Julkisivujen värit

1
Kallio Vallila Pasila Ruskeasuo Kulosaari Sörnäinen Länsisatama Rautatien- tori Hernesaari Munkkiniemi Munkkivuori Lauttasaari Pakila Maunula Oulunkylä Pukinmäki Kannelmäki Pihlajamäki Malmi Haaga HELSINKI Esimerkkejä julkisivuväreistä eri aikoina 2000-luku Kalasatama 1970-luku Puu-Käpylä 1870–1900 Liisankatu Valtaosa Liisankadun nykyisistä rakennuksista on 1880–1910-luvuilta. Kerrostalot muistuttivat mittasuhteiltaan ja koristeluiltaan italialaisia 1400-luvun renes- sanssipalatseja. Rakennusten koristeellisuu- den vastapainoksi värisävyt olivat kuitenkin hillittyjä. Väritysperiaatteita oli aitojen materiaa- lien väritysten jäljittely maalaamalla. Suosittuja olivat hiekkakiveä ja marmo- ria imitoivat vaaleat punertavat, okrat, ruskeat, umbra ja keltamulta. 1930-luku Olympiakylä Vuoden 1940 suunniteltuihin olympia- laisiin valmistunut Olympiakylä on suomalaisen funktionalismin merkit- tävimpiä kohteita. Funktionalismin ideana oli rakentaa toimintaa ja tehokkuutta palvelevia rakennuksia. Talojen julkisivu on kaavamää- räyksen mukaan tiiltä, mutta värityksessä arkkitehtejä ei ole tarkemmin ohjeistettu. Ensim- mäisiin kortteleihin on valittu tummaa tiiltä, myöhemmin valmistuvat korttelit ja tornit ovat vaaleampia. Lime vaikut- taa ajan muotiväriltä. 1920-luvun alun talot maalattiin aluksi puna- ja keltamullalla. Vuonna 1926 tilattuun Kansan- asuntojen värisuunnitelmaan kuului mm. sinisiä taloja. Moni yksityistalo kuitenkin maalattiin silti valkeaksi, koska maavärit olivat ”liian maalaisia”. Thorvald Lindquistin laatima värikaava voitti alaa 1970-luvulla. Suoraviivaisuus ja koruttomuus leimasi julkisivujen ilmettä. Värimaailma heijasti valoa. Väreinä olivat valkoinen eri tavoin taitettuna, perinteiset vaaleat keltaiset, toisaalta kylmät harmaan sävyt. Myös vaalea roosa, keltainen ja vihreä olivat käytössä. 1990-luku Pikku Huopalahti Alueella on paljon matalia kolmikerroksisia taloja, intiimejä sisäpihoja, vinoja rakenteita, pyöreitä ikkunoita sekä torneja. Ankeaksi ja yksitoikkoiseksi koetun 1970- luvun elementtirakentamisen jälkeen kaivattiin muutosta kohti monimuotoi- sempaa ja värikkäämpää ilmaisua. Vuosina 1986–2000 rakennettu alue on Suomen mittakaavassa pisimmälle vietyä postmodernismia, jossa pastellisävyiset värit kirkuvat vaaleanpunaista, keltaista ja turkoosia. Koskelantie Mäkelänkatu Junatie H a ka m äentie Teksti: ANNA-RIITTA SIPPOLA, grafiikka: LOTTA HAGLUND HS, Karttakeskus, lähteet: Rakennusvalvontavirasto, Tikkurila Oyj, Anna Heikinheimo, Hannu Tomminen; Helsingin värikaava – Helsingin julkisivuvärityksen historiaa, Panu Kaila; Maalari maalasi taloa, Wikipedia, www.rakennusperinto.fi, Piritta Hannula, Marja Salonen; Rakennukset kertovat – perustietoa asukkaille, Pentti Pietarila; Rakennusten värit ja koristetyylit.

Transcript of Julkisivujen värit

Page 1: Julkisivujen värit

Töölö

Kallio

Vallila

Pasila

Ruskeasuo

KulosaariSörnäinen

Länsisatama

Rautatien-tori

Hernesaari

Munkkiniemi

Munkkivuori

Lauttasaari

Pakila

Maunula

Ruskeasuo

Oulunkylä

Pukinmäki

Kannelmäki

Pihlajamäki

Munkkivuori

Malmi

Haaga

1.6 2.4 3.2Kilometers

HELSINKI

Esimerkkejäjulkisivuväreistäeri aikoina

2000-lukuKalasatama

1970-lukuPuu-Käpylä

1870–1900Liisankatu

Valtaosa Liisankadun nykyisistä rakennuksista on 1880–1910-luvuilta.

Kerrostalot muistuttivat mittasuhteiltaan ja koristeluiltaan italialaisia 1400-luvun renes-sanssipalatseja. Rakennusten koristeellisuu-den vastapainoksi värisävyt olivat kuitenkin hillittyjä.

Väritysperiaatteita oli aitojen materiaa-lien väritysten jäljittely maalaamalla.

Suosittuja olivat hiekkakiveä ja marmo-ria imitoivat vaaleat punertavat, okrat, ruskeat, umbra ja keltamulta.

1930-lukuOlympiakylä

Vuoden 1940 suunniteltuihin olympia-laisiin valmistunut Olympiakylä onsuomalaisen funktionalismin merkit-tävimpiä kohteita. Funktionalisminideana oli rakentaa toimintaa jatehokkuutta palvelevia rakennuksia.

Talojen julkisivu on kaavamää-räyksen mukaan tiiltä, mutta värityksessä arkkitehtejä ei ole tarkemmin ohjeistettu. Ensim-mäisiin kortteleihin on valittu tummaa tiiltä, myöhemmin valmistuvat korttelit ja tornit ovat vaaleampia. Lime vaikut-taa ajan muotiväriltä.

1920-luvun alun talot maalattiin aluksi puna- ja keltamullalla. Vuonna 1926 tilattuun Kansan-asuntojen värisuunnitelmaan kuului mm. sinisiä taloja. Moni yksityistalo kuitenkin maalattiin silti valkeaksi, koska maavärit olivat ”liian maalaisia”.

Thorvald Lindquistin laatimavärikaava voitti alaa 1970-luvulla.

Suoraviivaisuus ja koruttomuusleimasi julkisivujen ilmettä.

Värimaailma heijasti valoa. Väreinä olivat valkoinen eri tavoin taitettuna,

perinteiset vaaleat keltaiset, toisaalta kylmät harmaan sävyt. Myös vaalea

roosa, keltainen ja vihreä olivatkäytössä.

1990-lukuPikku Huopalahti

Alueella on paljon matalia kolmikerroksisia taloja, intiimejä

sisäpihoja, vinoja rakenteita, pyöreitä ikkunoita

sekä torneja.

Ankeaksi ja yksitoikkoiseksi koetun 1970-luvun elementtirakentamisen jälkeenkaivattiin muutosta kohti monimuotoi-sempaa ja värikkäämpää ilmaisua.

Vuosina 1986–2000 rakennettu alue on Suomen mittakaavassa pisimmälle vietyä postmodernismia, jossa pastellisävyiset värit kirkuvat vaaleanpunaista, keltaistaja turkoosia.

Koskelantie

Mäk

elän

katu

Junatie

Hakamäentie

Teksti: ANNA-RIITTA SIPPOLA, gra�ikka: LOTTA HAGLUND HS, Karttakeskus, lähteet: Rakennusvalvontavirasto, Tikkurila Oyj, Anna Heikinheimo, Hannu Tomminen; Helsingin värikaava – Helsingin julkisivuvärityksen historiaa, Panu Kaila; Maalari maalasi taloa, Wikipedia, www.rakennusperinto.�, Piritta Hannula, Marja Salonen; Rakennukset kertovat – perustietoa asukkaille, Pentti Pietarila; Rakennusten värit ja koristetyylit.