KKirkonpalwelijairkonpalwelija 1120202020KKirkonpalwelijairkonpalwelija

Opinto- ja koulutuspäivätsiirretty 20.–21.10.2020

Kirkonpalwelija

Neuvottelutuloksia ja pääsiäistä odotellessa

Etukannen kuva; Temppelinaukion kirkko, Helsinki: Kari Hartikainen

Kumpi menee ensin maaliin, työehto-sopimusneuvottelut vai pääsiäinen? Tätä kirjoittaessa helmikuun lopulla, tai siis viimeisenä päivänä 29.2 vain muutamalla alalla on päästy neuvot-teluissa maaliin. Paljon puhuttiin Tek-nologiateollisuuden ja Teollisuusliiton välisestä sopimuksesta, että se näyt-tää muille suuntaa. Siellä palkkoja ko-rotetaan 3,3 prosenttia 25 kuukaudes-sa, 0,13 prosenttia sopimuskuukaut-ta kohden. Tälle vuodelle korotus 1,3 prosenttia ja ensi vuonna 1,4 prosent-tia sekä työnantajan päättämällä taval-la 0,6 prosenttia viimeistään vuoden 2021 alkupuolella.

Kuntapuolen virka- ja työehtosopi-muksen neuvottelutilanne vaikuttaa olennaisesti myös Kirkon neuvottelui-hin. Nykyinen sopimus on voimassa

maaliskuun loppuun, mutta on mah-dollista, että joudutaan sopimuksetto-maan tilaan ennen uuden sopimuksen syntyä. Saas nähdä minkälaisiin sopi-muksiin päästään kirkossa.

Kirkon töissä 1/2020 on ilmesty-nyt, kannattaa lukea, ja erityisesti Pek-ka Pietisen kirjoitus Tehtäväkohtaises-ta palkanosasta täsmennetty yhteinen ohjeistus 1.1.2020 alkaen. Tehtävän kuvaus on kaiken perusta! Työnantajal-la (= esimiehellä) on velvollisuus huo-lehtia, että tehtävänkuvaus on ajanta-sainen ja että se käsitellään vähintään vuosittain yhdessä kunkin työntekijän kanssa kehityskeskusteluissa.

Hiljainen viikko (kärsimysviikko, pii-naviikko) alkaa sunnuntaina 5.4.2020 ja päättyy lauantaina 11.4.2020. Hil-jaisella viikolla muistellaan Kristuksen

kärsimyskertomusta, ja viikko päättyy pääsiäiseen, eli Kristuksen ylösnou-semusjuhlaan. Tämä viikko on monel-le kirkonpalvelijalle, yksi niitä kiireisem-piä ja työntäyteisin viikko vuoden aika-na, mutta koittakaa jaksaa. Tukekaa ja auttakaa toinen toistanne työssänne.

Pääsiäisen odotusta ja neuvottelutu-loksia odotellessa 29.2.2020.

Harri KosolaKirkonpalvelijat ry puheenjohtaja

Kuva

: Jor

ma

Ikon

en

2

Kirkonpalwelija

Joulun salaisuus (Luuk. 2: 1-20)

Pääsiäisaamun tapahtumat Jerusale-min alueella noin 2000 vuotta sitten antoivat uuden näkökulman ihmiselä-män tarkoitukselle. Haudalle menneet Jeesuksen läheiset toivat maailmalle ilosanoman: Hän elää. Jeesus ei ollut kuollut, vaan hän oli noussut kuolleista niin kuin hän oli ennustanut ennen kuo-lemaansa opetuslapsilleen.

Papit saarnaavat tänäkin pääsiäise-nä seurakuntiemme jumalanpalveluk-sissa tästä ilosanomasta: Hän elää. Tuon sanoman äärellä ihmisen on hy-vä rauhoittua ja levähtää. On hyvä poh-tia, mitä hiljaisen viikon ja pääsiäisen kertomukset Jeesuksen viimeisistä vaiheista meille merkitsevät. Ovatko nuo tapahtumat vain kaunis kertomus vai ovatko ne todella tapahtuneet? Jos vastauksemme on jälkimmäinen, niin mikä on sen vaikutus silloin elämääm-me. Mitä tuosta Kristuksen elämän so-vituksesta, lunastuksesta ja ristinkuo-lemasta voisi siirtyä elämämme pe-rustaksi? Jos taas vastauksemme on edellinen, niin silloin käsityksemme ih-miselämän merkityksestä ja tarkoituk-sesta on toisenlainen.

Kristus kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi, näin ortodoksit laulavat pääsiäisyön juma-lanpalveluksissa. Siinä on lyhyesti ja ytimekkäästi sanoitettu, mistä pääsi-äisen ilosanomassa on kysymys. Hän elää juuri sen tähden, että me saisim-me syntimme anteeksi ja pelastuisim-me yksin armosta, yksin uskosta Kris-tuksen tähden iankaikkiseen elämään.

Jeesus omalla kuolemallaan valmis-ti meille tien taivaan kotiin. Tätä kris-tillinen kirkko julistaa kaikkialla maail-massa. Siinä on punainen lanka kaikel-le sille, miksi me olemme Jumalan luo-mia ihmisiä ja siksi Hänelle äärimmäi-sen tärkeitä ja rakkaita. Voiko olla sen suurempaa rakkautta ihmistä kohtaan kuin oman Pojan, Jeesuksen Kristuk-sen uhraaminen, jotta me pelastuisim-me. Tämä on ihmisjärjelle käsittämä-tön asia.

Maailmassa tapahtuu koko ajan ikä-viä asioita, jotka uhkaavat olemassa-oloamme. Ihmisillä on pelkoa ja hätää koronaviruksen takia. Pakolaisia yrit-tää sodan jaloista pois kohti Euroop-

paa. Kreikan rajalla on parhaillaan me-nossa kriisitilanne. Monia tapahtumia perutaan koronaepidemia takia. Maa-ilman talous yskii. Ilmastomuutos uh-kaa maapalloamme. Mitähän Jeesus sanoisi, jos Hän olisi täällä meidän jou-kossamme. Millaisen saarnan Hän pi-täisi? Mitä jos pääsiäisenä menisim-me läheistemme haudalle rauhoittu-maan ja hiljentymään? Sytyttäisim-me siellä kynttilän palamaan ja katsoi-simme taaksemme noin 2000 vuoden päähän, mitä silloin Jerusalemissa ta-pahtui. Jospa siinä hetkessä saisimme kiinni siitä, mikä vaikutus Jeesuksen haudalta lähteneellä viestillä: Hän elää, oli ja on ihmiselämän syvimmän salai-suuden ymmärtämiselle.

Jeesuksen haudan suulta viedään viesti kauas, maiden ääriin saakka: Herra elää, hän on keskellämme, Kris-tus on ylösnoussut! (virsi 91:5)

Keijo Toivanen Kunniasuntio

Hän elää (Joh. 20: 1-10)Ku

va: J

orm

a Ik

onen

3

Kirkonpalwelija

Tätä kirjoittaessani on sydäntalvi ja tammikuun viimeinen päivä. Kuulin, että Espoon Tapiolan uurnalehdossa kaivettiin ruohonleikkureita varastosta. Samaan aikaan pohjoisimmassa Suo-messa on hanget, korkeat nietokset huippulukemissaan.

Suomi on pitkä ja laaja maa, jonka eri puolilta olevissa kirkoissa kirkonpalve-lijat työskentelevät. Onkin ilo toivottaa teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi kesäiseen pääkaupunkiimme Kirkon-palvelijoiden Opinto- ja neuvottelupäi-ville tapaamaan uusia ja vanhoja kol-legoja, verkostoitumaan ja voimaantu-maan yhteisten intressien äärelle.

Juhlamessumme pidetään Temp-peliaukion kirkossa, joka on yksi suo-situimmista turistikohteista Helsingis-sä. Kotiseutuni ja työpaikkani Espoon-lahden kirkko on samojen arkkitehtien, Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnit-telema. Molempien kirkkojen väri- ja muotomaailma on samankaltainen ja vaikuttava, lohkottu graniittiseinä on erityisen mieleenpainuva.

Edelliset Kirkonpalvelijoiden Hel-singin päivät pidettiin vuonna 2000. Nyt onkin mainio tilaisuus juhlia kaksi-kymppisiä!

Lämpimästi tervetuloa!

Juhlatoimikunnan puolesta

Toini Tissari

Pidämme huoltaKun tätä kirjoitan, virusrajoituksia on pi-dennetty toukokuun puoliväliin, ravin-tolat suljetaan kahdeksi kuukaudeksi ja me, jotka asumme ja olemme töis-sä Uudellamaalla, olemme olleet ’rajan takana’ kolme päivää.

Kaikki on toisin, myös seurakuntatyö ja seurakuntien työntekijöiden työ: ei ole mitään säännöllistä toimintaa, ju-malanpalvelukset ovat verkossa ja niin edelleen. Mitä meidän pitää tässä ti-lanteessa tehdä? En todellakaan tiedä, mutta ehkä voin jotain ehdottaa.

Jatkamme tietysti töiden tekemis-tä. Toisin kuin etenkin yksityisillä pal-velualoilla, työpaikkamme ja palkan-maksumme ei ole uhattuna. Työnanta-jan ja esimiesten velvollisuus on antaa muita tehtäviä, jos omat on vähissä – olkoon se vaikeissa tilanteissa olevien seurakuntalaisten auttamista tai vaikka verkkotyötäkin.

Me emme suostu noin vain lomau-tuksiin. Juuri nyt työnantajillamme ei ole niihin tarvetta, koska seurakuntien talouksiin nykytilanteella ei ole vielä vaikutusta. Jos ehdotuksia lomautta-misiin tulee, olemme yhteydessä luot-tamusmiehiin: he kyllä tietävät, miten pitää toimia. Missään nimessä emme

itse ilmoittaudu vapaaehtoiseksi lo-mautettavaksi.

Virka- ja työehtosopimuksemme on umpeutunut tämän lehden ilmestyes-sä eikä uutta ole ehkä saatu valmiiksi, koska virustilanne vaikuttaa myös so-pimusneuvotteluihin. Me kuitenkin toi-mimme niin kuin sopimus olisi edel-leen voimassa, koska sopimuksilla on ’jälkivaikutus’ umpeutumisen jälkeen. Pidämme huolen, että myös esimie-het jatkavat sopimuksen noudattamis-ta ja jos eivät jatka, olemme yhteydes-sä luottamusmiehiin: he kyllä tietävät, miten pitää toimia.

Kirkonpalvelijat ovat onneksi työajas-sa olevia: uudella työaikalailla ei ole vai-kutusta meidän työhömme. Ja sopi-musneuvottelumme ovat kyllä eden-neet ja voi olla, että nykytilanne itse asiassa edistää neuvotteluja.

Me pidämme vuosilomamme ja muistamme, että työnantajalla on oi-keus päättää loman ajankohdasta. Pi-dämme kuitenkin huolen siitä, että työntekijää on kuultava ennen loma-päätöstä. Ja pyrimme siihen, että osan lomasta voi pitää lomakauden (touko-kuun alusta syyskuun loppuun) jälkeen, koska lomalle on tarvetta myös sitten,

kun toiminta palautuu normaaliksi.Me vietämme pääsiäistä. Kun em-

me voi viettää pääsiäistä tapojemme mukaan kirkoissa ja kappeleissa, vie-tämme sitä kotona pienen seurakun-nan läsnä ollessa. Jumala on siellä, missä seurakunta kokoontuu.

Ja ennen kaikkea pidämme huolta lä-himmäisistä ja itsestämme.

Seurakuntien työ ei onnistu ilman kirkonpalvelijoita poikkeustilanteessa ja itse asiassa poikkeustilanteessa kir-konpalvelijoiden työ on entistäkin mer-kittävämpää!

Hyvää pääsiäistä,Antti Ruuskanen

Lämpimästitervetuloa!

4

Kirkonpalwelija

Paastonaika on alkanut. Tätä kirjoitta-essani on tuhkakeskiviikko. Olen juu-ri palannut vaimoni kanssa Valamon luostarista Heinävedeltä. Vietimme siellä pari vuorokautta omaehtoista "retriittiä."

Valamo on näin perusluterilaiselle, entiselle kirkon työntekijällekin viehät-tävä paikka. Olemme siellä useita ker-toja olleet, niin kesällä kuin talvellakin. Kesällä siellä on paljon turisteja ja ohi-kulkijoita kuten pitempiaikaisiakin vie-railijoita. Sen sijaan talvella juhla-aiko-jen ulkopuolella siellä saa nauttia rau-hasta ja hiljaisuudesta. Sitä lähdimme nytkin hakemaan ja sitä saimme mitä tilasimme!

Ulkoilimme ja nautimme talves-ta. Täällä Hämeenlinnan seudulla ei ole yhtään lunta, mutta Valamossa oli vähän vanhaa lunta ja uuttakin sa-toi. Luostarin alueeseen kuuluu sato-ja hehtaareja metsää ja niihin on muo-dostunut mukavia reittejä.

Luostarilla on oma hautausmaa jo-hon on haudattu piispoja ja munkkeja jotka ovat vaikuttaneet Valamon luos-tarin elämään. Mielenkiintoisia sinne haudattuja ovat myös Elina Karjalainen ja Pentti Saarikoski.

Hautausmaalta lähtee Rukousmet-sän polku. Sen varrella on muutamia levähdys-ja hiljentymispaikkoja se-kä rakennelmia. Kallioiselle mäelle on pystytetty jykevä risti Golgatan tapaan.

Toinen mielenkiintoinen reitti läh-tee luostarin pihapiiristä ympyräreitti-nä Matkamiehen ristille Juojärven ran-taan. Näin vähälumisena talvena mo-lemmat reitit oli hyvin kuljettavissa ja-lan.

Luostarin kirkossa järjestetään päi-vittäin tilaisuuksia. Käyntimme aika-na palvelukset olivat aamulla kello 6 ja illalla kello 17 ja 19. Luostarin veljes-töön kuuluu tällä hetkellä kymmenkun-ta pappismunkkia, diakonia ja noviisia. Palveluksien pitäminen kuuluu heidän kuuliaisuustehtäviin.

Kirkko on kaunis jota suuret ikonit ja muu sisustus kaunistaa lisää. Palvelus ei oikein tahdo avautua luterilaiselle, mutta siellä saa olla sellaisena kuin on, uskoasi ja kirkkokuntaasi ei kysytä. Ih-

miset tulee ja menee perään ei katso-ta. Ainakin me olemme siellä niin koke-neet. Luostarin johtaja Igumeni Sergei oli mukana niissä palveluksissa missä kävimme.

Kahvila-ravintola Trapesan ruoka oli erinomaista. Koska paasto oli alkanut buffet oli vähän niukempi kuin muul-loin, mutta sen koimme pelkästään hy-vänä asiana. Veljestö kävi siellä myös, mutta he noudattivat paastoa toki kuu-liaisemmin kuin me!

Valamo on tunnettu myös viinistään. Sen ehtoollisviiniä käyttää esimerkiksi Hämeenlinna-Vanajan seurakunta.

Luostari on monessa asiassa oma-varainen ja sillä on vapaaehtoisia tuki-joita eripuolella maata. Vapaaehtoisia on mukana myös päivittäisessä toi-

minnassa ja monet heistä on luterilai-sia uskoltaan. Luostarin museossa on hieno kokoelma ikoneja ja muuta or-todoksisuuteen kuuluvaa esineistöä. Käydessämme siellä päivystäjänä oli ihana luterilainen Valamon ystävä.

Tämä vuosi on luostarin juhlavuosi. Tulee kuluneeksi 80 vuotta kun toimin-ta alkoi Heinävedellä. Siellä on monen-laista tapahtumaa juhlavuoden mer-keissä.

Valamo sijaitsee lähes keskellä ei mi-tään. Niinpä sinne ei yllä valosaaste jo-ta kaikkialla, ainakin kaupungeissa, ny-kyään on. Siksipä illalla oli hieno kat-sella kirkasta tähtitaivasta ja kuunnella hiljaisuutta jonka rikkoi vain ajoittainen lämpökeskuksen humina. Tähtitaivaan alla ja hiljaisuuden keskellä mikä on ih-minen tämän kaiken rinnalla.

Toivotan kaikille kirkonpalvelijaystäville hyvää paastonaikaa ja Riemullista Pää-siäistä !

Tarinoi Osmo

Valamossa!

5

TIISTAI 20.10.2020

8.00 Tulokahvit ja ilmoittautuminen * Original Sokos Hotel Presidentti Eteläinen Rautatiekatu 4, Helsinki

9.00 Kesäpäivien avaus * Kaarlo kokoustila * Harri Kosola, puheenjohtaja, Kirkonpalvelijat ry * Puheenjohtaja Antti Ruuskanen, Kirkon alat ry * Toiminnanjohtaja Paula Aaltonen, Kirkon alat ry * Töölön seurakunnan edustaja * Wille Riekkinen, Emerituspiispa

10.00 Työikäisten mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy * Kaarlo kokoustila * Marja-Liisa Kiiski, diakoni, Espoonlahden srk * Liisa Pohjonen, diakoni, Espoonlahden srk

11.30 Lounas * Presidentti-sali Original Sokos Hotel Presidentti

13.00 Työmarkkinatilanne * Kaarlo kokoustila * Paula Aaltonen, Kirkon alat ry * Anna Kaarina Piepponen, Kirkkoneuvos Kirkon työmarkkinalaitos

14.30 Kahvit * Original Sokos Hotel Presidentti, Kahvitori

15.00 Sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden kohtaaminen seurakunnassa * Kaarlo kokoustila * Mio Kivelä, erityisnuorisotyönohjaaja Kirkkonummen suomalainen srk

16.30 Vuosikokous * Kaarlo kokoustila Original Sokos Hotel Presidentti

18.00 Päivällinen * Presidentti-sali Original Sokos Hotel Presidentti

KESKIVIIKKO 21.10.2020

8.30 Viikkomessu * Temppeliaukion kirkko Lutherinkatu 3, Helsinki * Töölön seurakunnan edustaja * Wille Riekkinen, Emerituspiispa

Kirkkoesittely * Temppeliaukion kirkko Toni Vesterinen, pääsuntio

Valokuvaus * Temppeliaukion kirkon sisällä

10.00 Ruokahävikki seurakunnissa * Kaarlo kokoustila * Ismo Korhonen, Ruoka- ja siivouspalvelupäällikkö Hausjärven kunta 11.30 Lounas * Presidentti-sali Original Sokos Hotel Presidentti

12.30 Raamattuluento: Arvot ja hyveet * Kaarlo kokoustila * Wille Riekkinen, Emerituspiispa 14.00 Kesäpäivien päätös * Seuraavat opinto- ja koulutuspäivät 29.–30.6.2021, Turku

14.30 Lähtökahvit * Original Sokos Hotel Presidentti Kahvitori

Majoitus: Original Sokos Hotel Presidentti, Eteläinen Rautatiekatu 4, Helsinki

• Kaksi yötä, täyshoito ja osallistumismaksu, tulo hotelliin 19.10. (390,-)• Yksi yö, täysihoito ja osallistumismaksu, tulo hotelliin 20.10. (340,-)• Ei majoitusta, ruokailut ja osallistumismaksu, (250,-)Ilmoittaudu www.kirkonpalvelijat.fi tai Kari Hartikainen p. 050 520 7003 – 1.10.2020 mennessä.

Kirkonpalvelijat ry:n OPINTO- JA KOULUTUSPÄIVÄT

Helsingissä 20.–21.10.2020– Mielen hyvinvointi –

25.3.2020

Kirkonpalwelija

Kirkonpalvelijat ry:nVUOSIKOKOUS

pidetään tiistaina 20.10.2020 klo 16.30 Original Sokos Hotelli Presidentti, Kaarlo kokoustila,

Eteläinen Rautatiekatu 4, Helsinki.

Kirkonpalvelijat ry:n hallitusHarri Kosola, puheenjohtaja Kari Hartikainen, sihteeri

Seinäjoki 24.3.2020

Temppelinaukion peruskallion sisäl-le louhittu kirkko on Helsingin suosi-tuin nähtävyys ja tärkeä arkkitehtuuri-nen kohde. Vaikuttava tunnelma, upea arkkitehtuuri ja erinomainen akustiik-ka ovat tehneet kirkosta suositun niin matkailijoiden, paikallisten kuin konser-tinjärjestäjienkin joukossa. Temppelin-aukion kirkko on kuitenkin ennen kaik-kea kirkko – paikka ihmisten pysähtyä, rukoilla ja hiljentyä.

Arkkitehtiveljekset Timo ja Tuomo Savolainen voittivat vuosina 1960–61 pidetyn arkkitehtikilpailun ehdotuksel-laan ”Kivikirkko”, jossa kirkkosali upo-tettiin kallion sisään. Heidän radikaa-li suunnitelmansa herätti kohua, mut-ta rakennus on kasvanut osaksi Hel-

singin kulttuurikuvaa ja on arvostettu nähtävyys ja suosittu hääkirkko. Kirk-ko on valmistunut 1969.

Peruskallioon louhittuun kirkkoti-laan astutaan katutasosta. Soikeah-ko kirkkosali kylpee päivänvalossa, jo-ka pääsee saliin kallioseinän ja kupa-risen kattokupolin välissä sijaitsevista kattoikkunoista. Kupolin halkaisija on 24 metriä ja lakipiste 13 metriä lattias-ta. Seinien louhospinta on akustisista ja esteettisistä syistä jätetty karkeaksi. Kivipintoja elävöittää kallionhalkeamis-ta valuva vesi, joka johdetaan pois lat-tian alla kulkevia kanavia pitkin. Poraus-jälkiä ei ole poistettu seinistä, sillä työ-menetelmät on haluttu jättää näkyviin. Seinien korkeus on 5-9 metriä.

Kirkkosalin alttariseinänä on jääkau-den aikainen kallionhalkeama. Alttari-pöytä on tasaiseksi sahattua graniittia, salin lattia on hiottua betonia ja saar-natuoli teräsbetonia. Kirkonpenkit ovat koivua. Alttarikrusifiksin, kastemaljan ja kyntteliköt on takonut taiteilija Kauko Moisio. Kirkkosalin tekstiilit on suunni-tellut tekstiilitaiteilija Tellervo Ström-mer ja kirkon ympärillä vihertävät kal-lioistutukset on suunnitellut puutarha-arkkitehti Erik Sommerschield.

Kirkkoa kiertävä kivimuuri on ladot-tu louhoskivistä. Temppelinaukion kir-kossa ei ole kelloja. Kellojen tilalla soi-tetaan Taneli Kuusiston säveltämä kel-lopelisävelmä, joka soi kirkon ulkosei-nissä olevista kovaäänisistä.

Temppelinaukion kirkko

7

Kirkonpalwelija

Kirkonpalvelijat ry:nhallitus 2020HARRI KOSOLApuheenjohtajapuh. 050 362 0059harri.kosola@evl.fi ARJA AURANENvarapuheenjohtaja puh. 040 541 9123arja.auranen@evl.fi KARI HARTIKAINENsihteeriPL 421, 70101 KUOPIOpuh. 050 520 7003kirkonpalvelijat@kolumbus.fikari.hartikainen@evl.fi TOINI TISSARIpuh. 050 432 4530toini.tissari@evl.fi

KIRSI ROMOpuh. 040 049 9300kirsi.romo@evl.fi

ARTO TAMPIOpuh. 0400 296 239arto.tampio@evl.fi

ANNA JÄKÄLÄpuh. 044 719 1503anna.jakala@evl.fi

JAAKKO KARHUpuh. 0400 185 296jaakko.karhu@evl.fi

MARI ANTILApuh. 040 834 8413mari.antila@evl.fi

ARI HAAPOJApuh. 050 339 2898ari.haapoja@evl.fi

Pandemia siirtääopintopäiviämmeKoronaviruspandemia näkyy ja tun-tuu myös Kirkonpalvelijat ry:n opin-to- ja koulutuspäivien pitämiseen, jotka oli suunniteltu pidettäväksi Helsingissä kesäkuussa. Koska epi-demian voimissaan oloa ei voida ennustaa, yhdistyksen hallitus on työvaliokunnan esityksestä päättä-nyt siirtää opintopäivät pidettäväksi 20.–21.10.2020. Paikka pysyy edel-

leen samana eli Original Sokos Ho-tel Presidentti, Eteläinen Rautatieka-tu 4, Helsinki.

Korona-viruksesta aiheutuvat toi-menpiteet vaikuttavat meihin kaik-kiin. Toivotaan, että jäsenkuntam-me pysyy muiden muassa terveenä ja näemme lokakuussa Helsingissä!

Sihteeri Kari Hartikainen

PitkäperjantaiPitkäperjantai paljastaa mikä oli, ja on Jumalan rakkauden

hinta. Juuri Jeesuksen hyvyys, hänen rakkautensa ja hänen rohkeutensa johtivat hänet väistämättä ristille.

Kristus sanoo meille: Minä olen syntisi sovittanut. ”Se on täytetty.” Jeesuksen ristiltä meille tarjotaan syntiemme

anteeksiantamus. Miljoonat ihmiset ovat tarttuneet tähän Jumalan sanaan ja kokeneet: tämä sana kestää, sen varassa sydän saa rauhan ja elämän ilon. Sana ristissä on kristillisen uskon keskus. Suuri kirjailija tunnusti kuolinvuoteellaan: Ave

crux spes unical!” Terve risti, ainoa toivo!

Mikko Juva

8

Kirkonpalwelija

- palveleva ammattiliitto

Asemamiehenkatu 2, 6. krs., 00520 HELSINKIPuh. 0207 912 530www.kirkonalat.fietunimi.sukunimi@kirkonalat.fiToimisto on avoinna ma-pe klo 9.00–15.00.

Paula Aaltonen ToiminnanjohtajaToimiston johtaminen, hallinto-ja neuvotteluasiatPuh. 0400 236 881

Chanthy Nybergh Viestinnän koordinaattoriDigipalvelut ja visuaalinen viestintäPuh. 040 508 6606

Anna-Maria NumminenLakimiesEvl ja ort. sopimusneuvonta ja -neuvottelut, lainopillinen neuvonta, sosiaaliturva-asiat, liittojuristiPuh. 040 504 0770

Pekka PietinenLakimiesEvl ja kr. järjestöjen sopimusneuvonta ja -neuvottelut,lainopillinen neuvonta, luottamusmieskoulutusPuh. 040 775 3889

Ilona LehmusAlue- ja opiskelijatoiminta, liiton kurssit, yhteydet järjes töihin ja kouluttaviin laitoksiinPuh. 040 357 3981

Galina VoloshinaToimistosihteeriJäsenrekisteri, jäsenpalvelu, osoitteenmuutokset, kurssi-ilmoittautumisetPuh. 0400 882 012

Jaana Kovanen KirjanpitäjäTalous, laskutus, jäsenrekisteriPuh. 0400 214 437

Kirkonpalvelija-lehti ja ”Jarkki”Kirkonpalvelijat-lehden työstämisessä on 27 vuotta ollut tärkeässä osassa tuotanto-AD Jarmo Salonen.

Lehden painatus siirtyi v. 1993 Kuopioon Kirjapaino Kuopion Painotuotteeseen, jossa lehden graafisesta asusta alkoi vastata Jar-mo ”Jarkki” Salonen. Tämä ”yhteistyösuh-de” on jatkunut yhtäjaksoisesti 27 vuot-ta. Painotalon nimi vain on vuosien kulues-sa muuttunut. Kuopion Painotuote siirtyi fuu-sion myötä Suomen Graafisille palveluille. Kopijyvä osti Suomen Graafiset palvelut ja nykyisin painotalo on Grano Oy.

Jarmo Salonen jää täysin palvelleena olo-neuvokseksi 1.5.2020 lukien. Suuret kiitok-set hänelle tästä vuosikymmenien sitoutu-neesta työstä lehtemme ja yhdistyksemme hyväksi.

Lehtemme graafisesta ilmeestä vastaa Grano Oy:ssä jatkossa Anne Räisänen.

Kari Hartikainen

9

Kirkonpalwelija

Sanotaan, että mikään ei vahvista ja kannusta niin paljon kuin se, että odot-taa huomiselta jotakin. Toivo on ihmi-sen elämän perusvoimavara ja suojaa-va tekijä, joka auttaa suuntamaan kat-seen eteenpäin. Toivo antaa ihmiselle luottamusta, että koettelemuksista voi selviytyä.

Kirkon palvelustyössä kyky toiveik-kuuteen on työssä jaksamisen kannal-ta merkittävä ominaisuus.

Surevan omaisen toivottomuutta ei voi eikä pidäkään yrittää kääntää muuk-si. Kirkon tilassa omaiselle on annetta-va mahdollisuus sanoittaa tai muuten kuvata omaa toivottomuuttaan, ja on tärkeää saada ihminen kokemaan, et-tei häntä jätetä yksin. Keskustelemalla kirkon työntekijän kanssa sureva saat-taa löytää elämästään sellaisia asioita, joiden avulla hän on aiemmin selviyty-nyt vaikeista tilanteista eteenpäin. Jo-ku viisas on todennut, että ihmisen sy-vin tarve on tulla kuulluksi ja ymmär-retyksi.

Kyky ottaa vastaan toisen ihmisen toivottomuus riippuu paljon siitä, mil-lä tavoin omassa elämässään on koke-nut vastaavia tunteita. Työnohjaus ja

työtovereiden tuki auttaa kohtaamaan surevien omaisten toivottomuutta niin, ettei se tartu omaan mielentilaan. Hy-vässä työyhteisössä voidaan rehelli-sesti jakaa asioita ja keskustella ongel-makohdista. Toivosta puhuttaessa työ-yhteisön johtamisen merkitystä ei voi sivuuttaa. On tärkeää, että johtaja koh-taa empaattisesti ja arvostavasti työn-tekijänsä, kuunnellen ja kannustaen.

Toivo on positiivista suhtautumis-ta tulevaan. Sitä voidaan luonnehtia myös sanalla mahdollisuus. Elämän perusvoimavarana se kannattelee meitä, vaikka yksittäiset toiveet jää-vät toteutumatta ja joudumme koke-maan pettymyksiä. Toivo on olemas-sa meissä ja elämässämme silloinkin, kun emme sitä välttämättä itse tiedos-ta tai koe.

Toivon merkityksestä kertovat siihen läheisesti kytkeytyvät käsitteet, kuten luottamus, elämän tarkoitus, elämän-halu tai elämän nälkä. Myös luonto voi olla toivon virvoittaja. Vuodenaikojen vaihtelu muistuttaa meitä siitä, että elämä kulkee eteenpäin, vaikka itses-tä saattaisi tuntua siltä, että elämä on pysähtynyt.

Toivo on perustavaa laatua oleva inhi-millisen elämän elementti. Se on myös ihmisen elämänkokemuksen myötä ra-kentuva voima. Kun toivo on joutunut jossakin vaiheessa uhatuksi, mutta ih-minen on selviytynyt vaikeuksistaan ja kyennyt jatkamaan elämäänsä, on toivo saanut vahvistusta. Kärsimys ei välttämättä jalosta ihmistä, mutta siitä selviytyminen vahvistaa toivoa.

Niin kauan kuin ihminen on kuvil-la tai kirjoitustaidollaan ilmaissut aja-tuksiaan, elämän perimmäisten asioi-den pohtiminen on ollut kiinnostuksen kohteena. Yksi niistä on kärsimyksestä nouseva toivo. Kirkkokuntamme viet-tää yhtä suurimmista juhlistaan pääsi-äisenä. Pääsiäisen tapahtumat 2020 vuotta sitten vahvistavat paitsi kristi-tyn henkilökohtaista uskoa, myös em-patiakykyä suhteessa toiseen ihmi-seen. Kärsimyksen kautta pääsiäinen kirkastaa toivon tulevaisuudesta.

Hyvät ystävät, yksikin auringonsäde riittää hävittämään miljoonia varjoja. Valoisaa kevään odotusta ja siunattua pääsiäisen aikaa teille toivottaen

Paula AaltonenToiminnanjohtaja

Toivo kantaa ja kannattelee !

10

Kirkonpalwelija

Uskonnon ulottuvuudet pandemian keskellä Koronavirusepidemia eli pandemia saattaa aiheuttaa tällä hetkellä ihmi-sissä monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Wc-paperista on tullut aikamme ilmen-tymä, mikä kuvastaa hysteriaa ja pel-koa siitä, että itse kukin voisi sairastua tuohon vakavaan sairauteen. Taustalla on ajatus: kuolenko minä tuohon sai-rauteen, jos saan tartunnan?

Yhteiskuntamme on saatettu maam-me hallituksen päätöksillä hyvin rajalli-seen tilaan, jotta tämä epidemia saa-taisiin hallintaan. Samalla näillä päätök-sillä pyritään suojelemaan niitä ihmi-siä, joille koronavirukseen sairastumi-nen saattaisi olla kohtalokasta.

Tässä tilanteessa on hyvä pohtia si-tä, millaista henkistä apua uskonnon ulottuvuuksien sisällöt voisivat tarjo-ta peloissaan oleville ihmisille tämän maailmanlaajuisen hädän keskellä.

Tämä yllättävä ja vakava epidemia nostaa esiin kysymyksen elämän mer-kityksestä ja tarkoituksesta. Se ei ole ihmisen itsensä asettama. On ole-massa jotakin pyhää, johon ihmisellä on mahdollisuus saada kosketus. Tä-mä toteutuu parhaiten, kun elämän tar-koitus löytää yhteyden tähän pyhään. Elämän eri osista muodostuu kokonai-suus. Tämän perusta on Jumalassa tai jumaluudessa riippuen siitä, miten eri uskonnot tulkitsevat käsitteen jumala.

Sosiologisen tutkimuksen mukaan uskonto voi ilmetä tiedollisena eli opilli-sena uskonnollisuutena. Tällöin uskon-to ilmenee oppi-ja uskomusjärjestel-mänä. Se voi olla institutionaalista us-konnollisuutta, jolloin se on organisoi-tunut kirkoiksi, seurakunniksi tai muiksi uskonnollisiksi yhteisöksi. Se voidaan nähdä myös elämyksellisenä, jolloin se koetaan ”kokemisena” (esim. rukoile-

minen) tai rituaalisena (jumalanpalve-lukset ja muut pyhät toimitukset) tai seuraamuksellisena uskonnollisuute-na (uskonnon antamat elämänohjeet ja etiikka).

KristinuskoNykyisen käsityksen mukaan tiede ei pysty todistamaan eikä kumoamaan Jumalan olemassaoloa. Kristinusko puhuu Jumalasta kuvakielellä ja ver-tauksilla. Tämä siksi, että se auttaisi ihmistä rajallisesta käsityskyvystään huolimatta ymmärtämään näkymät-tömyyden maailman todellisuutta pa-remmin.

Raamatussa puhutaan aina Juma-lasta ja Hänen suhteestaan ihmiseen ja maailmaan. Tämän kirjan ydinsano-ma eli evankeliumi on Jumalan laati-ma suunnitelma syntisen ihmisen pe-lastamiseksi. Tämän pelastussuunni-telman keskeisin esitys ja sisältö löy-tyvät apostolisesta uskontunnustuk-sesta. Tätä kokonaisuutta täydentää Martti Lutherin julkaisema Vähä Ka-tekismus vuodelta 1529. Tämä kirja oli tarkoitettu kristinopin opettamisen apuvälineeksi. Siihen on kirjoitettu lu-terilaisen uskon keskeiset ja tärkeim-mät kohdat.

Kristinuskon tärkeimmät opit ovat: kolminaisuusoppi (Isä, Poika ja Pyhä Henki on yksi Jumala) ja käsitys Kris-tuksen kahdesta luonnosta (ihminen ja Jumala yhdessä persoonassa).

Yksilön kannalta usko merkitsee Ju-malaan turvautumista. Ihminen lähes-tyy Häntä Jeesuksen Kristuksen kaut-ta. Pyhä Henki liittää hänet toisten kris-tittyjen yhteyteen. Jumala on armahta-va Isä, joka tahtoo ihmisen ja koko luo-makunnan parasta. Ihmisen ja Juma-

lan välinen yhteys tapahtuu uskossa. Tätä tapahtumaa kristinusko nimittää pelastumiseksi tai uudestisyntymisek-si. Ihminen pelastuu yksin armosta, yk-sin uskosta Kristuksen tähden.

Tällä hetkellä tarvitaan kaikkia nii-tä toimia, joilla kristillinen kirkko yrit-tää lievittää ihmisten ahdistusta ja hä-tää. Tähän tarpeeseen pystyy luteri-lainen kirkko hyvin vastaamaan, kos-ka se edustaa elämyksellistä, rituaalis-ta ja seuraamuksellista uskonnollisuut-ta. Kuunteleminen, rukous, sielunhoito ja kirkolliset toimitukset ovat mitä par-hainta henkistä apua ihmisille, jotka miettivät, miten tästä selvitään talou-dellisten ja henkisten huolien rasitta-mina.

Kriisin keskellä meistä jokainen jou-tuu miettimään oman elämänsä rajalli-suutta. Kaikki ei ole ihmisen hallittavis-sa. Ehkä näitä pandemioita aika ajoit-tain tarvitaan, jotta me ihmiset emme kuvittelisi olevamme kuolemattomia.

Uskonnon ulottuvuudet on tarkoitet-tu suojelemaan ihmistä eikä rajoitta-maan hänen elämäänsä. Ne toimivat ikään kuin ”liikennemerkkeinä” ohja-ten ihmistä kulkemaan oikeaa reittiä, jotta hänen elämänsä olisi mahdolli-simman hyvää ja onnellista. Nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mi-kä minun elämässäni on kaikkein tär-keintä. Mihin minun elämäni merkitys ja tarkoitus pohjautuu? Keitä ovat ne lä-heiseni, jotka juuri nyt tarvitsevat eni-ten apua? Olisiko nyt oikea aika rakas-taa lähimmäistään niin kuin itseään?

Keijo ToivanenKunniasuntio

Rovasti

”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.Tässä on laki profeetat.” (Matt. 7:12) (Kultainen sääntö)

11

Kirkonpalwelija

Uspenskin ikonin ihmeellinen elämäVuonna 2010 Uspenskin kated-raalista varastettiin ihmeitä teke-vä ikoni.Moni muistaa Uspenskin katedraalin kuuluisan ja rakastetun Kozelštšanin Jumalanäidin ikonin kohtalon. Tämä ih-meitä tekeväksi ikoniksi väitetty teos varastettiin vuonna 2010. Se löytyi dra-maattisesti seuraavana vuonna.

Mutta ikoniin liittyy muitakin ihmei-tä. Kirkon ihmeellisimmät tarinat nos-taa esiin kolme ikonin erikoisinta piir-rettä.

Alkuperäinen Kozelštšanin Juma-lanäidin ikoni on kotoisin Pultavan ku-vernementistä Ukrainasta – siis alueel-ta, jossa Ruotsi hävisi Suuren Pohjan sodan ratkaisevan taistelun. Perimä-tiedon mukaan sen omisti 1700-luvul-la kirjuri, jolla oli suomalaiseen korvaan hauskalta kuulostava nimi Siromaha.

Ikoni siirtyi myöhemmin Siromahan jälkeläiselle kreivi Kapnistille, jonka vanhin tytär Maria kärsi parantumatto-masta sairaudesta, ilmeisesti halvauk-sesta. Vuonna 1881 sairaus oli eden-nyt niin, ettei Maria enää kyennyt lii-kuttamaan käsiään eikä jalkojaan. Erää-nä päivänä äidin ja tyttären rukoillessa ikonin luona Maria huusi ja kertoi vih-doin tuntevansa jalkansa ja kätensä.

Tieto ihmeestä levisi kylässä no-peasti, ja paikkakunnan väkeä saa-pui lukuisin määrin rukoilemaan iko-nin eteen.

Uspenskin kirkossa oleva ikoni on tä-män Kozelštšanin Jumalanäidin ikonin kopio, joka on kotoisin Viipurista. Sen-kin historiaan liittyy kuuluisa ihme. Kra-votkinskijin perheen tytär Anna sairasti hänkin parantumatonta tautia. Kuului-sa rovasti Johannes Kronstadtilainen lähetti apua pyytäneelle perheelle iko-nin jäljennöksen, jonka avulla tyttö lo-pulta parani.

Kozelštšanin Jumaläidin ikonia käy Uspenskin katedraalissa ihaile-massa vuodessa jopa puoli miljoonaa

turistia. Ikonia ympäröi iso määrä votii-vikoruja, joita uskovat ovat tuoneet kii-tokseksi ikonin tekemistä ihmeistä tai saaduista rukousvastauksista. Näky on korujen ansiosta vaikuttava.

Itse ikoni on vaatimaton. Moni saat-taa ihmetellä, mikä tässä pienessä ikonissa on niin erityistä? Siinä piilee-kin toinen ihme. Itse asiassa Suomen kuuluisin ikoni ei ole ikonimaalaus lai-sinkaan vaan tavallinen painokuva, jo-ka on valmistettu Pultavassa vuonna 1885.

Kesäkuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 2010 joukko varkaita murtautui Uspenskin katedraaliin ja varasti rakas-tetun ikonin sekä sitä ympäröivät 400 votiivikorua. Mutta varas palaa aina ri-kospaikalle. Niin kävi nytkin.

Elokuussa kirkon varashälytin soi jäl-leen, ja kirkosta saatiin kiinni kaksi va-rasta. Toinen heistä, Ion Vasile, tuomit-tiin yli kolmen vuoden vankeusrangais-tukseen. Mutta ikoni jäi yhä kadoksiin.

Helmikuussa 2011 Vasile halusi yl-lättäen kertoa, minne oli kätkenyt iko-nin. Kätköpaikka löytyi Turusta lumi-sesta puistosta, josta Vasile kavoi sen itse esiin.

Ikoni oli kahdeksan kuukauden hau-tauksesta huolimatta ihmeellisen hy-vässä kunnossa, vaikka olikin mullan ja lehtien sotkema ja haisi pahalta.

Ikoni konservoitiin Valamon luosta-rissa. Konservaattori Riikka Köngäs on kertonut, että konservoinnin päät-teeksi ikoni alkoi tuoksua hyvältä. Elo-kuussa 2011 se tuotiin takaisin Us-penskin katedraaliin.

Eero Hietala ja Heikki Rusama

Kozelštšanin Jumalanäidin ikonista kerrotaan lisää Kirkon ihmeelliset tari-nat -podcastissa. Voit kuunnella sen Kotimaa24:ssä, Spotifyssa tai käyttä-mässäsi podcast-sovelluksessa.

Kozelštšanin Jumalanäidin ikoni Uspenskin katedraalissa ennen varasta-mista olleessa muodossaan. Kuva © Mariamne Purmonen

12

Kirkonpalwelija

Armollisuutta ja myötätuntoa elämäänElämä on kova laji, jossa tarvitaan mo-nia selviytymisen taitoja. Kaikki kään-tyy hyväksi -harjoituskirja, kutsuu luki-jan lempeästi elämänsä tärkeimmälle matkalle, itseensä.

Tässä ajassa tarvitsemme armolli-suutta ja myötätuntoa tukevia kirjoja. Yksilö- ja pariterapeutti Heli Suutarin Kaikki kääntyy hyväksi -harjoituskirjan noin 6o erilaista tehtävää kutsuvat etsi-mään toivoa, vaalimaan voimia ja pääs-tämään irti turhista taisteluista niin työssä kuin kotona. Kirjoittajan neuvo lukijalle: ”Luota prosessiin” muistuttaa siitä, ettei aina tarvitse eikä voi olla val-mis. Harjoituskirjan tekstit pohjautuvat aiemmin (2019) ilmestyneeseen Kaik-ki kääntyy hyväksi -kirjaan.

Itseensä tutustuminen, omien puo-lustusmekanismien tunnistaminen ja itsetuntemuksen harjoittelu eivät aina suju kuin Strömsössä. Sisintään tutki-essa, mieleen voi nousta asioita, joi-den olemassaoloa ei aiemmin havain-nut. Huolien, murheiden ja painolas-tien tiedostaminen helpottaa, etenkin, kun oivaltaa, että ongelmiin voi tarttua vain päivä ja askel kerrallaan.

Harjoituskirjan tehtävät avittavat muutoksen polulla kulkijaa. Käden tart-tuessa kynään, mieli saa paremmin ot-teen ongelmista ja löytää ratkaisuja. Jumitilanteessa pienenkin asian työs-täminen tuo toivoa.

Harjoituskirjassa on 12 pääteemaa, joiden alla on viikoittaiset tekstit voi-malauseineen. Tekstejä seuraa yksi tai kaksi harjoitusta ja kirjoittamiselle on tyhjää tilaa.

Harjoituskirjan aiheita ovat muun muassa riippuvuuksien työstäminen, elämään osallistuminen, huolien haas-taminen, mielen vahvistaminen, on-gelmien kohtaaminen, rajojen selkeyt-täminen, armollisuus itseä ja muita kohtaan, tunteiden ja pelkojen tiedos-taminen, itsemyötätunnon kasvatta-minen, erilaisten puolustusmekanis-mien ja kontrolloinnin tarpeen hillitse-

minen, päätöksenteon vahvistaminen, keskeneräisyyden sietäminen, vastus-telusta hellittäminen, erilaisten rooli-en havaitseminen, vahvuuksien ja kii-tollisuuden sanoittaminen, lapsuuden taakkojen ja ylisukupolvisen taakan huomioiminen.

Ennen kaikkea Kaikki kääntyy hy-väksi -harjoituskirja liputtaa elämään osallistumisen puolesta ja osoittaa, että terapeuttikin miettii elämässä samoja teemoja kuin muutkin. Vai-keudet ja kompastelut ovat inhimil-lisiä. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Kirja sopii kaikille elämäntaitojen kehit-tämisestä kiinnostuneille, vasta-alka-

jasta pidempäänkin elämän perusky-symyksiä pohtineille. Kevyen painon-sa ansiosta kirja sujahtaa vaivatta mu-kaan käsilaukkuun ja kauniskantista kirjaa katselee mielellään vaikka seu-rakuntasalissa.

Kirjan kirjoittaja Heli Suutari on Brys-selissä työskentelevä yksilö- ja parite-rapeutti ja painii itsekin samojen ky-symysten äärellä, kuin me kaikki, pro-sessissa nimeltä elämä. Tämä tera-pia-alan ammattilainen heittäytyy roh-keasti haavoittuvuudelle ja kutsuu luki-jan mukaan pohtimaan, mitä voi tehdä, jos voimat ja ideat elämässä tuntuvat loppuvan? Kirja sopii lahjaksi myös äi-dille tai ystävälle.

Terhi Mäkiniemi  

Kirja: Kaikki kääntyy hyväksi -harjoituskirja

Kirjoittaja: Heli Suutari, yksilö- ja pariterapeutti

Sivumäärä: 224

Kustantaja: Atena Kustannus Oy

Ilmestynyt: 1/ 2020

Kuvat: ViIIe Lähteenmäki, Stéphanie Paquot

13

Kirkonpalwelija

Toivosta voimaa elämäänKun kaikki näyttää hetkittäin synkältä, usko tulevaankin on koetuksella, toi-von voima näkyy väkevänä. Toivo on taitoa luoda kyvykkyyttä toimia ja vai-kuttaa, luoden samalla toimivampaa suhdetta omaan avuttomuuteen ja tarvitsevuuteen. Siksi toivossa on hy-vä elää. Toivossa on elettävä. Sillä ai-na on toivoa.

Toivo kysyy elämän kulkijalta, mihin suuntaan olet menossa? Se pysäyttää hetkeksi lukijan pohtimaan arvojaan syvemmin.

Voimana toivo -teos kiteyttää taiten sen, miten tärkeää ihmisenä kasvussa on tavoittaa ne sisimmässään olevat herkät ja tarvitsevat puolet: lempeys, sallivuus, tunteminen ja inhimillisyys. Toisaalta keskeistä kasvussa on itsen, toisten ja hyvän elämän näkökulmas-ta on oppia valjastamaan käyttöön lu-juutta, voimaa ja toimijuutta. Toimijuus tarkoittaa kykyä valintojen, tunteiden ja toiminnan joustavina mahdollisuuk-sina sekä vastuunkantoa omista teois-ta, tunteista ja toiminnasta. Toimijuu-den voima näyttäytyy erityisesti vas-tuullisuudessa toisia ja heidän tuntei-ta kohtaan.

Ihminen kestää yllättävänkin paljon pahaa, mutta toivottomuutta vain het-ken. Toivo on voima, joka vahvistaa niin koettelemuksista kärsimistä, vai-keuksista toipumista kuin kokemusta omasta pystyvyydestä ja elämän mer-kityksellisyydestä. Teos auttaa löytä-mään taitoja, joilla toivoa voi tietoises-ti vahvistaa ja tukea virittäen lukijan sa-malla pysähtymään ja pohtimaan, mis-tä kaikesta oma toivo syntyy ja kei-den kanssa se saa voimaa kasvaa. Sil-lä mikään tärkeä tässä maailmassa ei vahvistu yksin, ei edes toivo. Harvalla meistä on voimaa olla vakaa kuin tam-mipuu, elämän tyrskyjen ja myrskyjen heitellessä.

Hyvä elämä ei ole täydellinen huip-pukokemusten ketju, vaan taito säilyt-

tää toivo hyvään, vaikean ja tukalankin tilanteen keskellä. Toivon teema kut-suu lukijan katsomaan elämää kirk-kaammin sävyin auttaen vaikean hy-väksymisessä ja hyvän tavoittamises-sa. Kun ihmisellä on toivoa, ikävät tun-teet eivät kaappaa mieltä ja jätä yksin kokemuksen keskelle. Toivoa voi kar-tuttaa elämän pankkitilille ja tartuttaa toisiin ihmisiin ympärillä. Toivon lainaa-minen toiselta tai sen jakaminen muil-le on mielen voimavara, joka toimii ank-kurina hyvän elämän kokemuksille.

Teos on voimavara kaikille toivon voi-masta kiinnostuneille ja sitä elämässä vahvistaa haluaville. Kompaktin kokon-

sa ansiosta teos kulkee mukana kotoa töihin ja sen puhutteleviin teksteihin palaa mielellään myöhemminkin.

Terhi Mäkiniemi

Kirja: Voimana toivoKirjoittaja: Maaret Kallio, koulut-tajapsykoterapeuttiSivumäärä: 235Kustantaja: WSOYIlmestynyt: 3 / 2020Kuva: Laura Malmivaara

14

Kirkonpalwelija

Ristiltä loistaa kirkkausPitkäperjantai

Pitkäperjantaina Herramme naulitaan ristinpuulle yhdessä kahden ryövä-rin kanssa. Kaksi miestä joutuu koh-taamaan kuoleman omien rikosten-sa vuoksi aikansa säädösten mukaan. Keskimmäisellä ristillä kuolee mies ko-ko ihmiskunnan syntien ja rikkomus-ten täden. Hän on Jumalan Karitsa, uhrilammas, jolla Jumala sovittaa kai-ken ihmiskunnan synnin. Jumalan Poi-ka kuolee, jotta me ihmiset saisimme elää.

Paavi Benedictus XVI (paavina 2005–2013) on Jeeseksen elämää kä-sittelevän trilogiansa keskimmäisessä osassa hienolla tavalla pohdiskellut ja selittänyt Herramme ristinkuolemaa. Hän kirjoittaa: ”Synoptiset evankeliu-mit kuvaavat ristinkuoleman nimen-omaan kosmisena ja liturgisena tapah-tumana: aurinko pimenee, temppelin

väliverho repeää, maa järisee, kuollei-ta herää.”

Sitten hän jatkaa: ”Kosmista merk-kiä tärkeämpi on uskon ilmaus: näke-mästään järkyttynyt roomalainen sa-danpäällikkö, teloitusryhmän johta-ja, tunnustaa Jeesuksen Jumalan Po-jaksi: ”Tämä mies oli todella Jumalan Poika!” (Mark. 15:39) Ristin juurelta saa alkunsa pakanoiden kirkko. Ristil-tä Herra kokoaa ihmiset uuteen yhtey-teen, maailmanlaajuiseen kirkkoon. Kärsivässä Pojassa he tunnistavat to-dellisen Jumalan.”

Pitkäperjantai on syvän surun päi-vä, kuoleman päivä – ainoa päivä kirk-komme liturgisessa vuodessa, jol-loin käytämme kirkossamme mustia kirkkotekstiilejä. Mutta samalla se on myös Hyvä perjantai, niin kuin englan-tia puhuvat päivän luonteen ilmaisevat

(Good Friday ja se on Suuri perjantai, kuten ortodoksit päivää kutsuvat. Kris-tuksen kuolema on Jumalan rakkau-den syvin ja äärimmäisin täyttymys

Kunnian Kuningas -ikoni, Pyhän Kolminaisuuden katedraali, Oulu.

Pyhän Johanneksen kirkko, Kuopio.

15

N:o 1/2020 – 66. vuosikerta

Julkaisija/Tilaukset:Kirkonpalvelijat r.y. - Kyrkotjänare r.f.Puh. 050 520 7003E-mail: kirkonpalvelijat@kolumbus.fihttp://www.kirkonpalvelijat.fi

Toimitus:PL 421, 70101 KUOPIOToimitussihteeri Kari Hartikainen

Lehden taitto:Anne RäisänenGrano Oy, Kuopio premedia.saka@grano.fi

Seuraava lehti:ilmestyy lokakuun alussa

Toimituskunta:Yhdistyksen hallitus

Ilmoitushinnat:Kokosivu 350,-1/2 sivua 200,-1/3 sivua 150,-

ISSN-L 0355-8258

Kirkonpalwelija

Pääsiäisaamu

Ylösnoussut Kristus, kuoleman voittaja. Kiitos kantautuu halki maan piiriin.

Anna sen kaikua sinne, missä murheelle loppua ei näy. Anna sen vallata surulliset sydämet lohdutuksella ja ilolla.

Kuoleman kautta olet avannut tien ikuiseen elämään. Kaikki luodut ylistävät sinua, joka elät

ja kutsut meidätkin elämään kanssasi aina.

Anna-Mari Kaskinen

Kuva

: Jor

ma

Ikon

en