LIIKUNNAN KÄYPÄ HOITO -SUOSITUKSEN

TUNNETTUUS JA KÄYTTÖ

PERUSTERVEYDENHUOLLON AMMATTILAISILLA JA

LIIKUNTANEUVOJILLA

Kyselytutkimus Päijät-Hämeen alueella

Johanna Irjala

Pro gradu -tutkielma

Liikuntalääketiede

Itä-Suomen yliopisto

Lääketieteen laitos

Toukokuu 2017

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta

Lääketieteen laitos

Liikuntalääketiede

IRJALA, JOHANNA: Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuus ja käyttö

terveydenhuollon ammattilaisilla ja liikuntaneuvojilla

Pro gradu -tutkielma, 42 sivua, 1 liite (3 sivua)

Ohjaajat: LT Heikki Tikkanen, LT Risto Kuronen

Toukokuu 2017

Avainsanat: hoitosuositukset, liikuntalääketiede, liikuntaneuvonta, perusterveydenhuolto

(YSA)

Tutkimuksella selvitettiin Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuutta ja käyttöä

perusterveydenhuollon lääkäreillä, hoitajilla ja fysioterapeuteilla sekä kunnallisilla

liikuntaneuvojilla Päijät-Hämeen alueella. Lisäksi selvitettiin suosituksen käyttöä

edistäviä ja estäviä tekijöitä.

Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä yhteistyössä Päijät-Hämeen

perusterveydenhuollon yksikön ja Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:n kanssa marras-

joulukuussa 2016. Sähköinen kyselylomake lähetettiin 356 työntekijälle ja

vastausaktiivisuus oli 39 %. Vastausaktiivisuus vaihteli ammattiryhmittäin, pienin oli

lääkäreillä 16 %.

Tulokset osoittivat, että liikunnan Käypä hoito -suosituksesta oli kuullut keskimäärin

kolme neljästä kaikista vastaajista, mutta hoitajista vain hieman reilu puolet oli kuullut

suosituksesta. Suositukseen ilmoitti tutustuneensa lähes puolet vastaajista, mutta

hoitajista vain reilu neljännes. Suositusta oli käyttänyt hieman reilu kolmannes

vastaajista, hoitajista vain noin joka viides. Ammattiryhmistä aktiivisimpia suosituksen

käyttäjiä olivat kyselyyn vastanneet fysioterapeutit ja liikuntaneuvojat, joista yli puolet

ilmoitti käyttäneensä suositusta. Suosituksen käyttämättömyyden syiksi ilmoitettiin

sisällön riittämätön tuntemus ja ajanpuute.

Suositusta käyttäneet vastaajat (n=48) ilmoittivat lähes kaikki kysyneensä potilaiden

liikuntatottumuksista ja liikkumisesta sekä kirjanneensa tiedot potilastietojärjestelmään.

Suosituksesta haettiin useimmin tietoa yleisistä liikuntasuosituksista ja vähiten oli etsitty

tietoa potilaan liikuntakelpoisuuden arvioimisesta. Suositusta käyttäneistä vastaajista

noin kolme neljästä ilmoitti suosituksen aiheuttaneen muutoksia vähintään jossain määrin

heidän toteuttamaansa asiakastyöhön.

Tutkimus osoitti, että Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuutta ja käyttöä

liikuntaneuvonnan työvälineenä tulee edistää aktiivisesti perusterveydenhuollossa,

lääkäreillä ja hoitajilla. Suosituksen käyttöä työpaikoilla saattaisi edistää sen käytöstä

sopiminen moniammatillisesti. Suosituksen laatijat voisivat kehittää suositusta

toimivammaksi työkaluksi kohderyhmän käyttäjille. Lääkäreiden vähäinen

vastausaktiivisuus antaa aiheita jatkotutkimuksille, mieltävätkö lääkärit liikunnan osaksi

sairauksien hoitoa ja millaisena he kokevat oman roolinsa liikunnan edistämisessä osana

sairauksien hoitoa.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences

School of Medicine

Exercise Medicine

IRJALA, JOHANNA: Current Care Guideline on Physical Activity – Awareness and use

of guideline among health care professionals and physical activity counsellors

Master’s thesis, 42 pages, appendixes (3 pages)

Supervisors: Heikki Tikkanen, Ph.D., Risto Kuronen, Ph.D.

May 2017

Keywords: Current Care Guidelines, exercise medicine, physical activity counselling,

primary health care

The purpose of this study was to examine primary health care physicians, nurses,

physiotherapists and municipal physical activity counsellor’s awareness of and use of

Current Care Guideline on Physical Activity in the Päijät-Häme region. This study also

assessed barriers and factors that promote use of the guideline.

The study material was collected with an electronic questionnaire in cooperation with

Päijät-Häme primary health care unit and Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry during

November and December in 2016. The questionnaire was sent to 356 workers. The

response rate was 39 %. The response rate varied between occupation groups, the rate

was lowest among physicians 16 %.

Study results show that three from four respondents were aware of Current Care Guideline

on Exercise but only over half of the nurses had heard of the guideline. Nearly half of the

respondents had got acquainted with the guideline, but only quarter of the nurses were

familiar with the guideline. About one third of respondents had used the guideline, but

only one fifth of nurses. The most active guideline users were physiotherapists and

physical activity counsellors of whom more than half used the guideline in their work.

The respondents who were familiar with the guideline, but did not use it, reported poor

knowledge of guideline and lack of time for reasons not using it.

Almost every respondent who had used the guideline (n=48), reported that they also had

asked their patients about their physical activity habits and exercise. They also document

the information into patients’ medical report. The guideline was most often used to search

information about physical activity guidelines for adults and least often used to search

information about how to evaluate patient`s eligibility for exercise. Three of four

respondents reported, that the guideline had caused at least some changes in their working

methods with patients.

This study shows that awareness and use of Current Care Guideline on Physical Activity

should be promoted actively in primary health care, among physicians and nurses. Use of

the guideline might increase in case a multi-professional practices will be developed in

work community. Guideline producers should develop the guideline more practical tool

for its users. Further research is needed in physicians` attitudes towards physical activity

and exercise as a treatment of diseases. There is also a need to find out how physicians

conceive their role in promoting patients` physical activity in primary health care.

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO ......................................................................................................... 3

2 KÄYPÄ HOITO -SUOSITUKSET PERUSTERVEYDENHUOLLOSSA ............ 5

2.1 Määrittelyä ja taustaa ...................................................................................... 5 2.2 Suositusten tunnettuus ja käyttö perusterveydenhuollon ammattilaisilla .......... 6

2.3 Suositusten toimeenpano ja käytön haasteita ................................................... 7 2.3.1 Hoitosuositukset ...................................................................................... 8

2.3.2 Organisaatio............................................................................................. 9

2.3.3 Ammattilaiset ........................................................................................ 10

2.3.4 Potilaat .................................................................................................. 11

3 LIIKUNTASUOSITUKSET JA LIIKUNTANEUVONTA ................................. 12

3.1 Väestön liikuntasuositukset ........................................................................... 12 3.2 Liikunnan Käypä hoito -suositus ................................................................... 12

3.3 Mitä liikuntaneuvonnalla tarkoitetaan? .......................................................... 13 3.4 Miksi liikuntaneuvontaa perusterveydenhuoltoon? ........................................ 15

3.5 Liikuntaneuvonnan toteutuminen ja työvälineet ............................................ 16 3.6 Terveydenhuollon ammattiryhmien antama liikuntaneuvonta ........................ 19

4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET ........................................... 22

5 AINEISTO JA MENETELMÄT ......................................................................... 23

5.1 Aineisto ........................................................................................................ 23 5.2 Menetelmät ................................................................................................... 24

6 TULOKSET ........................................................................................................ 27

6.1 Vastaajien taustatiedot .................................................................................. 27 6.2 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuus ja sisällön tuntemus ............. 28

6.3 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käyttö ................................................... 29 6.4 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käytön kehittämisehdotukset ................ 32

6.5 Tulosten yhteenveto ...................................................................................... 33 7 POHDINTA ........................................................................................................ 34

7.1 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuus ............................................ 34 7.2 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käyttö ................................................... 35

7.3 Suosituksen käytön kehittäminen .................................................................. 37 7.4 Tutkimuksen vahvuudet ja rajoitukset ........................................................... 38

7.5 Jatkotutkimusaiheet ...................................................................................... 40 8 JOHTOPÄÄTÖKSET ......................................................................................... 41

LÄHTEET .................................................................................................................. 43

Liite 1: Kyselylomake

3

1 JOHDANTO

Tutkimusnäyttö liikunnan vaikutuksista sairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja

kuntoutuksessa on lisääntynyt ja aiempi tietopohja aiheesta vahvistunut 2000 -luvulla.

Tutkimustieto liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista terveyteen ja

hyvinvointiin on jo niin vakuuttavaa, että siitä on yleisten liikuntasuositusten lisäksi

laadittu vuonna 2008 Liikunnan Käypä hoito -suositus, jonka viimeisin päivitys on tehty

vuonna 2016. (Pedersen & Saltin 2015, Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä

hoito -johtoryhmän asettama työryhmä, 2016).

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia

hoitosuosituksia, joissa käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien

ehkäisyyn ja hoitoon liittyviä asioita. Hoitosuositusten tavoitteena on tarjota

tutkimusnäyttöön perustuvaa, arvioitua, ajantasaista tutkimustietoa sekä

terveydenhuollon ammattilaisten että potilaiden käyttöön. Käypä hoito -suosituksia on

tällä hetkellä julkaistu 109 kappaletta, joista potilasversioita on tehty 90 suosituksesta.

(Käypä hoito 2017)

Liikunnan Käypä hoito -suositus on muihin Käypä hoito -suosituksiin verrattuna

poikkeuksellinen sisältönsä ja kohderyhmänsä vuoksi. Suosituksessa ei käsitellä vain

yhden diagnoosiryhmän potilaiden hoitoa, vaan useita sairauksia, joiden ehkäisyssä,

hoidossa ja kuntoutuksessa liikunnalla on tutkimusnäyttöön perustuen vaikutusta. Lisäksi

48 muussa Käypä hoito -suosituksessa liikuntaa on käsitelty osana tietyn sairauden

ehkäisyä, hoitoa tai kuntoutusta (Kettunen 2015). Liikunnan Käypä hoito -suosituksen

kohderyhmä on myös muita suosituksia laajempi, terveydenhuollon ammattiryhmien

lisäksi se on suunnattu myös liikunnan ammattilaisille. (Suomalaisen Lääkäriseuran

Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä, 2016)

Professori Ilkka Vuoren (2013) mukaan liikuntaan ohjaaminen kuuluu terveydenhuollon

tehtäviin. Terveydenhuoltolakiin (1326/2010 13§) on kirjattu velvoite

terveysneuvonnasta, joka tulisi sisällyttää kaikkiin terveydenhuollon palveluihin.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on todennut valtakunnallisissa linjauksissaan,

terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan, visio vuoteen 2020 (Muutosta liikkeellä!

2013), että liikuntaa hyödynnetään liian vähän sosiaali- ja terveydenhuollon työvälineenä,

4

vaikka tutkimusnäyttö liikunnan terveyshyödyistä on kiistaton. Perusterveydenhuolto

nähdään linjauksissa keskeisenä toimijana tavoittamaan terveytensä kannalta liian vähän

liikkuvia kansalaisia.

Tuntevatko terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaiset Liikunnan Käypä hoito -

suositusta? Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää liikunnan Käypä hoito -

suosituksen tunnettuutta ja käyttöä perusterveydenhuollon lääkäreillä, hoitajilla,

fysioterapeuteilla ja kunnallisilla liikuntaneuvojilla Päijät-Hämeen alueella.

5

2 KÄYPÄ HOITO -SUOSITUKSET PERUSTERVEYDENHUOLLOSSA

2.1 Määrittelyä ja taustaa

Hoitosuositusten taustalla on näyttöön perustuva lääketiede, ”evidence based medicine”

(EBM). Teknologian kehittyminen, tietokoneet ja tietokantaohjelmat ovat

mahdollistaneet suurten tietomäärien käsittelyn ja siten vaikuttaneet merkittävästi

näyttöön perustuvan lääketieteen (NPL) kehittymiseen. Internet on puolestaan

mahdollistanut helpon pääsyn tietojen käyttöön. Näyttöön perustuva lääketiede

määriteltiinkin 1990 -luvulla systeemiseksi lähestymistavaksi analysoida julkaistuja

tutkimuksia kliinisen päätöksenteon perustaksi. (Claridge & Fabian 2005).

Professori David Sackett kumppaneineen (1996) tarkensivat määritelmää tarkoittamaan

parhaan olemassa olevan tutkimustiedon tunnollista, tarkkaa ja järkevää käyttöä

yksittäisen potilaan hoidosta päätettäessä. He korostivat tutkimustiedon voivan antaa

tukea kliiniselle päätöksenteolle potilaan hoidossa, mutta se ei koskaan voi korvata

kliinikon asiantuntemusta. NPL on etenkin alkuvaiheissaan herättänyt runsaasti kriittistä

keskustelua puolesta ja vastaan. Pekka Louhiala ja Harri Hemilä (2005) toteavat

katsauksessaan, että näyttöön perustuva lääketiede on hyvä renki, mutta huono isäntä. He

kohdistavat kritiikkinsä satunnaistettuja tutkimuksia yksipuolisesti ihannoivaan

toimintatapaan ja muistuttavat meta-analyyseihin liittyvistä tiedon yhdistämisen riskeistä.

David Sackett työryhmineen (1996) totesi jo NPL -määritelmää käsittelevässä

artikkelissaan, että tutkimustieto ei voi olla rajoittunut pelkästään satunnaistettuihin

tutkimuksiin ja meta-analyyseihin etsittäessä vastauksia potilaan hyvään hoitoon.

Juhani Kaivolan ja Kati Myllymäen (2004) mukaan hoitosuositukset tulee nähdä kliinisen

päätöksenteon tukena ja työkaluna ammattitietojen ajan tasalla pitämisessä ja

muistuttavat, että hoitosuositusten rajoitukset on ymmärrettävä samoin kuin hyvänkin

kontrolloidun kaksoissokkokokeen tulosten soveltamisen rajoitukset yksittäisen potilaan

tapauksessa. Hoitosuosituksien käytön perusteita miettiessä on tärkeää muistaa myös

eettinen näkökulma. ”Lääkärillä on juridinen ja eettinen velvollisuus hoitaa potilasta

hyvän hoitokäytännön mukaisesti käyttäen yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisesti

perusteltuja menettelytapoja” (Kaivola & Myllymäki 2004). Potilaiden altistaminen

sellaisille hoitomenetelmille, joiden hyödyttömyydestä on jo näyttöä, tai toisaalta olla

6

antamatta sellaista hoitoa, joka on jo jossakin päin osoitettu tehokkaaksi, on epäeettistä

(Roine 1999).

Hoitosuositus (clinical practice guideline) on asiantuntijoiden järjestelmällisesti laatima,

tieteelliseen näyttöön perustuva kannanotto, tietyn sairauden tai oirekuvan hoidosta.

Hoitosuosituksia voidaan käyttää potilasryhmien hoidon linjaukseen tai yksittäisen

potilaan hoitopäätösten tukena. Hoitosuositukseen on koottu tieto perusteluineen tietyn

sairauden ehkäisemiseksi, toteamiseksi, hoitamiseksi ja kuntouttamiseksi.

Valtakunnallisia hoitosuosituksia tai alueellisia hoito-ohjelmia on laadittu 1990 -luvulla

useimmissa länsimaissa. Hoitosuosituksien laatimisen taustalla on ollut vaikuttamassa

useita tekijöitä. Terveydenhuollon kustannusten kasvu ja lisääntyvä tieto

hoitokäytäntöjen alueellisesta vaihtelusta ovat lisänneet tarvetta ohjata terveydenhuollon

ammattilaisten päätöksentekoa. Toisaalta taas lääketieteellisen tiedon nopea

lisääntyminen on tuonut haasteita terveydenhuollon ammattilaisille pysyä ajan tasalla.

(Mäntyranta, Kaila, Varonen, Mäkelä, Roine & Lappalainen 2003)

Käypä hoito -suositukset ovat suomalainen hoitosuositusten EBM -sovellus. Käypä hoito

-suositukset ovat riippumattomia, kansallisia hoitosuosituksia, jotka perustuvat

parhaaseen arvioituun tutkimusnäyttöön, tavoitteena tiedollinen perusta

terveydenhuollon tasalaatuiselle toiminnalle. Vastuunrajauksena on ilmoitettu

suositusten olevan asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien hoidon

vaikuttavuudesta eivätkä ne korvaa terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota

yksittäisen potilaan osalta hoitopäätöksiä tehdessä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

ja erikoislääkäriyhdistykset ovat tuottaneet Suomessa Käypä hoito -suosituksia vuodesta

1994 lähtien. Suositukset ovat saatavilla internetissä osoitteessa: www.kaypahoito.fi.

(Käypä hoito 2017)

2.2 Suositusten tunnettuus ja käyttö perusterveydenhuollon ammattilaisilla

Suomalaiset terveydenhuollon ammattilaiset suhtautuvat hoitosuosituksiin pääosin

myönteisesti, erityisesti perusterveydenhuollon lääkärit pitävät niitä hyödyllisinä,

tärkeinä ja luotettavina (Alanen 2009, Kuronen, Jallinoja, Ilvesmäki & Patja 2006,

Miilunpalo, Toropainen & Mäkinen 2002, Mäntyranta ym. 2003). Suositusten

tunnettuuteen ja käyttöön vaikuttavat asenteiden lisäksi myös monet muut tekijät. Risto

7

Seppo Miilunpalon työryhmän (2002) tutkimuksessa Kanta-Hämeen, Pirkanmaan,

Satakunnan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien terveyskeskusten fysioterapeuteista

runsas neljännes oli tutustunut ainakin pääpiirteittäin terveysliikunnan paikallisiin

suosituksiin, mutta lääkäreistä vain 13 % ja hoitajista 10 %. Lääkäreistä 43 %, hoitajista

59 % ja fysioterapeuteista liki neljännes ei tuntenut terveysliikuntasuosituksia lainkaan.

Työntekijöistä noin joka seitsemäs arvioi, että terveysliikuntasuositukset olivat

aiheuttaneet muutoksia työntekijän toteuttamassa asiakasneuvonnassa.

Kurosen työryhmän (2006) tutkimuksessa Päijät-Hämeen perusterveydenhuollon lääkärit

tunsivat ja käyttivät eniten niitä valtimosairauksien riskitekijöihin liittyviä Käypä hoito -

suosituksia, joihin liittyen heillä oli ollut koulutusta. Tutkijoiden mukaan lääkärit olivat

vahvemmin lääkehoidon kannalla elämäntapasairauksien hoidossa hoitajiin verraten ja

olivat myös siksi kiinnostuneempia lääkehoitoon liittyvästä koulutuksesta kuin

elämäntapojen muutosta painottavista koulutuksista. Tutkimuksessa hoitajista hieman

alle puolet ilmoitti, että ei tunne tupakasta vieroituksen ja dyslipidemioiden

hoitosuosituksia. Tutkijat pitivät tulosta huolestuttavana, koska hoitajat osallistuvat

valtimotautien riskitekijöiden hoitoon perusterveydenhuollossa ja näkivät hoitajien roolin

jopa merkittävämpänä elämäntapojen muuttamiseen ohjaamisessa ja muutoksen

seuraamisessa kuin lääkäreiden.

Kurosen (2015) väitöstutkimuksen mukaan suositukset, joissa hoitona on aina

käyttäytymisen muutos, tunnettiin huonoimmin ja käytettiin vähän sekä lääkäreiden että

hoitajien keskuudessa Päijät-Hämeen alueella. Leila Lehtomäen (2009)

väitöstutkimuksessa hoitosuositusten riittämätön tunnettuus ja siihen yhteydessä olevat

tekijät, nousivat kehittämistä vaativaksi kohteeksi erityisesti hoitajien osalta

perusterveydenhuollossa.

2.3 Suositusten toimeenpano ja käytön haasteita

”Toimeenpano tarkoittaa hoitosuosituksen tai -ohjelman käyttöön saattamista:

lääkäreiden ja muun henkilökunnan toimintakäytäntöjen yhtenäistämistä ja tarvittaessa

muuttamista. Hoitosuositusten toimeenpanon lisäksi on puhuttu hoitosuositusten

käytäntöön panosta, käyttöönotosta, juurruttamisesta, ”jalkauttamisesta” ja

”maastouttamisesta”. Englanninkielisessä kirjallisuudessa käytetään käsitettä

8

implementation. Se voidaan jakaa kolmenlaiseen toimintaan. Hoitosuositusten

leviäminen (diffusion) on passiivista; käytännössä suositus vain julkaistaan. Levittäminen

(dissemination) tarkoittaa suosituksista tiedottamista ja kertomista niiden käyttäjille.

Varsinaisessa toimeenpanossa (implementation) ei tyydytä tiedon levittämiseen, vaan sen

käyttöönottoa tuetaan erilaisilla menetelmillä.” (Mäntyranta ym. 2003)

Miilunpalon työryhmän (2002) tutkimuksen tulokset osoittavat, että terveyskeskusten ja

eri ammattiryhmien välillä on huomattavia eroja siinä, miten terveyskeskuksia koskevia

valtakunnallisia hoitosuosituksia työyhteisössä käsitellään ja minkälaiset edellytykset

työyhteisö luo yhteisten toimintakäytäntöjen kehittämiselle. Sosiaali- ja terveysministeriö

on todennut terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan liittyvissä linjauksissaan

(Muutosta liikkeellä! 2013), että terveydenhuollon ammattilaiset kokevat tärkeäksi

edistää ja tukea liian vähän liikkuvien asiakkaiden fyysistä aktiivisuutta, mutta

liikuntaneuvonnan esteinä pidetään sekä vastaanottoajan lyhyyttä että koulutuksen

puutetta. ”Neuvonnan käytäntöjen kehittämisessä tulisikin tunnistaa lukuisat

ammattilaiseen liittyvät yksilölliset ja organisatoriset esteet, jotta liikuntaneuvonta

integroituisi terveydenhuoltoon tuloksellisesti ” (Muutosta liikkeellä! 2013).

Hoitosuositusten toimeenpano -oppaan (Mäntyranta ym. 2003) mukaan on tärkeää

selvittää kohderyhmän halukkuutta siirtyä uusiin käytäntöihin sekä kartoittaa käytännön

esteet. Lehtomäki (2009) on väitöstutkimuksessaan selvittänyt valtakunnallisten

suositusten toimeenpanoon liittyviä esteitä eri ammattiryhmien ja johdon näkökulmista

terveyskeskuksessa. Hänen tutkimuksessaan ilmeni, että vaikka yleinen asenne

hoitosuosituksia kohtaan oli myönteinen, niin monilla ammattiryhmäkohtaisilla tekijöillä,

organisaatiorakenteella ja kulttuurilla näytti olevan tärkeä merkitys hoitosuositusten

käyttöönotossa sekä hoito- ja toimintakäytäntöjen yhdenmukaistamisessa. Lehtomäen

mukaan suositusten toimeenpanon esteet ja edellytykset liittyivät itse hoitosuosituksiin,

niitä käyttäviin ammattilaisiin, potilaisiin sekä organisaatioon.

2.3.1 Hoitosuositukset

Hoitosuositusta julkaistaessa tai päivitettäessä kunkin suosituksen osalta ensisijainen

tiedotusvastuu on suosituksen tuottajalla tai terveydenhuollon valtakunnallisesta

ohjauksesta vastaavalla keskusvirastolla tai ministeriöllä (Miilunpalo ym. 2002).

9

Kuitenkaan pelkkä suositusten julkaiseminen ei riitä käyttöönottoon, vaan

hoitosuosituksen toimeenpano edellyttää aktiivista toimintaa tukemaan käytäntöjen

muutosta (Mäntyranta ym. 2003, Sipilä & Lommi 2014).

Miilunpalon työryhmän (2002) mukaan, viitaten Grimshawin ja Russellin (1994)

tutkimukseen, toimintakäytäntöjen muuttumisen kannalta olisi myös eduksi, että

suositusten laadinnassa olisi mukana toimeenpanotason edustajia viitaten.

Mäntyranta työryhmineen (2003) on todennut kirjallisen potilasohjeen olevan tehokas

tapa vaikuttaa terveyskäyttäytymiseen yhdistettynä suulliseen informaatioon, sillä

potilaista jopa 80 % lukee saamansa ohjeet. Käypä hoidon potilasversioita on julkaistu 95

kappaletta. Niissä on esitetty tiivistetysti ja yleiskielisesti suosituksen keskeinen sisältö

potilasnäkökulmasta (Käypä hoito, Potilasversiot 2017).

2.3.2 Organisaatio

Valtakunnallisten hoitosuositusten toimeenpano ja soveltaminen paikalliseen käytäntöön

on tärkeää tehdä ja se on keskeinen haaste terveydenhuollolle lähitulevaisuudessa.

Toisaalta jokaisen terveydenhuoltoyksikön toimintaan kuuluvat omien toimintatapojen

systemaattinen pohdinta ja kehittäminen, johon hoitosuositukset ja -ohjelmat tarjoavat

hyvän työkalun. (Mäntyranta ym. 2003)

Miilunpalon työryhmän (2002) tutkimukseen osallistuneista terveyskeskuksista alle

puolessa oli käsitelty tutkittuja suosituksia moniammatillisissa kokouksissa sekä tehty

valmistelutyötä niiden soveltamiseksi. Työntekijöistä 10–15 % ammattiryhmästä

riippuen ilmoitti, että terveysliikunta -suositusten soveltamiseksi oli tehty valmisteluja ja

päätöksiä käyttöönotosta. Lehtomäen (2009) tutkimuksessa terveysliikunnansuositus

tunnettiin niissä terveyskeskuksissa, jotka olivat aiemmin osallistuneet sitä koskevaan

kehittämisprojektiin, muissa terveyskeskuksissa siitä ei oltu tietoisia.

Anna Puurusen (2016) mukaan kansallinen informaatio-ohjaus ei tavoita liikunnan

edistämisen viranhaltijoita kunnissa. Puolet tutkimuksen kunnista ilmoitti, ettei kunnassa

ollut käsitelty lainkaan uusia kansallisia ohjelmia ja suosituksia liikunnan edistämiseksi.

Tiedoksi työntekijöille uudet ohjelmat ja suositukset oli jaettu noin joka neljännessä

10

kunnassa ja vain joka kymmenennessä kunnassa niiden pohjalta oli päätetty

toimenpiteistä.

Kurosen (2015) mukaan tarvitaan vielä enemmän kehittämistä ja muutoksia sekä

suositusten että terveydenhuollon toimintamallien osalta, jotta elintapaohjaus toteutuisi

perusterveydenhuollossa näyttöön perustuvilla menetelmillä.

Sipilä ja Lommi (2014) ovat todenneet, että hoitosuositukset eivät muutu

hoitokäytännöiksi itsestään. He näkevät eri tahojen sitouttamisen hoitosuosituksen

käyttöön organisaation johdon tehtävänä, jonka tulee huolehtia myös riittävästä

resursoinnista kehittämistyölle osana organisaation pitkäjänteistä kehittämistä.

Hoitosuositusten käyttöönottamiseksi tarvitaan menetelmien räätälöimistä olosuhteiden

ja muutoksen esteiden mukaan, koska ei ole olemassa menetelmää, joka toimii kaikissa

tilanteissa.

2.3.3 Ammattilaiset

Monet käytännön työtä tekevät lääkärit ja muut ammattilaiset arvostavat hoitosuositusten

päivitettyjä tietopaketteja ja ovat kokeneet ne luontevaksi osaksi arkipäivää (Mäntyranta

ym. 2003). Kuronen (2015) selvitti väitöstutkimuksessaan päijäthämäläisten

terveydenhuollon ammattilaisten asenteita valtimotautiriskiin liittyviä Käypä hoito -

suosituksia kohtaan sekä niiden tunnettuutta ja käyttöä. Tutkimuksen mukaan sekä

lääkärit että hoitajat luottavat Käypä hoito -suosituksiin ja pitävät niitä mahdollisuutena

työnsä kehittämiseen. Tutkimuksessa lääkärit ilmoittivat tuntevansa hyvin

valtimotautiriskiin liittyvät lääkekeskeiset suositukset ja käyttävänsä niitä usein.

Lehtomäen (2009) tutkimuksessa lääkärit terveyskeskuksissa ilmoittivat tuntevansa

valtakunnallisista suosituksista parhaiten Käypä hoito -suosituksia, mutta

elintapaneuvontaa sisältäviä suosituksia kuten terveysliikuntasuositus, he tunsivat vähän

tai eivät ollenkaan. Yleisesti lääkärit pitivät suositusten sisältämää elintapaohjausta

hoitajille kuuluvana tehtävänä. He saattoivat mainita siitä potilaalle vastaanotolla, mutta

kiireen vuoksi ohjasivat asiakkaan saamaan neuvontaa hoitajien vastaanotolle. Hoitajat

olivat kiinnostuneita terveydenedistämistä sisältävistä suosituksista ja pitivät tärkeinä

lisätä Käypä hoito -suositusten tunnettuutta ja käyttöä. Fysioterapeutit ilmoittivat

11

tuntevansa muutamien sairauksien Käypä hoito -suositukset, joissa käsiteltiin myös

fysioterapiaa. Valtakunnallisista suosituksista fysioterapeuteille tutuin oli

terveysliikuntasuositus, joka useimmissa terveyskeskuksissa tunnettiin vain

fysioterapiayksikössä.

2.3.4 Potilaat

Mäntyrannan työryhmän (2003) mukaan potilasohjeiden on osoitettu sekä parantavan

hoidon tuloksia että lisäävän potilastyytyväisyyttä hoitoon. Honkasen, Jousimaan,

Komulaisen, Kunnamon ja Sipilän (2016) mukaan potilaiden osallistumisella Käypä

hoito -suositusten laadintaan pyritään tukemaan potilasnäkökantojen huomioon ottamista

hoidon tavoitteissa sekä sairauksien hoidossa ja edistämään potilaiden sitoutumista

Käypä hoito -suosituksiin. Keinoja ovat muun muassa kommentointipyynnöt

potilasjärjestöille ja suositusta laadittaessa aiheeseen liittyvien potilasnäkökulmien

selvittäminen kirjallisuushaulla sekä perustelluissa tapauksissa myös suositustyöryhmään

voidaan kutsua potilasjäsen tai jäseniä.

12

3 LIIKUNTASUOSITUKSET JA LIIKUNTANEUVONTA

3.1 Väestön liikuntasuositukset

Maailmalla eri toimijatahot ovat julkaisseet omia liikuntasuosituksiaan tutkimustietoon

perustuen väestön terveyden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi liikunnan avulla.

Maailmalla tunnetuin liikuntasuositus lienee Amerikan yhdysvaltojen terveysministeriön

liikuntasuositukset vuodelta 2008. Suositukseen on koottuna tutkimustietoon perustuen

konkreettisia ja käytännön läheisiä ohjeita liikunnan toteuttamiseksi eri ikäryhmille,

mutta samalla se on suunnattu myös kansallisen tason poliittisille päättäjille ja

terveydenammattilaisille. (U.S. Department of Health and Human Services 2008)

Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut oman suosituksensa ”Global

recommendations on physical activity for health” 2010. WHO on todennut fyysinen

inaktiivisuuden olevan neljänneksi suurin itsenäinen kuolleisuuden riskitekijä ja fyysinen

aktiivisuuden vähentyvän monissa maissa. WHO:n suositusten kohderyhmänä ovat

poliittiset päättäjät ja vaikuttaminen kansallisella tasolla tavoitteena pyrkiä ehkäisemään

sairauksia liikunnan avulla. (WHO 2010)

Suomessa UKK-instituutti on julkaissut aikuisten terveysliikuntasuositukset, jonka

tietopohja perustuu samaan tieteelliseen kirjallisuuskatsaukseen kuin Yhdysvaltojen

liikuntasuositukset. Suositukset on koottu kuvalliseen muotoon, jota kutsutaan

liikuntapiirakaksi. Ympyrän muotoisella liikuntapiirakalla pyritään tiivistetysti

havainnollistamaan aikuisten terveysliikunnan suositeltava minimimäärä ja teho viikossa,

huomioiden terveyskunnon eri osa-alueet. UKK-instituutti suosittelee käyttämään mm.

aikuisille ja yli 65 -vuotiaille tarkoitettuja kuvallisia liikuntapiirakoita muun muassa

liikuntaneuvonnan välineenä. (UKK-instituutti 2017)

3.2 Liikunnan Käypä hoito -suositus

Liikunnan Käypä hoidon alkuperäinen suositus julkaistiin vuonna 2008 ja siihen on tehty

kaksi päivitystä vuosina 2010 ja 2016 sekä kohdennettu päivitys liikkumisreseptin osalta

vuonna 2012. Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tavoitteena on edistää liikunnan

käyttöä aikuisilla hyvinvoinnin sekä terveyden edistämisessä että sairauksien ehkäisyssä,

13

hoidossa ja kuntoutuksessa. Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävänä on kysyä

liikuntatottumuksista ja liikkumisesta sekä kirjata tiedot ja kannustaa liikkumaan.

Lääkärin vastuulla on arvioida liikunnan vasta-aiheet ja sairauksiin liittyvät

liikkumisrajoitteet sekä ohjata tarvittaessa potilaita jatkoarvioon. (Suomalaisen

Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä, 2016)

Liikunnan Käypä hoito -suositus sisältää määritelmät aiheeseen liittyvistä käsitteistä,

yleiset liikuntasuositukset sekä ohjaa liikunnan aiheiden ja liikuntakelpoisuuden

arviointiin interaktiivisen kaavion avulla. Suosituksesta löytyvät tiedot

liikuntaharjoittelun ehdottomista vasta-aiheista, äkillisen sydäntapahtuman vaarasta

liikunnan aikana sekä lääkkeistä ja liikunnasta. Hoitosuosituksen keskeistä sisältöä ovat

useiden erikoisalojen asiantuntijoiden laatimat, luokiteltuun tutkimusnäyttöön perustuvat

suositukset sairauksien ehkäisyyn sekä eri potilasryhmien hoitoon ja kuntoutukseen

liikunnan avulla. Diagnoosiryhminä käsitellään pitkäaikaissairauksien, kuten

valtimotautien, lihavuuden, tyypin 2 diabeteksen, rappeuttavien tuki- ja

liikuntaelinsairauksien, ahtauttavien keuhkosairauksien, muistisairauksien, depression ja

useiden syöpäsairauksien, ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta liikunnan avulla osana muuta

hoitoa. Suosituksessa esitetyn väittämän jälkeen on tutkimustiedon vahvuus esitetty

luokiteltuna kirjallisuusviitteineen sekä muuta suositukseen liittyvää lisätietoa

internetlinkkien kautta. Liikunnan Käypä hoito -suositus on suunnattu kaikille

terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaisille käytännön työn tueksi ja kansalaisille

hoitopäätösten pohjaksi. (Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -

johtoryhmän asettama työryhmä, 2016)

3.3 Mitä liikuntaneuvonnalla tarkoitetaan?

Suomessa liikuntaneuvonnasta on puhuttu jo 1990-luvulta lähtien, mutta käsitykset

liikuntaneuvonnasta ja sen toteuttamistavat kunnissa ovat olleet hyvin kirjavia

(Tuunanen, Puurunen, Malvela & Kivimäki 2016). Osalle liikuntaneuvontaa on

tapahtumissa tai liikuntaryhmän ohessa annettu suullinen muutaman minuutin liikuntaan

liittyvä ohjaus, joskus neuvonnaksi mielletään myös pelkät lajikokeilut tai laitteen tai

välineen ohjaus. Yhtenäinen ja yksiselitteinen määritelmä liikuntaneuvonnan sisällöstä ja

toteutuksesta on puuttunut (Kivimäki & Tuunanen 2014).

14

Nupposen ja Sunin (2005) mukaan liikuntaneuvonta on henkilökohtaista osallistuvaa ja

tasapuolista terveysneuvontaa, joka kuuluu terveydenhoitajan, työterveyshoitajan,

lääkärin sekä fysioterapeuttien tehtäviin. Neuvonnan tavoitteena on pyrkiä kehittämän

asiakkaan omia näkemyksiä ja taitoja tukemaan terveyttä ja hyvinvointia. Sosiaali- ja

terveysministeriö (Muutosta liikkeellä! 2013) on määritellyt liikuntaneuvonnan olevan

terveydenhuollon ammattihenkilöstön toteuttamaa henkilökohtaista ja yksilötapaamisia

sisältävää neuvontaa, osana terveysneuvontaa. Samassa yhteydessä tuodaan kuitenkin

esille, että neuvojalla tulee olla riittävä liikunta- tai terveysalan koulutustausta.

Valtakunnallinen terveysliikunnan edistämisohjelma Kunnossa kaiken ikää (KKI) on

määritellyt liikuntaneuvonnan olevan riittävän koulutustaustan omaavan ammattilaisen

toteuttamaa laadukasta ja yksilöllistä neuvontaa terveytensä kannalta liian vähän

liikkuvien fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi. Liikuntaneuvonta ymmärretään

määriteltynä prosessina, johon sisältyy sekä tavoitteita että seurantaa. Liikuntaneuvonta

nähdään osana terveyden- ja sairaanhoidon kokonaisuutta ja sitä pidetään osana

terveyspalvelu- sekä liikuntapalveluketjua. (Kivimäki & Tuunanen 2014)

KKI-ohjelma on (Tuunanen ym. 2016) tarkentanut liikuntaneuvonnan määritelmää

yhdessä liikuntaneuvontaa järjestävien hanketoimijoiden (liikuntaneuvonnan

kehittämisfoorumi) sekä liikunnan eri alojen asiantuntijoiden (liikuntaneuvonnan

asiantuntijafoorumi) kanssa: ”Liikuntaneuvonta on yksilöön kohdistuvaa terveyden

edistämistä. Se on tarkoitettu erityisesti terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta

riittämättömästi liikkuville. Liikuntaneuvonta on vaiheittain etenevä ja tavoitteellinen

prosessi, joka sisältää tarvittaessa useampia tapaamisia ja/tai yhteydenottoja

ammattilaisen ja asiakkaan kesken. Liikuntaneuvonnan tavoitteena on, että asiakas

motivoituu liikkumaan itselleen mieluisalla tavalla, omaa terveyttään ja hyvinvointiaan

edistäen.”

Määritelmiä yhdistää liikuntaneuvonnan kohderyhmä; terveytensä ja hyvinvointinsa

kannalta riittämättömästi liikkuvat. Määritelmät eroavat toisistaan liikuntaneuvonnan

toteuttajien osalta, osassa toteuttajina nähdään terveydenhuollon ammattilaiset ja osassa

myös liikunta-alan ammattilaiset. Epäselväksi jää myös nähdäänkö terveysliikunta -

suosituksen perusteella tehtävä liikuntaneuvonta vain sairauksia ehkäisevänä. Jos

liikuntaneuvonnan työkaluna nähdään Liikunnan Käypä hoito -suositus, voidaan se nähdä

15

myös sairauksien hoidon osana tai niitä kuntouttavana. Tätä taustaa vasten

terveydenhuollon ammattilaisilla on koulutuksensa puolesta paremmat lähtökohdat kuin

liikunta-alan ammattilaisilla antaa liikuntaneuvontaa potilaille, joilla on jo jokin sairaus

tai toimintakyvyn rajoite huomioitavana liikunnan pariin ohjatessa.

KKI -ohjelman julkaisun mukaan liikuntaneuvonta nähdään hyvin eri tavalla jopa

terveydenhuollon sisällä, osa ammattilaisista mieltää neuvonnaksi jo lyhyen puheeksi

ottamisen ja osa tarkoittaa sillä pidempää prosessia. Palveluketjussa mukana olevien

ammattilaisten tulee tietää, mitä toimipaikan liikuntaneuvontaprosessilla tarkoitetaan ja

tarvittaessa selkeyttää sitä. (Kivimäki & Tuunanen 2014)

3.4 Miksi liikuntaneuvontaa perusterveydenhuoltoon?

Suomessa väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä säädetään perustuslaissa

(731/1999), kuntalaissa (410/2015), liikuntalaissa (390/2015) ja terveydenhuoltolaissa

(1326/2010). Terveydenhuoltolain pykälässä 12 todetaan, että kunnan eri toimialojen on

tehtävä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä, tämän voidaan katsoa

velvoittavan eri tahoja yhteistyöhön myös liikuntaneuvonnan järjestämisessä. Lakien

lisäksi valtio ohjaa kuntia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toteuttamisessa

informaatio-ohjauksen keinoin kuten erilaisin ohjelmin ja linjauksin.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2010) on julkaissut suositukset liikunnan edistämiseksi

kunnissa sekä valtakunnalliset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia edistävään liikuntaan

(Muutosta liikkeellä! 2013), joissa molemmissa käsitellään myös liikuntaneuvontaa.

STM:n suosituksissa kunnille liikunnan edistämiseksi sosiaali- ja terveystoimen johdon

muistilistassa korostetaan liikunnan ymmärtämistä osana sairauksien ehkäisyä, hoitoa ja

kuntoutusta kaikenikäisillä, minkä tulisi näkyä päivittäisessä työssä. Henkilöstöllä tulisi

olla valmiudet ja välineet antaa laadukasta ja valtakunnallisten suositusten mukaista

liikuntaneuvontaa ja ohjata kuntalaisia liikuntapalveluiden asiakkaaksi.

Liikuntaneuvonnan menetelminä perusterveydenhuollossa tulisi olla Liikunnan Käypä

hoito -suositus ja liikkumisresepti, myös osana potilastietojärjestelmää. Liikuntatoimen

johtoa muistutetaan liikuntaneuvonnan aktiivisesta tarjoamisesta kuntalaisille ja

toimivasta liikuntapalveluketjusta terveystoimesta vapaa-ajan liikkujaksi. (STM 2010)

16

Sosiaali ja terveysministeriö (Muutosta liikkeellä! 2013) on esitellyt neljä päälinjausta

terveyttä ja hyvinvointia edistävän liikunnan lisäämiseksi, joista yhden päälinjauksen

tavoitteena on liikunnan nostaminen keskeiseksi osaksi terveyden ja hyvinvoinnin

edistämistä sekä sairauksien ehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Linjauksissa kuvataan

tavoitteita ja esitetään konkreettisia toimintaehdotuksia erilaisille toimijoille.

Liikuntaneuvonta nähdään merkittävänä keinona liian vähän liikkuvien opastamisessa

liikunnallisen elämäntavan pariin. Linjauksessa tuodaan esiin terveydenhuollon

toimijoille suunnattu Liikunnan Käypä hoito -suositus sekä työkaluksi kehitetty

liikkumisresepti.

Terveyskeskuksessa työskentelevät terveydenhuollon ammattilaiset tavoittavat vuosittain

merkittävän osan väestöä ja ovat siksi avainasemassa tavoittamaan myös terveytensä

kannalta liian vähän liikkuvia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoraportin

mukaan vuonna 2015 terveyskeskuskäyntejä oli kaikkiaan 24,1 miljoonaa ja asiakkaita

oli yhteensä 3,7 miljoonaa. Käynneistä 6,8 miljoonaa oli lääkärikäyntejä ja muun

terveydenhuollon ammattihenkilökunnan luona käyntejä oli 17,2 miljoonaa. (THL 2016)

3.5 Liikuntaneuvonnan toteutuminen ja työvälineet

Kunnossa kaiken ikää -ohjelma (KKI) on selvittänyt, mitä kunnissa liikuntaneuvonnalla

tarkoitetaan, mitä se sisältää ja millaisia ovat tulevaisuuden haasteet sekä esittelee

liikunnan palveluketjun. ”Liikuntaneuvonnan tila kunnissa” -kyselyyn vastasi 158 kuntaa

keväällä 2013 kaikilta liikunnan aluejärjestöjen alueilta. Kyselyyn vastanneista kunnista

59 % ilmoitti tarjoavansa liikuntaneuvontaa ja palvelun käynnistäminen oli harkinnassa

tai suunnitteilla 22 % kunnista. Potilastietojärjestelmää osana liikuntaneuvontaa ilmoitti

hyödyntävänsä 30 % kunnista. (Kivimäki & Tuunanen 2014).

Kuntien terveyden edistämisaktiivisuutta kuvaava TEAviisari vuoden 2012 tietojen

mukaan kunnista 52 % ei ollut sopinut työnjaosta terveyttä edistävän liikunnan

kehittämisessä ja edistämisessä kunnan liikunnasta ja perusterveydenhuollosta vastaavien

tahojen kesken (Komulainen, Saaristo, Sjöholm & Ståhl 2012). Vaikka yhteistyötä

liikuntaneuvonnasta vastaavien toimijoiden ja eri sektorien välillä kunnissa tehdään, niin

yhteistyö ei ole säännöllistä tai johdonmukaista (Kivimäki & Tuunanen 2014).

TEAviisarin vuoden 2016 tietojen mukaan 60 % kunnista järjesti liikuntaneuvontaa

17

terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuville. Liikuntaneuvontaa järjestävistä kunnista

73 % ilmoitti, että sosiaali- ja terveyspalvelujen piiristä ohjataan asiakkaita sekä

liikuntaneuvontaan että organisoidun liikunnan pariin. Terveyttä ja hyvinvointia

edistävän liikunnan koordinoinnista oli sovittu liikuntatoimen ja terveydenhuollon

kesken 74 % kunnista, tyypillisimmin kokonaisuudesta vastasi liikuntatoimi. (Puurunen

2016).

Päijät-Hämeessä on tehty aktiivista terveysliikuntaa edistävää työtä maakunnallisesti ja

kehitetty ensimmäisenä Suomessa maakunnallinen liikuntaneuvonnan malli. Päijät-

Hämeen liitto (2008) on julkaissut maakunnallisen Päijät-Hämeen

terveysliikuntastrategian 2009–2020 väestön hyvinvointia tukemaan ja terveysliikuntaa

edistämään. Strategian viidestä kärjestä yhtenä on maakunnallisen liikuntaneuvonnan

avulla lisätä liikkujien määrää. Liikuntaneuvonta Päijät-Hämeessä aloitettiin

ensimmäisenä Lahdessa vuonna 2006, mutta vasta maakunnallinen liikuntaneuvonta-

projekti vuosina 2012–2015 loi yhteentoista Päijät-Hämeen kuntaan poikkihallinnollisen

liikuntaneuvonnan toimintamallin osaksi kuntien palveluja. Maakunnallisen

liikuntaneuvonnan kehittämishankkeen toimintamalli on yksi KKI -ohjelman

raportissaan ”Laatua liikuntaneuvontaan” esittelemistä malleista. Maakunnallinen

liikuntaneuvonta (MLN) -projekti (6/2012–3/2015) oli Päijät-Hämeen Liikunta ja

Urheilu (PHLU) ry:n koordinoima hanke, jossa yhteistyössä yhdentoista Päijät-Hämeen

kunnan kanssa luotiin poikkihallinnollinen liikuntaneuvonnan toimintamalli osaksi

kunnan palveluja. Liikuntaneuvonnan keskeinen tavoite oli asiakkaan

liikuntatottumusten muutos. Liikuntaneuvojina toimivat Päijät-Hämeen Liikunta ja

Urheilu ry:ssä kolme liikunnanohjaajaa (AMK), joista yhdellä oli myös fysioterapeutin

koulutus. Osa kunnista järjesti liikuntaneuvontaa kunnan omana toimintana.

Terveydenhuollon rooli mallissa oli tavoittaa ja ohjata liikuntaneuvonnan kohderyhmään

kuuluvia aikuisia neuvontaan. Lähete neuvontaan ja tiedot neuvonnasta kirjattiin Effica-

potilastietojärjestelmään. Projektissa luotiin myös liikunnan palveluketju, josta tuli

pysyvä toimintamalli poikkihallinnolliseen yhteistyöhön sosiaali- ja terveystoimen,

liikuntatoimen sekä muiden liikuntapalveluita tuottavien toimijoiden välillä.

Palveluketjun tärkeä lenkki oli matalankynnyksen liikuntaryhmät, joihin neuvojat

tarvittaessa ohjasivat neuvottavia. (Tuunanen ym. 2016)

18

Perusterveydenhuollossa voi olla käytössä suullisen ohjauksen lisäksi erilaisia

lähetekäytäntöjä liikuntaneuvontaan, kuten sähköisen järjestelmän oma liikuntalehti tai

suora ajanvaraus neuvojalle. Toimivimmiksi tavoiksi KKI -ohjelman kyselyn perusteella

on osoittautunut lääkärin tai hoitajan tekemä ajanvaraus tai lähete potilastietojärjestelmän

kautta suoraan liikuntaneuvojalle, joka on puhelimitse yhteydessä asiakkaaseen.

(Kivimäki & Tuunanen 2014)

Liikkumisresepti on kehitetty 2000 -luvun alussa liikuntaneuvonnan työkaluksi

terveydenhuollon vastaanotolle. Se sisältää liikuntaneuvonnan ydinkohdat, joten potilaan

neuvonta tapahtuu suullisesti liikkumisreseptiä täytettäessä. Reseptiin kirjataan potilaan

liikuntatottumukset, riittävyys terveyden kannalta, liikkumisen tavoitteet, ohje (muodot,

useus, kesto ja rasittavuus) ja toteutumisen seuranta. Liikkumisreseptin kirjaamisen

rakenne ohjaa samalla liikuntaneuvonnan toteuttamista. (Liikkumisresepti 2016)

Kansainvälisten kokemusten rohkaisemana Suomessa toteutettiin liikkumisreseptihanke

vuosina 2001–2004, jonka tavoitteena oli lisätä lääkäreiden liikuntaneuvontaa

perusterveydenhuollossa ja siten edistämään etenkin terveydellisiin riskiryhmiin

kuuluvien potilaiden liikkumista. Hankkeessa kehitettiin liikuntaneuvonnan tueksi

paperinen ”Liikkumisreseptilomake”. Lääkärit tavoittavat suuren osan

perusterveydenhuollon potilaista, mutta keskustelevat potilaiden kanssa liikunnasta

harvemmin kuin muut ammattiryhmät. Suomen lääkäriliiton kyselyiden perusteella

liikuntaneuvonta tai reseptin käyttö ei kuitenkaan lisääntynyt lääkäreiden keskuudessa

hankkeen toteutusaikana. (Ståhl ym.2004, Aittasalo, Miilunpalo & Kukkonen-Harjula

2006)

Liikkumisreseptistä on tehty satunnaistettu kontrolloitu tutkimus

perusterveydenhuollossa (Aittasalo ym. 2006), jossa koeryhmän lääkärit toteuttivat

vastaanotolla tavanomaisen hoidon lisäksi liikkumisreseptin mukaisen neuvonnan, kun

kontrolliryhmässä toteutui ainoastaan tavanomainen hoito. Tutkimuksessa

liikkumisreseptin käyttö lisäsi terveytensä kannalta liian vähän liikkuvien aikuisten

liikkumista lyhyellä aikavälillä. Liikkumisreseptiryhmän potilailla oli yksi viikoittainen

vapaa-ajan hengästymistä aiheuttava liikuntakerta enemmän kuin kontrolliryhmän

potilailla.

19

Liikuntaneuvonnan kehittämishanke (LIREKE 2011–2012) kehitti toimintatapaa

liikkumisreseptin käyttöönottamiseksi ja liikuntaneuvonnan yhteistyöhön

terveydenhuollon ja liikunta-alan ammattilaisten kesken sekä oppaan liikkumisresepti

käyttöön vuonna 2013 (Liikkumisresepti 2016). Liikkumisresepti on ollut alun perin

saatavilla paperilomakkeena, mutta vuonna 2017 Liikkumisresepti -lomake on

hyväksytty THL:n koodistopalvelutyöryhmässä ja se on valmis otettavaksi käyttöön

sähköisiin potilastietojärjestelmiin” (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017).

Liikunnan Käypä hoito -suositusta on esitetty liikuntaneuvonnan taustamateriaaliksi,

mutta sen tunnettuutta tai käyttöä kohderyhmässä ei ole tutkittu. Suomalainen

lääkäriseura Duodecim on koonnut systemaattisesti kotimaisten asiantuntijoiden

kirjoittamia artikkeleita hoitosuosituksiin liittyen vuodesta 2007 alkaen.

Kirjallisuusluettelo sisälsi 146 artikkelia. Kirjallisuusluettelosta ei löytynyt otsikkojen

perusteella yhtään artikkelia Liikunnan Käypä hoito -suositukseen liittyen. Luettelo oli

saatavilla Käypä hoito -sivustolla, mutta sen päivitys ja julkaisu Käypä hoidon internet-

sivuilla lopetettiin vuonna 2016 vähäisen kysynnän vuoksi (henkilökohtainen tiedonanto

Lamberg 2017).

3.6 Terveydenhuollon ammattiryhmien antama liikuntaneuvonta

Ståhl, Borodulin, Kujala ja Jousilahti (2004) selvittivät laajan lääkäri- ja väestökyselyn

avulla lääkärien toteuttaman liikuntaneuvonnan yleisyyttä ja tarvetta. Tutkimukseen

osallistuneista lääkäreistä 64 % ilmoitti kysyneensä vähintään joka kolmannelta potilaalta

hänen liikkumistottumuksistaan. Tutkimuksen väestökyselyyn vastanneista puolet koki

saaneensa riittävästi tietoa lääkäriltä liikunnan merkityksestä. Liikuntaneuvonnalla oli

selkeä väestön tuki ja tarve. Tutkimuksen perusteella liikuntaneuvontaa ja liikuntaan

motivointia tulisi lisätä terveydenhuollossa. Wolff, Masset, Weber, Mockenhaup,

Hassmiller ja Maibach (2010) tutkimuksessa amerikkalaiset terveyspalveluiden käyttäjät

suhtautuivat avoimesti terveysneuvontaan ja toivoivat sitä osaksi rutiinikäyntejä.

Neuvonnan toivottiin sisältävän räätälöityä tietoa, tavoitteita ja seurantaa.

Cornuz, Ghali, Carlantonio, Pecoud ja Paccaud (2000) tutkimuksessa sveitsiläiset lääkärit

kokivat ajan ja potilaiden kiinnostuksen puutteen tärkeimmiksi ennaltaehkäisevän

neuvonnan esteiksi. Minna Aittasalon ym. (2006) tutkimuksen mukaan, terveydenhuollon

20

ammattilaiset kokivat liikuntaneuvonnan suurimpina esteinä ajan, neuvontataitojen sekä

luottamuksen puutteen edistää käyttäytymisen muutosta. Tompkins, Belza & Brown

(2009) tutkimuksessa hoitajat kokivat hoitokäynnin lyhyyden sekä potilaiden

kiinnostuksen puutteen neuvonnan esteiksi. Tutkimuksessa hoitajista hieman vajaa puolet

oli neuvonut yli 50 % potilaistaan liikkumaan. Suurin osa hoitajista (84 %) piti neuvontaa

yhtä tärkeänä kuin lääkkeiden määräämistä.

Pohjois-Amerikkalaisessa tutkimuksessa Lobelon, Duperlyn ja Frankin (2009) mukaan

lääkäreillä oli runsaasti tietoa fyysisen aktiivisuuden terveyshyödyistä, mutta silti

lääkäreiden liikuntaneuvonnan määrä oli pysynyt vähäisenä. Amerikkalaisista aikuisista

34 % raportoi saaneensa liikuntaneuvontaa viimeisimmällä lääkärikäynnillään.

Lääkäreiden liikuntaneuvonnan aktiivisuuteen vaikutti heidän omat asenteensa liikuntaa

kohtaan ja liikkumistapansa. Fyysisesti inaktiiviset lääkärit toteuttivat

epätodennäköisemmin liikuntaneuvontaa kuin fyysisesti aktiivisemmat lääkärit.

Liikunnallisesti aktiivisemmat lääkärit neuvoivat ja motivoivat asiakkaitaan

uskottavammin ja vakuuttavammin kuin fyysisesti inaktiiviset lääkärit. Lääkäreiden oma

liikunta-aktiivisuus lisäsi myös heidän arvostustaan liikuntaa kohtaan preventiivisenä ja

terapeuttisena työkaluna. Howe, Leidel, Krishnan, Weber, Rubenfire ja Jackson (2010)

tutkimuksessa oli samansuuntainen tutkimustulos kuin Lobelon ym. (2009)

tutkimuksessa; lääkärien oma aktiivinen liikuntakäyttäytyminen ja koulutus

neuvontatekniikoissa voivat parantaa potilasneuvontaa elämäntapamuutoksissa.

Verhagenin ja Engbersin (2009) mukaan fysioterapeutit työskentelevät pääosin

sekundaari- tai tertiääripreventiota työssään toteuttaen, joka kaventaa mahdollisuuksia

edistää fyysisen aktiivisuuden lisäämistä hyvinvoinnin edistämiseksi. Koulutuksensa ja

kokemuksensa puolesta heillä olisi osaamista toteuttaa liikuntaneuvontaa ja heitä

voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän fyysisen aktiivisuuden edistämisessä. Tutkijoille

jäi epäselväksi pitäisikö kaikki lähetteen saavat potilaat ohjata liikuntaneuvojalle vai

tulisiko lääkärin ohjata heikoimmat ja sairaimmat potilaat fysioterapeutille ja ns.

terveemmät liikuntaneuvojalle.

Australialaiset Shirley, van der Ploeg ja Bauman (2010) tutkivat fysioterapeuttien ja

fysioterapiaopiskelijoiden roolia, neuvontakäytäntöjä ja neuvonnan esteitä potilaiden

fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä. Fysioterapeutit sekä fysioterapiaopiskelijat mieltävät

21

neuvonnan osaksi työtään ja kokevat että heillä on riittävästi tietoa ja taitoja tehdä

neuvontaa. Fysioterapiassa neuvonta fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi yhdistettynä

tavanomaiseen ohjaukseen vastaanotolla vaikuttaa toimivimmalta tavalta edistää

potilaiden fyysistä aktiivisuutta. Fysioterapeutit kokivat neuvonnan esteet vähäisiksi.

Tutkijat toteavatkin fysioterapeuttien ammattiryhmän olevan alihyödynnetty fyysisen

aktiivisuuden edistämisessä.

Hébert, Caughy ja Shuval (2012) systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan

useimmat perusterveydenhuollon palveluiden tuottajat pitävät liikuntaneuvontaa tärkeänä

ja he uskoivat, että heillä on mahdollisuus edistää potilaidensa fyysistä aktiivisuutta. He

ovat epävarmoja neuvonnan vaikuttavuudesta ja kokevat epävarmuutta

yksityiskohtaisesta neuvonnasta potilaidensa fyysisen aktiivisuuden lisäämisessä.

Neuvonnan esteiksi he ilmoittivat ajan, koulutuksen ja korvauksen puutteen. Katsauksen

mukaan liikuntaneuvontaa antoivat todennäköisimmin toimijat, joka olivat itsekin

fyysisesti aktiivisia.

22

4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET

Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää kyselytutkimuksella Liikunnan Käypä

hoito -suosituksen tunnettuutta ja käyttöä perusterveydenhuollon vastaanottojen

lääkäreillä, hoitajilla ja fysioterapeuteilla sekä kunnallisilla liikuntaneuvojilla Päijät-

Hämeen alueella. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa Liikunnan Käypä hoito -

suosituksen tunnettuudesta, käytöstä ja sen esteistä Päijät-Hämeen alueella.

Tutkimuskysymykset:

1. Tuntevatko perusterveydenhuollon vastaanottojen lääkärit, hoitajat ja

fysioterapeutit sekä kunnalliset liikuntaneuvojat Liikunnan Käypä hoito –

suositusta?

2. Jos tuntevat suosituksen, miten tarkasti he tuntevat sen sisältöä?

3. Käyttävätkö perusterveydenhuollon vastaanottojen lääkärit, hoitajat ja

fysioterapeutit sekä kunnalliset liikuntaneuvojat suosituksia työssään?

23

5 AINEISTO JA MENETELMÄT

5.1 Aineisto

Tutkimuksen kohderyhmänä olivat perusterveydenhuollon ammattilaiset sekä kunnalliset

liikuntaneuvojat Päijät-Hämeen alueella. Tutkimus toteutettiin Päijät-Hämeessä neljän

eri sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajan toimialueilla, joita olivat

peruspalvelukeskukset Aava ja Oiva sekä Heinolan ja Lahden kaupungit.

Peruspalvelukeskus Aava (Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä 2016) oli

perusterveydenhuollon kuntayhtymä, johon kuuluivat Päijät-Hämeestä Hartola,

Orimattila ja Sysmä sekä Uudeltamaalta Myrskylä ja Pukkila sekä Kymenlaaksosta Iitti.

Peruspalvelukeskus Oiva (2016) oli Hollolan kunnan organisaatioon kuuluva

taseyksikkö, joka tuotti kuntien Asikkala, Hollola, Kärkölä, Padasjoki sosiaali- ja

perusterveydenhuollon palvelut. Liikuntaneuvonnasta kunnissa vastasivat kuntien omat

liikuntaneuvojat tai kunnat olivat voineet ostaa palvelun Päijät-Hämeen Liikunta ja

Urheilu ry:ltä.

Tutkimusluvat haettiin kaikkien neljän perusterveydenhuollon palveluntuottajan

toimialueilta erikseen. Kunnallisten liikuntaneuvojien tutkimukseen osallistumisluvat

kysyttiin heidän esimiehiltään liikuntapalveluista tai Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu

ry:ltä, jos kunnat ostivat liikuntaneuvonnan palveluna sieltä. Vuoden 2017 alusta aloitti

uusi organisaatio Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä, jonka muodostivat

peruspalvelukeskukset Aava ja Oiva sekä Heinolan ja Lahden kaupungit yhdistyessään

yhdeksi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ympäristöterveyden palvelujentuottajaksi

(Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä 2017).

Aineiston keruu toteutettiin ajalla 10.11.–16.12.2016. Paikallinen yhteistyökumppani

Päijät-Hämeen perusterveydenhuollon yksikkö kokosi perusterveydenhuollon yksiköiden

esimiesten (johtavat lääkärit, hoitajat ja kuntoutuksesta vastaavat) yhteystiedot tutkijan

käyttöön. Kysely lähetettiin esimiehille sähköpostiviestinä, jossa oli linkki sähköiseen

lomakkeeseen. Esimiehet välittivät kyselyn työntekijöilleen. Liikuntaneuvojien ja heidän

esimiestensä yhteystiedot kokosi tutkijan käyttöön toinen paikallinen yhteistyökumppani

Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry. Liikuntaneuvojat saivat kyselyn vastauslinkin

sähköpostissa suoraan tutkijalta. Esimiehet ilmoittivat sähköpostilla, kuinka monelle

24

työntekijälle he olivat kyselyn sähköpostilinkin lähettäneet. Varsinaisen kyselyn lisäksi

esimiehille lähetettiin kaksi muistutusviestiä kyselyyn vastaamisesta työntekijöille

välitettäväksi. Kyselyn vastauslinkin sai esimiesten ilmoituksen perusteella yhteensä 356

perusterveydenhuollon työntekijää ja tutkijan lähettämänä 13 kunnallista

liikuntaneuvojaa. Kyselyyn vastasi 143 työntekijää. Kyselyyn olivat vastanneet lääkärien

ja eri koulutustaustaisten hoitajien (terveydenhoitajat, sairaanhoitajat ja lähihoitajat)

lisäksi fysioterapeutit, toimintaterapeutit, kuntohoitajat ja liikuntaneuvojat.

Fysioterapeutit ammattiryhmänä otettiin mukaan tutkimusaineistoon, koska he ovat

liikkumis- ja toimintakyvyn asiantuntijoita, joiden työmenetelmiä ovat muun muassa

ohjaus ja neuvonta (Suomen Fysioterapeutit 2014). Kysely oli lähetetty myös 13

toimintaterapeutille ja kuntohoitajalle, mutta nämä ammattiryhmät suljettiin pois

aineiston jatkokäsittelystä, koska he eivät kuuluneet tutkimuksen kohderyhmään tai

työskentelivät muissa tehtävissä (esim. apuvälinepalvelut). Aineiston käsittelyssä eri

koulutustaustoilla olevat hoitajat yhdistettiin yhdeksi ammattiryhmäksi hoitajat otsikon

alle. Lääkärit ja liikuntaneuvojat muodostivat omat vastaajaryhmänsä työtehtävien

mukaan, vaikka liikuntaneuvojillakin oli erilaisia koulutustaustoja. Näin saatiin

muodostettua neljä eri ammattiryhmää, yhteensä 139 vastaajaa, joiden vastauksista

tutkimusaineisto koostuu.

5.2 Menetelmät

Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella (Liite 1.) Itä-Suomen

yliopiston E-lomakepohjaa käyttäen. Kyselylomakkeen kysymykset suunniteltiin

vastaamaan tutkimuskysymyksiin mahdollisimman yksiselitteisesti (Kuvio 1.).

25

KUVIO 1. Tutkimuskysymyksistä johdetut kysymykset kyselylomakkeeseen.

Lomakkeen suunnittelussa käytettiin pääosin strukturoituja kysymyksiä, koska pyrittiin

tekemään kyselyn täyttö vastaajille mahdollisimman nopeaksi ja helpoksi. Muutamat

kysymyksistä olivat strukturoidun ja avoimen kysymyksen välimuotoja, joilla pyrittiin

menetelmätriangulaatiota hyödyntäen tarkentamaan ja saamaan lisätietoa strukturoituihin

kysymyksiin. Strukturoidun kysymyksen jälkeen oli vapaa tekstikenttä muun muassa

suosituksen käytön esteiden ja käyttöä lisäävien tekijöiden selvittämiseksi. Kyselyn

rakenne suunniteltiin niin, että mitä paremmin suosituksen tunsi, sitä enemmän

tarkentavia kysymyksiä vastaajalle esitettiin. Jos vastasi, ettei ollut kuullut Liikunnan

Käypä hoito -suosituksesta, kysely päättyi siihen. Suosituksesta kuulleille, kysely jatkui

kysymyksellä, onko tutustunut suositukseen. Tässä kieltävä vastaus taas päätti kyselyn ja

kyllä -vastauksen antaneet saivat lisäkysymyksen; onko käyttänyt suositusta. Kieltävän

vastauksen antaneilta suosituksen käyttöön liittyen kysyttiin syytä, miksi ei ole käyttänyt

ja kyllä -vastauksen antaneilta kysyttiin lisäkysymyksiä suosituksen käyttöön liittyen.

26

Lomakkeen suunnitellulla rakenteella oli vaikutusta tutkimusjoukon kokoon, koska

kaikki kysymykset esitettiin vain suositusta käyttäneille vastaajille, muiden vastaajien

osalta kysely oli suunniteltu päättymään jo aiemmin.

Yhteistyötahot Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän perusterveydenhuollon

yksiköstä ja Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry:stä kommentoivat lomaketta

suunnitteluvaiheessa ja koekäyttivät lomakkeen sähköistä täyttämistä. Yhteistyönä

laadittiin saatekirje, joka liitettiin kyselyn alkuun. Saatekirjeen tavoitteena oli informoida

vastaajia kyselyn tarkoituksesta ja tavoitteista paikallisen toiminnan kehittämiseksi ja

motivoida vastaamaan. Kun lomake oli lähetetty vastaajille, niin tutkijalle tuli

yhteydenottoja lomakkeen täyttämisen ongelmiin liittyen. Ongelma oli tekninen ja

lomakkeen toimintaan liittyvä. Lomake ohjasi vastaajaa tallentamaan tiedot, kun vastaaja

ilmoitti esimerkiksi, että ei ole kuullut suosituksesta, mutta tallennus ei onnistunut kuin

vasta lomakkeen lopussa. Kun ensimmäinen ilmoitus ongelmasta tuli tutkijalle, oli

vastaajia kyselyyn siinä vaiheessa ollut 15. Lomakkeen tekninen ongelma selvitettiin ja

korjattiin saman aamupäivän aikana ja lähetettiin viesti ongelman korjauksesta.

Lomakkeen virhe huomioitiin siihen mennessä tulleiden vastausten käsittelyssä. Kaikki

ei -vastauksen jälkeen olevat vastaukset poistettiin aineistosta, kuten olisi tapahtunut

lomakkeen toimiessa oikein. Kaikki tutkimukseen tulleet vastaukset ovat mukana

käsiteltävässä aineistossa, koska ei -vastaukset on huomioitu aineiston käsittelyssä,

riippumatta sen jälkeisistä vastauksista lomakkeen virheestä johtuen.

27

6 TULOKSET

6.1 Vastaajien taustatiedot

Kyselyyn vastasi yhteensä 139 ammattilaista ja kyselyn vastausprosentti oli 39 %.

Kyselyyn aktiivisimmin vastasivat ammattiryhmistä liikuntaneuvojat ja fysioterapeutit.

Lääkäreillä vastausaktiivisuus oli kaikkein vähäisintä (Taulukko 1.).

TAULUKKO 1. Kyselyyn vastaajien lukumäärät ja vastausprosentit ammattiryhmittäin.

Lähetetyt kyselyt Vastaukset Vastausaktiivisuus (%)

Fysioterapeutit 75 41 55 %

Hoitajat 142 70 49 % Liikuntaneuvojat 13 8 62 %

Lääkärit 126 20 16 %

Yhteensä 356 139 39 %

Vastanneista oli naisia 91 % ja miehiä 9 %. Noin kolmannes vastaajista oli iältään 40–49

-vuotiaita, hieman yli neljännes 30–39 -vuotiaita ja noin viidennes oli 50–59 -vuotiaita.

Vastaajista 44 % (61/139) arvioi, että yli 60 % heidän työajastaan liittyi

pitkäaikaissairaiden hoitoon, 36 % (50/139) vastaajista arvioi, että 40 - 60 % heidän

työajastaan liittyi pitkäaikaissairaiden hoitoon. Vastaajista 14 % (19/139) arvioi, että alle

40 % heidän työajastaan liittyi pitkäaikaissairaiden hoitoon ja vain 6 % (9/139) vastaajista

ilmoitti, ettei heidän työaikaansa liittynyt lainkaan pitkäaikaissairaiden hoitoon.

Taustatietojen yhteenveto on koottu taulukkoon 2.

28

TAULUKKO 2. Liikunnan Käypä hoito -suosituksen kyselytutkimukseen vastanneiden

taustatiedot.

Fysioterapeutit (n=41) Hoitajat (n=70) Liikuntaneuvojat (n=8) Lääkärit (n=20)

Fysioterapeutit

n (%)

Hoitajat

n (%)

Liikuntaneuvojat

n (%)

Lääkärit

n (%)

Sukupuoli

Mies 4 (10) 3 (4) 2 (25) 4 (20)

Nainen 37 (90) 67 (96) 6 (75) 16 (80)

Ikä

Alle 30 v 7 (17) 4 (6) 0 3 (15)

30 - 39 v 10 (24) 14 (20) 5 (63) 8 (40)

40 – 49 v 10 (24) 31 (44) 2 (25) 2 (10)

50 – 59 v 11 (27) 12 (17) 1(12) 6 (30)

Yli 59 v 3 (8) 9 (13) 0 1 (5)

Työaika pitkäaikaissairaiden

potilaiden parissa

Yli 60 % työajasta 22 (54) 30 (43) 0 9 (45)

40 – 60 % työajasta 7 (17) 32 (45) 4 (50) 7 (35)

Alle 40 % työajasta 8 (19) 7 (10) 3 (38) 1 (5)

Ei lainkaan 4 (10) 1 (2) 1 (12) 3 (15)

6.2 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuus ja sisällön tuntemus

Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta oli kuullut 74 % (103/139) vastaajista ja vajaa

puolet 46 % (64/139) oli tutustunut suositukseen (Taulukko 3.).

TAULUKKO 3. Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta kuulleet ja siihen tutustuneet.

Fysioterapeutit (n=41) Hoitajat (n=70) Liikuntaneuvojat (n=8) Lääkärit (n=20)

Fysioterapeutit

n (%)

Hoitajat

n (%)

Liikuntaneuvojat

n (%)

Lääkärit

n (%)

Kuullut suosituksesta 40 (98 %) 40 (57 %) 8 (100 %) 15 (75 %)

Tutustunut suositukseen 30 (73 %) 19 (27 %) 6 (75 %) 9 (25 %)

29

Suositukseen tutustuneilta kysyttiin, miten tarkasti he olivat suositukseen tutustuneet.

Suositukseen oli tutustunut selaillen 45 % (29/64) vastaajista, 41 % (26/64) ilmoitti

perehtyneensä pääpiirteissään ja 14 % (9/64) ilmoitti lukeneensa sen huolellisesti.

Suositukseen tutustuneista fysioterapeuteista ja lääkäreistä suurin osa oli ensimmäisen

kerran tutustunut siihen ammattilehden välityksellä. Lääkäreistä kukaan ei ollut kuullut

suosituksesta ensimmäistä kertaa tutkintoon johtavissa perusopinnoissa tai työpaikalla

työnantajan kautta. Hoitajista enin osa oli ensimmäisen kerran kuullut suosituksesta

työpaikallaan työnantajan kautta tai muuta kautta. Liikuntaneuvojista kukaan ei ollut

kuullut ensimmäisen kerran suosituksesta ammattilehden välityksellä, vaan tutkintoon

johtavissa perusopinnoissa, työpaikalla tai muuta kautta.

6.3 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käyttö

Liikunnan Käypä hoito -suositusta ilmoitti käyttäneensä 35 % (48/139) vastaajista

(Taulukko 4.).

TAULUKKO 4. Liikunnan Käypä hoito -suositusta käyttäneet.

Fysioterapeutit (n=41) Hoitajat (n=70) Liikuntaneuvojat (n=8) Lääkärit (n=20)

Fysioterapeutit

n (%)

Hoitajat

n (%)

Liikuntaneuvojat

n (%)

Lääkärit

n (%)

Käyttänyt suositusta 22 (54 %) 15 (22 %) 5 (63 %) 6 (30 %)

Suositukseen tutustuneista ja sen käyttämättä jättäneistä 70 % (9/16) ilmoitti syyksi että,

ei tunne suosituksen sisältöä riittävän hyvin ja 38 % (5/16) ei ehdi käyttää suositusta

työssään. Vastaajista kaksi (2/16) ei kokenut sitä työssään tarpeelliseksi.

Suositusta käyttäneistä suurin osa 73 % (35/48) oli etsinyt tietoa yleisistä

liikuntasuosituksista. Tietoa sairauksien ehkäisystä ja hoidosta liikunnalla oli etsinyt 63

% (30/48) suositusta käyttäneistä vastaajista. Kaikkein vähiten oli etsitty tietoa. miten

arvioida potilaan/asiakkaan liikuntakelpoisuutta 15 % (7/48) vastaajista. Suositusta

käyttäneistä lääkäreistä yksi ilmoitti etsineensä tietoa liikuntakelpoisuuden arvioimisesta.

Yhteenveto suosituksesta etsitystä sisällöstä ammattiryhmittäin on esitetty taulukossa 5.

30

TAULUKKO 5. Mitä tietoa on etsitty Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta?

Fysioterapeutit (n=22) Hoitajat (n=15) Liikuntaneuvojat (n=5) Lääkärit (n=6)

Fysio-

terapeutit

n (%)

Hoitajat

n (%)

Liikunta

neuvojat

n (%)

Lääkärit

n (%)

Aikuisten yleiset liikuntasuositukset 16 (73) 13 (87) 2 (40) 4 (67)

Miten arvioida liikuntakelpoisuutta 2 (9) 2 (13) 2 (40) 1 (17)

Miten ehkäistä sairauksia liikunnalla 11 (50) 11 (73) 3 (60) 5 (83)

Miten hoitaa sairauksia liikunnalla 14 (67) 7 (47) 4 (80) 5 (83)

Miten kuntouttaa liikunnalla 11 (50) 4 (27) 2 (40) 4 (67)

Suositusta käyttäneistä 96 % (46/48) oli myös kysynyt potilaalta/asiakkaalta hänen

liikkumistottumuksistaan ja liikkumisesta (Taulukko 6.). Päivittäin

liikkumistottumuksista ja liikkumisesta oli kysynyt 54 % (26/48) vastaajista ja

ammattiryhmistä aktiivisimmin liikkumistottumuksista ja liikkumisesta olivat kyselleet

fysioterapeutit ja hoitajat. Suositusta käyttäneistä lääkäreistä yksi ilmoitti kysyneensä

potilaalta/asiakkaalta hänen liikkumistottumuksistaan ja liikkumisesta päivittäin. Yksi

vastaajista ilmoitti, ettei ollut kysynyt lainkaan potilaalta/asiakkaalta hänen

liikkumistottumuksistaan ja yksi ettei ollut kysynyt liikuntatottumuksista ja

liikkumisesta, koska asiakkaina ei ole ollut pitkäaikaissairaita. Liikuntatottumuksista ja

liikkumisesta kysyneet ammattilaiset myös kirjasivat tiedot (43/46) lähes poikkeuksetta

potilastietojärjestelmään.

31

TAULUKKO 6. Liikunnan Käypä hoito -suositusta käyttäneiden liikuntatottumuksista

kysyminen ja kirjaaminen.

Fysioterapeutit (n=22) Hoitajat (n=15) Liikuntaneuvojat (n=5) Lääkärit (n=6)

Fysioterapeutit

n (%)

Hoitajat

n (%)

Liikuntaneuvojat

n (%)

Lääkärit

n (%)

Kysynyt liikunnasta ja

liikkumistottumuksista

Päivittäin 14 (64) 11 (73) 0 1 (17)

Viikoittain tai

harvemmin

8 (36) 3 (20) 5 (100) 4 (67)

Ei lainkaan 0 1 (7) 0 1*

Kirjannut tiedot

potilaspapereihin

22 (100) 13 (87) 4 (80) 4 (67)

* yksi lääkäreistä ei kysynyt eikä kirjannut koska, ei ollut pitkäaikaissairaita potilaita

Suositusta käyttäneistä vastaajista suurin osa 73 % (35/46) olivat täysin tai jossain määrin

samaa mieltä väitteestä, että suositus oli aiheuttanut muutoksia heidän toteuttamassaan

asiakastyössä. Suositusta käyttäneistä vastaajista vain yksi oli täysin eri mieltä väitteestä,

että suositus oli aiheuttanut muutoksia hänen toteuttamassaan asiakastyössä. Suositusta

käyttäneistä vastaajista kaksi oli jättänyt vastaamatta kysymykseen. Taulukossa 7 on

esitetty ammattiryhmittäin Liikunnan Käypä hoito -suosituksen vastaukset suosituksen

aiheuttamista muutoksista asiakastyöhön.

TAULUKKO 7. Väite: Liikunnan Käypä hoito -suositus on aiheuttanut muutoksia

toteuttamassani asiakastyössä.

Fysioterapeutit (n=22) Hoitajat (n=14) Liikuntaneuvojat (n=5) Lääkärit (n=5)

Täysin samaa

mieltä

n (%)

Jossain määrin

samaa mieltä

n (%)

Jossain määrin

eri mieltä

n (%)

Täysin eri mieltä

n (%)

Fysioterapeutit 2 (9) 15 (68) 4 (18) 1 (5) Hoitajat 2 (7) 8 (53) 4 (27) 0

Liikuntaneuvojat 1 (20) 3 (60) 1 (20) 0

Lääkärit 1 (17) 3 (50) 1 (17) 0

2 vastaajaa jättänyt vastaamatta kysymykseen

Yli puolet 56 % (27/48) suositusta käyttäneistä vastaajista ilmoitti, ettei suosituksen

käytöstä ollut sovittu työpaikalla, ja 31 % (15/48), että suosituksesta ei ollut keskusteltu

32

työpaikalla. Vastaajista 8 % (4/48) ilmoitti, ettei suosituksen käytöstä ollut sovittu eikä

keskusteltu työpaikalla. Suositusta käyttäneistä vain 8 % (4/48) ilmoitti osallistuneensa

Liikunnan Käypä hoito -suositukseen liittyvään koulutukseen. Kehotuksen käyttää

suositusta ilmoitti saaneensa 15 % (7/48) vastaajista. Vastaajista yksi ilmoitti

osallistuneensa sekä koulutukseen että saaneensa kehotuksen käyttää suositusta ja myös

suosituksen käytöstä oli yhteisesti sovittu työpaikalla. Taulukkoon 8 on koottu Liikunnan

Käypä hoito -suositusta käyttäneiden vastaukset suositukseen liittyvistä toimenpiteistä

työpaikoilla ammattiryhmittäin.

TAULUKKO 8. Liikunnan Käypä hoito -suositukseen liittyvät toimenpiteet työpaikoilla.

Fysioterapeutit (n=22) Hoitajat (n=15) Liikuntaneuvojat (n=5) Lääkärit (n=6)

Osallistunut

koulutukseen n (%)

Kehotus

käyttää n (%)

Käytöstä

sovittu n (%)

Käytöstä

ei sovittu n (%)

Käytöstä ei

keskusteltu n (%)

Fysioterapeutit 0 2 (9) 2 (9) 11 (50) 9 (41)

Hoitajat 3 (20) 4 (27) 2 (13) 8 (53) 3 (20) Liikuntaneuvojat 0 0 0 4 (80) 2 (40)

Lääkärit 1 (17) 1 (17) 0 4 (67) 1 (17)

6.4 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käytön kehittämisehdotukset

Suositusta käyttäneistä vastaajista 63 % (30/48) ilmoitti, että suosituksen käyttöä omassa

työssä lisäisi eniten jaettava potilasmateriaali. Eniten jaettavaa potilasmateriaalia

toivoivat ammattiryhmistä fysioterapeutit ja hoitajat. Enemmän työaikaa

potilastilanteissa toivoi 42 % (20/48) vastaajista. Taulukossa 9 on kuvattu

ammattiryhmittäin vastaukset kysymykseen, mikä lisäisi suosituksen käyttöä työssä.

TAULUKKO 9. Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käyttöä lisääviä asioita

ammattiryhmittäin.

Fysioterapeutit (n=22) Hoitajat (n=15) Liikuntaneuvojat (n=5) Lääkärit (n=6)

Jaettava

potilas-

materiaali n (%)

Enemmän

työaikaa

perehtymiseen n (%)

Enemmän

työaikaa

potilastilanteissa n (%)

Muu

tuki/materiaali

n (%)

Fysioterapeutit 13 (59) 7 (32) 9 (41) 7 (32)

Hoitajat 10 (67) 6 (40) 6 (40) 4 (27)

Liikuntaneuvojat 3 (60) 2 (40) 1 (20) 1 (20) Lääkärit 4 (67) 1 (17) 4 (17) 1 (17)

33

Muuta tukea/materiaalia toivoi 27 % (13/48) vastaajista. Toiveina tuesta oli koulutusta

(2/13), suositusten läpi käyntiä toivottiin (2/13) yhdessä joko oman yksikön kanssa tai

liikuntaneuvojien kanssa. Yksi toivoi ”suosituksen tietoja sähköisissä palveluissa” ja yksi

ehdotti ”liikuntasuosituksen mukaan ottamista hoitosuunnitelmaan”. Myös

potilaisiin/asiakkaisiin suunnattuja kehittämisehdotuksia tuli vastaajilta kaksi:

”Odotusaulan tv:stä pyörimään muuta kuin telkkaohjelmaa, taukojumppaa, liikuntaohje”

ja ”Tuoreille pitkäaikaissairaille ryhmämuotoista ohjausta liikkumisesta”. Vastaajista

neljä ei ollut tarkentanut tai osannut sanoa mitä muu tuki/materiaali voisi olla.

6.5 Tulosten yhteenveto

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuutta

ja käyttöä perusterveydenhuollon ammattilaisilla ja kunnallisilla liikuntaneuvojilla.

Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta oli kuullut 74 % vastaajista, tutustunut

suositukseen 46 % ja käyttänyt suositusta työssä 35 % kyselyyn vastanneista. Taulukossa

10 on esitetty yhteenveto ammattiryhmittäin suosituksen tunnettuudesta ja käytöstä.

TAULUKKO 10. Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta kuulleet, siihen tutustuneet ja

sitä käyttäneet ammattiryhmittäin

Fysioterapeutit

(n=41)

Hoitajat

(n= 70)

Liikuntaneuvojat

(n= 8)

Lääkärit

(n= 20)

Kuullut suosituksesta 40 (98 %) 40 (57 %)

8 (100 %) 15 (75 %)

Tutustunut suositukseen 30 (73 % )

19 (27 %)

6 (75 %) 9 (45 %)

Käyttänyt suositusta 22 (54 %)

15 (21 %)

5 (63 %) 6 (30 %)

34

7 POHDINTA

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuutta ja

käyttöä perusterveydenhuollon lääkäreillä, vastaanottojen hoitajilla, fysioterapeuteilla ja

kunnallisilla liikuntaneuvojilla Päijät-Hämeen alueella. Liikunnan Käypä hoito -suositus

on sosiaali- ja terveysministeriönkin (Muutosta liikkeellä! 2013) suosittelema

taustamateriaali liikuntaneuvontaan, mutta suosituksen tunnettuutta tai käyttöä ei ole

tiettävästi aiemmin tutkittu. Tutkimuksen vastaajaryhmien koko oli pieni ja

vastausaktiivisuus vaihteli suuresti, minkä vuoksi tulokset ovat pääosin suuntaa antavia.

Tutkimus lisäsi tietoa Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuudesta ja käytöstä

perusterveydenhuollon ammattilaisilla ja kunnallisilla liikuntaneuvojilla Päijät-

Hämeessä. Tutkimus toimii esiselvityksenä uuden hyvinvointiyhtymän kehittämistyölle.

Kyselyn vastausaktiivisuus jäi vähäiseksi lääkäreillä, joista vain noin joka kuudes vastasi

kyselyyn, kun muista vastaajaryhmistä siihen vastasi vähintään noin joka toinen

työntekijä. Tämä tulos eroaa selvästi Ståhlin ym. (2004) toteuttamasta kyselystä

pelkästään lääkäreille liikuntaneuvonnan yleisyydestä, jossa vastausaktiivisuus oli 85 %.

Syyt vähäiseen vastausaktiivisuuteen lääkäreiden ammattiryhmän osalta lienevät

moninaisia, mutta tärkeitä selvittää. Onko kyse asenteista ja arvostuksesta liikuntaa

kohtaan? Professori Ilkka Vuori (2013) on todennut, että liikunnan edistämisen mittava

lisääminen terveydenhuollossa edellyttää perustavanlaatuista asennemuutosta. Hänen

mukaansa liikunta tulisi ymmärtää terveyden ja toimintakyvyn säilymiselle

välttämättömäksi biologiseksi stimulukseksi eikä vain harrastukseksi. Terveydenhuollon

järjestelmässä liikunta tulisi mieltää lääkkeisiin rinnastettavaksi keinoksi, jolle kehittyisi

vähitellen vastaava asema kuin lääkkeille, niin perusopetuksessa kuin kliinisissä

käytännöissä ja tutkimuksessa. Vai onko lääkäreiden alhaiseen vastausaktiivisuuteen

vaikuttaneet samat esteet kuin lääkäreiden toteuttamaan liikuntaneuvontaan

tutkimustiedon valossa; ajan ja korvauksen puute sekä omat asenteet ja tavat liikuntaa

kohtaan (Hébert ym. 2010).

7.1 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuus

Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta oli kuullut kolme neljästä vastaajasta, mutta

hoitajista vain reilu puolet. Suosituksiin oli tutustunut hieman vajaa puolet kyselyyn

35

vastanneista. Ammattiryhmien välillä oli nähtävissä eroja tutustumisessa; hoitajista vain

noin neljännes oli tutustunut suositukseen, kun fysioterapeuteista noin kolme neljästä oli

tutustunut suositukseen. Hoitajien osalta tutkimuksen tulos on yhtenevä aiempaan

Kurosen ym. (2006) tutkimukseen verraten, jossa hoitosuositusten tunteminen hoitajien

keskuudessa oli heikkoa ja käyttö vähäistä, erityisesti elämäntapaohjaukseen perustuvien

suositusten, kuten lihavuuden hoito ja tupakasta vieroitus. Tämän tutkimuksen tulokset

poikkeavat hoitajien osalta verraten Miilunpalon ym. (2002) tutkimukseen, jossa

hoitajista lähes puolet ei tuntenut terveysliikunnan paikallisia suosituksia.

Fysioterapeuttien osalta tutkimustulos oli samansuuntainen kuin Miilunpalon

tutkimuksessa.

7.2 Liikunnan Käypä hoito -suosituksen käyttö

Suositukseen tutustuneista kolme neljästä oli myös käyttänyt sitä ja kaikista vastaajista

suositusta oli käyttänyt hieman reilu kolmannes. Suosituksen käytössä oli nähtävissä

eroja ammattiryhmien välillä; hoitajista vain noin joka viides ja fysioterapeuteista hieman

yli puolet oli käyttänyt suositusta. Kurosen ym. (2006) tutkimuksessa lääkärit ja hoitajat

olivat tutustuneet ja käyttäneet selvästi vähemmän hoitosuosituksia, jotka liittyivät

ensisijaisesti elämäntapojen muutoksiin. Tässä tutkimuksessa kyselyyn vastanneista

lääkäreistäkin vain vajaa kolmannes oli käyttänyt suositusta. Suositukseen liittyvään

koulutukseen oli osallistunut vähemmän kuin joka kymmenes suositusta käyttäneistä,

joten tämän tutkimuksen tulos on yhtenevä Kurosen ym. (2006) tutkimuksen kanssa,

jossa todettiin osan ammattilaisista perehtyvän suosituksiin omaehtoisesti, ilman

koulutusta. Lehtomäki (2009) on väitöstutkimuksessaan arvioinut tulevaisuudessa

hoitajien merkityksen hoitosuositusten käyttäjäryhmänä korostuvan entisestään työnjaon

arvioinnin ja tehtävänsiirtojen yleistyessä. Myös Kuronen ym.(2006) korosti hoitajien

toimenkuvaa elämäntapojen muuttamiseen ohjaamisessa ja muutoksen seuraamisessa

jopa merkittävämpänä kuin lääkärin.

Suositusta käyttäneistä lähes kolme neljästä oli etsinyt tietoa yleisistä

liikuntasuosituksista ja kaksi kolmesta tietoa sairauksien ehkäisystä ja hoidosta

liikunnalla. Tarvetta perehdyttää/kouluttaa ammattilaisia nykyistä enemmän suosituksen

sisältöön ja sen käyttöön voisi olettaa olevan sen perusteella, että kaikkein vähiten oli

etsitty tietoa, miten arvioida potilaan/asiakkaan liikuntakelpoisuutta. Suositusta

36

käyttäneistä lääkäreistä ainoastaan yksi ilmoitti etsineensä tietoa liikuntakelpoisuuden

arvioimisesta, vaikka suosituksessa todetaan lääkärin tehtäväksi arvioida liikunnan vasta-

aiheet ja sairauksiin liittyvät liikkumisrajoitteet (Liikunta: Käypä hoito -suositus 2016).

Suosituksen käyttö näytti liittyvän liikunnasta keskusteluun vastaanotolla. Suositusta

käyttäneistä lähes kaikki ilmoittivat myös kysyneensä potilaalta/asiakkaalta hänen

liikkumistottumuksistaan. Aktivoiko suosituksen käyttö kysymään

liikkumistottumuksista ja liikunnasta vai ovatko liikunnasta kiinnostuneet ammattilaiset

motivoituneet kysymään liikunnasta ja liikuntatottumuksista ilman suosituksen

käyttöäkin? Tai liittyykö liikunnan puheeksi ottaminen terveydenhuollon ammattilaisten

omaan liikunta-aktiivisuuteen, jonka on aiemmissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan

liikuntaneuvonnan aktiivisuuteen (Lobelo ym. 2009, Howe ym. 2010 ja Hébert ym.

2012)? Vain yksi suositusta käyttäneistä vastaajista ilmoitti, ettei ollut kysynyt lainkaan

potilailta heidän liikkumistottumuksistaan. Ammattiryhmistä aktiivisimmin

liikkumistottumuksista ja liikkumisesta olivat kyselleet fysioterapeutit ja hoitajat. Tulos

on samansuuntainen aiempien tutkimusten kanssa siltä osin, että fysioterapeutit ja hoitajat

kokevat terveysneuvonnan osaksi omaa työtään (Shirley ym. 2010, Tompkins ym. 2009).

Suositusta käyttäneistä lääkäreistä vain yksi ilmoitti kysyneensä potilaalta/asiakkaalta

hänen liikkumistottumuksistaan päivittäin, loput viikoittain. Tämä tutkimustulos eroaa

Ståhlin ym. (2004) tutkimustuloksesta, jossa 64 % lääkäreistä ilmoitti kysyvänsä

vähintään joka kolmannen potilaan liikkumistottumuksista. Suositusta käyttäneet

liikuntaneuvojat ilmoittivat kaikki kysyvänsä liikunnasta viikoittain, mikä voi selittyä

mahdollisesti heidän työnkuvallaan, jos työhön sisältyy liikuntaneuvonnan lisäksi myös

esimerkiksi liikuntaryhmien ohjausta tai muita työtehtäviä. Potilaskertomuksiin

kirjaaminen näytti tässä tutkimuksessa toteutuvan hyvin, sillä lähes kaikki

liikkumistottumuksista ja liikkumisesta kysyneet, olivat myös kirjanneet tiedot.

Suositusta käyttäneistä vastaajista kolme neljästä koki suosituksen ainakin jossain määrin

aiheuttaneen muutoksia heidän toteuttamassaan asiakastyössä ja vain yksi oli sitä mieltä,

ettei suositus ollut aiheuttanut muutoksia hänen toteuttamassaan asiakastyössä.

Mäntyrannan ym. (2003) mukaan terveysliikunnan suositukset olivat aiheuttaneet

muutoksia terveydenhuollon työntekijöiden asiakasneuvonnassa noin 10–15 prosentilla

työntekijöistä, ammattiryhmästä riippuen.

37

7.3 Suosituksen käytön kehittäminen

Noin neljännes vastaajista oli tutustunut suositukseen, mutta ei ollut sitä käyttänyt.

Suosituksen käyttämättä jättäneistä suurin osa ilmoitti syyksi, että ei tunne suosituksen

sisältöä riittävän hyvin, ja reilu kolmannes, että ei ehdi käyttää suositusta työssään.

Koulutuksen ja ajanpuute olivat liikuntaneuvonnan toteuttamisen esteinä yhteneviä

aiempien tutkimusten kanssa (Cornuz ym. 2000, Hébert ym. 2012). Vastaajista vain kaksi

ilmoitti, että ei kokenut suositusta työssään tarpeelliseksi.

Suosituksen käyttöä tämän tutkimuksen mukaan saattoi vaikeuttaa se, ettei suosituksen

käytöstä juurikaan ollut vastaajien mukaan keskusteltu tai sovittu organisaatioissa. Vain

8 % (4/48) suositusta käyttäneestä ilmoitti työpaikallaan sovitun suosituksen käytöstä ja

saman verran ilmoitti osallistuneensa suositukseen liittyvään koulutukseen. Tutkimuksen

tulos on samansuuntainen Lehtomäen väitöstutkimuksen (2009) kanssa, jonka mukaan

useat suositukset koskevat monia terveyskeskuksen ammattiryhmiä, mutta yhteisten

koulutusten tai muun moniammatillisen toiminnan järjestäminen yhtenäisten

toimintatapojen sopimiseksi oli harvinaista.

Yli puolet suositusta käyttäneistä, erityisesti fysioterapeutit ja hoitajat ilmoittivat, että

jaettava potilasmateriaali lisäisi suosituksen käyttöä omassa työssä. Mäntyrannan ym.

(2003) mukaan potilasohjeiden on osoitettu parantavan hoitotuloksia ja ne lisäävät

potilaiden tyytyväisyyttä hoitoon. Jaettavan potilasmateriaalin lisäksi avoimeen

kysymykseen tulleet kehittämisideat viestivät vastaajien olevan kiinnostuneita

kehittämään suosituksen käyttöä omissa työyksiköissään ja kiinnostuksesta yhteistyöhön

asiaan liittyvien yhteistyötahojen kanssa.

Jatkossa hoitosuosituksia tulisi kehittää vastaamaan entistä paremmin eri käyttäjäryhmien

tarpeita, edellä mainitun tukimateriaalin tuottamisen lisäksi. Suosituksen tulee toki olla

ennen kaikkea tietosisällöltään ajantasaista ja luotettavaa, mutta siinä tulisi myös

huomioida erilaisten käyttäjien tarpeet, vaikka suosituksen laatijoina ovat useimmiten

erikoislääkärit. Esimerkiksi hoitajan ja liikuntaneuvojan näkökulmat suosituksen

käyttäjinä eroavat merkittävästi lääkärin diagnosoivasta ja usein lääkehoitoon

painottuvasta roolista tai fysioterapeutin työssä tutusta kuntoutuksen näkökulmasta.

Tässä tutkimuksessa lääkäreiden vastausaktiivisuus, herättää ajatuksia suosituksen

38

käytettävyyteen myös lääkäreiden näkökulmasta. Löytäisivätkö lääkärit tiedot liikunnasta

hoidon osana paremmin, jos ne olisi kirjattu vain jokaisen diagnoosin yhteyteen eikä

erikseen omaksi suosituksekseen? Tämän hetken laajan ja tunnustetusti vahvan

tutkimusnäytön perusteella tuntuisi taantumukselliselta palata aikaan ennen Liikunnan

Käypä hoito -suosituksen julkaisua. Ja miksipä ei liikuntaan liittyvää tietoa sairauksien

ehkäisystä, hoidosta ja kuntoutuksesta voisi löytyä useammasta suosituksesta, aina kun

liikunta siihen tutkitusti tai tunnetusti vaikuttavana osatekijänä liittyy. Liikunta on oman

suosituksensa ansainnut, nyt vain tulisi miettiä, miten kehittää suositusta entistä

helpommin käytettäväksi ja toimivammaksi työkaluksi. Moniammatillisen yhteistyön

kehittäminen terveydenhuollossa liikunnan käytön lisäämiseksi terveyden ja

hyvinvoinnin edistämisessä vaatii kaikilta osapuolilta positiivista asennoitumista yhteisen

tavoitteen saavuttamiseksi.

7.4 Tutkimuksen vahvuudet ja rajoitukset

Hirsjärven, Remeksen ja Sajavaaran (2007) mukaan kyselytutkimuksen etuina pidetään

laajankin aineiston keruuta nopeasti ja vaivattomasti etenkin verkkokyselynä, mutta

menetelmän suurimpana haittana voi olla vastausten kato. Katoon vaikuttaa

vastaajajoukko ja tutkimuksen aihepiiri, valikoimattomalle kohdejoukolle

vastausaktiivisuus voi parhaimmillaan olla 30–40 %. Jos kysely kohdennetaan jollekin

erityisryhmälle ja aihe on heidän kannaltaan tärkeä, voi odottaa suurempaakin

vastausaktiivisuutta. Tämän kyselytutkimuksen vastausaktiivisuus vaihteli

ammattiryhmästä riippuen lääkärien 16 % ja liikuntaneuvojien 62 % välillä. Syitä

vastausaktiivisuuden suureen vaihteluun ammattiryhmien välillä voivat olla

tutkimusaiheen kiinnostavuus ja tärkeys eri ammattiryhmien näkökulmasta. Myös

erilaiset tekijät työpaikoilla kyselyn toteuttamisen aikaan ovat saattaneet vaikuttaa

kyselyn vastaamisaktivisuuteen; kuten kiire ja valmisteilla ollut organisaatiomuutos

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän aloittaessa vuoden 2017 alussa.

Tutkimuksessa käytetty kyselylomake luotiin tätä tutkimusta varten vastaamaan

asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Hyötynä oli kysymysten hyvä kohdentuvuus

lisäämään tietoa tutkittavasta aiheesta. Lomakkeen luotettavuutta ja toimivuutta pyrittiin

lisäämään sen esitestauksella, joka tehtiin pyytämällä kyselyn kohteena olevien

ammattiryhmien edustajia (n=5) täyttämään sähköinen kyselylomake. Esitestauksessa ei

39

tullut esiin ongelmia, mutta kun todelliset vastaajat vastasivat osaan kysymyksistä

kieltävästi, lomake ei antanut suunnitellusti tallentaa ja päättää kyselyä. Esitestaajina

olleet vastaajat olivat selvästi valikoitunut joukko joka tunsi suosituksen, jonka vuoksi

lomakkeen virhe ei paljastunut esitestauksessa. Lomakevirheen vaikutuksia

vastausaktiivisuuteen on vaikea arvioida, mutta toisaalta viive ensimmäisen

virheilmoituksen ja ongelman korjauksen välillä oli vain yksi vuorokausi.

Tutkimuksessa eri ammattiryhmiltä saatujen vastausten lukumäärät vaihtelevat

liikuntaneuvojien kahdeksasta vastauksesta hoitajien 70 vastaukseen. Pienen

tutkimusjoukon ja vähäisen vastausaktiivisuuden vuoksi, esimerkiksi lääkäreiden

ammattiryhmän osalta, tutkimustuloksia on tulkittava vain suuntaa antavina. Kyselyyn

ovat myös todennäköisemmin vastanneet ne henkilöt, joita tutkimuksen aihe on

kiinnostanut ja ollut tärkeä, vrt. Hirsjärvi ym. (2007) edellä. Kaikista kyselyyn

vastanneista yhdeksän kymmenestä oli naisia, jonka vuoksi tulokset kuvaavat

luotettavimmin naisten käsityksiä tutkimusaiheeseen liittyen. Tutkimuksen

toteuttamisalueena Päijät-Häme saattaa edustaa poikkeuksellisen valikoitunutta ja

liikuntamyönteisempää joukkoa Suomen muihin maakuntiin verraten, koska alueella on

toteutettu useita terveysliikunnan edistämishankkeita aiempina vuosina.

Tutkimus on mahdollista toistaa lomaketta käyttäen, mutta samallakin alueella uudelleen

toistettaessa tutkimuksen kohteena ollut ilmiö on voinut jo muuttua niin paljon, että myös

tutkimuksen tulokset voisivat olla hyvin erilaisia. Kyselytutkimus on jo sinänsä voinut

toimia interventiona lisäten vastaajien tietoisuutta Liikunnan Käypä hoito -suosituksen

olemassa olosta ja se on voinut herättää myös keskustelua työpaikoilla suosituksen

käytöstä ja sen tarpeellisuudesta. Lomaketta voidaan käyttää myös uudelleen mittaamaan

suosituksen tunnettuutta ja käyttöä esimerkiksi toteutuneen intervention jälkeen.

Lomakkeen kysymyksiä on myös mahdollista hyödyntää muualla Suomessa toteuttavissa

tutkimushankkeissa Liikunnan Käypä hoito -suosituksen tunnettuutta ja käyttöä

selvitettäessä.

Vaikka tutkimuksen tuloksia on tulkittava suuntaa antavina, antaa tutkimus uutta tietoa

Päijät-Hämeen perusterveydenhuollon organisaatioille ja liikuntaneuvontaa järjestäville

tahoille tutkitun suosituksen tunnettuudesta ja käytöstä eri ammattiryhmillä sekä toimii

esiselvityksenä uuden hyvinvointiyhtymän tulevalle kehittämistyölle.

40

7.5 Jatkotutkimusaiheet

Jatkossa tutkittaessa hoitosuosituksen käyttöä terveyskeskuksissa tutkimuksen

luotettavuutta lisäisi kyselytutkimuksen rinnalla tehty potilasasiakirjojen merkintöjen

seuranta samanaikaisesti. Mielenkiintoista olisi myös selvittää tarkemmin tutkitun

kohderyhmän asenteita liikuntaa ja Liikunnan Käypä hoito -suositusta kohtaan,

pidetäänkö sitä tärkeänä suosituksena terveyskeskustyössä kaikilla ammattiryhmillä.

Ulkomaisissa tutkimuksissa oli selvitetty myös liikuntaneuvontaa antavien

ammattilaisten asenteita liikuntaa kohtaan sekä heidän omaa fyysisen aktiivisuuden tasoa

vapaa-ajalla ja näiden yhteyttä liikuntaneuvonnan aktiivisuuteen.

Hoitosuositusten käytön lisäämiseksi tulisi tutkia, mitkä tekijät lisäävät hoitosuosituksen

käytettävyyttä, miten vastata tämän hetken käytön tarpeisiin muuttuvissa

toimintaympäristöissä, erilaiset käyttäjäryhmät ammattilaisista potilaisiin huomioiden.

Tässä työssä olisi tärkeää etsiä uutta, innovatiivista näkökulmaa perinteisen sijasta,

hyödyntäen nykytekniikan tarjoamia mahdollisuuksia sen toteuttamisessa. Suositusten

päivitys ja kehittäminen vaatii myös resurssien kohdentamista entistä enemmän ja siksi

suositusten käytön tutkiminen on myös tärkeää riittävien resurssien saamiseksi niiden

kehittämiseen.

41

8 JOHTOPÄÄTÖKSET

Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta olivat kuulleet lähes kaikki fysioterapeutit ja kaikki

liikuntaneuvojat, joiden työ liittyy läheisesti liikuntaan. Sen sijaan perusterveydenhuollon

hoitajista hieman vajaa puolet ja lääkäreistä neljännes ei ollut kuullutkaan tutkitusta

suosituksesta. Suosituksen olemassa olosta tulisi eri toimijoiden jakaa tietoa kaikilla

tasoilla (valtakunnallisesti, alueellisesti ja työpaikoilla) kohdennetusti, erityisesti

perusterveydenhuollon hoitajille ja lääkäreille.

Perusterveydenhuollon hoitajista ja lääkäreistä vain noin neljännes oli tutustunut

suositukseen. Liikunnan Käypä hoito -suosituksesta osattiin etsiä tietoa

liikuntasuosituksista, mutta ei liikuntakelpoisuuden arvioimisesta, vaikka suosituksen

mukaan juuri lääkäreiden tulisi arvioida potilaiden liikunnan vasta-aiheet ja sairauksiin

liittyvät liikkumisrajoitteet. Suosituksen sisältöä on tehtävä tunnetuksi, jos suosituksen

käyttöä halutaan lisätä perusterveydenhuollossa.

Suositukseen tutustuneista vastaajista kolme neljästä oli käyttänyt sitä ja yhtä moni oli

täysin tai jossain määrin samaa mieltä siitä, että suositus oli aiheuttanut muutoksia heidän

toteuttamassaan asiakastyössä. Tässä tutkimuksessa Liikunnan Käypä hoito -suositusta

käyttäneistä ammattilaisista lähes kaikki olivat myös kysyneet potilailta heidän

liikkumistottumuksistaan ja liikkumisesta sekä kirjanneet tiedot potilasasiakirjoihin lähes

poikkeuksetta. Suositukseen tutustunut neljännes, joka ei käyttänyt suositusta, ilmoitti

suurimmaksi käytön esteeksi riittämättömän suosituksen sisällön tuntemuksen. Tämän

tutkimustiedon perusteella suosituksen sisällön tunteminen edistää suosituksen käyttöä ja

vaikuttaisi liittyvän sitä käyttävillä aktiiviseen liikunnan puheeksi ottamiseen ja sen

kirjaamiseen perusterveydenhuollon vastaanotoilla ja liikuntaneuvonnassa. Työpaikoilla

tulisi kehittää suosituksen käyttöönottoa ja käytön tukemisen keinoja työyhteisöissä.

Suosituksen käyttöä työpaikoilla saattoi vaikeuttaa myös se, ettei suosituksen käytöstä

ollut sovittu tai keskusteltu työpaikoilla, eikä järjestetty koulutusta. Suositusta

käyttäneistä alle 10 % ilmoitti suosituksen käytöstä sovitun työpaikalla tai osallistuneensa

siihen liittyvään koulutukseen. Suosituksen käytöstä tulisi sopia moniammatillisesti ja

tarvittaessa sopia suosituksen käyttöön liittyvästä työnjaosta ammattiryhmien kesken.

42

Suosituksen käyttöä lisäisi suositusta käyttäneiden enemmistön mukaan jaettava

potilasmateriaali ja vajaa puolet koki tarvitsevansa enemmän työaikaa potilastilanteissa

suosituksen käytön lisäämiseksi. Jatkossa suosituksen laatijoiden tulisi kehittää

suosituksen käytettävyyttä kohderyhmällä yhtenä työvälineenä liikuntaneuvonnassa, sekä

terveydenhuollon että liikunnanalan ammattilaisilla. Tällöin suositusta päivittävässä

työryhmässä olisi hyvä olla edustajia suosituksen koko käyttäjäkohderyhmästä

moniammatillisesti, koska suositus on tarkoitettu lääkäreiden lisäksi myös muille

ammattiryhmille. Myös potilasnäkökulman edustajia olisi hyvä huomioida suositusta

kehitettäessä ja sen käyttöä edistettäessä.

LÄHTEET

Aittasalo, M., Miilunpalo, S., Kukkonen-Harjula, K. & Pasanen, M. 2006. A randomized

intervention of physical activity promotion and patient self-monitoring in primary health care.

Prev Med 2006; 42:40-6

Alanen, S. 2009. Implementing an evidence-based hypertension guideline into Finnish primary

care nursing. Väitöskirja. Väitös on julkaistu Turun yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa.

Saatavilla www-muodossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-3930-5

Claridge, J.A. & Fabian, T. C.2005. History and Development of Evidence-based Medicine.

World J. Surg.29; 547–553

Cornuz, J., Ghali, W. A., Di Carlantonio, D., Pecoud, A. & Paccaud, F. 2000. Physicians’ attitudes towards prevention: importance of intervention-spesific barriers and physicians’ health habits.

Family Practice, 17(6), 535–540.

Hébert, E., Caughy, M. & Shuval K. 2012. Primary care provoders` perceptions of physical

activity counselling in a clinical setting: a systematic review. Br J Sports Med 2012;46: 625-31

Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2009. Tutki ja kirjoita. 15. uudistettu painos. Helsinki:

Tammi.

Honkanen, M., Jousimaa, J., Komulainen, J., Kunnamo, I. & Sipilä, R. 2016. Hoitosuositustyöryhmien käsikirja. Osa I. Honkanen, M., Jousimaa, J., Komulainen, J.,

Kunnamo, I. & Sipilä, R. (toim). Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. (Viitattu 12.1.2017)

Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.kaypahoito.fi/documents/10184/12762/hoitosuositustyoryhmien-kasikirja.pdf.

Howe, M., Leidel, A., Krishnan S. M., Weber, A., Rubenfire, M. & Jackson, E. A. 2010. Patient-

Related Diet and Exercise Counseling: Do Providers’ Own Lifestyle Habits Matter? Preventive

Cardiology, 13, 180–185.

Kaivola, J. & Myllymäki K. 2004. Hoitosuositukset ja laki. Lääketieteellinen Aikakauskirja

Duodecim 2004;120(24):2971-6

Kettunen, J. 2015. Aikaisemmat Käypä hoito – suositukset, joissa liikuntaa on käsitelty osana

tietyn sairauden ehkäisyä, hoitoa tai kuntoutusta. (Viitattu 15.2.2017) Saatavilla www-muodossa

osoitteessa:

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix01186&suositusid=hoi50075

Kivimäki, S. & Tuunanen, K. 2014. Liikuntaneuvonnan tila kunnissa. Kettingeistä ketjuihin –

kohtaamisia kentällä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 282. Liikunnan ja

kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Jyväskylä 2014.

Komulainen, J., Saaristo, V., Sjöholm, K. & Ståhl, T. 2012. Terveyttä edistävä liikunta kunnissa

vuonna 2012, TEAviisari. Moilanen N. (toim.) (Viitattu 11.2.2017) Saatavilla www- muodossa

osoitteessa: www.suomimies.fi/filebank/1292-TEAviisari2012_netti.pdf

Kunnossa kaiken ikää (KKI) ohjelma 2017. (Viitattu 11.2.2017) Saatavilla www- muodossa

osoitteessa: www.kkiohjelma.fi.

Kuntalaki (410/2015).

Kuronen, R. 2015. Valtimotautiriskiin liittyvät Käypä hoito – suositukset – Tutkimus

terveydenhuollon ammattilaisilla. Väitöskirja. Julkaistu Tampereen yliopiston julkaisuarkistossa.

Saatavilla www-muodossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9890-9

Kuronen, R., Jallinoja, P., Ilvesmäki, V. & Patja, K. 2006. Miten valtimotautiriskejä koskevat

hoitosuositukset on otettu käyttöön? Suomen Lääkärilehti 44/2006 vsk 61 s 4571–76.

Käypä hoito 2016. (sivu päivitetty 8.8.2016, viitattu 12.2.2017) Saatavilla www—muodossa

osoitteessa: www.kaypahoito.fi

Käypä hoito 2017. Käypä hoito: KOTISIVU. (sivu päivitetty 29.3.2017, viitattu 1.4.2017)

Saatavilla www—muodossa osoitteessa: www.kaypahoito.fi

Käypä hoito. Potilasversiot 2017. (Viitattu 3.2.2017) Saatavilla www-muodossa osoitteessa:

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle

Lamberg Tiina 2017. Puhelinhaastattelu 3.1.2017, Duodecimin Käypä hoito – suosituksiin

liittyvästä kirjallisuusluettelosta.

Lehtomäki, L. 2009. Valtakunnallisista suosituksista terveyskeskuksen talon tavoiksi.

Väitöskirja. Julkaistu Tampereen yliopiston julkaisuarkistossa. Saatavilla www-muodossa:

http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7758-4

Liikkumisresepti 2016. UKK-instituutti. (Viitattu 13.2.2017) Saatavilla www- muodossa

osoitteessa: http://www.ukkinstituutti.fi/liikkumisresepti.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä, 2016.

Liikunta (online). Käypä hoito -suositus. 2016. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

2016 (Viitattu 13.1.2017). Saatavilla www-muodossa:

www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50075

Liikuntalaki (390/2015).

Lobelo, F., Duperly, J. & Frank, E. 2009. Physical activity habits of doctors and medical students

influence their counseling practices. British Journal of Sports Medicine, 43:89–92.

Louhiala, P. & Hemilä, H. 2005. Näyttöön perustuva lääketiede – hyvä renki mutta huono isäntä.

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2005;121: 1317–25

Miilunpalo, S., Toropainen, E. & Mäkinen, M. 2002. Miten valtakunnalliset suositukset tunnetaan

terveyskeskuksissa? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2002;118(6):613–619

Muutosta liikkeellä! 2013. Valtakunnalliset yhteiset linjaukset terveyttä ja hyvinvointia

edistävään liikuntaan 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:10. (Viitattu

18.1.2017) Saatavilla www-muodossa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/69937/URN_ISBN_978-952-003412-

2_korj.pdf?sequence=1

Mäntyranta, T., Kaila, M.,Varonen, H., Roine, R.P., & Lappalainen, J. 2003. Hoitosuositusten toimeenpano. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala 2003.

(Viitattu 17.1.2017) Saatavilla www- muodossa:

http://www.kaypahoito.fi/documents/10184/12754/hoito-suositusten-toimeenpano.pdf.

Nupponen, R. & Suni, J. 2005. Henkilökohtainen liikuntaneuvonta. Fogelholm, M. & Vuori, I.

(toim.) Teoksessa Terveysliikunta. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.

Pedersen, B.K. & Saltin, B. 2015. Exercise as medicine – evidence for prescribing exercise as

therapy in 26 different chronic diseases. Scand J Med Sci Sports 2015: (Suppl. 3) 25: 1–72

Peruspalvelukeskus Oiva 2016. (Viitattu 3.3.2016) Saatavilla www-muodossa:

http://www.oivappk.fi/

Puurunen, A. 2016. Terveyttä edistävä liikunta kunnissa vuonna 2016 - TEAviisari. Raportti

TEAviisarista. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 325. (Viitattu 9.2.2017) Saatavilla www-

muodossa osoitteessa: http://www.kkiohjelma.fi/filebank/2237-TEAviisari2016.pdf.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä 2017. (Viitattu 18.2.2017) Saatavilla www-muodossa:

http://www.phhyky.fi/fi/yhtyma/

Päijät-Hämeen liitto. 2008. Päijät-Hämeen terveysliikuntastrategia 2009–2020. Harmokivi P. &

Rantala M. (toim.) Päijät-Hämeen palvelurakenneuudistus – projekti. Päijät-Hämeen liitto

A174*2008 (Viitattu 25.1.2017) Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://www.paijat-

hame.fi/wp-content/uploads/2015/08/J2008_A174_Terveysliikuntastrategia_2009_2020.pdf.

Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä 2016. Peruspalvelukeskus Aava liikelaitos. (Viitattu

3.3.2016) Saatavilla www-muodossa:

http://wwwuusi.phsotey.fi/sivut/sivu.php?id=1536&vy=8010&ryhma=343

Roine, R. 1999. Systemaattiset kirjallisuuskatsaukset terveydenhuollon menetelmien

arvioinnissa. Tieteestä käytäntöön. Systemaattiset kirjallisuuskatsaukset terveydenhuollossa.

Varonen, H., Semberg, V. & Teikari, M. (toim.) FinOHTAn raportti 11. STAKES.Helsinki 1999.

Sackett, D. L., Rosenberg, W. M., Gray, J. A., Haynes, R. B., & Richardson, W. S. 1996. Evidence

based medicine: What it is and what it isn't. BMJ, 312(7023), 71–72.

Shirley, D., van der Ploeg, H.P. & Bauman, A.E. 2010. Physical activity promotion in the Physical

Therapy Setting: Perspectives From Practioners and Students. Physical Therapy 2010. 90, 9:

1311-22.

Sipilä, R. & Lommi, M. 2014. Hoitosuositukset eivät muutu hoitokäytännöiksi itsestään.

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2014;130:832-9.

Sosiaali- ja terveysministeriö. STM. 2010. Suositukset liikunnan edistämiseksi kunnissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2010:3. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2010. (

Viitattu 18.1.2017) Saatavilla www-muodossa osoitteessa:

https://www.julkari.fi/handle/10024/112360

Ståhl, T., Borodulin, K., Kujala, S. & Jousilahti, P. 2004. Lääkärien toteuttaman

liikuntaneuvonnan yleisyys ja tarve. Suomen lääkärilehti 40/2004; 3729-34.

Suomen Fysioterapeutit. 2014. Fysioterapia ammattina. (Viitattu 10.2.2017) Saatavilla www-

muodossa osoitteessa: https://www.suomenfysioterapeutit.fi/index.php/fysioterapia-ammattina

Suomen perustuslaki (731/1999).

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2016. Perusterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon avohoitokäynnit 2015. Tilastokatsaus 14/2016; 2342–9070. (Viitattu 13.2.2017) Saatavilla www-

muodossa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016112930016

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2017. Tiedonhallinta sosiaali- ja terveysalalla.

Koodistopalvelutiedote. (sivu päivitetty 13.2.2017). Saatavilla www-muodossa:

https://www.thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/-/koodistopalvelutiedote-10-

2017-uusi-lomakerakenne-ukk-instituutti-lomake-liikkumisresepti

Terveydenhuoltolaki (1326/2010).

Terveysliikunnan toimenpideohjelma 2015–2020, 2015. Heikkinen, H. (toim.) Lahti. ( Viitattu

9.2.2017) Saatavilla www- muodossa osoitteessa:

https://www.lahti.fi/PalvelutSite/LiikuntaSite/Documents/Lahden%20kaupungin%20terveysliik

unnan%20toimenpideohjelma%20VALMIS.pdf.

Tompkins, T. H., Belza, B. & Brown, M-A. 2009. Nurse practitioner practice patterns for exercise

counseling. Journal of the American Academy of Nurse Practitioners, 21, 79–86.

Tuunanen, K., Puurunen, A., Malvela, M., & Kivimäki, S. 2016. Laatua liikuntaneuvontaan.

Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 313. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö

LIKES. Jyväskylä 2016.

U.S Department of Health & Human services. 2008. Physical Activity Guidelines for Americans. (Viitattu 28.1.2017). Saatavilla www-muodossa osoitteessa:

http://www.health.gov/paguidelines/adultguide/part4.aspx

UKK-instituutti. 2017. Liikuntapiirakka. (Viitattu 19.1.2017) Saatavilla www-muodossa

ositteessa: http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka

Verhagen, E &Engbers, L. 2009. The physical therapist´s role in physical activity promotion.

British Journal of Sports Medicine, 43:99-101

WHO. 2010. Global recommendations on physical activity for health. Sharing Buttons. (Viitattu

16.1.17) Saatavilla www-muodossa osoitteessa:

http://www.who.int/dietphysicalactivity/publications/9789241599979/en/

Wolff, L. S., Massett, H. A., Weber, D., Mockenhaupt, R. E., Hassmiller, S. & Maibach E. W. 2010. Opportunities and barriers to disease prevention counseling in the primary care setting: a

multisite qualitative study with US health consumers. Health Promotion International, 25 (3),

265–276.

Vuori I. 2013. Liikuntaan ohjaaminen kuuluu terveydenhuollon tehtäviin. Suomen Lääkärilehti

2013;68:1755–6

Liite 1: Kyselylomake