____

1

MINUIKSI ITSENI KANSSA™ -teoria- ja sisältökäsikirjan GLM-osiota mukaillen © Annina Vilkas 4/2019

Mielekkään elämän malli (GLM) Mielekkään elämän malli (GLM) on voimavarasuuntautunut kuntoutuksellinen viitekehys, jossa painotetaan asiakkaan yksilökohtaisia kiinnostuksia, kykyjä ja pyrkimyksiä. Lisäksi se ohjaa työntekijöitä laatimaan suunnitelmia, joiden avulla autetaan asiakkaita hankkimaan valmiuksia ja kykyjä saavuttaa päämääriä, jotka ovat asiakkaalle itselleen merkityksellisiä.1 Keskeistä mielekkään elämän mallin mukaisessa työskentelyssä on tavoitteiden konkretisointi sekä uudenlaisten hyväksyttävien keinojen löytäminen merkitykselliseksi koetun elämän saavuttamiseksi. Työskentelyssä tulee huomioida, että rikollisuudesta irrottautuminen edellyttää yksilön oman päättäväisyyden ja päämäärätietoisuuden lisäksi myös yhteiskunnan tarjoamia riittäviä sosiaalisia ja psykologisia resursseja.2 Olettamus on, että kaikilla yksilöillä on samankaltaiset pyrkimykset ja perustarpeet, mutta keinot niiden tavoittelemiseksi vaihtelevat yksilöllisesti riippuen henkilön arvoista ja kehitysvaiheesta.3 Interventioiden tavoitteena on varustaa asiakkaat tarvittavin tiedoin ja taidoin sekä tarjota mahdollisuuksia ja resursseja, joiden avulla ensisijaisia tarpeita on mahdollista tavoitella keinoin, jotka eivät ole haitallisia tai vahingollisia.4 Ajatuksena on lisäksi, että interventioissa käytettävien käsitteiden tulee olla myönteisiä sekä tavoitteisiin ja tulevaisuuteen suuntautuneita; retkahduksen ehkäisy voitaisiin vaihtaa esimerkiksi itsen hallinnaksi tai elämän muutokseksi, minkä lisäksi on mielekkäämpää puhua kehittämisestä tai kasvusta kuin jonkin asian vajauksesta5.

Ensisijaiset tarpeet Perusolettamus on, että kaikki ihmiset tavoittelevat tiettyjä ensisijaisia tarpeita, primary human goods, mutta tarpeiden painotukset vaihtelevat yksilöllisesti riippuen henkilön arvoista ja elämän päämääristä6. Ensisijaiset tarpeet ovat itsessään tavoittelemisen arvoisia tunnetiloja, yksilöllisiä piirteitä tai kokemuksia7. Alun perin Ward ja hänen kollegansa (2004) määrittelivät kaikille ihmisille yhteiset yhdeksän perustarvetta8. Myöhemmin Ward & Gannon (2006) jakoivat yhteyden toisiin ihmisiin kahteen osaan: läheisiin ja laajempaan yhteisöön9.

1 Purvis, Ward & Willis 2011, 6, 10 2 Ward & Fortune 2013, 43 3 Chu, Ward & Willis 2014, 3 4 Purvis, Ward & Willis 2011, 6 5 Ward & Mann 2004, 613–614; Ward, Mann & Gannon 2007, 93; Fortune, Ward & Mann 2015, 31 6 Purvis, Ward & Willis 2011, 7 7 Ward, Yates & Willis 2012, 95 8 Ward & Mann 2004, 602 9 Ward & Gannon 2006, 79; ks. myös Ward, Mann & Gannon 2007, 90

____

2

Sittemmin Purvis (2006; 2010) havaitsi, että myös pystyvyys oli syytä erotella työhön ja vapaa-aikaan, minkä perusteella Purvis, Ward & Willis (2011) määrittelivät yksitoista perustarvetta, jotka ovat10: 1. HYVINVOINTI 2. TIETÄMYS 3. PYSTYVYYS VAPAA-AJALLA 4. PYSTYVYYS TYÖSSÄ 5. TOIMIJUUS 6. MIELENRAUHA 7. YHTEENKUULUVUUS 8. YHTEISÖLLISYYS 9. TARKOITUS 10. ONNELLISUUS 11. LUOVUUS

Toissijaiset tarpeet Toissijaiset tarpeet, secondary goods, ovat konkreettisia keinoja, joita ihmiset käyttävät ensisijaisten tarpeiden saavuttamiseksi11. Työskentelyn ensisijaisena tavoitteena on lisätä asiakkaan tietoja, taitoja ja kykyjä, jotta hänellä olisi mahdollisuuksia saavuttaa ensisijaisia tarpeita sosiaalisesti hyväksyttävin keinoin. Keinot liittyvät asiakkaan sisäisiin voimavaroihin (taidot, asenteet ja uskomukset), ulkoisiin olosuhteisiin (mahdollisuudet ja sosiaalinen tukiverkosto) sekä siihen, millainen ensisijaisten tarpeiden tärkeysjärjestys ihmisellä elämässään on12. Henkilön sisäiset voimavarat ja ulkoiset olosuhteet vaikuttavat siis oleellisesti siihen, käyttääkö hän sosiaalisesti hyväksyjä keinoja vai turvautuuko hän sosiaalisesti sopimattomiin keinoihin saavuttaakseen ensisijaisia tarpeitaan13.

Haitalliset / vahingolliset keinot Mielekkään elämän mallin mukaisesti rikollinen käyttäytyminen liittyy:

ongelmallisiin/sopimattomiin keinoihin ensisijaisten tarpeiden tavoittelussa (means) laajuuden puuttumiseen hyvän elämän suunnitelmassa (lack of scope) ensisijaisten ja toissijaisten tarpeiden väliseen ristiriitaan tai

epäjohdonmukaisuuteen (conflict or lack of coherence) ulkoisiin esteisiin tai sisäiseen kyvykkyyden puutteeseen muodostaa ja muokata

omaa hyvän elämän mallia muuttuvissa elämänolosuhteissa (lack of capabilities).14

10 Purvis 2006, 2010; Purvis, Ward & Willis 2011, 7; ks. myös Fortune, Ward & Mann 2015, 14–16 11 Ward & Fortune 2013, 35 12 Ward & Gannon 2006, 79–80 13 Van Damme, Fortune, Vandevelde & Vanderplasschen 2017, 180 14 Purvis, Ward & Willis 2011, 8-10; Chu, Ward & Willis 2014, 4

____

3

Laajuuden puuttuminen suunnitelmassa voi ilmetä esimerkiksi siten, että henkilö tavoittelee yhtä ensisijaista tarvetta liiallisesti ja muiden ensisijaisten tarpeiden kustannuksella. Jos esimerkiksi pystyvyys työssä ylikorostuu, voi se ilmetä rajoitettuna mahdollisuutena tavoitella yhteenkuuluvuutta ja onnellisuutta.15 Suunnitelman laajuuden ongelmat voivat liittyä myös välinpitämättömyyteen jonkin tarpeen suhteen, mutta suoranaiset puutteet johtuvat yleensä ulkoisiin esteisiin ja sisäiseen kyvykkyyteen liittyvistä ongelmista.16 Tarpeiden tulee olla yhteydessä toisiinsa johdonmukaisella tavalla tai toisiaan täydentäen, jolloin ne eivät muodosta ristiriitaa tai asetu vastakkaisiksi toisiinsa nähden.17 Esimerkiksi pyrkimys turvata toimijuutta ja itsemääräämisoikeutta hallitsemalla kumppania (mikä itsessään on esimerkki sopimattomasta keinosta) on ristiriidassa samassa parisuhteessa toteutuvan yhteenkuuluvuuden tavoittelun kanssa.18 Vaikka kaksi ensisijaista tarvetta voivat olla yhtä tärkeitä, voi ongelmaksi muodostua niiden tavoittelemiseen käytettyjen keinojen ristiriitaisuus. On siis tarpeen syventää ymmärrystä siitä, mitkä tarpeet ovat yksilölle itselleen kaikkein tärkeimpiä, sillä se vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaiseen tekemiseen ja toimintaan hän haluaa omistautua.19 Sisäiseen kyvykkyyteen liittyen esimerkiksi heikot tunnesäätelytaidot voivat estää mielenrauhan saavuttamista. Ulkoisiin esteisiin liittyvät seikat viittaavat mahdollisuuksiin, tukeen ja/tai resursseihin, kuten prososiaalisen kaveripiirin tai työllistymismahdollisuuksien puutteeseen.20 Mielekkään elämän mallin mukaisesti rikoksiin syyllistyminen on aina joko välittömästi tai välillisesti yhteydessä ensisijaisiin ja toissijaisiin tarpeisiin. Rikoksentekijä saattaa pyrkiä aktiivisesti (ja usein epäsuorasti) täyttämään ensisijaisia tarpeitaan rikoksen kautta.21 Henkilö voi esimerkiksi pyrkiä tavoittelemaan kokemusta yhteenkuuluvuudesta turvautumalla epäsosiaaliseen kaveripiiriin22 tai kokemusta mielenrauhasta käyttämällä päihteitä23. Välillinen yhteys ilmenee, kun henkilöllä ei ole aikomusta syyllistyä rikokseen, mutta hänellä on ongelmia tarpeiden saavuttamisen suhteen, mikä lopulta johtaa rikokseen syyllistymiseen24. Ensisijaisten tarpeiden tavoittelusta seuraa heijastusvaikutuksia henkilökohtaisiin olosuhteisiin ja nämä odottamattomat seuraukset voivat lisätä rikokseen syyllistymisen todennäköisyyttä25.

15 Chu, Ward & Willis 2014, 4 16 Purvis, Ward & Willis 2011, 9-10 17 Purvis, Ward & Willis 2011, 9-10 18 Chu, Ward & Willis 2014, 4 19 Purvis, Ward & Willis 2011, 9-10 20 Chu, Ward & Willis 2014, 4-5 21 Purvis, Ward & Willis 2011, 8 22 Ward, Yates & Willis 2012, 96 23 Van Damme, Fortune, Vandevelde & Vanderplasschen 2017, 180 24 Ward, Yates & Willis 2012, 96 25 Ward, Mann & Gannon 2007, 92; ks. myös Ward, Yates & Willis 2012, 96

____

4

Esimerkiksi yhteenkuuluvuuden ja toimijuuden välinen ristiriita voi johtaa parisuhteen päättymiseen, josta voi seurata yksinäisyyden ja ahdistuneisuuden tunteita. Päihdekäyttö näiden epämiellyttävien tunteiden torjumiseksi tai lievittämiseksi saattaa puolestaan tietyissä olosuhteissa johtaa hallinnan menettämiseen, mikä puolestaan voi johtaa rikokseen syyllistymiseen.26 Mielekkään elämän malli huomioi sekä uusimisriskin vähentämisen että ensisijaisten tarpeiden saavuttamisen edistämisen27, ja jokainen GLM:n ensisijainen tarve onkin yhdistettävissä yhden tai useamman RNR:n kriminogeenisen tarvetekijän kanssa28.

Suunnitelmien laatiminen Asiakassuunnitelmissa on tarpeen määritellä, mitä voimavaroja ja resursseja on vahvistettava ja mitkä esteet on ylitettävä, jotta henkilön on mahdollista saavuttaa henkilökohtaisesti merkityksellinen ja sosiaalisesti hyväksyttävä elämä29. Esimerkiksi yhteenkuuluvuuden tarpeeseen voi vastata ajanvietto perheen tai ystävien kanssa, uusien ihmisten tapaaminen taikka parisuhteessa oleminen. Pystyvyyden tarpeen vapaa-ajalla voi puolestaan saavuttaa esimerkiksi mielekkäässä harrastustoiminnassa.30 Suunnitelmat on syytä tehdä voimavarasuuntautuneesti, jolloin tavoitteena on ennemmin jonkin myönteisen asian konkreettinen saavuttaminen, approach goal, kuin jonkin välteltävän asian poissaolo, avoidance goal. Oleellista suunnitelmissa on, että niiden kautta henkilön tulee saada tosiasiallisia mahdollisuuksia saavuttaa mielekkäämpi ja merkityksellisempi elämä.31 Mielekkään elämän mallin mukaisessa kuntoutuksessa siis keskitytään yksilön arvoihin, rooleihin, käytäntöihin ja toimiin, joilla hänen on mahdollista saavuttaa ensisijaisia tarpeita sosiaalisesti hyväksyttävin (rikoksettomin) keinoin32. On myös tarpeen huomioida, että meillä kaikilla on useita eri rooleja eri yhteyksissä, mikä merkitsee sitä, että henkilö voi käyttää erilaisia merkityslähteitä eri konteksteissa riippuen kunkin roolin perustana olevista arvoista33. Mielekkään elämän suunnitelman tulee vastata henkilön yksilöllisiä mieltymyksiä, voimavaroja, taitoja, temperamenttia ja mahdollisuuksia. Tätä kautta voidaan varmistaa mahdollisuudet tavoitella ensisijaisia tarpeita sellaisin prososiaalisin keinoin, jotka ovat myös itsessään hyödyllisiä ja merkityksellisiä henkilölle itselleen.34

26 Ward, Mann & Gannon 2007, 92; ks. myös Ward, Yates & Willis 2012, 96 27 Ward, Yates & Willis 2012, 97 28 Ward & Maruna 2007; ref. Purvis, Ward & Willis 2011, 9; ks. myös kuvio sivulla 5 29 Van Damme, Fortune, Vandevelde & Vanderplasschen 2017, 186 30 Ward, Yates & Willis 2012, 96 31 Ward & Fortune 2013, 37, 43 32 Ward, Yates & Willis 2011, 96 33 Purvis, Ward & Willis 2011, 7 34 Purvis, Ward & Willis 2011, 10

____

5

Mielekkään elämän osa-alueet / ensisijaiset tarpeet (Purvis, Ward & Willis 2011, 7)

Oletetut yhteydet kriminogeenisten ja ensisijaisten tarpeiden välillä (mukaillen Chu, Ward & Willis 2014, 25/208; Fortune & Ward 2014, 518–519)

____

6

Mielekkään elämän osa-alueet (Purvis, Ward & Willis 2011; Fortune, Ward & Mann 2015) HYVINVOINTI fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen hyvinvointi; terveellinen elinympäristö ja toiminta TIETÄMYS perusasioiden osaaminen; tietämys niistä asioista, jotka ovat itselle tärkeitä PYSTYVYYS VAPAA-AJALLA osaamisen ja kyvykkyyden ilmaiseminen ihmissuhteissa ja harrastuksissa PYSTYVYYS TYÖSSÄ osaamisen ja kyvykkyyden ilmaiseminen työelämässä; ammattitaito TOIMIJUUS terve itsetunto, mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihin, hallinnan tunne MIELENRAUHA henkinen tasapaino; vapaus tunnemyllerryksistä ja stressistä YHTEENKUULUVUUS yhteys läheisiin ja perheeseen; läheisyys, tuki, vastavuoroisuus ja ystävyys YHTEISÖLLISYYS yhteys laajemmin yhteiskunnassa; liittyminen osaksi ympäröivää yhteiskuntaa TARKOITUS elämän sisällön ja merkityksellisyyden löytäminen; elämän tarkoitus ja arvot ONNELLISUUS tyytyväisyys omaan itseen ja elämään LUOVUUS mahdollisuus ilmaista luovuutta itselle ominaisella tavalla

HARJOITUS

NIMI __________________________________

PVM _________________________________

Mielekäs elämäni (mukaillen Purvis, Ward & Willis 2011, 27)

Osa-alue TÄRKEYS 1-11

Aiemmin käyttämäni keinot: myönteiset (+)

kielteiset (-)

Mitä uusia myönteisiä keinoja voisin käyttää

tämän päämäärän saavuttamiseen?

YHTEENKUULUVUUS

YHTEISÖLLISYYS

PYSTYVYYS TYÖSSÄ

ONNELLISUUS

MIELENRAUHA

TOIMIJUUS

LUOVUUS

TIETÄMYS

TARKOITUS

HYVINVOINTI

PYSTYVYYS VAPAA-AJALLA

____

8

LÄHTEET Chu, C. M., Ward, T., & Willis, G. 2014. Practicing the Good Lives Model. Saatavissa: https://www.researchgate.net/publication/272483702_Practising_the_Good_Lives_Model_GLM All content following this page was uploaded by Chi Meng Chu on 16 March 2015. Luettu 20.1.2019. Julkaistu alun perin teoksessa Durnescu, I. & McNeill, F. (toim.) 2014. Understanding penal practice. London, UK: Routledge, 206–222. Fortune, C. A., Ward, T. & Mann, R. 2015. Good lives & the rehabilitation of sex offenders: A positive treatment approach. Saatavissa: https://www.researchgate.net/publication/299858478_Good_Lives_and_the_Rehabilitation_of_Offenders_A_Positive_Approach_to_Sex_Offender_Treatment Luettu 22.11.2018. Julkaistu alun perin teoksessa Linley, A. & Joseph, S. (toim.) Positive psychology in practice (2nd ed.). John Wiley & Sons. Purvis, M., Ward, T., & Willis, G. 2011. The Good Lives Model in Practice: Offence Pathways and Case Management. European Journal of Probation, 3(2), 4–28. Van Damme, L., Fortune, C. A., Vandevelde, S. & Vanderplasschen, W. 2017. The Good Lives Model among detained female adolescents Aggression and Violent Behavior, Volume 37, 179–189. Saatavissa: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1359178917301295 Luettu 9.4.2018. Ward, T. & Fortune, C. A. 2013. The Good Lives Model: Aligning risk reduction with promoting offenders personal goals. European Journal Of Probation, 5, 29–46. Saatavissa: http://www.ejprob.ro/uploads_ro/795/The_Good_Lives_Model_Aligning_Risk_Reduction_with_Promoting_Offenders_Personal.pdf Luettu 28.3.2018. Ward, T. & Gannon, T. A. 2006. Rehabilitation, etiology, and self-regulation: The comprehensive good lives model of treatment for sexual offenders. Aggression and Violent Behavior, 11(1), 77–94. Saatavissa: https://ccoso.org/sites/default/files/import/Ward---Gannon-2006.pdf Luettu 9.4.2018. Ward, T. & Mann, R.E. 2004. Good Lives and the Rehabilitation of Offeders: A Positive Approach to Sex Offender Treatment. Teoksessa Linley, PA. & Joseph, S. (toim.) Positive psychology in practice. Hoboken (N.J.): John Wiley & Sons, 598−616 Ward, T., Mann, R. E. & Gannon, T. A. 2007. The good lives model of offender rehabilitation: Clinical implications. Aggression and Violent Behavior, 12(1), 87–107. Saatavissa: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1359178906000462 Luettu 2.11.2018. Ward, T. & Maruna, S. 2007. Rehabilitation: Beyond the risk assessment paradigm. London, UK: Routledge. Ward, T., Yates, P. M. & Willis, G. M. 2012. The Good Lives Model and the Risk Need Responsivity Model. A Critical Response to Andrews, Bonta, and Wormith (2011). Criminal Justice and Behavior 39(1): 94–110. SAGE Publications. Saatavissa: http://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/0093854811426085 Luettu 2.11.2018.