Kerro kerro kuvastin - miten tuotteen valitsisin?
-
Upload
fortbildningscentrum-prakticum -
Category
Documents
-
view
273 -
download
3
description
Transcript of Kerro kerro kuvastin - miten tuotteen valitsisin?
KERRO, KERRO - KUVASTIN –
MITEN TUOTTEEN VALITSISIN ? Ekokampaaja koulutus Tammikuu – Marraskuu 2009 Opiskelija Aija Rantasuo
2
Sisällysluettelo
1. Johdanto
2. INCI lainsäädäntö
3. Luonnontuotteet ja synteettiset tuotteet
3.1 Luonnon kosmetiikka
3.2 Synteettinen kosmetiikka
4. Puhtaat aineet ja seokset
5. Kuvastin: ”Tässä sulle tuotteita – valinta nyt vaikeako on”?
5.1 Rasvamaiset aineet ja emulgaattorit
5.2 Luonnon emulgaattorit
5.3 Hiilivedyt
5.4 Mikä sitten hoitaa parhaiten
5.5 Rasva-alkoholit ja rasvahapot
6. Esterit
7. Rasvat eli Triglyseridit
8. PPG ja PEG - emulgaattorit
10.Kosteuttajat
11.Sakeuttajat
12. Tuotteen säilyvyyttä parantavat aineet
13. Kosmetiikan ympäristöhaitat
14. Päätäntä
3
1. JOHDANTO
” Ihminen on valintojensa summa. Valitsemiset ja valitsematta jättämiset
muodostavat elämän”.
Perinteistä kosmetiikkateollisuutta valtaa hyvää vauhtia luonnonkosmetiikka tuotteet
kaikilla osa-alueillaan, ihonhoito, hiustenkäsittelyt, ehostustuotteet ja
viimeistelytuotteet, mm nämä mainitakseni. Luonnonkosmetiikka on monien
mahdollisuuksien verkosto, kysymys on ensinnäkin valinnoista ja toiseksi tiedosta,
näistä asioista syntyy tutkimuksen lähtökohta.
Olennaista on mitkä arvot ohjaavat yksilön valintoja ja kuinka paljon markkinointi voi
meidän mieleen vetävillä iskulauseilla vaikuttaa. Sattumallakin on sijansa, niin kuin
minun arvovalintojeni kävi.
Työn rajaus asetti hieman ongelmia asian käsittelyn suhteen ja kun minä toimin
ammatinopettajana, ajattelin, että tämä voisi olla kemian opetuksen
opetusmateriaali. Tarkastelen aihetta ihonhoitotuotteen näkökulmasta. Siitä syystä
että käyttämäni kirjallisuudessa on sama lähtökohta. On järkevää ottaa yksi kohde
johon pureutuu, käsittelee aiheesta faktat niin perinteisen kosmetiikan kuin
luonnonkosmetiikan näkökulmasta.
Jätän työssäni tilaa valinnalle. Pyrin käsittelemään aihetta objektiivisesti, mutta
pohdinnassa esitän kyllä oman vakaumukseni aiheen suhteen.
En halua unohtaa kosmetiikan aiheuttamia ympäristöhaittoja. Käsittelen aihetta
lyhyesti omana osanaan, mutta myös aineosien valmistusprosessin yhteydessä.
Minulla on kädessäni ajokortti jonka luvalla jatkan matkaani tutkien, tunnustellen ja
kokeillen valitsemallani tiellä – tule sinäkin mukaan ; )
4
2. INCI lainsäädäntö
International nomenclature for cosmetic ingridients
• Aineosaluettelot tulivat pakollisiksi 1998 alusta lähtien
• Koostumus ilmoitetaan INCI:n mukaan, joka määrittelee sen, miten ja millä nimellä
kukin aineosa on pakkauksessa ilmoitettava
INCI- aineosaluettelo merkitään tuotteeseen seuraavien sääntöjen mukaan:
• kaikki tuotteen aineosat luetellaan
• aineet mainitaan paljousjärjestyksessä lukuun ottamatta sellaisia aineita, joita on
alle 1% koostumuksesta; nämä voidaan luetella luettelon lopussa missä
keskinäisessä järjestyksessä tahansa
• jokaisella kosmeettisella aineosalla on oma virallinen INCI-nimi, joka on sama
riippumatta siitä, missä tuotteessa tai minkä valmistajan tuotteessa se esiintyy
• aineosaluettelon on oltava helposti havaittava ja luettava
• suoraan kasveista, eläimistä tai muista eliöistä saadut aineosat ilmoitetaan
latinankielisellä nimellä, esimerkiksi manteli on inci:n mukaan prunus dulcis.
INCI:n heikkoutena on se, että emme tiedä, mitä kasvin osaa valmistaja on käyttänyt.
Prunus dulcis voi tarkoittaa mantelikuorijauhetta, mantelinsiemenöljyä, manteliproteiinia tai
jotain muuta. Myöskään hajusteseoksen aineosia ei tarvitse eritellä, vaan tuotteessa
ilmoitetaan parfum tai aroma. (Aija Luoma, Raija Kara, 2000,21). Hajusteet ovat
kosketusihottuman tavallisimmat aiheuttajat. (Rita Stiens 2008, 162).
5
3. Luonnontuotteet ja synteettiset tuotteet
Kautta historian ihmiset ovat olleet riippuvaisia luonnonantimista, myös
kosmeettisten aineiden valmistuksessa. Aluksi raaka-aineina käytettiin pelkästään
eläinrasvoja kuten lanoliinia ja kasviöljyjä kuten manteliöljyä. Nykyään
kosmeettisissa tuotteissa käytetään lähinnä tyydyttyneiden hiilivetyjen, alkaanien
seoksia. (Aija Luoma, Raija Kara,2000, 15).
Tähän väliin on syytä kirjoittaa hieman määritelmiä
3.1 Luonnonkosmetiikka
antroposofisen maailmankuvan näkökulmasta luonnonkosmetiikkaa ei voida
tarkastella erillisenä ilmiönä, vaan se on osa kokonaisvaltaista käsitystä ihmisestä
ja luonnosta.
Pro luonnonkosmetiikka yhdisys ry esittely sivut :
http://www.luonnonkosmetiikka.fi/pro_luonnonkosmetiikka/pdf/Pro_Luonnonkosmeti
ikka.pdf
Luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan alaan erikoistuneiden riippumattomien sertifiointiorganisaatioiden säätelemää ja valvomaa luonnollista alkuperää olevaa kosmetiikkaa, jossa erityishuomion kohteena on tuotteen koko elinkaaren vaikutus sekä ihmiseen että luontoon. Suomalainen luonnonkosmetiikkaohjeistus
6
· Toteutettu ranskalaisen Ecocert / Cosmebion sekä saksalaisen BDIH:n hengessä
· Tarpeellinen, sillä kuluttajien kiinnostus luonnonkosmetiikkaa kohtaan kasvaa
– halu vähentää kehon kemikaalialtistusta
– huoli kosmetiikan synteettisten raaka-aineiden mahdollisista haitoista
– allergisoituminen synteettisille raaka-aineille
· Päämääränä
– edistää turvallisen ja ympäristöystävällisen kosmetiikan käyttöä
– auttaa kuluttajia ja ammattilaisia löytämään kriteerit täyttävät tuotteet kaiken tarjonnan
joukosta
– toimia ohjenuorana suomalaisille kosmetiikan valmistajille
– vaikuttaa viestintään niin, ettei luonnonkosmetiikka-termiä käytettäisi väärin
Pääperiaatteet · Käytettyjen raaka-aineiden tulee olla luonnollista alkuperää
· Luomulaatuisia raaka-aineita tulee suosia aina kun se on mahdollista
· Tuotteissa käytettyjen raaka-aineiden tulee olla mahdollisimman vähän prosessoituja
· Raaka-aineita ja valmiita tuotteita ei saa testata eläimillä
· Tuotteiden tulee aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle tuotteiden
tuotannon, käytön ja hävittämisen aikana
· Pakkausmerkintöjen ja markkinointiviestinnän pitää tarjota kuluttajalle täsmällistä ja
oikeaa tietoa
· Riippumaton sertifiointiorganisaatio tarkistaa, että asetetut vaatimukset täyttyvät, josta
osoituksena yritykselle myönnetään oikeus käyttää sertifioidussa tuotteessa kyseisen
organisaation logoa
Luonnonkosmetiikka ei saa sisältää esim. seuraavia tavanomaisen kosmetiikan raaka-aineita: · synteettisiä hajusteita ja väriaineita
· tavanomaisessa kosmetiikassa käytettäviä säilöntäaineita (esim. Methylparaben + muut
parabeenit, 2-bromo-2-nitropropane-1,3-diol, DMDM Hydantoin, Imidazolidinyl Urea,
Methyldibromo Glutaronitrile)
· maaöljyperäisiä raaka-aineita (esim. Paraffinum Liquidum, Petrolatum)
· PEG- ja PPG-yhdisteitä
7
· alkyylisulfaatteja (esim. Sodium Lauryl Sulfate, Sodium Laureth Sulfate)
· synteettisiä antioksidantteja (esim. BHT, BHA)
· synteettisiä UV-filttereitä (esim. Benzophenone-yhdisteet, Ethylhexyl Methoxycinnamate,
PABA)
(Pro Luonnonkosmetiikka ry).
Lähes jokainen suomalainen käyttää kosmetiikkaa päivittäin. Luonnonkosmetiikan
suosiminen on sekä ekoteko että ”egoteko” – teko oman hyvinvoinnin edistämiseksi.
3.2 Synteettinen kosmetiikka
Käytössämme oleva kosmetiikka on valmistettu pääosin synteettisistä aineista.
Kosmetiikan raaka-aineiden hyvyyttä tai huonoutta ei yksioikoisesti synteettisyys tai
saatavuus luonnonmateriaalista. Määritelmän mukaan synteettisellä aineella
tarkoitetaan ” luonnontuotteiden vastakohtana aineita, jotka ihminen valmistaa
kemiallista synteesiä käyttäen”.
Kemiallinen synteesi on ”yhdisteen valmistamista alkuaineista tai
yksinkertaisimmista osista”. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).
Ainetta sanotaan synteettiseksi, kun sen valmistus tapahtuu ihmisen valvonnassa
koeputkissa tai laboratoriossa. Monet luonnonaineetkin syntyvät synteesien kautta
elävien solujen ”laboratoriossa” joista ihminen ottaa ne raaka-aineet mm.
kosmetiikkatuotteisiin. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).
8
Esimerkki; Miten eroaa se C-vitamiini, jonka sitruunakasvin solut ovat valmistaneet
ja jonka ihminen on kasvin mehusta eristänyt siitä, joka on valmistettu
laboratiriossa? C-vitamiinimolekyylillä on tietty rakenne, sen muutamat hiili-, vety- ja
happiatomit ovat täsmälleen ominaisessa järjestyksessä, joka erottaa C-vitamiinin
kaikista muista maailman aineista. Joskus ihminen osaa valmistaa aineita yhtä
taidokkaasti kuin luonto. Synteettisesti valmistettu C-vitamiini koostuu samanlaisista
molekyyleistä kuin kasvienkin aikaansaannos ja niiden kosmeettiset vaikutukset
ovat samat. Molemmat ilmoitetaan tuoteselosteissa INCI-nimellä ascobic acid ja ne
toimivat antioksidantteina eli hapettumisenestoaineina. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli,
Pinni s. 10).
Synteettisellä C-vitamiinilla on eräitä etuja. Synteettinen on yleensä puhdasta, kun
taas luonnon C-vitamiini eristettäessä mukaan voi tulla epäpuhtauksina kasvin
muitakin osia kuten sokereita, väriaineita, proteiineja ja rasvoja sekä monia muita
eristys – ja puhdistusmenetelmästä riippuen. Usein synteettinen valmistus on
taloudellisempaa kuin luonnosta eristäminen, synteesit säästävät kasveja muihin
tarkoituksiin kuten ravinnoksi. Erityisesti eläinperäisten raaka-aineiden käyttöä
monet pitävät eettisesti vääränä. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).
Synteesien haittapuolina ovat teolliset prosessit, jotka kuluttavat energiaa ja
tuottavat päästöjä ja jätteitä. Tosin ei C-vitamiinin hankkiminen luonnostakaan suju
ilman kuljetusten sekä eristämisen ja puhdistamisen vaatimia energiapanoksia ja
näistä syntyviä päästöjä. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).
Suurin ero syntyy kuitenkin siitä, että synteettisesti voidaan valmistaa sellaisiakin
aineita, joita luonnossa ei esiinny. Shampoiden tensidit , valtaosa hiusväreistä,
permanenttiaineiden tioglykolihappo, vaalennusaineiden persulfaatit, muovit ja
silikonit sekä monet muut ovat käytössämme ainoastaan synteettisinä. ( Aija
Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).
Luonnolle vieraat synteettiset aineet voivat kehittyä ongelmaksi, jos ne eivät hajoa.
Kuuluisin esimerkki on varmaankin mm. ponnekaasuina käytetyt freonit, jotka
pitkäikäisinä ilmakehässä säilyessään ohentavat otsonikerrosta. ( Aija Luoma,
lehtiartikkeli, Pinni s. 10).
9
Kosmetiikan käyttäjää ehkä mietityttää eniten ehkä tuotteiden turvallisuus ihmiselle
itselleen. Täysin väärä käsitys on se, että synteettiset aineet olisivat
valmistustavastaan johtuen terveydelle vahingollisempia kuin luonnonaineet. Jos
tutkii kosmetiikassa kokonaan kiellettyjen aineiden luetteloa, huomaa selvästi, että
kiellettyjä ovat yhtälailla eräät kasviperäiset aineet kuin synteettiset orgaaniset
liuottimetkin. ( Aija Luoma, lehtiartikkeli, Pinni s. 10).
10
4. Puhtaat aineet ja seokset
ja
Parafiiniöljy, manteliöljy ja lanoliini eivät ole puhtaita aineita vaan seoksia.
lanolin
Parafiiniöljyt sisältävät useita erilaisia hiilivetyjä ja manteliöljyssä on monia rasvoja.
Lanoliinissa on rasvojen ohella erilaisia alkoholeja. Kosmetiikkateollisuuden raaka-
aineiksi näitä tuotteita ei kuitenkaan kannata puhdistaa, koska seoksilla on riittävän
hyvät tai ehkä paremmatkin ominaisuudet kuin jollain niiden komponenteista
yksinään. (Aija Luoma, Raija Kara 2000,17).
Setyylialkoholi sen sijaan on puhdas aine. Puhdas aine kemiallisessa mielessä
tarkoittaa ainetta, joka koostuu vain yhdenlaisista rakenneyksiköistä. Setyylialkoholi
on puhdas aine, koska sen kaikki molekyylit ovat keskenään samanlaisia.
Setyylialkoholi ei kuitenkaan esiinny luonnossa, vaan sitä valmistetaan
käsittelemällä valaan päästä saatuja rasvoja emäksillä. (Aija Luoma, Raija Kara
2000,17). Tämä tuote aineosaluettelossa viittaa siihen, että se ei käy vegaaneille.
11
Voimmeko kutsua luonnontuotteeksi ainetta, jota ei sellaisenaan ole luonnossa,
mutta jonka raaka-aine on luonnosta ja joka on kemiallisin keinoin siitä
valmistettavissa? Onko synteettinen tuote siitä syystä, että se valmistetaan kemian
tehtaassa? (Aija Luoma, Raija Kara 2000,17).
Sitruunahappo eristetään sitruunasta. Puhdas happo saadaan kiteytymään
sitruunanmehun veden, sokerien ja muiden aineiden joukosta menetelmällä, joka
vaatii ainakin pientä laboratoriovälineistöä. Ilmiselvästi sitruunahappo on kuitenkin
luonnontuote, koska sitä on sellaisenaan, joskin veteen liuenneena sitrushedelmien
solunesteissä. Paljon halvempaa sitruunahappoa saadaan kun annetaan homeiden
valmistaa sitä. Homeita kasvatetaan sopivassa ravintoliuoksessa, johon homeen
aineenvaihduntatuotteena muodostunut sitruunahappo erittyy ja josta se voidaan
eristää ja puhdistaa. (Aija Luoma, Raija Kara 2000,17).
12
5. Kuvastin: ”Tässä sulle tuotteita – valinta nyt vaikeako on?”
Ihoa puhdistava aine
Tältähän se yleensä näyttää: Aqua = vesi => liuotin --- Paraffinum liguidum= maaöljypohjainen rasva-aine *** Prunus dulcis = manteliöljy, mantelinkuorijauho tms *** Lanolin = emulgaattori => lampaanvilla rasva -- PEG-6 stearate = emulgaattori *** cetyl alcohol = emulgaattori, ihoa hoitava-aine ** Propylene glycol = kosteuttava aine l. humektantti, myös säilöntä aine ***Lactis proteinum = maitoproteiini, (humektantti) * Sodium carbomer -940 = akryylihappo, geelinmuodostaja --Tetrasodium Edta = kelatoiva-aine = sitoo metalli-ioneja pysyviksi kelaattiyhdisteiksi, monien kosmeettisten tuotteiden laatu kärsii jos ne joutuvat kosketuksiin vapaiden metalli-ioneiden kanssa. Talousvedessä , jolla puhdistus emulsio huuhdellaan iholta, on aina metalli-ioneja esim. rautaa ja kuparia, jotka vapaina ollessaan voivat värjätä tuotteen haitallisesti * Methyl paraben = metyylibarabeeni, säilöntäaine, estävät mikrobien kasvun tuotteessa. Osa ihmisistä on herkistynyt säilöntäaineilla -- Imidazolidinyl urea = imidurea = säilöntäaine *** Citrid acid = sitruuna happo = puskuroiva aine = käytetään tässä tuotteessa happamuuden säätöön. Toimii myös keratolyyttinä l. ihoa kuorivana aineena Parfum = hajuste
ja tältä: *** Aqua *** Aloe barbabensis Leaf Juice * - Aloe Vera *** Caprylic / Capric Triglyseride - emulgaattori *** Glyseryl Stearate - emulgaattori, ihoa hoitava aine *** Cetyaryl Alcohol - ihoa hoitava aine, stabiloiva aine, viskositeetin säätäjä ** Decyl Olive Esters - esteriöljy *** Macadamia Ternofolia Seed Oil* - macadamia pähkinä, vaikuttava aine, ihoa hoitava aine *** Prunus Armeniaca Kernel Oil* - aprikoosi, ihoahoitava aine *** Layryl Clucoside - pinta-aktiivinen aine *** Polyglyceryl 2 Polyhydroxystearate - emulgaattori *** Benzyl Alcohol - bentsyylialkoholi, säilöntäaine, liuotin, hajuste *** Glycerin - glyseroli, vaikuttava aine liuotin *** Butyrospermum Parkii * - ihoa hoitava aine, viskositeetin säätäjä, karitevoi eli sheavoi *** Xanthan Gum - ksantaani kumi, geelinmuodostaja *** Dehydroacetic Acid - dehydroetikkahappo, säilöntäaine *** Glysine - soija, vaikuttava aine, ihoahoitava aine ***Tocopherol - tokoferoli – E-vitamiini, antioksidantti ** Potassium hydrokside - kaliumhydroksidi, puskuroiva aine
13
Sukelletaanpa purkkiin ja katsotaan aineosia kemian kannalta yhtä tai useampaa
kerrallaan:
5.1 Rasvamaiset aineet ja emulgaattorit
Rasvamaisten aineiden valinta tuotteeseen riippuu monista tekijöistä, esimerkiksi siitä;
Halutaanko juokseva
vai
Kiinteämpi tuote:
Toivotaanko tuotteen etupäässä jäävän ihon pinnalle, kuten ehostuksen
alusvoiteissa on tarkoitus
vai
Imeytyvän hieman pintaa syvemmälle, kuten kosteusvoiteissa;
Onko tavoitteena päivävoiteen himmeä pinta
vai
Saako tuote olla rasvaisen näköinen.
Emulgaattorin valinta riippuu tuotteen muista aineista, koska eri aineet vaativat
sekoittuakseen erilaista emulgointitehoa. Sama aine voi usein olla sekä rasvamainen aine
että emulgaattori, joten niitä käsitellään yhdessä.
Kosmeettisten aineiden rasvamaiset aineet muodostavat kemiallisesti hyvin epäyhtenäisen
ryhmän. Yhteisenä ominaisuutena niillä on oikeastaan vain se, että ne ovat rasvamaisia.
Ollakseen rasvainen aineen on täytettävä kaksi ehtoa: sillä on oltava sopiva olomuoto ja
sen on oltava pooliton eli sen on liuettava muihin rasvamaisiin aineisiin, mutta ei veteen.
14
Aineen olomuoto riippuu pääasiassa sen molekyylikoosta. Pienet molekyylit ovat
huoneenlämmössä yleensä kaasuja, sitä suuremmat nesteitä ka vielä suuremmat kiinteitä
aineita. Kun voiteissa käytetään kiinteitä ja nestemäisiä aineita, on selvää, että
rasvamaisen aineen molekyylit eivät voi olla ihan pieniä. ( tuote ei pääse imeytymään
kovinkaan syvälle ihoon)
(Luoma Aija, Kara Raija 2000, 27).
5.2 Luonnon emulgaattorit
• Luonnon kosmetiikassa valmistetaan edelleen niin kutsuttua cold gream- voidetta,
joka on vanha klassikko. Sen ainoana emulgoivana aineena käytetty SAIPPUOIVA
MEHILÄISVAHA (Sodium Beeswax)
• Lampaanvillasta saatavaa LANOLIINIA (rasva) käytetään usein emulgaattorina
vesi-öljyssä emulsiossa.
• Yksi klassikoista on myös GLYSERYYLIMONOSTEARAATTI (Glyseryl Stearate),
yksinkertainen glyseroli- rasvahappoyhdiste, jonka avulla muodostuu kestävä hyvin
siedetty öljy-vedessä-emulsio
• Viime aikoina on kosmeettisiin valmisteisiin alettu lisätä myös elintarvikkeissa ja
leipomoissa käytettyjä emulgaattoreita, esim. sitruunahapon ja maitohapon
estereitä (Glyseryl/Cocoate/Citrate/Lactate ja Glyceryl/Oleate/Citrate tai
Glyseryl/Stearate/Citrate) (Rita Stiens 2008, 59).
Uusi virtaus: monimutkaiset emulgaattorit ja tensidit
Sokeriemulgaattoreita, kuten Cetearyl Glucoside, Coco Glugoside ja Cocoyl Glucoside,
on ollut markkinoilla jo jonkin aika, mutta monikäyttöisyytensä ansioista ne saavat koko
ajan enemmän huomioita. Niiden avulla voidaan valmistaa iholle hyvin lempeitä öljy-
vedessä – emulsioita ja kosteusvoiteita, sekä myös suihkutettavia emulsioita ja
emulsiovaahtoja. Sama pätee mietoihin pinta-aktiivisiin aineisiin Sodium Cocoyl
Glutamateen ja Disodium Glutamateen. Niitä on tähän saakka käytetty pelkästään
tensideinä, mutta niillä on loistavia emulgointiaineen ominaisuuksia. (Rita Stiens 2008,
60).
15
5.3 Hiilivedyt
Nämä ovat yhdisteitä, jotka sisältävät vain hiiltä ( C ) ja vetyä ( H ).
Puhutaan tyydyttyneistä ja tyydyttämättömistä hiilivedyistä.
Tyydyttyneitä ovat sellaiset, jotka sisältävät mahdollisimman suuren määrän vetyä (H).
Tyydyttymättömissä esiintyy molekyylikaavassa yksi tai useampia kaksois – tai
kolmoissidoksia.
Tyydyttyneet hiilivedyt eli alkaanit ovat kaasumaisia, nestemäisiä tai kiinteitä aineita
molekyylikoon mukaan. Alkaanit ovat hyvin pysyviä eivätkä helposti reagoi muiden
aineiden kanssa. Alkaaneja esiintyy maakaasuissa ja maa- eli vuoriöljyissä, jota löytyy
eri puolilta maailmaa maaperästä. Tärkeimmät maaperästä saadut tuotteet ovat
bensiini sekä poltto – ja voiteluöljyt jotka ovat hiilivetyjen seoksia. (Willamo Harri,
Kosmetiikan kemia, 1994, 41).
Puhdistettuja hiilivetyjä, joilla on tietty molekyylikoko, käytetään mm. kosmeettisten
aineiden valmistuksessa. Esimerkiksi parafiiniöljy eli valkoöljy on hiilivetyseos, jossa
molekyylien koko on melko pieni. Suurimolekyylisistä hiilivedyistä taas koostuvat
parafiini ja seresiini eli maavaha, joita kosmetiikka käyttää runsaasti. Vaseliini on myös
hiilivetyjen seos. Siinä molekyylien koko on pienempi kuin parafiiniöljyssä. Nämä
hiilivedyt eivät lainkaan ole kemiallisesti rasvoja eikä öljyjä. Ne vain tuntuvat ”ras
vaisilta käteen. Parempi onkin käyttää käsitettä rasvamaiset aineet. (Willamo Harri,
Kosmetiikan kemia, 1994, 41).
Parafiini on halpaa ja helppoa käsitellä
Maaöljyjohdannaiset kuten Paraffinium Liquidum koostuvat hiilivetyketjuista ilman
happiosaa. Ne torjuvat kaikki elävän elimistön muutosyritykset. Ihmisruumis ei pysty
käyttämään niitä hyödykseen. Paraffiiniöljy tai – vaha saadaan maaöljyn
tislausjätteistä.
• Paraffiinejä käytetään yhä edelleen, koska niitä on helppo työstää ja ne ovat ennen
kaikkea edullisia
16
Maaöljyjohdannaisista saadaan sopivien emulgaattoreiden avulla kestäviä ja helposti
muokattavia emulsioita. Ne eivät pilaannu tai muuta väriään, eivät haise itse miltään ja
ne voi ogelmitta hajustaa millä tahansa tuotteella. (Rita Stiens 2008,51).
Mahdollinen vaara: huulipunien maaöljyaineosat
Mineraaliperäisten hiilivetyjen mahdollisesta vaarallisuudesta on keskusteltu jo kauan.
Tällaisia hiilivetyjä on mm. huulipunissa.
Tunnistat näitä mineraaliperäisiä hiilivetyjä inci- nimellä:
Paraffinium liguidum* petrolatum* Cera miksokristallina* Ozokerite* Ceresin* Paraffin.
( Rita Stiens 2008, 52).
Huulten ja suun hoitovalmisteissa on sallittua käyttää enää sellaisia meneraaliperäisiä
hiilivetyjä, joille on määritelty ADI- arvo ( Acceptable Daily Intake, ylin päivittäinen
hyväksyttävä saanti). ( Rita Stiens 2008, 51-52).
Aineen liukoisuus taas määräytyy molekyylissä olevista kemiallisista ryhmistä. Jos
molekyyli koostuu vain hiilivetyrymistä, se on täysin pooliton eli se ei liukene veteen.
Tällaisia aineita ovat hiilivedyt, esimerkiksi okradekaani.
Hiilivedyt eivät esiinny voiteissa puhtaina, vaan usein eripituisten hiilivetyjen seoksina.
Tavallisimpia ovat parafiiniöljy, sekä kiinteä parafiini ja vaseliini. Jotta edellä kuvatun
kaltaiset täysin poolittomat yhdisteet saataisiin emulgoitumaan veteen, tarvitaan
emulgaattoreita. Emulgaattoreiksi kelpaavat aineet, jotka ovat toisesta päästään
rasvaan liukenevia ja toisesta päästään vesiliukoisia. Emulgaattorin rasvaliukoisen
osan muodostaa pitkä hiilivetyketju ja vesiliukoisessa osassa on usein
hydroksyyliryhmä. (Luoma Aija, Kara Raija 2000, 27).
17
5.4 Mikä sitten hoitaa ihoa parhaiten?
Professori Volker Steinkraus, dermatologi ja Hampurin yliopistollisen sairaalan
ihotautien klinikan entinen toimitusjohtaja vastaa:
” Jos ihosolulta kysyttäisiin, minkälaisessa ympäristössä se mieluiten oleilisi, se valitsisi
varmasti soluväliaineen, jonka kautta se saa kaikki ravinto aineensa, mieluummin kuin
vettä tai mitään muuta ainetta.”
(Rita Stiens 2008,52).
Steinkraus suosittelee siksi mahdollisimman paljon ihon omia aineita muistuttavia
aineiosia, koska iho ” ainutlaatuisen hydrolipidikalvonsa muodossa itse valmistaa
kaikkein parhaan ihoa hoitavan aineen.” (Rita Stiens 2008,52).
Silikoniöljyt eivät imeydy ihoon vaan jäävät sen pinnalle. Ne silottavat ihoa hyvin, joten
iho tuntuu miellyttävältä. Volker Steinkraus jatkaa kuitenkin ” Voidetta levitettäessä ei
koskaan tiedä, syntyykö hyvä tuntu iholle hoitavan seoksen ansiosta, vai johtuuko se
vain silikonikerroksesta ihon pinnalla.” (Rita Stiens 2008,52).
Kasviöjyt: paras valinta vaikuttavaan voidepohjaan. Kasviöljyt ovat yksi
luonnonkosmetiikan tukipilareista.
Ensiluokkaisia niin ravintona kuin kauneudenhoidossakin ovat kylmäpuristetut öljyt.
(Rita Stiens 2008,52).
18
6. Rasva-alkoholit ja rasvahapot
Jos hiilivetyketjun päähän on liittynyt hydroksyyliryhmä, saadaan rasva-alkoholi.
Rasvahapossakin on hydroksyyliryhmä, tosin osana happoryhmää. Koska
hydroksyyliryhmän perusominaisuutena on vesiliukoisuus, ja pitkä hiilivetyketju toisaalta
liukenee rasvoihin, rasva-alkoholit ja rasvahapot voivat toimia emulgaattoreina. Kun
näiden molekyylien pääosa kuitenkin muodostuu hiilivetyhännästä, rasva-alkoholit ja
rasvahapot ovat myös rasvamaisia aineita. Molekyylikokoon nähden vain suhteellisen
pieni poolinen osa yhdisteen toisessa päässä tekee siitä kokonaisuutena veteen
liukenemattoman, siis rasvamaisen, mutta samalla emulgaattorin.
Nämä tähän mennessä mainitut yhdisteet ovat rakenteeltaan yksinkertaisia. Hiilivedyt
muodostuvat pelkistä hiilivetyryhmistä, joten ne ovat rasvamaisia aineita. Rasva-
alkoholeilla ja rasvahapoillakin pitkä hiilivetyketju on molekyylin hallitseva osa, ja
aiheuttaa sen, että aineet ovat ominaisuuksiltaan sekä vastaavan pituisten hiilivetyjen
kaltaisia, siis rasvamaisia, mutta myös emulgaattoreita.
Aluksi hiilivetyjen nimistö. Miten se alkoikaan..... metaani, etaani, propaani, butaani,
pentaani, heksaani, heptaani, oktaani, nonaani ja kymmenen hiilen pituinen dekaani.
Tähän asti monet muistanevat. Kymmentä hiiltä pitempien yhdisteiden nimet
muodostuvat yhteenlaskulla, esimerkiksi dodekaanissa on kaksitoista hiiltä ja
heksadekaanissa kuusitoista hiiltä.
Rasva-alkoholien nimet ovat yhtä helppoja: Kuusitoistahiilinen alkoholi on
heksadekyylialkoholi, seitsemäntoistahiilinen heptadekyylialkoholi ja niin edelleen, -aani vain on muuttunut -yyliksi. Yyli-päätteellä osoitetaan, että hiilivetymolekyylistä on
poistunut vetyatomi ja sen tilalle on tullut joku, aineelle uutta luonnetta antava ryhmä.
Alkoholien tyyppiryhmä on hydroksyyliryhmä.
Rasvahapoissa ei olekaan enää mitään yllättävää: dodekaanihappo,
heksadekaanihappo, oktadekaanihappo.
Jotta asia ei olisi liian helppoa, aineilla on myös toiset nimet, joilla ne tuoteselosteissakin
yleensä esiintyvät. Näiden nimien alkuperä voi juontua esimerkiksi aineiden
19
luonnollisesta esiintymispaikasta: setyylialkoholi viittaa valaaseen (latinaksi cetacea) ja
linolihappo pellavaan (linum=pellava). Niiden opettelemiseksi ei ole muuta neuvoa kuin
ulkoluku tai käsikirja, josta nimet löytyvät. Tässä joitakin meidän tutkimissamme
tuotteissa esiintyviä:
Systemaattinen nimi INCI-nimi
dekaanihappo
dodekaanihappo
tetradekaanihappo
heksadekaanihappo
oktadekaanihappo
kapriinihappo
lauriinihappo
myristiinihappo
palmitiinihappo
steariinihappo
Vastaavasti alkoholeja nimetään esimerkiksi kapryylialkoholiksi ja lauryylialkoholiksi.
Heksadekyylialkoholin toinen nimi on kuitenkin setyylialkoholi alkuperänsä vuoksi. (Aija
Luoma, Raija Kara 2000, 28-29).
20
7. Esterit
Rasva-alkoholeista ja rasvahapoista voidaan muodostaa johdoksia ja yhdistelmiä, joilla
on edelleen rasvamainen luonne.
hyvin tärkeä ryhmä kosmetiikassa on ESTERIT, jotka muodostuvat rasva-
alkoholeista ja rasvahapoista yhteenliittymällä.
Esterit voivat olla synteettisiä tai luonnosta saatuja vahoja.
Setyylialkoholista ja Palmitiinihaposta syntyy SETYYLIPALMITAATTI (cetyl
palmitate)
Esterin tunnistaa aina sen nimen –aatti-lopusta, joka on INCI nimessä –ate. Esterit, ovat hyvin käyttökelpoisia kosmetiikan raaka-aineita siitä syystä, että kun
vaihdellaan toisen tai kummankin ketjun ( rasva-alkoholi tai / Ja rasvahappo)
pituutta, käytetään tyydyttämättömiä sidoksia hiiliatomien välillä, vaihdetaan
haaroittumaton hiiliketju haaraiseen, saadaan vivahteita. Liukoisuus voi vähän
lisääntyä, kiinteysaste muuttua, haju ja väri parantua tai aine ei kiillä iholla. (Aija
Luoma 2000,29-30).
Kun alkoholi reagoi hapon kanssa, syntyy esteriä ja vettä. Reaktio voi tapahtua myös
käänteisesti. Kun esteri ja vesi reagoivat syntyy alkoholia ja happoa. Tämä reaktio voi
tapahtua vain, jos käytetään katalyyttinä happoa tai emästä. Saippuan valmistaminen
perustuu tällaiseen reaktioon. Saippuan valmistuksessa rasvaa keitetään
natriumhydroksidiliuoksessa. Rasva, joka on esteri, hajoaa glyseroliksi ja
karboksyylihapoiksi. Hapoista muodostuu saippuaa. Estereitä käytetään siis saippuan
valmistukseen. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Esteri).
21
8. Rasvat eli triglyseridit
Rasvoja esiintyy luonnossa eläinten ja kasvien rasvaisissa osissa kuten ihrassa,
maidossa ja siemenissä
- kun näiden molekyylien tarkka rakenne sitten selvitettiin, niille annettiin nimi
triglyseridi.
- rinnalla on kuitenkin säilynyt vanha nimi rasva
- kun monet muutkin aineet kuin rasvat ovat ominaisuuksiltaan rasvamaisia on
kaikkia näitä yhdessä syytä kutsua rasvamaisiksi aineiksi.
Kun rasva onkin triglyseridiä, voimme melkein nähdä sen edessämme; joitain
glyseroliin viittaavaa ja kolme joitain muuta.
Esim. puhdistus emulsiossa on glyseryyliasetaatti (glyseryl stearate), jossa glyserylin
kanssa esteröityneet kaikki kolme rasvahappoa ova steriinihappoja.
Triglyseridejä esiintyy kosmeettisissa tuotteissa paitsi puhtaina myös seoksina.
Rasvamaisten aineiden valikoima laajentuukin eläin- ja kasvikunnan saatavilla luonnon
öljyillä ja rasvoilla.
22
9. PEG JA PPG
KIISTAKAPULA: PEG - emulgaattorit
Emulsion, kosteusvoiteen ja monien muiden tuotteiden ainepohjan valmistamiseksi
täytyy sekoittaa toisiinsa öljyä ja vettä.
Se onnistuu vain erityisten avustavien aineiden , emulgaattorien avulla.
Emulgaattorienkin valinnassa luonnonkosmetiikka kulkee tavanomaisesta poikkeavia
teitä.
Sille, että kirjainyhdistelmä PEG komeilee lähes jokaisen tavanomaisen
kosmetiikkatuotteen tuoteselosteessa, on hyvät perustelut. Ne ovat käytännöllisiä ja
edullisia emulgaattoreita ja liuottimia. (Aija Luoma, Raija Kara 2000, 31).
Vaihtoehtoisten, luonnonkosmetiikan periaatteisiin sointuvien emulgaattoreiden
kehitystyö on viime vuosina johtanut yhä parempiin tuloksiin. Tärkeä on ns.
polyglyseroliemulgaattorien ryhmä. Niillä saavutetaan lähetulkoon PEG- emulgaattorien
teho, mutta ne eivät ole etoksyloituja.
Tuoteselosteessa ne tunnistaa INCI-nimestä POLYGLYCERYL + jokin luku.
(Rita Stiens 2008).
23
Tavanomaiseslle kosmetiikkateollisuudelle erittäin muuntelukykyinen aineryhmä ovat
PEG ja PPG- aineet ( polyetyleeniglykolit ja polypropyleeniglykolit). Näitä aineita
valmistetaan niin, että suuri määrä pieninä kantamolekyylejä liitetään peräkkäin ja
polymeroidaan.
(Polymeeri on molekyyli, jossa useat pienet molekyylit eli monomeerit ovat liittyneet
toisiinsa kemiallisin sidoksin katalyyttien vaikutuksesta prosessissa, jota sanotaan
polymeroinniksi.
Polymeerit voidaan jakaa synteettisiin ja luonnossa esiintyviin. Luonnon polymeerejä eli
biopolymeerejä ovat muun muassa tärkkelys, selluloosa, DNA, proteiinit, kautsu ja
guttaperkka. Nykyisin eniten käytetyt muovit, polyeteeni, polyvinyylikloridi ja
polypropeeni, ovat petrokemian jalostusketjuihin liittyviä synteettisiä tuotteita. Muoveilla
on korkea polymeraatioaste, eli niiden jokainen molekyyli (polymeeriketju) on
muodostunut 1000 - 100000 pienestä molekyylistä (monomeerista).
Suurin osa polymeereistä on orgaanisia rakentuen hiiliketjun ympärille, mutta myös
kemiallisesti epäorgaanisiksi katsottuja polymeerejä käytetään. Tunnetuin on pii-
happiketjusta muodostuva silikoni, eli poly(alkyylisiloksaani), (RSiO)n, jossa R on
hiilivetyryhmä.
Kantamolekyylien lukumäärä voi eri polymeerissä vaihdella paljon, mikä näkyy aineen
nimessäkin. Esim. PEG-8 on lyhyempi kuin molekyyli PEG-400.
Polypropyleeniyksiköiden lisäksi voi olla esteröityneenä rasvahappo, jolloin saadaan
vaikkapa PEG – 40 – stearaatti.
PPG ja PEG – aineet voivat olla sekä rasvamaisia aineita että emulgaattoreita. (Kara,
Luoma)
(Etoksylointi= PPG ja PEG valmistetaan syöpää aiheuttavista lähtöaineista,
jotka voivat muodostaa vaarallisia kaasuja. Vaikka nykyisin onkin käytössä
puhdistusmenetelmiä ilman vaarallista vapaata eteenioksidia, etoksylointi on silti
24
monimutkainen kemiallinen toimenpide, räjähdysaltis hanke, joka vaatii tiukkoja
turvallisuustoimia.
Luonnonkosmetiikassa ei käytetä etoksyloituja raaka-aineita, koska hyvän emulgaattorin
valmistaminen ei vaadi vaarallisia raaka-aineita eikä painekattilaa turvallisuuden
varmistamiseksi.) ( Stiens Rita 2008).
Sodium beewax Coco Glucoside
25
9. Silkikonit
dimethiconi kaava
Silikonit hapesta ja piistä koostuvia täyssynteettisiä aineita.
Periaatteessa silikonia pystyttäisiin valmistamaan vaikkapa hiekasta.
Silikoniöljyjä ja vahoja voidaan, kemistien suureksi riemuksi, valmistaa tarkalleen
kulloiseenkin tarpeeseen sopivaksi. Ne kestävät hyvin lämpöä ja kemiallisia vaikutuksia,
levittyvät hyvin ja takaavat emulsiollekin pitkän kestävyyden.
• Synteesin laatu määrää, onko silikoniainesosilla hyviä ihoa hoitavia ominausuuksia
vai ei. Silikonit ovat joka tapauksessa ihoa hoitavien ominaisuuksien kannalta
maaöljyperäisiä aineita suositeltavampia.
• Luonnonkosmetiikan valmistajat eivät käytä silikoneja sen vuoksi, että ne ovat lähes
täysin luonnossa hajoamattomia. Lisäksi niiden eliöihin kertymistä ei ole vielä
selvitetty.
26
Silikonien erityisominaisuutena on se, että ne muodostavat tehokkaan vettä hylkivän
kalvon ihon ja hiuksien pinnalle.
• Ihovoiteissa käytetään sellaisia silikoni yhdisteitä jotka muodostavat iholle himmeän
kalvon
• Hiustenhoitoaineissa ja hiuslakoissa käytetään kiiltäviä silikoneja
• Silikonit ovat joko vesiliukoisia tai helposti emulgoitavissa pois iholta tai hiuksista
• Kaikissa tuotteissa tavanomaisessa kosmetiikassa silmänympärysvoiteista
aurinkovoiteisiin ja shampoista permanenttiaineisiin on silikoneja.
Hiukset eivät ole sileät ja pehmeät luonnostaan. Tavallisten shampoiden sisältämät
silikonit aikaansaavat hiuksiin sileän ja pehmeän tunteen.
Luonnostaan hiusten tulisi, vasta pestyinä tuntua hiukan karheilta.
27
10. Kosteuttajat
”Kosteuttava” on esimerkiksi hyvin yleinen lupaus kasvojenhoitotuotteissa. Urea
( karpamidi eli virtsa-aine) on hyvä kosteuttava aine, mutta tutkimuksen mukaan sillä
on todettava kosteuttava vaikutus vasta alkaen 3% pitoisuudesta tai tietyssä
aineyhdistelmässä. Pieni määrä ureaa ei siis tee tuotteesta kosteuttavaa.
Aineet, jotka situoutuvat kemiallisesti veden kanssa, voivat toimia kosteuttavina
aineina. Kosmeettisten tuotteiden kosteuttavia aineita sanotaan myös humektanteiksi.
Tavallisia yhdisteitä ovat moniarvoiset alkoholit kuten glyseroli (glyserin) erittäin
tehokas kosteuttaja (Rita Stiens, 2008, 62.), propyleeniglykoli (propylene glycol) ja
butyleeni glykoli (butylene glycol) ja sorbitoli (sorbitol). (Rita Stiens, 2008, 62.),(Aija
Luoma, Raija Kara, 32.).
Monirvoisten alkoholien veden sidontakyky perustuu niissä oleviin hydroksyyliryhmiin
(-OH). Hydroksyyliryhmän perusominaisuutena on vesiliukoisuus ja kun niitä on
suhteessa molekyylikokoon paljon, aine on kosteuttava.
Vesi sitoutuu kemiallisesti OH-ryhmiin, koska se voi muodostaa niiden kanssa
vetysidoksia.
Alkoholien ohella monissa muissakin aineissa on hydroksyyliryhmiä. Vettä sitova
ominaisuus on myös aminoryhmällä (-NH2). (Aija Luoma, Raija Kara, 32).
28
11. Sakeuttajat
Monet kosmeettisten tuotteiden vaikuttavat aineet ovat itsessään jo sellaisia, että ne
sakeuttavat tuotetta. Tällaisia ovat esimerkiksi kiinteät rasvat ja emulgaattorit.
Lisäsakeutta saadaan esimerkiksi suurimolekyylisistä synteettisistä polymeereistä
kuten erilaisista karbomeereistä (INCI : Carbomer), sekä tärkkelys- ja
selluloosajohdannaisista, jotka muodostavat veden kanssa viskoosin hyytelön.
Tavallinen sakeutusaine jälkimmäisestä ryhmästä on karboksyyliselluloosa, jonka
INCI;n mukainen nimi on Cellulose gum. (Aija Luoma, Raija Kara 2000, 33).
Ksantaanikumi on Xanthomonas-suvun eräästä bakteerista eristettävä polysakkaridi.
Ksantaani liukenee nopeasti missä tahansa lämpötilassa nostaen liuoksen
viskositeettiä jo pienissä pitoisuuksissa. Se ei kuitenkaan muodosta geelejä.
Toisin kuin muut sakeuttamisaineet kuten jauhot, ksantaani ei tuo liuokseen makua,
väriä tai sameutta
ttp://www.gourmetologia.com/fi/aineet/sakeuttamisaineet/ksantaanikumi).
Luonnonkosmetiikassa ksantaanikumi (INCI Xanthan gum) on yleisesti käytetty
sakeuttaja.
29
12. Tuotteen säilyvyyttä parantavat aineet
Säilöntäaineet estävät mikrobiologista pilaantumista, ja antioksidanteilla hidastetaan
rasvojen kemiallista pilaantumista. Säilöntäaineen tarkoitus on estää mikrobikasvu
tuotteessa. Monet mikrobit voivat käyttää ravinnokseen kosmeettisten tuotteiden
aineita – rasvoja, proteiineja ja hiilihydraatteja. Useimmissa tuotteissa on vettä, ja jos
lisäksi tuotteen pH on neutraali tai heikosti hapan, mikrobitoiminnalle on hyvät
edellytykset. Tuotteessa kasvavat patogeenit mikrobit voisivat lisäksi aiheuttaa
käyttäjälleen infektioita. (Aija Luoma, Raija Kara 2000, 34).
Säilöntäaineen kuuluu tuhota pieneliöitä ( bakteereita, hiivasieniä ja hometta). Niin
tehdessään ne täyttävät tehtävänsä. Kuitenkin kaikki pieneliöitä tuhoavat aineet voivat,
ellei niiden annostus ole tarkkaan harkittu ja niiden sivuvaikutuksia kattavasti tutkittu,
myös osoittautua ihoa ärsyttäväksi ja jopa terveydelle vahingolliseksi. (Rita Stiens
2008, 167).
Yleisesti tuotteista löydät säilöntä aineena erilaisia parabeeneja kuten ethyl-, methyl- ja
propylparabeenit. Hyvän säilöntäominaisuuden kääntöpuoli on se, että ne voivat olla
allergisoivia. (Aija Luoma, Raija Kara 2000, 34).
BDIH hyväksyy ainoastaan luonnollisenkaltaisia säilöntäaineita, kuten:
• betsohappo ja sen suolat ja etyyliesterit
• salisyylihappo ja sen suolat
• sorbiinihappo ja sen suolat
• bentsyylialkoholi
Edellä mainittuja tuotteita käytettäessä on mainittava >>säilöntäaineena käytetty
[tuotteen nimi]>>. (Rita Stiens 2008 23).
30
12 kosmetiikan ympäristöhaitat
Kosmetiikkateollisuuteen liittyy runsaasti tutkimusta ja tuotekehitystyötä. Toisaalta
kehitellään aivan uusia synteettisiä molekyylejä ja toisaalta tutkitaan
luonnonaineiden soveltuvuutta kosmeettisiksi tuotteiksi. Tämä kaikki on kemian
teollisuutta, josta syntyy ympäristöä saastuttavia jätteitä. Kosmetiikan kuluttajat
viime kädessä päättävät sen, halutaanko yhä uusia tuotteita ja aina pitemmälle
menevää tuotekehitystä ja siihen siinä tapauksessa väistämättä liittyvää
luonnonvarojen tuhlausta ja luonnon kuormittumista. (Aija Luoma, Raija Kara 2000,
20).
Kosmeettisissa tuotteissa käytetään tuhansia erilaisia kemiallisia yhdisteitä, jotka
lisäävät ympäristökuormitusta joutuessaan jäteveden mukana vesistöihin. Myös
kosmetiikasta aiheutunut allergia on tietynlainen ympäristöhaitta. (Aija Luoma, Raija
Kara 2000,20). Ovatko kosmetiikan aineosat, jotka kuormittavat ”vain” ympäristöä,
vähemmän arveluttavia kuin terveyttä kuormittavaksi tai vaarantavaksi luokiteltavat?
Eivät, sillä negatiiviset vaikutukset ympäristölle muodostavat vaaran myös ihmisille
ja eläimille. (Rita Stiens 2008, 175).
Aineet, joita ei vedenpuhdistamoissa pystytä hajottamaan tai jotka joutuvat suoraan
luontoon, ryhtyvät itsenäisiksi yrittäjiksi. Mitä teitä ne kulkevat ja mihin tihutöihin
ryhtyvät, on pitkälle tuntematonta. Ne voivat esimerkiksi päätyä juomaveteen ja sitä
kautta takaisin ihmisen luo. Ne voivat myös kertyä eläimiin, esimerkiksi kaloihin, ja
tulla ravintoketjun kautta ihmisen ravinnoksi. Nämä arvaamattomat tekijät eivät ole
suinkaan vähäisempiä epäluulon aiheuttajia biologisesti hajoamattomia aineita
kohtaan. (Rita Stiens 2008, 175).
Suurin ympäristökuormitus kuitenkin tulee pakkausmateriaalista.
31
Lainsäädäntö velvoittaa hyötykäyttöön
Suomen lainsäädäntö asettaa yrityksille velvoitteet huolehtia pakkausten
hyötykäytöstä. Laki koskee kaikkia pakkaajia ja pakattuja tuotteita maahan tuovia
yrityksiä, joiden liikevaihto on 1 M€ tai enemmän. Säännökset koskevat lisäksi
kaikkia pakkauksia sekä niiden käytöstä syntyvää pakkausjätettä.
Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä pohjautuu EU:n
pakkausdirektiiviin. Lainsäädännön tarkoituksena on:
• vähentää pakkausjätteen määrää
• lisätä pakkausten käyttöä materiaalina uusiin tuotteisiin ja hyödyntämistä energiana
• ehkäistä ympäristöhaittoja ja kaupan esteiden syntymistä
• ehkäistä kilpailun vääristymistä ja rajoittumista pakkausmateriaalien tasapuolisella
kohtelulla
Pakkaaja
Pakkaaja on jokainen, mitä tahansa tuotetta valmistava yritys, joka käyttää
pakkausmateriaaleja tuotteidensa suojaamiseksi esimerkiksi tuotannossa,
varastoinnissa, kuljetuksessa ja jakelussa.
Tuotteen pakkaaja on useimmiten sen valmistaja. Myös tukkuliike tai muu jakelija
on pakkaaja, jos se lisää tuotteeseen pakkauksen.
Myös vähittäiskauppa on pakkaaja myymälässä tapahtuvan pakkaamisen osalta.
Maahantuoja
Pakatun tuotteen maahantuojia ovat kaikki yritykset, jotka tuovat maahan jollain
tavalla pakattuja tuotteita. Maahantuoja on yritys, joka omistaa pakatun tuotteen
sen maahantuontihetkellä. (http://www.pyr.fi/hyotykaytto/velvoitteet.html)
Tarkkaile sitä, miten ostamasi kosmetiikka on pakattu. Yritä valita vähän pakattuja
tuotteita. Tietoa löydät sivulta http://www.pyr.fi/kuluttaja/index.html.
32
Osa kosmetiikasta on ongelmajätettä, joka on tärkeä viedä ongelmajätteen
keräykseen: esimerkiksi hiuskiinne, kynsilakka, kynsilakanpoistoaine ja parfyymit.
Kosmetiikan testaamisesta eläinkokeilla kerrotaan esim. Animalian nettisivulla.
Alla ote kuluttajaviraston eko-oppaan sisällöstä,
Eko-ostajan opas on ympäristöstä välittävän kuluttajan käsikirja
”Kerromme tuotteiden ympäristövaikutuksista sen, mikä puuttuu tai ei ole mahtunut
tuoteselosteisiin. Kerromme mitä ympäristöseikkoja kannattaa ottaa huomioon
ruokakaupassa, rautakaupassa, vaatekaupassa, kodinkonekaupassa,
tietokonekaupassa, puutarhamyymälässä, autokaupassa tai lomamatkaa
suunniteltaessa.
Kerromme tuotteiden ja kulutuksen olennaisista ympäristövaikutuksista. Opasta varten
ei ole tehty omia testejä, vaan tiedot perustuvat mm. pohjoismaisen ympäristömerkin,
EU:n ympäristömerkin, Luomumerkin tai Energiamerkin vaatimuksiin. Kerromme myös
kuluttajaviranomaisten tuotetesteistä sikäli kun niissä on selvitetty ympäristöasioita.
Annamme linkkejä lisätiedon lähteisiin ja vinkkejä ympäristöä säästävistä
kulutustavoista.
Tekstit eivät edusta Kuluttajaviraston virallista kantaa eikä virasto myöskään ole
vastuussa linkeissä olevien yritysten tai yhteisöjen informaatiosta.
Ympäristöongelmat ovat laajentuneet paikallisista maailmanlaajuisiksi. Kun tehtaiden
33
piipuista saasteet on saatu vähenemään, kulutuksen, liikenteen ja
energiankäytön hajakuormitus jatkaa kasvuaan. Kulutusvalinnoillamme voimme
vähentää tätä kuormitusta. Mahdollisuuksia vastuulliseen kulutukseen on yhä enemmän.
Tervetuloa Eko-ostajan parempaan maailmaan!
Eko-ostajan oppaan ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1993 kirjana. Opas on
uusittu useaan kertaan, viimeksi alkuvuodesta 2006, ja se ilmestyy nykyisin vain
Internetissä”. (http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/ekok/)
Kosmetiikka
”Kosmeettisten tuotteitten ympäristövaikutuksista ovat eniten olleet esillä allergiat,
eläinkokeet, sekä ylipakkaaminen. Myös tiettyjen kemikaalien myrkyllisyys ja epäillyt
hormonihaitat rasittavat kosmetiikan ekotasetta.
Kosmeettisissa tuotteissa käytetään tuhansia erilaisia kemiallisia yhdisteitä. Pieni osa
niistä on myrkyllisiä eliöille ja kasveille tai biologisesti hajoamattomia. Joutuessaan
jätevesien mukana luontoon ne lisäävät ympäristökuormitusta.
Kosmetiikan aiheuttamat allergiset reaktiot eivät ole yleisiä tuotteiden käyttömäärään
nähden. Mutta kaikista tuotteiden aiheuttamista herkistymisistä noin kolmasosa johtuu
kosmetiikasta. Koostumustiedot on ilmoitettava kuluttajapakkauksissa, joten
tuoteselosteita tutkimalla voi välttää haitallisia aineita, jos tietää, mille on allerginen.
Tuoteselosteet eivät välttämättä avaudu maallikolle. Ne tehdään kansainvälisen INCI-
koodin mukaan. Siinä kasviuutteet merkitään latinaksi, muut aineet englanniksi.
Vuonna 2005 voimaan tulleen kosmetiikkalain mukaan tuoteselosteissa on mainittava
myös yleisimmät allergiaa aiheuttavat hajusteet.
Suomessa valmiita kosmetiikkatuotteita ei ole saanut testata eläinkokeilla 1.2.2005
jälkeen.
34
Uuden lainsäädännön myötä kuluttajat voivat pyytää kosmetiikkatuotteiden
valmistajilta tiedot tuotteiden koostumuksesta (ainesosaluettelo), tuotteen käyttöön
mahdollisesti liittyvistä terveyshaitoista, sekä kemikaalilainsäädännössä luokiteltujen
aineiden pitoisuuksista.
Tuotteesta vastuussa olevan yrityksen yhteystiedot ovat tuotteen
pakkausmerkinnöissä. Monen yrityksen yhteystiedot ovat myös Euroopan
kosmetiikkajärjestön COLIPA:n hakemistossa osoitteessa www.european-
cosmetics.info
Kosmeettiset tuotteet on usein ylipakattu. Markkinoilla on kuitenkin myös
yksinkertaisemmin pakattuja ja jopa uudelleentäytettävissä pakkauksissa myytäviä
tuotesarjoja”.( http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/ekok/)
Luonnonkosmetiikka
”Ns. luonnonkosmetiikalle ei ole virallista määritelmää eikä merkintää. Mainonnassa
käytetään termejä "bio" tai "vihreä" tai "luonnonmukainen" ilman että tuote
kokonaisuudessaan olisi valmistettu luonnon raaka-aineista.
Myös moni kasvikunnasta peräisin oleva ja ympäristösyistä suositeltava aine saattaa
olla allergeeni. Tällaisia ovat esim. lanoliini, bentsoehappo, mehiläisvahat, propolis ja
monet yrttiuutteet. Antioksidanttina käytettävä E-vitamiini on hyvä säilöntäaine, mutta
samalla se voi olla allergeeni.
Saksassa kosmetiikkateollisuus on määritellyt kriteerit luonnonkosmetiikalle ja ottanut
käyttöön "kontrolloitua luonnonkosmetiikkaa" -merkin (kontrollierte naturkosmetik). Sen
myöntää BDIH (Bundesverband Deutscher Indutrie- und Handelsunternehmen). Eräitä
kriteerejä ovat:
• Raaka-aineina käytettävät kasvit tulevat kontrolloiduilta luonnonmukaisilta viljelmiltä
tai ne kerätään villeinä kasvavilta kasvupaikoilta niin pitkälle kuin mahdollista.
• Tuotteiden valmistuksessa tai kehitystyössä ei saa käyttää eläinkokeita.
• Epäorgaanisia suoloja tai mineraaleja ei saa käyttää raaka-aineena.
35
• Emulgaattorit ja tensidit on valmistettu luonnollisista raaka-aineista (sokereista,
rasvoista ja lanoliinista eli villavahasta).
• Keinotekoisia väriaineita, synteettisiä hajusteita tai mineraaliöljyjä ei saa käyttää.
• Säilöntäaineena saa käyttää vain luonnollisia tai luontaisenkaltaisia säilöntäaineita.
(http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/18992716-7cc4-4a29-9626-c30a8ff4da48.aspx).
Muistilista kosmetiikkaostoksille
• Vältä tuotteita, joissa on ympäristölle tai terveydelle haitallisia aineita.
• Suosi hajusteetonta kosmetiikkaa, koska hajusteallergiat ovat lisääntymään päin.
• Osta yksinkertaisesti pakattua kosmetiikkaa.
• Selvitä, saako paikkakunnallasi kosmetiikkaa uudelleentäyttöpulloissa.
• Suosi ponneaineettomia aerosoleja, kuten pumppupulloja.
• Älä heitä puolityhjiä aerosolipurkkeja jätteisiin.
• Älä käytä vessanraikasteita tai tuotteita joihin on lisätty antibakteerisia aineita, ne
ovat turhaa ympäristön kuormitusta.
• Lue varoitusmerkinnät ja käyttöohjeet ja noudata niitä.
• Seuraa tuotetestejä, niistä saa vinkkejä edullisista ja laadukkaista tuotteista.
• Älä käytä päivittäin voimakkaita kemikaaleja sisältävää kosmetiikkaa.
(http://www.kuluttajavirasto.fi/Page/ee5e44a4-c17c-498a-97c7-
e7c51adf4e35.aspx).
Kuluttajaviraston sivuilla on hyvä käydä tutkimassa mitä kaikkea aiheesta siellä on
lisää.
36
13. Päätäntä
On syytä aloittaa pienistä teoista tietoisempi elämä kosmetiikan parissa. jokaisen on
kohdallaan mietittävä mikä itselleen on arvokasta ja tärkeää, mitä ja millaisia
valintoja haluaa tehdä juuri nyt. Uskon että sitä kautta teoista tulee tietoisia
tottumuksia parempien valintojen suhteen mietittäessä millaista kosmetiikkaa
haluaa käyttää.
” Nöyrä luopuu kuvittelemasta että tuntisi tulevaisuutensa”
Kuten huomaamme lukiessamme molemmat sekä luonnonkosmetiikan että
synteettisen kosmetiikan määritelmän päädytään siihen että kyse on valinnasta
sekä tietoisuudesta tuotteiden alkuperää kohtaan. Ammattilainen on avain
asemassa tässä, INCI on kuin vieraan kielen opiskelu, et opi kieltä jos et osaa sen
sanoja. Kokonaisuus koostuu eettisistä arvovalinnoista.
'Vain tietä kulkemalla sen oppii tuntemaan, ja kohta kulkijalla on tieto hallussaan. Niin kuin tie, elämä eläjää opettaa, silmien edessä maailma meitä odottaa.
Mutta - jos liikaa pinnistää, se pään vain sekoittaa.'
(Benjamin Hoff: Nalle Puh ja Tao)