Keski-Suomen reservipiirien tiedotuslehtiJoulukuu 2019 38. vuosikerta

Keski-SuomenMaanpuolustaja

ksmaanpuolustaja.fi

Rauhallista Joulua ja menestystä Uudelle Vuodelle 2020!Keski-Suomen Maanpuolustaja -lehti

Keski-Suomen reserviupseeripiiriKeski-Suomen reserviläispiiri

Keski-Suomen Maanpuolustaja 3/20192

Lehti on Keski-Suomen reservipiirien tiedotuslehti, joka uutisoi pääsääntöisesti piirien alueen maanpuolustustapahtumia. Lehteä ei voi tilata, vaan se sisältyy jäsenen suorittamaan jäsenmaksuun. Osoitemuutokset on toimitettava suoraan oman liiton jäsensihteerille.RUL: jasenasiat@rul.fi, puh. 09 405 62011 RES: jasenasiat@reservilaisliitto.fi, puh. 09 405 62010 Fax molemmille: 09 499 875Julkaisijat: Keski-Suomen Reserviupseeripiiri ry Keski-Suomen Reserviläispiiri ry

Päätoimittaja: Tapio Paappanen, Vitsakuja 3, 42700 KEURUU Puh. 0400 626 695 paatoimittaja@ksrespiirit.fiIlmoitusmyynti ja markkinointi: Veijo Mononen, puh. 040 744 1444 veijo.mononen@gmail.comLehden vakituiset avustajat: Hannu Karjalainen, Valkeakoski, Martti Porvali, Jyväskylä, Jukka-Pekka Suutarinen, Jyväskylä, Kari Löfgren, Jyväskylä, Kari Hämäläinen, Viitasaari, Perttu Hietanen, Korpilahti

Sivunvalmistus ja taitto: Tapio Paappanen Ky, Vitsakuja 3, 42700 KEURUUKansikuva: Panu MoilanenPainopaikka: Sata-Pirkan Painotalo OyReserviupseeripiiri ja reserviläispiiri: reserviupseeripiiri@ksrespiirit.fi reservilaispiiri@ksrespiirit.fiToiminnanjohtaja Tapio Paappanen Piiritoimisto: Gummeruksenkatu 7, 40100 JYVÄSKYLÄ

Piirien verkkosivut: www.ksrespiirit.fiVerkkotoimittaja Juha Hyvärinenverkkotoimittaja@ksrespiirit.fiPiirien puheenjohtajat: RUP: Jarmo Siltanen, Jyväskylä puh. 040 510 9617 RES: Perttu Hietanen, Korpilahti, puh. 040 507 1684Piirien taloudenhoitaja: Harri Jaakkola, Äänekoski, puh. 050 598 76

KESKI-SUOMEN MAANPUOLUSTAJA Lehden seuraava numero ilmestyy viimeistään viikolla 11 maaliskuussa 2020. Lehteen tarkoitettu aineisto suoraan päätoimittajalle 28.2.2020 mennessä.

PÄÄKIRJOITUS KOLUMNI

80-vuotta sitten rynnisti karhu leijonan kimppuun. Se ryntäsi putkinäkö päällä sumeilematta eteenpäin. Kahden viikon ajan leijona väisteli ottaen vastaan karhun lujia kämmenen iskuja. Joulukuun puolivälissä leijona karjahti ensimmäisen ker-ran ja sivalsi karhua poskelle. Tästä iskusta leijona sai itsetuntonsa takaisin ja alkoi todellinen kamppailu. Vuoden vaihteessa karhu joutui leijonan kitaan ja perääntyi korvat luimussa nilkuttaen takaisin omalle puolelleen metsää.

Kuukauden haavoja nuoltuaan karhu tointui ja rynnisti uudelleen entistä vah-vempana ja päättäväisempänä. Pikkuhiljaa karhun ja leijonan kokoero käänsi ot-telua karhun hyväksi. Mutta leijona ei antautunut, se taisteli rajusti ja peräänanta-mattomasti. Karhun oli todettava, että leijonan kukistaminen olisi vaatinut liikaa voimavaroja ja uhkasi sen tulevaisuutta. Niinpä karhu ja leijona päätyivät sopuun, leijona tosin menettäen häntänsä ja osan paistiaan.

Kuten lukija varmaan oivaltaa on edellä oleva kuvaelma Talvisodasta Neuvos-toliiton ja Suomen välillä. Leijonan selviytymiseen vaikuttivat tuolloin monet te-kijät. Leijona oli tottunut ankariin olosuhteisiin ja sen fyysinen suorituskyky oli iskussa. Lisäksi leijona oli henkisesti vahva. Se oli päättänyt taistella peräänanta-matta, vaikka lopputulos näytti koko ajan epävarmalta.

Tarinan leijona on suomalainen reservi. Reservi, joka tänä päivänä on kooltaan samaa luokkaa kuin Saksan ja suurempi kuin muiden pohjoismaiden reservi yh-teensä. Reservin vahvuuteen ja suorituskykyyn perustuu leijonan puolustuskyky edelleen. Vaikka sodankäynnin menetelmät ovat muuttuneet Talvisodan ajoista, vaaditaan edelleen reserviltämme leijonan suorituskykyä ja iskuvoimaa.

Sota-aikana suurta naapurivaltiotamme kutsuttiin myös Venäjän karhuksi. Mi-nulle karhu edustaa jotain aivan muuta – rajojamme turvaavaa Rajavartiolaitosta, jonka tunnuksena karhu on. Kannan karhua kahden rajan sotilaan muistoksi, vää-peli Pulkkisen ja luutnantti Laitisen. Myöhemmin luutnantiksi ylennyt Pulkkinen menehtyi karhun kämmenen iskuun juoksulenkillä kesäkuussa 1998. Rajavartio-laitoksen päälliköksi edennyt kenraaliluutnantti Laitinen menehtyi sairauden uu-vuttamana tämän vuoden syyskuussa. Ilkka Laitinen oli saapumiseräni johtaja ke-sällä 1986 Lapin rajavartioston sissikomppaniassa. Tuolloin nuori luutnantti käski kantaa karhua ylpeydellä rajajoukoissa palvelleiden veteraanien muistoksi. Tätä käskyä olenkin noudattanut reservin eri yhteyksissä.

Lehtitietojen mukaan on Talvisodan veteraaneja Keski-Suomessa jäljellä kah-deksan soturia. Heidät esiteltiin hiljattain maakuntalehdessämme. Jatkosodan ja Lapin sodan veteraaneja on enemmän, mutta on kuntia, joissa veteraaneja ei ole enää yhtään kappaletta tai vain muutama. Näistä syistä on veteraaniperinteen siir-tämisen organisointia vietävä eteenpäin määrätietoisesti. Kaikkien tätä arvokasta perinnettä vaalivien järjestöjen ja tahojen on kyettävä organisoimaan työ selkeäksi perinnekokonaisuudeksi. Tämä työ on vielä kesken ja siinä on reservin yhdistyk-sillä oma roolinsa käytännön perinnetyön toteuttajana. Liput kannetaan, kunnia-vartioissa vartioidaan ja seppeleet lasketaan jatkossakin. Organisoidaan tämä työ siten, että tulevat sukupolvet kantavat karhunsa ja leijonansa tietoisena niiden vaa-timista uhreista. Olkaamme tässä työssä mukana laajalla rintamalla – Talvisodan hengessä.

Karhu ja leijona

Perttu HietanenPuheenjohtajaKeski-Suomen reserviläispiiri ry

Veteraanien perintö elää Suomessa, vaikka emme sitä päivittäin pohtisikaan. Se on itsenäinen isänmaa, kan-sanvalta, oikeus monipuoluejärjestelmään, oikeus päättää omista asioistamme, oikeus lailliseen poliittiseen oppositioon, uskonnon harjoittamisen vapaus, vahva maanpuolustustahto ja omaan asevelvollisuuteen perus-tuvat ja omien johtajiemme johtamat puolustusvoimat. Näkyväksi omaisuudeksemme jäävät itsenäisyytemme symbolit ja kirkkomaidemme hyvin hoidetut sankarihaudat sekä lukuisat sotiemme muistomerkit.

Keitä veteraanit olivat?

He olivat tavallisia miehiä, jotka tekivät uhkaavassa tilanteessa sen, mitä pidettiin välttämättömänä. Tässä on mielestäni keskeisin veteraanisukupolven keskuudessa vallinnut vakaumus, jota myös nykypäivänä pitäisi vaalia. Riippumatta omasta mielipiteestä, tarpeen tullen, jokaisen olisi kyettävä asettamaan oma etu sivuun ja toimittava yhteisen hyvän nimissä.

Yhteen hiileen puhallettava

Yleinen asevelvollisuus tuo pahimpaan mahdolliseen varautumisen jokaisen varusmiespalveluksen suorit-tavan iholle. Julkisten instituutioiden, kuten koulujärjetselmän ja maanpuolustuksen avulla voidaan parhaiten vaalia sotaveteraanisukupolven tärkeintä perintöä: yhteen hiileen puhaltamisen henkeä. Suomessa suurin osa miehistä ja nykyään useat naisetkin, tiedostavat oman roolinsa tärkeyden maanpuolustuksessa. Keski-Suomes-sa reserviläisten kenttä on tähän toimintaan vahvasti sitoutunut jo vuonna 1993 solmitun veteraaneja auttavien sopimusten muodossa.

Mitä siirretään?

Sotahistoriallisten tapahtumien ja rintamalla toimineiden miesten ja naisten kokemusten muistiinmerkitse-minen on tärkeää. Sitä Keski-Suomessa on erittäin ansiokkaasti toteuttanut saarijärveläinen filosofian maisteri, tietokirjailija Kimmo Sorko. Enää ei ole olemassa maakuntamme alueella sellaista sotaan perustettua joukkoa, josta ei olisi olemassa tietokirjaa.

Todella tärkeää on niiden arvojen ja ihanteiden sekä sen uskollisuuden ja lojaalisuuden ymmärtäminen, jotka kestivät sotien koettelemukset, samoin kuin sen sisun ja sitkeyden muistaminen, jolla isänmaa sotien jälkeen jälleenrakennettiin. Arvokasta on myös veteraanisukupolven viisauden ja vapaudentahdon tunnusta-minen, joiden avulla vuosikymmenien ajan torjuttiin suurvallan painostusyritykset demokratiamme ja itsenäi-syystahtomme murtamiseksi.

Kenelle siirretään?

Kohderyhmäksi on valittava peruskoulun 7-9 luokan ja lukion 1. vuosikurssien ikäluokka. He ovat Suomen tulevaisuuden rakentajia, joille meidän vanhempien on turvattava aito mahdollisuus saada elämänsä matka-eväiksi edellä kerrottuja veteraanisukupolven arvoja ja asenteita. Veteraanit eivät ole kauaa enää kertomassa omista kokemuksistaan. On meidän sodanjälkeisen sukupolven vuoro astua vastuunkantajiksi.

Mitä on tehty nyt?

Keski-Suomessa on kuluvana vuonna aluetoimiston johdolla avattu keskustelu veteraanien piirijärjestöjen ja reservipiirien kesken. Käytyjen keskustelujen aikana on nostettu esiin alueellisen ohjausryhmän kokoami-nen, mikä maakunnan alueella koordinoisi veteraanien perinnön siirtoon liittyviä asioita olemalla yhteydessä kuntiin ja seurakuntiin. Taustalla on vuoden 1993 solmitut veteraanien auttamisen sopimukset. Voisimmeko toimia perinneasioissa etulinjassa vastaavalla tavalla? Tavoitteena olisi pysyvä järjestelmä siitä, että mm. kan-sallisena veteraanipäivänä ja itsenäisyyspäivän läheisyydessä veteraaniperinteen arvoja kerrottaisiin nuorille koululaisille kaikissa maakuntamme kunnissa. Koulun ulkopuolinen luennoitsija on aina oppilaille mieliin-painuva kokemus.Löytäisimmekö keskuudestamme näitä lähettiläitä? Uskoisin, että reserviläisillä on tähän tarjottavana tarvittavaa taitoa.

Keski-Suomessa Keuruun Lukio on jo 15 vuotta toteuttanut perinteen siirtoa tarjoamalla oppilaille histori-an täydennyskursseja Karjalan kannakselle. Tähän mennessä 450 nuorta on kurssin suorittanut. Kurssista on saatu pelkästään myönteisiä kokemuksia. Lukio kokee kurssin tärkeänä ja sillä on jatkuvuutta. Tämäntyyppi-set hankkeet ovat koulukohtaisia. Jos asia herättää kiinnostusta, niin Keuruun kaupungin sivistysjohtajalta voi kysyä lisää kokemuksista.

Pohdittavaksi

Veteraanien perinteen siirtoa varten on nousemassa valtakuntaan lukuisa määrä erilaisia rekisteröityjä perin-neyhdistyksiä. Näiden perustamista vielä tärkeämpänä pidän pohdintaa siitä, miten saamme mahdollisimman sujuvasti ja joustavasti huolehdittua tärkeän kansallisomaisuuden - veteraanien perinnön - siirrosta tuleville sukupolville kullakin yksittäisellä paikkakunnalla. Asia on herkkä eikä siinä ole tilaa ”norsuille, jotka lasikaa-pissa rymistelevät”. On edettävä kunkin kunnan perinteitä kunnioittaen. Suunnittelu- ja toteutustyössä reservi-läisten rooli on tulevaisuudessa se voimavara, jota tullaan tarvitsemaan, koska organisaatio on valmis, ja joka vuosi saamme uusia jäseniä toimintaan mukaan. Kenttä uudistuu sopivaa tahtia.

Vilkas toimintavuosi 2019 on lopuillaan. Joulu lähestyy ja vuosi vaihtuu. Rauhoittumisen aikana toivon, että kohdennat ajatuksesi myös tähän tärkeään asiaan!

Päätoimittaja Tapio Paappanen

Veteraanien perintö ja sen siirto

Itsenäisyyspäivän aamu Keuruun sankarihaudalla.Abiturientti Sandra Saartama pohdiskeli puheessaan tilannetta jos 1944 puolustuksemme olisi pettänyt. Kunniavartiossa Matti (vas.) ja Erik Kanko.

Keski-Suomen Maanpuolustaja3/2019 3

Päällikkö vaihtui 1.10.2019

Mersu taipui Elisabethiksi

Everstiluutnantti Yrjö Lehtonen,51, aloitti 1.10.2019 aluetoimiston päällikkönä ja hänen edeltäjänsä eversti-luutnantti Teijo Oksanen siirtyi saman päivänä reser-viin. Lehtosen tätä edeltävä palveluspaikka oli Viron Tartossa, Baltic Defence Collagessa. Syksyn aikana hän on jo saanut tuntuman kutsuntojen kautta paikal-liseen nuorisoon.

– Reippaita, positiivisia ja asialleen omistautuneita miehiä, joilla on tunne olla osa suomalaista asevelvol-lisuutta. Keskisuomalaiset nuoret määrätään pääsään-töisesti Kainuun Prikaatiin Kajaaniin ja Ilmasotakou-luun Tikkakoskelle. Myös Karjalan Prikaati Vekaran-järvellä ja Panssariprikaati Hämeenlinnassa saa varus-miehiä maakuntamme alueelta.

Kutsunnat ovat pari vuotta ennen varsinaisen pal-veluksen alkua ja joskus voi syntyä tilanteita, joissa on tarve vaihtaa palveluspaikkaa tai siirtää palveluk-sen alkamisen ajankohtaa. Everstiluutnantti Lehtonen kehottaa näissä tilanteissa olemaan rohkeasti riittävän ajoissa yhteydessä aluetoimistoon. – Palveluspaikan tai alkamisajan muutos voidaan tehdä riittävän perus-tellusta syystä, toteaa Lehtonen.

Upseerin ura tähän mennessäEverstiluutnantti Yrjö Lehtonen on valmistunut Ka-

dettikoulusta vuonna 1993 rannikkotykistölinjalta. Hän on palvellut Vaasan Rannikkopatteristossa, Kaar-tin Jääkärirykmentissä Helsingissä, Kainuun prikaatis-sa Kajaanissa, Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Poh-janmaan sotilasläänin esikunnassa. Kolme viimeisintä vuotta hän palveli Viron Tartossa ainelaitoksen johta-jana Baltic Defence Collagessa, mikä on ylempien up-seereiden koulutuspaikka. Maanpuolustuskorkeakou-lussa Lehtonen toimi sotahistorian pääopettajana.

Keski-Suomen reservipiirit toivottavat everstiluut-nantti Yrjö Lehtosen lämpimästi tervetulleeksi Keski-Suomeen!

Teksti: Tapio PaappanenKuvat: Tapio Paappanen, Pekka Könkkölä

Evl Teijo Oksasen (vas.) jäähyväispuhe aluetoimiston pihassa. Päälliköiden vaihtotilaisuutta seurasi mm. veteraani Heikki Isännäinen Jämsästä (kesk.).

Evl Yrjö Lehtonen (vas.) luovutti aluetoimiston standaarin evl Teijo Oksaselle.

Kauan suunnitelmissa itänyt haave uudesta sotilaskotiautosta tuli Luonetjärven Sotilaskotiyhdis-tyksessä onnistuneesti maaliin al-kusyksystä. Mercedes-Benz -merk-kinen auto oli kokenut täydellisen muodon muutoksen Jämsässä Car-visionin tiloissa. Projektipäällikkö Hannu Vanhatalo kertoi elävällä ta-valla vaiheista, joita ehjä ja viimei-senä tätä mallia valmistettu auto koki ennen käyttäjälle luovutusta. Ensimmäinen haaste oli tehdä reiät ehjän auton sivulle. Tulevan myyn-tiluukun kaarevuus vaati työtä Poh-janmaalla ja ensimmäinen luukun

taivutus meni pieleen. Siitäkin sel-vittiin ja projekti eteni askel aske-leelta tavoitteeseen. Nelivetoinen auto imaisi sotilaskodin tarvitsemat tarvikkeet auton sisustukseen milli-metrin tarkasti.

Taidetta maalipintaanAuton kylkiin ilmestyi grafiik-

kaa, josta löytyy Luonetjärven len-nonjohtotorni, sotilaan hahmo ja neljän koneen Hawk-parvi. Tämän taiteen taustalta löytyi Toni Mäki-nen, joka oli suorittamassa varus-miespalvelustaan tuossa vaiheessa.

Avustuksia kiitettävästiYhdistyksen puheenjohtaja Han-

na Salakka kertoi hankkeen raha-virroista. kokonaiskustannus oli 131 000 euroa, josta 53 269 euroa saatiin lahjoituksina. Lahjoittajia oli kaiken kaikkiaan 70 lahjoitus-summien vaihdellessa 10 - 10 000 euron välillä. Merkittävimmät lah-joittajat olivat Maanpuolustuksen kannatussäätiö (10 000 €). Keski-Suomen Maanpuolustussäätiö lah-joitti projektiin 8 000 euroa.

Teksti ja kuvat: Tapio Paappanen

Puheenjohtaja Hanna Salakka (vas.), Ritva Tekkala ja Leena Viinikainen tyytyväisinä 25.10.2019.

Auton kyljissä grafiikkaa, sotilaan vartalo, maastoa ja Hawk-parvi taivaalla.

Hannu Vanhatalo tuli juhlaan varaosa mukana. Auton nimi löytyi täytekakusta.

Keski-Suomen aluetoimisto

Keski-Suomen Maanpuolustaja 3/20194

Vuonna 2014 Suomi osti 100 kpl Leopard 2A6 -tais-telupanssarivaunua. Viimeinen vaunuerä rantautui Vuosaareen lokakuun 18. päivän aamuna. Kaupan hin-ta oli lähes 200 miljoonaa euroa. Leopardit toimitet-tiin 15-20 vaunun erissä 2015 vuoden keväästä lähtien. Kauppaan sisältyi erä ampumatarvikkeita, varaosia, koulutusta varten simulaattori ja testilaitteita. Käytet-tyinä ostetuilla vaunuilla on ajettu keskimäärin 13 000 – 15 000 kilometriä ja vaunun pääaseena toimivalla ka-nuunalla on ammuttu muutama sata laukausta.

Saksalaisvalmisteinen Leopard 2A6 eroaa vanhem-mista 2A4-vaunuista tulivoimassa ja liikkuvuudessa. 2A6-vaunuissa on parempi ballistinen suojaus ja si-säpuolinen sirpalesuojaus. Koulutus uusilla vaunuilla alkoi kolme vuotta sitten. Leopard 2A6 -taistelupans-sarivaunuja on Panssariprikaatissa ja Karjalan Prikaa-tissa.

Leopard 2A6Paino 59,9 tonnia. Pituus 11 metriä, korkeus3 metriä ja leveys 3,8 metriä.

Enimmäisnopeus 68 km/h, peruutusnopeus31 km/h. Vaunussa peruutuskamera.

Pääase 120 mm panssarivaunukanuuna. Apuaseina kaksi konekivääriä.

Sähköinen vakain, uusittu ohjauselektroniikka ja etäisyysmittari parantavat osumatodennäköisyyt-tä ja lyhentävät ampuma-aikaa.

Suomi hankki maailman parhaita LeopardejaViimeiset vaunut saapuivat Suomeen lokakuussa

Leopard 2A6 panssarivaunu paraatissa Jyväskylässä 2015. Teksti ja kuva: Tapio Paappanen

”Ainoa asia, josta voimme varmuudella olla yhtä mieltä, on muutos. Se on myös luonteel-taan jatkuvaa”

Näin voisi sanoa myös näi-tä iki-ihania atk-järjestelmiä ja ohjelmia käytettäessä. Kun asioita hoidetaan kankeilla -90 luvun perustuvalla softilla, se vaatii luonnollisesti välillä muutoksien tekoa. Muutoksilla on taas luonteenomaista sisältää ”miljoonaykskytviis” enemmän tai vähemmän mieluista ja epä-mieluista yllätystä – aina ei ai-van kerralla saa sitä mitä tilaa.

Tilanne ei ollut itselleni täy-sin uusi, sillä samojen asioi-den kanssa jouduin painimaan jo edellisen työnantajankin lei-vissä ollessani. Yksi muutos komentorivissä voi aiheuttaa ristiriitatilanteen tai virheeksi luokitellun tapahtuman jossain aivan muualla, kun itse sitä vä-

hiten odotat. Toisen toiminnon toteutuessa jokin toinen ei sit-ten puolestaan suostu toimi-maan, kun se vielä hetkeä aiem-min toimi ja niin edelleen. Niin-pä sekin ohjelma vaati oman ai-kansa kaikkine korjauksineen.

Nykyisessä tilanteessamme olen joutunut marraskuun ai-kana vastaamaan jo useammal-lekin Koulutuskalenterimme käyttäjälle tiedusteluihin, että tilaisuus tai kurssi on todella-kin järjestelmässä, mutta se ei vain tule näkyviin loppukäyttä-jille – olkaatten maltillisia. Tätä kirjoittaessani (28.11.) olemme kuitenkin jo niin hyvässä tilan-teessa, että kaikki Tikkakosken koulutuspaikan joulukuun ti-laisuudet ovat avoimina ja niil-le voidaan myös ilmoittautua. Kiitos tästä menee tällä kertaa Helsinkiin MPK:n koulutusalan Veeralle, Ossille sekä bittinik-kari Jarnolle – he ovat välittä-

neet havaintomme, ystävälliset kommenttimme ja vaatimuk-semme ohjelmiston toimittajal-le.

Työtä toki on vielä tämän-kin jälkeen runsaasti, mutta hil-jaa hyvä tulee. Tai ainakin niin hyvä kuin vanhoista järjestel-mistä nyt yleensäkin on saata-vissa. Tässä vaiheessa pieni si-säinen ääni tosin kuiskaa kor-vaani ”..pessimisti ei pety..” No, musta huumori on muul-loinkin paikallaan näin räntäsa-teisella ilmalla. Havuja perkele!

Vuoden 2020 kurssien johtajat, kouluttajat ja tulevien kurssien vääpelit – HUOMIO!

SUURKIITOS niille kurs-sien johtajille kouluttajineen ja kurssivääpeleineen, jotka toi-mittivat pyytämämme tiedot jo lokakuun lopun suunnitteluti-laisuutta seuranneen viikon ai-kana minulle ja koulutuspääl-likkö Veikko ”Veke” Vallille. Arvatkaa ihan mielenkiinnosta, keiden kurssit ovat siis jo nyt kurssitietojärjestelmässä val-miina koko vuoden 2020 ajalle? Oikein!

Meiltä puuttuu kuitenkin vie-lä useiden kurssien suunnitel-

mat varustetilauksineen ja huol-lon tarpeineen! Onko joku jut-tu siis unohtunut? Tähän voisin kommentoida monellakin ta-paa, mutta äärettömän kiiree-ni ja lähestyvän jouluaaton sen yhden mahdollisen lahjapaketin saannin vuoksi jätän tämän te-kemättä.

Nyt olemme siis vieneet esi-tettyjä harjoituksia tuleval-le vuodelle, mutta valitettavan monessa kohdin ”osaamisen taksonomia” jää vajaaksi yh-dessä sisältöjen ja tehtäviin ni-mettyjen henkilöiden tietojen osalta. Jos siis olet vuonna 2020 järjestämässä jotain tilaisuutta tai vastaat jonkin harjoituksen läpiviennistä: Nyt tietokonei-den näppäimistöt ”laulamaan” kuin MG42 ikään ja suunni-telmat kuntoon ja oitis meil-le. Ottakaa omat kouluttajanne ja harjoitusvääpelinne, vaik-ka skypellä kokoon ja laatikaa homma valmiiksi. Voitte toki jatkojalostaa ohjelmaanne vie-lä ennen harjoitustapahtuman toteutumista – me tarvitsemme suunnitelmanne – eilen.

Tammikuussa suunnitellaan

Kokoonnumme Tikkakoskel-la koulutuksen suunnittelutilai-

suuteen 9.1.2019. Tuolloin tar-kastamme 2020 osalta järjes-telmään vietyjen harjoitusten toteutuksen, aloitamme 2021 suunnittelun ja katsomme, tu-leeko lyhyessä illan ohjelmassa vielä muuta eteen.

Edellä mainitun tilaisuuden ilmoittautumien on jo avoinna –> kurssinjohtaja /kurssin vas-tuuhenkilö / kouluttaja / kurssi-vääpeli = ilmoittaudu!

Seuratkaa loppuvuoden kou-lutuksia MPK:n koulutuskalen-terista!

Kurssikalenterissa on vielä mahdollisesti paikkoja jaossa jouluaaton kunniavartioon eri paikkakunnilla, joilta toimitet-tiin tiedot meille. Kysykää ni-metyiltä kurssinjohtajilta tar-kemmin!

Toivotan Teille kaikille Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä menestys-tä vuodelle 2020!

Aarne MarkkoVanhempikoulutuspäällikköMPK/Keski-Suomi

Muutos on jatkuvaa

Vain vähän aikaa omamme jälkeen käytiin vapaus-sotaa Suomenlahden eteläpuolella Puna-armeijan yrit-täessä valloittaa juuri itsenäistyneen Viron. Suomessa heräsi suuri halu auttaa veljeskansaa yhteistä vihollis-ta vastaan. Kaikkiaan Viron vapaussodan taisteluihin osallistui 3700 suomalaista. Suomalainen sotilasapu oli ratkaisevaa sodan lopputuloksen kannalta.

Suomalaiset olivat pääosin kahdessa vapaaehtois-osastossa, I Suomalaisessa vapaajoukossa ja Pohjan pojissa. Nyt Keski-Suomen reservipiirit ja Tourulan Kivääritehtaan Perilliset ry tarjoavat yhdessä mahdol-lisuutta lähteä aidoille tapahtumapaikoille tutustumaan näistä ensimmäisenä sotaan ehtineen I Suomalaisen vapaajoukon taisteluiden tiehen.

Vuodenvaihteessa 1918-1919 Viroon saapunut I Suomalainen vapaajoukko tuli paikalle juuri sodan käänteeseen puna-armeijan ollessa vain 30 kilomet-rin päässä Tallinnasta. Kahdessa viikossa vapaajoukko eteni maitse ja meritse 150 kilometriä vallaten kyliä ja kaupunkeja aina idän porttia, Narvaa myöten.

Kun I Suomalisen vapaajoukon tie on tullut tutuk-si, on aika siirtyä historiassa hieman lähemmäs. Vuo-sisatojen saatossa useita taisteluita todistanut Narva oli jälleen raskaiden taisteluiden kohteena 1944. Nämä taistelut olivat Suomen kannalta äärimmäisen tärkeitä, mutta maassamme vähemmän tunnettuja.

Suomen kannalta strategisesti erittäin tärkeät Sini-mäkien taistelut käytiin heinä-elokuussa 1944. Puna-armeijan läpimurto olisi onnistuessaan tuonut välittö-män uhan juuri torjuntavoiton saavuttaneen Suomen armeijan selustaan. Matkan toisena päivänä tutustum-me myös näiden tapahtumien paikkoihin.

Matkan kolmas päivä on omistettu Tallinnalle ja va-paudelle. Päivän aikana tutustumme siihen, miten Tal-linnasta on tullut Tallinna. Samalla tutustumme siihen,

mitä vapaus ja sen puute ovat virolaisille ja Tallinnalle merkinneet. Näihin teemoihin tutustumme kiertoaje-lun ja kävelykierroksen lisäksi vierailemalla Patarein vankilamuseossa. Myös omaehtoiselle tutustumiselle on varattu aikaa.

Matkan ajankohta 12.- 14.6.2020Alustava matkaohjelma:Perjantai 12.6. Keski-Suomi - Tallinna – Rakvere – Toila. Lauantai 13.6. Toila - Narva - Narva - Joesuu - Sinimäet - Tallinna. Sunnuntai 14.6. Tallinna, kiertoajelu, Patarein vankilamuseo, kävelykierros, omaa aikaa Tallinnassa. Paluu Keski-Suomeen.

Aiheesta lisää Keski-Suomen Maanpuolustajassa maaliskuussa 2020. Heikki Rahikainen Tapio Paappanen

Sotahistoriaa Suomenlahden eteläpuolella v. 2020Näkymä Narvasta kesällä 2019.

Sinimäen taistelun 1944 muistomerkki.

Muistomerkki Rakveressä.

Viitasaaren kaupungintalon val-tuustosali täyttyi ääriään myöten sotahistorian kuulijoista 28. päivä marraskuuta. Illan kunniavieraina paikalla olivat veteraani Alpo Paa-nanen ja sodassa lottana toiminut Helli Kolari. Tilaisuus käynnistyi talvisodasta kertovalla DVD-esi-tyksellä, mikä taustoitti sopivasti illan esitelmää. Väliajalla Luonet-järven Sotilaskodin sisaret tarjo-sivat herkulliset munkkikahvit yli sadalle hengelle.

Kahvitauon jälkeen Keski-Suo-men Maanpuolustajalehden pää-toimittaja Tapio Paappanen lu-ennoi Talvisodan tapahtumista, ja valotti seikkaperäisesti keski-suomalaisten joukkojen sotatietä. Viitasaaren miesten taistelupaikat ja heidän sotansa tuli myös esille Paappasen esityksessä. Yli 60 Vii-tasaarelaista miestä kaatui talviso-dassa.

Illan päätteeksi ojennettiin sota-aikaisella reseptillä leivotut talvi-sotaruisleivät illan kunniavieraille, Paappaselle ja sotilaskotisisarille.

Talvisotaillan järjestämisestä vastasivat Viitasaaren Reserviup-seerit, Viitasaaren Reserviläiset ja kaupungin kulttuuritoimi.

Kari Hämäläinen

Talvisodan historia kiinnosti Viitasaarella

Keski-Suomen Maanpuolustaja3/2019 5

Vaikka olemme saaneet elää rauhassa jo 75 vuotta, vaikuttavat Suomen 1939-1945 käymät sodat edelleen vahvasti suomalaiseen ajatteluun: monille suomalaisille sota on edelleen esimerkiksi Tun-temattomassa sotilaassa kuvattuja korpitaisteluita. Moderni sota on kuitenkin aivan erilaista kuin sota 80 vuotta sitten. Meihin ja maa-hamme kohdistuvat uhat ovat eri-tyisesti teknologian kehittymisen myötä muuttuneet ratkaisevasti. Miten uhkien muuttuminen vai-kuttaa maanpuolustukseen?

Vuosina 1939-1945 käydyt sodat Talvisota, Jatkosota ja Lapin sota – ovat keskeinen osa suurta suoma-laista kertomusta. Sotien itsenäi-syystaistelusta, talvisodan henges-tä ja alikersantti Rokan kaltaisesta myyttisestä suomalaisesta sotilaas-ta on tullut kollektiivisen minuu-temme ja suomalaisuuden tärkeitä osia.

Perinteistä näkemystä sodasta myös toisinnetaan edelleen jatku-vasti. Sota käsitteenä onkin suoma-laisessa keskustelussa äärimmäisen voimakkaasti latautunut: se kytkey-tyy historiaan ja sen kokemuksiin, joilla ei kuitenkaan voida selittää nykyisyyttä eikä varsinkaan tule-vaisuutta. Todellisuuden ja kuvitel-lun välillä vallitsee ristiriita.

Harmaa epävakaus syvän rauhan sijaan

Sota ja rauha nähdään Suomes-

sa yleensä dikotomiana: maassa on joko sota tai rauha, ja viime vuo-sikymmenet meillä onkin puhuttu syvän rauhan ajasta. Nykyisessä keskinäisriippuvassa maailmassa tilanne ei kuitenkaan ole näin yksi-selitteinen. Erilaisten uhkien – niin sotilaallisten kuin muidenkin – kir-jo on laajentunut ja monipuolistu-nut.

Taloudelliset, poliittiset, teknolo-giset ja sotilaalliset tekijät kietoutu-vat toisiinsa niin, että tilanteen en-nustaminen ja jopa kuvaaminen on erittäin vaikeaa, kun lähes kaikkea määrittävät jatkuva muutos, enna-koimattomuus ja epävarmuus. So-dan ja rauhan sekä toimintamuoto-jen ja -tasojen väliset rajat hämär-tyvät. Syvän rauhan sijaan voidaan-kin puhua harmaasta epävakauden ajasta.

Harmaalle epävakauden ajalle on tyypillistä, että myös taistelukenttä on muuttanut muotoaan – jopa niin paljon, että taistelukentän sijaan on perustellumpaa puhua taistelutilas-ta. Sillä tarkoitetaan käsitteellistä tilaa, jossa suoritettavat operaatiot ja muut tapahtumat vaikuttavat esi-merkiksi jonkin konfliktin etenemi-seen. Taistelutilalla taas on ulottu-vuuksia, jotka ovat muotoutuneet ennen kaikkea teknologian kehitty-misen seurauksena.

Taistelutila muutoksessaTaistelutilan perinteisimpiä ulot-

tuvuuksia ovat maa-, meri- ja ilma-ulottuvuus, joissa taistelu ja vai-kuttaminen perustuvat fyysisen tu-hovoiman käyttöön. Niistä nuorin on ilmaulottuvuus, jonka senkin ikä lasketaan jo sadoissa vuosissa – maa- ja meriulottuvuudessa on taisteltu tuhansia vuosia. Nämä pe-rinteiset taistelutilan ulottuvuudet ovat pohjana myös Suomen Puo-lustusvoimien nykyiselle puolus-tushaarajaolle.

Uudempia taistelutilan ulottu-vuuksia ovat sähkömagneettisen spektrin ja avaruuden ulottuvuus sekä kyber- ja informaatioulottu-vuus, jotka muodostuivat 1900-lu-vulla. Viime aikoina on puhuttu paljon sinällään jo melko vanhas-ta kognition ulottuvuudesta, jonka merkitys on kuitenkin lisääntynyt ratkaisevasti erityisesti tietoverk-kojen kehittymisen ja yleistymisen myötä.

Taistelutilan ulottuvuuksien ke-hittyminen on muuttanut sotilaalli-sen vaikuttamisen tapoja ja tavoit-

teita. Yhä useammin perinteisen fyysisen vaikuttamisen rinnalla ko-rostuu pehmeämpi voimankäyttö. Tällainen vaikuttaminen on usein synkronoitua ja koordinoitua suun-tautuen demokraattisia valtioita ja instituutioita kohtaan. Tällöin pu-hutaan yleisesti hybridivaikuttami-sesta.

Hybridivaikuttaminen on kiiloja

Hybridi- eli yhdistelmävaikutta-misen tavoitteena on vaikuttaa en-nen kaikkea päätöksentekoon pai-kallisella, alueellisella, valtiolli-sella tai institutionaalisella tasolla. Vaikuttaja ajaa omaa etuaan, joka on yleensä vaikuttamisen kohteen edun vastainen.

Hybridivaikuttamisessa yhdistel-lään vaikuttamisen eri tapoja, esi-merkiksi diplomatiaa, taloudellista vaikuttamista, sotilaallisia toimen-piteitä sekä kyber- ja informaatio-vaikuttamista. Sille on tyypillistä myös toimiminen havaittavuuden ja syyksiluettavuuden kynnysten alapuolella, sodan ja rauhan väli-sellä harmaalla alueella.

Hybridivaikuttaminen voidaan nähdä ikään kuin kiiloina, joita lyödään kohteena olevan yhteis-kunnan sisälle. Tässä kiilaamises-sa länsimaisten demokratioiden perushyveitä – siis esimerkiksi avoimuutta, sananvapautta ja mui-ta perusoikeuksia sekä rajoitettua viranomaiskontrollia – hyödynne-tään ns. systeemisinä heikkouksi-na. Riittävästi kiilattu yhteiskunta on sitten tarvittaessa helppo mur-taa hyvinkin vähäisellä lisävoiman-käytöllä.

Hybridivaikuttaminen on mo-nessa suhteessa salakavalaa. Se kohdistuu laajasti yhteiskunnan eri osiin tavoilla, joita ei välttämättä vielä riittävässä määrin osata ottaa huomioon. Siksi hybridivaikutta-minen saattaakin jäädä havaitse-matta perinteisissä uhka-arvioissa ja -analyyseissä. Pahimmassa ta-pauksessa hybridioperaatiot havai-taankin hyvin myöhään vaiheessa, jossa huomattavaa vahinkoa esi-merkiksi puolustuskyvylle on jo ai-heutunut.

Suomea puolustetaan arjessa

Miten uhkien muuttuminen muuttaa maanpuolustusta? Kuinka Suomi pystyy jatkossakin huoleh-

timaan kansalaistensa turvallisuu-desta ja vapaudesta?

Uusien uhkien sietämisessä ja torjunnassa keskeistä on resilienssi eli kriisinsietokyky. Se rakennetaan arjessa jo ennen kriisiä. Erityisesti tämä näkyy kyberturvallisuudesta huolehtimisessa ja informaatiovai-kuttamisen torjumisessa.

Suomi on muiden länsimaiden tapaan pitkälle teknistynyt verkos-toyhteiskunta, jossa niin organisaa-tiot kuin kansalaisetkin ovat täysin riippuvaisia informaatioteknologi-asta ja toimivista tietoliikenneyh-teyksistä. Suurin osa tästä suoma-laisesta kriittisestä kyberinfrastruk-tuurista on muiden kuin julkisen hallinnon organisaatioiden hallus-sa.

Kybermaailman turvallisuudes-ta huolehditaan ja sitä kehitetään koko ajan – osana yritysten ja orga-nisaatioiden normaalia toimintaa. Myös kansalaisten kyberosaamisen kehittäminen ja omien laitteiden tietoturvasta huolehtiminen on en-siarvoisen tärkeää Suomen kyber-kokonaisturvallisuuden varmista-miseksi.

Informaatiovaikuttaminen on toimintaa, jossa informaatiota tuot-tamalla ja muokkaamalla tai sen saatavuutta rajoittamalla muutetaan kohteen käsityksiä tai toimintaa in-formaatio- ja mielipideympäristön kautta. Kyse on siis taistelusta kog-nition ulottuvuudessa, jossa tais-telu on nykyisin kiivaampaa kuin koskaan aiemmin: teknologian ke-hittymisen seurauksena esimerkik-si meihin suomalaisiin vaikutetaan nyt laajemmin ja tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Osa tästä vaikut-tamisesta on vihamielistä.

Informaatiovaikuttamisen tor-junta perustuu kansalaisten riittä-västä osaamis- ja koulutustasosta sekä erityisesti media- ja moniluku-taidosta huolehtimiseen. Tässä eri-tyisesti suomalaisella laadukkaal-la koulutusjärjestelmällä on tärkeä rooli. Myös moniääninen ja laadu-kas mediakenttä suojelee osaltaan meitä suomalaisia vihamieliseltä informaatiovaikuttamiselta.

Sota saattaa kaivata yhtäkin miestä

Uhkien muuttuminen tulee ot-taa huomioon myös sotilaallisiin ja muihin kriiseihin varautumisessa. Uhat moninaistuvat, niiden asym-metria lisääntyy ja niiden torjun-

taan tarvittavat kyvykkyydet muut-tuvat uhkien muuttumisen mukana.

Varsinkin kyberuhkien torjunta vaatii usein hyvinkin erikoistunut-ta ja jopa harvinaista osaamista, ns. niché-kyvykkyyksiä. Tilanne on hyvin erilainen kuin perinteisessä sodankäynnissä. Tämä haastaakin vanhan totuuden siitä, ettei sota kaipaa yhtä miestä: sodan ja taiste-lukentän monimutkaistuminen ovat johtaneet siihen, että hyvin harvo-jen, ääritapauksessa jopa yksittäi-sen yksilön osaamisella voi olla rat-kaiseva merkitys. Vastaavasti uhan voi muodostaa hyvinkin pieni ja huomaamaton toimija, joka saattaa rampauttaa suurenkin armeijan – uhat voivat siis olla asymmetrisia.

Uhkien ja niiden torjumiseen liit-tyvien kyvykkyyksien muutos laa-jentaa myös sotilaan ja taistelijan käsitettä. Isänmaallisuus ja taistelu-tahto ovat jatkossakin suomalaisen sotilaan keskeisiä ominaisuuksia, mutta uusien uhkien kautta määrit-tyy myös aiempaan verrattuna uu-denlainen sotilas.

Ylivertaisen fyysisen suoritus-kyvyn ja ampumataidon rinnalla tai sijaan uusien uhkien torjunnas-sa korostuvat ennen kaikkea kog-nitiiviset valmiudet, huippuluokan toimialaosaaminen ja kyky toimia äärimmäisen henkisen stressin ja paineen alla. Kuva huppariin pu-keutuneesta, näppäimistöä hakkaa-vasta ja energiajuomia lipittävästä kybersotilaasta voi olla kärjistys, muttei välttämättä kuitenkaan lop-pujen lopuksi kovinkaan kaukana todellisuudesta.

Reservi ja asevelvollisuus muutoksessa

Perinteisen sotilaallisen toimin-nan ulkopuolisen toimialaosaami-sen korostuminen lisää myös re-servin merkitystä. Suurin osa uu-sien uhkien torjuntaan tarvittavasta osaamisesta tuotetaan ja sijaitsee Puolustusvoimien ulkopuolella. Keskeisiä toimijoita tässä ovat kor-keakoulut, tutkimuslaitokset ja yri-tykset.

Siviiliosaamisen merkityksen lisääntyminen haastaa myös ase-velvollisuuden ja siihen liittyvän koulutusjärjestelmän. Varusmies-palvelus sijoittuu nykyisin tyypil-lisesti varhaisaikuisuuteen, monilla yleissivistävän koulutuksen ja kor-keakoulututkinnon suorittamisen väliin. Tämän seurauksena Puolus-tusvoimilla ei ole tarkkaa käsitystä

reservinsä todellisesta osaamisesta: varusmiesaikana saatu koulutus ja myöhemmin hankittu osaaminen eivät yleensä liity mitenkään toi-siinsa.

Keskeistä on se, miten saadaan selville, millaista osaamista re-servissä on ja kenellä sitä on. Sen jälkeen tulee varmistaa, että tämä osaaminen saadaan hyödynnettyä kokonaisturvallisuuden tuottami-sessa. Tarvitaan nykyistä kiinteäm-pi yhteys reserviin. Tässä voidaan hyödyntää esimerkiksi uutta tekno-logiaa.

Kuten aiemmin totesin, uudet uhat muuttavat sotiluutta. Onkin perusteltua pohtia, pitäisikö myös suomalaisen asevelvollisuuden muuttua. Olisiko mahdollista, että jatkossa esimerkiksi kouluttau-tuminen uusien uhkien torjunnan kannalta merkitykselliselle alalle voisi olla osa maanpuolustusvel-vollisuuden suorittamista? Olisiko tämä yksi tapa etsiä ratkaisua myös nykyisen asevelvollisuusjärjestel-män sukupuolittuneisuuteen ja tapa hyödyntää naisten osaamista ny-kyistä laajemmin myös maanpuo-lustuksessa?

Panu MoilanenKirjoittaja on lehtori Jyväskylän yli-opistossa ja valmistelee toista väitös-kirjaansa Maanpuolustuskorkeakou-lussa.

Kuvat: Puolustusvoimat

Uhat muuttuvat – muuttuuko maanpuolustus?

PohdittavaksiSodan ja rauhan sekä toimin-tamuotojen ja -tasojen väliset rajat hämärtyvät.

Taistelutilan ulottuvuuksien kehittyminen on muuttanut sotilaallisen vaikuttamisen ta-poja ja tavoitteita.

Riittävästi ja riittävän mones-ta kohdasta kiilattu yhteis-kunta on tarvittaessa helppo murtaa.

Moniääninen ja laadukas me-diakenttä suojelee osaltaan suomalaisia vihamieliseltä in-formaatiovaikuttamiselta.

Uhkien muutos laajentaa myös sotilaan ja taistelijan käsitettä.

Kuva huppariin pukeutunees-ta kybersotilaasta ei välttä-mättä ole kaukana todellisuu-desta.

Keski-Suomen Maanpuolustaja 3/20196

Itsenäisyyspäivän ylennykset ja kunniamerkit

KUNNIAMERKIT

Reserviläisliiton ansiomita-lit 6.12.:

Kultainen ansiomitaliRiku Tenhunen Timo Kaijanmäki Timo Virkola Hopeinen ansiomitaliRaimo Harjunen Panu Heikkinen Risto Kaiponen Seppo Spets Pronssinen ansiomitaliJouni Hänninen Salme Maukonen Pirkko Mehto Reserviupseeriliitonpronssinen ansiomitaliEila Keinonen

Reserviläisurheiluliitonhopeinen ansiomitaliTeuvo Honkamäki

Veteraanivastuun hopeinen ansioristiJukka Seppälä

Sininen ristiEsa Rossi

Jalkaväen ansioristiVeli-Pekka Poikolainen

SotilaspoikaristiRiku Tenhunen

UPSEERIYLENYKSET 6.12.MajuriksiRintala Harri Tapani JyväskyläKapteeniksiHirvonen Ari Petteri JyväskyläHukka Markku Juhani LaukaaKinnunen Harri TapioKinnulaOllikainen Janne Matias KeuruuSalmela Sami Kristian JämsäSannikko Jari Juhani SaarijärviSiikki Jukka Olavi JyväskyläYliluutnantiksiHalkiranta Mikko PekkaJyväskyläHeikkinen Lauri SakariJyväskyläJaakkola Henri MatiasJyväskyläJämsén Teppo JohannesPihtipudasKosonen Jaakko Johannes UurainenNiukkanen Jan PetteriJyväskyläPekonen Samu KariÄänekoskiVastamäki Niko Teemu Tapio JämsäVirtanen Tomi PetteriJyväskyläLääkintäyliluutnantiksiKontula Timo ArtturiJyväskyläRiiheläinen Kimmo Kalevi JyväskyläLuutnantiksiKarkinen Jaro Tarmo Anselmi KirkkonummiKolho Kalle AnteroJyväskyläLaitinen Risto IlmariJyväskyläLeinonen Pauli MatiasJyväskyläNurminen Janne SakariJyväskyläO´Leary Seán KristianJyväskyläSallisalmi Vertti VäinämöHarrinpoika JyväskyläSompa Urho SanteriMaurinpoika JyväskyläUlfves Jari Matias LaukaaVeijonen Petteri KalleJyväskyläYlitalo Hannu Tapani Keuruu

Sotilasarvoihin ylennetyt ja kunniamerkeillä palkitut Jyväskylän Yliopiston Ruusupuisto -salissa.

ALIUPSEERI - JA MIEHISTÖYLENNYKSET 6.12.SotilasmestariksiLiimatainen Unto KaleviÄänekoskiVäyrynen Esa MattiJyväskyläYlivääpeliksiRaiskinmäki Pasi Antero MuurameVääpeliksiHautamäki Jyri LauriUurainenHiltunen Allan Ali OlaviJyväskyläHiltunen Timo JuhaniJyväskyläKalliomäki Marko JuhaniUurainenRusanen Petri TuomasJyväskyläYlikersantiksiBogdanoff Ville PetteriJyväskyläHeinonen Turo Juho Samuli JyväskyläHyvärinen Jonna MarikaLaukaaKainulainen Petri JuhaniJyväskyläKauranen Janna MikaelJyväskyläKautto Antti JalmariÄänekoskiKoljonen Jussi PekkaJyväskyläKylmälä Mikko KalervoJyväskyläLeppänen Ere Miika AleksiJyväskyläMalk Mikael Johan ErikLaukaa

Naukkarinen Siiri AnnikaJyväskyläPaajoki Antti TapioJyväskyläPiispanen Janne PetteriJyväskyläRuhkala Sami TapioJyväskyläSalmensaari Mikko VäinöJyväskyläSorvari Jussi TuomasJyväskyläTaipale Tuomas Hannu Sakari JämsäTamminen Jussi PetteriLaukaaTuominen Vili VerneriJyväskyläVäätäinen Matti ValtteriJyväskyläKersantiksiAalto Roope ArtturiJyväskyläAaltonen Juuso AnteroJyväskyläAaltonen Pasi Kari PekkaLaukaaArkko Vesa KaleviJyväskyläEronen Markus OlaviJyväskyläHytönen Elmeri Lari JuhaniÄänekoskiHäkkinen Mika HeikkiJyväskyläHöyden Jonne Aleksi OlaviJyväskyläJäppinen Juha Ari KaleviLaukaaKarhunen Ari PekkaJyväskylä

Karnasaari Elmeri OlaviJyväskyläKielinen Matti JohannesJyväskyläKuukkanen Markus JuhaniJyväskyläKäppi Harri TapioJyväskyläKääpä Johannes VihtoriKuhmoinenLehto Antti Heikki AnteroJyväskyläLintula Ossi TapioKeuruuLouko Jenni Suvi JuliaJyväskyläLumela Miikka Kalle Johannes JyväskyläMannisenmäki Heikki EeroJyväskyläMiettunen Ari JohannesJyväskyläMylläri Juhani Jaakko JämsäMäkinen Tommi PetteriJyväskyläMäyränen Tero HeikkiJyväskyläPelkonen Riku PetteriJyväskyläPihlainen Tommi Hermanni LaukaaPiiponniemi Joni Lauri Kristian JyväskyläPirskanen Herkko Juhani JyväskyläRantala Jaakko PetteriJyväskyläSalmio Joel Perttu JuhaniJyväskyläSalomaa Ari PetteriKeuruu

Saulio Julian Yrjö JohanJyväskyläSoanjärvi Timo TapaniLaukaaTaipale Juho HenrikJyväskyläTiilikainen Esa PetteriJyväskyläTyni Tomi HermanniJyväskyläWaldén Vesa Vilho PetteriJyväskyläAlikersantiksiAlanen Tero SanteriJyväskyläEmaus Kosti Aatos MikaelJyväskyläHokkanen Mika JaniJyväskyläKoistinen Aleksi SamuelJyväskyläKotanen Teemu Jaakko Johan-nes KarstulaLeiman Jussi MarkusKeuruuRuusuvirta Henri Ville MattiKivijärviSaarinen Reima Kaarlo Matte-us JämsäVarpula Antti KaleviJyväskyläKorpraaliksiAssef Lauri Aleksi AmirJyväskyläErvasti Roope Antti Olavi OuluHarju Lasse JohannesJyväskyläHiironen Jarmo AnteroÄänekoskiJäntti Tommi Hannu PetteriJyväskylä

Kankkunen Janne Pekka ÄänekoskiKorpi Timo JuhaniJyväskyläKotilainen Tommi Tapani ÄänekoskiKovanen Rauli OlaviJyväskyläMutsolgov IsrailJyväskyläMäkinen Kimmo KaleviLaukaaNatri Leevi Sami AukustiJyväskyläNärhi Aleksi MikaelJyväskyläPartio Kalle Antero JämsäPasanen Niko TapaniLaukaaPekkanen Niko Vili Valtteri JyväskyläRautiainen Aarne Markus Ee-rikki ÄänekoskiRehn Santtu Juhani Sebastian JyväskyläRomar Miika Patrik Daniel JyväskyläSaarilahti Joonas Valtteri Jy-väskyläTapper Henrik Waltteri Mikael JyväskyläVehniäinen Toni Armas Kristian ÄänekoskiViitala Niko Juhani JämsäYlämäki Mika Seppo EnsioUurainen

Tasavallan Presidentti ylensi Merivoimien komentajan Jori Harjun kontra-amiraaliksi, Pää-esikunnassa koulutuspäällikkö Jukka Sonnisen kenraalimajuriksi ja Karjalan Prikaatin komen-tajan Jukka Jokisen prikaatikenraaliksi. Nämä olivat ainoat kenraaliylennykset tämän vuoden itsenäisyyspäivänä.

Keski-Suomessa ylennyksen saaneet kutsut-tiin yhteiseen tilaisuuteen Jyväskylän Yliopiston

Ruusupuisto -saliin. Aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Yrjö Lehtonen toivotti kaikki tervetulleiksi tilaisuuteen. Hän myös kertasi vie-raille tapahtumia 6.12.1939 Taipaleen rintamal-ta. Siellä vihollinen valtasi Koukunniemen alu-een. Suomalaisten torjunta onnistui ja muodos-tui ns. Kirvesmäen etulinja. Taipale kesti koko sodan ajan. Puna-armeija ei saanut sitä kautta aikaiseksi haluamaansa läpimurtoa. Keskisuo-malaiset soturit pitivät linjan.

Sotilasarvoon ylentäminen edellyttää tehtä-vää sodan ajan joukoissa ja kertausharjoituksia. Kunniamerkillä palkitseminen edellyttää tavan-omaisesta työstä poikkeavia erityisiä ansioita.

Teksti ja kuva:Tapio Paappanen

Keski-Suomen Maanpuolustajaonnittelee kaikkia 6.12.2019

palkittuja!

Keski-Suomen Maanpuolustaja3/2019 7

Jämsänjokilaakson paikallis-historia on saanut painavan lisän maisteri Kimmo Sorkon kirjoitta-masta Niemen patteriston histo-riasta. Jatkosodan Kenttätykistö-rykmentti 19:n III patteriston (III/KTR19) sisältää tykkimiehen ja tykistön hevosten elämän valo- ja varjopuolet sellaisina kuin ne vain sodan aikana voivat olla.

Keski-Suomesta koottujen so-dan aikaisten joukko-osastojen his-toria on jälleen karttunut yhdellä merkittävällä ja erityisen laajalla teoksella. Kimmo Sorko avustaji-neen on koonnut everstiluutnantti Aarne Niemen (Niemen Psto) ko-mentaman patteriston asiakirjoista, muista kirjoista sekä erityisesti tyk-kimiesten ja kanssasotijain kerto-muksista ja valokuvista kunnioitet-tavan tietomäärän sisältävän teok-sen. Tietysti teos kuvaa erityisesti em. patteriston ja tykistön taistelua, mutta siinä ohessa se valaisee mo-nen muunkin samoissa taisteluissa mukana olleiden joukko-osastojen ja erityisesti näiden miesten tun-toja.

Näitä muita joukko-osastoja ovat ainakin jalkaväkirykmentit 27 (JR27, kom evl Lauri Haanterä) ja 48 (JR48, kom ev Väinö Forsberg). Niemen patteristo oli Karjalan kan-naksen valtauksessa kesällä 1941 nimenomaan pääosin JR27 tukipat-teristo ja Tali-Ihantalan taisteluis-

sa kesä-heinäkuun vaihteessa 1944 JR48:n tukipatteristo.

Teos poikkeaa monesta muusta joukko-osastosta ainakin siinä, että se sisältää Niemen patteriston pe-rustamisvaiheen henkilöstön. Li-säksi siitä löytyy runsaasti tietoja kaatuneista, haavoittuneista, pal-kituista ja ylennetyistä. Patteriston hevosiakaan ei ole unohdettu, vaan mukana on luettelo patteristoon otetusta 209 hevosesta nimineen, omistajineen ja kotipaikkoineen.

Yleensä joukko-osastohistoriat keskittyvät joukon kannalta mer-kittäviin taisteluihin. Hyökkäys- ja perääntymisvaiheet kuvataan tar-kasti, mutta pitkä asemasotavaihe ja sen ns. korsukulttuurivaihe jää-vät vähälle kuvaukselle. Lukuis-ten sotilaiden kertomusten ja muis-teluiden vuoksi tämä teos on siinä suhteessa tasapainoinen, että rin-tamaelämän kaikkia puolia valote-taan värikkäästi ja erityisesti valo-kuvin – sodanaikaisten ja nyt myö-hemmin otettujen kuvien kera.

Asemasotavaihe oli muutakin kuin puhdetöitä ja lomia. On vain hämmästeltävä sitä, kuinka paljon tykistökin rakensi korsuja, taloja ja teitä. Sahat toimivat monessa vuo-rossa ja taloja rakennettiin omien lisäksi myös kaatuneiden asevel-jien omaisille, Kannakselle palan-neille karjalaisille, kirkkoja myö-

ten. Ilman joukkojen omaa maan-viljelyä ja kannakselaisten autta-mista elintarvikepula olisi ollut so-tavuosina vielä ankarampi.

Asemasotavaiheessa tehdyt pa-rannukset ampuma-menetelmissä ja tulenjohtamisessa sekä näiden tunnollinen harjoittelu loi pohjan tykistön hämmästyttävälle tehok-kuudelle, joka testattiin Tali-Ihan-talan suurtaistelussa kesällä 1944.

”Tykkein jymy kuului Helsinkiin.Tomupilvet nousi taivaisiin!”Veikko Lavi: Ihantala

”Eikö kauneinta musiikkia ole tyk-kien jyly, kun nuo tykit pysäyttävät vihollisen isänmaan porteille!”Tykistökenraali V.P. Nenonen

Kimmo Sorko:Mainilan miehetHistoriatyöryhmän omakustan-ne 2019 Sid.

Teksti:Martti PorvaliKuvat:Tapio Paappanen

Kirjaa voi tilata:mikko.strang@gmail.comtai puhelimitse:Kimmo Sorko 040-176 8734

Järeä historia tykistöstäMainilan miehet valmistui - kolme kiloa ja tuhat sivua

”Sodan kasvot avautuivat Kar-jalan kannaksella 10. kesäkuuta 1944”

Näin toteaa sotaveteraani Pekka Viinikka tuoreessa sotadokumen-tissa ”Hiljaiset hongat Äyräpään harjulla - Pekka Viinikan taistelu-jen tie”, joka esitettiin Kauko Sor-josen Säätiön omistamassa Pässin-mäessä Jämsänkoskella 12. loka-kuuta 2019. ”Harva siellä ei pe-lännyt, piti vaan voittaa pelkonsa”, jatkaa Keuruun veteraani muistelu-aan.

Matti Halisen ohjaamassa ja tuottamassa dokumentissa on erin-omaisella tavalla yhdistetty arkis-tomateriaaliin perustuvaa doku-mentaarista sotahistoriaa ja vete-raani Pekka Viinikan omakohtaisia sotakokemuksia. Teknisesti doku-mentti on taitavasti toteutettu. Ää-nimaailma - esimerkiksi laukausten äänet - on lisätty jälkeenpäin ja SA-valokuvat on saatu eläviksi liikut-tamalla ja zoomaamalla. Ohjaaja Matti Halisen mukaan dokument-

ti-idea lähti kehittymään vuonna 2008, jolloin Viinikan muistelmia nauhoitettiin Äyräpäässä. Lisäksi hänen haastattelujaan nauhoitettiin vuonna 2011.

Taistelulähetti Pekka Viinikka - Siiranmäen ja Äyräpään -Vuosal-men soturi - oli ikäluokkaa m/23. Hänet kutsuttiin viimeiseen ilta-huutoon vuonna 2016. Hän antaa inhimilliset ja elävät kokemuksen kasvot dokumentille. Tilaisuudessa läsnä ollut tytär Maritta Viinikka-Autio totesikin liikuttuneena, että tällä dokumentilla isän opetustyö saa nyt jatkoa.

Oppikirja lukiolle Pässinmäen ilmassa oli sotahis-

torian havinaa, kun historioitsija Tapio Paappanen julkisti dokumen-tin jälkeen uusimman teoksensa ”Suomen kohtalonhetkiä 1917 - 1945 - Suomen selviytyminen itse-näisyytemme murrosvuosista”.

Kirjan juuret juontavat vuoteen 2004, jolloin Paappanen osallistui Keuruun reserviläisten sotahistori-amatkalle Karjalaan. Kun bussissa oli tilaa, niin matkalle värvättiin myös Keuruun kaupungin johtoa. Tällä matkalla syntyi idea luki-on historian opetukseen otettavas-ta kurssista Karjalan Kannaksella. Ensimmäisellä kurssilla vuonna 2005 oli ulkopuolinen opas, mutta vuodesta 2006 Paappanen on itse ollut oppaana. Pekka Viinikka oli mukana kymmenen kertaa vuosina 2005 - 2014. Nyt kursseja on tehty samalla formaatilla - käydään ke-sän 1944 taistelupaikoilla Karja-lankannaksella - jo 15 vuotta. Lu-kiolaiset valmistautuvat kurssiin tekemällä ryhmätöitä, jotka pure-taan taistelupaikoilla. Erityisesti viime vuosina opiskelijat ovat ol-leet hyvin motivoituneita ja tehneet laadukasta työtä.

Kirjaidea jalostui näillä histori-an kursseilla. Ensin syntyi lukiolai-sille oppimateriaaliksi kesän 1944

Hiljaiset hongat Äyräpään ylläFakta:KELA:n tilaston mukaan vuonna 2019 tunnuksen omaavia viime sotiem-me veteraaneja on vielä elossa noin 8000, joista puolet on naisia. Tunnuk-sen omaavalla veteraanil-la tarkoitetaan varsinaisiin sotatoimiin osallistunutta miestä, jolla on rintamaso-tilastunnus tai rintamavas-tuussa olleessa joukossa palvellutta naista, jolla on rintamapalvelustunnus.

torjuntataisteluja käsittelevä mo-niste, jota Paappanen ryhtyi sitten laajentamaan oppikirjaksi. Teos on tiivis tietopaketti itsenäisen Suomen keskeisistä sotahistorian tapahtumista ja käännekohdista. Laajasta aihealueesta Paappanen on onnistunut kiteyttämään olen-naiset ydinkohdat - jopa SKP:n pe-rustamisen.

Veteraanien perintö siirtyy

Matti Halisen huikea dokument-ti ja Tapio Paappasen tiivis tieto-paketti muodostavat yhdessä toi-siaan täydentävän ”taistelijaparin”, joka kertoo palan itsenäisyytemme historiaa. Nuorille, lukioikäisille suunnattu teospari on samalla vete-raanien perinteen siirtoa parhaim-millaan.

Tämä teospari osoittaa konk-reettisesti, miten kesällä 1944 saa-vutetuilla torjuntavoittojen sarjalla

Suomen valtaamisen hinta nostet-tiin niin korkeaksi, että Stalin jou-tui luopumaan miehityshaaveis-taan.

Kiitos tukijoilleJuhlavan tilaisuuden päätteeksi

historioitsija, tietokirjailija Tapio Paappanen kiitti ja muisti yhteis-työkumppaneitaan valokuvatau-luilla ja uudella kirjallaan. Lopuksi hän totesi, että päivä, jolloin uusi kirja tulee uunista ulos, on aina li-putuspäivä. Sen kunniaksi nautit-tiin vielä Juuso Waldénin tapaan herkullista talon perinteistä lohi-piirakkaa voisulan kera, jonka jäl-keen kutsuvieraat poistuivat tyyty-väisinä ahmimaan kirjan antia.

Teksti: Matti Hyvärinen

Kuvat: Tapio Paappanen Esko Soini

Uusi kirja julkistettu.Tekijä teoksineen Jäm-sänkosken Pässinmä-essä 12.10.2019

Pekka Viinikka v. 2010 Vuoksen rannassa lukiolaisten kanssa. Elokuvan tuottaja Matti Halinen (oik.).

Varatuomari Martti Porvali esitteli Mainilan miehet -teoksen.Aarne Niemen poika Ilkka (vas.), pojanpoika Esa, poika Ossi ja hänen vanhin poikansa Sami.

Kirja Veikko Pyykköselle (vas.). FM Kimmo Sorko ahkeroi signee-rausten parissa Jämsän yhtenäiskoulun Vitikkala-salissa.

Keski-Suomen Maanpuolustaja 3/20198

National Filmi Oy kertoi syys-kuussa 1988 tuotantoon tulevasta elokuvasta näin:

”Talvisota on elokuva ihmi-sen kestokyvystä. Vastakkain ovat jopa 20-kertaisella miesylivoimal-la hyökkäävä vihollinen, sen su-vereeni lentoase, tykistö ja pans-sarivoimat, joiden tarkoituksena on murskata puolustajien linjat ja vallata maa, ja heikosti varustetut puolustajat, joilla kunnon aseiden sijasta on vain nälkä, pelko, väsy-mys ja kylmyys, ja jotka kestivät niin, että ”tuumaakaan ei väistet-ty”.

Elokuva tutkii sitä mikä lujitti puolustajat suoritukseen, jota on alettu nimittää ”Talvisodan ih-meeksi”, ja siitä se myös kertoo. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Talvisodan alkamista edeltäneisiin Moskovan neuvottelujen aikoihin loka- marraskuussa -39 ja sodan aikana joulukuusta -39 maalis-kuuhun -40 Taipaleenjoen ja Vuo-salmi - Äyräpään etulinjataistelui-hin. Sodan syitä ei käsitellä muu-ten kuin epämääräisinä huhuina, joita rivimiesten keskuudessa liik-kuu.

Sota ja sodan kulku ei ole elo-kuvan juoni, vaan lavastus trage-dialle. Tärkeämpää kuin sodan kulun kuvaaminen on ihmiskuva-us, ihmisen henkisen ja fyysisen kestokyvyn ja ihmisen muuttumi-sen kuvaaminen sodan helvetin jy-rätessä hänet”.

Löytyisikö Terenttilä, Äyräpää ja Vuosalmi Keuruulta?

Suur-Keuruu -lehti kertoi 30.9.1988 kuinka National-Filmi Oy:n edustaja Kalevi Korte kier-teli Keuruuta ja etsi elokuvan ku-vauspaikkoja. ”Pitäisi löytää Te-renttilän maisema”, totesi Korte. Filmaukseen tarvittiin kapeahko, 50-200 metriä leveä joki tai järvi, jonka toisella puolella on peltoa ja metsää. Järven toisella puolella piti olla 250-500 metriä peltoaukeaa, mieluummin loivasti nouseva rin-ne, joka rajoittuisi 100 metriä leve-ään metsään.

Vuosalmen-Äyräpään taistelu-näyttämö oli vielä mittavampi. Sii-hen piti löytää Vuoksea muistutta-va kapeahko järvi. Lisäksi järvessä piti olla saari tai niemi. Maisemaan tultaisiin pystyttämään lavastera-kennuksia mm. Äyräpään kirkko. Kalevi Kortteen mukaan Keurus-seudun maisemat ovat rakenteel-lisesti ja puustonsa puolesta kuin Karjalassa. Jutun tekohetkellä ei vielä näitä haluttuja maisemia ol-lut löytynyt. Niinpä Korte antoi yh-teystietonsa lehden toimitukseen ja jäi odottamaan vihjeitä kuvauspai-koista. Jos maisema löytyisi, niin 14 miljoonaa markkaa maksavan elokuvan kuvaukset siirtyisivät nel-jän kuukauden ajaksi Keuruulle.

”Talvisota” filmattiin Vaissin tilan mailla

Maisemien etsiminen toi Keu-ruun kannalta myönteisen tuloksen. Antti Tuurin romaanista ohjaaja Pekka Parikan johdolla elokuvaksi filmattavan ”Talvisodan” päänäyt-tämö löytyi Keuruulta. Terenttilän ja Taipaleenjoen taistelupaikoiksi tuli riiholaisen Vaissin tilan maise-mat. Elokuvan ensi-illaksi oli pää-tetty talvisodan syttymisen 50-vuo-tispäivä 1989. Elokuvan varsinaiset kuvaukset käynnistyivät Kauhaval-la, josta siirryttiin Seinäjoen ja Nii-nisalon kautta Keuruulle.

National Filmi Oy:n toimitus-johtaja Markö Röhr kertoi lehdis-tölle, että kuvausten aikataulu on tiukka. Ne oli saatava päätökseen huhtikuussa 1989. Lavastekuva-ukset käynnistyivät jo lokakuussa 1988. Röhr korosti elokuvan teon olevan yhteistoimintaa, jossa tul-laan tarvitsemaan puolustusvoimia, TVH:ta, kaupungin viraston ja mo-nen yrityksen palveluja. Elokuvan teossa tarvitaan useita satoja avus-tajia ja välineistöä hakaneulasta rautakankiin. Paikallisista kaupois-ta hankittaisiin mahdollisimman paljon tarvikkeita. Marko Röhr kiitteli tuossa vaiheessa myöntei-sen yhteistyöhalukkuuden synty-mistä elokuvan tekoa kohtaan. Siitä oli osoituksena, että Riihoon tultai-siin majoittamaan 50 elokuvan te-kijää. Sotilaskotisisaret huolehtivat ”Lotta-kanttiinin” palveluista. Elo-kuvan pääosissa esiintyvät näytteli-

jät Taneli Mäkelä ja Vesa Vierikko asuivat kuvausten aikana Keuruun varuskuntakerholla.

”Talvisodan” lavastemetsä nousi Vaissin pelloille

Lokakuun lopussa 1988 Vais-sin tilan ohi ajanut saattoi hieraista silmiään kun pellolle oli yhtäkkiä noussut vankka kuusimetsä. Ky-

seessä oli elokuvan lavastemetsä, jota tarvittiin paitsi verhoamaan asutusta filmikameran silmältä, myös toimimaan taistelujen tausta-na, ”Pärssisen metsänä”, missä so-dittaisiin tammikuun puolivälin tie-noilla. Metsä oli pystytettävä ennen kuin maa jäätyi ja routaantui. Pys-tytykseen tarvittiin sepeliä ja kiilo-ja niin, että puusto pysyisi varmasti pystyssä.

Äyräpääkin löytyi Keuruulta

Kaksi tuntia – suurin osa Talvi-sota-elokuvan filmauksista saatiin tehtyä Riihossa. Äyräpää löytyi Leila Nurmen, Lasse Rantamoija-sen ja Heikki Siltasaaren mailta. Siellä filmattiin Äyräpään taistelut. Karjalan kannaksella Pölläkkälän kylässä, Kylä-Paakkolan harjulla sijainnut Äyräpään kirkko pystytet-

Taipaleen Terenttilässä ryskää ja paukkuu, panssarivaunujen telaketjut kitisevät ja vihollisen tuli tuhoaa rakenteita. Haapamäen Riihossa käytiin elokuvasotaa keväällä 1989 Talvisota-teemalla.

Talvisota taipui elokuvaksi Keuruun Haapamäellä 1989

Haapamäen talot paloivait Äyräpään taloina.

Keski-Suomen Maanpuolustaja3/2019 9

tiin elokuvantekoa varten Riihoon. Kun elokuvan kirkko oli saatu pys-tyyn, kokoontuivat kyläläiset ja elokuvantekijät yhteiseen hartaus-hetkeen, jonka toimitti pastori Lau-ri Oinonen.

Kirkko koki saman kohtalon elo-kuvassa kuin edeltäjänsä talviso-dan aikana Karjalan kannaksella. Kirkon torni räjäytettiin. Sodas-sa tämä oli tehtävä sen takia, ettei vihollinen pystyisi hyödyntämään tornia tähystyspaikkanaan. Sijaitsi-han Äyräpään harju 25 metriä kor-keammalla kuin Vuosalmen pelto-aukeat. Kun oikea maasto löytyi, se mahdollisti isojen joukkokohta-usten filmaamisen. Tuossa vaihees-sa arvioitiin tarvittavan avustajiksi 3000 ihmistä. Keski-Suomen Pio-neeri- ja Viestipataljoonan varus-miehet osallistuivat virka-apuna elokuvan tekoon vuoden 1989 ku-vausten aikana.

Suurimpien joukkokohtausten aikana oli varusmiehiä elokuvan-teossa mukana myös Hallista, Tik-kakoskelta, Mikkelistä, Vaasasta ja Hämeenlinnasta. Telefaxisanomat sinkoilivat silloisessa Keuruun va-ruskunnan komendantin toimistos-sa, jossa virka-aputehtäviä koordi-noivat yliluutnantti Kauko Koski ja silloinen ylivääpeli Tapio Paap-panen.

Kuvaukset etenivät – taistelu lumesta tuli uutena vihollisena vastaan

Kuvaaminen käynnistyi vauh-dilla ja kuvauksissa edistyttiin. Elokuvan teko kiinnosti kovasti. Vierailijoita riitti kuvauspaikkojen tuntumassa aina puolustusvoimi-en korkeinta johtoa myöten. Ken-raali Jaakko Valtanen seurueineen vieraili kuvauspaikalla huhtikuun alussa. Myös Haapamäen oma elo-kuvamies Matti Kassila seurasi elo-kuvan tekoa. Ohjaaja Pekka Parik-ka selosti kuvausten vaiheita use-ampaan otteeseen. Riihon kylä eli elokuvanteossa mukana koko sydä-mellään ja se taas puolestaan läm-mitti tuottaja Marko Röhrin mieltä.

Antamissaan lausunnoissa medial-le hän ylisti tätä vuoden 1989 ”Tal-visodan henkeä”, mikä oli synty-nyt Haapamäen seudulle. Vaissin pelloilla hyökättiin ja puolustettiin uudestaan ja uudestaan niin monta kertaa, että ohjaaja Parikka oli tyy-tyväinen. Oli pauketta ja räiskettä. Tulenkuvauksissa oli mukana Kes-ki-Suomen Pioneeripataljoonasta varusmiehiä ja yliluutnantti Mauri Tikkanen.

Kevät eteni ja samalla sää läm-peni. Se tiesi puolestaan lumipeit-teen vähenemistä. Lumen sulami-nen oli niin nopeaa, että tuotanto-yhtiö käynnisti jo varakuvauspaik-kojen etsinnän jostain muualta. Rii-hon kylän väki ei antanut tällekään viholliselle periksi vaan ryhtyi massiiviseen vastahyökkäykseen tavoitteena saada luoduksi oikeat olosuhteet isoja massakohtauksia varten. Elokuvateknisin keinoin oli mahdollista korjata jonkun verran lumettomuutta, mutta nämä isom-mat kohtaukset edellyttivät oikeaa lunta kuvauspaikalle ja paljon.

Kylän isäntien muodostama traktoriarmeija ryhtyi ajamaan lun-ta. Venäläiset olivat hyökänneet Äyräpäässä lumista rinnettä pitkin. Tuottaja Marko Röhr lausahti leh-distölle: ”Jos jokainen alueen trak-torin omistaja tulisi hernekeittotar-joilulle ja kippaisi lumikuormansa meille, olisi asia hallinnassa. Toi-ve kuultiin ja 27 traktoria ja kolme kuormaajaa ahkeroivat muutaman päivän niin, että 4000 kuutiota lun-ta siirtyi parin hehtaarin kokoiseen elokuvamaastoon Riihon pelloilta. Haapamäen Pallo Poikien talkoo-väki levitti lunta niissä paikoissa mihin konevoimalla ei päässyt. Ha-luttiin, että National Filmi Oy saa toteuttaa tehtävänsä Keuruulla lop-puun asti. Näin myöskin tapahtui.

”Koko sota on nyt resuttu” Elokuvan teon isot joukkokoh-

taukset Äyräpään harjulla saatiin purkitettua. Kuvausten viimeinen päivä oli 11.4.1989. Lumi riitti sit-tenkin ja vahvimmillaan 1500 va-

rusmiehen esittämä hyökkäävä joukko teki työtä elokuvan eteen piippalakit päässään ja pitkähel-maiset manttelit päällään. ”Vihol-linen ryntäsi rajusti”, kirjoitti pai-kallislehti Suur-Keuruu.

Samana iltana elokuvan teki-jät kokoontuivat loppukaronkkaan ravintola Niklakseen. Puheita pi-dettiin ja keskustelua käytiin elo-kuvanteossa käytettyjen esineiden museoimista. Ideoita Talvisota-museon sijoittamisesta vanhalle yhteiskoululle heiteltiin ilmaan. Museota ei tullut, mutta näyttely Höyryveturipuistoon rakentui. Hai-keutta oli ilmassa. Elokuvan tuo-tantoväki siirtyi Helsinkiin labora-torio-olosuhteisiin leikkaamaan ja rakentamaan lopullista elokuvaa.

Sykähdyttävä ensi-ilta Haapamäen Suojalla

Jännitystä oli ilmassa lauantaina 18.11.1989, jolloin elokuva näh-tiin ensimmäisen kerran. Paikalle saapui elokuvan tekijöitä ja keu-ruulaisia avustajia. Kutsuvieraiden joukossa olivat maaherra Kalevi Kivistö ja Sisä-Suomen sotilaslää-nin komentaja kenraalimajuri Sep-po Räisänen. Myös Keuruun va-ruskunnan johto oli paikalla evers-tiluutnanttien Seppo Seppälän ja Matti Mähösen voimin. Dramatiik-kaa iltaan toi ohjaaja Pekka Parikan ilmoitus Edvin Laineen kuolemas-ta. Vietettiin hiljainen hetki suoma-laisen elokuvan suurmiehen muis-tolle.

Puheissa palattiin vielä kerran kevään kuvausten aikana syntynee-seen yhteishenkeen, jonka vauh-dittamana elokuvan teossa ilmen-neet pulmat saatiin hyvin ratkottua. Talvisota-elokuvaa levitettiin maa-ilmalle Yhdysvaltoja ja Japania myöten. Kotimaan elokuvateatterit saivat 40 kopiota. Sellaiseen mää-rään ei aiemmin valmistuneet elo-kuvat olleet vielä yltäneet.

Elokuva teki selväksi sen, että Talvisota ei ollut pelkästään mi-kään pohjoinen rajakahakka. Ve-

näläisten tappiot olivat 345 000 ja suomalaisten 66 400, joista kaatu-neita oli 25 000. Suomea ei miehi-tetty. Siinä perusviesti muulle maa-ilmalle.

Teksti:PäätoimittajaTapio PaappanenKuvat:Esko Soini ja SA-kuvat

Äyräpään kirkko ehjänä ennen Talvisotaa.

Vihollinen hyökkää raivokkaasti Äyräpään harjun yli talvella 1940. Sotamies Martti Hakalaa näytteli Taneli Mäkelä.

Elokuvaa tärkeämpääoli sen julkaisuhetki

Talvisota-elokuvan ensi-iltana Haapamäen suojalla marras-kuussa 1989 tuli kuluneeksi 50 vuotta sodan syttymisestä. Neuvostoliitossa valtasi alaa perestroika ja glasnost. Sii-hen asti Talvisota oli erittäin arka puheenaihe. Nyt oltiin murtautumassa täysin uu-teen aikakauteen.Maailmalla samana syksynä kaadettiin Berliinin muuria.

Elokuva sai valtavan huo-mion. Suomessa elokuvan esittämiselle oli oikea hetki. Teattereissa sen näki yli 600 000 katsojaa. Kansain-välistä menestystä elokuvalle ei kuitenkaan yrityksistä huo-limatta tullut. Sotaveteraani-en mielestä elokuva toi hyvin esiin niitä tuntoja mitä Taipa-leen rintamalla koettiin. On puhuttu parhaasta suomalai-sesta sotaelokuvasta.

Näyttelijä Taneli Mäkelä on kertonut, että tuotannon mas-siivisuus oli jotain sellaista, mitä aiemmin ei oltu eloku-va-alalla koettu. Normaalisti kuvataan 20-30 päivää. Nyt kuvauspäiviä oli 100 ja koko tuo aika oltiin Keuruulla. Ku-vausten myötä ymmärrys yk-sittäisen ihmisen, perheiden ja sukujen sota-aikaiseen elä-mään syveni. Sota on arvaa-matonta elämää jatkuvassa pelossa ja epätietoisuudessa.

PäätoimittajaTapio Paappanen

Kenraali Jaakko Valtanen seurasi filmauk-sia yhdessä professori Alpo Reinikaisen kanssa. Reinikainen toimi elokuvan soti-lasasiantuntijana.

Posliinipoika muisteli TaipalettaProfessori Alpo Reinikainen

antoi elokuvan tekijöille, näytte-lijöille ja tehosteräjäytyksiä to-teuttaneille pioneereille arvok-kaita kokemustietoja. Hän koki itse Talvisodan Taipaleen helve-tin. Hän kertoi näin: ”Öisin tai-vas välähteli ja nähtiin valokaa-ria sikin sokin ja kuultiin räjäh-dyksiä. Tuntui uskomattomalta, että Taipaleenjoella pystyttiin olemaan hengissä. Mutta lopulta se tuli meidänkin osaksi. Majuri Tiirikkalan JR 61 eli ”Posliinipo-

jat” joutui Kirvesmäkeen. Saatiin tuo nimi kun tultiin puhtaissa lu-mipuvuissa hiihtäen etulinjaan.”

Keuruun alueen miesten ja evl Armas Kempin komentama JR 21 vedettiin etulinjasta ”lepoon”.

Vänrikki Alpo Reinikaisen johdettavana oli kaksi joukkuet-ta ja vastuuna oli tukikohta nelo-nen. Se oli keskellä Kirvesmäen etulinjaa.

Mitä oli olla etulinjassa?”Miesten oli maattava tulessa

ja pakkasessa osin luhistuneissa taisteluhaudoissa matalana kuin letut pannun syvennyksissä. Kra-naattikuoppien ja taistelumetelin keskellä. Tykistötuli ja panssari-vaunut olivat murskanneet edes-sä olleet piikkilankaesteet jo al-kuunsa. Huoltoyhteydet toimivat pimeän turvin jos silloinkaan. Tykkejä oli vähän. Kirvesmäessä 12 kolmen tuuman ja 12 vähän

isompaa tykkiä, kranaatinheitin ja kullanarvoisia panssarintor-juntatykkejä. Kranaateista oli huutava pula. Panssarivaunu-ja vastaan vain kasapanoksia ja polttopulloja!”

Vuoden 1940 puolella helmi-kuussa puna-armeija aloitti suur-hyökkäyksen. Sen seurauksena JR 61 vedettiin pois etulinjasta ja tilalle Kirvesmäkeen tuli JR 21. Se oli etulinjassa sodan loppuun asti. Alpo Reinikainen haavoittui

olkavarteen vihollisen suurhyök-käyksen aikana.

JR 61 siirrettiin vielä Äyräpään Vuosalmen taisteluihin samoin kuin JR 23, jonka vaiheista Tal-visota-elokuva kertoo.

Teksti: Tapio Paappanen

Lähde: Pekka-Juhani Kuitto Reissuja Uhtualta Summaan

Äyräpään harju Talvisodan päätyttyä maaliskuussa 1940.

Keski-Suomen Maanpuolustaja 3/201910

Keski-Suomen Asehistoriallisen seuran asenäyttely pidettiin Jäm-sässä syyskuussa.

- Teemamme, kaliiberi .22, ker-too laaja-alaisesta harrastuksesta. Pienoiskiväärit ja pienoispistoolit ovat kautta aikojen olleet ampuma-harrastuksen aloittamisen välinei-nä. Ne ovat olleet hinnaltaan lähes kaikkien ulottuvilla ja tuoneet har-rastuksen iloa laajalle joukolle ih-misiä, kertoi näyttelyn taustajärjes-telyjä tehnyt Timo Hietajärvi.

Keski-Suomen Asehistoriallinen seura on ase- ja puukkokeräilijöi-den yhdysside. Seura edistää asei-den ja puukkojen ja niihin kuulu-vien tarvikkeiden historiallista ja teknistä tutkimusta sekä niihin liit-tyvien kulttuuriarvojen säilymistä Suomessa. Seuran jäsenet halua-vat vaalia mainitun esineistön säi-lymistä alkuperäisessä asussaan. Näyttelyssä esillä olleet aseet oli-vat kaikki viimeisen päälle siistis-

sä kunnossa. Sormenjälkiä niistä ei löytynyt.

Urheiluammunnan harrastaja voi tehdä aidon aikamatkan meidän ta-kavuosien huippuampujien maail-maan pysähtymällä kuuluisan Val-met Leijona –pienoiskiväärin koh-dalla. Mieleen nousee maaliman-mestarien Toivo Mänttärin,Vilho Ylösen ja Pauli Aapeli Janhosen huippusuoritukset ko. aseella. Lei-jonalla kilpailtiin vielä varsin hy-vin tuloksin 1980-luvun alussa kunnes keskieurooppalainen merk-ki syrjäytti Leijonan lopullisesti.

Metsästysharrastus asenäyttelyn välineiden kautta vie katsojan aina 1800-luvulle, jolloin kyläsepät ta-koivat aseita, suunnittelivat niihin laukaisukoneistoja ja tähtäimien virityksiä. Näitä välineitä käytettiin päivittäisten peruselintarvikkeiden hankintaan. Lintuja, mahdollisesti jäniksiä yms. tarvittiin perheiden ruokapöytään. Metsästysharrasta-

jien lukumäärä menee heittämällä urheiluampujien määrän ohi, joten kyse on hyvin laajasta harrastaja-joukosta.

Kaikille näille harrastajille on ominaista, että aseita käsitellään huolellisesti ja oikein. Niillä ei lei-kitä eikä niillä kehitetä show-esi-tyksiä. Sukupolvesta toiseen nämä turvallisen asekäsittelyn säännöt etenevät. Asetta ei koskaan mennä käsittelemään ilman omistajan lu-paa, samoin sillä ei osoitella ketään ihmistä ja ennen varsinaista ampu-matapahtumaa, varmistutaan siitä, että piipussa ei ole patruunaa ennen kuin kisatilanne tai metsästystilan-ne sitä edellyttää.

Teksti: Tapio PaappanenKuvat: Tapio Paappanen KSA:n 50 v historiateos

Yhdistyksen 50 vuotisjuhlaa vie-tettiin ensimmäisen kerran yhdis-tyksen isännöimässä Suomen Rau-hanturvaajaliiton kevätkokoukses-sa 25.5.2019. Varsinainen juhla pi-dettiin 19.10.2019 reilun 30 kriisin-hallintaveteraanin ja puolison kera. Juhlaa vietettiin lämminhenkisessä tilaisuudessa ja yhdessä muisteltiin yhdistyksen toimintaa ja aktiviteet-teja.

Perustaminen 1969Keski-Suomen YK-veteraanien

perustavan kokouksen koollekut-suja oli Paavo Mustonen. Kokous pidettiin Jyväskylässä ravintola Seurahuoneella 16.02.1969. Koko-uksen puheenjohtajana toimi Paa-vo Mustonen ja sihteerinä kapteeni Jaakko Hurme. Perustavassa koko-uksessa oli läsnä 54 YK:n rauhan-

turvaamistehtävissä palvellutta henkilöä Keski-Suomen läänin alu-eelta sekä Arto Salonen YK-vete-raaniliiton edustajana.

Yhdistys hyväksyttiin yhdistys-rekisteriin 18.06.1969 nimellä Kes-ki-Suomen Sinibaretit ry, joka Suo-men Sinibarettiliiton nimenmuu-tokseen liittyen muutettiin Keski-Suomen Rauhanturvaajat ry:ksi vuonna 2007. Perustamisvuonna jäsenmäärä oli 46. Vuosien varrel-la se on kasvanut vaihtelevasti ol-len parhaimmillaan jo yli 300. Täl-lä hetkellä jäsenmäärä on pysynyt 300 maksavassa jäsenessä.

Puheenjohtajana on toiminut kaikkiaan 11 henkilöä. Tällä het-kellä kunniajäseniämme ovat Mart-ti Jokihaara, Heikki Ronimus, Ju-hani Saikkonen ja Ari Majanen.

Edunvalvontaa, hyväntekeväisyyttä ja yhteistoimintaa

Vuonna 1976 alkanut etujärjestö-toiminta on jäsenemme Martti Joki-haaran panoksesta tuottanut tulosta kaikkien Rauhanturvaajapalveluk-sessa olevien hyväksi. Esimerkik-si verotus ja lainsäädäntö uusittiin, joka on runkona vielä tänäkin päi-vänä, sekä saatiin palkkaus ajan ta-salle. Libanoniin lähtijöille saatiin Martin ansiosta sirpaleliivit.

Yhdistys on vuosien saatossa tukenut Keski-Suomen Näkövam-maisia, Jyväskylän Invalideja sekä olemme osallistuneet sotiemme ve-teraanien talkoisiin, keräyksiin ja tapahtumien järjestely- ja toteutus-tehtäviin 1980-luvulta lähtien. Yh-

distys on vastannut Puolustusvoi-mien valtakunnallisen paraatin rau-hanturvaajien marssiosaston jär-jestelyistä 3 kertaa vuosina 1984, 2006 sekä 2015. Marssiosastossa on ollut reilut 30 rauhanturvaajaa useasta eri yhdistyksestä. Olem-me osallistuneet useisiin Itäisen Maanpuolustusalueen paraateihin ja Keski-Suomessa järjestettyihin paraateihin ja maanpuolustustilai-suuksiin sekä liiton lipun kanssa lukuisiin lippulinnoihin.

Yhteistyö Keski-Suomen alue-toimiston (ent. K-S Sotilasläänin esikunta, ent. JKL Sotilaspiirin esi-kunta), Keski-Suomen varuskunti-en sekä MPK ry:n kanssa on toimi-nut hyvin. Olemme olleet mukana Keski-Suomen Maanpuolustusjuh-lan juhlatoimikunnassa vuodesta 1988, josta lähtien olemme olleet

mukana alueellisissa maanpuolus-tusjuhlissa lippumme kanssa esit-telemässä yhdistyksemme ja liiton toimintaa.

Kenraalin kiveen muistolaatta

Vuonna 1988 myönnettiin No-belin rauhanpalkinto YK:n rauhan-turvaajille. Järjestimme 29.5.2009 Viitasaaren Riippakuusentiellä ba-rettiveli Tauno Kinnusen yksityi-sellä ISÄNMAA-kivellä asekät-kennän ja vuonna 1988 rauhantur-vaajille myönnetyn Nobelin rau-hanpalkinnon muistolaatan paljas-tustilaisuuden. Paikalla oli TV:n, radion ja lehdistön edustajia 40 rau-hanturvaveteraanin lisäksi.

Keski-Suomen Rauhanturvaajat ry:n edustaja on ollut Suomen Rau-hanturvaajaliiton (ent. Suomen Si-

nibarettiliitto) hallituksessa sen pe-rustamisesta vuodesta 1969 lähtien.

Yhdistys on huolissa jäsenmää-rän kehittymisestä, joka on ollut haastavaa viime vuosikymmenten aikana. Keski-Suomessa on lukui-sia kriisinhallintaveteraaneja, joi-den toivotaan liittyvän jäseneksi ja kehittävän jäsenlähtöistä toimintaa. Jäseneksi liittyminen ei tarkoita johtokuntatyöskentelyä.

Teksti: Hannu PiispanenHenkikökuva:Jukka Särkinen

Partiointia toiminta-alueella. (Kuva: Undof-norsk)Huomionosoituksen saajat oikealta lukien: Riku Tenhunen, Otto Soini, Raimo Katajamäki, Kaj Niemitalo.Puheenjohtaja Hannu Piispanen (kesk.) ja varapuheenjohtaja Marko Vanninen (vas.).

Keski-Suomen Rauhanturvaajat 50 vuotta

Aseet eivät vie yöuniaNostalgiaa pienoiskivääreistä. Suomen Leijona vuodelta 1930.

Suomen Leijona

Kaliiperi .22 LR

Valmistaja Valmet

Suunnitteluvuosi 1930

Valmistettiin eri mallei-na vuoteen 1971 saak-ka ja vielä sen jälkeen mallia Suomen Leijona Standard aina vuosina 1975-1979

Valmetin työntekijä Toivo Mänttäri ampui tällaisella aseella vuoden 1939 MM-kisoissa pienoiskiväärin 40 laukauksen kilpailussa maail-manmestaruuden tuloksen olles-sa täydet 400 pistettä.

Karjalan kannas taistelupaikkoi-neen tuli tutuksi viime syyskuun alussa tehdyn reservipiirien sota-historiallisen retken myötä. Val-keasaaren aukeilta alkanut ja Ta-lin ja Ihantalan tietämiin pysäytet-ty puna-armeijan massahyökkäys torjuttiin myös muualla. Laatokan Karjalassa piti puolestaan U-ase-maksi nimetty rintamalinja, jossa niinikään ratkottiin kesän 1944 pe-rääntymisvaiheen jälkeen Suomen kohtalon kysymyksiä.

U-asemahan oli linnuntietä noin

60 kilometrin mittainen, Pitkäran-nan Nietjärven ja Loimolanjärven välinen linja, jonka varren merkit-

tävimmät vesistöt olivat Jyskyjär-vi ja Uuksunjärvi. Linjan merkittä-vimmät taistelut käytiin Nietjärven ja Loimolanjärven maastoissa. Vii-memainitut lähellä Kollaata, joten siellä kestettiin myös jatkosodan ratkaisuissa.

Reservipiirien veteraani- ja pe-

rinnetoimikunta puuhaa tulevalle kesälle matkaa tutustumaan U-ase-man keskeisiin taistelupaikkoihin. Esitettyjen toiveiden mukaan ret-ken ajankohta olisi elo-syyskuussa ja tukikohtana Sortavalan kaupun-ki, josta voitaisiin retkeillä U-ase-man lisäksi vaikkapa Kolatselkään Tulemajoen maisemiin tai Laato-

kan lounaispuolen tietä toteamaan maineikkaiden Lahdenpohjan Huu-hanmäen kasarmien nykykunto. Kasarmi ympäristöineen toimi kes-keisenä paikkana ennen sotia fil-matuissa sotilasfarsseissa.

Muut retkikohteet ovat vielä tar-kemmin nimeämättä, koska tieyh-teydet ovat vielä tutkimatta. Retken kokonaisohjelma esitellään Keski-Suomen Maanpuolustajan seuraa-vassa numerossa.

Pertti Rahikainen

Myös U-asema kesti Maisemaa Tulemajoen varrelta.

Keski-Suomen Maanpuolustaja3/2019 11

JRU RUUTU

Reserviläisliiton liittokokousta-pahtuma ”Aurajoen varrella” jär-jestettiin Turussa 16.-17.11.2019. Suurtapahtumaan osallistui kaik-kiaan viisi maanpuolustusjärjestöä. Tällainen viiden järjestön yhteis-ponnistus järjestetään joka kolmas vuosi.

Turun tapahtuma oli erinomainen vapaaehtoisen maanpuolustuksen voimannäyttö. Tapahtumaan osal-listui viitisen sataa maanpuolusta-jaa eri puolilta Suomea. Lauantai oli liittokokous päivä, joka huipen-tui yhteiseen iltajuhlaan. Sunnuntai käynnistyi Turun 720 vuotta van-hassa Tuomiokirkossa järjestetyllä juhla Jumalan palveluksella, jonka jälkeen järjestöjen yhteinen lippu-linna marssi teeman mukaan Aura-joen varrella. Viikonloppu päättyi Turun vanhalla VPK:n talolla jär-jestettyyn Maanpuolustusjuhlaan. Suosittelen kaikille yhdistyksil-le edustajien lähettämistä seuraa-viin liittokokouksiin, tapahtuma on erinomainen tilaisuus verkostoitu-miseen sekä toimivien käytäntöjen omaksumiseen.

Liittohallitus uusiutuiTulevana vuonna liittohallituk-

seen kuuluu kaksikymmentä seitse-män jäsentä, joista ennätyksellises-ti kuusi on naisia. Keski-Suomen edustajaksi liittohallitukseen valit-tiin Keski-Suomen reserviläispiirin puheenjohtaja Perttu Hietanen.

Liittokokoustapahtumassa esitel-tiin laajasti sekä Reserviläisliiton että Reserviläisurheiluliiton paino-pistealueita vuodelle 2020. Koko-naisuudet löytyvät liittojen toimin-tasuunnitelmista. Seuraavassa joi-takin painopiste nostoja tulevalle vuodelle:

Turvallisuuspoliittinen kilpailu – Turpo

Tärkein yksittäinen painopis-te on valtakunnallinen lukiolaisil-le tarkoitettu turvallisuuspoliitti-nen kilpailu, joka on saanut nimen Turpo. Reserviläisliitto käynnistää yhdessä Suomen reserviupseerilii-ton kanssa turvallisuuspoliittisen kilpailutoiminnan. Tavoitteena on innostaa nuoria perehtymään tur-vallisuuspolitiikkaan, maanpuo-

lustukseen, Puolustusvoimiin sekä yleiseen varautumiseen liittyviin kysymyksiin. Hankkeen ohjaus-ryhmässä ovat mukana reserviläis-järjestöjen lisäksi Kadettikunta ry sekä Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liitto HYOL ry.

Kilpailu on pilotoitu Uudella-maalla ja hyviin kokemuksiin pe-rustuen se laajenee valtakunnal-liseksi lukio kilpailuksi vuonna 2020. Reserviläisyhdistysten tehtä-vänä on kontaktoida ja saada paik-kakuntansa lukiot mukaan kilpai-luun.

Liiton viestintä kehittyy ja toiminta digitalisoituu

Reserviläisliitossa on tunnistet-tu tarve viestinnän kehittämiseen. Viestintä on nykyisin aiempaa mo-nikanavaisempaa ja tätä varten liit-toon on palkattu uusi viestintäosaa-ja. Tehtävään on valittu Antti Pynt-täri, joka aloittaa tehtävässään vuo-den 2020 alusta.

Myös verkkosivu uudistus ete-nee. Ensi kevään aikana reservi-läispiireille ja yhdistyksille valmis-tuu uusi verkkosivupohja, jonne yhdistysten on itse siirrettävä tie-dot nykyiseltä sivu pohjalta. Alus-tavien tietojen mukaan nykyiset lii-ton pohjalle rakennetut verkkosivut poistuvat käytöstä kesällä 2020.

Reserviläisurheiluliitolla juhlavuosi

Reserviläisurheiluliitto viettää 50-vuotis juhlavuottaan 2020. Vuo-den aikana Resul jalkautuu maa-kuntiin järjestämällä Road Shown, joka esittelee Resulin lajikirjon ja kilpailutapahtumia. Keski-Suo-meen kiertue jalkautuu näillä nä-kymin 18.-19.9.2020. Tapahtuman organisoi reservipiirien yhteinen kenttäkelpoisuustoimikunta.

Teksti ja kuva:Perttu Hietanen

Liittokokouksesta terveisiäJärjestöliput esillä Turun liittokokoustapahtumassa.

Jouluaaton kunniavartioiden jäl-keen on maanpuolustusvuosi 2019 uuden vuoden vastaanottoa vail-le päätöksessään. Samaan hetkeen päättyy myös allekirjoittaneen puheenjohtajuus Jyväskylän Re-serviupseereissa. Takana on viisi vuotta vastuutehtävässä yhdessä Suomen suurimmista yhdistyksis-tä. Matkaan on mahtunut monen-laista tehtävää ja tapahtumaa – osa juhlallisempia, osa vähäunisia ja hikisiä. Olen saanut tutustua mo-neen jäseneemme sekä yhteistyö-kumppaniin, kiitos näistä mahdol-lisuuksista.

Usein on uuden haasteellisen tehtävän edessä tullut mietinnän paikka – kuinka tästä selviän? Tä-män kirjoituksen kautta haluan kiit-tää kaikkia teitä, ketkä olette olleet tukenani ja turvani näiden vastuun vuosien ajan. Ilman teitä moni asia olisi jäänyt vajavaiseksi tai joskus jopa toteutumatta. Tuellanne olen tehtävistäni selviytynyt. Erityinen kiitos lähimmille luottoupseereille, hallitukseni jäsenille, sekä illasta ja tapahtumasta toiseen toimiville ammuttajille, talkoolaisille ja kun-niavartioupseereille. Kiitos myös teille arvoisat yhteistyökumppanit.

Kun viisi vuotta sitten aloitin, oli yhdistyksellä haasteita talouden ta-sapainottamisessa. Yhdessä onnis-tuimme kääntämään tulokset posi-tiivisiksi ja lisäämään kassavaran-toamme miltei puolella. Kuluvana vuonna kertynyttä hyvää on vapau-tettu asehankintoihin ja jäsenistön toimintaan. Yhdessä olemme kehit-täneet toimintatapojamme ja pyrki-neet pysymään ajan hermolla, huo-maten samalla kuinka haastavaa on kilpailu jäseniemme vapaa-ajasta. Monella on edessä elämän ruuhka-vuodet ja monet ovat jo aktiivisim-man osansa toiminnalle antaneet. Edelleen teitä kaikkia tarvitaan, meidän nuorisojäseniämme ja nuo-risoa unohtamatta.

Uusi puheenjohtajaYhdistyksemme syyskokous va-

litsi uudeksi puheenjohtajaksi kau-delle 2020 reservin kapteeni Janne Jukaraisen. Varapuheenjohtajiksi valittuina Jannea tukevat allekir-joittanut sekä 2. varapuheenjohta-jana Jarmo Siltanen. Hallituksen jäseniksi kaudelle 2020 syyskoko-us valitsi seuraavat reserviupseerit: Santeri Heinonen, Oskari Kettinen, Arttu Takala, Anssi Matilainen, Aki Imppola, Pekka Tamminen, Saku

Liehu, Kimmo Kaipia ja Mikko Laitinen. Toivotan onnea ja menes-tystä sekä Jannelle puheenjohtajan tehtävään että hallituksen jäsenille hallitustyöskentelyyn. Voitte luot-taa tukeeni yhteisissä haasteissam-me. Jannen tuntien olen varma, että yhdistyksessä palava liekki saa uut-ta voimaa loistolleen.

Syyskokous käsitteli ja hyväksyi hallituksen esityksen yhdistyksen sääntöjen uudistamisesta. Sääntö-jen uudistus merkitsee niiden ajan-mukaistamisen sisältäen erityisesti uusia mahdollisuuksia nykyaikais-ten viestintäkeinojen hyödyntämi-seen mm. kokouskutsuihin, jous-tavuutta vuosikokouksien ja toi-minnantarkastuksien aikatauluihin sekä henkilövalintoihin. Säännöt ovat sääntöjen mukaisella hyväk-syntäkierrokselle liitossa ja astuvat virallisesti voimaan ensi vuoden ai-kana. Tässä yhteydessä muistutan jälleen jäseniämme päivittämään yhteystietonsa jäsenrekisteriin. Linkin jäsenrekisteriin löydät täl-tä sivulta: https://www.rul.fi/reser-viupseeriliitto/jasenrekisteri/ Ole aktiivinen, päivitä yhteystietosi ja varmista tiedonsaantisi.

Vielä kerran nöyrä kiitokse-ni luottamuksestanne kuluneiden

vuosien ajalta. Tunnen olleeni etu-oikeutettu saadessani tehdä yhteis-työtä kanssanne. Nyt pyydän tu-keanne uudelle puheenjohtajalle ja hallitukselle työssään yhdistyksen toiminnan kehittämisessä seuraa-valle tasolle. Me tapaamme vielä uusissa merkeissä.

Rauhaisaa Joulua ja Menestyksekästä uutta vuotta 2020!

Mika PakkanenJyväskylän Reserviupseerit

Hyvää joulun odotusta reserviupseerit ja maanpuolustusväki

Espoo | Jyväskylä | p. 020 785 1010 | www.lindab.fi

Kokoukset, juhlat ja ohjelmapalvelutMaailman suurin savusauna

Zil, KraZ ja NASU –safarit upeilla reiteilläRänssintie 5, 41370 Kuusa, Laukaa

tupaswilla.fi 020 7 410 100

Asemakatu 4 a 40100 JYVÄSKYLÄ(014) 411 0000mikael.juujarvi@lakiluotsit.fi

– Vakaasti väylällä –

www.sata-pirkanpainotalo.fi

PIRKANMAAN LEHTIPAINO OYSATA-PIRKAN PAINOTALO OY

Keski-Suomen Maanpuolustaja 3/201912

NASTA-harjoitukset ovat Nais-ten Valmiusliiton organisoimia, valtakunnallisia naisille kohden-nettuja valmiusharjoituksia. Seu-raava Keski-Suomessa pidettävä NASTA Vinka2020-harjoitus jär-jestetään Tikkakoskella ilmaso-takoululla elokuun lopulla 2020. Harjoituksen johtajana toimii He-lena Harska ja varajohtajana Anne-Marie Pelkonen. Edellisen kerran Tikkakoskella on järjestetty NAS-TA-harjoitus syksyllä 2015.

Varautumista poikkeustilanteisiin

Vinka-harjoituksen johtoryh-mä kokoontui marraskuun lopulla. Suunnittelu on jo hyvässä vauhdis-sa ja organisaation naiset innostu-neita tulevasta haasteesta. Paikal-la oli myös Naisten Valmiusliiton pääsihteeri Kaarina Suhonen.

”Valmiusliiton toiminta ei ole sotilaallista, vaan tarkoituksena on antaa taitoa toimia kaikenlaisissa arjen häiriötilanteissa ja poikkeus-oloissa. Esimerkiksi NASTA-har-joituksessa ei opeteta käyttämään aseita, mutta voidaan opettaa, mi-ten kohdata räjähteitä tai aseita ja miten ne on mahdollista tehdä vaa-rattomaksi”, Suhonen selventää.

”Harjoituksissa ei ole armeijas-ta tuttuja sulkeisharjoituksia, mutta naiset voivat tutustua samalla myös varuskunnan arkeen ja yksi harjoi-tuksiin olennaisena osana kuuluva harjoitus on muodossa liikkumi-nen. Se on turvallinen tapa siirtää suuria ryhmiä, mutta se ei tee toi-minnasta sinänsä sotilaallista”, Su-honen kertoo.

Tikkakoski on Suhoselle tuttu paikka.

” Olin kutsuvieraana Syyslento 2015-harjoituksessa ja osallistunut monille eri kursseille, joita alueel-la on pidetty. Harjoitusten järjes-täminen eri varuskunnissa on myös rikkaus, joka mahdollistaa toimin-taympäristön (maa-, meri- ja ilma-voimat) mahdollisuuksien hyödyn-tämisen kurssien valinnassa, Suho-nen kertoo.

Varsinkin nuoria naisia halutaan innostaa osallistumaan kursseille.

”Osa kurssilaisista haluaa tie-tää samalla mitä on vapaaehtoinen maanpuolustus ja nähdä samalla varuskunnan toimintaa, jos miettii mahdollista asepalvelusta.”, Suho-nen mainitsee.

NASTAA tekemistä naisille

Harjoituksen johtaja Helena Harska on sitoutunut siihen, että harjoituksesta tulee osallistujil-le upea kokemus. Johdettavana on iso organisaatio, jossa jokaisella on oma roolinsa. Harska pitää vankas-ti kaikki langat käsissään.

”Meillä on erinomaiset Naisten Valmiusliiton laatimat NASTA-harjoitusohjeet. Niitä noudattamal-la ja pätevien päälliköiden ja hei-dän tiimiensä kanssa yhteistyössä ”langoista saa neulottua” hyvän harjoituksen ja yöunetkaan eivät kärsi.”, Harska sanoo.

Harjoituksen nimi Vinka on tuttu Tikkakoskelaisille, mutta ei välttä-mättä laajemmin.

”Kun nimeä mietittiin, oli aja-tuksena löytää nimi, joka kuvaa Keski-Suomessa järjestettävää

NASTA-harjoitusta. Mikäpä pa-remmin kuvaisi NASTA-harjoi-tusta Ilmasotakoulussa Jyväskylän varuskunnassa Tikkakoskella, kuin suomalaisvalmisteinen alkeiskou-lukone Valmet Vinka. Siitä nimi VINKA 2020.”, Harska kertoo ni-men taustasta.

Harjoituksen johtaja ei ehdi itse seuraamaan kursseja kovinkaan paljon, mutta kehottaa kaikkia tu-tustumaan tarjontaan

”Kaikki 10 kurssia ovat todella mielenkiintoisia, mutta jos osallis-tuisin tähän harjoitukseen kurssi-laisena ja yksi pitäisi valita, se olisi Drone-kurssi.”, Harska pohtii.

Drone-kurssia ei ole aiemmin harjoituksissa ollut ja se tuleekin varmasti herättämään kiinnostusta myös osallistujissa.

Lisätietoa harjoituksista löytyy sivuilta:

www.naistenvalmiusliitto.fi.

Teksti ja kuva: Eeva-Kaisa Rouhiainen

Maanpuolustusnaisten Liitto ry luovutti Aura-joen varrella syysliittokokouksen yhteydessä hopeisen ansiomerkin Tarja Maukoselle, Ää-neseudun Maanpuolustusnaiset.

Itsenäisyyspäivänä myönnettiin Reserviupsee-riliiton pronssinen ansiomitali Eila Keinoselle.Eila on valittu 1.1.2020 MPK:n Ilmapuolustus-piirin kurssisihteeriksi.

Maanpuolustusnaisten Liiton syysliittokokouksen päätteeksi julkistettiin vuoden pituisen piirien välisen kannustuskisan tulokset. Kannustuskisassa kilvoitel-tiin keräämällä toimintapisteitä piirien toimintaan kuu-luvilla kymmenellä osa-alueella. Tarjolla oli yhteensä 30 toimintapistettä, joita sai kerrytettyä piirin vastuulla olevan järjestökoulutuksen järjestämisestä, jäsenrekis-terin käyttäjätunnusten ja yhteisen tietopankin käyttely ja ajan tasalla olevat käyttäjätunnukset. Piirien kannus-tuskisassa alueella toimivilla maanpuolustusnaisten paikallisyhdistyksillä on tärkeä rooli, sillä pistesaldoa kartutettiin myös yhdistysten jäsenmaksujen suoritta-misella määräaikaan mennessä ja Kimpassa –liikun-

takampanjaan osallistumisella. Molemmat näistä ovat toimintoja, jossa piirin rooli on koordinoida alueensa yhdistyksiä ja kannustaa oikea-aikaiseen toimintaan.

Keski-Suomen piiri sijoittui kannustuskilpailussa kolmanneksi 28 pisteellä.

Teksti:Leena Hietala

NVL:n K-S alueneuvottelukunnan syyskokouksesta

Keski-Suomen maanpuolustusnaisillekolmas sija piirien kannustuskisassa

Piirien aktivointikisan voittajat kunniakirjojen kanssa. Oikealta voittaja Etelä-Savo (Anu Metsäkallio), toinen sija Helsingin seutu (Pirjo Heiskanen) ja kolmanneksi sijoittunut Keski-Suomen piiri (Leena Hietala) sekä 1 vpj. Satu Virtanen (kesk.) ja pj. Mervi Liimatainen (oik.)

Helena Harska (vas.) ja Kaarina Suhonen suunnittelemassa tulevaa.

Nasta Vinka 2020 suunnittelussa

Seija Asunto (vas.), Tarja Maukonen, Helena Harska, Lea Saarikoski, Kaija Koponen ja Pirjo Kun-nari syyskokousiltana palkitsemisen jälkeen.

Naisten Valmiusliiton Keski-Suomen alueneuvotte-lukunnan syyskokous pidettiin 18.11.2019 Veteraani-talolla Jyväskylässä. Kokouksen alussa oli mitalijuhlaa ja täytekakkukahveja. Maanpuolustuskoulutusyhdistys oli myöntänyt tunnustuksena vapaaehtoisen maanpuo-lus