Kognitiivisten mekanismien analyysistä ja niiden...

Kognitiivisten mekanismien analyysistä ja niiden huomioinnin

merkityksestä terapia- ja kuntoutustyössä

- Osa II"Tero E. Timonen, PsT, dosentti"

Tutkija, Psykologi, Psykoterapeutti (VET)"Erityiskasvatuksen yksikkö, Åbo Akademi"

Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto "Psykologian yksikkö, Itä-Suomen yliopisto"

Vaasa, Jyväskylä, Joensuu, 2010, 2013"

KOGNITIIVISTEN MEKANISMIEN ANALYYSISTÄ JA NIIDEN HUOMIOINNIN MERKITYKSESTÄ TERAPIA- JA KUNTOUTUSTYÖSSÄ - OSA II"Tero E. Timonen, PsT, dosentti"Tutkija, Psykologi, Psykoterapeutti (VET)"Erityiskasvatuksen yksikkö, Åbo Akademi"Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto "Psykologian yksikkö, Itä-Suomen yliopisto;"Vaasa, Jyväskylä, Joensuu, 2010, 2013"

© Tero E. Timonen; PhD (Psych.), Adj. Professor 1)  Unit for Special Education, Faculty of Education, Åbo Akademi University, Vaasa 2)  Department of Psychology, University of Jyväskylä, Jyväskylä 3)  Department of Psychology, University of Eastern Finland (UEF), Joensuu

E-mail: [email protected]; [email protected]; [email protected] Vaasa, Jyväskylä, Joensuu, 2010 , 2013

Alkusanat"" Tämä teksti on tarkoitettu hahmottamaan ihmisen kognitiivisen

kehityksen kannalta olennaisia seikkoja. "" Siinä pääpainotuksena on kontekstuaalinen näkökulma, jota vasten

kehityksellisiä seikkoja ja ihmisen toimintaa analysoidaan. "" Näkökulma pyrkii käyttämään myös kognitiivisen kehityksen taustalla

olevaa konnektionistista neuropsykologista lähtökohtaa. "" Esityksen tarkoitus on tarjota taustatietoa kuntoutuksellisten ja kliinisten

ongelmien tarkempaa analyysia varten. "

" Vaasassa ja Joensuussa, talvella 2010, 2013"Tero E. Timonen, PsT, dosentti "Tutkimuspäällikkö, psykologi, psykoterapeutti (VET)"

x"

Sisältö"" Alkusanat " " " " "-x"" Vakioituneet toimintatavat –älylliset ""piirteet " " " " " "-9"

" Henkilökohtainen tilannehahmotus ja käsitemaailma" " " " "-19 "

" Näkökulmia terapian kannalta " "-47"" Taustakirjallisuutta " " " "-81"

Vakioituneet toimintatavat -älylliset piirteet"

9"

Piirrearviot ja Gaussin käyrä"

Todellisuudessa Gaussin käyrä ei toteudu täydellisesti vaan se on jompaankumpaan suuntaan enemmän painottunut riippuen tutkimusta populaatiosta, otannasta ja tutkimusmenetelmällisestä asetelmasta. Esim. kehitysvammaisuuden määrittelyn kohdalla käyrän vasen puoli on nykyään enemmän edustettuna johtuen terveydenhuollon hyvästä tasosta ja osittain myös yhteiskunnassa hyvänä pidettyjen ominaisuuksien määrittelystä. Lisäongelmana on ominaisuuksien niputtaminen yhteistuloksiksi tavalla, joka ei todellisuudessa välttämättä ole edes mahdollista.

Erilaisten piirteiden (esim. älykkyys, lahjakkuus, sosiaalinen toimintakyky) kohdalla käytetään tavallisesti vertailutuloksia laajemmasta ko. piirteiden toteutumisesta väestössä. Tällöin puhutaan ns. normivertailuista. Tyypillistä normivertailussa on laskea tutkittavan ominaisuuden suhteen siihen liittyvä populaation keskiarvo, normaalipoikkeama ja hajonta. Kun ominaisuus jakautuu suhteellisen tasan, kuvaustapa on ns. Gaussin tai kello-käyrän (Bell curve) mukainen. Älykkyyttä arvioitaessa populaation keskiarvoksi (M) on määritelty 100 ja normaalipoikkeama (SD) on 15 tai 16 riippuen käytetystä testistä. Normaalivaihtelu sijoittuu kahden SD:n välille.

10"

Äly ja toimintakyky eri kulttuureissa"

Yllä olevassa kuvassa on verrattu suoriutumisen kehitystä eri yhteisöissä. Kuvio antaisi ymmärtää, että yleinen älyllinen taso olisi kohonnut länsimaissa. Kyse on kuitenkin siitä, että älykkyystestien suoritusrakenne on aina suosinut ongelmanratkaisutyyliä, joka on ominaisempaa nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi vertailunormit käytettyjen tutkimustulosten osalta ovat 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun mukaisia. Tällaisissa vertailuissa perusongelma on, että niissä ei oteta huomioon eri yhteiskuntarakenteiden erilaisia vaatimuksia suoritukselle ja niiden muutosta eri aikoina.

Kirjassa Bellin kurva (The Bell Curve; Hernnstein & Murray, 1994) esitetään, että nykytesteillä mitattuna lahjakkain ns. rotuperusta olisi aasialaista alkuperää. Samassa yhteydessä annetaan myös ymmärtää, että afrikkalaista perua olevat kansat eivät pärjäisi nykyarvioissa yhtä hyvin. Kysymys ei välttämättä ole absoluuttisesta selviytymisestä, vaan siitä, että eri kulttuureissa arvotetaan eri seikkoja eri aikoina eri tavoin. Alla olevassa esimerkissä kuvataan tilannetta, jossa amerikkalainen tutkimusmatkailija ei pärjännyt hyvin afrikkalaisen heimokulttuurin mukaisissa testeissä ja on täten ominaisuuksiltaan heikompi.

11"

Monimuotoälykkyys Nykyisin älykyyttä tarkastellaan monimuotoisesti ja ajatellaan, että on erotettavissa erilaisia

älykkyyden lajeja: •  Tunnetuin monimuotoälykkyyden (MI) esityksistä on Howard Gardnerin alunperin 7:n ja myöhemmin

9:n komponentin teoria. Hän näkee, että on erotettavissa ainakin seuraavat itsenäiset älykkyyden lajit: kielellinen, rytminen tai musiikillinen, loogis-matemaattinen, spatiaalinen, kehollis-kinesteettinen, intrapersoonallinen, interpersoonallinen sekä eksistentiaalinen ja luonnon havainnointiin liittyvä. Hänen mukaansa näitä voi olla myös enemmän ja ne painottuvat eri tavoin eri kulttuureissa.

•  Mike Anderson pohtii älykkyyttä tiedon prosessointitapana, jossa on ns. ohjailevan ja vireyteen vaikuttavan perusprosessin lisäksi olemassa neljä alaprosessia: kolmiulotteisen maailman havaintoprosessi, fonologinen koodaus, syntaktien muodostaminen ja syntaktinen käsittely sekä mielen teoria.

•  Stephen Ceci on Urie Bronfenbrennerin oppilas ja hänen lähtökohtansa on enemmän ympäristöpainotteinen kuin muiden monimuotoälykkyyttä korostavien ajattelijoiden. Hän tarkastelee älykkyyttä eri tilanteissa esiintyvinä toimintavalmiuksina, joihin ovat vaikuttaneet biologisten perustekijöiden ohella oppimismekanismit. Hänen mielestään esim. kognitiiviset prosessit ovat hypoteettisia käsityksiä ja niitä tukee tarkastella suoraan käyttäytymishavaintojen kautta.

•  Sidney Bijou on näkemyksiltään hyvin samankaltaisilla linjoilla. Hän puolestaan korostaa oppimisen merkitystä vieläkin enemmän. Hän jakaa älykkyyden tarkastelussa tärkeät toiminta-alueet kolmeen luokkaan: 1) taitoihin, jotka opitaan kokemuksen kautta, 2) tietoon, joka välittyy kokemuksesta mutta erityisesti verbaalisesti, ja 3) ongelmanratkaisuun, jossa hyödynnetään taitoja ja tietoja suhteessa vallitsevaan ongelmaan ja vaikuttaviin ympäristö- ja henkilökohtaisiin tekijöihin. Bijoun tarkastelutapa ohjaa tekemään suoria havaintoja ja muuttamaan tilanne-ehtoja, jotta saataisiin selville henkilön valmiudet.

12

Gardnerin malli

Kehollinen / kinesteettinen

Luonnon havainnointiin

liittyvä

Musiikillinen / rytminen

Visuaalinen / spatiaalinen

Looginen / matemaattinen

Verbaalinen / kielellinen

Eksistenti- aalinen

Inter- persoonallinen

Intra- persoonallinen

Monimuoto- älykkyys

Howard Gardnerin monimuotoisen älykkyyden malli sisälsi aluksi v. 1983:n versiossa 7 osioita. Myöhemmin hän lisäsi malliin v. 1993 kaksi muuta osiota - eksistentiaalisen ja luonnon havainnointiin liittyvät älykkyyden lajit. Lisäyksellä hänen oli tarkoitus korostaa näiden seikkojen merkitystä ihmisen hyvinvoinnin ja lasten opetuksen kannalta. Tämän logiikan mukaisesti hän on ehdottanut nykyään (1998) myös spirituaalisen älykkyyden olemassaoloa, mutta tässä kohtaa ilmeisesti se menee jonkin verran päällekkäin eksistentiaalisen älykkyyslähtökohdan kanssa. Toisaalta taas spirituaalisuus viittaa sellaisiin ns. henkisiin arvoihin, joita olisi tervettä painottaa länsimaisen nyky-yhteiskunnan kiireisessä elämänrytmissä. Gardner (1999) itsekin on nähnyt ongelmia ko. alalajin määrittelyssä.

Spirituaali- suuteen liittyvä

13"

Tunneäly" Daniel Colemanin esille tuomaa ajatusta tunneälyn olemassaolosta pidetään tällä hetkellä yhtenä varteenotettavana kandidaattina yhdeksi älykkyyden ilmentymän alueeksi. Sen merkitystä esim. kouluoppimisen yhteydessä, sosiaalisessa elämässä ja jopa työyhteisössä toimimisen suhteen selvitetään tällä hetkellä aktiivisesti. Ajatellaan, että hyvä tunneälyn perusta luo myös perustan muiden taitoja valmiusalueiden tasapainoiselle oppimiselle ja erityisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä tarvittaville taitokokonaisuuksille. Tunneälyyn liittyvä näkemys sopii hyvin yhteen esim. kiintymyssuhdeteorian näkemykselle emotionaalisen kiintymyssuhteen muodostumisen kehityksen merkityksestä myöhemmälle lapsen kehitykselle. Täten se myös selkeästi täydentää Gardnerin monimuotoälykkyyden näkemystä tuomalla siihen Gardnerilta puuttuvan emotionaalisen komponentin. Voikin ajatella, että kognitiivisen ja toiminnallisen toimintakyvyn pohjalla tulee olla riittävän hyvä emotionaalinen tasapaino. Lisäksi opetuksen ja ohjannan kohdalla on syytä ottaa huomioon emotionaalisten seikkojen huomioonottaminen.

Tunneälyn suhteen on otettu kantaa myös yritys- ja liike-elämän kohdalla. Täten on ajateltu, että hyvä esim. yrityksen tulos voisi riippua työyhteisön emotionaalisesta ilmapiiristä. Asialla voi todennäköisesti on hyvinkin perusteita, sillä ilmapiiritutkimuksissa työyhteisön sisäinen rakenne ja vuorovaikutus vaikuttaa työntekijöiden hyvinvointiin, työssä viihtymiseen ja stressin kokemiseen. 14"

PASS-teoria ja prosessointitaidot J.P Das, J.A. Naglieri ja J.R. Kirby (1994) käsittelevät PASS-teoriassaan (Planning, Attention, Simultaneous and Successive

Processing) älykkyyttä kognitiivisena prosessointitapana, jossa tärkeimpänä lähtökohtana hän pitää Lurian neuropsykologista näkemystä. Das ja hänen tutkijatoverinsa käsittelevät informaation prosessointia kolmen Lurialta peräisin olevan funktionaalisen alueen kautta.

I-alueen toiminnan merkitys on aistien kautta tulevan tiedon välittämisessä ja integroimisessa. II-alue on informaation

koodauksen ja aiemman tiedon käsittelyn yhteyden muodostamiseen liittyvä. III-alue puolestaan on merkittävä tiedon yhdistämisessä, suunnitelmien tekemisessä ja niiden toteuttamisessa.

Dasilla, Naglierilla ja Kirbyllä eräänä tärkeänä elementtinä on sarjamaisen ja rinnakkaisen prosessoin käsite. Sarjamainen

prosessointi on tärkeä etenevien tehtäväosien ja –sarjojen koostamisessa. Rinnakkainen prosessointi puolestaan on tärkeää rinnakkaisen ja useammasta lähteestä peräsin olevan tiedon käsittelyssä. Tätä kykyä tarvitaan erityisesti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja muissa sosiaalisissa tilanteissa. Nyky-yhteiskunnassa erityisesti rinnakkaisprosessointi on tärkeä taito, koska tietoa tulee voida yhdistää monipuolisesti ja hyödyntää eri tiedon lähteitä. Älykkyyden ilmentymä toiminnassa ja siihen vaikuttava kognitiivinen prosessointi toteutuu erityisesti suunnitteluvaiheessa sekä suunnitelmien johdonmukaisessa ja monipuolisessa toteuttamisessa.

Optimaalisen kehityksen kannalta sarjamainen ja rinnakkainen prosessointitapa ovat tärkeitä. Pienellä lapsella kehitys ohjautuu

aluksi rinnakkaisen prosessoinnin suuntaan, koska huomion suuntaaminen ei ole vielä kehityksen alkumetreillä päässyt kehittymään. Kun havainnon suuntaamisen suhteen kehitysedellytykset antavat myöten huomin ja tarkkaavaisuuden systemaattisemmalle kohdentamiselle, informaation prosessoinnissa mahdollistuu peräkkäisyyteen perustuva tilanneorientaatio. Kuitenkaan pieni lapsi ei pysty kehitysedellytystensä puitteissa käyttämään kaikkea rinnakkaista tieto hyväkseen ja niinpä hänen tilannehavaintonsa ja -orientaationsa pyrkii ohjautumaan aluksi liikaa ympäristön vaikutuksia poissulkevaksi (overexclusive attention; Ross, 1981). Kuitenkin lapsen huomio on helposti hajaannutettavissa, koska valikoiva huomionsuuntaamisen mekanismi ei ole vielä kehittynyt. Joskus esim. autismin yhteydessä rinnakkaisprosessoinnin perusedellytykset ovat jo biologisista syistä johtuen vaikeutuneet. Tällöin kehitys ohjautuu jo ehkä tavallista aiemmin liialliseen peräkkäisyyteen perustuvaan tiedon käsittelyyn.

15

Valikoivan huomiointikyvyn kehitys ja temperamentti"

Varhaislapsuus !Esikoulu ! !koulun ala-aste Koulun yläaste!

"Normaali"!"Pirteä"!

"Autistinen?"!1.!

"Hämmentynyt"!"Normaali"!"Kiinnostunut"!

2.!

"Oppivaikeuksista kärsivä"!"Normaali"!"Hyvin menestyvä"!

Valikoivan huomiointikyvyn kehitys oletetulla tavalla!

3.!

Huomiointikyvyn kehitysvaiheet (ks. kuvio yllä):!! 1.= Liikaa poissulkeva (overexclusive)!

2.= Liikaa sisällyttävä (overinclusive)!3.= Valikoiva (selective)!!

© Ross, 1977, 1981; soveltanut Timonen, 1990, 1994, 1998

Sinänsä valikoivan huomiokyvyn kehitys noudattaa normaalisti yllä esitettyä kehityskulkua. Näin ollen jokainen lapsi käy kehityksessään läpi ns. liikaa poissulkevan ja liikaa sisällyttävän vaiheen ennen kuin heille muodostuu kykyä suunnata ja ylläpitää huomiota valikoidusti. Valikoiva huomiokyky tarkoittaa siis, että henkilö pystyy jättämään ympäristössä sillä kertaa vaikuttavat epäolennaiset vaikutteet vähemmälle huomiolle ja hän pystyy keskittymään tilanteen kannalta olennaisten tekijöiden havainnointiin. Jos jokin tekijä välikaisesti saa aikaan huomion suuntaamisen toisaalle, henkilö pystyy halutessaan palaamaan olennaisten seikkojen havainnointiin tilanteessa. Ongelmien esiintyessä valikoivan huomiokyvyn kehityksessä, henkilön joustava tilannehallinta muodostuu myös pulmalliseksi joko liian kapean tai liian laajan havaintokyvyn suuntaamisen suhteen. Autismin yhteydessä valikoivan huomiokyvyn ongelmaa ovat tutkineet mm. Lovaas, Schreibman, Koegel ja Rehm (1971), Schreibman ja Lovaas (1973) sekä Schreibman (1975). Valikoivan huomiokyvyn neurofysiologista toimintaa varsinkin kuuloaistimuksen yhteydessä on tutkinut erityisesti R. Näätäsen johtama tutkijaryhmä Helsingin yliopistossa ns. MMN (MisMatch Negativity) -käsitteen kautta (Näätänen, 1992). Alan kognitiivista tutkimusta on edistänyt mm. englantilainen D. Broadbent (Baddeley & Weiskrantz, 1995).

Kehityksen teoreettinen esitys:

© Nideffer, 1994; Sovellutus Timonen, 1997, 1998

Huomiokykyä tarkasteleva malli, joka on peräisin henkilökohtaista tehokkuutta valmentavasta harjoitusohjelmasta ja sen tietokonemallituksesta.

Valikoivan huomiointikyvyn kehämalli"

Tässä huomiokykyä tarkastelevassa mallissa (Nideffer, 1994) lähtökohtana on ajatus, että huomiokyvyn toteutuminen jakaantuu kokonaisuudessaan neljään eri elementtiin ja osaan. Nämä ovat: 1) Havaitseminen ja reagointi (Sensing/Reacting); 2) Analysointi ja suunnittelu (Analyzing/Planning); 3) Organisointi ja harjoittelu (Organizing/Rehearsing); 4) Toimiminen ja reagointi (Acting/Reacting). Lisäksi mallissa oletetaan, että kussakin tilanteessa huomiokyky suuntautuu ensin ns. ulkoisesta ja laajasta havainnoinnista (External-Broad) laajaan sisäiseen huomiointiin (Broad-Internal), josta edelleen toimintaketjussa huomiointia rajataan sisäiseen kapeaan (Internal-Narrow) ja suunnataan sitten kapeaan ulkoiseen (Narrow-External) huomiointiin jne. Käytännössä mallin idea tarkoittaa, että ensin havainto suuntautuu tilanteen kannalta laajasti moniin asioihin, jolloin siihen liittyvien tarkempien seikkojen havaitseminen ei vielä ole mahdollista. Sen jälkeen havainto kohdistuu tilanteen yksityiskohtiin. Tämän jälkeen havainnoille haetaan tuttuja elementtejä aiemmasta kokemushistoriasta, joka puolestaan auttaa henkilöä tekemään tilanteen kannalta olennaisia ratkaisuja. Tästä seuraa sitten tilanteessa toimiminen, joka muodostaa ko. tilanteen kannalta onnistuneen tai epäonnistuneen toimintaratkaisun. Jos henkilö jatkaa tilanteessa hänen huomiokykynsä suuntautuu jälleen ns. kehämäisesti laajasta havainnoinnista suppeampaan jne. Tämän idean pohjalle voidaan laatia käytännön sovellutus, jossa henkilön huomiokykyyn liittyvät vahvuudet ja heikkoudet ensin analysoidaan ja sen jälkeen laaditaan ohjelma, jonka avulla henkilöä harjoitetaan tehokkaammin suuntaamaan huomiokykyään ja vaihtamaan mallin mukaisesti yhdestä vaiheesta toiseen. Tämän kaltainen tehokas toiminta edellyttää kuitenkin harjaantumisen myötä myös kykyä muodostaa toimintastrategioita, jonka perustana on kielen jonkin asteinen hallinta ja säännönohjaaman käyttäytymisen oppiminen.

LAAJA KAPEA

ULKOINEN

SISÄINEN

Havaitseminen/ Reagointi

Analysointi/ Suunnittelu Organisointi/

Harjoittelu

Toimiminen/ Reagointi

17"

Älykkyyden aliarvioinnin seurauksia Tarkasteltaessa henkilön toimintaa tulee aina ottaa huomioon se mahdollisuus, että hänen toimintakykynsä on ajateltua pidemmälle kehittynyt. Jos näin ei tehdä muodostuu helposti ongelmia, koska henkilö kokee omien valmiuksiensa olevan aliarvioituja. Eräs hyvä tapa edetä henkilön, erityisesti lapsen ja nuoren toimintakykyjen arvioinnissa on kiinnittää huomiota osattujen valmiuksien ohella ns. lähikehityksen vyöhykkeen kautta toteutuviin valmiuksiin. Tämä on Vygotskyltä (esim. 1978) peräisin oleva termi ja sillä kuvataan taitoja, jotka toteutuvat eivät toteudu täysin odotusten mukaisesti mutta avustettuna tai lapsella on ainakin tuntuma niiden hallinnasta.

Mikäli henkilön oma havainto kertoo hänelle aliarvioinnin tapahtuneen, seurauksena voi olla aluksi tunnereagoinnin lisääntyminen ja tilanteessa tapahtuva kapinointi tavalla tai toisella. Lasten kohdalla tämä johtaa helposti erilaisen ns. häiriökäyttäytymisen esiintymiseen. Tällöin olisi tärkeää tarkistaa oppimisvaatimuksia ja kokeilla hieman vaativampia oppimistehtäviä. Lisäksi tärkeää on selvittää, millä ehdoilla suoriutuminen onnistuu, jolloin testaamme erityisesti eri vihjeiden merkitystä oppimistapahtumassa. Vihjeitä ovat sekä ulkoiset että sisäiset (Sulzer-Azaroff & Mayer, 1977, 1991). Ulkoiset vihjeet tarkoittavat mallin näyttämistä, verbaalista ohjeistusta, fyysisten ele- yms. vihjeiden käyttämistä sekä suoraa n. kädestä-käteen -ohjausta. Sisäisillä vihjeillä puolestaan tavallisesti viitataan tehtävän tekemiseen jotakin osin selvemmäksi tai tuomalla siihen suoriutumista ohjaavia vaikutteita (värikorostus, erilaisia merkkejä jne.). Sisäisellä vihjeistyksellä voidaan tarkoittaa myös henkilön omaa verbaalista ja ajattelun kautta tapahtuvaa ohjausta tehtävän edetessä. Tätä edistämään lapsille pyritään opettamaan tilannehavainnointia, sen eri osakokonaisuuksien nimeämistä ja suorituksen jakamista pienempiin osiin (ketjuttaminen). Yleensä tämä opetetaan lapselle mallin avulla, jolloin aikuinen aluksi puhuu ääneen ohjeita ja näyttää, miten suoritus tehdään. Tämän jälkeen lapsi toistaa mallin mukaisen toiminnan ja puhuu itse ääneen ohjeet. Aikuinen tarvittaessa korjaa virheitä ja luonnollisesti kannustaa antamalla positiivista palautetta yrityksestä. Tämän mallin sovellutusta on käytetty erityisesti ylivilkkaiden ADHD-lasten ohjannassa (Kirby & Rimley, 1986). Malli perustuu Vygotskyn näkemysten lisäksi Meichenbaumin (1977) ns. SIT-ohjeistukseen (Stress Inoculation Training). Vastaavaa toimintatapaa suosittelee myös Barkley (1995).

Jotta älyllisen suorituksen aliarviointia ei tapahtuisi, onkin tärkeää tarjota henkilölle mahdollisuus omien taitojensa mukaiseen oppimiseen ja valmiuksien kokeilemiseen. Jotta oppimistilanne tukisi mahdollisimman hyvin uuden oppimista, on tärkeää antaa henkilölle mahdollisuus toimia myös hänen jo saamiensa taitojen puitteissa. Tämä johtaa uskon lisääntymiseen omia valmiuksia kohtaan ja täten motivaation lisääntymiseen uuden yrittämistä kohtaan. Kyse on erityisesti ns. omapystyvyyden (self-efficacy; Bandura 1977, 1997) lisääntymisestä.

18

Henkilökohtainen tilannehahmotus ja käsitemaailma"

19"

SOSIAALIS-KOGNITIIVINEN

OPPIMISNÄKEMYS tai

Sosiaalisen oppimisen teoria

IHMISET TEKEVÄT havaintoja niistä tuloksista, jotka ovat seurausta oman kyvykkyyden ja ympäristön vaikutusten välisestä vuorovaikutuksesta.

MOLEMMINPUOLINEN VAIKUTUSSUHDE

ALBERT BANDURA

Professori Bandura Stanfordin yliopiston kampuksella

Bandura, 1977, 1986, 1997

Kun saavutetaan näkemys henkilön motiiveista, näyttää siltä, että tällöin saadaan myös näkemys hänen luottamuksestaan omiin kykyihinsä omista vaikutusmahdollisuuksista.

On tärkeää saada käsitys sekä henkilön motiiveista että hänen kyvyistään.

Ihmisten motivaation taso, sekä affektion tilat ja toiminnot perustuvat enemmän siihen mitä he uskovat voivansa tehdä kuin siihen, mitä he varsinaisesti tekevät.

Ihmisten toiminta ja kehitys operoivat laajan sosiaalisen vaikutusverkoston vaikutuksesta ja välityksellä enemmän kuin suoraan sosiaalisesti välitetyn ja opetetun tiedon kautta.

TOIMINTA JA KEHITYS

KOKEMUS JA SEN MERKITYS

MOTIVAATIO

Motivaatio, toiminta, kehitys ja kokemus

Albert Bandura

Banduran mukaan ihmisen toimintakyky ja itsenäinen suoriutuminen riippuu perustaltaan niistä kokemuksista, joita ihmisellä on ollut aiemmasta suoriutumisestaan. Lisäksi siihen vaikuttavat ympäristöstä saatavat mallit ja toisten ihmisten tarjoamat kokemukset. Eri kokemukset ja havainnot muovaavat henkilön näkemystä omista mahdollisuuksistaan ja luovat perustan siihen liittyvän uskomuskäsitysten muodostumiseen. Lisäksi on tärkeää tuntea henkilön tavoitteet ja saada käsitys hänen arvomaailmastaan.

USKOMUKSET

21"

Oman toiminnan tehokkuuden elementit •  Itse-reflektio; oma arvio tilanteesta. •  Lisää näkemystä omasta tehokkuudesta. •  Vältä näkemyksen välittämistä kyvyttömyydestä ja liiallisten

rajoitusten olemassaolosta. •  Hallintakokemukset ovat avain oman toiminnan tehokkuuden

kehittymiseen. Sitä edistävä sosiaalinen palaute ja mahdollisuuksien antaminen ovat olennaisia.

•  Kokeile ja suorita tehtäviä, jotka ovat haasteellisia omille kyvyille mutta saavutettavia.

•  Kyvykkyys perustuu lisääntyvälle ei vakioidulle näkemykselle. •  Älä tee turhia ja tilanteeseen nähden sopimattomia sosiaalisia

vertailuja. •  Pidä toimintakykyä lähtökohtana, älä suoriutumisen

arvostusta •  Tottumuksen merkitys. Suoriutumisnäkemykset ovat

tottumusten huomioimista. 22"

Omapystyvyys (self-efficacy)

Henkilö omine ominaisuuksineen

Käyttäytyminen

Seuraukset, vaikutukset

Vaikutusodotukset

Seurausodotukset

Se, miten tilanteessa aloitettu toiminta näyttää vaikuttavan suhteessa henkilön odotuksiin toimintaketjun edetessä.

Käsitys omansuoriutumisen mahdollisuuksista

Tilanteen käsittely sekä esiintyvä havaintoja tuntemustila

Tilanteeseen liittyvä verbaalinen käsittely

Emotionaalinen herätetila Perusmalli: Bandura, 1977, 1997; Modifiointi ja sovellutus: Timonen, 2006

Välittömät seuraukset Lyhyen aikavälin vaikutukset Pitkän aikavälin odotukset

KO

KO

Hallinnassa ja kehitty- mässä olevat taitoval- miusalueet

Tilanneorientaation kannalta olennaiset informaation prosessointialueet

Kokonaiskonteksti ja tietyt tilannevai-

kuttajat

23

Informaation prosessointi tilanneorientaation yhteydessä"

Havainnointi- ja huomionsuuntaamisen prosessi: Havaittava asia: • Tarkasteltavan asian merkitys • Havaintokynnyksen ylittävä vaikutevoimakkuus • Vaikutekokonaisuuden moninaisuus • Olennaisten tekijöiden erotettavuus • Tilanteen pysyvyys tai vaihtelevuus

Havainnon tekijä: • Aistien ja havainnonteon toimiminen • Tiedonkäsittelyn perusvalmiudet • Ennakkosuhtautuminen • Viriketila • Kokemukset

Tiedon jäsentämisen prosessi: Havaintotiedon konstruointi: • Asian kielellinen ja symbolinen jäsentäminen • Vertaaminen aiempaan tietoon ja kokemukseen Ajatusrakenteet: • Aktivoituvat ajatus- ja mielleyhtymät

Henkilökohtaiset ominsuudet: • Kognitiiviset tiedon käsittelyn valmiudet • Kognitiiviset rakenteet (ajatusskeemat, uskomukset yms.)

Toiminnan suuntaamisen prosessi: Peruslähtökohdat: • Toimintasäännöt ja tavat • Tilanteen tarjoamat vihjeet ja opastus (mm. mallit)

Korjaavat tekijät: • Toiminnan vaikutusten seuraaminen • Palautetieto • Omien käsitysten ja tilanteen vastaavuus

Suoriutumisen edellytykset: • Henkilön fyysiset ja sosiaaliset valmiudet • Valmiuksien osakokonaisuusien hallinta (esim. jämäkkyys)

Motivaatioon liittyvä prosessi: Suorat vaikutus- tekijät: • Välittömän aistipalautteen vaikutus • Sosiaalinen palaute • Toimintaan liittyvä halinnan tunne

Henkilökohtaiset tekijät: • Havaittavat edut ja haitat • Vaikutuksen havavaittavuus • Itse-arviointi

Vaikutuksen edellytykset: • Henkilökohtaiset standardit • Sosiaalinen vertailtavuus ja sen merkitys • Vaikuttavuuden merkitys lyhyellä ja pitkällä aikavälillä

Itse-kontrolli ja oma hallintakyky

Verbaalinen käyttäytyminen

Vaikutus Välittömät tai lyhyen aikavälin suorat vaikutteet

Ei-verbaalinen käyttäytyminen

Verbaalisen yhteisön määrittelemät säännöt ja muut sosiaaliset vaikutteet

Y h t e y s

Ajallisesti kaukaisemmat vaikutteet

Ryhmätoiminta ja käyttäyty-minen

Sosiaalisen ja täten myös verbaalisen yhteisön ylläpitämä säännöstö eri toiminnoille ja käyttäytymismuodoille. Joskus ne saattavat olla jopa rituaalinomaisia.

Sosiaalinen ympäristö kokonaisuutena ja sosiaaliset vaikutteet henkilön aiemmassa elämässä ja tarkastelun kohteena olevassa tilanteessa muodostavat raamin, joka sisältää ja määrittää kaikki olennaiset henkilön käyttäytymiseen suoranaisesti tai välillisesti vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat niin ajankohtaisessa tilanteessa kuin myös ko. yhteisön aiemmassa historiassa muotoutuneet toimintamuodot ja säännöt. Sosiaalinen yhteisö voi olla mikä tahansa useamman henkilön muodostama yhteenliittymä. Niinikään sama henkilö voi kuulua useampaan joko suurempaan tai pienempään sosiaaliseen yhteisöön samanaikaisesti (esim. perhe, naapurusto, lähiö, kaupunki jne.).

Seikat, jotka vaikuttavat henkilön sosiaaliseen käyttäytymiseen

Kuvion perusrakenne Guerin, 1994; Soveltanut ja muokannut Timonen, 1998

Eri vaikutteiden välinen suhde toisiinsa aina kulloinkin analysoitavassa yhteisössä:

Pohdittaessa, miten sosiaalinen kehitys on edennyt jokaisella meistä, voidaan asiaa hahmottaa pääkohdittain esim. Levinsonin ja hänen työryhmänsä (1978) teorian valossa. Se pyrkii katsomaan yksilön kehitystä eräänlaisten siirtymävaiheiden kautta, jonka yhteydessä seuraavaan elämänvaiheeseen siirtymiseen vaikuttavat aina sillä hetkellä ohjaavat yhteisön säännökset ja uskomukset. Eri vaiheet länsimaisessa yhteisöissä ovat useimmiten: a) Varhainen aikuisuuteen siirtyminen (17-22 v.), jolloin yleensä ensimmäisen ja toisen asteen koulu päättyy ja ollaan siirtymässä opiskelemaan tai muuten itsenäisempään elämään; b) Varsinaiseen aikuisuuteen siirtyminen (22-28 v.), jolloin ollaan tavallisesti perustamassa perhettä ja aloitetaan työelämä; c) ns. 30-ikävuoden siirtymä (28-33 v.), jolloin usein tarkastellaan tehtyjä valintoja ja aletaan vakiinnuttaa elämää; d) Paikoilleen asettuminen (33-40 v.), jolloin useimmiten aletaan hyväksyä olemassa olevat asuin-, työ- yms. ratkaisut ja pyritään vakiinnuttamaan omaa toimintarakennetta; e) Keski-iän siirtymä (40-45 v.), jolloin arvioidaan tavallisesti siihen saakka tehtyjä valintoja ja mahdollisesti ajatellaan arvo- ym. näkemyksiä uudelleen; f) 50-ikävuoden siirtymä (50-55 v.), jolloin useimmiten lapset alkavat olla jo aikuisia ja ollaan valmiita tekemään uusia suunnanvalintoja; g) Keski-iän kulminaatio (55-60 v.), jolloin aletaan suuntautua vähitellen myöhempiin ikävaiheisin ja positiivisen kehityskaaren yhteydessä ollaan valmiita yhä enemmän hyväksymään oman elämän valintoja. Vastaavankaltaisia näkemyksiä on esittänyt myös Gould (1978). Levinson ja Gould eivät ole lausuneet mitään 60 vuoden iän jälkeisistä kehitysvaiheista, joka olisikin selkeästi tutkimuskysymyksen arvoinen.

Konorskin klassinen havaintoaluemääritelmä"

Pienet, manipuloitavat esineet

Suuremmat, osittain manipuloitavat esineet

Ei-manipuloitavat esineet

Ihmiskasvot

Kasvojen emotionaaliset ilmaukset

Eläimet ja liikkuvat kohteet

Merkit

Kirjoitus

Kehon osat

Suoraan ihmiseen liittyvät

Pääasialliset havaintokohteet ympäristössä:

Visuaalisen havainnoinnin suhteen puolalainen tutkija Jerzy Konorski (1903-1973) esitti perusnäkemyksen, mistä havaintoelementeistä jokapäiväinen havaintomme muodostuu. Kuten kuviosta alla näkyy elementtejä on monia ja myös suoraan ihmiseen liittyviä useita. Konorskin päätutkimusalue käsitteli ehdollisten reaktioiden muodostumista ja ihmisen neuropsykologista toimintakykyä.

26"

Kasvojen havaitsemisen kohdat"

Tietyt piirteet

Yhdistävät tekijät

Kokonaisuuden hahmottaminen

Peruslähde: Jari Hietanen, 2000, Psykonet erityisluentosarja, Tampereen yliopisto

Oikean aivopuoliskon tehtävä

Vasemman aivopuoliskon tehtävä

Tavallisesti kasvojen ja täten myös ilmeiden havaitsemisen yhteydessä joudutaan tekemään johtopäätelmiä monista eri havainto-osista, joista sitten muodostetaan kokonaishavainto. Asiaa mutkistaa vielä, että havaintokohde on liikkuva ja havaintoelementtien välillä tapahtuu jatkuvaa muutosta.

Autismissa mitä ilmeisimmin ongelmaksi muodostuu näiden eri osien hahmottaminen suhteessa toisiinsa ja erityisesti siten, että yksityiskohtien tarkastelu korostuu liikaa.

Objektin, kasvojen tms. havaintokohteen liike muuttaa havainnon tekemistä ja vaikeuttaa sitä herkässä havaintotilanteessa. Liikkeen havaitsemisessa havainnon muodostamisesta vastaavat soluverkot vaihtuvat. 27"

Kasvojen tarkastelussa muodostuu luonnollinen jakolinja, joka jakaa havaintojen teon ylä- ja alakasvon osien välillä. Henkilön ilmeiden tarkastelussa havainnon täytyy seurata kolmio-mallin mukaista vaihtelua molempien silmien ja suun välillä. Muussa tapauksessa ilmeiden tunnistaminen ja täten myös ei-verbaalisen kommunikaation tulkinta vaikeutuu. Lisäksi ei-verbaalisen kommunikaation seuraamisessa vaikeutena on ilmeiden jatkuva muuttuminen, joka täten edellyttää seurannan jatkuvuutta.

Reaktio kasvoihin"

Kasvokuvan alapuolella olevassa kuvassa tulee esille normaali herätereaktio ja sen vaihtelu, joka muodostuu toisen henkilön kasvojen tarkastelun yhteydessä. Erityisen voimakkaan reaktion tuottaa intensiivisempi silmiin katsominen. Tästä on seurauksena tunnereaktion muutos, joka voidaan kokea miellyttävänä tai epämiellyttävänä riippuen, miten se tulkitaan ja miten sitä hallitaan. Mikäli henkilö on muutenkin herkkä ja reagoi erityisesti sosiaalisten tekijöiden vaihteluihin, hänen vasteensa tilanteeseen on voimakkaampi. Tilanne voidaan kokea joskus varsin epämiellyttävänä ja enemmän fobian kaltaisena riippumatta siitä, onko tilannehavainnointiin liittynyt myös positiivisia tunteita. Tästä johtuen henkilö saattaa välttää yhä enemmän toisten silmiin katsomista ja myös sosiaalista kontaktia.

Kuvassa Marilyn Monroe Peruslähde: Jari Hietanen, 2000, Psykonet -erityisluentosarja, Tampereen yliopisto 28"

Kasvojen tunnistamistehtävä Tehtävä perustuu visuaalisten havaintojen kautta, mutta myös verbaalisten ohjeiden välityksellä tapahtuvaan kasvojen ja sen piirteiden jäsentämiseen. Tässä tapauksessa koesarjassa katsotaan ensin 10:n henkilön kasvoja, jonka jälkeen tarjotuista yksittäisistä tunnistekuvista pitää päätellä, onko ko. henkilö esiintynyt aiemmassa kokonaiskuvasarjassa. Koesarja vastaa siinä määrin todellisuutta, että tavatessamme henkilön, jota emme oikein tunne, joudumme tarkistamaan muististamme tiettyjen tunnistepiirteiden kautta, olisimmeko mahdollisesti tavanneet ko. henkilön aikaisemmin.

Koe perustuu Mississippin yliopiston kokeellisen psykologian perusteiden opetuskoesarjaan. 29"

Sosiaalisten viestien havaitseminen ja tulkinta vaatii kasvojen hahmottamista kokonaisuutena, liikkeen seuraamista sekä silmien ja suun seudun lihasryhmien muutosten seuraamista. Havainnot pitää osata tulkita ja liittää omiin kokemuksiin. Lisäksi havainnoijan pitää osata tulkita tuttuja elementtejä, jotta hän voisi tunnistaa tuttuja henkilöitä tuntemattomista.

Sosiaaliset tilanteet"

Kuvat ovat osa MIT:n laboratorion kuvasarjaa, jossa kasvojen ja ilmeiden tunnistamista on testattu mm. tekoälyn ja robotiikan kehittelyn saralla. Samaa ideaa käyttivät myös Budabestin (Unkari) Sammelweisin yliopiston tutkijat kokeillessaan keinoja skitsofreenisten henkilöiden kasvoejen ja ilmeiden tunnistamisen pettelussa. 30"

Tarkkaavaisuus sosiaalisissa tilanteissa"

Viereisessä kuvassa havaintokokeissa käytettävä silmänliikkeitä ja täten myös huomion suuntaamista rekisteröivä eräs tutkimusmenetelmä. On olemassa myös kuvaruutuperustaisia rekisteröintivälineitä, joissa henkilön silmien eteen ei laiteta havaintoa tutkivia laitteita. Rekisteröinti tapahtuu suureen kuvaruutuun integroidun kameran kautta. Tässä menetelmässä haittana on havaintotilanteen sidonnaisuus tietylle kuva-alueelle. Tukholman yliopiston kielitieteen laitoksella käytössä oleva vastaava laite kulkee nimellä Tobii 1750 tai 2150. Se sopii erityisesti pienten lasten tarkkaavaisuuden ja huomion suuntaamisen tutkimiseen. Lisäksi laitetta voidaan soveltaa silmän liikkeiden kautta tapahtuvaan tietokoneohjaukseen esim. CP-vammojen yhteydessä.

Autisteilla ja Aspergerin oireyhtymän omaavilla henkilöillä havaittava tarkkaavaisuus sosiaalisissa tilanteissa on rajautunut. He huomioivat tavallista vähemmän sosiaalisen tilanteen ja erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen tulkinnassa tarvittavia vihjeitä. Tästä johtuen heidän on vaikea seurata ko. tilanteiden etenemistä ja osallistua siihen. Mikäli henkilöllä lisäksi esiintyy kielellisiä kommunikaation vaikeuksia, hänen on entistä enemmän vaikeaa seurata vuorovaikutusta. Hänen on myös vaikea ajatella tilanteen kulkua johdonmukaisesti.

Tobii Eye Tracker

31"

Jotkut taiteilijat ovat hyödyntäneet taideteoksissaan hienojakoisia havaintopsykologian havaintoja. Mm. tilan rakentamisella sekä valojen ja varjojen tietoisella hyödyntämisellä voidaan korostaa huomion suuntaamisen kannalta olennaisia seikkoja. Eräs taitavimpia taiteilijoita tässä suhteessa on ollut Georges Seurat. Kuvassa on yksi hänen klassisista teoksistaan "Sunnuntai-iltapäivä Grand Jatten saarella”. Taide voi toimia myös apuna pyrittäessä esim. luotsaamaan psyykkisistä pulmista kärsivän asiakkaan mielenliikkeitä. Häntä voidaan ohjata tarkastelemaan taidehavaintoja tai ilmaisemaan itseään taiteen avulla.

Taide ja havainnon teon elementtejä Havaitsemisessa ja havainnon teossa ilmenee useampia tapahtumia. Sinänsä havainto on tehtävissä suhteessa suoraan siihen havaintotietoon, joka tilanteessa vallitsee. Siihen vaikuttaa myös henkilökohtainen tilanneorientaatio ja sen hetkinen mielentila. Havaintotilanteessa voi esiintyä toisiaan tukevia tai keskenään ristiriitaisia havaintoelementtejä. Eräs tällainen elementti on mm. spatiaalinen summaatio, jossa kokonaisuuden eri osat tukevat kokonaishavainnon tekemistä, vaikka informaatio sinänsä olisi paikoin puutteellista. Tästä seikasta on hyötyä käytännössä, mutta siitä voi seurata myös ongelmia mikäli summaatio tapahtuu liian yksiviivaisesti ja havaintoa vääristäen. Henkilön omat havaintovääristymät tai mielentila on usein ratkaisevassa osassa, jos tilannetulkinta poikkeaa tavanomaisesta.

32"

Visuaalinen havainnointi - yksityiskohdat - kokonaisuus; todellisuus - epätodellisuus"

Kuvat perustuvat M.C. Escherin litografioihin

Havaintojen teossa on voitava vaihdella kohteen yksityiskohtien ja kokonaisuuden hahmottamisen välillä. Samoin taustan ja hahmon välillä vallitsee havainnon teon suhteen vaihteleva tasapaino riippuen siitä, mikä on milloinkin huomion keskipisteenä. Niinikään tilannekokonaisuus (esim. valaistus, liike, värikontrastit) säätelee havainnontekoa.

Havainnon tekemisessä hahmon tulkinta ohjaa näkökulman rakentumista ja myös havainnon henkilökohtaisen merkityksen muotoutumista. Mutta jos havainnon teon perusteissa on jo ongelmia, sen tulkinta myös muuntuu saaden ehkä hyvinkin outoja mielleyhdistelmiä. --> Tästä voi seurata tilanteeseen nähden outoa käyttäytymistä ja jopa aktivoituvia pelkoreaktioita. Havaintovaikutelma voikin joskus olla hyvin epätodellinen ja täten muodostaa perustan hyvinkin mystisille tulkinnoille.

Kuvio- tausta -vaihtelu

Samanaikaisesti nouseva ja laskeva portaikko 33"

Voitko arvata kuvassa olevan naisen ikää? Katso kuvaa ja huomioi, muuttuuko havaintosi ja päätelmäsi?

Havainnon teon moninaisuus Havainto ja sen tulkinta liittyy fyysisten ilmiöiden ohella myös sosiaalisiin tilanteisiin. Sosiaalisten tilanteiden kohdalla havainnon teossa vaikuttavat erityisen paljon oma suhtautuminen tilanteeseen ja siitä selviytymiseen. Lisäksi asenteet ja ennakkokäsitykset heijastuvat mitä suurimmassa määrin esim. sosiaalisessa kanssakäymisessä. Jos emme tunne kovin hyvin henkilöä, jonka kanssa olemme vuorovaikutuksessa, omien näkemysten vaikutus on tavallisesti suurempi ja toimiamme ohjaavampi. Myös se, millainen tunnelataus toiseen osapuoleen liitetään, vaikuttaa suhtautumiseemme. Myönteiset kokemukset ohjaavat suhtautumistamme positiiviseen ja kielteiset puolestaan negatiiviseen suuntaan. Sosiaalisessa havainnonteossa vaikuttaa myös ensivaikutelma. Tähän puolestaan vaikuttavat tilannevaikuttajien ohella havaintotottumuksemme ja sen hetkinen mielenlaatumme. On myös, että havainnon kohteena oleva henkilö voi vaikuttaa meistä kauniimmalta tai rumemmalta riippuen näistä seikoista. Havainto kuitenkin muuttuu ajan kuluessa ja mitä paremmin alamme tuntea vastapuolta, sen moninaisempia sävyjä mielessämme ko. henkilöön kohdistuu. Jos haluamme todella oppia tuntemaan jonkun toisen henkilön, meidän on syytä käyttää tutustumiseen riittävästi aikaa.

34"

Otteita Rorschachin kuvioista Sveitsiläinen Hermann Rorcschach (1884-1922) kehitti kuuluisan ja nykyisin varsin kiistanalaisen nimeään kantavan testin. Hänen tarkoituksenaan oli näin paremmin jäsentää psyykkisesti sairaiden potilaiden (tai nykyisin paremminkin asiakkaiden) vapaan assosiaation mukaisia aiheita ja saada paremmin esille myös ns. tiedostamattomia aihesisältöjä. Rorschachin ajatuksena oli tarjota suhteellisen neutraali väline, jota kautta voisi olla mahdollista heijastaa henkilön havainnon tekemistä, suhtautumista eri asioihin, mielialoja sekä henkilökohtaisia ajatus- ja tunneprosesseja. Vaikka tulkinnat joskus olivatkin hyvin lennokkaita, Rorschachin perusajatusta voidaan pitää käyttökelpoisena. Tulkinnoissa kuitenkin on syytä edelleenkin olla varovainen ja parhaiten ko. testi voisikin toimia asiakkaan kanssa käytävän keskustelun apuvälineenä. Kuvioiden kautta on mahdollista saada esille asiakkaan mietteitä ja voidaan mahdollisesti löytää uusia näkökulmia hänen elämäntilanteensa ratkaisemiseksi. Nykyisin tavallisimmin tulkinnoissa käytetään John. E. Exnerin mallia.

Havainnointi, huomiointi ja tulkinta kuuloaistin yhteydessä"

" Huomion suuntaamisen tutkimuksissa on paljon tutkittu näön osuutta. Ilmiö on luonnollisesti riippumaton aistikanavasta vaikkakin jokaisen aistilla tulee esille omat ominaiset piirteensä. "

" Eräs kuuloon liittyvä tutkimushavainto on ns. dikotomisen kuuntelun koesarja. Siinä huomion suuntaamista tutkitaan molempiin korviin kuulokkeiden kautta ohjatun erilaisen ääniviestin (esim. yksittäisiä irrallisia sanoja vs. lauseita) välityksellä."

" Havainto on, että havaintokynnys on pienempi siihen äänilähteeseen, johon suunnataan enemmän huomiota. Tällöin toiseen korvaan ohjattu, varsin selkeäkin viesti jää huomiotta tai sen sisältö tulee epäselväksi. Huomion suuntaamisessa vaikuttaa äänilähteen voimakkuus, jolloin havaintokynnyksen tehokkaammin ylittävä yksittäinen ääni tai äänikokonaisuus, vaikuttaa huomion suuntaamisen kohdistumiseen. On myös, että epäselvä äänimaisema toisen korvan kautta välitettynä voi vaikuttaa huomion kohteena enemmän olevan äänilähteen sisällön koodaamiseen. "

" Äänilähteiden epäselvyys voi tuoda kuvaan mukaan esim. erilaisia sisältöassosiaatioita, jotka vaikuttavat sisällön tulkintaan. Lisäksi assosiaatiot liittyvät usein aiempiin muistikuviin, jotka puolestaan vaikuttavat tilanteeseen. Kun sisältörakenne on epäselvempi tai siihen vaikuttavat erilaiset assosiaatiomuodostelmat, äänihavainnon tulkinta siis myös muuttuu. Ennakkokäsitykset ja omat ajatukset alkavat ohjata yhä enemmän henkilön tilanneorientaatiota sekä jopa yksittäistenkin havaintojen sisällön mieltämistä. Jos havainnot vastaavat toisiaan eri äänilähteistä, ne vahvistavat toisiaan ja tilanteeseen orientoituminen on helpompaa. Lisäksi jos äänihavaintoa tukee visuaalinen havainnointi, orientaatio on vieläkin selvempää. Näin ollen on kannatettavaa, että havaintorakenne pidetään yksiselitteisenä varsinkin, jos siinä esiintyy sen kaltaisia ongelmia, että ne haittaavat henkilön orientoitumista tilanteeseen. " 36"

Mielen teoria"

" Mielen teoria on selitysmalli, jolla pyritään selittämään ajatusmuotojen eli ns. kognitioiden kehitystä ongelmanratkaisutilanteissa yleensä ja sosiaalisissa tilanteissa erityisesti. "

" Sen katsotaan riippuvan kielen kehityksestä, sosiaalisesta toimintakyvystä ja kyvystä käsitteelliseen ajatteluun. Ilmeistä kuitenkin on, että sen perustana on huomiokyvyn kehitys ja siihen liittyvät mahdolliset ongelmat."

" Baron-Cohen (1995) mukaan toisen mielenliikkeiden ymmärtäminen riippuu Mielen teorian kehittymisestä, jossa voidaan havaita neljä kehitysaletta:"

1.  Toisten käyttäytymisen havaitseminen ja huomaaminen sekä tavoitesuuntautuneen käyttäytymisen ilmaiseminen toisille. "

2.  Toisen henkilön katseen suunnan havaitseminen, ketä tai mitä kohtaan katse on suunnattu sekä katseen seuraaminen huomion kohteesta toiseen."

3.  Tarkkaavaisuuteen liittyvien havaintojen ja tulkintojen tekeminen toisen henkilön, kohteen ja oman itsen välillä (kuka katsoo, mitä, miten - miksi)."

4.  Eri ns. mielen tilojen tulkinta toisten käyttäytymisestä, tehdyistä havainnoista, toisten tekemistä havainnoista ja havaintojen suhteuttamisesta omiin tunne ja muihin kokemuksiin. "

Mielen teorian -mukaisen näkemyksen on ajateltu tarjoavan kokonaisselityksen siihen, miten jotkut henkilöt (erityisesti eri tavoin autistiset) omaavat vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Mallista on olemassa kaksi peruslähtökohtaa: Teorian teorian -mukainen (Theory theory), jonka mukaan kognitiivinen kehitys sinänsä säätelee Mielen teorian -mukaisten valmiuksien kehittymistä; Simulaatioteorian -mukainen (Simulation theory), jossa kiinnitetään huomiota oppimistilanteiden ehtoihin ja siinä toimimisen vaikutukseen. Tässä nojaudutaan Simon Baron-Cohenin (1995) esitykseen, joka lähtökohdiltaan on enemmän Simulaatioteorian mukainen.

37"

Klassisia ”Mielen teorian” -testejä"Sally ja Ann -tehtäväsarja Smarties -tehtäväsarja

Nämä kaksi tehtäväsarjaa olivat ne, joiden avulla Uta Frith alunperin pyrki havainnollis-tamaan ”Mielen teorian” vaikeutta. Hän teki havain-toja autistisilla lapsilla ja nuorilla. Hänen miehensä Christopher Frith on käyttänyt samaa teoreettis-ta lähtökohtaa skitsofreniaan liittyvien seikko-jen ymmärtämi-sessä, jota ajatuskulkua mm. Richard Bentall on hyödyntänyt työssään.

38"

Käsitteellisen ajattelun tai ns. mielen teorian pulma"Käsitteellinen ajattelu

Kieli Sosiaalinen vuorovaikutus

Esimerkki käsitteellistä ajattelua testaavasta ongelmasta, joka on tarkoitettu puhuttua kieltä varsin hyvin taitavalle henkilölle lähinnä Aspergerin syndrooman yhteydessä (Happé, 1994).

Tarinan tyyppi: Ironia Annin äiti on käyttänyt paljon aikaa leipoakseen Annille hänen mieliruokaansa: kalaa ja perunalohkoja. Kun hän vie ruoan Annille, hän katselee TV:tä. Hän ei edes katso äitiään ja huomioi mitenkään ruokalautasta. Hän ei myöskään kiitä äitiään. Annin äiti pahoittaa mielensä ja sanoo “Tuopa on todella kaunista, eikö olekin! Tuota minä kutsuisin jo kohteliaisuudeksi!” Kysymykset:

1) Onko totta, mitä Annin äiti sanoo? 2) Miksi Annin äiti sanoo niin?

Erilaisia tarinatyyppejä, joita on käytetty, sisältävät mm. seuraavia käsitteellisiä asioita: Valkoinen valhe, valhe, huijaus ja kaksoishuijaus, uskomus, kielikuva (tyyliin: “Sinähän yskit kuin sinulla olisi sammakko kurkussasi”).

Esimerkki käsitteellistä ajattelua testaavasta ongelmasta, joka on tarkoitettu puhuttua kieltä taitavalle henkilölle lähinnä (Happé, 1994). Tehtävä havainnollistetaan tavallisesti piirroksella sen eri vaiheista.

Mary ja John ovat puistossa. Tietä pitkin tulee jäätelöauto. John haluaa ostaa itselleen jäätelön, mutta hän on jättänyt rahat kotiin. Hänen täytyy mennnä ensin kotiin hakemaan rahansa ennen kuin hän voi ostaa jäätelön. Jäätelökauppias sanoo Johnille: “ Se sopii hyvin John, sillä minä olen täällä puistossa koko päivän. Sinä voit siis mennä kotiin hakemaan rahat ja tulla ostamaan jäätelön myöhemmin. Minä olen täällä silloinkin”. Niinpä John juoksee kotiin hakemaan rahansa. Mutta, kun John on lähtenyt jäätelön myyjä muuttaa mielensä. Hän päättää, ettei hän aio olla puistossa koko iltapäivää. Sen sijaan hän aikookin mennä myymään jäätelöä kirkon edustalle. Hän sanoo Marylle: “Minä en aio viipyä täällä puistossa enempää, kuten sanoin aiemmin. Sen sijaan aion mennä kirkon edustalle”. Iltapäivällä Mary menee kotiinsa ja jäätelön myyjä lähtee kirkon edustalle. Matkalla hän tapaa Johnin ja sanoo: “Muutin mieleni, enkä aiokaan viipyä puistossa pidempää, aion mennä myymään jäätelöä kirkon edustalle”. Sitten jäätelön myyjä ajaa kirkon luokse. Iltapäivällä Mary menee Johnin talolle ja koputtaa oveen. Johnin äiti avaa oven ja sanoo: “Oh, olen pahoillani, mutta John on mennyt ulos. Hän on mennyt ostamaan jäätelöä”. Kysymykset:

Minne Mary ajattelee Johnin menneen ostamaan jäätelöä? Miksi Mary ajattelee niin? Minne John todellisuudesa menee ostamaan jäätelöä Missä jäätelövaunu oli alunperin ? 39"

Erityisesti sosiaalisessa tilanteessa vaikuttavat havainnon teon alueet"

Orbito-frontaalinen alue, joka osallistuu erityisesti huomion tietoiseen kohdistamiseen ja uudelleen suuntaamiseen. – Toisten kasvojen ilmeisen muuttumisesta saatavan informaation havaitseminen

Sulcus Temporalis, jonka eräänä tehtävänä on yhdistää ja käsitellä visuaalisen hahmontunnistamisen kautta tulevaa ns. mikä-informaatiota ja antaa perusta havainnon nimeämiselle välittämällä tähän yhteyteen liittyvää kielellistä informaatiota. – Omien ja toisilta saatavan havaintoinformaation tunnistaminen

Sisäalueella sijaitseva mantelitumake eli amygdala, joka välittää aistien kautta tulevaa informaatiota hypothalamukselle ja siitä hypofyysille saaden aikaan lisääntyviä tai väheneviä kehollisia reaktioita. – Omien reaktioiden ja tuntemusten tunnistaminen

Toiminnallinen kolmiorakennelma, jonka on ajateltu olevan olennainen erityisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä tarvittavien nopeasti vaihtuvien havaintojen tekemisessä.

Baron-Cohen (1995) identifioi aluerakennelman olevan olennainen ns. Mielen teorian toteutumisen yhteydessä.

Visuaalisen havainnon ns. mikä-informaatio

Päättelyä, ongelmanratkaisua ja suunnittelua ohjaavat kielelliset ja prosessointialueet

40"

CAROL DWECK

Sosiaalis-kognitiivinen lähtökohta motivaatioon ja oppimiseen

TEHTÄVÄN vs. SUORITUKSEN PÄÄMÄÄRÄT - Miten ne ovat yhteneviä keskenään ja suhteessa henkilön omiin arvoihin?

Päämäärät, joita ihmiset tavoittelevat, muodostavat puitteet, joiden kautta he tulkitsevat toimintansa merkitystä, muodostavat käsityksiä osaamisestaan ja reagoivat eri tapahtumiin.

41"

•  Lisääntyvä suoriutumisnäkemys vaikuttaa tehokkaammin ADAPTIIVISTEN MOTIVAATIOVALMIUKSIEN kehittymiseen

•  Vakioitu suoriutumisnäkemys voi helpommin johtaa enemmän JOUSTAMATTOMIEN motivaatiovalmiuksien kehittymiseen

“Sopivin lähtökohta suoriutumiseen ja motivaatioon on näkemys, jossa kiinnitetään huomiota omien kykyjen lisääntyvään painotukseen suhteessa tehtävään sekä korostetaan yksilöllisen kehityksen ja etenemisen merkitystä.”

Dweck & Leggett, 1988

TUTKIMUSHAVAINNOT OSOITTAVAT

42"

Helen Keller"Helen Adams Keller syntyi Tuscumbiassa; Alabamassa v. 1880. 19 kuukauden iässä hän sairastui vakavasti ja sen seurauksena hänestä tuli kuuro-sokea. Vammansa takia Helen joutui eristyksiin ulkomaailmasta, eikä pystynyt oppimaan vuorovaikutteista kieltä. Annie Sullivanista tuli hänen kotiopettajattansa ja opetuksen seurauksena nuori Keller alkoi oppia asioita, joita ei siihen mennessä ollut voinut oppia - mikä tärkeintä vuorovaikutteista kieltä. Sullivan vei Helenin Bostonissa sijaitsevaan Perkinsin sokeiden kouluun. v. 1900 Helen siirtyi Radcliffe Collegeen ja valmistui sieltä v. 1904 oppiaineinaan englannin kieli ja kirjallisuus, englannin historia sekä saksa ja ranska. Koulun jälkeen Keller omistautui kuuro-sokeiden opetuksen ja elämänhallinnan lisäämiseen sekä yleensä vammaisten oikeuksien parantamiseen niin Yhdysvalloissa kuin muualla maailmassa. Helen Keller kuoli v. 1968 87-vuoden ikäisenä. Elämänsä aikana hän julkaisi 11 kirjaa, mm. ”The Story of My Life” ja lukuisia artikkeleita kuuro-sokeudesta, vammaisuudesta, sosiaalisista kysymyksistä ja naisten oikeuksista. Helenin elämä oli ainutlaatuinen ja kannustava esimerkki päättäväisyydestä ja mahdollisuuksien avautumisesta vammaisuudesta huolimatta.

Helen Annie Sullivanin kanssa Helen tapaa John F. Kennedyn 43"

Esimerkki lahjakkuuttaan toteuttamaan päässeestä autistista"

Tri. Grandin suunnittelee eläinten käsittelylaitoksia ja –menetelmiä sekä toimii apulaisprofessorina Coloradon yliopiston eläintieteen laitoksella. Hän on alansa johtava asiantuntija Yhdysvalloissa.

Muita esimerkkejä on mm. tietokonefirma Sun-microsystems:n palveluksessa olevat jotkut lahjakkaat Aspergerin syndrooman omaavat henkilöt. Filosofi Ludwig Wittgensteinilla ja pianisti Glenn Gouldilla on myös arvioitu olleen Aspergerin oireyhtymä.

44"

Sarjamurhaaja Bundy - Mahdollinen Asperger"

Varsinkin sarjamurhaajien kohdalla ko. henkilöiden kliininen problematiikka on vieläkin monimuotoisempaa. Kyseeseen voi joskus tulla myös eräänlainen tunnekylmyys (aleksitymia) ja jopa täydellinen ymmärtämättömyys suhteessa toisten henkilöiden tunne-elämään. Edellä mainittuun liittyen onkin oletettu, että osalla heistä voi esiintyä Aspergerin oireyhtymää.

Theodore Bundy on ollut eräs ehkä oudoimpia sarjamurhaajia. Hän oli hyvin menestyvä lakiopiskelija, jota pidettiin myös hyvin älykkäänä. Kuitenkin hän surmasi uhrinsa vailla ilmeistä empatian tuntemista. Kiinnijäädessään ja oikeuden istunnossa hän toimi, kuin kyseessä olisi ollut mielenkiintoinen show-tapahtuma. 45"

Näkökulmia terapian kannalta"

47"

"Yhden kohteen fobiat"

" " "Useamman kohteen fobiat " " " "Paniikkihäiriö ""

" " " "Yleistyneet ahdistusreaktiot (GAD)""

" " " "Pakkotoiminnot ja -ajatukset""

" " "Lievä masennus (tilannetekijät löydettävissä)"" " " "Pitkittynyt suru"

" " " "Vaikea depressio (useita tilannetekijöitä - vaikea eritellä)" " " " " "Maaniset ja depressiiviset vaiheet "" " " " " "Akuutti stressireaktio"

" " " " "Jälkitraumaattinen stressireaktio (PTSD)" " " " " "Epävakaa persoonallisuus, muut "

" " " "persoonallisuushäiriöt " "" ""

" " " " " "Akuutti psykoottinen vaihe" " " " " " " "Toistuvat episodit" " " " " " " "Krooninen psykoottinen tila"

Ongelmien vaikeusaste hahmotettuna terapeuttisen toiminnan kannalta

Ongelman vaikeusasteen lisääntyminen

Ongelman monimuotoisuuden asteen lisääntyminen

Ongelmien ratkaise- minen ja henkilön oma itsehallinta vaikeutuvat sitä mukaa, kun ongelmien vaikeusaste ja monimuotoisuus lisääntyvät. Vaikeampien ja monimuotoisten pulmien kohdalla on usein myös havaittavissa kehityskulkua lievemmistä ongelmatilanteista yhä enemmän vaikeutuviin pulmakysymyksiin. Luonnollisesti kehityskulku ei aina noudata tiettyä etenemistä, vaan siinä esiintyy yksilöllistä variaatiota. Myöskään vaikeusaste ei ole absoluuttisesti määriteltävissä, vaan siinä ilmenee henkilökohtaista variaatiota (kukin kokee eri asiat eri tavoin vaikeina)

48"

Pääongelma-alueet"" Eri ongelmien suhteen on hahmotettavissa tietyt pääkomponentit sen mukaan, millainen ongelman-alueen kokonaisuus on. Tässä yhteydessä tehty jako perustuu siihen lähtökohtaan, millä toiminnallisella alueella ongelma erityisesti ja ensisijaisesti sijaitsee. On luonnollista, että ne menevät usein päällekkäin, mutta ratkaisevaa on, mikä ongelma-alue tulee toimenpidesuunnittelun pääkohteeksi.

" Koska ihminen reagoi erilaisiin kysymyksiin yleensä hyvin emotionaalisesti, siihen liittyvät nousevat usein terapeuttisen työn pääkohteeksi. Sinänsä pääongelma-alue voi sijaita jollakin muulla toimintakyvyn alueella, mutta pulmiin liittyvästä tunnereagoinnista muodostuu helposti ongelman hallintaan vaikuttava este. Lisäksi tunne on myös oman toiminnan motivaation suhteen henkilökohtainen, välittävä tekijä. Ihmiselle onkin tyypillistä, että toimintaa säädellään usein tunteisiin liittyen: Kun asiat tuntuvat etenevän hyvin, motivoidutaan jatkamaan sen mukaista toimintaa; Kun taas ne eivät tunnu menevän hyvin, seurauksena on helposti välttäminen ja tilanteista joskus jopa ennenaikaisesti poistuminen. Näin ollen onnistuneen toimenpidesuunnittelun yksi tärkeimmistä kohteista myös neurologisten, kognitiivisten ja käyttäytymisongelmien kohdalla on kiinnittää huomiota emotionaalisiin kysymyksiin.

Taitojen oppimiseen ja niiden hallintaan

liittyvät käyttäytymisongelmat

Tunneaktivoitumiseen ja tunteiden hallintaan

liittyvät emotionaaliset

ongelmat

Päättelyvalmiuksiin, ongelmanratkaisuun ja ajatushallintaan liittyvät kognitiiviset ongelmat

Neurologisiin ja elimellisiin

kysymyksiin liittyvät fysiologiset ongelmat

49"

Kokonaisvaltainen näkemys"

1. TILANTEE-SEENORIENTOI-TUMINEN

2. LAAJA-ALAINEN HENKILÖNELÄMÄNTILANTEENANALYYSI

I Käyttäytyminen

II Tilanne

III Motivaatio

IV Kehitys

V Itse-kontrolli

VI Sosiaaliset suhteet

VII Ympäristö

a. Käyttäytymisen analyysi

b. Tilanneanalyysi

c. Motivaatioanalyysi

d. Kehitysanalyysi

e. Sosiaalisten suhteidenanalyysi

4. NEUROLOGINEN JA NEUROPSYKOLOGINEN ANALYYSI

3. YKSITYISKOHTAINENVALMIUKSIEN ERITTELY

Yksilöllisen analyysin teon elementit, tietojenkeruu:

Vaikutteet: Kanfer & Saslow, 1969, 1976; Goldfried & Davison, 1976, 1994; Lopullinen muotoilu: Timonen, 2001

Tilannekohtaiset tarkennukset, käyttäytymiskokeilut ja seuranta

Jotta voisimme mahdollisimman hyvin saada selville kukin henkilön yksilöllisen tilanteen kokonaisuuden, tarvitsemme laajan tiedonkeruumenetelmän. Tässä on esitetty ne alueet, joita psykologisessa ja pedagogisessa tiedonkeruussa olisi hyvä ainakin ottaa huomioon. Hyvä tiedonkeruu luo sitten perustan onnistuneelle tilanneanalyysille.

Harmaalla hahmotettu nuoli viittaa tiedonkeruun perusetenemiseen. Musta nuoli puolestaan viittaa tiedon sisällön tarkistukseen, kun lisäinformaatiota on saatu toisesta lähteestä.

50"

Käyttäytymistasot ja eri alueet"

(Fy) Elimistön toiminta ja fysiologinen reagointi: Sisältää muut kuin tunnekomponenttiin liittyvät reaktiot, joilla on merkitystä henkilön käyttäytymisen ja toiminnan kokonaisuuteen tilanteessa. Tähän liittyvät myös havaittavat tai muuten henkilöön vaikuttavat elimistön toiminnot.

(Tu) Tunnereaktiot ja emootiot: Sisältää tunnereagointiin liittyvät käyttäytymiskomponentit. Näitä ovat ovat siihen suoraan liittyvät lähinnä sympaattisen ja parasympaattisen hermoston välittävät fyysiset reaktiot (a) sekä tunteen ajatuksellinen tai verbaalinen kuvaus (eksplisiittinen) tai muu mielikuviin liittyvä kokemus sen henkilökohtaisesta merkityksestä (implisiittinen). Tunteet voivat olla myös sekoittuneita siten, että henkilö perustunnetila on erilainen kuin siihen liittyvä tulkinta.

(Ko) Kognitiot, päättely ja ongelmanratkaisu: Sisältää henkilön itsensä kannalta ja/tai tilanteeseen liittyvän pohdinnan ja päättelyn. Se voi ilmetä johdonmukaisena ajatteluna tai enemmän tuntemuksen kautta välittyvänä kokemuksena jonkin asian oikeellisuudesta tai väärästä olemuksesta. Se tulee näkyviin myös verbaalisena ja ilmaisullisena käyttäytymisenä sekä välillä myös toiminnan kautta. Kognitiot voivat olla muodoltaan myös uskomuksia, asenteita ja automaattisesti aktivoituvia ajatuskuvioita.

(To) Toiminta: Sisältää käyttäytymisen, joka näkyy henkilön lihasaktiviteetin välittävänä toimintana ja verbaalisina ilmauksina. Kyse voi olla yksittäisistä käyttäytymisen ilmentymistä tai kokonaisvaltaisesta toiminnasta. Tähän liittyvä käyttäytyminen voi olla johdonmukaisesti etenevää tai tilanteen kannalta epäjohdonmukaista.

Fysio- loginen reagointi ja specifit reaktiot

Ajattelu, pohdinta ja mieli-kuvat

Verbaali- nen käyttäyty- minen ja ilmaisu

Lihastoi- mintaan liittyvä käyttäyty- minen

F

A

V

M

Respondentti

Operantti

Säännönohjaama

S

O

R

Kehyssuhteet ja vaikutevastaavuus

K

Käyttäytymisalueet Oppimismekanismit Käyttäytymistasot

51"

Tilanteiden laajemmat vaikutusrakenteet"

(SE) (Setting) Laajempi tilanneyhteys Laajempi tilanneyhteys on vaikutekokonaisuus joka muodostaa kokonaisvaltaisen, laajemman tilanneyhteyden. Tällä on

suuri merkitys, koska tätä kautta yksittäisten tilannetekijöiden merkitys suhteessa henkilön toimintavalmiuteen voi muuttua. Tämä puolestaan muuttaa ko. henkilön toimintakokonaisuutta ja yksittäisiä käyttäytymisketjuja.

(RF) (Relational Frames) Suhdekehykset Suhdekehykset ovat vaikutekokonaisuuksia, jotka muodostavat tilanteissa laajempia osakokonaisuuksia. Ne ovat ko.

tilanteessa havaittavia vaikuterakenteita, mutta ne sisältävät myös yksilöllisiä merkityssisältöjä. Viimeksi mainitut muodostuvat henkilön omien kokemusten kautta ja niihin liittyvät ajankohtaiset tilannevaikuttajat viestivät täten myös aiempia kokemuksia ja ajatuksia. Suhdekehysten vaikutus voi olla todettavissa kielellisesti, jolloin tilanneyhteyksien merkitystä määritellään kielellisten määreiden ja käsitemuodostuksen välityksellä - eksplisiittisesti. Se voi olla myös implisiittistä, jolloin niiden merkitys välittyy tuntemusten tai tunnekokemusten kautta. Viimeksi mainitun tilanteen kohdalla se ei välttämättä aina ole tiedostettua. Henkilö muodostaa myös uusia tilannemerkityksiä havainnoimalla ja tarkastelemalla tilannetta sekä määrittelemällä sen sisältöä uudelleen. Tämä tapahtuu pääosin kielen välityksellä mutta myös osittain tilanteessa etenevän toiminnon ja implisiittisten kokemusten kautta. Suhdekehysten kohdalla näkyy seurausvaikutusten moninaisuus, sillä erilaisten painoarvojen mukaan merkitys voi olla positiivinen tai negatiivinen. Lisäksi laajempi tilanneyhteys (SE) määrittelee suhdekehyksen vaikutusmerkityksen positiivisen tai negatiivisen sävyn. Tässä mitä ilmeisimmin eri tilannekombinaatioiden painotukset tuovat enemmän esille jompaa kumpaa vaikutussisällön osuutta.

tai

52"

Yksittäiset tilannetekijät"

(A)  (Antecedents) Edeltävät tekijät Edeltävät tekijät ovat ovat vaikutteita, jotka aikaansaavat joko ehdollistumattoman tai opitun ehdollisen reaktion ja ne

toimivat toimintojen mahdollisuutta viestivänä erottelevana vaikutteena. Ehdollistumattomat vaikutteet aikaansaavat henkilössä hänen biologisiin ominaisuuksiinsa liittyvän luonnollisen reagoinnin, kun aistikynnys ylittyy (kivun kokeminen, tuntokokemukset, äänihavainnot, visuaaliset liike- ja muotohavainnot jne.). Ehdollisten vaikutteiden kohdalla kyseessä voi olla opittu (herkkyys vahvistunut), voimakas aistivaikutus (esim. kova ääni, kipu, voimakkaat valojen ja varjojen visuaaliset vaihtelut) tai herkistyneen henkilön voimakas kokemus ja siihen liittyvä tunnereaktio (esim. pelkoa ilmaiseva säikähdys). Erotteleva vaikute on mikä tahansa sellainen tekijä, jolle muodostuu oppimiskokemusten kautta tiettyjen toimintojen mahdollisuutta viestivä merkitys. Erottelevan vaikutteen merkitys muodostuu kokemusten ja erityisesti tiettyjen toimintojen seurausten välityksellä.

(C) (Consequences) Seuraavat tekijät Seuraavat tekijät ovat ovat vaikutteita, jotka seuraavat henkilön toimintoja ja tiettyä käyttäytymistä ja, joilla on sisällöllistä

merkitystä henkilölle ko. tilanteessa. Seurausvaikutteita esiintyy välittömästi käyttäytymisen seurauksena, lyhyen ja pidemmän aikavälin kuluttua suhteessa ko. käyttäytymiseen sekä liittyen tilanteessa esiintyvään kokonaiseen toimintaketjuun. Seurausvaikutteet ovat henkilön kokemusmaailmassa joko positiivisia tai negatiivisia. Positiiviset ovat sellaisia, jotka välittävät suoria myönteisiä seurauskokemuksia (mukava seura, onnistuminen suorituksessa jne.) tai ilmaisevat jonkin negatiivisen asian poistumista (jännityksen ja ahdistuksen helpottuminen, vaikean asian poistuminen jne.). Negatiiviset puolestaan välittävät suoria kielteisinä koettuja seurausvaikutuksia (liiallinen kritiikki, vaikeasti ratkaistava pulma jne.) tai ilmaisevat myönteisen asian poistumista (yksin jääminen muiden lähtiessä, käteisen rahan loppuminen jne.). Yleensä tilanteissa esiintyy samanaikaisesti sekä positiivisia että negatiivisia seurauksia, mutta niiden keskinäinen painoarvo (kumpi on hallitsevana ja miten paljon) ratkaisee kokemuksen luonteen. Aikajänteen kautta tarkasteltaessa tämä painoarvo voi olla erilainen eri vaiheissa, jolloin esim. lyhyen ja pitkän aikavälin seurausvaikutus voi näyttäytyä erilaisena (kärsimys jalostaa, vaikeuksien kautta hyvien arvojen mukaiseen suoriutumiseen jne.).

tai

53"

Historialliset seikat"Historiallisten seikkojen huomioonottaminen on olennaisen tärkeää, jotta voisimme ymmärtää, miten henkilön kokemukset ovat vaikuttaneet hänen nykyhetkessä tapahtuvaan toimintarakenteeseensa sekä siihen, miten hän hahmottaa ja kokee eri asiat. Historiallisten seikkojen hahmottaminen tarkoittaa myös henkilön olennaisen biologisen taustan ja kehityspsykologisen tiedon huomioonottamista. Henkilöllä voi olla mm. biologisesti välittyvää herkkyyttä erilaisiin reaktioihin ja olotiloihin, jotka tulevat näkyviin erityisesti stressitilanteissa (esim. herkkyys impulsiiviseen toimintaan ADD/ADHD:ssa, mielialojen rytminen vaihtelu bipolaarihäiriöiden ja epävakaan persoonallisuuden yhteydessä, taipumus psykoottiseen reagointiin skitsofrenia- ja Aspergerin oireyhtymän taustan omaavilla henkilöillä). Historialliset seikat ovat menneisyyttä ja niitä ei enää voi muuttaa. Kuitenkin niihin voidaan oppia suhtautumaan toisin ja mahdollisesti myös oppia hyväksymään niiden olemassaolo. Joskus käy nimittäin niin, että ne jäävät käsittelemättä ja niihin liittyviä tunteita ja ajatuksia yritetään välttää. Tällöin kyseessä erityisesti ovat vaikeat elämänkokemukset (esim. trauma, voimakas suru, menetykset). On myös, että joskus olemme unohtaneet joko luonnollisesti tai aktiivisesti välttäen näiden vaikeiden kokemusten olemassaolon. Kuitenkin on mahdollista, että ne silti vaikuttavat meihin mm. epämääräisinä ahdistustiloina, kun jotkin tilanteessa esiintyvät tekijät muistuttavat tapahtumasta tai jostakin siihen liittyvästä (esim. epäsuora ajatus, mielleyhtymä). Nämä muistuttajat eivät välttämättä ole henkilölle tietoisia, eikä hän täten pysty niitä ja niiden yhteyttä olotilaansa tällöin kielellisesti (eksplisiittisesti) kuvaamaan. Voi myös tapahtua, että nämä mielleyhtymät ja ”poissulkeutuneet” muistikuvat aktivoituvat erityisesti unessa. Uni on kuitenkin epätarkka muistikuvien välittäjä, koska ko. tilassa assosiaatiot ovat moninaisia, pirstaleisia ja löysiä. Kuitenkin sitä tarkasteltaessa on mahdollista löytää vihjeitä olennaisista vaikutustekijöistä. Historiallisten seikkojen tarkastelulla on myös merkitystä pyrittäessä tuomaan esille henkilön vahvuuksia hänen aiemmassa kokemusmaailmassaan. Voi nimittäin olla, että henkilö muistaa itseen liittyviä asioita ongelmallisemoina kuin ne välttämättä ovatkaan kaikilta osiltaan tapahtuneet (esim. vaikeassa depressiossa). On siis hyvä auttaa häntä näkemään asioiden toinen puoli.

54"

Neuro-kognitiivinen oletustekijä"

(Ne) Neurologinen toiminta: Aisti-informaation välitys ja integrointi; orientaatioreaktio; lyhytaikainen sensorinen ja hippocampuksen muistiaktivaatiotoiminnot; pitkäaikaismuistin ja työmuistin toiminnot vireystilan ja valveillaolon säätely; huomion suuntaamisen mekanismit ja niiden toiminta; sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toiminta kehollisten reaktioiden säätelyssä; tuntemusreaktioiden muodostuminen; hormonaalinen säätelyn aktivoituminen ja elimistön toiminta; kehon lihastoiminnan hallinnan säätely

(Tu) Tunneaktivoituminen: Tunnetilojen aktivoituminen kielellinen ymmärtäminen ja mielikuvien muodostuminen; muistikokemusten aktivoituminen, jotka liittyvät aiempiin ja vastaaviin tunnetiloihin; tunteiden havaitseminen ja niiden tunnistaminen eksplisiittisesti; implisiittisten tunnetilojen havaitseminen, joita on vaikea kielellisesti ilmaista ja liittää asiayhteyteen; tunteiden kielellinen jäsentäminen

(Ko): Asioiden jäsentäminen ja yhdistäminen; tilanneyhteyden ja siihen liittyvien seikkojen ymmärtäminen; kokonaisuuden ja niiden osien suhteen hahmottaminen; ongelmanratkaisu; uskomusten ja asenteiden tarkastelu; omien arvojen ja henkilökohtaisten tavoitteiden selvittäminen; looginen ja luova pohdinta; sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvien vuorovaikutusehtojen tunteminen; kyky abstraktiin pohdintaan

Neuro-kognitiivinen oletustekijä on tarkoitettu antamaan oletuksia ja tarkennuksia funktionaaliseen analyysiin kehon sisäisten tapahtumien ja prosessien osalta. Oletustekijän todellista osuutta ei aina voida todentaa aukottomasti, mutta sen avulla voidaan tarkentaa analyysien ymmärrettävyyttä ja se voi johtaa joiden seikkojen tarkempaa selvittämistarpeeseen. Oletustekijä yhdistetään muihin analyysikaavion osiin katkoviivoilla, koska sen merkitys on toimia nimensä mukaisesti oletustekijänä. Sen osuus voi siten olla korrelatiivinen tai suorassa syysuhteessa muihin tekijöihin (ympäristövaikutteet ja käyttäytyminen). Analyysissä se voi olla tarpeen mukaan enemmän neurologista informaatiota, tunneaktivoitumiseen liittyvää tai kognitiivista tietoa painottava.

55"

Itseä-vahingoittava käyttäytyminen

Fyysiset rajoitukset

Rajoittuneet oppimismahdollisuudet

Fyysisen vamman mahdollisuus

Kommunikaa- tiovaikeudet

Tilannevaati- mukset

Heikentynyt huomiokyky

Muuntunut aistipalaute

Huomio toisilta

Poispääsy epämukavasta

tilanteesta

Analyysimalli ja esimerkkitilanne itseä-vahingoittavaan käyttäytymiseen liittyvän kokonaistilanteen hahmotuksesta

Malli: Haynes, O´Brien, 2000; Hayes, 2001; Modifioinut ja soveltanut: Timonen, 2001

Pidemmän aikavälin seuraukset

Muut Ko, Tu, Ne?

Neorologiset taustatekijät

Oppimishistoria

Kliininen analyysiesimerkki kehitysvammaisesta ja autistisesta miehestä, joka puri itseä ja toisia. Hahmotelma ei ole täydellinen, mutta kertoo eräitä asiaan liittyviä oletuksia.

Jännittynei- syyden

lisääntyminen

Jännittyneisyy- den

purkautuminen

Tärkeitä seikkoja pyrittäessä tarkastelemaan ongelmien etenemistä ketjumaisesti"

Edeltävät tilannetekijät,

jotka vaikuttavat reaktioiden ja

tiettyjen käyttäytymismuotojen

esiintymiseen: jännitys, automaattisiin

reaktioihin vaikuttavat tekijät;

seikat, jotka vaikeuttavat keskittymistä; depressio jne.

Fysiologiset reaktiot: intensiteetti,

kesto, reaktion esiintymisen nopeus

ja frekvenssi

Kognitiivinen tila: keskittyminen,

muistot, ajattelukuviot

Emotionaalinen tila: Tuntemukset ja niiden tulkinta: Ongelmana voivat olla keskenään sekoittuvat tunteet ja

virhetulkinnat.

Toiminnot: opitut verbaaliset ja motorinen

Lisääntynyt tai vähentynyt emotionaalinen tila: Tunte-

mukset ja niiden tulkinta; Uusia

sekoittuneita tunteita ja mahdollisia

virhetulkintoja

Lisääntyneet tai vähentyneet fysiologiset

reaktiot

Muuntunut kognitiivinen tila: keskitty-

minen, muistot, ajattelukuviot

Seuraustekijät henkilön sosiaalisessa ja fyysisessä

ympäristössä: Potiviiviset ja/ tai negatiiviset Historialliset seikat

Tekijät, jotka voivat lisätä tai vähentää

vaikutussuhteiden välistä yhteyttä

Tekijät, jotka voivat lisätä tai vähentää

vaikutussuhteiden välistä yhteyttä Ketjuanalyysin malli, jonka avulla voidaan tarkentaa tilannekohtaisesti ongelmien esiintymistä, etenemistä ja niihin vaikuttavien variaabeleiden vaikutusta.

Emootioiden muodostumisen yleismalli"

Emootioita nostattavan asian

havaitseminen

Tilanteen havainnointi ja fysiologisen kiihtymistilan

tulkinta havaitun valossa

Fysiologinen hermoston kiihtymistila, joka saa aikaan

elimistön toiminnan muutoksia

Koettu emootio

Tilan tulkinta määrittelee emootion luonteen

Fysiologinen kiihtymistila määrittelee emootion voimakkuusasteen

Näen aaveita. Aaveet ovat pelottavia ja sydämeni hakkaa

Fysiologinen ”taistele tai pakene”

-reaktio ja valmiustila

Aargh, Minä pelkään

Laajimmin käytössä oleva perusmalli on peräisin Schachterilta ja Singeriltä v. 1962. Se on edelleenkin se malli, johon eniten nojaudutaan. Sen luotettavuutta on myös jonkin verran kritisoitu esim. Marshallin ja Zimbardon (1979) toimesta, jotka eivät saaneet replikoitua Scachterin ja Singerin alkuperäistä koetta. Tässä yhteydessä on tehty ko. malliin laajennus nykytiedon valossa (fysiologsen tilan ja tulkinnan välillä kaksisuuntainen yhteys yksisuuntaisen tilalla; vaihtoehtoiset toimintavat).

Ilmeistä on, että henkilö alkaa aiempien kokemusten ja kielen välityksellä myöhemmin määritellä myös muita, vastaavia tilanne- yhteyksiä samankaltaisiksi (tässä yhtä vaarallisiksi).

Havainto jostakin epämääräisestä;

mielleyhtymä: aaveita Voimakas jännitystila

Pelko - Taistele tai pakene

Suhdekehysten muodostuminen pelkokokemuksen suhteen"

Maastossa sihisevä käärme tai jokin vas-taava (esim. äkillinen räsähdys ja keppi)

Havainto äkillisestä käärmeen liikkeestä tai sitä muistuttavasta asiasta ---> säikähdys ja pelkoreaktio

Ajatussääntö: ”Käärmeet ovat vaarallisia, niitä pitää varoa”; ”Maastoissa voi olla käärmeitä” - herkistymä

Äiti kehottaa varomaan käärmeitä. Ne voivat olla vaarallisia

Pitäisi liikkua maastossa, esim. istuttamassa isoäidin luona puita

”Siellä voi olla käärmeitä”; ”Parempi olla menemättä”

On jännittynyt, pakenee ja välttelee ko. tilannetta ja vastaavia tilanteita

”Käärmeitä voi olla myös muualla ja ne voivat olla eri näköisiä”; ”Ympärillä voi olla myös vastaavia otuksia”;”Riippumatta koosta, ne kaikki voivat olla vaarallisia”.

Sama toistuu monissa muissakin vastaavanlaisissa tilanteissa, jos ne muistuttavat mahdollisesta vaarasta. Tässä yhteydessä tapahtuu pelon yleistyminen ja se alkaa koskea vähitellen myös pelko- ja vastaavia reaktioita sinänsä, jolloin henkilö voi alkaa vältellä kaikkia vastaavankaltaista epämukavaa olotilaa aikaansaavia tilanteita.

Otusluokka, joilla on ominaisuuksien suhteen keskinäistä vastaavuutta

59"

Emotionaalinen homeostaasi"• Eräs paljon käytetty emotionaalisia reaktioita selittävä malli on näkemys emotionaalisesta homeostaasista. Sen mukaan meillä on eräänlainen optimaalinen emotionaalisuuden taso, jota pyrimme säilyttämään tavalla tai toisella. • Jos jokin meihin vaikuttava tapahtuma tai vaikute muuttaa emotionaalisia reaktioitamme ja kokemistamme, vastareaktiot aktivoituvat pyrkien palauttamaan homeostaasin. Jos vastareaktioiden ja toimintamme seurauksena muutoksen aiheuttamat vaikutteet häviävät, kehon tilanne palautuu jonkin ajan kuluttua lähelle normaalitasoa aiheuttaen hyvän olon tunteen. • Hyvän olon palautumisen takia selitysmallia on käytetty selittämään mm. riskin ottoa eri tilanteissa. • Monet jokapäiväisessä elämässä koetut emotionaaliset reaktiot ovat opittuja ja seurausta ensimmäisen tai useamman vaiheen ehdollistumistapahtumasta. • Esimerkkinä ensimmäisen asteen ehdollistumistapahtumasta voidaan mainita kertakokemuksena muodostunut pelko koiria kohtaan. --- Koira säikäyttää kovalla haukunnallaan aikaansaaden voimakkaan orientaatioreaktion ja siitä seuraavan fysiologisen ylireagointitilan. • Ehdollistumisen muodostumiseen ei tarvita aina edes suoraa kokemusta pelättyä kohdetta kohtaan. Joskus tarinat tai elokuvat riittävät esim. Hitchcockin ”Linnut” tai ”Tappajahai”. • Ehdollistuneet reaktiot vaikuttavat samoin kuin suorasti välittömiin fysiologisiin reaktioihin vaikuttavat tekijät. Ne ovat kuitenkin usein varsin vaikeita sammuttaa.

60"

Ahdistuksen kohteen realistisuus!Ongelmilla on taipumus kasautua ja kasvaa. Esimerkiksi se, mitä jännitetään tulee mielikuvissa helposti suuremmaksi, jolloin ongelmat laajenevat ja yleistyvät. Tämä tuottaa myös ilmiön nimeltä pelon tai ahdistuksen pelko. Tällöin henkilö alkaa pelätä jonkin kohteen lisäksi myös muita vastaavia kohteita sekä lisäksi omia tilanteessa herääviä reaktioitaan. Niinikään mielikuvissa luodaan helposti lisää pelon elementtejä, vaikka tilanteessa sinänsä ei olisikaan niitä tukevia seikkoja. Tätä kautta tilannehallinta vaikeutuu entisestään ja tavallista myös on, että henkilö alkaa vältellä tilanteita riippumatta siitä, onko välttämiselle realistisia tarpeita. Hitchockin klassisissa elokuvissa ”Linnut” ja ”Psyko” saavutettiin pelon olemusta varsin hyvin niin todellisena kuin myös mielikuvan tasolla liikkuvana ilmiönä. 61"

Herkkyys-stressi -malli"

Muut elämän stressi- tilanteet

Perhestressi

Rytmiset muutokset ja epäsäännöllisyys

Tunnevaihteluiden oireita

Malli perustuu Miklowitzin yhdessä Goldsteinin (1997) kanssa esittämään näkemykseen, miten eri stressitekijät näyttäytyvät kaksisuuntaisen (bipolar) mielialahäiriön yhteydessä. Ajatus lähtee siitä, että kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä perusongelma pohjautuu biologiseen herkkyyteen reagoida tiettyihin ympäristön stressitekijöihin normaalia voimakkaammin ja pidempikestoisesti. Kun eri stressitekijät esiintyvät henkilön ympäristössä. Tämä herkkyys alkaa muuttaa henkilön elämää enemmän ongelmalliseen suuntaan. Tämä näkyy hänen tunne-elämässään, ajatusmaailmassaan, fysiologisessa tilassaan ja käyttäytymisessään. Herkkyys-stressi -malli (diathesis-stress) on alunperin esitetty skitsofrenian yhteydessä (Zaslow & Breger, 1969). Sitä on sittemmin käytetty myös monien muiden psyykkisten ja terveyteen liittyvien ongelmien analyysin lähtökohtana. Joskus painotus on enemmän biologisissa lähtökodissa (esim. autismi ja muut laaja-alaiset kehityshäiriöt) ja toisinaan taas enemmän ympäristön stressitekijöissä (esim. ahdistusreaktiot ja mielialahäiriöt).

62"

Pelko, stressi ja Amygdala"

•  Eläimillä tehtyjen havaintojen perusteella on todettu, että jos Amygdalan alue vaurioituu, eläimet eivät enää vaikuta reagoivan pelolla vaikutteisiin tai tekijöihin, jotka ovat aiemmin yhdistyneet epämiellyttävinä koettuihin tapahtumiin.

•  Ne vaikuttavat myöskin olevan helpommin kohdeltavissa ihmisten toimesta ja näyttävät erittävän vähemmän ns. stressihormoneja.

•  Jos puolestaan Amygdalaa stimuloidaan jollakin tavalla, eläimet näyttävät osoittavan pelon merkkejä ja kärsivän stressiin liittyvistä ongelmista (esim. mahahaava).

•  On olemassa potilashavaintoja, joissa Amygdala on joko kalkkeutunut tai ei toimi kunnolla (esim. Damasio, 1999). Tällöin henkilöille ei muodostu omaan tunnekokemukseen perustuvia varoreaktioita. On myös havaittu, että heillä esiintyy ongelmia yleensäkin tunteiden tunnistamisessa. Tämän kaltaisia havaintoja on tehty autismissa mutta myös muissa potilastapauksissa.

Eräs keskushermoston alue, joka vaikuttaa olevan erityisen tärkeä ehdollistuneiden pelko- ja stressireaktioiden sekä yleensä tunnereagointiin liittyvien reaktioiden yhteydessä, on Amygdala (esim. Kalat, 2001). Sen vaikutuksen on havaittu olevan alla esitetyn kaltainen. Amygdalan merkitys on toimia erityisesti eräänlaisena siltana omien kehollisten aistihavaintojen ja tunnereagointiin liittyvien fysiologisten ilmiöiden välityksen välillä. Tunnereaktiohan sinänsä fysiologisena ilmiönä perustuu kehollisten tuntemusten muutokseen ja niistä tehtävään havainnointiin. Tuntemusten ja havaintotilanteen tulkinta on sitten tunnereagoinnin toinen eli sen kognitiivinen puoli.

Perushavainnot ovat:

63"

Tunnereagoinnin hallintaan liittyvän terapian tavoitteet etenemisen eri vaiheissa.

Esivaihe: 1) Tilanteen selvittäminen ja analysointi. 2) Sitoutuminen terapiaan sekä yhteisten tavoitteiden asettaminen ja niiden hyväksyminen. Terapia: 3) Kontrolloimattomuuden tunteen muuttaminen hallituksi omaksi kontrolliksi. - Mielekkäiden elämän odotusten lisääminen, yhteyden rakentaminen tahoihin, joiden kautta voi saada apua eri muodoissa, tasapainon ja toiminnan kontrollin saavuttaminen, perusvalmiuksien lisääminen. 4) Hiljaisesta toivottomuuden tunteesta irti pääseminen ja emotionaalisen ilmaisun lisääminen. - Tuleminen hallitusti tutuksi oman emotionaalisen kokemisen kanssa ja traumaattisten tapahtuminen realisointi, yhteyden lisääminen sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön. 5) Elämän ongelmien kohtaaminen ja niiden rakentavan ratkaisemisen edistäminen sekä normaalin onnellisuuden saavuttaminen. - Itse-kunnioituksen, oman hallintakyvyn ja tehokkuuden tunteen lisääminen, omien moraalisten oikeuksien havaitseminen, oman elämänlaadun pohtiminen ja elämänsisällön hyväksyminen ja uusien tavoitteiden asettaminen 6) Täydellisyyden tavoittelusta ja epätäydellisyyden tunteesta irtipääseminen sekä normaalin ilon kokemisen saavuttaminen. - Oman tietoisuuden laajentaminen koskien itseä, menneisyyttä ja nykyisyyttä, toisia ihmisiä ja heidän vaikutustaan, tärkeiden kielteisten ja myönteisten tilannetekijöiden vaikutuksen havaitseminen, itselle tärkeiden elämänsisältöjen etsiminen ja henkisen hyvinvoinnin lisääminen. Seuranta: 7) Tilanteen seuraaminen ja tavoitteiden mukaisen toiminnan toteutumisen edistäminen

Kun aloitetaan suunnittelemaan terapeuttista lähestymistä tunnereagointiin liittyvien ongelmien hoitamiseksi, on tärkeää hahmottaa, että siihen yleensä liittyy eri vaiheita. Vaiheiden kohdalla eteneminen ja tavoitteet ovat erilaisia mutta toisiaan tukevia. Eräs hyvä etenemismalli on alla esitetyn kaltainen (Robinson, 1996; Hayes; 1997, Fruzetti, 1998).

64"

Terapiassa pyritään vaikuttamaan seuraaviin seikkoihin

Lisätään Vähennetään

1. Emotionaalinen ilmaisu, sen suuntaaminen ja hallinta 2. Oman itsen hyväksyminen ja arvostaminen (itse-validointi) 3. Realistinen tilanteiden ja tapahtumien arviointi 4. Emotionaalisten tuntemusten kanssa tutuksi tuleminen 5. Aktiivinen ongelmanratkaisu 6. Asioiden pohdinnan ja ilmaisun tarkkuus

1. Emotionaalinen reaktiivisuus 2. Itsen vähättely ja itseä kohtaan toteutettu vähättely. 3. Oman käyttäytymisen ja toiminnan hallitsemattomuuden sekä elämän kriiseihin ajautumi- sen tunne. 4. Surun ilmaisun tukahduttami- nen 5. Aktiivinen passiivisuus 6. Tunnetiloista ja riippuvuus niiden vaihteluista

Tunnereagoinnin hallinnan suhteen tehtävän terapian kohdalla on hyvä kiinnittää huomiota erityisesti alla mainittuihin seikkoihin, jotka muodostavat toiminnan suunnittelun ja etenemisen perusrungon. Lähtökohta on käytössä varsinkin Dialektisen käyttäytymisterapian yhteydessä, joka on suunniteltu erityisesti moninaisen tunnereagoinnin hallintaan ja epävakaan persoonallisuuden hoitoon (Linehan, 1993, 1997; Fruzetti, 1998).

65"

Emotionaalisen kokemisen epätasapainotilaan vaikuttavia henkilökohtaisia tekijöitä

Emotionaalinen perusherkkyys

Itseen kohdistettu tai kohdistunut epäluottamus

Sosiaaliset tekijät

Biologiset tekijät

Ehkäisty tai taka-alalle siirretty sureminen Kilpailuhalukkuus

Aktiivinen passiivisuus Hellittämättömyyden kokeminen kriiseissä

Tunnereagoinnin taustalla on yleensä useita tekijöitä ja niiden yhteisvaikutuksia. Asiakkaan tilanteen selvittelyn yhteydessä ja hänen terapiansa etenemisen suhteen on syytä ottaa kaikki nämä seikat huomioon mahdollisimman laajasti. Alla on esitetty Linehanin (1993, 1997) näkemys analyysin ja hoitosuunnitelman kohteena olevista tärkeistä seikoista (ks. myös Kåver & Nilsonne, 2002, suom. 2004).

66"

Terapeuttinen ja muu vuorovaikutustilanne

Henkilö 1 / Terapeutti Henkilö 2 / Asiakas

Se on kyllä minulle hankalaa. Minun pitäisi pyytää vapaata töistä. Miten minä sen selitän pomolle. Mutta, jos minä kieltäydyn hän varmaankaan ei pidä siitä, enkä minä halua tuottaa hänelle pettymystä.

Sovimme, että tapaisimme seuraavan kerran klo. 4. Voisimmeko kuitenkin vaihtaa ajankohdan klo. 4:sta aikaan klo. 2.00?

Hän vaikuttaa vaivaantuneelta. Ehkä hän ei haluakaan vaihtaa aikaa tai jokin muu seikka vaivaa häntä. Klo. 2.00? kyllä se minulle sopii.

Sinä vaikutat nyt hieman vaivaantuneelta ...

Peruslähde: Kohlenberg, 1998, workshop Joensuun yliopistossa

Henkilön yhtenä ongelmana on liiallinen toisten näkemyksiin mukautuminen ja oman mielipiteen esilletuomisen vaikeus

Kahden henkilön välisessä vuorovaikutustilanteessa ja erityisesti terapiassa vaikuttavina tekijöinä ovat kokonaiskontekstin lisäksi vuorovaikutuksen verbaalinen ja ei-verbaalinen viestintä. Sen lisäksi tilanteeseen tulevat mukaan kummankin henkilön omat kokemustaustat ja asioiden yksilöllinen tiedonkäsittelytapa. Tilanne tuo usein esille myös henkilökohtaisia ongelmakohtia, joita Kohlenbergin ja Tsain (1991) mukaan nimitetään kliinisesti relevantiksi käyttäytymiseksi (KRK; CRB= Clinically Relevant Behavior).

KRK:n mukainen tulkinta

67"

Hienojakoinen ja moninainen vaikutusyhteys ilmaisuun"

Asiakas Terapeutti

Hmm... Onkohan hän itse asiassa vihainen jollekin muullekin asialle tai ehkä myös minulle?

Olen hyvin vihainen pomolleni.

Vaikutusyhteydet: Pomo - terapeutti -asetelma. Missä mielessä terapeutin oletus voi toteutua ja mitä kaikkea asiakkaan ilmaisu oikeastaan voi tarkoittaa? Voi tietenkin olla myös, että terapeutti on väärässä tarjoamalla liikaa omaa selitystään. Kuitenkin esim. tässä yhteydessä esitetyn ajatuksen mukainen näkemys kannattaa testata tiedustelemalla asiakkaalta tarkemmin asiasta.

Millaisesta ilmaisusta voi olla kyse? - Nimeäminen, pyyntö, jokin muu

Olisiko itse asiassa kyse myös jostakin muusta asiasta tai tunteesta, mutta hän ei halua sanoa sitä?

Terapia on vuorovaikutustilanne, jossa terapeutin tehtävänä on auttaa asiakasta näkemään erilaisia ongelmakohtia toiminnassaan, ajattelussaan ja tunnereagoinnissaan.

68"

Tarkkaile Kliinisesti relevanttia käyttäytymistä eli KRK:ta"

Asiakas Terapeutti

En pidä siitä, miten hän puhuu. Onkohan minun reaktioni samanlainen kuin hänen potentiaalisten ystäviensä?

Minulla ei ole yhtään ystävää. Kuinka puhuminen tuollaiselle typerykselle kuin sinä voisi muka auttaa minua?

Lähtökohta: Kysymys mahdollisista ystävistä.

Terapiassa esiintyy välillä paljon tärkeää kliinisesti relevanttia käyttäytymistä. Osa siitä luonnollisesti jää terapeutilta havaitsematta. Olennaista kuitenkin on, että terapeutti tarkkailee tilannetta ja tekee myös itsensä kautta havaintoja mahdollisista tilannemuutoksista ja vaikutustekijöistä. Hän voi myös testata asiakkaan näkemyksiä esittämällä erilaisia vaihtoehtoisia tulkintoja. Tulkintojen ohella yksi toimintatapa on käyttää ns. peilaamista eli reflektiota, joka tapahtuu mm. kertaamalla asiakkaan sanomisia, selventämällä niitä, tekemällä yhteenvetoja, korostamalla tiettyjä yksityiskohtia jne. Idea on, että terapeutti tarjoaa välineen, jota kautta asiakasa huomaa olennaisia asioita itse.

Verbaalisen KRK:n havainnointia

69"

Esimerkkianalyysi Masan tilanteesta"

Kokenut ankaraa

kasvatusta isän puolelta

yms.

Muistoja ja takautumia aiemmista

kokemuksista

Vaikeuksia sosiaalisessa

kontaktinmuodos- tuksessa

Sosiaalisia tilanteita

Ahdistusreaktioita

Lisääntynyt virikkeisyys

Vaikeuksia keskittymisessä

Frustraation tunteita ja ajatuksia kontrollin

menettämisestä: virhetulkinnat omia reaktioita

kohtaan

Pakkotoimintoja pyrkimyksenä saada frustraation tunteet

hallintaan ja pitää yllä kontrollia

Ahdistus lisääntyy; Viha tulee mukaan

Lisääntynyt virikkeisyys

Ajatuksia mahdolli- suudesta hallita

tunteita

Lisääntynyt sosiaalinen

eristäytynei- syys,

pelkää sosiaalisia tilanteita omien

reaktioiden takia

Alla on esitetty hahmotelma erään nuoren miehen tunnereagoinnin ketjumaisesta etenemisestä useimmissa riskitilanteissa, joissa ongelmia esiintyy. Analyysi viittaa kiinnekohtiin, joihin ko. henkilön kohdalla on hyvä painottaa terapiasuunnittelun yhteydessä. Koska tilanteessa on mukana paljon eri tekijöitä, suunnitelma kannattaa tehdä ns. hoitopakettistrategia-idealla (Treatment Package Strategy; Kazdin, 1992). Tällöin suunnitellaan kokonaisvaltainen ohjelma, jonka yhteydessä on huomioitu mahdollisimman monet eri seikat terapiatuloksen maksimoimiseksi.

70"

Analyysi-esimerkki"

Kiireinen kerhoon lähtö

Kokonaistilanne:Perheryhmäkodissa; paikalla ohjaaja ja asukas; klo. 17.30, olisi aika

lähteä kerhoon

Asukas on keskittynyt omiinajatuksiinsa; kuulo-näkövamma

Lähtemisellä olisi kiire,jotta ehdittäsiin

Ohjaaja koskettaaolkapäätä ja yrittää

saada huomionitseensä

1.C-A1

W-A SE

A-B + A

1.C-B1 Tuntee voimakkaan kosketuksen

1. Orientaatioreaktio: havahtuu2. Lihasjännitys

3. Sydämen syke kiihtyy

Kiihtynyt ajatus:Mitä nyt tapahtuu?

Motorinen toiminta: Säpsähtää,kääntyy nopeasti toiseen päin;

kädet ovat nyrkissä

Ääntelee kovallaäänellä

2.O-B1

Ohjaaja koskettaaolkapäätä uudelleen

ja alkaa vetääasukasta ylös

tuolista;puhuu samalla paljon

2.C-A2

3.C-B2 Kosketus tuntuuvoimakkaammalta

1.. Lihasjännityslisääntyy2. Sydämen syke kiihtyy

entisestään

Hätääntynyt ajatuskuvio:"En halua...en ymmärrä mitä

tapahtuu?"

Lyö ohjaajaa voimakkaastikäteen

2.O-B1

Huutaa kovallaäänellä

Ohjaaja irrottaakätensä ja antaaasukkaan olla

rauhassa; puhuupaljon

3.C-A3

Esimerkissä havainnollistetaan tilanne- ja tapausanalyysin tekemistä etenevän tilanteen mukaisesti. Analyysissä on pyritty nostamaan esille tiedossa olevien tekijöiden suhteen myös todennäköisiä oletuksia. Päätarkoitus on, että analyysi tuo esille niin paljon materiaalia, että toimenpidesuunnittelu mahdollistuu riittävän monipuolisesti. Analyysimallissa on tehty johtopäätelmiä henkilön käyttäytymisen muuttumisesta ketjun eri vaiheissa. Tältä pohjalta ongelman ratkaisu on myös tehty ja keinoja tilanteeseen vaikuttamiseksi löydetty. Analyysin todentaminen tapahtuu seuraamalla useampia tilanteita, kokeilemalla muutoksia ja mahdollisesti myös kysymällä henkilöltä itseltään.

Mieleentunkevien ajatusten hallinta -esimerkki, mukaillen Morrisonin mallia, 2001"

Tietoisuuteen tunkevia ajatuksia ja mielleyhtymiä a)  Kuulee ääniä, sisältäen miesäänen ”Lyö häntä!” b)  Kokemuksia ajatusten laukkaamisesta c)  Uutisten lukija sanoo: ”Se on todella paha asia...”

Kulttuuriin liittyviä ei-toivottavia tulkintoja mielleyhtymistä a)  Paholainen kehottaa minua vahingoittamaan lastani. b)  Paholainen kontrolloi ajatuksiani. c)  Jokainen tiedotusvälineissä tietää, kuinka paha minä olen.

Virheellinen näkemys itsestä ja sosiaalisesta ympäristöstä a)  Aikuisia ei uskoa olemaan yksin lasten lähellä. b)  Ihmiset ovat yleensäkin vaarallisia. c)  Minä olen paha/ilkeä ihminen. d)  Toisilla ei ole ei-toivottavia ajatuksia. e)  Vaaran jatkuva tarkastelu on tärkeä selviytymisstrategia. f)  Äänien kuulemisesta on seuraa ainakin jonkin verran. g)  Itsen rankaisu auttaa kontrolloimaan äänien kuulemista.

Kokemukset a)  Seksuaalisesti hyväksikäytetty sukulaisen toimesta b)  Ankara uskonnollinen kasvatus c)  Oman lapsen syntymä ja lisääntynyt sosiaalinen eristäytyneisyys

Ajatus- käyttäytymisvastineet a)  Valikoiva huomiointi ei-

toivottuja ajatuksia kohtaan. b)  Toisten hyväksymättömyys

ja näkemykset pahasta/ilkestä mediasta.

c)  Rankaisee itseä pahoista ajatuksista viiltelemällä.

d)  Yrittää välttää olemasta oman lapsen lähellä.

e)  Välttää lastentarhoja ja kouluja.

Mieliala ja fysiologiset tuntemukset

a)  Ahdistus b)  Syyllisyys c)  Lisääntynyt virikkeisyys d)  Uniongelmat

Esimerkkihahmotelma erään nuoren naisen tunnereagoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kyseessä on henkilö, jolla on erityisesti psykoottisluontoisia kognitiivisia ajatusvääristymiä.

72"

Esimerkki keskustelussa käytetyistä piirroksista - käyttäytymisketjuja"

Tilanne Ajatus: Mitä nyt tapahtuu?

Tunnereaktio Tilanteen tulkinta ja toimintavaihtoehdot

Piirrokset teki: Psykologi Raili Miettinen, Niuvanniemen sairaala, Kuopio

Ketjuanalyysi perustuu Albert Ellisin REBT-malliin (Rational Emotive Behavior Therapy). Ajatuksena tilanne-esimerkeillä ja niihin liittyvillä analyysiharjoituksilla oli pyrkiä lisäämään potilaiden päättely- ja harkintakykyä eri tilannevihjeiden tulkitsemiseksi.

Esimerkki mallista, jota käytettiin Niuvanniemen sairaalassa (Kuopio) tunnereagoinnin ja siihen liittyvien ilmiöiden realisoimisessa henkilöillä, joilla esiintyy tunteiden tunnistamisen vaikeuksia. Malli on tarkoituksella yksinkertaistettu, jotta tunnereagoinnin eteneminen on saatu mahdollisimman selkeään ja ymmärrettävään muotoon.

73"

Ongelmien mahdollinen kehityskulku - psykoottisuus ja aineiden käyttö (esimerkki tapauserittelystä)"

Varhaiset elämän kokemukset

Perususko- musten ja nä- kemysten ke- hittyminen

Isä kriittinen ja omaa suuret odotukset - vahva työetiikka. 16-vuo- tiaana veitsihaava kasvoihin.

“Olen epäonnistu- ja”. “Minussa on jotakin vialla”. “Jos teen töitä kovasti, voin todistaa ole- vani hyvä”. “Olen aika erikoinen”.

Psykoottiset oireet

Alkoholin ja huumeiden käytön aloitus

Uskomukset liittyen sairau- teen ja lääki- tykseen esiin- tyvät

Alkoholin ja huumeiden käyttöön liitty- vät uskomukset

Epäluuloisuus. “Ih- miset ajattelevat, että minussa on jotakin vialla”. “Ihmi- set ajattelevat, että minä olen laiska, ellen työskentele ahkerasti”.

“Minun täytyy tais- tella tätä sairautta vastaan pyrkimäl- lä parempaan tu- lokseen”. “Lääkkeet tekevät minut vä- syneeksi ja apaat- tiseksi”.

“Tunnen voivani hyvin ja oloni ener- giseksi, kun käytän niitä”. “Kaikki pitä- vät minusta ja hyväk- syvät minut, kun os- tan heille aineita”.

Korvaavat strategiat esim. kokaiinin käyttö. aineisiin liittyvät uskomuskset, kova työnteko

“Teen kovasti töitä ... ja tämä tauti ei tunnu hellittävän... En koskaan tule enää terveeksi... Mitä hyötyä on olla kuivilla... Oloni tuntuu hyvältä ja energiseltä, kun käytän aineita”. Aineiden käytön

jatkuminen

Aktivoiva vaikute (sisäinen + ulkoi-nen)

Olo tuntuu saamattomalta ja väsyneeltä. Päätös palkita itseä kovasta työnteosta. Yksinäisyyden tunne. Aineiden käyttöön

liittyvät uskomukset aktivoituvat

Automaattisia ajatuksia

Halu aineiden käyttöön

Uskomusten kohtaaminen (lupa)

“Olen työskennellyt kovasti”. “Ansaitsen palkkion viikonloppu- na”. “Muutkin käyttä- vät”. “Otan vain yhden viivan”.

Toiminta

Käytön jatkuminen Kognitiivisesti painottunut analyysi asiakkaan ongelmien muodostumisesta ja niihin liittyvistä uskomuksista.

Omatoimivuuteen (self-actualization) vaikuttavia taitoalueita"

Neurologi- set, kehityk-selliset ja oppimishis-toriaan liitty-vät tekijät

Välittömät, lyhyen ja pitkän aikavälin sisäiset ja ulkoiset seuraukset

Tilanteessa vaikuttavat

henkilön sisäiset (fysiologiset ja

kognitiiviset) sekä ulkoiset (fysikaaliset,

sosiaaliset) tekijät

Kehystekijät (setting) ja tietyt tilanteen merkitykseen vaikuttavat tekijät

Perustaidot - Yleiset; Verbaaliset;

Ongelmanratkaisu; Itse-tiedostaminen

Kyky arvioida ja

ohjata omaa käyttäytymistä

Kyky toimia käyttäyty- misketjujen kautta arvojen mukaisiin

tavoitteisiin pyrkien

Taito tehdä

tarvittavia muutoksia

tilanteeseen uudelleen

orietoitumi- seksi

ja ongelman- ratkaisun

edistämiseksi

Ajatukselliset valmiudet ja kyky johdon- mukaiseen

induktiiviseen ja

deduktiiviseen päättelyyn

Taito tehdä havaintoja tilanteessa esiintyvistä olennaisista seikoista ja

kyky kiinnittää huomio niihin

valikoivasti

Muutokset neurologis-sa, kehityk- sellisissä ja oppimisvari- aabeleissa

Timonen, 2006

S-E: Käyttäytymiseen ja seurauksiin liittyvät odotukset yleensä ja erityisesti suhteessa ko. tilanteen vaatimuksiin

S-D: Kyky hyväksyä vallitseva tilanne, tehdä tilanteeseen sopivaa ongelmanratkaisua ja valmius toimia muutoksen aikaansaamiseksi

S-R: Taitoa tehdä aloitteita, toimia sekä edetä eteentulevien tilannevaati- musten hallitsemiseksi ja mahdollisten esteiden voittamiseksi

Erityiset taidot:

Terapiasuunnittelun kiinnekohtia ja huomioon otettavia seikkoja:

75"

Jännityksen ja ahdistusreaktioiden hoidossa tärkeää on, että jännitystä ja liiallisia reaktioita aiheuttava kohde kohdataan hallitusta ja vähitellen. Tällöin vähennetään kokemuksellista välttämistä ja päästään harjoittelemaan itsehallintaa, jolloin samalla tapahtuu myös hermostollinen habituaatio-ilmiö. Harjoittelua voidaan tehdä jonkin verran myös virtuaalitekniikalla, kuten Tri. Hodges ja Rothbaum ovat osoittaneet.

Ylikorostuneen jännityksen ja ahdistusreaktioiden hoidossa tilanteen aktiivinen kohtaaminen

Aika

Ahdistus- reaktio

Spesifisten vaikutteiden ja vaikutekokonaisuuden vaikutus

Reaktion kasvu, joka laskee jonkin ajan kuluttua, jos olosuhteet sallivat sen.

Reaktioväli, joka vaihtelee tilanteen vaikeusasteen mukaan.

Tri. I. Marks:n v. 1978 esittämä altistuskurva, jolla havainnollistetaan jännitys- ja ahdistusreaktioiden kasvua sekä niiden muutosta ajan kuluessa. Altistustyyppinen tilanteiden kohtaaminen vähitellen ja hierarkisesti toteutettuna onkin paras keino oppia hallitsemaan sen tyyppisiä tunnereaktioita. Ratkaisevaa on, että altistuksessa ylitetään reaktion huippu ja huomataan tilanteiden olevan hallittavissa.

Ennakkoreaktiot

Jälkireaktiot 76"

Suhdekehykset ja niiden vaikutus kielen välityksellä"

”Minun on vaikea olla yksi kotona illalla”

Masentuneisuuden tunne

Toivottomuuden tunne

Hyväksymisen tunne

Joustavan näkemyksen mukanaan tuoma tunne

”Mitä voin tehdä yksin kotona?”

Masentuneen henkilön ajattelukuviolla on yhteys mielialaan. Ajattelun ja mielialan yksioikoista yhteyttä voidaan muuttaa tuomalla henkilön kokemusmaailmaan uusia positiivisempia näkemyksiä aktivoimalla häntä. Toisaalta sitä voidaan muuttaa lisäämällä ajatusten ja tunteiden yhteysrakenteeseen uusia ulottuvuuksia muuttamalla ns. sisäistä kontekstia esim. tuomalla mukaan uusia ajattelukuvioita. Pidempiaikaisessa ja erityisesti kroonisessa masentuneisuudessa tärkeää on vaikuttaa myös henkilön fysiologiaan ja toiminnalliseen aktivaatioon.

Uusia positiivisia kokemuksia

Mikäli negatiivinen ajatusrakenne ja siihen liittyvä tunneyhteys säilyy ja vahvistuu, masentuneisuu-den kehä pysyy yllä ja henkilön toimintakyky kapeutuu entisestään.

Mikäli ajatus-rakenteeseen ja siihen liittyvään tunneyhteyteen saadaan vaihtoehtoisia ja positiivisia sävyjä, masentuneisuus vähenee ja henkilön toimintakyky laajenee.

- +

Malli ja perusidea: Hayes, Wilson & Strosahl, 1999 77"

" Minä olen / minulla on " " "- Minulla on kylmä / kuuma / nälkä; " " " " "Minä olen täällä ..."

"" Minä tunnen " " " "- Olen surullinen / iloinen /ärtynyt /

" " " " "harmissani ...""" Minä haluan " " " "- Haluan jäätelöä, mehua / äidin "

" " " " luo / olla hänen kanssaan ... """ Minä näen / kuulen " " "- Näen / kuulen auton; Näen / "

" " " " kuulen ystäväni tulevan; Näen kaloja " " " " "lammessa. "

"" Minä pidän " " " "- Pidän kaseteistani / kirjoistani;

" " " " "Rakastan työtäni / häntä ..."

"

Minä-käsitteen muodostuminen

Peruslähde: Kohlenberg & Tsai, 1991

Asiaan liittyvä ominaisuus Konkreettinen ilmenemismuoto

MINÄ

Minä-käsite on yleensä vaikea termi miellettäväksi. Alla on esitetty Kohlenbergin ja Tsain (1991) käyttämä analyysitapa. Terapiassa useimmiten tavoitteena on positiivisen minä-kuvan vahvistaminen ja sen kautta henkilökohtaisten uskomusten vahvistaminen suhteessa omiin mahdollisuuksiin ja kykyihin.

78"

Asiantuntijaorganisaation toimintarakenne - kuntoutusjaksoidea"Kuntoutusorganisaation toiminnassa huomioon otettavia seikkoja, jotta kuntoutus toimisi mahdollisimman monipuolisesti.

Taustakirjallisuutta"Bandura, A. (1977). Social learning theory. Englewood Cliffs, NJ: Prentice-Hall Bandura, A. (1997). Self-efficacy. The exercise of control. New York, NY: W.H. Freeman and Company Cole, M. & Cole, S.R. (1997). The development of children (3rd rd.). New York, NY: W.H. Freeman and

Company Davison, C.D., Neale, J.M. & Kring, A.M. (2003). Abnormal psychology (9th ed.). New York, NY: John Wiley & Sons. Eysenck, M.W. & Keane, M.T. (2000). Cognitive psychology. A students´s handbook (4th. ed.). Hove:

Psychology Press Glass, A.L. & Holyoak, K.J. (1986). Cognition (2nd ed.). Auckland: McGraw-Hill Kohlenberg, R.J. & Tsai, M. (1991). Functional analytic psychotherapy: A guide for creating intense and curative

therapeutic relationships. New York, NY: Plenum Press. Kolb, B. & Whishaw, I.Q. (2003). Fundamentals of human neuropsychology (5th ed.). New York, NY: Worth

Publishers Linehan, M.M. (1993). Cognitive behavioral treatment of bordeline personality disorder. New York, NY: Guilford

Press Novak, G. (1996). Developmental psychology: Dynamical systems and behavior analysis. Reno, NV: Context

Press. Novak, G. & Peláez, M. (2004). Child and adolescent development. A behavioral systems approach.

Thousand Oaks, CA: Sage Publications Schaffer, H.R. (1996). Social development. Oxford: Blackwell Publishers

81"

" Päätarkoitus tällä tekstillä on palvella aiheeseen liittyviä koulutustilaisuuksia tarjoten keskeisen sisältömateriaalin niiden tueksi. "

" Tekstissä hahmotetaan ihmisen kognitiivisen kehityksen kannalta olennaisia seikkoja. "

" Pääpainotuksena on kontekstuaalinen näkökulma, jota vasten kehityksellisiä seikkoja ja ihmisen toimintaa pyritään analysoidaan. "

" Näkökulma pyrkii käyttämään myös kognitiivisen kehityksen taustalla olevaa konnektionistista neuropsykologista lähtökohtaa. "

" Esityksen tarkoitus on tarjota taustatietoa kuntoutuksellisten ja kliinisten ongelmien tarkempaa analyysia varten. "

"

Kognitiivisten mekanismien analyysistä ja niiden...

Documents

Transcript of Kognitiivisten mekanismien analyysistä ja niiden...