ART360 20.10.2009, Tampere PORTFOLIO Portfolion laatimisessa huomioitavia seikkoja Portfolio ja portfolion tekeminen on useimmille tuttua. Sen sisältöä ja muotoa on mietitty, on pyritty löytämään paras tapa saada katsojan / vastaanottajan mielenkiinto kohdistumaan ja pysähtymään siihen, ja mitä portfoliossa on kulloinkin haluttu tuoda esille, millä teoksilla on haluttu vaikuttaa. Varmaan on myös mietitty perinteisen kansio-portfolion ja digitaalisen esityksen ym. teosesitysmallien vaihtoehtoja. Portfoliolla on tehtävä, jonka hyvä portfolio täyttää. Tässä esityksessä tarkastellaan näitä hyvän portfolion suunnitteluun ja laatimiseen liittyviä asioita ja näkökulmia. I Taidekentän portfolio Portfolio on informoinnin, viestinnän ja markkinoinnin väline tärkeille kohde- ja sidosryhmille. Näille jokaiselle on tärkeää räätälöidä omanlainen portfolio, perinteinen kansio tai digitaalinen / nettitiedote. Portfolio, eri muodoissaan, on tarkoitettu herättämään myönteisiä mielikuvia, myönteisiä signaaleja vastaanottajassa. Portfolion tarkoitus on viedä haluttua asiaa eteenpäin, edistää sitä, johtaa toivottuun päämäärään. Portfoliolla on aikataulu; se on 1) toimitettava vastaanottajalle sovittuna aikana ja 2) oma portfolio on päivitettävä usein. Taidekentän portfolio on useimmiten taiteilija-ammattilaisen tiedotus- ja markkinointi-, paketti toiselle alan ammattilaiselle. Portfolion ydinsisältöä ovat teoskuvat, siten se on taiteen kohtaamisen, keskustelun ja markkinoinnin avaus. Taiteen kohtaamineni, portfolion kautta taidemarkkina, on tutkitusti sosiaalinen ilmiö, viesti. (Annukka Jyrämä, väitöskirja 1999, Helsingin Kauppakorkeakoulu). Portfolio onkin nähtävä tätä sosiaalisen kokemisen taustaa vasten, myös taidekentän ammattilaisten tasolla, muista kohderyhmistä puhumattakaan. II Taiteilijan erilaiset portfolioversiot Taiteilija tarvitsee 3-4 erilaista portfolioversiota (kansio- ja nettiversiot):

1. Ensimmäisenä kannattaa mainita kaikille taiteilijoille omaan (ja myöhemmin tutkijoiden) käyttöön tarkoitettu, mahdollisimman täydellinen ja huolella päivitetty kansio, arkisto-portfolio. Sen tulisi sisältää taiteilijan koko ammatillinen historia ansioluetteloineen, teoskuvineen ja alkuperäisine kritiikkeineen ja artikkeleineen, joissa on päivämäärät. Arkisto-portfolio on kaikkien alkuperäisten dokumenttien

säilytyspaikka.

2. Oman kansio voisi sisältää myös esim. asiakasrekisterin, tärkeät osoitteet ja teosten sijoituspaikat yms. Siinä pitäisi olla päivämäärillä varustettu tietopankki kaikesta mitä ammatissa on tapahtunut. Tätä arkistomateriaalia voi tietysti olla kaikissa mahdollisissa muodoissa – paperisena, sähköisenä, cd-romina jne, mutta ajan tasalla sen pitäisi olla.

Muut / varsinaiset portfolioversiot

1. Portfolio kollegoille ja muille alan ammattilaisille; hakemukset yms. 2. Portfolio muille sidosryhmille esim. asiakkaille vaikkapa lahjaksi teoshankinnan

yhteydessä 3. Näyttelyportfolio suurelle yleisölle

III Sisällön räätälöinti Portfolion laajuus, kuvien ja tekstien ja muun tiedon määrä, riippuu täysin kohderyhmästä ja vastaanottajan antamista ohjeista ja vaatimuksista. Näitä ohjeita kannattaa noudattaa ja ottaa tarkasti huomioon ettei jo alkuvaiheessa anna negatiivista kuvaa osaamisestaan ja suhtautumisestaan vastaanottajaan. Jokaiselle eri kohderyhmälle, jokaiseen eri tilanteeseen pitää ja kannattaa laatia oma erityisesti kyseiseen tarkoitukseen ja kohteeseen räätälöity portfolio.

1. Kuvat: Teoskuvat ovat portfolion ydinasia. Kansioportfoliossa kuva voi olla valokuva, laserkopio tai muuten toistettu kuva. Kuvan laatu / taso on olennaisen tärkeä asia. Ammattikuvaajaa kannattaa käyttää ellei itse ole taitava kuvaaja. Ammattikuvaaja myös tekee samalla kerralla sekä pienet että isot (suuri resoluutio. painokelpoisuus) kuvat sekä cd-romin. Kuvia kannattaa ottaa niin paljon, että on vara valita parhaat käyttöön ja jättää loput sinne arkistoportfolioon. Mm. näyttelyn yhteydessä tarvitaan molempia kuvia, isoja lehdistölle ja painoon, pieniä näyttelyn nettisivuja ja markkinointia varten. . Jos on kyse esim. näyttelyhakemuksista, cd-rom on hyvä liittää kansioon paperikuvien lisäksi. Cd-romin kuvataso on aina parempi kuin paperikopioiden.

Digitaalisen (tässä nettiportfolio) ja perinteisen portfolion laajuus on ajateltava eri tavalla. Sähköpostilla lähetettävän portfolion pitää olla ajateltu nopeaan katselemiseen, nopeaan mielenkiinnon herättämiseen. Nettiportfolion tai nettitiedotteen kuvamäärä tai -suuruus ei saa tukkia vastaanottajan postilaatikkoa.

Kiinnostuksen herättämiseksi paras ja usein riittävä teos-/ taiteilijaesittely on heti näkyvä, yksisivuinen muutaman kuvan tai kuvasarjan ja vähän tekstiä sisältävä esite tai tiedote, josta lisätietoa saa klikkaamalla. Linkkejä ja muuta voi olla lisänä. Jos haluaa esitellä laajemmin, on hyvä ajatus rakentaa nettikansio kotisivujen tapaan niin, että etusivun kuvaa klikkaamalla näkyy esiteltävien teoskuvien kokonaisuus esim. ruudukkona, josta sitten voi klikata suurennokset kuva kuvalta. Kuvaruudukko antaa hyvän kokonaiskuvan katsojalle. Cv voi olla liitteenä ja mahdolliset tekstit ja muu syventävä tieto voisivat olla lue lisää-klikkauksen tms. takana.

3. Perinteinen portfoliokansio voi olla laajempi kuin digitaalinen. Kuvia voi olla enemmän. Mikä on riittävä määrä riippuu taas kohteesta, mutta 10-20(-25) teoskuvaa teostietoineen riittää. Näyttelyhakemuksissa mukana voi olla hieman aikaisempaa tuotantoa kertomassa tekemisen prosessista. Tietysti pääasia on se, mitä juuri nyt on tekemässä eli ns. ydinkuvasto, ja vielä lisänä voi olla kuvia siitä mitä näyttäisi ehkä olevan tulossa. On hyvä, jos muutama kuva on otettu esim. näyttelytilassa tai työhuoneella. Näin teoskoko hahmottuu katsojalle parhaiten. Eikä ole pahitteeksi, että taiteilijakin näkyy esim. yhdessä työhuonekuvassa. Kuvista näkyvät teokset, mutta kuvilla voi myös välittää tunnelman, vahvistaa teosten antamaa viestiä. Tärkeää tämä on erityisesti tilateos- ja performanssi- kuvissa. Vaikka portfoliossa on aina kyse napakasta ja asiallisesta tietopaketista, ei ole pahitteeksi antaa katsojalle eräänlaista tunnekosketuskohtaa. Tunne siitä, pitääkö vai ei, onko kiinnostavaa vaiko ei, syntyy katsojalla heti. Ammattikatsoja toki osaa tunnetason ohella arvioida teosten taiteellista tasoa, mutta kiinnostus (taiteen kohtaamisen dialogi) on herätetty… Suurelle yleisölle suunnattu, mutta samalla näyttelyssä käyviä taiteen harrastajia ja ammattilaisia esim. kriitikoita kiinnostava näyttelyportfolio on hieman erilainen. Se on kattavalla tavalla tärkeitä tapahtumia korostavasti terävöitetty mutta suppeahko takautuva katselmus taiteilijan näyttelytöistä ja näyttelyä edeltävästä tuotannosta. PR-portfolio on vähän samanlainen kuin näyttelyportfoliokin, mutta suppeampi. Se on hyvä lahja teoksen ostajalle ja sitä voi myös täydentää ajan mittaan, ja näin ylläpitää asiakassuhdetta.

2. Tekstit, kieliasu, kielet, cv:

Useimpiin portfolioihin ei tarvita pitkiä esseekirjoituksia tai syvälle luotaavaa tunnelmointia. Mutta jos on käytettävissä taidehistorian ammattilaisen tai asiantuntijan kirjoittama analyysi, niin kannattaahan sitä käyttää. Käyttö riippuu taas portfolion vastaanottajan tarkoituksesta. Jos on tarpeellista liittää mukaan kyseisiin teoksiin liittyvä oma työn kuvaus, tai käytettävissä on erityisen painava toisen henkilön kirjoitus, kannattaa ne liittää mukaan, totta kai. Mutta, kirjoitus ei saa olla kovin pitkä, koska pitkää kirjoitusta ei malteta lukea tai ei ole aikaa lukea. Maksimi on vajaa, väljästi kirjoitettu A4-kokoinen juttu. Hyvä tiedote- tai statement -teksti on hyvä jakaa kappaleisiin ja lisätä väliotsikoita lukemisen nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi. Tekstin pitää olla tiivistä asiaa, mutta ei sähkösanomakieltä. Tekstin kieliasu on tärkeä. Tekstin on oltava hyvää suomea, ruotsia tai muuta kieltä. Jos ei ole varma kieliopin hallinnastaan, kannattaa luetuttaa teksti jollakin osaajalla. Huolimaton kieliasu ja kielivirheet voivat aiheuttaa tahatonta komiikkaa. Virheet kertovat huolimattomuudesta ja piittaamattomuudesta.

Huomio kääntyy pois pääasiasta eli teoksista ja portfolion tarkoituksesta.

4. Yhä useammin tarvitaan ruotsin-, englannin- tai muunkielinen portfolio.

Samat säännöt pätevät: kielen pitää olla mahdollisimman oikeata, esim. hyvää englantia eikä englanniksi käännettyä suomea. Myös ansioluettelon tekstin pitää silloin olla samalla kielellä. Portfolio voi hyvin olla selkeästi ja loogisesti etenevällä tavalla kaksikielinen, mutta sekaisin oleva puolikielisyys saattaa aiheuttaa hymyilyä.

Tekstissä ja cv:ssä käytettävien suomalaisten koulujen, museoiden ja instituutioiden englannin- tai muiden vieraskielisten nimien pitää olla oikein: niillä useimmilla on virallinen englanninkielinen nimi, jonka saa selville kysymällä.

Usein portfolio tehdään suomen ja ehkä myös englannin kielellä. Mutta ei pidä unohtaa ruotsia, joka on jossakin esim. hakemusyhteydessä yllättävän tärkeä kieli. Ainakin cv kannattaa jo valmiiksi tehdä sekä suomeksi/ruotsiksi ja englanniksi. Tallennettuihin versioihin voi tehdä heti lisäyksiä tarpeen mukaan. Ja jos hakee Saksaan tai Ranskaan näyttelyä tai esittelee näihin maihin taidettaan, kannattaa nähdä se vaiva, että käyttää ao. kieliä. Jokainen lukee äidinkieltään kaikkein mieluiten. Näyttelyn yhteydessä olevassa yleisöportfoloissa voi olla mukana myös tärkeimpiä kritiikkejä ja muita tekstejä. Näyttelyportfolion on hyvä olla takautuva katselmus. Siten se on tutustumiskeino taiteilijan koko ammattiuraan. Sen sijaan hakemuksiin tai muihin ammattilaisille tarkoitettuihin kansioihin kannattaa vain hyvin harkitusti liittää esim. näyttelykritiikkejä – erityisen hyvä kirjoitus tai muu erityinen tilanne tai yhteys kyllä kannattaa liittää mukaan.

IV Portfolion tulee olla asiallinen ja korrekti esittely teoksista ja taitelijasta. Sen tulee olla napakka, keskitetty kansio, jonka eri versiot ovat tarpeellisia kaikille kuvataiteilijoille käytettäväksi eri kohteisiin. Portfolion laatimiseen tarvitaan ajatusta ja suunnittelua. Sen tulee esittää juuri teidän teoksenne persoonallisesti ja parhaalla mahdollisella, mutta

rehellisellä tavalla. Mainosmaisen kikkaileva tai liian täydellinen portfolio herättää epäilyksiä. Portfolion sisällön ja laajuuden pitää olla räätälöity joka kerta tarkoituksen ja vastaanottajan toiveiden mukaan muistaen että taiteen kohtaaminen on sosiaalinen ilmiö. Portfolio saa ja sen pitääkin olla taitavasti ja tunnelmaa myöten harkitusti tehty.

Se saa, ja sen on hyvä olla tekijänsä näköinen, mutta vaikka erityisesti kuvat ovat korkeatasoisia, portfolio ei ole taideteos. Taideteos alkaa elää omaa elämäänsä eikä johda siihen päämäärään, johon portfolio oli tarkoitettu.

Kirsi Niemistö-Smedberg kniemisto@galleriabe19.inet.fi