I

Jorma Anttila

Kansallinen identiteetti ja suo-malaiseksi samastuminen

II

Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 14

Kustantaja:Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitos

Toimitusneuvosto:Klaus Helkama, puheenjohtajaKari Mikko VesalaKarmela LiebkindAnna-Maija Pirttilä-BackmanMaaret WagerInga Jasinskaja-Lahti, toimitussihteeri

Copyright:Jorma Anttila jaHelsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitosPL 54 (Unioninkatu 37)FIN-00014 Helsingin yliopisto

ISBN 978-952-10-3961-4 (nid.)ISBN 978-952-10-3962-1 (PDF)ISSN 1457-0475

Kannen kuva: Albert Edelfelt, Kansi: Mari SoiniYliopistopaino, Helsinki 2007

III

Esipuhe

Tutkimukseni taustalla on Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian lai-toksen vuonna 1975 aloittama Pyhtää-tutkimus. Vuonna 1993 minulleavautui mahdollisuus kerätä kansallista identiteettiä koskeva tutkimusai-neisto laitoksen kolmannella Pyhtään retkellä. Kansallisuudesta oli tulluttällöin monella tapaa problemaattinen ilmiö. Se, mikä oli ollut taustallaolevaa ja itsestään selvää, olikin jotain mitä aseteltiin uuteen paikkaan.Kansallisuuden nimissä esitetty puhe nähtiin rajoitteisena juuri siellä,mistä oli totuttu kuulemaan puhetta kansallisuuden nimissä. Tähän pu-heeseen vetosivat taas ne, jotka olivat nähneet kansallisen rajoitteisena.

Tutkimusta motivoi jonkin pinnan alla olevan olemuksen esiin hah-mottaminen. Haen jonkinlaista kiteytymää tai kulmakiveä. Tiedetään,että kansallisen identiteetin kiteytynyttä olemusta ei ole. Monisanaisuu-teen päätyminen on silti myös tulos, ja senkin joukossa on kuitenkintiivistymiä. Samastuminen on kysymys, johon oli syytä tarttua empiiri-sesti.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Helsingin yliopisto 350 -juhlavuodenrahasto sekä Anna S. Elosen säätiö. Helsingin yliopiston sosiaalipsyko-logian laitos on tarjonnut puitteet tutkimuksen teolle. Kiitän erityisestityöni ohjaajaa professori Klaus Helkamaa, jolta koko mahdollisuus kan-sallisen identiteetin problematisointiin lähti. Hän on ollut mukana pitkänmatkan kaikissa vaiheissa. Myönteinen kannustus on auttanut eteenpäinja ollut täysin olennaista työni valmistumiseksi. Kiitän kaikkia haastatte-lijoita. Professori Anna-Maija Pirttilä-Backman on tarjonnut aina apuaPyhtäältä lähtien, kiitokset siitä. Alkuvaiheiden yhteistyöstä kiitän VTTEsa Pohjanheimoa ja VTL Taina Lehtistä. Kiitän työni esitarkastajiaprofessori Hannu Rätyä ja dosentti Katri Komulaista erittäin paneutuvistaja perusteellisista huomioista käsikirjoitukseeni.

Kiitän VTT Pasi Saukkosta ja YTM Pekka Kaunismaata keskuste-luista, joissa pyrimme yhdessä selkiyttämään kansallisen identiteetinkäsitteen erilaisia merkityksiä ja käyttötapoja. Niistä on peräisin tutki-

IV

mukseni sangen perusteista lähtevä identiteetin käsittely. Pasin kanssakäymäni keskustelut ovat auttaneet suunnistamaan kansallisen identitee-tin kangastuksenomaisessa käsitekentässä. Metsästä tai valtamereltä koenlöytäneeni myös ulos.

Kiitän VTM Jari-Ville Nymania identiteetin ja globalisaation suhtei-ta käsittelevien tekstien taustoittamisesta. Kiitokset myös ystävälleni,VTT Jari Hakaselle huomioista käsikirjoitukseeni.

Erityiskiitokset haluan esittää kaikille, joille totuudenmukaisuudellakaikkiin meihin vaikuttavissa kysymyksissä on väliä. Tutkiminen ontärkeää.

Lämpimät kiitokseni myös perheelleni, puolisolleni Raijalle sekä po-jilleni Johannekselle ja Eerolle, jotka antoivat maanläheistä ja hyvinmerkityksellistä palautetta työni eri vaiheissa, ja ennen kaikkea jaksoivat.

Helsingissä toukokuun 5. päivänä 2007

Jorma Anttila

V

SISÄLLYS

Esipuhe..................................................................................III

SISÄLLYS......................................................................III

JOHDANTO .....................................................................1

1. KANSALLISEN IDENTITEETIN KÄSITE..................61.1 Identiteetin käsitteen eri merkitykset ...................................61.2 Kansa ja kansallisuus........................................................111.3 Kollektiivin identiteetti.....................................................12

1.3.1 Yksilöllinen ja yhteisöllinen sosiaalinen identiteetti ..131.3.2 Sosiaalisten representaatioiden teoria........................171.3.3 Kollektiivisen identiteetin merkitystasot ...................221.3.1 Kansallinen identiteetti kollektiivisena identiteettinä.241.3.2 Ulkoinen erottuminen sekä sisäinen yhtenäisyys .......261.3.3 Identiteetin kulttuurinen konstruktioluonne...............28

1.3.3.1 Kollektiivinen identiteetti koodeina jatulkintana...........................................................29

1.3.4 Identiteetti ja kulttuuri ..............................................331.4 Erilaiset kansallisuuskuvat................................................36

1.4.1 Kansallisen identiteetin viittaustasojen erittely..........381.4.2 Jäsentävät ulottuvuudet ............................................481.4.3 Ristiriidat .................................................................51

1.4.3.1 Tradition ja modernin ristiriita..........................521.4.4 Kansallisuuskuvat ja niihin identifioituminen............53

VI

2. YKSILÖIDEN IDENTIFIOITUMINENKANSAKUNTAAN ....................................................... 55

2.1 Yksilön sosiaalinen identiteetti ja identifioituminen.......... 552.1.1 Riippuvuus vai identifikaatio?.................................. 572.1.2 Identifikaatio- ja ideologialähtöisyys? ...................... 60

2.2 Sosiaalisen identiteetin traditio......................................... 632.2.1 Sosiaalisen identiteetin teoria................................... 63

2.2.1.1 Vertailu........................................................... 652.2.1.2 Ryhmien väliset suhteet ................................... 66

2.2.2 Itsekategorioinnin teoria .......................................... 682.2.3 Sosiaalisen identiteetin tradition arviointia ............... 712.2.3 Identiteettiprosessiteoria .......................................... 742.2.4 Yhteenveto: sosiaalisen identiteetin traditio ja

kansallinen identiteetti........................................... 752.2.5 Sosiaalisten representaatioiden teorian liittäminen

sosiaalisen identiteetin teoriaan ............................. 762.2.6 Kansallinen identiteetti sosiaalisena representaationa 782.2.7 Kansakunnan sisäisistä suhteista: ideologia .............. 79

2.4 Sosiaalisen identifioitumisen motiivit ............................... 812.4.1 Kansallisen identifioitumisen motiiveista ................. 832.4.2 Kansallinen identiteetti ja kilpaileva vertailu ............ 842.4.3 Patriotismi ja nationalismi -kysymys ........................ 86

2.4.3.1 Kriittinen katsaus nationalismin ja patriotisminerontekoon ........................................................ 90

2.4.4 Merkityksen hakeminen motiivina ........................... 922.4.5 Kansallinen identiteetti ja individualismi.................. 972.4.6 Arvot ja kansakunnan suosiminen ............................ 982.4.7 Sosiaalinen funktio .................................................. 99

2.5 Erilaiset identifioitumisen muodot ja asteet..................... 1012.5.1 Kansallisen identifioitumisen mallit ....................... 1012.5.2 Identifioitumisen asteet ja mittaaminen .................. 1082.5.3 Kansallinen identiteetti ja muut identiteetit............. 113

2.6 Kansallisen identiteetin vetovoimatekijät........................ 1182.6.1 Instrumentaalinen kiinnittyminen ja

individualistinen orientaatio.................................... 128

3. KERROSTUNEET SUOMALAISUUDENREPRESENTAATIOT ................................................. 131

3.1 Suomi ennen suomalaisuutta .......................................... 131

VII

3.2 1800-luvun kansallisuusliikkeen suomalaisuusohjelma....1323.2.1 Kalevala, kansanrunous ja romantiikka ..................1343.2.2 Runeberg ja uusklassiset ihanteet...........................1363.2.3 Kansallisten esikuvien kirjallinen luominen ............1393.2.4 Fennomaanien talonpoikaisihanne ja liberaalien city-

kulttuuri..................................................................1423.2.5 Karelianismi...........................................................145

3.3 Itsenäisyyden alkuvuosikymmenten suomalaisuus...........1463.4 Kansallisten tieteiden rooli suomalaisuuskäsitysten

luojana .........................................................................1483.5 Moderni murros..............................................................1533.5 Menneisyys ja suomalaisuus...........................................1543.6 Yhteenveto tutkimuksen teoreettisesta osuudesta.............159

4. TUTKIMUSKYSYMYKSET....................................1634.1 Aineisto .........................................................................1654.2 Menetelmät ....................................................................167

1) Suomalaisuuden sisältö..........................................1672) Vastaajien henkilökohtaiset sosiaaliset identiteetit..171

5. IDENTIFIOITUMINEN SOSIAALIS-SPATIAALISIINKOKONAISUUKSIIN..................................................173

5.1 Erilaiset samastumisen kohteet .......................................1735.2 Identifioitumista koskevat väitteet..................................1765.3 Sosiaalis-spatiaalisten identifikaatioiden vertailu.............1785.4 Identifikaatioiden keskinäiset yhteydet............................1805.5 Sosiaalis-spatiaaliset identifikaatiot taustaryhmissä .........1835.6 Yhteenveto.....................................................................187

6. SUOMALAISEN KANSALLISEN IDENTITEETINSISÄLLÖT....................................................................190

6.1 Suomalaisuuden kannalta merkityksellisimpinä pidetytsanat ..........................................................................190

6.1.1 Vertailu vuoden 1991 aineistoon.............................1926.1.2 Vertailu kansainväliseen aineistoon ........................1936.1.3 Suomalaisuutta kuvaavien sanojen tulkinta .............197

6.2 Sanojen ryhmittely teemakokonaisuuksiksi .....................2016.2.1 Faktorianalyysi.......................................................202

VIII

6.3 Vastaukset kysymykseen "Mitä on suomalaisuus?"......... 2106.3.1 Avovastausten yhteydet sanoihin............................ 214

6.4 Yhteenveto .................................................................... 215

7. SUOMALAISUUDELLE ANNETUT SISÄLLÖTERILAISISSA TAUSTARYHMISSÄ .......................... 218

7.1 Yksimielisyys suomalaisuudesta .................................... 2197.2 Suomalaisuudelle annettujen sisältöjen erot .................... 221

7.2.1 Suomalaisuusfaktoreiden erot ................................ 2211. Taloudellis-yhteiskunnallinen suomalaisuus .......... 2212. Inhimillis-moraalisen suomalaisuuden faktori........ 2223. Kansallisvaltiollinen suomalaisuus ........................ 2244. Suomalaisuus statuksena ....................................... 2245. Kulttuurinen suomalaisuus .................................... 2256. Teollis-tuotannolliset teemat.................................. 2277. Vähämerkityksisten seikkojen suomalaisuus.......... 227

7.2.2 Yksittäisten sanojen eroja taustaryhmien välillä...... 2287.2.3 Avovastausten erot taustaryhmien mukaan ............. 230

8. SUOMALAISUUDEN SISÄLTÖJEN SUHDEERILAISIIN IDENTIFIKAATIOIHIN ......................... 232

8.1 Suomalaiseksi identifioituminen..................................... 2328.1.1 Merkitystään enemmän suomalaiseksi

identifioitumista ilmentävät sanat............................ 2378.1.2 Suomalaiseksi identifioitumisen mallit ................... 241

8.2 Suomalaisuuden sisällöt ja arvot..................................... 2448.3 Suomalaisuuden sisällöt ja kotiseutuidentiteetti .............. 249

8.3.1 Arvojen yhteys kotiseutuidentifikaatioon................ 2538.3.2 Avovastausten yhteys kotiseutuidentifikaatioon...... 254

8.4 Suomalaisuuden sisältöjen suhde eurooppalaiseksisamastumiseen ja EY:n kannattaminen....................... 255

8.5 Suomalaisuuden sisältöjen suhde kansainväliseensuuntautumiseen .................................................................. 258

8.5.1 Suomalaisuuden sisällöt ja maahanmuuttajienhyväksyminen..................................................... 258

8.5.2 Avoimuus maahanmuuttajia kohtaan jaavovastaukset...................................................... 260

8.5.2.1 Arvojen osuus ............................................... 2648.5.3 Suomalaisuuden sisällöt ja muuttovalmius ............. 267

IX

8.5.4 Suomalaisuuden sisällöt ja kosmopoliittinensuhtautuminen.........................................................268

9. SUOMALAISEKSI IDENTIFIOITUMISENKONTEKSTIT..............................................................272

9.1 Kontekstien painottamisen erot taustaryhmittäin ............2739.2 Kontekstien yhteydet identifikaatioihin ...........................2779.3 Kontekstien yhteydet suomalaisuuden sisältöihin ............2829.4 Yhteenveto.....................................................................285

10. YHTEENVETO JA PÄÄTELMIÄ..........................28710.1 Tulosyhteenveto ..........................................................287

10.1.1 Kansallinen identiteetti .........................................28910.1.2 Suomalaisuuden sisältöjen painotukset

taustaryhmittäin...................................................29010.1.3 Suomalaisuuden sisältöjen suhde spatiaalisiin

identifikaatioihin .................................................29210.1.4 Kansalliset samastumiskontekstit..........................295

10.2 Tutkimusmenetelmien arviointia...................................29710.3 Johtopäätöksiä..............................................................299

10.3.1 Itsenäisyys?..........................................................29910.3.2 Identiteetti meille ja muille ...................................30110.3.3 Muutos sukupolvien välillä...................................30310.3.4 Vertaileva identiteetti ...........................................30810.3.5 Stigmatisoinnin traditio ........................................31110.3.6 Nationalismi ja patriotismi -keskustelu .................314

10.3.6.1 Toiseus ........................................................31510.4 ”Suomi-kuva” ja identiteetti muille ...............................31810.5 Poikamme maailmalla Suomi-kuvan kirkastajina ..........319

KIRJALLISUUS ...........................................................324

LIITTEET .....................................................................343

ENGLISH ABSTRACT ................................................357

X

Kun Suomi putos puusta oli kaunis kesäsunnuntaihölmistynyt ihmislapsi vaihtoi oljet parkettiinhikisiltä poskipäiltä räkä valuu minne lieKoskenkorva körttikansan nirvanaan vie

Karjalainen kierosilmä katsoi näyttöpäätteeseenLitmaskunto osti pullon Beaujolais'ta murheeseensavolainen juniori acid haussiin män'pohjiks veti pontikkaa ja päälle enemmän

Kun Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiäei nähty itse sikaa eikä edes säkkiäkun Suomi putos puusta maito oli milkkiäpilkkisaalis pakasteita, yöt blackiäkun Suomi putos puusta kaikki kävi kovin äkkiä

Kun Suomi putos puustaIsmo Alanko (1990)

1

JOHDANTO

Kysymys kansallisen identiteetin asemasta oli erityisen ajankohtainen1990-luvun alussa Suomen kansalaisten miettiessä suhtautumista jäse-nyyteen Euroopan yhteisössä, kuten Euroopan unionia tuolloin kutsuttiin.Säilyykö kansallinen identiteetti, ja samastutaanko suomalaiseksi entistäheikommin vai kenties vahvemmin?

Tutkimuksessa selvitän kansallisen identiteetin asemaa suhteessamuihin spatiaalisiin identiteetteihin, kuten paikalliseen ja eurooppalai-seen identiteettiin. Vuonna 1993 kerättiin kaikkia ihmisryhmiä edustavatutkimusaineisto Kymenlaaksossa Pyhtään kunnassa asuvalta satunnai-sesti valitulta 179 vastaajalta. Empiirisellä aineistolla haettiin vastaustakysymyksiin, millainen on suomalainen kansallinen identiteetti, millaisiaseikkoja luetaan osaksi kansallista identiteettiä ja mikä on kansallisenidentifioitumisen asema ihmisten identifikaatioiden joukossa.

Haen kansallisen identiteetin kehityslinjan suuntaa tarkastelemallasuomalaisen kansallisen identiteetin sisältöjä ja niiden vaihtelua erilaisis-sa ryhmissä ja suhteissa identifioitumisiin. Tosin tehtävä pelkän poikki-leikkausaineiston varassa ei ole helppo verrattuna pitkittäistutkimukseenja seurantatutkimukseen. Tuloksia tulkitaan suomalaista kansallista iden-titeettiä koskevan keskustelun pohjalta.

Tutkimuksessani on kaksi toisiinsa liittyvää teemaa: kansallinenidentiteetti yleisenä, enemmän tai vähemmän yhteisesti jaettuna merki-tysmuodostelmana, ja ihmisten samastumiset kansakuntaan. Samastumi-nen merkitsee sitoutuvaa suhtautumista kansalliseen identiteettiin. Natio-nalismia, kansallista identiteettiä ja erityisiä kansallisia identiteettejä

2

kuten suomalaisuutta on tutkittu paljon. 1990-luvulla todettiin kansallistaidentiteettiä käsitellyn sosiaalipsykologiassa sangen niukasti tai epäprob-lemaattisesti (Billig 1995; Reicher, Hopkins, Condor 1996), mutta senjälkeen sosiaalipsykologinen näkökulma kansakuntaan samastumisessaon ollut tutkimuksessa enemmän esillä.

Sosiaalipsykologiassa on empiirisesti tutkittu sekä myönteiseksimiellettyä ’patriotismia’, jossa omanarvontunto ei merkitse toisten arvonalentamista että kielteiseksi miellettyä ’nationalismia’, jossa omanarvon-tunne perustuu toisten yläpuolelle asettumiseen. Sosiaalisen identiteetinteorian mukaan myönteinen erottuminen on yhteydessä ryhmäsamastu-miseen. Motivoiko yksilöllistä identifioitumista sosiaaliseen kategoriaanvain se, kuinka tuo kategoria määreineen tarjoaa mahdollisuuden itsetun-non kohotukseen etevämmyyksillä suhteissa toisiin? Pitääkö löytää huo-nompia, että voisi identifioitua? Tuollainen lähtökohta identifioitumisenteoreettisena selityksenä vaikuttaa ohuelta ja ongelmalliselta. Samastu-miselle esimerkiksi kansakuntaan on mielekästä hakea muitakin perustei-ta kuin itselle myönteiset vertailut toisiin.

En tarkastele tässä tutkimuksessa ensisijaisesti ryhmädiskriminointiaenkä kielteisiä ulkoryhmästereotypioita. Sen sijaan olen koettanut katsoa,kuinka pitkälle kansallista identifioitumista voidaan tarkastella eronteonja toiseuden kysymysten ulkopuolelta, niihin erityisesti keskittymättä.Luonnollisesti ryhmärajat tulevat vääjäämättä vastaan, samoin se, mitäon niiden toisella puolella. Tässäkin tutkimuksessa nousee lopulta kes-keiseksi näkökulma: meitä ei ole ilman muita. Koska pelkkä nationalis-min ja kansallisen identiteetin purkamiseen – osoittamalla niiden konst-ruoitu luonne – perustuva lähtökohta voi olla kohtuuttoman nihilistinen,myös yleisinhimillisesti kestäviä samastumisen muotoja on syytä etsiä.

Sosiaalinen identiteetti määritellään yleensä ihmisyksilöiden luon-teenpiirteinä tai ominaisuuksina. Tässä tutkimuksessa pyrin kartoitta-maan piirrekuvausten ulkopuolista aluetta. Kansallinen identiteetti onryhmästereotypioita laajempi ilmiö, se on laaja kirjo yhteiskunnallis-kulttuurisia merkityksiä, jotka voivat viitata mihin tahansa elollisen tai

3

elottoman maailman objektiin. Olkoot esimerkkeinä ”koivu ja tähti”.Mutta kuten toiset, niin myös yksilön luonteenpiirteiden kuvaukset jayksilön mielensisäisen maailman sisällöt ovat mukana kaikessa. Kansal-lisen identiteetin esityksenä voi olla maisema, jossa ei ole jälkeäkäänihmisen kädestä. Tämän kirjan kannessa oleva Albert Edelfeltin VänrikkiStoolin tarinoiden kuvituksesta otettu kuva suomalaisesta maisemastasisältää ne luonto-referentin elementit, joita suomalaiset kovasti näyttävätkorostavan. Postikorttien maisemakuvat ilmentävät kansallisten subjekti-en vakiintunutta kohteen arvoa osoittavaa katsomistapaa. Identiteetinesityksenä koskematon luontokin on kulttuurinen ja inhimillinen.

Tietenkin kaikessa on kyse merkityksen muodostamisesta: muodos-tetaan suhdetta ulkoiseen maailmaan aina Pohjantähteen asti. Vaikkainhimillinen sfääri on aina mukana suhdeasetelmassa, niin silti luonne taimentaliteetti eivät ole ainoita identifioitumiseen liittyvä merkitystasoja.Eri merkitystasojen osakseen saama inhimillisyys, ”henki” ja merkityk-sellisyyden tunne ilmentää niiden painoarvoa ja voimaa kansallisen iden-titeetin kannalta, mikä käy ilmi esimerkiksi määreistä pyhä, kallis, arvo-kas, korvaamaton ja tärkeä.

Tutkin kansallista identiteettiä suomalaisen kansallisen identiteetinkautta. Yksi tutkimukseni tavoite on tämän kansallisen identiteetin mer-kitysmaailman laajan, jopa utuisen kirjon kartoitus. Päätymistä loputto-maan luettelointiin voi olla mahdoton välttää. Vastaukset kysymykseen”mitä on suomalaisuus?” edellyttävät aina lisämääreitä tai kyseenalais-tamisia sen lisäksi, mitä on jo vastattu. Tutkimusta helpottaisi, jos suo-malaisuuden sisällöt olisivat kiinteitä ja pysyviä ja niihin suhtauduttaisiinidenttisesti. Näin ei tietenkään ole. Kiusaus päätymisestä yhtenäistensisältöjen kuvailuun ja täten vallitsevien käsitysten vakiinnuttamiseen onolemassa, eli eräänlaisen ”helpon nakin harhakin” (Knuuttila 1998, 196).

Kansallinen identiteetin diskursseissa on painotettu sosiaalisen pro-sessin huomioon ottamista. On aiheesta kritisoitu sitä, että usein identi-teetti on otettu annettuna eikä erityisen identiteetin rakentumisen kysy-myksiä ole otettu huomioon vaan on keskitytty kaikkia ryhmiä kuvaavien

4

abstraktien lainalaisuuksien löytämiseen. (Billig 1995; Reicher, Hopkins& Condor 1996.) Tai on haluttu selvittää, mitä erilaisten kansallisenidentiteetin esitysten käyttämisistä seuraa (Reicher & Hopkins 2001).Kansallisen identiteetin tutkimukseen on myös kaivattu enemmän psyko-logista näkökulmaa (Bloom 1990). Joka tapauksessa kansallisen identi-teetin ainutlaatuisia ja konkreettisia rakentumisen ja rakentamisen pro-sesseja tutkittaessa tarvitaan myös historiallista tarkastelua.

Mihin kansallista identiteettiä tarvitaan? Missä määrin kansallisuusja kansallinen identiteetti voi vedota poliittisena resurssina? Kansallinenidentiteetti luotiin, koska työnjaon ja vaihdannan lisäännyttyä tarvittiinpaikallisuuden ylittävää lojaalisuutta teollisen yhteiskunnan tarpeisiin.Michael Billigin (1995, 62) mukaan nationalismin voidaan ajatella tuo-neen yleiseen käyttöön koko identiteetin käsitteen.

Globalisaatio, yksilöllistyminen, atomisoituminen, modernisaatio jayhteiskuntaelämän muuntuminen kaupallisen ja taloudellisen tehokkuu-den ehdoilla on ollut viime aikoina ilmeinen kehityslinja. Kansallisvalti-on merkitys on heikentynyt, kun sen piirissä tapahtuvan ja ihmisten tah-toa ilmentävän poliittisen päätöksenteon liikkumavara on vähentynyt.Ulkoisena pakkona otettu omavaltainen kansainvälinen talous määrittääelämän ehdot. Globalisaatioon liittyy keskeisesti kansainvälisten pää-omamarkkinoiden vaikutusvallan vahvistuminen suhteessa kansallisval-tioiden raha- ja finanssipolitiikkaan. Ainakin puhetapaa globaalin talou-den ehtojen väistämättömyydestä käytetään systemaattisesti. Tässä pro-sessissa kansallinen identiteetti on mukana mukautettavana tai jonakin,mistä käsin tapahtunutta tulkitaan. Kansallinen identiteetti voi sekä hei-ketä että voimistua, olla prosessin osa tai reaktio siihen.

Yleisenä mielletyn kansallisen identiteetin rinnalla on tutkimukses-sani identifioitumisen eli samastumisen teema. Yksilöllisesti ihminen voisitoutua omaksumalla sosiaalisen rakenteen omiksi häntä itseään koske-viksi dispositioiksi ilman, että asiaa välttämättä tarvitsee erityisesti tie-dostaa. Toiminta ja oleminen erilaisissa vaihtuvissa olosuhteissa onnoussut kuitenkin erityiseksi reflektion kohteeksi. Sana identiteetti il-

5

mentää tätä modernin yhteiskunnan reflektiota. Identiteetti liittyy tradi-tionaalisten ja menneisyyden, jopa menneen maailman ilmiöksi mieltä-miemme, valmiiden elämänpositioiden korvautumiseen valinnaisillaoman elämän tai itsen rakentamisen ilmiöillä. Sosiaalinen rakenne, jokaon tietyllä tapaa epävakaa - jossa ”pysyvää on vain muutos” - edellyttäätietoisuutta itsestä erityisesti silloin, kun pitää kohdata uudenlaisia tilan-teita sosiaalisissa verkostoissa. Tosin sosiaalinen rakenne itse asiassatekee elämänkäytännöt entistä yhtäläisemmiksi.

Eksplisiittisen, pysyvän ja sulkeutuneen identiteetin olemassaolo onasetettu yhä kyseenalaisemmaksi modernia identiteettiä koskevassa kes-kustelussa (Hall 1992). "Identiteetin kriisi" on osa keskeisten modernienyhteiskuntien rakenteiden ja prosessien rapautumista, joissa yksilöidenkiinteät sosiaaliseen maailmaan ankkuroitumisen puitteet ovat heikenty-neet. (Mt., 274.) Mm. Mercer (1990) tekee huomion, että identiteettinousee kysymykseksi vain, kun se on kriisissä ja kun jonkin kiinteäksi,koherentiksi ja pysyväksi oletetun syrjäyttää epäily ja epävarmuudentunne. Identiteetin murrosilmiöt koskevat sekä ihmisen kokemusta itses-tään kaikkine samastumisineen että ihmisten muodostamien yhteisöjen,kuten kansakuntien, identiteettiä, kansallista identiteettiä.

6

1. KANSALLISEN IDENTITEETINKÄSITE

Kysymys kansallisesta identiteetistä juontuu kansanluonnetta koskevistapohdinnoista. Boerner (1986, 14) esittää, että kansallisen identiteetinkäsitteen ovat kehittäneet pääasiassa sosiaalitieteilijät. Vastaavassa ase-massa oli aikaisemmin kansanluonne, jonka systemaattisempi käyttöajoittuu romantiikkaan ja jota ovat käyttäneet pääasiassa historioitsijat jakirjallisuuden tutkijat. Kansalliselle identiteetille annetaan laajempi mer-kitys kuin kansanluonteelle. Kansallisen identiteetti viittaa johonkintietoisesti historian kulussa konstruoituun, kansanluonne sisältää impli-koidun oletuksen jostakin luonnostaan syntyneestä pysyvästä ja muuttu-mattomasta. (Boerner 1986, 14) Suomessa käsitettä on käytetty Saukko-sen (1998) havaintojen mukaan ensi kerran vasta vuonna 1967 Jörn Don-nerin Uudessa maammekirjassa. Termi tosin ilmeni suomen kielessäaiemmin ainakin Erik H. Eriksonin teoksesta tehdyssä käännöksessäLapsuus ja yhteiskunta (1962). Kansallinen identiteetti muodostuu kah-desta käsitteestä: ”kansallinen” (kansallisuus kantasananaan 'kansa') ja”identiteetti”. Mitä kummallakin käsitteellä tarkoitetaan?

1.1 Identiteetin käsitteen eri merkitykset

Identiteetin käsitteen tausta on filosofiassa. Pekka Kaunismaa (1997,221) esittelee identiteetin käsitettä koskevaa Paul Ricoeurin (1987, 244-

7

249; 1992, 113-168 ) jaottelua olion identtisyyden ja henkilön tai ryhmänidentiteetin välillä. Ensimmäinen identiteetin merkitys on samuus, jollatarkoitetaan kahden ilmiön samankaltaisuutta, ilmiön sisäistä ykseyttä taiilmiön jatkuvuutta ja ajallista pysyvyyttä. Tällä yhtäläisyyden (samuu-den, identtisyyden) problematiikalla on kaksi ulottuvuutta: spatiaalineneli tilallinen (identiteetti erottumisena) ja temporaalinen eli ajallinen(identiteetti jatkuvuutena) (Laeyendecker 1974, 4, Saukkonen 1996, 6).Spatiaalisessa ulottuvuudessa on vielä kaksi modernin historian yksilöstäesille tuomaa erillistä merkitystä: toisaalta subjekti on jakamaton —kokonaisuus, joka on yhtenäinen itsensä kanssa ja jota ei voida edelleenjakaa, ja toisaalta se on singulaarinen, erottuva ja ainutlaatuinen (Wil-liams 1976, 133-5; Hall 1992, 282). Ihmisistä puheen ollen identiteettitarkoittikin 1800-luvun lopulle vain henkilöllisyyttä, jonka todentamisek-si alettiin tarvita henkilöllisyyspapereita (identity card) (Saukkonen1996, 6).

Samuuden sijasta sosiaalitieteissä on kiinnostavampaa tarkastellaidentiteettiä itseytenä. Tällöin identiteetillä tarkoitetaan merkitysmuodos-telmien kautta konstruoitua aktiivista itsensä ymmärtämistä (Ricoeur1987, 1992). Modernin identiteetin käsitteen luojaksi mainittu WilliamJames (1891) otti ratkaisevan askeleen korostamalla ihmisen suhdettasekä häneen itseensä että toisiin ihmisiin ("sosiaalinen itseys") (de Levita1965, 29-34; Saukkonen 1996, 6). Olennaista ei ole henkilökohtaisenidentiteetin tosiasiallinen samuus vaan tuntemukset omasta jatkuvuudestaja yksilöllisyydestä, identiteetin tunne (a sense of personal identity)(James 1952 (1891), 214; Saukkonen 1996, 6).

Identiteetti on tällöin refleksiivisyyttä, tulkintakoodi, välittynyt eikävälitön suhde itseen. Identiteetissä on kyse aktiivisesta itsensä tunnista-misesta. Identiteetissä itseä (itseä, omaa ryhmää tai kollektiivista koko-naisuutta) arvioidaan erilaisten symbolien, kielellisten ilmausten, myytti-en, kertomusten ja kulttuuristen representaatioiden välityksellä. Identi-teetti ei ole samuutta tai kaltaisuutta sellaisenaan vaan tulkintojammeitseydestämme. (Kaunismaa 1997, 222.) Näin identiteetit ovat välttämät-

8

tä kontingentissa suhteessa samuuksiin ja "olemiseen" siinä mielessä, ettäon aina mahdollista rakentaa identiteettiä tahdonvaraisena projektinasuhteessa "olemiseen" eikä sitä ole pidettävä "olemisen" heijastumana(mt., 222).

Kansallinen identiteetti, yhtenä identiteetin erityistapauksena, viittaayhtäältä kollektiiviseen identiteettiin, so. kollektiivisen kokonaisuudeneli ryhmän tai sosiaalisen kategorian, tässä kansallisen yhteisön, suhtee-seen itseensä. Tällöin tarkastellaan yksilölliset suhteet ylittävää, yleisestijaetuksi oletettua merkitysmuodostelmaa. Toisaalta sillä voidaan tarkoit-taa kansalliseen yhteisöön kuuluvien yksilöiden suhdetta kollektiiviseenkokonaisuuteen, johon he katsovat kuuluvansa tai johon heidän katsotaankuuluvan. Tällöin on kysymys yksilöiden identifioitumisesta heidänkansalliseen yhteisöönsä (kansallisuutensa merkityksiin) ja on selvempääpuhua "kansallisesta minäidentiteetistä", kansallisesta identifioitumisestatai kansallisesta samastumisesta. Sosiaalipsykologiassa puhutaan yksilönsosiaalisesta identiteetistä kansakuntaryhmän jäsenenä. Kansallisellaidentiteetillä tarkoitetaan useimmiten käsitteen ensimmäistä, laajempaamerkitystasoa eli kollektiivista identiteettiä, kansakuntaan kokonaisuute-na viittaavien symbolisten merkitysten järjestelmää.

Erik H. Erikson on kansallisen identiteetin käsitteen ensimmäisiävaikutusvaltaisia käyttäjiä (De Levita 1965, 51-74; Saukkonen 1998,214). Erikson (1971) on käyttänyt käsitettä molemmilla edellä mainituillatavoilla (mt., 57, 113, 116, 179), kansakuntaa koskevina käsityksinä sekäyksilöiden identifikaatioina. Hän mainitsee käyttävänsä mieluummintermiä kansallinen identiteetti kuin kansanluonne tekemättä kuitenkaaneroa näiden välille (1950, 244). Eriksonin katsotaan olevan ylipäätäänidentiteetin sekä identiteettikriisin käsitteiden käyttöönoton takana(Bloom 1990, 26).

Saukkonen (1996) on jäsentänyt täsmennetysti identiteetin käsitettä,jotta identiteetti ja erityisesti kansallisen identiteetin käsite säilyttäisivätmetodologisen käyttökelpoisuutensa liukuvan monimerkityksisyydensijaan. Identiteettiä koskeva puhe hyppelee usein merkitystasoilta toisel-

9

le, jolloin näyttää siltä, että identiteetillä voidaan tarkoittaa lähes mitätahansa. Saukkonen (1996, 9-10) on antanut identiteetille neljä ehtoa.Vaikka identiteetti mielletäänkin merkitysvälitteiseksi ja itseydeksi, senehdoilla viitataan väistämättä samuutta koskevien käsitysten problema-tiikkaan. Identtisyyden teemaa ei siis voida ohittaa.

Ensimmäinen ehto on käsitys tietyn yksikön olemassaolosta. Se, mitäpidetään totena, on ratkaisevaa käyttäytymisen kannalta (W.I.Thomas1928). Saukkosen esittelemällä historioitsijalla Willem Frijhoffilla (1992,614) on kolmivaiheinen malli identiteettitietoisuuden synnystä. Kuvitte-luvaiheessa saadaan käsitys jonkin yksikön olemassaolosta sekä ominai-suuksista ja attribuuteista. Nimeämisvaiheessa nämä attribuutit siirretäänyhden nimittäjän alle, kokonaisuudeksi, jolla on ulkoiset rajat ja sisäinenrakenne. Kolmannessa vaiheessa nimetyn yksikön olemassaolo tunniste-taan ja tunnustetaan objektiivisesti (ja mahdollisesti subjektiivisesti)kuvatunkaltaisena.

Tätä ensimmäistä ehtoa Saukkonen ei enää mainitse myöhemmässäartikkelissaan (1998). "Olemassaolo" identiteetin ominaislaatuna on sitenjohdettavissa seuraavista kolmesta ehdosta. Inhimillisessä maailmassaidentiteetin itseytenä samuuden sijasta näkevä Kaunismaa (1997, 221)katsoo, että identiteetti on pidettävä erillään käsitteistä "todellinen" tai"oleminen". Identiteetti ei ole kohteensa välitön kuvastus. Kuitenkin senkohteen "riittävän laaja" intersubjektiivinen (objektiivinen) tunnustami-nen on välttämätöntä, jotta voidaan puhua identiteetistä. Näin on erityi-sesti kollektiivisten identiteettien laita. On taas eri asia, pitääkö keisarillatodella olla vaatteet. Anttila (1997) on käsitellyt kansallisen identiteetinolemassaolon voimakkaasti koettua todenperäisyyden tuntua (vrt. Chrys-sochoou 1996) verrattuna vakiintumattomampiin ja heikommin todelli-siksi koettuihin kollektiivisiin identiteetteihin, kuten yhteiskuntaluokkiin.Tässä mielessä "todellinen olemassaolo" ei ole epärelevantti dimensio,vaikka identiteeteille on osoitettavissa eriasteisesti faktuaalisia kiinne-kohtia, tosin viitatun identiteetin kohteeseen liittyvien loputtomien fakto-jen määrästä valikoituneita.

10

Saukkosen (1996, 9-10) toinen identiteetin ehto on sen viittaus tem-poraaliseen pysyvyyteen: identiteetin on kyettävä osoittamaan kohteensaajallinen jatkuvuus. Identiteetin muodostavat tällöin tekijät, jotka mah-dollistavat sen viittaaman yksikön pitämisen samana kuin toiseen aikaanesiintyneen yksikön, esimerkiksi Suomen kansa sata vuotta sitten ja tä-nään. Giddensin (1991, 54) mukaan yksilön identiteetti on kyky ylläpitääjohdonmukaista kertomusta hänestä itsestään eli hänen elämäkertansa.Charles Taylorin (1989) mukaan ymmärtääksemme, keitä olemme, meil-lä on oltava käsitys paitsi siitä, mistä tulemme, myös siitä, minne olem-me menossa. Identiteetin jatkuvuuskriisi seuraa juurien puuttumisenlisäksi olemukselle välttämättömiksi katsottujen piirteiden katoamisesta.Muutos voi olla myös jatkuvuutta. Ellei jatkuvuutta ole, kyseessä ei olemuutos vaan vaihtuminen. Pienten alkuperäiskansojen katoaminen liittyykielen ja muiden yhteisyyden koodien katoamiseen ja vaihtumiseen val-takulttuurin koodeihin.

Kolmas ja neljäs identiteetin ehto, ero ja yhtenäisyys, liittyy identti-syyden spatiaalisuuteen eli tilallisuuteen. Identiteetti erottaa kohteenympäristöstään. Erontekoon liittyvä keskeinen käsite on raja. Tarvitaan'Toinen' tai 'Toiset'. Raja, poissulkeminen, diskriminointi, toiseus onpaljon käsitelty identiteetin teema-alue (esim. Hall 1999). Ernesto La-claun (1990) termi ulkoisesta Toisesta, "konstitutioivasta ulkopuolesta"(the constitutive outside), viittaa siihen, ettei vain oma identiteetti raken-nu suhteessa "Toisiin", vaan myös oma identiteetinmuodostus vaikuttaanoihin "Toisiin". Siis sen lisäksi, että identiteetti on sosiaalisesti rakentu-nut, se on myös prosessi, ts. avoin.

Eriksonin mukaan tietoinen tunne omasta identiteetistä perustuu kah-teen samanaikaiseen havaintoon, jotka ovat oma samana olemisen jajatkuvuuden kokemus sekä kokemus muiden tälle samuudelle ja jatku-vuudelle antamasta tunnustuksesta. (1971, 44) Näkemykset ovat symbo-lisen interaktionismin mukaisia.

Neljäs Saukkosen mainitsema ehto sekä toinen identtisyyden spatiaa-lisuuteen viittaava ehto on sisäinen yhtenäisyys. Sisäisten erojen on olta-

11

va alisteisia yhtenäisyydelle. Kansakunnassa alueellisten, kielellisten,uskonnollisten ja sosiaaliluokkiin liittyvien erojen tulisi olla alisteisiakansallisen tason yhtenäisyydelle.

1.2 Kansa ja kansallisuus

Kansalla on suomen kielessä monia merkityksiä, mutta merkittävimmätniistä ovat yhtäältä kansa kansallisessa mielessä kansakuntana ja toisaaltakansa ns. tavallisina ihmisinä tai erityisesti väestön sosiaalisesti alempinakerroksina erotukseksi eliitistä ("herroista").

"Kansan" kaksinainen merkitys on Suomen kielelle erityinen piirre.Esimerkiksi englannissa ja ruotsissa molemmille merkityksille on (muo-doltaan samanlaiset) erilliset ilmaukset "nation" ja "folk" (englannissaerityisesti vielä "people"). Saksassa sanat ovat aivan vastaavasti ”Nation”ja "Volk". Merkitysten samaan ilmaisuasuun kietoutuminen merkitsee,että Suomessa kansallisuus ja kansallinen identiteetti saavat sisältöäänjuuri kansaan, erityisesti rahvaaseen, liittyvistä merkitysmuodostelmista.Kansallisuus on kansanomaisuuden, jopa rahvaanomaisuuden ilmenty-mistä. Vastaavasti kansanomaisuus tai se kansa, johon viitataan puhutta-essa esim. talonpoikaiston ja työväestön intresseistä ("kansan tahto"), onkansallisesti rajautunutta. Kansat voivat olla erityistapauksessa "veljetkeskenään". Ei puhuta maailman, Aasian tai Euroopan kansasta vaanniiden kansoista ja kansallisuuksista.

Keskityn Saukkosen (1996, 7) edellä esittelemään nationalismistajuontuvaan etnis-kulttuuris-valtiolliseen kansa-käsitteeseen. Kansa kan-sakunnan mielessä merkitsee ihmisryhmää, joka tavoiltaan, laitoksiltaanja yhteisiltä vaiheiltaan, usein myös kieleltään, muodostaa oman, ympä-ristöstään eroavan kokonaisuuden; poliittisessa mielessä se on jonkinvaltion alueella asuva väestö (heimo, rotu, kansakunta, kansallisuus).(Suomen kielen sanakirja (1980))

12

Saukkonen (1996, 7-9) erittelee tämän kansallisen kansa-käsitteenneljäksi erilaiseksi sisältökokonaisuudeksi. Nämä ovat1) kansa sukuyhteisönä (genealoginen yhteisö, laaja suku),2) kansa tietyn hallintoalueen symbolina (hallinnon objektina oleva väes-tö),3) kansa kulttuuriyhteisönä (kielen lisäksi uskonto, tavat, elinkeinot,arvot ja/tai ideaalit määrittävät kansan) (ks. Saukkonen 1998),4) kansa yhteenkuuluvuuden tunteen ylläpitämänä yhteisönä (kansaansamastuvat ja samastetut).

Erityisesti kun genealogiseen kansa-käsitteeseen yhdistetään kulttuu-riyhteisöllinen kansa-käsite, puhutaan Anthony D. Smithin määrittämästäetnis-genealogisesta kansa-käsityksestä. Sen vastakohta on kansalais-territoriaalinen (civic-territorial) kansa-käsitys, jossa on ratkaisevaamuodollinen kansallisen territorion sisällä asumisesta lähtevä kansalai-suus oikeuksineen ja velvollisuuksineen (Smith 1991, 15).

Yhteenkuuluvuuden tunteeseen perustuvan kansallisen kokonaisuu-den voi määrittää vaikka Topeliuksen tavoin. Hänen mielestään kansa onne ihmiset, jotka tuntevat kuuluvansa samaan kansalliseen yksikköön.Kaikki, jotka tunnustavat Suomen isänmaakseen ja rakastavat sitä jajotka kunnioittavat Suomen lakeja ja tekevät työtä sen hyvinvoinninpuolesta, ovat yhtä kansaa (Topelius 1983 (1890:n painos), 124).

Em. jäsennyksen mukaan suomalaisuuskeskustelussa viitataan niinvaltioon (Suomi), genealogiseen yhteisöön (Suomen suku), kieliyhtei-söön (suomenkieliset) kuin kansallistunteen täyttämään kollektiiviin (mesuomalaiset) (Saukkonen 1996, 9).

1.3 Kollektiivin identiteetti

Kansallinen identiteetti merkitsee kollektiivisen identiteetin alueellakansalliseksi mielletyn kokonaisuuden identiteettiä erotuksena yksilöidenkokemista kansallisista identifioitumisista. Se on kansakunnan identiteet-

13

ti. Tälle rinnasteisia voisivat olla valtion identiteetti esim. kansainvälis-poliittisesti tarkasteltuna ja kulttuuri-identiteetti. Kansallinen identiteettimerkitsee ensisijaisesti kollektiivista identiteettiä. Kansallinen identifioi-tuminen, kansallinen samastuminen yksilöiden kokemuksina, liittyykansalliseen identiteettiin mutta on käsitteellisesti eri asia. Sosiaalipsyko-logisessa tarkastelussa sosiaaliset representaatiot tarjoavat näkökulmanjuuri kollektiivisen identiteetin tasolla tapahtuviin ilmiöihin. Oma erilli-nen kysymyksensä on, kuinka yleisesti kaikkien jakamaksi ajateltu mer-kitysmuodostelma koetaan. Aluksi käsittelen kollektiivisen identiteetin jasosiaalisen identiteetin suhdetta.

1.3.1 Yksilöllinen ja yhteisöllinen sosiaalinen identiteetti

Sosiaalinen identiteetti on se osa yksilön minäkuvaa, joka juontuu hänentietoisuudestaan siitä, että hän kuuluu sosiaaliseen ryhmään (tai ryhmiin)yhdessä tämän jäsenyyden arvon ja emotionaalisen merkityksen kanssa(Tajfel 1978, 63). Ryhmiin kuulumista käsittelevän sosiaalisen identitee-tin käsitteen eritteleminen auttaa kansallisen identiteetin problematiikanjäsentämisessä. Brewer (2001) luokittelee sosiaalisen identiteetin neljääneri tasoon sen perusteella, mihin kohtaan sosiaalisen identiteetin proses-sia viitataan. Sosiaalinen identifioituminen ja kollektiivinen identiteettimahtuvat näin yhteisen käsitteen alle.

1) Henkilöperusteiset sosiaaliset identiteetitTämä viittaa sosiaalisen identiteetin määrityksiin, jotka sijoitetaan yksi-löllisen minäkäsityksen sisään. Tällöin sosiaaliset identiteetit ovat minän(self) aspekteja, joihin ovat vaikuttaneet jäsenyys tietyssä ryhmässä taikategoriassa sekä jaetut sosialisaation kokemukset siinä. ”Kuka minäolen X:nä?” (Brewer 2001, 117-8.) Tälle sosiaalisen identiteetin käsit-teellistämiselle ovat tyypillisiä kehitysteoriat. Painotus on identiteetinsisällössä ja psykologisten piirteiden omaksumisessa. Identifikaatio viit-

14

taa tietyn sosiaalisen ryhmän keskeisyyteen yksilön minuudelle ja merki-tykseen, joka juontuu tuosta identiteetistä. (Mt. 118.)

2) Relationaaliset sosiaaliset identiteetitRooli-identiteetit eli relationaaliset identiteetit korostavat myös ihmisenerityisyyttä (engl.”me”) tietynlaisena henkilönä. Toisin kuin henkilöpe-rusteiset identiteetit rooli-identiteetit määrittävät itsen suhteessa toisiin.Ne perustuvat henkilöiden välisiin suhteisiin ryhmäkonteksteissa. Opetta-ja-oppilas -suhde on tästä esimerkki. (Mt., 118.) Ulkomailla esimerkiksikansainvälisessä työryhmässä voi olla rooli suomalaisena.

3) Ryhmäperusteiset sosiaaliset identiteetitKun henkilöperusteiset sosiaaliset identiteetit heijastavat sitä, missä mää-rin ryhmän tai kategorian jäsenyydet representoituvat yksilön minäkäsi-tyksessä, ryhmäperusteiset viittaavat minuuden havaitsemiseen kiinteänätai vaihdettavana osana ryhmää tai sosiaalista kokonaisuutta. Turnerilmaisee tämän itsen kategorioinnin teoriassa itsen havainnoimisen pai-nottumisena toisten kanssa vaihdettavissa olevaksi tyyppiesimerkiksiainutlaatuisen henkilön sijaan (Turner ym. 1987, 50). Ryhmäidentiteetiteivät rakennu henkilöiden välisistä suhteista vaan jaetusta ryhmäjäsenyy-destä tulevista yleisistä siteistä. Ryhmäidentiteetissä minän rakentuminenulottuu yksilön yli laajempaan sosiaaliseen yksikköön. Ryhmän saavu-tukset koetaan omina. Vastaavasti yksilön ominaisuuksia liitetään kokoryhmän representaatioksi korostamaan ryhmän erottuvuutta ja sisäistäyhtenäisyyttä (Brewer 2001, 119.)

4) Kollektiiviset identiteetitVaikka ryhmäperusteiset sosiaaliset identiteetit vaikuttavat minuudenrepresentoinnin sisältöön identifikaation ja assimilaation välityksellä,sosiaalisen identiteetin teoria käsittelee pikemminkin prosessia, jossatuollaiset ryhmä-minuus -representaatiot muodostetaan, kuin sitä, millai-sia merkityksiä tiettyihin ryhmäidentiteetteihin liitetään. Siten on hyödyl-

15

listä erottaa edelleen sosiaalinen identiteetti identifioitumisena kollektii-viin ja kollektiivinen identiteetti normeina, arvoina ja ideologioina. (Mt.,119.)

Kollektiivinen identiteetti liitetään sosiologisessa kirjallisuudessa so-siaalisiin liikkeisiin (Klandermans 1997; Melucci 1989; Taylor & Whit-tier 1992). Kollektiivisen identiteetin käsite sisältää yhteisiin etuihin jakokemuksiin perustuvan jaetun representaation ryhmästä kuten ryhmäpe-rustainenkin. Lisäksi se viittaa aktiiviseen prosessiin, jossa muovataankuva siitä, mitä varten ryhmä on olemassa ja miltä se haluaa näyttäämuiden silmissä. Siten kollektiivinen identiteetti edustaa kollektiivistenpyrkimysten tulosta sen yli, mitä kategorian jäsenillä on alkuaan yhteistä.Kollektiivinen identiteetti tarjoaa ratkaisevan yhteyden sosiaalisen identi-teetin ja kollektiivisen toiminnan välille poliittisella areenalla (Gamson1992). Näin se on avainkäsite ”identiteettipolitiikan” tutkimisessa. (Bre-wer 2001, 119.) Nationalistiset liikkeet sekä kansallisten perinteidenluominen ja ylläpito liittyvät tähän.

Se, millä tasolla sosiaalista identiteettiä käsitteellistetään, tuottaa erilaisianäkemyksiä siitä, mitä merkitsee omata useita sosiaalisia identiteettejä.Henkilöperustaiset sosiaalisen identiteetin teoretisoinnit olettavat, ettäpiirteet, asenteet ja arvot, joita ihmiset saavat erilaisissa primaariryhmis-sä ja kategorioissa, integroituvat kokonaiseen minäkäsitykseen. (Brewer2001, 121.) Erillisiin suhteisiin ja tilanteisiin liittyvien rooli-identiteettiennäkökulmasta (Stryker 2000) minuus on monitasoinen organisoitu järjes-telmä, joka strukturoi useiden erilaisten identiteettien välisiä suhteita jasitä, mikä rooli erottuu tilanteessa.

Henkilö- ja rooliperusteiset identiteettiteoriat poikkeavat ryhmäpe-rusteisesta sosiaalisen identiteetin teoriasta hieman siinä, valitseeko jaaktivoiko vaihtoehtoisia identiteettejä yksilö vai tuoko ne esiin sosiaali-nen konteksti. Ryhmäperusteisissa identiteetin teorioissa identiteetitpiilevät jaetussa sosiaalisen kategorian representaatiossa kokonaisuutena,joka voi vaihtua ryhmien välisen ympäristön mukaisesti. Sama kategoria

16

voi siten viitata erilaisiin sisäryhmä-ulkoryhmä -erotteluihin erilaisissakonteksteissa ja olla eri tilanteissa kattavammin tai suljetummin määritel-ty. Turner, Oakes, Haslam ja McGarty (1994) pitävät sosiaalisen katego-rioinnin teorian äärimmäisversiossa erilaisia kategorisia identiteettejätoisensa poissulkevina ja täysin kontekstisidonnaisina. Mutta esim. Ab-rams (1999) sallii pysyvämmät ryhmäidentifikaatiot, joiden määrittely jarajat pysyvät suhteellisen vakaina eri aikoina ja eri tilanteissa. (Brewer2001, 122.)

Erilaiset ryhmäidentiteetit merkitsevät erilaisia lojaliteetteja ja siteitäminuuden ulkopuolisiin. Koska ryhmäidentiteetit ovat jaettuja, yksilö eivoi helposti uudelleen määrittää tai sovittaa yhtä sosiaalista identiteettiäsopimaan muihin identiteetteihinsä. Useiden identiteettien tapauksessayksilöllä on ainakin neljä strategiaa. Ensimmäinen on sitoutuminen yh-teen hallitsevaan ryhmäidentiteettiin ja muiden identiteettien alistaminentälle. Kansallinen identiteetti voi olla tällainen, jolloin muut identiteetitvoivat vain yhtyä siihen. Toinen strategia on eristää eri identiteetit alueil-leen niin, etteivät useat niistä aktivoidu yhtä aikaa, vaan kansallinenidentiteetti aktivoituu kansainvälisellä areenalla, ammatillinen taloudel-listen etujen ollessa kyseessä ja etninen kulttuurin alueella. (Mt.122.)

Kun useat ryhmäidentiteetit, jotka kattavat samoja henkilöitä muttaeivät kaikkia samoja henkilöitä, erottuvat samanaikaisesti, voidaan ottaakäyttöön inklusiivinen tai konjunktiivinen strategia. Inklusiivinen strate-gia on additiivinen. Esim. afrikkalais-amerikkalainen identifioituu sekäkaikkiin amerikkalaisiin että mustiin tai limittäisten eurooppalaisuuden jasuomalaisuuden kategorioiden tapauksessa identifioidutaan sekä euroop-palaiseksi että suomalaiseksi. Kun eri identiteetit eivät ole ristiriidassa,tämä additiivinen strategia on helppo. Konjunktiivisessa strategiassaidentifioidutaan vain molemmat ehdot täyttäviin, esim. Eurooppa-henkisiin suomalaisiin. (Mt., 122-3.)

17

Brewer korostaa sekä jaettujen ”me”- että yksilöllisten ”minä”- sosi-aalisten identiteettien määritelmien ja niiden dynaamisen suhteen tärkeyt-tä ryhmässä elämiselle ja kollektiiviselle toiminnalle (mt., 123).

1.3.2 Sosiaalisten representaatioiden teoria

Sosiaalisten representaatioiden teoriassa tarkastellaan ihmisten yhteisiätulkintoja maailmasta ja siten se käsittelee yhteisöllistä identiteettiä.Moscovici (1984) näkee sosiaaliset representaatiot sosiaalipsykologialleominaisina analyysiyksikköinä, joiden tarkastelu dynaamisina erottaatutkimusotteen sosiologiasta. Moscovici viittaa Emile Durkheimin kol-lektiivisten representaatioiden sosiologiseen määrittelyyn, jossa ne ovatstaattisia, taustalla olevia, valmiiksi annettuja "sosiaalisia faktoja".

Representaation käsite perustuu termiin "presentaatio" merkityksessä”läsnä olevaksi tekeminen”. Representaatiolla on kaksi merkitystä: 1)edustaa (stand for) ja puhua puolesta sekä 2) kuvata (depict). Esim. nämätoimivat yhdessä nykyisessä poliittisessa käytännössä: edustaakseenkansakuntaa pitää poliitikon myös kuvata kansakunta. "Meidän" intres-simme mainitsemalla samalla määritellään "meidät". (Billig 1995, 96;Williams 1976, 222-5.)

Sosiaalisten representaatioiden teoria on teoria sosiaalisesta ajattelus-ta ja kommunikaatiosta. Sosiaalisen representaation käsitteellä pyritäänrakentamaan siltaa yksilöllisten ja sosiaalisten maailmojen välille. Mos-covicin peruslähtökohtana on, ettei ole olemassa sisällyksettömiä meka-nismeja, jotka voitaisiin mielivaltaisesti irrottaa mentaalisista ja so-siaalisista yhteyksistään. Keskeisiä ovat mielen sisällöt, jotka muodosta-vat ajatusten ja kommunikaation raaka-aineen. Yksilön ajattelu perustuuhänen yhteisölleen ominaisiin määritelmiin. Representaatiot johdattavatihmistä siihen, mikä on näkyvää, mihin on reagoitava ja mikä ylipäänsämäärittää todellisuutta. (Moscovici 1984, 5-6.)

18

Representaatiot ovat sekä käsitteitä, jotka abstrahoivat merkityksiämaailmasta ja antavat sille järjestyksen, että kuvia, jotka reprodusoivatmaailman merkityksellisellä tavalla (Moscovici 1984, 17). Lippman(1922, 55) kirjoittaa:

Ulkomaailman kasvavasta ja kohisevasta sekamelskasta poimimme sen,minkä kulttuurimme on jo meille määritellyt.

In the great booming, buzzing confusion of the outer world we pick outwhat our culture has already defined for us.

Tämä toteamus luonnehtii sosiaalisten representaatioiden teoriaa. Neovat tietyllä tavalla ekvivalentteja myyteille ja uskomuksille (Moscovici1981, 181). Ne edustavat kollektiivista muistia, ja niissä on mukanamenneisyyden ajatuksia, kieleen kätkeytyneitä kuvia, tulkintoja ja tuntei-ta, jolloin "kuolleet osallistuvat elävien ajatuksiin ja vuoropuheluihinenemmän kuin haluammekaan" (Moscovici 1984b, 950.) ja menneisyyson monessa mielessä todempi kuin nykyisyys (Moscovici 1984, 10).Mitä vähemmän representaatioiden alkuperästä ollaan tietoisia, sitäenemmän ne vaikuttavat. (Mt., 13-14.) Kiteytynyt perinteinen represen-taatio on menettänyt historian koettelemana esittävän luonteensa. Se onkäsitteellisen ja konkreettisen yhdisteenä "aistein havaittua" todellisuutta.(Mt., 56.) Esim. "suomalaisuus" voidaan kokea näin.

Moscovici kuvaa yhteistä tulkintaa, sosiaalisia representaatioita, ajat-telun ympäristönä. Niillä on kaksi roolia. Ensiksi representaatiot määrit-tävät kohtaamamme esineet, tapahtumat ja ihmiset. Niiden avulla luoki-tetaan, vertaillaan ja selitetään asioita ja tapahtumia sekä suunnataanhavaintoja. Toiseksi representaatiot objektivoivat asiat osaksi sosiaalistaympäristöä. Valmiina traditionaalisina ajattelurakenteina ilmenevät rep-resentaatiot - esimerkiksi teoriat persoonallisuudesta, taloudesta, nuori-sosta, mielisairaista - integroituvat jokapäiväisiin toimintatapoihin jamuovaavat sosiaalisia ympäristöjä. Tällöin huomiota on suunnattava

19

myös yhteiskunnallisiin oloihin, joissa representaatiot muodostuvat.(Moscovici 1984, 7-10, 15.)

Asioiden, ilmiöiden ja henkilöiden tutuksi tekeminen eli representaa-tion muodostaminen niistä tapahtuu kahdessa ajattelumekanismissa, jotkaperustuvat muistiin ja valmiisiin päätelmiin. Nämä ovat ankkurointi jaobjektivointi. (Mt., 29.)

Ankkurointi yhdistää oudot ajatukset tuttuun kontekstiin. Ne redu-soidaan tavallisiin kategorioihin ja mielikuviin. Ankkurointi siirtää neomalle alueellemme, jolla voimme vertailla ja tulkita niitä. Moscoviciesittää esimerkkinä kylätutkimusta, jossa paljastui, että kehitysvammais-ten vuosia jatkuneesta läsnäolosta ja päivittäisestä kanssakäymisestähuolimatta asukkaat näkivät kehitysvammaiset vieraina. Annetuista oh-jeista huolimatta traditionaalinen vammaisrepresentaatio määräsi kylä-läisten suhtautumisen heihin. Asukkaat arvioivat vammaisia perinteisenidiootteihin ja kulkureihin liittyvän standardin kautta ja sijoittivat heidättällaisten "kelmien" (rogues) joukkoon. (Moscovici 1984, 26-27.)

Ankkurointi on siten luokittelua ja nimeämistä. Kun jokin vieras, siisei-reaalinen, asia saadaan sijoitetuksi johonkin luokkaan ja nimetyksi, seei ole enää niin uhkaava. Samalla se arvotetaan valmiiseen hierarkiaan.(Mt., 29-30.) Tuntemattoman henkilön esittäytyminen esimerkiksi omankylän poikana tai hänen ammattinsa auttaa ankkuroimaan hänet näihinkategorioihin.

Luokittelussa yksittäisiä tapauksia vertaillaan luokan prototyyppiin.Esimerkiksi De Gaulle voi olla Ranskan kansakunnan edustaja ja proto-tyyppi (mt., 32). Sosiaalisten käsitteiden ja skeemojen kannalta se klassi-nen näkemys objektien luokittelusta on väärä, että on olemassa välttä-mättömät ja riittävät yleiset ominaisuudet käsitteen määrittämiseen. Sosi-aaliset skeemat ovat vailla selviä rajoja olevia kategorioita, joilla ei oletarkkoja määrittäviä attribuutteja. Ne ovat perheyhteysrakenteita, joissatietyn prototyypin ympärillä on enemmän tai vähemmän prototyypinmukaisia jäseniä. (Lindeman-Viitasalo 1989, 21.) Esimerkiksi sinisilmäi-sen ja vaaleatukkaisen suomalaisen prototyyppi sopii sekä pelkästään

20

sinisilmäiselle että pelkästään vaaleatukkaiselle, vaikkei näillä olekaankäsitteellisesti yhteistä ominaisuutta.

Nimeäminen on kulttuurin identiteettimatriisiin sijoittamista. Kunasia nimetään, siitä voidaan keskustella ja sitä voidaan kuvailla; nimetys-tä asiasta tulee muista erillinen ja käytäntöjen kohde niiden välille, joillaon sama käytäntö. Neuroosin ja kompleksin nimeäminen teki "hulluu-den" ja "terveyden" välillä olevista psyykentiloista vakavasti otettavia javähemmän häiritseviä. Psykoanalyyttiset sanat ankkuroitiin normaalinelämän piiriin. (Moscovici 1984, 34-35.) Tarasti (1990, 198) mainitsee,että Suomen kulttuurihistoriassa ovat kiintoisia kulttuurin keinot se-miotisoida suomalaisiksi eli muuttaa suomalaisiksi ulkoisia vaikutteita,joita Suomi kulttuuria vastaanottavana osapuolena ottaa omakseen.

Se, mikä on abstraktia ja tuntematonta, muuttuu objektivoinnissakonkreettiseksi ja tunnetuksi. Abstraktio siirretään joksikin, mikä jo onolemassa fysikaalisessa maailmassa. Objektivointi on reprodusointianäkyvään ja kontrolloitavaan. Tämä on aktiivisempi prosessi kuin ankku-rointi. Se on erityisesti poliittisten ja intellektuaalisten auktoriteettientaito. Sana asialle muutetaan asiaksi sanalle. Objektivointi on epätarkanajatuksen tai asian ikonisen laadun löytämistä, käsitteen ja kuvan (image)yhdistämistä. Jumalan vertaaminen isään tekee näkymättömästä näkyvänhenkilön. Se on käänteistä animismia: sielulle annetaan konkreettinenhahmo. (Moscovici 1984, 29, 37-38, 41.) Vastaavasti abstraktit käsitteet,esimerkiksi edustuksellinen demokratia, objektivoituvat konkreettisiksimielikuviksi, kuten eduskuntataloksi ja sen tapahtumiksi (vrt. Jahoda1988, 198).

Mielikuvista tulee objektivoinnissa todellisuuden eikä vain ajattelunosia. Representaatio ja se, mitä representoidaan, liittyvät yhteen. Mieli-kuvat eivät enää ole erityisasemassa jossain sanojen ja todellisten objek-tien välillä. Mielikuvista tulee "fyysisiä" objekteja, jotka ovat merkityk-sellisiä. Pyrkimyksestä objektivointiin seuraa esimerkiksi sellaisia sosiaa-lisia ilmiöitä kuin kansakuntien, rotujen ja luokkien henkilöiminen sekä

21

sankarinpalvonta (Moscovici 1984, 40-43) ja erilaiset metaforat, kutenSuomi-neito.

Litton ja Potter (1985) kritikoivat sosiaalisten representaatioiden väi-tettyä yhdenmukaisuutta. Representaatio ei ole mekaanista eikä kaikenkattavaa vaan pikemminkin kilpailevien käsitystapojen jäsentäjä kuinhävittäjä. Representaation rakentama ”turvallisuus” ei perustu jaettuihinkäsityksiin vaan argumentaation ja erimielisyyden ennustettavuuteen,"jaettuun erimielisyyteen". Ryhmät tietävät, että on erilaisia käsityksiä janiille tunnettuja vaihtoehtoisia näkemyksiä.

Moscovici on pyrkinyt määrittelemään representaatioita suhteessaerilaisiin ryhmiin ja vastaamaan kritiikkiin representaatioiden liiallisestakonsensuaalisuudesta. Hän (1988, 221-222) erottaa yhteisyyden mukaankolmenlaisia representaatioita: 1) Hegemoniset representaatiot ovat im-plisiittisesti mukana kaikissa symbolisissa tai affektiivisissa käytännöis-sä. Ne näyttävät yhdenmukaisilta ja pakottavilta. 2) Emansipoidut rep-resentaatiot ovat tulosta alaryhmien tietojen tai ideoiden leviämisestä.Alaryhmät työstävät asioista omat versionsa ja jakavat ne toisten kanssa.Mielisairauden representaatiot ovat esimerkkinä: keskusteluun osallistu-vat lääkärit, puoliammattilaiset ja maallikot. 3) Poleemiset repre-sentaatiot luodaan sosiaalisissa konflikteissa ja vastakkainasetteluissa,eikä koko yhteiskunta jaa niitä. Ne ilmaistaan usein vastustuksena taikannattamisena.

Erilaiset sosiaalisten suhteiden muodot ovat Moscovicin mukaan tär-keämpiä kuin kysymykset yksilöllisistä tai sosiaalisista elementeistärepresentaatioissa. Representaatiot muotoutuvat uudestaan siirtyessäänsosiaalisten suhteiden alueelta toiselle - ja nämä siirtymät kuvaavat olen-naisia piirteitä yhteiskunnasta. Esimerkiksi Väinö Linna (1980, 33) ku-vaa sitä, kuinka tavallinen kansa vastaanotti - joskin penseästi - yläluo-kalta Runebergin ylevän runollisen isänmaallisuuden mutta myös käyttisitä esimerkkinä tyhjänpäiväisestä haihattelusta: "puhuu kuin Ruunepe-ri". Sosiaalisten representaatioden teoria toimii enemmän tutkimuksennäkökulmana kuin järjestelmällisenä analyysivälineenä.

22

1.3.3 Kollektiivisen identiteetin merkitystasot

Kollektiivinen identiteetti on kyseessä silloin, kun identiteettiä koskeviaominaisuuksia annetaan ensi sijassa ryhmälle ja yhteisölle. Tällöin kan-sallinen identiteetti tarkoittaa merkitysmuodostelmien kautta välittynyttäkäsitystä kansallisesta muodostelmasta. (Kaunismaa 1997, 221.) Se onvastaus kysymykseen "keitä me olemme?" eli symbolinen käsitys "meis-tä" kansallisena kokonaisuutena. Sosiaaliseksi representaatioksi ymmär-rettynä se on jaettu tulkinta maailmasta, jota yksilöt ja ihmisryhmät tois-tavat mutta myös haastavat.

Johonkin identifioituvat voidaan mieltää identiteetin subjekteiksi.Tällöin kollektiivinen identiteetti viittaa ensisijaisesti identiteetin kohtee-seen merkitysmuodostelmana (me -> ”ME”/ ”toiset”) (kuvio 1.1). Identi-teetin kohteeseen liittyy kysymys identiteetin rajoista ja sisällöstä, jokakoostuu ominaisuuksista, symboleista ja tarinoista. Identiteetin kohde voiolla tarkasti osoitettu ryhmä ja ihmisten joukko, kuten Suomen kansalai-set, tai erilaisin sisällöin määritelty sosiaalinen kategoria (eurooppalaisettai suomalaiset). Kohde eli objekti on aina merkitysvälitteisesti muotou-tunut ja identiteetin kyseessä ollessa suhdekäsite.

Kuvio 1.1. Kollektiivisen identiteetin prosessi

ME "ME" (identifioituvat (identifioitu- (Identifikaation kohde, subjektit) minen, suhde) kollektiivinen identiteetti)

(uudelleenrajaaminen, keskinäinen vahvistaminen)

Toiseksi kollektiivinen identiteetti viittaa myös identiteetin subjekteihineli niihin, jotka identifioituvat identiteetin objektiin (ME -> "me"), ja

23

heidän identifioitumiseensa, identiteetin tunteisiinsa ja käsityksiinsäidentiteetin kohteesta.

Identiteetin objektin ja siihen identifioituvien subjektien oletetaanviittaavan yhteen ja samaan ihmisten joukkoon, vaikka näin ei välttämät-tä olekaan. Annetut ulkoiset määritelmät siitä, keiden katsotaan kuuluvanidentiteetin viittaamaan kokonaisuuteen, ja yksilöiden identifikaatioteivät aina vastaa toisiaan. Esimerkiksi kansakuntaan automaattisestikuuluvaksi katsottu ei välttämättä samastu kansakuntaansa tai siihenidentifioitujaa ei pidetä kansakunnan jäsenenä. Pelkkä identifioituminenei riitä, täytyy myös tulla identifioiduksi.

Kollektiivinen identiteetti määrittää edelleen identifioituvan joukonkoostumusta ja tapoja identifioitua kohteeseen. On selvää, että vaikkakollektiivinen identiteetti on kulttuurikäsitteenä ikään kuin irrallaan yk-sittäisistä identifioitujista, sitä ei ole olemassa vain leijuvana ideana il-man tätä identiteettiä kannattelevia reaalisia sosiaalis-psykologisia pro-sesseja. Kollektiivinen identiteetti tarvitsee kantajikseen tunnustajansa.Identiteetti ilmennetään kollektiivisena tai yksilöllisenä toimintana, jollehaetaan tunnustusta. Samoin identifioituvilla on psyykkisiä tarpeita, joitakollektiiviseen identiteettiin samastumisella tyydytetään.

Kollektiivisen identiteetin näkökulma on välttämätön erityisesti suur-ten kokonaisuuksien identiteettien tarkastelussa, jolloin kokonaisuudenidentiteetti on sangen riippumatonta yksittäisten jäsentensä suhtautumi-sista kokonaisuuteen. Kokonaisuudella, esimerkiksi suomalaisuudella, ontietyt yleiset ominaisuudet, vaikka yksittäinen jäsen ei ominaisuuksiin taiidentiteetin perimmäiseen autenttisuuteen mitenkään uskoisikaan. Oleel-lista on se, mitä toisten oletetaan uskovan.

Tällaisia identiteettejä kutsutaan usein myös kulttuurisiksi (cultural)identiteeteiksi tai rajatummin kulttuuri-identiteeteiksi. Selvimmät kollek-tiivisen sekä kulttuuri-identiteetin tapaukset ovat etniset, (rodulliset,)uskonnolliset ja kansalliset identiteetit. Myös paikalliset, ammatilliset,poliittis-aatteelliset, elämäntapaan ja sosiaaliseen asemaan liittyvät iden-titeetit ovat kollektiivisia mutta rajoiltaan häilyväisempiä, eikä niiden

24

takana ole vastaavia tietoisen kulttuurisen ylläpitämisen instituutioitakuin kansallisella identiteetillä on. Sukupuoleen ja ikäryhmiin liittyvätidentiteetit ovat selkeitä kollektiivisen identiteetin muodostuksen kohtei-ta hyvin vaihtelevine ja monikeskisine institutionalisoitumisen muotoi-neen. Kun tarkastelun kohteena ovat kollektiiviset identiteetit, ensisijai-nen näkökulma on kulttuurissa, historiassa ja identiteettiä tuottavissasosiaalisissa liikkeissä.

Kollektiivisen identiteetin käsitettä on käytetty sosiaalipsykologiassavähän. Käsite avaisi sosiaalipsykologiaan uusia näkökulmia. Pelkänsuoran, kasvokkaisen vuorovaikutuksen mukaisten pienryhmien identi-teettejä ajatellen etenkään lyhytaikaisten ja satunnaisten ryhmien käsitte-lyssä sitä ei suoranaisesti tarvita, vaikka vakiintuneet kollektiiviset kult-tuuriset käytännöt ohjaavat "spontaanienkin" ryhmäprosessien käynnis-tymistä. Pienryhmissä kuitenkin ryhmän jäsenet voivat neuvotella välit-tömämmin suoraan keskenään yhteisestä identiteetistään, siitä, keitä heovat, vaikkakaan varsinaista tarvetta tietoiseen tai eksplisiittiseen ryh-mämäärittelyyn ei välttämättä ole. Suurten kokonaisuuksien kollektiivisetidentiteetit elävät sen sijaan enemmän "omaa elämäänsä", mikä vaatiiasianmukaisia metodisia otteita.

1.3.1 Kansallinen identiteetti kollektiivisena identiteettinä

Kansallinen identiteetti on kollektiivisen identiteetin erityistapaus. Schle-singer (1987, 259-60) määrittää kansallisen identiteetin erityiseksi kol-lektiiviseksi identiteetiksi (1.), joka muodostuu tietyllä yhteiskunnantasolla (2.). Siihen liittyvät inkluusion (3. a) ja ekskluusion (b) prosessit,eräänlainen sisäisen (4. a) ja ulkoisen määrittelyn (b) dialektiikka. Kan-sallinen identiteetti on - erona nationalismiin - kollektiivisen tunteenmobilisoinnin prosesseja (5.) kansallisessa kontekstissa (2.) (numerointioma).

25

Kansallinen identiteetti on siis (1.) kollektiivinen identiteetti, jollatarkoitetaan pelkkien yksittäisten kollektiivin jäsenten suhtautumistavatylittävää, kollektiivisen kokonaisuuden eli ryhmän, yhteisön tai sosiaali-sen kategorian suhdetta itseensä, kollektiivista itseyttä. Puhe suomalai-suudesta on tällaista.

Yksinkertaisimmillaan kollektiivinen identiteetti on vastaus kysy-mykseen "Keitä me olemme?" Kollektiivisen identiteetin merkityksilläjäsennetään todellisuutta osoittamalla kollektiivisen kokonaisuuden rajat,asema ja ominaisuudet sosiaalisessa merkitysmaailmassa. Omat ominai-suudet ovat olemassa vain, jos on olemassa toisten toisenlaisia ominai-suuksia. Eronteko toisiin, ekskluusio (3. b), voi tapahtua suhteessa tar-koin määriteltyyn ja tunnistettuun ulkoryhmään tai hyvin yleisellä tasol-la, vasten abstraktimpaa ihmisjoukkojen ympäristöä. (Achard 1993;Kaunismaa 1997). Poissulkeminen määrittää luonnollisesti ryhmäänhyväksymisen kriteerejä (3. a) inkluusio). Oma mielenkiintoinen kysy-myksensä on, voiko inkluusiossa olla jotain ekskluusion ylittävää, jon-kinlainen autonominen ”identiteetti itselle” -aspekti. Miten diskriminoin-nin ja poissulkemisen kysymys voidaan ylittää?

"Meidän" ominaisuuksien määrittely (4. a) sisäinen määrittely) ta-pahtuu suhteessa toisten ulkopuolelta tuleviin määrityksiin (4. b). Kollek-tiivinen kokonaisuus määrittää itseään kollektiivin sisäisesti kollektiivinjäsenten keskinäisessä vuorovaikutuksessa (4 a). Kollektiivisen yhteisönkoon kasvaessa ja sosiaalisen organisoitumisen mutkistuessa (eriytyessä,hierarkisoituessa sekä avautuessa ulospäin) kollektiivisen identiteetinsisältöjä (rajoja, ominaisuuksia, symboleita, tarinoita) välitetään yhäenemmän identiteettiä määrittävistä keskuksista periferioihin suuntautu-valla viestinnällä. Se on yksisuuntaista, luonteeltaan opettavaa, ylhäältäalaspäin tapahtuvaa vuorovaikutusta, jossa vastaanottajien odotetaankeskinäisesti vahvistavan heille annettuja merkitysmuodostelmia. Opetet-tavien lähtötaso eli heidän oma, tältä osin muokkaamaton mielten maa-ilmansa sekä opetettujen opettajilleen antama vahvistus oppimisestaan onviestintää ylöspäin. Identiteetistään valistettavien elämänpiireistä vali-

26

koidaan aineksia, jotka ovat valistettaville tarpeeksi uskottavia heidänsamastumisekseen tähän välitettyyn kollektiiviseen identiteettiin. Kollek-tiivisen kokonaisuuden merkityssisältöjä vahvistetaan toistuvassa toi-minnassa ja keskinäisissä keskusteluissa sisältöviittauksin tai jonkinlaisinjulkisin tunnustuksin ja rituaalein. Kollektiiviseen identiteettiin määri-telmällisesti kuuluva jakaminen eli yhteisyys perustuu näihin ilmiöihin.

Identiteetin sisäiseen määrittelyyn kuuluvat myös kiistat identiteetinsisällöistä. Näihin kuuluu peruslaatuinen kysymys siitä, onko viitattuidentiteetti ylipäätään olemassa, mitkä ovat sen sisältämät ominaisuudetja millaisin rajoin; esim. "Euroopan identiteetti": onko sitä, mitä se on,mitkä ovat sen rajat. On erilaisia kantoja siitä, millaisia ovat identiteetinsisällölliset ominaisuudet ja hyväksytäänkö ylipäätään erilaisten näke-mysten esille tuominen.

Osa sisäisen ja ulkoisen määrittelyn dialektiikkaa on, millaisia kol-lektiivista kokonaisuutta koskevia merkityksiä kokonaisuuden edustajathaluavat välittää itsestään tietyille merkittävinä pidetyille ulkoryhmille jamitä merkityksellisten toisten oletetaan omasta ryhmästä ajattelevan ((4.b) ulkoinen määrittely). Kollektiiviseen identiteettiin vaikuttaa myös se,mitä kokonaisuuden ulkopuoliset, etenkin merkityksellisinä pidetyt ulko-puoliset ilmaisevat tai näiden ajatellaan voivan ilmaista kollektiivisestakokonaisuudesta. Ennakointi ”Mitähän meistä ajatellaan?” voi olla kes-keisessä asemassa.

1.3.2 Ulkoinen erottuminen sekä sisäinen yhtenäisyys

Identiteettiin liittyy keskeisesti tietoiseksi tuleminen omasta erillisyydes-tä. Poissulkeminen ja toiseuden nostaminen identiteetin välttämättömäksiominaisuudeksi ovatkin hallinneet keskustelua identiteeteistä. Ulkoisessaerottumisessa symboloidaan esim. naapurikansoja oman identiteetinerottumisen taustaksi. Käsitykset omasta kansakunnasta ovat usein ym-märrettävissä parhaiten vertailussa toisiin kansakuntiin. Toisaalta identi-

27

teetti määrittää ryhmän jäsenille, sen sosiaaliselle koostumukselle jaympäristösuhteille joitakin keskeisiä ominaisuuksia. Tähän perustuuidentiteetin sisäänsulkeva voima. (Kaunismaa 1997, 227.) Sisäänsulke-vuuteen liittyy sisäinen yhtenäisyys, samanlaisuus ja yhteinen koodistomutta ehkä myös komplementaarisuutta ja "jaettua erimielisyyttä".

Erotuksena poissulkemisesta sisäänsulkemiseen liittyen voidaan pu-hua myös identiteetistä itsellemme (Anttila 1996). Tällöin ovat kyseessäne kollektiivisen identiteetin aspektit, joilla pyritään itseymmärrykseentekemättä suoraan vertailuja tai eroja muihin. Kollektiivisen identiteetintapauksessa tämä merkitsee niitä identiteetin sisältämiä merkitysviittauk-sia, joiden avulla kollektiivisen yhteisön tai ryhmän jäsenet voivat jäsen-tää merkitysympäristönsä ja ottavat siihen suhteen, ts. osaavat suunnistaakulttuurissaan. Merkityksellistämistä seuraavat kollektiivisen identiteetinvallitsevat koodaustavat jäsentävät yksittäisiä tilanteita ja tekevät ymmär-rettäväksi oman aseman niissä. Ne kertovat, mitä tapahtuu.

Kansallista ryhmää koskevilla merkityksenannoilla tähdätään viimekädessä siihen, että yksittäiset kollektiivin jäsenet sitoutuvat emotionaali-sesti kollektiivisen identiteetin sisältämiin merkityskokonaisuuksiin jol-lakin yhtäläisellä tavalla (5. kollektiivisen tunteen mobilisoinnin proses-sit). Kansallinen identiteetti on siten nationalismin ilmiöihin liittyväkollektiivinen identiteetti, jolla luodaan ihmisten ja heidän yhteisöjensäsidoksia kansalliseen kokonaisuuteen (2. tietyllä yhteiskunnallisella ta-solla ilmenevät poliittiset tarpeet).

Identiteetin ehtoina olevien olemassaolon, rajojen ja sisäisen yhte-näisyyden käsitteellisten perusulottuvuuksien lisäksi kansallisella identi-teetillä on vielä temporaalinen ulottuvuus. Kollektiivinen identiteetti ovatne piirteet, joita ryhmä pitää yllä jäsentensä vaihtumisesta huolimatta (deLevita 1965, 52; Sorokin 1947, 380-389; Saukkonen 1996, 8). Kollektii-vinen identiteetti viittaa siten kollektiiviseen muistiin, jonka turvin ryhmätunnistaa itsensä yhteisen menneisyyden, muistojen, muistojuhlien, tul-kinnan ja uudelleentulkinnan avulla. Muisti on valikoiva, ja sivistyneis-

28

töllä on oleellinen rooli historian valikoivassa tulkinnassa. (LaPierre1984, 196, 203-4; Schlesinger 1987, 234.)

1.3.3 Identiteetin kulttuurinen konstruktioluonne

Kaunismaa (1997) esittää Giesenin (1991) pohjalta, että kollektiivisenidentiteetin ytimen muodostavat symboliset koodit, joiden avulla ryhmiäja yhteisöjä voidaan tunnistaa. Symbolinen koodi on merkityksenannonantama tulkinta-avain.

Jos identiteetti miellettäisiin välittömäksi samuudeksi merkitysvälit-teisen itseyden sijaan, suomalainen kollektiivinen identiteetti olisi yhtäkuin suomalaisten keskinäiset samanlaisuudet tai jokin välittömästi ole-massa oleva, olemuksellinen "suomalaisuus". (Kaunismaa 1997, 221)Koska identiteetti ei ole välitön kuvastus, niin sekä kollektiivinen ettäyksilöllinen identiteetti muodostuvat vasta itseyden tulkinnan yhteydessä(mt. 221). Olemiseen liittyvät faktat, mitä kaikkea ne ovatkaan, eivät siisjohda suoraan identiteettiin, sillä identiteetti ei voi olla loputonta kohteenominaisuuksien luettelointia. Kollektiivista identiteettiä muodostetaansymbolien, kielellisten ilmausten, myyttien, kertomusten ja kulttuuristenrepresentaatioiden välityksellä. Kollektiivinen identiteetti ei ole keski-näistä ja ajallisesti jatkuvaa samuutta tai kaltaisuutta sellaisenaan vaantulkintoja itsestä. (Mt., 222.) Identiteetti tiivistää, muovaa tai - kutenkonstruktionistisesti sanotaan - tuottaa todellisuutta.

Kollektiiviset identiteetit ovat konstruoituja. Itseyden perustaksi voi-daan valita monenlaisia samankaltaisuuksia, erontekoja ja muita merki-tysmuodostelmia (symboleja, ideaaleja, esikuvia). Suhteessa niihin yhtei-sössä ei välttämättä vallitse vahvaa aktuaalista samanlaisuutta. Monestikollektiiviset identiteetit rakentuvat taiteellisten, esteettisten, kertomuk-sellisten ja metaforisten esitysten varaan (Bhabha 1990). Identiteetinsymbolisaatiossa valikoidaan joitakin ryhmäkuvaan sopivia ominaisuuk-sia ja jätetään toisia huomiotta. (Kaunismaa 1997, 223.)

29

Meluccin (1982) mukaan luokkapohjaisen teollisuuskapitalisminmallin heiketessä identiteetistä on tullut tärkeä erilaisten ryhmien muo-dostumista ja toimintaa kuvaaville teorioille. (mt., 62; ref. Schlesinger1987, 236). Koska identiteetit luodaan sosiaalisten suhteiden järjestel-mässä, kollektiivisella identiteetillä täytyy olla vastavuoroinen hyväksyn-tä. Identiteettiä ei pidä käsittää esineeksi vaan pikemminkin suhteiden jarepresentaatioiden järjestelmäksi. (Mt. 68, ref. Schlesinger 1987, 237.)Näkemys korostaa identiteetin sopimuksenvaraisen luonteen ymmärtämi-sen tulleen yhä oleellisemmaksi moderneissa yhteiskunnissa.

1.3.3.1 Kollektiivinen identiteetti koodeina ja tulkintana

Kollektiivinen identiteetti voidaan nähdä symbolisina koodeina ja toi-saalta tulkintoina. Koodeina se on yleinen merkityskonstruktio. (Giesen1991, 156-165.) Identiteetin kohteeseen liitetään merkityksiä. Identiteet-tiprosessissa on kyseessä merkityksenanto. Koodi on eräänlainen ohjemyöhemmälle tulkitsemiselle, vaikkakin empiirisesti koodin todentami-nen on vaikeaa irrallaan tilannekohtaisista tulkinnoista. Esim. mikä onSuomen lippu ikään kuin sellaisenaan ja puhtaasti? Oikeita tulkintaohjei-ta ollaan kuitenkin antamassa hanakasti, ja kysymys on ideologinen jahegemonisen määrittelyaseman sävyttämä. Kollektiivisen identiteetinkoodit voi nähdä sääntöjen opettamiseksi identiteetin oikeasta tulkinnas-ta.

Kollektiivisia identiteettejä voidaan lähestyä myös tulkinnastaan jakäyttökontekstistaan. Tämä tarkoittaa tilannekohtaisten aktuaalistenmerkityksenantojen ja identifioivien tulkintojen näkökulmaa erotuksenakollektiivisten identiteettien suhteellisen pysyvistä jäsennysmalleista(Giesen 1991, 156-165). Tulkinta tapahtuu aina historiallisissa tilanne-kohtaisissa rajoissa.

30

1.3.3.1.1 Koodinäkökulma

Em. kulttuuriset koodit ja tulkinnat ovat edelleen jaettavissa. Ensimmäi-nen symbolisten koodien malli voidaan jakaa yhtäältä näkökulmaan,jossa tarkastellaan jonkin kollektiivisen identiteetin yleisiä, kaikkiinkategorioinnin piiriin kuuluvien tapausten piirteitä, sekä toisaalta näkö-kulmaan, jossa tarkastellaan jonkin kollektiivisen identiteetin erityistapa-uksen merkitysmallien kokonaisuutta. Kansallinen identiteetti symbolisi-na koodeina jakautuu siten yhtäältä kaikkia kansallisia identiteettejäkoskeviin piirteisiin, jolloin on kyse kansallisen identiteetin yleistenkoodien mallista, ja toisaalta tiettyä kansallista identiteettiä - vaikkapasuomalaista - koskeviin erityisiin merkityksiin, jolloin on kyse historialli-sesti spesifien koodien mallista.

Kollektiivisen identiteetin yleisten koodien mallin kautta tarkastel-tuina erilliset kansalliset identiteetit ovat eri kansakuntien erityispiirteetylittävän yleisen nationalistisen prosessin tulosta. Tämä tiivistyy kansal-lisvaltiojärjestelmässä, jossa kaikilla valtioilla odotetaan olevan rajallinenmaa-alueensa, lippunsa ja kansallishymninsä ja tietyt muodoiltaan sa-mankaltaiset instituutionsa, kuten asevoimat. Yleisten koodien mallissavoidaan todeta sellaisia Anthony D. Smithin (1991, 11) mainitsemiayleisiä piirteitä kuten yhteiset historialliset muistot, myyttiset kertomuk-set, kansakunnan symbolit ja traditiot. (Kaunismaa 1997, 224.) Historial-lisesti spesifien koodien mallin avulla voidaan taas erottaa esimerkiksisuomalaisen kansallisen identiteetin muista erottuvat erityispiirteet. Esi-merkkejä voivat olla suomalaisten luonteelle tunnusomaiset piirteet,suomalainen elämätapa (makkara), suomalaisen yhteiskunnan erityispiir-teet tai historialliset tapahtumat (Suomen talvisota).

Kollektiiviseen identiteettiin symbolisina koodeina (yleisinä tai spe-sifeinä) suhtaudutaan sosiaalisena faktana. Kollektiivinen identiteettikoostuu tällöin kulttuurisista representaatiomalleista eikä niinkään ihmis-ten tulkinnallisista mielteistä. Se, että tietyt merkitykset jaetaan eli että ne

31

on omaksuttu laajasti ja että ne tiedetään vastavuoroisesti jaetuiksi, oike-uttaa koodinäkökulman identiteettiin. Kulttuuriset mallit ovat suhteelli-sen riippumattomia tulkinnoista sekä tulkitsijoista, ja ne ovat ikään kuinirronneet alkuperäisistä tulkintakonteksteistaan. Ne ovat kommunikaati-on ja tulkitsemisen malleja (annettuja tulkinta-avaimia mutta eivät tehty-jä tulkintoja), jotka tunnetaan kulttuurissa hyvin, vaikka kulttuuritraditionjäsenet soveltaisivatkin niitä harvoin. (Kaunismaa 1997, 225.) Identitee-tin sisällöt ovat kielellisen ja symbolisen mielikuvituksen rajoissa konst-ruoitavissa ja siten valinnaisia. Vahvat ja traditionaaliset identiteetit eivätkuitenkaan ole jäsenten näkökulmasta valinnaisia. (Mt., 227-228.) Identi-teettien sisällön lisäksi identifikaatio voi siten näyttäytyä annettuna.

1.3.3.1.2 Tulkinnallinen lähestymistapa

Koodinäkökulman tavoin myös tulkinnallinen lähestymistapa jaetaankahteen osaan (Giesen 1991, 176-204; 1993). Kokonaisidentiteetin mal-lissa on kyse jonkin identifioitavan ryhmän tulkitusta kokonaisuudesta,kontekstuaalisen tulkinnan mallissa taas yksittäisistä tai kontekstuaalises-ta näkökulmasta tehdyistä tulkinnoista siitä, miten yksittäisessä tilanne-tulkinnassa käytetään kansallista identiteettiä. Jokin tilanne tai ihmisenkäyttäytyminen saatetaan tulkita suomalaisuuden tai suomalaisen menta-liteetin nojalla.

Kun kokonaisidentiteetin mallia hyödynnetään yksilön osalta, miel-letään yksilön itseidentiteettiä. Sosiaalipsykologiassa puhutaan minäkäsi-tyksestä, jossa ovat mukana ryhmiin kuulumisen sosiaaliset identiteetit jaoma muista erottuva persoonallinen identiteetti. Sosiaalisten identiteetti-en osalta on kyse Brewerin (2001) luokituksen henkilöperusteisesta sosi-aalisesta identiteetistä.

Kollektiiviseen identiteettiin liittyy samanlaisia tulkittuja kokonais-kuvia ryhmästä. Kansallinen identiteetti voidaan käsittää tulkituksi koko-naisuudeksi, joka koostuu erilaisista kansakunnan jäsenten yksilöllisistäominaisuuksista sekä kansallisen kulttuurin ja kansakunnan yhteiskunta-

32

rakenteellisista ominaisuuksista. Kansakunta tulkitaan näiden ominai-suuksien yhteydessä kokonaisuudeksi eli tulkitaan kokonaisuuden ole-massa oleminen hyvin erilaisista tulkintatasoista ja viittauksista riippu-matta. (Kaunismaa 1997, 225.) Suomi kokonaistoimijana eli tilanteet,joissa Suomi tekee jotain, ottaa kantaa, voittaa tai häviää, ovat tällaisia.

Benedict Andersonin (1983, 15-16) ohittamaton sitaatti kansakunnan"kuvitellusta luonteesta" sopii hyvin esimerkiksi kokonaisidentiteetinnäkökulmasta tehdystä kollektiivisen kokonaisuuden tulkinnasta. "Kan-sakunta on kuviteltu yhteisö - kuviteltu sekä rajoittuneena että suvereeni-na. Koskaan ei tunneta suurinta osaa kansakunnasta. Jokaisella on kui-tenkin mielikuva siihen kuuluvien yhteydestä. Se on kuviteltu yhteisönä,koska riippumatta tosiasiallisesta epätasa-arvosta ja riistosta, se voi valli-ta kaikkien mielissä. Kansakuntaa pidetään aina syvänä horisontaalisenatoveruutena." Kokonaisuus on siis kuviteltava yli välittömien sosiaalistenkontaktien. Anderson ei liitä kuvittelua keinotekoisuuteen ja epätoteentoisin kuin Gellner (1983), jonka mukaan olisi olemassa ikään kuin todel-lisia yhteisöjä, joihin kansakunnat eivät kuuluisi. Itse asiassa kaikki kas-vokkaista yhteisöä laajemmat yhteisöt ovat kuviteltuja. (Anderson 1983,6.)

Toinen kollektiivisen identiteetin tulkintasuorituksesta lähtevä mallion kontekstuaalisen tulkinnan malli. Siinä ei oleteta, että kansakunnanominaisuuksista yhdistelmä muodostaa yhden kokonaisuuden. Merki-tysmalleja käytetään tietyssä (puhe)kontekstissa. (Peräkylä 1990, 23-25;Jokinen, Juhila & Suoninen 1993, 38-39; Kaunismaa 1997, 225.) Identi-teettiä ei tarkastella subjektin itsestään muodostamana kokonaiskuvanavaan ad hoc -tyyppisesti esitettyinä kontekstisidonnaisina väitteinä itsey-destä. Näin voidaan objektivoida esim. puhe kansallisesta identiteetistä:se on kontekstuaalisten väitteiden muodostelma, joka liittyy kansallistaitseyttä ja kollektiivista yhteisyyttä muovaaviin tekijöihin. (Kaunismaa1997, 225-226.) Tällaisia voivat olla väitteet "Suomi on korkean tekno-logian maa", "koen itseni suomalaiseksi luonnossa", "suomalaisten pitäisioppia eurooppalaisia tapoja".

33

Loppujen lopuksi, konkreettisimmillaan, kansallinen identiteetti on-kin vain joukko kontekstisidonnaisia, toisistaan mahdollisesti hyvinkinirrallisia väitteitä. Billig (1995, 8) tukee tätä näkemystä väittäessään, että(kollektiivinen) "identiteetti on löydettävissä sosiaalisen elämän ruumiil-listuneista tavoista, joita ovat myös kieli ja ajattelu". Kansallinen identi-teetti on tapa puhua kansakunnasta. Diskurssin yksityiskohtainen tutki-minen on kriittisten sosiaalipsykologien vaatimus (esim. Shotter 1993;Billig 1995, 8). Moscovicin (1983, 1987) mukaan kuitenkin useimmatidentiteettiä tutkivat mittarit käsittelevät yksilöllisiä eroja valmiiksi anne-tuilla ulottuvuuksilla ja ovat siksi sopimattomia arkiajattelun tutkimiseen.Billig (1995, 9) käsitteleekin nationalismia ja kansallista identiteettiäyleisinä, yksilöt ylittävinä ajattelumuotoina.

Niin kauan kuin irralliset, kontekstuaaliset väitteet ovat liitettävissätoisiinsa ja osaksi jotain suurempaa kansallisen identiteetin diskurssia,kansallisen identiteetin olemuksellinen kokeminen, kokonaistulkinta, onmahdollista. Käytännössä tutkimuksen kannalta kansallisen identiteetinolemuksellisuuden etsiminen jostakin kokonaisidentiteetin symbolisestatiivistymästä johtaa loputtomien kontekstuaalisten tulkintojen esittämi-seen. Kun on tiivistänyt ”kansallisen olemuksen” yhteen asiaan, on setiivistettävä jo toiseenkin. Kansallisen identiteetin voi koettaa tiivistäävaikka kansalliseen lippuun, mutta se, mitä lippu kullekin merkitsee eritilanteissa, johtaa hyvinkin erilaisiin käsityksiin sen "olemuksesta". Vas-tauksista kysymykseen "mitä on suomalaisuus?" tulee loputtomien tyh-jentymättömien deskriptioiden luettelo, joka menettää olemuksellistavan,tiivistävän tulkintavoimansa. Sisu, sauna ja Sibelius ei liene tyhjentäväluettelo.

1.3.4 Identiteetti ja kulttuuri

Kulttuuri on yksilöt yhdistävä kokonaisuus, joka siis ohjaa sekä toimi-mista että todellisuuden tulkitsemista. Kulttuuri kaikessa laajuudessaan

34

kattaa identiteetin ja erityisesti kollektiivisen identiteetin ilmiöt. Kollek-tiivisen identiteetin lisäksi voidaan puhua myös kulttuurisista identitee-teistä, mutta merkitysvälitteisyytensä vuoksi kaikki kollektiiviset identi-teetit ovat myös kulttuurisia identiteettejä. Kulttuurilla selitetään nykyi-sessä kulttuurintutkimuksessa kaikkea mahdollista inhimillistä. Samoinidentiteettikin lavenee helposti kaikkeen mahdolliseen inhimilliseenviittaavaksi käsitteeksi ja menettää siten teoreettista ilmaisuvoimaansa.

Kulttuurin käsite pitää kyetä erottamaan identiteetistä. EsimerkiksiAlasuutari (1994, 47-48) määrittelee kulttuurin Birminghamin koulukun-nan mukaisesti "kollektiiviseksi subjektiviteetiksi". Tämä tarkoittaa jon-kin yhteisön tai yhteiskuntaluokan omaksumaa elämäntapaa sekä maail-man hahmottamisen ja mielekkääksi kokemisen tapaa. Samoin esim.Anthony D. Smithin (1973, 92) mukaan kulttuuri on "yhteisön kommu-nikoinnin ja käyttäytymisen tunnusomainen tapa" ja kieli edustaa sel-vimmin ryhmän kollektiivista persoonaa. (mt., 72; Schlesinger 1987, 74).

Kulttuuria merkityksineen voidaan verrata karttaan, joka on koodi ti-lan jäsentämiseksi. Tällöin identiteetti on ikään kuin toimivan - yksilölli-sen tai kollektiivisen - subjektin käsitys subjektin sijainnista kartalla,pyrkimyksenä suunnistaa kohti jotain kohdetta tietyin välietapein ja reitintarkistuksin. Saman kohteen sisältäviä karttoja on hyvin monenlaisia niinmittakaavaltaan, rajaukseltaan kuin esittäviltä teemoiltaan, ja kartat myösmuuttuvat koko ajan. Jo kartan valitseminen liittyy identiteettiprosessiin.Identiteettihän liittyy olemisen sijasta suhteeseen tuohon olemiseen.Kulttuurisen tulkintakehyksen (tai koodin) valinta on identiteetin ohjaa-maa. Kehyksessä toiminen sekä vahvistaa että muuttaa olevaa identiteet-tiä. (Mutta tässäkään ei ole eroa Alasuutarin (1994) esille tuomaan kult-tuurin määritelmään hahmottamisen ja toiminnan tapana.) Identiteetinkäsitteen merkittävin ero kulttuurin käsitteeseen voisi olla siinä, ettäidentiteetti viittaa refleksiivisyyteen, omista pyrkimyksistä tietoiseksitulemiseen. Identiteetti on siten tietoisuutta itsestä tai omasta kulttuuristajonakin toisista kulttuureista poikkeavana ja omasta paikasta siinä. (Erik-sonin identiteettikäsite ei sisällä refleksiivisen tietoisuuden olettamista.)

35

Kollektiivinen identiteetti on myös usein toiminnallinen osa ryhmänsosiaalista järjestelmää. Yhteiskunta on rakentunut siten, että toimintara-kenteet ja yhteiskunnalliset instituutiot sekä kollektiivinen identiteettitukevat toisiaan. Identiteetin merkitysmallit ovat tällöin käyttökelpoisiamonissa sosiaalisissa tilanteissa (Giesen 1991, 151-153). Kansakunnantapauksessa identiteettirakenteet vastaavat usein muita kansakuntaanliittyviä sosiaalisia rakenteita, kuten valtiota, hallintoa, kulttuurielämäätai kansantaloutta (Kaunismaa 1997, 228). Kollektiivisen identiteetinosakokonaisuudet erikseen tai yhdessä merkitsevät suhtautumistapaaviittaamaansa kulttuuriseen kokonaisuuteen. Identiteetistä voidaan puhuatosissaan kaikkien tapojen ja merkitysten jälkeen, kun tarkastelussa onmukana mentaalinen tulkintaprosessi, suhde itseen.

Tästä kollektiivisen identiteetin erittelystä kansallista identiteettiäsilmällä pitäen käy selväksi, että kansakunta on kommunikatiivinen yh-teisö. Identiteettiä välitetään joukkomittaisella kommunikaatiolla: sevahvistetaan, jaetaan ja muunnetaan kommunikatiivisesti. Tämä on jomääritelmällisesti ilmeistä identiteetin merkitysvälitteisyyden takia:kommunikaatio tapahtuu merkein. MacKenzie (1978; Schlesinger 239)kuitenkin kyseenalaistaa kollektiivisen (poliittisen) identiteetin. Esimer-kiksi kansakunta on hänestä vain kommunikaatioon osallistuvien verkos-to, ei etuun ja naapuruuteen perustuva yhteisö. Tällöin kansakunnan rajaei määrity tarkasti (Schlesinger 1987, 239-240) (vrt. alueellinen identi-teetti).

Jos kansakunta olisikin vain kommunikaatioverkosto, niin kuin sekansallisen identiteetin hajotessa yhä enemmän olisikin (tosin hyvinkatkonainen), eivät sellaiset puheenvuorot kuten "Me suomalaiset olem-me ... ", "Suomi on ...", "Suomalaisten pitäisi ...", "Suomalaiset eivätvastoin yleistä käsitystä ole ..." olisi mielekkäitä. Se, että edelleen pitkältikansallisesti rajautuva joukkotiedotus ja kansalliset instituutiot noitaväitteitä esittävät ja niitä edelleen eletään tosiksi, todistaa kollektiivisenidentiteetin olemassaolosta. Jos väitteille ei ole kaikupohjaa, ei kollektii-visesta identiteetistä voida puhua. Olkoon tästä esimerkkinä pienen hal-

36

linnollisen laitoksen ulkopuolella katteettomalta kuulostava viittaus "meEtelä-Suomen lääniläiset".

1.4 Erilaiset kansallisuuskuvat

Kansallisen identiteetin käsitteellinen hahmottomuus ja jäsentymättö-myys vaikeuttavat teeman käsittelyä. Suomalaisuus – se mitä suomalai-suus ”todella on” - voi kulkea esimerkiksi seuraavanlaisessa assosiaatio-ketjussa: sisu - työ- talonpoikaisuus - kansankulttuuri - kalevalaisuus -luonnon alkuvoima - kyky päämäärättömään oleiluun - järvi- metsä -metsäteollisuus - kilpailukyky - kännykkä - Suomi-kuva - talvisota -Mannerheim - Snellman - raha - (itsenäisyys tai elintaso). Kaikki maini-tut viittaukset on saatettu mainita jonkinlaisina suomalaisuuden olemuk-sellisuuden tiivistyminä.

Esimerkiksi Boerner (1986, 14-15) mainitsee, että ”kansallisen iden-titeetin ydin on kirjallisuuden ja taiteen maailmassa”. Kansallisen identi-teetin representoinnissa taiteella ja kirjallisuudella on tietenkin olluttärkeä rooli, mutta on myös lukuisia vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä,mikä onkaan kansakunnan "olemuksellinen ydin". Kriittisessä tarkaste-lussa (esim. Hall 1992) on päädytty tulokseen, että tällaista identiteetinolemuksellista ydintä ei ole ylipäätään olemassa. Kysymys liittyy koko-naisidentiteetin ja identiteetin kontekstuaalisen tulkintamalleihin.

Kansallinen identiteetti näyttäytyy kollektiivisen identiteetin näkö-kulmasta erilaisina kansakuntaan liitettyinä merkitysmuodostelmina.Identiteetin koodeiksi (ja tulkinnoiksi) luvussa 1.3.3 jaettuja sisältöjävoidaan analyyttisesti kutsua yhtä hyvin identiteettirepresentaatioiksi taiidentiteetin viittauksiksi. Identiteetin viittaus eli yksittäinen sisältö on siismerkitys, joka identiteetin objektiin liitetään kulttuurisen perinteen ra-kentamisen, uusintamisen ja muokkaamisen myötä. Kansallisen identi-teetin osalta merkityksiä voivat olla esim. tietyt yksilöiden ominaisuudet,yhteisen historian viitteet tai kansallisen yhteiskunnan ilmiöt, kuten työ-

37

teliäisyys, pikkuviha, Albert Edelfelt ja teollistuminen. Identiteettiproses-sissa lukuisat koodit tai representaatiot ovat jäsentyneet tulkinnoissavaihteleviksi ja enemmän tai vähemmän vakiintuneiksi kokonaisuuksiksi.Eri tavoin jäsentyneet sisällöt voivat olla periaatteessa mitä tahansa niininhimilliseen elämään, sen luonnonympäristöön kuin abstrakteihin ideoi-hin liittyviä asioita.

Kertomukset yhdistävät erilaisia asioita oleellisesti kansalliseen mer-kitysmaailmaan. Kansallisissa historioissa, kirjallisuudessa, mediassa japopulaarikulttuurissa esitetään kertomus kansakunnasta. Niissä tarjotaanjoukko tarinoita, mielikuvia, maisemia, käsikirjoituksia, historiallisiatapahtumia, kansallisia symboleja ja rituaaleja, jotka siten edustavatyhteisiä kokemuksia, suruja ja voittoja ja tappioita. Ne kaikki antavatmerkityksen kansakunnalle. (Schwartz 1986, 155; Hall 1992, 293.)

Kansallinen identiteetti ei ole siis suinkaan vain yksilöihin liitettyjästereotyyppisiä ominaisuuksia, saati pelkkiä ns. kansanluonteeseen liitet-tyjä psyykkisiä luonteenpiirteitä. Kansallisen identiteetin käsitteen juu-rethan ovat osittain eri kansojen kansanluonnetta käsittelevässä kirjalli-suudessa.

Kansalliselle identiteetille voidaan osoittaa erilaisia viittaustasoja ja -kokonaisuuksia. Taksonomia tai merkitysten verkosto, jossa viittaustasotmuodostuvat spesifeimmistä viittauskohteista, on sopimuksenvarainen.Kansallisen identiteetin sisältöjen moninaisuus vaatii sisältöjen jäsentä-mistä ja tiivistyksiä. Identiteetin sisällöt jäsentyvät erilaisten elämänkäy-täntöjen, niihin liittyvien tarinoiden ja puhetapojen kautta. Jäsentyminenon osa yhteisesti vastaanotettua, keskinäisesti vahvistettua tai neuvoteltuajaettua tajuntaa. "Tiedetään" tai tuntuu tiedettävän, että järvi, metsä jasauna symboloivat yhdenlaista, toisiinsa elämänkäytänteiden kautta liit-tyviksi miellettyjen asioiden kansallista identiteettiä ilmentävää kokonai-suutta. Presidentti ja sotilasparaati ilmentävät toisenlaiseen merkitysko-konaisuuteen liittyviä asioita. Suhde jälkimmäiseen kokonaisuuteen koe-taan joksikin muuksi kuin ensimmäiseen, vaikka molemmat ilmiöt ovatliitettävissä kansalliseen identiteettiin.

38

Kansallista identiteettiä ilmentävät merkitykset tiivistyvät tiettyjentoisiinsa tiheästi viittaavien merkitysten kokonaisuuksiksi. Esim. edellämainitun ensimmäisen kokonaisuuden voidaan tulkita kuuluvan (kansal-lisen identiteetin osina) ”luontoyhteyden suomalaisuuteen” ja jälkimmäi-sen valtiolliseen suomalaisuuteen. Mitään etukäteisiä ja "oikeita" luoki-tuskategorioita ei ole olemassa, vaikkakin erilaiset kielen käytännöt,diskurssit, pitävät yllä melko vakiintuneita kokonaisuuksia. Viittauksetalaviittauksineen ovat myös erilaisissa vaihtelevissa, hierarkkisissa suh-teissa toisiinsa. Järven alamerkityksiä voivat olla kalastaminen ja huk-kuminen. Järvi voi olla myös kansallisen maiseman osaviittaus. Taulunatai valokuvana esitettynä järvimaisema voi taas liittyä kansallisen identi-teetin korkeakulttuurisen representoinnin muodostamaan ”kulttuurisuo-malaisuuden” merkityskokonaisuuteen. Merkitysten toisiinsa liittyminen,merkitysyhteyksien keskinäiset viittaustihentymät ("klusterit") erilaajui-siksi kokonaisuuksiksi ja niiden hierarkiat vaihtelevat eri ihmisten jaerilaisten tilanteiden viitoittamien näkökulmien mukaisesti.

1.4.1 Kansallisen identiteetin viittaustasojen erittely

Kansallisen identiteetin moninaisia symbolisia viittauskohteita on mah-dollista jäsentää seuraaviksi vakiintuneiksi viittauskokonaisuuksiksi.Viittauskokonaisuudet voidaan jäsentää erilaisiin viittaustasoihin (tai -ulottuvuuksiin). Alla on 17 sellaista viittauskokonaisuutta, joihin kollek-tiivinen kansallinen identiteetti on mahdollista mielekkäästi jakaa. Nämäviittauskokonaisuudet jäsennän tässä viiteen viittaustasoon:

A ihmisen taso,B kulttuurin taso,C ajallisen jatkuvuuden taso,D spatiaalisuus jaE systeeminen taso (sisältää valtion sekä yhteiskunnan).

39

Jäsennys ei noudata kattavaa systemaattista sääntöä vaan sisältääpäällekkäisyyksiä. Erityisesti aikajatkuvuus on mukana muissakin tasois-sa. Tavoitteena on muodostaa kansallisen identiteetin monimuotoisuu-teen sopivia ja sitä jäsentäviä merkitysten tiivistymiä niin ulkoisesta etic-kuin sisäisestä emic- näkökulmasta vallitsevia diskursseja noudattaen.

A Ihmisen viittaustaso

1) Kansallisen identiteetin ensisijainen viittauskohde on luonnollisestiniiden ihmisten joukko, joiden katsotaan muodostavan kansakunnan.Tässä kansallisen identiteetin määrittelyn keskeisenä kysymyksenä on se,keiden katsotaan kuuluvan kansakuntaan. Annetun joukon perusteellalähdetään määrittämään kategoriaa ja antamaan sille tunnusomaisia mer-kityksiä. Voidaan ajatella, että on olemassa joukko ihmisiä (väestö),jotka sitten nimetään kokonaisuudeksi (suomalaiset).

Lähtökohtana on siis annettu joukko ihmisiä, esim. Suomen suuri-ruhtinaskunnan alueen asukkaat, väestö, erilaisine toisistaan poikkeavineominaisuuksineen. Tällä käsitetasolla ei voida puhua identiteetistä kuinulkoisen tarkastelun näkökulmasta. Määrätystä ihmisjoukosta muodostu-van kansallisen kokonaisuuden, kansakunnan, muodostamiseksi on ole-massa hyvin erilaisia kategorioinnin perusteita ja niiden painotuksia.Näitä voivat olla asuinalue, kieli, kulttuuri, mentaliteetti, ulkoisten piir-teiden määrittely, polveutuminen ja sukujuuret. Lähtökohta voi ollapelkkä valtion kansalaisuus, jota passi ilmentää. Myös kansalaisuus yh-teiskunnassa eli toimiminen yhteiskunnan vuorovaikutusverkostoissavoisi olla määritelmällinen tekijä. (Nämä seikat luokittuvat systeemisyy-den kokonaisuuteen, jota käsitellään myöhemmin.)

2) Yksilölliset ominaisuudet, joita kansakunnan kategoriaan kuulumisenperusteella liitetään yksilöihin. Tällaisia ovat suomalaisen ihmisen ste-reotypiat "synnynnäisten" tai kulttuurin välittämien luonteenpiirteiden,mentaliteetin, syntyperäisen ja kulttuurisen ulkomuodon (pukeutuminen,

40

koristautuminen) ja sosiaalisten vuorovaikutustapojen suhteen. Kansalli-sesti ominaisiksi määritellyt ihmisten luonteenpiirteet ovat määrittäneetehkä keskeisimmin kansakuntaa. Kansakuntien hahmotuksen alkuna ovatolleet erilaiset kansanluonnetta käsittelevät määritykset. Toiseksi kansa-kunnan jäsenille ominaiset yksilölliset ominaisuudet lienee yleisimminviitattu taso, jolla kansallisuuksia vertaillaan. Tämä näkyy prototyyppisi-nä esitettävinä kansallisina hahmoina (knallipäinen englantilainen, baske-ripäinen ranskalainen, nahkahousuinen saksalainen). Tämä ilmenee myössiinä, että sosiaalipsykologisissa tarkasteluissa kansallinen identiteetti onimplisiittisesti samastunut kansallisten stereotypioiden käsittelyksi.(Reicher, Hopkins, Condor 1996.)

3) Yksittäisten kategorian jäsenten väliset suhteet.Tämä kokonaisuus on limittäinen edellisen kanssa. Jos kansakuntaankuuluvia pidetään sosiaalisesti vilkkaina tai estyneinä, tämä määrittääluonnollisesti sille ominaisiksi katsottuja vuorovaikutuksen muotoja:millaisia ovat kansallisen ryhmän jäsenten väliset ominaisiksi katsotutsuhteet ja millaiset keskinäisten käytäntöjen symbolisaatiot otetaan kan-sakunnalle leimaa-antaviksi merkityksiksi. Tätä voi kuvata esim. käsite"suomalainen elämäntapa". On olemassa arkipäiväisten elämänkäytäntö-jen tavanomaisia, tyypillisiä, muihin nähden erityisiä sekä ideaalisiapiirteitä. Kansakunnalle ja siihen kuuluville ominaisiksi katsottujen suh-tautumistapojen erilaisiin kansakunnan ulkopuolisiin tai ulkopuolisinapidettyihin ulkoryhmiin voidaan myös katsoa kuuluvan tänne.

B Kulttuurin viittaustaso

4) KieliKeskinäisesti ymmärrettävä kieli on välttämätön jaetun yhteisyydentunteen välittäjä. Langen ja Westinin (1985) mukaan väitetään yleisesti,että etninen identiteetti liittyy luonnostaan kieleen, joka nivoo persoonal-lisen identiteetin kollektiiviseen etniseen identiteettiin.

41

Etnisten ja siten myös kansallisten identiteettien ulkoisten rajojenmuodostuksessa sisäisen keskinäisen ymmärrettävyyden mahdollistavakieli on oleellinen identiteettien muodostaja. Ihmisten muodostamataggregaatit, jotka ovat suurempia kuin välittömän kanssakäymisen muo-doin itseään ylläpitävät ryhmät, muodostuvat jäsentensä identifioitumisenkohteina oleviksi sosiaalisiksi kategorioiksi, psykologisiksi ryhmiksi,systemaattisen kollektiivisen identiteetin rakentamistyön tuloksena. Yh-tenäisen kirjakielen sekä yhteiseen kieleen perustuvan opetuksen ja jouk-kotiedotuksen aikaansaaminen on identiteetin rakentamisen perustehtävä.Sisäisen ymmärrettävyyden lisäksi kieli on usein myös selvä ulkopuoli-sen ymmärrettävyyden piiristä sulkeva eronteon muoto. Identiteetti tie-toisena itseytenä välittyy ennen kaikkea kielellisesti. Kieli on itsessäänidentiteetin yksi viittauskokonaisuus.

5) Kulttuuri arvoina ja moraalinaTämä on sitä, mikä on tärkeää ja miten se saavutetaan. Näitä tavoitteitatai arvoja ovat kansallisesti merkitseviksi esitetyt ideaalit. Kansallistenidentiteettien - ainakin näkyvimpien - sisältönä on jonkinlainen isänmaal-lisuuden ihanne, samastuminen kansakuntaan ja lojaalisuus sitä kohtaan.Tarkemmin kyse on useimmin lojaalisuudesta niitä kohtaan, jotka näitäihanteita artikuloivat. Merkitsevistä, ominaisina pidetyistä yksilöllis-sosiaalisista piirteistä ideaalit eroavat ensiksi siinä, että on kyse esimer-killisiksi asetetuista piirteistä, joiden ei aina edes väitetä olevan yleisiä.Toiseksi näissä on kyse normeista.

6) Korkea- ja populaarikulttuurin kansallisuutta määrittävät piirteetTätä kapeasti määritettyä kulttuurin määritelmää voidaan kutsua myösinstitutionaaliseksi, esittäväksi kulttuuriksi. Kuvataide, musiikki ja kirjal-lisuus välittävät monenlaisia - siis moniin eri viittauskokonaisuuksiinliittyviä - kansallisia merkityskokonaisuuksia, mutta ne ovat jo identiteet-tiä tuottavina käytäntöinä yksi kansallisen identiteetin viittauskokonai-suus. Kansallisen identiteetin representoiminen toimii tällöin eräänlaise-

42

na toisen kertaluokan kansallisen identiteetin representaationa. Kansalli-selle identiteetille katsotaan ominaisiksi tietyt taiteellisesti välitetyt esit-tämistavat, kuten kuvataiteen, kirjallisuuden ja musiikin tyylisuunnat jateemavalinnat.

Kansankulttuuri on tärkeä kansallisen identiteetin aines. Grew (1986)muistuttaa, että kansallisen identiteetin kulttuurinen sisältö ei ole joitakinpysyviä kansankulttuurin muotoja. Porvarillisella korkeakulttuurilla onmyös tärkeä sijansa. Tätä edustavat teatterit, oopperat, museot, yliopistotja romaanit. Kansallisella kulttuurilla on vaikuttaakseen oltava perustasekä korkea- että kansankulttuurissa. (Grew 1986, 38-41.) Alun perineurooppalaisten standardien mukaisella korkeakulttuurilla on ollut erityi-nen sija kansakuntien rakentamisessa. (Alasuutari & Ruuska 1999, 134).

Ns. matalassa tai populaarikulttuurissa voidaan nähdä samanlainenrepresentoinnin kansallisen spesifiyden kysymys kuin korkeakulttuurissa.Esimerkkejä toisista kulttuureista tuotujen kulttuurimuotojen kansallises-ta spesifioitumisesta ovat tango, humppa ja 70-80 -lukujen ns. Suomi-rock ja Suomi-pop. Jari Heinonen (1997) näkee populaarissa tai pikem-minkin populaarista nousevassa kulttuurissa selvän virallista nationalis-mia haastavan kansallisen identiteetin sisällön.

Institutionaalinen kulttuuri voi olla luonteeltaan enemmän tai vä-hemmän kansallisesti spesifiä tai kansallisesti epäspesifiä eli muodoltaanyhtäläistä yli kansallisten rajojen (yleisten koodien malli). Siinä on pal-jon ei-kansallisesti määrittyvää muodon yhtenevyyttä yleiseen länsimai-seen kulttuuriin. Kansallisteatterin, kansallisoopperan tai muiden korkea-kulttuuristen instituutioiden tehtävänä on kansallisen omaleimaisuuden jakollektiivisen itseymmärryksen lujittamisen lisäksi osoittaa kansakunnankyvykkyyttä universaaleimmissa representoinnin muodoissa.

43

C Ajallisen jatkuvuuden ulottuvuus

7) MyytitTästä merkitysten viittauskokonaisuudesta haetaan kansallisen identitee-tin perimmäistä oikeutusta ja emotionaalista syvyyttä ja siten identifikaa-tioiden pysyvyyttä. Kokonaisuuteen liittyvät kertomukset suomalaistenjuurista, genealogisesta ja kulttuurisesta jatkuvuudesta esihistoriallisistaajoista nykyisyyteen. Kansanrunous ja mytologinen aines ovat selviäviittauskohteita. Viittauskokonaisuuteen kuuluu myös ns. kulttuurinsyvärakenne maailmankuvineen, aikakäsityksineen ja suhtautumistapoi-neen luontoon. Suomalaisen identiteetin itäisyys sijoitetaan yleisestinäiden merkitysten yhteyteen (Virtanen 1988, 21, 27.).

8) Perinteinen kansankulttuuri.Tämä kansallisen identiteetin viittauskokonaisuus liittyy myös edelläkäsiteltyyn institutionaaliseen kulttuuriin, mutta sen sijainti korkean japopulaarin suhteen on kahtalainen. Toisaalta viittauskohteena on kansan-omaisuus, mutta kanonisoiduksi perinteeksi otettuna se suhtautuu koh-teeseensa välittyneemmin etäännytetysti ja ylevöitetysti.

Kansankulttuurin merkityksiä ilmennetään lähinnä perinteistenelinympäristöjen, esineiden ja elämäntapojen välityksellä. Suomessaviitataan lähinnä talonpoikais-maaseutumaisen elämänmuodon symbo-liikkaan, jonka koodeina toimivat kansallispuvut, ulkomuseot, kiulut japuukot (Korhonen 1993).

Teemakokonaisuus on kansatieteen ja kansanperinteen keräyksenalaa. Kansankulttuurinen suomalaisuus sisältää myös kuvan alkuperäi-seksi koetusta suomalaisesta peruspiirteineen. Tämä hahmo on pikem-minkin identiteettiprosessin kohde, ei itsetietoinen identiteettiään reflek-toiva subjekti. Kansankulttuurisessa suomalaisuudessa on usein mukanaoletus aitoudesta ja pysyvyydestä, mikä merkitsee identiteetin näkemistäsisäsyntyisenä, niin että se "puhtaana" ei ole saanut ulkoisia, "vieraita"vaikutteita. Kansankulttuurinen suomalaisuus materiaalisine ilmenemi-

44

neen on vahvasti objektivoitua, ja traditioiden ajallinen side menneeseenantaa sille syvyyden merkityslatauksen. Kansallisuuden olemassaolotodistetaan visuaalisesti kansallisiksi määritellyillä perinne-esineillä.

9) Kansakunnan historiaHistoriankirjoitus liittyy vahvasti kansakuntien rakentamiseen. Muotou-tuville kansakunnille rakennettiin historiankirjoituksella kokonaistarina.Nationalistinen kansakuntien historian näkökulma on ollut vallitseva. Se,että tarinaa on eletty todeksi "yhteisen historian viitoittamaa kohtaloakohti", on vahvistanut käytännön. Kansallinen historia paaluttaa mennei-syyden usein kollektiivista yhteisyyttä rakentaneet käänteet yhteiseksikokemusperinnöksi. ’Sotiemme’ koettelemukset ja saavutukset ovat tätätyypillisimmillään. Kansakunnan historia on siis ajallisesti jatkuvan jatiettyjä yhtenäisiä ominaisuuksia sisältävän sekä ulkoisesti muista kansa-kunnista erottuvan kokonaisuuden kertomus. Kertomus on toki myösristiriitainen: se jakautuu osakertomuksiin ja vastakkaisesti tulkitseviintarinoihin. Kansallinen historia nivoo erilaiset osatekijät aina kokonai-suuteensa. Siksi se on systeemisesti painottunut ja korostaa valtiollisiainstituutioita. Se voi tiivistyä myös myyttiseksi kansallisideaksi tai kan-salliseksi tehtäväksi.

Historia on samanlainen toisen kertaluokan representatiivinen käy-täntö kuin taide ja muu institutionaalinen kulttuuri. Se nivoo eritasoisiamerkityksiä alleen mutta on sellaisenaan kansallinen käytäntö, ja kerto-muksen vastaanottajalle välitetty suhtautumistapa liittää jo kerran tapah-tuneen osaksi yhteiseksi koettua kansallista tarinaa. Historiallisuus (vrt.historiallinen hetki) on sellaisenaan kansallista merkitysmaailmaa kuor-ruttava viittauskokonaisuus.

10) Tulevaisuus: odotus ryhmän jatkuvuudesta ja säilymisestäAjalliseen jatkuvuuteen sisältyy implisiittisesti myös tulevaisuus, tar-kemmin suuntautuminen tulevaan. Identiteetin osalta on kysymys toivos-ta, uskosta jatkuvuuteen joko pysyvyyden tai vaiheittaisen muuttumisen

45

kautta. Kollektiivisen identiteetin olemassaolosta ja elinvoimaisuudestavakuuttavat seikat kuuluvat tähän merkitysmaailmaan, joka on kokonais-hahmoltaan utuinen.

D Spatiaalinen taso

11) Luonto ja suhde siihenKansallinen kokonaisuus määritetään sille ominaisesta luonnonympäris-töstä. Sen eliöt ja ekotyypit, pinnanmuodostus ja ilmasto määrittävätelämänmuotoa. Identiteetin ollessa kyseessä luonto on vähintään yhtei-sölle ominaisen katsomisen tapojen välittämää. Luonto villeimmilläänkinon kulttuurista, inhimillisesti luotujen kategorioiden ja arvostusten sävyt-tämää.

Kansallisessa identiteetissä luonto on hyvin oleellinen taso. Se onetäinen pelkiksi inhimillisiksi attribuuteiksi (dispositioiksi) ymmärretylleidentiteetille. Toisaalta sana luonto on hyvin lähellä luonnetta ("hänenhurja luontonsa"). "Suo, kuokka ja Jussi" -asetelman tavoitteellisen toi-minnan merkitysketjussa luonnonympäristön välttämätön yhteys vakiin-tuneisiin inhimillisiin käytäntöihin ja siten identiteettiin ilmenee selvästi.Kansallisen identiteettien kohdalla on kyse kollektiivisesti jaetusta tavas-ta nähdä ympäristö. Luonnonympäristön kansalliset erityispiirteet eivätole (luonnollisesti) mitään konstruktivistisesti, perimmiltään mielivaltai-sesti määrittyviä satunnaisuuksia. Luonto on olemassa tajunnasta riippu-matta. Jos "vesi" tarkoittaa vettä ja "ilma" ilmaa, vesi ei ole ilmaa. Luon-to on käsitteellisenä viittauskohteena tehokas merkitysten kiinnekohta jametaforien perusta.

46

12) Territoriaalisuus, rajattu alueNationalististen liikkeiden tavoitteena on suvereenin vallan saaminentietyllä omaksi katsotulla maa-alueella. Kysymys valtion rajoista liittyyjo enemmän seuraavaan systeemiseen merkitystason poliittis-valtiolliseen merkityskokonaisuuteen.

E Systeeminen taso

13) Poliittis-valtiollinen merkityskokonaisuusNiin valtiota luovien kuin ylläpitävienkin nationalististen käytäntöjentavoitteena on legitiimi valta suvereenissa kansallisvaltiossa. Poliittiset javaltiolliset tarpeet ovat kansallista identiteettiä rakentavien ja muovaavi-en käytäntöjen takana. Poliittis-valtiolliset intressit halutaan selittää muil-la "perimmäisemmillä" viitteillä. (Nationalismi päätyy äärimmilleenpoliittisuuden kieltäväksi poliittiseksi käytännöksi, jossa korkein hyve on"kansallinen yksituumaisuus", mikä merkitsee poliittisuuden kumoamistaja olemassa olevien ristiriitaisten intressien alistamista kansalliselle mää-ritellylle edulle.)

Erityisesti valtiollisen vallan instituutiot ovat kollektiivisen kansalli-sen identiteetin ilmauksia tässä poliittis-valtiollisessa kokonaisuudessa.Valtiollisen identiteetin selkeitä symboleja ovat lippu ja erityisesti vaa-kuna, valtion päämies, valtiolliset julkiset rakennukset, muistomerkit.Sotilaalliset merkitysyhteydet ovat tärkeitä. Kenraalit, asevoimien erilai-set tunnukset, käytyihin sotiin liittyvät kertomukset ja kuvat konkretisoi-vat identiteettiä tältä osin. "Korpisoturi siellä jossakin" lienee monienmuiden merkityskokonaisuuksien sisältöjä herättävä suomalais-kansallinen symbolisaatio.

Valtiollinen kansalaisuus passeineen on identifikaation mahdollista-va suhde valtiosta yksilöihin. Lait, lainsäädäntö ja oikeuslaitos, kansalai-sia koskevien päätösten taso, kansalaisoikeudet ja velvollisuudet ovatmuodollisia valtiollisia merkitysyhteyksiä.

47

Valtiollisen identiteetin erityinen muodostelma on poliittinen identi-teetti kansainvälisessä yhteisössä, valtion kansainvälis-poliittinen asema.Toimijaksi nimetään tällöin valtio, esim. "Suomi". "Suomi on päättänyt,tuominnut, sopinut, saanut, voittanut, palkittu jne." Suomen kansainväli-nen asema sekä jäsenyydet ja liittoutumiset valtioiden välisissä järjestöis-sä ilmentävät kansainvälis-poliittista identiteettiä. Tätä lähellä on myöskansakunnan identiteetti muiden kansakuntien joukossa, esim. Suomiosana pohjoismaita, Eurooppaa, "länsimaista sivistystä" ja nyttemminerityisesti Länsi- Eurooppaa. Kieli ja kulttuuri voivat ilmentää itäisiäyhteyksiä.

14) Suomalainen yhteiskunta ja sen erityispiirteetKansalaisuus yhteiskunnassa on se toimintojen ja suhteiden kokonaisuus,jonka toimintoja varten tarvittiin kansallista identiteettiä ja kansallinenkulttuuri nationalismin teoreetikkojen mukaan (Gellner 1983). Tähänkansallisen identiteetin merkityskokonaisuuteen kuuluvat yhteiskunnalli-set muodostumat: koululaitos, hyvinvointi, sisäinen turvallisuus jne.Siihen liittyvät myös kansakunnan jäsenille ominaisiksi katsotut kansa-laisuuden muodot ja tietyt politiikan käytännöt.

15) Taloudelliset toiminnot määrittävät keskeisesti kansalaisten suhteita.Kansantalous on kokoava käsite, jolla lujitetaan ajatusta yhteisistä eduis-ta. Kansallisvaltion alueella tapahtuva tuotantotoiminta, talouden rakenneja taloudelliset suhteet, ominaiset tuotteet ja niiden laatu samoin kuintaloudellisen toiminnan tuottama materiaalinen elintaso kuuluvat tähän.

16) Kommunikatiivinen yhteisöKollektiivinen identiteetti muodostuu julkisuuden kautta. Kansallisenidentiteetin tuottaminen vaatii julkista levittämistä ja jonkinlaisia julki-sesti tapahtuvia vahvistamisia siitä, että identiteetti on yhteinen. Huoli-matta kommunikaation lisääntyvästä ylikansallisuudesta suomalaisetmuodostavat kansallisesti rajallisen yleisön. Yhteinen julkisuus ja sen

48

mukainen simultaaninen kokemus oli ehkä vahvimmillaan televisiontehtyä läpimurtonsa ihmisten katsoessa vielä samaa yhtä kanavaa. Kyseon enemmän kollektiivista identiteettiä muovaavasta käytännöstä kuinidentiteetin viittauskohteesta, vaikkakin media, lehdistö ja erityisestivaltakunnalliset sähköiset viestimet ovat "välineinä myös viestejä" jasiten myös kansallisen identiteetin viitteitä.

Gellner (1983 127) väittää, ettei kansallisen median sisällöllä ole sel-laisenaan mitään merkitystä vaan vain sillä, että yhtäläisiä viestejä välite-tään keskitetyllä, kaikkialle ulottuvalla tavalla. Jos sisältö on ylikansallis-ta, median rajoja merkitsevä luonne ei ole lopullinen, vaan kapitalistisenkulttuurituotannon kansainvälistävät tendenssit lahjovat sitä. (Schlesinger1987, 246, 245.)

17) Saavutukset kansainvälisissä vertailuissa: elintaso, teollisuuden tuot-teet, urheilu, taide, kuuluisiksi tulleet suomalaiset

Tämä merkityskokonaisuus ei ole yhteismitallisesti määrittynyt edel-listen kanssa, mutta ulkoa annetuilla yhtäläisillä vertailuilla on taipumustuottaa oma viittauskohteensa. Se on kansainvälisen kilpailun ehtojenmääräämä. Tähän kokonaisuuteen voivat liittyä myös mitkä tahansaedellä mainitut tasot, mutta toisaalta tämä on omien kansallisesti epäspe-sifien piirteiden leimaama taso (enemmän luvussa 10.4). Sosiaalisenidentiteetin prosessit selittävät puhtaimmin näitä vertailullisia viittauksia.

1.4.2 Jäsentävät ulottuvuudet

Edellä kuvattujen viittauskohteita kokoavien viittauskokonaisuuksienmäärän ja käsitteellisen risteävyyden johdosta on syytä koettaa jäsentääviittaukset muutamalle kokoavalle ulottuvuudelle.

Ensiksi: kansallisen identiteetin, erityisenä esimerkkinä suomalai-suuden, viittauskohteiden perusulottuvuutena voidaan pitää niiden lähei-syyttä inhimilliseen kokemukseen, ns. elämismaailmaan. Viittauskohteet

49

sijoittuvat (spatiaalisesti) läheltä etäälle siirtyen esim. seuraavien viitta-usten järjestyksen mukaisesti: yksilö - yhteisö - kulttuuri - yhteiskunnal-liset rakenteet - asema maailmassa. Kysymys on siis mittakaavan valin-nasta. Suomalaisuuteen voidaan viitata läheltä katsoen ihmisten luon-teenpiirteinä ja tapoina sekä hieman etäämmältä yleisempinä arvoina jakauimpaa yhteiskunnallisina käytäntöinä ja instituutioina sekä instituuti-oiden toimintana suhteessa ulkoiseen maailmaan (Suomi kokonaistoimi-jana).

Pienen mittakaavan viittauskohteilla täytyy olla kytkentä suuren mit-takaavan viittauksiin. Tämä liittyy kysymykseen siitä, kuinka kansakun-nasta tulee yhteisö? "Ruuista, puvuista ja murteista jalkapallo-otteluihin,oopperataloihin, BKT:hen ja pitkiin siltoihin" kuinka syntyy suuri yhtei-sö, joka sidotaan paikallisiin yhteisöihin? Paikallisista ilmauksista tuleekansallisen identiteetin ilmauksia. Paikallisen ja kansallisen välillä onoltava välittävä kerros (Grew 1986, 42).

Toinen perusulottuvuus on edellisessä jäsennyksessä omana viittaus-tasonaan pidetty ajallinen syvyys: Tällöin omassa ajassa eläviä viittaus-kohteita sijoitellaan traditionaalisuutensa ja modernisuutensa mukaan.Kansallinen identiteetti saa erityistä latausta siteestä menneisyyteen jasen sukupolviin. Jo kadonnut muinaisuus on myös kytkettävissä osaksiidentiteetin viittamaa perinnettä. Traditiot ovat side menneestä nykypäi-vään. Ne ovat luonteeltaan partikulaarisia. Modernisuus on taas luonteel-taan universaalien, yleispätevien muotojen etenemistä perinteisen japartikulaarisen (kansankulttuuri) kustannuksella.

On huomattava, että myös menneisyydessä on ollut omat nykyaikai-set määrityksensä (Knuuttila 1994). Olisiko sama, vähemmän syvänäkoettu epäerityisyys koko modernin ajanjakson piirre? Kaikkina aikoina,ei vain tässä ajassa, on hetkellisiä ei-erityisiä identiteetin määrityksiä.Menneisyys ei ole siis pelkkää traditiota, vaikka suhteemme siihen ontraditioiden määrittelemä. Samoin myös nykyajassa syntyy uusia traditi-oita. Modernisuus on kuitenkin luonteeltaan ei-erityistä, standardoitua jarationaalista. Moderni erityisyys on kuitenkin väistämättä olemassa yh-

50

teiskunnan fragmentoitumisessa ja sen yhä eriytyneemmissä osissa, mut-ta tämä erityisyys on toisenlaista kuin traditionaalinen.

Kolmanneksi viittauskohteet voidaan nähdä sosiaalisesti määrittävänarvotuksen mukaisesti matalan ja korkean asteikolla, kansanomaisuudes-ta viralliseen nationalismiin. Matala merkitsee "välittömyyttä" vastakoh-tana korkeaan liittyvälle suuremmalle välittyneisyydelle. Selvimminasetelma on huomattavissa taiteessa, jossa alhaisenakin pidetty kohde voimuuttua korkeakulttuurisen välittyneen ilmaisun kautta ylevöitetyksi.

Tämä arvoa ilmentävä ulottuvuus on samansuuntainen kuin ulottu-vuus yksilöistä rakenteisiin. Matala ja läheinen ilmentävät yhdessä arki-suutta. Korkea ja suurimittakaavainen ilmentävät yhdessä juhlavuutta jakokonaisuutta "edustavasti" edustamaan pyrkivää virallista arvokkuutta.On siis esim. kyse "herrojen" ja kansan suomalaisuuksista. Kansanomai-nen on mukana virallisessa kansallisessa identiteetissä esim. Runeberginja Topeliuksen idealisoimissa muodoissa, mutta kansanomaisuus sisältäämyös siihen kelpaamatonta rahvaanomaisuutta, ja toisaalta kansa muovaaitse omaa identiteettiään tai irtautuu annetuista määrityksistä (vrt. VäinöLinna (1980)). Kansallinen eliitti esiintyy laajamittaisten valtiollistentunnusten välittämänä ja juhlistamana.

Bloomin mukaan (1990, 62) kansakunnan symboliset edustuksetvoivat olla muodollisia yksilöitä, instituutioita ja ajatuksia - kuten kunin-kaallisia, etujen tuottamisen järjestelmiä ja perustuslakeja. Ne voivat ollamyös epämuodollisia yksilöitä, instituutiota ja ideoita - kuten ”kapakka-patriootteja, jalkajousia ja balladeja”. Symbolit täytyy liittää selvästivaltioon. Valtioon liitetty symboli voi olla huomattava yksilö, tai se voiolla yleisemmän sosiaalisen ryhmän representoimia monimutkaisempiakäyttäytymisarvoja. Tällaiseen symboliin identifioituminen voidaanvahvistaa muodollisissa tai epämuodollisissa sosiaalisissa rituaaleissa,joissa ihmiset kommunikoivat keskenään identiteetistään.

Kansallinen identiteetti voi olla olemuksellis-transsendentaalinen.,jolloin viitataan olemukseltaan ei-ajallisiin ja ei-spatiaalisiin tekijöihin.(vrt."kansalaisuskonto" (Bellah 1967)). Kansakunnalla on näkymätön,

51

jopa pyhän kaltainen olemus. Puhutaan kansanluonteesta ja kansallisiinkulttuuriesineisiin, yhteisiin symboleihin (lippu) kieleen ja luontoonliittetään romantisoiva käsitys. Konstruoidaan taiteen, uskonnon, symbo-lien ja vertauskuvallisten tarinoiden välityksellä muodostettuja käsityksiäja myyttejä.

1.4.3 Ristiriidat

Kansallisen identiteetin määrittämisestä käydään kiistaa. John Shotter(1993, 200) kuvaa nationalismin "argumentaation traditiona". Argumen-toidaan, keitä 'me' olemme. Tästä on olemassa kilpailevia ja siten poliitti-sia näkemyksiä. (Billig 1995, 95.) Se, mikä on “me”, otetaan yhteisenärealiteettina. On aina kilpailevia versioita siitä, mitä on olla brittiläinen,ranskalainen, virolainen jne. (Reicher ym. 1996, 21.)

Kollektiivinen kansallinen identiteetti on kulttuurinen ilmiö. Kulttuu-ri voidaan nähdä välttämättömästi jaettuna välittäjänä, jolloin kulttuuriaei pidetä kilpakenttänä. Tällöin "kansallista kulttuuria" ei kyseenalaistetaeikä etsitä strategioita ja mekanismeja, joilla ylläpidetään sitä, ja senroolia tiettyjen ryhmien hallinnan varmistajana yhteiskunnassa. (Schle-singer 1987, 243-244.) Gellner (1983) pitää kansallisten joukkotiedotus-välineiden ohella koulutusjärjestelmää automaattisena identiteetin uusin-tajana. Schlesingerin (1987, 244) mukaan näkemys ei ota huomioonilmaantuvia differentaation lähteitä teollisten kulttuurien sisällä eikäerilaisten kollektiivisten identiteettien luomista. Kulttuuri on kuitenkinmyös kilpakenttä, jolla käydään suuntataisteluja. Ne voivat olla virallisel-le kansalliselle kulttuurille vastakkaisia. Kansallinen kulttuuri kylläkinmuodostaa kiertämättömän viitekohdan asettamalla kansallisen identitee-tin versioiden rajat.

Schlesingerin mukaan, (1987, 250) kollektiivinen representaatio yh-tenäisyydestä pitää kyseenalaistaa. Myös käsitystä yhtenäisestä joukko-tiedotuksen muodostamasta kommunikatiivisesta yhteisöstä voidaan

52

epäillä. Kansallinen mielikuvituksen sidonnaisuus tiettyihin teemoihin oneri asia kuin sen homogeenisuus. Kansalliset ominaispiirteet eivät olesiten annettuja. Kansalliset kulttuurit eivät ole pelkkiä varastoja jaetuillesymboleille, joihin koko väestö suhtautuu identtisesti. Pikemminkinniihin suhtaudutaan kilpakenttinä, joilla kansallinen kulttuuri määritel-lään. On eroteltava historialliset vaiheet, joissa kansalliset kulttuuritensin perustetaan, ja vaiheet, joissa ylläpito-ongelmat ovat erityisiä. Kan-sallinen kulttuuri on luokittelevien järjestelmien varasto. Sillä voidaanerotella "me" ja "he" myös kansakunnan sisällä, sosiaalisten erojen javaltasuhteiden sisäisen rakenteen perusteella. (Schlesinger 1987, 260-1.)

1.4.3.1 Tradition ja modernin ristiriita

Käsitykset kansallisen identiteetin sisällöistä ovat, kuten edellä viitattiin,konstruoituja ja historiallisesti muovautuneita. Identiteetin rakentumises-sa on otettava kuitenkin huomioon varhaiset historialliset ja rakenteellisetkontekstit (kuten varhaiset identifikaatiomallit ja kulttuuriset rakenteet),joiden rajoissa kamppailua käsitteistä, symboleista ja attribuuteista käy-dään (esim. Smith 1991, 71; Saukkonen 1996, 16).

Kansallinen identiteetti kehitellään pitkäaikaisessa prosessissa. Kan-sallisen kollektiviteetin nykyhetken ja sen menneisyyden suhde on tär-keä. Knuuttila (1994) on problematisoinut asiaa monipuolisesti historianmahdollisten mutta toteutumattomien kehityskulkujen kannalta. Nykyi-syyden tarpeista luodaan jatkuvasti uudelleen valikoivia traditioita jasosiaalista muistia. Siksi on kiinnitettävä huomiota niiden kulttuuristeninstituutioiden ja käytäntöjen rooliin, joiden avulla menneen ja nykyi-syyden välistä identiteetin ketjua työstetään. Kulttuurin tuottajat konstru-oivat aktiivisesti kansallista identiteettiä. (Schlesinger 1987, 261.)

Kansallisen identiteetin piti ratkaista suhteensa valistuksen ja tuotan-non tehokkuuden vaatimuksiin. Identiteetin romanttisen ja valistuksellis-positivistisen käsitysten välillä on tällainen modernin valistusajattelunsisäinen ristiriita (Grew 1986).

53

1.4.4 Kansallisuuskuvat ja niihin identifioituminen

Yksilöiden omaksumien kansallisten identifioitumisten sisällöissä eliyksityiskohtaisemmin kansallisen identiteetin viittauskohteissa on sekäuseimpien muiden kansakunnan jäsenten kanssa yhteisesti jaettuja ettävain osan erityisesti jakamia piirteitä. Kansallisen identiteetin viittaus-kohteiden jakamisen yleisyys siis vaihtelee. Abstraktisti ajateltuna viit-tauskohteiden yleisyys vaihtelee sen mukaan, kuinka erilaiset piirteetyksilöt tai eri tavoin jakautuneet suomalaisten alaryhmät ovat omaksu-neet. Tai päinvastaisesti voidaan ajatella, että viittauskohteiden erilainenpainottaminen tuottaa erilaisia alaryhmiä ("puolueita"). Yksimielisyysviittauskohteista vaihtelee siis käytettäessä erilaisia perusteita.

Identifioituun ryhmään kuuluvien käsitykset kollektiivisen identitee-tin sisällöstä vaihtelevat, vaikka kollektiivisen identiteetin luonteeseenkuuluu määritelmänomaisesti sen yhtäläisesti jaettu luonne. Kollektiivis-ta kansallista identiteettiähän on levitetty keskustasta periferiaan. Kansal-lisen identiteetin monitasoisen ja viittauskohteiltaan runsaan luonteentakia tietyt teemat korostuvat tietyissä ryhmissä tai tiettyjen ihmistenjoukossa toisten kustannuksella.

Jaetun identiteetin erilaisuudet voisivat selittyä seuraavasti. Identi-teetti liitetään toimintaan. 1) Toimiminen vaatii kykyä itsereflektioon,tunteen kuulumisesta johonkin ja ajallisesta jatkuvuudesta. Melucci(1982, 72; ref Schlesinger 1987, 237) painottaa, että toimijan identiteetinylläpitäminen on enemmän jatkuvaa uudelleenjäsentämisen prosessiakuin sitä, että identiteetti olisi annettu.

2) Identiteetti on kollektiivisen toiminnan aspekti.3) Identiteetin symbolinen ulottuvuus on tärkeä. Identiteetti voidaan

nähdä refleksiivisenä kykynä tuottaa tietoisuutta toiminnasta (sen symbo-lista representoimista) yli minkään tiettyjen sisältöjen. Identiteetistä tuleemuodollista refleksiivisyyttä, puhdas symbolinen kyky, toiminnan tun-teen tuottamisen tunnistamista ympäristön ja biologisen rakenteen aset-tamissa rajoissa (Melucci 1982, 88; ref. Schlesinger 1987, 237-8)

54

Peruslähestymistapa identiteettiin korostaa tässä aktiivisuutta ja mer-kitysten konstruointia riippumatta tasosta, johon se projisoidaan. Meluc-cin (1982) mukaan identiteetti ei näyttäydy enää luonnostaan annettunaeikä tradition yksinkertaisena sisältönä, johon yksilöt identifioituvat. Seei perustu enää normatiivisesti säädettyihin yhdistyksiin (valtio, puolue,organisaatio). Yksilöt ja ryhmät osallistuvat toiminnallaan identiteetinmuovaamiseen. Identiteetti on pikemminkin tulos päätöksistä ja projek-teista kuin ehdollistamisista ja siteistä. (Mt., 89)

Edellä mainittu tarkoittaa sitä, että erilaisissa ryhmissä identiteetti jatässä siten myös kansallinen identiteetti muovataan eri tavoin, sen mu-kaan, millaisia merkityksiä yksilöt toiminnalleen antavat. Jos toiminnalleon annettavissa myös kansallinen konteksti sen projisointitasoksi, toimi-jat muokkaavat omaa versiotaan kansallisesta identiteetistä. Tämä tar-koittaa sitä, että eri tavoin suuntautuneet tai toimintansa historian erilailla kokeneet painottavat kansalliseen kontekstiin kytkettäviä merkityk-siä eri tavoin.

Identifikaation voimakkuus identiteetin kohteeksi tulkittua kansallis-ta kokonaisuutta kohtaan vaihtelee. Niin vaihtelee myös se, millaisiaviittauskohteita ja -tasoja identifioija näkee identifikaation kohteessakeskeisesti merkitsevinä. Samastuva voi painottaa valtiollisia, yhteiskun-nallisia, kulttuurisia, ihmisen luonteenpiirteisiin, luonnonympäristöön taielämän lähipiiriin kuuluvia seikkoja käsityksessään kansallisen identitee-tin merkitysmaailmasta.

55

2. YKSILÖIDENIDENTIFIOITUMINENKANSAKUNTAAN

Edellisessä kokonaisuudessa käsiteltiin jaettua, samankaltaisesti koettu-jen identifikaatioiden määritelmällistä kohdetta, kollektiivista identiteet-tiä. Tässä luvussa käsitellään kansallisen identiteetin ilmiökenttää yksit-täisten kansakunnan jäsenten identifikaatioiden kannalta. Kyseessä ovatsiis nyt yksilöiden identiteetit ja kansallinen identiteetti yksilöiden identi-teettien osana, Brewerin (2001) käsittein henkilöperusteinen sosiaalinenidentiteetti.

2.1 Yksilön sosiaalinen identiteetti jaidentifioituminen

Sanan identiteetti käyttö on monimerkityksistä myös yksilöihin viitates-sa. Breakwellin (1992) mukaan identiteettiä ja minäkäsitystä (self con-cept) on totuttu pitämään erillisinä käsitteinä. Rosenbergin (1986, 7)mukaan minäkäsitys on yksilön sellaisten ajatusten ja tunteiden kokonai-suus, joiden kohteena on yksilö objektina. Minäkäsitys muodostuu tällai-sessa muotoilussa subjektiminän ja objektiminän refleksiivisen dialektii-kan tuloksena (Breakwell 1992, 3). Deauxin mukaan käsitteiden vakiin-tuneessa käytössä - tällä tarkoitetaan ilmeisesti vain sosiaalipsykologiaa -

56

minä viittaa melko abstraktiin yleiseen käsitteeseen, kun taas identiteettiliittyy tiettyyn itsemäärityksen aspektiin. Ihmisellä on yleinen minäkäsi-tys itsestään, mutta erityinen identiteetti esim. professorina. (Deaux1992, 10.) Itsen arviointi on minäkäsityksen arvoulottuvuus.

Tässä identiteetin käsitteellistämisessä tulee jälleen vastaan identitee-tin käsitteen kirjava käyttö. Kun esimerkiksi sosiologi Zygmunt Bauman(1992) väittää identiteettien hajoavan postmodernin tilan myötä, häntarkoittaa sillä nimenomaan ihmisen kokonaiskuvaa hänestä itsestään, eisuinkaan yksilöiden erillisiä osaidentifikaatioita ja rooleja.

Minäkäsityksen ohella voidaan käyttää yhtä hyvin käsitettä mi-näidentiteetti (self-identity), joka on täsmällisemmin sijoitettavissa mo-nimuotoiseen identiteettikeskusteluun. Minäidentiteetti on mahdollisim-man kokonaisvaltainen vastaus kysymykseen "Kuka minä olen?".

Minäkäsitys jaetaan persoonalliseen ja sosiaaliseen identiteettiin.Käsitteet ovat sisällöllisesti limittäisiä. Sosiaaliseen identiteettiin kuuluuaina yksilöllisiä tekijöitä, ja persoonallisen identiteetin sisällöt ovat ainasosiaalisesti määriteltyjä. Brewer (1991. Ref. Deaux 1992, 16) käyttäämaalitaulukuviota, jossa persoonallinen identiteetti on keskellä ja sosiaa-liset ryhmäidentiteetit ympyröivät sitä suurentuen. Turneria mukaillenhän muotoilee, että "persoonallinen identiteetti on yksilöllistetty minä -niitä piirteitä, jotka erottavat yksilön muista annetussa kontekstissa”.

Sosiaaliset identiteetit ovat minän kategorioimista kattavampiin sosi-aalisiin yksiköihin, jotka depersonalisoivat minäkäsityksen." (Brewer1991, 5.) Tässä sosiaalisen ja persoonallisen identiteetin eron käsitteellis-tämisessä viitataan abstrahoinnin tasoon yksilöiden ja muiden havaitse-misessa (Turner 1987). Erottelussa on kysymys siitä, milloin eri identi-teetit toimivat, eikä siitä, kuinka ne konstruoidaan tai representoidaan(Deaux 1992, 16.). Yhtä hyvin voidaan sanoa, että kysymys on siitä, mitätarkoitusta varten kulloistakin identiteetin muotoa käytetään. Jako seuraaminäkäsityksen mallittamisesta tiettynä hetkenä, ei identiteetin näkemi-sestä prosessina (Breakwell 1992, 4).

57

2.1.1 Riippuvuus vai identifikaatio?

Perinteinen amerikkalainen sosiaalisen riippuvuuden paradigma (esim.Cartwright ja Zander 1968, 46; Deaux 1992, 10, Lau 1989, 220.) pitääkoheesiota ryhmän muodostumisen riippumattomana muuttujana, jaidentifikaatio on vain sivutuote tästä. Ryhmä määritellään tällöin "jou-koksi yksilöitä, joilla on suhteita toisiinsa, jotka tekevät heistä toisistaanriippuvia tiettyyn määrään asti" (Cartwright ja Zander 1968, 46). Tällai-sen ryhmän jäsenyydessä on oleellista, että yksilöt ovat kasvokkaisessavuorovaikutuksessa. Keskeinen identifikaatiotekijä on affekti ryhmääkohtaan. Ihmiset valitsevat viiteryhmiä, jotka antavat positiivisia palkin-toja. (Viiteryhmä tarjoaa ihmisille informaatiota ja tiettyjä seurauksia,"tuotoksia"."They provide information for people and they provide out-comes for people.") (Festinger 1954; Lau 1989, 220.) Turner (1987)kutsuu tätä sosiaalisen riippuvuuden malliksi. Mukana on myös ajatus,että samanlaisista toisista ei pelkästään pidetä enemmän, vaan he tarjoa-vat tarkempaa tietoa henkilön kyvyistä. Samanlainen ryhmä valitaanvertailutarkoituksiin (Festinger 1954). Tällöin ryhmän jäsenten samanlai-suus toimii vetovoimatekijänä. Samaan kategoriaan kuuluvien fyysinenläheisyys, jolloin vertailtavaan viiteryhmään kuuluvia on paljon, on ajat-telutapaan kuuluva identifioitumisen lisääjä.

Toinen tapa on määritellä ryhmä kategoriaksi. Ei tarvita kasvokkais-ta vuorovaikutusta tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Ainoa vaatimus on,että kaksi tai useampi "jakaa yhteisen määritelmän itsestään tai havaitseeolevansa saman sosiaalisen kategorian jäseniä" (Turner 1982, 15). Siksiryhmät voivat vaikuttaa yksilöihin, vaikka yksilöt eivät ole vuorovaiku-tuksessa toisten ryhmän jäsenten kanssa. Pelkkä havainto siitä, että itseon ryhmän jäsen ja toiset eivät, riittää saamaan ihmiset toimimaan eritavoin sisä- ja ulkoryhmän jäseniä kohtaan. (Lau 1989, 220) Tavallisetdemografiset ryhmät ja kansakunta ovat esimerkkejä tästä. Tämä "sosiaa-lisen identifikaation malli" on tutkimuksen lähtökohta, joskaan riippu-vuuden ja hyödyn näkökulmaa ei tule kokonaan sivuuttaa.

58

Eurooppalaiset sosiaalipsykologit ovat tuoneet esille minän kollek-tiivista perustaa. Israel ja Tajfel (1972) kritikoivat aikansa sosiaalipsyko-logian reduktionismia ja vaativat kontekstin huomioon ottamista. Sosiaa-lisen identiteetin teoreetikot kehittivät tutkimusohjelmia, jotka määritte-livät minän sosiaalisen kontekstin ja ryhmien välisten suhteiden mukaan(Abrams ja Hogg 1990). Tajfel (1981, 255) antoi ryhmälle etusijan mää-rittäessään sosiaalisen identiteetin siksi osaksi minäkäsitystä, joka juon-tuu yksilön tiedosta, että hän kuuluu sosiaaliseen ryhmään.

Kuitenkin Tajfelkin käsittelee sosiaalista identiteettiä pelkästään yk-silön minäkuvan osana sekä sisällöltään valmiiksi annettuna eikä liiem-min käsittele sen sosiaalisesti rakentunutta ja jaettua luonnetta. Ts. sosi-aalinen identiteetti on edelleenkin yksilöidentiteetti. Rajaus yksilöihin onperusteltu, mutta kollektiivisen identiteetin problematiikka ja kollektiivi-sen identiteetin rakentamisen ja keskinäisen vahvistamisen kysymyksetsivuutetaan, kun lähtökohtana on jokin yleensä valmiina otettu sosiaali-nen identiteetti. On myös hyvä kysyä, onko kaikkien ryhmäläisten sosi-aalinen identiteetti sama.

Sosiaalisen identiteetin teorian minäkäsitys (self concept) on koko-elma minäkuvia (self image), jotka vaihtelevat vakiintumisasteen, raken-teen ja sisällön rikkauden mukaan (Turner 1981). Ne ovat minäkuviensosiaalis-kategorisia piirteitä erotuksena yksilöllistävistä piirteistä (Tur-ner 1982; ks. Abrams 1992, 59). Ryhmäkäyttäytymisen yhtenäisyyden jakoordinaation luo jaetun minäkäsityksen olemassaolo erottuvan kategori-an (kontekstissa merkityksellisemmin ryhmän) jäsenenä eivätkä yksilöi-den väliset suhteet ryhmien sisällä tai eksplisiittinen sosiaalinen paine(Abrams 1992, 59). Sosiaalisesta identiteetistä tehdään ryhmäkäyttäyty-misen sosio-kognitiivinen perusta, mekanismi, joka mahdollistaa sen,eikä vain minuuden aspekti, joka tulee ryhmäjäsenyydestä (Turner et al1987, ix).

Yksilön suhde sosiaaliseen kokonaisuuteen (ryhmään, sosiaaliseenkategoriaan, kollektiiviseen kokonaisuuteen) määräytyy sosiaalisesti.Sosiaalinen kokonaisuus tai kategoria on osaltaan sosiaalisten suhteiden

59

kokonaisuus. Ryhmästä muodostetut merkitykset syntyvät sosiaalisessavuorovaikutuksessa, jossa eivät vaikuta ainoastaan ryhmän jäsenet yksi-lösubjekteina, erityisesti tietyt jäsenet, vaan myös sen ulkopuoliset tahot.Muodostetut käsitykset (mukaan lukien identiteetit) määrittävät vastaa-vasti sosiaalisen kokonaisuuden sisäistä vuorovaikutusta ja kokonaisuu-den suhteita toisiin ryhmiin.

Vaikka kollektiivinen identiteetti on periaatteessa kaikille yhtäläinen,sosiaaliset identiteetit vaihtelevat. Yksilön identifioituminen sosiaaliseenkokonaisuuteen toteuttaa sekä sosiaalisen kokonaisuuden asettamia ylei-siä että yksilön erityisiä odotuksia. Yksilön sosiaalisesta identiteetistä onosa sosiaalisen rakenteen antamia ja osa yksilöllisten painotuksina, raja-uksina ja uudelleen määrityksinä tapahtuvien valintojen tulosta. Sosiaali-sen kategorian merkitykset ovat siis myös erityisiä ja henkilökohtaisia.Jotkin merkitykset saavat Deauxin (1992, 20) mukaan alkunsa kategoriaakoskevista konsensuaalisista yhteiskunnallisista uskomuksista - kategori-an kulttuurisista stereotyypeistä, ja suurin osa identifioituvista hyväksyyne. Jotkut osat määritellään taas paikallisemmin.

Yksilön minäkäsityksen eli minäidentiteetin osana oleva sosiaalinenidentiteetti muodostuu siis ensiksi yksilön omaksumasta käsityksestäkohteena olevasta kollektiivisesta identiteetistä. Tämä tarkoittaa yksilönkäsitystä siitä, millaisia merkityssisältöjä hän katsoo kollektiivisen koko-naisuuden periaatteessa yhtäläiseen sosiaaliseen representaatioon yleises-ti liitettävän, sekä käsityksiä siitä, keiden katsotaan kuuluvan kohteenaolevaan joukkoon. Toiseksi sosiaalinen identiteetti merkitsee identifioitu-jan omaa erityistä suhtautumista kollektiivisen identiteetin kohteeseen.Tällä voi olla oma painotuksensa identiteetin sisällöistä ja ryhmän rajois-ta. Kolmanneksi hän voi lisäksi mieltää oman käsityksensä tiedostetustiainutlaatuiseksi tai jopa tehdä poikkeavan käsityksensä yleisesti tiettä-väksi.

Erityisesti sosiaalista identiteettiä koskevissa teorioissa kiinnitetäänhuomiota yksilön sosiaaliselle kategorialle antamaan arvoon. Tämä tar-koittaa yksilön sitoutumisen astetta, identifioitumisen vahvuutta, lojaali-

60

suutta tai ylipäätään myönteistä arvonantoa sosiaaliselle kategorialle.Arvonanto voi vaihdella kohteena olevan kollektiivisen kokonaisuudenerilaisten sisältöjen, viittauskohteiden mukaan. Kansakuntaan identifioi-dutaan erilaisten sisältöjen kautta. Identifioitumiseen liittyvät myös iden-tifioitujan samanlaisuus (hänen itsensä kokema tai toisten osoittama)ryhmän prototyyppisiin ominaisuuksiin nähden ja yksilön kokema tun-nustetuksi jäseneksi ja hyväksytyksi tuleminen (ks. luku 3.5).

Survey-tutkimuksissa demografisten kategorioiden jäsenyyden saate-taan ajatella määrittävän suoraan identiteetin. Ikää ja sukupuolta tarkas-tellaan helposti tällaisina valmiina määrittäjinä. Jotkut tutkimusmenetel-mät sallivat subjektiivisen tärkeyden osoittamisen, kuten Laun (1989)käyttämä menetelmä, jonka perusteella olen tehnyt oman tutkimuksenierilaisten kategorioiden painoarvoja vertailevan identifioitumiskyselyko-konaisuuden. Ns. kahdenkymmenen väittämän testi, jossa vastaaja antaakaksikymmentä määritystä itsestään, on taas täysin subjektiivinen.

2.1.2 Identifikaatio- ja ideologialähtöisyys?

Jo tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa toisenlaisesta näkemyksestä sosi-aaliseen identifioitumiseen, mikä on otettava huomioon kansakuntaansamastumista käsiteltäessä (ks. myös 3.2.4). Stuart Hall (1991, 49) väit-tää, että on väärin nähdä identiteetin merkitsevän vain sitä, että ihmisetnäyttävät samalta, tuntevat samoin ja kutsuvat itseään samalla nimellä.(Billig 1995, 40) (Kokonais-)identiteetti ei ole asia tai esine; se on lyhytkuvaus tavoista, joilla puhutaan itsestä ja yhteisöstä (Bhavnani ja Phoe-nix 1994; Shotter ja Gergen 1989).

Identiteetti ei ole ainoastaan puhumisen tapa vaan myös elämisen ta-pa (Billig 1995, 60). Elämisen tapa pohjautuu johonkin lausuttuun tailausumattomaan määritysjärjestelmään. Ihmisillä ei voi olla patrioottisiatunteita kansakunnastaan, ellei heillä ole käsitystä siitä, mikä on kansa-kunta ja mitä itse asiassa patriotismi on. Moscovicin termein heillä pitää

61

olla sosiaalisia representaatioita kansakunnasta. (Billig 1995, 61.) Natio-nalismissa ja kansallisessa identiteetissä on implisiittisenä kokonainenmaailmaa koskeva ajatustapa.

Bloom (1990, 52) lähestyy yleisestä käytännöstä poiketen kansallistaidentiteettiä psykologisesta lähtökohdasta kulttuurisen ja yhteiskunnalli-sen lähtökohdan sijaan. Kansallinen identiteetti kuvaa tilannetta, jossaihmisjoukko on tehnyt saman identifikaation kansallisiin symboleihin -kansalliset symbolit - niin että se voi toimia psykologisena ryhmänä, kunnäitä kansallisen identiteetin symboleja uhataan tai voidaan kohottaa.Pelkkä ulkoinen identifioiminen ei riitä. Ihmisten on "joukolla" - enmasse - käytävä läpi kansakuntaan identifioitumisen yleinen psykologi-nen prosessi. (Bloom 1990, 53.) Identifioitumisen kohde valtio on koet-tava, ja kokemuksen on herätettävä identifikaatio. Se voi tapahtua valtionsymbolien kautta (yksilöitä, ideoita tai rituaaleja). Nämä edustavat asen-teita ja käyttäytymistapoja, joiden omaksuminen kohottaa identiteettiä japsykologista turvallisuutta. Bloom (1990, 60) pitää hyötyyn ja uhkankäsittelyyn liittyviä psykologisia kokemuksia oleellisina tekijöinä kan-salliseen identiteettiin samastumisessa.

Jaetun identifikaation kautta yksilöt kytkeytyvät samaan psykologi-seen ilmiöön ja toimivat yhdessä ylläpitääkseen, puolustaakseen ja edis-tääkseen yhteistä identiteettiään. Tietyissä oloissa he toimivat massaliik-keenä. (Bloom 1990, 26.)

Kansallisella identiteetillä on erityinen sosiaalinen luonne identiteet-tien joukossa. J.V. Snellman on kirjoittanut: "Yksilön pitää toimia niinkuin kansakunta olisi toiminut; mutta kukaan ei tätä hänelle ilmaise;hänen itsensä tulee ratkaista, mikä on kansakunnan tahto." (lain. Büchi1993, 158) Tämän luonne on nähty pitkään niin vahvana, että vallallaolleita etnis-genealogisia kansakuntakuvia on pidetty luonnollisina lähtö-kohtina ja etnis-kansallisia identifikaatiota ihmisten sisäsyntyisenä tai-pumuksena. Clifford Geertz (1973) viittaa tähän käsitteellä primordia-lismi. Ellerin ja Coughlanin (1993) mukaan primordialistisiin siteisiin

62

viitanneet eivät ole kuitenkaan pystyneet erittelemään, miten nämä siteettoimivat ja kuinka niitä pidetään yllä.

Michael Billig (1995) vetää rajaa psykologiasta lähtevään näkökul-maan ja korostaa nationalismin ja kansallisen identiteetin kulttuuris-yhteiskunnallista perustaa, ts. korostaa kollektiivisen identiteetin tarkas-telutapaa. Nationalismin pitäminen vain identiteettinä tai siteenä ei selitäsitä paljoakaan (Billig 1995, 7). Psykologinen näkemys on siten yksipuo-linen. Nationalismi on Billigin mukaan enemmän kuin identiteetin tunne:se on enemmän kuin tulkintaa tai teoria maailmasta, se on myös olemisentapa kansakuntien maailmassa. Identiteetti on vakiintunut käytäntö. Na-tionalismin historialliset erityisyydet unohdetaan, jos kansallista identi-teettiä pidetään funktionaalisesti ekvivalenttina muiden identiteettityyp-pien kanssa. (Mt., 65.)

Kansakuntaisuus täytyy kuvitella, kommunikoida, uskoa, muistaajne. Kansakuntien uusintamisessa on monia psykologisia toimia, joita eipidä analysoida Billigin mielestä vain yksilöllisten toimijoiden motiivei-na. Ideologinen analyysi painottaa yksilöiden motiivien sosio-historiallisia prosesseja. (Mt., 17.) Kansallinen tietoisuus ei ole pelkkäidentiteetti (po. identifikaatio), ikään kuin identiteetti olisi psykologinentila, joka on olemassa irrallaan erilaisista elämänmuodoista (mt., 65).

Billigin ongelma on, että hän vie kansallisen identiteettiä pois psyko-logian tarkastelutasolta. Merkittävistä nykyteoreetikoista esim. BenedictAnderson (1983) painottaa "veljeyden tunnetta" nationalismin oleellisenapiirteenä pikemminkin kuin pitää sitä vain ideologiana, yhteiskunnallise-na ajatusrakennelmana.

Identifioituminen kollektiivisen kansallisen identiteetin merkityksiinon aihepiirinä jäänyt kansallisten identiteettien historian ja niiden kult-tuurisen analyysin varjoon. Psykologinen näkökulma kansallisen identi-teetin ilmiöihin on ollut esillä kohtuuttoman vähän. Sosio-historiallisen jayksilöpsykologisen näkemyksen olisi kohdattava.

Aiheellinen varauma psykologisen tarkastelun suuntaan on, että kan-sallista identifioitumista ei siis tule rajata vain jäseniksi katsottujen yh-

63

teisten piirreattribuuttien kuvailun teemoihin. Identiteetin kohde ei olemyöskään annettu ja pysyvä. Se, mihin tai vähintään minkä välitykselläidentifioidutaan, on kokonainen arvottava ja ympäröivää maailmaa jäsen-tävä ajatusjärjestelmä. Kliseinen sisältökokoelma ”Sibelius, sauna jasisu” tiivistää yhdellä tavalla identifioitumisen kohteena olevaa kollektii-vista kokonaisuutta, jonka erilaisia seikkoja ja ilmiöitä identifioitujaomaksuu osaksi itseään ja minäkuvansa kehyksiksi, tai on omaksumatta.

2.2 Sosiaalisen identiteetin traditio

Luvussa tarkastellaan sitä, miten kansallista identiteettiä voidaan ymmär-tää Henri Tajfelin perustaman sosiaalisen identiteetin teoriaperinteenpohjalta. Yleisesti sosiaalinen identiteetti ei ole vain yksinkertaisestitietoa ryhmän attribuuteista. Se on psykologinen tila, joka on hyvin eri-lainen kuin pelkkä määräytyminen johonkin sosiaaliseen kategoriaan.Sillä on merkittäviä seurauksia itsen arviointiin. (Hogg & Abrams 1988.)Sosiaalisessa identiteetissä erotetaan kolme aspektia: tietoisuus jäsenyy-destä, jäsenyyden arviointi sekä siihen liittyvä tunne (Hinkle & Brown1990, 62).

2.2.1 Sosiaalisen identiteetin teoria

Sosiaalisen identiteetin teorian kohteena on "ryhmä yksilössä" - ei niin-kään yksilö ryhmässä. Teorian psykologiset juuret ovat kognitiivisessapsykologiassa. (Hogg ja Abrams 1988, 17.) Määritelmän mukaan sosiaa-linen identiteetti on se osa yksilön minäkuvaa, joka juontuu hänen tietoi-suudestaan siitä, että hän kuuluu sosiaaliseen ryhmään (tai ryhmiin) yh-dessä tämän jäsenyyden arvon ja emotionaalisen merkityksen kanssa(Tajfel 1978, 63, Tajfel 1974, 69).

Lyhyesti sosiaalinen identiteetti määritellään minäkäsitykseksi ryh-mäjäsenenä (Abrams ja Hogg 1990, 2). Ei ole aina kuitenkaan selvää,

64

käsitelläänkö, ryhmän näkökulmasta, ryhmän jäsenyyden tuottamaayleistettyä yksilöiden minäkäsityksien aspektia vai yksilöiden erityisiäminäkäsityksiä monien erilaisten ryhmien jäseninä (myös tietyn samanryhmän jäsenenä, jolloin yksilöittäin tarkastellen sosiaalisen identiteetinsisältöä ei voi pitää valmiiksi annettuna). Ts. saatetaan puhua siitä, mitenyleistetysti käsitetty yhteisöllinen ”me”-identiteetti "suomalainen" sosi-aalinen identiteetti saa siihen identifioituvat käyttäytymään "suomalaises-ti" (vrt. Brewerin (2001) ryhmäperusteinen sosiaalinen identiteetti luvus-sa 1.3.1). Tai sitten voidaan tarkastella kunkin yksilön erityistä sosiaalis-ta identiteettiä suomalaisena osana hänen muita ryhmäjäsenyyksiään sekäpersoonallista identiteettiään. Tällöin viimeistään on otettava huomioonse, että yksilöillä on omia erityisiä näkemyksiään identiteetin kohteestatai vähintään eri tavoin painottuneita käsityksiä yhteisen, jaetuksi mielle-tyn identiteetin kohteesta.

Yleisemmin sosiaalisella identiteetillä tarkoitetaan nimenomaan tie-tyn ryhmän jäsenyyksiä ja niiden samankaltaisena nähtyä merkitystätuohon ryhmään kuuluville yksilöille, esim. sosiaalinen identiteetti har-rastusryhmän jäsenenä tai suomalaisena. Tällöin käsitellään yleisellätasolla sosiaaliseen kokonaisuuteen luettujen yksilöiden lähtökohtaisestiyhtäläisiä ja toissijaisesti erityisinä nähtyjä suhteita johonkin ryhmäiden-titeetiksi tai sosiaaliseksi representaatioksi miellettyyn merkitysmuodos-telmaan.

Sosiaalisen identiteetin keskeinen prosessi on kategoriointi. Ärsyk-keiden kategoriointi sisältää psykologisen kategorioiden erojen korosta-misen tai kärjistämisen (accentuation) ja ryhmän sisällä olevien objektienerojen vaimentamisen. Eroja korostetaan vain niillä ulottuvuuksilla, joi-den uskotaan korreloivan kategorioinnin kanssa. (Abrams ja Hogg 1990,2-3.)

Ns. minimiryhmäkokeissa 60- ja 70-luvuilla (esim. Billig ja Tajfel1973) todettiin pelkästään sen seikan, että yksilö tietää jakavansa katego-rian jäsenyyden muiden kanssa, tuottavan hänelle kuulumisen, osallisuu-den ja ylpeyden tunteita jopa ilman, että hänellä on läheisiä henkilökoh-

65

taisia suhteita ryhmän muihin jäseniin tai että hän saa henkilökohtaistamateriaalista hyötyä jäsenyydestä (Abrams ja Hogg 1990, 3). Minimi-ryhmätutkimukset osoittivat, ettei tarvita välttämättä interpersoonallistaattraktiota (Billig ja Tajfel 1973). Attraktio ryhmää, tarkemmin sen rep-resentaatiota, kohtaan on sellaisenaan riittävä ryhmänmuodostukselle, jasamastumisesta ryhmään seuraa samastuminen yksilöihin (Hogg ja Mc-Garty 1990, 20). (Vrt. luku 2.1.1 edellä.)

Teorian mukaan sisäryhmän pitämisestä erilaisena ja ulkoryhmää pa-rempana tietyillä ulottuvuuksilla seuraa myönteinen erottuminen, jolloinyksilön sosiaalinen identiteetti vahvistuu. Tajfel (1981) pitää tarvettamyönteiseen minäkuvaan sosiaalisen identifioitumisen keskeisenä motii-vina. Tajfelin teoria käsittelee ennen kaikkea ryhmien välisiä suhteita jayksilön mahdollisuutta edistää hänen sosiaalista identiteettiään yksilölli-sillä tai kollektiivisilla ratkaisuilla.

Kun sosiaalinen identiteetti erottuu, ryhmä representoituu minäkäsi-tyksessä. Minäkäsityksen sosiaalisen puolen erottuessa yksilö on tietoi-nen niistä piirteistä, jotka erottavat relevantin oman kategorian muistakategorioista. Sosiaalisen identiteetin erottuessa toimitaan ryhmäjäseni-nä. Tästä seuraa teorian mukaan oman kategorian suosimista, vaikkeitiedettäisi sen muita jäseniä eikä jäsenyydestä saataisi palkintoja. (Ab-rams ja Hogg 1990, 4.)

2.2.1.1 Vertailu

Ryhmäjäsenyys on siis merkityksellistä minäkäsityksen myönteisyydenja kielteisyyden kannalta. Positiivinen sosiaalinen identiteetti haetaanryhmäjäsenyydestä ja realisoidaan osallistumalla vertailuihin. Vertailutovat valikoivia niin aiheiltaan kuin ryhmiltään, samoin kuin niiltä ulottu-vuuksiltaan, joiden perusteella vertaillaan. Positiivinen lopputulos onmyönteisen erottumisen saavuttaminen, luominen ja säilyttäminen. (Taj-fel 1980, 122.) Muutokset kategorioinnissa tai identiteetin sisällössä on

66

ymmärrettävä myönteiseen sosiaaliseen identiteettiin pyrkimisen motii-vin kautta. (Räty 1987, 40.)

Festingerin (1954) mukaan yksilöillä on taipumus vertailla itseäänrelevanteilla ulottuvuuksilla muihin, jotka ovat samanlaisia tai hiemanparempia kuin he itse. Sosiaalinen vertailu mahdollistaa omien kykyjen,mielipiteiden ja kokemusten arvioinnin. Yksilöiden myönteisen itsearvi-oinnin halu on sosiaalisten ryhmien differentaation motivaatioperusta.Erilaisena pitäminen on todennäköisesti suurempaa ulottuvuuksilla, joillaon yleinen sosiaalinen arvo tai joilla on partikulaarinen erityinen arvosisäryhmälle. Sisäryhmän erilaisena ja parempana pitämisestä seuraamyönteinen erottuminen, ja yksilön sosiaalinen identiteetti paranee. Kunkategorisaatiossa haetaan erottavia ominaisuuksia, sosiaalisessa vertai-lussa korostetaan taas valikoiden tiettyjä ryhmien välisiä eroja. (Abramsja Hogg 1990, 3.) Arviointiulottuvuudet valikoidaan puolueellisesti.

Oman itsetunnon kohottaminen sosiaalisen identifioitumisen motii-vina sekä universaali oletus sisäryhmän suosimisesta ovat teorian vahvo-ja oletuksia, jotka on kuitenkin pystytty kumoamaan monissa asetelmissa(Hinkle ja Brown 1990). Mm. Abrams (1992) ja Deaux (1992, 26) ovatsitä mieltä, että sosiaalisen identiteetin teoria on liioitellut itsetunnonmerkitystä. Sosiaaliseen identiteettiin liittyy muitakin lähtökohtia kuinvertailu, myönteinen erottuminen ja niistä lähtevä taipumus diskriminaa-tioon.

2.2.1.2 Ryhmien väliset suhteet

Sosiaalisen identiteetin teoria on erityisesti teoria ryhmien välisistä suh-teista. Alla esitetyillä uskomusrakenteilla voidaan selittää tai tulkita myöskansallisen identiteetin asemaa ihmisten mielessä. Teoria korostaa, ettäryhmät ovat statussuhteissa keskenään ja kilpailevat keskenään resurs-seista, oikeuksista ja vallasta. Vahvemmat ryhmät pyrkivät säilyttämäänstatus quon. Teorian mukaan heikomman ryhmän jäsenyys aiheuttaa

67

negatiivisen sosiaalisen identiteetin, varsinkin, jos vahvemman arvot taiideologia hyväksytään. (Abrams ja Hogg 1990, 3.)

Tajfel (1974) näkee ryhmien välisissä oleellisesti vertailua ja kilpai-lua sisältävissä suhteissa kaksi perustavaa uskomusrakennetta.

I Sosiaalisen liikkuvuuden uskomusrakenne: Ryhmän rajat ovat läpäise-viä, ja yksilö voi ylittää ne omilla ansioillaan tai yrittämisellään. Tällöinyksilöt hakeutuvat myönteisesti arvioituihin ryhmiin (keiden mielestämyönteisiin on kysymys, jota ei yleensä käsitellä).

II Sosiaalisen muutoksen uskomusrakenne: rajat ovat läpäisemättömiä.Tällöin on kaksi perusvaihtoehtoa:a) Jos ei voida löytää kognitiivista vaihtoehtoa status quolle, voidaankäyttää sosiaalisen luovuuden strategiaa:

- uusien vertailu-ulottuvuuksien löytäminen tai- vallitsevien vertailu-ulottuvuuksien uudelleenmäärittäminen tai- kokonaan uuden vertailuryhmän ottaminen.

b) Kun kognitiivinen vaihtoehto on ajateltavissa, alemmassa asemassaoleva ryhmä voi ryhtyä sosiaaliseen kilpailuun hallitsevan kanssa ja haas-taa sen paremmuuden tai oikeudet ulottuvuuksilla, jotka määrittävätryhmän.

Erityisesti sosiaalisen luovuuden strategia on kiinnostava, jos teorianryhmien välistä vertailua koskevat oletukset otetaan lähtökohdiksi. Kan-sallinen identiteetti on useimmille sangen läpäisemätön, annettu ryhmä-kuuluvuus, ts. se on sosialisaatiosssa annettu eikä kansakuntaan kuulu-mista ja vaihtamista voida useimpien kohdalla ottaa harkittavaksi. Täl-löin epäedullisten ominaisuuksien kansallinen identiteetti yksilöllisinäsosiaalisina identiteetteinä on tulkittavissa sosiaalisen luovuuden strate-gioita vasten. Puutteet voidaan nähdä hyveinä. Vastaavasti niillä, joillaon suuremmat mahdollisuudet sosiaaliseen liikkuvuuteen kansallisuuksi-

68

en välillä esim. kielitaitonsa ja kontaktiensa ansiosta, voi olla erilainenkäsitys identiteetin kohteesta ja sitovuudesta.

2.2.2 Itsekategorioinnin teoria

Itsekategorioinnin tai minän kategorioinnin (itsen kategorioinnin) teoria(self categorization theory) "on kiinnostunut psykologisen ryhmänmuo-dostuksen edellytyksistä, luonteesta ja seurauksista: kuinka jokin yksilöi-den kokoelma alkaa määrittää ja tuntea itsensä sosiaalisena ryhmänä jakuinka jaettu ryhmän jäsenyys vaikuttaa kokoelmaan kuuluvien käyttäy-tymiseen?" (Turner 1985, 78.) Itsekategorioinnin teoria keskittyy yksi-löiden sosiaaliseen itsensä kategorioimisen prosessiin, jonka uskotaanolevan psykologisen ryhmänmuodostumisen (sosiaalinen identifikaatio)ja ryhmänormatiivisen (stereotyyppisen / prototyyppisen) itsensä havain-noimisen ja käyttäytymisen takana (Hogg ja Abrams 1990, 31). KunTajfelin sosiaalisen identiteetin teoria on keskittynyt ryhmien välisiinsuhteisiin ja sosiaaliseen muutokseen, Turnerin itsen kategorioinninteoria (Turner ym. 1987) keskittyy yksilöiden itsensä kategorioimisenkognitiivisiin prosesseihin. Tällä tavoin se rakentuu Tajfelin aikaisem-malle työlle kärjistymis- eli aksentuaatioefektistä, joka siis tarkoittaakategorian sisäisten erojen vähättelyä ja kategorian erojen korostamistasuhteessa ulkoryhmiin. (Hogg ja McGarty 1990, 10-11.)

Turner et al. (1987, 101-2) kuvaavat itsekategorioinnin sosiaalisenkategorian muodostamisena ja sisäistämisenä. Tämä kategoria sisältääitsen, toimii sosiaalisena identifikaationa ja tuottaa ryhmäkäyttäytymistä.Itsekategoriointi johtaa stereotyyppiseen itsensä havaitsemiseen ja deper-sonalisaatioon sekä sisäryhmän normien mukaiseen käyttäytymiseen janiiden ilmaisemiseen. Turnerin (1985, 99-100) mukaan itsensä havaitse-misen depersonalisointi on perusprosessi ryhmäilmiöiden takana (sosiaa-linen stereotypiointi, ryhmäkoheesio ja etnosentrismi, yhteistoiminta jaaltruismi, emotionaalinen kiintymys ja empatia, kollektiivinen toiminta,

69

jaetut normit, keskinäiset vaikutusprosessit jne.). Itsen havainnoinnindepersonalisoituminen on itsensä havaitsemista jonkin sosiaalisen kate-gorian vaihdettavissa olevana edustajana eikä ainutlaatuisesti eroavanayksilönä (Turner 1985, 100; Turner et al. 1987, 50; Hogg ja Abrams1990, 31). Yksilö kokee olevansa tietyissä ryhmäjäsenyyttä korostavissakonteksteissa toiseen vastaavanlaiseen ryhmänsä jäseneen nähden vaih-dettavissa. Esim. hän edustaa kansakuntaansa siten kuin "kenen muuntahansa hänen asemassaan kuuluu tehdä".

Itsekategorioinnin teoria määrittelee identiteetin kohteen, "ryhmän",laajasti ja eksplikoidusti kategoriaksi. Ei tarvita kasvottaista vuorovaiku-tusta tiettyä tarkoitusta varten. Ainoa vaatimus on, että kaksi tai useampijakaa yhteisen määritelmän itsestään tai havaitsee olevansa saman sosiaa-lisen kategorian jäseniä (Turner 1982, 15). Siksi ryhmät voivat vaikuttaayksilöihin, vaikka yksilöt eivät olisikaan vuorovaikutuksessa toistenryhmän jäsenten kanssa. Pelkkä havainto siitä, että on ryhmän jäsen jatoiset eivät ole, saa ihmiset toimimaan eri tavoin sisä- ja ulkoryhmänjäseniä kohtaan. (Lau 1989, 220.) Ryhmän kuviteltu luonne siis riittäätekemään siitä vaikuttavan.

Teoria sivuaa kahta kollektiivisen ja sosiaalisen identiteetin perusky-symystä: ensiksikin, kuinka kategoriat määräytyvät, ja toiseksi, milloinne vaikuttavat. Kategorian määräytymisen kysymystä ei kuitenkaan juurikäsitellä yli valmiiksi otettujen ryhmäominaisuuksien. Vertailukontekstimäärää ryhmäominaisuudet valmiiksi annettujen ominaisuuksien joukos-ta. Hoggin ja Abramsin (1988) mukaan yksilö kategorioi itsensä ryhmänominaisuuksia määrittävän representaation tai ryhmäprototyypin mu-kaan. Stereotypiointi tapahtuu kaikkien ulottuvuuksien mukaan, joidenajatellaan liittyvän relevanttiin ryhmien väliseen kategoriointiin. Niitävoivat olla asenteet, uskomukset ja arvot, tunnereaktiot, emootiot, käyt-täytymisnormit, puhetavat ja kieli jne. (Mt., 21.) Näkemys ei poikkeaTajfelin teoriasta muuten, kuin että korostetaan myös välitöntä vuorovai-kutusta laajempia kategorioita. Kategoria määräytyy sen suhteen, mitentoisesta ryhmästä erottaudutaan.

70

Toista kysymystä eli sitä, milloin tietty sosiaalinen identiteetti vai-kuttaa eli kategoria korostuu (on ”salient”), käsitellään teoriassa enem-män. Toisin kuin Tajfelin teoria Turnerin itsensä kategorioinnin teoria eisisällä viittausta itsearviointiin, itsetuntoon yms. sosiaalisen identiteetinperusmotiivina. Minäkäsitys on ennen kaikkea kontekstuaalinen. Kogni-tiivinen järjestelmä koettaa maksimoida merkityksen tietyssä kontekstis-sa. Kategorian kognitiivinen saatavuus ja sopivuus (Oakes 1987, Oakesja Turner 1990) ohjaavat ryhmäkäyttäytymistä. Kontekstista riippuvaasosiaalista maailmaa, itse mukaan luettuna, ollaan taipuvaisia represen-toimaan kategorioilla, jotka ensiksi ovat helpoimmin saatavilla "kognitii-visessa aparaatissamme" vallitsevien intentioiden ja menneiden koke-musten perusteella ja jotka toiseksi sopivat parhaiten ärsykekentän rele-vantteihin yhtäläisyyksiin ja eroihin eli aktuaaliset ärsykkeen piirteet jakategorian määritykset sopivat yhteen.

Kategorioinnin motiivit (merkityksen ja mielen hakeminen) ovatnäin kullekin kontekstille ominaisia. (Hogg ja Abrams 1990, 31.) Tilannemäärää, mikä identifikaatio korostuu, esimerkiksi pitääkö yksilö itseäänkansakuntansa vai paikkakuntansa edustajana. Sen, miten tilanne määrääjonkin tietyn identifikaation, teoria selittää pitkälti tilanteen ominaislaa-dulla - vieläpä kun kategoria nähdään kognitiivisesti jo annettuna. Meta-kontrastin periaatteen mukaan erottuva kategoria samanaikaisesti mini-moi kategorian sisäiset erot ja maksimoi kategorioioden väliset erot sosi-aalisessa viitekehyksessä. (Hogg ja McGarty 1990, 14.) Sosiaalisen kate-gorian erottuvuuden katsotaan määräytyvän myös suhteellisen uutuuten-sa, tilastollisen esiintymistiheytensä ja havainnollisen huomattavuutensaperusteella. (Hogg ja McGarty 1990, 22) Tällainen näkemys kontekstintodellisuudesta on hyvin essentiaalinen ja on kritikoitavissa konstruk-tionistisesta näkökulmasta, koska ensimmäinen peruskysymys kategori-oiden muodostumisesta tai muodostamisesta sivuutetaan. Eroja pidetäänriippumattomina sosiaalis-kulttuurista eronteoista tai vähintäänkin erototetaan kiistattomina.

71

Oakes ja Turner (1986) ovat tuoneet esille joitakin merkittäviä rajoi-tuksia kategorian erottuvuushypoteesille. Kategorian soveltaminen joh-tuu paljon enemmän kategorian sosiaalisesta merkityksestä ja relevans-sista. Kategoriointia tapahtuu vain, kun on funktionaalista kategorioida.(Tällainen muotoilu ei tosin varsinaisesti selitä mitään muuta, kuin että jotapahtuneen oli syytä tapahtua sen itsensä takia.) Sosiaalinen relevanssivie kyllä tarkastelua hieman syvemmälle kuin esim. objektiivisena javalmiina otettu "havainnollinen huomattavuus".

2.2.3 Sosiaalisen identiteetin tradition arviointia

Kaikista antireduktionistisista kontekstista lähtemisen vaatimuksistahuolimatta (vrt. Israel ja Tajfel 1972) sosiaalisen identiteetin teorioidenryhmät ovat käytännössä melko abstrakteja. Minimiryhmätutkimus veihuomiota pois ryhmäjäsenyyden erityisistä piirteistä, mikä on sangenironista alkuperäisiin eksplisiittisiin lähtökohtiin nähden. Mielenkiintosiirtyi ryhmäjäsenyyden seurauksiin eikä ryhmäjäsenyyden luonteenalkuperään. (Deaux 1992, 12.) Kategorioinnin avainasema Turnerinteoriassa siirtää vieläpä huomiota kognitiivisten mallien yksilöllisiinpuoliin, koska Turnerin (1987) itsekategorioinnin teoria antaa suurem-man prioriteetin minälle kuin ryhmäsuhteita painottanut Tajfel. "Ryh-myyttä" uhrataan abstraktille minälle. (Deaux 1992, 12.)

Myös Reicherin, Hopkinsin ja Condorin (1996) mukaan teorioissatarkastellaan seikkoja vasta, kun ryhmä on jo annettu, ja sitä, mitä senseurauksena tapahtuu. Tämä pätee niin kategorioiden valintaan kuinniiden määrityksiin. Siis kategoriat otetaan epäproblemaattisesti valmiik-si annettuina. Heidän mukaansa vallitsee mekaaninen realismi, jonkamukaisesti psykologiset kategoriat heijastavat henkilöiden aktuaalistakategorioihin jakautumista melkein automaattisen prosessoinnin tulokse-na. Eli jos näemme ihmiset kansallisuuden mukaan, se johtuu siitä, että"maailma on organisoitunut kansallisten rajojen mukaan". Tällöin kielle-

72

tään ihmisen toiminnan vaikutus. Nationalismin ja kansallisuuden osaltatämä on erityisen ongelmallista, koska nationalismin mukainen tietoisuusei seuraa suoraan sosiaalisesta todellisuudesta vaan tämä todellisuus onaktiivisten toimijoiden aikaansaannos sosiaalisten suhteiden muuttami-seksi tietyissä historiallisissa oloissa. Noissa ihmisten suhteista toisiinkansakunnan jäseniin ja sen huomattaviin edustajiin on haluttu tehdämahdollisimman merkityksellisiä.

Erityisesti itsen kategorioinnin teoriassa oletetaan, että maailma onvälittömästi ja automaattisesti ilmeinen ihmisille. Siksi samassa konteks-tissa ihmisten pitäisi nähdä maailma samoin (tosin nähdään olevan yksi-löiden välisiä eroja kategorioiden saatavuuksissa). (Reicher ym. 1996.)Myöskään Abramsin (1992, 75) mukaan teoria ei jätä tilaa yksilökohtai-selle variaatiolle silloin, kun tietty sosiaalinen identiteetti erottuu. Kogni-tioiden ja käyttäytymisen katsotaan seuraavan välittömästi tietyn minä-kuvan erotuttua (Turner ym. 1987).

Mekaaninen realismi, jonka mukaan ryhmän määritysten oletetaanolevan yhdenmukaisia ja konsensuaalisesti hyväksyttyjä, on siis ongel-mallista identiteettien sisältöjä määriteltäessä. Vaikka stereotypiat eivätole kiinteitä vaan muuttuvat vertailuyhteyksissä, painotetaan kuitenkinsitä, että ne ulottuvuudet, joilla määritelmät vaihtelevat, säilyvät vakioinaja että ryhmäjäsenet lähestyvät samaa ryhmäprototyyppiä. (Haslam ym.1992, Oakes ym. 1994; Turner ym. 1987.) Eli ryhmää ja sen rajoja mää-rittävät ulottuvuudet pysyvät aina samoina, ja niiden rajat vain siirtyvät.Uusia vertailu-ulottuvuuksia ei luoda. Tajfelin näkemyksillä on tässäsuhteessa enemmän tulkintavoimaa.

Abramsin (1992, 61) mukaan teorioissa oletetaan implisiittisestiryhmien välisen käyttäytymisen olevan selittävissä individualistisesti.Näin on vaarana jättää huomiotta muita tärkeitä prosesseja. Sosiaalinenkategoriointi ei ole välttämättä ryhmäkäyttäytymisen syy. Identiteetinerottuvuus on välttämätön mutta ei riittävä ryhmän jäsenen käyttäytymis-tä selittävä prosessi. Ryhmät ja sosiaaliset identiteetit tarvitsevat teoreet-tista huomiota todellisina ja dynaamisina kokonaisuuksina (tätä perään-

73

kuulutetaan muutoinkin paljon). Ihminen voidaan nähdä kategorioidenerottuvuuden kautta myös pelkkänä sosiaalisen kentän havainnoinninrajoittamana kognitiivisena automaattina. (Abrams 1992, 61.)

Itsekategorioinnin teoria selittää käyttäytymistä kategorian erottu-vuudella. Jos selitys ei pädekään eikä kategoriointia tapahdu, "erottuvuusei ollut tarpeeksi vahva". Malli on näin kuvaileva ja potentiaalisesti tau-tologinen (Abrams 1992, 61). Selityksissä voidaan viitata toisiin kritee-riattribuutteihin, kategorioiden ja ärsykkeiden yhteensopimattomuuteentai sopimattomien kategorioinnin tasojen erottuvuuteen (mt., 63). Sosiaa-lisen identiteetin teoriaa käytettäessä se, ettei ennustettuja kategorioinninvaikutuksia saatukaan, voidaan taas selittää persoonallisen identiteetinerottuvuudella, vaihtoehtoisilla itsensä arvioinnin tavoilla ja sosiaalistenuskomusten rakenteilla (ks. Hinkle ja Brown 1990).

Ideologian tai identifikaation painottumista käsiteltiin luvussa 2.1.2.Michael Billig (1995) on kritikoinut teoksessaan Banal nationalism sosi-aalipsykologisia identiteettiteorioita liiasta psykologisoinnista ja metodo-logisesta individualismista. Billigin mukaan sosiaalipsykologiset teoriatlatistavat kuvaa identiteetistä. Sosiaalisen identiteetin teoria olettaa psy-kologisten piirteiden olevan oleellisia ryhmäkäyttäytymisessä. (Mt., 65.)Tästä hän ottaa esimerkiksi Tajfelin (1981, 229) toteamuksen kansallises-ta identiteetistä: kansakunnat ovat olemassa vain, kun joukko ihmisiätuntee olevansa kansakunta. Tajfel (1981, 256) esittää toisaalla myösyleispätevän motiivin kaikkien ryhmäidentifikaatioden takana: "Ihmisetpyrkivät pääsemään ryhmän jäseneksi tai pysymään ryhmän jäsenenä, joställä ryhmällä on antaa jokin positiivinen kontribuutio yksilön sosiaali-selle identiteetille.”

Billig korostaa voimakkaasti identiteettien (kollektiivisten) konstru-oitua tekstuaalista ja sosiaalis-yhteiskunnallista luonnetta. Kansalliseenidentiteettiin välttämättä liittyvä psykologinen puoli jää hänellä silloinvähäiselle huomiolle. Ilman Tajfelin toteamaa psykologista aspektia eliidentifioitumista ei kansallisuuksia rakentavia tekstejä ja diskursseja voireaalisesti liittää kansallisen identiteetin ilmiöihin. Sosiaalipsykologinen

74

identiteetin tarkastelu on kuitenkin lähtenyt ikään kuin siitä, että se eihalua käsitellä omalle pätevyysalueelle kuulumattomiksi katsottuja ky-symyksiä, mihin identiteettien muodostumisen problematiikan varsinkinlaajojen sosiaalisten kategorioiden osalta katsotaan ilmeisesti kuuluvan.Esitellyt teoriat ovatkin jääneet sivuun identiteettejä koskevassa laajassanykykeskustelussa hakiessaan tunnustusta lähinnä yleispäteviä psyykki-sen toiminnan lainalaisuuksia etsivän psykologian ja sen metodologiansuunnasta.

Reicher, Hopkins ja Condor (1996, 82) toteavat, että tarvitaan malliasubjektin sosiaalisesta luonteesta - sellaista, joka ottaa huomioon annettu-jen identiteettien erityisen ja aina muuttuvan luonteen, mikä voi samaanaikaan selittää noita kilpailevia konstruktioita; sellaista, joka ei ole psy-kologisesti imperialistinen eikä nihilistinen; sellaista, joka on avoin arki-päivän todellisuudessa muotoutuvan identiteetin roolille, mikä myösselittää identiteettiasioiden herättämät suuret intohimot.

2.2.3 Identiteettiprosessiteoria

Breakwell (1986) ei käytä paljoakaan Tajfelin teoriaa tutkiessaan uhattu-ja identiteettejä identiteettiprosessiteoriansa kautta. Prosessi, joka muo-vaa identiteettejä, on tärkeämpi kuin identiteetin sisällöt. Breakwellinnäkökulma tuo esiin aikaperspektiivin. (Lyons 1996, 34.)

Breakwell lähtee samasta kuin aiemmissa luvuissa on esitetty: ryh-millä on kollektiiviset identiteettinsä, jotka ovat enemmän kuin pelkkäjäsentensä identiteettien summa. Ryhmäidentiteetti viittaa identiteetinsisältöön ja prosesseihin, joita ryhmän jäsenet liittävät ryhmään, mikä eivälttämättä heijasta heidän yksilöllisiä identiteettejään tai ei heijasta niitäsamassa määrin. (Lyons 1996, 33) Identiteetti nähdään sekä rakenteenaettä prosessina (mt., 35). Breakwell muistuttaa ajallisesta ulottuvuudesta.Jatkuvuus ohjaa muistoja, kun ryhmässä selvitetään ryhmän nykyistäidentiteettiä menneisyyden johdonmukaisilla konstruoinneilla. (Mt., 36.)

75

Identiteettiprosesseja ohjaa neljä pääperiaatetta, jotka määrittävätsen, mitkä lopputulokset ovat haluttavia identiteetin lopputuloksia: itse-tunto, jatkuvuus, erottuvuus ja pystyvyys. Ryhmän tasolla assimilaatio-akkomodaatio ja evaluaatio ovat todennäköisesti neuvotteluprosesseja.Niitä käydään ryhmän jäsenten keskuudessa, instituutioissa, mediassa janiin edelleen. Ryhmäidentiteettiprosessissa on lisäksi mukana vielä ko-heesion periaate. Mainitut periaatteet ovat historiallisesti spesifimpejäryhmäidentiteeteille kuin yksilöidentiteeteille. (Lyons 1996, 35.)

Kun ryhmän identiteettiä uhataan haastamalla ryhmän arvoja ja silleominaisia asioita, jatkuvuuden ja kohesivisuuden periaate hallitsevat, jasiksi painotetaan menneisyyttä ja identiteetin suojaamista. Kun toisetuhkaavat ryhmän identiteettiä jättämällä tunnustamatta sen olemassaolon,silloin erottuvuusperiaate korostuu. Kun on tarve saada ryhmä toimi-maan, korostuu pystyvyysperiaate.

Muistamisen roolia ryhmäidentiteettien rakentamisessa voidaan tut-kia niissä konteksteissa, joissa sosiaalista muistia rakennetaan, kutenperheen jokapäiväisissä keskusteluissa ja vertaisryhmissä. On pystyttävämyös selittämään, miksi tietyt ryhmät käyttävät tiettyä diskurssia men-neisyyttään rakentaakseen jonkin toisen muotoilun sijaan. Lisäksi muis-tot ilmenevät kansallisissa symboleissa ja artefakteissa, sosiaalisessatoiminnassa, rituaaleissa, muistoseremonioissa, yleisinä juhlapäivinä,koulutusohjelmissa ja mediassa. (Lyons 1996, 38.) Breakwellin näke-mykset auttavat selittämään identiteetin muuttumista.

2.2.4 Yhteenveto: sosiaalisen identiteetin traditio jakansallinen identiteetti

Sosiaalisen identiteetin teoriasta voidaan nostaa esille kategorioinninkäsite ja siihen liitetty erojen korostaminen suhteessa ulkoryhmiin jasisäisten erojen vaimentaminen. Taustamotiiviksi esitetään pyrkimysmyönteiseen erottumiseen. Identifikaatiosta katsotaan seuraavan myös

76

sisäryhmän suosimista. Vertailu on keskeistä. Pyritään myönteiseen arvi-oon itsestä erottumalla ulottuvuuksilla, joilla on "yleinen sosiaalinenarvo" tai erityinen arvo sisäryhmälle. Tästä seuraa puolueellisuus vertai-luissa. Se taas liittyy etnosentrismiin.

Ryhmien välisissä suhteissa vaikuttavat uskomusrakenteet ovat kiin-nostavia kansallisen identiteetin kannalta. Sosiaalisen liikkuvuuden us-komusrakenteen vallitessa identifioitumisen tapa on toisenlainen kuinsosiaalisen muutoksen uskomusrakenteessa, jossa taas erilaiset sosiaali-sen luovuuden strategiat ovat mahdollisia.

Itsen kategorioinnissa ovat keskiössä identifikaatio kognitiivisenaprosessina kategorian sisäistämiseksi ja itsen havainnoinnin depersonali-soituminen. Välitön vuorovaikutus voidaan sivuuttaa. Teoria korostaaminäkäsityksen kontekstuaalisuutta. Selityksenä konteksti on triviaalimutta konkreettisena kysymyksenä oleellinen. Kyse on merkityksen jamielen hakemisesta yksilöiden tavoitteet ja tilanteen yhdistämällä. Ryh-män muodostuminen ja psykologinen erottuvuus jäävät vaille vastausta.Vastaus lähtisi ehkä siitä, missä konteksteissa identiteetti on rakentunuttai mitä konteksteja varten identiteetti on rakennettu.

2.2.5 Sosiaalisten representaatioiden teorian liittäminensosiaalisen identiteetin teoriaan

Sosiaalisissa representaatioissa ei alun alkaenkaan ole ollut kysymysmistään valmiista teoriasta (Räty ja Snellman 1990, 197). Sosiaalistenrepresentaatioiden teoria on pikemminkin yleinen teoreettinen ajatteluta-pa, näkökulma ja tarkastelutapa, joka tarjoaa mahdollisuuden hyvinkinerilaisiin täsmällisempiin teoreettisiin ratkaisuihin. Sosiaalisten represen-taatioiden näkökulma on kytkettävissä sosiaalisen identiteetin teoriaan,jossa yksilöiden ja ryhmien välistä dynamiikkaa selitetään yksilöllisillätarpeilla ja motivaatioilla (Breakwell 1993, 181).

77

Sosiaalisen identiteetin teoria (tai perinne) hyötyy teorioiden integ-roinnista, koska se on keskittynyt liian kapeasti ryhmien väliseen kon-fliktiin ja differentaatioon. Sosiaalisten representaatioiden teoria antaalaajemman mallin identiteettiprosesseille suuntautumalla todellisuudensosiaaliseen konstruktioon. Sosiaaliset representaatiot auttavat "tarpeissaymmärtää". Breakwellin mukaan myös sosiaalisten representaatioidenteoria hyötyy. Teorian ongelma on, ettei se pysty selittämään, miksi tiettyrepresentaatio saa sellaisen muodon kuin sillä on. Sosiaalisen identiteetinteoria auttaa selittävänä mallina.

Yhdellä tasolla sosiaaliset representaatiot ovat kognitiivisia rakentei-ta, jotka helpottavat kollektiivin jäsenten välistä kommunikointia niidenjaetun konsensuaalisen muodon vuoksi. Ne tarjoavat merkityksen yksilönuusille kokemuksille asettamalla ne kontekstuaaliseen kehykseen, jokatekee niistä tuttuja. Toisella tasolla sosiaaliset representaatiot ovat julkis-ta retoriikkaa, jota ryhmät käyttävät synnyttääkseen kohesiivisuutta jatoiminnassa suhteessa toisiin ryhmiin. (Breakwell 1993, 182.)

Sosiaalisen identiteetin tarkastelulle ominaisten ryhmävertailujenrepresentaatioina näkemisen lisäksi sosiaalisilla representaatioilla voi-daan etenkin pitää yllä ryhmän jäsenten yhteistä tietoisuutta. Niiden eisiis tarvitse liittyä ryhmien välisiin suhteisiin vaan ryhmän sisäisiin tar-peisiin. Representaation jakamisesta voi tulla ryhmäjäsenyyden tunnus.(Mt., 186) Identiteetti esitetään tällöin lähinnä itselle. Moscovici jaHewstone (1983) väittävät, että sosiaaliset representaatiot antavat panok-sensa ryhmän identiteetin muodostumiselle siten, että pelkästään jaka-malla sosiaalisen representaation ryhmän jäsenet kokevat yhteisen identi-teetin, koska heillä on yhteinen "maailmankuva".

Kollektiiviset identiteetit ovat sosiaalisia representaatioita kollektii-visesta kokonaisuudesta. Sosiaalinen representaatio on kollektiivinenmielikuva, minkä ryhmän jäsenet tietävät toistenkin tietävän. Sosiaalinenrepresentaatio on myös merkki ryhmästä ja antaa tietoisuuden yhdessäjaetusta maailmankuvasta. Sosiaalinen representaatio voi määrittää näinryhmäidentiteetin rajoja. Moscovici rinnastaa sosiaaliset representaatiot

78

kategorian prototyyppeihin. (1982). Hogg ja Abrams (1988, 75) katsovatsosiaalisen identiteetin perspektiivistä stereotypioiden oleellisen piirteenolevan, että ne ovat jaettuja. Mutta on aina kysyttävä, miten yleisesti.

On myös selvitettävä rajat, joiden sisällä stereotypiat jaetaan. Condo-rin (1990, 236) mukaan useissa tutkimuksissa oletetaan implisiittisesti,että kansallisvaltio on relevantti sosiaalinen kokonaisuus jaettujen sosiaa-listen stereotypioiden tutkimiseen. Hänen huomionsa kertoo tietysti pal-jon kansallisen identiteetin asemasta, siitä, että kansakuntaa on totuttupitämään sosiaalitieteissä lähtökohtaisesti jaettujen käsitysten muodos-tamana yhteisönä. Kansakunta on kommunikatiivinen yhteisö, ja siten seon mielletty kaikenlaisia, myös erilaisia vähemmän kansallisia, asioitakoskevien yhteisten tulkintojen kautta vähintäänkin taustalla olevaksiluonnolliseksi identiteetin kohteeksi.

2.2.6 Kansallinen identiteetti sosiaalisenarepresentaationa

Kollektiivisen suomalaisen identiteetin voidaan katsoa perustuvan ylei-seen ja yhteisesti jaettuun representaatioon suomalaisuudesta. Se luon-nehtii kaikkea, mikä on suomalaista, tärkeitä arvoja, arkiteorioita suoma-laisuuden syistä. Vallitsevat representaatiot määrittävät ryhmälle ominai-set ja tärkeät identiteettiulottuvuudet ja määrittävät ryhmän rajoja elimääräävät kategoriointia ja ryhmän autostereotypioita. Kansakunnankollektiivinen muisti, käsitykset tärkeistä historian vaiheista ja identiteet-tisymbolit ovat sosiaalisia representaatioita.

Sosiaalisen identiteetin teoriaan liittyy puutteita, jotka perustelevatsosiaalisten representaatioiden näkökulmaa. Sosiaalisen identiteetin teo-rian kriittinen kohta on sen universalistisessa luonteessa ja siinä, että seei ota huomioon sosiaalisten kategorioiden erityispiirteitä ja niiden muo-dostumista. Toiseksi se keskittyy yksilön kategorisointeihin. Sosiaalisen

79

identiteetin psykologit eivät kysy, mitä erityisesti merkitsee ilmoittaakuuluvansa ryhmään kansakunta. (Billig 1995, 67.)

Erilaisia ryhmiä kuvitellaan eri tavoin. Andersonin (1983, 16) mu-kaan ryhmiä voidaan erotella kuvittelunsa tyylin mukaan. Maailmasta onerilaisia ´teorioita' ja representaatiota. Billigin mukaan identiteetin näke-minen psykologisesti motivoituna on kapeaa. Oleellista voikin olla se,kuinka kategoria kategorioidaan. Täytyy kuulumisen lisäksi tietää, mitäkansakunta on. Oman kansakunnan identiteetti täytyy identifioida yleisenkansakuntaisuuden joukosta. (Billig 1995, 68.) Tämä liittyy luvussa 1.3.3esitettyyn kollektiivisen identiteetin yleisten koodien malliin.

Turner ym. (1987, 54) esittävät, että yksilö, joka pitää itseään austra-lialaisena, voi olla ajattelematta kansallisuuttaan moneen päivään. Jolleituo itsemääritys olisi olemassa latenttina, siitä tuskin tulisi erottuva rele-vanteissa oloissa. Identiteetti esitetään suvun ja sukupuolen metaforin:kansakunta on perhe, joka asuu isänmaassa (motherland/ fatherland)(Johnson 1987, Yuval-Davies 1993). Emme kategorioi vain itseämme,vaan ´meidän´ identifikaation kohteellamme on identiteetti, itse asiassahyvin erityinen identiteetti (Billig 1995, 71). Kansallinen identiteetti onerilainen kuin ammatillinen. Itsensä kansallisuuden kautta näkeminen eiole vain itsensä kuvittelemista yhteisön osaksi vaan myös sen yhteisönmäärittelemistä, jonka osana yksilö on kansalaisena.

2.2.7 Kansakunnan sisäisistä suhteista: ideologia

Sosiaaliset representaatiot ovat verrannollisia tiettyihin teoreettisiin tul-kintakehyksiin. Bergerin (1973, 63) elämismaailma (life-world) on myössosiaalisesti syntynyt ja kollektiivisella suostumuksella ylläpidetty. Ha-bermasin mukaan eri yhteiskuntamuodoissa on ollut erilaisia "identiteet-tiä turvaavia tulkintajärjestelmiä" (primitiivisissä yhteisöissä myytit,traditionaalisissa yhteiskunnissa uskonnot ja kapitalismissa ideologiat),

80

jotka ovat välittäneet ihmisten ja todellisuuden välisiä suhteita (Bloom1990, 47 - 50). Ne vastaavat yleistettyä toista ja ideologiaa.

Sosiaaliset (konsensuaaliset) stereotyypit muistuttavat hallitsevaaideologiaa tai gramscilaista käsitystä hegemoniasta, joiden perusteellavoidaan olettaa, että laajalle levinneet sosiaaliset stereotypiat juontuvatylemmän statuksen ryhmistä ja palvelevat niiden etuja (Condor 1990,236). Hogg ja Abrams (1988, 83) toteavat, että kerrostuneessa yhteis-kunnassa hallitseva ryhmä koettaa määrätä oman ideologiansa muille,koska näin se lujittaa asemaansa ja liittää ideologian sosiaalisiin identi-teetteihin. Hallitsevalla ryhmällä on materiaalinen valta levittää omaaversiotaan yhteiskunnan luonteesta, sen ryhmistä ja niiden suhteista. Sesiis määrää vallitsevan arvojärjestelmän ja ideologian, joka on huolelli-sesti rakennettu hyödyttämään sitä ja legitimoimaan ja ikuistamaan statusquo. Hallitseva ideologia voidaan sisäistää ja sen ulkoisesti määrättyihinkategorioihin voidaan identifioitua. Subjektiiviset uskomusrakenteetheijastavat yleensä hallitsevaa ideologiaa. (Mt., 27-8)

Valtaerot vaikuttavat siihen, minkä ryhmän luomat representaatiothyväksytään esim. mahdollisuutena propagoida niitä median välityksellä.(Breakwell, 1993) Billig (1995, 88) puhuu "hegemonian syntaksista",jossa osa pyrkii edustamaan kokonaisuutta. Kansallinen tyyppihahmo onaina mies (Englishman) (Hall 1991b). Billigin (1995, 102) esimerkissäpääministeri John Major mainitsee kansallisuutensa muuttumattominaolemuksina (unamendable essentials) ”esikaupungit ja krikettikentät jakoirista pitävät, lämpimän oluen” jne. mutta ei jalkapallostadioneita eikäsisäkaupunkia ja työttömiä. Tässä kansallisessa kuvassa ei ole mukanamoottoriteitä, kaivoskuiluja eikä moskeijoita. Ovelasti osittainen ja vali-koivasti idealisoitu kuva edustaa kokonaisuutta. Erityinen representoiolemusta, jota ei voi olla missään muualla.)

Stereotypiat edellyttävät toistoa. Tuttuja erityisyyksiä käytetään rep-resentoimaan meikäläisyyden tunnetta, ja koska ne ovat tuttuja, represen-toiminen on toistoa. Kun kotimaa esitetään retorisesti, silloin se kirjai-mellisesti tehdään uudelleen läsnä olevaksi (re-presentoidaan). Tämä

81

"liputus" on aina muistuttamista, uudelleen esittämistä ja siten kuvittelunrajoittamista. (Billig 1995, 102- 103.)

2.4 Sosiaalisen identifioitumisen motiivit

Sosiaalisen identiteetin teoria (SIT) on esittänyt myönteisen erottumisenryhmäsamastumisen taustamotiivina, joka liittyy samastumisen korostu-miseen Samastutaanko kansakuntaan lähinnä silloin, kun se erottuumyönteisesti toisista kansakunnista? Määräävätkö ne ominaisuudet, joillaerotutaan myönteisesti, kansallisen identiteetin, ja sivuutetaanko kansal-lisessa identiteetissä epäedulliset piirteet? Selittääkö vertailu kokonaankansallisen identiteetin sisällöt, vai onko olemassa identifioitumiseenliittyviä tekijöitä, jotka eivät liity vertailun tuomaan etevyyden tuntee-seen, itsetunnon nostamiseen?

Tajfelin ja Turnerin (1979, 16) mukaan positiivinen sosiaalinen iden-titeetti perustuu paljolti suotuisiin vertailuihin, joita voidaan tehdä sisä-ryhmän ja relevantin ulkoryhmän välillä. Brownin ym. (1992, 328) mu-kaan tästä juontuu implikaatio, että ihmisten ryhmäidentifikaation jamyönteisen ryhmien välisen differentioimisen (sisäryhmän suosimisentai parempana pitämisen) välillä on oltava positiivinen korrelaatio. Toi-seksi ryhmien vertailu on niin keskeistä sosiaaliselle identiteetille, ettäsitä pitäisi olla havaittavissa usein ja spontaanisti ryhmien välisissä kon-teksteissa. Hinklen ja Brownin (1990, 328) mukaan evidenssi tämänpuolesta ei ole ollut kuitenkaan vahvaa. Suuressa osassa heidän läpi-käymästään tutkimuksesta korrelaatiot mainittujen muuttujien välilläolivat matalat.

Hinkle ja Brown (1990) esittivät kaksiulotteisen taksonomian ryh-mistä ja ryhmätilanteista, jotka saattavat auttaa erottamaan erilaisia ryh-mien tyyppejä ja siten spesifioimaan tarkemmin, missä ja milloin SIT:nmukaisia prosesseja voidaan odottaa tapahtuvan. Individualismi-kollektivismi -ulottuvuus on kulttuurinen muuttuja, joka viittaa siihen,

82

missä määrin yksilöiden välistä kilpailua, yksilöllistä tavoitteellisuutta jariippumattomuutta ryhmistä painotetaan suhteessa ryhmän sisäiseenyhteistyöhön, yhteisiin tavoitteisiin ja riippuvuuteen sisäryhmän jäsenis-tä. (Triandis et al. 1988, 325, 335; ks. Brown ym. 1992, 329.). Sosiaali-sen identiteetin prosessit toimivat lähinnä kollektivistisesti orientoituvil-la.

Autonomisuus-relationaalisuus -ulottuvuus viittaa ryhmän ominai-suuteen, missä määrin ryhmää ja sen tuloksia arvioidaan suhteessa toisiinryhmiin ja niiden tuloksiin. Relationaalisuus korostaa ryhmävertailua.Autonomisessa orientaatiossa arviot tehdään suhteessa johonkin abstrak-tiin standardiin, joka ei tyypillisesti edellytä toisia ryhmiä, tai ryhmänaiempiin suorituksiin. Sosiaalisen identiteetin teoriassa ei ole juuri kiinni-tetty huomiota tähän autonomiseen orientaatioon. Urheilujoukkueet japoliittiset puolueet ovat luonteeltaan lähtökohtaisesti relationaalisia.Yhtiön myyntiedustajat ovat relationaalisia mutta herkemmin kilpailullis-yksilöllisiä, mutta ”tieteen ja oikeuden ammateissa” orientoidutaan au-tonomisesti (ja individualistisesti) totuuteen ja oikeuteen. Harrastusryh-mät, kirjoittajapiirit, terapiaryhmät tai kiinteäsiteiset perheet ovat esi-merkkejä ei-relationaalisista ryhmistä. (Brown et al. 1992, 330)

Brown ym. (1992, 331) osoittavat, että sosiaalista identiteettiä ylläpi-tävät sosiaalisen identiteetin teorian mukaiset prosessit toimivat vainrelationaalisesti orientoituneiden kollektivistien keskuudessa. Tämänpitäisi päteä kulttuurisella, alakulttuurisella ja yksilöllisellä tasolla.Brownin ym. (1992) tutkimuksissa identiteettiprosessien yhteys kollekti-vistis-relationaalisiin yhteyksiin todettiin vain yksilötasolla. Kirjoittajatkaipaavatkin tutkimuksia siitä, millaisissa ryhmissä mainittu prosessitoimii ja millaiset ryhmät siis orientoituvat kollektivistis-relationaalisesti.Erityisen kiinnostavia SIT:n kannalta olisivat kollektivistiset ryhmät,joilla on kuitenkin autonominen orientaatio ryhmätavoitteidensa arvioin-nin suhteen. Nämä voivat olla hyvin merkityksellisiä jäsenilleen. (Mt.,339-341.)

83

2.4.1 Kansallisen identifioitumisen motiiveista

Identiteettejä ei pidä kohdella identtisinä, ikään kuin ne kaikki palvelisi-vat "identiteettitarpeen" yhtäläistä psykologista perustaa (Bhavnani jaPhoenix 1994, Sampson 1993). Se, onko kansakunta yhtäältä kollektiivi-sesti orientoituva kokonaisuus, joka asettaa kollektivistisen identifioitu-misen vaatimuksen, ja toisaalta relationistisesti vertailun kautta orientoi-tuva ryhmä, liittyy kulttuurisesti kansallisen identiteetin ominaislaatuunja toiseksi eri ihmisten suhtautumistapaan kansakuntaan. Toiset kansa-kunnat ovat kollektivistisempia tai relationalistisempia kuin toiset. Toi-saalta, yksilöiden identifioitumisen näkökulmasta, samaksi ajateltuunkohteeseen identifioidutaan eri tavoin. Suhde kansakuntaan voi olla vaih-televan kollektivistinen tai individualistinen ja vaihtelevan autonominentai relationalistinen eri ihmisillä ja ihmisryhmillä. Myös erilaiset identi-teetin kontekstit vaihtelevat. Urheilukilpailu on selvästi relationistinenkonteksti, mutta kansallinen identiteetti voi varmasti olla myös autono-misesti painottunut, jolloin vertailun näkökulma puuttuu.

Erilaisilla kollektiivisilla identiteeteillä ja niihin identifioitumisillaon erilaiset toisistaan poikkeavat funktiot. Deaux ym. (1995) pyysivätvastaajia yhdistelemään erilaisia identifikaation kohteina olevia kategori-oita, joista analyysissa muodostui klusterit (sukulais-)suhteet, ammat-ti/työ, poliittinen kanta, stigma, etnisyys/uskonto. Aharpourin ja Brownin(2002) mukaan ihmisten noissa ryhmissä kokemat tunteet yhdistävätkunkin klusterin ryhmiä. Tietyn klusterin ryhmät saavat ihmiset tunte-maan tietyllä tavalla, ne vastaavat henkilön tiettyihin tarpeisiin, niillä ontietyt funktiot. Nämä ryhmien erilaiset funktiot ovat vain vielä epäselviä.

Aharpour ja Brown (2002) saivat vahvistusta hypoteesilleen, että eri-laisten ryhmien jäsenet pitävät identifikaation mahdollisia funktioita eritavoin tärkeinä, ja siksi ryhmillä on niille tunnusomaiset motivaationmallit. Toiseksi identifikaation erilaisilla motivaatioilla on seurauksiaryhmien välisiin suhteisiin, kuten sisäryhmän suosimiseen. Opiskelijoi-den identiteetissä verrattuna ay-jäsenten identiteettiin korostuivat itsetun-

84

temus ja toisten tuntemus sekä vertailu sisäryhmän jäseniin. Ay-jäsenetolivat kohesiivinen ryhmä, jossa toinen toisensa auttaminen ja voimansaavuttaminen olivat identifikaation päätarkoitus. He vertailevat itseäänpikemminkin toisiin ryhmiin kuin sisäryhmänsä jäseniin.

Torresin ja Brownin (1996) erilaisten ryhmien identiteettien luontei-den vertailussa sekä englantilaiset että brasilialaiset psykologian opiskeli-jat arvioivat kansallisuutensa kollektiivisesti orientoituneeksi kuten us-konnonkin. Deaux ym.:n (1995, 284) mukaan ammatillisiin identiteettei-hin liittyy individualistinen orientaatio vastakohtana kollektivistisilleetnisille, poliittisille ja etnis-uskonnollisille identiteeteille. Kristityn,amerikanaasialaisen ja amerikkalaisen identiteetit olivat näitä kollektivis-tisia identiteettejä, joita luonnehtii jonkinlainen ryhmään osallistuminentai yleinen jäsenyys (Bhavnani ja Phoenix 1994, Sampson 1993).

Kansallinen identiteetti on siis todettu verrattain kollektivistisestiorientoiduttavaksi identiteetiksi. Mutta sen autonomisuudesta tai relatio-naalisuudesta ei ole juuri tutkimusta. Esim. Deauxin ym. (1995) tutki-muksessa tuo ulottuvuus ei selittänyt erilaisten ryhmäidentifikaatioideneroja.

2.4.2 Kansallinen identiteetti ja kilpaileva vertailu

Kansallisen identiteetin ja erityisesti suomalaisen identiteetin autonomi-suus tai relationaalisuus on varmasti myös tapauskohtaista. On identifioi-tumisen konteksteja, joissa vertailu tuottaa päällimmäisenä koetut omi-naisuudet, ja on tilanteita, joissa autonominen ”identiteetti itselle” onoleellista eikä se, miten sijoitutaan vertailussa. Kysymys on tällöin laa-dun erityisyydestä. Toisaalta ”omintakeisuuskin” voi tulla vertailtavaksiominaisuudeksi. "Mitä olemme keskenämme" voisi olla selkeä autono-misen identiteetin olemisen muoto.

Seuraava sitaatti valottaa kansalliseen identiteettiin liittyvää au-tonomisuuden ja relationaalisuuden kysymystä. Teppo Korhonen (1989)

85

kirjoittaa 1900-luvun alun museoesineiden keräyksestä kansallisen iden-titeetin rakentamisen työssä. Maailman yhdentyminen vuosisadan vaih-teessa avasi huomaamaan, että täällä on "yhtä etevää esineistöä kuinmuuallakin. Se ei ollut kultaa eikä marmoria vaan vaskea ja puuta, muttajuuri siinä piili yksi sen täkäläistä identiteettiä korostava vaikutus." (Mt.,132.) Tässä esimerkissä ei varsinaisesti pyritä myönteiseen erottuvuuteenparemmuutena, mutta se sisältää kuitenkin vertailun ulkoryhmiin nähden.Tekstissä käytetään sosiaalisen luovuuden strategiaa vallitsevien vertailu-ulottuvuuksien uudelleen määrittämiseen. "Arvon mekin ansaitsemme."

Nielsen (1987, 388) mainitsee, että ranskalainen voi pitää ranskalais-ta älyllistä ja taiteellista traditiota stimuloivimpana ilman, että pitää rans-kalaisia ylimpinä kaikilla elämänaloilla. Hän on eniten kotona Ranskas-sa, ja sieltä hän saa syvimmät stimulaationsa. Nielsenin mukaan voi olla,että kaikki aidot itsensä määritykset perustuvat erillisiin kulttuuri-identiteetteihin. Brittien ja englantilaistenkansallista identifioitumista eivälttämättä heikennä se, että he tunnustavat heikommuutensa ruokakult-tuurissa ranskalaisiin nähden. Marquesin ja Oliveiran (1988, 316) mu-kaan Portugalin sosiaalinen identiteetti on muodostettu espanjalaistennegatiivisen kuvan pohjalta, ja ranskalaiset ovat idealisoitu viiteryhmä.

Vertailuasetelma tekee kansallisesta identiteetistä relationistisen.Kansallisvaltiojärjestelmä ja nationalismi takaavat tämän asetelman. Siltikansakunta voi olla autonomisesti koettu, jolloin arviot siitä tehdäänsuhteessa johonkin abstraktiin standardiin, joka ei edellytä vertailtaviaryhmiä, tai suhteessa kansakunnan aiempiin suorituksiin. Sisäiseen taikeskinäiseen ymmärrykseen liittyvät seikat ovat irti vertailusta. Kansalli-sen kielen ominaisuudet erottavat muista mutta mahdollistavat keskinäi-sen kommunikaation ja ymmärtämisen. Kielten paremmuus toisiinsanähden ei ole kovin mielekäs näkökulma, mutta oma on kullekin ymmär-rettävin ja sillä tavoin paras.

Mlicki ja Ellemers (1996) yrittävät arvioida sitä, arvioivatko eriastei-sesti tai -vahvuisesti kansakuntaansa identifioituvat ihmiset kansakuntan-sa stereotypian eri tavoin. Sosiaalisen identiteetin teorian pohjalta he

86

odottavat, että positiivista kansallista stereotypiaa ilmentäviä kansallisiaryhmiä luonnehtii myös vahvempi kansallinen identifikaatio kuin kansal-lisia ryhmiä, joilla on vähemmän myönteinen kansallinen stereotypia.(Mt., 99.) Puolalaisilla opiskelijoilla on huonompi kansallinen stereoty-pia kansallisuudestaan kuin hollantilaisilla opiskelijoilla omastaan (mt.,102). Kuitenkin puolalaiset ilmensivät keskimäärin vahvempaa kansallis-ta identifioitumista kuin hollantilaiset.

Puolalaisille erottuva kansallinen identiteetti oli tärkeämpi kuin posi-tiivisen kansallisen identiteetin luominen. Todennäköisesti tämä juontuuvälttämättömyydestä suojella puolalaista perinnettä, joka on ollut uhan-alainen viimeisten 200 vuoden aikana (Davies 1986). Säilyäkseen erilli-senä kansakuntana piti olla erilainen. Puolalaisille erojen kärjistäminenon imperatiivina. Tarve positiiviseen erottuvuuteen ei ole siten universaa-li ilmiö, kuten sosiaalisen identiteetin teoriassa postuloidaan. (Mlicki jaEllemers 1996, 111.) Puolalaisten yhtäaikainen vahva kansallinen jaeurooppalainen identifikaatio osoittaa myös, ettei eritasoisten minäkate-goriointien välillä ole välttämättä Turnerin (1987) postuloimaa funktio-naalista antagonismia. Kirjoittajat esittävät kokonaisuudessaan johtopää-töksenään, että on tutkittava luonnollisia ryhmiä. Mlickin ja Ellemersinvertailussa ei tarkasteltu sitä, miten kummankin ryhmän sisällä omanmaan arvioiminen olisi kuitenkin ilmeisessä yhteydessä identifioitumi-seen.

2.4.3 Patriotismi ja nationalismi -kysymys

Mummendey, Klink ja Brown (2001) toteavat, että kysymystä omaakansakuntaa kohtaan osoitettujen myönteisten tunteiden suotavuudesta jaulkomaalaisten halventamisesta ja torjumisesta tuon tunteen välttämät-tömänä seurauksena on käsitelty sosiaalipsykologiassa ”nationalismin” ja”patriotismin” välisenä kysymyksenä. Kostermanin ja Feschbachin(1989) mukaan ”nationalismi” edustaa sisäryhmän arvioinnin haitallista

87

puolta, koska siihen sisältyy näkemys, että oma kansakunta on ylempiar-voinen kuin toiset ja siksi sen pitäisi olla hallitseva. Patriotismi ymmärre-tään taas arvokkaana aspektina, koska se edustaa kiintymyksen tunteitaomaa maata kohtaan. Nationalismi, ”sokea patriotismi”, merkitsee kritii-kitöntä tukea kaikelle sisäryhmän toiminnalle, mutta ”rakentava pat-riotismi” edustaa kriittistä tietoisuutta ja lojaalisuutta sisäryhmälle.

Mummendeyn ym:n (2001) SIT:n käsitteistöön (Tajfel ja Turner1986) sijoittamina ”nationalismi” nähdään ryhmien välisenä erotteluna(differentiation) ja ”patriotismi” osana myönteistä sisäryhmän arviota.Tiivistäen ”nationalismin” nähdään olevan yhteydessä ulkoryhmän hal-ventamiseen, kun taas ”patriotismin” odotetaan ilmentävän positiivistasuhdetta omaan ryhmään riippumatta ulkoryhmän halventamisesta(Blank & Schmidt 1993). ”Patriotismi” on kuulumisen, vastuullisuudenja ylpeyden tunteita ilmentävää affektiivista kiintymistä sisäryhmään(Bar-Tal 1993, Staub 1997).

”Patriotismin” ja ”nationalismin” erossa ehdotetaan olevan kyse josei erilaisista psykologisista tiloista niin erilaisista vertailuarviointeihinliittyvistä prosesseista. (Mummendey ym. 2001, 160) Mummendey jaSimon (1997) esittävät, että ryhmien välinen vertailu ei ole ainoa keino,jolla myönteinen arvio sisäryhmästä voidaan saavuttaa. He esittävät kol-me erityyppistä vertailun tyyppiä: ryhmien välisen, ajallisen ja johonkinabsoluuttiseen kriteeriin tai abstraktiin standardiin liittyvän. Tällöin omaamaata voidaan verrata (1) toisiin maihin, (2) siihen, miten maa on selvin-nyt menneisyydessä (tai selviää tulevaisuudessa) tai (3) johonkin sosio-poliittiseen prototyyppiin ihanteellisesta yhteiskunnasta. Omaksuttuvertailuorientaatio vaikuttaa sisäryhmäarvion ja ulkoryhmän halventami-sen väliseen suhteeseen.

Sisäryhmän arvostus ja ulkoryhmän halventaminen liittyvät toisiinsanimenomaan vain kysymyksenasettelulla (pribing) luodussa ryhmienvälisessä vertailevassa orientaatiossa eivätkä muissa asetelmissa. Kunidentifioituminen kansakuntaan otettiin ulkoryhmän halventamista selit-täväksi tekijäksi sisäryhmän suosimisen rinnalle regressioanalyysissa

88

(multiple), sisäryhmän suosimisen ja ulkoryhmän halventamisen yhteysheikkeni merkityksettömäksi. Samaan aikaan sisäryhmään identifioitu-misen ja ulkoryhmän halventamisen yhteys pysyi merkitsevänä. (Mum-mendey ym. 2001, 166.) Vertailuasetelma siis selitti yhteyden.

Oman ryhmän arvostaminen on sen sijaan aina kaikissa asetelmissayhteydessä ryhmään identifioitumisen kanssa. Ryhmien välinen vertailu-perspektiivi johtaa nationalismiin liittyvään ulkoryhmiin suhtautumiseen.Kielteisen poissulkevuuden välttämiseksi voitaisiin oman ryhmän arvi-oiminen perustaa ryhmien välisen vertailun sijasta ajalliseen itseen viit-taavaan vertailuun. (Mt. 169.)

Vaikka sosiaalisen identiteetin käsitteitä on käytetty aiemminkin py-rittäessä ymmärtämään asenteita muita maita kohtaan (esim. Brown &Haeger, 1999; Ros, Huici, & Gomez, 2000; Brown, Vivian, & Hewstone,1999), Mummendey ym. (2001, 170) katsovat osoittaneensa, että suorayhteys kansallisen identifioitumisen ja ulkomaalaisten halventamisenvälillä riippuu sosiaalisen vertailun perspektiivin etukäteen asettamisesta.Sisäryhmän suosiminen on mahdollista irrottaa ulkoryhmän halventami-sesta (Mummendey ym. 2001, 171).

Li ja Brewer (2004) saavat samankaltaisessa tutkimusasetelmassasamankaltaisen tuloksen. Yhdysvaltalaisten syyskuun 11:nnen 2001terrori-iskujen jälkeistä kansakuntaan samastumista tutkittaessa vastaajil-le annettiin kyselylomakkeen alussa kahdenlaiset kansallista yhtenäisyyt-tä käsitteellistävät johdannot. Kansallisen identiteetin olemuksellisuuttakorostavassa johdannossa iskujen jälkeiseksi yleiseksi päämääräksi an-nettiin sen ymmärtäminen, ”mitä meillä amerikkalaisilla on yhteistäamerikkalaisina”. Toinen versio esitti tehtävänä olevan ”yhteiseen tavoit-teeseen pääsemisen terrorismia vastaan taisteltaessa ja sen uhrien autta-misessa” (mt., 732).

Li ja Brewer (2004, 731) vertasivat Kostermanin ja Feschbachin(1989) ”patrioottisuuden” ja ”nationalismin” mittareiden yhteyttä suvait-sevuuteen, suhtautumiseen erilaisiin etnisiin alaryhmiin sekä ”todellisenaamerikkalaisena olemiseen” vaadittaviin tekijöihin (syntyperäisyys, on

89

kristitty, jne.). Yhteistä olemuksellisuutta ja siten rajaa toisiin nähdenkorostavassa kansallisen yhtenäisyyden käsitteellistämisen asetelmassapatrioottisuus oli vahvemmassa yhteydessä kulttuuriseen suvaitsematto-muuteen kuin yhteistä päämäärää korostavassa asetelmassa, jossa patri-oottisuus ei korreloinut suvaitsemattomuuden kanssa (mt., 735). Kansal-lista olemuksellisuutta hakeva patrioottisuus ei sovi yhteen kulttuuristamoninaisuutta hakevan hyväksyvän suuntautumisen kanssa.

Yhteinen tavoite suuntaa kansallisen identiteetin Lin ja Brewerin(2004, 729) mukaan vaikuttavaan sisäiseen yhteistyöhön yhteisten tavoit-teiden saavuttamiseksi. Tietoisuus riippuvuudesta suuntaa huomion ryh-män sisälle (Yuki 2003), mikä on rinnasteista ”identiteetti itselle"-, eivertailevalle ”identiteetti toisille”-näkökulmalle. Olemuksellinen kansal-lisen identiteetin käsitteellistäminen johtaa taas ryhmien väliseen tarkas-teluun, jolloin ryhmän sisäinen homogeenisuus ja eron tekeminen ulos-päin painottuvat. Tämä merkitsee identifioitumisen liittymistä sisäryh-män muita ylempiarvoisena pitämiseen, millä on yhteys ”identiteettitoisille”-näkökulmaan.

Li ja Brewer (2004) pitävät kansallisen identifioitumisen positiivise-na puolena muiden sosiaalisten identiteettien tapaan sitä, että se lujittaasosiaalisia solidaarisuuden siteitä, liittää yksityiset intressit kansalliseenhyvinvointiin ja tarjoaa motiivin olla hyvä ryhmän jäsen, mikä tarkoittaakansalaisen vapaaehtoisia ja osallistuvia toimia. Nationalistinen identifi-kaatio merkitsee taas kansalliskiihkoista sovinistista ylimielisyyttä jadominoimisen halua kansainvälisissä suhteissa, suvaitsemattomuutta jasotakiihkoa. (Mt., 727.) Syyskuun 11. näyttää tuottaneen Yhdysvalloissajuuri tämänmuotoista kansallista identifioitumista. Joka tapauksessaennestään vahva vastaajien kansallinen identifikaatio nousi syksyllä 2001vuonna 2000 mitatusta. Iskut ovat esimerkki koetun uhan lojaalisuuttakansakunnan johtoon ja identiteettiä vahvistavasta vaikutuksesta, ”uusiPearl Harbor” (Griffin 2004). Kansakunnan historian sosiaalisilla rep-resentaatioilla on myöhempää toimintaa valmiiksi ohjaava vaikutus (Liuja Hilton 2005)

90

2.4.3.1 Kriittinen katsaus nationalismin ja patriotismin erontekoon

Hopkins (2001, 184-5) katsoo, että SIT:a luetaan laajasti tavalla, jokavähättelee ideologisuuden tärkeyttä ryhmän jäsenten toiminnan määräy-tymisessä. Turner (1999) selittää, että sen sijaan, että SIT edellyttäisisuoran suhteen identifikaation ja etnosentrismin välille, se korostaa ryh-män jäsenten sosiaalisesti jaettua ja sosiaalisesti välittynyttä ymmärrystäitsestä ja ryhmän suhteista toisiin. Koska teoria viittaa yleisiin prosessei-hin eikä erityisiin käyttäytymiseen liittyviin manifestointeihin erityisissäkonteksteissa, SIT tarjoaa joukon käsitteitä, jotka vaativat sosiaalistaanalyysiä ja joiden tulisi johtaa juuri sosiaalisiin prosesseihin, joihinhistorioitsijat, antropologit ja politiikan tutkijat viittaavat. Kun on mah-dollista puhua ryhmädifferentiaatiosta yleisenä prosessina, sen vaikutuk-set käyttäytymiseen riippuvat ryhmäidentiteetin normeista ja ideologisis-ta sisällöistä. Tällöin differentiaatioille on olemassa rajaton määrä mah-dollisuuksia. Hopkins esittelee esimerkkinä Skotlannin kansallisen puo-lueen johtajan puheen, jossa skotlantilainen identiteetti kuvataan moni-kulttuurisuuden ja ei-syrjivyyden mahdollistavana.

Isänmaallisuuden ja nationalismin välisestä rajanvedosta kiistelläänjatkuvasti. Ignatieff (1993, 6) erottaa Smithin käsitteiden etnis-genealoginen ja kansalais-territoriaalinen mukaisesti etnisen ja "siviili-"l. kansalaisnationalismin. "Etninen" on kuumaa, ylijäämän vaihtelua,joka perustuu verisiteiden (blood loyalty) tunteisiin. Ignatieff sanoutuuirti etnisestä nationalismista sanoen: "Olen kansalaisnationalisti." (9)Tällä hän tarkoittaa valistuksen universaaleihin ideaaleihin ja yleiseenkansalaisuuteen perustuvaa nationalismia. Sen sijaan Billig (1995, 47)viittaa havaitsemiinsa ilmaisutapoihin "meidän patriotismimme” ja ”hei-dän nationalisminsa" ja tarkoittaa näillä sitä, että nationalismi tunniste-taan aina helpommin toisissa kansallisuuksissa kuin omassa.

Walker Connor, Billigin sanoin ”yksi nykyajan johtavia nationalis-min spesialisteja”, katsoo, "ettei nationalismia ja patriotismia pidä sekoit-taa huolimattomalla kielenkäytöllä" (1993, 376). Connorin (1993) mu-

91

kaan nationalismi on irrationaalinen, vaarallinen, primordiaalinen voima,"emotionaalinen kiintyminen omaan kansaan". Nationalistit vetoavat"verisiteisiin" (mt., 374). Hänen mukaansa Yhdysvalloissa etniset lojaali-suudet eivät ole tällaisia. Sen sijaan siellä on patriotismia, joka ei oleyhtä tunteisiin vetoavaa (mt., 387). Billigin (1995) mukaan tämä on esi-merkki ideologisesta kansallisen identifioitumisen määritelmästä: ”pat-riotismi” on yhtä kuin moraalisesti hyvä kansallinen identifioituminen.Connorin lailla Daniel Bar-Tal (1993) väittää, että patriotismi on funk-tionaalisesti positiivinen voima, joka tarjoaa sisäryhmälle vakautta jajäsenilleen identiteetin tunteen. Hän määrittää isänmaallisuuden ”ryhmä-jäsenten kiinnittymiseksi ryhmäänsä ja maahan, jossa he asuvat” (mt.,48), ja erottaa tuon positiivisen kiinnittymisen sovinismista ja nationa-lismista, joihin sisältyy negatiivisia tunteita ulkoryhmiin nähden. (refBillig 1995, 56-7.)

Kosterman ja Feschbach (1989) väittävät löytäneensä empiiristä evi-denssiä sille, että patrioottiset tunteet omaa kansakuntaa kohtaan eivätole yhteydessä negatiivisiin asenteisiin vieraita kansakuntia kohtaan.Billigin mielestä tämä on pikemminkin valmiutta hakea eroa nationalis-min ja patriotismin välille kuin sitä, että näiden välillä on todella olemas-sa tällainen ero. (mt., 57.) Tutkimuksen patrioottinen faktori sisälsi väit-teitä "rakastan maatani"; " kun näen Amerikan lipun liehuvan, se tuntuuminusta mahtavalta (great)". Toisen nationalistisen faktorin väitteet käsit-telivät Yhdysvaltoja suhteessa muihin maihin, kuten "mitä enemmänAmerikalla on valtaa muihin maihin, sitä paremmin niillä menee". Pat-riotismimittarin pisteet olivat korkeita, mikä viittasi niiden yleiseen hy-väksyntään. Kuitenkin mittarit korreloivat keskenään. (1989, 268; sit.Billig 1995, 58.) Samantapainen "hyvää tarkoittava" pyrkimys on nähtä-vissä Schatzin, Staubin ja Lavinen (1999) kyselytutkimuksensa perus-teella konstruoimien "sokean patriotismin" sekä myönteisemmäksi arvo-tetun "kritiikin mahdollistavan rakentavan patriotismin" eroissa. (Kyse-lyn osioilla ei voinut tunnistaa kriittistä antinationalismia, koska pat-riotismi oli otettu sivuuttamattomaksi automaattiseksi lähtökohdaksi.

92

esim. "Maani kritikoiminen on tapa osoittaa rakkautta sitä kohtaan".)Dekker ym. (2003) ovat laatineet toimivan nationalismimittarin.

Davis (1999) saa baskien kansallisen identifioitumisen muotoja kos-kevassa tutkimuksessaan omista lähtökohdistaan edellisenkaltaisen tu-loksen. Hänen tutkimansa valikoidut baskit ilmensivät kansallista identi-teettiä kahden Q-faktorin välityksellä. Erilaiset kirjallisuudesta, puheistaja sanomalehtiartikkeleista jne. haetut ajateltavissa olevat baskiksi sa-mastumisen muodot annettiin arvioitaviksi 30 väittämässä. Ensimmäistäfaktoria luonnehti ns. "suojelusnationalismi" (guardian nationalism). Seperustuu uhattuun yhteisöön kuulumisen tunteeseen, yhteisön symboli-seen suojeluun ja kansakunnan hyväksi käytävään toimintaan osallistu-miseen. Baskien kieli ja sen aktiivinen suojelu olivat tärkeitä. (Mt., 35.)Faktoria B kuvaa kuten edellä perustavanlaatuinen identifioituminenbaskiksi, mutta siitä puuttuu A:ssa oleva aktiivista osallistumista vaativaproaktiivinen puoli, ja B:ssä vastustetaan nationalismia (mt., 38).

Kysymys "hyvän" suvaitsevuuden mahdollistavan "isänmaallisuu-den" tai kansallisen identifikaation sekä "pahan" poissulkevan nationa-lismin välisestä eronteosta ansaitsee kaikista varauksista huolimatta laa-jemman käsitteellisen ja empiirisen tutkimuksen.

2.4.4 Merkityksen hakeminen motiivina

Itsetunto, etenkään omalle ryhmälle edullisiin vertailuihin perustuvaitsetunto, ei ole ainoa tai välttämättä tärkein motiivi ryhmien välisessäkäyttäytymisessä eikä sosiaalisten identiteettien omaksumisessa. Alistei-siin vähemmistöihin kuuluvilla ei ole välttämättä huono itsetunto (Ab-rams 1992, 67). Lisäksi Abrams (1992) arvioi, että on ehkä tärkeämpääluoda koherentti ja merkitsevä itsensä määrittely ryhmän jäsenenä. Sitenkysymys "kuka minä olen" on tärkeämpi kuin kysymys "kuinka hyväminä olen". Eli kun on ensin saatu itselle sosiaalinen kategoria, voidaanryhtyä pohtimaan, missä suhteessa se on edullinen tai haitallinen ja mitä

93

voidaan tehdä. Identiteetti voi olla positiivinen ilman vertailuja (Abrams1992, 67; Hinkle ja Brown 1990).

Hogg ja Abrams (1990, 42-43) erittelevät itsen arvioimisen ryhmä-prosessien (yksilöllis-)sosiaalisena motivaationa itsetuntemukseksi jamerkityksen hakemiseksi. Hogg ja Abrams (1990, 47) esittävät, ettämerkityksen hakeminen motivoisikin ennen muita ryhmiin liittyvää käyt-täytymistä. Samoin Deaux (1992, 26) toteaa, että tarve itsensä tuntemi-seen, merkitykseen ja toiminnan ohjaamiseen on yhtä tärkeä motivatio-naalinen tila kuin itsetuntoa pönkittävä vertailu. Erityisesti annettujenidentiteettien tapauksessa merkityksen ja itsetuntemuksen motiivit ylittä-vät itsetunnon. Tästä ovat esimerkkejä varhainen sukupuoli- ja etnisenidentiteetin kehitys.

Cantril (1941) selitti kaikenkattavien ideologioiden ilmaantumistasosiaalisen epävakauden aikana sillä, että ne tarjoavat integroituneitaminän sisältäviä selittäviä viitekehyksiä. Näitä voidaan kutsua identitee-teiksi. Sosiaalisen identiteetin emotionaalinen merkitys tarvitsee huomio-ta.

Psykodynaaminen näkemys identiteetistä pohjautuu Freudin löytä-mään tiedostamattomaan, jolla on erilainen logiikka kuin ”järjellä” (Hall1992, 287). Identiteetin tarkastelulle on muitakin kuin kognitiivisia pe-rusteita. Psykodynaamista näkökulmaa tarvitaan tässä kahdesta syystä:Ensiksikin identiteetin luonne kaipaa laajempaa ymmärtämistä kuin mo-dernistinen, rationaalisuutta korostava kognitiivinen näkökulma identi-teeteistä auttaa näkemään. Toiseksi on koetettava hakea kaikkia mahdol-lisia tulkitsevia selityksiä sille, miksi jotkin symbolisina ilmenevät identi-fikaation objektit voivat vedota vahvasti identifioitujaan.

Hall (1992) muistuttaa monien muiden ohella, että identifikaatio onjatkuva prosessi eikä valmista identiteettiä siten ole. Identiteetti ei nouseihmisen sisällä olevasta valmiista identiteetin täyteydestä vaan kokonai-suuden puutteesta, jota täytetään meidän ulkopuoleltamme, sen pohjalta,miten kuvittelemme muiden näkevän meidät. (Mt., 286.)

94

Eriksonin (1980, 22) mukaan egoidentiteetti merkitsee minän pysy-vyyttä muille. Ei ole tunnetta elossa olemisesta ilman sitä (mt., 95). Li-sääntynyt identiteetin tunne ilmenee hyvinvoinnin tunteena (mt., 127).Eriksonin egoidentiteetti ei ole varsinainen tiedostettu ja reflektoitu iden-titeetti, kuten identiteetti on ymmärretty aiemmissa luvuissa, vaan tietoi-suudesta riippumaton psyykentila, joka liittyy kokemukseen toisten tun-nustamasta olemassaolosta. Tällaisenaan se on lähempänä koherenssintunteen kaltaisia käsitteitä kuin minäkäsitystä.

Eriksonin (1968, 133) oma ideologian käsite on lähellä sosiaalisen jakollektiivisen identiteetin käsitteitä. Se merkitsee identifikaatioiden syn-teesiä, joka vuorostaan valvoo identiteettejä. Ideologian ilmentämänkollektiivisen kulttuurisen merkityksenannon kautta on identifikaationkohteiksi ymmärrettävä erilaiset merkitykselliset symbolisaatiot. Identi-fikaation kohteina olevien symbolien on oltava soveliaita käyttäytymisenja asenteiden muotoja erityisessä ja todellisessa tilanteessa. (Bloom 1990,51.)

Shwederin (1990) ajatus kulttuurin ja psyyken saumattomasta yhtey-destä ja siitä, kuinka yksilöt käyttävät kulttuurisia arvojaan muovatak-seen minuuttaan, viittaa siihen, että kulttuuriset arvot sinänsä voivat ollahyviä samastumisobjekteja. (Liebkind 1992, 171.) Symbolisaation poh-jalta voidaan ymmärtää myös, miksi monet yksilölliset piirteet ylittävätasiat muodostuvat identifikaation kohteiksi, koska jokin asia ilmentääihanteita.

Caputi (1996, 683) esittää, kuinka kansallinen identiteetti auttaa egonmuotoutumista. Kansallisen identiteetin yksilölle antama kulttuurinenmalli on tärkeä yksilön kehityksessä kohti differentaatiota eli erillisty-mistä. Kansallinen identiteetti on osa yksilön laajempaa kiinnikkeidenperustamisen projektia. Kansalliset identiteetit pyrkivät osoittamaankiinteitä, selvästi määriteltyjä sellaisten merkitysten järjestelmiä, joitaeivät häiritse epäselvyydet ja ambivalenssi. Ne toimivat merkityksellistä-jinä, jotka vapauttavat minuuden häiritsevästä loputtomasta avoimesta

95

rajattomuudesta. Niillä tuotetaan määritystä, selvyyttä ja sulkeutuvuutta.(Caputi 1996, 683-684.)

Julia Kristeva sijoittaa tekstinsä "Nations without nationalism"(1993) väitteet käynnissä olleeseen postmodernistiseen polemiikkiin,joka varoitti kiinteiden identiteettien vaarasta. Hän puolustaa psykologi-sesta näkökulmasta tarvetta rajojen pystyttämiseen, kiinteisiin identiteet-teihin ja selvään tunteeseen ystävistä ja vihollisista. (Caputi 1996, 687.)

Kristevan mielestä kansallista ylpeyttä ei pidä liittää vain rasismiin jamuihin suvaitsemattomuuden ilmauksiin. Hän väittää, että kuten kaikkimuutkin kulttuurisen identifikaation muodot kansallisuus ansaitsee tullavakavasti otetuksi diskurssina, joka tarjoaa fragmentaation ja suhteelli-suuden fundamentaalisesti ahdistamalle subjektille koheesiota ja viitepis-teitä. Kristeva ymmärtää tarpeemme tulla pidetyksi puheen kautta yhdes-sä, tulla sijoitetuksi vakiintuneisiin diskursseihin, joista otamme suuntaa.(Caputi 1996, 687.) (Tästä näkökulmasta on James Glass kirjoittanut(1993) See his Shattered selves: Multiple personality in a postmodernworld.)

Kansallinen identiteetti olisi siis hyvä ja terve narsistisen mielikuvanmuoto. Kansalliseen identiteettiin samastuvat ovat kokeneet äidillisenläsnäolon suomaa tyydyttävää empaattista kuvastusta. Kun postmoder-nistit kannattavat subjektin häilyvyyden tunnetta suvaitsevaisuuden,älyllisen rehellisyyden ja kepeyden tunteiden nimissä, Kristeva korostaatuon häilyvyyden aiheuttamaa surua. (Caputi 1996, 690.)

Depression tragedia seuraa siitä, kun yksilö menettää kykynsä identi-fioitua ulkoistamisen kohteeseen eikä pysty olemaan enää yhteydessähyvään narsistiseen mielikuvaan. Jos tällaista narsistista mielikuvaa taiegoideaalia ei tiedosteta, vähätellään tai halvennetaan, tällöin henkilöä tairyhmää nöyryytetään ja altistetaan depressiolle." (Kristeva 1993, 52;Caputi 1996, 687.) Depressio seuraa kun yksilö menettää rakkaudenkohteen, johon hän identifioitui. Kristevan (1987) mukaan tämä voi kos-kea yksilön suhdetta ympäröivään kulttuuriin. Kuinka hatara tuon kult-tuurin oikeus totuuteen onkin, sillä on tärkeä rooli tarjotessaan yksilölle

96

merkitysjärjestelmän, johon täytyy identifioitua. Kun kulttuurin tottu-mukset, tavat ja arvot varustetaan merkityksin, ne osallistuvat vakiintu-neeseen "sanakirjaan", jota akkulturoitunut osaa lukea. (Caputi 1996,689.) On tunne kotona olemisesta ja toisten tuntemana olemisesta. Vaintällainen identifikaatio tekee yksilölle mahdolliseksi kokea koheesiota(mt., 690).

Tässä identifikaatiossa on kyse psyyken tilasta. Persoonallisuudeneheyttä ja turvallisuutta tuottavat rakenteet ovat tärkeitä tulkittaessa iden-tifikaatioiden saamia muotoja. Viime vuosikymmenet tarjoavat esimerk-kejä siitä, kuinka modernimpien ja häilyvämpien sosiaalisten rakenteidentarjoamien identifioitumismuotojen sortuessa perimmäistä psykologistaturvaa haetaan identifikaatioista, jotka antavat eniten viitteitä primaarisis-ta identifikaatioista ja niiden aikanaan antamasta turvasta. Siksi etniset jakansalliset identiteetit isällisine tai äidillisine hahmoineen muodostavathyvin helposti lopullisen perustan sosiaaliselle mobilisaatiolle ja etnis-kansallisten identiteettien edelleen rakentamiselle ja vahvistamiselle.

Toiseksi tässä halutaan korostaa sitä, että identifikaatioiden kollek-tiivista identiteettiä vastaava ideologia ilmennetään yleisinä ihanteina,moraalisina ideaaleina, solidaarisuuden odotuksina sen viittaamaa kollek-tiivia kohtaan sekä kaikenlaisina kollektiivista kokonaisuutta kuvaavinasymboleina. Identifikaatio kohdistuu merkityksiin. Se on merkityksellis-ten asioiden, ts. merkitysmuodostelmien, sisäistämistä osaksi omaa itseäeli omaa persoonallisuutta. Hyökkäys näitä identifikaatio-objekteja koh-taan on hyökkäys omaa persoonaa kohtaan. Siksi tärkeiden symbolienhäpäiseminen tai kohottaminen on keskeistä, näyttävät ne sivusta katsoenyksilöstä kuinka etäisiltä tai abstrakteilta tahansa. Erilaiset lippurituaalit,lipun puolustaminen tai häpäiseminen, ovat selkein esimerkki tästä.

Identifioitumisen objektit ovat merkityksellisiä symboleja. Kansalli-sen identifioitumisen kohteet voivat olla yksilöitä, instituutiota, ideaalejaja niiden ilmentymiä erilaisissa rituaaleissa. Nämä edustavat asenteita jakäyttäytymistapoja, joiden omaksuminen vahvistaa yksilöllistä identiteet-tiä ja lisää psykologista turvallisuutta. (Bloom 1990, 61). Motivoijana on

97

siis tässä itsetunnon sijasta pyrkimys turvallisuuden tunteeseen. Turvalli-suus on itsetuntoa psyykkisesti laajempi käsite. Ylipäätään vain identitee-tin tunne tekee maailmasta merkityksellisen ja koherentin paikan yksilöl-le. Se tarjoaa paikan maailmassa. Identifioitumisella on yksilöä koossapi-tävien psyykkisten funktioiden lisäksi myös ihmisen sosiaalisen luonteentakia välttämättömiä sosiaalisia funktioita.

Merkityksen kokeminen liitettiin edellä sekä ulkoisen maailmankognitiivis-praktisista syistä lähtevään jäsentämiseen että sisäiseen mer-kityksellisyyden, ts. arvokkuuden ja tärkeyden elämykseen.

2.4.5 Kansallinen identiteetti ja individualistinenorientaatio

Kansallinen identiteetti ei ole aina erityisen kollektivistinen. Individualis-tisemmissa ryhmissä (relationaalisissa tai autonomisissa) ihmisten identi-fikaatioiden arvellaan olevan kapeammin instrumentaalisia. Tällaisiaryhmänjäsenyyksiä pidetään yllä ehkä vain siihen asti, kun ne palvelevatyksilöllisiä tarpeita tai päämääriä, ja ne hylätään heti, kun ne eivät enääpalvele niitä. Tällaisia voivat olla modernin yhteiskunnan ammattiryh-mät, erityisesti alat, joilla työvoiman vaihtuvuus tai liikkuvuus on suurta.Tällaisissa oloissa yksilön ei ole mielekästä investoida psyykkisesti liikaayksittäiseen ryhmään ja huolehtia liian syvästi ryhmän asemasta suhtees-sa toisiin. (Brown et. al. 1992, 341.) Kelman (1973, 278-9; 1997) onhahmottanut kaksi kansakuntaan kiinnittymisen motiivin alkuperää, sen-timentaalisen ja instrumentaalisen. Sentimentaalinen kiinnittyminenperustuu siihen, että ryhmä edustaa yksilön minäidentiteettiä, kun taasinstrumentaalinen kiinnittyminen on identifioitumisen muoto, joka perus-tuu havaintoon, että ryhmä tyydyttää henkilökohtaisia tarpeita ja intresse-jä. Jos kansallinen identiteetti mielletään instrumentaalisesti valittavaksi,se on tällöin suhdanteiden armoilla niin otettavissa kuin hylättävissäkin.On selvää, että sentimentaalinen tunneperäinen identifikaatio viittaa

98

selvemmin sitoutuvan identifioitumisen ilmiöihin. Toisaalta instrumen-taalinen identifioituminen on relationistisessa muodossaan selvimminselitettävissä sosiaalisen identiteetin teorialla.

2.4.6 Arvot ja kansakunnan suosiminen

Arvot ovat yleisluontoisia, monissa tilanteissa ilmeneviä tavoitteita jatoimintatapoja, jotka yksilö voi panna tärkeysjärjestykseen (Schwartz1992). Arvot voivat olla identiteetin sisältöjä. Tässä tarkastellaan kuiten-kin yksilöllisen arvosuuntautumisen liittymistä kansalliseen identifioitu-miseen.

Feather (1994) osoittaa, että sisäryhmän suosiminen on odotetustiyhteydessä australialaisten opiskelijoiden kansalliseen identifioitumiseenja että tämä korrelatiivinen yhteys on vahvempi niiden vastaajien joukos-sa, jotka pitävät konformisuuteen ja turvallisuuteen liittyviä arvoja tärke-ämpinä kuin hedonistisia. Näin kollektivistiset arvot vastakohtana indivi-dualistisille selittävät osaltaan sisäryhmän suosimisen ja identifikaationvälistä yhteyttä kuten ulkoryhmään vertailu ja kansalliseen olemukseensuuntautuminen edellä.

Featherin (1994, 469) tutkimus ulottaa Hinklen ja Brownin (1990)analyysin arvojen tasolle. Niiden oletetaan olevan myös keskeisiä minä-käsityksen aspekteja. Hinklen ja Brownin analyysi ulottuu tiettyihinarvoihin, joiden ajatellaan olevan yhteydessä individualismi-kollekti-vismi -ulottuvuuteen. Oletettavasti toiset arvotyypit selittävät osaltaanparemmin sisäryhmään identifioitumisen ja sisäryhmän suosimisen välis-tä yhteyttä. Schwartz & Bilsky (1987, 1990) esittivät, että jotkut arvotvoivat palvella individualistisia, kollektiivisia tai niiden yhdistelmäarvojaja että kollektivististen arvojen dynamiikka on vastakkaista individualis-tisia etuja palveleville arvoille. Schwartz (1992) luokitti valtaan, suoriu-tumiseen, hedonismiin, stimulaatioon ja itseohjautuvuuteen liittyvät arvotindividualistisia intressejä palveleviksi. Hyväntahtoisuuteen, traditionaa-

99

lisuuteen ja konformisuuteen liittyvät arvot palvelevat kollektivistisiaintressejä. Universaalisuuden ja turvallisuuden arvot palvelevat molem-pia intressejä. (Feather 1994, 469.)

Kyselyn sisäryhmän suosiollista arviointia kuvaavat osiot mittasivataustralialaisten tuotteiden ja saavutusten arvostusta suhteessa ulkomaa-ilmaan. ("Australialaiset eivät voi olla varmoja omasta kyvykkyydestäänennen kuin ulkomaalaiset antavat arvostusta heille.") Konformisuuden jaturvallisuuden arvot osaselittivät (moderate) yhteyttä, mutta tradition jahyväntahtoisuuden arvot eivät osaselittäneet identifikaation ja suosinnanyhteyttä. Schwartzille (1992) turvallisuus on sekamuotoinen muttaTriandikselle (1993) kollektivistinen arvo. On huomattavaa, että konfor-misuus ja turvallisuus saattavat olla erityisen keskeisiä kansakuntaansamastumisen ja kansakunnan tuotteiden ja saavutusten arvioinnin yh-teydessä. (Feather 1994, 474.)

Identifioituminen Australiaan oli positiivisessa korrelatiivisessa yh-teydessä arvotyyppeihin: valta (,16), tavoitteellisuus (,30), hedonismi (,,28), stimulaatio (,25), itseohjautuvuus (,18) sekä konformisuus (,24) jaturvallisuus (,34). Universalismi ja traditionaalisuus eivät olleet yhtey-dessä. Yhteyttä traditioon ei ollut. (Feather 1994, 472.) Verrattuna tutki-mukseni suomalaisiin (luku 8.2) korrelaatiot arvoihin olivat kokonaisuu-dessaan korkeita.

2.4.7 Sosiaalinen funktio

Samastumisen psykologisten taustatekijöiden lisäksi identiteettejä moti-voivina tekijöinä on tarkasteltava selvemmin sosiaalisesta näkökulmasta.Li ja Brewer (2004) toivat jo esiin identiteetin sosiaaliselle järjestelmälletarjoamat solidaarisuuden siteet ja yksityisten intressien yhdentämisenyleisiin.

Reicherin, Hopkinsin ja Condorin (1996) mukaan identiteetti (identi-fioituminen) mahdollistaa tehokkuuden ja vallan saavuttamisen toisten

100

kanssa yhdistymällä ja pysyvän vaikutuksen aikaansaamisen yhteiskun-nassa. Vain identiteetin omaava yksilö voi toimia yhteiskunnassa ja ollasiinä aidosti osallinen, sillä identiteetti tarjoaa sekä epistemologisen pe-rustan että sosiaalisen tuen valintojen tekemiselle. (Reicher et al. 1996,82) He viittaavat tässä sekä ihmisten vastuullisuuteen heidän toiminnas-taan että merkitykseltään vakiintuneisiin sosiaalisiin käytäntöihin. Kan-sakunta ei ole kuitenkaan välttämättä kovin merkityksellinen tässä. Esi-merkiksi suomalaisuus-kategorian funktionaalisuus muiden kategorioin-tien joukossa riippuu siitä, kuinka merkityksellisen tavan hahmottaamaailmaa se antaa (vrt. Hogg ja Abrams 1990, 47).

Abramsin (1992,70) mukaan, jotta voidaan ymmärtää yksilöiden si-jasta ryhmien käyttäytymistä, on välttämätöntä käyttää muita käsitteitäkuin itsetunto, frustraatio ja sosiaalinen vertailu, koska nämä ovat tuntei-ta, joita vain yksilöt voivat tuntea. Siksi olisi tärkeää turvautua sellaisiinkäsitteisiin kuin valta, status, hallinta, dominointi, territorio, solidaari-suus, rakenne ja pitkäaikaisuus. Kun otetaan huomioon se, että ne luon-nehtivat ryhmiä (ja yksilöitä), on valitettavaa, ettei sosiaalisen identitee-tin teoria aseta niitä keskeisiksi motivoiviksi prosesseiksi vaan jättää neryhmien välisen käyttäytymisen aikaisemmiksi vaiheiksi tai lopputulok-siksi. Yksi syy on laboratorioiden minimiryhmäkokeet, joissa keskityttiinvain lyhytaikaisiin tilannetekijöihin.

Perinteinen marxilainen tulkinta sivuuttaa nationalismin porvarillisenyhteiskunnan ylärakenteeseen kuuluvan ideologian (hegemonian) osana.Se samalla sivuuttaa helposti nationalismin hedelmällisenä yhteiskuntaaselittävänä tutkimuksen lähtökohtana. Marxilaisen ja evolutionaarinenajattelun lähtökohdista ei pystytä vastaamaan seuraavanlaisiin kysymyk-siin: Miksi olen syntynyt intiaanina? Miksi olen valmis kuolemaan isän-maani puolesta? Halu kuulua poliittiseen yhteisöön (nationalismi) aina-kin helpottaa olemista tällaisten eksistentiaalisten kysymysten äärellä.(Pakkasvirta 1993, 168.) Tällöin palataan identiteetin sisältöjen kauttapsyykkisiin prosesseihin.

101

Identiteetti silloin, kun se nähdään kulttuurissa kulkemisen karttana,jota voidaan muokata uudeksi, sisältää vastakkaisia sekä toisiaan täyden-täviä positioita. Jos kansallisen identiteetin tuottamia poissulkemisenongelmia ajatellaan voitavan ratkaista muutenkin kuin vain poistamallakansallinen identiteetti, lienee tässä luvussa viitattu ”sisäänpäin katsova”identiteetti, ”identiteetti itselle” syrjivän poissulkemisen ylittämisenmahdollistava katsontatapa. Siinä ei tarvita ensisijaisesti ulkoista vertai-lua ja sitä kautta syntyvää olemuksellisuuden määrittämistä, mitä ”identi-teetti toisille” voi merkitä. Ryhmän sisäinen komplementaaristen osien javastakohtaisuuksien identiteetti on dynaaminen ja suhteellisen avoin.

2.5 Erilaiset identifioitumisen muodot jaasteet

Tässä luvussa eritellään kansakuntaan identifioitumisen muotoja. Sosiaa-liseen kategoriaan identifioitumiselle esitetään erilaisia vakiintuneitakansallisen identifioitumisen muotoja sekä niiden yhtymäkohtia kollek-tiivisen kansallisen identiteetin merkitysulottuvuuksiin, joita esiteltiinluvussa 1.4 ”Erilaiset kansallisuuskuvat”.

2.5.1 Kansallisen identifioitumisen mallit

Kansalliselle identifikaatiolle voidaan nimetä seuraavia erityisiä ja va-kiintuneita kulttuurisia muotoja; ne ovat alustavia hahmotelmia erilaisistarelevanteista identifioitumisen tavoista, joita on havaittavissa ainakinsuomalaisessa kulttuurissa. Kukin identifioitumisen tapa liittyy luonnolli-sesti erilaisten vallitsevien kansallisuuskuvien ja viitteiden l. identiteetti-representaatioiden sisäistämisiin. Edellä esitellyt identifikaation asteet(tasot) liittyvät ainakin seitsemällä eri tavalla näihin kansakuntaan identi-fioitumisen kulttuurisiin malleihin.

102

1. Yhtäläisyys toisten kanssa eli yksilöiden samanlaisuus annettuun kan-sallisen kulttuurimalliin nähden

Tämä on kansallisen kulttuurin välittämän arvomaailman ja normis-ton omaksumista. Nämä eivät ole kuitenkaan yhtenäisiä vaan pikemmin-kin jaettua erimielisyyttä. Samanlaisuuteen perustuvaa identifioitumistavoidaan kutsua mallin omaksumiseksi ja mallinmukaisuudeksi (saman-laisuudeksi). Se on kansallisen identifioitumisen arkipäiväinen muoto.Yksilö tunnistaa itsessään kansallisuuteensa liitettyjä ominaisuuksia jatoimii "meikäläisten" tavoin. "Olen suomalainen" kuvaa tätä identifikaa-tion muotoa.

Viite: ihmiset ja luonnestereotypia, arvot

2. Isänmaallisuus: lojaalisuus kansallisvaltiota, kansaa tai vaihtoehtoises-ti kansakunnan sosiaalista järjestystä tai kansakuntaa johtavia ja edusta-via henkilöitä kohtaan.

Isänmaallisuus on arvolatautuneisuudessaan kiistanalainen termi. Seymmärretään ehkä prototyyppisimmin maanpuolustustahdoksi, jolloin seliittyy vahvasti kansallisen identiteetin valtiolliseen nationalististen tee-mojen aspektiin. Se on myös "kansakunnan edun" asettamista oman edunedelle. Isänmaallisuus on erityisissä muodoissaan kansallisvaltion sosiaa-lista järjestystä tukeva ideologia ja sen legitiimisyyttä vahvistava ajatus-tapa. "Tätä maata kannattaa puolustaa." Suomalaisten isänmaallisuudestaja sen yhteyttä maanpuolustustahton ovat tutkineet Nurmela (2005) sekäHuhtinen ja Sinkko (2004). Lipun sekä veteraanien kunnioitus on isän-maallista 86 ja 87 prosentin mielestä (Nurmela 2005, 95)

Tässä isänmaallisuus käsitetään erityiseksi kansallisen identifioitu-misen muodoksi siitä näkökulmasta, joka käsitteellä on jokapäiväisessäkielenkäytössä, ei patriotismina erotuksena nationalismista, kuten edelli-sessä luvussa.

Isänmaallisuudella on yhtymäkohtia valtion lisäksi kaikkiin muihinkansakunnasta esitettyihin viitteisiin, kuten ihmisiin, luontoon ja kulttuu-riin ja myös yhteiskunnalliseen toimintaan ja talouteen. Isänmaallisuu-

103

dessa ne esitetään kansakunnan kokonaisuudelle alisteisina kansallisenpyhityksen saaneessa ylevöitetyssä muodossa. Esimerkiksi isänmaalli-suuden kulttuurinen aspekti antaa käyttövoimaa valtiollis-poliittiselleisänmaallisuudelle. Kansakunta koetaan todelliseksi ja arvokkaaksi il-mentämänsä kulttuurin kautta. Isänmaallisuudessa on kyse vahvan emo-tionaalisen siteen solmimisesta tiettyihin kansakuntaa edustaviin merki-tyksiin, ja tällä siteellä on yhtymäkohtansa esim. luontoon ja maahansekä tiettyyn elämäntapaan ja yksilöllisiin, ihannoituihin piirteisiin, mer-kittävimpänä velvoittavana piirteenä itse "isänmaallisuus" ja sille annet-tujen dispositioiden sisäistäminen.

Isänmaallisuudella on vakiintuneessa kielenkäytössä myönteinenkonnotaatio, mutta siihen liittyy käytännössä myös usein oman kansa-kunnan nostamista muiden yläpuolelle. Nationalistinen identifioituminenon luonteeltaan ulospäin poissulkevaa, muut identiteetit alistavaa ja sisäi-seen yhdenmukaisuuteen pakottavaa. Kiihkeästi isänmaallisuuteen ve-toavat ovat nationalisteja. Nationalismi tarkoittaa tässä yhteydessä kan-sallisuusaatteiden kattotermin sijasta oman kansakunnan merkitystä yli-korostavaa asennoitumistapaa. Äärimmillään se on historiallisten vihol-liskansojen nimeämistä. Eksplisiittisesti nationalistiset opit, kuten fasismitai kansallissosialismi, vetoavat organisoiduissa muodoissaan aina yksi-lön alisteisuuteen kansakunnalle. Yksilö saa merkityksensä ainoastaanyhteydestään kansakuntaan. Geneettisperusteisen kansakunnan ulkopuo-lisille ei tunnusteta erityistä ja omalle kansakunnalle yhtäläisesti oikeu-tettua arvoa. Tämä elementti on mukana myös vähemmän totaalisenaesitetyssä kansallisessa mytologiassa. Vahvempien oikeutta ajava totali-taristinen ja autoritaarinen oppi on valinnut juuri kansakunnat (tätä laa-jemmassa mielessä myös 'rodun') viittausperustakseen. Natsit käyttivätkäsitteitä ”Blut und Boden”, veri ja maaperä. Eli sukumetafora ja maaovat käsitteellisiä kiinnekohtia irrationaaliselle kansakuntaan sulautumi-sen kokemukselle.

Viite: valtio, territorio, historia

104

3. Kansallinen kulttuuri-identifikaatio: omien erityisten ilmaisutapojenymmärtäminen, luominen ja vaaliminen

Kulttuuri-identifikaatiota voidaan pitää autonomisena identifioitumi-sen orientaationa muiden ryhmien kanssa vertailuun suuntautuvan rela-tionaalisen orientaation sijasta (ks. Brown et al. 1992). Kieli ja kulttuuritarjoavat ihmisille keinon ymmärtää heidät itsensä osaksi sitä yhteisöä,jonka kulttuurisia merkityksiä he ovat sosialisaatiossaan omaksuneet.Kansakunnan poliittisen historian ja yhteiskuntahistorian tuntemus antaaaineksia oman identiteetin kansallisen juonteen ymmärtämiseen. Tämäon humanistinen kansallisen identiteetin aspekti, jolle annetaan tältäkannalta myönteinen konnotaatio vastakohdaksi poissulkevalle nationa-lismille. Tosin jotkut pitävät kansallista identiteettiä tässäkin mielessäsyrjivänä ja poissulkevana ja siten kansallista identifioitumista aina on-gelmallisena. Eksplisiittinen oman kulttuurin toisia ylempänä pitäminenon mahdollista.

Viite. Korkea- ja populaarikulttuurin kansallisuutta määrittävät piir-teet, kieli, historia, myytit, perinteinen kansankulttuuri

4. Kansalaisuus kansalaisyhteiskunnassa: kansakuntaan tai kansalliseenyhteiskuntaan kuuluminen yhteiskunnallisen tai kansakunnan osana pide-tyssä yhteisössä toimimisen kautta

Kansalaisyhteiskunta ei ole välttämättä luonteeltaan ja merkitysyh-teyksiltään erityisen kansallinen, ja se voi olla monikulttuurinenkin.Kansallinen identiteetti voi korostaa monikulttuurisuutta. Tässä hahmote-tussa identifioitumisen muodossa on kyseessä integroituminen, vastakoh-tanaan vieraantuminen tai segregoituminen yhteisöllis-yhteiskunnallisentoiminnan kautta. Erilaiset järjestöt ja joukkotiedotus toimivat useinkansallisvaltion rajaamalla alueella. Siksi suomalaisuus koetaan todelli-semmaksi kuin eurooppalaisuus, joka ei tarjoa suomalaisuuteen liitetty-jen tai liitettävissä olevien yhteiskunnallisten käytäntöjen veroisia kiin-nekohtia.

105

Giddensin (1981, 45-46) mukaan yhteiskunnallinen identiteetti ontoisiin liittymisen ulkoisin raja. Se voi mennä ulommaskin, vaikkakaansitä ei tarvitse kokea vahvemmin kuin toisia rajoittuneempia ryhmäliit-tymisiä. Konsensusta ei tarvitse olettaa. Tietoisuus siitä, että kollektiivillaon tietty identiteetti, tietoisuus kuulumisesta kollektiiviin, ei ole samakuin sen normatiivinen hyväksyntä Tietoisuus identiteetistä voi olla dis-kursiivista (refleksiivistä) tai käytännöllistä (jokapäiväistä, vrt. Billigin(1995) banaali nationalismi) (Schlesinger 1987, 251). Tällä viitataanyhteiskunnissa vallitseviin tosiasiallisesti erilaisiin ja ristiriitaisiin intres-seihin, joiden esilletuloa nationalistinen ideologia pyrkii tukahduttamaan.

Viite: yhteiskunta ja sen erityispiirteet, kommunikatiivinen yh-teisö

5. Instrumentaalinen ja sopimuspohjainen kansakuntaan liittyminenKuulumisesta kansakuntaan seuraa henkilökohtaisia etuja ja hyötyä.

Instrumentaalinen jäsenyys (psykologisia, materiaalisia hyötyjä) on luon-teeltaan heikommin sitoutuvaa. Tästä on kysymys silloin, kun omaankansakuntaan suhtaudutaan sen tarjoamien hyötyjen ja mielihyvän ko-kemusten perusteella. Esimerkiksi vietetään kesä Suomessa, koska silloinon valoisaa ja lämmintä, tai pohditaan Suomessa asumista sen tarjoamienpalvelujen, taloudellisten ja mm. sosiaaliturvaa koskevien etujen ja rasit-teiden kautta. (Vrt. Kelman 1997.)

Viite: utiliteetit

6. Valtion kansalaisuus ja kansalaisoikeudetTämä on muodollista kuulumista suomalaisten kategoriaan (citi-

zenship). Tässä ei ole kysymys suoraan identifioitumisesta vaan pelkäs-tään yhdestä ja mahdollisesta identifioitumisen edellytyksestä, joskinvieraan maan kansalaisilta edellytetään erinäisiä kansallista osallistumis-ta (ja siten samastumista?) ilmentäviä ominaisuuksia, esim. riittävääkielitaitoa, avioliittoa "kantasuomalaisen" kanssa, riittävän pitkää asu-misaikaa valtiossa ym. vakiintunutta suomalaisuutta ilmentäviä tekijöitä,

106

jotta heille voidaan myöntää kansallisuus. Eivät kulttuuriset sisällöt eikävarsinkaan fyysinen polveutuminen ole tällöin ratkaisevia. Valtion jäse-nyys passin ja kansalaisoikeuksien kautta ilmenevänä kansalaisuutenarinnastuu tällöin minimiryhmään. (Vrt. kahden hyvin erilaisen suomalai-sen tapaaminen ulkomailla.) Äänestäminen ja verojen maksaminen sekäkansalaisuuden edellyttämät velvollisuudet ja takaamat oikeudet ovatkansalaisuuteen perustuvia kansakuntaan kuulumisen muotoja.

7. Kotimaan kokemusTässä katsontatavassa kansallinen samastuminen on kotiin ja koti-

seutuun liittyvän kiintymyksen kokemista. Tätä voidaan kutsua myössynnyinmaan kokemukseksi.

Viite: Luonto, maisema ja maa.

Edellä mainitut identifioitumisen muodot ovat vain joitain tavanomai-simpia. Yksi tapa jäsentää kansallista identifioitumista ja saada otettasiitä on jakaa se seuraaviin tarkastelu-ulottuvuuksiin, joita esitelläänmyös kansallisen identiteetin erilaisten sisältöjen yhteydessä luvussa 1.4

I Kollektiivisesta kansallisesta identiteetistä itsen osaksi omaksut-tujen viittaustasojen ulottuvuudet

a) rakenteellisuus/valtiollisuus - välitön elämänpiiri,b) traditio - nykyaika,c) juhlavuus/ylevyys - arkisuus.II Vertailevuus - itseymmärrysIII Identifioitumisen emotionaalinen sitovuus - instrumentalismi

Tässä olen kiinnostunut lähinnä I kohdan kollektiivisesta kansallisestaidentiteetistä omaksuttujen viittaustasojen eli identiteettirepresentaatioi-den ulottuvuuksista. Kohtaa II vertailevuus - itseymmärrys olen käsitellytartikkelissa "Onko suomalaisuudessa samastumiskohteena mitään erityis-tä" (Anttila 1996), jossa olen esittänyt myös alustavan teoreettisen hah-motelman käsitteille 'identiteetti itselle' ja 'identiteetti toisille'.

107

Yksilöiden samastuminen kansakuntaan voi siis olla esim. ”isän-maallisuutta” tai "samanlaisuuden tunnetta muiden kanssa" eli asettumis-ta 'suomalaisen' kulttuurisiin malleihin ja sen mentaliteetin omaksumistatai sitten oman kulttuuri- ja elinympäristön tuntemusta ja omaksumista(kulttuurisuomalaisuutta"). Se voi olla myös ylpeyttä tai häpeää suoma-laisten saavutuksista tms. Yksilöt käyttävät kollektiivisen tason merki-tyksiä valikoiden ja eri tavoin painottaen sovittaakseen niitä omiin elä-män rationaliteetteihinsa omissa sosiaalisissa yhteyksissään.

Esimerkiksi ”isänmaallisuus” identifioitumisen sosiaalisena muotonamerkitsee suuntautumista rakenteisiin, valtion puolustamiseen, se onylevöitetty ja saa voimansa traditioon vetoamisesta. "Kulttuurisuomalai-suus", jota Raoul Palmgren (1948) esitti uudeksi suomalaisuuden paino-tukseksi teoksessaan Suuri linja, voi olla ilmiö, joka merkitsee suuntau-tumista elämänpiiriin, ei valtiollisiin tai taloudellisiin rakenteisiin. Useinse on ylevöitettyä vähintään reflektoivan etäännyttämisen mielessä, kutenkansallisen taiteen ja muun kulttuurin omaksumista. Sen suuntautuminenhistoriaan tekee siitä traditiopainotteisen. Nykyaikaisenakin sen on nivel-lyttävä jotenkin traditioon. Samastuminen suomalaiseksi ja suomalaisiinihmisiin voi tarkoittaa prototyyppisimpänä ns. "junttisuomalaisuutta" -stereotypianomaisuutta, jonka merkitykset liittyvät ihmisten läheiseenelämänpiiriin, ja ne sijoittuvat arkiseen ja matalaan pikemminkin kuinylevöitettyyn ja korkeaan. Varsinkin ulkoa ja ylhäältä katsoen tämä iden-tifioitumisen muoto sijoitetaan ajallisesti menneisyyteen. Apo (1998)esittelee sangen vakiintunutta kansan elämänmuotojen kitkemiskäytän-töä, jolla suomalaisia on pyritty vieroittamaan kelvottomista ja vanhasta-vista tavoistaan. Viime vuosikymmenien käsitteessä ”Suomi-kuva” ko-rostuu toivottu moderni taloudellisten toimintojen taso.

108

2.5.2 Identifioitumisen asteet ja mittaaminen

Sosiaalinen identifikaatio määritellään eurooppalaisissa teorioissa sosiaa-lisesti merkitsevien sosiaalisten kategorioiden sisäistämiseksi osaksiyksilön minäkäsitystä (esim. Tajfel 1981). Langen (1987) mukaan tällai-nen identifikaation sisältö viittaa yksilön identifikaatioon jonkin sosiaali-sen kategorian jäsenenä, mihin on lisätty mukaan kategoriaan liitetynstereotypian tunnustaminen ja sisäistäminen. Esim. etnisessä identiteetis-sä on siten erilaisia etnisen tietoisuuden tasoja, joiden voidaan ajatellaliittyvän sosiaalisten kategorioiden eritasoisten sisältöjen sisäistämisiin.(Liebkind 1992, 169.)

Lange (1989) tekee erottelun identifikaatioon joksikin (of) ja identi-fikaatioon johonkin (with) eli kannattamiseen. Ensimmäinen tarkoittaajonkun (myös itsen) tunnistamisen ja luokittamisen puhtaasti kognitiivis-ta toimintaa tai jotakin tietyn partikulaarisen identiteetin haltijana olemis-ta, useimmin juuri jäsenyyttä jossakin kategoriassa. (Liebkind 1992, 169)Jälkimmäinen on aktiivista identiteetin kohteen arvon kohottamista jasamanlaisuuden sijasta pikemminkin pyrkimystä samankaltaisuuteenkohteen kanssa. Urheilijoiden ja urheilujoukkueiden kannattaminen sekäesikuvien ihailu on tällaista kannattajaidentifioitumista (”fani-identiteetti”, ns. ”wannabe”-identiteetti). Identifioitumisen vahvuudestakertovat sekä kuulumisen kognitiivinen korostuminen että sille annettuarvo.

On tarkennettava, mitä identifikaatio merkitsee, jotta sitä voidaan kä-sitellä myös empiirisesti. Sosiaalisen identiteetin teoria tarjoaa selkeänmääritelmän lähtökohdaksi. "Sosiaalinen identiteetti on se osa yksilönminäkuvaa, joka juontuu hänen tietoisuudestaan, että hän kuuluu sosiaa-liseen ryhmään yhdessä tämän jäsenyyden arvon ja emotionaalisen mer-kityksen kanssa." (Tajfel 1978, 63.) Eli kategoriaan identifioitumiseenkuuluvat tietoisuus kuulumisesta, kuulumiselle annettu subjektiivinenarvo sekä sen emotionaalinen merkitys.

109

Kun pyritään hahmottamaan erilaisia identifikaation muotoja, on so-siaaliseen ryhmään tai kategoriaan identifioitumista eriteltävä tarkemmin.Yksilön kansallinen identifioituminen eli hänen suhteensa kansakuntaanvoidaan eritellä ainakin seuraaviin tasoihin tai asteisiin. Jälkimmäisettasot edellyttävät edellisten jonkinlaista toteutumista, mutta identifikaa-tioprosessissa palataan aina myös aiempiin tasoihin.

1) Tietoisuus kuulumisesta, kategoriointi, leimaaminen, sijoittaminenja sijoittuminen luokkaan. Tämä on rinnasteista jäsenyydelle jossainsatunnaisessa minimiryhmässä. Käytännössä esim. valtion kansalaisuuson yksi tällainen identifikaation alkutekijä.

Tähän liittyy kategoriaan liittyvien tekijöiden tunnistaminen subjek-tien omien ominaisuuksien tai ihanteiden tunnistamisen kanssa yhden-mukaisiksi. Tässä se on subjektin omien ominaisuuksien yhtäläisyyttäkansallisen autostereotypian kanssa, johon kuuluvat "kansalliset luon-teenpiirteet" ja kansallisesti ominaisina esitetyt fyysiset ominaisuudet.Tämä on arkipäiväisin kansallisen identifioitumisen taso ja merkitseeyksilölliseltä kannalta samanlaisuutta esitettyyn stereotypiaan tai modaa-lipersoonallisuuteen nähden. "Suomalaiset ovat juroja/rehellisiä. Minäkinolen juro/rehellinen. Olen siis suomalainen."

1 b) Ryhmäkoheesio saman kategorian jäseniä kohtaan (samanlai-suuden, läheisyyden tai ideaalisuuden perusteella). Tämä on identifioi-tumista ryhmäjäsenistä pitämisen kautta. "Pidän ahkerista ja rehellisistäihmisistä. Suomalaiset ovat ahkeria ja rehellisiä. Siksi pidän heistä."Pelkästään pitämisestä seuraava kuuluminen on SIT:n oletuksille vastak-kainen koheesioon perustuva prosessi. Se on kaikesta huolimatta yksiidentifikaation tekijä, joka on omiaan vahvistamaan identifioitumistakoko sosiaaliseen kategoriaan ja siihen liitettyihin kollektiivisen tasonmerkityksiin. (Mack 1983.)

2) Arvotus merkitsee kohteen ja siihen kuuluvien osien painoarvoa,keskeisyyttä ja tärkeyttä. Tässä on kyse identiteetin sisällöistä kutenseuraavassa emotionaalisessa merkityksessä mutta kognitiivisemmassaluokittelevassa mielessä.

110

3) Emotionaalinen merkitys on ryhmän kollektiivisen identiteetinrepresentaatioiden sisäistämistä osaksi itseä. Tässä voisi väittää olevankyse varsinaisesta identifioitumisesta ja sitoutumisesta, jossa identiteetinmerkityksille annetaan emotionaalista merkitystä sekä moraalista arvon-antoa. Kyse on kohteeseen liittyvien merkitysten latautuneisuudesta ja"tiheydestä” ja merkitysten sisäistyneisyydestä osaksi persoonallisuutta.

Chryssochoou (1996, 299-300) esittää laajoihin kokonaisuuksiin sa-mastumiselle kolme aspektia, joiden perusteella identifikaatioprosessieroaa pelkästä ryhmään kuulumisesta. Ensiksi on tieto siitä, että joku onkategorioitu jäseneksi ryhmään, jolla on tietyt ryhmäuskomukset ja omi-naispiirteet. Toiseksi tulevat tunteet ryhmää kohtaan ja emotionaalisetreaktiot. Kolmas aspekti on sitoutuminen. Kyse ei ole siis pelkästä itsenkategorioimisesta sosiaaliseen kokonaisuuteen. Jäsenten vakuuttuneisuussiitä, että muutkin ryhmän jäsenet ovat tietoisia ryhmäjäsenyydestään, onoleellista. "Me olemme ryhmä" on oleellisin ryhmäuskomus, minkä li-säksi tarvitaan ryhmän yhtenäisyyttä ja olemusta tiettyjen ominaispiirtei-den suhteen kuvaavia ryhmäuskomuksia. Siitä lähtien kun yksilöt pitävättiettyjä ryhmäuskomuksia (Bar-Tal 1990) jaettuina ja siten kokonaisuu-den määrittävinä, on syntynyt psykologinen ryhmä. (Chryssochoou 1996,301-302.) Sitoutuminen on identifioitumisen tunnustamista toisille.

Chryssochoou esittelee sosiaalisten representaatioiden mukaisellenäkemykselle identiteetistä kreikkalaisten jakaman kansallinen identitee-tin, joka koostuu historiasta, traditiosta, uskonnosta, kielestä, mentalitee-tista ja territoriosta. Nämä elementit ylläpitävät ajatusta, että on olemassakansakuntaa koskevien ja sen olemassaoloa oikeuttavien ryhmäuskomus-ten kokonaisuus, joka antaa yksilöille mahdollisuuden tunnistaa itsensätämän kansakunnan jäseninä. (Mt., 306-307)

Aktiivinen sitoutunut samastuminen on kategorian arvostusta ja sii-hen liitettyjen arvojen ja päämäärien hyväksymistä. Se on identifikaationmanifestoimista ja julkista vahvistamista. Tätä voisi kutsua myös identi-teettityöksi. Identiteetin arvoa ja sisältöä muokataan ja julistetaan todeksija kestäväksi.

111

Yleisesti ottaen identifikaation vahvuutta kuvaa se, kuinka paljonidentifioituja sijoittaa omaa ”psyykkistä energiaansa” ko. identiteetinkautta sisäistettyihin merkityksiin ja siten transformoidun energian takai-sin itsensä osaksi. Eli merkityksistä, joihin identiteetti viittaa, tulee mi-nuuden aspekteja. Yksilöt ottavat ulkoisen maailman ominaisuuksiasisäisen minuutensa piiriin. Psyykkinen energia ilmenee siten vastaavastiidentifikaatio-objektiin liitettyjen merkitysten sisäistämisenä.

”Psyykkisen energian” tyydyttävä tuottaminen, purkaminen ja uusin-taminen tuottavat "tärkeyden", merkityksellisyyden, pystyvyyden jaitsetunnon kokemuksia. Niitä ovat turvallisuuden tunne, toimintakykyi-syys (pystyvyys), eheyden kokemus, joka liittyy myös jatkuvuuden ko-kemukseen, sekä tunnustetuksi tulemisen kokemus. Identifikaatio-objekteina olevien merkitysten (tai identiteettirepresentaatioiden) sisäis-tämisen ajatus ilmenee selvimmin siinä, että sisäistettyjen merkitystenarvon kohottaminen tai loukkaaminen merkitsee näihin merkityksiinidentifioituvien ihmisten vastaavia henkilökohtaisia kokemuksia. Lipunkohottaminen tai häpäisy kohottaa tai häpäisee lippuun merkityksiä liit-tänyttä ja siihen ”psyykkistä energiaansa” suunnannutta.

Edellä kuvatulle identifikaation vahvuuden teoreettiselle arvioinnilletäytyy olla myös yksinkertaisia operationalisoitavia määrityksiä. Esimer-kiksi Lalli (1988) jakaa kaupunki-identifioitumisen mittarin 1) kohteenulkoiseen esittämiseen, 2) yleiseen identifikaatioon, 3) oman menneisyy-den jatkuvuuteen ja 4) kohteen tuttuuteen.

Identifikaation vahvuutta voidaan mitata suoraan identiteetin kohteenarvoa tiedustelevilla kysymyksillä ja kysymyksillä siitä, kuinka vahvasti,emotionaalisesti merkitsevästi yksilö tuntee kuuluvansa kohteena ole-vaan joukkoon.

Brown ym. (1986) ovat laatineet Tajfelin sosiaalisen identiteetinmääritelmään pohjautuvan sosiaalisen identifikaation vahvuutta kuvaa-van mittarin. Se koostuu väittämistä kuten "Olen henkilö, joka pitää tätäryhmää tärkeänä"; ".. identifioituu tähän ryhmään"; "...tuntee vahvojasiteitä ryhmää kohtaan". Mittarissa on kuitenkin mukana osioita, joiden

112

voidaan väittää kuvaavan vastaajan käsitystä hänen ryhmälleen ulkoisestiannetusta arvosta, esim. "Olen henkilö, joka pyytelee anteeksi kuulumis-taan tähän ryhmään".

Mael ja Ashforth (1992) käyttävät organisatorisen identifikaationmittarissaan sellaisia osioita kuin "Kun joku kritikoi kouluani, tunnen senhenkilökohtaisena loukkauksena"; "Kun joku ylistää kouluani, koen senhenkilökohtaisena kohteliaisuutena". He erottavat mittarissaan identifi-kaatiosta erilleen organisaation havaitun prestiisin, kuten "Kouluammearvostetaan asuinyhteisössämme". Käsitellyn vertailu-relationaalisuus -aspektin kannalta identifikaatiosta olisikin käsitteellisesti tärkeää erottaaryhmän ulkoista asemaa arvioivat mittariosiot erilleen varsinaisesta iden-tifikaatiomittarista, jonka tulisi kuvata nimenomaan identifikaation koh-teen emotionaalista sisäistämistä oman minuuden osaksi. Featherin(1994, 475) mukaan tulisi koettaa jättää relationaalinen orientaatio vä-hemmälle huomiolle, jolloin sisäryhmän arvioinneissa viitattaisiin aina-kin jotenkin sisäisiin standardeihin.

Identifioitumista australialaiseksi mitattiin osioilla "Kuinka paljonsinulle merkitsee olla australialainen”, ”paljonko välität australialaisuu-destasi?” (How much do you care about being an Ausralian?) ja toiseksi"Kuinka ylpeä olet kuulumisestasi Australian kansakuntaan?" (Feather1994, 471.)

Mlicki ja Ellemers (1996, 114) käyttävät kansallisen identifioitumi-sen mittarissaan seuraavia osioita:

Pidän itseäni hollantilaisena / puolalaisena. (I see myself)Olen iloinen, että olen hollantilainen / puolalainen.Tunnen vahvoja siteitä hollantilaisiin / puolalaisiin.Olen samanlainen kuin muut hollantilaiset / puolalaiset.Samastan itseni hollantilaisiin /puolalaisiin.

Dekker ym. (2003, 347) ovat laatineet nationalismia mittaavia asenne-väittämiä. Siihen liittyviä vahvistuvia asteita ovat kansallinen tunne,

113

kansallinen pitäminen, kansallinen ylpeys, kansallinen preferointi, kan-sallinen ylemmyys ja nationalismi (”Tunnen vereni hollantilaiseksi.”).

Identifioitumisen voimakkuuden arviointi lähtee vastaajien omastasangen suorasta subjektiivisesta arvioinnista. Tässä luvussa käsitellytseikat tulisi ottaa huomioon laadittaessa suomalaiseksi identifioitumisenvahvuutta kuvaavia väitteitä. Myös erilaisia identifioitumisen muotojavoidaan periaatteessa mitata erikseen. Kansallisen identifioitumisen eri-laiset muodot ilmenevät myös erilaisten kansallisen identiteetin sisältöjenpainotuksina.

2.5.3 Kansallinen identiteetti ja muut identiteetit

Kansallinen identiteetti nojautuu muihin identiteetteihin, ja kansallinenidentifikaatio on aina yksi sosiaalinen identiteetti muiden joukossa.

Muut sosiaaliset identiteetit voivat tukea kansallista identiteettiä, ollariippumattomia siitä tai olla ristiriidassa sen kanssa. Vakiintuneet sosiaa-listen identiteettien kategoriointitavat perustuvat kansallisen identiteetinlisäksi ainakin muihin demografisina taustamuuttujina pidettyihin seik-koihin, kuten sukupuoleen, ikään, aviosäätyyn, kotipaikkaan, koulutus-tasoon ja ammattiin. Sukupuoli on suhteellisen selkeä, mutta sukupuoli-identiteetin mittaamista ei ole pidetty erityisenä kysymyksenä, vaan seotetaan valmiina selittävänä identiteettinä. Ikä tuo rooli-identiteettejä, jaihmiset voivat ryhmittyä ikäryhmän tai sukupolven nojalla, vaikkei mi-tään valmiita selkeärajaisia ryhmärajoja ole. Ammattien mukaan jakau-dutaan erilaisiin luokkiin, kerrostumiin tai ammattialoihin.

Uskonto, poliittinen kanta tai jokin muu maailmankatsomus voivatmuodostaa sosiaalisia identiteettejä. Vakiintuneiden sosiaalisten identi-teettien perustan heikentyessä erilaisten oman elämän rakentamisen iden-titeettien katsotaan korostuneen. Harrastus, elämäntyyli ja makukysy-mykset voivat olla tällaisia.

114

Tämän tutkimuksen kannalta kiinnostavimpia ovat kansalliselle iden-titeetille rinnakkaisiksi katsotut muut maantieteelliseen tilaan kehämäi-sesti sidotut identiteetit. Näitä ovat kansallista suppeampi kotiseutuiden-titeetti ja kansallista laajemmat identiteetit, lähinnä Euroopan ja Euroo-pan unionin identiteetti. Kotiseutuidentiteettiin liittyvät kotikunta, koti-kylä tai -kaupunginosa ja niitä laajempi alue, kuten maakunta. Tällaisetidentiteetit voivat rakentua kunkin erityisen oman paikan kokemisenvaraan, tai niillä voi olla vakiintuneita muotoja.

Eurobarometritutkimuksessa vuonna 2001 suomalaisista 61% samas-tui vain Suomeen eikä Eurooppaan. Se oli britannialaisten jälkeen yhdes-sä ruotsalaisten kanssa korkein osuus tuolloisista 15 jäsenmaasta. Lu-xemburgissa ja Italiassa valittiin muita useammin eurooppalaisuus japelkästään omaan maansa valineita oli 23 ja 26 %. Suomalaisista vain 1% samastui pelkästään europpalaiseksi. Vuonna 2003 vain suomalaisinaitseäänpitäviä oli 55 % (Nurmela 2005).

Huici ym. (1997) tutkivat Espanjan andalusialaisten ja Britannianskotlantilaisten alueellisten ja kansallisten identifioitumisten ja eurooppa-laisen identifioitumisen suhdetta toisiinsa. Heillä oli oletuksena, ettävaikka molemmilla alueilla on vahva omaleimaisuutensa ja itsehallinto-pyrkimyksiä, Skotlannissa alueellinen identifioituminen on erottuvampaakuin kansallinen. EY:stä (EC) on kehittymässä korkeamman asteen yli-kansallinen sosiaalinen ja poliittinen kategoria. Se myös niveltyy alem-man tason kategorioihin kansakuntiin ja alueisiin erityisellä tavalla.(Huici ym. 1997, 99.) ”Alueiden Eurooppa” tarjoaa yhden tavan katego-rioiden välisten suhteiden jäsentymiselle, jossa alueellisen ja eurooppa-laisen suhde lähenee (Harvie 1994).

Huici ym. (1997) kartoittavat näiden eritasoisten kategorioiden mer-kityksellisyyttä. Kohteena on tapa, jolla muodollisesti hierarkkisestisisäkkäiset kategoriat kytkeytyvät toisiinsa niin, että jokin kategorioidentaso saa erityisen tarkoituksen ja painoarvon poliittisen kehityksen ha-vainnoinnissa ja arvioinnissa.

115

Vertailevan identiteetin käsite painottaa sitä, että pitää ottaa huomi-oon eri tasoilla olevien sosiaalisten kategorioiden suhteet toisiinsa. Josylemmän tason kategoria ei ole merkityksellinen mutta alemman on,kuten separatistisessa identifioitumisessa, alemman tason kategoriastavoi tulla erottuva. Jos kategoriat ovat harmonisia, ylemmän tason katego-ria on yleensä alempitasoista erottuvampi ja alemman tason kategoria onsille alisteinen. (Mt., 100.)

Tutkituista opiskelijoista andalusialaiset identifioituvat yhtä vahvastisekä Andalusiaan että Espanjaan, ja nuo identiteetit ovat integroituneitasiten, että niillä on yhteisvaihtelua. Skotlantilaisilla brittiläisen ja skotlan-tilainen identiteetin välillä on jännite, joka merkitsee vertailevaa identi-teettiä: alemman tason skotlantilaisuus erottuu vahvempana, ja identifioi-tuminen britiksi on heikompaa. Erikseen kysyttäessä 58 % skotlantilaisis-ta piti itseään enemmän skotlantilaisina kuin britteinä mutta andalusialai-sista vain 11 % enemmän andalusialaisina kuin espanjalaisina. Anda-lusialaisista 80 % piti itseään yhtä paljon andalusialaisina kuin espanja-laisina. Korkeasti koulutetut ovat valmiimpia muuttamaan työn vuoksi(Emler ja St. James 1990).

Andalusialaisten alueellisen ja kansallisen identifioitumisen vahvuu-det korreloivat toisiinsa (0,33). Erityisesti kansallisen identifioitumisen jaeurooppalaiseksi identifioitumisen välillä on vahva yhteys (0,44). Skot-lantilaisilla alueellinen skotlantilaiseksi identifioituminen oli sen sijaanpikemminkin käänteistä suhteessa britiksi identifioitumiseen.

Skotlantilaisilla ei ollut odotettua negatiivista yhteyttä brittiläiseksija eurooppalaiseksi identifioitumisen välillä, vaan korrelaatio oli nolla.Andalusialaisten alueellisen ja kansallisen identiteetin yhteisvaihteluaselitettiin yleisen sosio-poliittisiin kategorioihin identifioitumistaipumuk-sen vaihtelulla. Myös eurooppalaisuus kuului tähän harmonisten identi-teettien joukkoon. Tämä yleinen identifioitumisen taipumus selittäneemyös sen, että odotetun brittiläisyyden ja eurooppalaisuuden negatiivinenkorrelaatio puuttui ja että myös odotettu käänteinen yhteys brittiläisyy-den ja skotlantilaisuuden välillä jäi vain pieneksi ja ei-merkitseväksi.

116

Muita selityksiä on se, että skotlantilaisten eurooppalaiseksi identifioitu-minen ei ollut erityisen vahvaa eivätkä vahvimmin skotlantilaisiksi sa-mastuvat katsoneet EY:n edistävän Skotlannin asemaa Britanniassa,pikemminkin heikentävän.

Cinnirella (1997) tutki opiskelijoiden kansallista ja eurooppalaistaidentifioitumista Britanniassa ja Italiassa. Brittiläisten samastuminenEurooppaan on vähäistä. Kansallinen identifioituminen on sitä selvästivahvempaa. Brittiläiseksi ja eurooppalaiseksi samastumisen mittaritkorreloivat negatiivisesti toisiinsa (-0,26). Sitä vastoin italialaisille eu-rooppalaiseksi samastuminen on merkitsevästi vahvempaa kuin kansalli-nen samastuminen Italiaan. Italialaisten eurooppalaiseksi samastuminenon merkittävästi vahvempaa kuin brittien euroidentiteetti, ja se korreloipositiivisesti (0,21) italialaiseksi samastumisen kanssa.

Turnerin teoretisointiin (1987) viitaten itsen kategorioinnit, kuten eu-rooppalainen ja kansallinen identifioituminen, voivat olla olemassa yhtäaikaa, jos ne on konstruoitu toisensa poissulkevilla abstraktiotasoilla.Tällaisesta on esimerkkinä Yhdysvaltojen kansallisen ja osavaltioidenidentiteettien harmonisuus. Briteille kansallinen ja eurooppalainen identi-teetti ovat ilmeisesti samalla tasolla vaihtoehtoina toisilleen. Italialaisillene ovat eri tason abstraktioita, aivan kuten kansallinen ja paikallinenvoivat olla. Eurooppalaisuus on ikään kuin laajemman tason italialaisuut-ta, tai italialaisuus on osa eurooppalaisuutta. Sosiaalisen identiteetinabstraktiotaso ei ole annettu vaan sosiaalisina representaatioina ilmene-vää käsitteellistämisten välistä kilpailua. Britanniassa eurooppalaisuuteenliittyvät eron ja uhan diskurssit.

Identiteettimittarissa pyrittiin mittaamaan havaittua tärkeyttä, sosiaa-lis-emotionaalista merkitystä, samanlaisuutta ja riippuvuutta toisista.(Cinnirella 1997, 23.)

Britannialaiset pitivät avovastauksissa eurooppalaista ja kansallistaidentiteettiä suuremmalta osin yhteensopimattomina kuin yhteensopivi-na. Italialaisilla oli päinvastoin.

117

Kansallisten identiteettien sisältöjen suhteen ilmeni, että molemmis-sa maissa ilmaistiin avovastauksissa ylpeyttä kansakuntiin liittyvästärikkaasta kulttuurisesta ja historiallisesta perinnöstä. Näin esitti 36 %brittiläisistä ja 41 % italialaisista vastaajista. Huomattavan pieni osuusitalialaisista ilmaisi ylpeyttä kansakuntansa demokraattisesta järjestel-mästä (7 %) verrattuna britteihin (30 %). Britit saattoivat nojata symboli-sen kiintymisensä kansalaisidentiteettiin eli instituutioihin ja valtioon.

Dresdenin pormestarin mukaan "Saksit eivät ole tunteneet itseäänkoskaan todella saksalaisiksi historiansa aikana; he olivat aina enemmäneurooppalaisia ja saksilaisia" (Berghofer 1990, 51; ref. Pross 1991). Si-mon ym. (1995) havaitsivat, että saarinmaalaiset suosivat alueellistaidentiteettiä ennen saksalaista identiteettiä. Salazar ja Salazar (1996)toivat esiin Latinlaiselle Amerikalle ominaisen piirteen identifioitumises-ta voimakkaammin latinalaisamerikkalaisiksi kuin kansallisuuksiinsaChilen, Kolumbian, Meksikon. Perun ja Dominikaanisen tasavallan tu-loksissa.

Kansallisen ja alueellisen alapuolella ovat paikalliset erilaajuiset ka-tegoriat. Suomessa ei ole selvää poikkeusta Ahvenanmaata lukuun otta-matta sellaisia vahvoja alueellisia identiteettejä, jotka olisivat ristiriidassakansallisen identiteetin kanssa. Paikallinen identifioituminen kulkeepääsääntöisesti kuntarajojen mukaan mutta noudattaa erilaisia ja yksi-löidentiteetin mukaisia erikeskisiä vakiintumisen asteita kaupunginosa,kylä, naapurusto, koti. Suomessa alueiden identiteettejä on tutkinut AnssiPaasi (1986).

Chryssochoou (1996) esittää huomioita kreikkalaisten suhteesta Eu-rooppaan. Vaikka on olemassa yhteinen Eurooppaa koskeva representaa-tioiden kokonaisuus, nämä elementit eivät muodosta ryhmäuskomuksia.Vaikka yksilöiden mielestä Eurooppa muodostuu taloudelliselta perustal-ta, tämä jaettu uskomus ei ole yhtenäisyyden perusta. Kreikkalaisilleeurooppalainen on joku, joka ajattelee Euroopan taloudellisia etuja, liitonmentaliteettia, asuu Kreikan rajojen ulkopuolella läntisessä Euroopassatai Pohjois-Euroopassa ja on Euroopan asukas. Eurooppalaiselle ei ole

118

annettu attribuutteja. Eli ei ole muodostunut eurooppalaisten stereotyyp-piä, eivätkä kreikkalaiset tunne kuuluvansa heidän kategoriaansa. Hetoivovat, että antiikin sivilisaation ansiosta heillä on oikeus paikkaanEuroopan yhteisössä, josta he toivovat hyötyvänsä taloudellisesti ja kan-sallisesti esim. suhteessa Turkkiin.

Kansallisessa identiteetissä on vahva tunteellinen ulottuvuus. Eu-rooppaan ei liity vastaavaa kollektiivista muistia kuin kansalliseen, jossaon paljon viittauksia sotiin. Yksilöillä ei ole yhteisiä pyrkimyksiä Euroo-pan suhteen. Se on kaukainen, eivätkä he tunne itsellään olevan valtaasen päätöksiin. Partisipaatio on tärkeää ryhmän muodostumiselle ja käyt-täytymiselle ja myös konsensuksen muodostumiselle. Moscovici ja Doise(1992, 74) pitävät osanottoa perustarpeena ja ajattelevat, että kun tähäntarpeeseen vastataan, ryhmä ei enää näyttäydy annettuna tai yksilölleulkopuolisena seurana, joka antaa jäsenilleen valmiit roolit. Heidän työn-sä tuo heidät lähemmäs toisiaan ja saa heidät tuntemaan, että kaikki,mihin on ryhdytty yhdessä, on tehty tarkoituksellisesti. Kansalaistenpartisipaation puute Euroopan rakentamisessa estää ryhmäidentiteetinmuodostumisen.

2.6 Kansallisen identiteetin vetovoimatekijät

Luvussa 2.4 tarkastellaan erilaisia sosiaalisen identifioitumisen taustallaolevia motivaatiotekijöitä. Tässä etsitään systemaattista kuvaa siitä, mit-kä ovat ne kollektiivisen kansallisen identiteetin erityispiirteet, jotkatekevät kansallisuudesta niin vetoavan, että sen hyväksi tehdään äärim-mäisiä uhrauksia. Mitä kansallisessa identiteetissä on identifioitumisenkannalta sellaista, mitä muissa kollektiivisissa identiteeteissä, kuten su-kupuoli- tai ammatti-identiteetissä, ei ole? Kysymys liittyy niin identi-teettien sosiaali-historialliseen rakentumiseen kuin motiivien tarkasteluunpsykologisella tasolla. Seuraavassa esitän neljä tällaista suomalaisittain

119

painottunutta kansallisen identiteetin erityispiirrettä (Anttila 1997), joi-den vahvuus ja erityisyys saattavat tosin olla yhä haastetumpia.

1) Instituutiot; valtiollisuusNationalismin alkuperäinen tavoite on ollut kulttuurisen ja poliittisen

sfäärin liittäminen toisiinsa yhtenäiseksi kansakunnaksi kansallisvaltiossa(Gellner 1983). Kansallisvaltio ja kansalliset instituutiot (esim. president-ti, armeija ja koululaitos; myös kansallisesti rajautuneet eri alojen yhdis-tykset ja tiedotusvälineet) muodostavat, ylläpitävät ja uusintavat identi-teettiä tehtävää varten vakiintuneine käytäntöineen. Esim. Mannin (1994,109) mukaan militarismi, viestinnän vaatima infrastruktuuri, taloudelli-nen, sosiaalinen ja perheiden elämän sääntely ja voimakkaat tunteet kan-salliseen yhteisöön kuulumisesta ovat sulautuneet yhdeksi häkkiä muis-tuttavaksi instituutioksi. Siksi yhteiskuntatieteilijät olettavat, että yhteis-kunta on yhtä kansallisvaltio.

Benedict Andersonin (1992) mukaan kansallisen yhteisön tunne ontuotettu sen tietoisuuden varassa, että ympäri kansakuntaa ihmiset käyvätläpi saman sanomalehden päivittäisen lukemisen rituaalin. Tällä tuote-taan simultaanisuuden eli samanaikaisuuden tunnetta eri paikoissa asuvil-le. Billigin (1995) mukaan päivittäistä implisiittistä nationalismia tuote-taan huomaamattomalla ”liputtamisella” myös sanomalehdistön uu-tisoinnin kehystyksissä kotimaahan ja ulkomaihin sekä säätiedotuksissa.Verojen maksaminen, äänestäminen, poliittisiin ja yhteiskunnallisiinliikkeisiin osallistuminen vaikkapa pelkästään niitä kommentoimalla ovatyhteiskunnallista käytäntöjä kansallisvaltioon osallistumiseksi.

Väkivallan monopolia hallussaan pitävät kansallisvaltiot ovat yksin-kertaisesti ainoita tahoja, jotka vaativat kansalaisilta laillisesti äärimmäis-tä, jopa intohimoista uhrautumista puolestaan sekä edellyttävät viholli-siksi nimettyjen surmaamista. Kansallinen identiteetti on ideologisestikäyttökelpoinen vallankäytön legitimoimisen kannalta. Tämä on kansal-lisen identiteetin ylläpitämisen rakenteellinen motiivi.

120

Kansallisvaltio sekä tuottaa kansallista identiteettiä että on valtiol-lisine symboleineen - rahoineen, postimerkkeineen, lippuineen, vaa-kunoineen ja kansallislauluineen - osa sen identiteettirepresentaatioita.Kansallisvaltiollisten seikkojen vetovoima on sidoksissa muihin veto-voimatekijöihin, kuten luontoon ja perinteisiin. Omimmillaan kansallis-valtiolliset tekijät vetoavat voiman ja vallan symbolein esim. sotilaspa-raateissa ja tasavallan presidentiltä odotetussa arvovallassa. Suomenkansallista projektia pidetään erityisen valtiokeskeisenä (esim. Alapuro jaStenius 1987, 11).

2) Territoriaalisuus; suhde maahanKun identiteetti representoidaan maahan ja vieläpä selvärajaiseen

territorioon, se saa vahvasti ontologisoidun vivahteen. Maaperä on kiin-teydessään ja järkähtämättömyydessään harvinaisen konkreettinen rep-resentaatio verrattuna vaikka kulttuurisiin artefakteihin tai abstrakteihinkulttuurisiin muotoihin. Siksi etniset ryhmät tavoittelevat niin usein"maata jalkojensa alle". Tilan kulttuurinen merkityksellistäminen esi-merkiksi sukupuoli- tai ammatti-identiteeteissä on luonteeltaan erilaistaja häilyvämpää.

Kansallinen paikka ja maantieteellinen tila pitää kuvitella (Billig1995, 74). Kansallisen identiteetin representointi spatiaalisesti sulkeutu-neella ja yhtenäisellä maa-alueella tuottaa kokemuksen yksiselitteisestärajasta: on yhtenäinen, ei-limittäinen maa-alue selkeästi merkittyinerajoineen. Moderni poliittinen kartta sisältää tarkat rajat ja yhtenäisenalueen toisin kuin keskiaikainen vastineensa. Billigin (1995, 31) mukaanniin on myös modernilla, puheen kuvitellulla kartalla rajansa. Rajoilla jarajojen puolustamisella voidaankin representoida yleisempää kategorianyksikäsitteisyyttä. Esimerkiksi "luonnolliset rajat" ja niiden sisään jäänyteliöstö ja maantieteellinen pinnanmuodostus tarjoavat mahdollisuuksiaerojen tekemiseen. Itsenäisyyden alkuaikoina luonnontutkijat etsivätkansatieteilijoiden rinnalla Suomen luontaista paikkaa Pohjolassa (Kal-liola 1999, 35). Maa-alueen selvärajaisuus yhdistetään myös sellaisiin

121

ihmisten kategoriointiulottuvuuksiin kuin asuinpaikkaan, kieleen, kansa-laisuuteen ja geneettiseen polveutumiseen. Nämä ovat useimmiten pääl-lekkäisiä eli kansalliseen perusryhmään kuuluvat ovat useiden päällek-käisten rajojen sisällä. Suomalaisten kategoria on tässä mielessä verrat-tain selvärajainen, vaikka tosiasiallisesti Suomi ei rajaudu tiukan maan-tieteellisesti kansana, kulttuurina, elämänmuotona tai kielialueena (Joen-niemi 1993, 64).

Kansallisen identiteetin spatiaalisuuden toinen erityispiirre yhtenäi-sen rajatun maa-alueen lisäksi on maahan yhdistyvä paikallisuus. Lähei-syyden tunteena se toimii kansallisen identiteetin käyttövoimana. Laajaja abstrakti kansakunta tehdään läsnäolevaksi. Partikulaarinen maisemavoi edustaa koko kansakuntaa sen yhtenä "sielunmaisemana". Myösvälittömässä ympäristössä oleviin ihmisiin ja elämänmuotoon samastu-minen on samalla kansakuntaan samastumista. Paikalliseen identifioitu-minen on näin osaltaan kansalliseen identifioitumista. Paikallisuudella eiole koskaan mitään yksikäsitteisiä rajoja, vaan se jatkuu kotimaana ylinäkyvän horisontin valtion rajoihin asti. Esimerkiksi kansallispuistot janimetyt kansallismaisemat (Palin 2004) edustavat paikallisen semioti-soimista kansalliseksi. Tätä kuvaa myös unelma "punaisesta tuvasta japerunamaasta". Lokaalisuuden kansallisuus on tavallaan paradoksaalista:suomalaisille ominainen käytäntö mennä kesämökeille eristymään muistasuomalaisista onkin liittymistä mentaaliseen kansalliseen kokonaisuu-teen. Lehtosen (2004a, 60-63) mukaan kaupungistuneilla suomalaisillaon nostalgisoiva suhde pastoraaliseen maaseutuidylliin. Agraarisen työnsijaan on leppoisaa käyskentelyä ja loikoilua, kerrankin vailla syyllisyyt-tä. Tämä on myyttinen kuva harmonisesta paikallisuudesta. Maantieteel-lisestä näkökulmasta kansalliseen identiteettiin kuten territorioiden insti-tutionalisoimisesta ks. Paasi (1997) sekä Kalliola (1999), Lehtonen(2004a, 2004b).

Kansalliseen identiteettiin liittyy modernisoitumisen aiheuttama ajanja paikan erottaminen (Giddens 1990). Eli emme ole enää sidoksissatietyssä ajankohdassa tiettyyn konkreettiseen paikkaan. Giddensille

122

(1990) ’paikka' on erityinen, konkreettinen, tunnettu, tuttu, rajattu, niidenspesifien sosiaalisten käytäntöjen sija, joissa meidät on muovattu ja joi-hin identiteettimme liittyy läheisesti. Esimoderneissa yhteiskunnissa tilaja paikka olivat päällekkäisiä, koska läsnäolo’ hallitsi sosiaalisen elämäntilallisia rajoja. Modernisuus repii tilan irti paikasta vaalimalla siteitä’poissaoleviin’, paikallisesti etäisiin toisiin kasvokkaisen vuorovaikutuk-sen ulkopuolella. (Giddens 1990, 18) Tämä on kansallisen samanaikai-suuden kokemuksen edellytys, mutta tila laajenee myös kansallistenrajojen yli. Paikka säilyy kiinteänä, mutta tila (space) voidaan ylittääsuihkukonein, faksein ja satelliitein (Hall 1992,302), ja matkapuhelimellaja internetin kautta.

Kansallinen identiteetti mahdollistaa siis yksilölle jäsentyneen tilankokemuksen paikkoja tarjoamalla, tosin modernisoitumisen haastaman.Konkretisoitu paikan kokemus liittyy myös oman sosiaalisen ympäristönymmärtämiseen. Reicherin, Hopkinsin ja Condorin (1996, 86) sanoin"kotimaa on osa naturalisoitua identiteettiä - ihmisten piirteet legitimoi-daan viittaamalla maisemaan - mutta se tarjoaa myös ihmisille paikantunteen, turvallisuuden ja oikeuksien alueen ja keinon orientoitua globa-lisoituvassa maailmassa".

3) Aika; jatkuvuuden tunneKansan ja kansakunnan vaiheiden mytologisoiva esittäminen voi an-

taa syvyyden tunteita ihmisen omalle olemassaololle, juuret ja tunteenpaikasta maailmassa. Kansakunnan "ikiaikainen" olemassaolo on ikäänkuin pystytty osoittamaan historiankirjoituksen ja folkloristiikan esittä-mien tarinoiden avulla. Kansallinen identifioituminen minuuden katego-risoimisena kansakuntaan laajentaa minuuden ulottumaan paitsi horison-taalisesti koko kansakuntaan myös ajallisesti oman elämän yli mennee-seen ja sen lisäksi tulevaisuuteen. "Kansallinen identiteetti ei tarjoa vainmäärättyä sosiaalista sijaintia, joukkoa arvoja, uskomuksia ja tulkintoja.Ajattomaksi tekemällä poistetaan epäily niiden relevanssista ja legitimi-teetistä. (...) Kohtalon tunne merkitsee, että kansakunnan nimissä tehdyil-

123

lä teoilla on pysyvä merkitys ja tekojen merkitys voi kukoistaa myöskuoleman jälkeen. Se on tie kuolemattomuuteen sekulaarissa maailmas-sa." (Reicher ym. 1996, 84)

Kansakunnille on pystytty rakentamaan uskottavan tuntuisia traditi-oita, vaikka kansanmusiikin kaltaiset traditiomuodot juontuvat lokaalisis-ta etnisistä kulttuureista eikä niitä ole alkuaan luotu mihinkään kansallis-valtion tarpeisiin. Anthony D. Smithin (1986) väitteissä kansallistenyhteisöjen eräänlaisesta luonnonmukaisuudesta on kuitenkin tietyllätavalla perää. Kansakuntaisuuden ylläpitämisessä hyväksikäytetty mui-naisten etnisten kulttuurien myyttien kansakuntaiseen jatkuvuuteen pe-rustuva esitystapa ei ole välttämättä mahdollista mille tahansa katego-risoinnin tavalle. (Tämä ei perustele kuitenkaan juuri tietyllä tavallarajautuneen kansakunnan välttämätöntä muotoutumista. Etniseltä pohjal-ta määrittyen olisi yksi mahdollinen institutionaalinen lopputulos vaikka-pa Savo-Karjalan kansallisvaltio. Eikä sen nimi olisi Itä-Suomen lääni,vaan jotakin tyyliin "Padania" (itsenäiseksi halutulle pohjoiselle Italialle1990-luvulla keksitty nimi.)) Ainakin kansakuntaisuuden traditionaalinensyvyys on ollut kansallisvaltion järjestelmällisen ideologisen työn koh-teena. Tarjotun tarinan tähänastinen menestys kertoo toisaalta, että se onmyös puhutellut. Keksittyjäkään traditioita ei voida luoda tyhjän päälle.Menneisyyden muovaamisella on rajansa, koska faktuaalisella tasollaajateltuna menneisyys on jo sulkeutunut. Valikoiva katse ja tulkinta eivätole siis vailla selkeitä reunaehtoja.

Kansallisen identiteetin representaatioilla ja metaforilla on aina tiettyjatkuvuus. Uudetkin esitykset niveltyvät aina jotenkin vanhoihin. Kansal-lisen identiteetin traditionaalisuus antaa sekä simultaanisuuden että jat-kuvuuden tunteen siitä, että "meille" ominaisena pidetty on jatkossakinmuiden "meistä" jakamaa eikä ainoastaan yksilön oma käsitys asiasta.Tarjotessaan odotusten struktuureja (Paasi 1986) ne representaatiot mah-dollistavat kommunikoinnin ja keskinäisen ymmärrettävyyden. Kansalli-nen identiteetti voidaan ottaa yksilölliseksi orientaationormiksi muistaidentiteetin vetoavuustekijöistä riippumatta jo pelkästään siksi, että mui-

124

denkin oletetaan niin tekevän. On praktista tuntea tavat. Kansallisessaprojektissa kansakunnan sisällä koetut yhteiset "kohtalonhetket" ovatmyös merkittäviä. Tällainen tapahtuma voi olla vaikka sinänsä ei-kansallisen Estonian onnettomuuden tapahtumien tai kokeminen. Var-muus siitä, että on käynyt läpi jotain koskettavaa toisten kanssa, yhdistää;voi tietää sen, että toisetkin tietävät.

Yhdysvalloissa lapset aloittavat jokaisen koulupäivänsä uskollisuu-denlupauksella maansa lipulle (pledge of allegiance). Käytyään tämänkaikille yhtäläisen rituaalin toistuvasti läpi lapset tietävät, että se on mui-denkin oppilaiden samanlainen tapa aloittaa koulupäivä koko kotimaassaja että heidän vanhempansa ja isovanhempansa aloittivat koulunsa sa-moin. (Billig 1995, 50.) On tietoisuus tai tunne toisten vastaavasta identi-fioitumisesta, ja tämän identifioitumisen tapa koetaan ajallisen jatkuvak-si. Identifioituminen jaetaan sekä pitkittäisesti ajassa että poikittaisestitilan yli.

Samoin kuin kansallisen identiteetin representointi maahan tarjoaatraditionaalisuuden edustama ajallinen jatkuvuus pysyvyyden tunteita.Pysyvyys liittyy psykologiseen turvallisuuden tunteeseen. Siksi kansalli-sen identiteetin haikailu ja erilaiset kohottamispyrkimykset ajoittuvaterityisesti yhteiskunnan kriiseihin, jolloin haetaan turvallisuutta (esim.Stern 1995, 230, Caputi 1996).

4) Ajatus yhteisestä alkuperästä; kansakunta perheenäAjatus yhteisestä alkuperästä liittyy läheisesti edelliseen kohtaan.

Ehdotus kansallisen ja etnisen identiteetin erityisyyden ymmärtämiseksisisältäpäin liittyy identifikaation psykologisiin perusprosesseihin. Etnis-genealogisten (Smith 1991) kollektiivisen kansallisen identiteetin esityk-sissä käytetään sukuun ja perheeseen liittyviä metaforia (ks. Stern 1995,230, 232, Lange ja Westin 1985, 18), joista selvimmät ovat ”isänmaa” ja”äidinkieli”. Kansakunta esitetään ikään kuin laajennettuna perheenä taisukuna. Vanhassa suomalaisessa kanonisoidussa representaatiossa kan-sakunta naturalisoitiin sukujen liittymiseksi yhteen heimoyhteyden väli-

125

tyksellä kansakunnaksi. Tässä mielessä sukumetaforan hyödyntäminenon ollut hyvinkin konkreettista. Puheessa suomalaisten alkuperästä taisuomalaisten ”geneettisestä pullonkaulasta” sukuyhteydellä on myöstiettyä faktuaalista pohjaa.

Sternin (1995, 225) mukaan kansakuntaisuutta onnistutaan nostatta-maan, kun kansakuntaan identifioitumiseen yhdistetään primaariryhmiinliittyviä tunteita ja normeja. Nationalismin nerokkuus sosiaalisena kek-sintönä on pitää kansakuntaa yhtäläisenä perheen ja yhteisön kanssa (mt.,230).

Todellisesta tai kuvitellusta, geneettisestä tai kulttuurisesta yhteisestäpolveutumisesta riippumatta kansakuntaisuutta on mahdollista esittää javastaavasti kokea syvänä ’veljeyden’ tunteena - sisaruusolidaarisuudenvakiintunutta maskuliinista ilmaisua käyttäen. ’Veljeyden’ konstruoinnil-la on yhteys primaariin identifikaatioon. Kansallistunnetta kohottavassaretoriikassa pystytään hyödyntämään niitä psykologisia prosesseja, joillalapsi identifioituu äitiinsä sekä isäänsä ja sitä tietä perheeseensä. Vastaa-vasti perhe on semiotisoitu kansalliseksi instituutioksi (vrt. "koti, uskon-to, isänmaa" ja USA:n nationalististen konservatiivien hegemonisoimat"perhearvot").

Vaikka kansallinen identiteetti ei ole missään nimessä ylihistorialli-nen universaali välttämättömyys, niin monet muut identiteetit eivät oleyhtä hyvin pystyneet hyödyntämään vanhempiin samastumiseen perustu-via mielikuvia sisaruussolidaarisuudesta. Työväenluokan nimissä tapah-tuva kansakunnat ylittävän yhteisyyden rakentamispyrkimyskin on lähte-nyt kansojen veljeyden pohjalta.

Kansakuntaan identifioittamisessa käytetään hyväksi vanhempiinidentifioitumisen prosesseja, heidän ideaaliensa sisäistämistä. Erityisestikoulu opettaa lapselle merkityksellisen ympäristön kehämäistä luonnettalaajentamalla perheen ja kodin käsitteen kotiseutuun ja sen taas osaksikansakuntaa. Tärkeitä symbolisaation elementtejä ovat kotiseudun tun-nukset, lippu, kansallishymni, kotimaan karttakuva ja presidentti-isienkuvat koulun seinällä. Brennan (1990, 45; Hall 1992, 296) muistuttaa,

126

että sanan ’natio’ merkitys on ensinnä paikallinen yhteisö, kotipaikka(domicile), perhe, kuulumisen olosuhteet ja vasta myöhemmin kansakun-ta. Kansalliset identiteetit edustavat tulosta näiden molempien puolisko-jen yhteen saattamisesta. Tämä liittyy läheisesti aiemmin käsiteltyynpaikan ja kansallisen tilan yhteen kietoutumiseen.

Rathzel (1994, 84) ehdottaa, että saksan sana 'die Heimat' ilmaiseekansakunnan ensisijaisimman symbolin. Kotimaa on kotiemme paikka jasellaisenaan meidän kotiemme koti. (Billig 1995, 75.) Määräistä artikke-lia käytetään osoittavasti kotimaan yhteydessä (the homeland). Kotia jakotimaata koskevassa kielessä on yhtymäkohtia. Ranskalainen filosofiGaston Bachelard (1969) esittää, että lapsuudenkotimme on "ensimmäi-nen universumimme, todellinen kosmos sanan kaikissa merkityksissä".Siksi jokainen asuttu tila " kantaa kodin ajatuksen olemuksen". (1969, 4-5) Kansallinen tila kantaa kaikkein huomattavimmin tätä jälkeä, kun sekuvitellaan kodinomaiseksi paikaksi, mukavan kodikkaaksi rajoineen,turvalliseksi vaarallista ulkomaailmaa vasten. Ruotsalainen "kansankoti"(folkshem) kuvaa tätä. "Me" kansakunnan sisällä voimme kuvitella it-semme helposti jonkinlaiseksi perheeksi. (Billig 1995, 108-9.)

Bloom (1990, 51) erittelee identifikaatiota Freudin käsittein turvaha-kuiseen "oidipaaliseen" ja hyötysuuntautuneeseen "anakliittiseen" muo-toon. Käsitteet ovat rinnasteisia Kelmanin (Kelman ja Bloom 1973, 278-284) sentimentaaliselle ja instrumentaaliselle kansalliseen järjestelmäänkiinnittymisen motiiveille. Uhkaa torjuvassa "oidipaalisessa" (sentimen-taalisessa) identifioitumisessa objektina on kokonaisuus, joka tarjoaasopivan käyttäytymismuodon ja asenteen uhkatilanteessa (Bloom 1990,51). Sisäistetyt objektit tuottavat turvallisuuden ja läheisyyden tunteita.Jos kansallisen identiteetin symbolivaranto on moninainen ja pystyykoskettelemaan intiimejä tuntoja uskottavasti, se koetaan merkitykselli-seksi. Merkityksellisyys tässä mielessä on juuri intiimiä, "lämmintä",emotionaalista merkityksellisyyttä kognitiivisen sijaan. Suomalaisenkansallisen kuvaston äiti lehmihaassa ja isä peltoa raivaamassa tai hirsita-loa rakentamassa vetoaa turvallisuuden tunteeseen (Vilkuna 1953).

127

Kansakunnan esittäminen laajennettuna perheenä mahdollistaa tietty-jen yhteisien persoonallisuuspiirteiden antamisen kansakuntaan kuuluvil-le. Yleiset käsitykset kansanluonteesta juontuivat vaikutusvaltaistenoppineiden ajatuksista. Voitaisiin esikonstruktionistisesti väittää, ettäajatuksilla on perustansa "puhtaissa havainnoissa" ja ihmisten elämä-muodon ja mentaliteetin tosiasiallisissa samanlaisuuksissa. Kuitenkinyleiseen kansanluonteen esitykseen otetaan kaikesta alueellisesta ja sosi-aalisesta variaatiosta riippumatta vain tietyt samanlaisuudet, jotka sittenmäärittyvät kansallisiksi muista erottaviksi tyyppiominaisuuksiksi.Hrochin (1985) kolmivaiheisessa nationalismin kehittymisen mallissatoisena vaiheena on kansakunnan ajatusten leviäminen oppineilta kansan-joukkoihin. Kansaan kuuluville opetettiin tiettyjen piirteiden olevanheidän kansakunnalleen ominaisia. Näiden kansakuntaa muodostavastiheijastavien ominaisuuksien tuli olla sellaisia, että mahdollisimman monikykeni tunnistamaan itsensä annetusta kuvauksesta.

Kun ajatellaan identiteetin emotionaalista vetovoimaa, on oleellista,että annettu ja jaettu kollektiivinen identiteetti sisältää persoonallisiadispositioita sisäistettäviksi. Kansallisen identiteetin sisältämistä viit-tauskokonaisuuksista persoonallisuuden piirteet ja inhimilliset ominai-suudet ovat psykologisesti ja moraalisesti erityisen sitovia. Jos henkilöidentifioituu kansakuntaan ja liittää persoonallisuuspiirteet, moraalisetarvot tai mitä tahansa ihmisiin liittyvää kansakuntaan, kansakunta näyt-täytyy erityisen velvoittavana, erityisen elävänä ja todellisena sekä mah-dollisimman paljon osana henkilön omaa persoonaa. Kansakunnan koh-talo koetaan omaksi, kun kansakunta sisältää relevantteja persoonallisiaominaisuuksia. Clifford Geertzin (1973) primordialistisella lähestymista-valla voidaan kuvata sitovaa identiteettiä ottamatta kantaa primordialis-min puolesta:

128

"(W)hen influence agents for nationalism succeed, they do so by elicit-ing identification with the nation and linking it to emotions and normsassociated with membership in primary groups." (Geertz 1973, 225)

Other way to "win" over other identities is personalizing nations. (Mt.,230)

Nationalist appeals are more effective under threat. (Mt., 230-1)

2.6.1 Instrumentaalinen kiinnittyminen jaindividualistinen orientaatio

Turvahakuisen "kansakunnan sylin" ohella on olemassa myös hyötysuun-tautunut "anakliittinen" (instrumentaalinen) identifikaation muoto, jokailmenee ajan mittaan myös symbolisesti (Bloom 1990, 51). Suomalaiseenyhteiskuntaan samastuminen sen tuottamien materiaalisten hyötyjenvuoksi tai myös Suomen suhteellisen rauhallisten olojen arvostaminen oninstrumentaalisten perusteiden mukaan samastumista. Moderni, tuotantoakorostava Suomi-kuva on esimerkki tällaisten hyötyjen symbolisoitumi-sesta. Sen yhdeksi symboliksi kehkeytyi 90-luvulla paljon viitattu "kän-nykkä" (Myllyniemi 1996). Instrumentalistinen identifioitumisen moti-vaatioperusta liittyy osittain kansallisvaltion instituutioihin. Toisaalta sepalauttaa identifioitumisen jälleen nationalististen ideologioiden torju-man etulaskelmoinnin alueelle, eikä se silloin ole luonteeltaan sen erityi-sempää kuin muutkaan eturyhmäidentiteetit.

Edellä käsitellyt kansallisen identiteetin ilmiöiden erityispiirteet liittyvätsekä todellisuuden historialliseen konstruktioluonteeseen että oletuksiinsiitä, kuinka esitetty konstruktio, kansallisen identiteetin representaatio,vetoaa universaalina pidettyyn identifikaation tarpeeseen. Tapa, jollanämä kansallisuuden erityiset ideologiset piirteet sopivat identiteetin

129

psykologisiin funktioihin, selittää sen emotionaalisen voiman. Kielenmerkitystä voisi luonnollisesti pohtia omana erityisenä kansallisen identi-teetin erityispiirteenään, mutta toisaalta kielen merkitys voidaan nähdäosana kansallisen identiteetin ajallista ja historiallista syvyyttä, keskinäi-sen ymmärryksen mahdollistavaa traditiota.

Kansallisen identiteetin voimapotentiaalin erittely tuottaa pitkälle et-nisten identiteettien kanssa yhteneviä aspekteja, kuten kulttuuritraditiot jakäsityksen yhteisestä alkuperästä. Kansallisen identiteetin mahdollistavetovoimaa voidaan ymmärtää näkemällä se sisältä käsin ikään kuinprimordialistisena eli luonnollisena ja välttämättömänä pidettynä etnisyy-tenä mutta samalla katsomalla sitä ulkopuolelta vain yhtenä historiallise-na eikä ainoana välttämättömänä psykologista turvallisuutta ja hyvin-vointia tuottavana identifioitumisen muotona vastakohtanaan hämmen-nys, disorientaatio, pelko, ahdistus, huonouden tunne ja toimintakyvyt-tömyys. Psykologinen kansallinen identifioituminen on konstruoitu,potentiaalinen, tilanteen vaatiessa aktualisoituva, niin intiimejä tuntojakosketteleva kuin minuutta laajentava ekspansiivinen psyykkinen tila.Kansallisen identiteetin ilmiöt tulevat ymmärrettäviksi psykologiseltakannalta (vallan ja yhteiskunnan välttämättömän analyysin lisäksi), kunnähdään niiden rooli jatkuvuuden, paikan ja osallisuuden tunteiden tuot-tamisessa. Nämä liittyvät itseymmärryksen ja symbolisaation tuottamaanmerkityksellisyyden kokemiseen ja siten psykologisen turvallisuudentunteeseen, mikä on paljon laajempi asia kuin kalkyylit etevämmyydestäulkoryhmiin nähden. Vertaileva itsetunto on vain osa kansallisen identi-fioitumisen ilmiöistä.

Identifikaatio on universaali välttämättömyys. Ihminen on sosiaali-sesti riipuvainen. Eriksonia edelleen tulkiten: yksilön kulttuuri-identiteetti on välttämättömyys hänen hyvinvoinnin tunteelleen. Etnis-luonteiset identiteetit pystyvät taas tarjoamaan selkeimpiä ajallisen japaikallisen merkityksellisyyden kokemuksia. Etnisluonteisen kulttuuri-identifikaation muina kohteina voivat olla uskonto, maailmankatsomus,erilaiset yhteisöt tai vaikka ns. uusheimot (Maffessoli 1995). Billigin

130

(1995, 135) sanoin pinta voi olla erilainen - kieli, väri, heimo, kasti,klaani tai alue - mutta alla oleva lähde on sama: kulttuurisen identiteetintukeminen.

Sitoutumisen ja yhdenmukaistamisen mukanaan tuomat rasitteet hei-kentävät motiivia identifioitua. Postmodernistisen näkemyksen mukaantodellinen kansallinen identiteetti on menneisyyden asia: identiteetitpirstoutuvat, painavat lojaliteetit katoavat ja korvautuvat vaihtelevilla japinnallisilla identifikaatioilla. Mainitsemieni neljän kansallisen identitee-tin erityistekijän: kansallisvaltion, kollektiivisen tilan kokemisen, kollek-tiivisen ajallisen syvyyden ja kansakunnan intiimin symboloitumisenuskottavuus psykologisessa mielessä on pitänyt yllä käsitystä, että Suomion jossakin alkuperäisenä ja aitona olemassa, vaikkei tällaista aitoa alku-pistettä olisi koskaan varsinaisesti ollutkaan. Näiden tekijöiden muuntu-misesta riippuu suomalaisuuden konstruoinnin uskottavuus myös jatkos-sa. Vaikka näiden tekijöiden aseman voidaankin, postmodernia kantaamyötäillen, osoittaa heikkenevän, suomalaisten halu identifioitua omaankansakuntaansa ei sitä vastoin osoita heikkenemisen merkkejä (Anttila1996b). Ympäröivästä maailmasta välittynyt epävarmuus pitänee huolensiitä, että kansakuntaan halutaan identifioitua vähintään yhtä vahvastikuin aikaisemminkin, vaikka kansallisuuden identiteettirepresentaatiotolisivat tulleet häilyvämmiksi.

131

3. KERROSTUNEETSUOMALAISUUDENREPRESENTAATIOT

Luvussa käsitellään kansallinen identiteetin rakentamista, sitä, kuinkasuomalaista kansallista identiteettiä on muodostettu ja tuotu osaksi ihmis-ten kokemusmaailmaa.

3.1 Suomi ennen suomalaisuutta

Suomi ja sen kulttuuri määritetään usein idän ja lännen kohtauspaikkana:rajamaana, etuvartiona tai välittävänä siltana. Suomalaisten siteet ger-maanisia kieliä puhuviin syntyivät myöhemmin kuin itäisiin kansoihin.Lännen kirkon ristiretket vuosina 1155, 1238, 1293 liittivät Suomenalueen läntiseen kulttuuripiiriin. (Pentikäinen ja Anttonen 1985, 1-2.)

Heimot ja niiden mukaiset historialliset maakunnat poikkesivat suu-resti toisistaan. 1700-luvulla ei ollut olemassa yhtään suomalaista siinämielessä kuin nyt ymmärrämme suomalaisen. Pikemminkin oli vainesim. Turussa asuvia Ruotsin kruunuun samastuvia aatelisia virkamiehiäsekä ruotsia ja länsisuomalaista murretta puhuvia alamaisia, joilla olikonkreettiset suhteet sukuunsa ja kylänsä ihmisiin. Matti Klinge (1982)kirjoittaa teoksessaan Kaksi Suomea, että tradition ohjaamat paikalliseentuotantoon sidotut kyläläiset kunnioittivat puoliuskonnollisesti kuningas-

132

ta, (mt., 19), mutta heillä ei ollut käytännöllisesti, eikä siksi henkisesti-kään, mitään tekemistä toisaalla asuvien talonpoikien kanssa.

Euroopan 'suuri traditio' eli uskonnon, tieteen, kirjallisuuden ja tai-teen instituutiot, adaptoituivat Etelä- ja Länsi-Suomeen enemmän kuinmuualle Suomeen. Näissä ruotsinkielisen valtaeliitin rooli oli tärkeä, silläruotsi oli hallinnon, kulttuurin ja kaupan kieli. Kuitenkin 1800-luvunkansallisuusliikkeessä kouluttamattomien suomenkielisten talonpoi-kaisyhteisöjen 'pieni traditio' otettiin suomalaisen kulttuurin käyttövoi-maksi. (Pentikäinen ja Anttonen 1985, 3-4.)

Aateliston parissa oli jo 1780-luvulla puhtaasti valtapoliittisia pyr-kimyksiä irrottaa Suomi Ruotsin yhteydestä. Porvoon valtiopäivillävuonna 1809 Suomi siirtyikin Venäjän alaisena suuriruhtinaskuntanakansakuntien joukkoon. Koko Suomen väestö nimettiin Suomen kansa-kunnaksi. Esimerkkinä suomalaisten lojaaliuden tärkeydestä keisariAleksanteri I:lle on se, että hänen hallitsijanvakuutuksensa oli suomeksikirjoitettuna kaikissa asiaankuuluvissa paikoissa. (Kemiläinen 1984, 114-116.)

3.2 1800-luvun kansallisuusliikkeensuomalaisuusohjelma

Suomessa syntyi 1800-luvulla systemaattinen kiinnostus kansallisiinjuuriin. Alueellisen tajunnan tiedostavalle kansalle alettiin vähitellen.kansallisuusaatteen voimalla luoda tietoisuutta kansakunnasta nimeltäSuomi. Kansallisen tietoisuuden rakentamisessa olivat mukana lukeneis-to, sivistyneistö, taiteilijat, ts. valveutunut kansanosa, eliitti. Tehtävänäoli luoda identiteetti ja identiteettisymboleja. Yritykset löytää suomalai-sille sukulaissuhteet antiikin kreikkalaisiin eivät onnistuneet. Oma identi-teetti löytyi lähempää, oman rahvaan piiristä. Kansallisuusaatteen edistä-misen tärkeiksi välineiksi tulivat kielen historian ohella kansanperinne ja

133

sen eri muodot. Kansalliset symbolit otettiin rahvaan perinteestä. (Räsä-nen 1989, 14.)

Vaikka identiteettisymbolit otettiinkin kansan omista käytännöistä,kansallinen identiteetti on ollut reifikoitunutta (Moscovici 1984). Gellne-rin (1983, 124) mukaan kansallinen ideologia sisältää "väärän tietoisuu-den": sen myytit vääristävät todellisuuden, ja se väittää puolustavansakansankulttuuria, vaikka todellisuudessa se muovaa korkeakulttuuria.Kansankulttuuria on käytetty identiteetin luomisen välineenä kansakun-nan kohtalonvaiheissa. Esimerkiksi Wilson (1985) kuvaa Kalevalankäyttöä puhtaisiin nationalistisiin tarkoituksiin eri aikakausina.

Kansakunnan rakentaminen on ollut psykologisen ryhmän perustei-den luomista suomalaisuuden sosiaalisilla representaatioilla ryhmäkate-gorioinnin perustaksi. Suomalaisen väestön tajuntaan piti ankkuroidauusia, outoja ajatuksia kansakunnasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Nii-den ankkurointi oli helpointa valmiisiin, ihmisten omissa elämänkäytän-nöissä tuttuihin ajatusrakenteisiin. Representaatiot toimivat identiteet-tisymboleina, jotta suomalaisuus saatiin objektivoiduksi konkreettisiinelämänilmiöihin, asioihin, esineisiin ja ihmisiin. Tässä kaikessa tarvittiinmytologisointia, kertomuksia siitä, kuinka historian eri vaiheet ovat itseasiassa olleet osia suomalaisen kansakunnan synnyssä.

Suomesta tuli vuonna 1809 hallinnollinen kokonaisuus, kun Östland-nimisen valtakunnan osan muodostaneet erilliset Ruotsin maakunnatliitettiin Venäjän yhteyteen suuriruhtinaskuntana. Oman hallinnollisenjärjestelmän hyväksyminen ja uuden pääkaupungin rakentaminen osoitti-vat, että Venäjän hallinnon etuna ja tarkoituksena oli oman kansallisenkulttuurin rakentaminen Suomeen. Tämä nimittäin edisti Suomen eroa jaetääntymistä Ruotsista. (Klinge 1984, 127-128.)

Suomi muistutti saman aikakauden Latinalaisen Amerikan valtioita:ne keksittiin hetken poliittisia ja sotilaallisia tarpeita vastaamaan, ilmanettä ne olisivat olleet erityisten historiallisten realiteettien ilmauksia.Kansalliset piirteet muodostuivat vasta myöhemmin. Suomi oli tehty, eisyntynyt. (Klinge 1982, 14.) Arwidssonin suuhun myöhemmin pantu

134

lausahdus ”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme aio tulla, ol-kaamme siis suomalaisia!” kuvaa hyvin tilannetta ja tulevaa kehitystä(Klinge 1975, 35). Lausahdukseen sisältyvät ne kategoriointien tarpeet,jotka liittyivät suomalaiseen identiteettiin ja jotka edelleen vaikuttavatsuomalaisuuden rajojen määritykseen. Partikularisoinnin tarve oli joselvä, mutta suomalaisuuden partikularisoitu kategoria oli vielä sisällöl-tään tyhjä.

3.2.1 Kalevala, kansanrunous ja romantiikka

Suomalaisuusohjelma rakentui aluksi hallinnon ja byrokratian varaan.Tärkeä suomalaisuuden olemuksen ilmentäjä ja kehittäjä oli yliopisto,josta lähti liikkeelle ideologisen suomalaisuuden kehittäminen. Runebergtuli tekemään ”yläsuomalaisesta” suomalaisen ihanteen tyyppikuvan, jaLönnrot keräsi maan rajojen ulkopuolelta, Karjalasta, ainekset Kalevala-eepokseensa. (Klinge 1982, 15.)

Saksassa Herder (1744-1803) oli opettanut, että kansakunta on erilli-nen orgaaninen yksikkö, jolla on oma ainutlaatuinen kulttuurinsa. Kan-san kulttuurinen ja historiallinen muoto - sen kansallinen sielu - saa par-haan ilmauksensa kielessä ja kansanrunoudessa. Jos kansakunnan kehi-tyksen jatkuvuus oli keskeytetty, silloin ainoa pelastus säilyttää kansa-kunta, sen kansallinen sielu, ja siten mahdollistaa tulevaisuuden kehitysoli kerätä kansanrunoutta murroksen aikana. (Jones 1985, 17.) Romantii-kan mukaan kansakunta ja kieli kuuluivat alun alkaen yhteen. Myös J. V.Snellmanin mukaan yksi kieli pyrkii dominoimaan valtakunnassa. 1800-luvulla pidettiin pienten kansojen tärkeänä päätehtävänä osallistua inhi-millisen kulttuurin kehittämiseen. (Kemiläinen 1984, 109, 117.) Lönnro-tille ja aikalaisille kansanrunous näytti kumpuavan kansan kollek-tiivisesta mielikuvituksesta. Se oli historiallisten olosuhteiden todistus japaljasti kansallisia luonteenpiirteitä. (Jones 1985.)

135

Vuonna 1835 julkaistun Kalevalan tärkeys oli siinä, että se asetti pe-rustan, jolle voitiin rakentaa kansallinen jatkuvuus - tai ainakin illuusiosiitä. Suomalaisten aktiivinen halu tehdä teos tunnetuksi vierailla kielilläon ymmärrettävä kulttuurin jatkuvuuden valossa. Suomalainen kulttuuriei ole keinotekoinen, vaan historian ja kielen lisäksi sillä on korkea taso.(Klinge 1984, 126.) Kalevala oli pääsylippu sivistyneiden kansakuntienpiiriin. 1800-luvun romantikkojen kulttuurikehityksen mallit löydettiinantiikista, mutta juuret etsittiin kansallisesta muinaisuudesta, joka ankku-roitiin kirjallisista lähteistä tunnettuun antiikkiin. Omalle kulttuurilleetsittiin, konvergentisti, malleja Euroopasta ja todistusvoimaista materi-aalia yhteyksistä suuriin kulttuureihin oman kansan runoudesta. Väinä-möisen kuvallisesta hahmosta tehtiin antiikin hahmojen Apollon, Mercu-riuksen ja Orfeuksen mukainen - eli suomalaista mytologiaa ankkuroitiinja objektivoitiin antiikin valmiisiin mielikuviin. (Knuuttila 1987, 28-30,1994.) Antiikkisen representaation vaikuttavuutta kuvaa se, että vuosisa-dan vaihteessa runonlaulaja Miihkali Perttunen nimettiin Pohjolan Ho-merokseksi. Luonnehdinnassa on samaa visualisoivaa objektivointia.Samoin sivistyneistö nosti keskinkertaisen runonlaulajan Petri She-meikan runonlaulajakultin perikuvaksi vain, koska hänen ulkoinen ole-muksensa vastasi mielikuvaa Väinämöisestä. (Mt., 33-37.)

Kalevalan synnyn katsottiin luoneen Suomelle historian. 1800-luvunromantikot synnyttivät kansallisen tietoisuuden nostamalla vanhan us-konnon myytit ja symbolit erottaviksi tekijöiksi suhteessa ympäröiviinkansallisuuksiin: niiden avulla voitiin vetää rajaa toisaalta ruotsalaisiin,toisaalta venäläisiin. Yhdentyvän Suomen puuhamiehet omivat karjalai-sen heimon myyttiperinteen rakennuspuiksi luodessaan laajempaa 'hei-morajat' ylittävää kansallista mytologiaa. Vanhalla mytologialla tulikulttuuri-identiteetin kannalta olemaan ratkaiseva merkitys ehkä juurisiksi, että se oli reifikoitu, esineellistetty folkloreksi eli elävästä kulttuu-riyhteydestä irrotetuiksi perinnetuotteiksi. Suomalainen kansallisuuspoli-tiikka sai pyhän käsitteensä ja myyttirakenteensa kristillisestä perinteestämutta hyvin vähän tulta kristillisyyden varhaisista vaiheista Suomessa.

136

Niinpä suomalaisesta kulttuurista puuttuukin monia sellaisia kansallisuu-den ja kristinuskon kytkentöjä, jotka ovat tuttuja katolisesta Puolasta jaPohjois-Irlannista. Oma erityisyys on perustettu Kalevalan ja kansanpe-rinteen, metsä- ja järviluonnon, talvisodan hengen, urheilun, saunan,viinan ja Suomen markan tarjoamiin merkkeihin. (Anttonen 1993.)

Lönnrot rakenteli kuvaa suomalaisten "hyvästä pakanuudesta", johonliittyi valmius kristinuskon vastaanottamiseen, koska siinä tunnettiinkorkein jumala. Hän mytologisoi usein jumaliksi katsotut hahmot, kutenVäinämöisen ja Ilmarisen, tulkitsemalla ne historiallisiksi henkilöiksi.(Vesala 1993.)

3.2.2 Runeberg ja uusklassiset ihanteet

Kalevala ja kansanrunouden keräys olivat sivistyneistön tapa osoittaasuomalaisuuden arvoa lähinnä ulkopuoliselle maailmalle, minkä pohjaltaluotiin omaa myönteistä erottuvuutta. Runebergin ja Topeliuksen tavoit-teena oli lähinnä opastaa Suomessa asuvia tunnistamaan oma identiteet-tinsä heitä ympäröivän luonnon avulla. Esimerkiksi Runebergin Hirven-hiihtäjät esittää suomalaisen maiseman ja tavalliset ihmiset antiikin maa-laisihanteiden tavoin. Runeberg kastoi suomalaiset harmonisiksi, tasa-painoisiksi ihmisiksi, hymyileviksi ja köyhyydessäänkin tyytyväisiksi.Tämä idyllinen kuva oli ensimmäinen ja syvällisimmin vaikuttava suo-malainen isänmaallinen kuvaus. (Klinge 1984, 126.)

Suuriruhtinaskunnan identiteettiä perustettiin huomattavalta osaltaaiemmin perifeeriseksi nähtyyn itäsuomalaisuuteen (Klinge 1982, 14).Toimen ihminen rakastaa rannikkoseutuja, mutta syvästi ajatteleva jatunteva ihminen rakastaa sisämaata, kirjoittaa Runeberg Saarijärvestä(mt., 85). Saarijärven talonpoika on ulkoisesti jähmeä, saamaton ja vähä-puheinen. Hänen luonteenlaatunsa on verkkainen, kärsivällinen ja alistu-va. Se köyhyys ja puute, jossa hän elää, on tehnyt hänet sulkeutuneeksi.Runeberg sai aikansa ja jälkimaailman kuitenkin uskomaan, että suoma-

137

laiset eivät olleet villiheimo, jonka sivistymistä olisi toivottava ja edistet-tävä, vaan Paavo oli "suurenmoisen luonnon muovaama sisäänpäin kään-tynyt mietiskelevänvegetatiivinen ihminen", jonka suuret sielunvoimattulisivat esiin, jos häntä voitaisiin auttaa vapautumaan puutteen kahleista.(Mt., 115. 116.)

Tiede tuli osaksi arkitajuntaa ajan vahvojen montesquieulaisten, joPorthanilla esiintyvien, ilmastoteorioiden välityksellä (Klinge 1982,110), joissa ihmisen olemus perustui ympäröiviin luonnonoloihin. Ajansivilisaatiopessimistisissä kulttuurivirtauksissa nähtiin Pohjolalle koko-naisuudessaan suuri tehtävä. Runeberg sovelsi asetelmaa vielä Suomensisällä. Ylämaan suomalaisen täytyi olla suuri, koska hän eli suurenmoi-sen luonnon keskellä. (Mt., 114 -116.)

Kun samastuminen Tukholman tai Pietarin ilmentämään historiaan eikäynyt enää päinsä, syntyi samastuminen suota kuokkivaan Paavoon jahänen kieleensä ja köyhyyteensä. (Klinge 1982, 21.). Vastaluodun Suo-men kansakunnan sivistynyt osa, rannikon ruotsinkielinen ja toimeliasmaailma, saattoi nyt samastua siihen kansaan, joka ei ollut enää periferi-an häviävä heimo (mt., 118). Tämä ihanne-Suomen kuva hahmoteltiinHelsingistä käsin, ja keisarin Helsinkiin tuomasta yliopistosta ja sennuorisosta isänmaantunne lähti ja levisi (mt., 165). Sivistys, valistus,hallinto ja talous levisivät kuten ennenkin etelästä pohjoiseen, muttakansallisen ideologian kehitys kulki päinvastoin. Juroudesta ja sitkeydes-tä, saunasta lumeen kierimisestä ja tuohivirsuista tuli positiivisia symbo-leja, oikean suomalaisuuden määreitä. (Mt., 86.)

Tarasti (1990) katsoo suomalaista maisemaa semiotiikan kannalta.Maiseman sanoma on suuresti riippuvainen siitä, miten kulloinenkinkulttuuri tulkitsee maiseman, mitä se ylipäänsä pitää maisemana. Maise-ma on kulttuurin ja luonnon rajavyöhyke, jota kulttuuri tarkastelee omal-ta alueeltaan ja johon se heijastaa omat struktuurinsa ja asennoitumisen-sa. Luonnon ja kulttuurin dialektiikka on luonnon inhimillistämistä elikesyttämistä ja siten luonnon muuttamista kulttuuriksi. Kulttuurit osoit-tavat myös, millaista maisemaa ne pitävät omalta kannaltaan kaikkein

138

suositeltavimpana; millaisia ovat ideaalisen kauniit maisemat ja millaisiataas rumat ja ei-suositeltavat. (Mt., 156-157.)

Runebergin Suomi-kuvassa on oleellista historiattomuus. Kuva pe-rustuu neohumanistiseen ihmisten ja maiseman ihailuun, jota hallitsevatmuinaiset tasapainon, kohtuullisuuden ja harmonian ihanteet. Tämä nä-kymä isänmaasta oli keskeinen Maamme-laulussa, joka painottaa luon-non estetiikkaa. (Klinge 1984, 126.) Maamme-laulu vahvistaa pohjoisenmaiseman eettisine ja esteettisine arvoineen Suomen kansalliseksi identi-teetiksi. (Klinge 1982, 103.) Tässä ja Heinäkuun viidennessä päivässäRuneberg luo isänmaan ideaalikuvan sisämaan maisemasta (mt., 108).Runon historiankuvaus on klassista ja siten yleispätevää. Sen sanat voisisijoittaa mihin hyvänsä kansaan (mt., 129). Sen ihanne on tyyni ajatto-muus, jota myös Topeliuksen Kesäpäivä Kangasalla ilmentää (Klinge1984, 124-125).

Klingen (1982, 154) mukaan isänmaantunteemme on kiinnittynytmaisemaan jo varhain ja paljon kiinteämmin kuin yleensä maailmassa onlaita. Maisemallisuudella on sekä korvattu historian puute että sysättytaustalle historian ristiriitaisuuksia ja ongelmia. Maisema ilmentää ihmi-sen suhdetta hänen kotiseutuunsa ja edelleen isänmaahan. Maisema onkotiseudun, kotimaan ja isänmaan kerroksittainen konkreettinen ilmausja objektivoituma. Alueellinen identiteetti sisältää mielikuvan turvalli-suuden tunteesta, kotoisuudesta (Räsänen, M. 1989, 13). Tässä mielessäheimoidentiteettejä on käytetty Suomessa yhdistävässä eikä muista erot-tavassa mielessä, mitä ilmentävät maakuntalaulujen samankaltaiset uus-klassiset maisemaihanteet. (Ks. myös Lehtonen 2004a.) Vakaa maaperäperuskallioineen on toinen maahan viittaava kulttuurinen representaatio.

Runebergin Porilaisten marssin laita on jo toisin. Maisemasta ei olepuhettakaan, vaan heti ensi rivillä vastaan tulee kansa, johon isänmaakä-sitys nyt liittyy. Runon historialliset tapahtumat eivät kuitenkaan oleSuomen omia. Runebergin ja Lönnrotin antama uusi käänteentekeväkulttuuri-identiteetti oli täysin ei-historiallinen, mikä poikkeaa Klingen

139

mukaan muun maailman kansallisuustuntojen rakentamisesta. (Klinge1982, 131-132.)

3.2.3 Kansallisten esikuvien kirjallinen luominen

Kansallisen kulttuurin voima perustuu Tarastin (1990, 201) semioottises-sa tarkastelussa nimenomaan jäljittelevän, mimeettisen ja imitoivan käyt-täytymisen malliin. Kansallinen kulttuuri synnyttää mekanismeja, jotkatakaavat asenteiden, arvostusten jne. säilymisen ennallaan "sukupolveltatoiselle". Kansallisen kulttuurin perusmerkkikategoria on ikonisuus, jossamerkki on samanlainen kuin sen kohde. Teksteissä ja symboleissa pyri-tään siihen, että niissä toistuisi aistein havaittava kulttuurin todellisuus.Toiseksi näiden ikonien on luotava toisia kansallisia ikoneja. EsimerkiksiRunebergin Vänrikki Stoolin tarinat oli tarkoitettu alun pitäen kansallisiaikonisia sankarihahmoja muodostavaksi. Kansallisiin symboleihin onsamastuttava. (Mt., 202.) Kansalliset representaatiot kykenevät vaikutta-maan vahvasti, jos ne on voitu ankkuroida yksilöiden havaittuun koke-musmaailmaan.

Kansallisessa ikonisuudessa on kaksi semioottista kehitysvaihetta(mt., 202). Ensiksi löydetään tai luodaan kansallisuuden ikonit eri taiteis-sa ja laajemminkin kansallisuutta edustavissa teksteissä. Ikonit etsitäänkonkreetistamaan jo valmista, luonteeltaan abstraktia käsitteistöä. Saari-järven Paavo on tällainen "ylämaan suomalaisen" ikoni (prototyyppi).Taiteilijat, tiedemiehet ja kansakunnan merkkihenkilöt itse luovat myöskansallisuuden ikoneja, jolloin kansa vasta jälkeenpäin tunnistaa niistäitsensä. Vastaanottajan samastusta helpottamaan niihin saatetaan upottaaikonisia suhteita. Esimerkiksi taidemusiikissa käytetään kansanmusiikinteemoja.

Toisessa, folklorismin vaiheessa, tuotetaan jo valmiista ikoneista uu-sia kansallisia ikoneja. Kansallisuutta ei luoda vaan vaalitaan. Tälle vai-heelle ovat ominaisia kansallisuuden kaavoittuminen, staattisuus ja sitä

140

vastaava käyttäytymiskaava, puolustava asenne ja ulkoisten vaikutteidentorjuminen. Ikonit eivät puhkea tyhjästä vaan tulevat esiin kansan jakulttuurin muodostamasta erityisestä semiosfääristä. Vaalimisen ongel-masta kertoo se, että SKS:n valtavat arkistot eivät enää nykyisin olekulttuurin keskeisiä tekstejä, koska semiosfääri muuntunut. (Tarasti1990, 203-205.) Niiden sisällöt eivät kosketa laajasti ihmisten konsensu-aalista universumia, eikä reifikoituneenkaan maailman (Moscovici 1984,20-23) tulkinnassa tarvita niitä enää samoin kuin ennen.

Ollakseen tehokkaita kansallisen kulttuurin ikoniset merkit vaativatindeksaalista kytkentää eli viitettä vastaavaan semioottiseen käyttäyty-miseen. Yleensä kansallisiin ikoneihin liittyy implisiittinen tai eksplisiit-tinen indeksi: tee niin kuin merkki osoittaa, jäljittele, matki sitä, pysy senrajoissa! Tässä mielessä elämäkerrat ovat kansallisen kulttuurin pysyväja keskeinen tekstilaji. Topeliuksen Maamme-kirja sisältää nuorisonesikuvaksi tarkoitettuja kansallisia elämäkertoja, joissa on indeksaalinenviittaus vastaavaan semioottiseen käyttäytymiseen. Kun hegeliläinenSnellman objektivoi kansanhengen, niin romantikko Topelius objektivoikansanluonteen. (Mt., 204-205.) Topelius kuvaa Maamme-kirjassaansuomalaisen semiosfäärin synnyttäviä ominaisuuksia:

Suomalaisia hallitsee syvä ja totinen jumalanpelko. -- se on uuttera jakestävä -- se on karaistunut ja voimakas. -- se on kärsivällinen, uhrautu-vainen ja elinvoimainen kansa. -- se on rauhallinen kansa. -- Se onmyös urhoollinen ja sotakuntoinen, voitettuna ja valloitettunakin se onaina pitänyt oman ajatus- ja elämäntapansa: se on siis äärettömän sitkeäja itsepintainen kansa. Kun se on kerran asettunut toisen tahi omanmaan hallituksen alaiseksi, se ei koskaan nostanut kapinaa sitä vastaan -se on siis uskollinen --. Se on usein laiminlyönyt käyttää oikeuttaan javoimaansa silloin, kun siihen olisi ollut erityistä tarvetta: se on siis hi-dasluontoinen ja vitkallinen kansa. Mutta väkivallan ja sorron aikoinase ei ole suostunut jäämään sortajan ikeen alle: - se on siis vapautta ra-kastava kansa. Ja vihdoin se on yksinäisissä metsissään, kaukana sivis-

141

tyneen maailman keskuksista -- kohonnut valistukseen - se on siis tie-donhaluinen ja oppiarakastava kansa. (Topelius 1985, 167-168.)

Tämänkaltaiseen kuvaukseen vedotaan edelleen mitä erilaisimmissayhteyksissä. Kaikki Topeliuksen kuvausta toistavat kirjoittajat ja puhujatuusintavat tehokkaasti suomalaisuuden roolipreskriptiota. Edellä maini-tun generatiivisen suomalaisuuden mallin jälkeen, joka toimii yleisenäsemiosfäärin kuvauksena, Topelius pukee esittämänsä suomalaisuudenmodaliteetit kertomukseen, jonka päähenkilönä on renki Matti. Hänkonkretisoi abstraktin semiosfäärin käsitteen selvästi havaittavaksi jamitattavaksi käyttäytymiseksi, johon liitetään voimakas positiivinentunnekategoria. (Tarasti 1990, 206.) Suomalaisuus objektivoidaan kaik-kien jaettavissa olevaksi konkreettiseksi todellisuudeksi.

Kirjallisuus, jossa ihmiselämää käsitellään omilla oikeuksillaan, ke-hittää sosiaalisia representaatioita ja antaa kognitiivisia taitoja tuomallaesiin uusia tapoja nähdä, ajatella ja laajentaa kokemuksia. Ihmiset löytä-vät sanoja ja mentaalisia rakenteita vaikeiden ja uusien kokemusten arti-kulointiin. Romaanit ja näytelmät tekevät lukijalle mahdolliseksi oppiauusia konstruktioita, huomata kvaliteetteja ja suhteita objektien, henki-löiden ja tapahtumien välillä. (Lindeman-Viitasalo 1989, 26-27.) Bartlet-tin (1932) tarinoiden muistiskeemat auttoivat ennustamaan uusien tari-noiden käänteitä. Suomalaisia ja suomalaisuutta kuvaava kirjallisuus luoja uusintaa kansallista kulttuuria. Se luo odotuksia muiden käyttäytymi-sestä ja samalla omasta.

Kirjallisuudella on suomalaisessa kulttuurissa ollut usein tärkeä teh-tävä muuttaessaan kansakunnan historiaa spektaakkeliksi, sillä historiatulee helpommin tajuttavaksi juuri spektaakkelina, jonka rooleihin ihmi-set voivat kuvitella itsensä toimijoiksi. Esimerkiksi Vänrikki Stoolintarinat muuntaa Suomen sodan kulun irrallisiksi kohtauksiksi. VäinoLinnan teokset ovat hyvä esimerkki nykyajassa vaikuttavasta historian"spektakelisoimisesta". Jussi Koskela ja vänrikki Koskela ovat suomalai-suuden ikoneja eli käytännössä itseään suomalaisuutta. Katariina Eskolan

142

(1987, 149-151) mukaan ”Linna on nykysuomalaisten sangen yhtenäisenkirjallisen maun suosikki, koska hänen teoksensa sisältävät jotakin, mitäsuomalaiset todella ymmärtävät ja jolla on heille merkitystä”. Ne tarjoa-vat sosiaalisia representaatioita yhteisiin tulkintoihin ja keskinäiseenkommunikointiin. Spektaakkeliksi muunnettu historia on osa kulttuurintodellisuutta ja arvomaailmaa, ja siten spektaakkelin kritiikki saatetaanmieltää hyökkäykseksi itse kulttuurin arvomallia vastaan. (Tarasti 1990,192.)

3.2.4 Fennomaanien talonpoikaisihanne ja liberaaliencity-kulttuuri

Talonpoikaisuudesta tuli 1800-luvun jälkipuolella suomalaisuudenkiinteä symboli. Jo Topeliuksen Välskärin kertomusten Aaron Perttilä jamyöhemmät fennomaanien nuijasotanäkemykset huokuivat talonpoikienaatelisvastaista herravihaa. Talonpoikaisuus nähtiin suomalaisuudensynonyymina. Ihanteena oli bonapartistinen kansan ja kuninkaan liitto.(Klinge 1982, 146 ja 149.)

Maailmankuvan muutos vuosisadan loppupuoliskolla oli yhteydessäteollistumiseen - mutta ei niinkään Suomen teollistumiseen. Venäjä avau-tui Krimin sodan jälkeen läntisille, kulttuurisille, yhteiskunnallisille eikävähiten taloudellisille vaikutuksille. Suomi astui toden teolla rahatalou-den ja kapitalismin piiriin, kun sen puutavara 1860- ja 1870-luvulla nousiennenaavistamattomaan arvoon ja maatalous alkoi modernisoitua. (Klin-ge 1982, 167.) Yhteydet maan eri osien välillä vilkastuivat. Valtioraken-ne kehittyi, kun Suomi sai säätyvaltiopäivät ja oman rahayksikön. Insti-tuutioiden myötä kansallinen identiteetti alkoi yhteiskunnallistua.

Nationalismi on ideologia, jonka avulla väestö saatiin samastumaanvaltioon Länsi-Euroopassa. Monikansallisen Venäjän liepeillä sen sijaanetniset yhtäläisyydet johtivat kansalliseen tietoisuuteen ennen valtionluomista. Luokkarakenteeltaan Suomi oli läntinen. Paikallinen ja valtiol-

143

linen eliitti oli suomalaisperäistä toisin kuin muualla Itä-Euroopassa.Siksi identiteetin elementit ja ihanteet voitiin löytää riippumattomasta,”vapaasta talonpoikaisuudesta". Yläluokan asema ei perustunut emä-maasta riippuvaan maanherruuteen ja sen tarjoamiin alistusmahdolli-suuksiin vaan virkamiesten asemaan lujittuvassa valtiossa. Siksi ruotsin-ja kaksikielisellä yläluokalla oli poikkeuksellisen vahvoja syitä omaksuatai hyväksyä väestön suuren enemmistön kieli ja kulttuuri ja tehdä laa-joista joukoista, aluksi ennen muuta talonpojista, lojaaleja rakennettaval-le valtiolle. (Alapuro ja Stenius 1987, 11-12.) Kansalaisyhteiskunta pitikiinnittää valtioon. Suomessa liikkeet loivat kansalaisyhteiskunnan (esi-merkkejä SKS välitysorganisaationa, Kansanvalistusseura, työväenpuo-lue joukkoliikkeenä). Suomen nationalismi on ollut sekoitus vapautuslii-kettä ja valtion kansalaisuskontoa. (Mt., 18, 23.)

Talonpoikiin nojaavalla liikkeellä oli menestymisen edellytykset. Ta-lonpoikien ja papiston suomenkielisten säätyjen ideologia, fennomania,korosti talonpoikaisia vaatimattomuuden ja pidättyvyyden hyveitä kau-punkien synnillisyyttä vasten. Fennomania vastusti ulkoisia, erityisestivahvoja läntisiä vaikutteita. Suomen haluttiin kehittyvän itselliseksi yk-sikieliseksi ja -mieliseksi maatalousvaltioksi. Koulujärjestelmä toimifundamentaalisen kansallisen tiedon yhdistäjänä ja jakajana (Klinge1984, 133). Fennomaanien Kansanvalistusseura ja heidän hegemonisestihallitsemansa kansakoululaitos oli vapauttava kansassa sisäsyntyisenäpiilevää kansallista ja henkistä olemusta. (Klinge 1982, 131, 177.) Fen-nomaanien ihanne, itsenäinen maata omistava talonpoika, oli elävä todis-tus muinaisuuden agraarista jatkuvuudesta, ikään kuin ulkoisista valtiol-lisista vaiheista riippumattomasta itsenäisyydestä (Klinge 1975, 20).Fennomaani Yrjö-Koskinen halusi luoda historiallisen jatkuvuuden suo-menkieliselle kulttuurille. Hän kehitti uuden historianperspektiivin,Suomen kansan historian. Siinä menneisyys selitettiin tarpeista, jotkaolivat johtaneet suomalaisen nationalismin syntyyn ja voimistumiseen.(Klinge 1984, 131.)

144

Porvariston ja aateliston kaupunkilainen liberalismi tunnusti valtionvain vapaan kansalaisyhteiskunnan takaajaksi. Liberaalit hyväksyivätRunebergin kuvan kansasta ja isänmaasta mutta halusivat historiallistaasitä. He korostivat Suomen instituutioiden, lakien, kulttuurin, jopa us-konnon jatkuvuutta, joka yhdisti Suomen Ruotsiin ja yleensä länteen.Liberaalien keskeiset arvot olivat ulkomaankauppa, teollisuus ja taloudenuudelleenjärjestely ja kaupan vapaus. He vaikuttivat tieteessä ja taiteessa,politiikassa ja taloudessa. Kaupunkilaiskulttuuri on jatkanut traditiotahenkisesti ja materiaalisesti. (Klinge 1984, 129-131.) Taide-teollisuusyhdistyksen perustaminen vuonna 1875 ilmensi ideologiaa,jossa käytännöllisen koulutuksen korostaminen yhtyi pyrkimykseennostaa kotimaisen teollisuuden jalostusastetta, mikä liittyi olennaisestinäkemykseen Suomen asemasta suhteessa ulkomaailmaan. Kansallinenidentiteetti saattoikin itse asiassa merkitä muuta kuin kieltä ja kansan-runoutta, nimittäin modernia elinkeinoelämää. (Klinge 1982, 178-179.)

Kansallinen ja yhteiskunnallinen ajattelu yhdistyivät Snellmanilla1840-luvulla. Hänen tavoitteenaan oli luoda kansalaisyhteiskunta byro-kraattisen rinnalle. Edellytyksenä oli kielen vaihto suomeksi. (Klinge1984, 128.) Snellmanille valtio on moraalinen normiyhteisö, jossa toteu-tetaan yhteistä etua (Pulkkinen 1987, 65-66). Snellman toteaa esseessäänKansallisuus ja kansallisuusaate mm. näin:“Kansallisuus on kansan sosi-aalinen persoonallisuus, mikä merkitsee sitä, että yhteiskunnallisen elä-män kaikissa äsken mainituissa kohdissaan tulee olla omaperäistä, erotamaailman kaikkien toisten kansojen omaperäisyydestä ansaitakseen kan-sallisen nimen.” Hän pitää kulttuuria hegeliläisittäin elollisena organis-mina. (Tarasti 1990, 199.) Snellmanin kansallisuuden representaatio onpartikularistinen.

Snellmanista lähtevässä aluksi kansallisdemokraattisesti sosiaalisiauudistuksia vaativassa fennomaanien linjassa korostui Yrjö-Koskisenmyötä oikeistohegeliläinen orgaanisen, kansallisesti yhtenäisen valtionihannointi. (Klinge 1982, 205-206.) Konservatiivis-patriarkaalisessaideologiassa korostui kansan sivistyksellis-siveellinen kohottaminen po-

145

liittisen ja yhteiskunnallisen sijaan (Liikanen 1987, 132-133). Fenno-maaneille ja muullekin sivistyneistölle kansa ja työväestö oli kalevalais-karjalaista, loputtoman kestävää, nöyrää, uskollista ja omalla tavallaansyvällistä ihannekansaa. Sivistyneistö oli nähnyt kansan kansanvalistaji-en ihanteiden valossa. Euroopan sivistysmaiden "kansanpsykologiset"teoriat vahvistivat käsitystä kansan vaatimattomasta olemuksesta. (Turu-nen 1987, 209.) Maaseutuproletariaatin todellista yhteiskunnallista ase-maa sivistyneistö ei ymmärtänyt.

3.2.5 Karelianismi

Suomalaisen kuvataiteen kultakaudella 1880- ja 1890-luvuilla kansa jamaa objektivoitiin runebergiläisin harmonian ihantein - Pariisissa maalat-tuna. Nykyäänkin valokuvissa esiintyy samanlaista maisemankuvausta.(Klinge 1984, 129-132.) Kalevalasta otettiin vaikutteita kaikkein enitentänä aikana. Kadut, laivat, rakennukset, teatterit, yhtiöt, tehtaat ja sano-malehdet sekä ihmiset saivat nimensä Kalevalan hahmoista. (Branch1985; ref. Jones 1985, 18.) Tässä on jo käänteistä ankkurointia vuosisa-dan alun suomalaisuuden antiikkiin rinnastamiseen. Ulkoa tuotuja sivili-saation aineksia liitetään suomalaiseen merkityskenttään. Suomalaisuu-den substanssi on tullut ensisijaiseksi ja vahvaksi.

Vuosisadan vaihteen karelianismi etsi ideaalimaisemaa Karjalasta,kulttuurin kannalta perifeeriseltä alueelta. (Tarasti 1990, 157.) Kulttuurinpositiivisia arvotuksia laajennetaan kattamaan näin kulttuurin ulkopuo-lisiakin vyöhykkeitä (mt., 166). Karelianismi oli toiseuden romantisoin-tia. Siinä rajojen ulkopuolinen, ”venäjänuskoinen” Kalevalan kansa nos-tettiin suomalaisuuden alkuperäksi, esikuvaksi ja ihanteeksi, joka vetosieksoottisuudellaan sivistyneistöön. (Tarkka 1989, 243.) Vanha antropo-loginen näkemys jaloista villeistä on samanlainen romanttinen ajatusluonnonkansoista ihmiskunnan parhaimman ja alkuperäisimmän perin-nön kantajina. (Alho 1988, 48.)

146

Suomalaisen kulttuurin itsetiedostamisprosessi laati objektikseen javetojuhdakseen kuvan kansanomaisesta, karjalaisesta ja kalevalaisestakulttuurista, jonka suhde luontoon oli vielä elimellinen. (Tarkka 1989,248.) Kokonaisuudessaan 1800-luvulta suomalaisuus sai sisällökseenKalevalan, talonpoikaisidyllin ja Runebergin runouden kansasta ja maas-ta. Suomalaisuuden objektiivisiksi merkeiksi tulivat kansallishymni,muistomerkit Porthanille, Runebergille ja Aleksanteri II:lle, lehdistö jarautatiet. Suomalaisuuden yhteiskunnallisia instituutioita olivat pääkau-punki, hallintoyksiköt, rahayksikkö, parlamentti ja lopulta yleinen ääni-oikeus. (Klinge 1984.)

3.3 Itsenäisyyden alkuvuosikymmentensuomalaisuus

Itsenäisyyttä edeltävä aika oli suurta poliittisen järjestäytymisen aikaa.Vanhan runebergilaisen suomalaisen kansan representaation voimaaosoittaa, että vasta suuren poliittisen ja älyllisen muutoskauden jälkeensuurlakon aikaan 1905 ja sitä seuraavina vuosina keski- ja yläluokka olivalmis vaihtamaan runebergiläisen kansankuvan realistisempaan Kivenesittämään kuvaan. (Klinge 1984, 129-130.) Porvarillisten piirien kansa-käsitykseen vaikutti ratkaisevasti vuosien 1917-1918 valtiollinen ja po-liittinen murros. Klinge kirjoittaa: “Suurlakkoon ja eduskuntauudistuk-seen saakka oli porvarillisissa piireissä vallinnut runebergilainen ihanne-kuva kansasta, mutta sosialistien esiinmarssi ja - sinänsä vähäiset aseelli-set yhteenotot 1905 ja 1906 nostivat esiin kokonaan toisen näkemyksen.Uusi luokka teollisuustyöväestö ei sopinut käsitykseen kansasta, jokameillä samastui maalaisväestöön - vielä enemmän kuin muualla. Ennenoli kuvissa hyväntahtoisesti nähtyjä maalaismiehiä, nyt kansa esitettiinräyhäävien, likaisten, humalaisten työmiesten muodossa, jotka puukkokädessä vaativat porvareiden omaisuutta."

147

Suomen valtiollinen itsenäistyminen oli enemmän ulkoisten suhdan-teiden tuottama seuraus kuin tietoisen ohjelman tulos (Klinge 1999).Keväästä 1917 kesään 1918 kansallinen ja luokkasolidaarisuus kilpailivatkeskenään monien mielessä. Poliittisen sijalle ryhdyttiin sitten 1920-luvun alussa luomaan uudenlaista kansallisen solidariteetin ideologiaa,joka siirtäisi kysymyksen punaisen ja valkoisen vastakohtaisuudestaVenäjän ja Suomen vastakohtaisuudeksi. Kommunismi tulkittiin venäläi-syydeksi ja yhteiskunnalliset ristiriidat kansallisiksi ja rodullisiksi vasta-kohtaisuuksiksi. “Ryssävihan” lietsominen tähtäsi myös kansallisen iden-titeetin vahvistamiseen: oli kehitettävä uusi isänmaallisuus sen traditio-naalisen sijaan, joka oli luotu 1800-luvulla ja jonka oleellisiin ainesosiinkuului usko ja rakkaus hallitsijaan. Uuden isänmaallisuuden piti ollaaktiivinen ja aggressiivinen, jopa ekspansiivinen, kun vanha oli Saarijär-ven Paavon tapaan rakentanut hiljaisen sitkeyden ja rauhanomaisen ra-kentamisen teemoille. (Klinge 1982.)

Tänä aikana korostettiin eräänlaista läntistä identiteettiä uutta "idänuhkaa" kommunismia vastaan. Kirkisen (1988) mukaan kansallinen tut-kimus näki itäiseksi tulkitun kalevalaisen perinteen nyt vaistomaisestiläntisenä ja länsimaisena. Tarvittiin kaikki tieto osoittamaan suomalaisil-le itselleen ja muille maille, että Suomi kuului läntiseen Eurooppaan.Itään viittaava koettiin uhkaksi, ja kulttuurimme itäiset piirteet jäiväthuomiotta tai ne torjuttiin. Osia kulttuuriperinteestä mobilisoitiin reorien-taatiolla eri tarkoitusperiin (vrt. Räsänen M. 1989, 16).

Uuden valtiollisen identiteetin rakentamisessa turvauduttiin myössyvällisemmin vanhoihin, tuttuihin populistisiin tunnuksiin. Suomentalonpoika oli tullut isännäksi ”omassa maassaan”. Talonpoikaishyveetnousivat jälleen kunniaan, kun taas urbanismi ja siihen liittyvä epäkan-sallisuuus ja ns. jatsikulttuuri nähtiin tuomittavina. ”Kulttuurin ihanteet-tomia” piirteitä vastaan nouseva liike tiivistyi Akateemisessa Karjala-Seurassa. (Klinge 1982, 222-224.)

Kielivastakohtaisuus oli osa uuden, itsenäisen maan kansallisen iden-titeetin etsimisestä. "Yksi kieli, yksi mieli" oli ajan aitosuomalainen

148

tunnus. Ruotsinkielisiä vaadittiin suomalaistumaan. 20-luvulla oli suurinimien suomalaistamiskampanja. Kun vielä Runebergille ja Topeliuksel-le kieli ei ollut keskeinen Suomen asukkaita jakava tekijä, niin puolus-tuskannalle joutunut ruotsalainen eliitti joutui turvautumaan 1910-luvullateoriaan erillisestä suomenruotsalaisten kansasta saadakseen osakseenrannikon ruotsinkielisen rahvaan solidaarisuuden. (Mt., 221-222.)

Suomalainen identiteetti jäsentyi valtiolliseksi kyseisenä aikana.Nuoren itsenäisen valtion itsenäisyyden ilmentymä oli mm. uusi valtio-lippu. Maanpuolustukselle tuli tärkeä asema heti 20-luvulla, ja se voimis-tui 30-luvulla. Suojeluskunnat ja militarismi olivat isänmaallisuudenilmentymiä. Urheilusaavutukset takasivat uutta identiteettiä nuorellevaltiolle. Kyseessä oli aikakausi, jolloin suomalaisuus oli argumenttinaehdoton ja kiertämätön. Vallitseva ideologia oli sivistyneistöä hegemoni-soivan Akateemisen Karjalaseuran maailmankuvan mukainen. AKS ajoi"isänmaanrakkauden ja ryssänvihan" järjestönä Suur-Suomea. Erot oh-jelmasta olivat lähinnä painotus- ja aste-eroja. Vaihtoehtoista suuntaustaedusti modernistinen Tulenkantajat. Klinge (1975, 53) mainitsee asevel-vollisuuden ja koululaitoksen lisäksi kansallisen eristäytymisen ja eris-tämisen kolmantena tärkeänä tekijänä, jolla suomalaisten laajojen kan-sankerrosten isänmaakäsitykset täsmennettiin ja levitettiin. Aiemmatvilkkaat ja luontevat siteet Pietariin katkesivat, ja raja aukesi vain railo-na.

3.4 Kansallisten tieteiden roolisuomalaisuuskäsitysten luojana

Klingen (1982) mukaan suomalainen on kuvitelma, fiktio. Mikään kansa,edes suomalaiset, ei koskaan ole ollut kovin homogeeninen. Kansalli-suusaatteen ja kansallisvaltioaatteen loistoaikoina kuitenkin pyrittiin sekäaatteellisista että valtapoliittisista ja käytännön syistä ensin luomaanihannekuva tai mielikuva kansasta ideaalityyppien avulla ja sitten kasvat-

149

tamaan kansa vastaamaan tuota ihannekuvaa. (Mt., 238-239.) Tieteelli-sellä toiminnalla ja tutkimuksella on ollut tärkeä osa suomalaisen kansa-kunnan luomisessa. Suomalaisuustutkimuksen alkuaikoina 1800-luvullamuotoutui tutkimukselle yhä selvempi sanoma: suomalaisten oli oltavaylpeitä omasta kansallisesta perinnöstään ja viljeltävä omia erikois-piirteitään. Kirjailijat, runoilijat, taiteilijat ja tutkijat levittivät käsityksiäsuomalaisista perusominaisuuksista, joista sitten tuli positiivisia esikuvia.Ja kun tarpeeksi monta kertaa kuulee ja lukee, millaisia suomalaiset ovat,alkaa vähitellen käyttäytyä näiden esikuvien mukaan. (Laine-Sveiby1991, 8.)

Snellmanin ajatus oli, että yhtenäinen suomalainen kulttuuripohjajuurrutetaan koulutuksen ja valistuksen avulla, jotta kansa kestäisi kan-sallisvaltiomuodostuksen paineet. Vuonna 1831 perustetun SKS:n ohjel-massa todetaan, että historia, kieli ja kirjallisuus ovat ne tukipylväät,joiden varaan Suomi rakennetaan. Niinpä kansallisten tieteiden: suomenkielen, sen sukukielien, arkeologian, historian, kotimaisen kirjallisuuden,kansanrunoudentutkimuksen ja kansatieteen tehtävät kasvoivat tehtävästäluoda kansakunnalle oma nationalistinen kulttuuri, osoittaa sen jatkuvuusja turvata sen tulevaisuus. (Räsänen R. 1989, 145.) Historian, kielitieteenja kansanrunouden tutkijoilla oli näkyvä sija 20- ja 30-luvuilla suoma-lais-kansallisen identiteetin rakentajina (mt., 152). Kansalliset tieteet ovatpalvelleet uskollisesti kansakunnan rakentamisen ja valistuksen ohjelmaaaikakausittaisten menneisyyskuvien luojina ja täydentäjinä sekä vallitse-vien historian tulkintojen vahvistajina. (Knuuttila 1989, 94.)

Kansatiede eli yleisemmältä nimeltään etnologia onkin ollut Suo-messa kansallisesti rajoittunutta ja epäkriittistä (Lönnqvist 1989). Esi-merkiksi 1930-luvun kansatieteelliset retket kasvattivat valtaosan kansal-listen tieteiden edustajista, joiden kansalliseksi maailmaksi tuli talonpoi-kainen Suomi ja tutkimuksen kohteeksi talonpoikainen kansa. Kalevalai-nen suuri menneisyys ja historiantutkimuksen hahmottamat visiot kunni-akkaasta menneisyydestä täyttivät tehtäväänsä kansakunnan itsenäisyy-den legitimoijina. (Räsänen R. 1989, 152.) Kansatiede laajeni käsittä-

150

mään talonpoikaiskulttuurin ohella myös kaupunki- ja työväenkulttuuriavasta 60-luvun yhteiskunnallisen murroksen ansiosta (mt.,146). Kansalli-set tieteet poikkeavat tieteestä, mihin Moscovici (1984) viittaa siten, ettäajan mittaan niillä ei enää korvata vanhaa tietoisuutta vaan vaalitaan jovallitsevaa tajuntaa kansallisen tiedon tasoa syventäen ja menneisyyttänykyisyyden tarpeista tulkiten.

Kettunen (1987, 287) kuvaa kansalliset tieteet ja tieteentekijät siksiylätasoksi, jolta on ohjattu ruohonjuuritason tehtäviä ja velvoitteita jajaettu opetusta ja ohjeita, joskus myös huvia ja harrastusta kansallisenolemassaolon nimissä. 1800-luvun kansanliikkeissä kohtasivat ”ylhäältätuleva kasvatus ja alhaalta tapahtuva tarpeiden artikulointi”. Kansallistenliikkeiden ”ideologisena määreenä oli kansan ja sivistyksen suhde; kan-san elämänkäytännön ja valtiossa olennoituvan siveellisen mahdin olimäärä kohdata toisensa". (Kettunen 1987, 287.) Valistus on aktiivinenvälittäjä sivilisaatiosta kulttuuriin, ja valistuksen ohjelma on täyttänytSuomessa hegemonisen prosessin tunnusmerkit (Knuuttila 1989, 95).

Seuraavat lausunnot kuvaavat tavallisen kansan elämää tutkivan kan-satieteen reifikoitunutta roolia, opettajan ja opetettavan suhdetta. Kansa-tieteen ensimmäinen professori U. T. Sirelius (1923, 39; ref. Räsänen M.1989, 20) lausui: ”Muinaistutkimuksemme ylväänä ja rohkeana päämää-ränä on mahdollisimman selvän kuvan luominen Suomen kansan ja kokoSuomen suvun entisyydestä.” Lehtori F. B. H. Laguksen kokemuksetkuvaavat taas tieteen arkea: talonpoikainen kansa sen sijaan ”saattaapilkkanaurulla ivailla kerääjän höperyyttä, kun tämä keräilee sellaistavanhaa romua, jota nykyinen sukupolvi tuskin rikkatunkiolta viitsisi ke-rätä talteen”. (Ensimmäiset museopäivät Helsingissä 1923, 7; ref. Räsä-nen M. 1989, 21.)

Jo 30-luvun lopulla todettiin Talonpoikaiskulttuurisäätiötä perustet-taessa, ettei mennyttä kulttuurimuotoa voi palauttaa mutta "nykypolvi voisiitä ammentaa elinvoimaa uusia tehtäviä varten". Säätiön tuli vaikuttaasiihen, että kulttuuri tunnettaisiin oikealla tavalla. Tunteminen helpottaisikulttuuriperinnön muuntamista uusiin oloihin. Oli esitettävä vanhan

151

talonpoikaiskulttuurin parhaat ja kestävimmät ihanteet, sen voima jakauneus - "ei romanttisesti valaistuna vaan valtaviin lähdeaineistoihinpohjautuvana ja tieteen kirkastamana". (Räsänen, R. 1989, 152-153.)Tähän yhteyteen sopii hyvin Moscovicin (1984, 54) huomio ideologiasta,jolla on kaksi elementtiä: alhaalta johdettu sisältö ja ylhäältä tuleva muo-to, joka antaa arkitajunnalle tieteellisen sädekehän.

Sotiin saakka talonpoikaisuudessa oli suomalaisuuden perusta ja lei-vän lähde. Sota-aika kriisiaikana vahvisti kansankulttuurin käyttöä. Kan-sanperinteestä esille nostettu talkootoiminta oli yhteiseen hiileen puhal-tavan ideologian yksi muoto. Perinteentuntijat pantiin propagoimaanSuomen Suurtalkoita 1944. (Räsänen, M. 1989, 24-25.) Sodan jälkeenvoitiin ohjata kansan ajatukset tulevaisuuteen, pois kipeästä menneisyy-destä, palauttamalla mieleen emotionaalinen suhde kotiseutuun ja uskokotiseudun uudistavaan henkiseen arvomaailmaan. Paikallisuus sai jäl-leen uutta voimaa identiteettiresurssina. (Räsänen, R. 1989, 154.) Koti-seutuaate on keino konkretisoida isänmaallisuutta. Isänmaan käsite ank-kuroidaan jälleen kotiseutuun valtiollisen Suur-Suomi-representaationsijasta. Myöhemmän murroksen aikana syntyneet ”historiattomat lähiöt”eivät enää kelvanneet tähän tehtävään.

Museointi on kansanperinteen kansallisen käytön yksi osa. Museonsiteet menneisyyteen ja yhteisyyden tunne palvelevat suomalaisuudenrepresentaatiota ja sosiaalisen identiteetin jatkuvuutta. Museot tarjoavatkäsitteellisten ja ikonisten seikkojen yhdistelmiä pohjaksi objektivoitu-neille sosiaalisille representaatioille. Ylioppilaat aloittivat talonpoi-kaisesineiden keruun 1870-luvulla. Isiltä perityt tavat, etnografinen pe-rintö, liitettiin identiteetin rakennusaineksiin. (Räsänen M. 1989, 18-19.)A.M. Tallgren luonnehti vuonna 1920 Kansallismuseota kansamme hen-kiseksi aarreaitaksi ja sen itsenäisyyden turvaksi (Korhonen T. 1989,104).

Nykyajan kansatieteilijän Teppo Korhosen (1989, 113) lausunto onjo itsessään oiva esimerkki kansallisten tieteiden yhä elävästä museaali-sesta tehtävänasettelusta ja toisaalta suomalaisesta "arvon mekin ansait-

152

semme" -ajattelusta: "Henkilömuseot lujittavat kansakunnan itsetuntoatodistaessaan, että on meilläkin sivistystä, kulttuuria, kauneusaistia, va-rallisuutta ja esittelyn arvoista menneisyyttä. Ajoittain ne toimivat kunin-gashuoneiden korvikkeina ja katsojan sinisten ajatusten innoittajana.”Korhonen jatkaa, että maailman yhdentyminen avasi huomaamaan, ettätäälläkin on "yhtä etevää esineistöä kuin muuallakin. Se ei ollut kultaaeikä marmoria vaan vaskea ja puuta, mutta juuri siinä piili yksi sen täkä-läistä identiteettiä korostava vaikutus." (Mt., 132.)

Suomalaisten museoiden välittämä sosiaalinen kuva oli 1960-luvulleasti hyvin talonpoikaispainotteinen. Saatiin odottaa 60-luvulle, ennenkuin työväenkulttuuri saavutti hovikelpoisuuden museopiireissä. Vastaviime vuosikymmeninä agraarin museo-Suomen hegemonia murtui.(Korhonen T. 1989, 121-122.)

Kotiseutu-, alue- ja kansalliset museot esittelevät suomalaisuudeksi1920-luvulla renessanssin kokenutta kansallispukua, jossa Suomi-neitonäkyvästi esiintyi ja joka tuli perinnehengen tärkeäksi ja näkyväksi tun-nukseksi myös taiteessa, ja muita kansantuotteita, kuten ryijyjä. T. Kor-honen (1989, 132) mainitsee talonpoikaisesineistä puukon vapaan japystyvän talonpojan symbolina. Sodankäyntiin liittyviä museoita on vil-jalti (mt., 127.). Modernisuus on myös kansallisuuden myyttisten aspek-tien elementti. Tietyillä instituutioilla on positiivinen lataus tässä mieles-sä modernisuuden konkretisaatioina: valtiosta riippuen kansallinen lento-yhtiö, yliopisto, terästehtaat, avaruusasema tai kansanpalatsi. (Smart1985, 20.)

Valokuva on yksi keino luoda identiteettiä visuaalisin keinoin. Silläon kyky rikkoa ajan rajat ja antaa kuvallinen käsitys menneisyydestä, jotaei enää ole. Kuvat heijastavat identiteettiä kehittäin yksilön minän identi-teetistä kansalliseen identiteettiin. (Sinisalo 1989, 42-43, 46.) Suomessaalettiin julkaista 1910-luvulla kansallista ja etnistä heimoidentiteettiä ko-rostavia kuvakirjoja. 1920- ja 30-luku ovat niiden kulta-aikaa. Vilkunanja Mäkisen kuvateos “Isien työ” vuodelta 1943 kuvaa menneen maailmansopusointuisena elämänmuotona, jossa yhtyivät kädentaidot, talonpojan

153

itsenäisyys ja sitkeys. Urbaania elämää ja konekulttuuria ei tuntunutolevan olemassakaan. (Sinisalo 1989, 47-54; Räsänen, M. 1989, 24-25.)Kuvat välittivät patriarkaalista ja ruumiillista työtä arvostavaa asennetta.Teksti ja kuva loivat ankarina sota- ja pulavuosina tarpeellisen posi-tiivisen työn sankarin, jonka voima kumpusi sukupolvien takaisesta ag-raarikulttuurista, itse maasta. Valokuvien herooiset kuvakulmat allevii-vaavat sanomaa. Suomalaiseen identiteettiin ei ainakaan kansatieteenparadigmojen mukaan kuulunut modernisaatio vaan pikemminkin staatti-suus ja jopa pako menneisyyteen. (Sinisalo 1989, 54-55; Vilkuna 1953.)

Viimeistään 70-luvulla etnologi alkaa nähdä ympärillään vanhankulttuurin uudeksi naamioituneita aineksia, rekonstruktioita, folkloris-mia, ohentuvaa yhteisöllisyyttä, pirstoutuvia lojaliteetteja ja kulttuurinyhteiskunnallistumista. (Knuuttila 1989.) 60-luvulta lähtien perinteistäkansankulttuuria on elvytetty kansanmusiikkijuhlilla ja talonpoikaisellaperinneruokakulttuurilla. Kansankulttuuria käytetään folkloristisestimatkailu- ja viihdeteollisuudessa. Enää se ei ole sivistyneistön eliitinliikettä vaan osa kansan kriisireaktioita tapahtuneeseen muutokseen.(Korhonen 1989, 26.) Alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan irrotettujenkulttuurituotteiden merkityssisällöt auttoivat maalta paennutta sukupol-vea ankkuroitumisessa uusiin, outoihin modernin elämän ilmiöihin. Etni-syys alkoi vähitellen siirtyä reifikoituneeseen maailmaan. Sallinen-Gimpl(1989, 224) kertoo karjalaisesta kulttuuri-identiteetistä, että kun sen väli-tön yhteys arkeen puheenparsineen ja elämänmuotoineen on kadonnut, seon nyt haettava tiedon ja taiteellisen ilmaisun keinoin eli välittyneemmin.

3.5 Moderni murros

Risto Alapuro (1999,101) toteaa valtiollisen itsenäistymisestä: ”Symboli-sesti keskeisessä kansakunnan perustamistapahtumassa ’kansallisen’ ja’epäkansallisen’ raja piirtyi Suomen sisälle.” Todellisiksi suomalaisiksimääriteltiin ”talonpoikainen kansa” ja suuri osa kansasta suljettiin useiksi

154

vuosikymmeniksi kansallisen projektin ulkopuolelle (Mt., 101.) Vasta1960-luvun nopean modernisoitumisen myötä käsitys kansakunnastaalkoi moninaistua: ”Se ei enää välttämättä merkinnyt samanmielistenyhteisöä ja yhtä tahtoa.” (Mt., 107)

”Toisessa tasavallassa” (1945-1994, esim. Alasuutari 1996) 1950-luvulla alkaneet kulttuurikonfliktit syvenivät "kulttuuriseksi vallankumo-ukseksi", jossa sukupolvien elämismaailmat eriytyivät. Keskeisiksi ar-voiksi nousevat hyvinvointivaltion malli, demokraattisuuden ideaali javapautuminen. Esitettiin yksilön oikeuksien tunnustamista ja poik-keavuuden sallimista (Alapuro 1999,107). Rakennemuutos rikkoi tiiviinyhteyden maaseudulle, ja kulttuuri alkoi kaupungistua. Suomalaisenyhteiskunta moniäänistyi, Marginaaliset kulttuuriset identiteetit legiti-moituivat (työväenkulttuuri, populaarikulttuuri) ja alakulttuurien kirjonkasvu jatkuivat 1970- ja 1980-luvulla.

3.5 Menneisyys ja suomalaisuus

Suhde menneisyyteen on keskeinen kansallisen itseymmärryksen muoto.Historioitsijat ovat luoneet kansakunnan legitimaatiotraditiota. (RäsänenM. 1989, 10) Historiankirjoituksen rakentamilla myyteillä on merkitystäidentiteetin luomisessa. Myyttinen historiankirjoitus on kuin sosiaalisetrepresentaatiot: sillä haetaan syitä seurauksille. Esimerkiksi nuijasotaa eihaluttu nähdä suomalaisessa historiankirjoituksessa talonpoikaiskapinanavarsinkaan kansalaissodan jälkeen. Fennomaanit halusivat nähdä sensuomalais-kansallisena kamppailuna, eli nuijasota haluttiin nähdä vainosana tulevaa kansallista kehitystä, yhtenä sen alkusyistä. (Ylikangas1990, 16-17.) Ylikankaan mukaan suomalainen historiankirjoitus onsitoutunut vallitsevaan valtaan. Intellektuellit ovat ylipäätänsä valtioonsitoutuneita. Suomessa on valtiokeskeinen presidenttivaltainen traditio.Oppineet eivät ole koskaan asettuneet radikaalisti valtiovaltaa ja valtiotavastaan.

155

Tulkinnat Kalevalan historiallisesta autenttisuudesta ovat vaihdelleet.1870-luvulle Kalevalaa pidettiin historian oppikirjana koulussa. Sittenteosta pidettiin myyttinä. Ennen toista maailmansotaa ja sen jälkeenhistoriallinen tulkinta voimistui, 50-luvulta jälleen myyttinen tulkinta.Historiallinen tulkinta korostuu aina, kun kansallista identiteettiä halu-taan voimistaa. (Topping 1985.) Wilsonin (1985) mukaan Kalevala-tutkimus on uhrattu erityisesti 20- ja 30-luvuilla poliittiselle nationalisti-selle tarkoituksenmukaisuudelle.

Nykyisyys on Knuuttilan (1989) mielestä vaikea asia kansankulttuu-rin tutkimukselle. Vaikka prosessit ovat saattaneet olla tutkimuskohteina,ne ovat sidoksissa menneisyyden aikakausiin. Historiallisten periodisoin-tien kyseenalainen etu on, että ne mahdollistavat tutkimusasetelmanhahmotuksen lopusta alkuun, seurauksista syihin. Tällöin näkökulma onongelmattomasti teleologis-positivistinen, jolloin toteutumattomat kehi-tysstrategiat ja vastarinta jäävät huomiotta. Mekanistisessa kulttuurikäsi-tyksessä uusi aikakausi syrjäyttää vanhan. Tällöin menetetään jatkuvuuk-sien, eriaikaisuuksien ja rinnakkaissuhteiden informaatio. (Knuuttila1989, 92-93, 96, 98.) Tästä seuraa se, että menneisyys idealisoidaanyksinkertaisiksi malleiksi mutta nykyisyyden sekavaa monimuotoisuuttaei kyetä hallitsemaan, koska yksitasoiset kansatieteelliset kuvausmalliteivät riitä eriytyneiden prosessien tutkimiseen.

Periodisoinneista seuraa myös nykyisyyden käsittäminen mennei-syyden kaatopaikaksi. Knuuttilan mukaan kansankulttuurin tutkijoidendevolutionistissa kehityskonseptioissa kansallisen, “oman” kulttuurinperusta jatkuvasti ohenee, normit murtuvat, arvot pirstoutuvat ja ihmisetvieraantuvat kaikesta siitä hyvästä, minkä menneisyys voisi heille opettaaja tarjota. Se, mikä syrjäytyy, tunnetaan erinomaisesti; se, mikä syrjäyt-tää, jää epämääräiseksi. (Mt., 97-98.) Vanhat kulttuurikategoriat, joidenkautta on tulkittu elämää, ovat menettäneet luonnollista pohjaansa. Kan-sankulttuuri ei taivu enää välttämättä kansallisiin kategorioihin. Silti sentutkiminen on perustunut vanhan agraariyhteiskunnan malliin.

156

Ninian Smart (1985) antaa ihmisen suhteelle hänen kansallisuuteensauskontotieteellistä valoa. Merkityksellistä ryhmään kuulumista vahviste-taan juhlistamalla ryhmän määrittävä merkki. Juhlistaminen on perfor-matiivinen akti. Aiemmin on jo tutkittu monia suomalaisuuden merkkejä,mutta yleisimmin juhlistettuja ovat kieli ja maa-alue. Yksilö syntyy ryh-mään, ja hänen kuulumisensa siihen vahvistetaan performatiivisesti kou-lutuksella ja monenlaisilla merkin juhlistamisilla. Esivanhempien juhlis-tamisella korotamme kansakunnan substanssia ja siten epäsuorasti itse-ämme. (Mt., 17-19.)

Historia on kansalliseen identiteettiin liittyviä myyttejä. 1800-luvullaSuomessa ja Euroopassa kirjoitettiin kansallisia historioita, selvitettiinkielitiedettä, löydettiin uudelleen kansanmusiikkia, sävellettiin kansal-lishenkisiä sinfonioita ja luotiin kansallissankareita. (Smart 1985, 20.)Myytit ovat merkityksillä ladattuja kertomuksia. Kansallisen historia-tietoisuuden luominen on mytologisointia, jolla menneisyyden tapahtu-mista valikoidaan merkitsevät asiat vähemmän merkitsevistä. (Anttonen1993.) Mytologia on myyttejä, joilla kansa, aate tai oppi paikannetaanaikaan ja tilaan eli tapahtumat järjestetään rakenteeksi ja tulkitaan histo-riaksi. Kansallinen myyttikertomus ei niinkään kerro, kuinka kaikki ontapahtunut, vaan tarjoaa identiteetille menneisyyden sementin ja edistääsiten kansakunnan nykyistä substanssia. Kansakunnan tarve olla moderniedellyttää kuitenkin tiettyä tieteellisyyttä ja objektiivisuutta historiankir-joitukselta. (Smart 1985, 20.)

Se, miten historia kirjoitetaan ja paalutetaan merkityksillä, perustuuperuuttamattomiin arvoihin, jotka saavat usein pyhän määreen. Itsenäi-syys, vapaus, alueellinen koskemattomuus sekä oikeus omaan kieleenovat vaalituimpia pyhiä arvoja, joiden varaan kansallisuusaate rakentuu.Smart (1985, 25-27) näkee kansallisuusaatteessa fenomenologista yh-tenevyyttä uskontoon. Jokapäiväisessä kokemuksessa uskonto yhdentyykansalaisuuden käsitteeseen ja antaa käsitykselle kansakunnasta moraali-sen ulottuvuuden. Nationalismi ja patriotismi pyhittävät asuinmaan us-konnonomaisesti. Durkheim (1980, 209) korostaa uskonnon yhteisöllistä

157

luonnetta siinä, että uskonto ei ole fysikaalista maailmaa koskeva selitys-järjestelmä vaan ennen kaikkea ideajärjestelmä, jonka mukaisesti yksilöttajuavat yhteiskunnan, jonka jäseniä he ovat. Myytit ja pyhäkäsityksetovat keskeisesti etnisyyden ja ryhmäkuuluvuuden tunnusmerkkejä. Ritu-aaleilla sekä muilla toiminnoilla ja symboleilla, joissa myytit pyhästä javoimasta ruumiillistuvat, markkeerataan siten rajat 'meidän' ja 'heidän'välillä. (Anttonen 1993.)

Yhteenvetona menneisyydestä suomalaisen identiteetin esitystenvoidaan sanoa tulevan valikoivasta traditiosta (Knuuttila 1989, 100).Knuuttila (1998, 192) ilmaisee saman ns. etnografisen preesensin ovelas-sa periaatteessa: ”Menneisyys voidaan kuvata vain sellaisena kuin seon.” Valikoivaa traditiota ovat kalevalaisesta Karjalasta, luonnosta, ta-lonpoikaiskulttuurista, länsimaisuudesta, talvisodasta ym. men-neisyydestä tehdyt eri tavoin painotetut tulkinnat, joita käytetään nyky-hetken tarpeiden legitimoinnissa ja tulevan suunnan osoittamisessa. Va-likoiva traditio on representaatioiden järjestelmä, jossa seurauksille hae-taan syitä menneisyydestä. Suomalaisuuden representaatiolla pyritäänlegitimoimaan nykyisyyttä.

Tässä suomalaisuuden historiaa käsittelevässä luvussa on korostunutvirallisten ylhäällä muovattujen ja ylhäältä välitettyjen representaatioidenasema. Tällaisista ohjelmallisista käsityksistä on paremmin säilynyttätietoa kuin tavallisten ihmisten arkikäsityksistä. Kansan konsensuaalisestimuodostuneiden ja reifikoituneiden käsitysten (Moscovici 1984) välilläon ollut kuitenkin selviä yhteyksiä. Suomalaisuuden representaatio onsinänsä kansanomainen; sen keskeinen referentti on kansa, rahvas. (vrt.Saukkonen 1999) Monikansallisissa valtioissa kuninkaista ja johtajistatehdään yhdistäviä merkkejä. Kuitenkin Väinö Linnan (1980, 18-23)mukaan "Runebergin omalaatuinen ryysyevankeliumi on ollut vierasalemmille kansanryhmille ja aiheuttanut protestitunteita koko suomalais-ta kansallisuusaatetta vastaan". Omien kirjallisten hahmojensa suosiotaLinna tulkitsee sillä, että niillä on täydet kansalaisoikeudet. Kansalla onsiis ollut myös tavallaan omia, hallitsevista riippumattomia suomalaisuu-

158

den representaatioita. Tämä käy ilmi herravihasta ja sotajermujen purna-uksesta; sama ilmenee nykyisin poliitikkojen ja byrokraattien halveksun-tana ja presidentti-valtiomies -instituution ihailuna. Oleellisinta on, ettei-vät laajojen kansanjoukkojen jakamat suomalaisuuden representaatiot voitulla yhteiseksi suomalaisuudeksi kuin kirjallisuuden, elokuvan, lehdis-tön ja muun joukkotiedotuksen välittäminä. Niissä kaikissa representaa-tioiden ammattimaiset käsittelijät jättävät niihin aina välttämättä omanleimansa. Runebergin varjossa kasvaneet alemmat kansankerrokset jokatapauksessa "elivät sellaisen sosiaalisen auktoriteetin alaisena, joka olirunebergilaisuuden hapattama" (Linna 1980, 33.).

Ruuska (2004, 155) erottaa suomalaisuuden tulkinnan neljä vaihetta,joista viimeinen kuvannee myös tämän tutkimuksen tapaa nähdä suoma-laisuuden muotoutumista. Ensimmäisissä kirjallisissa lähteissä suomalai-suus määriteltiin toiseutena, muiden kuin puheen kohteen tarpeista lähti-en. Topeliuksen Maamme kirjan eri painokset edustivat taas suomalai-suutta ylistävää perinnettä, jossa maa ja kansa tutustutetaan toisiinsakädestä pitäen. Lukeneiston pettymys kansaan ja Eurooppaan kurkotteluEurooppaan 1900-luvun alkupuolella ilmeni puheena, jossa puhuja ainamuisti sijoittaa itsensä kansan ulkopuolelle puhuessa kulttuuriköyhistä jakeskenkasvuisista suomalaisista. 1980- ja 1990-luvuilla suomalaisuudes-ta puhuminen koki jonkinlaisen uudenlaisen tulemisen. Syynä oli näkö-kulman vaihdos, jonka ansiosta ns. toisten (kansallisen eliitin) antamialuonnehdintoja suomalaisuudesta alettiin nähdä valta-asetelmien tuotteik-si. Myös suomalaisten omien käsitysten totuutta pohdittiin. Suomalai-suutta kulttuurisena keskenkasvuisuutena pitävää toiseuttavaa puhetapaakritisoivat esimerkiksi Peltonen (1998) ja Apo (1998). Ruuskan (2004158) mielestä suomalaisuutta luotaavan lukeneiston katse on siirtynytmuutaman sadan vuoden aikana keskisestä Euroopasta Suomeen ja ne-nänvartta myötäilevä näkökulma silmien tasalle. Pyrkimys on ollut jokatapauksessa jäljittää suomalaisuuskäsitysten rakentumista ja varoa vallit-sevien käsitysten vakinaistamista.

159

3.6 Yhteenveto tutkimuksen teoreettisestaosuudesta

Empiirisessä tutkimuksessa käytän jakoa kollektiiviseen identiteettiin jasosiaaliseen identifioitumiseen. Koska sosiaalisten identiteettien muodos-tumisen kysymysten sivuuttamista arvostellaan, juuri tuohon suomalaisenkansallisen identiteetin muotoutumisen kysymykseen kiinnitetään paljonhuomiota. Sosiaalipsykologiset käsitteet ovat kuvailuun ja ymmärtämi-seen tähtäävän tutkimuksen kehyskäsitteitä. Tutkimus ei testaa mitäänsosiaalipsykologista teoriaa, vaan käyttää sosiaalipsykologian käsitteistöäapuna päämäärässä ymmärtää kansallisen identiteetin asemaa ihmistenmielissä.

Identiteetti on tulkintakoodi oman itsen ymmärtämiseksi. Jos kult-tuuri on kartta, identiteetti voidaan rinnastaa sijainniksi kartalla. Kansal-lisuuskäsityksessä on jako etnis-genealogiseen ja kansalaisterritoriaali-seen. Identiteetti nähdään tarpeelliseksi jakaa kollektiiviseksi identitee-tiksi ja henkilöperusteisiksi yksilön identifioitumiseksi.

Sosiaalisen identiteetin käsitteen alle on mahdollista mahduttaa sekäyksilölliset kokemukset eri ryhmiin kuulumisesta ja niiden toisiinsa so-vittamisesta että sosiaalisen identiteetin sisältöön keskittyvä kollektiivi-nen identiteetti. Kollektiiviseen identiteettiin liittyvät sosiaaliset liikkeet,jotka rakentavat identiteettiä aktiivisessa prosessissa. Sen kysymys on”keitä me olemme?” Kysymys voi olla myös muodossa keitä te olette,niin kokonaisuuden ulkoa kuin sen sisältä esitettynä. Henkilöperusteisenidentiteetin kysymys on ”kuka minä olen?” jonka osana ovat sosiaalisetidentifikaatiot.

Kollektiivisten identiteetin sisällöt ovat sosiaalisia representaatioita.Kansallisen identiteetin viittaukset ovat erilaisia objektivointeja, joissakäsitteellinen asia on saanut konkreettisen kuvallisen muodon. Sosiaali-

160

sia representaatioita muodostetaan ankkuroimalla uusia käsityksiä ole-massa oleviin ajattelun rakenteisiin.

Kansallinen identiteetti on kollektiivinen identiteetti. Kansallisenidentiteetin muotoutuminen subjektien identifikaatioiden kohteeksi lähteeyhteiskunnallisista tarpeista luoda kansallisvaltion laajuinen yhtenäinenkulttuuri ja lojaalisuus. Itse asiassa yhteiskunta mielletään edelleenkinolevan kansallisvaltion rajojen mukainen. Perustava prosessi, luokittelu,kategoriointi, on sisällyttämistä ja poissulkemista. Ominaisuuksia anne-taan sisäisen ja ulkoisen määrittelyn dialektiikassa. Kansallista identiteet-tiä käytetään yhteisten tunteiden mobilisoinnissa poliittisena resurssina.

Kansallinen identiteetti on symbolisia koodeja. Ne ovat sekä yleisiäkansallisvaltioajatteluun kuuluvia ilmaisutapoja että kullekin kansakun-nalle erityisiä. Tämä liittyy Billigin (1985) huomioon, että käsite kansa-kunta sisältää maailmaa koskevan teoreettisen mallin, jonka erityistapa-uksia kansalliset identiteetit ovat. Kansallinen identiteetti voidaan vas-taavasti tulkita kokonaisuudeksi, mihin sisältyy tiettyä olemuksellista-mista tulkinnan kattamista kaikkia tilanteita koskevaksi. Vaihtoehtoisestikansallinen identiteetti voidaan nähdä eri kontekstien kautta ilman pyr-kimystä kokonaisuuden muihin osiin sovittamiseen.

Kansallisen identiteetin sisällöt, identiteettirepresentaatiot voidaankoota viittauskohteista sopimuksenvaraisten viittauskokonaisuuksienkautta viittaustasoiksi. Tässä on tehty luokitus viiteen viittaustasoon:ihmiset, kulttuuri, ajallinen jatkuvuus, tila ja yhteiskunnallinen taso.Representaatiot voidaan nähdä myös kolmella ulottuvuudella: välimatkainhimillisen kokemusmaailman, ajallinen syvyys ja sosiaalinen arvotta-minen. Tarkoituksena on löytää sisällöllisiä malleja, joita eri kategorioi-hin kuuluvien henkilöiden voidaan olettaa painottavan eri tavoin.

Kansallisella identiteetillä on vaihtelevia yhteyksiä muihin kollektii-visiin identiteetteihin ja eri ihmiset sijoittavat sen eri tavoin osaksi muitaidentiteettejään. Peruskysymys on muiden poliittis-spatiaalisten identi-

161

teettien, suppeamman paikallisen ja laajemman, käytännössä eurooppa-laisen identiteetin suhde.

Kansakuntaan kansalliseen identiteetin kautta samastumisessa on ky-se yleisten identiteettirepresentaatioiden sisäistämisestä osaksi minäkäsi-tystä. Ryhmä on yksilössä. Sosiaalisen identiteetin teorian tradition pe-rushavainto on, että sosiaalinen identiteetti on ryhmäkäyttäytymisenperusta, siis sen lähtökohta eikä vain seuraus. Kahdesta peruskysymyk-sestä, kuinka kategoriat määräytyvät ja milloin ne vaikuttavat, todettiinsosiaalista puolta painottavan määräytymiskysymyksen jääneen vähem-mälle huomiolle. Ajallinen jatkuvuuden periaate selventää yhtenä identi-teettiprosessin tekijänä kansallista identiteettiä.

Kansallisen identiteetin erityispiirteitä identifioitumisen kohteena oneritelty. Identifioituminen noudattaa kognitiivisten mallien (kuten kate-goriointi) mukaisia psykologisia prosesseja. On syytä tarkastella enem-män millaiset tarpeet ja motiivit ovat identifioitumisen taustalla, Tajfelinmyönteisistä vertailuista saatava itsetunnon kohottamisen motiivi on yksipätevä selitysmalli, joka on syytä kuitenkin suhteuttaa moniin muihinkognitiivis-emotionaalisiin tarpeisiin, jotka auttavat ymmärtämään iden-tifioitumista. Individualismi-kollektivismi sekä autonomisuus-relationaalisuus identiteetin tarjoamina orientaatioulottuvuuksina selven-tävät, millaiset motiivit ovat keskeisiä.

Voidaan erottaa erilaisia identifioitumisen muotoja kuten on sisältö-jäkin. Nationalismin ja patriotismin erilaiset identifioitumisen muodotovat olleet esillä tutkimuksessa. Kansallisuuksien välisen vertailuasetel-man korostaminen, ja identiteetin olemuksellinen ja siten ulosrajaavaakehystys liittävät identifioitumisen ulkoryhmän syrjintään ja vähättelyyn.Samoin tapahtuu konformismin ja turvallisuusarvojen korostajien kes-kuudessa. Yhteinen tavoite ja vertailuorientaation puuttuminen ei liityulkoryhmän vähättelyyn.

Sosiaalisia prosesseja on ymmärrettävä eritellymmin, jotta ei-syrjiväidentifioitumisen mahdollisuus voidaan löytää.

162

Kansalliseen identiteettiin liittyy itsetuntemus, merkityksen hakemi-nen. Merkitysten hakeminen on sekä kognitiivista maailmaa jäsentämistäettä emotionaalista merkityksellisyyden kokemusta. Identiteetillä onluonnollisesti myös sosiaalinen funktio, ja kansallinen identiteetti onpoliittisen mobilisoinnin resurssi.

Syvyyden, pysyvyyden, paikan ja osallisuuden tunteet ovat merki-tyksellisiä annetuissa identiteeteissä. Sitoutumista ja velvoittavuuttailmentävien identiteetin sisältöjen omaksuminen merkitsee sitä, että sosi-aalinen identiteetti on sisäistetty minuuden keskeiseksi rakenteeksi. Per-soonallisia dispositioita koskettavat sisällöt ilmentävät sitoutumista.

163

4. TUTKIMUSKYSYMYKSET

Osalle tutkimuksen pääkysymyksistä esitetään hypoteesit. Useissa koh-din on kyse avoimista deskriptiivisistä kysymyksistä ilman asetettujahypoteeseja. Luvussa 5. tutkin identifioitumista erilaisiin vakiintuneisiinsosiaalisen identiteetin kohteisiin ja erityisesti sosiaalis-spatiaalisiinkokonaisuuksiin.

Mikä on kansallisen identiteetin asema samastumiskohteena erilais-ten samastumiskohteiden joukossa?

Hypoteesi: Kansallinen identiteetti on vahvimman identifioitumisenkohde, sosiaalis-spatiaalinen identiteetti paikallisen, alueellisen ja eu-rooppalaisen identiteetin rinnalla.

Millaisessa yhteydessä kansallinen identifioituminen on muihin sosi-aalis-spatiaalisiin identifikaatioihin?

Hypoteesi: Kansallinen identifioituminen on yhteydessä kotiseutuunidentifioitumiseen mutta ei eurooppalaiseksi identifioitumiseen.

Millaisia eroja sosiaalis-spatiaalisiin kokonaisuuksiin samastumises-sa on taustaryhmien välillä? Erityisesti miten samastuminen suomalai-seksi vaihtelee ikäpolvien, koulutus- ja ammattiryhmien, sukupuolen japoliittisen kannan mukaan? Erityisen kiinnostava kysymys on, samastu-vatko nuoret yhtä vahvasti suomalaisiksi kuin vanhat.

Luvuissa 6 ja 7 selvitän, millaisiin seikkoihin suomalaisuus liitetään.Mitkä ovat keskeiset kollektiivisen suomalaisen identiteetin sisällöt?

(Mikä on kansallisen identiteettikategorian sisältö?) Vastauksia haen

164

sekä strukturoidulla sana-arviointitehtävällä että avoimella haastatteluky-symyksellä ” Mitä kaikkea mielestänne on suomalaisuus?”.

Mitkä ovat suomalaiselle identiteetille ominaiset sisällöt kolmenmuun vertailtavan kansallisuuden Yhdysvaltojen, Unkarin ja Norjankansallisiin identiteetteihin nähden?

Kuinka yhtenäinen kuva suomalaisuudesta on eri taustaryhmillä?Millaisia eroja näkemyksessä kansallisesta identiteetistä on eri taus-

taryhmillä? Erityisesti ikäpolvien sekä koulutus- ja ammattiryhmienväliset erot ovat kiinnostavia vastauksena kysymykseen suomalaisenkansallisen identiteetin muuttumisesta.

Luvussa 8 tutkin suomalaisen kansallisen identiteetin sisältöjen suhdettaerilaisiin identifikaatioihin.

Millaiset sisällöt ovat vahvimmin yhteydessä suomalaiseksi identifi-oitumiseen?

Miten erilaiset suomalaiseksi identifioitumisen muodot ovat yhtey-dessä sisältöihin? Tällä selvitetään, onko kansallisen identiteetin sisältö-jen painotuksilla yhteyksiä tiettyihin kansallisen identifioitumisen muo-toihoihin.

Millaiset suomalaisen identiteetin sisällöt ovat yhteydessä kotiseu-tuun samastumiseen ja millaiset eivät, samoin suhteessa eurooppalaiseksisamastumiseen ja EU:n kannattamiseen?

Millaiset kansallisen identiteetin sisällöt ovat yhteydessä avointakansallisuuskäsitystä kuvaavaan maahanmuuttajien hyväksymiseen näh-den ja millaiset sisällöt liittyvät torjuvaan suhtautumiseen? Samaa selvi-tän ulkomaille muuttovalmiuden ja kosmopoliittisen suhtautumistavansuhteen.

Mitkä arvot liittyvät kansalliseen identifioitumiseen ja sille rinnak-kaisiin samastumisiin sekä kansallisen identiteetin sisältöjen painotuk-siin?

165

Yhdeksännessä luvussa tarkastelen suomalaiseksi identifioitumisen kon-teksteja. Tunteeko ihminen itsensä suomalaiseksi esimerkiksi metsässätai työssään?

Onko erilaisissa kansallisen samastumisen konteksteissa eroja tausta-ryhmittäin ja miten?

Mikä on samastumiskontekstien suhde samastumisen vahvuuteen?Mikä on samastumiskohteiden yhteys identiteettirepresentaatioihin?

Onko sisällöillä niitä vastaavat kontekstinsa?

4.1 Aineisto

Tutkimuksen kohteena oli Kymenlaaksossa sijaitsevan Pyhtään kunnantyöikäinen (18 - 64 -vuotias) väestö. Pyhtää oli valittu vuonna 1975 sosi-aalipsykologian laitoksen erilaisten tutkimusten kohteeksi, koska senväestön elinkeinorakenne ja kehitys vastasivat koko Suomessa tapahtu-nutta kehitystä. (ks. Helkama ja Pirttilä-Backman 1996.) Lisäksi Pyhtääl-lä oli 1993 äidinkieleltään ruotsinkielisiä 12,2 % kunnan 5489 asukkaas-ta. Itäisen naapurikaupungin Kotkan läheisyys ja monien työssä käyntisiellä antavat maaseutukunnalle kaupunki-ulottuvuutta. Pyhtään voi kat-soa edustavan melko hyvin koko Suomea, vaikka suoraan edustavuuteenei tuloksissa pyritäkään absoluuttisessa mielessä pikemminkin riittäväänvaihteluun. Pyhtäältä on löydettävissä samanlaista väestöryhmien vaihte-levuutta kuin koko Suomesta, joten tutkittavien ilmiöiden eroja on mie-lekästä vertailla.

Tutkimuksen suuri etu on siinä, että siinä on edusteilla erilaisia väes-töryhmiä vertailtaviksi. Edustavuus koko Suomeen voidaan hyvällä syyl-lä kyseenalaistaa joidenkin paikallisten erityispiirteiden osalta. Merkittä-vistä tällaisista tutkijoille ei ole kuitenkaan tietoa. Lähtökohtainen oletuson, että Pyhtään sisäiset erot ovat merkittävämpiä kuin pyhtääläisten erotmuihin suomalaisiin. Pyhtääläisten paikallinen identiteetti on varmasti

166

erityinen ja erilainen kun muiden paikkojen vastaavat. Tutkimuksessa eikeskitytty kuitenkaan paikallisen identiteetin laadulliseen sisältöön, vaanainoastaan vastaajien eroihin lähinnä omaan kotikuntaan samastumisenamitatun paikallisen samastumisen ja sitoutumisen asteissa.

Vuonna 1993 tutkimuksen otokseen poimittiin tasaväliotannalla vä-estörekisteristä 263 18-64 -vuotiasta pyhtääläistä. Näistä 11 oli muuttanutpois tai kuollut, joten lopullisen otoksen koko oli 252 henkeä. Näistähaastateltiin 188:aa eli 74,6 prosenttia. Haastattelematta kieltäytymisentai muun syyn takia jääneet eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästihaastatellusta ryhmästä iältään, sukupuoleltaan eivätkä äidinkieleltään.Aineisto edustaa pyhtääläisiä hyvin sukupuolen ja äidinkielen osalta,mutta iän suhteen se on vinoutunut siten, että alle 30-vuotiaat ovat tutki-muksessa aliedustettuja, kun taas yli 40-vuotiaista on yliedustus. (Poh-janheimo 1997.) Syy tähän oli 18-29-vuotiaiden aliedustus otoksessa eikäse, että heitä olisi tavoitettu muita heikommin.

Perusotokseen valituista 188 henkilöstä kymmenen ei vastannut kan-sallista, paikallista ja näitä laajempien sosiaalis-spatiaalisiin kokonai-suuksien identiteettiä koskevaan kyselyyn. Sen sijaan yksi rinnalla teh-tyyn seurantatutkimukseen osallistunut oli vastannut myös tähän osaan,ja hänen vastauksensa on liitetty tähän kokonaisuuteen. Vastanneidenmääräksi tulee siten 179. Puuttuvat tapaukset ovat suhteellisen satun-naisia kaikkiin vastanneisiin nähden esim. sukupuolijakauman mukaanmutta keskimäärin muita vanhempia (49 v./ otoksessa 43 v.) ja vähem-män koulutettuja. Puuttuvat tapaukset ovat myös keskimääräistä useam-min ruotsinkielisiä. Lomake oli vain suomenkielinen. Samastumisenkonteksteja koskevaan osa annettiin vastattavaksi reilulle puolelle eli 104satunnaisesti valikoituneelle perusotokseen kuuluvalle.

Lisäksi käytössä oli vuonna 1993 esitutkimuksena käytetty 60 sosi-aalipsykologian kurssin opiskelijan vastaukset varsinaista tutkimustavarten kehitteillä oleviin kysymyksiin sekä aiemmin kansallista identi-teettiä kolmessa erilaisessa ryhmässä, yhteensä 34 henkeä, vertailevanpro gradu -tutkielmani aineisto (Anttila 1992).

167

4.2 Menetelmät

Aineisto kerättiin henkilökohtaisissa haastatteluissa, joissa haettiin vasta-uksia useiden eri tutkimusten kysymyksiin. Haastattelujen aihepiiritolivat sosiodemografiset taustamuuttujat, suhteet ystäviin ja sukulaisiin,työhistoria ja kokemukset työstä, itsetunto, arvot, identiteetti ja moraa-liajattelu. Haastattelujen lisäksi tutkittavat vastasivat kyselylomakkeisiin.Identiteettiä koskeva aineisto kerättiin suurimmalta osalta kyselylomak-keella. Haastateltaville lähetettiin kirje noin kaksi viikkoa ennen haastat-teluja. Haastattelijat sopivat puhelimitse haastatteluajat. Haastatteluttehtiin kahdessa viikossa touko-kesäkuun vaihteessa ja niitä, joita eiesim. työkiireiden takia tavoitettu, haastateltiin elo-marraskuussa. Haas-tattelut tehtiin pääsääntöisesti haastateltavien kotona. Haastattelijat olivatsosiaalipsykologian laitoksen tutkijoita ja laitoksen opiskelijoita, yhteen-sä 14 henkilöä.

Identiteettiosuudessa tutkimuksen osallistuvat täyttivät kansallistaidentiteettiä ja muihin lähinnä erilaajuisiin alueisiin liittyviä identiteettejäkoskevan kyselylomakkeen.

1) Suomalaisuuden sisältö

Selvitettäessä erilaisten elämänalueiden liittämistä suomalaisuuteen käy-tettiin sana-arviointitehtävää. Sillä haettiin vastausta siihen, mitä yleisestipidetään suomalaisuuden sisältöinä. Käytössä oli György Csepelin 1980-luvulla kehittämä aluksi unkarilaisten ja sittemmin erilaisten kansallistenidentiteettien vertailuun kehittämä 60 sanan lista (Csepeli et al. 1995).Listaa täydennettiin viidellä suomalaisittain kiinnostavaksi arvioidullasanalla. Sanojen on ajateltu liittyvän erilaisten kansallisten identiteettienrepresentaatioihin, ja ne edustavat lähtökohtaisesti kuutta eri teemaa:politiikkaa, historiaa, kulttuuria, taloutta, yhteiskuntaa sekä psykologiaaja moraalia. Nuo teemat ovat yksi tapa jakaa kansallisen identiteetin

168

sisällöt merkitysulottuvuuksiin. Lista sisältää sellaisia sanoja kuin perus-tuslaki, menneisyys, taide, kansantalous, koulu ja mielenlaatu.

Tehtävänä on arvioida annettuja sanoja sillä perusteella, kuinka hy-vin ne vastaavat vastaajan mielestä hänen käsityksiään hänen omastakansallisuudestaan. Vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka kukin sanakuvaa suomalaisuutta. Esimerkiksi suomalaiset arvioivat, kuinka merki-tyksellinen sana koulu on suomalaisuuden kannalta, antamalla sille viisi-portaisessa asteikossa arvion täysin merkityksellisestä täysin merkityk-settömään. Historiaan ja myytteihin liittyviä sanoja on mukana vain vä-hän verrattuna niiden merkitykseen kansallisen identiteetin rakennus-työssä.

Csepeli on mitannut menetelmällä unkarilaisten kansallisen identi-teetin sisältöjä 1983 ja 1989. Sellaiset sisällöt kuten sosialismi, osuuskun-ta, ammattiliitto ja teräs olivat menettäneet merkityksensä sosialistisenjärjestelmän luhistumisen alla. Arvioitavaksi tarjottuja kansallisten iden-titeettien sisältöjä haettiin kirjallisuudesta, historiankirjoista, kulttuuri-tuotteista, antropologista teksteistä. Csepeli (1991) yhdistää ”kansallisenideologian” ja ”kansallisen identiteetin” termiksi ”kansallisen ajatteluta-pa” (national outlook). Katson määrittämäni kollektiivisen kansallisenidentiteetin tarkoittavan tätä laajempaa ”ajattelutapaa”. Csepelin mene-telmää on käytetty erilaisten kansallisten identiteettien painotuserojentutkimisessa. Sillä on haettu vahvistusta käsitykselle länsieurooppalaisenpoliittis-valtiollisiin instituutioihin nojaavan ja itäeurooppalaisen kulttuu-riin ja etnisyyteen nojaavan nationalismin eroille. Menetelmän käytössä”kansallinen identiteetti on etusijalla erilaisiin yhteiskunnallisten jakojensuhteen”. Kansallinen identiteetti ”identifioidaan oikein molempien su-kupuolten, eri sosiaaliryhmien keskuudessa, ja jopa ulkomaisten vieraili-joiden pitäisi tunnistaa sen keskeiset sisällöt” (Csepeli et. al. 1995, 168-169.)

Tutkimuksessani on mukana vertailu kolmen muun kansallisuudenkeskuudessa menetelmällä tehtyihin aineistoihin. Tutkimukseni suoma-laisen kansallisen identiteetin kuvausta on mahdollista vertailla aineistoi-

169

hin Yhdysvalloista, Unkarista ja Norjasta. Periaatteessa kaikille yhtäläi-sen suomalaisen kansallisen identiteetin kuvauksen ohella tutkimuksenipaino on osaryhmiin jaettujen tutkittavien kansallisen identiteetin paino-tusten eroissa.

Käytin menetelmää hieman eri muodossa pro gradu tutkielmassasuppeille otoksille. Pyhtää-tutkimus antoi mahdollisuuden käyttää sitäkattavampaan otokseen.

Menetelmällä voidaan vertailla ennen kaikkea erilaisten sisältöaluei-den painoarvoa. Sanat, joita useimmat vastaajat pitävät merkityksellisinä,ovat sanoihin liittyvien käsitteiden ja niihin liittyvien objektien kauttakeskeisiä osia kansallisuuden representaatiosta, kollektiivista kansallistaidentiteettiä. Merkityksellinen sana tuo mieleen paljon visuaalisia mieli-kuvia eli se objektivoituu ihmisen ajattelun ympäristössä. Merkitykset-tömämpi sana jää vaille yhteyksiä representaatioon ja sitä on vaikeamieltää.

Menetelmä ei kerro, millä tavoin kohteena olevaa asiaa arvotetaan.Vastaajat, jotka suhtautuvat selkeän myönteisesti suomalaisuuteen jajotka identifioituvat vahvasti suomalaisiksi, todennäköisesti myös pitävättärkeinä ja arvostettavina niitä asioita, joita pitävät merkittävinä suoma-laisuuden osina. Niiden vastaajien, joilla on etäisempi, ambivalentimpi,välinpitämättömämpi tai kielteinen suhtautuminen suomalaisuuteen,merkityksellisenä pitämisen ja arvottamisen suhde on epäselvä. Kunesimerkiksi arvioidaan sanan mielenlaatu merkityksellisyyttä suomalai-suuden kannalta, oleellinen tieto on tämän sanan kuvaaman seikan liit-tyminen siihen, mitä vastaaja pitää merkityksellisenä suomalaisuudensisältönä, eikä se, mitä hän pitää kyseisen mielenlaadun sisältönä, eikäsekään, miten hyvänä tai huonona hän kyseistä seikkaa pitää.

Tavoitteena on saada kuva suomalaisen identiteetin kollektiivisenidentiteetin semanttisesta kattavuudesta. Samoin kuin sisältöjen arvotta-misen kohdalla menetelmä ei ole tässä erityisen tarkka. Voidaan perustel-lusti kysyä, tuoko vastaaja esille käsityksensä siitä, mitä yleisesti ottaenpidetään suomalaisena, vai sen, mitä hän erityisesti omasta mielestään

170

pitää suomalaisena. Esimerkiksi vastaaja voi arvioida sanan ”sisu” kuu-luvan yleisen käsityksen mukaan suomalaisuuteen, vaikka vastaaja eiajattelisi sen tosiasiallisesti kuuluvan. Oletettavampaa tehtävän johdan-nosta lähtien on se, että vastaaja painottaa sitä, mitä hän itse katsoo suo-malaisuuteen sisältyvän, eikä niinkään sitä, mikä on ns. ”oikea vastaus”jonkin kuvitellun yleisen suomalaisuuden esityksen mukaan.

Jotkin arvioitavat sisällöt ovat suhteellisen konkreettisia, kutenmaanviljelijä, raha ja koulu. Toiset ovat arvoja tai ihanteita, kuten itse-näisyys, velvollisuus ja vapaus. Sanat on käännetty englannin ja unkarinkielistä, eivätkä ne välttämättä ole yksiselitteisiä, ja kontekstista irrallaanniiden merkitys voi jäädä epätarkaksi. Arvo voi merkitä tavaran arvoa taihenkistä arvoa. Itsenäisyys voi olla sekä yksilön että valtion itsenäisyyttä,kaupankäynti sekä kahden ihmisen välistä kauppaa että maan ulkomaan-kauppaa. Vastaajat voivat mielessään representoida sanan vain jompaan-kumpaan. Tämäntyyppiset epätarkkuudet eivät kuitenkaan hämärrä tut-kimusasetelmaa kokonaisuudessaan. Tutkimuksessa pyritään ymmärtä-mään ilmiöiden yleisempiä ominaisuuksia, jolloin ei voida muutenkaanpyrkiä ehdottomaan tarkkuuteen.

Rinnakkainen menetelmä oli suoraan haastattelun yhteydessä esitettykysymys “Mitä kaikkea mielestänne on suomalaisuus?”. Suullisesti an-nettu vastaus kirjoitettiin muistiin. Kysymys esitettiin ennen lomakkeentäyttämistä. Vastaajien spontaani käsitys suomalaisuudesta antaa mahdol-lisuuden arvioida sana-arviointitehtävän validisuutta. Spontaaneissavastauksissa voi tulla esiin seikkoja, joita sanalista ei sisällä.

Kokonaisuudessaan suomalaisuuden sisältöjä koskevilla kohdillaselvitetään, millaisiin seikkoihin vastaajien suomalaisuuskäsitys ylipää-tään liitetään.

Haetaan vastauksia siihen,- kuinka yhtenäinen kuva suomalaisuudesta on,- millaisiksi kokonaisuuksiksi sanat ryhmittyvät (faktorianalyysi),- mikä on kansallisen identiteettikategorian sisältö ja- millaisiin tekijöihin suomalaisuuden merkityssisällöt liittyvät.

171

2) Vastaajien henkilökohtaiset sosiaaliset identiteetit

Vastaajien identifioituminen erilaisiin ryhmiin selvitettiin esittämälläluettelo 24 erilaisesta kuviteltavissa olevasta ryhmästä ja sosiaalisestakategoriasta. Vastaajien tehtävänä oli arvioida seitsenportaisella asteikol-la kuulumistaan näihin. Yleisemmistä sosiaalista kategorioista sukupuolimies/nainen ei ollut edusteilla listassa eikä myöskään mikään ikärooli, –ryhmä tai sukupolvi. Kansainvälisessä ISSP-kyselyssä 2003 tarjottiinarvioitavaksi kymmentä ryhmäperustetta ml. sukupuoli., joista pyydettiinvalitsemaan järjestyksessä kolme tärkeintä itsen kuvaajaa (Oinonen ym.(2005, 8). Samoin kuin suomalaisuudesta kysyttäessä vastaajat kertoivathaastattelussa omin sanoin suullisesti spontaanista minäkäsityksestäänpohtimalla kysymystä ”Kuka minä olen?" (vrt. Rautio 1989).

Identifioitumista suomalaiseksi sekä identifioitumista kotiseutuun jaEurooppaan ja vastaajien kansainvälisyyttä koskevia arvioita mitattiin 21väitteellä. Väitteillä mitattiin suomalaisen identiteetin tärkeyttä, samas-tumista kotiseutuun, valmiutta muuttaa Suomesta ulkomaille, eu-rooppalaisuuden tärkeyttä, asennetta Euroopan yhteisöön, asennettaSuomessa asuviin ulkomaalaisiin ja kansallisen ajattelun ylittämistä.Asteikko oli viisiportainen, ääripäinään ”täysin samaa mieltä” ja ”täysineri mieltä”. Seitsemällä erillisellä kysymyksellä mitattiin sitä, kuinkasuomalainen, pyhtääläinen, kymenlaaksolainen, eurooppalainen, kotiseu-turakas, isänmaallinen ja maailmankansalainen vastaaja tuntee olevansa.

Väitteistä muodostettujen summamuuttujien homogeenisuutta kuvaavatCronbachin alfa-kertoimet:

Suomalaiseksi identifioituminen: 8 muuttujaa, =0,84Kotiseutuidentiteetti 10 muuttujaa, =0,87Pyhtääläiseksi identifioituminen 3 muuttujaa, =0,85Maakuntaidentiteetti: 3 muuttujaa, =0,89EY:n kannattaminen 2 muuttujaa, =0,71Eurooppalaiseksi identifioituminen: 4 muuttujaa, =0,65Valmius muuttaa ulkomaille: 4 muuttujaa, =0,82Avoimuus ulkomaalaisia kohtaan 2 muuttujaa, =0,70

172

Kosmopoliittisuus: 3 muuttujaa, =0,71

Summamuuttujien koostumus esitetään liitteessä 2.Lisäksi on kerätty tietoa siitä, kuinka tietyt oleellisina pidetyt identi-

fikaatiot (pyhtääläinen, eurooppalainen, pohjoismaalainen, ammatti)sopivat yhteen suomalaisuuden kanssa, ts. tukevatko ne suomalaisuuttavai ovatko ne ristiriidassa sen kanssa. Lomakkeessa kysytään, kuinkavastaaja kokee suomalaisuuden suhteessa noihin muihin ryhmäjäsenyyk-siinsä. Vastausasteikko oli 7-1, jossa 7 merkitsisi täysin toisiin liittyvää,4 neutraalia (ei yhteyttä) ja 1 täysin vastakkaista.

Kansallisen identiteetin konteksteja tutkittiin esittämällä 17 erilaistatilannetta ja kysymys siitä, miten paljon suomalaisuus merkitsee vastaa-jille niissä, viisiportaisella asteikolla ääripäinään ”merkitsee paljon” ja”ei merkitse mitään”. Näin haetaan tietoa siitä, millaisissa tilanteissasuomalainen identiteetti tulee tärkeäksi, ts. milloin suomalaisen identi-teetti erottuu.

173

5. IDENTIFIOITUMINENSOSIAALIS-SPATIAALISIINKOKONAISUUKSIIN

Luvussa selvitetään, kuinka tärkeänä erilaisiin kokonaisuuksiin kuulu-mista pidetään. Huomio on lähinnä sisäkkäisissä aluekokonaisuuksissa:Pyhtää, Kymenlaakso, Suomi, Eurooppa. Näihin erilaajuisiin kohteisiinidentifioitumista kutsutaan tässä yhteisnimellä sosiaalis-spatiaalisiinkokonaisuuksiin identifioituminen.

5.1 Erilaiset samastumisen kohteet

Vaikka ihmisten ryhmäjäsenyyksien tärkeys on tilannesidonnaista, jäse-nyyksiä on. mahdollista arvioida myös yleisemmällä tasolla. Pyhtää-läisten samastumiskohteista kysyttiin antamalla heille luettelo 25 erilai-sesta ihmisten muodostamasta ryhmästä tai kokonaisuudesta. Osaankokonaisuuksista viitattiin ryhmäjäsenyyttä kuvaavalla attribuutilla (eu-rooppalainen). Vastaajille esitettiin seuraava kysymys: "Kun ajatteletitseäsi - sitä mitä olet - kuinka vahvasti katsot kuuluvasi seuraaviin ryh-miin ja ihmisten muodostamiin kokonaisuuksiin? Kuinka läheisiksi siiskoet ne itsellesi?" (vrt. Lau 1989.) Vastaukset annettiin seitsenportaisellaasteikolla, jossa arvo seitsemän merkitsi, että vastaaja samastuu ryhmäänerittäin paljon, ja arvo 1, että hän ei samastu lainkaan ryhmään. Annetut

174

kokonaisuudet pyrkivät edustamaan yleisimpiä sosiaalisia ryhmiä, joihinPyhtään asukkaan voidaan ajatella kokevan kuuluvansa (taulukko 6.1).

Haastatellut pyhtääläiset kokivat perheen selvästi kaikkein läheisim-mäksi ryhmäkseen. 80 % vastaajista koki kuuluvansa perheeseensä erit-täin paljon (pistemäärä 7). Myös toinen omaan lähipiiriin viittaava koko-naisuus, oma talo tai pihapiiri, mainittiin läheisenä. (Ero seuraavaksitulleeseen pihapiiriin on erittäin merkitsevä (t(175)=3,52, p=0.001).)Kolmanneksi tärkein samastumiskohde on suomalaiset, joihin 59 % tunsikuuluvansa erittäin paljon. Vaikka "suomalaiset" eivät ole yhtä lähelläkuin suku ja ystäväpiiri, ts. kaikkia suomalaisia ei voi tuntea, kategoriaankoetaan vahvaa kuuluvuutta.

175

Taulukko 5.1 Pyhtääläisten samastuminen erilaisiin kokonaisuuksiin, niidenkeskimääräinen tärkeysjärjestys, keskimääräiset pisteet, suomenkielisten tärkeys-järjestyksen poikkeama kaikkien järjestyksestä ja keskiarvot sekä ruotsinkielistentärkeysjärjestyksen poikkeama ja pistemäärän ero suomenkielisten pistemääriin

Kaikki Suomenkieliset RuotsinkielisetTärkeys- keski- järj. keski- järj. ka:n erojärjestys arvo poikk. arvo poikk. suomenk.

1. perhe 6.66 6.69 -0.382. pihapiiri 6.35 6.36 -0.083. suomalaiset 6.19 6.32 -11 4.94 -1,384. suomenkieliset 5.97 6.13 -15 4.47 -1,665. suku 5.75 5.79 -4 -0.486. ystäväpiiri 5.59 5.61 -2 -0.177. ihmiskunta 5.52 5.51 +2 +0.128. työpaikka 5.38 5.55 -10 4,50 -1,059. ammatti 5.34 5.45 -7 4,56 -0.8910. kylä, jossa asuu 5.15 5.16 -3 -0.1011. pyhtääläiset 5.05 5.05 -1 +0.0112. pohjoismaalainen 5.03 4.99 +6 5.47 +0,4813. Etelä-Suomi 4.85 4.81 +3 +0.4314. kymenlaaksolaiset 4.64 4.69 -6 4,22 -0.4715. eurooppalainen 4.44 -1 4.36 +4 5,12 +0,7616. kymenlääniläiset 4.34 +1 4.37 -5 -0.3717. harrastus 4.21 4.18 +1 +0.3818. harrastusryhmä 4.00 3.94 +2 +0.6219. kotkalaiset 3.68 3.68 -3 +0.0320. kaksikielinen rannikko 3.51 3.27 +17 5.76 +2,4921. kaksikieliset 3.46 3.22 +17 5.65 +2,4322. ruotsinkieliset 2.83 2.56 +14 +5.35 +2,7923. uskonnollinen yhteisö 2.35 2.33 +0.3024. poliittinen liike 2.04 2.03 -1 +0.0925. loviisalaiset 2.04 1.99 +1 +0.54

N=174-178 N=158-160 N=16-18Hajonta keskim 1.65

Muihin alueellisiin kokonaisuuksiin kuin suomalaisiin ei sitouduta yhtäselvästi. Omaan kylään katsoi kuuluvansa erittäin paljon n. 25 % vastaa-

176

jista ja pyhtääläisiin n. 20 % pyhtääläisistä. Hajonta on jo suurempi näis-sä vastauksissa. Joka seitsemäs vastanneista pyhtääläisistä samastui näi-hin kotiseutukokonaisuuksiin vähän (asteikon keskimmäistä arvoa 4vähemmän). Kokonaisuudet Etelä-Suomi, kymenlaaksolaiset, eurooppa-laiset, kymenlääniläiset ja kaksikielinen rannikko tulevat seuraavina.Näihin luokkiin ei siis tosiasiallisesta kuulumisesta huolimatta samastutaerityisen vahvasti. Ne ovat enemmän abstrakteja määreitä kuin varsinai-sia sosiaalisia kategorioita, joiden jäsenyys velvoittaa yhteisön normiennoudattamiseen. Poliittinen tai yhteiskunnallinen liike sekä uskonnolli-nen yhteisö sijoittuvat loppupäähän. Kaikkia suomalaisia edustavassalaajassa ISSP -kyselytutkimuksessa vuonna 2003 vastaajien kuvassaitsestään korostui tärkeimpänä ammatti. Kansalaisuus ja perheasematulivat seuraavina. (Oinonen, ym. 2005, 8.)

Äidinkieleltään ruotsinkieliset, joita on 11 % vastaajista, pitävät itse-ään enemmän kaksikielisinä kuin ruotsinkielisinä (n.s.). Ruotsinkielisetsamastuvat vähemmän ruotsinkielisiin kuin suomenkieliset suomenkieli-siin (t(175)=2.52, p=0.013).

5.2 Identifioitumista koskevat väitteet

Vastaajilta kysyttiin heidän mielipidettään 21 väitteestä, jotka koskivatsuomalaisen identiteetin tärkeyttä, samastumista kotiseutuun, valmiuttamuuttaa Suomesta ulkomaille, eurooppalaisuuden tärkeyttä, asennettaEuroopan yhteisöön (nimitys v.1993), asennetta Suomessa asuviin ulko-maalaisiin ja kansallisen ajattelun ylittämistä. Vastaukset annettiin viisi-portaisella asteikolla yhdestä (täysin eri mieltä) viiteen (täysin samaamieltä). (Ks. Liite 1) Väitteisiin annettujen vastausten valossa pyhtääläi-set arvostavat hyvin paljon suomalaisuutta. Neljä väitettä, joiden suhteenvastaajat ovat eniten samaa mieltä, koskivat kaikki suomalaisuuden mer-kitystä. 79% on vähintään jokseenkin ”hyvin ylpeä" suomalaisuudestaan.Vuoden 2003 kaikkia suomalaisia edustavassa ISSP -kyselyssä 88 %

177

ilmoittaa olevansa vähintään melko ylpeä siitä, että on suomalainen (Oi-nonen ym. 2005, 11). EVA:n tutkimuksessa vuonna 1992 61 % ja vuon-na 2004 81 % oli samaa mieltä, että ”on onni ja etuoikeus olla suomalai-nen” (Haikonen & Kiljunen 2003, 209-210; Torvi & Kiljunen 2005).

Kaikki Eurooppaa ja EY:tä koskevat väitteet saivat selvästi muitaväitteitä enemmän neutraaleja vastauksia. Sangen monet suhtautuvatvarauksellisesti ulkomaalaisten asumiseen Suomessa. Sitä vastoin huo-mattava osa (40 %) olisi valmis työskentelemään 3-5 vuotta jossakinEuroopan maassa ja hieman pienempi osuus olisi valmis työsken-telemään vastaavan ajan jossakin kehitysmaassa. Melkein sama määrävastaajia on valmis elämään jossakin toisessa maassa kuin Suomessa.Sen sijaan valmiita muuttamaan pysyvästi pois Suomesta on 9 %, jaselvä enemmistö (81 %) ei tekisi näin.

Vastaajilta kysyttiin erikseen, mitä he pitävät kotiseutunaan. Suurinosa piti kotiseutunaan joko kotikyläänsä tai koko Pyhtäätä. Kaikki jotainmuuta paikkaa kotiseutunaan pitävät (11 %) ovat asuneet jollakin muullapaikkakunnalla ja näistä melkein kaikki ovat asuneet ainakin jossakinvaiheessa lähipaikkakunnilla. Muina kotiseutuina mainittiin yli puolessatapauksissa Kotka, Kymenlaakso tai jokin lähipaikkakunta. Kolman-neksessa tapauksista kotiseutu on kauempana Suomessa. Kotiseutujenerot ovat suurimmat eri ammattiryhmien välisessä vertailussa ( 2 = 59,5,df=21, p=0.00002). Tietoperäistä työtä tekevistä (opettajat, insinööritym.) yli puolet (55 %) pitää kotiseutunaan jotain muuta paikkaa. Maata-loudessa työskentelevistä taas yli puolelle (53 %) kotiseutu on kotikylä.Hallinto- ja toimistotyötä tekevien joukossa on eniten (77 %) koko Pyh-tääseen samastuvia. Omaan kylään samastuvia on suhteellisesti eniten(54 %) pienissä kylissä.

178

5.3 Sosiaalis-spatiaalisten identifikaatioidenvertailu

Vastaajilta kysyttiin, kuinka suomalaisia, pyhtääläisiä, kymenlaaksolaisiaja eurooppalaisia he kokevat olevansa (kuvio 5.1). Kansallisen identitee-tin johtavaa roolia erilaisiin aluekokonaisuuksiin sidottujen identiteettienjoukossa kuvaa se, että vastaajista 91 % arvioi itsensä erittäin paljon taipaljon suomalaisiksi. Vain 2,3 % arvioi itsensä vähän tai ei lainkaansuomalaisiksi. Pyhtääläisinä vähintäänkin paljon itseään pitäviä on 64 %ja vähän tai ei lainkaan 13 %. Suomalaisuuden ensisijaisuus erottuu sel-västi pyhtääläisyydestä riippuvien otosten t-testillä (keskim. pisteiden ero0.71, t(172)=7.18, p<0.0001).

Kuvio 5.1. Annettujen vastausten osuus kysymyksiin "Kuinka suomalainen, pyh-tääläinen jne. koet olevasi?"

1009080706050403020100

maailmankans.

kotiseuturakas

isänmaallinen

eurooppalainen

kymenlaaksolainen

pyhtääläinen

suomalainen

erittäin paljonpaljonmelko paljonvähänei lainkaan

Suurin osa vastaajista on asunut koko elämänsä Suomessa, mikä vahvis-taa osaltaan suomalaiseksi identifioitumista. Kun verrataan 52:n koko

179

ikänsä Pyhtäällä asuneen identifioitumista suomalaiseksi ja pyh-tääläiseksi, pyhtääläiseksi samastuminen nousee lähelle kansallista eikäero ole merkitsevä (t(51)=1.20 p=0.24). Kotipaikkaidentiteetin suh-teellinen heikommuus ei ole siten selviö (otos tosin pienempi). Liik-kuvuus, joka on suhteellisen suurta, merkitsee heikompaa koti-paikkaidentiteettiä. Niitä, jotka pitävät itseään vähintään yhtä paljonpyhtääläisinä kuin suomalaisina (44 %), on erityisesti vähän koulutustasaaneiden maatalouden (71 %) ja ruumiillissuorittavan työn (59 %) am-mateissa työskentelevien joukossa. Pyhtäällä aina asuneiden joukossaheitä on 60 %.

Maakunnallinen identifioituminen on paikkakuntakohtaista hiemanheikompaa (t(171)=3.09, p=0.002). Puolet (92/179) tutkimukseen osallis-tuneista pyhtääläisistä on asunut joskus elämässään jollakin lähipaikka-kunnalla. Näiden kohdalla pyhtääläis- ja kymenlaaksolaisidentiteetinvahvuudessa ei ole enää tilastollisesti merkitsevää eroa (keskiarvojen ero0.09; t(91)=0.70 p=0.53).

Vain kolmannes pitää itseään vähintäänkin paljon eurooppalaisena jakolmannes vähän tai ei lainkaan eurooppalaisena. Ero eurooppalaisuudenja kymenlaaksolaisuuden välillä on selvä (0.45, t(171)=4.09 p<0.0001).Vuoden 2003 kaikkia suomalaisia edustavan ISSP -tutkimuksen vastauk-set ovat järjestykseltään yhdensuuntaisia Pyhtään tulosten kanssa. (Oino-nen 2005, 9-10). (Kysyttiin, ”kuinka läheiseksi itselle” tunnetaan asuin-kunta, asuinmaakunta, Suomi ja Eurooppa.)

Lisäksi vastaajia pyydettiin vielä ilmaisemaan, missä määrin he hy-väksyvät kuvaamaan itseään attribuutit kotiseuturakas ja isänmaallinensekä kansallisuudesta riippumattomuutta osoittavan käsitteen maailman-kansalainen. Vain 10 % on vähän tai ei lainkaan isänmaallisia. Heitä onkuitenkin enemmän kuin vähän tai ei lainkaan suomalaisina itseään pitä-viä. Maailmankansalaisia on vain 15 %. Vuoden 2004 edustavassa mieli-pidetutkimuksessa vain 7 % ei ollut kovin tai lainkaan isänmaallisia.Isänmaallisimpia olivat 65-79-vuotiaat. (Nurmela 2005.)

180

Ennen identiteettejä koskevan lomakkeen täyttämistä vastaajilta ky-syttiin suullisesti spontaani itsensä määritys kysymyksellä ”Kuka minäolen?”. Raution (1989) luokituksen mukaisesti 34 % toi esiin perheenjonkin perheroolin kautta (äiti, isä, puoliso), 30 % työ- ja ammattiroolin,11 % sukupuolen ja 7 % ikäroolin (nuori, keski-ikäinen, vanha) kautta.Vastaajista 31 % toi itsensä esiin johonkin yhteisöön kuuluvana, jonkaalaluokan "suomalainen" tai "Suomen kansalainen" kautta itsensä esitteli16 % vastaajista ja Pyhtään tai kylän kautta 3 %. Lomakkeessa ei ollutmahdollista arvioida kuulumista ikä- ja sukupuolikategorioihin. Suurinvastausluokka oli erilaiset piirteet ja ominaisuudet, joiden kautta itsensäesitti 46 %. Yksilönä (minä, nimi, ihminen) itsensä esitti 26 %. Nämäeivät ole varsinaisia sosiaalisia kategorioita. Erilaiset menetelmät antavaterilaisia tuloksia. Suomalaiseksi itsensä ilmoittaneiden suhteellinen har-valukuisuus siihen nähden, että suomalaiseksi identifioituminen korostuilomakekyselyssä, lienee perusteltavissa haastatteluasetelmalla, jossahaastattelija on toinen suomalainen muualta Suomesta. Suomalaisuus onilmeistä eikä vaadi eksplisiittistä mainitsemista. Suomalaiseksi itsensäesittäneet eivät identifioidu kyselymittarilla muita enemmän suomalai-siksi. Toisin sanoen ne, jotka eivät mainitse spontaanisti suomalaisuutta,eivät samastu sen maininneita heikommin suomalaisiksi.

5.4 Identifikaatioiden keskinäiset yhteydet

Miten suomalaiseksi identifioituminen liittyy muihin identifikaatioihin?Sulkevatko identifikaatiot pois toisiaan, vai tukevatko ne toisiaan? Edelläkuvattujen muuttujien antamaa tietoa tiivistettiin muodostamalla samojaasioita kuvaavista muuttujista uudet kokonaisuudet summamuuttujiksi.Näitä ovat suomalaiseksi identifioituminen, kotiseutuidentiteetti, euroop-palaiseksi samastuminen ja Euroopan yhteisön kannattaminen sekä kan-sainvälistä suuntautumista kuvaavat kokonaisuudet: valmius muuttaaulkomaille, Suomessa asuvien maahanmuuttajien hyväksyminen ja kos-

181

mopoliittisuus. (Ks. liite 2) Muuttujat on yhdistetty käsitteellisen yhden-mukaisuuden perusteella ja epäselvissä tapauksissa faktorianalyysiaapuna käyttäen.

Taulukko 5.2. Identifikaatioiden keskinäiset korrelaatiokertoimet

Suomal. id. Euroopp. Maahanm. hyv. Kotiseutuid. EY Muuttov.

Kotiseutuun identifioituminen .43Eurooppalaiseksi identif. ,11 .11EY:n kannattaminen -.11 -.15 .41Maahanmuuttajien hyväks. -.22 -.21 .33 .25Muuttovalmius Suomesta -.42 -.35 .18 .28 .41Kosmopoliittisuus -.51 -.34 .26 .20 .39 .59

r>0.15, p<0.05 (*) r>0.19, p<0.01 (**)

Taulukossa 5.2 esitetään, kuinka identifikaatiot ja suhtautumistavat liit-tyvät toisiinsa. Suomalaiseksi identifioituminen on yhteydessä vahvastikotiseutuun identifioitumiseen (pyhtääläisyys, kymenlaaksolaisuus jakotiseuturakkaus yhdistettynä). Suomalaiseksi identifioituminen ja koti-seutuidentiteetti suhtautuvat myös samalla tavoin muihin summamuuttu-jiin. Eurooppalaiseksi identifioituminen on riippumatonta siitä, kuinkasuomalaiseksi tai pyhtääläiseksi vastaaja kokee itsensä. Se, kuinka vah-vasti vastaaja identifioituu suomalaiseksi, ei ole yhteydessä Euroopanyhteisön kannattamiseen tai vastustamiseen. Suomalaiseksi ja koti-seutuun samastumiseen liittyy taipumus torjuvaan suhtautumiseen Suo-messa asuvia ulkomaalaisia kohtaan. Suomalaisuus ja kotiseutuidenti-teetti on selvässä käänteisessä yhteydessä valmiuteen muuttaa ulko-maille.

Suomalaiseksi identifioituminen liittyy käänteisesti kosmopoliitti-suutta kuvaavaan summamuuttujaan. Kosmopoliittisuus määrittyy tässälähinnä kansallisten rajojen ylittämiseksi ajattelussa. Vahva käänteinen

182

yhteys on odotettavaa, koska kosmopoliittisuus sisältää käsitteellisestikinsuomalaisuudelle vastakkaisia osioita: "Olen pikemminkin eurooppalai-nen kuin suomalainen", "Olisin valmis muuttamaan pysyvästi pois Suo-mesta" ja "Olen maailmankansalainen". Kuten edellä kuvatuissa muissa-kin yhteyksissä kotiseutuun kiintyneet ovat suomalaisiksi identifioituvientavoin muita harvemmin kosmopoliitteja.

Eurooppalaiseksi samastuminen on suhteellisen riippumatonta kan-sallisesta ja kotiseutuun identifioitumisesta. Eurooppaan ja Kymenlaak-soon identifioituminen korreloivat merkitsevästi (0.23**). Molemmissailmennee jonkinlainen yleinen identifioitumistaipumus alueellisiin koko-naisuuksiin. Eurooppalaisuus liittyy selvästi EY:n kannatukseen mutta eiyksioikoisesti. (Ne osiot, jotka eivät viittaa yhdentyvään Eurooppaan,korreloivat EY:n kannatukseen vain 0.26**.) Eurooppalaisuus merkitseeavoimuutta ulkomaalaisia kohtaan. Ulkomaille muuttaminen ei liity eu-rooppalaisuuteen yhtä vahvasti kuin kosmopoliittisuus. EY:n kannat-taminen ei liity aivan yhtä paljon kuin eurooppalaisuus avoimuuteenulkomaalaisia kohtaan ja kosmopoliittisuuteen, mutta EY:n kannattami-seen liittyy taas eurooppalaisuutta hivenen suurempi valmius ulkomaillemuuttamiseen.

Kansainvälisyyttä osoittavat muuttujat korreloivat selvästi keskenäänsekä käänteisesti suomalaisuuteen ja kotiseutuidentiteettiin. Maahan-muuttajien hyväksyminen liittyy eurooppalaiseen identiteettiin ja kosmo-poliittisuuteen. Valmius muuttaa ulkomaille liittyy ennen kaikkea kos-mopoliittisuuteen ja heikkoon kansalliseen ja paikalliseen identi-fioitumiseen, ei niinkään eurooppalaisuuteen.

183

Taulukko 5.3 Arviot kysymykseen kuinka yhteensopivaksi suomalaisuuden kans-sa koetaan olla pyhtääläinen ja eurooppalainen

Arvo pyhtääläinen eurooppalainenVastakkaista 1-3 2,0 9,9Ei yhteyttä 4 16,2 14,9

5 14,1 48,56 25,3 13,9

Täysin yhteensopivaa 7 42,4 12,9100,0 100,0

t(97)= 5.76, p<.001

Osalta vastaajilta kysyttiin erikseen, kuinka yhteensopivina suomalaisuu-den kanssa he pitävät sitä, että he ovat myös pyhtääläisiä, ja toiseksi, ettähe ovat myös eurooppalaisia. Asteikko oli 1:stä 7:ään, täysin vastakkaista täysin yhteensopivaa. Pyhtääläisyyttä pidettiin selvästi yhteensopivam-pana suomalaisuuden kanssa kuin eurooppalaisuutta. Pyhtääläisyys koet-tiin useimmiten täysin yhteensopivaksi, eurooppalaisuus taas useimmitenvain jonkin verran yhteensopivaksi.

5.5 Sosiaalis-spatiaaliset identifikaatiottaustaryhmissä

Identifikaatioiden summamuuttujien arvoja verrataan seuraavassa erilais-ten taustaryhmien suhteen. Koska summamuuttujien arvoina käytetäänniihin kuuluvien osioiden keskiarvoa ja seitsenportaiset asteikot on suh-teutettu 1:n ja 5:n välille, summamuuttujia ja eroja niiden arvoissa voi-daan vertailla myös toisiinsa.

Suomalaiseksi identifioitumisessa ei ole kovinkaan suuria eroja eritavoin jakamalla muodostettujen ryhmien välillä. Yllättävä ero on se, ettänaiset identifioituvat miehiä vahvemmin suomalaisiksi (t(177)=4.57,p=0.034). (Tälle erolle ei löydy kolmansien välittävien muuttujien anta-

184

maa selitystä aineistosta.) Yksittäisistä osioista naiset kokevat suomalai-sen kulttuurin kaikista selvimmin miehiä läheisemmäksi itselleen(p=0,009). Naiset määrittävät itsensä myös miehiä vahvemmin suomalai-siksi. Sukupuolten välillä ei ole muita merkitseviä eroja tarkasteltavissaidentifikaatioissa. Ruotsinkieliset identifioituvat suomenkielisiä vähem-män suomalaisiksi, mikä on sikäli selvää, että suomalaisuus merkitseemyös suomenkielisten identiteettiä erotuksena "ruotsalaisesta” kieliryh-mäidentiteetistä. Alamuuttujan isänmaallisuus (kaksi osiota) kohdalla eikieliryhmien välinen ero ollut merkitsevä. Porvarillisten puolueiden(myös RKP:n) ja sosiaalidemokraattien kannattajat identifioituvat vah-vimmin suomalaisiksi ja vasemmistoliittolaiset sekä vihreät näitä vä-hemmän (F(6, 169)=3.73 p=0.0017).

Tutkimukseen osallistuneet poikkeavat eniten toisistaan kotiseutu-identiteetiltään ja kansainväliseltä suuntautumiseltaan. Kansainvälistäsuuntautumista kuvaava summamuuttuja muodostuu valmiudesta muut-taa ulkomaille, maahanmuuttajien hyväksymisestä ja kosmopoliittisuu-desta. Kotiseutuun identifioitumisen ja kansainvälisyyden erot jäsentyvätkoulutuksen sekä siihen läheisesti liittyvien ammattiryhmä- ja sosioeko-nomisen jaottelun mukaan. Koulutuksen lisääntyessä ulkomaille suuntau-tuminen vahvistuu ja samastuminen lähiympäristöön vähenee.

185

Kuvio 5.2 Pyhtääläisten kotiseutuidentiteetin ja kansainvälistä suuntautumistaosoittavien summamuuttujien keskiarvot eri koulutusryhmissä. Molemmissamahdollinen vaihteluväli 1:stä 5:een.

Perusaste Ammattik. Opisto Ylioppilas Yo-opisto Korkeak.1

2

3

4

5

Kotisid.Kansainv.

Kotiseutuun identifioituminen pienenee selvästi koulutuksen lisään-tymisen myötä (F(5, 178)=7.93, p<0.0001). Kotiseutuidentiteetin erotovat suuria myös ammattiryhmien välillä. Maa- ja metsätaloudessa, pal-velu- sekä ruumiillissuorittavissa ammateissa toimivat ovat kotiseutuunsakiintyneimpiä ja tietoperäistä työtä tekevät vähiten kiintyneitä (F(7,139)=4.0. p=0.0006). Erityisesti Pyhtääseen identifioitumisessa erot ovatvielä suuremmat. Sosio-ekonomisen jaon perusteella yrittäjät (lähinnämaanviljelijöitä) ja eläkeläiset ovat kotiseutuhenkisimpiä, ja ylemmättoimihenkilöt erottuvat selvimmin kaikista muista vähiten kotiseu-tuhenkisinä (F(7, 173)=4.0. p=0.0004). Iän mukaiset erot tulevat esiinvain iän ja kotiseutuidentifioitumisen vahvuuden korrelaatiossa (r=0,17*), minkä selittää iäkkäämpien alempi koulutustaso. Jatkuvaksi muuttu-jaksi käsitetyllä koulutuksella on vahva negatiivinen korrelaatio kotiseu-tuun identifioitumiseen (-0,41).

Eri taustaryhmiin kuuluvat eroavat toisistaan myös sen mukaan,kuinka kauan he ovat asuneet Pyhtäällä. Otokseen kuuluvat ovat asuneetPyhtäällä keskimäärin 64 % kuluneesta eliniästään (keskim. 28 vuotta).

186

Vajaa kolmannes vastaajista on asunut Pyhtäällä koko elämänsä. Ammat-tiryhmien ja koulutuksen mukaiset erot Pyhtäällä asumisajassa ovat suu-ria, ja ne vaihtelevat Pyhtääseen samastumisen erojen mukaisesti. Am-mattiryhmistä tietoperäisissä ammateissa (opettajat, insinöörit) toimivatovat asuneet Pyhtäällä elämästään keskimäärin vain vajaan kolmannek-sen eikä kukaan koko elämäänsä, kun taas maa- ja metsätalouden amma-teissa toimivista yli puolet on asunut Pyhtäällä koko elämänsä (F(7,139)=6.8 p<0.0001).

Tuan (1980) pitää tiettyyn paikkaan juurtumisen objektiivisena mit-tarina siellä asutun ajan pituutta. Pyhtäällä asuttu aika ja pyhtääläiseksiidentifioituminen korreloivatkin selvästi (r=0.43**). Tämä riippuvuus eiole aivan yhtä suuri kuin esim. mannheimilaisten kaupunki-identifikaation ja kaupungissa asutun ajan välinen korrelaatio 0.61 (Lalli1988, 308). Pyhtäällä asutun ajan pituus voisi selittää ryhmien välisiäeroja. Kuitenkin kun Pyhtäällä asutun ajan vaikutus pyhtääläisyyteenvakioidaan, ryhmien väliset erot Pyhtääseen samastumisessa säilyvätmerkitsevinä. Asumisaika ei siis selitä pois koulutuksen (F(5, 1)=4,83,p<0.0001), ammattialan (F(7, 1)=2.46, p=0.021), sosio-ekonomisen ryh-män (F(7, 1)=3.78, p=0.001) ja puoluekannan (F(6,1)=2.2, p=0.047)mukaisia eroja pyhtääläiseksi samastumisessa.

Yleinen kansainvälinen suuntautuminen muodostuu kolmen kansain-välisyyttä kuvaavan summamuuttujan (maahanmuuttajien hyväksyminen,valmius muuttaa ulkomaille ja kosmopoliittisuus) keskiarvosta. Erot siinäkoulutuksen suhteen ovat yhtä suuret kuin kotiseutuun samastumisessamutta vastakkaiset.(ks. kuvio 3.). Yleisesti ottaen tietoperäisen työn teki-jät, ylemmät toimihenkilöt, ylioppilaat ja akateemisesti koulutetut ovatkansainvälisimpiä (kaikissa erojen F, p<0.0001). Tulokset ovat yhden-mukaisia Jaakkolan (1989) tutkimuksen kanssa. Ruumiillissuorittavaatyötä tekevät suuntautuvat kaikista yksittäisistä ryhmistä vähiten kan-sainvälisesti (ka. 1,9). Vaikka eriasteisen koulutuksen saaneiden välillä eiollut merkitseviä eroja suomalaiseksi identifioitumisessa, nämä eroavatselvästi kosmopoliittisen suhtautumisen perusteella (F(5, 177)=4.57,

187

p=0.0006). Suomalaiseksi identifioituminen on yhtäläisen vahvaa, muttakorkeamman koulutuksen saaneet kyseenalaistavat kansallisuuden merki-tystä enemmän kuin pelkän perus- tai kansakoulun ja ammattikoulunkäyneet.

Euroopan yhteisöön suhtautumista selittävät selvimmin puoluekanta(F(6, 171)=5.38, p<0.0001) ja sosio-ekonominen asema (F(7, 174)=4.34,p=0.0002). EY:n kannattaminen on ulkomaille muuttamisen ohella ainoatarkasteltu muuttuja, jossa vastaajan tuloilla on merkitystä (F(3,160)=2.72, p=0.046). Kokoomuslaiset, ylemmät toimihenkilöt ja suuri-tuloiset (yli 7000 mk:n nettotulot) kannattavat muita enemmän EY:tä.Koulutus ei ole yhtä selvä tekijä (F(5, 175)=2.11, p=0.066). Opistonkäyneet ylioppilaat ovat EY-myönteisimpiä. Ammattiryhmistä kaupal-lisella alalla työskentelevät ovat EY-myönteisimpiä ja maa- ja metsäta-loudessa työskentelevät kielteisimpiä (F(7, 137)=2.22, p=0.036).

5.6 Yhteenveto

Kansallinen identifioituminen on suhteellisesti vahvinta erilaisten sosiaa-lis-spatiaalisten identifioitumisten joukossa. Vastaajien pyhtääläisyydentunne vaihtelee enemmän. Eroa selittää osittain se, että suurin osa vas-taajista on asunut elämänsä aikana myös muilla paikkakunnilla mutta eiSuomen ulkopuolella. Kansallinen identiteetti on rakennettu syvällekulttuuriin. Se sisältää voimakkaita ja jäsentyneemmin ilmaistuja norme-ja ja odotuksia. Paikkakuntaidentiteetti on välittömämpi, ja se sitoutuuenemmän arkiseen elämänkulkuun.

Alueellinen kategoria kymenlaaksolaiset on paikallista heikompi,mutta sen merkitys korostuu alueellisesti liikkuvilla. Eurooppalaiseksisamastutaan laimeammin. Tällä kategorialla ei ole edellisiä samastumis-kohteita vastaavaa eikä erityistä jäseniä velvoittavaa ja puhuttelevaasisältöä. Göran Therbornin (1995, 249) mukaan Suomen alueella asuvatovat yksi harvoista eurooppalaisista kansoista, joille identifioituminen

188

valtioon menee ohitse pienemmän alueellisen identifioitumisen eliolemme täällä ennemmin suomalaisia kuin vaikkapa kymiläisiä (Alasuu-tari & Ruuska 1999, 108).

Kansallinen ja paikallinen identiteetti liittyvät selvästi toisiinsa. Pai-kallisuus siis tukee kansallista identiteettiä, mikä ei ole itsestään selvääkaikissa kulttuureissa. On ilmeistä, että molemmat identiteetit ovat osanatoistensa määrityksissä. Paikallisen identiteetin merkityssisällöt ovatmyös kansallisia. Eurooppalaiseksi samastuminen ei juuri merkitse sitä,että kotiseutuun ja Suomeen samastuttaisiin vastaavasti vähemmän. Eu-rooppalaisuutta (sen merkityssisältöjä) ei koeta varsinaisesti vastakkai-seksi suomalaisuudelle mutta ei yhtä lailla yhteensopivaksi suomalaisuu-den kanssa kuin paikallinen identiteetti koetaan. Suhtautuminen Euroo-pan yhteisöön on myös riippumatonta siitä, kuinka paljon samastutaansuomalaiseksi. Paikalliseen identifioitumiseen liittyy jo taipumusta EY-kielteisyyteen, ja ulkomaille suuntaudutaan sitä enemmän, mitä heikom-pia "kotimaiset identiteetit" ovat.

Erilaisten ryhmitysten identifikaatioiden eroista nousee selkeimmäk-si kokonaisuudeksi koulutuksen ja sen mukaisten ammatillisten ja sosio-ekonomisten luokitusten vahva yhteys kansainväliseen suuntautumiseen,kuten maahanmuuttajien hyväksymiseen ja valmiuteen muuttaa ulko-maille, sekä käänteinen yhteys paikalliseen identifioitumiseen. Eu-rooppalaisuuden tunne lisääntyy hieman koulutusasteen myötä. EY:nkannatus taas vaihtelee puoluekannan ja sosio-ekonomisen aseman mu-kaan. Vaikka kansalliselle identifioitumiselle ei voida osoittaa yhtä sel-keitä ryhmäeroja, eri ryhmät eroavat kansallisuusajattelun ylittävässäkosmopoliittisuudessa. Tällä tavoin mitattuna koulutus on yhteydessäkansallisen identifioitumisen väljentymiseen.

Vuonna 1993 kerätty aineisto on epäilemättä vanhentunutta, kun ha-lutaan tarkkaa kuvaavaa tietoa. Alasuutari ja Ruuska (1999) tuovat esiin,että 1990-luvulla Suomessakin esitettiin näkemyksiä alueiden nousustakansallisvaltion rinnalle poliittista vaikutusvaltaa hankkimaan pyrkivinäyksikköinä. Taustana on valtiollisten rajojen madaltuminen, EU:n alue-

189

politiikka sekä EU:n päätösvallan kasvu suhteessa valtioiden hallituksiin.(Mt., 12.) Luovuttaessaan päätösvaltaansa Euroopan Unionille sen jäsen-valtiot antavat edellytykset alueellisten identiteettien ja valtablokkienmuodostumiselle: suhteessa maakuntiin eivät pääkaupungit hallinnonkeskuksina ole yhtä kaikkivaltiaita kuin ennen. EU:n aluepolitiikka jakaajäsenvaltiot niiden eri osien kehittyneisyyden suhteen erilaisiin tukialuei-siin. (Alasuutari & Ruuska 1999, 24) EU:n aluepolitiikka, kuntien itse-hallinnon korostaminen ja suurläänien perustaminen on tehnyt mahdolli-seksi sen, että Suomen eri alueet voivat ottaa uudenlaisia asemia suhtees-sa valtioon. Ruuska (1999b, 109, 113) toteaa, että valtio on vetäytynytylimmän koordinaattorin roolistaan ja että EU on mahdollistanut kuntiensuuntautumisen suoraan ulkomaille.

Alasuutari ja Ruuska (1999) joutuvat kuitenkin toteamaan, että elin-keinopoliittisten kehitysstrategioiden tarpeista lähtevä alueellisen yhteis-hengen luomisessa sisältö jää yleensä määrittelemättä tai määriteltynä seei juuri poikkea toisista alueista. Myös yrityskulttuureissa nimetyt arvotnäyttävät keskenään identtisiltä. (Mt., 238.) Kysymys olisi näin vainyhdestä välinerationaalisten itsekeskeisten etujen ajamisen rajaamisentasosta. 1990-luvun ”alueiden Eurooppa” -visioiva puhe on vaimentunut.Kymenlaakson kautta tapahtuva transitoliikenne Venäjälle on yhtenätekijänä epäilemättä noussut alueen metsäteollisessa ja logistisessa elin-keinopoliittisessa profiilissa, mikä on luettavissa myös Kymenlaaksonmaakuntaohjelmasta. Aluetietoisuudessa tapahtuneet muutokset kuiten-kaan tuskin nostavat alueen asukkaiden sidettä Kymenlaaksoon kansallis-ta tärkeämmäksi.

190

6. SUOMALAISEN KANSALLISENIDENTITEETIN SISÄLLÖT

Luvussa tarkastellaan sitä, millaisia sisältöjä suomalaiseen kansalliseenidentiteettiin katsotaan kuuluviksi. Haetaan siis vastausta kysymyksiin,millaiset asiat painottuvat suomalaisessa kollektiivisessa kansallisessaidentiteetissä, ovatko käsitykset identiteetin sisällöstä yhdenmukaiset jamillä tavoin suomalainen identiteetti poikkeaa muista kansallisista identi-teeteistä.

6.1 Suomalaisuuden kannaltamerkityksellisimpinä pidetyt sanat

Taulukossa 6.1 on lueteltu 65:stä arvioitavaksi annetusta sanasta ne, joitavastaajat pitivät keskimäärin merkitykseltään kaikkein suomalaisimpina.

191

Taulukko 6.1 Sanat keskimääräisten merkityksellisyyspisteiden mukaan järjes-tettyinä sekä pisteiden hajonta (mukana olevat uudet sanat suluissa). Oikeanpuo-leisissa sarakkeissa on sanan merkityksellisyyden järjestyksen ja keskimääräistenpisteiden ero vuonna 1991 kerättyyn aineistoon.

Keskim. Keski- Järjestysero Keskim.pisteet hajonta v:een 91 pisteiden ero

1. itsenäisyys 4,77 0,70 0 0,062. kotimaa 4,73 0,65 -1 0,023. vapaus 4,65 0,69 1 0,244. (luonto) 4,61 0,665. perustuslaki 4,52 0,77 -1 -0,116. koulu 4,48 0,75 +4 0,337 työ 4,46 0,83 -1 0,118. valtio 4,42 0,88 -1 0,079 maanpuolustus 4,37 0,96 -1 0,1110. terveys 4,37 0,94 -1 0,1911. oikeus 4,34 0,86 +4 0,3712. elämä 4,34 0,93 +11 0,5113. demokratia 4,33 0,87 +3 0,3614. koulutus 4,27 0,85 -2 0,2215. (kieli) 4,24 0,91

18. elintaso 4,07 0,84 -8 -0,0219. vastuu 4,06 0,99 -7 0,00

Itsenäisyyttä pidetään parittaisissa vertailuissa tilastollisesti merkitsevästikeskimäärin kaikkia muita sanoja paitsi kotimaata merkitsevämpänä.Esimerkiksi vapautta pidetään koulua keskimäärin merkityksellisempänä(t=3.01, df=178, p<0.01). Listan keskivaiheilla, kun keskihajonta on noin1,0 ja muuttujien väliset korrelaatiot ovat 0,20-0,30, tilastollisesti merkit-sevät keskiarvojen erot ovat 0,2 pisteen luokkaa. Kaikki arvioidut sanatovat liitteessä 3.

192

6.1.1 Vertailu vuoden 1991 aineistoon

Käytetyllä sanojen arviointimenetelmällä kerättiin vuonna 1991 vastauk-set 34 hengen muodostamalta suunnatulta otokselta, johon kuului Hel-sinkiin muuttaneita Suomen kotiseutuliittoon kuuluvien kotiseutuyhdis-tysten jäseniä, helsinkiläisiä Kansainvälisen kaupan opiskelijoiden yhdis-tyksen jäseniä ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanperinteeninformantteja muualta Suomesta. Vuonna 1991 samalla menetelmälläkerätyn aineiston (Anttila 1992) arviot suomalaisuuden kannalta merki-tyksellisimmistä sanoista ovat miltei yhdenmukaisia pyhtääläisten arvi-oihin nähden. Tärkeimmiksi sanoiksi osoittautuvat myös itsenäisyys jakotimaa.

Kaikkiaan myös muiden sanojen osalta järjestys on hyvin yhdenmu-kainen näiden kahden aineiston välillä (ks. Liite 3). Kaikkien verrattavis-sa olevien sanojen ryhmäkeskiarvoille saadaan otosten välille korkeakorrelaatio (r=0,95), joten sanat arvioidaan otoksissa keskimäärin hyvinsamalla lailla eikä eroja juuri ole. Tulosten yhdenmukaisuus tukee annet-tujen arvioiden reliabilisuutta.

Pyhtääläiset ovat antaneet sanoille keskimäärin 3,63 pistettä. Vuoden1991 aineiston kaikille sanoille annettujen pisteiden keskiarvo 3,53 onhieman pienempi mutta ei tilastollisesti merkitsevästi. Vertailuissa eikuitenkaan ole tarpeen ottaa huomioon keskimääräisten pisteiden erilais-ta tasoa, vaan vertailut voidaan tehdä suoraan pisteiden perusteella suh-teuttamatta niitä ryhmäpisteiden yleiseen tasoon.

Vuoden 1991 otoksen merkityksellisimmistä sanoista elintason javastuun pyhtääläiset ovat arvioineet suhteellisesti vähemmän merkityk-sellisiksi, mikä selittynee ajankohtiin liittyvillä eroilla, mutta tämä ero eiole tilastollisesti merkitsevä. Vuoden 1991 keväällä talouslama ei ilmei-sesti ollut vielä jäytänyt kuvaa suomalaisuudesta niin kuin kesällä 1993.

Liitteessä 3 on lueteltu erikseen vuoden -91 otoksesta eniten poik-keavat sanat. Itse asiassa yhdenkään sanan merkityksellisyys ei ole pyh-tääläisillä tilastollisesti merkitsevästi pienempi kuin vuoden 1991 otok-

193

sella. Sen sijaan tärkeämmiksi tulleiden sanojen listassa kaikki erot ovattilastollisesti merkitseviä.

Vaikka erot eivät olekaan johdonmukaisesti merkitseviä, voidaan nii-tä tulkita myös siihen nähden, että vuoden 1991 otos oli hyvin valikoitu-nut: toisaalta korkeakouluastetta käyviä opiskelijoita ja toisaalta kotiseu-tuun ja kansanperinteeseen suuntautuneita ihmisiä. Valikoidulle otoksellesuomalaisuus oli jo valmiiksi temaattisempi asia. Ne sanat, jotka ovatnäille pyhtääläisiä merkityksellisempiä, ovat välittyneempiä tai erityisestiidentiteetin rakentamiseen liittyviä kansallisen kulttuurin ilmauksia:taide, kristinusko, menneisyys, sankari jne. Pyhtääläisille merkitykselli-semmät sanat liittyvät enemmän arkipäiväiseen elämänkulkuun, esim.kaupankäynti, elämä, edistys, oikeus, huumori, tuote mutta myös veri.

6.1.2 Vertailu kansainväliseen aineistoon

Sanojen arviointimenetelmää on käytetty muillakin kansallisuuksilla.Kansainvälistä vertailua varten on käytettävissä samalla sana-arviointimenetelmällä 90-luvun alkupuolella kerättyjä tuloksia Norjasta,Yhdysvalloista ja Unkarista (vrt. Csepeli, Larsen ym.1995). Vertailemal-la voidaan löytää suomalaisen kansallisen identiteetin erityispiirteitä.

Koska vertailuaineistot on tehty opiskelijoiden vastausten perusteellaeikä suhteellisen edustavalla otoksella, tehdään vertailu Pyhtäältä kerätynaineiston ohella myös vuonna 1993 sosiaalipsykologian perusopintojasuorittavien havaintoaineistoon (N=61). Sosiaalipsykologiaa opiskelevatovat hyvin erityinen ryhmä siinä mielessä, että he ovat keskimäärin nuo-ria, koulutettuja, muita kaupunkilaisempia ja pääosin naisia. (Jäljempänäluvussa 7.2 ilmenee, että tiettyjen sanojen arvioinnissa on suhteellisensuuria eroja sukupolvien ja koulutuksen perusteella.) Opiskelijaotokseenkuuluvat korostavat pyhtääläisiä enemmän mm. sellaisia sanoja kuinammattiliitto, peräänantamattomuus, keskiluokka ja etu. Lähinnä heitäitseään vastaavasta pyhtääläisryhmästä (alle 35-vuotiaat opiskelevat tai

194

korkeakoulu- tai ylioppilastutkinnon suorittaneet) he eroavat myös joil-tain osin, mikä kertoo ryhmän erityisluonteesta.

Sanojen kansallista merkityksellisyyttä arvioimaan pyrkivän mene-telmän käyttöä kansainvälisiin vertailuihin rajoittaa se, että sanoille ei oleaina suoria vastineita eikä käännöksiä toisissa kielissä. Sanojen merkitys-sisältöjen alueet ja laajuudet voivat poiketa paljonkin.

Suomalaisten keskimääräisiä sanojen pistemääriä verrattiin muidenkansallisuuksien vastaaviin keskimääräisiin pistemääriin. Keskimääräis-ten pisteiden eroja testattiin t-testillä. Tullakseen huomioon otetuksierojen täytyi olla merkitsevät sekä opiskelija-aineistoon että pyhtääläisiinnähden. Muiden kansallisuuksien edustajien pisteiden erot suomalaistenomiin pisteisiin ovat liitteessä 4.

Suomalaiset korostavat suomalaisuudessa norjalaisiin nähden seu-raavia sanoja:

teräs, sankari, itsenäisyys, muoto, maanpuolustus, työ, valtio,kansantulo, työntekijä, kutsumus, koulutus, kansalainen, koulu, koh-talo, nykyaika, teollisuus, tuote, terveys.

Yhdysvaltalaisiin nähden korostuvat:

maanviljelijä, (menneisyys), teräs, muoto, nykyaika, mielenlaatu,maaperä, terveys, koulu, (kirjallisuus), kotimaa, työ, (koulutus)

Erot ovat korostuneimmat unkarilaisiin nähden:

terveys, ammattiliitto, muoto, koulutus, kansantulo, työ, vastuu,etevämmyys, demokratia, ympäristö, itsenäisyys, teräs, arvo, maan-puolustus, työntekijä, elämä, oikeus, itsetuntemus, osuuskunta, (-etu),(elintaso), kehitys, (keskiluokka), koulu, vapaus, edistys, kutsumus.

Kun näitä kolmen erityyppisen länsimaan kansallisia profiileja vertail-laan kokonaisuudessaan suomalaisten vastauksiin, suomalaisilla erottuvatsuhteessa kaikkiin muihin kansallisuuksiin seuraavat sanat:

terveys, teräs, muoto, maanpuolustus, koulutus, koulu ja työ.

195

Toinen tapa löytää suomalaisilla erottuvia sanoja on vertailla suomalais-ten sanojen keskiarvoa muiden kansallisuuksien sanoille antamien pistei-den yhteiseen keskiarvoon.

Taulukko 6.2 Sanat, jotka erottuvat eniten sosiaalipsykologian opiskelijoillasekä pyhtääläisillä kolmen muun maan edustajien (Norja, Yhdysvallat ja Unkari)sanojen kansallista merkityksellisyyttä kuvaavien pisteiden painottamattomastakeskiarvosta.

Kolmen maan Opiskelijoiden Pyhtääläistenkeskiarvo poikkeama poikkeama

teräs 2,38 1,05 1,02terveys 3,46 0,88 0,91muoto 2,46 0,87 0,58(ammattiliitto) 3,35 0,85 -0,11työ 3,70 0,73 0,76koulutus 3,82 0,70 0,45kansantulo 3,26 0,66 0,66maanviljelijä 3,55 0,50 0,11itsenäisyys 4,06 0,48 0,71maanpuolustus 3,49 0,46 0,88työntekijä 3,77 0,41 0,41koulu 3,96 0,40 0,52ympäristö 3,66 0,37 0,46

Näiden seikkojen voidaan katsoa, käytetyn menetelmän rajoissa, edusta-van suomalaisen identiteetin erityisluonnetta. Kaikki edellä jo mainitutkolmesta muusta kansallisuudesta poikkeavat sanat ovat mukana tässälistassa. Lisäksi mukana ovat kansantulo, itsenäisyys ja ympäristö. Sanatkoulu, työ, itsenäisyys, maanpuolustus, terveys ja koulutus ovat myössuomalaisten tärkeimpinä pitämien sanojen joukossa. Koulutus ja itsenäi-syys eivät eronneet pyhtääläisillä kuitenkaan yhdysvaltalaisten pisteistä.Vuoden 1991 tutkimuksessa Yhdysvaltojen ja Unkarin lisäksi vertailta-vana oli Hollanti. Koulutus, terveys ja maanpuolustus erottuivat suoma-laisilla myös tällöin muista. Teräs (ka. 3,40, järjestyssija 40.) ja muoto(ka. 3,04, 52.) ovat jo suhteellisen vähämerkityksisyyden vuoksi vaike-

196

ammin selitettäviä seikkoja. Vuoden 1991 aineistossa teräs erottui vielävahvemmin (ka. 3,58, ero 1,20.). Nämä erikoiset erot kaipaavat lisätar-kastelua.

Muodon voi tulkita liittyvän suomalaiseen muotoiluun (tätä tukee se,että vastaajat liittävät sen kulttuurisia seikkoja korostavaan faktoriin).Teräksen suhteellinen merkityksellisyys suomalaisille on vaikeasti seli-tettävissä. Se ei selittyne terästeollisuuden asemalla Suomessa. Sanallateräs on metallilaatua laajempi ja luonteeltaan vahvempi metaforinenmerkitys suomen kielessä kuin muissa kielissä (esim. "Teräsmies"), jasiihen liittyy läheisen kieliasun kautta "terävyys" (esim. "terästetty", ->"terä" -> "terävä"). Se on siten voimaa ilmaiseva sana.

Ympäristö erottui muiden kansallisuuksien keskimääräisestä arvosta.Suomalaisten listaan oli lisätty erikseen vielä luonto, joka oli keskimää-räisellä 4,61 pisteellään suomalaisten neljänneksi merkityksellisin sana,ja sen keskihajonta 0,66 oli kaikkien sanamuuttujien pienin. Luonto olisioletettavasti erottunut näin muista kansallisuuksista.

Vastaavasti suomalaisilla heikompina erottuvista sanoista ei löydymitään selvästi kaikista kolmesta kansallisuudesta erottuvia (ks. liite 5).

Huomiona vertailusta kannattaa nostaa esille, että vallankumouspoikkeaa suomalaisilla eniten kolmen muun maan keskiarvosta vähem-män merkityksellisenä. Suomessa sana nähdään ilmeisesti epäkansallise-na ja sille annettiin kaikkein alhaisimmat pisteet. Veri on hyvin heikkosuhteessa muihin kansallisuuksiin, mutta tätä selittää pitkälle se, että seon käännetty muissa maissa eri tavoin selvemmin perinnöllisyyttä japolveutumista tarkoittavaksi (ætt (herkomst) norjaksi, ancestry englan-niksi). Yhteisö on heikko erityisesti tiiviisti asuviin norjalaisiin nähden.Tämä liittyy kuvaan suomalaisten keskinäisestä eristäytymisestä, johonyhteisöllisyys ei kuulu. Sanan maku heikko asema suomalaisuudessaliittynee suomalaisuuden kuvaan, jossa aistillisuus ei korostu. Sosialismion suomalaisille vähämerkityksellisempi kuin yhdellekään muulle kan-sallisuudelle. Ero on suurin norjalaisiin nähden. Yhdysvaltalaistenkinomakuvaan sosialismi liitetään vahvemmin kuin suomalaisten. Suomalai-

197

seen nationalismiin sekä myöhempään kansallisen imagon ylläpitoon onkuulunut keskeisenä erottautuminen sosialistisesta Neuvostoliitosta jasen sosialistisesta leiristä. Sekä taide että kirjallisuus ovat keskimäärinmuita heikompia vain siksi, että ne ovat erottuvasti tärkeitä unkarilaisille.Kohtalo on myös lähinnä vain unkarilaisia heikompaa.

Sanat voidaan luokitella temaattisesti ryhmiin (ks. luku 6.2). Suoma-laiset pitävät valtiollis-nationalistisia teemoja merkityksellisimpinä, jatämä teema-alue korostuu norjalaisiin ja unkarilaisiin nähden (liite 5).

6.1.3 Suomalaisuutta kuvaavien sanojen tulkinta

Suomalaisuuden kannalta merkityksellisimpinä pidettyjä sanoja voidaanluonnehtia seuraavasti. Suomalaisuus näyttää tärkeimpien sanojen kan-nalta valtiollis-poliittiselta.

Itsenäisyys on keskeinen käsite Suomen historiassa. Suomen histori-aa tarkastellaan usein pitkänä kehitysketjuna ensin Ruotsin, sitten Venä-jän vallasta vapautumisena ja saavutetun itsenäisyyden myöhempänävarjelemisena. Itsenäisyys liittyy suomalaisten käsityksiin niin suomalai-sesta valtiollisesta, yhteiskunnallisesta, sosiaalisesta kuin henkilökohtai-sestakin elämästä. Itsenäisyys on selkeintä suomalaisuuden substanssiavaltiollisena seikkana. Itsenäisyyspäivä juhlamenoineen. on sen objekti-voituma.

Ihmisissä itsenäisyys ankkuroituu sitkeyteen, peräänantamattomuu-teen ja jääräpäisyyteen - laajasti esitettyihin "suomalaisuuden perusilmi-öihin". Hofstede (2001) luokitti Pohjois-Euroopan kuten Suomen indivi-dualistisiksi kulttuureiksi.

Kuten itsenäisyys sana kotimaa korostuu tässä aivan kuten vuoden1991 tutkimuksessa ja sosiaalipsykologian opiskelijoiden aineistossa.Myös kaikissa tutkituissa osaotoksissa itsenäisyys ja kotimaa ovat tär-keimmät (luku 7.) Kotimaa on keskeistä suomalaista kansallissanastoalauluissa, runoissa ja juhlapuheissa. Kotimaa viittaa läheiseen suhteeseen

198

omaan kansalliseen territorioon, maan kautta. Siinä korostuu eletty koti-seutu osana suurempaa kansallista kokonaisuutta. Kotimaa yhdistääisänmaan ja kotiseudun kategoriat konkreettiseksi suhteeksi omaan tut-tuun elämänpiiriin. Vaikka jokaisella on oma erityinen ja erilainen suh-teensa kotiseutuun, kotimaa tekee näistä suhteista ymmärrettävän todelli-suuden kaikille. Kotimaahan kuulutaan henkisesti, vaikka asuttaisiinkinulkomailla. Se perustuu sukupolvien siteisiin, tuttuuteen ja ymmärrettä-vyyteen.

Suomalaisessa kansallisessa mytologiassa suhde kotimaahan maanaja luontona on ollut vahva. Suomalaisten listaan lisätyn luonnon vahvaasema (4:s) tukee tehtyä tulkintaa. Runebergin uusklassiset maise-maihanteet, talonpoikaisuus ja karelianismi ovat hyviä esimerkkejä.Ruotsalaisessa kulttuurissa ilmenee samaa kiintymystä luontoon. Koti-seutuun tunnetaan kiintymystä ympäristön eikä niinkään ihmisten kautta.(Daun 1989, 89-90.) Suomalaisissa eurokolikoissa on rakennusten jamerkkihenkilöiden sijaan suomuurain ja joutsenia. Poistuneissa markka-kolikoissa oli kansalliseläin karhu ja kansalliskukka kielo. Luonnon,johon vieläpä ”ihmiskäsi ei ole koskenut”, kautta suomalaisuus on ikäänkuin täysin ei-kulttuurista. Lehtonen (2004a, 56) esittää, että idealistisek-si suomalaiseksi maisemaksi kohosi 1800-luvulla kukkulalta tai lintuper-spektiivistä kuvattu järvimaisema. Ihmisiä ei maisemassa näkynyt. Pois-saolonsa kautta suomalainen kuitenkin samastui kuvattuun luontoon. Hänei ollut mitään erityistä, vaan jonkinlaista luonnollista ja puhdasta ihmi-syyttä – silkkaa universaalisuutta. Samalla hän oli kuitenkin myös mai-seman aktiivinen tuottaja. Suomalainen oli maiseman objekti samastues-saan maisemaan ja maiseman subjekti maiseman tuottavana katsojana.(Mt., 57; maisemasta ks. myös Raivo 1999, Palin 2004.)

Perustuslaki (5.) ja vapaus nähdään kansallisesti merkityksellisiksimyös muissa maissa. Vapaus on suomalaisilla korkeammalla sijalla kuinunkarilaisilla. Perustuslaki on demokratian tavoin myös korkeammallakuin unkarilaisilla mutta heikompi kansallinen määre kuin norjalaisilla jaamerikkalaisilla. Vapaus (3.) on samanlainen kansallinen määre kuin

199

itsenäisyyskin. Vapaus liittyy poliittis-isänmaalliseen, suomalaista elä-mää vahvasti määrittävään valtiolliseen itsenäisyyteen. Valtio (8.) erot-tuu tässä tutkimuksessa yhdysvaltalaisista, joilla se oli muodossa ”state”.Valtio on keskeinen suomalaisessa kansallisessa ideologiassa. Tämä onperua jo snellmanilaisen kansallisuusajattelun ja suomalaisuusliikkeenvaltiokeskeisyydestä, johon valtiollinen itsenäisyyden korostuminenliittyy. Suomalainen yhteiskunta on hyvin valtiokeskeinen jo 1800-luvunautonomiasta asti. Suomessa tarpeet ja ongelmat on perinteisesti puettuvaltioon kohdistuvien intressien muotoon ja ongelmat on jäsennetty val-tiollisen yhteiskuntapolitiikan kohteiksi (Kettunen 1987, 286).

Edelliselle vastakkaista on sanan demokratia sijoittuminen vastakolmanneksitoista. Se sijoittuu melkein yhtä huonosti kuin sosialisminaikaisessa Unkarissa. Suomalaisuusliike ei juuri korostanut kansanvaltaasellaisenaan vaan näki kansan mieluummin valistuneina mutta kuuliaisi-na kansalaisina (nationalismin Janus-kasvoisuuteen liittyvät sekä kansanautonomisuuden että ylhäältä ohjatun yhtenäisyyden pyrkimykset). Itse-näisen Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä demokratia oli kiistan-alainen ihanne.

Koulu (6.) on aina ollut tärkeä kansallisiin arvoihin ja teemoihin so-siaalistaja. Se sijoittuu suomalaisilla korkeammalle kuin millään muullakansallisuudella (5. vertailtavista). Koulu ja koulutus ovat olleet Suomes-sa keskeisiä kansallisia instituutioita kansanvalistusaatteen rinnalla. Kou-lutus (14.) on suomalaisilla selvästi muita paitsi yhdysvaltalaisia tärke-ämpää ja korkeammalla sijalla tärkeysjärjestyksessä.

Koulutusta arvostetaan eksplisiittisesti suomalaisen kulttuurin ja yh-teiskunnan rakenneosana. 1800-luvulla suomalaisuuden pohjaa rakennet-taessa vedettiin yhtäläisyysmerkit suomalaisuuden ja koulutuksen jasivistyksen välille. Koulutus (valistus) vapauttaisi suomalaisissa luontai-sesti piilevän kyvykkyyden. Snellmanin hengessä kansallisuuspyrkimyk-set samastettiin kansan koulutustason nostoon. Ulkomaista Suomi-kuvaapohtinut kansainvälisen tiedottamisen neuvottelukunta (1990) valitsikoulutuksen ympäristön ja kulttuurin ohella tärkeimmäksi suo-

200

malaisuuden tekijäksi, jolla Suomen kuvaa voidaan kirkastaa. Laine-Sveibyn mukaan (1987, 49) koulutus on yhä varmimpia tapoja edetä japyrkiä asemiin suomalaisessa yhteiskunnassa. Tässä mielessä Suomi onyhä uudisraivaajayhteisö.

Työ (7.) erottaa suomalaisuuden vahvasti muista tarkastelluista kan-sallisuuksista. Myös työntekijä erottuu merkityksellisenä suomalaisuudenkannalta. Työteliäisyys, ahkeruus ja raivaajahenkisyys ovat aina olleetkeskeinen osa suomalaisten omakuvaa. European Values Systems Studynmukaan pohjoismaalaiset ovat työsuuntautuneita (Harding 1986; ref.Daun 1989, 189). Länsimaiden kehittyneiden pohjoisten alueiden protes-tanttinen etiikka esitetään nykyisin usein suomalaisen suoritusmentalitee-tin selitykseksi. Luterilaisen puritanismin katsotaan tehneen synnillisiksiliiallisen onnen osoittamisen ja nautintojen hakemisen. Suomalaisilletulee huono omatunto tietämättä oikein miksi huomattavasti useamminkuin ruotsalaisille (41/26 %) (Daun, Mattlar ja Alanen 1988, 278). Suo-malaiset ovat erityisen työsuuntautuneita (Daun 1989, 186). Ruotsissasuomalaiset on tunnettu kovina työntekijöinä.

Pohjoismaiseen elämänmenoon on aina kuulunut järjen, asiallisuu-den, tosiasioiden ja järjestyksen arvostus. Elämää ohjaa käytännöllinentarkoituksenmukaisuus, Peabodyn (1985) termein practicali-ty/empiricism. Pohjoismainen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ar-vostus on osa rehellisen työn ja asioiden järkevän hoitamisen ihannetta.Järki, rationalismi ja työ liitetään myös suomalaisen yhteiskunnan myö-hempään teknis-taloudelliseen kehitykseen. (Daun 1989, 158, 164, 166,173 .) Jenkins (1968, 20-21) selittää ruotsalaisten käytännöllistä lahjak-kuutta monien vuosisatojen taistelulla vihamielisiä luonnonvoimia vas-taan kylmässä, kosteassa ja harvaan asutussa maassa (vrt. ilmastoteoriat).Työ dominoi elämää. Tämä ei kehitä rikasta tunne-elämää. Kaikessa te-kemisessä, myös vapaa-aikana, korostuu päämääräsuuntautuneisuus elisen pohtiminen, kuinka asiat saadaan hoidetuiksi.

Maanpuolustus (9.) on työn, koulun ja koulutuksen ohella vahvasuomalaisuuden erityispiirre. Maanpuolustuksen poikkeuksellista asemaa

201

korostaa Suomen osuus toisessa maailmansodassa, erityisesti talvisodanmyyttinen asema. Talvisodan merkitystä arvioitiin uudelleen 90-luvunalussa Neuvostoliitossa ja Venäjällä ja siten vahvasti myös Suomessa.Puolustusasennetta omaan alueeseen on ilmennetty vahvasti. Suomenkansainvälinen erityispiirre on väestön kokoon suhteutettuna maailmansuurin reserviarmeija. Uhkakuvat ovat oleellinen osa kansallista kerto-musta ja niillä on identiteettiä rakentava luonne. (Joenniemi 1993, 21)193 Anttosen (1996) mukaan ne luovat ja vahvistavat yhteistä identiteet-tiä ja yhteishenkeä, ja puolustuksellisella eetoksella on ollut merkittävärooli suomalaisen identiteetin määrittelyssä. Syyskuun 11:nnen iskutYhdysvalloissa ovat myös esimerkki koetun uhan lojaalisuutta kansa-kunnan johtoon ja identiteettiä vahvistavasta vaikutuksesta (Li ja Brewer2004), ”uusi Pearl Harbor” (Griffin 2004). Kansakunnan historian sosiaa-lisilla representaatioilla on myöhempää toimintaa valmiiksi ohjaava vai-kutus (Liu ja Hilton 2005).

Sanan terveys (10.) muita kansallisuuksia selvästi korkeampi asemaon yllättävä. Suomalaisten keski-ikä ja monet “kansallissairaudet”, kutensydän- ja verisuonitaudit, eivät esimerkiksi puhu suomalaisten erityisenterveyden puolesta. Tämä tekee kysymyksen terveydestä merkitykselli-seksi. Voidaan olettaa, että terveyskysymyksiä pohditaan enemmän kyl-mässä Pohjolassa kuin "huolettomissa viinimaissa". Suomen kansainväli-sesti alhainen lapsikuolleisuus on varmasti yksi terveyden merkityksellis-tämiseen käytetty aihe. Terveys on vahva kansanvalistusteema.

6.2 Sanojen ryhmittelyteemakokonaisuuksiksi

Jotta 65 sanan kokonaisuutta voidaan tutkia jäsentyneesti, on sanojaryhmiteltävä kokonaisuuksiksi. Tämä on mahdollista joko yhdistämällätemaattisia kokonaisuuksia jonkinlaisen apriorisen teoreettisen näkemyk-sen avulla tai empiirisesti faktorianalyysin avulla.

202

6.2.1 Faktorianalyysi

Faktorit voidaan ymmärtää myös yksittäisinä representaatioina suomalai-suudesta. Tietyt ilmiöt liittyvät toisiinsa muodostaen tulkinnallisen koko-naisuuden. Sanoille on tehty ensin faktorianalyysi varimax-rotatoitunapääkomponenttianalyysina. Ainoana tavoitteena faktoreiden lukumääränsuhteen oli löytää tulkinnallisesti mahdollisimman tyydyttävä ratkaisu.Mitään teknisiä kriteerejä ei siis käytetty. Tulkinnallisesti selkein oliseitsemän faktorin ratkaisu. Faktoreista laskettiin havaintokohtaiset fak-toripisteet, jotta faktoreita voitiin käyttää jatkoanalyyseissa.

Taulukko 6.1 Faktoreiden ominaisarvot ja osuudet kokonaisvarianssista

Faktori Ominais- Osuusarvo varianssista %

1 14.09 23.12 3.92 6.43 3.03 5.04 2.55 4.25 2.25 3.76 2.06 3.47 1.74 2.9

48,6

Faktoreita ja faktoripisteitä laskettaessa korvattiin puuttuvat arvot kes-kiarvoilla kaikissa 19 tapauksessa. Näistä 13:ssa puuttui 1 arvo, 4 tapa-uksessa 2 arvoa ja kahdessa 10 arvoa kaikista 65 sanamuuttujasta. Tyhjiäon siis yhteensä 41, mikä on 0,35 % kaikkien 179 havainnon 65 muuttu-jasta. Tyhjät arvot on korvattu muuttujan keskiarvoilla. Sanat sivistyneis-tö, vallankumous, maaperä ja peräänantamattomuus on jätetty pois al-haisten kommunaliteettiensa vuoksi.

Alla on lueteltu kaikki seitsemän faktoria kärkimuuttujineen ja nii-den faktorilatauksineen. Kursiivilla painetut sanamuuttujat latautuvatvahvemmin jollakin toisella faktorilla.

203

F1 Taloudellis-yhteiskunnallinen suomalaisuus1. kansantalous .682. kansantulo .673. koulu .634. työntekijä .625. edistys .626. yhteisö .617. työ .568. kehitys .569. kansalainen .5610. luonto .5411. kaupankäynti .5212. koulutus .4913. elintaso .4814. elämä .4515. ympäristö .4516. teollisuus .4417. nykyaika .4218. suvaitsevaisuus .4119. maanviljelijä .3720. vapaus .37

59. kansalaissota -.0860. menneisyys -.1261. teräs -.14

Faktorin sanoille on ominaista, että ne liittyvät arkipäiväiseen ja ajankoh-taiseen elämään kansallisessa yhteiskunnassa. Faktori ilmentää moderniatyönjakoa. Työ, talous ja koulutus edustavat kattavasti sisältöjä. Ne mää-rittävät ihmisten käytännöllistä, ei-persoonallista, yhteenkuuluvuuttayhteiskunnallisen vaihdon ja uusinnan alueella. Yhteisö määrittyy vastaa-jien keskuudessa enemmän yhteiskunnalliseksi kuin ihmisten välittömänkanssakäymisen kokonaisuudeksi (vrt. toinen faktori alla). Luonto jaympäristö latautuvat tällä faktorilla, mikä ehkä kuvaa sitä, että ne näh-dään tämän yhteiskunnallisen "uutisten todellisuuden tason" kautta.

204

F2 Inhimillis-moraalinen - suomalaisuus1. mielenlaatu .642. vastuu .633. huumori .634. veri .625. suvaitsevaisuus .596. itsetuntemus .597. henki .588. elämä .549. juutalainen .5410. matematiikka .5411. kasvot .5112. oikeus .5113. maku .4914. terveys .4815. kutsumus .4816. kohtalo .3817. arvo .38

Toinen faktori liittyy elämän inhimilliseen ja kokemuksellisesti läheiseensfääriin. Tässä faktorissa painottuu suomalaisuus ihmisissä, heidän omi-naisuuksissaan ja arvoissaan nähtynä seikkana. Faktoria voisi kutsuatarvittaessa tiivistetymmin "kansakunnan kasvoiksi", sillä faktorin muut-tujien voidaan katsoa antavan kansakunnalle inhimilliset kasvot. Veriviittaa "verevyyteen" sekä sukukuntien polveutumiseen. Juutalainen javarsinkin matematiikka ovat faktorin anomalioita. Juutalainen sopiifaktorin tulkintaan siten, että se viittaa ihmiseen, sillä henkilöihin viittaa-vat työntekijä ja maanviljelijä saavat myös kohtalaisen korkeat lataukset.(Matematiikan mukana oloa voitaneen selittää sillä, että tällä faktorillakorkeita faktoripisteitä saavat pitävät matematiikkaa oleellisena. Näinonkin, sillä yli 60-vuotiaiden keskiarvo matematiikalle on 4,23 kaikkienkeskiarvon ollessa 3,27).)

205

F3 Kansallisvaltiollinen suomalaisuus1. itsenäisyys .762. kotimaa .733. kieli .624. maanpuolustus .595. valtio .586. perustuslaki .517. oikeus .428. demokratia .419. kansalainen .3610. teollisuus .3511. kristinusko .3412. vapaus .31

Kolmannelle faktorille latautuvat suomalaisuuden merkityksellisimpinäpidetyt sanat itsenäisyys ja kotimaa sekä valtio ja perustuslaki. Vainkristinusko on keskimäärin vähämerkityksellinen (49. tärkein, ka. 3,08pistettä). Kaikille faktorin sanoille on ominaista, että ne viittaavat natio-nalismin keskeisiin teemoihin: valtioon, maanpuolustukseen, omaankieleen sekä kansallisvaltion poliittisiin perusteisiin, kuten perustuslakiinja demokratiaan. Kristinusko kuuluu myös tähän "koti, uskonto, isän-maa" -representaatioon. Kansalainen on oleellinen käsite nationalisminsekä kansan autonomisuuden että ylhäältä ohjatun yhtenäisyyden pyrki-mysten Janus-kasvoissa. Vapaus monitahoisena sanana kuuluu myösnationalismin retoriikkaan, vaikka se painottuikin enemmän ensimmäi-selle faktorille yhteiskunnalliseksi käsitteeksi. Teollisuus nähdään myösmelko nationalistisesti. Kaiken kaikkiaan tämän faktorin sanat ovat kes-keisiä kansallisvaltioiden muodostamisen ja ylläpidon, ts. nationalismin,sanastoa. Seuraavat merkityksellisesti mutta vasta toissijaisesti faktorillalatautuvat sanat tukevat nationalistista tulkintaa ja antavat toisaalta lisä-valaistusta suomalaisen nationalismin kuvasta: menneisyys, koulutus,elintaso, kansantalous, luonto, työ, kasvot ja sankari. Teollisuus ja kan-santalous liittyvät siis nykyisen suomalaisen nationalismin keskeiseenkuvastoon enemmän kuin vaikka taide ja kirjallisuus (lataus -0,02).

206

F4 Statuksellinen suomalaisuus1. sankari .672. etu(intressi) .503. vaatimattomuus .494. kohtalo .495. keskiluokka .476. asema .457. raha .408. muoto .399. maanpuolustus .3810. elintaso .3811. etevämmyys .3612. maku .33

56. vastuu -.1257. suvaitsevaisuus -.1358. demokratia -.1359. juutalainen -.1460. perustuslaki -.2661. oikeus -.26

Neljäs faktori oli alun alkaen vaikeimmin tulkittavissa. Koska kaikkisanat liittyvät jonkinlaiseen arvostetun aseman hakemiseen ja vertailuun,kutsun sitä suomalaisuudeksi statuksena. Yhtä hyvin sitä voisi kutsua"uhosuomalaisuudeksi". Sankari ja etu määrittävät sitä vahvimmin; mo-lemmat liittyvät selvästi oman ryhmän aseman korostamiseen. Mutta jovaatimattomuus näyttää päinvastaiselta. Sana on kuitenkin moniselittei-nen eikä siksi hyvä lisäys sanalistaan. Sen kommunaliteetti onkin yksialhaisimmista (0,34). Jo sellaisenaan vaatimattomuus on yleisessä kie-lenkäytössä merkitykseltään sekä negatiivinen että positiivinen: se tar-koittaa joko heikkotasoisuutta tai omilla kyvyillään kerskailemattomuut-ta. Sana liittyy selvästi statuskysymykseen; vastaajat ymmärsivät vaati-mattomuuden suomalaisuuteen liitettynä ilmeisimmin positiiviseksi omi-naisuudeksi, koska se latautuu faktorin muiden sanojen kanssa. Tällaises-ta statuksen näkökulmasta vaatimattomuus suomalaisuuden yhteydessävoidaan nähdä joko aiheettomana, turhana vaatimattomuutena (vähem-män uhoavasta näkökulmasta suomalaisuutta tuskin syytettäisiin vaati-mattomuudesta) tai siten, että suomalaisilla on muiden edullisten ominai-

207

suuksien lisäksi vaatimattomuuden hyve ja siksi he ovat niin erinomaisia.Todella vaatimaton ei korosta omaa vaatimattomuuttaan.

Kohtalo on toinen vaikeasti faktoriin liitettävä ominaisuus. Voidaankatsoa, että suomalaisuus on ihmisten kohtalo ja siksi kiertämätön asema.Suomalaisilla voidaan myös nähdä olevan yhteinen kohtalo hyvässä taipahassa. On kamppailtava paikasta historian käänteissä. Keskiluokka onselvää status-sanastoa. Se on sekä status kansakunnan sisällä että symbolikansallisten ulkoryhmien suuntaan, useimmiten tavoiteltavana esitetty.Yhteiskunnallisten asemien kilpailussa keskiluokka on tavoiteltava ase-ma. Kansakuntaan liitettynä keskiluokkaisuus heijastaa oman kansakun-nan taloudelliseen hyvinvointiin liittyviä arvoja kansakuntien statuskil-pailussa. Asema voidaan nähdä statuksen synonyymina (tuskin sitä onymmärretty esim. rautatieasemaksi). Siinä on jälleen sama tulkinnallinenkaksinaisuus: onko kyse yksilöiden asemasta vai kansakunnan asemasta?Henkilökohtaiset statusambitiot liittyvät useimmiten myös kansalliseenstatushakuisuuteen.

Raha ja elintaso korostavat aineellista asemaa. Etevämmyys, vaikkeiolekaan kärkimuuttuja, on saamansa latauksen kannalta välttämätöntehdylle faktorin tulkinnalle. Muoto ja maku voidaan nähdä otollisinaesteettisinä ominaisuuksina. Maanpuolustus osana suomalaisuutta liittyynationalistisen kuvan lisäksi ylläpitämisen arvoiseen relationaaliseenasemaan kansakuntien joukossa.

Oikeus (ilmeisesti sekä oikeudenmukaisuutena että oikeuslaitokse-na), perustuslaki ja demokratia eivät ole yhtä välttämätön osa suomalai-suutta tätä faktoria edustaville kuin muille. Juutalaisen ja suvaitsevai-suuden heikko asema antaa epäillä, että faktoriin liittyy ksenofobisuutta.Suvaitsevaisuuden heikon aseman voisi tulkita tosin myös kritiikiksisuvaitsevaisuuden puutteesta suomalaisuudessa.

208

Olisi mielenkiintoista tietää, liittyykö suomalaisuus tätä faktoria ko-rostavilla muulla tavoin suomalaisuutta vertailuna korostavaan tai muu-ten sosiaalisen identiteetin teorian mukaiseen identiteettinäkemykseen.

F5 Kulttuurisuomalaisuus1. taide .722. kirjallisuus .703. tiede .564. muoto .375. menneisyys .356. kutsumus .34

58. elintaso -.2159. elämä -.2160. raha -.3261. terveys -.32

Viidennen faktorin ominaisarvo on enää 2,25 ja osuus kokonaisvarians-sista 3,7 %. Faktori on tulkinnallisesti selkeä, mutta sille ei lataudu -annetun listan sanojen laadun vuoksi - kovinkaan moni sanamuuttuja.Taide, kirjallisuus ja tiede muodostavat selvän korkeakulttuurisen suo-malaisuuden kuvan. Muoto korreloidessaan faktoriin tukee estetiikkaailmaisevana tulkintaa. Muoto nähdään pitkälti kulttuurisena seikkana,esim. teollisena muotoiluna. Menneisyys ja kutsumus antavat faktorilletiettyä syvyyttä.

Kulttuurisuomalaisuus-faktorilla käänteisesti latautuvat sanat ovatmyös kiinnostavia, vaikkeivät ne ylläkään kärkimuuttujien lataustenvoimaan. Rahan ja elintason näkeminen kulttuuriseikoille vastakkaisinaei ole yllättävää. Faktori on epämateriaalinen. Terveyden asetelmaannähden vahva käänteinen yhteys faktoriin herättää huomiota. Maslowi-laisittain, tarvehierarkkisesti, katsoen terveys arvona korostuu niillä,jotka eivät näe korkeakulttuuria oleellisena. Terveys osana suomalai-suuskuvaa on toisaalta sekä arkinen asia (1. faktorilla 0,35) että ihmisentason asia (2. faktorilla 0,48). Samoin se, että elämä on lievän käänteinenfaktorilla, kuvastaa sitä, etteivät kulttuuria korostavat näe suomalaisuu-

209

den liittyvän niin kokonaisvaltaiseen käsitteeseen kuin elämään. Kulttuu-ria suomalaisuuden osana korostavat eriyttävät suomalaisuuden alantarkemmin, ehkä kapeammin.

On huomattavaa, että alhaisen kommunaliteetin vuoksi analyysistapoistettu sana sivistyneistö korreloi kaikkein vähiten (!) tähän kulttuuris-ten tekijöiden faktoriin.

F6 Teollis-tuotannollinen suomalaisuus1. tuote .592. teräs .513. etevämmyys .504. teollisuus .435. etu(intressi) .376. muoto .377. keskiluokka .35

61. kristinusko -.34

Kuudes faktori on yllättävän samankaltainen neljännen, suomalaisuusstatuksena -faktorin kanssa. Etu, etevämmyys, keskiluokka ja muoto latau-tuvat kohtalaisen korkeasti molemmilla faktoreilla. Faktorin viittaamatulkinta-ala on kapeahko siihen nähden, mitä yleensä on totuttu sisällyt-tämään kansallisen identiteetin osaksi. Suomalaisilla muihin vertailtaviinkansallisuuksiin nähden tietyllä merkillisellä tavalla eniten korostunutteräs latautuu tälle faktorille. Kun sana muoto liittyy kulttuurin ohellatähän teolliseen faktoriin, tulee sen assosioituminen teolliseen muotoi-luun ilmeisemmäksi.

210

F7 Suomalaisuuden kannalta yleisesti vähämerkityksisinä pidettyjen seikkojensuomalaisuus

1. sosialismi .602. kansalaissota .573. osuuskunta .544. ammattiliitto .525. menneisyys .356. juutalainen .357. kristinusko .35

Päinvastoin kuin kolmannelle, valtiollis-isänmaalliselle faktorille tälleviimeiselle faktorille latautuvat sanat, jotka ovat merkityksellisyyslistanloppupäässä. Kaksi viimeistä faktoria ovat sisällöllisesti kapeita, ja niitävoidaan pitää jonkinlaisina jäännösfaktoreina, jotka ilmentävät enemmänkäytetyn menetelmän rajallisuutta suomalaisuuden sisältöjen kartoituk-sessa.

Faktorit selittävät vajaat puolet sanamuuttujien vaihtelusta. Seitse-mälle faktorille tiivistyy sangen paljon 61 sanan vaihtelusta.

Empiirisen luokittelun lisäksi sanat voidaan luokitella apriorisen teo-reettisen luokitusperusteen mukaan. Vertailu luvun 6.1.2 kansainväliseenaineistoon mahdollistui vain tällä tavoin muodostettujen kokonaisuuksienavulla. Ryhmitys on liitteessä 6.

6.3 Vastaukset kysymykseen "Mitä onsuomalaisuus?"

Tutkimukseen osallistuneille esitettiin kaikille tutkimushankkeille yhteis-ten haastattelukysymysten joukossa suullinen kysymys "Mitä kaikkeamielestänne on suomalaisuus?". Suomalaisuutta ja identiteettiä koskevakyselylomake täytettiin vasta lopuksi. Haastateltavilla oli mahdollisuusvastata kysymykseen niin laajasti kuin he halusivat. Suurin osa vastauk-sista oli kuitenkin suomalaisuuden olemusta vain muutamaan sanaan

211

tiivistäviä, esim. "kieli ja kulttuuri", "itseensä sulkeutunut, rehellinen,isänmaallinen", "itsenäisyys, järvet, puhdas luonto".

Vastauksissa esiintyvät teemat on luokiteltu 21 alaluokkaan, joistaon muodostettu viisi pääluokkaa. Luokituksen voisi luonnollisesti tehdätoisinkin. Tässä esimerkiksi positiivisina pidetyt luonteenpiirteet on luo-kitettu positiivisiin ominaisuuksiin. Ne voidaan kuitenkin yhdistää yh-dessä negatiivisten luonteenpiirteiden kanssa yhdeksi luonnestereotypi-oiden luokaksi. Seuraavassa esitellään nämä pääluokat. Luokkien nimienjälkeen on tieto, kuinka moni vastaajista ja millainen prosenttiosuus onmaininnut kyseisen teeman suomalaisuuden kuvauksessaan. Luokkienprosenttiosuuksien summa on yli sata, koska vastaajat ovat voineet mai-nita useita teemoja.

Taulukko 6.1. Suomalaisuuden sisällöt vastaajien omin sanoin. Vastaajienlukumäärä ja prosenttiosuus.

Valtiollis-isänmaalliset sisällöt 84 (46 %)

1. Isänmaa, koti, uskonto: 13 (7 %)2. Lojaalisuus suhteena suomalaisuuteen 20 (11 %)

isänmaallisuus, vastuu, yhteenkuuluvaisuus jaylpeys määreinä, Suomen kunnioitus, kansallistunne. (ei kuitenkaan aktiivisestiomana suhteena kuten lk. 16)

3. Itsenäisyys: itsenäinen maa, voi päättää omista asioista 43 (24 %)4. Vapaus 19 (11 %)5. Isänmaallis-valtiolliset symbolit: 7 (4 %)

lippu, Maamme-laulu, talvisota, presidentin kuvat

Suomalaisuus identiteettinä, neutraali määrittelevä taso 54 (30 %)

6. Kotimaa, oma maa, tuttu ja turvallinen 11 (6 %)7. Olla suomalainen, kuuluminen Suomen kansaan, 25 (14%)

asua Suomessa, syntynyt Suomessa, kansallinenidentiteetti, olla jotakin

8. Kansalaisuus, yhteiskunnallinen osallistuminen, 6 (3 %)

212

äänestäminen, kansalaisluottamus9. Kansa, kokonaisuus: pieni kansa, esi-isät, menneisyys 16 (9 %)

, yhteiset kokemukset, maa, valtio10. Poissulkevuus, ulkoryhmän kautta määrittäminen 5 (3 %)

ei ruotsalaisia, venäläisiä, torjuu ulkomaalaiset

Elämäntapa ja kulttuuri symboleineen 53 (30 %)

11. Kulttuuri: kieli, kulttuuri, Kalevala, Sibelius 17 (9 %)12. Luonto: järvet, luonnonläheisyys, luonnon kauneus, 24 (13 %)

vuodenajat13. Elämänmuodon symbolit: makkara, sauna, kossu, , 20 (11 %)

keskiolut verkkarit, Hankkijan lippis, juhannus,juominen, mämmi, kansakoulu, savolaiset, henkilöt,Ruotsi-Suomi-maaottelu, perkele.

Positiiviset ominaisuudet 74 (41 %)

14. Hyvät elinolot: turvallinen, toimiva yhteiskunta, ei sotia, 33 (18 %)ei nälkää, sosiaaliturva toimii, hyvä olla, hyvinvointi,yksilönvapaus, laatua, teollisuus, ihan hyvä, etuoikeus,kehittyy /olosuhteiden arvo

15. Positiiviset luonteenpiirteet: 39 (22 %)sisukkuus, ahkeruus, peräänantamattomuus, työ,yrittäminen, /luotettavuus, rehellisyys,lain kunnioittaminen, vaatimattomuus, kunnollisuus,osaavuus, luovuus

16. Aktiivinen arvostus: tärkeä, merkityksellinen, 17 (9 %)ei vaihdettavissa, kaikkea, kova sana, hyvä asia,säilytettävä, paras maa, kalliisti lunastettu, hyvä asia/itseisarvo

Negatiiviset ominaisuudet 43 (24 %)

17. Negatiiviset luonteenpiirteet: 30 (17 %)jurous, syrjäänvetäytyvyys, sulkeutunut, jäyhä,huono itsetunto, pikkusieluisuus, kateus / itsepäisyys,jääräpäisyys, junttimaisuus, takametsien mies,takapajuisuus, tyhmyys, ahdistuneisuus

18. Torjuva suhde ulkomaailmaan, ulkomaalaisten vieroksu- 10 (6 %)

213

minen, nurkkapatriotismi, vääränlainen ylemmyydentunne19. Huonot elinolosuhteet: verot, hinnat, alkoholipolitiikka, 5 (3 %)

ilmasto, muodollisuus20. Vähämerkityksellisyys: varauksellinen suhde, 9 (5 %)

suhteellistaminen, ei ole olemassakaan, merkitysvähentynyt, ei ole itse isänmaallinen

21. Ei osaa sanoa 7 (4 %)

Valtiollis-isänmaalliset teemat on useimmin esiintyvä kokonaisuus: mel-kein puolet vastaajista mainitsee jonkin niistä. Yksittäisistä asioista "itse-näisyys" mainitaan selvästi useimmin. Joka neljäs vastaaja (24 %) viittaaitsenäisyyteen joko suoraan tai epäsuorasti (saa päättää omista asioista).Kysymys esitettiin ennen kansallista identiteettiä käsittelevän lomakkeentäyttämistä, joten se, että itsenäisyys on myös tarjotun sanalistan suoma-laisuuteen eniten liittynyt sana, vahvistaa lista-arvion tuloksen. Sanaa"kotimaa" ei ole mainittu kuin viidesti. Itsenäisyyden käsite on eksplisiit-tisesti mainittavissa, ja siihen voi tiivistää paljon suomalaisuuden ole-musta.

Luokitusten välillä ei ole juuri positiivisia empiirisiä yhteyksiä. Tä-mä johtuu yksinkertaisesti siitä, että mainitsemalla yhden tason vastaajaon taipuvainen jättämään mainitsematta muut. Negatiivisten luonteenpiir-teiden mainitseminen ja suomalaisten torjuvan suhteen ulkomaailmaanmainitseminen esiintyvät yhdessä useammin kuin sattumalta. Samoinkun vastaajat ovat tuoneet esille negatiivisia olosuhteita suomalaisuudenkuvailuna, tuodaan tällöin esiin myös positiivisia ominaisuuksia.

Vastauksista ilmenee suomalaisuuden arvostaminen. Suoranaisestipositiivisia arvioita on kaksi kertaa niin paljon kuin negatiivisia vastauk-sia. Arvotusluokitus ei ole itsestään selvä. Pelkästään negatiivisiksi tul-kittavia vastauksia antoi vain 11 vastaajaa. Useimmat negatiivisiksi tulki-tuista vastauksista olivat suomalaisen luonnestereotypian kielteisiksi taiarveluttaviksi tulkittuja ominaisuuksia. Noin puolessa tapauksista, joissaon esitetty negatiivinen luonnestereotypian kuvaus, on esitetty myös

214

positiivisen luonnestereotypian piirteitä. Luonnestereotypian arviointi onsiis yksi merkitysalue.

6.3.1 Avovastausten yhteydet sanoihin

Sekä sanojen merkityksellisyyden arvioinnin että suoran kysymyksen"mitä kaikkea on suomalaisuus'" tarkoituksena oli tuottaa samasta asiastaeri tavoin kertovaa aineistoa. Annettujen avovastausten joukossa on sel-laisia asioita, joille on löydettävissä vastine arvioitavista sanoista. Lähtö-kohtaisena oletuksena on, että tietyn asian avovastauksessa maininneetkorostavat sitä myös sana-arviointitehtävässä.

Taulukko 6.2. Ilmausten maininneiden ja mainitsemattomien pisteiden erojenmerkitsevyystasot niitä vastaavissa sanoissa

itsenäisyys 0.63peräänantamattomuus 0.60vapaus 0.20luonto 0.16kieli 0.05Kulttuurisuomalaisuusfaktorija kulttuuri 0.056

Sanoilla ei ole juuri merkitseviä yhteyksiä vastaaviin avovastauksiin.Esimerkiksi ”itsenäisyyden” ja ”vapauden” maininneet eivät korostavastaavia sanoja merkitsevästi enemmän kuin mainitsemattomat. Se, ettäesimerkiksi ”itsenäisyyden” maininneet eivät korosta sanaa itsenäisyyssana-arvioinnissa enempää kuin sitä mainitsemattomat, kertoo siitä, ettäitsenäisyys on yleisesti merkityksellisenä pidetty suomalaisuuden sisältö;myös ne, jotka eivät satu mainitsemaan sitä spontaanisti, pitävät sitämerkityksellisenä. Myönteisiä luonnekuvauksia tarjonneet eivät korostasanaa peräänantamattomuus. Odotettavissa olevia painotuseroja ei ole,koska mainittujen ilmiöiden kuulumisesta kollektiiviseen suomalaiseenidentiteettiin ei ole erimielisyyttä.

215

Inhimillis-moraalisen suomalaisuuden ja kulttuurisuomalaisuudenfaktorit muodostuvat pääasiassa sanamuuttujista, joita ei pidetä yleisestimerkityksellisinä. Kulttuurisia teemoja maininneet (17) eivät korostakulttuurisuomalaisuutta merkitsevästi enemmän. Positiivisia luonteen-piirteitä maininneet eivät korosta inhimillis-moraalista faktoria, ja nega-tiivisia luonteenpiirteitä esittäneet pikemminkin painottavat sitä hei-kommin. Menetelmät tuottavat siis erilaisia tuloksia. Avovastausluoki-tusten tilastollista käyttökelpoisuutta rajoittaa vastausluokkien pienikoko. Suomalaisuuden mainitseminen ”arvokkaana ja kalliina” asianaliittyy inhimillis-moraalisen sisällön painottamiseen.

6.4 Yhteenveto

Nationalistis-valtiollinen kansallisuuskuva on sangen hallitseva suoma-laisilla. Tätä ilmentää sanan itsenäisyys spontaani liittäminen suomalai-suuden ominaispiirteeksi avovastauksessa sekä liittäminen tarjottuunsanalistaan suhteellisen yksimielisesti. Itsenäisyys on nimenomaan valti-ollisesti määrittynyt, koska se liittyy muihin valtiollis-isänmaallisenfaktorin suomalaisuutta ilmentäviin sanoihin. Luvussa 1.4 Erilaiset kan-sallisuuskuvat esiteltiin kansalliseen identiteettiin potentiaalisesti liittyviäviittaustasoja. Niitä ovat

1) ihmisen taso,2) kulttuurin taso,3) ajallisen jatkuvuuden taso,4) spatiaalisuus ja5) systeeminen taso (sisältää valtion sekä yhteiskunnan).

Viittaustasoille ja niiden alakokonaisuuksille löytyy vastineita faktoreis-ta. Kulttuurinen suomalaisuus kuvaa lähinnä korkeakulttuurisuutta. Fak-toreiden jäsentymistä määräävät kuitenkin enemmän käytetyn menetel-män rajaukset. Joitakin teema-alueita kuvaavia sanamuuttujia on paljon

216

edustettuina, jolloin niiden ympärille muodostuu helpommin faktori,joitakin ei.

Luvun 1.4 teoreettisen sisältöluokituksen tulisi ilmetä empiriassavalmiiksi annetussa sanaluettelossa ja vapaasti annetussa avovastaukses-sa. Ihmisen viittaustaso (ihmisten joukko, väestö, joukkoon kuuluvienominaisuudet ja näiden väliset suhteet) saa vastineensa inhimillis-moraalisen faktorin painottamissa sanoissa. Mutta luonnestereotypia eisanojen kautta juuri ilmene. Avovastausten melko usein esittämät luon-nekuvaukset sen sijaan liittyvät valmiiksi annettuja sanoja tarkemminkohtaan yksilölliset ominaisuudet.

Kulttuurin viittaustason kokonaisuuksista kieli on mukana sananakieli (vaikka se liittyy ennen kaikkea kansallis-valtiolliseen faktoriin).Inhimillis-moraaliset sisällöt liittyvät myös kulttuuriin arvoiksi ja moraa-liksi käsitettyinä. Avovastauksista banaalien elämänmuodon symbolei-den voidaan ajatella kuuluvan myös tänne. (Elämänmuodon symbolit onvaikeasti sijoitettava empiirinen luokitus, jonka voitaisiin katsoa viittaa-van yksittäisten kategorian jäsenten välisiin suhteisiin. Elämänmuodonsymboleiden (esineiden, asioiden) kiinnekohta identiteetteihin on niidentoiminnallisuudessa. Ne ovat kansalliseksi määritellyn toiminnan välinei-tä tai kohteita.)

Sekä korkea- että populaarikulttuurin kansallisuutta määrittävistäpiirteistä ovat sanalistassa edusteilla kulttuurisen suomalaisuuden sisällöttaide ja kirjallisuus. Avovastauksissa on oma kokonaisuutensa kulttuuri.Ajallisen jatkuvuuden viittaustaso (myytit, perinteet, historia) ei tuleempiriassa juuri esille. Ainoastaan sana menneisyys viittaa tähän. Veripolveutumiseen viittaavaksi ymmärrettynä ilmentää ajallista jatkuvuutta.Luonteenpiirteiden ja arvojen olemuksellisena ja siten pysyvinä näkemi-nen merkitsisi ajallisen jatkuvuuden teemaa. Avovastauksissa on muuta-ma viittaus esi-isiin, menneisyyteen ja yhteisiin kokemuksiin sekä kult-tuurin alueella esim. Kalevala.

Maan viittaustaso ilmenee sanoissa luonto, ympäristö ja maaperä.Avovastauksissa luonto on oma vastausluokkansa. Rajattuun alueeseen ei

217

ole suoria viittauksia, mutta maanpuolustus ja valtio liittyvät rajan tee-maan.

Systeemiseen tasoon on paljon empiirisiä viitteitä. Poliittis-valtiolliseen merkityskokonaisuuteen viittaavat valtiollista riippumatto-muutta ilmentävät kansallis-valtiollisen faktorin sanat. Avovastauksissavaltiollis-isänmaalliset sisällöt ovat useimmin viitattu kokonaisuus. Ta-loudellis-yhteiskunnallisessa faktorissa mukana olevia sanoja on useitaedustamassa systeemisen tason yhteiskunnallisia ja taloudellisia toimin-toja. Avovastauksissa on elinolojen kuvauksia, jotka liittyvät yhteiskun-nallisiin oloihin (esim. turvallisuus). Kommunikatiivinen yhteisö ei tuleesiin empiriassa, ellei sanaa yhteisö oteta huomioon.

Saavutukset kansainvälisissä vertailussa ilmenevät statuksellisensuomalaisuuden faktorissa. Hyvät elinolot liittyvät tähän silloin, jos nii-den mainitsemisessa korostuu vertailu muiden maiden elinoloihin.

Luvun 1.4 "Erilaiset kansallisuuskuvat" luokituksissa ei otettu etukä-teen huomioon seuraavia avovastauksissa ilmeneviä suomalaisuudelleannettuja sisältöjä. Suhde identiteetin kohteeseen ja identifioituminen onmainittu sisältökokonaisuus sinänsä. Elämänmuodon symbolit "makkara,sauna, kossu", erityisyyttä ilmentävät sisällöt, eivät ole suoraan luokitel-tavissa mihinkään valmiiseen sisältökokonaisuuteen. Olojen aktiivinenarvostus ei ole mukana etukäteisluokituksessa, kuten ei myöskään huono-jen elinolojen mainitseminen. Etukäteisiin sisältöluokkiin nähden avo-vastauksissa korostuivat sisältöinä arvostaminen ja identifioituminen.

Sanaluettelo edustaa melko kattavasti suomalaisuuden teemoja. Val-tiollis-isänmaalliset teemat ovat esillä, samoin taloudelliset ja yhteiskun-nalliset seikat. Edusteilla eivät ole yksilölliset ominaisuudet ja luonneste-reotypiat eivätkä identifioitumisen ilmaukset.

218

7. SUOMALAISUUDELLEANNETUT SISÄLLÖT ERILAISISSATAUSTARYHMISSÄ

Kollektiivinen identiteetti on analyyttinen käsite, jolla on tarkoitus tehdäero sellaisiin metodologisesti individualistisiin ajatuksiin, että kollektiivi-sen kokonaisuuden identiteetti olisi jonkinlainen yksilöiden heidän kol-lektiivista kokonaisuuttaan (yhteisö, ryhmä, sosiaalinen kategoria) kos-kevien käsitysten summa tai keskiarvo. Kysymys on siis kollektiiviinliittyvistä merkitysmuodostelmista, jotka ikään kuin elävät omaa elä-määnsä ja vain tarvitsevat vaihtuvat tunnustajansa. Kollektiivista identi-teettiä luonnehtii kunkin identiteetin kantajan käsitys siitä, että kollektii-via koskeva identiteetti on olemassa hänen ajatuksistaan riippumattamutta on kuitenkin tarpeeksi monien muiden jakama, tunnustama jatoteuttama. On olemassa käsitys yleisesti jaetusta samanlaisesta suhteestaidentiteetin kohteeseen. Identiteetin sisällöt arvellaan samalla tavoinjaetuiksi ja tunneside samankaltaiseksi (yhtäläinen suhde identifikaatio-objektin ilmenemiin).

Suomalaisuuden sisältöjä vertaillaan erilaisiin yleisesti käytettyihindemografisiin taustamuuttujiin, jotta saataisiin selville yhtäältä se, kuinkayhdenmukainen käsitys suomalaisuuden sisällöistä vallitsee, ja toisaaltase, millaisista representaatioista vallitsee erimielisyys. Erojen tarkasteluon kiinnostavaa sellaisenaan ja myös siksi, että myöhemmissä sisältöjen

219

ja identifikaatioiden yhteyksien analyyseissa voidaan ottaa huomioontaustaryhmäkohtaiset erot mahdollisina selittävinä tekijöinä.

7.1 Yksimielisyys suomalaisuudesta

Käsitysten yhdenmukaisuutta selvitettäessä voidaan vertailla sanojensuhteellista merkityksellisyyttä erilaisten taustamuuttujien suhteen. Mi-tään kovin selvää kriteeriä sille, arvioidaanko yksittäinen sana yhtä mer-kitykselliseksi eri ryhmissä, ei ole.

On tyydytty tarkastelemaan sitä, kuinka luvussa 6.1 esitetyt suoma-laisuuden kannalta merkityksellisimmiksi arvioidut sanat arvioidaanerilaisissa ositteissa. Sanat on järjestetty niille annettujen merkitykselli-syyspisteiden mukaan erilaisissa alaryhmissä, kuten sukupuoli ja ikä-ryhmät. Ryhmien sisäisiä hajontoja ei oteta huomioon. Liitteen 7 taulukotilmaisevat, miten paljon mainituille yleisesti merkityksellisimmille sa-noille kussakin alaryhmässä annetut merkityspisteiden mukaiset järjes-tyssijat poikkeavat toisistaan. Tämä tapa on melko karkea, mutta se onselkein ja yleiskatsauksellisin keino ilmaista, kuinka yhdenmukaisestiyleisesti merkityksellisimpiä sanoja pidetään merkityksellisimpinä suo-malaisuuden kannalta. Mikäli sanat ovat ”suurin piirtein” satunnaisvaih-telua vastaavasti samassa järjestyksessä kärjessä kaikissa ositteissa, ontämä argumentti suomalaisuuden sosiaalisen representaation yhdenmu-kaisuuden puolesta.

Iän, sukupuolen, koulutuksen, sosio-ekonomisen aseman ja äidinkie-len perusteella tehdyissä vertailuissa ilmenee, että 15 yleisesti merkityk-sellisempinä pidettyä sanaa ovat pieniä poikkeuksia lukuun ottamattamukana kunkin alaryhmän merkityksellisimpinä pidettyjen sanojen jou-kossa. Tarkastelluista alaryhmistä opiskelijoilla (n=13) oli suurimmatpoikkeamat merkityksellisimpinä pidettävissä sanoissa: perustuslaki javaltio ovat vähemmän korostuneita, ja elintaso, kaupankäynti, ympäristöja teollisuus korostuvat. Demokratian merkityksellisyys on heikompi

220

vähemmän koulutetuilla kuin enemmän koulutetuilla. Maanviljelijöilläsana maanviljelijä nousee merkityksellisimpien sanojen joukkoon.

Yksi tapa tarkastella annettujen arvioiden yhdenmukaisuutta on tark-kailla sanoille annettujen pisteiden ryhmäkeskiarvojen korrelaatioitaryhmien välillä. Tälläkään tavoin ei tosin voida ottaa lainkaan huomioonsanojen arvioista ryhmien sisällä vallitsevia mahdollisesti suuriakin ero-ja.

Iän mukaisestiNuorimpien, 18-30-vuotiaiden, sanojen keskiarvojen korrelaatio yli

55 -vuotiaiden sanojen keskiarvoon on 0.89.Sukupuolen mukaisestiKorrelaatio miesten ja naisten keskimääräisten sanojen pisteiden vä-

lillä on hyvin suuri, 0,96.Koulutuksen mukaanPerus- tai ammattikoulun käyneiden korrelaatio opistoasteen tai sitä

enemmän koulutusta saaneisiin on 0,94.Äidinkielen mukaanSuomen- ja ruotsinkielisten korrelaatio on 0,95.

Edellä kuvatut erittelyt ovat luonnollisesti vain joitakin, joskin vakiin-tuneimpia tapoja jakaa aineisto osiin. Itsenäisyys on kaikissa jaotteluissaaivan kärkipäässä. Ainoastaan ruotsinkielisillä se on vasta viidentenä.Kotimaa, vapaus, koulu ja koulutus vaihtelevat näissä osituksissa vähitensuhteellisen merkityksen mukaan. Kokonaisuudessaan suomalaisuudenkannalta merkitsevimmiksi arvioiduista sanoista ei näytä vallitsevansuurta erimielisyyttä.

221

7.2 Suomalaisuudelle annettujen sisältöjenerot

Suomalaisuuden erilaisten sisältöjen eri taustaryhmissä saamia painoar-voja tarkastellaan faktoripisteiden erojen perusteella. Vertailujen perus-tana olevat taustaryhmät ovat sukupuoli, ikäryhmät, äidinkieli, koulutus,sosiaalinen asema, työmarkkina-asema, ammattiryhmä, puoluekanta jatulot.

7.2.1 Suomalaisuusfaktoreiden erot

Suomalaisuuden sisältöjä voidaan vertailla yksittäisten sanojen tai niidenlaajempien kokonaisuuksien kautta. Faktoripisteiden vertailulla tausta-ryhmien välillä saadaan tietoa valmiiden merkityskokonaisuuksien pai-notuksista. Faktoripisteiden keskiarvo on aina 0 ja keskihajonta 1, jotenryhmäkeskiarvoja voidaan tulkita suoraan. (Tulojen mukaisia eroja eiollut. Työmarkkina-aseman mukainen ero inhimillis-moraalisessa fakto-rissa heijastuu iästä ja koulutuksesta.)

1. Taloudellis-yhteiskunnallinen suomalaisuus

Taloudellis-yhteiskunnallisen suomalaisuuden faktorin pisteiden keskiar-vo on suurempi naisilla (ka. 0,31) kuin miehillä (ka. -0,25)(F(179,1)=14,09, p=0,0002). Taloudellis-yhteiskunnallinen faktori onlisäksi kaikista seitsemästä faktorista selvimmin naisilla erottuva.

Taloudellis-yhteiskunnallinen suomalaisuus korostuu eläkeläisillä(ka. 0.42), opiskelijoilla (0.37) ja alemmilla toimihenkilöillä (0,23) jamuita heikompana taas työnantajilla, yrittäjillä (maanviljelijöillä) (-0,48)ja ylemmillä toimihenkilöillä (-0,38). (F(179,8), p=0.0043). Enemmänkoulutetuilla tämä on hieman muita heikompi (p=0.13, ns.). (Kun tutkit-tavat jaetaan kahteen ryhmään koulutuksen mukaan ja kun sukupuoliotetaan vakioituna huomioon, voidaan faktorilla havaita myös koulutuk-

222

sen mukainen ero. Tällöin vähemmän koulutettujen korkeammat pisteeterottuvat merkitsevästi enemmän koulutetuista (F 6.489 p=0,012) (Suku-puolen huomioonottaminen selventää koulutuksen mukaista eroa, sillänaisten suurempi osuus koulutettujen keskuudessa korottaa koulutettujenpisteitä.)) Puoluekannan mukaan tämä faktori korostuu vasemmistoliiton(0,73) ja sitä vähemmän myös sosiaalidemokraattien kannattajilla (0,28),kun taas kokoomuksen kannattajat korostavat sitä vähiten (-0,49)(F((179,8), p=0,03). Faktori korostuu suomenkielisillä (p=0.050).

2. Inhimillis-moraalisen suomalaisuuden faktori

Kaikkien faktoreiden taustaryhmien mukaisessa tarkastelussa kaikistasuurimmat erot ovat inhimillis-moraalisessa suomalaisuudessa ikäryhmi-en välillä. Mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse, sitä merkitykselli-sempänä inhimillis-moraalista suomalaisuutta pidetään, kuten taulukosta8.1 ilmenee (F(179,4)=7,80, p=0.0000). Faktorin pisteiden korrelaatioikään on myös suhteellisen suuri ja erittäin merkitsevä (r=0.345). Ikä-ryhmien välillä ei ollut merkitseviä eroja suomalaiseksi identifioitumistamittaavalla asteikolla. Näin iän mukaiset erot ovat siis suomalaisen iden-titeetin sisällöissä eivätkä ilmaistussa suomalaiseksi identifioitumisenvahvuudessa.

Koulutuksen mukaan tarkasteltuna ylioppilailla on keskimääräisestialhaisimmat pisteet. He ovat keskimäärin 30-vuotiaita, ja heidän faktori-pisteidensä keskiarvo on -0.80, ja opiston käyneillä ylioppilailla toiseksivähiten (-0.70). Koulutuksen mukaiset erot ovatkin faktorin toiseksiselvimmät erot (F(178,5)=5,16; p=0.0002).

Iän ja koulutuksen yhteyden erittely

Sekä korkea ikä että alhainen koulutus liittyvät siis korkeisiin inhimillis-moraalisen suomalaisuuden faktoripisteisiin. Mutta myös nämä tausta-muuttujat ikä ja alhainen koulutus liittyvät toisiinsa siten, että nuoremmatovat koulutetumpia kuin vanhemmat. Tällöin koulutuksen mukaiset erot

223

faktorilla voisivatkin johtua iän mukaisista eroista. Vähemmän koulutetutovat vanhempia, ja vanhempien suhteellisen suuri osuus heidän joukos-saan voisi selittää heidän korkeampia faktoripisteitään.

Taulukko 7.1 Inhimillis-moraalisen suomalaisuuden faktoripisteiden keskiarvotkoulutustason ja ikäryhmien mukaan

Ikäryhmä18-30 31-40 41-50 51-64

Koulutus vähän -0.38 -0.19 0.60 0.50 0,25

( 15) ( 27) ( 30) ( 43) (115)

paljon -0.65 -0.57 -0.38 0.04 -0,45( 23) ( 14) ( 16) ( 11) (64)

-0,54 -0,32 0,26 0,40 0,00( 38) ( 41) ( 46) ( 54) (179)

Vaihtelun Neliö- Vapaus- F-arvo Merkitsevyys-lähde summat asteet taso

Koulutus 10.826 1 12.603 .000 Ikäryhmä 18.354 3 7.122 .000

Koulutuksesta tehty kuusiluokkainen ordinaaliseksi tulkittu muuttuja onmuunnettu kahteen luokkaan (1 Perusaste tai ammattikoulu / 2 ylioppilasopisto ja korkea-aste). Kun sekä ikä (61-64-vuotiaat on yhdistetty 51-60-vuotiaiden kanssa) että koulutus otetaan huomioon kaksisuuntaisessavarianssianalyysissa (sekä osittaiskorrelaatioiden tarkastelussa), ilmenee,että ikä ei selitä koulutuksen yhteyttä faktoriin, kuten ei koulutuskaanselitä iän yhteyttä. Alhaisen koulutuksen yhteys korkeisiin inhimillis-moraalisen suomalaisuuden faktoripisteisiin on siis selvä silloinkin, kuniän vaikutus otetaan huomioon. Samoin iän yhteys faktoripisteiden eroi-hin on edelleen selkeä, kun koulutuksen yhteys vakioidaan.

224

Vähän koulutetut keski-ikäiset, 41-50-vuotiaat ja vanhimmat 51-64-vuotiaat korostavat kaikkein eniten inhimillis-moraalista suomalaisuutta.Enemmän koulutetut nuoret, 18-30-vuotiaat sekä 31-40-vuotiaat pitävätinhimillis-moraalisia seikkoja kaikkein vähiten suomalaisuuteen kuulu-vina. Ikäryhmistä paljon koulutetut, 41-50-vuotiaat eroavat alhaisillapisteillään eniten vastaavasta vähemmän koulutetusta ikäryhmästään.

Inhimillis-moraalisella faktorilla ei ollut eroja sukupuolen ja äidin-kielen mukaan. Sosiaaliryhmien väliset, lähinnä opiskelijoiden matalienja eläkeläisten korkeiden pisteiden erot ilmentävät koulutuksen sekä iänmukaisia eroja. Opiskelijoilla on alhaisemmat pisteet (-0,70).

3. Kansallisvaltiollinen suomalaisuus

Kansallisvaltiollisten teemojen suomalaisuuden faktorilla on vähän taus-taryhmien mukaisia eroja. Kansallisvaltion teemojen suomalaisuus liittyyvahvimmin suomalaiseksi identifioitumiseen ja siitä isänmaallisuuteen(asiasta jäljempänä luvussa 8). Noissa ei myöskään ollut merkittäviätaustaryhmien välisiä eroja (luku 5.).

Samoin kuin suomalaiseksi identifioitumisessa naiset korostavat tätäfaktoria miehiä enemmän (p=0,028). Puoluekannan mukaiset erot ovatmyös tilastollisesti merkitseviä (F(179,8), p=0,047). Vasemmistoliitonkannattajien (n=7) pistekeskiarvo oli matalin (-1,01). Otoksen RKP:täkannattavat (n=7) taas korostavat keskimääräisesti eniten kansallisval-tiollisia aiheita (0,65), vaikka ruotsinkieliset pitävät faktoria suomenkie-lisiä hieman vähemmän merkityksellisenä (n.s.).

4. Suomalaisuus statuksena

Vasemmistoliiton kannattajien pisteet (-1,58) tällä faktorilla ovat selvästimuita pienemmät (F(179,8), p=0.009). Faktorilla ei ole muita suoriatilastollisesti merkitseviä eroja.

225

Statuksellinen suomalaisuus on tarkemmassa analyysissa vahvintaalle 30-vuotiailla miehillä, vaikkakaan mitään varsinaisia tilastollisestimerkitseviä yhdysvaikutuksia ei ole. Faktori on taas heikoin yli 40-vuotiailla koulutetuilla naisilla. Koska faktoripisteiden keskiarvo on aina0, faktoreiden faktoripisteitä ja vieläpä niiden tapauskohtaisia eroja voi-daan vertailla tietyn ryhmän sisällä. Nuorilla miehillä statuksellinensuomalaisuus (F4) erottuu heidän muille faktoreille saamistaan faktori-pisteitä, ts. se on heillä suhteellisesti korostuva. Kulttuurinen suomalai-suus (F5) sekä F7 ovat heillä alhaisia.

Taulukko 7.2 18-30 -vuotiaiden miesten (n=17) faktoripisteiden keskiarvot

Faktori keskiarvo hajonta

F1 Taloudellis-yhteiskunnallinen -0,03 1.00F2 Inhimillis-moraalinen -0,27 0,80F3 Kansallisvaltiollinen -0,27 0,85F4 Statuksellinen 0,51 0,91F5 Kulttuurinen -1.05 0,89F6 Tuotannollinen 0,11 1.24F7 Vähämerkityksiset -0,86 0,90

Statuksellisen suomalaisuuden (F4) ero muiden faktoreiden pisteisiin t-testissä on merkitsevä kaikkiin muihin faktoreihin nähden paitsi taloudel-lis-yhteiskunnalliseen (F1) ja teollis-tuotannolliseen (F6) faktoriin.

5. Kulttuurinen suomalaisuus

Iän mukaiset erot ovat jälleen selkeät (taulukko 7.3) ja samansuuntaisetkuin inhimillis-moraalisessa suomalaisuudessa. Nuorimmilla on tämänfaktorin alimmat pisteet (ka. -0.49) ja 40-64-vuotiailla kokonaisuudes-saan korkeimmat. (F(178,4)=4,24; p=0.0027). Kaikkein korkeimmat neovat 41-50-vuotiailla.

Sosiaaliryhmistä ylimmillä toimihenkilöillä on kulttuurisessa suoma-laisuudessa korkeimmat pisteet (0.53) ja työntekijöillä alimmat (-0.30),

226

mutta ero ei ole merkitsevä (p=0.068). Ylimpien toimihenkilöiden kor-keimmat faktoripisteet ovat kuitenkin kulttuurisuomalaisuudessa heidänmuihin suhteellisen alhaisiin faktoripisteisiinsä nähden, ts. kulttuurisuo-malaisuus korostuu suhteellisesti kaikkiin muihin faktoreihin nähdenylemmillä toimihenkilöillä (riippuvien otosten t-testit).

Suorat koulutuksen mukaiset erot eivät ole merkitseviä. Ne ilmene-vät kuitenkin kaksisuuntaisessa varianssianalyysissa, kun ikä otetaantoiseksi taustamuuttujaksi. Kun ikä ja koulutus otetaan yhteiseen tarkas-teluun, sekä ikäryhmien väliset erot korostuvat että koulutuksen mukaiseterot tulevat merkitseviksi. Kulttuurinen suomalaisuus on vahvintaenemmän koulutetuilla 41-50-vuotiailla ja erityisen vähämerkityksistänuorimpien, 18-30-vuotiaiden, vähän koulutetuilla. Koulutuksen mukai-set erot tulevat esille, koska nuoremmat ovat enemmän ja vanhemmatvähemmän koulutettuja. Suorissa koulutuksen mukaisissa jakaumissakoulutuksen vaikutus alikorostuu, koska koulutetuissa on suhteellisestiuseampia tätä kulttuurista faktoria keskimääräistä vähemmän merkitse-vänä pitäviä nuoria. Vastaavasti iän mukainen ero alikorostuu suorissajakaumissa, koska vanhemmat ovat useammin faktoria vähemmän mer-kitsevänä pitäviä vähemmän koulutettuja. Taulukossa 7.3 ovat faktoripis-teiden keskiarvot iän ja koulutuksen mukaan sekä kaksisuuntaisen va-rianssianalyysin tulokset.

227

Taulukko 7.3 Kulttuurisen suomalaisuuden faktoripisteiden keskiarvot ikäryh-män ja koulutuksen mukaan

Ikäryhmä

18-30 31-40 41-50 51-64Koulutus vähän -1.17 -0.24 0.17 0.18 -0,10

(15) (27) (30) (43) (115)

paljon -0.05 0.00 0.56 0.30 0,17(23) (14) (16) (11) ( 64)

-0.49 -0.16 0.31 0.20 0,00( 38) ( 41) (46) ( 54) (179)

Vaihtelun Neliö- Vapaus- F-arvo Merkitsevyys-lähde summat asteet taso

Koulutus 8.112 1 8.795 .003 Ikäryhmä 21.718 3 7.849 .000

2-suuntainen interaktio Ikäryhmä Koulutus 5.541 3 2.003 .115 (n.s.)

6. Teollis-tuotannolliset teemat

Teollis-tuotannolliset teemat on ainoa faktori, joka korostuu miehillämerkitsevästi enemmän kuin naisilla (0.017). Tarkemmin katsottunafaktori on suhteellisesti vahvin koulutetuilla nuorilla miehillä, muttamitään merkitsevää interaktiota ei ole.

7. Vähämerkityksisten seikkojen suomalaisuus

Vasemmistoliiton ja RKP:n kannattajat erottuvat (p=0.0002) tätä faktoriasuhteellisesti korostavina, ja kokoomuksen kannattajilla on sillä alhai-simmat pisteet.

228

7.2.2 Yksittäisten sanojen eroja taustaryhmien välillä

Joitakin edellä käsiteltyjä eroja on syytä tarkastella tarkemmin yksittäis-ten sanojen suhteen. Sukupuolen mukaisia eroja on hyvä tarkentaa var-sinkin, koska ne olivat huomattavat yhteiskunnallis-taloudellisella fakto-rilla, jolle latautuu hyvin monia erilaisia sanamuuttujia. Myös iän jakoulutuksen mukaiset erot ovat kiinnostavia.

Naisten korostamia sanoja miehiin nähden ovat erojen suuruusjärjes-tyksessä maanviljelijä, kansalainen, kristinusko, kirjallisuus, taide, arvo,kansantalous, kansalaissota, työntekijä, kasvot, työ, ympäristö, koulu,kansantulo ja kieli. Ainoa miehillä absoluuttisesti korostuva sana onteräs (muita suhteellisesti erottuvia ovat esim. maku, matematiikka jamuoto). Sen nojalla, että naiset pitävät sanoja keskimäärin merkitykselli-sempinä kuin miehet, voidaan tulkita heidän hieman miehiä vahvempaaidentifioitumistaan suomalaisiksi. Esimerkiksi sanan kansalainen selvälläkorostumisella naisilla voidaan pitkälle tulkita myös naisten vahvempaaidentifioitumista suomalaiseksi.

229

Taulukko 7.4 Sanojen merkityksellisyyden eroja vanhimman ja nuorimmanikäryhmän välillä (keskiarvot ja hajonnat sekä sijoitus- ja piste-erot)

Yli 55- Alle 30- Sijoitusero, piste-erovuotiaat vuotiaat ja merk.taso

veri 3,80 1,26 2.63 1,20 20 1,17 ***henki 4,13 1,04 3.03 1,22 30 1,10 ***vastuu 4,50 0,64 3.45 0,92 24 1,05 ***matematiikka 3,85 1,09 3.03 1,13 18 0,82 **maku 3,15 1,14 2.34 0,91 7 0,81 **juutalainen 2,25 1,10 1.47 0,76 2 0,78 ***kutsumus 3,18 1,03 2.47 1,03 6 0,71 **taide 3,20 1,02 2.53 1,01 5 0,67 *suvaitsevaisuus 3,55 1,06 2.89 1,11 13 0,66 *oikeus 4,62 0,63 4.00 0,90 13 0,62 **kohtalo 3,00 1,22 2.39 1,05 1 0,61 *mielenlaatu 3,90 1,05 3.32 1,04 11 0,58 *kasvot 3,40 1,03 2.89 1,31 7 0,51 *perustuslaki 4,77 0,48 4.29 0,84 11 0,48 **itsetuntemus 3,93 1,07 3.45 0,98 6 0,48 *tiede 3.85 1.00 3.39 1,17 7 0,46tuote 3.75 1.01 3.29 1,14 5 0,46kirjallisuus 3.52 0.96 3.08 0,95 7 0,44 *osuuskunta 2.73 1.04 2.32 0,96 2 0,41maanpuolustus 4.52 0.93 4.18 1,01 6 0,34koulu 4.70 0.72 4.37 0,67 4 0,33 *

sankari 2.73 1.20 3.34 1,28 -21 -0,61 *sivistyneistö 3.48 1.01 3.82 0.83 -18 -0,34 **elintaso 4.08 0.97 4.29 0,69 -9 -0,21kansalainen 4.05 1.08 4.24 0,88 -8 -0,19ammattiliitto 3.02 1.42 3.21 1,19 -15 -0,19keskiluokka 3.03 0.95 3.21 0,81 -13 -0,18arvo 3.38 1.02 3.55 0,80 -15 -0,17etu(intressi) 3.37 1.05 3.53 0,80 -16 -0,16

Vanhimmalle ikäryhmälle erityisen luonteenomaisia sanoja (taulukko7.4) ovat paitsi suhteellisesti myös absoluuttisesti merkityksellisinä pide-tyt vastuu ja henki. Vanhimmilla korostuvat perustuslaki, taide, (tiede,)kirjallisuus ja koulu ovat muihin kuin heillä erityisesti korostuvaan inhi-millis-moraaliseen faktoriin kuuluvia sanoja. Faktorin kärkimuuttujistaainoastaan arvo, elämä, huumori ja terveys eivät korostu iäkkäimmillä.

230

Muuten siis sukupolvien varhaistuessa ja vanhetessa nimenomaan ihmi-sen hengenelämään liittyvät seikat korostuvat suomalaisuudessa, näistähenki kaikkein selvimmin. Nuoremmilla suhteellisesti korostuvat sanatovat yhteiskunnallisia ja statuksellisia.

Oleellinen mutta empirian perusteella vaikea kysymys on, voidaankoerot tulkita sukupolvien välisiksi, jolloin eri polvet heijastelisivat erilaistasosialisaatiota kansakunnan representaatioihin, vai onko sittenkin kysees-sä vain elämänkaareen liittyvä yleinen yksilöhistoriallinen kypsyminen.Sanoista vastuu on selvimmin mahdollista tulkita ikärooleihin liittyväksi.Aikuistuminen on vastuun ottamista. Sukupolvi-/elinkaari -vaikutuksenselvittäminen vaatisi pitkittäistutkimusta.

7.2.3 Avovastausten erot taustaryhmien mukaan

Kysymykseen "Mitä suomalaisuus on mielestänne?" vastatessaan van-himmat vastaajat tuovat suomalaisuuden esille merkittävänä tai arvok-kaana asiana (61-64-vuotiaista 41 %, 51-60-vuotiaista 10 % ja alle 50-vuotiaista vain 5 %). Vanhimmat eivät taas tuo esiin arveluttavia tainegatiivisia luonteenpiirteitä (keskim. 0,05 piirrettä yli 50-vuotiailla,keskim. 0,28 alle 50-vuotiailla). Ero varianssianalyysissa kahden ryhmänvälillä on merkitsevä (p=0,025). Vaikka ero ei ole suuri, tämä on päin-vastaista kuin vanhimpien henkis-inhimillisen suomalaisuuden korostus.Kansallisvaltiollisia teemoja (itsenäisyys, isänmaa) esiin tuovat ovatmuita hieman vanhempia.

Nuoret mainitsevat (suhteellisesti) enemmän elämäntavan symboleja.Elämäntavan symboleja esittäneiden keskimääräinen ikä on 36 vuotta,muiden keskimääräinen ikä on 44 vuotta (p=0.0065).

Korkeammin koulutetut tuovat suomalaisuuden määritteiksi luon-teenpiirteitä ja erityisesti arveluttavia luonteenpiirteitä (keskim. 0,76piirrettä vastaajaa kohden) ja pelkän perusasteen käyneet hyvin harvoin(keskim. 0,06 piirrettä). Ylemmät toimihenkilöt esittävät suhteellisesti

231

selvästi eniten arveluttavia luonteenpiirteitä (keskim. 0,86). Luonteen-piirteiden esittäminen ei ole merkitsevässä yhteydessä henkis-moraalis-inhimillisen suomalaisuuden faktorin korostamiseen. Eksplisiittinenluonteenpiirteiden esittäminen suomalaisuuden ominaisuuksina eroaainhimillis-moraalisen suomalaisuuden implisiittisyydestä. Henkis-moraalisten sisältöjen painottaminen ei merkitse henkisten piirteidenkuvailua.

Ylemmät toimihenkilöt ja koulutetut eivät mainitse kertaakaan suo-malaisuutta arvokkaaksi asiaksi eivätkä tuo esille hyviä elinoloja. Nurk-kakuntaisuuden maininneista satunnaista useammat ovat myös käyneetkorkea-asteen. Negatiivisten määritysten antaminen suomalaisuudelle onylempien toimihenkilöiden ja korkeakoulutuksen saaneiden piirre(p=0.0000).

Oma maa erottuu naisilla ja vasemmistoliittolaisilla. Suomalaisuudenmerkitystä vähättelevät määrittävät kuitenkin itsensä suomalaisiksi, siisvaikkeivät pidä suomalaisuutta tärkeänä.

232

8. SUOMALAISUUDENSISÄLTÖJEN SUHDE ERILAISIINIDENTIFIKAATIOIHIN

Luvussa selvitetään sitä, miten eri identifikaatioiden vahvuudet liittyväterilaisiin suomalaisuuden sisältöihin. Korrelatiivisella tarkastelulla selvi-tetään, miten erilaisten sisältöjen merkityksellisyyspisteet liittyvät erilai-siin tutkittuihin identifikaatioiden vahvuuksiin.

8.1 Suomalaiseksi identifioituminen

Selvitetään, millaisia sisältöjä vahvasti suomalaisiksi itsensä identifioivatkorostavat suhteessa heikommin identifioituviin. Tarkastellaan sitä, liit-tyykö vahvaan suomalaiseksi samastumiseen erityisesti tiettyjä kollektii-visen identiteetin sisältöjä.

233

Taulukko 8.1 Suomalaisuusfaktorien korrelaatiokertoimet suomalaiseksi identi-fioitumisen vahvuuden kanssa

Taloudellis-yhteiskunnallinen 0,22 Inhimillis-moraalinen 0,22 Kansallisvaltiollinen 0,51 Statuksellinen 0,22 Kulttuurinen -0,05 Tuotannollinen 0,01 Vähämerkityksiset -0,10

Suomalaisen identiteetin sisältöjä kuvaavista faktoreista kolmas, kansal-lisvaltiollinen suomalaisuus, on vahvimmassa yhteydessä suomalaiseksisamastumiseen. Vahvasti suomalaiseksi identifioituvat korostavat siiserittäin selvästi heikosti identifioituviin nähden kansallisvaltiollisia tee-moja, joiden sanoja myös pidetään yleisesti merkityksellisimpinä. Kol-mella muulla faktorilla oli yhtä vahvat tilastollisesti merkityksellisetyhteydet suomalaiseksi samastumiseen. Taloudellis-yhteiskunnallinensuomalaisuus, inhimillis-moraalinen suomalaisuus sekä statuksellinensuomalaisuus olivat merkitsevässä yhteydessä samastumiseen. Sen sijaankulttuurisuomalaisuudella, teollis-tuotannollisten teemojen suomalaisuu-della ja vähämerkityksisten teemojen suomalaisuudella ei ole tilastolli-sesti merkitsevää yhteyttä suomalaiseksi identifioitumiseen. Seuraavaksitarkastelen sanoja.

234

Taulukko 8.2 Sanojen suomalaisuusarvioiden korrelaatiot suomalaiseksi identi-fioitumiseen korreloitumisen voimakkuuden mukaisessa järjestyksessä. Toisessasarakkeessa ovat sanan keskimääräisen merkityksellisyyden suomalaisuudenkannalta mukaiset järjestyssijat. Mukana on 15 vahvinta ja 11 heikointa yhteyttä.

Keskim. merkityksen Korrelaatio Keskim.mukainen järjestys suomalaiseksi merkitys-

identifioitumiseen pisteet

1. 9. maanpuolustus 0,53** 4,372. 2. kotimaa 0,50** 4,733. 1. itsenäisyys 0,47** 4,774. 8. valtio 0,42** 4,425. 15. kieli 0,35** 4,246. 18. kansalainen 0,33** 4,167. 49. kasvot 0,31** 3,188. 14. koulutus 0,30** 4,279. 3. vapaus 0,30** 4,6510. 7. työ 0,29** 4,4611. 52. asema 0,29** 3,1212. 31. itsetuntemus 0,29** 3,7213. 45. etevämmyys 0,29** 3,3014. 28. raha 0,29** 3,7615. 17. teollisuus 0,29** 4,17

55. 57. taide 0,09 2,9656. 50. vaatimattomuus 0,09 3,1757. 60. maku 0,05 2,8458. 56. muoto 0,04 3,0459. 41. kirjallisuus 0,04 3,4760. 48. ammattiliitto 0,04 3,2461. 62. osuuskunta 0,04 2,5662. 58. kansalaissota 0,03 2,8963. 63. juutalainen 0,03 2,0264. 64. sosialismi -0,04 2,0265. 65. vallankumous -0,08 1,89

Vahvasti suomalaisiksi identifioituvat korostavat heikommin identifioi-tuviin nähden pääsääntöisesti sellaisia sanoja, joita pidetään yleisestimerkityksellisimpinä. Esimerkiksi vahvasti suomalaisiksi identifioituvatkorostavat heikommin identifioituviin nähden vahvimmin suomalaisuu-teen liitettyjä sanoja itsenäisyys, kotimaa ja valtio. Mitä merkitykselli-sempänä sanaa yleisesti pidetään, sitä enemmän se korostuu vahvasti

235

identifioituvilla suhteessa heikommin identifioituviin. Asioiden yhteysilmenee selkeimmin siten, että heikommin suomalaisiksi identifioituvateivät pidä yleisesti suomalaisuutta ilmentävinä pidettyjä sanoja yhtäpaljon merkityksellisinä kuin vahvasti samastuvat. Vahvasti ja heikostiidentifioituvien välillä ei ole taas eroja sellaisten sanojen arvioinnissa,joita ei pidetä yleisesti ottaen suomalaisuuden kannalta merkityksellisinä.Esimerkiksi vähämerkityksisinä pidettyjä sosialismia, vallankumousta jamakua ei pidetä enemmän identifioituvien keskuudessa merkitykselli-sempinä kuin vähemmän identifioituvien keskuudessa.

Useimpien sanojen merkityksellisenä suomalaisuuden kannalta pi-täminen on yhteydessä suomalaiseksi identifioitumisen voimakkuuteen.Kaikkiaan 65 arvioidusta sanasta 49:n merkitsevyysarviointi oli tilastolli-sesti merkitsevässä yhteydessä suomalaiseksi identifioitumiseen. Merkit-sevästi käänteisessä suhteessa korreloivia sanoja ei ollut. Näin pääsään-töisesti sanojen merkityksellisenä pitäminen liittyi identifioitumisenvahvuuteen. On huomattava, että sanat on valittu alun perin sen mukai-sesti, että niiden on ajateltu liittyvän erilaisiin kansallisiin ideologioihin.

Sanan yleinen merkityksellisyys on siis yhteydessä sanan merki-tysarvion ja suomalaiseksi identifioitumisen väliseen korrelaatiokertoi-meen. Merkityksellisemmät sanat ovat enemmän yhteydessä identifikaa-tioon. Sanojen keskimääräisten merkityksellisyyspisteiden ja sanojenarvioinnin korrelaatiokertoimet suomalaiseksi identifioitumisen vahvuu-teen ovat yhteydessä toisiinsa järjestyskorrelaatiokertoimella 0.60(r=0.69). Mitä vähemmän sanan kuvaamalla asialla katsotaan olevantekemistä suomalaisuuden kanssa, sitä vähemmän se erottelee vastaajiaidentifikaation näkökulmasta. Mekanistisesti tämä voidaan tulkita kah-della tavalla. Ensiksi, identiteettirepresentaatiosta lähtien tarkasteltuna,sanoille, joita pidetään yleisesti tärkeinä suomalaisuuden kannalta, arvi-oitu suhteellisen suuri merkityksellisyys kertoo, että suomalaisuus ontärkeää vastaajalle ja suomalaiseksi samastutaan vahvasti. ”Koska itse-näisyys liittyy mielestäni vahvasti suomalaisuuteen, tunnen itseni vah-vasti suomalaiseksi.” Toisaalta identifioitumisen intensiteetin näkökul-

236

masta, jos vastaaja identifioituu suomalaiseksi ja pitää sitä siten tärkeänäja merkityksellisenä, hän arvioi tämän vuoksi yleisesti suomalaisinapidettyjä asioita merkityksellisiksi. ”Koska samastun suomalaiseksi, näenitsenäisyyden ilmentävän suomalaisuutta.”

Merkityksellisyysarvioon liittyy myös arvio siitä, miten tärkeänävastaaja pitää arvioitavaa asiaa. Seikan merkityksellisyys ja sen arvosta-minen eivät kuitenkaan välttämättä ole sama asia. Tämä on ongelmaheikosti identifioituvien kohdalla. Heikosti identifioituva ei ehkä identi-fioidu vahvasti suomalaiseksi juuri jonkin merkityksellisenä pitämänsäseikan takia, jota pitää kielteisenä. Koettua merkityksellisyyttä ja subjek-tiivista arvonantoa ei voida käytetyllä menetelmällä valitettavasti erotellatoisistaan. (Ongelma ei ole suuri, koska useimpien vastaajien kohdalla onkyse suomalaiseksi identifioitumisen aste-eroista eikä varsinaisesta irti-sanoutumisesta.)

Mihin perustuu se, että vastaajien yleinen identifioituminen suoma-laiseksi on yhteydessä "yleisesti suomalaisina pidettyjen asioiden" pitä-miseen suomalaisina? Vastaajilla on toistensa kanssa yhdenmukaistatietoa siitä, mitä suomalaiset pitävät erityisesti suomalaisena. Tämä viit-taa suomalaisuuden keskeisten sisältöjen yhdessä vahvistettuun luontee-seen. Identiteettirepresentaatioiden, identiteetin viittausten, on oltavajaettuja ja tärkeiksi tiedettyjä ollakseen vetoavia. Siksi niihin representaa-tioihin identifioituminen, joita pidetään yleisesti kansakunnalle ominai-simpina, on yhteydessä omaan vahvaan identifioitumiseen. Jollei yksi-löillä olisi tietoa siitä, mitä yleisesti ottaen pidetään keskeisinä suomalai-suuden arvoina, merkityksellisimmät sanat eivät indikoisi identifioitu-mista, vaan vahvasti identifioituvat korostaisivat tasaisesti kaikkia sano-ja. Vahvasti identifioituva ”tietää”, että itsenäisyyttä kuuluu pitää erittäinmerkityksellisenä suomalaisuudelle. Heikosti identifioituvien vastauksethajoavat enemmän.

Mukana täytyy olla tietoisuus identifikaatiorepresentaation jaetustaluonteesta. Traditionaalisuus takaa tietoisuuden siitä, että muutkin jaka-vat samat representaatiot.

237

Taulukko 8.3 Joidenkin suomalaisuuden ominaisuuksien mainitsemisen yhteyssuomalaisen identiteetin vahvuuteen (kaikkien ka. 4.17). Suluissa on seikan mai-ninneiden lukumäärä, näiden suomalaiseksi identifioitumisen keskiarvo sekäkeskiarvon muiden keskiarvosta poikkeavuuden merkitsevyystaso varianssiana-lyysissa.

Itsenäisyys (40) 4,40 p=0.007Hyvä olla (33) 4,43 p=0.01 (haj. 0,33 / kaikki 0.65)

Vapaus (19) 4,40 p=0.11Arvokas asia (17) 4,30 p=0.39Positiivisetluonteenpiirteet (39) 4.25, p=0.36Isänmaa (13) 4.17 p=0.81

Käänteinen yhteys:Negatiivisetluonteenpiirteet (30) 3.8 p=0.002Ei arvoa (9) 2.9 p=0.0000

Avovastauksissa ne, jotka mainitsivat spontaanisti suomalaisuudeksiitsenäisyyden, ja ne, jotka toivat esiin Suomen hyvänä paikkana olla jaelää, samastuivat muita merkitsevämmin suomalaisiksi (osakokonaisuuk-sista erottuvin on isänmaallisuus). Suomalaisuuden arvokkaana asianamaininneiden suomalaiseksi samastuminen ei ole kuitenkaan merkitse-västi muita vahvempaa identifioitumista. Negatiivisia tai arveluttavialuonteenpiirteitä maininneet samastuvat keskimäärin muita heikomminsuomalaisiksi mutta positiivisia maininneet pikemminkin enemmän mut-ta eivät merkitsevästi. Ne, jotka eivät näe suomalaisuudessa mitään eri-tyistä arvoa, identifioituvat selvästi muita vähemmän suomalaisiksi.

8.1.1 Merkitystään enemmän suomalaiseksiidentifioitumista ilmentävät sanat

Edellä toisiinsa yhteydessä oleviksi esitetyn sanojen indikoiman identifi-kaation eli vastaajien kullekin sanalle antamien merkityspisteiden jasuomalaiseksi identifioitumisen välinen korrelaatio ja sanojen keskimää-

238

räisen suomalaisen merkityksellisyyden yhteys ei kuitenkaan ole täysinsuoraviivainen. Taulukossa 8.4 on lueteltu sanat, jotka indikoivat suoma-laiseksi identifioitumista vahvemmin kuin niille annetun yleisen merki-tyksellisyyden mukaan olisi odotettavissa. Sanat siis erottavat vahvasti jaheikosti identifioituvia. Kriteerinä on, että identifioitumisyhteyden mu-kainen järjestys on vähintään kymmenen sijaa korkeampi kuin keskimää-räisten pisteiden mukainen järjestys (poikkeuksena muuten vahvastierottuva maanpuolustus). Tilastollista kriteeriä oleellisempaa on se,muodostavatko sanat tulkittavia kokonaisuuksia.

Taulukko 8.4 Suomalaiseksi identifioitumiseen suhteellista merkityksellisyyttäänvahvemmin liittyvät sanat identifioitumiseen korreloitumisen voimakkuudenmukaisessa järjestyksessä. Toisessa sarakkeessa on sanan keskimääräinen merki-tyksellisyys suomalaisuuden kannalta.

Keskim. merkityksen Korrelaatio Keskim.mukainen järjestys suomalaiseksi merk.pisteet

identifioitumiseen

1. 9. maanpuolustus 0,53** 4,375. 15. kieli 0,35** 4,246. 18. kansalainen 0,33** 4,167. 49. kasvot 0,31** 3,1811. 52. asema 0,29** 3,1212. 31. itsetuntemus 0,29** 3,7213. 45. etevämmyys 0,29** 3,3014. 28. raha 0,29** 3,7619. 53. kristinusko 0,27** 3,0820. 39. sivistyneistö 0,27** 3,5426. 38. arvo 0,24** 3,5727. 40. nykyaika 0,24** 3,5128. 61. kohtalo 0,23** 2,8331. 59. kutsumus 0,22** 2,8533. 54. sankari 0,22** 3,0837. 51. veri 0,21** 3,17

* p< 0,05, ** p<0,01

Kaikkein eniten identifioitumista yleiseen merkityksellisyyteensä nähdenenemmän indikoivina sanoina nousevat esiin kasvot, asema ja eteväm-

239

myys. Niitä ei siis liitetä yleisesti kovinkaan vahvasti suomalaisuuteen,mutta vahvasti identifioituvilla niiden suhteellinen merkitys korostuuheikosti identifioituviin nähden. Listan sanojen luonne on toisaalta ver-tailua ulkoiseen ja statusta korostavaa (maanpuolustus, asema, eteväm-myys, raha, sivistyneistö, sankari) ja toisaalta suomalaisuutta inhimilli-sesti sitovana ilmentävää (kasvot, itsetuntemus, kristinusko, kohtalo,kutsumus, veri). Tosin henki, mielenlaatu, vastuu ja oikeus puuttuvattähän kokonaisuuteen kuuluvista. Kieli, kansalainen ja maanpuolustusovat sellaisia valtiollis-isänmaallisen faktorin sanoja, jotka eivät ole si-joittuneet yleisessä merkityksellisyydessään aivan kärkeen toisin kuinitsenäisyys, kotimaa ja valtio. Näitä kaikkia sanoja luonnehtii latautunei-suus vastakohtana neutraaliudelle.

Taulukossa 8.5 ovat vastaavasti sanat, joita pidetään suhteellisenmerkityksellisinä mutta jotka silti eivät erottele silti vastaajia identifioi-tumisen suhteen.

240

Taulukko 8.5 Suomalaiseksi identifioitumiseen suhteellista merkityksellisyyt-tään heikommin liittyvät sanat identifioitumiseen korreloitumisen voimakkuudenmukaisessa järjestyksessä. Toisessa sarakkeessa ovat sanan keskimääräisetmerkityksellisyyspisteet suomalaisuuden kannalta.

Keskim. merkityksen Korrelaatio Keskim.mukainen järjestys suomalaiseksi merk.pisteet

identifioitumiseen

17. 4. luonto 0,28** 4,6121. 6. koulu 0,26** 4,4829. 12. elämä 0,23** 4,3432. 22. kaupankäynti 0,22** 4,0436. 5. perustuslaki 0,21** 4,5238. 27. edistys 0,21** 3,8239. 11. oikeus 0,21** 4,3441. 30. huumori 0,20** 3,7242. 10. terveys 0,19* 4,3743. 23. peräänant:muus 0,19* 3,9445. 16. työntekijä 0,17* 4,1846. 35. yhteisö 0,17* 3,6049. 37. mielenlaatu 0,15* 3,5751. 32. maaperä 0,13 3,6652. 36. henki 0,13 3,6053. 42. menneisyys 0,12 3,4454. 13. demokratia 0,10 4,3359. 41. kirjallisuus 0,04 3,4760. 48. ammattiliitto 0,04 3,24

* p< 0,05, ** p<0,01

Vaikka sanaa demokratia pidetään keskimääräisesti merkitsevänä suoma-laisuuden kannalta (ka. 4,33), sen kansallinen merkityksellistäminen eiindikoi edes merkitsevästi kansallista identifioitumista. Toisesta suunnas-ta ajatellen demokratian suomalaista merkitystä korostavien joukossa onmyös vähemmän suomalaisiksi identifioituvia. Demokratian ohella muitaidentifioitumisen suhteen heikosti erottelevia ja siten ilmeisesti heikostiidentifioituvilla suhteellisesti korostuvia sanoja ovat kirjallisuus, ammat-tiliitto, menneisyys. Vaikka luontoa, koulua, elämää ja perustuslakiapidetään merkityksellisinä, ne eivät jaa vastaajia identifioitumisen mu-kaan niin vahvasti kuin voisi odottaa, mutta yhteys identifioitumiseen on

241

silti vielä selvä. Elämä, oikeus, huumori ja terveys, mielenlaatu sekätyöntekijä (muttei yhteisö) korostuvat ensisijaisesti vähemmän koulute-tuilla, eivät niinkään vanhemmilla. Nuo sekä ensisijaisesti vanhemmillakorostuva henki ovat inhimillistä sitovuutta ilmentäviä sanoja, joita olimyös identifioitumista herkemmin indikoivien sanojen joukossa. Neeivät jaa vastaajia kuten kasvot, itsetuntemus, kohtalo, kutsumus, veri.Kokonaisuudessaan nämä sanat ilmentävät lähinnä kansalaisuuteen liit-tyviä seikkoja (demokratia, perustuslaki ja myös oikeus ja yhteisö), yh-teiskunnallisia toimintoja (työntekijä, ammattiliitto, kaupankäynti, edis-tys, koulu), maata (maaperä, luonto) ja ihmistä (mielenlaatu, henki, ter-veys, huumori, peräänantamattomuus, elämä).

Kokonaisuutena siis maanpuolustus ja kasvot erottuvat sitä selvem-min suomalaisuudessa, mitä vahvemmin suomalaiseksi identifioituvavastaaja on. Vahvasti suomalaiseksi identifioituvilla ei ole juuri erimieli-syyttä vahvimmin merkityksellisinä pidettyjen sanojen merkityksestä.Sen sijaan heikompi identifioituminen merkitsee sitä, että yleisesti merki-tyksellisempien sanojen merkityksellisyyspisteet hajoavat enemmän.Erityisiä heikosti identifioituvien omia yhteisiä teemoja ei ole toisin kuinvahvasti identifioituvilla, joille yleisesti merkitykselliset seikat ovat yk-simielisimmin merkityksellisiä.

8.1.2 Suomalaiseksi identifioitumisen mallit

Suomalaisen identiteetin sisältöjen painottumista voidaan tarkastellavielä suomalaiseksi identifioitumisen erilaisiin alamuotoihin nähden.Luvussa 2.5 käsitellyistä seitsemästä kansallisen identifioitumisen erilai-sesta muodosta voidaan käytettävissä olevilla muuttujilla suurpiirteisestitutkia tässä vain seuraavia kolmea:1. yhtäläisyys toisten kanssa eli yksilöiden samanlaisuus annettuun kan-sallisen kulttuurimalliin nähden, samastuminen suomalaisiin,

242

2. isänmaallisuus: lojaalisuus kansallisvaltiota, kansaa tai vaihtoehtoisestikansakunnan sosiaalista järjestystä tai kansaa johtavia ja edustavia henki-löitä kohtaan,3. kansallinen kulttuuri-identifikaatio: omien erityisten ilmaisutapojenymmärtäminen, luominen ja vaaliminen.

Ensimmäistä identifioitumisen mallia samastuminen suomalaisiinkuvaa suomalaiseksi identifioitumisen summamuuttujan kahdesta osiosta("Olen suomalainen" ja "Kuulun suomalaisiin") muodostettu summa-muuttuja, jonka homogeenisuusaste on tosin melko alhainen (alfa 0,57).Toista identifioitumisen mallia, isänmaallisuutta, mittaava summamuut-tuja muodostuu kahdesta osiosta (alfa 0,57): "Olen isänmaallinen" ja"Isänmaallisuus on nykymaailmassa on pikemminkin kielteinen asia"(käännettynä). Kolmatta mallia, "kulttuuri-identifikaatiota" , kuvaa vainyksi muuttuja ("Suomalainen kulttuuri on minulle tärkeä ja läheinen").Suomalaiseksi identifioitumiseen kuuluu vielä kolmen muuttujan muo-dostama keskeinen alakokonaisuus ”suomalaisuuden tärkeys”, joka ei olekuitenkaan sijoitettavissa etukäteiseksi samastumisen alamuodoksi. Sa-nojen korostumisella saadaan lähinnä vahvistusta muuttujien validiudel-le.

Isänmaallisuuteen liittyy sanoja muihin suomalaiseksi identifioitumi-sen malleihin nähden vain suhteellisesti vahvemmin, koska sanojen mer-kityksellisyys on yleisesti suhteellisen heikossa yhteydessä isänmaalli-suuteen. (Tässä erottuviksi tulkitaan muihin identifioitumisen muotoihinnähden korkeammin korreloituvat tai vähintään kaksikymmentä sijaakorostuvat sanat.) Isänmaallisuudessa korostuu selvimmin maanpuolus-tuksen merkityksellisyys: se erottuu suhteellisesti (r=0,50) isänmaalli-suuden muuten alhaisista korrelaatioista ja muiden identifikaatiomallienalemmista korrelaatioista maanpuolustukseen (suomalaiseksi samastumi-sella 0,39 ja ”kulttuuri-identifikaatiolla” 0,19). Kristinusko, vastuu japerustuslaki ovat muut isänmaallisuudelle erityisimmät sisällöt. Niidenlisäksi isänmaallisuuteen liittyvät suhteelliselta asemaltaan veri, sankari,kohtalo, oikeus, (nykyaika,) jotka ovat suhteellisesti mutta eivät absoluut-

243

tisesti merkitsevämpiä isänmaallisuuteen kuin yleiseen suomalaisuus-muuttujaan liittyneinä.

Suomalaisiin samastumisen yhteydessä korostuu kaksi teemakoko-naisuutta (korostumisen kriteerit ovat yhteissummamuuttujaa sekä muitatasoja korkeampi korrelaatio sekä kymmenen sijaa korkeampi suhteelli-nen asema). Kokonaisuus luonto erottuu selvimmin: luonto, ympäristö,maaperä. Yhteiskunnallisista toiminnoista ihmisyhteisöön ja ihmisiinvoidaan muodostaa jatkumo: koulutus, edistys, arvo, työ, maanviljelijä,työntekijä, yhteisö, huumori, suvaitsevaisuus, terveys, oikeus ja taide.(Myös veri, kasvot, vastuu, mielenlaatu ja juutalainen korreloivat enitensuomalaisiin kuulumiseen, mikä tukee sen ihmisiin liittyvää sisällöllistätulkintaa.) Suomalaisiin samastumiseen liittyy enemmän luonnon, ihmis-ten, sosiaalisuuden ja työn merkitys. Valtiollis-isänmaalliset ja taloudel-liset teemat eivät erotu erityisesti.

Kulttuuri-identifikaatiota kuvaavaan muuttujaan suomalaisen kult-tuurin läheisyyteen liittyvät muista erottuen kirjallisuus, taide, koulu,tiede, kutsumus ja kansalaissota, myös mielenlaatu, menneisyys ja arvo(sekä suhteellisen aseman perusteella kieli, kristinusko, maanviljelijä,edistys, etu, huumori ja peräänantamattomuus). (Erottuvuuden kriteerit:yhteissummamuuttujaa korkeampi korrelaatiokerroin, 20 sijaa korkeampisuhteellinen asema.) Teemat liittyvät selkeästi kulttuuriin ja toisaaltamenneisyyteen. Maanpuolustus on suhteellisen vähän yhteydessä kult-tuuri-identifikaatioon.

Katsauksen perusteella identifioitumisen mallit profiloituvat odotus-ten mukaisesti sanoihin nähden. Jos identifikaatiomallia kuvaavia muut-tujia pidetään kriteerimuuttujina, sanojen arvioinnin yhteydet niihin il-mentävät, että sanamuuttujat ovat valideja kansallisen identiteetin sisältö-jen kuvaajia. Kansallisen identifioitumisen malleja ja niiden sisällöllisiäyhteyksiä pitäisi tutkia systemaattisemmin.

244

8.2 Suomalaisuuden sisällöt ja arvot

Arvot voidaan jakaa Schwartzin (1992) mukaan kahteen ulottuvuuteen:ensimmäiseksi itsensä korostamiseen vs. itsensä ylittäminen ja toiseksiavoimuuteen muutokselle vs. pysyvyys. Erilaiset yksittäiset arvo-osiot(Schwartzilla 60 erilaista arvioitavaa arvo-osiota) voidaan sijoittaa näilläulottuvuuksilla oleviksi arvotyypeiksi tai lyhemmin Schwartzin terminäarvoiksi, joita tavallisesti on kymmenen, mutta tässä on lisänä vieläluokka ”harmonia”. Tässä selvitetään ensin, miten tutkitut identifikaatiotliittyvät erilaisten arvojen tärkeänä pitämiseen.

Taulukko 8.6 Identifioitumisten korrelaatiot arvoihin

Kotiseutu Suomalainen Eurooppalainen

Traditiot 0,21** 0,07 0,05Konformisuus 0,28** 0,22** 0,08Turvallisuus 0,25** 0,16 0,06Valta 0,37** 0.12 0,09Suoriutuminen 0,27** 0.04 0,10Stimulaatio -0,05 -0,12 0,13Hedonismi 0,07 -0,01 0,18*Itseohjautuvuus -0,05 -0,01 0,21**Universalismi -0,00 -0,09 0,14Hyväntahtoisuus 0,12 0,14 0,16Harmonia -0,09 0,16* 0,19*

* p< 0,05, ** p<0,01

Suomalaiseksi samastumisen vaihtelu ei ollut paljoakaan yhteydessäarvojen vaihteluun. Suomalaiseksi samastuminen oli yhteydessäSchwartzin arvoalueista vain konformisuuteen ja harmoniaan. Yksittäi-sistä arvoista vahvin yhteys oli turvallisuusarvoihin liittyvään kansalli-seen turvallisuuteen (0,43**). Muita suomalaiseksi samastumiseen liitty-viä yksittäisiä arvoja ovat rehellisyys, puhtaus, turvattu työpaikka, van-hempien kunnioittaminen, terveys ja tosi ystävyys (korrelaatiot 0,24-0,20). Tiettyä konformisuutta ja kansallisen turvallisuuden arvoa lukuun

245

ottamatta suomalaiseksi samastumisen vaihtelu ei jaa vastaajia arvojensuhteen.

Sen sijaan kotiseutuidentifikaatio liittyy hyvin selvästi Schwartzinarvoalueista vallan, konformisuuden, suoriutumisen, turvallisuuden jatraditionaalisuuden arvostamiseen (taulukko 8.6). Arvoalueet liittyvätsäilyttämiseen ja itsensä korostamiseen vastakohtana avoimuudelle muu-toksia kohtaan ja itsensä ylittämiselle (muiden huomioon ottamiselle).

Kotiseutuun samastumiseen eniten liittyviä yksittäisiä arvoja korre-laatioiden suuruuden mukaisessa järjestyksessä (0,37 - 0,19) ovat yhteis-kunnallinen tunnustus, julkisen kuvan säilyttäminen, turvattu työpaikka,kyvykkyys, kansallinen turvallisuus, mukava elämä, menestys, varakkuus,tottelevaisuus, yhteiskunnallinen valta, perinteiden kunnioitus, itsekuri,kunnianhimo, arvovalta, oman elämän hyväksyminen ja käänteisestihenkinen elämä. Yhteys on selvemmin ilmaistuna sitä, että paljon koti-seutuun samastuvat arvostavat valtaan liittyviä arvoja suhteellisen paljonmuihin nähden, sillä suomalaisten arvohierarkiassa valtaan liittyvät arvotovat kymmenestä arvoalueesta kokonaisuudessaan vähiten arvostettuja.Kotiseutuun identifioitumiseen liittyvät arvot ovat ehkä yhteydessäenemmän oman aseman ylläpitoon yhteisössä kuin varsinaiseen valtaanja hallintaan.

Arvot liittyvät eurooppalaiseksi samastumiseen jokseenkin vastak-kaisesti kuin kotiseutuun samastumiseen, vaikkakaan yhteydet eivät olevahvoja. Eurooppalaiseksi samastumiseen liittyivät itseohjautuvuus,hedonismi ja harmonia. Itseohjautuvuuteen kuuluvia yksittäisiä merkit-sevästi korreloivia arvoja olivat uteliaisuus, luovuus ja itsenäisyys, jotkaolivat pikemminkin käänteisessä suhteessa kotiseutuun samastumisenkanssa. Harmoniaan liittyviä olivat tosi ystävyys ja kypsä rakkaus.

Toiseksi on laskettu suomalaisuuden sisältöjä kuvaavien faktoreidenkorrelaatiokertoimet arvokokonaisuuksiin.

246

Taulukko 8.7 Suomalaisuuden sisältöjä kuvaavien faktoreiden korrelaatiotarvokokonaisuuksiin

F1 Taloudellis-yhteiskunnallinen suomalaisuusF2 Inhimillis-moraalinen suomalaisuusF3 Kansallisvaltiollinen suomalaisuusF4 Statuksellinen suomalaisuusF5 Kulttuurinen suomalaisuusF6 ”Tuotannollinen” suomalaisuusF7 Vähämerkityksiset teemat

F1 F2 F3 F4 F5 F6 F7

Traditiot -0,06 0,31** -0,07 0,09 0,11 0,03 0,07Konformisuus 0,15 0,27** 0,04 0,12 0,06 0,07 0,02Turvallisuus -0,02 0,15 0,06 0,20** -0,03 0,29** -0,02Valta 0,02 0,12 0,05 0,38** -0,27** 0,22** 0,03Suoriutuminen 0,05 -0,02 -0,07 0,32** -0,13 0,32** -0,03Stimulaatio -0,07 -0,05 -0,11 0,31** -0,18* 0,05 -0,04Hedonismi 0,06 0,12 -0,10 0,26** -0,07 0,05 0,00Itseohjautuvuus 0,01 -0,02 -0,11 0,17* 0,20** 0,13 -0,07Universalismi 0,11 0,12 -0,08 -0,01 0,29** 0,00 0,15Hyväntahtoisuus 0,14 0,16 0,02 0,09 0,16 0,09 0,05Harmonia 0,23** 0,09 0,09 -0,06 0,00 -0.11 0,03

* p< 0,05, ** p<0,01

Selkeimmin suomalaiseksi samastumiseen liittyvä kansallisvaltiollinenfaktori ei ole yhteydessä arvoalueiden vaihteluun aivan kuten suomalai-seksi identifioituminenkaan ei juuri ollut. Yksittäisistä arvoista kansalli-nen turvallisuus liittyy eniten tähän faktoriin (r=0,29). Arvojen yhteydettaloudellis-yhteiskunnalliseen suomalaisuuteen ovat heikkoja. Siihenliittyy merkityksellisesti vain harmonia, josta esimerkkeinä ovat perheenturvallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Iloisuus, hellyys, rehellisyys,turvattu työpaikka, terveys ja maailmanrauha olivat muita faktoriin liit-tyviä yksittäisiä arvoja.

Inhimillis-moraalinen suomalaisuus on selvässä yhteydessä pysy-vyyttä korostaviin traditio- ja konformisuusarvoalueisiin. Näistä esi-merkkeinä ovat faktoriin eniten korreloivat arvot perinteiden kunnioitus,oman elämän hyväksyminen, puhtaus, nöyryys, tottelevaisuus sekä pelas-

247

tus. Yhteys selittyy osin sillä, että vanhemmat vastaajat, korostavat sekäfaktoria että kyseisiä arvoalueita.

Statuksellisella suomalaisuudella on kaikkein selvimmät yhteydetarvoihin. Statuksellisen suomalaisuuden faktori korreloi selvästi vallan,suoriutumisen, stimulaatiohakuisuuden ja hedonismin arvoalueisiin sekähieman lievemmin turvallisuushakuisuuteen ja itseohjautuvuuteen. Val-taan ja suoriutumiseen liittyvät arvot ovat, kuten edeltä käy ilmi, yhtey-dessä myös kotiseutuidentifikaatioon. Siihen yhteydessä olevat konfor-misuus ja traditionaalisuus eivät ole yhteydessä statukselliseen suomalai-suuteen. Kotiseutuidentifikaatioon liittymättömät stimulaatiohakuisuus jahedonistiset arvot korostuvat statuksellisen suomalaisuuden yhteydessä.Kotiseutuidentifikaatioon liittyy siis enemmän pysyvyyden korostamista(konformisuus ja traditionaalisuus) kuin avoimuutta muutokselle, jastatuksellisen suomalaisuuskuvaan liittyy siis itsen korostamisen lisäksienemmän avoimuutta muutokselle. Vahvimmin faktoriin liittyvät arvotovat kyvykkyys, arvovalta, julkisen kuvan säilyttäminen, rohkeus ja jän-nittävä elämä.

248

Taulukko 8.8 Suomalaisuuteen statuksena liittyvät yksittäiset arvot

Kyvykkyys 0,35** Arvovalta 0,30** Julkisen kuvan säilyttäminen 0,29** Rohkeus 0,29** Jännittävä elämä 0,27** Uskaliaisuus 0,27** Varakkuus 0,26** Yhteiskunnallinen valta 0,26** Yhteiskunnallinen tunnustus 0,25** Kansallinen turvallisuus 0,25** Menestys 0,25** Mielihyvä 0,25** Iloisuus 0,24**

Älykkyys 0,22** Vaikutusvalta 0,22** Mukava elämä 0,21** Kunnianhimo 0,21** Itsenäisyys 0,21** Itsensä toteuttaminen 0,20** Puhtaus 0,19**

* p< 0,05, ** p<0,01

Mainittakoon vielä, että valtaa arvostavat korostavat yksittäisistä suoma-laisuuden sisällöistä korrelaatioiden perusteella eniten sanoja etu(r=0,35), raha (r=0,35), etevämmyys (r=0,30), maku (r=0,28), veri(r=0,28), sankari (r=0,27) ja asema (r=0,26) (ja vähiten kirjallisuutta -0,19 ja ympäristöä -0,17). Mainitut sanamuuttujat paitsi veri ovat statuk-sellisen suomalaisuuden faktoriin eniten korreloivien sanojen joukossa.

Viides faktori kulttuurisuomalaisuus on käänteisessä yhteydessä it-sen korostamiseen liittyvään valtaan. Sen sijaan kulttuurisuomalaisuus onyhteydessä itsen ylittämiseen liittyvään universalismiin - kaikista fakto-reista eniten - ja itseohjautuvuuteen. Kulttuurisuomalaisuus sijoittuuselvästi arvoulottuvuudella itsensä ylittämiseen vastakohtana itsen koros-tamiselle. Korkeimmin korreloivat (r> 0,2 ) yksittäiset arvot ovatlaajakatseisuus, luonnon ja taiteen kauneus, ympäristönsuojelu ja ute-

249

liaisuus sekä käänteisesti arvovalta, yhteiskunnallinen valta, jännittäväelämä ja varakkuus.

Sisällöllisesti kapea ”tuotannollinen suomalaisuus” korreloi selvästisuoriutumisen, turvallisuuden sekä vallan kanssa. Yksittäisistä arvoistanousevat esiin kunnianhimo, palvelusten vastavuoroisuus, kansallinenturvallisuus, yhteiskunnallinen valta ja kyvykkyys ja käänteisenä henkinenelämä. Vähämerkityksisiin ei liity yksikään faktori mutta yksittäisistäarvoista niihin liittyvät sosiaalinen oikeudenmukaisuus, ympäristönsuoje-lu, uskoon pitäytyminen ja henkinen elämä.

Arvoalueet liittyvät heikosti suomalaiseksi samastumisen vaihteluuntoisin kuin kotiseutuun samastumiseen, joka oli yhteydessä pysyvyydenja itsen korostamisen arvoulottuvuuksiin. Arvot antoivat tulkinnallistaselvyyttä statukselliselle, henkis-inhimilliselle ja ”tuotannolliselle” suo-malaisuudelle. Statuksellinen suomalaisuus liittyy selvästi itsen korosta-miseen ja avoimuuteen muutokselle. Henkis-inhimilliseen suomalaisuu-teen liittyy pysyvyyden arvostaminen.

8.3 Suomalaisuuden sisällöt jakotiseutuidentiteetti

Kotiseutuun identifioitumista mittaavaan summamuuttujaan kuuluvatpyhtääläiseksi samastumista, alueellista kymenlaaksolaisuutta ja yleistä"kotiseuturakkautta" mittaavat alaosiot. Luvussa 5.5 ilmeni, että kotiseu-tuun identifioituminen on vahvempaa vähemmän koulutettujen joukossa.Siksi tässä kotiseutuun samastumisen ja suomalaisen identiteetin sisältö-jen painottamisen välisten yhteyksien tarkastelussa on otettava huomioonkoulutuksen vaikutus mahdollisena selittävänä tekijänä. Toisaalta koti-seutuun samastuminen on yhteydessä suomalaiseksi samastumiseen.Siksi jos kotiseutuun samastumisen erityisistä yhtymäkohdista suomalai-suuskäsitykseen halutaan tietoa, on näitä yhteyksiä verrattava yhteyksiin,joita suomalaiseksi samastumisella on suomalaisessa identiteetissä näh-

250

tyihin sisältöihin. Taulukko 8.9 esittää suomalaisuusfaktoreiden yhteydetkotiseutuun samastumiseen.

Taulukko 8.9 Suomalaisuutta kuvaavien faktoreiden korrelaatiot kotiseutuunsamastumiseen kokonaisuudessaan sekä tämän alakokonaisuuksiin pyhtääläisek-si identifioitumiseen, alueelliseen identifioitumiseen ja yleiseen paikkaa määritte-lemättömään kotiseuturakkauteen

Kotiseutu Pyhtää Alueel- Yleinenidentif. identif. linen kotiseutu-

identif. rakkaus

Taloudellis- yhteiskunnallinen 0,32** 0,27** 0,26** 0,21**Inhimillis-moraalinen 0,21** 0,21** 0,20** 0,03Kansallisvaltiollinen 0,14 0,11 0,10 0,17*Statuksellinen 0,27** 0,19* 0,26** 0,23**Kulttuurinen 0,05 -0,04 0,15* 0,10Tuotannollinen 0,09 0,08 0,10 -0,02Vähämerkityksiset teemat 0,04 -0,04 0,07 0,06

* p< 0,05, ** p<0,01

Taloudellis-yhteiskunnallinen ja statuksellinen suomalaisuus liittyvätselvimmin kotiseutuidentiteettiin. Suomalaiseksi identifioitumiseen vah-vimmassa yhteydessä oleva kansallisvaltiollinen suomalaisuus on suh-teellisen heikossa yhteydessä. Taulukossa 8.10 ovat eniten kotiseutuunsamastumiseen liittyvät sanat, ts. sellaiset suomalaisuuden sisällöt, joitakotiseutuun samastuvat korostavat.

251

Taulukko 8.10 Sanat, joiden arvioitu suomalaisuus korreloituu vahvimminkotiseutuun samastumiseen nähden

1. asema 0,42**2. kansantulo 0,38**3. kansantalous 0,35**4. teollisuus 0,33**5. vapaus 0,33**6. kutsumus 0,33**7. raha 0,32**8. matematiikka 0,31**9. tiede 0,31**10. osuuskunta 0,30**11. veri 0,30**

* p< 0,05, ** p<0,01

Korrelaatiot sanoihin ovat suurelta osin hyvin korkeita. Kotiseutuunsamastuminen on merkitsevässä yhteydessä suurimpaan osaan sanojensuomalaisuusarvioinneista (54 65:stä) tilastollisesti merkitsevästi. Tässänäkyy sama kuin suomalaisen identifikaation yhteyksissä sanoihin. Vah-vasti identifioituminen liittyy erilaisten suomalaisuuden sisältöalueidenmerkityksellisenä pitämiseen. Kotiseutuun ja kansakuntaan samastumi-sen keskinäisen korreloinnin ohella kotiseutuun samastumisen yhteyssuomalaiseen identiteettiin ilmenee selvästi näinkin nähtynä. Kotiseutuunsamastuvat näkevät suomalaisuuden erilaiset sisältöalueet suomalaisuu-teen enemmän kuuluvina kuin heikommin kotiseutuun samastuvat. Koti-seutuidentifikaation korrelaatio vastaajan kaikille sanoille antamien pis-teiden summaan on 0,46, kun suomalaisuusidentifikaation korrelaatiosanojen summaan on ilmeisen lähtökohtaisen odotuksen vastaisesti vain0,44. Toisin kuin suomalaiseksi samastumisen yhteydessä vahvimminkotiseutuun samastumiseen liittyvät sanat eivät ole yleisesti merkityksel-lisimpinä pidettyjä.

Koska kotiseutuun samastuvat korostavat suomalaisuudessa suhteel-lisen tasaisesti kaikkia sanoja, ei sanojen korrelaatioiden erojen perus-

252

teella voida tehdä vahvoja tulkintoja muiden kuin kaikkein eniten javähiten korreloivista sanoista..

Kotiseutuidentifikaatiolla on faktoreista toiseksi vahvin yhteys suo-malaisuus statuksena -faktoriin (r=0,27). Sen sisällöistä korostuvat eri-tyisesti sanat asema ja raha. Muita sekä faktoriin että kotiseutuidentifi-kaatioon erittäin merkitsevästi korreloivia sanoja ovat etu (intressi), ete-vämmyys, elintaso, kutsumus, veri ja maanpuolustus. Kotiseutuun samas-tuvat pitävät mainittuja sisältöjä muita merkityksellisempinä. Sisällötovat materialistisia ja korostavat suhteellista vertailuasemaa. Vahvimminkotiseutuun samastuvat painottavat vertailua tähdentävään statukselliseensuomalaisuuteen kuuluvaa sanaa asema. Asemalla on sekä vertikaalinen,statuksellinen merkitys ”taso”, ”sijoitus” että horisontaalinen spatiaalinenmerkitys "paikka". Suomi sijoituksena ja Suomi paikkana liittyy kotiseu-tuun samastumiseen.

Kotiseutuun samastuminen liittyy faktoreista eniten taloudellis-yhteiskunnallisiin kansallisen identiteetin sisältöihin. Eniten korostettu-jen sanojen joukossa on paljon talouteen liittyviä: kansantulo, kansanta-lous, teollisuus, raha ja osuuskunta. Taloudellis-yhteiskunnallinen suo-malaisuusfaktori on selvimmässä yhteydessä kotiseutuun samastumiseen.Tästä hyvin suuren osan sanoista kattavasta faktorista korostuvat kuiten-kin nimenomaan taloudelliset seikat.

Kotiseutuidentifikaatio liittyy jonkin verran inhimillis-moraaliseensuomalaisuuteen (r=0,21). Melkein kaikki faktorille ensisijaisesti latau-tuneet sanat korreloivat kotiseutuidentifikaatioon merkitsevästi. Enitenkorreloivat kutsumus (r=0,33), matematiikka (r=0,31), veri (r=0,30),maku (r=0,29), itsetuntemus (r=0.29) ja henki (r=0.28). Kotiseutuunpaljon samastuvien inhimillis-moraalisen suomalaisuuden painotus selit-tyy sillä, että he ovat vähemmän koulutettuja. Koulutusryhmien sisälläkotiseutuun samastuvat eivät painota inhimillis-moraalista suomalaisuut-ta merkitsevästi enemmän kuin vähemmän samastuvat.

253

Toisin kuin suomalaiseksi samastumiseen kansallisvaltion teemat ei-vät korostu merkitsevästi kotiseutuun samastumisen kanssa (taulukko9.8). Yksittäisistä sanoista korkeimmat korrelaatiot ovat maanpuolustuk-seen (r=0,27)ja valtioon (r=0,24). Kieli, demokratia ja perustuslaki eivätkorreloi ja kotimaakin vain yllättävän heikosti (r=0,18).

8.3.1 Arvojen yhteys kotiseutuidentifikaatioon

Suomalaiseksi samastumisen vaihtelu ei ollut paljoakaan yhteydessä eriarvojen vaihteluun. Sen sijaan kotiseutuidentifikaatio liittyy sangen sel-västi Schwartzin arvoalueista vallan, konformisuuden, saavutusorientaa-tion, turvallisuuden ja traditionaalisuuden arvostamiseen (taulukko 8.6).Arvoalueet liittyvät säilyttämiseen ja itsensä korostamiseen vastakohtanaavoimuudelle muutoksia kohtaan ja muiden huomioon ottamiselle.

Tarkemmin katsottuna näiden arvoalueiden yhteydet olivat vahvatnimenomaan Pyhtääseen ja Kymenlaaksoon samastumiseen eivätkä niin-kään yleiseen kotiseuturakkauteen. (Kysymys voi olla siitä, millaisiajuuri Pyhtääseen samastuvat sattuvat olemaan, eikä niinkään kotiseutuunsamastumiseen välttämättä liittyvistä ominaisuuksista. Kotiseuturakkausja samastuminen juuri tiettyyn paikkakuntaan ovat eri asioita.) Näistäarvoalueista erityisesti itsen korostamiseen selvimmin liittyvät valta jasuoriutumisorientaatio ovat yhteydessä myös statuksellisen suomalaisuu-den faktoriin (taulukko 8.8).

Valta ja suoriutuminen ovat siis sekä kotiseutuidentifikaatiolle ettästatukselliselle suomalaisuudelle ominaisia arvoalueita. Se, että kotiseu-tuun identifioituvat korostavat jonkin verran statukselliseen suomalaisuu-teen liittyviä seikkoja (r=0,27), on selitettävissä tai tulkittavissa vallan jasuoriutumisen arvostamisella. Valta ja suoriutuminenhan ovat vahvassayhteydessä sekä kotiseutuidentifikaatioon että statukselliseen suomalai-suuteen. Osittaiskorrelaatiotarkastelussa korrelaatio kotiseutuidentiteetinja statuksellisen suomalaisuuden välillä ei ole enää merkityksellinen, kun

254

se vakioidaan valtaan liittyvien arvojen summamuuttujalla (r=0,23 ->r=0,11).

Kotiseutuidentifikaation yhteys statukselliseen suomalaisuuteen onsiis selitettävissä pitkälti sillä, että kotiseutuun samastumiseen liittyytaipumus pitää kyvykkään ja menestyksellisen omakuvan ylläpitämistämuiden silmissä suhteellisesti tärkeänä elämänarvona. Minkään valta-arvojen mukaan muodostetun ryhmän (suhteellisen paljon, keskimääräi-sesti ja vähän valta-arvoja arvostavien) keskuudessa ei ole kotiseutuiden-tifikaation mukaisia eroja statuksellisessa suomalaisuudessa kokonaisuu-tena. Tämä tarkoittaa sitä, että valtaa ja suoriutumista (menestyvää jul-kisuuskuvaa) tavoittelevat ovat kotiseutuunsa muita kiintyneempiä jasamalla korostavat suomalaisuuden vertailullista, suhteellista asemaamuiden kansallisuuksien keskuudessa.

8.3.2 Avovastausten yhteys kotiseutuidentifikaatioon

Kotiseutuun ja erityisesti Pyhtääseen samastuvat mainitsevat muita har-vemmin negatiivisia luonteenpiirteitä suomalaisuudesta, sillä ne, jotkapitävät negatiivisia luonteenpiirteitä suomalaisuuteen kuuluvina, samas-tuvat heikommin kotiseutuun. Yleensäkin sekä positiivisia että negatiivi-sia luonteenpiirteitä mainitsevat samastuvat heikommin kotiseutuun.

Taulukko 8.11 Kotiseutuun samastumisen keskiarvo ja -hajonta suomalaisuudennegatiivisilla luonteenpiirteillä määrittävien keskuudessa ja muiden keskuudessa

Ka. Keskihaj. NMainitsee 3,05 0,82 30Ei mainitse 3,60 0,72 149Kaikki 3.51 0,73 179

F(179,1)= 13.75 p=.0003

255

Tämä ero on kuitenkin selitettävissä koulutuksella. Suhteellisen heikostikotiseutuun samastuvat ja negatiivisia luonteenpiirteitä maininneet ovatkorkeammin koulutettuja. Koulutuksen yhteys negatiivisten piirteidenmainitsemiseen on vahvempi kuin kotiseutuidentifikaation vastaavayhteys. Regressioanalyysitarkastelussa negatiivisen stereotypian mainit-semisen selvä erittäin merkitsevä yhteys kotiseutuidentifikaatioon heik-kenee ei-merkitseväksi (beta= -0,19, p= 0,06), kun jatkuvana muuttujanapidetty koulutus otetaan toiseksi selittäväksi tekijäksi. Koulutusasteidenkäänteinen yhteys kotiseutuidentifikaatioon säilyy erittäin merkitsevänä.Mitä enemmän koulutusta vastaaja on saanut, sitä taipuvaisempi hän onmäärittelemään suomalaisuuden jonakin negatiivisena luonteenpiirteenä.

Suomalaisuuden määrittäminen ylipäätään luonteenpiirteillä koros-tuu kotiseutuun vähän samastuvilla. Myös tämä yhteys selittyy kotiseu-tuun identifioituvien alhaisemmalla koulutuksella. Koulutus on siis luon-nestereotypioiden esittämisen ensisijainen selittäjä, ei kotiseutuun samas-tuminen.

8.4 Suomalaisuuden sisältöjen suhde eurooppalaiseksisamastumiseen ja EY:n kannattaminen

Eurooppalaiseksi identifioituminen on hyvin heikossa yhteydessä suoma-laisuuden sisältöjen vaihteluihin. Eurooppalaisina itseään pitävät eivätsuomalaisuuden kuvaltaan juuri erotu heikosti eurooppalaisiksi samastu-vista. Faktoreittain tarkasteltuna ainoastaan kulttuurinen suomalaisuuspainottuu hieman enemmän eurooppalaisina itseään pitävillä (r=0,16,p<0,05), muiden faktoripisteiden korrelaatiot ovat lähellä nollaa (-0,05 -0,05). Yksittäisistä sanoista eurooppalaiseksi samastuvat korostavatsuomalaisuudessa ainoastaan sanaa taide erittäin merkitsevästi ja sanojaympäristö ja sivistyneistö merkitsevästi. Merkitsevästi negatiivisestikorreloivia sanoja ei ole.

256

Taulukko 8.12 Eurooppalaiseksi identifioitumisen kanssa eniten korreloivatsanat

taide 0.21**ympäristö 0.17*sivistyneistö 0.15*kristinusko 0.14asema 0.13arvo 0.12menneisyys 0.12demokratia 0.12nykyaika 0.12kohtalo 0.12

* p< 0,05, ** p<0,01

Suullisista vastauksissa kysymykseen "Mitä kaikkea suomalaisuus onmielestänne?" eurooppalaiseksi identifioituneet mainitsevat useamminsuomalaisen luonnestereotypian.

Taulukko 8.13 Eurooppalaiseksi identifioituminen suomalaisuuden luonneste-reotypiana esittämisen mukaan

Ka. Keskihaj. NMainitsee 3,35 0,67 55Ei mainitse 3,02 0,79 124Kaikki 3,12 0,76 179

F(178,1)=7.15, p<0,01

Tarkemmin: nimenomaan positiivisia luonteenpiirteitä maininneet identi-fioituvat eurooppalaisiksi enemmän kuin muut vastaajat. Negatiivisenluonnestereotypian esittämisessä ei ole yhtä suurta eikä tilastollisestimerkitsevää eroa. Eurooppalaisiksi identifioituvien positiivisten luonne-stereotypioiden piirteiden korostamista ei voida kokonaan selittää sillä,että eurooppalaisiksi identifioituvat ovat hieman koulutetumpia ja siksikorostavat luonteenpiirteiden esittämistä. Positiivisten luonteenpiirteidenmainitsemisen yhteys eurooppalaisuuteen säilyy koulutusryhmien sisäl-

257

läkin (F(170,1)=5,54; p=0,02). Eurooppalaiseksi samastumiseen liittyysiis jotain myönteistä luonnestereotypiaa korostavaa. Sen sijaan koulutusselittää eurooppalaisuuden liittymisen luonnestereotypioiden esittämi-seen yleensä, koska erityisesti negatiivisten luonteenpiirteiden mainitse-minen korostuu koulutuksen mukaan.

Se edellisiä pienempi joukko, joka liittää suomalaisuuteen muustamaailmasta eristäytymisen, erottuu kaikkein selvimmin muista vahvem-malla eurooppalaisuudellaan. Joukon pienuuden vuoksi (10) ero ei olekuitenkaan edellisiä eroja tilastollisesti merkitsevämpi. Vähän eurooppa-laisiksi samastuvat eivät siis juuri koskaan mainitse suomalaisia umpioi-tuneiksi, eurooppalaisiksi samastuvien joukossa näin tehdään.

Taulukko 8.14 Eurooppalaiseksi identifioituminen suomalaisuuden muustamaailmasta eristäytymisenä esittämisen mukaan

Ka. Keskihaj. N

Mainitsee 3,77 0,83 10Ei mainitse 3,09 0,75 169Kaikki 3,12 0,76 179

F(178,1)=7,06, p<0,01

Ne, jotka mainitsevat suomalaisen elämäntavan symboleja, samastuvatmuita heikommin eurooppalaisiksi (p<0,05). Heikoimmin eurooppalai-siksi samastuvien kohtalaisen usein mainitsemia olivat sauna, järvi jajuhannus. (Kansallisella ja kotiseutuun identifioitumisella sekä kansain-välistä orientaatiota kuvaavilla muuttujilla ei ole tällaista yhteyttä.) Suo-malaisen elämänmuodon symbolien korostamisella on eurooppalaisuu-desta erottumisen funktio.

Euroopan unionia (v.1993 yhteisöä) kannattavien ja vastustavien vä-lillä ei ole myöskään kovin suuria eroja suomalaisuuskuvissa. Faktoreit-tain tarkasteltuna inhimillis-moraaliset sanat korostuvat hieman EU:hunkielteisesti suhtautuvilla (r=-0,16*). Merkitsevästi kielteiseen EU-kantaan liittyviä inhimillis-moraalisia sanoja ovat veri, huumori, henki ja

258

mielenlaatu. Koska iällä ei ole merkitsevää yhteyttä EU:n kannattami-seen, se ei selitä yhteyttä. Koulutuksen ja erityisesti sosiaaliluokan otta-minen luokittavaksi selittäväksi tekijäksi selittää yhteyden. Koulutetut,ylemmät toimihenkilöt sekä yrittäjät ja työnantajat ovat EU-myönteisiäeivätkä korosta inhimillis-moraalista suomalaisuutta. Veri ja maanviljeli-jä korostuvat EU:hun kielteisemmin suhtautuvilla vielä silloinkin, kunkoulutuksen tai sosiaaliluokan vaikutus otetaan huomioon.

Avovastauksista vain positiivisen luonnestereotypian mainitseminenliittyi EU:n kannattamiseen. Tämä yhteys on selitettävissä eurooppalai-seksi samastumisella. Päinvastainen ei toteudu, ts. Euroopan unioninkannattamisen huomioon ottamisen jälkeenkin positiivinen luonnestereo-typioiden mainitseminen korostuu eurooppalaiseksi samastuvilla.

Suhtautuminen Euroopan unioniin ei ole siis paljoakaan yhteydessäkäsitykseen suomalaisuudesta. Yhteydet suomalaisuuskäsityksiin ovatvielä vähäisemmät kuin eurooppalaisuudella.

8.5 Suomalaisuuden sisältöjen suhdekansainväliseen suuntautumiseen

Avoimuus maahanmuuttajia kohtaan, oma valmius muuttaa ulkomaille jakosmopoliittisuus ovat kolme kansainvälistä suuntautumista kuvaavaamuuttujaa.

8.5.1 Suomalaisuuden sisällöt ja maahanmuuttajienhyväksyminen

Suomessa asuviin maahanmuuttajiin suhtautumista mitattiin kahdellaasenneväittämällä (ks. liite 2). Maahanmuuttajiin avoimesti suhtautuvilleon ominaista kulttuurisen suomalaisuuden korostaminen. Yhteys kulttuu-risuomalaisuuden faktoriin on selkeä.

259

Taulukko 8.15 Kansainvälistä suuntautumista kuvaavien muuttujien, kutenSuomessa asuviin ulkomaalaisiin hyväksyvästi suhtautumisen ja ulkomaille muu-ton valmiuden, yhteys suomalaisuutta kuvaaviin faktoreihin

Avoimuus Muutto- Kosmo-maahanmuutt. valmius poliittisuus

Taloudellis- yhteiskunnallinen -0,03 -0,05 -0,15*Inhimillis-moraalinen -0,13 -0,22** -0,12Kansallisvaltiollinen -0,20** -0,19* -0,40**Statuksellinen -0,19* -0,03 -0,06Kulttuurinen 0,31** 0,15* 0,10Tuotannollinen -0,10 -0,00 0,02Vähämerkityksiset teemat 0,09 0,10 0,11

* p< 0,05, ** p<0,01

Avoimemmin maahanmuuttajiin suhtautuvat korostavat muita vähemmänkansallisvaltiollista ja statuksellista suomalaisuutta. Statuksellinen suo-malaisuus on kaikista kolmesta kansainvälisyyttä ilmentävästä summa-muuttujasta eniten käänteisessä yhteydessä suvaitsevuuteen. Käänteinenyhteys isänmaallis-valtiolliseen faktoriin ei ole taas yhtä suurta kuinkosmopoliittisuutta kuvaavalla summamuuttujalla.

Yksittäisistä sanoista suvaitsevilla erottuvat merkitsevästi taide(r=0,27) sekä kirjallisuus (0,19). Kulttuuriin liittyvät yksittäiset sanateivät korreloi avoimuuteen maahanmuuttajia kohtaan kovin vahvasti,mutta koska suvaitsevaisuutta painottavat vastaajat antavat sanoille ko-konaisuudessaan vähemmän merkitystä, kulttuuriset sanat korostuvatheillä suhteellisesti. Kansallisvaltiollisen faktorin sanoista maanpuolus-tus (r=-0,24) liittyy suvaitsevilla suhteellisesti vähiten suomalaisuuteen.Suvaitsemattomat korostavat suvaitsevia enemmän materiaalisia seikkojarahaa (-0,31), elintasoa (-0,19), etua (-0,17) ja kansantuloa (-0,15) sekäetevämmyyttä (-0,23) suomalaisena seikkana. Sanan suvaitsevaisuusliittäminen suomalaisuuteen on lievästi kääntäen riippuvainen (-0,06).Sanan arvioimisessa voi olla kyse siitä, että vaikka suvaitseva vastaajapitää suvaitsevaisuutta tärkeänä, hän ei pidä sitä suomalaisuuteen kuulu-

260

vana. Hyväksyvään suhtautumiseen maahanmuuttajiin liittyy kulttuuri-nen suomalaisuuskuva. Vertaileva, materialistisia arvoja korostava suo-malaisuuden kuva on ominainen ulkomaalaisia torjuvalle asennoitumisel-le.

Suvaitsevuuden ja kulttuurisuomalaisuuden yhteys (r=0,31) voisi ol-la selitettävissä sillä, että ne molemmat ovat yhteydessä koulutukseen(edellinen r=0,14 ja jälkimmäinen r=0,38). Suvaitsevuus vahvistuu kou-lutusasteiden myötä, ja kulttuuriset sisällöt taide ja kirjallisuus sekä kult-tuurisuomalaisuuden faktori korostuvat enemmän koulutetuilla ainakinsuhteellisesti muihin sisältöihin nähden.

Koulutuksen vaikutus otetaan huomioon regressioanalyysissa, jossasuvaitsevuutta määrittävät yhtä aikaa kulttuurisuomalaisuus ja koulutus.Näin vakioituna kulttuurisuomalaisuuden faktorin korrelaatiokertoimeenrinnastettava beta-kerroin suvaitsevuuteen on 0,27 (p<0,01). Toisin sano-en kulttuurista suomalaisuuden kuvaa edustavaa faktoria painottavatsuhtautuvat Suomessa asuviin ulkomaalaisiin keskimäärin hyväksyväm-min myös eri koulutusryhmien sisällä. (Myös kulttuurisuomalaisuussuhteellistettuna kaikille sanoille annettuihin pisteisiin, jolloin sillä onmerkitsevä yhteys koulutukseen, säilyttää yhteytensä suvaitsevuuteen.)Koulutus ei siis selitä eroja. Tarkemmin katsottuna korkeammin koulute-tuissa ryhmissä, joissa suvaitsevaisuus on vahvempaa, yhteys on hei-kompi. Kulttuurisuomalaisuuden yhteys suvaitsevuuteen on selvintävähemmän koulutettujen keskuudessa, erityisesti ammattikoulutuksen taiopistotasoisen tutkinnon suorittaneiden keskuudessa, vaikka varsinaistamerkitsevää interaktiota ei ole.

8.5.2 Avoimuus maahanmuuttajia kohtaan jaavovastaukset

Tässä selvitetään maahanmuuttajien hyväksymisen yhteyksiä kysymyk-sen "Mitä kaikkea on mielestänne suomalaisuus?" erilaisiin vastausluok-

261

kiin. Luonnestereotypian ja erityisesti kielteisen luonnestereotypian tuo-minen esiin suomalaisuuden ilmenemismuotona liittyy suvaitsevaansuhtautumiseen. Jonkin negatiivisen luonnestereotypian tai luonteenpiir-teen esittäneet ovat keskimäärin selvästi muita suvaitsevampia.

Taulukko 8.16 Hyväksyvä suhtautuminen maahanmuuttajiin suomalaisuudennegatiivisena luonnearviona mainitsemisen mukaan

Ka. Keskihaj. NMainitsee 3,53 0,89 30Ei mainitse 2,83 1,03 148

2,95 1,00 178

(F(176,1)=12,2; p=0,0006)

Toisella tavalla ilmaisten 63 % negatiivisen luonnestereotypian mainin-neista suhtautuu hyväksyvästi maahanmuuttajiin (keskimmäistä asteikonarvoa 3,0 suvaitsevammin), luonnestereotypian mainitsemattomista vain34 %.

Taulukko 8.17 Hyväksyvä suhtautuminen maahanmuuttajiin avovastauksissaesiintyvien suomalaisuutta kuvaavien vastaustyyppien mainitsemisen mukaan

Vastaus Ka. K.haj. N Merkitsevyys

Vähäarvoisuus 3,72 1,50 9 *Luonne 3,46 0,89 55 *** Neg. luonne 3,53 0,89 30 *** Pos.luonne 3,45 0,83 39 ***Suom.torjuvuus 3,40 0,97 10 n.s.

Kaikki 2,95 1,00 178

Itsenäisyys 2,65 1,01 42 *Arvokas asia 2,44 1,03 17 *Ei osaa sanoa 1,93 0,61 7 *

262

Taulukko 8.17 sisältää vastaavasti kaikki avovastaustyypit, joissa onsuvaitsevuuden mukaisia eroja. Luonnekuvauksia ylipäätään antavat ovatsuvaitsevaisia, sillä jonkin positiivisen luonnestereotypian mainitsevatovat yhtä selvästi kuin negatiivisia piirteitä mainitsevat muita suvaitse-vaisempia (F(176,1)=12.3; p=0,0006). Ero on siten tilastollisesti selvim-millään, ylipäätään luonnestereotypian maininneiden ja mainitsematto-mien välillä (F(176,1)=21,9; p<.0005) maininneiden ryhmän suurem-muuden johdosta.

Ne, jotka liittävät suomalaisuuden torjuvaan ulkomaailmaan suhtau-tumiseen, eivät ole, ilmeisesti joukon vähälukuisuuden johdosta, merkit-sevästi muita suvaitsevampia. Avovastausten muita merkitseviä yhteyk-siä on, että suomalaisuuden merkityksen eri tavoin kyseenlaistavat ovatpienestä lukumäärästään huolimatta vastauksissaan muita suvaitsevampia(F(177,1)= 5,4; p=0,021). Vastaavasti suomalaisuuden erityisesti arvok-kaana asiana esittävät ovat taipuvaisia olemaan keskimääräistä suvaitse-mattomampia (F(176,1)=4,6; p=0,033). Tosin yhteys selittyy tämän iäk-käämmän joukon alhaisemmalla koulutustasolla. Samoin itsenäisyydenmaininneen verrattain suuren joukon (42) suvaitsevaisuuden keskiarvoon merkitsevästi muita alhaisempi, vaikkei ryhmän keskiarvo (2,65)olekaan kaikkein alhaisin (F(176,1)=4.5; p=0,034). Ne muutamat, jotkaeivät esitä tai osaa esittää minkäänlaista sisältöä suomalaisuudelle, ovatkaikkein suvaitsemattomimpia (ka. 1,9).

Koska koulutetut ovat sekä suvaitsevampia että mainitsevat useam-min luonteenpiirteitä kuin vähemmän koulutetut, selvitetään taulukossa8.18, johtuuko yhteys koulutuksesta.

263

Taulukko 8.18 Maahanmuuttajien hyväksymistä kuvaavien pisteiden keskiarvotluonteenpiirteiden mainitsemisen suomalaisuuteen kuuluvaksi ja koulutuksenmukaan

Koulutus Perusaste Ammatti- Ylioppilas/ Korkea- Kaikkikoulu opisto koulu

Luonteenpiirre Ei mainittu 2,55 2,46 3,25 3,57 2,72

(57) (35) (24) (7) (123)

Mainittu 3,06 3,36 3,55 3,68 3,46(8) (14) (19) (14) (55)

Kaikki 2,62 2,71 3,38 3,64 2,95(65) (49) (43) (21) (178)

Vaihtelun Vapaus Merkitse-lähde aste F-arvo vyystaso

4 10.246 .000Luonne 1 9.253 .003Koulutus 3 5.760 .001

Koulutus ei siis selitä luonteenpiirteiden mainitsemisen ja suvaitsevai-suuden yhteyttä. Vaikkei luokitusfaktoreilla olekaan merkityksellistäinteraktiota, luonnestereotypian maininneet erottuvat suvaitsevuudessamainitsemattomista selvimmin vähemmän koulutettujen keskuudessaaivan samoin kuin kulttuurisuomalaisuuden painotus liittyi vahvemminsuvaitsevuuteen vähemmän koulutetuissa ryhmissä.

Avovastausten yhteyksistä suvaitsevaisuuteen on nähtävissä se, että luon-teenpiirteet tai luonnestereotypian suomalaisista esille tuoneet suhtautu-vat ulkomaalaisiin muita myönteisemmin. Yhteys liittyy sekä positiivi-siin että negatiivisiin luonnekuvauksiin. Tulos on paradoksaalinen siinämielessä, että stereotyyppisten mielikuvien käyttö liitetään suvaitsemat-tomuuteen. Tässä on tosin kyse autostereotypioista. Suomalaisten ihmis-ten luonnekuvausten esille tuominen suomalaisuuden ominaispiirteenämerkitsee jonkinlaista refleksiivisyyttä. Refleksiivisyys merkitsee suu-

264

rempaa tietoisuutta omista ja oman ryhmän ominaisuuksista. Inhimillis-moraalisen suomalaisuusfaktorin korostaminen ei ollut positiivisessayhteydessä suvaitsevuuteen. Vaikka tuon "henkis-inhimillisen" suomalai-suuskuvan painottaminen liittyy käsitteellisesti myös luonnekuvauksiin,se on ilmeisesti luonnekuvausten esille tuomiseen nähden luonteeltaanimplisiittisempää ja vähemmän refleksiivistä. Avoin oman kansakuntai-suuden arvostus vastakohtana sen kyseenlaistamiselle liittyy torjuvuu-teen. Ne, jotka eivät osaa antaa mitään vastausta siihen, mitä suomalai-suus on, ovat kaikkein torjuvimpia (ka. 1,93.). Ts. ne, jotka eivät tietoi-sesti reflektoi kansallista identiteettiä mitenkään, ovat torjuvimpia kan-salliseen ryhmään kuulumattomia kohtaan. Tietoisuus omasta kansalli-sesta identiteetistä voi siten merkitä suurempaa suvaitsevaisuutta.

8.5.2.1 Arvojen osuus

Taulukosta 8.19 näkyy, että eri arvoalueista universalismi ja itseohjautu-vuus liittyvät myönteisesti maahanmuuttajiin avoimesti suhtautumiseen.

Taulukko 8.19 Arvojen merkitseviä korrelaatioita maahanmuuttajien suvaitse-miseen ja kulttuurisuomalaisuuteen

Avoimuus maahan-. Kulttuuri-muuttajia kohtaan suomalaisuus

Universalismi 0,24** 0,29**Itseohjautuvuus 0,20** 0,21**Hyväntahtoisuus 0,16* 0,16*Harmonia 0,15* 0,00Stimulaatio 0,04 -0,18*Turvallisuus -0,21** -0,03Valta -0,25** -0,27**

* p< 0,05, ** p<0,01

Yksittäisistä arvoista avoimuuteen korreloivat eniten henkinen elämä,laajakatseisuus ja uteliaisuus. Vastaavasti valtaan ja turvallisuushakui-

265

suuteen liittyvät arvot ovat suvaitsevuuteen käänteisessä yhteydessä(kansallinen turvallisuus, mukava elämä ja yhteiskunnallinen tunnustus).Nuo samat arvokokonaisuudet liittyvät myös kulttuuriseen suomalai-suuskuvaan. Kulttuuriseen suomalaisuuteen liittyvät selvimmin universa-listiset arvot, ja toiseksi siihen liittyy itseohjautuvuus. Kulttuurista suo-malaisuutta painottavat eivät myöskään arvosta valtaan liittyviä arvoja.Poikkeuksena suvaitsevuuden yhteyksiin kulttuurisuomalaisuus ei olekäänteisessä yhteydessä turvallisuuteen liittyviin arvoihin, ja stimulaatioliittyy taas käänteisesti kulttuurisuomalaisuuteen. Eniten korreloivatyksittäiset arvotkin ovat melkein samat kuin suvaitsevaisuuden kohdalla,erityispiirteenä se, että luonnon ja taiteen kauneus sekä ympäristönsuoje-lu tulevat kulttuurisuomalaisuuden yhteydessä ennen uteliaisuutta jahenkistä elämää.

Vaikka tarkastellut arvot liittyvät sekä suvaitsevuuteen että kulttuuri-suomalaisuuteen, suvaitsevuuden ja kulttuurisuomalaisuuden yhteys eiselity arvoja kolmantena muuttujana käyttäen ottamalla niitä regressio-analyysissä toiseksi riippumattomaksi muuttujaksi. Ts. kulttuurisuoma-laisuudella ja maahanmuuttajien suvaitsemisella on arvoistakin riippuma-ton yhteys toisiinsa. Kulttuurisen suomalaisuuden yhteydessä suvaitse-vuuteen on siis jotain sellaista, mikä ei selity vain suvaitsevaisuuteenliittyvien arvojen tärkeänä pitämisellä. Tämän voi tulkita niin, että kult-tuurisen kansallisuuskuvan omaksuminen heijastuu "humanismista"riippumattakin konkreettisena avoimuutena maahanmuuttajia ja ulko-maalaisia kohtaan. Tai vaikutuksen suunta on myös päinvastainen, jol-loin avoimuus maahanmuuttajia kohtaan suuntaa itsessään "humanistis-ten arvojen" lisäksi ihmistä kulttuurin arvostamiseen ja tässä kulttuurises-ti painottuneeseen kansallisuuskuvaan.

Statuksellisen suomalaisuuden yhteys suvaitsemattomaan suhtautu-mistapaan on sen sijaan selitettävissä vallan arvostamisella. Toisin sano-en valtaan liittyvien arvojen kannattaminen ilmenee sekä statuksellisensuomalaisuuden korostamisena että suvaitsemattomuutena. Voidaan

266

sanoa, että suvaitsemattomat korostavat statuksellista suomalaisuuttavaltaa korostavien arvojensa tähden.

Kansallis-valtiollinen faktori korostuu suvaitsemattomilla. Aiem-massa luvussa 7.2 todettiin, että valtiollisten teemojen suomalaisuudestavallitsee ilmeisesti niin suuri konsensus, että sen vaihtelu on vähäistätaustaryhmien lisäksi erilaisten arvojen suhteen. Tällöin faktorin yhteyk-siä muihin muuttujiin, kuten suvaitsevuuteen, ei voida selittää arvomuut-tujilla. Kansallisvaltiollisella faktorilla ei ole merkityksellistä korrelaatio-ta yhdenkään arvoalueen kanssa. Sen yksittäisistä sanoista maanpuolus-tuksen korostaminen liittyy merkitsevästi vain konformismin (r=0,17) jaturvallisuuden arvoalueisiin (r=0,23). Kansallis-isänmaallisten teemojenkorostus merkitsee siis sinänsä lievää taipumusta ulkomaalaisten torjun-taan siinä kuin suomalaiseksi identifioituminenkin.

Avovastauksista luonteenpiirteiden mainitsemisen yhteys suvaitse-vaisuuteen on erityisen vahva, sillä kun kaksi vahvinta mahdollista seli-tystekijää koulutus ja itseohjautuvuuden arvoalue otetaan molemmathuomioon kovariaatteina, yhteys on edelleenkin merkitsevä(F(1,173)=6,43; p=0,012). Luonnestereotypian mainitseminen on erittäinvahvassa yhteydessä itseohjautuvuuteen (F(1,177)=15.006, p<0,001) jatämän arvon arvo-osioista eniten uteliaisuuteen, itsekunnioitukseen jaluovuuteen. Yhteys painottuu positiivisten luonteenpiirteiden mainitse-miseen. Vaikka itseohjautuvuus on tyypillisin koulutukseen liittyvä arvoja se erottuu koulutetuilla muista arvoista, koulutuksen huomioon otta-minen ei selitä kokonaan yhteyttä, vaan luonteenpiirteiden mainitsemi-nen liittyy itseohjautuvuuden arvostukseen koulutus vakioitunakin (kova-riaattina). Yhteys on tällöin merkitsevä absoluuttiseen F(1,176)=9.20;p=0,003) ja erittäin merkitsevä vastaajien kaikkiin arvoihin suhteutettuunitseohjautuvuuden summamuuttujaan (F(1,176)=12,52; p=0,001). Luon-nestereotypioiden mainitsemisella on siis selkeä yhteys niin absoluutti-seen kuin suhteelliseenkin itseohjautuvuuden arvostamiseen. (Kun luon-teenpiirteiden mainitsemisen ja suvaitsevan suhtautumisen yhteyttä koe-tetaan selittää potentiaalisesti selityskykyisimmällä muuttujalla, itseoh-

267

jautuvuuden suhteellisella asemalla arvojen joukossa, yhteys säilyy edel-leen selvänä (F(1,176)=12,21 p=0,001).)

Avoimeen suhtautumiseen maahanmuuttajia kohtaan liittyvät selkeimminkulttuurisuomalaisuus eli kulttuuriset identiteettirepresentaatiot ja kään-teisesti aineellista hyvinvointia korostava statuksellinen suomalaisuussekä suomalaisuuden näkeminen ihmisten luonteenpiirteinä. (Luonteen-piirteiden mainitsemisen ja faktoreiden välinen keskinäinen yhteys ei oleerityisen vahva, ja se on selitettävissä koulutuksella.)

8.5.3 Suomalaisuuden sisällöt ja muuttovalmiusulkomaille

Vastaajien Suomesta tilapäisesti ulkomaille muuttamisen valmius eierottele suomalaisuusmuuttujia yhtä selvästi kuin heidän kantansa ulko-maalaisten Suomeen muuttamiseen. Ulkomaille suuntautuneet pitävätsanoja yleisesti suhteellisesti vähämerkityksisempinä. Inhimillis-moraalinen suomalaisuus oli käänteisintä.

Yksittäisistä sanoista valmiuteen asua ulkomailla ei liity yhtään tilas-tollisesti merkitsevää myönteistä yhteyttä sanoihin. Faktoreista inhimil-lis-moraalinen suomalaisuus liittyy vähäiseen muuttovalmiuteen, sensanoista selvimpinä esimerkkeinä itsetuntemus (r=-0,24)ja huumori (-0,22). Yhteys selittyy sillä, että muuttohalukkaat ovat koulutetumpia (januorempia). Kun koulutus vakioidaan niin regressioanalyysissa kuinvarianssianalyysissakin, yhteys ei ole enää merkityksellinen. Muuttoval-miudessa ei ole eritelty asenteellista valmiutta eikä reaalisia toimimisenmahdollisuuksia.

Muuttovalmiuden yhteydet avovastausten luokkiin ovat suurin piir-tein samanlaiset kuin avoimuudella maahanmuuttajia kohtaan. Negatii-visten luonteenpiirteiden mainitsemisen yhteys on vähän selvempi kuin

268

positiivisten. Luonteenpiirteitä esittävät eivät ole enää merkitsevästimuuttovalmiimpia koulutusryhmien sisällä. (F(1,174)=3.64; p=0,058).

Ulkomaille muuttovalmiit ovat arvojen suhteen itseohjautuvia ja sti-mulaatiohakuisia turvallisuushakuisuuden ja konformismin kustannuk-sella. Muuttovalmiuteen liittyvällä itseohjautuvuuden korostamisellavoidaan selittää yhteys luonteenpiirteiden mainitsemiseen.

8.5.4 Suomalaisuuden sisällöt ja kosmopoliittinensuhtautuminen

Koska kosmopoliittinen suhtautuminen, joka on suomalais-kansallisenajattelutavan suhteellistamista, on selkeästi käänteistä suomalaiseksiidentifioitumiselle, kosmopoliittinen suhtautumisen yhteyksiä on syytätarkastella lähinnä suhteessa suomalaiseksi identifioitumiseen.

Taulukko 8.20 Kosmopoliittisen suhtautumisen yhteys suomalaisuutta kuvaaviinfaktoreihin

Taloudellis-yhteiskunnallinen -0,15*Inhimillis-moraalinen -0,12Kansallisvaltiollinen -0,40**Statuksellinen -0,06Kulttuurinen 0,10Tuotannollinen 0,02Vähämerkityksiset 0,11

* p< 0,05, ** p<0,01

Kosmopoliittisesti suuntautuvat eivät korosta mitään yksittäistä sanaamerkitsevästi enemmän kuin ei-kosmopoliittiset. Faktoreittain tarkastel-tuna kosmopoliittisuus liittyy selvimmin, kuten suomalaiseksi identifioi-tumisen perusteella voidaan odottaa, kansallisvaltiollisen suomalaisuu-den vähemmän merkityksellisenä pitämiseen.

269

Yksittäisten sanamuuttujien korrelaatiokertoimet kosmopoliittisuu-den kanssa ovat käänteisiä vastaaviin sanojen korrelaatiokertoimiin suo-malaiseksi identifioitumisen kanssa. Esim. maanpuolustuksen korrelaatiokosmopoliittisuuteen on matalin (-0,40), kun se oli vastaavasti korkeinsuomalaiseksi identifioitumiseen (0,53). Kosmopoliittisuuden ja suoma-laiseksi identifioitumisen 65 sanan korrelaatiokertoimien välinen korre-laatio on -0,84, mikä kuvaa sangen suoraviivaista käänteistä yhteyttäsanojen arviointien suhteesta identifikaatioon ja sen suhteellistamiseen.

Avovastauksista ne, jotka liittävät suomalaisuuteen eristymiseenmuusta maailmasta, ovat kaikkein kosmopoliittisimpia. Tämä on muihinkansainvälisyysorientaatiomuuttujiin nähden erityinen piirre. Negatiivisialuonteenpiirteitä korostavien kosmopoliittisuus (p=0,001) on yhteneväämuuttovalmiuden kanssa, mutta positiivisia luonteenpiirteitä kosmopo-liittiset eivät korosta. Vastoin odotuksia itsenäisyys ja suomalaisuudenarvostus eivät liity muuttujaan merkitsevästi, eivätkä suomalaisuudenarvon avovastauksissa suhteellistavat ole merkitsevästi kosmopoliitti-sempia.

270

Taulukko 8.21 Kosmopoliittisuutta kuvaavien pisteiden keskiarvot negatiivistenluonteenpiirteiden sekä torjuvuuden suomalaisuuteen kuuluvina mainitsemisen jakoulutuksen mukaan

Koulutus Perus- Ammatti- Ylioppilas/ Korkea-aste koulu opisto koulu

Negat.luonteenpiirre Ei mainittu 1,71 1,58 1,91 2,17 1,75

(61) (41) (34) (10) (146)

Mainittu 1,60 1,65 2,85 2,70 2,32(5) (8) (9) (11) (33)

Kaikki 1,70 1,59 2,10 2,44 1,86(66) (49) (43) (21) (179)

Vaihtelun Vapaus- Merkitse-lähde aste F-arvo vyystaso

Negat.luonne 1 5.720 .018Koulutus 3 5.088 .002

2-suuntaineninteraktio 3 2.126 .099

Negatiivisten luonteenpiirteiden tai torjuvuuden mainitsemisen sekäkosmopoliittisuuden yhteys ei selity täysin koulutuksella, mutta yhteysvallitsee lähinnä koulutetuimmissa ryhmissä, ts. negatiivisten luonteen-piirteiden mainitseminen liittyy kosmopoliittisuuteen vain jo muutenkinkosmopoliittisempien koulutettujen keskuudessa, vaikkakaan yhdysvai-kutus ei ole merkitsevä. Vähän koulutettujen keskuudessa ei ole eroa,päinvastoin kuin suvaitsevuuden kohdalla oli. Suomalaiseksi samastumi-sessa ei ollut vastaavia koulutuksen mukaisia eroja (mutta negatiivistenluonteenpiirteiden mainitseminen liittyi heikompaan identifioitumiseen).

Kokonaisuudessaan ne vähintään opistoasteisen koulutuksen saaneet,jotka pitävät suomalaisuutta piirteiltään ennen kaikkea sulkeutuneena,kateellisena ja huonoitsetuntoisena tms., ovat kosmopoliittisimpia jaottavat näin suhteellisesti eniten etäisyyttä suomalaisuuteen. Enemmän

271

koulutettujen taipumus ottaa kosmopoliittisesti etäisyyttä kansalliseenidentiteettiin voidaan selittää paljolti sillä, että heillä on yleisempi taipu-mus arvioida suomalaisuutta negatiivisen autostereotypian kautta.

Negatiivisten luonnearvioiden esittäminen liittyy hieman erilaistasuuntautumista verrattuna positiiviseen. Molempiin liittyy avoimuusmaahanmuuttajia kohtaan, mutta negatiivisen autostereotypian esilletuominen liittyy heikomman suomalaiseksi samastumisen lisäksi etäi-syydenottoon suomalaisesta identiteetistä ja kotiseudusta. Positiivinenluonnestereotypia liittyy eurooppalaiseksi samastumiseen sekä vähintäänmuiden kanssa yhtä vahvaan suomalaiseksi samastumiseen.

272

9. SUOMALAISEKSIIDENTIFIOITUMISEN KONTEKSTIT

Osalta vastaajista (N=104) kysyttiin, kuinka oleellisina he pitävät suoma-laisuuden kannalta 19 erilaista kontekstia, esim. seuraavia tilanteita:urheilukilpailuissa, lomamatkalla, mökillä ja ulkomaalaisten kanssa ole-mista. Tilanteiden arviointi kuvaa siten sitä, missä konteksteissa vastaajatkokevat itsensä suomalaisiksi ja mihin he kontekstualisoivat suomalaisenidentiteetin.

Taulukko 9.1 Kontekstien keskimäärin arvioitu suomalaisuus asteikolla 1-5 jaarvioiden keskihajonta ja vastanneiden lkm.

Keskiarvo haj. N

1. itsenäisyyspäivänä 4.41 0.99 1002. urheilukilpailuissa 4.39 0.89 1043. kalastamassa 3.89 1.27 1024. marjastamassa 3.87 1.23 1035. ulkom:n kanssa 3.86 1.13 966. mökillä 3.85 1.19 1037. työn tuotteet 3.71 1.25 968. lasten kanssa 3.68 1.22 999. kotim. kirjallisuus 3.61 1.15 10010. kaupassa 3.61 1.07 10311. työnantaja 3.53 1.42 9612. työtoverit 3.52 1.39 9613. maanpuolustus 3.46 1.43 8414. lomamatkalla 3.36 1.23 10315. ystävien kanssa 3.04 1.23 9716. kaupungissa 2.94 1.29 100

273

Kuten itsenäisyys on eniten suomalaiseksi arvioitu sana, itsenäisyyspäiväarvioitiin suomalaisuuteen eniten liittyväksi kontekstiksi. Urheilukilpai-lut, joissa on suomalaisia mukana, oli toinen odotuksen mukaisesti vahvakonteksti. Kolmantena tulevat luonnossa olemisen teemat kalastus jamarjastus, joihin voidaan liittää myös kesämökillä oleminen. Kontrastii-vinen ulkomaalaisten kanssa oleminen on myös selvästi suomalaisuudenkannalta relevantti yhteys. Arkiseen taloudelliseen toimintaan liittyvättyön ja kaupassakäynnin yhteydet ovat keskivaiheilla. Lasten kanssaolemiseen liitetään enemmän kansallista merkitystä kuin ystävien kanssatai lomamatkalla olemiseen. Yllättävintä on, että suomalaisuutta ei liitet-ty erityisen vahvasti maanpuolustuksellisiin konteksteihin. Ystävienkanssa sekä kaupungissa oleminen ovat yhteyksiä, joita ei ensi kädessäliitetä kansallisuuteen.

9.1 Kontekstien painottamisen erottaustaryhmittäin

Annettujen kontekstien suomalaisina pitämisessä on odotettavissa joita-kin taustaryhmien mukaisia eroja. Iän mukaisesti vanhemmat korostane-vat ihmisiin liittyvien kontekstien suomalaisuutta, kuten he korostivatinhimillis-moraalista suomalaisuutta.

Ainoa merkitsevä sukupuolen mukainen ero on, että naiset pitävätkaupassa käyntiä suomalaisempana kontekstina kuin miehet (p<0,01).Tämä voi liittyä siihen, että he käyvät miehiä enemmän kaupassa. Kau-passa käydessä aktivoituvat sen kaltaiset skeemat kuin ”osta kotimaista”.

274

Taulukko 9.2 Kontekstien suomalaisuus arvioinnin ja iän välinen korrelaatio

ystävien kanssa 0,42**kaupassa 0,26**työnantaja 0,21*työtoverit 0,20työn tuotteet 0,18kaupungissa 0,16maanpuolustus 0,12lasten kanssa 0,10kotim, kirjallisuus 0,10itsenäisyyspäivänä 0,05marjastamassa -0,00lomamatkalla -0,02mökillä -0,09kalastamassa -0,10urheilukilpailuissa -0,11ulkom:n kanssa -0,22*

* p< 0,05, ** p<0,01

Iän mukaiset erot ovat kiinnostavimpia. Tiiviyden vuoksi käytetään iänkorrelaatioita kontekstien arviointeihin. Taulukosta 9.2 ilmenee, ettäkaikkein selkein ero on ystävien kanssa olemisen pitämisessä suomalai-sena asiana. Mitä vanhemmista vastaajista on kysymys, sitä taipuvaisem-pia he ovat pitämään ystävien kanssa olemista merkityksellisenä suoma-laisuuden kannalta. Ystävä-kontekstin korrelaatio ikään on itse asiassakorkeampi kuin inhimillis-moraalisen suomalaisuuden faktorin korrelaa-tio ikään. Alle 30-vuotiaiden keskuudessa ystävien kanssa oleminen onselvästi vähämerkityksellisin konteksti ja sen keskimääräiset pisteet ovatalhaisimmat kaikista ikäryhmien kontekstiarvioista (ka. 2,39). Ystävienkanssa olemisen keskimääräiset pisteet kasvavat tasaisesti ikäryhmittäin,ja yli 50-vuotiailla keskiarvo on jo 3,68 ja alhaisimmin arvioidun loma-matka-kontekstin 3,43. Vaikka vanhemmat ikäryhmät pitävät kontekstejakokonaisuudessaan hieman merkityksellisempinä kuin nuoret, myösystävät-kontekstin suhteellinen asema muiden kontekstien joukossa ko-hoaa iän myötä. Kun ystävät-konteksti suhteutetaan vähentämällä ystävä-

275

kontekstin merkityksellisyydestä vastaajan kaikille muille konteksteilleantamien pisteiden keskiarvo, iän vahva lineaarinen yhteys säilyy ja onitse asiassa vielä suurempi kuin absoluuttisiin pisteisiin (r=0,46).

Kuvio 9.1. Ystävien kanssa olemisen ja ulkomaalaisten kanssa olemisen konteks-tien merkityksellisyys suomalaisuuden kannalta eri ikäryhmissä

1

1,5

2

2,5

3

3,5

4

4,5

5

18-30 (23) 31-40 (23) 41-50 (24) 51-64 (25)

Foreigners

Friends

Ikäryhmä 18-30 (n=23) 51-64 (n=25)

Suomalaisuus Ka. Haj. Ka. Haj.

- Ystävien kanssa 2,39 0,94 3,68 1,28 ***- Ulkomaalaisten kanssa 4,22 0,67 3,58 1,42 *

Ulkomaalaisten kanssa oleminen on sitä merkityksellisempi, mitä nuo-remmasta vastaajasta on kyse (r=-0,22, p<0,05). Kaikkien muiden kon-tekstien merkitysten keskiarvoon suhteutettuna ulkomaalaisten kanssaolemisen yhteys ikään on vielä selvempi (r=-0,34), p>0,01. Näin siisomien vertaisten, ystävien kanssa olemisen ja toisten, ulkoryhmään kuu-luvien, ulkomaalaisten kanssa olemisen suomalaiseksi kokeminen muo-

276

dostavat sukupolvien suomalaisuuskäsityksiä erottavat vastakkaiset pe-ruskontekstit.

Kontekstien arvioinneissa oli joitakin selviä koulutuksen mukaisiaeroja. Koulutus otetaan tässä tiiviyden vuoksi jatkuvana muuttujana jasille lasketaan korrelaatiot eri kontekstien suomalaiseksi kokemisenkanssa. Vähemmän koulutetut pitävät konteksteja yleisesti suomalaisem-pina. Erityisesti työelämän yhteydet korostuvat vähemmän koulutetuillaja työnantaja sekä työn tuotteet koetaan suomalaisina (r=-0,31), työtove-rit hiukan heikommin (r=-0,21). Kaupungissa olemisen liittävät suoma-laisuuteen enemmän perusasteen ja ammattikoulun käyneet (r=-0,32).Urheilukilpailut on myös vähemmän koulutetuilla korostuva konteksti,mutta yksittäisistä ryhmistä vain korkea-asteisen koulutuksen saaneeterottuvat siinä muita vähemmän suomalaisuutta kokevina(F(5,178)=2,45; p=0,39).

Enemmän koulutetut eivät varsinaisesti korosta vahvemmin mitäänyhteyttä kuten eivät sanojen suomalaisuuden arvioinnissakaan. Suhteelli-sen aseman perusteella ulkomaalaisten kanssa oleminen on koulutetuillakorkeammassa asemassa (r=0,11). Sen ja vastaajan kaikkien kontekstienkeskimääräisten pisteiden erotus kasvaa koulutusasteen myötä (r=0,30).Sen sijaan muihin konteksteihin suhteutettu ystävät -konteksti ei liityyhtä selvästi eikä merkitsevästi alhaiseen koulutukseen (r=-0,19) kuinsuhteuttamaton (-0,27). Mökillä oleminen ja kotimaisen kirjallisuudenlukeminen ovat samalla tasolla kuin muilla, eikä kirjallisuus korostusuhteellisesti merkitsevästi. Itsenäisyyspäivään taustaryhmissä liittyvääyhdenmukaisuutta kuvaa se, että siinä ei ole myöskään koulutuksen mu-kaisia absoluuttisia eroja.

Toisiinsa käänteisesti liittyvien iän ja koulutuksen yhteyksiä eriteltä-essä ikä selittää alempiasteisesti koulutettujen ystävät-kontekstin koros-tamisen. Regressioanalyysissa iän yhteys ystävät-kontekstiin koulutusvakioituna ottamalla se toiseksi selittäväksi muuttujaksi on edelleenkorkea (beta=0,37, p>0,01). Toisaalta urheilukilpailujen korostuminenvähemmän koulutetuilla vahvistuu (beta=-0,28). Muiden kontekstien

277

yhteyksissä ikään ja koulutukseen ei tapahdu merkittäviä muutoksia. Kunulkomaalaisten kanssa olemista tarkastellaan suhteellisen aseman perus-teella, se korostuu toistensa vaikutukset eriteltyinäkin koulutetuilla (be-ta=0,22) ja nuoremmilla (beta=-0,31). Ulkomaalaisten konteksti korostuukoulutetummilla siis ikä huomioonotettunakin.

Koulutuksen mukaiset erot ilmenevät myös ammattiryhmien ja sosi-aaliluokkien välisissä vertailuissa. Ystävät -kontekstia korostavat sosiaa-liryhmistä maanviljelijät (ka. 4,0) ja työntekijät sekä ikää heijastava elä-keläisten ryhmä (3,7), ja ylemmät toimihenkilöt (2,4) ja opiskelijat (2,0)pitävät sitä vähiten merkityksellisenä (F(6, 178)=5,07; p=0,0002). Kau-pungissa olon kohdalla on samantyyppinen mutta lievempi ero. Työtove-rit ja työn tuotteet korostuvat myös maanviljelijöillä. Työkontekstit ko-konaisuudessaan ovat kansallisesti merkityksellisimpiä maanviljelijöilleja vähiten merkityksellisiä sekä ylemmille että alemmille toimihenkilö-ryhmille ja ammattiryhmistä kaupallisissa ja hallintotehtävissä oleville.

9.2 Kontekstien yhteydet identifikaatioihin

Suomalaiseksi identifioituminen on arvattavasti vahvasti yhteydessäkaikkiin konteksteihin. Jos suomalaisuus nähdään merkityksellisenä, niinkontekstitkin arvioidaan merkityksellisinä suomalaisuuden kannalta. Onodotettavaa kuten suomalaisuutta kuvaavien sanojenkin kohdalla, ettämitä enemmän yleisesti suomalais-merkityksellisenä jotain kontekstiapidetään, sitä enemmän tämän kontekstin merkityksellisyysarvio korreloisuomalaiseksi identifioitumisen kanssa. Seuraavassa tarkastellaan lyhy-esti, millä tavoin kontekstien arvioitu suomalaisuus on yhteydessä identi-fioitumisiin.

278

Taulukko 9.3 Erilaisten kontekstien arvioidun suomalaisuuden yhteydet suoma-laiseksi identifioitumiseen, korrelaatiot sekä korrelaation voimakkuuden mukai-sen järjestyksen poikkeama kontekstien suomalaisuusarvioiden keskiarvojenmukaisesta järjestyksestä

1. itsenäisyyspäivänä 0,69** 02. lasten kanssa 0,52** +63. urheilukilpailuissa 0,50** -14. kalastamassa 0,49** -15. marjastamassa 0,47** -16. ystävien kanssa 0,45** +97. työtoverit 0,43** +58. maanpuolustus 0,41** +59. mökillä 0,40** -310. kaupassa 0,38** 011. ulkom:n kanssa 0,35** -612. työnantaja 0,35** -113. työn tuotteet 0,34** -514. kotim. kirjallisuus 0,30** -515. kaupungissa 0,29** +116. lomamatkalla 0,29** -2

* p< 0,05, ** p<0,01

Paljon suomalaisiksi identifioituvat pitävät kaikkia konteksteja enemmänsuomalaisuutta ilmentävinä vähemmän identifioituviin nähden. Vahvastisuomalaiseksi samastuvat korostavat kaikkein selvimmin itsenäisyyspäi-vää merkityksellisenä suomalaisuuden kontekstina heikommin samastu-viin nähden. Yleisesti vahvimmin suomalaisena pidetty itsenäisyyspäivä-nä-konteksti indikoi siis odotetun vahvasti suomalaiseksi samastumista.

Kuten sanojenkin kohdalla, kunkin kontekstin yleinen keskimääräi-nen merkityksellisyys on yhteydessä kontekstin merkityksellisyysarvi-oinnin korrelaatioon suomalaiseksi identifioitumisen kanssa. Kontekstienkorrelaatiot identifioitumiseen ovat itse asiassa vahvemmat kuin sanojen,eikä 0-korrelaatioita ole. Yleisesti merkitykselliseksi koetun kontekstinarvioiminen vahvasti suomalaiseksi merkitsee sitä, että vastaaja on taipu-vainen samastumaan suomalaiseksi. Yleisesti vähemmän merkitykselli-seksi arvioidun kontekstin suomalaisena pitäminen ei liity yhtä ilmeisesti

279

vahvaan samastumiseen mutta on silti selvässä positiivisessa yhteydessäsamastumiseen. Päinvastoin katsottuna vahvasti suomalaiseksi identifioi-tuva näkee yleisesti suomalaisina pidetyt kontekstit selvästi merkityksel-lisempinä kuin vähemmän identifioituvat. Yleisesti vähämerkityksisissäkonteksteissa ero on pienempi. Kaikilla konteksteilla, toisin kuin sanoil-la, oli selvä positiivinen yhteys identifioitumiseen. Suomalaiseksi identi-fioitumisen vaihtelu ilmenee kaikenlaisissa konteksteissa, mikä merkitseesitä, että identifikaatiossa on kontekstista riippumattomuutta. Epäkansal-lisina koettuja konteksteja ei ollut ainakaan arvioitavina.

Taulukkoon 9.3 on merkitty karkealla kriteerillä erikseen sellaisetkontekstit, jotka liittyvät tässä mielessä keskimääräisen järjestyksenperusteella suomalaiseksi identifioitumiseen joko odotettua enemmän (+)tai odotettua vähemmän (-). Kriteerinä ovat pelkät keskimääräisten mer-kityspisteiden ja korrelaatioiden mukaisten järjestysten erot. Jos poik-keama on enemmän kuin viisi sijaa, on konteksti merkitty tummennetus-ti.

Kontekstit, jotka erottavat vahvasti ja heikosti suomalaiseksi identi-fioituvia toisistaan vahvemmin kuin niiden yleisen merkityksen mukaanolisi odotettavissa, ovat lasten kanssa oleminen, ystävien kanssa olemi-nen, työtoverit ja maanpuolustus. Yleistä merkitystään vähemmän suo-malaiseksi samastumista indikoivat ulkomaalaisten kanssa oleminen,työn tuotteet ja kotimaisen kirjallisuuden lukeminen. Joukkoon voisilukea myös lomamatkalla olemisen, koska se ei kolmanneksi vähitenmerkityksellisenä voi enää sijoittua heikommin kuin viimeiseksi. Tilas-tollisista testauksista riippumatta herkemmin identifioitumista indikoivatyhteydet ovat tulkittavissa samansuuntaisesti. Yhteydet liittyvät ihmistenkanssa olemiseen. Suomalaisuuden merkitysalueen sijoittaminen ihmisiinon tulkittavissa "lämpimäksi". Yleistä merkityksellisyyttään heikomminidentifioitumista indikoivat kontekstit ovat taas etäisempiä ja välit-tyneempiä (vrt. vastaavat identifioitumista ilmentävät sanat).

280

Taulukko 9.4 Erilaisten kontekstien arvioidun suomalaisuuden yhteydet kotiseu-tuun identifioitumiseen

1. lasten kanssa 0,52**2. ystävien kanssa 0,44**3. marjastamassa 0,41**4. työtoverit 0,35**5. työnantaja 0,34**6. kaupassa 0,31**7. kalastamassa 0,30**8. työn tuotteet 0,27**9. urheilukilpailuissa 0,26**10. lomamatkalla 0,25*11. kaupungissa 0,24*12. itsenäisyyspäivänä 0,21*13. ulkom:n kanssa 0,1614. kotim. kirjallisuus 0,1415. mökillä 0,1216. maanpuolustus 0,10

* p< 0,05, ** p<0,01

Kotiseutuun identifioitumisen vahvasta yhteydestä suomalaiseksi identi-fioitumiseen kertoo se, että kotiseutuun vahvasti samastuvat korostavatmelkein kaikkien kontekstien suomalaisuutta merkitsevästi enemmänkuin vähän kotiseutuun samastuvat. Kotiseutuun identifioituneille omi-naisimmat suomalaisuuden yhteydet liittyvät kaikki ihmisiin ja välittö-mään vuorovaikutukseen. Edellä suomalaiseksi identifioitumista odotet-tua herkemmin indikoivat kontekstit, lasten, ystävien ja työtovereidenkanssa oleminen, liittyvät kaikkein vahvimmin kotiseutuun samastumi-seen. Valtiollis-isänmaalliset itsenäisyyspäivän ja maanpuolustuksenkontekstit eivät kuitenkaan korostu erityisen vahvasti kotiseutuun samas-tuvilla.

Koska kotiseutuun samastuvat kokevat suomalaisuuden erityisestilähellä sijaitsevissa konteksteissa, voidaan kotiseutuidentiteettiä pitääkansallisen identiteetin konkretisoituneena välittömänä muotona. Läheis-ten ihmisten yhteydessä koetulla suomalaisuudella on siis vahva yhteys

281

sekä suomalaiseksi että kotiseutuun identifioitumiseen (ja jopa niin, ettäkansallisen ja kotiseutuidentifikaation toisiinsa liittyminen on selitettä-vissä näillä konteksteilla). Eli läheisten ihmisten kanssa olemisessa eri-tyisen paljon suomalaisuutta näkevät samastuvat paljon sekä kotiseutuunettä suomalaisiksi.

Eurooppalaiseksi samastumiseen liittyy merkitsevästi ainoastaan ko-timaisen kirjallisuuden lukemisen pitäminen suomalaisena (r=0,23,p<0,05)). Euroopan unionin kannattamiseen ei liity mitään sellaista kon-tekstia, jota ei voitaisi selittää sosiaaliryhmien vakioinnilla. Eurooppalai-suus ja EU:n kannattaminen ovat siis kontekstien kannalta neutraaleja.

Taulukko 9.5 Erilaisten kontekstien arvioidun suomalaisuuden yhteydet kan-sainväliseen suuntautumiseen

1. kotim. kirjallisuus -0,032. ulkom:n kanssa -0,123. marjastamassa -0,154. mökillä -0,175. työn tuotteet -0,22*6. urheilukilpailuissa -0,24*7. kaupassa -0,27**8. lomamatkalla -0,27**9. kalastamassa -0,27**10. työnantaja -0,28**11. työtoverit -0,31**12. maanpuolustus -0,31**13. kaupungissa -0,32**14. lasten kanssa -0,34**15. ystävien kanssa -0,36**16. itsenäisyyspäivänä -0.39**

* p< 0,05, ** p<0,01

Mikään kansainvälisen suuntautumisen, jossa yhdistyvät kolme kansain-välisen orientaation summamuuttujaa (suvaitsevuus, muuttovalmiusSuomesta, kosmopoliittisuus), yhteyksistä ei liity positiivisesti konteks-teihin. Kirjallisuus korostuu suhteellisessa mielessä eniten eri tavoinkansainvälisesti suuntautuvilla. Myös ulkomaalaisten kanssa oleminen

282

sekä mökillä ja marjastamassa oleminen korostuvat suhteellisen pieninekäänteisine korrelaatioineen. Kansainvälisesti suuntautuneet eivät vähek-sy urheilukilpailujen ilmentämää suomalaisuutta yhtä lailla kuin suoma-laiseksi identifioituvat sitä korostavat. Lasten ja ystävien kanssa olemi-nen ovat selvästi käänteisessä yhteydessä kansainvälisyyteen.

Kansainvälisyyden osamuuttujien erityispiirteitä keskenään tarkastel-taessa avoimuus maahanmuuttajia kohtaan ei liity kontekstien suhteelli-seen väheksymiseen niin paljon kuin muuttovalmius Suomesta ja kos-mopoliittisuus. Suvaitsevat kokevat suhteellisesti vähiten suomalaisuuttaystävien (r=-0,32) ja lasten (r=-0,30) kanssa. Itsenäisyyspäivä ja urheilu-kilpailut ja lomamatkat eivät ole yhtä lailla vastakkaisia kuin muillakansainvälisyysmuuttujilla. Kaikkein vahvin käänteinen yhteys (r=-0,44)on kosmopoliittisuuden ja itsenäisyyspäivän välillä.

9.3 Kontekstien yhteydet suomalaisuudensisältöihin

Suomalaisuuden sisältöjä kuvaavat sanat ja kontekstit ovat erilaisia suo-malaisen identiteetin ilmenemismuotoja. Taulukossa 9.6 ovat tärkeimpi-en sanoista muodostettujen faktoreiden ja kontekstien väliset yhteydet.

Taloudellis-yhteiskunnallisille sisällöille on ominaisinta lomamatko-jen, työnantajan ja marjastamisen suomalaisuuden korostaminen. Jäl-kimmäiset selittyvät alemmalla koulutuksella. Erot ovat muuten pieniä.Esillä ei ollut faktorille ominaisia konteksteja, vaikkapa uutisten seuraa-mista.

283

Taulukko 9.6 Kontekstien korrelaatiot tärkeimpiin suomalaisuuden sisältöjäkuvaaviin faktoripisteisiin. Kontekstiin eniten yhteydessä olevat merkitsevätyhteydet tummennettu.

Taloudellis- Inhimillis- Kansallis- Statuk- Kulttuu-yhteiskun- moraalinen valtiollinen sellinen rinennallinen

kaupassa 0,11 0,23* 0,28** 0,11 0,15mökillä 0,04 0,08 0,21* 0,23* -0,03kalastamassa 0,14 0,02 0,23* 0,26** -0,07marjastamassa 0,23* 0,03 0,23* 0,11 0,03urheilukilpailuissa 0,19 -0,09 0,38** 0,17 -0,25*lomamatkalla 0,33** -0,03 0,21* -0,00 0,00kaupungissa 0,22* 0,27** 0,14 0,06 -0,16ulkom:n kanssa 0,16 -0,16 0,35** 0,04 -0,01lasten kanssa 0,21* 0,16 0,34** 0,18 -0,11itsenäisyyspäivänä 0,24* -0,00 0,50** 0,18 -0,08kotim.kirjallisuus 0,14 -0,16 0,19 0,02 0,25*maanpuolustus 0,12 0,06 0,19 0,07 -0,13ystävien kanssa 0,04 0,40** 0,26* 0,19 -0,15työtoverit 0,16 0,32** 0,22* 0,04 -0,11työnantaja 0,23* 0,23* 0,19 0,10 -0,08työntuotteet 0,18 0,21* 0,17 0,10 -0,11

p< 0,05, ** p<0,01

Inhimillis-moraaliseen suomalaisuuteen liittyy ystävien ja työtovereidenkorostaminen. Muihin sisältöihin nähden korostuvat muut työyhteydettyöntuotteet ja työnantaja sekä kaupungissa oleminen. Sen sijaan lastenkanssa oleminen ei liity tähän faktoriin merkitsevästi. Ystävät -kontekstinselvä yhteys inhimillis-moraalisiin suomalaisuuden sisältöihin säilyysenkin jälkeen, kun sekä ikä että koulutus otetaan selittäviksi tekijöiksi(beta=0,28), samoin työtovereiden yhteys (beta=0.25) muttei enää mui-den työkontekstien. Ulkomaalaisten kanssa oleminen ja kirjallisuudenlukeminen liittyvät vähiten, jopa lievästi kääntäen, inhimillis-moraalisensuomalaisuuden kuvaan.

Kuten kansallisvaltiollisen suomalaisuuden ja suomalaiseksi identi-fioitumisen vahvan yhteyden perusteella voidaan odottaa, kansallisval-

284

tiollisen suomalaisuuden yhteydet konteksteihin ovat vahvat. Kansallis-valtiollinen suomalaisuus liittyy yleisesti merkityksellisinä pidettyihinsekä samalla vahvasti suomalaiseksi identifioitumiseen liittyviin konteks-teihin. Kansallisvaltiolliseen suomalaisuuteen liittyy ennen kaikkea itse-näisyyspäivä (r=0,50). Urheilukilpailut tulee seuraavaksi. Maanpuolustuson yllättävän heikossa yhteydessä (0,19).

Statukselliselle suomalaisuudelle ei löydy selviä vastineita konteks-teista. Kalastamisen yhteys statukselliseen faktoriin selittyy faktorinkorostumisella nuorilla miehillä. Edes odotettu vertailullinen urheilukil-pailut ei korostu merkitsevästi. Kulttuurisen suomalaisuuden korostajatpitävät urheilukilpailuja suomalaisuuden kontekstina muita vähemmän.Merkitsevä käänteinen yhteys on tosin ei-merkitsevä iän ja koulutuksenmukaisissa ryhmissä. Kulttuurisuomalaisuutta painottavilla korostuuodotetusti kotimaisen kirjallisuuden lukeminen, mitä iän ja koulutuksenhuomioon ottaminen ei kokonaan selitä. Tuotannollisen suomalaisuudenkapeamerkityksinen faktori korreloi työtovereiden ja työnantajan sekäkaupungissa olemisen kanssa.

Inhimillis-moraaliselle, kansallisvaltiolliselle ja kulttuuriselle suoma-laisuudelle löytyi niitä vastaavia konteksteja.

Avovastauksista "itsenäisyyden" ja "suomalaisuuden arvokkaana" pitä-misen maininneet korostavat ystävät -kontekstia. Negatiivisia luonteen-piirteitä maininneet taas eivät juuri pidä ystävät -kontekstia suomalaisuu-den kannalta relevanttina. Ts. suomalaisuuden kriittisesti ihmisten luon-teenpiirteinä näkevät eivät sijoita suomalaisuutta läheisiin ihmisiin.

Vanhoilla korostuva ystävät ja nuorilla korostuva ulkomaalaisetmuodostavat kiinnostavat vastakkaiset kontekstit. Ystävien kanssa olemi-sen suomalaiseksi arvioimisen ja inhimillis-henkisen suomalaisuudenvälillä oli toiseksi vahvin yksittäinen yhteys (0,40). Ystäviensä kanssasuomalaiseksi itsensä kokevat painottavat melkein kaikkia sanoja enem-män kuin ne, jotka eivät näin koe. Korostuneimmat sanat ovat veri, raha,

285

henki, terveys, asema, kasvot, mielenlaatu. Korostetut sisällöt kertovat,mitä suomalaisuus on, kun se nähdään hyvin konkreettisesti ihmisissäolevana asiana. Tällöin voisi sanoa, että silloin suomalaisuudella on kas-vot, sillä on henki ja sen suonissa virtaa veri.

Seikat, jotka korostuvat ulkomaalaisten yhteydessä, ovat luonteel-taan muodollisia, kansallisen identiteetin erottuvimpia muodollisia piir-teitä: valtio, itsenäisyys, menneisyys, kansalainen, kieli, kotimaa, sankari."Lämpimät" sisällölliset aiheet, kuten henki, maku itsetuntemus ja veri ,ovat käänteisimpiä yhteyksiä.

9.4 Yhteenveto

Sanojen arvioinnin yhteydessä esiin tullut suomalaisuuteen liittyvä vahvakansallis-valtiollinen painotus näkyi myös kontekstien yhteydessä. Itse-näisyyspäivä koettiin tarjotuista konteksteista eniten suomalaisuuttailmentäväksi. Ikäryhmien välillä oli selvimmät taustaryhmittäiset erot.Iän myötä muuten heikosti kansallisena yhteytenä koettu ystävien kanssaoleminen tulee merkitsevämmäksi. Tälle vastakkaisesti kontrastiivinenulkomaalaisten kanssa oleminen koetaan sitä suomalaisemmaksi, mitänuoremmista vastaajista on kyse. Koulutusryhmien välillä on samanlaisiaeroja siten, ettei iän huomioon ottaminen selitä niitä.

Kontekstien suomalaisuuden arvioinnit ilmensivät myös vastaajiensuomalaiseksi samastumisen vahvuutta. Yleisesti suomalaisuuden kan-nalta merkityksellisempinä pidetyt kontekstit olivat selvimmin yhteydes-sä suomalaiseksi identifioitumiseen. Muiden suomalaisten kanssa olemi-sen kontekstit (lasten, ystävien ja työtoverien kanssa) liittyvät yleistämerkityksellisyyttään enemmän suomalaiseksi identifioitumisen vaihte-luun. Suomalaisuuden kokeminen toisissa suomalaisissa ihmisissä indi-koi siis herkemmin vahvaa samastumista. Ulkomaalaisten kanssa olemi-nen sekä kirjallisuuden lukeminen ja työkontekstit taas ilmensivät yleistämerkityksellisyyttään heikommin suomalaiseksi identifioitumista.

286

Arvioitavilla konteksteilla on pääsääntöisesti merkitsevät positiivisetyhteydet kotiseutuun samastumiseen, mikä vahvistaa kotiseutuun samas-tumisen yhteyttä kansalliseen identifioitumiseen. Kotiseutuun samastu-misen yhteydessä korostuvat läheisten ihmisten kontekstit. Vastaavastikontekstit ovat neutraaleja eurooppalaiseksi samastumiseen ja kääntei-sessä yhteydessä kansainvälisen suuntautumisen kanssa. Maahanmuutta-jille avoimet pitävät ystävien ja lasten kanssa olemista suhteellisesti vähi-ten suomalaisina konteksteina.

Suomalaisuuden sisältöä kuvaavien faktoreiden ja yksittäisten kon-tekstien yhteydet olivat selvimmät itsenäisyyspäivän suomalaisuudenarvioinnin ja kansallisvaltiollisen faktorin välillä. Inhimillis-moraaliseenfaktoriin liittyi ystävien sekä työtovereiden kanssa olemisen suomalai-suus.

287

10. YHTEENVETO JA PÄÄTELMIÄ

Tutkimuksessa haettiin vastausta, millainen on suomalaisen kansallisenidentiteetin sisältö ja miten suomalaiseksi samastutaan muiden sille rin-nakkaisten identtieettien joukossa. Taustaryhmien mukaisella tarkastelul-la haettiin tietoa identiteetin ja identifioitumisen muutoksesta.

10.1 Tulosyhteenveto

Tutkimuksen empiirinen osa osoittaa, että suomalainen identiteetti onvahva samastumiskohde muiden identifikaatioiden joukossa. Tämäntutkimuksen mukaan suomalaiseksi identifioitumisen suhteen ei ole juurieroja erilaisten ryhmien välillä, esim. iän, koulutuksen tai sosiaalisenaseman suhteen. Naiset samastuvat hieman miehiä vahvemmin suomalai-siksi. Ruotsinkieliset ja vasemmistoliiton kannattajat samastuvat muitavähemmän. Silti kaiken kaikkiaan samastuminen suomalaiseksi on vah-vaa kaikissa tutkituissa ryhmissä.

Koulutetummat ovat kuitenkin kosmopoliittisempia ja muutenkin ul-komaille suuntautuneempia kuin vähemmän koulutetut. Kosmopoliitti-suus, joka on käsitteellisesti ja empiirisesti käänteistä suomalaiseksiidentifioitumiselle, merkitsee kansallisen identiteetin suhteellistamista.Vaikka suoria eroja suomalaiseksi identifioitumisen vahvuudessa ei ole,enemmän koulutetut kuitenkin suhteellistavat suomalaisuuttaan enem-män. Iän mukaista eroa ei ollut, ja ainoa iän mukainen ero, nuorempien

288

suurempi muuttovalmius ulkomaille, selittyy sekin koulutuksella. Sisäl-löistä riippumattomassa samastumisessa ei ole siten eroja ikä- eikä suku-polvien välillä.

Vähemmän koulutetut samastuvat vahvemmin kotiseutuun. Vähänkoulutetut samastuvat iästä ja Pyhtäällä asumisajasta riippumatta koti-paikkakuntaansa enemmän kuin paljon koulutetut ja ovat vastaavastikoulutettuja vähemmän kansainvälisesti orientoituneita. Kotiseutuidenti-teetti ja kansainvälisyyttä osoittavat muuttujat vaihtelevat keskenäänpäinvastaisesti koulutuksen ja sosiaaliryhmän mukaan.

Iän vakioimisen jälkeen eurooppalaiseksi samastuminen vaihteleekoulutuksen mukaan. Eurooppalaiseksi samastuminen on nimittäin hei-kompaa nuoremmilla eri koulutusryhmissä. Koulutetummat kokevatolevansa kaikissa ikäluokissa eurooppalaisempia kuin vähemmän koulu-tetut. Koulutus liittyy nuoreen ikään, ja toisiaan kumoavat yhteydet tule-vat eriteltyinä esiin.

Tutkimuksessa selvitettiin myös kansallisen identifioitumisen yhteyt-tä muihin sosiaalis-spatiaalisiin identiteetteihin. Suomalaiseksi identifioi-tuminen on yhteydessä kotiseutuidentiteettiin. Suomalaisuutta pidetäänmyös erikseen kysyttäessä yhteensopivana pyhtääläisyyden kanssa muttavähemmän yhteensopivana eurooppalaisuuden kanssa. Kotiseutuun sa-mastumiseen liittyy myös arvioitavien sisältöjen merkityksellisenä pitä-minen suomalaisuuden kannalta, ts. kotiseutuun samastuvat kokevatuseimmat seikat keskimääräistä vahvemmin suomalaisiksi. Samoin koti-seutuun samastumiseen liittyi useimpien arvioitavien kontekstien pitämi-nen suomalaisina. Kotiseutuidentiteetti siten täydentää tai tukee tutkittu-jen suomalaisten kansallista samastumista. Kansallista identifioitumistaheikompana sen voi tulkita alisteiseksi kansalliselle identiteetille, ainakinPyhtään tapauksessa. Jos paikallinen olisi yleisesti kansallista vahvempisamastumiskohde, kansallinen identiteetti olisi oikeastaan kooste paikal-lisuuksista. Tutkimuksesta kävi kuitenkin ilmi, että kotiseutuun samas-tuminen ei ole vaihtoehto kansalliselle vaan osa kansallista identiteettiä.

289

Suomalaiseksi samastumisen vaihtelu on riippumatonta eurooppalai-suudesta ja EU:n kannattamisesta. Eurooppalaisuus ei ole siten osa kan-sallista identifioitumista, mutta ei sille vastakkainenkaan. Suomalaiseksisamastuminen on yhteydessä jonkin verran torjuvaan suhtautumiseenmaahanmuuttajia kohtaan. Valmius muuttaa ulkomaille ja kosmopoliitti-suus ovat käänteisessä yhteydessä suomalaiseksi identifioitumiseen.Kosmopoliittisuuden käänteinen yhteys suomalaiseksi samastumiseen onluonnollisesti vahva, koska kosmopoliittisuus on tässä nimenomaan kan-sallisen identiteetin merkityksen kyseenalaistamista.

10.1.1 Kansallinen identiteetti

Suomalaisuudelle annettuja sisältöjä tutkittiin 65 sanan arviointitehtäväl-lä. Valtiollisia teemoja ja itsenäisyyttä pidettiin vahvimpina suomalai-suuden sisältöinä. Valtioon suoraan liittyvät sanat perustuslaki, valtio jamaanpuolustus sekä valtioon isänmaa-teeman kautta viittaavat kansalli-set teemat, kuten itsenäisyys, kotimaa ja vapaus, ovat arvioitaviksi anne-tuista 65 sanasta kaikkein merkityksellisimmin suomalaisuuteen liitetty-jen 10 sanan joukossa; muut ovat luonto, koulu, työ ja terveys. Valtiooneri tavoin liittyvät sanat ovat myös kansallisvaltiollisten teemojen suoma-laisuuden faktorin kärkimuuttujien joukossa. Nuo seikat sekä koulutus,teräs ja muoto, korostuvat myös vertailussa kolmen muun maan vastaa-viin aineistoihin. Suomalaisuuden tärkeimmistä sisällöistä ollaan sangenyksimielisiä, joskin yhtenäisyyden aste on täysin suhteellista ja konteks-tisidonnaista, jolloin tarvittaisiin esimerkiksi vertailua sisältöjen yksimie-lisyyteen muiden kansakuntien keskuudessa. Vastaavaa laajasti erilaisiaihmisryhmiä edustavaa aineistoa ei ole käytössä muista maista. Merki-tyksellisimmiksi arvioidut kansallisen identiteetin sisällöt ovat yhteneviäaiempaan tutkimukseen nähden (Anttila 1992).

Suulliset avovastaukset haastattelukysymykseen ”Mitä suomalaisuuson?” tarjoavat hieman toisenlaisen näkymän suomalaisuuteen. Itsenäi-

290

syys liittyy myös avovastausten perusteella vahvimmin suomalaisuuteen.Avovastausten kautta saatiin eksplisiittisiä näkemyksiä, jotka saattoivattuoda esiin strukturoituja vastausvaihtoehtoja ohittavia teema-alueita.Strukturoitu sisältöjen arviointi taas saattoi heijastaa piilevämpiä impli-siittisiä sisältöjä.

”Itsenäisyyden” spontaanisti maininneiden arviot sanan itsenäisyysmerkityksellisyydestä suomalaisuuden kannalta eivät olleet merkitsevästivahvempia kuin muiden vastaajien. Tämä vain vahvistaa sitä, että itse-näisyyttä pidetään yleisesti merkityksellisenä suomalaisen kansallisenidentiteetin määrityksenä. Sen siis arvioivat korkealle myös ne, jotkaeivät tuo sitä eksplisiittisesti esiin. Itse identifioituminen on kollektiivi-sen identiteetin yksi eksplisiittinen sisältö (esim. ”isänmaanrakkaus”,”olla suomalainen”, ”kuulua johonkin”). Esiintuotuja omintakeisen elä-mänmuodon symboleja (tyyliin ”sauna”, ”makkara” jne.) ei struktu-roidulla kyselyllä voitu juuri arvioida kansainväliseen vertailuun tehdylläsanastolla.

Ihmisten ominaisuuksiin viittaamisessa menetelmät tuottavat erilai-sia tuloksia. Luonteenpiirteiden eksplisiittinen mainitseminen merkitseepikemminkin alhaista arviota strukturoidussa kyselyssä ilmenevälle in-himillis-moraaliselle suomalaisuudelle (esim. henki, mielenlaatu) Joskyse olisi saman asian mittaamisesta, inhimillis-moraalisen suomalaisuu-den pitäisi korostua luonteenpiirteen maininneilla. Luonteenpiirteidenkuvailu ja inhimillis-moraalisen suomalaisuuden painottaminen ovatsiten eri asioita. Suomalaisuuden aktiivinen arvostaminen korostuu inhi-millis-moraalisia sisältöjä esittävillä.

10.1.2 Suomalaisuuden sisältöjen painotuksettaustaryhmittäin

Kansallisen identiteetin sisältöjen erilaisista painotuksista saadaan viittei-tä suomalaisuuden muutoksesta. Inhimillis-moraaliset identiteetin sisällöt

291

ovat selvästi tärkeämpiä iältään vanhemmille. Vanhimmat taas mainitse-vat eksplisiittisesti keski-ikäisiin ja nuoriin nähden harvoin luonteenku-vauksia. Vähemmän koulutetut korostavat myös inhimillis-moraalisiaseikkoja riippumatta iän vakioimisesta, kun taas enemmän koulutetuttuovat esiin spontaanisti luonteenkuvauksia suomalaisuuden ominaisuuk-sina. Erityisesti negatiivisten luonteenpiirteiden mainitseminen oli sel-vässä yhteydessä koulutusasteeseen. Implisiittinen inhimillis-moraalistenteemojen liittäminen suomalaisuuteen on siis näin katsottuna vastakkaistasuomalaisuuden näkemiselle eksplisiittisenä luonteenpiirteiden kuvauk-sena.

Tiettyjen yhteiskunnallisten sanojen suhteellinen merkityksellisyysvaihtelee iän mukaan: se korostuu suhteellisesti tärkeämpänä nuorimmil-la ja suhteellisesti vähemmän tärkeänä vanhoilla. Sanat kuvaavat joka-päiväistä yhteiskunnallista toimintaa vertailun näkökulmasta, esimerkki-nä elintaso, keskiluokka ja etu. Nuorilla selkeimmin erottuva sana olisankari.

Taloudellis-yhteiskunnalliset suomalaisuuden sisällöt, erityisestiesimerkiksi maanviljelijä, kansalainen, kansantalous, työntekijä ja työ,ovat selvästi merkityksellisempiä naisille. Naiset korostavat myös miehiäenemmän valtiollisia teemoja. Taloudellis-yhteiskunnalliset sisällöt ko-rostuvat myös tutkimuksen vähemmän koulutetuilla. Voisiko naisillemonissa perinteisissä kansallisen identiteetin esityksissä annettu kulttuu-rin ja identiteetin sukupolvittaisen välittämisen ja ylläpitämisen tehtäväselittää hieman vahvemman kansallisen samastumisen lisäksi suurempaamerkityksenantoa sisällöille (ks. esim. Komulainen 2002)? Naisille kan-sallisuudella on joka tapauksessa enemmän taloudellis-yhteiskunnallistamerkitystä, minkä voi nähdä hyvinvointivaltio-näkökulmasta. Yllättäväl-le tulokselle ei löydy selitystä tutkimusaineiston lähemmässä tarkastelus-sa.

Vertailuun orientoitunut statuksellinen suomalaisuus korostuu suh-teellisesti nuorilla miehillä. Kulttuurinen suomalaisuus on heikointanuorilla miehillä ja vahvinta 41-50 -vuotiailla naisilla. Toiseksi se koros-

292

tuu koulutetuilla, kun tarkastelu vakioidaan ikäluokkien sisälle. Teollis-tuotannollinen suomalaisuus korostuu suhteellisesti miehillä.

Suullisissa avovastauksissa suomalaisuuden aktiivinen arvostaminenkorostuu vanhimmilla ikäpolvilla ja vähän koulutetuilla. Vastaavaa eks-plisiittistä kansallisuuden arvostamista ei juuri esiinny nuorilla. Se, onkokyse erilaisista sukupolvista erilaisine kulttuurisine kokemuksineen vaielämänkaareen liittyvä seikka, jää avoimeksi. Vanhimmat vastaajat ovatsyntyneet vuonna 1928. Heidän sukupolvikokemuksensa on epäilemättäenemmän kansallismielisyyden leimaama kuin nuorimpien 1975 synty-neiden. Kansallisvaltiollisia teemoja, kuten itsenäisyyttä, esiin tuovatovat myös keskimäärin muita vanhempia. Sen sijaan omintakeisen elä-mänmuodon symboleja mainitsevat ovat muita nuorempia. Korkeamminkoulutetut tuovat esiin luonteenpiirteitä ja erityisesti negatiivisia luonne-stereotypioita. Koulutetummille, erityisesti korkeakoulun käyneille sekäylemmille toimihenkilöille ovat ominaisia suomalaisuuden kriittiset arvi-ot, joita vähemmän koulutetut eivät juuri tuo esiin. Suomalaisesta kansa-kunnan rakentamisesta on todettu, että sivistyneistö on luonut kuvankansasta, jonka se ei ole katsonut koskevan itseään (ks. s. 311).

10.1.3 Suomalaisuuden sisältöjen suhde spatiaalisiinidentifikaatioihin

Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten sanoille annetut suomalaisuusar-vioinnit ovat yhteydessä suomalaiseksi samastumiseen ja muihin identi-fikaatioihin. Yleisesti eniten suomalaisina pidetyt sisällöt korostuvatniillä vastaajilla, jotka samastuvat suomalaiseksi. Mitä suurempi sananyleinen kansallinen merkitys sitä suurempi oli sanan merkitysarvionkorrelaatio samastumiseen; ts. suomalaisuutta eniten ilmentävinä pidetty-jen sisältöjen suomalaiseksi arvioinnit indikoivat selvimmin suomalai-seksi identifioitumista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksiitsenäisyyden, jota enemmistö piti hyvin merkityksellisenä, vain jossain

293

määrin tai vielä tuota vähemmän merkityksellisenä pitäminen ilmentääheikompaa suomalaiseksi samastumista. Yleisesti vähämerkityksistensisältöjen painotukset eivät siten enää eroa enemmän ja vähemmän iden-tifioituvien välillä.

Sisällöt, jotka ilmentävät kansallista samastumista niiden yleistämerkityksellisyyttä enemmän, voidaan sanoa olevan polarisoivia. Ts. neilmentävät kansallista samastumista niiden yleistä merkityksellisyyttäenemmän. Tällaisia oli kaikkein vahvimmin samastumisen kanssa korre-loiva maanpuolustus ja melko vähämerkityksisenä pidetty etevämmyys,joka kuitenkin korreloi merkitykseensä nähden suhteellisen vahvastisamastumiseen. "Viileät" sisällöt (esim. demokratia, perustuslaki) erotte-levat taas vastaajia identifioitumisen mukaan heikommin kuin noidensisältöjen yleisen merkityksellisyyden mukaan olisi odotettavaa. ”Polari-soivat” sisällöt korostavat vertailua ulkoiseen ja statusta ja toisaalta suo-malaisuutta moraalisesti sitovana ilmentäviä seikkoja. Vähemmän samas-tumisen mukaan erottelevat ”viileät” sisällöt ilmentävät lähinnä kansalai-suuteen liittyviä seikkoja (demokratia, perustuslaki), yhteiskunnallisiatoimintoja. Näiden sisältöjen voidaan sanoa heijastavan kansalais-territoriaalista kansakuntaisuutta vastakohtana etnis-genealogiselle, jol-laisiksi useita polarisoivia sisältöjä voi luonnehtia.

Kaikkien merkityksellisimpinä pitämät kansallisvaltiolliset teematovat edellä esitetyn yhteyden mukaisesti selvimmin yhteydessä suoma-laiseksi identifioitumiseen ja sen alakomponenteista isänmaallisuuteen.Isänmaallisuus erottui selvimmin maanpuolustukseen liittyvänä identifi-oitumisen muotona. Inhimillis-moraalisiin seikkoihin liittyvä suomalai-suus on erityisesti yhteydessä alakomponenttiin suomalaisiin kuulumi-nen, paikalliseen Pyhtää-identiteettiin ja haluun pysyä Suomessa, myössilloin, kun ikä otetaan huomioon, sekä EU:n vastustamiseen. Kulttuuri-siin seikkoihin liittyvä suomalaisuus ei liity alakomponenttiin suomalai-suuden tärkeänä pitäminen mutta liittyy suomalaisen kulttuurin läheisyy-teen ja avoimuuteen maahanmuuttajia kohtaan. Suomalaisuuteen statuk-sena liittyvät alueellinen maakuntaidentiteetti ja suomalaisuuden tärkeys

294

ja taipumus maahanmuuttajien torjumiseen. Sama liittyy erityisen selväs-ti myös valta- ja suoritusarvoihin.

Kotiseutuun samastumisen yhteys suomalaisuuden sisältöihin oli yh-densuuntaista kansallisen samastumisen yhteyksien kanssa. Ne, jotkasamastuvat voimakkaasti kotiseutuun, pitävät selvästi suurinta osaa sisäl-löistä kansallisesti merkityksellisempänä kuin muut. Kotiseutuun samas-tuminen merkitsi siten useimpien arvioitavien sisältöjen näkemistä suo-malaisuutta ilmentävinä. Taloudellis-yhteiskunnalliset määritykset erot-tuvat suhteellisesti vahvimmin kotiseutuun kiintyneillä. Valta, suoriutu-minen, konformisuus, turvallisuus ja traditiot ovat kotiseutuun samastu-miseen liittyviä arvoja. Eurooppalaiseksi identifioitumisen suhteen sano-jen painotukset ovat neutraaleja. Kansainvälisen suuntautumisen suhteensanojen painotus on käänteistä siihen nähden, miten ne liittyvät kansalli-seen samastumiseen, ts. sisältöjä arvioidaan vähemmän kansallisiksi.

Suomalaisuuden sisältöä kuvaavissa suullisissa avovastauksissa ”it-senäisyyden” mainitsemiseen liittyy vahva suomalaiseksi samastuminen.Kotiseutuun samastuvat eivät mainitse luonteenpiirteitä, mikä tosin selit-tyy alemmalla koulutuksella. Myönteisen luonteenpiirteen maininneetsamastuvat vahvemmin eurooppalaisiksi koulutus huomioon otettunakin.Erityisen huomionarvoinen tulos on, että maahanmuuttajiin hyväksyvästisuhtautuvat tuovat esiin sekä positiivisia että negatiivisia luonteenpiirtei-tä, mitä yhteyttä koulutus ei selitä pois. Samoin on huomionarvoista, ettämaahanmuuttajiin avoimesti suhtautuvat korostavat kulttuurista suoma-laisuutta ja pitävät statuksellista suomalaisuutta vähemmän merkityksel-lisenä myös koulutus vakioituna. Vähemmän koulutettujen keskuudessakulttuurisuomalaisuuden painotuksella oli selvä yhteys avoimuuteen. Ne,jotka eivät osanneet antaa mitään spontaania kuvausta kysymykseen,mitä suomalaisuus on, olivat selvästi muita torjuvampia. Refleksiivinenitseymmärrys merkitsee siten avoimuutta toisia kansallisuuksia kohtaan.Kansakuntaisuuden suhteellistava kosmopoliittisuuteen liittyy negatiivis-ten luonteenpiirteiden esilletuomiseen myös koulutus huomioituna. Kou-lutetummat ovat sekä kosmopoliittisempia että tuovat esiin negatiivisia

295

luonnestereotypioita. Eniten koulutetut kielteisen luonnestereotypianmaininneet erottuvat selvästi kosmopoliittisimpina.

Arvojen tasolla tarkastellen universalistiset arvot suoraan ja valta-arvot kääntäen liittyvät sekä kulttuuriseen suomalaisuuteen että avoimuu-teen ulkomailta muuttavia kohtaan. Arvoihin liittyy huomio, että suoma-laiseksi samastuminen ei tiettyä konformisuutta ja kansallisen turvalli-suuden arvoa lukuun ottamatta ole juuri yhteydessä arvoihin, kuten eimerkityksellisinä pidettyjä sisältöjä edustava kansallisvaltiollinen suoma-laisuuskaan ole. Kansallinen samastuminen ei siten jaa vastaajia arvojenmukaan. Suomalaisen identiteetin joillakin sisällöillä on kuitenkin yhte-yksiä arvojen painottamiseen. Kansallisvaltiollisella suomalaisuudella eiollut mitään merkitseviä yhteyksiä (Onko se siis ”arvovapaata”?), muttahenkis-inhimilliseen suomalaisuuteen liittyvät traditionaalisuus ja kon-formisuus. Kulttuuriseen suomalaisuuteen liittyvät universalismin koros-taminen ja valta-arvojen torjuminen. Statukselliseen suomalaisuuteenliittyvät selkeästi valta ja suoriutuminen.

10.1.4 Kansalliset samastumiskontekstit

Itsekategorioinnin teorian (Turner ym. 1987) mukaan sosiaalinen katego-ria erottuu sille ominaisessa kontekstissa. Identifioituminen on sitenkontekstisidonnaista. Suomalaiseksi samastumiselle on omat kontekstin-sa. Vastaajien tehtävänä oli arvioida erilaisten tilanteiden liittymistäsuomalaiseksi samastumiseen. Itsenäisyyspäivän pitäminen eniten suo-malaisuutta ilmentävänä kontekstina vahvistaa käsitystä, että suomalai-suuden representaatio on valtiollinen.

Tilanteiden suomalaisuusarvioita verrattiin eri taustaryhmissä. Sel-vimmät erot olivat iän mukaisia ystävien ja toisaalta ulkomaalaistenkanssa olemisen suhteen. Ystävien kanssa oleminen oli suomalaisuudenkannalta sitä merkityksellisempää, mitä vanhempi vastaaja on. Ulkomaa-laisten kanssa oleminen taas korostuu nuoremmilla. Ulkomaalaisten

296

kanssa olemisen suhteellinen asema säilyi enemmän koulutetuilla koros-tuvana myös ikä huomioon otettuna. Vähemmän koulutetut korostivatystävien kanssa olemista, myös ikä vakioituna, joskaan suhteutettuna seei korostu tilastollisesti merkitsevästi.

Samalla tavoin kuin identiteetin sisältöä kuvaavien sanojen kohdallakontekstien suomalaisuusarviot olivat yhteydessä suomalaiseksi identifi-oitumiseen sitä enemmän, mitä merkityksellisemmästä kontekstista ylei-sesti oli kyse. Itsenäisyyspäivän suomalaisuusarvio oli hyvin vahvassayhteydessä suomalaiseksi samastumiseen. Ystävien, lasten ja työtoverienkanssa oleminen sekä maanpuolustuksen suomalaiseksi arvioiminenolivat niiden yleistä merkityksellisyyttä vahvemmassa yhteydessä suo-malaiseksi identifioitumiseen. Suomalaisuuden kokeminen toisissa suo-malaisissa ihmisissä indikoi siis herkemmin vahvaa samastumista. Ul-komaalaisten kanssa oleminen, kirjallisuuden lukeminen sekä työkon-tekstit taas ilmensivät yleistä merkityksellisyyttään heikommin suomalai-seksi identifioitumista.

Kuten sanojen arvioinnin kohdalla kotiseutuun samastuminen olivahvassa yhteydessä kontekstien suomalaiseksi arvioimiseen. Erityisestivälittömien kotiseudulla olevien kontekstien ja läheisten ihmisten pitä-minen suomalaisina liittyy vahvaan kotiseutuidentiteettiin. Kotiseutuunsamastuvat näkevät lähiympäristönsä vahvasti suomalaisena. Tiivistäenkotiseutu on suomalaiseksi identifioitumisen merkitsevä konteksti. Sensijaan kansainvälisesti suuntautumiseen liittyy eri kontekstien vähemmänsuomalaisena pitäminen.

Kansallisen identiteetin konteksteilla ja sisällöillä on tietyt keskinäi-set vastaavuutensa. Suomalaisuuden kokemiseen sana-arvioiden inhimil-lis-moraalisina seikkoina liittyy odotetusti ystävien ja työtovereidenkanssa olemisen kokeminen suomalaisina konteksteina. Tai tarkemminilmaistuna inhimillis-moraalisia sisältöjä vähän painottavat eivät pidänoiden lähellä olevien ihmisten kanssa olemista kansallisena kontekstina.Ulkomaalaisten kanssa olemisen kokeminen kansallisuuden esiin nosta-vaksi kontekstiksi liittyy vähiten inhimillis-moraaliseen suomalaisuusku-

297

vaan. Inhimillis-moraalinen suomalaisuuskuva merkitsee siis suomalai-suuden jonkinasteista kokemista läheisissä ihmisissä.

10.2 Tutkimusmenetelmien arviointia

Suomalaisen identiteetin sisältöjä kartoitettiin 65 sanan arviointitehtäväl-lä. Tavoitteena oli saada kuva kollektiivisena identiteettinä tarkastellunsuomalaisen kansallisen identiteetin semanttisesta kattavuudesta. Val-miiksi annetut sisällöt rajaavat potentiaalisesti tärkeitä sisältöjä pois.Menetelmällä arvioidaan kuitenkin yleisiä teema-alueita eikä joitakinvain jollekin kansallisuudelle erityisiä symboleja tai piirteitä. Menetelmäei ole sisältöjen arvottamiskysymyksessä erityisen tarkka. Voidaan pe-rustellusti kysyä, tuoko vastaaja esille käsityksensä siitä, mitä yleisestiottaen pidetään suomalaisena, vai sen, mitä hän omasta mielestään pitääsuomalaisena. Esimerkiksi sanan ”sisu” voidaan arvioida yleisesti kuulu-van suomalaisuuteen, vaikka vastaaja ei katsoisi sen kuuluvan. On kui-tenkin oletettavampaa tehtävän johdannosta lähtien, että vastaaja painot-taa sitä, mitä hän itse katsoo suomalaisuuteen sisältyvän, eikä niinkäänse, mikä on ns. oikea vastaus jonkin kuvitellun yleisen suomalaisuudenesityksen mukaan.

Menetelmää jatkossa käytettäessä erottelu vastaajan omiin näkemyk-siin ja siihen, mitä tämä katsoo yleisesti ajateltavan, olisi kiinnostava.Näkemys yleisestä käsityksestä kuvaisi selkeämmin kollektiivista identi-teettiä, ja vastaajan omat painotukset ilmentäisivät hänen omaa suhdet-taan sisältöihin. Vastausten poikkeavuudet kertoisivat tiedostetuistaeroista suhteessa kollektiiviseen identiteettiin. Toisaalta monilla vastaa-jilla, eräänlaisilla varauksettomasti identifioituvilla, ei liene eroja omassaja yleisessä käsityksessä. Kansallisesta identiteetistä yleensä tai suoma-laisesta erityisesti irtisanoutumaan pyrkivien kohdalla sanojen merki-tysarvionti on ongelmallista. Vastaajan korkeasti merkityksellisenä pitä-mä sisältö voisi olla syy etäisyydenotolle kansallisuudesta, mutta toisaal-

298

ta vastauksissa ilmennetään arvonantoa sisältöä kohtaan. Maanpuolustussotimiseen liittyvänä instituutiona voisi ilmentää joillekin kansakunta-ajatteluun vahvasti liittyvää syytä olla samastumatta kansallisesti. Tutki-muksessa sen arviointi oli kuitenkin selvimmin samastumiseen yhteydes-sä. Heikosti samastuvat pitivät sitä siis vähemmän merkityksellisenä.

Koska vastauksissa painotetaan sanoja merkityksellisinä, ts. ja-kaumat ovat hyvin vinoja, olisi vielä lomakkeen sanojen arvioinnin jäl-keen erikseen kysyttävä mikä (tai mitkä) sanoista ilmentää kaikkein eni-ten kansallista identiteettiä.

Vastaajille omiin muotoiluihin vapauden antava haastattelukysymys"Mitä kaikkea on mielestäsi suomalaisuus?” rajoittui lyhyisiin vastauk-siin. Kvalitatiivisen luokittelun jälkeen tuloksia analysoitiin kvantitatiivi-sesti. Luonnollisesti vähänkin pidemmät vastaukset jatkokysymyksiinolisivat tuottaneet runsassisältöisempää aineistoa. Nyt ensimmäiset asso-siaatiotkin toivat selviä eroja suomalaisuuden aktiivisen arvostamiseen jasuomalaisuuden tarkasteluun luonnestereotypioina. Näiden juonteidenperuslaatuisempi tarkastelu olisi paikallaan. Sana-arviontitehtävän etu onpiilevien vaikeammin lausuttujen sisältöjen esille saaaminen.

Identiteetin sisältöjä voidaan tarkastella myös lähtemällä omista par-tikulaareista piirteistä. Chris Susag (1999, 63) on koonnut amerikansuo-malaisten identiteetin tutkimuksensa suomalaisuuden symbolit -asteikonvalitsemalla ensin 150 seikkaa, jotka kuvaavat suomalaisia luonnon,ihmisten, instituutioiden, historian ja kulttuuriesineiden teemoja, ja jotkatestattiin joensuulaisilla opiskelijoilla. Amerikansuomalaisen kulttuurintutkimisen ja amerikansuomalaisten haastattelujen tuloksena lisättiinlistaan uusia symboleja. Listaa esiteltiin joukolle asianosaisia, jotta var-mistuttiin, ettei mikään oleellinen teema puutu. Susagin lopullisessalistassa oli 106 symbolia. Näistä tärkeimmiksi arvioitiin rehellisyys,sauna ja koti, vähiten tärkeimmiksi känni, Koskenkorva.ja kateus (Susag1999, 87).

Identifioitumisen erilaiset muodot tulisi eritellä identifioitumismitta-rissa jo valmiiksi. Suomalaiseksi samastumisen kokonaismittarin pitäisi

299

kyetä mittaamaan kansallista samastumista myös niin, että sen äärimäi-sen vahvat muodot tulisivat esille, kuten esim. Dekkerin ym. (2003)nationalistista samastumista mittaavilla väitteilla. Nyt mittari oli vinovahvempaan suuntaan. Identifikaatiomittareiden teoreettisia perusteita elimittarin teoreettista validisuutta olisi syytä tarkastella lähemmin.

Kyselylomakkeen kansakuntaan kuulumisen kriteerejä koskeva koh-ta jätettiin pois analyyseista. Tarkoitus oli hakea vastaajien painotuksiaesim. etnis-genealogiseen ja kansalais-territoriaaliseen kansakuntaanhyväksymisen kriteereihin. Kansakuntaan kuulumisen kriteerejä on tut-kittava muilla tavoin kuin pelkkien esimerkkitapausten arvioimisen no-jalla (Ruotsiin muuttanut suomalainen, Suomeen muuttanut saksalainen,vietnamilainen tms.).

10.3 Johtopäätöksiä

10.3.1 Itsenäisyys?

Valtiollinen itsenäisyyden teema painottui. Luonnon erityismerkitys onsuomalaisuuden esityksissä kiertämätön.

Aineiston ollessa niin kaukaa kuin vuodelta 1993 on syytä arvioidasen myöhempää ajanmukaisuutta. Ovatko tulokset ajanmukaisia? Monetasioiden yhteydet eivät varmastikaan ole juuri muuttuneet. Vuonna 2003kerätty laaja ISSP-aineisto (Oinonen ym. 2005) antoi samanlaiset paino-tuserot erilaisille sosiaalis-spatiaalisille identiteeteille kuin tämäkin tut-kimus. Lehtosen (2004b, 197) sanoin: ”Kansakunta on keskeinen tilalli-nen muodostelma, jonka avulla periaatteessa rajaton ja ääretöntila osite-taan. Kansallinen identiteetti on vahvin tilaan liittyvistä identiteeteistä.”

Suomalaisuudelle annettujen sisältöjen on syytä olettaa muuttuneensuomalaisen yhteiskunnan ja sen kulttuurisen ilmapiirin muutosten myö-tä. Jo Suomen liittyminen Euroopan Unioniin on varmasti vaikuttanut

300

käsityksiin suomalaisuudesta. Itsenäisyys ei ole enää sama asia, vaikka seedelleen liitettäisiin vahvimmin suomalaisuuteen.

EVA:n kartoitusten mukaan suomalaiset eivät ehkä enää jäsennäidentiteettiään ensisijaisesti suhteessa itään ja länteen. Vuonna 1992suomalaisten identiteetin peruspilareita olivat Suomen luonto, itsenäi-syyskamppailu ja kulttuurin erityispiirteet (17 arvioitavaksi annetustaseikasta). Itsenäisyys ja luonto korostuvat myös tutkimuksessani, mutta”kansallisen kulttuurin omaleimaisuus” ja varsinkaan sen vaalimisenvaatimus ei ollut suoraan arvioitavissa, ellei se ilmennyt itsenäisyytenä,kulttuurin erityisinä symboleina tai myös torjuvana suhtautumisena ul-komaailmaan. Vahvistuviksi toivotuiksi tekijöiksi kärkipäähän nousivattieteellinen ja teknologinen kehittyneisyys ja suomalaisten koulutus- jasivistystaso.(Haikonen ja Kiljunen 2003, 209-210.) Vuonna 2003 ISSP-tutkimuksessa eniten kansallista ylpeyttä herättäviksi tekijöiksi arvioitiin10 annetusta seikasta Suomen historia, tieteellis-tekniset saavutukset,sosiaaliturvajärjestelmä, jotka erottuivat myös suhteessa pohjoismaihin jaEU-maihin. (Oinonen ym. 2005, 17, 20.) EVA:n tutkimuksessa vielä1992 jälkipäässä ollut tieteellis-tekninen kehittyneisyys oli siten kohotta-nut aidosti merkitystään. Tätä seikkaa ei tutkimuksessani ilmennyt.

Valtiokansakuntaisuus ja kulttuurikansakuntaisuus elävät rinnanSuomessa. Valtiokansakuntaisuuden voidaan todeta menettäneen entisenasemansa. (Ruuska 1999b, 130.) Suomen valtiollinen identiteetti on osakansallista identiteettiä. ”Suomen identiteetti on vakaa” 1985 HelsinginSanomien mukaan (Ruuska 1999a, 74). EU-jäsenyysprosessi vaikutti1990-luvulla keskeisiin itsenäisyyden ja puolueettomuuden käsityksiin.Puolueettomuus identiteetin osana 80-luvulla oli nimilappu ja työväline,jonka takaa löytyivät muut olennaiset identiteetin osat: itsenäisyys, itse-määräämisoikeus, omat edut ja elinehdot, kansan olemassaolo. Uusi EU-identiteetti ei olisi ollut mahdollista tuon Suomi-konstruktion vuoksi. Tietasoittui uuden käytännöllisyys-puheen kautta, jossa länteen suuntautu-van taloudellisen integraation asioita nimetään ei-poliittisiksi. (Ruuska1999a, 89.) Itsenäisyys oli perusteltava uudelleen EU:n myötä. Vuonna

301

1992 presidentti Koivisto totesikin ”itsenäisyytemme suurimman uhanolevan velkaantuminen ulkomaille”. (Mt., 97.) ”Talouden realiteettien”erottaminen ”politiikasta” oli 80-luvulla kulttuuris-poliittinen innovaatio.Kansakunnan vauraudesta tulee keskeiseksi kansakunnan määrittelyssäeikä se ole enää alisteinen puolueettomuudelle. (Ruuska 1999a, 104-105.)

Vanhan identiteetin keskiön uudessa tilanteessa korvaa suomalaisuusja äidinkieli. Kulttuurikansakunnan ideaa tuotiin esiin aikalaispuheen-vuoroissa (Joenniemi 1993, Tiilikainen 1994, Osmo Pekonen 1995 ja1995b). Suomessa oli aikaisemmin selitetty identiteetti valtiosta lähtien.Valtion valtaa meni. Itsenäisyys piti perustaa uudelleen itsenäisyydensijaan kansalliseen kulttuuriin ja selityksiin sen elinvoimaisuudesta japysyvyydestä. Tämä sisältää kuitenkin realiteeteille vieraan oletuksenyhtenäiskulttuurista. (Ruuska 1999a, 105-106.) Lehtonen (2004b, 199)tunnistaa suomalaisen kulttuurin edelleen sisältävän kohtalaisen vahvanyhdenmukaisuuden paineen karisteltavana piirteenä.

10.3.2 Identiteetti meille ja muille

Tutkimukseni keskeinen uusi näkemys on jako identiteettiin, jossa koros-tuu identiteetiprosessin esittäminen ulkoryhmin päin muille ja identiteet-ti, jossa korostuuryhmän sisäiset määritykset, meille. Sosiaalipsykologis-ten identiteettiteorioiden, sosiaalisen identiteetin teorian (Tajfel 1978) jaitsekategorioinnin teorian (Turner ym. 1987), kognitiivisena ytimenä onkategoriointi. Sosiaalisen identiteetin teoria korostaa, kuinka pelkästäyksilön tietoisuudesta, että hän kuuluu johonkin ryhmään, seuraa omanryhmän suosimista ulkoryhmien kustannuksella. Kansallinen identiteettimuodostuisi siten kansainvälisissä urheilukilpailujen tyyppisissä kilpai-luasetelmissa, jotka synnyttävät ja vahvistavat kategoriointia meihin jamuihin. Tämä on esimerkki kansallisesta identifioitumisesta yksinkertai-simmillaan ja vailla sen syvällisempiä kytkentöjä suomalaisuuden muihin

302

arvoihin ja velvoitteisiin. Identiteetin kategoriointiin ja vertailuun perus-tuvaa puolta voidaan kutsua identiteetiksi muille.

Identiteetti voi olla oleellisesti myös itseymmärrystä, tietoa siitä, mi-tä me olemme olleet, mitä olemme ja mitä olemme tulevaisuudessa.Identiteetti nähdään ryhmän tai kokonaisuuden sisältä käsin esim. sosiaa-lisena representaationa (Moscovici 1984, Breakwell 1993). Sosiaalisetrepresentaatiot ovat yhteisön jakamia kognitiivisia rakenteita, jotka hel-pottavat kollektiivin jäsenten välistä kommunikointia jaetun konsensuaa-lisen muotonsa vuoksi. Ne tarjoavat yksilön uusille kokemuksille merki-tyksen asettamalla kokemukset kontekstuaaliseen kehykseen, joka tekeeniistä tuttuja. Tällöin vertailuaspektia oleellisempaa on kyky tulkita toi-mintaa yhteisessä kulttuuriympäristössä. Näin kansallisella identiteetilläon itseyttä ja kulttuurista itseymmärrystä korostava identiteetti itsellem-me -aspekti. Tällöin keskiössä on partikulaarisuus eli oma erityisyys jaainutlaatuisuus ja identiteetin määrityksissä painottuu omaehtoisuus.Erottelu on arvottava ja tarkoitushakuinen siinä kuin pyrkimys erottaanationalistisesta samastumisesta patriotismi. Hyveellisyyspyrkimystenpettävyyksiä on syytä osoittaa, mutta skeptiselle dekonstruktiivisellekatseelle on edes tarjottava kohde.

Oman historian, kielen ja käytäntöjen tunteminen sekä mentaliteetinerittely on identiteettiä itsellemme. Kansalaissotaa ei käytetä talvisodantavoin suomalaisten etevyyden osoittamiseen, mutta siihen liittyvienvaiheiden ymmärtäminen auttaa osaltaan nykyisenkin suomalaisen elä-mänmenon tulkintaa. Suomalaisen mentaliteetin kuvaukset eivät ainamairittele suomalaisia; silti ne ovat osa kollektiivista itseyttämme, jonkaperusteella pystymme toimimaan yhdessä. Kaikkea itseymmärrykseksitulkittavaa käytetään toki myös vertailuun ulkoryhmiin nähden, jolloinidentiteetin sisältöjä pyritään tulkitsemaan parhain päin; samoin erilaistenvertailujen tuloksia voidaan käyttää sen tiedon osana, jota yhteisö käyttäätiedostaakseen omaa toimintaansa ja päämääriään.

303

10.3.3 Muutos sukupolvien välillä

Taulukossa 10.1 esitetään tuloksista erottuvat ilmiökokonaisuudet. Kor-kea ikä, inhimillis-moraalisen suomalaisuusrepresentaation painotus jaystäväkontekstin korostaminen ovat tutkimuksessa selvästi erottuva il-miökokonaisuus. Korkea koulutustaso, kulttuurinen suomalaisuus jaavoimuus maahanmuuttajia kohtaan sekä luonteenpiirteiden eksplikoimi-nen autostereotypiana ovat toinen selkeä ilmiökokonaisuus. Korkea kou-lutustaso ja kansainvälinen suuntautuminen vailla selkeää suoraa yhteyttämihinkään faktoriin (selvä käänteinen yhteys inhimillis-moraaliseen jalievä käänteinen taloudellis-yhteiskunnallisiin sisältöihin) on hiemanlaajempi ilmiökokonaisuus. Ilmiökokonaisuudella on selvä yhteys suo-malaisuuden spontaaniin esittämiseen autostereotypiana. Kaikkiin näihinilmiöihin liittyy sangen yhtäläisen vahva suomalaiseksi samastuminen.Kaikki osaryhmät samastuvat vahvasti mutta sisällölisesti eri tavoinpainottuneisiin suomalaisuuksiin.

304

Taulukko 10.1 Erottuvat ilmiökokonaisuudet

- iäkkäät - koulutetut- vähemmän - ei iäkkäätkoulutetut

Inhimillis-moraalinen Autostereotypiamerkityksellisyys

- suomalaisuus toisessa - suomalaisuus kontrastisessasuomalaisessa kontekstissa

- subjektiivisesti - kevyt, ”klisee”,sitova elämänmuodon symbolit- suomalaisuuden - etäisyydenottokunnioitus suomalaisuuteen,

suhteellistaminen

- (vahvaa identifioitu- - negatiivisenamista indikoivien) autostereotypianasuomalaisuuden sisältöjen indikoi heikompaapainottaminen identifioitumista

- kotiseutuun - kansainvälinensuuntautuminen suuntautuminen- torjuvuus - suvaitsevuus- konformisuus, turvallisuus - avoimuus muutokselle

Identiteetti meille itsellemme -aspekti on heikkenemässä suomalaisessaidentiteetissä ja identiteetti muille -aspektin merkitys korostumassa.Vanhemman sukupolven korostamat mielenlaatu ja itsetuntemus, henki,vastuu ja veri kansallisuuteen liitettyinä korostavat omaa erityisyyttä,partikulaarisuutta. Niissä korostuvat suomalaisuuden vanhamuotoinen jasisäänpäin käääntynyt identiteetti itselle -ulottuvuus ja sen mukainensisäänpäin kääntynyt kulttuurinen itseymmärrys.

Nuorin sukupolvi, alle 30-vuotiaat, korosti vastauksissaan suomalai-suuteen liittyvinä sanoina yhteiskunnallis-taloudellisia käsitteitä: elinta-

305

so, kansalainen, ammattiliitto, keskiluokka, etu(intressi), sivistyneistödemokratia ja kaupankäynti. Nämä viittaavat sellaisiin suomalaisuudensisältöihin, jotka ovat luonteeltaan suhteellisen abstrakteja ja sisällöllises-ti verrannollisia minkä tahansa kansallisuuden vastaaviin sisältöihin, elisanat viittaavat suhteellisen universaaleihin piirteisiin.

Nuoret kokevat itsensä vanhempiin sukupolviin verrattuina suoma-laisemmiksi ollessaan ulkomaalaisten kanssa, lomamatkalla ja urheilu-kilpailuissa. Nämä ovat tyypillisiä ulkoisia kategorisoitumistilanteita,joissa korostuu vertailu. Suomalaisuus määrittyy tällöin siksi, mitäolemme suhteessa muihin.

Vanhemmille sukupolville taas oleminen ystävien kanssa ja muut lä-hipiirin ihmissuhteisiin viittaavat yhteydet, kuten lasten kanssa oleminen,työtoverit, työnantaja sekä työn tuotteet, ovat suomalaisuuden kannaltarelevantimpia konteksteja kuin nuorille. Vanhemmille siis muiden suo-malaisten kanssa oleminen on sellaisenaan suomalaista; nuoremmat tar-vitsevat enemmän ulkomaalaisten antamaa kontrastia, jotta oma kansalli-nen identiteetti erottuu.

Vanhempien ikäpolvien ja nuorten välillä on siis selvä ero inhimillis-moraalisten seikkojen painottamisessa suomalaisuuden osana. Sosiaali-nen identiteetti on tietoisuutta ryhmäjäsenyydestä ja sille annettua arvoaja emotionaalista merkitystä (Tajfel 1978, 63). Vanhempien painottamatsisällöt ovat erilaisia arvon ja emotionaalisen merkityksen kannalta. Ak-tiivinen arvostus, kuten ”kalliiksi asiaksi” mainitseminen oli yhteydessävanhempien painottamiin sisältöihin. Sellaiset identifioitumisen motiivi-en yhteydessä esilletuodut seikat kuin ”syvyyden, pysyvyyden, paikan jaosallisuuden” tunteet ja ”turvallisuuden ja läheisyyden” tunteet liittyvätemotionaaliseen merkitykseen ja Kelmanin (1997) sentimentaaliseenidentifioitumiseen. Vanhempien sitoutumista ja velvoittavuutta ilmentä-vien identiteetin sisältöjen omaksuminen merkitsee sitä, että sosiaalinenidentiteetti on sisäistetty keskeiseksi minuuteen. Persoonallisia disposi-tioita koskettavat sisällöt ilmentävät vahvempaa sitoutumista kuin per-soonan ulkopuolelle sijoittuvat sisällöt. Väite identiteetin kohteena olevi-

306

en sisältöjen erilaisista psyykkisistä sitovuuksista ansaitsisi tarkempaateoreettista erittelyä.

Sukupolvikokemukset

Vanhempien ja nuorempien suomalaisuuden representaatiot edustavaterilaista teoreettista näkemystä ihmisen kansallisuudesta. Vanhemmillesukupolville suomalainen kansallinen identiteetti on luonteeltaan enem-män essentialistinen. Tämä voidaan ymmärtää niin, että vanhemmatpainottavat sisäsyntyistä (etnis-genealogista) suomalaisuuskäsitystä januorempien kulttuurirelativistisempi näkemys on heikentänyt tuota käsi-tystapaa. Nuorten käsitys on kansalais-territoriaalisempi yhteiskunnalli-sia, lähinnä taloudellisesti painottuvia, toimintoja korostavasti. Koulutuk-sen yhteys, jonka ”määrä” tai aste liittyy inhimillis-moraalisen suomalai-suuden vähenemiseen, tukee tätä tulkintaa. Kysymys siitä, mikä on tuodemografinen taustamuuttuja ”koulutus”, joka vaikuttaa jotenkin syynäseurauksiinsa tai sitten ilmentää sen saamista edeltäviä seikkoja, ansaitsi-si erittelynsä. Coenders ja Scheepers (2003, 316-319) käyvät läpi koulu-tuksen käänteistä yhteyttä etniseen poissulkemiseen selittäviä syitä kutenlaajempaa sosiaalistumista valistusarvoihin, kognitiivisten kykyjen kehit-tyneisyyttä, joilla yksinkertaistavat stereotypiat ylitetään niin tiedollakuin ajattelun joustavuudella, ja hyväosaisuudella, jossa huono-osaisiaetnisiä vähemmistöjä ei kohdata kilpailijoina.

Oletuksena on, että ero liittyy enemmän sukupolvien väliseen kuinihmisten elämänkaaressa tapahtuvaan muutokseen. Vuodesta 1928 sota-vuosiin asti syntyneiden sukupolvikokemukset ovat epäilemättä toisen-laisen kansallismielisyyden leimaamia kuin suurista ikäluokista vuoteen1975 syntyneiden. Iäkkäämmillä oli jo nuorina olemuksellisempi kansal-lisuuskäsitys, koska he kasvoivat toisenlaisessa todellisuudessa kuinmyöhemmät sukupolvet.

Jukka Relander (2004) kuvaa toisen maailmansodan aiheuttamaa ko-konaisvaltaista suunnanmuutosta, jossa erityisesti Snellmaniin nojaava

307

henkeä korostava kansallinen idealismi kadotti pohjaansa. Ulkoisen po-liittisen suunnanmuutoksen vaikutus ei rajoittunut siihen, että puhuttiinisänmaan ja kansakunnan sijaan yhä enemmän yhteiskunnasta. Kansalli-sen idealismin ja modernin rationalismin välinen jännite tiivistyi valtionja ihmisen alueilla kysymykseksi siitä, mikä on yhteiskunnan todellinenolemus ja miten sitä tulisi kuvailla. ”Yhteiskunnallisessa puheessa suuntavei historiallisesta ja erityisestä kohti universaalia, muodollista ja yleistä.Verenperinnön ja sen osoittaman kohtalon sijasta valtiota ja yhteiskuntaaalettiin tarkastella järkevinä ja rationaalisina kokonaisuuksina. Ihmisenolemuksen ymmärtämisessä tapahtui samanlainen muutos. Ihmistä käsi-televä puhe modernisoitui. Hengen, uskon ja tahdon määrittämästä ihmi-sestä tuli tässä murroksessa rationaalisempi, maallisempi ja kiihkotto-mampi, mutta samalla ihmiskuva myös oheni ja pinnallistui.” (Mt., 145.)

Snellmanilainen kansakunta oli hengen isänmaa, sukulaissiteiden si-vistysihanteiden, kielen, kulttuuriperinteiden ja yhteiskunnallisten hierar-kioiden orgaaniseksi kokonaisuudeksi sorvaama yhteisöllinen yksikkö(mt., 140). Kansakunta oli miehisen ideansa näköinen, kun taas yhteis-kunta alkoi näyttää yhtä enemmän niiltä, joista se empiirisesti tarkastel-len koostuikin: eri sukupuolista, ikä- ja sosiaaliryhmistä, enemmistöistäja vähemmistöistä (mt., 139). Suurten ihanteiden tilalle astuivat arjenpienet työt. Historia oli ensimmäisen tasavallan hovitiede. Sotien jälkeenidentiteetin rakennuksesta siirryttiin yhteiskunnalliseen, hallinnolliseen jasosiaalitekniseen työstöön. Sosiologia, Pekka Kuusi ja Erik Allardt nou-sivat esiin. (Relander 2004, 140, 142.) Todellisuutta hahmottavilla jasiten ideologisoivilla tieteillä on omat aikansa. 1980-luvulta lähtien pe-rustasta asti kuuluu mutkattomasti ekonomismin diskurssi.

Moderni tieteeseen nojaava ajattelu vahvistuu epäilemättä myös kou-lutuksen saamisen myötä. Jos kansakunta objektivoidaan systeemiselletasolle, joka on yhä integroituneempi ylikansalliseen järjestelmään eikätoimi entiseen tapaan kansalliselta pohjalta ja jonka merkitykset eivät oleerityisen partikulaarisia vaan pikemmin yleisiä, yksilöiden identifioitu-minen tällaisiin objektivointeihin ei ole niin sitova kuin ”sisäsyntyiseen

308

olemukseen”. Vallitseva yhteiskunnallinen kehitys ei tietenkään ole ai-noa mahdollinen ja luonnollinen. Kuitenkaan kansallisen identifioitumi-sen perusta ei liene tulevaisuudessa entisenlaisella kiinteällä pohjalla.Mutta vaikka kansallinen identiteetti menettää erityispiirteitä, identifioi-tuminen suomalaiseksi on yhä vahvaa. Sen asema poliittis-spatiaalisenaidentiteettinä erottuu paikallisen, alueellisen ja eurooppalaisen identitee-tin joukossa. Ihmiskuntaidentiteetti ansaitsisi jatkossa erityistarkastelua.

10.3.4 Vertaileva identiteetti

Nuoret identifioituvat vertailullisemmalta ja kategorisemmalta pohjalta,mitä kuvaa ainakin jossain määrin identiteetti muille -aspekti eikä niin-kään identiteetti meille -aspekti. Perusteina ovat yhteiskunnallisten javertailuun perustuvien tuotosten korostus ja suomalaiseksi identifioitu-minen ulkomaalaisten joukossa.

Kun identifioitumisen kohteella on inhimillis-moraalisia sisältöjä,identifioituminen on Kelmanin (esim. 1997) esittämää sentimentaalistaidentifioitumista, jossa ”ryhmä edustaa yksilön minäidentiteettiä”. Tässäovat keskeisiä merkityksellisyyden, turvallisuuden ja läheisyyden tunteet.Eräänlaista rationaalista valintaa edustava instrumentaalinen identifioi-tuminen liittyy taas ryhmän ominaisuuksien arvioimiseen. Ryhmässäolemisen seuraukset, sen hyödyllisyys, esim. elintason kokeminen, ovattällaisen identifioitumisen muoto. Identiteetin sisällön välineellisyys eitarkoita välttämättä, että se ei voi olla myös emotionaalisesti merkityk-sellinen.

Statuksellisen suomalaisuuden faktorin kärkimuuttuja sankari olinuorilla eniten korostuva sisältö. Nuorilla korostuvissa yhteiskunnallisis-sa sisältöissä ilmenee myös vertailtavuutta (elintaso, kansalainen, am-mattiliitto, keskiluokka, etu(intressi), sivistyneistö demokratia ja kaupan-käynti). Sisällöt ovat epäilemättä tulkittavissa välineellisiksikin. Sankarion kuitenkin selvä ei-välineellinen myönteistä erottuvuutta kuvaava sisäl-

309

tö kansallisessa yhteydessä Identifioitumisen motiiveja ajatellen nuortenkorostamat sisällöt liittyvät relationaaliseen orientaatioon. Tätä vasten ontulkittavissa, että nuorempien identifioitumista motivoi enemmän myön-teinen erottuvuus ulkoryhmiin.

Vertailuun liittyvät sisällöt liittyivät suurempaan ulkoryhmädiskri-mointitiin, mikä liittyy sosiaalisen identiteetin teorian mukaisiin tutki-mustuloksiin (Mummendey ym. 2001, Li ja Brewer 2004). Yleisestitärkeinä pidettyjen identiteetin sisältöjen painotus liittyi samastumiseen.Smith ym.:n (2005) useita kansallisuuksia koskevassa tutkimuksessaoman kansakunnan stereotypian myönteisyyden arvio on yhteydessäsamastumiseen. Tässäkin tutkimuksessa negatiiviseksi luonnehditavanautostereotypian esittäminen merkitsi heikompaa samastumista. Yleistämerkitystään enemmän kansalliseen samastumiseen liittyvien pola-risoivien sanojen joukossa on vertailullisia ja relationaalisia sisältöjämutta viileiden sisältöjen joukossa relationaalisia ei ole. Vertailullistensisältöjen yhteyttä identifioitumisen vahvuuteen voisi tutkia jatkossatarkemmin.

Identiteetti meille ja muille -muodot liittyvät partikulaarisuuden jauniversaalisuuden erittelyyn. Meille ja muille -muodot liittyvät siihen,mitä identiteetin prosessin vaihetta painotetaan. Puhdasta muotoa ei voiolla, koska sisäinen määrittely ja ulkoinen esittäminen ovat aina välttä-mättä mukana. Identiteetti meille vastaa Hinklen ja Brownin (1990) au-tonomista identifioitumisen orientaatiota ja identiteetti muille relationaa-lista orientaatiota. Meille-identiteetti keskittyy niihin seikkoihin, joitaryhmän sisällä esiintyy, ja siten lähtökohta korostaa partikulaarisuutta,erityislaatua. Katsotaan, mitä aineksia omasta keskuudesta löydetäänyhteisiksi määreiksi. Muille- identiteetissä paino on yleisemmissä kaikil-le ryhmille yhtäläisissä vertailu-ulottuvuuksissa. Jos kyse olisi monokult-tuurista, vertailu-ulottuvuuksia voitaisiin pitää eräänlaisina valmiiksiannettuina standardeina.

310

Globalisoitunutta maailmaa voi monin perustein pitää monokulttuu-ristuvana. Vallitseva globalisaatio on erityisesti taloudellisen toiminnanyhdentymistä, jonka dynamiikkaa ohjaa sijoitetulle pääomalle odotetta-vissa olevan tuoton maksimointi. Tällöin kaikkien kansallisten yhteis-kuntien elämää säätelevät hyvin yhtäläiset ehdot. Kansallisten kokonai-suuksien ulkoa tulevia identiteetin ulottuvuuksia ovat sellaiset kuin BKTja sen kasvulukemat, talouden kilpailukyky ja tuotannolliselle toiminnal-le asetetut edellytykset ja kiihokkeet, koulutustaso, lainsäädäntö ja vero-tus, työvoiman edullisuus. Tuotannon lopputuotteet ovat luonnollisestitällaisen kansallisen identiteetin merkityssisältöjä. 1990-luvun ja 2000-lukujen vaihteessa suomalaista identiteettiä määritti ajatus maailmallapaljon ostettujen uudenlaisten kommunikaatiovälineiden matkapuhelin-ten tuotannosta, jossa suomalaisilla oli yritysjohdon, tuotekehittelyn jatuotemerkin suomalaisen alkuperän osalta sekä osin tuotantotoiminnanmutta sitä vähemmän omistuksen osalta merkityksellisenä pidetty asema.Tälle on nimityskin ”Nokialand”.

Kun korostetaan yksilöiden välistä kilpailua, yksilöllistä tavoitteelli-suutta ja riippumattomuutta ryhmistä suhteessa ryhmän sisäisen yhteis-työn, yhteisiin tavoitteisiin ja riippuvuuteen sisäryhmän jäsenistä (Trian-dis et al. 1988, 325, 335; ks. Brown ym. 1992, 329 ), voidaan olettaaindividualistisen orientaation vahvistuneen kollektiivisen orientaationkustannuksella myös kansallisen identiteetin kohdalla. Erilaiset ”teamit”,joista uudelleenjärjestelyjen jälkeen voi huomata pudonneensa, eivätpaikanne yhteisöllisyyden tarpeita. Ulkomaille töihin muuttamisen val-miudet ja mahdollisuudet, jotka ilmenivät nuoremmilla koulutetuillavastaajilla, antavat mahdollisuuden oman kansallisuuden merkityksensuhteellistamiselle, valikoivalle suhtautumiselle siihen ja tarvittaessa siitäirtisanoutumiselle.

Kansallisen identiteetin voi myös valita. Perinteisten yhteisöllisyyk-sien heiketessä kansallisen identiteetin asema voi korostua. Kettusen(1987, 287) mukaan kansallisvaltio on muuttunut lähinnä kansainvälisenkilpailukyvyn asettamien taloudellisten pakkojen välitysinstanssiksi.

311

Nykyaikainen suomalaisuuden ideologinen perustelu on selittää epäpo-liittisina esitetyt taloudelliset ratkaisut "meidän kilpailukyvyllämme".Vaikka pääoma tulee luonteeltaan ylikansalliseksi, se tarvitsee kansallis-valtiota, jos ei muuhun niin viitekehykseksi "meille".

10.3.5 Stigmatisoinnin traditio

Negatiivisten määritysten antaminen suomalaisuudelle oli ylempientoimihenkilöiden ja korkeakoulutuksen saaneiden piirre, johon liittyimyös kosmopolitistisena suhtautumisena ilmenevä etäisyyden ottaminensuomalaisuuteen. Tämä tutkimukseni tulos voisi olla tulkittavissa Suo-men historiassa muodostunutta asetelmaa vasten, jossa sivistyneistö onmäärittänyt kansakuntaa ilman että on itse samastunut rahvaan kauttamääritettyyn kansallisuuskuvaan. Matti Peltonen (1988) on huomannut,että suomalaisuudesta puhuja rajaa itsensä paitsi kohteensa ulkopuolelleniin myös sen yläpuolelle. Peltosen (1998, 22) mukaan kuvat itsestä ovatharvoin yhtä murskaavan vähätteleviä kuin suomalaisten omakuva.

Satu Apo (1998) kuvaa suomalaisten stigmatisoinnin traditioksi kut-sumaansa valistusdiskurssia, jossa metsäläisiksi, maalaisiksi ja muutoinvai puutteellisiksi määriteltyjä suomalaisia kasvatetaan, koulutetaan jakorjataan yhä uudelleen, loputtomiin. Tässä näkemyksellisesti arkitiedos-ta koottuun aineistoon nojaten määrittelijät pyrkivät tavoittamaan suoma-laisuuden ytimen, josta voidaan selittävästi johtaa monta suomalaisilleominaista toimintataipumusta. 1990-luvulla suosituin pelkistys on ollut”metsäläisyys”. Euroopan Unioniin liittymisen yhteydessä käydyssäkansalaiskeskustelussa kielteinen suomalaisuuspuhe oli vahvasti esillä.Suomalaiset ovat metsäläisiä ja maalaisia eli sivistymättömiä ja kehitty-mättömiä niin sanottuihin vanhoihin kulttuurikansoihin nähden. (Apo1998, 83-85.) Jokainen valistusdiskurssiin osallistuva saattaa edes hetkel-lisesti tuntea itsensä muita paremmaksi, siis heidän ulko- ja yläpuolellaolevaksi.

312

Apon mukaan suomalaisten eliittien edustajat ovat kiinnittänet pää-huomionsa niihin piirteisiin, joissa kansanihmiset ja heidän elämänmuo-tonsa ovat eronneet eliittien omasta emokulttuurista, länsimaisesta porva-rillisesta kulttuurista. Kyseessä on ikuinen sosiaalinen jännite: ’ylempi-en’ halu erottautua ’alemmista’. Eroavuuksien kielteinen tulkinta kansankannalta sekä haluttomuus nähdä niitä vastaavuuksia ja homologioita,joita ’kansanomaisilla’ ja ’moderneilla’ ajattelun ja toiminnan malleillaoli, ovat johtaneet ylikriittisiin, hämmästyttävän sitkeähenkisiin aina1990-luvulle asti eläneisiin käsityksiin suomalaisten etnokulttuurisestaidentiteetistä. (Apo 1998, 120.)

Alasuutarin (1998) esittelemän älymystödiskurssin kautta älymystöon kenen tahansa otettavissa oleva erityinen puhujan asema. Asettumallatietynlaiseen Suomea ja suomalaisia ulko- ja yläpuolelta, matkan päästäkatsovaan positioon puhuja tuottaa itsensä ”älymystön” edustajana jakuvauksensa ja arviointinsa kohteen ”kansana”. Miten Suomen asioitapitäisi hoitaa; millainen Suomi on; millaisia suomalaiset ovat ja mitensuomalaista kulttuuria ja suomalaisia pitäisi muuttaa? (Alasuutari 1998,157.) Reflektiivisessä puhetavassa tietoisesti rakennetaan ja käytetäänjotain kansakunnan konstruktiota perustelemaan asioiden tilaa tai ehdo-tettua toimintalinjaa vastakohtana ei-tietoiselle rutiininomaiselle puheta-valle. Älymystöpuhe on itsereflektiivistä puhetta valtiosta ja kansakun-nasta. (Alasuutari 1998, 160.)

Elias (1978, 1-50) esittää, kuinka saksalaisesta keskiluokan intelli-gentsiasta tuli kansallisen identiteetin ja stereotypian luoja. Ranskantapauksessa aiemmin pelkästään aatelisille ja hoville kuuluvista piirteistätuli ranskalaisten kansallisia luonteenpiirteitä. Suomen tapauksessa näyt-tää, että pohjana ovat ns. ”tavalliselle kansalle” annetut määreet.(Alasuutari 1998, 164-5.) Pasi Saukkonen (1998b, 44, 1999, 217) esittääkuinka vaikenemalla säätyläistöstä ja kaupunkilaiselämästä Topeliussulkee kokonaisten yhteiskuntakerrostumien lisäksi itsensä kuvaamansakansan ulkopuolelle (Rantanen 1997, 212-214). Topeliuksen alueelliseterilaisuudet esiintuovasta kansakuvauksesta Maamme-kirjassa ei voi

313

löytää Topeliuksen edustamaa hahmoa: uusikaarlepyyläistä piirilääkärinpoikaa, sanomalehtimiestä, kirjailijaa ja professoria. Kuvasta saa turhaanhakea myös torppareita, työläisiä ja köyhälistöä. Topeliuksen alankomaa-lainen vastine Robert Fruin sen sijaan mahtuu oman kansakuntansa esi-tykseen yhtenä osana kuuluvan kaupunkien ”porvarillisen porvariston”kautta. Klinge (1982, 243-244) onkin huomauttanut, että suonperkaajienSuomen ohella on kuitenkin aina ollut olemassa teollisuuden ja kaupanSuomi, joka on muovannut vahvasti maata ja kulttuuria, mutta joka ei olesaanut samanlaista suomalaisuuden määritystä. Jos kansallisuuskäsitysnojautuu vain häviävään tai keinotekoiseen “kansanomaisuuteen”, julis-tetaan itse asiassa oma vieraaksi ja vieras omaksi.

Alasuutarin (1998) mukaan negatiivinen suomalaisten itsestään piir-tämä kuvaus on muistuma siitä väestönosasta, joka aloitti älymystöpu-heen ja koko kansakuntaprojektin. Sivistyneistö määritteli kansan ulko-puolelta puutteiden ja vajeiden kautta. Toisaalta sivistyneisyyden ja hie-nostuneisuuden vastakohtana nähty perisuomalaisuus on toiminut pitkänajan jatkuneen kansansivistysperinteen oikeutuksena. (Mt., 165.) Suoma-laisessa puheavaruudessa suomalaisuudesta puhuminen on merkinnytasettumista siihen puhujan asemaan, josta kansallisromantiikan aikainensuomalainen intelligentsia alun perin suomalaisuutta määritteli (mt.,166). Esimerkiksi otetussa Helsingin Sanomien artikkelissa 1997 kuva-taan taajamien maan asukkaiden samanlaista elämää Keravalta Kaavillesamanlaisissa ulkoilupuvuissa. Jokainen lukija on kuvaan nähden erilai-nen ja yksilöllinen. (Mt., 167.)

Myös Saukkosen (1997, 343) mukaan on tyypillistä että puhujat, lu-keneiston jäsenet asettavat itsensä suomalaisuuteen sisällyttämiensäpiirteiden ulkopuolelle, tarkemmin sanoen yläpuolelle. Hollantilaistenintellektuellien kohdalla ei esiinny samanlaista kielteisyyttä kulttuurinkansaomaisia edustajia kohtaan eikä samanlaista heistä erottautumistakuin suomalaisuudesta puhumiseen. (Saukkonen 1996b; Alapuro 1998,176.)

314

10.3.6 Nationalismi ja patriotismi -keskustelu

Sosiaalipsykologisten tiedejulkaisujen tarkasteluissa (luku 2.4.3) onnimetty patriotismiksi kansallisen identifioitumisen muoto, johon eisisälly tarvetta ulkoryhmän syrjimiseen tai huonompana pitämiseen.Niitä taas määriteltiin sisältyvän nationalistiseen kansallisen samastumi-sen. Esiteltyjä tutkimuksia voidaan tulkita siten, että kansallinen identifi-oituminen ei ollut vahvassa yhteydessä ulkomaalaisia torjuvaan suhtau-tumiseen asetelmissa, jotka suosivat identiteetti meille -näkökulmaa.Asetelmissa, joissa oli keskeistä vertailu tai nimenomaan erottuminentoisista määrittämällä oma ryhmä suhteessa toisiin, kansallinen samastu-minen liittyi ulkoryhmää syrjivään suhtautumistapaan. Tämä näkökulmaei suoraan painota identiteetti muille -näkökulmaa, mutta se voi sisältyäsiihen.

Tämä tutkimus toi esiin, että riippumatta avoimuuteen maahanmuut-tajia kohtaan liittyvästä koulutustasosta oman kansallisen stereotypianesille tuominen liittyi avoimuuteen. Kulttuurinen suomalaisuus, mikäepäilemättä heijastaa myös kulttuurista harrastuneisuutta, liittyi samoinavoimuuteen. Torjuvaan suhtautumiseen liittyi statuksellinen suomalai-suuskuva ja yksittäisiä sisältöjä raha, maanpuolustus, etevämmyys, elin-taso, etu ja kansantulo. Niissä korostuvat vertailu ja esittäminen ulos-päin. Kansallisuus kulttuurin kautta reflektoituna merkitsee omaan erityi-syyteen paneutumista mutta ilmeisimmin universaalin ajattelun hengessä,ja on omien erityispiirteiden laajempiin kokonaisuuksiin liittämistä.Muusta maailmasta irrotettua itseensä käpertymistä sen ei tarvitse merki-tä. Samoin ensi silmäyksellä kaavamaista ajattelua heijastavina näyttäy-tyvien autostereotypioiden esittäminen merkitsee jonkinlaista tietoisuuttaomasta ryhmästä ja omasta suhteesta siihen. Tietoisuuden itsestä jaomanarvontunnon katsotaan pikemminkin mahdollistavan kuin estävänavoimen ja hyväksyvän suhtautumisen muihin kansallisuuksiin.

Luvussa 2.4 esitettiin identifioitumisen taustamotiiveja. Sosiaalisenidentiteetin teoriassa paremmuuden vertailuasetelmissa katsotaan tuotta-

315

van identifioituville myönteistä itsetuntoa. Autonomisissa asetelmissaominaiset merkityksen hakemisen ja itsetuntemuksen motiivit tuodaanrinnalle. Jonkinlainen vertailullisuus on edellä mainitun mukaisesti ko-rostumassa nuoremmilla polvilla. Identiteetin markkeeraaminen elämän-tavan symboleilla (kuten sauna, järvi, makkara, lippalakki) oli nuorillahieman yleisempää. Tuonkaltaiset tilannekohtaiset fragmentit nousevatehkä aiemman sukupolven omaksumien ”kodin, uskonnon ja isänmaan”kaltaisten vahvojen ja läpitunkevien merkityksellistämisten, kokonaisi-dentiteetin tulkintojen rinnalle.

10.3.6.1 Toiseus

Toiseuden teema on ollut keskeinen kulttuuris-sosiologista identiteetintarkastelussa. Mikko Lehtonen (2004c) kokoaa toiseutta ja suomalaisuut-ta koskevia näkemyksiä. Muiden kuvitteleminen on tärkeä meitä koske-van kuvittelemisen osatekijä. ”Kun puhutaan maahanmuutosta ja ulko-maalaisista, määritellään väistämättä myös suomalaisuutta”, kirjoittaaOuti Lepola (2000, 328), jonka mukaan ulkomaalaisuus määrittyy suo-malaisuuden puuttumiseksi tai vastakohdaksi. Stuart Hall korostaa ”toi-sen” perustavaa merkitystä ”meidän” identiteetillemme: ”vaikka toiseu-den muodostaminen on yritys asettaa paikalleen se, mitä me emme olejotta pysyisimme siitä varmemmin loitolla, voimme ymmärtää itseämmevain suhteessa tähän toiseen. Siksi ei ole uskottavaa, että kansallinen jakulttuurinen identiteettimme määrittyisivät aidosti sisältä päin. Se, keitäme kulttuurisesti olemme, määrittyy aina identiteettiyhteisön ja silletoisen välisestä suhteesta. (Hall 1992b, 305; Lehtonen 2004c, 255.)

”Toiset” ovat osallisia ”ensimmäisten” identiteetin tuottamisessa.Identiteetit rakennetaan eron sisällä, ei sen ulkopuolella. Identiteetinmerkitystä ” ei voi konstruoida muuten kuin suhteessa Toiseen, suhteessasiihen, mitä se ei ole, siihen, mikä siltä nimenomaisesti puuttuu ja mitäon kutsuttu ”konstitutiiviseksi ulkopuoleksi”. (Hall 1999, 251-252; Leh-tonen 2004c, 257.) Toisen ei tarvitsisi kuitenkaan olla identiteettimme

316

pois suljettu elementti, eksklusiivinen toinen, joka ei voi osallistua itse-ään koskevaan määrittelyyn vaan on kohteellisesti määritelty. Perustavatoinen voi olla paitsi itsestä erillinen niin myös itseemme väistämättäkuuluva elementti. Toinen kutsutaan minuutemme ja meisyytemme si-sään. (Lehtonen 2004c, 258.) Inklusiivinen toinen voi olla lihaa ja verta,ei abstrakti stereotyyppi. Inklusiivisen perustavan toisen eroa ei absoluti-soida vaan ero nähdään relationaaliseksi. Se ei ole vastakkainen vaanerilainen. (Mt., 259.) Meadin ja Cooleyn symbolisen interaktionisminmukaan ihmiset saavat tietää, keitä he ovat, ottamalla toisen roolin(Hogg ym 1995, 258).

Lehtonen muistuttaa, että suomalaisuus on muodostunut toisilta lai-naamalla ja mukauttamalla. Fewster (2006) osoittaa kalevalaisen patala-kin ranskalais-alankomaalaisen alkuperän. Toiseksi kukaan ei kuulu vainyhden identifikaation piiriin. Kulttuurisesti suomalaisesti liikkuvat usei-den sosiaalisten todellisuuksien ja ymmärryksen muotojen muodosta-massa kentässä, jota kansallisuuden ohella jäsentavat muiden muassasukupolvi, sukupuoli, asuinpaikka ja ammatti. Moderni Suomi on pitkälleerikoistunut ja sisäisesti erilaistunut maa. Tämän mutkikkaan suhdever-kon eri osat ovat eri tavoin riippuvaisia toisista maan rajojen sisä- jaulkopuolella olevista toimijoista. Aina hybridinen suomalaisuus on peri-aatteessa yhä avoimempaa ja sen rajat huokoisempia – myös vieraantulla. (Lehtonen 2004c, 260.) Ketään ei pidä sulkea pois siitä piiristä,missä määritellään aiempaa kattavammin, mitä suomalaisuus on. Jokai-sen Suomessa asuvan on saatava tasa-arvoisesti osallistua tuohon keskus-teluun. (Mt., 269.)

Kuinka tämä on yhteensovitettavissa autonomista orientaatiota pai-nottavaan ”identiteetti meille” näkemykseen, jota esittelen jokseenkinsuosiollisessa valossa siinä kuin Lehtonen inklusiivista toiseutta? Mitäänsisältä päin määrittyvää identiteettiä ”meille” ilman vähintään implisiit-tistä rajanvetoa toisiin ei voi olla. Onko identiteetti itselle/meille vainretorinen temppu?

317

Li ja Brewer (2004) vertasivat omalla tavallaan rajaa vetävän (mitkäpiirteet meillä ovat yhteisiä?) ja yhteen kutsuvan (mitä voimme tehdäyhdessä?) identifikaatiokehystyksen eroja. Kansallinen identifioituminenoli vahvemmassa yhteydessä kulttuuriseen suvaitsemattomuuteen yhteis-tä olemuksellisuutta ja siten rajaa toisiin nähden korostavassa kansallisenyhtenäisyyden käsitteellistämisen asetelmassa kuin yhteistä päämäärääkorostavassa asetelmassa, jossa kukin voi tulla sellaisena kuin on kanta-maan kortensa yhteiseen kekoon omista erilaisista lähtökohdistaan. Mitämuuta tämä on kuin inklusiivista toiseuden kohtaamista?

Lin ja Brewerin (2004, 729) mukaan yhteinen tavoite suuntaa kansal-lisen identiteetin vaikuttavaan sisäiseen yhteistyöhön yhteisten tavoittei-den saavuttamiseksi. Tietoisuus riippuvuudesta suuntaa huomion ryhmänsisälle (Yuki 2003). Tämän näen rinnasteiseksi ”identiteetti itselle"- eivertailevalle ”identiteetti toisille”-näkökulmalle. Olemuksellinen kansal-lisen identiteetin käsitteellistäminen johtaa taas ryhmien väliseen tarkas-teluun, jolloin ryhmän sisäinen homogeenisuus ja eron tekeminen ulos-päin painottuvat. Tämä merkitsee identifioitumisen liittymistä sisäryh-män muita ylempiarvoisena pitämiseen, millä on yhteys ”identiteettitoisille” -näkökulmaan.

Aivan samoin Mummendeyn ym. (2001) tarkastelussa ajattelunsuuntaaminen kansakunnan sisäänpäin katsomiseen johti identifikaationja toisten halventamis- ja torjuntataipumuksen kytköksen heikkenemi-seen. Omaa kansallisuutta ei vertailtu toisiin kansallisuuksiin vaan siihen,mitä on oltu aiemmin. Identiteetti fokusoidaan itsereflektiivisesti itsetun-temukseen. Kytkös ulkoryhmien torjuntaan vallitsi silloin, kun ajattelusuunnattiin vertailuun toisiin kansallisuuksiin nähden.

Ruuska (2004, 155) näkee 90-luvun suomalaisuuskeskustelun sisäl-täneen näkökulman vaihdoksen, jossa suomalaisia toiseuttava katse ky-seenalaistettiin. Kansallisen eliitin ja siihen liittyvän puhetavan ominai-suudeksi havaittiin tapa nähdä suomalaiset toisina.. Eliitin luonnehdintojasuomalaisuudesta alettiin nähdä valta-asetelmien tuotteiksi. Suomalai-suutta kulttuurisena keskenkasvuisuutena pitävää toiseuttavaa puhetapaa

318

kritisoivat esimerkiksi Peltonen (1998) ja Apo (1998). Ruuskan (2004158) mukaan suomalaisuutta luotaavan lukeneiston katse on siirtynytmuutaman sadan vuoden aikana keskisestä Euroopasta Suomeen ja ne-nänvartta myötäilevä näkökulma silmien tasalle.

Oleelliseksi osoittautuukin, että ne, joita identiteetti koskee, voivatolla sitä määrittämässä, eikä se tule jostain ulkoa ja ylhäältä. Muille iden-titeetissä on tällöin kyse toiseutetuksi tulemisesta ulkoa annettuihin eh-toihin mukautumisesta. Inklusiiviset ja ekslusiiviset toiset on muistettavakuitenkin pitää mielessä. Lehtonen (2004c, 270) muistuttaa, että itseriit-toisuuden julistamisen sijaan on tutkittava niitä muotoja, joilla olemmeriippuvaisia toisista – poliittisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja moraa-lisesti. Suomea koskevan refleksion on syytä jatkua. Toiseuden kohtaa-misessa ei ole tärkeä kysyä vain ”Keitä te olette”, vaan vähintään yhtätärkeää on kysyä ”Keitä me olemme”.

10. 4 ”Suomi-kuva” ja identiteetti muille

Olen käsitellyt kansallisen identiteetin erityisyyden teemaa artikkelissa”Onko suomalaisuudessa samastumiskohteena mitään erityistä” (Anttila1996). Kansalliset kulttuurit sisältävät kuitenkin omien erityispiirteidensälisäksi myös universaaleja piirteitä. Erityisyydetkin esitetään yleistenkoodien mallin mukaan samantyyppisten muotojen sisällä, kuten maidenkansallisliput ovat erityisiä ilmauksia kansallislipun käytännöstä. Tämätarkoittaa lähinnä sitä, että suomalaisuuden kannalta on yhä tärkeämpääedustajiemme menestyminen maailmalla, jotta voimme samastua heihin.Sen sijaan suomalaisuus erityisyytenä ja itseymmärryksenä voi olla jää-mässä taka-alalle.

Kulttuurinsisäisenä kategoriana perinne on tapa, jolla perinteen sub-jekti (yksilö tai yhteisö) kääntyy itse itseensä, luoden omaa subjektiut-taan, identiteettiään ja historiaansa (Tarkka 1994). Traditiot ovat luon-teeltaan erityisiä, partikulaarisia. Ne ovat paikallisia tai kansallisia eri-

319

tyispiirteitä, työtapoja, yhteiselämän muotoja, perinneruokia ja juhlia.Suhdetta menneeseen sävyttävät aina erityisyys ja ainutlaatuisuus. Vaik-ka menneisyyden tulkintoja voidaankin muuttaa, tunne tapahtuneidentosiasioiden peruuttamattomuudesta on identiteetin sideainetta, jota vainitse aika nakertaa. Keillään muilla ei ole samanlaista menneisyyttä. Mo-dernisuus on taas luonteeltaan universaalien, yleispätevien muotojenetenemistä perinteisen ja partikulaarisen kansankulttuurin muotojen kus-tannuksella. Modernin perusluonne on luonteeltaan ei-erityistä, standar-doitua ja välinerationaalisen järjen sävyttämää.

Moderni yhteiskunta toki eriytyy ja fragmentoituu. Moderni erityi-syys on kuitenkin toisenlaista kuin traditionaalinen. Kulttuuri-identiteettien osalta tämän katsotaan merkitsevän sitä, että esimerkiksikansallisen identiteetin ainekset valitaan omien makumieltymysten mu-kaan. Eri kansallisuudet ja jopa alakulttuurit tai toisten kulttuurien yksit-täiset elämänalueet saattavat toimia kuvitteellisina yhteisöinä, joistahaetaan uusia kollektiivisia identiteettejä. Täten yksilö voi samastuakulttuuri-identiteetiltään "esim. newyorkilaiseen työpajaan, pohjoismai-seen arvomaailmaan, suomalaiseen perheeseen ja ystäväpiiriin, kesäil-taan Saimaalla, metropolien katuvilinään, italialaiseen ravintolaan, rans-kalaiseen kahvilaan ja Englannin alahuoneeseen", kuten Ilkka Heiskanen(1992, 19-20; Saukkonen 1993, 9) on ilmaissut.

10.5 Poikamme maailmalla Suomi-kuvankirkastajina

Nationalismin alkuaikoina, sen kulttuurisessa vaiheessa (ks. Hroch 1985)1800-luvun alkupuolella, kansallista identiteettiä rakennettiin erityistenetnisten ominaisuuksien varaan, vaikkakin kansakunnan rakentamisenmuodot olivat samankaltaisia Euroopan eri maissa. Kansallisuusaate jakansallisromantiikkahan olivat kansainvälisiä virtauksia. Poliittisen na-tionalismin myötä ja kansallisvaltioiden vakiinnuttua kansallisen identi-

320

teetin sisällöt ja varsinkin muodot ovat tulleet yhtäläisemmiksi ja toisiin-sa nähden verrannollisemmiksi. Kansallisten identiteettien silmiinpistä-vimpiä yhtäläisiä muotoja ovat liput, hallitsijat, samankaltaiset poliittisetinstituutiot, monumentit, valtiollisen vallan rituaalit, tietyt korkeakulttuu-rin tuotteet ja tahto menestyä esimerkiksi urheilussa yhtäläisesti annettu-jen kriteerien perusteella.

1900-luvun loppupuolella kansallisen identiteetin esitystavat yhden-mukaistuivat edelleen. Kansalliset lentoyhtiöt ja niiden julkaisut, jotkapyrkivät olemaan maansa käyntikortteja, ovat hyviä esimerkkejä pyrki-myksistä välittää maasta toisille maille melko yhdenmukaista korkeanteknologian, osaamisen ja vaurauden mielikuvaa. Näinkin valmiiksiannetussa vertailuyhteydessä omaa erityisyyttä kuvastamaan jää enääkansallisten tunnusvärien käyttö.

Kun kansallisia identiteettejä alettiin rakentaa, kansanperinteen jakielen tutkimuksen osaksi jäi tehdä hyve siitä välttämättömyydestä, jonkalokaaalisin perustein eriytynyt kansanomaisten kulttuurien kirjo muodos-ti. Oma erityisyys ei ole kuitenkaan koskaan ollut pelkkää omien juurienja ilmaisumuotojen itseymmärrystä. Vaikka Kalevala kuvaa hyvin eri-tyistä kulttuurimuotoa, sen tultua kansallisen identiteetin osaksi sen arvokorostuu myös muihin kansalliseepoksiin verrannollisena "meidän" kan-salliseepoksenamme, jolla haetaan tunnustusta maailman muun kansan-runouden joukossa. Tällöin korostuu jälleen vertaileva identiteetti muille-aspekti. Immanuel Wallerstein (1984, 166-167) on ilmaissut tämänuniversaalin ja partikulaarisen väistämättömän yhteen kietoutumisennäin: "Modernin maailman nationalismit ovat ristiriitaisia ilmaisuja ha-lusta assimiloitua universaaliin ja samanaikaisesta halusta pitää kiinnipartikulaarisesta ja erojen uudelleenluomisesta. Itse asiassa tämä on uni-versalismia partikularismin kautta ja partikularisoimista universaalinkautta."

Pitkänmatkanjuoksuun, hiihtoon ja keihäänheittoon on ehtinyt nivel-tyä sisällöltään erityisiä suomalaiskansallisia kulttuurisia merkityksiä.

321

Muuten urheilukilpailujen yhteydessä syntyneet kansallistunteet edusta-vat tyypillisimmillään vertailevaa identiteettiä muille.

Kansallisen itsetutkiskelun ja erityispiirteiden sijaan kansallisia mää-rityksiä etsitään yhä keskeisemmin maailmalla kuuluista suomalaisista.Elokuvaohjaajat, Aki Kaurismäki, formulakuljettajat, kapellimestarit,rockyhtyeiden saama suosio ulkomailla jne. ilmaisevat yleisempää toi-vetta huomatuksi tulemisesta merkitsevinä pidettyjen muiden silmissä.Tällaisissa "suomalaisten kansainvälisen menestyksen" kertomuksissa onoleellista – oli kyse oopperasta tai urheilusta - että niissä vain menesty-tään ja tullaan huomatuksi eli erotutaan. Toisaalta onko sellaisen partiku-laarisen musiikkiyhtyeen kuten Värttinän tietyssä kansainvälisessä kuu-luisuudessa mitään erityistä? Onhan Värttinän esittämä musiikki monillemeistä yhtä eksoottista kuin muukin maailmanmusiikki. Lordin laulukil-pailuvoitto toi ennen kaikkea huomiota. Sisällölliseksi itsen määrityksek-si identiteettinä muille -aspektin kautta tuli suomalaisten ”rohkeus ollaomintakeisia”.

Epäerityisille kansallisen identiteetin aineksille on ominaista, ettäniiden ehdot ovat muiden määrittämiä ja minkä tahansa muun kansalli-suuden käytettävissä. Tällaisten alkuaan kansallisesti neutraalien ja useil-le kansallisuuksille sopivien vertailu-ulottuvuuksien lisääntyvä käyttömuokkaa kansallisia erityispiirteitä ulkoisemmiksi ja sisällöltään sattu-manvaraisemmiksi. Se merkitsee toiseutetuksi tulemista.

Vaihdettavien ja yleisten epäerityisten ulottuvuuksien käyttö identi-teettien rakentamisessa yleistyy elämänmuotojen muutenkin yhdenmu-kaistuessa. Yhdenmukaisista ulottuvuuksista tärkeimmät liittyvät kilpai-luun taloudellisen kasvun, elintason ja kulutustapojen aloilla. Kansallisenidentiteetin avainkäsite on tällöin kilpailukyky, jota toteutetaan taloudenlisäksi urheilun, kulttuurin ja elämäntyylien aloilla.

Epäerityiset piirteet tunkeutuvat perinteiseen kansalliseen kulttuuriinja luontoon. Tämä ilmenee selvästi kilpailussa kansainvälisistä matkailu-tuloista. Kansakunnat kilpailevat matkailijoiden mielenkiinnosta omillakansallisilla erityispiirteillään. Yleensä ne kansallisuudet menestyvät

322

parhaiten, joilla on tarjottavanaan matkailijoiden elämykseksi ominta-keisinta ja aidointa kulttuuria, edellyttäen kuitenkin, ettei se ole aivanoutoa ja vierasta, jotta siihen pystytään ankkuroitumaan. Vaikka sisällötovatkin erilaisia, ne on valjastettu yhtäläisten käytäntöjen kohteiksi,jolloin alkuperäinen kulttuurinen erityisyys muuttuu esineellistetyksifolklorismiksi vailla yhteyttä arkisen todellisuuden elämänkäytäntöihin.

Ihmisen elinpiirin suomalaisuuden ja laajemman järjestelmätason,systeemisen suomalaisuuden, välinen jännite tulee selvästi esiin Suomi-kuvaan liittyvässä kampanjoinnissa. Jo 20-luvulta lähtien ulkoministeriöon teettänyt elokuvia Suomen ulkomaisten diplomaattiedustustojen jalaajemman kansainvälisen yleisön käyttöön. Elokuvien tarkoituksena onollut vakiinnuttaa Suomen kansainvälistä asemaa. Kaikissa filmeissä onpantu erityinen paino vakuutteluille suomalaisen yhteiskunnan ja teolli-suuden nykyaikaisuudesta. Luonnon ja kansanomaisten ihmisten eksoot-tisuus ja "alkuperäisyys" ovat mukana toisena elementtinä, lähinnä virik-keenä potentiaalisille turisteille ja näyttönä sisäisen alkuvoiman lähteistä."Aidon ja mutkattoman rahvaanomaisuuden" esittelyn on kuitenkin ajoit-tain koettu pilaavan ponnisteluja modernin "Suomi-kuvan kirkastamisek-si". 1960-luvun alussa suomalaisista lännen suurlähetystöistä valiteltiinyhden perinteistä maalaista elämänmuotoa kuvaavan filmin pilanneenkaikki tähänastiset ponnistelut Suomen nykyaikaisuuden osoittamiseksi(lähde: Peter von Baghin dokumenttielokuvasarja Oi kallis Suomenmaa1900-luvun suomalaisuuden historiasta). Suomi-kuva -näkökulma ei olemenettänyt painoarvoaan myöhemmälläkään vuosikymmenellä. Matkai-lun edistämiskeskus jakoi 90-luvun alussa Kaurismäen veljeksille viralli-set risut, koska heidän elokuviensa katsottiin välittävän huonoa ja väärääSuomi-kuvaa.

Markku Soikkelin (1993, 20) sanat ovat yksi yhteenveto: "Suomalai-suus ei ole olemassa meitä itseämme varten, vaan suomalaisuus on maa-ilmalla menestyvän metsäläisen identiteettiä, se, mitä oletamme muidenmeissä näkevän." Näkemys on luonnollisesti ylitettävissä. Klaus Mäkelä(1987, 12) pelkistää suomalaisuuden ymmärrettävyyteen: "Suomalaisuus

323

on niissä itseilmaisun säännöissä ja sisällöissä, joiden varassa suomalai-set ymmärtävät toisiaan." Keskinäinen ymmärrettävyys on tärkeämpääkuin se, että ollaan yhtä mieltä. Mitä on suomalainen kohteliaisuus taisuomalainen suru ovat oleellisempia kysymyksiä kuin, ovatko suomalai-set kohteliaampia tai surullisempia kuin muut.

324

KIRJALLISUUS

Abrams, Dominic (1992) Processes of social identification, teoksessa Glynis M.Breakwell (ed.) Social psychology of identity and self concept. London:Surrey University Press, 57-99.

Abrams, Dominic (1999) Social Identity and social cognition and the self: Theflexibility and stability of self-categorization, teoksessa Dominic Abrams& Michael Hogg (toim.) Social Identity and Social Cognition, edited byOxford: Basil Blackwell.

Abrams, D. ja Hogg , M. (1990) An introduction to the social identity approach.In D. Abrams and M. Hogg (eds.) Social Identity Theory. Constructive andCritical Advances. Herefordshire: Harvester Wheatsheaf.

Achard Pierre (1993) Discourse and social praxis in the construction of nationand state. Discourse & Society 4:1, s. 75-98.

Aharpour, S. & Brown, R. J. (2002). Functions of group identification: An ex-ploratory analysis. International Review of Social Psychology, 15, 157-186.

Alapuro, Risto (1998) Sivistyneistön ambivalentti suomalaisuus. Teoksessa:Alasuutari P & Ruuska, P (toim) Elävänä Euroopassa. Muuttuva suomalai-nen identiteetti. Tampere: Vastapaino, 177-191.

Alapuro, Risto (1999) Kertomus suomalaisista idän ja lännen välissä. TeoksessaMarkku Löytönen & Laura Kolbe (toim.) Suomi. Maa, kansa, kulttuurit.Helsinki: SKS, 98-112.

Alapuro, Risto ja Stenius, Henrik (1987) Kansanliikkeet loivat kansakunnan.Teoksessa Alapuro Risto, Liikanen Ilkka, Smeds Kerstin, Stenius Henrik(toim.): Kansa liikkeessä. Vaasa: Kirjayhtymä.

Alasuutari, Pertti (1994) Laadullinen tutkimus. 3. painos. Tampere: Vastapaino.Alasuutari, Pertti (1996) Toinen tasavalta. Suomi 1946 - 1994. Jyväskylä: Vasta-

paino.Alasuutari Pertti (1998) Älymystö ja Kansakunta. Teoksessa: Alasuutari P &

Ruuska, P (toim) Elävänä Euroopassa. Muuttuva suomalainen identiteetti.Tampere: Vastapaino, s 153-174.

325

Alasuutari, Pertti & Ruuska, Petri (1999) Post-patria? Globalisaation kulttuuriSuomessa. Tampere: Vastapaino.

Alho, Olli (1988) Kulttuuristen erityispiirteiden syntyminen. Teoksessa: AlhoOlli, Raunio Aino ja Virtanen Matti: Ihminen ja kulttuuri. Vientikoulu-tussäätiön julkaisu nro 72: Helsinki.

Anderson, Benedict (1983) Imagined Communities: Reflections on the origin andgrowth of nationalism. London: Verso. (Myös 1992) Revised edition.

Anttila, Jorma (1992) Suomalaisuuden sosiaaliset representaatiot. Helsinginyliopisto, valtiotieteellisen tiedekunnan pro gradu-työ.

Anttila, Jorma (1993) Käsitykset suomalaisuudesta — traditionaalisuus ja mo-dernisuus. Teoksessa Teppo Korhonen (toim.) Mitä on suomalaisuus. Hel-sinki: Suomen antropologinen seura, 108-134.

Anttila, Jorma (1996) Onko suomalaisuudessa samastumiskohteena mitään eri-tyistä? Teoksessa Pekka Laaksonen ja Sirkka-Liisa Mettomäki (toim.) Ol-kaamme siis suomalaisia. Pieksämäki: SKS. Kalevalaseuran vuosikirja,201-210.

Anttila, Jorma (1996b) Mihin pyhtääläiset samastuvat? Teoksessa Klaus Helka-ma ja Anna-Maija Pirttilä-Backman (toim.) Pyhtääläiset: sosiaalipsykolo-ginen seurantatutkimus 1975-1993. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologi-an laitoksen tutkimuksia 1/1996.

Anttila, Jorma (1997) Kansallisen identifioitumisen motiiviperustaa etsimässä.Psykologia 2, 84-92.

Anttonen, Pertti (1996) Myyttiset uhkakuvat ja puolustuseetos Suomen ja suoma-laisuuden konstituoinnissa, Elektroloristi 2. URL:http://cc.joensuu.fi/~loristi/2_96/ant296.html

Anttonen,Veikko (1993), Pysy Suomessa Pyhänä - Onko Suomi uskonto? Antro-pologinen näkökulma kansalliseen kulttuuriin. - Korhonen, Teppo (toim.):Mitä on suomalaisuus, Helsinki: Suomen Antropologinen Seura, 33-67

Apo, Satu (1998) Suomalaisuuden stigmatisaation traditio. Alasuutari, P. & P.Ruuska (toim.) Elävänä Euroopassa. Muuttuva suomalainen identiteetti.Tampere: Vastapaino, 83-128.

Bachelard, G. (1969) The poetics of space. Boston: Beacon Press.Bar-Tal, D. (1990) Group beliefs: a conception for analysing group structure,

processes and behaviour. New York: Springer Verlag.Bar-Tal, D. (1993). Patriotism as fundamental beliefs of group members. Politics

and the Individual, 3, 45-62.Bartlett, F. (1932) Remembering. A study of experimental and social psychology.

London: Cambridge University Press. Ref. Lindeman-Viitasalo 1989, 16-17.

326

Bauman, Zygmunt (1992) Soil, blood and identity. The Sociological Review 4,675-701.

Bellah, R. N. (1967) Civil Religion in America," Daedalus 96, 1-21Berger Peter, Berger Brigitte, Kellner, Hansfried (1973) The homeless mind.

New York: Vintage Books.Berghofer, W. (1990) Intervention, p.49 in Bergedorfer Gesprächskreis zu Fragen

der freien industriellen Gesellschaft: Wie geht es weiter mit denDeutschen? Protokoll 90-1990. Hamburg-Bergedorf: Körber-Stiftung. Ref.Pross, Harry (1991) On german identity. Media, culture and society 13.341-356.

Bhapha, Homi K. (toim.) (1990.) Nation and narration. London: Routledge.Bhavnani, K.-K. & Phoenix (1994) Shifting Identities - Shifting Racisms. An

introduction. Feminism & Psychology 4, 5-18.Billig, Michael (1995) Banal nationalism. London: SAGE.Billig, M. & Tajfel, H. (1973). Social categorization and similarity in intergroup

behaviour. European Journal of Social Psychology, 3, S. 27-52.Blank, T. & Schmidt, P. (1997). Konstruktiver Patriotismus im vereinigten

Deutschland? Ergebnisse einer representativen Studie (Constructive patri-otism in the united Germany? Results of a representative study). In A.Mummendey & B. Simon (Eds.), Identität und Verschiedenheit (S. 127-148). Bern: Huber.

Bloom; William (1990) Personal identity, national identity and internationalrelations. Cambridge: Cambridge University Press

Boerner, Peter (1986) Concepts of national identity - an interdisciplinary dia-logue. Baden-Baden: Nomos.

Branch M. (1985) Kalevala: From Myth to Symbol. Teoksessa Kalevala 1835-1985: The National Epic of Finland. ed. Books from Finland. Helsinki:Helsinki University Library. Ref. Jones 1985, 18.

Breakwell, G. (1986) Coping with threatened identities. London: Methuen.Breakwell, G. (1992) Introduction, teoksessa Glynis M. Breakwell (ed.) Social

psychology of identity and self concept. London: Surrey University Press,1-8.

Breakwell, Glynis M. (1993) Integrating paradigms, methodological implica-tions. Teoksessa G. Breakwell & D. Canter (toim.), Empirical approachesto social representations. Oxford: Clarendon.

Brennan, T. (1990) The National Longing for Form, “Nation and Narration”:Post-Structuralism and the Culture of National Identity, teoksessa HomiBhabha, (ed.) Nation and Narration. London: Routledge, 44-70.

Brewer. Marilyn B. (2001) The many faces of social identity: implications forpolitical psychology. Political Psychology 22 (1), 115-125.

327

Brewer, Marilyn. B. (1991) The Social Self: on being the same and different at asame time. Personality and Social Psychology Bulletin 17, 475-82.

Brown, R., Condor, S., Matthews, A., Wade G. & Williams, J. (1986) Explainingintergroup differentiation in an industrial organization. Journal of Occupa-tional Psychology 59, 273-286.

Brown, R. & Haeger, G. (1999). ‘Compared to what?’: Comparison choice in aninternational context. European Journal of Social Psychology, 29, 31-42.

Brown, R.J., Hinkle, S., Ely, P.G., Fox-Cardamone, L., Maras, P. and TaylorL.A. (1992) Recognizing group diversity: Individualist-collectivst andautonomous-relational social orientations and their implications for inter-group processes. British Journal of Social Psychology, 31, 327-342.

Brown, R. J., Vivian, J. & Hewstone, M. (1999). Changing attitudes throughinter-group contact: The effects of group membership salience. EuropeanJournal of Social Psychology, 29, 741-764.

Büchi, Rolf (1993) Nationalismiteoriasta: Anderson, Gellner ja sivullinen Elias.Tiede ja Edistys 3, 152-163.

Cantril, Hadley (1941), The psychology of social movements. New York: WileyClark.

Caputi, Mary (1996) National identity in contemporary theory. Political psychol-ogy 17 (2), 683-694.

Cartwright D. ja Zander A. (1968) Group dynamics. London; Tavistock.Chryssochoou, Xenia. (1996) How Group Membership is Formed: Self Categori-

zation or Group Beliefs? The Construction of a European Identity inFrance and Greece. In Changing European Identities, eds. Glynis M.Breakwell and Evanthia Lyons. Oxford: Butterworth-Heinemann.

Cinnirella, Marco. (1997). Towards a European identity? Interactions betweenthe national and European social identities manifested by university stu-dents in Britain and Italy. British Journal of Social Psychology, 36, 19-31.

Coenders, M. & Scheepers, P. (2003) The effect of education on nationalism andethnic exclusionism, an international comparison. Political Psychology, 24(2), pp. 313-343.

Condor, Susan (1990) Social stereotypes and social identity. In D. Abrams andM.A. Hogg (Eds), Social identity theory: Constructive and critical ad-vances, Harvester Wheatsheaf, Hertfordshire.

Connor, Walker (1993) Beyond reason. The nature of the ethnonational bond.Ethnic and Racial Studies 16 (3), 373-389.

Csepeli, G. (1991) Competing patterns of national identity in Post-CommunistHungary. Media, culture and society 13. 325-339.

Csepeli, György, Larsen Knud S., Groberg, David, Krumov, Krum, Andrejeva,Ludmila, Kashlekeva, Nadia, Russinova, Zlatka & Ommudsen Reidar

328

(1995): Ideology and identity: a national outlook. Journal of Peace Re-search 32 (2), 165-179.

Davies, N. (1986). Heart of Europe. A Short History of Poland. Oxford: OxfordUniversity Press.

Davis, Thomas C. (1999) Revisiting group attachment: ethnic and national iden-tity. Political psychology 20 (1), 25-47.

Daun, Åke (1989) Svensk mentalitet. Simrishamn: Raben & Sjögren.Daun, Åke, Mattlar Carl-Erik ja Alanen, Erkki (1989) Finsk och svensk per-

sonlighet. Teoksessa Åke Daun ja Billy Ehn (toim.), Blandsverige. Kultur-skillnader och kulturmöten. Stockholm: Carlsson.

Deaux, Kay (1992) Personalizing identity and socializing self, teoksessa GlynisM. Breakwell (ed.) Social psychology of identity, London: Surrey Univer-sity Press, 9-34.

Deaux, K., Reid, A., Mizrahi, K., & Ethier, K.A. (1995). Parameters of socialidentity. Journal of Personality and Social Psychology, 68, 280-291.

Dekker, H., Malová, D. & Hoogendoorn, S. (2003) Nationalism and Its Explana-tions. Political Psychology 24 (2), 345-376.

Donner, Jörn (1969) Uusi Maammekirja. Otava: Helsinki. Alkup.1967 Nya bo-ken om vårt land. Suom. Seppo Heikinheimo.

Durkheim, E. (1980) Uskontoelämän alkeismuodot. Helsinki: Tammi.Eller, Jack David & Coughlan, Reed, M. (1993) The poverty of primordialism:

the demystification of ethnic attachments. Ethnic and Racial Studies 16 (2),183-202.

Emler, N. & St. James, A. (1990). Staying at school after sixteen: Social andpsychological correlates. British Journal of Education and Work, 3, 61-70.

Elias, Norbert (1978) The History of Manners The Civilizing Process: Volume 1.New York: Pantheon Books.

Ensimmäiset museopäivät Helsingissä v. 1923. Selonteko kokouspäivistä jaesitelmät. Helsinki. ref. Räsänen M. 1989, 21.

Erikson, Erik H. (1950/1962) Lapsuus ja yhteiskunta. Jyväskylä: Gummerus.Alkuperäinen (1950) Childhood and society. New York: W.W. Norton.

Erikson, Erik H. (1968) Identity: youth and crisis. New York: W.W. Norton.Erikson, Erik H. (1971) Ungdomens identitetskriser. Stockholm: Natur och kul-

tur.Erikson, Erik H. (1980) Identity and the life cycle. New York: Norton & Compa-

ny.Eskola, Katariina (1987) Nykysuomalaisten suuret kertomukset. Teoksessa

Hoikkala T. (toim.), Kieli, kertomus, kulttuuri. Helsinki: Gaudeamus.Feather, NT (1994) Values, national identification and favoritism towards the in-

group. British Journal of Social Psychology, 33, 467-476.

329

Fewster, Derek (2006) Visions of Past Glory. Nationalism and the Constructionof Early Finnish History. Studia Fennica Historica 11. Helsinki: FinnishLiterature Society.

Festinger, L. (1954) A theory of social comparison processes. Human Relations7, 117-140.

Frijhoff, Willem (1992) Identiteit en identiteitsbesef. BMGN CVII:4, 614-634.Gamson, W. A. (1992) Talking politics. Cambridge: Cambridge University Press.Geertz, Clifford (1973) The interpretation of cultures. New York: Basic Books.Gellner, E. (1983) Nations and Nationalism. Oxford: Basil Blackwell.Giddens, Anthony (1981) A Contemporary Critique of Historical Materialism.

Vol. 1. Power, Property and the State. London : Macmillan.Giddens, A. (1990) The consequences of modernity. Cambridge: Polity Press.Giddens, A. (1991) Modernity and self-identity. Padstow: Polity Press.Giesen, B. (1991): Die Entdinglichung des Sozialen. Eine evolutionstheoretische

Perspektive auf die Postmoderne. Frankfurt: Suhrkamp.Glass, James (1993) See his Shattered selves: Multiple personality in a postmod-

ern world. Ithaca: Cornell University Press.Grew, Raymond (1986) The construction of national identity, teoksessa Peter

Boerner (toim.), Concepts of national identity - an interdisciplinary dia-logue. Baden-Baden: Nomos, 31-43.

Griffin, David R. (2004) The New Pearl Harbor. Disturbing Questions about theBush Administration and 9/11. Northampton MA: Olive Branch Press.

Haikonen, Jyrki & Kiljunen, Pentti (2003) Mitä mieltä, suomalainen? EVAnasennetutkimuksien kertomaa vuosilta 1984-2003. Helsinki: Taloustieto.

Hall, Stuart (1992) The question of cultural identity, teoksessa Stuart Hall, DavidHeld ja Tony McGrew (eds.) Modernity and its futures. Cambridge: PolityPress, 273-325.

Hall, Stuart (1992b) Rasismi ideologisena diskurssina. Suom. Risto Suikkanen.Teoksessa Stuart Hall: Kulttuurin ja politiikan murroksia. Tampere: Vasta-paino.

Hall Stuart (1999) Kuka tarvitsee identiteetin käsitettä? Teoksessa Stuart Hall:Identiteetti. Toimittanut Mikko Lehtonen & Juha Herkman. Tampere: Vas-tapaino. Suom. Mikko Lehtonen. Alkup. Who needs identity? TeoksessaHall, Stuart and Paul du Gay (toim.) Questions of Cultural Identity. Lon-don, Sage Publications: 1-17.

Harding, S., Phillips, D., Fogarty, M. (1986) Contrasting values in westernEurope. Unity, diversity and change. Houndmills: Macmillan. Ref. Daun1989, 125.

Harvie, C. (1994) The rise of regional Europe. London: Routledge.

330

Haslam, S. A., Turner, J. C., Oakes, P. J., McGarty, C., & Hayes, B. K. (1992).Context dependent variation in social stereotyping 1: The effects of inter-group relations as mediated by social change and frame of reference. Euro-pean Journal of Social Psychology, 22, 3-20.

Heinonen, Jari (1997) Katseita suomalaisuuteen. Vastarinta ja luopuminen suo-malaisessa kansanomaisessa kulttuurissa, Helsinki: TA-Tieto.

Heiskanen, Ilkka (1992) The formation and transmission of identities in intellec-tual and everyday life. Esitelmä Images of Europe symposiumissa Kreetal-la 13.-17.4.1992.

Helkama, Klaus ja Pirttilä-Backman Anna-Maija (1996) Muuttuva Pyhtää –muuttuva Suomi, teoksessa Klaus Helkama ja Anna-Maija Pirttilä-Backman (toim.) Pyhtääläiset: sosiaalipsykologinen seurantatutkimus1975-1993. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen tutkimuksia1/1996.

Hinkle, Steve & Brown, Rupert (1990) Intergroup comparisons and social identi-ty: some links and lacunae. In Abrams, Dominiq & Hogg, Michael (eds.):Social Identity Theory. Constructive and Critical Advances. Herefordshire:Harvester Wheatsheaf.

Hofstede, G. (2001) Culture’s consequencies Comparing values, behaviours,institutions and organizations across nations. Thousand Oaks, CA: SAGE.

Hogg, M. & Abrams, D. (1988). Social identification: A social psychology ofintergroup relations and group processes. London: Routledge.

Hogg, M. & Abrams,D (1990) Social motivation, self-esteem and social identity.Teoksessa D. Abrams and M. Hogg (eds.), Social identity theory. Con-structive and critical advances. Herefordshire; Harvester Wheatsheaf.

Hogg, M. & McGarty, C. (1990) Self-categorization and social identity. In D.Abrams and M.A. Hogg (Eds), Social identity theory: Constructive andcritical advances, Harvester Wheatsheaf, Hertfordshire.

Hogg, M. A., Terry, D. J., & White, K. M. (1995). A tale of two theories: Acritical comparison of identity theory with social identity theory. SocialPsychology Quarterly, 58, 255-269.

Hopkins, Nick (2001) National identity: Pride and prejudice. British Journal ofSocial Psychology 40, 183-186.

Hroch, Miroslav (1985) Social preconditions of national revival in Europe. Acomparative analysis of the social composition of patriotic groups amongthe smaller European nations. Cambridge University Press.

Huhtinen, Aki-Mauri & Sinkko, Risto (2004) Maanpuolustustahto tutkimuskoh-teena-– kylmästä sodasta informaatiosotaan. Johtamisen laitos, Julkaisusar-ja 2, artikkelikokoelmat 12. Maanpuolustuskorkeakoulu 2004..

Huici, Carmen, Ros, M., Cano I., Hopkins, N., Emler, N., Carmona, M. (1997)Comparative identity and evaluation of socio-cultural change: Perceptions

331

of the European Community as function of the salience of regional identiti-tes. European Journal of Social Psychology 27, 97-113.

Ignatieff, Michael (1993) Blood and Belonging: Journeys into the New National-ism, London: Chatto & Windus.

Israel, J. Tajfel, H. (1972) The Context of Social Psychology:A critical assess-ment. London: Academic Press.

Jaakkola, Magdalena (1989) Suomalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin jaulkomaalaispolitiikkaan. Helsinki: Työvoimaministeriö.

Jahoda, Gustav (1988) Critical notes and reflections on ‘social representations’.European Journal of Social Psychology, Vol. 18, 195-209.

James 1952 (1891) The Principles of Psychology. Chicago: William Benton.Jenkins, D. (1968) Sweden and the price of progress. New York: Covard-

McCann.Joenniemi, Pertti (1993). Suomen kaksoisluonne. Herderin vai Hegelin maa?

Teoksessa P. Joenniemi, R. Alapuro & K. Pekonen (toim.) Suomesta Euro-Suomeen. Keitä me olemme ja mihin matkalla. Tampereen yliopisto. Rau-han ja konfliktintutkimuslaitos. Tutkimustiedote 53, 63-92.

Johnson, G. R. (1987) In the name of the fatherland: an analysis of kin termusage in patriotic speech and literature: International Political Science Re-view, 8, 165-174.

Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (1993) Diskurssianalyysin aak-koset. Tampere: Vastapaino.

Jones, M. O. (1985) Folk poetry, finnish identity, and Lönnrot's Kalevala. Teok-sessa M. O. Jones (ed.): The World of Kalevala. Los Angeles: UCLA Folk-lore and Mythology Publications.

Kalliola, Risto (1999) Luonnon kasvot, Suomen kasvot. Teoksessa Markku Löy-tönen & Laura Kolbe (toim.) Suomi. Maa, kansa, kulttuurit. Helsinki: SKS,34-54.

Kaunismaa, Pekka (1997) Keitä me olemme? Kollektiivisen identiteetin käsitteel-lisistä lähtökohdista. Sosiologia 3, 220-230.

Kelman, Herbert C. (1997) Nationalism, patriotism, and national identity: Social-psychological dimensions. In D. Bar-Tal & E. Staub (eds.) Patriotism inthe lives of individuals and nations. Chicago: Nelson-Hall, 165-189.

Kelman, Herbert C. & Bloom Alfred H. (1973) Assumptive frameworks in inter-national politics, teoksessa Knutson (ed.) Handbook of political psychol-ogy, 1973. San Francisco: Jossey-Bass Publishers.

Kemiläinen, Aira (1984) Initiation of Finnish people into nationalist thinking.Studia Historica 16, 105-120.

332

Kettunen, Pauli (1987) Vuoden 1906 Suomi, vuoden 1917 Suomi, Nyky-Suomi.Teoksessa Risto Alapuro, Ilkka Liikanen, Kerstin Smeds, Henrik Stenius(toim.) Kansa liikkeessä. Vaasa: Kirjayhtymä.

Kirkinen, Heikki (1988) Pohjois-Karjalan kalevalalaisten perinteiden juuret.Rauma: SKS.

Klandermans, B. (1997) The social psychology of protests. Oxford: Blackwell.Klinge, Matti (1975) Bernadotten ja Leninin välissä. Tutkielma kansallisista

aiheista. Porvoo: WSOY.Klinge, Matti (1982) Kaksi Suomea. Helsinki: Otava.Klinge, Matti (1984) Let us be Finns! Studia Historica 16 , 121-133.Klinge. Matti (1999) Suomi-myytti. Teoksessa Markku Löytönen & Laura Kolbe

(toim.) Suomi. Maa, kansa, kulttuurit. Helsinki: SKS, 88-97.Knuuttila, Seppo (1987) Pohjolan sokea Homeros - kulttuuriset representaatiot,

sivistyksen metaforat ja runonlaulajakuvaukset. Musiikin suunta 4, 26-40.Knuuttila Seppo (1989) Paluu nykyisyyteen. Teoksessa Teppo Korhonen ja Matti

Räsänen (toim.) Kansa kuvastimessa - Etnisyys ja identiteetti. Helsinki:SKS.

Knuuttila; Seppo (1994) Tyhmän kansan teoria – Näkökulmia menneestä tule-vaan. Helsinki: SKS.

Knuuttila, Seppo (1998) Paikan synty suomalaisena ilmiönä. Teoksessa teoksessaP. Alasuutari ja P. Ruuska (toim.): Elävänä Euroopassa. Tampere: Vasta-paino, 191-214.

Komulainen, Katri (2002) Kansallisen ajan ja sukupuolen esitykset oppikoulunjuhlissa. Teoksessa Tuula Gordon , Katri Komulainen & Kirsti Lempiäinen(toim.) Suomineitonen hei! Kansallisuuden sukupuoli. Tampere: Vastapai-no, s. 133-154.

Korhonen, Teppo (1989) Museoitu Suomi. Teoksessa Teppo Korhonen ja MattiRäsänen (toim.), Kansa kuvastimessa - Etnisyys ja identiteetti. Helsinki;SKS.

Korhonen, Teppo (1993) Suomalaisuuden aineellisista symboleista. TeoksessaTeppo Korhonen (toim.), Mitä on suomalaisuus. Suomen antropologinenseura, Helsinki.

Kosterman, R., & Feshbach, S. (1989). Toward a measure of patriotic and na-tionalistic attitudes. Political Psychology, 10, 257-274.

Kristeva, J. (1987) Soleil noir: Dépression et mélancolie. Paris : ÉditionsGallimard. Ref. Caputi (1996). Ref. Caputi (1996).

Kristeva, J (1993) Nations without nationalism, (transl. by L.S.Roudiez), NewYork : Columbia University Press. Ref. Caputi (1996).

333

Kymenlaakson maakuntaohjelma 2007-2010. Kymenlaakson liitto. Maakuntaval-tuusto 4.12.2006.http://www.intermin.fi/intermin/images.nsf/files/9ed9f9255dce5b45c225726c0045b0eb/$file/kymenlaakso.pdf

Laclau E. (1990) New reflections on the revolution of our time. London: Verso.Laine-Sveiby, Kati (1987) Kansallinen kulttuuri strategiana, Suomi ja Ruotsi -

eroja ja yhtäläisyyksiä. Elinkeinoelämän valtuuskunta, Helsinki.Laine-Sveiby, Kati (1991) Suomalaisuus strategiana. Helsinki: WSOY.Lalli, Marco (1988) Urban identity. Teoksessa D. Canter et al. (toim.),

Environmental social psychology, 303-311.La Pierre J.W. (1984) L’ídentite collective, objet paradoxical: d’ou nous vient-il?

Reserches sociologiques 15(2/3), 155-164. Ref Schlesinger (1987).Lau, Richard R. (1989) Individual and contextual influences on group

identification. Social Psychology Quarterly, Vol 52, No 3, 220-231.Laeyendecker, L. (1974) Identitet in discussie. Boom, Meppel. Ref. Saukkonen

1999.Lange, A. ja Westin, C. (1985) The Generative Mode of Explanation in Social

Psychological Theories of Race and Ethnic Relations. Research group onethnic relations, social cognition and cross-cultural psychology, Dept. ofEducation. and Centre for Research in International Migration and Ethnity,Report no. 6, University of Stockholm.

Lehtonen, Mikko (2004a) Suomalaisuus luontona. Teoksessa M. Lehtonen, O.Löytty ja P. Ruuska (toim.): Suomi toisin sanoen. Vastapaino: Tampere2004, 55-75.

Lehtonen, Mikko (2004b) Suomi rajamaana. Teoksessa M. Lehtonen, O. Löyttyja P. Ruuska (toim.): Suomi toisin sanoen. Vastapaino: Tampere 2004,173-201.

Lehtonen, Mikko (2004c) Vieraus ja viisaus. Teoksessa M. Lehtonen, O. Löyttyja P. Ruuska (toim.): Suomi toisin sanoen. Vastapaino: Tampere 2004,247-270

Lepola, Outi (2000) Ulkomaalaisesta suomenmaalaiseksi. Monikulttuurisuus,kansalaisuus ja suomalaisuus 1990-luvun maahanmuuttopoliittisessa kes-kustelussa. Helsinki: SKS.

Levita, David J. de (1965) The concept of identity. Paris and The Hague: Mouton& Co.

Li, Qiong & Brewer, Marilynn B (2004) Nationalism, and American IdentityAfter 9/11. Political Psychology (5) 25, 727-739.

Liebkind, Karmela (1992) Ethnic identity - Challenging the boundaries of socialpsychology. Teoksessa Glynis M. Breakwell (ed.) Social psychology ofidentity and self concept. London: Surrey University Press, 147-185.

334

Lindeman-Viitasalo, Marjaana (1989) Social expertise and extremity in evalua-tion. Helsingin yliopiston psykologian laitoksen tutkimuksia n:o 9.

Linna, Väinö (1980) Runeberg ja suomalainen kansallismentaliteetti (alkup1964). Sekä Viisitoista vuotta myöhemmin. Teoksessa Yrjö Varpio ym.(toim.) Väinö Linna - toisen tasavallan kirjailija. Porvoo: WSOY, 15-34.

Lippman, Walter (1922) Public Opinion. New York: Macmillan.Litton, I. & Potter, J. (1985) Social representations in the ordinary explanation of

a 'riot'. European Journal of Social Psychology 15, 317-388.Liu, J. H. &. Hilton, D. J. (2005) How the past weighs on the present: Social

representations of history and their role in identity politics. British Journalof Social Psychology, 44 (4), 537-556.

Lyons, Evanthia (1996) Coping with social change: Processes of social memoryin the reconstruction of identities. In Changing European Identities, eds.Glynis M. Breakwell and Evanthia Lyons. Oxford: Butterworth-Heinemann.

Lönnqvist, Bo (1989) Minne och glömska. Teoksessa Teppo Korhonen ja MattiRäsänen (toim.), Kansa kuvastimessa - etnisyys ja identiteetti. Helsinki:SKS.

Mack, J. (1983) Nationalism and the self. Psychohistory Review II, 47-69.MacKenzie, W.J.M. (1978) Political identity. Manchester: Manchester University

Press.Mael, F. A. & Ashforth, B. E. (1992). Alumni and their alma mater: A partial test

of the reformulated model of organizational identification. Journal of Or-ganizational Behavior, 13, 103-123.

Maffessoli, Michel (1995) Maailman mieli. Helsinki: Gaudeamus.Mann, Michael (1994) Euroopan yhteisö ja maailman kansallisvaltiot. Tiede ja

edistys 2, 106-126. Suom. Tapani Hietaniemi.Marques, Leonel Garcia ja Oliveira, José Manuel Palma (1988) National identi-

ties and levels of categorization: Self-stereotypes, attitudes and perceptionof other nationalities. Teoksessa D. Canter et al. (toim.) Environmentalsocial psychology. Kluwer, 312-319.

Melucci A. (1982) L’invenzione del presente. Movimenti, identità, bisogniindividuali, Bologna: il Mulino,. Ref. Schlesinger (1987).

Melucci A. (1989) Nomads of the present. Social movements. Social movementsand identity needs in contemporary society. London: Hutchinson Radius.

Mercer, Kobena (1990) Wellcome to the jungle. Teoksessa J. Rutherford (toim.)Identity. London: Lawrence and Wishart.

Mlicki, Pavel P. & Ellemers, Naomi (1996) Being different or being better?National stereotypes and identification of Polish and Dutch students. Euro-pean journal of social psychology 26, 97-114.

335

Moscovici, S. (1981) On social representations. In J.P. Forgas (ed.) Social Cogni-tion. London: Academic Press.

Moscovici, S. (1982) The coming era of representations. In J.-P. Codol andLeyens (eds.) Cognitive analysis of social behaviour. The Hague: MartinusNijhoff.

Moscovici, S. (1984) The phenomenon of social representations. Teoksessa Farr,R.M. ja Moscovici, S. (ed.): Social Representations. Cambridge:Cambridge University Press & Editions de la Maison des Sciences del'Homme.

Moscovici, S. (1984b) The myth of the lonely paradigm: a rejoinder. SocialResearch, 51, 939-967.

Moscovici, S. (1988) Notes towards a description of Social Representations.European Journal of Social Psychology, 18, 211-250.

Moscovici, S. & Hewstone, M. (1983) Social Representations and Social Expla-nations: From the ‘Naive’ to the ‘Amateur’ Scientist. Teoksessa Hewstone,Miles (ed.): Attribution Theory, Social and Functional Extensions. Oxford:Basil Blackwell.

Moscovici, S. & Doise, W. (1992) Dimensions et consensus. Paris: PressesUniversitaires de France.

Mummendey, A., Klink A. ja Brown, R. (2001) Nationalism and patriotism:National identification and out-group rejection. British Journal of SocialPsychology (2001), 40, 159-172.

Mummendey, A., & Simon, B. (1997). Nationale Identifikation und die Abwer-tung von Fremdgruppen (National identification and devaluation of groupsof foreigners). In A. Mummendey & B. Simon (Eds.), Identität undVerschiedenheit (S. 175–193). Bern: Huber.

Myllyniemi, Rauni (1996) Kännykät ja tunteet. Helsingin Sanomat 20.7.Mäkelä, Klaus (1987) Puheen tulkintasäännöt ja sosiologinen kulttuurintutkimus.

Sosiologia 1, 1-14.Nielsen, Kai (1987) Cultural identity and self-definition. Human Studies 10, 383-

390.Nurmela, Sakari (2005) Isänmaallisuus ja maanpuolustus suomalaisten mielissä.

Teoksessa: Sinkko Risto (toim.) Arvot ja velvollisuudet isänmaan puolus-tuksessa. Maanpuolustuskorkeakoulu, Julkaisusarja 2. Artikkelikokoelmatn:o 14, 88-110.

Oakes, P.J. (1987) The salience of social categories. In J.C. Turner et al., Redis-covering the social group: A self-categorization theory. Oxford/New York:Basil Blackwell.

Oakes, P.J., Haslam, S.A. & Turner, J.C. (1994) Stereotyping and Social Reality.Oxford, UK and Cambridge, MA: Blackwell

336

Oakes, P.J., & Turner, J.C. (1986) Distinctiveness and the salience of socialcategory memberships: is there an automatic perceptual bias towards nov-elty? European journal of social psychology 16 (4), 325-344

Oakes, P.J. & Turner, J.C. (1990) Is limited information processing the cause ofsocial stereotyping? In W. Stroebe and M. Hewstone (eds.) European Re-view of Social Psychology. Vol. 1, Chichester, England: Wiley. pp. 111 -135.

Oinonen, Eriikka & Raimo Blom & Harri Melin (2005). Onni on olla suomalai-nen? Kansallinen identiteetti ja kansalaisuus. Tampere : Yhteiskuntatieteel-linen tietoarkisto. - Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston julkaisuja; 1.

Paasi, Anssi (1986) Neljä maakuntaa: maantieteellinen tutkimus aluetietoisuudenkehittymisestä. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja nro 8.

Paasi, Anssi (1997) Geographical perspectives on Finnish national identity.GeoJournal 43, 41-50.

Pakkasvirta, Jussi (1993) Nationalismi, kontinentalismi ja latinalainen Amerikka.Tiede ja Edistys 3, 164-171.

Palin,Tutta (2004) Kansallismaisema. Teoksessa Mäenpää, Pasi, Saarikangas,Kirsi ja Sarantola-Weiss, Minna (toim.) Koti, kylä, kaupunki. Suomenkulttuurihistoria IV. Helsinki: Tammi.

Palmgren, Raoul (1948) Suuri linja: Arwidsonista vallankumouksellisiin sosialis-teihin, Helsinki: Kansankulttuuri.

Peabody, J. (1985) National characterictics. Cambridge: Cambridge UniversityPress.

Pekonen, Osmo (1995) Ranskan taide. Jyväskylä: Art house.Pekonen, Osmo (1995b) Hegel vai Herder – Keskustelua Suomen instituutista.

Tieteessä tapahtuu 8, 31-32.Peltonen, Matti (1988) Viinapäästä kolerakauhuun. Kirjoituksia sosiaalihistorias-

ta. Helsinki: Hanki ja Jää.Peltonen, Matti (1998) Omakuvamme murroskohdat. Maisema ja kieli suomalai-

suuskäsitysten perusaineksina. Teoksessa P. Alasuutari ja P. Ruuska(toim.): Elävänä Euroopassa. Tampere: Vastapaino, 19-40.

Pentikäinen, Juha ja Anttonen, Veikko (1985) Finland as a culture area. Teokses-sa Juha Pentikäinen & Veikko Anttonen (toim.): Cultural Minorities inFinland. Helsinki: Publications of the Finnish National Comission forUnesco No. 32.

Peräkylä, Anssi (1990) Kuoleman monet kasvot. Tampere: Vastapaino.Pulkkinen, Tuija (1987) Kansalaisyhteiskunta ja valtio - Kaksi perinnettä poliitti-

sen julkisuuden muotoutuessa. Teoksessa Risto Alapuro, Ilkka Liikanen,Kerstin Smeds, Henrik Stenius (toim.) Kansa liikkeessä. Vaasa: Kirjayh-tymä.

337

Raivo, Petri J. (1999) Maisema ja mielikuvat. Teoksessa Markku Löytönen &Laura Kolbe (toim.) Suomi. Maa, kansa, kulttuurit. Helsinki: SKS, 98-112.

Rantanen, Päivi (1997) Suolatut säkeet. Suomen ja suomalaisten diskursiivinenmuotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. Helsinki: SKS.

Rathzel H. (1994) Harmonious ’Heimat’ and disturbing ’Ausländer’. Feminismand Psychology 4, 81-98.

Rautio, Pertti (1989) “Keitä me olemme?“ Suomalaisten identiteetin muutoksista.Teoksessa Pertti Suhonen (toim.), Suomi - muutosten yhteiskunta. Juva:WSOY.

Reicher, Stephen, Hopkins, Nicolas & Condor Susan (1996) The lost nation ofpsychology. In C. Barfoot (ed.) Beyond Pug's tour: national and ethnicstereotyping in theory and literary practice. Amterdam: Rodopi.

Reicher, S. & Hopkins, N. (2001) Self and Nation. London: Sage.Relander, Jukka (2004) Jäähyväiset Snellmanille. Teoksessa Mäenpää, Pasi,

Saarikangas, Kirsi ja Sarantola-Weiss, Minna (toim.) Koti, kylä, kaupunki.Suomen kulttuurihistoria IV. Helsinki: Tammi.

Ricoeur, Paul (1987) Time and Narrative III. Chicago: Chicago University Press.Ricoeur, Paul (1992) Oneself as another. Chicago: Chicago University Press.Ros, M., Huici, C. & Gomez, A. (2000). Comparative identity, category salience

and intergroup relations. In D. Capozza & R. Brown (Eds.), Social identityprocesses: Trends in theory and research. London: Sage, 81-95.

Rosenberg, M. (1986) Conceiving the Self. Malbar, Fla: Krieger.Ruuska, Petri (1999a) Muuttuva käsitys kansakunnasta. Teoksessa Alasuutari,

Pertti ja Ruuska, Petri (toim.) Post-patria? Globalisaation kulttuuri Suo-messa. Tampere: Vastapaino, 71-107.

Ruuska, Petri (1999b) Kohti alueiden Suomea. Teoksessa Alasuutari, Pertti jaRuuska, Petri (toim.) Post-patria? Globalisaation kulttuuri Suomessa.Tampere: Vastapaino, 108-131.

Ruuska (2004) Missä suomalaisuutta tulkitaan? Teoksessa M. Lehtonen, O.Löytty ja P. Ruuska (toim.): Suomi toisin sanoen. Vastapaino: Tampere2004. 149-172.

Räsänen, Matti (1989) Kansankulttuuri kansakunnan identiteetin rakennuspuuna.Teoksessa Teppo Korhonen ja Matti Räsänen (toim.) Kansa kuvastimessa -Etnisyys ja identiteetti. Helsinki: SKS.

Räsänen, Riitta (1989) Kotiseutuaate ja kotiseutuliike suomalais-kansallisessaprosessissa. Teoksessa Teppo Korhonen ja Matti Räsänen (toim.) Kansakuvastimessa - Etnisyys ja identiteetti. Helsinki: SKS.

Räty, Hannu (1987) Uhka vai uhri. Tutkimus mielisairauteen asennoitumisesta.Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 10.

338

Räty, Hannu ja Snellman, Leila (1990) Eurooppalaista keskustelua sosiaalistenrepresentaatioiden teoriasta. Psykologia 3, 196-202.

Salazar, J. M. & Salazar (1995) Permanence and modification in national identi-ties. International Journal of Psychology 31, 361.

Sallinen-Gimpl, L. (1989) Karjalainen kulttuuri-identiteetti. Teoksessa TeppoKorhonen ja Matti Räsänen (toim.) Kansa kuvastimessa - Etnisyys ja iden-titeetti. Helsinki: SKS.

Sampson, E.E. (1993) Celebrating the Other. Hemel Hempstead: Haves-ter/Hempstead.

Saukkonen, Pasi (1993) Nationalismi ja intellektuellit. Politiikka 35:1, 1-14.Saukkonen, Pasi (1996) Identiteetti ja kansallinen identiteetti. Kosmopolis 26(4),

5-19.Saukkonen. Pasi (1996b) Monokulttuurinen saari vai monikulttuurinen risteys?

Kulttuurintutkimus 13, 1, 3-10.Saukkonen, Pasi (1997) Intellektuaalinen rooli ja kansallinen identiteetti. Teok-

sessa Pertti Karkama & Hanne Koivisto (toim.): Älymystön jäljillä. SKSHelsinki.

Saukkonen, Pasi (1998) Kansallisvaltion identiteettipolitiikka. Politiikka 3, 212-225.

Saukkonen (1998b) Porvari ja talonpoika. Kansanluonteen “kansa” Zachris Tope-liuksella ja Robert Fruinilla. Teoksessa Keränen, Marja (toim.): Kansallis-valtion kielioppi. Jyväskylä: SoPhi.

Saukkonen, Pasi (1999) Suomi, Alankomaat ja kansallisvaltion identiteetti-politiikka. Pieksämäki: SKS.

Schatz, R. T., Staub, E. & Lavine, H. (1999). On the varieties of national attach-ment: Blind versus constructive patriotism. Political Psychology 20, 151-174.

Schlesinger, Philip (1987) On national identity: some conceptions and miscon-ceptions critizised. Social Science Information 26, 2, 219-64.

Schwartz, B. (1986) Conservatism, Nationalism and Imperialism, teoksessa J.Donald & S. Hall (toim.) Politics and Ideology: Milton Keynes: Open Uni-versity Press.

Schwartz S.H. & Bilsky W. 1987. Toward a psychological structure of humanvalues. Journal of Personality and Social Psychology 53, 550-562.

Schwartz, S. H. & Bilsky W. (1990). Toward a theory of the universal contentand structure of values: extensions and cross-cultural replications. Journalof Personality and Social Psychology 58, 878-91.

Schwartz, S.H. (1992) Universals in the content and structure of values: Theo-retical advances and empirical tests in 20 cultures. In M.P. Zanna (Ed.).

339

Advances in experimental social psychology (Vol 25, pp 1-65). London:Academic Press.

Shotter, John (1993) The cultural politics of everyday life. Milton Keynes: OpenUniversity Press.

Shotter, J. & Gergen, K. (eds.) (1989) Texts of Identity, Sage, London.Shweder, R.A. (1990) Cultural Psychology - what is it? Teoksessa J.W.Stigler,

R.A.Shweder, G. Herdt (Eds.), Cultural Psychology. Essays on compara-tive human development, Cambridge University Press.

Simon B., Kulla C, Zobel M. (1996) On being more than just a part of the whole:regional identity and social distinctiveness. European journal of socialpsychology 25, 325-340.

Sinisalo, Hannu (1989) Valokuvattu kansa. Teoksessa Teppo Korhonen ja MattiRäsänen (toim.) Kansa kuvastimessa - Etnisyys ja identiteetti. Helsinki:SKS.

Sirelius, U.T. (1923) Suuntaviivoja kansatieteelliselle kehitys- ja tutkimustyölle.Ks. Ensimmäiset museopäivät Helsingissä.

Smart, Ninian. (1985) Religion, Myth and Nationalism. Teoksessa Peter H.Merkl ja Ninian Smart (eds.) Religion and Politics in the Modern World.New York: New York University Press.

Smith, Anthony D. (1973) Nationalism, A Trend Report and Annotated Bibliog-raphy, a Special Issue of Current Sociology 21(3) The Hague: Mouton.

Smith, Anthony D. (1986) The ethnic origins of nations. Worcester: BasilBlackwell.

Smith, Anthony D. (1991) National identity. London: Penguin Books.Smith, P.B, Giannini, M., Helkama, K., Maczynski, J. & Stumpf, S. (2005) Posi-

tive autostereotyping and self-construal as predictors of national identifica-tion. International Review of Social Psychology, 18 (1-2), 87-120.

Soikkeli, Markku (1993) Kansallinen mytologia vallan välineenä. Kulttuuritut-kimus 10 (3), s. 15-20.

Sorokin, Pitirim. (1947). Society, Culture, and Personality. Their Structure andDynamics. New York: Harper and Brothers.

Staub, E. (1997). Blind versus constructive patriotism: Moving from embedded-ness in the group to critical loyalty and action. In D. Bar-Tal & E. Staub(Eds.), Patriotism: in the lives of individuals and nations. Nelson-Hall se-ries in psychology (pp. 213-228). Chicago: Nelson-Hall.

Stern, Paul C. (1995) Why do people sacrfice for their nations? Political psychol-ogy 16 (2), 217-235.

Stryker, S. (2002). Identity competition: Key to differential social movementparticipation?. In Stryker, S., Owens, T. J. and White, R.W. Self, Identity,

340

and Social Movements. Minneapolis: University of Minnesota Press. 21-40.

Susag, Chris (1999) Finnish American Ethnicity as Measured by Collective SelfEsteem. University of Joensuu, Publications in Social Sciences No 37.

Tajfel, H. (1974) Social identity and intergroup behaviour. Social Science Infor-mation 13 (2), 65-93.

Tajfel H. (1978) Differentation between social groups: studies in the social psy-chology of intergroup relations. Academic Press, London.

Tajfel, H. (1980) Experimental studies of intergroup behaviour In, M. Jeeves (ed)Survey of Psychology, No. 3, London: George Allen & Unwin.

Tajfel, H. (1981) Human groups and social categories. Cambridge; CambridgeUniversity Press.

Tajfel, H., & Turner, J. C. (1979) An integrative theory of intergroup conflict. InW.G. Austin and S. Worchel (eds.) The Social Psychology of IntergroupRelations. Chicago: Nelson-Hall, p. 33-47.

Tajfel, H. & Turner, J. C. (1986). The social identity theory of intergroup behav-ior. In S. Worchel & W. G. Austin (Eds.), Psychology of intergroup rela-tions. Chicago: Nelson-Hall, 7-24.

Tarasti, Eero (1990) Johdatusta semiotiikkaan: esseitä taiteen ja kulttuurin merk-kijärjestelmistä. Helsinki: Gaudeamus.

Tarkka, Lotte (1989) Karjalan kuvaus kansallisena retoriikkana. Teoksessa S.Knuuttila ja P. Laaksonen (toim.) Runon ja rajan tiellä. Helsinki: SKS.

Tarkka, Lotte (1994) Rahvaanomaisen tieteet ja korkiaoppisen kielen kotimaa.Tiede ja edistys 1, s. 52-58.

Taylor, Charles (1989) Sources of the self. Cambridge: Cambridge UniversityPress.

Taylor, V. & Whittier, N. E. (1992) Collective identity in social movement com-munities: Lesbian feminist mobilization. Teoksessa A. Morris & C. Muel-ler (toim.). 1992. Frontiers in Social Movement Theory. New Haven, CT:Yale Univ. Press, s.. 104-129.

Therborn, Göran (1995) European modernity and beyond: The Trajectory ofEuropean Societies 1945-2000. London: SAGE.

Thomas, W.I & Thomas, D.I. (1928) The Child in America. Behavior Problemsand Programs. New York Knupf.

Tiilikainen, Teija (1994) Voiko EU-Suomi olla itsenäinen? Ulkopolitiikka 3, 32-36.

Topelius (1983) Boken om vårt land.. Porvoo: WSOY. Alkup. vuoden.1890painos.

Topelius, Z. (1985) Maamme kirja. Kansanpainos. Juva: WSOY. Alkup. 1876.

341

Topping, Brett (1985) The Kalevala and Finnish Identity. Washington: FolklifeCenter News, April-June 1985; Vol VIII, Number 2.

Torres, A.R.R.; Brown, R.J. (1996) Exploring Group Diversity: Identifying theRelevant Dimensions. In: XXVI International Congress of Psychology,1996, Montreal.

Torvi, Kai & Kiljunen, Pentti (2005) Onnellisuuden vaikea yhtälö. Evan kansal-linen arvo- ja asennetutkimus 2005. Helsinki: Taloustieto.

Triandis, H. (1993) Culture and social behavior. In W.J. Lonner & R. Malpass(eds.) Psychology and culture. Boston: Allyn & Bacon.

Triandis, H. C., Bontempo, R., Villareal, M. J., Asai, M., & et al. (1988). Indi-vidualism and collectivism: Cross-cultural perspectives on self-in-grouprelationships. Journal of Personality & Social Psychology, 54, 323-338.

Tuan, Yi-Fu (1980) Rootedness vs. sense of place. Landscape 24, 3-8.Turner, J. C. (1981) The experimental social psycholgy of intergroup behavior.,

teoksessa J.C. Turner ja H. Giles (toim.) Intergroup Behaviour. Oxford:Blackwell.

Turner, J. C. (1982) Towards cognitive redefinition of the social group. Teok-sessa H. Tajfel (ed) Social identity and intergroup relations. Cambridgeand Paris: Cambridge University Press and Editions de la Maison des Sci-ences de l'Homme.

Turner, J.C. (1985) Social categorization and the self-concept: a social-cognitivetheory of group behaviour, teoksessa E.J. Lawler (ed.) Advances in groupprocesses: Theory and research, vol 2. Greenwich, CT.; JAI Press.

Turner, J. C. (1999). Some current issues in research on social identity and self-categorization theories. In N. Ellemers, R. Spears, & B. Doosje (Eds.), So-cial identity context, commitment, content. Oxford: Blackwell.

Turner, J., Hogg, M.A., Oakes, P.J., Reicher, S.D. & Wetherell, M.S. (1987)Rediscovering the social group: A self categorization theory. Oxford: BasilBlackwell.

Turner, J. C., Oakes, P. J., Haslam, S. A., & McGarty, C. (1994). Self and collec-tive: Cognition and social context. Personality and Social Psychology Bul-letin, 20, 454-463.

Turunen, Ilkka (1987) Ammattiyhdistysutopia - Vuosisadan vaihteen liberalistis-ta yhteiskuntapolitiikkaa. Teoksessa Risto Alapuro, Ilkka Liikanen, KerstinSmeds, Henrik Stenius (toim.) Kansa liikkeessä. Vaasa: Kirjayhtymä.

Wallerstein, Immanuel (1984) The politics of the world economy. CambridgeUniversity Press, Cambridge.

Vesala, Kari Mikko (1993,) Etninen uskonnollisuus suomalaisuuden kuvassa.Kommentti Veikko Anttosen artikkeliin `Pysy Suomessa Pyhänä - OnkoSuomi uskonto´, teoksessa Korhonen, Teppo (toim.) Mitä on suomalaisuus,68-85. Helsinki: Suomen Antropologinen Seura.

342

Vilkuna, Kustaa (1953) Isien työ: veden ja maan vilja, arkityön kauneutta Hel-sinki: Otava. 2 laajennettu p.

Williams, R. (1976) Keywords. London: Fontana.Wilson, William A. (1985) Kalevala ja kansallisuusaate. Helsinki: Työväen

Sivistysliitto.Virtanen, Matti (1988) Mitä suomalaisuus on? Teoksessa: Olli Alho, Aino Rau-

nio ja Matti Virtanen: Ihminen ja kulttuuri. Helsinki: Vientikoulutussäätiönjulkaisu nro 72.

Ylikangas, Heikki (1990) Mennyt meissä. Suomalaisen kansanvallan historialli-nen analyysi. Porvoo: WSOY

Yuki, M. (2003). Intergroup comparison versus intragroup relationships: A cross-cultural examination of social identity theory in North American and EastAsian cultural contexts. Social Psychology Quarterly, 66, 166-183.

Yuval-Davies, N. (1993) Gender and nation. Ethnic and Racial Studies, 16, 621-632.

343

Liite 1Vastaajien mielipiteiden jakautuminen suomalaisuutta, kotiseutua, eurooppalaisuuttaja kansainvälisyyttä koskeviin väitteisiin (N=179) Vastaukset on tiivistetty kolmeksivastausluokaksi (samaa mieltä - ei osaa sanoa - eri mieltä).

Samaa Ei osaa EriVäite mieltä % sanoa % mieltä %

Suomalaisuus on minulle tärkeä asia. 87.1 7.9 3.4

Olen hyvin ylpeä siitä, että olen suomalainen 78.7 15.7 5.6Suomalainen kulttuuri on minulletärkeä ja läheinen. 70.6 24.3 5.1Suomalaisten pitäisi säilyttää kansallinenidentiteettinsä kaikin keinoin. 67.8 19.8 12.4En tunne olevani kotona missäänmuualla kuin Suomessa. 58.8 15.3 26.0Isänmaallisuus on nykymaailmassapikemminkin vahingollista. 13.1 14.2 72.7

Pyhtää on kuin osa itseäni. 34.8 25.8 39.3Naapurikuntien asukkailla on montasyytä kadehtia pyhtääläisiä. 24.3 29.1 44.6Kotiseutuni ei merkitse minulle mitään. 5.6 12.9 81.5

Eurooppa samastumiskohteena eimerkitse minulle mitään. 23.0 31.6 45.4Yhteisen eurooppalaisen identiteetin vah-vistaminen olisi nykypäivänä tärkeää. 28.4 42.0 29.5

Suomen ei pitäisi liittyä EY:hyn. 31.6 34.4 31.0Euroopan yhteisö EY on kokonai-suudessaan myönteinen asia. 24.4 42.4 33.1

Suomi kuuluu suomalaisille; muuka-laisten tulisi muuttaa maastamme pois. 23.3 25.6 51.1Suomeen tarvitaan lisää ulkomaalaisiarikastamaan kulttuuriamme. 16.3 28.7 55.1

Olisin valmis työskentelemään 3-5vuotta jossain Euroopan muussa maassa. 41.0 18.0 41.0Olisin valmis työskentelemään 3-5vuotta josssakin kehitysmaassa. 29.9 11.9 58.2Voisin elää yhtä hyvin jossakin toisessamaassa kuin Suomessa. 29.4 23.7 46.9Olisin valmis muuttamaanpysyvästi pois Suomesta. 8.6 10.9 80.5Tunnen olevani pikemminkineurooppalainen kuin suomalainen. 5.7 10.7 83.6

344

Liite 2

Muuttujien yhdistäminen summamuuttujiksi

Osasta identiteetin viiteryhmiä kuvaavista muuttujista ja asenneväittämistä muo-dostettiin summamuuttujia. Summamuuttujat on muodostettu ensisijaisesti käsit-teellisesti samaa asiaa kuvaavista muuttujista. Vaikeammin ryhmitettävien muut-tujien sijoittamisen apuna on käytetty faktorianalyysiä.

Taulukossa on lueteltu summamuuttujat (asteikko 1-5, VS-muuttujilla 1-7suhteutettu 1-5 välille) ja ne muuttujat, joista ne muodostuvat ja summamuuttujanreliabiliteettiä kuvaava Cronbachin alfa.

Suomalaiseksi identifioituminenVS460 Kuuluminen suomalaisiin (”suomalaiset”)V477 Suomalaisuus on minulle hyvin tärkeä asiaV495 Olen hyvin ylpeä siitä, että olen suomalainenV498 Olen paljon/vähän suomalainenV483 (-)Isänmaallisuus on nykymaailmassa pikemminkin vahingollistaV485 Suomalaisten pitäisi säilyttää kansallinen identiteettinsä kaikin keinoinV493 Suomalainen kulttuuri on minulle hyvin läheinenV503 Olen isänmaallinen

=0,84

KotiseutuidentiteettiVS451 Kuuluminen kotikyläänVS452 Kuuluminen pyhtääläisiinVS454 Kuuluminen kymenlaaksolaisiinVS455 Kuuluminen kymenlääniläisetV479 (-) Kotiseutuni ei merkitse minulle mitäänV482 Naapurikuntien asukkailla on monta syytä kadehtia pyhtääläisiäV484 Pyhtää on kuin osa itseäniV499 Olen paljon/vähän pyhtääläinenV500 Olen paljon/vähän kymenlaaksolainenV502 Olen paljon/vähän kotiseuturakas

=0,87

Pyhtääläiseksi identifioituminenVS452 Kuuluminen pyhtääläisiinV484 Pyhtää on kuin osa itseäniV499 Olen paljon/vähän pyhtääläinen

=0,85

MaakuntaidentiteettiVS454 Kuuluminen kymenlaaksolaisiinVS455 Kuuluminen kymenlääniläisiinV500 Olen paljon/vähän kymenlaaksolainen

345

=0,89

EY:n kannattaminenV481 (-) Suomen ei pitäisi liittyä EY:hynV497 Euroopan yhteisö EY on kokonaisuudessaan myönteinen asia

=0,71

Eurooppalaiseksi identifioituminenVS465 Kuuluminen eurooppalaisiinV487 Yhteisen eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen on tärkeääV490 (-) Eurooppa samastumiskohteena ei merkitse minulle mitäänV501 Olen paljon/vähän eurooppalainen

=0,65

Valmius muuttaa ulkomailleV478 Voisin elää yhtä hyvin jossakin toisessa maassa kuin SuomessaV488 (-) En tunne olevani kotona missään kuin SuomessaV491 Olisin valmis työskentelemään 3-5 vuotta jossakin

Euroopan maassaV492 Olisin valmis työskentelemään 3-5 vuotta jossakin

kehitysmaassa =0,82

Avoimuus ulkomaalaisia kohtaanV489 (-) Suomi kuuluu suomalaisille - muukalaisten tulisi

muuttaa maastamme poisV494 Suomeen tarvitaan lisää ulkomaalaisia rikastamaan

kulttuuriamme =0,70

KosmopoliittisuusV480 Tunnen olevani pikemminkin eurooppalainen kuin

suomalainenV496 Olisin valmis muuttamaan pysyvästi pois SuomestaV504 Olen maailmankansalainen

=0,71

Muuttuja 'En ole kotonani missään muualla kuin Suomessa' liitettiin kääntei-senä muuttovalmiutta osoittavaan summamuuttujaan koska se korreloi vahvem-min siihen kuin suomalaisuutta osoittavaan summamuuttujaan. 'Olen pikemmin-kin eurooppalainen kuin suomalainen' ei korreloi vahvasti eurooppalaisuudeneikä käänteisesti suomalaisuuden kanssa. Kun kaikille eurooppalaisuutta ja ul-komaailmaan suuntautumista kuvaaville muuttujille tehdään faktorianalyysi,saadaan viiden faktorin ratkaisussa edellä esitetyt kokonaisuudet. Tämä muuttujaosoittautuu liittyvän muuttujien 'Olen maailmankansalainen' ja 'Voisin muuttaapysyvästi pois Suomesta' kanssa faktoriksi kosmopoliittisuus. Ainoat poikkeukset

346

faktorianalyysin tuottamasta ratkaisusta ovat eurooppalaista identiteettiä kuvaa-maan siirretyt muuttujat V487 ja V490, jotka faktoriratkaisussa sijoittuvat EY:nkannatusta kuvaavaan faktoriin.

Kotiseutuidentiteettiä kuvaavasta kokonaisuudesta on erotettu pyhtääläisyyt-tä kuvaava kolmen osion kokonaisuus. Jos pyhtääläisyyteen olisi liitetty osioksimuuttuja 'Naapurikuntien asukkailla on monta syytä kadehtia pyhtääläisiä', re-liabiliteetti olisi laskenut 0,85:stä 0,80:aan. Siksi tämä muuttuja jätettiin pois.Alueellinen identiteetti koostuu Kymenlaaksoon ja Kymen lääniin kohdistuvastakuulumisentunteesta.

347

Liite 3

Sanat keskimääräisen merkityksellisyyden suomalaisuuden kannalta mukaisessajärjestyksessä, sanojen keskimääräiset pisteet, pisteiden keskihajonta sekä järjes-tyksen poikkeama vuoden 1991 tutkimuksen järjestyksestä ja keskimääräistenpisteiden ero

Keskim. Keski Järjestysero Keskim.pisteet hajonta v:een 91 pisteiden ero

1. itsenäisyys 4.77 0.70 0 0,0642. kotimaa 4.73 0.65 0 0,0203. vapaus 4.65 0.69 1 0,2364. perustuslaki 4.52 0.77 -1 -0,1055. koulu 4.48 0.75 4 0,3336. työ 4.46 0.83 -1 0,1087. valtio 4.42 0.88 -2 0,0688. maanpuolustus 4.37 0.96 -1 0,1069. terveys 4.37 0.94 -1 0,18710. oikeus 4.34 0.86 4 0,37011. elämä 4.34 0.93 11 0,51112. demokratia 4.33 0.87 3 0,35513. koulutus 4.27 0.85 -2 0,21514. työntekijä 4.18 0.97 2 0,23815. teollisuus 4.17 0.84 2 0,25616. kansalainen 4.16 0.93 2 0,28017. ympäristö 4.12 0.89 -4 0,12418. elintaso 4.07 0.84 -8 -0,01519. vastuu 4.06 0.99 -7 0,00320. kaupankäynti 4.04 0.95 12 0,54521. kansantulo 3.92 0.89 2 0,18122. kehitys 3.91 0.94 -3 0,02923. kansantalous 3.89 0.97 4 0,21824. edistys 3.82 0.86 14 0,46825. raha 3.76 1.00 0 0,05826. tuote 3.74 1.04 10 0,36127. huumori 3.72 1.13 10 0,36828. itsetuntemus 3.72 0.99 -7 -0,12729. maaperä 3.66 1.05 -2 -0,01730. maanviljelijä 3.66 1.09 3 0,17231. tiede 3.62 1.04 -11 -0,23332. yhteisö 3.60 0.98 7 0,25233. henki 3.60 1.28 -6 -0,08034. mielenlaatu 3.57 1.08 -4 0,02835. arvo 3.57 1.03 6 0,23436. sivistyneistö 3.54 1.02 -1 0,16037. nykyaika 3.51 0.93 8 0,27138. kirjallisuus 3.47 1.04 -9 -0,12239. menneisyys 3.44 1.15 -15 -0,29740. teräs 3.40 1.19 -9 -0,13341. suvaitsevaisuus 3.35 1.14 7 0,26642. etevämmyys 3.30 0.90 1 -0,02843. etu (intressi) 3.29 0.99 7 0,261

348

44. matematiikka 3.27 1.21 3 0,15245. ammattiliitto 3.24 1.27 7 0,26946. kasvot 3.18 1.21 3 0,09147. veri 3.17 1.33 9 0,55048. asema 3.12 1.04 -2 -0,03449. kristinusko 3.08 1.25 -15 -0,35750. sankari 3.08 1.26 -8 -0,24651. keskiluokka 3.06 0.92 -7 -0,23252. muoto 3.04 1.09 1 0,10053. taide 2.96 1.05 -13 -0,37254. kutsumus 2.85 1.19 -3 -0,15255. maku 2.84 1.17 0 0,01456. kohtalo 2.83 1.19 -2 -0,02157. osuuskunta 2.56 1.05 0 0,22458. juutalainen 2.02 1.14 0 -0,09659. sosialismi 2.02 1.12 0 -0,09660. vallankumous 1.89 1.19 0 0,123

a luonto 4.61 0.66e kansalaissota 2.89 1.36d vaatimattomuus 3.17 1.07b kieli 4.24 0.91c perään- 3.94 0.99

Keskiarvo(60 sanaa) = 3,635Ka. 91 3,534

91/93 Pearson-korrelaatio= 0,945järj.korr.= 0.933

Taulukko Sanat, jotka ovat vähemmän merkityksellisiä pyhtääläisillä kuin vuo-den 1991 otoksella, pisteiden keskiarvo ja -hajonta sekä järjestys- ja piste-ero

Keskim. Keski Järjestysero Keskim.pisteet hajonta v:een 91 pisteiden ero

taide 2.96 1.05 -13 -0,37kristinusko 3.08 1.25 -15 -0,36menneisyys 3.44 1.15 -15 -0,30sankari 3.08 1.26 -8 -0,25tiede 3.62 1.04 -11 -0,23keskiluokka 3.06 0.92 -7 -0,23kutsumus 2.85 1.10 -3 -0,15teräs 3.40 1.19 -9 -0,13itsetuntemus 3.72 0.99 -7 -0,13kirjallisuus 3.47 1.04 -9 -0,12

349

Liite 4Suomalaisten otosten sanojen pistekeskiarvojen erot muihin kansallisuuksiin (sp.sosiaalipsykologianopiskelijaotos 1993)

Norja USA UnkariPyhtää Sp.op. Pyhtää Sp.op. Pyhtää Sp.op.

1. teräs. 1,68 1,71 0,56 0,59 0,82 0,852. perustuslaki 0,02 -0,39 -0,14 -0,55 0,36 -0,053. kasvot 0,27 -0,04 -0,09 -0,40 0,46 0,154. tuote. 0,82 0,28 0,21 -0,33 -0,22 -0,765. valtio 0,64 0,55 0,00 -0,09 -0,16 -0,256. demokratia -0,23 -0,26 -0,44 -0,47 1,04 1,017. terveys 0,26 0,23 0,40 0,37 2,07 2,048. elämä 0,58 0,14 0,09 -0,35 1,02 0,589. elintaso -0,30 -0,01 -0,25 0,04 0,19 0,4810. etu (intressi) -0,47 0,16 -0,74 -0,11 -0,14 0,4911. sivistyneistö 0,20 0,22 0,12 0,14 -0,81 -0,7912. arvo -0,04 0,16 -0,25 -0,05 0,56 0,7613. mielenlaatu 0,05 0,32 0,21 0,48 -0,14 0,1314. kehitys 0,25 0,21 -0,14 -0,18 0,45 0,4115. muoto 0,40 0,69 0,26 0,55 1,08 1,3716. vallankumous 0,26 0,16 -1,82 -1,92 -2,05 -2,1517. maaperä 0,04 0,00 0,48 0,44 -0,69 -0,7318. vastuu 0,31 -0,12 0,17 -0,26 1,58 1,1519. etevämmyys 0,29 0,20 -0,49 -0,58 1,22 1,1320. itsenäisyys 0,94 0,71 0,07 -0,16 1,11 0,8821. sosialismi -1,28 -0,86 -0,64 -0,22 -0,60 -0,1822. yhteisö -0,58 -1,11 -0,22 -0,75 0,20 -0,3323. edistys 0,22 -0,04 -0,46 -0,72 0,62 0,3624. kotimaa 0,27 0,08 0,48 0,29 -0,01 -0,2025. itsetuntemus 0,75 0,11 0,15 -0,49 1,16 0,5226. maanpuolustus 1,08 0,66 0,53 0,11 1,03 0,6127. sankari 0,53 0,96 -0,45 -0,02 -0,57 -0,1428. huumori 0,31 -0,33 0,09 -0,55 -0,35 -0,9929. oikeus 0,38 -0,16 0,03 -0,51 1,08 0,5430. teollisuus 0,58 0,29 -0,10 -0,39 0,16 -0,1331. kirjallisuus -0,40 -0,07 -0,01 0,32 -1,38 -1,0532. koulu 0,59 0,47 0,45 0,33 0,51 0,3933. maku 0,01 -0,40 -0,08 -0,49 -0,65 -1,0634. nykyaika 0,36 0,36 0,53 0,53 -0,23 -0,2335. kaupankäynti 0,59 0,12 0,23 -0,24 0,21 -0,2636. kristinusko 0,03 0,32 -0,70 -0,41 -0,20 0,0937. ympäristö 0,18 0,09 0,14 0,05 1,06 0,9738. keskiluokka -0,30 0,48 -1,03 -0,25 -0,38 0,4039. kutsumus 0,74 0,51 0,22 -0,01 0,47 0,2440. matematiikka 0,85 -0,04 0,42 -0,47 0,81 -0,0841. menneisyys -0,15 0,41 0,14 0,70 -1,01 -0,4542. työ 0,63 0,60 0,30 0,27 1,36 1,3343. työntekijä 0,52 0,52 0,11 0,11 0,60 0,6044. taide -0,44 -0,09 -0,19 0,16 -1,44 -1,0945. kansantalous 0,17 -0,02 -0,33 -0,52 -0,23 -0,4246. kansantulo 0,53 0,53 0,12 0,12 1,34 1,34

350

47. asema -0,06 0,36 -1,24 -0,82 -0,40 0,0248. maanviljelijä 0,19 0,58 0,39 0,78 -0,24 0,1549. koulutus 0,24 0,49 0,00 0,25 1,11 1,3650. raha -0,11 0,11 -0,61 -0,39 -0,15 0,0751. kansalainen 0,55 0,49 -0,38 -0,44 -0,44 -0,5052. kohtalo 0,45 0,46 -0,49 -0,48 -1,02 -1,0153. vapaus 0,21 -0,34 -0,08 -0,63 0,93 0,3854. ammattiliitto -0,68 0,28 -0,17 0,79 0,51 1,4755. henki -0,02 -0,37 -0,63 -0,98 0,06 -0,2956. osuuskunta -0,56 -0,32 -0,94 -0,70 0,27 0,5157. suvaitsevaisuus 0,25 -0,66 0,03 -0,88 1,09 0,1858. veri -0,33 -0,86 -0,20 -0,73 -1,16 -1,6959. juutalainen 0,16 -0,29 -0,48 -0,93 -1,08 -1,53

351

Liite 5

Suomalaisilla heikompina suhteessa vertailtaviin kansallisuuksiin erottuvat sanat.

Kolmen maan opiskelijoiden pyhtääläistenkeskiarvo poikkeama poikkeama

vallankumous 3,09 -1,30 -1,20veri 3,73 -1,09 -0,56juutalainen 2,49 -0,92 -0,47yhteisö 3,80 -0,73 -0,20maku 3,08 -0,65 -0,24henki 3,80 -0,55 -0,20suvaitsevaisuus 2,89 -0,45 0,46sosialismi 2,86 -0,42 -0,84taide 3,65 -0,34 -0,69kohtalo 3,18 -0,34 -0,35kirjallisuus 4,07 -0,27 -0,60

Pyhtääl. Sp. opisk.Pyht. Norja USA Unkari

Isänm.-nat. 4.57 4.26 4.47 4.050 4.433 4.033Yhteiskunnal. 3.83 3.89 3.91 3.690 4.016 3.598Talous 3.94 3.83 3.82 3.429 3.924 3.552Luonto 3.88 3.83 3.79 3.780 3.580 3.705Kulttuuri 3.32 3.56 3.43 3.537 3.350 4.533Historia 3.10 3.43 3.40 2.893 3.483 3.808Vertailu 3.15 3.36 3.25 2.943 3.643 2.520Ihminen-mor. 3.62 3.26 3.36 3.369 3.610 3.102"Sosial." 2.43 2.81 2.40 2.993 3.320 2.895

Isänmaallis-valtiollisiksi luokitetut sanat:maanpuolustusvaltioperustuslakivapauskotimaaitsenäisyys

352

Liite 6Sanojen ryhmittely a priori - luokkiin ja luokkiin kuuluvien sanojen lukumäärä.kotimaisissa ja ulkomaisissa otoksissa.

Isänmaallis-valtiolliset: 7 6maanpuolustusvaltioperustuslakivapauskotimaaitsenäisyys(demokratia) ei ole kv.

TALOUS: 7 9kansantalouskansantulokaupankäyntielintasoteollisuusrahatuote+ kv. terästyö

Yhteiskunta: 8 10kouluedistyskehityskansalainenkoulutusnykyaikaammattiliittotiedekeskiluokkaetuKV:(työntekijä)yhteisö

Ihmiseen liittyvät: 14/15 14kasvotterveyselämäarvomielenlaatuvastuuitsetuntemushuumorioikeusmakukutsumuskohtalo po.->hist.henki

353

suvaitsevaisuus ? on kv.veri

Kulttuuri 4 3kirjallisuustaide(tiede)sivistyneistö

Luonto 3 2maaperäympäristö(luonto)

"Sosialismi" 5 4VallankumousSosialismiAmmattiliittoOsuuskunta(kansalaissota)

Historia 4 4kohtaloSankariKristinuskoMenneisyys

Vertailu 3 3MuotoEtevämmyysAsema

Luokittelemattomat 11 3

MatematiikkaMaanviljelijäJuutalainenKieli (kulttuuri)PeräänantamattomuusVaatimattomuus

Valtiollis-nationalistiset teemat ovat vahvimpia pyhtääläisillä

Variable Mean Std Dev

VALTIO 4.57 .52TALOUS 3.94 .62(YHTK+TAL 3.87 .55)YHTKUNTA 3.81 .56IHMINEN 3.57 .67KULTTUURI 3.40 .73

354

Liite 7

Sanojen merkityksellisyyden suomalaisuuden kannalta mukaisten järjestyssijojenerot alaryhmissä suhteessa sanojen sijoitukseen koko otoksessa

Yhtenevyys iän mukaanAlle 30-vuotiaiden, yli 55-vuotiaiden sekä 35-50 -vuotiaiden keskimäärin enitensuomalaisina pitämät sanat

Alle 30-v. yli 55-v. 35-50-v. 55- / -3038 67 piste-ero

1. itsenäisyys -1 0 0 0,122. kotimaa 1 0 -2 0,033. vapaus 2 -1 1 0,284. luonto -1 -3 1 0,085. perustuslaki -7 2 0 0,48 **6. koulu 3 1 -2 0,337. työ 0 1 1 0,288. valtio 4 -5 1 0,159. maanpuolustus -7 -2 -1 0,3410. terveys 6 1 -2 0,1511. oikeus -10 3 2 0,62 **12. elämä 3 2 -2 0,1813. demokratia 6 -2 2 -0,0614. koulutus 2 0 -1 0,0615. kieli 6 -2 -2 -0,10

12. elintaso +12 12. vastuu +8 13. ympäristö +615. kansalainen +3

Yhtenevyys sukupuolen mukaan

Naiset Miehet Naisten ja miesten80 98 piste-ero

1. itsenäisyys 0 0 0,172. kotimaa 0 0 0,133. vapaus -1 0 0,164. luonto 1 0 0,275. perustuslaki -3 0 0,086. koulu 0 -2 0,33 **7. työ 2 -2 0,36 ** (*)8. valtio 1 -2 0,28 *9. maanpuolustus -6 3 0,0310. terveys -6 3 0,0411. oikeus 2 -2 0,27 *12. elämä -4 1 0,1013. demokratia 1 1 0,19

355

14. koulutus 3 0 0,30 *15. kieli 2 0 0,33 *

10. kansalainen +8

Yhtenevyys koulutuksen mukaan

A Perusaste B Opisto tai Korkea- A:n ja B:ntai ammattikoulu enemmän aste piste-ero

114 63 21

1. itsenäisyys 0 0 0 0,062. kotimaa 0 0 -2 0,013. vapaus 0 -2 1 0,204. luonto 0 1 -2 0,135. perustuslaki -3 1 1 0,006. koulu 1 -2 -1 0,26 *7. työ -1 -2 -1 0,30 *8. valtio 1 -2 -1 0,30 *9. maanpuolustus -3 2 -1 0,0810. terveys 1 -5 -3 0,36 *11. oikeus 0 -2 -4 0,26 *12. elämä 2 -2 -2 0,30 *13. demokratia -4 7 9 -0,27 *14. koulutus 0 3 3 0,1115. kieli 0 3 0 0,11

13. työntekijä +3

Sosioekonomisen aseman mukaisia eroja

YTH Työntekijät Maanvilj. Opiskelijat21 59 14 13

1. itsenäisyys 0 -1 0 -32. kotimaa -4 1 -3 03. vapaus -1 0 1 -14. luonto -3 0 -9 35. perustuslaki 3 0 2 -126. koulu 1 -4 -1 -27. työ 3 -1 -2 -78. valtio 0 2 -1 -119. maanpuolustus -5 0 4 -210. terveys -6 3 5 -111. oikeus -3 0 -3 -612. elämä -1 3 3 813. demokratia 9 -6 -7 014. koulutus 4 -1 -2 -115. kieli 5 3 -2 -2

12.ympäristö +7 14. kansalainen +4 12. maan- 5. elintaso +15viljelijä +21 8. kaupankäynti +14

9. ympäristö +1012. teollisuus +5

356

Äidinkielen mukaiset erot

Korrelaatio on 0,95

Suomenk. Ruotsink. Piste-ero159 19

1. itsenäisyys 0 -4 0,372. kotimaa 0 -2 0,293. vapaus 0 2 0,084. luonto 0 -3 0,405. perustuslaki 0 3 -0,076. koulu 0 -3 0,307. työ 0 -5 0,348. valtio 0 -4 0,299. maanpuolustus 0 0 0,1810. terveys 0 4 0,0611. oikeus -1 2 0,1512. elämä 1 0 0,2013. demokratia 0 10 -0,2314. koulutus 0 0 0,2515. kieli 0 -6 0,46

15. elintaso +5

357

ENGLISH ABSTRACT

National identity is a general, more or less shared meaning structure.Those who share it, identify with a nation according to their beliefs ofwhat national identity consists of.

The present study examined the Finnish national identity in relationto other spatial identities, such as local or European identity. Data weredrawn from a sample of 179 respondents who represented the adult popu-lation of the Pyhtää municipality on the southeastern coast of the Gulf ofFinland in the year 1993. The focus was on the representation of theFinnish national identity, the limits and components of this identity, andon the position of national identification among all human identifica-tions.

Categorization, the basic process in the construction of national iden-tity, consists of inclusion and exclusion. The characteristics are beingassigned through a dialectical process of internal and external definition.Different forms of identification could be distinguished along with dif-ferent contents. Various forms of nationalism and patriotism were pre-sent in the data. Discrimination and derogation of outgroups were associ-ated with identification that emphasized inter-nation comparison andframed identity in an essentialistic and thus exclusionary way.

The contents of national identity were examined using a quantitativeword-assessment method, and related to different forms of identification.With regard to Finnish identification, few differences between age, edu-cational or SES groups were found. Despite the lack of differences in thestrength of nominal Finnish identification, those with more education to agreater extent relativized their Finnishness.

Those who held positive attitudes to immigrants associated Finnish-ness with both positive and negative traits. Pro-immigrant attitude wasrelated to an emphasis on cultural Finnishness and a de-emphasis oncomparative and status-oriented Finnishness. Among the respondentswith lower level of education, the emphasis on cultural Finnishness

358

clearly predicted pro-immigrant attitudes. Those who did not produceany spontaneous response to a request to define Finnishness were morelikely to be anti-immigrant. Thus, reflexive self-understanding impliesopenness towards other nationalities.

Changes in the representation of Finnishness are suggested by differ-ential weights given by respondents to different aspects of the nationalidentity. Older respondents regarded the moral-anthropomorphic aspectsof identity as more important. The younger respondents felt relativelymore Finnish in the company of foreigners than did the older genera-tions, to whom being with friends and in other close relationships stoodout as contexts of national identification.

The aspect of identity which is based on categorization and compari-son could be called identity for others. The other aspect of the nationalidentity is identity for ourselves, which emphasises self and cultural self-understanding. A modern marketing oriented “image-of-Finland” identityrepresents identity for others.