Vaikka korkeakoulujen sidosryhmä- ja yhteis-kuntasuhteita painotetaan nykyisin mo nin tavoin, on sidosryhmäyhteistyötä laadun-hallinnan näkökulmasta tutkittu vain vähän. Myös korkeakoulujen käytännön laatutyössä sidosryhmä-näkökulma on vielä uusi. Tutki-muksen tavoitteena on vastata korkeakoulu-jen sidosryhmäyhteistyötä ja sen laadunhallin-taa koskeviin tiedollisiin tarpeisiin, tunnistaa nykyisiä ja hahmottaa tulevia laadunhallinnan käytänteitä.

Tässä raportissa esitellään Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta -tutkimushankkeen keskeiset tulokset. Korkeakoulujen

sidosryhmäyhteistyön laadunhallintaNykytilan kartoitus ja tulevat haasteet

Anu LyytinenVuokko Kohtamäki

Elias PekkolaJussi Kivistö

Seppo Hölttä

Korkeakoulujen arviointineuvostonjulkaisuja 12:2012

Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 12:2012

Korkeakoulujen arviointineuvostofinheec@minedu.fi, +358 2953 30072PL 133 (Meritullinkatu 1), 00171 Helsinkikka.fi

Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta – N

ykytilan kartoitus ja tulevat haasteet

ISBN 978-952-206-217-8 (painettu)ISBN 978-952-206-218-5 (pdf)ISSN 1457-3121

JULKAISIJA Korkeakoulujen arviointineuvosto

KANSI JA ULKOASU Juha Juvonen

ISBN 978-952-206-217-8 (painettu)ISBN 978-952-206-218-5 (pdf)ISSN 1457-3121

PAINATUS Tammerprint Oy, Tampere 2012

Korkeakoulujen arviointineuvostofinheec@minedu.fi, +358 2953 30072PL 133 (Meritullinkatu 1), 00171 Helsinkikka.fi

TIIVISTELMÄ

JulkaisijaKorkeakoulujen arviointineuvosto

Julkaisun nimiKorkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta: nykytilan kartoitus ja tulevat haasteet

TekijätAnu Lyytinen, Vuokko Kohtamäki, Elias Pekkola, Jussi Kivistö ja Seppo Hölttä

Tiivistelmä

Tutkimuksen tavoitteena oli vastata korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyötä ja sen laadunhallintaa koskeviin tiedollisiin tarpeisiin. Tutkimuksen tavoitteet jakautuivat kolmeksi alatavoitteeksi: I Selvittää, miten korkeakoulujen sidosryhmät ja sidosryhmäyhteistyö voidaan käsitteellisesti määritellä ja

miten niitä voidaan tarkastella laadunhallinnan kontekstissa. II Selvittää korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyössä käyttämien laadunhallinnan menettelyiden nykytilaa ja

kehittämiskohteita korkeakoulu- ja yksikkötasoilla.III Muodostaa kuvaa korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan tulevaisuudesta ja sen kannalta

keskeisistä tekijöistä.

Tutkimushanke jakaantui kolmeen vaiheeseen: taustoitus, nykytilan kartoitus sekä tulevaisuuden hahmot-taminen. Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyötä ja sen laadunhallintaa taustoitettiin kirjallisuuskatsauksen ja asiakirja-aineiston analyysin avulla. Laadunhallinnan nykytilan kartoitus toteutettiin case-tutkimuksina ja sitä koskeva aineisto kerättiin teemahaastatteluin kolmesta yliopistosta ja kahdesta ammattikorkeakoulusta. Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan tulevaisuutta hahmotettiin delfoi-menetelmään pohjautuvan asian-tuntijapaneelin avulla.

Tutkimustulokset tukivat havaintoa siitä, että vaikka valtiovalta, muut korkeakoulut ja oppilaitokset ovat kor-keakouluille edelleen tärkeitä sidosryhmätahoja, on erilaisten asiakas-, tilaaja- ja rahoittajaorganisaatioiden merkitys korkeakoulujen sidosryhmätahoina kasvanut. Yhteistyö sidosryhmätahojen kanssa on moniulotteis-ta ja -tasoista, pitkälti yksiköittäin sekä tieteen- ja koulutusaloittain eriytynyttä toimintaa. Korkeakouluissa sidosryhmäyhteistyötä ja sen laadunhallintaa ei kuitenkaan tyypillisesti mielletä omaksi erilliseksi kokonai-suudekseen, vaan osaksi korkeakoulun opetus- ja tutkimustoimintaa tai tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoi-mintaa sekä välineeksi tai näkökulmaksi ylläpitää ja kehittää niiden laatua. Käytännössä sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan integrointi osaksi korkeakoulujen laatujärjestelmiä ja toiminnan ohjausta on vielä melko jä-sentymätöntä.

Vastatakseen toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin oman erityisluonteensa säilyttäen myös tulevai-suudessa, yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarvitsevat sekä korkeakoulun sisällä että yhteistyössä ulkoisten sidosryhmätahojen kanssa sovittuja yhteisiä käytänteitä. Korkeakoulutason laadunhallinnan keskeisenä haas-teena ja kehittämiskohteena voidaankin pitää tasapainon löytämistä sidosryhmäyhteistyön keskitetyn koor-dinaation ja menettelyiden, yksiköiden, tieteen- ja koulutusalojen eriytyneiden käytänteiden sekä ulkoisten sidosryhmätahojen näkökulmien välillä.

AvainsanatKorkeakoulu, ammattikorkeakoulu, yliopisto, sidosryhmä, yhteistyö, laadunhallinta

SAMMANDRAG

UtgivareRådet för utvärdering av högskolorna

PublikationKorkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta: nykytilan kartoitus ja tulevat haasteet (Kvalitetsledning av samarbetet mellan högskolor och intressegrupper: en kartläggning av nuläget och framtida utmaningar)

FörfattareAnu Lyytinen, Vuokko Kohtamäki, Elias Pekkola, Jussi Kivistö och Seppo Hölttä

Sammandrag

Syftet med undersökningen var att tillgodose de kunskapsmässiga behoven beträffande högskolornas sam-arbete med intressegrupper och kvalitetsledningen av detta samarbete. Målen för undersökningen fördelades på tre submål: I Klarlägga hur högskolornas intressegrupper och samarbetet med intressegrupperna kan definieras be-

greppsmässigt och hur de kan granskas ur kvalitetsledningens synvinkel. II Reda ut nuläget och utvecklingsobjekten beträffande kvalitetsledningsprocedurerna inom högskolornas

samarbete med intressegrupper på högskole- och enhetsnivå. III Skapa en bild av framtiden för kvalitetsledningen av högskolornas samarbete med intressegrupper och av

faktorer som är viktiga ur denna synvinkel.

Forskningsprojektet var indelat i tre skeden: bakgrundsarbete, kartläggning av nuläget och utformning av framtiden. Bakgrunden till högskolornas samarbete med intressegrupper och kvalitetsledningen av samarbetet gavs med hjälp av en litteraturöversikt och en analys av dokumentmaterial. Kartläggningen av kvalitetsledning-ens nuläge genomfördes som caseundersökningar och detta material samlades in med hjälp av temaintervjuer vid tre universitet och två yrkeshögskolor. Framtiden för kvalitetsledningen av samarbetet med intressegrup-per utformades med hjälp av en expertpanel som grundade sig på delfoimetoden.

Forskningsresultaten stödde iakttagelsen att även om statsmakten, andra högskolor och läroanstalter fortsätt-ningsvis är viktiga intressegrupper för högskolorna, har olika kund-, beställar- och finansiärorganisationer bli-vit allt viktigare intressegrupper. Samarbetet med intressegrupperna är mångsidigt och försiggår på många ni-våer. Det är i hög grad fråga om verksamhet som differentierat sig i enskilda enheter och enskilda vetenskaps- och utbildningsområden. Vid högskolorna räknas samarbetet med intressegrupper och kvalitetsledningen av samarbetet dock vanligen inte som en egen separat helhet utan som en del av högskolans undervisnings- och forskningsverksamhet eller forsknings-, utvecklings- och innovationsverksamhet samt som ett verktyg eller en aspekt som bidrar till att upprätthålla och utveckla kvaliteten på dessa. I praktiken är arbetet att integrera kvalitetsledningen av samarbetet med intressegrupper med högskolornas kvalitetssystem och styrning av verk-samheten ännu tämligen ostrukturerat.

För att tillmötesgå förändringarna i verksamhetsmiljön utan att förlora de egna särdragen behöver universite-ten och yrkeshögskolorna även i framtiden både inom högskolan och i samarbetet med utomstående intres-segrupper gemensamt överenskomna förfaringssätt. Den centrala utmaningen och det viktiga utvecklings-objektet för kvalitetsledning på högskolenivå kan anses vara att hitta en balans på intressegruppssamarbetets centraliserade samordning och förfaringssätt mellan enheternas, vetenskaps- och utbildningsområdenas dif-ferentierade praxis och de externa intressegruppernas synpunkter.

 

NyckelordHögskola, yrkeshögskola, universitet, intressegrupp, samarbete, kvalitetsledning

ABSTRACT

Published byThe Finnish Higher Education Evaluation Council FINHEEC

Name of publicationKorkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta: nykytilan kartoitus ja tulevat haasteet (Quality management in stakeholder cooperation at higher education institutions: a survey of the current status and future challenges)

Authors Anu Lyytinen, Vuokko Kohtamäki, Elias Pekkola, Jussi Kivistö and Seppo Hölttä

Abstract

The study was conducted as a response to needs for information on stakeholder cooperation at higher education institutions and the related quality management efforts. The aims of the study were divided into three subcategories: I Establishing how stakeholders and stakeholder cooperation of higher education institutions can be

defined at a conceptual level and how they can be examined in the context of quality management.II Analysing the current status and development targets of quality management procedures used by higher

education institutions in stakeholder cooperation at the level of individual institutions and their units.III Outlining the future of quality management in stakeholder cooperation at higher education institutions

and factors that play a key role in it.

The study project comprised three phases: background analysis, mapping the current status and outlining the future. A literature review and an analysis of documents were carried out to obtain background material on stakeholder cooperation at higher education institutions and its quality management. The current status of quality management was examined through case studies, the material for which was collected through thematic interviews at three universities and two universities of applied sciences. The future of stakeholder cooperation quality management was examined using a panel of experts following the Delphi method.

The outcomes of the study supported the observation that while the government, other higher education institutions and educational institutions in general remain important stakeholders for higher education institutions, the significance of various customer, client and funding organisations as stakeholders for higher education institutions has increased. Cooperation with stakeholders has many levels and dimensions, and its diversification is to a great extent based on individual units and branches of science and education. However, stakeholder cooperation and its quality management are typically not perceived as a separate activity at higher education institutions, but as part of the institution’s education and research activities or research, development and innovation activities and as an instrument for or a perspective on maintaining and developing their quality. In practice, the integration of stakeholder cooperation quality management as part of the quality systems and operations management at higher education institutions remains rather unstructured. In order to respond to changes in their operating environment while also preserving their unique characteristics in the future, universities and universities of applied sciences will need shared practices agreed upon both within the institution and in cooperation with external stakeholders. Consequently, finding a balance between centralised coordination and procedures of stakeholder cooperation, the specialised practices of units and branches of science and education as well as the perspectives of external stakeholders will be a key challenge and development target in quality management at higher education institution level.

KeywordsHigher education institution, university of applied sciences, university, stakeholder, cooperation, quality management

Korkeakoulujen arviointineuvoston tehtävänä on arviointien järjestämisen lisäksi tukea myös muuten korkeakoulujen toi-minnan laadun varmistamista ja kehittämistä. Tärkeä osa työ-tä on arvioinneissa havaittujen hyvien käytänteiden jakaminen ja toimintojen kehittäminen. Tässä tarkoituksessa arviointi-neuvosto jakaa vuosittain arviointitukirahoitusta kansallisesti merkittäviin hankkeisiin. Tällä rahoituksella on tuettu esimer-kiksi hankkeita, joiden tavoitteena oli laadunvarmistuksen yh-teisöllisyyden tai laadunvarmistuksen ja toiminnanohjauksen välisen yhteyden vahvistaminen sekä laatujärjestelmien erilai-nen kehittäminen usean korkeakoulun benchmarking-hank-keina.

Vuosina 2008 ja 2010 tehdyillä päätöksillä Korkeakoulujen arviointineuvosto kohdensi tuen kansalliseen arviointitoimin-taan liittyvään riippumattomaan ulkopuoliseen tutkimukseen. Laatujärjestelmien kehittäminen ja niiden auditointi on viime vuosina koskettanut kaikkia suomalaisia korkeakouluja, mutta tutkimusta laatutyön ja auditointien vaikuttavuudesta ei kan-sallisella tasolla ole liiaksi tehty. Tukirahoituksella on toteutet-tu kolme tutkimushanketta, joista tämä on viimeinen.

Tämän tutkimuksen kohteen valintaan vaikutti se, että si-dosryhmäyhteistyön laadunhallinta on auditoinneissa toistu-vasti osoittautunut korkeakoulujen kehittämiskohteeksi. Si-dosryhmäyhteistyö on ollut myös pysyvä keskustelunaihe Korkeakoulujen arviointineuvoston ja korkeakoulujen semi-naareissa. Jo itse käsitettä ”sidosryhmä” tulkitaan monin eri ta-voin. Lisäksi näkemykset siitä, tuleeko tai voiko sillä olla eril-listä laatujärjestelmää ja laadunhallintaa, jakautuvat. Näihin kysymyksiin nyt julkaistava tutkimusraportti antaa täsmentä-viä vastauksia.

Tutkimuksen tavoitteena on vastata edellä esitettyihin tiedontarpeisiin tuottamalla uutta tietoa korkeakoulujen si-dosryhmäyhteistyön laadunhallinnan nykytilasta, siihen liit-tyvistä keskeisistä haasteista sekä sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan tulevaisuuden näkymistä. Hankkeen toteu-tuksesta vastasi Tampereen yliopiston johtamiskorkeakou-

Esipuhe

lussa toimiva Higher Education Group. Hankkeen tutkimus-ryhmän muodostivat dosentti, yliopistonlehtori Jussi Kivistö (hankkeen johtaja), tutkija Anu Lyytinen (hankkeen päätoi-minen tutkija), yliopistotutkija Vuokko Kohtamäki, yliopisto-opettaja Elias Pekkola sekä professori Seppo Hölttä.

Kiitämme Korkeakoulujen arviointineuvoston ja Higher Education Group:n puolesta hankkeen toteutuksesta vastan-neita tutkijoita hyvin tehdystä työstä. Toivomme, että tämä si-dosryhmäyhteistyöstä ja sen laadunhallinnasta tehty tutkimus tuo uusia näkökulmia arvioinneista käytävään keskusteluun ja tukee osaltaan korkeakoulujen laatutyön kehittämistä. Ha-luamme kiittää myös kaikkia tutkimukseen osallistuneita kor-keakouluja, niiden sisäisiä ja ulkoisia sidosryhmätahoja, jotka antoivat arvokkaan panoksensa tutkimuksen eteenpäin saatta-miseksi.

Riitta Pyykkö, professoriKorkeakoulujen arviointineuvoston puheenjohtaja

Seppo Hölttä, professoriTampereen yliopisto, Higher Education Group

Tiivistelmä – Sammandrag – AbstractEsipuhe

1 Johdanto 11

2 Korkeakoulut ja ulkoiset sidosryhmät 14

3 Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus 18

4 Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan nykytila 254.1 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen

laadunhallinta asiakirja-aineiston valossa 254.2 Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta

haastatteluaineiston valossa 304.2.1 Korkeakoulujen ulkoiset sidosryhmät ja sidosryhmäyhteistyön muodot 304.2.2 Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan menettelyt ja käytänteet 404.2.3 Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan haasteet ja kehittämiskohteet 474.2.4 Yhteenveto 53

5 Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan tulevaisuuden hahmottaminen 555.1 Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan tulevaisuus

asiantuntija-arvioissa 555.2 Yhteenveto 86

6 Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset 89

Lähteet 97

Liitteet1: Tutkimuksen toteutus 1022: Asiakirja-aineiston analyysissä käytetyt auditointiraportit 1043: Haastattelukysymykset 1074: Korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi-

kohteiden 2c, 4 ja 5b kehitysvaihe 109

Sisällys

11

1 Johdanto

Ajatus korkeakoulujen kolmannesta tehtävästä ei ole sinänsä uusi. Viime vuosikymmenten yhteiskunnallinen kehitys on kuitenkin vahvistanut korkeakoulujen merkitystä tietointen-siivisen talouden keskeisinä toimijoina, jotka koulutuksensa ja tutkimuksensa kautta edistävät teknologista, taloudellista ja sosiaalista kehitystä. (Nieminen 2004, 15–16, 21–22.) Monien Euroopan maiden tapaan myös Suomessa valtiovallalla on ol-lut keskeinen rooli korkeakoulujen yhteiskuntasuhteen vah-vistamisessa. Sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen suoraa valtionohjausta on kevennetty ja niiden autonomiaa on vahvistettu. Samalla korkeakouluja on ohjattu toimimaan ai-kaisempaa tiiviimmin yhteistyössä erilaisten ulkoisten sidos-ryhmätahojen kanssa. (vrt. Jongbloed, Enders & Salerno 2008; Musial 2010.) Ns. yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtävä on sisällytetty sekä ammattikorkeakoulu- että yliopistolakiin.

Ammattikorkeakoulujen suhteita työelämää edustaviin tahoihin on painotettu niiden perustamisesta lähtien. Lain (351/2003) mukaan ”ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutki-mukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustu-vaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa työelä-mää ja aluekehitystä tukevaa sekä alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä sekä taiteellista toimintaa.” Lisäksi ammattikorkeakoulujen tulee ”tehtäviään suorittaessaan olla erityisesti omalla alueellaan yh-teistyössä elinkeino- ja muun työelämän sekä suomalaisten ja ulkomaisten korkeakoulujen samoin kuin muiden oppilaitos-ten kanssa.” Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtävää tar-kennettiin myös yliopistolakiin vuonna 2005. Yliopistolaissa (558/2009) yhteistyö ulkoisten sidosryhmien kanssa ilmais-

12

taan painottamalla yliopiston vastuuta elinikäisen oppimisen edistämisessä, vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnal-lisen vaikuttavuuden edistämisessä.

Luonteeltaan yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tehtä-vä on monimuotoinen ja vaikeasti todennettavissa oleva ilmiö, mikä tekee sen tutkimisesta ja arvioinnista haasteellista (esim. Ritsilä, Nieminen & Sotarauta 2007, 12, 15). Asiayhteydestä ja painotuksesta riippuen sitä kutsutaan milloin kolmanneksi tehtäväksi, yhteiskunnalliseksi vuorovaikutukseksi tai palve-lutehtäväksi. Erityisesti ”kolmas tehtävä” luo mielikuvan siitä, että on olemassa jokin kolmas, koulutus- ja tutkimustehtävästä erillinen tehtäväkokonaisuutensa (Ritsilä ym. 2007, 16). Useis-sa yhteyksissä – myös ammattikorkeakoulu- ja yliopistolaissa – painotetaan kuitenkin, ettei yhteiskunnallista vuorovaikutus-ta tulisi nähdä erillisenä tehtävänä, vaan osana korkeakoulujen perustoimintoja: koulutusta ja tutkimusta ja niitä ohjaavana periaatteena (esim. Kankaala ym. 2004, 132; Ritsilä ym. 2007; Välimaa 2004, 48; Jongbloed ym. 2008). Kuten Nieminen (2004, 15) toteaa, kysymys on ensisijassa näkökulmasta, jossa korkea-koulujen tutkimusta ja opetusta tarkastellaan ja arvioidaan nii-den yhteiskunnallisen ja taloudellisen relevanssin ja hyödyn-nettävyyspotentiaalin kautta.

Käytännössä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen toteut-taminen edellyttää, että korkeakoulut ovat vuorovaikutukses-sa ja vastuussa aikaisempaa laajemmalle joukolle sidosryhmiä, joiden odotuksiin, tarpeisiin ja vaatimuksiin yliopistojen ja am-mattikorkeakoulujen odotetaan asiantuntemuksellaan vas-taavan ja joille myös korkeakoulun laadusta on tullut keskei-nen kysymys (Benneworth & Jongbloed 2010; Harvey & Green 1993; Jongbloed ym. 2008; Kankaala ym. 2004, 132; Lagrosen, Seyyed-Hashemi & Leither 2004). On todettu, että nykytilan-teessa yksi korkeakoulujen johtamisen keskeisistä haasteis-ta on tasapainon hakeminen korkeakoulun sisäisten ja ulkois-ten sidosryhmien intressien ja erilaisten näkökulmien välillä. (Clark 1998; Kankaala ym. 2004, 12, 133; Nieminen 2004, 21).

Vaikka korkeakoulujen ulkoisia sidosryhmiä, sidosryh-mäsuhteita ja niiden johtamista ja hallintaa painotetaan ny-kyisin monin tavoin, aihepiirejä käsitteleviä tutkimuksia on toistaiseksi vain vähän olemassa (esim. Alves ym. 2010; Jong-bloed ym. 2008; Ritsilä ym. 2007, 12, 15). Myös korkeakoulu-jen käytännön toiminnassa sidosryhmäsuhteiden ja -yhteis-työn laadunhallinta on vielä uutta (ks. myös Moitus 2009, 33). Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että korkeakouluis-sa laadunhallinta liitetään yleensä ensisijassa opetuksen ja tut-

13

kimuksen laadunhallintaan, mutta harvemmin esimerkiksi palvelutehtävän laadunhallintaan. Vastaavasti opetukseen liit-tyvät palautekäytännöt ja -järjestelmät nähdään työelämäpa-lautetta tyypillisemmin laadunvarmistusjärjestelmän osateki-jöiksi. (Ursin 2007, 52–54.)

Käsillä olevan tutkimuksen tavoitteena on vastata osaltaan edellä esitettyihin tutkimus- ja tiedontarpeisiin. Tutkimukses-sa tarkastellaan korkeakoulujen sidosryhmäsuhteita ja sidos-ryhmäyhteistyötä laadunhallinnan kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan nykytilaa sekä hahmottaa sen tulevaisuutta. Tätä valotetaan asiakirja-aineiston analyysin, korkeakouluissa toteutettujen case-tutkimusten sekä korkeakoulujen sisäisistä ja ulkoisista sidosryhmistä koostuvien asiantuntijapaneeleiden avulla.

Raportti koostuu kuudesta pääluvusta. Tutkimusta taus-toitetaan aluksi tiiviillä katsauksella aikaisempaan tutkimuk-seen korkeakoulujen ulkoisista sidosryhmistä ja sidosryhmä-suhteista luvussa kaksi. Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus kuvataan luvussa kolme. Neljäs ja viides luku kokoavat kor-keakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan nykytilaa kartoittavan asiakirja-aineiston analyysin ja case-tutkimusten keskeiset tulokset sekä sidosryhmäyhteistyön laadunhallin-nan tulevaisuutta luotaavien asiantuntijakyselyiden keskeiset tulokset. Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset esitetään lu-vussa kuusi.

14

2 Korkeakoulut ja ulkoiset sidosryhmät

Sidosryhmän (stakeholder) käsitettä käytettiin ensimmäisen kerran johtamisen kirjallisuudessa jo 1960-luvulla. Käsitteel-lä viitattiin tuolloin osakkeenomistajiin ainoana ryhmänä, jol-le yrityksen johdon tulisi olla responsiivinen. (Freeman 1984, 31.) Sittemmin käsitys sidosryhmistä on laajentunut ja sidos-ryhmä-lähestymistapaa on alettu soveltaa myös strategian tut-kimuksessa sekä julkisen johtamisen teoriassa ja käytännös-sä. Näkökulman kehittymisen kannalta keskeisenä pidetään erityisesti Edward Freemanin vuonna 1984 julkaistua teosta Strategic Management: A Stakeholder Approach. (Bryson 2004, 22; Freeman & McVea 2001, 187.) Korkeakoulututkimukses-sa sidosryhmien, erityisesti korkeakoulujen ulkoisten sidos-ryhmien, rooliin ja sen muutokseen kohdistuva tutkimus on lisääntynyt 1990-luvulta alkaen (esim. Amaral ym. 2002; Maas-sen 2000; Benneworth & Jongbloed 2010, 567–588; Jongbloed ym. 2008, 303–324).

Freemanin (1984, 25, 46) klassisen ja tutkimuksissa usein siteeratun määritelmän mukaan ”sidosryhmiin kuuluvat kaikki ne ryhmät ja yksilöt, jotka voivat vaikuttaa organisaation tavoit-teiden saavuttamiseen tai joihin organisaation tavoitteet vaikut-tavat”. Vastaavankaltaisia määrittelyjä on esitetty myös julkisen johtamisen kirjallisuudessa. Esimerkiksi Bryson (1995, 27) viit-taa sidosryhmällä ”mihin tahansa henkilöön, ryhmään tai or-ganisaatioon, joka voi vaatia organisaation huomiota, resursse-ja tai tuotoksia tai johon organisaation tuotokset vaikuttavat”. Molemmat määrittelyt ovat laajahkoja ja panokset (stakes) näh-dään niissä yksi- tai kaksisuuntaisina. Sen sijaan ne eivät imp-likoi tai edellytä, että organisaatiolla ja sen sidosryhmillä oli-si vastavuoroisia panoksia tai vaikutuksia. (Mitchell ym. 1997, 856.) Panoksilla voidaan viitata esimerkiksi siihen pääomaan, taloudellisiin panostuksiin tai vaikutusvaltaan, joka sidosryh-mällä on organisaation toimintaan (Freeman 1984; ks. myös

Sidosryhmän käsite

15

Myllykangas 2009, 37). Panokset voivat olla myös esimerkik-si intressejä, oikeuksia tai omistajuutta (Näsi 1995, 23). Kirjal-lisuudessa organisaatioiden sidosryhmiä onkin luokiteltu ja määritelty eri tavoin riippuen siitä, minkälaisia yksisuuntaisia, kaksisuuntaisia tai molemminpuolisia panoksia, intressejä, vaa-timuksia tai oikeuksia organisaation ja sidosryhmien välillä on (ks. esim. Clarkson 1995; Freeman & Evan 1990; Mitchell ym. 1997; Näsi 1995). Myös organisaation ja sen sidosryhmien suh-teen luonnetta on analysoitu eri näkökulmista. Suurin osa tut-kimuksista tarkastelee sitä kuitenkin valta-riippuvuus-suhtee-na. Kyseessä voi olla organisaation riippuvuus sidosryhmistään, sidosryhmien riippuvuus organisaatiosta tai molemminpuoli-sesta valta-riippuvuus-suhteesta. (Mitchell ym. 1997, 859–862.)

Organisaatioiden sidosryhmiä on tyypitelty myös niiden prioriteetin mukaan ensisijaisiin ja toissijaisiin, aktiivisiin ja passiivisiin (esim. Clarkson 1995, Clarkson 1991, ks. Burrows 1999). Ensisijaisiksi voidaan määritellä sellaiset sidosryhmät, jotka ovat välttämättömiä organisaation selviytymisen kannal-ta. Toissijaisia ovat puolestaan sidosryhmät, joilla on vaikutus-valtaa organisaatioon tai joihin organisaatio vaikuttaa, mutta jotka eivät ole liiketoimissa organisaation kanssa, eivätkä olen-naisia sen selviytymisen kannalta (Clarkson 1995, 106–107). Aktiiviset sidosryhmät viittaavat sellaisiin yksilöihin ja ryh-miin, joiden kanssa organisaatio on parhaillaan yhteistyössä tai joiden lakeja tai sääntelyä sen on noudatettava. Passiivisil-la sidosryhmillä ei ole lainsäädännöllisiä, taloudellisia, moraali-sia tai liiketoimintaan liittyviä intressejä organisaatioon, mutta organisaation toimet ovat vaikuttaneet niihin aikaisemmin tai voivat vaikuttaa tulevaisuudessa. (Clarkson 1991, ks. Burrows 1999.) Organisaation sidosryhmien tärkeyttä on määritetty myös usean ominaisuuden perusteella. Esimerkiksi Mitchell ym. (1997, 853–886) päätyvät mallissaan arvioimaan sidosryh-mien tärkeyttä kolmen ominaisuuden perusteella: 1) sidos-ryhmän valta vaikuttaa organisaatioon, 2) sidosryhmän ja or-ganisaation välisen suhteen legitimiteetti ja 3) sidosryhmän organisaatioon kohdistaman vaatimuksen kiireellisyys. Mitä useampi ominaisuus sidosryhmällä on, sen tärkeämpänä sitä voidaan pitää.

Yrityskontekstissa kehitettyjä tyypittelyjä sidosryhmien prio-riteetista, panoksista ja vaikutusvallasta on sovellettu myös korkeakoulujen sidosryhmien ja sidosryhmäsuhteiden tutki-miseen (esim. Burrows 1999; Benneworth & Jongbloed 2010, 567–588; Jongbloed ym. 2008, 303–324). Korkeakoulut ovat nykyisin vastuussa entistä laajemmalle joukolle erilaisia sidos-

Sidosryhmät ja sidosryhmäsuhteet

korkeakoulu-kontekstissa

16

ryhmiä ja sidosryhmätahoilla voi olla erilaisia osakkuuksia, eri-laista vaikutusvaltaa ja myös niiden käsitykset korkeakoulun toiminnan laadusta vaihtelevat (Benneworth & Jongbloed, 567–588; Chen & Tam 1997; Jongbloed ym. 2008). On esitet-ty, että sidosryhmä-näkökulma tarjoaa korkeakoulujen johdol-le välineitä arvioida, ketkä ovat korkeakoulujen keskeisiä sidos-ryhmiä, miten sidosryhmien intressejä priorisoidaan, kuinka vastakkaisia intressejä sovitetaan yhteen ja mitä suhteita kan-nattaa ylläpitää (Jongbloed ym. 2008, 303–324; Benneworth & Jongbloed 2010, 567–588).

Esimerkiksi Burrows (1999) on analysoinut korkeakoulu-jen sidosryhmäsuhteita sen perusteella, minkä tyyppisiä pa-noksia sidosryhmillä on korkeakouluun ja minkälaista vaiku-tusvaltaa ne käyttävät panostustensa edistämiseen. (Burrows emt.) Sidosryhmien panokset Burrows jakaa omistajuuteen, ta-loudelliseen riippuvuuteen ja sosiaaliseen panokseen (ks. Free-man 1984). Omistajien ensisijaisena intressinä on suojella, ke-hittää ja parantaa heille kuuluvaa omaisuutta. Burrowsin (emt.) mukaan korkeakoulukontekstissa tulisi puhua omistajuuden sijaan institutionaalisesta panoksesta, jota luonnehtii kiinnos-tus edistää korkeakoulun pitkäaikaista hyvinvointia. Taloudel-linen panos on sellaisilla sidosryhmillä, joiden toimeentulo on jossakin suhteessa riippuvainen korkeakoulusta. Sosiaalisen panoksen omaavat ryhmät ovat puolestaan kiinnostuneita kor-keakoulun vastuusta sosiaalisena kokonaisuutena, esimerkik-si sen vaikutuksesta alueelliseen ja taloudelliseen kehitykseen tai vastuulliseen ympäristökäyttäytymiseen. (Burrows emt.) Panostustensa ja intressiensä edistämiseen sidosryhmät voi-vat Burrowsin (emt.) mukaan käyttää esimerkiksi muodollista, taloudellista tai poliittista vaikutusvaltaa (ks. Freeman 1984). Muodollinen vaikutusvalta liittyy sopimuksiin tai sääntelyyn perustuvaan suhteeseen korkeakoulun ja sidosryhmän välillä. Taloudellisen vaikutusvallan perustana on sidosryhmän kyky myötävaikuttaa tai tuottaa tarvittavia resursseja. Poliittinen vaikutusvalta viittaa puolestaan sidosryhmän kykyyn vaikut-taa korkeakoulun päätöksiin tai käyttäytymiseen asemansa tai neuvottelukykynsä perusteella. (Burrows emt.)

Korkeakoulututkimuksessa tyypillinen tapa luokitella si-dosryhmiä on jako sisäisiin ja ulkoisiin sidosryhmiin (esim. Amaral & Magalhaes 2002; Burrows 1999; Musial 2010). Erityi-sesti ulkoisten sidosryhmätahojen merkitys on viime vuosina kasvanut. Raja näiden kahden sidosryhmätyypin välillä on kui-tenkin häilyvä. Käytännössä sisäiset sidosryhmät viittaavat kor-keakouluyhteisön sisäisiin jäseniin, kuten korkeakoulun joh-toon, opetus- ja tutkimushenkilöstöön ja muuhun henkilöstöön

17

sekä yleensä myös opiskelijoihin. Ulkoiset sidosryhmät voidaan puolestaan määritellä yksilöiksi ja ryhmiksi, jotka eivät ole kor-keakouluyhteisön jäseniä, mutta joilla on jokin intressi tai panos korkeakouluun. (Amaral & Magalhaes 2002, 11; Musial 2010, 46–47.) Sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien intressien yhteen-sovittamista on korkeakoulututkimuksessa lähestytty erityi-sesti korkeakoulujen toimintapolitiikoissa ja hallintorakenteis-sa (esim. Amaral & Magalhaes 2002, 1–21; De Wit & Verhoeven 2000, 421–437; Hölttä 2000, 465–474; Larsen 2000, 385–402; Magalhaes & Amaral 2000, 439–448; Maassen 2000, 377–383; Maassen 2000, 449–464; Maassen 2002, 23–41) tapahtuneiden muutosten näkökulmasta. Kysymys on keskeinen myös kor-keakoulujen laadunhallinnan kannalta, sillä sidosryhmätaho-jen lisääntyessä korkeakoulujen toimintojen laadusta on tullut tärkeä kysymys entistä laajemmalle joukolle sidosryhmiä, joi-den näkemykset laadusta korkeakoulun on otettava huomioon. (Lagrosen ym. 2004; Srikanthan & Dalrymple 2003.) Erityisen tärkeänä tätä voidaan pitää tarkasteltaessa korkeakoulujen toi-mintoja ja laadunhallintaa sidosryhmä-näkökulmasta.

Kuten Harvey ja Green (1993) toteavat, laatu on suhteellinen käsite: se on suhteessa sekä sen käyttäjään että niihin olosuh-teisiin, missä sitä käytetään. Kullakin korkeakoulun sidosryh-mätaholla on käsityksensä siitä, mitä laatu on ja miten sitä tuli-si arvioida. Sidosryhmien käsitykset laadusta voivat vaihdella ja olla jopa ristiriitaisia keskenään ja suhteessa korkeakoulun laa-tukäsitykseen. (Chen & Tam 1997, 23; Harvey & Green 1993; Srikanthan & Dalrymple 2003.) Sidosryhmätahot voivat tarkas-tella korkeakoulun toiminnan laatua esimerkiksi rahan vasti-neena (value for money) osoittamassa tilivelvollisuutta rahoit-tajille ja asiakkaille tai toiminnan tarkoituksenmukaisuutena (fitness for purpose) viitaten, missä laajuudessa toiminnot vas-taavat tarkoitustaan. Laatua voidaan tarkastella myös johdon-mukaisuutena (consistency), erinomaisuutena (excellence) tai muutoksena (transformation). (Harvey & Green 1993; Srikant-han ja Dahlrymple 2005, 127.) Puhtaasti asiakkaan saamaan hyötyyn perustuvien laadun määrittelyiden on kuitenkin to-dettu soveltuvan huonosti korkeakoulukontekstiin (esim. Houston 2008). Tarkasteltaessa korkeakoulujen laadunhallin-taa sidosryhmä-näkökulmasta keskeinen kysymys on, kenen laadusta on kysymys ja miten erilaiset käsitykset laadusta sovi-tetaan yhteen (ks. Harvey & Green 1993). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on osaltaan vastata edellä esitettyihin tiedontar-peisiin tarkastelemalla korkeakoulujen sidosryhmäsuhteita ja sidosryhmäyhteistyötä laadunhallinnan kontekstissa.

Sidosryhmä-näkökulma

korkeakoulujen laatuun

18

3 Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Tutkimuksen tavoite

Tutkimuksen tarkoituksena on vastata korkeakoulujen sidos-ryhmäyhteistyötä ja sen laadunhallintaa koskeviin tiedollisiin tarpeisiin, tunnistaa nykyisiä ja hahmottaa tulevia sidosryh-mäyhteistyön laadunhallinnan menettelyitä. Tutkimuksen ta-voitteet jakautuvat kolmeksi alatavoitteeksi:

I Selvittää, miten korkeakoulujen sidosryhmät ja sidosryh-mäyhteistyö voidaan käsitteellisesti määritellä ja miten niitä voidaan tarkastella laadunhallinnan kontekstissa.

II Selvittää korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyössä käyttä-mien laadunhallinnan menettelyiden nykytilaa ja kehittä-miskohteita korkeakoulu- ja yksikkötasoilla.

III Muodostaa kuvaa korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan tulevaisuudesta ja sen kannalta keskeisis-tä tekijöistä.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimushankkeen toteutuksesta vastasi Tampereen yliopis-ton johtamiskorkeakoulussa toimiva Higher Education Group (liite 1). Hanke jakautui kolmeen vaiheeseen: korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön ja sen laadunhallinnan taustoitus, nyky-tilan kartoitus ja tulevaisuuden hahmottaminen (kuvio 1).

19

Kuvio 1. Tutkimusprosessin eteneminen

I Vaihe: Taustoitus

Tutkimus käynnistyi keväällä 2011 korkeakoulujen sidosryh-mäyhteistyötä ja sen laadunhallintaa tarkastelevalla kirjalli-suuskatsauksella1 ja asiakirja-aineiston analyysilla. Asiakirja-aineiston analyysin tavoitteena oli taustoittaa korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan nykytilaa kansalli-sella tasolla sekä pohjustaa hankkeen seuraavassa vaihees-sa toteutettavia haastatteluita case-korkeakouluissa. Asiakir-ja-aineistona käytettiin Korkeakoulujen arviointineuvoston vuosina 2008–2010 toteuttamia korkeakoulujen laadunvar-mistusjärjestelmien auditointien raportteja. Aineisto muodos-tui yhteensä 25 auditointiraportista (14 yliopiston ja 11 am-mattikorkeakoulun auditointia) (liite 2). Auditointiraportti on korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditoinnista vastaavan ryhmän tuottama kokonaisuus. Sen aineistona on käytetty korkeakoulun toimittamaa kirjallista perusaineistoa (korkeakoulun organisaation kuvaus, kuvaus korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmästä ja sen kehityshistoriasta sekä laadunvarmistusjärjestelmän kytkeytymisestä toiminnan ohjausjärjestelmään, korkeakoulun laatukäsikirja tai vastaa-va dokumentti, korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän

VAIHE  I                                                                                     VAIHE  II                                                                              VAIHE  III                                                              

SIDOSRYHM

ÄYHTEISTYÖN  KÄSITEAN

ALYYSI

AUDITO

INTIRAPORTTIEN

 ANALYYSI

CASE  -­‐TAPAUKSET

TULEVAISU

USVÄITTÄM

ÄT

KEHITTÄMIS-­‐

EHDOTU

KSET

Kirjallisuuskatsaus                                                      Haastattelut             Asiantuntijapaneeli  IIDokumenttianalyysi                                                Asiantuntijapaneeli  I                                            Johtopäätökset  

TAUSTOITUS                                                          NYKYTILAN  KARTOITUS                    TULEVAISUUDEN  HAHMOTUS

 

1 2. luku (Korkeakoulut ja ulkoiset sidosryhmät) sisältää tiivistyksen kirjalli-suuskatsauksesta.

20

SWOT-analyysi sekä yhteenveto laadunvarmistusjärjestel-män perusteella havaituista keskeisistä kehittämiskohteis-ta ja käynnistetyistä toimenpiteistä), korkeakoulun valitse-mat näytteet tai näytöt sekä auditointivierailun aikana tehdyt haastattelut ja keskustelutilaisuudet. (Korkeakoulujen ar-viointineuvosto 2007, 12–18.)

Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditoin-nit kohdistuvat sekä laadunvarmistuksen kokonaisuuteen että korkeakoulun perustoimintojen laadunvarmistukseen. Audi-toinneissa yhteiskunnallinen vuorovaikutus, vaikuttavuus ja aluekehitystyö on määritelty yhdeksi korkeakoulun perustoi-minnoksi tutkintotavoitteisen koulutuksen, tutkimuksen/tut-kimus- ja kehitystyön, taiteellisen toiminnan, tuki- ja palve-lutoimintojen sekä henkilöstön rekrytoinnin ja kehittämisen ohella. Se sisältää myös täydennyskoulutuksen sekä avoimen yliopisto- ja ammattikorkeakouluopetuksen. Auditoinnin yh-teydessä laadunvarmistusjärjestelmän kehitysvaihetta arvioi-daan auditointikohteittain. Kehitysvaiheet on skaalattu neljään vaiheeseen: puuttuva, alkava, kehittyvä tai edistynyt. (Korkea-koulujen arviointineuvosto 2007, 10–11.)

Asiakirja-aineiston analyysi kohdistui kolmeen korkea-koulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan kannalta kes-keiseen auditointikohteeseen:

1) Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, vaikuttavuuden ja aluekehitystyön laadunvarmistuksen kattavuus ja vaikut-tavuus.

2) Korkeakoulun henkilökunnan, opiskelijoiden ja ulkoisten sidosryhmien osallistuminen laadunvarmistukseen.

3) Laadunvarmistusjärjestelmän tuottaman tiedon tarkoituk-senmukaisuus ja saatavuus korkeakoulun sisällä ja korkea-koulujen ulkoisten sidosryhmien näkökulmasta.

Analyysissa keskityttiin erityisesti kahteen kysymykseen:

1) Miten korkeakoulut ylläpitävät ja kehittävät yhteiskun-nallisen vuorovaikutuksen, vaikuttavuuden ja aluekehitys-työn laatua?

2) Miten ulkoiset sidosryhmät osallistuvat ja vaikuttavat kor-keakoulujen laadunvarmistukseen?

Asiakirja-aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä si-sällönanalyysinä (Tuomi & Sarajärvi 2003). Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja ulkoisten sidosryhmien osallistumisen muotoja sekä käytettyjä laadunhallinnan menettelyitä analy-

21

soitiin etsimällä raporteista niitä kuvaavia ilmaisuja sekä listaa-malla ja ryhmittelemällä samaa tarkoittavat ilmaisut luokiksi. Luokat nimettiin niiden sisältöä kuvaavalla termillä. Yhtäläi-syyksiä ja eroja tarkasteltiin sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien sekä eri korkeakoulutyyppien välillä.

II Vaihe: Nykytilan kartoitus

Tutkimuksen toinen vaihe toteutettiin viiden tapauksen case-tutkimuksena. Case-tutkimusten tavoitteena oli tunnis-taa korkeakoulujen keskeisiä ulkoisia sidosryhmiä, selvittää si-dosryhmäyhteistyön muotoja sekä erityisesti korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyössä käyttämiä laadunhallinnan menette-lyitä ja käytänteitä sekä sidosryhmäyhteistyöhön ja sen laadun-hallintaan liittyviä haasteita ja kehittämiskohteita. Sidosryh-millä viitattiin ensisijassa korkeakoulun ulkoisiin ja aktiivisiin sidosryhmiin (esim. Burrows 1999).

Tutkimukseen valittiin mukaan viisi korkeakoulua: Kes-ki-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Turun ammattikorkea-koulu, Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopis-to ja Itä-Suomen yliopisto. Korkeakoulut valittiin siten, että ne edustivat oikeusasemaltaan sekä tieteenala- ja koulutusala-painotuksiltaan erityyppisiä yliopistoja ja ammattikorkeakou-luja. Kaikki tutkimukseen osallistuneet korkeakoulut myönsi-vät tutkimusluvan haastatteluiden toteutukseen.

Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluina case-kor-keakouluissa. Haastattelut koostuivat kolmesta teema-aluees-ta: 1) Korkeakoulun ulkoiset sidosryhmät ja sidosryhmäyh-teistyön muodot, 2) Korkeakoulun sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan menettelytavat sekä 3) Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan haasteet ja kehittämiskohteet (liite 3). Ennen haastatteluiden toteutusta kysymysten toimivuutta testattiin ja niistä pyydettiin palautetta suunnittelupäällikkö Pirjo Rau-halalta Tampereen yliopistosta.

Kussakin case-korkeakoulussa haastateltaviksi valittiin korkeakoulun laatuasioista organisaatio- ja yksikkötasoilla vastaavia henkilöitä. Korkeakoulujen laatupäälliköt tai vastaa-vat valitsivat haastateltavat annetun ohjeistuksen perusteella. Haastattelut toteutettiin kahtena 3–4 henkilön ryhmähaastat-teluna ja 18 yksilöhaastatteluna kesä-syyskuussa 2011. Yhteen-sä haastatteluihin osallistui 25 henkilöä. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Litteroidut haastattelut analysoi-tiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä (Tuomi & Sarajärvi 2003, 95–100). Analyysissä hyödynnettiin myös kirjallisuuteen pohjautuvia sidosryhmätyyppien ja niiden erilaisten panosten

22

ja vaikutusvallan luokitteluja (Burrows 1999; Freeman 1984). Tulokset esitetään raportissa teemoittain.

III Vaihe: Tulevaisuuden hahmottaminen

Hankkeen kolmannen ja viimeisen vaiheen tavoitteena oli hah-mottaa ja muodostaa kuvaa korkeakoulujen sidosryhmäyhteis-työn laadunhallinnan tulevaisuudesta. Tulevaisuuden hahmot-tamisessa hyödynnettiin delfoi-menetelmään soveltuvin osin pohjautuvaa asiantuntijapaneelia (esim. Kuusi 2002; Linturi 2007). Asiantuntijapaneeli toteutettiin kahtena sähköisenä ky-selynä tammi-maaliskuussa 2012.

Paneeliin kutsuttaviksi asiantuntijoiksi valittiin tutkimuk-sessa mukana olevien viiden case-korkeakoulun johtoa ja hen-kilöstöä sekä korkeakoulujen ulkoisten sidosryhmien edusta-jia. Asiantuntijoihin kuuluviksi laskettiin case-korkeakouluissa haastatteluihin osallistuneet laatuasioista organisaatio- ja yk-sikkötasolla vastaavat henkilöt, rehtorit ja hallituksen puheen-johtajat sekä kunkin case-korkeakoulun sijaintipaikkakunnan kaupungin johtaja tai vastaava, maakuntaliiton edustaja sekä kansallisella tasolla Tekesin, Suomen Akatemian, opetus- ja kulttuuriministeriön, Elinkeinoelämän keskusliiton sekä Kor-keakoulujen arviointineuvoston edustaja. Pyyntö osallistua asiantuntijapaneeliin lähetettiin yhteensä 48 asiantuntijalle.

Asiantuntijapaneelin ensimmäisen vaiheen kysely koos-tui kymmenestä sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan tule-vaisuutta käsittelevästä väittämästä ja niitä perustelevista ar-gumenteista. Tulevaisuusväittämät muodostettiin hankkeen edeltävän vaiheen haastatteluiden tulosten pohjalta ja ne kä-sittelivät sidosryhmäyhteistyön luonnetta ja roolia, autono-mista toimintaa markkinoilla sekä sidosryhmäyhteistyön laa-dunhallintaa. Kyselyssä asiantuntijoita pyydettiin arvioimaan asteikolla 1–5 tulevaisuusväittämien toteutumisen todennä-köisyyttä ja toivottavuutta (1= Täysin eri mieltä/ Ei lainkaan toivottavaa, 2= Jokseenkin eri mieltä/ Ei toivottavaa, 3= Jok-seenkin samaa mieltä/ Toivottavaa, 4= Täysin samaa mieltä/ Erittäin toivottavaa, 5= en osaa sanoa) vuoteen 2020 mennessä sekä perustelemaan mielipiteensä sanallisesti. Ennen kyselyn lähettämistä väittämien ja niitä perustelevien argumenttien toimivuudesta pyydettiin palautetta suunnittelupäällikkö Pirjo Rauhalalta Tampereen yliopistosta.

Asiantuntijapaneelin ensimmäinen kysely toteutettiin tammikuussa 2012. Kyselyyn vastasi yhteensä 30 asiantunti-jaa eli 63 % paneeliin kutsutuista. Asiantuntijat edustivat mel-ko hyvin korkeakoulun sisäisiä ja ulkoisia sidosryhmiä, joskin

23

sisäisten sidosryhmien edustajat vastasivat hieman ulkoisia sidosryhmiä aktiivisemmin. Kohderyhmittäin tarkasteltu-na vastaamatta jättäneitä oli eniten korkeakoulujen hallitus-ten puheenjohtajissa sekä maakuntaliittojen edustajissa (tau-lukko 1). On myös hyvä huomata, että aineistossa painottuu erilaisten hallinnoivien ja johtavien tahojen näkökulma. Kor-keakoulujen opettajia ja tutkijoita edustaa vastaajissa vain viisi asiantuntijaa.

Taulukko 1. Asiantuntijapaneelin ensimmäisen vaiheen kyselyyn vastanneet

Lähetetty Vastattu Vastaamatta

Sisäiset sidosryhmät – Haastatellut case- korkeakouluissa 25 16 9– Korkeakoulujen rehtorit 3 3 0Ulkoiset sidosryhmät – Korkeakoulujen hallitusten puheenjohtajat 3 0 3 – Kaupunkien edustajat 5 4 1– Maakuntien liittojen edustajat 7 3 4– Rahoittajien ja elinkeinoelämän edustajat (kansallinen taso) 5 4 1Yhteensä 48 30 18

Aineisto analysoitiin väittämittäin prosenttijakaumia (strukturoidut kysymykset) ja aineistolähtöistä sisällönana-lyysiä (sanalliset kysymykset) käyttäen. Tehdyn analyysin pe-rusteella asiantuntijapaneelin toisen vaiheen kyselyn pohjaksi otettiin mukaan viisi sellaista väittämää, jotka jakoivat asian-tuntijoiden mielipiteitä eniten, joissa asiantuntijat nostivat esiin uusia näkökulmia tai joihin he suhtautuivat kriittisimmin ensimmäisessä vaiheessa. Paneelin tavoitteena oli muodostaa jaettu näkemys asiantuntijoiden kesken. Väittämiä ja niitä pe-rustelevia argumentteja muokattiin ensimmäisen kyselyn tu-losten perusteella ja kyselyssä ne ryhmiteltiin korkeakoulun si-säistä kehittämistä ja korkeakoulun ulkoisia suhteita koskeviin väittämiin.

Toinen kysely lähetettiin ensimmäiseen vaiheeseen osal-listuneille 30 asiantuntijalle maaliskuussa 2012. Kyselyyn vas-tasi 5.4.2012 mennessä yhteensä 16 asiantuntijaa (vastauspro-sentti 53 %). Suurin osa – yhteensä 13 – kyselyyn vastanneista asiantuntijoista oli case-korkeakoulujen edustajia eli ns. sisäi-siä sidosryhmiä. Sen sijaan ulkoisia sidosryhmätahoja oli vai-

24

keampi motivoida osallistumaan asiantuntijapaneelin toiseen vaiheeseen. Paneelin toisen vaiheen kyselyyn osallistui ai-noastaan kolme ulkoisia sidosryhmiä edustavaa asiantuntijaa. Tuloksia tarkasteltaessa tuleekin ottaa huomioon, että asian-tuntijapaneelin toisen vaiheen tulokset heijastavat ensisijassa korkeakoulun sisäisten sidosryhmien näkemyksiä.

Taulukko 2. Asiantuntijapaneelin toisen vaiheen kyselyyn vastan-neet

Lähetetty Vastattu Vastaamatta

Sisäiset sidosryhmät – Haastatellut case- korkeakouluissa 16 11 5– Korkeakoulujen rehtorit 3 2 1Ulkoiset sidosryhmät – Kaupunkien edustajat 4 1 3– Maakuntien liittojen edustajat 3 0 3– Rahoittajien ja elinkeinoelämän edustajat (kansallinen taso) 4 2 2Yhteensä 30 16 14

Myös toisen kyselyn aineisto analysoitiin väittämittäin. Koska kyselyyn vastasi vain 16 asiantuntijaa, yhdistettiin neli-luokkaisten strukturoitujen kysymysten vastaukset kahteen luokkaan: väittämän todennäköisyyden osalta ”samaa mieltä” tai ”eri mieltä” oleviin sekä väittämän toivottavuuden osalta sitä ”toivottavana” tai ”ei-toivottavana” pitäviin. Raportissa tu-lokset esitetään numeerisesti samaa mieltä/eri mieltä sekä toi-vottavaa/ei-toivottavaa olevien osuuksina. Avoimet kysymyk-set analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.

25

4 Korkeakoulujen

sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan nykytila

Luku neljä kokoaa yhteen korkeakoulujen sidosryhmä-yhteistyön laadunhallinnan nykytilaa kartoittavan vaiheen tulokset. Luvussa 4.1 aihetta taustoitetaan tiiviillä katsauksella siihen, minkälaisena korkeakoulujen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, vaikuttavuuden ja aluekehityksen laadunhallinta ja ulkoisten sidosryhmien rooli näyttäytyy asiakirja-aineiston analyysin valossa. Luvussa 4.2 korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön ja sen laadunhallinnan nykytilan tarkastelua syvennetään viidestä korkeakoulusta kerätyn haastatteluaineiston analyysin pohjalta.

4.1 Korkeakoulujen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen laadunhallinta asiakirja-aineiston valossa

Suomessa lainsäädäntö velvoittaa yliopistot ja ammattikorkea-koulut huolehtimaan perustoimintojensa laadusta. Kukin kor-keakoulu voi rakentaa omiin tarpeisiinsa parhaiten soveltuvan laadunvarmistusjärjestelmän/laatujärjestelmän ja päättää laa-dunvarmistuksen erityistavoitteista, käytettävistä menetelmis-tä ja niiden kehittämisestä (Korkeakoulujen arviointineuvosto 2007, 8). Lain mukaan korkeakoulujen on kuitenkin osallis-tuttava säännöllisesti ulkopuoliseen toimintansa ja laatujär-jestelmiensä arviointiin (L351/2003; L558/2009). Vastuu kor-

26

keakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditoinnista on Korkeakoulujen arviointineuvostolla, joka aloitti auditoinnit vuonna 2005. Vuoden 2011 loppuun mennessä kaikkien suo-malaisten korkeakoulujen laatujärjestelmät on kertaalleen au-ditoitu. (Korkeakoulujen arviointineuvosto 2007; Ursin 2007, 18–19.)

Laatu on käsitteenä monitulkintainen ja sitä voidaan tar-kastella useista eri näkökulmista, esimerkiksi korkealuokkai-suutena, tasalaatuisuutena, johdonmukaisuutena, rahan vasti-neena tai toiminnan tarkoituksenmukaisuutena (Ursin 2007, 22–23). Korkeakoulujen arviointineuvosto viittaa laadulla vii-meksi mainittuun eli laadunvarmistuksen menettelytapojen, prosessien ja järjestelmien tarkoituksenmukaisuuteen suhtees-sa tavoitteeseen tai tarkoitukseen (Korkeakoulujen arviointi-neuvosto 2007, 28). Korkeakoulutasolla laadunvarmistus – tai laadunhallinta, jota nykyisin käytetään – tarkoittaa niitä ”me-nettelytapoja, prosesseja tai järjestelmiä, joiden avulla korkea-koulu turvaa ja kehittää toimintansa laatua”. (Korkeakoulujen arviointineuvosto 2007, 27–28; Korkeakoulujen arviointineu-vosto 2010).

Miten korkeakoulut ylläpitävät ja kehittävät yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, vaikuttavuuden ja aluekehitystyön laatua?

Auditointiraporteissa yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, vaikuttavuuden ja aluekehitystyön laadun varmistuksen kat-tavuuden ja vaikuttavuuden kuvaukset alkavat tyypillisesti korkeakoulun vision, strategisten tavoitteiden, tahtotilan tai vastaavan kuvauksella, jossa ilmaistaan, miten korkeakoulu hahmottaa oman roolinsa yhteiskunnallisessa vuorovaikutuk-sessa, vaikuttavuudessa ja aluekehitystyössä. Laadunhallinnan menettelyiden ohella auditointiraporteissa kuvataan melko laajasti myös korkeakoulujen yhteiskunnallisen vuorovaiku-tuksen sisältöjä, muotoja ja ulottuvuuksia (vrt. Moitus 2009, 33). Kuvausten perusteella lähes kaikki korkeakoulut mieltä-vät yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen osaksi korkeakoulun koulutus/opetus- ja tutkimustoimintoja. Tätä luonnehditaan esimerkiksi ilmaisuilla ”ammattikorkeakoulu toteuttaa yhteis-kunnallista tehtäväänsä perustehtäviensä kautta” tai ”yhteis-kunnallisen vaikuttamisen lähtökohtana on tutkimuksen ja koulutuksen hyödyntäminen”.

Moni korkeakoulu on eritellyt myös tarkemmin niitä toi-mintoja, kanavia tai prosesseja, joiden kautta yhteiskunnalli-nen vuorovaikutus todentuu. Tyypillisimmin mainitaan opis-

27

kelijoiden työelämään integroidut opintojaksot (harjoittelut ja opinnäytetyöt), hankeyhteistyö, täydennyskoulutus- ja tutki-muspalvelut (esimerkiksi täydennyskoulutuskeskukset ja yri-tyspalvelukeskukset), alumniyhteistyö ja neuvottelukunta-toiminta. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä ei ole havaittavissa merkittäviä eroja siinä, miten yhteiskunnallinen vuorovaikutus todentuu. Näyttää kuitenkin siltä, että ammatti-korkeakouluissa yhteiskunnallinen vuorovaikutus integroi-tuu tyypillisesti osaksi opetuksen työelämäyhteyksiä ja neu- vot telukuntatoimintaa, kun taas yliopistot korostavat vah-vemmin erillisyksiköiden tarjoamia täydennyskoulutus- ja tutkimus palveluja. Haastavinta yhteiskunnallisen vuoro- vaikutuksen hahmottuminen näyttää olevan taidekorkeakou-luille.

Koska korkeakoulut toteuttavat yhteiskunnallista vuoro-vaikutusta, vaikuttavuutta ja aluekehitystyötä pitkälti koulu-tuksen ja tutkimuksen kautta, myös yhteiskunnallisen vuo-rovaikutuksen laadunhallinnan menettelyt ja käytänteet integroituvat pitkälti erityisesti koulutuksen, mutta myös tutkimuksen sekä aluekehitysprosessin laadunhallintaan. Aineiston perusteella korkeakoulut arvioivat tyypillisimmin koulutuksen vaikuttavuutta seuraamalla perustutkinnon suo-rittaneiden työelämään sijoittumista. Joissakin korkeakou-luissa kerätään myös alumnipalautetta sekä työnantajapa-lautetta opiskelijoiden harjoittelujaksoista ja opinnäytetöistä (ks. myös Moitus 2009, 31). Erityisesti ammattikorkeakou-lut pitävät neuvottelukuntatoimintaa koulutustoimintojen ja/tai alue kehitystoiminnan kehittämisen ja laadunvarmis-tuksen kannalta systemaattisena toimintatapana. Työelä-män edustajat voivat osallistua ammattikorkeakoulujen ope-tussuunnitelmien kehittämistyöhön myös muin tavoin. Yli opistot nostavat esiin yksiköiden johtokunnissa ja yliopis-ton hallituksessa vaikuttavat ulkoisten sidosryhmien edus-tajat.

Muutamissa korkeakouluissa on kehitetty myös erilli-siä menettelyitä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, vaikut-tavuuden ja aluekehitystyön laadunhallintaan. Esimerkkejä näistä ovat yhteiskunnallista vuorovaikutusta tai aluekehitys-vaikutusta todentavat mittaristot sekä toimintaympäristö- ja sidosryhmäanalyysit. Yksittäisinä mainintoina käytetyistä laa-dunhallinnan menettelyistä tai työkaluista nousivat esiin myös toimintaohjeistukset, kumppanuussopimukset, tietojärjestel-mien käyttö sekä tutkimukset.

On huomattava, että korkeakoulujen välillä on eroja sii-nä, kuinka laajasti niiden laadunvarmistusjärjestelmät kattavat

28

yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen eri osa-alueita2 (ks. myös liite 4). Kaikilla analyysissa mukana olevilla korkeakouluilla on kuitenkin vähintään yksittäisiä yhteiskunnallisen vuorovai-kutuksen laadunhallinnan rakenteita ja menettelytapoja. Au-ditiointiraporteissa on myös useita mainintoja siitä, että laa-dunhallinnan käytänteissä ja menettelytapojen kehittämisen vaiheissa on eroja korkeakoulujen sisällä eri alojen ja yksiköi-den välillä. Yhteiskunnalliseen palvelutoimintaan erikoistu-neilla täydennyskoulutusyksiköillä on tyypillisesti omat, ke-hittyneet laadunhallinnan menettelynsä.

Auditointiraporteissa nostetaan esiin myös useita yh-teiskunnallisen vuorovaikutuksen laadunhallinnan kehittä-miskohteita. Kehittämiskohteet liittyvät tyypillisimmin yh-teiskunnallista vuorovaikutusta todentavien mittareiden ja seurantamekanismien kehittämistarpeeseen sekä sidosryh-mäpalautteen nykyistä systemaattisempaan käsittelyyn. Myös korkeakoulujen sidosryhmätahojen tunnistamiseen, priori-sointiin, sidosryhmäsuhteiden organisointiin ja sidosryhmien vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen tulisi palautteiden perusteella osan korkeakouluista kiinnittää huomiota. Korkea-koulutyyppien välillä on eroja siinä, kuinka selkeästi ne ovat tunnistaneet ulkoiset sidosryhmätahonsa. Lähes kaikki ana-lyysissa mukana olleet ammattikorkeakoulut olivat tunnista-neet ulkoiset sidosryhmänsä, kun taas yliopistoja koskevissa raporteissa oli enemmän huomioita sidosryhmien riittämättö-mästä määrittelystä. Tämä selittynee pitkälti korkeakoulutyyp-pien erilaisina missioina.

Kuten Moituksen (2009) vuosiin 2005–2008 keskitty-vä analyysi osoitti, myös uudemmassa auditointiaineistossa nousee esiin yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen johtamisen haasteellisuus. Vaikuttavuuden arviointia pidetään hankalana, koska toiminnan vaikuttavuutta ja sitä edistäviä tekijöitä on haasteellista yksiselitteisesti määrittää ja osassa korkeakouluja prosessien ja toimijoiden määrittely on vielä kesken. (vrt. myös Moitus 2009, 31–33.)

2 Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, vaikuttavuuden ja aluekehitystyön laadunvarmistuksen kattavuutta ja vaikuttavuutta auditoitaessa Korkea-koulujen arviointineuvosto kiinnittää huomiota erityisesti siihen, kuinka hyvin korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmä kattaa yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen eri osa-alueita, kuinka kattavasti sen tuottamaa tietoa hyödynnetään laadunhallinnan ja toiminnan kehittämisessä sekä onko laadunvarmistuksen tavoitteena laatutason ylläpitäminen vai tavoitellaan-ko sillä myös toiminnan kehittämistä, muutoksen aikaansaamista tai uu-sien ideoiden synnyttämistä. (Korkeakoulujen arviointineuvosto 2007, 29.)

29

Miten ulkoiset sidosryhmät osallistuvat ja vaikuttavat korkeakoulujen laadunvarmistukseen?

Nykytilanteessa korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmät näyttävät palvelevan paremmin korkeakoulun sisäisiä kuin sen ulkoisia sidosryhmiä. Auditointiaineiston perusteella korkea-koulujen sisäisten sidosryhmien – varsinkin henkilökunnan, mutta myös opiskelijoiden – osallistuminen korkeakoulujen laadunvarmistukseen on keskimäärin selkeää ja hyvällä tasol-la. Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmät myös tuot-tavat relevanttia tietoa eri henkilöstöryhmille ja opiskelijoille ja tämä tieto on yleensä saatavilla korkeakoulun intranet- tai internet-sivuilla3. Sen sijaan ulkoisten sidosryhmien osallistu-misessa, niiden näkökulmien ja tiedontarpeiden selvittämises-sä sekä ulkoisessa viestinnässä on enemmän kehitettävää. (ks. myös liite 4.) Ulkoisten sidosryhmien osallistumisessa on kui-tenkin eroja sekä korkeakoulutyyppien että yksiköiden/koulu-tus- ja tieteenalojen välillä. Ammattikorkeakouluissa ulkoisten sidosryhmien osallistuminen laadunvarmistukseen on audi-tointiaineiston perusteella yliopistoja tyypillisempää.

Ulkoisten sidosryhmätahojen osallistuminen toteutuu tyypillisesti jäsenyyksinä erilaisissa hallinnollisissa toimieli-missä, kuten korkeakoulun hallituksessa, yksiköiden neuvot-telukunnissa, johtokunnissa tai työryhmissä. Toisaalta myös informaaleja henkilötason suhteita pidetään tärkeinä. Ulkois-ten sidosryhmätahojen osallistuminen ja vaikuttaminen on kohdistunut erityisesti korkeakoulujen opetustoimintojen suuntaamiseen ja kehittämiseen. Auditointiraporteissa on eni-ten mainintoja sidosryhmien osallistumisesta opetussuunni-telmien, koulutusohjelmien ja opintokokonaisuuksien suun-taamiseen, kehittämiseen ja sisältöjen määrittelyyn. Ulkoiset sidosryhmät ovat osallistuneet myös korkeakoulujen strategia-työhön ja sen kehittämiseen. Strategiatyöhön osallistuminen mainittiin reilussa neljänneksessä auditointiraporteista.

Ulkoisten sidosryhmätahojen osallistumisessa on kuiten-kin vielä kehitettävää. Erityisesti yliopistojen laadunvarmistus-järjestelmien auditoinneissa on mainintoja siitä, että ulkoisten

3 Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointien yhteydessä tarkastellaan myös sitä, kuinka hyvin korkeakoulun sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien näkökulmat otetaan huomioon laadunvarmistusjärjestel-mässä sekä kuinka systemaattisesti laadunvarmistusta koskevaa tietoa välitetään näille sidosryhmätahoille (Korkeakoulujen arviointineuvosto 2007, 30–31).

30

sidosryhmien ja niiden tarpeiden identifiointiin ja ulkoisten si-dosryhmien hyödyntämiseen on kiinnitettävä nykyistä enem-män huomiota. Useissa arvioissa todetaan myös, että ulkoisilla sidosryhmillä on rooli korkeakoulun laadunvarmistusjärjestel-mässä, mutta niiden osallistumisen konkreettisia muotoja ei ole määritelty tai osallistumisesta on vain yksittäisiä näyttöjä. Joissakin tapauksissa sidosryhmät ovat tietoisia yliopiston laa-dunvarmistusjärjestelmästä, mutta eivät ole osallistuneet sen muodostamiseen tai dokumentointiin. Sekä yliopistoja että ammattikorkeakouluja koskeviksi haasteiksi on tyypillisesti nimetty myös ulkoisten sidosryhmien tiedontarpeiden nykyis-tä parempi selvittäminen sekä sidosryhmien kannalta relevan-tin ja tarkoituksenmukaisen tiedon saatavuuden ja välittymi-sen parantaminen. Tiedon välittymisen ongelmana pidettiin erityisesti sen satunnaisuutta ja henkilösidonnaisuutta.

4.2 Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta haastatteluaineiston valossa

4.2.1 Korkeakoulujen ulkoiset sidosryhmät ja sidosryhmäyhteistyön muodot

Korkeakoulujen ulkoiset sidosryhmät

Tässä tutkimuksessa sidosryhmillä viitataan ensisijaisesti kor-keakoulun ulkoisiin ja aktiivisiin sidosryhmiin. Ulkoisilla si-dosryhmillä tarkoitetaan sellaisia tahoja, joilla on jokin intres-si korkeakouluun, mutta jotka eivät ole korkeakouluyhteisön jäseniä (Amaral & Magalhaes 2002, 11; Musial 2010, 46–47). Aktiiviset sidosryhmät viittaavat puolestaan sidosryhmiin, joi-den kanssa korkeakoulu on parhaillaan yhteistyössä tai joiden sääntelyä korkeakoulujen on noudatettava (vrt. Burrows 1999).

Haastatteluissa case-korkeakoulujen edustajia pyydettiin nimeämään korkeakoulun/yksikön keskeisimmät ulkoiset si-dosryhmät sekä luonnehtimaan niitä toimintoja, joissa sidos-ryhmätahojen kanssa tehdään aktiivista yhteistyötä. Haastat-telut vahvistivat käsitystä siitä, että korkeakouluilla on lukuisia sidosryhmiä, sidosryhmiä on eri tasoilla ja yhdellä sidosryhmä-taholla voi olla useanlaisia intressejä suhteessa korkeakouluun. Sidosryhmien tunnistaminen ja määrittely ei ole siten yksise-litteinen kysymys. Haastatteluissa sidosryhmätahojen määrit-tely perustui pääosin haastateltavan omaan käsitykseen siitä, ketkä ovat korkeakoulun tai sen yksikön keskeisiä sidosryh-miä. Kahdessa case-korkeakoulussa – Itä-Suomen yliopistossa

31

ja Turun ammattikorkeakoulussa – haastateltavat korostivat, että korkeakoulutason sidosryhmiä on tunnistettu myös laatu-käsikirjassa tai sidosryhmäkartassa.

Suhteessa korkeakouluihin niiden keskeisimmät ulkoiset sidosryhmät voidaan haastatteluiden perusteella tyypitellä kar-keasti neljään ryhmään: koulutus- ja tutkimusyhteistyökump-panit, asiakas- ja tilaajaorganisaatiot, rahoittajaorganisaatiot sekä välittäjä- ja tukiorganisaatiot (kuvio 2). Tyypittelyn perus-teena käytettiin sitä, minkälaiset panokset ja intressit luonneh-tivat korkeakoulun ja sidosryhmätahon välistä suhdetta.

Akateeminen yhteisö4, muut korkeakoulut ja tutkimusorga-nisaatiot sekä niiden muodostamat verkostot (esim. Suomen yliopistot UNIFI ry, Yliopistoallianssi, Unipoli Tampere) ovat traditionaalisesti olleet ja ovat edelleen korkeakoulujen, eri-tyisesti yliopistojen, keskeisiä sidosryhmätahoja. Haastatte-luissa muita korkeakouluja ja tutkimusorganisaatioita, mutta myös oppilaitoksia, luonnehdittiin ensisijassa korkeakoulun ja sen yksiköiden koulutus- ja tutkimusyhteistyökumppaneiksi. Luonteenomaista tämänkaltaisille sidosryhmäsuhteille on re-surssien ja osaamisen yhdistäminen. Korkeakouluorganisaa-tiolle ominaiseen tapaan suhteet muihin koulutus- ja tutkimus-organisaatioihin ovat tyypillisesti koulutus- ja tieteenaloittain eriytyneitä (vrt. Clark 1983). Sidosryhmäyhteistyön kansain-välinen ulottuvuus painottuu erityisesti yhteistyössä mui-den korkeakoulujen kanssa, mutta yhteistyötä tehdään myös alueellisella ja valtakunnallisella tasolla.

Haastattelujen perusteella koulutus-, tutkimus- ja kehityspal-veluja korkeakouluilta tilaavat yritykset sekä julkisen ja kol-mannen sektorin organisaatiot muodostavat korkeakoulujen ja etenkin niiden yksiköiden keskeisen – ja ammattikorkea-koulukontekstissa usein tyypillisimmän – ulkoisen sidosryh-mätahon. Haastatteluissa näitä sidosryhmätahoja kutsuttiin tyypillisesti asiakkaiksi tai tilaajaorganisaatioiksi. Asiakas- ja tilaajaroolinsa ohella ne edustavat myös korkeakoulusta val-mistuneiden potentiaalisia työnantajatahoja. Tämäntyyppis-ten sidosryhmien intressit liittyvät erityisesti korkeakoulun kykyyn tuottaa kannaltaan relevanttia tutkimustietoa ja osaa-mista (vrt. Harvey & Green 1993). Korkeakouluille ominaiseen

Koulutus- ja tutkimusyhteistyö-

kumppanit

4 Kysymyksessä ei ole varsinaisesti ulkoinen sidosryhmätaho. Muita korkea-kouluja ja tutkimusorganisaatiota pidettiin kuitenkin kaikissa case-kor-keakouluissa korkeakoulun ja/tai sen yksikön keskeisinä sidosryhmätahoi-na.

Asiakas- ja tilaajaorganisaatiot

32

tapaan asiakas- ja tilaajasuhteet eriytyvät tieteen- ja koulutus-aloittain siten, että kunkin alan edustajat ovat tekemisissä en-sisijassa omaa koulutus- tai tieteenalaansa edustavien käytän-nön ammattilaisten kanssa (vrt. Clark 1983). Tekniikan aloilla tärkeitä asiakkaita ja tilaajaorganisaatioita ovat tyypillisesti yri-tykset, teollisuus ja elinkeinoelämän organisaatiot, sosiaali- ja terveysaloilla/terveystieteillä sairaanhoitopiirit, terveyskes-kukset ja muut sosiaali- ja terveysalan organisaatiot ja liiketa-louden alalla vakuutusyhtiöt ja kaupan alan organisaatiot.

Erilaiset rahoittajaorganisaatiot muodostavat korkeakoulujen kolmannen tärkeän sidosryhmätyypin. Päärahoittajana valtio-valta on perinteisesti lukeutunut julkisin varoin rahoitettujen korkeakoulujen tärkeimpiin sidosryhmiin (Houston 2008, 63; Jongbloed ym. 2008, 305). Opetus- ja kulttuuriministeriön ja ammattikorkeakouluissa myös ylläpitäjän merkitys keskeisinä, jo lainsäädännön kautta määrittyvinä, rahoittajatahoina nou-si esille kaikissa case-korkeakouluissa, painottuen erityises-ti korkeakoulujohdon haastatteluissa. Nykyisin korkeakoulut ovat kuitenkin entistä riippuvaisempia myös erilaisista ulko-puolisen rahoituksen lähteistä. Haastatteluissa korostui eri-tyisesti tutkimusta rahoittavien tahojen merkitys tärkei-nä ja mer kitykseltään kasvavina sidosryhmätahoina. Tästä näkökulmasta keskeisiksi sidosryhmiksi määriteltiin erityisesti Suomen Akatemia, Teknologian ja innovaatioiden kehittämis-keskus (Tekes), EU ja erilaiset säätiöt. Ammattikorkeakouluis-sa painottui Tekesin ohella erilaisten alueellisten rahoittaja-tahojen, kuten maakuntien liittojen ja EU:n rahastojen rooli.

Rahoittajaorganisaatioiden ohella ja niihin liittyen tärkeitä sidosryhmätahoja ovat haastateltavien mukaan erilaiset vä-littäjä- ja tukiorganisaatiot, kuten teknologiakeskukset, tek-nologian siirto-organisaatiot, tiedepuistot, kauppakamari, elin-keinoyhtiöt sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, jotka auttavat korkeakouluja esimerkiksi rahoituksen hankin-nassa ja tutkimustulosten kaupallistamisessa.

Yksittäisinä mainintoina haastatteluissa nostettiin esiin myös useita senkaltaisia sidosryhmiä – esimerkiksi poliitikot, media ja tiedotusvälineet, etujärjestöt ja kansa, jotka voivat vaikuttaa korkeakouluun tai joihin korkeakoulu vaikuttaa, mutta joiden kanssa ei varsinaisesti olla yhteistyössä tai yhteistyö ei ole sään-nöllistä (vrt. Clarkson 1995, 107). Haastattelujen perusteella näyttää myös siltä, että esimerkiksi alumnien merkitys korkea-koulujen sidosryhminä on vahvistumassa.

Rahoittaja-organisaatiot

Välittäjä- ja tukiorganisaatiot

33

Haastateltavilta tiedusteltiin myös, onko korkeakoulul-la tai yksiköllä sellaisia sidosryhmiä, joiden kanssa yhteistyö ei tällä hetkellä ole aktiivista, mutta joiden kanssa yhteistyön toivotaan jatkossa lisääntyvän (ns. passiiviset sidosryhmät, vrt. Burrows 1999). Näkemykset siitä, minkälaisten sidosryh-mien kanssa yhteistyön toivotaan vahvistuvan, vaihtelivat haastateltavittain ja korkeakouluittain. Yksittäisinä mainintoi-na nousivat esiin esimerkiksi toiset koulutusorganisaatiot (lä-hikorkeakoulut, muut ammattikorkeakoulut ja toisen asteen oppilaitokset), maakuntien liitot ja erilaiset verkostot. Yksit-täisen sidosryhmätyypin sijaan moni haastateltava arvioi kui-tenkin, kuinka yhteistyötä voisi kehittää nykyisten sidosryh-mien kanssa. Haastatteluissa mainittiin esimerkiksi yhteistyön kehittäminen nykyistä vuorovaikutteisemmaksi ylläpitäjän kanssa, ennakoiva vaikuttaminen rahoittajiin, lukioyhteistyön kehittäminen, yhteistyön intensiivisyyden ja määrän vahvista-minen, organisatoristen keskustelujen lisääminen lähikorkea-koulun kanssa sekä strategisten partnereiden valinta verkos-toissa.

Kuvio 2. Korkeakoulujen keskeisimmät ulkoiset sidosryhmätahot

Korkeakoulu  

Asiakas-­‐  ja  /laajaorganisaa/ot  

Väli5äjä-­‐  ja  tukiorganisaa/ot    

Rahoi5aja-­‐organisaa/ot  

Koulutus-­‐  ja  tutkimusyhteistyö-­‐

kumppanit  elinkeinoelämä

EU:n rahoituslähteet

Tekes

elinkeinoyhtiöt

yliopistot ja korkeakoulut

kansainvälinen tiedeyhteisö

Suomen Akatemia

AMK:n ylläpitäjät (taustalla kaupungit ja kunnat)

teknologiakeskukset

ulkopuolinen rahoitus

opetus- ja kulttuuriministeriö

teollisuuden organisaatiot

tiedepuistot

säätiöt

sosiaali- ja terveysalan organisaatiot

liiketalouden organisaatiot

toinen aste

korkeakoulujen verkostot

tutkimuslaitokset

yritykset

alan kenttä ja järjestöt

alueelliset rahoittajatahot teknologian siirto-organisaatiot budjettirahoitus

34

Sidosryhmäyhteistyön muodot

Haastatteluissa korostui voimakkaasti, että korkeakoulut toi-mivat ja niiden tulisi toimia aikaisempaa avoimemmin osana muuta yhteiskuntaa. Sekä yliopistoissa että ammattikorkea-kouluissa haastateltavat luonnehtivat yhteistyötä ulkoisten sidosryhmien kanssa lähes poikkeuksetta tärkeäksi, erittäin tärkeäksi tai elintärkeäksi. Tärkeyttä perusteltiin tyypillisesti korkeakoulun riippuvuudella ympäristönsä erilaisista resurs-seista: sidosryhmien kautta korkeakouluihin kanavoituu ra-hoitusta ja muodostuu uusia yhteistyösuhteita, joiden avulla käynnistetään uusia toimintoja. Sidosryhmäyhteistyötä tarvi-taan myös, jotta korkeakoulut saavat informaatiota työelämän ja työnantajien tarpeista, korkeakouluihin saadaan uusia opis-kelijoita ja tutkinnon suorittaneille työpaikkoja.

”Mä pidän sitä [sidosryhmäyhteistyötä] aivan hirveän tärkeänä, käsittääkseni kyllä myös koko yliopisto pitää, mutta jos nyt ihan henkilökohtaista mielipidettä kysytään, niin yliopisto ei voi toimia minään itsenäisenä saarekkeena, erillisenä saarekkeena, vaan tässähän on koko ajan – sen pitää olla sekä kansallisen että kansainvälisen tiedeympäristön ja yhteiskuntien kanssa yhteistyössä,… Ja yliopiston tulee olla hyvin tietoinen tästä ympäristöstä ja sen tarpeista.” (hallinnon edustaja)

”[N]e elementit, joihin se tärkeys perustuu, niin se on opiskelijoiden vetovoima, että saadaan opiskelijoita. Toinen on sitten nämä yhteiset hankkeet ja rahoituskuviot. Kolmas on tietysti tämmöinen verkostoitumisnäkökulma, koska missään foorumilla ei pärjätä enää yksin, pitää olla verkostoitunut moneen suuntaan.” (johdon edustaja)

”Musta se on hurjan tärkeetä, koska se tuo tänne rahoitusta, sit se tuo näitä kontakteja ja sit se tuo meidän opiskelijoille työpaikkoja. Et me ollaan hyvin onnistuttu siinä, meillä valmistuneet henkilöt työllistyy hyvin ja työllistyy usein just näiden meidän yhteisprojektien kautta.” (yksikön edustaja)

Kuten useissa yhteyksissä on todettu, korkeakoulujen sidos-ryhmäyhteistyö on moniulotteista ja useilla tasoilla tehtävää toimintaa (ks. myös Kankaala ym. 2004). Haastateltavat olivat kuitenkin melko yksimielisiä siitä, ettei sidosryhmäyhteistyö-tä tulisi tarkastella omana, erillisenä kokonaisuutenaan, vaan osana korkeakoulun perustehtäviä – opetusta ja tutkimusta tai tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa ja näkökulmana tai välineenä niiden toteuttamiseen. Myös aikaisemmissa tutki-

Sidosryhmäyhteistyö osa opetusta ja tutkimusta

35

muksissa korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyöhön läheisesti liittyvää kolmatta tehtävää on luonnehdittu erillisen tehtävän sijaan korkeakoulujen perustoimintoja ohjaavaksi periaatteek-si sekä opetuksen ja tutkimuksen yhteiskunnallista relevanssia korostavaksi näkökulmaksi. (Kankaala ym. 2004, 12, 132; Nie-minen 2004, 16; Välimaa 2004, 48.)

”[M]e ollaan nostettu se yhteiskunnallinen vaikuttaminen, että se on meidän tavoite, johon me pyritään tutkimuksen ja opetuksen kautta ja sitten suorilla kontakteilla, jotka eivät välttämättä ihan suoraan ole yhdistettävissä johonkin opetus- tai tutkimusteemaan. Mutta kuitenkin me ei puhuta siitä, että meillä on opetus ja tutkimus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen vaan meidän tavoite on yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä kansallinen että kansainvälinen, joihin me pyritään sillä työllä mitä me tehdään koulutuksessa, opetuksessa ja laaja-alaisesti tutkimuksessa.” (johdon edustaja)

”Mutta kolmas tehtävä kyllä muodostuu aika pitkälle, jos se koulutustehtävä toteutuu hyvin ja tutkinnon suorittaneet työllistyy tänne alueelle, niin silloin tapahtuu aluevaikutusta ja jos TKI toteutuu tälle alueelle, niin kolmas tehtäväkin toteutuu. Mutta kyllä me nähdään, että on vielä jotakin muuta. Se on siis meidän henkilöstön osallistuminen alueen erilaisiin asioihin ja sitten tämmöisen korkeakouluimagon rakentaminen tällaiseen kaupunkiin[.]” (johdon edustaja)

Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että korkeakou-lut ovat vuorovaikutuksessa ulkoisten sidosryhmiensä kans-sa koulutus- ja tutkimusprosessin eri vaiheissa uusien opis-kelijoiden rekrytoinnista ja rahoitushakemusten laadinnasta valmistuneiden työllistymiseen ja tutkimustulosten kaupallis-tamiseen asti. Vaikka suurin osa yhteistyöstä toteutuu opera-tiivisella tasolla, sitä tehdään entistä enemmän myös strategi-sella tasolla.

Strategisella tasolla yhteistyö näyttäytyy esimerkiksi kor-keakoulujen keskinäiseen työnjakoon, yhteistyöhön ja toimin-tojen organisointiin liittyvänä suunnitteluna, sopimuksina ja sitoumuksina sekä yhteisenä vaikuttamisena, suhdetoimin-tana ja informaation vaihtona päättävien tahojen kanssa eri-laisissa hallintoelimissä, verkostoissa ja työryhmissä. Kor-keakoulujen välisessä yhteistyössä – sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa – korostuu myös muita sidosryhmä-suhteita voimakkaammin yhteistyö ulkomaisten korkeakoulu-jen ja tutkimusorganisaatioiden kanssa. Sidosryhmäsuhteiden vakiinnuttamiseksi korkeakoulut ovat solmineet kumppa-

36

nuussopimuksia yhteistyötahojensa kanssa. Esimerkiksi Tu-run ammattikorkeakoululla on strateginen kumppanussopi-mus Hogeschool Utrechtin kanssa. Sopimukseen perustuvan yhteistyön tavoitteena on hanketoiminnan edistäminen ja ope-tuksen kehittäminen. Kumppanuussopimuksia on solmittu myös kansallisella tasolla asiakkaiden kanssa.

”[S]iis tässä nyt kuitenkin sanotaan viimesen kahden vuoden aikana me ollaan solmittu tämmönen strateginen kumppanuussopimus Utrechtin, se siis itse asiassa vastaa ammattikorkeakoulua Hollannissa. Niin he kontaktoi meitä ja he ehdotti tätä tämmöstä strategista kumppanuutta ja se on nyt sitten laajentunut muutamaan muuhunkin toimijaan eli siellä on nyt Saksasta Hampurista Fachhochschule ja sitten on Espanjasta Valenciasta myöskin. Ja sitten siihen on nyt tyrkyllä lisää eli Englannista Manchester ja sitten Puolasta Katowicen suunnalta.” (hallinnon edustaja)

On kuitenkin huomattava, että vaikka korkeakoulutason sidos-ryhmäsuhteiden merkitys on viime vuosina kasvanut, haastat-telujen mukaan yhteistyösuhteet ovat edelleen pitkälti yksi-köittäin, koulutus- ja tieteenaloittain ja yksilöittäin eriytyneitä (vrt. Clark 1983).

Korkeakoulut ja niiden yksiköt tekevät yhteistyötä sidosryh-miensä kanssa sekä koulutuksen suunnittelussa että sen to-teuttamisessa. Koulutuksen suunnittelun kannalta tärkeitä sidosryhmäyhteistyön muotoja ovat esimerkiksi opiskelijarek-rytointiin liittyvä yhteistyö lukioiden kanssa sekä koulutuk-sen kehittäminen yhteistyössä työelämän edustajien kanssa neuvottelukunnissa ja vastaavissa toimielimissä. Opiskelija-rekrytointiin liittyvä yhteistyö korostui erityisesti Itä-Suomen yliopistossa, Tampereen teknillisessä yliopistossa sekä Keski- Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa. Yhteistyön tärkeyt-tä perusteltiin sillä, että siten korkeakouluihin saadaan uusia opiskelijoita. Erityisesti syrjäisemmillä seuduilla uusien opis-kelijoiden rekrytointi voi olla jopa yksikön elinehto. Opis-kelijarekrytointiin liittyvällä yhteistyöllä on myös korkea-koulujen imagon ja koulutuksen vetovoiman vahvistamiseen liittyviä funktioita. Käytännössä opiskelijarekrytointiin liitty-vä yhteistyö tarkoittaa koulutusohjelmien markkinointia, lu-kiovierailuja, yhteistyötä rehtoreiden ja opinto-ohjaajien kans-sa, materiaalien jakoa sekä opintojaksojen ja laboratoriotilojen tarjoamista lukiolaisten käyttöön. Keski-Pohjanmaan ammat-tikorkeakoulussa opiskelijoiden rekrytointiin liittyvää yhteis-

Opetukseen ja koulutukseen liittyvä yhteistyö

37

työtä tehdään ja se koettiin tärkeäksi myös ulkomaisten kor-keakoulujen kanssa.

”[T]ietenkin meidän pitää koko ajan miettiä potentiaalisia uusia opiskelijoita. Eli meidän täytyy kyetä huolehtimaan siitä opetuksen laadusta ja meidän imagosta ja houkuttelevuudesta, jotta me saatais sitten se paras mahdollinen opiskelijakunta tänne.” (yksikön edustaja)

”[J]os aattelee opiskelijarekrytointia, niin me tehään paljon lukioiden kanssa yhteistyötä eli on erilaisia matematiikkahankkeita lukioiden kanssa ja me käydään lukioissa. Yritetään rekrytoida sieltä porukkaa.” (hallinnon edustaja)

Haastattelujen perusteella koulutustoimintoihin liittyvän si-dosryhmäyhteistyön tavoitteena on tyypillisesti parantaa kor-keakoulutuksen kykyä vastata työelämän tarpeisiin. Lähes kaikissa case-korkeakouluissa haastateltavat pitivät neuvot-telukuntia tai vastaavia toimielimiä keskeisenä sidosryhmä-yhteistyön muotona. Neuvottelukunnat toimivat yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tyypillisesti tiedekunta-, tulosalue- tai koulutusohjelmatasolla. Ne edustavat yhteistyön formaa-lia ja virallista rakennetta päätavoitteenaan korkeakoulujen ja ulkoisten sidosryhmien – erityisesti asiakas- ja tilaajaorgani-saatioiden – välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön edistämi-nen, informaation vaihto ja ulkoisten sidosryhmien asiantun-temuksen ja näkemyksen saaminen korkeakoulun toimintojen kehittämiseen.

”Mun mielestä neuvottelukunta on tosi toimiva. Ainakin niissä koulutusohjelmissa mitä mää tiedän. Sieltä tulee välitöntä palautetta ja sitten siellä on kuitenkin keskeisimpiä toimijoita.” (yksikön edustaja)

Koulutuksen toteutuksen kannalta opiskelijoiden harjoittelu-jaksot ja opinnäytetyöt asiakas- ja tilaajaorganisaatioita edusta-vissa yrityksissä, julkisyhteisöissä ja erilaisissa kolmannen sek-torin organisaatioissa muodostavat tärkeän ja laajuudeltaan merkittävimmän sidosryhmäyhteistyön muodon lähes kaikis-sa case-korkeakouluissa. Harjoittelujaksoihin liittyvä yhteistyö korostui erityisesti ammattikorkeakouluissa. Opinnäytetöihin liittyvää yhteistyötä painotettiin sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa, jälkimmäisissä erityisesti tekniikan ja tietotek-niikan aloilla. Esimerkiksi Tampereen teknillisessä yliopistossa lähes kaikki (noin 90 %) opinnäytetyöt tehdään haastateltavan mukaan toimeksiantoina yrityksille ja teollisuuteen. Näyttää

38

siltä, että ammatillisesti suuntautuneessa ja työelämärelevans-sia painottavassa korkeakoulutuksessa sekä soveltavassa tutki-muksessa vuorovaikutus asiakas- ja tilaajaorganisaatioita edus-tavien ulkoisten sidosryhmien kanssa on erityisen tärkeää koulutusprosessin aikana. Yhteistyötä yritysten ja muiden ns. asiakasorganisaatioiden kanssa tehdään myös järjestämällä si-dosryhmien edustajien vierailuluentoja korkeakouluissa.

Haastateltavien mukaan ulkoisten sidosryhmien tarpei-siin vastataan myös siten, että tutkinnon suorittaneet sijoittu-vat työelämään. Työelämään sijoittuneet alumnit muodostavat tärkeän ja tulevaisuudessa merkitykseltään kasvavan sidosryh-mätahon, jonka kanssa osa case-korkeakouluista on jo nyt ak-tiivisessa yhteistyössä. Alumniyhteistyön merkitys korostui erityisesti Itä-Suomen yliopistossa ja Tampereen teknillisessä yliopistossa.

”[M]eidän tavoite on tietysti nimenomaan alueellisesti tänne Varsinais-Suomen alueelle valmistaa ammattitaitosta työväkeä ja siinähän me ollaan onnistuttu hyvin, että meiltä työllistyy opiskelijoita tänne maakuntaan hyvin ja myöskin kauhean hyvää palautetta saadaan näistä meiltä valmistuneista, että he on ammattitaitoisia, niin sehän on tietenkin sitä sidosryhmätyötä parhaimmillaan tietyllä tapaa.” (hallinnon edustaja)

”Mutta sitten yliopiston alumnitoiminta, joka sekin tässä oikeastaan jo tuli esille, niin sehän on hyvin järjestettyä ja organisoitua. Meillä on hyvät yhteydet alumneihin ja toivotaan sitä kautta monenlaista hyötyä puolin ja toisin.” (hallinnon edustaja)

Korkeakoulut tarjoavat myös täydennyskoulutusta yritysten työntekijöille ja muille työelämässä toimiville asiantuntijoille, mikä näyttäytyi yhtenä sidosryhmäyhteistyön muotona.

Vaikka tutkimusyhteistyö muiden korkeakoulujen ja tutki-musorganisaatioiden kanssa on erityisesti yliopistoissa tyypil-linen sidosryhmäyhteistyön muoto, edellyttää tutkimushank-keiden toteuttaminen nykyisin yhteistyötä entistä laajemman sidosryhmäjoukon kanssa. Koska sekä yliopistojen että am-mattikorkeakoulujen tutkimus- tai tutkimus-, kehitys- ja inno-vaatiotoiminta perustuu pitkälti ulkopuolisella rahoituksella toteutettuihin hankkeisiin, korostuu yhteistyö rahoittajaorga-nisaatioiden kanssa erityisesti tutkimustoiminnassa. Haastat-teluissa ulkopuolisen rahoituksen tärkeyttä kuvattiin luonneh-timalla sitä esimerkiksi ”elämän ja kuoleman kysymykseksi” tai ”toiminnan kivijalaksi”. Haastateltavat arvioivat hankkei-

Tutkimukseen liittyvä yhteistyö

39

den rahoitukseen, ohjausryhmätyöskentelyyn ja toteutukseen liittyvän yhteistyön rahoittajatahojen sekä asiakas- ja tilaajaor-ganisaatioiden kanssa keskeisiksi sidosryhmäyhteistyön muo-doiksi lähes kaikissa case-korkeakouluissa. Haastatteluissa suhdetta rahoittajiin kuvattiin tyypillisesti taloudellisen riip-puvuuden kautta. Suuntaamalla rahoitusta korkeakoulujen tutkimus- ja kehityshankkeisiin sidosryhmät käyttävät talou-dellista vaikutusvaltaa.

”No taloudellinen riippuvaisuus on ilman muuta selvä eli output päässä, kun asiakkaat eli yritykset ovat rahoittamassa niin silloin ne sitä kautta ohjaa toimintoja. Ne ei rahoita semmoista mitä ne ei koe järkeväksi, se taloudellinen ohjaus tulee sillä tavalla.” (yksikön edustaja)

Rahoitusinstrumenttien ja ohjausryhmäjäsenyyksien kautta rahoittajatahot sekä asiakas- ja tilaajaorganisaatioiden edusta-jat vaikuttavat myös hankkeiden sisällölliseen suuntaamiseen. Haastatteluiden perusteella näyttää kuitenkin siltä, ettei ky-symys ole yleensä pelkästään yksisuuntaisesta vaikuttamises-ta tai vain liiketaloudellisesta toiminnasta, jossa korkeakoulu tuottaa yksisuuntaisesti palvelun vastineeksi rahoittajan tai asiakkaan taloudelliseen investointiin. Kyse on pikemmin-kin molemminpuolisesta vuorovaikutuksesta, jossa loppu-tulokseen päädytään yhteisen keskustelun ja kommentoinnin kautta (ks. myös Harvey & Green 1993). Myös korkeakoulut pyrkivät vaikuttamaan tutkimuksellaan sidosryhmiin esimer-kiksi osallistumalla yritystoiminnan kehittämisen, perusta-malla uusia yrityksiä, vaikuttamalla toimialan ohjeiden ja nor-mien muodostamiseen tai osallistumalla alueen strategioiden kehittämiseen. Asiakas- ja tilaajaorganisaatiot ovat välittäneet korkeakouluihin myös uusia tutkimusideoita.

”Kyllä se on aina näiden hankkeiden, liittyy aika pitkälle yleensä hankkeiden rahoittamiseen, se on sellainen elämän ja kuoleman kysymys. Me olemme riippuvaisia heistä ja he ehkä riippuvaisia meistä toteuttajina. Me ollaan tämmöinen resurssi heille, joka toteuttaa sitä, tehdään sitä käytännön työtä täällä kentällä. Mutta toisaalta me ollaan riippuvaisia taas tämän, meidän pitää hyvin tarkalla korvalla kuunnella, mitä siellä. Yritetään kokoajan pysyä ja olla myöskin tekemässä ja laatimassa strategioita aluekehittämisen ja painotuksia. Ei vaan, että me toteutetaan.” (johdon edustaja)

”[K]ivijalka on varmaan se, että se on ulkopuolisten rahoittamaa tutkimusta, mutta sitten se, että kyllä meillä tavallaan toiminnan

40

ideologiaan tietyllä lailla aika syvällisesti kuuluu se, että aina pyritään siihen, että sillä tutkimuksella on myöskin reaali-maailmaan jotain vaikutuksia. Ja sen varmistaminen vaatii sitten tavallaan taas yhteistyötä näitten muitten tahojen, sidosryhmätahojen kanssa ja vaikuttamista semmoisissa työryhmissä sun muissa, missä niitä ohjeiksi ja normeiksi ikään kuin sitten pelkistetään niitä tutkimustuloksia.” (yksikön edustaja)

”Useinhan ne yliopiston kannalta on sitten sellaista, että me saadaan siitä taloudellista tukea, että me pystytään se tekemään ja he saa sen asiantuntijuuden. Mutta, että se vastavuoroisuus tekee sen, että nyt selvästi on ruvennut tapahtumaan niin, että niitä ideoita tulee yhä enemmän sitten sieltä ulkopuolelta, että oletteko miettinyt muuten tällaista, oletteko miettinyt tällaista, olisiko teillä asiantuntijuutta tällaiseen ja se on minusta aivan huippua.” (johdon edustaja)

Tärkeänä yhteistyön muotona pidettiin myös tutkimustulos-ten kaupallistamisvaiheeseen liittyvää yhteistyötä välittäjäor-ganisaatioiden kanssa sekä informaation vaihtoa korkeakou-lusta alkunsa saaneiden spin-off-yritysten kanssa.

”[N]o spin-off-yrityksiä täältä syntyy ja yhteydet sinne spin-off-yrityksiin on tietysti myöskin merkittävä tiedon välittäminen puolin ja toisin. No, näitä syntyneitä innovaatioita ja keksintöjä, niitten ja muiden tutkimustulosten kaupallistaminen, sehän on myöskin yleensä yritysyhteistyön tulosta.” (hallinnon edustaja)

Yliopistokontekstissa myös varainhankinta näyttäytyi uutena sidosryhmäyhteistyön muotona.

4.2.2 Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan menettelyt ja käytänteet

Korkeakoulutaso

Korkeakouluissa päävastuu yhteiskuntasuhteista ja niiden ke-hittämisestä on tyypillisesti yliopiston tai ammattikorkeakou-lun rehtorilla. Kaikkiin case-korkeakouluihin on nimitetty pää-toiminen laatu- tai kehityspäällikkö, joka vastaa korkeakoulun laatujärjestelmän ylläpidosta ja kehittämisestä sekä yksiköiden laatutyön tukemisesta. Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta kuuluu laatupäällikön tehtäviin osana muuta laatutyötä.

41

Case-korkeakoulut ovat tunnistaneet ja kirjanneet yhteiskun-nallisen tai alueellisen vuorovaikutuksen tai vaikuttamisen korkeakoulutason tavoitteeksi. Alueellinen näkökulma ko-rostuu erityisesti ammattikorkeakouluissa. Kuten myös aikai-semmat selvitykset osoittavat, korkeakoulun johto tarkastelee yhteiskunnallista vuorovaikutusta/sidosryhmäyhteistyötä en-sisijaisesti osana korkeakoulun koulutus- ja tutkimus- tai tut-kimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintoja ja niiden laatua (vrt. Moitus 2009, 31). Case-yliopistojen laatujärjestelmissä yhteis-kunnallinen vuorovaikutus, vaikuttavuus tai vaikuttaminen on nimetty kuitenkin omiksi toiminnoikseen tai prosesseikseen. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa yhteiskunnallisen vuo-rovaikutuksen ja sivistystehtävän prosessi on yksi yliopiston ydinprosesseista ja alueellisen vaikuttamisen ja sidosryhmäyh-teistyön prosessi yksi sen alaprosesseista (ks. myös Itä-Suomen yliopisto 2010). Käytännössä case-yliopistojen yhteiskunnalli-selle vuorovaikutukselle asetetut laatutavoitteet liittyvät kui-tenkin pitkälti opetuksen ja tutkimuksen yhteistyösuhteisiin ja -yhteistyöhön. (Aarrevaara ym. 2011; Jokinen ym. 2007; Reki-lä ym. 2008.) Case-ammattikorkeakoulujen laatujärjestelmissä sidosryhmäyhteistyö integroituu osaksi ydinprosesseja (Hint-sanen ym. 2010; Rauhala ym. 2008). Haastateltavat suhtautui-vatkin kriittisesti siihen, missä määrin sidosryhmäyhteistyön laatua tulee tarkastella omana, erillisenä kokonaisuutenaan.

”No jos tästä lähtee ensinnäkin liikkeelle termistä sidosryhmä-yhteistyön laadunhallinta, niin mä en oo ihan varma, että pitääkö tällaista asiaa olla ku sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta. Ku mun mielestä pitää olla tutkimuksen ja koulutuksen laadunhallintaa. Siis juuri näin, että implisiittisesti kyllä, koska se on sisällä siellä. Mut mä niinku karsastan ajatusta siitä, että meillä olis jokaiselle… Siis, palaan jälleen siihen, että pitää muistaa, että mitkä on ne meidän perustehtävät, miks me ollaan olemassa. Se on se koulutus ja tutkimus. Ja niitä meidän pitää tehdä, ja niitten kautta tavallaan laatua meidän pitää hallita ja kehittää. Ja sidosryhmäyhteistyö on yks keino hallita sitä laatua ja kehittää sitä, niin… Mä en nää sitä, niin, se ei oo päämäärä, vaan se on väline.” (hallinnon edustaja)

Useissa case-korkeakouluissa haastateltavat pitivät yhteiskun-nalliselle tai alueelliselle vuorovaikutukselle, vaikuttavuudelle ja/tai sidosryhmäyhteistyölle asetettuja tavoitteita, toiminta-suunnitelmia ja prosessikuvauksia tärkeinä toimintaa ohjaavi-na dokumentteina.

Laajassa mittakaavassa sidosryhmäyhteistyön integ-rointi osaksi korkeakoulujen laatujärjestelmiä ja toiminnan

Näkökulma koulutuksen ja

tutkimuksen laadunhallintaan

42

ohjausta on haastateltavien mukaan kuitenkin vielä melko ohutta. Korkeakoulujen johdolla on käytössään vain vähän in-dikaattoreita tai muita mekanismeja, jotka mahdollistaisivat yhteiskunnalliselle vuorovaikutukselle, vaikuttamiselle ja/tai sidosryhmäyhteistyölle asetettujen tavoitteiden toteutumi-sen seurannan. Yliopistotasolla seurataan tyypillisesti esimer-kiksi tutkinnon suorittaneiden työllistymistä, yhteisjulkaisu-jen määrää sekä tutkijavaihtoja, jotka haastateltavien mukaan sivuavat myös sidosryhmäyhteistyötä. Tampereen yliopistos-sa on kerätty tietoa yksiköiden kumppanuussuhteista ja jat-kossa tarkoituksena on kehittää indikaattoreita kumppanuus- suhteiden arviointiin. Keski-Pohjanmaan ammattikorkea-koulussa sidosryhmäyhteistyön toteumaa seurataan osa-na tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa CENTRIA:n neljännesvuosittain toteuttamien tilannekatsausten avulla. TKI-toiminnan seurantaa koskeva mittaristo on jäsennelty BSC-mallin mukaisesti siten, että hanketoimintaa seurataan 1) taloudellisesta näkökulmasta, 2) opiskelija- sekä elinkei-no- ja työelämänäkökulmasta, 3) prosessien ja rakenteiden näkökulmasta sekä 4) henkilöstön uudistumisnäkökulmasta. Sidosryhmäyhteistyön kannalta keskeisiä mittareita ovat esi-merkiksi asiakas- ja sidosryhmätyytyväisyys, maksavien asiak-kaiden määrä sekä asiakasrahoituksen määrä (ks. myös CENT-RIA 2011).

Turun ammattikorkeakoulussa laatusyklin neljän osa- alueen mukaiset menettelyt muodostavat sidosryhmäyhteis-työn laadunhallinnan perustyökalun. Sen käytännön toteut-tamista tukevat erilaiset tietotekniset työkalut. Asiakkuuksien hallintaa varten ammattikorkeakouluun on hankittu asiak-kuudenhallintajärjestelmä (CRM). Korkeakoulutasolla CRM oli käyttöönottovaiheessa, mutta yksikkötasolla sen käyttö oli haastatteluajankohtana jo pidemmällä.

Erityisesti yliopistoissa haastateltavat totesivat, että yh-teys korkeakoulutason strategian ja yksiköiden toimintojen välille muodostuu osana yliopiston vuosisuunnittelua ja tulos-neuvotteluja, jossa korkeakoulun johto ja yksiköiden edustajat keskustelevat yliopiston strategian ja yksiköiden tavoitteiden ja toimintojen yhteensovittamisesta. Laatuasioiden koordinaa-tion kannalta keskeisen informaation vaihdon ja välittämisen kanavan muodostaa useissa korkeakouluissa myös korkeakou-luyhteisön sisäisistä sidosryhmistä – eri yksiköiden ja toimin-tojen edustajista – muodostuva organisaatiotasoinen laaturyh-mä tai vastaava.

Kaikissa case-korkeakouluissa on myös käytössä jonkin tyyppisiä sidosryhmäyhteistyöhön liittyviä palautejärjestel-

43

miä. Haastateltavat mainitsivat tyypillisimmin valmistumis-vaiheessa oleville opiskelijoille ja/tai tutkinnon suorittaneille alumneille suunnatut koulutuksen palautekyselyt sekä tutkin-non suorittaneiden työelämään sijoittumisen seurannan (ks. myös Moitus 2009, 31). Työelämään sijoittumista seurataan kaikissa case-korkeakouluissa. Haastatteluissa tämäntyyppi-set palautekyselyt nostettiin kuitenkin esiin erityisesti yliopis-toissa.

”Ja sittenhän meillä on myöskin valmistuneiden kysely elikkä yliopisto kysyy kaikilta valmistuneita siinä hetkillä, kun saavat todistuksen käsille, niin aika paljon samantyyppisiä asioista.” (johdon edustaja)

Haastattelujen perusteella muunlaiset, asiakas- ja tilaajaorga-nisaatioille ja muille työelämän edustajille suunnatut sidos-ryhmä- ja asiakastyytyväisyyskyselyt näyttävät kuitenkin ole-van tyypillisempiä ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissa. Turun ammattikorkeakoulussa haastateltavat ottivat esiin täy-dennyskoulutuksen palautekyselyt ja projektitoiminnan asia-kastyytyväisyyskyselyt esimerkkeinä palautemenettelyistä. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa on käytössä oppi-misprosessin arviointi- ja palauteraportti, johon sisältyy sekä opiskelija- että työelämäpalautteen keruuta. Arviointijärjestel-mä kattaa ammattikorkeakouluopetuksen eri osa-alueet. Se si-sältää koulutusohjelmien sisältöjen ja toteutuksen arviointia sekä valmistuvien työelämään sijoittumisen seurannan. (Sor-visto 2012.) Ammattikorkeakoulu kerää myös palautetta tut-kimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnastaan sekä yhteistyöstä siitä vastaavan CENTRIA:n kanssa sidosryhmätyytyväisyysky-selyn avulla. Kysely toteutetaan joka toinen vuosi ja se suun-nataan aluevaikuttajille ammattikorkeakoulun toimialueella. (CENTRIA 2010.)

”Meillähän on oppimisprosessi eli tämä toinen ydinprosessi mitä meillä on, niin meillä on semmoinen ollut jo toistakymmentä vuotta, kun oppimisprosessin arviointi- ja palauteraportti ja se on ollut yksi semmoinen juttu, jota me on toteutettu. Se lähti alun perin tuossa 90-luvun loppupuolella, ihan tämmöisestä opiskelijapalautteen kokoamisesta, mutta sitä on laajennettu niin, että yksi osa, mihin mää viittasinkin tuossa äsken jossakin kohtaa. Meillä on tarkoituksena, että koulutusaloittain kahden vuoden välein haetaan se palaute työelämältä ja se on yksi sellainen keskeisin ja se on ehkä semmoinen selvin, selvästi meidän laatujärjestelmään sidottu asia.” (johdon edustaja)

44

Korkeakoulut tuottavat tietoa toiminnastaan ja yhteiskunta-suhteistaan sidosryhmilleen ja omaan käyttöön myös erilaisten tutkimusten ja selvitysten avulla. Esimerkiksi Turun ammatti-korkeakoulussa haastateltavat ottivat esille yhteiskuntavastuu-raportin. Vuosittain toteutettavassa yhteiskuntavastuurapor-tissa tarkastellaan ammattikorkeakoulun yhteiskuntavastuuta talousvastuun, ympäristövastuun ja sosiaalisen vastuun näkö-kulmista. Ammattikorkeakoulussa on toteutettu myös imago-tutkimuksia.

Yksikkötaso

Korkeakouluorganisaatioille ominaiseen tapaan sidosryh-mäyhteistyö on case-korkeakouluissa toiminnallisesti hajautu-nut pitkälti yksiköihin sekä koulutus- ja tieteenaloille ja myös sen laadunhallinnan käytänteissä on eroja yksiköittäin ja tu-losalueittain (vrt. Clark 1983, 206). Yksiköissä laatutyö sisäl-tyy tyypillisesti osaksi henkilöstön muuta työtä ja periaatteessa laadusta huolehtiminen kuuluu kaikille.

Päävastuu laatuasioista on kuitenkin yleensä yksikön/laitoksen johtajalla, tiedekunnassa dekaanilla ja ammattikorkeakoulussa koulutus- tai koulutusohjelmajohtajalla. Laatuasioista vastaa-vat myös yliopettajat ja yliopistoissa professorit ja muu laitok-sen kokeneempi henkilökunta. Joihinkin yliopistojen ja am-mattikorkeakoulujen yksiköihin/laitoksiin on nimetty myös erillisiä laatuvastaavia, joiden vastuulle laatutyö kuuluu mui-den tehtävien ohella. Esimerkiksi Turun ammattikorkeakou-lussa kullakin tulosalueella on laaturyhmä ja laatuvastaava. Itä-Suomen yliopistossa yksiköillä on laatuvastaavat.

Korkeakoulun strategiassa asetetut tavoitteet on haasta-teltavien mukaan otettu huomioon yksiköiden strategioissa, laatukäsikirjoissa tai vastaavissa dokumenteissa esimerkiksi kuvaamalla yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja/tai sidos-ryhmäyhteistyön ja alueellisen vaikuttamisen tehtävä yksi-kön omasta näkökulmasta. Laatudokumenteissa on myös ku-vauksia yksiköiden sidosryhmistä sekä ulkoisten sidosryhmien osallistumisen tavoista.

”Ja kaikissa laatukäsikirjoissa on olemassa jonkinlainen määrittely sille sen yksikön sidosryhmätyölle ja alueelliselle vaikuttamiselle.” (hallinnon edustaja)

”Nyt on yliopisto on tehny strategian. Siinä strategiassa yhtenä tehtävänä on tää – yhteistyötä yhteisön kanssa,

Vastuut

45

missä me ollaan – tää yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Niin se strategiatyö kyllä sit sillä tavalla heijastuu, että meidän laitoksella on sitten strategia, jossa on mukana tää yhteisöllinen vaikuttaminen. Ja sitä me mietitään, että miten me voitais sitä kehittää, mutta sellasta laadunhallintamenettelyä ei meillä sen suhteen ole.” (yksikön edustaja)

Kysyttäessä sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnasta moni haastateltava mielsi sen ensisijassa koulutus- ja tutkimustoi-mintojen kehittämiseksi yhteistyössä ja yhteisissä keskuste-luissa asiakas-, tilaaja- ja rahoittajaorganisaatioiden ja muiden yhteistyötahojen kanssa tai niiltä saadun palautteen pohjalta esimerkiksi neuvottelukunnissa tai vastaavissa toimielimissä sekä tutkimushankkeiden ohjausryhmissä. Laadunhallinnalla viitattiin myös toiminnan laadun ylläpitämiseen esimerkiksi yhtenäisten käytänteiden ja ohjeistusten avulla.

Vaikka laadunhallinta ei varsinaisesti kuulu neuvottelukuntien tehtäviin, haastateltavat pitivät niitä koulutuksen kehittämi-sen kannalta keskeisinä toimieliminä: neuvottelukuntien kaut-ta ulkoisten sidosryhmien edustajilla on mahdollisuus osallis-tua ja vaikuttaa korkeakoulujen toimintojen kehittämiseen ja suuntaamiseen. Tutkimushankkeiden ohjausryhmien ohella ne koettiin myös sellaisiksi foorumeiksi, jotka mahdollistavat korkeakoulun henkilöstön ja sidosryhmätahojen välisen va-paamuotoisen keskustelun ja palautteenannon. Lähes kaikissa case-korkeakouluissa toimii yksikkö-, tulosalue- tai koulutus-ohjelmatasolla neuvottelukunta tai vastaava toimielin, johon osallistuu sekä korkeakoulun sisäisiä sidosryhmiä – henkilö-kuntaa ja opiskelijoita – että ulkoisten sidosryhmien edustajia. Neuvottelukunta voi toimia myös organisaatiotasolla, kuten Itä-Suomen yliopistossa, johon neuvottelukunta perustettiin syksyllä 2011.

”Mutta kyllä sitten tämä neuvottelukuntajärjestelmä on myös sitä. Vaikkakaan sitä ei nyt ole ihan puhtaasti muodostettu laadunvarmistusjärjestelmän näkökulmasta vaan se on enemmänkin sieltä elinkeinoelämän yhteistyökuvioiden ja niiden eteenpäin viemisen näkökulmasta muotoutunut, niin kyllä mää luen sen osaksi meidän laatutyötä myös[.]” (johdon edustaja)

”No toi, että miten sidosryhmät osallistuu tähän toiminnan kehittämiseen niin se neuvottelukunnat edelleen ja siellähän niiden tehtäviin oikein kuuluukin miettiä sitä toiminnan kehittämistä.” (hallinnon edustaja)

Neuvottelukunnat

46

”Vois nyt oman laitoksen kohdalla sanoa, että me uusittiin koko meidän opetus – ei nyt sisältöjä täysin – mutta se systeemi tämmösten noin vuoden kestäneen prosessin avulla, jossa otettiin syötettä siitä, näiltä sidosryhmiltä. Että mitä valmiuksia täytyy meidän alueelta valmistuvalla henkilöltä olla. Ja se muokattiin, me tehtiin vielä tiedekuntatasolla sitten vastaava, kuitenkin koulutusohjelmien tasolla ja kyllä se on hyödyllistä yhteistyötä. Siinä vois olla enemmän tutkimuksellista aspektia, se on… Elikkä, nää sidosryhmät voisivat enemmän niinkun sitoutua yliopistoon, laitokseen taikka tiedekuntiin esimerkiksi tutkimusyhteistyössä.” (yksikön edustaja)

Haastattelujen perusteella neuvottelukuntien toiminnan aktii-visuudessa ja laajuudessa on kuitenkin huomattavia eroja kor-keakoulujen ja yksiköiden välillä.

Neuvottelukuntien tapaan lähes kaikki haastateltavat mainit-sivat tutkimushankkeiden ohjausryhmät yhdeksi ja tutkimuk-sen osalta monesti ainoaksi sidosryhmäyhteistyön laadunhal-linnan menettelyksi. Tutkimushankkeiden toteuttajien lisäksi ohjausryhmiin osallistuu tyypillisesti myös hankkeiden rahoit-tajatahoja, asiakas- ja tilaajaorganisaatioiden sekä muiden yh-teistyötahojen edustajia. Ohjausryhmissä rahoittajat ja muut ulkoiset sidosryhmätahot osallistuvat ja vaikuttavat hankkei-den suuntaamiseen ja kehittämiseen sekä antavat palautetta hankkeen edistymisestä. Haastateltavat pitivät ohjausryhmis-sä käytäviä vapaamuotoisia keskusteluja sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan kannalta mielekkäänä ratkaisuna. Case-kor-keakouluissa tutkimushankkeista kerätään vain harvoin palau-tetta erillisten, määrämuotoisten palautekyselyiden avulla.

”Oikeestaan se laadunhallinta tapahtuu enemmän näissä ohjausryhmissä keskustelun, kommentoinnin, yhteisen työskentelyn kautta ja mitään semmosia formaaleita menettelyitä, että selvitettäis jälkeenpäin, kysyttäis, ”ootteko tyytyväinen – antakaa meille palautetta”, niin sellaista meillä ei ole.” (yksikön edustaja)

”[K]un tuossa ollaan yhteistyössä näiden eri sidosryhmien kanssa esimerkiksi hankkeiden puitteissa, niin siellä hankkeiden ohjausryhmien kautta kerätään sitä palautetta hankkeista koko ajan.” (yksikön edustaja)

Haastatteluissa nousi myös esiin eri aloille ja yksiköille tunnus-omaisia laadunhallinnan piirteitä. Molemmissa case-ammatti-korkeakouluissa terveysalan erityispiirteeksi mainittiin vakiin-

Ohjausryhmät

47

tuneet harjoittelukäytänteet. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa terveysalalla on käytössä opiskelija-ohjauksen laatukäsikirja, johon on koottu harjoitteluprosessin vaiheet, laatutavoitteet ja vastuut. Harjoittelujaksoista kerä-tään palautetta opiskelijoilta, opettajilta ja ohjaajilta ja tuloksia käsitellään työryhmässä. Lisäksi harjoittelun ohjaajille järjeste-tään koulutusta.

Erityisesti ammattikorkeakouluissa haastateltavat nosti-vat esiin myös asiakkuuksien hallintaan liittyviä menettelyitä. Esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulussa CRM-asiakkuu-denhallintajärjestelmää käytetään jo joissakin yksiköissä, joskin tilanne vaihtelee yksiköittäin. Järjestelmän avulla on mahdol-lista panostaa asiakaslähtöisyyteen ja parantaa palvelujen laa-tua. Haastateltavien mukaan tarkoituksena on, että sidosryh-mäyhteistyön muodot – harjoittelut, opinnäytetyöt, hankkeet, palvelututkimus ja kansainväliset yhteydet – kirjataan jatkossa järjestelmään. Samalla vältetään päällekkäiset asiakaskontak-tit ja -viestintä. Tekniikan yksikössä asiakkuustietoja on kerät-ty haastateltavan mukaan manuaalisesti jo useita vuosia. Myös Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun Ylivieskan yksikössä yritysasiakkaille suunnattujen palvelutoiminnan prosessien au-ditoinnit sekä testauslaboratorion auditoidut järjestelmät mai-nittiin sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan menettelyiksi.

4.2.3 Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan haasteet ja kehittämiskohteet

Samansuuntaisesti aikaisempien tutkimusten kanssa myös case-korkeakoulujen haastatteluissa korostui, että korkea-koulujen sidosryhmäyhteistyö on moniulotteista, monella ta-solla tehtävää ja erilaisiin toimintoihin integroituvaa toimin-taa, jonka eksplisiittinen määrittäminen ja todentaminen on hankalaa (vrt. Kankaala ym. 2004; Ritsilä ym. 2007). Tämä te-kee myös sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnasta ja johtami-sesta haasteellista. (ks. myös Moitus 2009, 32). Haastattelui-den perusteella haasteita ja kehittämiskohteita voidaan eritellä yhtäältä sidosryhmäyhteistyöhön liittyvinä ja toisaalta sen laa-dunhallintaan liittyvinä haasteina.

Kaikissa case-korkeakouluissa sidosryhmäyhteistyön keskei-senä haasteena pidettiin toiminnan kehittämistä nykyistä jä-sentyneempään suuntaan. Käytännössä tämä edellyttää haasta-teltavien mukaan aikaisempaa systemaattisempaa analyysia ja valintojen tekemistä korkeakoulun ja sen yksiköiden erilaisista

Sidosryhmä-yhteistyön

haasteet

48

sidosryhmistä ja sidosryhmäyhteistyöstä: ketkä ovat keskeisiä sidosryhmiä, miten niitä priorisoidaan ja miten sidosryhmien kanssa ollaan yhteistyössä. Myös sidosryhmäyhteistyön vas-tuita tulisi haastateltavien mukaan vielä tarkentaa.

”[P]itäis määritellä ne keskeiset sidosryhmät yliopistotasolla ja sitten myöskin pohtia se vastuutus, että kuka sitten vastaa tästä sidosryhmäyhteistyöstä tai sitten ihan ryhmäkohtaisesti[.]” (hallinnon edustaja)

”Sitten nää vastuu ja työnjako on se avainkysymys tässä kohtaa ja se on niin kuin hiukan epäselvää, että tavallaan periaate on vaan, että kovasti ollaan yhteistyössä, mutta että olis joku työnjako siinä. Tällaisia asiakasvastaavia esimerkiksi ei ole.” (johdon edustaja)

Moni haastateltava painotti myös sitä, että sidosryhmäyhteis-työn tulisi olla nykyistä säännöllisempää, pitkäjänteisempää ja perustua vastavuoroiseen vuorovaikutukseen. Korkeakoululla/yksiköllä voi olla lukumääräisesti paljon erilaisia sidosryhmä-tahoja – asiakkaita ja yhteistyökumppaneita – mutta yhteistyö voi silti olla satunnaista. Yhteistyön säännöllisyyteen vaikut-tavat monet tekijät: taloudellisten suhdanteiden ja niissä ta-pahtuvien muutosten arvioitiin olevan yhteydessä erityisesti yritysasiakkaiden yhteistyöhalukkuuteen. Haastateltavien mu-kaan sidosryhmäsuhteen tulisi perustua pitkäjänteiseen yhteis-työhön ainakin tärkeimmiksi koettujen sidosryhmien kanssa.

”Joku sellanen säännöllisyys, et jos sais semmosen aikaan, niin pystyis sit kehittämään sitä laatua.” (yksikön edustaja)

”No kyllä se säännöllinen yhteistyö. Sitten sidosryhmien ryhmät pitäisi kategorisoida jollakin lailla. Esimerkiksi, jos otetaan yritykset, niin on varmaan A-yhteistyökumppaneita ja tällaisia avainkumppaneita ja sitten toinen ryhmä ja kolmas ryhmä, eikä kaikki odotakaan sitä yhteydenpitoa hirveän tiiviisti, mutta että se yhteydenpito olisi säännöllistä ja sille yhteistyöryhmälle soveltuvaa ja tarpeellista. Ja sitten myöskin sellainen vastavuoroisuus, että ammattikorkeakoulu ei voi missään olosuhteissa olla aina pyytämässä jotain vaan ammattikorkeakoulun pitää myöskin tarjota eli win-win-periaatteen pitää myöskin toteutua tässä sidosryhmäyhteistyössä.” (johdon edustaja)

Haastatteluissa korostui myös sidosryhmäyhteistyön vasta-vuoroisuuden tärkeys. Kuten yksi haastateltava totesi ”kaikilla osapuolilla tulee olla yhteistyölle jotakin annettavaa”.

49

Haastatteluissa, kuten myös aikaisemmassa tutkimuksessa on todettu, että korkeakouluissa suhteet ulkoiseen ympäristöön ovat perinteisesti olleet tieteenaloittain, yksiköittäin ja yksi-löittäin eriytyneitä. Tieteenalojen edustajilla on ollut myös kes-keinen rooli oman toimintansa ohjaamisessa (vrt. Clark 1983). Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan ja johtamisen kannalta toiminnan henkilösidonnaisuus ja hajautunut luonne on kui-tenkin haasteellista. Kaikissa case-korkeakouluissa haastatel-tavat pitivät sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan keskeise-nä haasteena ja kehittämiskohteena sen kehittämistä nykyistä jäsentyneempään ja kokonaisvaltaisempaan suuntaan. Näke-mys korostui erityisesti korkeakoulun johdon ja hallinnon haastatteluissa. Myös he tunnistivat yksiköiden ja tieteenalo-jen yhteistyön hajautuneen luonteen korkeakouluorganisaa-tion erityispiirteeksi. Moni heistä totesi kuitenkin, että sidos-ryhmäyhteistyön laadunhallintaan tulisi kehittää jonkinlaiset väljät käytänteet ja mielekäs tapa ohjeistaa sidosryhmien kans-sa tehtävää yhteistyötä. Nykytilanteessa korkeakouluilla on käytössään vain vähän jäsentyneitä sidosryhmäyhteistyön laa-dunhallinnan menettelyitä. Erityisesti sidosryhmäyhteistyölle asetettujen tavoitteiden toteuman seurantaa tukevia indikaat-toreita tai muita mekanismeja on vain vähän olemassa.

”[P]itäisin itse erittäin tärkeenä tosiaan, että me määriteltäis ne meidän ihan keskeisimmät sidosryhmät ihan koulutuksen ja tutkimuksen puolella – ja myös sitten ne menettelytavat, joilla ollaan niiden kanssa tekemisissä ja mahdollisesti jopa kerätään sitten sitä palautetta ja katsotaan, miten voidaan parantaa toimintaa. Että kyllä, mut sit samaan aikaan pitää tunnustaa ja tunnistaa se, että tämmösessä organisaatiossa on lukuisia ja lukuisia ja lukuisia sidosryhmiä. Että jokaisella meidän professorilla on omat sidosryhmänsä ja täytyy ymmärtää se, että niitä kaikkia ei voi hallita. Ja myös sallia sitten se, että näitä sidosryhmiä on erilaisia ja että ne elää ja jatkuvasti muuttuu, että tällasta dynaamisuutta ja variaatiota pitää ehottomasti olla. Muutenhan ei synny mitään uutta ikinä.” (hallinnon edustaja)

”[E]t löydettäisiin joku semmonen järkevä tapa tavallaan koordinoida sitä ja joku järkevä tapa löyhästi taikka sopivasti ohjeistaa ja systematisoida, mutta tässä on tosiaan aika varovasti tehtävä sitä, että me ei missään tapauksessa haluta millään näillä tiukoilla säännöksillä taikka ohjeilla pilata sitä yhteistyötä, mikä meillä on olemassa. Mutta toisaalta olisi tärkeetä se, että johtajilla olisi jotenkin hanskassa se homma ja tietäisivät, ollaanko menossa parempaan vai huonompaan

Laadunhallinnan haasteet

50

suuntaan tämän yhteistyön kanssa, että näitä palautejärjestelmiä, indikaattoreitten kehittämistä.” (hallinnon edustaja)

Toisaalta moni yksikkötason haastateltava suhtautui kriitti-sesti siihen, onko sidosryhmäyhteistyön laatua mahdollista hallita tai kehittää määrämuotoisten laadunhallinnan menet-telyiden avulla. Laadukkaan toiminnan kannalta keskeisenä pidettiin mieluumminkin sidosryhmätahojen kanssa käytäviä yhteisiä keskusteluja ja vapaamuotoista palautteenantoa.

”Toisaalta miettii ihan yritysyhteistyötä, niin joka ikisellä professorilla on kovin erilainen tapa, erilaiset suhteet. Ei siihen kannata mennä väliin sanomaan, että teepä noin tai että… Professorille kannattais mennä sanomaan, että rupea tekemään jotain kyselyjä sen firman kanssa tässä, et sais indikaattoreita. Ei kannata lähteä sotkemaan hyviä suhteita.” (yksikön edustaja)

”[O]ikeestaan se laadunhallinta tapahtuu sen kautta, et onks se yhteistyökumppani tyytyväinen vai ei.” (yksikön edustaja)

Vaikka korkeakoulut keräävät sidosryhmiltä palautetta, on pa-lautteen systemaattisessa käsittelyssä, levittämisessä ja hyö-dyntämisessä haastateltavien mukaan vielä kehittämistä. Osa haastateltavista koki, ettei sidosryhmiltä, esimerkiksi rahoit-tajilta, saada vielä riittävästi palautetta tai että korkeakoulujen tulisi kerätä tietoa toimintaympäristöstään nykyistä ennakoi-vammin. Moni haastateltava arvioi kuitenkin, että tietoa on pe-riaatteessa olemassa ja saatavilla, mutta se on usein hajanaista, eikä leviä kaikille sitä tarvitseville. Käytännössä korkeakoulu-jen eri tietojärjestelmät eivät toimi vielä integroidusti. Haasta-teltavien mukaan myös sidosryhmäpalautetta olisi mahdollista käsitellä ja levittää nykyistä perusteellisemmin. Lisäksi hiljai-sen tiedon hyödynnettävyyttä voisi parantaa dokumentoimalla se nykyistä paremmin, jolloin se ei jäisi pelkästään yksittäisen ihmisen voimavaraksi ja osaamiseksi, vaan olisi mahdollista saada koko organisaation/yksikön käyttöön.

”Eli, jos ajatellaan nyt esimerkiksi jotain neuvottelukuntaa niin se tietohan tulee tietysti niille, ketkä ovat paikalla, mutta eihän se riitä vaan se pitää viedä sitten laajemminkin sinne koulutusalan, koulutusohjelmiin. Se on niin kuin yksi juttu. Ja sitten kyllä mää haluan tähän sanoa myös vielä uudestaan tämän, käytetään siitä nyt nimitystä palautteen palaute. Eli tavallaan sen kehittämisenkehän ajattelutavan mukaisesti, että kun jotakin on tehty niin sitten myös todetaan, että näin on tehty. Mites tästä

51

sitten jatketaan uudelle kehälle ja lähetään viemään eteenpäin. Nimenomaan näille työelämäedustajille. Miten heidän ideoitaan, aloitteitaan, vaateitaan on viety eteenpäin.” (johdon edustaja)

”Kyllä mää luulen, että meillä on hirvittävän iso haaste juuri se, että me saadaan tämä kokonaisarkkitehtuuri kuntoon siellä tietojärjestelmissä --- niin se on niin pirstaleinen ja niin miten nyt sanoisi… Erilaisia järjestelmiä, jotka eivät keskustele keskenään. Työläs.” (johdon edustaja)

Haastatteluissa nousi esiin myös sidosryhmäyhteistyön joh-tamisen haasteita. Henkilöstön johtamiseen ja henkilöstöpo-litiikkaan liittyviä kysymyksiä pidettiin sidosryhmäyhteistyön haasteina kahdessa case-korkeakoulussa. Haastateltavien mu-kaan erityisesti henkilöstön motivointiin ja yhteiskuntavas-tuulliseen toimintatapaan sitouttamiseen sekä niihin liittyvien yhteisten käytänteiden soveltamiseen tulisi kiinnittää huomio-ta. Myös hankkeista vastaavien ja niitä toteuttavien henkilöi-den projektin- ja verkostojen hallinnan taitoja tulisi haastatel-tavien mukaan kehittää.

”Se tosiaan se yhteiskuntavastuu on meillä nyt aika painava sana, ja mitä vasten me omaa toimintaamme aika lailla peilataan. Että sitten jokainen semmoisessa roolissa oleva henkilö tavallaan sen yhteiskuntavastuullisen toimintatavan omaksuu ja sen mukaisesti toimii sen kanssa ja laitoksen johtajan huoli taikka murhe tietyllä lailla isommassa kuvassa sitten – ja loppupeleissä ne sitten on henkilökysymyksiä, että osattas niihin rooleihin oikeat henkilöt valita.” (yksikön edustaja).

”[S]itten mennään ihan tähän operatiiviseen johtamiseen ja henkilöstöpolitiikkaan tai hallintoon tai tämmöiseen, että ihmiset olisivat motivoituneita ja vastuullisia, vastuuntuntoisia niin siinä se haaste on.” (yksikön edustaja)

Hyvät käytänteet

Koska korkeakouluissa on toistaiseksi vain vähän erillisiä, yh-teisesti sovittuja sidosryhmäyhteistyöhön liittyviä laadun-hallinnan käytänteitä, tiettyjen hyväksi koettujen käytäntei-den nimeäminen on haasteellista. Haastatteluissa tämä ilmeni myös siten, että haastateltavien käsitykset sidosryhmäyhteis-työn laadunhallinnan hyvistä käytänteistä vaihtelivat saman

52

korkeakoulun sisälläkin. Osa hyviksi käytänteiksi nimetyistä liittyi sidosryhmäyhteistyön laadunhallintaan strategisena ky-symyksenä. Pääosin haastatteluissa painottuivat kuitenkin yk-sittäiset operatiivisen tason käytänteet.

Strategisen tason kysymyksenä hyviä käytänteitä tar-kasteltiin erityisesti Itä-Suomen yliopistossa ja Turun am-mattikorkeakoulussa. Itä-Suomen yliopistossa haastateltavat arvioivat hyväksi käytänteeksi sen, että yhteiskunnallisen vuo-rovaikutuksen ja sidosryhmäyhteistyön merkitystä ja sisältö-jä on pohdittu ja hahmoteltu laatukäsikirjaa kirjoitettaessa ja samalla myös tunnistettu sidosryhmäyhteistyön haasteelli-suus. Hyväksi käytänteeksi koettiin myös se, että yliopistossa on tehty strategiaa konkretisoiva yhteiskunnallisen vuorovai-kutuksen toimenpideohjelma. Turun ammattikorkeakoulussa haastateltavat pitivät hyvänä käytänteenä sitä, että sidosryh-mäyhteistyön tavoitteet on asetettu ja siihen liittyvä tahtoti-la on selvä.

Strateginen taso nousi esiin myös Tampereen yliopistos-sa, jossa haastateltavat pitivät hyvinä käytänteinä kokemuk-sia uudesta strategiaprosessista, yliopiston matalaa kynnys-tä ja avoimuutta. Ylimmän johdon voimakas sitoutuminen ja henkilökohtainen toiminta koettiin myös erittäin tärkeäksi si-dosryhmäyhteistyön onnistumisen kannalta. Lisäksi haastatel-tavat arvioivat hyväksi käytänteeksi tiettyjen alojen vahvat yh-teistyöverkostot.

Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa haastatelta-vat nostivat esiin useita yksittäisiä hyviä käytänteitä. Tällai-siksi haastateltavat mainitsivat erityisesti neuvottelukunnat, erilaiset palautekyselyt (sidosryhmätyytyväisyyskysely, har-joittelukysely, oppimisprosessin arviointi- ja palauteraportti), opiskelijoiden työharjoittelua ohjeistavan opiskelijaohjauksen laatukäsikirjan, opiskelijarekrytointiin liittyvän yhteistyön ul-komaisten oppilaitosten kanssa, eri alojen yhteiset oppimis- ja tutkimusympäristöt sekä suorat henkilökontaktit sidosryh-miin.

Turun ammattikorkeakoulussa painottui selkein yksittäi-nen hyvä käytänne: sellaiseksi haastateltavat nimesivät am-mattikorkeakoulun yhteiskuntavastuuraportin. Yhteiskunta-vastuuraportissa tarkastellaan sitä, miten ammattikorkeakoulu toteuttaa yhteiskuntavastuutaan sidosryhmiään kohtaan. Ra-portin pääpaino on talous-, ympäristö- ja sosiaalisen vastuun kysymyksissä. Sitä käytetään ensisijassa viestinnän ja markki-noinnin tarpeisiin.

Tampereen teknillisessä yliopistossa hyvinä käytänteinä pidettiin täydennyskoulutusta, joka on yliopistolle imagollises-

53

ti tärkeä ja sidosryhmäyhteistyön kannalta vaikuttava asia. Si-dosryhmäyhteistyön näkökulmasta hyväksi käytänteeksi koet-tiin myös se, että tekniikan alalla opinnäytetöiden ohjaajina toimii usein yritysten edustajia yliopiston tieteellisen ohjauk-sen ohella. Lisäksi haastateltavat korostivat henkilökohtaisten sidosryhmäkontaktien tärkeyttä, sillä henkilötasoisten kon-taktien katsottiin yksinkertaistavan yhteydenpitoa sidosryh-miin.

4.2.4 Yhteenveto

n Haastattelujen perusteella korkeakoulujen keskeisimmät ulkoiset sidosryhmät voidaan karkeasti tyypitellä neljään ryhmään: koulutus- ja tutkimusyhteistyökumppanit, asia-kas- ja tilaajaorganisaatiot, rahoittajaorganisaatiot sekä vä-littäjä- ja tukiorganisaatiot.

n Akateeminen tiedeyhteisö, muut korkeakoulut ja tutki-musorganisaatiot ja niiden muodostamat verkostot ovat korkeakouluille edelleen keskeisiä sidosryhmätahoja. Kor-keakouluyhteistyö on saanut myös uusia muotoja. Sidos-ryhmäyhteistyön kansainvälinen ulottuvuus korostui eri-tyisesti yhteistyössä muiden korkeakoulujen kanssa.

n Myös erilaisia koulutus-, tutkimus- ja kehityspalveluja korkeakouluilta tilaavien ja rahoittavien asiakas- ja tilaaja-organisaatioiden sekä rahoittajaorganisaatioiden merkitys korkeakoulujen sidosryhmätahoina on keskeinen. Niiden merkitys painottui erityisesti ammattikorkeakouluissa ja teknisillä aloilla. Koska korkeakoulujen tutkimus- ja/tai kehitystoiminta perustuu pitkälti ulkoisesti rahoitettuihin hankkeisiin, korostuu erityisesti tutkimusta rahoittavien tahojen merkitys korkeakoulujen sidosryhmätahoina.

n Haastattelut tukivat havaintoa siitä, että korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyö on moniulotteista ja -tasoista toi-mintaa, jossa korostuu korkeakoulun henkilöstön ja ul-koisten sidosryhmien henkilötason suhteet. Melko yksi-mielisiä oltiin kuitenkin siitä, ettei sidosryhmäyhteistyötä tulisi tarkastella omana erillisenä kokonaisuutenaan, vaan osana korkeakoulun opetus- ja tutkimustoimintaa tai tut-kimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa.

n Se, mitä sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnalla tarkoite-taan, ei ole yksiselitteinen kysymys. Korkeakoulun johto ja hallinto mielsivät sen ensisijassa yhdeksi näkökulmaksi tai välineeksi hallita ja kehittää korkeakoulun opetuksen ja tutkimuksen tai tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimin-

54

nan laatua. Käytännössä sidosryhmäyhteistyön laadunhal-linnan integrointi osaksi korkeakoulujen laatujärjestelmiä ja toiminnan ohjausta on vielä melko jäsentymätöntä.

n Yksikkötasolla sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta miel-lettiin tyypillisimmin koulutus- ja tutkimustoimintojen kehittämiseksi yhteistyössä ja yhteisissä keskusteluissa asiakas-, tilaaja- ja rahoittajaorganisaatioiden kanssa sekä niiltä saadun palautteen perusteella neuvottelukunnissa ja tutkimushankkeiden ohjausryhmissä tai vastaavissa. Laa-dunhallinnaksi ymmärrettiin myös toiminnan laadun yllä-pitäminen esimerkiksi yhtenäisten käytänteiden, prosessi-kuvausten ja ohjeistusten avulla.

n Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön keskeinen haaste on yhteistyön kehittäminen nykyistä säännöllisemmäksi, pitkäjänteisemmäksi ja luonteeltaan vastavuoroiseksi vuo-rovaikutukseksi tärkeimmiksi tunnistettujen sidosryhmä-tahojen kanssa.

n Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan keskeisenä haas-teena ja kehittämiskohteena pidettiin sen kehittämistä ny-kyistä jäsentyneempään ja kokonaisvaltaisempaan suun-taan. Erityisesti johdon ja hallinnon edustajat arvioivat, että sidosryhmäyhteistyön laadunhallintaan tulisi kehittää yhteiset väljät käytänteet ja mielekäs tapa ohjeistaa sidos-ryhmien kanssa tehtävää yhteistyötä. Nykytilanteessa kor-keakouluilla on vain vähän indikaattoreita tai muita me-kanismeja sidosryhmäyhteistyölle asetettujen tavoitteiden seurantaan.

55

5 Korkeakoulujen

sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan

tulevaisuuden hahmottaminen

Luku viisi kokoaa korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan tulevaisuutta hahmottavan asiantuntija-paneelin tulokset. Paneeli toteutettiin kahtena sähköisenä kyselynä. Kyselyt koostuivat sidosryhmäyhteistyön ja sen laadunhallinnan tulevaisuutta käsittelevistä väittämistä ja niitä perustelevista argumenteista. Kyselyissä vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka todennäköisenä ja toivottavana he pitävät väittämien toteutumista vuoteen 2020 mennessä (ks. tarkemmin 3. luku). Asiantuntijapaneelin ensimmäisen vaiheen kyselyyn vastasi yhteensä 30 asiantuntijaa ja toisen vaiheen kyselyyn 16 asiantuntijaa. Asiantuntijapaneelin tulokset esitetään väittämittäin.

5.1 Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan tulevaisuus asiantuntija-arvioissa

Korkeakoulujen sidosryhmäverkostojen ja -yhteistyön laajeneminen ja globalisoituminen

Sidosryhmäyhteistyö on luonteeltaan moniulotteista, dynaa-mista ja muuntuvaa, mille erilaiset verkostot tarjoavat hyvän alustan. Verkostot voivat olla alueellisia, kansallisia tai kansain-välisiä. Haastatteluissa sidosryhmäyhteistyön kansainvälinen ulottuvuus nousi esiin vahvistuvana trendinä. Korkeakoulut

56

tekevät jo nykyisin yhteistyötä esimerkiksi englanninkielisten koulutusohjelmien markkinoinnissa, opiskelijarekrytoinnissa sekä kansainvälisissä tutkimushankkeissa. Paneelin ensimmäi-sen vaiheen kyselyssä asiantuntijoita pyydettiin arvioimaan si-dosryhmäverkostojen luonnetta kuvaavan väittämän toteutu-misen todennäköisyyttä ja toivottavuutta.

1. väittämä: Sidosryhmäverkostot laajenevat, muuntavat muotoaan ja ovat aikaisempaa huomattavasti avoimempia ja globaalimpia.Argumentti: Korkeakoulujen sidosryhmäverkostot ovat kan-sallisia ja kansainvälisiä sekä niiden yhdistelmiä. Ne toimivat ja pysyvät elinvoimaisina, koska ne ovat avoimia. Verkostot muuntavat muotoaan sen mukaan, missä asioissa sidosryhmät ja korkeakoulut itse sidosryhminä ovat aktiivisia. Siksi verkos-tot ovat myös monimutkaisia. Verkostoja luodaan eri tarkoituk-sia varten, kuten markkinointiin ja rahoitushakemuksiin. Yksi korkeakoulu ei kykene hallitsemaan tai koordinoimaan koko verkostoa, vaan siihen osallistuu useita erilaisia toimijoita. Ver-kostotoiminnan ennakoiminen tai hallitseminen on myös sen monimutkaisuuden vuoksi vaikeaa.

Asiantuntijat pitivät todennäköisenä sitä, että tulevaisuudes-sa sidosryhmäverkostot laajenevat, muuntavat muotoaan ja ovat aikaisempaa huomattavasti avoimempia ja globaalimpia. Lähes kaikki asiantuntijat olivat joko täysin tai jokseenkin sa-maa mieltä väittämän toteutumisen todennäköisyydestä ja vain kolme prosenttia oli jokseenkin eri mieltä siitä (ks. kuvio 3). Hieman todennäköisyyttä kriittisemmin asiantuntijat suh-tautuivat siihen, kuinka toivottavaa väittämän toteutuminen on: 10 % heistä arvioi, ettei väittämässä esitetty kehityssuunta ole toivottava. Suurin osa (90 %) asiantuntijoista piti sidosryh-mäverkostojen laajenemista ja monimuotoistumista kuitenkin erittäin toivottavana tai toivottavana kehityssuuntana.

Yli puolet paneeliin osallistuneista asiantuntijoista pe-rusteli väittämän todennäköisyyttä (19/30) ja toivottavuutta (17/30) myös sanallisesti. Asiantuntijoiden mukaan sidosryh-mäverkostojen laajeneminen ja moninaistuminen on toden-näköistä erityisesti siksi, että korkeakoulut selviytyisivät kan-sallisessa ja kansainvälisessä kilpailussa ja olisivat kyvykkäitä ratkaisemaan monimutkaisia ongelmia. Nykyisin myös rahoi-tus ohjaa tutkijoita ja tutkimusryhmiä toimimaan laajoissa, kansainvälisissä kokoonpanoissa.

57

Todennäköisyys: n=30, toivottavuus: n=30

Kuvio 3. Sidosryhmäverkostot laajenevat, muuntavat muotoaan ja ovat aikaisempaa huomattavasti avoimempia ja globaalimpia.

”Globalisoituminen jatkuu. Suomalaiset yliopistot ovat pieniä, eivät pärjää yksikseen. Jokainen yliopisto spesialisoituu joillekin aloille – erilaiset yliopistot täydentävät sitten toisiaan.”

”Eiköhän ole itsestä selvää, että jokaisen ei kannata `kivipyörää´ keksiä uudelleen. Mitä kauemmas kotoa lähdetään, niin sen parempi on mennä yhdessä jonkun kanssa.”

”Esimerkiksi tutkimusyhteistyö edellyttää laajaa ja monipuolista osaamista, jota ainoastaan yhteistyö voi tuottaa.”

”Myös rahoitusta annetaan pääsääntöisesti suurille hankekokonaisuuksille, joissa on paljon toimijoita.”

Sanallisissa vastauksissa moni asiantuntija suhtautui kuitenkin kriittisesti siihen, kuinka toivottavaa väittämän toteutuminen on. Perusteluina käytettiin sitä, että verkostojen moninaistu-minen tekee niiden hallinnan ja johtamisen hankalaksi sekä vie paljon aikaa ja resursseja.

 

Mitä mieltä olet 1. väittämän todennäköisyydestä ja toivottavuudesta? (%)

0 %

10 %

40 %

50 %

0 %

3 %

40 %

57 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Täysin eri mieltä/ Ei lainkaan toivottavaa

Jokseenkin eri mieltä/ Ei-toivottavaa

Jokseenkin samaa mieltä/ Toivottavaa

Täysin samaa mieltä/ Erittäin toivottavaa

Todennäköisyys

Toivottavuus

58

”En pidä välttämättä kovin toivottavana. Tällainen toiminta vaatii aivan uudenlaista osaamista ja vie paljon aikaa ja resursseja.”

”Verkostoituminen vie eteenpäin, mutta huomio monimutkaisuudesta ja hallinnan vaikeudesta lienee myös oikea. Riskit virhevalintoihinkin ovat olemassa, eikä kv. yhteistyö (tai muukaan verkostoituminen) aina johda siihen mitä on tavoiteltu.”

”Vaikka yhteistyösuhteiden ja verkostojen lisääntyminen ja monipuolistuminen on erinomaista, on niiden hallinnoinnin monimutkaisuus suuri haaste.”

Koska kansainvälisyys ja selviytyminen kansainvälisessä kil-pailussa painottuivat asiantuntijapaneelin ensimmäisessä ky-selyssä, siitä muodostettiin uusi väittämä kyselyn seuraavalle kierrokselle.

Uusi väittämä: Vuonna 2020 suomalaiset korkeakoulut menevät yhdessä kansainvälisille markkinoille menestyäkseen kilpailussa.Argumentti: Suurin osa asiantuntijakyselyyn vastanneista piti sekä todennäköisenä että toivottavana, että ”Sidosryhmäver-kostot laajenevat, muuntavat muotoaan ja ovat aikaisempaa huomattavasti avoimempia ja globaalimpia”. Sanallisissa vas-tauksissa tätä perusteltiin tyypillisimmin selviytymiskeinona globaalissa kilpailussa, monialaisen osaamisen tarpeella sekä toisaalta rahoitusohjauksen seurauksena.

Kolme neljäsosaa (12/16) paneelin toiseen kyselyyn osallistu-neista asiantuntijoista oli samaa mieltä ja yksi neljäsosa (4/16) eri mieltä väittämän toteutumisen todennäköisyydestä. Lä-hes kaikki asiantuntijat (14/15) pitivät väittämän toteutumista kuitenkin toivottavana. Ainoastaan yksi asiantuntija arvioi, et-tei korkeakoulujen yhteistyö kansainvälisille markkinoille pyr-kimisessä ole toivottavaa.

Kyselyssä asiantuntijoita pyydettiin antamaan myös käy-tännön esimerkkejä siitä, minkälaisissa asioissa tai toiminnois-sa korkeakoulujen yhteistyö on erityisen tärkeää. Suurin osa asiantuntijoista (11/16) kirjasi näkemyksiään avoimeen kysy-mykseen. Yhteistyön tärkeyttä perusteltiin erityisesti sillä, että suomalaiset yliopistot ovat yksin liian pieniä toimijoita sel-viytyäkseen ja menestyäkseen kansainvälisillä markkinoilla. Asiantuntijat mainitsivat koulutuksen ja osaamisen viennin ja

59

markkinoinnin tyypillisimmin alueeksi, jossa yhteistyötä tuli-si tehdä.

”Koulutusviennin ja -markkinoinnin asiat kannattaisi hoitaa keskitetysti ja/tai yliopistojen yhteistyönä.”

”Koulutusviennissä ja ylipäätään osaamisen viennissä.”

Yksittäisinä mainintoina nousivat esiin myös tutkimus, tutki-mustulosten kaupallistaminen, tutkija- ja opiskelijavaihto, hy-vien käytänteiden siirto, kansainvälinen työ ja rahoitus. Moni asiantuntija totesi kuitenkin, että vaikka yhteistyö on sinänsä kannatettava tavoite, sen käytännön toteutukseen liittyy haas-teita. Yhteistyö voi olla hankalaa erityisesti siksi, että korkea-koulut kilpailevat keskenään resursseista.

Korkeakoulujen ja niiden ulkoisten sidosryhmien tavoitteiden yhteensovittaminen

Haastattelujen perusteella sidosryhmäyhteistyö on nykyisin tärkeä ja elimellinen osa korkeakoulujen toimintaa. Yhteistyön lisääntyessä ulkoisten sidosryhmien rooli ja vaikutusmahdol-lisuudet kasvavat korkeakoulujen toimintojen kehittämises-sä ja suuntaamisessa. Paneelin ensimmäisen vaiheen kyselyssä asiantuntijoita pyydettiin arvioimaan ulkoisten sidosryhmien roolia kuvaavan väittämän toteutumisen todennäköisyyttä ja toivottavuutta.

2. väittämä: Ulkoisten sidosryhmien rooli kasvaa korkeakoulujen toiminnan suuntaamisessa ja kehittämisessä. Sidosryhmien vaikutukset heijastuvat korkeakoulun hallintoon ja johtamiseen sekä varsinaisiin perustoimintoihin.Argumentti: Ulkoisten sidosryhmien asema on vahvistunut sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen hallituksissa ja muissa toimielimissä toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten seurauksena. Toimielinjäsenyyksien ja muun yhteistyön myötä sidosryhmät tuovat korkeakouluihin ulkoisen ympäristön toi-mintatapoja ja välittävät informaatiota yhteiskunnan erilaisista tarpeista korkeakoulun toimintojen suuntaamiseksi ja kehittä-miseksi. Yhteiskunnan tarpeet ja korkeakoulujen etu ovat luon-tevasti yhdistettävissä toisiinsa.

60

Asiantuntijat pitivät todennäköisenä ja toivottavana sitä, että ulkoisten sidosryhmien rooli kasvaa korkeakoulujen toimin-nan suuntaamisessa ja kehittämisessä: yli puolet asiantuntijois-ta oli täysin samaa mieltä ja reilu kolmannes jokseenkin samaa mieltä siitä, että ulkoisten sidosryhmien rooli kasvaa korkea-koulujen toiminnan suuntaamisessa ja kehittämisessä (kuvio 4). Vain 10 % asiantuntijoista totesi olevansa jokseenkin eri mieltä väittämän kanssa. Asiantuntijat pitivät myös väittämän toteutumista toivottavana: reilusti yli puolet arvioi sen olevan erittäin toivottavaa ja kolmannes toivottavaa.

Todennäköisyys: n=30, toivottavuus: n=30

Kuvio 4. Ulkoisten sidosryhmien rooli kasvaa korkeakoulujen toi-minnan suuntaamisessa ja kehittämisessä.

Yli puolet (18/30) paneeliin osallistuneista asiantunti-joista arvioi väittämän toteutumisen todennäköisyyttä myös sanallisesti. Sanallisissa perusteluissa korkeakoulujen ja ul-koisten sidosryhmien lähentymisen todennäköisyyttä perus-teltiin tyypillisimmin niukkenevien resurssien ja rahoituspoh-jan laajentamisen näkökulmasta. Koska ulkopuolinen rahoitus kanavoituu korkeakouluihin pääasiassa ulkoisten sidosryh-mien kautta, sidosryhmien vaikutusvalta päätöksentekoon kasvaa.

Mitä mieltä olet 2. väittämän todennäköisyydestä ja toivottavuudesta? (%)

3 %

7 %

33 %

57 %

0 %

10 %

37 %

53 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Täysin eri mieltä/ Ei lainkaan toivottavaa

Jokseenkin eri mieltä/ Ei-toivottavaa

Jokseenkin samaa mieltä/ Toivottavaa

Täysin samaa mieltä/ Erittäin toivottavaa

Todennäköisyys Toivottavuus

61

”Niukkenevien resurssien aikana yhteistyö tuo uusia voimavaroja. Tämä on luonteva jatko yhteistyölle.”

”Korkeakoulujen on lähennyttävä yrityssektoria jo rahoituspohjansa laajentamiseksikin.”

”Julkinen sektori kamppailee entistä tiukemmin määrärahoista, yksityisen rahoituksen määrä kasvaa. Samalla kasvaa sidosryhmien vaikutusvalta päätöksenteossa.”

Sanallisissa perusteluissa, joita kirjasi puolet (15/30) asian-tuntijoista, suhtauduttiin kuitenkin melko kriittisesti ja risti-riitaisesti siihen, kuinka toivottavaa ulkoisten sidosryhmien roolin vahvistuminen on. Kyselyyn osallistuneet asiantuntijat olivat huolissaan erityisesti yliopiston sivistystehtävän ja riip-pumattomuuden sekä tutkimuksen pitkäjänteisyyden säilymi-sestä.

”Periaatteessa olen argumentin toivottavuuden kannalla. On kuitenkin olemassa jonkinlainen riski siitä, yliopistojen sivistystehtävä jää tässä jalkoihin. Myös siitä yliopistolaisten on siis kyettävä huolehtimaan.”

”Yliopistojen tulee etsiä uusia, aidosti yllättäviä ja innovatiivisia avauksia, ratkaisuja, toimia tieteiden välisillä rajapinnoilla. Pelkään, että liika sitoutuminen sidosryhmiin tms. kahlitsee ’uteliaisuustutkimusta’ ja näiden aivan uusien alueiden luotaamista. Pitäydytään tutkimuksessa, joka tuo voittoja hyvin lyhyellä aikavälillä.”

”Vaikka korkeakoulujen avautuminen yhteiskuntaan on toivottavaa ja edistänee pitkällä tähtäimellä koulutuksen laatua ja kansallista kilpailukykyä, on myös tärkeää, että vuorovaikutusta ei käydä pelkästään ulkoisten sidosryhmien ehdoilla, vaan myös mm. korkeakoulujen kansallinen sivistystehtävä otetaan huomioon.”

Koska paneelin ensimmäisen vaiheen kyselyyn vastanneet asiantuntijat pitivät ulkoisten sidosryhmien roolin vahvistu-mista yhtäältä todennäköisenä ja toivottavana, mutta olivat toisaalta huolissaan yliopistojen riippumattomuuden ja toi-mintojen pitkäjänteisyyden säilymisestä, väittämää ja sitä pe-rustelevaa argumenttia muokattiin paneelin toisen vaiheen ky-selyssä seuraavasti:

62

Uusi väittämä: Vuonna 2020 korkeakouluilla on hyviä käytänteitä siitä, kuinka ulkoisten sidosryhmien tarpeet voidaan onnistuneesti yhdistää akateemisiin tavoitteisiin.Argumentti: Suurin osa asiantuntijakyselyyn vastanneista piti sekä todennäköisenä että toivottavana väittämää ”Ulkoisten si-dosryhmien rooli kasvaa korkeakoulujen toiminnan suuntaami-sessa ja kehittämisessä. Sidosryhmien vaikutukset heijastuvat korkeakoulun hallintoon ja johtamiseen sekä varsinaisiin perus-toimintoihin”. Sanallisissa perusteluissa vastaajat esittivät kui-tenkin huolensa siitä, vaarantuuko yliopistojen sivistystehtävä, riippumattomuus ja ns. uteliaisuustutkimuksen asema sidos-ryhmien aseman vahvistuessa.

Suurin osa kyselyyn vastanneista (13/16) asiantuntijoista oli sa-maa mieltä väittämän toteutumisen todennäköisyydestä. Yhtä moni asiantuntija piti myös väittämän toteutumista toivottavana.

Avoimessa kysymyksessä asiantuntijoita pyydettiin ni-meämään, minkälaisia näiden hyvien käytänteiden tulisi olla. Valtaosa (11/16) asiantuntijoista kirjasi käytänteitä avoimeen kysymykseen. Vaikka mikään yksittäinen hyvä käytänne ei noussut vastauksissa voimakkaasti esiin, moni asiantuntija ko-rosti tavalla tai toisella sitä, että yhteistyön on oltava tavoit-teellista ja pitkäjänteistä. Tätä kuvaaviksi hyviksi käytänteiksi arvioitiin yhteiset pitkäjänteiset tutkimushankkeet, sopimus-perustaisuus sekä sidosryhmäyhteistyön ohjaaminen kerätyn informaatioon pohjalta.

”Pitää olla mahdollisuuksia sidosryhmien pyytää apua korkeakouluilta ja päinvastoin. Pitää olla yhteisiä pitkäjänteisiä tutkimushankkeita, joilla luodaan jotain aivan uutta.”

”Sellaisia, joiden avulla varmistetaan, että yliopisto todella toimii osana yhteiskuntaa ja edistää sen kehittymistä. Vaarana ulkoisten sidosryhmien tarpeiden huomioimisessa pidän sitä, että yliopistojen toiminnalla ja tuloksille asetetaan liian lyhytjänteisiä vaatimuksia. Esimerkiksi perustutkimuksen osalta tulevaisuuden hyödynnettävyyttä ja vaikuttavuutta on vaikea arvioida, mutta silti sitä pitää tehdä, koska koskaan ei tiedetä, mistä se kultajyvä löytyy.”

”Korkeakoulujen on tärkeää olla tietoisia ja kerätä tietoa sidosryhmäyhteistyön mahdollisuuksista ja uhkista sekä ohjata sidosryhmäyhteistyötään tämän tiedon mukaisesti.”

Asiantuntijat arvioivat myös, että uusien toimintatapojen omaksuminen vie aikaa, sidosryhmien tarpeita ei aina ole mah-

63

dollista yhdistää akateemisiin tavoitteisiin, eikä yhdistämisen tavoitteena tule olla liian lyhytjänteinen työelämän tarpeiden tyydyttäminen. Yliopistoilta toivottiin voimakkaampaa, pro-aktiivista yhteiskunnallista roolia reaktiivisen vastaamisen si-jaan. Muutama asiantuntija korosti myös korkeakoulusektorei-den välisiä eroja: ulkoisten sidosryhmien tarpeisiin vastaaminen on ominaisempaa ammattikorkeakouluille kuin yliopistoille.

Median ja ammattitaitoisen viestinnän merkitys sidosryhmäyhteistyössä

Median merkitys on kasvanut yhteiskunnassa, mikä heijastuu myös korkeakoulujen toimintaan. Haastatteluissa todettiin, että korkeakoulujen tulisi antaa itsestään oikeanlainen kuva, sillä medialla on vaikutusta siihen, minkälainen kuva korkea-kouluista välittyy. Median kautta voidaan hakea myös legiti-maatiota korkeakoulun toiminnalle. Osa haastateltavista nime-si median jopa korkeakoulun keskeiseksi sidosryhmä tahoksi. Paneelin ensimmäisen vaiheen kyselyssä asiantuntijoita pyy-dettiin arvioimaan median merkitystä käsittelevän väittämän toteutumisen todennäköisyyttä ja toivottavuutta.

3. väittämä: Median merkitys korkeakoulujen toiminnoille ja sidosryhmäyhteistyön myönteiselle kehittymiselle on ratkaisevaa.Argumentti: Laadunhallinta mediatoiminnassa vaatii erityis-osaamista. Mediajohtamisen merkitys tiedostetaan ja korkea-koulujen on hallittava moderni vuorovaikutteinen mediatoimin-ta kaikilla organisaatiotasoilla. Tämä edellyttää korkeakoulun sisäistä koordinaatiota, jotta mm. viestiminen on yhdensuun-taista eri sidosryhmille. Mediajohtaminen on korkeakoulun maineen edistämisen ja ylläpitämisen kannalta olennainen alue. Korkeakoulut panostavat mediahallintaan niin yleisessä kuin tiedeyhteisöön suuntautuvassa mediaviestinnässä.

Median merkitystä käsittelevä väittämä jakoi mielipiteitä voi-makkaasti: asiantuntijat pitivät median merkityksen kasvua keskimäärin todennäköisenä, mutta ei kovin toivottavana. Suu-rin osa asiantuntijoista oli joko täysin samaa mieltä tai jokseen-kin samaa mieltä väittämän toteutumisen todennäköisyydestä (kuvio 5). Toisaalta neljännes asiantuntijoista ilmaisi erimieli-syytensä olemalla joko jokseenkin tai täysin eri mieltä väittä-män kanssa. Median merkityksen kasvua ei pidetty myöskään

64

kovin toivottavana kehityssuuntana. Vain 13 % asiantuntijois-ta katsoi väittämän toteutumisen olevan erittäin toivottavaa ja 43 % toivottavaa. Samanaikaisesti noin kolmannes asiantunti-joista ei pitänyt toivottavana sitä, että median merkityksen kas-vu olisi ratkaisevaa korkeakoulujen kehittymiselle ja 10 % oli sitä mieltä, ettei se ole lainkaan toivottavaa.

Todennäköisyys: n=30, toivottavuus: n=30

Kuvio 5. Median merkitys korkeakoulun toiminnoille ja sidosryh-mäyhteistyön myönteiselle kehittymiselle on ratkaisevaa.

Puolet (15/30) paneeliin osallistuneista asiantuntijoista ar-vioi väittämän todennäköisyyttä myös sanallisesti. Sanallisis-sa perusteluissa todettiin, että median merkitys on kasvanut ja mediat ovat nykyisin entistä monimuotoisempia sisältäen myös sähköisen ja sosiaalisen median. Myös imagosta on tul-lut korkeakouluille entistä tärkeämpi kysymys. Sen merkitys korostuu, kun korkeakouluista on tullut aikaisempaa riippuvai-sempia ulkopuolisesta rahoituksesta.

”Sähköinen media, sosiaalinen media ovat käsitteitä, jotka valtaavat alaa. Tiedonvälityksessä korostuu nopeus ja tiedon saatavuus. Ympäristön paine ajaa tähän suuntaan.”

 

Mitä mieltä olet 3. väittämän todennäköisyydestä ja toivottavuudesta? (%)

3 %

10 %

30 %

43 %

13 %

0 %

3 %

20 %

33 %

43 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

En osaa sanoa

Täysin eri mieltä/ Ei lainkaan toivottavaa

Jokseenkin eri mieltä/ Ei-toivottavaa

Jokseenkin samaa mieltä/Toivottavaa

Täysin samaa mieltä/ Erittäin toivottavaa

Todennäköisyys

Toivottavuus

65

”Koska toimimme niin paljolti mm. ulkopuolisten rahoittajatahojen varassa, on organisaation imagokysymys tärkeä. Luotan kuitenkin siihen, että `aitoja´ mittareita (esim. julkaisutuotos; volyymi ja ennen kaikkea laatu) sovelletaan ensisijaisesti myös mm. tutkimuksen tuloksellisuutta arvioitaessa.”

”Ulkoisen rahoituksen saaminen on pitemmällä aikavälillä merkittävästi kiinni ulkoisesta profiilista, joka syntyy myös median kautta.”

Sanallisissa perusteluissa asiantuntijat suhtautuivat kuiten-kin huomattavan kriittisesti väittämän toivottavuuteen. Rei-lu kolmannes (13/30) asiantuntijoista perusteli väittämän toi-vottavuutta sanallisesti. Sanallisissa perusteluissa asiantuntijat painottivat, että toiminnan, tulosten ja asiasisältöjen tulisi rat-kaista eikä sen, minkälainen kuva medialle annetaan. Vastauk-sissa tämä ilmaistiin esimerkiksi toteamalla ”Toiminta puhu-koon puolestaan” tai ”Olisi toivottavaa, että ratkaisevaa olisi se, miten asiat ovat, eikä se miltä ne näyttävät”. Väittämän toi-vottavuuteen positiivisesti suhtautuvat perustelivat kantojaan puolestaan median tuomalla avoimuudella ja korkeakoulujen avautumisella yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Koska asiantuntijat suhtautuivat melko kriittisesti siihen, kuinka toivottavaa median merkityksen kasvu on, paneelin seuraavan vaiheen kyselyssä väittämää ja argumenttia tarken-nettiin seuraavasti.

Uusi väittämä: Vuonna 2020 ammattitaitoisen viestinnän merkitys korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön myönteiselle kehittymiselle on ratkaisevaa.Argumentti: Asiantuntijakyselyyn vastanneet pitivät keskimää-rin todennäköisenä sitä, että ”Median merkitys korkeakoulujen toiminnoille ja sidosryhmäyhteistyön myönteiselle kehittymi-selle on ratkaisevaa”. Väittämä jakoi kuitenkin mielipiteitä, sillä 40 % vastaajista ei pitänyt sen toteutumista toivottavana ja neljännes suhtautui myös sen todennäköisyyteen kriittisesti. Sanallisissa vastauksissa tätä perusteltiin sillä, että korkea-koulun toiminnan ja tulosten tulisi ratkaista, eikä medianhal-linta ja imagon luominen saa viedä siltä liikaa aikaa. Vastaajat korostivat kuitenkin tehokkaan, asiallisen ja ammattitaitoisen viestinnän sekä erilaisten viestintäkanavien hyödyntämisen tärkeyttä sidosryhmäyhteistyössä.

Suurin osa paneelin toisen vaiheen kyselyyn osallistuneista (13/16) asiantuntijoista oli samaa mieltä väittämän toteutumi-

66

sen todennäköisyydestä. Vain kolme asiantuntijaa oli erimieli-siä väittämän kanssa. Vastaavasti lähes kaikki (12/15) asiantun-tijat pitivät myös väittämän toteutumista toivottavana.

Avoimessa kysymyksessä asiantuntijoilta tiedusteltiin, mi-ten sidosryhmille suuntautuvaa viestintää tulisi kehittää? Yli puolet asiantuntijoista (10/16) kirjasi näkemyksiään avoimeen kysymykseen. Useissa vastauksissa painottui korkeakoulujen ja sidosryhmien näkökulmien lähentäminen viestinnän avulla esimerkiksi käsittelemällä ajankohtaisia tutkimusaiheita ja yh-teiskunnallisia kysymyksiä yhtä aikaa sekä lisäämällä korkea-koulujen medianäkyvyyttä ja populaarijulkaisemista.

”Tarvittaisiin tutkimustiedon, ajankohtaisten tutkimusaiheiden ja ajankohtaisten `yhteiskunnan asioiden´ esittämistä rinnakkain, samaan aikaan.”

”Sitä tulisi lisätä määrällisesti sekä kansanomaistaa; enemmän populaaria julkaisemista ja esilläoloa eri medioissa. Yliopistolla olisi tähän kyllä osaamista, mutta ei välttämättä halua `nostaa omaa häntäänsä´.”

Vastauksissa korostettiin myös avoimen, hyvin kohdistetun ja strategiaan perustuvan viestinnän merkitystä korkeakoulun maineen rakentamisessa ja sidosryhmien tiedontarpeisiin vas-taamisessa.

Korkeakoulujen yksiköiden ja johdon tavoitteiden yhteensovittaminen

Korkeakouluissa tieteenaloilla on perinteisesti ollut vahva roo-li toimintojensa ja yhteistyösuhteidensa ohjaajina (esim. Clark 1983). Sidosryhmäyhteistyön ja sen laadunhallinnan yksikkö-kohtaiset käytänteet ja erityispiirteet painottuivat myös haas-tatteluissa. Paneelin ensimmäisen vaiheen kyselyssä asian-tuntijoita pyydettiin arvioimaan korkeakoulujen yksiköiden itsenäisyyttä kuvaavan väittämän toteutumisen todennäköi-syyttä ja toivottavuutta.

4. väittämä: Korkeakoulujen yksiköt ovat itsenäisiä yhteiskunnallisia toimijoita koulutus- ja tutkimusmarkkinoilla.Argumentti: Korkeakouluorganisaatioiden yksiköt/tieteenalat ovat erikoistuneita ja toimivat omilla erikoisaloillaan. Niillä on omat sidosryhmänsä ja omat tarpeensa. Kukin yksikkö/tie-teenala on paras asiantuntija omien sidosryhmäsuhteidensa koordinoinnissa.

67

Asiantuntijoiden arviot jakautuivat voimakkaasti sen suhteen, kuinka todennäköisenä ja toivottavana he pitivät väittämän to-teutumista: vaikka suurin osa asiantuntijoista oli samaa mieltä väittämän toteutumisen todennäköisyydestä, viidennes heistä oli kuitenkin jokseenkin eri mieltä siitä (kuvio 6). Vastaavasti reilut puolet (62 %) asiantuntijoista piti väittämän toteutumis-ta erittäin toivottavana tai toivottavana, kun samanaikaisesti kolmannes asiantuntijoista arvioi sen olevan ei-toivottavaa.

Todennäköisyys: n=30, toivottavuus: n=29

Kuvio 6. Korkeakoulujen yksiköt ovat itsenäisiä yhteiskunnallisia toimijoita koulutus- ja tutkimusmarkkinoilla.

Yli puolet (18/30) kyselyyn osallistuneista asiantuntijois-ta perusteli väittämää myös sanallisesti. Vaikka yksiköiden/tie-teenalojen itsenäisyyttä pidettiin tärkeänä, sanallisissa vastauk-sissa painotettiin, että yksiköt ovat monin tavoin riippuvaisia yliopistosta: yliopiston mukanaan tuomasta maineesta, yli-opistotason markkinoinnista sekä esimerkiksi brändien raken-tamiseen ja julkisuuden hallintaan kohdistuvista resursseista. Yksiköt eivät ole myöskään itsenäisiä suhteessa ulkoisiin sidos-ryhmiin, vaan riippuvaisia rahoittajiin ja muihin sidosryhmiin muodostuvista sidoksista.

 

Mitä mieltä olet 4. väittämän todennäköisyydestä ja toivottavuudesta? (%)

7 %

31 %

48 %

14 %

0 %

23 %

47 %

30 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Täysin eri mieltä/ Ei lainkaan toivottavaa

Jokseenkin eri mieltä/ Ei-toivottavaa

Jokseenkin samaa mieltä/ Toivottavaa

Täysin samaa mieltä/ Erittäin toivottavaa

Todennäköisyys

Toivottavuus

68

”Kullakin yksiköllä ja tieteenalalla oikeasti ON omat sidosryhmät ja intressit niiden suhteen. Mutta arvelen, että yksiköiden omat voimat eivät riitä vaan tarvitaan ison organisaation myötä tuleva maine ensin. Yksikkö hakee näkyvyyden ja osan uskottavuudestaan yliopiston nimellä ja jatkaa sen jälkeen omallaan. Yliopisto tukee tätä ja käyttääkin niin, että työnnetään yksiköitä tunnettuuteen yliopiston nimen avulla.”

”Tieteenaloilla ei ole ymmärtääkseni resursseja brändin ja julkisuuden hallintaan, vaan se on hoidettava yliopistotasolla. Sidosryhmät odottavat riittävää kriittistä massaa ja uskottavuutta. Sidosryhmätoiminnalla on oltava yhteinen perusta joskin käytännön työssä vastuu on luontevasti yksiköillä.”

”Ehkä itsenäisempiä suhteessa emo-organisaatioihin, mutta onko tämä itsenäisyyttä, jos ne ovat enemmän sidoksissa sidosryhmiinsä?”

Samanlainen näkemys nousi esille myös arvioitaessa väittä-män toteutumisen toivottavuutta. Yli puolet asiantuntijoista (19/30) kirjasi näkemyksiään avoimeen kysymykseen. Avoi-missa vastauksissa useat asiantuntijat korostivat yksikkö- ja yliopistotason yhteistyön sekä tieteenalojen välisen yhteistyön tärkeyttä. Viidennes asiantuntijoista painotti, että yksiköiden ja yliopistotason tulisi yhdistää voimavaransa: täysin hajautet-tua ratkaisua ei pidetty tehokkaana ja kokonaisuuden kannal-ta tarkoituksenmukaisena, vaan asiantuntijoiden mukaan tar-vitaan myös yliopistotason koordinaatiota.

”Tehokkuus sidosryhmätoiminnan järjestämisessä. Kokonaan hajautetusta ja yksikkövetoisesta sidosryhmätoiminnan organisoinnista ei saada riittävän tehokasta yliopiston eikä luultavasti yksikönkään näkökulmasta. ”

”Ei ole toivottavaa, koska tällöin korkeakoulun kokonaisuudesta jää sidosryhmille hämärä käsitys ja laajempi yhteistyö voi jäädä saavuttamatta tiedon puutteen takia.”

”Tarvitaan varmasti sekä omien sidosryhmien hallintaan että yliopistotasoista koordinointia. Jos jompi kumpi jää pois, niin on vaara että kokonaisuuden etu heikkenee.”

Moni asiantuntija korosti myös tieteenalojen välisen yhteis-työn tärkeyttä ja totesi, että yksiköiden vahva asema ei saa sul-kea pois tieteidenvälistä yhteistyötä, vaan sitä tulisi pikemmin-kin lisätä.

69

”Tieteidenvälisyyttä ja yhteiskunnan eri alojen välistä yhteistyötä tulisi huomattavasti lisätä.”

”Erikoistuminen ja profiloituminen on must-juttu, mutta ei pidä katsoa kapea-alaisesti vain omaa tieteenalaansa, vaan hakea myös poikkitieteellistä yhteistyötä ja innovaatioita. Raja-aitoja tai muureja ei saisi myöskään olla yksiköiden ja -laitosten väleillä – kukaan ei pärjää yksin, yhdessä olemme vahvempia.”

Asiantuntijapaneelin toisessa vaiheessa väittämää ja sitä pe-rustelevaa argumenttia muokattiin ensimmäisellä kierroksel-la saadun palautteen pohjalta. Väittämä ja argumentti esitettiin seuraavassa muodossa.

Uusi väittämä: Vuonna 2020 korkeakoulutasoiset käytänteet ja palvelut tukevat luontevasti yksikköjen/tutkimusryhmien sidosryhmäyhteistyötä.Argumentti: Asiantuntijakyselyyn vastanneiden mielipiteet jakautuivat puolesta ja vastaan sen suhteen, kuinka todennä-köisenä ja toivottavana he pitivät väittämän ”Korkeakoulujen yksiköt ovat itsenäisiä yhteiskunnallisia toimijoita koulutus- ja tutkimusmarkkinoilla” toteutumista. Vaikka yksiköillä on omat, eriytyneet sidosryhmäsuhteensa, sanallisissa perusteluissa todettiin, että yksiköt ovat myös monin tavoin riippuvaisia yliopistosta – yliopiston mukanaan tuomasta maineesta, yli-opistotason markkinointi- ja viestintäpalveluista ja koordinaa-tiosta. Täysin hajautettua ratkaisua ei pidetty tehokkaana ja toimivana.

Suurin osa paneelin toiseen kyselyyn osallistuneista (13/16) asiantuntijoista oli joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä väit-tämän toteutumisen todennäköisyydestä. Vain kolme asian-tuntijaa oli eri mieltä väittämän kanssa. Aivan yhtä yksimieli-siä asiantuntijat eivät olleet kuitenkaan siitä, kuinka toivottava esitetty kehityssuunta on: 11 asiantuntijaa piti sitä erittäin toi-vottavana tai toivottavana ja neljä vastaajaa ei toivottavana.

Avoimessa kysymyksessä asiantuntijoilta tiedusteltiin, minkälaisia näiden hyvien käytänteiden tulisi olla. Kolme neljästä (12/16) asiantuntijasta kirjasi näkemyksiään myös avoimeen kysymykseen. Asiantuntijoiden mukaan korkea-koulutasolla olisi hyvä olla muun muassa yhteisesti sovitut pe-ruskäytänteet, työnjako ja vastuu sekä muutama ydinpalvelu. Moni asiantuntija painotti erityisesti korkeakoulun yhtenäi-sen sidosryhmäviestinnän tärkeyttä: vaikka yksiköillä on omat toimintavapautensa ja erityispiirteensä sidosryhmäyhteistyös-

70

sä, korkeakoulutasolla tulisi olla yhtenäinen mediastrategia ja viesti sidosryhmille. Viestinnässä käytettävän materiaalin tulisi olla myös ammattimaisesti tuotettua.

”Esimerkiksi organisaatiota esiteltäessä tuli yliopistosta lähtevän viestin olla aina yhteneväinen. Myös kaiken materiaalin tulisi olla ammattimaisesti tuotettua. Sinänsä hienokaan materiaali ei yksin riitä, vaan substanssiasiantuntijuus pitää ehdottomasti olla aina mukana – olipa sidosryhmäyhteistyö minkä tasoista tahansa – ja toisinpäin.”

”Korkeakouluilla tulisi olla selkeä yhtenäinen viesti sidosryhmille, helposti ymmärrettävä ja mahdollisimman konkreettinen.”

Asiantuntijat luonnehtivat tarvittavia palveluja kysyntä- ja käyt-täjälähtöisiksi, joustaviksi, muuttuviksi ja verkostomaisiksi.

Korkeakoulujen ylimmän johdon rooli sidosryhmäyhteistyössä

Haastatteluiden mukaan korkeakouluissa sidosryhmäyhteis-työ perustuu pitkälti henkilöstön ja sidosryhmien väliseen ns. ruohonjuuritason yhteistyöhön ja henkilötason kontakteihin. Toisaalta haastateltavat pitivät yhteistyösuhteiden henkilö-tasoisuutta, toiminnan moniulotteisuutta ja sirpaleisuutta haasteena sidosryhmäyhteistyön johtamisen ja laadunhallin-nan näkökulmasta. Paneelin ensimmäisen vaiheen kyselyssä asiantuntijoita pyydettiin arvioimaan korkeakoulujen ylim-män johdon roolia tarkastelevan väittämän toteutumisen to-dennäköisyyttä ja toivottavuutta.

5. väittämä: Korkeakoulujen ylimmän johdon rooli sidosryhmäyhteistyön edellytysten luomisessa vahvistuu.Argumentti: Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön keskeinen haaste on moniulotteisuus, sirpaleisuus ja yhteistyön perus-tuminen henkilösuhteisiin. Tämä edellyttää korkeakouluilta menettelyjä tai palveluja, joiden avulla yksiköt ja korkeakoulun johto ovat tietoisia sidosryhmäyhteistyöstä ja sen muutoksen suunnista. Henkilösuhteita ei voida hallinnoida, mutta korkea-koulun ylin johto tarvitsee välineitä korkeakoulun omien ja ympäristöstä nousevien tavoitteiden ja tarpeiden yhteensovit-tamisessa.

71

Asiantuntijat kokivat ylimmän johdon roolin vahvistamisen tärkeäksi. Lähes kaikki paneeliin osallistuneet asiantuntijat piti-vät todennäköisenä, että korkeakoulujen ylimmän johdon rooli vahvistuu sidosryhmäyhteistyön edellytysten luomisessa: 60 % asiantuntijoista oli täysin samaa mieltä ja kolmannes jokseen-kin samaa mieltä väittämän toteutumisen todennäköisyydestä. Jokseenkin eri mieltä ilmoitti olevansa 7 % asian tuntijoista. (ks. kuvio 7). Valtaosa asiantuntijoista piti väittämän toteutumista myös joko erittäin toivottavana tai toivottavana.

Todennäköisyys: n=30, toivottavuus: n=30

Kuvio 7. Korkeakoulujen ylimmän johdon rooli sidosryhmäyhteis-työn edellytysten luomisessa vahvistuu.

Noin puolet (16/30) asiantuntijoista perusteli väittämää myös sanallisesti. Sanallisissa perusteluissa asiantuntijat ar-vioivat, että tulevaisuudessa ylimmän johdon rooli näyttäytyy toiminnan strategisena jäsentäjänä, mahdollistajana ja yhteis-ten toimintaperiaatteiden kehittäjänä sekä laajojen yhteistyö-sopimusten allekirjoittajana ja ylätason kontaktien rakenta jana.

”Ehkäpä tulevaisuudessa tehdään laajoja yhteistyösopimuksia sidosryhmien ja korkeakoulujen välillä, jolloin ylin johto on allekirjoittamassa sopimuksia. Tällä voitaisiin mahdollistaa pitkäaikainen tutkimus ja yhteistoiminta sidosryhmän kanssa.”

 

Mitä mieltä olet 5. väittämän todennäköisyydestä ja toivottavuudesta? (%)

3 %

0 %

13 %

33 %

50 %

0 %

0 %

7 %

33 %

60 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

En osaa sanoa

Täysin eri mieltä/ Ei lainkaan toivottavaa

Jokseenkin eri mieltä/ Ei-toivottavaa

Jokseenkin samaa mieltä/ Toivottavaa

Täysin samaa mieltä/ Erittäin toivottavaa

TodennäköisyysToivottavuus

72

”Ylimmän johdon on joissakin tapauksissa luotava ylätason kontaktit, jotta alemman tason yhteistyö mahdollistuu.”

”Ylimmän johdon roolin tulee kuitenkin olla strategisesti jäsentävää ja mahdollistavaa. Ylimmän johdon tulee hahmottaa strategiset kumppanit ja hoidettava suhteet tältä osin.”

Muutama asiantuntija suhtautui kuitenkin kriittisesti ylim-män johdon roolin vahvistumiseen. He painottivat yksilötason henkilösuhteiden tärkeyttä johdon roolin sijaan.

”Sidosryhmäyhteistyö on aina viimekädessä kiinni henkilösuhteista. Oletan tällaisen henkilöön/henkilöihin kiinnittyneen olevan jatkossakin vahva. En ole täysin varma, että johdon rooli kokoaa riittävästi tätä `moniulotteisuutta tai sirpaleisuutta´.”

”Jokaisen toimijan täytyy henkilökohtaisesti ottaa vastuuta sidosryhmäyhteistyön edellytysten parantamiseen. On muistettava, että organisaatiot (seinät!) eivät tee yhteistyötä vaan henkilöt keskenään eli jokaisen henkilökohtaiset suhteet ratkaisevat.”

Puolet asiantuntijoista (15/30) arvioi väittämän toteutumisen toivottavuutta myös sanallisesti. Sanallisissa vastauksissa toi-vottavana pidettiin sitä, että ylimmän johdon rooli vahvistuu linjaratkaisujen tekijänä, uusien tarpeiden ennakoijana, strate-gisen tason kumppanuuksien vahvistajana sekä yhteisten käy-tänteiden ja toimintamallien kehittäjänä.

”Sidosryhmäyhteistyön koordinoiminen on aloitettava ylimmän johdon toimesta (ja strategisista linjauksista) – sieltä tulee linjaratkaisut ja tuki myös yksikkötason toimintaan. Tällainen keskitetty ratkaisu auttaa myös palkkaamaan oikeita asiantuntijoita sidosryhmätyötä kehittämään.”

”Ilman johdon sitoutumista jäädään junnaamaan toimintatason kumppanuuksiin, jotka eivät pääse kasvamaan strategisiksi kumppanuuksiksi. Yhteiskunnalliset (=alueelliset) hyödyt jäävät näin toiminen vain lupaaviksi eivätkä realisoidu merkitykselliseksi toiminnaksi.”

”Mitä laajempaa sidosryhmätyöstä tulee, sitä tärkeämpää on tietenkin, että jollakulla on kokonaisuus hallussaan, vaikka itse työ tehtäisiin muualla.”

73

Korkeakoulujen asiakassuhteet ja kumppanuudet sidosryhmäyhteistyössä

Asiakassuhteiden ja kumppanuuksien merkitys korostuu korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyössä. Haastatteluissa eri-laisia asiakkaita ja tilaajaorganisaatioita pidettiin usein kor-keakoulun tärkeimpinä sidosryhminä. Niillä viitattiin korkea-kouluilta koulutus-, tutkimus- ja/tai kehityspalveluja tilaaviin yrityksiin, julkisyhteisöihin ja kolmannen sektorin organisaa-tioihin. Paneelin ensimmäisen vaiheen kyselyssä asiantun-tijoita pyydettiin arvioimaan korkeakoulujen asiakkaita käsittelevän väittämän toteutumisen todennäköisyyttä ja toi-vottavuutta.

6. väittämä: Korkeakoulut huolehtivat erilaisista asiakkaistaan ja korkeakouluilla on vastuu asiakkaistaan.Argumentti: Opiskelijat, tutkimuksen ja koulutuksen tilaajat sekä erilaisten hankkeiden kohdeorganisaatiot ovat korkea-koulujen asiakkaita. Korkeakoulun tehtävänä on ylläpitää, hal-linnoida ja vahvistaa asiakkuuksiaan. Avoimuuden myötä kor-keakoulun on annettava entistä vahvempia, mutta lunastetta-vissa olevia lupauksia palveluistaan.

Kyselyn tulokset osoittavat, että ns. asiakkuus-ajattelu on vah-vistunut korkeakouluissa. Asiantuntijat pitivät keskimäärin to-dennäköisenä ja erityisen toivottavana sitä, että korkeakoulut huolehtivat erilaisista asiakkaistaan ja korkeakouluilla on vas-tuu asiakkaistaan (kuvio 8). Kolmannes asiantuntijoista oli täy-sin samaa mieltä ja 50 % jokseenkin samaa mieltä väittämän kanssa. Kysyttäessä väittämän toivottavuudesta suhteet kään-tyivät toisin päin, sillä 63 % asiantuntijoista piti väittämää erit-täin toivottavana ja viidennes toivottavana. Kielteisesti suh-tautuvia oli yhtä paljon: 16 % asiantuntijoista oli eri mieltä väittämän todennäköisyydestä, eikä pitänyt sen toteutumista toivottavana.

Puolet asiantuntijoista (15/30) perusteli väittämän toden-näköisyyttä myös sanallisesti. Sanallisissa perusteluissa osa asiantuntijoista arvioi, että asiakkuusajattelu on jo sisäistet - ty korkeakouluissa. Osa koki, että se on vasta tulossa, joskin hi-taasti.

”Korkeakoulujen muutos tältä osin on hidas. Väitteessä kuvattuun suuntaan ollaan menossa, mutta hitain askelin.”

74

”Tämä näkökulma on mielestäni vasta tulossa ja sen merkitys aletaan ymmärtää. Tämän hetken tilanne ei siis mielestäni vastaa väittämää täysin. Esim. termi `asiakas´ on monelle vieras, kun puhutaan vaikkapa opiskelijoista, ja vaikkapa opiskelija-tyytyväisyyttä ei nähdä sellaisena kokonaisuutena, jota tulisi edistää.”

”Asiakkuudet alkavat olla jo tunnistettuja eri korkeakouluissa – nyt sitten vain panostetaan niiden tarpeiden ja odotusten tunnistamiseen ja näiden kuvaamiseen sekä etsitään ratkaisuja näiden tarpeiden tyydyttämiseksi.”

Sekä väittämän todennäköisyyttä että toivottavuutta peruste-levissa sanallisissa vastauksissa osa asiantuntijoista kuitenkin kritisoi asiakas-käsitettä. Perusteluna oli, että varsinkin opiske-lijat, mutta myös muut yhteistyötahot tulisi nähdä asiakkaiden sijaan korkeakouluyhteisön jäseninä tai yhteistyökumppanei-na, joilla on mahdollisuus osallistua opetussuunnitelmatyöhön ja muuhun toiminnan kehittämiseen.

Todennäköisyys: n=30, toivottavuus: n=30

Kuvio 8. Korkeakoulut huolehtivat erilaisista asiakkaistaan ja kor-keakouluilla on vastuu asiakkaistaan.

 

Mitä mieltä olet 6. väittämän todennäköisyydestä ja toivottavuudesta? (%)

3 %

13 %

20 %

63 %

3 %

13 %

50 %

33 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Täysin eri mieltä/ Ei lainkaan toivottavaa

Jokseenkin eri mieltä/ Ei-toivottavaa

Jokseenkin samaa mieltä/ Toivottavaa

Täysin samaa mieltä/ Erittäin toivottavaa

TodennäköisyysToivottavuus

75

”Näen opiskelijan korkeakoulun jäsenenä, en asiakkaana. Koulutuksen ja tutkimusten tilaajien osalta asiakkuuden hallintaa tulisi parantaa ja jäsentää.”

”Opiskelijat jne. eivät ole asiakkaita, vaan yhteistyökumppaneita. Korkeakoulu ei yksipuolisesti tuota palveluja `asiakkailleen´, vaan `asiakkaat´ osallistuvat itse keskeisesti palvelujen tuottamiseen eli osaamisen ja tiedon kasvattamiseen. Korkeakoululla on yhteiskunnallinen tehtävä, jota ei yksinkertaistaa myytäviksi tuotteiksi ja palveluiksi.”

”Mikäli opiskelijat, tutkimuksen ja koulutuksen tarvitsijat sekä hankekumppanit ymmärretään nimenomaan kumppaneina eikä vain asiakkaina, voi verkostomainen yhteistyö syventyä ja hyödyt tulevat moninkertaisina. Kumppaneiden sekmentointi on kuitenkin tärkeää, jotta voidaan hahmottaa strategiset vahvuudet. Esimerkiksi opiskelijat tulee nähdä mahdollisina alan kehittäjinä joko yliopisto-organisaatiossa tai yhteistyökumppanin työvoimana.”

Toisaalta suuri osa asiantuntijoista piti väittämän toteutumis-ta toivottavana ja perusteli sitä esimerkiksi toiminnan ja johta-misen jämäköitymisellä sekä olennaisiin asioihin keskittymi-sellä.

”Oikein käytettynä asiakkuuden käsite toisi aiempaa konkreetti-sempia perusteluja koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseen. Nähtäisiin, että tiedolla on muitakin tarvitsijoita kuin akateeminen yhteisö, mikä ei vähennä tiedon arvoa. Lisää sitä.”

”Asiakasajattelu kannustaa toiminnan kehittämiseen ja oleellisten asioiden löytämiseen.”

Väittämän toivottavuutta perusteli yhteensä noin puolet (14/30) kyselyyn vastanneista asiantuntijoista.

Koska paneelin ensimmäisen vaiheen kyselyyn vastanneet suhtautuivat asiakas-käsitteeseen kriittisesti, kyselyn toisessa vaiheessa väittämää ja sitä perustelevaa argumenttia muokat-tiin saatujen vastausten perusteella. Kyselyssä väittämä ja argu-mentti esitettiin seuraavassa muodossa.

76

Uusi väittämä: Vuonna 2020 opiskelijat, koulutuksen ja tutkimuksen tilaajat ja yhteistyötahot ovat korkeakoulujen kumppaneita, joiden kanssa toimintoja kehitetään yhteistyössä.Argumentti: Asiantuntijakyselyyn vastanneet pitivät keski-määrin melko todennäköisenä ja erittäin toivottavana sitä, että ”Korkeakoulut huolehtivat erilaisista asiakkaistaan ja kor-keakouluilla on vastuu asiakkaistaan”. Sanallisissa vastauksis-sa moni vastaaja kuitenkin painotti, että korkeakoulu ei tuota yksipuolisesti palveluja asiakkaille, eikä opiskelijoita ja muita yhteistyötahoja tulisi nähdä ensisijassa asiakkaina, vaan mie-luummin kumppaneina, jotka osallistuvat korkeakoulujen toi-mintojen kehittämiseen.

Yhtä lukuun ottamatta (15/16) kaikki asiantuntijat olivat sa-maa mieltä väittämän toteutumisen todennäköisyydestä ja toi-vottavuudesta. Lähes kaikki (14/15) pitivät myös väittämän to-teutumista toivottavana.

Avoimessa kysymyksessä asiantuntijoilta tiedusteltiin, missä asioissa kumppaneiden kanssa tulisi tehdä yhteistyötä? Kolme neljästä (12/16) asiantuntijasta kirjasi näkemyksiään myös avoimeen kysymykseen. Heidän näkemyksensä hajau-tuivat: osa asiantuntijoista nosti esiin yhteistyön yleisiä toi-mintaperiaatteita liittyen esimerkiksi kumppanuuksien suun-taamiseen ja korkeakoulusektoreiden välisiin eroihin. Osa asiantuntijoista kuvasi niitä sisältöjä, joissa yhteistyötä tulisi tehdä. Tällaisina mainittiin ”yhteiskunnallisesti ja elinkeino-poliittisesti tärkeät kehittämistehtävät”, ”osaamis- ja koulutus-tarpeen selvittäminen” sekä ”koulutuksen sekä tutkimus- ja ke-hitystoiminnan suuntaaminen”.

Markkinoinnista vastaavien tukipalveluiden kehittäminen

Kun yhteistyö erilaisten ulkoisten sidosryhmien kanssa lisään-tyy ja moninaistuu, myös erilaisten toiminnan tukipalvelujen tarve kasvaa. Paneelin ensimmäisen vaiheen kyselyssä asian-tuntijoita pyydettiin arvioimaan markkinoinnista vastaavien tukipalveluiden tarvetta kuvaavan väittämän toteutumisen to-dennäköisyyttä ja toivottavuutta.

77

7. väittämä: Korkeakouluissa tarvitaan markkinoinnista vastaavia kehittyneitä korkeakoulukontekstiin soveltuvia tukipalveluita myynti- ja markkinointi osaamiseen.Argumentti: Imagon rakentaminen, opiskelijoiden ja henkilöstön rekrytointi, tutkimusrahoituksen ja yhteistyökumppaneiden hank-kiminen sekä tutkimustuloksista tiedottaminen ovat yhä tärkeäm-pi osa korkeakoulujen jokapäiväistä toimintaa. Korkeakouluissa on ammattitaitoa ja näkemystä myydä ja markkinoida tuotteitaan.

Valtaosa asiantuntijoista piti sekä todennäköisenä että toivotta-vana sitä, että korkeakouluissa tarvitaan markkinoinnista vas-taavia korkeakoulukontekstiin soveltuvia tukipalveluja. Suu-rin osa (87 %) asiantuntijoista oli vähintään jokseenkin samaa mieltä väittämän todennäköisyydestä ja lähes yhtä suuri osuus (83 %) piti myös väittämän toteutumista toivottavana (kuvio 9). Jokseenkin eri mieltä väittämän toteutumisen todennäköi-syydestä oli 13 % vastaajista. Väittämän toivottavuuteen kriit-tisesti suhtautuvien osuus oli hieman tätä suurempi: vajaa vii-dennes asiantuntijoista ei pitänyt väittämää joko toivottavana tai lainkaan toivottavana.

Todennäköisyys: n=30, toivottavuus: n=29

Kuvio 9. Korkeakouluissa tarvitaan markkinoinnista vastaavia ke-hittyneitä korkeakoulukontekstiin soveltuvia tukipalveluita myyn-ti- ja markkinointiosaamiseen.

78

Noin puolet (16/30) asiantuntijoista arvioi väittämän to-dennäköisyyttä myös sanallisesti. Osa heistä totesi, että kor-keakouluilla on jo tai pitäisi olla markkinoinnista vastaavia tu-kipalveluja, mutta asiantuntemusta ja näkemystä ei ole vielä riittävästi. Myös toiminnan tuotteistaminen on yliopistoissa vielä uutta. Asiantuntijat perustelivat myynti- ja markkinoin-tipalveluiden tarpeellisuutta muun muassa kilpailun kiristymi-sellä sekä tarpeella markkinoida ja tuotteistaa strategisesti kor-keakoulun osaamista.

”Kilpailu opiskelijoista ja osaavasta työvoimasta tiukkenee pienenevien ikäluokkien myötä.”

”Tarvitaan osaamisen esiintuontia ja strategista myyntiä sekä lisää riskinottokykyä.”

Asiantuntijat suhtautuivat ristiriitaisesti siihen, missä määrin markkinoinnin tulisi olla korkeakoulun erillinen tukipalvelu ja missä määrin tulisi panostaa koko henkilöstön markkinointi-osaamiseen.

”Markkinointi on tärkeää, mutta sen näkeminen pelkästään tukipalveluina on väärä lähestymiskulma. Markkinointi tulisi olla yksi `avainprosessi´ toiminnan ytimessä.”

”En kannata niinkään tukipalveluihin panostamista vaan oman henkilökohtaisen asiantuntijuuden kehittämiseen siten, että jokainen osaa myydä ja markkinoida omaa osaamistaan asiakas-rajapinnassa. Jokainenhan meistä on oman organisaationsa pr-hlö.”

Puolet asiantuntijoista (15/30) kirjasi sanallisia perustelujaan myös väittämän toivottavuutta koskevaan kysymykseen. Sa-nallisissa perusteluissa myynti- ja markkinointiosaamisen toi-vottavuutta perusteltiin sillä, että se avaa yliopistoa muuhun yhteiskuntaan sekä vahvistaa yliopiston kykyä selviytyä kove-nevassa kansainvälisessä kilpailussa.

”Hyvin järjestettynä ja tietoon perustuvana markkinointi avaa yliopistoa muuhun yhteiskuntaan. Antaa uusia mahdollisuuksia tunnistaa, mitä tutkimustietoa millä tavoin tuottaen yhteiskunta ja ihmiset tarvitsevat.”

”Tarvitaan kunnon ammattilaisia, mikäli aiotaan pärjätä globaalissa kilpailutilanteessa.”

79

”Toivottavaa on, että korkeakoulun myynti- ja markkinointi-osaaminen olisi korkealla tasolla. Kilpailu on kovaa.”

Toisaalta osa asiantuntijoista oli huolissaan siitä, panostavatko yliopistot tukipalveluihin ydintoimintojen – opetuksen ja tut-kimuksen – kustannuksella.

”Itse uskon laadukkaan perustekemisen – opetus ja tutkimus – tuovan parhaan tuloksen. Jos tämä pohja puuttuu, ei myynti- ja markkinointiosaaminen tilannetta paranna.”

”...mutta miettisin kuitenkin esim. näiden tukipalveluiden mitoittamista. Tutkimus ja opetus ovat kuitenkin yliopistojen ydintehtävät, joten muualle kohdennettavia resursseja on harkittava tarkkaan ja mitoitettava suhteessa realistisiin tavoitteisiin.”

Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta toimijoiden itsensä konstruoimana

Määrämuotoiset, formaalit laadunhallinnan menettelyt ovat sidosryhmäyhteistyössä haasteellisia toiminnan moninaisuu-desta ja dynaamisuudesta johtuen. Haastatteluissa todettiin muun muassa, että laadukkaana voidaan pitää toimintaa, jos asiakas haluaa jatkaa yhteistyötä. Paneelin ensimmäisen vai-heen kyselyssä asiantuntijoita pyydettiin arvioimaan laadun-hallinnan luonnetta tarkastelevan väittämän toteutumisen to-dennäköisyyttä ja toivottavuutta.

8. väittämä: Luotettava laadunhallinta on sidosryhmäyhteistyöverkostoissa toimijoiden itsensä konstruoimaa.Argumentti: Sidosryhmäverkostojen toiminnan luonteen vuok-si laadunhallinta ei toimi organisaation laatukäsikirjaan perus-tuen. Sidosryhmäverkostojen toiminta täyttää laadun kriteerit, mikäli verkostoon on halukkuutta liittyä, verkoston maine on hyvä ja se täyttää verkostotoimijoiden tarpeet. Muut mahdolli-set laadun kriteerit rakentuvat toiminnan luonteen ja toimijoi-den itsensä konstruoimina.

Kahdeksas väittämä ”Luotettava laadunhallinta on sidosryh-mäverkostoissa toimijoiden itsensä konstruoimaa” jakoi asian-tuntijoiden mielipiteitä. Suurin osa asiantuntijoista piti väit-

80

tämää todennäköisenä: kolmannes oli täysin samaa mieltä ja 40 % jokseenkin samaa mieltä väittämän toteutumisen toden-näköisyydestä (kuvio 10). Toisaalta myös eri mieltä olevien osuus oli keskimääräistä suurempi: reilu neljännes asiantunti-joista oli joko jokseenkin eri mieltä tai täysin eri mieltä väittä-män kanssa. Vastaukset jakaantuivat samansuuntaisesti myös kysyttäessä väittämän toivottavuuden toteutumisesta. Noin kolmannes asiantuntijoista piti väittämää erittäin toivottavana ja lähes puolet toivottavana. Kuitenkin noin neljännes asian-tuntijoista koki, ettei ole toivottavaa (17 %) tai lainkaan toivot-tavaa (7 %), että laadunhallinta on sidosryhmäyhteistyössä toi-mijoiden itsensä konstruoimaa.

Todennäköisyys: n=30, toivottavuus: n=30

Kuvio 10. Luotettava laadunhallinta on sidosryhmäverkostoissa toimijoiden itsensä konstruoimaa.

Puolet (15/30) asiantuntijoista arvioi väittämän todennä-köisyyttä sanallisesti. Mielipiteet jakautuivat myös sanallisissa vastauksissa. Moni asiantuntija totesi, että laadukas sidosryh-mäyhteistyö edellyttää myös kirjoitettuja ja yhteisesti sovittuja sääntöjä ja käytänteitä.

 

Mitä mieltä olet 8. väittämän todennäköisyydestä ja toivottavuudesta? (%)

7 %

17 %

47 %

30 %

7 %

20 %

40 %

33 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Täysin eri mieltä/ Ei lainkaan toivottavaa

Jokseenkin eri mieltä/ Ei-toivottavaa

Jokseenkin samaa mieltä/ Toivottavaa

Täysin samaa mieltä/ Erittäin toivottavaa

TodennäköisyysToivottavuus

81

”Laadukas sidosryhmätoiminta edellyttää myös kirjoitettuja yhteisesti sovittuja sääntöjä. Esimerkiksi lähetetyt sähköpostit pitäisi saada kirjautumaan niin, että uusi työntekijä voisi nähdä käydyn keskustelun ja sujuvasti jatkaa siitä niin, ettei jatkavien toimijoiden tarvitse selittää uudestaan kaikkea taustaa.”

”Periaatteessa näin on, mutta myös laadunhallinnan välineistöä voi muokata soveltuvaksi sidosryhmäverkostojen hallintaan.”

Vajaat puolet (13/30) asiantuntijoista arvioi myös väittämän toivottavuutta sanallisesti. Lähes kaikki avoimeen kysymyk-seen vastanneet suhtautuivat kriittisesti väittämän toivot-tavuuteen. Vaikka ajatusta saatettiin pitää sinänsä hyvänä, asiantuntijat arvioivat, että ilman yhteisiä käytänteitä sidos-ryhmäyhteistyöstä tulee liian hajanaista sekä kehittämisen ja johtamisen kannalta hankalaa.

”Ei ole toivottavaa, että yhdessä verkostossa toimitaan näin ja toisessa noin. Samat ja avoimet laadunhallintamenettelyt ovat toivottavia yhden korkeakoulun kaikissa samantyyppisissä verkostoissa.”

”Tekee sidosryhmätyön kehittämisestä yliopistolle vaikeaa.”

”Vaikka sidosryhmäyhteistyössä on hyvä olla tiettyä väljyyttä, tietyt yhteiset toimintatavat on mahdollista määritellä, jos niin halutaan.”

Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta: osa koulutuksen ja tutkimuksen laadunhallintaa vai oma erillinen kokonaisuutensa?

Monissa yhteyksissä – myös ammattikorkeakoulu- ja yliopis-tolaissa – on todettu, ettei sidosryhmäyhteistyötä tulisi nähdä omana erillisenä kokonaisuutenaan, vaan osana korkeakoulu-jen opetus- ja tutkimustehtävää. Myös suurin osa tutkimuksen haastateltavista painotti, että sidosryhmäyhteistyön laatua tu-lisi tarkastella osana koulutuksen ja tutkimuksen laadunhal-lintaa. Paneelin ensimmäisen vaiheen kyselyssä asiantuntijoita pyydettiin arvioimaan sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan luonnetta käsittelevän väittämän toteutumisen todennäköi-syyttä ja toivottavuutta.

82

9. väittämä: Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta sisältyy osaksi koulutuksen ja tutkimuksen laadunhallintaa.Argumentti: Ns. kolmas tehtävä on integroitunut ja sulautu-nut osaksi opetusta ja tutkimusta. Tämän seurauksena on ollut luontevaa sisällyttää myös sidosryhmäyhteistyön laadunhallin-ta osaksi opetuksen ja tutkimuksen laadunhallintaa.

Yhdeksäs väittämä jakoi asiantuntijoiden näkemyksiä jonkin verran. Suurin osa asiantuntijoista piti todennäköisenä ja eri-tyisesti toivottavana sitä, että sidosryhmäyhteistyön laadun-hallinta sisältyy osaksi koulutuksen ja tutkimuksen laadun-hallintaa. Kuitenkin viidennes asiantuntijoista oli eri mieltä väittämän todennäköisyydestä ja 14 % vastaajista ei pitänyt sen toteutumista toivottavana (kuvio 11).

Todennäköisyys: n=30, toivottavuus: n=30

Kuvio 11. Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta sisältyy osaksi kou-lutuksen ja tutkimuksen laadunhallintaa.

Reilu kolmannes (12/30) asiantuntijoista perusteli väittä-män todennäköisyyttä myös sanallisesti. Suurin osa heistä piti väittämää todennäköisenä ja jopa itsestään selvänä toteamalla esimerkiksi ”Eikö tämä tule jo suoraan lainsäädännön määrit-telemän perustehtävän perusteella”, ”Itsestään selvää. Näinhän

 

Mitä mieltä olet 9. väittämän todennäköisyydestä ja toivottavuudesta? (%)

3 %

7 %

7 %

27 %

57 %

3 %

3 %

17 %

33 %

43 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

En osaa sanoa

Täysin eri meiltä/ Ei lainkaan toivottavaa

Jokseenkin eri mieltä/ Ei-toivottavaa

Jokseenkin samaa mieltä/ Toivottavaa

Täysin samaa mieltä/ Erittäin toivottavaa

Todennäköisyys

Toivottavuus

83

sen pitäisi olla” tai ”Tämän hetkinen tilanne on mitä ilmeisim-min juuri tämä”. Muutama asiantuntija suhtautui väittämän todennäköisyyteen kuitenkin varauksellisemmin toteamalla esimerkiksi, että ”Yhteiskunnan vs. opetuksen ja tutkimuksen odotukset ja kriteerit eivät ole yhtenevät” tai ”on vaikeaa sisäl-lyttää kaikkia sen [kolmannen tehtävän] alaprosesseja tutki-muksen ja opetuksen alle”.

Vajaat puolet (13/30) asiantuntijoista arvioi väittämän toi-vottavuutta myös sanallisesti. Myös tässä asiantuntijoiden nä-kemykset hajosivat. Toivottavuutta perusteltiin muun muassa sillä, että toisiinsa liittyvien toimintojen laadunhallintaa ei tule tarkastella erikseen ja että integroitu ratkaisu vahvistaa myös opetuksen ja tutkimuksen merkitystä.

”Integrointi vahvistaisi opetuksen ja tutkimuksen merkitystä sinällään eikä vain niiden kehittämistä.”

”Kaikki toiminnat ovat kytköksissä toisiinsa, joten laadunhallintaa ei tule erotella sidosryhmäyhteistyölle erikseen.”

”Toivottavasti korkeakouluja ei pakoteta keinotekoisesti keksimään jotakin ns. kolmannen tehtävän laatujärjestelmää. Itse asiassa ns. kolmatta tehtävää ei ole erillisenä tehtävä olemassa edes yliopistolain mukaan, vaan se kietoutuu nimenomaan kahden perustehtävän hoitamiseen.”

Väittämän toivottavuuteen varauksellisimmin suhtautuvat ar-vioivat, ettei sidosryhmäyhteistyötä voida kokonaisuudessaan integroida opetuksen ja tutkimuksen laadunhallintaan, vaan se on osittain oma alueensa.

”Kuten edellä on jo sivuttu, sidosryhmäyhteistyöhönkin tulisi kuitenkin paneutua jossain määrin myös sidosryhmäyhteistyön näkökulmasta – siten että sidosryhmäyhteistyö on ykkösasia ja sitä tehdään nimenomaan sidosryhmäyhteistyölähtöisesti.”

”Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden syntymistä ei ole perusteltua alistaa tutkimukselle ja opetukselle vaan pitää yllä myös suoria yhteiskuntaan suuntautuvia kanavia.”

84

Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan informaali luonne

Haastatteluissa korostui korkeakoulujen sidosryhmäyh-teistyön ja sen laadunhallinnan informaali luonne. Monis-sa tapauksissa sidosryhmäyhteistyö perustuu korkeakoulujen henkilöstön ja ulkoisten sidosryhmien ruohonjuuritason yh-teistyöhön ja henkilösuhteisiin. Haastateltavien mukaan tä-mänkaltaisen toiminnan laatua ylläpidetään ja kehitetään tyy-pillisesti vapaamuotoisten keskustelujen ja palautteenannon pohjalta. Paneelin ensimmäisen vaiheen kyselyssä asiantunti-joita pyydettiin arvioimaan korkeakoulujen sidosryhmäyhteis-työn luonnetta kuvaavan väittämän toteutumisen todennäköi-syyttä ja toivottavuutta.

10. väittämä: Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyö perustuu opettajien/tutkijoiden ja ulkoisten sidosryhmien välisiin henkilösuhteisiin, joiden laatua on vaikea hallita muodollisilla menettelyillä.Argumentti: Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyö on moniulot-teista, tieteen- ja koulutusaloittain sekä yksiköittäin eriytynyt-tä toimintaa, jossa opettajien ja tutkijoiden henkilökohtaiset kontaktit ja suhteet ulkoisiin sidosryhmiin ovat merkittävässä asemassa. Tämän laatua on erittäin vaikea hallita määrämuo-toisilla menettelyillä. Korkeakoulun tehtävänä on luoda aree-noita kontaktien syntymiseen.

Väittämä siitä, että ”Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyö perustuu opettajien/tutkijoiden ja ulkoisten sidosryhmien vä-lisiin henkilösuhteisiin, joiden laatua on vaikea hallita muo-dollisilla menettelyillä” jakoi asiantuntijoiden mielipiteitä. Asiantuntijat pitivät väittämää keskimäärin todennäköisenä: Suurin osa (76 %) kyselyyn vastanneista asiantuntijoista oli samaa mieltä väittämän toteutumisen todennäköisyydestä. Kuitenkin viidennes asiantuntijoista oli eri mieltä siitä (kuvio 12). Näkemykset hajautuivat erityisesti kysyttäessä väittämän toteutumisen toivottavuutta: jotakuinkin yhtä suuri osuus – noin kolmannes – asiantuntijoista piti sitä erittäin toivottava-na, toivottavana tai toisaalta ei-toivottavana ja 3 % ei lainkaan toivottavana.

85

Todennäköisyys: n=30, toivottavuus: n=30

Kuvio 12. Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyö perustuu opetta-jien/tutkijoiden ja ulkoisten sidosryhmien välisiin henkilösuhtei-siin, joiden laatua on vaikea hallita muodollisilla menettelyillä.

Puolet (15/30) asiantuntijoista arvioi väittämän todennä-köisyyttä myös sanallisesti. Sanallisissa arvioinneissa moni asiantuntija totesi henkilösuhteiden olevan tärkeitä ja onnis-tumisen kannalta ratkaisevia. Toisaalta osa asiantuntijoista toi esiin, että myös yhteisiä toimintatapoja, pelisääntöjä ja toimin-nan seurantaa tarvitaan.

”On totta, että sidosryhmäyhteistyö perustuu pitkästi henkilökohtaisiin suhteisiin. Kuitenkin on mahdollista luoda myös jonkinlaisia pelisääntöjä ja yhteisiä toimintatapoja.”

”Toimijat täytyy velvoittaa tavoitteen toteutumiseen tähtääviin toimenpiteisiin ja niitä on seurattava raportoinnein ym. toimenpitein. Ei se voi olla enää jatkossa henkilökohtaisten ominaisuuksien varassa tyyliin ”jos sattuu huvittamaan.”

”Muodollisia menettelytapojakin tarvitaan, mutta niissä tulee ottaa kulttuuriset arvot aikaisempaa paremmin huomioon. Ilman muodollisten menettelytapojen hallintaa meno muuttuu sähläämiseksi.”

 

Mitä mieltä olet 10. väittämän todennäköisyydestä ja toivottavuudesta? (%)

3 %

3 %

33 %

30 %

30 %

3 %

3 %

17 %

43 %

33 %

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

En osaa sanoa

Täysin eri meiltä/ Ei lainkaan toivottavaa

Jokseenkin eri mieltä/ Ei-toivottavaa

Jokseenkin samaa mieltä/ Toivottavaa

Täysin samaa mieltä/ Erittäin toivottavaa

TodennäköisyysToivottavuus

86

Puolet (15/30) asiantuntijoista perusteli väittämän toivotta-vuutta sanallisesti. Sanallisissa perusteluissa noin neljännes asiantuntijoista ilmaisi, että henkilötasoisten sidosryhmäsuh-teiden ohella ja tueksi tarvitaan myös yhteisiä periaatteita, me-nettelyitä ja foorumeja.

”Yhteistyötä edistäviä foorumeita tarvitaan paitsi puhtaan sidosryhmäyhteistyön, mutta myös muunlaisen yhteistyön edistämiseksi.”

”Korkeakoulun johdon tulee antaa yleisiä linjauksia ja ohjeita yhteisistä toimintatavoista.”

”Ei ole toivottavaa, että sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta perustuisi vain henkilökohtaisiin suhteisiin. Kyllä yhteisiä periaatteita pitää voida luoda.”

5.2 Yhteenveto

Asiantuntija-arvioiden perusteella korkeakoulujen sidosryh-mäyhteistyön ja sen laadunhallinnan tulevaisuutta luonnehti-vat seuraavat kehityslinjat:

n On todennäköistä ja toivottavaa, että sidosryhmäverkos-tot ovat tulevaisuudessa aikaisempaa globaalimpia, avoi-mempia ja monimuotoisempia, jotta korkeakoulut selviy-tyvät kansallisessa ja kansainvälisessä kilpailussa ja ovat kyvykkäitä ratkaisemaan kompleksisia, monialaisia ongel-mia. Asiantuntija-arvioiden mukaan suomalaisten korkea-koulujen tulisi tehdä yhteistyötä erityisesti koulutuksen ja osaamisen viennissä ja markkinoinnissa. Sidosryhmä-yhteistyön johtamisen ja hallinnan kannalta verkostojen monimuotoistuminen on kuitenkin haasteellista.

n Todennäköisenä ja toivottavana pidettiin myös sitä, että ulkoisten sidosryhmien rooli kasvaa korkeakoulujen toi-minnan suuntaamisessa ja kehittämisessä. Korkeakou-lut tarvitsevat uusia taloudellisia resursseja, ja ulkopuo-linen rahoitus kanavoituu korkeakouluihin pääasiassa ulkoisten sidosryhmien kautta. Siksi myös niiden vaiku-tusmahdollisuuksien arveltiin kasvavan. Asiantuntijat ei-vät pitäneet kehityksen suuntaa kuitenkaan pelkästään toivottavana, vaan olivat huolissaan erityisesti siitä, pys-tyvätkö yliopistot säilyttämään sivistystehtävänsä, riip-pumattomuutensa sekä tutkimuksen pitkäjänteisyyden

87

sidosryhmäyhteistyön lisääntyessä. Yhteistyön tavoitteel-lisuutta ja pitkäjänteisyyttä pidettiin laadukasta sidosryh-mäyhteistyötä kuvaavana hyvänä käytänteenä.

n Korkeakouluissa tieteenalat ja yksiköt ovat perinteisesti olleet itsenäisiä omien toimintojensa ja yhteistyösuhtei-densa suuntaamisessa ja ohjaamisessa (Clark 1983). Vaik-ka moni asiantuntija piti todennäköisenä, että yksiköt ovat itsenäisiä toimijoita koulutus- ja tutkimusmarkkinoilla myös tulevaisuudessa, väittämä jakoi mielipiteitä erityises-ti sen suhteen, kuinka toivottavana sen toteutumista pidet-tiin. Kriittisesti väittämään suhtautuvat painottivat, että yksiköt ovat myös monin tavoin riippuvaisia yliopistosta: yliopiston mukanaan tuomasta maineesta, yliopistotason markkinoinnista ja viestinnästä sekä niihin kohdistuvista resursseista. Asiantuntijat pitivät tärkeänä erityisesti kor-keakoulun yhtenäistä sidosryhmäviestintää.

n Samansuuntainen korkeakoulu- ja yksikkö/yksilötason välinen jännite nousi esiin myös kysyttäessä laadunhal-linnan luonteesta. Vaikka suurin osa asiantuntijoista piti väittämän ”Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta on si-dosryhmäverkostoissa toimijoiden itsensä konstruoimaa” toteutumista sekä todennäköisenä että toivottavana, va-jaa kolmannes suhtautui siihen kriittisesti. Asiantuntijat perustelivat kritiikkiä sillä, että laadukas sidosryhmäyh-teistyö edellyttää myös kirjoitettuja ja yhteisesti sovittuja käytänteitä: ilman yhteisiä käytänteitä toiminnasta tulee hajanaista ja toiminnan johtamisen ja kehittämisen kan-nalta hankalaa.

n Samansuuntaisia vastauksia saatiin myös pyydettäessä asiantuntijoita arvioimaan, kuinka todennäköistä ja toi-vottavaa on, että korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyö pe-rustuu opettajien/tutkijoiden ja ulkoisten sidosryhmien välisiin henkilösuhteisiin, joiden laatua on vaikea hallita muodollisilla menettelyillä. Henkilösuhteiden arvioitiin olevan tärkeitä ja onnistumisen kannalta ratkaisevia myös tulevaisuudessa. Toisaalta asiantuntijat totesivat kuiten-kin, että sidosryhmäyhteistyön laadunhallintaan tarvitaan myös yhteisiä, korkeakoulutasolla sovittuja periaatteita ja menettelyitä.

n Todennäköisenä ja toivottavana pidettiin myös sitä, että korkeakoulujen ylimmän johdon rooli vahvistuu sidosryh-mäyhteistyön edellytysten vahvistamisessa. Asiantuntijoi-den sanallisissa kuvauksissa ylimmän johdon rooli näyt-täytyi muun muassa toiminnan strategisena jäsentäjänä,

88

mahdollistajana sekä yhteisten toimintaperiaatteiden ke-hittäjänä.

n Asiantuntijapaneelin tulokset vahvistivat havaintoa sii-tä, että ns. asiakkuus-ajattelu on vahvistunut korkeakou-luissa. Asiantuntijat pitivät keskimäärin todennäköisenä ja erityisen toivottavana sitä, että korkeakoulut huolehti-vat erilaisista asiakkaistaan ja korkeakouluilla on vastuu asiakkaistaan tulevaisuudessa. Osa asiantuntijoista suh-tautui kuitenkin kriittisesti asiakas-käsitteeseen. Kritiik-kiä perusteltiin sillä, että kysymys ei ole läheskään aina yksisuuntaisesta palveluntuottamisesta, vaan varsinkin korkeakoulujen opiskelijat, mutta myös muut yhteistyöta-hot, osallistuvat myös itse toimintojen kehittämiseen. Sik-si heidät tulisi nähdä asiakkaiden sijaan yhteistyökumppa-neina.

n Asiantuntija-arvioissa painottui, että sidosryhmäyhteis-työnsä tueksi korkeakoulut tarvitsevat erilaisia tukipal-veluita. Suurin osa asiantuntijoista piti sekä todennäköi-senä että toivottavana sitä, että korkeakouluissa tarvitaan markkinoinnista vastaavia korkeakoulukontekstiin sovel-tuvia tukipalveluja. Perusteluina käytettiin korkeakoulujen tarvetta selviytyä kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa, markkinoida ja tuotteistaa strategisesti omaa osaamistaan sekä avautua muuhun yhteiskuntaan.

n Asiantuntijat pitivät median merkityksen kasvua keski-määrin todennäköisenä, mutta eivät kovin toivottava-na. Toivottavuuteen kriittisesti suhtautuvat perustelivat mieli pidettään sillä, että toiminnan, asiasisältöjen ja tulos-ten tulisi ratkaista, eikä sen, minkälainen kuva medialle an-netaan. Asiantuntijoiden mukaan korkeakoulujen ja sidos-ryhmien näkökulmia olisi mahdollista lähentää viestinnän avulla esimerkiksi käsittelemällä ajankohtaisia tutkimuk-sellisia ja yhteiskunnallisia asioita samanaikaisesti sekä li-säämällä korkeakoulujen medianäkyvyyttä ja populaarijul-kaisemista. Vastauksissa korostettiin myös avoimen, hyvin kohdistetun ja strategiaan perustuvan viestinnän merki-tystä.

n Suurin osa asiantuntijoista piti todennäköisenä ja jopa it-sestään selvänä ja erityisen toivottavana sitä, että sidosryh-mäyhteistyön laadunhallinta sisältyy osaksi koulutuksen ja tutkimuksen laadunhallintaa. Väittämä jakoi kuitenkin jonkin verran asiantuntijoiden näkemyksiä. Väittämään kriittisesti suhtautuvat arvioivat, että sidosryhmäyhteis-työn kaikkia osa-alueita on hankala integroida opetukseen ja tutkimukseen.

89

6 Johtopäätökset ja

kehittämisehdotukset

Johtopäätös-luku kokoaa tutkimustulokset yhteen tarkastelemalla korkeakoulujen sidosryhmätahoja, sidosryhmäyhteistyötä ja sen laadunhallintaa kahdella ulottuvuudella: yhtäältä korkeakoulun sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien ja toisaalta korkeakoulun yksiköiden ja johdon välisenä suhteena valottaen niitä näkökulmia, tavoitteita ja odotuksia, joita kullakin taholla on sidosryhmä-yhteistyöhön ja sen laadunhallintaan. Tutkimustulosten pohjalta esitetään viisi ehdotusta korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan kehittämiseksi.

Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta: korkeakoulujen ja niiden ulkoisten sidosryhmätahojen näkökulmat

Valtiovalta, akateeminen yhteisö ja opiskelijat ovat traditio-naalisesti muodostaneet erityisesti yliopistojen keskeisimmät sidosryhmätahot (Benneworth & Jongbloed 2010, 568–569). Tutkimuksen tulokset tukevat havaintoa siitä, että päärahoit-tajana opetus- ja kulttuuriministeriö koetaan sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa edelleen keskeiseksi sidosryhmä-tahoksi. Myös akateeminen yhteisö, muut korkeakoulut ja tut-kimusorganisaatiot sekä niiden muodostamat verkostot ovat korkeakouluille tärkeitä sidosryhmätahoja. Korkeakoulujen vä-linen yhteistyö on saanut myös uusia muotoja. Sidosryhmäyh-teistyön kansainvälinen ulottuvuus painottuu erityisesti yh-teistyössä muiden korkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden kanssa. Se ei rajoitu kuitenkaan pelkästään tutkimusyhteistyö-hön ja yliopistoihin, vaan yhteistyö ulkomaisten korkeakoulu-jen kanssa on lisääntynyt ja lisääntymässä myös ammattikor-

90

keakouluissa. Näyttää myös siltä, että toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset, erityisesti kiristyvä kansainvälinen kilpailu ja resurssien niukkuus ovat lisänneet korkeakoulujen välistä yhteistyötä kansallisella tasolla. Korkeakoulut ovat so-pineet työnjaosta, resurssien käytöstä ja yhteistyöstä. Tutki-mustulosten mukaan korkeakoulujen kansallisia verkostoja ja yhteistyötä olisi mahdollista hyödyntää vielä nykyistä parem-min erityisesti suuntauduttaessa kansainvälisille markkinoille: koulutuksen ja osaamisen vientiin ja markkinointiin.

Samansuuntaisesti aikaisempien tutkimusten kanssa tä-män tutkimuksen tulokset osoittavat kuitenkin, että nykyisin korkeakoulut ovat vuorovaikutuksessa ja vastuussa entistä laa-jemmalle joukolle erilaisia ulkoisia sidosryhmiä, joiden intres-seihin niiden on vastattava ja joille korkeakoulujen laadusta on tullut keskeinen kysymys (vrt. Becket & Brookes 2006; Benne-worth & Jongbloed 2010, 568–569; Chen & Tam 1997; Lagrosen ym. 2004). Erityisesti erilaisten asiakas-, tilaaja- ja rahoittaja-organisaatioiden merkitys korkeakoulujen sidosryhmätahoina näyttää vahvistuneen. Tämä korostunee erityisesti ns. kolman-nen tehtävän kontekstissa. Korkeakouluilta erilaisia asiantun-tijapalveluita tilaavia asiakas- ja tilaajaorganisaatioita pidettiin keskeisinä sidosryhmätahoina kaikissa korkeakouluissa. Ku-ten myös aikaisemmat tutkimukset osoittavat, niiden merki-tys korostui erityisesti ammattikorkeakouluissa ja tekniikan aloilla (esim. De Witt & Verhoeven 2000; Lyytinen ym. 2011). Korkeakouluista on tullut myös aikaisempaa riippuvaisempia erilaisista ulkopuolisen rahoituksen lähteistä, erityisesti tutki-musta rahoittavien organisaatioiden merkitys korkeakoulujen sidosryhmätahoina näyttäytyi keskeisenä.

Korkeakouluissa asiakas-, tilaaja- ja rahoittajaorganisaa-tioiden merkitystä perusteltiin esimerkiksi sillä, että niiden kautta korkeakoulut saavat tarvitsemiaan taloudellisia resurs-seja. Yhteistyö asiakas- ja tilaajaorganisaatioiden kanssa ei ra-joitu kuitenkaan pelkästään liiketaloudelliseen toimintaan, jossa korkeakoulut tuottavat yksisuuntaisesti koulutus- tai tut-kimuspalveluita asiakkaalle, vaan kyse on pikemminkin mo-lemminpuolisesta vuorovaikutuksesta, jossa lopputulokseen päädytään yhteisen keskustelun ja kommentoinnin kautta (ks. myös Harvey & Green 1993). Asiakas- ja tilaajaorganisaatioi-ta edustavat tahot osallistuvat myös korkeakoulun opetus- ja tutkimustoimintojen kehittämiseen esimerkiksi tarjoamal-la opiskelijoille harjoittelu- ja opinnäytetyöpaikkoja sekä osal-listumalla korkeakoulujen neuvottelukuntiin ja hankkeiden ohjausryhmiin. Samalla ne ottavat kantaa myös siihen, min-kälaista laadukas koulutus- ja tutkimustoiminta on. Asiayh-

91

teydestä ja sidosryhmätyypistä riippuen käsitykset laadusta ja sen ar vioinnista voivat vaihdella. (Harvey & Lee 1993; Houston 2008, 62.) Esimerkiksi korkeakouluilta asiantuntijapalveluita tilaa vien ja niitä rahoittavien asiakas-, tilaaja- ja rahoittajaorga-nisaatioiden voidaan ajatella olevan kiinnostuneita ensisijassa siitä, että ne saavat vastinetta taloudellisille sijoituksilleen. Täl-löin laatu tulkitaan lähinnä vastineeksi rahalle. Toisaalta kor-keakoulujen koulutustoimintojen kehittämiseen osallistuvien sidosryhmätahojen intressit liittynevät sen varmistamiseen, että opiskelijat saavat koulutuksen kautta työelämässä tarvit-tavia tietoja ja taitoja. Tällöin laatu tulkitaan ensisijassa toimin-nan tarkoituksenmukaisuudeksi. (ks. Harvey & Green 1993; Houston 2008, 62; Srikanthan & Dalrymple 2003, 127.)

Tutkimuksen tulosten mukaan on todennäköistä, että ul-koisten sidosryhmätahojen merkitys ja vaikutusvalta kasvaa edelleen tulevaisuudessa erityisesti rahoittajan roolissa toimi-vien ulkoisten sidosryhmien kautta. Vaikka ulkoisten sidos-ryhmätahojen osallistumiseen ja vaikutusmahdollisuuksien parantumiseen suhtauduttiin sinänsä positiivisesti, jännittei-tä arveltiin syntyvän erityisesti siitä, miten erilaisten ulkoisten sidosryhmien tarpeet ovat yhdistettävissä yliopistojen riippu-mattomuutta ja toimintojen pitkäjänteisyyttä painottaviin ta-voitteisiin. Erityisesti yritysten tarpeet voivat olla lyhytjännit-teisiä ja yhteistyö suhdanteista riippuvaista. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu, jos korkeakoulun opetuksen ja tutkimuk-sen laatua lähdetään määrittämään ensisijassa ulkoisen asiak-kaan tai rahoittajan saaman hyödyn näkökulmasta ottamatta huomioon yliopistoille ja ammattikorkeakouluille ominaisia arvoja ja tehtäviä. Ulkoisen asiakkaan lähtökohtiin perustuvaa laadun määrittämistä ei voida ongelmitta soveltaa korkeakou-lukontekstiin (esim. Houston 2007, 62–64; Lagrosen ym. 2004).

Kuten Benneworth ja Jongbloed (2010, 570) toteavat, kor-keakoulujen on tehtävä entistä vaikeampia valintoja siitä, min-kä sidosryhmien intressejä niiden tulisi priorisoida ja kuinka erilaisia ja jopa vastakkaisia intressejä sovitetaan yhteen. Kor-keakoulujen laadunhallinnan kannalta keskeinen kysymys on, kenen laadusta siinä on kysymys ja miten erilaiset käsitykset laadusta on sovitettu yhteen (ks. myös Harvey & Green 1993). Ideaalitilanteessa korkeakoulun laatujärjestelmässä on otet-tu huomioon eri sidosryhmätahojen – sekä sisäisten että ul-koisten – näkökulmat, joiden jaetusta visiosta laatujärjestelmä muodostuu (Srikanthan & Dalrymple 2003, 127). Kun erilaisia sidosryhmätahoja ja -suhteita on paljon, on laadun määrittämi-nen ja arviointi kuitenkin aina jossain määrin tapauskohtaista. Tutkimuksen tulosten perusteella korkeakoulun ja sen ulkois-

92

ten sidosryhmätahojen tavoitteiden yhteensovittamisessa tär-keää on erityisesti se, että yhteistyö on tavoitteellista, pitkäjän-teistä ja vastavuoroisuuteen perustuvaa.

Nykytilanteessa korkeakouluilla on myös useita sellaisia sidosryhmätahoja, jotka voivat vaikuttaa korkeakouluun tai jo-hon korkeakoulu voi vaikuttaa, mutta jotka eivät varsinaisesti tai säännöllisesti ole korkeakoulun kanssa yhteistyösuhteessa (ks. Clarkson 1995, 107). Esimerkiksi median ja tiedotusväli-neiden merkitys korostuu tämäntyyppisinä sidosryhmätahoi-na osalle korkeakouluista. Korkeakoulujen on huolehdittava myös imagostaan ja medialla on keskeinen rooli siinä, minkä-lainen kuva korkeakoulusta välittyy. Asiantuntijat suhtautui-vat mediaan kuitenkin ristiriitaisesti ja näkemyksissä painot-tui, että asiasisältöjen ja toiminnan tulosten tulisi ratkaista, eikä sen minkälainen kuva medialle annetaan. Sen sijaan kor-keakoulun yhtenäistä sidosryhmäviestintää pidettiin erityi-sen tärkeänä: asiantuntijoiden mukaan korkeakoululla tulisi olla yhtenäinen mediastrategia ja viesti sidosryhmille. Myös korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointira-porttien analyysi osoitti, että korkeakouluilla on kehitettävää erityisesti ulkoisten sidosryhmien tiedontarpeiden selvittämi-sessä sekä sidosryhmäviestinnän kehittämisessä.

Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta: korkeakoulun yksiköiden ja johdon näkökulmat

Yliopistoissa tieteenalat ovat perinteisesti olleet itsenäisiä oman toimintansa ohjaamisessa ja yhteistyösuhteidensa sol-mimisessa. Yhteistyösuhteet ovat olleet ja ovat edelleen tie-teenaloittain eriytyneitä sekä akateemisen yhteisön sisällä että suhteessa ulkopuoliseen maailmaan (esim. Clark 1983; Ylijoki ym. 2011, 721–740). Tieteenalojen on havaittu eroavan toisis-taan myös esimerkiksi toiminta- ja kommunikaatiotavoiltaan (Becher & Trowler 2001). Tämän tutkimuksen tulokset tuki-vat havaintoa siitä, että yhteistyö ulkoisten sidosryhmien kans-sa on yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa edelleen pitkäl-ti yksiköittäin, tieteen- ja koulutusaloittain eriytynyttä, varsin moniulotteista toimintaa, jossa korkeakoulun henkilöstön ja ulkoisten sidosryhmien henkilötason suhteet ja vuorovaikutus ovat keskeisessä asemassa. Myös laadunhallinnan menettelyis-sä ja käytänteissä on koulutus- ja tieteenalojen sekä yksiköiden välisiä eroja – joskin sidosryhmänäkökulman sisällyttäminen osaksi laadunhallintaa on vielä uutta – eikä toiminnan yh-denmukaistamiseen tähtääviä laadunhallinnan menettelyitä

93

varauksetta nähdä mielekkäiksi sidosryhmäsuhteiden laadun-hallinnan kannalta (ks. myös Brennan & Shah 2001).

Korkeakoulutason laadunhallinnan ja laatujärjestelmän näkökulmasta sidosryhmäyhteistyön hajautuneisuus, moni-ulotteisuus ja yhteistyön perustuminen henkilötason suhtei-siin on kuitenkin haaste. Erityisesti korkeakoulun johdon ja hallinnon edustajat sekä asiantuntijapaneeliin osallistuneet arvioivat, että laadukas sidosryhmäyhteistyö edellyttää myös korkeakoulutasolla sovittuja yhteisiä menettelytapoja ja käy-tänteitä. Haasteena pidettiin esimerkiksi sitä, että korkea-kouluilla on käytössään vain vähän indikaattoreita tai muita mekanismeja yhteiskunnalliselle vuorovaikutukselle ja/tai si-dosryhmäyhteistyölle asetettujen tavoitteiden toteuman seu-rantaan. Asiantuntija-arvioissa painotettiin myös, että nykyti-lanteessa yksiköt ja tieteenalat ovat monin tavoin riippuvaisia yliopistosta, esimerkiksi yliopiston mukanaan tuomasta mai-neesta ja yliopistotason markkinoinnista sekä brändien raken-tamiseen ja julkisuuden hallintaan kohdistuvista resursseista.

Se, mitä sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnalla käytän-nössä tarkoitetaan, ei ole myöskään yksiselitteinen kysymys. Melko yksimielisiä tutkimukseen osallistuneet – korkeakoulun johdon ja yksiköiden edustajat sekä asiantuntijapaneeliin osal-listuneet – olivat kuitenkin siitä, että sidosryhmäyhteistyön laatua ei tulisi arvioida omana, erillisenä toimintonaan, vaan osana korkeakoulun opetuksen ja tutkimuksen laatua. Korkea-koulun johdon ja hallinnon edustajat mielsivät sidosryhmäyh-teistyön laadunhallinnan ensisijassa yhdeksi näkökulmaksi tai välineeksi arvioida korkeakoulun opetuksen ja tutkimuk-sen tai tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan laatua. Yk-sikkötasolla sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta näyttäytyy tyypillisesti koulutus- ja tutkimustoimintojen kehittämisenä sidosryhmätahojen kanssa käytyjen keskustelujen, yhteisen työskentelyn ja/tai sidosryhmiltä saadun palautteen perusteel-la. Sillä viitattiin myös laadun ylläpitämiseen yhtenäisten käy-tänteiden ja ohjeistusten avulla. Käytännössä sidosryhmäyh-teistyön laadunhallinnan integrointi osaksi korkeakoulujen laatujärjestelmiä ja toiminnan ohjausta on vielä melko jäsen-tymätöntä.

Kansallisella tasolla korkeakoulujen laadunvarmistusjär-jestelmien auditoinneissa yhteiskunnallisen vuorovaikutuk-sen, vaikuttavuuden ja aluekehityksen laadunvarmistuksen kattavuutta ja vaikuttavuutta (toisella auditointikierroksella yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja aluekehitystyön) tarkas-tellaan kuitenkin yhtenä perustoimintona, erillään tutkinto-tavoitteisesta koulutuksesta sekä tutkimuksesta tai tutkimus-

94

ja kehitystyöstä (Korkeakoulujen arviointineuvosto 2007, 11; Korkeakoulujen arviointineuvosto 2010, 9). Vaikka yhteiskun-nallinen vuorovaikutus ja/tai sidosryhmäyhteistyö voi saada korkeakouluissa myös omia, koulutus- ja tutkimustehtäväs-tä erillisiä muotojaan, esimerkiksi korkeakoulun henkilöstön osallistumisena erilaisilla alueellisilla foorumeilla, tutkimuk-sen eri vaiheiden tulokset tukevat vahvasti havaintoa siitä, että korkeakouluissa yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja/tai sidos-ryhmäyhteistyö mielletään ensisijassa osaksi korkeakoulun muuta toimintaa, erityisesti opetusta ja tutkimusta tai tutki-mus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa ja niiden laadunhallin-taa. Pohdittavaksi voineekin asettaa kysymyksen siitä, missä määrin korkeakoulujen on mahdollista ja mielekästä jatkossa kehittää yhteiskunnalliselle vuorovaikutukselle ja/tai sidosryh-mäyhteistyölle erillisiä laadunhallinnan menettelyitä ja missä määrin sen laatua tulisi arvioida osana koulutuksen ja tutki-muksen laatua. Voisiko yhteiskunnallisen vaikuttamisen jat-kossa sisällyttää yhdeksi näkökulmaksi auditoitaessa korkea-koulujen tutkintotavoitteisen koulutuksen ja tutkimuksen tai tutkimus- ja kehitystyön laadunhallinnan kattavuutta ja vai-kuttavuutta. Kuten Kankaala ym. (2004, 12) toteavat, viime kä-dessä korkeakoulujen kyky huolehtia yhteiskuntasuhteistaan liittyy kysymykseen siitä, kuinka hyvin ja laadukkaasti korkea-koulun perustehtävät – opetus ja tutkimus – on hoidettu.

Vaikka korkeakoulujen sidosryhmä- ja yhteiskunta-suhteita painotetaan nykyisin monin tavoin, on sidosryhmä- näkökulman sisällyttäminen osaksi korkeakoulujen laadun hallintaa ja sen kehittämistä sekä tutkimuksen että käytän-nön toiminnan kannalta vielä uusi ja kehittymässä oleva alue. Tämä nostaa esiin useita jatkotutkimuksen aiheita. Sidosryh-mä-näkökulmaa korkeakoulujen laadun määrittämiseen ja sen kehittämiseen on tutkimuksissa lähestytty erityisesti sisäisten sidosryhmien – opiskelijoiden ja henkilöstön – näkökulmas-ta (esim. Iacovidou ym. 2009; Lagrosen ym. 2004). Jatkotutki-muksissa on tärkeä ottaa huomioon ja aikaisempaa systemaat-tisemman tarkastelun kohteeksi myös ulkoisten sidosryhmien näkökulmat ja käsitykset korkeakoulujen laadusta ja sen ke-hittämisestä. Tutkimuksen tulosten perusteella näyttää siltä, että jatkossa sidosryhmä-näkökulma voi olla yksi niistä ulot-tuvuuksista, joilla suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkea-koulujen opetuksen ja tutkimuksen laatua arvioidaan. Kiinnos-tava jatkotutkimuksen aihe on myös, miten ja missä laajuudessa sidosryhmä-näkökulma integroidaan osaksi korkeakoulujen johtamista, toiminnan ohjausta ja laatujärjestelmiä.

95

Ehdotukset korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan kehittämiseksi

Tutkimustulosten pohjalta voidaan esittää seuraavat havainnot ja ehdotukset korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadun-hallinnan kehittämiseksi korkeakoulutasolla ja kansallisella ta-solla.

1) Vaikka korkeakouluissa ja niiden yksiköissä on jo tunnis-tettu keskeisiä ulkoisia sidosryhmätahoja, on erityyppiset ulkoiset sidosryhmät ja niiden merkitys tärkeää tunnistaa nykyistä eksplisiittisemmin. Tunnistaminen voi tapahtua vain korkeakoulun aktiivisella sisäisellä vuorovaikutuksel-la yhdessä omien sisäisten sidosryhmien – eri henkilöstö-ryhmät ja opiskelijat – kanssa ja eri organisaatiotasojen toi-mivan vuorovaikutuksen välityksellä.

2) Tutkimuksen tulosten mukaan korkeakoulujen sidosryh-mäyhteistyön keskeinen haaste on yhteistyön ja -suhteiden kehittäminen nykyistä säännöllisemmäksi, pitkäjäntei-semmäksi ja luonteeltaan vastavuoroiseksi vuorovaiku-tukseksi tärkeimmiksi tunnistettujen sidosryhmätahojen kanssa. Korkeakouluja ja niiden yksiköitä suositellaan kes-kustelemaan ja sopimaan yhdessä tärkeimpien sidosryh-mätahojensa kanssa niistä käytänteistä, jotka tukevat ta-voitteellista, pitkäjänteistä ja vastavuoroista yhteistyötä. Keskustelujen koordinoimiseksi on tärkeää sopia korkea-koulukohtaiset sisäiset menettelyt.

3) Korkeakoulutason laadunhallinnan näkökulmasta keskei-nen haaste on tasapainon löytäminen sidosryhmäyhteis-työn keskitetyn koordinaation ja ratkaisujen, yksiköiden, tieteen- ja koulutusalojen eriytyneiden käytänteiden sekä ulkoisten sidosryhmätahojen odotusten välillä. Kunkin korkeakoulun tulisi kehittää riittävän väljiä yhteisiä käy-tänteitä ja tukipalveluita sidosryhmäyhteistyönsä laadun-hallinnan tueksi.

4) Koska yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja sidosryhmäyh-teistyö nähdään korkeakouluissa pääsääntöisesti osak-si opetus- ja tutkimustoimintaa tai tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa sekä näkökulmaksi tai välineeksi ar-vioida ja kehittää niiden laatua, tulisi yhteiskunnallinen vaikuttaminen sisällyttää jatkossa myös valtakunnallisel-

96

la tasolla samaan kohteeseen auditoitaessa korkeakoulujen tutkintotavoitteisen koulutuksen ja tutkimuksen tai tutki-mus- ja kehitystyön laadunhallinnan kattavuutta ja vaikut-tavuutta.

5) Sidosryhmäyhteistyön kansainvälinen ulottuvuus painot-tuu erityisesti yhteistyössä muiden korkeakoulujen kanssa. Lisääntyvä kansainvälisyys ei tarkoita kuitenkaan pelkäs-tään yhteistyötä ulkomaisten yliopistojen ja tutkimuslai-tosten kanssa. Tutkimustulosten mukaan selviytyminen kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa edellyttää suo-malaisilta korkeakouluilta myös keskinäistä yhteistyötä. Korkeakoulujen kansainvälisen sidosryhmäyhteistyön ja koulutuksen viennin laadunvarmistukseen tulisi kehittää kansalliseen yhteistyöhön kannustavia mekanismeja.

97

Lähteet

Aarrevaara, T.. Aaltonen, M., Ansala, L., Huttunen, J., Ryynänen-Karjalainen, L., Saarilammi, M.-L. & Talvinen, K. 2011. Itä-Suomen yliopiston laadunvarmistus järjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 5:2011.

Alves, H., Mainardes, E. & Raposo, M. 2010. A Relationship Approach to Higher Education Institutions Stakeholder Management. Tertiary Education and Management 16 (3), 159–181.

Amaral, A. & Magalhaes, A. 2002. The emergent role of external stakeholders in European higher education governance. Julkaisussa Amaral, A., Jones, G. & Karseth, B. (toim.) Governing higher education: national perspectives on institutional governance. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers, 1–21.

Ammattikorkeakoululaki 9.5.2003/351.Becher, T. & Trowler, P. 2001. Academic Tribes

and Territories: Intellectual enquiry and the culture of disciplines. Ballmoor: The Society for Research into Higher Education.

Becket, N. & Brookes, M. 2006. Evaluating quality management in university departments. Quality Assurance in Education 14 (2), 123–142.

Benneworth, P. & Jongbloed, B. 2010. Who matters to universities? A stakeholder perspective on humanities, arts and social sciences valorisation. Higher Education 59, 567–588.

Brennan, J. & Shah, T. 2001. Managing quality in higher education: an international perspective on institutional assessment and change. Buckingham: Open University Press.

Bryson, J. 1995. Strategic planning for public and non-profit organizations. San Francisco: Jossey-Bass.

Bryson, J. 2004. What to do when stakeholder matter. Stakeholder identification and analysis techniques. Public Management Review 6 (1), 21–53.

Burrows, J. 1999. Going beyond labels: a framework for profiling institutional stakeholders. Contemporary Education (70), 4.

98

CENTRIA 2010. Sidosryhmäkyselyn tulokset 2010. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Centria tutkimus ja kehitys.

CENTRIA 2011. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan tilannekatsaus 1.1.–31.3.2011 (Q1).

Chen, Y. & Tam, W. 1997. Multi-models of quality in education. Quality assurance in Education 5 (1), 22–31.

Clark, B. 1983. The Higher Education System: Academic Organization in Cross-National Perspective. Berkley: University of California Press.

Clark, B. 1998. Creating Entrepreneurial Universities: Organizational Pathways for Transformation. Oxford: Pergamon Press.

Clarkson, M. 1995. A stakeholder framework for analyzing and evaluating corporate social performance. Academy of Management Review 20 (1), 92–117.

De Wit, K. & Verhofen, J. 2000. Stakeholders in Universities and Colleges in Flanders. European Journal of Education 35 (4), 421–437.

Freeman, E. 1984. Strategic Management. A Stakeholder Approach. Boston: Pitman.

Freeman, R. E. & Evan, W. 1990. Corporate governance: a stakeholder interpretation. Journal of Behavioral Economics 19, 337–359.

Freeman, R. E. & McVea, J. 2001. A Stakeholder Approach to Strategic Management. Julkaisussa Hitt, M., Freeman, R.E. & Harrison, J. (toim.) The Blackwell Handbook of Strategic Management. Oxford: Blackwell, 189–207.

Harvey, L. & Green, D. 1993. Defining quality. Assessment & Evaluation in Higher Education 18 (1).

Hintsanen, V., Luukka, M.-R., Lounasmeri, T., Majander, M., Renvall, J., Holopainen, H. & Hiltunen, K. 2010. Turun ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 2:2010. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja

2:2010.Houston, D. 2008. Rethinking quality and

improvement in higher education. Quality Assurance in Education 16 (1), 61–79.

Hölttä, S. From Ivory Towers to regional Networks in Finnish Higher Education. European Journal of Education 35 (4), 465–474.

Iacovidou, M., Gibbs, P. & Zopiatis, A. 2009. An Exploratory Use of the Stakeholder Approach to

99

Defining and Measuring Quality: The Case of Cypriot Higher Education Institution. 15 (2), 147–165.

Itä-Suomen yliopisto 2010. Itä-Suomen yliopiston päälaatukäsikirja. Hyväksytty 28.9.2010.

Jokinen, T., Malinen, H., Mäki, M., Nokela, J., Pakkanen, P. & Kekäläinen H. 2007. Tampereen teknillisen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoton julkaisuja 4:2007. Tampere: Korkeakoulujen arviointineuvosto.

Jongbloed, B., Enders, J. & Salerno, C. 2008. Higher education and its communities: Interconnections, interdependencies and a research agenda. Higher Education 56, 303–324.

Kankaala, K., Kaukonen, E., Kutinlahti, P. Lemola, T., Nieminen, M. & Välimaa, J. 2004. Yliopistojen kolmas tehtävä? Helsinki: Edita.

Korkeakoulujen arviointineuvosto 2007. Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2008–2011. Helsinki: Korkeakoulujen arviointineuvosto.

Korkeakoulujen arviointineuvosto 2010. Korkeakoulujen laatujärjestelmien auditointikäsikirja vuosiksi 2011–2017. Tampere: Korkeakoulujen arviointineuvosto.

Kuusi, O. 2002. Delfoi-menetelmä. Teoksessa Kamppinen, M., Kuusi, O. & Söderlund, S. (toim.) Tulevaisuudentutkimus: perusteet ja sovellukset. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 204–225.

Lagrosen, S., Seyyed-Hashemi, R. & Leitner, M. 2004. Examination of the dimensions of quality in higher education. Quality Assurance in Education 12 (2), 61–69.

Larsen, I, M. 2000. University Research Policy in Norway – Walking the Tightrope between Internal and External Interests. European Journal of Education 35 (4), 385–402.

Linturi, H. 2011. Delfoin metamorfooseja. Futura 1/2007.Lyytinen, A., Marttila, L. & Ylijoki, O.-H. 2011.

Yliopistojen tutkimustoiminnan profiilit – yksikkö-tason analyysi. Tiedepolitiikka 3 (36), 7–20.

Maassen, P. 2000. Editorial. European Journal of Education 35 (4), 377–383.

Maassen, P. 2000. The Changing Role of Stakeholders in Dutch University Governance. European Journal of Education 35 (4), 449–464.

Maassen, P. 2002. Organisational strategies and governance structures in Dutch universities. Julkaisussa Amaral, A., Jones, G. & Karseth, B.

100

(toim.) Governing higher education: national perspectives on institutional governance.

Magalhaes, A. & Amaral, A. 2000. Portuguese Higher Education and the Imaginary Friend: the stakeholders´ role in institutional governance. European Journal of Education 35 (4), 439–448. Dordrecht: Kluwer Academic Publishers, 23–41.

Mitchell, R., Agle, B. & Wood, D. 1997. Toward a theory of stakeholder identification and salience: defining the principle or who and what really counts. Academy of Management Review 22 (4), 853–896.

Moitus, S. 2009. Analyysi korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointien tuloksista vuosilta 2005–2008. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 14:2009. Tampere: Korkeakoulujen arviointineuvosto.

Musial, K. 2010. Redefining External Stakeholders in Nordic Higher Education. Tertiary Education and Management 16 (1), 45–60.

Myllykangas, P. 2009. Sidosryhmäsuhteet liike-toiminnan arvon luomisessa: palveluyksiköstä liiketoiminnaksi, episodi yrityksen elämää. Tampere: Tampere University Press.

Nieminen, M. 2004. Lähtökohtia yliopiston kolmannen tehtävän tarkastelulle. Julkaisussa Kankaala, K., Kaukonen, E., Kutinlahti, P., Lemola, T. Nieminen, M. & Välimaa, J. (toim.) Yliopistojen kolmas tehtävä? Helsinki: Edita, 15–42.

Näsi, J. 1995. What is stakeholder thinking? A snapshot of a social theory of the firm. Teoksessa Näsi, J. (toim.) Understanding stakeholder thinking. Jyväskylä: Gummerus, 19–32.

Rauhala, P., Liljander, J.-P., Mulari, O. & Moitus, S. 2008. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän uusinta-auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 6:2008.

Rekilä, E., Heikkilä, J., Kääpä, P., Seppälä, M., Virtanen, T., Öberg, J., Moitus, S. & Mustonen, K. 2008. Tampereen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 9:2008.

Ritsilä, J., Nieminen, M. & Sotarauta, M. 2007. Yliopistojen yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Arviointimalli ja näkemyksiä yliopistojen rooleihin. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:22. Opetusministeriö.

101

Srikanthan, G. & Dalrymple, J. 2003. Developing alternative perspectives for quality in higher education. International Journal of Educational Management 17 (3), 126–136.

Sorvisto, M. 2012. Oppimisprosessin arviointi- ja palauteraportin kuvaus. Sähköpostiviesti 15.5.2012.

Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2003. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.

Ursin, J. 2007. Yliopistot laadun arvioijina. Akateemisia käsityksiä laadusta ja laadunvarmistuksesta. Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimusselosteita 35. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos.

Välimaa, J. 2004. Korkeakoulun kolmas tehtävä korkea-koulutuksessa: tavoitteena joustavuus ja yhteistyö. Julkaisussa Kankaala, K., Kaukonen, E., Kutinlahti, P. Lemola, T., Nieminen, M. & Välimaa, J. (toim.). Yliopistojen kolmas tehtävä? Helsinki: Edita, 43–68.

Ylijoki, O.-H., Lyytinen, A. & Marttila, L. 2011. Different research markets: a disciplinary perspective. Higher Education 62, 721–740.

Yliopistolaki 24.7.2009/558.

102

Liite 1: Tutkimuksen toteutus

Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön laadunhallintaa kos-kevan hankkeen on toteuttanut Tampereen yliopiston johta-miskorkeakoulussa toimiva Higher Education Group (HEG). Hankkeen tutkimusryhmän muodostivat dosentti, yliopiston-lehtori Jussi Kivistö (hankkeen johtaja), tutkija Anu Lyytinen (hankkeen päätoiminen tutkija), yliopistotutkija Vuokko Koh-tamäki, yliopisto-opettaja Elias Pekkola sekä professori Seppo Hölttä. Käsillä oleva raportti on tutkimusryhmän yhteistyön tulos: ryhmä kokoontui säännöllisesti keskustelemaan hank-keen etenemisestä ja päätökset hankkeen tutkimussuunnitel-man mukaisten eri vaiheiden toteutustavoista tehtiin ryhmän yhteisissä kokoontumisissa. Päävastuu hankkeen käytännön toteutuksesta ja raportin kirjoittamisesta on ollut tutkija Anu Lyytisellä.

Hankkeen toisen vaiheen aineiston keruuseen sekä ai-neistolähtöiseen sisällönanalyysiin liittyvät tehtävät jaet-tiin ryhmän jäsenten kesken seuraavasti: Anu Lyytinen Kes-ki-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, Itä-Suomen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto, viimeksi mainittu yhdessä Jussi Kivistön kanssa, Vuokko Kohtamäki Turun ammattikor-keakoulu ja Elias Pekkola Tampereen yliopisto. Haastattelujen litteroijina toimivat hallintotieteiden ylioppilas Teemu Jokinen ja hallintotieteiden kandidaatti Maria Ranta. Tutkimuksen kol-mannessa vaiheessa Vuokko Kohtamäki vastasi asiantuntijapa-neelin ensimmäisen vaiheen tulevaisuusväittämien suunnitte-lusta, koordinoinnista ja pilotoinnista. Anu Lyytinen vastasi asiantuntijapaneelin käytännön toteutuksesta ja sen seuraa-van vaiheen suunnittelusta. Myös Elias Pekkola ja Jussi Kivistö osallistuivat paneelien käytännön ratkaisujen ideointiin.

Käsillä olevan raportin lisäksi hankkeen tuloksia on esitel-ty kahdessa kansallisessa seminaarissa ja yhdessä kansainväli-sessä konferenssissa. Hanketta ja sen tuloksia on esitelty myös HEG:n toteuttamassa korkeakouluhallinnon ja johtamisen opintokokonaisuuden (KOHA) Laatu ja arviointi -jaksolla kah-tena lukuvuonna.

103

KonferenssiesitelmätLyytinen A., Hölttä S., Kivistö J., Kohtamäki V.,

Pekkola E. (2011). Miten korkeakoulut hallitsevat sidosryhmäyhteistyönsä laatua? Korkeakoulututkimuksen XI kansallinen symposium 22.8.2011, Jyväskylä.

Lyytinen A., Hölttä S., Kivistö J., Kohtamäki V., Pekkola E. (2011). Quality assurance of stakeholder interaction in higher education institutions: The case of Finnish higher education institutions. EAIR 33rd Annual Forum 29.8.2011, Varsova.

Lyytinen A., Kivistö J., Kohtamäki V., Pekkola E., Hölttä S. (2011). Miten sidosryhmät vaikuttavat korkeakoulujen laadunvarmistukseen? XXX Hallinnon tutkimuksen päivät 24.11.2011, Tampere.

KOHA-luennotKohtamäki V. (2012). Korkeakoulujen

sidosryhmäyhteistyön tulevaisuus, 12.4.2012.Lyytinen A. (2011). Korkeakoulujen sidosryhmäyhteistyön

laadunvarmistus, 14.4.2011.

104

Liite 2: Asiakirja-aineiston analyysissä käytetyt auditointiraportit

Aarrevaara, T.. Aaltonen, M., Ansala, L., Huttunen, J., Ryynänen-Karjalainen, L., Saarilammi, M.-L. & Talvinen, K. 2011. Itä-Suomen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 5:2011.

Aarrevaara, T., Toikka, M., Apajalahti, H., Huttula, T., Mäkilä, M., Kajaste, M. & Saarilammi, M.-L. 2009. Lapin yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 18:2009.

Antikainen, E.-L., Eskelinen, H., Mäki, M., Nykänen, M., Taskila, V.-M. & Mustonen, K. 2009. Rovaniemen ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 17:2009.

Harmaakorpi, V., Furu, P., Takala, M., Tenhunen, M.-L., Westersund, C. & Holm, K. 2009. Turun kauppakorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 4:2009.

Hintsanen, V., Höynälänmaa, M., Järvinen, M.-R., Karjalainen, A., Peltokangas, N. & Hiltunen, K. 2008. Vaasan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 8:2008.

Hintsanen, V., Luukka, M.-R., Lounasmeri, T., Majander, M., Renvall, J., Holopainen, H. & Hiltunen, K. 2010. Turun ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 2:2010. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2:2010.

Hulkko, P., Virtanen, A., Lampelo, S., Teckenberg, T., Vieltojärvi, M., Saarilammi, M.-L., & Mustonen, K. 2009. Diakonia-ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 12:2009.

Järvinen, M.-R., Granö, P., Huhtamo, E., Kettunen, A., Laaksonen, E., Holm, K. & Holopainen, H. 2009. Taideteollisen korkeakoulun

105

laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 15:2009.

Lampelo, S., Kainulainen, S., Turunen, J., Viljanen, J., Yanar, A., Mattila, J. & Saarilammi, M.-L. 2010. Laurea-ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 18:2010.

Lundqvist, R., Löfström, E., Hokkanen, A., Lindesjöö, E., Westermarck, C.-M., Raaheim, A. & Lundin, K. 2010. Auditering av kvalitetssäkringssystemet vid Åbo Akademi. Publikationer av rådet för utvärdering av högskolorna 4:2010.

Luoma, M., Daniel, H.-D., Kristensen, B., Pirttilä, A., Vaisto, L., Wahlen, S., Mustonen, K. & Seppälä, H. 2008. Audit of the Quality Assurance System of the Helsinki School of Economics. Publications of the Finnish Higher Education Evaluation Council 10:2008.

Lähdeniemi, M., Hulkko, P., Lappalainen, A., Mäkitalo, J., Suviranta, L. & Mustonen, K. 2010. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi.. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 14:2010.

Malinen, H., Hallikainen, J., Karttunen, P., Majander, M., Pudas, M. & Mustonen, K. 2009. Satakunnan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditiointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 6:2009.

Malinen, H., Puolanne, E., Sorvisto, M., Suomalainen, M., Takala, M., Mustonen, K. & Östman, K. 2011. Hämeen ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 6:2011.

Okko, P., Ansala, L., Immonen, H., Pirttilä, A., Uusitalo, T. & Saarilammi, M.-L. 2010. Oulun yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 6:2010.

Okko, P., Immonen, H., Kolehmainen, S. Levä, K., Seppälä, M., Kajaste, M. & Mustonen, K. 2011. Maanpuolustuskorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2:2011.

Pirttilä, A., Keränen, P., Pirnes, H., Tiilikka, A.-M., Virtanen, A. & Seppälä, H. 2009. Tampereen ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 5:2009.

106

Rekilä, E., Heikkilä, J., Kääpä, P., Seppälä, M., Virtanen, T., Öberg, J., Moitus, S. & Mustonen, K. 2008. Tampereen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 9:2008.

Stenius, M., Niemelä, J., Ansala, L., Heino, J., Käyhkö, R., Lempa, H., Holm, K. & Seppälä, H. 2008. Turun yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 11:2008.

Suntioinen, S., Myller, E., Nieminen, P., Pohjolainen, S., Wahlgren, A., Kajaste, M. & Moitus, S. 2009. Lappeenrannan teknillisen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 7:2009.

Tornikoski, E., Korhonen, K., Okkonen, E., Rantakangas, T.-M., Tarkkanen, J., Holm, K. & Mattila, J. 2011. Saimaan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 1:2011.

Urponen, H., Kinnunen, J., Levä, K., Nieminen, R., Raij, K., Seppälä, M. & Hiltunen, K. 2009. Jyväskylän yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 8:2009.

Varmola, T., Granö, P., Hyvönen, U., Klemettinen, T., Lippus, U., Salo, T., Mattila, J. & Seppälä, H. 2010. Sibelius-Akatemian laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 12:2010.

Virtanen, A., Aaltonen, M., Markus, A., Oresto, J., Rytkönen, P. & Saarilammi, M.-L. 2010. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 13:2010.

Virtanen, T., Ahonen, H., Ahonen, H., Koski, P., Lähteenmäki, J. & Mustonen, K. 2010. Teatterikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 7:2010.

107

Liite 3: Haastattelukysymykset

Haastattelukysymykset (johto)

1. Korkeakoulun ulkoiset sidosryhmät ja sidosryhmäyhteis-työn muodot

– Mitä sidosryhmäyhteistyöllä tarkoitetaan korkeakoulus-sanne? Kuinka tärkeänä pidätte sidosryhmäyhteistyötä osana korkeakoulunne toimintaa?

– Nimetkää korkeakoulunne keskeisimmät ulkoiset sidos-ryhmät? Onko korkeakoulullanne sidosryhmiä, joiden kanssa yhteistyö ei tällä hetkellä ole aktiivista, mutta joi-den kanssa yhteistyön toivotaan lisääntyvän tulevaisuu-dessa?

– Kuvailisitteko niitä toimintoja, joissa korkeakoulullanne on aktiivista sidosryhmäyhteistyötä?

– Miten luonnehtisitte korkeakoulunne ja eri sidosryhmien välistä vuorovaikutusta? Minkälainen rooli ja vaikutus-mahdollisuudet korkeakoulunne hallituksen ulkopuolisil-la jäsenillä on?

2. Korkeakoulun sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan me-nettelytavat

– Sisältyykö sidosryhmäyhteistyön laadunhallinta osaksi korkeakoulunne laadunvarmistusjärjestelmää?

– Miten sidosryhmäyhteistyön laadunhallintaa toteutetaan korkeakoulussanne?

– Miten sidosryhmät osallistuvat korkeakoulunne toimin-nan kehittämiseen?

3. Korkeakoulun sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan haas-teet ja kehittämiskohteet

– Mitkä ovat mielestänne sidosryhmäyhteistyön laadunhal-linnan keskeisimpiä haasteita ja kehittämiskohteita kor-keakoulussanne? Minkälaisia haasteita sidosryhmäyhteis-työn johtamiseen liittyy?

– Mitkä ovat mielestänne korkeakoulunne sidosryhmä-yhteistyön laadunhallinnan hyviä käytänteitä?

108

Haastattelukysymykset (yksikkötaso)

1. Korkeakoulun yksikön ulkoiset sidosryhmät ja sidosryh-mäyhteistyön muodot

– Mitä sidosryhmäyhteistyöllä tarkoitetaan yksikössänne? Kuinka tärkeänä pidätte sidosryhmäyhteistyötä osana yk-sikkönne toimintaa?

– Nimetkää yksikkönne keskeisimmät ulkoiset sidosryh-mät? Onko yksiköllänne sidosryhmiä, joiden kanssa yh-teistyö ei ole tällä hetkellä aktiivista, mutta joiden kanssa yhteistyön toivotaan lisääntyvän tulevaisuudessa?

– Kuvailisitteko niitä toimintoja, joissa yksiköllänne on ak-tiivista sidosryhmäyhteistyötä?

– Miten luonnehtisitte yksikkönne ja eri sidosryhmien välis-tä vuorovaikutusta?

2. Yksikön sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan menettely-tavat

– Onko yksiköllänne käytössä erillisiä sidosryhmäyhteis-työn laadunhallinnan käytänteitä?

– Miten sidosryhmäyhteistyön laadunhallintaa toteutetaan yksikössänne?

– Miten sidosryhmät osallistuvat yksikkönne toiminnan ke-hittämiseen?

3. Sidosryhmäyhteistyön laadunhallinnan haasteet ja kehittä-miskohteet

– Mitkä ovat mielestänne sidosryhmäyhteistyön laadunhal-linnan keskeisimpiä haasteita ja kehittämiskohteita yksi-kössänne? Minkälaisia haasteita sidosryhmäyhteistyön johtamiseen liittyy?

– Mitkä ovat mielestänne yksikkönne sidosryhmäyhteis-työn laadunhallinnan hyviä käytänteitä?

109

Liite 4: Korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointikohteiden 2c, 4 ja 5b kehitysvaihe

Korkeakoulu Auditointi- (2c) Yhteiskunnallisen (4) Henkilökunnan, (5b) Laadunvarmis-

vuosi vuorovaikutuksen, opiskelijoiden tusjärjestelmän

vaikuttavuuden ja ja ulkoisten tuottaman tiedon

aluekehitystyön sidos ryh mien tarkoituksenmukai-

laadunvarmistuksen osallistu minen suus ja saatavuus

kattavuus ja laadunvarmis- ulkoisten sidosryh-

vaikuttavuus tukseen mien näkökulmasta

AMMATTIKORKEAKOULUT Diakonia-ammattikorkeakoulu 2009 kehittyvä kehittyvä kehittyväHAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu 2010 kehittyvä kehittyvä alkavaHämeen ammattikorkeakoulu 2011 kehittyvä kehittyvä kehittyväKemi-Tornion ammattikorkeakoulu 2010 edistynyt kehittyvä kehittyväLaurea-ammattikorkeakoulu 2010 kehittyvä kehittyvä kehittyväRovaniemen ammattikorkeakoulu 2009 alkava kehittyvä alkavaSaimaan ammattikorkeakoulu 2011 kehittyvä kehittyvä kehittyväSatakunnan ammattikorkeakoulu 2009 kehittyvä kehittyvä alkavaTampereen ammattikorkeakoulu 2009 kehittyvä kehittyvä kehittyväTurun ammattikorkeakoulu 2010 kehittyvä kehittyvä alkavaVaasan ammattikorkeakoulu 2008 alkava kehittyvä alkavaYLIOPISTOT Helsingin kauppakorkeakoulu 2008 kehittyvä kehittyvä alkavaItä-Suomen yliopisto 2011 kehittyvä kehittyvä kehittyväJyväskylän yliopisto 2009 alkava kehittyvä kehittyväLapin yliopisto 2009 alkava kehittyvä alkavaLappeenrannan teknillinen yliopisto 2009 alkava kehittyvä alkavaMaanpuolustuskorkeakoulu 2011 kehittyvä kehittyvä kehittyväOulun yliopisto 2010 kehittyvä kehittyvä alkavaSibelius-Akatemia 2010 alkava alkava alkavaTaideteollinen korkeakoulu 2009 alkava alkava alkavaTampereen yliopisto 2008 alkava kehittyvä alkavaTeatterikorkeakoulu 2010 alkava alkava alkavaTurun kauppakorkeakoulu 2009 kehittyvä kehittyvä kehittyväTurun yliopisto 2008 alkava kehittyvä alkava

Åbo Akademi 2010 alkava alkava alkava

Kriteerit: puuttuva, alkava, kehittyvä ja edistynyt

1:2000 Lehtinen, E., Kess, P., Ståhle, P. & Urponen, K.: Tampereen yliopiston opetuksen arviointi 2:2000 Cohen, B., Jung, K. & Valjakka, T.: From Academy of Fine Arts to University. Same name, wider ambitions 3:2000 Goddard, J., Moses, I., Teichler, U., Virtanen, I. & West, P.: External Engagement and Institutional Adjustment:

An Evaluation of the University of Turku 4:2000 Almefelt, P., Kekäle, T., Malm, K., Miikkulainen, L. & Pehu-Voima, S.: Audit of Quality Work. Swedish

Polytechnic, Finland 5:2000 Harlio, R., Harvey, L., Mansikkamäki. J., Miikkulainen, L. & Pehu-Voima, S.: Audit of Quality Work. Central

Ostrobothnia Polytechnic 6:2000 Moitus, S. (toim.): Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt 2001–2003 7:2000 Liuhanen, A.-M. (toim.): Neljä aikuiskoulutuksen laatuyliopistoa 2001–2003 8:2000 Hara, V. , Hyvönen, R. , Myers, D. & Kangasniemi, J. (Eds.): Evaluation of Education for the Information

Industry 9:2000 Jussila, J. & Saari, S. (Eds.): Teacher Education as a Future-moulding Factor. International Evaluation of

Teacher Education in Finnish Universities 10:2000 Lämsä, A. & Saari, S. (toim.): Portfoliosta koulutuksen kehittämiseen. Ammatillisen opettajankoulutuksen

arviointi 11:2000 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintasuunnitelma 2000–2003 12:2000 Finnish Higher Education Evaluation Council Action Plan for 2000–2003 13:2000 Huttula, T. (toim.): Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2000 14:2000 Gordon, C., Knodt, G., Lundin, R., Oger, O. & Shenton, G.: Hanken in European Comparison. EQUIS

Evaluation Report 15:2000 Almefelt, P., Kekäle, T., Malm, K., Miikkulainen, L. & Kangasniemi, J.: Audit of Quality Work. Satakunta

Polytechnic 16:2000 Kells, H.R., Lindqvist, O. V. & Premfors, R.: Follow-up Evaluation of the University of Vaasa. Challenges of

a small regional university 17:2000 Mansikkamäki, J., Kekäle, T., Miikkulainen, L. , Stone, J., Tolppi, V.-M. & Kangasniemi, J.: Audit of Quality Work.

Tampere Polytechnic 18:2000 Baran, H., Gladrow, W. , Klaudy, K. , Locher, J. P. , Toivakka, P. & Moitus, S.: Evaluation of Education and

Research in Slavonic and Baltic Studies 19:2000 Harlio, R. , Kekäle, T. , Miikkulainen, L. & Kangasniemi, J.: Laatutyön auditointi. Kymen laakson ammatti -

korkeakoulu 20:2000 Mansikkamäki, J., Kekäle, T., Kähkönen, J., Miikkulainen, L., Mäki, M. & Kangasniemi, J.: Laatutyön auditointi.

Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu 21:2000 Almefelt, P., Kantola, J., Kekäle, T., Papp, I., Manninen, J. & Karppanen, T.: Audit of Quality Work. South Carelia

Polytechnic

1:2001 Valtonen, H.: Oppimisen arviointi Sibelius-Akatemiassa 2:2001 Laine, 1., Kilpinen, A., Lajunen, L., Pennanen, J., Stenius, M., Uronen, P. & Kekäle, T.: Maanpuolustuskorkea-

koulun arviointi 3:2001 Vähäpassi, A. (toim.): Erikoistumisopintojen akkreditointi 4:2001 Baran, H., Gladrow, W. , Klaudy, K. , Locher, J. P. , Toivakka, P. & Moitus, S.: |kspertiza obrazowaniq i

nau^no-issledowatelxskoj raboty w oblasti slawistiki i baltistiki (Ekspertiza obrazovanija i nauć̀no-issledovatelskoj raboty v oblasti slavistiki i baltistiki)

5:2001 Kinnunen, J.: Korkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden arviointi. Kriteerejä vuoro vaikutteisuuden arvottamiselle

6:2001 Löfström, E.: Benchmarking korkeakoulujen kieltenopetuksen kehittämisessä 7:2001 Kaartinen-Koutaniemi, M.: Korkeakoulu opiskelijoiden harjoittelun kehittäminen. Helsingin yliopiston,

Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun benchmarking-projekti 8:2001 Huttula, T. (toim.): Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt 2001 9:2001 Welander, C. (red.): Den synliga yrkeshögskolan. Ålands yrkeshögskola. 10:2001 Valtonen, H.: Learning Assessment at the Sibelius Academy 11:2001 Ponkala, O. (toim.): Terveysalan korkeakoulutuksen arvioinnin seuranta

PUBLIKATIONER AV RÅDET FÖR UTVÄRDERING AV HÖGSKOLORNA

1:2000 Lehtinen, E., Kess, P., Ståhle, P. & Urponen, K.: Tampereen yliopiston opetuksen arviointi 2:2000 Cohen, B., Jung, K. & Valjakka, T.: From Academy of Fine Arts to University. Same name, wider ambitions 3:2000 Goddard, J., Moses, I., Teichler, U., Virtanen, I. & West, P.: External Engagement and Institutional Adjustment:

An Evaluation of the University of Turku 4:2000 Almefelt, P., Kekäle, T., Malm, K., Miikkulainen, L. & Pehu-Voima, S.: Audit of Quality Work. Swedish

Polytechnic, Finland 5:2000 Harlio, R., Harvey, L., Mansikkamäki. J., Miikkulainen, L. & Pehu-Voima, S.: Audit of Quality Work. Central

Ostrobothnia Polytechnic 6:2000 Moitus, S. (toim.): Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt 2001–2003 7:2000 Liuhanen, A.-M. (toim.): Neljä aikuiskoulutuksen laatuyliopistoa 2001–2003 8:2000 Hara, V. , Hyvönen, R. , Myers, D. & Kangasniemi, J. (Eds.): Evaluation of Education for the Information

Industry 9:2000 Jussila, J. & Saari, S. (Eds.): Teacher Education as a Future-moulding Factor. International Evaluation of

Teacher Education in Finnish Universities 10:2000 Lämsä, A. & Saari, S. (toim.): Portfoliosta koulutuksen kehittämiseen. Ammatillisen opettajankoulutuksen

arviointi 11:2000 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintasuunnitelma 2000–2003 12:2000 Finnish Higher Education Evaluation Council Action Plan for 2000–2003 13:2000 Huttula, T. (toim.): Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2000 14:2000 Gordon, C., Knodt, G., Lundin, R., Oger, O. & Shenton, G.: Hanken in European Comparison. EQUIS

Evaluation Report 15:2000 Almefelt, P., Kekäle, T., Malm, K., Miikkulainen, L. & Kangasniemi, J.: Audit of Quality Work. Satakunta

Polytechnic 16:2000 Kells, H.R., Lindqvist, O. V. & Premfors, R.: Follow-up Evaluation of the University of Vaasa. Challenges of

a small regional university 17:2000 Mansikkamäki, J., Kekäle, T., Miikkulainen, L. , Stone, J., Tolppi, V.-M. & Kangasniemi, J.: Audit of Quality Work.

Tampere Polytechnic 18:2000 Baran, H., Gladrow, W. , Klaudy, K. , Locher, J. P. , Toivakka, P. & Moitus, S.: Evaluation of Education and

Research in Slavonic and Baltic Studies 19:2000 Harlio, R. , Kekäle, T. , Miikkulainen, L. & Kangasniemi, J.: Laatutyön auditointi. Kymen laakson ammatti -

korkeakoulu 20:2000 Mansikkamäki, J., Kekäle, T., Kähkönen, J., Miikkulainen, L., Mäki, M. & Kangasniemi, J.: Laatutyön auditointi.

Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu 21:2000 Almefelt, P., Kantola, J., Kekäle, T., Papp, I., Manninen, J. & Karppanen, T.: Audit of Quality Work. South Carelia

Polytechnic

1:2001 Valtonen, H.: Oppimisen arviointi Sibelius-Akatemiassa 2:2001 Laine, 1., Kilpinen, A., Lajunen, L., Pennanen, J., Stenius, M., Uronen, P. & Kekäle, T.: Maanpuolustuskorkea-

koulun arviointi 3:2001 Vähäpassi, A. (toim.): Erikoistumisopintojen akkreditointi 4:2001 Baran, H., Gladrow, W. , Klaudy, K. , Locher, J. P. , Toivakka, P. & Moitus, S.: |kspertiza obrazowaniq i

nau^no-issledowatelxskoj raboty w oblasti slawistiki i baltistiki (Ekspertiza obrazovanija i nauć̀no-issledovatelskoj raboty v oblasti slavistiki i baltistiki)

5:2001 Kinnunen, J.: Korkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden arviointi. Kriteerejä vuoro vaikutteisuuden arvottamiselle

6:2001 Löfström, E.: Benchmarking korkeakoulujen kieltenopetuksen kehittämisessä 7:2001 Kaartinen-Koutaniemi, M.: Korkeakoulu opiskelijoiden harjoittelun kehittäminen. Helsingin yliopiston,

Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun benchmarking-projekti 8:2001 Huttula, T. (toim.): Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt 2001 9:2001 Welander, C. (red.): Den synliga yrkeshögskolan. Ålands yrkeshögskola. 10:2001 Valtonen, H.: Learning Assessment at the Sibelius Academy 11:2001 Ponkala, O. (toim.): Terveysalan korkeakoulutuksen arvioinnin seuranta

PUBLICATIONS OF THE FINNISH HIGHER EDUCATION EVALUATION COUNCILKORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTON JULKAISUJA

12:2001 Miettinen, A. & Pajarre, E.: Tuotantotalouden koulutuksen arvioinnin seuranta 13:2001 Moitus, S., Huttu, K., Isohanni, I., Lerkkanen, J., Mielityinen, I., Talvi, U., Uusi-Rauva, E. & Vuorinen, R.:

Opintojen ohjauksen arviointi korkeakouluissa 14:2001 Fonselius, J., Hakala, M. K. & Holm, K. : Evaluation of Mechanical Engineering Education at

Universities and Polytechnics 15:2001 Kekäle, T. (ed.): A Human Vision with Higher Education Perspective.Institutional Evaluation of the

Humanistic Polytechnic

1:2002 Kantola, I. (toim.): Ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilulupahakemusten arviointi 2:2002 Kallio, E.: Yksilöllisiä heijastuksia. Toimiiko yliopisto-opetuksen paikallinen itsearviointi? 3:2002 Raivola, R., Himberg, T., Lappalainen, A., Mustonen, K. & Varmola, T.: Monta tietä maisteriksi.

Yliopistojen maisteriohjelmien arviointi 4:2002 Nurmela-Antikainen, M., Ropo, E., Sava, I. & Skinnari, S.: Kokonaisvaltainen opettajuus.

Steinerpedagogisen opettajankoulutuksen arviointi 5:2002 Toikka, M. & Hakkarainen, S.: Opintojen ohjauksen benchmarking tekniikan alan koulutusohjelmissa.

Kymenlaakson, Mikkelin ja Pohjois-Savon ammattikorkeakoulut 6:2002 Kess, P., Hulkko, K., Jussila, M., Kallio, U., Larsen, S. , Pohjolainen,T. & Seppälä, K.: Suomen avoin

yliopisto. Avoimen yliopisto-opetuksen arviointiraportti 7:2002 Rantanen, T., Ellä, H., Engblom, L.-Å., Heinonen, J., Laaksovirta, T., Pohjanpalo, L., Rajamäki, T. &

Woodman, J.: Evaluation of Media and Communication Studies in Higher Education in Finland 8:2002 Katajamäki, H., Artima, E., Hannelin, M., Kinnunen, J., Lyytinen, H. K., Oikari, A. & Tenhunen, M.-L.:

Mahdollinen korkeakouluyhteisö. Lahden korkeakouluyksiköiden alueellisen vaikuttavuuden arviointi 9:2002 Kekäle, T. & Scheele, J.P: With care. Institutional Evaluation of the Diaconia Polytechnic 10:2002 Härkönen, A., Juntunen, K. & Pyykkönen, E.-L. : Kajaanin ammattikorkeakoulun yritys palveluiden

benchmarking 11:2002 Katajamäki, H. (toim.): Ammattikorkeakoulut alueidensa kehittäjinä. Näkökulmia

ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävän toteutukseen 12:2002 Huttula, T. (toim.): Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2002–2003 13:2002 Hämäläinen, K. & Kaartinen-Koutaniemi, M. (toim.): Benchmarking korkeakoulujen

kehittämisvälineenä 14:2002 Ylipulli-Kairala, K. & Lohiniva, V. (eds.): Development of Supervised Practice in Nurse Education. Oulu

and Rovaniemi Polytechnics 15:2002 Löfström, E., Kantelinen, R., Johnson, E., Huhta, M., Luoma, M., Nikko, T., Korhonen, A., Penttilä,

J., Jakobsson, M. & Miikkulainen, L.: Ammattikorkeakoulun kieltenopetus tienhaarassa. Kieltenopetuksen arviointi Helsingin ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouluissa

16:2002 Davies, L., Hietala, H., Kolehmainen, S., Parjanen, M. & Welander, C.: Audit of Quality Work. Vaasa Polytechnic

17:2002 Sajavaara, K., Hakkarainen, K. , Henttonen, A., Niinistö, K., Pakkanen, T. , Piilonen, A.-R. & Moitus, S.: Yliopistojen opiskelijavalintojen arviointi

18:2002 Tuomi, O. & Pakkanen, P.: Towards Excellence in Teaching. Evaluation of the Quality of Education and the Degree Programmes in the University of Helsinki

1:2003 Sarja, A., Atkin, B. & Holm, K.: Evaluation of Civil Engineering Education at Universities and Polytechnics

2:2003 Ursin, J. (toim.): Viisi aikuiskoulutuksen laatuyliopistoa 2004–2006 3:2003 Hietala, H., Hintsanen, V., Kekäle, T., Lehto, E., Manninen, H. & Meklin, P.: Arktiset haasteet ja

mahdollisuudet. Rovaniemen ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi 4:2003 Varis, T. & Saari, S. (Eds.): Knowledge Society in Progress – Evaluation of the Finnish Electronic

Library – FinELib 5:2003 Parpala, A. & Seppälä, H. (toim.): Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt 2004–2006 6:2003 Kettunen, P., Carlsson, C., Hukka, M., Hyppänen, T., Lyytinen, K., Mehtälä, M., Rissanen, R., Suviranta, L.

& Mustonen, K.: Suomalaista kilpailukykyä liiketoimintaosaamisella. Kauppatieteiden ja liiketalouden korkeakoulutuksen arviointi

7:2003 Kauppi, A. & Huttula, T. (toim.): Laatua ammattikorkeakouluihin

8:2003 Parjanen, M.: Amerikkalaisen opiskelija-arvioinnin soveltaminen suomalaiseen yliopistoon 9:2003 Sarala, U. & Seppälä, H.: (toim.): Hämeen ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi 10:2003 Kelly‚ J., Bazsa, G. & Kladis, D.: Follow-up review of the Helsinki University of Technology 11:2003 Goddard, J., Asheim, B., Cronberg, T. & Virtanen, I.: Learning Regional Engagement. A Re-evaluation of

the Third Role of Eastern Finland universities 12:2003 Impiö, 1., Laiho, U.-M., Mäki, M., Salminen, H., Ruoho, K.,Toikka, M. & Vartiainen, P.: Ammatti-

korkeakoulut aluekehittäjinä. Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt 2003–2004

13:2003 Cavallé, C., de Leersnyder, J.-M., Verhaegen, P. & Nataf, J.-G. : Follow-up review of the Helsinki School of Economics. An EQUIS re-accreditation

14:2003 Kantola, I. (toim.): Harjoittelun ja työelämäprojektien benchmarking 15:2003 Ala-Vähälä, T.: Hollannin peili. Ammattikorkeakoulujen master-tutkinnot ja laadunvarmistus 16:2003 Goddard, J., Teichler, U., Virtanen, I., West, P. & Puukka, J.: Progressing external engagement.

A re-evaluation of the third role of the University of Turku 17:2003 Baran, H., Toivakka, P. & Järvinen, J.: Slavistiikan ja baltologian koulutuksen ja tutkimuksen arvioinnin

seuranta

1:2004 Kekäle, T., Heikkilä, J., Jaatinen, P., Myllys, H., Piilonen, A.-R., Savola, J., Tynjälä, P. & Holm, K.: Ammattikorkea koulujen jatkotutkintokokeilu. Käynnistysvaiheen arviointi

2:2004 Ekholm, L., Stenius, M., Huldin, H., Julkunen, I., Parkkonen, J., Löfström, E., Metsä, K.: NOVA ARCADA – Samman hållning, decentralisering, gränsöverskridande. Helhetsutvärdering av Arcada – Nylands svenska yrkeshögskola 2003

3:2004 Hautala, J.: Tietoteollisuusalan koulutuksen arvioinnin seuranta 4:2004 Rauhala, P., Karjalainen, A., Lämsä, A.-M., Valkonen, A., Vänskä, A. & Seppälä, H.: Strategiasta

koulutuksen laatuun. Turun ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi 5:2004 Murto, L., Rautniemi, L., Fredriksson, K., Ikonen, S., Mäntysaari, M., Niemi, L., Paldanius, K., Parkkinen,

T., Tulva, T., Ylönen, F. & Saari, S.: Eettisyyttä, elastisuutta ja elämää. Yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkea koulujen sosiaalialan arviointi yhteistyössä työelämän kanssa

6:2004 Ståhle, P., Hämäläinen, K., Laiho, K., Lietoila, A., Roiha, J., Weijo, U. & Seppälä, H.: Tehokas järjestelmä – elävä dialogi. Helian laatutyön auditointi

7:2004 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintakertomus 2000–2003 8:2004 Luopajärvi, T., Hauta-aho, H., Karttunen, P., Markkula, M., Mutka, U. & Seppälä, H.: Perämerenkaaren

ammatti korkeakoulu? Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi 9:2004 Moitus, S. & Seppälä, H.: Mitä hyötyä arvioinneista? Selvitys Korkeakoulujen arviointineuvoston

1997–2003 toteuttamien koulutusala-arviointien käytöstä 10:2004 Moitus, S. & Saari, S.: Menetelmistä kehittämiseen. Korkeakoulujen arviointineuvoston

arviointimenetelmät vuosina 1996–2003 11:2004 Pratt, J., Kekäle, T., Maassen, P., Papp, I., Perellon, J. & Uitti, M.: Equal, but Different – An Evaluation of

the Postgraduate Studies and Degrees in Polytechnics – Final Report

1:2005 Niinikoski, S. (toim.): Benchmarking tutkintorakennetyön työkaluna 2:2005 Ala-Vähälä, T.: Korkeakoulutuksen ulkoisen laadunvarmistuksen järjestelmät Ranskassa 3:2005 Salminen, H. & Kajaste, M. (toim.): Laatua, innovatiivisuutta ja proaktiivisuutta.

Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2005–2006 4:2005 Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2005–2007 5:2005 Auditering av högskolornas kvalitetssäkringssystem. Auditeringshandbok för åren 2005–2007

1:2006 Dill, D.D., Mitra, S. K., Siggaard Jensen, H., Lehtinen, E., Mäkelä, T., Parpala, A., Pohjola, H., Ritter, M. A. & Saari, S.: PhD Training and the Knowledge-Based Society. An Evaluation of Doctoral Education in Finland

2:2006 Antikainen, E.-L., Honkonen, R., Matikka, O., Nieminen, P., Yanar, A. & Moitus, S.: Mikkelin ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

3:2006 Kekäle, T., Ilolakso, A., Katajavuori, N., Toikka, M. & Isoaho, K.: Kuopion yliopiston laadunvarmistus-järjestelmän auditointi

8:2003 Parjanen, M.: Amerikkalaisen opiskelija-arvioinnin soveltaminen suomalaiseen yliopistoon 9:2003 Sarala, U. & Seppälä, H.: (toim.): Hämeen ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi 10:2003 Kelly‚ J., Bazsa, G. & Kladis, D.: Follow-up review of the Helsinki University of Technology 11:2003 Goddard, J., Asheim, B., Cronberg, T. & Virtanen, I.: Learning Regional Engagement. A Re-evaluation of

the Third Role of Eastern Finland universities 12:2003 Impiö, 1., Laiho, U.-M., Mäki, M., Salminen, H., Ruoho, K.,Toikka, M. & Vartiainen, P.: Ammatti-

korkeakoulut aluekehittäjinä. Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt 2003–2004

13:2003 Cavallé, C., de Leersnyder, J.-M., Verhaegen, P. & Nataf, J.-G. : Follow-up review of the Helsinki School of Economics. An EQUIS re-accreditation

14:2003 Kantola, I. (toim.): Harjoittelun ja työelämäprojektien benchmarking 15:2003 Ala-Vähälä, T.: Hollannin peili. Ammattikorkeakoulujen master-tutkinnot ja laadunvarmistus 16:2003 Goddard, J., Teichler, U., Virtanen, I., West, P. & Puukka, J.: Progressing external engagement.

A re-evaluation of the third role of the University of Turku 17:2003 Baran, H., Toivakka, P. & Järvinen, J.: Slavistiikan ja baltologian koulutuksen ja tutkimuksen arvioinnin

seuranta

1:2004 Kekäle, T., Heikkilä, J., Jaatinen, P., Myllys, H., Piilonen, A.-R., Savola, J., Tynjälä, P. & Holm, K.: Ammattikorkea koulujen jatkotutkintokokeilu. Käynnistysvaiheen arviointi

2:2004 Ekholm, L., Stenius, M., Huldin, H., Julkunen, I., Parkkonen, J., Löfström, E., Metsä, K.: NOVA ARCADA – Samman hållning, decentralisering, gränsöverskridande. Helhetsutvärdering av Arcada – Nylands svenska yrkeshögskola 2003

3:2004 Hautala, J.: Tietoteollisuusalan koulutuksen arvioinnin seuranta 4:2004 Rauhala, P., Karjalainen, A., Lämsä, A.-M., Valkonen, A., Vänskä, A. & Seppälä, H.: Strategiasta

koulutuksen laatuun. Turun ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi 5:2004 Murto, L., Rautniemi, L., Fredriksson, K., Ikonen, S., Mäntysaari, M., Niemi, L., Paldanius, K., Parkkinen,

T., Tulva, T., Ylönen, F. & Saari, S.: Eettisyyttä, elastisuutta ja elämää. Yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkea koulujen sosiaalialan arviointi yhteistyössä työelämän kanssa

6:2004 Ståhle, P., Hämäläinen, K., Laiho, K., Lietoila, A., Roiha, J., Weijo, U. & Seppälä, H.: Tehokas järjestelmä – elävä dialogi. Helian laatutyön auditointi

7:2004 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintakertomus 2000–2003 8:2004 Luopajärvi, T., Hauta-aho, H., Karttunen, P., Markkula, M., Mutka, U. & Seppälä, H.: Perämerenkaaren

ammatti korkeakoulu? Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi 9:2004 Moitus, S. & Seppälä, H.: Mitä hyötyä arvioinneista? Selvitys Korkeakoulujen arviointineuvoston

1997–2003 toteuttamien koulutusala-arviointien käytöstä 10:2004 Moitus, S. & Saari, S.: Menetelmistä kehittämiseen. Korkeakoulujen arviointineuvoston

arviointimenetelmät vuosina 1996–2003 11:2004 Pratt, J., Kekäle, T., Maassen, P., Papp, I., Perellon, J. & Uitti, M.: Equal, but Different – An Evaluation of

the Postgraduate Studies and Degrees in Polytechnics – Final Report

1:2005 Niinikoski, S. (toim.): Benchmarking tutkintorakennetyön työkaluna 2:2005 Ala-Vähälä, T.: Korkeakoulutuksen ulkoisen laadunvarmistuksen järjestelmät Ranskassa 3:2005 Salminen, H. & Kajaste, M. (toim.): Laatua, innovatiivisuutta ja proaktiivisuutta.

Ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2005–2006 4:2005 Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2005–2007 5:2005 Auditering av högskolornas kvalitetssäkringssystem. Auditeringshandbok för åren 2005–2007

1:2006 Dill, D.D., Mitra, S. K., Siggaard Jensen, H., Lehtinen, E., Mäkelä, T., Parpala, A., Pohjola, H., Ritter, M. A. & Saari, S.: PhD Training and the Knowledge-Based Society. An Evaluation of Doctoral Education in Finland

2:2006 Antikainen, E.-L., Honkonen, R., Matikka, O., Nieminen, P., Yanar, A. & Moitus, S.: Mikkelin ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

3:2006 Kekäle, T., Ilolakso, A., Katajavuori, N., Toikka, M. & Isoaho, K.: Kuopion yliopiston laadunvarmistus-järjestelmän auditointi

4:2006 Audits of Quality Assurance Systems of Finnish Higher Education Institutions. Audit Manual for 2005–2007

5:2006 Rauhala, P., Kotila, H., Linko, L., Mulari, O., Rautonen, M. & Moitus, S.; Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

6:2006 Hämäläinen, K., Kantola, I., Marttinen, R., Meriläinen, M., Mäki, M. & Isoaho, K.: Jyväskylän ammatti-korkea koulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

7:2006 Kekäläinen, H.: (toim.)Neljä aikuiskoulutuksen laatuyliopistoa 2007–2009 8:2006 Yliopistokoulutuksen laatuyksiköt 2007–2009 9:2006 Ojala, I. & Vartiainen, P.: Kolmen yliopiston opetuksen kehittämistoiminnan vaikuttavuus. Lapin

yliopiston, Lappeenran nan teknillisen yliopiston ja Vaasan yliopiston opetuksen kehittämistoiminnan vaikuttavuuden benchmarking-arviointi

10:2006 Lappalainen, M. & Luoto, L.: Opetussuunnitelmaprosessit yliopistoissa 11:2006 Levänen, K., Tervonen, S., Suhonen, M. & Stigell, L.: Verkko-opintojen mitoituksen arviointi 12:2006 Vuorela, P., Kallio, U., Pohjolainen, T., Sylvander, T. & Kajaste, M.; Avoimen yliopiston arvioinnin

seurantaraportti 13:2006 Käyhkö, R., Hakamäki, S., Kananen, M., Kavonius, V., Pirhonen, J., Puusaari, P., Kajaste, M. & Holm, K.:

Uudenlaista sankaruutta. Ammattikorkeakoulujen aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköt 2006–2007 14:2006 Malm, K., Lavonius, H., Nystén, P., Santavirta, N. & Cornér, S.: Auditering av Svenska yrkeshögskolans

kvalitetssäkringssystem 15:2006 Papp, I., Carolan, D., Handal, G., Lindesjöö, E., Marttinen, R., Mustonen, V. & Isoaho, K.: Audit of the

quality assurance system of Seinäjoki Polytechnic 16:2006 Alaniska, H. (toim.): Opiskelija opetuksen laadunarvioinnissa 17:2006 Pyykkö, R., Keränen, P., Lahti, M., Mikkola, A., Paasonen, S. & Holm, K.: Media- ja viestintäalan seuranta

1:2007 Karppanen, E., Tornikoski, E., Töytäri, R., Urponen, H., Uusitalo, T., Holm, K.: Lahden ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

2:2007 Liljander, J.-P., Heikkilä, J., Lappalainen, M., Nystén, P., Sulameri, T. & Kajaste, M.: Savonia-ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

3:2007 Wahlbin, C., Heikkilä, J., Hellberg, M., Lindroos, P., Nybom, J. & Cornér, S.: Auditering av Svenska handels högskolans kvalitetssäkringssystem

4:2007 Jokinen, T., Malinen, H., Mäki, M., Nokela, J., Pakkanen, P. & Kekäläinen, H.: Tampereen teknillisen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

5:2007 Saari, S. (toim.): Korkeakouluopiskelija yhteiskunnallisena toimijana. Kansallinen benchmarking-arviointi

6:2007 Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Uusinta-auditoinnin käsikirja 2007–2009 – Auditering av högskolornas kvalitetssäkringssystem. Handbok för förnyad auditering 2007–2009 – Audits of the quality assurance systems of higher education institutions. Manual for Re-Audits 2007–2009

7:2007 Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2008–2011 8:2007 Seppälä, K., Rinne, R. & Trapp, H. (eds.): Connecting Research and Client. Finnish Experience of

Quality Enhancement in University Lifelong Learning 9:2007 Auditering av högskolornas kvalitetssäkringssystem. Auditeringshandbok för åren 2008–2011 10:2007 Audits of Quality Assurance Systems of Finnish Higher Education Institutions. Audit Manual for

2008–2011 11:2007 Toikka, M., Aarrevaara, T., Isotalo, J., Peltokangas, N., Raij, K., Hiltunen, K. & Holm, K.: Kajaanin

ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

1:2008 Ståhle, P., Karppanen, E., Kiiskinen, N., Okkonen, T., Saxén, H., Uusi-Rauva, E., Holm, K.& Seppälä, H.: Teknillisen korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

2:2008 Vuorio, E., Huttula, T., Kukkonen, J., Kurtakko, K., Malm, K., Mikkola, A., Mäki, M., Rekilä, E., Yanar, A., Kekäläinen, H., Moitus, S. & Mustonen, K.: Helsingin yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

3:2008 Aaltonen, E., Anoschkin, E., Jäppinen, M., Kotiranta, T., Wrede, G. H. & Hiltunen, K.: Sosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksen nykytila ja kehittämishaasteet – Yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen seuranta-arviointi

4:2008 Leppisaari, I., Ihanainen, P., Nevgi, A., Taskila, V.-M., Tuominen, T. & Saari, S.: Hyvässä kasvussa – Yhdessä kehittäen kohti ammattikorkeakoulujen laadukasta verkko-opetusta

5:2008 Hiltunen, K. & Kekäläinen, H.: Benchmarking korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien kehittämisessä – Laadunvarmistusjärjestelmien benchmarking-hankkeen loppuraportti

6:2008 Rauhala, P., Liljander, J.-P., Mulari, O. & Moitus, S.: Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän uusinta-auditointi

7:2008 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintasuunnitelma 2008–2009 8:2008 Hintsanen, V., Höynälänmaa, M., Järvinen, M.-R., Karjalainen, A., Peltokangas, N. & Hiltunen, K.: Vaasan

ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 9:2008 Rekilä, E., Heikkilä, J., Kääpä, P., Seppälä, M., Virtanen, T., Öberg, J., Moitus, S. & Mustonen, K.:

Tampereen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 10:2008 Luoma, M., Daniel, H.D., Kristensen, B., Pirttilä, A., Vaisto, L., Wahlén, S., Mustonen, K. & Seppälä, H.:

Audit of the quality assurance system of Helsinki School of Economics 11:2008 Stenius, M. Ansala, L., Heino, J., Käyhkö, R., Lempa, H., Niemelä, J., Holm, K. & Seppälä, H.: Turun

yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

1:2009 Helander, E., Ahola, J., Huttunen, J., Lahtinen, M., Okko, P., Suomalainen, H., Virtanen, I., Holm, K. & Mustonen, K.: Lisää yhteistyötä alueiden parhaaksi. Yliopistokeskusten arviointi

2:2009 Saarela, M., Jaatinen, P., Juntunen, K., Kauppi, A., Otala, L., Taskila, V.-M., Holm, K. & Kajaste, M.: Ammatti korkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2008–2009

3:2009 Hiltunen, K. (ed.): Centres of Excellence in Finnish University Education 2010–2012 4:2009 Harmaakorpi, V., Furu, P., Takala, M., Tenhunen, M.-L., Westersund, C. & Holm, K.: Turun kauppakorkea-

koulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 5:2009 Pirttilä, A., Keränen, P., Pirnes, H., Tiilikka, A.-M., Virtanen, A. & Seppälä, H.: Tampereen ammattikorkea-

koulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 6:2009 Malinen, H., Hallikainen, J., Karttunen, P., Majander, M., Pudas, M. & Mustonen, K.: Satakunnan

ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 7:2009 Suntioinen, S., Myller, E., Nieminen, P., Pohjolainen, S., Wahlgrén, A., Kajaste, M. & Moitus, S.: Lappeen-

rannan teknillisen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 8:2009 Urponen, H., Kinnunen, J., Levä, K., Nieminen, R., Raij, K., Seppälä, M. & Hiltunen, K.: Jyväskylän

yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 9:2009 Papp, I., Lindesjöö, E., Töytäri, R. & Seppälä, H.: Re-audit of the Quality Assurance System of the

Seinäjoki University of Applied Sciences 10:2009 Kantola, I., Keto, U. & Nykänen, M: Avaimia arvioinnin tehokkaampaan hyödyntämiseen – Turun ja

Mikkelin ammattikorkeakoulujen benchmarking 11:2009 Heikkilä, J., Lappalainen, M., Mulari, O. & Kajaste, M: Savonia-ammattikorkeakoulun

laadunvarmistusjärjestelmän uusinta-auditointi 12:2009 Hulkko, P., Virtanen, A., Lampelo, S., Teckenberg, T., Vieltojärvi, M., Saarilammi, M.-L. & Mustonen, K.:

Diakonia-ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 13:2009 Hiltunen, A.-M, Uusitalo, E., Hietanen, O., Hyyryläinen, T., Kettunen, S. & Söderlund, S.: Dynaaminen

laatu näkemys – kolmen yliopistoverkoston kehittävä vertaisarviointi 14:2009 Moitus, S.: Analyysi korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien auditointien tuloksista vuosilta

2005–2008 15:2009 Järvinen, M.-R., Granö, P., Huhtamo, E., Kettunen, A., Laaksonen, E., Holm, K. & Holopainen, H.:

Taideteollisen korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 16:2009 Andersson, Ö., Cornér, S., Heikkilä, J., Huldin, H.,Lejonqvist, G.-B. & Lundin, K.: Auditering av kvalitets-

säkringssystemet vid Högskolan på Åland 17:2009 Antikainen, E.-L., Eskelinen, H., Mäki, M., Nykänen, M., Taskila, V.-M. & Mustonen, K.: Rovaniemen

ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 18:2009 Aarrevaara, T., Toikka, M., Apajalahti, H., Huttula, T., Mäkilä, M., Kajaste, M. & Saarilammi, M.-L: Lapin

yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

1:2010 Auvinen, P., Kauppi, A., Kotila, H., Loikkanen, A., Markus, A., Holm, K. & Kajaste, M.: Ammatti-korkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköt 2010–2012

2:2010 Hintsanen, V., Luukka, M.-R., Lounasmeri, T., Majander, M., Renvall, J., Holopainen, H. & Hiltunen, K.: Turun ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

3:2010 External Review of Finnish Higher Education Evaluation Council. Self-evaluation report 4:2010 Lundqvist, R., Löfström, E., Hokkanen, A., Lindesjöö, E., Westermarck, C.-M., Raaheim, A. & Lundin, K.:

Auditering av kvalitetssäkringssystemet vid Åbo Akademi 5:2010 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintakertomus toimikaudelta 2008–2009 6:2010 Okko, P., Pirttilä, A., Ansala, L., Immonen, H., Uusitalo, T. & Saarilammi, M.-L.: Oulun yliopiston

laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 7:2010 Virtanen, T., Ahonen, H., Ahonen, H., Koski, P., Lähteenmäki, J. & Mustonen, K.: Teatterikorkeakoulun

laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 8:2010 Korkeakoulujen arviointineuvoston toimintasuunnitelma 2010–2013 9:2010 Rådet för utvärdering av högskolorna: Verksamhetsplan 2010–2013 10:2010 Finnish Higher Education Evaluation Council: Plan of action 2010–2013 11:2010 Karppanen, E., Kiiskinen, N., Urponen, H., Uusi-Rauva, E., Holm, K. & Mattila, J.: Teknillisen

korkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän uusinta-auditointi 12:2010 Varmola, T., Granö, P., Hyvönen, U., Klemettinen, T., Lippus, U., Salo, T., Mattila, J., Seppälä, H.: Sibelius-

Akatemian laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 13:2010 Virtanen, A., Aaltonen, M., Markus, A., Oresto, J., Rytkönen, P. & Saarilammi, M.-L.: HAAGA-HELIA

ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 14:2010 Lähdeniemi, M., Hulkko, P., Lappalainen, A., Mäkitalo, J., Suviranta, L. & Mustonen, K.: Kemi-Tornion

ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 15:2010 Moitus, S.: Analysis on FINHEEC Audit Outcomes 2005–2008 16:2010 Korkeakoulujen laatujärjestelmien auditointikäsikirja vuosiksi 2011–2017 17:2010 Niemelä, J., Ahola, S., Blomqvist, C., Juusola, H., Karjalainen, M., Liljander, J.-P., Mielityinen, I.,

Oikarinen, K., Moitus, S. & Mattila, J.: Tutkinnonuudistuksen arviointi 2010 18:2010 Lampelo, S., Kainulainen, S., Turunen, J., Viljanen, J., Yanar, A., Mattila, J. & Saarilammi, M.-L.:

Laurea-ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

1:2011 Tornikoski, E., Korhonen, K., Okkonen, E., Rantakangas, T.-M., Tarkkanen, J., Holm, K. & Mattila, J.: Saimaan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

2:2011 Okko, P., Immonen, H., Kolehmainen, S., Levä, K., Seppälä, M., Kajaste, M. & Mustonen, K.: Maanpuolustuskorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

3:2011 Audit manual for the quality systems of higher education institutions 2011–2017 4:2011 Auditeringshandbok för högskolornas kvalitetssystem för åren 2011–2017 5:2011 Aarrevaara, T., Aaltonen, M., Ansala, L., Huttunen, J., Ryynänen-Karjalainen, L., Saarilammi, M.-L. &

Talvinen, K.: Itä-Suomen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 6:2011 Malinen, H., Puolanne, E., Sorvisto, M., Suomalainen, M., Takala, M., Mustonen, K. & Östman, K.:

Hämeen ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 7:2011 Haapakorpi, A.: Auditointiprosessi ja sen vaikutukset yliopistossa 8:2011 Ala-Vähälä, T.: Mitä auditointi tekee? Tutkimus korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien

auditointien vaikutuksista 9:2011 Haakstad, J., Findlay, P., Loukkola, T., Nazaré, M. H. & Schneijderberg, C.: Report of the panel of

the review of the Finnish Higher Education Evaluation Council 10:2011 Pirttilä, A., Olausson, C., Autio, J., Kinnunen, M., Raaheim, A., Östman, K. & Holm, K.: Auditering av

kvalitetssäkringssystemet vid Arcada – Nylands svenska yrkeshögskola 11:2011 Hulkko, P., Kanniainen, J.-P., Nurkka, A., Uusitalo, T., Westerlund, H., Mattila, J. & Östman, K.:

Metropolia Ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 12:2011 Tarkkanen, T., Lappalainen, A., Kerttu Oikarinen, Rautiainen, M., Ryhänen, K., Mattila, J. & Mustonen,

K.: Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 13:2011 Karttunen, P., Jokisalo, S., Kettunen, P., Oresto, J., Ruohonen, M., Talvinen, K. & Mustonen, K.:

Humanistisen ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi 14:2011 Urponen, H., Eskelinen, H., Mattila, M., Saarela, M., Vornanen, J., Moitus, S. & Saarilammi, M.-L.:

Kuvataideakatemian laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

15:2011 Niemi, H., Aittola, H., Harmaakorpi, V., Lassila, O., Svärd, S., Ylikarjula, J., Hiltunen, K. & Talvinen, K.: Tohtorikoulutuksen rakenteet muutoksessa.Tohtorikoulutuksen kansallinen seuranta-arviointi

16:2011 Maassen, P., Spaapen, J., Kallioinen, O., Keränen, P., Penttinen, M., Wiedenhofer, R. & Kajaste, M.: Evaluation of research, development and innovation activities of Finnish universities of applied sciences: A Preliminary report

1:2012 Granö, P., Elonen, A., Kauppi, A. & Holm, K.: Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun uusinta-auditointi

2:2012 Pekkarinen, E., Grandin, A., Kreus, J., Levä, K., Suntioinen, S., Mustonen, K. & Kajaste, M.: Poliisiammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

3:2012 Niemelä, J., Kivistö, J., Lindblad, P., Räisänen, A., Wahlgrén, A., Holm, K. & Saarilammi, M.-L.: Vaasan yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

4:2012 Virtanen, T., Järvinen, M.-R, Karppanen, E., Mäkipää, A. & Moitus, S.: Tampereen yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän uusinta-auditointi

5:2012 Nykänen, M., Aaltonen, M., Männistö, T., Puusaari, P., Sneck, M., Talvinen, K. & Saarilammi, M.-L.: Oulun seudun ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditointi

6:2012 Niemelä, J., Ahola, S., Blomqvist, C., Juusola, H., Karjalainen, M., Liljander, J.-P., Mielityinen, I., Oikarinen, K., Moitus, S., Mattila, J.; Teichler, U.: Evaluation of the Bologna Process Implementation in Finland

7:2012 Maassen, P., Kallioinen, O., Keränen, P., Penttinen, M., Spaapen, J., Wiedenhofer, R., Kajaste, M, & Mattila, J.: From the bottom up – Evaluation of RDI activities of Finnish Universities of Applied Sciences

8:2012 Paaso, J., Markus, A., Göthberg, P., Lindesjöö, E., Tulijoki, J.-P., Östman, K., Holm, K. & Nordblad, M.: Auditering av Yrkeshögskolan Novia 2012

9:2012 Andersson, Ö., Lejonqvist, G.-B., Lindblad, P., Holm, K. & Nordblad, M.: Förnyad auditering av kvalitetssäkringssystemet vid Högskolan på Åland

10:2012 Virtanen, A., Keränen, H., Murtovuori, J., Rutanen, J., Yanar, A., Hiltunen, K., Saarilammi, M.-L.: Kymenlaakson ammattikorkeakoulun auditointi 2012

11:2012 Talvinen, K.: Enhancing Quality. Audits in Finnish Higher Education Institutions 2005–2012