Latu&Polku-lukijamatka Nepaliin 2010

Latu & Polku Lukijamatka 1

Namaste!

L U K I J A M A T K AAnnapurna & Shivapuri Trek

31.10. - 15.11.2010

2 Latu & Polku Lukijamatka

Sunnuntai 31.10.2010

Matkamme alkoi Helsinki Vantaan lentokentältä Finnairin koneella klo 20.05. Matkaan pääsimme aika-

taulun mukaisesti. Kone lentää kohti Kotkaa ja Suomenlahden yli Viroon Kohtla-järven suuntaan. Sieltä Moskovan yli Kazakstanin, Uzbekistanin, Afganistanin ja Pakistanin yli Intian Delhiin. Lentoaika on kuusi ja puoli tuntia. Lento sujui mukavasti ja turvallisesti.

Maanantai 1.11.2010

Matkatavarat saatuamme siirryim-me bussilla Radisson hotelliin, jossa meille oli varattu muutama huone

virkistäytymistä varten. Söimme myös mait-tavan aamiaisen hotellin tyylikkäässä ravin-tolassa. Ruokatarjonta oli todella monipuo-linen ja kattaukset näyttävät sekä tyylikkäät.

Aamiaisen ja pienen lepäilyn jälkeen siirryimme takasin Delhin lentokentälle. Lento Kathman-duun lähtisi klo 13.40, ja kahden tunnin lennon jäl-keen olisimme perillä Nepalin pääkaupungissa.

Miten sitten kävikään? Läpäistyämme tarkat tullimuodollisuudet ja odoteltuamme mm. lentokoneessakin lähtöä noin kaksi tuntia,

meille ilmoitettiin, ettei lento voikaan läh-teä, koska on liian pimeää laskeutumiseen. Eipä sitten muuta kuin ulos koneesta ja ta-kaisin kentälle. Pekka Kontiainen, oppaam-me, sai tilanteen haltuun, ja pääsimme läh-

Matka alkaa...

Meille ilMoitettiin, ettei lento voikaan

lähteä, koSka on liian piMeää

laSkeutuMiSeen.

temään yöpymispaikkaan Hotel Centauriin. Emme siis päässeetkään Kathmanduun tä-nään. Siispä uusi yritys huomenna aamulla.

tiistai 2.11.

Aamulla matkaohjelman ennakko-odo-tuksista poiketen heräsimme Hotel Centaurissa Delhissä . Söimme ”run-

saan” aamiaisen ja kiertelimme hieman hotel-lin ympäristössä. Rakennus oli aika rappeu-tunut ja puutarhakin osittain remontin alla.


Retkikuntamme jäsenet olivat ajoissa ala-au-lassa ja lähdimme aikataulun mukaisesti, kello 10.00, Delhin lentokentälle. Edellisen päivän ko-kemuksella asetuimme chek in -tiskille jonotta-maan lippuja Kathmandun koneeseen. Jonotus vaati kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä. Mat-kaan pyrkijöitä oli muitakin ja heidän taktiik-kansa seuraaminen nostatti välillä ”karvat pys-tyyn”. Jonon ohi kiilaajia oli runsaasti, ja kentän virkailijat olivat tehottomia hoitamaan asioita. Kun vihdoin, ehkä noin kolmen tunnin jonotuk-sen jälkeen pääsimme tiskille, saimme kuulla, että kone on niin täynnä, että meidän porukka ei mahdu kokonaan mukaan. Siispä vapaaehtoi-set, oppaamme Pekka ja Jouko Liinamaa, jäivät Delhiin ja me muut lensimme Kathmanduun.

Kathmandussa meitä oli vastassa Olympi-an paikallisopas tai yhteistyökumppani. Hä-

nen ystävällisessä ohjauksessaan pääsimme majoittumaan Hotel Himalayaan. Hotellilla meillä olikin vastassa Olympian suomalainen opas, joka hienosti tuurasi Pekkaa. Saimme hyvän selvityksen seuraavan päivän ohjelmas-ta ja tiedon, että Pekka ja Jouko tulevat joko aamulla tai mahdollisesti saavat meidät kiin-ni seuraavan päivän vaelluksen aikana tai il-lalla majapaikassa. Tapasimme myös pai-kallisoppaamme ja saimme vaelluksella käytettävät punaiset matkakassit käyttöömme.

Majoituimme ja söimme hyvän illallisen ho-tellin ravintolassa. Näiden kaikkien jo sinänsä vaihtelevien matkustuskokemusten jälkeen uni maistui hyvin. Mielessä oli myös odotusta seu-raavan päivän retken suhteen, joka olisi vasta en-simmäinen varsinainen retkipäivä, vihdoinkin.


keskiviikko 3.11.2010

Aamiaisen söimme hotellilla, klo 6.30. Vaellusretkellä tarvittavat va-rusteet olimme pakanneet matka-

säkkeihin, ja päivärepuissa kulkisivat vesi-pullot ja varavaatteet, joita päivän aikana saattaisi tarvita. Omat kantamuksemme ovat keveät, mutta kantajilla taakka on toista luokkaa.

Himalaya-hotellilta lähdimme bussilla kohti vaelluksen aloituspistettä, Sundarijalia. Bussi-matka kesti noin 1½ tuntia. Matkan aikana sai jonkinlaisen käsityksen paikallisesta asutukses-ta. Aluksi matka kulki tiheästi asutun kaupunki-maisen asutuksen keskellä. Taloja tällä alueella on kerrostaloista pieniin hökkeleihin ja asu-mukset ovat tiheässä. Aika paljon tarvittaisiin laittamista rakennuksissa. Ympäristönhoito ja siisteys on huonolla tasolla. Mitään kunnallista järjestelmää jätteenkeräilyyn ei näyttäisi olevan.

Liikenne on kaoottisen näköistä. Sekaan ei ole meidän ajokulttuurin omaavalla menemis-

tä. Liikenteessä näkee monenlaisia ja -tasoisia ajoneuvoja. Mopojen, skootterien ja mootto-ripyörien käyttö on silmiinpistävän runsasta. Vaikka liikenne näyttää kaoottiselta, se sujuu kuitenkin paikallisista kiitettävän joustavasti, ajajat osaavat antaa tietä toisilleen ja näkevät varmaan takaraivollaankin. Sundarijaliin pää-simme ennakoidussa aikataulussa ja vaellus saattoi alkaa. Ilma oli kirkas ja tuntui jo hyvältä päästä liikkeelle. Pekka ja Jouko ovat edelleen jossain tulossa. Saavat kai meidät tänään kiinni.

Tämän päivän reitti on suurimmaksi osak-si ylämäkeä. Nousemme lähdes kilometrin lähtöpistettä korkeammalle, Borlang Bhang-jangiin (2420m), joka on reitin korkein koh-ta. Tämä reitti on myös osa Suomen Ladun ja Suomen ulkoministeriön rahoittamaa vael-lusreittiä. Ennen kansallispuistoon siirty-mistämme saimme paikalliselta yhteisöltä tervetulotoivotukset ja lahjana kaulahuivit.

Shivapurinkansallispuisto

1. retkipäivä: Kathmandu – Sundarijal – ChisapaniVaellusaika: noin 5 tuntiaMatka: 16 km


Tehtyämme matkaa parin tunnin verran saa-vuimme Mulkharan kylään. Tässä vaiheessa aloimme vähitellen ymmärtää, mitä ylhäällä vuoren rinteellä asuminen tarkoittaa. Rappu-ja on tuhottomasti. Ne on hienosti rakennettu helpottamaan kulkemista, mutta tottumatto-mina rappujen käyttäjinä monen ajatuksissa vilahtaa, että mitenkähän nuo jalat illalla voi-vat. Viimeistään tässä vaiheessa kävelysauvo-ja aikaisemmin vieroksuneet myönsivät, että sauvoista on suuri apu jyrkillä rinteillä, sekä ylöspäin kiivettäessä että alaspäin tultaessa.

Matkareitti oli vaihteleva, etupäässä portai-ta ja jonkin verran polkuja sekä jännittäviltä näyttäviä uomia, kuin ”tunneleilta”. Nämä hä-myisät ”tunnelit” jäivät maisemasta päällim-mäiseksi mielikuvaksi. Ne ovat todennäköi-sesti aikaisemman vuoristojäätikön sulaessaan jättämiä lieveuomia tai sulamisjokien uomia.

Päästyämme yli reitin korkeimmasta kohdas-ta, 2420m, loppu olikin laskeutumista. Bor-lang Bhangjang tarjosi matkailijalle huikeat näkymät. Silmän kantamattomiin vuoristoista, jyrkkäpiirteistä, ja syvän vihreää maisemaa.


Kiipeäminen kannatti ehdottomasti. Sitten tuosta laskeutumisesta: ainahan sitä ajattelee, että alamäkeä on helppo tulla, antaa vain rul-lata. Osittain se sujuikin, mutta tällä retkellä ”alamäkikin” on otettava tosissaan, ettei tule lipsahduksia. Hyvin kuitenkin selvittiin, ja viiden tunnin vaelluksen jälkeen saavuimme Chisapanin kylään, joka oli muutaman talon käsittävä yhteisö, jossa myös todella vaatima-ton yöpymispaikkamme majatalo sijaitsee.

Huoneet saimme välittömäsi, mutta valitet-tavasti matkasäkkimme olivat vielä matkalla. Hieman harmitti, kun ei päässyt vaihtamaan matkan jäljiltä kosteita vaatteita kuviin ja lämpi-miin. Auringon alkaessa laskea ilma myös viile-ni nopeasti, joten lämmintä vaatetta kaivattiin.

Majoituimme siis tosi vaatimattomiin huonei-siin, joihin mahtui laveri nukkumista varten ja tuoli sekä pöytä. Huoneen vaatimattomuuden korvaa satakertaisesti ikkunasta avautuva upea näkymä: lumihuippuiset vuoret. Jossakin huo-neessa oli myös ”kylpyhuone”. Vettä ei suihkusta tule ja rakennustapakin on erikoinen: jos vettä tulisi, se valuisi myös huoneen lattialle. Niinpä on hyvä, ettei suihku toimi. Kyllä yksi yö pär-jätään ilman suihkuakin. Kylmällä vedellä on

virkistävää peseytyä, sen mitä tarkenee. Vessa on paikalliseen tapaan reikä lattiassa ja vessapa-pereille kori nurkassa. Haju tulee kaupan päälle. Myöskin paikalliset sähköasennukset herättivät kummastusta. Asennukset on tehty kaapeloin-tien osalta ns. paukkulangalla, jota meillä Suo-messa käytetään räjäytysten sytytysjohtona, jossa ei ole johtimien päällä yhtenäistä vaippaa. Matkatavaratkin tulivat aikanaan ja saa-tiin lämmintä päälle. Myös Pekka ja Jou-ko saapuivat paikalle, olivat tulleet melkois-ta vauhtia, varmaankin puolta nopeammin kuin muuta vaeltajat. Pojilla on kova kunto.

Myöhemmin illalla söimme illallista majatalon alakerrassa. Ruokaa oli riittävästi, riisiä, cyrryka-naa, linssikeittoa, vihanneksia mausteliemessä sekä leipää. Monelle mausteita oli liikaa. Tee sen sijaan on maukasta, se päättää mukavasti aterian.

Vaikka kello ei vielä olekaan normaa-lin nukkumaanmenoajan kohdalla, tuntuu useimmilla makuupussi kutsuvan pitkän vaelluspäivän jälkeen. Kyllä se uni tulikin her-kästi, ja aamuun asti sai mukavasti levättyä, vaikka peti oli kova ja huone jäätävän kylmä.


torstai 4.11.2010

Aamiainen majatalolla ja matkaan klo 8.00 suuntana Nagarkot. Vael-lusreitti oli etupäässä hiekka- ja sa-

vipohjaisia teitä, osin myös kivikkopoh-jaista tietä tai polkua. Ilma oli aamusta alkaen erinomainen. Aamu hieman viileä, mutta nopeasti aurinko alkoi lämmittää. Par-haimmillaan lämpötila nousi jopa 30 asteeseen.

Tällä retkiosuudella nousua ei ollut niin pal-jon kuin eilen, mutta matka tuntui loppujen lopuksi paljon eilistä pidemmältä. Päivän ai-kana saimme runsaasti aurinkoa, ja yksi jos toinenkin hikipisara valui selkää pitkin. Tä-nään, kuten eilenkin, söimme lounaan luon-non helmassa. Näin helteisenä päivänä tuntui, että lounaspaikka oli liiankin aurinkoinen. Maisemaltaan paikka oli kyllä mahtava, kum-puilevaa maastoa taivaanrantaan asti. Lou-nas oli olosuhteisiin nähden ihan riittävä.

Lounaan jälkeen matka jatkui kohti kauka-na siintäviä kukkuloita. Ne näyttivät olevan tosi kaukana, ja niin ne olivatkin. Vaellus kan-sallispuistossa oli antoisaa, Himalajan hui-

put näkyivät hienosti kumpuilevan maaston ja laaksojen väleistä. Vuoret ovat mahtavia ja laaksot kauniita moni-ilmeisine pengerviljel-mineen, joilla viljellään maissia, riisiä, hirs-siä, sinappia, ohraa, perunaa ja vihanneksia. Näkemämme viljelymenetelmät ovat käsin tekemiseen perustuvia: kynnetään härillä, kyl-vetään, korjataan ja puidaan käsin. Koneita-han on mahdotonta käyttää vuorilla ja viljel-mät ovat alaltaan niin pieniä, ettei koneiden käyttö olisi senkään puolesta mahdollista.Retkipäivä venyi todella pitkäksi, ja loppu-matkasta alkoi jo hieman tuntua väsymi-sen merkkejä. Perille marssimme kuiten-kin sitkeästi. Tsemppimme palkittiinkin sitten erinomaisella hotellilla. Club Himala-ya Resort osoittautui tasokkaaksi paikaksi.

Pitkän päivän ja ilahduttavan hienon hotellin innoittamana osa ryhmäläisiä palkitsi itseään kylmällä oluella. Huoneiden saamisen jälkeen pääsimme ihanaan lämpimään suihkuun, joka virkisti mukavasti. Illan päätteeksi meitä odotti runsas illallinen paikallisine herkkuineen. Pöy-tään kuului niin vihanneksia, riisiä kuin kalaa sekä kanaa. Jälkiruokapöytä oli houkutteleva monine makeine herkkuineen. Retkeläisten mieliala oli myös korkealla hyvin suoritetun päi-vämarssin jälkeen, ja illallinen sujui tältä-kin osin mukavissa merkeissä. Antoi-san illanvieton jälkeen oli mukava pujahtaa nukkumaan puhtai-den, kuivien lakanoiden vä-liin lämpimässä huoneessa.

2. retkipäivä: Chisapani–NagarkotVaellusaika: liki 9 tuntiaMatka: 20 km


perjantai 5.11.2010

Vaellus Nagarkot – Dhulikhel jäi meiltä kokematta, koska len-tomme Kathmanduun oli päivän

myöhässä. Bussimatka Nagarkot – Kath-mandu, josta meillä oli lento Pokharaan.

Bussimatka Kathmanduun oli myös jonkinmoinen seikkailu. Lähdim-me siis Hotel Club Himalaya Resortis-ta Kohti Kathmandua aamuvarhaisella.

Bussimatkalla sattui pieni mieleen jäänyt vä-likohtaus. Nepalissa on matkamme aika-na ollut meneillään hindujen uskonnollinen juhla-aika, jolloin on monenlaisia juhlia. Reit-timme varrella olevassa kylässä oli myös juh-littu sillä seurauksella, että oli syntynyt kylä-tappelu. Kylässä oli katusulku ja meillä meni hetki odotellessa, miten tilanne kehittyy. On-neksi kaikki selvisi melko pian ja kahakan toi-nen osapuoli poistui kylästä omilla busseilla. Me pääsimme turvallisesti jatkamaan matkaa.

Oppaamme Pekka valotti hieman nepalilai-sen yhteiskunnan taustaa, joka on vielä tällä-kin hetkellä melko epävakaa. Aikaisemmin ”sissiarmeijana” toiminut Maolainen ryh-mä aiheuttaa edelleen kahakointia ympä-ri maata. Varsinkin maaseudulla. Maolaisia on yritetty integroida kansanarmeijaan. Ei kuitenkaan kovin hyvin tuloksin. Maolai-set ovat luvanneet parantaa erityisesti naisten ja köyhien asemaa, mutta laihoin tuloksin. Epäonnistuminen aiheuttaa turhautumista.

Naisten asemassa olisi todella paljon parantami-sen varaa. Pekka kertoi, että kaikkein köyhim-millä maaseutualueilla tytöt ovat omassa ko-dissaan kotiorjan asemassa. Heitä ei juurikaan haluta kouluttaa, koska tyttö kuitenkin lähtee kotoa eikä näin ollen hyödytä perhettään tule-vaisuudessa. Naimisiin mentyään tytön asema

ei ole yhtään parempi, hänestä tulee appivan-hempien orja. Tämän kurjuuden lisäksi tyttöjä kaapataan tai valheellisesti houkutellaan Inti-aan seksiorjiksi; tämä sinetöikin tytön elämän lopullisesti, kotiin ei ole enää koskaan paluuta.

Lennon Pokharaan piti lähteä noin puolen-päivän maissa. Optimistisina uskoimme, että Buddha Air on ajoissa. Olimme kentällä ajois-sa ja hetken odottelun jälkeen ilmoitetaan, että lento on puoli tuntia myöhässä, no se on vähän. Kathmandun kentältä pääsemme vain puolisen tuntia myöhässä lentämään Pokharaan. Lento sujuu hyvin ja kestää vain 30 min. Pokharassa majoitumme Trek-O-Tel -hotelliin. Ihan siis-ti paikka ja lämmintä vettä tulee mukavasti.

Syötyämme hotellilla lounaan meillä on vapaa-ta aikaa katsella kaupunkia. Hotellin vierestä alkaa vilkas kauppakatu. Tutustumme iltapäi-vän ja alkuillan aikana Pokharan kauppiaiden runsaaseen tavaratarjontaan. Tavaraa on todella runsaasti, aivan pikku matkamuistoista laaduk-kaisiin käsitöihin. Pashmina- ja kashmirhuivit ovat joka kaupassa näyttävästi esillä. Tarjolla on myös runsaasti retkeilyyn liittyviä varusteita. Kaupankäyntiin liittyy olennaisena osana tinki-minen, se on ehdottomasti aina otettava huomi-oon, sillä kauppias pyytää melkein ”tuplat” lo-pulliseen hintaan verrattuna. Tuotteiden hinnat tuntuvat tinkimisen jälkeenkin kovin halvoilta.

Kaupunkia ja kauppoja katsellessa aika ku-luu todella nopeasti. Kävellen liikkuessa saa hyvän kuvan liikenteestä, rakentamisesta ja ainakin kauppiaitten tavasta toimia turis-tin kohdatessaan. Mieleen jäi kuva ystävälli-sistä ja kohteliaista kauppiaista, eivät tyrky-tä liikaa, eivätkä suutu vaikka ei ostakaan.

Illallinen hotellilla ja tavaroiden pakkaa-minen alkavaa Annapurnan retkeä varten.

3. retkipäivä: (ei vaellusta)


annapurnanluonnonsuojelualue

4. retkipäivä: Pokhara – TirkhedhungaVaellusaika: 4–5 tuntiaMatka: 7 km

lauantai 6.11.2010

Monella meistä vatsatauti teki tuloaan. Yö oli jo aika vaikea. Aamiaisen jäl-keen lähdimme bussilla kohti Naya

Pulia (1050 m), matkan kesto puolitoista tuntia.

Bussi mutkittelee heikkokuntoista kapeaa vuoris-totietä noin 1600 metrin korkeuteen ja laskeutuu sitten Modilaaksoon, josta vaelluksemme alkaa.

Bussimatkan aikana vatsatau-ti hieman koetteli. Välillä kävi jo mieles-sä, että mitenkähän tämä päivä oikein su-juu ja jaksaako kävellä suunnitellun matkan.

Naya Pulista lähdimme kohti Tirkhedhun-gan kylää (1577 m). Reittimme on osa kaup-pareittiä, joka kulkee pohjoiseen Kaligan-dakin laaksoon ja sieltä aina Mustangiin ja

Kiinaan saakka. Reitillä on ilmassa histori-an lehtien havinaa, on hienoa olla mukana.

Päivä oli kuuma ja reittimme kulki kiemurrellen vuoren aurinkoista rinnettä. Monen oloa helpotti oppaiden empatia ja heidän antamansa lääkitys, joka sitten päivän mittaan alkoikin parantaa oloa.

Lounastauko oli pienessä kylässä, jonka läpi virtasi kirkas vuoripuro. Maisema kylän alu-eella oli kaunis, viheriöivä laakson pohja, jossa muutamia taloja. Osa retkeläisistä kävi joessa uimassa. Vesi ei ennakkoarveluista huolimat-ta ollut kovin kylmää, vaan virkistävää. Maja-paikkaan päästyämme moni kirjaimellisesti kaatui suoraan sänkyyn ja nukkui lähes seuraa-vaan aamun. Jotkut joutuivat kärvistelemään vessassa mahataudin ja kuumeen kourissa.


Sunnuntai 7.11

Herätys kello 6.30 ja varhainen aamiai-nen majatalossa. Aamiainen sisältää ”riisivelliä”, jossa on erikoinen maku,

makea, mutta ei kuitenkaan sokerinen. Mustaa, paikallista hyvää teetä tarjotaan kaikilla aterioil-la. Pikkuhiljaa aurinkokin alkaa nousta ja läm-pötila nousee mukaviin lukemiin kylmän yön jäljiltä. Majataloissa huoneet ovat todella kylmiä. Yöllä lämpötila laskee lähelle nollaa, joten läm-mittämättömät huoneet ovat aamulla jäätäviä.

Tämän päivän aikana meillä oli edessä matkan mittavin nousuosuus. Aamulla yli-tämme Bhurungijoen sillan, jonka jälkeen alkaa nousu pitkin polkua kohti Ullerin kylää (2073 m). Heti matkan alusta asti on loputtomasti portaita ja niitä jatkuu koko päivän. Varovaisena arviona voimme arvella nousseem-me päivän aikana keskimää-rin 12 000 porrasta. Haasta-vaa, joskin myös palkitsevaa.

Reitti kulkee läpi paikallisten vuoristokylien ja ehkä koko vaellusreitin upeimpien rhodo-dendron-metsien läpi. Matkalla näimme pai-kallisia viljelijöitä pengerviljelmillä puimassa viljaa ja hoitamassa vihannesmaita. Viljelyme-netelmät ovat alkeelliset. Elämisen malli on kai-ken kaikkiaan vaatimatonta. Näkemämme mukaan vuoristoseudulla eletään omavaraista-loudessa, niukasti, mutta toimeen tullen. Rho-do-metsät ovat näkemisen arvoisia. Puut ovat valtavan korkeita ja ”kyhmyisiä”, paksuja, run-got kauniisti sammaloituneita. Metsän pohja on

rehevää, koska vuorilta virtaa alas laaksoihin puroja, jotka ovat välillä pieniä, huomaamatto-mia ja välillä muodostavat leveämpiä uomia ja upeita putouksia sekä kirkasvetisiä laguuneja.

Lounaan syömme Bhantantin kylässä (2250 m). Ruokana tarjotaan yleisimmin riisiä ja curry-kanaa sekä voimakkaasti maustettu-ja vihanneksia liemessä. Alkuruokana on usein keitto: sipuli-, tomaatti- tai linssikeitto.

Lounaan jälkeen matka jatkuu nou-suvoittoisena Gho-repaniin (2775 m). Maisemat ovat koko matkan vaihtelevia, metsät ovat reheviä, osittain alkuperäis-metsiä ja Himalajan huiput näyttäytyvät välillä upeina val-keina jättiläisinä. Iltapäivän loppu-puolella saavum-me majapaikkaan,

joka on vaatimaton majatalo ja huoneet kyl-miä. Tämä huoneiden kylmyys ja jäätävät yöt ovat monelle yllätys. Myös suihkujen ja vessojen alkeellisuus ja kylmyys on yllättä-nyt. Kaikesta kuitenkin selvitään, ja näinhän sitä tulee uusia näkökulmia ja kokemuksia.

Meidän oiva oppaamme Pekka on koko matkan ajan pitänyt meille ennen illallista erinomaisen venyttelyn ja jumpan. Tänään se on myös tie-dossa ja sen jälkeen on mukava vetäytyä yöpuul-le keräämään voimia huomiseen koitokseen.

5. retkipäivä: Trighedhunga – GhorepaniVaellusaika: 6–7 tuntiaMatka: 11 km

varovaiSena arviona voiMMe

arvella nouSSeeMMe

päivän aikana keSkiMäärin

12 000 porraSta.


Maanantai 8.11.2010

Osa ryhmästä lähti aamulla kello 4.00 vaeltamaan Poon Hillille, vaellusai-ka 2 – 3 tuntia. Se on tunnettu nä-

köalapaikka (3193 m). Poon Hill on yksi parhaimmista paikoista ihailla Himalajan kau-neimpia huippuja. Täältä näkyvät mm .An-napurna (8091 m), Annapurna South (7219 m) sekä kirkkaalla ilmalla jopa Mustangis-sa sijaitsevan Dhaulagirin (8167 m) huiput.

Kaikki eivät jaksaneet osallistua kyseiseen ret-keen, vaan jäivät majataloon nukkumaan. Yö oli tosi kylmä, vaikka kaikki mahdolliset vaat-teet oli päällä ja makuupussissa. Aamuyön retkeläiset tulivat reippaina ja näkemäänsä ja kokemaansa tyytyväisinä aamiaispöytään. Saimme hyvän kuvauksen tehdystä retkes-tä. Varmaankin kannatti ja tuli tosi hieno-ja valokuvia auringonnoususta vuorten ylle.

Majatalon pihalla oli mukava episodi. Aasin ajajat valmistautuivat päivän urakkaan ja ruok-kivat eläimiään. Tätä toimenpidettä oli hauska katsella. Aasit eivät nimittäin olleet ihan samaa mieltä hoitajiensa kanssa, vaan kirmailivat ja hyppivät sekä potkiskelivat takajaloillaan hyvää tarkoittavia hoitajiaan. Miehet juoksivat välillä karkuun ja sitten taas uudelleen ruokapusseja sovittamaan aasin turpaan. Kyllä homma tuli lopulta hoidettua hienosti. Me katselijat saimme hauskan, ilmaisen näytöksen aasinruokinnasta.

Vaelluspäivä alkoi jyrkällä nousulla, noin 400 metriä lähes vertikaaliin. Portaat olivat todella jyrkät ja askelmat korkeita, vaikeutta lisäsivät vielä puiden paksut juurakot, jotka työntyi-vät kulkureitille. Jyrkän nousun jälkeen alkoi laskeutuminen laaksoon hienon vuoripuron vartta. Portaat ovat myös alas laskeuduttaessa korkeat ja jyrkät. Maisemassa näkyivät koko

ajan Himalajan lumiset, korkeat huiput. Nä-kymä on koko ajan mahtava. Alas laaksoon tultaessa on hienoja rhodo-metsiä. Puut ovat monimuotoisia ja sammal sekä muu kasvis-to peittää runkoja. Eläimiä ei juurikaan näy, vain muutamia lintuja, variksia sekä apinalau-ma puiden latvuksissa. Laskeutumisen aika-na näimme valtavia kaatuneita puunrunkoja, jotka kertovat vanhan metsän olemassaolosta.

Tultaessa alas solaan ei voinut muuta kuin ih-metellä vuorten pystysuorien rinteiden kor-keutta. Tuntuivat solasta katsellessa tavoitte-levan taivasta. Tänään ilma ei ole ollut kovin lämmin. Kapeassa ja syvässä solassa puhaltaa viileä tuuli. Jyrkkä alatulo vaatii tarkkuutta ja liukastumisen vaara on koko ajan olemassa mä-rillä ja savisilla kiviportailla. Puiden isot juu-ret antavat vielä lisähaastetta laskeutumiseen.

Matkan varrella on myös muutamia isompia kyliä, joissa on tarjolla käsitöitä: villakäsineet, sukat ja pipot sekä erilaiset huivit, shaalit, pon-zot sekä korut ovat tyypillistä kauppatavaraa. Kotieläimiä kylissä näkyy koko ajan. Kano-ja, kukkoja, ankkoja, vuohia ja vesipuhveleita.

Vaelluksen loppupuolella on vielä kova nousu (ehkä noin 80 asteen luokkaa), melkein kuin nousisi tikapuita ylös. Perille kuitenkin päästiin hyvin ja turvallisesti. Yöpaikka on samaa tasoa kuin edellisetkin, vaatimaton majatalo. Tästä voi tulla kylmä yö, koska jo klo 18.00 lämpötila on laskenut 6 asteeseen. Parvella oli huopia, jot-ka lämmittivät mukavasti makuupussin päällä. Illalla jututimme kylän mukavia matkamuisto-myyjiä ja opimme, etteivät monetkaan heistä osaa lukea eikä kirjoittaa. Katselimme, kuinka paikalliset valmistivat kanaa illalliseksi: kana juostiin ensin kiinni, sitten kaula poikki, ky-nittiin ja lopuksi kypsennettiin tulen loisteessa.

6. retkipäivä: Ghorepani – TadapaniVaellusaika: 5–7 tuntiaMatka: 7 km


puut ovat MoniMuotoiSia

ja SaMMal Sekä Muu kaSviSto

peittää runkoja.


7. retkipäivä: Tadapani – GhandrungVaellusaika: 4 tuntiaMatka: 7 km

tiistai 9.11.2010

Nukuimme noin klo 7.00 asti, kos-ka päivämatka on lyhyt ja helppo. Aamiaisen söimme ulkona, vaik-

ka sää oli pilvinen ja melko kylmä, noin 6 astetta. Tarjolla oli ruhtinaallisen kotoi-sasti paahtoleipää ja omeletti sekä teetä.

Pilvet roikkuvat vuorten päällä, joten lumihuip-puja näkyy väin välähdyksittäin pilvien liikku-essa. Tadapanista lähdemme laskeutumaan polkua pitkin solaan. Ympärillä on upeaa, ehkä satoja vuosia vanhaa rhodo-metsää. Puut muo-dostavat melko tiheän verkon, joten aurinko ei juuri pääse paistamaan polulle. Puiden muodot, oksat ja rungot ovat upeita. Kuvailu on vaike-aa, mutta ne, jotka ovat nähneet elokuvan Taru Sormusten Herrasta ja siinä olevat vanhat Ent-ti-metsät, voivat saada silmiinsä kuvan metsän luonteesta. Polkua kuljettaessa tupsahdamme välillä pienelle aukiolle, niitylle, jossa lampaat. vuohet ym. voivat laiduntaa. Varmaankin myös metsän eläimet käyttävät näitä aukioita ruo-kailuun. Niille aurinkokin paistaa lämpimästi.

Välillä polku kulki jyrkkien rotkojen reunal-la ja muutamissa paikoissa polku oli sortu-nut ja melko kapea. Alas vievät portaat olivat märät ja liukkaat, joten askeleita piti varoa. Polulla oli myös paljon muita liikkujia; kuor-mattuja muuleja, kantajia ja koululaisiakin tu-lossa alas kouluun Ghandrungiin. Vikkeliä ja varmajalkaisia ovat nämä nuoret nepalilaiset sekä myös kohteliaita. Muita turistiryhmiä oli paljon liikkeellä. Osa meistä oli oppinut pai-kallisten käyttämän tavan tulla alas portaita kevyin tanssahtelevin askelin. Me muut köm-mimme vaivalloisesti sauvoja käyttäen alaspäin.

Näimme myös lauman isokokoisia apinoita. Lauman johtaja istui tukevasti oksalla ja tun-tui tarkkailevan meitä yhtä paljon kuin me niitä. Tämän päivän reitti oli lyhyt ja melko helppo. Olimme Ghandrungissa jo klo 12.30.

MaiSeMaSSa näkyivät koko

ajan hiMalajan luMiSet, korkeat

huiput.


Majoituimme Hotel Terekkers In:iin, joka on siisti ja ehkä retken tähän asti paras majatalo. Siinä on siisti ja lämmin ruokasali. Hotelli on kolmessa kerroksessa. Söimme luonaan hotel-lilla ja se oli tämän matkan paras lounasruoka. Iltapäivällä teimme kyläkierroksen kävelemällä kylän raitteja ylös alas. Saimme hyvän kuvan asumuksista ja pihapiireistä. Talot on raken-nettu selkeisiin, tiiviisiin ryhmiin. Taloissa on usein kolme kerrosta; alhaalla asuvat eläimet, keskikerros on ihmisiä ja elämää varten, yläker-ros on keittiö. Taloissa ei ole savupiippuja, vaan savu tulee ulos katon rajasta. Näin asuminen on järjestetty kaikin puolin taloudellisesti, saadaan lämpöä alhaalta ylös ja savu keittiöstä pihalle.

Ghandrung on Nepalin toiseksi suurin gu-rungkylä. Sen keskeinen sijainti on tehnyt sii-tä keskuspaikan. Sen liuskekivikattoiset talot ja kivetyt terassiviljelmät sopivat rakennus-tyyliltään Himalajan rinteille erityisen hyvin.

Tässä kylässä näimme myös, miten vesipuhvelit kuljeskelevat täysin itsenäisesti. Puhvelit lähtevät taloista aamulla laiduntamaan kylän lähistölle ja palaavat omin päin illalla takaisin. Ne marssivat jonossa pitkin kylän raittia ja kääntyvät kukin omalle kujalleen ja löytävät oman navettansa.

Vierailimme myös pienessä museossa, jossa oli esillä paikallista esineistöä vanhemmalta ajalta sekä pienessä hindulaisessa luostarissa. Kävelykierroksella kylän lapset tulivat uteli-aina katsomaan turisteja. He eivät juurikaan kerjää, mutta ovat jo oppineet pyytämään ”candy, candy”. Lapset ovat suurimmaksi osak-si siistejä ja hyvinvoivan näköisiä, mutta mu-kaan mahtuu myös likaisia ja resuisia lapsia.

Kyläkierroksen lopuksi päädymme viehät-tävään kahvio-konditoriaan, jossa on tar-jolla herkkuja, jotka ovat muuten tällä ret-kellä olleet harvinaisia. Antoisa kierros.


keskiviikko 10.11.2010

Herätys kello 6.00, Melko hyvin nuku-tun yön jälkeen oli mukava herätä. Ei ollut kovin kylmä, noin 10 astetta. Aa-

miaisen jälkeen lähdettiin laskeutumaan Shaule Bazarin kautta alas Modilaaksoon, jota pitkin palaamme vaelluksemme lähtöpisteeseen Naya Puliin. Bussi vie meidät takaisin Pokharaan, jos-sa majoitumme tuttuun Trek-O-Tel -hotelliin.

Tänään taas portaita riittää. Ghandrungis-ta lähdettäessä portaat ovat tasaisia, sileitä ja helppoja laskeutua, myöhemmin matkan jat-kuessa portaat ovat epätasaisia ja louhikkoisia.

Tänäänkin muita kulkijoita oli paljon molem-piin suuntiin. Ylösmenijöitä kävi hieman sää-liksi: ne valtavat määrät portaita. Matkan var-rella oli paljon asutusta ja kyliä. Maa on myös tällä seudulla otettu tarkasti viljelykäyttöön.

Pengerviljelmiä on laaksoista korkeille vuorille asti. Näkymät tällä reitillä ovat maiseman osalta mahtavat, laaksot ja vuoret sekä viljelykset te-kevät näkymistä upeita. Aamulla nähtiin myös hieno auringonnousu lumihuippujen takaa.

Tänään on ollut myös todella lämmintä, ehkä lähellä 30 astetta. Noin kolmen tunnin käve-lyn jälkeen portaat loppuivat ja sen jälkeen reitti noudatteli polkuja ja hiekkateitä, jotka kulkevat laaksossa vuolaana virtaavan joen vartta. Joki on vaikuttava, vesi näyttää sma-ragdinvihreältä. Paikoin joki virtaa hitaam-min ja paikoin kuohuu kivien välistä runsaana.

Tänään kävelyn tahti on nopeaa. Tuntui, että on kiire. Loppumatkasta lepotaukoja ei pal-joa pidetty. Valokuvaukseen ei tahtonut olla aikaa. No, olisihan sitä voinut jättäytyä, mut-

8. retkipäivä: Ghandrung – Naya Pul – PokharaVaellusaika: 5-6 tuntiaMatka: 9 km


ta tuntuu ettei voi, koska se jarruttaa muiden matkaa. Matka tuli pikamarssia perille Naya Puliin kello 12.00 eli noin viidessä tunnissa.

Bussimatka Pokharaaan kesti kaksi tuntia. Bus-si oli todella vanha ja ahdas. Tässä olisi laatuun voinut vähän panostaa. Bussi on tehty paikallis-ten tarpeisiin ja heidän kokonsa mukaan. Meil-le pidemmille ja kookkaammille tuotti vaikeuk-sia mahtua istuimiin. Matka kuitenkin joutui hyvin, sillä kuljettaja osasi asiansa, tööttäillen ja kurvaillen pääsimme turvallisesti perille. Op-paamme joutuivat istumaan bussin katolla kau-pungin rajalle asti, jossa he ahtautuivat sisälle.

Hotellilla odotti ihana suihku ja lounas, illal-linen sekä mahdollisuus tehdä ostoksia. Näitä kaikkia mahdollisuuksia käytimmekin hyväk-si. Iltapäivä ja ilta sujui mukavissa tunnelmis-sa ja tuliaiset saimme mukavasti ostettua.

joki on vaikuttava, veSi näyttää SMaragdin-vihreältä.


torstai 11.11.2010

Herätys 6.30 sekä aamiainen hotel-lissa. Bussilla suuntasimme On-ni-nimiseen lastenkotiin. Mat-

kalla kuulimme hieman Pokharasta sekä paikallisoppaan että Pekan kertomana.

Onni-lastenkoti on suomalaisen Tuuli Vik-stedtin ja hänen australialaisen miehensä Carl Steinfortin perustama. Talossa on 16 lasta ja 5 vakinaista työtekijää. Rakennus on enti-nen hotelli, joka on kunnostettu lastenkodin tarpeisiin. Meille esiteltiin talon toimintaa ja lapset esittivät lauluja sekä halusivat hieman leikkiä kanssamme. Osa retkeläisistä oli va-rustautunut tuomalla lapsille piirustus- ym. tarvikkeita. Hienointa toiminnassa on se, että lastenkotia pyritään pyörittämään paikallisen henkilökunnan avulla. Näin tarjotaan sekä pai-kallisille töitä että toiminalle jatkuvuus. Toi-vottavasti toiminta jatkuu menestyksekkäästi.

Bussikierros jatkui tiibetiläiseen pakolaisleiriin. He ovat olleet Nepalissa jo vuodesta 1959 alka-en, ovat jo toisen polven pakolaisia, mutta halu-avat säilyttää pakolaisstatuksen, koska toivovat

joskus pääsevänsä takaisin Tiibetiin. Kävimme mattokutomossa sekä mattomyymälässä. Hie-noja käsin solmittuja villamattoja suuret vali-koimat. Matot todella korkealaatuisia, vahvoja ja kauniita. Ne ovat hinnaltaan uskomattoman edullisia suomalaisille, mutta kuljetusvaikeudet estivät ostot. Tämän jälkeen suuntasimme De-vin putouksille. Putous on maan sisään syöksyvä valtava koski. Teimme vielä veneretken Phewa-järvellä, kulkuvälineinä olivat meikäläistä ruuh-ta muistuttavat veneet, joita yksi mies perästä meloi. Meitä oli etukäteen informoitu, että järvi on puhdas ja uimakelpoinen, mutta se osoit-tautuikin likaantuneeksi eikä houkutellut ui-maan. Tämän kohteen olisi voinut jättää väliin.

Kaupunkikierroksen jälkeen matkasim-me Pokharan lentokentälle, josta len-to Kathmanduun. Lento oli aikataulus-sa ja kaikki sujui suunnitelman mukaan.

Majoituimme Shangri-La -hotelliin, joka on hyvätasoinen ja siisti. Meille jäi hieman ostosai-kaa ja kävimme Thamel-nimisellä ostosalueella täydentämässä matkatuliaisia. Paikka oli todel-

kaupunkiretket

Pokhara – Kathmandu


la monipuolinen ja vilkas, kauppoja vieri vie-ressä ja autot ja mopot seassa lisäävät säpinää.

Kävellessämme ostokaduille ihmettelimme jälleen liikenteen määrää. Autoja, mopoja, moottoripyöriä, riksoja ym. loputon määrä. Liikenteen melu on korvia huumaava. Näil-lä alueilla pimeä tulee todella nopeasti ja jou-duimme toteamaan sen yllättäneen meidät.

perjantai 12.11.2010

Loistava aamiainen Shangi-Lassa. Tarjoilu on ylellistä, tarjolla laidasta laitaan suo-laista ja makeaa, juuri paistetusta mu-

nakkaasta kakkuihin ja juustoihin. Melkoinen kontrasti vuoristovaelluksen antimiin nähden.

Tänään on ohjelmassa kokopäivän kaupunki-kierros korvauksena menetetystä Shivapurin vaelluspäivästä. Aluksi kävimme buddhalais-ten temppelialueella. Valtava Swayambunathin temppelialue korkean kukkulan laella, kutsu-taan myös Apinatemppeliksi. Temppelialueelle noustaan 365 porrasta. Määrä on juuri tämä, koska portaat nousemalla buddhalaiset saa-vat korvattua vaatimuksen käydä joka päivä pyörittämässä rukousmyllyjä. Temppelialueen keskellä on hindulainen temppeli. Tämä kuvaa hyvin sitä, että hindut ja buddhalaiset elävät

Kathmandu

Olimme hieman epävarmoja suunnasta ja otimme pyöräriksan, joka kuljetti meidät ho-tellille. Hattua täytyy nostaa tuosta liikenteen sujuvuudesta, meitä kuljettanut pieni rik-sakin mahtui väliin ja sai tietä tarvittaessa.

Hotellilla söimme taas runsaan, mait-tavan illallisen. Valinnan varaa näis-sä isommissa hotelleissa on runsaasti.

hyvässä sovussa keskenään. He myös viettävät yhteisiä juhlapäiviä. Kaupunkia peittävä savu-sumu heikentää näkyvyyttä ja kirveltää silmiä.

Vierailimme myös vanhassa kaupungissa, jossa yhä elää ja vaikuttaa vanhan perinteen mukaan valittu buddha-perheen tyttö. Hän on elävä jumala, Kumari. Jumalan asemassa tyttö on puberteetti -ikään asti, jonka jälkeen hänen tilalleen valitaan taas uusi tyttö. Tyt-tö kasvatetaan jumalana, jolta hallitusvaltakin kysyy neuvoja. Aikaisemmin tytön asema ju-maluuden loputtua oli huono, mutta nykyään häntä koulutetaan tavallistakin elämää varten. Hänelle taataan myös eläke. Kävimme myös Kumarin talon sisäpihalla ja näimme hänet, pienen pelokkaan näköisen tytön, parvek-keella, jossa hän käy kumartamassa turisteille.


Vanhassa kaupungissa on myös laajoja va-han kuningasvallan aikaisia rakennuksia ja temppeliaukioita, jopa 1000-luvulta alkaen.

Kävimme myös Pashupatinathin hindutemppe-lialueella. Näihin temppeleihin eivät pääse sisäl-le kuin hindu-uskoiset. Samalla alueelle sijaitsee myös kitkerän ihmislihanpolton hajun täyttämä hautarovioalue. Hindut polttohautaavat vaina-jansa. Hautaroviot sijaitsevat pahoin saastu-neen pyhän joen varrella. Hautaamiseen liittyvä seremonia on pitkä, jopa kak-si viikkoa kestävä. Perheen poika hoitaa yleensä suurimman osan hautajaisseremoniaan liittyvis-tä rituaaleista. Näimme myös nuotion äärellä notkuvia vanhuksia, jotka oppaan kertoman mukaan elävät luolassa pohtimassa elä-mänsä tarkoitusta ja odot-tamassa kuolemaansa.

Vierailimme myös Thanka-maalarien koulussa maailman toiseksi tai kolmanneksi suurimman Buddhan temppelin (Boudhanath Stupa) vie-ressä olevassa Thanka Centressä. Buddhalai-sessa perinteessä munkit asuvat ja harjoittavat uskontoaan luostarissa. Hindulaisessa perin-teessä on jumaluuksille pyhitettyjä temppeleitä. Stupa on pyhä paikka ja pyhiinvaelluskohde.

Thanka-maalaus on perinteinen maalaustapa, jossa kuvataan ihmisen maallista kilvoittelua kohti nirvanaa. Tämä maalaustapa on tarkoin säädeltyä vanhan tradition mukaan. Värit saa-daan luonnon mineraaleista jauhamalla ja liot-tamalla sekä lisäämällä nesteeseen liima-ainetta. Maalaus tehdään kankaalle, joka on kyllästetty kalkkikiven ja liiman seoksella. Kuivuttuaan kangas hangataan ja kiillotetaan kahdella kivellä.


Prosessi kestää useita päiviä. Maalaukset ovat kirjaimellisesti pilkun tarkkoja. Pohjakuvio piirretään mallin mukaan tarkasti ja sitten teh-dään väritys maaleilla ja pienen pienillä sivel-timillä. Vain mestariluokan maalarilla on oi-keus signeerata työnsä. Ostimme myymälästä joitakin Mandala- ja Elämänpyörä-thankoja.

Illalla oli ohjelmassa paikallisia kansantansse-ja ja kansallisruokia. Erikoisuutena oli myös se, että istuimme lattialla. Tämäkin paikal-linen tapa. Kansantanssijoiden puvut olivat kauniita ja värikkäitä. Tanssien tarinat ovat ikuisia, niin kuin kaikilla kansoilla: kosio-tansseja, rakkautta ja kisailua nuorten kes-ken. Musiikin rytmi on nopea ja hieman ”nykivä”. Raksi, paikallinen ruokaryyppy (pontikkaa?) kuului myös ateriaan. Ruoka oli saman tyyppistä, kuin vaelluspaikoissa olim-me saaneet. Tarjoilu oli kohteliasta ja hiottua.

Muistiin jäi bussimme juuttuminen kadun yläpuolella roikkuviin sähköjohtonippui-hin. Vaaraa ei kuitenkaan aiheutunut, mut-ta kävelimme osan matkasta ruokapaikalle.

illalla oli ohjelMaSSa paikalliSia

kanSantanSSeja ja kanSalliS-

ruokia.


lauantai 13.11.2010

Lähdimme aamiaisen jälkeen jatkamaan Kathmandun laaksoon tutustumis-ta. Tänään suuntaamme Bhaktapuriin,

joka on erillinen kaupunki Kathmandun laak-son alueella. Itse asiassa laaksossa on kolme kaupunkia; Kathmandu, Bhaktapur ja Patan.

Bhaktapur (= jumalallisuuteen antautunei-den kaupunki) on kuuluisa hyvin hoide-tuista viljelymaistaan. Tällä alueella tuote-taan viljelytuotteita koko laakson alueelle.

Kaupungin keskuksessa on vanha kaupunki, jos-sa on laaja temppelialue ja kuningasvallan ajalta vanhoja, kauniisti työstettyjä puurakennuksia. Yhtenä erikoisuutena voisi mainita talon, jon-ka kuningas rakennutti vaimoilleen. Vaimoja sanotaan olleen 50, joten kuningas teetti taloon myös 50 ikkunaa, jotta vaimot voivat tarkkail-la, kukin omasta ikkunastaan, torin elämää.

Retkemme aikana tällä alueella on meneillään viljankorjuu ja kuivaaminen. Maanviljelijät ovat

Kathmandu


levittäneet viljat kuivumaan pressujen päälle toreilla. Etupäässä naiset kulkevat edes takaisin kuivattavan viljan päällä ja kääntelevät ja nos-televat viljaa, jotta se kuivuu tasaisesti. Alueella oli myös runsaasti kaupustelijoista, jotka muis-ta paikoista poiketen kävelivät sitkeästi rinnalla ja myivät artikkeleitaan; gurkhatikareita, koru-ja ja norsuveistoksia. Uskomattoman halvalla.

Kierroksen jälkeen lähdimme Kathmandun len-tokentälle, ja tarkoituksena oli lentää Delhiin.

Miten siinä kävikään? Ensin oltiin toiveikkaita ja käytiin läpi kaikki monimutkaiset ja suoras-taan nöyryyttäviltä tuntuvat turvatarkastukset. Viimeisenä ja ikävimpänä oli lentokentällä teh-ty tarkastus, jossa ahtauduimme läpi ahtaan, kapean ”kaapin”. Kaikki tavarat pengottiin, nyt jo kolmannen kerran tällä kentällä, ja sitten

hoputettiin nopeasti kentällä odottaviin bus-seihin. Moni päätti mielessään, ettei tällaiseen byrokratian ja turistien nöyryyttämisen maa-han enää tulla. Toiveet koneeseen pääsystä oli-vat vielä tässä vaiheessa korkealla. Odottelim-me kuumissa busseissa lähtemistä liki tunnin. Siinä vaiheessa kiihkeäluonteiset paikalliset al-koivat käydä jo tosi kuumina. Mikä viivyttää? Saimme vihdoin tiedon, että lento on peruttu tältä päivältä! Siispä ulos busseista ja kentälle takaisin ja hakemaan merkintöjä asiakirjoihin. Tarvitsemme jälleen yöpymispaikan. Hotellin osalta järjestely sujui hyvin ja saimme hienot sviitit Himalaya hotellista sekä hyvän illallisen.

Aamulla herätys kello 5.00 ja toi-vottavasti lento Delhiin ajoissa, jot-ta kerkiäisimme Finnairin aamulennolle.

Maanviljelijät ovat levittäneet viljat kuivuMaan preSSujen päälle

toreilla.


Sunnuntai 14.11.2010

Aikataulut muuttuvat. Herätys oli ajois-sa, klo 5.00, mutta huomasimme, että tiedotuksessa oli ollut katkos, herä-

tys olisi pitänyt olla klo 6.00. Odottelemaan-

han olemme jo tottuneet. Pääsimme siis mat-kaan klo 7.00 ja kentällä tutusti jonottamaan! Taas samat monenkertaiset turvatarkastukset. Tässä vaiheessa tiedämme jo, että meille tu-lee yksi ylimääräinen päivä Delhissä, koska emme mitenkään ehdi Finnairin sunnuntain aamupäivälennolle. Olemme siis vuorokauden myöhässä ja työssä käyville tulee yksi poissa-olopäivä, koska pääsemme Helsinkiin vasta

kotiinlähtö

Kathmandu – Delhi


maanantaina iltapäivällä. Pääsimme kuitenkin onnellisesti kentälle ja konekin lähti kohti Del-hiä. Indian Airlines tuntuu ainakin tällä het-kellä olevan melko epävarmasti toimiva lento-yhtiö. Ei tulisi mieleen suositella kenellekään.

Dellhissä majoitumme Hotel Surayaan. Lois-toluokan hotelli, osa retkeläisistä sai loistosvii-tit, osa hieman vaatimattomammat huoneet.

Pääsimme Delhissä pienelle kaupunkikierrok-selle. Kävimme tutustumassa vanhaan temp-pelialueeseen. Alue on muotoutunut monien vuosisatojen ja monien hallitsijoiden ja val-loittajien vaihtuessa nykyiseen muotoonsa. Vanhat, osittain 1100-luvulta lähtien säily-

neet rakennelmat, ovat vaikuttava näyte ki-virakennustaidoista. Erityispiirteenä jäi mie-leen muslimivalloittajien kädenjälki, jossa oli käytetty edellisten hallitsijoiden tekemien temppelien pylväät hyödyksi, muokaten niis-tä ”omannäköinen” tiheä pylväskäytävä. Del-hissä bussilla liikuttaessa sai myös käsityksen, liikenteen valtavasta määrästä, savusumusta, joka peitti koko maiseman harmaana verho-na sekä ihmispaljoudesta. Valitettavasti aikaa kaupungin katseluun ei jäänyt kovin paljon.

Hotellilla meillä oli vielä illan lopuksi ”jäähyväi-sillallinen”. Ruoka oli maukasta, paikka tyylikäs ja tarjoilu hiottua. Retkeläisten tunnelma ehkä hie-man haikea, mutta nyt jo kotiin pääsyä odottava.

Maanantai 15.11.2010

Tänään on kotilennon aika, Finnairil-la Helsinkiin. Kentällä asiat sujuvat ihan mukavasti. Lentokin pääsi läh-

temään lähes ajallaan. Kiva päästä kotiin!

Delhi – Helsinki

pääSiMMe delhiSSä pienelle

kaupunki-kierrokSelle.


Nepal pähkinänkuoressa

• Yhdistetyn Oulun ja Lapin läänin kokoinen

• Himalajalla Intian ja Kiinan välissä, muina lähinaapureina Bhutan ja Bangladesh

• Perinteinen, syvästi uskonnollinen kulttuuri, jonka juuret ulottuvat yli kahdentuhannen vuoden taakse

• Vanha kuningaskuntien ja ruhtinaskuntien maa, joka v. 2006 muutettiin Nepalin demokraattiseksi liittovaltioksi, jolla on presidentti ja kaksikamarinen parlamentti. Puolueita useita kymmeniä, joista monet marxilais-leninistisiä kommunistipuolueita sekä yksi vahva maolainen puolue. Ensimmäisessä hallituksessa maolaiset mukana, mutta sittemmin ne jätettiin ulkopuolelle, mikä aiheuttaa jatkuvia levottomuuksia. Siirtyminen kuningasvallasta demokratiaan ei onnistu helpolla.

• Hallinto epävakaa, puolueet kiistelevät vallasta ja talouselämän kehittäminen kärsii. Oikeudenmu-kaisuuden ja tasa-arvon toteuttaminen on pahasti kesken. Kadunkulmissa seisovat, automaattiasein ja mellakkakilvin varustetut sotilaat kertovat tilanteen jännitteisyydestä. Vaikutelmaksi jäi, että lopulta valta voidaan ottaa vaikka väkisin.

• Asukkaita n. 30 milj, paikallisia etnisiä ryhmiä ja kieliä 50 - 100, nepali on virallinen kieli, jota puhuu noin 50 % asukkaista. Hindu-uskontoa tunnustaa 80 %, buddhalaisuutta 11 %, ja muslimeja on 4 % asukkaista. Tiibetistä tulleita pakolaisia 20 000 ja Bhutanista tulleita 100 000.

• Suurimmat kaupungit pääkaupunki Kathmandu-Bhaktapur 1,5 milj, Pokhara 0,20 milj, Patan 0,18 milj asukasta. Monet pienemmät Terainin kaupungit ovat taloudellisesti tärkeämpiä teollisuuden ja parempien kulkuyhteyksien takia.

• Tiestö heikosti kehittynyt vuoriston alueella. Kylien väliset yhteydet polkuja, joita pitkin henkilö- ja tavaraliikenne kulkee jalkaisin ja muulin selässä. Pieniä lentokenttiä eri puolilla maata, useita lento-yhtiöitä. Karua kieltään lentoliikenteen vaikeuksista kertovat lukuisat onnettomuudet, esimerkiksi elokuussa ja joulukuussa 2010 ainakin kaksi lento-onnettomuutta, joissa kuoli useita kymmeniä matkustajia. • Väestön ikärakenne: keski-ikä 21 v, nuoria 37 %, keski-ikäisiä 60 % ja yli 65-vuotiaita 4 %. Keski-määräinen elinikä 64 – 67 v. Aliravitsemuksesta ja heikosta hygieniasta johtuvien infektiotautien riski suuri: ripuli, hepatiitti A, lavantauti, aivokalvontulehdus, malaria ja denguekuume.

• Asukkaista ¼ elää köyhyysrajan alapuolella. Kaupunkilaisia 17 % asukkaista. Maataloudesta elää ¾ väestöstä. Yli 15-vuotiaista vain 49 % osaa lukea ja kirjoittaa. Koulutetusta ammattityövoimasta suuri puute. Työttömyysaste 46 %.

• Teollisuus kehittymätöntä vaikean topografian, heikon infrastruktuurin ja logistiikan johdosta, pää-tuotteina tekstiilit, matkailupalvelut, sementti, tiili, eräät maataloustuotteet, puutavara ja malmit. Teollisuuden kehittymistä hidastavat poliittinen epävakaus, teknologian heikko taso, sisämaasijainti (satamana käytetään Intian Kalkuttaa), mellakat ja luonnonkatastrofit.


Luonnonmaantieteellinen asema

• Mannerlaatat liikkuvat jatkuvasti siten, että Intian laatta työntyy Tiibetin laatan alle 50 mm/v työntäen Himalajan vuoristoa ylöspäin. Laattojen epätasainen liike aiheuttaa ajoittain maanjäristyk-siä. Syvät jokirotkot erottavat Himalajan suuria massiiveja toisistaan.

• Kallioperässä ainakin ruskohiiltä, kupari-, koboltti- ja rautamalmia. Malmivarannot puutteellisesti tutkittuja ja hyödyntäminen vaikeaa hankalan topografian ja heikon infrastruktuurin johdosta. Vesi-voimapotentiaali huomattavan suuri.

• Luonnonmaantieteellisesti jakautuu kolmeen vyöhykkeeseen: eteläisin osa Terain-tasanko 30 km leveä, Intian rajalla, trooppinen ilmasto (tropiikin sademetsiä, tiikin tapainen jalopuu sal eli Shorea robusta tuottaa maan arvokkainta puutavaraa vientiin, kasvaa myös tuhannen metrin korkeuteen saakka, kylissä sen suuria lautasmaisia lehtiä käytetään perinteisinä juhlalautasina, leipäpuitakin näkyi); Kukkula-alue Pahad 800 – 4000 m korkeudessa, subtrooppinen – alpiininen ilmasto (sub-trooppisia lehti- ja havumetsiä, kuten tammi, magnolia, rhododendron, vaahtera, jalopähkinäpuu, hevoskastanja, hemlokki, seetri, marjakuusi, kuusi, jalokuusi, Mahonia, happomarjapensas, ylem-pänä lauhkean vyöhykkeen lehti- ja havumetsiä), epifyyttisammalia, -maksasammalia, -saniaisia ja -orkideoita runsaasti puiden rungoilla ja kallioseinämillä; Vuoristo Parbat yli 4000 m, arktis-alpiininen ilmasto (vuoriston heinä- ja pensastoalueita, alppiniittyjä sekä ylinnä vuoristojäätiköitä)


Maatalous ja ympäristökysymykset

• Maa-alasta viljeltyä 16 %, erityisesti Terainin tasanko lähes kokonaan viljelyssä, samoin Kath-mandun laakso, jossa saadaan kastelun avulla kolmekin satoa vuodessa (vehnä, riisi, vihannekset). Maatalouden päätuotteet riisi, maissi, vehnä, hirssi, ohra, sokeriruoko, palkokasvit, juutti, peruna, juurikasvit, öljykasvit (sinappiöljy tärkeä ruokaöljy), sesam-yrtti öljykasvina, durra, lääkeyrtit, tupak-ka, hedelmät, tee, bambu, tattari, maito, vesipuhvelin liha, siipikarja. Pääosa tuotteista tulee pien-tiloilta ja käytetään paikallisesti. Terassiviljely pienimuotoista ja koneistamatonta. Vilja leikataan sirpillä, puidaan varstoilla ihmistyönä ja maat kynnetään härillä. Riisin viljelyn vaatima vesittäminen toteutetaan ohjaamalla purovesiä penkereille istutusaikana. Eläinten lanta käytetään lannoitteena, ihmislantaa ei osata kompostoida eikä käyttää lannoitteena, virtsaa ei kerätä eikä käytetä lannoit-teena, vaikka se olisi arvokas typpi- ja fosforilannoite (ennakkoluulot, uskonnolliset syyt?).

• Kylissä käytössä olevien asuntojen kuivakäymälöiden tuotteiden sisältämät ravinteet olisi hel-posti saatavissa kiertoon kompostointia käyttämällä. Nyt jätetään maakuoppiin. Majatalot ja ho-tellit ovat velvoitettuja rakentamaan maaperäkäsittelyyn perustuvan järjestelmän; se on kuitenkin vaikeasti hoidettavissa rinnemaastossa, sillä se vaatii kiinteiden ainesten tyhjentämisen pari kertaa vuodessa. Ellei tyhjennetä, järjestelmä tukkeutuu. Maaperäkäsittelyn, suotonesteen erilliskeräämi-sen ja suuren, vain harvoin tyhjennettävän säiliön avulla järjestelmä onnistuisi. Tyhjennettävä tavara käytettäisiin kompostoinnin kautta maanparannusaineena viljelyksillä. Vaikutelmaksi jätevesihuol-losta jäi, että osaaminen ja tekniset mahdollisuudet ovat vähäiset, mikä johtaa jäteongelman jatku-vaan pahenemiseen.


• Ympäristöongelmina monsuunisateiden aiheuttamat tulvat ja maanvieremät, eroosio vie sedi-menttejä lukuisien sivujokien kautta Ganges-Brahmaputra-jokiin ja Bengalinlahteen aiheuttaen tulvaongelmia myös naapurimaa Bangladeshille. Tulvia pahentavat metsänhakkuut ja viljelymaan raivaus Pahadin alueella, puita hakataan erityisesti polttopuuksi. Kehittymättömän ympäristö-teknologian johdosta vedet ovat monin paikoin pahasti saastuneet ja ilma taajamissa pilaantunut (savusumu eli smog). Monsuunisateiden niukkeneminen ja myöhästyminen ovat aiheuttaneet suoranaista nälänhätää, josta on selvitty kansainvälisen avun turvin.

• Kathmandun rikkinäisestä juomavesijärjestelmästä vuotaa 70 % siihen johdetusta vedestä. Suureen Melamchilaaksoon rakennettavaa voimalaitospatoallasta perustellaan mm. juomaveden johtamisella Kathmanduun, vaikka vesijohtoverkoston korjaaminen poistaisi vesiongelman. Allas-rakentaminen hyödyttäisi lähinnä Intian teollisuutta.

• Nepalissa on 15 vesivoimalaitosta, ja maa suunnittelee 37 uuden rakentamista. Niistä saatava sähköenergia myydään Intiaan. Samanaikaisesti voimalaitospatoaltaiden alle jäisi Nepalin parhaita maatalousalueita, kuivakausina riisiviljelyksille tarvittava kasteluvesi jäisi saamatta jokien patoa-misen johdosta ja paikallisille asukkaille tärkeä jokikalastus romahtaisi. Paikallinen väestö vastus-taa ankarasti patojen rakentamista ja vaatii viljelystensä kasteluveden turvaamista ja sähköenergi-an tuottamista pikemminkin virtavesivoimaloiden avulla.

• Luonnonsuojeluohjelmat ja -alueet: Nepal on monien kansainvälisten ympäristösopimusten osakas. Maassa toimii huomattava joukko luonnonsuojelun vapaaehtoisia työntekijöitä ja järjestö-jä. Kansallispuistoja on 9 (mm. Shivapuri National Park), yhteispinta-alaltaan 1, 3 milj. ha. Lisäksi muita suojelualueita 3 (mm. Annapurna Conservation Area), yhteispinta-alaltaan 1,1 milj. ha sekä


Wildlife Reserves 3 kpl. Nämä muut suojelualueet ovat määräyksiltään kansallispuistoja lievempiä ja niissä asuu ihmisiä ja harjoitetaan maataloutta. UNESCOn Maailmanperintökohteita on 10, joista luonnonperintökohteita 2 ja kulttuuriperintökohteita 8 (niistä useassa kävimme).

• Kävimme maakunnan luonnonsuojelukeskuksessa, viittojen mukaan siinä toimivat National Trust for Nature Conservation, Annapurna Conservation Area Project ja Unit Conservation Office, Ghandruk. Keskuksessa tapasimme kaksi henkilöä, joista kumpikaan ei osannut englantia. Esitteen ja seinä-julisteiden avulla selvisi, että: Annapurna Conservation Area Project toimii vuodesta 1986 lähtien Annapurnan suojelualueen olojen kehittämiseksi pyrkimällä tasapainoiseen kehitykseen luonnonva-rojen, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja paikallisen väestön elinolojen kehittämisen kesken. Ohjelmaan kuuluu mm. paikallisia asukkaita osallistava toiminta ekologisesti ja sosiaalisesti kes-tävän kehityksen saavuttamiseksi, luonnonvarojen, kuten metsät, eliöstö, vesi, maaperä ja laidun-maat, suojelemiseksi ja hoitamiseksi, kestävän matkailun kehittäminen jätehuoltoa, vaihtoehtoisia reittejä ja ympäristötietoisuutta parantamalla, ympäristökoulutusta ja tutkimusta tehostamalla, terveydenhuoltoa parantamalla, luomuviljelyä ja yrityskoulutusta kehittämällä, paikallista kulttuu-ria, temppeleitä ja kouluja tukemalla.

• Tärkeällä sijalla on hakattujen sekundaarimetsien uudelleen metsittäminen. Metsätalouden ke-hittämisessä näyttäisi muutoinkin olevan paljon tekemistä, sillä ilmasto sallisi arvokkaiden puulaji-en kuten tiikin, Shorea robustan sekä monien mänty- ja (jalo)kuusilajien kasvattamisen.


• Alueen biodiversiteetti on huomattavan suuri (mm. 1233 kasvilajia, 102 nisäkäslajia, 488 lintula-jia, 40 matelija- ja 23 sammakkoeläinlajia). Ongelmana on salametsästys, metsänhakkuut, karjan metsälaiduntaminen (syö puiden taimet, jolloin metsä ei pääse uudistumaan), väestön köyhyy-destä ja lukutaidottomuudesta johtuva tietämättömyys. Ohjelman toteuttamiseksi projekti kerää vaeltajilta pääsymaksua suojelualueelle.

• Yhtenä esimerkkinä kansainvälisin voimin toteutetusta luonnonsuojeluhankkeesta mainit-takoon korppikotkien suojeluhanke, jossa Suomessakin toimiva BirdLife oli aktiivinen. Nepalin kahdeksasta korppikotkasta neljä oli joutunut uhanalaiseksi karjan lääkkeenä käytetyn mutta korppikotkille myrkyllisen diklofenaakin takia. Suojeluohjelmassa perustetut suojelualueet tähtä-sivät diklofenaakin vaihtamiseen linnuille vaarattomaan lääkkeeseen. Samalla tuettiin paikallisen väestön elinoloja eli suojelualueet tukivat yhteisöllisyyttä ja väestön parempaa elämää.

• Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa ongelmia koko Himalajan alueelle mm. jäätikön vuoristojär-vien äkillisesti purkautuessa jokiin ja aiheuttaessa valtavia ja tuhoisia jokitsunameita. Tällaisia on jo esiintynyt Andeilla. Himalajalla vuoristojäätiköiden sulaminen johtaa lopulta kuivuuteen, veden puutteeseen ja maanviljelyn loppumiseen kuivina kausina.

Osanottajat:

Hely Ala-FossiPekka Borgterhi haapasalotuija hartikainenArja Heimonenarto huttunenHelena Hämynentarja karhu

pirkko kuhanenMarja leinoJouko LiinamaaSirpa SyrjäläMatti toivakainenSeija jokiperä-toivakainenanja väänänenpekka kontiainen

teksti: Seija Jokiperä-Toivakainen, Matti Toivakainen, Pekka Borg ja Pekka Kontiainenkuvat: Pekka Borg ja Seija Jokiperä-Toivakainentaitto: Suomen Latu ry/ Kari Pajunen 2011


Pekka Kontiainen: Nepalin eläimistöstä

Nepalinkävijöinä olemme kokeneet joko omin jaloin tai vähintään lentokoneesta nähneet maan pin-nanmuotojen vaihtuvuuden. Parin sadan kilometrin matkalla maan etelärajalta pohjoiseen Kiinan rajalle Nepalista löytyy kaikki kasvillisuusvyöhykkeet trooppisesta viidakosta (300m) aina maailman korkeim-paan kohtaan Sagarmathan huipulla (8848m). Pinnanmuodoiltaan Nepal on kuin kartta, jonka joku on rypistänyt, mutta ei ole sitten jaksanutkaan ihan loppuun asti silitellä auki. Näitä laaksoja ja rotkoja kastelevat paitsi vuotuiset monsuunisateet, jotka pysähtyvät kirjaimellisesti kuin seinään kohdatessaan Lumen maan (= Himalaya), myös jäätiköiltä sulamisvesinä valuvat joet, jotka pienempinä tai suurempina halkovat kaikkia laaksoja. Nepalin pinnanmuodostus luo siis mitä moninaisempia, ekofysiolologisilta ominaispiirteiltään muuntelevia alueita. Rikas kasvillisuus ja miellyttävä ilmasto tarjoavat suotuisan elinpiirin niin monille lintu- (488), nisäkäs- (102) kuin myös matelija- (40) ja sammakkoeläinlajeille (23). Esimerkiksi pesimälintujen lajimäärä (488) Nepalissa on enemmän kuin Suomessa koskaan tavattujen lintujen lajimäärä (464). Nepalissa on kautta aikain varmennettuja havaintoja 858 lintulajista. Nisäkkäitä esimerkiksi Suomessa on tavattu 79 (ml. tuonti- ja tulokaslajit), kun vastaava lukumäärä Nepalissa on 163.

Syksy ei ole kovin kiitollinen ajankohta linnuston tarkkailuun. Vaelluksemme aikaan lintujen pesintä on jo ohi ja useimmat sekä vanhat että nuoret linnut ovat jo muuttaneet, eikä keväälle tyypillinen soidinlau-lun ilotulitus täytä ilmaa. Perusperiaatteena kotoisalle lintuharrastajalle voi sanoa, että Nepalista löytyy lähes kaikki kotoisat lintulajimme. Jotkut niistä jopa talvehtivat näillä seuduilla (esim. punavarpunen). Jos kuitenkin katsoo esimerkiksi suku- tai heimotasolta niin lajikirjo on valtava. Meillä Suomessa tavataan 5 tikkalajia. Nepalissa niitä voi kohdata 25. Samaten esimerkiksi punavarpusia löytyy Nepalista lähemmäs kymmenen lajia.

Matkan aikana näimme joitakin lintulajeja. Urbaaneissa keskuksissa näimme intianvariksia, niitä har-maanuttuja, sekä haarahaukkoja, jotka Kathmandun ehkäpä saastaisiakin joenmutkia käyttivät ruokailu-unsa. Harakkarastas ja västäräkki sekä kotoiset varpuset sattuivat myös tarkan silmään. Vaelluksemme aikana moni näki korppeja. Uskallan väittää niiden olleen paksunokkavariksia. Ovat hyvinkin yleisiä Nepal-issa. Pokharan alueella ei voinut olla huomaamatta lehmä- ja pikkuhaikaroita sekä veneretkemme aikana Phewa-järvellä uineita pikku-uikkuja. Taisipa siellä smyrnankalastaja ja merimetsokin lehahtaa. Virtojen varrella saattoi huomata valkolakkisen virtaleppälinnun sekä lyijynharmaan jokileppälinnun. Meitä siunat-tiin myös parilla majesteettisella (tästä oli hiukan keskusteluakin) korppikotkalajilla matkan aikana. Ain-akin partakorppikotka, joka on suurin alueella elävä petolintu niin siipiväliltään kuin pituudeltaankin, liisi ylitsemme taittaessamme matkaa kohti Ghandrukia. Erikoista tässä pedossa on se, että partakorppikot-kat syövät luita / luuydintä. Päästäkseen käsiksi herkkuun ne kantavat luita korkealle ilmaan kynsissään ja pudottavat ne kivikkoon. Rikkoontuneet luut ne sitten syövät ja vatsahapot pitävät huolen lopusta. Ghandrukissa olin tunnistavinani ohitse liitävän korppikotkan hanhikorppikotkaksi. Näitä molempia lajeja voi löytää myös Alpeilta ja Pyreneiltä. Näiden lisäksi kuulimme ja näimme vilaukselta useitakin (PRL = pieni ruskea lintu).

Nisäkkäiden tarkkailuun reittimme ei ollut paras mahdollinen. Vaikka Nepalissa elääkin mm. valtaosa maailman bengalintiikereistä, yksisarvisia sarvikuonoja, antilooppien kirjo ja jo vaarantunut lumileop-ardikin, ei meidän reitillemme osunut kuin Joukon kanssa näkemämme antilooppi ja pari apinalaumaa. Isokokoiset harmaat ja mustakasvoiset apinat olivat langur-apinoita. Ne ovat kasvinsyöjiä. Swayambhu-nathin temppelillä saimme läheisen kontaktin Rhesus-makakeihin. Viidakon eläimet kuten bengalintiik-erit, sarvikuonot, villisiat ynnä muut asuttavat teraita. Uhanalaista pikkupandaa ei helpolla huomaa ja tu-ristien kansoittamilla reiteillä harvemmin muutenkaan näkee niitä villejä, vapaita ja usein arkoja eläimiä. Lumileopardit ja jakkihärät sekä sinilampaat taas elävät ylängöillä, jonne meidän vaelluspolkumme ei ko-skaan vienyt. Jos tämä jäi kaivelemaan, niin voin lämpimästi suositella sekä noin kolmen viikon Annapur-nan kierrosta tai jopa parissakin päivässä koettavissa olevaa Chitwanin kansallispuistoa. Chitwanissa on mahdollista liikkua jopa jalan, jolloin tiikerin tuore jalanjälki aamukasteisella tieuralla ja läheltä kuuluvat karjahtelut saavat aikaan hieman eri tunnelman kuin luontodokumenttia seuratessa.

Latu&Polku-lukijamatka Nepaliin 2010

Documents

Transcript of Latu&Polku-lukijamatka Nepaliin 2010