1

1/05

Talvinumerossa mm.

Valokuvauskilpailun voittajakuvat Vuoden 2005 hallitus esittäytyy Marsu laumaeläimenä -artikkeli

Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry:n jäsenlehti

2

Valokuvauskilpailussa toiseksi sijoittunut kuva: Gerbiili Hui Kauhistus Zemmi, kuvaaja Jenna Simula. Palkinnoksi Jenna sai OSJH:n hienon T-paidan! Onneksi olkoon!

3

LEUKAPUSSI – lehti päätoimittaja: Anna Takkinen Kolehmaisentie 2 F 47 90240 Oulu p: 044-349 1604 __________________________________ LEUKAPUSSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa: helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Seuraavan lehden materiaali on toimitettava 6.5.2005 mennessä. Myöhästynyt materiaali ei ehdi lehteen! Lähetä materiaali osoitteeseen: l3haan00@students.oamk.fi __________________________________ Mainoshinnat Leukapussi-lehdessä (koko sivu): -yritykset 17€

• ?toistohinta 2 lehdessä 25€ -kasvattajat 8€ Kirpputori ja muistoissa -sivun ilmoitukset ovat jäsenille ilmaisia.

LEUKAPUSSI 1/2005 SISÄLTÖ 2 Gerbiilijuliste 3 Leukapussin tiedot 4 Hallitus- ja

hoitoneuvontatiedot 5 Puheenjohtajan ja

päätoimittajan terveiset 6 Eläinlääkäri-, eläinsuojelu- ja

lajiyhdistystiedot sekä tapahtumakalenteri

7 Oulun ESY:n esite 8 Hallituksen esittely 9 Vuosikokouskutsu 10 Hamsteripalsta 12 JKJY:n näyttelymainos 13 Bussimatkamainos 14 Hiiripalsta 17 Akuutin mainos 18 Kanipalsta 19 LaJy:n näyttelymainos 20 Kanien rekisteröintiohjeet 21 Marsujen pet-tuomarikoulutus 22 Marsupalsta 27 Näyttelymainos 22.5.2005 28 Rottapalsta 30 Tuomarikommentit 33 Tuomarikommentit 34 Gerbiilipalsta 36 Muistoissamme ja kirpputori 37 Kasvattajalista 38 Nettipalsta Etukannen kuvassa kani Zöpö, kuva Maria Pietilä Sisäkannen kuvassa gerbiili Hui Kauhistus Zemmi, kuva Jenna Simula Takakannen kuvassa marsu Lulu, kuva Anu-Maarit Paso Keskiaukeaman julisteessa kuvauskilpailun voittajakuva seeprahiiri Nastasta, kuvaaja Jenna Simula. Voittaja sai palkinnoksi vuoden 2005 jäsenyyden. Onneksi olkoon!

4

Yhdistyksen hallitus 2005 Puheenjohtaja Tiina Polo, Vikiöntie 14, 90650 Oulu. p. 040-500 2289, e-mail: tiina.polo@luukku.com Varapuheenjohtaja Sanna Tuomaala, Hintantie 19 A 2, 90500 Oulu. p. 040-513 3645 e-mail: sanna.suhmura@netti.fi Sihteeri Satu Rousu e-mail: saturousu@hotmail.com Rahastonhoitaja, jäsensihteeri Sini Niemisalo, Hillakuja 6, 90460 Oulunsalo. p. 040-5373151 e-mail: sininiemisalo@hotmail.com Jäsen Anna Takkinen, Kolehmaisentie 2 F 47, 90240 Oulu. p. 044-349 1604 e-mail: l3haan00@students.oamk.fi Jäsen Satu Karjalainen, Riisikuja 9 B, 90460 Oulunsalo. p. 044-3789957 e-mail: satulinja@luukku.com Jäsen Anu-Maarit Paso p. 040 736 8697 e-mail: anu.paso@mail.suomi.net Varajäsen Tiia Riihimäki p. 040 719 2798 e-mail: tiia.riihimaki@jippii.fi Varajäsen Nelli Kihniä, Majakkakuja 10, 90520 Oulu cinay_88(a)hotmail.com, 041 5497776

OSJH:n kotisivut http://www.co.jyu.fi/osjhinfo

HUOM! Emme vastaa tekstiviesteihin. Soitathan mielellään arkisin vain illalla tai viikonloppuisin.

OSJH:n tilinumero: OP Oulu 574136-2170156

Tilille maksaessasi merkitse ’viesti’-kohtaan tieto siitä, kuka maksaa ja mitä maksaa ja toimita kuitti rahastonhoitajalle! Laita nimesi lisäksi kuittiin myös osoitteesi, niin varmistat, että tieto suorituksestasi menee varmasti tiedostoihin.

OSJH:n jäsenmaksut vuodelle 2005: Uudet jäsenet 12 euroa

Vuosijäsen 10 euroa, perhejäsen 2 euroa

Hoitoneuvojat Tiina Polo (kanit) p. 040-500 2289 tai tiina.polo(a)luukku.com Erika Ristiluoma (kanit) p. 044-5572844 tai epe79(a)suomi24.fi Satu Hirvonen (kanit, minihiiret, chinchillat ja maaoravat) p. 040 5552559 satush(a)hotmail.com Sanna Tuomaala (marsut), p. 040-513 3645 tai sanna.suhmura(a)netti.fi Satu Karjalainen (hamsterit, kääpiöhamsterit, marsut) p. 044-378 9957 tai satulinja(a)luukku.com Terttu Rousu (hamsterit) p. 8173134, 040-731 7325 tai terttu.rousu(a)iiseutu.fi Anu Ronkainen (hamsterit, chinchillat) p. 040-571 0574 tai anuliisa(a)mail.student.oulu.fi Kati Heinonen (kääpiöhamsterit) p. 044-325 3284 tai k5heka01(a)students.oamk.fi Liisa Mikkola (hamsterit, kääpiöhamsterit, rotat, hiiret) p. 041-4699690 tai mikkli(a)luukku.com Elise Eskelinen (gerbiilit, degut), p. 044-578 8369 tai elyseegerbils(a)yahoo.com Anna Takkinen (gerbiilit) p. 044 3491604 tai l3haan00(a)students.oamk.fi

5

Puheenjohtajalta Näin polkaistaan OSJH:n 12. toimintavuosi käyntiin. Hallituksen riveihin saatiin jälleen uutta verta, tervetuloa! Samalla täytyy myös kiittää hallituksen ’perusjäseniä’, jotka vuodesta toiseen jaksavat ahertaa yhteisen harrastuksemme hyväksi! Kiitoksia sylintäydeltä! Vaikka välillä on raskasta, avoimella ja valoisalla asenteella sekä yhteistyöllä päästään aina eteenpäin. Marsu- ja kaninäyttely päätettiin yhdistää, ja toukokuussa meillä onkin sitten meganäyttely, jossa siis ulkomuotoluokat kaneille ja marsuille. Toivottavasti saamme runsaan osanoton. Ulkomuotoluokkien järjestämisessä on aina omat kommervinkkinsä ja tehtävänsä, joten myös toukokuulle kaipaamme paljon aktiiveja talkoolaisia. Tehtäviä on enemmän kuin tavallisissa PET-luokissa. Hommia on monenlaisia, joten jokaisen taidoille löytyy sopivaa! Ennen näyttelyä meillä on monenlaisia paperihommia, jossa vastaanotetaan eläinten ilmoittautumiset, tehdään luettelot ja jaetaan arvostelukaavakkeita kansioihin. Näyttelypaikan järjestäminen, aamun vastaanotto, assarointi ja sihteeröinti ovat myös tärkeitä tehtäviä, johon tarvitaan paljon vapaaehtoisia. Hommat eivät ole niin vaikeita, etteikö niihin voisi jokainen osallistua. Ja osallistumalla saadaan näyttelypäivä sujumaan jouhevasti ja sujuvasti ilman viivästyksiä. Toimihenkilöt voivat ilmoittautua Tuomaalan Sannalle. Tänä vuonna myös virittelemme yhteistyötä Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen kanssa. Tavoitteemme ovat kohti samaa päämäärää: eläinten hyvinvointi. Kuitenkin loppukädessä eläimen hyvinvoinnista on vastuussa ainoastaan omistaja itse. Eläinten oikeasta hoidosta saat tietoja näyttelyissämme, hoito-ohjeistamme sekä hoitoneuvojiltamme. Hoitoneuvojaverkosto koostuu lähinnä kokeneista eri lajien harrastajista ja kasvattajista. Hoitoneuvojat ovat tavoitettavissa pääasiassa puhelimitse ja vastaavat eläinten "arkielämää" koskeviin kysymyksiin. Kysymykset voivat koskea eläimen hankkimista, käyttäytymistä, ruokintaa, liikuntaa ja ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa. Sairastapauksissa hoitoneuvojat suosittelevat aina kääntymistä eläinlääkärin puoleen. Hyvää oloa ja hellyyttä niin eläimille kuin omistajillekin! terveisin Tiina Päätoimittajalta Uusi vuosi ja uusi päätoimittaja… Viime vuoden puuhailin Leukiksen taustavoimissa ja nyt tänä vuonna vetovastuu vaihtui virallisesti minulle. Lehti on sanalla sanoen varmasti kaikista suomalaisista jyrsijäyhdistyksien lehdistä paras (ja monen muunkin yhdistyksen lehdistä), mutta aina on kehitettävää, totta kai! Toivottavasti onnistun siinä tänä vuonna, mutta siihen tarvitaan tietysti kaikkien teidän lukijoidenkin apua. Nyt kaikki kynät sauhuamaan ja näppikset laulamaan ja pistäkää postia toimituksen suuntaan. Risut ja ruusut, kehitysehdotukset ja omat ideat, kaikki ovat tervetulleita! Pieni esittely lienee paikallaan, vaikka suurimmalle osalle taidan olla jo vanha tuttu ☺ Minä olen Anna Takkinen ja kasvatan gerbiileitä kasvattajanimellä de Lioncourt. Gerbiilimäärä on nyt reilut 20, joka on vähän entiseen verrattuna, mutta kyllä se riittää pienimuotoiseen kasvatukseen. Se suurempi kasvatus operaatio nimittäin syntyi viime syyskuussa ja kotona on nyt näiden tupsuhäntien lisäksi topakka 5 kk vanha tyttövauva. OSJH:n toiminnassa olen ollut mukana nyt pikaisesti laskettuna neljä vuotta ja täytyy sanoa, että mahtavaa on ollut! Voinkin sanoa kaikille, että mukaan vain reippaasti, tulet taatusti viihtymään! Tässä lehdessä on tuttujen palstojen lisäksi hieno juliste keskiaukeamalla sekä pienemmät kuvat kansissa. Kuvat ovat viimevuoden loppupuolella järjestetyn kuvauskilpailun kolmen kärki ja täytyy kyllä sanoa, että jäsenistössämme piilee todellisia paparazzeja! Upeita kuvia toinen toisensa jälkeen, joista oli hyvin hankala valita ne kaikkein parhaimmat. terveisin Anna

6

Eläinlääkäritiedot Asiansa tuntevan eläinlääkärin löytämisen helpottamiseksi toimitus kokoaa listan OSJH:n toimialueella olevista eläinlääkäreistä, jotka ovat perehtyneet pienjyrsijöiden hoitoon. Jos olet saanut hyvää ja asiantuntevaa palvelua, ilmoita eläinlääkärisi nimi ja yhteystiedot, niin lisäämme sen listaan. Rovaniemen eläinklinikka Rovaniemi, p. 016-365 382 Ulla Eskelinen Rovaniemi, p. 016-313 330 Anne Karttimo-Mäkynen Eläinlääkäriasema Akuutti, Oulu p. 08-881 0800 Riitta-Liisa Rajaniemi Eläinlääkäriasema Lemmikki, Oulu p. 08-311 5866 Ouluvet, Oulu p. 08-5355 200 Eläinsuojelu Jos epäilet eläintä kohdeltavan huonosti, ota yhteyttä paikkakunnalla toimivaan eläinsuojeluvalvojaan, SEY:n toimistoon tai paikkakunnan eläinsuojeluviranomaisiin: kunnaneläinlääkäriin, terveystarkastajaan tai poliisiin. Yhteystiedot löydät sivuilta www.sey.fi

Eläinsuojeluasiat, Oulun kaupungin virkaeläinlääkäri Maija Nurminen p. 08-55846730 Neuvoja ja ohjeita lisäksi: Eläinsuojeluvalvoja Henna Perälä, Rovaniemi helaitin@urova.fi Lajiyhdistystiedot Suomen kani- ja jyrsijäliitto SKJL www.skjl.net Suomen Hamsteriyhdistys SHY www.hamsteriyhdistys.net Suomen Kaniyhdistys SKY www.kaniyhdistys.net Suomen Kesyrottayhdistys SkeY http://personal.inet.fi/yhdistys/skey Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret SNL http://koti.mbnet.fi/haisulit/ Suomen Lemmikkichinchillat SLC http://www.kolumbus.fi/maarit.honkaniemi/ Suomen Marsuyhdistys SMY www.marsuyhdistys.net Suomen Gerbiiliyhdistys SGY www.gerbiiliyhdistys.fi

Tapahtumakalenteri 14.3. Vuosikokous klo 19 Honkapirtillä 23.4. Bussimatka Jyväskylän näyttelyyn 6.5. Deadline Leukapussi 2/05-lehteen 21.5. Marsujen pet-tuomarikoulutus 22.5. Ulkomuotoluokat kaneille ja marsuille sekä pet-luokat kaikille lajeille 22.5. Leukapussi 2/05 ilmestyy 10.9. Pet-näyttely kaneille ja jyrsijöille

7

OULUN SEUDUN ELÄINSUOJELUYHDISTYS ry Olemme Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen jäsen, perustus vuosi on 1962. Toimisto on avoinna ke klo 16-18, pe 12-16 ja su 14-16, osoitteessa Töllintie 50 A 01, 90230 OULU. Puh. 08-3119 885. Toimistolla eläinsuojelumateriaalia sekä kirpputori. ELÄINSUOJELUVALVONTA JA -NEUVONTA Vapaaehtoisille eläinsuojeluvalvojille voi puhelimitse ilmoittaa eläinten hoitoon ja pitoon liittyvistä epäkohdista. Valvojalla on aina vaitiolovelvollisuus! Vapaaehtoiset eläinsuojeluneuvojat antavat puhelinneuvontaa eläimiin liittyvissä kysymyksissä. NEUVONTA JA TIEDOTUS Neuvomme mielellämme kaikissa eläimiin liittyvissä ongelmissa tai selvitämme mistä apua löytyy. Pidämme myös tilauksesta luentoja kouluille, kerhoille ym. eläintenhoidosta ja eläinsuojelusta. Yhdistyksen esitepöytään voi tutustua useimmissa eläintapahtumissa ja messuilla. YHTEISTYÖ ELÄINKOTIEN KANSSA Tarvitessasi lemmikillesi hoitopaikkaa ota yhteys Oulun Eläinkotiin. Os. Nikulantie 101, 90650 Oulu (Sanginjoki) puh. 044-0690 371 Tyrnävän eläinkoti, Partaantie 20 B, Tyrnävä, puh. 0400-584 208. Eläinkodeista voit tiedustella myös kadonneita lemmikkejä, sekä eläimiä, jotka tarvitsevat uuden kodin! Oulun eläinkodin nettiosoite on www.oulunelainkoti.fi. ELÄINTEN HAUTAUSMAA Sijaitsee Sanginsuussa, hautapaikkojen hinnat: isot 34 €, pienet 26 €. Ota ensin yhteyttä hautausmaan hoitajaan Mikko Lanttoon p. 040-7055 867. Tarvittaessa eläinten vienti eläinlääkärille ja hautaus. TUE ELÄINSUOJELUA, LIITY JÄSENEKSI! Tarvitsemme jatkuvasti varoja voidaksemme toimia tehokkaasti eläinten puolesta. Tue eläinsuojelua liittymällä jäseneksi. Liittymällä Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen jäseneksi, pääset samalla Oulun Esyn jäseneksi. Jäsenmaksu on 12 €, alle 15-vuotiailta 6 €. Saat paikallisyhdistyksen jäsentiedotteet sekä Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen lehden Eläinten Ystävän. Voit myös tehdä lahjoituksen tilille OP 574231-236344. Nettisivumme ovat osoitteessa: http://wnet.suomi.net/kotisivu/oulun.esy Puheenjohtaja Tiina Ahokas p.08-5409 206 tai 0500-583 377 Sihteeri Minna Ahonen p.08-5401 520 tai 0400-584 208 ELÄINSUOJELUVALVOJAT Tiina Ahokas p. 5409 206, 0500-583 377 ( Haukipudas, Ii, Yli-Ii) Sari Vekki p. 040-5957 051 ( Haukipudas, Ii) Heidi Huru p. 040- 724 0975 ( Kiiminki, Ylikiiminki) Päivi Heikkinen p. 0500-686 018 ( Kiiminki, Ylikiiminki) Sanna Kinnunen p. 040- 8333 119 ( Liminka, Lumijoki) Minna Ahonen p. 0400-584 208 ( Tyrnävä) Mari Alakopsa p. 0400-851 441 ( Muhos) Markku Kukkohovi p. 040-7584 541 (Muhos) ELÄINSUOJELUNEUVOJAT Marika Salin p. 044-5522 555 Airi Jussila p. 040-776 0383

8

Uusi hallitus vuodelle 2005! OSJH:n hallituksessa istuu vuonna 2005 seuraavat henkilöt: Puheenjohtajana jatkaa tuttuun tapaan aina yhtä tehokas Tiina Polo, varapuheenjohtajana nuijaa heiluttaa Sanna Tuomaala, rahastonhoitajana eli ”rahiksena” suihkii Sini Niemisalo ja sihteerinä uusi kasvo Satu Rousu. Jäseninä näemme ja kuulemme Anna Takkisen, Satu Karjalaisen sekä Anu-Maarit Pason. Varajäseninä hallitusta tukee ja täydentää Tiia Riihimäki sekä Nelli Kihniä. Hallitusta muodostaessa jaoimme myös (lähes) jokaiselle vastuualueet, jotka paljastetaan nyt hallituksen esittelyn yhteydessä. Jos sinulla siis on johonkin asiaan parannusehdotus tms. niin vilkaiseppa alta, keneen kannattaa ottaa yhteyttä! Seuraavat kiperät kysymykset hallitus sai pohdittavakseen: 1. Jyrsijälemmikkisi tällä hetkellä? 2. Muut lemmikkisi ja eläimelliset harrastuksesi? 3. Mikä sai sinut liittymään OSJH:iin / Mikä saa sinut pysymään OSJH:ssa? 4. Sana on vapaa. Tiina Polo, puhis (markkinointi ja info) 1. Meillä löytyy kotoa tällä hetkellä yksi hermeliininaaras, Klaara. 2. Kotoa löytyy myös kaksi koiraa: 8-vuotias kääpiösnautseri Heni sekä 10 kk:n ikäinen irlanninterrieri Vippe. Harrastan koirien kanssa tottista ja agilityä. Lisäksi käyn ratsastamassa. 3. Liityin jäseneksi v. 1996, kun kävin ensimmäisen pupsani kanssa näyttelyissä, ja löysin sieltä kavereita, joiden kanssa saattoi puhua kaneista ilman vaivautuneisuutta. Olen yhä OSJH:ssa samasta syystä eli jyrskäharrastuksen parissa on mukava kokoontua ja tavata muita jyrsijähöperöitä. Ja kun kotiin ei sovi tällä hetkellä hirmuisesti elukoita, niin näyttelyissä ja muualla on mukava paapoa kavereiden elluja. Hetken aikaa kun olin kaniton, tämä oli suorastaan välttämätöntä. 4. Tervetuloa jutustelemaan ja osallistumaan! Sanna Tuomaala, varapuhis (buffetti- ja näyttelyvastaava) 1. Tällä hetkellä 10 kpl marsuja: Iisi, Pertti, Arska, Lillukka, Usva, Pipsa, Pikku-Lempi, Pirpana, Danny ja Dante. 2. Eiköhän tuota hommaa riitä noiden kuikujen kanssa. Olen lisäksi SMY:n (Suomen marsuyhdistyksen) hyväksymä marsujen pet-tuomari sekä kasvatan teddy-marsuja Suhmuran nimellä (SMY:n ja SKJL:n hyväksymänä kasvattajana). 3. Liityin jäseneksi v. 2001, kun kaksi eläkeläis-marsua muuttivat meille lällyteltäviksi. Eka näyttelyssä käytyäni olinkin sitten täysin myyty hommaan ja halusin myös itse osallistua enemmän OSJH:n toimintaan. Ja kerrankin sai puhua marsuista niin paljon kuin halusi, eikä kukaan katsonut sillä silmällä, että onkohan tuolla kaikki kotosalla. Ennenkaikkea bussireissut muihin näyttelyihin ovat ehdotonta luksusta. Olempahan joskus ollut reissussa mukana ilman elukoitakin, ihan vain seuran vuoksi. Mukana ollaan vieläkin täysi 100 lasissa, kun on niin kivaa. 4. Kimpassa vielä kivempää! Sini Niemisalo, rahastonhoitaja, jäsenasiat 1. Hamstereita on tällä hetkellä parikymmentä. Nimiä en tässä käy luettelemaan, mutta koko syyrialaispoppoo löytyy esiteltynä kuvineen päivineen osoitteesta http://arctican.cjb.net . Lisäksi meillä asustaa vajaa parivuotias venäjänkääpiöhamsteri talvikkoneiti Känkkäränkkä sekä samoin toukokuussa 2 vuotta täyttävä hermeliinikani Bogota, kotoisammin Puppe vaan. 2. Viime jouluna perhe kasvoi reippaalla kissanpojalla, joka sai nimekseen Topi. 3. Harrastin jyrsijänäyttelyitä aikaisempien lemmikkieni kanien ja hiiren kanssa OSJH ry:n perustamisen aikoihin 90-luvun alussa. Hamstereita hankittuani halusin saada lisätietoa jyrsijöistä sekä tutustua muihin eläinten ystäviin, ja yhdistys vaikutti siihen oikein sopivalta keinolta. Innostuin mukaan yhdistyksen aktiivitoimintaan näyttelyiden myötä, ja yhteistyömme on ollut vuosi vuodelta

9

niin tuloksellista ja mukavaa, että siitä on muodostunut oikeastaan elämäntapa. 4. Kiitokset jälleen kerran luottamuksesta jäsenistölle. Toivotaan että tästä vuodesta saadaan entistäkin mielenkiintoisempi. Hallitus ottaa mielellään vastaan tuoreita ideoita toiminnan kehittämiseksi, ja aktiivisia ihmisiä kaivataan tapahtumien järjestelyyn ja toiminnan ylläpitämiseen mukaan. Sekä kaikille uusille jäsenille että vanhoille konkareille: Tervetuloa! Satu Rousu, sihteeri 1. 7 marsua, kaksi urosta (sheltietä molemmat), 5 naarasta (3 risteytystä, sk p.e white ja sk self saffron) 2. Ei ole muita lemmikkejä tällä hetkellä. Eläimellisiin harrastuksiin kuuluu marsunäyttelyt ja toimiminen OSJH: n hallituksessa. 3. Halusin OSJH:n toimintaan mukaan, koska marsut ovat lähellä sydäntä ja hallituksessa voin vaikuttaa marsujen hyvinvointiin, sekä olla mukana näyttelyiden järjestämisessä ym.. 4. Tulkaa ihmeessä kaikki jyrsijöistä kiinnostuneet OSJH:n toimintaan mukaan! Satu Karjalainen, jäsen (palkintovastaava) 1. Syyrialaisia hamstereita 12, venäjänkääpiöhamsteri talvikoita 4, gerbiili ja marsu. 2. Sekarotuinen Tuffe koira. 3. Näyttelyistä kiinnostuin. Pysymään saa mukava ilmapiiri ja samanhenkiset ystävät. 4. Oikein mukavaa alkanutta vuotta, nähellään OSJH:n tapahtumissa! Anna Takkinen, jäsen (nettisivut ja Leukapussi-lehti) 1. Nyt on vain gerbiileitä talossa, määrä vaihtelee, mutta reilut 20. 2. Kaikennäköisiä nelijalkaisia on välillä jaloissa pyörinyt, mutta eläimellisestä menosta taitaa nyt tällä hetkellä vastata Emma-vauva, 5 kk… 3. Lyhyesti sanottuna, Elise Eskelinen ☺ Ensimmäiset gerbiilit ostin Eliseltä 2001 ja kauppaan kuului, että kaksikkoa käytetään ainakin kerran näyttelyssä. Taisi Elise tietää, että kerran näyttelyyn eksyttyä, siitä tulee toinen luonto… Yhdistystoiminta imaisi mukaansa ja ihan vähällä tämä tapa ei taida poistua… 4. Jos eläimet ja yhdistystoiminta on tauti, niin tästä taudista en halua parantua! Kaikki mukaan, ei me purematta niellä ;) Anu-Maarit Paso, jäsen 1. Tällä hetkellä meillä asuu 8 marsua, joista 5 rexiä, 2 risteytystä ja 1 sheltie. Nuorin on vasta muutaman kuukauden ikäinen, kun taas vanhin pian 7-vuotias. 2. Avopuolisolla on kaksi hiirtä nimeltänsä Rampe ja Naukkis. Hiiret ovat ihan uusi juttu meille :) 3. OSJH:n liityin kun kiinnostuin näyttelytoiminnasta ja samasta syystä tulen jäsenenä varmaan pysymäänkin. 4. Kirjoitelkaahan ahkerasti Leukapussiin! Näyttelyissä nähdään :) Nelli Kihniä, varajäsen (pikkukisat ja kanihyppy) 1. Yksi 7-vuotias hermeliiniuros, Tupu nimeltään, löytyy täältä. 2. Tuon kanin lisäksi ei ole kuin muutama hassu kala. 3. Varmaankin aikanaan innostus näyttelyihin ja estehypyn järjestelemiseen sai liittymään, ja sama luultavimmin edelleen pysymään. Kaikenlaisissa tapahtumissa on myös kiva käydä kun näkee kaikenlaisia samanhenkisiä ihmisiä. Sitten on tietysti myös niin mainio jäsenlehti ;) 4. Terkut kaikille uusille & vanhoille jäsenille ja paljon pusuja ja rapsutuksia elikoillenne. Ne ansaitsevat sen :)

Yhteisenä kutsuna kaikki ilmoitamme, että OSJH ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään 14.3.2005 Honkapirtillä klo 19 alkaen! Kokous on yleiskokous, joten koko jäsenistö on tervetullut paikalle. Tule mukaan suunnittelemaan vuoden 2005 toimintaa ja ehdottamaan omia ideoitasi toimintamme parantamiseksi!

10

Hamsteripalsta Tälläkin kertaa palstalla päästään lukemaan Toivosen Niinan asiantuntevaa tekstiä; aiheena nyt yksi tavallisimmista tautioireista hamsterilla eli ripuli. Tämä ihmisille usein suhteellisen vaaraton oire saattaa pienelle hamsterille olla elämän ja kuoleman kysymys. Hamsterin ripuli on aina seurausta jostain, joten siihen on syytä reagoida välittömästi. Aina ei kuitenkaan tarvita eläinlääkäriä, ja oheinen kirjoitus antaakin hyvät kotihoito-ohjeet vaarattomampien tilanteiden varalle.

Kun hamsterilla on ripuli

Niina Toivonen, Poskipussi 2/97

Hamsterin ripuleista on kyselty paljon sekä puhelimitse, että kirjeitse. Tässä siis pieni tietopaketti aiheesta! Ohessa myös ohjeet, mitkä tiedot ovat tärkeä mainita hamsterin sairauskyselyissä: Jos eläimesi sairastuu tai havaitset siinä outoja oireita, kerrothan aina seuraavat asiat: 1. Mikä hamsterisi on: laji, rotu? 2. Kumpaa sukupuolta se on? 3. Minkä ikäinen se on? 4. Syökö se hyvin, onko se laihtunut "sairauden" aikana? Onko se syönyt jotain uutta? 5. Muut tekijät, outo käytös (sukutiedot...).

Kun hamsteritapauksissa puhutaan ripuleista, on ensimmäinen kysymys aina...

Uros vai naaras?

Monet ensimmäisen hamsterin omistajat hämmästyvät voimakkaita kiimoja (eli naaraan takapuoli kostuu pistävänhajuisesta vaaleasta eritteestä aina joka 4. päivä). Jos olet varma, että hamsterisi on ripulilla eikä tavallisella kiimalla, tarkista onko eläin vesiripulilla vai tavallisella! Useat eläinkauppiaat (anteeksi vaan) eivät edes tiedä, että naaraalla on olemassa em. kostea kiima, ja helpointa on aina veikata ripulia. En siis ensimmäisenä noudattaisi heidän ohjeitaan.

Tavallisella ripulilla hamsterin maha on ns. löysällä. Eläimen takaosa tuoksahtaa selvästi ripulilta. Eläin on suhteellisen pirteän näköinen ja normaali, vaikka takamus onkin tahriintunut. Ripuli aiheutuu useimmin runsaan/uuden/pilantuneen tuoreruoan syöttämisestä. Kun eläin ripuloi, poista kaikki

tuoreruoat. Tavallinen ripuli loppuu yleensä 1–2 päivässä oikealla hoidolla. Kts. hoito.

Vesiripulissa erite hamsterin takamuksessa on kirkasta, ja ruoka menee pikavauhdilla elimistön läpi. Eläin näyttää nuhjuiselta ja yleistila muuttuu jo parissa päivässä selvästi huonompaan suuntaan. Ruuan tullessa vauhdilla ulos, suolen nukkapeite kuluu sileäksi ja suolisto menettää kykyään ottaa ravinteita vastaan. Mitä kauemmin vesiripuli jatkuu, sitä vaikeampi on eläimen toipuminen. Hoito on aloitettava heti. Vesiripuleita sanotaan toisinaan myös suolistotulehduksiksi. Niihin tulisi aina suhtautua vakavasti. Soita eläinlääkärille! Kts. hoito.

Eläimen ikä?

Jututtaessani eri kasvattajia ruokinnasta olen kuullut mm. seuraavia tapoja ruokkia hamsterit:

Ripuli ei ole hamsterilla jokapäiväistä. Monet hamsterit elävät koko elämänsä olematta koskaan ripulilla. Nuoret eläimet ripuloivat joskus ruokavalion muutoksista ja satunnaisesti voimakkaasta stressistä. Vanhoilla eläimillä (n. 1,5 v.) elimistön heikentyminen voi laukaista ripulin tutuistakin ruoka-aineista. Omilla eläimilläni on esiintynyt ripulia vanhuudessa keskimäärin noin yhdellä kymmenestä eläimestä. Vanhuuden ripuli ei johdu mistään erityisestä ruoasta. Olen myös todennut, että ripuli ei lopu, vaikka tuoreruoan jättäisi tyystin antamatta. Tärkeintä on antaa vanhalle hamsterille monipuolista tuttua ruokaa, uusia eksoottisia hedelmiä ja voimakkaita muita tuoreruokia kannattaa välttää.

11

Mitä eläimesi on syönyt?

Oletko antanut hamsterillesi mitään uutta ja outoa? Jos noudatat hamstereiden ruokintaohjeita, yllätyksiä tulee harvemmin. Sitrushedelmät ja sipulikasvit ovat hamsterille kauhistus, niitä en suosittele annettavan missään muodossa. Raaka kukkakaali, herne- ja palkokasvit, tuore kasvimainen kiinankaali/salaatit tulee antaa vain hyvin pieninä annoksina. Pääsääntönä sanoisin, että kaikkea mitä hamsterillesi tarjoat, mieti, haista ja maista sitä, ja anna vasta sitten. Raaka jauheliha mieluiten suoraan kaupan paketista. Pakastettua lihaa/kalaa/kanaa ei tulisi tarjota raakana. Pilaantunut, vanha ruoka aiheuttaa helposti hamsterillesi ripulin. Hapattamattomat maitotuotteet (maitopuuro ym.) tulee korjata pois hamsterin ulottuvilta syönnin jälkeen. Käytä maidon sijasta vaikka jogurttia tai hedelmärahkoja puurossa, ne kestävät yön yli pahenematta. Ethän anna hamsterillesi mitään, mitä et itse söisi...

Aron Graniitti, kuva Saana Tyni

Ripulin hoito Poista häkistä kaikki tuoreruoka. Poimi siemensekoituksesta pois kaikki rasvaiset ja valkuaispitoiset herkut: pähkinät ja auringonkukan siemenet. Perusruokana hamsterille tulee tarjota vain "laihaa" siemensekoitusta. Apteekista tulee hankkia pikaisesti eläinten reseptivapaata Nutrisal Plus -ravintosuolapulveria. Se on suurimmaksi osaksi glugoosia ja suoloja. Pulveri sekoitetaan juomaveteen ohjeen mukaan.

Nutrisal sitoo nestettä ja "jarruttaa" ravinnon läpikulkua suolistossa. Ripuli loppuu usein parin päivän hoidolla. Nutrisal on vaaratonta ja edullista (n. 19mk/50 g) ja se säilyy vuosia. Nutrisalia käytetään myös raskausmyrkytysten yhteydessä. Noudata hamsterin ripulin hoidossa seuraavaa kaavaa: Ruokinta 1. ripulipäivä: Laiha siemensekoitus ja vesi (+ Nutrisal Plus). Lisäksi voit antaa teelusikallisen kaurahiutaleita ja pienen palan näkkileipää. Myös apteekin maitohappobakteereita (Lactophilus) voit ripotella pienen kurkkusiivun päälle. Ei muuta tuoreruokaa! 2. ripulipäivä: Laiha siemensekoitus ja vesi (+ Nutrisal Plus). Kaurahiutaleita ja näkkileipää vapaasti. Lactophilusta kurkunsiivulla. Lisänä vähän keitettyä riisiä. 3. ripulipäivä: Siemeniä ja vettä (+ Nutrisal Plus). Kaurahiutaleita, keitettyä riisiä ja raejuustoa. Jos hamsterisi maha toimii normaalisti, eikä eläin enää ripuloi, voit siirtyä varovasti ja hitaasti tavalliseen ruokavalioon. Papanavelliä: Jos eläin on ollut ripulilla yli 2–3 päivää, sinun tulee valmistaa "papanavelliä" suoliston bakteeritasapainon takaisin saamiseksi. Kerää toiselta terveeltä eläimeltä tuoreita (kosteita) umpisuolipapanoita, joita liotat haaleassa vedessä. Umpisuolipapanoita kerätäksesi siivoa terveen hamsterin mökki ja odottele umpisuolipapanoita. Älä käytä tarkoitukseen kovia jouhevia, tavallisia papanoita. Anna velli hamsterille. Papanavelli vaihdetaan päivittäin uuteen, kunnes eläimen ripuli loppuu. Pitkissä ripuleissa (ja vesiripulissa) papanoiden keruu on usein ainoa tapa saada eläimen suolistoflora nopeasti toimimaan! Vesiripuli ja antibioottihoito Vesiripuleissa hamsterille voidaan määrätä n. viikon antibioottikuuri. Yleisimmin antibiootti on sulfaa, jota eläimelle annetaan kotona suun kautta pipetillä, pari tippaa kerrallaan. Antibiottikuurin ohella eläimelle tulee tarjota maitohappobakteereita ja luonnonjugurttia (auttavat suolen toimintaa). Nutrisal Plussaa lisätään veteen, ja ruiskutetaan pipetillä suuhun useasti päivässä, ellei eläin juo itse. Hamsterin niskanahkaa nostamalla voit

12

tarkistaa, onko eläin nestehukkainen. Jos nahka jää yli 1 sekunniksi koholle, sinun tulee antaa eläimelle lisää nestettä!

Hamsterin häkki tulee pitää puhtaana, kuivana ja lämpimässä. Antibioottikuuri on hamsterille kova rasitus. JOskus jo kuuri sinällään saattaa nujertaa hamsterin bakteerit, niin hyvät kuin pahat, ellei ohessa tarjota keventävää luonnonjogurttia ja maitohappoja. Ruokinta on antibioottikuurin aikana vastaavaa kuin tavallisissa ripuleissa.

Altistavat perinnölliset tekijät

Ripulin syntyyn voivat vaikuttaa myös muut syyt, kuin yleisimmät: liian runsas tuoreruokinta, pilaantunut ruoka, stressi tai vanhuus. On enemmän kuin mahdollista, että hamsterit kantavat perimässään alttiutta vatsaongelmille, suolistotukoksille, kasvaimille, sydänvioille ym.

Jos hamsterisi kärsii pitkistä toistuvista ripuleista tai suolitukoksista, voisit kysellä hamsterisi kasvattajalta, löytyykö sen suvusta vastaavia tapauksia.

Muistakaa, että monipuolinen ruokinta pitää eläinlääkärin loitolla!

Kuvassa lk luonnonvalkoinen naaras

Arctican Vanilla Ice*

Palstan pitäjä kaipaisi kovasti ideoita seuraavien palstojen sisällöstä, joten jos mieleesi juolahtaa jokin hamstereihin liittyvä asia tai ilmiö, josta haluaisit lisää tietoa, ota rohkeasti yhteyttä. Kuvia, piirroksia ja omia juttuja saa toki lähetellä myös. Mukavaa alkukevättä kaikille!

Sini

Kani- ja jyrsijänäyttely la 23.4. Jyväskylä (JKJY), Killerin raviradan totohalli Näyttelyssä ulkomuotoluokat hamstereille, gerbiileille ja kesyrotille sekä petit näiden lisäksi kaneille ja marsuille. Gerbiileille ei järjestetä ei-standardiluokkaa. Eläinmäärät rajattu, lisätietoja saa myöhemmin yhdistyksen kotisivuilta. SNL järjestää mahdollisesti samassa yhteydessä hiirinäyttelyn. Näyttelymaksut virallisille: 1. ja 2. eläin 6 e/kpl, 3. - 8. eläin 4 e/kpl, 9. eläin jne. 2 e/kpl, koe- ja ei- standardiluokka 3 e/kpl. Maksut peteille: 1. ja 2. eläin 5 e/kpl, 3. - 8. eläin 4 e/kpl, 9. eläin jne. 2 e/kpl, jälki-ilmoittautuminen 7 e/kpl. JKJY:n jäsenille 1 e alennus /eläin kaikista paitsi jälki-ilmoista, OSJH:n, SHY:n, SKeY:n ja SGY:n jäsenille 1 e alennus /eläin ulkomuotoluokan ilmoittautumisista. Maksut maksetaan tilille: KSOP 529002-4286730 viitenumerolla 505. Kuittia ei tarvitse lähettää, mutta ilmoita jos maksaja ei ole eläimen omistaja. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 7.4.2005. Ilmoittautumiset lähetetään maksettuina ja postileimattuina 7.4. mennessä osoitteeseen: Kirsi Ruotsalainen, Virtalantie 2 c 34, 40250 Jyväskylä tai sähköpostitse osoitteeseen: kirsi.ruotsalainen@kanetti.fi. Sähköpostitse lähetetyt ilmoittautumiset kuitataan vastaanotetuiksi, näyttelystä ei lähetetä näyttelyvahvistuksia. Lisätietoja näyttelystä yhdistyksemme kotisivuilta http://www.co.jyu.fi/jyrsijat sekä kirsi.ruotsalainen@kanetti.fi ja 040 550 9295 /Kirsi tai mirja.niskala@kuhankoski.fi ja 040 739 6908 /Mirja. Arvostelu alkaa klo 10.00, gerbiileille eläintentarkastus klo 9 alkaen. Muutokset mahdollisia. Kesyrottien agility ja muita pikkukilpailuja järjestetään.

Sini Niemisalo, Arctican-hamsterikasvatus Hillakuja 6, 90460 OULUNSALO

sininiemisalo@hotmail.com http://arctican.cjb.net

13

Jyväskylään JKJY:n järjestämään näyttelyyn lauantaina 23.4. Näyttelymainos ja ilmoittautumistiedot edellisellä sivulla. Huom!

OSJH:n jäsenet saavat näyttelyilmoittautumiset JKJY:n jäsenhintaan.

Matkaan lähdetään Oulun linja-autoasemalta aamulla klo 4.50 – kyytiin lähtijöiden on oltava paikalla

viimeistään klo 4.45.

Bussimatkan hinta on OSJH:n jäsenille vain 10 €, ei-jäsenille 22 €

Matkan aikana pidetään noin vartin mittainen tauko Pihtiputaan Shellillä sekä

lisäksi tarvittaessa jokunen lyhyempi pysähdys. Jokainen huolehtii näyttelyilmoittautumisensa itse. Matka maksetaan linja-autossa – varaa

sopiva raha mukaan. Matkan hinta sisältää edestakaisen bussikuljetuksen – eväitä ja/tai rahaa ruokailua varten kannattaa varata tarpeen mukaan.

Sitovat ilmoittautumiset 1.4. mennessä Sanna Tuomaalalle puhelimitse

040 513 3645 tai sähköpostilla sanna.suhmura@jippii.fi .

Alle 16- vuotiailta tarvitaan vanhempien suostumus.

Mahdolliset peruutukset ilmoitetaan Sannalle 5.4. mennessä, jotta mahdollisimman moni halukas pääsee matkalle mukaan. Ilmoitathan myös, mikäli et pääse mukaan esim. sairastumisen vuoksi, ettemme odota lähtöaamuna turhaan. Ilmoittamatta jättäneiltä peritään matkan

hinta jälkikäteen.

14

Hiiripalsta

Pitkän pitkän tauon jälkeen hiirulaan on jälleen tulossa piipitystä, kun asutin pariskunnan yhteen ja neidin masu pullottaa tätä kirjoittaessa jo siihen malliin, että pullat taitaa olla hyvin uunissa. Tulevat vanhemmathan ovat Hongisto(pk beige agouti berkshire) ja tuleva isä on Tampereen reissulla mukaan tarttunut Blitzkrieg(pksa himalayan), kavereiden kesken sotis ☺ Laskeskelinkin tuossa, että siitähän on jo useampi vuosi, kun meillä viimeksi syntyi hiirivauvoja. Kun Hongisto muutti siskonsa luota sotiksen kanssa asumaan, tuli Hynyselle kavereiksi Annalan Saanalta pari vähän vanhempaa tummaa neitiä, Russian Rulette eli Ruletti(pk black) sekä Metal heart elikkä Meteli(lk black tan). Kirjoittelen tällä kertaa palstalla vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, mitä on tullut vastaan kun ihmiset miettivät hiiren/hiirien ottamista tai kyselevät yleensäkin hiiristä pois lukien kuitenkin ne mukahauskat “miten sä tunnistat nuo kun ne on niin samanlaisia/mitä hyöytyä noista on?/yms” -letkautukset mitä aina joskus väkisinkin kuulee.. 1. Mitä hiirilajeja on olemassa, miten ne eroavat toisistaan? Suomesta löytyy lemmikkeinä tietääkseni vain neljänlaisia hiiriä. Tavallisin lemmikkihiirtä kutsutaan yleensä pelkällä hiiri-nimellä ja siitä löytyy useita erilaisia värimuunnelmia ja karvanlaatujakin jopa neljä. Sitten löytyy egyptin okahiiri ja niilinokahiiri, joilta molemmilta löytyy ne ”piikit” turkista, josta nimikin tulee. Egyptin oka ja niilin oka eroavat toisistaan näkyvimmin värin vuoksi, niilin oka kun on tumma ja egyptin oka vaalea. Egyptin okahiiri on myös yleisempi, ainakin Suomessa. Niilin okat kiipeilevät tavishiirten hiirten tyyliin ja jäävät ”roikkumaan” käteen kääntäessäsi sen ylösalaisin, kun taas egyptin versio päästää irti ja tipahtaa. Niilin

okilla on taipumusta pomppia paljon ja säikähtää helposti, mutta egyptiläiset ottavat asiat rauhallisemmin. Niililäiset ovat siis yleisesti ottaen arempia, mutta kesyyntyvät kyllä käsittelyn myötä. Neljäs laji on seeprahiiri, jonka tunnistaa sen turkin raidoista. Tavallinen kesyhiiri on oikein käsiteltynä ja hoidettuna aikuisena rauhallinen ja helppo käsitellä, se takertuu sormiin kiinni ja kiipeilee olkapäilläsi, kun taas seeprat kasvavat kooltaankin isommiksi eikä se pahemmin kiipeile vaatteissasi tai takerru hännällään/jaloillaan sormeesi kiinni. Seeprahiiret ovat usein melko säikkyjä ja tavishiirtä vahvemmilla jaloilla ne saattavat pomppia yllättävänkin korkeita loikkia, joten ne eivät ehkä sovellu kovin pienille lemmikeiksi.

Niilin okahiiri

Egyptin okahiiri

kesyhiiri

seeprahiiri

15

2. Ovatko naaraat erilaisia kuin urokset?/ Haisevatko urokset enemmän kuin naaraat? Monet sanovat, että urokset haisevat niin pahalle ja siksi ottavat mieluummin kaksi naarasta. Minun mielestäni ne molemmat ”haisevat” omalla tavallaan etenkin jos ei ole hajuun tottunut, mutta ei uros tuoksahda juurikaan voimakkaammin kuin naaraat, niillä molemmilla kun on hieman erilainen tuo tuoksu. Yksilöeroja tietenkin on, mutta lemmikkinä uros on naaraita parempi, etenkin jos haluaa lemmikin, joka on seurallinen. Urokset kun joutuvat yleensä viettämään elämänsä enimmäkseen yksin (kaksi hiiriurosta tulee HYVIN harvoin toimeen luovutusiän jälkeen) ja näin ollen kaipaa seuraasi enemmän, sinä kun olet sille sen ainut lauma. Naarailla taasen on aina se vähintään yksi kaveri, joten vaikka nekin kesyyntyvät yhtä hyvin ne eivät ole niin ”riippuvaisia” sinun seurastasi. Tässä siis kyseessä tuo tavishiiri. 3. Minkäkoinen häkki on hyvä hiirelle? Voiko hiirelle laittaa juoksupyörän? Kuinka usein siivottava? Itseasiassa hiirelle on muutenkin parempi vanha akvaario eli terraario tai duna-nimellä kulkeva asumus, joka on kuin muovinen akvaario ja päällä on rautaritilä, sillä häkin pinnojen välin pitää olla hyvin pieni tai hiiri tulee siitä läpi ☺. Itselläni hiiret asuvat juurikin noissa dunissa. Miniduna, jonka mitat ovat luokkaa 55cm x 39cm x 27cm on sopiva 1-2 hiirelle eli esim. yhdelle urokselle tai kahdelle naaraalle. Dunia on muistini mukaan ainakin kolmea kokoa. Meteli, Ruletti ja Hyny asuvat 71,5cm x 46cm x 31cm kokoa olevassa dunassa, joka on varsin hyvänkokoinen 3-4 hiirelle. Hiirellekin voi laittaa juoksupyörän, kunhan ottaa huomioon sen hännän ja koon. Ei siis ole hyvä, että hiiri juoksee selkä notkolla liian pienessä pyörässä, vaan ottaa kerralla tarpeeksi ison ja jotta hiiri ei loukkaa häntäänsä olisi umpinainen parempi. Yleensä isoissa ja umpinaisissa on vain se huono puoli, että ne tuppaavat olemaan niin pehmeää muovia, että hiiri saa helposti syötyä sen ajan mittaan rikki ja rautaiset taas eivät ole umpinaisia. Tällaisesta voi kuitenkin tehdä umpinaiset helposti, jos vain jaksaa

askarrella hieman ja ”kääriä” pyörän ympärille, esim. pahvia. Siivous kannattaa suorittaa noin kerran viikossa, riippuen eläinmäärästä ja asumuksen koosta. ”Sisustustarvikkeita” on myös hyvä vaihtaa välillä, sillä hiirillä on paha tapa pissata suunnilleen kaiken päälle. 4. Mitä hiiri syö? Hiiret ovat omnivooreja eli sekasyöjiä. Perusruuaksi käy jyväsekoitus, esim. Supa Rat tai Supa Hamster. Jyväsekoituksen lisäksi hiirille voi ja kannattakin antaa puuroa tai vaikkapa lasten soseita, paistettua maustamatonta jauhelihaa, kasviksia, hedelmiä, kuivaa leipää, koiran keksejä, pestyjä kananluita.. lähes mitä vain siis, kunhan se ei ole mausteista, eivätkä myöskään sipuli ja sitrushedelmät sovellu hiirille. Ja juomaksi puhdas ja raikas vesi, jota tulisi olla aina saatavilla.

Seeprahiiri Bettina, kuva Jaana Räinä 5. Kesyyntyykö hiiri helposti? Ostaessasi hiiren kasvattajalta sitä on hyvin suurella todennäköisyydellä käsitelty jo pienestä asti ja se on lähes tai jo kokonaan käsikesy sen tullessa kotiin. Eläinkaupasta ostettu tai muuten hyppivä hiirikin kuitenkin kesyyntyy helposti, kunhan vain jaksaa käsitellä kärsivällisesti ja antaa sen tottua sinuun. Tämäkin on ajan suhteen hieman yksilökohtaista ja kuten mainitsin ylempänä mm. seeprahiiret ovat perusluonteeltaankin hieman arempia. Toisinaan tulee vastaan yksilöitä, jotka napsivat sormea ja joskus purevat kunnollakin. Tälläisten kohdalla voi kokeilla keinoa, että aina kun eläin puree niin

16

huolimatta siitä, että tekisi mieli laittaa se takaisin boksiin, yrittää käsitellä sitä vielä hetken ja laittaa takaisin boksiin vasta kun se ei ole purrut. Näin eläin ei opi, että se pääsee takaisin boksiin heti, kun puree hieman. Jos eläin aina narskauttaa verille asti voi kylläkin olla aika vaikeaa yrittää käsitellä sitä L 6. Mitä jos hiireni sairastuu? Hiiret ovat niin pieniä otuksia, että kun ne sairastuvat on toimittava ripeästi. Pienikin nuha voi viedä hiiren nopeasti huonoon kuntoon, jos asialle ei tee mitään. Jos hiiresi, esim. niiskuttaa niin tarkista ettei sen asumus ole vetoisassa paikassa, jos on niin siirrä se ja tarkkaile hiirtä. Mikäli sen vointi menee huonompaan suuntaan, soita lääkärille. Jos eläin ei liiku paljon ja on kylmähkö, kannattaa soittaa heti eläinlääkärille. Ensiapuna voi kokeilla laittaa sen viereen vaikka sukkaan käärittyä vesipulloa, jossa on kuumaa vettä, jotta hiiren ruumiinlämpö ei pääse tippumaan kovin alhaiseksi. Toisinaan hiirille voi tulla

myös kasvaimia. Osa näkyy päälle päin ja osa on sisäisiä. Hiiriltä on melko riskialtista ruveta leikkaamaan kasvaimia niiden koon vuoksi, voit kuitenkin neuvotella asiasta eläinlääkärin kanssa(näitäkin on erilaisia, jotku eivät suunnilleen edes tiedä, että hiiriä voi pitää lemmikkinä kun taas osa on hyvinkin tietoisia jyrsijöistä). Usein kuitenkin riippuu hiiren yleiskunnosta, mitä kannattaa tehdä. Niin kauan kuin kasvain ei häiritse hiirtä ja se näyttää elävän normaalisti ei välttämättä kannata tehdä mitään kummempia. Kun hiiri alkaa laihtua ja mennä huonompaan kuntoon, pitää alkaa ajattelemaan, että vaikka kuinka rakastat lemmikkiäsi ja sinusta tuntuu pahalle, sille armollisempaa on päästä sateenkaarisillalle, missä ei tarvitse enää kärsiä.

No mutta, lopettelen tähän tällä kertaa ja minullehan voi pistää postissa tulemaan kysymyksiä ja juttuaiheita. Myös kaikki kuvat ovat tervetulleita ☺ osoite on se sama vanha..

Liisa Mikkola*Kauppilantie 1 as.2 90230 Oulu*mikkli@luukku.com*041-4699690

17

18

Kanipalsta Viimekertaisesta Leukapussista kanipalsta jäi pois opiskelu- ja työkiireitteni vuoksi, pahoittelen! Syksyllä joukostamme poistui 4-vuotias Pörri, joka kuoli ilmeisesti pasteurellaan. Lokakuun lopussa toimin sijaiskotina kahdelle risteytyskanille, Pilville ja Pennalle, jotka olivat lopetusuhan alla. Mutkan kautta kanit päätyivät sitten meille väliaikaismajoitukseen, nyt molemmat ovat jo uusissa kodeissa. Kanien ruokinta oli ollut täysin pielessä, ruokana oli perunankuoria, porkkanaa ja salaattia. Meille tultuaan kanit hämmentyivät kuivaheinästä, eivät kai olleet ikinä heinää saaneet. Jättiristeytys Pilvi oli hieman laihassa kunnossa ja oli niin nälkäinen, että yritti syödä purua. Pennalla oli erittäin paha tassunpohjatulehdus, kuten kuvasta voi nähdä. Karva oli palanut takatassuista lähes kokonaan ja iho oli vereslihalla. Parin kuukauden hoidon (desinfiointi + rasvaus + puhtaat kuivikkeet) jälkeen tassut ovat jo paremmat, mutta eivät vieläkään täysin kunnossa. Karvojen takaisinkasvu on hidasta, mutta tassut parantuvat varmasti kokonaan. Ensin epäilin, ettei karva ala ehkä lainkaan kasvaa takaisin. Kanien häkin pohjalla oli pelkkää sanomalehteä, mikä on Pennan jalkojen tulehtumisen syynä. Sanomalehteä ei varmaankaan vaihdettu kovin usein, ja pissasta märkä lehti poltti Pennan tassut. En tiedä, kauanko kanit ovat entisillä omistajillaan olleet, mutta Pennan tassut olivat niin pahassa kunnossa, että se on seissyt ulosteissaan varmasti pitkään. Pilvi-pupun tassut olivat täysin terveet, mutta se olikin vasta noin puolivuotias eikä ehtinyt varmaankaan olla perheessä kovin kauaa. Sanomalehteä ei missään tapauksessa saa käyttää häkin pohjalla!

Tassunpohjatulehduksen syyt ja oireet Tassunpohjatulehduksen aiheuttaja on yleensä stafylokokki-bakteeri. Tulehdus syntyy, jos polkuanturoiden iho ärtyy ja menee rikki. Tavallisia syitä ovat häkin verkkopohja, liian karkeat kuivikkeet tai puutteellinen hygienia. Muita altistavia tekijöitä ovat ruokinnalliset puutokset, riittämätön liikunta ja lihavuus. Muutokset ovat yleisimpiä takajaloissa. Taudin edetessä polkuanturat punoittavat, turpoavat ja niissä näkyy selviä haavautumia, jopa paiseita. Eläin voi ontua ja olla haluton liikkumaan. Kipu aiheuttaa myös ruokahalun huonontumista ja levottomuutta. Mikäli tulehdusta ei hoideta ajoissa, se voi levitä syvemmälle kudoksiin aiheuttaen luu- ja niveltulehduksia. Sairaus voi edetä jopa verenmyrkytykseksi asti. Penna oli meille tullessaan aika pullea, ja sillä oli lähes olemattomat lihakset. Kani oli ”löllön” tuntuinen, ei kiinteä. Väärä ravinto ja olematon liikunta ovat siis edesauttaneet tassujen tulehtumista. Ex-omistajat olivat kyllä leikanneet molempien kanien kynnet, joten kummallista jos eivät olleet huomanneet, missä kunnossa Pennan tassut olivat (tai huomasivat, mutta eivät välittäneet). Tassujen hoito Huolellinen kotihoito riittää, mikäli eläin voi hyvin ja liikkuu vielä vaivattomasti. Tassunpohjat puhdistetaan päivittäin antiseptisella aineella ja alueelle levitetään ohuelti antibioottivoidetta. Kania on vahdittava, jotta voide saa rauhassa imeytyä, sillä paikallisestikin käytettävät antibioottilääkkeet voivat olla vaarallisia, mikäli eläin pääsee niitä nuolemaan. Häkin

19

pehmeä ja kuiva alusta sekä puhtaus ovat erittäin tärkeitä. Koska Penna oli pirteä, söi hyvin ja oli muutoin terveen oloinen, en käyttänyt sitä eläinlääkärillä. Pennan jalkoihin käytin koirille ja kissoille tarkoitettua Dermacool-suihketta, joka soveltuu juuri tulehtuneiden ihoalueiden hoitoon. Rasvana oli Bepanthenia. Jos tassujen iho on rikki ja punoitus voimakasta, eläin ei halua liikkua tai se on muuten sairaan oloinen, kannattaa ottaa yhteys eläinlääkäriin, joka määrää

antibioottikuurin ja tarvittaessa antaa myös kipulääkettä. Tassunpohjatulehduksen hoito on usein pitkäaikaista ja hoidon onnistumiseksi on selvitettävä tulehduksen taustatekijät. Hoitoa on jatkettava kunnes eläin on täysin parantunut. Lähde: Pilvi Lassila, Eksoottisten lemmikkieläinten terveyden- ja sairaudenhoito: ohjeita omistajille http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/ela/sarjat/oppimateriaalia/2/eksootti.pdf

Kanipalstalle voi lähettää juttuehdotuksia, oman kanin esittelyn, kuvia ym. Erika Ristiluoma Laamannint. 11 c 40 90650 Oulu epsukepsu@luukku.com

Lapin läänin jyrsijäyhdistys järjestää

Pet-show kaikille lajeille 2.4.2005

Työväentalolla Rovaniemellä klo 8.45 alkaen

Eläinten vastaanotto aamulla klo 8.45–9.45. Arvostelut alkavat n. klo 10. Yleisölle vapaa pääsy, tervetuloa!

Lisätietoja: 040–9602364/ Elisa tai 0400–462824/ Henna

Ilmoittautumiset 18.3. mennessä osoitteeseen: Elisa Honkala Järvitie 10 H A 1 90550 OULU tai sähköpostitse cozom@luukku.com Huom! Ei liitetiedostoja!

Ilmoittautumisista tulee käydä ilmi eläimen laji, rotu, nimi, väri, ikä kuukausina, omistaja sekä kasvattaja (mikäli tiedossa). Hinnat: Saman omistajan 1. ja 2. eläin 5€/eläin, 3. jne. eläin 2,5€/eläin Jälki-ilmoittautumiset 7€/eläin Ilmoittautumiset maksetaan paikan päällä. Myöhästyneitä ilmoja ei huomioida.

20

KANIEN REKISTERÖINTIOHJEET Tiedot päivitetty 16.9.2004 Kanien rekisteröinti on muuttunut vuoden 2002 alusta. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt kanien rekisteröimiseen tarvitaan näyttelykäynti, jossa todetaan kanin rotuominaisuudet. Kaikki rotukanit pääsevät osallistumaan näyttelyyn ilman rekisteröintiä vuoden 2002 alusta. Kanilla pitää olla ainoastaan vasemman korvan tunnistetatuointi. Kasvattajan ohjeet:

• Jokaiselle kasvattamallesi kaninpoikaselle sinun tulee joko tatuoida vasempaan korvaan vähintään kolmenumeroinen tunniste tai ainakin antaa tunniste kaninpoikasen sukutauluun myöhempää tatuoimista varten.

• Sinun tulee antaa jokaiselle kasvattamallesi kanille kaksi sukutaulukappaletta. Tämä käy helpoiten käyttämällä yhdistyksen itsejäljentävää sukutaulua, jota on myynnissä mm. näyttelyiden infopisteessä tai yhdistyksen “kaupassa” Kani-Shopissa. Yksittäinen itsejäljentävä sukutaulu maksaa 0.50 euroa, 30 kpl:n nippu 10 euroa. Sukutaulu on saatavana myös CD:llä, joka sisältää myös muita lomakkeita.Tiedustelut: marika.koivunen@kolumbus.fi

• Kirjoita sukutaulu täydellisine tietoineen ja muista allekirjoittaa molemmat kappaleet. Kaninostajan ohjeet:

• Tarkista, että saat kanillesi kaksi kappaletta sukutauluja, joissa on kasvattajan allekirjoitus. • Tarkista, että ostamallasi kanilla on tunnistetatuointi sen vasemmassa korvassa. Jos sitä ei

löydy, vaadi tunnistenumero kanillesi mukaan sen myöhempää tatuointia varten. Rekisteröinti

• Kanin rekisteröintiin tarvitset kanillesi hyväksytyn (=pisteet, ei nollat) A-luokan arvostelun, joka ei ole rekisteröintihetkellä kuutta kuukautta vanhempi.

• Lisäksi sinulla tulee olla kaksi sukutaulukappaletta kanillesi. • Kanisi polveutumispisteiden tulee olla 13 tai yli (rekisteröijä laskee pisteet rekisteröinti

hetkellä). • Rekisteröintinäyttelyssä voit rekisteröidä kanin rodusta riippumatta myös alle 13

polveutumispisteellä. • Leijonanharjaksilla tulee olla hyväksytyt pisteet väristä ja kuvioinnista. • Rekisteröinnin eli rekisterinumeron oikeaan korvaan tatuoinnin suorittaa SKY:n hyväksymä

rekisteröijä. Kukaan muu ei kaniasi saa mennä tatuoimaan oikeaan korvaan. • Rekisteröinti maksaa 6 euroa. • Rekisteröinti voidaan tehdä jo näyttelypaikalla kanin saadessa arvostelun tai myöhemmin

esim. kotona. Kun haluat rekisteröidä kanisi, ota yhteys rekisteröijään. Jos sinulle jäi kysymyksiä kanin rekisteröinnistä, ota rohkeasti yhteyttä joko SKY:n neuvovaan puhelimeen (040 - 547 7931) tai suoraan jollekin rekisteröijästä.

• Myös pääkantakirjanhoitaja Sol-Britt Ståhlberg vastaa kysymyksiin kanien rekisteröinnistä joko puhelimitse tai sähköpostitse (ei tekstiviesteihin) britti@netikka.fi tai 050 - 327 5602. Sol-Britiltä voit myös tarkistaa kanisi sukutietoja vanhempien arkistojen pohjalta.

Rekisteröijät 2004:

• Veronica Backlund p. 044 - 271 7221, 64200 Närpes • Hannele Hokkanen p. 040 - 742 9598, 49240 Purola • Kirsi Kotanen p. 050 - 433 0972, 66510 Merikaarto • Sirpa Palomäki p. 040 - 587 7358, 29100 Luvia • Maria Stade p. 044 - 565 1493, 07510 Vakkola • Sol-Britt Ståhlberg p. 050 - 327 5602, 66600 Vöyri • Mirja Säynäjoki p. 040 - 773 1809, 12520 Kormu

21

• Marjo Torikka p. 050 - 505 2067, 04130 Sipoo • Susanna Tuominen p. 040 - 964 5040, 04300 Tuusula

Myös ulkomuototuomarit rekisteröivät kaneja: • Jaana-Kaisa Kekki (050 - 567 9179) • Laura Mehtonen (0400 - 775 432) • Anne Mäkitalo (02 - 822 2135)

LEIJONANHARJAKSEN REKISTERÖINTI Tiedot päivitetty 30.3.2004 Rodun virallinen nimi: leijonanharjas / lejonhuvade kanin Leijonien rekisteröinti alkaa 1.10.2003 ja jatkuu poikkeusrekisteröintinä vuoden 2005 loppuun. Tänä aikana leijonilta ei vaadita polveutumispisteitä. Vuoden 2006 alusta leijonilta vaaditaan muiden rotujen tavoin 13 polveutumispistettä rekisteröintiin. Leijonan rekisteröintiin vaaditaan: Kanilla on

• Vähintään kolminumeroinen tunniste vasemmassa korvassa tatuoituna. • Näyttelyistä hyväksytty A-luokan arvostelu. Leijonia ei hyväksytä rekisteröitäväksi 00-

pisteillä. • Sukutaulu kahtena kappaleena. Sukutaulussa tulee olla tiedot vanhempien ja

esivanhempien kohdilla. Vain tuonneilla sallitaan puuttuvia tietoja sukutaulussa. Sukutaulussa kaikkien kanien on oltava saman rotuisia. Risteytyksiä ei rekisteröidä.

• Muutoin pätevät samat tiedot kuin muidenkin rotujen kohdalla. lähde: Suomen kaniyhdistys ry

Marsujen pet-tuomarikoulutus Kouluttajana Kirsi Ruotsalainen

lauantaina 21.5.2005 alkaen klo 12.00.

Oulussa, Honkapirtillä Pateniemessä, (os. Pateniementie 86)

Ilmoittautumiset koulutukseen 13.4.2005 mennessä.

Lisätietoja ja Ilmoittautumiset: Sanna Tuomaala sähköposti: sanna.suhmura@netti.fi, puhelin: 040-513 3645.

22

Marsupalsta Tervehdys aurinkoisesta Oulusta. Marsuperheen tapahtumia on taas ollut kovasti. Usvan toiset vauvat syntyivät 17. joulukuuta. Ensimmäinen kasvattajanimellinen teddy-poikue. Valitettavasti kolmesta vauvasta vain yksi jäi henkiin. Pikku Carmen saakin jäädä asumaan maminsa kanssa. Vastoinkäymisiä oli niin paljon, ettei pikku-pirpanasta raaski luopua. Pipsan astutuskin onnistui Pertillä, vaikka neiti ei suostunut millekkään Arskan kanssa. 14. tammikuuta siis näki päivänvalon neljä poikaa (yksi menehtyi synnytykseen ja toinen viikon ikäisenä). Kaksi poikaa on siis Pipsalla kasvatettavana. Viimeksi kysyinkin, että voitteko kuvitella miltä näyttää teddy-marsu selällään takajalat kohti kattoa niin rentona ja haukotellen suu ammollaan. Jotta kuvitelma olisi helpompaa kuvakin löytyy.

Arska pääsikin esittelemään miehisiä kykyjään Lillukalle ja tulokset syntyvät helmikuun loppupuolella.

Pikku-Lempi on alkanut rauhoittumaan, mutta kyllä pennunvinkeitä vieläkin löytyy... onneksi. Pertti taas on oikein elementissään. Herra on alkanut hieman ilkeilemäänkin. Olohuoneen pöydän lehtitasolla olevat lehdet ja mainokset saavat Pertiltä kyytiä. Hesen mainoksen yläreunassa luki ”Tervetuloa herkuttelemaan” niin pakkohan Pertin oli varsinkin sitä maistaa, että onkohan tämä nyt niin hyvää kuin kehuvat… Lauantaina 21.5.2005 klo 12.00 alkaen järjestämme marsujen pet-tuomari kurssin Oulussa Honkapirtillä. Halukkaat ilmoittautukaa ihmeessä allekirjoittaneelle. Kouluttajana on Kirsi Ruotsalainen. Sunnuntaina 22.5. Onkin sitten näyttelyn vuoro, jossa viralliset kanit sekä viralliset marsut (SMY hyväksyy vuoden kasvattaja ja -voittaja pisteet vain, jos tuomari on SMY:n hyväksymä) sekä pet-show kaneille ja muille jyrsijöille. Marsujen virallisten tuomari selviää lähempänä näyttelyä OSJH:n nettisivuilta osoitteesta www.co.jyu.fi/osjhinfo/tapahtumat.html. Tämä onkin viimeinen kirjoittamani marsupalsta. Kahden vuoden jälkeen annan marsupalstan kirjoittamisen ilon Satu Rousulle ja Anu-Maarit Pasolle. Kevättä odotellen…

-Sanna

puh. 040-513 3645 sp. sanna.suhmura@netti.fi

Marsu laumaeläimenä

Ajattelimme kirjoittaa teille marsujen laumakäyttäytymisestä. Olemme OSJH:n uudet hallituksen jäsenet Satu Rousu ja Anu Paso. Omistamme molemmat useampia marsuja. Satulla on 7 marsua (2 urosta, 5 naarasta) ja Anulla 8 (2 urosta, 6 naarasta). Olemme mielenkiinnolla seuranneet marsujemme touhuilua laumassa, sekä naaraiden että urosten yhteiseloa, ja näin usean marsun kanssa laumakäyttäytyminen tulee hauskasti esiin. Käsittelemme siis tässä artikkelissa marsun lajitoverin tärkeyttä, marsujen totuttamista toisiinsa ja lauman arvojärjestystä. Tekstimme on siis muodostunut aika pitkälti kokemuksen pohjalta.

23

Kaikki tietänevät, että marsut ovat laumaeläimiä ja ne tarvitsevat aina lajitoverin seurakseen. Ihminen ei voi koskaan korvata lajitoveria ja sen tuomaa seuraa 24h vuorokaudessa. Marsu on luonnostaan erittäin seurallinen eläin ja uskomme että se voi olla täysin onnellinen vain ja ainoastaan saadessaan elää lajitoverin kanssa (kaiken hyvän hoidon lisäksi). Jokainen voi varmasti kuvitella kuinka kurjaa olisi, jos joutuisi elämään neljän seinän sisällä koko elämänsä, ilman minkäänlaista kontaktia toiseen ihmiseen. Uskomme vahvasti, että samalta se tuntuu myös yksin elävästä marsusta. Tuntuisi kuin jotain puuttuisi. On normaalia, että yksin elävä marsu muuttuu apaattiseksi ”nurkassa kyhjöttäväksi eläimeksi”. Juuri tästä syystä joillakin tuntuu olevan aivan väärä käsitys marsuista. Mutta eihän marsu tosiaan sellainen ole, jos sille taataan oikeanlaiset elinolot, johon kuuluu olennaisena osana juuri tuo lajitoveri. Usein kuulee mitä ihmeellisimpiä väitteitä siitä, miksei yksinelävälle marsulle voitaisi hankkia lajitoveria ja tässä muutama niistä: ”Ei tuo meidän marsu ole yhtään apaattinen, on virkeä siinä missä muutkin. Kyllä se ihan onnellinen on”. Mutta entäs jos marsu ei tiedä paremmasta? Voihan se tietenkin viihtyä yksikseenkin, mutta emme usko, että kukaan marsu haluaisi elää yksin, jos se saisi valita itselleen kaverin. Ja usein huomataan vasta sitten kun marsulle hankitaan lajitoveri, että kuinka marsu on sittenkin paljon onnellisempi ja iloisempi lajitoverin seurassa. Kuinka voi edes sanoa yksinäistä marsua onnelliseksi, ellei ole kokemusta lajitoverin seurassa elävästä marsusta? ”Ollaan me tuota meidän marsua yritetty totuttaa muiden marsuihin, mutta ei se tule toimeen niiden kanssa, vaan asuu mieluummin yksin. Se on luonteeltaan erakko”. Yksikään marsu ei ole erakko, vaan yksilö, eikä se välttämättä hyväksy joka ikistä marsua asuinkumppanikseen. Eihän me ihmisetkään tulla jokaisen vastaantulevan kanssa toimeen. Ja sitä paitsi, eivät marsut välttämättä totu toisiin muutamassa tunnissa, vaan toisiinsa tottuminen voi viedä aikaa, joskus jopa useita kuukausia. Joten ei pidä heti luovuttaa.

Me olemme käytännössä nähneet eron yksin asuvan marsun ja laumassa elävien välillä. Ja totuus on, että laumassa elävät marsut yksinkertaisesti näyttävät onnellisemmalta, käyttäytyvät eloisammin ja seurallisemmin, sekä ovat huomattavasti rohkeampia myös ihmistä kohtaan. Vaikka joskus on kuultu väitteitä, että yksinelävä marsu kiintyisi paremmin omistajaansa kuin laumassa elävä, niin se ei mielestämme pidä ollenkaan paikkaansa. Meidän kokemus on, että marsulla riittää vilpitöntä rakkautta myös omistajaansa kohtaan, vaikkakin sillä olisi ystäviä samassa häkissä. Laumassa elävät marsut saavat olla tyytyväisiä ja iloisia aina sekä häkissä, että sylissä. Yksinäinen marsu ikävöi varmasti joka hetki häkissä ollessaan seuraa. Ja jos seuraa saa vain pari tuntia päivässä sen sijaan että sitä todellakin voisi olla 24h vuorokaudessa… No, päätelkääpä itse!

Nukke, kuva Jaana Räinä Marsut asuvat luonnossa laumoissa. Yhdessä laumassa on aina yksi uros, sekä useita naaras marsuja. Nuoret urokset asuvat omissa laumoissaan. Näin se melkein menee lemmikkimarsuillakin. Eli yleensä ottaen naaraat tulevat toimeen keskenään, mutta yhteen naaraslaumaan ei mahdu kuin yksi uros. Useissa kirjoissa väitetään, etteivät urokset tulisi lainkaan toimeen, mutta tämä

24

on jo monta kertaa vääräksi todettu tieto. Useimmiten ainakin nuoret urokset tulevat toimeen keskenään ja joskus ne saattavat elää sulassa sovussa jopa koko elämänsä ajan. Mutta tietenkin urospareissa saa olla aina varautunut siihen, että riidat alkavat vasta myöhemmin, kun molemmat urokset lähentelevät vuoden ikää. Onhan tietysti totta sekin, että urokset tappelevat paljon helpommin kuin naaraat, mutta ei se aina ole niinkään.

Ilona, kuva Saara Heikkilä Tiedämme useita uros pareja, jotka tulevat ihan loistavasti toimeen. Esimerkiksi meillä molemmilla asuu urospariskunta yhdessä, ja tuntuvat tulevan melkein paremmin toimeen kuin naaraat. Ja täytyy aina muistaa, että naaraat ovat se, mistä urokset tappelevat. Joidenkin urosten välit voi rikkoontua jo pelkästä naarasmarsun hajusta. Joissain marsukirjoissa on myös lukenut, että urokset tulisi kastroida, jotta ne tulisivat toimeen, mutta ainakin me olemme usein kuulleet, ettei sillä ole mitään vaikutusta urosten väleihin. Eli, jos sinulla on yksinäinen naarasmarsu, on helpointa ottaa sille kaveriksi toinen naaras, mielellään luovutusikäinen, koska marsu hyväksyy aina paremmin seurakseen nuoren marsun. Naaraalle voi ottaa kaveriksi tietysti myös uroksen, mutta uros tulisi aina kastroida, sillä muuten naaras olisi jatkuvasti tiineenä. Uroksenhan voi kastroida aikaisintaan 5-6kk iässä. Voi myös käydä niinkin, ettei aikuinen naarasmarsu hyväksy urosta, joka kosiskelee sitä aluksi suurella innolla. Jos sinulla on yksinäinen uros marsu, niin mahdollisuus on joko kastroida se ja ottaa sille naarasmarsu kaveriksi. Tai ellet tahdo riskeerata marsusi henkeä

leikkauksella, niin voit kokeilla sille kaveriksi luovutusikäistä urosmarsua. Riitoja voi välttää myös tietyillä keinoilla. Marsut kannattaa totuttaa toisiinsa varovasti. Ei siis missään nimessä niin, että uusi marsu vain saman tien vanhan marsun häkkiin. Sillä lailla ei ole ihme, jos vanha marsu puolustaakin omaa reviiriään ja antaa tulokkaalle lähtöpassit. Kannattaa tehdä tutustuttaminen vaikkapa niin, että laittaa sekä uuden että vanhan marsun puolueettomalle alueelle. Eli vaikkapa lattialle, missä vanhempi marsu ei normaalisti jaloittele. Ja jos marsut tulevat lattialla hyvin toimeen, niin sitten niitä voi valvonnan alaisesti kokeilla samaan häkkiin. Mutta jos häkki on ollut vanhemman marsun käytössä, niin se kannattaa ehdottomasti pestä pesuaineen kanssa siten, että kaikki vanhat hajut katoavat ja laittaa puhtaat kuivikkeet. Pesämökit kannattaa myös aluksi ottaa pois, ettei niistä tule riitaa. Jotkut tutustuttavat aluksi myös niin, että pitävät marsuja vierekkäisissä häkeissä tai laittavat häkkiin väliseinän, jonka kautta marsut voivat haistella toisiaan. Tämäkin on ihan hyvä keino, elleivät tule heti toimeen. Marsuilla on oltava myös riittävästi tilaa, sillä liian ahtaassa häkissä syntyy helposti turhia riitoja. Mitä isompi häkki, niin sitä sopuisammin ne voivat elää. Kahdelle marsulle minimi häkin koko on 100x50cm, mutta paljon parempi olisi edes 120x60cm kokoinen häkki ja mielellään vielä isompikin. Eli, jos riitoja syntyy, niin kannattaa kokeilla niille suurempaa asuntoa. Jos nämä keinot eivät toimi, niin sitten ei auta kuin pitää ne eri häkeissä, mutta mielellään vierekkäin kuitenkin. Niiden kannattaa antaa jaloitella päivittäin yhtäaikaa lattialla, jotta tottuvat siellä toisiinsa. Ainakin niin kauan, kuin tulevat toimeen. Tietysti jos lattiallakin tulee riita, niin ne täytyy erottaa. Mutta riidoista huolimatta niiden kannattaa antaa tavata toisiaan päivittäin ja erottaa vasta sitten kun riita tulee. Jotkut marsut puolestaan tulevat toimeen lattialla, mutta eivät millään tunnu mahtuvan samaan häkkiin. Mutta mielestämme sekin on parempi, että marsu asuu toisen marsun vieressä, vaikkakin erissä häkissä, ja jaloittelee lajitoverinsa kanssa päivittäin, kuin se että marsu olisi täysin ilman lajitoverin kontaktia. Ja painotamme vielä sitä, että

25

marsujen tottuminen toisiinsa voi viedä aikaa. Anun 6 vuotta yksin eläneellä naarasmarsulla meni 6kk siihen, että se sopeutui lauman jäseneksi. Ja toisella naaraalla meni lähes vuosi siihen, että oppi elämään lajitoverin kanssa sopuisasti, ilman jatkuvaa pomottamista ja alistamista. Tuon vuoden aikana naaraspari asui vuoroin sulassa sovussa yhdessä, vuoroin erillään, eikä pahoilta puremahaavoiltakaan vältytty. Ja nyt kuitenkin ovat jo pitkän aikaa asuneet onnellisesti yhdessä ja ovatpahan vielä ihan hyviäkin ystäviä! Lajitoverin/lajitovereiden kanssa elävä marsu on siis eloisampi, onnellisempi, virkeämpi, touhukkaampi jne.. Laumassa marsuilla on arvojärjestys, joka ei ole aivan niin tiukka kuin esim. petoeläimillä. Marsut valitsevat laumasta johtajanaaraan/uroksen, lauman muilla jäsenillä järjestys saattaa muuttua eli tahtojen taistelua voi välillä esiintyä. Johtajamarsu dominoi muita lauman jäseniä, esimerkiksi siltä ei koskaan varasteta ruokaa kuonon edestä ja se säntää väliin komentamaan, jos muilla on kahinaa keskenään. Meidän marsulaumamme johtajanaaraissa on selkeitä yhtäläisyyksiä luonteessa. Ne ovat ylväitä, rauhallisia, ihmistä kohtaan hyvin rakastavia, usein tarkastelevat silmät puoliummessa muun lauman touhuilua ja tarvittaessa menevät selvittelemään välejä. Muut lauman jäsenet eivät yritä viedä johtajan paikkaa, kahinoivat vain keskenään. Mietimme miten muun lauman arvojärjestys sitten muodostuu. Olettaisimme, että kun uusi poikanen muuttaa laumaan, se on aluksi alimmassa asemassa lauman järjestyksessä. Kun rohkeutta tulee lisää, se joko yrittää viedä lauman muilta jäseniltä paikkaa, tai jää tähän alimpaan arvoon. Marsun käyttäytyminen tällaisessa tilanteessa riippuu todennäköisesti marsun luonteesta (arkuus/rohkeus, alistuvuus/hallitseva). Arvojärjestys useasti muodostuu luonnostaan ilman kovempia kinoja. Sitten on yksilöitä, jotka jatkuvasti yrittävät isotella muille ja tällöin voi tulla riitoja, jotka usein näyttävät vaarallisemmalta kuin ovatkaan. Tietenkin silloin kun marsut todella hyökkäävät toistensa kimppuun tosissaan purren (mikä on hyvin harvinaista), on hyvä rauhoittaa tilanne, mutta ei paljain käsin, jos ei halua

teräviä hampaita ihoonsa. Hyvä keino on kääntää marsujen huomio toisaalle esimerkiksi antamalla pienet palat porkkanaa, niin saavat muuta ajateltavaa. Aina pitää kuitenkin muistaa, että jos taistelut vain jatkuvat kaikesta huolimatta, on mietittävä tappelupukareiden erottamista. Yleisesti ottaen marsujen päivittäinen elämä on rauhallista yhteiseloa, syömistä, nukkumista, uteliasta tutkiskelua, pulputtamista… Mutta esimerkiksi Satulla Nöpö-marsu on pienestä koostaan huolimatta melkoinen kiusanhenki. Lempiharrastus on porkkanan varastaminen Iinalta, Iinan kiusaaminen ja kaikille isottelu. Nöpö ja Iina ovat arvojärjestyksessä alimpana, joten heidän välillään kahinoita yleensä ilmenee. Muut marsut eivät välitä Nöpön purinoista ja murinoista juurikaan. Paitsi Pipsa johtajanaaras, joka yleensä menee väliin kun Iina ja Nöpö riitelevät. Tässä laumassa siis vaikuttaisi siltä, että ylemmässä arvossa olevat ovat vahvempia ja luottavaisempia oman asemansa suhteen, kuin alemmassa arvossa olevat.

Stjärnafallets Denver & Pippi Långstrump, kuva Saana Tyni Urosten yhdessäolosta on meillä ollut toistaiseksi hyvät kokemukset. Anulla asuu isä 1,5 v. ja poika 1 v. samassa häkissä, Satulla viiden kuukauden ikäinen uros ja kahden kuukauden ikäinen uros. Kuten kaikilla marsukaksikoilla, toinen on dominoiva ja toinen alistuva osapuoli. Kunnon tappeluita ei ole tähän mennessä ollut. ”Keskustelut” arvojärjestyksestä ovat olleet rauhanomaisia, lähinnä matalaa murinaa ja takapuolen heiluttamista (jota kutsutaan mahtailuksi). Jos toisen ottaa häkistä pois, toinen alkaa

26

ikävissään ”itkeä” toisen perään. Näin ei meidän naarailla oikeastaan ole, koska laumassa on enemmän jäseniä ja aina jää kaveri rinnalle vaikka yhden ottaakin pois. Eli ”itkeminen” toisen perään voisi olla yksinäisyyden eroahdistusta, pelkoa kun ei ole kaveri turvana. Kaiken kaikkiaan marsujen laumakäyttäytymistä on hyvin mielenkiintoista ja vaikeaakin tutkia. Marsujen käyttäytymistä on vaikea ennakoida ja yleistää. Se mitä meidän marsuloissa tapahtuu, voi olla aivan erilaista muualla. Yhteenvetona voisi varmaankin todeta, että keskinäiseen vuorovaikutukseen vaikuttaa nimenomaan marsun luonne ja lauman eri jäsenten luonteiden yhteensopivuus ja mikä tärkeintä, tila. Eli vielä kerran: mitä enemmän tilaa marsuilla on, sitä paremmin ne pääsevät

omiin oloihinsa, ja siten reviirin puolustaminen sekä riidat vähenee. Mutta tässäpä meidän tervehdysturinat teille. Tulemme todennäköisesti kirjoittamaan Leukapussiin jatkossakin milloin mistäkin aiheesta. Tekstejämme saa toki kritisoida, kuten kokemus on osoittanut, mielipiteitä on niin monta kuin on marsun omistajia. Mutta asiantuntemus tulee kokemuksesta ja marsut opettavat meille varmasti vuosien saatossa vaikka mitä uutta ja mielenkiintoista. Asiat mitä on pitänyt totena, voi marsu muuttaa aivan toisenlaiseksi. Jatkakaamme marsujen käyttäytymisen tutkimista edelleen, niin ymmärrämme aina vain paremmin näiden ihanien karvapallojen ajatuksenjuoksua. - Satu ja Anu-

Viljami, leijonanharjaskani, kuva Heidi Riihola

27

Oulun seudun jyrsijäharrastajat ry järjestää

Ulkomuotoluokat kaneille (A,B,D,M) ja marsuille sekä PET-luokat kaneille ja kaikille jyrsijöille

sunnuntaina 22.5.2005 klo 8.45 alkaen Oulussa, Honkapirtillä Pateniemessä, (os. Pateniementie 86)

.

Kanien ulkomuotoluokkaan osallistujat saavat näyttelyvahvistuksen. Mikäli haluat kanien ulkomuotoluokan näyttelyvahvistuksen sähköpostilla, lisää ilmoittautumiseen sähköpostiosoitteesi. Muille ei lähetetä näyttelyvahvistusta. Näyttelyssä ei ole näyttelyhäkkejä, vaan eläimet oleilevat koko päivän omissa kuljetushäkeissään.

Eläinten vastaanotto aamulla klo 8.45-9.45. Arvostelut alkavat klo 10. Yleisölle on vapaa pääsy, tervetuloa! Lisätietoja: Tiina / 040 500 2289, Sanna / 040 513 3645 tai Anu-Maarit / 040 736 8697 Kanien ulkomuotoluokat A (yli 6 kk ikäisille kaneille, aikuisarvostelu) B (4-7 kk ikäisille kaneille, jättirodut voi osallistua jopa 8 kk asti, nuoren kanin arvostelu) D (jälkeläisarvostelu, emä yhdessä 5-8 viikkoisine poikasineen) M (poikueryhmä, 3-5 kpl 6-12 viikon ikäisiä saman poikueen samanvärisiä poikasia yhteisarvostelussa) Huom! SMY hyväksyy pisteet tästä näyttelystä vuoden kasvattaja ja -voittaja kilpailuun vain jos tuomari on SMY:n hyväksymä. Lisätietoja asiasta saa OSJH:n nettisivuilta lähempänä näyttelyä.

w w w . c o . j y u . f i / o s j h i n f o

Näyttelymaksut Kanien ulkomuotoluokat:

A ja B: 9 euroa/ 1. ja 2. kani, 6,5 euroa/ 3. jne. kani D ja M: 6,50 euroa/ ryhmä

Marsujen kasvattaja- ja jalostuseläinluokka, pariluokka

1€/kasvattajaryhmä/jalostuseläin/pari (pariluokassa palkinto jaetaan paria kohden)

Kaikki muut luokat:

5 euroa/ 1. ja 2. eläin, 2,5 euroa/ 3. jne. eläin jälki-ilmoittautumiset 7 euroa/ eläin (vain PET-luokat)

Näyttelymaksut maksetaan tilille OP 574136-2170156

Viite 44244. Kuitti lähetetään ilmoittautumisten mukana.

Ulkomuotoluokkien ilmoittautumiset 4.5. mennessä: kanit: Tiina Polo, Vikiöntie 14, 90650 Oulu

marsut: Sanna Tuomaala, Hintantie 19 A 2, 90500 Oulu

PET-luokkien ilmoittautumiset 4.5. mennessä: Anu Paso, Vaskitie 10 B 5, 90250 Oulu

28

Rottapalsta Näyttäs nyt hieman siltä, että rottapalstan pitäjä vaihtui jälleen. Ainakin minä lupasin edelliselle pitäjälle voivani kirjoittaa tätä toistaiseksi. Mikäli siellä lukijoiden joukossa on joku, jota kovasti kiinnostaisi alkaa kirjoittamaan tätä niin ei muuta kuin ilmoita siitä minulle hyvissä ajoin ennen seuraavaan deadlinea ja sitten kirjoitat näppäimistö sauhuten rottajuttuja ☺ Aihetta mieleni perukoilta etsiskellessäni satuin katselemaan telkkaria, jossa oli juttu Intialaisesta temppelistä, jossa palvotaan rottia, joten päätin kirjoittaa siitä sekä muista rottahahmoista ”julkisuudessa”. Temppeli, jossa palvotaan rottia?! Karni Matan temppeli, 30mailia etelään Bikanerista Deshnokessa, on yksi Intian omituisimmista pyhistä paikoista. Temppelin rakennutti Maharaja Ganga Singh 1900-luvun alussa. Karni Mata oli myyttinen olento, joka eli 1400-luvulla, ja jota pidetään Durgan(sanskritia, tarkoittaa voittamatonta), reinkarnaationa(=jälleensyntyminen). Temppelissä oleilee jumalattaren lisäksi sadoittain ellei jopa tuhansittain hyvin syötettyjä rottia, jotka saavat osakseen ylistystä. Ihmiset matkaavat pitkiäkin matkoja sekä useat turistit vierailevat temppelissä. Rotille tarjotaan mm. maitoa ja jyviä, useat palvojat jopa syövät samaa ruokaa kuin rotat tai juovat rottien käyttämää maitoa, sillä uskovat sen tuovan hyvää onnea. Kuinka rotista tuli pyhiä? Tarinan mukaan Karni Mata yritti kerran palauttaa tarinankertojan kuolleen lapsen henkiin, mutta epäonnistui koska kuolemanjumala Yama oli jo hyväksynyt lapsen sielun ja tämä oli jälleensyntynyt ihmisen muotoon. Karni Mata, joka oli tunnettu temperamentistaan suuttui epäonnistumisestaan niin paljon, että ilmoitti ettei kukaan hänen heimostaan joutuisi Yaman käsiin enää uudestaan. Sen sijaan kuollessaan he ”asuttaisivat” tilapäisesti rotan ruumiin ennen jälleensyntymistään heimoon. Näin ollen rottia pidetään tarinankertojien jälleensyntymisinä ja ovat hyvin kunnioitettuja. Suurin osa temppelin rotista on väriltykseltään ruskeita, joukossa tosin on muutama valkoinen rotta, joiden näkemisen sanotaan tuovan onnea ja olevan hyväenteistä.

Elokuvissa, kirjoissa ja sarjoissa harvemmin törmää päähenkilöön, joka on rotta. Harvemmin löytää tarinoita, joissa ylipäänsä edes esiintyy rottia, saatikka sitten kilttejä, kivoja tai älykkäitä rottia. Päätin penkoa

hieman internetin satuaittaa ja kaivella pimennoista muutamia rotta-aiheisia satuja.

Pillipiipari ja puhuvia rottia Moni on varmaankin kuullut tarinan Hamelmenin pillipiiparista. Tarinassa rotat valtasivat kylän ja paikalle piti kutsua pillipiipari ajamaan rotat pois huilunsa avulla. Rotat ajettiin jokeen kyläläiset kieltäytyivät maksamasta ja kaikki lapset kylästä katosivat. Yllättäen tarinan rotat olivat juurikin niitä likaisia kiusankappaleita, joiksi ne niin usein kuvataan. Eräässä Leukapussin aikaisemmassa numerossa esittelin erään lukemisen arvoisen kirjan, jossa tästä vanhasta tarinasta on tehty uusi versio. Tarinassahan älykkäät, puhuvat rotat huiputtavat kylä toisensa jälkeen ihmisiä ovelan puhuvan kissan ja tyhmännäköisen pojan kanssa. Perusjuonena käytetään juurikin tätä vanhaa tarinaa, mutta siihen on lisätty hieman erikoismausteita. Lopulta uhkaa käydä huonosti, mutta asia ratkeaa hyvin (enpäs paljastakaan loppua, jos joltakin on kirja vielä lukematta). Tarina antaa miellyttävän, toisenlaisen, kuvan rotista. Se antaa ymmärtää, että eivät kaikki rotat ole likaisia ja tauteja levittäviä, vaan että ne ovat oikeasti yllättävän älykkäitä eläimiä. No, ok. Eivät ne oikeasti sentään puhumaan ole alkaneet..meillä ainakaan..

29

Rotat elokuvissa Mielestäni tässä voi ottaa huomioon myös elokuvat, joissa esiintyy rottia. Kerran vuokraamosta tarttui mukaani elokuva(Willard), jossa oli yksinäinen mies, jonka koko elämä oli kulunut äitiään hoitaessa. Eräänä päivänä mies löysi kellaristaan ansaan jääneen rotan ja hetken mielijohteesta päätti pelastaa sen. Rotasta tuli miehen ystävä ja pian hän huomasi rottia olevan enemmänkin, ja että hän pystyi kommunikoimaan niiden kanssa. Hitaasti hän koulutti rotat tottelemaan muutamia yksinkertaisia käskyjä ja kosti kokemansa vääryydet aloittaen pomostaan. Ajan kuluessa asiat karkaavat käsistä ja rotat ottavat komennon miehestä. Vaikka elokuvassa olevat rotat eivät suoranaisesti ole ihanien lemmikkirottiemme kaltaisia kilttejä ja puhtaita, esitetään niistä silti varsin myönteinen kuva. Elokuvan rotat ovat viisaita otuksia, jotka osaavat juonitella aivan kuin ihmiset. Tarinaan mahtuu myös surua, kun Willardin suosikkirotalle käy huonosti. Lisätietoja elokuvasta löydät http://www.willardmovie.com/index_flash.html

Edellä mainittu ei suinkaan ole ainut elokuva, mistä löytyy rottia. Rotta ( A Rat) elokuvassa perheen isä lähtee baariin ja palaa sieltä rotaksi muuttuneena. Luonnollisesti tämä aiheuttaa ongelmia perheen kesken, mutta lähes ainahan elokuvissa käy lopulta hyvin ☺ Harry Pottereita lukevat tai elokuvat nähneet tietävät jo senkin, että sieltäkinhän löytyy rotta. Harryn Ron kaverillahan on lemmikkirotta nimeltään Kutka(Scabbers), jonka rooli paljastui kolmannessa kirjassa aivan toisenlaiseksi kuin luulinkaan.. Eli kyllähän niitä rottia alkoikin putkahtelemaan esiin, kun mietti asiaa kunnolla ja käytti ahkeraan netin hakukoneita ☺ Mutta jospas ens kerraksi pistätte tännepäin postia, että mitä seuraavalle palstalle kirjoittelen.. Liisa Mikkola Kauppilantie 1 as.2 90230 Oulu mikkli@luukku.com

Reppuli, kuva Jaana Räinä

30

Tuomarikommentit 27.11.2004 Oulu - Valkovatsaiset & pointilliset gerbiilit Kävin lentsikalla edestakaisin Oulussa arvostelemassa muutaman gerbiilin, tarkemmin sanottuna 69 kipaletta gerbiileitä. Matkat sujuivat jouhevasti, eikä lauantaiaamuna tarvinnut edes nousta kovin aikaisin ylös, kun lento lähti vasta 9:40 Helsinki-Vantaan lentokentältä. Tästähän pystyykin jo päättelemään, että arvostelu alkoi vasta puolenpäivän aikoihin, joten me kaikki gerbiiliharrastajat olimme näyttelypaikalla melkoisen myöhään (täytyy myöntää etten tarkaalleen muista kuinka pitkään päivä venyi, mutta eiköhän se sinne kahdeksan hujakoille...). Ilman puremia ei näyttelyistä koskaan(tai ainakaan yleensä) selvitä ja tällä kertaa se onnekas purulelu olin minä. En olekaan aiemmin ollut tietoinen että gerbiili voi iskeä hampaansa keskelle kämmentä, nyt sen tiedän ja voin kertoa että se on tuplasti kivuliaampaa kuin pieni läpipurema sormeen.:P Noniin, ette varmaan halua tietää loppumatkasta (olin Oulussa yötä, kiitoksia Eliselle majoituksesta! :) ), vaan gerbiileiden tasosta. Mennään arvosteluihin. Juniorit Junnuja oli paikalla 11 kappaletta, ja näistä vain 2 sai L1:sen. Honey foxeja oli yksi ja se oli väriltään vaalea ja vatsalinjakin oli matala. Seuraava oli argente cream, Joplaya's Agave Americana (om. S.Kortelainen & N. Röös), joka oli varsin mukavan näköinen ja värinen nuori naaras ja näin ollen se sai L1:sen ja Kuman. Ivory creameja oli kaksi, naaras ja uros, kummankin värit vaalenivat kyljille ja niiden tyypit olivat kapeita, joten jätin ne palkitsematta. D.T.W naaras oli pieni ja kevytrakenteinen ja pointti oli epätasainen, joten sekään ei saanut mitään. Rust point naaras, Hui Kauhistus Piiu Popelina (om. Marjaana Alamikkelä), oli pieni, mutta sen väri miellytti silmääni niin paljon, että annoin sille L1:sen. Smokeja oli ilmoitettu kuusi, mutta niitä oli paikalla vain viisi. Taso oli kovin huono, en palkinnut yhtäkään. Joko gerbiilit olivat pienikokoisia, tyypiltään erittäin kapeita tai sitten niiden näyttelykunto oli niin huono etten voinut antaa L1:stä. Yksi smokeista sai jopa EVA:n tehtyään hurjan loikan boksista vapauteen, kun yritin saada sitä arvosteltavaksi. Sen jälkeen kun se saatiin lattialta jahdattua kiinni, en uskaltanut ottaa enään sitä riskiä että se tekisi saman tempun uudestaan ja jätin neidin arvostelematta.

Paras juniori oli argente cream naaras, joka oli myös ainoa Kumalla palkittu juniori. Avoimet Agoutit (6kpl) Puolet sai L1:sen ja toinen puoli jäi ilman, koska kaksi urosta oli naarasmaisia ja naaras puolestaan oli aivan liian lihava. L1:llä palkituilla oli hienot värit, mutta kaikilla oli ongelmana kultaisen vyöhykkeen puuttuminen vatsalinjasta. Luokkavoittaja oli upea uros Ch GP Elysees Salvador Dali, jolla oli upea, linjakas tyyppi ja rikas väri. Dalilla oli myös eniten kultaista vyöhykettä. LKV2 oli Ch Elysees Kiss Kiss, todella kauniin lämpimän värinen naaras, myös tyyppi oli hieno, tosin selkä olisi voinut olla hivenen pidempi. Kummatkin luokkavoittajat (om. Elise Eskelinen) palkittiin Kumalla, ja Salvador Dali nousi lopulta ROP2:ksi ja sai tietysti SERT:n. Argente (3kpl) Argenteista yhtäkään ei palkittu. Ensimmäisellä, Keimwart Navarro (uros, om. Tiina Turunen), oli hieno tyyppi, vaikkakin väri oli vaalea ja tipattu. Meinasin jo antaa tyypistä L1:n, mutta kun tarkastin vatsaa, huomasin että eläimellä oli todella paljon perusväriä etutassujen välissä(paha virhe!). Lisäksi luokassa oli toinen uros, jolla oli huono perusväri ja naarasmainen tyyppi ja naaras, joka oli tipattu ja kapeatyyppinen. Argente cream (1kpl) Luokkansa ainoa edustaja oli uros Joplaya's Adoxa Moschatellina (om. S. Kortelainen & N.

31

Röös). Tämä oli hieno uros, mutta sen näyttelykunto ei ollut paras mahdollinen, hännästä puuttui paljon karvaa ja turkki oli pörhössä. Palkitsin eläimen L1:llä ja Kumalla, mutta se ei sijoittunut paremmin juuri tuon näyttelykunnon takia. Grey agouti (1 kpl) Päivän ainoa grey agouti oli uros ja se oli pienikokoinen ja perusväri oli rusehtava. Honey fox (8 kpl) Honey luokka oli iso, mutta ikävä kyllä taso oli huono. Vain kaksi luokasta sai L1:sen. Lopuilla oli yleisesti huono väri, vaalea, ja useilla oli myös huonot tyypit (naarasmaisia uroksia) ja vatsalinjat. Luokkavoiton vei uros GP Elysees Ugolino, om. Elina Kemppainen. Ugolinolla oli todella hieno tyyppi ja värikin oli päivän paras, ainoa todellinen vika mikä tässä eläimessä oli, oli sen vatsalinja mikä oli liian suora, mutta olisi se voinut olla huonompikin. LKV2, joka sai myöskin L1:sen oli naaras Taikanaamion Sarastus, om. Miia Karmakka. Sarastuksella oli vaalea perusväri, mutta sillä oli ok tyyppi ja vatsalinja oli todella hieno, joten nimenomaan tuosta vatsalinjasta annoin neidolle L1:sen. LKV1 sijoittui lopulta ROP4:ksi ja sai SERT:n. Ivory cream (12kpl) Jaoin ivoryille melko avokätisesti L1:siä, joten lopulta puolille sellainen siunaantui. Ne jotka jäivät ilman, olivat järjestäen huonontyyppisia ja useimmalla oli myös huonot perusvärit. Myöskin näyttelykunnoista täytyy valittaa tähän väliin, etenkin ivoryissä ja smokeissa oli paljon huonossa näyttelykunnossa olevia eläimiä, niiltä putoili karvaa ja ne olivat likaisia. Kun gerbiili tuodaan siinä kunnossa näyttelyyn, on aivan sama vaikka siellä kaiken lian alla olisikin hieno rotumääritelmän mukainen eläin, ei se tule sijoittumaan, kun ei sitä hienoa otusta sieltä näy. Yksi luokan eläimistä, Viuhuviiksen Gangster Gerbu, sai EVA:n upotettuaan hampaansa kämmeneeni. Muistuttaisin ettei vihaisia eläimiä saa näyttelyttää. LKV1 oli uros Viuhuviiksen Yrjänä Viimeinen, om. Tiina Turunen, gerbiilillä oli hieno tyyppi ja värikin oli ihan kohdallaan, joskin se vaaleni hieman kyljille. LKV2 oli naaras Supernova's Mini Me, om. Mirja Kilpeläinen, jolla oli myöskin kiva tyyppi ja perusväri, tosin tämänkin väri hieman vaaleni kyljille.

LKV3 oli naaras Supernova's Magnetic, om. Tiina Turunen. LKV1 ja 2 saivat myös Kumat. Polar fox (2 kpl) Kumpikin naaras jäi ilman palkintoja, ensimmäinen perusvärin takia ja toinen perusvärin ja pullottavan vatsan(kohtukysta, raskaus?) takia. Burmese (4 kpl) Kolme näistä oli pieniä ja vaaleita. Luokan viimeselle osaanottajalle Ch Farrah de Lioncourtille (om. Anna Takkinen) annoin L1:sen ja se oli tietysti myös luokkavoittaja. Farrahilla oli hieno tyyppi, mutta värissä olisi ollut toivomisen varaa. D.T.W (7 kpl) Tämä oli kyllä ehdoton suosikkiluokkani. 4 osallistujista sai L1:set. LKV1 oli uros Frostwood Coming Up Next, om. Elina Kemppainen. Tällä uroksella oli upea, linjakas tyyppi ja puhtaanvalkoinen perusväri, lisäksi pointti oli aivan tasainen. LKV2 oli myöskin uros, Hui Kauhistus Keanu, om. Marjaana Alamikkelä. Keanulla oli vielä luokkavoittajaakin parempi pointti, se oli todella tumma vielä sen lisäksi että se oli tasainen. Mutta se oli näyttelykunto ja tyyppi jotka ratkaisivat kisan tällä kertaa. LKV3 oli naaras Frostwood Cold Shivers, om. Elina Kemppainen. Naaras oli tyypiltään kaunis, mutta pointti oli vähän kirjava. Coming Up Next vei lopulta koko potin ja oli ROP1 (+MVA-SERT) ja Keanu sijoittui ROP5:ksi (+SERT). Siamese (2 kpl) Kumpikaan uros ei saanut L1:stä, lähinnä siksi ettei kummankaan perusväri ollut kovin hyvä. Smoke (ilmotettuja 8, paikalla 7) Näitä kun katseli niin meinasi itku tulla, mutta kyllä kaksi luokasta sai L1:sen. Yleisin ongelma oli huono tyyppi, toinen oli vaaleat pointit, sitten pieni koko ja huono näyttelykunto. Luokkansa voitti Hui Kauhistus Mercedes Pentti, om. Annica & Erica Klockars. Tällä uroksella oli kiva tyyppi, mutta etenkin kuonopointti oli vaalea ja lisäksi gerbiilin turkki oli likainen. Toiseksi sijoittui CV-03 Joplaya's Hannibal Ad Portas! (om. Elina

32

Kemppainen), jolla oli hieno tyyppi, mutta se kaipasi lisää massaa. Lisäksi perusväri oli liian tumma, jolloin kontrasti pointtien kanssa ei näy kunnolla. Luokkavoittaja palkittiin Kumalla. Rust point (1 kpl) Luokan ainoa eläin ei saanut L1:stä kapean tyypin ja vaalean perusvärin takia. Veteraanit Agouti (3 kpl) Näistä vain yksi sai L1:sen, GP SPET-04 Elysees Yerbabuena, om. Elise Eskelinen. Tämä oli hieno naaras, mutta siltä puuttui avoimen luokan agoutejen tapaan kultainen vatsalinja ja lisäksi häntäharjas oli heikko. Yerbabuena oli siis LKV1 ja lisäksi se sai Kuman ja oli lopulta Paras Veteraani.

Siamese (1 kpl) Hui Kauhistus Iituilmipiru, naaras (om. Sari Lehtola) sai L1:sen koska se oli hyvän tyyppinen. Perusväri gerbiilillä oli epätasainen. Älkää ihmetelkö puuttuvaa ROP3:sta, se oli Elisen arvostelema ja SERT:llä palkitsema eläin, jonka minä sitten sijoitin omien SERT valintojeni joukkoon. Elikkäs ROP3 oli Fin Mva Ch TV-04 Joplaya's Delphinus Delphis, p.e.w uros (om. Elina Kemppainen). Muita Elisen SERT:llä palkitsemia olivat Taikanaamion Rivaia Monferrato, silver nutmeg uros (om. Sari Lehtola) ja Honey, black naaras (om. Milla Laakkonen). Terveisin Pirita Laine

Elysees Dolce Vita & Hui Kauhistus Iituntiltu, kuva Sari Lehtola

33

34

Gerbiilipalsta Heippa taas kaikille! Talvi on jo kohta voiton puolella, vaikka oikeastaan tuntuu, ettei se ole edes alkanut… sen verran leutoa ja (vesi)sateista on ollut ☺ Aurinkokin jo paistaa komeasti päivisin ja on ollut hauska huomata gerbiileistäkin, että sitä on jo odoteltu! Aurinkoa ollaan palvomassa heti, kun se osuu terraarioon ☺ Niillä on varmaan jonkinlaiset aurinkokennot, joilla ne sitten varaa energiaa itseensä *heh* Kuten viimeksi lupasimme, nyt mietitään mitä kaikkea jännää meille voi olla vielä gerbiilien saralta luvassa, kunhan jaksamme vain riittävän kauan jalostaa niitä. Gerbiileillähän on aika rajatusti vielä tällä hetkellä tarjolla värivaihtoehtoja ja turkkimuunnoksia. Tämä johtuu lähinnä siitä, että gerbiilit ovat olleet lemmikkinä hirmu lyhyen aikaa verrattuna muihin pieniin jyrsijöihin. Uusia värejä kuitenkin kuulostaa olevan koko ajan tulollaan ja jos vilkaistaan muiden lajien puolelle, niin huomataan, että erilaisia väri ja kuvio mahdollisuuksia on hirmuisesti olemassa. Sama huomataan myös turkkimuunnoksissa, sillä gerbiileillä kun ei ole kuin se yksi ja sama turkkimuunnos olemassa eli ihan perinteinen sileä, lyhyt turkki. Pitkä, satiini ja kikkura turkki siis odottaa vielä löytymistään. Kaljua emme tietenkään halua, sillä se altistaa gerbiilin kylmälle ja ihoon tulee helpommin vaurioita, kun ei ole turkkia suojaamassa. Suomessa otettiin ei-standardiin väri cappuccino (cp nutmeg), jonka esittelimmekin jo. Toki se on uusi väri, mutta se on vain erilainen yhdistelmä vanhoista, tunnetuista, geeneistä. Maailmalta on kuitenkin kuulunut huhuja mm. dilluted-geenistä, jolla saadaan blue väri aikaiseksi. Suomeen tämä geeni on vasta rantautumassa, muutama blue gerbiili etelässä päin kuuluu jo olevan. Esim. rotilla tavattavasta blue väristä tämä kyllä eroaa sillä, että gerbiilien d-geeni tuottaa sinisen värin vaalentamalla mustaa (siis samaan tyyliin, kuin g-geeni, jolla saadaan blackista slate, mutta sävy on eri) ja samalla periaatteella se sitten vain vaalentaa muitakin värejä. Rotilla taas bluen tuottava d-geeni muuttaa värin selvästi siniseksi, vaikka lähtö väri olisi esim. agoutin ruskea (vrt. himalayan tai siamese blue point, blue agouti…). Gerbiilien d-geeni ei muuta esim. agoutin väriä juurikaan, kuvissa tippaus näyttää hieman ”suttuisemmalta”, mutta ei muuta. Surffatkaapa kuitenkin ruotsalaisen

kasvattajan Kolarängen sivuille (googlella varmaan löytyy). Siellä on kuvia dilluted blackista, (joka kyllä on epäilyttävän vaalea) sekä dilluted slatesta, joka on *IHANAA* melkoisen ruskea eli siitä olisi kenties jalostettavissa suklaa väri! Rotilla (kuten myös mm. hiirillä ja hamstereilla) tavataan myös erikseen suklaa värin tuottama geeni. Suklaa geeneillä saisi jo tunnettuihin väreihin lisättynä lisää uusia värivivahteita (vrt. rotilla chocolate point). Rust point väristä saisi hauskoja uusia ilmestyksiä, jos saisi sen joko suklaan ruskeilla pointeilla tai sitten vaikka edellä mainituilla sinisillä pointeilla ja totta kai sama väri sitten karvan juureenkin, samalla lailla kuin nyt rust pointilla on oranssin ruskeaa pointeissa ja karvan juuressa… *huokaus* Voi kun saisikin tuollaisia! Myös ihan oikea albiino-väri puuttuu gerbiileiltä (tälle on varattuna alleeli c [vrt. C/cb/ch]). Se miten aidon albiinon erottaisi pewistä jää kyllä arvoitukseksi… Silmien värillä saadaan myös turkin väriä muuntumaan. Gerbiileillä tunnetaan mustat ja punaiset silmät (riippuen geeneistä takana, rubiinin punaiset tai vaalean punaiset). Mutta miltä näyttäisi gerbiili, jolla on suklaan ruskeat silmät tai hienon puhtaan siniset silmät? Miten väri muuttuisi, jos silmät olisivatkin eriväriset. Mietitäänpä hetki. Jos slatelle vaihdetaankin punaiset silmät, saamme REWin. Tällöin saven harmaasta turkista tuleekin valkoinen. Muuttuisiko ruskeilla silmillä turkki vaalean ruskeaksi? Tai sinisillä jään siniseksi? ☺ Kuvittele siniset silmät ja vaalea, jään sininen turkki. Olisi muuten kaunis näky! Tan-vatsa on yksi asia mikä myös puuttuu gerbiileiltä. Kullan ruskea vatsa ja miksei tan-väriin liittyvät muut merkit, joita tavataan

35

koirilla, olisi muuten melko veikeä ilmestys! Tässä vaiheessa tietysti tuli tan-koiran näköisestä gerbiilistä mieleen dalmatialainen. Pieni, tupsuhäntäinen täplikäs mini dalmaatialainen olisi aivan suloinen! Tan vatsasta pääsemmekin sitten valkoiseen vatsaan takaisin. Valkoinen vatsa irrallisena ominaisuutena (siis siten, että esim. black gerbiilille saataisiin tarkkarajainen valkoinen vatsa) olisi myös veikeä… Kuten huomataan, mielikuvitus on vain rajana, mitä kaikkea voimme tulevaisuudessa nähdä gerbiileillä. Nämäkin esimerkit olivat muilla lajeilla ihan tavallisia värimuunnoksia, mutta gerbiilille ilmestyessä sehän olisi sensaatio! Luonto kuitenkin kulkee aikalailla samoja reittejä, joten varsinkin muilla jyrsijöillä tavattavia väri- ja turkkimuunnoksia on syytä odottaa ilmaantuvan myös gerbiileille. Tosin aikaa se voi viedä. Esimerkiksi hiiriä on pidetty lemmikkinä jo yli

tuhat vuotta, kun taas gerbiili lemmikkinä alkoi tulla koteihin vasta 1960-luvulla. Genetiikka sarjamme päättyi tähän. Toivottavasti aihe jaksoi kiinnostaa ja toivottavasti myös osasimme selittää asiat riittävän selkeästi. Uusia aiheita mietimme nyt pää kuumana, mutta mukavinta olisi, jos te lukijat kertoisitte meille, mistä aiheesta te haluaisitte lukea gerbiilipalstalla tänä vuonna. Me toivotamme nyt hauskaa (jo tosin mennyttä) ystävänpäivää ja aurinkoista talvea! Ensi numerossa pulistaan taas sitten lisää.

t. Anna ja Elise

Anna: l3haan00@students.oamk.fi | www.gerbiili.has.it

Elise: elyseegerbils@yahoo.com | www.elysees.rules.it

Hui Kauhistus Uno Number One, kuva Jenna Simula

36

Muistoissamme

Ei ole talo enää sama ilman tätä nelikkoa. Leevi oli ensimmäisiä gerbiileitämme, pisimpään talossa ollut, Rottis, hurmaava vanha pappa, Allu ensimmäinen oma kasvatti sekä Imppu, symppis herra. Tyhjää on terraarioissa ja suru on suuri. Suuret persoonat ovat poissa. Leeviä, Rottista, Allua ja Imppua kovasti ikävöimään jäi de Lioncourt –gerbulan väki, Anna, Emma ja Tommi.

Kirpputori

Talvikot Lilli ja Elli, kuva Mervi Saastamoinen

Taikanaamion Årottis 20.10.2001-14.12.2004

Vanhuus

Leevi 27.4.2001-13.12.2004

vanhuus

Aladdin de Lioncourt 11.5.2002-5.12.2004

Kasvain

Appelsiinipuun Incendio 3.4.2003- 19.1.2005

Kasvain

Tulossa suloisia pitkäkarvaisia hiirikakaroita. Värimahdollisuudet mm. black eyed bone agouti ja colorpoint beige-agouti. i: Blitzkrieg (pksa himalayan) e: Hongisto (pk beige agouti berkshire). Lisätietoja Liisa /041-4699690 (vain 16 jälkeen, en vastaa viesteihin) tai mikkli@luukku.com

37

Kasvattajalista Kasvattajalistalle otetaan virallisen kasvattajanimen omaavia kasvattajia. Lisäksi listalle otetaan pidemmän aikaa asiantuntevasti ilman kasvattajanimeä kasvattaneita OSJH:n jäseniä. Ilman kasvattajanimeä toimivat kasvattajat pääsevät listalle OSJH:n hallituksen suosittelun perusteella. Arctican Syyrialaiset hamsterit (pk, lk, rex, satiini, hopeanharmaa, luonnonvalkoinen, ms. valkoinen, hopeasoopeli, soopeli). Sini Niemisalo, Hillakuja 6, 90460 Oulunsalo, p. 040-537 3151 sininiemisalo(a)hotmail.com http://arctican.cjb.net/ Aron Syyrialaiset hamsterit (pk + lk, luonnonvalkoinen, hopeanharmaa) Anu Ronkainen, Yliopistonkatu 1 B 414, 90570 Oulu. Puh. 040-571 0574 e-mail: anuliisa(a)mail.student.oulu.fi de Lioncourt Gerbiilit (rust point) Anna Takkinen, Kolehmaisentie 2 F 47, 90240 Oulu, p. 044-349 1604, L3haan00(a)students.oamk.fi www.gerbiili.has.it Elysees Gerbiilit (agouti, honey fox, argente, slate, silver nutmeg, white spotted, collared). Elise Eskelinen, Yliopistokatu 1 C 510, 90570 Oulu, p. 044-578 8369, elyseegerbils(a)yahoo.com www.elysees.rules.it Hazard's Venäjänkääpiöhamsterit talvikko (normaali, safiiri, helmi), campbell Kati Heinonen, Nahkatehtaankatu 10 D 70, 90100 Oulu, p. 044-325 3284, katiheinonen(a)jippii.fi Hui Kauhistus Gerbiilit (siamese, smoke, rust point) Marjaana Alamikkelä, Lallintie 5, 90800 Oulu, 040-555 2232, marjaana.alamikkela(a)jippii.fi http://huikauhistus.tripod.com/

Känkkäränkän Marsut (sheltie ja texel) Mari Vähäkuopus, Suohaukantie 3B 18, 90250 Oulu, p. 044-587 4072, peltirumpu(a)jippii.fi Kärpänluolan Venäjänkääpiöhamsteri talvikko (normaali, safiiri, helmiäisnormaali, helmiäissafiiri), kiinankääpiöhamsteri (normaali, normaali laikukas). Heidi Karjalainen, Merikoskenkatu 12 A 24, 90500 Oulu, p. 040-5747195, voimaelain(a)hotmail.com Magical's Kanit (kääpiöluppakorvat). Satu Leinonen, Ylioppilaankatu 2 B 18, 33720 Tampere, p. 044-273 2132, satu(a)lohikaarme.net http://www.lohikaarme.net/kanit/ Pikkumökin Syyrialaiset hamsterit (luonnonvalkoinen, mustasuklaa, satiini, PK+LK). Terttu Rousu, Pikkumökintie 12, Ii, p. 040-7317325 tai 08-817 3134, terttu.rousu(a)iiseutu.fi Sateenkaaren Syyrialaiset hamsterit (PK+PK rex, LK, creme, luonnonvalkoinen). Satu Karjalainen, Riisikuja 9 B, 90460 Oulunsalo, p. 044-378 9957, satulinja(a)luukku.com htttp://www.geocities.com/sateenkaaren/sateenkaaren.html Suhmuran Marsut (teddy) Sanna Tuomaala, Hintantie 19 A 2, 90500 Oulu, p. 040 - 513 3645, sanna.suhmura(a)netti.fi

38

Tel'Quessir Gerbiilit (DTW, black, siamese) Diana Alfthan, Ruiskukkatie 3 C 50, 90580 Oulu, p. 0400-536 949 telquessir(a)dilehani.net http://gamedude.klaanit.net/~diana/gerbut/ Kasvattajat, joilla ei ole kasvattajanimeä: Kanit (ruskeasoopeli, sinisoopeli ja venäläinen hermeliini) Henna Perälä, Evakkotie 75 A 13, 96100 Rovaniemi, p. 040-0462 824

Syyrialaiset hamsterit (pk, lk hopeanharmaa, mustasilmäinen valkoinen, luonnonvalkoinen, musta, kyyhkynharmaa), vkh roborovski (normaali). Liisa Mikkola, Kauppilantie 1, 90230 Oulu, p: 041-469 9690 / 044-353 5002, mikkli(a)luukku.com http://kysis3.tripod.com/kasvatus/ Kanit (kääpiölupat), minihiiret, chinchillat ja maaoravat Satu Hirvonen, Oulu, p. 040 555 2559 http://www.students.oamk.fi/~sasuhi00

Nettipalsta

Tällä kertaa tilan puutteen vuoksi vastaamme yhteen, mutta hyvin yleiseen kysymykseen. Kysymys on siis poimittu OSJH:n nettisivuilla olevasta vieraskirjasta julkaisemattomien viestien joukosta. Kysymyksiä siis emme julkaise vieraskirjassa (kuin tarkkaan harkiten…). Osa kysymyksistä päätyy sitten Leukikseen käsittelyyn ☺ Haluaisin kysyä yhtä asiaa. Minulla on Kääpiöhamsterin tyttö noin 5 kuukautta vanha. Se on reipas ja toimelias, mutta ainoa ongelma on että en uskalla ottaa sitä syliin koska se puri minua kerran kipeästi. En uskalla laittaa kättäni sen lähelle koska pelkään sen näykkäsevän. Se vaikuttaa kovasti kiinnostuneelta ja haistelee kun tuon käden sen lähelle mutta uskallan silittää sitä vain kun se syö. Mitä teen? –Siiri (Salo) Vastaus: Tämä on hyvin yleinen ongelma, mutta siihen on kyllä lääke. Käsittelyn voit aloittaa vaikka hanskan kanssa aluksi, jotta et nykäise kättä pois heti, kun hamsteri liikahtaa. Hanskan kanssa opit huomaamaan, mitä hamsterisi oikeastaan tekee kädellä. Yleensä hamsterit eivät pure tai näyki ja kun niitä käsittelee joka päivä, ne kesyyntyvät niin, ettei puremista tarvitse pelätä ollenkaan. Jos itse pelkää, hanskan kanssa on hyvä aloittaa, ettei hamsterikin rupea pelkäämään käsittelyä, kun käsittelijä tekee äkkinäisiä liikkeitä peloissaan. Pidä hamsteria hetki kädellä ja anna vaikka joku herkku. Voit käsitellä useita kertoja päivässä, lyhyitä aikoja kerrallaan, jotta molemmat opitte luottamaan toisiinne. Kun uskallat silitellä ja pitää hamsteria pelotta kädellä, ota hanska pois ja jatka samalla tavalla, kuin aiemminkin, mutta nyt paljaalla kädellä. Pian huomaat (ja hamsterisikin huomaa), että nämä käsittely hetket ovatkin ihan mukavia ja puremia ei tule. Lahjonta on hyvä tässä puuhassa, se tehoaa taatusti ☺ Tämä sama vinkki pätee myös esim. gerbiileihin. Kääpiöhamsterin nostaminen terraariosta onnistuu ehkä helpoiten tällaisessa tilanteessa vessapaperirullan hylsyllä… t. Anna, laiska webmaster ☺

39

Valokuvauskilpailussa kolmanneksi sijoittunut kuva: Marsu Lulu, kuvaaja Anu-Maarit Paso. Palkinnoksi Anu sai hienon OSJH:n T-paidan! Onneksi olkoon!

40

Ellei vastaanottajaan tavoiteta, pyydetään palauttamaan osoitteeseen: Sini Niemisalo Hillakuja 6 90460 Oulunsalo

2