Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 4/2012 Volunteers´ Voices

THEME: VOLUNTEERS´WORKPLACES

TYÖTÄ IHMISARVONPUOLESTA

BOLIVIASSA SIVU 12

KILPIKONNIEN JÄLJILLÄ

COSTA RICASSA SIVU 20

Ulkomailta Suomeen palan-neiden vapaaehtoistyönte-kijöiden tapaamisessa poh-dimme, kuka kansainvälises-tä vapaaehtoistyöstä hyötyy. Itse vapaaehtoistyöntekijälle anti on monipuolinen, kieli-taidon ja kulttuurienvälisten kommunikointitaitojen li-säksi erityisesti itsevarmuus lisääntyy. Yksi osallistuja toi

esille vapaaehtoistyökokemuksen antia olevan vaikea pukea sanoiksi: ”Se vaikuttaa niin mones-sa asiassa ja ehkä huomaa vasta vuosien päästä, mihin kaikkeen se on vaikuttanut.” Suomessa pa-lanneet vapaaehtoistyöntekijät tahtovat erityisesti vaikuttaa maahanmuuttajien hyvinvointiin. Oma kokemus ulkomaalaisena toisessa kulttuurissa on avannut näkemään ulkomaalaisten tilannetta. Ulkomaalaisen nuoren vapaaehtoistyöpaikal-le tärkein hyöty ei välttämättä ole työpanos. Va-paaehtoistyöntekijät tuovat mukanaan uudenlai-sia ajattelutapoja, positiivisuutta, solidaarisuutta heikompiosaisia kohtaan ja levittävät vapaaehtoi-suuden aatetta. Joskus hyöty voi tulla välillisesti ja jälkikäteen palanneen vapaaehtoisen kansalai-saktiivisuuden kautta. Vapaaehtoistyöntekijä voi lisätä kohdemaan tunnettuutta, vaikuttaa kehi-tyspolitiikkaan tai luoda verkostoja kohdemaan ja Suomen välille. Tässä numerossa vapaaehtoistyöpaikat Suo-messa ja Boliviassa kirjoittavat miten he ovat ul-komaalaisen nuoren kautta löytyneet uudenlaisia maailmoja. Lisäksi ulkomailla ja Suomessa olevat vapaaehtoistyöntekijät kertovat kokemuksistaan.

Mukavia lukuelämyksiä ja oikein rauhaisaa ja on-nellista jouluaikaa.

Anni Koskelapääsihteeri

Mitä vapaa-ehtoistyö antaa kenelle ja milloin?

2P

ÄÄ

KIR

JOIT

US

In a re lection meeting with the recently returned Finnish volun-teers we pondered who exactly bene its from international volun-tary work. The volunteer perso-nally gains a lot; from improving language skills to enhancing inter-cultural communication and es-pecially strengthening one’s self-con idence. One participant at the gathering described how dif icult it actually is to express the rewards of the experience in words: “It in luences so many aspects of life; maybe it takes years to properly realize the full impact.” In Finland the re-turned volunteers share a common urge to guarantee bet-ter conditions for immigrants. Clearly being subjected to the role of an alien in another culture has broadened their horizons regarding the state of foreigners back in Finland. Though a very precious worker, the volunteer’s working hours is not necessarily the most valuable contribution to the host organization. Volunteers bring innovation to thin-king, reinforce positive attitude and solidarity towards the less fortunate and they disseminate the ethos of volun-teering. Sometimes the bene its are manifested indirectly through civic activity undertaken by the returned volun-teer. In the long run the volunteer may have a say in deve-lopment politics, establish important connections between the host country and Finland or increase publicity of the host country. In this issue the volunteer’s host organizations from Finland and Bolivia explain how they have discovered al-together unique worlds due to a young volunteer from abroad. Also to share their voices are current Finnish vo-lunteers across the world and foreign volunteers here in Finland.

With this I wish you a very pleasant read and peaceful and the most joyful Christmas time.

Anni KoskelaSecretary General

Who gains from

voluntary work and

when?

3ED

ITOR

IAL

28

16

18

12

20

2 Pääkirjoitus/Editorial 5 Kolumni/Column 6 Ajankohtaista Teema: VapaaehtoistyöpaikatTh eme: Volunteers´ workplaces

8 Kulttuurit kohtaavat työpaikalla12 Ihmisarvon puolesta Boliviassa 14 Fighting for Fundamental Rights 16 Luomuviljelyä, lounasrasioita ja englannin opetusta Japanissa 18 Matkani alku Uudessa-Seelannissa 20 Kilpikonnien jäljillä Costa Ricassa 22 Meeting a volunteer: Marili Pokrovski

24 Inhimillisen työn tarve kasva 26 Vapaaehtoistyöntekijöitä kylään kouluihin 28 Opettamassa ja oppimassa Etelä-Intiassa29 Tule mukaan toimintaan 30 Toimituskunta 31 Tapahtumakalenteri

4S

ISÄ

LLY

S /

CO

NTE

NT

The Columnist Elisabetta Colautti

is an Italian vol-unteer living in

Pieksämäki. She’s working at Koulu-

tuskeskus Agricola from August 2012

until February 2013.

LEARN TO EXPRESS YOURSELF

You are in the middle of the crowd and you feel alone. When you don’t understand what people close to you say, it’s normal to wonder: “What am I doing?” I’m working with people with special needs and only few of them speak English. In the irst days I was re-ally scared because it was hard to communicate with them. I asked myself, “If I don’t understand what they’re saying, how can I help them?” “If I want to explain them something… how do I do it?” I was very frustrated because I felt useless. But the positive side of this experience is that you have a lot of time for learning and improving your skills. So after the irst period I understood a very important thing: we miss only the words from all things that we use to express our needs. Obviously the words are important and they simplify the com-munication, but sometimes creativity is enough: ges-ticulating, miming, drawing… And it’s not only handy, but – I have to be honest – also really funny! For example, I think that my stu-dents appreciate this way of communicating and they also like to try and talk with me in this strange code. I don’t want to say that it’s always easy: sometimes you try to ind a way to express yourself and your mind travels and travels and travels but you don’t ind the right way... You can’t say what you want. And

that’s sad, because maybe it’s something important or funny. But sometimes there’s a surprise around the cor-ner. A few weeks ago I was with one of my students, trying to explain him how to use a cotton-spinning machine, but I wasn’t able to do it. After twenty min-utes I was so tired and he was so frustrated that he said: “I don’t want to continue this.” I saw that he was angry with himself, but in ten minutes he trans-formed his rage into motivation and managed to do his task. You need time and patience, but if you want to say something, you can do it – even if you don’t speak your interlocutor’s language. And probably, if you really don’t understand, the best solution is a big smile: that makes everybody happy!

5C

OLU

MN

Maailmanvaihdon jäsenlehti etsii taittajaa

Kiinnostaako sinua graa isen sisällön tuottaminen? Hallitsetko InDesign-taitto-ohjelman käytön? Haluaisitko osallistua Maailmanvaihdon toimintaan Suomessa?

MaailmanVaihtoa-lehti etsii uutta taittajaa vuoden 2013 alusta lähtien. Taittaja suunnittelee lehden ulkoasun, muokkaa valokuvia ja tuottaa lehteen mahdollisesti myös muuta kuvitusta. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, ja taittaja saa kunkin numeron materiaalin noin 2–3 viikkoa ennen painatusta. Aikaa taittoon kuluu noin 25 tuntia / lehti. Lehden päätoimittaja ja Maailmanvaihdon tiedottaja osallistuvat taiton suunnitteluun ja kommentointiin. Edellinen taittaja Jenny Asanti perehdyttää uuden taittajan ja on tarvittaessa apuna ensimmäisen nu-meron taitossa (materiaalin deadline on 20.1.2013).

Kiinnostuitko? Yhteydenotot ja kysymykset: tiedottaja(at)maailmanvaihto. i ja jenny.asanti(at)aalto. i

Ensi syksynä vapaaehtoistyöhön ulkomaille? Hae nyt!

Haku ensi syksynä alkaviin ICYE-vapaaehtoistyöjaksoihin ulkomailla on käynnissä 1.2.2013 saakka. Paikkoja on avoinna orpokoteihin, katulasten tukikeskuksiin, kouluihin ja päiväkoteihin eri puolille maa-ilmaa. Voit hakea vapaaehtoiseksi myös esim. terveydenhoito- tai ym-päristöalalle. Työpaikat sijaitsevat Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Oseaniassa.

Oleskelu kestää 6 tai 12 kuukautta. Ohjelmatiedot, hinnat ja hakuoh-jeet: www.maailmanvaihto. i

Tule tammikuussa infoiltaan Helsinkiin!

Kiinnostaako vapaaehtoistyö ulkomailla? Tervetuloa Maailmanvaihdon infoiltaan ke 16.1. klo 18–19.30 kulttuuri-keskus Caisaan (Mikonkatu 17 C) Helsinkiin! Saat tietoa mahdol-lisuuksista lähteä Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyöhön Aasiaan, Afrikkaan, Eurooppaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Oseaniaan ja kuulet vapaaehtoisena maailmalla työskennelleiden kokemuksista. Infoilta on kaikille avoin.

6A

JAN

KO

HTA

ISTA

Tuusula ja Vantaa: Tukihenkilöksi ensi vuoden alussa?

Maailmanvaihto etsii tukihenkilöä kahdelle nuorelle ulkomaalaisel-le nuorelle, jotka saapuvat ensi vuoden alussa vapaaehtoistyöhön Suomeen vuodeksi. 25-vuotias Mai Japanista tulee vapaaehtoiseksi Tuusulaan ja 18-vuotias Isaura Costa Ricasta Vantaalle. Haluaisitko sinä auttaa Suomeen saapuvaa vapaaehtoista tutustumaan ja so-peutumaan paikkakuntasi arkeen? Jos kiinnostuit, lue lisää www.maailmanvaihto. i > Ajankohtaista tai ota yhteyttä: sivari(at)maailmanvaihto. i

Vapaaehtoiset kohtasivat koulutusviikonlopussa

Maailmanvaihto järjesti lokakuun puolivälissä kou-lutusviikonlopun järjestön vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneille ja siihen osallistuville. Viikonlopun aikana yhteensä kolmisenkymmentä henkilöä kou-luttautui mukaan Maailmanvaihdon leiritoimintaan, ulkomaille vapaaehtoistyöhön hakevien nuorten valintahaastattelijoiksi sekä kouluvierailijoiksi. Kiitos kaikille viikonlopun ohjelmaan osallistuneille! Jos vapaaehtoistoimintamme kiinnostaa sinua, tutustu osallistumismahdollisuuksiin: www.maailmanvaihto. i/toiminta

Ulkomailta palanneet vapaaehtoistyöntekijät kokoontuivat

Ulkomailta palanneet vapaaehtoistyöntekijät kokoontuivat lokakuun viimeisenä viikonloppuna Palanneiden tapaamiseen Nuuksioon. Lärkansin majalla pidetyssä tapaamisessa mm. jaettiin kokemuksia, saatiin vertaistukea Suomeen paluuseen sekä mm. pohdittiin yhdessä, mitä hyötyä kansainvälisestä va-paaehtoistyöstä on. Lämmin kiitos kaikille osallistujille sekä leiritiimille.

7A

JAN

KO

HTA

ISTA

Taiwanilainen An-Chieh Lien työs-kentelee vapaaehtoisena Sippolan koulukodissa Kouvolassa. Koti-maassaan sosiaalityötä opiskellut An-Chieh valitsi koulukodin vapaa-ehtoistyöpaikakseen, koska halusi tutustua suomalaiseen koulutus- ja sosiaaliturvajärjestelmään ja oppia sosiaalityötä käytännössä. Kouluko-dissa työskentelee vapaaehtoisena myös nuori Intiasta. Tämänhetkiset vapaaehtoiset ovat Sippolan koulu-kodin ensimmäiset. ”Järjestösihteeri Mari Takalo Maailmanvaihdosta otti meihin yhteyttä ja tiedusteli haluk-kuuttamme ryhtyä vapaaehtoistyö-paikaksi”, työntekijä Riikka Hillo kuvailee yhteistyön alkua. Kangasalan englanninkielisessä leikkikoulussa on meneillään kol-mas vuosi vapaaehtoisten kanssa.

”Englannin kielen opettamisen ohel-la painotamme kansainvälisyyskas-vatusta. Eri maista tulevat vapaaeh-toistyöntekijät sopivat joukkoomme mainiosti”, työntekijä Päivi Helanti kertoo. Leikkikoulussa työskentelee vapaaehtoisena itävaltalainen Elisa-beth Bargehr, jota Päivi mentoroi. Elisabeth kertoo, että hän haki va-paaehtoiseksi Kangasalan Enkkuun, koska vapaaehtoistyöpaikka vastasi hänen toiveitaan niin sijainniltaan kuin työtehtäviltään. Helsingissä toimiva, Lyhty ry:n alainen kehitysvammaisten aikuis-ten tekstiilityöpaja Luovilla on työl-listänyt vapaaehtoisia jo pitkään, 1990-luvulta lähtien. ”Yhdistyksen ensimmäinen EVS-vapaaehtoistyön-tekijä aloitti vuosituhannen vaih-teessa nimenomaan Luovillassa.

Vapaaehtoistyö vieraassa maassa vaatii vapaaehtoiselta rohkeutta sekä halua oppia uutta ja sopeu-tua. Myös vapaaehtoistyöpaikka on vapaaehtoisen saapuessa mo-nenlaisten kysymysten edessä: miten huomioida uusi työntekijä ja tarjota hänelle sekä tukea että sopivasti haasteita? Kolme vapaa-ehtoista ja mentoria kertoivat ko-kemuksistaan työpaikoilla.

Teksti: Mirjami YlinenKuvat: Kangasalan

Englanninkielinen leikkikoulu ja Tiina Vuorinen / Lyhty ry

Kulttuurit kohtaavat työpaikalla

8TE

EM

A: V

APA

AE

HTO

ISTY

ÖPA

IKAT

Työpajan silloinen ohjaaja oli aktii-vinen tekemään yhteistyötä Maail-manvaihdon kanssa”, kertoo työnte-kijä Tiina Vuorinen, joka on Virosta tekstiilityöpajaan vapaaehtoiseksi saapuneen Marili Pokrovskin men-tori. Lyhdyssä työskentelee tänä vuonna vapaaehtoisena myös make-donialainen nuori. Aiempina vuosina yhdistyksessä on ollut vapaaehtoisia ympäri Eurooppaa.

Uusia ideoita ja hyviä haasteita Ulkomaalaisten vapaaehtoistyönte-kijöiden läsnäolo on piristänyt kou-lukodin, leikkikoulun ja tekstiilityö-pajan arkea. ”Vapaaehtoisten avoin ja positiivinen luonne ja tapa suh-tautua ihmisten erilaisuuteen ovat

rikkautta. Heidän kauttaan opitaan yksilön arvostamista ja kohtaamis-ta, ja he mahdollistavat työpajan te-kijöille rikastuttavia kokemuksia”, sanoo Tiina Luovillasta. Hän kertoo, että myös työpajalla työskentelevi-en mielestä vapaaehtoisten läsnäolo on positiivinen asia: vapaaehtoiset tulevat apuun, jos ohjaaja ei ehdi, ja heidän kauttaan opitaan niin vierai-ta kieliä kuin kohtaamaan erilaisia ihmisluonteita. Riikan mielestä ollut ilo huomata, miten Sippolan koulukodin nuoret ja vapaaehtoiset ovat onnistuneet kommunikoimaan kielimuurista huolimatta. Myös työntekijät ovat rohkaistuneet puhumaan englantia. Muilta valtion koulukodeilta on tul-lut toiminnasta hyvää ja kannustavaa

Kaudella 2010-11 Kangasalan Englanninkielisessä leikkikoulussa työs-kenteli vapaaehtoisena Fiona Gacheru Keniasta.

9TE

EM

A: VA

PAA

EH

TOIS

TYÖ

PAIK

AT

palautetta. Kangasalla puolestaan lasten vanhemmat ovat huomioineet leikkikoulun kansainväliset vahvis-tukset. ”He ovat antaneet paljonkin kiitteleviä kommentteja vapaaeh-toisten läsnäolosta”, Päivi kertoo. ”Vapaaehtoiset ovat tuoneet työyh-teisöömme lisää virtaa ja ideoita. He ovat hyvällä tavalla haastaneet meitä tarkastelemaan omaa toimintaamme ja tuoneet kukin oman persoonalli-suutensa rikkaudeksemme.” Sippolan koulukodissa vapaaeh-toiset ovat työskennelleet eri työ-pisteissä saadakseen monipuolisen kuvan koulukodin toiminnasta. Teks-tiilityöpaja Luovillassa puolestaan vapaaehtoisten tehtävät vastaavat suurin piirtein muiden ohjaajien työtä. Vapaaehtoiset voivat kuiten-kin myös itse ohjata työnkuvaansa haluamaansa suuntaan. ”Vapaaeh-toisen koulutus- tai harrastustaustaa yleensä hyödynnetään toiminnassa. Hän voi esimerkiksi toteuttaa jon-kin projektin yksilöllisesti työpajan tekijän kanssa”, kuvailee Tiina. Myös Kangasalan englanninkielisessä leik-kikoulussa vapaaehtoisten työ muis-tuttaa varsinaisten työntekijöiden työtä. ”Vapaaehtoiset ja opettajat te-kevät pitkälti samoja asioita – kukin vuorollaan. Vapaaehtoiset eivät kui-tenkaan ole vastuussa lapsista tai ryhmän ohjaamisesta. Pyrimme tar-joamaan heille mahdollisuuden vali-ta itselleen mieluisia tehtäviä yhteis-ten rutiinitehtävien lisäksi.”

Mentori suunnistusapuna uudessa arjessa

Ulkomaalaisen nuoren ja suomalai-sen työyhteisön kohtaamiseen si-sältyy väistämättä myös haasteita. ”Joskus on ollut haastavaa löytää kullekin omanlaisiaan, sopivan haas-teellisia ja mielekkäitä työtehtäviä. Toisinaan on ollut myös vaikeaa löy-tää yhteinen näkemys siitä, mikä on vapaaehtoisen rooli leikkikoulumme työyhteisössä”, Päivi sanoo. Leikki-koululla työskentelevä Elisabeth ker-too, että erityisesti alussa kielimuuri vaikeutti yhteyden saamista lapsiin. Hänen on edelleen tehtävä töitä saa-dakseen kiinnitettyä lasten huomio. Myös kulttuurien kohtaaminen tuo mukanaan haasteita. ”Suuret kult-tuurierot tulivat valmistautumisesta huolimatta yllätyksenä”, pohtii men-tori Riikka. ”Kodista, jossa ruoka val-mistetaan avotulella oman puutar-han antimista, on pitkä matka säh-köliedelliseen keittiöön – muutenkin kuin maantieteellisesti.” Vapaaehtoiset Elisabeth, An-Chieh ja Marili kertovat, että työtove-rit ovat auttaneet heitä sopeutumaan työyhteisöön. ”Muut työntekijät ovat mukavia. He ovat kääntäneet minulle asioita englanniksi, kun en ole ym-märtänyt suomea. Se saa minut viih-tymään työpaikalla”, sanoo An-Chieh. Elisabeth puolestaan kertoo, että työpaikan mentori on hänelle kuin ystävä, jonka kanssa voi jakaa asioita ja jolta voi pyytää neuvoa.

10TE

EM

A: V

APA

AE

HTO

ISTY

ÖPA

IKAT

Vapaaehtoistyöntekijät ja mentorit ovat yhtä mieltä siitä, että mento-ri on tärkeä linkki vapaaehtoisen ja työpaikan välillä. ”Mentorin tärkein tehtävä on toimia tukena ja turva-na vapaaehtoiselle sekä välittäjä-nä työpaikalle ja muille tahoille”, sanoo Riikka. Tiinan mielestä men-tori antaa vapaaehtoiselle yleisku-van työpaikan toiminnasta ja auttaa tätä verkostoitumaan työntekijöi-den kanssa. Mentori myös avustaa sopeutumisessa ja on tarvittaessa kuuntelijana. ”Mentorin vastuulla on se, että kokonaisuus toimii. Hän ei voi tehdä asioita vapaaehtoisen puolesta, mutta voi auttaa löytämään ratkaisuja”, Päivi tiivistää. Mentorit kokevat, että yhteistyö Maailmanvaihdon kanssa on sujunut hyvin. Vapaaehtoistyöpaikaksi ryh-tymistä he suosittelevat lämpimästi.

”Oma arki ja kotimaa näyttäytyvät ihan erilaisina, kun niitä katsoo ul-komaalaisen silmin. On rikkaus tu-tustua muihin kulttuureihin”, Riikka toteaa. ”Suosittelen vapaaehtoistyö-paikaksi ryhtymistä kaikille kulttuu-rivaihdosta kiinnostuneille. On kui-tenkin mielestäni tärkeää muistaa, että työpaikan pitää huolehtia va-paaehtoisen perehdyttämisestä. On kuulosteltava hänen hyvinvointiaan ja jaksamistaan pitkin työkautta sekä otettava huomioon jokaisen toiveet ja tarpeet”, Tiina kiteyttää.

Lyhdyn Luovilla-tekstiilityöpajan vapaaehtoistyöntekijä oli viime

kaudella Ayşe Sabir Turkista. Kuvassa Ayşe (oik.) ja Mikko

Pulliainen työpajalta maalaavat graf itiseinää Helsingin

Suvilahdessa.

11TE

EM

A: VA

PAA

EH

TOIS

TYÖ

PAIK

AT

IHMISARVON P U O L E S T A BOLIVIASSATeksti ja kuva: Johanna Hietapakka

ITEI (Instituto de Terapia e Investi-gación sobre las Secuelas de Tortura y la Violencia Estatal) on Bolivias-sa toimiva kansalaisjärjestö, jonka kohderyhmiä ovat muun muassa joukkomurhista selvinneet, poliittis-ta sortoa kokeneet, kidutuksen uhrit ja poliittiset vangit. Järjestö pyrkii myös vaikuttamaan julkiseen poli-tiikkaan ja sen muita painopisteitä ovat koulutus ja tutkimus. ITEI voi antaa psykoterapeuttisen avun lisäk-si lääketieteellistä, oikeudellista ja sosiaalista apua. Järjestön tavoittee-na on omalta osaltaan luoda oikeu-denmukainen yhteiskunta, jossa ih-misarvoa kunnioitetaan. Lisäksi se tuottaa yhteiskunnallis-historiallista tietoa, jotta mainitut julmat käytän-nöt saataisiin häviämään Boliviasta.

Johanna Hietapakan vapaaeh-toistyöpaikka on bolivialainen ihmisoikeuksia ajava kansa-laisjärjestö ITEI. Lue myös järjestön bolivialaisen työnte-kijän haastattelu seuraavalta aukeamalta.

Kuvassa diktatuurien vainoista selviytyneiden mielenosoitus vuonna 2012.

12TE

EM

A: V

APA

AE

HTO

ISTY

ÖPA

IKAT

Teen töitä La Pazin keskustassa si-jaitsevassa toimistossa kymmenen muun henkilön kanssa, joihin kuu-luu esimerkiksi lääkäri ja psykologi. Olemme haastatelleet kahden muun vapaaehtoistyöntekijän kanssa dik-tatuurien aikana 1964-1982 kidutet-tuja henkilöitä. Olemme videoineet haastattelut ja tarkoituksenamme on tehdä niistä pienimuotoinen doku-mentti. Lisäksi haastattelujen poh-jalta tehdään kirja. Haastattelut ovat olleet surullista kuunneltavaa. Hen-kilöt ovat joutuneet kokemaan to-della julmia ja raakoja tekoja. Myös meitä bolivialaisen lainsäädännön kanssa auttanut juristi on itse joutu-nut kidutetuksi. Olemme koonneet diktatuureihin liittyvää historiaa ja artikkeleita nettisivuillemme www.luchaporley2640.com. Sivujen nimi tulee laista 2640, jonka Bolivian hal-litus hyväksyi vuonna 2004. Lailla myönnettiin taloudellista korvausta ja terveydenhuoltoa jokaiselle, joka kärsi väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja valtion terroria sotilasdiktatuurien aikana vuosina 1964-1982. Lakiin 2640 tehtiin keväällä 2012 muutok-sia, joilla muun muassa vähennettiin maksettavien korvausten määrää. Tehtyjen muutosten seurauksena ihmiset ovat kampanjoineet täyden korvauksen ja alkuperäisen lain 2640 velvollisuuksien täyttämisen puolesta. Asian puolesta on järjes-tetty muun muassa mielenosoitus-marssi ja osa aktivisteista on asunut

teltoissa oikeusministeriön edessä La Pazin keskustassa maaliskuusta 2012 lähtien. Haastattelemamme henkilöt eivät usko koskaan saa-vansa täyttä korvausta kokemistaan vääryyksistä. Valmistuin oikeustieteen mais-teriksi syksyllä 2010. Kiinnostuin tästä projektista, koska halusin työskennellä ihmisoikeusjärjestös-sä, jossa voisin samalla opiskella juridiikkaa. Olen työni ohella opis-kellut kansallista lainsäädäntöä ja tutustunut kansainvälisiin kidutuk-sia koskeviin sopimuksiin. Lisäksi olen käynyt kuuntelemassa työhön liittyviä luentoja ja osallistunut ihmisoikeuskampanjoihin. Työtä tehdessäni opin joka päivä jotain uutta. Haastattelemiemme ihmisten elämänkokemusten kuunteleminen on ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista. Toivon, että työmme antaa myös heille pientä lohtua.

ITEI, Instututo de Terapia e Investigación sobre las Secuelas de Tortura y la Violencia Estatalon bolivialainen vuonna 2001 perustettu kansalaisjärjestö, joka auttaa kidutusta tai valtion väkivaltaa kokeneita henkilöitä.

13TE

EM

A: VA

PAA

EH

TOIS

TYÖ

PAIK

AT

FIGHTING FOR FUNDAMENTAL RIGHTSText: Mirjami Ylinen

ITEI is a Bolivian interdiscipli-nary organization working in the ields of human rights and mental health. It has hosted many foreign volunteers. An-drés Gautier, a Bolivian worker of ITEI, tells about the organi-zation’s activities and the col-laboration with ICYE.

“The goal of ITEI is to help people who have suffered torture or other kind of violence from the part of the state during the decades of dictator-ship in Bolivia. Our activities consist in facilitating the recovery of the vic-tims, spreading knowledge of their experiences and preventing such ac-tions by creating a culture of non-vio-lence. We offer psychological and leg-islative support to the victims and or-ganize trainings about human rights, psycho-traumatology and leadership for young people. ITEI also does re-search”, tells Andrés Gautier. “The employees are experts from different ields: psychologists, nurses, physi-

otherapists, professionals of educa-tion and administrative workers.” The tasks taken care by ITEI are actually responsibilities the Boliv-ian state should carry. Working to help the victims of state violence, the

14TH

EM

E: V

OLU

NTE

ER

S´ W

OR

KP

LAC

ES

organization has also encountered problems. For example, the doctors of ITEI were forbidden to visit state prisons for a period of time. Another problem is money: the amount of activities has increased, while the funding is decreasing. ITEI collabo-rates with the human rights repre-sentative and has lodged complaints to the Inter-American Court of Human Rights. Structures protecting state violence still exist: “If we want to ight against torture, we have ight against not punishing the crimes committed by the authorities.” The irst foreign volunteers ar-rived to ITEI just after its foundation in August 2001. Even though the ac-tivities are strongly connected with Bolivian society and history, the vol-unteers have managed to it in and to ind their place in the organization.

”If we want to ight against torture, we have to ight against impunity and make the authorities responsi-ble for their actions.” Andrés states. “Many volunteers have managed to apply their knowledge into our activities. They’ve participated in translating documents and building websites. There was an anthropolo-gist who made important research on racism in Sucre”, he describes. “Currently we’re hosting three vol-unteers from Finland, Germany and Britain. They are making a docu-mentary using interviews of activ-ists that were persecuted during the dictatorship. They’ve also opened a website to spread the experiences of people who have suffered violence

or persecution. Their work is impor-tant for both the organization and the victims.” “It is true that with volunteers who already have an education it may be easier to ind a way of using their skills, but younger volunteers can bring just as much inspiration and fresh ideas. In our organization, teamwork is very important, and also the volunteers can learn a lot from that”, Andrés says. He points out that the volunteering period is an agreement between the volunteer and the organization, and that the relationship between them is being built upon a longer time. “Receiving a volunteer requires responsibility and commitment from both sides.” The organization is satis ied with the collaboration with ICYE and wishes volunteering to continue: “We hope ICYE to continue its activities, so that this kind of cultural exchange would be possible also in the future.”

15TH

EM

E: V

OLU

NTE

ER

S´ W

OR

KP

LAC

ES

Kun hain Maailmanvaihdon vapaa-ehtoistyöohjelmaan, pyysin päästä työskentelemään kehitysvammais-ten ihmisten kanssa Tokion lähelle. Koska olen koulutukseltani fysiote-rapeutti ja kiinnostunut alasta, ajat-telin mahdollisuuteni olevan hyvät – varsinkin kun muissa projekteissa oli oman tasoni ylittäviä kielitaito-vaatimuksia. Tiesin, ettei toivettani välttämättä pystyttäisi täyttämään, mutta silti yllätyin aika lailla, kun sain tietää sijoituspaikkani olevan Hiroshimassa ja työnkuvan liittyvän ruokaan. Projektini kerrottiin sisäl-tävän lounasrasioiden (おべんとう, obentoo)valmistamista, viljelyhom-mia ja englannin opetusta. Japaniin päästyäni selvisi, että

työpaikkoja olikin kaksi. Lounasrasi-oiden valmistaminen Yomogi no Ate-lierissa kuuluisi ohjelmaan kahdesti viikossa, ja kahtena muuna päivänä auttaisin isäntäperheen äitiä hänen omassa bisneksessään: hän viljelee hyvin pienimuotoisesti luomuvihan-neksia ja toimittaa niitä asiakaspiiril-leen. Mikäpä siinä, tykkään upottaa sormeni multaan. Loppujen lopuksi työpaikkoja oli-kin oikeastaan kolme: Ensimmäisenä työpäivänäni Yomogissa puhuttiin käsittääkseni jotain päivänkakkarois-ta ja iltapäivällä autoon noustessani luulin olevani menossa ostamaan kukkia. Minut kuitenkin toimitettiin kahvilaan nimeltä Tampopo no ha-take, ’voikukan höytyväpallo’. Siellä

Luomuviljelyä, uomuviljelylounasrasioitaounasrasioit

j y ,j yj yj y

ja englannin opetustaglannin opetTeksti ja kuvat: Teksti ja kuvat: Outi Sulopuistouti Sulopuist

16TE

EM

A: V

APA

AE

HTO

ISTY

ÖPA

IKAT

minun oli määrä opettaa englantia, mutta ensimmäisen vajaan kuukau-den aikana minulla oli vain yksi op-pilas. Ihmettelin asiaa hiukan, mutta käytin ajan japanin opiskeluun. Toimettomuus johtui siitä, että (sattumalta?) samassa kahvilassa töissä oleva isäntäperheeni veli pa-tisti minut aina samaa matkaa mu-kaansa kotiin, mutta hänen työpäi-vänsä loppui ennen kuin englannin preppausta halajavat ehtivät saapua paikalle. Lopulta asia saatiin kuiten-kin sovittua siten, että pystyin jää-mään paikalle iltaan asti, jolloin op-pilaitakin alkoi ilmestyä. Englannin opettaminen onkin osoittautunut kaikkein haasteelli-simmaksi tehtäväkseni, mikä tekee siitä samalla hyvin mielekästä. Yo-mogissa työnkuvani ei ole ihmeelli-nen: asettelen ruokia lounasrasiassa oleviin lokeroihin ja kun se on tehty, menen auttamaan tiskaamisessa. Isäntäperheen äidin kanssa työku-va on tavallaan hyvin samanlainen: punnitsen vihanneksia ja laitan niitä pahvilaatikoihin. Toimituspäivinä

istun pakettiauton takapenkillä ja nukahtelen vähän väliä. Peltotilkulla olen lähinnä poiminut satoa. Työt ovat siis pääasiassa hyvin yk-sinkertaisia, mikä on toisinaan tur-hauttavaa. Toisaalta pelkkä vieraas-sa kulttuurissa oleminen ja etenkin kielen puutteellinen ymmärtäminen aiheuttavat aivan tarpeeksi stressiä, jolloin on mukavaa, ettei ainakaan töistä tarvitse stressata. Lisäksi yk-sinkertaiset askareet opettavat pe-russanastoa hyvin tehokkaalla taval-la: kaikki asiat ovat konkreettisesti käsillä. Aikaa on jäänyt myös yleisille keskusteluille henkilökohtaisesta elämästä Suomen koulutusjärjestel-mään, mikä mielestäni vastaa eniten sitä, mitä miksi tänne lähdinkin: sil-tojen rakentamista.

Outin kuulumisia Japanissa voit seurata läpi vuoden hänen blogistaan: www.maailmanvaihto.fi/blogit

Kuvissa opettajien ja koululaisten lounasrasioita.

17TE

EM

A: VA

PAA

EH

TOIS

TYÖ

PAIK

AT

Miia-Liina Iisakka työskentelee vapaaehtoisena lastenkodissa Uudessa-Seelannissa. Lue, miten arki maapallon toisella puolella on alkanut.

Vaihtojaksoni Uudessa-Seelannissa käynnistyi viikon orientaatioleirillä Lakes Ranchilla Rotoruassa. Viikon aikana perehdyimme kiwi-kulttuu-riin, opimme englantia käytännön tilanteita varten, pohdimme vapaa-ehtoisjaksoa koskevia odotuksia ja toiveita ja ennen kaikkea pidimme hauskaa. Aktiviteettien lomassa eh-dimme tutus- tua toisiimme ja saimme luotua hyvän vertaistuki- v e r k o s t o n tulevaa työ- j a k s o a varten.

Leirin päätyttyä hajaannuimme pro-jekteihimme ympäri maata. Minä ja yhdeksän muuta suuntasimme Christchurchin lähellä sijaitsevaan pieneen kaupunkiin nimeltä Gover-nors Bay. Täällä sijaitsee kaksi pro-jektia, Cholmondeley-lastenkoti ja Li-ving Springs -leirikeskus, joista kum-pikin työllistää viisi vapaaehtoista. Minä työskentelen neljän muun nuo-ren kanssa Cholmondeleyssa. Asum-

me yhdessä mukavissa kaksi-oissa, tällä h e t ke l l ä

m a a n -järistys-vahinkojen vuoksi kukku-lalla noin 600 metrin korkeu-dessa. Näkymät asunnoltamme – ja työpaikalta – ovat siis hui-keat. Vietämme paljon aikaa

MAT

KANI ALKU

Miia-Liina Iisakka

18TE

EM

A: V

APA

AE

HTO

ISTY

ÖPA

IKAT

yhdessä ja tapaamme usein myös Living Springsin vapaaehtoisia. Aina yhteiselo ei ole helppoa, etenkin kun asumme melko eristyksissä kauka-na kaupungista. Tähän saakka olen kuitenkin ollut tyytyväinen, ja meis-tä viidestä on jo muodostunut kuin perhe täällä asuessamme. Cholmondeley tarjoaa väliaikais-ta hoivaa ja opetusta 5–12-vuotiaille lapsille. Lapset viipyvät täällä yleen-sä 3–5 päivää, mutta useimmat heis-tä käyttävät palvelua säännöllisesti ja niinpä opimme tuntemaan heidät. Me vapaaehtoiset hoidamme samat tehtävät kuin varsinaisetkin työn-tekijät. Työhön kuuluu lasten avus-tamista päivittäisissä askareissa ja omassa Cholmondeley-koulussam-me, aktiviteettien järjestämistä sekä ns. kotitöitä, kuten tiskausta ja pyy-kinpesua. Ulkoilemme lasten kanssa paljon ja panostamme erilaisiin seik-kailuaktiviteetteihin osana opetusta. Työskenteleminen lasten kanssa on haasteista huolimatta todella antoi-saa ja opettavaista. Olemme pääs-seet osallistumaan myös erilaisiin

koulutuksiin, ja on ollut erittäin mielenkiintoista

saada asiantuntijoilta lisää työhön liittyvää tietoa. Töiden lomassa olen pyrkinyt ot-tamaan kaiken irti vapaa-ajastani. Olen nauttinut kävelyistä kukkuloil-la ja rannalla ja tutustunut lähiympä-ristöön. Ostettuamme auton kolmen muun vapaaehtoistytön kanssa syys-kuun alussa olemme päässeet myös ajelemaan ja näkemään Christchur-chin seutua laajemminkin. Kunhan kevät ehtii pidemmälle ja ilmat läm-penevät, suunnitelmissa on lähteä telttailemaan Eteläsaaren upeaan luontoon vuoristoon ja rannoille. Tähän saakka seikkailuni Uu-dessa-Seelannissa on ollut juuri sitä, mitä toivoinkin, ja enemmän. Nautin työstäni ja erityisesti siitä, miten paljon opin lasten parissa työskennellessäni. Olen tutustunut upeisiin ihmisiin ja nähnyt upeaa luontoa ja uusia paikkoja. Paljon on vielä näkemättä, joten jatkan m a t - kaani uteliaana ja i n - nostuneena ensim-

mäisten kuukausi-en jälkeenkin!

Moeraki Boulders ja

Cholmondeley-tytöt.

19TE

EM

A: VA

PAA

EH

TOIS

TYÖ

PAIK

AT

Vapaaehtoistyö voi sisältää lähes mitä tahansa. Tiina Ryy-näsen arkeen Matapalossa, Costa Ricassa kuuluu muun muassa yöpartiointia ja hiekka-kuoppien kaivamista. Teksti on lyhennelmä Tiinan blogissa jul-kaistusta kirjoituksesta: www.maailmanvaihto. i/blogit

Suurin osa arjestani koostuu työs-tä projektissani merikilpikonnien parissa. Matapalon kilpikonnien-suojelukohde on yksi ASVO:n (Vo-lunteer Association for the Pro-tected Areas of Costa Rica) neljäs-tä kohteesta. Olen työssäni enem-män kuin vapaaehtoistyöntekijä, ja minut esitelläänkin kaikille pro-jektin avustajana. Jotkut edeltä-jistäni ovat myös keksineet oivan termin ”turtle-slave”, joka kyllä ajoittain pitää paikkansa, sillä vä-lillä töitä tehdään kellon ympäri. Toisaalta työ on palkitsevaa ja yli-töitä korvaavat pitkät vapaat. Minulta kysellään toistu-vasti, miltä kilpikonnia oikein

Kilpikonnien jäljillä Costa RicassaTeksti ja kuva: Tiina Ryynänen

suojellaan, ja miksi etsimme öisin rannalta niiden pesiä tuodaksem-me ne turvaan. Olisikin hieno aja-tus antaa pesien jäädä luontoon, mutta surullinen tosiasia on, että ihmisten harjoittama salametsäs-tys on kilpikonnille suuri uhka. Maailmassa tunnetaan yhteensä seitsemän merikilpikonnalajia, joista osa on uhanalaisia ja osa äärimmäisen uhanalaisia. Syitä uhanalaisuuteen ovat myös mm. kalastus, rehevöityminen, raken-taminen ja ilmastomuutos. Työmme koostuu yöpartiois-ta, joissa vetäjät ja 2–3 hengen

20TE

EM

A: V

APA

AE

HTO

ISTY

ÖPA

IKAT

partiot talsivat kuuden kilomet-rin pituista rantaa etsien kilpi-konnien pesiä. Joka ikinen yö on kilpajuoksua salametsästäjien kanssa: he kääntävät pesät ylös-alaisin ja varastavat sisällön. Kil-pikonnan munien osto ja myynti on laitonta, mutta valitettavan yleistä Costa Rican molemmilla rannikoilla. Tyynellämerellä itse konnat jätetään yleensä rauhaan, mutta Karibialla myös niiden liha on arvossaan. Ihmisen raa-kuus realisoituu usein: viime vii-konloppuna keittiönpöytätmme muuttui jälleen yölliseksi leik-kaussaliksi. Aikuisen konnan evät oli viillelty auki niin pahasti, että toivoa ei ollut. Katsoin vierestä, kun tuskissaan olevan eläimen sydän pysähtyi ja silmät menivät kiinni. Samanlaisia tapauksia on tänä vuonna sattunut hälyttävän monta. Löytäessämme pesän partion aikana merkitsemme konnan tunnistelaatoilla, kirjaamme ylös sen mitat ja teemme tilanteesta raportin. Sitten seuraamme vie-restä kun konna kaivaa hiekkaan

tarkasti suunnitellun pesänsä, munii munat, peittelee ne huolel-lisesti ja poistuu jättäen poikaset luonnon armoille. Kun kilpikonna suuntaa me-relle, on meidän vuoromme. Kai-vamme pesän ylös ja siirrämme sisällön hautomoon, jossa pienet konnat saavat suuremman mah-dollisuuden kuoriutua. Hauto-mossa taiteilemme itse käsilläm-me pesän, jossa kaikkien mittojen tulee täsmätä rannalta löytynee-seen pesään. Voin sanoa, että olen jo aika taitava käsittelemään hiekkaa. Työni on äärimmäisen mielen-kiintoista, sillä jokainen päivä on erilainen ja tehtävät ovat moni-puolisia: hiekassa ryömimisestä ja kuoriutumattomien kilpikon-nien sikiöiden tutkimuksista lu-entojen pitämiseen. Oma juttuni on ehdottomasti yöpartiointi. En-simmäisillä partioillani ajattelin, etten mitenkään jaksaisi samaa kuuden kuukauden ajan. Nyt toi-min itse vetäjänä ja kellotan jo omia ennätyksiäni siitä, kuinka nopeasti kävelen rannan päästä päähän. Ystäväni naureskelikin, että kuukauden päästä hoidan partiot varmasti jo juosten. Pa-rasta työssä on kuitenkin sen, kun kesken partioinnin näen tutut jäljet hiekassa ja onnistun löytä-mään apua tarvitsevan konnan.

21TE

EM

A: VA

PAA

EH

TOIS

TYÖ

PAIK

AT

Who are you and why did you choose to become a volunteer? I’m Marili Pokrovski from Esto-nia. When I was starting my last year at the university I discovered that I’d like to go and spend some time abroad. Different little things led me to volunteer work. I liked the idea of being a volunteer and immediately started to look for a place to go.

How did you choose your project? I’m working in Luovilla, Helsinki for one year. I’ve heard stories of how people have waited for a long time to ind a project, but for me it was quite easy to ind one. Actually my irst choice was a project in Ireland,

but after they declined me, I found a

similar project in Finland and I ap-plied for it. But faith had other plans for me, and Maailmanvaihto offered me a place in Luovilla. I didn’t have any reason to say no, and the place sounded very nice. I don’t regret choosing this way.

What is your work like? How do you like it? Luovilla is a textile workshop for adults with learning disabilities. My task is to help the clients with their work and other everyday things, such as preparing lunch and cleaning after work. Almost every week we go outside the workplace and visit some exhibition, go to swimming pool etc. I really like working there. Just a

Meeting a volunteer:

Marili PokrovskiTeksti: Mirjami YlinenKuvat: Tiina Vuorinen,

Lyhty ry

Kuva: Marili avustaa työpajalaista luomaan lointa

kankaankudontaa varten.

22TH

EM

E: V

OLU

NTE

ER

S´ W

OR

KP

LAC

ES

few people are working there, you get to know everyone more quickly and it feels more personal. The peo-ple make you feel as a part of the “family”. Luovilla is part of a bigger organization Lyhty ry, which gives an opportunity to ind other interesting events and to meet people. I think the language is the only small problem I have. By now I mostly understand when I’m asked something but it’s still a problem to answer properly in Finnish.

What kind of expectations do you have for your future time in Finland? I think I’m at a point where I’ve settled into my project and now it’s

time to start giving more from my-self. I’ve already been given some more responsible tasks: at irst they seemed a bit scary and challenging, but it’s a good opportunity to cre-ate something new and to make a change. I think that’s the idea of vol-unteering. I hope to bring something special and new here during my stay. I also hope that Luovilla continues to challenge me. For the new volunteers I want to say: don’t pick a project just because of the country. The most important thing is to ind the right place for you. Try to make out the most of your stay. Say yes to all the opportunities, to be sure in the end that it was worth it. And have fun!

23TH

EM

E: V

OLU

NTE

ER

S´ W

OR

KP

LAC

ES

Kahden samassa kau-pungissa elävän ih-misen arjet voivat poiketa toisistaan jär-kyttävällä tavalla. Yli-painoisten osuus rik-kaan lännen väestöstä on vankassa kasvussa, kun toisaalla aliravit-semuksesta aiheutu-vat ongelmat vaivaa-vat erityisesti kehit-tyviä lapsia ja nuoria. Keskimäärin köyhyys on vähentynyt, mutta kuilu rikkaan ja rovottoman arjen vä-lissä laajenee. Tämän päivän ja tulevaisuuden suurin ja ehdottomasti tärkein hu-maani haasteemme on kaventaa tuota rotkoa. Haasteeseen on myös vastattava humaanein keinoin, ja arvokkaimpana edistyksentekijänä näen vapaaehtoistyön. Harjoittaes-sani vapaaehtoistyötä sen monissa eri muodoissa aina kerrostaloasun-tojen pihatalkoista Lappeenrannassa Amnestyn maahanmuuttofoorumin

järjestämiseen Hong Kongissa olen oppi-nut ymmärtämään sen suurimman arvon. Siksi on kunnia suo-rittaa − virallista termistöä käyttäen − maanpuolustusvelvol-lisuuttani Maailman-vaihto ry:n kaltaisessa järjestössä. Vapaaehtoistyötä tarvitaan kaikkialla ympäri ihmiskuntaa projektin laajuudesta

ja lopputuloksesta ja jopa maan ta-loudellisesta tilanteesta riippumatta. Eikä vain siksi, että järjestöt saavat korvaamatonta työvoimaa, vapaaeh-toinen korvaamatonta kokemusta ja työn kohteet tarvitsemaansa apua. Ennen kaikkea vapaaehtoistyötä tar-vitaan sen yhdistävän, moraalisen ja humaanin luonteen vuoksi. Vapaaehtoistyössä on kyse vilpit-tömyydestä, joka on ihmisten kes-kuudessa hupeneva luonnonvara. Toki palkkatyölläkin saadaan aikaan

Inhimillisen työn tarve

suurempi kuin

koskaanTomi Kiviluoma

Maailmanvaihdon siviilipalvelusmies 2012

”Vapaaehtoistyössä asenne ja halu auttaa menevät tekojen suuruuden

edelle”, Tomi sanoo. Kuvassa palannei-den vapaaehtoisten leirin keittiötiimi

eli Krisztina Matula (vas.), Marili Pokrovski ja Tomi juuri valmistuneen

omeletin ääressä.

24N

ÄK

ÖK

ULM

A

hyvää, mutta sillä on täysin erilainen rooli yhteiskunnassamme. On eri asia saada rahallista vastinetta työs-tä, jota varten on käynyt opintiellä ja kaavaillut lukuisia ansioluetteloita; siis suorittanut yhteiskunnan aset-tamia velvollisuuksia. Tiivistettynä amerikkalaisen mediakasvo Tom Brokawin suusta: ”It’s easy to make a buck. It’s a lot tougher to make a difference.” Kun kyseessä on inhimillisen avun tarve, byrokratia on kuin maanvyö-rymä mutkikkaalla vuoristotiellä: se vaikeuttaa jo muutenkin haastavaa polkua tavoitteen saavuttamiseksi. Kahden valtion välisissä keskuste-luissa mahdollisesta avunannosta

suurikin määrä kahisevaa hupenee helposti välikäsien ahneisiin kouriin. On totta, ettei vapaaehtoistyö ole täysin riippumatonta rahasta, sillä resurssit maksavat. Oleellisinta on kuitenkin ruohonjuuritasolle laskeu-tuminen ja pientenkin tekojen teke-minen – näin me ehkä voimme vähä vähältä vaihtaa ahneuden ja vilpittö-myyden osia elämässämme. Vapaaehtoistyön kehittämiseksi on uurastettu vuosikymmeniä. Lu-kuisat järjestöt ovat mahdollistaneet vapaaehtoistyön arvostuksen ja run-sauden. Suuri kiitos vilpittömästä uskosta – no – vilpittömyyteen.

25N

ÄK

ÖK

ULM

A

Maailmanvaihto järjesti lokakuussa vapaaehtois-työntekijöilleen kouluvierailukoulutuksen. Kylään oppilaitoksiin suuntaa vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa.

Kouluvierailukoulutukseen osallistui kuusitoista Maail-manvaihdon kautta vapaaehtoistyöhön Suomeen saapu-nutta ulkomaalaista ja viisi vapaaehtoistyössä ulkomail-la ollutta suomalaista nuorta. Paikalla oli vapaaehtoisia niin Aasiasta, Afrikasta, Euroopasta kuin Latinalaisesta Amerikasta. Osallistujien on tarkoitus suunnata vierailuille ala- ja yläasteille sekä toisen asteen oppilaitoksiin eri puolille Suomea. He jakavat kouluissa näkymiä vapaaehtoistyö-hön toisessa kulttuurissa. Ulkomaalaiset kouluvierailijat voivat myös esitellä kotimaataan ja kulttuuritaustaansa. Maailmanvaihdon hallituksen kouluvierailuvastaavan Jaakko Hyytiän mukaan järjestö voi kouluvierailujen kautta edistää sitä, että eri kulttuureja kohtaan kehittyy positiivista uteliaisuutta. ”Lapset ja nuoret joutuvat käsittelemään hyvinkin lohdutonta viestiä maailman tilasta ja tulevaisuudesta. Ympäristöä tuhotaan, ihmisiä kuolee nälkään ja maailma on yhtä väkivaltaista kon liktia. Ruohonjuuritasolla mei-ninki näyttää kuitenkin usein toisenlaiselta. Kouluissa vierailevat vapaaehtoistyöntekijät voivat omilla koke-muksillaan viestiä, että asioita voi myös yrittää muut-taa.” Koulutus järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä ker-taa, mutta Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijöitä

: kouluihin

26TO

IMIN

TAA

! A

CTI

ON

!

on vieraillut kouluissa aiemminkin. Mirjami Ylinen on käynyt muutamaan otteeseen Tammerkosken lukiossa Tampereella kertomassa kokemuksistaan vapaaehtois-työstä Tšekeissä. ”Kuulijat ovat olleet kiinnostuneita. Monet heistä ovat itsekin miettineet vapaaehtoiseksi lähtemistä”, Mirjami sanoo. Häntä itseään vierailut ovat auttaneet jäsentä-mään omia kokemuksia ja saamaan sujuvuutta esiinty-miseen. Aloitteen Tammerkosken lukion vierailuihin on teh-nyt opinto-ohjaaja Kati Seise, josta alkoi muutamia vuo-sia sitten tuntua, että ainoastaan jatko-opiskelupaikan löytymiseen tähtäävä opinto-ohjaus ei tarjoa nuorille riittävästi vaihtoehtoja. Tunne syntyi, kun moni oppilas sisällytti eräässä harjoituksessa tulevaisuudenkuvaansa ulkomailla asumista, opiskelua tai työskentelyä. ”On tärkeää rohkaista nuoria etsimään omaa tietään, ja välivuosi vapaaehtoisena ulkomailla voi auttaa hahmottamaan omaa elämää ja tule-vaisuutta. Vapaaehtoistyössä tapahtuu laajaa oppimista eri tavalla kuin koulumaailmas-sa”, Kati tuumii. Maailmanvaihdon halli-tuksen kouluvierailuvastaava toivoo, että oppilaitokset toivottavat tervetulleiksi myös Maailmanvaihdon uudet kouluvierailijat. ” Inspiroivia tari-noita tarvitaan luokkiin lisää”, hän sanoo.

27TO

IMIN

TAA

! AC

TION

!

Maria ja eräs koulun oppilaista, Ankitha-tyttö.

Opettamassa ja oppimassaTeksti ja kuva: Maria Hurmerinta

Maria Hurmerinnan vapaaeh-toistyöpaikka on CP-vammaisten lasten koulu Mysoressa Etelä-Intiassa. Vapaaehtoistyö on pait-si opettamista, myös oppimista. Teksti löytyy kokonaisuudessaan Marian blogista, www.maailmanvaihto. i/blogit

Puolet ajastani Intiassa on kulunut, ja olen jo alkanut löytää oman paik-kani koulussa – vapaaehtoisena ja opettajana. Tiedän, miten käsitellä koulun lapsia: edelleen on niitä, joi-hin en ole saanut kunnolla kontaktia, mutta paljon enemmän on tapauk-sia, joiden kanssa yhteistyö ja vuo-rovaikutus ovat viimein alkaneet toi-mia. Ehkä olen muuttunut itse, ehkä lapset ovat muuttaneet minua – en tiedä, mutta jotain olen tehnyt oikein.

Intiassa kehitysvammaisuus on ollut ja on edelleen jonkin verran tabu. Joitakin meidänkin koulum-me lapsista on pidetty ensimmäi-sinä vuosinaan piilossa ulkomaail-malta. Vammaista lasta on pidetty rangaistuksena jostakin pahasta te-osta entisessä elämässä. Tarvitaan vielä paljon aikaa ja vaivaa, ennen kuin ihmisten asenteet muuttuvat. On todella palkitsevaa nähdä, kun lapsi oppii ja nauttii oppimisesta. On uskomatonta saada nähdä edes puoli vuotta näiden lasten elämäs-tä, jonka suunta on monien kohdalla vielä kovasti vaakalaudalla. Tiedän, että tulen ikävöimään tämän maan ja kaupungin lisäksi myös paljon juuri lapsia, jotka luultavasti opettavat mi-nulle täällä enemmän kuin moni ai-kuinen ihminen.

28TE

RV

EIS

IÄ M

AA

ILM

ALT

A

Vapaaehtoistyöhön maailmalleMaailmanvaihdon ICYE-ohjelmassa voit lähteä vapaaehtoistyöhön Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan, Aasiaan ja Oseaniaan. EVS-vapaaehtoispalvelun kautta lähetetään vapaaehtoisia lähinnä Eurooppaan. Ohjelmat ovat 6–12 kuu-kauden pituisia ja ne on suunnattu pää-asiassa 18–30-vuotiaille.

Kulttuurivaihtoa koulussaMaailmanvaihdon kouluvierailutoiminta tarjoaa vierailijoita eri luokka-asteille alakoulusta lukioon. Kouluvierailuja tekevät vapaaehtoistyössä ulkomailla olleet nuoret sekä Suomessa vapaaeh-toisena työskentelevät ulkomaalaiset.Haluatko tilata kouluvierailun? Kiinnos-taako sinua suunnitella ja toteuttaa kou-luvierailutoimintaa? Ota yhteyttä!

Kirjoita MaailmanVaihtoa -lehteenLukijoiden kaikki kirjoitukset aina ly-hyistä laajoihin juttuihin ovat lämpi-mästi tervetulleita. Otamme vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana.

Innostu isäntäperheeksiVoisiko sinun perheesi majoittaa ulko-maalaisen vapaaehtoisen? Isäntäper-heeksi voi alkaa kuka tahansa – tärkein-tä on halu rikastuttaa arkeaan toisesta kulttuurista tulevan henkilön kanssa. Suurin osa vapaaehtoisista saapuu Suo-meen elo–syyskuussa, mutta isäntäper-heitä etsitään ympäri vuoden.

Tukihenkilöitä tarvitaanHaluatko kansainvälistyä omalla maape-rälläsi ja solmia uusia ystävyyssuhteita? Tukihenkilö on ihminen, joka auttaa ul-komaalaista vapaaehtoista verkostoi-tumaan ja tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin. Tukihenkilöksi voivat alkaa myös pariskunnat ja perheet.

Kansainvälistä toimintaaKaipaatko kansainvälistä ja hauskaa järjestötoimintaa? Maailmanvaihdon vapaaehtoiselle on tarjolla monia mah-dollisuuksia, kuten työskentely vapaa-ehtoisten leireillä, tiedotustyö, suoma-laisten hakijoiden haastatteleminen ja hallitustoiminta.

Haluatko mukaan? Lue lisää osoitteestawww.maailmanvaihto. i

Lisää myös Facebookissa:www.facebook.com/maailmanvaihto

Voit myös ottaa yhteyttä suoraan toimistoon: puh. 09 774 1101 taimaailmavaihto(at)maailmavaihto. i

Vapaaehtoiseksi lähteminen:maailmavaihto(at)maailmavaihto. i

Isäntäperhe- ja tukihenkilöasiat: hosting(at)maailmanvaihto. i

Järjestötoiminta Suomessa, kouluvierailut, MaailmanVaihtoa-lehti: tiedottaja(at)maailmanvaihto. i

29TU

LE M

UK

AA

N TO

IMIN

TAA

N

ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTAICYE on voittoa tavoittelematon, nuor-ten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtois-työn mahdollisuuksia paikallisissa yh-teisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30–40 nuorta vuosittain.

VASTAVUOROISUUSPERIAATEMaailmanvaihdon ohjelma on vastavuo-roinen eli vapaaehtoistyöhön lähettä-misen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maa-perällä. Joka vuosi suomalaiset isäntä-perheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiam-me. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan so-pivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

MISSION STATEMENTof the International Cultural Youth Exchange (ICYE)

ICYE’s mission is:• To provide challenging intercultural learning experiences for young people.• To promote their social and personal development through international vo-lunteer programmes.• To promote intercultural understan-ding, equality of opportunity, tolerance and peace among people in the world.

Lisää tietoa Maailmanvaihdon ja kan-sainvälisen ICYE-järjestön toiminnas-ta sekä Maailmanvaihdon historiasta löydät netistä: www.maailmanvaihto. i.

Maailmanvaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihto ry:n neljästi vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia. Lehti lähetetään kaikille yhdistyksen jäsenille ja sitä jaetaan tiedotustapahtumissa. Värillinen versio lehdestä julkaistaan Maailmanvaihdon verkkosivuilla.

Seuraavassa lehdessä julkaistavat aineistot tulee lähettää viimeistään sunnuntaina 20.1.2012 lehden vastaavalle toimittajalle osoitteeseen mirjami.ylinen(at)maailmanvaihto. i. Erityisesti toivomme kirjoituksia teemasta kulttuurien välinen oppiminen.

Toimituskunta lehdessä 4/2012:Elisabeth BargehrElisabetta ColauttiAndrés GautierPäivi HelantiJohanna HietapakkaRiikka HilloMaria HurmerintaMiia-Liina IisakkaTomi KiviluomaAnni KoskelaAn-Chieh LienTiina RyynänenMinna RäisänenOuti SulopuistoTiina VuorinenMirjami YlinenJulkaisija: Maailmanvaihto ryVastaava toimittaja: Mirjami YlinenTaitto: Jenny AsantiPainopaikka: Itä-Helsingin monistusKannen kuva: Kangasalan Englanninkielinen leikkikoulu

30TO

IMIN

TAP

ER

IAAT

TEE

T JA

TO

IMIT

US

KU

NTA

tammikuu

helmikuu

toukokuu

elokuu

201316.1.

20.1.

24.–27.1.

25.–26.1.

1.2.

9.2.

9.–12.5.

13.–22.8.

Maailmanvaihdon infoilta vapaaehtoistyöstä ul-komailla. Klo 18–19.30, kulttuurikeskus Caisa, Mikonkatu 17 C, Helsinki.

Tammikuussa MaailmanVaihtoa-lehden 1/2013 deadline

Maailmanvaihdon ulkomaalaisten vapaaehtois-ten puolivuotisleiri Antaverkankurssi- ja leiri-keskus, Ylöjärvi.

Maailmanvaihto Educa-messuilla Helsingin Messukeskuksessa.

Toinen haku ICYE-ohjelman elo–syyskuun 2013 lähtöihin päättyy.

Valintapäivä ICYE-ohjelmaan hakeneille. Kruu-nuvuorenkatu 5 C, Helsinki.

Lähtövalmennus vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähteville ja loppuarviointileiri ulkomaalaisille vapaaehtoisille. Antaverkka, Ylöjärvi.

Tulovalmennusleiri ulkomaalaisille vapaaehtoi-sille. Antaverkka, Ylöjärvi.

31TU

LEVAT TA

PAH

TUM

AT

Maailmanvaihto ry — ICYE FinlandOikokatu 3, 00170 Helsinki

tel. +358-9-774 11 01fax. +358-9-731 04 146

maailmanvaihto@maailmanvaihto. iwww.maailmanvaihto. i

www.icye.org