Lapin Kulttuurin Harrastajat ry

SISÄLTÖ:

1. Myrskyn jälkeen2. Toivotaan Toivotaan3. Nocturne4. Syksyn sävel5. Unohtumaton ilta6. Ajomies7. Oi niitä aikoja8. Suvivalssi9. Kotiseutu pohjolassa10. Rakovalkealla11. Hiljainen kitara12. Taas on aika auringon13. Paratiisi14. Juokse sinä Humma15. Moskovan valot16. Matalan torpan palladi17. Pariiseja18. Onnen ruusut19. Cherburgin sateenvarjo20. Albatrossi21. Lumiperhonen22. Iltatuulen viesti23. Kultainen nuoruus24. Viidestoista yö

Myrskyn jälkeen 1Luotsaan laivaa päällä rauhattoman veen päivän uuden jälleen kohtaan myrskyineen, ja Jos satanut on liikaa sydämeen, kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen.

Liian kauan omin voimin harhailin, elin niinkuin mun ois valta kapteenin, moneen väärään vuonoon purteni mun ui, kunnes karikolle ylpeys murentui.

Myrskyn jälkeen on poutasää, vihdoin oon sen saanut ymmärtää, nyt sen nään, ei voi yksikään, päättää päivistään, ne määrätään.

Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan, auringon taas käyvän hehkumaan, tiedän tään, vielä kerran nään, sateenkaaren pään ja sinne jään.

Nyt sen tajuan ei jaksa lintukaan, yksin vaeltaa se liitää varressaan, aidon ystävyyden siltakaarineen, päivän valon lailla kantaa sydämeen.

Myrskyn jälkeen on poutasää, vihdoin oon sen saanut ymmärtää, nyt sen nään, ei voi yksikään, päättää päivistään, ne määrätään.

Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan, auringon taas käyvän hehkumaan, tiedän tään, vielä kerran nään, sateenkaaren pään ja sinne jään.

TOIVOTAAN, TOIVOTAAN 2Suom. sanat P Reponen

1. En aina oikein jaksa ymmärtääen aina oikein jaksa ymmärtääkun rakkautta saa ei silti haluavaa,ei meillä riitä aikaa rakastaa.

Toivotaan, toivotaan, toivotaan,että joskus luomme toisenlaisen maan,että antaisimme kaiken, auttaisimme ystävää,ehkä kaukana se on, mutta toivo jää.

2 En oikein usko rauhan kestävänen oikein usko rauhan kestävän.Kun liekeissä taas on tää synnyinpaikka onnetonvain toivo silloin löytää asunnon.

Toivotaan, toivotaan, toivotaan…

3 En usko minkään muun nyt auttavan,en usko minkään muun nyt auttavan,siis lyökää kättä viholliset, lyökää jokainen,mä luulen silloin onnistuvan sen.

Toivotaan, toivotaan, toivotaan….

Toivotaan, toivotaan, toivotaan…

3

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu;kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu.En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa,puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,tuoksut vanamon ja varjot veen; niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä, ydämeni suuri hiljaisuus,uskontoni, soipa säveleinä, tammenlehvä-seppel vehryt, uus.En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta;pienentyy mun ympär' elon piiri; aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;edessäni hämäräinen tie tuntemattomahan tupaan vie.

4Syksyn sävel

Katu täyttyy askelista elämä on kuolemista.Pane käsi käteen ollaan hiljaa. Pyydä minut aamuteelleanna vettä kuihtuneelle. Nyt on elokuu ja minä olen viljaa.

En ilosta itke, en surusta itke,jos itken, itken muuten vaanja muualla oon ennen kuin huomaatkaan.Häntä rakastin paljon,sua rakastan joskus enemmän,ole mulle vähän aikaa hän.

Ota minut sinun uniin, vaikka nousen toisiin juniin.Nyt on lokakuu ja minusta näkee sen. Kun tulen kiinni sinuun,jumalatkin uskoo minuun, vaikka itse aina usko en.

En ilosta itke ...

Häntä rakastin paljon,sua rakastan ehkä enemmän,mutta ole mulle vähän aikaa hän.

Häntä rakastin paljon,sua rakastan joskus enemmän,ole mulle vähän aikaa hän.

5

Unohtumaton ilta Cm tai Hm

Metsässä ei liikahda lehtikään, on kuin luonto kuollut jo ois.”Kuinka kaunis on illan hetki tää, rusko päivän kun haipuu pois.”

Niin kuin hopeaa kalvo virran on, kun sen ylle noussut on kuu.”Vielä lumoaa, laulu lohduton, yli virran mi kantautuu.”

Päivä kohta koittaa ja laskee kuu, lumous ei haihdu vaan. ”Vaikka unhoittuis multa kaikki muu, Tämä ilta ei milloinkaan.”

6

Ajomies

Pois jäänyt jo kiireeni lie. Ei rakkaus matkaani vie. Ennen ratsuni vaahdota sai – nyt ruoska on tarpeeton kai. Kaipaa ei mua ainoakaan. Syksyn tuulesta seurani saan. Ajomies, älä kiirehdi suotta – pakoon pääse ei kohtaloaan.

En ennen mä viivytellyt. Niin toisin vain kaikki on nyt. Toisen luona jo armaani on. Sen kertoivat tähdet ja Don. Kaipaa ei mua ainoakaan. Syksyn tuulesta seurani saan. Ajomies, älä kiirehdi suotta – pakoon pääse ei kohtaloaan.

7Oi niitä aikoja

Se majatalo mieleen usein palaajossa istun iltahämärät,ei tarvinnut siellä juoda salaasiell´kaikki keskenään ol´ystävät.

Oi niitä aikoja oi niitä aikoja,ne tahtoisin niin elää uudelleen.Tuo aika rakkauden,tuo aika nuoruuden,ne tahtoisin niin elää uudelleen.

Vuodet on nyt vierineet vain ohipilvilinna pois on kulkenut.Talon eessä vain on tyhjä tori,menneisyys sen on nyt sulkenut.

Oi niitä…

Peilistä nyt näen kuvan oman,ystävät on kaikki poistuneet.Muiston heistä näen kovin soman,lohduttaa vain mua voi kyyneleet.

Oi niitä…

Joskus kuulen naurut niinkuin silloinvierellä nuo ajat ihanat.Nyt majatalon eessä seison yksin,menneet on nyt pois ne unelmat.

Oi niitä…

8Suvivalssi

1 Suvituuli kun oksissa soittaa,linnut ilmoille laulunsa suo.Kukat kauniit taas puhkeaa kukkaan,kesä kaiken sen tullessaan tuo.

Tää valssi näin meille nyt kaikaa,on päivämme onnellinen,ja luonto on puhjennut kukkaan,kun alkaa tää tie yhteinen.

Näin valssi kun soi, sinut rakkahin vierellein toi.Kun kanssas löysin onnenmaan, en pois mä tahdokaan.Oi rakkaani mun, nyt en lähdekään luotasi sun.Tää päivä meidät yhdistää, sun luokses nyt mä jään.

2. Sulle syömmeni nyt tahdon antaa,olen luonasi onnellinen.Tie elämän käy taivaanrantaan,nyt yhdessä kuljemme sen.

Ei huomista päivää voi tietää,se ilon vai surunko tuo,mut kanssasi elämän tielläme kestämme minkä se suo.

Näin valssi kun soi........

Kotiseutu Pohjolassa 9Ruotsalainen kansansävel

1.On kotiseutu mulla tuolla. Peräpohjolassa, siellä saanut olen tuntea talven tuiskutuulensekä kesän lämpöisen.

Niin monet kerrat unelmissa olen vielä kotitanhuvilla, missä lapsena aina aikaa vietin toisten kanssa leikkien.

Sinne vielä tahdon mennä, siellä on kaikki ennallaan.pihakoivu, vinttikaivo, aittakin katto kallellaan.

Kun suviaika vihdoin koittaa,Peräpohjolassa silloin soilla soittaa teeri ja riekko parvet, silloin muuttolinnut palajaa.

2. On keskikesän aika kaunein

Peräpohjolassa, jolloin kaikki kansaläheltä ja myöskin kaukaa saapuuJuhannusta juhlimaan.

Pian sinne syksy taasen saapuu,Peräpohjolassa järvet jäähän jäätyy,aika on kauniin ruskan taikaa,luonto muuttaa muotoaan.

Sinne vielä tahdon mennä, siellä on kaikki ennallaan.Isä, äiti, siskot, veljetheitä mä aina kaipaan vaan.

On kotiseutu mulla tuolla Peräpohjolassa, siellä saanut olentuntea talven tuiskutuulensekä kesän lämpöisen.

Suom. O. Oinas

10

Rakovalkealla

On yö, ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen, kuu kirkas hohdettaan luo tunturille. On ympärilläin erämaa ja outo hurma sen, on avautunut sydämeni sille. Tää köyhä, karu maa mun lumoihinsa saa. On avautunut sydämeni sille.

On yö, ja revontulet Pohjan puolla loistavat, ne niin kuin noitavalot luovat taikaa. On ennen olleet täällä noidat, Lapin haltiat - se oli suurten tietäjien aikaa. Tää revontulten maa, tää taian, loitsun maa - se elää vielä tietäjien aikaa

On yö, ja rakovalkealla liekkiin tuijotan. Se lämpöänsä Lapin yöhön valaa. Ken suoniinsa on saanut Lapin-kuumeen polttavan, sen mieli tänne lakkaamatta palaa. Tää jään ja lumen maa, se kiehtoo, lumoaa, ja mieli tänne lakkaamatta palaa.

On yö, jo kohta kiinni painuu silmät raukeat - vain havuvuode päällä hangen jäisen. Kuin vartijoina tunturien laet aukeat: Ne suojahansa ottaa yksinäisen. Tää jylhänkaunis maa, tää tunturien maa - se suojahansa ottaa yksinäisen.

11Hiljainen kitara

suom. sanat Juha Vainio

(Dm,,,hidas valssi)

Hiljaa shh hiljaa shh kuulla soiton mä saanKuuletko sen mua muukalainen kertoo näin soitollaan.

1. Lareedon kaupunkiin kerrantuli ratsain niin hiljainen mies.Vaikka viipyi vain tuokion verran,hänen tulleen kai jokainen ties.Mistä saapui hän tiedä ei kukaanei lausunut mies sanakaan,mutta kauneimman tytön sai mukaanhiljaa soittaen kitarallaan.

Hiljaa shh…..

2. Kun Laredon kaupunki kerran alkoi häitä jo juhlia, niin,soivat kellot vain tuokion verran,jonkun puuttuvan kun huomattiin.Tuli morsian- nähnyt ei kukaanvain sulhasta kumppaninaan.Oli viety mies yön mustan mukaan.Tuuli soittaa nyt vuorilla vaan.

Hiljaa, hiljaa kuulla soiton tuon saan.Kuuletko sen? Tuuli yksinäinenkertoo näin soitollaan.

12Taas on aika auringon ( G )

(intro: sun naurus tarttuu ihmisiin…)

Ihmisten mielet lannistaatalvella pakkassää.Reippaankin miehen astuntaahuopanen hiljentää.Tuntuu kuin vuotta kymmenen jatkunut talvi ois.Nähdessäs vihdoin peipposenheität taas turkin pois.

Kun taas on aika auringon,niin uskon, siinä taikaa on.Mä sulle taitan kukkasen,kun vastaan riennät nauraen.Ja tanssipaikan suuntaan päinnäin lähdetään me käsikkäin.Sun naurus tarttuu ihmisiin,ja uskon jälleen haaveisiin.

Juhlat kun Jussin päivän on,silloin taas tarkenee.Loisteessa öisen auringonyksin en taikaa tee.Kokkoihin liekit leimahtaa,samoin myös sydämiin.Monikin kenties ehdottaatoisille: Eikös niin ?

Kun taas on aika…

13

Paratiisi

Kun mä sinut kohtasin, oli ilta ihanin, linnut lauloi ja kimmelsi taivaan kuu. Sinä sanoit: Menkäämme maalle meidän landelle. Mietin, nyt juttu tää onnistuu.

Oi jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman, tämän maailmani pallon valtavan. Mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee, kun sun vierelläsi näin olla saan.

Perille kun saavuttiin, kukat kukki tuoksui niin, meri vaahtosi kuin olut kuohuaa. Heti rantaan kuljettiin,liiat kuteet riisuttiin, oli tunnelma niin huumaava.

Oi jos sulle...

Varret yhteen kiedottiin, hiekka tarttui varpaisiin, meren kiihkeään rytmiin kun vaivuttiin. Pientä huulta heitit kai, suoraan suusta suuhun vain, näistä aikuiset puhuu kuiskuttain.

Oi jos sulle...

Juokse sinä humma 14

Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tummaja taival on pitkänlainen.Eihän se tyttö minun kyytiini tullut kun olen poika hurjanlainen.

Hummani hei! hummani hei!Huputiti hummani hei!

Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tummaja kahden tässä hiljaa mennään.Humma on pojalla ainoa aarreja sellaista ei ole kellään.

Hummani hei…

Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tummaja varjot ne tietäni peittää.Maantiellä hiljaa mun lauluni kuuluuja liinukka harjaa heittää.

Hummani hei…

Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tummaja tiuku on aisan alla.Voi kuinka pieninä palasina onkaanmun leipäni maailmalla.

Hummani hei…

Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tummaja metsässä huokaa tuuli.Maantien mutkassa pieni on töllija siellä on kirsikkahuuli.

Hummani hei…

Hummani hei! Hummani hei!Seisahda hummani hei!

15

MOSKOVAN VALOT

Sinut kerran löysin ystäväin.kuljit hetken yössä vierelläin.Silmäs mua katsoi niin,kutsui lemmen haaveisiin,ja meille loisti valot Moskovan.

Silmäs mua katsoi niin,…

Aamun tullen sinut kadotin,pois kun sammui valot kaupungin.Sanoit hiljaa näkemiinlyhdyn alla erottiin.Nyt sua näenkö enää milloinkaan?

Sanoit hiljaa…

Yhä etsin yhtä ikkunaa,näen niitä monta miljoonaa.Kuljen iltaan tummuvaan,valot kertoo muistojaan,ja tiedän: en voi sua unohtaa.

Kuljen iltaan ….

16

MATALAN TORPAN BALLADI

Suomessa olen minä syntynyttuolla kauniissa Karjalassa.Laatokkajärven rannallasiellä majassa matalassa.

Matalan torpan hiilloksellakäsiäni lämmittelin.Matalan torpan nättiä tyttöäomakseni ajattelin.

Hevonen on musta kuin tiikerikissaja aisat on katajasta.Mamma se sno: Älä talosta nai,nai majasta matalasta

Heilani illalla aseman sillallapienen kirjeen pisti.Taisi sille raukalla ikäväkin ollakun hiljallensa itki.

17

PARIISEJA

( Am……………)

Olen nähnyt kadut öisen Pariisinnekin jostain alkaa päättyy jonnekin.Niitä pitkin monta onnetonta myöskin vaeltaaehkä kaipaa havumetsää tuoksuvaa.

Muistan miltä tuntuu kaipuu jonnekinjos ei koskaan lähde puuttuu paluutkin.Usko vanhaa kulkijaa, joka oppi matkallaanonnes lähempänä on kuin arvaatkaan.

On Pariiseja täynnä tämä maa,joka kylää Eiffeltorni koristaajoka ainut soratie alta Riemukaaren vieja kansa itkee nauraa rakastaa.

On Pariiseja täynnä tämä maa,joka kylää Eiffeltorni koristaajoka ainut soratie alta Riemukaaren vie on Pariiseja täynnä tämä maa.

Vaikka korkea on torni Eiffelinmatkaa taivaaseen jää vielä liikaakin.Turha nousta sinne terästorniin vuoksi pienuudennouse yksin tunturiin ja huomaat sen…

Muistan miltä tuntuu kaipuu jonnekin,jos ei koskaan lähde puuttuu paluutkin.Usko vanhaa kulkijaa joka oppi matkallaanonnes lähempänä on kuin huomaatkaan.

18

ONNEN RUUSUT

Suvi saapui silloin varhain,se toi myötänsä sun.Aika kaunein alkoi ja parhain,sain onnen niin kaivatun.Vain meille linnut lauloi ja kukkivat ruusut maan.En niiden kuihtuvan uskonut,en tieltämme milloinkaan.

( välisoitto)

Tuli syksy kylmin tuulin,se pois myötään sun vei.Kesän saaneeni kerran luulin,se luokseni jäänyt ei.Ja kauniit onnen ruusutjo kuihtuivat pintaan maan.En niiden kuihtuvan uskonut,en tieltämme milloinkaan.

Ja kauniit onnen ruusutjo kuihtuivat pintaan maan.En niiden kuihtuvan uskonut,en tieltämme milloinkaan.en tieltämme milloinkaan.

19

CHERBOURGIN SATEENVARJOT

( am: introna: silloin rakkahin muistan vain sun)

Tuuli kulkee puiden alla kuunnellen,sumu liikkuu kasvoillani, tunnen sen,aalto rantaan heittää kuohun valkoisen,silloin rakkahin muistan vain sun.

Masto keinuu tuulen voiman tunnustaa,kadun pintaan sateen laulu lankeaa,katse kantaa odottaen ruudun taa,silloin rakkahin muistan vain sun.

Ja kello joka seinälläni raksuttaa,ei palasiksi päiviäni koskaan saa,ja pitemmiksi yhä aina vain ne käy,eikä vain sua vielä näy.

Tuuli kulkee, poskiani viilentää,sumun jälkeen tähdet jälleen välkähtää,kysymykset vastausta vaille jää,missä kuljetkaan muistan vain sun.

Missä kuljetkaan muistan vain sun.

ALBATROSSI 20Nään vanhan Tornatorin yhä vielä mielessäin,kun sillä silloin matkaan lähdit, lapsuusystäväin.Niin jäi koulu kesken sulla, piti mun myös mukaan tulla,mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin.Sun lähtöäsi seurasin mä päässä laiturin,me viisitoistavuotiaita oltiin kumpikin,sinä pidit oman pääsi, säädit itse elämääsi,koit nuorena sen kaiken, mistä turhaan uneksin.

Albatrossi, joka lepäämättä liitää,se sinun sielusi on juuri kukaties.Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää,lapsuustoverini, vanha merimies ( merimies)Lapsuustoverini, vanha merimies.

Sä Tornatorin matkassa näit Rion kuumat yötja tutkit tarkkaan kauniit Honolulun kaislavyöt.Minä jatkoin lyseossa, sitten kunnanvirastossa,ei kutsumuksen mukaan satu jokaiselle työt.Ja töiden jälkeen yhä useammin iltaisinmä kapakassa istuin, lasin pohjaan tuijotin,miksen lähtenyt sun mukaan,mua ymmärrä ei kukaan,mä elämällä olin odottanut muutakin.

Albatrossi, joka lepäämättä liitää,se sinun sielusi on juuri kukaties.Taivaan sinessä saat vapaana sä kiitää,lapsuustoverini, vanha merimies.Lapsuustoverini, vanha merimies.

Sain kuulla, että Tornator jo romutettu on,mä itse tunsin kokeneeni saman kohtalon.Eipa ollut virkaa enää, tumma puna peitti nenää,ja rannalla mä yksin istuin nousuun auringon.Kun lähelleni näin mä naurulokin kaartavan,niin tiesin, että jotakin nyt vihdoin oivallan:siinä sielu on sen miehen,jonka työ jäi puolitiehenja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman.

Nyt albatrossi, joka lepäämättä liitää,se sinun sielusi on juuri kukaties.Kerran lailla sen saan vapaana mä kiitää,jos teen työni kuten vanha merimies.

Jos teen työni kuten vanha merimies.

LUMIPERHONEN 21

Pakkasaamu oli joella ja tuuli poltti kasvojain,suru sieluni ovella; yöllä lähti rakkaimpain.Jäälle jäivät jäiset ajatukset ja lumi laski peittoaan,kuljin uomat niin utuiset luontolasta kuulemaan.

Siellä näin lumiperhosen kauniin, niin valkoisen.Se luokseni lensi ja hymyili niin kuin mun rakkaimpain.Lähdin mukaan lumiperhosen kauniin, niin valkoisen.Se kanssain tanssi ja hyväili niinkuin mun rakkaimpain.

Iltarusko saapui joelle,ja vesi huuhtoi kasvojain,tuska sieluni ovellekuoli luona rakkaimpain.Jäälle jäivät jäiset ajatukset,ja lumi laski peittoaan,kuljin uomat niin utuisetluontolasta kuulemaan.

Siellä näin lumiperhosenkauniin niin valkoisen.Se luokseni lensi ja hymyiliniinkuin mun rakkaimpain.Lähdin mukaan lumiperhosenkauniin, niin valkoisen.Se kanssain tanssi ja hyväiliniinkuin mun rakkaimpain.Se kanssain tanssi ja hyväiliniinkuin mun rakkaimpain.

22

ILTATUULEN VIESTI

Jos iltatuuli viestin viedä voistaa maitten merten, kauaksi pois.Kaipuuni sulle kertoa tahtoisin,tuskien täyttämän tieni mä kertoisin.

Näin sävel suruinen ylimetsien soipi kutsuen. Kuulethan, ystäväni, lauluni,saapukoon se luoksesi, missä lienetkin.

Muistathan aikaa, aikaa nuoruudenja onnen taikaa, taikaa rakkauden.Jos kaiken muistat, erheeni anteeks suot,onneni rauniot jälleen näin ehjäks luot.

Näin sävel hiljainenyli metsien soipi kutsuen.Kuulethan, ystäväni, lauluni,saapukoon se luoksesi, missä lienetkin.

En tiennyt silloin, miksi vaikenit,luulin ett´ illoin mua joskus muistaisit.Unhoitit varmaan vuodet nuo nuoruuden,mulle tuon ajan niin armaan, muistoisen.

Näin sävel hiljainenyli metsien soipi kutsuen.Ystäväin, tää on sinun laulusi,saapukoon se luoksesi, missä lienetkin.

Näin sävel hiljainen…

23

KULTAINEN NUORUUS

Lapsena tuntenut murheita en, riemuja vain kohdata sain. Siksi kai aika tuo onnellinen säilyykin muistelmissain.

Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.

Päivinä nuoruuden onnellisen kohdata sain, rakkahimpain. Hetkeä tuota mä unhoita en, muistoissain säilyy se ain!

Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.Ei kultainen nuoruus jää unholaan, vaan muistoissain jälleen sen luoksein saan.

VIIDESTOISTA YÖ 24

Silmissäni orpokatse lapsen eksyneen,rakkautesi jäljet vihloo rintaa.Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen,ja minä kun en koskaan kysy hintaa.

Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen,ja kaikki paitsi elämä on turhaa.Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen,kun ihmiskunta tekee itsemurhaa.

Sun kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään,kuin hullu huudan rakkauteni perään.Sun kainaloosi käperryn ja jos sallit, yöksi jään,ja kun aamu on, en tiedä missä herään.

Käy tuuli läpi pääni etelästä pohjoiseenoon yksin ajatusten raunioilla.Ikuisesti kolisevat sanat tyhjyyteen,on jälleen tuskan viitta hartioilla.

Sun kanssas katson maailmaa…

Viidestoista yö, se saapuu aina uudelleen,

taas huomaan kahden viikon unohtuneen.Jäi iholleni hiekkaa rannan autioituneen,voi olla että vihdoin pääsen uneen.

Sun kanssas katson maailmaa…

Sun kanssas katson maailmaa…