117

Terhi Mattila

Lääkäri todistajana

1. Todistajasta ja todistamiskielloista

1.1. Yleistä

Velvollisuus toimia todistajana on yleinen kansalaisuusvelvollisuus, josta ei voi va-paasti kieltäytyä. Todistajaa tai siihen liittyviä ominaisuuksia ei ole määritelty laissa.Oikeuskirjallisuuden mukaan todistaja on oikeudenkäynnin asianosaispiirin ulkopuo-linen henkilö, jota kuullaan oikeudenkäynnissä jutun kannalta relevanttien faktojenselvittämiseksi.1

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen tulee,harkittuaan huolellisesti kaikkia esiin tulleita seikkoja, päättää, mitä asiassa on pidet-tävä totena. Säännöksestä ilmenevät vapaan todistusteorian kaksi osatekijää, vapaatodistusharkinta ja vapaa todistelu.

Vapaa todistusharkinta tarkoittaa, että tuomioistuin on velvollinen vapaasti harkit-semaan kaikkien todisteiden todistusvoiman. Vapaa todistelu tarkoittaa, ettei asian-osaisten oikeutta esittää näyttöä eri todistuskeinon ole etukäteen rajoitettu ja että näyt-töä arvioidessaan tuomioistuin ottaa huomioon kaiken aineiston, mikä oikeudenkäyn-nissä on tullut lain sallimin tavoin tuomioistuimen tietoon. Todistusharkinnassa käy-tetty aineisto koostuu siis muustakin kuin varsinaisessa todistelussa kertyneestä mate-riaalista.2

Vapaa todistusteoria ei ole oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa toteutettu sellaise-naan puhtaassa muodossaan. Nimenomaan oikeutta vapaaseen todisteluun on huo-mattavastikin rajoitettu. Rajoituksista on käytetty yleisnimitystä todistamiskiellot.

1.2. Todistamiskielloista

Poikkeuksia vapaaseen todisteluun on säädetty todistelun luotettavuutta ja todisteidenvälitöntä ja keskitettyä vastaanottamista turvaavien näkökohtien vuoksi sekä prosessi-ekonomisista syistä. Lisäksi tärkeällä sijalla ovat erilaisiin salassapitointresseihin poh-

1 Lappalainen, Juha – Frände, Dan: Todistelu teoksessa: Prosessioikeus 2003 s. 499, 505. Tirkkonen,Tauno: Suomen siviiliprosessioikeus II 1977 s.179.

2 Lappalainen – Frände 2003 s. 465.

118

jautuvat rajoitukset vapaaseen todisteluun. Lainsäätäjä on pitänyt eräissä tapauksissasalassapitointressiä niin voimakkaana, että on katsonut sen menevän totuuspyrkimyksenedelle.

Tällaisina salassapitointressin synnyttävinä luottamuksellisina suhteina laissa pide-tään perhesiteiden lisäksi virkamiestä virkatoimessaan. Toiseksi kaikki ovat vaitiolo-velvollisia valtiosalaisuuksiin nähden. Tämän lisäksi ovat tietyt ammatinharjoittajatvaitiolovelvollisia.

Ammattiin perustuvilla todistamiskielloilla on haluttu turvata yksilön mahdollisuusammattiavun saamiseen silti vaarantamatta hänen prosessuaalista oikeusturvaansa.Lääkärin asianajajan ja papin kohdalla vaitioloprivilegio on vanhastaan tunnettu. Näi-den ammatinharjoittajien toiminta edellyttää erityistä luottamussuhdetta asiakkaaseen.Avun saamisen turvaamista on pidetty niin tärkeänä päämääränä, että todistamiskieltoon velvollisuus eikä ainoastaan oikeus. Sen vuoksi esimerkiksi lääkäreille, papeille jaasianajajille on säädetty velvollisuus kieltäytyä todistamasta.3

Lain mukaan lääkäri, apteekkari, kätilö ja heidän apulaisensa eivät saa todistaa sii-tä, mitä he asemansa perusteella ovat saaneet tietää, asiamies ja oikeudenkäyntiavustajasiitä, mitä päämies on hänelle asian ajamista varten uskonut eikä pappi siitä mitä sielun-hoidossa papille uskottu. Todistajaksi kutsutun henkilön vaitiolovelvollisuus onsäännelty OK 17:23:ssä tyhjentävästi.

Ammatinharjoittajan vaitiolovelvollisuus rakentuu voittopuolisesti yksityis-oikeudelliselle katsomustavalle. Tässä suhteessa erityisesti suostumukselle kuuluvamerkitys on korostetun yksityisoikeudellinen piirre. Suostumus ei vain poista vaiti-olovelvollisuutta vaan tuo tilalle todistamisvelvollisuuden. Mikäli suostumusta taimuutakaan todistamisperustetta ei ole, tuomioistuimen tulee viran puolesta valvoa,ettei todistaja paljasta ammattisalaisuutta.4

Todistamiskiellossa on yleensä kysymys ulkoprosessuaalisten oikeushyvien suo-jaksi asetetuista kielloista, koska todistamiskiellon rikkomisella aiheutettava oikeus-hyvän loukkaus saattaisi olla oikeusjärjestykselle paljon haitallisempi kuin se alkupe-räinen, aineellisen oikeushyvän loukkaus, joka on oikeudenkäynnin kohteena.Todistamiskielloilla on siten tärkeä suojelutehtävä. Ammattisalaisuudet ja niihin liit-tyvien luottamussuhteiden suojaa palvelevat todistamiskiellot ovat käsitteellisesti ihmis-ja perusoikeusnormeihin palautuvia oikeuslauseita, joiden suojeluobjektina on yksi-tyisen ihmisen salaisuuspiiri.5

3 Ervo, Laura: Pappi todistajana 2001 s. 409. Hormia, Lauri: Todistamiskielloista rikosprosessissa II1979 s. 101.

4 Hormia 1979 s. 101.5 Ervo 2001 s. 410

119

2. Lääkärin salassapito- ja vaitiolovelvollisuudesta

2.1. Lähtökohta ja tarkoitus

Salassapitovelvollisuutta on vanhastaan pidetty eräänä tärkeimpänä lääkintäeettisenäperiaatteena. Sen lähtökohtana voidaan pitää Hippokrateen valan lausumaa ”mikäliparannustyössäni tai sen ulkopuolella ihmisten parissa näen tai kuulen sellaista, mitäei pidä levitettämän, vaikenen ja pidän sitä salaisuutena”.6

Lääkärin kuten muidenkin terveydenhuollon ammattihenkilöiden salassapito- javaitiolovelvollisuuden lähtökohtana on ajatus siitä, että tuloksellinen ja toimiva hoito-suhde edellyttää luottamuksellisuutta potilaan ja häntä hoitavan henkilön välillä. Salassa-pito- ja vaitiolovelvoitteen tarkoituksena on suojata potilaan yksityisyyttä.

2.2. Keskeisimmät säännökset

Lääkärin salassapito- ja vaitiolovelvollisuutta koskevat keskeisimmät säännökset ovatnykyisin potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 13 §:n 1 momentis-sa (potilaslaki) ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (59/1994) 17 §:ssä(ammattihenkilölaki). Ensiksi mainittu säännös koskee potilasasiakirjoihin sisällytettyjätietoja, ja sen perusteella kaikki potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassa pi-dettäviä. Jälkimmäisen säännöksen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöstö eisaa ilmaista sivulliselle luvatta yksityisen tai perheen salaisuutta, josta hän asemansatai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon. Mainittu vaitiolovelvollisuussäännös onensiksi mainittua säännöstä soveltamisalaltaan laajempi siten, että se koskee muitakinkuin potilasasiakirjoihin sisällytettyjä tietoja. Salassapito- tai vaitiolovelvollisuudenalaisten tietojen ilmaiseminen edellyttää joko potilaan suostumusta tai tietojen anta-miseen oikeuttavaa tai velvoittavaa nimenomaista lainsäännöstä.7

2.3. Salassa pidettävä tieto

Lääkärin eettisten sääntöjen lähtökohtana on yleensä lääkärin täydellinen salassapito-velvollisuus. Lääkärin tulisi vaieta kaikista potilaisiinsa liittyvistä seikoista, jopa siitä,keitä hänen potilaisiinsa kuuluu. Lainsäädännössä terveydenhuollon henkilöstön sa-lassapidon kohteen määrittely on vaihtelevaa. Salassa pidettäväksi on säädetty ”yksi-tyisen tai perheen salaisuus, josta ammattitoimessa on saatu tieto” (ammattihenkilö-laki 17 §). Säännös vastaa muotoilultaan rikoslain 38 luvun 3 §:ssä aikaisemmin ollut-ta säännöstä, jossa säädettiin muun muassa lääkärille tuomittavasta rangaistuksesta,

6 Lohiniva-Kerkelä, Mirva: Terveydenhuollon juridiikka 2001 s. 72.7 Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunto 13.4.2004 s. 1.

120

jos hän ilmaisi luvattomasti yksityisen tai perheen salaisuuden, josta hän oli saanutammattitoimessaan tiedon. Säännöksissä ei ole määritelty yksityisen tai perheen salai-suutta.8

Oikeustieteessä salaisuudeksi on katsottu tosiasia, jonka salaisena säilymisestä onasianosaiselle etua. Pohjimmiltaan terveydenhoitohenkilökunnan salassapitovelvol-lisuudessa on kysymys potilaan yksityisyyden suojasta. Jos jonkin seikan pitämisestäon potilaalle etua, tulee asian pysyä salassa. Asian on katsottu tällöin voivan olla rajoi-tetun henkilöpiirin tiedossa mutta yleisesti tunnettu se ei ole voinut olla, jotta sitä voi-taisiin pitää salaisuutena. Toisaalta on kuitenkin katsottu, että jokin yleisesti tunnettuseikkakin voi asiayhteytensä vuoksi tulla salassa pidettäväksi esimerkiksi potilaan nimisairaustapauksissa. 9

Ammattihenkilölain 17 §:ssä tarkoitetun salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden si-sällön arvioinnissa voidaan etsiä tulkinta-apua viime vuosina säädetyistä julkisuus-,salassapito- ja henkilötietojen käsittelyä koskevista säännöksistä. Viranomaisten toi-minnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 23 ja 24 §:n säännösten perustella sa-lassa pidettäviä ja vaitiolovelvollisuuden alaisia tietoja ovat muun muassa henkilönterveydentilaa, vammaisuutta sekä hänen saamiaan terveydenhuollon tai kuntoutuksenpalveluita koskevat tiedot (24 §:n 1 momentin 25 kohta). Vastaavasti henkilötietolain(523/1999) 11 §:ssä on määritelty arkaluonteisiksi muun muassa henkilötiedot, jotkakoskevat henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettujahoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia. Vastaava säännös sisältyi jo henkilö-tietolakia edeltäneen henkilörekisterilain (471/1987) 6 §:ään. Lain esitöiden (HE 49/1986 vp) perusteella hoitotoimenpiteellä tarkoitetaan esimerkiksi henkilön saamaalääkehoitoa ja suoritettuja leikkauksia ja hoitotoimenpiteisiin verrattavilla toimilla esi-merkiksi toisen henkilön hoitamiseksi tarkoitettuja toimenpiteitä, kuten sukusolujenluovutusta hedelmöitystarkoituksessa.10

Edellä mainittujen säännösten perusteella voidaan saada tulkinta-apua lähinnä sii-hen, millaisia seikkoja ammattihenkilölain 17 §:n säännöksen ainakin voidaan katsoakoskevan, ei sen sijaan siihen, onko lääkäri vaitiolovelvollinen myös sellaisen ase-mansa tai tehtävänsä perusteella tietoonsa saaman seikan suhteen, jossa voidaan kat-soa olevan kysymys muusta kuin jonkun terveydentilasta, vammaisuudesta tai tervey-denhuollon toimenpiteestä taikka muusta laissa erikseen salassa pidettäväksi säädetystäseikasta. Lääkärin eettisten sääntöjen lähtökohtana on ollut laaja tulkinta. Myös oikeus-tieteellisessä kirjallisuudessa esitetty edellä mainittu näkemys, että salaisuutena voi-daan pitää seikkaa, jonka salaisena säilymisestä on asianosaiselle etua, viittaa laajem-paan tulkintalähtökohtaan. Toisaalta on pitkään katsottu, että lääkäri voi esimerkiksiilmoittaa poliisille hänen nimissään tehdystä reseptiväärennyksestä, myös silloin kunvastaanotolla ollut potilas on esimerkiksi väärentänyt reseptilääkkeen määrän tai vah-vuuden, sillä perusteella, että tältä osin ei ole kysymys potilas- lääkärisuhteesta. Tämä

8 Lohiniva-Kerkelä 2001 s. 77.9 Lohiniva-Kerkelä 2001 s. 77.10 TEO:n lausunto 2004 s. 2.

121

on todettu muun muassa lääkkeiden määräämistä koskevan sosiaali- ja terveysminis-teriön asetuksen (726/2003) perustelumuistiossa ja asetusta edeltäneissä sosiaali- jaterveysministeriön määräyksissä.11

Edellä mainituissa säännöksissä tarkoitettujen käsitteiden ”terveydenhuollon pal-velu” ja ”hoitotoimenpide tai siihen verrattava toimi” voidaan tulkita tarkoittavan sa-maa kuin potilaslaissa määritelty ja muun muassa ammattihenkilölaissa käytetty ter-veyden ja sairaanhoidon käsite. Viimeksi mainitulla käsitteellä tarkoitetaan potilaslain2 §:n 2 kohdan mukaan potilaan terveydentilan määrittämiseksi taikka hänen tervey-tensä palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, joita suorittavat tervey-denhuollon ammattihenkilöt tai joita suoritetaan terveydenhuollon toimintayksiköissä.

Siihen onko ammattihenkilölain 17 §:n ja oikeudenkäymiskaaren 23 §:n 1 momentin3 kohdan lääkärin vaitiolovelvollisuutta koskevien säännösten katsottava koskevanmyös sellaisia seikkoja, joissa ei ole kysymys henkilön terveydentilasta tai terveyden-ja sairaanhoidon toimenpiteestä, ei voida tämän hetkisessä tilanteessa antaa yksiselit-teistä vastausta. Vaitiolovelvollisuuden edellytys on, että tieto on saatu lääkärintoi-men harjoittamisen perusteella. Koska vaitiolovelvollisuuden tarkoituksena on poti-laan yksityisyyden suojaaminen, se ei TEO:n näkemyksen mukaan koske sellaisia seik-koja, joista ei voida päätellä, ketä lääkärin potilasta tiedot koskevat.12

3. Lääkärin vaitiolovelvollisuus todistajana

Todistamista oikeudenkäynnissä säätelee vuodelta 1948 oleva oikeudenkäymiskaaren17 luvun 23 §:n 1 momentin 3-kohdan säännös (571/1948), jonka perustella lääkäri eisaa todistaa siitä, mitä hän on saanut asemansa perustella tietää ja mitä asian laadunvuoksi on pidettävä salassa, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädettytodistamiseen suostu. Vaitiolovelvollisuus väistyy saman pykälän 3 momentin mu-kaan asiassa, jossa virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta voi seurata vanke-utta kuusi vuotta tai sitä ankarampi rangaistus, taikka tällaisen rikoksen yrityksestä taiosallisuudesta siihen. Vaitiolovelvollisuus väistyy esitukintalain (449/1987) 27 §:n 2momentissa olevan säännöksen perusteella jo kyseisten rikosten esitutkinnassa.

Todistamiskielto vastaa lainkohdassa tarkoitettujen henkilöiden vaitiolovelvollisuuttaoikeudenkäynnin ulkopuolella. Vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta on lisäksi säädet-ty rangaistus rikoslaissa (RL 38:1 ja 38:2 sekä 40:5).13

11 TEO:n lausunto 2004 s. 3.12 TEO:n lausunto 2004 s. 4.13 Lappalainen – Frände 2003 s.509.

122

3.1. Lääkäri ja hänen apulaisensa

Lääkärillä tarkoitetaan OK 17:23:ssä henkilöä, jolle on annettu laillistetun lääkärinammatinharjoittamisoikeudet. Lääkärin ja hänen apulaistensa vaitiolovelvollisuudenon katsottu koskevan myös hammaslääkäriä ja hänen apulaisiaan. Sen sijaan eläinlää-käri apulaisineen on vaitiolovelvollisuuden ulkopuolella. Se, että eläinlääkärillekin onsäädetty vaitiolovelvollisuus todistelutilanteen ulkopuolella, ei vielä merkitse vaiti-olovelvollisuutta todistajana.14

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO) myöntää hakemuksesta oikeuden har-joittaa lääkärin tai hammaslääkärin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä asian-omaiseen ammattiin johtavan peruskoulutuksen suorittaneille. Ensimmäisessä vaiheessaoikeus harjoittaa lääkärin tai hammaslääkärin laillistettuna ammattihenkilönä on si-dottu toimintaan toisen johdon ja valvonnan alaisena. Lisäksi vaaditaan asetuksellasäädettyjen mahdollisten muiden pätevyysvaatimusten täyttämistä. Oikeus harjoittaayleislääkärin ammattia itsenäisesti laillistettuna ammattihenkilönä edellyttää peruster-veydenhuollon lisäkoulutuksen tai sitä vastaavan koulutuksen suorittamista (Ammatti-henkilölaki 4 ja 9 §).15

Todistamiskielto oikeudenkäynnissä koskee lääkärin lisäksi hänen ammattiapu-laisiaan. Ammattiapulaisen on katsottava tässä yhteydessä tarkoittavan välittömästilääkärin johdon ja valvonnan alaisena toimivaa henkilökuntaa, joka työtehtävässäänvoi saada tietoonsa potilaita koskevia luottamuksellisia asioita kuten sairaanhoitajat,kuntouttajat ja potilasasioita käsittelevät hallintohenkilökunta. Myös tilapäiset maal-likkoavustajat esimerkiksi onnettomuustapauksissa on katsottu vaitiolovelvollisiksi.16

Kun lakitekstiin mukaan lääkärin apulainen on vaitiolovelvollinen, seuraa tästä,että vain ne sairaanhoitajat eivät saa todistaa jotka suorittavat tehtäviään välittömästilääkärin johdon ja valvonnan alaisina. Itsenäisesti työskentelevät jäävät säännöksenulkopuolelle. OK 17:23.1 3 kohdan vaitiolovelvollisuuteen eivät siten voi vedota itse-näisesti työskentelevät psykologit, puheterapeutit, ravitsemusterapeutit, fysioterapeutit,optikot, hammasteknikot, kiropraktikot. Heitä koskeva ulkoprosessuaalinen vaitiolo-velvollisuus todistelutilanteen ulkopuolella ei vapauta heitä todistamisvelvollisuu-desta.17

Onkin kysytty, onko OK 17:23:n vaitiolovelvollisuussäännös jäänyt tältä osin ajas-taan jälkeen. Ainakin silloin, kun esimerkiksi itsenäisesti työskentelevä fysioterapeut-ti hoitaa potilasta lääkärin antaman lähetteen pohjalta, olisi loogista ulottaa todistajanvaitiolovelvollisuus koskemaan fysioterapeuttia yhtä lailla kuin lähetteen antanuttalääkäriäkin.18

14 Lappalainen – Frände 2003 s.509, Hormia, Lauri: Todistamiskielloista rikosprosessissa II 1979 s. 103.15 Ks. tarkemmin Lohiniva-Kerkelä 2001 s. 19–23, 30. Marttila, Antti – Saukko, Pekka: Lääkärin oikeu-

dellinen asema. Teoksessa Lääketiede 2000 s. 42–43.16 Lappalainen – Frände 2003 s. 509, Tirkkonen 1977 s. 193 ja Hormia 1979 s. 102–103.17 Lappalainen – Frände 2003 s. 509, Hormia 1979 s. 103, Tirkkonen 1977 s. 193.18 Lappalainen – Frände 2003 s. 509.

123

3.2. Vaitiolovelvollisuuden syntyminen ja voimassaolo

OK 17:23 §:ssä säädetty lääkärin vaitiolovelvollisuus on säädetty potilaan eduksi. Seon eräs yksilön persoonallisuuden suojaa koskevista prosessuaalisista perussään-nöksistä.19 Potilas voi luottaa siihen, ettei lääkäri eivätkä hänen apunaan työskentele-vät henkilöt voi todistajiksi kutsuttuinakaan törkeitä rikosjuttuja lukuun ottamatta pal-jastaa potilasta koskevia luottamuksellisia tietojaan.20

Lääkärin vaitiolovelvollisuuden syntymiseen riittää, että tiedot on saatu sellaisissaolosuhteissa, että ne voidaan katsoa luottamuksellisiksi. Vaitiolovelvollisuus ei edel-lytä, että potilas on erityisesti pyytänyt vaitioloa. Jo se, että lääkäri on saanut tietonsasellaisissa olosuhteissa, että voidaan kohtuudella katsoa tiedot luottamuksellisiksiannetuiksi tai saaduiksi synnyttää vaitiolon. Niinpä vaitiolovelvollisuus ulottuu lääkä-rin potilasta tutkiessaan tekemiin havaintoihin. Sama koskee tietoja, mitä lääkäri onsaanut potilaan omaisilta tai konsultaatiossa toiselta lääkäriltä. Aivan yleisesti sanot-tuna lääkärin vaitiolovelvollisuus ulottuu varsin laajalle.21

Lääkärin vaitiolovelvollisuus on voimassa kaikissa oikeudenkäynneissä, joissa po-tilasta koskevat salassa pidettävät tiedot voisivat olla asiaan vaikuttavia. Potilaan eiedellytetä olevan oikeudenkäynnin asianosaisena. Riittää, että lääkäriä halutaan käyt-tää todistajana tai hänen lääkärintodistustaan todisteena oikeudenkäynnissä, jossa po-tilasta koskeva salassa pidettävä seikka olisi asiaan vaikuttava. Vaitiolovelvollisuusjatkuu senkin jälkeen, kun henkilö ei enää ole siinä asemassa, jossa hän on saanuttiedon luottamuksellisista seikoista.22

Kysymykseen vaitiolovelvollisuuden olemassaolosta ja laajuudesta ratkaisee ainatuomioistuin. Ratkaisevaa on kuitenkin yleensä potilaan intressi, joten käytännössäjää usein todistajan harkittavaksi se, onko asian ilmaisemisesta potilaan kannalta hyö-tyä vai haittaa. Vaitiolovelvollisuus ei kuitenkaan vapauta lääkäriä velvollisuudestatehdä todistajanvala tai sitä vastaava vakuutus. Samoin hän on velvollinen todista-maan kaikista muista seikoista kuin ammattisalaisuuksiin kuuluvista.23

3.3. Sisältö ja laajuus

Samoin kuin salassapitovelvollisuus myös vaitiolovelvollisuus oikeudenkäynnissäkäsittää niin potilaalta itseltään kuin muulta terveydenhuoltohenkilökunnalta saaduttiedot sekä omat havainnot. Tietojensaantitavalla ei ole merkitystä. Kielto koskeetällöin myös lääkärintodistusten antamista tai esittämistä rikostutkijalle ja tuomio-istuimelle.24

19 Saarenpää 1985 s. 271.20 Lappalainen – Frände 2003 s. 510, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunto 13.4.2003.21 Lappalainen – Frände 2003 s. 510, Tirkkonen 1977 s. 194, Hormia 1979 s. 104, 105.22 Lappalainen – Frände 2003 s. 510, Tirkkonen 1977 s. 194.23 Lohiniva-Kerkelä 2001 s. 92, Tirkkonen 1977 s. 194, Hormia 1979 s. 104.24 Tirkkonen 1977 s. 194.

124

Sen johdosta, että lääkärin vaitiolovelvollisuus on säädetty potilaan edun vuoksi,säännöstekstin sanonta ”mikä asian laadun vuoksi on salassa pidettävä” on tulkittavasiten, että vaitiolovelvollisuus on olemassa, milloin jonkun seikan ilmaiseminen koi-tuisi potilaalle vahingoksi. Vastaavasti vaitiolovelvollisuus väistyy, mikäli tietojen il-maisemisesta olisi kaikki asianhaarat huomioon ottaen hyötyä. Siten lääkäri ei saarikosjutuissa todistaa siitä, että on hoitanut syytettyä alkoholismin vuoksi, mutta hänvoi potilaan vastustuksesta huolimatta esittää oikeudelle lääkärintodistuksen alkoholis-tihuoltolaan määräämistä varten.25

Vaitiolovelvollisuuden olemassaolon ja laajuuden ratkaisee viimekädessä tuomio-istuin. Tämä ei merkitse sitä, että tuomioistuimen olisi ryhdyttävä punnitsemaan kil-pailevia intressejä. Kysymykseen tulevan intressivertailun on jo lainsäätäjä tuomio-istuinta sitovasti suorittanut. Asian luonteen vuoksi tuomioistuin ei normaalisti saatietoonsa niitä tosiasioita, joiden perusteella salassapitointressin vahvuus määräytyy.Vaitiolovelvollisuuden perusteista on vaikea tehdä selkoa paljastamatta salassa pidet-täviä seikkoja. Onkin katsottu, että käytännössä se, onko potilasta koskevien tietojenilmaisemisesta enemmän haittaa vai hyötyä jää lääkärin harkittavaksi. On katsottu,että tuomioistuimen tulee hyväksyä verraten yleispiirteinen vakuutus, että kysymyk-sessä olevat tosiasiat ovat vaitiolovelvollisuuden alaisia.26

Myös lääkäriä todistajana koskevan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §:n 1 mo-mentin 3 kohdan säännöksen sanamuoto on tulkinnanvarainen. Säännös poikkeaaammattihenkilölain 17 §:n sanamuodosta siinä, että ensiksi mainitun säännöksen pe-rusteella lääkäri ei saa todistaa siitä, mitä hän on asemansa perusteella saanut tietää jamitä asian laadun vuoksi on salassa pidettävä. Säännöstä on tulkittu siten, että todista-miskielto koskee vain seikkoja, joiden ilmaiseminen olisi potilaalle vahingollista. Esi-merkiksi voidaan mainita Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1984- II-64. Lääkärioli antanut kuolleen henkilön eläessään tekemien oikeustoimien aikana henkilön ter-veydentilasta todistuksen. KKO katsoi, ettei todistus sisältänyt tietoja sellaisista sei-koista, jotka vainajan kunnian tai muiston suojelemiseksi tai asian laadun vuoksi muu-toin olisi pidettävä salassa ja todistus oli otettava huomioon.27

3.4. Asian laatu ja potilaan etu

Vaitiolovelvollisuus on rajoitettu koskemaan seikkoja, jotka ”asian laadun vuoksi onsalassa pidettäviä”. Tätä lain sanomaa on tulkittu siten, että vaitiolovelvollisuus koski-si potilaan intressien valossa hänelle epäedullisia tai häpeällisiä seikkoja, muttei sensijaan sellaisia, mikä olisi objektiivisesti tarkastellen potilaalle etupäässä vain eduksi.

25 Hormia 1979 s. 104, Tirkkonen 1977 s. 194, Tirkkonen, Tauno: Lisiä lääkärin vaitiolovelvollisuuteentodistajana 1951 s. 69, ks. myös Anttila, Inkeri: Lääkärin vaitiolovelvollisuudesta Suomen oikeudenmukaan 1954 s. 22.

26 Hormia 1979 s. 104.27 TEO:n lausunto 2004 s. 3.

125

Kantaa on perusteltu sillä että vaitiolovelvollisuus on säädetty potilaan etujen suo-jaamiseksi. Jos todistaminen sisältää seikkoja joiden esiintuomisesta on potilaalle hyö-tyä, ei tällaisten seikkojen voida katsoa olevan asian laadun vuoksi salassa pidettäviä.Harkinta on suoritettava ottaen huomioon olosuhteet yksittäistapauksessa. Myös lää-kärin omat oikeudelliset edut, esimerkiksi puolustautuminen väärinkäytösepäilyjä vas-taan, saattavat oikeuttaa lääkärin ilmaisemaan sinänsä salassa pidettäviin potilastietoihinkuuluvan seikan.28

4. Vaitiolovelvollisuuden väistyminen oikeudenkäynnissä

4.1. Potilaan suostumus

Vaitiolovelvollisuus oikeudenkäynnissä ei ole ehdoton, vaan lääkäri ja muu tervey-denhuollon ammattihenkilö voi todistaa asianomaisen suostumuksella. Vaitiolovel-vollisuus on säädetty potilaan suojaksi ja eduksi. Tämän vuoksi hänen suostumuk-sensa todistamiseen poistaa lääkärin vaitiolovelvollisuuden ja sijaan astuu todistamis-velvollisuus.

Säännönmukaisesti vain potilas voi antaa tehokkaan suostumuksen häntä koske-vien tietojen osalta. Suostumus on vapaamuotoinen oikeustoimi ja se voidaan antaahiljaisestikin. Yksittäistapauksessa saattaa olla tulkinnanvaraista sisältääkö asianosaisenmäärätty prosessikäyttäytyminen hiljaisen annetun suostumuksen. Tässä suhteessavoidaan katsoa, että esimerkiksi syytetyn tunnustus ei sellaisenaan merkitse sitä, ettätodistaja vapautuu vaitiolovelvollisuudestaan.29 Tuomioistuimen olisikin ennen lää-kärin kuulemista todistajana varmistettava mahdollinen suostumus.

Potilaan annettua suostumuksensa lääkäri on todistamisvelvollinen. Lääkärin ontodistettava potilaalle epäedullisistakin seikoista ja myös sellaisista, jotka hän on mah-dollisesti salannut potilaaltakin. Siinäkään tapauksessa, että potilas on antanut suos-tumuksensa jossakin suhteessa rajoitettuna, lääkäri ei saa pirstoa todistustaan ilmai-semalla vain suostumuksen antaneelle asianosaiselle edullisia tosiasioita. Sellainentodistus johtaa tuomioistuimen harhaan.30

Jos potilas on vajaavaltainen, suostumusvalta kuuluu lähtökohtaisesti hänenhuoltajalleen tai muulle edunvalvojalleen. Kuitenkin vajaavaltaisen oma suostumuslienee tarpeen ja myös ratkaiseva ainakin, jos on 15 vuotta täyttänyt ja ilmeisesti kyke-nee ymmärtämään asian merkityksen. Tapauskohtaisen harkinnan perusteella voi ollaaiheellista vaatia todistamiseen 15 vuotta nuoremmankin potilaan oma suostumus.31

28 Lappalainen – Frände 2003 s. 510, Hormia 1979 s. 102–103. Ks. myös Tirkkonen 1977 s. 193, Tirkko-nen 1951 s. 68.

29 Lappalainen – Frände 2003 s. 510.30 Hormia 1979 s. 108.31 Lappalainen – Frände 2003 s. 510, Hormia 1979 s. 109. Ks. alaikäisen itsemääräämisoikeudesta Lohi-

niva-Kerkelä 2001 s. 62–63.

126

Tavallisesti henkilö, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, on jutun asian-osainen. Jos hän kieltäytyy suostumasta lääkärin todistajana kuulustelemiseen, tuomio-istuin voi vapaassa todisteiden harkinnassa ottaa hänen käyttäytymisensä huomioonvapaasti arvioitavana indisiona. Suostumuksen epäämisestä saadaan siis tehdä johto-päätöksiä niin kutsutun negatiivisen todistelun muodossa.32

4.2. Potilaan kuolema ja vaitiolovelvollisuus

Tilanteet, joissa henkilön elinaikaan kohdistuvia terveydentilatietoja hänen kuolemansajälkeen voidaan pyytää tai tarvita, vaihtelevat suuresti. Vainajan lähiomainen voi ha-luta esimerkiksi selvittää liittyykö vainajan kuolemaa edeltäneeseen hoitoon hoito-virhe. Vainajan terveydentilatietoja voidaan myös pyytää esimerkiksi henkilön ennenkuolemaansa tekemän oikeustoimen pätevyyden selvittämiseksi.

Aikaisemmin tällaisiin tilanteisiin on jouduttu ottamaan kantaa lähinnä silloin, kunratkaistavana on ollut kysymys siitä, väistyykö vaitiolovelvollisuus todistamistilanteissapotilaan kuoleman jälkeen. Ongelmaa on pyritty ratkaisemaan esimerkiksi suostumus-konstruktion avulla. Ratkaisuksi on esitetty kolmea vaihtoehtoa 1) tietojen luovuttami-nen ei ole sallittua, koska asianomaisen henkilön suostumusta ei voida saada 2) oikeussuostumuksen antamiseen siirtyy joillekin muille henkilöille eli lähinnä perillisille taioikeudenomistajille, tai 3) vaitiolovelvollisuus ei jatku potilaan kuoleman jälkeen.33

Tilanne on katsottu oikeustieteessä ongelmalliseksi, jos potilas on kuollut antamat-ta eläessään suostumusta todistamiseen, koska kirjoitettu laki ei anna todistajan vaiti-olovelvollisuutta koskevaan kysymykseen vastausta. Potilaan kuoleman ei ainakaansellaisenaan ole katsottu lakkauttavan vaitiolovelvollisuutta. Oikeuskirjallisuudessaon pohdittu voiko suostumuksenantovalta potilaan yksityisyyden suojaan liittyvästähenkilökohtaisesta asiasta siirtyä usein käytännössä erimielisille oikeudenomistajille.Mikäli tällöin katsotaan, että vaitiolovelvollisuuden väistyminen edellyttää kaikkienperillisten yksimielistä suostumusta käy todistaminen useimmissa tilanteissa mahdot-tomaksi. Tällöin on katsottu, että vaitiolovelvollisuuden olemassaolo olisi pyrittäväratkaisemaan kussakin yksittäistapauksessa erikseen sen mukaan, olisiko potilas ot-taen huomioon todistelussa ilmaistava seikat ja jutun laatu eläessään suostunut salai-suuden ilmaisemiseen vai ei.34 Perillistahon intresseissähän ei yleensä ole niinkäänperittävän kunnian suojelu kuin taloudelliset seikat.

Potilaan kuoleman jälkeen syntyvät todistelutilanteet jutuissa, joissa hänen eläes-sään tekemää oikeustointa, esimerkiksi testamenttia, vaaditaan julistettavaksipätemättömäksi oikeustoimikyvyttömyyden perusteella, ovat sen laatuisia, että saate-

32 Hormia 1979 s. 108.33 Kyläkallio, Juhani: Suostumus todistajan vaitiolovelvollisuuden poistavana tekijänä lääkärin, asian-

ajajan, apteekkarin ja kätilön osalta 1953 s. 250–251. Ks. Lohiniva-Kerkelä 2001 s. 94.34 Lappalainen – Frände 2003 s. 510, Lohiniva-Kerkelä 2001 s. 93–94.

127

taan perustellusti katsoa potilaan terveydentilaan kohdistuvan todistelun koskevanseikkoja, joita ei asian laadun vuoksi ole pidettävä salassa.35

KKO 1986 II 14: testamentintekijää hoitaneen lääkärin kuuleminen ja lääkärintodistustenja sairaskertomuksen esittäminen testamentintekijän tilasta ei koskenut seikkoja, jotkaasian laadun vuoksi oli pidettävä salassa.

Muutettaessa potilaslakia lailla 653/2000 selkeytettiin myös henkilön elinaikaan koh-distuvien terveydentilatietojen luovutusedellytyksiä hänen kuolemansa jälkeen. La-kiin lisätyn 13 §:n 3 momentin 5 kohdan mukaan kuolleen henkilön elinaikana annet-tua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja voidaan luovuttaa perustellusta kirjal-lisesta hakemuksesta sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksien sel-vittämistä tai toteuttamista varten siltä osin kuin tiedot ovat välttämättömiä etujen taioikeuksien selvittämiseksi tai toteuttamiseksi. Tietojen saamiseen tulee olla objektii-visesti perusteltavissa oleva ja olennaisena pidettävä intressi. Tällainen intressi voiolla esimerkiksi tilanteessa, jossa vainajan lähiomainen haluaa selvittää liittyykö kuo-lemaa edeltäneeseen hoitoon hoitovirhe. Vastaavasti tietoja voidaan tarvita vainajanelinaikanaan tekemän testamentin tai muun oikeustoimen pätevyyden selvittämiseksi.Esitöiden (HE 181/1999 vp) mukaan luovutus voi olla mahdollista myös tilanteissa,jossa vainajan sukulainen selvittää periytyvän sairauden ilmenemisriskiä. Tietoja voi-daan luovuttaa kirjallisesti perustellusta pyynnöstä. Tietoa voidaan luovuttaa vain sii-nä määrin kuin se on välttämätöntä tietoja pyytävän oikeuksien tai etujen selvittämi-seksi tai toteuttamiseksi. Tietojen luovutuksensaaja on myös velvollinen pitämään saa-mansa tiedot salassa siten, ettei hän saa käyttää niitä muuhun tarkoitukseen, kuin mi-hin tietojen saaminen on perustunut.

Kuolemansyyn selvittämisestä annettu lain 15 §:n mukaan kuolemansyynselvittä-mistä koskeviin asiakirjoihin sisältyviä tietoja saa antaa tuomioistuimelle, muulle vi-ranomaiselle tai yhteisölle, jolla on tiedonsaantiin laissa säädetty oikeus; sille, jonkahakemuksesta tai suostumuksella kuolemansyyn selvittämiseksi tarpeellinen toimen-pide on suoritettu; vainajan lähiomaisille tai muulle hänen läheiselleen, sekä vakuu-tus- ja eläkelaitokselle, jos luovuttamiseen on perusteltu tarve etuuden saamista kos-kevan hakemuksen käsittelemiseksi.36

4.3. Oikeuskäytännöstä

Lääkärin vaitiolovelvollisuutta koskevaa oikeuskäytäntöä on vähän. Korkein oikeusantoi ensimmäisen merkittävämmän asiaa koskevan ratkaisunsa 1983. Ratkaisu oliäänestysratkaisu (KKO 1983 II 30). Korkeimman oikeuden enemmistön kannan mu-kaan potilaan kuoltua ei suostumusta todistamiseen tai yleensä tietojen luovuttamiseen

35 Lappalainen – Frände 2003 s. 511.36 Lohiniva-Kerkelä 2001 s. 93–94.

128

enää voida saada. Siten todistaminen asian laadun vuoksi salassa pidettävistä seikoistaei ole mahdollista. Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että hoitajilla ei ollut vainajan kunnian,muiston tai muun sellaisen seikan suojelemiseksi velvollisuutta kieltäytyä todistamas-ta.37

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1984 II 60 lääkäri oli potilaan kuoltuaantanut kirjallisen todistuksen, jonka mukaan potilas oli ollut oikeustoimikelpoinenjutussa riidanalaisten luovutusten tekohetkellä. Korkein oikeus katsoi, ettei todistussisältänyt tietoa sellaisista seikoista, joiden ilmaiseminen olisi loukannut potilaan kun-niaa tai muistoa tai joka muutoin asian laadun vuoksi olisi ollut pidettävä salassa myöspotilaan kuoltua.

Vaitiolovelvollisuuden väistymisen kannalta korkeimman oikeuden on katsottu pi-tävän ratkaisevana sitä, millaista tietoa potilaasta terveydenhuollon ammattihenkilöntodistus sisältää. Korkeimman oikeuden kannan on katsottu olevan yhdenmukainensen ajattelun kanssa, että vaitiolovelvollisuus koskee vain sellaisia seikkoja, joidenilmaiseminen olisi potilaan kannalta vahingollista, esimerkiksi loukkaisi potilaan kun-niaa ja muistoa. Ratkaiseva merkitys vaitiolovelvollisuuden olemassaolon kannaltakatsottiin olevan suoritettavalla intressivertailulla. Myös tämän tapauksen osalta onkatsottu, että korkeimman oikeuden omaksuma kanta ei turvaa testamentintekijän tah-don toteutumista, vaan jopa antaa mahdollisuuden potilaan tahtovirheiden hyväksi-käytölle.38

Ratkaisu vastaa sitä ajatusta, että todistamissäännöt ovat poikkeussäännöksiä ja sel-laisina suppeasti tulkittavana. On korostettu sitä seikkaa, että säännöksen lähtökohtainentarkoitus, potilaan maineen ja kunnian suojelu, vaatii myös kuoleman jälkeisen todiste-lun sallimista.39

Ratkaisussaan KKO 1986 II 14 korkein oikeus katsoi, että testamentintekijän vii-meisen tahdon toteutumisen turvaamisen tarkoituksessa esitetty lääketieteellinen näyttövoi koskea myös sellaisia seikkoja, jotka asian laadun vuoksi muutoin olisi pidettäväsalassa. Perusteluissaan korkein oikeus totesi, että vaitiolovelvollisuus on säädetty ensi-sijassa potilaan hyväksi. Tämän on voitava uskoutua lääkärilleen tarvitsematta pelätä,että hänen arkaluonteiseksi katsomansa tiedot jotka asian laadun vuoksi on pidettäväsalassa, pääsevät leviämään hänen eläessään tai hänen kuoltuaan. Korkeimman oikeu-den mielestä testamentintekijän on kuitenkin varauduttava siihen, että hänen kuol-tuaan testamentin pätevyys saattaa joutua riidanalaiseksi ja että riidan ratkaisemiseksion tarpeen selvittää hänen sieluntoimintansa testamentin tekemisen aikana. Tällaises-sa tarkoituksessa esitettynä lääketieteellinen näyttö ei koske seikkoja, jotka asian laa-

37 Aarnio, Aulis: Suomen jäämistöoikeus II s. 365. Aarnio on arvostellut voimakkaasti ratkaisua. Hän onkatsonut, että KKO:n kanta tekee todistelun testamentin moiteriidoissa jopa mahdottomaksi. Saarnilehtoon katsonut, että ratkaisu on selvästi ristiriidassa jäämistölainsäädännön ja siinä omaksutun perittävänkunnian suojaamistavoitteen kanssa.

38 Saarenpää s. 271. Saarenpää on katsonut, että todistamiskieltoa koskevat ennakkotapaukset ovat oival-lisia esimerkkejä siitä, mihin materiaalisen oikeuden ja sitä palvelevan prosessuaalisen säännöstöneriytyminen saattaa johtaa.

39 Saarenpää s. 272.

129

dun vuoksi olisi pidettävä salassa. Tapauksessa katsottiin, että prosessuaaliset säädök-set on tarkoitettu turvaamaan aineellisen totuuden selviämistä eikä toimimaan itse-tarkoituksessa.

4.4. Törkeät rikokset

Vaikka se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, ei todistamiseen suostuisi-kaan, voidaan lääkäri tai muu OK 17:23.1. 3 kohdassa mainittu henkilö velvoittaatuon kohdan vaitiolosäännöksen estämättä todistamaan asiassa, jossa virallinen syyt-täjä ajaa syytettä rikoksesta, josta saattaa seurata vankeutta 6 vuotta tai ankarampirangaistus taikka sanotunlaisen rikoksen yrityksestä tai osallisuudesta siihen (OK17:23.3).

Vaitiolovelvollisuus koskee seikkoja, jotka asian laadun vuoksi on salassa pidettä-vä. Tätä on tulkittu siten, että oikeudenkäymiskaaressa säädetään erikseen vaitiolovel-vollisuuden murtamisesta, kun kysymys on törkeiden rikosten käsittelystä. Lääkäreil-lä ei ole mitään erivapauksia muihin todistajiin nähden silloin, kun kyse on törkeästärikoksesta ja tuomioistuin velvoittaa hänet todistamaan. Lääkärillä on todistamisvelvol-lisuus todistettavasta seikasta riippumatta, kun kysymys on OK 17 luvun 23 §:n 3momentissa tarkoitetun törkeän rikoksen selvittämisestä. Kysymyksessä olevan rikol-lisen teon törkeysaste arvioidaan ja rikosnimike määritellään sillä hetkellä käsillä ole-vien tietojen perusteella

Lain sanamuotoa on tulkittava niin, että todistusvelvollisuus on olemassa, mikälirangaistusmaksimi in abstracto on yli kuusi vuotta. Sellaisia erityisiä asteikon alenta-misperusteita, jotka liittyvät tekijän henkilöön, ei oteta rangaistumaksimia määritettäessähuomioon. Jos syyte koskee yritystä tai avunantoa rikokseen, ratkaiseva on se asteik-ko jota sovelletaan täytetystä teosta teon tekijään. Se miten syytteen käy ja mistä rikok-sesta syytetty lopulta tuomitaan, on asiaan vaikuttamatonta. Sen sijaan syyttäjän en-nen todistajien kuulemista tekemät muutokset syytteeseen (teonkuvaukseen) on otet-tava huomioon. Huomattakoon, että vaitiolovelvollisuus on törkeää rikosta koskevas-sa jutussa murrettavissa vain, jos virallinen syyttäjä ajaa syytettä tällaisesta rikoksesta.Jos yksin asianomistaja ajaa syytettä tai jos vain hänen syytteensä teonkuvaus yltää 6vuoden rangaistusmaksimiin, mutta syyttäjän syyte jää tämän alapuolelle, vaitiolo-velvollisuus pysyy voimassa.40

40 Lappalainen – Frände 2003 s. 511–512 ja Kokko, Paul: Lääkärin asema törkeää rikosta tutkittaessa1994 s. 124.

130

5. Lääkäri oikeudenkäynnissä, todistaja vai asiantuntija

5.1. Todistaja ja kirjallinen todiste

Todistajan avulla oikeudenkäynnissä pyritään selvittämään aina tosiasiapuolta. Todis-taja on sellainen oikeudenkäynnin ulkopuolella oleva henkilö, jota käytetään todistus-keinona tarkoituksessa selvittää jutun ratkaisulle vaikutuksellisia tosiseikkoja. Todis-tajalla on aina ehdoton totuudessapysymisvelvollisuus, jonka rikkominen on sanktioitu.Myös lääkäri on velvollinen vannomaan todistajanvalan tai vakuutuksen. Kun lääkäritoimii todistajana, hän kertoo tietämistään tosiasioista. Lääkäri on velvollinen todista-maan kaikista muista seikoista kuin ammattisalaisuuksista.41

Oikeudenkäymiskaaren 17:11:ssä on kielletty yksityisluontoisenkertomuksen käyt-täminen todisteena, ellei tuomioistuin erityisestä syystä sitä salli. Todistelua koskevavälittömyysperiaate edellyttää, että näyttö otetaan vastaan pääkäsittelyssä ja siten, ettäkäytettävät todistuskeinot sisältäisivät suhteessa todistusteemaan mahdollisimmanvähän välillisyyselementtejä, jotta parhaan todistusaineiston periaate toteutuisi.42

Lääkäri on kuitenkin kirjallisten lausuntojen osalta erityisasemassa. Hän voi esittäätuomioistuimelle kirjallisen todistuksen, koska terveydenhuollon ammattihenkilöstöstäannettu laki (559/1994) sallii todistaa kirjallisesti. Lain 23 §:n mukaan laillistetun lää-kärin ja hammaslääkärin on, antaessaan lääkintölaillisia todistuksia ja muita todistuk-sia, jotka on tarkoitettu tuomioistuimelle tai muulle julkiselle viranomaiselle, vahvis-tettava ne sanoilla ”minkä kunniani ja omantuntoni kautta vakuutan”. Siten vahvistet-tu todistus tai lausunto on pätevä ilman valallista vahvistusta, jollei tuomioistuin taiviranomainen erityisestä syystä määrää, että se on vahvistettava suullisella valalla taivakuutuksella.43

Lääkärin antamille todistuksille annettiin alun perin erityisasema lähinnä sen vuok-si, että lääkäreiden katsottiin kerran lääkärinvalansa vannottuaan olevan päteviä todis-tamaan ilman uutta valaa joka tapauksessa. Menettelystä ei ole luovuttu huolimattasiitä, että lääkärinvalan vannominen ei enää ole ammattitoiminnan edellytys.

Lähtökohtaisesti lääkärintodistus on oikeudenkäynnissä ja viranomaismenettelyssätodistajan asiantuntemuksensa perusteella esittämä todiste tai lausunto, jonka merki-tyksen arviointi kussakin yksittäistapauksessa jää ratkaisijan tehtäväksi. Siinä laajuu-dessa kuin lääkärin vaitiolovelvollisuus on voimassa, hän ei saa antaa tuomioistuimellemyöskään lääkärintodistusta eikä potilasta koskevaa sairaskertomusta.

41 Viljanen, Pekka: Oikeustieteellisen asiantuntijalausunnon ja sen antajan statuksesta 1997.42 Lappalainen – Frände 2003 s. 476.43 Hannikainen, Petri: Tuomioistuimelle tarkoitetut todistukset 2000 s. 338.

131

5.2. Asiantunteva todistaja

Todistajien alakategoriana on niin kutsuttu asiantunteva todistaja, joka kertoo sellai-sista tosiseikoista jotka hän on jo aikaisemmin havainnut ja juuri asiantuntemuksensaperusteella pystynyt havaitsemaan. Sellainen todistaja toimii samalla myös asiantunti-jana, jos hän lisäksi antaa tietoja kysymykseen tulevista kokemussäännöistä tai arvos-telee jotakin tosiseikkaa soveltamalla tuntemaansa kokemussääntöä.44

Käytännössä lääkäri on lähes aina asiantunteva todistaja. Esimerkiksi antaessaantodistusta pahoinpitelyvammoista lääkäri kuvaa havaintojaan potilaasta. Lääkäriä voi-daan pitää tässä suhteessa silminnäkijätodistajana. Lääkäri kuitenkin tekee havaintojatietoisesti ja systemaattisesti koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella. Lääkäri onhavaintojen tekijänä pikemminkin asiantuntija kuin todistaja. Lääkäri tekee havain-noistaan myös johtopäätöksiä, esimerkiksi lausuu käsityksensä vammojen syntytavastaja vaarallisuudesta. Johtopäätöksiä tehdessään lääkäri on tyypillisesti asiantuntija.45

5.3. Asiantuntija

Oikeustieteessä esitetyn määritelmän mukaan asiantuntija on sellainen oikeudenkäyn-nin ulkopuolella oleva henkilö, jota käytetään prosessissa todistuskeinona tarkoituk-sessa selvittää jutun ratkaisemiselle tarpeellisia kokemussääntöjä.46

Oikeudenkäymiskaaren 17:44 tarkoitetussa mielessä asiantuntija on nimenomaanja vain sellainen, jonka tuomioistuin on määrännyt (OK 17 luku 50 ja 51 §). Tämänvuoksi asianosaiset eivät voi esittää varsinaisina asiantuntijalausuntoina itse hankki-miaan lausuntoja. Asianosaisen hankkima asiantuntija, joka ei ole oikeuden määrää-mä on OK 17:55:n mukaan samassa asemassa kuin todistaja.

Asiantuntija tietää koulutuksensa, ammattinsa tai vastaavan syyn vuoksi käsiteltä-vän jutun ratkaisemisessa tärkeitä kokemussääntöjä tai tieteellisiä seikkoja. Henkilönasiantuntija-aseman vahvistaa tuomioistuin. Asiantuntija eroaa todistajasta siinä, etteihänellä tarvitse olla omakohtaisia kokemuksia käsiteltävästä asiasta.47

Asiantuntijana lääkäri toimii muun muassa mielentilatutkimusmenettelyssä antaes-saan lausuntonsa tutkittavan mielentilasta. Kun lääkäri toimii asiantuntijana, kysy-myksessä on lähinnä todistelu havainnoista, jota lääkäri on asiantuntijaroolissaan tutki-massaan tapauksessa tehnyt. Lääkäri siis toimii eräänlaisena ulkopuolisena objektiivi-sena asiantuntijana. Lääkärin toimiessa asiantuntijana oikeudenkäynnissä eivätoikeudenkäymiskaaren vaitiolosäännökset luonnollisestikaan tule sovellettaviksi. Täl-löin kysymys ei ole hoitosuhteen tai potilassuhteeseen liittyvistä asioista eikä potilaan

44 Tirkkonen 1977 s. 181. Ks. Viljanen 1997 s. 548.45 Hannikainen 2000 s. 339.46 Viljanen 1997 s. 549 ja Tirkkonen 1977 s. 222.47 Hannikainen 2000 s. 338.

132

lääkärilleen uskomien seikkojen esiintuonnista, vaan siitä, mitä havaintoja lääkäri onasiantuntijan roolissa tehnyt tutkimassaan tapauksessa.

Kun lääkäri toimii todistajana tai asiantuntijana, hänellä on itsellään erityinenarviointivelvollisuus vaitioloon ja salassapitoon liittyvistä asioista siitä huolimatta, ettätuomioistuimella on velvollisuus huomauttaa asiasta lääkäriä.

6. Lopuksi

Lääkärin merkitys todistajana on huomattava sekä rikos- että riita-asioissa. Tämänmerkityksen ei voida olettaa lääketieteen kehittyessä ainakaan vähenevän. Tästä huo-limatta keskeiset lääkärin vaitiolovelvollisuutta koskevat säännökset ovat tulkinnan-varaisia. Niistä ei myöskään ole oikeuskäytäntöä kuin varsin rajoitetusti. Säännöstentulkinnanvaraisuus aiheuttaa monia ongelmia. Lisäksi jo asian luoteesta johtuu, etteituomioistuin saa edes tietoonsa niitä tosiasioita, joiden perusteella salassapitointressinvahvuus määräytyy. Tämän vuoksi vaitiolovelvollisuus jää monesti käytännössä lää-kärin harkittavaksi.

Lääkärin vaitiolovelvollisuutta koskeva säännös jättää tulkinnanvaraiseksi muunohella keitä vaitiolovelvollisuus koskee (esimerkiksi lääkärin apulaiset), millaisia seik-koja lääkärin vaitiolovelvollisuus koskee (esimerkiksi seikat, joissa ei ole kysymyshenkilön terveydentilasta tai terveyden- ja sairaanhoidon toimenpiteestä), potilaan edunarvioiminen ja miten potilaan kuolema vaikuttaa henkilön elinaikaa koskevien tieto-jen luovuttamiseen ja vaitiolovelvollisuuteen.

Siihen nähden, että nykyinen lääkärin vaitiolovelvollisuutta todistajana koskevasäännöstö on vuodelta 1948 ja kehitys on monessa suhteessa kulkenut eteenpäin, voisiolla aika miettiä uutta säännöstä, joka antaisi vastaukset tulkinnanvaraisiksi jääneisiinkysymyksiin.

Lähteet

Anttila, Inkeri: Lääkärin vaitiolovelvollisuudesta Suomen oikeuden mukaan. Rikosoikeudellisiakirjoitelmia II Bruno A. Salmialalle. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarjan:o 41. Vammala 1954.

Ervo, Laura: Pappi todistajana. Lakimies 3/2001, s. 407–433.Hannikainen, Petri: Tuomioistuimelle tarkoitetut todistukset. Teoksessa: Lääkärintyö ja laki.

Duodecim 2000.Hormia, Lauri: Todistamiskielloista rikosprosessissa II. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen jul-

kaisuja A-sarja n:o 135. Vammala 1979.Kokko, Paul: Lääkärin todistaja-asema törkeää rikosta tutkittaessa. Helsinki 1994.Kyläkallio, Juhani: Suostumus todistajan vaitiolovelvollisuuden poistavana tekijänä lääkärin,

asianajajan ja kätilön osalta. Defensor Legis 1953, s.Lappalainen, Juha – Frände, Dan: Todistelu. Teoksessa: Prosessioikeus, s. 455–568. Helsinki

2003.Lohiniva- Kerkelä, Mirva: Terveydenhuollon juridiikka. Jyväskylä 2001.

133

Matikkala, Jussi: Näkökohtia lääkärin salassapitovelvollisuudesta. Lakimies 6/1997, s. 880–902.

Saarenpää, Ahti: Inter vivos ja mortis causa. Näkökohtia kuoleman vaikutuksesta oikeustoimiin.Teoksessa: Juhlajulkaisu Simo Zitting. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja C-sarjan:o 19. Vammala 1985, s. 251–273.

Tirkkonen, Tauno: Lisiä lääkärin vaitiolovelvollisuuteen todistajana. Lakimies 1951, s. 59–79.Tirkkonen, Tauno: Suomen rikosprosessioikeus II. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisu-

ja B -sarja n:o 128. Porvoo 1977.Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunto 13.4.2004. Dnro 585/49/ 500/04.Viljanen, Pekka: Oikeustieteellisen asiantuntijalausunnon ja sen antajan statuksesta. Defensor

legis 4/1997, s. 547–552.Välimäki, Karri: Lääkärin ja muun terveydenhuoltohenkilöstön salassapitovelvollisuus ja il-

moitusvelvollisuus. Teoksessa Lääkärintyö ja laki. Duodecim 2000.