tössään työmaanosturi, joka oli tuolloin harvinaisuus Tampereella. Kohteen kantavat seinät betonoitiin suurmuottitekniikalla, jota var-ten Päätalo teki opintomatkan Valkeakoskelle. Matkalla saamiensa tietojen pohjalta Päätalo suunnitteli ja teetätti Kiskolinnan kohteessa käyttöön otetut suurmuotit. Työn lomassa Päätalo kävi lisäksi Helsin-gissä kaksipäiväisen elementtirakentamiskurssin. Rakentamisen ai-kana ilmestyi myös romaani Koillismaa. Kiskolinnan rakentamisesta kerrotaan romaanissa Pölhökanto Iijoen törmässä, s. 348–490. 6 Sammonkatu 39 (1962) As Oy Sammonkatu 39, Tubilinna

Kalevan kaupunginosassa sijaitsevaa taloa kutsuttiin nimellä Tubilin-na siksi, että asuntojen varaajat olivat sairastaneet tai sairastivat tu-berkuloosia. Tubilinnan viereisessä rakennuksessa asui rakentamisen aikana Päätalon ensimmäinen vaimo, kirjassa Laina.Rakentamisessa käytettiin osin elementtitekniikkaa. Työ vaati kokeneen rakennusmes-tarin varmaa työnjohtamista. Työmaasta on kuvauksia romaanissa Pölhökanto Iijoen törmässä, s. 490–522. 7 Kirvestie 22 (1950)Päätalon perheen omakotitalo

Tampereen Viialan Kirvestiellä sijaitsee talo, jonka rakentaminen ja korjaukset on kuvattu tarkimmin koko Suomessa. Päätalo suunnitteli ja rakensi talon itse ja toimi myös vastaavana mestarina. Täällä hän loi koko kirjallisen tuotantonsa.

Kuvatekstit: Jouko Knuutinen (muokkaus Talvikki Torppa, Ulla Majamaa, Taina Petrell, Jorma Saros)Taitto: Jarno Vesala

Raittiesitteet digitaalisena osoitteessa tampere.fi/kulttuuri/palvelut/raitit

Vasaratie

Kirvestie

Poratie

E63

Viiala

3 Ilmarinkatu 8 (1958) As Oy Ilmarinkatu 8

Rakennustyömaa sijaitsi Tammelantorin laidalla. Torilta Rousto-Ville (Jussi Kustaa Helin, Iijoki-sarjassa Ville Lahtinen) haki joskus pime-än pullon. Helin oli Päätalon oppi-isä kirvesmiehenä ja yksi hänen elämänsä hyvistä ihmisistä. Päätalolle työmaa merkitsi kokeneen mestarin työnäytettä, sillä pohjaolosuhteet olivat vaikeat ja aikatau-lu jouduttiin panemaan uusiksi heti alkuunsa. Työn ohessa Päätalo kirjoitti esikoisteostaan Ihmisiä telineillä. Ilmarinkadun talosta kerro-taan myös romaanissa Hyvästi Iijoki, s. 390–550.

4 Salhojankatu 42 (1956)Solenan kenkätehtaan laajennus, Air-Ix:n pääkonttori

Kenkätehtaan työmaa sijaitsi Tammelan kaupunginosassa. Pieni työmaa osoittautui Päätalon kokemuksella melko helpoksi. Kenkä-tehtaan talosta kerrotaan romaanissa Hyvästi Iijoki, s. 354–391.

5 Sammonkatu 18–20 (1961) As Oy Kiskolinna

Talo rakennettiin Valtionrautateillä töissä oleville, josta tulee myös talon nimi. Tällä työmaalla Päätalolla oli ensimmäistä kertaa käy-

1 Tuomiokirkonkatu 17 (1956)Tampereen Rakennusmestarien talo, liike- ja asuinhuoneistoja

Tampereen Rakennusmestarien talo Kyttälässä on kuuluisin Kal-le Päätalon rakennustyömaista. Päätalo vastasi koko rakennuksen muuraus-, rappaus- ja laatoitustöistä. Hän vietti talossa 75-vuotis-syntymäpäiviään vuonna 1994. Kalle Päätalo sai Väinö Linnan rahas-ton palkinnon 1999. Samalla paljastettiin Rakennusmestarien talon seinässä oleva muistolaatta. Romaanissa Ihmisiä telineillä kerrotaan pääosin Tuomiokirkonkatu 17:n työmaasta, samaten romaanissa Hy-västi Iijoki, s. 32–354.

2 Yliopistonkatu 38 (1955)Attilan kenkätehtaan laajennus, 1978–2006 Yliopiston kirjasto,2007 alkaen Pirkanmaan ympäristökeskus, Tiehallinto ja maanmit- taustoimisto

Päätalo oli Attilan kenkätehtaan rakennustyön vastaava mestari, ja työmaa oli hänen siihenastisen uransa vaativin. Työmaalla panostaja Jussi Rajamaa (Iijoki-sarjan henkilö) koputteli kepillään kalliota. Tämä ärsytti Kallea ja hän alkoi kutsua miestä Moosekseksi. Työmaan piir-teitä siirtyi Ihmisiä telineillä -romaaniin. Rakennustyön aikana Attilan kenkätehtaan konttorista löytyi Päätalon tuleva toinen vaimo Leena. Näistä tapahtumista kerrotaan romaanissa Pato murtuu, s. 367–668.

K a l l e P ä ä t a l o - r a i t t i

Hämeenkatu

Ilmarinkatu

Salho

jankatu

Itsenäisyydenkatu

Tuo

mio

kirkon

katu

Sammonkatu

Yliopisto

nkatu

Tuo

mio

kirkon

katu

Tamm

elan pu

istokatu

Sammonkatu

12

34

5

6

7

Tampereen kaupungin kulttuuripalveluiden raitit

Tampereen kaupungin kulttuuripalvelutP u u t a r h a k a t u 1 1p . 0 3 - 5 6 5 6 6 1 3 7tampere.fi/kulttuuri

Katso virtuaaliraitti

n. 5 km Viialaan

Muu tuotantoIhmisiä telineillä (1958)

Ennen ruskaa (1964) Viimeinen savotta (1966)

Uusi jäsenkirja (Näytelmä 1966) Nälkämäki (1967)

Kairankävijä (1968) Höylin miehen syksy (1970) Susipari (Näytelmä 1971)

Sateenkaari pakenee (1996) Koillismaa kuvina (1964)

Sielu Ruijassa (Näytelmä 1977)Laulu Pölhökantojen maisemille (Näytelmä 1978)

Viimeinen muuri (Näytelmä 1979)Juoksuhautojen jälkeen (1997)

Mustan Lumperin raito (Kertomuksia ja näytelmä 1999) Luponmakaajat (Näytelmä 1999)

Selkosten viljastaja (Eräkertomuksia 2000) Kannaksen lomajuna (Kertomuskokoelma 2001)

Vikke Nilon tarina (Koostuu romaaneista Viimeinen savotta ja Kairan-kävijä sekä kertomuksesta kokoelmasta Mustan Lumperin raito 2002)

Iijoki-sarjan tarinoiden mukaan toim. Miisa Lindén ja kuv. Matti Louhi:

Isäni Hermanni (2003) Riitun poika (2004)

Ihmisiä Iijoen törmällä (2005) Montuissa ja tellingeillä (2006)

Linjoilla ja linjojen takana (2007)

Teksti: Ritva Hokka-AhtiArtikkelin lähteet:

Eero Marttinen: Mestarin eväät (Gummerus 1994)Pirkanmaalaisia kirjailijoita -matrikkeli (Tampereen kaupunginkirjasto),

www.tampere.fi/kirjasto/pirkanmaankirjailijat

Minä vielä näytän– Kalle Päätalo 11.11.1919–20.11.2000

”Olen jälkeenpäin ajatellut, että tuo oli minussa jollakin tavalla vaistomai-sesti syntynyt ajatus: minä vielä näytän. Ja varmasti se on ollut elämäni joh-tolause. Kun on ollut sairauksia ja monia vaikeuksia, vaikka aina ei olisi jak-sanut ja vaikka kuinka vaikean ahdingon läpi on joutunut menemään, niin olen tämän muistanut: että minä vielä näytän”, kertoo Kalle Päätalo itse.

Professori Kalle Päätalo oli kirjailijana tavattoman ahkera ja tuottelias. Sa-malla hänen teostensa saama suosio on suomalaisessa mittakaavassa en-nennäkemätön. Päätalon kirjoittamaa 39 romaania on myyty miljoonia kap-paleita; niistä on tehty näytelmiä ja elokuvia. Kirjailijan uuttera ponnistelu köyhästä tukkijätkästä päätoimiseksi kirjailijaksi on suomalainen sankarita-rina. Suosiosta kertoo sekin, että hänelle on perustettu oma nimikkoseura, Kalle Päätalo -seura.

Kalle Päätalo on ilmiö, jossa kiteytyvät monet suomalaiset ominaisuudet: peräänantamattomuus, rehellisyys ja nöyryys elämän edessä. Tämän erityi-sen suomalaisuuden Päätalo on onnistunut sisällyttämään jokaiseen teok-seensa. Hän on kirjoittanut elämänsä teoksiksi, ja teokset elämäkseen.

Kirjailijana Päätalo on kronikoitsija, pohjoisten seutujen historian kirjoittaja, joka tallensi väsymättömällä tarmolla muistiin kokonaisen aikakauden. Kir-joihinsa hän tarkasti kuuntelemalla jäljensi ihmisten puheenparren, heidän olemuksensa, elämänvaiheensa ja kokonaisen kappaleen elämää 1900-lu-vulta. Erityisesti valtava 26-osainen Iijoki-sarja tuo esiin Päätalon monita-soisen kerronnan ja taidon juoksuttaa realistista tarinaa.

Tulevan kirjailijan lapsuus oli köyhä ja monin tavoin henkisesti raskas. Pää-talon kahdeksanlapsinen ”kattilakunta” oli saanut ostettua itselleen Taival-koskelta oman pientilan, Kallioniemen, ja rakennettua sinne kahden huo-neen pirtin. Isä Herkko eli Lauri Herman Päätalo oli savotta- ja tukkityömies, jota pojan kirjoittamisharrastus ärsytti suuresti.

Äiti Riitu eli Briitta-Stiina oli lapsena myyty ihmisauksuunissa varakkaam-man väen pirttiin huutolaiseksi eli luukoiraksi. Riitu kävi kodinhoidon ohes-sa töissä myös kodin ulkopuolella. Äidin kova elämä kosketti Päätaloa, ja hän käyttikin vanhempiensa elämää esikuvana romaanissaan Viimeinen savotta.

”Olin lapsesta asti innokas kaunokirjallisten tekstien lukija”, kertoo Kalle Päätalo. ”Kun isäni sairastui kansakouluaikanani pitkäaikaiseen mielisairau-

TuotantoKoillismaa-sarja: Koillismaa (1960)

Selkosen kansaa (1962) Myrsky Koillismaassa (1963)

Myrskyn jälkeen (1965) Mustan lumen talvi (1969)

Iijoki-sarja:Huonemiehen poika (1971)

Tammettu virta (1972) Kunnan jauhot (1973) Täysi tuntiraha (1974)

Nuoruuden savotat (1975) Loimujen aikaan (1976) Ahdistettu maa (1977)

Miinoitettu rauha (1978) Ukkosen ääni (1979)

Liekkejä laulumailla (1980) Tuulessa ja tuiskussa (1981)

Tammerkosken sillalla (1982) Pohjalta ponnistaen (1983)

Nuorikkoa näyttämässä (1984) Nouseva maa (1985)

Ratkaisujen aika (1986) Pyynikin rinteessä (1987)

Reissutyössä (1988) Oman katon alle (1989)

Iijoen kutsu (1990) Muuttunut selkonen (1991) Epätietoisuuden talvi (1992)

Iijoelta etelään (1993) Pato murtuu (1994) Hyvästi, Iijoki (1995)

Pölhökanto Iijoen törmässä (1998)

1 2 3 4 5 6 7

teen, minusta tuli moniksi vuosiksi lähes erakko. 13-vuotiaana, käydessäni kansakoulun viimeistä luokkaa, minussa heräsi halu yrittää kirjoittaa. Haluni kirjoittaa ei sammunut, vaikka en saanutkaan tekstejäni julkaistuksi. Vasta viisi vuotta yhteen menoon kestäneen sotareissuni aikana aloin nähdä leh-dissä kirjoituksiani painettuna.”

Sotareissun myötä Kalle Päätalon elämä muuttui. Hän avioitui 1944 ja aset-tui Tampereelle. Töitä tuleva kirjailija sai metsurina ja sittemmin sekatyö-miehenä rakennuksilla. Kirvesmieheksi edenneen Päätalon elämän toinen tärkeä vaihe alkoi v. 1947. Silloin hän pääsi opiskelemaan rakennusmesta-riksi Tampereen teknilliseen kouluun, mistä hän valmistui kaksi vuotta myö-hemmin. Päätalo palkattiin saman tien rakennusmestariksi Jorma Aaltosen rakennusliikkeeseen. Kolmas tärkeä luku kirjailijan elämässä alkoi 1955, kun hän avioitui toisen vaimonsa Leenan kanssa ja sai kaksi tytärtä, Riitan 1956 ja Elinan 1959.

Kalle Päätalon esikoisromaani Ihmisiä telineillä ilmestyi 1958 kirjailijan olles-sa 39-vuotias. Se sai varsin myönteiset arvostelut ja palkittiin Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnolla. Kirjasta otettiin samana vuonna kolme painosta, yhteensä 10 500 kappaletta. Sen jälkeen kirjailijan tuotanto kasvoi ripeästi. Vuonna 1960 ilmestyi Koillismaa-sarjan ensimmäinen teos, ja sen jälkeen joka vuosi odotettu uusi kirja.

Kalle Päätalo siirtyi vapaaksi kirjailijaksi 1963, jolloin hän jätti hyvästit moni-vaiheiselle rakennusmestarin uralleen. ”Mestarin työn ohessa kirjoitin öisin ja viikonloppuisin romaania. Ja täytyy sanoa, että tuohon aikaan olin taas elämässäni todella loppuunkulunut... Meillä oli vähän rahaa säästössä, jo-ten vaimon kanssa päätimme, että kokeillaan vuosi. Sillä tiellä ollaan yhä.”

Palkinnot ja arvonimet:Hämeen läänin taidemitali 1978

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1963, 1967, 1973, 1982 ja 1991

Väinö Linna -palkinto 1999 Kiitos kirjasta -mitali 1970

Valtion kirjallisuuspalkinto 1971 Tampereen palkinto 1989 Professorin arvonimi 1978

Filosofian kunniatohtori (Oulun yliopisto) 1994