LIIKENNE- JA VIESTINTÄVALIOKUNNAN MIETINTÖ 10/2014 ...2014.pdfLiVM 10/2014 vp — HE 221/2013 vp 2...

LiVM 10/2014 vp — HE 221/2013 vp

LIIKENNE- JA VIESTINTÄVALIOKUNNAN MIETINTÖ 10/2014 vp

Hallituksen esitys eduskunnalle tietoyhteiskun-takaareksi sekä laeiksi maankäyttö- ja raken-nuslain 161 §:n ja rikoslain 38 luvun 8 b §:n muuttamisesta

JOHDANTO

VireilletuloEduskunta on 13 päivänä helmikuuta 2014 lähet-tänyt liikenne- ja viestintävaliokuntaan valmis-televasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen eduskunnalle tietoyhteiskuntakaareksi sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 161 §:n ja rikoslain 38 luvun 8 b §:n muuttamisesta (HE 221/2013 vp).

Eduskunta-aloiteValiokunta on käsitellyt hallituksen esityksen yhteydessä lakialoitteen— LA 2/2014 vp Laki viestintämarkkinalain 55 §:n muuttamisesta (ed. Jalonen /ps), joka on lähetetty valiokuntaan 6.3.2014.

LausunnotEduskunnan päätöksen mukaisesti perustuslaki-valiokunta, hallintovaliokunta, puolustusvalio-kunta, sivistysvaliokunta ja talousvaliokunta ovat antaneet asiasta lausuntonsa (PeVL 18/2014 vp, HaVL 9/2014 vp, PuVL 4/2014 vp, SiVL 5/2014 vp ja TaVL 15/2014 vp), jotka on otettu tämän mietinnön liitteiksi.

AsiantuntijatValiokunnassa ovat olleet kuultavina- opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru,

lainsäädäntöneuvos Maaret Suomi, viestintä-neuvos Kaisa Laitinen, viestintäneuvos

HE 221/2013 vp LA 2/2014 vp

Kreetta Simola, neuvotteleva virkamies TimoKievari, neuvotteleva virkamies ElinaThorström ja ylitarkastaja Laura Tarhonen, liikenne- ja viestintäministeriö

- tietohallintoneuvos, yksikön päällikkö Mi-kael Kiviniemi, erityisasiantuntija AarneHummelholm ja erityisasiantuntija KimmoJanhunen, valtiovarainministeriö

- lainsäädäntöneuvos Marietta Keravuori-Rusanen ja lainsäädäntöneuvos Katri Kum-moinen, oikeusministeriö

- neuvotteleva virkamies Timo Nuutinen, puo-lustusministeriö

- erityisasiantuntija Ari-Pekka Dag ja tieto-verkkojohtaja Pekka Tulokas, sisäministeriö

- ylitarkastaja Virve Haapajärvi, työ- ja elin-keinoministeriö

- suunnittelija Tea Hoffren, valtakunnallinen vammaisneuvosto

- valvontaryhmän päällikkö Sanna Hughes, päällikkö Juhani Juselius, päällikkö MerjaSaari, päällikkö Jarkko Saarimäki, lakimiesEeva Lantto, lakimies Sanna Lohtander ja johtava asiantuntija Pertti Suortti, Viestintä-virasto

- tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio ja ylitar-kastaja Iiro Loimaala, Tietosuojavaltuutetun toimisto

- varautumispäällikkö Tero Kauppinen, Huol-tovarmuuskeskus

Versio 2.0

LiVM 10/2014 vp — HE 221/2013 vp Johdanto

- rikoskomisario Pertti Sovelius, keskusrikos-poliisi

- tutkimuspäällikkö Henrikki Oravainen ja la-kimies Miina Ojajärvi, Kilpailu- ja kuluttaja-virasto

- apulaispäällikkö Petri Knape, suojelupoliisi- professori Ulla Liukkunen, Helsingin yliopis-

to- professori Tomi Voutilainen, Itä-Suomen yli-

opisto- yliopistonlehtori Marko Ala-Fossi, Tampe-

reen yliopisto- toiminnanjohtaja Antti Kotilainen, Tekijänoi-

keuden tiedotus- ja valvontakeskus- tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki Kasvi,

Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus TIEKE ry

- lakiasiain päällikkö Katri Olmo, Yleisradio- Senior Advisor Markku Lamminluoto ja spe-

cial advisor Anna Anttinen, DNA Oy- vice president Sanna Tuominen, Digita Oy- osastopäällikkö Rami Peltosaari, lakiasiain

johtaja Anne Vainio ja lakimies Mikko Raito, Elisa Oyj

- Chief Research Officer Mikko H. Hyppönen, F-Secure Oyj

- yhteiskuntasuhdejohtaja David Mothander, Google Inc (Nordic)

- toimitusjohtaja Mikko Kurtti, Kaisanet Oy- toimitusjohtaja Henrik Ekblom, Karjaan Pu-

helin- apulaisjohtaja Petra Wikström, MTV Media- Vice President Ilkka Rahnasto, Nokia Oyj- toimitusjohtaja Petteri Järvinen, Petteri Järvi-

nen Oy- edunvalvontapäällikkö Johanna Halkola, Ra-

dioMedia- yhteiskuntasuhdejohtaja Mika Lauhde, SSH

Communications Security- johtaja Marcus Wiklund, Sanoma Media Fin-

land ja Sanoma News- toimitusjohtaja Timo Lehtimäki, Suomen

Erillisverkot Oy- hallituksen puheenjohtaja Joel Jaakkola, Suo-

men Numeropalvelu Oy- johtaja Mika Kervinen, TDC Oy

2

- kehitysjohtaja Tapio Haapanen, TeliaSonera Oyj

- Pron ict- ja viestintäsektorin johtaja AnssiVuorio, Ammattiliitto Pro

- toimitusjohtaja Reijo Svento, lakiasioiden päällikkö Marko Lahtinen, lakimies Jussi Mä-kinen ja varautumispäällikkö Kari Wirman, FiCom ry

- toimitusjohtaja Jarmo Matilainen ja vanhem-pi lakimies Jaakko Turunen, Finnet-liitto ry

- toimitusjohtaja Pekka Rislakki, Kopiosto ry- lakimies Timo Niemi, Kuluttajaliitto - Konsu-

mentförbundet ry- erityisasiantuntija Simo Tanner, Suomen

Kuntaliitto- lakimies Mikko Hoikka, Viestinnän Keskus-

liitto- varapuheenjohtaja Ville Oksanen, Electronic

Frontier Finland ry EFFI- apulaisjohtaja Lauri Kaira, Gramex ry- puheenjohtaja Reijo Glad ja hallituksen jäsen

Pentti Teräväinen, Suomen Radio- ja Viestin-täjärjestö

- toiminnanjohtaja Stiina Laakso, Suomen au-diovisuaalisen alan tuottaja SATU ry

- professori Tuomas Ojanen.

Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet— Valtiontalouden tarkastusvirasto— liikenne- ja viestintäministeriö— opetus- ja kulttuuriministeriö— suojelupoliisi— Säteilyturvakeskus STUK— Apple Finland— CSC — Tieteen tietotekniikan keskus Oy— DNA Oy— Elisa Oyj— Google Finland Oy— Microsoft Oy— Suomi24 Oy— TeliaSonera Oyj— Akava ry— Elinkeinoelämän keskusliitto EK— Finnet-liitto ry— Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö

SAK— Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry— Ficix ry

LiVM 10/2014 vp — HE 221/2013 vpJohdanto

— Keskuskauppakamari.

HALLITUKSEN ESITYS JA LAKIALOITE

Hallituksen esitysEsityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi tieto-yhteiskuntakaari sekä muutettaviksi maankäyt-tö- ja rakennuslakia ja rikoslakia. Samalla lailla kumottaisiin viestintämarkkinalaki, sähköisen viestinnän tietosuojalaki, radiotaajuuksista ja te-lelaitteista annettu laki, televisio- ja radiotoi-minnasta annettu laki, verkkotunnuslaki, eräi-den suojauksen purkujärjestelmien kieltämises-tä annettu laki, eräiden radiotaajuuksien huuto-kaupoista annettu laki sekä tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annettu laki.

Esityksellä toteutettaisiin sähköisen viestin-nän sääntelyn kokonaisuudistus. Kansalaisten näkökulmasta tavoitteena on, että tarjolla olevat puhelin-, matkaviestin-, internet-, radio- ja tele-visiopalvelut sekä muut sähköisen viestinnän palvelut ovat teknisesti kehittyneitä, turvallisia, helppokäyttöisiä ja kohtuuhintaisia. Sääntelyllä pyritään myös varmistamaan se, että sähköisen viestinnän palveluja on saatavilla kaikkialla Suomessa. Lisäksi sääntelyllä pyritään edistä-mään sähköisen viestinnän palvelujen tarjontaa. Samalla pyritään luomaan entistä paremmat lainsäädännölliset edellytykset keskenään kil-pailevalle liiketoiminnalle, viestintäteknologian kehitykselle ja innovaatioille.

Esitys tehostaisi ja yksinkertaistaisi toimilu-pajärjestelmää siirtämällä merkittävän osan oh-jelmistotoimilupapäätöksistä Viestintävirastol-le. Samalla luovuttaisiin vastikkeettomasta taa-juuksien käytöstä.

Huutokauppamenettelyä voitaisiin soveltaa esityksen mukaan jatkossa uusiin matkaviestin-nän käyttöön osoitettuihin taajuusalueisiin.

Ehdotettujen muutosten tavoitteena on myös tehostaa nykyistä huomattavan markkinavoi-man sääntelyä sekä mahdollistaa Euroopan uni-onin direktiiveissä tarkoitettu todellinen ennak-kosääntely. Viestintävirastolle annettaisiin esi-merkiksi oikeus määrätä säännellyille tukku-tuotteille kustannussuuntautunut enimmäishinta.

Esityksessä parannettaisiin kuluttajansuojaa muuttamalla teleyrityksen ja myyjän tai palve-luntarjoajan yhteisvastuuta, teleyritysten kor-vausvelvollisuutta ja sopimusehtoja koskevaa sääntelyä.

Sähköisen viestinnän yksityisyyden suojan sääntely ja tietoturvan varmistaminen ulotettai-siin koskemaan kaikkia viestinnän välittäjiä.

Tietojen tallennusvelvollisuutta koskevia sähköisen viestinnän tietosuojalain säännöksiä muutettaisiin vastaamaan internetyhteyspalvelu-jen teknisten muutosten aiheuttamia tarpeita.

Yleispalveluyritykselle asetettaisiin velvolli-suus tiedottaa yleispalvelutuotteistaan sekä vel-vollisuus tarjota yleispalvelutuotteitaan ja -pal-velujaan.

Puhelinluettelo- ja numeropalvelut tulisivat yleispalvelusääntelyn piiriin. Viestintävirasto tekisi jatkossa markkina-analyysin ja nimeäisi tarvittaessa yrityksen tarjoamaan palveluja koh-tuuhintaan, jos niitä ei ole tarjolla markkinaeh-toisesti.

Esityksen mukaan teleyritysten tulisi nykyis-tä tarkemmin suunnitella, miten niiden toimin-nan jatkuvuus voidaan turvata häiriötilanteissa ja käytettäessä valmiuslain mukaisia toimival-tuuksia. Keskeisimmät verkonvalvomot ja muut kriittiset järjestelmät olisi jatkossa ylläpidettävä siten, että ne voidaan valmiuslain mukaisissa poikkeusoloissa tarvittaessa viipymättä palaut-taa Suomeen.

Viestintäviraston tulisi koota sähkö- ja tele-verkon ylläpitäjistä koostuva häiriöhallinnan yh-teistoimintaryhmä. Ryhmän tehtävänä olisi ke-rätä tietoja sekä suunnitella ja sovittaa yhteen häiriötilanteissa tarvittavia toimenpiteitä sekä avustaa Viestintävirastoa häiriöiden hallinnassa.

Viranomaisverkkoa koskevaa sääntelyä uu-distettaisiin siten, että viranomaisverkon liitty-miä voitaisiin tarjota myös sellaisille tahoille, jotka hoitavat valtion johtamisen ja turvallisuu-den, maanpuolustuksen, rajaturvallisuuden, me-

3

LiVM 10/2014 vp — HE 221/2013 vp Perustelut

ripelastustoiminnan, hätäkeskustoiminnan, maa-hanmuuton ja ensihoitopalvelun kannalta välttä-mättömiä tehtäviä.

Teleyritysten oikeus saada valtiolta korvaus-ta viranomaisten avustamisesta aiheutuvista kustannuksista rajattaisiin viranomaistarpeita palvelevien järjestelmien investointikustannuk-siin. Teleyritykset eivät saisi valtiolta korvausta siitä työstä, joka aiheutuu viranomaisten avusta-

4

misessa tarvittavien järjestelmien käytöstä ja tie-tojen luovuttamisesta viranomaisille.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivä-nä tammikuuta 2015.

LakialoiteLakialoitteessa LA 2/2014 vp esitetään, että yleiseen hätänumeroon 112 helposti sekoittuvat puhelinnumerot eivät olisi käytössä.

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

YleisperustelutHallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valio-kunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksen-mukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muu-tosehdotuksin.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tietoyh-teiskuntakaarta koskevaa lakihanketta yleisesti ottaen onnistuneena ja kannatettavana. Esityk-sen päätavoitteena on ollut koota yhteen viestin-tää koskevaa lainsäädäntöä, yhteensä kahdeksan voimassaolevaa lakia. Esityksen tavoitteena on mm. varmistaa, että sähköisen viestinnän palve-luja on saatavilla koko maassa ja että ne ovat teknisesti kehittyneitä, turvallisia, helppokäyt-töisiä ja kohtuuhintaisia. Valiokunta katsoo, että sähköistä viestintää koskevan sääntelyn kokoa-minen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi on omiaan lisäämään oikeusvarmuutta, edistämään alan toi-mijoiden toimintaedellytyksiä sekä helpotta-maan myös sääntelyn kokonaisvaikutusten seu-raamista ja sääntelyn jatkokehittämistä.

Valiokunta näkee tietoyhteiskuntakaaren yhtenä keskeisimpänä tehtävänä palvelu-jen käyttäjien oikeuksien, kuten yksityi-syyden suojan ja luottamuksellisen vies-tin suojan, turvaamisen. Tästä suojan ta-sosta ei tule jatkossakaan tinkiä ilman välttämättömiä perusteita.

Tietoyhteiskuntakaaren käsittely on ollut valio-kunnalle tehtävänä varsin suuritöinen. Esityk-

sen laajuudesta johtuen valiokunta käsittelee tässä mietinnössään vain keskeisimpiä asian kä-sittelyssä ja asiantuntijakuulemisissa esille nousseita kysymyksiä. Valiokunta toteaa, että esityksen laajuuden takia lain tavoitteiden toteu-tumisen arvioinnilla ja lain vaikutusten seuran-nalla on jatkossa erityisen tärkeä merkitys.

Lain nimike

Asiantuntijakuulemisessa on osin kritisoitu lain nimikettä ja tuotu mm. esille, että se ei kaikilta osin vastaa lain sisältöä lähinnä sähköistä vies-tintää koskevaa sääntelyä sisältävänä kokonai-suutena. Lisäksi on katsottu, että lain nimikkees-tä olisi tarpeen tulla selkeästi esille sen asema säädöshierarkiassa. Myös perustuslakivaliokun-ta kiinnitti tähän jälkimmäiseen näkökohtaan huomiota.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pohtinut asiaa ja katsoo, että tietoyhteiskuntakaari sisäl-tää erittäin merkittävän osan tietoyhteiskuntake-hityksen kannalta keskeisestä sääntelystä, joka koskettaa kaikkia yhteiskunnan sektoreita. Voi-massaolevaan lainsäädäntöön sisältyy useita la-keja ja asetuksia, joiden nimikkeessä ei ole sa-naa laki tai asetus. Lisäksi nyt käsittelyssä ole-van säädöksen nimike on lain monivuotisen val-mistelun aikana osin jo tietyllä tavalla vakiintu-nut erityisesti alan toimijoiden keskuudessa. Va-liokunta pitää perusteltuna, että tähän kokonai-suuteen voidaan jatkossa liittää myös muuta tie-toyhteiskuntaa koskevaa sääntelyä täydentäen

LiVM 10/2014 vp — HE 221/2013 vpPerustelut

näin lakikokonaisuutta keskeisimpänä tietoyh-teiskuntaa koskevana lakina. Valiokunta katsoo, että säädöksen nimike kuvaa riittävän hyvin sen roolia merkittävänä tietoyhteiskuntaa koskevaa sääntelyä yhteen kokoavana mittavana kokonai-suutena.

Lakiesityksen eräiden säännösten kansainvä-linen soveltamisala

Esityksen 2 §:ään sisältyy säännös, jonka kautta esityksen yksityisyyden suojaa ja luottamuksel-lisen viestin suojaa sekä tietoturvaa koskevat säännökset ulotettaisiin koskemaan tietyin edel-lytyksin myös sellaisia kansainvälisluonteisia viestinnän välittämistä sisältäviä palveluja, joil-la on esityksessä määritelty yhteys Suomeen.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille voi-makasta kritiikkiä ehdotetun säännöksen tarkka-rajaisuudesta, säännöksen ja sen tavoitteiden selkeydestä, säännöksen soveltamisen vaikeu-desta ja siitä, että ehdotuksen vaikutuksia on vai-kea arvioida. Lisäksi on tuotu esille mm. kan-sainväliseen yksityisoikeuteen ja EU-oikeuteen liittyviä kysymyksiä. Myös talousvaliokunta kiinnitti lausunnossaan (TaVL 15/2014 vp) huo-miota ehdotuksen haasteellisuuteen ja sääntelyn ennakoitavuuden tarpeeseen yritystoiminnan kannalta. Toisaalta ehdotettua sääntelyä on kan-natettu mm. siltä kannalta, että se edistäisi mark-kinoilla tasapuolisten kilpailuedellytysten kehit-tymistä ja voisi edistää kansalaisten yksityisyy-den suojan toteutumista myös kansainvälisluon-teisissa palveluissa.

Valiokunta pitää säännöksen tavoitetta kansa-laisten yksityisyyden suojaamisesta erittäin kan-natettavana. Toimintaympäristön tekniseen yms. kehittymiseen ja kansainvälistymiseen liittyviin muutoksiin tulee tarvittaessa pyrkiä reagoimaan myös lainsäädännöllisin keinoin. Lähtökohtai-sesti on myös perusteltua, että samanlaista toi-mintaa harjoittavia toimijoita koskee myös sama sääntely.

Valiokunta pitää tärkeänä, että esitetyn kaltai-sia kansainvälisiä tilanteita koskevat säännökset ja niiden soveltamisen edellytykset ovat selkeitä ja riittävän täsmällisiä oikeusvarmuuden ja en-

nustettavuuden varmistamiseksi. Tästä syystä valiokunta ehdottaa saamansa selvityksen perus-teella esityksen 2 §:ään muutoksia, joiden perus-teella esityksen tietyt yksiselitteisesti yksilöidyt tietosuojaa ja tietoturvaa koskevat pykälät tule-vat sovellettaviksi Euroopan unionin ulkopuo-listen toimijoiden viestinnän välittämistä koske-viin palveluihin sellaisissa esitystä tarkkarajai-semmin määritellyissä tilanteissa, joissa palve-lun tarjonnalla on keskeinen liityntä Suomeen tai näiden palvelujen käyttöön Suomessa.

Valiokunta pitää ehdotettavaa säännöstä periaatteellisesti merkittävänä liikkeel-lelähtönä pyrittäessä vastaamaan verkko-ympäristössä kansainvälisesti tarjottaviin moninaisiin viestintää sisältäviin palve-luihin ja toimintaympäristön muuttumi-seen liittyviin haasteisiin.

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella muutettu 2 § on myös yhteensopiva asiaan liitty-vien EU-säädösten, kuten henkilötietodirektii-vin 95/46/EY ja sähkökauppadirektiivin 2000/31/EY, kanssa.

Viestinnän välittäjää koskeva sääntely

Esityksen 3 §:ssä ehdotetaan uutta viestinnän välittäjän määritelmää, jolla tarkoitetaan kaik-kia sellaisia toimijoita, jotka toimivat käyttäjiin nähden teleyrityksiä vastaavina viestintää välit-tävinä toimijoina. Ehdotuksen kautta nykyisin teleyrityksiä, yhteisötilaajia ja lisäarvopalvelun tarjoajia koskevaa yksityisyyden suojaa ja tieto-turvaa koskevaa sääntelyä ulotettaisiin myös sel-laisiin uudenlaisiin toimijoihin, jotka välittävät luottamuksellista sähköistä viestintää muutoin kuin henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin ta-vanomaisiin yksityisiin tarkoituksiin, esimerkik-si jonkin tietyn sosiaalisen median tai yhteisö-palvelun tarjoamisen yhteydessä.

Valiokunta pitää lähtökohtaisesti terve-tulleena tavoitetta siirtyä tiettyjen toimi-joiden sääntelystä kohti tietynlaisen toi-minnan tasapuolista sääntelyä. Tämän kaltaisella sääntelyllä voidaan pyrkiä vahvistamaan luottamuksellisen viestin

5


suojan ja tietoturvallisuuden toteutumista myös nopeasti muuttuvassa toimintaym-päristössä ja uudenlaisissa palveluissa.

Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että tämän kokonaan uudenlaisen sääntelyn toimivuutta seurataan ja arvioidaan jatkossa.

Toimilupajärjestelmä ja taajuusmaksut

Esityksessä ehdotetaan toimilupajärjestelmän tehostamista ja yksinkertaistamista mm. siirtä-mällä olennainen osa televisio- ja radiotoimin-taa koskevista ohjelmistotoimilupapäätöksistä valtioneuvostolta Viestintävirastolle. Viestintä-virasto myöntäisi esityksen 4 luvussa säädetyllä tavalla ohjelmistotoimiluvat yleisten edellytys-ten täyttyessä ilman tarkoituksenmukaisuushar-kintaa kaikissa niissä tilanteissa, joissa toimilu-vat voitaisiin myöntää kaikille hakijoille eikä lu-van myöntämisellä ole huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden kehittymiseen. Viestintä-viraston myöntäessä toimiluvat toimijat saisivat myös päättää ohjelmasisällöistään vapaasti. Muissa tilanteissa ohjelmistotoimiluvat myön-täisi valtioneuvosto, joka voisi myös asettaa mm. lähetysten sisältöön liittyviä toimilupaehto-ja. Verkkotoimiluvat myöntäisi esityksen 3 luvun mukaan lähtökohtaisesti edelleen valtio-neuvosto nykyiseen tapaan vertailevalla mene-telmällä.

Esityksen mukaan jatkossa uudet matkavies-tinkäyttöön osoitettavat taajuudet voitaisiin kui-tenkin valtioneuvoston niin päättäessä jakaa ver-tailevan menettelyn sijasta huutokaupalla. Va-liokunta viittaa aiempaan lausumaansa (LiVM 12/2012 vp), jonka mukaan eduskunta edellyt-tää, että vuoden 2013 taajuushuutokaupan (800 MHz) vaikutuksista toimialan kilpailuun ja ku-luttajahintojen kehittymiseen tehdään analyysi ennen 700 MHz:n taajuusalueen toimilupien myöntämistä, ja analyysin tulokset otetaan huo-mioon kyseisiä taajuuksia jaettaessa.

Perustuslakivaliokunta totesi esityksestä an-tamassaan lausunnossa (PeVL 18/2014 vp), että se on pitänyt ehdotetun kaltaista toimilupajärjes-telmää lähtökohtaisesti ongelmallisena suhtees-sa sananvapauteen, johon sisältyy oikeus ilmais-

6

ta, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennalta estämättä. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä taajuuksien niukkuus on ollut sellainen tekninen rajoitusperuste, jonka huomioon ottamiseksi toi-milupajärjestelmä on ollut hyväksyttävä sekä sa-nanvapauden että elinkeinovapauden näkökul-masta. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnos-saan, että ehdotettu verkkotoimilupia koskeva sääntely ei ole sananvapauden tai elinkeinova-pauden kannalta ongelmallista, koska sääntelyn perusteena on edelleen taajuuksien niukkuus. Televisio- ja radiotaajuuksista perustuslakiva-liokunta totesi, että niistä voi edelleen esiintyä niukkuutta siten, että kaikille hakijoille ei niitä ole tarjolla, joten perustuslakivaliokunta ei pitä-nyt tältäkään osin toimilupajärjestelmän säilyt-tämistä tässä vaiheessa ongelmallisena. Perus-tuslakivaliokunta kuitenkin katsoi, että jo nyt on kyseenalaista, voidaanko toimilupajärjestelmää enää perustella sananvapauden edellytysten tur-vaamistarkoituksella etenkään siltä osin kuin ky-symys ei ole 26 §:ssä tarkoitetusta yleisen edun televisiotoiminnasta. Näin ollen perustuslakiva-liokunta katsoi lausunnossaan, että taajuuksien niukkuuden edelleen vähentyessä on syytä siir-tyä kevyempään sääntelytapaan.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää eh-dotettua toimilupajärjestelmän uudista-mista ja yksinkertaistamista mm. taajuuk-sien käytön tehostamisen, hallinnollisen taakan keventämisen ja joustavuuden li-sääntymisen kannalta tässä vaiheessa pe-rusteltuna ja kannatettavana.

Esityksen mukaan jo käytössä oleviin taajuuk-siin ei voitaisi käyttää huutokauppamenettelyä, mutta näistä ns. vanhoista tele- ja televisiotoi-minnan taajuuksista perittäisiin esityksen 288 §:n mukaan taajuuksien käytön tehostami-seksi markkinaehtoinen taajuusmaksu. Valio-kunta katsoo, että vertailevalla menetelmällä myönnettävien verkkotoimilupien taajuuksiin on perusteltua liittää ehdotettu markkinaehtoinen taajuusmaksu siten, että näiden taajuuksien ra-jallista luonnonvaraa ei enää jatkossa käytettäisi korvauksetta. Valiokunta pitää näitä lähtökohtia


taajuuksien tehokkaan käytön kannalta kannatet-tavina ja ehdotettua taajuusmaksujen tasoa saa-dun selvityksen perusteella esimerkiksi joihin-kin muihin EU-maihin verrattuna myös taajuuk-sien käyttäjien kannalta kohtuullisena.

Puolustusvaliokunnan lausunnossa (PuVL 4/2014 vp) on tuotu esille, että puolustusvoimil-ta perittävän taajuusmaksun suuruutta arvioita-essa on otettava huomioon, että kyse on yhdestä yhteiskunnan perustoiminnosta, jota ei ole pe-rusteltua rasittaa suhteellisesti samansuuruisella taajuusmaksulla kuin kaupallista toimintaa. Lii-kenne- ja viestintävaliokunta katsoo saamansa selvityksen perusteella, että puolustusvoimien taajuusmaksun voimaantulolle on varattu varsin pitkä, vuoden 2024 alkuun ulottuva siirtymäai-ka, jonka aikana puolustusvoimien on mahdol-lista siirtyä käyttämään yleiseurooppalaisesti so-tilastaajuuksille varattuja taajuuksia. Lisäksi puolustusvoimien taajuusmaksun määrä on mak-sun laskentakaavassa käyttötarkoituskertoimen avulla määritelty olennaisesti matalammaksi kuin markkinaehtoisilla toimijoilla.

Valiokunta kiinnittää saamansa selvityksen perusteella huomiota siihen, että jatkossa mah-dollisesti matkaviestinkäyttöön tulevien taa-juuksien käytöllä saattaa olla televisiokuvan häi-riöitä lisääviä vaikutuksia ja tätä vastaavia vai-kutuksia voi olla myös esimerkiksi eräillä tuuli-voiman käyttötavoilla. Valiokunta pitää koh-tuullisena, että häiriön aiheuttaja huolehtii tilan-teen korjaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä ja myös vastaa kustannuksista. Valiokunta viittaa myös esityksen 16 §:n 3 momentin 5 kohtaan, jonka mukaan verkkotoimilupaan voidaan liit-tää ehtoja, jotka koskevat toimiluvan haltijan velvollisuutta poistaa toiminnastaan muulle määräysten mukaiselle radioviestinnälle aiheu-tuvat häiriöt sekä näiden häiriöiden poistamises-ta aiheutuvien kustannusten korvaamista.

Valiokunta on jo aiemmin katsonut, että tämän kaltaisen aiheuttaja vastaa -periaat-teen tulisi olla yleisemminkin taajuuk-sien häiriöiden yhteydessä noudatettava lähtökohta.

Huomattavan markkinavoiman sääntely ja hinnoittelun valvonta

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty varsin pal-jon kritiikkiä huomattavan markkinavoiman sääntelyyn (HMV-sääntely) ehdotetuista mm. hinnoittelun valvontaa koskevista muutoksista. Asiantuntijakuulemisessa on myös tuotu esille huoli viranomaisten roolien nykyisestä moninai-suudesta esimerkiksi yhtä aikaa valvovana ja toisaalta markkinoiden toimintaa ohjaavana vi-ranomaisena.

HMV-sääntelyn tavoitteena on, että viestintä-verkkoja ja viestintäpalveluita on kohtuullisin ehdoin kaikkien teleyritysten ja käyttäjien saata-villa koko maassa. HMV-sääntelyllä voidaan tarvittaessa pyrkiä edistämään markkinoiden toimintaa ja kilpailua sekä mahdollistamaan myös uusien toimijoiden tulo markkinoille. Va-liokunta kiinnittää huomiota siihen, että HMV-sääntelystä ei synny suoraan velvoitteita mille-kään teleyritykselle. Mekanismin tarkoituksena on, että Viestintävirasto määrittelee huomatta-van markkinavoiman yritykset säännöllisin vä-liajoin tekemiensä markkina-analyysien perus-teella tiettyjen tukkumarkkinoiden tuotteiden tai palveluiden osalta. HMV-yrityksille asetettavat velvollisuudet voivat koskea esimerkiksi ver-kon käyttöoikeuden luovutusta, verkkojen yh-teenliittämistä tai niihin liittyvää teleyritysten välistä hinnoittelua. Valiokunta toteaa, että huo-mattavan markkinavoiman sääntely pohjautuu EU-lainsäädäntöön.

Esityksen 71 §:n mukaan Viestintävirasto voisi asettaa HMV-yritykselle sekä poikkeuksel-lisissa tilanteissa 72 §:n perusteella myös muul-le teleyritykselle velvollisuuden noudattaa lais-sa määriteltyä kustannussuuntautunutta, vähit-täishinnasta tehtävään vähennykseen perustu-vaa tai oikeudenmukaista ja kohtuullista hinnoit-telua.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan EU-lainsäädäntö edellyttää käytännössä ennakollis-ta reagointia HMV-yrityksistä johtuviin kilpai-luongelmiin siten, että myös kohtuuton hinnoit-telu voidaan estää. Saadun selvityksen mukaan esityksessä pyritään vastaamaan näihin kilpai-luongelmia koskeviin ennakollisen puuttumisen

7


vaatimuksiin antamalla 71 §:n 4 momentissa Viestintävirastolle toimivalta asettaa säännellyl-le tuotteelle kustannussuuntautunut enim-mäishinta kolmeksi vuodeksi. Valiokunnan saa-man selvityksen mukaan Suomessa viestintäpal-veluiden hinnat eivät ole EU-maiden välisessä vertailussa yleisesti ottaen korkeita. Matkavies-tinpalveluiden hinnat ovat EU:n halvimpien jou-kossa, mutta esimerkiksi kuparitilaajayhteyden tukkuhinnat ovat Suomessa huomattavan kor-kealla tasolla, tilastojen mukaan EU:n korkeim-pia. Talousvaliokunta totesi lausunnossaan pitä-vänsä perusteltuna arviota, jonka mukaan esityk-sen huomattavaa markkinavoimaa koskeva sään-tely ja kuluttajien oikeuksiin liittyvät uudistuk-set tulevat parantamaan edellytyksiä kohtuuhin-taisille ja -ehtoisille yhteyksille ja laadukkaille viestintäpalveluille.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille nä-kemyksenä, että esityksen mukaisen enim-mäishinnan asettamisen tulisi olla ainoastaan viimesijainen keino. Esityksen 71 §:n mukaan enimmäishinta voidaan asettaa, jos kustannus-suuntautuneen hinnoittelun vastainen hinnoitte-lu aiheuttaisi vakavaa haittaa markkinoilla, eikä pelkkää kustannussuuntautunutta hinnoittelu-velvoitetta voida pitää riittävänä kilpailun estei-den poistamiseksi tai kilpailun edistämiseksi ky-seisillä markkinoilla. Valiokunta pitää tätä 71 §:n lähtökohtaa perusteltuna ja kannatettava-na. Hinnoittelun valvontaa koskevilla ehdotuk-silla on tarkoitus varmistaa tukkutason hintojen kohtuullisuus. Tällä voidaan mm. edistää uusien yrittäjien mahdollisuuksia päästä markkinoille ja lisätä kilpailua, mikä puolestaan on omiaan mm. parantamaan käyttäjille tarjottavien vies-tintäpalvelujen saatavuutta ja hinta-laatusuhdet-ta. Valiokunta pitää hinnoittelun valvontaa kos-kevaa sääntelyä näiden painavien yhteiskunnal-listen tarpeiden kannalta tarpeellisena.

Hinnoittelun tarkastelun lähtökohtana olisi jatkossa aiheutuneiden kustannusten sijasta te-hokkaan toimijan kustannukset. Valiokunta pi-tää tätä ehdotusta markkinoiden tehokkaan toi-minnan kannalta perusteltuna.

Valiokunta katsoo saamansa selvityksen pe-rusteella, että Viestintävirastolla on myös kan-

8

sainvälisesti vertailtuna tänä päivänä suhteelli-sen niukasti toimivaltuuksia markkinoiden sään-telyssä. Valiokunta pitää näin ollen ehdotuksia perusteltuina ja katsoo, että mahdollisten epä-kohtien ehkäisemiseksi on hyvä, että valvovalla viranomaisella on tarvittaessa riittävät työkalut lakisääteisen tehtävänsä hoitamiseen.

Valiokunta korostaa, että markkinasään-telyä ja velvoitteiden asettamista tulee käyttää oikeasuhtaisesti. Markkina-analyysit on tehtävä säännöllisin vä-liajoin, ja jos markkinoita koskeva ana-lyysi selkeästi osoittaa, että markkinoilla ei ole ongelmia ja kilpailu toimii, velvoit-teita ei tule asettaa ja vastaavasti jo mah-dollisesti aiemmin asetettuja velvoitteita tulee tarvittaessa poistaa. Sääntelytar-peen arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös markkinoiden kehitysaste eikä ke-hittymässä olevia markkinoita tule rasit-taa liiallisella sääntelyllä.

Selkeisiin markkinavoiman väärinkäytöksiin ja kilpailun häiriöihin sekä tämän kaltaisissa tilan-teissa erityisesti käytännössä monopoliasemas-sa olevien toimijoiden toimintaan tulee kuiten-kin voida tarvittaessa puuttua, ja valiokunnan käsityksen mukaan esityksellä luodaan tähän en-tistä parempia edellytyksiä.

Valiokunta kuitenkin katsoo, että lähtökohtai-sesti voimakkaasti säännellyllä alalla tulisi pyr-kiä pikemminkin sääntelyn vähentämiseen kuin sen lisäämiseen, ja rajoittavan sääntelyn sijasta mahdollistavaan ja investointeja edistävään sääntelyyn. Toimijoiden hallinnollista taakkaa ei tule lisätä, jollei se ole välttämätöntä.

Valiokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttä-väksi lausuman, jonka mukaan

eduskunta edellyttää, että viestintämark-kinoiden sääntelyssä ja tietoyhteiskunta-kaaren toimeenpanossa pyritään keskei-sinä lähtökohtina sääntelyn ja hallinnol-lisen taakan vähenemiseen, palvelukehi-tyksen mahdollistamiseen sekä alan in-vestointien edistämiseen (Valiokunnan lausumaehdotus 3).


Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että erityisesti teleyrityksille koituisi esityksen myö-tä lisäkustannuksia mm. viranomaismaksuista, kuten tietoyhteiskuntamaksusta. Valiokunta pi-tää nykyisen viestintämarkkinamaksun ja tieto-turvamaksun yhdistämistä yhdeksi tietoyhteis-kuntamaksuksi kannatettavana. Esityksessä eh-dotetaan myös maksun määräytymisen yksinker-taistamista ja pyritään lisäämään maksun mää-räytymisen ennakoitavuutta.

Valiokunta pitää Viestintäviraston tietoyh-teiskuntakaaressa säädettyjä tehtäviä viestintä-markkinoiden ja koko tietoyhteiskunnan toimi-vuuden kannalta erittäin tärkeinä ja katsoo, että ehdotetuilla maksuilla on välttämätöntä turvata viraston tehtävien tehokas toteuttaminen.

Laajakaistarakentaminen

Valiokunta toistaa aiemman kantansa, jonka mu-kaan valiokunta on edelleen huolissaan laaja-kaistaverkon investointien kattavasta toteutumi-sesta, etenkin joidenkin valokuituverkkojen ra-kentamista koskevien hankkeiden etenemisestä.

Valiokunnan mielestä yhteiskunnan tulee olla jatkossakin mukana edistämässä haja-asutusalueiden laajakaistainvestoin-teja ja hankkeiden toteuttamista mm. kan-salaisten yhdenvertaisuuden ja palveluta-son turvaamiseksi myös niillä haja-asutusalueilla, joille verkkoa on vaikeaa saada rakennettua puhtaasti kaupallisin perustein.

Nopean laajakaistan edistämisellä ja hankkei-den toteutumisen esteiden purkamisella on mah-dollista osaltaan pyrkiä lisäämään sekä yksityi-sen että julkisen sektorin tuottavuutta, investoin-teja ja talouskasvua. Valiokunta toteaa, että tele-yritysten tekemät investoinnit tai niiden puuttu-minen vaikuttavat välillisesti koko yhteiskun-nan toimintaan.

Valiokunta korostaa, että laajakaista-hankkeen keskeisenä periaatteena on myös jatkossa välttämätöntä pitää tekno-logianeutraalisuutta ja sen mahdollista-maa joustavuutta myös teknologian kehit-

tyessä. Eri teknologioita ja sekä kiinteitä että langattomia verkkoja täytyy pystyä myös kysynnän mukaan hyödyntämään tapauskohtaisesti tarkoituksenmukaisim-malla ja kustannustehokkaimmalla taval-la ja tarvittaessa toisiaan täydentäen. Mo-lemmille teknologioille ja sekä langatto-mien että kiinteiden verkkojen rakentami-selle on olemassa selkeä tarve myös jat-kossa.

Valiokunta painottaa, että laajakaistarakentami-sen etenemisellä on tärkeä merkitys Suomen lä-hivuosien tietoyhteiskuntakehityksen ja myös aluekehityksen kannalta. Toimivien ja riittävän nopeiden viestintäyhteyksien tarve korostuu harvaan asutuilla alueilla, joissa etäisyydet ovat pitkiä ja kaikkia fyysisiä palveluita ei ole saata-villa.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lä-hivuosina on todennäköistä, että matkaviestin-verkkojen käytössä tullaan siirtymään nykyistä enemmän kiinteiden kuukausimaksujen sijasta datamääräiseen palvelunkäytöstä laskuttami-seen. Valiokunta toteaa, että tämän kaltainen ke-hitys saattaa paljon kapasiteettia vaativien sisäl-töjen lisääntyessä entisestään korostaa kiintei-den verkkojen rakentamisen tarvetta. Valiokun-ta toteaa, että datamääräisen laskutuksen ongel-mana kuluttajan kannalta kuitenkin on se, että palvelun hintaa voi olla hyvin vaikeaa arvioida käytännössä.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille yh-tenä ehdotuksena, että osa 700 MHz:n taajuus-alueesta tulisi aikanaan myöntää langattoman laajakaistan käyttöön vertailevalla menetelmäl-lä. Valiokunta kiinnittää saamansa selvityksen perusteella huomiota siihen, että 700 Mhz:n taa-juusalueen myöntämisestä ei ole vielä tehty pää-töksiä ja kyseinen taajuusalue tulee langattoman laajakaistan käyttöön vasta aikaisintaan 1.1.2017 alkaen. Esitys mahdollistaa uusien matkaviestintaajuuksien huutokauppaamisen valtioneuvoston päätöksellä, mutta se mahdol-listaa myös niiden myöntämisen nykyisellä ver-tailevalla menettelyllä. Valiokunnan käsityksen mukaan esitys ei myöskään estä sitä, että osa tie-tyn taajuusalueen taajuuksista myönnettäisiin

9


huutokaupalla ja osa vertailevalla menetelmäl-lä. Valiokunta katsoo, että myös puuttuvista kansainvälisistä ja EU-tason päätöksistä johtuen myöskään kyseiseltä 700 MHz:n taajuusalueelta tulevaisuudessa myönnettävien taajuuskaistapa-rien määrä ja taajuusalueen arvo eivät vielä ole tiedossa. Näin ollen valiokunta katsoo, että täs-sä vaiheessa ja tämän hetkisen tiedon pohjalta on vielä ennenaikaista ottaa kantaa kyseisen taa-juusalueen myöntämiseen. Valiokunta viittaa hallituksen maaliskuussa 2012 tekemään taa-juuspoliittiseen periaatepäätökseen, jossa tode-taan, että kun kyseisen 700 MHz:n taajuusalu-een osoittaminen matkaviestintoiminnan käyt-töön on Suomessa mahdollista, tullaan toimilu-vat taajuusalueelle myöntämään tavalla, joka parhaiten edistää kilpailua markkinoilla. Valio-kunta pitää tärkeänä, että sitä informoidaan säännöllisesti ja pidetään ajan tasalla asian etenemisestä.

Valiokunta kiinnittää yleisenä kysymyk-senä huomiota laajakaistaverkkojen ra-kentajien tarpeeseen saada kohtuullinen suoja tekemilleen investoinneille. Valio-kunta toteaa, että esimerkiksi hyvin pitkä-aikaiset käyttöoikeus- tai hinnoitteluvel-voitteet eivät ole omiaan kannustamaan uusiin verkkoinvestointeihin. Verkkoinf-rastruktuuri- investoinnista tulee saada in-vestoinnin nykyarvoon nähden kohtuulli-nen tuotto, jossa otetaan huomioon myös investointeihin liittyvät riskit.

Valiokunta kiinnittää huomiota esityksen 71 §:n 5 momenttiin, jonka mukaan Viestintäviraston asettamien hinnoitteluvelvollisuuksien tulee olla kohtuullisia suhteessa niillä tavoiteltaviin pää-määriin, kannustaa yrityksiä investointeihin tu-levaisuudessa sekä sallia kohtuullinen tuotto säänneltyyn toimintaan sitoutetulle pääomalle. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että tuoton kohtuullisuutta arvioitaessa voisi olla paikallaan antaa painoarvoa myös uusien inves-tointien tekemiselle.

10

Verkkotunnukset

Esityksen 21 luvussa nykyistä verkkotunnuksia koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi mm. siten, että verkkotunnuksia olisi jatkossa mahdollista myöntää myös ulkomaalaisille haki-joille. Nykyisin tunnuksia voidaan myöntää vain Suomeen rekisteröityneelle oikeushenkilölle tai yksityiselle elinkeinoharjoittajalle, suomalaisel-le julkisyhteisölle, vieraan valtion edustustolle tai yli 15-vuotiaalle henkilölle, jolla on kotikun-ta Suomessa ja suomalainen henkilötunnus.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan voi-massa oleva sääntely on ollut osin ongelmallista EU:n sisämarkkinasääntelyn näkökulmasta. Myös talousvaliokunta totesi lausunnossaan, että Euroopan sisämarkkinoilla tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden kannalta on tär-keää, että jäsenvaltioissa luovutaan siitä, että verkkotunnuksen haltijan tulisi olla fyysisesti si-joittautunut maahan. Liikenne- ja viestintävalio-kunta pitää verkkotunnusten myöntämisen avaa-mista myös sellaisille yrityksille, yhteisöille ja henkilöille, jotka eivät ole sijoittautuneet Suo-meen tai Ahvenanmaalle, lähtökohtaisesti perus-teltuna ratkaisuna. Kuulemisissa on osin pohdit-tu mm. ulkomaalaisten luonnollisten henkilöi-den aitoa tarvetta saada hankkia suomalaisia verkkotunnuksia. Valiokunnan saaman selvityk-sen mukaan nykyisille rajoituksille ei ole enää kuitenkaan nähty käytännön perusteita.

Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille huo-li siitä, että jos kotimaisia verkkotunnuksia voi-daan myöntää nykyistä vapaammin, tällä saate-taan lisätä riskiä siihen, että suomalaista verkko-tunnusta käytetään esimerkiksi suomalaisiin kohdistuvien huijausten toteuttamiseen, millä voisi olla vaikutuksia myös suomalaisia verkko-tunnuksia kohtaan yleisesti tunnettavaan luotta-mukseen. Valiokunnan saaman selvityksen mu-kaan huijausten määrää koskevista ilmiöistä ei kuitenkaan ole ollut vastaavissa tilanteissa sel-keitä kansainvälisiä esimerkkejä. Valiokunta ko-rostaa Viestintäviraston roolia ja tarvetta puut-tua tilanteisiin ajoissa, mikäli verkkotunnusten myöntämiseen liittyen syntyy jonkinlaisia lie-veilmiöitä.


Esityksessä ehdotetaan myös verkkotunnus-toiminnan uudistamista siten, että jatkossa Vies-tintävirasto olisi edelleen verkkotunnusten hal-linnollinen rekisterinpitäjä, mutta verkkotunnus-asioissa asioitaisiin viraston sijasta verkkotun-nusvälittäjien kanssa. Valiokunnan saaman sel-vityksen mukaan tämä vastaa yleisesti kansain-välisesti omaksuttuja käytäntöjä. Valiokunta pi-tää ehdotusta hyvänä, mutta kiinnittää huomiota verkkotunnusvälittäjien tietoturvallisuuden ja asiakaspalvelun tason turvaamisen tarpeeseen.

Yleispalvelu ja yleispalvelun hinnoittelu

Yleispalveluvelvollisuudella pyritään nykyisin varmistamaan, että jokainen Suomessa voi saa-da käyttöönsä perustasoisen internetliittymän ja puhelinyhteyden. Esityksessä ehdotetaan, että jatkossa myös yhteystietopalvelun tarjoajalle olisi mahdollista asettaa yleispalveluvelvolli-suus.

Viestintävirasto voisi esityksen 86 §:n perus-teella asettaa yleispalveluvelvollisuuden, jos sen tekemä markkina-analyysi osoittaa, että esteet-tömiä ja kohtuuhintaisia yhteystietopalveluja ei ole markkinoilla tarjolla riittävästi. Esityksen perustelujen mukaan tekninen kehitys on osit-tain johtanut siihen, että palveluja tarjotaan säh-köisesti ja esimerkiksi painettuja puhelinluette-loja ei ole enää entiseen tapaan saatavilla. Jat-kossakin on kuitenkin tarpeen varmistaa, että puhelinnumerot ja nimi, osoite yms. yhteystie-dot ovat riittävän helposti saatavilla.

Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että ehdo-tuksessa on kiinnitetty huomiota palvelujen es-teettömyyteen ja erityisryhmien, kuten vam-maisten, aseman parantamiseen. Valiokunta kiinnittää samalla huomiota tarpeeseen arvioida jatkossa myös erilaisten sähköisten palvelujen yhteystietojen luettelointitarpeita ja mahdolli-suuksia. Valiokunta kuitenkin korostaa, että tä-män kaltaisessa arvioinnissa on syytä ottaa eri-tyisesti huomioon yhteystietojen kohteiden yksi-tyisyyden suojaan liittyvät näkökohdat. Valio-kunta pitää yhteystietopalvelujen lisäämistä yleispalvelusääntelyn piiriin kannatettavana, ja pitää hyvänä myös esityksen 91 §:n ehdotusta

siitä, että yleispalveluyrityksen tulisi tiedottaa yleispalvelutuotteistaan, jotta käyttäjät osaavat niitä nykyistä paremmin myös pyytää.

Esityksen 91 §:ssä ehdotetaan, että jatkossa yleispalvelun hinta arvioitaisiin ensisijaisesti keskimääräisen käyttäjän kannalta. Arvioinnis-sa voitaisiin kuitenkin ottaa huomioon myös esi-merkiksi kohtuulliset liittymän rakentamiskus-tannukset ja liittymän maantieteellinen sijainti. Yleispalvelun tavoitteiden toteutumisen kannal-ta valiokunta pitää tärkeänä, että yleispalvelun hinnat ovat käyttäjien kannalta kohtuullisella ta-solla. Valiokunta katsoo, että ehdotus käyttäjä-näkökulman ensisijaisuudesta on kohtuuhintai-sen yleispalvelun toteutumisen edistämiseksi perusteltu ja parantaa valiokunnan näkemyksen mukaan erityisesti pienituloisten käyttäjien ase-maa. Ehdotuksesta ei valiokunnan arvion mu-kaan myöskään aiheudu sääntelyn tavoitteiden kannalta arvioituna kohtuuttomia kustannusvai-kutuksia yleispalveluyrityksille. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yleispalveluyri-tyksellä on mahdollisuus saada esityksen 94 §:n perusteella korvaus yleispalvelun mahdollisesti aiheuttamista kohtuuttomista nettokustannuksis-ta.

Yleisen edun kanavat ja riippumattomien tuottajien ohjelmien määrän lisääminen

Esityksen 210 §:n mukaan televisiotoiminnan harjoittajien tulisi jatkossa varata eurooppalais-ten riippumattomien tuottajien tuottamille ohjel-mille 19 prosenttia lähetysajasta tai ohjelmisto-budjetista nykyisen 15 prosentin sijasta. Valio-kunta pitää ehdotusta oikean suuntaisena ja kat-soo, että esityksellä voidaan osaltaan pyrkiä myös säilyttämään suomen- ja ruotsinkielisen riippumattoman tuotannon osuutta kohtuullisel-la tasolla.

Sivistysvaliokunta piti lausunnossaan (SiVL 5/2014 vp) tärkeänä, että riippumattomien tuot-tajien ohjelmille varattavasta osuudesta suurin osa olisi uutta tuotantoa. Esityksen ja voimassa olevan sääntelyn mukaan näistä ohjelmista puo-let on oltava viimeisen viiden vuoden aikana tuotettuja. Liikenne- ja viestintävaliokunta kat-

11


soo, että ehdotettu riippumattomien tuottajien kiintiön korotus on jo sellaisenaan merkittävä ja tässä vaiheessa riittävä muutos. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nyt ehdotettu taso on eurooppalaisittain korkea vaatimus. Valio-kunta toteaa, että kiintiöillä on pienessä maassa ja pitkälti kotimaisilla kielillä ohjelmia tekeville kotimaisille ohjelmatuottajille todennäköisesti olennaisesti suurempi merkitys kuin esimerkik-si jollekin huomattavan suurella kielialueella toimivalle sisällön tuottajalle.

Valiokunta pitää riippumattomien tuotta-jien ohjelmien kiintiön tasoa hyvänä kompromissina, joka sellaisenaan toden-näköisesti edistää kotimaisten tuotanto-yhtiöiden kilpailukykyä haastavassa kan-sainvälisessä markkinakehityksessä.

Esityksen 26 §:n mukaisesti kaupallisten ylei-sen edun kanavien ohjelmistotoimiluvan saami-sen edellytyksiin sisältyy vaatimuksia, jotka koskevat mm. suomen- ja ruotsinkielisten ohjel-mien, uutisten ja ajankohtaisohjelmien tarjoa-mista sekä mm. ääni- ja tekstityspalveluja. Ylei-sen edun kanavien tulisi olla lähtökohtaisesti kaikkien suomalaisten vastaanotettavissa. Ylei-sen edun kanavalla olisi esityksen 26 §:n mu-kaan oikeus saada käyttöönsä toiminnassa tarvit-semansa määrä maanpäällisen televisioverkon lähetyskapasiteettia. Sivistysvaliokunta ehdotti lausunnossaan, että lähetyskapasiteetin saata-vuuden turvaamista tulisi harkita myös esimer-kiksi sellaisille kotimaisille televisiokanaville, jotka investoivat kotimaiseen ohjelmatuotan-toon ja työllistävät tekijöitä Suomessa. Liiken-ne- ja viestintävaliokunnan saaman selvityksen mukaan televisiolähetystaajuuksista ei kuiten-kaan enää tänä päivänä esiinny huomattavaa niukkuutta ja tällä hetkellä televisiotoimintaan varatuilla taajuuksilla on useita käyttämättömiä kanavanippuja. Valiokunta pitää kotimaisen si-sältötuotannon edistämistä ja alan työllistämistä hyvin tärkeänä, mutta ei edellä mainituista syis-tä katso tarkoituksenmukaiseksi ehdottaa lähe-tyskapasiteetin saatavuuden turvaamista maini-tun kriteerin perusteella.

12

Valiokunta toteaa, että yleisen edun televisio-toimintaa koskevien vaatimusten täyttämisestä tulee huolehtia sekä hakemuksen tekovaiheessa että mm. valvonnan keinoin myös käytännössä, jotta lupajärjestelmän uskottavuus säilyy. Valio-kunta on jo aiemmin kiinnittänyt huomiota tar-peeseen arvioida yleisen edun kanaville asetettu-ja vaatimuksia siltä kannalta, olisiko näihin vaa-timuksiin mahdollista jatkossa lisätä joustonva-raa vaatimusten tasosta tinkimättä. Vaatimusten joustavoittaminen voisi antaa kanaville enem-män liikkumavaraa ohjelmaprofiilien osalta ja omalta osaltaan lisätä katsojien valinnanmah-dollisuuksia kanavakohtaisten erojen lisäänty-misen kautta. Valiokunta katsoo, että näitä vaih-toehtoja olisi hyvä selvittää jatkossa.

Televisio-ohjelmien siirtovelvoite

Nykyiseen siirtovelvoitetta koskevaan säänte-lyyn ei ole esityksessä ehdotettu muutoksia. Vel-voitetta koskevaa esityksen 227 §:n sääntelyä tullaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan arvioimaan jo aiemmin tehtyjen linjausten mu-kaisesti ennen vuotta 2016. Siirtovelvoitteen pii-rissä olevien esityksen 26 §:ssä tarkoitettujen yleisen edun kanavien edelleen lähettäminen kaapeliverkossa on nykyisin tekijänoikeuslain (404/1961) 25 i §:n perusteella kokonaan vapau-tettu tekijänoikeuskorvauksista. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nyt käsittelyssä olevassa esityksessä säännelty siirtovelvoite tai sen jatkaminen on tekijänoikeuslaissa säädetys-tä tekijänoikeuskorvausten määräytymisestä erillinen asia. Valiokunta viittaa eduskunnan hy-väksymään voimassa olevaan lausumaan (HE 13/2010 vp — LiVM 8/2010 vp), jossa eduskun-ta edellytti, että jos verkkoja palvelutarjonta vuosina 2011—2016 kehittyy tavalla, jota ei voida nyt ennakoida, ja kehitys johtaa tekijöi-den tai kansalaisten kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen, hallitus ryhtyy toimenpiteisiin tekijänoikeuslain 25 i §:n muutostarpeiden arvioimiseksi.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Eu-roopan komissio on vastikään edellyttänyt viral-lisessa huomautuksessaan, että nyt käsiteltävä-


nä olevaan esitykseen kuulumattoman tekijänoi-keuslain 25 i §:n mahdollinen ristiriita Euroo-pan unionin säädösten kanssa arvioidaan ja että oikeus korvaukseen palautetaan mainittuun teki-jänoikeuslain säännökseen.

Valiokunta korostaa, että sivistysvalio-kunta piti lausunnossaan komission teke-män huomautuksen vuoksi välttämättö-mänä, että tekijänoikeuslakia pikaisesti muutetaan siten, että tekijöille, esittäjille ja tuottajille taataan oikeus korvaukseen jakeluvelvoitteen alaisten kanavien edel-leen lähettämisestä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää lisäk-si yleisesti huomiota tietoyhteiskuntakaarella säädellyssä toimintaympäristössä selkeästi lait-toman ja tekijänoikeuksia loukkaavan piratis-min torjunnan merkitykseen mm. laadukkaiden sisältöjen tuottamisen ja mediatoimialan kannat-tavuuden kannalta. Sähköiseen toimintaympä-ristöön olisi tarpeen luoda nykyistä olennaisesti paremmin toimivia sisältöjen tuotantoa tukevia ja toisaalta palvelukehitystä ja käyttäjien valin-nanmahdollisuuksia edistäviä sisällön tarjon-nan, jakelun ja hyödyntämisen malleja.

Televisiokanavien lähetys- ja vastaanottotek-nologiaan tulossa olevat muutokset

Esityksen ulkopuolelta, mutta sen aihepiiriin kiinteästi liittyvänä, valiokunta haluaa kiinnit-tää huomiota lähivuosina jo aiemmin tehtyjen linjausten mukaisesti toteutuvaan uuteen televi-siolähetysten lähetys- ja vastaanottoteknolo-giaan siirtymiseen. Maanpäälliset televisiokana-vien lähetykset perustuvat vielä tällä hetkellä pääosin DVB-T-lähetys- ja vastaanottoteknolo-giaan. Maanpäällisten teräväpiirtolähetysten vastaanottamiseksi tarvitaan kuitenkin uutta lä-hetyskapasiteettia säästävää DVB-T2-standar-din teknologiaa. Uuden teknologian käyttöön-oton tarpeeseen liittyy myös televisiotoiminnas-sa nykyisin käytettävän 700 MHz:n taajuuksien siirtäminen aikaisintaan 1.1.2017 lukien matka-viestinkäyttöön.

Maksutelevisiotoimijoilla tulee todennäköi-sesti olemaan hyvin keskeinen rooli uuteen tek-nologiaan siirtymisessä, sillä käytännössä ne siirtyvät selkeästi muita toimijoita aikaisemmin, eli jo vuonna 2017, kokonaan uuden tekniikan käyttöön. Valiokunta on jo aiemmin lausunut, että se pitää riittävän pitkää siirtymäjaksoa maanpäällisen televisioverkon vapaasti vastaan-otettavien kanavien osalta käytännössä välttä-mättömänä. Yhtenä selkeänä lähtökohtana siir-tymässä on ollut, että katsojien tulisi voida itse päättää, koska he siirtyvät teräväpiirtolähetys-ten katsojiksi.

Valiokunta korostaa, että katsojien ja uu-teen tekniikkaan siirtymisen onnistumi-sen kannalta aivan olennaista tulee ole-maan kattavasta tiedottamisesta huolehti-minen. Television katsojien kannalta on hyvin tärkeää tietää käytännössäkin hy-vissä ajoin niistä ratkaisuista, jotka tule-vat vaikuttamaan tarvittaviin laitehankin-toihin. Valiokunta toteaa, että median käyttäjien asema ja tasapuolisuus tulee pystyä turvaamaan sähköisen median markkinoiden muutoksista ja tekniikan kehittymisestä huolimatta.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä lähtökohtaa, jonka mukaan kansalaisille uuden tekniikan käyttöönotosta aiheutuvat negatiiviset vaikutuk-set pyritään minimoimaan.

Paikallisradiotoiminta ja lyhytaikaisen radio-toiminnan ketjuttamisen ja mainonnan kiel-lot

Paikallisradiotoiminta on huomattavalta osin ke-hittynyt suurempien omistuskeskittymien ja ket-jutusten suuntaan, ja paikallisen identiteetin kannalta tärkeän paikallisen ohjelmasisällön määrä on selkeästi vähentynyt. Aidosti pienten paikallisten toimijoiden määrä on laskenut, ja nykyisissä toimiluvissa vaadittavan paikallisen tiedonvälityksen määrä on suhteellisen pieni.

Valiokunta pitää kehityssuuntaa erittäin valitettavana ja katsoo, että jatkossa myös lainsäädännössä tulisi kiinnittää erityistä

13


huomiota paikallisradiotoimintaan ja myös sen kaupalliseen kannattavuuteen vaikuttaviin tekijöihin. Valiokunta pitää paikallisen identiteetin kannalta keskei-sen paikallisradiotoiminnan ja muun pai-kallisen median toiminnan elpymiseen panostamista erityisen tärkeänä.

Esityksessä paikallisen radiotoiminnan kannalta keskeistä sääntelyä ovat mm. radiomainonnan määrää koskevat säännökset. Esityksen mukaan radiotoiminnan mainonnan enimmäismäärää ko-rotettaisiin nykyisestä kymmenestä prosentista kahteenkymmeneen prosenttiin päivittäisestä lä-hetysajasta. Valiokunta pitää ehdotusta hyvänä ja katsoo, että ehdotuksella parannetaan radio-toiminnan toimintaedellytyksiä. Valiokunta to-teaa, että jatkossa olisi hyvä pohtia myös mah-dollisuuksia paikallisten ohjelmasisältöjen lisää-miseen.

Lyhytaikaista analogista radiotoimintaa, jon-ka kesto on enintään kolme kuukautta, saisi esi-tyksen mukaan harjoittaa ilman ohjelmistotoimi-lupaa, mutta toimintaan tarvittaisiin kuitenkin radiolupa. Tällaista lyhytaikaista radiotoimintaa harjoitetaan tyypillisesti esimerkiksi erilaisten kulttuuri-, urheilu- tai uskonnollisten tapahtu-mien yhteydessä. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille, että lyhytaikaisilla luvilla harjoite-taan kuitenkin tällä hetkellä myös käytännössä pysyvän luonteista radiolähetystoimintaa, mikä ei ole ollut kyseisen sääntelyn tarkoitus.

Valiokunta katsoo, että jatkuvaluonteisen toiminnan perustaminen pidempiaikaisen ohjelmistotoimiluvan pohjalle on oikea ja kokonaisuutena myös alan toimijoiden näkökulmasta edullisin ja tasapuolisin toimintamalli. Tästä syystä liikenne- ja viestintävaliokunta pitää kannatettavana esityksen 40 §:n 5 momentin lyhytaikais-ten radiolupien ketjuttamista koskevaa kieltoa. Kyseisen säännöksen mukaan ly-hytaikaista radiolupaa ei voida myöntää osittainkaan päällekkäiselle peittoalueel-le kuin aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua edellisen luvan päättymisestä.

14

Esityksen 223 §:n 3 momentin mukaan ilman esityksen 34 §:ssä tarkoitettua analogisen radio-toiminnan ohjelmistotoimilupaa harjoitettavas-sa radiotoiminnassa lähetettävä kaupallinen viestintä saisi jatkossa olla ainoastaan sponso-rointia tai kyseiseen radiotoimintaan liittyvää mainontaa.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan asiantunti-jakuulemisessa ehdotusta on sekä kannatettu että vastustettu. Esimerkiksi erilaisia tapahtumia varten perustetun lyhytaikaisen radiotoiminnan on asiantuntijakuulemisissa katsottu heikentä-vän saatavuudeltaan rajallisten mainossopimus-ten hankkimisen kautta pysyvien paikallisradioi-den kaupallisia toimintaedellytyksiä. Toisaalta on tuotu esille, että mahdollisuutta lyhytaikai-seen radiotoimintaan on käytetty myös siten, että alalle aikova on voinut kokeilla toimintaa ensin lyhytaikaisesti, ja on pidetty tarpeellisena, että tämän kaltaisessa tilanteessa tulee samalla voi-da testata myös toiminnan kaupallista kannatta-vuutta hankkimalla mainoksia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksessä ehdotet-tu rajaus on tarpeen ohjelmistotoimiluvan varai-sen ja siitä vapaan lyhytaikaisen toiminnan sel-keäksi erottamiseksi toisistaan.

Valiokunta kuitenkin näkee, että ehdote-tulle mainonnan kiellolle ei ole asiantun-tijakuulemisen pohjalta arvioituna riittä-viä perusteita. Valiokunta katsoo, että mainonnan kielto voi olla omiaan rajoitta-maan ja heikentämään tarpeettomasti alalle tulon edellytyksiä. Perustuslakiva-liokunta totesi lausunnossaan, että tällai-sen sananvapauden rajoituksen perusteen tulisi liittyä ainakin jollain tavoin itse mainonnan hyväksyttävyyteen, jotta sitä voitaisiin pitää perusteltuna, ja totesi, että kyseinen säännös on perustuslakivalio-kunnan mielestä syytä poistaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että ky-seinen säännös poistetaan.

Esityksen 214 §:n 2 momentin mukaan markki-noinnissa ei saa käyttää uutis- tai ajankohtaisoh-jelmissa säännöllisesti esiintyvien henkilöiden kuvaa tai ääntä, ja 224 §:ssä taas säädetään aat-


teellisesta ja yhteiskunnallisesta mainonnasta. Perustuslakivaliokunta toi lausunnossaan esille, että kielto käyttää uutis- tai ajankohtaisohjelmis-sa säännöllisesti esiintyvien henkilöiden kuvaa tai ääntä sovellettuna yhteiskunnalliseen tai aat-teelliseen mainontaan merkitsee varsin pitkälle menevää puuttumista sananvapauteen. Perustus-lakivaliokunta totesi lausunnossaan, että kyseis-tä sääntelyä on näin ollen muutettava siten, että 1. lakiehdotuksen 214 §:n 2 momentin kielto ei kohdistu 224 §:ssä tarkoitettuun aatteelliseen ja yhteiskunnalliseen mainontaan, jotta lakiehdo-tus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjär-jestyksessä. Liikenne- ja viestintävaliokunta eh-dottaa, että esityksen 214 §:ään tehdään tätä kos-keva rajaus.

Käyttäjän oikeudet ja kuluttajansuoja

Esitykseen sisältyy useita hyviä ja kannatettavia palvelujen käyttäjän oikeuksia ja kuluttajan suo-jaa parantavia ehdotuksia. Valiokunta pitää myös erityisesti kuluttajien kannalta hyvänä, että nykyisin hajanaista sääntelyä on koottu yh-tenäiseksi kokonaisuudeksi. Esityksen 128 §:n mukaan tilanteissa, joissa kuluttaja maksaa tava-roita tai palveluita matkapuhelimella ja maksu peritään puhelinlaskun yhteydessä, kuluttaja voisi kääntyä myyjän tai palveluntuottajan lisäk-si myös teleyrityksen puoleen. Tämä voisi olla tarpeen esimerkiksi sellaisissa ongelmatilanteis-sa, joissa tilattua tuotetta ei ole toimitettu tai ku-luttaja ei ole pystynyt keskeyttämään tekemään-sä jatkuvaluonteista maksullista tilausta. Valio-kunnan saaman selvityksen mukaan malli vastaa kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvun 39 §:ssä säädettyä luotonantajan ja myyjän tai palvelun suorittajan yhteisvastuuta, jota sovelletaan luot-tokortilla maksettaessa. Valiokunta katsoo, että ehdotuksella on mahdollista pyrkiä ehkäise-mään väärinkäytöksiä, edistää mobiilimaksami-sen yleistymistä ja luoda luottamusta sähköisten palvelujen käyttöön.

Valiokunta pitää teleyritysten kannalta koh-tuullisena ja periaatteellisesti tärkeänä ehdotet-tua 128 §:n 3 momentin säännöstä teleyrityksen oikeudesta saada kuluttajalle maksamansa mää-

rä takaisin tuotetta tai palvelua tarjoavalta elin-keinonharjoittajalta tai siltä teleyritykseltä, jolla on voimassa sopimus kyseisen elinkeinoharjoit-tajan kanssa. Esityksen 115 §:n säännös oikeu-desta katkaista laskun kertyminen väärinkäytös-tilanteissa on tärkeä ja kannatettava sekä tilaaji-en että teleyritysten kannalta. Säännöksen mu-kaan teleyritys voisi olla yhdistämättä puheluita tai muutoin estää sellaisen viestintäpalvelun käytön, jonka ilmeisenä tavoitteena on oikeudet-toman taloudellisen hyödyn tavoittelu. Valio-kunta toteaa, että säännöksen perusteella on mahdollista pyrkiä estämään myös ulkomailta Suomeen suunnattuja tämänkaltaisia väärinkäy-tösyrityksiä.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu yhtenä epäkohtana kuluttajan kannalta esille, että inter-netyhteyspalveluita markkinoidaan yleensä nii-den maksiminopeudella, joka saattaa kuitenkin olla käytännössä huomattavasti palvelun keski-määräistä tai tavanomaista nopeutta suurempi. Valiokunta katsoo, että kyseistä asiaa olisi hyvä selvittää ja arvioida jatkossa.

Viestintäpalvelua koskevat sopimukset ovat osittain myös palvelujen luonteesta johtuen usein monimutkaisia, ja niiden ymmärtäminen saattaa olla erityisesti joillekin erityisryhmille vaikeaa. Valiokunta pitää tältä kannalta erittäin kannatettavana ja periaatteellisesti tärkeänä esi-tyksen 107 §:n vaatimusta sopimusehtojen laati-misesta selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä.

Esityksen 198 §:n mukaan käyttäjänä ja tilaa-jana oleva luonnollinen henkilö voi maksutta kieltää teleyritykseltä ja yhteystietopalvelun tar-joajalta yhteystietojen luovuttamisen ja julkaise-misen yhteystietopalveluun. Valiokunta pitää ehdotusta perusteltuna ja käyttäjien oikeuksia edistävänä.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille tar-ve säätää suoramarkkinoinnin kieltorekisteristä ja tarve arvioida, tulisiko myös yrityksille koh-distetulta sähköiseltä suoramarkkinoinnilta edellyttää suostumusta. Kieltorekisteriin voitai-siin merkitä yksityishenkilöiden yhteystietoja, kuten sellaisia puhelinnumeroita, joihin ei halu-ta kohdistettavan suoramarkkinointia. Valiokun-ta pitää erityisesti suoramarkkinoinnin kieltore-

15


kisteriä koskevan sääntelyn arvioimista erittäin kannatettavana ja tarpeellisena.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksen käyttäjän ja tilaajan oi-keuksia koskevan V osan perusteluissa on todet-tu virheellisesti sivulla 142, että laissa tarkoitet-tu käyttäjä voisi olla oikeushenkilö tai luonnol-linen henkilö. Tulkintaepäselvyyksien välttämi-seksi valiokunta toteaa, että 3 §:n määritelmän mukaisesti laissa tarkoitetaan käyttäjällä luon-nollista henkilöä, joka palvelun tilaajana tai muuten käyttää viestintäpalvelua tai lisäarvopal-velua.

Verkon neutraliteetti

Verkkoneutraliteetissa on kyse periaatteessa kaikkien viestintäverkon sisältöjen ja palvelu-jen tasapuolisesta kohtelusta ja käyttäjien kan-nalta ennen kaikkea verkkojen ja palvelujen käy-tön rajoittamattomuudesta sekä toisaalta käyttä-jien valinnanvapaudesta. Erilaisten internetin si-sältöjen ja palvelujen tarjoajien kannalta kyse on syrjimättömyydestä ja tasapuolisista toiminta-mahdollisuuksista. Ehdotetussa 110 §:ssä vah-vistettaisiin verkkoneutraliteetin periaate, jolla esityksen perustelujen mukaan tarkoitetaan käyttäjän oikeutta valita vapaasti internetliitty-mänsä kautta käytettävät palvelut. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU-tasolla on parhaillaan valmisteilla eurooppalaisia sähköi-sen viestinnän sisämarkkinoita koskeva asetus, ja valiokunnan saaman selvityksen mukaan on todennäköistä, että asetus tulee sisältämään myös verkkoneutraliteettia koskevaa sääntelyä.

Esityksen perustelujen mukaan lähtökohtai-sesti internetyhteyspalvelua tarjoava teleyritys ei saa rajoittaa liikennettä tiettyihin osoitteisiin tai kohdistaa rajoituksia tietyn tyyppiseen lii-kenteeseen. Ehdotetussa säännöksessä säädettäi-siin tyhjentävästi niistä tiukoista perusteista, joilla tämän kaltaisia rajoituksia voitaisiin aset-taa.

Valiokunta korostaa, että internetyhteys-palveluissa tulee olla selkeänä lähtökoh-tana verkkoneutraliteetti, ja laissa sääde-

16

tyt mahdollisuudet asettaa rajoituksia ovat aina poikkeuksia tähän pääsääntöön.

Verkon toimivuuden, palvelun laadun ja mm. ruuhkan sietokyvyn takia on käytän-nössä välttämätöntä, että teleyritys saa to-teuttaa ehdotetussa säännöksessä tarkoi-tetulla tavalla mm. sellaiset liikenteenhal-lintaan ja tietoturvan toteuttamiseen liit-tyvät toimenpiteet, jotka ovat palvelun toimivuuden varmistamiseksi ja toisaalta laissa säädettyjen velvoitteiden toteutta-miseksi välttämättömiä.

Liian tiukka verkkoneutraliteettia koskeva sään-tely voisi heikentää verkkojen toimintaa ja joh-taa viime kädessä palvelun laadun heikkenemi-seen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan palvelun toimivuuden kannalta välttämättömiä liikenteenhallinnan toimenpiteitä ei kuitenkaan tule käsitteellisesti sekoittaa esimerkiksi kaupal-lisista tarpeista tai palvelujen tuotteistamisesta johtuviin toimenpiteisiin. Valiokunta pitää tär-keänä, että jälkimmäisistä rajoituksista tulee säännöksessä ehdotetun mukaisesti aina nimen-omaisesti sopia palvelusopimuksessa.

Lähtökohtaisesti on myös käyttäjän etu, että teleyritys voi tarjota erilaisia internetliittymiä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdo-tuksen perusteella sallitut sopimuksessa asetet-tavat rajoitukset voivat näkyä käyttäjälle esimer-kiksi liittymän nopeudessa tai jossain tapauksis-sa tiettyjen sovellusten ja palvelujen käytön ra-joituksina. Esimerkiksi pelkästään jotain tiettyä viihdepalvelua varten tuotteistetussa internetyh-teyspalvelussa tietynlainen liikenne voisi olla priorisoitu siten, että esimerkiksi teräväpiirtoi-nen videokuva toimii erityisen laadukkaasti. Jos kuluttaja haluaa hankkia juuri tällaisen interne-tyhteyspalvelun ja sopimuksessa on selkeästi ja kattavasti sovittu palvelun ominaisuuksista, ra-joitus ei olisi ongelmallinen ehdotetun säännök-sen kannalta.

Valiokunta pitää keskeisenä, että asiak-kaan tulee voida käyttää internetyhteys-palvelua kaikkiin niihin tarkoituksiin, joi-hin käyttäjällä on palvelusopimuksen ja


palvelusta annettujen tietojen perusteella ollut perusteltu aihe olettaa sitä voitavan käyttää. Sopimusehtojen ja annettavien tietojen tulee olla selkeitä ja kattavia si-ten, että asiakas ymmärtää mahdollisen rajoituksen merkityksen ja sen vaikutuk-set palvelun käytön kannalta.

Rajoitusten tulisi ehdotuksen mukaan olla syrji-mättömiä, eivätkä ne saisi esimerkiksi hidastaa kohtuuttomasti yhteyden käyttöä. Lisäksi valio-kunta pitää selvänä, että rajoitukset tulee aina to-teuttaa tavalla, jolla ei loukata käyttäjien ja tilaa-jien perusoikeuksia, ja että riski perusoikeuk-sien loukkaamisesta myös minimoidaan käytän-nön toimenpitein. Rajoitukset on myös keskey-tettävä, jos niiden toteuttamiselle ei enää ole laissa säädettyjä edellytyksiä.

Valiokunta pitää ensisijaisen tärkeänä, että kuluttajille ja yrityksille on myös jat-kossa tarjolla riittävästi sellaisia kohtuu-hintaisia internetliittymiä, joiden käyttö on palvelujen ja sovellusten käytön suh-teen rajoittamatonta.

Valiokunta pitää myös hyvin tärkeänä, että Viestintävirasto huolehtii ehdotetul-la tavalla siitä, että rajoituksia ei käytetä erilaisia sisältöjä tarjoavien palveluntar-joajien kannalta syrjivästi tai välineenä epätoivottavien kilpailullisten vaikutus-ten aikaansaamiseen, esimerkiksi kohdis-tamalla rajoituksia tai soveltamalla kor-keampaa hinnoittelukäytäntöä internetyh-teyspalvelun tarjoajan jonkin oman palve-lun kanssa kilpaileviin palveluihin.

Sääntely ja erilaisten internetyhteyspalvelujen tuotteistamiskehitys eivät saa johtaa myöskään innovaatioiden ja palvelukehityksen kannalta yleisesti sellaisiin epätoivottaviin tilanteisiin, joissa käyttäjät eivät pystyisi käyttämään inter-netyhteyspalvelun kautta uusia tarjolle tulevia sisältöjä tai palveluita.

Perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan verkkoneutraliteettia nykyisessä sähköiseen viestintään pitkälti perustuvassa yhteiskunnassa perustuslain 12 §:ssä turvatun sananvapauden

mahdollisimman laajan toteutumisen kannalta tärkeänä periaatteena. Perustuslakivaliokunnan mukaan internetin palveluihin ja sovelluksiin pääsyn turvaamisella voi olla välillistä merkitys-tä myös useiden muiden perusoikeuksien turvaa-miselle. Tästä syystä perustuslakivaliokunta edellytti, että liikenne- ja viestintävaliokunnan on syytä varmistua siitä, että pääsäännölle ase-tettavat rajoitukset ovat välttämättömiä, täsmäl-lisesti rajattuja ja syrjimättömiä.

Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetun säännöksen tulkinnasta on tullut asiantuntija-kuulemisessa esille osin toisistaan eroavia näke-myksiä. Valiokunta ehdottaa esityksen 110 §:ään eräitä yksityiskohtaisissa perusteluis-sa tarkemmin yksilöityjä muutoksia ja täsmen-nyksiä, joilla pykälän muotoilua tarkistetaan vastaamaan paremmin ja täsmällisemmin sään-nöksen tarkoitusta. Liikenne- ja viestintävalio-kunta katsoo, että näillä muutoksilla täytetään myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetyt vaatimukset. Muutosehdotuksilla ei muuteta säännöksen tarkoitusta.

Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että peri-aatteellisesti hyvin tärkeän verkkoneutraliteet-tia koskevan säännöksen vaikutuksia arvioi-daan, että Viestintävirasto huolehtii säännöksel-lä ehdotetuilla keinoilla siitä, ettei sääntely joh-da epätoivottaviin tai yllättäviin vaikutuksiin, ja että tarvittaessa säännöstä ollaan valmiita muut-tamaan nopeassakin aikataulussa.

Valiokunta pitää myös hyvin tärkeänä, että erilaiset viihdekäytön priorisoinnit eivät estä tai rajoita erityisesti rajoitta-mattomaan käyttöön hankituissa interne-tyhteyspalveluissa julkisten palvelujen toimivuutta ja käyttömahdollisuuksia tai vaikuta epäsuorasti niiden kehittämiseen. Esimerkiksi terveyteen tai turvallisuu-teen liittyvien jatkossa lisääntyvien säh-köisten palvelujen ja tämän kaltaisten in-ternetyhteyksiin tukeutuvien toimintojen toimivuus tulee turvata.

Valiokunta ehdottaa asiasta hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan

17


eduskunta edellyttää, että verkkoneutrali-teetin toteutuminen ja säilyminen sekä in-ternetyhteyspalvelujen käyttäjien mah-dollisuudet hyödyntää haluamiaan inter-netin sisältöjä ja palveluja turvataan tie-toyhteiskuntakaaren toimeenpanossa (Valiokunnan lausumaehdotus 2).

Virhe viestintäpalvelun toimituksessa

Esityksen 120 §:n 3 momentin mukaan tilanteis-sa, joissa palvelun keskeytyminen aiheutuu vies-tintäverkon kunnossapito- ja rakennustöistä tai tietoturvaan liittyvistä toimenpiteistä, teleyri-tyksillä olisi oikeus keskeyttää palvelu nykyi-sestä 48 tunnista poiketen yhteensä enintään 24 tunnin ajaksi kuukaudessa siten, että palve-lussa ei vielä katsottaisi olevan virhettä näiden keskeytysten takia. Esityksen mukaan tämän kaltaiset keskeytykset on tehtävä käyttäjälle mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavalla ta-valla. Esitys parantaisi käyttäjän asemaa siten, että 24 tunnin aikarajan ylittävältä ajalta käyttä-jällä olisi jatkossa oikeus vaatia vakiohyvitystä tai hinnanalennusta. Käytännössä säännöksessä tarkoitettujen toimenpiteiden tulee olla suunni-teltuja, ja esityksen mukaan niistä tulisi myös tiedottaa käyttäjille tehokkaasti etukäteen. Mai-nittu aikaraja ei siten valiokunnan saaman selvi-tyksen mukaan koskisi yllättäviä ja äkillisiä pal-velun keskeytystilanteita, kuten myrskytuhoista tai niihin liittyvistä sähkönsyötön katkoksista johtuvia palvelun keskeytymisiä.

Asiantuntijakuulemisessa on osin kritisoitu mainittua ehdotusta ja tuotu esille, että velvoit-teiden ei tulisi olla samanlaisia kaupunkialueilla ja toisaalta haja-asutusalueilla toimiville teleyri-tyksille. Valiokunta katsoo, että ehdotus etukä-teen suunniteltujen palvelun keskeytysten enim-mäisajasta ei ole omiaan asettamaan eri alueilla toimivia yrityksiä kohtuuttomasti erilaiseen ase-maan. Valiokunta ei myöskään näe mahdollise-na, että yrityksiä eroteltaisiin kyseisessä sään-nöksessä niiden toiminta-alueiden perusteella. Valiokunta pitää näin ollen ehdotusta mm. huol-totoimenpiteiden suunnitelmallisuuden ja tehok-kuuden sekä erityisesti asiakkaiden oikeuksien

18

ja palvelujen käyttömahdollisuuksien turvaami-sen kannalta perusteltuna.

Yksityisyyden suoja ja tietoturvallisuus

Valiokunta katsoo, että esityksessä on yleisesti ottaen kiinnitetty hyvin huomiota luottamuksel-lisen viestin suojan turvaamiseen sekä palvelu-jen ja laajalti koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeän tietoturvallisuuden edistämi-seen.

Valiokunta korostaa, että vahva tietoturvalli-suus ja nykyinen korkea yksityisyyden suojan turvaamisen taso voidaan nähdä myös kansalli-sena kilpailukykytekijänä, jonka avulla on mah-dollista mm. pyrkiä houkuttelemaan uusia inves-tointeja Suomeen.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tietoturvaongelmien kansallisia rajoja kunnioit-tamattomasta luonteesta johtuen myöskään on-gelmia ei ole monissa tapauksissa mahdollista ehkäistä ja korjata tehokkaasti ilman toimivaa kansainvälistä yhteistyötä. Tätä tarkoitusta var-ten erityisesti Viestintäviraston ja muiden mai-den CERT-toimijoiden välinen yhteistyö ja tie-tojen vaihtaminen esityksessä ehdotetulla taval-la on välttämätöntä myös jatkossa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tällaisessa yhteis-työssä tarvitaan joustavuutta, ja kyseinen toi-minta perustuu pitkälti toimijoiden välisen luot-tamuksen säilymiseen ja vastavuoroisuuteen. Esityksen 319 §:n 5 momentin mukaan liiken-ne- ja viestintäministeriö päättää jatkossa tieto-jen luovutuksen kohteista tilanteissa, joissa koh-teesta päättämisellä voi olla huomattavaa yhteis-kunnallista merkittävyyttä tai huomattavia vai-kutuksia sähköisen viestinnän palvelujen ylei-seen kehitykseen. Valiokunta toteaa, että sään-nöksessä kuvattu tilanne voi tulla vain poikke-uksellisesti kysymykseen. Valiokunta pitää tär-keänä, että valiokunnan käsityksen mukaan ny-kyisin hyvin toimiva ja joustavuutta ja myös no-peita ratkaisuja edellyttävä Viestintäviraston ta-vanomainen kansainvälinen toiminta jatkuu läh-tökohtaisesti nykyiseen tapaan.

Valiokunta katsoo, että tietoyhteiskuntakaa-rella luodaan hyvä pohja tietoturvan ja kybertur-


vallisuuden kehittämiselle Suomessa asettamal-la mm. ne reunaehdot, joiden puitteissa turvalli-suudesta voidaan huolehtia kansalaisten oikeuk-sien toteutuminen huomioon ottavalla tavalla. Tietoturvallisuuden ja kyberturvallisuuden to-teutumiseksi tarvitaan erilaisten tarpeiden ja oi-keuksien yhteensovittamista ja ennen kaikkea toimivaa yhteistyötä sekä julkisen sektorin että yksityisen sektorin eri toimijoiden välillä. Va-liokunta korostaa, että tämän yhteistyön kehittä-mistyötä on syytä jatkaa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan liikenne- ja viestintäminis-teriö on asettanut laajapohjaisen kyberturvalli-suustyöryhmän, jonka tavoitteena on edistää kyberturvallisuutta Suomessa ja jonka tehtävä-nä on muun muassa tarkastella kyberturvallisuu-teen liittyviä kysymyksiä poikkileikkaavasti lii-ketoiminnan, hallinnon, tekniikan, lainsäädän-nön ja viestinnän näkökulmista.

Valiokunta korostaa avoimen ja eri sekto-reiden näkökulmat ja kokonaisvaikutuk-set huomioon ottavan kehittämistyön tär-keyttä kyberturvallisuuden edistämisessä.

Valiokunta pitää identiteettivarkauksien ennalta ehkäisyä ja niiltä suojautumista tärkeänä. Valio-kunta kannustaa sähköisten palvelujen kehittä-miseksi ja palvelujen käytön edistämiseksi etsi-mään sekä käytännöllisiä että seuraamuksiin liit-tyviä tai muita lainsäädännöllisiä keinoja, joilla sähköisiä palveluja kohtaan tunnettavaa luotta-musta voitaisiin kehittää.

Lisäksi valiokunta katsoo, että viime kuukau-sien verkkourkintaa koskevien tapahtumien myötä olisi tarpeen arvioida, tulisiko ja voitai-siinko kansalaisten urkintaa verkkoympäristös-sä myös erityisesti luottamuksellisen viestin suoja huomioivin lainsäädännöllisin keinoin es-tää tai ehkäistä.

Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausu-man, jonka mukaan

eduskunta edellyttää, että palvelujen käyttäjien oikeuksien, kuten yksityisyy-den suojan ja luottamuksellisen viestin suojan, säilymisestä sähköisissä palve-luissa ja verkkoympäristössä huolehdi-

taan kaikin keinoin ja mm. kyberturvalli-suuden kehittämistyössä pyritään erityi-sesti ottamaan näiden oikeuksien toteutu-minen huomioon (Valiokunnan lausuma-ehdotus 4).

Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että välitystietojen säilyttämistä viranomaistar-peisiin koskeva Euroopan unionin tuomioistui-men tuomio antaa myös perusteita arvioida jos-sain määrin uudelleen sähköisten viestien väli-tystietoja perustuslain 10 §:ssä turvatun luotta-muksellisen viestin salaisuuden näkökulmasta. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneessa käytän-nössä viestin tunnistamistietojen on katsottu jää-vän luottamuksellisen viestin salaisuutta suojaa-van perusoikeuden ydinalueen ulkopuolelle. Käytännössä sähköisen viestinnän käyttöön liit-tyvät tunnistamistiedot sekä mahdollisuus nii-den kokoamiseen ja yhdistämiseen voivat kui-tenkin olla etenkin yksityiselämän suojan näkö-kulmasta siinä määrin ongelmallisia, että kate-gorinen erottelu suojan reuna- ja ydinalueeseen ei aina ole perusteltua, vaan huomiota on ylei-semmin kiinnitettävä myös rajoitusten merkittä-vyyteen. Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tätä kannanottoa merkittävänä ja toteaa, että lin-jaus on syytä ottaa jatkossa sähköistä viestintää koskevassa lainvalmistelussa huolellisesti huo-mioon.

Käsittelyä koskevien tietojen tallentaminen

Esityksen 145 §:n mukaan nykyinen ns. lokitie-tojen tallentamisvelvollisuus ulotettaisiin tele-yrityksistä viestinnän välittäjiin eli muihinkin tahoihin kuin teleyrityksiin. Esityksen myötä käytännössä huomattavan osan suuremmista yri-tyksistä, yliopistoista jne. tulisi jatkossa säilyt-tää keskeisissä viestinnän välitystietoja käyttä-vissä järjestelmissään mm. tiedot siitä, kuka näi-tä välitystietoja on käsitellyt, koska käsittely on tapahtunut ja kuinka kauan välitystietoja on kä-sitelty. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhteisötilaajan ylläpitämän sähkö-postijärjestelmän välittämien viestien välitystie-tojen käsittelystä tulisi tallentaa edellä mainitut tiedot ja säilyttää niitä kaksi vuotta niiden tallen-

19


tamisesta, jos se on teknisesti ja ilman kohtuut-tomia kustannuksia mahdollista. Asiantuntija-kuulemisessa on tuotu esille, että käsittelytieto-jen tallentaminen voi olla myös viestinnän välit-täjän omassa intressissä, koska lokitietojen avul-la on tarvittaessa mahdollista osoittaa, että väli-tystietoja on käsitelty asianmukaisesti.

Valiokunta korostaa, että esityksen 145 §:n lokitietojen tallentamisvelvollisuudessa ei ole miltään osin kyse viestinnän sisällön tai viestin-tään liittyvien välitystietojen tallentamisesta. Esityksen mukaan velvollisuuden edellytyksenä on, että tallentaminen voidaan toteuttaa tekni-sesti ja se on ilman kohtuuttomia kustannuksia mahdollista. Tallentaminen ei valiokunnan saa-man selvityksen ja esityksen perustelujen mu-kaan ole kaikissa järjestelmissä teknisesti koh-tuullisin kustannuksin toteutettavissa. Esityksen mukaan Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä säilyttämisen teknisestä toteuttami-sesta.

Valiokunta katsoo, että Viestintäviraston lokitietojen tallentamisen teknistä toteut-tamista koskevassa määräyksessä olisi hyvä huomioida, että muilta kuin teleyri-tyksiltä ei valiokunnan näkemyksen mu-kaan ole kohtuullista edellyttää kovin-kaan mittavia ja kustannuksia aiheuttavia ratkaisuja lokitietojen tallentamisvelvol-lisuuden toteuttamiseksi. Teleyritysten osalta valiokunta pitää nykyisen kaltaista lokitietojen tallentamisvelvollisuutta hy-vin tärkeänä myös jatkossa.

Tietojen säilyttäminen viranomaisten tarpei-siin

Euroopan unionin tuomioistuin antoi huhtikuus-sa 2014 tuomion yhdistetyissä asioissa C-293/12 ja C-594/12, Digital Rights Ireland ja Seitlinger ym., jossa tuomioistuin totesi yleisesti saatavil-la olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotetta-vien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä an-netun direktiivin 2006/24/EY pätemättömäksi. Kyseisellä direktiivillä säädetään teleyritysten velvollisuuksista säilyttää välitystietoja vaka-

20

van rikollisuuden selvittämistä ja syyteharkin-taa varten. Valiokunta korostaa, että säilyttämis-velvollisuudessa ei ole miltään osin kyse viesti-en sisältöjen säilyttämisestä.

Suomessa edellä mainittu direktiivi on saatet-tu voimaan sähköisen viestinnän tietosuojalain (516/2004) 14 a—c §:llä, jotka on esityksessä ehdotettu siirrettäväksi keskeisiltä osin sellaise-naan nyt käsittelyssä olevan tietoyhteiskunta-kaaren 19 lukuun.

Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun keskeinen sisältöValiokunnan saaman selvityksen mukaan Eu-roopan unionin tuomioistuin katsoi tuomios-saan, että unionin lainsäätäjä oli direktiivin an-taessaan ylittänyt ne rajat, joita suhteellisuuspe-riaatteen noudattaminen olisi EU:n perusoikeus-kirjan kannalta edellyttänyt. Unionin tuomiois-tuimen mukaan velvollisuus säilyttää tietyn ajan tietoja henkilön yksityiselämästä ja hänen vies-tinnästään sekä toimivaltaisten viranomaisten oikeus saada näitä tietoja merkitsee laajamittais-ta ja vakavaa puuttumista perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettuihin perusoikeuksiin. Tietojen säilyttäminen ja niiden myöhempi käyt-tö ilman, että tilaajalle tai rekisteröidylle käyttä-jälle ilmoitetaan siitä, voi tuomioistuimen mu-kaan aiheuttaa kyseisille ihmisille tunteen siitä, että heidän yksityiselämänsä on jatkuvan tark-kailun kohteena.

Tuomioistuin toi esille, että direktiivin aineel-lisena tavoitteena on myötävaikuttaa vakavan ri-kollisuuden torjumiseen ja lopulta yleiseen tur-vallisuuteen. Näin ollen tuomioistuin katsoi, että tietojen säilyttäminen vastaa tehokkaasti ylei-sen edun mukaista tavoitetta. Ottaen huomioon toisaalta henkilötietojen suojan tärkeän roolin yksityiselämän kunnioittamista koskevan perus-oikeuden kannalta ja toisaalta direktiivistä tähän oikeuteen kohdistuvan puuttumisen laajuuden, lainsäätäjän harkintavalta käsiteltävässä asiassa on pieni ja valvonnan on oltava tarkkaa. Pelkkä sinänsä hyväksyttävä ja perustavanlaatuinen yleisen edun mukainen tavoite ei tuomioistui-men mukaan yksin voi oikeuttaa katsomaan di-rektiivissä säädetyn kaltaista säilyttämistoimen-


pidettä välttämättömäksi. Näin ollen direktiivis-sä on tuomioistuimen mukaan säädettävä selvis-tä ja täsmällisistä kyseisen toimenpiteen laajuut-ta ja soveltamista koskevista säännöistä, joissa asetetaan vähimmäisvaatimukset. Direktiivi merkitsee tuomioistuimen mukaan puuttumista lähes kaikkien Euroopan asukkaiden perusoi-keuksiin.

Tuomioistuin kiinnitti huomiota mm. siihen, että direktiivin soveltamisala on laaja kattaen kaikki henkilöt, sähköisen viestinnän välineet ja viestintätiedot ilman erottelua, rajoituksia tai poikkeuksia vakavan rikollisuuden torjunnan ta-voitteen perusteella. Lisäksi tuomioistuin kiin-nitti huomiota siihen, että direktiivissä ei sääde-tä objektiivisista perusteista, joiden nojalla voi-taisiin rajoittaa tietoja saavien ja käyttävien hen-kilöiden määrää sekä kansallisten viranomais-ten oikeutta saada tietoja ja käyttää niitä vain va-kavien rikosten estämiseen, selvittämiseen ja syyteharkintaan asettamiseen. Tuomioistuin kat-soi myös, että direktiivissä säädetään tietojen säilytysajasta (6—24 kuukautta) tekemättä tieto-jen hyödyllisyyteen perustuvaa erottelua eri tie-toluokkien välillä. Lisäksi säilyttämisen keston määrittäminen ei perustu objektiivisiin perustei-siin sen takaamiseksi, että säilyttäminen rajoit-tuu täysin välttämättömään.

Tuomioistuimen mukaan edellä mainituista puutteista johtuen direktiivissä ei säädetä selvis-tä ja täsmällisistä säännöistä, joilla säädellään perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa vahvistettui-hin perusoikeuksiin puuttumisen laajuutta. Näin ollen direktiivi sisältää laajaperäisen ja erityisen vakavan puuttumisen näihin perusoikeuksiin il-man, että puuttumista olisi tarkasti rajoitettu säännöksillä, joilla voidaan taata, että se todella rajoitetaan täysin välttämättömään.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tuo-mio ja direktiivin pätemättömäksi toteaminen merkitsee käytännössä sitä, että direktiiviä ei voida soveltaa eikä sen säännöksiin voida vedo-ta kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten taikka EU:n toimielinten toiminnassa. Direktii-vi on siten käytännössä menettänyt oikeusvaiku-tuksensa.

Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisun vaikutuksistaValiokunta kiinnittää huomiota siihen, että käsi-teltävänä olevan esityksen tietojen säilyttämistä viranomaistarpeisiin koskeva 19 luku ei voi enää perustua pätemättömäksi todettuun direktiiviin. Direktiivin pätemättömäksi toteaminen unionin tuomioistuimen ratkaisussa ei vaikuta suoraan kansallisen sääntelyn pätevyyteen tai voimassa-oloon, mutta koska direktiivi ei enää velvoita tä-män kaltaiseen sääntelyyn, sääntelyn tarve ja to-teuttamismahdollisuudet tulee arvioida kansalli-sesti. Perustuslakivaliokunta on käsitellyt nyt käsittelyssä olevasta esityksestä antamassaan lausunnossa tarkemmin tuomioistuimen ratkai-sua ja sen vaikutuksia kansalliseen sääntelyyn.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan unionin tuomioistuimen tuomion perusteella on pääteltävissä, että pelkästään säilytettävien tie-tojen laaja kattavuus — kaikki ihmiset, kaikki sähköisen viestinnän välineet ja kaikki viestintä-tiedot — on oikeasuhtaisuuden kannalta ongel-mallista. Perustuslakivaliokunnan mukaan avoi-meksi kuitenkin jää, merkitseekö viranomaistar-peita varten säädetyn säilyttämisvelvollisuuden ulottuminen käytännössä kaikkien sähköisiä viestimiä käyttävien ihmisten tietoihin jo yksi-nään oikeasuhtaisuusvaatimuksen loukkausta. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että tuomion valossa näyttäisi joka tapauksessa olevan perusteltua pyrkiä rajaamaan säilyttämis-velvollisuutta sekä henkilöpiirin että viestinnän sisällön osalta. Perustuslakivaliokunta toi kui-tenkin samalla esille, että tämä olisi ilmeisesti sekä asiallisesti että teknisesti erittäin vaikea to-teuttaa ja sääntely saattaisi myös osoittautua muiden perusoikeuksien, kuten luottamukselli-sen viestin salaisuuden suojan, kannalta ongel-malliseksi. Perustuslakivaliokunta myös totesi, että tämänkaltainen sääntely vaatisi laajaa ja pe-rusteellista valmistelua ja että tässä vaihtoehdos-sa tietoyhteiskuntakaaren 19 luku tulisi poistaa kokonaisuudessaan lakiehdotuksesta. Perustus-lakivaliokunta katsoi kuitenkin lausunnossaan, ettei tuomiosta johdu suoranaista estettä sellai-selle kansalliselle sääntelylle, jossa oikeasuhtai-suuden vaatimukset toteutetaan muulla tavoin.

21


Lisäksi perustuslakivaliokunta piti selvänä, että sääntelyä puoltaa vakavan rikollisuuden torjun-taan liittyvä hyväksyttävä peruste.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan unionin tuomioistuimen tuomiosta ei perustusla-kivaliokunnan mielestä sinänsä seuraa, että päte-mättömäksi todetun direktiivin kattamasta asias-ta ei voitaisi lainkaan säätää kansallisessa lain-säädännössä. Perustuslakivaliokunta piti lausun-nossaan selvänä, että myös kansallista sääntelyä on tällaisessa tilanteessa syytä arvioida paitsi kansallisten perusoikeussäännösten myös unio-nin tuomioistuimen tuomiossa käsiteltyjen EU:n perusoikeuskirjan yksityiselämän suojaa (7 artikla) ja henkilötietojen suojaa (8 artikla) koskevien määräysten valossa. Siten myös kan-sallisen sääntelyn on täytettävä tuomiossa mai-nitut edellytykset, vaikka tuomio ei suoranaises-ti koskekaan kansallista täytäntöönpanolainsää-däntöä.

Esitetyn kansallisen sääntelyn piirteitä Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huo-miota siihen, että unionin tuomioistuin arvioi edellä mainitussa ratkaisussaan nimenomaan di-rektiivin perusoikeuskirjan mukaisuutta. Direk-tiiviä täytäntöön pantaessa kansalliseen lainsää-däntöön jäsenvaltioilla on kuitenkin ollut mah-dollisuus täydentää direktiivin sääntelyä kansal-lisesti, ja näin on toimittu aikanaan myös Suo-messa.

Tämä tarkoittaa samalla sitä, että voimas-sa oleva Suomen välitystietojen säilyttä-mistä koskeva sääntely ja tätä pitkälti vas-taava esityksen 19 luvun sääntely eivät valiokunnan näkemyksen mukaan ole tuomioistuimen ratkaisun kannalta yhtä ongelmallisia kuin direktiivin sääntely.

Unionin tuomioistuimen tuomion myötä keskei-siä kansallisessa sääntelyssä arvioitavia kysy-myksiä ovat säilytysvelvollisuuden laajuus ja säilytettävien tietojen rajaukset, tietojen käyttä-misen edellytykset sekä mm. säilytettävien tieto-jen säilytysajat.

Nykyisestä oikeustilasta poiketen esityksessä ehdotetaan, että säilyttämisvelvollisuus viran-

22

omaistarpeita varten koskisi pelkästään sisä-asiainministeriön erikseen päätöksellään nimeä-mää teleyritystä. Valiokunnan käsityksen mu-kaan tällä ehdotuksella todennäköisesti vähen-netään säilytysvelvollisten teleyritysten määrää, mikä vähentää samalla myös säilytettävien tieto-jen määrää. Valiokunta pitää myös perusteltuna, että tietojen säilyttämisen vaatimista investointi-kustannuksista vastaava ministeriö voi päättää siitä, mitkä teleyritykset tietoja säilyttävät. Va-liokunta katsoo, että kyseinen ehdotus on omiaan edistämään yksityisyyden suojan ja luot-tamuksellisen viestin suojan toteutumista säilyt-tämisvelvollisuuden toteuttamisessa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta koros-taa, että voimassa olevaa lakia vastaavas-ti nyt käsiteltävänä olevassa esityksessä tietojen määrää on olennaisesti rajattu vaatimalla vain sellaisten tietojen säilyt-tämistä, jotka teleyritys muutoinkin säi-lyttää omiin tarpeisiinsa. Valiokunta pi-tää tätä lähtökohtaa perustavaa laatua ole-vana seikkana kansallisen sääntelyn arvi-oinnin kannalta.

Lähtökohta tarkoittaa käytännössä sitä, että Suo-messa ei edellytetä säilytettäväksi mitään sel-laista tietoa, jota ei teleyritys jo muutoinkin säi-lyttäisi omiin tarpeisiinsa, kuten esimerkiksi las-kun oikeellisuuden varmistamista varten. Sään-telyllä kuitenkin yhtenäistetään tietojen säilyttä-mistä siten, että teleyrityksillä on kyseiset tiedot saatavilla tietyn ajan siltä varalta, että viran-omaisille syntyy tarve saada kyseisiä tietoja. Va-liokunta toteaa, että tietojen säilyttämisessä vi-ranomaistarpeita varten on yleisesti ottaen kyse tietojen säilyttämisajan pidentämisestä ja yhte-näistämisestä. Tiedot siirtyvät ns. jatkosäilyttä-misen ja viranomaisten tarpeita varten säädetyn säilytysvelvollisuuden piiriin, kun tietojen käyt-tö teleyritysten omia tarpeita varten on päätty-nyt. Valiokunta korostaa, että mikäli nykyinen Suomessa säädetyn kaltainen säilytysvelvolli-suus viranomaistarpeisiin poistettaisiin koko-naan, se ei tarkoittaisi sitä, että näitä tietoja ei säilytettäisi lainkaan. Tällaisessa tilanteessa te-leyritykset säilyttäisivät samoja tietoja edelleen


omia tarpeitaan varten, mutta keskimäärin ly-hyemmän aikaa ja eri teleyrityksissä erilaisten säilytysaikojen mukaisesti.

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että voimassa olevaa lakia vastaavasti esityksen säännökset koskevat ainoastaan tietojen säilyttä-misvelvollisuutta ja tietojen hyödyntäminen ja viranomaisten tiedonsaantioikeudet määräyty-vät muiden kansallisten säännösten, kuten pak-kokeinolain (806/2011) ja poliisilain (872/2011) mukaisesti. Esityksen mukaan viranomaistarpei-siin säilytettäviä tietoja voidaan käyttää vain pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen vakavien rikosten selvittämiseen ja syyteharkintaan saattamiseen. Perustuslakiva-liokunta katsoi lausunnossaan, että kyseinen sääntely täyttää perustuslakivaliokunnan mieles-tä unionin tuomioistuimen ratkaisussa tarkoite-tun objektiivisen perusteen vaatimuksen rajoit-taa tietoja saavien ja käyttävien henkilöiden määrää sekä käyttää niitä vain vakavien rikosten yhteydessä. Lisäksi perustuslakivaliokunta kat-soi, että tietojen saaminen pakkokeinolaissa ja poliisilaissa tarkoitetuista televalvontatiedoista edellyttää näiden lakien perusteella tuomioistui-men lupaa, joten sääntely on tältäkin osin ongel-matonta.

Tietojen säilytysajaksi on esityksessä määri-telty 12 kuukautta viestinnän päivämäärästä, kun direktiivi mahdollistaisi tietojen säilyttämisen jopa kahden vuoden ajan. Esityksen mukaan te-leyrityksillä on tietoturvasta ja tietosuojasta huolehtimista koskevat velvoitteet. Lisäksi säi-lytettävät tiedot tulee hävittää 12 kuukauden säi-lytysajan päätyttyä, kun perustetta tietojen käsit-telylle ei enää ole. Teleyrityksen on määriteltä-vä ne henkilöt, joilla on ylipäätään oikeus käsi-tellä säilytettäviä tietoja, ja huolehdittava siitä, että tilaajan saatavilla on tietoa tietojen säilyttä-misestä ja sen tarkoituksesta. Lisäksi esityksen mukaan tietojen säilyttäminen on pyrittävä suunnittelemaan siten, että samoja tietoja ei säi-lytä useampi teleyritys.

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille huo-li siitä, että säilytettävien tietojen kerääminen yhteen tietokantaan voi lisätä hajautettuun tieto-jen säilyttämismalliin verrattuna riskiä yksityi-

syyden suojan näkökulmasta, koska tämänkal-taisen rekisterin tietoturvan mahdollisesti mur-tuessa ongelma koskisi kaikkia säilytettäviä tie-toja. Tältä osin valiokunta yhtyy periaatteessa esitettyyn huoleen, mutta kiinnittää huomiota siihen, että jo voimassa oleva laki mahdollistaa keskitetyn rekisterin toteuttamisen. Valiokunta korostaa, että mikäli säilytettäviä tietoja keskite-tään suurempiin kokonaisuuksiin, on ensisijai-sen tärkeää, että tämänkaltaisissa järjestelmissä noudatetaan erittäin tiukkoja tietoturvaperiaat-teita ja -menettelyjä.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen va-liokunta katsoo, että esityksen 19 luku asettaa tietojen säilyttämiselle olennai-sesti tiukempia edellytyksiä ja reunaehto-ja kuin mitä tietojen säilyttämistä koske-va ja pätemättömäksi todettu direktiivi edellyttää. Esitys vastaa pääosin voimas-saolevaa sääntelyä, ja direktiiviä kansalli-seen lainsäädäntöömme implementoitaes-sa on jo aikanaan otettu varsin laajasti huomioon niitä seikkoja, jotka unionin tuomioistuimen ratkaisussa on sittemmin tuotu esille direktiivin puutteina.

Kansallisen sääntelyn tarveHallintovaliokunta on korostanut lausunnossaan (HaVL 9/2014 vp) välitystietojen säilytysvel-vollisuutta koskevien säännösten merkitystä po-liisin ja muiden esitutkintaviranomaisten työn kannalta. Hallintovaliokunnan mukaan viestin-tään liittyviä historiatietoja tarvitaan lähes poik-keuksetta sellaisessa rikosten tutkinnassa, jossa käytetään televalvontaa, ja internetympäristöön liittyvissä rikostyypeissä usein valtaosa näytös-tä perustuu välitystietojen käyttämiseen. Hallin-tovaliokunnan arvion mukaan, mikäli välitystie-tojen säilytysaika laskisi huomattavasti nykyi-sestä 12 kuukaudesta, se heikentäisi merkittä-västi erityisesti televalvonnan ja sitä kautta ri-kostorjunnan toimintaedellytyksiä.

Säilytettäviä tietoja hyödyntävien viran-omaisten antaman selvityksen mukaan nykyisen säilyttämisvelvollisuuden vähentäminen vai-keuttaisi laajasti rikostutkintaa. Erityisesti tör-keiden rikosten selvittäminen vaikeutuisi mer-

23


kittävästi, koska niiden osalta yksittäinen rikos saattaa tulla poliisin tietoon vasta varsin pitkällä viiveellä. Lisäksi valiokunnan saaman selvityk-sen mukaan televalvontatiedoilla on yleisesti ot-taen televalvonnassa rikosten selvittämisessä huomattava merkitys. Valiokunnan saaman sel-vityksen mukaan vuonna 2013 nykysääntelyn perusteella viranomaistarpeisiin säilytettäviä tietoja pyydettiin 6 222 kertaa, joista 3 665 pyyntöä tehtiin enintään kuuden kuukauden ku-luttua viestintätapahtumasta, 5 321 enintään yh-deksän kuukauden kuluttua viestintätapahtumas-ta ja 5 844 enintään 12 kuukauden kuluttua vies-tintätapahtumasta. Valiokunnan saaman selvi-tyksen mukaan 95 % näistä tietokyselyistä on koskenut matkapuhelinverkon tietoja. Valiokun-ta kuitenkin pitää selvänä, että mahdollisia ra-jauksia ei voida tehdä pelkkien lukumäärätieto-jen perusteella. Valiokunnan saaman selvityk-sen mukaan esimerkiksi joidenkin vakavien ri-kosten tutkinnassa saatetaan tarvita tietoja useis-ta palveluista, mutta tämän kaltainen tarve ei kuitenkaan näy olennaisella tavalla tietopyyntö-jen määrää koskevissa tilastoissa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että viestintää koskevien tietojen säilyttämistä viran-omaistarpeisiin koskevalle velvollisuudelle on edelleen olemassa selkeä ja painava yhteiskun-nallinen tarve. Nyky-yhteiskunnassa viestintä-verkkojen ja erilaisten viestintävälineiden käyt-tö on olennainen osa ihmisten arkea ja yhteis-kunnan toimintaa ja viestintää koskevilla tie-doilla on siten väistämättä myös rikostutkinnas-sa viranomaisten toimintaedellytysten kannalta keskeinen rooli. Jatkossa tietoyhteiskunnan ke-hittyessä näillä tiedoilla tulee olemaan entistä tärkeämpi merkitys. Valiokunta pitää välttämät-tömänä, että erityisesti poliisin toiminnan ja ri-kostutkinnan kannalta välttämättömän tietojen säilyttämisvelvollisuuden jatkuvuus varmiste-taan tässä vaiheessa.

Edellä mainituilla perusteilla liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että esityksen 19 luku on rikostutkinnan toimintaedelly-tysten ja viime kädessä kansalaisten tur-vallisuuden varmistamiseksi välttämätön-tä hyväksyä muutettuna. Valiokunta kat-

24

soo viitaten myös perustuslakivaliokun-nan asiasta antamaan lausuntoon, että esi-tetyn sääntelyn perusteita ja lähtökohtia tulee kuitenkin arvioida osin uudelleen ja esitettyyn sääntelyyn on tarpeen tehdä olennaisia muutoksia.

Esityksen 19 luvun muutostarpeet Valiokunta korostaa, että unionin tuomioistui-men ratkaisun mukaan direktiivillä puututaan yksityiselämän suojaa ja henkilötietojen suojaa koskeviin perusoikeuksiin laajamittaisesti ja eri-tyisen vakavasti.

Vaikka esityksessä onkin huomioitu var-sin pitkälle direktiivissä ongelmalliseksi osoittautuneita seikkoja, valiokunta tote-aa, että säilytysvelvollisuus tulee rajata vain siihen, mikä on unionin tuomioistui-men tuomiossa ja perustuslakivaliokun-nan lausunnossa tarkoitetulla tavalla vält-tämätöntä sääntelyn tarkoituksen kannal-ta.

Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että säilytettävät tiedot on yksilöitävä laissa ja tässä yhteydessä on arvioitava, mitkä ehdotetun säännöksen perusteella säilytettävät tiedot ovat välttämättömiä sääntelyn taustalla olevan tarkoi-tuksen eli vakavien rikosten tutkimisen, selvittä-misen ja syyteharkintaan asettamisen kannalta. Sellaisia tietoja, jotka eivät ole tämän tarkoituk-sen kannalta välttämättömiä, ei voi vaatia säily-tettäväksi. Perustuslakivaliokunta totesi, että tie-tojen yksilöiminen ja rajaaminen edellä esitetyl-lä tavalla 1. lakiehdotuksen 157 §:ssä on edelly-tyksenä sille, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on arvi-oinut tietojen säilyttämisen välttämättö-myyttä perustuslakivaliokunnan edellyt-tämällä tavalla ja ehdottaa, että tietoja ei enää jatkossa säilytetä viranomaistarpei-ta varten lainkaan säilytysvelvollisen yri-tyksen esityksessä tarkoitetuista kiinteän verkon puhelinpalveluista (ns. lankapu-helin), sähköpostipalveluista, lisäpalve-


luista, EMS-palveluista ja multimediapal-veluista.

Valiokunta katsoo saamansa selvityksen perus-teella, että näiden palvelujen tietoja ei tämän hetkisen arvion perusteella voida katsoa olevan välttämätöntä säilyttää vakavien rikosten selvit-tämistä ja syyteharkintaan asettamista varten. Valiokunta kiinnittää selvyyden vuoksi huomio-ta siihen, että sähköpostipalveluista edellyte-tään voimassa olevan lain perusteella tietojen säilyttämistä ainoastaan teleyritysten omista sähköpostipalveluista, joten säilyttämisvelvolli-suus ei siten nykyisinkään koske kaikkia sähkö-postipalveluja.

Valiokunta ehdottaa, että tietoja säilyte-tään säännöksessä tarkoitettuihin viran-omaisten tarpeisiin jatkossa vain säilytys-velvollisen yrityksen tarjoamista matka-viestinverkon puhelin- ja tekstiviestipal-veluista, internetpuhelinpalveluista ja in-ternetyhteyspalveluista.

Valiokunta huomauttaa, että internetpuhelinpal-velun osalta velvollisuudessa on kyse vain säily-tysvelvollisen yrityksen itse tarjoamia palveluja koskevista tiedoista eikä esimerkiksi tallennus-velvollisella internetyhteyspalvelun tarjoajalla ole velvollisuutta säilyttää tietoja toisen yrityk-sen tarjoamasta internetpuhelinpalvelusta.

Lisäksi liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että esityksen 157 §:ään lisä-tään perustuslakivaliokunnan edellyttä-mällä tavalla luettelo, jossa yksilöidään ne tiedot, jotka kustakin palvelusta on säi-lytettävä viranomaisten tarpeita varten.

Luettelo on tarkoitettu tyhjentäväksi ja säilytet-tävät tiedot on rajattu vain siihen, mikä on vält-tämätöntä sääntelyn taustalla olevan tarkoituk-sen eli vakavien rikosten selvittämisen ja syyte-harkintaan asettamisen kannalta. Valiokunta on tehnyt edellä mainitut tietojen säilyttämistä kos-kevat rajaukset mm. viranomaisilta saatujen säi-lytettävien tietojen hyödyntämisen määrää ja hyödyntämistapoja koskevien tietojen pohjalta. Esityksen mukaan tarkempia säännöksiä säily-

tettävistä tiedoista voidaan antaa valtioneuvos-ton asetuksella. Lisäksi Viestintävirasto antaa määräyksiä säilytettävien tietojen teknisistä yk-sityiskohdista. Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa, että myös näissä alemmanasteisissa säädöksissä tulee ottaa tarkasti huomioon, että säilytettävät tiedot rajataan vain siihen, mikä on välttämätöntä sääntelyn tarkoituksen kannalta.

Säilyttämisajan osalta perustuslakivaliokunta viittasi lausunnossaan aiempaan lausuntoonsa, jossa se on pitänyt 12 kuukauden säilytysaikaa oikeasuhtaisuuden kannalta hyväksyttävänä ja riittävänä vastaamaan viranomaisten tarpeita. Unionin tuomioistuimen tuomion valossa on pe-rustuslakivaliokunnan mukaan kuitenkin arve-luttavaa, että säilyttämisaikaa ei säännöksessä ole lainkaan eritelty suhteessa siihen mahdolli-seen hyötyyn, joka tiedoista voi vakavan rikolli-suuden torjumisen tavoitteen kannalta olla. Pe-rustuslakivaliokunta totesi, että liikenne- ja vies-tintävaliokunnan on arvioitava säilytettävien tie-tojen säilytysaikoja tavoitteen toteutumisen kan-nalta ja tarvittaessa porrastettava tietojen säily-tysajat tämän mukaisesti joko 12 kuukaudeksi tai tätä lyhyemmäksi ajaksi.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on arvi-oinut säilytysaikoja vakavan rikollisuu-den torjumisen tavoitteen toteutumisen kannalta ja ehdottaa, että tietojen säilyttä-misvelvollisuus porrastetaan ajallisesti siten, että matkaviestinverkon puhelin- ja tekstiviestipalveluun liittyviä tietoja tu-lee säilyttää 12 kuukautta, internetyhteys-palveluun liittyviä tietoja 9 kuukautta ja internetpuhelinpalveluun liittyviä tietoja 6 kuukautta.

Valiokunta on pohtinut ja arvioinut myös tätä ly-hyempien säilytysaikojen mahdollisuutta. Valio-kunta kuitenkin korostaa, että teleyritykset säi-lyttävät jo muutoinkin tietoja omia tarpeitaan varten siinä määrin pitkään, että tätä lyhyemmät yhtenäiset säilyttämisajat muuttaisivat säänte-lyn hyötyjen ja haittojen välistä suhdetta olen-naisesti huonompaan suuntaan.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksessä on poistettu voimassa olevassa lais-

25


sa oleva rajaus, jonka mukaan teletoimintailmoi-tusvelvollisuus ei koske sellaisia pieniä toimijoi-ta, joiden toiminta kohdistuu määrältään pie-neen vastaanottajakuntaan. Valiokunta toteaa, että ilmoitusvelvollisuutta koskevaa sanamuo-don muutosta ei tule tulkita siten, että tietojen säilyttämisvelvollisuus voisi laajentua tätä kaut-ta pieniin toimijoihin, mikäli sisäministeriö teki-si säilytysvelvollisuutta koskevan 157 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen. Valiokun-ta korostaa, että tämän kaltaisessa pienimuotoi-sessa toiminnassa on kyse esityksen 4 §:n 2 momentissa tarkoitetusta merkitykseltään vä-häisestä toiminnasta, jota teletoimintailmoitus-velvollisuus ei esityksen mukaan koske, ja näin ollen myöskään säilytysvelvollisuus ei voisi koskea tämän kaltaista toimintaa. Valiokunta to-teaa, että säilytysvelvollisten yritysten piiri säi-lyy siten esityksen myötä nykyisenä sillä erotuk-sella, että sisäministeriö voi päätöksellään vä-hentää säilytysvelvollisten yritysten määrää.

Esityksen 157 §:n 3 momentin mukaan säily-tysvelvollisuus ei koske viestin sisältöä eikä verkkosivustojen selaamisesta kertyviä välitys-tietoja. Valiokunta pitää tätä jo voimassa ole-vaan lakiin sisältyvää rajausta erittäin olennaise-na ja tärkeänä. Esityksen mukaan säilytysvelvol-linen yritys voisi kuitenkin jatkossa tallentaa in-ternetyhteyspalvelun, sähköpostipalvelun ja in-ternetpuhelinpalvelun osalta myös esimerkiksi verkkosivustojen selaamisesta kertyviä välitys-tietoja ja muita tietoja, jotka ovat välttämättö-miä internetyhteyspalvelun, sähköpostipalvelun tai internetpuhelinpalvelun käyttäjän tunnista-miseksi. Velvollisuutta tähän ei esityksen mu-kaan kuitenkaan olisi. Hallintovaliokunta on to-dennut lausunnossaan, että ehdotettu säännös parantaisi rikostutkinnan edellytyksiä. Liiken-ne- ja viestintävaliokunta toteaa, että kyseisen ehdotuksen perusteluina on tuotu esille rikostut-kinnan sinänsä asianmukaisia käytännön tarpei-ta. Valiokunta ei kuitenkaan pidä mahdollisena hyväksyä tässä vaiheessa unionin tuomioistui-men ratkaisun jälkeen ja saatavilla olevan tie-don pohjalta nykyiseen tietojen säilyttämiseen tämän kaltaista internetin käyttöä koskeviin tie-toihin liittyvää laajennusta, joka poikkeaisi

26

olennaisesti edellä mainitusta keskeisestä peri-aatteesta, jonka mukaan verkkosivustojen selaa-mista koskevia välitystietoja ei säilytetä. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että kyseinen ehdotus poistetaan tässä vaiheessa. Mainitun säännök-sen tarvetta ja toteuttamismahdollisuuksia on mahdollista arvioida myöhemmässä vaiheessa sääntelyn seurannan yhteydessä. Valiokunta pi-tää tärkeänä, että mahdollisessa jatkovalmiste-lussa otetaan huomioon perustuslakivaliokun-nan kyseisestä säännösehdotuksesta tekemät huomautukset.

Liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että valiokunta ehdottaa tällä hetkellä saatavilla olevan tiedon pohjalta säily-tettäviin tietoihin varsin tiukkoja rajauksia ny-kytilanteeseen verrattuna.

Näin ollen valiokunta pitää mahdollise-na, että jokin nyt valiokunnan ehdotuk-sessa säilytysvelvollisuuden piiristä pois-tettu tieto tai palvelu voi tulevaisuudessa osoittautua lainsäädännön käytännön seu-rannan myötä välttämättömäksi säilyttää viranomaisten tarpeita varten. Valiokun-ta pitää perusteltuna, että tämän kaltaises-sa tapauksessa tieto tai palvelu lisätään myöhemmin säilytysvelvollisuuden pii-riin. Vastaavasti jos jonkin tietyn palve-lun merkitys rikostutkinnassa tulevaisuu-dessa olennaisesti vähenee tai kasvaa, myös säilyttämisaikoja on syytä arvioida tuolloin uudelleen.

Valiokunta toteaa, että mm. internetpuhelinpal-veluiden osalta säilyttämisvelvollisuutta lienee palveluiden käytön todennäköisestä lisääntymi-sestä johtuen tarpeen tarkastella lähivuosina uu-delleen.

Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi seuraa-van lausuman:

Eduskunta edellyttää, että välitystietojen säilyttämistä viranomaistarpeisiin koske-van sääntelyn arviointia varten peruste-taan laajapohjainen työryhmä, jonka tu-lee tehdä kattava selvitys viranomaisten tarpeista, tietojen säilyttämisestä sekä


säilyttämisen yksityisyyden suojaan liitty-vistä kysymyksistä. Työn pohjalta tulee tehdä arvio kyseisen sääntelyn mahdolli-sista muutostarpeista ja tarvittaessa laa-tia muutosehdotukset ilman tarpeetonta viivästystä (Valiokunnan lausumaehdo-tus 5).

Edellä mainittu työryhmä voidaan perustaa siinä vaiheessa, kun asian etenemisestä EU-tasolla on saatavilla tarkempia tietoja.

Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että vä-litystietojen säilyttämistä koskevaa kes-kustelua ja EU-tason jatkotoimenpiteitä asiassa seurataan tiiviisti, ja mikäli asias-sa tulee esille sellaisia olennaisia seikko-ja, jotka eivät tällä hetkellä ole tiedossa, ryhdytään välittömästi tarvittaviin toi-menpiteisiin esimerkiksi sääntelyn tarkis-tamiseksi. Valiokunta myös katsoo, että edellä mainitun EU:n tuomioistuimen rat-kaisussa tehdyt linjaukset on tärkeää ot-taa huomioon myös tulevissa viestintäpal-velujen käyttäjien yksityisyyden suojaan vaikuttavissa lainsäädäntöratkaisuissa.

Lisäksi valiokunta katsoo, että jatkossa olisi hyvä pohtia tietojen käyttöä ja käyttötarkoituk-sia koskevien tilastojen aktiivisen julkaisemisen kehittämistä ja tehostamista mm. tietojen säilyt-tämistä koskevan luottamuksen lisäämiseksi.

Valiokunta pitää tärkeänä, että säilyttämisvel-vollisuutta koskevaa sääntelyä seurataan myös myöhemmin ja arvioidaan säännöllisin vä-liajoin, onko esimerkiksi teknologian kehittymi-sestä tai viranomaisten tarpeiden muuttumisesta johtuen syytä arvioida säilytettäviä tietoja tai säilytysaikoja uudelleen.

Valiokunta myös korostaa selkeyden vuoksi, että viranomaistarpeita varten säilytettäviä tieto-ja koskevilla säännöksillä ja niihin tehtävillä muutoksilla ei miltään osin vaikuteta siihen, mi-ten ja millä edellytyksillä teleyrityksillä on oi-keus käsitellä ja säilyttää tietoja omia tarpeitaan varten.

Viranomaisten avustamisesta teleyrityksille aiheutuvat kustannukset

Esityksen 299 §:n mukaan teleyrityksillä olisi nykyisen sääntelyn mukainen oikeus saada val-tiolta korvaus pelkästään viranomaisten avusta-miseksi hankittujen järjestelmien, laitteiden ja ohjelmistojen investointi- ja ylläpitokustannuk-sista. Korvauksen kustannuksista maksaisi se vi-ranomainen, jonka laissa säädettyä tehtävää tai tiedonsaantioikeutta varten viestintäverkon tai -palvelun investointi tehdään. Sen sijaan nykyi-sestä poiketen teleyrityksillä ei olisi enää jatkos-sa oikeutta saada korvausta tällaisten järjestel-mien käytöstä, tietojen luovuttamisesta ja niistä aiheutuvista henkilöstö- yms. kustannuksista. Esityksen 323 §:n mukaan teleyrityksellä olisi velvollisuus mm. luovuttaa korvauksetta tieto, jonka saamiseen viranomaisella on erikseen muualla laissa säädetty oikeus.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan jat-kossa edelleen korvattavien investointikustan-nusten määrä vaihtelee olennaisesti vuosittain. Teknologian kehittyessä kustannukset keskitty-vät usein tietylle vuodelle järjestelmiä uusittaes-sa, mutta keskimäärin viranomaisten tarpeita varten tarvittavien järjestelmien investointikus-tannukset ovat olennaisesti pienempiä kuin mitä ensisijaisesti tietopyyntöjen kohteina oleville suurille teleyrityksille koituu näiden järjestel-mien käytöstä vuosittain (arviolta noin 1,5—2 miljoonaa euroa). Valiokunnan saaman selvityk-sen mukaan ehdotettu kustannusten jaon malli on valittu useista vaihtoehtoisista malleista ja sen on katsottu olevan eri osapuolten kannalta kohtuullisin kompromissi, joka kannustaa toi-minnan tehokkaaseen järjestämiseen ja toisaalta turvaa viranomaisresurssien riittävyyttä. Hallin-tovaliokunta piti ehdotusta lausunnossaan (HaVL 9/2014 vp) erityisesti poliisin kannalta merkittävänä ja totesi, että se mahdollistaa sääs-tyvien resurssien ohjaamisen poliisin operatiivi-siin tehtäviin.

Valiokunta pitää viranomaisten avusta-mista koskevaa kustannusjärjestelyä mel-ko poikkeuksellisena, mutta esityksessä mainituin perustein hyväksyttävänä. Va-liokunta pitää tärkeänä, että järjestelmien

27


käyttö ja muu tarvittava toiminta järjeste-tään siten, että viranomaisten tarpeet to-teutuvat asianmukaisesti.

Varautuminen

Viestintäverkkojen ja palveluiden tulee toimia luotettavasti ja turvallisesti sekä normaaliaikoi-na, normaaliaikojen häiriötilanteissa että poik-keusoloissa. Esityksessä ehdotetaan eräitä muu-toksia, joilla pyritään jo normaaliaikojen toi-menpiteillä mm. tiettyjen valmiuslaissa (1552/2011) säädettyjen poikkeusolojen toimi-valtuuksien käyttömahdollisuuksien varmista-miseen. Esityksen 282 §:n mukaan teleyrityksil-lä olisi jatkossa nykyistä kattavampi velvolli-suus varautumissuunnitelman laatimiseen ja 283 §:n mukaan velvollisuus huolehtia mahdol-lisuudesta palauttaa keskeisimmät kriittiset vies-tintäjärjestelmät sekä niiden ohjaus, ylläpito ja hallinta viipymättä Suomeen valmiuslaissa tar-kemmin säädetyssä tilanteessa. Valiokunta pitää ehdotusta saamansa selvityksen perusteella käy-tännön toteutuksen kannalta haasteellisena, mut-ta tavoitteiltaan oikean suuntaisena ottaen huo-mioon, että valmiuslain säännösten toteuttami-nen vaatii teleyrityksiltä väistämättä muutoin-kin etukäteistä suunnittelua ja käytännön val-mistautumista valmiuslain vaatimusten toteutta-miseen. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että teleyrityksillä olisi esityksen 298 §:n mukaan myös jatkossa oikeus saada huoltovar-muusrahastosta korvaus huomattavista varautu-misvelvollisuuden aiheuttamista kustannuksista.

Valiokunta pitää kannatettavana esityksen eh-dotusta telekaapeleiden sijaintitietojen saattami-sesta digitaaliseen muotoon, jotta tiedot olisivat keskitetysti ja nykyistä paremmin saatavilla muiden maanalaisten johto-, putki- ja kaapelitie-tojen kanssa maanrakentajien tarpeita varten. Valiokunta pitää tärkeänä, että kaapelien sijain-titiedot saatetaan digitaaliseen muotoon koh-tuullisessa ajassa lain voimaan tulon jälkeen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että eri toimijoilla tulisi olla saatavilla tieto myös eri hankkeista ja niiden työvaiheista siten, että hankkeet voidaan ajoittaa järkevästi ja koordi-

28

noida niiden toteutus tarkoituksenmukaisella ta-valla keskenään. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota tarpeeseen huolehtia siitä, että kaape-lien sijaintitiedot on asianmukaisesti suojattu tietoturvaloukkauksilta ja että sijaintitietojen hyödyntämisessä otetaan huomioon myös tämän tiedon merkitys yhteiskunnan turvallisuuden kannalta.

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että esityksen 276 §:n mukaisen häiriöhallin-nan yhteistoimintaryhmän toiminnasta kehitetään eri osapuolille tehokas työs-kentelymalli, jonka avulla voidaan kehit-tää häiriöiden hallintaan liittyvää toimin-taa, sopia tarvittaessa myös vapaamuotoi-semmin sekä viranomaisten että eri elin-keinoelämän toimijoiden rooleista ja vas-tuista sekä pyrkiä löytämään esimerkiksi toiminnassaan toisistaan riippuvaisten te-leyritysten ja energia-alan välille uusia toimivia käytännön yhteistyön muotoja.

Ehdotuksen kautta on mahdollista löytää uusia toimintatapoja myös sään erilaisiin ääri-ilmiöi-hin varautumiseen ja näistä häiriöistä toipumi-sessa noudatettaviin menettelyihin.

Telekaapelin, tukiaseman ja radiomaston si-joittaminen

Esityksen 28 luvussa säädetään teleyrityksen oi-keudesta sijoittaa tietyin edellytyksin telekaape-li, tukiasema ja radiomasto toisen omistamalle maalle tai rakennukseen. Valiokunta katsoo, että viestintäpalvelujen käytöstä on tullut viime vuo-sina kansalaisille sellainen välttämätön hyödy-ke, jonka saatavuuden turvaamiseksi on tarpeen mahdollistaa näiden palvelujen tarjoamiseksi tarvittavan tekniikan sijoittaminen tietyin edel-lytyksin myös alueiden tai rakennusten omistus-suhteiden sitä estämättä.

Valiokunta korostaa, että teleyritysten tulee esityksen mukaisesti pyrkiä ensisijaisesti ratkai-semaan tämän kaltaiset tilanteet neuvottelemal-la ja sopimalla sijoittamisesta asianosaisten kes-ken, omistajan oikeudet huomioivalla tavalla. Valiokunta pitää myös molempien osapuolten


oikeuksien ja oikeussuojan kannalta tärkeänä esityksen ehdotusta rakennusvalvontaviran-omaisen valvontatehtävästä ja kyseisen viran-omaisen esityksen 233 §:n mukaisesta oikeudes-ta päättää sijoittamisesta mahdollisissa erimieli-syystilanteissa. Valiokunta korostaa omistajien oikeuksien turvaamisen tarvetta myös sijoitus-päätöksiä tehtäessä. Valiokunta pitää tärkeänä, että sijoittamisessa otetaan riittävästi huomioon myös maisemalliset näkökohdat.

Terveysvaikutukset

Asian käsittelyssä on tuotu esiin huolia viestin-täverkkojen ja -laitteiden aiheuttaman säteilyn terveysvaikutuksista. Liikenne- ja viestintäva-liokunta pyysi Säteilyturvakeskukselta asiasta lausunnon. Lausunnon mukaan hallituksen esi-tyksessä ei ole sellaisia kohtia, jotka toteutues-saan heikentäisivät säteilyturvallisuutta Suo-messa. Selvityksen mukaan matkapuhelintukia-semien ja muiden radiotaajuista säteilyä hyö-dyntävien tekniikoiden, kuten langattomien verkkojen, aiheuttama altistuminen on hyvin vä-häistä. Lausunnon mukaan väestön säteilylle al-tistuminen ei myöskään ole kasvanut merkittä-västi, vaikka matkaviestinverkot ja sähköinen viestintä ovat lisääntyneet viime vuosina huo-mattavasti. Sen sijaan matkapuhelinten käytöstä on tutkimustuloksia, joissa on löydetty näyttöä kausaalisesta yhteydestä kahteen aivokasvain-tyyppiin. Tästä syystä Säteilyturvakeskus on an-tanut suosituksen, jonka mukaan erityisesti las-ten turhaa altistumista matkapuhelimen radio-taajuiselle säteilylle on hyvä välttää.

Valiokunta pitää tärkeänä, että edellä maini-tun suosituksen noudattamista pyritään edistä-mään. Valiokunta pitää myös hyvänä, että vies-tintämarkkinoiden toimijoilta saadun arvion mu-kaan esimerkiksi tukiasemien paikkoja suunni-teltaessa tukiasemia ei käytännössä sijoiteta esi-merkiksi suoraan päiväkotien tai koulujen yhte-yteen. Valiokunta pitää tärkeänä, että tätä käy-täntöä noudatetaan myös jatkossa. Valiokunta viittaa lisäksi esityksen 243 §:n 1 momentin 6 kohtaan, jonka mukaan viestintäverkot ja -pal-velut on suunniteltava, rakennettava ja ylläpidet-

tävä siten, että kenenkään terveydelle ei aiheudu vaaraa.

Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että säh-köisessä viestinnässä käytettävien laittei-den ja tekniikoiden mahdollisia terveys-vaikutuksia seurataan ja tutkitaan edel-leen, jotta mahdolliset syy-seuraussuh-teet voidaan joko tieteellisesti osoittaa tai sulkea pois.

Digitaalinen jäämistö

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että kuolleen henkilön sähköisessä muodossa olevan omaisuuden, kuten sähköisten viestien, oikeu-dellinen asema ei ole tällä hetkellä riittävän sel-keä ja että kysymys vaatisi arvioimista. Myös perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan perus-teltuna, että tätä kysymystä selvitetään jatkossa erikseen osana asian jäämistöoikeudelliset eri-tyispiirteet huomioon ottavaa kokonaisarvioin-tia. Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että kyseinen sääntely sopinee luontevimmin ylei-seen jäämistöoikeudelliseen sääntelyyn, eikä näe tässä vaiheessa mahdollisena sisällyttää tie-toyhteiskuntakaareen tämän kaltaista sääntelyä.

Valiokunta kannustaa kuolleen henkilön sähköisessä muodossa olevan omaisuu-den oikeudellisen aseman selvittämiseen nykyisen oikeustilan selkeyttämiseksi.

Jatkoseuranta

Valiokunta pitää erityisen tärkeänä, että hyvin haastavana ja laajana kokonaisuutena tietoyh-teiskuntakaaren toimeenpanoa seurataan tiiviis-ti, sen vaikutuksia arvioidaan monipuolisesti ja mahdollisiin epäkohtiin, virheisiin, ennakoimat-tomiin vaikutuksiin sekä markkinoiden, teknii-kan tai toimintaympäristön muuttumisesta johtu-viin muutostarpeisiin reagoidaan viivytyksettä myös tarvittavin muutosehdotuksin. Valiokunta myös yhtyy hallintovaliokunnan lausuntoon sii-tä, että lakimuutoksista tiedottamiseen tulee pa-nostaa riittävästi.

Valiokunta katsoo, että lainsäädännöllä on oma keskeinenkin roolinsa tietoyhteiskuntakehi-

29


tyksen mahdollistajana ja erilaisten kehityksen pullonkaulojen purkajana. Tietoyhteiskuntake-hityksen edistämisellä, ja osana tätä viestintä-markkinoiden toimivuuden varmistamisella, on mahdollista pyrkiä osaltaan parantamaan ja ke-hittämään myös Suomen kilpailukykyä. Tehtä-vän haastavuudesta huolimatta tietoyhteiskun-taa koskevan lainsäädännön tulee pyrkiä pysy-mään jatkossakin nopeasti kehittyvän teknolo-gian ja toimintaympäristön muutosten tasolla. Tästä syystä tietoyhteiskuntaa koskevassa sään-telyssä on myös tarpeen säilyttää jatkossakin sääntelyn teknologianeutraalisuus ja sen mah-dollistama joustonvara.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että viime kuukausien kansainvälisen ur-kintakohun myötä on syntynyt uusia mah-dollisuuksia hyödyntää Suomen roolia tietoturvasta ja yksityisyyden suojasta huolehtivana maana ja siten mahdollises-ti houkuttelevana sijaintipaikkana esi-merkiksi pilvipalvelujen ja datakeskus-ten kannalta. Valiokunta katsoo, että nämä mahdollisuudet tulee pyrkiä käyttä-mään määrätietoisesti hyväksi mm. huo-lehtimalla myös jatkossa yksityisyyden ja luottamuksellisen viestin suojan toteutu-misesta lainsäädännöllisin keinoin.

Valiokunta ehdottaa hyväksyttäväksi lausuman, jonka mukaan

eduskunta edellyttää, että tietoyhteiskun-takaaren toimeenpanoa ja vaikutuksia seurataan tiiviisti ja mahdollisiin epäkoh-tiin tai ennakoimattomiin vaikutuksiin reagoidaan viivytyksettä myös mahdolli-sesti tarvittavin muutosehdotuksin. Eri-tyisesti lain vaikutuksia tulee seurata verkkoneutraliteetin, alan investointien sekä yksityisyyden suojan toteutumisen näkökulmista (Valiokunnan lausumaeh-dotus 1).

30

Valtioneuvoston antamat lausumat

Valtioneuvosto antoi esityksen antamisen yhtey-dessä kolme lausumaa, joista yksi koski toimilu-pamenettelyjen keventämistä jo ennen nyt käsit-telyssä olevan lakiesityksen voimaan tuloa, toi-nen esityksen 18 lukuun sisältyvien yhteisötilaa-jan oikeutta käsitellä välitystietoja väärinkäytös-tapauksissa koskevien säännösten mahdollista siirtämistä osaksi työelämän lainsäädäntöä ja yksi televisiosisältöjen katsojamäärältään laajo-jen verkkolähetysten mahdollistamista.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan tie-tosuojavaltuutetun toimistolta saadun selvityk-sen perusteella on pääteltävissä, että yhteisöti-laajan oikeutta käsitellä välitystietoja väärinkäy-töstapauksissa koskevien säännösten mahdollis-tamaa yhteisötilaajan käsittelyoikeutta viestintä-verkon luvattoman käytön tai yrityssalaisuuk-sien paljastamisen selvittämiseksi ei juurikaan ole säännösten voimassaoloaikana käytetty. Pe-rustuslakivaliokunta totesi, että sääntelyn sisäl-lyttämistä jatkossa lainsäädäntöön on syytä arvi-oida erityisesti perusoikeusrajoitusten välttä-mättömyysedellytyksen kannalta.

Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää hyvin tärkeänä, että laajakaistaverkkojen kapasiteetin riittävyydestä pyritään Suomessa huolehtimaan siten, että televisiolähetyksiä ja muuta verkon kapasiteetin kannalta haastavaa sisältöä voidaan jatkossa lähettää laajakaistaverkkojen välityk-sellä yhtäaikaisesti myös suurille katsojaryhmil-le. Verkon välityskapasiteetin riittävyys ja sen hallinnointi on tärkeä kysymys myös verkko-neutraliteetin ja ylipäätään mm. erilaisten medi-asisältöjen vastaanottamismahdollisuuksien kannalta. Valiokunnan saaman selvityksen mu-kaan liikenne- ja viestintäministeriö on perusta-nut työryhmän, jossa näitä kysymyksiä pohdi-taan ja pyritään löytämään asiaan ratkaisua yh-dessä alan toimijoiden kanssa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että mainitus-sa työryhmässä pyritään ryhmälähetys- tai vastaavan tekniikan käyttöönoton mahdollistamiseen. Olennaista on, että löydetään pikaisesti malli, jolla suoma-laisten verkko-operaattoreiden verkoissa


pystytään lähettämään teräväpiirtotelevi-siolähetyksiä tai muuta paljon kapasiteet-tia vievää sisältöä yhtä aikaa suurille vas-taanottajaryhmille.

Mikäli tämän kaltaista katsojien valin-nanmahdollisuuksien, televisiotoimialan tulevaisuuden ja laajemmin tietoyhteis-kuntakehityksen kannalta tärkeää teknis-tä toteutusta ei saada kohtuullisessa ajas-sa markkinoille käyttöön, tulee arvioida mahdolliset asiaa koskevat sääntelyn tar-peet ja mahdollisuudet.

Yksityiskohtaiset perustelut

2 §. Eräiden säännösten soveltaminen. Erilais-ten viestintää koskevien palvelujen tarjonta on viime vuosina olennaisesti lisääntynyt, ja koko-naan uudenlaisia palveluja on tullut markkinoil-le. Sähköisen viestinnän alalla erityisesti moni-kansallisten yritysten palvelutarjonta on lisään-tynyt ja lisäksi palvelukokonaisuuksien toteutus jakautuu tyypillisesti useammalle taholle ja usein myös eri maihin. Viestejä välittävä palve-lu voidaan tuottaa esimerkiksi siten, että osa sen ylläpitoon tarvittavista toiminnoista toteutetaan Suomen ulkopuolella konsernin toisessa yrityk-sessä tai jollakin alihankkijalla. Vastaavasti esi-merkiksi VOIP-puhelu, sähköpostipalvelu tai vaikkapa jokin pikaviestintää kokeva palvelu on mahdollista tarjota käyttäjälle siten, että palvelu toimii internetyhteyspalvelun päällä käyttäjän internetyhteyspalvelun tarjoavasta teleyritykses-tä riippumattomasti. Nykyinen sähköisen vies-tinnän tietosuojaa ja tietoturvaa koskeva säänte-ly koskee kuitenkin lähinnä perinteisiä teleyri-tysten tarjoamia viestintäpalveluja, eikä säänte-ly ota myöskään huomioon palvelutarjonnan ja palvelujen toteutusten huomattavaa kansainvä-listymistä. Tällä hetkellä esimerkiksi osana tele-yrityksen viestintäpalvelua lähetetty tekstiviesti on tietosuojaa ja tietoturvaa koskevan sääntelyn kannalta olennaisesti erilaisessa asemassa kuin ulkomaalaisen internetpohjaisen applikaation avulla lähetetty pikaviesti. Tämän kaltaisten pal-velujen käyttö on lisääntynyt huomattavasti, ja

on oletettavaa, että kehitys tulee jatkumaan. Pal-velujen käyttäjä ei kuitenkaan välttämättä näe erilaisten viestintään käytettävien palvelujen vä-lillä mitään eroa, eikä myöskään käyttäjän yksi-tyisyyden suojan tarpeessa ole eroa näiden eri-laisten palvelutyyppien välillä.

Valiokunta viittaa säännöksestä edellä yleis-perusteluissa todettuun ja ehdottaa saamansa selvityksen perusteella säännökseen useita olen-naisia sääntelyn sisältöä täsmentäviä ja tarkenta-via muutoksia. Valiokunta katsoo, että säännök-sen 1 momentissa on tarpeen luetella yksiselit-teisesti ne pykälät, jotka kyseessä olevassa sään-nöksessä tarkoitetuissa tilanteissa tulevat sovel-lettavaksi. Saamansa selvityksen perusteella va-liokunta ehdottaa näin ollen, että säännökseen li-sätään viittaukset tietoyhteiskuntakaaren 136—145 ja 247 §:ään. Mainitut 136—145 §:n sään-nökset koskevat sähköisen viestinnän välittä-mistä, ja niissä säädetään mm. viestien ja väli-tystietojen luottamuksellisuudesta, käsittelyn periaatteista ja ns. lokitietojen tallentamisesta. Esityksen 247 §:ään taas sisältyy säännökset viestinnän välittäjän ja lisäarvopalveluntar-joajan velvollisuudesta huolehtia tietoturvasta.

Edellä mainitut säännökset koskevat tietoyh-teiskuntakaaressa tarkoitettuja viestinnän välit-täjiä eli teleyrityksiä, yhteisötilaajia ja sellaisia muita tahoja, jotka välittävät sähköistä viestin-tää muutoin kuin henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituk-siin. Käytännössä viestinnän välittäjän määritel-mä kattaa myös sellaiset tilanteet, joissa palve-luntarjoaja toimii käyttäjiin nähden teleyritystä vastaavana viestintää välittävänä kolmantena osapuolena, mutta joissa palvelun toteutus on sen kaltainen, ettei toiminnan voida katsoa ole-van laissa tarkoitettua teletoimintaa. Asiantunti-jakuulemisessa on tuotu esille, että esityksen 136 §:n 1 momentti, jossa todetaan, että viestin-nän osapuoli voi käsitellä omia sähköisiä vieste-jään ja niihin liittyviä välitystietoja, on epäselvä siltä osin, mitä omilla viesteillä tarkoitetaan. Va-liokunta toteaa selvyyden vuoksi, että omiksi viesteiksi katsotaan mainitussa säännöksessä sekä viestinnän osapuolen lähettämät että tämän vastaanottamat viestit. Esityksen 138 §:ään si-

31


sältyy viittaus esityksen 272 §:ään. Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaa tulkintaepäselvyyk-sien välttämiseksi, että kyseinen viittaus tieto-turvan toteuttamista koskeviin toimenpiteisiin ei tarkoita sitä, että 272 §:n säännökset tulisivat 2 §:n perusteella sovellettaviksi siinä tarkoite-tuissa tilanteissa kaikkiin viestinnän välittäjiin. Tämä johtuu siitä, että esityksen mukaan 272 § koskee vain teleyrityksiä, yhteisötilaajia ja lisä-arvopalveluntarjoajia. Kyseistä säännöstä ei si-ten ole ulotettu koskemaan kaikkia tietoyhteis-kuntakaaressa tarkoitettuja viestinnän välittäjiä.

Valiokunta ehdottaa, että 1 momentissa lue-tellaan kolmeen vaihtoehtoiseen kohtaan jaotel-tuna ne edellytykset, joiden täyttyessä edellä mainitut säännökset tulevat sovellettavaksi. Kohdissa on karkeasti jaoteltuna kyse säännös-ten soveltamisesta 1) Suomessa toimipaikan omaaviin yrityksiin, 2) yrityksiin, jotka käyttä-vät Suomessa sijaitsevia laitteitaan palvelutar-jonnassaan, sekä 3) palveluihin, joita ilmeisellä tavalla suunnataan Suomeen. Edellä mainittua 2 ja 3 kohtaa sovelletaan vain, jos toiminnan har-joittajalla ei ole toimipaikkaa muualla Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella.

Arvioitaessa, tulevatko 136—145 ja 247 §:n säännökset sovellettavaksi jonkin tietyn toimin-nan harjoittajan palveluun, voidaan ensin arvioi-da, onko toimijan harjoittama toiminta sellaista, jota kyseisissä pykälissä säännellään. Tämän jäl-keen voidaan arvioida, täyttyykö vähintään yksi 1 momentin 1—3 kohdissa tarkoitetuista edelly-tyksistä.

Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 1 kohdan mukaan mainittuja säännöksiä sovelle-taan, jos toiminnan harjoittajan toimipaikka on Suomessa tai muutoin Suomen oikeudenkäytön piirissä. Toimipaikalla tarkoitettaisiin säännök-sessä sellaista toimipistettä, josta toimintaa tosi-asiallisesti harjoitetaan. Toimipaikan olemassa-oloa arvioitaessa ei ole keskeistä, miten toimin-ta on juridisesti järjestetty, vaan huomio tulee kiinnittää nimenomaan siihen, harjoitetaanko toimintaa vakiintuneiden järjestelyjen mukaan tosiasiallisesti Suomessa. Suomen lainkäyttö-vallan piiriin kuuluvia toimipaikkoja ovat esi-merkiksi Suomen edustustot.

32

Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 2 kohdan mukaan mainittuja säännöksiä sovelle-taan, jos toiminnan harjoittajalla ei ole toimi-paikkaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella, mutta palveluun sisältyvässä viestin-nän välittämisessä käytettävät toiminnan harjoit-tajan keskeiset laitteet ovat Suomessa taikka nii-tä ylläpidetään Suomessa. Näin ollen säännök-siä sovellettaisiin, jos esimerkiksi Euroopan uni-onin ulkopuolelle sijoittautuneen toiminnan har-joittajan viestinnän välittämiseen liittyviä väli-tystietoja käsiteltäisiin toimijan Suomessa sijait-sevilla palvelimilla ja nämä palvelimet ovat ky-seisen viestinnän välittämisen kannalta keskei-siä. Lisäksi säännöksiä sovelletaan, jos toimin-nan harjoittajan viestinnän välittämisen kannal-ta keskeisiä laitteita ylläpidetään Suomesta kä-sin esimerkiksi siten, että laitteet sijaitsevat fyy-sisesti muualla, mutta niiden ylläpitotyö hoide-taan etätoimintona Suomesta käsin. Ylläpidolla tarkoitetaan säännöksessä muutoksia, korjauk-sia, käyttöoikeuksia, seurantaa yms. toimenpi-teitä, joilla keskeiset laitteet pidetään toiminta-kuntoisina ja tietoturvallisina. Selvyyden vuok-si valiokunta toteaa, että säännöksessä keskei-sellä laitteella ei tarkoiteta palvelun käyttäjän päätelaitetta.

Valiokunta toteaa, että mainittua 2 kohtaa ei tule tulkita siten, että säännösten soveltami-salaan kuuluisivat kaikki ne toimijat, joiden asi-akkaat hyödyntävät toiminnassaan Suomessa tarjottua internetyhteyttä palvelun käyttämisek-si. Säännöksessä tarkoitettuna keskeisenä lait-teena ei siten voida pitää Suomessa olevaa vies-tintäverkkoa, ellei se ole toiminnan harjoittajan oma tai muutoin sen hallinnassa. Kohdalla pyri-tään nimenomaan sääntelemään tilanteita, joissa toiminnan harjoittajalla itsellään on laitteiston-sa kautta keskeinen liityntä Suomeen. Toimin-nan harjoittajan keskeiset laitteet voivat olla myös alihankinnan tai muun sopimussuhteen kautta toiminnan harjoittajan hallinnan tai mää-räysvallan alaisia.

Valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin lisä-tään uusi 3 kohta, jonka mukaan mainittuja sään-nöksiä sovelletaan, jos toiminnan harjoittajalla ei ole toimipaikkaa Euroopan unionin jäsenval-


tioiden alueella, mutta palvelun käyttäjä on Suo-messa ja tarjottavan palvelun sisällön tai sen markkinoinnin perusteella on ilmeistä, että pal-velu on suunnattu Suomeen. Tämä peruste voi tulla sovellettavaksi lähinnä internetissä tarjotta-vissa palveluissa, joita käytetään Suomessa. Jot-ta sääntely tulisi mainitun kohdan perusteella so-vellettavaksi toiminnan harjoittajan toimintaan, tulee palvelun käyttäjän olla Suomessa ja tämän lisäksi tulee olla ilmeistä, että palvelu on suun-nattu Suomeen. Suuntaamista Suomeen arvioi-daan palvelun markkinoinnin tai palvelun sisäl-lön perusteella. Markkinoinnin perusteella pal-velun voidaan katsoa olevan suunnattu Suo-meen esimerkiksi tilanteissa, joissa markkinoin-nissa käytetty kieli on suomi ja markkinointia harjoitetaan suomalaisessa mediassa tai suoma-laisilla verkkosivustoilla. Palvelu voitaisiin kat-soa kohdistetuksi Suomeen myös sen sisällön perusteella. Tällöin voidaan arvioida, onko pal-velun toteutuksessa tai sen sisällössä sellaisia erityisiä liityntöjä Suomeen, joiden perusteella voitaisiin katsoa palvelu suunnatuksi ja tarkoite-tuksi nimenomaan Suomen markkinoille. Sisäl-töä koskevana liityntänä Suomeen voitaisiin pi-tää esimerkiksi palvelun rakentamista suomalai-sen kartta- tai historiatiedon taikka kuvamateri-aalin pohjalle. Mainitun 3 kohdan tulkinnassa myös sellaisten palvelujen, jotka ovat saatavilla vain suomenkielisinä, voitaisiin katsoa olevan ilmeisellä tavalla suunnattuja Suomeen.

Valiokunta ehdottaa, että selvyyden vuoksi pykälään lisätään uusi 2 momentti, jonka mu-kaan pykälällä ei rajoiteta Suomen lain kansain-välisyksityisoikeudellisten säännösten sovelta-mista. Pykälän 1 momentissa yksilöidyt sään-nökset ovat ns. kansainvälisesti pakottavia sään-nöksiä, joita on sovellettava siitä riippumatta, minkä maan lakia tapaukseen muutoin sovelle-taan esimerkiksi sopimusvelvoitteisiin sovellet-tavaa lakia koskevan Rooma I -asetuksen (Eu-roopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008) tai sopimukseen perustamatto-miin velvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan Rooma II -asetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007) mukaan.

Liikenne- ja viestintävaliokunta katsoo, että ehdotettava uusi muotoilu on omiaan edistä-mään yksityisyyden suojan ja luottamuksellisen viestin suojan toteutumista ja osaltaan myös markkinoiden toimintaedellytysten tasapuoli-suutta. Valiokunta arvioi, että kokonaisuutena säännöksen vaikutukset jäänevät kuitenkin käy-tännössä suhteellisen vähäisiksi. Tästä huoli-matta yksittäisissä tapauksissa säännöksellä voi olla palvelujen käyttäjien oikeuksien kannalta huomattava merkitys. Valiokunnan saaman sel-vityksen mukaan ehdotettavalla muotoilulla ei arvioida olevan olennaisia negatiivisia vaikutuk-sia kansainvälisten yritysten investointihaluk-kuuteen tai sijoittumista koskeviin päätöksiin.

3 §. Määritelmät. Saamansa selvityksen perus-teella valiokunta ehdottaa, että pykälän tilaaja-yhteyttä määrittelevän 31 kohdan sana käyttäjän muutetaan sanaksi tilaajan. Muutos on teknis-luonteinen, ja mainittu muotoilu vastaa voimas-sa olevaa lakia sekä kyseisen määritelmän tar-koitusta.

4 §. Toiminnan harjoittamista koskevat ilmoitus-velvollisuudet. Saamansa selvityksen perusteel-la valiokunta pitää tarpeellisena täsmentää, että pykälässä esitetty maksutelevisiopalveluilmoi-tuksen antamista koskeva velvollisuus koskee ainoastaan maanpäällisessä digitaalisessa jouk-koviestintäverkossa lineaarista maksutelevisio-palvelua tarjoavaa yritystä, joka käyttää palve-lun tarjoamisessa suojauksen purkujärjestel-mää. Valiokunta toteaa, että ehdollisen käyttöoi-keuden järjestelmät eli suojauksen purkujärjes-telmät katsotaan viestintäpalvelun liitännäispal-veluksi, ei itsenäiseksi viestintäpalveluksi. Va-liokunta ehdottaa, että tätä koskeva täsmennys lisätään 1 momentin 4 kohtaan.

Pykälän 7 momentin mukaan verkkoyrityk-sen on ilmoitettava Viestintävirastolle määrä-ajassa verkkopalvelun katkaisemisesta, jos verk-kopalvelun katkaiseminen johtaa 6 momentissa tarkoitettuun viestintäpalvelun lakkaamiseen. Valiokunta pitää saamansa selvityksen perus-teella tärkeänä, että vastaava ilmoitus annetaan viestintäpalveluja tarjoavalle teleyritykselle,

33


joka toimii verkkoyrityksen viestintäverkossa. Palvelun lakkaamista koskeva tieto on viestitet-tävä riittävän ajoissa, jotta viestintäpalvelun tar-joajat ja käyttäjät pystyvät hankkimaan korvaa-via palveluja ennen palvelun lakkaamista.

8 §. Verkkotoimiluvan myöntäminen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, minkälaisessa menettelyssä ja kenen toimesta verkkotoimilu-pia myönnettäisiin. Pykälän 1 momentin mu-kaan valtioneuvosto myöntää verkkotoimiluvat 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun teletoimintaan vastikkeetta siten kuin 10 §:ssä säädetään. Saa-mansa selvityksen perusteella valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena ja perusteltuna, että myös 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun viran-omaisverkkotoimintaan myönnettävä lupa on vastikkeeton. Tämän vuoksi valiokunta ehdot-taa, että 8 §:n 1 momenttiin lisätään maininta 6 §:n 2 momentissa tarkoitetusta viranomais-verkkotoiminnasta.

16 §. Verkkotoimiluvan ehdot. Valiokunta eh-dottaa, että 4 momentin lakiviittaukseen teh-dään teknisluonteinen korjaus, joka koskee Ah-venanmaan maakuntalakia.

19 §. Verkkotoimiluvan peruuttaminen. Valio-kunta ehdottaa, että 1 momentin 1 ja 2 kohtaan tehdään kieliasun yhtenäistämistä koskevia tek-nisluonteisia korjauksia sanaan toimiluvanhalti-ja.

22 §. Ohjelmistotoimilupaa edellyttävä digitaa-linen televisio- ja radiotoiminta. Hallituksen esityksen mukaan pykälän 1 momentti vastaa pääosin televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/1998) 7 §:n 1 momenttia. Mainitun lain 4 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan lakia ei kuitenkaan sovelleta eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta toimintaan, jossa audiovisuaaliset si-sältöpalvelut tai radiolähetykset on mahdollista vastaanottaa vain oppilaitoksessa, sairaalassa, hotellissa tai muussa vastaavassa laitoksessa. Lain 4 §:n 2 momentin mukaan sitä ei sovelleta myöskään palveluihin, joissa audiovisuaalisen sisällön tarjoaminen ei ole ohjelmien määrä tai lähetysten toistuvuus huomioon ottaen säännöl-

34

listä eikä palvelun päätarkoitus. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen esityk-sellä ei ole tarkoitus muuttaa edellä mainittuja rajauksia, joten valiokunta ehdottaa lisättäväksi vastaavat rajaukset pykälän 1 momenttiin.

26 §. Ohjelmistotoimiluvan myöntäminen ylei-sen edun televisiotoimintaan. Pykälän 5 mo-mentissa ehdotetaan, että säännöksessä tarkoite-tuista ohjelmistotoimiluvista päättäminen siir-tyy momentissa tarkoitetuissa tapauksissa val-tioneuvostolle. Valiokunta ehdottaa momentin sanamuotoa tarkennettavaksi siten, että näissä tapauksissa Viestintävirasto ilmoittaa hakijalle asian siirtämisestä toimivaltaiselle viranomai-selle.

31 §. Ohjelmistotoimiluvan raukeaminen. Pykä-län mukaan televisio- tai radiotoimintaa varten myönnetty ohjelmistotoimilupa raukeaa, jos säännöllistä toimiluvan mukaista toimintaa ei ole aloitettu viimeistään kuuden kuukauden ku-luttua toimilupakauden alkamisesta tai jos sään-nöllinen lähetystoiminta on keskeytetty 30 vuo-rokautta pidemmäksi ajaksi. Valiokunnan saa-man selvityksen mukaan voimassa olevan ja esi-tystä vastaavan televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain soveltamiskäytännössä on ilmen-nyt epäselvyyttä siitä, mitä toimiluvalle tapah-tuu, jos sitä on muutettu eikä toimintaa aloiteta kyseessä olevalla taajuusalueella määräajassa.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa pykälän selventämistä siten, että 1 momentin loppuun tehdään lisäys, jonka mu-kaan jos ohjelmistotoimiluvan mukaista taajuus-kokonaisuutta tai taajuusaluetta muutetaan eikä toimintaa ole aloitettu viimeistään kuuden kuu-kauden kuluttua muutoksen voimaantulosta muutoksen kohteena olevalla alueella, ohjelmis-totoimilupa raukeaa siltä osin kuin sitä on muu-tettu.

41 §. Radioluvan ja taajuusvarauksen myöntä-misen edellytykset. Saamansa selvityksen perus-teella valiokunta ehdottaa pykälän 4 momentin tarkentamista teknisluonteisena korjauksena si-ten, että momentissa viitataan 1 §:ssä säädettyi-


hin lain tavoitteisiin. Esityksessä viitataan 1 §:n sanamuodon vastaisesti lain tarkoitukseen.

45 §. Taajuusvarauksen myöntäminen. Valio-kunta ehdottaa 1 momentin selkeyttämiseksi teknisluonteista lisäystä, jonka mukaan hake-muksessa on esitettävä Viestintäviraston pyytä-mät hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelliset tiedot.

49 §. Radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen peruuttaminen. Ehdotetussa pykälässä sääde-tään niistä tapauksista, joissa Viestintävirasto voi kokonaan tai osittain peruuttaa radioluvan tai radiotaajuuksien varauksen. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa viitataan valvontapää-töksiä ja pakkokeinoja koskevan 42 luvun 331 §:ään (Väliaikainen päätös) ja 332 §:ään (Uhkasakko, keskeyttämisuhka ja teettämisuh-ka). Saadun selvityksen mukaan pykälässä on tarkoitus viitata myös valvontapäätöstä koske-vaan 330 §:ään. Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 1 kohtaan lisätään viittaus 330 §:ään.

52 §. Markkina-analyysi ja päätös huomattavas-ta markkinavoimasta. Valiokunta ehdottaa 4 momenttiin kaksi teknisluonteista muutosta pykälän kieliasun yhtenäistämiseksi. Muutoksil-la ei ole vaikutusta ehdotetun pykälän sisältöön.

75 §. Kustannuslaskentajärjestelmän valvonta.Valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamis-ta koskeva teknisluonteinen muutos. Sen sijaan, että ehdotuksen mukaan "Viestintävirasto voi antaa määräyksellä tarkempia määräyksiä" va-liokunta ehdottaa, että "Viestintävirasto voi an-taa tarkempia määräyksiä". Valiokunta ehdottaa vastaavan muutoksen tekemistä myös jäljempä-nä eräiden muiden pykälien kohdalla.

86 §. Yleisiä puhelinpalveluja koskeva yleispal-veluvelvollisuus. Edellä 75 §:n kohdalla ehdo-tettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston mää-räyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

87 §. Internetyhteyspalvelua koskeva yleispalve-luvelvollisuus. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotet-tuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston mää-räyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

89 §. Yhteystietopalveluja koskeva yleispalvelu-velvollisuus. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotet-tuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin tehdään Viestintäviraston mää-räyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

97 §. Taajuushallintoa koskevat erityiset sään-nökset. Valiokunnan saaman selvityksen mu-kaan Viestintävirasto käyttää tietyissä asiakir-joissa koneellista allekirjoitusta, josta nykyisin on säädetty radiotaajuuksista ja telelaitteista an-netun lain (1015/2001) 43 §:ssä. Valiokunta to-teaa, että Viestintäviraston on tarpeen myös jat-kossa käyttää koneellisia allekirjoituksia. Säh-köisestä asioinnista viranomaistoiminnassa an-netun lain 20 §:ssä todetaan koneellisesta alle-kirjoituksesta, että hallintoviranomaisen toimin-nassa syntyneiden asiakirjojen koneellisesta al-lekirjoittamisesta säädetään erikseen. Näin ol-len valiokunta ehdottaa, että pykälän uudeksi 4 momentiksi lisätään voimassa olevaa lakia vastaava koneellista allekirjoittamista koskeva säännös.

99 §. Numerointia koskeva Viestintäviraston määräys. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamis-ta koskeva teknisluonteinen muutos.

103 §. Puhelinnumeron siirrettävyyttä koskevat tekniset määräykset. Edellä 75 §:n kohdalla eh-dotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin tehdään Viestintäviraston mää-räyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

104 §. Televiestintä Euroopan talousalueella.Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten va-liokunta ehdottaa, että 3 momenttiin tehdään

35


Viestintäviraston määräyksen antamista koske-va teknisluonteinen muutos.

106 §. Soveltamisala ja säännösten pakottavuus.Saamansa selvityksen perusteella valiokunta eh-dottaa 2 momentissa olevan pykäläviittauksen muuttamista siten, että 134 §:n sijaan momentis-sa viitataan 134 §:n 1 momenttiin. Ainoastaan 134 §:n 1 momentti olisi siten sellainen sään-nös, josta voisi sopia toisin muissa kuin kulutta-jan kanssa tehtävissä sopimuksissa. Tämä vas-taisi saadun selvityksen perusteella tämän het-kistä viestintämarkkinalain 80 §:n mukaista oi-keustilaa.

110 §. Verkon neutraliteetti. Valiokunta viittaa säännöksen tulkinnan kannalta edellä mietinnön yleisperusteluissa esille tuotuihin tärkeisiin säännöksen tarkoitusta ja valiokunnan asiaa kos-kevia yleisiä kantoja koskeviin kirjauksiin. Va-liokunnan esityksen 110 §:n 1 momentin 1 kohtaan tekemissä muutosehdotuksissa on kyse esityksen sanamuodon täsmentämisestä ja selkeyttämisestä vastaamaan paremmin esityk-sen tarkoitusta.

Perustuslakivaliokunta edellytti lausunnos-saan, että liikenne- ja viestintävaliokunnan on syytä varmistua siitä, että pääsäännölle asetetta-vat rajoitukset ovat välttämättömiä, täsmällises-ti rajattuja ja syrjimättömiä. Säännöksen pää-sääntönä on, että internetyhteyspalvelun tarjo-aja ei saa rajoittaa tilaajan tai käyttäjän mahdol-lisuutta käyttää internetyhteyspalvelua.

Valiokunta ehdottaa mainitun momentin 1 kohtaa muutettavaksi siten, että esityksessä osin epäselvä viittaus 108 §:n 2 momentin 2 kohtaan poistetaan ja kyseisen 108 §:n kohdan sisältö kirjoitetaan auki 110 §:n 1 momentin 1 kohtaan. Lisäksi ehdotetaan 1 kohdan sana-muotoa täydennettäväksi ja täsmennettäväksi välttämättömyysvaatimuksella siten, että sopi-muksessa määriteltyjen rajoitusten tulisi olla välttämättömiä internetyhteyspalvelun laadun, tiedonsiirtonopeuden vaihteluvälin tai muiden palvelun keskeisten ominaisuuksien toteuttami-seksi. Valiokunta ehdottaa myös, että kyseiseen kohtaan lisätään maininta siitä, että nämä rajoi-

36

tukset olisi määriteltävä viestintäpalvelusopi-muksessa selkeästi ja kattavasti. Valiokunta pi-tää näitä täsmennyksiä tärkeinä säännöksen sel-keyden ja ehdotuksen tarkoituksen toteutumisen kannalta ja katsoo, että muutoksilla täytetään myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa ase-tetut vaatimukset.

Ehdotetun sanamuodon perusteella interne-tyhteyspalvelujen tuotteistaminen olisi mahdol-lista pykälässä säädetyin edellytyksin. Vaati-muksena kuitenkin olisi, että tuotteistamisessa välttämättömistä rajoituksista tulisi olla selkeät ja kattavat tiedot viestintäpalvelusopimuksessa. Valiokunta toteaa, että ehdotetulla 110 §:n 1 momentin sanamuodolla ei ole tarkoitus laa-jentaa tai tiukentaa hallituksen esityksessä ehdo-tetun säännöksen antamia teleyritysten toiminta-mahdollisuuksia tai muuttaa esityksessä tarkoi-tettua verkkoneutraliteetin sisältöä. Säännöksen perusteella olisi siten esimerkiksi mahdollista tarjota sellaisia liittymiä, joilla ei pääse kaikkiin internetin palveluihin, mutta kyseistä liittymää tarjotaan vastapainoksi edulliseen hintaan inter-netin peruskäyttöä varten. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämänkaltaisista liittymistä käytetään jossain maissa nimitystä grandma-liit-tymä. Valiokunnan näkemyksen mukaan kuva-tun kaltaisen liittymän tarjoaminen ei ole ongel-mallista, jos käyttäjä juuri sellaisen haluaa hank-kia ja palvelun ominaisuuksista on selkeästi ja kattavasti kerrottu sopimuksessa.

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin 3 ja 4 kohdan selkeyttämiseksi ja täsmentämiseksi lakiteknisiä tarkennuksia siitä, missä säännök-sissä on säädetty kyseisissä kohdissa tarkoite-tuista toimenpiteistä. Lisäksi valiokunta toteaa 1 momentin 4 kohdan säännöksen tulkinnan sel-keyttämiseksi, että pysyväluonteiset liittymän rajoitukset ovat palvelun ominaisuuksia. Näin ollen tämän kaltaiset liittymän vakio-ominaisuu-deksi tarkoitetut rajoitukset, kuten esimerkiksi tietyn portin pysyvä rajoitus tai jokin muu pysy-västi käytössä oleva menettely, tulisi aina kirja-ta sopimuksiin kattavasti ja selkeästi.

Valiokunta pitää tärkeänä, että käyttäjien va-linnanvapautta ei saa estää tai rajoittaa niiden palvelujen ja sisältöjen osalta, joita he haluavat


internetyhteyden kautta käyttää. Valiokunta ei ehdota esityksen 110 §:n 2 momenttiin muutok-sia. Valiokunta toteaa kuitenkin selkeyden vuok-si, että rajoittamisella ei 110 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoiteta sopimuksessa määriteltyjä tavanomaisia liittymän enimmäisnopeutta tai esimerkiksi pelkkää siirrettävää datamäärää kos-kevia rajoituksia.

Valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että tilaajal-la on riittävästi tietoa internetyhteyspalvelun ominaisuuksista ja mahdollisista verkkoneutrali-teetin rajoituksista. Tästä syystä valiokunta eh-dottaa, että pykälään lisätään uusi 3 momentti, jonka mukaan internetyhteyspalvelun tarjoajan on huolehdittava palvelun markkinoinnissa ja muilla keinoin siitä, että tilaajalla ja käyttäjällä on riittävästi tietoa rajoitusten mahdollisista olennaisista vaikutuksista palvelun käyttöön. Ehdotuksen myötä esityksen 3—5 momentti siir-tyy 4—6 momentiksi.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että esityksen 3 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamis-ta koskeva teknisluonteinen muutos.

120 §. Virhe viestintäpalvelun toimituksessa.Saamansa selvityksen perusteella valiokunta eh-dottaa teknisluonteisena korjauksena pykälän 1 ja 2 momentin yhdistämistä. Yhdistetty mo-mentti vastaa sisällöltään viestintämarkkinalain (393/2003) 67 d §:ää, ja ehdotettu muutos vas-taa myös pykälän perusteluja.

Muutoksen seurauksena hallituksen esityk-sen 3 momentti siirtyy uudeksi 2 momentiksi.

130 §. Palvelun laatua koskeva julkaisuvelvolli-suus. Valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin tehdään teknisluonteinen, säädöksen kieliasua yhtenäistävä korjaus.

132 §. Liittymän tunnistus. Saamansa selvityk-sen perusteella valiokunta ehdottaa, että pykä-län 6 momenttiin tehdään teknisluonteinen kor-jaus siten, että kyseisessä momentissa viitataan 2 ja 3 momentin sijasta 2 ja 4 momenttiin.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa lisäksi, että 7 momenttiin

tehdään Viestintäviraston määräyksen antamis-ta koskeva teknisluonteinen muutos.

134 §. Laskun erittely ja yhteyskohtainen eritte-ly. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 7 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koske-va teknisluonteinen muutos.

135 §. Oikeus rajoittaa liittymän käyttöä muun kuin viestintäpalvelun vastaanottamiseen. Edel-lä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokun-ta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintä-viraston määräyksen antamista koskeva teknis-luonteinen muutos.

143 §. Käsittelyoikeus väärinkäytöstapauksissa.Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten va-liokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koske-va teknisluonteinen muutos.

145 §. Käsittelyä koskevien tietojen tallentami-nen. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koske-va teknisluonteinen muutos.

157 §. Velvollisuus säilyttää tiedot viranomais-tarpeita varten. Valiokunta viittaa edellä yleis-perusteluissa esille tuotuihin valiokunnan ylei-siin kantoihin 157 §:n sääntelystä ja perustusla-kivaliokunnan lausuntoon sisältyviin esityksen 19 lukua koskeviin vaatimuksiin.

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin sa-namuodon täsmentämistä ja selkeyttämistä. Li-säksi valiokunta ehdottaa 1 momentista poistet-tavaksi viittauksen pätemättömäksi todettuun di-rektiiviin.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että säilytysvelvollisuus vaatii esityksen mukaan te-letoimintailmoituksen lisäksi myös sisäministe-riön päätöstä. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös sisäministeriön päätöksissä otetaan huo-mioon yksityisyyden suojan näkökulma ja pyri-tään siihen, että myös säilytysvelvollisten yri-tysten piiri rajataan vain siihen, mikä on välttä-mätöntä sääntelyn tavoitteen toteuttamiseksi.

37


Valiokunta ehdottaa, että esityksen 2 momentissa luetelluista palveluista, joista tie-toja tulee säilyttää, poistetaan sellaiset palvelut, joista ei valiokunnan arvion mukaan ole välttä-mätöntä säilyttää tietoja sääntelyn tarkoituksen vuoksi. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että säi-lytysvelvollisuuden piiristä poistetaan säilytys-velvollisen yrityksen esityksessä tarkoitetut kiinteän verkon puhelinpalvelut (lankapuhelin), sähköpostipalvelut, lisäpalvelut, EMS-palvelut ja multimediapalvelut. Tietoja tulisi kyseisen säännöksen perusteella säilyttää siten jatkossa vain säilytysvelvollisen yrityksen tarjoamista matkaviestinverkon puhelin- ja tekstiviestipal-veluista, internetpuhelinpalveluista ja interne-tyhteyspalveluista.

Valiokunta ehdottaa esityksen 3 momenttiin lisättäväksi luettelon niistä tiedoista, jotka säily-tysvelvollisuuden perusteella tulee säilyttää. Tällä hetkellä säilytettävät tiedot on määritelty edellä mainitussa pätemättömäksi todetussa di-rektiivissä ja tarkemmin Viestintäviraston mää-räyksessä 53 A/2011. Luettelo on tarkoitettu tyhjentäväksi ja tiedot on rajattu vain siihen, mikä on välttämätöntä sääntelyn tarkoituksen kannalta. Ehdotuksen mukaan matkaviestinver-kon puhelin- ja tekstiviestipalveluista sekä inter-netpuhelinpalveluista säilytysvelvollisuus kos-kisi tilaajan ja rekisteröidyn käyttäjän nimeä ja osoitetta, liittymän tunnistetta sekä tietoa, jonka avulla voidaan yksilöidä viestintäpalvelun käyt-täjä ja yksilöidä viestintätyypin, viestinnän vas-taanottajan sekä viestinnän ajankohdan ja kes-ton mukaan käyttäjän viestintätapahtumat mu-kaan lukien soitonsiirrot. Lisäksi matkaviestin-verkon puhelin- ja tekstiviestipalveluista säily-tysvelvollisuus koskisi myös tietoa, jonka avul-la voidaan yksilöidä viestintään käytetty laite sekä liittymän ja siinä käytetyn laitteen sijainti viestintätapahtuman alkaessa. Internetyhteys-palvelun osalta säilytysvelvollisuus koskee ti-laajan ja rekisteröidyn käyttäjän nimeä ja osoi-tetta, liittymän tunnistetta ja asennusosoitetta sekä tietoa, jonka avulla voidaan yksilöidä vies-tintäpalvelun käyttäjä, viestintään käytetty laite sekä palvelun käytön ajankohta ja kesto. Puhe-luista ja tekstiviesteistä säilytettäisiin siten myös

38

tiedot palvelun käytön aikana otetuista yhteyk-sistä, kun sen sijaan internetyhteyspalvelusta säilytettäisiin ainoastaan palvelun käyttäjää ja käyttöajankohtia koskevat tiedot. Valiokunta kiinnittää selkeyden vuoksi huomiota siihen, että säännöksen perusteella automaattisista soi-tonsiirroista tulee säilyttää nykyistä käytäntöä vastaavasti se puhelinnumero, johon puhelu on siirretty.

Valiokunta on muotoillut uuden 3 momentin mahdollisimman tarkkarajaiseksi, mutta tekno-logianeutraaliksi ja erilaisiin palvelujen tekni-siin toteutuksiin sopivaksi. Valiokunta pitää tek-nologianeutraalisuutta välttämättömänä palvelu-jen teknisen moninaisuuden ja teknologian no-pea kehittymisen vuoksi. Säilytettävät tiedot tu-lee 3 momentin mukaan rajata vain siihen, mikä on palvelun tekninen toteutus huomioon ottaen välttämätöntä momentissa tarkoitettujen seikko-jen yksilöimiseksi. Tällä korostetaan myös sitä, että tietoluetteloa on tulkittava suppeasti. Val-tioneuvoston asetuksella ja viestintäviraston määräyksellä tulee määritellä tarkemmin kunkin palvelun tekninen toteutus huomioon ottaen ne tiedot, jotka säilytysvelvollisuuden perusteella tulee säilyttää.

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että tietojen säi-lyttämisvelvollisuus viranomaistarpeisiin por-rastetaan ajallisesti siten, että matkaviestinver-kon puhelinpalveluun ja tekstiviestipalveluun liittyviä tietoja tulee säilyttää 12 kuukautta, in-ternetyhteyspalveluun liittyviä tietoja 9 kuu-kautta ja internetpuhelinpalveluun liittyviä tieto-ja 6 kuukautta viestintätapahtuman ajankohdas-ta lukien.

Valiokunta on tehnyt palveluja ja tietojen säi-lyttämistä koskevat rajaukset mm. viranomaisil-ta saatujen tietojen hyödyntämisen määrää ja ta-poja koskevien tietojen pohjalta.

Esityksen 157 §:n 3 momentin mukaan säily-tysvelvollisuus ei koske viestin sisältöä eikä verkkosivustojen selaamisesta kertyviä välitys-tietoja. Valiokunta pitää tätä jo voimassa ole-vaan lakiin sisältyvää rajausta erittäin olennaise-na ja tärkeänä. Esityksen mukaan säilytysvelvol-linen yritys voisi kuitenkin jatkossa tallentaa in-ternetyhteyspalvelun, sähköpostipalvelun ja in-


ternetpuhelinpalvelun osalta myös esimerkiksi verkkosivustojen selaamisesta kertyviä välitys-tietoja ja muita tietoja, jotka ovat välttämättö-miä internetyhteyspalvelun, sähköpostipalvelun tai internetpuhelinpalvelun käyttäjän tunnista-miseksi. Liikenne- ja viestintävaliokunta ei pidä mahdollisena hyväksyä tässä vaiheessa tietojen säilyttämiseen tämän kaltaista internetin käyt-töä koskeviin tietoihin liittyvää laajennusta, joka ei vastaa edellä mainittua keskeistä verkkoselai-lutietoja koskevaa pääsääntöä. Näin ollen valio-kunta ehdottaa, että kyseinen ehdotus poiste-taan. Kyseisen säännöksen tarvetta ja toteutta-mismahdollisuuksia on mahdollista arvioida myöhemmin esityksen vaikutusten arvioinnin yhteydessä.

Valiokunta katsoo, että ehdotetuilla muutok-silla sääntely täyttää myös perustuslakivaliokun-nan lausunnossa asetetut vaatimukset.

Valiokunta toteaa, että nyt säädettävä 19 luku on kokonaisuudessaan kansallista sääntelyä ja se ei siten hallituksen esityksen perusteluista poi-keten perustu edellä mainittuun pätemättömäksi todettuun direktiiviin. Valiokunta myös koros-taa selkeyden vuoksi, että viranomaistarpeita varten säilytettäviä tietoja koskevilla muutoksil-la ei miltään osin vaikuteta siihen, miten ja millä edellytyksillä teleyrityksillä on oikeus käsitellä ja säilyttää tietoja omia tarpeitaan varten.

158 §. Viranomaistarpeita varten säilytettävien tietojen käsittelyssä noudatettavat velvoitteet ja menettelytavat. Valiokunta ehdottaa, että 1 ja 2 momentissa käytetty sana sisäasiainministeriö muutetaan oikeaan muotoon sanaksi sisäminis-teriö.

159 §. Viranomaistarpeita varten säilytettävien tietojen käyttöä koskeva tilastointi. Valiokunta ehdottaa, että pykälään tehdään eräitä teknis-luonteisia korjauksia. Lisäksi valiokunta ehdot-taa, että 159 §:ssä tarkoitetut tilastot tulee toi-mittaa komission sijasta eduskunnan oikeusasia-miehelle. Ehdotuksella ei muuteta eduskunnan oikeusasiamiehen valvontatehtäviä.

Lisäksi edellä 158 §:n kohdalla todettuun vii-taten valiokunta ehdottaa vastaavien sisäminis-

teriötä koskevien muutosten tekemistä pykälän 1 ja 2 momenttiin.

160 §. Sijaintitietojen käsittely ja luovutus.Saamansa selvityksen perusteella valiokunta eh-dottaa teknisluonteisena korjauksena pykälän 2 momentin jakamista kahteen eri momenttiin siten, että lakiehdotuksen 2 momentin toinen ja kolmas virke siirtyvät uudeksi 3 momentiksi. Tämän seurauksena ehdotuksen 3 ja 4 momentti siirtyvät uusiksi 4 ja 5 momenteiksi. Ehdotettu muutos vastaa esityksen yksityiskohtaisia perus-teluja.

163 §. Soveltamisala. Valiokunnan saaman sel-vityksen mukaan hallituksen esityksen 21 lukua sovelletaan myös Ahvenanmaan maakunnan hal-lituksen ylläpitämään rekisteriin ax-maakunta-tunnukseen päättyvistä verkkotunnuksista. Pe-rustuslakivaliokunta on lausunnossaan toden-nut, että pykälän 2 momenttia tulisi muuttaa niin, ettei siinä mainittaisi Ahvenanmaan maa-kunnan viranomaista nimeltä, koska rekisteri-tehtävät siirtyisivät Viestintävirastolta Ahve-nanmaan maakunnan hallitukselle vasta toimi-vallan siirrosta annettavalla sopimusasetuksel-la. Liikenne- ja viestintävaliokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttia muutetaan perustusla-kivaliokunnan lausunnossa edellytetyllä tavalla.

164 §. Viestintäviraston verkkotunnustoiminta ja verkkotunnusten välittäminen. Valiokunta ehdottaa teknisluontoisena korjauksena 3 momentin kieliasun muuttamista siten, että verkkotunnus voidaan merkitä oikeushenkilöl-le, yksityiselle elinkeinonharjoittajalle tai muul-le yhteisölle taikka luonnolliselle henkilölle (verkkotunnuksen käyttäjä).

167 §. Tietojen merkitseminen verkkotunnusre-kisteriin ja tietojen julkaiseminen. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdot-taa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

39


168 §. Verkkotunnuksen siirtäminen ja verkko-tunnusvälittäjän vaihtaminen. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdot-taa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

169 §. Verkkotunnusmerkinnän poistaminen.Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uu-den 6 momentin, jolla selvennetään, että Vies-tintävirasto voi poistaa verkkotunnuksen, jos tuomioistuin on lainvoimaisella päätöksellään kieltänyt tunnuksen käyttämisen. Ehdotus vas-taa voimassa olevan verkkotunnuslain (228/2003) 12 §:n 1 momentin 5 kohtaa. Valio-kunnan saaman selvityksen mukaan säännös on jätetty siirtämättä hallituksen esitykseen sen vuoksi, että sitä on sovellettu varsin harvoin. Li-säksi on katsottu, että viranomainen noudattaa aina tuomioistuimen lainvoimaista päätöstä. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pi-tää kuitenkin säännöksen sisällyttämistä lakiin tarpeellisena.

170 §. Verkkotunnusvälittäjän muut velvollisuu-det. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koske-va teknisluonteinen muutos.

171 §. Verkkotunnushallinnon järjestäminen.Valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään teknisluonteinen tarkennus koskien momentissa tarkoitetun huomautuksen antamisen edellytyk-siä.

173 §. Soveltamisalan rajoitukset. Valiokunta ehdottaa teknisluonteista täydennystä 1 momen-tin 2 kohdan toiseen direktiiviviittaukseen.

195 §. Yhteystietopalvelun saatavuus. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin tehdään Viestintävi-raston määräyksen antamista koskeva teknis-luonteinen muutos.

40

206 §. Soveltamisala ja sen rajoitukset. Valio-kunta ehdottaa, että 3 momentin alkuun tehdään teknisluonteinen muutos.

211 §. Ohjelmistojen saattaminen näkö- ja kuu-lorajoitteisten saataville. Ehdotettu pykälä vas-taa pääosin televisio- ja radiotoiminnasta anne-tun lain 19 a §:ää. Pykälän otsikoinnin mukaan kyse on ohjelmistojen saattamisesta näkö- ja kuulorajoitteisten saataville. Pykälän 2 momen-tissa viitataan kuitenkin yleisen edun televisio-toimintaan kuuluviin ohjelmiin eikä ohjelmistoi-hin. Valiokunta ehdottaa 2 momentin muutta-mista siten, että siinä viitataan 26 §:ssä tarkoitet-tuun yleisen edun televisiotoimintaan kuuluviin ohjelmistoihin.

214 §. Yleiset periaatteet. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi markkinoinnin yleisistä periaat-teista. Pykälän 2 momentin mukaan markkinoin-nissa ei saa käyttää uutis- tai ajankohtaisohjel-missa säännöllisesti esiintyvien henkilöiden ku-vaa tai ääntä. Lakiehdotuksen 224 §:ssä on puo-lestaan säännökset aatteellisesta ja yhteiskunnal-lisesta mainonnasta.

Perustuslakivaliokunta on aiemmin vastaa-vaa televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain sääntelyä arvioidessaan katsonut, että kielto käyttää uutis- tai ajankohtaisohjelmissa säännöl-lisesti esiintyvien henkilöiden kuvaa tai ääntä sovellettuna yhteiskunnalliseen tai aatteelliseen mainontaan merkitsee varsin pitkälle menevää puuttumista perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvattuun sananvapauteen (PeVL 3/2010 vp, s. 3). Perustuslakivaliokunta piti tuolloin tavalli-sen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edel-lytyksenä lakiehdotuksen muuttamista siten, että kielto ei koske aatteellista mainontaa.

Lakiehdotuksen 214 §:n yleisten periaattei-den suhde 224 §:n aatteelliseen ja yhteiskunnal-liseen mainontaan jää perustuslakivaliokunnan nyt käsittelyssä olevasta esityksestä antaman lausunnon mukaan epäselväksi. Markkinointia koskevan luvun yleisiin periaatteisiin sisältyvä yleisesti markkinointia koskeva 214 §:n 2 momentin kielto näyttäisi ilman erillistä pois-sulkevaa säännöstä koskevan myös aatteellista


ja yhteiskunnallista mainontaa. Tämä on edellä mainitun perustuslakivaliokunnan aiemman lau-sunnon valossa perustuslain 12 §:n kannalta on-gelmallista. Lausunnossaan perustuslakivalio-kunta edellyttää lakiehdotuksen muuttamista si-ten, että 214 §:n 2 momentin kielto ei kohdistu 224 §:ssä tarkoitettuun aatteelliseen ja yhteis-kunnalliseen mainontaan. Tämä on edellytys sil-le, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Liikenne- ja viestin-tävaliokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttia muutetaan perustuslakivaliokunnan edellyttä-mällä tavalla.

219 §. Kielletty sponsorointi. Valiokunta ehdot-taa pykälän 2 momentin pykäläviittauksen muuttamista teknisluonteisena korjauksena si-ten, että 208 §:n sijasta momentissa viitataan 218 §:ään.

223 §. Radiomainonnan erottaminen ja rajoituk-set. Esityksen 223 §:n 3 momentin mukaan il-man esityksen 34 §:ssä tarkoitettua analogisen radiotoiminnan ohjelmistotoimilupaa harjoitet-tavassa radiotoiminnassa lähetettävä kaupalli-nen viestintä saisi jatkossa olla ainoastaan spon-sorointia tai kyseiseen radiotoimintaan liittyvää mainontaa. Liikenne- ja viestintävaliokunta kat-soo, että ehdotetulle mainonnan kiellolle ei ole asiantuntijakuulemisen pohjalta arvioituna riit-täviä perusteita. Valiokunta viittaa asiassa myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon, jossa pe-rustuslakivaliokunta katsoi, että kyseinen sään-nös on syytä poistaa. Liikenne- ja viestintävalio-kunta katsoo, että mainonnan kielto voi olla omi-aan rajoittamaan ja heikentämään tarpeetto-masti alalle tulon edellytyksiä. Näin ollen valio-kunta ehdottaa, että kyseinen säännös poiste-taan.

227 §. Televisio-ohjelmien siirtovelvoite. Pykä-län 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siir-tovelvoitteen alaisesta ohjelmistosta. Momentin 1 kohta koskee Yleisradio Oy:n julkisen palve-lun ohjelmistoja, 2 kohta yleisen edun televisio-toimintaan kuuluvia televisio-ohjelmistoja ja 3 kohta 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin ohjelmis-toihin sisältyvää ohjelmaa varten toimitettua va-

paasti vastaanotettavaa aineistoa, ohjelmistoi-hin liittyviä mainoksia sekä ohjelmistoihin liit-tyviä oheis- ja lisäpalveluja. Määrittely vastaa voimassa olevan viestintämarkkinalain 134 §:ää.

Lakiehdotuksen 351 §:n 5 momentin mukaan lain 227 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohta ovat voi-massa 31 päivään joulukuuta 2016. Voimassa-olon rajaus sisältyy myös voimassa olevaan viestintämarkkinalakiin. Esityksessä ehdotettu voimassaolon rajaus koskisi kuitenkin myös 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun Yleisradio Oy:n julkisen palvelun ohjelmistoon liittyviä ai-neistoja sekä oheis- ja lisäpalveluja. Valiokun-nan saaman selvityksen mukaan tämä ei vastaa ehdotuksen tarkoitusta eikä vastaa myöskään voimassa olevaa viestintämarkkinalakia. Valio-kunta ehdottaa tämän vuoksi, että pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisätään maininta Yleisra-dio Oy:n ohjelmistoihin sisältyvästä ohjelmaa varten toimitetusta vapaasti vastaanotettavasta aineistosta sekä ohjelmistoihin liittyvistä oheis- ja lisäpalveluista.

Edellä mainitun muutoksen vuoksi valiokun-ta ehdottaa poistettavaksi 1 momentin 3 kohdasta viittauksen 1 kohtaan, jolloin on sel-vää, että 351 §:n mukainen voimassaolon rajaus ei miltään osin koske 227 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen Yleisradio Oy:n ohjel-mistojen siirtämistä.

228 §. Kanavapaikkanumerointi. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdot-taa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

230 §. Sijoittamissuunnitelma. Saamansa selvi-tyksen perusteella valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin 2 kohdan muuttamista siten, että kylittäin ja kaupunginosittain laaditun kartan si-jasta momentissa edellytetään kiinteistöjaotuk-sen osoittavan kartan sisällyttämistä sijoittamis-suunnitelmaan. Vuoden 2014 helmikuussa voi-maan tulleiden kiinteistönmuodostamislain sekä kiinteistörekisterilain muutosten (1134/2013 ja 1135/2013) myötä kylä- ja kaupunginosajaotus

41


ei ole enää kiinteistöjaotuksen esittämisessä vas-taavalla tavalla merkityksellinen kuin aikaisem-min.

236 §. Sijoittamisoikeuteen liittyvä oikeus tehdä rakennus- ja ylläpitotöitä toisen alueella ja ra-kennuksessa. Valiokunta ehdottaa, että 3 mo-mentin ensimmäiseen virkkeeseen lisätään siitä puuttuva sana oikeus. Lisäys on teknisluontei-nen, eikä se muuta momentin sisältöä.

238 §. Kiinteistötietojärjestelmään merkitsemi-nen. Saamansa selvityksen perusteella valiokun-ta ehdottaa, että pykälän otsikko muutetaan muotoon Kiinteistötietojärjestelmään merkitse-minen ja että 1 momentissa oleva maininta kiin-teistörekisteriin tehtävästä merkinnästä muute-taan kiinteistötietojärjestelmään tehtäväksi mer-kinnäksi. Pykälässä on nimenomaan kyse tie-doista, joita voidaan kiinteistötietojärjestelmäs-tä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain (453/2002) 13 §:n 2 momentin mukaisesti tallentaa kiinteistötietojärjestelmään.

244 §. Viestintäverkkoa ja viestintäpalvelua kos-kevat määräykset. Edellä 75 §:n kohdalla ehdo-tettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että pykä-lään tehdään Viestintäviraston määräyksen anta-mista koskeva teknisluonteinen muutos.

245 §. Viranomaisten avustamista koskevat vaa-timukset. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamis-ta koskeva teknisluonteinen muutos.

247 §. Viestinnän välittäjän ja lisäarvopalvelun tarjoajan velvollisuus huolehtia tietoturvasta.Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten va-liokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koske-va teknisluonteinen muutos.

249 §. Kiinteistön tai rakennuksen sisäisen ver-kon suunnittelu ja teleurakointi. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdot-taa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston

42

määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

250 §. Viranomaisverkko. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi viranomaisverkosta, sen käyttötar-peesta sekä verkon käyttöön oikeutetuista käyt-täjäryhmistä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksessä lueteltuihin turvallisuusteh-täviin tulisi lisätä myös rautatieturvallisuus. Täl-lä tavoitellaan rautatieturvallisuuden paranta-mista, rautateiden matkaviestinverkon häiriöi-den poistamista ja kaupallisten matkaviestin-verkkojen junakuuluvuuden parantamista. Li-säys mahdollistaisi myös viranomaisverkko VIRVEn liittymien tarjoamisen rautatieturvalli-suuteen liittyvien tehtävien hoitamisen kannalta välttämättömälle käyttäjäryhmälle. Valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin lisätään maininta rautatieturvallisuudesta.

254 §. Olennaiset vaatimukset. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdot-taa, että 3 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

256 §. Vaatimustenmukaisuuden arviointimenet-telyt. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viita-ten valiokunta ehdottaa, että 5 momenttiin teh-dään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

261 §. Kiinteä asennus. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston mää-räyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

262 §. Merkitseminen ja annettavat tiedot.Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten va-liokunta ehdottaa, että 1 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koske-va teknisluonteinen muutos.

263 §. Ilmoitus markkinoille saattamisesta.Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten va-liokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään


Viestintäviraston määräyksen antamista koske-va teknisluonteinen muutos.

264 §. Erityisten radiolaitteiden ja telepäätelait-teiden vaatimukset. Edellä 75 §:n kohdalla eh-dotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston mää-räyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

265 §. Pätevyyden osoittaminen. Saamansa sel-vityksen perusteella valiokunta ehdottaa teknis-luonteisena korjauksena pykälän 3 momentin muuttamista siten, että Viestintävirasto määrää momentissa tarkoitetut tutkintovaatimukset sen sijaan, että se päättäisi niistä.

Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 7 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koske-va teknisluonteinen muutos.

274 §. Häiriöilmoitukset tilaajalle ja käyttäjälle.Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten va-liokunta ehdottaa, että 4 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koske-va teknisluonteinen muutos.

275 §. Häiriöilmoitukset Viestintävirastolle.Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten va-liokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koske-va teknisluonteinen muutos.

277 §. Radiohäiriöiden poistaminen. Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 7 momenttiin tehdään Viestintävi-raston määräyksen antamista koskeva teknis-luonteinen muutos.

278 §. Yleinen hätänumero. Edellä 75 §:n koh-dalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

280 §. Teleyrityksen velvollisuus välittää koh-dennettu viranomaistiedote. Edellä 75 §:n koh-dalla ehdotettuun viitaten valiokunta ehdottaa,

että 6 momenttiin tehdään Viestintäviraston määräyksen antamista koskeva teknisluonteinen muutos.

284 §. Tarkemmat säännökset varautumisesta.Edellä 75 §:n kohdalla ehdotettuun viitaten va-liokunta ehdottaa, että pykälään tehdään Vies-tintäviraston määräyksen antamista koskeva tek-nisluonteinen muutos.

285 §. Hakemusmaksu. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan pykälän 1 momentin 2 kohdasta puuttuu viittaus 34 §:n 1 momenttiin, jossa säädetään analogisen radiotoiminnan oh-jelmistoluvista. Valiokunta pitää tärkeänä, että 22 §:n 1 momentissa tarkoitettua digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa harjoi-tettavaa radiotoimintaa ja 34 §:n 1 momentissa tarkoitettua analogisessa maanpäällisessä jouk-koviestintäverkossa harjoitettavaa radiotoimin-taa kohdellaan ohjelmistotoimiluvan hakemus-maksun osalta yhdenmukaisesti. Valiokunta eh-dottaa näin ollen 1 momentin 2 kohtaan lisättä-väksi viittauksen lain 34 §:n 1 momenttiin.

303 §. Viestintäviraston yleiset tehtävät. Valio-kunta ehdottaa, että 4 momentin pykäläviittauk-seen tehdään teknisluonteinen korjaus. Momen-tissa viitataan lain 176—178 ja 189 §:ään. Saa-dun selvityksen mukaan momentissa kuitenkin tulisi viitata 176—179 ja 190 §:ään.

305 §. Tietosuojavaltuutetun tehtävät. Saaman-sa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa teknisluonteisena korjauksena 1 momentin 1 kohdan muuttamista siten, että tunnistamistie-tojen sijasta kohdassa säädetään välitystietojen käsittelyä koskevan sääntelyn noudattamisen valvonnasta.

Saamansa selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi uuden 2 momentin, jonka mukaan pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista valvontatehtävistä voi-daan periä maksu yhteisötilaajalta. Maksullisis-ta toimenpiteistä ja maksun suuruudesta pääte-tään oikeusministeriön asetuksella valtion mak-superustelaissa (150/1992) säädettyjen perustei-den mukaisesti. Valiokunnan ehdotus vastaa si-

43


sällöltään voimassa olevan sähköisen viestinnän tietosuojalain 32 §:n 2 momenttia.

306 §. Kuluttaja-asiamiehen tehtävät. Pykä-lässä luetellaan kuluttaja-asiamiehen ehdotetus-ta tietoyhteiskuntakaaresta johtuvat tehtävät. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdo-tettu muotoilu ei kata kuluttaja-asiamiehen toi-mivaltaa kaikilta osin. Valiokunta ehdottaa tä-män vuoksi pykälän toisen virkkeen muuttamis-ta siten, että kuluttajansuojalain (38/1978) nojal-la kuluttaja-asiamies valvoo myös sopimusehto-jen, markkinoinnin ja asiakassuhteessa nouda-tettujen menettelyjen lainmukaisuutta kuluttaja-suojan kannalta.

307 §. Eräiden muiden viranomaisten tehtävät.Valiokunta ehdottaa pykälässä käytetyn termin Tulliviranomainen muuttamista oikeaan muo-toon sanaksi Tulli. Valiokunta ehdottaa myös teknisluonteisen korjauksen tekemistä Rajavar-tiolaitoksen nimen kirjoitusasuun.

Valiokunta ehdottaa saamansa selvityksen pe-rusteella, että säännökseen tehdään voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaava teknisluonteinen pykäläviittausta koskeva korjaus.

309 §. Virka-apu. Viitaten jo 307 §:n kohdalla todettuun valiokunta ehdottaa vastaavien Tullia ja Rajavartiolaitosta koskevien muutosten teke-mistä 1 momenttiin.

310 §. Erityinen kuulemisvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan varattavaksi tilaisuus teleyrityksiä ja käyttäjiä edustaville tahoille esit-tää lausuntonsa muun muassa telealueita koske-vasta päätöksestä (2 kohta). Lakiehdotuksen 98 §:n mukaan telealueet määritellään Viestintä-viraston määräyksellä. Näin ollen valiokunta eh-dottaa, että 1 momentin 2 kohta muutetaan viit-tamaan Viestintäviraston telealueita koskeviin määräyksiin.

311 §. Viestintäviraston ja valtioneuvoston jul-kaisemisvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa eh-dotetaan säädettäväksi Viestintäviraston velvol-lisuudesta julkaista muun muassa telealuejakoa

44

koskeva päätös. Viitaten edellä 310 §:n kohdal-la todettuun valiokunta ehdottaa 1 momentin täsmentämistä siten, että siinä tarkoitettu julkai-semisvelvollisuus koskee muun muassa telealu-ejakoa koskevaa määräystä.

316 §. Viestintää ja sijaintia koskevien tietojen käsittely ja hävittäminen. Pykälän 5 momentis-sa viitataan luottolaitostoiminnasta annettuun lakiin. Eduskunta on 17.6.2014 hyväksynyt uu-den lain luottolaitostoiminnasta ( / ), joten valio-kunta ehdottaa momentin ensimmäisen lakiviit-tauksen muuttamista koskemaan uuden lain 15 luvun 14 §:ää.

326 §. Telelaitteeseen liittyvä tarkastus. Valio-kunta pitää tärkeänä korostaa, että 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetaan suojauksen purkujärjes-telmällä nimenomaan 269 §:n 2 momentin mu-kaista kiellettyä suojauksen purkujärjestelmää. Kyseisen pykälän perustelujen mukaan kyse voi olla laitteesta, tietokoneohjelmasta tai muusta järjestelmästä tai sen osasta. Valiokunta ehdot-taa, että 1 momentin 5 kohtaan lisätään viittaus 296 §:n 2 momenttiin.

Valiokunta ehdottaa lisäksi pykälän 2 momentin pykäläviittauksen muuttamista tek-nisluonteisena korjauksena. Lain 349 §:n sijasta momentissa on tarkoitus viitata lain 348 §:ään.

331 §. Väliaikainen päätös. Valiokunta ehdot-taa kirjoitusteknisen korjauksen tekemistä 1 mo-mentin alkuun.

333 §. Teleyrityksen seuraamusmaksu. Pykä-län 4 momentissa viitataan oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annettuun lakiin (100/2013). Valiokunta ehdottaa viittauksen täy-dentämistä säädöskokoelmanumerolla.

334 §. Televisio- tai radiotoiminnan harjoitta-jan seuraamusmaksu. Valiokunta ehdottaa, että 2 momentin 25 ja 26 lukua koskevaan viittauk-seen tehdään teknisluonteinen muutos.

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 4 momentista poistetaan tarpeettomat välimer-kit.


339 §. Televisio-ohjelmiston edelleen lähettämi-sen keskeyttäminen. Pykälän 1 momentin 1 kohdassa viitataan rikoslain 11 luvun 10 a §:ään. Valiokunta ehdottaa saamansa selvi-tyksen perusteella, että viittaus muutetaan koh-distumaan rikoslain 11 luvun 10 §:ään. Ehdotet-tu muutos on luonteeltaan lainsäädäntötekninen.

344 §. Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen. Va-liokunnan saaman selvityksen mukaan lakiehdo-tuksessa ei ole erikseen säännöksiä muutoksen-hausta oikaisuvaatimukseen annettuun päätök-seen. Valiokunta katsoo, että laista on syytä il-metä, miten oikaisuvaatimukseen annettuun pää-tökseen haetaan muutosta sekä tarkoitetaanko 344 §:ssä muutoksenhakua ainoastaan hallinto-päätökseen vaiko myös Viestintäviraston tai si-säministeriön antamaan oikaisupäätökseen. Li-säksi, koska osaan Viestintäviraston hallinto-päätöksistä haetaan muutosta ensin oikaisuvaati-muksella, on nämä suljettava pois 344 §:n mu-kaisesta muutoksenhausta hallinto-oikeuteen. Valiokunta ehdottaa 1 momentin muuttamista siten, että siinä huomioidaan myös tarpeellisilta osin muutoksenhaku oikaisuvaatimuksesta an-nettuun päätökseen.

Valiokunta ehdottaa lisäksi 1 momentin vii-meisen lauseen korvaamista sivulauseella siten, että momentissa tarkoitettuihin päätöksiin saa hakea muutosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, ellei jäljempänä toisin säädetä. Tämä ehdotettu muutos on luonteeltaan lainsäädäntötekninen.

345 §. Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oi-keuteen. Ehdotetun pykälän 1 momentin valitus-oikeutta koskevan pääsäännön mukaan saisi hal-linto-oikeuden 344 §:n mukaan antamaan pää-tökseen hakea muutosta valittamalla korkeim-paan hallinto-oikeuteen, mikäli korkein hallinto-oikeus myöntää asiaan valitusluvan. Valiokun-nan saaman selvityksen mukaan valitusluvan käyttöönotto muutoksenhaussa korkeimpaan hallinto-oikeuteen on sinänsä perusteltua. Vali-tuslupaa ei kuitenkaan tule edellyttää pakkokei-no- ja sanktioluonteisissa asioissa. Tällaisia asioita ovat valiokunnan saaman selvityksen

mukaan hallinto-oikeuden päätös 32 §:ssä tar-koitetussa ohjelmistotoimiluvan peruuttamista koskevassa asiassa, 49 §:ssä tarkoitetussa radio-luvan peruuttamista koskevassa asiassa, 233 §:ssä tarkoitetussa sijoittamista koskevassa asiassa, 235 §:ssä tarkoitetussa sijoittamisoikeu-den muuttamista tai poistamista koskevassa asiassa ja 255 §:ssä tarkoitetussa arviointilaitok-sen nimeämisen peruuttamista koskevassa asias-sa.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentti muutetaan siten, että edellä luetelluista asiaryh-mistä tehtyihin hallinto-oikeuden päätöksiin saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudel-ta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallinto-oikeuden muuhun päätökseen saa ha-kea muutosta valittamalla vain, jos korkein hal-linto-oikeus myöntää valitusluvan.

Valiokunta ehdottaa pykälän 3 momenttiin teknisluontoisena korjauksena momenttiviit-tauksen muuttamista siten, että 1 momentin si-jasta viitataan 2 momenttiin.

347 §. Suojauksen purkujärjestelmärikkomus.Valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin tehdään kaksi teknisluonteista korjausta.

348 §. Telelaiterikkomus. Saamansa selvityk-sen perusteella valiokunta ehdottaa teknisluon-teisena korjauksena pykälän 1 momentin 3 kohdan pykäläviittausten korjaamista siten, että 254 §:n sijasta kohdassa viitataan 253 §:ään ja 329 §:n sijasta 327 §:ään.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan alussa viita-taan 258 §:ssä tarkoitettuun radiolaitteen vaati-mustenmukaisuuden varmistamiseen. Radiolait-teen lisäksi 258 §:ssä mainitaan myös radiovas-taanotin, jonka johdosta valiokunta ehdottaa sel-keyden vuoksi, että 1 momentin 4 kohdan al-kuun lisätään maininta radiovastaanottimesta. Pykälän 1 momentin 4 kohdan loppuosassa vii-tataan lain 262 §:ään, jonka 1 momentti koskee telelaitteiden merkitsemistä ja 2 momentti radiolaitteen tai telepäätelaitteen käyttötarkoi-tusilmoituksen antamista. Saadun selvityksen mukaan 1 momentin 4 kohdassa on tarkoitus vii-

45


tata 262 §:n 1 ja 2 momenttiin. Valiokunta eh-dottaa tätä koskevien viittausten korjaamista.

349 §. Sähköisen viestinnän tietosuojarikkomus.Pykälässä säädetään niistä velvollisuuksista, joi-den laiminlyönnistä on tuomittava rangaistuk-seen viestinnän tietosuojarikkomuksesta.

Pykälän 1 momentin 4 kohdassa viitataan 160 §:ään kokonaisuudessaan. Mainitun pykä-län 5 momentissa (HE:n 4 mom.) suojataan luonnollisen henkilön maantieteellisen sijainnin ilmaisevia sijaintitietoja. Tämän salassapitovel-vollisuuden rikkomisesta tuomitaan ehdotuksen 350 §:n 2 momentin mukaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan. Valiokunta toteaa, että näin ollen 349 §:ssä tulee viitata ainoastaan 160 §:n 1—4 momenttiin. Valiokunta ehdottaa tätä kos-kevan muutoksen tekemistä pykälän 1 momentin 4 kohtaan.

Pykälän 1 momentin 6 kohdassa viitataan sii-nä tarkoitettujen velvoitteiden osalta 158 §:ään. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kyse on nimenomaan 158 §:n 3 momentissa tarkoite-tuista tietoturvaan liittyvistä velvollisuuksista, Valiokunta ehdottaa 6 kohdassa olevan pykälä-viittauksen täsmentämistä siten, että rangaista-vaa on 158 §:n 3 momentissa säädettyjen vel-voitteiden laiminlyönti. Muutoksessa on kyse teknisluonteisesta täsmennyksestä.

Pykälän 1 momentin 9 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi yhteystietopalveluihin liittyvien eräiden velvoitteiden laiminlyönnistä. Kohdas-sa viitataan 195—199 §:iin. Valiokunnan saa-man selvityksen mukaan viittaus on tarpeetto-man laaja, sillä kohdassa tarkoitetut velvoitteet sisältyvät 197—199 §:iin. Valiokunta ehdottaa sanotun pykäläviittauksen kohdistamista 197—199 §:iin. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että koh-dassa sana luettelon muutetaan sanaksi palve-lun, koska kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan yhteystietopalveluja.

Pykälän 1 momentin 10 kohdassa viitataan la-kiehdotuksen 200—205 §:ien vastaiseen suora-markkinointiin, puhelinliittymän markkinoin-tiin tai tietojen tallentamiseen tai käyttämiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan koh-dassa ei tulisi viitata 204 §:ään, sillä kyseisessä

46

säännöksessä ei käsitellä kohdassa kriminalisoi-tavaksi tarkoitettua toimintaa. Valiokunta ehdot-taa pykäläviittauksen muuttamista kohdistu-maan 200—203 ja 205 §:ään.

350 §. Viittaukset rikoslakiin. Valiokunta eh-dottaa 2 momentissa olevan viittauksen 160 §:n 4 momenttiin kohdistuvan viittauksen muutta-mista kohdistumaan saman pykälän 5 momenttiin. Edellä 160 §:ään ehdotetun 2 momentin jakamisen myötä 160 §:n 4 momentti siirtyy uudeksi 5 momentiksi. Muu-tos on teknisluonteinen.

351 §. Voimaantulo. Esityksen viestintäpalve-lusopimusta koskeva 15 luku sisältää käyttäjän ja tilaajan oikeuksiin liittyvää sääntelyä. Valio-kunnan saaman selvityksen mukaan teleyrityk-set joutuvat kyseisten lainmuutosten vuoksi muuttamaan olennaisesti voimassa olevia vies-tintäpalveluita koskevia sopimuksiaan. Valio-kunta pitää kohtuullisena, että edellä mainitusta 15 luvusta johtuvien Viestintäviraston määräys-ten ja teleyritysten sopimusmuutosten valmiste-luun ja toteuttamiseen jää riittävästi aikaa. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että esityksen 15 luku ja siihen liittyvä 135 § tulevat voimaan vasta 1.7.2015. Tätä koskevan uuden 3 momentin li-säämisen myötä esityksen 3—8 momentit siirty-vät 4—9 momenteiksi.

352 §. Siirtymäsäännökset. Asiantuntijakuule-misessa saadun selvityksen mukaan lakiehdo-tuksen siirtymäsäännöksiä on täydennettävä, jot-ta uuden lain voimaantulon jälkeinen oikeustila olisi kaikilta osin selkeä. Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi verkko- tai ohjelmistotoi-miluvan, radiolähettimen luvan, radioaseman tunnisteen sekä pätevyys- ja kelpoisuustodistus-ten voimassaoloa koskevan uuden siirtymäsään-nöksen.

Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi viestintämarkkinalain 134 §:n 1 momentin 3 kohtaan perustuvan televisio-ohjelmistojen siirtovelvollisuuden voimassaoloa koskevan uu-den siirtymäsäännöksen ja televisio- ja radiotoi-minnasta annetun lain 19 a §:ssä säädettyä vel-vollisuutta saattaa ohjelmistot näkö- ja kuulora-

LiVM 10/2014 vp — HE 221/2013 vpPäätösehdotus

joitteisten saataville koskevan uuden siirtymä-säännöksen.

Lisäksi valiokunta ehdottaa lisättäväksi tele-visio- ja radiotoiminnasta annetun lain 15 a §:n 1 ja 2 momenttiin perustuvat vaaratiedotteiden välittämisvelvollisuuden voimassaoloa koske-vat siirtymäsäännökset erikseen televisiotoimin-nan ja radiotoiminnan harjoittajien osalta.

Pykälän viimeisessä momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, että muussa laissa tai sen no-jalla annetussa säännöksessä olevilla viittauksil-la ehdotetulla lailla kumottaviin lakeihin katso-taan tarkoitettavan tämän lain vastaavaa sään-nöstä. Valiokunnan saamassa asiantuntijaselvi-tyksessä on viitattu vuonna 2011 myönnettyihin analogisen radiotoiminnan toimilupia koskeviin päätöksiin toimikaudelle, joka päättyy vuonna 2019. Näissä ohjelmistotoimiluvista annetuissa päätöksissä viitataan lakiehdotuksella nyt ku-mottavaksi ehdotettuun radiotaajuuksista ja tele-laitteista annettuun lakiin ja sen 6 a §:ään, jonka nojalla on säädetty liikenne- ja viestintäministe-riön asetuksella radiotaajuuksien käyttösuunni-telmasta.

Valiokunta ehdottaa siirtymäsäännöksen vii-meiseen momenttiin selvennettäväksi, että jos ehdotetulla lailla kumotun lain nojalla annetus-sa päätöksessä viitataan ehdotetulla lailla ku-mottuun lakiin, viittauksen on katsottava tarkoit-tavan ehdotetun lain vastaavaa säännöstä. Li-säyksellä varmistetaan, että analogisen radiotoi-minnan ohjelmistotoimilupiin sovelletaan la-kiehdotuksen voimaantulosta lukien Viestintävi-raston ehdotetun lain 96 §:n nojalla antamia määräyksiä.

Valiokunnan ehdottamien muutosten seu-rauksena hallituksen esityksen momentit 2—4 siirtyvät uusiksi 3—5 momenteiksi ja vastaavas-ti hallituksen esityksen 5 ja 6 momentit uusiksi 9 ja 10 momenteiksi. Hallituksen esityksen 7 momentti siirtyy muutettuna uudeksi 11 momentiksi.

Lakialoite LA 2/2014 vpLiikenne- ja viestintävaliokunta pitää tärkeänä lakialoitteen tavoitetta vähentää hätäpuheluiden ohjautumista vääriin numeroihin. Vastaavasti hätänumeroon ohjautuu tällä hetkellä tarpeetto-masti hätäkeskusten toimintaa kuormittavia pu-heluja, jotka on tarkoitettu muihin hätänumeroa läheisesti muistuttaviin numeroihin. Lakialoit-teessa ehdotetaan, että yleiseen hätänumeroon 112 helposti sekoittuvien puhelinnumeroiden ei tulisi olla käytössä.

Valiokunta katsoo, että tarpeettomat puhelui-den ohjautumisesta aiheutuvat viivästykset hei-kentävät avuntarvitsijoiden turvallisuutta ja voi-vat vaarantaa myös ihmishenkiä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotus on kuiten-kin käytännössä ongelmallinen kansainvälisten numeroinnin harmonisointitavoitteiden kannal-ta. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että lakialoi-te hylätään. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huo-miota tarpeeseen etsiä ratkaisukeinoja asiaan esimerkiksi tiedottamisen lisäämisen kautta ja tarpeeseen tuoda ongelmaa jatkossa esille myös EU-tasolla.

PäätösehdotusEdellä esitetyn perusteella liikenne- ja viestintä-valiokunta ehdottaa,

että 2. ja 3. lakiehdotus hyväksytään muuttamattomina,

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutet-tuna (Valiokunnan muutosehdotuk-set),

että lakialoite LA 2/2014 vp hylätään ja

että hyväksytään kuusi lausumaa (Va-liokunnan lausumaehdotukset).

47

LiVM 10/2014 vp — HE 221/2013 vp Päätösehdotus

Valiokunnan muutosehdotukset

1.Tietoyhteiskuntakaari

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

I OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 luku

Lain tavoitteet ja määritelmät

1 § (Kuten HE)

2 §

Eräiden säännösten soveltaminen

Tämän lain 136—145 ja 247 §:ää sovelletaan näissä säännöksissä tarkoitettuihin toiminnan harjoittajiin niissä tilanteissa, joissa:

1) toiminnan harjoittajan toimipaikka on Suo-messa tai muuten Suomen oikeudenkäytön piiris-sä;

2) toiminnan harjoittajalla ei ole toimipaik-kaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella, mutta palveluun sisältyvässä viestinnän välittä-misessä käytettävät toiminnan harjoittajan kes-keiset laitteet ovat Suomessa taikka niitä ylläpi-detään Suomessa; tai

3) toiminnan harjoittajalla ei ole toimipaik-kaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella, mutta palvelun käyttäjä on Suomessa ja tarjotta-van palvelun sisällön tai sen markkinoinnin pe-rusteella on ilmeistä, että palvelu on suunnattu Suomeen.

Tällä pykälällä ei rajoiteta Suomen lain kan-sainvälisyksityisoikeudellisten säännösten so-veltamista. (Uusi)

48

3 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:(1—30 kohta kuten HE)31) tilaajayhteydellä kiinteän viestintäver-

kon osaa, joka on tilaajan liittymän ja viestin-nän ohjaamisen mahdollistavan laitteen välillä;

(32—43 kohta kuten HE)

II OSA

ILMOITUKSENVARAINEN TOIMINTA JA TOIMILUVAT

2 luku

Ilmoituksenvarainen toiminta

4 §

Toiminnan harjoittamista koskevat ilmoitusvel-vollisuudet

Toiminnan harjoittajan on ennen toiminnan aloittamista tehtävä sähköisesti ilmoitus Vies-tintävirastolle:

(1—3 kohta kuten HE)4) jos toiminnan harjoittaja tarjoaa maan-

päällisessä digitaalisessa joukkoviestintäver-kossa lineaarista maksutelevisiopalvelua käyt-täen suojauksen purkujärjestelmää (maksutele-visiopalveluilmoitus).

(2—6 mom. kuten HE)Jos 6 momentissa tarkoitettu viestintäpalve-

lun lakkaaminen johtuu verkkopalvelun katkai-


semisesta, on verkkoyrityksen, jonka viestintä-verkossa palveluyritys toimii, ilmoitettava asias-ta viestintäpalvelua tarjoavalle teleyritykselle ja Viestintävirastolle viimeistään neljä viikkoa en-nen verkkopalvelun katkaisemista.

5 § (Kuten HE)

3 luku

Verkkotoimilupa

6 ja 7 § (Kuten HE)

8 §

Verkkotoimiluvan myöntäminen

Valtioneuvosto myöntää verkkotoimiluvat 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun teletoimintaan ja 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun viranomais-verkkotoimintaan vastikkeetta siten kuin 10 §:ssä säädetään.

(2 mom. kuten HE)

9—15 § (Kuten HE)

16 §

Verkkotoimiluvan ehdot

(1—3 mom. kuten HE)Verkkotoimilupa, joka koskee verkkopalve-

lun tarjoamista maanpäällisessä joukkoviestintä-verkossa, voidaan myöntää sillä ehdolla, että toi-miluvanhaltija omalta osaltaan huolehtii siitä, että Yleisradio Oy sekä 22 §:ssä ja radio- ja te-levisiotoiminnasta annetun maakuntalain Ålands författningssamling (2011:95) 3 §:n 1 momentis-sa tarkoitetun ohjelmistotoimiluvan haltija saa-vat käytettäväkseen toiminnan harjoittamiseen tarvittavan kapasiteetin.

(5 mom. kuten HE)

17 ja 18 §(Kuten HE)

19 §

Verkkotoimiluvan peruuttaminen

Valtioneuvosto voi peruuttaa verkkotoimilu-van osaksi tai kokonaan, jos:

1) toimiluvanhaltija on toistuvasti ja vakavas-ti rikkonut tämän lain säännöksiä tai 16 §:ssä tar-koitettuja toimilupaehtoja;

2) toimiluvanhaltijalla, jolle on myönnetty 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimilupa, ei enää ole toiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen riittäviä taloudellisia voimavaroja huolehtia vel-vollisuuksistaan;

(3 ja 4 kohta kuten HE)(2 ja 3 mom. kuten HE)


4 luku

Ohjelmistotoimilupa digitaaliseen televisio- ja radiotoimintaan

22 §

Ohjelmistotoimilupaa edellyttävä digitaalinen televisio- ja radiotoiminta

Televisio- ja radiotoiminnan harjoittaminen digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintä-verkossa edellyttää ohjelmistotoimilupaa lu-kuun ottamatta toimintaa, jossa:

1) audiovisuaaliset sisältöpalvelut tai radio-lähetykset on mahdollista vastaanottaa vain op-pilaitoksessa, sairaalassa, hotellissa tai muussa vastaavassa laitoksessa taikka

2) audiovisuaalisen sisällön tarjoaminen ei ole ohjelmien määrä tai lähetysten toistuvuus huomioon ottaen säännöllistä eikä palvelun pää-tarkoitus.

(2 mom. kuten HE)

49


23—25 §(Kuten HE)

26 §

Ohjelmistotoimiluvan myöntäminen yleisen edun televisiotoimintaan

(1—4 mom. kuten HE)Jos kaikille 3 momentissa säädetyt edellytyk-

set täyttäville hakijoille ei ole osoitettavissa riit-tävästi lähetyskapasiteettia, taikka ohjelmisto-toimiluvan myöntämisellä voi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen ke-hitykseen, valtioneuvosto myöntää toimiluvan. Viestintäviraston on julkaistava tieto ja ilmoitet-tava samalla hakijalle asian siirtämisestä toimi-valtaiselle viranomaiselle. Toimiluvan hakija voi kahden viikon kuluessa siirrosta toimittaa suunnitellulla ohjelmasisällöllä täydennetyn ha-kemuksen valtioneuvostolle.

(6—8 mom. kuten HE)


31 §

Ohjelmistotoimiluvan raukeaminen

Televisio- tai radiotoimintaa varten myönnet-ty ohjelmistotoimilupa raukeaa, jos säännöllistä toimiluvan mukaista toimintaa ei ole aloitettu viimeistään kuuden kuukauden kuluttua toimilu-pakauden alkamisesta tai jos säännöllinen lähe-tystoiminta on keskeytetty 30 vuorokautta pi-demmäksi ajaksi. Toimintaa voidaan pitää toi-miluvan mukaisena vain, jos sitä harjoitetaan kaikilla niillä taajuuksilla tai alueilla, joihin toi-milupa oikeuttaa. Viestintäviraston on ilmoitet-tava toimiluvan raukeamisesta toimiluvanhalti-jalle. Jos ohjelmistotoimiluvan mukaista taa-juuskokonaisuutta tai taajuusaluetta muutetaan eikä toimintaa ole aloitettu viimeistään kuuden kuukauden kuluttua muutoksen voimaantulosta muutoksen kohteena olevalla alueella, ohjelmis-

50

totoimilupa raukeaa siltä osin kuin sitä on muu-tettu.

(2 mom. kuten HE)


5 luku

Ohjelmistotoimilupa analogiseen radiotoi-mintaan


6 luku

Radiolupa


41 §

Radioluvan ja taajuusvarauksen myöntämisen edellytykset

(1—3 mom. kuten HE)Jos radiolupa tai radiotaajuuksien varaus voi-

daan radiotaajuuksien niukkuuden vuoksi myön-tää vain osalle hakijoista, se on myönnettävä niille hakijoille, joiden toiminta parhaiten edis-tää 1 §:ssä säädettyjä lain tavoitteita.

(5 mom. kuten HE)

42—44 § (Kuten HE)

45 §

Taajuusvarauksen myöntäminen

Taajuusvarauksen myöntää Viestintävirasto. Hakemuksessa on esitettävä Viestintäviraston pyytämät hakemuksen käsittelemiseksi tarpeelli-set tiedot.

(2 ja 3 mom. kuten HE)


46—48 § (Kuten HE)

49 §

Radioluvan ja radiotaajuuksien varauksen pe-ruuttaminen

Viestintävirasto voi kokonaan tai osittain pe-ruuttaa radioluvan tai radiotaajuuksien varauk-sen, jos:

1) luvanhaltija 330—332 §:n mukaisesti mää-rätyistä toimenpiteistä huolimatta vakavasti tai toistuvasti radioviestinnän häiriöttömyyden kan-nalta olennaisella tavalla rikkoo tätä lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tai lupaehtoja taikka olennaisesti rikkoo radiolu-paan tai radiotaajuuksien varaukseen liittyvää maksuvelvollisuutta;

(2—8 kohta kuten HE)(2 mom. kuten HE)

50 § (Kuten HE)

III OSA

VELVOLLISUUKSIEN ASETTAMINEN JA YLEISPALVELU

7 luku

Velvollisuuksien perusteet

51 § (Kuten HE)

52 §

Markkina-analyysi ja päätös huomattavasta markkinavoimasta

(1—3 mom. kuten HE)Viestintäviraston on muutettava huomattavaa

markkinavoimaa koskevaa päätöstä, jos markki-na-analyysin perusteella markkinoiden kilpailu-tilanteessa havaitaan tapahtuneen merkitykselli-

siä muutoksia. Viestintäviraston on päätöksel-lään poistettava yritykseltä huomattavan mark-kinavoiman asema tietyillä markkinoilla, jos markkina-analyysin perusteella havaitaan, ettei yrityksellä enää ole 3 momentissa tarkoitettua huomattavaa markkinavoimaa.

53—55 § (Kuten HE)

8 luku

Käyttöoikeuden luovutukseen liittyvät velvol-lisuudet

56—59 § (Kuten HE)

9 luku

Yhteenliittäminen

60—66 § (Kuten HE)

10 luku

Muut velvollisuudet

67—74 § (Kuten HE)

75 §

Kustannuslaskentajärjestelmän valvonta

(1 mom. kuten HE)Viestintävirasto voi antaa tarkempia mää-

räyksiä siitä, mitä tietoja ja aineistoa tilintarkas-tajan kertomuksen tulee sisältää. Määräykset voivat koskea:


76—81 § (Kuten HE)

51


11 luku

Menettely

82—84 § (Kuten HE)

12 luku

Yleispalvelu

85 § (Kuten HE)

86 §

Yleisiä puhelinpalveluja koskeva yleispalvelu-velvollisuus

(1—3 mom. kuten HE)Viestintävirasto voi antaa tarkempia mää-

räyksiä siitä, miten liittymä on teknisesti toteu-tettava tai mitä teknisiä ominaisuuksia liittymäs-sä on oltava, jotta myös vammaiset voivat sitä käyttää.

87 §

Internetyhteyspalvelua koskeva yleispalveluvel-vollisuus


räyksiä siitä, miten liittymä on teknisesti toteu-tettava tai mitä teknisiä ominaisuuksia liittymäs-sä on oltava.

88 § (Kuten HE)

89 §

Yhteystietopalveluja koskeva yleispalveluvelvol-lisuus

(1 ja 2 mom. kuten HE)Viestintävirasto voi antaa tarkempia mää-

räyksiä 1 momentissa mainitun velvollisuuden

52

täyttämiseksi välttämättömistä teknisistä toi-menpiteistä.

90—94 § (Kuten HE)

IV OSA

TAAJUUDET JA NUMEROINTI

13 luku

Taajuushallinto


97 §

Taajuushallintoa koskevat erityiset säännökset

(1—3 mom. kuten HE)Radiolupa, jonka myöntämisestä on säädetty

40 §:ssä sekä 44 §:ssä tarkoitettu taajuusvara-us, 265 §:ssä tarkoitettu pätevyystodistus, 266 §:ssä tarkoitettu kelpoisuustodistus ja 304 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla tehty ra-dioaseman tunnistetta koskeva päätös, voidaan allekirjoittaa koneellisesti. (Uusi)

14 luku

Numerointi

98 § (Kuten HE)

99 §

Numerointia koskeva Viestintäviraston määräys

(1 mom. kuten HE)Viestintävirasto voi antaa numerointia koske-

vat tarkemmat määräykset. Viestintävirasto voi määrätä siitä, millaisia numeroita ja tunnuksia teletoiminnassa saa käyttää ja mihin tarkoituk-seen niitä on käytettävä. Lisäksi siinä voidaan


määrätä numeroiden ja tunnusten maantieteelli-sestä käyttöalueesta.

(3 mom. kuten HE)

100—102 § (Kuten HE)

103 §

Puhelinnumeron siirrettävyyttä koskevat tekni-set määräykset

Viestintävirasto voi antaa puhelinnumeron siirrettävyyttä koskevia teknisiä määräyksiä.

(2 mom. kuten HE)

104 §

Televiestintä Euroopan talousalueella


räyksiä 1 momentissa tarkoitetun velvollisuu-den täyttämiseksi välttämättömistä teknisistä toimenpiteistä.

105 § (Kuten HE)

V OSA

KÄYTTÄJÄN JA TILAAJAN OIKEUDET VIESTINTÄPALVELUSSA

106 §

Soveltamisala ja säännösten pakottavuus

(1 mom. kuten HE)Jäljempänä 118–123 §:ää, 125 §:n 2–4 mo-

menttia sekä 126 §:ää, 134 §:n 1 momenttia ja 135 §:ää sovelletaan muun kuin kuluttajan kans-

sa tehtävään sopimukseen vain, jos muuta ei ole sovittu.

(3 mom. kuten HE)

15 luku

Viestintäpalvelusopimus

107—109 § (Kuten HE)

110 §

Verkon neutraliteetti

Internetyhteyspalvelun tarjoaja ei saa rajoit-taa tilaajan tai käyttäjän mahdollisuutta käyttää internetyhteyspalvelua paitsi:

1) selkeästi ja kattavasti viestintäpalvelusopi-muksessa määriteltyjen internetyhteyspalvelun laadun, tiedonsiirtonopeuden vaihteluvälin tai muiden palvelun keskeisten ominaisuuksien to-teuttamiseksi välttämättömällä tavalla;

(2 kohta kuten HE)3) tietoturvasta huolehtimiseksi ja häiriön

korjaamiseksi 243, 272 ja 273 §:ssä säädetyllä tai näihin rinnastettavalla muulla laissa sääde-tyllä tavalla;

4) internetyhteyspalvelun ja muun viestintä-palvelun (poist.) 243 ja 244 §:ssä tarkoitettujen laatuvaatimusten täyttämiseksi.

(2 mom. kuten HE)Internetyhteyspalvelun tarjoajan on huoleh-

dittava palvelun markkinoinnissa ja muilla kei-noin siitä, että tilaajalla ja käyttäjällä on riittä-västi tietoa edellä 1 momentissa tarkoitettujen rajoitusten mahdollisista olennaisista vaikutuk-sista palvelun käyttöön. (Uusi)

Viestintävirasto voi antaa tarkempia mää-räyksiä tässä pykälässä tarkoitettujen rajoitus-ten ja menettelyjen arvioimisesta ja niiden käyt-tämisestä internetyhteyspalvelun riittävän käy-tettävyyden ja laadun turvaamiseen.

(5 ja 6 mom. kuten HE:n 4 ja 5 mom.)

111—119 § (Kuten HE)

53


120 §

Virhe viestintäpalvelun toimituksessa

Viestintäpalvelun toimituksessa on virhe, jos viestintäpalvelun laatu tai toimitustapa ei vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Viestintäpal-velun toimitus on virheellinen, jos:

1) viestintäpalvelu ei laadultaan vastaa lais-sa tai sen nojalla annetussa Viestintäviraston määräyksessä asetettuja vaatimuksia;

2) viestintäpalvelun toimitus on muusta kuin 2 momentissa tarkoitetusta syystä yhtäjaksoises-ti tai toistuvasti keskeytynyt eikä keskeytystä voi-da pitää keskeytyksen syy ja olosuhteet huo-mioon ottaen vähäisenä; taikka

3) viestintäpalvelu ei vastaa markkinoinnissa annettuja tietoja tai poikkeaa muutoin siitä, mitä tilaajalla yleensä on vastaavan palvelun yhtey-dessä aihetta olettaa.

(2 mom. kuten HE:n 3 mom.)(3 mom. poist.)

121—129 § (Kuten HE)

130 §

Palvelun laatua koskeva julkaisuvelvollisuus

Viestintävirasto voi päätöksellään asettaa te-leyritykselle tai numeropalvelun tarjoajalle vel-vollisuuden julkaista vertailukelpoisia ja ajanta-saisia tietoja yrityksen tarjoamien palvelujen laadusta.

(2 mom. kuten HE)

16 luku

Yleistä puhelinpalvelua koskevat erityiset säännökset

131 § (Kuten HE)

54

132 §

Liittymän tunnistus

(1—5 mom. kuten HE)Teleyrityksen on huolehdittava siitä, että 2 ja

4 momentissa tarkoitetut estot voidaan ohittaa luovutettaessa tietoja hätäilmoituksia vastaanot-taville viranomaisille 321 §:n mukaisesti tai po-liisille sen mukaan kuin siitä erikseen sääde-tään. Jäljempänä 157 §:n perusteella säilytettä-viä tietoja saa antaa ainoastaan niille viranomai-sille, joilla on siihen oikeus lain perusteella.

Viestintävirasto voi antaa teknisiä määräyk-siä 2, 4 ja 6 momentissa tarkoitetun tunnistuk-sen eston ohittamisesta.

133 § (Kuten HE)

134 §

Laskun erittely ja yhteyskohtainen erittely


räyksiä tässä pykälässä tarkoitetun erittelyn si-sällöstä ja toteuttamistavasta.

135 §

Oikeus rajoittaa liittymän käyttöä muun kuin viestintäpalvelun vastaanottamiseen


räyksiä niistä liittymän lähtevän liikenteen esto-luokista, joita tilaajalle on vähintään tarjottava, estopalvelujen teknisestä toteuttamisesta sekä puheluiden hintatiedotuksista.



VI OSA

VIESTINNÄN LUOTTAMUKSELLISUUS JA YKSITYISYYDEN SUOJA

17 luku

Sähköisen viestin ja välitystietojen käsittely

136—142 §(Kuten HE)

143 §

Käsittelyoikeus väärinkäytöstapauksissa


räyksiä 1 momentissa tarkoitetun välitystietojen käsittelyn teknisestä toteuttamisesta.

144 § (Kuten HE)

145 §

Käsittelyä koskevien tietojen tallentaminen


räyksiä 1 momentissa tarkoitetun tallentamisen ja säilyttämisen teknisestä toteuttamisesta.

18 luku

Yhteisötilaajaa koskeva erityissääntely

146—156 § (Kuten HE)

19 luku

Viranomaistoimintaan liittyvät tiedot

157 §

Velvollisuus säilyttää tiedot viranomaistarpeita varten

Sen estämättä, mitä tässä osassa säädetään vä-litystietojen käsittelystä, sisäministeriön pää-töksellään erikseen nimeämän teletoimintail-moituksen antaneen yrityksen (säilytysvelvolli-nen yritys) on huolehdittava jäljempänä sääde-tyin edellytyksin, että säilytysvelvollisuuden pii-riin 2 ja 3 momentin mukaisesti kuuluvat tiedot säilytetään 4 momentissa säädettyjen säilytysai-kojen mukaisesti. Säilytettäviä tietoja saa käyt-tää ainoastaan pakkokeinolain (806/2011) 10 lu-vun 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen rikosten (poist.) selvittämiseksi ja syyteharkintaan saat-tamiseksi.

Säilytysvelvollisuus koskee tietoja, jotka liit-tyvät:

1) säilytysvelvollisen yrityksen tarjoamaan matkaviestinverkon puhelinpalveluun tai teksti-viestipalveluun mukaan lukien puhelut, joissa yhteys on saatu muodostettua, mutta puheluun ei vastattu tai puhelu on estynyt verkonhallintatoi-menpiteestä johtuen;

2) säilytysvelvollisen yrityksen tarjoamaan internetpuhelinpalveluun, jolla tarkoitetaan pal-veluyrityksen tarjoamaa loppuasiakkaille asti internetyhteyskäytäntöön perustuvaa puhelun mahdollistavaa palvelua;

3) säilytysvelvollisen yrityksen tarjoamaan internetyhteyspalveluun;

(4 ja 5 kohta poist.)Edellä 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoite-

tuissa palveluissa säilytysvelvollisuus koskee ti-laajan ja rekisteröidyn käyttäjän nimeä ja osoi-tetta, liittymän tunnistetta sekä tietoa, jonka avulla voidaan yksilöidä viestintäpalvelun käyt-täjä ja yksilöidä viestintätyypin, viestinnän vas-taanottajan sekä viestinnän ajankohdan ja kes-ton mukaan viestintätapahtumat mukaan lukien soitonsiirrot. Lisäksi 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa palvelussa säilytysvelvollisuus koskee tietoa, jonka avulla voidaan yksilöidä

55


viestintään käytetty laite sekä laitteen ja siinä käytetyn liittymän sijainti viestintätapahtuman alkaessa. Edellä 2 momentin 3 kohdassa tarkoi-tetussa palvelussa säilytysvelvollisuus koskee ti-laajan ja rekisteröidyn käyttäjän nimeä ja osoi-tetta, liittymän tunnistetta ja asennusosoitetta sekä tietoa, jonka avulla voidaan yksilöidä vies-tintäpalvelun käyttäjä, viestintään käytetty laite sekä palvelun käytön ajankohta ja kesto. Säily-tettävät tiedot tulee rajata vain siihen, mikä on palvelun tekninen toteutus huomioon ottaen välttämätöntä edellä tässä momentissa tarkoi-tettujen seikkojen yksilöimiseksi. (Uusi)

Edellä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen palvelujen tietoja on säilytettävä 12 kuukautta, 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun palvelun tie-toja 9 kuukautta ja 2 momentin 2 kohdassa tar-koitetun palvelun tietoja 6 kuukautta. Tietojen säilyttämisaika alkaa viestintätapahtuman ajan-kohdasta. (Uusi)

Säilytysvelvollisuus ei koske viestin sisältöä eikä verkkosivustojen selaamisesta kertyviä vä-litystietoja. (Poist.)

(6—8 mom. kuten HE:n 4—6 mom.)

158 §

Viranomaistarpeita varten säilytettävien tieto-jen käsittelyssä noudatettavat velvoitteet ja me-

nettelytavat

Säilytysvelvollisen yrityksen tulee ennen säi-lytysvelvollisuuden toteuttamista neuvotella si-säministeriön kanssa tietojen säilyttämistä kos-kevista viranomaisten tarpeista. Säilytysvelvol-linen yritys päättää tietojen säilyttämisen tekni-sestä toteuttamisesta. Tiedot on säilytettävä kus-tannustehokkaasti. Lisäksi on otettava huo-mioon säilytysvelvollisen yrityksen liiketoimin-nan tarpeet ja järjestelmien tekniset ominaispiir-teet sekä maksuvelvollisen viranomaisen tar-peet. Tietojen säilyttäminen on pyrittävä suun-nittelemaan siten, että samoja tietoja ei säilytä useampi yritys.

Sisäministeriöllä on oikeus hankkia ulkopuo-liselta palveluntarjoajalta järjestelmä, johon pii-riin kuuluvat tiedot voidaan siirtää. Säilytysvel-

56

vollisella yrityksellä on oikeus tallentaa järjes-telmään myös ne tiedot, joiden käsittely omaa tarvetta varten ei ole vielä päättynyt.


159 §

Viranomaistarpeita varten säilytettävien tieto-jen käyttöä koskeva tilastointi

Sisäministeriön on toimitettava eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosittain tilastot tämän lain perusteella säilytettävien tietojen hyödyntämi-sestä. Tilastojen tulee sisältää:

(1—3 kohta kuten HE)Sisäministeriön tulee ottaa huomioon 1 mo-

mentissa tarkoitetut tilastot myös poliisilain (872/2011), pakkokeinolain tai muun lain perus-teella eduskunnan oikeusasiamiehelle televal-vonnan ja telekuuntelun käytöstä antamissaan kertomuksissa.

20 luku

Sijaintitiedot ja muut liittymän tai päätelait-teen sijainnin ilmaisevat tiedot

160 §

Sijaintitietojen käsittely ja luovutus

(1 mom. kuten HE)Edellä 1 momentissa tarkoitetulla suostumuk-

sella ei voida poiketa siitä, mitä muualla tässä laissa säädetään käyttäjän ja tilaajan oikeudesta saada sijaintitietoja. (Poist.)

Sijaintitietoja saa käsitellä ainoastaan käsit-telyn tarkoituksen vaatimassa laajuudessa ja sil-lä ei saa rajoittaa yksityisyyden suojaa enem-pää kuin on välttämätöntä. Käsittelyn jälkeen si-jaintitiedot on hävitettävä tai tehtävä sellaisik-si, ettei niitä voi yhdistää tilaajaan tai käyttä-jään, jollei laissa toisin säädetä. (Uusi)

(4 ja 5 mom. kuten HE:n 3 ja 4 mom.)

161 ja 162 § (Kuten HE)


VII OSA

SÄHKÖISIIN PALVELUIHIN LIITTYVÄÄ ERITYISSÄÄNTELYÄ

21 luku

Verkkotunnukset

163 §

Soveltamisala

(1 mom. kuten HE)Mitä tässä luvussa säädetään Viestintäviras-

ton ylläpitämästä verkkotunnusrekisteristä, so-velletaan myös (poist.) ax-maakuntatunnukseen päättyvistä verkkotunnuksista ylläpidettävään rekisteriin.

164 §

Viestintäviraston verkkotunnustoiminta ja verk-kotunnusten välittäminen

(1 ja 2 mom. kuten HE)Verkkotunnus voidaan merkitä oikeushenki-

lölle, yksityiselle elinkeinonharjoittajalle tai muulle yhteisölle taikka luonnolliselle henkilöl-le (verkkotunnuksen käyttäjä).

165 § (Kuten HE)

166 §

Verkkotunnuksen muoto ja sisältö

(1 ja 2 mom. kuten HE)Viestintävirasto voi antaa määräyksiä verkko-

tunnuksen toimivuudelle välttämättömistä mää-rittelyistä, muodosta, pituudesta ja sallituista merkeistä.

167 §

Tietojen merkitseminen verkkotunnusrekisteriin ja tietojen julkaiseminen


räyksiä merkitsemisen teknisestä toteuttamista-vasta ja merkitsemisen yhteydessä ilmoitettavis-ta tiedoista.

168 §

Verkkotunnuksen siirtäminen ja verkkotunnus-välittäjän vaihtaminen

(1—3 mom. kuten HE)Viestintävirasto voi antaa määräyksiä siirtä-

misen ja verkkotunnusvälittäjän vaihtamisen teknisistä toteuttamistavoista ja määräajoista.

169 §

Verkkotunnusmerkinnän poistaminen

(1—5 mom. kuten HE)Viestintävirasto voi poistaa verkkotunnuk-

sen, jos tuomioistuin on lainvoimaisella päätök-sellään kieltänyt tunnuksen käyttämisen. (Uusi)

170 §

Verkkotunnusvälittäjän muut velvollisuudet


räyksiä verkkotunnuksen käyttäjälle annettavis-ta tiedoista, toiminnan tietoturvallisuudesta, sii-tä milloin 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettu häiriö on merkittävä sekä ilmoituksen sisällöstä, muodosta ja toimittamisesta.

171 §

Verkkotunnushallinnon järjestäminen

(1 mom. kuten HE)Viestintävirasto voi antaa huomautuksen

verkkotunnusvälittäjälle, jos tämä rikkoo tätä la-kia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, mää-

57


räyksiä tai päätöksiä. Huomautuksen yhteydes-sä Viestintävirasto voi velvoittaa verkkotunnus-välittäjän korjaamaan virheensä tai laiminlyön-tinsä kohtuullisessa määräajassa. Jos virhettä tai laiminlyöntiä ei korjata määräajassa, Viestintä-virasto voi kieltää verkkotunnusvälittäjältä enin-tään yhdeksi vuodeksi verkkotunnusten tai niitä koskevien muutosten merkitsemisen verkkotun-nusrekisteriin.

172 § (Kuten HE)

22 luku

Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaminen

173 §

Soveltamisalan rajoitukset

Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta:(1 kohta kuten HE)2) yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsit-

telyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudes-ta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY sekä henkilötietojen käsit-telystä ja yksityisyyden suojasta televiestinnän alalla annetun Euroopan parlamentin ja neuvos-ton direktiivin 2002/58/EY (sähköisen viestin-nän tietosuojadirektiivi) soveltamisalaan kuulu-viin kysymyksiin;


174—194 § (Kuten HE)

23 luku

Yhteystietopalvelut

195 §

Yhteystietopalvelun saatavuus


58

Viestintävirasto voi antaa tarkempia mää-räyksiä 1 momentissa tarkoitetun velvollisuu-den täyttämiseksi välttämättömistä teknisistä toimenpiteistä.

196—199 § (Kuten HE)

24 luku

Sähköinen suoramarkkinointi ja evästeet

200—205 § (Kuten HE)

VIII OSA

AUDIOVISUAALISTEN PALVELUJEN JA RADIOTOIMINNAN SÄÄNTELY

25 luku

Televisiolähetysten ja tilausohjelmapalvelu-jen sisältö

206 §

Soveltamisala ja sen rajoitukset

(1 ja 2 mom. kuten HE)Tätä osaa ja 339 §:ää ei sovelleta:(1 ja 2 kohta kuten HE)(4 ja 5 mom. kuten HE)

207—210 § (Kuten HE)

211 §

Ohjelmistojen saattaminen näkö- ja kuulorajoit-teisten saataville

(1 mom. kuten HE)Ääni- ja tekstityspalvelu on liitettävä Yleisra-

dio Oy:stä annetussa laissa tarkoitettuihin julki-sen palvelun ohjelmistoihin. Valtioneuvoston asetuksella säädetään niistä 26 §:ssä tarkoitet-


tuun yleisen edun televisiotoimintaan kuuluvis-ta ohjelmistoista, joihin ääni- ja tekstityspalvelu on myös liitettävä. Ääni- ja tekstityspalvelua ei kuitenkaan tarvitse liittää musiikkiesityksiin eikä urheiluohjelmiin. Ääni- ja tekstityspalve-lun toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset muun kuin julkisen palvelun televisiotoiminnan harjoittajille eivät saa ylittää yhtä prosenttia te-levisiotoiminnan harjoittajan edellisen tilikau-den liikevaihdosta.


212 ja 213 § (Kuten HE)

26 luku

Markkinointi

214 §

Yleiset periaatteet

(1 mom. kuten HE)Markkinoinnissa, lukuunottamatta 224 §:ssä

tarkoitettua aatteellista ja yhteiskunnallista mainontaa, ei saa käyttää uutis- tai ajankoh-taisohjelmissa säännöllisesti esiintyvien henki-löiden kuvaa tai ääntä.


215—218 § (Kuten HE)

219 §

Kielletty sponsorointi

(1 mom. kuten HE)Jos ohjelman sponsorina on yritys, jonka toi-

mintaan kuuluu lääketuotteiden tai lääkehoito-jen valmistaminen tai myynti, ohjelman yhtey-dessä voidaan esittää yrityksen nimi tai tunnus ottaen huomioon, mitä 218 §:ssä säädetään. Täs-sä yhteydessä ei kuitenkaan saa tuoda esille sel-laista lääketuotetta tai hoitomuotoa, joka on

Suomessa saatavissa ainoastaan lääkärin mää-räyksestä.

(3 mom. kuten HE)

220—222 § (Kuten HE)

223 §

Radiomainonnan erottaminen ja rajoitukset

(1 ja 2 mom. kuten HE)(3 mom. poist.)

224—226 § (Kuten HE)

27 luku

Televisio-ohjelmien siirtovelvoite ja kanava-paikkanumerointi

227 §

Televisio-ohjelmien siirtovelvoite

Verkkopalvelua kaapelitelevisioverkossa tar-joava teleyritys on velvollinen siirtämään ver-kossa ilman korvausta:

1) Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:n 1 mo-mentissa tarkoitetut, verkon sijaintikunnassa vastaanotettavissa olevat julkisen palvelun tele-visio- ja radio-ohjelmistot ja ohjelmistoihin si-sältyvää ohjelmaa varten toimitetun vapaasti vastaanotettavan aineiston sekä ohjelmistoihin liittyvät oheis- ja lisäpalvelut sellaisen televi-sio- ja radiotoiminnan osalta, jota harjoitetaan maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa;

(2 kohta kuten HE)3) (poist.) 2 kohdassa tarkoitettuihin ohjel-

mistoihin sisältyvää ohjelmaa varten toimitetun vapaasti vastaanotettavan aineiston, ohjelmistoi-hin liittyvät mainokset sekä ohjelmistoihin liit-tyvät oheis- ja lisäpalvelut.


59


228 §

Kanavapaikkanumerointi


räyksiä 1 momentissa tarkoitetusta kanavan paikkanumeroinnista.

IX OSA

VIESTINTÄVERKOT, -PALVELUT JA -LAITTEET

28 luku

Sijoittaminen

229 § (Kuten HE)

230 §

Sijoittamissuunnitelma

(1 mom. kuten HE)Sijoittamissuunnitelman tulee sisältää tar-

peellisin osin seuraavat tiedot:(1 kohta kuten HE)2) kiinteistöjaotuksen osoittava kartta, johon

on merkitty alueella sijaitsevat kiinteistöt ja te-leyrityksen olemassa olevat tukiasemat;


231—235 § (Kuten HE)

236 §

Sijoittamisoikeuteen liittyvä oikeus tehdä raken-nus- ja ylläpitotöitä toisen alueella ja rakennuk-

sessa

(1 ja 2 mom. kuten HE)Rakennuksen omistajan tai haltijan on sallit-

tava teleyrityksen, jolla on 233 §:n 1 momentis-sa tarkoitettuun päätökseen perustuva oikeus, si-

60

joittaa tukiasema ja siihen liittyvät laitteet ra-kennukseen tarkoituksenmukaisesti sekä liittää laitteet tarkoituksenmukaisesti viestintä- ja säh-köverkkoon. Tarvittaessa rakennuksen omista-jan tai haltijan on sallittava teleyrityksen raken-taa tarvittavat tilat. Rakennuksen omistajan tai haltijan on annettava teleyrityksen palvelukses-sa olevalle ja teleyrityksen valitsemalle teleura-koitsijalle pääsy rakennukseen ja tarvittaviin ti-loihin tukiaseman ja siihen liittyvien laitteiden asentamista ja ylläpitoa varten.

(4 mom. kuten HE)

237 § (Kuten HE)

238 §

Kiinteistötietojärjestelmään merkitseminen

Edellä 233 §:n 1 momentissa ja 235 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta kunnan rakennusval-vontaviranomaisen päätöksestä on tehtävä mer-kintä kiinteistötietojärjestelmään.

239—242 § (Kuten HE)

29 luku

Viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen laa-tuvaatimukset

243 § (Kuten HE)

244 §

Viestintäverkkoa ja viestintäpalvelua koskevat määräykset

Viestintävirasto voi antaa 243 §:ssä tarkoitet-tuja viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen laatua, tietoturvallisuutta ja yhteensopivuutta koskevia määräyksiä. Määräykset voivat kos-kea:



245 §

Viranomaisten avustamista koskevat vaatimuk-set


räyksiä 3 momentissa tarkoitetussa tiedon anta-misessa noudatettavasta menettelystä.

246 § (Kuten HE)

247 §

Viestinnän välittäjän ja lisäarvopalvelun tarjoa-jan velvollisuus huolehtia tietoturvasta


räyksiä 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta tietotur-vasta.

248 § (Kuten HE)

249 §

Kiinteistön tai rakennuksen sisäisen verkon suunnittelu ja teleurakointi

(1—3 mom. kuten HE)Viestintävirasto voi antaa määräyksiä 1 mo-

mentissa tarkoitetusta viestintäverkkojen suun-nittelussa huomioon otettavista viestintäverkko-jen teknisistä ominaisuuksista ja suunnitteluun liittyvien asiakirjojen muodosta ja sisällöstä sekä 3 momentissa tarkoitetusta verkkojen tek-nisestä liittämiskohdasta. Määräyksiä voidaan antaa myös muista näihin verrattavista kiinteis-tön tai rakennuksen sisäisen verkon hallintaan vaikuttavista teknisistä järjestelyistä.

250 §

Viranomaisverkko

Viranomaisverkolla tarkoitetaan valtion joh-tamiseen ja turvallisuuteen, maanpuolustuk-

seen, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, rajaturvallisuuteen, pelastustoimintaan, meripe-lastustoimintaan, hätäkeskustoimintaan, maa-hanmuuttoon, ensihoitopalveluun, rautatietur-vallisuuteen tai väestönsuojeluun liittyvien teh-tävien vuoksi rakennettua viestintäverkkoa.


30 luku

Tele-, verkkoja radiolaitteiden markkinoil-le saattaminen

251—253 § (Kuten HE)

254 §

Olennaiset vaatimukset

(1 ja 2 mom. kuten HE)Viestintävirasto antaa määräykset telepääte-

laitteiden sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevista suojavaatimuksista ja tarkemmat määräykset sellaisista radiolaitteita ja telepääte-laitteita koskevista olennaisista erityisvaatimuk-sista, joista komissio on antanut täytäntöönpa-noa edellyttävän päätöksen.

255 § (Kuten HE)

256 §

Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt

(1—4 mom. kuten HE)Vaatimustenmukaisuuden varmistamismenet-

telyihin liittyvät asiakirjat on laadittava suomen tai ruotsin kielellä taikka arviointilaitoksen tai Viestintäviraston hyväksymällä kielellä. Val-mistajan on säilytettävä mainitut asiakirjat Eu-roopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansallisten viranomaisten saatavilla vähintään kymmenen vuotta sen jälkeen, kun viimeinen te-lelaite on valmistettu. Viestintävirasto antaa tar-kemmat määräykset telelaitteen vaatimustenmu-kaisuuden varmistamisessa noudatettavasta me-

61


nettelystä ja sen yhteydessä laadittavista asiakir-joista.

257—260 § (Kuten HE)

261 §

Kiinteä asennus


räyksiä kiinteän asennuksen tekemisessä nouda-tettavasta menettelystä ja vastuuhenkilön nimeä-misestä ja ilmoittamisesta sekä kiinteään asen-nukseen ja siihen tarkoitettuun viestintäverkko-laitteeseen liittyvistä asiakirjoista ja niihin liitty-västä kirjaamis- ja säilyttämisvelvollisuudesta.

262 §

Merkitseminen ja annettavat tiedot

Telelaitteen valmistajan on varustettava 256 §:n mukaisesti varmistettu laite vaatimus-tenmukaisuusvakuutuksen osoittavalla merkin-nällä. Viestintävirasto antaa merkintää koske-vat määräykset noudattaen, mitä Euroopan unio-nin lainsäädännössä säädetään.


263 §

Ilmoitus markkinoille saattamisesta

(1 mom. kuten HE)Viestintävirasto antaa tarkemmat määräykset

ilmoitusmenettelystä ja ilmoitukseen sisällytet-tävistä tiedoista.

264 §

Erityisten radiolaitteiden ja telepäätelaitteiden vaatimukset

(1 mom. kuten HE)Viestintävirasto voi antaa määräyksiä 1 mo-

mentin 1 ja 5 kohdassa tarkoitettujen radiolait-

62

teiden ja telepäätelaitteiden ominaisuuksista ja teknisestä rakenteesta sekä näiden laitteiden vaatimustenmukaisuuden varmistamismenette-lystä ja merkinnöistä.

31 luku

Pätevyys ja kelpoisuus

265 §

Pätevyyden osoittaminen

(1 ja 2 mom. kuten HE)Pätevyystodistuksen saamiseksi on suoritetta-

va pätevyystutkinto. Tutkinnossa on osoitettava kyseiseen radioviestinnän lajiin liittyvien sään-töjen, ohjeiden ja laitteiden tuntemus sekä tarvit-tava kielitaito. Viestintävirasto määrää tutkinto-vaatimukset sekä päätöksellään hyväksyy ne Viestintäviraston palveluksessa olevat, jotka toi-mivat tutkinnon vastaanottajina. Hakemuksesta myös viraston ulkopuolinen voidaan hyväksyä tutkinnon vastaanottajaksi. Tutkinnon vastaan-ottajalla tulee olla tehtävän edellyttämä taito ja kokemus. Tutkinnon vastaanottajan on suorit-taessaan tässä laissa tarkoitettuja tehtäviään noudatettava, mitä hallintolaissa, viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa ja kie-lilaissa säädetään. Tutkintoon liittyvien suorit-teiden maksullisuudesta ja määrästä säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992).

(4—6 mom. kuten HE)Viestintävirasto voi tarvittaessa antaa tarkem-

pia määräyksiä tutkintojen vastaanottamisesta.

266—268 § (Kuten HE)

32 luku

Suojaus ja suojauksenpurkujärjestelmät

269—271 § (Kuten HE)


X OSA

VIESTINNÄN JA PALVELUJEN JATKU-VUUDEN TURVAAMINEN

33 luku

Tietoturvan ja häiriöiden hallinta sekä häiri-öistä ilmoittaminen

272 ja 273 § (Kuten HE)

274 §

Häiriöilmoitukset tilaajalle ja käyttäjälle


räyksiä tässä pykälässä tarkoitetun ilmoituksen ja tiedottamisen sisällöstä ja muodosta sekä il-moituksen säilyttämisestä.

275 §

Häiriöilmoitukset Viestintävirastolle


räyksiä siitä, milloin 1 momentissa tarkoitettu häiriö on merkittävä, sekä määräyksiä ilmoituk-sen sisällöstä, muodosta ja toimittamisesta.

(3 mom. kuten HE)

276 § (Kuten HE)

277 §

Radiohäiriöiden poistaminen

(1—6 mom. kuten HE)Viestintävirasto voi antaa määräykset 4 mo-

mentissa tarkoitetun radiovastaanottimeen liitet-tävän erillisen antennin tai antennijärjestelmän teknisistä ominaisuuksista.

34 luku

Hätäpuheluiden ja viranomaisten tiedottei-den välittäminen

278 §

Yleinen hätänumero


räyksiä 1 momentissa säädetyn velvollisuuden täyttämiseksi välttämättömistä teknisistä toi-menpiteistä.

279 § (Kuten HE)

280 §

Teleyrityksen velvollisuus välittää kohdennettu viranomaistiedote


räyksiä kohdennettujen viranomaistiedotteiden välittämisestä, vasteajoista ja välittämiseen va-rautumisesta.

35 luku

Varautuminen

281—283 § (Kuten HE)

284 §

Tarkemmat säännökset varautumisesta

Viestintävirasto voi antaa varautumisvelvolli-suutta koskevia tarkempia määräyksiä. Mää-räykset voivat koskea:


63


XI OSA

VIRANOMAISMAKSUT JA -KORVAUK-SET

36 luku

Viranomaismaksut

285 §

Hakemusmaksu

Tässä laissa säädetyn toimiluvan hakija on velvollinen suorittamaan toimilupaviranomai-selle hakemuksen yhteydessä maksun, jonka määrä on:

(1 kohta kuten HE)2) 22 §:n 1 momentissa ja 34 §:n 1 momentis-

sa säädetystä radiotoiminnan harjoittamiseen myönnettävästä ohjelmistotoimiluvasta 1 500 euroa;

(3 ja 4 kohta kuten HE)(2 ja 3 mom. kuten HE)

286—297§ (Kuten HE)

37 luku

Viranomaiskorvaukset

298—301 § (Kuten HE)

XII OSA

VIRANOMAISTEN TOIMINTA

38 luku

Ohjaus, valvonta ja viranomaisten muut teh-tävät

302 § (Kuten HE)

64

303 §

Viestintäviraston yleiset tehtävät

(1—3 mom. kuten HE)Viestintävirasto ei valvo 22 luvun säännöksiä

lukuun ottamatta 176–179 ja 190 §:ää.(5—7 mom. kuten HE)

304 § (Kuten HE)

305 §

Tietosuojavaltuutetun tehtävät

Tietosuojavaltuutettu valvoo:1) yhteisötilaajan välitystietojen käsittelyä

koskevan 18 luvun säännösten noudattamista;(2—5 kohta kuten HE)Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista

valvontatehtävistä voidaan periä maksu yhteisö-tilaajalta. Maksullisista toimenpiteistä ja mak-sun suuruudesta päätetään oikeusministeriön asetuksella valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen perusteiden mukaisesti. (Uusi)

306 §

Kuluttaja-asiamiehen tehtävät

Kuluttaja-asiamies valvoo lapsiin kohdistu-vaa markkinointia koskevan 214 §:n 4 momen-tin noudattamista. Kuluttajansuojalain nojalla kuluttaja-asiamies valvoo myös sopimusehto-jen, markkinoinnin ja asiakassuhteessa nouda-tettujen menettelyjen lainmukaisuutta kulutta-jansuojan kannalta. Kuluttaja-asiamies ei voi puuttua aatteelliseen ja yhteiskunnalliseen mai-nontaan.

307 §

Eräiden muiden viranomaisten tehtävät

Poliisi ja Rajavartiolaitos valvovat Viestintä-viraston ohella radiolupaa koskevan 39 §:n ja telelaitteen merkitsemistä koskevan 262 §:n


1 momentin noudattamista. Liikenteen turvalli-suusvirasto valvoo Viestintäviraston ohella tur-vallisuusradioviestinnän pätevyyden ylläpitä-mistä koskevan 266 §:n 1 momentin sekä päte-vyystodistuksen esittämistä koskevan 267 §:n 1 momentin noudattamista. Tulli valvoo Viestin-täviraston ohella telelaitteiden maahantuontia koskevien säännösten ja määräysten noudatta-mista.

308 § (Kuten HE)

309 §

Virka-apu

Viestintävirastolla on oikeus saada virka-apua poliisilta, Tullilta, Rajavartiolaitokselta ja Liikenteen turvallisuusvirastolta tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöön pane-miseksi. Viestintävirastolla on oikeus saada vir-ka-apua puolustusvoimilta radioviestinnän häiri-öiden syiden selvittämiseksi.


39 luku

Asian käsittely ja kuuleminen

310 §

Erityinen kuulemisvelvollisuus

Sen lisäksi, mitä hallintolaissa säädetään vi-ranomaisen kuulemisvelvollisuudesta, teleyri-tyksiä ja käyttäjiä edustaville tahoille on ennen säännöksen, päätöksen tai määräyksen antamis-ta varattava tilaisuus esittää lausuntonsa:

(1 kohta kuten HE)2) telealueita koskevasta määräyksestä;(3 ja 4 kohta kuten HE)(2 mom. kuten HE)

311 §

Viestintäviraston ja valtioneuvoston julkaise-misvelvollisuus

Viestintäviraston on julkaistava 51—79 §:ssä tarkoitetut päätökset, telealuejakoa koskeva määräys, numerointipäätös ja teleyritysten vä-listä riita-asiaa koskeva ratkaisu siten, että ne ovat teleyritysten ja käyttäjäryhmien saatavilla.

(2 mom. kuten HE)

312—314 § (Kuten HE)

40 luku

Tietojen käsittely

315 § (Kuten HE)

316 §

Viestintää ja sijaintia koskevien tietojen käsitte-ly ja hävittäminen

(1—4 mom. kuten HE)Tässä pykälässä säädetty tiedonsaantioikeus

ei koske luottolaitostoiminnasta annetun lain ( / ) 15 luvun 14 §:ssä tai oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettuja tietoja.

317—323 §(Kuten HE)

41 luku

Tarkastukset ja radiohäiriöiden estäminen

324 ja 325 § (Kuten HE)

65


326 §

Telelaitteeseen liittyvä tarkastus

Viestintävirastolla on oikeus tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten, määräysten ja päätösten noudattamisen valvomiseksi toimittaa tarkastus paikassa, jossa on:

(1—4 kohta kuten HE)5) 269 §:n 2 momentissa tarkoitettu suojauk-

sen purkujärjestelmä. Viestintävirastolla on oikeus päästä paik-

kaan, jossa 1 momentissa tarkoitetun laitteen to-dennäköisin syin epäillään olevan. Tarkastuk-sen saa kuitenkin suorittaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa, vain jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on erityinen syy epäillä, että 348 §:n 1 momentin 1—3 kohdan säännöksiä tai rikoslain 38 luvun 5—7 §:ää tai 8 b §:ää on rikottu.

(3 mom. kuten HE)

327—329 § (Kuten HE)

42 luku

Valvontapäätökset ja pakkokeinot

330 § (Kuten HE)

331 §

Väliaikainen päätös

Jos tätä lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä, määräystä, päätöstä tai lupaehtoa koskeva virhe tai laiminlyönti aiheuttaa välitön-tä ja vakavaa vaaraa yleiselle järjestykselle, ylei-selle turvallisuudelle tai kansanterveydelle taik-ka vakavaa taloudellista tai toiminnallista hait-taa muille yrityksille, tilaajille tai käyttäjille taikka viestintäverkkojen tai viestintäpalvelujen

66

toiminnalle, Viestintävirasto voi viipymättä päättää tarvittavista väliaikaisista toimista 330 §:ssä säädetystä määräajasta riippumatta.


332 § (Kuten HE)

333 §

Teleyrityksen seuraamusmaksu

(1—3 mom. kuten HE)Seuraamusmaksun määrää Viestintäviraston

esityksestä markkinaoikeus. Asian käsittelystä ja selvittämisestä markkinaoikeudessa sääde-tään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa an-netussa laissa (100/2013). Seuraamusmaksu määrätään maksettavaksi valtiolle.

334 §

Televisio- tai radiotoiminnan harjoittajan seu-raamusmaksu

(1 mom. kuten HE)Seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos menet-

telyllä ei ole huomattavaa vaikutusta (poist.) 25 ja 26 luvussa säädettyjen tavoitteiden toteutumi-seen tai jos seuraamusmaksun määrääminen on niiden turvaamisen kannalta muutoin ilmeisen perusteetonta.

(3 mom. kuten HE)Seuraamusmaksun määrää Viestintäviraston

tai 214 §:ää koskevissa tapauksissa kuluttaja-asiamiehen esityksestä markkinaoikeus. Asian käsittelystä ja selvittämisestä markkinaoikeu-dessa säädetään oikeudenkäynnistä (poist.)markkinaoikeudessa (poist.) annetussa laissa. Seuraamusmaksu määrätään maksettavaksi val-tiolle.

335—338 § (Kuten HE)


339 §

Televisio-ohjelmiston edelleen lähettämisen kes-keyttäminen

Valtioneuvosto voi määrätä enintään kuukau-den ajaksi keskeytettäväksi Suomen ulkopuolel-ta tulevan televisio-ohjelmiston edelleen lähettä-misen, jos ohjelmistossa ilmeisellä tavalla tois-tuvasti:

1) syyllistytään rikoslain 11 luvun 10 (poist.) §:ssä rangaistavaksi säädettyyn kii-hottamiseen kansanryhmää vastaan; tai

(2 kohta kuten HE)(2 mom. kuten HE)

340 ja 341 § (Kuten HE)

43 luku

Muutoksenhaku

342 ja 343 § (Kuten HE)

344 §

Muutoksenhaku hallinto-oikeuteen

Liikenne- ja viestintäministeriön, (poist.) tie-tosuojavaltuutetun, kunnan rakennusvalvontavi-ranomaisen sekä Viestintäviraston muuhun kuin 342 §:ssä tarkoitettuun hallintopäätökseen sekä Viestintäviraston ja sisäministeriön oikaisuvaa-timukseen antamaan päätökseen saa hakea muu-tosta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolain-käyttölaissa (586/1996) säädetään, ellei jäljem-pänä toisin säädetä.


345 §

Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen

Hallinto-oikeuden päätökseen 32 §:ssä tar-koitetussa ohjelmistotoimiluvan peruuttamista koskevassa asiassa, 49 §:ssä tarkoitetussa ra-

dioluvan peruuttamista koskevassa asiassa, 233 §:ssä tarkoitetussa sijoittamista koskevassa asiassa, 235 §:ssä tarkoitetussa sijoittamisoi-keuden muuttamista tai poistamista koskevassa asiassa ja 255 §:ssä tarkoitetussa arviointilai-toksen nimeämisen peruuttamista koskevassa asiassa saa hakea muutosta valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Hallin-to-oikeuden muuhun päätökseen saa hakea muu-tosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oi-keus myöntää valitusluvan.

(2 mom. kuten HE)Edellä 2 momentin 1—4 kohdassa tarkoitet-

tua valtioneuvoston ja Viestintäviraston päätös-tä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Vali-tus on käsiteltävä kiireellisenä.

XIII OSA

MUUT SÄÄNNÖKSET

44 luku

Rangaistussäännökset

346 § (Kuten HE)

347 §

Suojauksen purkujärjestelmärikkomus

(1 mom. kuten HE)(Poist.) Syyttäjä ei saa nostaa syytettä suo-

jauksen purkujärjestelmärikkomuksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen panta-vaksi taikka ellei erittäin tärkeä yleinen etu vaa-di syytteen nostamista.

(3 mom. kuten HE)

348 §

Telelaiterikkomus

Joka tahallaan(1 ja 2 kohta kuten HE)

67


3) rikkoo telelaitteen maahantuontia, myyn-tiä, kaupan pitämistä, toiselle luovutusta tai näytteille asettamista koskevaa 253 §:ssä säädet-tyä taikka laitteiden tutkittavaksi ottamisen yh-teydessä annettua 327 §:ssä säädettyä kieltoa taikka

4) rikkoo radiovastaanottimen ja radiolait-teen vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta säädettyä 258 §:ää, telepäätelaitteen vaatimus-tenmukaisuuden varmistamisesta säädettyä 259 §:ää, viestintäverkkolaitteen vaatimusten-mukaisuuden varmistamisesta säädettyä 260 §:ää tai vaatimustenmukaisuuden varmista-miseen liittyvien asiakirjojen säilyttämisestä säädettyä 256 §:n 5 momenttia taikka laitteiden markkinoille saattamista koskevasta ilmoitus-velvollisuudesta säädettyä 263 §:ää tai telelait-teiden merkitsemisestä säädettyä 262 §:n 1 mo-menttia taikka radiolaitteen tai telepäätelaitteen käyttötarkoitusilmoituksen antamisesta säädet-tyä 262 §:n 2 momenttia, on tuomittava, jollei teosta muussa laissa säädetä ankarampaa ran-gaistusta, telelaiterikkomuksesta sakkoon.


349 §

Sähköisen viestinnän tietosuojarikkomus

Joka tahallaan(1—3 kohta kuten HE)4) käsittelee välitystietoja 136—144 §:ssä tai

sijaintitietoja 160 §:n 1—4 momentissa tai 161 §:ssä säädetyn vastaisesti tai laiminlyö kä-sittelyyn liittyvän tiedonantovelvollisuuden tai viranomaisen antamat määräykset,

(5 kohta kuten HE)6) laiminlyö 145 §:ssä säädetyn käsittelyä

koskevien tietojen tallentamisen tai 158 §:n 3 momentissa säädetyt velvoitteet,

(7 ja 8 kohta kuten HE)9) laiminlyö, mitä 197—–199 §:ssä säädetään

yhteystietopalveluihin sisältyvien henkilötieto-jen käsittelystä, tilaajalle palvelun tarkoitukses-ta ja käytöstä ilmoittamisesta, tietojen poistami-sesta ja korjaamisesta, kielto-oikeuksista tai oi-keushenkilöiden oikeuksista taikka

68

10) harjoittaa suoramarkkinointia, markkinoi puhelinliittymää tai tallentaa tai käyttää tietoja 200—203 tai 205 §:n vastaisesti,

on tuomittava sähköisen viestinnän tietosuo-jarikkomuksesta sakkoon, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

(2 mom. kuten HE)

350 §

Viittaukset rikoslakiin

(1 mom. kuten HE)Rangaistus viestintäsalaisuuden loukkaami-

sesta säädetään rikoslain 38 luvun 3 §:ssä, tör-keästä viestintäsalaisuuden loukkaamisesta 38 luvun 4 §:ssä sekä rangaistus tietomurrosta rikoslain 38 luvun 8 §:ssä. Rangaistus tämän lain 136 §:n 4 momentissa ja 160 §:n 5 momen-tissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikko-misesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

45 luku

Voimaantulo

351 §

Voimaantulo

(1 ja 2 mom. kuten HE)Tämän lain 15 luku ja 135 § tulevat voimaan

1 päivänä heinäkuuta 2015. (Uusi) (4—9 mom. kuten HE 3—8 mom.)

352 §

Siirtymäsäännökset

(1 mom. kuten HE)Tämän lain voimaan tullessa voimassaoleva

verkko- tai ohjelmistotoimilupa, radiolähetti-men lupa, radioaseman tunniste sekä pätevyys- ja kelpoisuustodistus on edelleen voimassa sii-nä mainitun määräajan. (Uusi)

(3—5 mom. kuten HE:n 2—4 mom.)


Viestintämarkkinalain 134 §:n 1 momentin 3 kohtaan perustuva velvollisuus siirtää verkos-sa ilman korvausta vapaasti vastaanotettavat yleisen edun mukaiset valtakunnallisen ohjel-mistoluvan nojalla lähetettävät televisio-ohjel-mistot, joita ovat MTV Oy:n MTV3, Sanoma En-tertainment Oy:n Nelonen ja Fox International Channels Netherlands Holding B.V.:n Fox, on voimassa siihen saakka, kunnes tämän lain 26 §:n mukaiset toimiluvat tulevat voimaan. Te-levisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 19 a §:ssä säädetty velvollisuus saattaa ohjel-mistot näkö- ja kuulorajoitteisten saataville jää-vät edelleen voimaan, kunnes valtioneuvosto on antanut tämän lain 211 §:n 2 momentissa tarkoi-tetun asetuksen. (Uusi)

Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 15 §:n 1 ja 2 momenttiin perustuva televisiotoi-minnan harjoittajan velvollisuus välittää väes-

tölle vaaratiedotteita televisio-ohjelmistossa on voimassa siihen saakka, kunnes tämän lain 26 §:n mukaiset toimiluvat tulevat voimaan. (Uusi)

Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 15 a §:n 1 ja 2 momenttiin perustuva radiotoi-minnan harjoittajan velvollisuus välittää väes-tölle vaaratiedotteita radio-ohjelmistoissa on voimassa radiotoiminnan harjoittajalle televi-sio- ja radiotoiminnasta annetun lain 7 §:n 1 momentin nojalla annetussa ohjelmistotoimi-luvassa mainitun määräajan. (Uusi)

(9 ja 10 mom. kuten HE:n 5 ja 6 mom.)Jos muussa laissa tai sen nojalla annetussa

säännöksessä taikka tällä lailla kumotun lain no-jalla annetussa päätöksessä viitataan tällä lailla kumottuun lakiin, viittauksen on katsottava tar-koittavan tämän lain vastaavaa säännöstä.

Valiokunnan lausumaehdotukset1. Eduskunta edellyttää, että tietoyhteis-

kuntakaaren toimeenpanoa ja vaikutuk-sia seurataan tiiviisti ja mahdollisiin epäkohtiin tai ennakoimattomiin vaiku-tuksiin reagoidaan viivytyksettä myös mahdollisesti tarvittavin muutosehdo-tuksin. Erityisesti lain vaikutuksia tulee seurata verkkoneutraliteetin, alan in-vestointien sekä yksityisyyden suojan toteutumisen näkökulmista.

2. Eduskunta edellyttää, että verkkoneut-raliteetin toteutuminen ja säilyminen sekä internetyhteyspalvelujen käyttä-jien mahdollisuudet hyödyntää halua-miaan internetin sisältöjä ja palveluja turvataan tietoyhteiskuntakaaren toi-meenpanossa.

3. Eduskunta edellyttää, että viestintä-markkinoiden sääntelyssä ja tietoyh-teiskuntakaaren toimeenpanossa pyri-tään keskeisinä lähtökohtina sääntelyn ja hallinnollisen taakan vähenemiseen,

palvelukehityksen mahdollistamiseen sekä alan investointien edistämiseen.

4. Eduskunta edellyttää, että palvelujen käyttäjien oikeuksien, kuten yksityisyy-den suojan ja luottamuksellisen viestin suojan, säilymisestä sähköisissä palve-luissa ja verkkoympäristössä huolehdi-taan kaikin keinoin ja mm. kyberturval-lisuuden kehittämistyössä pyritään eri-tyisesti ottamaan näiden oikeuksien to-teutuminen huomioon.

5. Eduskunta edellyttää, että välitystieto-jen säilyttämistä viranomaistarpeisiin koskevan sääntelyn arviointia varten perustetaan laajapohjainen työryhmä, jonka tulee tehdä kattava selvitys viran-omaisten tarpeista, tietojen säilyttämi-sestä sekä säilyttämisen yksityisyyden suojaan liittyvistä kysymyksistä. Työn pohjalta tulee tehdä arvio kyseisen sääntelyn mahdollisista muutostarpeis-ta ja tarvittaessa laatia muutosehdotuk-set ilman tarpeetonta viivästystä.

69

LiVM 10/2014 vp — HE 221/2013 vp

6. Eduskunta edellyttää, että liikenne- ja viestintäministeriö antaa edellä kuvat-tujen verkkoneutraliteetin, sääntelyn vähenemisen ja alan investointien sekä

70

luottamuksellisen viestin suojan toteu-tumisen näkökulmista liikenne- ja vies-tintävaliokunnalle selvityksen viimeis-tään 1.9.2017 mennessä.

Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2014

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Kalle Jokinen /kokvpj. Osmo Kokko /psjäs. Mikko Alatalo /kesk

Thomas Blomqvist /rMarkku Eestilä /kok (osittain)Ari Jalonen /psJukka Kopra /kok (osittain)Merja Kuusisto /sd

Raimo Piirainen /sd (osittain)Janne Sankelo /kokHanna Tainio /sd (osittain)Eila Tiainen /vasAri Torniainen /keskReijo Tossavainen /psOras Tynkkynen /vihrMirja Vehkaperä /kesk.

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Juha Perttulavaliokuntaneuvos Kaj Laine.

LIIKENNE- JA VIESTINTÄVALIOKUNNAN MIETINTÖ 10/2014 ...2014.pdfLiVM 10/2014 vp — HE 221/2013 vp 2...

Documents

Transcript of LIIKENNE- JA VIESTINTÄVALIOKUNNAN MIETINTÖ 10/2014 ...2014.pdfLiVM 10/2014 vp — HE 221/2013 vp 2...