�

Kutsu maailma kotiisi! ..............................................................

Maailmanvaihto ry – Suomen ICYE ........................................

Mistä maista vapaaehtoisia tulee ja milloin?...........................

Mitä isäntäperheenä oleminen tarkoittaa? ............................

lVapaaehtoinen perheenjäsenenä ..............................

lKulttuurierojen kohtaaminen ......................................

Kommunikaatio ........................................................................

lKielitaito .....................................................................

lSuomen kielen opiskelu ............................................

lKulttuurierot kommunikaatiossa ................................

lAsioista puhuminen ja sopiminen ..............................

Millaisia ongelmia voi tulla ja miten niitä voi ratkoa? ..........

lKulttuurishokki ...........................................................

lKoti-ikävä ...................................................................

lYksinäisyys ...............................................................

lVaikeudet työssä ja perheessä .................................

l Isäntäperheen vaihtaminen .......................................

lHätätilanteet ..............................................................

Tukea vapaaehtoiselle ja isäntäperheelle .............................

l Järjestösihteeri ..........................................................

lVapaaehtoistyöpaikka ...............................................

l Isäntäperhe ...............................................................

l Tukihenkilö ................................................................

lMaailmanvaihdon järjestämä ohjelma ......................

4

6

8

10

12

14

15

15

15

15

16

17

17

18

18

19

19

19

21

21

21

22

22

23

� ISänTäperHeen opAS | Ilmestymisaika: toukokuu 2009 | painopaikka: Itä-Helsingin monistus | Taittaja: raija ojanen

24

24

24

24

25

25

25

25

26

26

28

Vapaaehtoisen vapaa-aika ......................................................

lHarrastukset ............................................................

lMatkustelu ...............................................................

lSivutyö .....................................................................

Käytännön järjestelyjä .............................................................

lVakuutus ...................................................................

lUlkomaalaisen rekisteröinti ja oleskelulupa ..............

lKulut ja niiden korvaukset .........................................

Kokemuksia isäntäperheiltä ...................................................

l Isäntäperhevuosia ….................................................

l Tyttäriä Hondurasissa ja Hondurasista .....................

�

– isäntäperheeksi ulkomaalaiselle nuorelle

�

”Tykkään tutustua uusiin ihmi-siin ja kun matkustamiseen ei ole mahdollisuutta niin paljon kuin haluaisin, niin miksipä en siis kut-suisi maailmaa kotiini! …isäntä-perheenä olo on myös hieno tapa tutustua ulkomaalaisiin kulttuurei-hin ja muutenkin pidän siitä että saan esitellä suomalaisen kulttuu-rin hienouksia ja kummallisuuksia uudelle ihmiselle.”

Tiina, isäntäperheenä

2008 –2009

“I think, we have really a normal life at home, we’re eating normally together (as far as everybody is at home), watch TV together in the afternoon, ask each other “how was your day? What are your plans for the weekend” etc. but for me it’s also important, that it’s not a problem, if I just want to be alone in my room for a while or just hang around one day in my bed. The vol-unteer really shouldn’t be a guest, but pArT of the family with the same rights and tasks. I think, it’s important, that the volunteer likes to be at home, and can be there, as he really is.”

Ilona, vapaaehtoinen Saksasta

2008 –2009

�

�

CYE, International Cultural Youth Exchange, on yksi vanhimmista nuori-sovaihtojärjestöistä maailmassa. ICYE

on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuk-sia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjär-jestöissä yli 30 maassa, kaikissa maano-sissa. Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää maailmalle ja vastaanottaa vuo-sittain 30–40 nuorta. Pienessä järjestössä jokainen toimija tunnetaan ja yksilölliset toi-veet otetaan huomioon.

ICYE:n vaihto-ohjelman lähtökohtana on rauhan- ja oikeudenmukaisuuskasvatus. Maailman epäoikeudenmukaisuuden sekä poliittisen ja taloudellisen jakautuneisuuden ymmärtäminen on perinteisesti nähty tär-keänä ICYE:ssä. Toimimalla kansainvälisenä kohtauspaikkana ICYE palvelee kansainvä-lisyyskasvatuksen perimmäistä tavoitetta: kansojen välistä yhteisymmärrystä.

Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroi-nen, eli järjestö toimii sekä lähettävänä että vastaanottavana tahona nuorille vapaaeh-toisille. Näin järjestämme kulttuurien väli-siä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja eri-laiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalai-sia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmi-sistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet.

Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt, kuten päi-väkodit, koulut, kehitysvammaisten toiminta-keskukset ja kulttuuriyhdistykset.

Suomen ICYE on perustettu vuonna 1958. Ensimmäisinä vuosikymmeninään ICYE toimi läheisessä yhteydessä kirkkoon ja seurakuntaan. Toiminta oli pääasiallisesti oppilasvaihtoa. Asteittain Suomen ICYE alkoi keskittyä yhä enemmän vapaaehtois-työhön ja nykyisin vaihto-oppilastoimintaa ei enää ole, vaan Suomen ICYE lähettää nuoria ainoastaan vapaaehtoistyöhön.

Vuonna 1998 Suomen ICYE:n yleiskokous päätti muuttaa järjestön nimen Kansainvä-linen Kristillinen Nuorisovaihto ry:stä Maa-ilmanvaihto ry:ksi. Uuden nimen katsottiin kuvastavan paremmin ICYE:n nykyistä toi-mintaa poliittisesti ja uskonnollisesti sitou-tumattomana nuorisovaihtojärjestönä, jonka toiminta on kaikille avointa kansa-laisjärjestötoimintaa. Suomessa sijoitus-paikkojen joukossa on kuitenkin paljon myös kristillisen vakaumuksen pohjalta toimivia perheitä ja työyhteisöjä.

Toimintansa Maailmanvaihto ry rahoit-taa pääosin vaihto-ohjelmiin osallistuvien suomalaisten osallistumismaksuilla, EU:n nuorisotoimintaohjelman sekä opetusmi-nisteriön ja kirkkohallituksen myöntämillä avustuksilla.

– Suomen ICYe

�

�

aailmanvaihto vastaanottaa ja lähettää maailmalle vapaaeh-toisia kahden eri ohjelman puit-

teissa. ICYE-vaihtoa tehdään Euroopan ulkopuolisten ICYE-kumppaneiden kanssa ja ohjelma on omarahoitteinen. EVS (Euro-pean Voluntary Service) – ohjelma on osa Euroopan Unionin rahoittamaa Nuorisotoi-mintaohjelmaa. Se on osallistujille ilmainen, ja vaihto tapahtuu lähinnä eurooppalaisten

järjestöjen kesken. Molemmat ohjelmat on suunnattu pääasiassa 18 –30-vuotiaille ja ne ovat kaikille avoimia koulutuksesta ja kielitaidosta riippumatta. Vapaaehtoi-set ovat molemmissa ohjelmissa vakuu-tettuja ja valmennettuja ja he saavat tukea sekä vastaanottavalta että lähettävältä jär-jestöltä. Kaikki vapaaehtoiset ovat Maail-manvaihdolla samanlaisessa asemassa ohjelmasta riippumatta.

Bolivia

BrasiliaCosta Rica

Kolumbia

Honduras

Meksiko Intia

Japani

Taiwan

Nepal

KeniaUganda

Nigeria

�

ICYE-ohjelman kautta ulkomaalaisia vapaaehtoisia tulee Suomeen vuosittain Euroopan ulkopuo-lelta noin 15–20. Nuoret tulevat joka vuosi hieman eri maista, mutta yleensä vapaaehtoisia tulee seu-raavista maista: Bolivia, Brasilia, Kolumbia, Costa Rica, Honduras, Meksiko, Intia, Japani, Taiwan, Nepal, Kenia, Uganda ja Nigeria. EVS-ohjelman kautta Suomeen tulee vuosittain noin 20 nuorta vapaaehtoista Euroopan eri maista.

Suurin osa nuorista saapuu Suo-meen elokuussa. Lähes kaikki Euroopan ulkopuolelta tulevat nuo-ret ovat Suomessa 12 kuukautta. EVS-ohjelman kautta tulevat nuo-ret voivat tulla Suomeen joustavasti ympäri vuoden, mutta myös heistä suurin osa tulee maahan syksyllä ja viipyy Suomessa 9 –12 kuukautta.

Kuv

a: M

illi M

okki

la

�0

aailmanvaihdon vapaaehtois-työvaihto on samalla myös kulttuurivaihtoa ja suurin osa

vapaaehtoisista nuorista asuukin isäntä-perheissä eri puolilla maata. Osa vapaaeh-toisista asuu työpaikkojensa yhteydessä.

Aika ulkomaalaisen vapaaehtoisen isäntä-perheenä tarjoaa elämyksiä arkeen, vieraan

kielen harjoittelua, oppimiskokemuksia kult-tuurien kohtaamisesta koko perheelle sekä ennen kaikkea ikimuistoisia kokemuksia. Erilaisuuden kohtaaminen laajentaa per-heenjäsenten näkökulmia ja kehittää kult-tuurista sekä yksilöllistä ymmärrystä. Kult-tuurien kohtaaminen kotona voi asettaa perheen lapsille oppimishaasteita ja luoda näin positiivisia oppimiskokemuksia.

Isäntäperhe tarjoaa vapaaehtoiselle ruoan ja majoituksen sekä ottaa hänet perheenjäseneksi oikeuksineen ja vel-vollisuuksineen. Perheen koolla tai koos-tumuksella ei ole merkitystä, tärkeintä on aito kiinnostus vieraita kulttuureja koh-taan! Oma huone ei ole vaatimus, vaan tärkeintä on, että nuorella on oma paik-kansa perheessä.

Kaikilla Maailmanvaihdon kautta Suo-meen saapuvilla vapaaehtoisilla on kat-tava vakuutus sairauksien ja tapaturmien varalle. Nuoret saavat pientä taskurahaa ja heidän työmatkansa korvataan. Kaikki vapaaehtoiset työskentelevät yleishyödyl-lisissä työpaikoissa noin 6–8 tuntia päi-vässä ja työpaikka tarjoaa heille lounaan työpäivinä. Suurin osa nuorista työskente-lee sosiaalialalla: päiväkodeissa, kouluissa tai kehitysvammaisten parissa.

��

”…asumalla ulkomaalaisen ihmisen kanssa yhdessä saa paljon intensiivisem-män kokemuksen hänen kulttuuristaan kuin muutoin saisi… Tämä on ollut kyllä antoisinta vapaaehtoistyötä, koska siitä tuntee saavansa-kin jotain heti palkinnoksi.”

Tiina,isäntäperheenä

2008 –2009

��

Vapaaehtoinen

perheenjäsenenä

Vapaaehtoinen tulee perheeseen toi-sesta maasta, toisesta kulttuurista ja puhuu lisäksi vierasta kieltä. Täl-laiseen tilanteeseen sopeutuminen ei välttämättä suju ilman ristiriitoja. Vapaaehtoista tulisi kohdella kuin perheenjäsentä. Hän ei ole taloon tullut hotellivieras, joka kaipaa eri-koiskohtelua, mutta ei myöskään kotiapulainen tai alivuokralainen. Tär-keintä on muistaa huomioida vapaa-ehtoinen puhumalla ja ottamalla hänet mukaan perheen harrastuk-siin. Näin luodaan helposti kotoinen tunnelma myös ulkomaalaiselle itsel-leen. Vapaaehtoisella on varmasti varsin erilaisia tapoja ja tottumuksia kuin omalla perheellänne. Hän on kuitenkin tullut tänne elämään suo-malaisessa perheessä ja tottumaan uusiin oloihin. Kaiken kaikkiaan tär-keintä on puhua perheen elämänta-voista mahdollisimman paljon.

”pyrimme elämään normaalia arkea, mutta totta kai vieras jotain vaikuttaa joka-päiväiseen elämään: ainakin sen, että arkirutiinit ovat sen verran säännöllisiä, että myös vapaaehtoinen tietää, mitä milloinkin tapahtuu seuraavaksi (kuten ruoanlaitot). ”

Olavi, isäntäperheenä 2008 –2009

”…on hyvä olla aidosti kiin-nostunut nuoren – joskin jo aikuisen – menemisistä ja tulemisista, jotta syntyy auto-maattisesti perusluottamus ja välittämisen tunne… Loppu-jen lopuksi kaiken onnistumi-nen on niin monista asioista kiinni, sillä niin nuoret kuin perheetkin ovat yksilöllisiä. Sopeutumista puolin ja toisin tarvitaan. ”

Olavi, isäntäperheenä

2008 –2009

”oma asenne kannattaa olla aika rento ja että ei ylireagoi, mikä vähentää väärinkäsi-tyksiä. Suora kommunikointi on paras tapa, eli kysyy, kun tilanne on päällä. Meillä ei ole erityisesti tarvinnut sopia tiuk-koja sääntöjä, koska vapaa-ehtoinen on oppinut ne tark-kailemalla ja tietysti pienistä asioista on täytynyt joskus keskustella.”

Tiina, isäntäperheenä

2008 –2009

��

Asioita, joista kannattaa keskustella heti alussa

Sopikaa yhteiset säännöt. Ne kannattaa käydä läpi yksityiskohtaisesti pienimmätkin asiat huomioiden, sillä kaikki suomalaiselle itsestään selvä ei ole sitä ulkomaalaiselle.

Sopikaa kotitöistä. Koska vapaaehtoinen on tullut perheenjäseneksi, hänelle kuuluu luonnollisesti oma osansa kotitöistä. Kan-nattaa keskustella hänen kanssaan siitä, miten työt jaetaan ja siitä, miten ne on tapana hoitaa. Tässäkin on nimittäin mah-dollista törmätä kulttuurien eroihin; ihmi-sillä on hyvin erilaisia tapoja tehdä asioita. Omien jälkien siivoaminen tai oma-aloittei-nen auttaminen perheen askareissa vaa-tii usein keskustelua aiheesta. Yksi keino saada vapaaehtoinen mukaan perheen kotitöihin on esimerkiksi liittää hänet kodin siivousvuorolistaan, mikäli perhe sellaista pitää.

Tutustukaa kotiinne ja sen ympäristöön. Kertokaa vapaaehtoiselle mitä missäkin tehdään, mitä mahdollisuuksia lähiympä-ristö tarjoaa (esim. kirjasto), missä on lähin bussipysäkki ja milloin bussit kulkevat.

Kertokaa vapaa-ajanviettomahdolli-suuksista. Usein sopeutumista nopeut-taa, että vapaaehtoista autetaan löy-tämään mielekäs harrastus tai esim. osallistumaan suomen kielen kurssille.

Hätätilanteessa toimiminen. Kertokaa vapaaehtoiselle, miten hänen tulee toimia, jos jotain odottamatonta tapahtuu. Selvittä-kää yleiset hätänumerot.

Kulttuurierojen kohtaaminen

Esimerkiksi seuraavat yksinkertaisilta tuntuvat asiat aiheuttavat usein kiusallisia tilanteita:

Monissa maissa ei ole tapana riisua ulko-kenkiä sisällä, ja paikoin kenkien riisumista saatetaan pitää jopa epäkohteliaana. Vapaa-ehtoiselle kannattaa heti alkuun kertoa ystä-vällisesti, että Suomessa on yleensä tapana jättää ulkojalkineet eteiseen.

Ruoasta kiittäminen ruokailun jälkeen ei ole lainkaan yleismaailmallinen tapa. Ruo-kavieras, joka ei pöydästä noustessa kiitä emäntää, tuntuu meistä kuitenkin töykeältä. Vapaaehtoiselle on syytä kertoa, että Suo-messa on aina tapana kiittää ruoasta.

Sukupuoliroolit ovat usein kulttuurisidon-naisia. Tapa jolla vapaaehtoinen suhtautuu oman tai vastakkaisen sukupuolen edusta-jiin kertoo usein enemmän hänen kulttuu-ristaan kuin hänen luonteestaan tai henkilö-kohtaisista käsityksistään.

Suomalainen ruokavalio on monille vapaaehtoisille melkoinen yllätys. Monille se on jopa yksi vaikeim-pia asioita, joihin on sopeuduttava. Ruoat ja ruoka-ajat poikkeavat pal-jon totutuista. Perheen ruokailutot-tumuksia ei ole kuitenkaan syytä muuttaa vapaaehtoisen takia, sillä hän on tullut Suomeen oppimaan uusia tapoja. Alkoholin käyttöä kos-kevat säännökset ja tavat vaihtele-vat huomattavasti eri maissa. Per-heen käsitykset on syytä esittää myös tässä asiassa.

”Monia asioita näkee eri tavalla vapaaeh-toisen jälkeen ja on ollut kiva uudistaa omia näkökulmiaan. Arjen kokemuksista antoi-simpia on ollut yhdessä kokkaaminen ja se mitä hauskaa on tullut tehtyä yhdessä ja juteltua. Uuden ihmisen läsnäolo on ollut tosi mukavaa. Ja varsinkin kun pääsee sii-hen vaiheeseen, että vieraskoreus katoaa kaikilta ja voi olla ihan oma itsensä ja has-sutella ...”

Tiina, isäntäperheenä 2008 –2009

��

Kielitaito

Elokuussa Suomeen tulevat vapaaehtoiset osallistuvat valmennusleirille, johon kuuluu mm. 30 tuntia suomen kielen opetusta sekä Suomeen ja sen kulttuuriin tutustumista. Leiri on ICYE-ohjelmaan osallistuville nuo-rille pakollinen. EVS-vapaaehtoiset osallis-tuvat CIMO:n järjestämälle tulovalmennus-leirille, mutta ovat tervetulleita osallistumaan myös Maailmanvaihdon leirille. Kielen oppi-minen ei kuitenkaan käy kädenkäänteessä, eikä sen opiskelu etukäteen ole useim-pien vapaaehtoisten kotimaassa ollut mah-dollista. Niinpä perheisiin tullessaan suurin osa on suomen kielen suhteen vielä melkoi-sia ummikkoja. Kielitaidottomuus vaikeuttaa sopeutumista maahan ja rajoittaa kanssa-käymistä ihmisten kanssa. Siksi perheessä ja työpaikalla täytyy olla ainakin yksi henkilö, jonka kanssa vapaaehtoinen voi kommuni-koida jollain yhteisellä kielellä (useimmiten englanti).

Suomen kielen opiskelu

On tarkoitus, että vapaaehtoinen opis-kelee aktiivisesti suomen kieltä vaihto-kautensa aikana. Useimmat opiskelevat suomen kieltä erilaisilla iltakursseilla. Toi-vomme kaikkien osapuolten tukevan

vapaaehtoisen suomen kielen opiske-lua puhumalla hänelle mahdollisimman paljon suomea ja myös hitaasti, vaikka se alussa saattaisikin tuntua melko oudolta. Hyvä vinkki on myös teipata kotona eri esineisiin suomenkielinen nimi − näin ainakin jotkut sanat jäävät mieleen.

Kulttuurierot

kommunikaatiossa

Eri kulttuureissa asioista puhutaan eri tavoilla ja se, mikä jossakin on kohteliasta, voi olla toisaalla epäkohteliasta. Suomessa kiitoksen sanominen on tyypillistä hyvin monenlaisissa tilanteissa ja sen puuttumi-nen antaa heti epäkohteliaan vaikutelman. Joissakin kulttuureissa asia on päinvastoin ja kiittäminen saattaa joissakin tilanteissa olla jopa epäkohteliasta. Asioista ei monissa kulttuureissa puhuta läheskään niin suoraan kuin Suomessa ja esimerkiksi negatiivisten asioiden sanomista voidaan välttää viimei-seen saakka. Toisaalta taas monissa kult-tuureissa avoin väittely ja omien mielipitei-den sanominen suoraan on jokapäiväistä ihmisten välistä kommunikaatiota ja mielipi-teitä saatetaan kysellä hyvinkin henkilökoh-taisista asioista, joita Suomessa monesti ei julkisesti tiedustella (esimerkiksi poliittinen mielipide, uskonto, perhesuhteet).

��

Kommunikaatio

Puhukaa asioista mahdollisimman suo-raan ja ajoissa. Suurin osa ongelmista syntyy siitä, että vapaaehtoiselle ei ole sanottu suoraan asioita, joita hän ei toi-senlaisen kulttuurin kasvattina osaa aavis-taa tai tietää. Tavattoman pienistä asioista, kuten auki jääneistä shampoopullon kor-keista, tulee isoja asioita, kun niitä on kuu-kausia hiljaa mietitty uskaltamatta puhua ääneen.

Puhukaa asioista niiden oikeilla nimillä. Kommunikointi perheen sisällä on usein pii-loviestintää, kuten isällä “tietynlainen” ilme. Sanattomat viestit jäävät ulkopuolelta tul-leelle vapaaehtoiselle kuitenkin täysin käsit-tämättömiksi. Hänelle on usein puhuttava yksinkertaisesti ja selkeästi asioista niiden oikeilla nimillä. Se on usein kaikkea muuta kuin helppoa, mutta ehdottomasti vaivan arvoista!

“of course it needed a little bit time, to really feel and behave like at home, but I just remem-ber one situation, not even so long ago, when I was lying on the sofa, with jogging-trousers and bad hairs etc. and my host-father just said to me: now you really look like you’re at home. That’s it :)”

Ilona, vapaaehtoinen Saksasta

2008 –2009

Asioista puhuminen ja sopiminen

��

ieraat kulttuurit näyttävät eksoot-tisilta tietokirjoissa ja viikon loma-matkalla. Kun toisesta kulttuurista

tuleva ihminen muuttaa perheeseen pitääk-seen sitä kotinaan kuukausien ajan, alkaa olla jo kyse todellisesta kulttuurien kohtaami-sesta. Kasvaminen ja uuden oppiminen ei ole aina kivutonta isäntäperheelle eikä vapaaehtoiselle, jolle vaihtokausi merkit-see usein tärkeää itsenäistymisprosessia ja henkisen kasvun paikkaa. Vapaaehtoiskausi voi tuntua pitkältä ajalta, eikä se kenenkään kohdalla suju täysin ongelmitta. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että ongelmista sel-vitään aina, kun kaikilla osapuolilla on halua ratkaista ne. Monet ongelmat ovat tietenkin ennalta arvaamattomia. Onneksi monet ovat myös hyvin ennakoitavissa.

Kulttuurishokki

Vieraaseen kulttuuriin muuttaminen herät-tää jokaisessa erilaisia reaktioita ja sopeu-tumisprosessi onkin aina hyvin yksilöl-linen. Aluksi vapaaehtoinen voi olla todella innostunut kaikesta uudessa maassa ja kaikki on hyvin. Hän on ns. honeymoon- tai turistivaiheessa, joka on ensimmäinen askel vieraaseen kulttuuriin sopeutumi-sessa. Jossain vaiheessa innostus kui-tenkin laantuu ja arki alkaa tuntua tylsältä. Vapaaehtoinen saattaa masentua ja eris-täytyä tai vaihtoehtoisesti purkaa pahaa

oloaan valittamalla kaikesta mahdollisesta. ”Omassa kotimaassa kaikki on NIIN paljon paremmin…” Tätä vaihetta kutsutaan kult-tuurishokiksi. Shokkivaiheeseen sijoittuvat useimmat perheen ja työpaikkojen vaih-dokset. Perheen ja työpaikan kannattaa muistaa, ettei vapaaehtoinen tahallaan ole hankala ja etteivät kaikki ongelmat johdu perheestä tai työpaikasta, vaan syynä saattaa olla kulttuurishokki, sopeutumisen vaikein vaihe.

Vapaaehtoista voi tukea järjestämällä hänelle mahdollisimman paljon mukavaa toimintaa ja yrittää saada häntä ihmis-ten pariin ja harrastamaan. Myös asioista keskusteleminen auttaa. Kielen oppimi-nen helpottaa sopeutumista, joten vapaa-ehtoista kannattaa rohkaista ja auttaa suomen kielen opiskelussa.

Isäntäperheen on hyvä tiedostaa, että vaih-tokauden loppupuolella vapaaehtoistyönte-kijän kotiinpaluun lähestyminen voi myös näkyä tunnemyllerryksenä. Hän ehkä kat-soo asioita hieman toisin silmin kuin Suo-meen saapuessaan ja hänen mieltään voi-vat askarruttaa kysymykset sopeutumisesta jälleen entisiin kuvioihin. Kotiinpaluuseen voi liittyä sopeutumisprosessi, joka on joillekin jopa vaikeampi kuin vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen. Isäntäperhe voi tukea vapaa-ehtoista keskustelemalla hänen kotiinpaluu-seen liittyvistä tunteistaan ja ajatuksistaan.

��

Koti-ikävä

Vapaaehtoiselle voi iskeä kovakin koti-ikävä ja masennus. Tällöin isäntäper-heen tuki on korvaamattoman tärkeää. Vaihtokauden vaikein vaihe osuu monesti loppusyksyyn ja alkutalveen. Vapaaehtoi-sen on hyvä tietää, että tämä on varsin tavallista ja yleensä vuodenvaihteen jäl-keen elämä on taas paljon helpompaa. Jokainen vapaaehtoinen kokee kulttuu-rishokin eri tavalla ja se voikin ajoittua vaihtovuoden alkuun tai myöhempään ajankohtaan.

Yksinäisyys

Yksinäisyys voi joillekin vapaaehtoisille olla suuri ongelma, varsinkin jos ei ole tot-tunut kotimaassaan olemaan ollenkaan yksin. Monessa kulttuurissa perheen ja suvun merkitys on suuri ja he ovat lähei-sissä yhteyksissä.

Yksinäisyyteen liittyvistä asioista kan-nattaa puhua. Jos vapaaehtoinen vai-kuttaa yksinäiseltä, tulisi hänelle tarjota apua ystävien ja harrastusten löytämi-sessä. Suomessa ystävien löytäminen ei

��

Kuv

a: M

illi M

okki

la

ulkomaalaiselle ole monestikaan helppoa, mutta harrastusten kautta tutustuu pikku hil-jaa ihmisiin ja voi löytää mielekkäitä tapoja viettää vapaa-aikaansa ja oppia uusia asi-oita. Myös yhteydet muihin vapaaehtoisiin auttavat, sillä tällöin vapaaehtoiset voivat vertailla kokemuksiaan. On kuitenkin kan-nustettava löytämään ystäviä myös paikal-lisista ihmisistä, ettei ole aina riippuvainen vain ulkomaisista ystävistä ja matkuste-lusta heidän luokseen.

Vaikeudet työssä ja perheessä

Työssä ja perheessä voi nousta esille monen-laisia vaikeuksia, joihin ei ehkä ole helppo varautua. Yleensä vaikeudet myös kertau-tuvat, joten joskus tilanne voi näyttää kaikin puolin hankalalta. Yleensä kaikille tulee jon-kin verran hankaluuksia jossakin vaiheessa, mutta ne pystytään ratkaisemaan asioista sopimalla, keskustelemalla ja tukemalla vapaaehtoisen sopeutumista.

“Both sides have to be flexible and not force things, I think that is very important in everything. If you force things to happen, it will have a bad outcome.”

Ernesto, vapaaehtoinen Hondurasista

2007 –2008

Isäntäperheen vaihtaminen

Perheen vaihtaminen on vapaaehtoiselle suurta stressiä aiheuttava tapahtuma, eikä perheenvaihdoksiin ryhdytä pie-nistä syistä. Monet vaihtokauden alun ongelmat vaativat perheeltä tukea ja aikaa, eikä vapaaehtoista saa jättää tällai-sessa tilanteessa oman onnensa nojaan. Toivomme, että kaikki isäntäperheeksi ryh-tyvät ovat motivoituneet kohtaamaan myös hankalia tilanteita. Vapaaehtoistyökausi ei ole pelkkää antoisaa kulttuurivaihtoa, vaan myös monenlaisten kompromissien tekoa ja asioiden selvittelyä.

Jos ongelmat kuitenkin kärjistyvät, voi isän-täperheen vaihtaminen joskus olla ratkaisu. Se ei tapahdu aivan käden käänteessä, koska uusien isäntäperheiden saaminen ei ole ollut helppoa. Toivomme perheiltä jous-tavuutta ja kärsivällisyyttä, jotta ongelmati-lanteet saataisiin ratkaistua.

Hätätilanteet

Nuoret vapaaehtoiset joutuvat harvoin koh-taamaan kriisitilanteita Suomessa olles-saan. Niiden varalta on kuitenkin hyvä varautua. Hätätilanteista kannattaa mahdol-lisimman pian ilmoittaa Maailmanvaihdon toimistoon. Arkisin meidät tavoittaa klo 10 –16 numerosta 09-77411101 (usein olemme paikalla 9 –17). Viikonloppuisin hätäta-pauksissa voi soittaa päivystyspuheli-memme numeroon 044-3565667 (Huom! tämä numero on käytössä vain hätätapauk-sia varten). Hoidamme yhteydenoton vakuu-tusyhtiöön ja ICYE-järjestöön vapaaehtoi-sen kotimaassa, joka puolestaan ilmoittaa

��

tilanteesta vapaaehtoisen vanhemmille. Mikäli ette saa yhteyttä Maailmanvaihtoon riittävän nopeasti, isän-täperhe voi oman arvionsa mukaisesti ilmoittaa tilan-teesta vapaaehtoistyöntekijän vanhemmille sekä tehdä ilmoituksen vakuutusyhtiöön.

Hätätilanteissa tärkeintä on saada vapaaehtoinen asi-antuntevaan hoitoon mahdollisimman pian. Mikäli hätäti-lanne koskee vapaaehtoisen terveydentilaa saa toiminta-ohjeet parhaiten oman paikkakunnan terveyskeskuksesta tai yleisestä hätänumerosta 112. Jos ongelma on mie-lenterveyteen liittyvä, toimintaohjeita saa Suomen mie-lenterveysseuralta (valtakunnallisen kriisikeskuksen puhelinnumero on 010195202, päivystää myös iltaisin). Vapaaehtoinen voi itse ottaa tarvittaessa yhteyden ulko-maalaisten kriisipalveluun (SOS Center, Crisis Services for Foreigners). Kriisipalvelun numero on 09 4135 0501 ja se on avoinna arkisin klo 9 – 15.

”Vapaaehtoisen tunne-elämän muutokset voivat olla haas-teellisia, esim. eroaminen poi-kaystävästä voi olla rankkaa ja silloin ymmärrystä vaaditaan. Kaikki on hoitunut maltilla ja että on antanut tilaa vapaa-ehtoiselle. Sanonut että tulee puhumaan kun sille tuntuu. Tuki on ongelmatilanteissa tärkeää ja se, että on avoin keskustelulle eikä hermostu helposti.”

Tiina, isäntäperheenä

2008 –2009

�0

lkomaalaisen vapaaeh-toisen tukiverkosto Suo-messa koostuu Maail-

manvaihdon suomalaisista vapaa-ehtoisista ja työntekijöistä, erityi-sesti järjestösihteeristä, vapaa-ehtoistyöpaikan työntekijöistä ja tukihenkilöstä sekä mahdol-lisesta isäntäperheestä. Erittäin tärkeäksi tueksi vapaaehtoiselle muodostuvat usein omat kaverit ja muut vapaaehtoiset.

Järjestösihteeri

Järjestösihteeri on vastuussa ulkomaalaisten vapaaehtois-ten vaihto-ohjelmasta. Hän tekee vapaaehtoisten sijoitukset vapaa-ehtoistyöpaikkoihin ja perheisiin ja toimii yhteyshenkilönä Maail-manvaihdon päässä. Kaikki ohjel-maan liittyvät muutokset, kuten esim. työpaikan vaihto, on sovit-tava järjestösihteerin kanssa erik-seen. Jos suurempia ongelmia ilmenee, toimii järjestösihteeri perheen tai työpaikan tukena. Järjestösihteeri myös huolehtii vaihtokauteen liittyvien koulutus-ten ja leirien järjestämisestä.

��

Järjestösihteeri pyrkii olemaan yhteydessä perhei-siin ja vapaaehtoistyöpaikkoihin kerran kuukau-dessa, mutta valitettavasti yhteydenotto tihenee usein vasta ongelmatilanteissa. On toivottavaa, että isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat ottaisi-vat myös itse yhteyttä järjestösihteeriin niin hyvissä kuin huonoissakin uutisissa. Kuulumisia vastaan-otetaan mielellään myös ihan muuten vain!

Vapaaehtoistyöpaikka

Vapaaehtoistyöpaikoilla on erittäin tärkeä rooli osana kulttuurivaihtoa ja vapaaehtoisen oppimiskokemusta. Vapaaehtoista ei voi koh-della kuin tavallista työntekijää, vaan häntä tulee tukea erityisesti vaihtokauden alkuvaiheessa. Vapaaehtoistyöpaikalta odotetaan myös ymmär-rystä kulttuurieroja, mahdollista koti-ikävää ja muita haasteita kohtaan.

��

Vapaaehtoistyöpaikan on nimettävä työ-paikalta vapaaehtoiselle työnohjaaja, joka opastaa häntä työssä ja auttaa mahdollisissa ongelmatilanteissa. Var-sinkin aluksi työhön opastamiseen on varattava aikaa, sillä vapaaehtoisella on haasteenaan paitsi aivan uusi työpaikka ja uudet työkaverit, myös ehkä entuudestaan tuntemattomat työtehtävät ja erilainen kult-tuuri ja kieli.

Ohjaajan pitäisi osata englantia tai muuta vapaaehtoisen puhumaa kieltä. Joissakin tapauksissa, kun vapaaehtoinen ei osaa juurikaan englantia, odotetaan ohjaajalta erityisesti kärsivällisyyttä selittää asioita moneen kertaan. On myös tärkeää ottaa huomioon, että moni vapaaehtoinen on nuori eikä hänellä välttämättä ole aiem-paa työkokemusta.

Isäntäperhe

Isäntäperhe ottaa vapaaehtoisen tasa-arvoiseksi perheenjäseneksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vapaaehtoista tue-taan sopeutumisessa uuteen maahan ja kulttuuriin, jotta hän voisi tuntea ole-vansa turvassa ja osa perhettä. Monet vapaaehtoisista ovat nuoria ja usein ensimmäistä kertaa yksin ulkomailla ja poissa perheensä luota. Isäntäperheen tulee olla valmis käyttämään aikaa ja vai-vaa vapaaehtoisen tukemiseen, keskus-teluun ja kuunteluun sekä viettämään vapaa-aikaa hänen kanssaan. Isäntäper-heen rooli vapaaehtoisen tukemisessa on merkittävä, mutta koko vastuuta vapaa-ehtoisen hyvinvoinnista ei perheen tar-

vitse ottaa. Sopeutuminen ja viihtyminen ovat kiinni myös vapaaehtoisen omasta aktiivisuudesta.

Tukihenkilö

Kaikilla ICYE-vapaaehtoisilla on Maail-manvaihdon puolesta suomalainen tuki-henkilö. Usein tukihenkilö on itse ollut Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoisena vapaaehtoisen kotimaassa tai jossakin muussa maassa ja tuntee näin ehkä tämän taustaa ja tapoja. Pyrkimyksenä on myös se, että tukihenkilö asuisi joko samalla paik-kakunnalla kuin vapaaehtoinen tai aina-kin lähettyvillä. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu ja osa tukihenkilöistä toimii etätu-kena. Pyrimme järjestämään tukihenkilön myös EVS-vapaaehtoisille, joskaan tämä ei ole ohjelman pakollinen vaatimus.

Tukihenkilön tehtävänä on olla vapaaeh-toisen ystävänä ja auttaa vapaaehtoista maahan sopeutumisessa. Tukihenkilö voi myös auttaa vapaaehtoista monenlai-sissa käytännön järjestelyissä: pankkitilin avaamisessa, kirjastokortin hankkimisessa, harrastusmahdollisuuksiin tutustumisessa, kaupassa käynnissä jne.

Tukihenkilön rooli voi vaihdella hyvin paljon eri vapaaehtoisten kohdalla. Joillekin tukihenkilöstä muodostuu tärkeä ystävä, kun taas toiset pitävät tukihenki-lön kanssa yhteyttä hyvin harvakseltaan. Tärkeintä kuitenkin on, että vapaaehtoi-nen tietää kenen puoleen kääntyä ja saa-vansa apua ja tukea erilaisissa tilanteissa sitä tarvitessaan.

��

Maailmanvaihdon järjestämä ohjelma

ICYE-ohjelman kautta Suomeen tule-vat vapaaehtoiset saapuvat maahan elo-kuussa ja viettävät kaksi ensimmäistä viik-koa valmennusleirillä. Leirin ohjelmaan kuuluu mm. 30 tuntia suomen kielen ope-tusta sekä Suomeen ja sen kulttuuriin tutustumista.

Vaihtokauden aikana Maailmanvaihto jär-jestää myös kaksi muuta tapaamista. Vuo-denvaihteessa pidetään väliarviointileiri, jonka aikana arvioidaan kulunutta aikaa ja suunnitellaan loppuvuotta. Loppukeväällä pidetään loppuarviointileiri, jossa arvioi-daan koko kulunutta vaihtokautta, mietitään opittua ja valmistaudutaan kotiinpaluuseen. Arviointileirit kestävät neljä päivää ja niille lähetetään erikseen kutsut. Maailmanvaihto maksaa vapaaehtoisen matkakulut leireille. Kaikki leirit ovat pakollisia ICYE-ohjelmaan osallistuville nuorille.

EVS - ohjelman kautta tulevat vapaaehtoi-set saapuvat Suomeen pitkin vuotta, joten heidän leiriensä ajankohdat vaihtelevat ja niiden järjestäjänä toimii CIMO, Kansain-välisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus. EVS-vapaaehtoisilla on heidän vapaaeh-toistyöjaksonsa aikana kaksi pakollista

tapaamista: tulovalmennus ja väliarviointi-tapaaminen. EVS-vapaaehtoiset ovat ter-vetulleita myös Maailmanvaihdon järjestä-mille tulovalmennus- ja väliarviointileireille, joskin heiltä peritään ruokamaksu.

Maailmanvaihto järjestää syksyisin koulu-tuksia uusille isäntäperheille, tukihen-kilöille sekä vapaaehtoistyöpaikoille. Niissä käsitellään monia vapaaehtoistyö-hön ja kulttuuriin sopeutumiseen liittyviä asioita, käytännön asioita sekä esitellään Maailmanvaihdon toimintaa. Koulutuksissa isäntäperheillä, tukihenkilöillä ja vapaaeh-toistyöpaikkojen edustajilla on mahdolli-suus keskustella myös keskenään.

Isäntäperheiden, vapaaehtoistyöpaikkojen ja tukihenkilöiden tapaamisia voidaan jär-jestää myös tarpeen mukaan esim. alueel-lisesti sen perusteella, miten innostusta ja halukkuutta löytyy. Ideat ja ehdotukset ovat hyvin tervetulleita. Tukiverkoston keskinäi-nen yhteydenpito on hyvin suotavaa. Osoi-telistat kaikista vapaaehtoisista jaetaan alku-syksystä. Listoista käy ilmi vapaaehtoisen, vapaaehtoistyöpaikan, isäntäperheen sekä tukihenkilön yhteystiedot.

VAPAAEHTOISEN VAPAA-AIKA

��

Harrastukset

Vapaaehtoisilla, kuten perheen muilla-kin jäsenillä, on omat harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, jotka ovat olennainen osa hänen vaihtokauttaan ja vaikuttavat sen onnistumiseen. Mikäli vapaaehtoisen harrastukset tuottavat esim. matkojen takia hankalia järjeste-lyjä, on näistä pyrittävä keskusteluin sopi-maan ja mahdollisesti löytämään uusia harrastuksia tilalle. Matkat harrastuksiin ja niistä aiheutuvat kulut on vapaaehtoi-sen periaatteessa kustannettava itse. Jo ennen vapaaehtoisen saapumista kannat-taa ottaa selvää paikkakunnalla toimivista seuroista ja muista järjestöistä, joiden toi-mintaan vapaaehtoinen voi tutustua.

Matkustelu

Vapaaehtoiselle kertyy kaksi lomapäivää kuukaudessa, jotka hän voi käyttää halu-amanaan ajankohtana. Monet vapaaehtoi-sista käyttävät lomapäivät vapaaehtoiskau-den lopuksi kiertelemällä joko Suomessa tai muualla Euroopassa. Nämä matkat on vapaaehtoisen itse rahoitettava. Ei ole tar-koitus, että vapaaehtoinen matkustelee muina aikoina ympäri maata, lukuun otta-matta perheen tekemiä normaaleja loma-matkoja, vierailuja tai vapaaehtoistyöpai-kan tekemiä retkiä sekä Maailmanvaihdon leirejä. Perheen on hyvä tietää, missä vapaaehtoinen kulloinkin liikkuu.

Vapaaehtoisen matkustaminen ei saa hai-tata normaalia työtä eikä perheen elämää.

Hän on tullut maahan nimenomaan tutus-tuakseen tavalliseen suomalaiseen elä-mään sen kaikessa arkipäiväisyydessä ja rutiininomaisuudessa. Pidemmistä ulko-maanreissuista tulee ilmoittaa Maailman-vaihdon toimistoon. Pidemmistä koti-maanmatkoista on myös syytä erikseen mainita, paitsi jos on kysymys esim. per-heen kanssa sukuloimisesta. Vapaaeh-toisen vakuutus on voimassa myös ulko-maanmatkoilla.

Sivutyö

Jotkut vapaaehtoiset ovat kiinnostuneita ansaitsemaan rahaa Suomessa. Palkalli-nen työnteko ei kuulu vapaaehtoistyö-ohjelmaan. Pieniä töitä, tunnin-pari vii-kossa (lapsenvahtina toimiminen tms.), voi vaihtokauden aikana toki tehdä.

“They really care about how I am feel-ing in Finland. Have the host-family that I have now is so great is like feeling in home, but better. My host family is the best of all, always they are talking with me and introducing me friends, they are the best. The first time when I saw them in photo I was really happy because they seems to be great persons, and actually they are more than that. Thanks to them I haven`t feel home sick, because always I am doing something with them so I don`t have time to think in Costa rica.”

Sergio, vapaaehtoinen Costa ricasta

2007 –2008

Vakuutus

Kaikki vapaaehtoiset on vakuutettu sairauk-sien ja tapaturmien varalta ja korvausme-nettely on selostettu vapaaehtoiselle ennen perheeseen tuloa. Lyhyesti kerrottakoon että vakuutus kattaa sairaala-, lääkäri-, ja lää-kekulut sekä lääkärin määräämät hoidot sellaisissa sairaustapauksissa, jotka ovat äkillisiä tai vaihtovuoden aikana syntyneitä. Vakavammissa tapauksissa, joissa kustan-nukset nousevat suuriksi, on aina otettava yhteyttä vakuutusyhtiöön ja hyväksytettävä vakuutetulle tehtävät toimenpiteet. Ensisijai-sesti vapaaehtoinen maksaa lääkärikulunsa itse ja hakee korvausta vakuutusyhtiöltä. Kulujen ollessa suuria voi myös vakuutusyh-tiöltä pyytää suoraa maksusitoumusta. Mah-dollisesta ennenaikaisesta kotiinpaluusta aiheutuvat kustannukset vakuutus korvaa, jos kotiinpaluu on vakuutusyhtiön hyväk-symä. Tarkemmista vakuutusehdoista ker-rotaan erikseen jokaiselle vapaaehtoiselle jaettavassa oppaassa. Vakuutustiedot lähe-tetään myös perheille.

Ulkomaalaisen rekisteröinti

ja oleskelulupa

EU:n ulkopuolelta tulevat vapaaehtoiset ovat anoneet oleskeluluvan ennen Suomeen tulo-aan. EU-kansalaiset voivat oleskella Suo-messa kolme kuukautta pelkällä passilla. Tämän ajan kuluessa tulee anoa oleskelulu-paa, jonka saa paikalliselta poliisiviranomai-selta. Käytännössä myös EU-kansalaisten on hyvä anoa oleskelulupaa heti vaihtokau-

den alusta lähtien. Tarvittavat dokumentit ovat passi ja todistus osallistumisesta vapaa-ehtoistyöohjelmaan. Oleskelulupa on mak-sullinen. Väestötietolain mukaan jokaisen Suomeen vähintään vuodeksi tulevan ulko-maalaisen on rekisteröidyttävä maistraatissa. Tällöin vapaaehtoinen saa sosiaaliturvatun-nuksen, josta on hyötyä kirjasto-, pankki- tai interrail-korttia tms. hankittaessa. Muuttoil-moitus Suomeen tulosta tehdään samalla.

Kulut ja niiden korvaukset

Maailmanvaihto maksaa vapaaehtoisen työmatkat sekä ICYE-vapaaehtoisten matkat leireille. Lisäksi Maailmanvaihto kor-vaa EVS-vapaaehtoisten suomen kielen opiskelut ja niistä koituvat matkakulut. Per-heille voidaan myöntää taloudellisiin seikkoi-hin perustuen 50 euron kuukausikorvaus. Tätä tukea haetaan aina kirjallisesti ja pää-tökset tehdään tapauskohtaisesti. Vapaaeh-toisen harrastuksiin ei myönnetä erikseen tukea ja muistakin vapaa-ajan kuluistaan vapaaehtoinen on itse vastuussa.

”Lyhyesti sanottuna en osannut tältä ensimmäi-seltä kerralta odottaa mitään ja siksi meidän tulee enemmän ikävä Ilonaa, koska hän muodostui avuksi ja iloksi ja osaksi perhettämme.”

Tony, isäntäperheenä 2008 –2009

”Kannattaa kiinnittää huomiota omiin odotuk-siin. Tähän kokemukseen kannattaa suhtau-tua ilman odotuksia, niin silloin yllättyy varmasti positiivisesti.”

Tiina, isäntäperheenä 2008 –2009

��

Isäntäperhevuosia…

Tuula Vainikka on perheineen toiminut isäntäperheenä useaan otteeseen vuo-sina 1993-2009 eri puolilta maailmaa tulleille vapaaehtoisille. Tuula kertoo ajatuksistaan ja kokemuksistaan isäntä-perheenä toimimisesta:

oli alkuvuosi 1993, kun vanhempi poi-kamme toi kotona esille kysymyksen, joka liittyi vaihto-oppilaan ottamiseen meille. Innostuimme heti kaikki asiasta, ja niin pete otti koulusta selvää eri järjes-töistä, mistä voisimme etsiä meille vaih-taria. näin sitten alkoi meidän perheen ja ICYe:n pitkäaikainen yhteistyö.

Jo samana vuonna saimme kivan nuo-ren miehen Boliviasta, ja hänen kanssaan vuosi oli erittäin antoisa. Henri oli silloin vasta 7 vuotias, ja erittäin hyvä suomen kielen opettaja, sillä hän ei puhunut muuta kieltä. Hän jankutti niin kauan, että toinen ymmärsi, mistä oli kyse. Meillä kävi sen vuoden aikana paljon Kaapon kavereita, joka oli myös tosi kiva juttu. Tällä hetkellä meillä on vapaaehtoinen nuori mies Taiwa-nista, ja hän on meidän seitsemäs vieras-maalainen. Tähän väliin mahtuu viisi tyt-töä/nuorta naista. näistä kaikista yksi oli puoli vuotta vaihto-oppilaana ja nuori tai-wanilaisnainen vaihtoi rauhallisen opisto-miljöön vilkkaampaan kaupunkielämään.

��

naan ja hän käy Suomessa. näemme joka vuosi, ja juttelemme puhelimessa n. ker-ran kuukaudessa, ja edelleen suomen kie-lellä. olemme myös ystävystyneet hänen vanhempiensa kanssa, ja tapaamme tie-tenkin myös heidät joka vierailulla siellä. He ovat myös käyneet Suomessa, samoin hänen kaksi siskoaan, sekä poikakaveri.

Hän taisi muuttaa Hesan seudulle. Hän onkin ainut, kenestä me ei tiedetä mitään, mutta kaikkiin muihin olemme yhteyksissä koko ajan.

Sveitsiläisestä Susannesta, joka oli meille tul-lessaan vasta 15-vuotias, on oikeastaan tullut meille lähes oma tytär. Me käymme hänen luo-

��

Suskun jälkeen meillä on ollut kaksi nuorta naista Japanista. Toinen heistä kävi kan-sanopistoa, ja oli meillä viikonloput ja lomat. Hän oli tosi mukava ja sopeutu-vainen. Kun oli kulunut 10 vuotta hänen kotiin paluustaan, hän saapui Suomeen vieraisille. oli kyllä aika mahtava tunne olla häntä junalla vastassa. Aivan kuin hän ei olisi ollut poissa kuin vähän aikaa, heti palautui kaikki yhteiset kokemukset ja asiat mieleen, ja keskusteltavaa riitti pit-källe yöhön. Toinen japanilainen tuli meille vähän niinkuin yllättäen marraskuussa pai-kan vaihdon vuoksi. Hän pääsi kotimme lähellä olevaan päiväkotiin vapaaehtois-työhön. Hänellä oli päiväkodin työntekijöi-den kanssa yhteinen harrastus, he kävivät talvella pari kertaa viikossa avantouin-nissa. Täällä kotona hän vietti aikaa huo-neessaan tehden origami hommia, sekä muita askarteluja. Hän oli aika hiljainen ja ujo nuori nainen, mutta hänen kanssaan oli kuitenkin helppo olla yhdessä.

puolen vuoden vaihto-oppilaana ollut nuori bolivialainen tyttö oli aivan erilainen kuin kukaan muu meillä olleista. Hän oli niin eläväinen ja aina menossa tai tulossa. Kerran koulusta tultuaan hän laittoi radion kovemmalle, ja sanoi: äiti, nyt tanssitaan. Arvaatkaapa vaan, miten sitä “jäykkä” suo-malainen sellaiseen suhtautui. ei saanut tanssituksi, vaikka olisi varmaan hauskaa ollutkin. Tämä tyttö myös laittoi meidän nuorten miesten päät pyörälle latinalai-sella temperamentillaan. oli siinä äitinä pitämistä ettei ihan hassusti käynyt.

Viime kesänä me siis saimme nuoren mie-hen Taiwanista, joka on vapaaehtoisena samassa päiväkodissa kuin japanilaisnai-

nen aiemmin. pei-jen on todella miellyttävä ja kohtelias nuori mies. Hänen kanssaan on aivan alusta lähtien kaikki sujunut mutkatto-masti. Hän myös kotiutui meille heti. olemme saaneet vieraaksi myös hänen tätinsä, van-hemmat sekä sisarensa. Täti oli viime syk-synä meillä, ja muut viettivät joulua Suo-messa. Se on ollut aivan mahtava kokemus, ei meillä niin kansainvälistä ole koskaan ollut jouluaika. olimme pari viikkoa sitten Lapissa, ja pei-jenillä oli kavereina matkassa muita-kin vapaaehtoisia. Meillä oli oikein mukava viikko yhdessä. pojat kävivät avannossa ja savusaunassa, sekä myös ajelivat moottori-kelkalla. Laskettelemassa he kävivät myös. Saivat syödäkseen mm. poronkäristystä, hir-vipataa ja loimulohta, ja kodassakin makka-raa olivat paistamassa. Luulen heidän naut-tineen olostaan siellä.

Tässä vaiheessa kevättä alkaa jo pikku-hiljaa ajattelemaan, että kesään on enää lyhyt aika, ja jälleen kerran joudumme hyvästelemään jo niin tutuksi tullen ihmi-sen. Tiedämme, että me kyllä vielä tava-taan uudestaan, eikä siihen välttämättä mene kovin montaa vuotta.

Kaikki vaihtarit/vapaaehtoiset tuntuivat ja tuntuvat edelleen perheenjäseniltä. Kodin pelisäännöt on heti alussa selvitetty, esim. oman huoneen siivouksesta annettu heille täysi vastuu. Kun omat pojat olivat vielä nuoria/lapsia, oli selvää, että vaihtarilta vaadittiin samat asiat kuin omiltakin. näin he kokivat olevansa samassa asemassa. Koko meidän perhe on aina kokenut vaih-tarin kuuluvan meidän perheen arkeen ja myös juhlaan, silloin kun he kerran asu-vat meillä, emmekä ole esim. huomanneet mitään kateuden merkkejä.

��

olemme matkustaneet yhdessä lähes kaikkien kanssa laivalla ruotsiin, sekä viettäneet viikon Lapissa. osalla heistä on myös ollut mahdollisuus ottaa kaveri sinne mukaan.

Mitään ylipääsemättömiä ongelmia emme ole kohdanneet, eikä muuten-kaan mitään suuria ongelmia ole ollut. Kun on kohdattu asioita, jotka ovat alka-neet häiritä, olemme ottaneet asian suo-raan puheeksi. Kyllähän se on aina vai-kea aloittaa, mutta aina myös asiat ovat selvinneet. Mutta mielestäni on aina tärkeää perustella asia miksi on tarvis esim. muuttaa toimintatapoja tai käyt-täytymistä. Kyllä nuoret sen ymmärtävät, ja osaavat sopeutua silloin helpommin uuteen asiaan.

Isäntäperheeksi aikoville haluan sanoa, että olkaa oma itsenne, vaikka kuinka hassulta omat tavat tuntuisivatkin. Jos esim. olette tottuneet löhöämään sohvalla ja kenties nukahtamaan siihen, niin teh-kää se jatkossakin. Kukaan ei jaksa koko vuotta pitää yllä vieraskoreutta, siitä koi-tuu kyllä iso ongelma ajan kanssa. Ja toi-sekseen vapaaehtoisenkin kotiutumista helpottaa, kun hän huomaa että täällä on kotoisaa, eikä häntä pidetä missään erikoisasemassa. Minä esim. nukahdan aika usein keinutuoliin illalla telkkaria kat-soessani, tiedän myös kuorsaavani jos-kus, mutta ei se haittaa minua, eikä se haittaa pei-jeniäkään. Häntä vain nau-rattaa koko juttu, ja on hän sanonutkin, että on niin kuin kotona, sillä myös hänen omat vanhemmat nukahtelevat TV:tä kat-soessaan.

Tyttäriä Hondurasissa

ja Hondurasista

Vuoden 2009 vaihteessa Maailman-vaihto etsi isäntäperhettä 17-vuotiaalle Hondurasista Suomeen vaihtoon tul-leelle Danielalle. Sattumusten kautta Aino Mesiäislehto, jonka oma tytär on Hondu-rasissa vaihdossa, otti yhteyttä Maail-manvaihtoon ja ilmaisi kiinnostuksensa isäntäperheenä toimimiseen.

”perheemme lapset ovat asuneet ulko-mailla, ja sitä kautta olemme tutustuneet vieraisiin kulttuureihin. Minulla oli tietoa ja osasin varautua jo mahdollisiin ongelmati-lanteisiin. en kokenut asiassa mitään arve-luttavaa.”, kertoo Aino, jonka omat lapset ovat kaikki muuttaneet jo pois kotoa.

Yksin asuva Aino esitteli heti alkuun kotinsa huoneet ja paikat ja otti Danielan tasavertaiseksi perheenjäseneksi, jonka kanssa arki on sujunut hyvin. Daniela on ollut todella sopeutuvainen. Luonteeltaan hän on hyvin positiivinen ja hyväntuuli-nen. Hän on innostunut uusista asioista ja viihtyy hyvin Suomessa.

”Kotityöt ja muut säännöt sujuvat. Hän arvosti alusta asti kotiani, eikä siinä mei-dän tapauksessa ole ollut mitään ihmeel-listä. olin päättänyt, että ne asiat jotka eivät tunnu sujuvan, on hyvä ottaa puheeksi. Isäntäperheenä toimimiseen täytyy kuiten-kin sitoutua ja miettiä tulevia muutoksia. nuori tulee perheenjäseneksi. perhe elää omaa arkielämäänsä, eikä mitään kodin tapoja ei ole syytä muuttaa.”

��

Perheessään kulttuurien väliseen vuoro-vaikutukseen tottunut Aino vertaa omaa tilannettaan tyttäriensä tilanteeseen. ”omat kaksoistyttöni ovat olleet viimeisen vuoden ulkomailla. Maaret on ollut Hondu-rasissa vapaaehtoisena Maailmanvaihdon kautta. Hän asuu paikallisessa perheessä. Hän on taas saanut totutella siihen, että perheessä on koko suuri suku välillä vie-railulla, ja juhlat vietetään mummolla. Hän on asunut usean vuoden jo muissa maissa, mutta tähän latinokulttuuriin on ollut oma totuttelunsa. Kaikki sovitut asiat eivät tapahdu, eikä siinä aikataulussa, kuten hän olisi toivonut. Hän on kuiten-kin viihtynyt erinomaisen hyvin, on oppinut ottamaan monet asiat rennommin.”

Tulevia isäntäperheitä Aino evästääkin kes-kustelemaan paljon ja kertomaan uudelle perheenjäsenelle avoimesti, kuinka per-heessä on ollut tapana toimia. Nuori ei voi tietää perheen rutiineista ja tavoista, ellei niitä erikseen oteta esille. ”Lisäksi auttaa, jos perehtyy jonkun verran kyseisen maan kult-tuuriin. Mitään itsestäänselvyyksiä ei ole eri kulttuurien tavoissa, vaan niistä tulee puhua. Ja huumoria ei sovi unohtaa! Isäntäper-heenä toimimisesta oppii suvaitsevuutta ja sitä, että vieraan kulttuurin ihmiset tekevät asioita ihan yhtä oikein ja tosissaan kuin me suomalaisetkin.” Tästä vuodesta isäntäper-hekin saa paljon myönteistä vuorovaiku-tusta omiin arkirutiineihinsa.

Jotta arki toimisi, on isäntäperheellä ja Suomeen tulleella nuorella oltava yhtei-nen kieli. ”Keskenämme kommuni-koimme englanniksi. Vaikka mielestäni minulla ei ole niin sujuva kielitaito, arki-asiat ovat selvinneet. Daniela on käynyt

suomen tunnilla ja meillä on ne päivän rutiinit, jotka yritämme puhua suomeksi. Hänkin on jo tottunut vastaamaan suo-meksi. Välillä puhumme suomi- eng-lanti sekakieltä.”, selventää Aino. Monille vuosi isäntäperheenä onkin antanut kie-litaidon lisäksi varmuutta ja uskallusta kielen käyttöön.

Mahdollisista ongelmista udellessa Aino keksii vain sen perinteisimmän. ”pimeä pitkä talvi ja tal-ven kylmyys on varmaan nuoren mielestä hankalaa, ainakin sellaiselle, joka tulee lämpimästä maasta. Talvesta keskustelimme ja olemme odottaneet päi-vän pitenemistä ja aurin-koa. Koti-ikävää voi helpot-taa sillä, että nuori kertoo omasta kodistaan. Meidän tapauksessa hän on kertonut oman perheensä arkiasioita ja olen ollut niistä kiinnostu-nut.” Myös yhteiset suunni-telmat ja vapaa-ajan vietto voi piristää ulkomaalaista nuorta pitkän talven aikana. ”Jos nuori haluaa harras-taa jotain, niin mahdollisuuk-sia pitää esittää. Minulla on kevään ja kesän varalle jo suunnitelmia, joista olemme puhuneet. Toinen tyttäreni on tullut kotiin omalta vapaaeh-toisvuodeltaan perusta huh-tikuussa, joten lähdemme kaikki yhdessä jonkun päivän matkoille kevään aikana.”

�0

Mitä isäntäperheenä toimimiseen tulee, Ainon kokemuksen mukaan perheen koolla ei ole merkitystä, vaan pääasia on että asiat toimivat. ”Kun meidän arki alkoi, niin kaikki on mennyt uomissaan. Ilmoitte-lemme toisillemme, mitä teemme esimer-kiksi viikonloppuna. Kotiini ovat voineet

tulla myöskin hänen ystävät. olenkin saa-nut tutustua myös monista eri maista tul-leisiin Danielan ystäviin.” Tulevaisuudessa Danielan palattua takaisin Hondurasiin yhteys tulee varmasti säilymään: ”Haluan tietää jatko- opiskelut ja muut Danielan elämän muutokset…”, Aino miettii.

��

Maailmanvaihto ry ICYE Finland

oikokatu 3, 00170 Helsinki, Finlandtel. +358 (9) 774 11 01 / fax. +358 (9) 731 04 146

hosting@maailmanvaihto.fi