Karita Waris

KAHDEN TAKIN KAAVOITUS- JA MALLIOMPELUTYÖ FLARE TRADING OY:LLE Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma Toukokuu 2008

KESKI-POHJANMAAN TIIVISTELMÄ AMMATTIKORKEAKOULU Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma Työn tekijä: Karita Waris Työn nimi: Kahden takin kaavoitus- ja malliompelutyö Flare Trading Oy:lle Päivämäärä: 22.4.2008 Sivumäärä: 37 + 3 liitettä Työn ohjaaja: ins. (ylempi.AMK) Leena Simonen Työn valvoja: mallimestari Erkki Saarela Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana oli Flare Trading Oy, joka suunnittelee, valmistuttaa ja myy naisten takkeja vähittäiskaupalle. Opinnäytetyön aiheeksi muotoutui kahden uuden takkimallin kaavoitus ja niiden ompelu yritykselle. Nämä takit olivat osa aikaisemmin tälle yritykselle tehdystä mallistonsuunnitteluprojektista. Ennen kaavoitustyön aloittamista oli tiedossa takkien materiaali, joka oli villasekoitekangasta. Tavoitteena oli luoda käyttökelpoiset koon 38 kaavat kuosittelemalla ne takin väljyysvaroilla piirretyistä perusmuotoisista kaavoista. Mitoituksessa käytettiin N-2001-mittataulukkoa ja yrityksen edellisestä sesongista peräisin ollutta takkia. Haasteellista oli saada kaavat vastaamaan suunniteltua mallia ja yrityksen yleistä linjaa sen vuoksi, että kaavojen piirtäminen ja kuosittelu tehtiin suurimmaksi osaksi ammattikorkeakoulun tiloissa. Käytössä ei siis ollut yrityksen omia pohjakaavoja. Opinnäytetyön teoriaosassa käsitellään mallimestarin työnkuvaa, johon vaatteiden kaavoitus kuuluu ydinosana. Koska takit myös valmistettiin osana tätä opinnäytetyötä, oli tarpeellista käydä läpi materiaaleja ja työtapoja. Malliompelu ja kaavojen korjaukset toteutettiin yrityksen tiloissa ja resursseilla, mikä vaikutti positiivisesti lopputulokseen. Lopullisesti kaavat saatettiin tietokoneella siihen muotoon, että ne voisi teollisesti valmistaa sarjatyönä. Avainsanat: kuosittelu, mallimestari, peruskaava, villasekoite

CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY ABSTRACT OF APPLIED SCIENCES Degree Programme for Textiles and Clothing Technology Author: Karita Waris Name of thesis: Pattern Making and Model Piece Sewing of Two Coats for Flare Trading Ltd. Date: 22 April 2008 Pages: 37 + 3 Appendices Supervisor: Leena Simonen Instructor: Erkki Saarela The client company for this thesis was Flare Trading Ltd. The company designs, subcontracts and sells women’s overcoats for retail market. The basis for the topic of this thesis was a former project of designing a collection for the same company. The final goal was to develop coat patterns for two models that were picked out from the collection and to sew the model pieces for them as well. The top material for the coats was wool blend, and it was chosen before starting the pattern design process. The aim was to create feasible patterns from a block pattern which included ease allowances for coats and easy-fitting jackets. The pattern was for basic size 38. The sizing was done according to the N-2001-size chart and a model piece was used from the company’s former collection. It was a challenge to create patterns equivalent to the designed model and the overall line of the company. The reason for the challenge was that the patterns were mostly created at the school premises away from the company. Therefore it was not possible to use any base pattern from the company’s own models. The theoretical part of the thesis deals with the pattern maker´s job in a clothing company and what is included in it nowadays. Also some material and work method information was introduced for the fact that the model pieces were sewn as a part of this thesis. The sewing and the alterations for the patterns were made in the company premises and with their resources, which affected in a positive way on the outcome of the process. With the aid of a computer, the final patterns were brought to such a form that they could be used in an industrial manufacture. Key words: pattern design, block pattern, wool blend

SISÄLLYS 1 Johdanto 1 2 Yritysesittely ja organisaation toiminta 2 2.1 Markkinointi ja myynti 3 2.2 Tuotesuunnittelu, kaavoitus ja malliompelu 4 2.3 Tuotanto alihankintana ja logistiset toiminnot 6 3 Tuotteen materiaalit, kaavoitus ja malliompelu 8 3.1 Materiaalien valinta 8 3.1.1 Päällysmateriaali 8 3.1.2 Vuori ja välivuori 10 3.1.3 Tukikankaat sekä muut tarvikkeet 11 3.2 Mallimestarin työ 13 3.2.1 Mitoitus ja peruskaavat 15 3.2.2 Kuosittelu ja sarjonta 16 3.2.3 Asetelmat 19 3.3 Mallikappaleen valmistus 20 4 Takkien kaavoitus ja malliompeluprosessi 22 4.1 Sparkle-mallisto 22 4.2 Kaavoitusprojektin aikataulu 23 4.3 Takeissa käytettävät materiaalit 24 4.4 Takkien peruskaava ja mittataulukko 24 4.4.1 Mallin kuosittelu: Melinda 26 4.4.2 Mallin kuosittelu: Amelie 29 4.5 Mallikappaleiden valmistusprosessi 32 5 Pohdinta 34 LÄHTEET 36 LIITTEET

1/1. Materiaalien kulutus ja kaavan osat 1/2. Poikkileikkauskuvat 1/3. Ompelujärjestys 2/1. Materiaalien kulutus ja kaavan osat 2/2. Poikkileikkauskuvat 2/3. Ompelujärjestys 3. Ompelutekniikan symboleita

1

1 JOHDANTO

Tässä opinnäytetyössä ovat teemoina tuotteen kaavoituksen ja teknisen suunnitte-

lun tuomat haasteet. Yhteistyöyrityksenä oli salolainen Flare Trading Oy, joka

toimii naisten päällystakkien valmistuttajana ja tukkumyyjänä. Tälle yritykselle to-

teutin kaavat ja mallikappaleet kahdesta takista opinnäytetyönä.

Idea opinnäytetyön tekemiseksi syntyi oppilaitoksessamme syksyllä 2007 pidetyllä

mallistonsuunnittelukurssilla, jolla oli tehtävänä suunnitella vaatemallisto jollekin

alan yritykselle. Suunnittelimme tuolloin kymmenen takkimallin malliston Flare

Trading Oy:lle yhdessä Päivi Ritan kanssa. Mallisto on sesongille syksy–talvi

2008–2009. Kaikki mallit oli suunniteltu valmistettavaksi villasekoitekankaasta.

Malliston suunnittelu ei varsinaisesti kuulunut opinnäyteyön sisältöön, vaikka sen

pohjalta opinnäyteyön aihe syntyikin. Sen vuoksi tuotesuunnittelua ei käsitellä

työssä hyvin yksityiskohtaisesti.

Viitekehyksenä opinnäytetyössä on mallimestarin työnkuvaan kuuluvat tehtävät

kuten kaavoitus ja tuotteiden materiaaleihin ja kokoamiseen liittyvä tieto. Mallimes-

tarin työstä kertovassa osuudessa on asiaa käsitelty naisten vaatetuksen näkö-

kulmasta, sillä kohdeyritys on naisten vaatteita valmistava yritys. Tietoperustana

käytän Flare Trading Oy:n mallimestareilta saamiani käytännön tietoja, alan kirjal-

lisuutta sekä Ülle Liesvirran vuonna 2007 valmistunutta pro gradu -tutkielmaa mal-

limestarien työstä.

Opinnäytetyön käytännön osuuden tavoite muuttui muutaman kerran työn aikana.

Lopulliseksi tavoitteeksi muotoutui peruskokoisten kaavojen valmistus ja mallikap-

paleiden ompelu kahdelle malliston takille. Takkimallit valikoituivat yrityksen asiak-

kaiden antaman palautteen perusteella. Mallien ompelussa sain mahdollisuuden

hyödyntää yhteistyöyrityksen resursseja sekä materiaalien että ohjauksen osalta.

Takkien sarjonta eri kokonumeroihin rajattiin tästä projektista kokonaan pois, sillä

tämän projektin puitteissa aika ei olisi riittänyt. Lopputuloksena syntyivät kuitenkin

kahden mallin käyttökelpoiset kaavat koolle 38.

2

2 YRITYSESITTELY JA ORGANISAATION TOIMINTA

Flare Trading Oy on salolainen vaatetusalan yritys, joka suunnittelee ja valmistut-

taa naisten päällystakkeja kotimaan markkinoille sekä vientiin. Yritys on alkujaan

perustettu 1960-luvulla nimellä Leninkitukku. Yritys toimi vuosia nimellä Finn Flare,

kunnes vuonna 2005 merkin oikeudet myytiin Venäjälle ja nykyinen nimi otettiin

käyttöön. Tällä hetkellä yritys työllistää Salossa 18 henkilöä taloushallinnossa,

suunnittelussa, kaavoituksessa ja malliompelussa. Tuotevalikoimaan kuuluu eri-

paksuisia toppatakkeja ja villakangastakkeja sekä ohuita kangastakkeja sesongin

mukaan. Sesonkeja on vuodessa kaksi: kevät/kesä ja syksy/talvi. (Aaltonen 2008.)

Takit myydään vähittäiskaupalle, eikä yrityksellä ole omia vähittäismyyntipisteitä.

Yrityksellä on kaksi omaa mallistoa: Flare Collection ja Dixi Coat, jotka kattavat

noin 40 % tuotetuista takeista. Loppuosa teetetään asiakkaiden omilla tuotemer-

keillä. (Aaltonen 2007.)

Salossa valmistetaan enää ainoastaan mallikappaleet takeista. Sarjatuotantoa ei

Flare Trading Oy:llä ole ollut Suomessa noin 20 vuoteen. Nykyään takit valmiste-

taan alihankintana tehtailla Valkovenäjällä sekä Venäjän Kaliningradissa. Kaikki

toppatakit valmistetaan Valkovenäjällä ja villakangastakit Kaliningradissa. Tuotteita

ostetaan myös Kiinasta. (Aaltonen 2008.)

Flare Trading Oy:n organisaatio on pienelle ja keskisuurelle yritykselle (pk-yritys)

ominaiseen tapaan suhteellisen matala. Eri toiminnot ovat riippuvaisia toisistaan

siinä määrin, että oli mielestäni perusteltua esitellä yrityksen toimintaa tässä yh-

teydessä tarkemmin.

3

2.1 Markkinointi ja myynti

Pienehkölle yritykselle on erityisen tärkeää pitää huolta asiakkaista ja luotettavuu-

desta. Yritys ei pyri aktiivisesti hankkimaan uusia asiakkaita markkinoinnin avulla,

vaan nykyisiä asiakkaita pyritään palvelemaan mahdollisimman hyvin. Yksi tärkeä

kilpailukeino pk-yrityksenä on joustavuus toimituksissa. Merkittäviä asiakkaita on

Suomessa viisi ja Ruotsissa kahdeksan. Esimerkkeinä Suomesta ovat tavaratalot

Sokos ja Stockmann sekä Texmoda Fashion Groupin Moda -ketju. (Aaltonen

2007.)

Yrityksen toiminta-ajatuksiin kuuluu myös, että tuotetta on saatava sesongin aika-

na lisää (Aaltonen 2007). Tätä kutsutaan Quick Response (QR), tai Efficient Con-

sumer Response (ECR) -myyntistrategiaksi (Mattila 2005). Tällöin asiakkaat osta-

vat osan kauden tuotteista ennakkoon normaaleilla toimitusajoilla ja osan jo myyn-

tikauden käynnistyttyä kassapäätteiltä keräämiensä tietojen perusteella. Näin vä-

hittäiskauppa yrittää välttää suuria ennustevirheitä, joista koituisi tappioita.

Kun uusi myyntikausi alkaa, asiakkaan kanssa sovitaan tapaamisia, joissa esitel-

lään myytäviä malleja. Mallit valitaan asiakkaan edellisestä vastaavasta sesongis-

ta kerätyn tilaston, jossa näkyvät tilausten ja lisätilausten määrä, mukaan. Näistä

voidaan päätellä, minkälaisia malleja ja mitä hintatasoa asiakas todennäköisimmin

ostaa. Jos malleihin tulee vielä muutoksia, on tarpeellista sopia uusi tapaaminen.

Asiakas lähettää tilauksensa jälkeenpäin. (Aaltonen 2008.)

Myyntikonttorit sijaitsevat Helsingissä ja Tukholmassa, mutta myyntitapaamisia on

myös Salon toimistolla tai asiakkaan luona. Jotkin asiakkaat, kuten Texmoda ja

ruotsalainen Desam järjestävät omat myyntitapahtumansa, joissa valitut mallit esi-

tellään vielä vähittäisketjujen edustajille. Tällöin tilaukset lähtevät ostotapahtuman

jälkeen. Vientiin takkeja menee Ruotsiin, Baltian maihin, Venäjälle ja Kanadaan.

(Aaltonen 2008.)

Myynneistä pidetään myyntikauden aikana epävirallista tilastoa, josta voidaan seu-

rata mallien ja värien myyntimääriä. Niiden perusteella voidaan esimerkiksi päätel-

lä, mistä malleista on luovuttava kokonaan. Epävirallista tilastoa hyödynnetään

4

myös messuilla käytäessä, jolloin myyntiä tehdään pienehköille vähittäiskauppiail-

le. (Aaltonen 2006.)

Vähittäiskauppiaat hoitavat itse markkinoinnin kuluttajille. Sen vuoksi monet yrityk-

set valmistuttavat takkeja omalla tuotemerkillä, jotta muut vähittäismyymälät eivät

voisi hyötyä markkinointipanostuksista. Flare Trading Oy:llä ei ole omaa internetsi-

vustoa, sillä sitä ei ole katsottu toiminnan kannalta tarpeelliseksi. (Aaltonen 2006.)

2.2 Tuotesuunnittelu, kaavoitus ja malliompelu

Mallistojen suunnittelun kulku vaatetusyrityksissä riippuu paljon tuotevalikoimasta

ja sesonkien määrästä. Joissakin massatuoteyrityksissä voi olla neljä sesonkia ja

sen lisäksi välisesonkeja, minkä vuoksi uusia tuotteita suunnitellaan jatkuvasti.

Flare Trading Oy:llä on kaksi sesonkia vuodessa.

Mallistot (kuvio 1) suunnitellaan asiakkaiden kanssa läheisessä yhteistyössä. Mo-

lemmilla Flare Trading Oy:n omilla mallistoilla on oma suunnittelijansa. Suunnitte-

lun lähtökohtana ovat edellisen vastaavan kauden myyntitilastot, varastolistat ja

muu asiakkailta saatu palaute tuotteista. Asiakkaiden kanssa käytävissä palave-

reissa malleja voidaan muutella asiakkaan ohjeiden ja toiveiden mukaan. Joiden-

kin suurimpien asiakkaiden kanssa suunnitellaan koko mallisto alusta lähtien.

Myös mallistojen luonne ja kohderyhmä on otettava huomioon suunnittelussa sekä

se, mihin vähittäismyyntihintaan pyritään. Nykyään malleja on sesonkia kohden

noin 70–90 kappaletta. Määrä on kasvanut jonkin verran vuosien varrella. (Aalto-

nen 2007; Lehtonen & Saarela & Vainio 2008.)

Suunnittelijan tehtävä on etsiä messuilta ja muilta matkoilta uusia ideoita tuleviin

tuotteisiin. Tärkeimpiä messuja ovat kaksi kertaa vuodessa järjestettävät Première

Vision -kangasmessut Pariisissa sekä kotimaiset PolarStoff-messut Helsingissä.

Kangasvalmistajat lähettävät usein myös oma-aloitteisesti kangasmalleja eli fiile-

reitä. Ennen jokaisen sesongin malliston suunnittelun alkamista tutustutaan huolel-

lisesti kankaisiin, joista sitten mallistoa lähdetään työstämään. Joskus tuote saat-

taa olla valmiiksi suunniteltu ja sille etsitään sopiva kangas. (Autio 2008.)

5

Päällyskankaan valinnassa kankaan hinta on yksi tärkeimmistä seikoista, jotka

vaikuttavat valintaan. Muita seikkoja ovat laatu ja kestävyys. Kangasvalmistajat

ovat suorittaneet tarvittavat testaukset kankaille esimerkiksi kulutuksen ja värin-

keston suhteen. Ainoastaan joidenkin pinnoitettujen kankaiden pakkasenkestoa

murtumisen varalta saatetaan testata yrityksen toimesta. (Aaltonen 2008).

Värikartan suunnittelussa otetaan jonkin verran huomioon trendiennusteita, mutta

useimmiten esimerkiksi villasekoitevärikartasta löytyvät ainakin musta, meleerattu

harmaa, kirkkaan punainen ja tummanruskea. Asiakkaat myös itse valitsevat väre-

jä valmistettaviin tuotteisiin. Villasekoitekankaan kohdalla on myös huomioitava

materiaalin luonne, sillä jotkin värit saattavat isona pintana näyttää nuhjuisilta.

Esimerkiksi jotkin sinivihreät sävyt voivat olla tällaisia. (Autio 2008.)

Molemmilla Flare Tradingin mallistoilla on omat mallimestarinsa, jotka valmistavat

muun muassa kaavat suunniteltuihin takkeihin. Tietokoneavusteiseen suunnitte-

luun Flare Trading Oy:ssä siirryttiin 2000-luvun alussa, jolloin pahviset peruskaa-

vat siirrettiin tietokoneelle. Yrityksessä on käytössä ranskalaisen Lectran kaavoi-

tusohjelmistot. Eri kokoja voidaan tehdä aina koosta 32 kokoon 56 saakka asiak-

kaan tilauksen mukaan. (Lehtonen ym. 2008.)

Malliompelijat valmistavat mallikappaleet ompelimossa. Malliompelu on haluttu

säilyttää Suomessa, sillä 3–5-kappaleen mallisarjojen teettäminen ulkomailla on

kallista ja aikaa vievää. Malleista tehdään myös tuotekortit, joihin listataan kaikki

valmistuksessa tarvittavat tarvikkeet ja niissä on selkeä tasokuva edestä ja takaa.

(Lehtonen ym. 2008.)

Tuotekortit ja mallikappaleet toimitetaan alihankkijan tehtaalle. Niiden perusteella

tuotteet osataan valmistaa siellä. Alihankkijatehtaat ovat pitkäaikaisia yhteistyö-

kumppaneita, joten valmistusmenetelmät ovat jo tuttuja ennestään. Tuotantopai-

koissa myös vieraillaan vuoden mittaan aina tuotantosesongin alkaessa ja sen ai-

kana, jolloin voidaan antaa lisätietoja valmistuksesta. (Aaltonen 2008.)

6

2.3 Tuotanto alihankintana ja logistiset toiminnot

Vaatetusyrityksillä on useita tapoja valmistuttaa alihankintana tuotteita. Flare Tra-

ding valmistuttaa muun muassa Venäjän tehtaalla niin sanotulla cutting & manu-

facturing (CM) -menetelmällä (Aaltonen 2007; Mattila 2005). Tällöin alihankkijateh-

taalle lähetetään kaikki materiaalit, kuten napit, vetoketjut, ompelulangat, toppauk-

set ja muut oheismateriaalit aina pakkausmateriaaleista lähtien sekä kaavat ja oh-

jeet. Valmistajan vastuulla ovat siis leikkuu ja valmistus. Tämä valmistustapa on

ominainen juuri Itä-Euroopan maissa ja Venäjällä. (Mattila 2005.)

Muita yleisiä hankintatapoja on cutting, manufacturing & trimmings (CMT), joka

toimii samoin kuin edellä, mutta valmistaja hankkii perustarvikkeet, kuten ompelu-

langat ja pakkausmateriaalit. Tällainen tuotantotapa on yleistä esimerkiksi Puolas-

sa ja Tsekissä. Kaukoidässä valmistetaan tuotteita yleisesti full price -

menetelmällä, jota Flare Trading Oy:ssäkin käytetään Kiinasta tuotteita ostettaes-

sa. Tällöin valmistuttaja toimittaa vain tarkat mallitiedot sekä valmistusohjeet, ja

alihankkija ostaa materiaalit ja valmistaa tuotteet ohjeiden mukaan. (Aaltonen

2007; Mattila 2005.)

Markkinoinnin ja myynnin yhteydessä mainitun epävirallisen myyntitilaston avulla

pystytään aloittamaan materiaali- ja tarvikeostoja mahdollisimman ajoissa ennen

tuotantokauden alkua. Tavarantoimittajien toimitusaikojen ja tehtaiden kapasiteetin

mukaan voidaan tehdä tuotanto-ohjelma, jonka mukaan malleja aletaan valmistut-

taa. Tuotannossa tarvittavat materiaalit ja tarvikkeet tulevat tuottajilta Salon toimi-

pisteen varastoon. Siellä materiaalit ja tarvikkeet lajitellaan lähetettäväksi tehtaa-

seen tuotanto-ohjelman mukaan.

Logistiset toiminnot tuotetaan myös alihankintana. Tarvikkeet kuljetetaan tehtaalle

aina täysinä kuorma-autolasteina, sillä hinta on aina sama, oli kuorma täysi tai va-

jaa. Sama kuorma-auto ajaa varastolta tehtaalle asti. Tämä on aikataulujen, talou-

dellisuuden ja turvallisuuden kannalta paras ratkaisu, sillä purkuja ja välilastauksia

ei tarvitse tehdä. Kuljetusyrityksillä on vaatekuljetuksiin erikoistunutta kalustoa, joil-

la ne pystyvät kuljettamaan vaatteet riippukuljetuksena tuotantolaitokselta takaisin

Salon varastoon tai suoraan asiakkaalle. (Aaltonen 2008.) Tämä on ekologisesti

7

ajateltunakin kannattavaa, sillä tällä tavoin ei synny turhia päästöjä kuljetusten ta-

kia. Kaavat lähetetään tuotantopaikkaan sähköpostitse.

Vuodessa tuotannosta valmistuu noin 90 000 takkia. Vähimmäismäärä yhden tak-

kimallin valmistamiselle on noin 500 takkia. Jos määrä on vähemmän, nousevat

tuotantokustannukset liian suuriksi. Kaukoidän tehtailla ei juuri valmisteta 1000

kappaletta pienempiä eriä. Laadunvalvontaa suoritetaan pistokokein varastoon

saapuvista materiaaleista ja valmiista tuotteista. Tuotteista pyritään tarkistamaan

ainakin yksi tuote mallia ja väriä kohden. Alihankkijatehtaat suorittavat perusteelli-

semman materiaalien tarkastamisen. Laadunvalvontaa ei ole ollut tarvetta tehos-

taa, sillä epäonnistuneita tuotteita löytyy valmiista tuotteista niin harvoin. (Aaltonen

2008.)

8

3 TUOTTEEN MATERIAALIT, KAAVOITUS JA MALLIOMPELU

Tässä luvussa paneudutaan tuotteen suunnitteluun mallimestarin ja malliompelijan

näkökulmasta. Lehtosen ym. (2008) mukaan tuotesuunnittelija ja mallimestari

työskentelevät yhteistyössä, mutta mallimestarin työ on lähinnä tuotteen teknisten

ominaisuuksien suunnittelua ja ongelmanratkaisua, kun taas tuotesuunnittelijan

työ on enemmän luovaa ja intuitiivista. Materiaalin valinta kuuluu pääsääntöisesti

tuotesuunnittelijan tehtäviin, mutta mallimestarin on tiedettävä materiaalien sovel-

tuvuus ja ominaisuudet eri käyttötarkoituksiin sekä omattava tietoa oheismateriaa-

leista, joita tuotteeseen kuuluu.

3.1 Materiaalien valinta

Materiaalien valinnassa keskitytään villa- ja villasekoitekankaiden sekä tuki- ja

vuorikankaiden valintaan päällysvaatteessa. Eri materiaalien, kuten päällysmateri-

aalin, vuorin ja tukikankaan on sovelluttava käytettäväksi samassa tuotteessa

ominaisuuksiensa perusteella. Materiaalissa on otettava huomioon siitä valmistet-

tavan mallin muoto ja käyttötarkoitus.

3.1.1 Päällysmateriaali

Villa- ja villasekoitekankaan pääraaka-aine on nimensä mukaisesti lampaasta ke-

rittävä villa. Villa on nykytietämyksen mukaan vanhin ihmisen hyödyntämä eläi-

mestä saatava tekstiilikuitu. Sen rakennusaineena ovat eläimen valkuaisaineet.

Lampaan rotu vaikuttaa karvan pituuteen, kiharuuteen ja paksuuteen. Kiharuus

antaa villakuidulle kuohkeutta, mikä taas lisää lämmöneristävyyttä. Tämän vuoksi

villa suojaa erinomaisen hyvin talven kylmässä ilmassa. Muita päällysvaatetuksen

kannalta edullisia ominaisuuksia ovat siliävyys, muovattavuus ja kosteudenimuky-

ky. Muovattavuuden ansiosta villaa voidaan kosteuden ja lämmön vaikutuksella

muokata pysyvään muotoon. Tästä on hyötyä takkien viimeistelyssä, kun ne präs-

sätään muotoon viimeistysvaiheessa. Villa pystyy imemään paljon höyrymäistä

9

kosteutta tuntumatta märältä, ja luontaisen rasvan takia villamateriaali ei juuri säh-

köisty. Villan huokoisen ominaisuuden takia sitä on helppo värjätä lukemattomiin

eri väreihin. Huonoja ominaisuuksia vaatetuskankaan näkökulmasta villalla ovat

vanuminen ja heikko hankauksen kestävyys. Vanuminen tarkoittaa, että villa ei

siedä kuumaa vettä eikä mekaanista hankausta, jolloin villakuidut ikään kuin liik-

kuvat ja takertuvat toisiinsa villakuidun suomumaisen pintarakenteen takia. (Bon-

camper 2004, 149; Boncamper 1999, 101; Eberle, Hermeling, Hornberger, Kilgus,

Menzer & Ring. 2002, 18–21.)

Villakangasta valmistetaan nykyään harvoin pelkistä villakuiduista, vaan sekoitteet

ovat vaatetusteollisuuden käytössä yleisiä (Eberle ym. 2002, 21.) Villan hyviä omi-

naisuuksia voidaan korostaa ja huonoja kumota kuitusekoitteiden valmistamisella.

Siihen voidaan sekoittaa muita eläinkarvoja ja luonnonkuituja sekä tekokuituja.

Kuitusekoitteiden tekemisessä tarkoituksena on valita sellaiset kuidut ja sekoitus-

suhteet, jotka täydentävät toistensa hyviä ominaisuuksia. (Boncamper 1999, 118.)

Villasekoitekangasta ulkotakkiin valittaessa on hyvä kiinnittää huomiota villan

osuuteen kankaasta. Kun villan osuus kankaasta on enemmän kuin 50 %, sen hy-

vät ominaisuudet säilyvät edelleen. (Eberle ym. 2002, 21). Villaan voidaan sekoit-

taa esimerkiksi polyesteritekokuitua, jolla saadaan kankaaseen lisää lujuutta. Sa-

malla tosin sähköistyneisyys lisääntyy, mutta hinta halpenee (Boncamper 1999,

105). Polyamidin lisääminen villakankaaseen vähentää villan vanumista, ja lisäksi

kestävyys paranee. Villaan sekoitetaan myös muita eläinkarvoja, varsinkin jaloiksi

luokiteltavia karvoja, kuten kašmir -vuohen karvaa. Kašmirkuiduilla lisätään kan-

kaaseen pehmeyttä ja kiiltoa. (Eberle ym. 2002, 25.)

Vaatetusmateriaalien vajavuuksia voidaan korjata eri viimeistysmenetelmillä, jol-

loin voidaan vaikuttaa niiden ulkonäköön ja tuntuun. Villakangasmateriaalia voi-

daan viimeistellä nukkauksella, jolloin kankaan pintaa käsitellään metallipiikkikars-

toissa. Vanumattomaksi käsitelty villakangas voidaan pestä pesukoneessa, sillä

villan suomuisilla kuiduilla ei ole enää niiden luontaista kykyä liikkua ja takertua

toisiinsa. Vanumisominaisuutta voidaan käyttää myös hyödyksi valmistettaessa

huopamaisia materiaaleja. (Niemi 2007.)

10

Päällystakeissa ja puvuissa yleisesti käytettyjä villakankaita ovat kauppanimiltään

veluuri, ratiini, flausch ja sarssi. Veluurivillakangas on toimikassidoksinen (kuvio 1)

ja sen pinta on nukattu lyhyeksi pystyveluuriksi tai nukka voi olla prässätty mata-

laksi suuntaveluuriksi. Myös ratiini on veluurikangas, jossa kankaan pinta on hiottu

solmuiseksi. Flausch-kangasta peittää pitkäkarvainen nukka, joka on kammattu

kankaan pituussuuntaan. Verkavillakangas on lyhytnukkaista, voimakkaasti nuki-

tettua ja yleensä palttinasidoksista. Sarssi on tiivis toimikassidoksinen kangas, jo-

ka voi olla nukattu tai nukkaamaton. (Boncamper 1999, 107–12; Eberle ym. 2004,

110–128).

KUVIO 1. Perussidokset vasemmalta oikealle: palttina, toimikas ja pomsi eli satiini.

(Opetushallitus 2004.)

3.1.2 Vuori ja välivuori

Päällysvaatteen vuorin valinta riippuu hyvin pitkälti päällysmateriaalista eli miehus-

tasta. Yleensä ei kannata arvokkaaseen miehustaan valita halpaa vuorikangasta,

eikä toisaalta kallista vuorikangasta kiinnitetä halpaan miehustaan. Vuorin valin-

nassa on otettava huomioon miehustan vaatimat ominaisuudet, kuten paksuus ja

pesuominaisuudet. Vuorikankaan perustehtävä on lisätä vaatteen ryhdikkyyttä ja

laskeutuvuutta. Vaate on myös helpompi pukea päälle. Vuori estää päällikangasta

venymästä ja peittää takin sisätyöt. (Boncamper 1999, 123.)

Silkkimäiset vuorikankaat voidaan valmistaa muuntokuiduista, kuten viskoosista ja

asetaatista. Niitä voidaan valmistaa myös tekokuiduista, kuten polyesteristä ja po-

lyamidista tai luonnonkuituisesta silkistä. Näistä voidaan tehdä keskenään sekoit-

teitakin. Sidoksena voi olla mikä tahansa perussidoksista (kuvio 1). Satiininen si-

11

dos vuorikankaassa on tukeva ja vahva ja palttinasidoksiset ovat monikäyttöisiä.

(Boncamper 1999, 123–127; Eberle 2002, 130.)

Villapäälliseen ei pitäisi valita tekokuidusta valmistettua vuorikangasta sähköisty-

misen takia. Tosin tekokuituja voidaan viimeistellä antistaattisiksi eli sähköistymät-

tömiksi, jolloin käytölle ei ole käytännön estettä. Vuori ei myöskään saa kutistua

vaatteen huollon yhteydessä. (Boncamper 1999, 123–127; Eberle ym. 2002, 106.)

Välivuori on takin sisällä vuorin ja miehustan välissä oleva villasta tai polyesteristä

valmistettu vatiinikangas. Sen tehtävänä on lisätä takin lämpöisyyttä kylmässä il-

manalassa. Useimmilla keskieurooppalaisilla takkien valmistajilla ei ole ollenkaan

välivuoria takeissaan leutojen talvien takia. Koska Flare Trading Oy:ssä takit

suunnitellaan kylmään ilmanalaan, on takeissa välivuori ainakin joissakin kohdissa

(Lehtonen ym. 2008).

3.1.3 Tukikankaat sekä muut tarvikkeet

Päällysmateriaalin nurjalle puolelle kiinnitettävällä tukikankaalla on monia tehtäviä.

Tärkein on vaatteen muodon ja mittapysyvyyden säilyttäminen. Tukikangas myös

vahvistaa heikkoja kohtia ja estää saumanvarojen näkymisen oikealle puolelle.

Tukikankaita on sekä ompelemalla kiinnitettäviä irtoliinoja sekä liimaliinoja, jotka

kiinnitetään lämpöprässin avulla kankaaseen. Vaateteollisuudessa pyritään käyt-

tämään liimaliinoja työvaiheiden nopeuttamiseksi. Liimaliinan pohjana on joko ku-

dottu kangas, kuitukangas tai neulos. Kankaana voi olla erivahvuisia puuvillapaltti-

noita, joita voidaan käyttää puseroissa ja jakuissa. Villa- ja tweedkankaisiin taas

soveltuu kangas, joka on kudottu villalangasta sekä karkeista jouhilangoista. Kui-

tukankaiset ja neulospohjaiset liimaliinat eivät sovellu takinvalmistukseen. (Bon-

camper 1999, 134–139; Lindfors & Kangas 1988, 9–12.)

Liima-aine on kankaassa pinnoitteena joko kalvona, säännöllisinä pisteinä tai epä-

säännöllisesti siroteltuna. Kalvopinnoitteesta tulee kiinnityksen jälkeen kovan tun-

tuinen, ja sitä käytetäänkin yleensä nahan tukemiseen. Raskaisiin takkimateriaa-

leihin on suositeltavaa kiinnittää sirotepinnoitteista liimaa, jolloin lopputulos on

12

pehmeä. Säännöllinen pisteliima taas soveltuu sileille kankaille, ei siis raskaille vil-

lasekoitteille. Aine voi olla polyeteeniä, joka kestää hyvin vesipesua, tai polyami-

dia, joka kestää myös kemiallisen pesun. Polyesteriliima kiinnittyy jo alhaisissa

lämpötiloissa, joten se soveltuu aroillekin kankaille. Tukikankaan valinnassa yksi

tärkeimmistä seikoista, johon on kiinnitettävä huomiota, on kiinnityslämpötila ja et-

tä se kestää samat hoito- ja pesukäsittelyt, kuin päällikangaskin. (Boncamper

1999, 134–139; Lindfors & Kangas 1988, 9–12.)

Jos materiaalit ovat uusia eikä niiden kanssa ole työskennelty ennen, voidaan tes-

tata kiinnittymistä ja tuntua kiinnittämällä pala tukikangasta päällikankaaseen.

Kiinnittymiseen vaikuttaa kiinnityslämpötila, joka on yleensä 90–150 ºC, prässin

paine sekä prässäysaika. Lopullisen tarttumisen ja tunnun voi nähdä noin vuoro-

kauden sisällä kiinnittämisestä.

Muita takeissa yleisesti tarvittavia materiaaleja ovat olkatoppaukset, kuulavanut ja

tukinauhat. Olkatoppauksia (kuvio 2) valmistetaan vaahtomuovista ja vanusta, jot-

ka on päällystetty neuloskankaalla tai kuitukankaalla. Olkatoppauksia teollisesti

valmistavilla yrityksillä on laaja valikoima eri paksuisia toppauksia sekä erimuotoi-

sille hihoille tarkoitettuja toppauksia, kuten istutetuille hihoille ja raglanhihoille.

Paksuus voi vaihdella 0,5:n ja 1,5 cm:n välillä.

KUVIO 2. Olkatoppaus ja kuulavanu

Kuulavanu (kuvio 2) on huopamaista materiaalia, joka kiinnitetään olkapäälle hi-

han puolelle pyöristämään olkapään reunaa. Silittämällä liimattavaa tukinauhaa

13

(kuvio 3) kiinnitetään hihan pyöriölle ja takakappaleen olkasaumalle leikkaussau-

mojen ompelun jälkeen venymisen estämiseksi. Kaksipuolista, silitettävää liima-

nauhaa voidaan käyttää pieni pätkä hihojen käänteessä tukemassa käännettä.

KUVIO 3. Tukinauha kädentiellä ja olkapäällä

3.2 Mallimestarin työ

Mallimestarin työnkuva Suomessa on globalisaation myötä muuttunut paljon vuo-

sien kuluessa. Perinteisen ajattelun mukaan mallimestari valmistaa kaavat, mitta-

taulukot, sarjonnat ja asetelmat sekä laatii tehdaskohtaiset työohjeet (Liesvirta

2007, 3.) Työnkuvaan on voinut kuulua myös tuotantopäällikön, kangasostajan töi-

tä sekä laadunvalvontaa (Liesvirta 2007, 88).

Ennen työ oli hyvin itsenäistä ja vastuu oli yhden ihmisen harteilla. Nykyään toi-

minta on enemmän tiimityöskentelyä. Mallimestarien on toimittava sujuvassa yh-

teistyössä suunnittelijan kanssa, jonka vuoksi myös mallimestarin on hyvä tehdä

ideamatkoja ja tutustua trendeihin ja kauppojen tarjontaan. Tällä tavoin mallimes-

tari ja suunnittelija voivat päästä helposti yhteisymmärrykseen mallin luonteesta.

(Lehtonen ym. 2008)

Suunnittelijan lisäksi mallimestari työskentelee yhteistyössä malliompelijan, tuote-

päällikön, leikkuuasetelmien tekijöiden, leikkaajien ja mahdollisesti assistenttien

14

kanssa. Yksi henkilö voi olla myös sekä suunnittelija että mallimestari. Ydinosaa-

misalueina pidetään edelleen kaavojen kuosittelua, vaatteen mittataulukon laati-

mista,sarjontaa, valmiin tuotteen sovittamista sekä ohjeistuksen laatimista. On

myös tunnettava tuotanto laitoksen tekniset mahdollisuudet ja toimintaympäristö,

jotta ohjeet voidaan laatia luotettavasti. (Lehtonen ym. 2008; Liesvirta 2007 s.32–

85.)

Nykyisin mallimestarin työnkuva vaihtelee hyvin paljon yrityksestä toiseen, sen

mukaan, onko osa töistä ulkoistettu muualla tehtäväksi, ja jos on, niin minkä ver-

ran työstä on ulkoistettu. Lähes kokonaan ulkoistetussa mallimestarin työssä jää

mallimestarin osaksi lähinnä työohjeiden ja mittataulukoiden laatiminen. Osittain

ulkoistetussa mallimestarin työssä mallimestari tekee peruskoon kaavat ja sarjonta

tehdään tuotantolaitoksessa. (Liesvirta 2007, 65–76.)

Tuotekorteista ja muista tuotannonsuunnittelussa käytettävistä lomakkeista on pal-

jon erilaisia versioita tehdaskohtaisesti (Eberle ym. 2002, 200). Pääsääntöisesti

tuotekortissa on tarkka tasokuva tuotteesta edestä ja takaa. Tasokuvalla tarkoite-

taan tuotteen teknistä viivapiirrosta tikkauksineen, ja sen yleensä laatii suunnitteli-

ja. Tuotekortissa näkyy myös mittataulukko valmiin tuotteen mitoista ja kuvaus

mallista. Mitat voivat olla peruskoon, esimerkiksi koon 38, mittoja. Työohjeet voivat

sisältää saumojen poikkileikkauskuvia, mutta näitä ei usein käytetä, jos tuotanto

toteutetaan mallikappaleen perusteella. (Lehtonen ym. 2008.) Materiaalikortissa

luetellaan kaikki tuotteen osat, materiaalit ja niiden kulutus. Osaluettelossa taas

listataan kaikki tuotteen valmistuksessa tarvittavat osat. (Boncamper 1995, 50–85;

Eberle ym. 2002, 200–201.)

Tietotekniikan hallinnasta ja sen hyödyntämisestä työssä on tullut yhä tärkeämpää

pienissäkin yrityksissä. Ensimmäiset vaatetusteollisuudelle suunnatut ohjelmistot

tulivat markkinoille 1970-luvun alussa (Gray 1998). Tuolloin vain suuryrityksillä oli

resursseja sellaisten hankintaan. Yksi maailman johtavista vaatetusalan tietokone-

sovelluksia valmistavista yrityksistä on Lectra Systems. Sen ohjelmia on ollut

markkinoilla jo 1970-luvun puolivälistä alkaen (Lectra 2008.)

15

3.2.1 Mitoitus ja peruskaavat

Teollisessa kaavoituksessa on otettava huomioon, että vaate sopii mahdollisim-

man monelle kuluttajalle. Mallikappale valmistetaan useimmissa suomalaisissa yri-

tyksissä kokoon 38. Yrityksissä voi olla tehdaskohtaisia mittataulukoita, mutta hyvä

lähtökohta on Naisten vaatetuksen mittataulukko N-2001. Taulukko on tehty Suo-

messa suoritettujen mittausten pohjalta ja se sopii siis hyvin varsinkin kotimaan-

markkinoille suunnatuille tuotteille. (Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry, 3–7.)

Peruskaava piirretään vartalonmittojen mukaan, joihin on lisätty pienet väljyysva-

rat. Tasoon piirretyssä peruskaavassa on sekä etu- että takakappaleen puolikas

(kuvio 5). Siinä ei ole mitään tietyn mallin mukaisia muotoiluja, vaan vain välttä-

mättömät muotolaskokset. Puvun peruskaavan piirtämisohjeilla voidaan piirtää

miehusta ja hiha, josta mallia lähdetään kuosittelemaan. Väljyysvaraa lisätään, jot-

ta vaate yllä pystytään liikkumaan. Väljyyttä lisätään muun muassa rinnan-, vyötä-

rön- ja lantionympärysmittoihin. Erikokoisten ihmisten mittasuhteet tulee huomioi-

da väljyyksiä lisättäessä. Esimerkiksi koon 46 edustaja tarvitsee samaan vaattee-

seen enemmän väljyyttä kuin koon 36 edustaja, jotta se näyttäisi istuvan hyvin.

(Hauta-aho 2004.) Paksuihin kankaisiin on tarpeellista lisätä enemmän väljyyttä.

Ohutvuorisiin jakkuihin lisätään rinnanympärykseen vähintään 14 cm. Niitä pak-

sumpiin päällysvaatteisiin, kuten vuorillisiin takkeihin lisätään rinnanympärykseen

noin 18 cm väljyyttä. Välivuorellisen takin väljyysvara on 20–22 cm. (Lindfors &

Kangas 1987.) On myös kaavanpiirtämisohjeita, joissa on jo laskelmiin lisätty tie-

tyn vaatekappaleen vaatimat väljyydet. (Aldrich 2004; Hauta-aho 2004.)

16

KUVIO 4. Esimerkki perusmuotoisesta puvusta ja yhden kappaleen hihasta

3.2.2 Kuosittelu ja sarjonta

Teollisuudessa lähes aina lähdetään liikkeelle jo käytössä olevasta pohjakaavasta,

joka on aikoinaan muokattu peruskaavan pohjalta. Yrityksillä on tietokannassaan

niin sanottuja kaavapankkeja, joista valitaan uutta mallia lähinnä vastaava malli

pohjakaavaksi. Tästä mallimestari kuosittelee uuden mallin. Tässä luvussa tarkas-

tellaan nimenomaisesti kuosittelua väljyysvaraisen peruskaavan pohjalta. Kaavat

kuositellaan kaikille tuotteen valmistuksessa, tässä yhteydessä takin valmistuk-

sessa tarvittaville materiaaleille: miehustalle, vuorille ja tukikankaalle.

Miehustan kuosittelussa parhaana apuna on selkeä tasokuva tuotteesta edestä ja

takaa sekä mahdollisesti sivulta. Kuosittelu voi tapahtua tietokoneen avulla tai kä-

sin kaavapaperille. Ensin määritellään kaavan pituus valmiin tuotteen keskitakapi-

tuuden perusteella. Sen jälkeen voidaan määritellä miehustan muoto sekä leikka-

ussaumojen ja laskosten paikat. Muotoja voi muunnella siirtämällä muotolaskok-

sia, leikkaamalla ja yhdistämällä kaavan osia. Mallin mukaiset mittasuhteet on kui-

tenkin säilytettävä.

Tämän jälkeen voidaan kuositella kaulus halutunlaiseksi. Kaikille vaiheille ja yksi-

tyiskohdille, kuten kauluksille ja taskuille, on olemassa piirtämisohjeita. Mitat ja

17

etäisyydet lasketaan mittataulukon arvojen mukaan ja muoto esimerkiksi kauluk-

sissa sovelletaan kuositeltavana olevan mallin mukaan. Luovuutta ja ongelmanrat-

kaisukykyäkin siis tarvitaan. Mittaukset kannattaa tehdä tarkasti, sillä pienetkin vir-

heet näkyvät lopputuloksessa. (Aldrich 2002.)

Miehustan kaavasta voidaan ommella yksi tai useampia kaavakokeiluja puuvilla-

kankaasta. Tämä voi olla tarpeen, jos kaava on uusi eikä siitä ole käytännön ko-

kemusta. Tällöin voidaan nähdä jos vaatteessa on joitain suuria mittavirheitä tai

istuvuusongelmia, ja saadaan selville mitä korjauksia kaavaan on tehtävä. Kauluk-

sen kuosittelussa on huomioitava, että villakankaan paksuuden takia yläkaulus

tehdään keskellä takana noin 0,5–1 cm:n verran suuremmaksi, loiventuen siitä

kauluksen etureunaa kohden. (Lehtonen ym. 2008.)

Jos pukineeseen tulee olkatyynyt, on niille huomioitava tila olkapäällä. Noin sent-

timetrin paksuiseen toppaukseen tarvitaan puolen senttimetrin vara. Kun tarvitta-

vat korjaukset on tehty, voidaan käsin piirretty kaava viedä tässä vaiheessa tieto-

koneelle digitoimalla kaikki osat digitointipöydän avulla. Tiekoneella lisätään sau-

manvarat sekä käänteenvarat kaavoihin. Saumanvarat ovat teollisuudessa 1 cm,

ja perustakissa käänteenvara on 3–4 cm. Hakki- ja kohdistusmerkkejä on myös

oltava riittävästi; ainakin vyötäröllä ja pitkissä saumoissa ja kaarissa on oltava

muutamia hakkeja. Helmankäänteen ja hihakäänteiden yläreunakin kannattaa

merkitä hakilla. (Lehtonen ym. 2008.)

Miehustan alavarat kuositellaan miehustan keskiedun mukaan. Alavara voi olla

esimerkiksi 7 cm:n levyinen. Takana niskassa voidaan käyttää alavaraa ja se teh-

dään takakappaleen pääntien muotoa mukaillen. Etu- ja taka-alavara kiinnittyvät

toisiinsa olkasaumojen tavoin olkapäänkohdalla. Alavarat kääntävät siististi kes-

kiedun reunan.

Tukikankaat kuositellaan miehustan mukaan. Tukikankaiden määrä riippuu siitä,

kuinka tuettu vaatteesta halutaan tehdä. Takeissa kuuluu tukikangas olla ainakin

yläkauluksessa, etualavarassa helman ja hihan käänteissä sekä taskunsuilla.

Runsaasti tuetussa takissa on tukikangasta myös kädenteillä ja etukappaleen ylä-

osassa. Raglanhihaisessa takissa voi olla tukikangasta myös hihan yläosassa.

18

Tukikankaat leikataan aina 3–4 mm pienemmiksi kuin miehusta. Perushihassa ja

helmassa tukikangas kiinnitetään miehustaan 1 cm käänteen puolelle, jolloin reu-

nasta tulee käännettäessä pehmeä. (Lehtonen ym. 2008; Lindfors & Kangas

1988.)

Vuori muokataan miehustan kaavasta. Vuori pyritään valmistamaan mahdollisim-

man vähillä saumoilla siten, että lopullinen ulkomuoto ei kuitenkaan kärsi. Miehus-

tan leikkaussaumat voidaan yhdistää ja mahdollisien rintamuotolaskosten kohdalle

tehdään laskos. Takasaumaan tai takataitteelle lisätään liikkumavaran takia leve-

yssuuntaan 1,5–2 cm:n laskos ja pystysuuntaan lisätään noin 1,5 cm väljyyttä.

(Lehtonen ym. 2008.)

Olkasaumalta poistetaan mahdollinen olkatyynyvara olkasaumasta sekä hihan

pyöriöltä. Pyöriölle, sivusauman kohdalle, lisätään noin 1 cm ja saman verran hi-

haan samalle kohdalle kuin pyöriöllä. Tämä auttaa vuoria asettumaan paremmin,

kun se asetetaan päällisen sisään. (Lindfors & Kangas 1988, 30–40.)

Jos vatiinia takissa käytetään, se sijoitetaan yleensä ainakin takakappaleella sekä

mahdollisesti etukappaleelle ulottuen lantiolle saakka. Vatiinia voi olla hihassa

mutta vain päällihihan puolella, kun kyseessä on kahden kappaleen hiha. Tällöin

hihasta ei tule liian jäykkä. Vatiinin kaava piirretään vuorin kaavan mukaan, mutta

päätieltä ja kädenteiltä poistetaan 1–2 cm sekä keskeltä takaa poistetaan laskos-

vara. Vatiinin kulmia voi myös pyöristää liian paksujen kohtien välttämiseksi sau-

makohdissa. (Lindfors & Kangas 1988, 48.)

Mallimestarin työnkuvaan kuuluu myös tuotteiden sarjonta. Sarjonta tarkoittaa pe-

ruskokoisen kaavan muuttamista eri kokoihin. Peruskaavan tai kuositellun kaavan

kulmiin ja kaarille lasketaan muutosarvot eli sarjonta-arvot mittataulukosta. Eri ko-

kojen mittojen erotuksesta saadaan muutosarvot. Sarjontapisteiden paikka laske-

taan matemaattisen x- ja y -koordinaatiston avulla. (Harjunpää & Kuoppala 2001.)

Tietokoneella sarjominen on nykyään yleistä, koska se on nopeampaa kuin käsin

tehtävä sarjonta (Aldrich 2002, 70). Sarjonnat kannattaa silti tarkistaa tulostetuista

kaavoista. Tarkistettaessa varmistetaan, että ommeltaessa yhdistettävien kappa-

19

leiden sivut ovat yhteensopivia ja että hakkimerkit täsmäävät. (Lehtonen ym.

2008.) Takkien mitoituksesta puhuttaessa on huomattava, että takki voi olla niukka

tai väljälinjainen. Takin on silti sovittava kokomerkinnän osoittaman kokoisen ihmi-

sen päälle, vaikka olisikin niukkalinjainen. (Lehtonen ym. 2008.)

3.2.3 Asetelmat

Asetelmalla tarkoitetaan kaavojen asettelemista tietyn levyiselle alueelle mahdolli-

simman tehokkaasti niin, että ei synny paljon materiaalihukkaa. Teollisessa ase-

telmassa kaikki kaavan osat, jotka on piirretty puolikkaina, esimerkiksi kaulukset,

ovat peilattuina auki. Kun tehdään mallikappaleen asetelmaa, on asetelmassa vain

yhden kokonumeron kappaleita. Tällöin tehokkuus ei ole niin hyvä kuin aseteltaes-

sa useita kokoja, jolloin kappalemäärä on suuri. (Lehtonen ym. 2008.)

Asetelma tehdään joka materiaalille erikseen. Kaavat asetellaan yleensä loimen-

suuntaisesti kaavan langansuunnan mukaisesti. Päällikankaan asetelmassa on

huomioitava materiaalin pintarakenne. Nukkaisista kankaista on leikattava kaikki

kaavat samaan suuntaan. Kuviollisissa ja ruudullisissa kankaissa asetteleminen

on vielä tarkempaa, jotta kuviot kohdistuvat saumoissa. Joustamattomalla vuori-

kankaalla, esimerkiksi polyesterikankaalla, voidaan kaavoja asetella myös langan-

suunnan vastaisesti tehokkuuden lisäämiseksi. (Eberle ym. 2002, 146; Lehtonen

ym. 2008.)

Nykyään asetelmatkin tehdään tietokoneohjelman avulla. Ohjelmaan voidaan

asettaa haluttu kankaan leveys ja nähdään suoraan kulutus, kun kaavat on asetel-

tu. Sieltä asetelmat tulostetaan liimapaperille, joka kiinnitetään lämmönavulla ma-

teriaalien pintaan. Ennen pahvikaavat piirrettiin suoraan kankaalle tai kaavapape-

rille (Eberle 2002, 146).

20

3.3 Mallikappaleen valmistus

Mallikappaleen valmistus alkaa kaavojen kiinnittämisellä materiaaliin langansuun-

nan mukaisesti. Kappaleet leikataan ja niihin siirretään kaikki sisämerkit esimer-

kiksi räätälinliidulla tai harsimalla kaksinkertaisella langalla. Tukikankaat kiinnite-

tään liimaprässin avulla päällysmateriaalin nurjalle puolelle. Tämän jälkeen tuote

voidaan ommella kokoon. Jos malliompelijoilla on runsaasti kokemusta vastaavien

tuotteiden ompelusta, ei mallimestarilla välttämättä ole tarvetta tehdä yksityiskoh-

taisia työohjeita tai poikkileikkauskuvia lainkaan. Kappalelista ja tikkauksien levey-

det riittävät tiedoiksi. Takkien työtavat on kuitenkin ajateltava mahdollisimman teol-

lisesti, niin että ne on mahdollista toteuttaa sarjatuotantona. (Lehtonen ym. 2008.)

Teollisessa takin ompelussa tarvittavia koneita ovat ainakin lukkotikkiompelukone

saumojen yhteen ompeluun, saumauskone saumanvarojen huolitteluun ja napin-

läpikone. Muita mahdollisia koneita on muun muassa pikeerauskone, jolla kiinnite-

tään miehustan käänteet.

Ensin ommellaan miehustakappaleet kokoon. Saumat, joissa toisella kappaleella

on tukikangas, ommellaan aina siltä puolelta, jossa tukikangas on. Päällisen ko-

koamisessa on tärkeää tehdä välisilitykset tai prässäykset silitysraudalla saumara-

kenteille. Tämä helpottaa aina seuraavaa työvaihetta, ja myös lopputuloksesta tu-

lee siistimpi. Silittämällä saadaan myös laskokset muotoutumaan tai kangasta voi-

daan venyttää. Silityksessä ja prässäyksessä hyviä apuvälineitä ovat puinen kul-

manavaaja ja hihalauta. Prässäyksellä tarkoitetaan tuotteen painamista silitys-

raudalla puuvillakankaan päältä ilman höyryä. Prässäys sopii erityisen hyvin villaa

sisältäville kankaille, sillä se kuohkeuttaa kangasta, silottaa ja poistaa kiillon. Olka-

toppaukset ja kuulavanut kiinnitetään olkapäille hihan pyöriön saumanvaroihin.

(Ylönen & Häkkinen 2005, 28–29; Lehtonen ym. 2008.)

Miehustan kokoamisen jälkeen kootaan vuori. Jos tuotteeseen tulee vatiini, se

kiinnitetään vuorin saumanvaroihin ennen vuorin kokoamista. Vuori kannattaa

ommella kerralla kokoon ja käsitellä sitä mahdollisimman vähän rispaantumisvaa-

ran takia. Vuori voidaan ommella varmuustikkikoneella, jolloin kappaleet saadaan

21

huoliteltua samanaikaisesti kun vuori kootaan, eikä tällöin ole tarvetta huolitella

kappaleita etukäteen.

Miehusta on syytä prässätä hyvin ennen vuorin kiinnittämistä siihen. Myös vuori on

silitettävä hyvin, sillä jälkeenpäin silittäminen on hankalaa, kun vuori on jo kiinni

miehustassa. Vuoria silitettäessä on huomattava, että laskospohjat ja saumanva-

rat taitetaan eri suuntaan kuin miehustassa. Erityisesti pussiin miehustan kanssa

ommeltava vuori on silitettävä huolellisesti ennen kiinnittämistä. Jos tuote ommel-

laan pussiin, on sivusaumaan jätettävä kääntöaukko hihojen kääntämistä varten.

Yleensä miehustassa on alavarat, joihin vuori kiinnitetään alavaran puolelta. Mie-

hustan ja vuorin oikeat puolet ovat tällöin toisiaan vasten. Kun vuori ommellaan

miehustan hihansuille, on tarkastettava vuorin asento, sillä vuorin hiha ei saa kier-

tyä. Vuori asetellaan oikeaan asentoon miehustan sisään ja se voidaan kiinnittää

joistakin kohdista miehustaan takin sisällä.

Tämän jälkeen kiinnitetään sekä vuorin että miehustan helmakäänne, jos on ky-

seessä helmasta avoin vuoritus. Vuorin käänne ommellaan lukkotikkikoneella.

Miehustan käänne voidaan tehdä takkimallin mukaan esimerkiksi pikeeraamalla,

riippuen takkimallista. Pikeerauskoneella saadaan aikaan oikealle puolelle huo-

maamaton kiinnitys. Viimeiseksi tehdään napinlävet ja kiinnitetään napit.

22

4 TAKKIEN KAAVOITUS- JA MALLIOMPELUPROSESSI

Tässä luvussa perehdytään työn käytännön osuuteen. Pohjaksi kaavoitustyölle

esittelen työn lähtökohdan eli asiakasyritykselle suunnitellun malliston. Kaavoi-

tusosiossa kerron miten valmistin kaavat takeille. Malliompeluprosessissa käsitel-

lään perusasioita molempien takkien valmistusvaiheista ja siitä, millaisia muutok-

sia kaavoihin tuli ompelutyön jälkeen.

4.1 Sparkle-mallisto

Mallisto, jonka suunnittelimme opiskelijatyönä Flare Trading Oy:lle, on sesongille

syksy-talvi 2008–2009. Suunnittelutyö alkoi syyskuussa 2007. Sovimme yrityksen

kanssa, että suunnittelemme kymmenen kappaleen villakangastakki malliston noin

30–40-vuotiaille naisille sekä logon (kuvio 5) mallistolle. Muutoin suunnittelussa

meillä oli vapaat kädet. Annoimme malleille myös omat nimet.

KUVIO 5. Malliston logo

Ennen yhtäkään luonnosta aloitimme tutkimalla trendi- ja väriennusteita kyseiselle

sesongille sekä hahmottelemalla kohderyhmän elämäntapataulua. Suunnittelupro-

sessi erosi aikaisemmin yritysesittelyssä kuvatusta siinä, että meillä ei luonnolli-

sestikaan ollut minkäänlaisia ennakkotilastoja tai henkilökohtaisia kontakteja asi-

akkaisiin. Tutustuimme lehtien ja kaupoissa olevien tuotteiden avulla samantyyp-

pisiin tuotteisiin, joilla mielestämme oli sama kohderyhmä. Ikää tärkeämpi kohde-

ryhmän määrityksessä oli kuitenkin elämäntapa ja elinympäristö. Halusimme

suunnitella tuotteet nuorekkaalle aikuiselle naiselle, joka arvostaa pukeutumisessa

käytännöllisyyttä ja laatua. Hän välittää myös ympäristöasioista ja siksi haluaa

hankkia laadukkaita tuotteita, jotka kestävät aikaa.

23

Teimme nelisenkymmentä luonnosta, joista itse karsimme määrän noin kahteen-

kymmeneen. Yrityksen edustajien kanssa karsimme määrän kymmeneen, joista

sitten toteutimme mallistokansion. Kansioon sisältyivät kaikki mallit väritettyinä,

kahdeksan värin värikartta ja tuotekortit tasokuvineen. Työn toteutimme luonnok-

sia lukuun ottamatta kokonaan tietokoneella. Näistä kymmenestä takkimallista va-

likoitui kolme mallia yrityksen asiakkaiden palautteen perusteella. Niistä kaksi mal-

lia kaavoitin itsenäisenä työnä.

4.2 Kaavoitusprojektin aikataulu

Opinnäytetyön käytännön osuudessa oli tehtävänäni valmistaa kaavat sekä malli-

kappaleet kahdelle takille alusta loppuun. Mallikappaleet ompelin Flare Trading

Oy:n tiloissa. Sain tarvittavaa ohjausta muun muassa mallimestareilta ja ompelijoil-

ta, mistä oli hyötyä työn onnistumisen kannalta. Ohessa on aikataulu (taulukko 1),

josta selviää, että käytännön työ jakautui kahteen osioon. Kaavat piirsin oppilaitok-

sessamme niillä tiedoilla, joita sain lähdekirjoista sekä ohjaajalta. Kaavat tein sii-

hen vaiheeseen, että ne olivat valmiina tietokoneella, kun menin yritykseen teke-

mään mallikappaleita. Asiaa helpotti huomattavasti se, että koulullamme ja yrityk-

sellä käytetään samaa Lectran kaavoitusohjelmistoa.

TAULUKKO 1. Käytännön työn eteneminen

2008

Viikko 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13

Kaavoitus ja kaava-

kokeilut

Malliompelu

Kaavojen korjaus

24

4.3 Takeissa käytettävät materiaalit

Miehustan materiaalina on italialaisen Bellandin kangastehtaan villasekoitekangas,

jonka koostumus on 72 % villaa, 20 % polyamidia, 8 % kašmiria. Kangas on toimi-

kassidoksista (kuvio 1), kauppanimeltään veluurivillasekoitetta, jonka nukka on

yhdensuuntaista. Tätä kangasta on yrityksessä käytetty vuosien ajan villakangas-

takeissa, ja laatu on hyväksi havaittua. Tällä kankaalla on laaja sesongeittain vaih-

tuva värikartta. (Lehtonen ym. 2008; Autio 2008.)

Vuorikankaana on palttinasidoksinen, tiivis polyesterikangas, joka on antistaatti-

seksi viimeisteltyä. Välivuori on myös polyesteriä, ja tukikangas on villa- ja vil-

lasekoitekankaille tarkoitettua liimaliinaa. Olkatoppaukset ovat 0,75 cm:n paksuiset

istutetun hihan toppaukset, ja ne on valmistettu vaahtomuovista kuitukangaspäälli-

sellä. Hihan pyöriölle eli kuulalle kiinnitetään myös kuulavanu. Kädenteillä edessä

ja takana sekä takakappaleen olkasaumalla on silitettävä tukinauha. Tarkempi lista

materiaaleista ja niiden kulutuksesta on liitteissä 1/1 ja 2/1.

4.4 Takkien peruskaava ja mittataulukko

Aloitin työn etsimällä sopivan peruskaavan piirtämisohjeen takeille, sillä minulla ei

ollut pohjakaavaa, josta olisin lähtenyt kuosittelemaan kappaleita. Sopivan kaavan

löysin kirjasta Pattern Cutting for Women’s Tailored Jackets (Aldrich 2004, 80-81).

Mittataulukkona (taulukko 2) käytin soveltaen Naisten vaatetuksen mittataulukkoa

N-2001 ja siitä kokoa C38, vartalonpituutena 168 cm. Minulla oli myös apuna yri-

tyksestä valmis takin mallikappale edelliseltä sesongilta. (Tekstiili- ja vaatetusteol-

lisuus ry 2001.)

25

TAULUKKO 2. Tarvittavat mitat (mukaillen Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry 2001)

Vartalon mitta Mitta senttimetreinä, C38

Rinnan ympärys 88

Vyötärön ympärys 72

Lantion ympärys 96

Selän leveys 35,3

Olan pituus 12,4

Kaulan ympärys 38,2

Ranteen ympärys 16

Selän pituus 40,8

Lantion korkeus 20,8

Kädentien korkeus 21

Peruskaavassa (kuvio 7) ovat valmiina piirustusohjeissa lisättynä tarvittavat väl-

jyysvarat. Väljyydet kaavassa ovat rinnan- ja vyötärönympäryksellä 20 cm ja lanti-

olla 26 cm. Kokeilin aluksi piirtää myös Aldrichin (2002) kirjan muita peruskaavoja,

mutta tarkastelun jälkeen tämä Easy-fitting -malli osoittautui kaikkein käyttökelpoi-

simmaksi. Myös hihan (kuvio 6) peruskaavan piirsin tämän kirjan ohjeiden mu-

kaan. Näistä kaavoista ryhdyin kuosittelemaan takkeja mallistolle piirtämiemme

tasokuvien perusteella.

KUVIO 6. Takin ja takin hihan peruskaava väljyyksineen

26

4.4.1 Mallin kuosittelu: Melinda

Melinda-mallin kuosittelin. Mallissa (kuvio 7) on niin sanottu prinsessa leikkaus

edessä ja takana, eli siinä on etu- ja takasivukappaleet, jotka leventävät linjaa

alaspäin. Kaulus on herrainkaulus ja sivulla on tampit, jotka kiertävät edestä taak-

se ja kiinnittyvät siellä napeilla. Mallissa ei ole ollenkaan taskuja miehustassa,

mutta povitasku sen sijaan löytyy. Takissa on alhaalta auki oleva vuori. Työtapa-

suunnitelmista (liite 1/2) näkyvät tarkemmat tiedot saumoista ja tikkauksista.

KUVIO 7. Tasokuva edestä ja takaa mallista Melinda.

Kuosittelun aloitin määrittelemällä prinsessalinjojen leikkauskohdat edessä ja ta-

kana sekä takakappaleen vastalaskoksen paikan. Tämän jälkeen piirsin herrain-

kauluksen ja etualavaran, joka myötäilee etukappaletta ja kaulusta. Etualavaran

helmanpää loivenee vuorin pituiseksi. Yläkaulus ja etualavaran kauluskäänne tuli

piirtää alaosaa reilusti suuremmaksi, sillä villakangas tarvitsee kääntyessään tilaa,

jolloin ompelusauma ei saa näkyä oikealle puolelle. Tilaa on eniten keskellä taka-

na ja se loivenee kauluksen kulmaan ollen noin 0,5 cm.

Hihat kuosittelin kahden kappaleen hihan peruskaavasta (Aldrich, 2002). Kaava oli

ympärysmitaltaan melko niukka, joten sitä piti hieman suurentaa. Hihojen pituu-

27

desta tuli poistettavaksi rannekkeen osuus. Rannekkeet ovat kaksinkertaisesta

päällikankaasta.

Kaavakokeiluja lakanakankaasta tein kaksi tälle mallille. Ensimmäisen kokeilun

perusteella siirsin herrainkaulusta alkamaan noin 5 cm alempaa ja pyöristin myös

kauluksen kulmia. Muotoilin hihoja leveämmäksi sekä muutin hieman rannekkei-

den muotoa. Toisen kaavakokeilun jälkeen digitoin kaavat tietokoneelle. Kappaleil-

la on yhden senttimetrin saumanvarat ja helmassa neljän senttimetrin käänne. Ku-

viossa 9 ovat kaikki päällyskankaan osat asetelmana. Asetelmaa tehdessä oli

huomioitava kankaan nukan suunta, sillä sen tuli kulkea ylhäältä alaspäin joka

kappaleessa. Tässä kuvassa (kuvio ), kuten myöhemmissäkin asetelmien kuvissa

vasemmalle osoittava nuoli osoittaa villakankaan nukan suunnan.

KUVIO 8. Päällyskankaan asetelma

Liimakankaan kaavat (kuvio 9) kuosittelin tietokoneella päällyskankaan kaavojen

pohjalta. Takki on kokonaisuudessaan melko runsaasti tuettu, sillä etukappaleilla

on kokonaan liimaliina ja etusivukappaleillakin puoleen väliin asti. Takakappaleen

yläosassa on tuki ja kädentiellä kapea tuki. Kaikissa alakäänteissä on myös tuki

sekä povitaskun suukappaleilla. Tukikangas on reunoistaan 4 mm pienempi pääl-

listä.

28

KUVIO 9. Liimakankaan asetelma

Vuorin kaavat kuosittelin yhdistämällä etukappaleen ja etusivukappaleen yhdeksi

kappaleeksi samoin takakappaleet ja takasivukappaleet. Näin osien määrä vähen-

tyi huomattavasti. Vuori on alhaalta auki. Siihen ei siis tarvitse ommeltaessa jättää

kääntöaukkoa. Povitaskuna on napinläpitasku ja se on myös vuorikankaasta. Ku-

vassa näkyvässä vuorin asetelmassa (kuvio 10) ylähihat on aseteltu langansuun-

nan vastaisesti, sillä kangas on joustamatonta, palttinasidoksista kangasta ja pinta

sellainen, että asialla ei ole suurta merkitystä. Näin myös kulutuksen tehokkuus

paranee. Vatiini (kuvio 11) tulee ainoastaan takakappaleelle. Sen reunat on pyöris-

tetty liian paksujen kohtien välttämiseksi.

KUVIO 10. Vuorin asetelma

29

KUVIO 12. Vatiini

4.4.2 Mallin kuosittelu: Amelie

Tämä toinen malli oli vielä hieman haasteellisempi kuositella kuin ensimmäinen,

sillä malli kiinnittyy edestä epäsymmetrisesti ja myös kaulus on epäsymmetrinen.

Mallin keskitakapituus on 85 cm. Mallissa on etu- ja takakappaleiden lisäksi sivu-

kappaleet, jotka näkyvät edessä ja takana. Takissa ei siis ole sivusaumaa. Taskut

ovat upotettuna etukappaleen ja sivukappaleen saumassa. Takana on halkio.

Taskunsuut, kauluksen reuna, etureuna ja takakappaleen kaarrokkeen reuna on

tikattu. Mallissa ei ole nappeja, vaan kiinnitys on neljällä metallisella soljella. Ta-

kissa on helmasta avoin vuoritus.

KUVIO 13. Amelien tasokuva edestä ja takaa

Mallin kaavoittamisen aloitin sivukappaleiden määrittämisestä ja muotoilusta.

Edessä on myös rintamuotolaskokset lisämuotoa antamassa. Takana ylhäällä on

30

yhdestä kappaleesta oleva kaarroke, muutoin takana on sauma, joka päättyy hal-

kioon. Taskun koon ja paikan määrittelin leikkaussaumalle. Taskulle oli tehtävä

taskunsuun muotoiset alavarat, jotka kääntyvät taskun sisälle ja joihin taskupussit

kiinnitetään. Kaulusta kaavoitettaessa oli pääntienreunaa suurennettava 1 cm

keskiedulta ja 1,5 cm olkaviivalla ja 0,5 cm keskitakaviivalla (Gaardner 1993, 64).

Hihat kuosittelin myös tähän malliin takin hihan peruskaavan pohjalta (kuvio 7).

Hihojen ympärysväljyyttä oli tarvetta hieman suurentaa ja pyöriön syötöstä vähen-

tää. Näiden vaiheiden jälkeen ompelin yhden kaavakokeilun, jonka perusteella oli

lantiolle lisättävä muutamia senttimetrejä lisää. Kauluksen ulkokaarelle oli lisättävä

noin 2 cm lisää kaarevuutta ja kauluksen oikeaa etureunaa oli loivennettava. Pääl-

lisen kaavat siirsin tietokoneelle digitoimalla. Kappaleille lisäsin 1 cm:n saumanva-

rat ja helma- ja hihansuunkäänteille 4 cm:n käänteenvaran. Päällikankaan asetel-

massa (kuvio 13) näkyvät kaikki kappaleet. Asettelussa tuli erityisesti huomioida

jälleen nukan suunta, sekä epäsymmetristen kappaleiden oikea suunta. Epäsym-

metrisiä kappaleita tässä mallissa ovat etukappaleet, etukappaleiden alavarat se-

kä kaulukset.

KUVIO 13. Päällyskankaan asetelma Amelielle

Liimakankaiden kaavat tein mukaillen päällyskankaan kaavoja, kuten aikaisem-

massakin mallissa. Tässä mallissa on myös koko etukappale tuettuna ja se lisäksi

31

etualavarat, kaulus, halkio ja käänteet. Rintamuotolaskokset on leikattu pois. Ase-

telman (kuvio 14) tekemisessä oli huomioitava että kappaleet ovat peilikuvina

päällyskankaaseen nähden.

KUVIO 14. Liimakankaan asetelma

Vuori (kuvio 15) koostuu lähes samoista kappaleista kuin päällinenkin. Etukappa-

leista on poistettu etualavarojen osuus ja olkapäiltä sekä edessä että takana on

poistettu olkatoppauksen väljyyttä. Kädentielle on lisätty väljyyttä noin senttimetrin

verran. Rintamuotolaskoksen kohdalle tulee poimu, samoin hihan ylimääräinen

syötösvara kerätään poimulla olkapäälle. Helma on 2 cm lyhyempi kuin päällinen.

Vatiini tehdään samoin kuin Melindalla.

KUVIO 15. Vuorin asetelma

32

4.5 Mallikappaleiden valmistusprosessi

Mallikappaleet ompelin Flare Trading Oy:n malliompelimossa, sen jälkeen kun olin

valmistanut kaavat. Sain käyttööni tarvittavat materiaalit sekä koneet ja myös

opastusta eri vaiheissa. Molempien mallien ompelu alkoi materiaalien leikkaami-

sella ja tukikankaiden kiinnittämisellä. Tukikankaat kiinnitin helma- ja hihansuun

käänteissä 3 cm:n päähän reunasta, eli 1 cm tukikangasta taittuu käänteen muka-

na.

Takkien kokoaminen meni pääpiirteissään siten, kuin teoriaosassa on kuvattu. Ta-

kit ompelin lukkotikkikoneella, huolittelussa käytin saumuria. Huolittelut tulevat mo-

lemmissa malleissa kaikille pystysaumoille paitsi keskiedulle. Huolittelu tulee joko

koko pituudelta tai puoleen väliin alhaalta ylöspäin. Halkioiden ja laskoksen kappa-

leisiin tulee myös huolittelu, mutta ei kädenteille. Vuori ommellaan 5-lankaisella

varmuustikkikoneella, joka huolittelee samalla kun ompelee ketjutikin senttimetrin

päähän reunasta. Liitteistä 1/3 ja 2/3 löytyvät ompelujärjestykset ja liitteistä 1/2 ja

2/2 poikkileikkauskuvia, jotka havainnollistavat ompeluprosessia hyvin. Poikkileik-

kauskuvat ovat luonnollisessa koossa, joten niistä selviävät myös tikkauksien le-

veydet. Poikkileikkauskuvien symboleita on selitetty liitteessä 3.

Muutoksia tuli kaavoihin vielä ompeluvaiheessa. Näkyvimmät muutokset olivat Me-

lindalla nappien väheneminen alkuperäisestä viidestä neljään kappaleeseen. Myös

Melindalla on lopullisessa mallissa ainoastaan neljä hakasta suunnitellun viiden

sijaan. Molemmissa malleissa oli tarvetta myös vähentää hihan pyöriön syötösva-

raa, sillä hihojen istuttamisessa oli hankaluuksia liian suuren syötösvaran takia.

Hihan hakkimerkkejä oli myös siirrettävä, jotta hiha kallistuisi oikeaan suuntaan

luonnollisesti käden asennon mukaan. Seuraavaksi esitetään valmiiden tuotteiden

kuvat (kuviot 17 ja 18).

33

KUVIO 16. Melinda edestä ja takaa

KUVIO 17. Amelie edestä ja takaa

34

5 POHDINTA

Projekti oli mieluisa toteuttaa, sillä se oli hyvin käytännönläheinen ja yrityslähtöi-

nen. Yrityksen taholta sain taustatukea ja tietoa työn eri vaiheissa. Projektin aihe-

alueen rajaamisessa tunsin aluksi epävarmuutta, sillä aivan ensimmäisenä ajatuk-

sena oli tehdä kaavat kolmelle takille ja niille sarjonnat sekä mallikappaleet. Minul-

la ei myös ollut juurikaan kokemusta takkien kaavoituksesta, mikä asetti omat

haasteensa työn tekemiselle. Työn edetessä ja käytännön työtä tehdessäni minul-

le kuitenkin selkeni eri vaiheisiin kuluva aikamäärä. Sarjonta rajautui siten projektin

ulkopuolelle, samoin kolmas takkimalli. Halusin kuitenkin valmistaa mallikappaleet

ja nähdä, toimivatko piirtämäni kaavat myös käytännössä.

Mallikappaleiden ompelun jälkeen tuli kaavoihin vielä muutoksia, joten olisi ollut

mielenkiintoista ommella vielä toiset mallikappaleet takeista ja nähdä muutosten

vaikutus valmiissa tuotteessa. Jos olisin valmistanut vain yhden takin, tämä olisikin

ollut mahdollista. Myös sarjonnan olisi voinut toteuttaa, jos tehtävänä olisi ollut

vain yksi takki.

Lopputuloksena valmistuivat käyttökelpoiset kaavat kahdelle takille, joista voi olla

hyötyä toimeksiantajalle tulevaisuudessa. Syyssesonki 2008, johon mallit oli suun-

niteltu, on jo tuotannossa, joten näitä malleja ei ainakaan tulla näkemään myyn-

nissä silloin. Yritykseltä saamani palautteen mukaan mallit ovat kuitenkin melko

ajattomia, joten niitä voidaan hyödyntää esimerkiksi seuraavana vastaavana se-

sonkina.

Oman oppimisen kannalta ajateltuna hyödyin tästä projektista siten, että opin so-

veltamaan kaavoitusohjeita entistä paremmin käytäntöön. Yrityksen mallimestareil-

ta ja ompelijoilta opin asioita, joita ei juuri kirjoista voi oppia, ainoastaan käytännön

kokemuksella. Opin myös etsimään ja vertailemaan eri lähteistä keräämiäni tietoja.

Omakohtaisesti helpommalta asialta tuntui kuitenkin käytännön toteuttaminen kuin

työn kirjallinen raportointi. Tämä oli laajuudeltaan kuitenkin suurin tähän mennessä

tekemäni itsenäinen projekti, ja sen edetessä huomasin myös, että kaikkea ei pys-

ty suunnittelemaan etukäteen niin tarkkaan, ettei muutoksia tulisi matkan varrella.

35

Lopputulokseen olen kuitenkin suurimmilta osin tyytyväinen ja tulevaisuudessa

projekteja tehdessäni tästä kokemuksesta on varmasti hyötyä.

36

LÄHTEET

Aaltonen, R. 2006. Ideasta kaupantankoon. Asiakirja. Flare Trading Oy. Salo Aaltonen, R. 2007. Toiminta-ajatus. Asiakirja. Flare Trading Oy. Salo Aaltonen, R. 2008. Haastattelu 18.3.2008. Flare Trading Oy. Salo. Aldrich, W. 2002. Pattern Cutting for Women’s Tailored Jackets: Classic and Con-temporary. Cornwall: Blackwell Science Ltd. Autio, A. 2008. Suunnittelijan haastattelu. 13.3.2008. Flare Trading Oy. Salo. Boncamper, I. 1995. Tuotannon suunnittelu. 2. painos. Saarijärvi: Wetterhoffin kä-si- ja taideteollisuusoppilaitos. Boncamper, I.1999. Vaatetusalan materiaalit. Helsinki: WSOY Boncamper, I. 2004. Tekstiilioppi, kuituraaka-aineet. 2. painos. Hämeenlinna: Hä-meen ammattikorkeakoulu. Eberle, H. & Hermeling, H. & Hornberger, M. & Kilgus, R. & Menzer, D. & Ring, W. 2002. Ammattina vaate. Helsinki: WSOY Gaardner, K. 1995. Pukineiden kuosittelu. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava. Gray, S. 1998. CAD/CAM in clothing and textiles. Hampshire: Gower Publishing Limited Harjunpää, R. & Kuoppala, U. 2001. Naisten vaatteiden sarjonta. Helsinki: Ope-tushallitus. Hauta-aho, J. 2004. Kaavaopin perusteet. Luentomoniste. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Lectra 2008. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.lectra.com/en/generic/about_lectra/company_history.php?p_space=fashion_apparel. Luettu: 26.3.2008. Lehtonen, S. & Saarela, E. & Vainio, E. 2008. Mallimestarien haastattelu 3.–19.3.2008. Flare Trading Oy. Salo. Liesvirta, Ü. 2.10.2007. Mallimestari globalisoituneen sarjatuotannon situationaali-sessa prosessissa: Kokemustutkimus. Helsingin yliopiston kotitalous- ja käsityö-tieteen laitos, käsityötieteen pro gradu -tutkielma. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/29237/mallimes.pdf?sequence=1. Lindfors,V. & Kangas, S. 1988. Takit ja jakut, tukeminen ja vuoritus. 5. painos. Helsinki: Oy Edita Ab. Mattila, H. 2004. Kysyntäjohteinen vaatehankinta. Tampereen yliopisto.

37

Mattila, H. 2005. Mahdollisuuksien Kiina. Luentomuistiinpanot. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Tekniikan yksikkö. Niemi, L. 2007. Värjäys ja viimeistys. Luentomuistiinpanot. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Tekniikan ja liiketalouden yksikkö. Opetushallitus. 31.8.2004, Kuva- ja oppimateriaalia ammatilliseen erityisopetuk-seen. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www2.edu.fi/materiaalipankki/index.php?id=146. Luettu: 15.3.2008. Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry. 2001. Naisten vaatetuksen mittataulukko N-2001. Kuopion yliopisto. Vaatetusfysiologian laitos. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://www.finatex.fi/html/pdf/N-2001.pdf. Luettu: 8.1.2008. Ylönen, H. & Häkkinen, R. 2005. Vaatetusalan ammattitekniikan käsikirja. 2.-3. painos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

LIITE 1/1

Materiaalien kulutus ja kaavanosat

Sesonki: S-2008

Malli: Melinda

Kt-pituus: 108 cm

leveys (m) määrä (m) määrä (kpl)

Päällinen Bellandi 65550 1,5 2,19

Vuori JOC:stresa 1,5 1,36

Liimakangas EE6038 0,88 1,54

Vatiini Jcd 1,5 0,6

Toppaus SNT 77 PEP 8-0 2

Kuulavanu SNT: Zetafil 32091 2

Ripustusnauha Flare 1

Tukiteippi Sinax: E-12 0,12 0,43

Nappi NK-44'' 6

Merkki Flare 1

Kokomerkki Lohikari: Size ring 1

Lanka: ompelu Saba/20 500

Lanka: pikeeraus Serafil 200/2 6

Lanka: napinläpi Saba/30 1,5

Kappaleluettelo

Päällinen Vuori

Etu 2 Etu 2

Etusivu 2 Taka 2

Taka 2 Päällihiha 2

Takasivu 2 Alahiha 2

Päällihiha 2 Alatasku 1

Alahiha 2 Ylätasku 1

Päällikaulus 1 Taskun huulet 2

Alakaulus 1

Etualavara 2 Tukikangas

Taka-alavara 1 Etu 2

Tampit 4 Etusivu 2

Etualavara 2

Taka 2

Takasivu 2

Yläkaulus 1

Etusivuhelma 2

Vatiini Takasivuhelma 2

Taka 1 Takahelma 2

Tamppi 2

LIITE 1/2

Poikkileikkauskuvat

Sesonki: S-2008

Malli: Melinda

Kt-pituus: 108 cm

LIITE 1/3

Ompelujärjestys Melindalle:

Päällisen kokoaminen:

• Ompele tampit pussiksi, käännä oikeinpäin ja tikkaa.

• Ompele leikkaussaumat etu- ja takakappaleella, kiinnitä tampit

samalla hakkien mukaan.

• Huolittele laskoksen vara, prässää helmakäänne ja pikeeraa

valmiiksi.

• Ompele olkasaumat ja sivusaumat.

• Ompele kauluksen ulkosauma ja alakauluksen peilisauma.

• Ompele alakaulus pääntielle.

• Ompele etualavarojen ja taka-alavaran olkasaumat.

• Ompele keskietusauma hakkimerkkiin kauluksen kulmaan saakka.

• Ompele yläkauluksen peilisauma, leikkaa peilisaumojen kulmat auki

ja ohenna muutenkin saumanvaroja niin, että kaulus ei kiristä,

ompele kiinni saumanvaraan.

Hihat:

• Ompele ylä- ja alamansetin kaareva reuna.

• Ompele mansetin suorat reunat oikeat puolet vastakkain yhteen,

käännä oikeaan asentoon ja tikkaa reuna.

• Ompele hihan saumat.

• Ompele mansetti oikeat puolet vastakkain hihansuulle.

• Istuta hihat kädenteille.

• Ompele kuulavanu hihan pyöriön saumanvaraan.

• Ompele olkatoppaus pyöriön saumanvaraan kiinnittäen samalla

palan vuoria saumaan salvaksi (vuorin kiinnitystä varten).

Vuori:

Povitaskun valmistus:

• Tikkaa napinläpitaskun huulet vuoriin merkkien mukaan.

• Leikkaa taskunsuu auki ja myös kulmat, taitetaan huulet oikeaan

asentoon.

• Valmistetaan napinläpisilmu, tikataan saumanvaraan.

LIITE 1/3

• Kiinitä vatiini takakappaleelle.

Vuorin kokoaminen:

• Saumaa (varmuutikkikoneella aina vuorissa) leikkaussaumat edessä,

takana sekä sivu- ja olkasaumat.

• Saumaa hiha pyöriölle, olkapään kohdalle tulee laskos.

• Saumaa vuori kiinni miehustan alavaroihin.

• Saumaa hihansuun ja rannekkeen reuna oikeat puolet vastakkain,

tikkaa ranneke saumanvaraan kiinni.

• Taitetaan vuorin reuna, ommellaan päärme.

• Pikeeraa päällisen helma.

• Tee napinlävet ja kiinnitä napit, viimeistele langanpätkät pois ja

prässää tarvittaessa nurjalta puolelta

LIITE 2/1

Materiaalien kulutus ja kaavanosat

Sesonki: S-2008

Malli: Amelie

Kt-pituus: 85 cm

leveys (m) määrä (m) määrä (kpl)

Päällys Bellandi 65550 1,5 1,65

Vuori JOC:stresa 1,5 1,43

LiimakangasEE6038 0,88 1,11

Vatiini Jcd 1,5 0,53

Toppaus SNT 77 PEP 8-0 2

Kuulavanu SNT: Zetafil 32091 2

RipustusnauhaFlare 1

LiimanauhaSinax: U25 0,019 0,15

Tukiteippi Sinax: E-12 0,012 0,4

Hakanen HB 546 4

Merkki Flare 1

KokomerkkiLohikari: Size ring 1

Lanka: ompeluSaba/20 500

Lanka: pikeerausSerafil 200/2 6

Kappaleluettelo

Päällys Vuori

Oikea etu 1 Oikea etu 1

Vasen etu 1 Vasen etu 1

Sivu 2 Sivu 2

Taka 2 Taka 1

Takayläosa 1 Päällihiha 2

Päällihiha 2 Alahiha 2

Alahiha 2 Taskupussi 4

Päällikaulus 1

Alakaulus 1 Tukikangas

Etualavara 2 Oikea etu 1

Taka-alavara 1 Vasen etu 1

Alataskupussinsuu 2 Etualavara 2

Ylätaskupussinsuu 2 Kaulus 1

Kiinnityslenkit 4 Halkio 2

Oikea etuhelma 1

Vasen etuhelma 1

Vatiini Takahelma 2

Taka 1 Sivuhelma 2

Halkio 2

LIITE 2/2

Poikkileikkauskuvat

Sesonki: S-2008

Malli: Amelie

Kt-pituus: 85 cm

LIITE 2/2

LIITE 2/3

Ompelujärjestys Amelielle:

Päällisen kokoaminen:

• Ompele päällisen muotolaskokset.

• Ompele takasauma yhteen ja takayläkappale yhteen, tikkaa

yläkappaleen reuna.

• Ompele taskupussit taskun varjokappaleisiin, huolittele saumanvara.

• Ompele taskupussi etukappaleelle ja sivukappaleelle hakkimerkkien

mukaan.

• Ompele etusivusauma ylhäältä ala taskunsuun yläreunaan ja

helmasta taskunsuun alareunaan, tikkaa taskunsuu.

• Ompele taskupussi kiinni ja tee trenssitikkaukset taskun ylä- ja

alareunaan.

• Ompele olkasaumat.

• Ompele takasivusaumat.

• Huolittele alareuna ja halkion reuna.

• Ompele kauluksen ulkoreuna ja käännä oikeaan asenton, prässää.

• Ompele alakaulus kiinni pääntien reunaan hakkimerkkien mukaan.

• Ompele taka-alavara olkasaumoista etualavaroihin.

• Ompele etualavarat etukappaleille kauluksen kulmiin saakka siten,

että helman käännevara kiinnittyy samalla pussiksi.

• Ompele yläkaulus varjopalan reunaan ja etualavarojen pääntien

kaarille, niskalenkki kiinnittyy samalla.

• Ompele päällikaulus saumanvaraan kiinni.

• Ompele hihan etupuolen sauma, silitä auki ja silitä käännevara.

Kiinnitä käänne silittämällä käänteen väliin noin 12 cm:n pituinen

pätkä liimanauhaa.

• Ompele hihan toinen sauma.

• Ompele hiha pyöriölle hakkimerkkien mukaan.

• Ompele kuulavanu hihan pyöriön saumanvaraan.

• Ompele olkatoppaus pyöriön saumanvaraan kiinnittäen samalla

palan vuoria saumaan salvaksi (vuorin kiinnitystä varten).

LIITE 2/3

Vuorin kokoaminen:

• Tee takalasko aputikkauksella.

• Ompele vatiini kiinni saumanvaroista vuorin takakappaleelle.

• Ompele yhteen takakappale, sivukappale ja etukappaleet sekä

olkasaumat.

• Ompele vuori kiinni päällisen alavaroihin oikeat puolet vastakkain,

rintamuotolaskoksen kohdalle poimu. Kokomerkki kiinnittyy samalla.

• Kokoa hihat, ja ompele hihansuulle, olalle tulee laskos .

• Kiinnitä hihansuussa vuori saumanvaraan tikkauksella, kiinnitä vuori

olkapäällä ja kainaloissa saumanvaroihin ommeltuihin vuorin palasiin.

• Ompele halkion laskos merkkiin asti.

• Ompele laskoksen reunat oikeat puolet vastakkain, käännä päällisen

helma samalla.

• Ompele vuorin päärme.

• Pikeeraa miehustan helmakäänne.

Kiinnityshakaset

• Valmista metallilenkkien kiinnityslenkit.

• Ompele kiinnityslenkki oikeat puolet vastakkain vasempaan.

miehustaan, pujota metallilenkki paikoilleen ja tikkaa päältä.

• Kiinnitä hakaset oikeaan miehustaan käsin.

• Viimeistele takki leikkaamalla turhat langanpätkät ja prässää vielä

tarvittaessa nurjalta puolelta.

LIITE 3

(Ylönen & Häkkinen 2005)