Korkomenon käsite korkovähennysrajoitussääntelyssä

Korkomenon käsite korkovähennysrajoitussääntelyssä

– kansallisia ja kansainvälisiä näkökohtia

Helsingin yliopisto

Oikeustieteellinen tiedekunta

Vero-oikeus

Pro gradu -tutkielma

Maaliskuu 2020

Laatija: Nina Bergman

Ohjaaja: Marjaana Helminen

Tiedekunta – Fakultet – Faculty

Oikeustieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma – Utbildingsprogram – Degree Programme

Oikeustieteen maisteri

Tekijä – Författare – Author

Nina Bergman

Työn nimi – Arbetets titel – Title

Korkomenon käsite korkovähennysrajoitussääntelyssä – kansallisia ja kansainvälisiä näkökohtia

Oppiaine/Opintosuunta – Läroämne/Studieinriktning – Subject/Study track

Vero-oikeus

Työn laji – Arbetets art – Level

Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year

Maaliskuu 2020 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages

XIX + 83 sivua

Tiivistelmä – Referat – Abstract Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ään sisältyvää korkovähennysrajoitussäännöstä on vuoden 2019 alusta muutettu, kun Suomi on implementoinut EU:n veronkiertodirektiivin (ns. ATAD I -direktiivi, 2016/1164). Sääntelyn muutoksen yhteydessä yleisen korkovähennysrajoituksen soveltamisalaa on laajennettu siten, että uusi säännös soveltuu konserniyhteysosapuolten välisten korkomenojen (sisäiset korkomenot) lisäksi muiden kuin kon-serniyhteysosapuolten välisiin korkomenoihin (ulkoiset korkomenot). Lisäksi säännökseen on otettu koron määri-telmä, joka on sisällöltään laajempi kuin Suomen vero-oikeudessa voimassa ollut oikeus- ja verotuskäytännön perusteella muodostunut korkokäsite. Tämän tutkielman tarkoituksena on oikeusdogmaattista metodia hyödyntäen selvittää, mikä on EVL 18 a §:n mukaisen korkomenon käsitteen merkityssisältö ja miten nämä korkomenot jakau-tuvat sisäisiin ja ulkoisiin korkomenoihin. Lisäksi arvioidaan korkovähennysrajoitussäännöksen soveltamisen eroja sisäisten ja ulkoisten korkomenojen välillä.

Olennaisessa roolissa tutkielmassa on EVL 18 a §:n mukaisten koron ja konserniyhteyden käsitteiden arviointi. Suomen verolainsäädäntöön ei sisälly yleistä koron määritelmää, vaan määritelmä on syntynyt oikeus- ja verotus-käytännössä. Arvioitaessa koron käsitettä uuden korkovähennysrajoitussääntelyn kannalta, on tutkielmassa katta-vasti käsitelty korkeimman hallinto-oikeuden ja keskusverolautakunnan ratkaisukäytäntöä. Lisäksi on arvioitu uuden EVL 18 a §:n korkokäsitteen piiriin kuuluvia rahoituksen hankinnasta aiheutuvia suorituksia, jotka eivät ole sisältyneet perinteisen korkokäsitteen piiriin. Konserniyhteyden käsitteen tulkinnassa taas keskeisessä roolissa on VML 31 § 2 momenttiin sisältyvän määräysvaltaedellytyksen arviointi. Koron ja konserniyhteyden käsitteiden arvioimisen lisäksi sisäisten ja ulkoisten korkomenojen välisessä rajanvedossa on otettava huomioon ne poikkeusti-lanteet, jotka koskevat välillisiä konserniyhteysvelkoja.

Tutkielmassa asetetaan korkovähennysrajoitussääntely kansainväliseen viitekehykseen ja verrataan lisäksi Suomen sääntelyratkaisua sekä säännöksen soveltamisalaan kuuluvia korkomenoja Ruotsin ja Yhdysvaltojen korkovähen-nysrajoitussääntelyyn. Keskeisiä lähteitä tutkielmassa ovat arvioitavien valtioiden lainsäädäntöön liittyvät lainval-misteluaineistot ja viranomaisten ohjeistukset sekä oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot. Tämän lisäksi olennainen merkitys on kansainvälisellä aineistolla, erityisesti ATAD I -direktiivillä sekä OECD:n BEPS-projektin mukaisilla korkovähennysrajoituksia koskevilla suosituksilla.

Avainsanat – Nyckelord – Keywords

vero-oikeus – elinkeinotulon verotus – menon vähennyskelpoisuus – korkovähennysrajoitukset – EVL 18 a § – koron käsite –

konserniyhteys – sisäiset ja ulkoiset korkomenot – korkovähennysrajoitukset Ruotsissa – korkovähennysrajoitukset Yhdysval-

loissa

Ohjaaja tai ohjaajat – Handledare – Supervisor or supervisors

Marjaana Helminen

Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited

Helsingin yliopiston kirjasto, sähköinen tietokanta

Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

I

Sisällysluettelo

Lähteet ............................................................................................................................... III Kirjallisuus ................................................................................................................................... III Virallislähteet ja viranomaisten ohjeistukset ............................................................................... IX Oikeuskäytäntö .......................................................................................................................... XIII Muut lähteet .............................................................................................................................. XVI

Lyhenteet ...................................................................................................................... XVIII

1. Johdanto ........................................................................................................................... 1 1.1 Johdatus tutkielman aihepiiriin ................................................................................................ 1 1.2 Tutkimuskysymykset ja aiheen rajaus ..................................................................................... 3 1.3 Tutkimusmenetelmät ja keskeiset lähteet ................................................................................. 5 1.4 Tutkielman rakenne .................................................................................................................. 7

2. Korkovähennysoikeuden rajoittamista koskeva sääntely ............................................ 8 2.1 Kansainvälinen viitekehys ....................................................................................................... 8

2.1.1 OECD:n BEPS-projekti ja korkovähennysrajoitukset ...................................................... 8 2.1.2 ATAD I -direktiivi .......................................................................................................... 10

2.2 Korkojen vähentämisoikeuden rajoittaminen Suomen lainsäädännössä ................................ 13 2.2.1 Sääntelytausta ja sääntelyn muutos 2019 ........................................................................ 13 2.2.2 Korkovähennysrajoitusten soveltaminen sisäisiin ja ulkoisiin korkomenoihin .............. 19

2.3 Korkojen vähentämisoikeuden rajoittamista koskeva sääntely Ruotsissa ............................. 21 2.4 Korkojen vähentämisoikeuden rajoittamista koskeva sääntely Yhdysvalloissa .................... 25

3. Korkovähennysrajoitusten piiriin kuuluvat korkomenot EVL 18 a §:n mukaan ... 28 3.1 Koron käsitteestä .................................................................................................................... 28

3.1.1 Yleistä koron määritelmästä verotuksessa ...................................................................... 28 3.1.2 Korko ja siihen rinnastuvat suoritukset verotus- ja oikeuskäytännössä ......................... 32 3.1.3 Rahoituksen hankinnasta aiheutuvat kustannukset korkona ........................................... 41 3.1.4 Aktivoidut korkomenot ja korkojen lukeminen osaksi hankintamenoa ......................... 44

3.2 Konserniyhteys ja määräysvalta ............................................................................................. 47 3.2.1 Konserniyhteyden käsite EVL 18 a §:n mukaan ............................................................ 47 3.2.2 Etuyhteys ja itsenäisiä yrityksiä koskeva poikkeus ........................................................ 53

3.3 Konserniyhteydessä olevalle osapuolelle maksetut korot (sisäiset korkomenot) .................. 55 3.4 Muulle kuin konserniyhteydessä olevalle osapuolelle maksetut korot (ulkoiset korkomenot)

...................................................................................................................................................... 59

II

4. Korkovähennysrajoitusten piiriin kuuluvat korkomenot – kansainvälisiä

näkökohtia .......................................................................................................................... 62 4.1 Aluksi ..................................................................................................................................... 62 4.2 Korkovähennysrajoituksen piiriin kuuluvat korkomenot BEPS-projektin mukaan ............... 62 4.3 Korkovähennysrajoituksen piiriin kuuluvat korkomenot ATAD I -direktiivin mukaan ....... 65 4.4 Korkovähennysrajoitusten piiriin kuuluvat korkomenot Ruotsissa ....................................... 67

4.4.1 Koron käsitteestä ............................................................................................................. 67 4.4.2 Etuyhteyden (intressegemenskap) käsitteestä ................................................................. 70

4.5 Korkovähennysrajoituksen piiriin kuuluvat korkomenot Yhdysvalloissa ............................. 73

5. Johtopäätökset ............................................................................................................... 77

5.1 Korkomenot Suomen korkovähennysrajoitussääntelyssä ...................................................... 77 5.2 Sääntelyratkaisu kansainvälisessä vertailussa – verrokkeina Ruotsi ja Yhdysvallat ............. 79 5.3 Lopuksi ................................................................................................................................... 82

III

Lähteet

Kirjallisuus

Aalto (1988)

Aalto, Esa: Koron vähennysoikeus henkilöverotuksessa, Lakimiesliiton kustannus, Helsinki

1988.

Aarnio (1989)

Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria, Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo, Helsinki,

Juva 1989.

Andersson (2012)

Andersson, Edward: Sijoittajan rahoitusinstrumentista saaman tuoton verotuksesta, Vero-

tus 1/2012, s. 5–16.

Andersson – Penttilä (2016)

Andersson, Edward – Penttilä, Seppo: Elinkeinoverolain kommentaari, 14. uudistettu pai-

nos, elektroninen aineisto, Talentum, Helsinki 2016.

Bhogal (2015)

Bhogal, Sandy: Deducting BEPS Action 4: Interest Deductibility, International Tax Re-

view, Vol. 26, Issue 9, November 2015, s. 36–37.

Både – Nenonen (2011)

Både, Mariella – Nenonen, Anna-Kaisa: ”Finland” teoksessa International Cash Pooling:

Cross-border Cash Management Systems and Intra-group Financing, Jansen Justus, Sellier.

European law publishers, Berlin 2011, s. 115–133.

Collin et al. (2019)

Collin, Suvi – Engblom, Ari – Holla, Jyrki – Järvinen, Jussi – Lamminsivu, Suvi – Lampi-

nen, Anne – Lepistö, Markku – Paronen, Vesa – Rautajuuri, Anna-Leena – Sandelin, Eric

– Torkkel, Timo – Äimä, Kristiina: Elinkeinoverotus, Edilex, Edita Publishing Oy. Päivit-

IV

tyvä verkkojulkaisu, viimeisin päivitys tehty 12/2019. Teos on luettavissa osoitteessa

https://www.edilex.fi/elinkeinoverotus.

Ervasti (2011)

Ervasti, Kaijus: Oikeussosiologia ja oikeuspoliittinen tutkimus osana oikeustiedettä, Oi-

keustiede-Jurisprudentia XLIV, Suomalainen lakimiesyhdistys 2011, s. 61–132.

Fagerstedt – Kukkonen (2015)

Fagerstedt, Juha – Kukkonen, Matti: Pääomalaina tuloverotuksessa: vierasta pääomaa

vaiko omaa?, Verotus 2/2015, s. 185–195.

Ginerva (2017)

Ginerva, Guglielmo: The EU Anti-Tax Avoidance Directive and the Base Erosion and

Profit Shifting (BEPS) Action Plan: Necessity and Adequacy of Measures at EU level, In-

tertax 2/2017, s. 121–137.

Haapaniemi – Matinmikko (2019)

Haapaniemi, Ossi – Matinmikko, Karoliina: Koron käsite verotuksessa, Verotus 5/2019, s.

580–590.

Harju – Kauppinen – Ropponen (2017)

Harju, Jarkko – Kauppinen, Ilpo – Ropponen, Olli: Firm Responses to an Interest Barrier:

Empirical Evidence, VATT Working Papers 90, VATT Institute for Economic Research,

Helsinki 2017.

Helminen (2014)

Helminen, Marjaana: Mahdollistaako VML 31 § etuyhteyslaina uudelleenluokittelun ilman

VML 28 §:n tukea?, Defensor Legis N:o 1/2014, s. 85–96.

Helminen (2020)

Helminen, Marjaana: Kansainvälinen verotus, Alma Talent Oy, Helsinki. Päivittyvä verk-

kojulkaisu, viimeisin päivitys tehty 24.1.2020. Teos on luettavissa osoitteessa

http://fokus.almatalent.fi/teos/DABBXXBTAFHBG#.

V

Hirvonen (2011)

Hirvonen, Ari: Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan, Yleisen oikeustieteen

julkaisuja 17, Helsinki 2011.

Husa (2013)

Husa, Jaakko: Oikeusvertailu: Teoria ja metodologia, Lakimiesliiton kustannus, Helsinki

2013.

Isomaa-Myllymäki (2016)

Isomaa-Myllymäki, Anita: Konsernin sisäisen rahoituksen markkinaehtoisuus: markki-

naehtoperiaatteen soveltamisen oikeudelliset rajoitukset etuyhteysluotonannossa, Alma

Talent Oy, verkkojulkaisu, Helsinki 2016.

Juusela – Nykänen – Tikka – Viitala (2019)

Juusela, Janne – Nykänen, Olli – Tikka, Kari – Viitala, Tomi: Yritysverotus I–II, Alma

Talent Oy, Helsinki. Päivittyvä verkkojulkaisu, viimeisin päivitys tehty 17.12.2019. Teos

on luettavissa osoitteessa http://fokus.almatalent.fi/teos/FADBGXGTBF#.

Juusela (2018)

Juusela, Janne: Legaliteettiperiaate vero-oikeudessa, Defensor Legis N:o 4/2018, s. 449–

467.

Knuutinen (2009)

Knuutinen, Reijo: Muoto ja sisältö vero-oikeudessa – erityistarkastelussa rahoitus- ja si-

joitusinstrumentit, Suomalainen Lakimiesyhdistys, Helsinki 2009.

Knuutinen (2014)

Knuutinen, Reijo: Oikeus, talous, tiede – tarkastelua vero-oikeudellisessa kontekstissa,

teoksessa Nykänen, Pekka – Urpilainen, Matti (toim.): Yritys, omistaja ja verotus – Juhla-

julkaisu Seppo Penttilälle, Edita Publishing Oy, Porvoo 2014.

Knuutinen (2015)

VI

Knuutinen, Reijo: Mitä on ns. aggressiivinen verosuunnittelu?, Verotus 1/2015, s. 5–19.

Knuutinen (2016)

Knuutinen Reijo: Miten vero-oikeus huomioi ja kohtelee rahoitus- ja sijoitustoiminnan

riskejä?, teoksessa Immonen, Raimo – Knuutinen, Reijo – Mylly, Ulla-Maija – Nyström,

Patrik – Viinikka, Tuija (toim.): ”Oikeuden ja talouden rajapinnassa: Juhlakirja Matti J.

Sillanpää 60 vuotta”, Edita Publishing Oy, Helsinki 2016, s. 63–89.

Leppiniemi (2018)

Leppiniemi, Jarmo: Pääomalaina, Verotus 4/2018, s. 412–416.

Malmgrén – Myrsky (2014)

Malmgrén, Marianne – Myrsky, Matti: Elinkeinotulon verotus, 4. uudistettu painos, elekt-

roninen aineisto, Talentum, Helsinki 2014.

Mannio (1997)

Mannio, Lauri: Korko vero-oikeudessa, Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1997.

Melz – Nilsson – Norrman (2018)

Melz, Peter – Nilsson, Peter – Norrman, Erik: Bolagsskattereformen 2019 –

ränteavdragsbegränsningar, Skattenytt 7–8/2018, s. 471–501.

Milovanovic (1989)

Milovanovic, Dragan: Weberian and Marxian Analysis of Law: Development and Func-

tions of Law in a Capitalist Mode of Production, Aldershot: Avebury 1989.

Nykänen (2016)

Nykänen, Pekka: Korkojen vähennyskelpoisuus verosuunnittelun välineenä ja mahdolli-

suudet puuttua ilmiöön, Edilex 2016/14. Julkaistu 30.6.2016. Luettavissa osoitteessa

www.edilex.fi/artikkelit/16625, viittauspäivä 21.3.2020.

Ohlsson (2018)

VII

Ohlsson, Fredrik: EU-rätten och 2013 års ränteavdragsbegränsningar, Skattenytt 11/2018,

s. 701–727.

Penttilä (2016)

Penttilä, Seppo: Korkojen vähennysoikeus verotuksessa, Tilisanomat 3/2016,

https://tilisanomat.fi/verotus/korkojen-vahennysoikeus-yritysverotuksessa, viittauspäivä

21.3.2020.

Raunio – Karjalainen (2018)

Raunio, Merja – Karjalainen, Jukka: Siirtohinnoittelu, 2. uudistettu painos, elektroninen

aineisto, Alma Talent Oy, Helsinki 2018.

Rajamäki (2019)

Rajamäki, Anu: Korkovähennysrajoituksen muutos 2019, Verotus 1/2019, s. 42–53.

Rapo – Vänskä (2017)

Rapo, Petteri – Vänskä, Suvi: Taistelu aggressiivista verosuunnittelua ja yleistä velka-

myönteisyyttä vastaan: Lisääntyvät korkovähennysrajoitukset kansainvälisessä yritysvero-

tuksessa, Liikejuridiikka 2017/1, s. 181–195.

Suulamo (2011)

Suulamo, Antti: Kiinteistön ja rakennuksen hankintamenon kohdistaminen, Tilisanomat

2/2011, https://tilisanomat.fi/kirjanpito-ja-verotus/kiinteiston-ja-rakennuksen-

hankintamenon-kohdentaminen, viittauspäivä 21.3.2020.

Tammi-Salminen (2015)

Tammi-Salminen, Eva: Esinevakuusoikeuden perusteet, elektroninen aineisto, Talentum

pro, Helsinki 2015.

Tikkanen (2013)

Tikkanen, Tuomas: Vielä yritysten korkovähennysoikeuden rajoituksista, Verotus 5/2013,

s. 501–510.

VIII

Torkkel (2011)

Torkkel, Timo: Tuloveron laskeminen: Vero- ja kirjanpito-oikeudellinen tutkimus yhteisön

tuloveron laskemisesta, Edita Publishing Oy, Porvoo 2011.

Torkkel (2017)

Torkkel, Timo: Leasingsopimusten verokohtelu oikeudellisessa muutosympäristössä, Vero-

tus 3/2017, s. 269–280.

Tuori (2000)

Tuori, Kaarlo: Kriittinen oikeuspositivismi, Werner Söderström Lakitieto Oy, Helsinki

2000.

Tuori (2007)

Tuori, Kaarlo: Oikeuden ratio ja voluntas, elektroninen aineisto, Talentum Media, Helsinki

2007.

Urpilainen (2012)

Urpilainen, Matti: Vapaa liikkuvuus ja verosuvereniteetti Euroopan unionin sisämarkki-

noilla, Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 2012.

Viitala (2016)

Viitala, Tomi: EU:n veronkiertodirektiivi, Verotus 4/2016, s. 336–348.

Wikström (1997)

Wikström, Kauko: Vero-oikeudellisen tutkimuksen erityispiirteitä, teoksessa Häyhä, Juha

(toim.): ”Minun metodini”, Werner Söderström Lakitieto Oy, Porvoo 1997, s. 330–338.

Wikström (2016)

Wikström, Kauko: Miksi verotus muuttuu?, teoksessa Immonen, Raimo – Knuutinen, Reijo

– Mylly, Ulla-Maija – Nyström, Patrik – Viinikka, Tuija (toim.): ”Oikeuden ja talouden

rajapinnassa: Juhlakirja Matti J. Sillanpää 60 vuotta”, Edita Publishing Oy, Helsinki 2016,

s. 321–329.

IX

Äimä (2009)

Äimä, Kristiina: Sisäiset korot lähiyhtiöiden kansainvälisessä verotuksessa, Talentum Me-

dia, Helsinki 2009.

Virallislähteet ja viranomaisten ohjeistukset

EU

Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, sisämarkkinoi-

den toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien

sääntöjen vahvistamisesta.

OECD

OECD 2013a

Addressing Base Erosion and Profit Shifting, OECD Publishing. 2013.

(http://dx.doi.org/10.1787/9789264192744-en).

OECD 2013b

Action Plan on Base Erosion and Profit Shifting, OECD Publishing. 2013.

(http://dx.doi.org/10.1787/9789264202719-en).

OECD 2017a

Limiting Base Erosion Involving Interest Deductions and Other Financial Payments, Ac-

tion 4 - 2016 Update: Inclusive Framework on BEPS, OECD/G20 Base Erosion and Profit

Shifting Project, OECD Publishing, Paris. 2017.

(http://dx.doi.org/10.1787/9789264268333-en).

OECD 2017b

Model Tax Convention on Income and on Capital: Condensed Version 2017, OECD Pub-

lishing 2017. (http://dx.doi.org/10.1787/mtc_cond-2017-en).

OECD 2020

X

Transfer Pricing Guidance on Financial Transactions: Inclusive Framework on BEPS Ac-

tions 4, 8-10, OECD, Paris 2020. (www.oecd.org/tax/beps/transfer-pricing-guidance-on-

financial-transactions-inclusive-framework-on-beps-actions-4-8-10.htm).

Suomi

EV 146/2018 vp

Eduskunnan vastaus 146/2018 vp – HE 150/2018 vp Hallituksen esitys eduskunnalle kor-

kovähennysrajoitusta koskevan sääntelyn muuttamisesta.

HE 203/1992 vp

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja kon-

serniavustuksesta verotuksessa annetun lain muuttamisesta.

HE 107/2006 vp

Hallituksen esitys Eduskunnalle tuloverotuksen siirtohinnoittelua koskevaksi lainsäädän-

nöksi.

HE 146/2012 vp

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain ja vero-

tusmenettelystä annetun lain 65 §:n muuttamisesta.

HE 185/2013 vp

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tuloverolain, elinkeinotulon verottamisesta annetun

lain sekä eräiden muiden verolakien muuttamisesta.

HE 89/2015 vp

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kirjanpitolain ja eräiden siihen liittyvien lakien

muuttamisesta sekä puunkorjuuta aarniometsissä harjoittavien yritysten viranomaisille suo-

rittamien maksujen julkistamista koskevaksi laiksi.

HE 150/2018 vp

XI

Hallituksen esitys Eduskunnalle korkovähennysrajoitusta koskevan sääntelyn muuttami-

sesta.

KILA 1775/2006

Kirjanpitolautakunnan lausunto Sisältöpainotteisuuden periaatteen soveltamisesta tilinpää-

töksessä, KILA 1775/28.3.2006.

VaVM 32/2013 vp

Valtiovarainvaliokunnan mietintö 32/2013 vp – Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi

tuloverolain, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain sekä eräiden muiden verolakien

muuttamisesta.

VaVM 21/2018 vp

Valtiovarainvaliokunnan mietintö 21/2018 vp – Hallituksen esitys eduskunnalle korkovä-

hennysrajoitusta koskevan sääntelyn muuttamisesta.

Verohallinnon ohje 30.4.2018

Verohallinnon ohje siirtohinnoittelun dokumentoinnista, dnro A68/200/2018, annettu

30.4.2018.


Verohallinnon ohje korkovähennysoikeuden rajoittamisesta yritysverotuksessa, dnro

VH/955/00.01.00/2019, annettu 7.3.2019.


Verohallinnon ohje eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistamisesta, dnro

VH/5788/00.01.00/2019, annettu 1.1.2020.

VM 26/2017

Valtiovarainministeriön julkaisu – 26/2017 BEPS-toimenpiteiden taloudellisten vaikutus-

ten arviointiraportti.

Ruotsi

XII

Prop. 1999/2000:2

Regerings proposition 1999/2000:2 – Inkomstskattelagen.

Prop. 2017/18:245

Regerings proposition 2017/18:245 – Nya skatteregler för företagssektorn.

Skatteverket 2020a

Skatteverket, Rättslig vägledning 2020: Inkomstskatt > Näringsverksamhet > Avdragsbe-

gränsningar för ränteutgifter > Begränsad avdragsrätt för vissa ränteutgifter inom intresse-

gemenskaper > De riktade ränteavdragsbegränsningsreglerna.

https://www4.skatteverket.se/rattsligvagledning/edition/2020.1/376546.html, viittauspäivä

21.3.2020.

Skatteverket 2020b


gränsningar för ränteutgifter > Vad är ränteutgifter och ränteinkomster?


21.3.2020.

Skatteverket 2020c

Skatteverket, Rättslig vägledning 2020: Inkomstskatt > Näringsverksamhet > Koncerner

och intressegemenskaper > Vad är intressegemenskap?


21.3.2020.

Skatteverket 2020d


gränsningar för ränteutgifter > Begränsad avdragsrätt för vissa ränteutgifter inom intresse-

gemenskaper > Företag i intressegemenskap


21.3.2020.

XIII

Skatteverket 2020e


gränsningar för ränteutgifter > Begränsad avdragsrätt för negativa räntenetton


21.3.2020.

SOU 2014:40

Slutbetänkande av Företagsskattekommittén SOU 2014:40: Neutral bolagsskatt – för ökad

effektivitet och stabilitet.

Yhdysvallat

H. Rept. 115-409 – Tax Cuts and Jobs Act

Tax Cuts and Jobs Act – Report of the Committee on Ways and Means House of Repre-

sentatives on H.R. 1 together with Dissenting and Additional Views, 115th Congress 1st

Session, House of Representatives, Report 115-409.

JCS-1-18

General Explanation of Public Law 115-97, Prepared by the Staff of the Joint Committee

on Taxation, U.S. Government Publishing Office, Washington, December 2018.

JCT 28.3.2019

Overview of Limitation on Deduction of Business Interest: Section 163(j) (March 28,

2019), Prepared by the Staff of the Joint Committee on Taxation.

REG-106089-18

Department of the Treasure, Internal Revenue Service, 26 CFR Part 1, REG-106089-18:

Limitation on Deduction for Business Interest Expense.

Oikeuskäytäntö

Suomi

Korkein hallinto-oikeus

XIV

KHO 1926 II 2021

KHO 1968 II 547

KHO 1973 II 571

KHO 1977 II 527

KHO 1984 II 571

KHO 1986 II 518

KHO 1986 II 519

KHO 1986 II 560

KHO 13.3.1992 T 931

KHO 21.5.1992 T 1910

KHO 29.9.1995 T 3932

KHO 29.9.1995 T 3933

KHO 1997:4

KHO 1997:13

KHO 1.3.1999 T 330

KHO 26.5.2010 T 1288

KHO 2014:119

KHO 2014:149

KHO 2015:37

KHO 24.6.2015 T 1784

KHO 2016:71

KHO 2016:72

KHO 25.10.2016 T 4472

KHO 2017:5

XV

KHO 2018:2

Keskusverolautakunta

KVL 1/2002

KVL 57/2009

KVL 44/2010

KVL 25/2013 (KHO 29.4.2014 T 1443, ei muutosta)

KVL 10/2014



KVL 49/2019

Alemmat oikeusasteet

Uudenmaan LO 19.11.1998 1111/6

Ruotsi

Kammarrätten i Stockholm

KRNS 2007-02-14, mål nr. 4295-06

KRNS 2009-10-27, mål nr. 2573-09

Kammarrätten i Sundsvall

KRSU 2009-04-28, mål nr. 3275-08

Regeringsrätten

RÅ 1995 ref. 13

Yhdysvallat

XVI

Deputy v. Du Pont, 308 U.S. 488 (1940)

Muut lähteet

Billet 2019

Billet, Michael: IRC Section 163(j): Old Law vs. New Law, 1.5.2019,

http://www.nysscpa.org/most-popular-content/irc-section-163(j)-old-law-vs.-new-

law#sthash.tYExRPmV.ATDvbwAZ.dpbs, viittauspäivä 21.3.2020.

Colón 2020

Colón, Annagabriella: Treasury Likely to Meet 2020 TCJA Guidance Deadline, Tax Notes

Today International, 21.2.2020. https://www.taxnotes.com/tax-notes-today-

international/treaties/treasury-likely-meet-2020-tcja-guidance-

deadline/2020/02/21/2c6g5?highlight=163%28j%29, viittauspäivä 21.3.2020.

EY 2018

Ernst & Young Global Limited: US proposed regulations offer much-needed guidance on

Section 163(j) business interest expense limitation, EY Global Tax Alert, 30.11.2018.

https://www.ey.com/gl/en/services/tax/international-tax/alert--us-proposed-regulations-

offer-much-needed-guidance-on-section-163j-business-interest-expense-limitation, viit-

tauspäivä 21.3.2020.

Foster 2019

Foster, Emily: Reg Authority for Broad Interest Definition questioned, Tax Notes Today

Federal, 15.1.2019. https://www.taxnotes.com/tax-notes-today-federal/corporate-

taxation/reg-authority-broad-interest-definition-questioned/2019/01/15/291yp, viittauspäi-

vä 21.3.2020.

Foster 2020a

Foster, Emily: Final Interest Regs Leave OIRA; No Sighting of Second Batch, Tax Notes

Today Federal, 5.2.2020. https://www.taxnotes.com/tax-notes-today-federal/debt-

instruments/final-interest-regs-leave-oira-no-sighting-second-batch/2020/02/05/2c4nh,

viittauspäivä 21.3.2020.

XVII

Foster 2020b

Foster, Emily: Proposed Interest Deduction Regs Arrive at OIRA, Tax Notes Federal,

17.2.2020. https://www.taxnotes.com/tax-notes-federal/debt-instruments/proposed-

interest-deduction-regs-arrive-oira/2020/02/17/2c5ch?highlight=163%28j%29, viittauspäi-

vä 21.3.2020.

XVIII

Lyhenteet

ATAD I Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12 päivänä hei-

näkuuta 2016, sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikutta-

vien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntö-

jen vahvistamisesta

BEPS-projekti OECD:n veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa estävä pro-

jekti (Project to Tackle Base Erosion and Profit Shifting)

ETA Euroopan talousalue

EU Euroopan unioni

EVL Laki elinkeinotulon verottamisesta (24.6.1968/360)

HE Hallituksen esitys

IFRS International Financial Reporting Standards

IL Inkomstskattelag (1999:1229)

IRC United States Code Title 26 – Internal Revenue Code

KHO Korkein hallinto-oikeus

KPL Kirjanpitolaki (30.12.1997/1336)

KRNS Kammarrätten i Stockholm

KRSU Kammarrätten i Sundsvall

KVL Keskusverolautakunta

MVL Maatilatalouden tuloverolaki (15.12.1967/543)

OECD Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (Organisation

for Economic Co-operation and Development)

OYL Osakeyhtiölaki (21.7.2006/624)

PL Suomen perustuslaki (11.6.1999/731)

RÅ Regeringsrättens årsbok

TCJA Tax Cuts and Jobs Act (An Act to provide for reconciliation

pursuant to titles II and V of the concurrent resolution on the

budget for fiscal year 2018, Pub.L. 115–97)

XIX

TVL Tuloverolaki (30.12.1992/1535)

VM Valtiovarainministeriö

VML Laki verotusmenettelystä (18.12.1995/1558)

Vp Valtiopäivät

1

1. Johdanto

1.1 Johdatus tutkielman aihepiiriin

Kansainvälisen kaupan kasvun ja kehityksen myötä monikansallisten yritysten rooli kan-

sainvälisessä taloudessa on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi.

Markkinat ovat globalisoituneet, ja yritysten liiketoimintamallit ovat mukautuneet tähän

kehitykseen.1 Kehityksen seurauksena monikansalliset konsernit ovat enenevissä määrin

rahoitusjärjestelyiden avulla korkojen yleistä vähennyskelpoisuutta hyödyntäen siirtäneet

voittojaan konserniyritysten välillä välttääkseen verotusta ja keventääkseen konsernin

efektiivistä verotaakkaa.2 Tämän lisäksi yritykset ovat hyödyntäneet rahoitusjärjestelyitä ja

korkosuorituksia veronvälttelyn keinoina mm. debt push-down -järjestelyiden, alikapitali-

soinnin ja siirtohinnoittelun kautta.3 Verotuksen välttämiseen ja voitonsiirtoon liittyvät

riskit eivät rajoitu rajat ylittäviin tilanteisiin, vaikka näissä tilanteissa ne erityisesti koros-

tuvatkin. Myös puhtaasti kansallisiin rahoitusjärjestelyihin liittyy veronvälttelyn riski.

Veronkiertoon, aggressiiviseen verosuunnitteluun ja voitonsiirtoon liittyvät yritysten toi-

menpiteet, jotka tosiasiassa heikentävät valtioiden veropohjaa ja estävät verotuksen toimit-

tamisen siinä valtiossa, jossa tulo on syntynyt, on tunnistettu kansainvälisesti.4 Kansainvä-

liset toimijat ovat erityisesti viimeisen vuosikymmenen aikana reagoineet tähän ongelmaan

aloittamalla hankkeita tavoitteenaan ehkäistä tällaista verotuksellisesti haitallista toimintaa.

OECD:n vuonna 2013 aloittama BEPS-projekti (Project to Tackle Base Erosion and Profit

Shifting) on laajin ja kattavin kansainvälinen toimenpideohjelma veropohjaa rapauttavien

toimenpiteiden ja voitonsiirron ehkäisemiseksi.

BEPS-projektin seurauksena myös EU:ssa on direktiivein pantu täytäntöön BEPS-

projektin mukaisia toimenpiteitä, kuten saatettu voimaan yleiset korkovähennysoikeutta

1 VM 26/2017, s. 14–22. 2 VM 26/2017, s. 33. 3 Nykänen 2016, s. 2. Debt push-down -järjestelyitä koskien on annettu korkeimman hallinto-oikeuden rat-kaisut KHO 2016:71 ja KHO 2016:72, jotka liittyivät debt push-down -rakenteeseen yrityskauppojen yhtey-dessä ja tällaisissa järjestelyissä syntyvien korkojen vähennyskelvottomuuteen. Jälkimmäisessä ratkaisussa KHO myös sovelsi järjestelyyn VML 28 §:n yleistä veronkiertosäännöstä. Debt push-down -järjestelyitä, siirtohinnoittelua ja alikapitalisointia ei käsitellä tässä tutkielmassa tarkemmin. 4 Aggressiivisen verosuunnittelun käsitteen merkityssisältö ei ole täysin vakiintunut, ja eri oikeuslähteissä sitä käytetään hieman eri merkityksessä. Knuutinen on tunnistanut käsitteen ydinmerkitykseksi sen, että ag-gressiivisessa verosuunnittelussa on kyse epäasianmukaisena pidettävästä verosuunnittelutoiminnasta, joka on vastoin jotakin hyväksyttävänä pidettävää normia tai vero-oikeudellista tavoitetta. Ks. Knuutinen 2015, s. 5 sekä Knuutinen 2015 yleisesti aggressiivisen verosuunnittelun käsitteestä.

2

rajoittavat säännökset. Säännökset sisältyvät ns. ATAD I -direktiiviin.5 Suomi on imple-

mentoinut direktiivin ja sen perusteella muuttanut aiemmin voimassa ollutta korkovähen-

nysrajoitussääntelyään saattamalla voimaan unionin oikeuden mukaiset korkovähennysra-

joitussäännökset EVL 18 a ja 18 b §:ssä.6 Säännöksiä on sovellettu 1.1.2019 alkaen.

Korkovähennysoikeuden rajoittaminen puuttuu verotuksen symmetrian toteutumiseen kor-

kojen osalta.7 Lähtökohta on, että elinkeinotoiminnassa veronalaisia tuloja ovat tässä toi-

minnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot, ja näistä tuloista vähennyskel-

poisia ovat tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneet kulut. Näistä lähtökohdista

säädetään EVL 4 ja 7 §:ssä. Yrityksen tulos muodostuu siis tulojen ja menojen erotuksena,

ja elinkeinoverotus perustuu tämän nettotuloksen verotukseen.8 EVL 5 §:n 1 momentin 3

kohdan mukaan elinkeinoon kuuluvan omaisuuden tuottamat korot ovat elinkeinotoimin-

nan veronalaista tuloa. Elinkeinotoiminnan korkotulot ovat siis veronalaisia, ja vastaavasti

korkomenot ovat lähtökohtaisesti EVL 7 §:n sekä EVL 18 § 1 momentin 2 kohdan mukaan

vähennyskelpoisia. Korkovähennysrajoitus merkitsee puuttumista tähän laajaan vähennys-

kelpoisuuteen vaikuttamatta kuitenkaan vastaavien korkotulojen veronalaisuuteen.9

ATAD I -direktiivin implementoinnin yhteydessä korkovähennysrajoitusten soveltamisala

laajeni käsittämään konserniyhteysosapuolille maksettujen korkomenojen (jatkossa myös

sisäiset korkomenot) lisäksi myös muille kuin konserniyhteysosapuolille maksetut korko-

menot (jatkossa myös ulkoiset korkomenot). Rajoitussäännöksiä sovelletaan eri tavoin näi-

den korkomenokategorioiden osalta. Säännökseen otettiin myös koron määritelmä, joka on

sisällöltään Suomen vero-oikeudessa perinteisesti sovellettua määritelmää laajempi.

5 Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta. Direktii-viä kutsutaan lyhyemmin veronkiertodirektiiviksi tai ATAD I -direktiiviksi (anti tax avoidance directive). 6 EVL 18 § 2 momenttiin sisältyy lisäksi kvalifioitu korkorajoitussäännös, jonka mukaan elinkeinotoiminnas-ta johtuneena ei pidetä sitä osaa koroista, joka vastaa yksityisestä liikkeestä tai ammatista taikka elinkeinoyh-tymästä eri vuosina nostettujen yksityisottojen johdosta syntynyttä negatiivista oman pääoman jäännöstä kerrottuna korkoprosentilla, jonka suuruus on Suomen Pankin peruskorko lisättynä yhdellä prosenttiyksiköl-lä. Tätä kvalifioitua korkovähennysrajoitussäännöstä ei käsitellä tässä tutkielmassa. 7 Ks. mm. Aalto 1988, s. 81–85 sekä s. 195. Korkojen symmetrinen verokohtelu edellyttäisi Aallon mukaan sitä, että korkotulon ollessa verovapaa myös korkomeno on vähennyskelvoton, tai päinvastoin. Puhutaan myös vastaavuusperiaatteesta. 8 Juusela – Nykänen – Tikka – Viitala 2019, 3. Tausta ja yleiset perusteet > Verotuksen tavoitteet > Meno–tulo -teoria. 9 Kyseessä voidaan siis lähtökohtaisesti katsoa olevan kirjanpidon ja verotuksen välinen pysyvä ero, kun kirjanpidossa vähennyskelpoiset korkomenot katsotaan verotuksessa vähennyskelvottomiksi. Toisaalta tie-tyissä tilanteissa kyse on ainoastaan väliaikaisesta jaksotuserosta, kun tiettynä verokautena vähennyskelvot-tomaksi katsotut korkomenot voidaan myöhempinä verokausina vähentää carry forward -sääntöjen nojalla. Pysyvistä ja väliaikaisista eroista ks. Torkkel 2011, s. 282–285.

3

Ottaen huomioon, että koron käsitteen merkityssisältö oli osin tulkinnanvarainen jo ennen

korkovähennysrajoitussääntelyn uudistusta, uusi määritelmä korkovähennysrajoituksen

yhteydessä on omiaan aiheuttamaan lisää epäselvyyttä oikeustilaan.10 Muutosten johdosta

on tarvetta selvittää, mitä uuden korkovähennysrajoitussääntelyn mukainen koron määri-

telmä pitää sisällään, ja mitkä ovat säännöksen soveltamisalaan kuuluvien sisäisten ja ul-

koisten korkomenojen määritelmät. Kyseisten käsitteiden merkityssisällön selvittäminen

on edellytys korkovähennysrajoitussääntelyn oikealle soveltamiselle.

Korosta ja sen vähennyskelpoisuudesta verotuksessa on kirjoitettu oikeustieteessä suhteel-

lisen paljon. Keskeisistä teoksista voidaan mainita jo vuonna 1988 julkaistu Esa Aallon

väitöskirja Koron vähennysoikeus henkilöverotuksessa, vuonna 1997 julkaistu Lauri Man-

nion teos Korko vero-oikeudessa sekä vuonna 2009 julkaistu Kristiina Äimän väitöskirja

Sisäiset korot lähiyhtiöiden kansainvälisessä verotuksessa.11 Yleisten korkovähennysrajoi-

tusten säätämisen jälkeen aihepiiristä ei kuitenkaan ole julkaistu kattavaa esitystä, vaikka

muutosten olennaisuus huomioiden tällaiselle esitykselle olisi kysyntää. Kyse on hyvin

ajankohtaisesta aihepiiristä, jonka osalta oikeustila vaatii selventämistä.

1.2 Tutkimuskysymykset ja aiheen rajaus

Tässä tutkielmassa tarkoituksena on tutkia uusien korkovähennysrajoitusten soveltamisalaa

keskittyen erityisesti korkomenon käsitteeseen ja korkomenojen jakamiseen sisäisiin ja

ulkoisiin korkomenoihin sekä siihen, miten tämä jako vaikuttaa säännöksen soveltamiseen.

Ottaen huomioon sääntelyn tausta, tarkoitus sekä se kansainvälinen viitekehys, johon sään-

tely asettuu, on tutkielmassa tarkoituksenmukaista verrata Suomen sääntelyratkaisuja ja

korkovähennysrajoitusten sisältöä muissa valtioissa toteutettuihin ratkaisuihin.

Tutkielmassa on vertailuvaltioiksi valittu Ruotsi ja Yhdysvallat, sillä Suomella ja suoma-

laisilla yrityksillä on keskeisiä yhteyksiä kyseisiin valtioihin, ja sääntelyratkaisut ovat näin

ollen myös suomalaisten yritysten kannalta merkityksellisiä. Lisäksi valtiot edustavat eri-

laisia lähtökohtia: Ruotsi EU:n jäsenvaltiona on ollut velvoitettu implementoimaan ATAD

I -direktiivin, kun taas Yhdysvaltojen sääntelyn kannalta keskeisempi merkitys on BEPS-

10 Huomionarvoista on myös se, että korkokäsitteen merkityssisältö riippuu siitä, arvioidaanko sitä esimer-kiksi vero-oikeudellisesta, siviilioikeudellisesta vai taloustieteellisestä näkökulmasta. Koron vero-oikeudellinen merkitys eroaa mm. sen taloustieteellisestä merkityksestä. Tämä tutkielma keskittyy vero-oikeudellisen korkokäsitteen tulkintaan ja systematisointiin, mutta tutkimuskohteen merkityksen hahmotta-miseksi on syytä ymmärtää koron merkitys taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kontekstissa. Ks. korosta taloustieteissä Mannio 1997, s. 7–39 ja korosta siviilioikeudessa mm. Äimä 2009, s. 243–252. 11 Ks. Aalto 1988, Mannio 1997 ja Äimä 2009.

4

projektin vaatimuksilla sekä sen oman oikeusjärjestelmän mukaisilla edellytyksillä ja läh-

tökohdilla. Arvioitavana on, miten valtiot ovat tulkinneet ja toteuttaneet kansainvälisiä

korkovähennysrajoituksia koskevia vaatimuksia lainsäädännössään.

Edellä lyhyesti kuvatut tutkielman tarkoitukset voidaan tiivistää seuraaviin tutkimuskysy-

myksiin:

1. Mitkä suoritukset ovat uudistetun EVL 18 a §:n soveltamisalaan kuuluvia korko-

menoja, ja miten nämä korkomenot jaetaan konserniyhteyskorkomenoihin ja mui-

hin korkomenoihin (ns. sisäiset ja ulkoiset korkomenot)?

2. Minkälaisia rajoituksia korkojen vähennysoikeudelle asetetaan uudessa EVL 18 a

§:ssä, ja miten konserniyhteyskorkomenojen ja muiden korkomenojen kohtelu

eroaa toisistaan kyseisen säännöksen nojalla?

3. Miten korkovähennysrajoitussääntelyn mukaisen korkokäsitteen laajentaminen se-

kä muiden kuin konserniyhteyskorkomenojen ottaminen rajoitussääntelyn piiriin

muuttaa vallitsevaa oikeustilaa korkojen vähennysoikeutta koskien, ja mitä käy-

tännön ongelmia muutokseen liittyy?

4. Miten Suomen ratkaisu eroaa Ruotsin ja Yhdysvaltojen korkovähennysrajoituksis-

ta, ja mitkä korkomenot katsotaan kyseisten valtioiden lainsäädännön perusteella

rajoitusten piiriin kuuluviksi?

Tutkielmassa keskitytään tutkimaan korkojen vähennysoikeuden rajoittamista koskevaa

sääntelyä elinkeinoverotuksessa, ATAD I -direktiivin, BEPS-projektin mukaisten vaati-

musten ja Suomen osalta erityisesti EVL 18 a §:n nojalla. Tutkielman ulkopuolelle rajataan

kysymykset koroista ja niiden vähennyskelpoisuudesta henkilöverotuksessa, samoin kuin

verosopimusoikeudelliset näkökohdat koron käsitteeseen ja korkotulon lähdeverotukseen

liittyvät kysymykset. Tutkielman laajuus huomioiden ei myöskään ole mahdollista tarkas-

tella kaikkia korkovähennysrajoitussäännöksiin liittyviä erityispiirteitä sekä erityisesti ver-

tailuvaltioiden rajoitussääntelyyn liittyviä poikkeustilanteita ja muita erityisiä näkökohtia.

Tutkielma rajautuu erityisesti säännösten soveltamisalaan liittyvien kysymysten tulkintaan,

erityisesti korkomenon käsitteeseen ja rajanvetoon ulkoisten ja sisäisten korkomenojen

välillä, sekä tämän rajanvedon merkitykseen säännöksen soveltamisen kannalta. Muita

korkovähennysrajoituksiin liittyviä piirteitä käsitellään lähinnä kursorisesti. Sääntelyn si-

sällöstä Suomessa ja vertailuvaltioissa annetaan kuitenkin yleiskatsaus jaksossa 2. Yhdys-

5

valtojen osalta tutkielma rajautuu yksinomaan liittovaltion sääntelyn arviointiin, eikä eri

osavaltioiden lainsäädännön erityispiirteitä erikseen käsitellä.

1.3 Tutkimusmenetelmät ja keskeiset lähteet

Tutkimus on toteutettu pääosin oikeusdogmaattista eli lainopillista tutkimusmenetelmää

käyttäen. Oikeusdogmatiikka on oikeustieteen perinteinen tutkimusmetodi, jonka avulla

tulkitaan ja systematisoidaan kulloinkin voimassa olevaa normatiivista oikeustilaa, erotet-

tuna yhteiskunnallisesta todellisuudesta. 12 Tavoitteena on oikeusdogmaattista metodia

hyödyntäen selvittää vastaukset kansallista lainsäädäntöä koskeviin tutkimuskysymyksiin

(tutkimuskysymykset 1–3), eli tulkita ja systematisoida uudistettua EVL 18 a §:ää erityi-

sesti säännöksen soveltamisalaan kuuluvien korkomenojen osalta. Tarkoituksena on tulkita

normin sisältöä ja analysoida tämän tulkinnan merkitystä normin soveltamisen kannalta.

Vero-oikeudelliseen tutkimukseen liittyvänä erityispiirteenä voidaan nostaa esille vero-

oikeuden korostetun laillisuuden periaate.13 Tämä liittyy verotuksen vahvaan lakisidonnai-

suuteen: verotuksen tulee Suomen perustuslain 81 §:n (valtion verotus) ja 121.3 §:n (kun-

tien verotus) nojalla perustua säädännäiseen oikeuteen. PL 2.3 §:n mukaan julkisen vallan

käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin la-

kia (hallinnon lainalaisuusperiaate), mikä myös ilmentää verotukseen liittyvää legaliteetti-

periaatetta.14 Viranomainen ei voi ulottaa harkintavaltaansa säädetyn lain ulkopuolelle.15

Legaliteettiperiaate edellyttää sääntelyltä ennustettavuutta, selkeyttä ja yksityiskohtaisuut-

ta.16 Vero-oikeudellisen sääntelyn korostunut lakisidonnaisuus yhdistettynä oikeudenalalle

tyypilliseen nopeaan muutostahtiin ja tähän liittyvään joustavuuden tarpeeseen asettaa ve-

ro-oikeudelliselle tutkimukselle haasteen.17 Legaliteettiperiaate asettaa vaatimuksia myös

lain tulkintaa koskien – vero-oikeudellisten normien tulkinnassa lähtökohtana on pidettävä

supistavaa, sanamuodon mukaista tulkintaa, eikä säännösten analoginen tulkitseminen ve-

rovelvollisen vahingoksi ole sallittua.18 Yksinomaan sanamuodon tarkastelu sen arkikielen

12 Hirvonen 2011, s. 21–22 ja Tuori 2007, s. 39. Nähdäkseni tutkimuskohteen joustamatonta erottamista yhteiskunnallisesta todellisuudesta voidaan kuitenkin kritisoida. Ks. myös Ervasti 2011, s. 75: oikeus toimii yhteiskunnallisessa kontekstissa osana yhteiskuntaa, ei yhteiskunnasta irrallisena instituutiona. Ks. myös Aarnio 1989, s. 15–17. 13 Wikström 1997, s. 330 ja Juusela 2018, s. 449: Verotuksen legaliteettiperiaatteen taustalla vaikuttaa tavoite suojata perusoikeuksina turvattuja yksilön omistusoikeutta sekä elinkeinovapautta. 14 Juusela 2018, s. 449. 15 Juusela 2018, s. 449–550. 16 Helminen 2014, s. 94. 17 Wikström 1997, s. 330–331.18 Wikström 1997, s. 334–335, Helminen 2014, s. 94, Juusela 2018, s. 450.

6

mukaisessa normaalimerkityksessä ei kuitenkaan kaikissa tilanteissa ole riittävää. On otet-

tava huomioon ilmaisun konteksti ja merkitys säännösten kokonaisuudessa, sekä arvioitava

termin luonnollisesta merkityksestä poikkeavaa oikeudellista merkitystä.19

Tässä tutkielmassa kaksi keskeistä käsitettä, joiden merkityssisältöä korkovähennysrajoi-

tussäännöstön kontekstissa pyritään tulkitsemaan, ovat korko ja konserniyhteys. Nämä ter-

mit korkovähennysrajoitussäännösten yhteydessä sisältävät termien normaalimerkityksestä

ja niille muualla lainsäädännössä annetusta merkityksestä poikkeavia elementtejä, mikä on

syytä ottaa tulkinnassa huomioon.

Kokonaisvaltaisen tutkimuksen tekemiseksi ja tietyn vero-oikeudellisen ilmiön ymmärtä-

miseksi tutkimuksen kohde on asetettava siihen taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen viite-

kehykseen, jossa se toimii.20 Verotuksella on yhteiskunnassa vahvasti instrumentaalinen ja

tavoiterationaalinen rooli, ja vero-oikeudellista sääntelyä käytetään poliittisessa päätöksen-

teossa ohjauskeinona toimijoiden pyrkimysten saavuttamisessa. Lainsäätäjä pyrkii talou-

dellisen ja yhteiskunnallisen tilanteen mukaisesti toteuttamaan oman eturyhmänsä kannalta

tarkoituksenmukaisia ratkaisuja vero-oikeudelliseen sääntelyyn puuttumalla.21

Verojärjestelmällä toisaalta toteutetaan fiskaalista tavoitetta, mutta sillä voidaan myös vai-

kuttaa eri tavoin talouskasvuun, työllisyyteen, kilpailukykyyn ja varojen jakautumiseen

yhteiskunnassa.22 Korkojen vähennysoikeuden rajoittamisen taustalla vaikuttaa päämäärä

torjua aggressiivista verosuunnittelua ja veronkiertoa sekä turvata valtioiden veropohjia.23

Nämä tavoitteet ovat kiinteässä yhteydessä verotuksen fiskaaliseen tavoitteeseen. Lisäksi

sääntelyn taustalla vaikuttaa tavoite neutralisoida ja yhdenmukaistaa eri rahoitusmuotojen

verokohtelua, ja näin ohjata yrityksiä tehokkaan rahoitusrakenteen käyttämiseen.24

Tutkielmassa verrataan Ruotsin ja Yhdysvaltojen korkovähennysoikeuden rajoittamista

koskevia sääntelyratkaisuja Suomen ratkaisuun. Tarkastelu keskitetään erityisesti rajoitus-

ten soveltamisalaan korkokäsitteen osalta, mutta järjestelmiä tarkastellaan ja verrataan

myös yleisesti kokonaisvaikutuksiltaan ja kattavuudeltaan. Tältä osin tutkimusmetodina

19 Hirvonen 2011, s. 38–39. 20 Vero-oikeuden ja talouden suhteesta on kirjoittanut Knuutinen, ks. Knuutinen 2014, s. 79–98. 21 Tavoiterationaalisuudesta ks. mm. Tuori 2000, s. 40 ja Milovanovic 1989, s. 60–61. 22 Myrsky – Malmgrén 2014, s. 1–2. 23 Nämä tavoitteet käyvät ilmi mm. EU:n ATAD I -direktiivistä, OECD:n BEPS-projektin perusteluista sekä kansallisella tasolla lain esitöistä. 24 Ks. mm. H. Rept. 115-409 – Tax Cuts and Jobs Act, s. 247.

7

käytetään oikeusvertailua.25 Oikeusvertailevalla lähestymistavalla on tarkoitus kartoittaa

sitä, millä eri tavoilla korkovähennysrajoitussääntely on vertailuvaltioissa toteutettu, ottaen

viitekehyksenä huomioon Euroopan unionin ja OECD:n asettamat sääntelyä koskevat suo-

situkset ja vähimmäisvaatimukset. Vertailun avulla hahmotetaan erilaisten sääntelyratkai-

sujen vaikutuksia ja toimivuutta, ja vertailun avulla voidaan myös arvioida, olisiko Suo-

men sääntelyä syytä toteuttaa nykyisestä poikkeavalla tavalla.

Keskeisen lähdeaineiston muodostavat tarkasteltavien valtioiden kansalliset virallislähteet

sekä kansainväliset korkovähennysrajoitussääntelyn muuttamista koskevat lähteet, joista

keskeisimpinä voidaan mainita EU:n ATAD I -direktiivi sekä OECD:n BEPS-projektin

toimenpidekohtaan 4 liittyvä aineisto. Suomessa uutta sääntelyä koskevaa oikeuskäytäntöä

on vielä varsin vähän, ja oikeustila on tämän johdosta avoin. Tutkielman kannalta keskei-

simpänä uutta sääntelyä koskevana ratkaisuna voidaan mainita ratkaisu KVL 49/2019.

Vanhempaa korkeimman hallinto-oikeuden ja keskusverolautakunnan oikeuskäytäntöä on

sen sijaan käsitelty varsin laajasti arvioitaessa oikeus- ja verotuskäytännössä muodostunut-

ta koron käsitettä. Oikeuskirjallisuutta on hyödynnetty lähdeaineistossa, huomioiden kui-

tenkin, että sääntely on keskeisten esitysten julkaisemisen jälkeen olennaisesti muuttunut.

1.4 Tutkielman rakenne

Tutkielman alussa, jaksossa 2, käsitellään korkovähennysrajoituksia koskevaa sääntelyä.

Aluksi arvioidaan OECD:n BEPS-projektissa ja ATAD I -direktiivissä asetettuja korkovä-

hennysrajoituksia koskevia vaatimuksia ja suosituksia. Tämän jälkeen käsitellään korkovä-

hennysrajoitusten sääntelytaustaa Suomessa sekä vuoden 2019 alusta voimaan tullutta

sääntelyn muutosta. Tämän jälkeen arvioidaan uuden sääntelyn soveltamista ulkoisiin ja

sisäisiin korkomenoihin, ja tämän kautta osoitetaan ulkoisten ja sisäisten korkomenojen

välisen rajanvedon merkityksellisyys Suomessa. Suomen sääntelyn kuvaamisen jälkeen

käsitellään korkovähennysrajoitussääntelyä ja sen taustoja Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

Jaksossa 3 tarkastellaan korkovähennysrajoitusten piiriin kuuluvia korkomenoja Suomessa.

Käsittely keskittyy erityisesti koron ja konserniyhteyden käsitteiden merkityssisällön sel-

vittämiseen sekä rajanvetoon sisäisten ja ulkoisten korkomenojen välillä. Jaksossa 4 käsi-

tellään korkovähennysrajoitusten piiriin kuuluvia korkomenoja kansainvälisessä konteks-

tissa, arvioimalla ensin BEPS-projektin ja ATAD I -direktiivin mukaisia vaatimuksia, ja

lopuksi tarkastelemalla sääntelyratkaisuja Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

25 Oikeusvertailevasta tutkimuksesta ks. Husa 2013.

8

Lopuksi jaksossa 5 kootaan aiemmissa kappaleissa tehdyt havainnot tutkimuskysymyksiä

koskien sekä esitetään johtopäätökset tehdyistä havainnoista. Jaksossa arvioidaan myös

erityisesti sääntelyn muutoksen vaikutusta vallitsevaan oikeustilaan Suomessa sekä osoite-

taan Suomen sääntelyratkaisuun liittyviä ongelmakohtia, ja verrataan kansallista sääntely-

ratkaisua Ruotsissa ja Yhdysvalloissa käytössä oleviin malleihin.

2. Korkovähennysoikeuden rajoittamista koskeva sääntely

2.1 Kansainvälinen viitekehys

2.1.1 OECD:n BEPS-projekti ja korkovähennysrajoitukset

Vuonna 2013 OECD aloitti yhdessä G20-valtioiden kanssa BEPS-projektiksi kutsutun

hankkeen, jonka tavoitteena oli veron välttämisen ja voitonsiirron ehkäiseminen kokonais-

valtaisen ja kattavan toimenpidesuunnitelman luomisen avulla. Hankkeen tavoitteena oli

puuttua verosuunnittelustrategioihin, verokohtelun eroavuuksiin sekä verotuksen aukko-

kohtiin, joita yritykset hyödyntävät verotuksen välttämiseksi. Tarkoituksena oli lisäksi yh-

denmukaistaa kansainvälisiä vero-oikeuden sääntöjä ja lisätä verotuksen läpinäkyvyyttä.26

Vuonna 2013 julkaistiin ns. BEPS-selvitys27 , jossa yhtenä keskeisenä ongelmakohtana

nostettiin esille etuyhteysyritysten välisten rahoitusjärjestelyiden verokohtelu.28 Katsottiin,

että ongelmaan puuttumiseksi oli tarpeen asettaa sääntöjä mm. korkojen vähennyskelpoi-

suutta koskien.29 Oman ja vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen verokohtelun erojen kat-

sottiin ohjaavan konserneja käyttämään laajemmin vieraan pääoman ehtoista velkarahoi-

tusta, ja tämän myötä korkomenojen vähennyskelpoisuutta hyödyntäen siirtämään voitto-

jaan alhaisemman verotason valtioihin ja näin vähentämään konsernin kokonaisverotaak-

kaa.30 Selvityksen jälkeen julkaistiin ns. BEPS-toimenpidesuunnitelma31, jossa 15 toimen-

pidekohdan avulla esitettiin perustavanlaatuisia muutoksia verojärjestelmään nollaverotuk-

sen ja veronvälttelyn tehokkaan ehkäisemisen varmistamiseksi.32

BEPS-toimenpidesuunnitelman toimenpidekohdan 4 tavoitteeksi otettiin parhaita käytäntö-

jä (best practices) koskevan ohjeistuksen luominen korkojen ja muiden rahoitukseen liitty-

26 OECD 2013b, s. 13. 27 Addressing Base Erosion and Profit Shifting, ks. OECD 2013a. 28 OECD 2013a, s. 47–48. 29 OECD 2013a, s. 10. 30 OECD 2013a, s. 43. 31 Action Plan on Base Erosion and Profit Shifting, ks. OECD 2013b. 32 OECD 2013b, s. 13.

9

vien suoritusten vähennyskelpoisuutta koskevan veropohjan rapautumista estävän säänte-

lyn osalta.33 Syksyllä 2015 julkaistiin toimenpidettä koskeva loppuraportti, jota sittemmin

täydennettiin tasetestiä sekä rahoitus- ja vakuutuslaitoksia koskevalla tarkemmalla ohjeis-

tuksella. Päivitetty loppuraportti julkaistiin vuonna 2016. 34 Myös eräät muut BEPS-

projektin toimenpidekohdat, kuten toimenpiteet hybridijärjestelyitä (toimenpide 2) ja vä-

liyhteisösääntelyä (toimenpide 3) koskien, puuttuvat tiettyihin korkojen ja rahoitusjärjeste-

lyiden kautta toteutettuihin veropohjaa tosiasiassa rapauttaviin järjestelyihin.35

Toimenpidekohdan 4 korkovähennysrajoitus perustuu siihen, että vähennyskelpoisia kor-

komenoja ovat nettokorkomenot, jotka alittavat tietyn ennalta määrätyn prosenttiosuuden

laskettuna yhtiön tuloksesta ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia (earnings before

interest, tax, depreciation and amortization; EBITDA). Tunnusluvuksi valittava prosentti-

osuus voi olla 10–30 prosenttia valtion päätöksen mukaisesti.36 Vaihtoehtoisesti valtiot

voivat käyttää laskentapohjana tulosta ennen korkoja ja veroja (EBIT) tai tuloksen sijasta

määrittää prosenttiperusteisen vähennyksen varojen arvoon perustuen. 37 Valtiot voivat

myös myöntää verovelvollisille oikeuden vähentää rajoitussääntöjen johdosta vähentämättä

jääneitä korkomenoja tulevina vuosina tai tietyin edellytyksin myös aiempina vuosina

(carry forward ja carry back), taikka käyttää tulevina vuosina aiemmin käyttämättä jäänyt-

tä vähennyskapasiteettia.38

Valtioita kannustetaan käyttämään kiinteän rajan lisäksi myös koko konsernin nettokorko-

menojen ja EBITDA:n suhteeseen perustuvaa rajaa, tai muuta vaihtoehtoista konsernipe-

rusteisesti laskettavaa rajaa.39 Jotta säännöksen ulkopuolelle rajattaisiin pienen riskin tilan-

teet, toimenpideraportissa suositetaan nettokorkomenoja koskevan rahamääräisen (de mi-

nimis-) rajan asettamista. Yhtiöt, joiden nettokorkomenot alittavat tämän rajan, jäisivät

korkovähennysrajoituksen ulkopuolelle.40 Korkovähennysrajoitussääntelyä tulisi suositus-

ten mukaan soveltaa monikansallisiin konserneihin kuuluviin yrityksiin, mutta soveltamis-

33 OECD 2013b, s. 17. 34 Ks. OECD 2017a. 35 OECD 2017a, s. 22. 36 OECD 2017a, s. 29.37 OECD 2017a, s. 30. 38 OECD 2017a, s. 30. 39 OECD 2017a, s. 29–30. Konserneja koskevaa erityistä sääntelyä kutsutaan raportissa nimellä group ratio rule, ja sen määrittämiseen liittyy erityisiä suosituksia ja huomioitavia seikkoja, joita ei tässä tutkielmassa kuitenkaan käsitellä. Ks. näistä seikoista tarkemmin OECD 2017a, s. 61–73 (Chapter 7: Group Ratio Rule). 40 OECD 2017a, s. 30.

10

ala voidaan ulottaa myös kansallisiin konserneihin kuuluviin yrityksiin sekä yrityksiin,

jotka eivät lainkaan kuulu konserniin.41

Ehdotus asettaa eräänlaisen minimitason vaaditulle sääntelylle, ja valtiot voivat halutes-

saan asettaa tiukempia sääntöjä ja täydentäviä, kohdennettuja erityissääntöjä korkojen vä-

hennysoikeuden rajoittamista koskien.42 Ehdotusten minimiluonnetta arvioitaessa on kui-

tenkin syytä ottaa huomioon, että kyse ei ole vastaavalla tavalla velvoittavasta sääntelystä,

jollaista esimerkiksi EU:n alueella annettavat asetukset ja direktiivit ovat, vaan raportin

ehdotukset ovat yksinomaan suosituksia.43

Ehdotuksen tarkoituksessa korkona pidetään kaikenlaisista velkasuhteista syntyviä korko-

ja, maksuja, jotka taloudellisilta ominaisuuksiltaan vastaavat korkoja sekä rahoituksen

hankinnasta aiheutuneita kuluja.44 Kyseessä on siis laaja korkokäsite. Käsitteen sisältöä on

tarkemmin käsitelty kappaleessa 4.2. Huomionarvoista on, että raportin mukaan kolmansil-

ta osapuolilta otetuista lainoista aiheutuvat korot, samoin kuin konserniyhteydessä olevien

osapuolten välisistä lainoista aiheutuvat korot, voivat olla veropohjaa rapauttavien ja voi-

tonsiirtotarkoituksessa tehtyjen järjestelyiden kohteena. 45 Soveltamisalan piiriin on siis

otettu kaiken tyyppisistä lainoista johtuvat sisäiset ja ulkoiset korkomenot. 46

2.1.2 ATAD I -direktiivi

OECD:n BEPS-projektin vaatimusten yhdenmukaisen toteuttamisen varmistamiseksi Eu-

roopan unionin alueella EU antoi kesällä 2016 ATAD I -direktiivin, jonka tarkoituksena on

suojata valtioiden veropohjia ja ehkäistä aggressiivista verosuunnittelua, voitonsiirtoa ja

yleisesti veronkiertoa puuttumalla sellaisten keinojen käyttämiseen, joiden kautta verovel-

volliset ovat hyväksikäyttäneet verojärjestelmien eroavaisuuksia lakien tarkoitusten vastai-

sesti, ja muuten pyrkineet välttämään veronmaksua.47 Direktiivissä asetetaan korkovähen-

nysrajoituksia koskevia sääntöjä, joita on direktiivin johdanto-osan 6 kohdassa perusteltu

sillä, että monikansalliset konsernit ovat voineet siirtää voittojaan ylisuurilla korkosuori-

tuksilla, mikä on johtanut konsernin maailmanlaajuisten verojen määrän vähenemiseen.

41 OECD 2017a, s. 31. 42 OECD 2017a, s. 31. 43 Ks. mm. Nykänen 2016, s. 29. Rajoitusten suositusluonne voi johtaa erilaisiin lainsäädäntöratkaisuihin eri valtioissa. 44 OECD 2017a, s. 33–34. 45 OECD 2017a, s. 23. 46 OECD 2017a, s. 33. Raportissa viitataan soveltamisalan piiriin kuuluviin järjestelyihin ja niihin liittyviin korkomenoihin ilmauksella ”interest on all forms of debt”. 47 VM 26/2017, s. 39.

11

Direktiivi asettaa vain vähimmäisvaatimukset kansalliselle sääntelylle, joten jäsenvaltiot

voivat myös asettaa pidemmälle meneviä rajoituksia valtion veropohjan suojaamiseksi.

Koska kyse on vähimmäissuojasta, valtioiden erilaiset implementointiratkaisut voivat tosi-

asiassa johtaa sääntelyn kansainväliseen epäyhteneväisyyteen. Näin siitäkin huolimatta,

että direktiivin tarkoituksena on nimenomaan poistaa nykyisiä eroavuuksia ja markkinoi-

den vääristymiä sekä estää markkinoiden pirstoutumista ja luoda verovelvollisille oikeus-

varmuutta unionin sisämarkkinoilla yhdenmukaisen sääntelyn kautta.48

Direktiivin johdanto-osan 3 kohdan perustelujen mukaan sääntöjen yleisyys ja täytäntöön-

panon jättäminen valtioille mahdollistaa sen, että jäsenvaltioiden verojärjestelmien erityiset

ominaispiirteet tulevat asianmukaisesti huomioiduiksi ja jäsenvaltiot voivat tietyiltä osin

muokata sääntöjä verojärjestelmiinsä sopiviksi. Taustalla voidaan katsoa vaikuttavan myös

valtioiden verotuksellinen itsemääräämisoikeus.49 Vähimmäisvaatimusten asettamisen on

katsottu turvaavan samanaikaisesti järjestelmien yhteneväisyyden tavoitteen toteutumisen

sekä eri jäsenvaltioiden verojärjestelmien eroavuuksien huomioimisen.

Direktiivin korkovähennysrajoitusta koskeva sääntely sisältyy sen 4 artiklaan. Sääntely

noudattaa pitkälti BEPS-projektin suosituksia korkovähennysrajoitussäännöiksi. Artikla

lähtee siitä, että ylimenevät vieraan pääoman menot (nettokorkomenot) ovat vähennyskel-

poisia 30 prosenttiin asti verovelvollisen EBITDA:sta. Jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti

valita laskennan perustaksi tuloksen ennen korkoja ja veroja (EBIT), jota muokataan siten,

että se vastaa EBITDA-perusteista osuutta.

Jäsenvaltiot voivat myös säätää turvasatamasäännöstä, jonka nojalla nettokorkomenot voi-

daan aina vähentää tiettyyn ennalta määrättyyn rahamäärään saakka, jos tämä määrä on

EBITDA-perusteisesti laskettua vähennyskelpoista määrää suurempi. 4 Artiklan 3 kohdas-

sa on säädetty tällaisesta rajasta: säännöksen mukaan valtiot voivat myöntää verovelvolli-

48 Ginerva on kritisoinut tätä minimiluonteista ja useita poikkeamismahdollisuuksia sisältävää sääntelytapaa direktiivin perustarkoituksen, eli sääntelyn yhtenäistämisen unionin alueella vastaisena. Ks. Ginerva 2017, s. 122. 49 Valtioiden verotuksellisella itsemääräämisoikeudella eli verosuvereniteetilla tarkoitetaan eri yhteyksissä hieman eri asioita, eikä käsitteelle ole yksiselitteistä määritelmää. Käsitteen ydinsisältö liittyy kansallisvalti-oiden pääsääntöiseen veronkanto-oikeuteen lainkäyttöalueillaan sekä oikeuteen päättää verojärjestelmänsä sisällöstä. EU:n tasolla käsite liittyy erityisesti siihen, että jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta välit-tömän verotuksen alalla, eikä välitöntä verotusta voida perussopimusten nojalla harmonisoida unionissa. Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että jäsenvaltioiden käyttäessä yksinomaista toimivaltaa välit-tömän verotuksen alalla, niiden on toimivaltaa käyttäessään huomioitava unionin oikeus. Unionin oikeus näin tosiasiassa rajoittaa valtioiden verosuvereniteettia. Kysymykseen verosuvereniteetin ulottuvuudesta ja sisäl-löstä sekä suhteesta kansainväliseen oikeuteen ei ole yksiselitteistä vastausta. Urpilainen 2012, s. 224–232.

12

selle oikeuden vähentää nettokorkomenoja enintään 3 000 000 euroa riippumatta siitä,

minkälainen vähennys olisi mahdollinen prosenttiperusteisen laskentatavan mukaan.

Ylimenevillä vieraan pääoman menoilla viitataan siis nettokorkomenoihin. Vieraan pää-

oman menon käsite on erikseen määritelty direktiivin 2 artiklassa, jonka mukaan näillä

menoilla tarkoitetaan muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenoja sekä muita korkoa ja

rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavia, kansallisen

lainsäädännön mukaan määräytyviä menoja. Määritelmän yhteydessä luetellaan esimerk-

kejä artiklan tarkoittamista menoista. Tätä määritelmää on tarkasteltu lähemmin kappalees-

sa 4.3. Direktiivin johdanto-osan 7 kohdan nojalla säännöksiä sovelletaan riippumatta siitä,

ovatko korkomenot syntyneet kansallisesti, rajat ylittäen unionin jäsenvaltioissa vai kol-

mansissa valtioissa, ja ovatko korkomenot syntyneet kolmansilta osapuolilta, etuyhteysyri-

tyksiltä vai konsernin sisäisesti otettujen lainojen perusteella.

Direktiivin säännöksiä sovelletaan jäsenvaltioissa yhteisöverovelvollisiin yksiköihin. Jä-

senvaltiot voivat direktiivin mukaan pitää artiklan tarkoittamana verovelvollisena myös

yksikköä, joka saa tai jonka pitää soveltaa sääntöjä kansallisen verolainsäädännön mukai-

sesti määritellyn ryhmän puolesta, tai yksikköä kansallisen verolainsäädännön mukaisesti

määritellyssä ryhmässä, joka ei verotusta varten konsolidoi kaikkien jäsentensä tuloksia.

Mikäli jäsenvaltio näin valitsee, nettokorkomenot ja EBITDA voidaan laskea koko konser-

nin tasolla, lähtökohtaisesta yksittäisen yrityksen tasolla laskemisesta poiketen.

Jäsenvaltioilla on lisäksi mahdollisuus rajata korkovähennysrajoitussäännösten soveltamis-

alan ulkopuolelle itsenäiset yritykset, rahoitusalan yritykset, julkiset infrastruktuurihank-

keet sekä yritykset, jotka täyttävät ns. tasetestin vaatimukset, eli joiden oman pääoman

osuus kokonaisvaroista on yhtä suuri tai suurempi kuin konsernin vastaava osuus tiettyjen

edellytysten täyttyessä.50 Soveltamisalaa koskevien poikkeusten lisäksi direktiivi mahdol-

listaa myös siirtymäaikaa koskevan poikkeuksen, jonka perusteella rajoitussäännösten ul-

kopuolelle voidaan jättää nettokorkomenot, jotka kertyvät ennen 17.6.2016 otetuista lai-

noista. Siirtymäaikapoikkeus ei kuitenkaan voi soveltua tällaisten lainojen myöhempiin

muutoksiin, kuten lainapääoman kasvattamiseen mainitun päivämäärän jälkeen.

50 Sekä OECD:n BEPS-toimenpidekohdan 4 loppuraportissa että ATAD I -direktiivin johdanto-osassa on katsottu, että rahoitusalan yritykset tulisi toistaiseksi jättää korkovähennysrajoitussääntelyn ulkopuolelle, kunnes alaan liittyvät erityispiirteet osataan asianmukaisesti huomioida sääntelyssä. Direktiivissä on kuiten-kin otettu lähtökohdaksi, että rahoitusalan yritykset ovat sääntelyn piirissä – poikkeamismahdollisuus on vapaaehtoinen, ja jäsenvaltiot voivat näin ollen sisällyttää rahoitusalan yritykset kansallisten säännöstensä soveltamisalaan. Direktiiviä on tältä osin kritisoitu itsensä kanssa ristiriitaisena sekä BEPS-projektin parhai-den käytäntöjen vastaisena. Ks. Ginerva 2017, s. 121.

13

Jäsenvaltiot voivat halutessaan mahdollistaa kansallisessa lainsäädännössä korkovähennys-

rajoitussäännösten perusteella verovuonna vähentämättä jääneiden korkomenojen siirtämi-

sen vähennettäväksi seuraavina verovuosina. Direktiivin mukaiset vaihtoehdot tällaiselle

jaksotussäännöille ovat i) mahdollisuus siirtää ilman aikarajoitusta eteenpäin ne nettokor-

komenot, joita ei voida vähentää kuluvana verokautena; ii) mahdollisuus siirtää ilman aika-

rajoitusta eteenpäin ja enintään kolme vuotta taaksepäin ne nettokorkomenot, joita ei voida

vähentää kuluvana verokautena; ja iii) mahdollisuus siirtää ilman aikarajoitusta eteenpäin

ne nettokorkomenot ja enintään viisi vuotta eteenpäin se käyttämättä jäänyt korkokapasi-

teetti, joita ei voida vähentää kuluvana verokautena.

Direktiivi koostuu siis pakollisista minimistandardeista sekä vapaaehtoisista poikkeuksista,

joiden perusteella valtioilla on mahdollisuus sovittaa säännökset omaan verojärjestelmään-

sä sopivaksi. Mahdollisuus poikkeusten tekemiseen perustuu osin hallinnollisen taakan

keventämiseen, ja osin siihen, että rajoitusten ulkopuolelle voidaan näin rajata tilanteet,

joissa aggressiivisen verosuunnittelun riski on vähäinen, eikä vähennysoikeuden rajoitta-

minen tämän vuoksi ole perusteltua.51 Direktiivi ei estä jäsenvaltiota käyttämästä kohden-

nettuja erityissääntöjä, joilla on vastaavanlainen tarkoitus kuin yleisillä korkovähennysra-

joitussäännöillä. Tällaiset säännöt luovat laajemman turvan veropohjalle, eivätkä ne näin

ollen ole ristiriidassa direktiivin vaatimusten kanssa. Tällaiset kohdennetut säännöt voivat

pitää sisällään esimerkiksi alikapitalisointisääntöjä.52

2.2 Korkojen vähentämisoikeuden rajoittaminen Suomen lainsäädännössä

2.2.1 Sääntelytausta ja sääntelyn muutos 2019

Ennen vuotta 2014 Suomen lainsäädäntöön ei sisältynyt yleisiä tai erityisiä korkojen vä-

hennyskelpoisuutta elinkeinoverotuksessa rajoittavia säännöksiä. Korkomenot olivat laa-

jasti vähennyskelpoisia EVL 7 ja 18 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Vähennyskelpoi-

suuden rajoitukset liittyivät lähinnä tilanteisiin, joissa koron vähennyskelpoisuuteen voitiin

puuttua VML 31 §:n mukaisen siirtohinnoitteluoikaisun perusteella, mikäli etuyhteysyri-

tysten välillä maksettu korko ei ollut markkinaehtoinen, tai VML 28 §:n yleisen veronkier-

51 VM 26/2017, s. 50. 52 Alikapitalisointisääntöjen osalta on kuitenkin syytä huomata, että niihin liittyy erinäisiä ongelmia sekä verosopimusten asettamien edellytysten että EU-oikeuden kannalta. Sääntöjen tulee olla EU:n perusvapauk-sien mukaisia. Esimerkiksi vapaan sijoittautumisoikeuden vastaisena voidaan pitää alikapitalisointisääntöjä, jotka eivät rajaa EU:n jäsenvaltioita säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle, ja jotka eivät tosiasiallisesti sovellu samalla tavalla kotimaisten yhtiöiden ja kotimaisen yhtiön ja toisesta jäsenvaltiosta olevien yhtiöiden välisiin lainoihin. Ks. Helminen 2020, 9. Vieraan ja oman pääoman tuotto > Korkovähennysten rajoittaminen > Alikapitalisointi > Korkovähennyksen rajoittamisen suhde EU-oikeuteen > Syrjintäkielto.

14

tosäännöksen perusteella, jos järjestely oli toteutettu ilmeisessä pyrkimyksessä vapautua

verosta.53 Sääntely perustui oman pääoman ja vieraan pääomaan tuoton erilaiseen verokoh-

teluun: vieraaseen pääomaan liittyvät korkomenot olivat laajasti vähennyskelpoisia, kun

taas oman pääoman tuotto oli lähtökohtaisesti vähennyskelvotonta.54

Korkojen vähennysoikeuden rajoittamisen tarve kävi kuitenkin ilmeiseksi, kun useissa

Suomen keskeisissä kilpailijavaltioissa oli otettu käyttöön korkovähennysrajoituksia, ja

korkoihin liittyvät järjestelyt, jotka heikensivät Suomen veropohjaa, olivat yleistyneet.

Huomattiin, että siirtohinnoitteluoikaisu ja yleinen veronkiertosäännös eivät olleet riittäviä

keinoja puuttua korkojen vähennysoikeuteen liittyviin väärinkäyttötilanteisiin.55 Aloitettiin

lainsäädäntöhanke, jonka perusteella säädettiin EVL 18 a §:n yleinen, tuloslaskelmaperus-

teinen korkovähennysrajoitus, joka koski niin kansallisia kuin kansainvälisiäkin tilanteita,

joissa oli kyse etuyhteysyritysten välisistä rahoitusjärjestelyistä.56 Säännöstä sovellettiin

ensimmäisen kerran verovuodelta 2014 toimitettavassa verotuksessa.

Valinta säätää nimenomaan yleisestä rajoituksesta perustui mm. tällaisen säännöksen te-

hokkuuteen ja sen soveltamisen helppouteen.57 VML 28 §:n yleinen veronkiertosäännös ja

VML 31 §:n siirtohinnoitteluoikaisu jäivät voimaan yleisen korkovähennysrajoitussään-

nöksen rinnalle soveltuen korkojen vähennysoikeuteen liittyviin kysymyksiin niiden sovel-

tamisedellytysten täyttyessä tapauskohtaisen arvioinnin perusteella.58 Toisin kuin esimer-

kiksi VML 28 §:n soveltaminen, yleisen korkovähennysrajoituksen soveltaminen ei edelly-

tä minkäänlaista veronkiertotarkoitusta, vaan sen soveltumista arvioidaan objektiivisesti.59

Säännöksen soveltamisalan rajaaminen etuyhteysyritysten välisiin korkomenoihin perustui

ajatukseen siitä, että perusteettomien veroetujen tavoittelu rahoitusjärjestelyiden ja korko-

suoritusten keinoin liittyy tyypillisesti juuri etuyhteysyritysten välisiin järjestelyihin.60 Vä-

hennyskelvottomien korkomenojen määrä oli enintään etuyhteydessä oleville osapuolille

maksettujen korkojen suuruinen, sillä kolmansille osapuolille suoritettujen korkomenojen

53 HE 146/2012 vp, s. 4 ja s. 15. 54 HE 146/2012 vp, s. 15. Tähän verokohtelun eroavuuteen liittyvästä verosuunnitteluriskistä ks. Nykänen 2016, s. 4–8. 55 HE 146/2012 vp, s. 15–16, VaVM 31/2012 vp, s. 3–4. 56 Ks. säännöksen esitöistä HE 146/2012 vp, VaVM 31/2012 vp, HE 185/2013 vp ja VaVM 32/2013 vp. 57 VaVM 31/2012 vp, s. 4.58 HE 146/2012 vp, s. 18. 59 HE 146/2012 vp, s. 16. Vastaavasti vuoden 2019 muutoksen yhteydessä katsottiin, että on olennaista säi-lyttää mahdollisuus puuttua rahoitusjärjestelyihin liittyviin veronkiertotilanteisiin ja hinnoittelukysymyksiin VML 28 ja 31 §:n nojalla EVL 18 a §:n korkovähennysrajoituksesta huolimatta. Ks. VaVM 21/2018 vp, s. 8. 60 HE 146/2012 vp, s. 16.

15

vähennysoikeutta ei rajoitettu lainkaan.61 Säännös rajattiin koskemaan vain elinkeinotoi-

minnan tulolähteeseen liittyviä korkomenoja.62

Rajoituksen ulkopuolelle jätettiin poikkeussäännöksen nojalla luotto-, vakuutus- ja eläke-

laitokset ja eräät näihin liittyvät konserniyhtiöt.63 Lisäksi säädettiin ns. tasevapautuksesta,

jonka mukaan verovelvollisen esittäessä selvityksen siitä, että sen kirjanpidon oman pää-

oman suhde taseen loppusummaan on yhtä suuri tai korkeampi kuin vastaava suhdeluku

koko konsernin konsernitaseen mukaan laskettuna tiettyjen laskentaan liittyvien edellytys-

ten täyttyessä, korkovähennysrajoitusta ei sovelleta tämän verovelvollisen verotuksessa.64

Korkovähennysrajoitus rajattiin koskemaan nettokorkomenoja: kaikki korkomenot korko-

tulojen määrään saakka olivat vähennyskelpoisia. Korkotulojen suuruisten korkomenojen

vähennyskelpoisuuden lisäksi nettokorkomenojen osalta otettiin käyttöön 500 000 euron

raja, jonka alittavat nettokorkomenot verokautena olivat täysimääräisesti vähennyskelpoi-

sia. Euromääräisen rajan ylittymistä arvioitaessa laskettiin yhteen yhtiön kaikki nettokor-

komenot, eli sekä etuyhteysosapuolelle että muille suoritetut.65

Jos nettokorkomenot ylittivät 500 000 euroa, yhtiö sai vähentää ne ainoastaan siihen mää-

rään saakka, joka vastasi 25 prosenttia elinkeinotoiminnan oikaistusta tuloksesta. Tällä

tarkoitetaan EVL 3 §:n mukaista tulosta, johon on lisätty korot, poistot ja saatu konser-

niavustus, ja josta on vähennetty annettu konserniavustus (earnings before interest, tax,

depreciation; EBITD). Alun perin käytettävän tunnusluvun piti olla 30 prosenttia ja oikais-

tun tuloksen laskennassa piti ottaa huomioon myös rahoitusomaisuuden menetykset ja ar-

61 HE 146/2012 vp, s. 22. 62 Rajauksen taustalla vaikuttivat mm. erityiset asuntopoliittiset näkökohdat koskien ongelmia, joita voisi aiheutua, jos TVL:n mukaan verotettavien asunto-osakeyhtiöiden ja keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden korkovähennysoikeutta verotuksessa rajoitettaisiin. Ks. HE 146/2012 vp, s. 20 ja VaVM 31/2012 vp, s. 5. 63 HE 146/2012 vp, s. 22 ja VaVM 31/2012 vp, s. 5. Rajoituksen taustalla vaikutti toimialoja koskeva erityis-sääntely, jonka kautta toiminta ja alalla toimivien tahojen vakavaraisuus on laajasti säänneltyä ja valvottua muun lainsäädännön kautta, eikä korkovähennysoikeuden rajoittaminen toimialalla siksi ollut tarpeen. 64 HE 146/2012 vp, s. 22. Edellytykset liittyivät mm. siihen, että vertailukohteena oleva konsernitase koskee koko konsernia, ei alakonsernia. Lisäksi edellytyksenä oli, että konsernitase on laadittu EU:n jäsenvaltiossa, ETA-alueella sijaitsevassa valtiossa tai valtiossa, jonka kanssa Suomella on OECD:n malliverosopimusta laajuudeltaan vastaava kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus. Vertailtavien tilinpäätösten tuli lähtökohtaisesti olla laadittu kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) mukaisesti, tai EU:n jäsenval-tion taikka ETA-valtion kirjanpitostandardien tai vastaavien sääntöjen mukaisesti. Tasevapautuksen sovelta-miseen on liittynyt suhteellisen paljon ongelmakohtia, joita koskien on annettu useita KHO:n ja KVL:n rat-kaisuja, jotka ovat selventäneet oikeustilaa. Suurin osa korkovähennysrajoitussäännöstä koskevasta oikeus-käytännöstä liittyykin nimenomaan tasevapautukseen. Ks. mm. KHO 2018:2, KHO 24.6.2015 T 1784, KVL 10/2014, KVL 15/2017 (KHO 10.1.2018 T 64, ei muutosta) ja KVL 42/2017 (KHO 10.1.2018 T 65, ei muu-tosta). Tasevapautusta ja erityiskysymyksiä ei käsitellä tässä tutkielmassa tarkemmin. 65 HE 146/2012 vp, s. 21. Näin ollen muille kuin etuyhteysosapuolille maksetuilla korkomenoilla oli lasken-nan kautta käytännön vaikutusta korkomenojen vähennyskelpoisuuden rajoitukseen, vaikka varsinainen vä-hennysrajoitus koski ainoastaan sisäisiä nettokorkomenoja.

16

vonmuutokset, mutta säännöstä muutettiin vuonna 2013.66 Muutokset tulivat voimaan si-

ten, että vuonna 2013 tehdyt muutokset sisältyivät verovuodelta 2014 toimitettavassa vero-

tuksessa sovellettaviin säännöksiin. Korkovähennysrajoitussäännöstä alkuperäisessä muo-

dossaan ei siis sovellettu lainkaan.

Korkovähennysrajoituksen säätämisellä ei haluttu muuttaa oikeus- ja verotuskäytännön

perusteella määräytynyttä vero-oikeudellista koron määritelmää.67 Koron käsite korkovä-

hennysrajoituksen soveltamisen kannalta oli yleistä vero-oikeudellista korkokäsitettä vas-

taava, eikä säännökseen otettu erillistä koron määritelmää. Etuyhteyden määritelmä taas

kytkettiin VML 31 §:n mukaiseen määritelmään ja sen mukaiseen määräysvaltaedellytyk-

seen. Lisäksi säädettiin siitä, että kolmannelta osapuolelta otettua velkaa pidetään tietyssä

tilanteissa etuyhteydessä olevalta osapuolelta otettuna. Esimerkiksi ns. back-to-back laina-

järjestelyt sekä vakuusjärjestelyt, joissa kolmannelta osapuolelta otetun lainan vakuutena

on etuyhteysosapuolen saatava, toivat rajoitussääntelyn piiriin lainoja, jotka eivät lähtökoh-

taisesti olisi kuuluneet siihen muilta kuin etuyhteysosapuolilta otettuina.68

Asetetuilla korkovähennysrajoitussäännöillä oli toivottuja vaikutuksia: tutkimusten mu-

kaan rajoitusten seurauksena yhtiöiden korkomenot ja pitkäaikaiset velat pienenivät, mutta

korkojen avulla suoritettua voitonsiirtoa ei korvattu esimerkiksi siirtohinnoittelulla. Rajoi-

tuksilla ei myöskään havaittu olleen taloutta vääristäviä reaalitaloudellisia vaikutuksia.69

Nämä vuodesta 2014 alkaen voimassa olleet korkovähennysrajoitukset eivät kuitenkaan

ehtineet olla pitkään käytössä, kun kansainvälisen kehityksen seurauksena Suomen oli aloi-

tettava säännösten muutoksen valmistelu.

Muutostarpeen taustalla vaikutti aiemmin kuvattu BEPS-projektin vaatimuksia toteuttava

ATAD I -direktiivi ja sen asettamat vähimmäisvaatimukset korkovähennysrajoitussäänte-

lylle. Direktiivin mukainen malli korkovähennysoikeuden rajoittamiselle oli pitkälti vas-

taavan kaltainen kuin Suomessa vuoden 2014 alusta käyttöön otettu malli, mutta kaikilta

osin Suomen sääntely ei vastannut direktiivin vaatimuksia. Direktiivin implementointi joh-

66 Ks. HE 185/2013 vp, mm. s. 32. Alun perin laskentapohjan piti siis olla EBITDA-perusteinen, mutta las-kentapohjasta poistettiin rahoitusomaisuuden menetysten ja arvonmuutosten lisääminen elinkeinotoiminnan tulokseen. Tällä muutoksella oli tarkoitus poistaa rahoitusomaisuuden arvonmuutosten ja menetysten määri-telmien tulkintavaikeuksia ja näin myös helpottaa ja selventää koko korkovähennysrajoitussäännön käytän-nön soveltamista. 67 HE 146/2012 vp, s. 21. 68 HE 146/2012 vp, s. 23. 69 Empiirinen tutkimus koskien Suomen korkovähennysrajoitussäännösten vaikutuksia, ks. Harju – Kauppi-nen – Ropponen 2017. Tuloksista mm. s. 21–26.

17

ti EVL 18 a §:n laajaan uudelleenkirjoittamiseen sekä uuden, EVL 18 b §:n säätämiseen.

Säännökset tulivat voimaan direktiivin vaatimusten mukaisesti 1.1.2019.70

Keskeisimmät muutokset koskivat rajoituksen soveltamisalan laajentamista: uusi korkovä-

hennysrajoitussäännös soveltuu sekä sisäisiin että ulkoisiin korkomenoihin, ja elin-

keinotoiminnan tulolähteen lisäksi myös muun toiminnan tulolähteeseen ja maatalouden

tulolähteeseen.71 Tulolähdejaon merkitys on kuitenkin tosiasiassa vähentynyt, kun eräiden

yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen on tullut voimaan 1.1.2020. Valtaosa yhteisöistä,

joita on aiemmin verotettu muun toiminnan tulolähteessä, ovat siirtyneet elinkeinotoimin-

nan tulolähteeseen.72 Soveltamisala säilyi siltä osin ennallaan, että säännöstä sovelletaan

jatkossakin Suomessa yhteisöverovelvollisiin yhteisöihin sekä avoimiin yhtiöihin ja kom-

mandiittiyhtiöihin. Direktiivin vaatimus rajoitusten soveltamisesta yhteisöverovelvollisiin

oli lievempi Suomen sääntelyä lievempi, eikä tällaista kevennystä pidetty tarpeellisena.73

Etuyhteyden määritelmää ei sisällöllisesti muutettu vastaamaan direktiivin tiukempaa sään-

telyä, vaan katsottiin perustelluksi säilyttää aiemmin käytössä ollut määritelmä. Selvyyden

vuoksi käytettävä termi muutettiin etuyhteydestä konserniyhteydeksi, sillä direktiivissä

käytettiin termiä etuyhteys eri sisältöisenä kuin kansallisen korkovähennysrajoitussäännök-

sen yhteydessä.74 Aiemmin voimassa ollut säännös koskien kolmansilta osapuolilta otettuja

lainoja, joita back-to-back järjestelyiden tai vakuusjärjestelyiden seurauksena oli pidetty

konserniyhteyslainoina, säilyi uudessa sääntelyssä ennallaan.75 Rajoitusten soveltamisala

laajeni myös sen johdosta, että direktiivin vaatimusten mukaisesti säännökseen otettiin

korkoa koskeva määritelmä, joka sisällöltään on laajempi kuin aiempi määritelmä.76

Uudessa säännöksessä säilytettiin aiemmin voimassa ollut 500 000 euron raja, jonka ylitty-

essä vähennyskelpoisten korkomenojen määrää arvioidaan vastaavalla tavalla kuin aiem-

70 Ks. lainvalmisteluaineisto HE 150/2018 vp, VaVM 21/2018 vp, EV 146/2018 vp. 71 HE 150/2018 vp, s. 59. Laajennus perustui siihen, että direktiivi ei tunnista tulolähdejakoa, vaan se velvoit-ti kaikkien yhteisöverovelvollisten kuulumisen sääntelyn piiriin. Ks. tästä Nykänen, s. 31. Korkovähennysra-joitusten laskemisesta ja kohdentamisesta eri tulolähteisiin säädetään EVL 18 a § 5 momentissa. Näitä las-kentasääntöjä ja kohdentamiskysymyksiä ei tarkastella tässä tutkielmassa tarkemmin. 72 Tulolähdejaon poistamisen jälkeen muut tulolähteet eivät kuitenkaan ole jääneet merkityksettömiksi, sillä poistaminen ei koskenut kaikkia yhteisöitä. Tulolähdejaon poistamisen ulkopuolelle jäivät TVL 21 §:ssä tarkoitetut julkisyhteisöt, TVL 21 a §:ssä tarkoitetut yliopistot, TVL 21 b §:ssä tarkoitetut ammattikorkea-koulut, ulkomaiset kuolinpesät, yleishyödylliset yhteisöt, asunto-osakeyhtiöt ja keskinäiset kiinteistöosakeyh-tiöt. Muutos ei myöskään vaikuttanut maatalouden tuloksen verottamiseen, vaan se verotetaan jatkossakin MVL:n mukaan. Tulolähdejaon poistamisesta ks. Verohallinnon ohje 1.1.2020, mm. jaksot 2.2 sekä 2.3. 73 HE 150/2018 vp, s. 31. Edellä mainitulla tavalla muutoksen yhteydessä sääntelyn piiriin tulivat kuitenkin myös TVL:n ja MVL:n tulolähteessä verotettavat yhteisöverovelvolliset. 74 HE 150/2018 vp, s. 41–42. 75 HE 150/2018 vp, s. 60. 76 HE 150/2018 vp, s. 60.

18

minkin, eli määrittämällä 25 prosenttia EBITD:sta.77 Näiden rajojen lisäksi säännökseen

otettiin ulkoisia korkomenoja koskeva erityinen 3 000 000 euron raja. Kyse on eräänlaises-

ta turvasatamasäännöstä, toisin kuin 500 000 euron rajan osalta, eli verovelvollinen voi

vähentää tämän enimmäismäärän myös nettokorkomenojen ylittäessä tämän rajan.78 Vä-

hennyskelpoisten korkomenojen laskentaa on käsitelty tarkemmin kappaleessa 2.2.2.

Suomessa päätettiin ottaa käyttöön direktiivin mahdollistama itsenäisiä yrityksiä koskeva

poikkeus, julkisia infrastruktuurihankkeita (valtion tukema sosiaalinen asuntotuotanto)

koskeva poikkeus sekä rahoitusalan yrityksiä koskeva poikkeus. Nämä yritykset ja hank-

keet rajattiin säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Lisäksi aiemmin käytössä ollut tase-

vapautussäännös säilytettiin, mutta tietyiltä osin direktiivin johdosta muutettuna.79

Säännökseen otettiin myös ennen 17.6.2016 otettuja lainoja koskeva siirtymäsäännös, joka

rajaa säännöksen ulkopuolelle tällaisista lainoista kertyvät ulkoiset nettokorkomenot, jotka

eivät liity lainaan myöhemmin tehtyihin lainan määrää tai laina-aikaa koskeviin muutok-

siin. Siirtymäsäännös koskee myös tiettyjä korkomenoja, jotka on aktivoitu ennen

1.1.2019.80 Aktivoituja korkomenoja koskien on loppuvuodesta 2019 annettu keskusvero-

lautakunnan ennakkoratkaisu KVL 49/2019, joka on tullut lainvoimaiseksi. Ratkaisua ja

sen merkitystä säännöksen tulkinnalle on arvioitu tarkemmin kappaleessa 3.1.4.

Jaksotuksen osalta Suomessa säilytettiin jo ennestään voimassa ollut periaate, jonka mu-

kaan vähentämättä jääneet nettokorkomenot voidaan rajoituksetta siirtää vähennettäväksi

seuraavina vuosina siltä osin kuin kyseisenä verovuonna on verovuoden nettokorkomeno-

jen vähentämisen jälkeen jäljellä kapasiteettia vähentää aiempien vuosien vähentämättä

jääneitä nettokorkomenoja. Jaksotusmahdollisuus koskee muutoksen jälkeen sisäisten kor-

komenojen lisäksi myös ulkoisia korkomenoja.81

Aiemman sääntelyn valossa rajanveto sisäisten ja ulkoisten korkomenojen välillä merkitsi

käytännössä rajanvetoa koskien sitä, sovelletaanko säännöksiä lainkaan kyseiseen korko-

menoon. Ulkoisten korkomenojen tullessa vuoden 2019 muutoksessa sääntelyn piiriin,

77 HE 150/2018 vp, s. 80. Aiemmin käytettyä rajaa ei katsottu tarpeelliseksi nostaa 30 prosenttiin tai laskenta-tapaa muuttaa EBITDA-perusteiseksi, sillä direktiivi sallii tiukemman kansallisen sääntelyn, ja lisäksi tiu-kempaa prosenttirajaa pidettiin perusteltuna hallinnollisen yksinkertaisuuden ja säännöksen tehokkaan koh-dentamisen perusteella. Lisäksi Suomessa EBITD on käytännössä määrältään vastaava kuin EBITDA, joten laskentapohjaa ei näin ollen katsottu tarpeelliseksi muuttaa. Ks. HE 150/2018 vp, s. 39, s. 51. 78 HE 150/2018 vp, s. 80–81 sekä Rajamäki 2019, s. 50.79 Muutokset liittyivät tasevertailussa käytettävien taseiden arvostusmenetelmiin. Ks. mm. Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 6.1. 80 HE 150/2018 vp, s. 85. 81 HE 150/2018 vp, s. 62.

19

ulkoisten ja sisäisten korkomenojen välisen rajanvedon merkitys on muuttunut. Uusi sään-

tely kohtelee näitä korkomenoja eri tavoin, ja säännösten oikean soveltamisen kannalta on

kriittistä tunnistaa, milloin kyse on säännöksen tarkoittamalla tavalla konserniyhteysvel-

kaan, ja milloin kolmannelta osapuolelta otettuun velkaan liittyvistä korkomenoista.

Oikeustila on muuttunut myös sen seurauksena, että sääntelyn muutoksen jälkeen säännök-

sen korkokäsite ei vastaa aiemmin rajoitukseen sovellettua korkokäsitettä, eikä näin ollen

myöskään vero-oikeuden yleistä korkokäsitettä. Sovellettaessa korkovähennysrajoitus-

säännöksiä on tunnistettava, minkälaiset suoritukset voivat säännöksen nojalla menettää

vähennyskelpoisuutensa verotuksessa, ja katsotaanko nämä suoritukset konserniyhteysosa-

puolille vai muille tahoille maksetuiksi. Tässä tutkielmassa pyritään antamaan vastaukset

näihin kysymyksiin. Seuraavaksi tarkastellaan kuitenkin ensin lyhyesti sitä, millä tavoin

vähennyskelpoisten korkojen määrä lasketaan sisäisten ja ulkoisten korkomenojen osalta.

2.2.2 Korkovähennysrajoitusten soveltaminen sisäisiin ja ulkoisiin korkomenoihin

Korkomenot ovat aina vähennyskelpoisia korkotulojen määrään saakka.82 Jos korkomenot

ovat suuremmat kuin korkotulot, mutta nettokorkomenojen määrä on enintään 500 000

euroa, korkomenot ovat täysimääräisesti vähennyskelpoisia riippumatta siitä, ovatko ne

sisäisiä vai ulkoisia. 500 000 euron rajan laskennassa huomioon otetaan kaikki verovelvol-

lisen kyseisen verovuoden korkomenot ja -tulot riippumatta siitä, ovatko ne konserniyh-

teysosapuolille vai muille tahoille suoritettuja, ja laskentapohjassa huomioidaan myös siir-

tymäsäännösten johdosta muuten korkovähennysrajoitusten ulkopuolelle rajautuvat kor-

komenot.83 500 000 euron rajaa koskeva säännös ei ole turvasatamasäännös, vaan rajan

ylittyessä vähennyskelpoisten korkojen määrä lasketaan ensimmäisestä eurosta lähtien.84

Mitään automaattista oikeutta 500 000 euron nettokorkomenojen vähentämiseen verovel-

vollisilla ei ole nettokorkomenojen ylittäessä kyseisen rajan.

Verovuoden nettokorkomenojen ylittäessä 500 000 euroa, vähennyskelpoisten nettokor-

komenojen määrä lasketaan ensisijaisesti määrittämällä 25 prosenttia verovelvollisen

EBITD:sta. Tämän määrän ollessa negatiivinen vähennyskelpoisten nettokorkomenojen

määrä on nolla.85 Vähennyskelpoinen määrä on laskentatavan mukaan tätä 25 prosenttia

82 Se, miten paljon verovelvollisella on korkotuloja suhteessa korkomenoihin, riippuu yrityksen liiketoimin-nan luonteesta. Tyypillistä on, että muilla kuin rahoitusalan yrityksillä korkomenoja on enemmän kuin kor-kotuloja, jolloin nettokorkomenoja muodostuu. Rajamäki 2019, s. 50. 83 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 4.1. 84 HE 150/2018 vp, s. 80. 85 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 4.4.2. Vähennyskapasiteetti ei siis voi olla negatiivinen.

20

vastaava määrä. Jos nettokorkomenot alittavat kyseisen määrän, ne ovat täysimääräisesti

vähennyskelpoisia riippumatta siitä, onko kyse sisäisistä vai ulkoisista korkomenoista.

EVL 18 a § 3 momentin mukaisen korkomenojen vähennysjärjestyksen mukaan ulkoiset

korkomenot vähennetään aina ennen sisäisiä korkomenoja. Jos siis nettokorkomenojen

määrä ylittää 25 prosenttia EBITD:sta, ensisijaisesti vähennyskelvottomia ovat tunnuslu-

vun ylittävät sisäiset nettokorkomenot tilanteessa, jossa yhtiöllä on sekä sisäisiä että ulkoi-

sia nettokorkomenoja. 25 prosentin rajasta huolimatta verovelvollinen saa kuitenkin vähen-

tää täysimääräisesti kaikki siirtymäsäännösten alaan kuuluvat korkomenot, jos ne muussa

tapauksessa jäisivät korkovähennysrajoituksen soveltamisesta johtuen vähentämättä.86

25 prosentin rajan rinnalla käytössä on 3 000 000 euron raja, joka koskee vain ulkoisia

korkomenoja. Raja otettiin käyttöön, sillä ulkoisten korkomenojen tullessa direktiivin vaa-

timuksesta rajoitussääntelyn piiriin haluttiin edelleen huomioida sääntelyssä se, että rajoi-

tusten pääasiallisena tarkoituksena on aggressiivisen verosuunnittelun ehkäiseminen, ja

tähän liittyvä riski on vähäisempi muiden kuin konserniyhteysosapuolten välisissä järjeste-

lyissä.87 Lisäksi kevyemmällä sääntelyllä haluttiin varmistaa yritysrahoituksen tehokkuus

ja sen edellytysten säilyminen jatkossakin, eikä siis haluttu kohtuuttomasti rajoittaa ulkoi-

seen rahoitukseen liittyvien korkomenojen vähennyskelpoisuutta.88

25 prosentin ja 3 000 000 euron rajat ovat rinnakkaisia ja vaihtoehtoisia, eikä niitä voida

koskaan soveltaa samana verovuonna vähennyskelpoisten nettokorkomenojen määrän las-

kennassa.89 Sovellettava laskentaperuste määräytyy kunkin verovuoden osalta erikseen,

eikä yhtenä vuonna tehty valinta vaikuta laskentatapaan tulevina vuosina.90 3 000 000 eu-

ron rajaa sovelletaan silloin, kun ulkoisten nettokorkomenojen määrä on verovuonna suu-

rempi kuin 25 prosentin perusteella laskettu vähennyskelpoisten nettokorkomenojen mää-

rä, ja tämä 25 prosentin perusteella laskettu määrä on alle 3 000 000 euroa.

Jos 3 000 000 euron rajaa sovelletaan, sisäisiä korkomenoja ei voida vähentää lainkaan,

vaikka ulkoiset korkomenot alittaisivat 3 000 000 euroa, ja vähennyskapasiteettia tämän

vuoksi olisi jäljellä. Kuten 25 prosentin raja, 3 000 000 euron raja ei rajoita siirtymäsään-

86 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 4.2. 87 VaVM 21/2018 vp, s. 6. 88 HE 150/2018 vp, s. 41.89 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 4.2. 90 Rajamäki 2019, s. 50.

21

nösten nojalla vähennyskelpoisten korkomenojen vähentämistä, vaan nämä voidaan vähen-

tää vapaasti rajasta huolimatta, jos ne jäisivät muutoin säännösten nojalla vähentämättä.91

Sisäisten korkomenojen vähennysoikeuden rajoittaminen on kuvatulla tavalla selvästi pi-

demmälle menevää kuin ulkoisten korkomenojen. Sisäisiin korkomenoihin sovelletaan

tiukempia rajoja, ja ne vähennetään aina viimesijaisesti, kun yhtiöllä on sekä sisäisiä että

ulkoisia korkomenoja. Sääntelyyn liittyvien itsenäisiä yrityksiä, rahoitusalan yrityksiä sekä

julkisia infrastruktuurihankkeita koskevien poikkeusten sekä tasevapautuksen soveltumi-

sessa jaolla sisäisiin ja ulkoisiin korkomenoihin ei ole merkitystä, vaan nämä poikkeukset

soveltuvat kaikenlaisiin korkomenoihin samalla tavoin.92

Siirtymäaikapoikkeukset ja niihin perustuva vapaa vähennysoikeus sen sijaan koskee aino-

astaan ulkoisia korkomenoja, mikä myös osaltaan lieventää ulkoisten korkomenojen kohte-

lua sisäisiin korkomenoihin verrattuna. Sekä säännöksen esitöissä että Verohallinnon oh-

jeissa on annettu laajasti esimerkkejä vähennyskelpoisten korkomenojen määrän laskemi-

sesta säännösten nojalla. Tässä yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista käydä läpi konk-

reettisia laskuesimerkkejä, vaan niiden osalta viitataan mainittuihin lähteisiin.93

2.3 Korkojen vähentämisoikeuden rajoittamista koskeva sääntely Ruotsissa

Ruotsissa korkomenot ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia elinkeinoverotuksessa

Ruotsin tuloverolain (inkomstskattelag, IL) 16 luvun 1 §:n nojalla. Vähennysoikeutta kui-

tenkin rajoitetaan IL 24, 24 a sekä 24 b -luvuissa. Sääntelyä on muutettu BEPS-projektin ja

ATAD I -direktiivin johdosta, ja uudet säännökset tulivat voimaan 1.1.2019. Direktiivin ja

BEPS-hankkeen lisäksi sääntelymuutoksen taustalla vaikutti yritysverotuksen uudistamista

varten perustetun yritysverotustyöryhmän (Företagsskattekommittén) raportti sekä sitä

koskien annetut lausunnot.94 Kuitenkin jo ennen muutosta Ruotsissa oli vuodesta 2009

lähtien ollut voimassa tiettyjä kohdennettuja korkovähennysrajoituksia.95

91 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 4.5. 92 Tämä perustuu siihen, että mainitut poikkeukset rajaavat tiettyjä verovelvollisia tai näiden toimintaa koko-naan säännösten soveltamisalan ulkopuolelle, jolloin erottelulla sisäisten ja ulkoisten korkomenojen välillä ei ole merkitystä, vaan kaikki korkomenot ovat rajoittamatta vähennyskelpoisia. Itsenäisillä yrityksillä ei voi edes olla sisäisiä korkomenoja, sillä itsenäisen yrityksen määritelmä itsessään rajaa tällaisen mahdollisuuden pois. 93 Ks. HE 150/2018 vp, s. 81–94 ja Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 4. 94 Ks. SOU 2014:40. 95 Prop. 2017/18:245, s. 169. Vuodesta 2009 lähtien voimassa olleeseen sääntelyyn tehtiin vuonna 2013 muu-toksia. Sääntelyä on erityisesti vuoden 2013 muutosten jälkeen kritisoitu oikeustieteessä liian pitkälle mene-vänä ja epäsuhtaisena EUT:n oikeuskäytännön ja EU-oikeuden valossa. Ks. kritiikistä Ohlsson 2018.

22

Nämä kohdennetut säännöt säilytettiin ATAD I -direktiivin implementoinnista huolimatta,

mutta niiden soveltamisalaa kavennettiin, ja niiden rinnalle otettiin yleinen korkovähen-

nysrajoitussäännös sekä tiettyjä hybriditilanteita koskeva korkovähennysrajoitussäännös.96

Ruotsin tämänhetkinen elinkeinoverotuksen korkovähennysrajoitussäännöstö jakautuu

käytännössä kolmeen osaan: i) nettokorkomenojen vähentämistä tuloslaskelmaperusteisella

laskennalla rajoittavaan yleiseen korkovähennysrajoitukseen; ii) kohdennettuihin korkovä-

hennysrajoituksiin, jotka koskevat tiettyjä huonommalla etuoikeudella olevia lainoja, voit-

to-osuuslainoja ja etuyhteysyritysten välisiä lainoja; sekä iii) hybridi-instrumentteihin liit-

tyvään korkovähennysrajoitukseen. Rajoitussääntelyn laajentamisen yhteydessä Ruotsin

yhteisöverokantaa alennettiin muutoksen vastapainoksi ja vaikutusten tasapainottamiseksi.

Korkojen vähennyskelpoisuuden arviointi eri korkovähennysrajoitusten perusteella teh-

dään tietyssä määrätyssä järjestyksessä. Aluksi on arvioitava, onko suorituksessa ylipäänsä

kyse säännösten soveltamisalaan kuuluvasta korosta. Koron määritelmä säännösten sovel-

tamisen kannalta on määritelty IL 24 luvun 2–4 §:ssä. Määritelmää käsitellään tarkemmin

kappaleessa 4.4.1. Suorituksen korkoluonteen tunnistamisen jälkeen arvioidaan kohdennet-

tujen korkovähennysrajoitusten soveltumista. Mikäli mikään näistä säännöksistä ei sovellu

tapaukseen, arvioidaan viimesijaisesti yleisten korkovähennysrajoituksen soveltumista.97

Kohdennetuista korkovähennysrajoituksista keskeisin on etuyhteydessä olevilta yrityksiltä

otettujen lainojen korkovähennysoikeuden rajoittaminen. Etuyhteys säännöksen tarkoituk-

sessa on määritetty IL 24 luvun 16 §:ssä. Myös tietyt back-to-back -järjestelyt johtavat

kolmansilta osapuolilta otettujen lainoja pitämiseen säännöksen tarkoituksessa etuyhteys-

osapuolten välisinä lainoina. Rajoituksen lähtökohtana on kaikenlaisten etuyhteysosapuo-

lien välisten lainojen korkojen vähennyskelvottomuus.98

Rajoituksen piiriin ensikatsannossa kuuluvien lainojen korkojen vähennyskelpoisuus voi-

daan kuitenkin hyväksyä tiettyjen edellytysten täyttyessä. Vähennyskelpoisuus voidaan

hyväksyä, jos korkotulon tosiasiallisen edunsaajan kotipaikka on ETA-alueella sijaitsevas-

sa valtiossa tai ETA-alueen ulkopuolisessa valtiossa, jonka kanssa Ruotsilla on kattava

96 Ehdotus säilyttää kohdennetut korkovähennysrajoitussäännökset yleisen korkovähennysrajoitussäännöksen säätämisestä huolimatta kohtasi runsaasti kritiikkiä. Tästä huolimatta hallitus katsoi, että kohdennettujen korkovähennysrajoitusten säilyttäminen oli tarpeen veropohjan suojaamiseksi ja erityisten veronkiertotoi-mien ehkäisemiseksi etuyhteystilanteissa. Ks. Prop. 2017/18:245, s. 171–176. 97 Skatteverket 2020e > Bestämmelserna om begränsad avdragsrätt för negativa räntenetton tillämpas sist. 98 Prop. 2017/18:245, s. 182.

23

verosopimus, ja sopimuksen säännöksiä sovelletaan tosiasialliseen edunsaajaan.99 Vähen-

nyskelpoisuus voidaan kotipaikkaan perustuvan poikkeuksen lisäksi myöntää, mikäli tosi-

asiallista edunsaajaa olisi verotettu vähintään 10 prosentin verokannalla kotivaltiossaan

korkotulosta, jos tämä korkotulo olisi ollut yrityksen yksinomainen tulo. Tämän niin sano-

tun kymmenen prosentin säännön tarkoituksena on estää vähennysten tekeminen tilanteis-

sa, joissa korkosuorituksia tehdään matalan verotason valtioihin.100

Vaikka jokin edellä mainituista edellytyksistä täyttyisi, vähennysoikeutta ei voida myön-

tää, jos järjestely on toteutettu yksinomaan tai lähes yksinomaan (uteslutande eller så gott

som uteslutande) verotuksellisista syistä, ja järjestelyn seurauksena etuyhteysyritys saa

merkittävän veroedun.101 Aiemmin käytössä ollut ns. venttiilisääntö taas edellytti, että jär-

jestelyn tuli olla pääasiallisesti liiketoiminnallisin perustein toteutettu, jotta vähennysoi-

keus myönnettiin poikkeussäännöksen perusteella.

Uudistuksen jälkeen liiketoiminnallisiin syihin perustuva poikkeus on siis huomattavasti

keventynyt, minkä seurauksena useimmissa tilanteissa, myös kun korkotuloja maksetaan

alhaisen verotason valtioihin, korot ovat säännöksen nojalla vähennyskelpoisia.102 Sään-

nöksen tarkoituksena on nimenomaan puuttua sellaiseen rahoitusinstrumenttien kautta ta-

pahtuvaan aggressiiviseen verosuunnitteluun, johon yleinen korkovähennysrajoitus ja hyb-

riditilanteita koskeva korkovähennysrajoitus eivät riittävällä tavalla puutu. Kyseessä on

erityinen sisäisiin korkomenoihin liittyvää väärinkäyttöä ehkäisevä säännös.103

Kohdennettuun korkovähennysrajoitussääntöön sisältyy myös etuyhteysyritysten omistus-

osuuksien hankinnan rahoittamiseen liittyvä erityissäännös (IL 24 luku 19 §). Tällaista

tarkoitusta varten otettujen lainojen korot ovat lähtökohtaisesti vähennyskelvottomia, vaik-

ka laina olisi otettu kolmannelta osapuolelta.104 Poikkeussäännön mukaan tällaisten laino-

99 Laissa käytetty ilmaus tosiasiallisesta edunsaajasta kuuluu seuraavasti: ”-- det företag inom intressegemen-skapen som faktiskt har rätt till den inkomst som motsvarar ränteutgiften--”. 100 Prop. 2017/18:245, s. 182–183. Sääntöä on myös kritisoitu tosiasiassa kansallisia tilanteita suosivana ja EU-oikeuden kannalta ongelmallisena. Nykänen 2016, s. 35.101 Ilmaisun ”yksinomaan tai lähes yksinomaan” on katsottu merkitsevän, että verotuksellisten syiden osuus järjestelyssä on n. 90–100 prosenttia, kun termi ”pääasiallisesti” viittaisi n. 75 prosenttiin. Ks. Prop. 1999/2000:2, s. 498. 102 Tämä perustuu arviointiperustan muuttamiseen aiempaan verrattuna käänteiseksi, eli uudessa sääntelyssä arvioidaan verotuksellisten syiden osuutta, kun aiemmin arvioitiin liiketoiminnallisten perusteiden osuutta. Aiemman sääntelyn perusteella riitti, että verotuksellisia syitä oli n. 25 prosenttia, kun nykyinen sääntely taas vaatii verotuksellisten perusteiden olevan yksinomaisia tai lähes yksinomaisia, eli n. 90–100 prosenttisia. 103 Prop. 2017/18:245, s. 184–185. 104 Säännöksen tarkoituksena on estää korkovähennysrajoitussäännösten kiertämistä muuttamalla omistus-osuuden hankintaa varten otettuja sisäisiä lainoja kolmansilta osapuolilta otetuiksi lainoiksi. Prop. 2017/18:245, s. 197.

24

jen korot voidaan kuitenkin vähentää, jos voidaan osoittaa, että hankinta tehtiin olennaisilta

osin liiketaloudellisin perustein (om förvärvet är väsentligen affärsmässigt motiverat).

Muut erilliset kohdennetut korkovähennysrajoitussäännöt koskevat tiettyjä rahoituslaitos-

ten huonommalla etuoikeudella olevia lainoja (IL 24 luku 9 §) sekä voitto-osuuslainoja (IL

24 luku 10–15 §). Säännökset rajoittavat tietyissä määrin tällaisiin lainoihin liittyvien kor-

komenojen vähentämistä. Näitä säännöksiä ei tässä tutkielmassa käsitellä tarkemmin.

Yleisestä korkovähennysrajoituksesta säädetään IL 24 luvun 21–29 §:ssä. Säännös sovel-

tuu sekä etuyhteydessä olevien osapuolten että muiden osapuolten välisiin lainoihin, ja se

perustuu nettokorkomenojen vähennyskelpoisuuden rajoittamiseen. Nettokorkomenojen

määrää laskettaessa huomioidaan vain veronalaiset korkotulot ja lähtökohtaisesti vähen-

nyskelpoiset korkomenot. Yleisen korkovähennysrajoituksen viimesijaisesta soveltamises-

ta suhteessa erityisiin korkovähennysrajoituksiin voi siis seurata, että erityisten korkovä-

hennysrajoitusten perusteella vähennyskelvottomiksi katsottuja korkomenoja ei huomioida

verovuoden nettokorkomenoja laskettaessa. 105 Vähennyskelpoisten nettokorkomenojen

enimmäismäärä määritetään laskelmalla 30 prosenttia EBITDA:sta.106

EBITDA-perusteisen laskentatavan sijaan verovelvollinen voi valita, että sen verotuksessa

sovelletaan poikkeussääntöä, jonka nojalla nettokorkomenot ovat 5 000 000 Ruotsin kruu-

nuun asti vähennyskelpoisia riippumatta siitä, mikä prosenttiperusteisesti laskettu vähen-

nyskelpoinen määrä olisi. Säännöksessä määritetyissä etuyhteystilanteissa 5 000 000 kruu-

nun raja koskee kuitenkin etuyhteysyritysten nettokorkomenoja yhteenlaskettuna, eli raja

on tällaisille etuyhteysyrityksille yhteinen.

Kun 5 000 000 kruunun rajaa sovelletaan, verovelvollinen ei saa siirtää vähennyskelvotto-

maksi jäänyttä, 5 000 000 kruunun ylittävää osaa nettokorkomenoista vähennettäväksi seu-

raavina verovuosina.107 Muissa kuin näissä poikkeustilanteissa sääntely mahdollistaa vero-

vuonna vähennyskelvottomaksi jääneen nettokorkomenojen määrän vähentämisen kuutena

seuraavana verovuonna siltä osin kuin kyseisten vuosien EBITDA-perusteisesti lasketun

enimmäisvähennysmäärän rajoissa on käytettävissä vähennyskapasiteettia kyseisen vuoden

105 Skatteverket 2020e > Endast skattemässigt avdragsgilla ränteutgifter och skattepliktiga ränteinkomster ingår i räntenettot. 106 Poistopohjan laskentaan liittyy lisäksi tiettyjä erityisiä säännöksiä, mm. sijoitusyhtiöitä koskien. 107 Skatteverket 2020e > När förenklingsregeln tillämpas får man inte spara det negativa räntenetto som inte är avdragsgillt.

25

nettokorkomenojen vähentämisen jälkeen. Omistajanvaihdoksen yhteydessä menetetään

oikeus vähentämättä jääneiden nettokorkomenojen vähentämiseen tulevina vuosina.

Hybridijärjestelyiden osalta säädetään etuyhteysyrityksiä koskevista korkovähennysrajoi-

tuksista tiettyjen edellytysten täyttyessä. Sääntelyn taustalla vaikuttaa lainsäädäntöjen eri-

laisuuteen perustuva ns. hybrid mismatch -ongelma, jossa erityisesti konsernit hyödyntävät

lainsäädäntöjen eroja ja pyrkivät rajat ylittävillä transaktioilla verotuksen välttämiseen.

Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi rahoitusinstrumentin käsittelyä toisessa valtiossa omana ja

toisessa valtioissa vieraana pääomana, mikä voi johtaa tietyn tulon nollaverotukseen tai

toisaalta tietyn menon kahdenkertaiseen vähennykseen. 108 Hybrid mismatch -tilanteet

muodostavat kokonaan oman aihepiirin, jota ei ole tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista

käsitellä. Huomionarvoista kuitenkin on, että Ruotsissa asetetaan myös näissä tilanteissa

rajoituksia sisäisten korkomenojen vähentämisoikeudelle.

2.4 Korkojen vähentämisoikeuden rajoittamista koskeva sääntely Yhdysval-

loissa

Yhdysvalloissa on viimeisten vuosien aikana toteutettu laaja verotusta koskeva uudistus,

jota koskeva lakiehdotus (Tax Cuts and Jobs Act, TCJA) annettiin marraskuussa 2017.

Lakiehdotuksen perusteella tehtiin merkittäviä muutoksia Yhdysvaltojen verolainsäädän-

töön, erityisesti vuoden 1986 Internal Revenue Codeen (IRC). Yritysverotuksen kannalta

keskeinen muutos oli yhteisöverokannan alentaminen 35 prosentista 21 prosenttiin. Uudis-

tuksessa muutettiin myös olennaisesti IRC 163 (j) -kohtaan sisältyviä korkovähennysrajoi-

tussääntöjä. Tämä muutos perustui osin BEPS-toimenpidekohdan 4 mukaisten parhaiden

käytäntöjen saattamiseen voimaan Yhdysvalloissa. Uudistuksen täytäntöönpano ei kuiten-

kaan ole vielä tätä tutkielmaa kirjoitettaessa kaikilta osin valmis.

Yhdysvaltojen lainsäädännössä korkomenot ovat verotuksessa lähtökohtaisesti laajasti vä-

hennyskelpoisia (IRC 163 (a)). Vähennysoikeuteen sisältyy kuitenkin rajoituksia. Ennen

uudistusta keskeisin elinkeinotoimintaan liittyvien korkomenojen vähennysrajoitus sisältyi

ns. earnings stripping -sääntöihin, joista säädettiin silloisessa IRC 163 (j):ssä. Korkomeno-

jen vähennyskelpoisuus voitiin säännöksen nojalla evätä, jos maksajayhtiön vieraan pää-

oman suhde omaan pääomaan oli enemmän kuin 1,5:1. Oman ja vieraan pääoman suhde-

lukuun perustuvan edellytyksen tarkoituksena oli yhdessä muun sääntelyn kanssa suojata

Yhdysvaltojen veropohjaa, mutta toisaalta kannustaa yrityksiä liiallisen velkaantumisen

108 Prop. 2017/18:245, s. 157–158.

26

välttämiseen.109 Sääntöihin sisältyi myös määräys siitä, että nettokorkomenot eivät saaneet

ylittää 50 prosenttia oikaistusta verotettavasta tulosta (adjusted taxable income, ATI).110

Nämä earnings stripping -säännöt soveltuivat etuyhteysosapuolten välisiin korkomenoihin,

kun korkomenoa vastaava korkotulo ei ollut veronalaista tuloa Yhdysvaltojen verotukses-

sa, samoin kuin tiettyihin kolmansille osapuolille suoritettuihin korkomenoihin, kun etuyh-

teysosapuoli oli vakuusjärjestelyn kautta yhteydessä siihen velkaan, johon korkomenot

liittyivät. Säännöt soveltuivat muodollisesti sekä kansallisiin että kansainvälisiin tilantei-

siin, mutta niiden voidaan tosiasiassa katsoa suosineen kansallisia rahoitusjärjestelyitä.111

Tämä suosiminen käy ilmi erityisesti säännöksen soveltamisalaan liittyvästä rajauksesta,

jonka mukaan vähennyskelpoisuutta rajoitettiin nimenomaan tilanteissa, joissa korkotulon

vastaanottaja ei ollut tulosta verovelvollinen Yhdysvalloissa.

Verouudistuksen yhteydessä earnings stripping -säännöt korvattiin yleisillä korkovähen-

nysrajoitussäännöillä, joita sovellettiin ensimmäisen kerran 1.1.2018 alkaneella verokau-

della. Yhdysvaltojen lainsäädäntökomitea 112 perusteli sääntelyn muuttamistarvetta sillä,

että korkojen yleinen vähennyskelpoisuus kannustaa yrityksiä laajaan velanottoon, mikä

taas aiheuttaa verotulojen vähenemistä, sillä velkarahoitteisten instrumenttien verotus on

alhaisempaa kuin oman pääoman ehtoisen rahoituksen verotus. Korkovähennysrajoitus

yhdessä yhteisöverokannan alentamisen kanssa tasapainottaa eri rahoitusmuotojen vero-

kohtelua, mikä tehostaa yritysten rahoitusrakenteita.113 Komitea katsoi, että korkovähen-

nysrajoitukset tulee kohdistaa yrityksiin, joihin liittyy suurin taloudellinen riski rahoitusjär-

jestelyiden ja korkoinstrumenttien väärinkäytöstä. Näitä yrityksiä ovat suuret yritykset,

joten katsottiin, että pienet yritykset tulee rajata säännösten soveltamisalan ulkopuolelle.114

Uusi sääntely pitää sisällään aiempaa laaja-alaisemmin soveltuvan korkovähennysrajoituk-

sen, joka koskee sekä etuyhteysosapuolten että muiden kuin etuyhteysosapuolten välisistä

lainoista johtuvia liiketoimintaan liittyviä korkoja (business interest). Säännös soveltuu

sekä rajat ylittäviin että kansallisiin järjestelyihin.115 Soveltamisen kannalta merkitystä ei

109 Billet 2019, The old law: “Old §163(j)”. 110 H. Rept. 115-409 – Tax Cuts and Jobs Act, s. 247. ATI:n perusteella määritetty oikaistu tulos vastasi käy-tännössä EBITDA-perusteista oikaisua. 111 Näin myös Äimä 2009, s. 383–384. 112 United States House Committee on Ways and Means. 113 H. Rept. 115-409 – Tax Cuts and Jobs Act, s. 247. 114 H. Rept. 115-409 – Tax Cuts and Jobs Act, s. 248. 115 Myös aikaisemmin voimassa olleet säännökset sinänsä soveltuivat sekä kansallisiin että rajat ylittäviin järjestelyihin. Sääntelyn tosiasiallinen vaikutus kohdistui kuitenkin rajat ylittäviin tilanteisiin. Uuden säänte-lyn voidaan katsoa kohtelevan kansallisia ja rajat ylittäviä tilanteita aiempaa sääntelyä tasapuolisemmin.

27

myöskään ole yrityksen oman ja vieraan pääoman suhteella.116 Säännöksen soveltamisalas-

ta on kuitenkin säädetty tiettyjä poikkeuksia, jotka olennaisesti rajoittavat tätä säännöksen

ensi katsannolta hyvin laajaa soveltamisalaa. On myös katsottu, että säännöstä tulisi sovel-

taa käytännössä viimesijaisena, eli ainoastaan sellaisiin korkomenoihin, joiden vähennys-

oikeutta ei ole jonkin muun säännöksen nojalla rajoitettu tai lykätty.117

IRC 163 (j):n mukaisen yleisen korkovähennysrajoituksen nojalla verovuoden vähennys-

kelpoisten nettokorkomenojen määrä ei voi olla enempää kuin 30 prosenttia oikaistusta

verotettavasta tulosta (ATI).118 Määrä ei voi olla negatiivinen. Säännöksessä tarkoitettu

ATI lasketaan oikaisemalla verovelvollisen tulosta käytännössä EBITDA-perusteisella

tavalla. Poistot, kuoletukset ja arvonalennukset otetaan kuitenkin huomioon ainoastaan

ennen 1.1.2022 alkaneina verokausina. Tämän jälkeen kyseisiä oikaisuja ei enää tehdä,

vaan 1.1.2022 alkaen siirrytään EBIT-perusteista laskentaa vastaavaan laskutapaan.119 Ra-

joitusta sovelletaan verovelvolliskohtaisesti. Verotuksessa konsolidoituja konserneja käsi-

tellään rajoitusta sovellettaessa yhtenä verovelvollisena.120 Tällaiselle konsernille määrite-

tään siis yksi yhteinen nettokorkomenojen vähennyskelpoisuutta koskeva raja.

Keskeisin poikkeus rajoituksen soveltamisalaan on pienten yritysten rajaaminen rajoituk-

sen ulkopuolelle. Pienellä yrityksellä tarkoitetaan verovelvollista, jota ei käytetä verotuk-

sen välttämiseksi tai minimoimiseksi, ja jonka kolmen edellisen verokauden bruttotulojen

keskiarvo ei ylitä 25 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.121 Pienten yritysten lisäksi rajoitus-

ten soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu työntekijänä harjoitettu liiketoiminta, tietyt maa-

talouden sekä kiinteistötoiminnan harjoittajat ja tiettyjen säänneltyjen palveluiden, kuten

jäteveden puhdistuksen, sähkön, veden sekä kaasun jakelun ja kuljetuksen tarjoaminen

määrättyjen edellytysten täyttyessä.

Korkovähennysrajoituksen soveltamisesta verotuksellisiin läpivirtausyksiköihin säännel-

lään erikseen. IRC 163 (j)(4):n mukaan läpivirtausyksiköiden vähennyskelpoisten netto-

korkomenojen määrä lasketaan läpivirtausyksikön tasolla, eli yksikköä kohdellaan käytän-

116 JCT 28.3.2019, s. 7. 117 REG-106089-18, s. 67497. 118 Vähennyskelpoiseen määrään lasketaan mukaan lisäksi verovelvollisen ns. floor plan financing -korot, joilla viitataan korkoihin sellaisista veloista, jotka on otettu jälleenmyyntiä tai vuokraamista varten tehtyä moottoriajoneuvojen hankintaa varten ja velan vakuudeksi on asetettu tämä velalla hankittu omaisuus. Ks. mm. REG-106089-18, s. 67496. 119 JCT 28.2.2019, s. 13. Siirtymäaikana laskentaperuste on siis edullisempi verovelvollisille, jotka ovat teh-neet poistoja, arvonalenemiskirjauksia ja kuoletuksia. 1.1.2022 alkaen sääntely kiristyy. 120 H. Rept. 115-409 – Tax Cuts and Jobs Act, s. 248. 121 Laissa käytetään poikkeuksen ulkopuolelle jäävistä verotuksen välttämiseksi tai minimoimiseksi käytettä-vistä yrityksistä termiä ”tax shelter”.

28

nössä yhtenä verovelvollisena sen sijaan, että laskenta tehtäisiin suoraan yksikön omista-

jien tasolla.122 Laissa on erityisiä säännöksiä koskien ATI-tuloksen laskentaa tällaisissa

tilanteissa, sekä koskien vähentämättä jääneen korkokapasiteetin siirtymistä ja yksikön

tuloksen allokoimista yksiköltä tämän omistajalle. Tähän sääntelyyn liittyviä kysymyksiä

ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista käydä tässä yhteydessä tarkemmin läpi.

IRC 163 (j):n mukaisessa korkovähennysrajoitussääntelyssä lähtökohtana on, että netto-

korkomenot, jotka ovat verovuonna vähennyskelvottomia säännöksen johdosta, siirtyvät

rajoituksetta seuraavina vuosina vähennettäviksi, jolloin niitä käsitellään kuin ne olisivat

kyseisenä vuonna kertyneitä tai maksettuja korkomenoja.123 Läpivirtausyksiköiden osalta

tämän lähtökohtaisen carry forward -säännön sijaan sovelletaan poikkeussäännöksiä, joi-

den perusteella vähennyskelvottomat korot siirtyvät omistajatasolla vähennettäviksi, mutta

kuitenkin erityisten allokointisääntöjen perusteella sidonnaisena yksikön tulokseen.124

3. Korkovähennysrajoitusten piiriin kuuluvat korkomenot EVL

18 a §:n mukaan

3.1 Koron käsitteestä

3.1.1 Yleistä koron määritelmästä verotuksessa

Korolla tarkoitetaan lähtökohtaisesti lainatulle vieraalle pääomalle ajan kulumisen ja laina-

tun määrän perusteella maksettavaa prosentuaalisesti määräytyvää korvausta tai velan syn-

tyessä maksettua kertakaikkista korvausta.125 Perinteisen lähtökohdan mukaan koron suori-

tusperusteena tulee olla velkasuhde.126 Velkasuhteen olemassaolo ja velan takaisinmaksu-

velvollisuus ovat edellytyksiä sekä suorituksen korkoluonteelle että sen vähennyskelpoi-

suudelle.127 Velkasuhdetta pidetään erottavana tekijänä arvioitaessa, onko kyse korosta vai

muusta pääomalle maksettavasta korvauksesta, kuten osingosta, tai muusta suorituksesta,

kuten luovutusvoitosta tai kauppahinnasta.128 Jo lähes sata vuotta vanhassa ratkaisussa

KHO 1926 II 2021 katsottiin, että omalle pääomalle laskettavaa korkoa ei voida vähentää

122 JCT 28.3.2019, s. 16 ja H. Rept. 115-409 – Tax Cuts and Jobs Act, s. 249. Läpivirtausyksiköistä maini-taan henkilöyhtiöt (partnerships) ja erityiset läpivirtausyksikköinä toimivat yhteisöt (S corporations). 123 JCS-1-18, s. 175. 124 JCS-1-18, s. 177. 125 HE 150/2018 vp, s. 79. 126 Äimä 2009, s. 252, Mannio 1997, s. 77, Aalto 1988, s. 128–129. 127 Malmgrén – Myrsky 2014, s. 206–207 ja Andersson – Penttilä 2016, s. 454. 128 Äimä 2009, s. 252.

29

veronalaisesta tulosta.129 Ratkaisu ilmentää keskeistä rajanvetoa vähennyskelpoisten kor-

kojen arvioinnissa, eli rajanvetoa oman ja vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen välillä.

Vero-oikeudessa suorituksen käsittelemisen korkona on katsottu edellyttävän tiettyjen vel-

kasuhteeseen liittyvien muodollisten edellytysten täyttymistä.130 On katsottu, että korkona

ei voida pitää suoritusta, jos pääoma ei ole ollut kenenkään velkaa kellekään.131 Suorituk-

sen tulee nimenomaisesti perustua osapuolten väliseen velkasuhteeseen, jotta sitä voidaan

pitää verotuksessa korkona, ja koron tosiasiallisen maksajan tulee olla velkasuhteen osa-

puoli.132 Velkasuhteen tunnistamisessa yksi keskeinen tekijä on takaisinmaksuvelvollisuu-

den olemassaolo.133 Takaisinmaksuvelvollisuudella tässä yhteydessä viitataan sellaiseen

velvollisuuteen, josta velallinen ei voi yksipuolisella tahdonilmaisullaan vapautua.134 Pent-

tilä on kuitenkin pitänyt tällaista vaatimusta liian pitkälle menevänä, ja sen sijaan korosta-

nut arvioinnissa merkityksellisenä seikkana instrumentin tuottamia oikeuksia yhtiössä.135

Korkoa voidaan pitää luonteeltaan tietynlaisena velkojille suoritettavana voitonjakoeränä,

joka jaetaan näiden osuudesta yrityksen tulokseen.136 Tavalliseen, esimerkiksi osingonja-

kona toteutettuun yrityksen voitonjakoon verrattuna koron maksaminen on kuitenkin etusi-

jaista, ja koron maksaminen menee myös veronsaajien saamisoikeuden edelle, sillä korot

vähennetään määritettäessä verotettavaa tuloa.137 Etusijajärjestykseen liittyy kuitenkin tiet-

tyjä poikkeuksia, esimerkiksi sellaisia instrumentteja koskien, joilla on sekä oman että vie-

129 Tämä ratkaisusta ilmenevä oikeusohje on vielä näin lähes sadan vuoden jälkeenkin voimassa ja relevantti. Wikström 2016, s. 323. 130 Mannio 1997, s. 79. 131 Mannio 1997, s. 80. Näin myös Äimä 2009, s. 252: Äimän mukaan, jos todellinen velkasuhde puuttuu, suoritusta voidaan käsitellä muuna suorituksena kuin korkona. 132 Mannio 1997, s. 83. 133 Mannio 1997, s. 88. 134 Andersson – Penttilä 2016, s. 454–455 sekä Penttilä 2016, Mikä on korkoa? Tämän voidaan katsoa liitty-vän myös siihen, että velallinen ei ilman velkojan suostumusta voi lähtökohtaisesti siirtää velkaa toisen hen-kilön nimiin ja tätä kautta vapautua suoritusvelvollisuudesta. Ks. Aalto 1988, s. 135. 135 Penttilä 2016, Mikä on korkoa? Yhdyn Penttilän näkemykseen sikäli, että yksinomaan takaisinmaksuvel-vollisuuteen liittyvä muodollinen vaatimus vaikuttaa joustamattomalta ottaen huomioon erilaisten rahoitus-järjestelyiden moninaisuus. 136 Andersson – Penttilä 2016, s. 450–451 sekä Knuutinen 2009, s. 424. 137 Juusela – Nykänen – Tikka – Viitala 2019, 9. Korkojen vähentäminen > Elinkeinotoiminnasta johtuvat korot > Vähennyskelpoiset korot > Voitonjakoerä. Käytännössä etusijajärjestys on siis seuraava: vieraalle pääomalle maksettavat korvaukset ovat etusijalla, ja nämä vähennetään yhtiön tulosta ennen verotettavan tuloksen vahvistamista. Seuraavalla sijalla ovat veronsaajat, jotka saavat osuutensa yhtiön verotettavasta tuloksesta välittömän tuloveron muodossa. Viimeisellä sijalla ovat oman pääoman ehtoisia sijoituksia yhti-öön tehneet tahot, joille yhtiö voi jakaa varoja yhtiön jakokelpoisista varoista tilikauden tuloksen vahvistami-sen jälkeen. Korkovähennysrajoituksia koskeva sääntely tekee eräänlaisen poikkeuksen kuvattuun etusijajär-jestykseen: velkojat kyllä tosiasiassa saavat ensisijaisesti korkosaamisensa, mutta myös veronsaajien osuu-dessa nämä korkomenot tulevat huomioiduiksi siltä osin kuin ne kasvattavat verovelvollisen veronalaista tuloa korkovähennysrajoituksen soveltumisesta johtuen.

30

raan pääoman ehtoisen rahoituksen piirteitä. Tällaisia ovat mm. pääomalainat, joiden osalta

koron ja lainan pääoman maksuun liittyy erityisiä edellytyksiä.138

Arvioitaessa vero-oikeudessa vähennyskelpoisia korkosuorituksia on kuitenkin huomatta-

va, että tietyn suorituksen vähennyskelvottomuus voi seurata myös suoraan lainsäädännön

nojalla. Esimerkiksi veronlisäys, viivekorko, viivästyskorko ja huojennettu viivästyskorko

eivät ole tuloverotuksessa veronalaista tuloa eivätkä vähennyskelpoista menoa veronli-

säyksestä ja viivekorosta annetun lain (18.12.1995/1556) 10 §:n mukaan, vaikka niitä ta-

loudellisessa mielessä voidaan arvioida korkoina.

Velkasuhteen perusteella maksettavaksi voi tulla monenlaisia suorituksia, ja erilaisten ra-

hoitusinstrumenttien yhteydessä esille nousee ongelmallisia rajanvetokysymyksiä sen suh-

teen, mitä suorituksia tosiasiassa voidaan pitää vero-oikeudessa korkona.139 Näihin kysy-

myksiin on annettu vastauksia vuosien myötä verotus- ja oikeuskäytännössä. Koron määri-

telmä Suomen verojärjestelmässä perustuukin lähtökohtaisesti tässä verotus- ja oikeuskäy-

tännössä syntyneisiin tulkintoihin siitä, mitkä suoritukset ovat verotuksessa korkoa. Ky-

seessä on tapauskohtainen arviointi, eikä Suomen tuloverolainsäädännössä ole erillistä

yleismääritelmää koron käsitteelle.140

Sen sijaan Suomen voimassa olevissa kahdenvälisissä verosopimuksissa on tyypillisesti

määritelty sopimuksen korkoja koskevan artiklan yhteydessä se, mitä suorituksia artiklan

soveltamisen kannalta on pidettävä korkona. Määritelmä vastaa pitkälti OECD:n mallive-

rosopimuksen mukaista määritelmää. 141 Tämä määritelmä kuitenkin vaihtelee tietyissä

määrin eri verosopimuksissa, eikä sitä voida käyttää lähtökohtana selvitettäessä laajemmin

koron merkitystä kansallisessa vero-oikeudessa.142

138 Ks. mm. Leppiniemi 2018, s. 412. 139 Toisaalta esimerkiksi Andersson on katsonut, että korkona voidaan lähtökohtaisesti käsitellä kaikkia ra-hoitusinstrumentteihin liittyviä suorituksia, joita nimitetään koroksi tai jotka liittyvät korkona maksettuun tuottoon. Andersson 2012, s. 8. 140 HE 150/2018 vp, s. 33. Tapauskohtainen harkinta ei kuitenkaan ole rajoittamaton, eikä sen nojalla voida perusteettomasti laajentaa korkokäsitteen sisältöä. Rapo – Vänskä 2017, s. 187. 141 OECD:n malliverosopimuksen 11 artiklan kappale 3 määrittelee koron käsitteen artiklan soveltamisen kannalta. Sen mukaan artiklassa tarkoitetaan ilmaisulla korko ”tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisis-ta, siitä riippumatta, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksin vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velalli-sen voitosta vai ei. Ilmaisulla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, mukaan lukien tällaisiin arvopapereihin, obligaatioihin tai debentuureihin liittyvät agiot ja voitot. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei pidetä korkona tätä artiklaa sovellettaessa.” Malliverosopimuksen kommentaarissa on katsottu, että määri-telmää voidaan käytännössä pitää tyhjentävänä, mutta valtiot voivat halutessaan myös laajentaa määritelmää kansallisten määritelmiensä perusteella. OECD 2017b, s. 263. 142 Äimä 2009, s. 308.

31

Rajoitettaessa korkojen vähennysoikeutta verotuksessa on keskeistä tunnistaa rajoituksen

piiriin tulevat suoritukset, eli tunnistaa koron määritelmä korkovähennysrajoituksen sovel-

tamisen kontekstissa. Säädettäessä ensi kertaa kansallisesti korkojen vähennysoikeuden

rajoittamista, säännökseen ei otettu erillistä koron käsitettä koskevaa momenttia, vaan

1.1.2014 voimaan tulleiden säännösten soveltamisessa korkona pidettiin verotus- ja oi-

keuskäytäntöön perustuvia koroksi katsottavia suorituksia.143 Koron käsite EVL 18 a §:ää

sovellettaessa ei siis poikennut siitä koron käsitteestä, jota yleisesti Suomen verojärjestel-

mässä sovellettiin. Poikkeaminen vakiintuneesta termin tulkinnasta olisi aiheuttanut epä-

johdonmukaisuutta lainsäädännön systematiikassa ja tulkintavaikeuksia uuden säännöksen

suhteen, eikä käsitteen normaalimerkityksestä poikkeamiseen ollut erityisiä syitä.

Oikeustila kuitenkin muuttui, kun Suomi implementoi ATAD I -direktiivin korkovähen-

nysrajoituksia koskevat säännökset. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukainen koron käsite

kattaa korot ja niitä vastaavat suoritukset sekä näiden lisäksi myös rahoituksen hankinnasta

aiheutuneet suoritukset, ja artikla sisältää esimerkkiluettelon niistä suorituksista, joita rajoi-

tusta sovellettaessa on pidettävä korkoina. Koska direktiivin sääntelyssä kyse on vähim-

mäisvaatimuksista, Suomen suppeampaa korkokäsitettä oli korkovähennysrajoitussään-

nöksen osalta laajennettava, jotta direktiivin vaatima vähimmäistaso täyttyy.144 Direktiivin

määritelmään perustuen korkovähennysrajoituksia koskevaan EVL 18 a §:n 2 momenttiin

otettiin erillinen koron määritelmä, joka kuuluu seuraavasti:

Korkomenolla ja korkotulolla tarkoitetaan tässä pykälässä korkoa ja sitä vastaavia

muita suorituksia, jotka ovat korvausta vieraasta pääomasta sekä rahoituksen han-

kinnan yhteydessä kertyviä suorituksia.

Säännökseen otettu koron määritelmä poikkeaa verotus- ja oikeuskäytäntöön perustuvasta

määritelmästä laajentavasti tuomalla käsitteen piiriin rahoituksen hankinnan yhteydessä

kertyvät suoritukset direktiivin vaatimusten mukaisesti.145 Direktiivin luettelo olisi mah-

dollistanut kuitenkin myös koron määritelmän suuremman laajentamisen, sillä direktiivissä

listatuista korkoon rinnastuvista suorituksista osa on sellaisia, joita Suomen verotus- ja

oikeuskäytännössä ei perinteisesti ole pidetty korkona. Säännöstä implementoitaessa kat-

sottiin, että korkokäsitteen laajentaminen täysin direktiivin määritelmää vastaavaksi ei ol-

143 HE 150/2018 vp, s. 33.144 Lainsäädännön tasoinen laajennus oli välttämätön, eikä direktiivin korkokäsitettä olisi voitu implementoi-da muuttamalla korkokäsitteen sisältöä koskevaa tulkintakäytäntöä, vaikka korkoluonnetta arvioidaankin tapauskohtaiseen harkintaan perustuen. Rapo – Vänskä 2017, s. 187. 145 HE 150/2018 vp, s. 79.

32

lut mahdollista eikä tarkoituksenmukaista ilman syvempää korkokäsitteen analysoimista

verolainsäädännössä, joten laajennus tehtiin vain direktiivin minimivaatimusten tasolla.146

Toteutettu laajennus ei tarkoita yleisen korkokäsitteen muuttumista verotuksessa, vaan

ainoastaan laajemman korkokäsitteen soveltamista korkovähennysrajoitussäännöksen yh-

teydessä. Koska säännöksen sanamuoto on jätetty varsin avoimeksi, on seuraavaksi erik-

seen avattava tarkemmin sitä, minkälaiset suoritukset uuden säännöksen mukaan voidaan

katsoa koroksi. Viime kädessä kyse on kuitenkin aina tapauskohtaisesta arvioinnista.147

3.1.2 Korko ja siihen rinnastuvat suoritukset verotus- ja oikeuskäytännössä

Yleisestä koron määritelmästä on runsaasti oikeus- ja verotuskäytäntöä, joka antaa suunta-

viivat sille, minkälaisia suorituksia voidaan elinkeinoverotuksessa pitää korkona. Osa oi-

keuskäytännöstä on varsin vanhaa, ja näin ollen perustuu aikaan, jolloin korkovähennysra-

joituksista ei ollut sääntelyä verolainsäädännössä. Ottaen huomioon, että koron vähennys-

oikeuden rajoittamista koskeva sääntely Suomessa on ylipäänsä verrattain uutta, suurin osa

koron käsitettä määrittävästä oikeuskäytännöstä perustuu aikaan ennen säännösten laati-

mista. Tästä sekä muista verolainsäädännössä tapahtuneista muutoksista huolimatta koron

määritelmää eri olosuhteissa koskeva oikeuskäytäntö on edelleen relevantti lähtökohta ar-

vioitaessa sitä, minkälaisia suorituksia tulee EVL 18 a §:ää sovellettaessa pitää korkoina.

Korko on siis tyypillisesti tietyn prosentin ja ajan kulumisen perusteella suoritettava kor-

vaus vieraasta pääomasta. Kyseessä voi olla vuotuinen kiinteä korko, tiettyyn viitekorkoon

sidottu suoritus tai yhtiön tuloksesta riippuvainen määrä.148 Jälkimmäisen vaihtoehdon

luonne vähennyskelpoisena korkona on erikseen mainittu myös EVL 18 §:n 1 momentin 2

kohdassa, jossa vähennyskelpoiseksi on katsottu elinkeinotoiminnasta johtuneen velan

korko, myös silloin, kun korko riippuu liikkeen tuloksesta. Korko voi riippua liikkeen tu-

loksesta kokonaan tai osittain, ja sitä on joka tapauksessa pidettävä korkona EVL 18 ja 18

a §:n tarkoituksessa.149

Tuloksesta riippuvaisen koron luonne vero-oikeudellisena korkona on vahvistettu oikeus-

käytännössä. Esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 21.5.1992 T

146 HE 150/2018 vp, s. 33-34. Poikkeavan näkemyksen on esittänyt Viitala, jonka mukaan direktiivin näyttäi-si velvoittavan valtioita käsittelemään esimerkkiluettelossa mainittuja suorituksia korkoina rajoitussäännös-ten tarkoituksessa. Näin katsottuna Suomen implementointiratkaisu ei olisi vähimmäisvaatimusten mukainen, sillä tiettyjä luettelon suorituksia käsitellään edelleen kansallisesti muuna kuin korkona. Viitala 2016, s. 342. 147 HE 150/2018 vp, s. 33.148 Mannio 1997, s. 40–41.149 Andersson – Penttilä 2016, s. 454.

33

1910 riskirahoitustoimintaa (ns. venture capital -toimintaa) harjoittava rahastoyhtiö keräsi

varoja voittosidonnaisina lainoina sijoittajilta. Lainoille ei maksettu vuotuista korkoa, vaan

lainojen tuotto oli sidottu rahastoyhtiön voittoon: voittoa jaettiin vain, jos yhtiön sijoituksia

oli realisoitu tai jos osinkotulot tai muut tuotot peittivät yhtiön hallinnosta aiheutuneet ku-

lut. Voitonjakotilanteessa tietty prosenttiosuus suoritettiin hallintoyhtiöille, ja loput jaettiin

lainanantajille näiden antamien lainojen suhteessa. Voittosidonnaisuudestaan huolimatta

velkasuhteiden perusteella maksettavia suorituksia pidettiin vähennyskelpoisena korkona.

Vastaavasti ratkaisuissa KVL 1/2002 ja KVL 44/2010 käsiteltiin tulokseen sidonnaisten

lainojen verokohtelua. Tapauksessa KVL 1/2002 voitto-osuuslainalle maksettavan hyvi-

tyksen määrä oli riippuvainen kyseisellä lainalla rahoitettujen sijoituskohteiden tuotosta.

Suorituksen suuruus oli ennalta määrätty osuus tehtyjen sijoitusten realisointivoitosta. Suo-

rituksia pidettiin korkoon rinnastuvina kuluina. Tapauksessa KVL 44/2010 taas ns. syöttö-

rahastona toimivaan kommandiittiyhtiöön hankittiin rahoitusta vieraan pääoman ehtoisilla

voitonjakolainoilla. Kommandiittiyhtiö keräsi sijoittajilta varoja sijoitusrahastoon ja sijoitti

varat edelleen tietyllä alalla toimiviin yhtiöihin. Voitonjakolainoille oli tarkoitus maksaa

tilikausittain tuottokorkona yhteensä yhtiön koko tilikauden tulos kuitenkin niin, että tuot-

tokoron suorituksen jälkeen yhtiöön jäisi yhtiömiesten osuus sen tuloksesta. Myös tässä

tilanteessa suoritusten katsottiin olevan verotuksessa vähennyskelpoista korkoa.

Viimeksi mainitun tapauksen olosuhteiden perusteella voidaan katsoa olevan selvää, että

vaikka korko oli nimetty tuottokoroksi, kyse oli tosiasiassa velkasuhteen perusteella mak-

setusta korvauksesta. Tuottokorko termin toisessa merkityksessä, eli suorituksen palautuk-

sen yhteydessä palautettavalle pääomalle laskettuna tuottona, ei puolestaan ole velan kor-

koa.150 Esimerkiksi Uudenmaan lääninoikeuden ratkaisussa Uudenmaan LO 19.11.1998

1111/6 katsottiin, että palautetulle korvaukselle maksettu korko ei ollut velan korkoa.

Keskeinen syy sille, miksi tulossidonnaista lainaa ja sille maksettua korkoa on erikseen

arvioitu oikeuskäytännössä, on tällaiseen lainainstrumenttiin liittyvät sekä oman että vie-

raan pääoman ehtoisen rahoituksen piirteet. On ratkaistava, onko lainalle maksettava kor-

vaus voitonjakoa omalle pääomalle vai korvausta vieraalle pääomalle, eli korkoa. Kyse on

ns. hybridirahoituksesta, jossa lainan ehdot koskien riskiä ja tuottopotentiaalia luovat ra-

150 Mannio 1997, s. 78 ja Aalto 1988, s. 131–132. Tuottokoron sekä muiden korkohyvitysten vero-oikeudellisessa arvioinnissa on ratkaistava, arvioidaanko korkoa sen muodollisjuridisen luonteen perusteella, jolloin kyse ei lähtökohtaisesti ole velan korosta, vai sen taloudellisen luonteen perusteella, jolloin sitä mah-dollisesti voidaan pitää korkoon rinnastuvana suorituksena. Ks. ennenaikaisesti maksetulle merkintähinnalle maksetun korkohyvityksen arvioimisesta vähennyskelpoisena korkona ratkaisu KHO 1977 II 527.

34

hoitukseen oman pääoman ehtoisen rahoituksen piirteitä. Rahoitus on eräänlainen oman ja

vieraan pääoman yhdistelmä.151 Knuutinen on pitänyt riskin jakautumiseen liittyviä kysy-

myksiä keskeisimpänä erottavana tekijänä arvioitaessa rajanvetoa oman ja vieraan pää-

oman ehtoisen rahoituksen välillä.152

On tavanomaista, että hybridirahoitusta käytetään sekä riippumattomien osapuolten että

etuyhteysosapuolten välillä.153 Verotuksessa hybridilainoja käsitellään pääsääntöisesti joko

omana tai vieraana pääomana.154 Tätä lähtökohtaa on kuitenkin kritisoitu, sillä se ei anna

taloudellisesta näkökulmasta oikeaa kuvaa instrumentin luonteesta.155 Järjestelyihin liittyy

useita verotuksellisesti haastavia tulkintakysymyksiä, mutta käytännössä hybridilainojen

korkojen vähennyskelpoisuus on kuitenkin yleisesti hyväksytty. 156 Tätä Suomen oikeus-

käytännössä valittua ratkaisua on kuitenkin myös kritisoitu oikeuskirjallisuudessa.157

Pääomalaina on voitonjakolainan lisäksi toinen lainainstrumentti, jolla on sekä oman että

vieraan pääoman piirteitä.158 Lähtökohtana on pidetty, että tiettyjen edellytysten täyttyessä

elinkeinotoimintaa varten otettuun pääomanlainaan perustuvaa korvausta pidetään korko-

na.159 Pääomalainaa voidaan pitää tarkoitetulla tavalla elinkeinotoimintaa varten otettuna

mm. silloin, kun sillä rahoitetaan elinkeinotoimintaa tai siihen liittyviä investointeja.160

Sellaisen lainan, jota ei ole otettu elinkeinotoimintaa varten, korkojen vähennyskelpoisuut-

ta arvioidaan muun toiminnan tulolähteen ja siihen soveltuvan TVL:n nojalla.161 Aiemmin

todetulla tavalla tämän jaottelun käytännön merkitys on kuitenkin vähentynyt selvästi, kun

tulolähdejaon poistaminen on astunut voimaan vuoden 2020 alusta. Erottelulla elin-

151 Helminen 2014, s. 87 sekä Knuutinen 2009, s. 394. Tällaista rahoitusta kutsutaan myös välirahoitukseksi erotuksena oman ja vieraan pääoman ehtoisesta rahoituksesta. Knuutinen on käsitellyt hybridirahoitukseen liittyviä kysymyksiä laajasti väitöskirjassaan, ks. Knuutinen 2009. 152 Knuutinen 2016, s. 68. Oman pääoman ehtoiset sijoitukset sisältävät suuremman riskin ja toisaalta suu-remman tuotto-odotuksen kuin vieraan pääoman ehtoiset sijoitukset. 153 Helminen 2014, s. 87. 154 Knuutinen 2009, s. 396–397. Sen sijaan taloudellisessa ja siviilioikeudellisessa merkityksessä instrumentti voidaan jakaa osiin sen luonteen mukaisesti. 155 Knuutinen 2009, s. 430. 156 Knuutinen 2009, s. 423–429. 157 Ks. kritiikistä mm. Mannio 1997, s. 214, erityisesti sellaisten lainojen osalta, joiden korko on sidottu ve-lallisen toiminnan tulokseen. 158 Fagerstedt – Kukkonen 2015, s. 186. Pääomalainasta, sen kirjanpidollisesta ja verotuksellisesta käsittelys-tä sekä näihin liittyvistä ongelmakohdista ks. Fagerstedt – Kukkonen 2015 sekä Leppiniemi 2018. 159 Leppiniemi 2018, s. 415. 160 Juusela – Nykänen – Tikka – Viitala 2019, 9. Korkojen vähentäminen > Elinkeinotoiminnasta johtuvat korot > Vähennyskelpoiset korot > Pääomalainan korko. 161 Juusela – Nykänen – Tikka – Viitala 2019, 9. Korkojen vähentäminen > Elinkeinotoiminnasta johtuvat korot > Vähennyskelpoiset korot > Pääomalainan korko.

35

keinotoimintaa varten otettujen pääomalainojen ja muiden pääomalainojen välillä voi vielä

olla merkitystä sellaisten yhteisöjen osalta, joita tulolähdejaon poistaminen ei koskenut.162

Pääomalainalle ja muille hybridilainoille maksetun korvauksen katsominen vähennyskel-

poiseksi koroksi edellyttää sitä, että laina katsotaan vieraaksi pääomaksi verotuksessa.163

Oman ja vieraan pääoman välistä rajanvetoa on käsitelty korkeimman hallinto-oikeuden

julkaisemattomissa ratkaisuissa KHO 29.9.1995 T 3932 ja KHO 29.9.1995 T 3933:

KHO 29.9.1995 T 3932

Keskusverolautakunta on X Oy:n vuosilta 1993 ja 1994 toimitettavia yhteisön tulo-

verotuksia varten ennakkotietona selittänyt, että X Oy:n 17.11.1993 liikkeelle las-

kemalle vaihtovelkakirjalainalle maksama lainaehtojen mukainen korko on X Oy:n

tulosta vähennyskelpoinen meno, jonka se saa vähentää sen verovuoden kuluna,

jolta se suoritetaan.

Verohallitus on hakenut muutosta keskusverolautakunnan päätökseen ja vaatinut,

että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkotietona lausutaan,

että hakemuksessa tarkoitettua pääomalainaa ei voida pitää hakijayhtiön vieraana

pääomana, vaan kysymyksessä on yhtiön oma pääoma. Mainitulle pääomalainalle

maksettava korko ei ole näin ollen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18

§:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua vieraalle pääomalle maksettavaa verotuk-

sessa vähennyskelpoista korkoa, vaan oman pääoman sijoitukselle maksettua kor-

vausta, joka on verotuksessa vähennyskelvotonta.

Korkein hallinto-oikeus lausui, että keskusverolautakunnan päätöstä ei ole syytä

muuttaa. Päätös jäi siis pysyväksi.

KHO 29.9.1995 T 3933

Keskusverolautakunta on Y Oy:n vuosilta 1994 ja 1995 toimitettavia yhteisön tulo-

verotuksia varten ennakkotietona selittänyt, että jos Y Oy laskee liikkeelle ennak-

kotietohakemuksessa selostetun debentuurilainan kansainvälisille pääomamarkki-

noille, pankin lainasta maksama korko on pankin tulosta elinkeinotoiminnasta joh-

162 Näistä yhteisöistä ks. Verohallinnon ohje 1.1.2020, jakso 2.3. 163 HE 150/2018 vp, s. 34. Korkoa eivät ole sellaiset suoritukset, joita maksetaan verotuksessa omana pää-omana arvioitaville pääomasijoituksille. Tämä liittyy myös aiemmin mainittuun ratkaisussa KHO 1926 II 2021 esitettyyn oikeusohjeeseen oman pääoman tuoton vähennyskelvottomuudesta. Ks. Wikström 2016, s. 323.

36

tuneen velan korkona vähennyskelpoinen meno, jonka pankki saa vähentää sen ve-

rovuoden kuluna, jolta se suoritetaan.

Verohallitus on hakenut muutosta keskusverolautakunnan päätökseen ja valituskir-

jassaan esittänyt, että hakemuksessa tarkoitettu debentuurilaina on luottolaitostoi-

minnasta annetun lain (1607/93) 36 §:n mukaan pankin sidottua omaa pääomaa.

Omalle pääomalle suoritettava korvaus koron muodossa ei ole elinkeinotulon verot-

tamisesta annetun lain 18 §:ssä tarkoitettua korkoa vieraalle pääomalle. Tämän

vuoksi verohallitus on vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uu-

tena ennakkotietona lausutaan, että jos Y Oy laskee liikkeelle hakemuksessa selos-

tetun debentuurilainan kansainvälisille pääomamarkkinoille, pankin lainasta mak-

sama korko ei ole vähennyskelpoinen meno elinkeinotoiminnasta johtuneen velan

korkona.

Korkein hallinto-oikeus lausui, että keskusverolautakunnan päätöstä ei ole syytä

muuttaa. Päätös jäi siis pysyväksi.

Se, katsotaanko pääomalaina verotuksen näkökulmasta omaksi vai vieraaksi pääomaksi,

riippuu kirjanpitoratkaisun sijaan pääomalainan tosiasiallisesta taloudellisesta luonteesta,

mutta myös kirjanpitokäsittely voidaan ottaa huomioon lainan tosiasiallisen taloudellisen

luonteen arvioinnissa.164 Toisaalta myös esimerkiksi yhtiön omaan pääomaan merkitylle

pääomalainan luonteiselle joukkovelkakirjalainalle maksettua korkoa on voitu pitää vero-

tuksessa vähennyskelpoisena korkokuluna, mikä osoittaa kirjanpitoratkaisun toissijaisuutta

suorituksen tosiasiallisen luonteen arvioinnissa.165

Oikeuskäytännössä ratkaisuissa KHO 1997:4 ja KHO 1997:13 on katsottu, että lainan va-

kauttaminen oman pääoman ehtoiseksi ei muuta perusvelkasuhdetta, vaikka mm. korkoeh-

toihin on tehty muutoksia. Näissä ratkaisuissa ei kuitenkaan ole suoraan otettu kantaa ko-

ron luonteeseen ja vähennyskelpoisuuteen vakauttamisen jälkeen, joten tällaisissakin tilan-

teissa lienee syytä arvioida lainaehtoja ja lainan taloudellista luonnetta kokonaisuutena.

Edellä käsiteltyjen pääomalainojen ja voitonjakolainojen lisäksi on myös muita instrument-

teja, joita ei voi puhtaasti määrittää joko oman tai vieraan pääoman ehtoisiksi. Esimerkiksi

164 Leppiniemi 2018, s. 416. Tämä soveltuu myös muiden välirahoituksena pidettävien lainainstrumenttien arviointiin. 165 Juusela – Nykänen – Tikka – Viitala 2019, 9. Korkojen vähentäminen > Elinkeinotoiminnasta johtuvat korot > Vähennyskelpoiset korot > Pääomalainan korko.

37

vaihtovelkakirjalainoja voidaan pitää lainoina, joilla on hybridirahoituksen piirteitä. 166

Vaihtovelkakirjalainojen perusteella maksettuja korkoja on pidetty vero-oikeudessa korko-

na velkakirjan osakkeiksi vaihtamiseen asti.167 Hybridilainoihin perustuvien suoritusten

osalta korkoluonne arvioidaan kuitenkin aina tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella.168

Esimerkiksi ratkaisussa KVL 57/2009 eräpäivätön joukkovelkakirjalaina (perpetuaali) oli

annettu siten, että sen ehdoissa oli piirteitä sekä oman että vieraan pääoman ehtoisesta ra-

hoituksesta. KVL ratkaisi asian siten, että vieraan pääoman ehtoisten piirteiden ollessa

hallitsevia lainan ehdoissa, oli lainan perusteella maksettava korko verotuksessa vähennys-

kelpoista. Tällaista ratkaisua puoltaa myös perpetuaalilainan kirjanpitokäsittely vieraana

pääomana, vaikka kirjanpitoratkaisulla ei olekaan arviossa ratkaisevaa merkitystä.169

Toisena esimerkkinä voidaan mainita ratkaisu KHO 2014:119, jolla oli merkittävää vaiku-

tusta sekä siirtohinnoittelun että korkovähennysrajoitusten kannalta. Tapauksessa yhtiöllä

oli luxemburgilaiselta yhtiöltä hybridiluonteinen laina, joka merkittiin IFRS-

tilinpäätöksessä omaksi pääomaksi. Laina oli vakuudeton ja eräpäivätön, ja se oli maksun-

saantijärjestyksessä toissijainen pankkilainoihin nähden. Lainan kiinteä vuosittainen korko

lisättiin lainapääomaan vuosittain. Tapauksessa arvioitavana oli, voitiinko lainajärjestely

sivuuttaa ja laina käsitellä verotuksessa oman pääoman ehtoisena sijoituksena, jolloin korot

eivät olisi vähennyskelpoisia. KHO katsoi, ettei uudelleenluonnehdinta siirtohinnoittelu-

sääntöjen nojalla ollut mahdollista. Kysymyksessä olevaa hybridilainaa oli pidettävä talou-

dellisiin olosuhteisiin ja lainaehtoihin perustuvan kokonaisarvioinnin nojalla verotuksessa

vieraan pääoman luonteisena, ja sen perusteella maksettu korvaus oli näin ollen korkoa.170

Ilman korkoa emittoitavan ns. nollakorkolainan perusteella saatavan edun, joka syntyy

lunastettaessa nimellisarvoaan alhaisempaan kurssiin emittoitu laina nimellisarvostaan,

voidaan katsoa olevan korkoa verotuksessa.171 Näin katsottiin mm. ratkaisussa KHO 1986

166 Korkeimman hallinto-oikeuden julkaisemattomassa ratkaisussa KHO 26.5.2010 T 1288 on käsitelty vaih-tovelkakirjan takaisinostossa syntynyttä veronalaista tuloa. Ratkaisussa oli keskeisessä osassa vaihtovelkakir-jalainan luonne hybridilainana, jolla on sekä oman että vieraan pääoman ehtoisia piirteitä, sekä verovelvolli-sen tekemien kirjanpidollisten ratkaisujen merkitys arvioinnin kannalta. 167 Andersson – Penttilä 2016, s. 454–455 ja Andersson 2012, s. 14. Vaihtovelkakirjan konvertointia sen sijaan käsitellään verotuksessa luovutuksena.168 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.1.2. 169 Andersson 2012, s. 16. 170 Tämä vahvistaa jo ennen ratkaisun antamista esitetyn näkemyksen siitä, että hybridiehtoisten lainojen uudelleenluonnehdinta VML 31 §:n perusteella ei ole mahdollista alikapitalisointiin perustuen tai oikeustoi-men oikeudellisen muodon sivuuttamisella. Uudelleenluonnehdinta on mahdollista vain veronkiertotilanteis-sa VML 28 §:n soveltuessa. Mahdollisuudesta uudelleenluonnehdintaan verotuksessa ks. Helminen 2014. 171 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.1.2 sekä Andersson 2012, s. 11.

38

II 518, jossa yhtiö laski liikkeelle joukkovelkakirjalainan nollakorkolainana, emissiokurs-

silla 50 prosenttia. Velkakirjat myöhemmin lunastettiin takaisin nimellisarvostaan. KHO:n

mukaan nimellisarvon ja merkintähinnan välinen erotus oli yhtiölle vähennyskelpoista

korkomenoa. Vastaavasti ratkaisussa KHO 1986 II 519, jonka olosuhteet olivat samat kuin

ratkaisussa KHO 1986 II 518, katsottiin velkakirjan lunastushinnan ja merkintähinnan ero-

tuksesta kertyvän tuoton olevan velkakirjoja merkinneen rahoitusyhtiön veronalaista kor-

kotuloa. Korkein hallinto-oikeus otti näin kantaa lunastushinnan ja merkintähinnan välisen

erotuksen korkoluonteeseen sekä velallisen että velkojan näkökulmasta.

Myös ratkaisussa KHO 1986 II 560 korkein hallinto-oikeus katsoi, että velkakirjan arvon-

nousu oli arvopaperin haltijan veronalaista korkotuloa. Annetut ratkaisut yhdessä ratkaisun

KHO 1984 II 571 kanssa, joka koski debentuurin oston yhteydessä maksetun korkohyvi-

tyksen vähennyskelpoisuutta tulonhankkimismenona, merkitsivät muutosta oikeuskirjalli-

suudessakin kritisoituun, aiemmin vallinneeseen oikeustilaan, jossa nollakorkolainan todel-

lisen taloudellisen luonteen mukainen verotus ei tosiasiassa toteutunut.172

Verotus- ja oikeuskäytännön mukaan korkoa voivat olla myös muuksi kuin koroksi nime-

tyt suoritukset, jos nämä tosiasialliselta luonteeltaan ovat vieraasta pääomasta maksettua

korvausta.173 Tämä vastaa myös BEPS-projektin ja ATAD I -direktiivin mukaista lähtö-

kohtaa. Emissiotappion on esimerkiksi katsottu olevan tällainen muuksi kuin koroksi ni-

metty suoritus, joka rinnastuu korkoon. Näin katsottiin ratkaisussa KHO 1.3.1999 T 330,

jossa tanskalainen pankki oli laskenut liikkeelle obligaatiolainan, ja osapuolet olivat erik-

seen sopineet palkkiosta, jonka lainanottaja suoritti pankille lainan liikkeelle laskemisen

johdosta. Lainaan liittyvän emissiotappion ei ollut osoitettu olevan korvausta lainan liik-

keelle laskemisesta aiheutuvista erityisistä kustannuksista. Kysymyksessä olevaa alikurs-

sista johtuvaa määrää pidettiin tosiasiallisesti korkoon rinnasteisena tuottona.

Myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että nimellisarvoaan alhaisempaan kurssiin emit-

toidun alikorkoisen lainan tuotto on korkoa.174 Tämä on linjassa myös edellä kuvattujen

nollakorkolainojen kohtelun kanssa. Sen sijaan lainan liikkeellelaskusta aiheutuneita kuluja

ei ole pidetty korkona (KHO 13.3.1992 T 931), kuten ei myöskään TVL 54 a §:n mukaista

jälkimarkkinahyvitystä. 175 Muuna kuin nimenomaisena korkona suoritettava korkoele-

172 Kritiikistä ks. Mannio 1997, s. 102–104. 173 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.1.2. 174 Andersson 2012, s. 11–12. Alikorkoon ja ylikorkoon liittyy kuitenkin hankalia rajanvetokysymyksiä arvi-oitaessa, käsitelläänkö lunastuksen yhteydessä syntyvää suoritusta osittain luovutusvoittona tai -tappiona. 175 Penttilä 2016, Mikä on korkoa?

39

mentti voi tyypillisesti liittyä myös erilaisiin vaihtoehtoisiin rahoitusjärjestelyihin.176 Vaih-

toehtoisesta rahoitusjärjestelystä voidaan mainita islamilainen rahoitus. Suomen oikeus- ja

verotuskäytännössä ei ole esimerkkejä korkomääritelmän soveltamisesta tällaisissa tilan-

teissa, mutta näissäkin tilanteissa suorituksen korkoluonnetta on arvioitava tapauskohtais-

ten olosuhteiden ja suorituksen tosiasiallisen taloudellisen luonteen perusteella.177

Leasingsopimuksiin, erityisesti rahoitusleasingsopimuksiin, liittyvien suoritusten vero-

oikeudellisen luonteen arvioiminen sisältää tulkinnanvaraisuutta. Suomen verotus- ja oi-

keuskäytännössä rahoitusleasingsopimusten osalta lähtökohtana on, että järjestelyitä tulisi

arvioida tapauskohtaisesti niiden oikeudellisen muodon mukaisesti, jolloin niihin perustu-

vat suoritukset voivat tulla käsiteltäviksi esimerkiksi korkoina tai vuokrana.178 Leasingso-

pimusten verokohtelusta ei ole erillistä kansallista vero-oikeudellista sääntelyä.

Kirjanpitolakiin on sen sijaan otettu vuodesta 2016 lähtien mahdollisuus käsitellä rahoitus-

leasingsopimuksia tilinpäätöksessä kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti

myyntiin ja ostoon rinnasteisena (KPL 5:5b). Tämä kansainvälisten tilinpäätösstandardien

mukainen käsittelymahdollisuus ei kuitenkaan ulotu Suomen elinkeinoverolainsäädännön

piiriin.179 Kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltumattomuus verotuksessa on vah-

vistettu oikeuskäytännössä mm. ratkaisussa KHO 25.10.2016 T 4472, jossa katsottiin, että

vaikka uuden kirjanpitolain säännöksen mukaan vuokrasopimuksen tehnyt kirjanpitovel-

vollinen vuokralleottaja voi merkitä tietyin ehdoin hyödykkeen tilinpäätökseensä siten kuin

se olisi ostettu, ei tällaista periaatetta voitu soveltaa verotuksessa. Tämä linjaus osoittaa

leasingsopimusten verokohtelun riippumattomuutta kirjanpitoratkaisusta.180

Ns. sale and lease back -järjestelyyn181 liittyvien leasingmaksujen ei ole oikeus- ja verotus-

käytännössä katsottu olevan EVL 18 tai 18 a §:n mukaisia korkoja.182 Esimerkiksi keskus-

verolautakunnan ratkaisussa KVL 25/2013 (KHO 29.4.2014 T 1443, ei muutosta) katsot-

tiin, että sale and lease back -järjestelyyn liittyvät leasingmaksut eivät olleet EVL 18 a

§:ssä tarkoitettuja suorituksia, eikä niillä siksi ollut vaikutusta yhtiön nettokorkomenojen

176 HE 150/2018 vp, s. 34.177 HE 150/2018 vp, s. 34. 178 Ks. mm. Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.1.2 sekä Torkkel 2017, s. 280. 179 HE 150/2018 vp, s. 35. 180 Torkkel 2017, s. 276. 181 Järjestelyssä yhtiö myy rahoitusyhtiölle omistamansa hyödykkeen ja vuokraa sen samassa yhteydessä takaisin käyttöönsä tietyksi vuokra-ajaksi. Järjestelyssä vuokrakohteen hallinta ja käyttövalta säilyvät yhtiöllä kaupasta huolimatta, ja sopimukseen voidaan ottaa tiettyjä takaisinosto- tai lunastusehtoja, joiden nojalla yhtiö voi vuokrakauden päätyttyä hankkia kohteen takaisin itselleen. Tammi-Salminen 2015, s. 511–512. 182 HE 150/2018 vp, s. 35.

40

vähennyskelpoisuuteen korkovähennysrajoitussäännösten soveltumista arvioitaessa. Näin

siitäkin huolimatta, että kirjanpidollisessa arviossa järjestelyä oli pidettävä rahoitusjärjeste-

lynä, mikä olisi puoltanut suorituksen tulkitsemista koroksi.183

Rahoitusleasingsopimuksiin perustuvien maksujen ei siis lähtökohtaisesti katsota sisälty-

vän korkovähennysrajoitussääntelyssä tarkoitettuun koron käsitteeseen.184 Tältä osin Suo-

men kansallinen koron määritelmä poikkeaa BEPS-projektin ja ATAD I -direktiivin määri-

telmistä, joissa molemmissa rahoitusleasingmaksujen rahoituskustannusosuus katsotaan

korkoon rinnastuvaksi eräksi.

Muita eriä, joita voidaan pitää EVL 18 ja 18 a §:n tarkoittamina korkoina verotus- ja oi-

keuskäytännön perusteella ovat mm. osamaksukauppahinnan korko, joka maksetaan osa-

maksueristä erillisenä suorituksena ajan kulumisen perusteella (KHO 1968 II 547), yhtiön

velaksi jätetyn varojenjaon perusteella maksettava markkinaehtoinen korko (KHO 2017:5)

sekä osakkeiden uusmerkinnän merkintähinnan ennenaikaiselle maksulle maksupäivän ja

eräpäivän väliselle ajalle laskettu korkohyvitys (KHO 1977 II 527).185 Korkona pidetään

myös siirtohinnoittelusääntelyn perusteella markkinaehtoiseksi oikaistua korkoa. Koron

määrä on tällaisessa tilanteessa määrä oikaistussa laajuudessaan.186 Tämä on perusteltua,

sillä koron vähennyskelpoisuus edellyttää koron markkinaehtoisuutta, eli sitä, että korko

vastaa riippumattomien osapuolten välillä vastaavissa olosuhteissa suoritettavaa korkoa.187

Sen sijaan korkona ei ole pidetty valuuttakurssimuutoksista johtuvia indeksi- ja kurssitap-

piota eikä korkojohdannaisinstrumenttien perusteella maksettuja suorituksia.188 Indeksi- ja

kurssitappioiden vähennyskelpoisuudesta on erikseen säädetty EVL 18 §:n 1 momentin 3

kohdassa, eivätkä ne näin ollen kuulu koron määritelmän piiriin EVL 18 §:n 1 momentin 2

kohdan ja EVL 18 a §:n tarkoituksessa. Korkojohdannaisten osalta arviointi sen sijaan on

tapauskohtaista, mutta pääsääntöisesti ne ovat jääneet koron määritelmän ulkopuolelle,

vaikka toisinaan niiden osalta kirjanpidossa tehdyt ratkaisut ovat voineet myös johtaa suo-

ritusten käsittelyyn korkoina verotuksessa.189 Johdannaisinstrumentteihin liittyvien suori-

183 Torkkel 2017, s. 272–273. 184 HE 150/2018 vp, s. 35. 185 Juusela – Nykänen – Tikka – Viitala 2019, 9. Korkojen vähentäminen > Elinkeinotoiminnasta johtuvat korot > Vähennyskelpoiset korot. 186 HE 150/2018 vp, s. 36. 187 VM 26/2017, s. 54. 188 HE 150/2018 vp, s. 36. 189 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.1.2 sekä HE 150/2018 vp, s. 36.

41

tusten ja valuuttakurssivoittojen ja -tappioiden jättäminen korkokäsitteen ulkopuolelle

poikkeaa BEPS-projektin ja ATAD I -direktiivin lähtökohdista.

Edellä kuvatut oikeus- ja verotuskäytännössä määritetyt lähtökohdat kuvaavat sitä, mitä

suorituksia voidaan pitää EVL 18 a §:n tarkoittamina korkomenoina. Vanhan EVL 18 a §:n

korkokäsite rakentui yksinomaan tämän käytännön osoittaman sisällön mukaisesti. Uudis-

tetussa EVL 18 a §:ssä käsitettä on kuitenkin laajennettu. Uusi määritelmä pitää sisällään

kaikki tässä jaksossa kuvatut koroiksi katsottavat suoritukset, mutta myös seuraavaksi käsi-

teltävät rahoituksen hankintaan liittyvät suoritukset, jotka eivät kuulu korkovähennysrajoi-

tusten ulkopuolisissa yhteyksissä vero-oikeudellisen korkokäsitteen piiriin.

Oikeus- ja verotuskäytännössä syntynyt määritelmä vastaa monilta osin BEPS-projektin ja

ATAD I -direktiivin mukaista korkomenon määritelmää. Osaa sellaisista suorituksista,

joita esimerkiksi direktiivin mukaan tulisi arvioida korkona, on kuitenkin perinteisesti pi-

detty Suomessa muina suorituksina. Direktiiviä implementoidessa katsottiin, että koron

käsitteen laajentaminen tällaisten suoritusten osalta ei olisi perusteltua ilman perusteellista

taustaselvitystä käsitteistöstä ja sen vaikutuksista verolainsäädännössä, sillä laajentaminen

merkitsisi monelta osin suurta muutosta verojärjestelmässä.190

Ratkaisua voidaan sinänsä pitää perusteltuna, mutta toisaalta kansainvälisen yhteneväisyy-

den kannalta korkokäsitteeseen jätettyjä kansallisia poikkeavuuksia voidaan myös pitää

ongelmallisina. Voidaan myös katsoa, että mikäli direktiivin esimerkkiluettelo asettaa vä-

himmäistason korkokäsitteelle korkovähennysrajoitussääntelyssä, Suomen sääntelyratkaisu

ei ole direktiivin vaatimalla tasolla.191

3.1.3 Rahoituksen hankinnasta aiheutuvat kustannukset korkona

EVL 18 a §:n 2 momentin mukaan korkovähennysrajoituksia sovellettaessa korkona pide-

tään myös rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä suorituksia. Käsitteen laajentaminen

perustuu ATAD I -direktiivin 2 artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan vieraan pääoman menoil-

la tarkoitetaan myös rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyviä menoja ja näitä taloudelli-

sesti vastaavia menoja, kuten rahoitusjärjestelyistä aiheutuvia vakuusmaksuja, vieraaseen

190 HE 150/2018 vp, s. 33–34. 191 Vaatimuksesta sisällyttää luetellut suoritukset koron käsitteeseen, ks. Viitala 2016, s. 342. Lainvalmistelu-aineistossa sen sijaan toteutettua ratkaisua ei ole pidetty ongelmallisena, ks. HE 150/2018 vp, s. 33–34. Di-rektiivi viittaa sanamuotonsa mukaan muihin ”kansallisessa lainsäädännössä määriteltyihin” korkoa taloudel-lisesti vastaaviin suorituksiin. Tämä sanamuoto vaikuttaisi viittaavan siihen, että ratkaiseva merkitys on kan-sallisella korkokäsitteellä, ja direktiivin luettelo sisältäisi vain mahdollisia, mutta ei pakollisia, esimerkkejä. Argumentaatiota voidaan esittää sekä direktiivin luettelon velvoittavuuden puolesta että sitä vastaan.

42

pääomaan liittyviä järjestelymaksuja ja samankaltaisia kuluja. Perusteena tällaisten rahoi-

tuksen hankinnasta aiheutuvien kulujen vähennysoikeuden rajoittamiselle voidaan pitää

sitä, että erilaisia korkoon tosiasiassa rinnastuvia rahoituskuluja voitaisiin muuten käyttää

keinona kiertää korkovähennysrajoituksia ja näin tosiasiassa välttää verotusta.192

EVL 18 a § 2 momentin esitöissä on annettu esimerkkejä menoista, jotka kansallista kor-

kovähennysrajoitussäännöstä tulkittaessa voivat tulla korkokäsitteen piiriin. Kyse on lai-

nanoton liitännäiskuluista ja muista lainanottoon liittyvistä suorituksista.193 Tällaiset suori-

tukset voivat tulla maksettavaksi lainan nostamisen yhteydessä, tai myöhemmin lainasuh-

teen aikana. Säännöksen alaisuuteen kuuluvat rahoituksen hankintaan liittyvät kulut voivat

olla lainanantajalle tai kolmansille osapuolille suoritettuja (näin esimerkiksi vakuusjärjes-

telyiden yhteydessä), ja tästä huolimatta niitä käsitellään säännöksen tarkoittamalla tavalla

korkoon rinnastuvana korvauksena vieraasta pääomasta.194

Hallituksen esityksessä tällaisina menoina on mainittu takaus- ja vakuuspalkkiot, lainan

myöntämisestä perittävät toimitus-, järjestely- ja välityspalkkiot sekä niitä vastaavat menot,

rahoituksen hankintaan liittyvät laina-aikaiset menot, kuten lainaehtojen muuttamisesta

perittävät palkkiot, sekä lainan ennenaikaisesta maksamisesta perittävät kulut, kuten kor-

koerokorvaus. Vastaavia tuloja pidetään korkotuloina.195 Verohallinto on ohjeistuksessaan

yhtynyt lainvalmisteluaineistossa esitettyyn määritelmään ja korostanut lisäksi, että korko-

na voidaan säännöksen tarkoituksessa pitää myös muita kuin ”alkuperäisen velan hankin-

nan yhteydessä perittäviä kertaluontoisia suorituksia”.196

Haapaniemi ja Matinmikko ovat täsmentäneet annettua luetteloa nimeämällä muita suori-

tuksia, joita tulee pitää säännöksen tarkoittamalla tavalla korkona. Näitä ovat mm. pankin

vuosipalkkio lainan ja vakuuden hallinnoinnista, korvaus maturiteettioption käyttämisestä,

lainasopimuksen rikkomusten yhteydessä korvaus eräännyttämisoikeuden käyttämättä jät-

tämisestä, korvaus pankin sitoutumisesta rahoituksen myöntämiseen sitoumuksen tekemi-

sen ja lainasopimuksen allekirjoittamisen väliseltä ajalta sekä lisäkoron luonteiset palkkiot

sovitun toiminnan aikaansaamiseksi.197 Täsmennys vaikuttaisi olevan linjassa lain esitöissä

määriteltyjen suoritusten kanssa.

192 OECD 2017a, s. 13. 193 HE 150/2018 vp, s. 79. 194 Haapaniemi – Matinmikko 2019, s. 588. 195 HE 150/2018 vp, s. 79. 196 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.1.3. 197 Haapaniemi – Matinmikko 2019, s. 587.

43

Haapaniemi ja Matinmikko ovat lisäksi katsoneet, että muun kuin velkasuhteen osapuolen

kanssa solmitun koronvaihtosopimuksen perusteella maksettua suoritusta voitaisiin arvioi-

da rahoituksen hankintaan liittyvänä kuluna, vastaavasti kuin esimerkiksi vakuusjärjeste-

lyihin liittyviä suorituksia.198 Tämä tulkinta sisältää kuitenkin epävarmuutta. Esimerkiksi

Verohallinnon ohjeistuksessa on katsottu, että koron suojaamiseen liittyvät suoritukset

eivät pääsääntöisesti ole säännöksen tarkoittamia koroksi katsottavia menoja.199 Koron

suojaamiseen liittyviin korkojohdonnaisiin liittyviä suorituksia ei aiemmin kuvatulla taval-

la lähtökohtaisesti pidetä korkoon rinnasteisina verotuksessa.200 Tästä huolimatta Haapa-

niemen ja Matinmikon näkemystä kolmannen osapuolen kanssa solmitun koronvaihtoso-

pimuksen rinnasteisuudesta takaus- ja vakuuspalkkioon tietyissä tilanteissa voidaan pitää

perusteltuna. Selvää vastausta kysymykseen ei kuitenkaan vallitsevassa oikeustilassa ole.

Edellä luetellun kaltaiset rahoituksen hankinnan yhteydessä kertyvät suoritukset tarkoitta-

vat direktiivin ja kansallisen sääntelyn tavoitteiden kontekstissa vieraan pääoman ehtoisen

rahoituksen hankintaan liittyviä suorituksia, eikä sääntelyllä siis ole tarkoitus tuoda korko-

käsitteen piiriin oman pääoman ehtoisen rahoituksen hankinnasta aiheutuvia suorituksia.201

Tästä johtuen esimerkiksi yhtiön pörssilistautumisesta aiheutuvat menot eivät ole korkoa

säännöksen tarkoituksessa. 202 Korkokäsitteen piiriin eivät myöskään kuulu suoritukset,

jotka eivät välittömästi liity velan järjestämiseen, kuten asiantuntijapalkkiot neuvontapal-

veluista rahoituksen järjestelyyn ja rahoitusrakenteen suunnitteluun liittyen.203

Edellä kuvatut menot, jotka ovat nyt tulleet korkovähennysrajoitusta koskevan korkokäsit-

teen piiriin, ovat tyypillisesti olleet elinkeinoverotuksessa yleisesti vähennyskelpoisia EVL

7 §:n nojalla tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneina menoina.204 Suorituksia

ei ole pidetty korkona, sillä ne ovat pääsääntöisesti kertaluonteisia kustannuksia, jotka

määräytyvät eri tavoin kuin korko perinteisesti määräytyy.205 Laajennettu koron määritel-

mä aiheuttaa sen, että aiemmin laajasti vähennyskelpoiset menot voivat nyt tulla vähennys-

rajoitusten piiriin. Ottaen huomioon, että korkovähennysrajoituksen piiriin otettiin muu-

toksen yhteydessä myös ulkoiseen rahoitukseen liittyvät korkomenot, on tämä merkittävä

198 Haapaniemi – Matinmikko 2019, s. 589–590. 199 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.1.3. 200 HE 150/2018 vp, s. 36. 201 HE 150/2018 vp, s. 37. 202 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.1.3. 203 HE 150/2018 vp, s. 79. 204 HE 150/2018 vp, s. 36 sekä Rajamäki 2019, s. 46. 205 Rapo – Vänskä 2017, s. 186. Tätä ajatusta korkokäsitteen ulkopuolelle rajaamisesta suorituksen kertaluon-teisuuden perusteella voidaan kuitenkin kritisoida. Esimerkiksi Äimän mukaan ”korkona pidetään - - velan syntyhetkellä kertakaikkisesti suoritettua korvausta”. Äimä 2009, s. 252.

44

muutos. Uuden sääntelyn piiri kattaa mm. ulkopuolisilta rahoituslaitoksilta otetut pankki-

lainat, joihin tyypillisesti liittyy paljon tällaisia rahoituksen hankintaan liittyviä menoja.

Tiettyjä menoja on kuitenkin verotus- ja oikeuskäytännössä jo aiemmin pidetty korkoluon-

teisina ja näin ollen korkokäsitteen piiriin kuuluvina. Näitä menoja ovat esimerkiksi rahoi-

tuskulut ja -palkkiot, joiden on katsottu olevan luotonannosta saatua korvausta.206 Esimer-

kiksi ratkaisussa KHO 1973 II 571 katsottiin, että luottotilin tilinhoitomaksuksi nimetty

erä, jonka suuruus oli 1 prosentti kunkin kuukauden lopussa maksamatta olleesta velka-

pääomasta, oli vähennyskelpoinen velan korkona. Tällaisten menojen osalta uusi sääntely

ei siis aiheuta muutosta oikeustilaan.

Viime kädessä eri rahoituksen hankintaan liittyvien suoritusten arvioiminen säännöksen

piiriin kuuluviksi korkomenoiksi katsottaviksi kuluiksi tehdään tapauskohtaisten olosuh-

teiden ja suorituksen tosiasiallisen taloudellisen luonteen perusteella, vastaavasti kuin mui-

den korkoon rinnastuvien suoritusten osalta.207 Tämänhetkisen oikeustilan perusteella ei

ole täysin selvää, minkälaista yhteyttä velkaan ja minkälaista luonnetta rahoituksen hankin-

taan liittyviltä suorituksilta vaaditaan, jotta ne tulisivat säännöksen soveltamisalan pii-

riin.208 Laajennuksen merkitys huomioiden tämänhetkistä avointa määritelmää ei voida

pitää riittävänä verotuksen ennustettavuuden vaatimusten kannalta. Oikeustila selkeytynee,

kun uutta säännöstä koskevaa verotus- ja oikeuskäytäntöä tulevaisuudessa muodostuu.

Myös lainsäädännön tasoinen oikeustilan selventäminen voisi kuitenkin olla tarpeen.

3.1.4 Aktivoidut korkomenot ja korkojen lukeminen osaksi hankintamenoa

Oman erityiskysymyksensä muodostaa korkomenojen aktivoiminen. EVL 23 §:n mukainen

lähtökohta on, että korko ja muu sellainen meno, jonka suuruus määräytyy ajan kulumisen

perusteella, on sen verovuoden kulua, jolta se suoritetaan. Säännöksen toinen virke mah-

dollistaa kuitenkin poikkeamisen tästä. Virkkeen mukaan uuden voimalaitoksen, kaivoksen

ja muun teollisuuslaitoksen rakentamisen rahoittamisesta johtuneet rakennusaikaiset korot

voidaan vähentää verovelvollisen niin vaatiessa enintään 10 prosentin vuotuisin poistoin.

Tarkoituksena kuvatussa poikkeuksessa on välttää kohtuuttomuustilanteita, joita seuraisi,

jos rakennusaikaiset korot tulisi vähentää niiden suoritusvuoden tulosta, ja kyseessä olisi

esimerkiksi uutta teollisuuslaitosta rakentava yhtiö, jonka rakennusaikaiset tulot eivät riit-

206 HE 150/2018 vp, s. 36. 207 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.1.3. 208 Haapaniemi – Matinmikko 2019, s. 590.

45

täisi kattamaan korkomenoja.209 Tällä poikkeuksella ei kuitenkaan nykyään ole kirjanpito-

ja verolainsäädännön kehityksen seurauksena juurikaan käytännön merkitystä.210 Lisäksi

sen suhde EVL 14 §:n hankintamenoa koskevaan säännökseen on varsin epäselvä.211

EVL 27 c §:ssä on säädetty kokonaishoitopalveluista aiheutuneiden menojen rahoittami-

sesta johtuvien korkojen vähentämisestä. Säännöksen mukaan kokonaishoitopalvelun tuot-

tamisesta johtuvat menot ja tien, rautatien, rakennuksen tai pysyvän rakennelman sekä nii-

hin tai niiden käyttöön välittömästi liittyvän irtaimiston rakentamisen rahoittamisesta joh-

tuneet rakennusaikaiset korot vähennetään yhtä suurina vuotuisina poistoina jäljellä oleva-

na sopimuskautena siitä verovuodesta alkaen, jonka aikana kohde on otettu käyttöön.

Korkomenot eivät lähtökohtaisesti tule osaksi hyödykkeen hankintamenoa. 212 EVL 14

§:ssä säädetään kuitenkin mahdollisuudesta lukea korkomenot hyödykkeen hankintame-

noon: säännöksen mukaan hankintamenoon luetaan KPL 4 luvun 5 §:n tai KPL 7 a luvun 1

§:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla hyödykkeen hankintame-

noon kirjanpidossa luetut välilliset menot ja korkomenot. KPL 4 luvun 5 §:n 3 momentin

mukaan hyödykkeen tuotantoon kohdistettavissa olevan lainan korkomenot tuotantojaksol-

ta saadaan lukea hankintamenoon.

EVL 14 §:n mukainen korkomenojen lukeminen osaksi hyödykkeen hankintamenoa edel-

lyttää menojen aktivoimista KPL:n mukaisella tavalla. Kirjanpidossa valittu ratkaisu mää-

rittää näin myös hankintamenon määräytymisen verotuksessa, ja valittua ratkaisua on nou-

datettava jatkuvasti ja johdonmukaisesti kaikkien hyödykkeiden osalta.213 EVL 14 §:n sa-

namuoto ei siis anna verovelvolliselle valinnanmahdollisuutta, vaan kirjanpidossa hankin-

tamenoon luetut korot on luettava hankintamenoon myös verotuksessa.214

Jaksottamisratkaisu ei muuta suorituksen luonnetta korkona tai esimerkiksi muuta vähen-

nyskelpoista korkomenoa vähennyskelvottomaksi.215 Tämä on vahvistettu mm. ratkaisussa

KHO 2014:149, joka koski asuinrakennuksen suunnittelukustannusten vähentämistä kului-

na. Tapauksessa katsottiin, että kun suunnittelu oli tehty tulonhankkimistarkoituksessa,

209 Andersson – Penttilä 2016, s. 518–519. 210 Torkkel 2011, s. 168. 211 Torkkel 2011, s. 167–168. 212 Juusela – Nykänen – Tikka – Viitala 2019, 10. Jaksottamisen yleissäännöt. Hankintameno > Hankintame-non määrittäminen > Pääsääntö > Korkomenot. 213 Andersson – Penttilä 2016, s. 390. 214 Näin myös HE 203/1992 vp, s. 20–21: ”Säännös on kuitenkin pakottava siinä suhteessa, että jos kirjanpi-tovelvollinen on siirtynyt menettelyyn, jossa aktivoidaan hyödykkeen hankintamenoon kiinteitä menoja, hankintamenon käsite on sama verotuksessa.” 215 HE 150/2018 vp, s. 35–36.

46

menot eivät voineet muuttua vähennyskelvottomiksi tilanteessa, jossa suunnitelmat jäivät

hyödyntämättä sen vuoksi, että rakennusta ei rakennettu. Päätöksen mukaan kustannukset

tulee voida vähentää, kun on käynyt ilmeiseksi, ettei suunnitelmien mukaista rakennushan-

ketta toteuteta eikä kustannuksiin liittyviä tulonodotuksia enää ole. Tämän ajankohdan

määräytyminen riippuu tapauskohtaisista olosuhteista.

Toisaalta, jos korkomeno on EVL 18 a §:n korkovähennysrajoitusten perusteella katsottu

vähennyskelvottomaksi, jaksottamisratkaisulla ei voida muuttaa sitä vähennyskelpoisek-

si.216 Näin katsottiin KHO:n ratkaisussa KHO 2015:37, joka koski sellaisia kokonaishoito-

palvelun tuottamisesta johtuneita rakennusaikaisia korkoja, jotka voidaan EVL 27 c §:n

nojalla aktivoida ja poistaa vuotuisin tasapoistoin. KHO katsoi kyseisten korkomenojen

kuuluvan EVL 18 a §:n piiriin. Jaksottamista koskevalla säännöksellä ei ollut vaikutusta

vähennyskelpoisten korkomenojen määrään, vaan nettokorkomenojen ylittäessä verovuon-

na 500 000 euroa, korkovähennysrajoitusten katsottiin soveltuvan.

Mielenkiintoinen ratkaisu koskien aktivoituja korkomenoja ja korkomenojen lukemista

osaksi hankintamenoa on keskusverolautakunnan loppuvuodesta 2019 antama ennakkorat-

kaisu KVL 49/2019. Ratkaisu liittyi EVL 18 a §:n 4 momenttiin sisältyvien siirtymäsään-

nösten soveltamiseen. EVL 18 a §:n 4 momentin 2 kohdan siirtymäsäännösten mukaan

ulkoiset nettokorkomenot voivat edellytysten täyttyessä olla vähennyskelpoisia, jos ne on

luettu hyödykkeen hankintamenoon EVL 14 §:n nojalla ennen 1.1.2019, aktivoitu EVL 23

§:n nojalla ennen 1.1.2019 tai aktivoitu EVL 27 c §:n nojalla ennen 1.1.2019 (EVL 18 a §

4 momentin 2 kohdan alakohdat b–d).

Tapauksessa yhtiö oli aloittanut uuden voimalaitoksen rakentamisen vuonna 2015, ja voi-

malaitoksen käyttöönoton oli tarkoitus tapahtua vuonna 2019. Yhtiö oli kirjanpidossaan

aktivoinut rakennusaikaisia korkomenoja keskeneräisiin hankintoihin. Rakennusaikaiset

korkomenot oli tarkoitus lukea hyödykkeen hankintamenoon hyödykkeen käyttöönoton

jälkeen vuonna 2019. Kysymys oli siitä, voitiinko siirtymäaikapoikkeuksia soveltaa tilan-

teessa, jossa rakennusaikaiset korot oli aktivoitu keskeneräisiin hankintoihin, ja ne oli tar-

koitus lukea osaksi hankintamenoa kohteen valmistuessa. Keskusverolautakunta katsoi,

että kun rakennusaikaiset korkomenot oli jätetty kirjanpidossa vähentämättä, kyse oli kor-

komenoista, jotka EVL 14 §:n nojalla luetaan osaksi hyödykkeen hankintamenoa verotuk-

216 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.1.2.

47

sessa. Siten korkomenojen katsottiin olevan vähennyskelpoisia EVL 18 a §:n 4 momentin

2 kohdan b alakohdan siirtymäaikapoikkeuksen perusteella.

Mielenkiintoisen tästä ratkaisusta tekee se, että KVL vaikuttaisi ratkaisseen poikkeussään-

nöksen soveltumisen lain tarkoituksen mukaisesti, vaikka tällainen ratkaisu oli lain sana-

muodon vastainen. EVL 18 a § 4 momentin 2 kohdan b alakohdassa nimenomaisesti edel-

lytetään, että korkomenot on luettu hyödykkeen hankintamenoon EVL 14 §:n nojalla ennen

1 päivää tammikuuta 2019. Keskeneräisistä hankinnoista ei tehdä poistoja ennen hyödyk-

keen käyttöönottoa, jolloin erä siirretään asianmukaiseen tase-erään hankintamenoksi.217

Tapauksessa korkomenoja ei ollut vielä luettu hankintamenoon, sillä kohdetta ei ollut otet-

tu käyttöön. Tästä huolimatta KVL katsoi, että korot oli luettu EVL 18 a § 4 momentin 2

kohdan b alakohdan tarkoittamalla tavalla hyödykkeen hankintamenoon 1.1.2019.

Kun siirtymäsäännöksen tarkoituksena on mahdollistaa ennen lain voimaantuloa syntynei-

den ja vähennyskelpoisina pidettyjen ulkoisten korkomenojen vähennyskelpoisuus tilan-

teessa, jossa ne aktivoinnin johdosta olisivat tulleet korkovähennysrajoitusrajoituksen pii-

riin, voidaan ratkaisua sinänsä pitää perusteltuna. Ottaen kuitenkin huomioon vero-

oikeuden legaliteettiperiaate ja lain sanamuodon mukaisen tulkinnan lähtökohtaisuus, rat-

kaisua voidaan myös kritisoida. Ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi, joten tätä tehtyä tulkin-

taa voidaan pitää pysyvänä. Kyse on taloudellisesti varsin merkittävästä ratkaisusta vero-

velvollisille, joilla on tällaisia, esimerkiksi uuden teollisuuslaitoksen rakentamiseen liitty-

viä aktivoituja rakennusaikaisia korkomenoja. Nämä korkomenot ovat määrältään usein

huomattavan suuria, ja niiden vähennyskelpoisuus tästä syystä olennaista verovelvolliselle.

3.2 Konserniyhteys ja määräysvalta

3.2.1 Konserniyhteyden käsite EVL 18 a §:n mukaan

Arvioitaessa korkovähennysrajoitussääntelyn piiriin kuuluvien korkomenojen jakoa sisäi-

siin ja ulkoiin korkomenoihin, ratkaisevaa on se, miten konserniyhteys määritellään EVL

18 a §:n yhteydessä, ja miten määritelmää on tulkittava ja sovellettava. Jo ennen korkovä-

hennysrajoitussäännösten muutosta voimassa ollut korkovähennysrajoituksia koskeva EVL

18 a § sisälsi etuyhteyden määritelmää koskevan säännöksen, jossa viitattiin siirtohinnoit-

teluoikaisua koskevan VML 31 §:n mukaiseen etuyhteyden määritelmään ja määräysvalta-

edellytykseen. Sääntelymuutoksen yhteydessä määritelmä säilytettiin lähes muuttumatto-

217 Suulamo 2011, Hankintamenon kohdentaminen taseryhmiin.

48

mana. Keskeisenä erona on etuyhteyskäsitteen korvaaminen konserniyhteyskäsitteellä,

sekä säännökseen lisätty määritelmä muista kuin konserniyhteydessä olevista osapuolista.

Muita kuin konserniyhteydessä olevia osapuolia koskeva määritelmä on käytännössä vain

konserniyhteysosapuolen määritelmä käänteisenä: säännöksen mukaan muita kuin konser-

niyhteysosapuolia ovat ne tahot, joiden välillä säännöksen määräysvaltaedellytys ei täyty.

Säännökseen tehdyt muutokset eivät merkinneet sisällöllistä muutosta konserniyhteyskäsit-

teeseen aiempaan sääntelyyn verrattuna.218 EVL 18 a § 6 momentti, johon konserniyhteyttä

koskeva määritelmä säännösmuutoksen yhteydessä siirrettiin, kuuluu seuraavasti:

Osapuolet ovat tässä pykälässä tarkoitetulla tavalla konserniyhteydessä toisiinsa,

jos osapuolella on toisessa osapuolessa määräysvalta tai kolmannella osapuolella

on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta velkasuhteen molemmissa

osapuolissa verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n 2 momentissa

tarkoitetulla tavalla. Muilla kuin konserniyhteydessä olevilla osapuolilla tarkoite-

taan velkasuhteen osapuolia, joiden välillä tässä momentissa tarkoitettu määräys-

valtaa koskeva edellytys ei täyty. Velkasuhteen osapuolilla tarkoitetaan koron mak-

sajaa ja korkomenoa vastaavan tulon tosiasiallista edunsaajaa.

Säännöksessä viitattu VML 31 §:n 2 momentin määritelmä perustuu siis liiketoimen osa-

puolten väliseen välittömään tai välilliseen määräysvaltasuhteeseen. Määräysvallan ole-

massaolo on määritelty säännöksessä hyvin laajasti.219 Määräysvaltasuhteen katsotaan täyt-

tyvän molempien osapuolten osalta riippumatta siitä, onko osapuoli määräävässä vai alis-

teisessa asemassa suhteessa toiseen osapuoleen.220 Määräysvalta voi toteutua säännöksen

mukaan käytännössä viidellä eri tavalla, jotka ovat seuraavat:

1. Osapuoli omistaa välittömästi tai välillisesti yli puolet toisen osapuolen pää-

omasta (omistusedellytys);

2. Osapuolella on välittömästi tai välillisesti yli puolet toisen osapuolen kaikkien

osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä (äänivaltaedellytys);

3. Osapuolella on välittömästi tai välillisesti oikeus nimittää yli puolet jäsenistä

toisen yhteisön hallitukseen tai siihen verrattavaan toimielimeen tai toimieli-

meen, jolla on tämä oikeus (nimitysoikeusedellytys);

218 HE 150/2018 vp, s. 60. 219 Isomaa-Myllymäki 2016, s. 12. 220 Helminen 2020, 9. Kansainvälisen konsernin erityiskysymyksiä > Siirtohinnoittelu > Siirtohinnoitteluoi-kaisu sisäisessä lainsäädännössä > Siirtohinnoitteluoikaisua koskeva erityisnormi > Etuyhteys ja määräysval-ta.

49

4. Osapuolta johdetaan yhteisesti toisen osapuolen kanssa (johtamisedellytys); tai

5. Osapuoli voi muutoin tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa toisessa osapuoles-

sa.

VML 31 §:n ja EVL 18 a §:n mukainen konserniyhteys voi siis perustua esimerkiksi yri-

tyksellä tai luonnollisella henkilöllä osakeomistuksen, äänivallan tai nimitysoikeuden pe-

rusteella olevaan välilliseen tai välittömään määräysvaltaan yhtiössä.221 Nämä VML 31 § 2

momentin 1–3 kohdissa luetellut tilanteet ovat eräänlaisia konserniyhteyden olemassaolon

perustilanteita. Kun yksi näistä edellytyksistä täyttyy, tyypillisesti myös jokin toinen kol-

mesta perusedellytyksestä samanaikaisesti täyttyy. Tämä perustuu yhtiöoikeudellisen sään-

telyn lähtökohtiin – jos esimerkiksi osakkeiden tuottamasta äänimäärästä ei ole erikseen

poikkeavasti yhtiöjärjestyksessä sovittu, OYL 3:3:n mukaan yksi osake tuottaa yhden ää-

nen kaikissa yhtiökokouksessa käsiteltävissä asioissa. Perustilanteessa siis yli 50 prosentin

osakeomistus tuottaa myös yli 50 prosentin osuuden yhtiön äänimäärästä.

OYL:n lähtökohdista poikkeaminen on kuitenkin yleistä, ja on tyypillistä, että yhtiöillä on

erilajisia osakkeita ja muita poikkeavia määräyksiä äänivallan jakautumisesta ja nimitysoi-

keudesta. On siis arvioitava kunkin vaihtoehtoisen edellytyksen täyttymistä erikseen, vaik-

ka ensikatsauksella vaikuttaisi esimerkiksi siltä, että omistusedellytys ei täyty, minkä nor-

maalitilanteessa voisi indikoida, että määräysvaltaedellytys ei tämän johdosta täyty.

Edellä kuvattujen perustilanteiden lisäksi VML 31 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan mää-

räysvaltaedellytys voi täyttyä, kun osapuolta johdetaan yhteisesti toisen osapuolen kanssa.

Kyse on tyypillisesti yhteisyrityksestä, joka on perustettu jonkin yhteisen päämäärän saa-

vuttamiseksi, ja jossa määräysvallan jakautumisesta on erikseen sovittu esimerkiksi osa-

kassopimuksella.222 Johtamisedellytyksen lisäksi VML 31 §:n 2 momentin 4 kohta sisältää

viidennen, avoimemman edellytyksen koskien tilanteita, joissa osapuolella muutoin on

määräysvalta toisessa osapuolessa. Säännöksen esitöiden mukaan tämä koskee tilanteita,

joissa etuyhteyden voidaan katsoa olevan olemassa, kun taloudellisen toimen osapuolista

toisella on toisen asioihin usealla eri tavalla niin suuri vaikutus, että sen voidaan kokonai-

suutena katsoen käyttävän siinä määräysvaltaa.223 Säännös näin laajentaa määräysvallan

arvioimisen myös kokonaisharkinnan kautta tapahtuvaan tapauskohtaiseen arviointiin.

221 Raunio – Karjalainen 2018, s. 15. 222 Verohallinnon ohje 30.4.2018, jakso 3.2. 223 HE 107/2006 vp, s. 21.

50

Myös KPL 1 luvun 5 §:ään sisältyvään määräysvallan määritelmään sisältyy vastaava

avoin edellytys määräysvallan olemassaololle: säännöksen 1 momentin 3 kohdan mukaan

määräysvalta on olemassa, jos kirjanpitovelvollinen muuten tosiasiallisesti käyttää mää-

räysvaltaa kohdeyrityksessä. Koska VML 31 §:n 2 momentin etuyhteyttä koskeva säännös

tukeutuu vahvasti KPL:n mukaiseen määräysvallan käsitteiseen, voidaan KPL:n esitöistä

hakea tulkinta-apua VML 31 §:n 2 momentin 4 kohdan säännöksen arvioimiseen.224

KPL:n esitöissä on katsottu, että avoimen edellytyksen tarkoittamiin järjestelyihin kuuluvat

tilanteet, joissa yhtiöitä johdetaan tytäryhtiöiden tavoin, mutta määräysvallan yleensä mää-

rittävä omistusyhteysedellytys ei täyty.225 Kyse voi olla esimerkiksi rahoitus- ja vakuusjär-

jestelyä tai muuta erityistä tarkoitusta varten perustetusta yksiköstä (special purpose enti-

ties).226 Määräysvallan olemassaoloa arvioitaessa on tehtävä tapauskohtaisiin olosuhteisiin

perustuva kokonaisarvio. Arvioimisessa sovelletaan näin ”asia ennen muotoa” -periaatetta

(substance over form, sisältöpainotteisuuden periaate).227

Määräysvaltaa arvioitaessa tapauskohtainen kokonaisharkinta on tarpeellista, jotta yhtiöt

eivät hyötymistarkoituksessa voisi saavuttaa taloudellisia ja yksinomaan verotuksellisia

etuja mm. erilaisten rakenteellisten järjestelyiden avulla. 228 Kyse voisi olla esimerkiksi

järjestelystä, jossa velkasuhteen osapuolella on tosiasiallinen määräysvalta toiseen osapuo-

leen, mutta omistusedellytyksen jäädessä täyttymättä etuyhteyttä ei muodostuisi. Näin ol-

len korkovähennysrajoitussäännöksiä sovellettaessa osapuolten välisen velan korkoihin

sovellettaisiin ulkoisia korkomenoja koskevia, verovelvolliselle edullisempia sääntöjä.

Kokonaisharkintaan liittyy kuitenkin aina varsin haastavia näyttö- ja tulkintakysymyksiä.

VML ja KPL mukaiset määritelmät poikkeavat toisistaan sikäli, että VML:ssa koko-

naisharkintaa koskevan kohdan yhteyteen on otettu erillinen maininta johtamisedellytyk-

sestä, kun taas KPL:ssa tällaista mainintaa ei ole. KPL:n esitöissä on kuitenkin käytännös-

sä kuvattu määräysvallan toteutuminen johtamisen kautta nimenomaan kokonaisharkintaa

224 Verohallinnon ohje 30.4.2018, jakso 3.2. 225 HE 89/2015 vp, s. 34. 226 HE 89/2015 vp, s. 34. 227 HE 89/2015 vp, s. 34. Periaatteen soveltaminen perustuu kirjanpitolain yleisiin kirjanpitoperiaatteisiin ja kirjanpitolautakunnan lausuntoon, jossa on käsitelty sisältöpainotteisuutta koskevaa periaatetta (asia ennen muotoa -periaate) tilinpäätöksessä. Lausunnossa kirjanpitolautakunta katsoo, että hyväksyttävä syy sivuuttaa liiketapahtuman oikeudellinen muoto on sen ja liiketoimen tosiasiallisen sisällön välillä vallitseva ilmeinen ristiriita Ks. KILA 1775/2006. Tällaisen uudelleenluonnehdinnan käyttämisen mahdollisuutta vero-oikeudessa on kuitenkin arvioitava kriittisesti. Uudelleenluonnehdinnasta verotuksessa ks. mm. Helminen 2014. 228 Tapauskohtaisesta kokonaisharkinnasta mm. HE 89/2015 vp, s. 34.

51

koskevan kohdan soveltamisen piiriin kuuluvana tyyppitilanteena.229 Muulla tavoin mää-

räysvalta voi VML 31 §:n mukaisesti määräytyä esimerkiksi osakassopimuksen, muun

tyyppisen sopimuksen tai muunlaisen erityisjärjestelyn perusteella.230

Johtamisedellytyksen piiriin kuuluvat myös sellaiset tilanteet, joissa kahta erillistä, toisil-

leen muutoin vierasta yhtiötä johtaa sama taho.231 Tällöin näiden toisilleen muuten vierai-

den yhtiöiden katsotaan olevan etuyhteydessä toisiinsa nähden.232 Sen sijaan sitä tahoa,

joka johtaa näitä kahta yhtiötä, ei automaattisesti pidetä etuyhteysosapuolena, vaan näissä

relaatioissa etuyhteyden olemassaolo tulee erikseen selvittää.233

Johtamisedellytyksen kannalta vaikeampi tulkintatilanne voi syntyä silloin, kun kaksi yh-

tiötä perustaa yhteisyrityksen tasaosuuksin, eli kumpikin omistaa yrityksestä tasan 50 pro-

senttia, ja myös nimitysoikeuden ja äänioikeuden jakautuminen on sovittu niin, että sen

perusteella ei kummallakaan voida katsoa olevan yli 50 prosentin määräysvaltaa yhtiössä.

Tällöin määräysvallan on katsottu määräytyvän esimerkiksi sen perusteella, kummalla

osapuolella kulloinkin on oikeus nimittää hallituksen puheenjohtaja, tai muulla keinoin

niin, että jommallakummalla osapuolella aina katsotaan olevan määräysvalta yhtiössä.234

Toinen tulkinnanvarainen tilanne voi syntyä pääomasijoittajan hallinnoimien rahastojen

välisten oikeustoimien osalta, kun rahastojen sijoittajat eivät ole pääosiltaan samoja. Ta-

pauskohtaisen harkinnan perusteella olisi mahdollista, että tällaisessa tilanteessa saman

pääomasijoittajan hallinnoinnin alaisuudessa olevat rahastot voitaisiin johtamisedellytyk-

seen perustuen katsoa olevan etuyhteydessä toisiinsa siitäkin huolimatta, että sijoittajat

eivät pääosiltaan ole samoja.235

VML 31 §:n mukaisen etuyhteyden ja näin ollen myös korkovähennysrajoituksia koskevan

konserniyhteyden määritelmä vastaa siis pitkälti OYL:n ja KPL:n mukaisia etuyhteyden

määritelmiä, mutta se on sikäli näitä laajempi, että siinä mahdollistetaan määräysvaltaa

käyttäväksi tahoksi konserniyritysten lisäksi luonnolliset henkilöt yksin tai yhdessä lähipii-

229 HE 89/2015 vp, s. 34.230 Äimä 2009, s. 155. 231 Helminen 2020, 9. Kansainvälisen konsernin erityiskysymyksiä > Siirtohinnoittelu > Siirtohinnoitteluoi-kaisu sisäisessä lainsäädännössä > Siirtohinnoitteluoikaisua koskeva erityisnormi > Etuyhteys ja määräysval-ta. 232 Raunio – Karjalainen 2018, s. 16. Vastaavasti kirjoittaa myös Äimä: ”Myös tilanteet, joissa jollakin kol-mannella osapuolella on määräysvalta liiketoimen molemmissa osapuolissa, kuuluvat VML 31 §:n sovelta-misalaan.” Äimä 2009, s. 155. 233 Raunio – Karjalainen 2018, s. 16. 234 Collin et al. 2019, 5.2.5 Konserniyhteysvelat. 235 Collin et al. 2019, 5.2.5 Konserniyhteysvelat.

52

rinsä kanssa.236 OYL:n ja KPL:n määritelmät eivät tunnista tätä mahdollisuutta. Ne henki-

löt, joiden katsotaan kuuluvan luonnollisen henkilön lähipiiriin, ovat lain esitöiden mukaan

henkilön aviopuoliso tai häneen avioliitonomaisessa suhteessa oleva henkilö, sisarus, sisar-

ja velipuoli, henkilön ja hänen aviopuolisonsa tai häneen avioliitonomaisessa suhteessa

olevan henkilön ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva sukulainen sekä mainittujen hen-

kilöiden aviopuolisot tai heihin avioliitonomaisessa suhteessa olevat henkilöt ja näiden

lisäksi myös edellä mainittujen henkilöiden kuolinpesät.237

Luonnollisten henkilöiden lähipiirin omistuksen vaikutusta määräysvallan syntymiseen

voidaan kuvata seuraavan esimerkin kautta. Jos henkilö A omistaa 25 prosenttia yhtiöstä X

Oy ja 35 prosenttia yhtiöstä Y Oy, ja A:n aviopuoliso B omistaa 30 prosenttia yhtiöstä X

Oy ja 20 prosenttia yhtiöstä Y Oy, yhtiöt ovat etuyhteydessä toisiinsa nähden, sillä A:lla ja

B:llä on yhteensä yli 50 prosentin omistus molemmissa yhtiöissä. Jos X Oy maksaa Y

Oy:lle korkoa Y Oy:n myöntämän lainan perusteella, korko katsotaan korkovähennysrajoi-

tussäännösten soveltamista arvioitaessa konserniyhteyskoroksi eli sisäiseksi koroksi.

Jos A sen sijaan omistaisi esimerkiksi vain 25 prosenttia yhtiön Y Oy osakkeista, määräys-

valtaedellytys ei täyttyisi, sillä A ja B yhdessä omistaisivat alle 50 prosenttia yhtiön Y Oy

osakkeista. Lisäksi olisi erikseen arvioitava, täyttyykö äänivaltaedellytys tai nimitysoi-

keusedellytys, vaikka omistusedellytys ei täyty, tai vallitseeko yhtiöiden välillä muuten

tosiasiallinen määräysvaltasuhde, mutta mikäli näin ei ole, arvioitaisiin X Oy:n Y Oy:lle

maksamaa korkoa lähtökohtaisesti ulkoisena korkomenona.

Myös ATAD I -direktiivi sisältää etuyhteyden määritelmän, mikä oli otettava huomioon

direktiivin implementoinnin yhteydessä. Tämä etuyhteyden määritelmä on kansallista mää-

ritelmää tiukempi, sillä siinä etuyhteyden täyttäväksi prosenttimääräksi on määritetty 25

prosenttia kansallisen yli 50 prosentin sijasta. Huomioitava on, että direktiivissä on tunnis-

tettu kolmenlaisia tilanteita: konsernin sisäisiä, etuyhteysosapuolten välisiä ja riippumat-

tomien osapuolten välisiä.238 Vain etuyhteyden käsite on varsinaisesti määritelty direktii-

vissä, sillä määritelmä oli tarpeen itsenäisiä yrityksiä koskevan poikkeuksen edellytysten

kuvaamiseksi. Muilta osin direktiivi ei tee eroa erilaisten korkomenojen kohtelulle korko-

236 Raunio – Karjalainen 2018, s. 15. 237 HE 107/2006 vp, s. 21. 238 Näin mm. direktiivin johdanto-osan kohdassa 7, jonka mukaan koron vähennysoikeutta rajoittavaa sään-töä olisi sovellettava tekemättä eroa sen välillä ovatko korkomenot syntyneet kolmansista osapuolista tai etuyhteydessä olevista yrityksistä johtuen vai ryhmän sisällä.

53

vähennysrajoitussäännöksen nojalla, mistä johtuen muiden osapuolten välillä vallitsevaan

yhteyteen liittyvien käsitteiden määritteleminen ei ollut tarpeen.

Direktiiviä implementoitaessa katsottiin, ettei kansallista konserniyhteyden määritelmää

ollut tarkoituksenmukaista laajentaa direktiivin käsitteen mukaiseksi. Laajemman etuyh-

teyskäsitteen omaksumista koko korkovähennysrajoitussäännöstä koskevaksi ei direktiivis-

sä myöskään vaadittu. 239 Kansallisessa sääntelyssä etuyhteyskäsite kuitenkin korvattiin

konserniyhteyskäsitteellä direktiivissä käytetyn etuyhteyden määritelmän ja kansallisen

määritelmän välisen eron selventämiseksi.240 Kun sääntelymuutoksen jälkeen kansallisesti

ja direktiivissä käytettyjen etuyhteyden käsitteiden merkityssisällöt olivat eriävät, oli EVL

18 a §:n termin muuttaminen perusteltua, vaikka sisällöltään säännös säilyi ennallaan.

3.2.2 Etuyhteys ja itsenäisiä yrityksiä koskeva poikkeus

Vaikka ATAD I -direktiivin mukaista etuyhteyden määritelmää ei otettu kansallisen sään-

telyn perustaksi arvioitaessa yleisesti osapuolten välisten korkojen luonnetta, ei se kuiten-

kaan jäänyt täysin merkityksettömäksi. Direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaan verovelvol-

liselle voidaan myöntää oikeus vähentää nettokorkomenot kokonaisuudessaan, jos vero-

velvollinen on itsenäinen yksikkö. Poikkeusmahdollisuuden taustasyynä vaikuttaa se, että

verohyötyjen tavoittelemisen riski rahoitusjärjestelyiden ja korkosuoritusten kautta on täl-

laisten itsenäisten yritysten osalta suhteellisen rajallinen. Lisäksi poikkeus keventää hallin-

nollista taakkaa, kun säännöstä ei lainkaan sovelleta tällaisiin itsenäisiin yrityksiin.241

Artiklan mukaan itsenäisellä yksiköllä tarkoitetaan verovelvollista, joka ei ole osa liikekir-

janpidollista konsernia ja jolla ei ole etuyhteydessä olevaa yritystä tai kiinteää toimipaik-

kaa. Direktiivin 2 artiklassa esitetty etuyhteyden määritelmä liittyy keskeisesti tähän itse-

näisiä yrityksiä koskevaan määritelmään ja itsenäisiin yrityksiin liittyvään poikkeusmah-

dollisuuteen, ja näin myös kansallisessa lainsäädännössä se otettiin osaksi itsenäisiä yrityk-

siä koskevaa poikkeusta, josta säädetään EVL 18 b §:ssä.242 Poikkeuksen mukaan EVL 18

a §:n mukaisia korkovähennysrajoituksia ei sovelleta itsenäisiin yrityksiin.

EVL 18 b §:n 2 momentissa on säädetty siitä, mitä yrityksiä on säännöksen tarkoittamalla

tavalla pidettävä itsenäisinä. Säännös sisältää itsenäisiin yrityksiin liittyvän etuyhteyden

määritelmän. Määritelmä sisältää kolme vaihtoehtoista edellytystä etuyhteyden syntymisel-

239 HE 180/2018 vp, s. 42.240 HE 180/2018 vp, s. 42. 241 HE 150/2018 vp, s. 43. 242 HE 150/2018 vp, s. 41–42.

54

le: jos i) yksiköllä on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosentin osuus toisen yksikön

äänioikeuksista tai pääomasta tai oikeus saada vähintään 25 prosenttia toisen yksikön voi-

toista; tai ii) luonnollisella henkilöllä tai toisella yksiköllä on suoraan tai välillisesti vähin-

tään 25 prosentin osuus yksikön äänioikeuksista, pääomasta tai voitoista; taikka iii) yksi-

köllä on yhteys yhteen tai useampaan toiseen yksikköön sen perusteella, että luonnollisella

henkilöllä tai jollain yksiköllä suoraan tai välillisesti on sekä siitä että toisesta yksiköstä

vähintään 25 prosentin osuus, yhtiön ei katsota olevan säännöksen tarkoittama itsenäinen

yritys. Määritelmän mukainen välillinen omistus lasketaan suhteellisesti kertomalla jokai-

sen portaan omistukset ja tämän perusteella arvioimalla, alittaako suhteellinen omistus

vaaditun 25 prosentin rajan.243

Määritelmä vastaa ATAD I -direktiivin 2 artiklan 4 kohdan mukaista etuyhteyden määri-

telmää. Edellä mainittujen vaihtoehtojen lisäksi EVL 18 b § 2 momentin mukaan yritystä

ei pidetä itsenäisenä myöskään silloin, jos se on osa liikekirjanpidollista konsernia tai sillä

on verotuksellinen kiinteä toimipaikka ulkomailla. Jos jompikumpi näistä edellytyksistä

toteutuu yrityksen kohdalla, sen ei katsota olevan itsenäinen yritys, vaikka sillä ei olisi yllä

kuvatulla tavalla määräytyvää etuyhteysyritystä.

Liikekirjanpidollisen konsernin määritelmä sisältyy ATAD I -direktiivin 4 artiklan 8 koh-

taan, jonka mukaan liikekirjanpidollinen konserni muodostuu kaikista yksiköistä, jotka on

täysimääräisesti sisällytetty kansainvälisten tilinpäätösstandardien tai jäsenvaltion kansalli-

sen tilinpäätösjärjestelmän mukaisesti laadittuihin konsernitilinpäätöksiin. Jäsenvaltion

kansallisen tilinpäätösjärjestelmän mukaisesti laaditulla konsernitilinpäätöksellä tarkoite-

taan Suomessa KPL:n mukaan laadittua konsernitilinpäätöstä.244 Tällainen täysimääräinen

konsernitilinpäätökseen sisällyttäminen tehdään tyypillisesti silloin, kun yhtiön määräys-

valta kuuluu saman konsernin yrityksille.245

EVL 18 a § 6 momentin mukainen konserniyhteyden määritelmä siis kuvatulla tavalla ero-

aa EVL 18 b §:n mukaisesta etuyhteyden määritelmästä, mikä on olennaista huomioida

korkovähennysrajoitussäännöksiä sovellettaessa. 246 Tässä yhteydessä itsenäisiä yrityksiä

koskevan poikkeuksen yksityiskohtaisempi tarkastelu ei kuitenkaan ole tarkoituksenmu-

kaista, sillä poikkeuksen mukainen etuyhteyden määritelmä ei vaikuta Suomen korkovä-

243 HE 150/2018 vp, s. 95. Direktiivissä ei ole määritetty välillisen omistuksen laskentatapaa. 244 HE 150/2018 vp, s. 94. 245 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 2.2.1. 246 Rajamäki 2019, s. 47. Sääntelyyn sisältyy muutoksen jälkeen kaksi erillistä etuyhteyttä tai konserniyhteyt-tä koskevaa määritelmää, joita sovelletaan eri tarkoituksiin.

55

hennysrajoituksia arvioitaessa sisäisten ja ulkoisten korkomenojen väliseen rajanvetoon.

Keskeisenä määritelmänä tässä arviossa toimii EVL 18 a § 6 momentin mukainen konser-

niyhteyden määritelmä, jota edellä kappaleessa 3.2.1 on käsitelty.

3.3 Konserniyhteydessä olevalle osapuolelle maksetut korot (sisäiset korkome-

not)

Edellä on kuvattu sitä, mitä suorituksia pidetään Suomen korkovähennysrajoitussääntelyn

kannalta korkona, ja milloin sääntelyn mukaan osapuolten välillä vallitsee konserniyhteys.

Nämä käsitteet ovat erittäin keskeisessä roolissa arvioitaessa sitä, mitkä yhtiön korkome-

noista ovat konserniyhteysosapuolille suoritettuja sisäisiä korkomenoja, ja mitkä muille

kuin konserniyhteysosapuolille suoritettuja ulkoisia korkomenoja. Rajanvedolla sisäisten ja

ulkoisten korkomenojen välillä on keskeinen merkitys korkovähennysrajoituksia arvioita-

essa erityisesti sen vuoksi, että Suomessa korkojen vähennyskelpoisuutta rajoitetaan

aiemmin kuvatulla tavalla eri tavoin sisäisten ja ulkoisten korkomenojen osalta. Säännös-

ten oikea soveltaminen on verovelvollisille taloudellisesti hyvin merkityksellistä.

Sisäisten ja ulkoisten korkomenojen tarkastelu aloitetaan sisäisistä, eli konserniyhteydessä

oleville osapuolille suoritetuista korkomenoista. Konserniyhteysvelka voi muodostua välit-

tömästi tai välillisesti.247 Välittömät konserniyhteysvelat muodostavat näistä lukumääräi-

sesti keskeisemmän kategorian. Välittömästä konserniyhteysvelasta on kysymys tilantees-

sa, jossa yhtiöiden välillä vallitsee konserniyhteys EVL 18 a § 6 momentin tarkoittamalla

tavalla, ja tällaisten yhtiöiden välillä toteutetaan lainajärjestely. Kyse voi olla esimerkiksi

siitä, että emoyhtiö antaa sataprosenttisesti omistamalleen tytäryhtiölle rahalainan. Tällais-

ten konserniyhteysvelkojen perusteella maksettavat korot, korkoja taloudellisesti vastaavat

suoritukset ja rahoituksen hankinnasta aiheutuneet kulut siinä merkityksessä kuin mikä

näille suorituksille on edellä jaksossa 3.1 esitetty, ovat sisäisiä korkomenoja.

Välittömän konserniyhteysvelan korkojen lisäksi myös välillisesti muodostuvien konser-

niyhteysvelkojen korot ovat sisäisiä korkomenoja. Välilliset konserniyhteysvelat muodos-

tavat poikkeusryhmän koskien tilanteita, joissa velka tavanomaisesti katsottaisiin muulta

kuin konserniyhteysosapuolelta otetuksi, mutta vallitsevien erityisolosuhteiden vuoksi vel-

kaa pidetään konserniyhteysosapuolten välisenä. Tästä poikkeuksesta säädetään EVL 18 a

§ 7 momentissa, jonka mukaan, jos koron perusteena oleva velka on otettu muulta kuin

konserniyhteydessä olevalta osapuolelta, velkaa pidetään konserniyhteydessä olevalta

247 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.2.2.1.

56

osapuolelta otettuna velkana siltä osin kuin: 1) konserniyhteydessä olevalla osapuolella on

saatava muulta kuin konserniyhteydessä olevalta osapuolelta ja saatavalla on yhteys vel-

kaan; tai 2) velan vakuutena on konserniyhteysosapuolen saatava.

Vastaava säännös sisältyi jo vuonna 2014 voimaan tulleisiin korkovähennysrajoitussään-

nöksiin. Säännöksen tarkoituksena on ehkäistä korkovähennysrajoitussäännösten kiertä-

mistä sellaisilla järjestelyillä, joissa yritys tosiasiassa antaa lainan ulkopuolisen tahon kaut-

ta konserniyhteydessä olevalle osapuolelle.248 Vaikka ulkoiset korkomenot otettiin uuden

sääntelyn piiriin, ja sen myötä tällainen riski on nykyään vähäisempi, katsottiin sääntely

silti aiheelliseksi säilyttää myös uudistuneessa EVL 18 a §:ssä.249

Välillinen konserniyhteysvelka voi säännöksen mukaan siis syntyä kahdenlaisessa tilan-

teessa. Ensimmäinen näistä on tilanne, jossa konserniyhteydessä olevalla osapuolella on

saatava muulta kuin konserniyhteydessä olevalta osapuolelta ja saatavalla on yhteys vel-

kaan. Tällaisesta tilanteesta lain esitöissä on nimenomaisesti mainittu back-to-back -

järjestelyt eli läpilainausjärjestelyt.250 Näillä tarkoitetaan ulkopuolisen tahon välityksellä

toteutettua rahoitusjärjestelyä, jossa esimerkiksi toinen konserniyritys antaa pankille lai-

nan, joka sitten lainaa varat eteenpäin toiselle konserniyritykselle.

Tällaisessa järjestelyssä korko kulkeutuu ulkopuolisen tahon kautta konserniyritykseltä

toiselle, kun lainan pankilta ottanut yritys maksaa pankille korkoa, joka puolestaan maksaa

korkoa toisen konserniyrityksen antaman lainan tai tekemän talletuksen perusteella.251

Korkotulon tosiasiallisen edunsaajan voidaan katsoa olevan pankin sijasta konserniyhteys-

yritys, sillä ulkopuolisena rahoituksen välittäjänä toimivalla pankilla ei järjestelyssä ole

tosiasiassa sellaista lainariskiä, mikä sillä tavanomaisessa järjestelyssä lainan myöntämisen

yhteydessä olisi.252 Välittäjänä toimiva ulkopuolinen taho saa sen sijaan hyödykseen toisen

konserniyhteysosapuolen maksamien ja toiselle konserniyhteysosapuolelle maksettujen

korkojen erotuksen, ja tätä määrää tarkasteltaessa se on tosiasiallinen edunsaaja.253

Keskeistä on arvioida, milloin saatavalla on säännöksen tarkoittamalla tavalla yhteys vel-

kaan. Lain esitöissä tähän ei erityisesti otettu kantaa. Verohallinnon ohjeessa taas tällaisek-

si yhteydeksi on mainittu mm. tilanteet, joissa konserniyhteydessä oleva osapuoli on tallet-

248 VaVM 31/2012 vp, s. 6 sekä HE 150/2018 vp, s. 42. 249 HE 150/2018 vp, s. 42. 250 HE 146/2012 vp, s. 23. 251 HE 146/2012 vp, s. 23. 252 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.2.2.2 ja Äimä 2009, s. 420.253 Äimä 2009, s. 173.

57

tanut varat nimenomaan sen vuoksi, että rahoituslaitos voi lainata nämä varat toiselle kon-

serniyhteydessä olevalle osapuolelle. Lisäksi on mainittu tilanteet, joissa järjestely on vai-

kuttanut ulkopuolisen tahon konserniyhteysosapuolelle antaman lainan ehtoihin. Mahdolli-

sena yhteytenä on mainittu myös saatavan ja lainan ajallinen yhteys.254

Tikkanen on arvioinut säännöksen tarkoituksen mukaista olevan, että saatavan ja velan on

oltava asiallisessa yhteydessä toisiinsa, eikä pelkkää lainojen olemassaoloa voida pitää

yhteyden edellytyksen täyttävänä olosuhteena. Asiallisen yhteyden voidaan katsoa olevan

olemassa ainakin tilanteessa, jossa ulkopuolisen tahon asettamana lainan myöntämisen

edellytyksenä on se, että lainanottajan konserniyhteysosapuoli antaa vastaavan lainan tälle

ulkopuoliselle.255 Muun kuin asiallisen yhteyden käyttäminen on Tikkasen mukaan mah-

dollista vain verotuksen legaliteettiperiaatteen vaatimukset huomioiden.256 Huomionarvois-

ta kuitenkin on, että Verohallinto on edellä mainitulla tavalla ohjeessaan nostanut esimer-

kiksi ajallisen yhteyden mahdolliseksi yhteydeksi, laajentaen näin yhteyden käsitettä tiu-

kasti asiallisen yhteyden ulkopuolelle.257 Nähdäkseni tällaisen puhtaasti ajallisen yhteyden

käyttämistä ilman mitään asiallista liitäntää voidaan pitää ongelmallisena.

Toinen tilanne, jossa säännöksen mukaan muulta kuin konserniyhteysosapuolelta olevaa

lainaa pidetään välillisenä konserniyhteyslainana, on tilanne, jossa velan vakuutena on

konserniyhteysosapuolen saatava. Vain saatava lainan vakuutena voi aiheuttaa lainan kat-

somisen konserniyhteyslainaksi tämän säännöksen perusteella.258 Esimerkiksi jos ulkopuo-

liselta taholta otetun velan vakuudeksi annetaan velan ottaneen yhtiön osakkeet, ei velkaa

pidetä konserniyhteysvelkana vakuusjärjestelyn johdosta.259 Myöskään muunlaisen omai-

suuden vakuudeksi antaminen taikka takaus ei täytä säännöksen soveltamisedellytyksiä.260

Lain esitöissä on vakuusjärjestelyiden osalta viitattu siihen, että näissä tilanteissa ulkopuo-

linen taho voi periä lainanottajalta koron ja maksaa vakuutena olevasta saatavasta korvauk-

sen lainanottajan konserniyhteysosapuolelle, mikä viittaisi jälleen siihen, että koron tosi-

asialliseen edunsaaja järjestelyssä on konserniyhteysosapuoli.261 Muotoilua voitaisiin tulki-

254 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.2.2.2.255 Tikkanen 2013, s. 504. 256 Tikkanen 2013, s. 504. 257 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.2.2.2. 258 HE 146/2012 vp, s. 23. Rajoittaminen nimenomaan saataviin velan vakuutena on perustunut mm. koko-naishoitopalveluiden rahoitusrakenteiden toimivuuteen ja helpottamiseen korkovähennysrajoitussääntelyn voimaantulosta huolimatta. 259 HE 146/2012 vp, s. 23.260 Tikkanen 2013, s. 506. 261 HE 146/2012 vp, s. 23.

58

ta niin, että vakuuden tulisi olla vastikkeellinen, jotta säännöksen voitaisiin katsoa soveltu-

van. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu, että tällainen vastikkeellisuuden vaati-

mus olisi säännöksen tarkoituksen vastainen, ja näin ollen tällaista vaatimusta ei voida

asettaa säännöksessä tarkoitetulle vakuusjärjestelylle.262

Voidaan katsoa, että sillä, keneltä vakuutena oleva saatava on, ei ole säännöksen sovelta-

misen kannalta merkitystä, kunhan saatavan vakuudeksi antaa lainanottajan konserniyh-

teysosapuoli.263 Verohallinnon ohjeistuksen mukaan välillistä konserniyhteysvelkaa kos-

kevia säännöksiä sovellettaessa termillä saatava voidaan tarkoittaa mitä tahansa saatavaa,

kuten velkakirjalainasaatavaa, osamaksusaatavaa, vuokrasaatavaa, tilisaatavaa tai osakkei-

den kauppahintasaatavaa. 264 Esimerkkiluettelo ei ole tyhjentävä, ja myös esimerkiksi

myyntisaamiset voidaan määritelmän mukaan lukea säännöksen piiriin.265

Erityiskysymys välillisen konserniyhteysvelan syntymisen osalta liittyy ns. cash pooling -

järjestelyihin, eli konsernitilijärjestelyihin. Cash pooling -järjestelyllä tarkoitetaan yksin-

kertaistettuna järjestelyä, jossa konserniyhtiöt perustavat yhteisen konsernitilin tilivarojen

hallinnoimista ja käyttämistä varten.266 Suomessa on käytettävissä useita erilaisia cash poo-

ling -järjestelyvaihtoehtoja. Perusjakona voidaan pitää sitä, että cash pooling voidaan jär-

jestää joko niin, että varat tosiasiassa siirretään yhteiselle konsernitilille, tai niin, että kon-

sernitili luodaan vain käsitteellisesti.267 Näitä pääasiallisia järjestelymuotoja kutsutaan ni-

millä cash concentration ja notional pooling.268

Hallituksen esityksessä lähtökohdaksi on otettu, että konserniyhteyslainaa ei muodostu,

kun cash pooling -varat ovat edelleen kunkin konserniyhtiön nimissä.269 Tällainen cash

pooling -järjestelyiden rajaaminen konserniyhteysvelkojen ulkopuolelle koskee käytännös-

sä siis vain notional pooling -järjestelyitä, joissa varoja ei ole konkreettisesti siirretty yhtei-

selle tilille, vaan varat ovat konserniyhtiöiden nimissä. Cash concentration -järjestelyissä

262 Tikkanen 2013, s. 505. 263 Tikkanen 2013, s. 505–506. Toisena mahdollisena tulkintana Tikkanen on esittänyt myös, että kyseessä tulisi olla toiselta konserniyhteysosapuolelta oleva saatava. Tikkanen pitää tätä jälkimmäistä tulkintaa perus-tellumpana säännöksen tarkoituksen kannalta. Ottaen kuitenkin huomioon säännöksen sanamuoto, katsoisin, että perustellumpaa on, että vakuudeksi annetun saatavan ei edellytetä olevan nimenomaisesti konserniyh-teysosapuolten välinen. 264 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.2.2.1. 265 Collin et al. 2019, 5.2.5 Konserniyhteysvelat. 266 Både – Nenonen 2011, s. 119. 267 Både – Nenonen 2011, s. 115. 268 Ks. Suomessa käytetyistä cash pooling -järjestelytavoista tarkemmin esim. Både – Nenonen 2011 ja kan-sainvälisistä näkökohdista siirtohinnoittelua koskeva OECD 2020, erityisesti jakso C2. 269 HE 146/2012 vp, s. 23.

59

sen sijaan jo lähtökohta on, että järjestelyssä on kyse konserniyhteysosapuolten välisistä

veloista.270 Verohallinnon ohjeessa on kuitenkin katsottu, että myös notional pooling -

järjestelyissä, joissa varat ovat kunkin konserniyhtiön nimissä ja kirjanpidossa, velan voi-

daan katsoa olevan konserniyhteysvelka, jos järjestelyn vakuutena on konserniyhteysosa-

puolen saatava.271 Sekä cash concentration että notional pooling -järjestelyt voivat näin

ollen tietyissä olosuhteissa muodostaa konserniyhteysvelan, jonka perusteella maksettavia

korkoja on pidettävä sisäisinä korkomenoina.272

Sisäisiä korkomenoja ovat siis EVL 18 a § 6 momentin määritelmän mukaisten konser-

niyhteysosapuolten välisistä välittömistä velkasuhteista aiheutuvat korkomenot sekä kor-

komenot, jotka liittyvät sellaisiin kolmansilta osapuolilta otettuihin lainoihin, joiden välilli-

sesti katsotaan muodostavan konserniyhteyslainan vakuusjärjestelyn tai muun yhteyden

johdosta. Välillisiä konserniyhteysvelkoja koskevassa säännössä on kyse säännöstä, jota ei

sisälly esimerkiksi ATAD I -direktiivin korkovähennysrajoitussääntöihin. Kansainvälisesti

katsoen säännös ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen, vaan vastaavia sääntöjä sisältyy eri valti-

oiden kansallisiin korkovähennysrajoitussääntöihin. Esimerkiksi Yhdysvaltojen entisten

earnings stripping -sääntöjen yhteydessä sekä Ruotsin kohdennettujen korkovähennysrajoi-

tussäännösten yhteydessä on ollut käytössä tiettyjä välillisiin konserniyhteysvelkoihin liit-

tyviä poikkeuksia back-to-back -lainojen osalta sekä vakuusjärjestelyihin liittyen.

3.4 Muulle kuin konserniyhteydessä olevalle osapuolelle maksetut korot (ulkoi-

set korkomenot)

Aiemmassa sääntelyssä muille kuin konserniyhteydessä oleville osapuolille maksettujen

korkojen vähennysoikeuden rajoittamista ei pidetty tarpeellisena, sillä rahoituksen järjeste-

lyn ja korkojen avulla tavoiteltavien verohyötyjen, aggressiivisen verosuunnittelun sekä

yleisesti veropohjaa rapauttavien toimenpiteiden katsottiin yleensä liittyvän nimenomaan

konserniyhteystilanteisiin.273 ATAD I -direktiivin sääntelyn asettamasta vähimmäistasosta

johtuen Suomen tuli kuitenkin ulottaa sääntely koskemaan myös ulkoisia korkomenoja.

270 Tikkanen 2013, s. 509, cash concentration -järjestelyiden perusluonteesta. Asiallisesti järjestelyssä katso-taan olevan kyse lainasta, jossa alatilien haltijat antavat lainan päätilin haltijalle tai päinvastoin järjestelyä varten laaditun sopimuksen mukaisin ehdoin. 271 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.2.3. 272 Ks. kuitenkin Tikkanen 2013, s. 508–509 kritiikistä tällaista eri cash pooling -järjestelyiden erilaista koh-telua kohtaan sekä sääntelyn epäselvyyttä koskien. 273 HE 150/2018 vp, s. 41.

60

Perusteettomana tällaista laajennusta ei kuitenkaan voida pitää. Korkovähennysrajoitusten

vaikutuksia koskevien kansainvälisten tutkimustulosten perusteella on havaittu, että yksin-

omaan sisäistä velkarahoitusta rajoittavat korkovähennysrajoitukset voidaan ohittaa kor-

vaamalla sisäistä rahoitusta ulkoisilla veloilla.274 Myös korkovähennysrajoituksia koske-

vassa BEPS-toimenpideraportissa on tunnistettu tilanteita, joissa kolmansille osapuolille

suoritetuilla korkomenoilla on veropohjaa rapauttavia vaikutuksia. Perusesimerkkinä täl-

laisesta tilanteesta voidaan mainita tilanne, jossa konserni keskittää kolmansilta osapuolilta

otetut velat korkean verotuksen valtioissa sijaitseviin yhtiöihin korkomenojen vähennys-

kelpoisuudesta saatavien etujen saavuttamiseksi ja verotettavan tulon pienentämiseksi.275

Ulkoisia korkomenoja ovat lähtökohtaisesti kaikki sellaiset korkomenot, joiden ei edellä

esitetyn mukaisesti katsoa olevan konserniyhteysveloista johtuvia. Perustilanteessa ulkoi-

sia korkomenoja ovat siis korkomenot, joita maksetaan kahden muun kuin EVL 18 a § 6

momentin mukaan konserniyhteydessä olevan osapuolen välisen velan perusteella. Sisäis-

ten ja ulkoisten korkomenojen välinen rajanveto kohdentuu nimenomaisesti rajanvetoon

konserniyhteysyritysten ja muiden kuin konserniyhteysyritysten välillä. Merkitystä arvios-

sa ei siis esimerkiksi ole sillä, pidetäänkö osapuolia itsenäisiä yrityksiä koskevan poik-

keuksen tarkoituksessa etuyhteysyrityksinä.

Poikkeuksen perustilanteeseen muodostavat edellä sisäisten korkomenojen käsittelyn yh-

teydessä kuvatut tilanteet, joissa erityisten olosuhteiden johdosta kolmansilta osapuolilta

otettuja velkoja pidetään EVL 18 a § 7 momentin mukaan konserniyhteysvelkoina korko-

vähennysrajoitusten soveltamisen kannalta. Arvioitaessa korkomenon luonnetta sisäisenä

tai ulkoisena korkomenona on selvitettävä tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella, muo-

dostuuko velasta konserniyhteysvelka vakuusjärjestelyn tai muun yhteyden perusteella.

Esimerkkejä tilanteista, joissa ei poikkeussääntöjen perusteella katsota olevan kyse kon-

serniyhteysvelasta, ovat lain esitöiden ja Verohallinnon ohjeistuksen mukaan tilanteet,

joissa konserniyhteysosapuoli on antanut toisen konserniyhtiön velan vakuudeksi muuta

omaisuutta kuin saatavan. Toinen esimerkki on cash pooling -järjestelyt, joissa varat ovat

edelleen konserniyhtiöiden nimissä, eikä vakuusjärjestely tee lainasta konserniyhteyslai-

naa.276 Näissä tilanteissa korkomenoja pidetään ulkoisina korkomenoina.

274 VM 26/2017, s. 34. Tämä tutkimustulos koski kuitenkin alikapitalisointisäännöstä Saksassa, joka vaiku-tuksiltaan on tietyiltä osin erilainen kuin Suomessa käytössä oleva yleinen korkorajoitussäännös.275 OECD 2017a, s. 13. 276 HE 146/2012 vp, s. 23 ja Verohallinnon ohje 7.3.2019, jaksot 3.2.2–3.2.4.

61

Joukkovelkakirjojen osalta on tapauskohtaisesti arvioitava, onko konserniyhteysosapuolen

saatavalla sellainen yhteys ulkopuolisen tahon merkitsemään joukkovelkakirjaan, että sitä

voidaan pitää välillisenä konserniyhteyslainana.277 Hallituksen esityksessä on todettu, että

yrityksen yleisölle liikkeeseen laskeman joukkovelkakirjan perusteella maksettujen korko-

jen ei katsota olevan sisäisiä korkomenoja tilanteessa, jossa joukkovelkakirjan merkitsee

muu kuin etuyhteydessä oleva taho, ja tämä taho on antanut lainan velkakirjan liikkeeseen

laskeman yrityksen kanssa konserniyhteydessä olevalle yritykselle.278 Tämä on sinänsä

itsestään selvää, sillä tässä tilanteessa ulkopuolinen taho on antanut lainan kahdelle eri

konserniyritykselle, jotka suorittavat lainojen perusteella korkoa ulkopuoliselle taholle.

Kumpikaan konserniyritys ei mitenkään ole korkosaamisten tosiasiallinen edunsaaja, sillä

konserniyhteysosapuolella ei ole sellaista saatavaa ulkopuoliselta taholta, jonka perusteella

ulkopuolinen taho maksaisi korkoa konserniyhteysyritykselle. Ei siis ole saatavaa, jolla

olisi yhteys velkaan.279

Verohallinnon ohjeessa on myös todettu, että ulkopuoliselta otetun velan vakuudeksi vah-

vistettu yrityskiinnitys ei lähtökohtaisesti tee velasta konserniyhteysvelkaa.280 Yrityskiinni-

tyksiin ei otettu kantaa lainvalmisteluasiakirjoissa, mikä aiheutti oikeustieteessä keskuste-

lua ja kritiikkiä. Esimerkiksi Tikkanen arvioi, että säännöksen tarkoituksen kannalta ja

ottaen huomioon yrityskiinnitysten merkitys yritysten rahoituksen hankinnassa, on katsot-

tava, että tällaiset yrityskiinnitykset velan vakuutena eivät voisi aiheuttaa velan katsomista

konserniyhteysvelaksi.281 Verohallinnon kannanotto on linjassa tämän tulkinnan kanssa.

Myös muihin rahoitusjärjestelyihin voi liittyä tulkintavaikeuksia arvioitaessa sitä, onko

kyseessä konserniyhteysvelaksi luokiteltava velka. Esimerkiksi factoring-rahoitus voi nos-

taa esille tämän kysymyksen.282 Erilaisten erityistilanteiden luokittelusta on annettu varsin

vähän tietoa virallislähteissä, eikä asiaa ole juuri käsitelty oikeustieteessä ja oikeuskäytän-

nössä. Erikoista on, että lain esitöissä on otettu kantaa tilanteisiin, joissa ilmiselvästi ei ole

kyse säännöksen tarkoittamasta välillisestä konserniyhteyslainasta (ks. joukkovelkakirja-

lainojen osalta yllä), mutta tietyistä tulkinnanvaraisista tilanteista ei ole lainkaan kannanot-

277 Mm. Tikkanen 2013, s. 508. 278 HE 146/2012 vp, s. 23. 279 Näin myös Tikkanen 2013, s. 508. Hallituksen esityksen esimerkki on nähdäkseni säännöksen tulkinnan kannalta tarpeeton, sillä kuvattu tulkinta selviää jo säännöksen sanamuodon perusteella. 280 Verohallinnon ohje 7.3.2019, jakso 3.2.4. 281 Tikkanen 2013, s. 506–507. 282 Tikkanen 2013, s. 507.

62

toa. Ottaen huomioon sääntelyn muutoksen vaikutusten merkittävyys, olisi tämän oikeusti-

lan selventäminen tulevaisuudessa tarpeen.

4. Korkovähennysrajoitusten piiriin kuuluvat korkomenot –

kansainvälisiä näkökohtia

4.1 Aluksi

Edellisessä jaksossa on kuvattu korkovähennysrajoitussääntelyn piiriin kuuluvia korkome-

noja Suomen lainsäädännössä. Tämän jakson tarkoituksena on puolestaan käsitellä korko-

menon käsitettä sekä korkovähennysrajoitussääntelyn piiriin kuuluvia korkomenoja kan-

sainvälisessä kontekstissa.

Aluksi käydään läpi korkovähennysrajoitussäännösten piiriin kuuluvia korkomenoja

BEPS-projektin ja ATAD I -direktiivin nojalla. Tällä on keskeinen merkitys arvioitaessa

valtioiden kansallisia sääntelyratkaisuja, sillä kansalliset ratkaisut perustuvat monilta osin

BEPS-projektissa ja ATAD I -direktiivissä esitettyihin vaatimuksiin. Erityisesti EU:n jä-

senvaltioiden osalta tällä on olennainen merkitys ATAD I -direktiivin mukaisten vähim-

mäisvaatimusten implementointivelvollisuudesta johtuen. BEPS-projektin ja ATAD I -

direktiivin käsittelyn jälkeen tarkastellaan korkovähennysrajoitussääntelyn piiriin kuuluvia

korkomenoja Ruotsin ja Yhdysvaltojen lainsäädännössä.

4.2 Korkovähennysrajoituksen piiriin kuuluvat korkomenot BEPS-projektin

mukaan

BEPS-projektin korkovähennysrajoituksia käsittelevässä loppuraportissa on esitetty ne

maksut, joita tulisi rajoitusten kannalta pitää korkoina. Raportin tarkoituksena ei kuiten-

kaan ole muuttaa kansallisia koron vero-oikeudellisia määritelmiä.283 Voitonsiirron ja ve-

ropohjan rapautumisen ehkäisemisen tehokkaaksi toteuttamiseksi raportissa kuitenkin suo-

sitetaan, että valtiot käyttävät korkovähennysrajoituksia soveltaessaan pitkälti yhdenmu-

kaista, raportissa esitettyä koron määritelmää. Viime kädessä esitetyn määritelmän tarkoi-

tuksenmukainen implementoiminen kansalliseen lainsäädäntöön ja suhteuttaminen kansal-

lisesti käytössä olevaan koron määritelmään on valtioiden itsenäisesti ratkaistavissa.284

283 OECD 2017a, s. 33. Määritelmän on tarkoitus toimia suosituksena ainoastaan korkovähennysrajoitusten tarkoituksessa, ei muuta vero-oikeudellista sääntelyä koskien. 284 OECD 2017a, s. 33.

63

Määritelmän mukaan korkoa on maksu, joka suoritetaan rahan lainaamisen perusteella.

Näin kapea määritelmä on kuitenkin raportin mukaan ongelmallinen, sillä se ei ota huomi-

oon kaikenlaisia rahoitusjärjestelyitä ja muita keinoja, jotka ovat haitallisia valtioiden ve-

ropohjille.285 Tämän vuoksi korkomenona tulee raportin mukaan pitää i) korkoja kaikenlai-

sista veloista; ii) maksuja, jotka taloudellisesti vastaavat korkoja; sekä iii) kuluja, jotka

ovat syntyneet rahoituksen hankinnan yhteydessä.286 Ratkaisevaa arviossa on suorituksen

tosiasiallinen taloudellinen luonne.287

Raportissa on lueteltu menoja, joita ainakin tulisi pitää korkomenoina sääntelyn merkityk-

sessä. Lista ei ole tyhjentävä. Listassa on mainittu seuraavat suoritukset: maksut voitto-

osuuslainojen perusteella; laskennalliset korot vaihtovelkakirjalainoille, nollakuponkilai-

noille ja vastaaville lainainstrumenteille; vaihtoehtoisiin rahoitusjärjestelyihin, kuten isla-

milaiseen rahoitukseen liittyvät suoritukset; rahoitusleasingjärjestelyiden rahoituskustan-

nusosuus; tasearvoon pääomitetut korot ja pääomitettujen korkojen kuoletukset; rahoitus-

tuottojen määrät siirtohinnoittelusääntöjen mukaisesti soveltuvissa tapauksissa; yhtiön vie-

raaseen pääomaan liittyvien johdannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyiden mukainen

nimelliskorkojen määrä; tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä

välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot; rahoitusjärjestelyihin liittyvät vakuus-

maksut sekä järjestelymaksut ja vastaavat kulut vieraaseen pääomaan liittyen.288

Muunlaiset maksut kuin korot, korkoihin rinnastuvat suoritukset ja rahoituksen hankinnas-

ta aiheutuneet kulut eivät ole korkomenoja sääntelyn tarkoituksessa. Raportissa on lueteltu

suorituksia, joiden tulisi tyypillisesti jäädä korkovähennysrajoitussääntelyn ulkopuolelle.

Näitä ovat mm. rahoituksen hankintaan liittymättömät valuuttakurssivoitot ja -tappiot, joh-

dannaisinstrumenttien tai suojausjärjestelyiden määrä, joka ei liity vieraaseen pääomaan

(esim. hyödykejohdannaiset), operatiiviseen leasingiin (muu kuin rahoitusleasing) perustu-

vat maksut, rojaltit sekä etuusperusteiseen eläkejärjestelmään liittyvät kertyneet korot.289

Tällaisia suorituksia voidaan kuitenkin pitää korkomenoina korkovähennysrajoitussään-

nöksen tarkoituksessa, jos ne ovat osa järjestelyä, jonka perusteella kokonaisuutena arvioi-

den niitä on pidettävä taloudellisesti korkosuorituksia vastaavina suorituksina.290

285 OECD 2017a, s. 33.286 OECD 2017a, s. 33. 287 Bhogal 2015, s. 37. 288 OECD 2017a, s. 34. 289 OECD 2017a, s. 34.290 OECD 2017a, s. 34.

64

Raportissa on huomioitu, että niin konsernin sisäisillä, etuyhteysosapuolien välisillä kuin

myös kolmansilta osapuolilta otetuilla veloilla voidaan hyväksikäyttää korkosuorituksia

verotuksellisesti haitallisten päämäärien saavuttamisessa. Ongelmia voi liittyä sekä rajat

ylittäviin että kansallisiin järjestelyihin. Koska ongelmat eivät rajoitu ainoastaan kansain-

välisiin tai etuyhteydessä olevien osapuolten välisiin järjestelyihin, BEPS-projektin tavoit-

teiden tehokkaan toteuttamisen kannalta suosituksena on esitetty, että ehdotetut korkovä-

hennysoikeutta rajoittavat säännökset soveltuvat kaikkiin korkomenoihin riippumatta siitä,

ovatko ne kansallisia vai rajat ylittävistä järjestelyistä seuraavia, ja ovatko ne syntyneet

etuyhteydessä olevien osapuolten vai muiden tahojen välillä.291

Eri tyyppisiin tilanteisiin ja niiden aiheuttamiin riskeihin voidaan kuitenkin puuttua eri

tavoin. Raportin mukaan valtiot voivat valita, missä tilanteissa ne soveltavat korkovähen-

nysrajoituksia. Vähimmäistasoksi on esitetty, että säännöksiä sovelletaan monikansallisiin

konserneihin kuuluviin yrityksiin.292 Kuitenkin, jos valtio päättää rajoittaa yleisten korko-

vähennysrajoitussäännösten soveltamisen tällaisiin yrityksiin, raportissa suositetaan, että

valtio säätää lisäksi erityisistä kohdennetuista rajoituksista, jotka koskevat yleisen korko-

vähennysrajoitussäännöksen valitun soveltamisalan ulkopuolelle muuten jääviä tilanteita,

jotka voivat olla aggressiivisen verosuunnitteluluonteensa johdosta ongelmallisia.293

Raportin mukaan yksikkö kuuluu konserniin, jos sen määräysvalta välillisesti tai välittö-

mästi kuuluu sellaiselle yksikölle, jolla välillisesti tai välittömästi on määräysvalta yhdessä

tai useammassa yksikössä.294 Jos valtio soveltaa konserniperusteisesti määräytyviä rajoi-

tuksia (group ratio rule), on konsernin määritelmän täsmentäminen erityisesti tarpeen.

Käytännössä yrityksen katsominen konserniyritykseksi voi edellyttää, että se on osa liike-

kirjanpidollista konsernia, ja että se on sisällytetty osaksi konsernin tilinpäätöstä.295

Toimenpideraportin mukaan yksiköt ovat sen sijaan etuyhteydessä toisiinsa, kun niiden

välillä on muu merkittävä yhteys kuin edellä kuvattu konserniyhteys.296 Etuyhteys voi syn-

tyä, jos toiseen yksikköön tehty sijoitus mahdollistaa tosiasiallisen määräysvallan käyttä-

misen tässä toisessa yksikössä, tai kolmannella taholla on määräysvalta molemmissa yksi-

291 OECD 2017a, s. 23. 292 OECD 2017a, s. 37. 293 OECD 2017a, s. 76. 294 OECD 2017a, s. 37. Määräysvaltaedellytyksen ja konserniyhteyden muodostumisen osalta on kuitenkin todettu, että sen sisältö voi vaihdella esimerkiksi vero-oikeudellisessa ja kirjanpito-oikeudessa. Ks. OECD 2017a, s. 64.295 OECD 2017a, s. 37. 296 OECD 2017a, s. 77.

65

köissä. Etuyhteys voi myös syntyä, jos yksiköllä on vähintään 25 prosentin sijoitus toisessa

yksikössä, tai kolmannella taholla on vähintään 25 prosentin sijoitus molemmissa yksiköis-

sä. Etuyhteyden katsotaan syntyvän myös silloin, kun yksiköitä käsitellään etuyhteysyri-

tyksinä OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklan nojalla.297

Edellä kuvatun sijoituksen suuruutta arvioidaan sillä perusteella, omistaako yksikkö välit-

tömästi tai välillisesti mainitun prosenttiosuuden toisen yksikön äänivallasta tai osakepää-

omasta. Välillinen omistus voi syntyä esimerkiksi lähipiiriin kuuluvien henkilöiden yh-

teenlasketun omistuksen ylittäessä 25 prosenttia yhtiön osakepääomasta. Lähipiiriin katso-

taan kuuluvan mm. samaan perheeseen kuuluvan henkilöt.

Kahden henkilön voidaan katsoa toimivan yhdessä ja hallitsevan yhdessä omistusta tai

äänivaltaa myös erilaisten järjestelyiden perusteella. Kyse voi esimerkiksi olla tilanteesta,

jossa i) henkilö säännöllisesti noudattaa yksikön omistajuuteen tai määräysvaltaan liittyvis-

sä toimissaan toisen henkilön toiveita; ii) osapuolten välillä on järjestely, jolla on olennais-

ta vaikutusta yksikön oikeuksien arvoon tai niihin liittyvään määräysvaltaan; iii) järjestelyn

osapuolilla molemmilla on välillisesti tai välittömästi oikeuksiinsa suhteessa oleva määrä

velkaa yksikössä; tai iv) oikeuksien omistajuus tai kontrolli on saman henkilön tai henkilö-

ryhmän hallussa.298

BEPS-projektissa annetaan siis valtioille varsin laaja valinnanmahdollisuus sen suhteen,

mitä suorituksia ne käsittelevät korkomenoina rajoitussääntelyn tarkoituksessa. Suosituk-

sena kuitenkin esitetään laajaa korkokäsitettä ja niin sisäisten kuin myös ulkoisten korko-

menojen tuomista korkovähennysrajoituksen piiriin.

4.3 Korkovähennysrajoituksen piiriin kuuluvat korkomenot ATAD I -

direktiivin mukaan

Kuten aiemmin on jo tuotu esille, ATAD I -direktiivin säätäminen oli EU:n keino saattaa

unionin alueella yhdenmukaisesti voimaan BEPS-projektissa esitetyt suositukset. Korko-

vähennysrajoitussäännöksen osalta direktiivin sääntely vastaa hyvin pitkälti toimenpide-

kohdan 4 loppuraportissa esitettyä parasta käytäntöä. Näin on myös koron määritelmän

osalta. Koron käsite on määritelty direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa.

297 OECD:n malliverosopimuksen 9 artiklassa etuyhteyden katsotaan vallitsevan, jos sopimusvaltion yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisen sopimusvaltion yrityksen johtoon tai valvontaan taikka omistaa osan sen pääomasta, tai samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltion yrityksen että toisen sopimusvaltion yrityksen johtoon tai valvontaan taikka omistavat osan niiden pääomasta. 298 OECD 2017a, s. 77–78.

66

Korkomenon sijasta direktiivissä käytetään termiä ”vieraan pääoman meno”. Artiklan mu-

kaan vieraan pääoman menot kattavat muodoltaan kaikenlaisen velan korkomenot sekä

muut kansallisessa lainsäädännössä määritellyt korkoa ja rahoituksen hankinnan yhteydes-

sä kertyviä menoja taloudellisesti vastaavat menot. Käytännössä korkovähennysrajoituksen

piiriin tulevat siis korot, korkoihin rinnastuvat suoritukset sekä muut rahoituksen hankin-

nasta aiheutuneet menot. Artiklassa on annettu esimerkkiluettelo sellaisista suorituksista,

joita on pidettävä korkovähennysrajoitusta sovellettaessa korkoina. Luettelo vastaa BEPS-

projektin korkovähennysrajoituksia koskevan toimenpideraportin mukaista luetteloa.299

Direktiivin johdanto-osan 7 kohdan mukaan korkovähennysrajoituksia sovelletaan riippu-

matta siitä, ovatko korkomenot syntyneet unionin alueella vai unionin ulkopuolisesta valti-

oista otetun velan perusteella, ja onko kyse ulkopuoliselta taholta otetusta lainasta vai lai-

nasta etuyhteysyritysten välillä tai yritysryhmän sisällä. Näin myös direktiivi ulottaa sään-

telyn koskemaan sekä sisäisiä että ulkoisia korkomenoja. Samoin kuin BEPS-projektin

suositukset, direktiivi ei edellytä, että ulkoisia ja sisäisiä korkomenoja tulisi säännöksen

alaisuudessa kohdella eri tavoin, mutta se ei myöskään estä tällaista erilaiseen kohteluun

perustuvaa sääntelyratkaisua, mikäli sääntely täyttää pakolliset vähimmäisvaatimukset.

Edellä mainitussa direktiivin johdanto-osan 7 kohdassa on tunnistettu käytännössä kolme

erilaista tilannetta: konsernin sisäiset tilanteet, etuyhteystilanteet ja tilanteet, joissa kyse on

kolmansien osapuolten kanssa tehdyistä järjestelyistä. Koska direktiivin sääntely koskee

yhtä lailla kaikkia näitä kolmea tilannetta, tilanteiden erottelulla ei sinänsä ole ollut direk-

tiiviä laadittaessa keskeistä merkitystä. Olennaisin merkitys on etuyhteyden määritelmällä,

sillä tämä liittyy tiiviisti siihen, mitkä yritykset voidaan jättää itsenäisiä yrityksiä koskevan

poikkeuksen nojalla säännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Direktiivin 4 artiklan 3 koh-

dan mukaan itsenäisellä yksiköllä tarkoitetaan verovelvollista, joka ei ole osa liikekirjanpi-

dollista konsernia ja jolla ei ole etuyhteydessä olevaa yritystä tai kiinteää toimipaikkaa.300

Etuyhteydessä olevan yrityksen määritelmä sisältyy direktiivin 2 artiklan 4 kohtaan. Määri-

telmän mukaan etuyhteys syntyy, kun jollakulla on vähintään 25 prosentin osuus yksikön

299 Luettelon mukaan korkoa ovat ”voitto-osuuslainoista kertyvät maksut, vaihto-velkakirjalainojen ja nolla-kuponkilainojen kaltaisten välineiden laskennalliset korot, vaihtoehtoisten rahoitusjärjestelyjen kuten islami-laisen rahoituksen mukaiset määrät, rahoitusleasingmaksujen rahoituskustannusosuus, asianomaisen omai-suuserän tasearvoon pääomitettu korko tai pääomitettujen korkojen kuoletukset, siirtohinnoittelusääntöjen mukaiset rahoitustuottojen määrät soveltuvissa tapauksissa, vieraaseen pääomaan liittyvien johdannaisin-strumenttien tai suojausjärjestelyjen mukainen nimelliskorkojen määrä, tietyt vieraan pääoman ja rahoituksen hankkimiseen liittyvistä välineistä johtuvat valuuttakurssivoitot ja -tappiot, rahoitusjärjestelyistä aiheutuvat vakuusmaksut, vieraaseen pääomaan liittyvät järjestelymaksut ja samankaltaiset kulut”. 300 Itsenäisiä yrityksiä koskevaa poikkeusta on käsitelty tämän tutkielman kappaleessa 3.2.2.

67

äänioikeuksista tai pääomasta, tai oikeus vähintään 25 prosenttiin yksikön voitoista. Etuyh-

teys on olemassa, jos verovelvollisella on mainittu osuus yksikössä, tai jollakin luonnolli-

sella henkilöllä tai yksiköllä on mainittu osuus verovelvollisesta. Artiklan mukaan, jos

luonnollisella henkilöllä tai yksiköllä on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosentin

osuus verovelvollisesta ja yhdestä tai useammasta yksiköstä, kaikki asianomaiset yksiköt

katsotaan etuyhteydessä oleviksi yrityksiksi. Etuyhteys voi siis syntyä myös yhteisen joh-

don perusteella muuten toisilleen vieraiden yhtiöiden välille.

4.4 Korkovähennysrajoitusten piiriin kuuluvat korkomenot Ruotsissa

4.4.1 Koron käsitteestä

Verrattuna Suomeen, jossa koron käsite vero-oikeudessa määräytyy korkovähennysrajoi-

tussääntöjen uudistamisen jälkeen edelleen pitkälti oikeus- ja verotuskäytännössä synty-

neen määritelmän mukaisesti, Ruotsissa koron käsitettä koskeva sääntely korkovähennys-

rajoitussääntelyn yhteydessä on yksityiskohtaisempaa. Määritelmä lisättiin kuitenkin lakiin

vasta BEPS-projektin ja ATAD I -direktiivin vaatimusten seurauksena – verolainsäädän-

nön tasoista koron määritelmää ei aiemmin ollut voimassa.301

Suhteellisesta kattavuudestaan huolimatta Ruotsin määritelmä ei ole tyhjentävä, ja sitä on

tulkittava aiemmin syntyneiden doktriinien ja oikeuskäytännön avulla tilanteissa, joissa

säännös ei anna vastausta tietyn suorituksen luonteeseen korkona tai muunlaisena suorituk-

sena.302 Koron määritelmä korkovähennysrajoitussääntelyn tarkoittamassa merkityksessä

sisältyy IL 24 luvun 2–4 §:iin. Tämä koron määritelmä soveltuu kuitenkin ainoastaan IL 24

luvun mukaisia korkovähennysrajoitussäännöksiä sovellettaessa, eli yleisen korkovähen-

nysrajoituksen sekä kohdennettujen rajoitusten yhteydessä.303 Se ei näin ollen muodosta

yleistä vero-oikeudellista koron määritelmää.

Lähtökohtana pidetään sitä, että korko on varojen lainaamisesta lainatun pääoman määrälle

maksettava korvaus riippumatta siitä, mikä nimi tällaiselle korvaukselle on annettu.304 IL

24 luvun 2 §:n mukaan korkomenoilla tarkoitetaan korkoja ja muita vieraaseen pääomaan

liittyviä kustannuksia, sekä korkoa vastaavia menoja. Määritelmän on katsottu vastaavan

ATAD I -direktiivin ja BEPS-projektin toimenpidekohdan 4 loppuraportin mukaisia kor-

301 Prop. 2017/18:245, s. 208. 302 Prop 2017/18:245, s. 220 sekä Melz – Nilsson – Norrman 2018, s. 494. 303 Skatteverket 2020b > Den särskilda definitionen av ränteutgifter och ränteinkomster i 24 kap. 2–4 §§ IL gäller endast vid tillämpning av bestämmelserna i 24 kap. IL. 304 Prop. 2017/18:245, s. 210.

68

komenon määritelmiä, ja se näin ollen kattaa korkomenot kaikenlaisista veloista, muut

kulut, jotka taloudellisilta ominaisuuksiltaan vastaavat korkoja sekä rahoituksen hankinnan

yhteydessä syntyvät kustannukset.305

Lähtökohtana vero-oikeudellisessa arviossa korkotulon ja korkomenon lain tarkoittamasta

merkityksestä voidaan pitää hyvän kirjanpitotavan mukaisia ratkaisuja, mikäli suorituksen

korkoluonteesta ei ole muuten tästä poikkeavasti määrätty.306 Keskeistä on lisäksi se, mitä

suorituksia voidaan nimenomaan taloudellisessa merkityksessä pitää korkoina.307 Korkotu-

lon määritelmä on IL 24 luvun 3 §:ssä sidottu vastaamaan luvussa määritellyn korkomenon

käsitteen mukaisia suorituksia, eli se kattaa kuvatun kaltaisia menoja vastaavat tulot.

Lain esitöissä on otettu kantaa siihen, mitä suorituksia tulee arvioida korkoina säännöksen

merkityksessä. Näistä suorituksista mainitaan tiettyihin rahoitusinstrumentteihin, kuten

vaihtovelkakirjoihin ja nollakuponkilainoihin liittyvät suoritukset, tietyt vaihtoehtoisiin

rahoitusjärjestelyihin liittyvät suoritukset, voitto-osuuslainoihin liittyvät suoritukset, ta-

searvoon pääomitetut korot sekä tällaisten korkojen alaskirjaukset, piilevät korkosuorituk-

set osapuolten välisissä maksujärjestelyissä, tietyissä tilanteissa mm. factoring-

rahoitukseen liittyvät suoritukset sekä muut tosiasiassa korkoa vastaavat suoritukset riip-

pumatta siitä, miten osapuolet ovat ne nimenneet.308 Korkoina pidetään myös rahoituksen

hankintaan liittyviä suorituksia, kuten lainanjärjestelymaksuja, vakuuksiin liittyviä maksu-

ja, erilaisia luottotyyppiliitännäisiä kiinteitä kuluja, korkoerokorvauksia lainan ennenaikai-

sen irtisanomisen yhteydessä sekä lainanlyhennykseen liittyviä maksuja.309

Lähtökohtaisesti sen sijaan luovutusvoittoja ja -tappioita sekä omistusoikeuteen perustu-

vaan varojenjakoon liittyviä suorituksia ei pidetä säännöksen tarkoittamina korkotuloina ja

-menoina.310 Myöskään luottotappioita ja saamisten alaskirjauksia ja menetyksiä ei tule

käsitellä korkomenoina säännöksen tarkoituksessa, kuten ei myöskään tiettyjä laskennalli-

305 Prop. 2017/18:245, s. 209. 306 Prop. 2017/18:245, s. 210. 307 Prop. 2017/18:245, s. 220. Taloudellisen luonteensa perusteella esimerkiksi maankäytöstä maksettavia korvausmaksuja (tomtavgäld), joita muualla lainsäädännössä pidetään korkona, ei voida korkovähennysrajoi-tussäännösten kannalta käsitellä korkona, sillä ne luonteeltaan vastaavat ennemminkin vuokraa. Säännökset eivät myöskään mahdollista korkoelementin erottamista esimerkiksi vuokraosuudesta (rahoitusleasing on poikkeus tähän periaatteeseen), joten tällaiset korvausmaksut eivät voi tämänkään perusteella tulla arvioita-viksi korkoina korkovähennysrajoitussäännöstöä sovellettaessa. Ks. Melz – Nilsson – Norrman 2018, s. 496. 308 Prop. 2017/18:245, s. 210. 309 Prop. 2017/18:245, s. 212. Rajanveto niiden suoritusten välillä, joita pidetään säännöksen tarkoittamina korkoina, sekä niiden suoritusten, jotka jäävät säännöksen korkokäsitteen ulkopuolelle, on kuitenkin osin epäselvä. Lähtökohtaisesti ainakin luonteeltaan palvelumaksutyyppiset suoritukset tulisi hallituksen esityksen mukaan jättää korkokäsitteen ulkopuolelle. 310 Prop. 2017/18:245, s. 210–211.

69

sia korkoja.311 Korkona ei pidetä sellaisiin johdannaisinstrumentteihin, joiden tarkoitus on

toimia suojana raaka-aineisiin liittyvien hinnanvaihteluiden varalta, liittyviä suorituksia,

eikä korvausta aineettomien oikeuksien käyttämisestä (mm. rojalteja).312 Näiden rajausten

voidaan katsoa hyvin osoittavan lähtökohtaa, jonka mukaan korkona pidetään velkasuhteen

perusteella maksettavaa korvausta. Korkokäsitteen ulkopuolelle rajatut suoritukset eivät

seuraa velkasuhteesta, eivätkä ne taloudelliselta luonteeltaan vastaa korkosuorituksia.313

Korkojohdannaisiin ja muihin suojausjärjestelyihin liittyviä nimelliskorkojen määriä sa-

moin kuin optio-, termiini- ja koronvaihtosopimuksiin liittyviä suorituksia pidetään lähtö-

kohtaisesti korkoihin verrattavissa olevina suorituksina, kun nämä instrumentit liittyvät

vieraaseen pääomaan.314 Laissa on lisäksi nimenomaisesti otettu kantaa johdannaisinstru-

mentteihin ja valuuttakurssiriskeihin liittyviin kysymyksiin yleisten korkovähennysrajoi-

tussäännösten soveltamisen kannalta. Valuuttakurssivoittojen ja -tappioiden arvioimisen

katsottiin olevan erityisen merkityksellistä Ruotsissa, sillä Ruotsin kruunu on kansainväli-

sesti katsoen pieni valuutta, minkä johdosta iso osa yritysten rahoituksesta hankitaan

muussa valuutassa.315 Valuuttakurssivoitot ja -tappiot voidaan IL 24 luvun 2 §:n mukaan

huomioida korkoina ainoastaan yleisten korkovähennysrajoitusten yhteydessä, ja siinä laa-

juudessa kuin IL 24 luvun 4 §:ssä on määrätty.

Mikäli johdannaisinstrumentilla on pyritty suojautumaan vieraassa valuutassa otettuun

velkaan liittyviltä valuuttakurssiriskeiltä, velkaan liittyviä valuuttakurssin muutoksia pide-

tään IL 24 luvun 4 §:n mukaan korkomenoina tai -tuloina yleisten korkovähennysrajoitus-

ten soveltamisen yhteydessä. Kun johdannaisinstrumentti arvostetaan tilinpäätöspäivänä

laissa määritetyllä tavalla, arvostuksen perusteella ilmenevä arvonmuutos on korkovähen-

nysrajoituksen soveltamisen yhteydessä korkotuloa tai -menoa. Vastaavasti, jos tällainen

johdannaisinstrumentti on myyty ennen arvostushetkeä tilikauden aikana, myyntivoittoa tai

-tappiota käsitellään säännöksen mukaan korkotulona tai -menona. Tämä muodostaa poik-

keuksen lähtökohtaan, jonka mukaan luovutusvoittoja ja -tappioita ei pidetä korkona.

311 Melz – Nilsson – Norrman 2018, s. 496: “S.k. tillskriven ränta på olika slag av avsättningar för framtida förpliktelser ska inte räknas som ränta eftersom det inte handlar om lånat kapital”. 312 Melz – Nilsson – Norrman 2018, s. 496. 313 Tapauskohtaisen arvion perusteella voidaan kuitenkin päätyä myös toisenlaiseen johtopäätökseen. Esi-merkiksi tiettyjen laskennallisten korkojen voidaan katsoa vastaavan myös taloudelliselta luonteeltaan kor-koa. 314 Prop. 2017/18:245, s. 212. 315 Prop. 2017/18:245, s. 213. Valuuttakurssivoittojen ja -tappioiden kohtelu korkoina tuli voida ratkaista Ruotsin olosuhteet huomioon ottaen ilman, että ratkaisulla on negatiivisia vaikutuksia yritystoimintaan.

70

Tiettyjä rahoitusleasingsopimuksiin liittyviä suorituksia pidetään lain mukaan korkona

korkovähennysrajoitusten soveltamisen yhteydessä. Myös tietyt elinkorot ja muut vastaa-

vat suoritukset voivat tulla korkokäsitteen piiriin. Rahoitusleasingsopimuksiin liittyen lais-

sa on kokonaan oma lukunsa, IL luku 24 a, jossa on tarkemmin määritelty mitä suorituksia

leasingsopimuksiin liittyen on pidettävä korkotulona ja -menona.316 Sääntelyn lähtökohta

on, että tiettyä osaa rahoitusleasingiin liittyvistä leasingmaksuista käsitellään korkoina.

Lähtökohtaisesti korkoa on leasingsopimuksesta ilmenevä koroksi nimetty määrä, mutta

nimenomaisen sopimusehdon puuttuessa voidaan erityisten säännösten nojalla määrittää

koron osuus leasingmaksusta. 317 Rahoitusleasingjärjestelyiden osalta voidaan siis poik-

keuksellisesti määrittää ja erottaa erikseen käsiteltäväksi koron osuus suorituksesta.

4.4.2 Etuyhteyden (intressegemenskap) käsitteestä

Ruotsin tuloverolaissa käytetään useassa eri yhteydessä etuyhteyden (intressegemenskap)

käsitettä. Lain eri osissa esiintyvät käsitteet kuitenkin poikkeavat toisistaan tietyiltä osin.318

On siis tunnistettava ne etuyhteyden määritelmät, joita sovelletaan korkovähennysrajoitus-

sääntelyn yhteydessä. Arvioitaessa Ruotsin korkovähennysrajoitussäännöksiä on etuyh-

teystilanteiden tunnistamisella merkitystä sen johdosta, että kohdennetut korkovähennysra-

joitussäännöt koskevat pääosin vain etuyhteysosapuolten välisiä korkosuorituksia. Sen

sijaan yleinen korkovähennysrajoitussäännös koskee yhtä lailla niin etuyhteysosapuolten

kuin myös muiden osapuolten välisiä korkosuorituksia. Rajanveto etuyhteydessä olevien

osapuolten ja muiden osapuolten välillä vaikuttaa ratkaisevasti siihen laajuuteen, jolla kor-

kojen vähennysoikeutta rajoitetaan.

Etuyhteyden tunnistamisella on kuitenkin merkitystä myös yleisen korkovähennysrajoitus-

säännöksen soveltamisen yhteydessä, vaikka säännös mainitulla tavalla soveltuu sekä si-

säisiin että ulkoisiin korkomenoihin. Tämä johtuu siitä, että säännöksen mukaan etuyh-

teysyritysten valitessa sovellettavaksi 5 000 000 kruunun vähennyskelpoisuuden rajan,

vähennyskelpoisten nettokorkomenojen määrä lasketaan kyseisen rajan mukaan kaikille

etuyhteysyrityksille yhteisesti. Keskeistä on siis tunnistaa, mitkä yhtiöt ovat säännöksen

merkityksessä etuyhteydessä keskenään.

316 Luku sisältää erityisiä säännöksiä leasingsopimusten verokohtelusta ja niihin perustuvien suoritusten vä-hennyskelpoisuudesta. Näitä säännöksiä ei tässä yhteydessä käsitellä tarkemmin, mutta huomionarvoista on, että ne sisältävät tiettyjä poikkeavuuksia muihin korkovähennysrajoitussääntöihin verrattuna. 317 Prop 2017/18:245, s. 227. 318 Skatteverket 2020c > Begreppet intressegemenskap i inkomstskattelagen.

71

Sovellettaessa tätä yleiseen korkovähennysrajoitussääntöön liittyvää etuyhteystilanteita

koskevaa poikkeusta 5 000 000 kruunun rajan osalta, etuyhteydessä katsotaan IL 24 luvun

22 §:n mukaan olevan sellaiset yritykset, jotka kuuluvat samaan konserniin tilinpäätöstä

koskevan lain (årsredovisningslag, 1995:1554) mukaan. Kyseisen lain mukaan emoyhtiö ja

sen tytäryhtiöt muodostavat konsernin, ja konserniyhteyden katsotaan vallitsevan koko

konsernissa, eli myös esimerkiksi sisaryhtiöiden välillä.

Yhtiön katsotaan olevan emoyhtiö, jos se i) omistaa vähintään puolet toisen yhtiön osak-

keista tai osuuksista; ii) omistaa osakkeita tai osuuksia yhtiöstä, ja osakassopimuksen tai

muun sopimuksen perusteella sen hallitsemat osakkeet tai osuudet oikeuttavat yli puoleen

yhtiön koko äänimäärästä; iii) omistaa osakkeita tai osuuksia yhtiössä, ja sillä on oikeus

nimittää yli puolet hallituksen tai muun vastaavan johtoelimen jäsenistä; tai iv) omistaa

osakkeita tai osuuksia yhtiöstä, ja saa sopimuksen, yhtiöjärjestyksen tai muun vastaavan

järjestelyn perusteella itsenäisesti käyttää määräysvaltaa yhtiössä. Konsernisuhde voi muo-

dostua myös välillisesti, jos yhtiön tytäryhtiö täyttää jonkin mainituista edellytyksistä.

IL 24 luvun 22 §:ssä säädetään lisäksi, että etuyhteydessä oleviksi yrityksiksi katsotaan

lisäksi ruotsalaiset handelsbolag -yhtiöt sekä ulkomailla osakkuudestaan verotettavat oi-

keushenkilöt, joista jokin konserniyritys omistaa osuuden suoraan tai välillisesti. Tämän

osuuden suuruudella ei ole merkitystä, vaan konserniyhtiön pienikin omistusosuus tällai-

sesta yrityksestä aiheuttaa etuyhteyssuhteen syntymisen.319

Kohdennettuja, tiettyjen etuyhteysyritysten välisten korkosuoritusten vähentämistä rajoit-

tavia korkovähennysrajoitussäännöksiä sovellettaessa etuyhteys määritellään IL 24 luvun

16 §:ssä seuraavasti: yritysten katsotaan olevan etuyhteydessä toisiinsa, jos yrityksellä on

suoraan tai välillisesti omistusosuuden tai muun seikan johdosta olennainen vaikutusvalta

(väsentlig inflytande) toisessa yrityksessä, tai yritykset ovat pääasiassa yhteisen johdon

alaisia. Määritelmä säilytettiin vastaavana kuin se oli ollut aiemmassa sääntelyssä.320

Lain esitöissä on katsottu käsitteen väsentligt inflytande mahdollistavan myös alle 50 pro-

sentin omistusosuuden riittävyyden etuyhteyden muodostumisessa, esimerkiksi jos yrityk-

sen omistus jakautuu kahden omistajan välillä prosentein 49 ja 51.321 Tällaisessa tilantees-

319 Skatteverket 2020e > Förenklingsregeln > Intressegemenskap vid tillämpning av förenklingsregeln. 320 Määritelmän epäselvyyteen ja aikaisempaa vastaavana säilyttämiseen kohdistui kuitenkin annetuissa lau-sunnoissa kritiikkiä, ks. Prop. 2017/18:245, s. 199–200. 321 Myös yleisesti määritelmää koskevassa oikeus- ja verotuskäytännössä on katsottu, että määritelmä on joustava, eikä sitä voida välttämättä sitoa tietyn prosenttiosuusrajan ylittymiseen. Skatteverket 2020c > Vad avses med ”väsentligt inflytande”?

72

sa säännös siis mahdollistaa sen, että molempien omistajien katsotaan olevan etuyhteydes-

sä yhdessä omistettuun kolmanteen yritykseen, vaikka toisen omistajatahon osalta 50 pro-

sentin omistusyhteys ei täyty. 322 Määritelmän mukainen olennainen vaikutusvalta voi

muodostua myös muilla tavoin kuin omistusoikeuteen perustuen.323 Etuyhteyden käsitettä

pidetään lainsäädännössä vakiintuneena, eikä sitä tämän johdosta ole säännöksen esitöissä

laajemmin avattu.324

Tyypillisiä tilanteita, joissa yritysten katsotaan olevan pääasiassa saman johdon alaisia,

ovat järjestelyt, joissa esimerkiksi luonnollisella henkilöllä on tosiasiallinen määräysvalta

kahdessa tai useammassa yrityksessä, jotka muutoin eivät teknisesti kuulu samaan konser-

niin. Merkitystä on tosiasiallisella määräysvallalla muodollisten olosuhteiden sijaan.325

Tosiasiallisen määräysvallan olemassaolo tulee selvittää tapauskohtaisen arvioinnin perus-

teella.326 Tällaisessa tilanteessa saman johdon alaiset yritykset katsotaan olevan etuyhtey-

dessä keskenään, mutta etuyhteyssuhde niitä omistaviin tahoihin tulee ratkaista erikseen.327

Ruotsin oikeuskäytännössä on otettu kantaa siihen, minkälaisissa tilanteissa yritysten kat-

sotaan olevan pääasiassa saman johdon alaisia. Esimerkkeinä voidaan mainita valtio ja sen

täysin omistama yhtiö, sekä kunta ja sen täysin omistama yhtiö, jotka katsottiin yhteisesti

johdetuiksi (RÅ 1995 ref. 13 sekä KRSU 2009-04-28, päätös nro. 3275-08, KRNS 2009-

10-27, päätös nro. 2573-09). Myös välillisesti saman perheen omistuksessa olevia yhtiöitä

pidettiin pääasiassa saman johdon alaisuuteen kuuluvina (mm. KRNS 2007-02-14, päätös

nro. 4295-06).328

Etuyhteystilanteisiin liittyvien, kohdistettujen korkovähennysrajoitussäännösten sovelta-

minen on katsottu aiheelliseksi ulottaa koskemaan tietyissä tilanteissa myös ulkopuolisilta

otettuihin lainoihin liittyviä korkomenoja.329 Nämä tilanteet liittyvät ns. back-to-back -

järjestelyihin. IL 24 luvun 20 §:n mukaan kohdistettuja korkovähennysrajoitussääntöjä

322 Prop. 2017/18:245, s. 200 sekä Prop. 2012/13:1, s. 239.323 Prop. 2017/18:245, s. 200 sekä Prop. 2012/13:1, s. 239. 324 Prop. 2012/13:1, s. 239. Ottaen huomioon Ruotsin lainsäädäntöön sisältyvät erilaiset etuyhteyden määri-telmät, tämä hallituksen esityksessä esitetty vakiintuneisuus voidaan myös kyseenalaistaa. 325 Skatteverket 2020d > Begreppet ”står under i huvudsak gemensam ledning”.326 Skatteverket 2020c > Rättsfall: det faktiska inflytandet. 327 Skatteverket 2020c > Vad avses med ”under i huvudsak gemensam ledning”? Tämä vastaa sitä, mitä myös Suomen määräysvaltaedellytykseen sisältyvän johtamisedellytyksen osalta on katsottu. 328 Yhteenvetoa määritelmää koskevasta oikeuskäytännöstä ks. Skatteverket 2020c > Rättsfall: tolkningen av ”under i huvudsak gemensam ledning”. 329 Prop 2017/18:245, s. 197–198. Sääntelyn taustalla on tarkoitus ehkäistä korkovähennysrajoitusten kiertä-mistä ja perusteettomien veroetujen tavoittelemista järjestelyillä, joissa käytetään kolmansilta osapuolilta otettuja lainoja etuyhteysyritysten välisten lainojen sijaan siten, että olosuhteet huomioon ottaen voidaan katsoa, että laina on tosiasiassa etuyhteysosapuolten välinen.

73

sovelletaan korkomenoihin, jotka maksetaan muulle kuin etuyhteysosapuolelle olevan lai-

nan perusteella, kun toisella etuyhteysyrityksellä on saatava tältä ulkopuoliselta yritykseltä

tai sen kanssa etuyhteydessä olevalta yritykseltä, jos saatava on yhteydessä velkaan.330

Saatavan yhteys velkaan tulee arvioida tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella, mutta

lähtökohtaisesti tarkoituksena ei ole vaatia välitöntä yhteyttä lainan antamisen ja ottamisen

välillä. 331 Back-to-back -lainajärjestelyiden perusteella maksettavat korkomenot voivat

kuitenkin tulla säännöksen piiriin vain, jos myös muut säännöksen soveltamisedellytykset

täyttyvät.332 Kyseinen back-to-back -lainoja koskeva edellytys sisältyi myös aiemmin voi-

massa olleisiin rajoituksiin, mutta sen soveltamisalaa laajennettiin vuonna 2019 voimaan

tulleiden muutosten yhteydessä koskemaan kaikenlaisia sisäisiä lainoja.333

Hybridijärjestelyihin liittyviin korkovähennysrajoitussäännöksiin sisältyy vielä kolmas,

erillinen etuyhteyden määritelmä. Kyseinen määritelmä sitoo etuyhteyden 25 prosentin

välilliseen tai välittömään osuuteen pääomasta, äänioikeudesta tai oikeudesta voittoon.

Tietyissä tilanteissa vaadittava prosenttiosuus on kuitenkin 50 prosenttia. Koska kyseisiä

säännöksiä ei käsitellä tarkemmin tässä tutkielmassa, myöskään etuyhteyskäsitteen tar-

kempaan arviointiin ei ole aihetta. On kuitenkin syytä huomata, että tällainen poikkeava

käsite on käytössä näissä korkovähennysoikeutta rajoittavissa hybridisäännöksissä.

4.5 Korkovähennysrajoituksen piiriin kuuluvat korkomenot Yhdysvalloissa

Kuten edellä kappaleessa 2.4 on kuvattu, Yhdysvaltojen yleiset korkovähennysrajoitus-

säännökset soveltuvat samalla tavoin sekä sisäisiin että ulkoisiin korkomenoihin. Rajanve-

dolla sisäisten ja ulkoisten korkomenojen välillä ei siis ole keskeistä merkitystä Yhdysval-

tojen nykyistä sääntelyä arvioitaessa. Tämän rajanvedon sijaan on kuitenkin olennaista

arvioida sitä, mitä suorituksia pidetään korkomenoina IRC 163 (j):n soveltamisen yhtey-

dessä, ja miten tästä korkokäsitteestä on säännelty.

IRC 163 (j)(5):ssä on määritelty yleisluontoisesti koron käsite korkovähennysrajoitussään-

nöksen soveltamisen kannalta. Säännöksen mukaan liiketoimintaan liittyvänä korkona (bu-

siness interest) pidetään kaikkia verovelvollisen verovuoden bruttotulokseen sisältyviä,

liiketoimintaan allokoitavissa olevia korkomenoja. Näihin korkomenoihin ei lueta ns. sijoi-

tustoiminnan korkoja (investment interest), joiden osalta korkovähennysoikeutta rajoite-

330 Säännös vastaa siis Suomen EVL 18 a § 7 momentin 1 kohtaa.331 Skatteverket 2020a > Begränsad avdragsrätt för s.k. back-to-back-lån. 332 Prop. 2017/18:245, s. 199, s. 367. 333 Prop. 2017/18:245, s. 367.

74

taan muiden verovelvollisten kuin yhteisöjen verotuksessa IRC 163 (d):ssä.334 Korkotulona

pidetään IRC 163 (j)(6):n nojalla säännöksen mukaisia korkomenoja vastaavia tuloja.

Yhdysvaltojen verolainsäädäntöön ei ole perinteisesti sisältynyt yleistä vero-oikeudellista

määritelmää koron käsitteelle.335 Vastaavasti kuin Suomessa ja Ruotsissa ennen sääntelyn

muutosta, määritelmän sisältö on määräytynyt pääasiassa oikeuskäytännössä annettujen

kannanottojen perusteella. Jo vanhassa, vuoden 1940 ratkaisussa Deputy v. Du Pont, 308

U.S. 488 (1940), on arvioitu koron määritelmää. Ratkaisun mukaan velalle maksettava

korko on korvausta käyttöön saadusta rahasta.336 Rajanveto erityisesti sen suhteen, onko

kyse oman vai vieraan pääoan ehtoisesta rahoituksesta, on tehty arvioimalla kokonaisuute-

na järjestelyyn liittyviä rahoituksen ehtoja ja muita piirteitä.337

Vuoden 2017 uudistuksen yhteydessä punnittiin vaihtoehtoja koron määrittelylle uuden

säännöksen tarkoituksessa. Sääntelyvaihtoehtoja katsottiin olevan kolme: i) jättää korko

määrittelemättä ja jatkossakin nojautua oikeuskäytännössä syntyneeseen koron käsittee-

seen; ii) ottaa lakiin koron määritelmä, joka sisällöltään rajoittuu vain perinteisesti korkona

käsiteltyihin suorituksiin; tai iii) ottaa käyttöön yksityiskohtainen koron määritelmä, jossa

on lueteltu kaikki ne suoritukset ja instrumentit, joiden perusteella maksettavia suorituksia

on pidettävä korkona, mikä laajentaisi korkokäsitteen alaa koskemaan myös sellaisia suori-

tuksia, joita perinteisesti ei ole käsitelty korkona.338 Yhdysvaltain valtiovarainministeriön

ja sen alaisen verohallituksen antamassa säännösehdotuksessa (proposed regulation) vii-

meisin mainituista vaihtoehdoista katsottiin parhaaksi, ja säännösehdotuksen kohtaan

1.163(j)-1b(20) otettiin kattava luettelo korkokäsitteen piiriin tulevista suorituksista.339

Luetteloon otettu korkokäsitteen yleismääritelmä vastaa ratkaisun Deputy v. Du Pont 308

U.S. 488 (1940) mukaista määritelmää sikäli, että sen mukaan korko on muun kuin omana

334 Tämä rajaus johtuu siitä, että IRC 163 (d):n investment interest -korkojen vähennysoikeuden rajoitusta ei mainitulla tavalla sovelleta yhteisöihin (corporations), eikä näillä voi olla tällaisia korkomenoja. Poikkeuksen tästä muodostavat tilanteet, joissa tietty liiketoiminta on nimenomaisesti rajattu yleisten korkovähennysrajoi-tussäännösten soveltamisen ulkopuolelle. Ks. JCS-1-18, s. 174. 335 REG-106089-18, s. 67493. 336 Tapauksen mukaan ”interest on indebtedness means compensation for the use or forbearance of money”. 337 Äimä 2009, s. 302–303. 338 REG-106089-18, s. 67494–67495. 339 Ks. REG-106089-18, s. 67539–67540. Huomautettakoon, että Yhdysvalloissa sääntely jakautuu karkeasti lakeihin (laws), joista säädetään liittovaltion tasolla The United States Codessa, ja alemman tasoiseen säänte-lyyn (regulations), joista säädetään liittovaltion tasolla The Code of Federal Regulationsissa. Korkovähen-nysoikeuden rajoittamista koskeva varsinainen sääntely sisältyy The United States Coden alla Internal Re-venue Codeen, kun taas nyt puheena oleva täsmentäviä määräyksiä sisältävä ja esimerkiksi korkokäsitteen määrittelevä sääntely olisi tarkoitus sisällyttää Code of Federal Regulationsin verotusta koskevaan 26 lukuun. Koron määritelmää koskeva luettelo ei siis tulisi osaksi varsinaista lain tasoista sääntelyä.

75

pääomana käsiteltävän velkainstrumentin tai sopimusjärjestelyn ehtojen perusteella saatu,

maksettu tai kertynyt korvaus käyttöön saadusta rahasta. Lisäksi korkoa ovat muut suori-

tukset, joita käsitellään IRC:n säännösten yhteydessä korkona. Luettelo sisältää sellaisia

suorituksia, joita Yhdysvaltojen oikeus- ja verotuskäytännössä on perinteisesti pidetty kor-

kona, mutta se laajentaa käsitteen kattamaan myös sellaisia suorituksia, jotka ovat muuten

jääneet korkokäsitteen ulkopuolelle, mutta jotka ovat luonteeltaan korkoon rinnastuvia.340

Sellaisista suorituksista, joita sekä luettelossa että perinteisesti Yhdysvaltojen vero-

oikeudessa on pidetty korkona, voidaan mainita erinäiset alikurssista johtuvat määrät, joita

pidetään korkoon rinnastuvina suorituksena (ns. original issue discount). Yksi esimerkki

tällaisesta määrästä on emissiotappio. Tällaisia emissiotappioita voi ilmetä esimerkiksi

stripped bond -joukkovelkakirjalainoihin ja -korkokuponkeihin liittyen. Lisäksi korkokulu-

ja sekä luettelon että oikeuskäytännön mukaan ovat tietyt rajoituksetta kertyvät kiinteät

korot (qualified stated interest), lyhytaikaisen vieraan pääoman hankintaan liittyvät alen-

nukset (acquisition discounts) sekä alihintaiselle joukkovelkakirjalainalle kertyvä arvon-

nousu (accrued market discount).341

Korkoina pidetään myös vähennyskelpoista takaisinostoon liittyvää korvausta (repurchase

premium), osamaksujärjestelyihin liittyviä lain mukaan laskennallisena korkona käsiteltä-

viä suorituksia samoin kuin laskennallisia korkoja alihintaisista lainoista, tiettyjä vuokra-

sopimuksiin liittyviä lain mukaan korkona käsiteltäviä suorituksia, tiettyjä lain mukaan

korkona käsiteltäviä valuuttakurssivoittoja ja -tappioita, korkona käsiteltävää lunastettavis-

sa olevaa tontinvuokraa (redeemable ground rent) sekä mineraalituotantoon liittyviä kor-

koina lain mukaan käsiteltäviä suorituksia.342 Lisäksi tiettyjä swap-sopimuksiin perustuvia

suorituksia on 1.163(j)-1b(20)(ii):n mukaan pidettävä korkona tilanteissa, joissa swap-

sopimusta käsitellään lainana.

Edellä lueteltujen suoritusten lisäksi korkokäsitteen piiriin tuotiin mainitulla tavalla myös

sellaisia suorituksia, jotka taloudellisen luonteensa perusteella ovat verrannollisia korkoi-

hin, ja joita sen johdosta tulee käsitellä korkoina korkovähennysrajoitussäännöstä sovellet-

taessa.343 Tällaisia suorituksia ovat mm. johdannaisiin ja muihin suojausinstrumentteihin

liittyvät suoritukset, factoring-rahoitukseen liittyvät suoritukset, luotonvarauspalkkiot siltä

340 EY 2018, s. 3. 341 REG-106089-18, s. 67539 kohdat 1.163(j)-1b(20)(i)(A) –(P) sekä EY 2018, s. 3.342 REG-106089-18, s. 67539 kohdat 1.163(j)-1b(20)(i)(A) –(P) sekä EY 2018, s. 3. 343 EY 2018, s. 3.

76

osin kuin kyseinen laina on tosiasiassa otettu, arvopaperilainaukseen ja takaisinostosopi-

muksiin liittyvät korkoa vastaavat suoritukset, velkakirjan liikkeelle laskemisesta aiheutu-

vat kustannukset, tietyt lain mukaan suoritettavat henkilöyhtiön yhtiömiehelle henkilöyhti-

ölle käyttöön annetun pääoman perusteella maksettavat korvaukset sekä laissa nimenomai-

sesti määritellyissä tilanteissa tietyistä rahoitustapahtumista syntyvä voitto.344

Luettelossa mainitaan lisäksi mahdollisuus käsitellä erityisen verokiertosäännöksen nojalla

korkona sellaisia ketjutetuissa järjestelykokonaisuuksissa tai muissa vastaavissa järjeste-

lyissä maksettavia suorituksia, joiden voidaan katsoa pääasiassa olevan pääomalle makset-

tavaa korvausta ajan kulumisen perusteella. Kyse on siis suorituksista sellaisten järjestelyi-

den perusteella, joiden voidaan katsoa tosiasiassa olevan rahoitusjärjestelyitä vastaavia.345

Huomionarvoinen säännös koron käsitteen ja korkovähennysoikeuden rajoittamisen kan-

nalta on myös IRC 163 (l), joka koskee tiettyjen velkainstrumenttien perusteella suoritettu-

jen korkojen vähennyskelvottomuutta suoraan säännöksen nojalla ilman, että yleinen IRC

163 (j):n mukainen korkovähennysrajoitussäännös tällaisten suoritusten osalta tulee arvioi-

tavaksi. Säännöksen mukaisia velkainstrumentteja ovat kaikki yhteisöjen velat, joita suori-

tetaan velan antajan, sen lähipiiriin kuuluvan yrityksen tai velan antajan tai sen lähipiiriin

kuuluvan yrityksen omistaman kolmannen yrityksen omaan pääomaan.

Tällaisen vaaditun liitynnän omaan pääomaan katsotaan säännöksen mukaan syntyvän,

mikäli olennainen osa lainan pääomasta tai korosta tulee maksaa lainanantajan tai tämän

lähipiiriin kuuluvan yrityksen vaatimuksesta lainanantajan omaan pääomaan taikka muun-

taa oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi. Myös lainan pääoman ja koron määrän sitomi-

nen liikkeen oman pääoman arvoon muodostaa tällaisen yhteyden. Kyse on käytännössä

erilaisista oman pääoman ehtoiseksi rahoitukseksi katsottavista järjestelyistä.

Edellä kuvattu IRC 163 (j):n mukaiseen korkovähennysrajoitukseen liittyvään sääntelyeh-

dotukseen otettu koron määritelmä ei kuitenkaan vielä ole sitova, sillä ehdotusta ei ole vie-

lä lopullisesti vahvistettu. Koron määritelmän laajentamista kuvatulla tavalla on laajasti

kritisoitu, ja on myös katsottu, ettei ministeriöllä ole toimivaltaa tällaisen laajennuksen

tekemiseen.346 Erityisesti ongelmallisena on pidetty korkokäsitteen laajentamista koske-

344 REG-106089-18, s. 67539–67540 kohdat 1.163(j)-1b(20)(iii)(A) –(J). 345 EY 2018, s. 3. 346 Ks. Foster 2019 toimivaltakysymyksistä ja kritiikistä sekä Foster 2020a kritiikistä.

77

maan myös sellaisia korkoon rinnastuvia suorituksia, joita ei perinteisesti Yhdysvaltojen

vero-oikeudessa ole pidetty korkona.347

Myös ehdotettua erityistä veronkiertoa koskevaa säännöstä on kritisoitu ja sen on katsottu

laajentavan koron määritelmää kohtuuttomasti.348 Uusi sääntelyä koskeva ehdotus on tällä

hetkellä käsiteltävänä, ja lopullisia ehdotuksia odotetaan julkaistavaksi maaliskuussa

2020.349 Uuden ehdotuksen sisältö ei tällä hetkellä ole vielä tiedossa, mutta odotettavissa

on, että se tulee sisältämään merkittäviä muutoksia nimenomaan edellä kuvattuun koron

käsitteeseen.350 Muutos voi näin olennaisesti vaikuttaa siihen, mikä korkovähennysrajoi-

tussäännösten soveltamisala jatkossa on.

5. Johtopäätökset

5.1 Korkomenot Suomen korkovähennysrajoitussääntelyssä

Vuoden 2019 alussa voimaan tullut, ATAD I -direktiivin implementoimiseen perustunut

korkovähennysrajoitussääntelyn muutos on laajentanut EVL 18 a §:n soveltamisalaa siten,

että säännöksen mukaista koron määritelmää on laajennettu, ja muiden kuin konserniyh-

teysosapuolten väliset (ulkoiset) korkomenot on otettu konserniyhteyskorkomenojen rin-

nalla sääntelyn piiriin. Säännökseen otettu koron määritelmä ei kuitenkaan suoraan sana-

muotonsa mukaan osoita, mitkä suoritukset ovat säännöksen tarkoittamia korkomenoja.

Sääntely ei myöskään sisällä sellaista kattavaa määritelmää, jonka avulla sisäisten ja ul-

koisten korkomenojen käsitteiden merkityssisältö olisi ensikatsannolta selvä.

Sääntelyn piiriin kuuluvien korkomenojen tunnistaminen on merkityksellistä säännöksen

soveltamisalan laajuuden selvittämiseksi. Lisäksi rajanveto sisäisten ja ulkoisten korkome-

nojen välillä ratkaisee säännöksen oikean soveltamisen, sillä sääntely on toteutettu siten,

että sisäisten korkomenojen vähennysoikeutta rajoitetaan selvästi laajemmin kuin ulkoisten

korkomenojen. Vähennyskelpoisten korkomenojen määrittämisessä sovelletaan erilaisia

rajoja ulkoisten ja sisäisten korkomenojen osalta, ja ulkoiset korkomenot vähennetään aina

ensisijaisina sisäisiin korkomenoihin nähden. Lisäksi ulkoisiin korkomenoihin sovelletaan

erityisiä siirtymäsäännöksiä, joiden nojalla tietyt ulkoiset korkomenot rajataan korkovä-

hennysrajoitussääntelyn ulkopuolelle.

347 Ks. Foster 2019.348 Foster 2019. 349 Colón 2020. 350 Foster 2020a sekä Foster 2020b.

78

Lähtökohtana Suomen vero-oikeudessa on perinteisesti pidetty sitä, että korko on vieraan

pääoman ehtoisesta rahoituksesta suoritettava korvaus, joka määräytyy ajan kulumisen,

lainan pääoman määrän sekä tietyn korkoprosentin perusteella.351 Tulkinnanvaraisissa ti-

lanteissa koron käsite on täsmentynyt verotus- ja oikeuskäytännössä annettujen kannanot-

tojen perusteella. Korkokäsite on ollut tämän käytännön perusteella varsin vakiintunut,

eikä sen määrittelyä verolainsäädännössä ole pidetty tarpeellisena. ATAD I -direktiivin

vaatimusten johdosta Suomi on sisällyttänyt uuteen korkovähennysrajoitussäännökseensä

koron määritelmän, joka sisällöltään on laajempi kuin Suomen vero-oikeudessa yleisesti

sovellettu määritelmä. Se kattaa korot, korkoon rinnastuvat suoritukset ja muut rahoituksen

hankinnasta aiheutuneet kustannukset. Säännökseen otettu koron määritelmä on hyvin

yleispiirteinen, ja se saa edelleen pääasiallisen sisältönsä oikeus- ja verotuskäytännöstä.

Tutkielmassa on kartoitettu koron määritelmän sisältöä eri instrumenttien ja järjestelyiden

perusteella maksettavien suoritusten tasolla. Tutkielman jaksossa 3.1 on oikeuskäytännön,

viranomaisten ohjeistuksen ja oikeuskirjallisuuden avulla selvitetty, mitä suorituksia on

verotuksessa ja nimenomaisesti korkovähennysrajoitussäännöksiä sovellettaessa pidettävä

korkoina. Käsittelyn yhteydessä on havaittu, että käytännössä suorituksen korkoluonteen

arvioinnissa on pitkälti kysymys siitä, onko suorituksessa kyse vieraan pääoman ehtoiselle

rahoitukselle maksettavasta korvauksesta, vai oman pääoman ehtoisen rahoituksen tuotosta

tai jostakin muusta suorituksesta, kuten vuokrasta taikka luovutusvoitosta tai -tappiosta.

Olennaista on arvioida instrumentin ja sen perusteella maksettavan suorituksen tosiasiallis-

ta taloudellista luonnetta tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella.

Suomen ratkaisua jättää sääntelyn muutoksesta huolimatta korkokäsite määräytymään pää-

asiassa oikeus- ja verotuskäytännön perusteella voidaan erityisesti vero-oikeudellisen lega-

liteettiperiaatteen valossa kritisoida. Tämän hetkinen sääntely ei anna selvää kuvaa siitä,

minkälaisten suoritusten vähennyskelpoisuutta säännös rajoittaa. Sääntelyn yleisluontoi-

suus vaarantaa sääntelyn ennustettavuuden toteutumista ja näin ollen myös verovelvollisen

oikeusturvaa.

Kun otetaan huomioon, että korkokäsitteen piiriin on muutoksen yhteydessä otettu paljon

sellaisia suorituksia, joita ei ole aiemmin käsitelty korkona, on oikeustila nyt verrattain

aukollinen. Tämä koskee erityisesti korkokäsitteen piiriin otettuja rahoituksen hankintaan

liittyviä kustannuksia. Ottaen huomioon, että uusi rajoitussääntely koskee myös ulkoisia

351 Ks. mm. Mannio 1997, s. 77–78 ja Äimä 2009, s. 252.

79

korkomenoja, on tehdyllä laajennuksella erityistä merkitystä, sillä ulkoiseen rahoitukseen,

kuten rahoituslaitokselta otettuihin lainoihin, liittyy tyypillisesti paljon tällaisia säännöksen

tarkoittamia rahoituksen hankintaan liittyviä kustannuksia.

Suomen korkokäsitteen ulkopuolelle on jätetty tiettyjä suorituksia, jotka ATAD I -

direktiivissä on katsottu korkomenoiksi. Tällaisista suorituksista voidaan mainita rahoitus-

leasingiin liittyvät suoritukset, tietyt valuuttakurssimuutoksista johtuvat indeksi- ja kurssi-

tappiot sekä tietyt korkojohdannaisinstrumenttien perusteella maksettavat suoritukset. Näi-

tä ei lähtökohtaisesti Suomessa katsota koroksi. Direktiivin mukaisen korkokäsitteen täy-

simääräinen voimaansaattaminen Suomessa olisi edesauttanut luomaan kansainvälisesti

yhdenmukaisempaa käytäntöä korkovähennysrajoitussääntelyn osalta. Suomen sääntely-

ratkaisua voidaan myös tältä osin kritisoida.

EVL 18 a §:n piiriin kuuluvat siis sisäiset ja ulkoiset korkomenot tutkielmassa esitetyssä

korkokäsitteen laajuudessa. Sisäisiä korkomenoja ovat konserniyhteysosapuolten välisten

lainojen perusteella suoritetut korot. Konserniyhteyden käsite on sidottu VML 31 § 2 mo-

mentin mukaiseen määräysvaltaedellytykseen. Tätä konserniyhteyden olemassaoloa on

käsitelty tarkemmin jaksossa 3.2. Lisäksi sisäisiä korkomenoja ovat välillisten konserniyh-

teysvelkojen korot, eli korot sellaisista kolmansilta osapuolilta otetuista lainoista, joiden

vakuutena on konserniyhteysosapuolen saatava, tai joihin velan ottaneen yrityksen konser-

niyhteysosapuolen saatavalla on yhteys. Ulkoisia korkomenoja sen sijaan ovat kaikki muut

kuin edellä kuvatut välillisesti tai välittömästi muodostuvat konserniyhteyskorkomenot.

5.2 Sääntelyratkaisu kansainvälisessä vertailussa – verrokkeina Ruotsi ja Yh-

dysvallat

Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen voimassa olevat elinkeinoverotuksen yleiset korkovä-

hennysrajoitussäännöt rakentuvat keskenään vastaavan kaltaisille periaatteille: kyse on

sekä ulkoisiin että sisäisiin korkomenoihin sovellettavista rajoitussäännöistä, joiden perus-

teella vähennyskelpoisten nettokorkomenojen määrä määritetään tuloslaskelmaperusteises-

ti verovelvollisen oikaistusta verotettavasta tuloksesta.352 Säännökset sisältävät useita yh-

tenäisiä piirteitä, kuten mahdollisuuden vapautua rajoitussäännösten soveltamisesta tietyn

352 Säännösten samankaltaisuuden taustalla vaikuttavat kansainväliset, OECD:n BEPS-projektin ja EU:n ATAD I -direktiivin mukaiset korkovähennysrajoituksia koskevat vaatimukset. Sääntelyn yhteneväisyys oikeusjärjestelmien erilaisuudesta huolimatta osoittaa, että kansainvälisten hankkeiden tavoitteissa on tältä osin onnistuttu. Pääosiltaan yhtenäinen sääntely on omiaan vähentämään verotuksen välttämistä, kun vero-velvolliset eivät voi hyödyntää verotuksen eroavuuksia tavoitellakseen perusteettomia veroetuja.

80

rahamääräisen rajan alittumisen perusteella, sekä mahdollisuuden siirtää vähentämättä jää-

neet verovuoden nettokorkomenot vähennettäväksi seuraavien vuosien verotuksessa. Yksi-

tyiskohdiltaan säännökset kuitenkin poikkeavat toisistaan.

Korkovähennysrajoitussäännöstöt ovat laajuudeltaan eri tasoisia. Ruotsin sääntely rajoittaa

korkojen vähennysoikeutta erityisesti etuyhteysyritysten osalta varsin pitkälle menevästi,

kun yleistä korkovähennysrajoitussääntöä täydentävät erityiset, kohdennetut korkovähen-

nysrajoitukset sekä hybriditilanteita koskevat erityiset korkovähennysrajoitukset. Myös

yleinen korkovähennysrajoitussäännös on varsin tiukka, eikä siinä ole juurikaan otettu

käyttöön ATAD I -direktiivin mahdollistamia, sääntelyä keventäviä poikkeuksia.

Myös Yhdysvaltojen sääntely vaikuttaa ensikatsaukselta hyvin pitkälle menevältä, mutta

erityisesti siihen sisältyvä pieniä yrityksiä koskeva poikkeus rajaa säännöksen tosiasiallista

vaikutusta huomattavasti. Pieninä yrityksinä pidetään yrityksiä, joiden kolmen edellisen

tilikauden bruttotulon keskiarvo ei ylitä 25 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria (n. 23 miljoo-

naa euroa). Tällaisen rajan soveltaminen esimerkiksi Suomessa rajaisi merkittävän osan

yrityksistä sääntelyn ulkopuolelle. Toisaalta Yhdysvalloissa ei ole käytössä tuloslaskelma-

perusteisen vähennyspohjan ohella erillistä rahamääräistä rajaa, jonka alittavat nettokor-

komenot ovat lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia, kuten Suomessa ja Ruotsissa on.353

Ennen BEPS-projektia ja ATAD I -direktiiviä korkovähennysrajoitukset tyypillisesti koh-

distettiin etuyhteydessä olevien osapuolten välisiin korkosuorituksiin – sekä Suomessa,

Ruotsissa että Yhdysvalloissa aiemmin voimassa ollut sääntely rajoitti nimenomaan etuyh-

teysosapuolten välisten korkomenojen vähennysoikeutta. Kaikissa kolmessa valtiossa

sääntelyyn sisältyi lisäksi tietynlainen mahdollisuus pitää kolmansilta osapuolilta otettuja

velkoja välillisinä etuyhteysosapuolten välisinä velkoina, esimerkiksi vakuusjärjestelyiden

vuoksi tai lainan back-to-back -luonteen johdosta. Vasta sääntelyn muutos toi kaikissa

näissä valtioissa myös ulkoiset korkomenot rajoitussääntelyn piiriin.

Toisin kuin Yhdysvalloissa, Suomessa ja Ruotsissa etuyhteyden rajanveto sisäisten ja ul-

koisten korkomenojen välillä jäi muutoksesta huolimatta relevantiksi. Tämä johtuu siitä,

että Suomessa ja Ruotsissa rajoitussääntely soveltuu tietyiltä osin eri tavoin sisäisiin ja

353 Yhdysvaltojen pieniä yrityksiä koskeva rajaus toisaalta toteuttaa samaa tarkoitusta kuin Suomen 500 000 euron raja ja Ruotsin 5 000 000 kruunun raja. Yhteisenä tarkoituksena kaikilla näillä säännöksillä on rajata säännösten soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset verovelvolliset, joiden nettokorkomenojen määrä on pieni, eivätkä ne tämän johdosta muodosta sellaista riskiä valtioiden veropohjien rapautumiselle, että niiden osalta korkomenojen vähennysoikeutta tulisi rajoittaa.

81

ulkoisiin korkomenoihin, ja lisäksi Ruotsissa säilytettiin yleisen korkovähennysrajoitus-

säännöksen ohella voimassa kohdennettuja, sisäisiin korkomenoihin liittyviä korkovähen-

nysrajoituksia. Suomessa osapuolten välistä yhteyttä arvioidaan konserniyhteyden ja mää-

räysvallan olemassaolon kautta jaksossa 3.2 kuvatulla tavalla. Ruotsissa sääntely sisältää

useampia keskenään hieman poikkeavia etuyhteyden määritelmiä. Määritelmien pääkohdat

ovat monelta osin vastaavia kuin Suomessa, eli pääasiallinen merkitys on määräysvallalla

tai konserniyhteyden olemassaololla.

Ruotsissa sääntelyyn otettu korkokäsitteen määritelmä on selvästi yksityiskohtaisempi kuin

Suomessa, vaikka se ei sisälläkään tyhjentävää luetteloa säännöksen piiriin tulevista kor-

komenoista. Lisäksi määritelmän sisältöä on täsmennetty lain esitöissä kuvaamalla varsin

kattavasti sääntelyn piiriin kuuluvia suorituksia. Määritelmä vastaa pitkälti ATAD I -

direktiivin mukaista määritelmää. Vielä yksityiskohtaisempi sääntelyratkaisu sisältyy kui-

tenkin Yhdysvaltojen ehdotettuun korkovähennysrajoitussääntelyyn. Yhdysvalloissa ehdo-

tettiin ratkaisua, jonka mukaan korkokäsite määriteltäisiin käytännössä tyhjentävästi kor-

kovähennysrajoitussääntelyn yhteydessä. Tämä ehdotettu laaja koron määritelmä poikkesi

Yhdysvaltojen vero-oikeudessa käytetystä vakiintuneesta koron määritelmästä tuomalla

määritelmän piiriin mm. luonteeltaan korkoon rinnastuvat suoritukset, joita perinteisesti ei

kuitenkaan ole pidetty korkona.

Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat ilmentävät siis kolmea erilaista ratkaisua korkokäsitteen

määrittelyssä. Suomen sääntelyratkaisu on avoin ja vakiintuneeseen käytäntöön vahvasti

nojautuva. Ruotsissa sen sijaan sääntelyyn sisältyvä määritelmä on yksityiskohtaisempi,

mutta ei tyhjentävä, ja määritelmää täydennetään vallitsevalla oikeuskäytännöllä ja dokt-

riineilla. Yhdysvalloissa taas ehdotettiin käytännössä tyhjentävän määritelmän ottamista

osaksi sääntelyä. Vero-oikeuden ennustettavuuden, läpinäkyvyyden ja verovelvollisen oi-

keusturvan kannalta Yhdysvalloissa ehdotettu sääntelyratkaisu vaikuttaisi ensikatsannossa

perustelluimmalta.

Mielenkiintoista onkin, että Yhdysvalloissa tämä määritelmää koskeva ehdotus kohtasi

huomattavasti kritiikkiä, ja tämän kritiikin perusteella sääntelyratkaisusta ollaan todennä-

köisesti luopumassa. Kritiikki kohdistui osin myös korkokäsitteen laajentamiseen perintei-

sen korkokäsitteen ulkopuolelle, vaikka kansainvälisissä esityksissä korkovähennysoikeu-

den rajoittamista koskevaksi sääntelyksi on nimenomaisesti otettu lähtökohdaksi tällainen

laaja korkokäsite.

82

ATAD I -direktiivi ei luonnollisesti velvoita Yhdysvaltoja, mutta myös OECD:n BEPS-

projektin mukaisissa parhaissa käytännöissä korkovähennysrajoitussääntelyksi on käytetty

tätä laajaa korkokäsitettä. BEPS-projektin määritelmä on vain suositus, ja toimenpidera-

portissa on mainittu, että kansallisia korkokäsitteitä ei kaikissa verotuksellisissa tarkoituk-

sissaan ole ollut tarkoitus muuttaa.354 Yhdysvalloilla ei siis tämänkään perusteella ole vel-

vollisuutta laajentaa korkokäsitettään, mutta käsitteen laajentaminen olisi OECD:n parhai-

den käytäntöjen mukaista. Nähtäväksi jää, miten keväällä 2020 annettavassa uudessa sään-

nösehdotuksessa muutetaan aiemmin esitettyä koron määritelmää.

Yhdysvalloissa ehdotetun kaltaisen tyhjentävän korkokäsitteen määrittelyn negatiivisena

puolena on sen joustamattomuus. Vero-oikeuden jatkuva muutos sekä rahoitusjärjestelyi-

den muuttuminen ja kehittyminen huomioiden tällainen sidottu määritelmä ei vaikuta pe-

rustellulta siitäkään huolimatta, että se turvaa verolainsäädännön ennustettavuutta, lä-

pinäkyvyyttä ja verovelvollisen oikeusturvaa. Nämä seikat huomioiden voidaan katsoa,

että Ruotsin kaltaisen sääntelyratkaisun tyyppinen ratkaisu voisi olla perusteltu lähtökohta

korkokäsitteen määrittelyssä. Määritelmässä otettaisiin kantaa perustilanteisiin ja keskei-

simpiin tulkintavaikeuksia aiheuttaviin suorituksiin, mutta erityistilanteissa sitä voitaisiin

täydentää ja arvioida oikeuskäytännössä ja yleisissä opeissa esitettyjen näkemysten avulla.

5.3 Lopuksi

Tässä tutkielmassa on esitetty eri oikeuslähteisiin perustuva kokoava tulkintakannanotto

koskien EVL 18 a §:n soveltamisalaan kuuluvien korkomenojen käsitettä ja tämän käsit-

teen jakoa sisäisiin ja ulkoisiin korkomenoihin. Tutkielmassa on havaittu, että ulkoisten

korkomenojen ottaminen korkovähennysrajoitussääntelyn piiriin sekä korkokäsitteen laa-

jentaminen koskemaan rahoituksen hankinnasta aiheutuneita kustannuksia on merkittävästi

laajentanut korkovähennysrajoituksen soveltamisalaa.

Kun otetaan huomioon koron käsitteen yleinen merkityksellisyys vero-oikeudessa, on kor-

kovähennysrajoitussääntelyn yhteyteen otettu itsenäinen koron määritelmä omiaan lisää-

mään verolainsäädännön epäjohdonmukaisuutta. Verolainsäädännön johdonmukaisuuden,

ennustettavuuden ja läpinäkyvyyden sekä kansainvälisten soveltamistilanteiden kannalta

olisi nähdäkseni syytä harkita lainsäädännön tasoista selvennystä oikeustilaan, mutta sel-

vennyksessä tulisi asianmukaisesti huomioida myös tarve sääntelyn joustavuudelle.

354 OECD 2017a, s. 33.

83

Joka tapauksessa katsoisin, että Suomessa olisi tarpeen teettää kattava arvio korkokäsit-

teestä, sen merkityksestä ja siihen liittyvistä vaikutuksista vero-oikeudellisessa sääntelyssä,

ja tämän arvioinnin perusteella tulisi harkita sääntelyn muuttamista. Nykytila, jossa ainoa

varsinainen koron määritelmä verolainsäädännössä sisältyy korkovähennysrajoitussään-

nökseen, ja tämä määritelmä eroaa vero-oikeuden yleisesti käytetystä koron määritelmästä,

on ongelmallinen. Korkokäsitteen määrittelemättömyys verolainsäädännössä on kansainvä-

lisestikin yleinen ilmiö, kuten Ruotsin ja Yhdysvaltojen sääntelyä arvioidessa huomataan.

Kun korkovähennysoikeuden rajoittaminen on laajentunut ja tullut käyttöön useimmissa

valtioissa, on myös koron käsitteen määrittelyyn kiinnitetty enemmän huomiota.

Edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen de lege ferenda olisi perusteltua, että koron

vero-oikeudellinen määritelmä sisällytettäisiin verolainsäädäntöön.

Korkomenon käsite korkovähennysrajoitussääntelyssä

Documents

Transcript of Korkomenon käsite korkovähennysrajoitussääntelyssä