KadonneetkirjaintyypitSuomalainen kirjainmuotoilu 1920–1985

Markus Itkonen

RPS-yhtiöt • Helsinki

Typografia ja taittoMarkus Itkonen

Kuvien reproduktioMarkus Itkonen ja Kari Lahtinen

PainotyöPaintek Pihlajamäki Oy, Helsinki 2012

SidontaSaarijärven Offset Oy

ISBN 978-952-5001-16-7

www.julkaisija.fi

Sisällys

Aalto-yliopiston julkaisusarjatDOCTORAL DISSERTATIONS 85/2012ISSN 1799-4934

Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakouluMedian laitos

1. Johdanto 11

1.1 Tutkimustilanne 121.2 Tutkimusmenetelmät ja aineistot 13

Aineiston aikarajaus 13. Aineiston sisältörajaus 14.1.3 Tutkimuskysymykset 151.4 Termejä 16

2. Kirjainmuodot tutkimuksen kohteena 17

2.1 Typografia, tekstaus, kalligrafia 17Mitä typografia on? 17. Typografiset kirjaimet 19. Tekstauksen eri merkitykset 19.Kalligrafia 21.

2.2 Typografian tutkimuksen alueita 22Luettavuustutkimuksesta 23. Historiatutkimuksesta 23. Käytön tutkimuksesta 24.Mielikuvatutkimuksesta 24.

2.3 Tyylihistoria ja kirjaintyyppien luokittelu 24Luokittelun vajavuuksia 24. Tekotavan ja tyylin suhde 26.

3. Typografian ja tekstauksen käytänteitä Suomessa 28

3.1 Graafisen alan ammateista ja koulutuksesta 28Latojien roolin kutistuminen 29. Yhdistyksiä, liittoja ja käyttögraafikon ammatin synty 30.

3.2 Oikeanlaisia painokirjaimia etsimässä 30Antiikva voittaa fraktuuran 31. Paluu klassismiin 31. Näkökulmia kansalliseen 32. Käsitys kansallisesta alkaa muuttua 33. Uuden typografian tulo Suomeen 34. Uudesta typografiasta muovautuu funkis 35. Klassismia jälleen kerran 38. Keskustelu kuihtui kirjapainotekniikan alle 39.

3.3 Tekstattuja tyylejä 40Art deco ja sen lähityylit 41Konstruktivismi, Bauhaus-tyyli ja ”uusi typografia” 44Päätteetön kaksivahva 47Script 51Pensselityyli 55Tasakärkityyli 58”Muotopuoli” kulmikas tyyli 59Kulmikas ”kaiverrettu” tyyli 62Tekstauksen katoaminen 64. Kilpimaalarien tekstaamat tyylit 64. 1960-luvun pienet valaistut kilvet 68.

3.4 Neonvalomainosten kirjaintyylit 69Neonvalomainoksen valmistus 69. Oy Suomi Neon ja sen kirjainmallisto 69. Katukuvan kirjaintyylejä 30-luvun Helsingissä 72. Myöhempiä tyylejä 73. Neonkulttuurin rappeutuminen 75.

3.5 Kirjaintyylejä kansallisissa yhteyksissä 76Tuotemerkkien logotyyppejä 76. Yhtiöiden logotyyppejä 81. Valtionyhtiöitä 82.Vanhat matkailujulisteet 84. Rahojen kirjaintyyleistä 85. Postimerkkien kirjaintyyleistä 85. Päätelmiä 86.

3.6 Kirjaintyyppien valmistusmahdollisuudet Suomessa 88Metallikirjakkeiden valmistus patriisien ja matriisien avulla 88. Metallikirjakkeiden valaminen ostomatriiseja käyttäen 89. Metallikirjakkeiden valaminen stereotypiamatriiseja käyttäen 89. Latoma- ja valinkoneiden yhdistelmät 89. Valoladonta 90. Siirtokirjaimet 90.

3.7 Naapurimaat: Ruotsi 90Waldemar Zachrisson ja Nordisk antikva 90. Akke Kumlien 91. Karl-Erik Forsberg 92. Bo Berndal 93.

3.8 Naapurimaat: Viro 94Kansallisen tyylin synty 94. Tyylin säilyminen ja uusi nousu 96.

4. Suomalaiset kirjaintyypit ja kirjaintyyppisuunnitelmat 97

4.0 Taustaksi 974.1 Kalevala-kirjakkeen koeversio (Akseli ja Jorma Gallen-Kallela, 1932) 99

Tyylilliset tavoitteet 99. Jorma Gallen-Kallelan opintomatka 102. Tekstaustaito ja käden jälki luonnoksissa 102. Kirjainmuotojen kehitys keväällä 1930 104. Syksyn 1930 luonnokset 108. Pyrkimys epätäydellisyyteen 110. Suunnitelmat kirjakkeiden valmistamiseksi 111. Valukoneen tai -laitteen mysteeri 115. WSOY:n koneita ja kalustoa 116. Kirjakkeiden antamat vihjeet 117. Koekirjakkeiden arviointia 118. Samaan aikaan muualla 120. Päätelmiä 121.

4.2 Autojen rekisterikilpien kirjaintyyppi (1935) 122Alkuvaiheiden muodikkaat kirjaintyypit 122. Kohti parempaa luettavuutta 123. Merkistön piirteitä 125. Valmistustavan vaikutuksia 126. ”Rekisterifontin” lisätehtävä 127. Moottoripyörien kilpikirjaintyypit 127.

4.3 Bio Rexin ja Lasipalatsin modernistiset kirjaimet (Kokko–Revell–Riihimäki 1936) 129Modernismi ja geometrisyys 130. Modernismin yksiaakkostoiset kokeilut 131. Eroja 132.

4.4 TVH:n tienviittojen kirjaintyyppi (1938) 134Uudistuksen vaiheita 134. 1900-luvun alkuvuosikymmenten groteskit 136.Saksan opasteiden DIN 1451 138. Todennäköisempi esikuva 139. TVH:n erikoispiirteitä 140. Numerot 141. Viittatekstien varhaisia valmistustapoja 142. Vuoden 1964 viittauudistus 142. Merkkiparitaulukko 143.

4.5 Sparta (Urpo Timberg, 1958) ja Oy Wulff Ab:n kilpailu Somistajayhdistyksen jäsenille 1454.6 Square (Erkki Pennanen ja Kari Lilja, 1972) 149

Moduuliajattelua 149. Modernistinen malli ja sen jalostajat 151. Merkkien anatomiaa 152. Aikansa edustaja 153. Mecanorman kilpailu 154.

4.7 HKL:n linjanumerot (Esko Miettinen, 1977) 155Frutiger loi opastekirjaintyypeille uuden mallin 157. Linjanumerot verrattuna Frutigeriin 158. Linjanumeroiden katoaminen 159.

4.8 Heikki Arvelinin kirjaintyypit ja kirjaimistot (1980-luvun alku) 160Arvelin Script 160. Arvelin Cyrillic / Consta Cyrillic 162. Arvelinin julkaisemattomia kirjaimistoja: nimetön antiikva ja Finnic 163.

4.9 Mic Mac -aakkoset (Heikki Kastemaa, 1985) 166Postmodernin tunnuspiirteet typografiassa 166. Mic Mac -aakkosten yhteys postmodernismiin 168.

4.10 Kirjaimistoja ja muita suunnitelmia 170Olof Erikssonin kirjaimistot (1961 ja 1963) 170. Erkki Ruuhisen kirjaimistot (1966) 173.Yksittäisten kirjainten tai sanojen muokkaaminen: Pekka Loiri 177. Topi Vikstedtin unelma suomalaisesta antiikvasta 178. Vikstedtin antiikvakirjainten juuret 181.

5. Päätelmät 184

Tarkempaa tietoa Kalevala-kirjakkeen synnystä 184. Kirjaintyyppien kirjava tekijäkunta 185. Kekseliäisyys ja valmistustapojen moninaisuus 185. Muita erityispiirteitä 185. Tyylihistoriallinen kehitys 186. Tekstaustyylien vaikutus 187. Kansalliset piirteet 187. Suomi kirjainmuotoilumaana 188. Tulevien tutkimusten lähtökohdat 188. Olemme kirjaintyyppien ympäröimiä 188.

Lähteet 190Kuvalähteet 196Henkilöhakemisto 198Kirjaintyyppihakemisto 200Tiivistelmä 202Abstract 203

Seuraava luokitteluni sisältää tunnistettaviatradition murtaneita tyylejä. Nuo tyylit poik -keavat merkittävästi tavallisista kirjatypogra -fiaan luoduista painokirjaimista. Kirjaintyylienperinteinen luokittelu ei sovellu niihin; kutsun-kin noita tyylejä osin taidehistorian tyylikausiennimillä, osin taas itse muotoilemillani kuvaile-villa nimillä.

Art deco ja sen lähityylit (1920- ja 30-luku)Art deco oli maailmansotien välinen suosittutyyli myös tekstauksessa ja graafisessa suunnit-telussa. Se oli osa modernismia – sen esteetti-sempi ja kaupallisempi vaihtoehto. Karumman,vallankumouksellisemman ja epäkaupallisemmanvaihtoehdon muodostivat konstruktivismi, Bau-hausin typografia ja Jan Tschicholdiin henkilöi-tynyt uusi typografia. Art decon kirjaimet poh-jautuivat pyöreisiin geometrisiin muotoihin,kun taas konstruktivistiset kirjaimet olivat ka-peita ja keinotekoisen kulmikkaita, tiettyyn va-kiomuotoon pakotettuja.

Kuten Heller ja Fili (2004) ovat osoittaneet,art deco -tekstaustyylit ovat olleet erilaisiaKeski-Euroopan eri maissa. Konstruktivismi,Bauhausin typografia ja Tschicholdin moder-nismi on helppo rajata pois art decosta, muttajäljelle jää vielä sellaistakin modernismia, jostapuuttuu art decon lievä leikillisyys tai koristeel-lisuus. Etenkin Alankomaissa nähtiin 1930-lu-vulla hyvin leveitä art decoon vivahtavia kirjai-mia, joissa korostuivat horisontaaliset viivat.

Art deco näyttää tehneen läpimurtonsa suo-malaisessa tekstauksessa noin 1925, mutta sii-hen vivahtavia tai sitä enteileviä tekstauksia olijo aiemminkin: sellaista on Adolf Bockin risteily-julisteessa vuodelta 1924 ja muutamissa 1920-luvun alun katumainoksissa, jotka näkyvät tuol-loin otetuissa katukuvissa.

Alankomaiden leveiden kirjainten ohella ra-

3.3 Tekstattuja tyylejä

Graafisen alan eri tehtävistä tekstaus on lähim-pänä kirjainmuotoilua. Tekstaustaitoa tarvitsivat1960-luvulle asti muun muassa mainosgraafikot,julisteita tai kirjankansia tehneet graafikot, so-mistajat ja kilpimaalarit. Tekstaamiseen on kan-nustanut se, että otsikkokokoisten kirjaintyyp-pien valikoima on kirjakkeiden suuren painon jasäilytysongelmien takia aina ollut suppeampikuin leipätekstikokojen. Lisäksi tekstaajia ovatvuosikymmenestä toiseen kiinnostaneet uusim-mat kirjaintyylit, ja tekstaaminen on ollut yk-sinkertaisin ja usein ainoa keino saada sellaisetkäyttöön. Usein tekstaus oli myös kiinteä osasuurempaa kuvapintaa ja muodosti siten kuvankanssa yhtenäisen, käsin tehdyn kokonaisuuden.

Jos painomenetelmänä on ollut litografia, kuten julisteissa usein oli, tekstaus on tehtysuoraan painolaattana käytetyn kiven pintaan.

Keskeisten Suomessa tekstattujen tyylientarkastelu antaa pohjaa varsinaisten kirjaintyyp-pien tarkastelulle. Tekstatut tyylit kertovat, mil-laiseen graafiseen ympäristöön itse kirjaintyypitsyntyivät. Ne antavat myös pohjatietoa kysy-mykseen, onko Suomessa suunniteltu kirjain-tyyppejä, joiden tarkoitus olisi ollut korvata tie-tyntyylinen tekstaus.

3 TypOgRAfIAN jA TEkSTAukSEN käyTäNTEITä SuOmESSA TEkSTATTujA TyyLEjä

4140

16. Katumainostolppa Helsingissä1920-luvun alussa. Strengberginmainoksen tekstaus (ylinnä) on konstruktivistista, kahdessamuussa mainoksessa on art decon ja Plakatstilin piirteitä.

17.–18. Helsingin postitalon neon-valot (1938, uusittu) ja Porin rau-tatieaseman kirjaimet (1937) ovatalankomaalaisen art decon ta-paan leveitä.

Samoihin aikoihin 1960-luvun lopulla ja 70-luvulla TV 2:n graafikko Hannu Paalasmaa teks-tasi useiden tv-ohjelmien nimiplanssit kirjainteneri osien paksuusvaihteluilla leikitellen.¹²² Niitäolivat muun muassa ”Miksi ei bordellia” (1967),”Robotti Rops” (1968) sekä ”Kielipuoli potilas”(1978), jossa tyyli on geometrisempi. Paalasmaasanoo saaneensa tekstaus ideoita ulkomaisistaaikakauslehdistä.¹²³

Paalasmaan tekstaukseen löytyy verratenselvä esikuva, tekstaaja ja kirjainmuotoilija EdBenguiat (s. 1927). Hän tuli 1962 newyorkilai-seen Photo-Lettering Inc. -yhtiön typografisensuunnittelun johtajaksi ja piirsi 1960-luvulla suu-ren määrän kirjaintyyppejä photo-lettering-lait-teita varten. Niiden joukossa on kirjaintyyppi,jonka House Industries -fonttitalo julkaisivuonna 2004 digitaalisena nimellä Ed Interlock.Sen tunnusmerkki ovat monista versaaleistalähtevät ylipitkät vaakasuorat viivat, jotka In-terlock-nimen mukaisesti sulkevat alleen muita,pienemmiksi piirrettyjä kirjaimia. Ed Interlockinalkuperäismallin vaikutus näkyy selvästi HannuPaalasmaan tekstauksissa ”Robotti Rops” -ohjel-maan (1968). Idea toistuu Paa las maalla hiukanhillitympänä, mutta monet kirjaimet ovat aivansamanlaisia kuin Ed Inter lockissa.

Näiden suomalaisten esimerkkien syntyyn

TEkSTATTujA TyyLEjä

61

Matti Louhi on suunnitellut kaikki Kalle Pää-talon Iijoki-sarjan romaanien kannet samaa ku-vitus- ja tekstaustyyliä käyttäen. Sarja on alka-nut jo 1968 teoksesta ”Huonemiehen poika”.Tekstaustyyli on tahallisessa kömpelyydessäänhuomiota herättävä. Kirjaimet on leikattu puu-kolla ulano-kalvosta, jonka avulla perinteisessäreprotyössä tehtiin suuria väripintoja. Louhenmukaan kansiin valikoitui ensin puuleikkaus-tyyppinen kuvitustyyli, ja sen jälkeen hän siirsisaman tyylin kirjan nimeen. Hän sanoo pitä-neensä lähtökohtanaan, että tekstiblokki itses-sään on kuvitus, kannen ”kakkoskuvitus”. Kir-

jaintyylin tietoisia malleja tai vaikutteita hän eiosaa nimetä.¹²⁰

Amerikkalaisen Freeman Crawn erikoinen Ad Lib -kirjaintyyppi (ATf, 1961) edustaa osin samaa tyyliä. Craw otti siihen vaikutteita 1800- luvun puukirjakkeista ja paperiin leikattujen kir-jainten kömpelyydestä.¹²¹ Kirjainten ulkoreunanääriviivoissa on normaaliin tapaan kaaria, muttasisämuodot Craw tekikin kulmikkaiksi. Kirjai-miin tehdyt viisteet ja epätasainen, hyppivä vai-kutelma ovat Louhen ja Crawn kirjainten yhtei-siä ominaisuuksia, mutta varsinaista muotovas-taavuutta niillä ei ole.

3 TypOgRAfIAN jA TEkSTAukSEN käyTäNTEITä SuOmESSA

60

122. Kirjainten paksujen ja ohuiden viivojen sekoittami-seen ja huolettomalta näyttävään tekstausjälkeen perustuipaljon myöhemmin myös Neville Brodyn Harlem-kirjain-tyyppi (FontFont 1993).

123. Hannu Paalasmaa 9. 7. 2008.

61. Kirjan suojapäällys. Martti Mykkänen, 1958. 62. Ulano-kalvosta leikatuin kirjaimin”tekstattu” kirjan nimi. Matti Louhi, 1968.

64. TV2:n Robotti Rops -ohjelmanlopputekstiplanssista näkyy selväyhteys Edward Benguiatin inter-lock-ideaan. Hannu Paalasmaa,1968.

66. Interlock-idean sovelluskirjan päällyk-sessä. RaimoRaatikainen,1976.

65. Ed Interlock -kirjaintyyppi.Edward Benguiatja House Indus-tries, 1960-luku/2004.

63. Ad Lib -kirjaintyyppi. Freeman Craw, 1961.

120. Matti Louhi 27. 10.2008.121. Macmillan 2006: 70.

aina valinneen valomainosten kirjaintyyliksigeometrisen groteskin tai jonkin kokeellisen, liioiteltuja kirjainmuotoja sisältävän kehitelmänsiitä.¹⁴¹ Niiden rinnalla esiintyy harvakseltaanerilaisia script-tyylejä, esimerkkeinä KotkanSuomalainen Säästöpankki (P. E. Blomstedt,1935) ja Kansanravintola Alkola Iso-Roobertin-kadulla Helsingissä (Kaarlo Borg, 1937).

Funktionalismin valta-asemaa ilmentää se,että 1935 Arkkitehti-lehden toimitus suositteliarkkitehtejä käyttämään piirustustensa selityk-sissä tietynlaista kirjaimistoa, josta lehti esittimallinkin. Se oli laihaa, liioitellun geometristagroteskia ja piirrettävissä harpilla ja viivoitti-mella.¹⁴² Siksi se oli myös hyvin keinotekoista,konstruoidun näköistä.

Myöhempiä tyylejäScript-tyylin osuus vaikuttaa kasvaneen pinta-neonissa 1950-luvulla. Neonputken avulla ei ko-vin hyvin voida jäljitellä tekstauksessa tapahtu-neita scriptin tyylimuutoksia, mutta se oli teh-tävissä kirjainrunkojen avulla. Katsomalla vieläsäästyneitä valojen runkoja on tunnistettavissatyypillinen 1950-luvun suomalainen script-tyyli,esimerkkeinä Simolinin tavaratalo Porvoossa(neonvalot 1951) ja Koto-Kenkä NurmijärvenKlaukkalassa (neonvalot 1955 tai myöhemmin).

NEONVALOmAINOSTEN kIRjAINTyyLIT

73

141. Havainto perustuu Arkkitehti-lehdissä vuosina 1935–38 esiteltyihin uusiin julkisiin rakennuksiin.

142. Arkkitehti 8/1935: 30.

Katukuvan kirjaintyylejä 30-luvun HelsingissäHelsingissä 1930-luvulla otetuista yökuvista¹⁴⁰näkyy, että sillä vuosikymmenellä valomainok-siin käytettiin useita groteskin tyylejä muttaniissä oli lähes aina geometrinen perusta.

Alkuperäisen elokuvateatteri Maximin artdeco -henkiset kirjaimet (valmistaja Oy SuomiNeon) on kuvattu 1931 ja Raken rautakaupan1933. Geometrisellä tyylillä toteutettu iskulause”Valitkaa SUOMA kappa” (valmistaja Oy SuomiNeon) on kuvattu 1935. Etelä Esplanadi 14:n jaKasarmikadun kulmaan toteutettiin kaikkiA. Ahlströmin uuden liiketalon valomainoksetgeometrispohjaisella groteskilla 1937. Talon ala-kerrassa olivat Strömbergin ja Grönblomin liike-huoneistot.

Leveää, vahvasti neliömäistä groteskia on valokuvattu Lassila & Tikanoja Oy:n (valmistajaOy Suomi Neon) valoissa Etelä Esplanadi 18:n ja Korkeavuorenkadun kulmassa vuonna 1939. Kapeaa, vanhempaan malliin perustuvaa grotes-kia on kuvattu 1935.

Uusien julkisten rakennusten arkkitehtuuriahallitsi 1930-luvulla funktionalismi. Uudisraken-nuksia piirtäneet arkkitehdit näyttävät lähes

3 TypOgRAfIAN jA TEkSTAukSEN käyTäNTEITä

72

140. Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmat.

84. Kokeellista pitkälle pelkistetty geometristä grotes-kia ja sen parina geometrispohjaisia script-kirjaimiaKotkan Suomalaisen Säästöpankin neonvaloissa.

82. Rake-rautakaupan art deco -valot Erottajankatu4:ssä. Kuvattu 1933.

83. Strömbergin myymälän geometrisvaikutteiset neonvalot Eteläesplanadi 14:ssä. Kuvattu 1937.

85. Arkkitehti-lehden suositus arkkitehtien tekstauskirjaimistoksi. 1935.

87. Koto-Kenkä, Klaukkala. Script-tyyliset neonvalotvuodelta 1955 tai hiukan myöhemmin.

86. Simolinin tavaratalo, Porvoo. Rapistuneet script-tyyliset neonvalot ovat vuodelta 1951.

4.1 Kalevala-kirjakkeen koeversio (1932)

Kalevala-kirjakkeen koeversio on ainoa suoma-lainen metallista valettu kirjaintyyppi. Siitäsyystä se on poikkeuksellinen hanke suomalai-sen kirjaintyyppisuunnittelun ja suomalaisenkirjapainotaidon historiassa. Se on myös ainoahanke, josta on säilynyt runsaasti luonnoksia jataustatietoja.

Kirjakkeen suunnittelu ja valmistus liittyi Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) pitkäaikaiseenSuur-Kalevala-hankkeeseen. Koko teos oli määrälatoa uudella suomalaisella Kalevala-kirjakkeella.Taidehistoriallisessa kirjallisuudessa kirjakkeenkäsittely on ollut olematonta.²²⁴ Se on häm-mästyttävää, sillä monistakin lähteistä voi pää-tellä, että hän koki Suur-Kalevala-työn taiteili -jan uransa tärkeimmäksi tehtäväksi. Eräässä kir-jeessään WSOY:lle hän kirjoitti muun muassa,että ”– – Koko elämäni ajan olen, vaikka alussaitsetiedottomasti tälle tehtävälle [Suur-Kale -vala-työlle] valmistautunut”.²²⁵ Suur-Kalevala-työn eri vaiheista kertoessaan hän kutsui juuriKalevala-kirjakkeen toteuttamista ”lempiajatuk-sekseen”.²²⁶

Tyylilliset tavoitteetKalevala-kirjakkeen tavoitteena oli muotonsavälityksellä kuvastaa suomalaiskansallisuutta.Hanke oli vireillä vuosikymmeniä, ainakin vuo-desta 1909 hänen kuolemaansa asti.

Suomalaisessa kirjapainomaailmassa käytiin1900-luvun kolmella ensimmäisellä vuosikym-menellä pitkään keskustelua kansallisen kirjain-tyylin luomisesta, ja siihen keskusteluun Kale -vala-kirjakekin liittyy. Keskustelun tärkein foorumi oli Kirjapainotaito-lehti. Sivuutan kui-tenkin tässä suuren osan tuosta keskustelusta,sillä se on esillä tutkimukseni luvussa 3.2, ja sitäon aiemmin käsitelty muissa yhteyksissä.²²⁷

Kuitenkin yksi siihen liittyvä kirjoitus on syytämainita juuri tässä: Eemeli Mäki kirjoitti vuonna1917 Kirjapainotaidon kahdella ensimmäisellä sivulla otsikkonaan ”Kalevala-fraktuura”. Häntoivoi tai jopa vaati painokkaasti, että Suur- Kalevalaan saadaan ”oma suomalainen tekstikir-jain, oma erikoispiirteinen, suomalaisen taiteili-jan luoma Kalevala-fraktuura”. Tämän tehtävänhän halusi ohjata nimenomaan Akseli Gallen-Kallelalle.²²⁸

Koko Suur-Kalevala-hankkeen syntysanat –kirjaketta myöten – Akseli Gallen-Kallela oli lau-sunut jo helmikuun 1909 Valvoja-lehdessä. Siinämainitaan, että Suur-Kalevalan teksti ”painet -taisiin erinäisillä tätä varten tehdyillä kirjak-keilla”.²²⁹ Tuossa vaiheessa keskustelu kansalli -sesta kirjakkeesta oli innostunutta, mutta kunKalevala-kirjakkeen koeversio valmistui yli 20vuotta myöhemmin, keskustelu oli jo hiipunut.

Kirjapainotaito-lehdessä vuonna 1922 AkseliGallen-Kallela kertoi kirjakeasiasta seuraavasti:”Minulla on vakaa aikomus Suur-Kalevala-työssäkehittää erityisesti kirjaketypografiaa määrät-tyyn suuntaan, mikä voisi jäädä tuleville polvilleohjeeksi ja olisi sovellutettavissa muunkinlai-seen yleiseen kirjatyöhön.”²³⁰

Sopivaan kirjasintyyliin – kuten antiikvan taifraktuuran paremmuuteen – hän ei siinä yhtey-dessä ottanut kantaa: ”Pääasia on että uusi kir-jaketyyli uskollisesti seuraa kansan omia perin-näisiä muoto- ja kauneusvaistoja.”²³¹ Kuitenkinjää epä selväksi, millainen tämä kansan yhteinenmuoto- ja kauneusvaisto voisi olla ja voiko kir-jakkeen tekijä tai kukaan muukaan päästä siitäselville.

Suur-Kalevala-työ eteni hitaasti ja oli välilläkauan taka-alalla. Pitkän tauon jälkeen Gallen-Kallela innostui siitä uudestaan vuonna 1925,jolloin hän oleskeli ensin Taosissa Uudessa Mek-sikossa ja toukokuusta alkaen Chicagossa sikä-

99

224. Käsittely on rajoittunut lähinnä opinnäytteisiin. PirjoLipasti käsitteli Kalevala-kirjaketta taidehistorian prosemi-naariesitelmässään 1988 ja Teemu Heinilehto taiteen mais-terin opinnäytetyössään 2009. Mutta esimerkiksi Onni Ok-kosen 946-sivuisessa Akseli Gallen-Kallelan elämäkerrassa(1949) Suur-Kalevalan osuus on 15 sivua ja kirjakkeen osuussiitä viisi riviä.

225. AGK:n kirje 31. 3. 1925. Teoksessa Häggman 2001: 472.226. Kirjapainotaito 12/1922: 233–234. 227. Ks. esim. Kuusela 2004 tai Heinilehto 2009.228. Mäki 1917: 99–100. 229. Gallen-Kallela 1909: 217–218.230. Kirjapainotaito 12/1922: 233–234.231. emt.

134. Yksi valetuista Kalevala-koekirjakkeista.Kirjake on kuvassa liki kahdeksankertaisena suurennoksena.

kIRjAImISTOjA jA muITA SuuNNITELmIA

171

4.10 Kirjaimistoja ja muita suunnitelmia

Sellaisia piirrettyjä aakkoston ja muiden merk-kien kokonaisuuksia, joita ei ole jalostettu kir-jaintyypeiksi, kutsun kirjaimistoiksi. Ne eivät oletulleet julki, elleivät tekijät itse ole jossain yh-teydessä niitä esitelleet; voidaankin olettaa, ettäniitä löytyisi takavuosikymmenten graafisenalan ammattilaisilta lisää. Seuraavilla sivuilla onOlof Erikssonin ja Erkki Ruuhisen kirjaimistojasekä Pekka Loirin kirjankansigrafiikkaan liitty-vää kirjainmuotoilua. Neljäntenä on mukanaTopi Vikstedtin antiikvasuunnitelma, johon liit-tyy kiintoisia vaiheita mutta joka ei ehtinyt ke-hittyä ajatusta pitemmälle.

Olof Erikssonin kirjaimistot (1961 ja 1963)Olof Eriksson (1911–1987) oli tunnettu heral-dikko, graafikko sekä Taideteollisen oppilaitok-sen tuntiopettaja 1950–75. Koulutuksensa hänsai Taideteollisessa keskuskoulussa 1933–36.Hän piirsi merkittävän määrän Suomen kunnan-vaakunoista ja piti opetustyönsä ja runsaan kir-joittelunsa avulla yllä tietoisuutta tekstauksen jakirjainten historiasta. Hänen merkityksensäklassisen perinteen siirtäjänä oli huomattavavuosikymmenien ajan. Hänen vakituinen työnsäoli Stockmannin mainososastolla, jossa häntyöskenteli piirtäjänä ja tekstaajana 1937–48 ja1949–68. Välissä hän toimi hetken Oy Kauppa-mainoksen piirtäjänä.⁴¹⁸

Erikssonilta tunnetaan vain kaksi kirjaimis-toa. Niiden originaalit eivät liene säilyneet, silläne eivät ole Erikssonin arkistossa Kansallisarkis-tossa. Kirjaimistojen nimet ovat Médaille II(1961) ja Le Pinceau (1963). Viimeksi mainittuesiintyy kahdella nimellä: Vuonna 1974 painet-tiin Kirjapainotaito-Graafikko-lehteen reproduk-tio, jossa sen nimi on Stella Polaris. Myöhemminvuonna 1981 sama kirjaimisto esiintyi pienempi-kokoisessa reproduktiossa Le Pinceau -nimellä.

Molemmat kirjaimistot ovat rakenteeltaanyksinkertaisia, ja niiden päätteet ovat käytän-nössä vain pieniä levennyksiä kirjainrunkojenpäissä. Varhaisempi Médaille II on hyvin vankka-rakenteinen ja soveltuu siksi hyvin kaivertami-seen ja metallivalantaan. Sen nimikin antaa viit-teitä käyttötarkoituksesta.

Kirjaintyylien luokittelussa Médaille II kuuluuVoxin incises-kategoriaan eli suomeksi ”kaiver-retun kaltaisiin”. Médaille II:n niukat päätteettuovat mieleen Berthold Wolpen Albertuksen(1932–40), mutta Médaille II:n muoto on täysintoinen – se on leveämpää, ja kaariakin sisältävätkirjaimet ovat tavallista neliömäisempiä.

Neliömäisyyden ja pienten päätteiden osaltayksi edeltäjä on Karl-Erik Forsbergin Gustavus-suuraakkosto. Se valmistui 1950-luvun lopulla jaoli alkuaan tarkoitettu kiveen hakattavaksi elipiirtokirjoituksiin.⁴¹⁹ Gustavus on kuitenkin vielätasavahvempaa ja leveämpää kuin Médaille II,eivätkä nämä kaksi kokonaisuudessaan ole sa-mansukuisia.

Erkki Ruuhisen mukaan hiukan kulmikas taineliömäinen ympyrän muoto on peräisin Her-mann Zapfilta.⁴²⁰ Se esiintyy Zapfilla jossainmäärin jo Michelangelossa (1950) mutta selvem-min Meliorissa (1952), joka on melko kulmikassanomalehtiin tarkoitettu antiikva.⁴²¹ Zapfilla

4 SuOmALAISET kIRjAINTyypIT

170

418. Elämäkertatiedot: KA, Olof Erikssonin kokoelma. 419. Forsberg 1994: 58.420. Erkki Ruuhinen 30.6. 2009.421. Nämä muotovaikutteet Zapf sai tutkiessaan piirtokir-

joituksia Firenzessä Italian-matkallaan 1950. – Carter 1987:148 ja Illuminating Letters n:o 4 (2009).

239. ja 240. Yllä Médaille II, 1961.Alla Le Pinceau, 1963,

myöhemmältä nimeltään Stella Polaris.

238. Melior. Hermann Zapf, 1950.

ABCDEFGHIJKOPabcdefghijkop

237. Gustavus. Karl-Erik Forsberg,1950-luvun loppu.