edesauttavat uintikerran onnistumista. Useimmat uimareista ovat herkkiä palelemaan uimahallissa. Saunasta kannattaa nauttia ehdottomasti vasta uinti-kerran jälkeen. Lämpimän suihkun jälkeen uimari voi kääräistä ympärilleen pyyhkeen ja ottaa sen mukaan-sa altaan reunalle asti. Suurin osa kehon lämmöstä haihtuu päänahan kautta, joten erityisesti materiaalil-taan silikoninen uimahattu auttaa merkittävästi allas-veden lämpötilaan sopeutumisessa.

Uintiin tarkoitettu korvakitti vaimentaa tehokkaas-ti kovia ja kaikuvia ääniä, jos uimari on niille herkkä. Monet uimarit hyötyvät lämpimästä allasvedestä. Jos omalla paikkakunnalla ei ole mahdollisuutta läm-minvesialtaaseen, on tavallisen opetusaltaan veden lämpötila korkeampi esimerkiksi heti vauvauinnin päätyttyä. Joillekin uimareille on silti tarpeen ohuesta neopreenista, mahdollisesti mittojen mukaan, valmis-tettu asu. Uintiretkelle kannattaa varata mukaan juo-mista ja vähän evästäkin. Sekä avustajan että uimarin on tärkeää juoda heti uinnin jälkeen, koska vedessä kehosta haihtuu paljon nestettä, ja vaarana on neste-hukan aiheuttama väsymys ja päänsärky.

Vesi virittää oppimaan

Allas tarjoaa uimarille virikeympäristön, joka lisää aktiivisuutta. Vettä aistimalla opimme, miten ve-dessä voi ja kannattaa liikkua. Vesielementti toimii

40

opettajanamme, ja siksi vapaamuotoinen altaassa peuhaaminen edistää vesitaitoja jo sellaisenaan. Pe-seytymistilanteissa kotona ja uimahallissa on oivalli-nen tilaisuus totuttautua virtaavan veteen kasvoilla. Päälaelta otsaa alas virtaava suihku edesauttaa myös hengityksen pidättämisen oppimisessa. Vesitaidon ja uimaan oppimisen omaksumiseksi tärkein asia on hengityksen hallinta, jolla on suuri merkitys riittävän rentoutuneen ja tasapainoisen asennon saavuttami-sessa. Hengityksen hallinnalla tarkoitetaan joko hen-gityksen pidättämistä kasvot vedessä tai uloshengit-tämistä veteen.

Uimarin tulee vähitellen hallita turvallinen hen-gitysasento sekä pystyasennossa, vatsallaan että selällään, eikä taitava uimari vedä vettä henkeensä yllättävissäkään tilanteissa. Uimalasit nopeuttavat merkittävästi oppimista, joten uimalasien käytön totutteluun kannattaa käyttää aikaa jo alusta alkaen. Uimalasit ovat miellyttävät käyttää, kun ne on valittu uimarin kasvoille sopiviksi, ovat riittävän laadukkaat materiaaliltaan sekä oikein säädetyt ja puetut. Uima-lasit pysyvät napakasti paikoillaan uimalakkia vasten, mutta märkiä hiuksia pitkin lenkki valuu niskaan ja uimalaseihin vuotaa vettä.

Uinnin perustaitoja ovat kastautuminen, liu’ut, kel-lunnat sekä vatsa- ja selinasennosta pystyyn nousut ja vatsalta selälleen tai selältä vatsalleen kierähdykset. Itsenäisesti uimaan oppiminen on monille helpointa ensin pystyasennossa apuvälineiden turvin. Päätä ja vartaloa kallistamalla uimari oppii hallitsemaan tasa-painonsa pystyssä ja estämään siten alaraajojen pin-taan nousun joko eteen tai taakse. Pystyasennossa etenemistä voidaan kutsua pystyuinniksi tai vesijuok-suksi. Pystyuinnissa uimari käyttää mahdollisuuksien mukaan sekä ylä- että alaraajojaan. Lisäksi uimari painaa kasvot veteen ja hengittää ulos tasaisin välein omassa rytmissään. Tämä uintitapa on vaikeavam-maiselle huomattavasti kuluttavampi ja sykettä nos-tavampi kuin selkäuinti. Uimarit nauttivat, kun heillä on mahdollisuus saada itsensä jopa hengästyksiin.

Selkäuinti on usein nopein tapa oppia itsenäinen uintityyli ilman apuvälineitä, koska selkäuintiasen-

nossa hengittäminen on helpompaa. Tasapainoisen kelluma-asennon löydyttyä uimarin kannattaa tehdä aluksi rauhallisia veden pinnan alapuolella tapahtuvia liikkeitä. Selkäuinnissa on yleensä helpompaa oppia ensin potku, ja vasta myöhemmin lisätä käsiliikkeet. Vatsauinnissa asia on päinvastoin. Vatsauinnin alkeis-sa on tärkeintä muistaa, että käsiliikkeet pysyvät koko ajan pinnan alla. Silloin ei nouse pärskeitä uimarin kasvoille, ja uimarin on rauhallisempaa etsiä hänelle itselleen luontevin tapa edetä vedessä.

Apuvälineiden hyödyntäminen uinnin opetuksessa

Apuvälineiden rohkea kokeilu ja käyttö monipuolis-tavat allasharjoittelua. Erilaiset uinnin apuvälineet tukevat vesi- ja uimataidon oppimisessa, kun ne on valittu tarkoituksenmukaisesti ja uimarille sopivan taitotason mukaisesti. Niiden käyttö on erityisen mo-tivoivaa ja riemukasta, kun vaikeavammainen uimari voi ensimmäistä kertaa elämässään liikkua eri suun-tiin oman kehon tuottamien liikkeiden avulla.

Uinnin perusapuvälineillä, uimalaseilla, lakilla, kä-sivarsikellukkeilla, uimarenkaalla, pötkylällä tai uima-vyöllä sekä mahdollisesti räpylöillä, pärjää harjoitte-lussa pitkälle. Lyhytaikaiseen yksityiskäyttöön ei kan-nata hankkia kalliita erikoisvälineitä.

Avustaja kannattelee uimaria onnistumaan

Avustaja on uimarin kannustaja ja toiminnan mahdol-listaja. Avustajan tavoite on tehdä itsensä vähitellen mahdollisimman tarpeettomaksi. Taitava avustaja osaa ohjata tarkkailijan rooliin taipuvaisen uimarin aktiiviseksi osallistujaksi tai suunnata uhkarohkean ja keskittymättömän uimarin huomion oikeille urille. Rauhallinen avustaminen rauhoittaa myös uimaria, ja uimarin luottamus avustajaan on perusta kaikelle toi-minnalle. Uimarin ja avustajan kannattaa tehdä keski-näisiä sopimuksia, miten eri tilanteissa toimitaan. Ui-marin kanssa sovitaan esimerkiksi, että avustaja pitää kiinni uimarista eikä päinvastoin. Avustajan tulee tark-

42

kailla herkeämättä uimarin kasvoja. Hänen tulee kat-soa, että uimarin suu pysyy veden pinnan yläpuolella tai että uimari on tarkoituksenmukaisessa asennossa hengittämisen kannalta. Uimarin edetessä jo itsenäi-sesti apuvälineillä tai ilman avustaja arvioi, mikä on sopiva etäisyys uimarista, jotta hän voi päästä tarvit-taessa nopeastikin uimarin luo. Avustusotteiden tulee olla varmoja ja laajoja mutta silti niin keveitä, että ui-mari voi kokea veden nosteen vaikutuksen. Otteiden kannalta onkin haasteellisinta tietää, mitä on uimarin kannatteleminen vain juuri tarpeellisen verran uima-rin kokemukseen ja vesitaitoihin suhteutettuna.

Seuraavista linkeistä löytyy tietoa muun muassa uin-timerkkien suoritus- ja sovellusohjeista, erityisuinnin ohjaaja- ja avustajakursseista, uinnin seurantalomak-keesta sekä harrastusmahdollisuuksista.

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto: http://www.suh.fi/toiminta/erityisuinti

Suomen Uimaliitto: http://www.uimaliitto.fi/

Suomen Invalidien Urheiluliitto: http://www.siu.fi/

43

Uinnissa huomioitavaa:

Uimarin terveys: Uinti ei ole suositeltavaa, jos ui-mari on sairaana tai hänellä on akuutti infektio, kuten virtsatie- tai silmätulehdus. Lisäksi uinnil-le on esteenä avoin, vuotava haava sekä paine-haavauma, jos siinä on erittävä infektio. Rikkonai-nen iho tulee suojata ihokalvolla.

Turvallisuus: Uimahallin ja tilojen esteettömyy-teen sekä saatavilla oleviin apuvälineisiin, kuten suihkujakkaroihin ja -tuoleihin, on hyvä tutustua jo etukäteen. Uimataidoltaan heikkoa uimaria ei tule jättää hetkeksikään ilman valvontaa. Uintiohjaa-jan tai avustajan, mahdollisesti myös hallivalvojan, on hyvä tietää, mikäli uimarilla on alttiutta kohta-uksiin tai huonovointisuuteen (epilepsia, astma, diabetes). Uimarin avustajan tai ohjaajan on syytä tarkkailla, ettei uimari niele liikaa allasvettä harjoit-telun yhteydessä. Mahdollinen vatsakipu tai jopa oksentaminen uinnin yhteydessä johtuu usein lii-allisesta veden nielemisestä.

Suntti eli läppälaitteisto: Suntti ei ole este uimi-selle. Sukeltaminenkin on sallittua, kunhan se ei aiheuta pääkipua. Avustusotteissa tulee huomioi-da, ettei ote ole puristava suntin kohdalla: korvan takana ja kaulalla.

Avanne: Avanne tulee peittää vettä pitävällä ihokalvolla, jota saa ostaa apteekeista (esim. tuote-merkki Tegaderm). Ihokalvon saa helpoiten pai-koilleen uimarin ollessa makuuasennossa.

Katetrointi: Katetrointi eli virtsarakon tyhjennys suoritetaan mieluiten juuri ennen altaaseen me-noa. Mikäli uimari tarvitsee apua katetroinnissa, on uintiavustajan hyvä opetella toimenpide

Heikko ulosteen pidätyskyky: Ripuli tai jatkuva ulosteen tulo on ehdoton este uinnille. Uinti ei ole sopiva harrastus yleisessä uimahallissa myöskään silloin, kun suolen toiminta on täysin ennakoima-tonta. Uloste altaassa on terveysriski, joka vaatii aina mittavia puhdistustoimenpiteitä ja allasveden vaihtoa. Nykyään on saatavilla erilaisia uintivaip-poja, joiden käytössä tulee kuitenkin käyttää varo-vaisuutta ja nousta altaasta välittömästi, jos vatsa toimii.

44

Kuva: Malike

45

9.5 Luontoliikunta Susanna Tero, Malike

Luontoliikunnan mahdollisuudet ovat laajat, sillä luonnossa voi liikkua monella tavalla vammasta huo-limatta. Liikuntatapaa mietittäessä kannattaa pohtia, mikä kiehtoo, kiinnostaa, innostaa ja motivoi, sillä usein esteellisyys on vain omissa tai ympäristön asen-teissa. Luonnon tarkkailu ja maisemista nautiskelu onnistuu lähimaastoissa tai lähiliikunta-alueilla, mut-ta myös ulkoilu- ja retkeilyreitit soveltuvat liikkumisen apuvälineiden avulla kaikille liikkujille, niin apuväli-neitä käyttäville kuin toisen ihmisen tukea tarvitsevil-le.

Monilla lähiliikunta-alueilla on hiekka- ja purura-tapohjaisia reittejä. Retit on usein suunniteltu niin, että liikkuja voi valita helppokulkuisen tai profiililtaan vähän vaativamman reitin. Reiteillä saattaa olla myös pinnoitettuja puupolkuja, esteettömiä vessoja sekä levähdys- ja taukopaikkoja. Talvisin lähiliikunta-alueil-ta löytyy latuja ja joskus jopa retkiluisteluratoja.

Poluilla ja vesillä; maastoliikkuminen

Pyörätuolin käyttäjän luonnossa liikkumista voidaan keventää pyörätuoliin saatavilla lisävarusteilla ja pie-nillä ideoilla, jotka helpottavat sen kulkua hiekalla, po-luilla, lumella ja loskassa. Perinteiset renkaat voidaan vaihtaa maastokuvioisiin renkaisiin tai tuplarenkaisiin, jotka keventävät pyörätuolilla liikkumista maastossa. Pyörätuolin eteen voidaan kiinnittää pikalukituksel-la myös viides pyörä tai lumisena aikana jalkalaudan alle voidaan kiinnittää korotuspalkilla oleva minisuk-si. Molemmat ratkaisut nostavat pienet renkaat irti maasta, ja liikkuminen kevenee huomattavasti.

Lisävarusteiden mahdollista hankkimista kannat-taa miettiä jo pyörätuolin hankintaa suunniteltaessa. Maastossa kävellen liikkujaa helpottavat sauvakä-velysauvat tai maastoliikkumiseen soveltuva kolmi-pyöräinen rollaattori, jossa on kääntyvä etupyörä ja ilmatäytteiset maastorenkaat. Vaativampaan maas-toliikkumiseen on kehitetty maastopyörätuoleja ja erilaisia maastorattaita, jotka helpottavat liikkumista

monenlaisessa metsämaastossa, hangella ja sohjossa. Välineitä on vuokrattavissa Malikkeen toimintaväline-vuokraamoissa.

Pyörätuoli varusteltuna maastorenkailla ja viidennellä pyörällä. Kuva: Malike/Janne Ruotsalainen

HippoCampe maastopyörätuolilla liikkuminen onnistuu kahdenkin avustajan voimin. Kuva: Malike

46

Melonta

Melonta on monipuolinen luontoliikuntaharrastus, joka voidaan järjestää liikuntavammaisille soveltuvak-si. Luonnossa liikkuminen ja luonnon tarkkailu ovat osa melontaa, ja välillä voi pistäytyä rannalla nautti-massa eväitä ja jatkaa taas matkaa. Melontaharrastus kannattaa aloittaa asiantuntijan opastuksella, mikä antaa hyvän pohjan melonnan tekniikkaan ja turval-lisuusnäkökohtiin. Ensikertalaisen ei kannata lähteä yksin melomaan, ja ryhmässä melottaessa apu on lä-hempänä.

Melontaa harrastetaan joko kajakeilla tai kanoo-teilla, joista molemmista on tarjolla runsaasti erilaisia malleja. Kanootti on yleensä avonainen, yksilapaisel-la melalla melottava vakaa vesikulkuneuvo, jossa on yleensä kaksi melojaa. Erityistä tukea tarvitsevalle melojalle melontaharrastus on helpointa aloittaa niin sanotulla miehistökanootilla, jossa on useampi meloja. Tällöin esimerkiksi perässä meloja voi vastata ohjauksesta ja muut melojat voivat keskittyä enem-män melonnan harjoitteluun. Kanootteihin, joissa ei ole kiinteää keskipenkkiä, on helpoin siirtää erilaisia istuinratkaisuja istumisessaan paljon tukea tarvitse-ville melojille.

Kajakissa on pieni istuma-aukko, ja sitä melotaan kaksilapaisella melalla. Yleensä kajakissa käytetään aukkopeittoa veden sisääntulon estämiseksi. Kajakit ovat malliltaan yksipaikkaisia yksikköjä, kaksipaikkai-sia kaksikkoja tai kolmipaikkaisia kolmikkoja. Alku-vaiheessa erityistä tukea tarvitsevalle melojalle sopii hyvin kaksipaikkainen erityisen suuriaukkoinen ka-jakki. Ne ovat tavallisesti hiukan normaalia kajakkia leveämpiä ja siten tukevampia, ja niihin on helppo mennä ja poistua. Suuriaukkoiseen kajakkiin on myös helpompi rakentaa erilaisia istuinratkaisuja.

Melonnan apuvälineet

Melontaa on mahdollista avustaa monin eri apuvä-linein. Aluksen kaatumista voidaan ehkäistä sivup-laanareilla tai yhdistämällä kaksi kanoottia tai kajak-kia välipuiden avulla katamaraaniksi. Istuma-asentoa

1.

2.

3.

47

Kuva 1: Sivuplaanareilla voidaan lisätä kajakin tai kanootin sivuttaisvakautta ja siten parantaa turvallisuutta melonnassa. Kajakkiin voidaan laittaa myös melapidike heikkovoimaiselle tai yhdellä kädellä melovalle melojalle. Tuen avulla meloja voi käyttää melaa mutta hänen ei tarvitse kannatella sen painoa. Pidike myös mahdollistaa yhdellä kädellä melomisen. Tukea käytettäessä melan lapojen on oltava samansuuntaisia. Lisäksi kuvassa melojan istuama-asento on tuettu tyhjiötyynyllä, joka muotoutuu yksilöllisen tarpeen mukaan. Kuva: Malike

Kuva 2: Katamaraanipuilla voidaan yhdistää kaksi kanoottia toisiinsa ja siten vakauttaa niitä. Yhdistämällä kanootit saadaan kuusipaikkainen miehistökanootti, jossa mukana voi olla erilaisia melojia. Kuva:Malike

Kuvat 3, 4 ja 5.: Erillisellä melontatuolilla voidaan helpottaa melojan istumista kanoottissa tai kajakissa sekä osallistumista melontaan. Melontatuoli voi olla valmistettu esim. puutarhatuolista tai muovisesta kuppi-istuimesta. Tuolissa voi olla korkea selkätuki ja käsinojat, tällöin melojan tukevan istuma-asennon löytäminen helpottuu. Tuoli sidotaan kiinni tarvittaessa aluksen rakenteisiin. Kuvat: Malike

Kuva 6: Retki-wc:n voi rakentaa kokoon taitettavasta retkituolista. Kuva: Malike

5.

4. 6.

48

Jäällä ja lumella; luistelu

Luistelua voidaan harrastaa jäähalleissa ympäri vuo-den, talvisin jäädytetyillä luistelukentillä sekä hyvinä pakkastalvina myös järville auratuilla retkiluistelura-doilla. Ylläpidetyt kentät ja jääradat tarjoavat mah-dollisuuden kuntoiluun, ulkoiluun, vaivattomaan liikkumiseen ja vauhdin kokemiseen. Luistelua voi harrastaa pystyluistellen tai istuen, sillä luistelun mah-dollistamiseksi on tarjolla erilaisia pystyluistelutukia, luistelukelkkoja sekä luistelupulkkia. Omaa pyörätuo-lia voi myös hyödyntää luisteluun, sillä renkaisiin voi-daan kiinnittää luistinteräkotelot tai renkaiden tilalle voidaan vaihtaa sukset luistelun mahdollistamiseksi. Apuvälineiden avulla jäällä voi liikkua itsenäisesti lyk-kimällä sauvoilla vauhtia tai nauttia luistelun vauhdis-ta avustettuna.

Pystyluisteluun on kehitetty kevyttä tukea tarjoa-via ratkaisuja tai enemmän tukea antavia, joissa käsi-kahvojen tilalla on kyynärtuellinen käsikahva. Myös käytöstä poistetuista rollaattoreista tai dallareista saa helposti muuntelemalla luistelutuen.

Luistelukelkkoihin on kehitelty istuma-asennon tuen tarpeen mukaan erilaisia istumia. Niin kutsutut avoistuinmallit, joissa on matala selkätuki, pienet si-vutuet sekä turvavyöt, soveltuvat parhaiten luisteli-joille, joilla on hyvä istumatasapino. Sen sijaan kuppi-istuimella varustetut kelkat tarjoavat paremman tuen. Kelkkamallien ohella erilaisilla istuin- ja tukiratkaisuil-la voidaan parantaa tukea luistelun aikana. Monissa kelkoissa on myös säädettävä työntökahva, jolloin avustajan on miellyttävä luistella ja työntää kelkkaa edellään. Työntökahvaan on mahdollista kiinnittää niskatuki.

Luistelupulkassa on luistinterät, sivutuet, turvavyö ja työntökahva. Luistelupulkka soveltuu kaikenko-koisille luistelijoille, ja siihen on helppo tarvittaessa rakentaa lisätukia.

voidaan tukea erilaisin istuinratkaisuin (esimerkiksi puutarhatuolista valmistettu istuin tai säkkituoli). Li-säksi asentoa voidaan tukea esimerkiksi tyhjiötyynyllä, retkipatjalla tai rouhetyynyllä. Mikäli matkassa ei ole omaa pyörätuolia, erillistä melontatuolia voi usein hyödyntää myös taukopaikalla istumiseen!

Melan käyttöä voidaan helpottaa melanpidikkeil-lä, hemihansikkailla, melan varren paksunnoksilla tai erilaisilla tartuntapinnoilla. Erilaisia melonnan apu-välineitä käytettäessä on muistettava, ettei melojaa saa koskaan sitoa kiinni istuimiin tai alukseen. Myös pelastusliivit ovat uimataidottomalle melojalle pakol-linen varuste, mutta uimataitoiselle melojalle riittää melontaliivit. Pelastusliivit kääntävät veteen joutu-neen käyttäjänsä selälleen siten, että kasvot jäävät vedenpinnan yläpuolelle. Pelastusliiveissä on paljon erilaisia malleja, ja esimerkiksi rouhetäytteiset pelas-tusliivit muotoutuvat miellyttävästi asennon mukaan ja toimivat hyvin erilaisten istuinratkaisujen kanssa.

Melontaretken suunnittelussa huomioitavaa

Melontaretken järjestämisessä on turvallisinta kään-tyä ammattilaisten puoleen. Kaikilla yrittäjillä ei vält-tämättä ole vahvaa kokemusta erityisryhmien kanssa melomisesta, mutta käymällä yrittäjän kanssa läpi osallistujien erityistarpeet sekä suunnittelemalla ja melomalla reitin etukäteen pystytään parhaiten ar-vioimaan reitin soveltuvuus ryhmälle. Retkeä suunni-teltaessa tulee myös varmistaa lähtöpisteen, reitin ja taukopaikan soveltuvuus ryhmälle. Lisäksi tulee huo-lehtia, että tarvittaessa taukopaikalle voidaan melon-nan aikana kuljettaa autolla tarpeelliset varusteet (esi-merkiksi pyörätuolit). Mikäli ryhmässä on useita me-lontayksiköitä, retkellä on hyvä olla etumeloja, joka ohjaa reittiä, sekä perämeloja, joka varmistaa, että ryhmä pysyy kasassa. Etu- ja takamelojalla on hyvä olla tarvittaessa puhelin- tai radioyhteys. Moottori-vene turvaveneenä mahdollistaa tarvittaessa nopean siirtymisen esimerkiksi lähtöpisteeseen.

49

Vinkki :Luistelijan ei tarvitse välttämättä pystyä itse potki-maan vauhtia, vaan elämyksen voi kokea luistimil-la seisten muiden avustamana.

Rollaattori toimii pystyluistelun tukena, kun renkaiden tilal-le on laitettu luistinterät. Kuva: Malike

Kuppi-istuimella ja työntökahvalla varustettu luistelukelk-ka. Kuva: Malike.

50

Maastohiihto

Maastohiihtoon on tarjolla monentasoisia latuja lähi-liikuntapaikoista hiihtoputkiin. Hiihtokelkat mahdol-listavat hiihtämisen pyörätuolia käyttävälle joko itse-näisesti sauvoilla työntäen tai avustettuna aisojen ja valjaiden avulla. Hiihtokelkassa suksien väli on taval-lisen hiihtoladun levyinen. Erityistä tukea tarvitseville hiihtäjille soveltuu parhaiten profiililtaan mahdolli-simman tasainen maasto, jollainen löytyy varmasti ainakin jäälle tehdyiltä laduilta.

Monet hiihtokelkat on suunniteltu siten, että kärki-siteen avulla kelkkaan voidaan vaihtaa joko sukset tai luistimet. Istuinratkaisut ovat siten samat kuin luiste-luosiossa kuvatut. Maastohiihtovälineiden sopivuus tulee varmistaa aina yksilöllisesti jokaisen harrastajan tai kokeilijan mittojen ja tarpeiden mukaan.

Retken tai tapahtuman järjestäminen

Onnistuneen retken tai tapahtuman ominaisuuksia ovat kaikkien osallistujien tasavertainen ja esteetön osallistuminen. Suunnittelu tulee lähteä siitä, että jo-kainen pystyy osallistumaan omilla kyvyillään tai toi-sen ihmisen tuella ja että tarvittaessa apu- ja toimin-tavälineet ovat käytettävissä. Etukäteistiedot osallis-tujien erityis- ja avustustarpeista sekä apuvälineiden käytöstä auttavat suunnittelussa ja toteutuksessa. Monia pieniä retkiä ja kokeilutapahtumia voi järjes-tää ilman erityistaitoja ja -varusteita omien ohjaajien ja avustajien kanssa. Erityistaitoja vaativissa lajeissa (esimerkiksi melonta) ohjaus kannattaa ostaa palve-lualan yrittäjältä, joilla on lajiin tarvittavat turvallisuus- ja ohjaustaidot sekä kalusto.

Hyvä suunnittelu ja etukäteisvalmistelut takaavat onnistuneen, turvallisen retken tai tapahtuman.

Vaaratilanteita voi vähentää arvioimalla ennak-koon mahdollisia riskejä. Turvallisuussuunnitelma toimii parhaimmillaan käsikirjoituksen tapaan ja on kätevä työkalu suunnittelun pohjaksi. Sen tekemi-nen pohjautuu lakiin omaehtoisesta turvallisuuden vastuusta sekä Kuluttajaviraston antamiin ohjeisiin

Chariotin urheilukärryt muuntuvat ladulle pienille hiihtäjil-le, hiihtoahkioita on eri kokoisia lapsille ja aikuisilleKuva: Malike/Janne Ruotsalainen

Vinkki :Liikuntaesteisille sopivia reittejä on monissa kohteissa eri puolilla maata, katso linkit :•www.rullaten.fi,•www.luontoliikuntapuisto.fi,•www.outokummunkaupunki.fi, •www.esteeton.fi, •www.luontoon.fi

51

turvallisuussuunnitelman laatimisesta ja siitä huoleh-timisesta. Tapahtuman tai muun vastaavan toiminnan järjestäjä on velvollinen laatimaan turvallisuussuun-nitelman tapahtumasta. Terveystarkastaja valvoo turvallisuussuunnitelmien toteutumista. Hyvä turval-lisuussuunnitelma syntyy maalasijärjellä!

Turvallisuussuunnitelmasta ilmenevät esimerkiksi - tapahtuman aika ja paikka- osallistujien määrä-reitit ja olosuhteet - vastuulliset pääjärjestäjät - keskeiset toimijat ja vastuualueet - työntekijöiden keskinäinen työnjako, esimerkiksi ensiapuvastaava.

Suunnittele ja ennakoi

Seuraavaan listaan on koottu asioita, jotka helpot-tavat retken tai tapahtuman suunnittelua ja turvalli-suusasioiden huomioon ottamista.

1. Osallistujat • Selvitä ryhmän kokonaisvahvuus tai arvio tapahtu-

man osallistujamäärästä.• Selvitä osallistujien erityis- ja avustustarpeet, liikku-

miskyky sekä apuvälineiden käyttö.• Arvioi henkilökohtaisten avustajien lisäksi yleisa-

vustajien tarpeen määrä. • Arvioi ja suunnittele osallistumisen mahdollista-

vien apu- ja toimintavälineiden tarve ja määrä. Sopikaa siitä, kuka vastaa niiden vuokraamisesta tai hankinnasta.

• Varmistakaa mahdollisen palvelualan yrittäjän kanssa kaluston tarve, esimerkiksi kanootit.

• Varatkaa riittävästi aikaa ja avustajia välineiden ja ratkaisujen sovittamiseen ja siirtymiseen. Liikkujan asennon täytyy olla miellyttävä ja sellainen, että siitä näkee hyvin ja pystyy toimimaan mahdollisim-man aktiivisesti.

2.Tapahtuma-alue ja reitit• Käy aina etukäteen katsomassa toiminta-alueet ja

reitit. Tauota reitit mielekkäästi.• Mitoita reitin pituus osallistujien mukaan ja tee va-

rasuunnitelma, jotta reittiä voi tarvittaessa lyhen-tää tai pidentää voimien ja sään mukaan.

• Varmista toiminta-alueen rajaamisessa se, että näköetäisyys on riittävä joka suuntaan.

• Selvitä välittömät vuodenaikaan ja toimintaympä-ristöön liittyvät mahdolliset vaaratekijät.

• Selvitä esteettömyys tai esteellisyys (portaat, ram-pit, kivikot).

• Järjestä tarvittaessa paikalle esteetön wc tai retki-wc sekä huolto- ja lepoteltta.

3.Osallistujien ohjeistaminen• Tiedota riittävästi ennakkoon siitä, minne ollaan

menossa sekä miten ja mitä tehdään (selviää usein ohjelmasta).

• Ohjeista retkeläiset sään mukaiseen pukeutumi-seen, sadevarustukseen, myös vaihtovaatteiden varaamiseen.

• Kehota ottamaan mahdolliset retken aikana tarvit-tavat henkilökohtaiset lääkkeet mukaan.

• Anna paikan päällä rauhalliset, lyhyet ja mahdol-lisimman selkokieliset toimintaohjeet siitä, kuka toimii oppaana, minne ollaan menossa ja miten sekä kuinka pitkäksi on arvioitu matka ja sen kesto.

4.Järjestäjät• Selkeä työnjako ja vastuualueiden jakaminen hel-

pottaa toteuttamista.• Ensiapuvarustus tulee olla matkassa ja sen sijainti

kaikkien tiedossa.• On hyvä laatia puhelinnumerolista eri vastuualu-

eiden vetäjistä, jotta tarvittaessa kaikkiin saadaan nopeasti yhteys.

52

9.6 Ratsastus ja ratsastusterapiaSanna Mattila-Rautiainen, TtM

Hevonen on yhteistyöhaluinen ja sosiaalinen eläin, johon on helppo luoda kontakti. Usein toimiminen hevosen kanssa on palkitseva kokemus, joka motivoi jatkamaan yhteistyötä. Liike, joka välittyy hevosesta ratsastajaan, on samantyyppistä kuin ihmisen käve-lyssä. Käynnin aikana välittyy ratsastajaan noin 100 moniulotteista, symmetristä ja rytmistä liikeimpuls-sia. Kun hevoseen ja sen liikkeisiin yhdistetään lämpö, joka on 1,5 astetta ihmisen ruumiinlämpöä korkeam-pi, saadaan aikaan vaikutus, jota on mahdoton jäljitel-lä mekaanisesti.

Hevosen liike vaikuttaa ihmiseen tunto-, tasapai-no- ja liikeaistijärjestelmien kautta. Nämä aistimukset parantavat tietoisuutta omasta kehostamme, jolloin liikkeiden suunnittelu ja taitavuus paranevat. Hevo-nen tarjoaa lisäksi hyvin monipuolisia haju-, kuulo- ja näköaistikokemuksia.

Ratsastus on hyvä liikuntamuoto, joka sopii monil-le CP-, MMC- ja hydrokefaliavammaisille. Ratsastuste-rapia on yksilöllistä, suunnitelmallista ja tavoitteellista kuntoutusta, joka eroaa harrastuksena toteutettavas-ta vammaisratsastustoiminnasta. Ratsastusterapia nivoutuu asiakkaan kokonaiskuntoutukseen ja auttaa

kuntoutujaa asetettujen tavoitteiden saavuttamises-sa. Ratsastusterapeutin pohjakoulutuksen mukaan terapiassa painottuvat muun muassa motoriset, pe-dagogiset ja psykologiset tavoitteet.

Niin ratsastusharrastus kuin ratsastusterapiakin kehittävät monipuolisesti kaikkia motoriikan osa-alueita. Kestävyys kehittyy etenkin maastossa liikutta-essa ja käsien käyttö tallityöskentelyssä sekä hevosta hoidettaessa. Ratsastusistunta on hyvä alku harjoittaa pään ja vartalon hallintaa sekä tasapainoa. Samalla kun liikkuva hevonen vaatii ratsastajalta aktiivista rea-gointia, sen liikkeet mobilisoivat etenkin lonkkia, lan-tiota ja selkärankaa. Hevosen tasaisen rytmikäs käynti vaikuttaa lihasjäntevyyteen edullisesti vähentämällä spastisuutta ja samanaikaisesti kohottamalla vartalon jäntevyyttä.

Ratsastusharrastuksella ja ratsastusterapialla voi-daan vaikuttaa edullisesti myös hengitykseen ja pu-heen tuottamiseen hevosen rytmikkäiden liikkeiden tahdittaessa ja tehostaessa hengitystä. Hevosen kans-sa työskentely maasta käsin ja ratsain tukee avaruu-dellisten suhteiden kehittymistä. Hevosen selässä lii-kuntavammainen, joka ei pysty kävelemään, saa sen-somotorisen kokemuksen kävelystä. Ratsastusterapi-an tavoitteena onkin monesti kävelyn harjoittaminen.

Vammaisille, joilla on psyykkisiä ja sosiaalisia on-

Kuva: Tuula El Alami El Aroussi

53

gelmia, ratsastusterapiassa korostuvat vuorovaiku-tukselliset tavoitteet. Toiminta hevosen kanssa tarjo-aa monipuolisia ja haastavia vuorovaikutustilanteita, jotka kehittävät tunne-elämää sekä rehellistä ja aitoa kommunikaatiokykyä.

Ratsastusterapialla on myös kasvatuksellisia ta-voitteita, kuten itsehillinnän kehittyminen, keskitty-miskyvyn parantuminen ja ohjeiden noudattaminen. Hevonen talliympäristöineen antaa toiminnalle sel-keät rajat ja tarjoaa kokonaisvaltaista, monipuolista ja konkreettista toimintaa. Pelon voittaminen, onnistu-misen elämykset ja luottamus omiin kykyihin vahvis-tavat omaa minäkuvaa ja itsetuntoa.

Ratsastusterapia on toiminnallinen terapia, jossa ihminen on mukana hyvin kokonaisvaltaisesti ke-hollaan, tunteillaan ja ajatuksillaan. Hän on siinä jat-kuvassa kosketus-, tunne- ja liikevuorovaikutuksessa hevosen ja sen elinympäristön kanssa.

Terapian tavoitteet ovat aina yksilöllisiä. Pyrki-myksenä on itseohjautuvuus sekä opittujen tai-tojen ja tunteiden siirtäminen jokapäiväiseen elä-mään. Ratsastusterapian ensisijainen vaatimus on turvallisuus, jonka edellytyksenä on luottamuk-sellinen ja toimiva vuorovaikutus ratsastajan, he-vosen ja terapeutin välillä. Terapeutin ja hevo-sen tuleekin olla tähän tehtävään koulutettuja.

9.7 Muita lajivinkkejä

BocciaBoccia on tarkkuutta ja keskittymiskykyä vaativa tarkkuuspallopeli, joka muistuttaa paljon petanquea. Bocciassa tavoitteena on pelata omat pelipallot mah-dollisimman lähelle maalipalloa. Boccia on suosittu liikuntavammaisurheilulaji, sillä se soveltuu kaikille liikuntavammasta riippumatta. Palloa voi pelata heit-täen, potkien, vierittäen tai käyttäen vierityskourua tai avustajaa. Lisätietoa: http://www.siu.fi/fin/lajit__luokittelu/boccia/.

54

CP-jalkapallo CP-jalkapallo soveltuu pelaajille, joilla on lievä liikun-tavamma ja jotka liikkuvat ilman apuvälineitä. CP-jalkapallossa kilpaillaan kansainvälisellä tasolla asti, mutta kansallisen SM-sarjan toiminnasta vastaa Suo-men Palloliitto.Lisätietoa: http://www.cpjalkapallo.fi/.

GolfGolf on hyvä liikuntamuoto, sillä lajin säännöt antavat tasapuoliset mahdollisuudet lajin harrastamiseen ja kilpailemiseen myös liikuntarajoitteisille. Mikäli sinua kiinnostaa golfharrastus, kysy rohkeasti harrastus-mahdollisuuksista paikkakuntasi golfseurasta. Lisätietoa:http://www.golf.fi/portal/golfliitto/vammaisgolf/

IstumalentopalloIstumalentopallo on suosittu vammaisurheilulaji, joka edellyttää hyvää ylävartalon hallintaa, istuma-tasapainoa sekä käsien hyvää toimintakykyä. Istu-malentopallossa saa käyttää käsiproteesia tai tukisi-doksia, jos ne eivät aiheuta vaaraa toisille pelaajille, mutta jalkaproteesin käyttö on kiellettyä. Istumalen-topallon säännöt ovat lähes samat kuin lentopallossa, mutta kentän koko on pienempi ja verkko alempana. Lisätietoa: http://www.istumalentopallo.info

Pyörätuolirugby Pyörätuolirugby on fyysinen, vauhdikas ja taktista osaamista vaativa joukkuepeli. Laji on tarkoitettu pyörätuolinkäyttäjille, joilla on rajoitteita sekä käsien että jalkojen liikuntakyvyssä. Peliä pelataan koripal-lokentällä, ja pelivälineenä toimii lentopallo. Joukku-eessa on kentällä neljä pelaajaa samanaikaisesti, ja tarkoituksena on kuljettaa pallo päätyrajalle olevan maalilinjan yli. Lisätietoa: http://www.pyoratuolirugby.com/index.php?page=rugby_info

PyörätuolitanssiPyörätuolitanssi on monipuolinen liikuntamuoto yh-dessäolosta ja musiikista nauttiville. Pyörätuolitanssia

55

voi harrastaa yksin, pari- tai ryhmätanssina. Paritans-sissa puhutaan duo-tyylistä silloin, kun molemmat tanssijat ovat pyörätuolissa ja combi-tyylistä silloin, kun toinen tanssija on pystytanssija. Lisätietoa: http://personal.inet.fi/yhdistys/suomenpy-oratuolitanssiseura/.

Curling Curling soveltuu mainiosti myös vammaisliikuntaan. Lajista on kehitelty niin lapsille kuin aikuisille soveltu-va sisäcurling sekä pyörätuolin käyttäjille sopiva pyö-rätuolicurling. Sisäcurlingissa käytetään laakereilla va-rustettuja sisäcurling-kiviä sekä mattomaista lattialle levitettävää heittopesää. Pyörätuolicurlingissa kiviä ei harjata, ja heittäminen tapahtuu paikaltaan. Lisätietoa pyörätuolicurlingista: http://www.curling.fi/fi/laji/pyoratuolicurling

SPT-salibandySähköpyörätuolisalibandy eli spt-salibandy sovel-tuu sähköpyörätuolia tai sähkömopoa käyttäville. Laji vaatii hyvää sähköpyörätuolin käsittelykykyä sekä pallon hallintaa ja pallosilmää. SPT-salibandy on ainoa joukkueurheilulaji sähköpyörätuolia tai säh-kömopoa käyttäville. Pelivälineinä käytetään usein hiukan lyhennettyjä salibandymailoja tai sähköpyö-rätuoliin kiinnitettäviä t-stick-mailoja. Maalit ovat ma-talammat ja leveämmät kuin tavallisessa salibandyssä. Lisätietoa: http://www.sptsalibandy.net

YleisurheiluYleisurheilu on suosittu vammaisurheilun muoto, sillä sen laji- ja sääntösovellukset yhdessä liikunnan apu-välineiden kanssa mahdollistavat eriasteisesti vam-mautuneiden osallistumisen. Yleisurheilun kenttälaje-ja ovat keihäs, kiekko, kuula, pituushyppy, kolmiloikka ja korkeushyppy. Juoksulajeista yleisurheilussa ovat mukana kaikki olympiamatkat aita- ja estejuoksua lukuun ottamatta. Pyörätuoliurheilijoilla käytetään juoksua vastaavia kelausmatkoja. Lisätietoa: http://www.siu.fi/fin/lajit__luokittelu/yleisurheilu/

56

Maamme liikuntalain mukaisesti päävastuu erityislii-kunnan järjestämisestä kuluu kunnan liikuntatoimel-le tai sille kunnalliselle elimelle, joka vastaa liikun-tapalveluista. Tällä hetkellä Suomessa on yli 90 kun-taan palkattu henkilö, jonka päävastuualueena ovat erityisryhmien liikuntapalvelut. Ammattinimikkeenä kunnan mukaan voi olla esimerkiksi erityisliikunnan-ohjaaja, liikuntaneuvoja, liikuntasihteeri, erityislii-kunnan kehittäjä tai jokin muu. Jotta erityisryhmille voitaisiin järjestää mahdollisimman kattavat ja laa-dukkaat liikuntapalvelut, tarvitaan niitä tuottamaan lisäksi laaja yhteistyöverkosto.

Eri hallinnonalojen, vammais-, kansanterveys-, eläkeläis- ja veteraanijärjestöjen, kansalaisopiston, seurakunnan sekä urheiluseurojen kanssa tehtävällä yhteistyöllä voidaan luoda kattava ja moniportainen liikunta- ja kuntoutuspalvelujen kokonaisuus, jolla voidaan ylläpitää ja edistää liikunnallisiin erityisryh-miin lukeutuvien henkilöiden toimintakykyä.

Vaikka palveluja on yhteistyössä tuottamassa mo-nia kolmannen sektorin toimijoita, päävastuu erityis-liikunnan virkistys- ja harrastustyyppisen liikunnan palvelujärjestelmän toimivuudesta on liikuntatoimel-la, sosiaali- ja terveystoimen vastatessa liikunnallises-ta kuntoutuksesta. Näiden kahden hallintokunnan yhteisenä tehtävänä on suunnitella ja koordinoida erityisryhmien liikuntapalvelut, toteuttaa valtaosa palveluista, hoitaa tiedotus, antaa koulutus- ja kon-sultaatioapua sekä järjestää kuljetus vaikeasti vam-maisten liikuntaryhmiin. Sosiaali- ja terveyspalvelu-keskukselle kuuluu lähinnä kuntouttavaan liikuntaan liittyvien palveluiden tuottaminen.

10. Liikuntapalveluiden tuottamisessa tarvitaan laajaa yhteistyötä

Pirjo Huovinen, kehittämispäällikkö, liikuntapalvelukeskus, Jyväskylä

Yhteistyössä on voimaa

Erityisliikuntaa ohjaaville, myös järjestöissä ohjaajina toimiville, tulisi järjestää säännöllisesti täydennyskou-lutusta. Kunnan liikuntatoimi voi toimia koulutuksen järjestäjänä ja sitä tulisi järjestää tarvetta vastaavasti (esimerkiksi erityisryhmien kuntosali- ja tasapaino-harjoittelun ohjaaminen, erityistä tukea tarvitsevien lasten liikunnan ohjaaminen tai erityisuimaopettajien kouluttaminen uimaseuroihin). Järjestöjen toivotaan myös tekevän aloitteita liikuntatoimelle ja tuovan toi-veitaan ja tarpeitaan tiedoksi. Järjestöt voivat hakea myös avustuksia toimintaansa liikuntalautakunnalta sen mukaan, minkä kunnan alueella ne toimivat.

Erilaisiin eritysliikunnan palvelu- tai kehittämis-hakkeisiin voidaan pyytää mukaan toimijoita myös kolmannelta sektorilta. Esimerkiksi ”Kunnossa Kaiken Ikää” -hankkeissa (KKI) on usein toimijoita vammais- ja kansanterveysjärjestöistä, omaisjärjestöistä sekä ur-heiluseuroista. Kunnan liikuntatoimi voi tällöin tukea hankkeissa mukana olevia järjestöjä joko antamalla ti-loja niiden käyttöön tai jakamalla rahallista tukea oh-jaajan palkkaamiseen tai välineiden hankintaan sekä tiedottamalla palveluista kuntalaisille.

Esimerkiksi Jyväskylässä hyvän yhteistyön tulokse-na muutamat erityisliikuntajärjestöt tai urheiluseurat ovat voineet kokonaan ottaa vastuun palvelun järjes-tämisestä, jonka jälkeen kaupungin liikuntatoimi on voinut suunnata vapautuneet resurssit muuhun ke-hittämistyöhön. Muiden muassa budoseura Jigotai järjestää CP-vammaisille kaksi ohjattua judoryhmää viikossa sekä taiji-ryhmiä ikääntyneille. Uimaseura

57

SIVISTYSTOIMI / LIIKUNTAPALVELUT

Kehittämispäällikköliikunnanohjausyksikkö

OPETUS-TOIMI

SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUKESKUS

liikuntasuunnittelija yhteistyössäfysioterapian kanssa

ERITYISLIIKUNNAN ORGANISOINTI JYVÄSKYLÄSSÄ

YLIOPISTO•Liikunta-tieteiden

laitos•Terveys-tieteiden

laitos•Geronto-

logiantutkimus-yksikkö

SEURA-KUNTA

URHEILU-SEURAT

KANSALAIS-OPISTO

VAMMAIS- JAELÄKELÄIS-JÄRJESTÖT

tehtävänä erityisliikunnan• suunnittelu• koordinointi• toteutus (valtaosa)• talous, tilat, ohjaajat jne.• tarvittaessa ohjaajien koulutus/työnohjaus• kuljetusten järjestäminen vaikeavammaisten

ryhmiin ja kursseil le• yhteistyössä muiden hallintokuntien, vammais,-

eläkeläis- ja veteraanijärjestöjen kanssa

tavoitteenajoustavalla yhteistyöllä kuntoutuksestakuntoli ikuntaan

yhteistyötahot

AMMATTI-KORKEA-KOULU

Esimerkkinä erityisliikunnan organisointi Jyväskylässä

Swimming Jyväskylä huolehtii kehitysvammaisten ja liikuntavammaisten nuorten uinnin valmennuk-sesta, Parkinson-kerho järjestää sulkapallotoimintaa, Jyväskylän Naisvoimistelijat monenlaisia ryhmiä niin iäkkäille kuin tuki- ja liikuntaelinoireisillekin, selkäyh-distys järjestää fysiokimppa-liikuntaa selkäleikatuille ja niin edelleen. Tärkeää toiminnan käynnistämis-vaiheessa on ollut yhteisesti sopia vastuunjaosta ja toimintatavoista. Myös säännöllinen yhteydenpito molemmin puolin on tärkeää toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi.

Tulevaisuudessa tarvitaan uudenlaista yhteistyötä, vapaaehtoisten rekrytointia ja kaikkien käytettävissä olevien voimavarojen kokoamista erityisryhmien ar-kiliikunnan, liikunta- ja liikunnallisen kuntoutuksen palvelukokonaisuuden ja tasa-arvon turvaamiseksi.

Erityisesti vammaisten ja iäkkäiden arkiliikunnan li-sääminen edellyttää yhteistyön tiivistämistä kaavoi-tuksesta ja kevyen liikenteen väylien suunnittelusta huolehtivien kanssa.

Erityisryhmien liikuntapalvelujen tulevaisuutta pohdittaessa yksi ratkaiseva menestystekijä on seu-dullisen yhteistyön onnistuminen. Yhteistyötä tar-vitaan erityisesti pienten vamma- ja sairausryhmien liikunnan organisoinnissa, henkilöstön taitotiedon turvaamisessa, liikuntapaikkojen, kuten esimerkiksi uimahallien, suunnittelussa kaikkia käyttäjäryhmiä palveleviksi, mutta yhteistyötä on tehtävä myös alu-eellista sijaintia pohdittaessa.

59

11. Liikuntavastaavan muistilista Minna Teiska, fysioterapeutti, TtM

Tässä liikuntaoppaassa on annettu lajiesimerkkien ohella tietoa liikunnan apuvälineiden käyttämisestä eri liikuntalajeissa, liikuntaan motivoinnista sekä lii-kunnassa avustamisesta.

Kappaleessa neljä on kerrottu liikuntaryhmän käynnistämisestä ja kappaleessa viisi on annettu vinkkejä liikunnan suunnitteluun ja ohjaukseen. Tässä kappaleessa käydään vielä läpi niitä asioita, joita lii-kuntavastaavan on hyvä tietää, jotta hän voi kehittää liikuntatoimintaa omalla paikkakunnallaan.

11.1 Yhdistyksen liikuntatoiminnan rahoitus

• Osallistumis- ja jäsenmaksut, varainkeruu, talkoo-työ.

• Kunnan tai kaupungin liikuntatoimelta haettava tuki (kuntakohtainen, tiedustele asiaa omasta kunnasta).

• KKI-tuki. KKI-ohjelma voi myöntää taloudellista tukea paikallisille toimijoille, joiden järjestämä liikuntatoiminta on aloittelijoille soveltuvaa ja hou-kuttelee terveytensä kannalta liian vähän liikkuvia yli 40-vuotiaita säännöllisen liikuntaharrastuksen pariin. Lisätietoa: <www.kki.likes.fi>

• Nuoren Suomen tuki. Selvittäkää onko yhdistyksen mahdollista hakea Nuoren Suomen lasten liikun-nalle jakamaa seuratoiminnan tukea (esimerkiksi yhteistyössä muiden yhdistysten kanssa).

11.2 Kunnan tarjoamat mahdollisuudet liikkujalle

Liikunnan apuvälineet: Liikunnan apuvälineiden ei useinkaan katsota olevan vammaispalvelulain mu-

kaisia henkilökohtaisia apuvälineitä, joten niiden hankkimiseen on vaikea saada myönteistä päätöstä. Liikunnan- ja liikkumisen apuvälineiden välinen raja on osittain epäselvä. Kuntoutuksessa tarvittavien hoito- ja harjoitusvälineiden hankita hoidetaan terve-ydenhuollon kautta, mutta pääasiassa soveltavan lii-kunnan välineet katsotaan harrastevälineiksi, joiden hankintaan voi hakea tukea kunnan sosiaalitoimelta tai vakuutusyhtiöstä.

Vammaispalvelulain 9§ mukaan kunnan sosiaa-litoimi voi myöntää tukea liikuntavälineen hankin-taan, mutta koska kyseessä on harkinnanvarainen tuki, myönteiset päätökset vaihtelevat kunnittain ja kunnan sen hetkisistä määrärahoista riippuen. Liik-kumisvälineenä voi periaatteessa tulla korvattavaksi esimerkiksi polkupyörä, mutta hakemuksessa on sel-vitettävä, miten väline helpottaa vammaisen henki-lön omatoimista liikkumista ja missä määrin väline on hakijan vamman vuoksi tarpeellinen tai välttämätön.

Kuljetukset:

Kunnan sosiaalitoimi myöntää vaikeavammaisille vä-hintään 18 yhdensuuntaista vapaa-ajan matkaa kuu-kaudessa. Kuljetuksiin myönnetään tarvittaessa myös saattajapalvelu. Kuljetukset ovat usein ratkaisevassa asemassa, joten kuljetuskäytäntöjä tai mahdollisia yhteiskuljetuksia kannattaa pohtia ennen liikuntaryh-män käynnistämistä.

60

Avustajat:

Kunnan sosiaalitoimi voi myöntää taloudellista tukea vammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseen esimerkiksi harrastustoimintaan. Kyse on kuitenkin harkinnanvaraisesta ja ns. määrärahasi-donnaisesta palvelusta, joten päätökset voivat vaih-della ajankohdasta ja kunnasta riippuen. (Suomen CP-liiton jäsenet voivat hakea tukea avustajan palk-kaamiseen avustajapalvelun kautta.Lisätietoja <www.cp-liitto.fi>)

Yhteistyö:

Yhteistyö julkisen (kunta, kaupunki), yksityisen (yri-tykset) ja kolmannen sektorin (yhdistykset, järjestöt, liikuntaseurat) kanssa on tärkeää liikuntatoiminnan kehittämisen näkökulmasta. Usein yhteistyö on jopa edellytys liikuntatoiminnan mahdollistamiseksi pie-nellä paikkakunnalla. Kuntien ja yhdistysten välisestä yhteistyöstä löydät lisätietoa Yhdessä liikkeelle, yhdis-tykset ja kunnat kumppaneina -kirjasta.

61

Sanasto

Ataksialihaksien yhteistoiminta on häiriintynyt, jolloin hen-kilön on vaikea säilyttää tasapaino ja liikkeiden koor-dinaatio

Ateoosi CP-vamman muoto, jossa esiintyy melko hitaita ma-tomaisia pakkoliikkeitä

Diplegia molempien alaraajojen halvaus tai spastisuus

Dystoninen tetraplegialihasjäntevyys vaihtelee matalasta hyvin korkeaan

Epilepsiamonimuotoinen neurologinen pitkäaikaissairaus, jossa taipumus saada epileptisiä kohtauksia toistu-vasti ilman erityisiä altistavia tekijöitä. Epilepsian syyt, alkamisikä, hoito ja kohtausten ennuste vaihtelevat

Hemiplegia toisen puolen raajojen halvaus

HC (hydrokefalia)tila jossa aivokammioiden paine on kasvanut aivo-selkäydinnesteen määrän lisäännyttyä

Intensiteetti voimakkuus

Lihastonus lihasjäntevyys (spastisessa lihaksessa lihastonus/-jäntevyys on kohonnut)

MMC (selkäydinkohju)selkäytimen tai selkäydinhermojen pullistuma selkä-nikamakaaren aukosta. Tunto- ja halvausoireiden laa-juus riippuu selkäydinkohjun sijainnista.

Motorinen liikettä koskeva

Pareesi osittaishalvaus, lievä halvaus

Refleksiheijaste

Spastisuus hermostovaurioista aiheutuva lihasjäntevyyden kas-vu (kohonnut lihastonus)

Tetraplegia Kaikissa raajoissa oleva spastinen pareesi

62

Liikkeelle – opas paikallistason liikuntatoiminnan järjestämiseen. Luona-Helminen R ja Samstén R. Edita. Helsinki, 2004.

Liiku ja opi. Liikunnasta apua oppimisvaikeuksiin. Rintala P, Ahonen T, Cantell M ja Nissinen A. PS-kustannus. Keuruu, 2005.

Liikun ja kuntoilen – palvelut ja tukimuodot tutuiksi. Saari A ja Keskinen A. Invalidiliitto ry ja Suomen Invalidien urheiluliitto ry. Helsinki, 2002.

Lumille – opas soveltavaan talviliikuntaan. Kari T ja Saari A (toim.) Suomen Invalidien urheiluliitto ry. Helsinki, 2003.

Mikä meitä liikuttaa: modernin motivaatiopsykologi-an perusteet. Salmela-Aro, K. ja Nurmi, J-E. Otava. Keuruu, 2002.

Neurologiset vammat ja kehityshäiriöt. Koivikko, M. Teoksessa Runsas, R. (toim.) Lasten erityishuolto ja opetus Suomessa. Gummerus Oy. Jyväskylä, 1991.

Ota minut mukaan. Erityistä tukea tarvitseva lapsi leikissä ja liikunnassa. Alanko R, Remahl V ja Saari A. Suomen Invalidien urheiluliitto ry. Helsinki, 2004.

Palloiluopas. Hytönen J ja Jakonen N (toim.). Suomen Invalidien urheiluliitto ry, Helsinki, 2001.

Ratkaisuja erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuor-ten liikkumiseen. Hölsömäki H (toim.). Niksi. Malike. Kehitysvammaisten tukiliitto ry. Tampere, 2003.

Retkimelonnan A-B-C -kirja. Kukkola H. Suomen Kanoottiliitto, 1994.

Kirjallisuutta

Apuvälinekirja. Salminen A-L (toim.) Kehitysvamma-liitto ry. Tampere, 2003.

Aivovaurioiden ja aivotoiminnan häiriöiden psyko-logisista seuraamuksista lapsuusiässä: CP-oireyh-tymän neuropsykologiaa. Riita, T. ja Ahonen, T. Teoksessa: Aivot ja oppiminen. (toim.) Ahonen, T, Korhonen, T., Riita, T., Korkman, M. ja Lyytinen, H. WSOY. Juva, 1997.

Esteettömät liikuntatilat. Verhe, I. Liikuntapaikkajul-kaisu 63. Opetusministeriö, Helsinki, 1997.

Esteetön luontoliikunta. Verhe I ja Ruti M. Suomen Invalidien urheiluliitto ry. Opetusministeriön Liikun-tapaikkajulkaisu no 93. Tampere, 2007.

Esteetön perhepuisto ja liikuntapolku. Tujula P, Kaski M ja Jokinen I. Opetusministeriön liikuntapaikkajul-kaisu nro 85. Rakennustieto Oy. Helsinki, 2003.

Kehityksellisten motoristen häiriöiden kuntoutus. Ahonen, T. ja Cantell, M. Teoksessa Oppimisvaikeu-det: Kuntoutus ja opetus yksilöllisen kehityksen tu-kena. (toim.) Ahonen, T. ja Aro, T. Atena-kustannus. Juva, 1999.

Kohtaamisia lasten liikunnassa. Liikuntaa Kaikille Lapsille -hanke 2002–2008. (toim.) Saari A, Rautio S ja Rehmahl V. 2008.

Koululiikuntaa kaikille. Soveltavan liikunnanope-tuksen opas. Heikinaro-Johansson, P. ja Kolkka, T. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä, 1998.

Leiri kaikille lapsille. LKL-hanke, Juntunen R., Karin-harju K., Rautio S:, Remahl V., Saari A. Tammer-Paino 2008.

Sovelletusti palloillen -pelejä liikuntavammaisille. Björklund, I. Suomen Invalidien urheiluliitto ry. Helsinki, 2001.

Soveltavan liikunnan apuvälineet. Kuutamo O ja Hölsömäki H. Edita. Helsinki 2005.

Taitavaksi vedessä. Soveltavaa uinnin opetusta erityis-tukea tarvitseville uimareille, systemaattinen etene-minen ja avustaminen. Durchman K ja Jokitalo M. Ruskeasuon koulu. Tammerpaino, 2004.

Soveltavan uintitekniikan opas. Jokitalo M ja Suhonen K. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto. Alfabox Oy, 2004.

Talviliikuntaa kaikille. Soveltavan liikunnan käsikirja. Huovinen T. Edita. Helsinki, 2003.

Uimaopetuksen käsikirja. (toim.) Hakamäki J, Läärä J, Hotti K, Lauritsalo K, Keskinen I ja Pantzar T. WSO-Ypro/Docendo tuotteet. Saarijärven Offset Oy, 2007.

Uusi erityisliikunta -liikunnan sovellukset erityisryh-mille. Mälkiä E ja Rintala P. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 154. Helsinki, 2002.

Yhdessä liikkeelle. Yhdistykset ja kunnat liikunnan kumppaneina. Hölsömäki H. (toim.) Edita Publishing Oy. Helsinki, 2008.

Yhdessä ja erikseen, -tarinoita lasten urheilusta. Saari, A. Suomen Invalidien urheiluliitto ry. Espoo, 2005.

Vammaiset vesille. Ohjeita pienten matkustaja-alusten, huviveneiden sekä venesatamien soveltamisesta vammaiskäyttöön. Suomen Invalidien urheiluliitto ry. Helsinki, 1993.

Liikuntaa liikkujille - soveltaen sopivaksi -liikuntaopas antaa tietoa CP-, MMC- ja hydrokefaliavammaisten lasten, nuorten ja aikuisten liikunnasta ja liikunnan suunnittelusta. Oppaassa tarkastellaan CP-, MMC- ja hydrokefaliavammaisten liikunnan erityispiirteitä sekä tuodaan esille liikunnan suunnitellussa ja toteu-tuksessa huomioitavia seikkoja. Liikuntaoppaassa annetaan myös muutamien lajiesimerkkien ohella tietoa liikunnan soveltamisesta, liikuntaan motivoinnis-ta, liikunnassa avustamisesta sekä liikunnan apuvälineistä ja liikuntaryhmien käynnistämisestä. Jokainen liikkuja on yksilö, joten on muistettava, että henkilökohtaisen kiin-nostuksen ohella liikuntavamman tyyppi ja vaikeusaste määrittelevät, millaista liikuntaa harrastetaan. Tämän oppaan mallit ja esimerkit on tarkoitettu sovel-lettavaksi niin, että jokaisella on mahdollisuus osallistua ja harrastaa liikuntaa sopivaksi soveltaen.Liikuntaopas on suunnattu Suomen CP-liiton jäsenyhdistysten liikuntatoi-minnan tueksi, mutta myös vanhemmille, opettajille, liikunnan ohjaajille sekä kaikille muille liikkujille ja liikuttajille, jotka tarvitsevat vinkkejä soveltavaan liikuntaan.

Minna Teiska (toim.) - cp-liitto.fi · Julkaisija: Suomen CP-liitto ry Kirjoittajat: Minna Teiska,...

Documents

Transcript of Minna Teiska (toim.) - cp-liitto.fi · Julkaisija: Suomen CP-liitto ry Kirjoittajat: Minna Teiska,...