Edessäsi on Kierinniemen noin 2,5 kilometrin mittainen, ähtäriläistämetsäluontoa esittelevä polku. Reitti on merkitty maastoon maalimerkeinja risteyksissä on luontopolku-viitat. Kosteissa paikoissa on pitkospuuut,joten sään salliessa reitin voi kulkea pikkukengin. Polun varressa onKierinniemestä kertovia kohdetauluja.

Kierinniemen luontopolun on perustanut 1984 Tuomarniemen metsäteknikko-opiskelija Esa Niinivirta. Nykyasuun polun ovat kunnostaneet Tuomarniemenmetsäluonnonhoitajaopiskelijat 2003 -2004. Kunnostusta ovat tukeneetÄhtärin Kaupunki, Ähtärinreitin Loma Oy ja Ähtärin Urheilijat (kartta).

Aikaa reitin kiertoon ja kohteiden rauhalliseen tarkasteluun kuluu noin kaksituntia. Kiire kannattaa jättää pois, hätäillä voit muualla. Ennen polulle lähtöävoit kerrata alta Kierinniemen perustiedot ja viereisestä taulusta jokamiehenoikeudet.

Antoisaa retkeä!

Kierinniemi on pitkään ollut Metsähallituksen hallinnassa olevaa valtionomistamaa maata. Metsänhakkuut on jo kauan sovitettu maisemaa ja alueellakulkevaa metsäpolkua säästäen.

Kierinniemi sisältyy Moksunniemen rakennuskaavaan (kaavan muutos jalaajennus vahvistettu 23.2.1994). Kierinniemi on merkitty kaavassamaisemanhoitoalueeksi (EM), jossa vain maisemanhoidolliset toimenpiteetovat sallittuja. Alueen eteläpäähän on merkitty rakennusoikeutta 300kerrosalaneliömetriä. Tämänhetkisen tiedon mukaan alueelle myönnettyrakennusoikeus pitää käyttää alueen käyttötarkoituksen mukaiseenrakennustoimintaan.

Geologisena muodostumana Kierinniemi on drumliini. Drumliini on syntynytmannerjäätikön sulamisvaiheessa. Se on jäätikön liikesuuntaan moreeni-aineksista kasautunut pitkänomainen kohouma. Moreeniainekset ovat jäänsekoittelemaa vanhan maaperän, kallion rapautuneen pintaosan ja terveestäkalliosta irronneitten aineitten seosta.

Kierinniemi sijaitsee Ähtärin matkailualueen välittömässä läheisyydessä.Alue tarjoaa matkailullisesti ja luonnon virkistyskäytön suhteen suuriamahdollisuuuksia.

Kierinniemen metsäpolku

Olet tässä,lähtö ja tulo

Kohdetaulu

Polku

Jokamiehen oikeudet ja velvollisuudet

Kierinniemessä, niin kuin muuallakin luonnossa saa kuka tahansa kulkea vapaasti jalan, hiihtäen,ratsain tai poluilla pyöräillen. Luonnossa voi vapaasti poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia,kunhan muistaa jättää rauhoitetut kasvit rauhaan. Vapaa liikkuminen koskee myös vesistöjä niinkesällä kuin talvellakin. Lisäksi onkiminen ja pilkkiminen kuuluvat nykyään jokamiehen oikeuksiin.

Liikuttaessa luonnossa toisille ihmisille tai eläimille ei saa aiheuttaa häiriötä tai haittaa, esimerkiksieläinten pesät ja poikaset tulee jättää rauhaan. Toisen kotirauhaa tulee jokamiehen myöskunnioittaa. Ilman maanomistajan lupaa ei maastossa saa liikkua moottoriajoneuvolla. Kasvavaatai edes kaatunutta puuta tai sen osaa ei saa ottaa tai vahingoittaa. Avotulen tekeminen ilmanmaanomistajan lupaa on myös aina kielletty. Kunnon jokamies ei myöskään roskaa luontoa.Muista siis tuoda roskasi pois Kierinniemestä!

Myrskytuhot

Myrsky kaataa puita, murtaa latvoja, taittaa oksia ja lisäksi puun heiluva liike voi aiheuttaa runkoon ja juuristoonvaurioita. Kun tuuli on puuskittainen tai sen nopeus ylittää 20 m/s, alkaa puustovaurioita syntyä. Juuri harvennetuttai lannoitetut metsiköt sekä avohakkuualojen reunametsät ovat erityisen alttiita myrskytuhoille. Syyssateenpehmittämässä maassa varsinkin turvemailla juurten sitomiskyky on heikko ja se lisää myrskytuhoriskiä.

eivät ehtisi pilaantua ja toisaalta siksi, että metsällevaaralliset hyönteiset eivät pääsisi lisääntymään niissä.Tällä kumpareella kasvoi kontortamäntyä, josta Pyrykaatoi suurimman osan. Osa kaatuneesta puustosta on jätettykorjaamatta muistuttamaan myrskytuhosta. Alue uudistuuluontaisesti kymmenien vuosien kuluessa, jos mitäänmetsänhoitotoimenpiteitä ei tehdä.

Kontortamänty

Kontortamänty on kotoisin Pohjois-Amerikan länsiosista.Suomessa sen kasvatusta on kokeiltu1900-luvun alusta lähtien. Tällealueelle on perustettu kontorta-männikkö istuttamalla v. 1928.Puu on melko lyhytikäinen,mutta se kasvaa nuorena erittäinnopeasti. Kontortamännyn kiertoaikaon 60 vuotta. Oksaisuuden ja muidenrunkovikojen takia kontortamännystä saadaanvain vähän sahatavaraa ja siksi sitä on kokeiltu kasvattaaSuomessa vain paperitehtaille kuitupuuksi.

Myrskyt nimetään tapahtumapäivän nimipäiväsankarin mukaan. Vuonna 2001 Pyryn (1.11.) ja Janikan päivinä (15.11.)Ähtäriä koetteli kaksi pahaa metsätuhoa. Pyryn päivän tuhot johtuivat puihin tarttuneen jäätyneen lumen kuormastayhdistyneenä kovaan tuuleen. Janika-myrsky johtui yksinomaan kovasta tuulesta.

Myrskyn kaatama puusto pyritään korjaamaan talteen mahdollisimmannopeasti toisaalta sen vuoksi, että kaatuneet puut

Vasemmalla näkyvä kumpare on ollut yksi Ähtärin monista tervahaudoista.

Tervanpoltto oli Etelä-Pohjanmaalla 1700- ja 1800-luvuilla paikoittain jopapääelinkeino. Valtiovalta pyrkikin jo 1700-luvulla rajoittamaan tervanpolttoa; pelättiinmetsien loppumista. Suomenselän alueella tervaa poltettiin eniten 1800 -luvunloppupuolella.

Tervaa poltettiin sekä männyn kannoista että kolopuista pilkotuista säleistä. Keväälläsäleet ladottiin maahan kaivettuun kartiomaiseen kuoppaan. Säleet ladottiinloivarinteiseksi kummuksi ja päälle luotiin multaa sekä turvetta. Keskellä hautaa olisyvennys, johon terva valui ja juoksi edelleen halssiin. Haudan sytytys tapahtuisytytysaukoista tyynellä ilmalla. "Sytytys oli juhla-aikaa; ihmisiä kokoontui paikalle,talo tarjosi ja pantiin piiriksi. Palamisen tuli tapahtua hitaasti. Multaa tallattiin januijittiin pitkävartisilla puuseipäillä palamisen edistyessä. Terva juoksi putkea pitkinhalssissa olevaan koloon, jossa se selitettiin ja pestiin lisäämällä siihen vettä. Sitä

hämmennettiin porkalla, kunnes se tuli maksanväriseksi ja oli valmis pantavaksi tynnyreihin, joiden koko oli 125 litraa.”

(Vanhan Ruoveden historia II)

Tervan tärkein käyttökohde oli puisten purjelaivojen ja niiden köysien kyllästäminen. Tärkein vientimaa oli Englanti.

Tervanvienti Suomesta oli korkeimmillaan v.1863,jolloin vietiin 227000 tynnyriä. Hankalatkuljetusmatkat rajoittivat ähtäriläisten tervanvientiä.

Tervahauta

Mänty on yleisin ja taloudellisesti arvokkainpuulajimme. Mänty menestyy kaikenlaisillakasvupaikoilla, parhaiten se sopii kuiville javaloisille paikoille. Mänty vaatii kasvaakseenrunsaasti valoa ja uudistuu koivun tavoin herkästiaukeille aloille. Alikasvoksena se ei menesty.Tukkipuun koon mänty saavuttaa 60 – 90-vuotiaanaja 150 – 250-vuotiaana siitä tulee lakkapää(tasalatvainen mänty) pituuskasvun loputtua.Hengissä se saattaa pysyä jopa 800 vuotta.

Tällä puulla on ikää arviolta 350 vuotta. Se onsisältä laho, joten monet linnut ovat kaivaneetpesäkolonsa sen runkoon. Puun kyljessä olevistaleimakirveen jäljistä voi päätellä, että se on ainakinkahdesti leimattu kaadettavaksi. Jostakin syystä,ehkä kunnioituksesta puuvanhusta kohtaan,kaatoaikeet on kuitenkin peruttu.

MäntyKelolla tarkoitetaan pystyyn kuollutta, kuoretonta havupuuta.Yleisintä keloutuminen on männyllä. Männyn kuolema ja kehityskelohongaksi kestää 30 - 40 vuotta ja keloutunut runko saattaaseistä pystyssä toista sataa vuotta. Myös kuusi, tammi jaAhvenanmaalla kasvava marjakuusi voivat keloutua.

Kelot ovat tunnusomaisia vanhoille, pitkään luonnontilassa olleillemetsille, joiden määrä vähenee jatkuvasti. Lapin kelovarojenuhkana on myös kelohongan lisääntynyt käyttörakennusmateriaalina.

Talousmetsien kiertoaika on liian lyhyt kelojen syntymiselle.Vanhoja, kookkaita puuyksilöitä,keloutuvia puita ja keloja säilytetään osanametsäluontoa myös talousmetsissä.Kelot ovat myös monille metsän eläimillearvokkaita asumuksia. Tästä esimerkkinä ontässä kelossa asustava viirupöllö,joka on pesimäaikana aggressiivinen,joten olkaa varuillanne!

Kelo

Vuonna 1910 aloittivat venäläiset Suomessa voimakkaat venäläistoimenpiteet,joiden tarkoituksena oli sitoa Suomi entistä tiukemmin Venäjään. Ensimmäisenmaailmansodan sytyttyä v. 1914 Venäjä korosti Suomen alueenpuolustuksellista merkitystä ja lisäsi täällä olevia joukkojaan,sekä aloitti laajat linnoitustyöt eri puolilla maata.

Nämä juoksuhaudat ovat osa linnoitustöistä,joita venäläiset teettivät Ähtärissävuosina 1916 - 1917.

Juoksuhaudat

Tuomarniemen silloisen metsänvartijakoulun viljelykirjoista käy ilmi,että puusto näiden juoksuhautojen ja rannan välistä oli tuolloin hakattuerittäin harvaksi ja osittain kokonaan pois. Näin näistä asemista avautui

vapaa näkymä lahden toisella puolella kulkevalleVaasa-Tampere-radalle.

Näitä, kuten muitakaan Ähtäriin silloin rakennettuja juoksuhautoja, ei ole koskaan käytetty.

Taimikonhoitotyöt parantavat kasvupaikalla olevantaimikon kehitystä niin, että siitä myöhemmin kehittyymahdollisimman hyvä ja arvokas tuotantopuusto. Työtehdään pääasiassa raivaussahalla ja työmuotoja ovattaimikon perkaus ja harvennus.

Harvennushakkuissa kasvaville puille tehdääntilaa ja samalla puuston kasvu keskitetään

laadultaan ja kasvukyvyltään parhaisiin puihin.

Nykyaikaisen metsänhoidon tavoitteena on säilyttää metsien monimuotoisuus,tuottavuus, uusiutumiskyky ja elinvoimaisuus. Hyvä metsänhoito turvaa metsänniin taloudellisen, sosiaalisen kuin ekologisenkin kestävyyden.

Metsän uudistamisen tavoitteena on saada vanhan, hakatun tilalle uusi elinkelpoinenmetsä. Uudistamisen toimenpideketjuun kuuluvat hakkuualan raivaus,maanmuokkaus ja viljely tai luontainen uudistaminen. Hakkuualan raivauksessapoistetaan uudistamista haittaava pienpuusto. Maanmuokkauksen tavoitteena onmahdollistaa uusien puuntaimien mahdollisimman hyvä kasvuun lähtö. Muokkaustehdään koneellisesti ja menetelmiä ovat mm. äestys, laikutus ja mätästys. Metsäviljellään Suomessa kylväen tai istuttaen.

Suomalainen metsänhoito

Nykyaikainen puunkorjuu

Teollisuuden raakapuu korjataan Suomessa lähes yksinomaan tavaralajimenetelmällä:rungot katkotaan metsässä eripituisiksi eri käyttötarkoituksia varten. Puuta korjataanSuomen metsistä teolliseen käyttöön vuosittain noin 55 miljoonaa kuutiota.

Kuljetus

Suomessa puuraaka-aine kuljetetaan metsistä tehtaille pääasiassa rekka-autoilla,harvinaisempia puunkuljetusmuotoja ovat rautatiekuljetus ja uitto. Yksityisetkuljetusyritykset ja VR huolehtivat valtaosasta puuraaka-ainekuljetuksista.

Puunkorjuu on Suomessa koneellistettu varsinpitkälle: nykyään yli 90 % puutavarasta hakataanmonitoimikoneella. Puutavara kuljetetaanmetsästä välivarastolle useimmiten kuormaa-kantavilla metsätraktoreilla, ainoastaanmetsänomistajien omassa korjuussa käytetäänmaataloustraktoreita. Koneellisen puunkorjuuntekevät yksityiset koneyrittäjät, joita onSuomessa yli 1000 kpl. Puunkorjuun tuottavuusja taloudellisuus on meillä maailmanhuippuluokkaa.

Vanhojen tarujen mukaan Suomen metsissä eleleemonia erilaisia metsäneläjiä.

TapioYksi tunnetuimmista suomalaisista taruista kertoo metsänjumalaTapiosta ja hänen valtakunnastaan Tapiolasta. Entisaikaan Tapio

oli metsässä kaikkialla läsnä oleva, ”milloin puitten korkuinen,milloin ruohon mittainen”. Vieläkin kun kävelet luonnossa saatatnähdä merkkejä Tapiosta: "Tapion tuulihattu" nimetään nykyääntuulenpesäksi, "Tapion hiuksia" ovat kannot, jotka työntävät uutta

vesaa ja "Tapion sammal" on puissa riippuva harmaa naava.Tapio oli avustamassa pyyntimiehiä metsästysretkillä,

mutta vain tietyn määrän riistaa hän ajoi erämiestenansoihin. Kun saalisosuus oli täynnä, oli metsästys

lopetettava.

PeikotMetsänpeikot ovat keskimitaltaan ihmisenkokoisia, joskus suurempia, joskus hiukan

pienempiä. Yleensä ne ovat ihmisen mitta-puun mukaan rumia ja aina karvaisia.

Peikkolapset ovat suuria, väkeviä jaterävähampaisia. Peikot asuvat kallionlähistöllä tai niiden sisällä. Nykyäänkin

voi peikon joskus nähdä kiventakaa kurkistamasta, mutta peikko

piiloutuu hyvin nopeasti, jottakukaan ei häntä näkisi. Peikkojen

kieli on erilaista kuin ihmisten,sanat voi kuulostaa hassuilta:

siuhansouhakka on lypsy-

kiulu, viiksivaaksittimet ovat vyyhdinpuut jahömpäntömppä on perunanuija. Hupsuntupsu onpeikkojen vanha opettaja.

MaahisetMaahiset ovat pieniä ja karvaisia, noin lapsen kokoisiaolentoja, jotka asuvat maan alla, ei ehkä niin karuillapaikoilla kuin peikot. Maahiset viettävät jokseenkin normaaliaelämää: hoitavat lapsia ja kotia, tekevät ruokaa ja siivoavat,ja kasvattavat karjaa. Maahiset ovat tunnettuja siitä,että he järjestävät kovia juhlia; joskus voimaahisten juhlinnan kuulla metsästä….

Jättiläiset”Vielä siinä on entinen hyvä maku, sanoijättiläinen, kun tervaa ryyppäsi. ”Terva on ollutjättiläisten mieluisinta juotavaa. Jotkut jopauskovat, että juuri jättiläiset ovat ihmisilleopettaneet tervanpolton salat, ja eisitä tiedä vaikka näilläkin tervan-polttoseuduilla olisi aikoinaanjättiläisiä liikkunut. Jättiläisenjättämiä jälkiä voi vielä nykyäänkinnähdä luonnossa: jättiläisetovat muokanneet maan pintaaliikkumalla ja heittelemälläkiviä tai jopa tasoittaneetkokonaisia vuoria istumallaniiden päälle. Jättiläisetovat muuttaneet pois, kunihminen tuli heidän mailleen.

Tarunhohtoinen metsä