JOHDATUS SALAISEEN OPPIIN - Teosofia.net · Tetragrammaton 56 Henkinen kohoaminen 59 Polku 62 . 5...
-
Upload
hoangkhanh -
Category
Documents
-
view
217 -
download
0
Transcript of JOHDATUS SALAISEEN OPPIIN - Teosofia.net · Tetragrammaton 56 Henkinen kohoaminen 59 Polku 62 . 5...
3
Alkuteos
Salomon Lancri
Introduction à l’Étude de la Donctrine Secrète
Editions Adyar, 4 Square Rapp, 7500 7 Paris
Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä
Selected Studies in The Secret Doctrine
Suomennos © Pirkko Carpelan ja Jouni Marjanen
Kerava 2014
e-kirja
ISBN 978-952-67820-3-4
4
SISÄLLYS
Lyhenteet 4
Esipuhe 6
Johdanto 7
Okkulttinen kosmogonia 11
Kätketty Isä 13
Isä-Äiti 15
Taivaallinen Ihminen 19
Seitsemän elementtiä 22
Taulukko kosmiset tasot/elementit 25
Maailmansielu 26
Alkuperäinen seitsikko 36
Korkeampi Ego 40
Jumalallinen Äiti 42
Sota taivaassa ja enkelien lankeemus 43
Prometheus 51
Tetragrammaton 56
Henkinen kohoaminen 59
Polku 62
5
LYHENTEET H. P. BLAVATSKYN TEOKSET
BO H. P. Blavatskyn opetukset salaiselle ryhmälle,
Lahden Minerva ry, Lahti 1999, e-kirja, ISBN 978-951-98922-9-0 BCW H.P. Blavatsky Collected Writings, koonnut
Boris de Zirkoff
EO Esoteeriset ohjeet, Lahden Minerva ry, Lahti
1998, e-kirja, ISBN 978-952-67820-0-3
HI Hunnuton Isis: HI I,1 ja HI I,2 Tiede osa 1 ja
osa 2, Ruuru-Risti, Hämeenlinna 1984; ja
HI II,1 ja Hi II,2 Teologia osa 1 ja osa 2,
Hämeenlinna 1985 ja 1986
HÄ Hiljaisuuden ääni, e-kirja, ISBN
978-951-98922-8-3
KO Käytännöllinen okkultismi, Biokustannus Oy,
korjattu painos
MOO Mitä on okkultismi, Ruusu-Risti, Helsinki 1975
SD The Secret Doctrine, Volume V, Adyar 1938
SO Salainen oppi. Viittaukset koskevat SO I, e-kirjaa,
ISBN 978-951-98922-5-2, esim. sivu [e1];
SO II, e-kirjaa, ISBN 978-951-98922-6-9 [e…];
sekä SO III, Luvut 1–51, [e…] e-kirjaa,
ISBN 978-951-98922-7-6 TA Teosofian avain, Ruusu-Risti, Helsinki 1954
TG Theosophical Glossary, Lontoo 1892
TS Teosofinen Sanakirja, Biokustannus Oy
VA Valon airut, Pirkko Salonen, Hämeenlinna 1981
6
MUUT TEOKSET
BGF T. Subba Row, Bhagavad Gîtân filosofiaa, Sisko
Vienonen, Helsinki 1978
EK T. Subba Row, Esoteerisia kirjoituksia, Sisko
Vienonen, Helsinki 1980
EW T. Subba Row, Esoteric Writings, 1931
PBG T. Subba Row, The Philosophy of the Bagavad-
Gita, 1931
MK Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille Mahatha M:ltä ja
K.H:lta, Lahden Minerva ry, Lahti 1997;
e-kirja, ISBN 978-952-67820-2-7
Huom.! Lancrin kirjaa ei ole painettu suomeksi, vaan siitä on olemassa
ainoastaan tämä e-kirja, joka on kopioitavissa Internetistä.
Valitettavasti muutamia Salaisen opin III osan viitekohtia ei löytynyt
mainituilta sivuilta, joten niistä on tässä suomennoksessa ainoastaan
englantilaisen alkulähteen sivunumero (SD…). – Pirkko Carpelan
7
ESIPUHE
Kirjan nimen täytyy olla lyhyt. Sen vuoksi se voi tuskin antaa todellista
kuvaa esittämästään kirjasta. Sanaa ”Johdatus”, joka paremman sanan
puutteessa esiintyy tämän kirjan nimessä, voitaisiinkin arvostella tässä
mielessä.
Salaisen opin tutkiminen vaatii voimakasta mentaalista ponnistusta.
Tehtävän vaikeudet lisääntyvät, koska kirjassa käytetään monia eri us-
konnoista, mytologioista ja filosofioista lainattuja, lukijalle mahdolli-
sesti tuntemattomia sanoja, joiden merkitys selviää vain vähitellen.
Yleisjäsentely, jossa yhdistetään Mme Blavatskyn teoksessa sinne
tänne sirotetut määritelmät ja selitykset, voi toimia Ariadnen lankana
jossain lauseyhteydessä, jota mutkistaa sen rikkauksien runsaus.
Tämä johdatus ei ole niinkään kirja, jota tulee lukea ennen Salaisen
opin tutkimista, vaan paremminkin työkalu, jota voi käyttää tutkimisen
aikana, niin kuin matkailija silloin tällöin matkansa aikana tutkii kart-
taa.
Tutkijoiden ei pidä sen vuoksi yllättyä, jos ensimmäisen lukemisen
aikana sivut vaativat totista keskittymistä. Olemme vakuuttuneita siitä,
että jos he eivät anna sen vaikeuden lannistaa itseään, heidän vaivansa
palkitaan runsain mitoin.
Tri P. Thorin
8
JOHDANTO
Jos tutkitte tarkasti, huomaatte, ettei okkultistien tarkoitus ole koskaan
ollut todella salata kirjoittamaansa vakavalta ja päättäväiseltä tutkijalta,
vaan pikemminkin sulkea antamansa tieto varmuuden vuoksi siihen
turvalliseen talletuspaikkaan, jonka avain on intuitio. Se ahkeruus ja in-
to, millä tutkija etsii salaista merkitystä, on yleensä koetinkivi, joka
osoittaa, kuinka pitkälle hänellä on oikeus tunkeutua kätketyn aarteen
luo.
Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille, 159
Teosofia eli jumalallinen viisaus on salaista tiedettä. Se on myös tiedet-
tä Salaisesta. Sen tutkimuskenttä on näkymätön. Se väittää, että kaikel-
la aistein havaitulla on salainen syvyys. Kohteiden pinta, niiden ”ulkoi-
nen näköpiiri”, on vain ”näkyvän täyttämän pimeyden” rajaviiva, niin
kuin Maurice Merleau-Ponty asian ilmaisee (Le Visible et L’Invisible,
1964). Tämä ”toinen näkyvyys” tekee mahdolliseksi niille, jotka ovat
kehittäneet tarvittavat psyykkiset kyvyt, tutkia universumin salaista
ulottuvuutta. Tämä asioiden sisäinen näköpiiri on teosofin tutkimus-
kohteena.
Vuonna 1888 Mme Blavatsky esitti Salaisessa Opissa sen, mikä on
itse asiassa yhteenveto tästä näkymättömän tieteestä. Se on monimut-
kainen teos, joka vaatii asianmukaista esittelyä lukijalle. Toivomme,
että tämä johdatus tekee sen tutkimisen hiukan helpommaksi.
Se on todellakin vaikea tehtävä, sillä usein Mme Blavatsky vihjaa
mieluummin kuin selittää, ja samoin kuin Clemens Aleksandrialainen
Stromatassaan hän käyttää tarkoituksellisesti samoja sanoja eri merki-
tyksissä. Aivan ilmeisesti hän toivoo lukijansa olevan sekä tutkija että
etsijä. Sitä paitsi paljastuksia tehdessään hänen ei sallittu ylittää omien
opettajiensa määräämiä rajoja. Nämä opettajat halusivat rajoittaa luon-
non lopullisia salaisuuksia koskevan tiedon oppilaiden eliitille, joka oli
huolellisesti valittu heidän ominaisuuksiensa ja heidän altruisminsa
perusteella.
9
Tuota salaisuutta, meidän on myönnettävä, on varjeltu hyvin. Vähät-
telemättä hänen tekemiensä paljastusten valtavaa määrää on kuitenkin
oikein sanoa, että Salainen oppi on hyvin kaukana okkulttisen tiedon
täydellisestä tulkinnasta. Silti hän antaa lukijalle siitä tietoa, toisin kuin
on tantrisessa kirjallisuudessa, jossa huolimatta jatkuvista väitteistä,
että siinä ilmaistaan ihmeellisiä vihkimyssalaisuuksia, itse asiassa pal-
jastetaan vähän jos mitään, sillä se loppuu aina lyhyeen mielenkiintoi-
simmassa kohdassa. Todellakin, kuten Mircea Eliade huomauttaa, etsijä
ei tantrisista teksteistä koskaan löydä ”käytännön ohjeita, jotka ovat
välttämättömiä sâdhanalle: kriittisellä hetkellä hänellä täytyy olla mes-
tari” (Forgerons et Alchimister, 142).
Yksi Teosofisen Seuran suurista ansioista on se, että se on saanut
läntisen maailman kiinnostumaan itämaisista uskonnoista ja filosofiois-
ta ja siten auttanut paljastamaan niiden aarteita Euroopalle ja Amerikal-
le. Lisäksi se on palauttanut monien ikivanhojen oppien oikean arvon.
Innostuneella energialla ja hämmästyttävällä oppineisuudella Mme
Blavatsky omistautui tähän tehtävään pelastaakseen muinaisen ajattelun
tietyt puolet taantumiselta. Tänä päivänä alamme tajuta yhä enemmän
sen suuren vääryyden, johon syyllistyivät ne, jotka yrittivät haudata nuo
opit sarkasmin, pilkan ja vieläpä halveksunnan alle.
Teosofia on loppujen lopuksi yritys palauttaa arvoonsa antiikin mys-
teerit aikana, jolloin sfinksi, tuo muinaisen viisauden symboli, ei enää
nielaissut niitä, jotka yrittivät ratkaista sen arvoituksen väkipakolla,
tekemättä ensin itseään kelvollisiksi sen salaisuuksien vastaanottami-
seen pitkään valmistautumalla. Sfinksi-parka, ”jonka nykyajan Oidipus
on häpäissyt ja turmellut”, pakotettiin lopulta ”teorioiden aallokkoon”,
minne se hukkui ja katosi (SO III z91).
Mme Blavatsky väitti, että muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta
hänen aikansa länsimaiset okkultistit olivat kaikki noituuden tiellä. Sen
vuoksi eliminoidakseen kaiken mahdollisuuden väärinkäsityksiin hän
yritti määritellä teosofian luonteen. Okkultismi-sana, hän sanoi, sisältää
monia esoteerisia tieteitä. Hindut jakavat ne neljään luokkaan: yajna-
vidyâ eli ”tieto salaisista voimista, jotka tiettyjen uskonnollisten sere-
monioiden ja riittien suorittaminen herättää luonnossa”; mahâ-vidyâ,
magia, jota erityisesti harjoittavat tantriset adeptit; guhya-vidyâ eli ”tie-
to mystisistä voimista, jotka piilevät… mantroissa” (resitoidut mystiset
kaavat tai avuksihuudot) ja viimeiseksi âtma-vidyâ eli ”tieto sielusta”.
10
Mme Blavatskyn mukaan ainoastaan tämä viimeksi mainittu on ”todel-
lista viisautta, jota me kutsumme teosofiaksi” (KO 18, VA 145, SO I
e168, BCW IX 252).
Tätä viisautta ei saavuteta okkulttisten voimien avulla, sillä ne ovat
sen seuraus, eivät sen syy. Sillä ”henkiseen tietoon pyrkivän päämäärä-
nä on pääsy olemassaolon korkeammalle tasolle. Hänen on tultava uu-
deksi ihmiseksi, täydellisemmäksi joka suhteessa kuin hän on nykyään,
ja jos hän onnistuu, hänen kykynsä ja taitonsa saavat vastaavasti voi-
manlisää… Siten adepti saa haltuunsa ihmeelliset kyvyt ja voimat, joita
on niin usein kuvattu”, ja nämä valtavat taidot ovat ”vain luonnollinen
lisä kehityksen korkeammalla tasolla” (VA 367, BCW VI 332, 333).
Sen vuoksi seuraamalla altruismin tietä ja harjoittamalla hyveitä ih-
minen saavuttaa tuon viisauden. Hänessä näin herännyt kukoistus tekee
hänestä lopullisesti ja täydellisesti henkisen olennon, varusteinaan ky-
kyjä, jotka asettavat hänet pelkän hyveellisen ihmisen yläpuolelle.
Muita salaisia tieteitä voi sitä vastoin hallita ilman moraalisia näkö-
kohtia ja ponnistuksia. Mutta, Mme Blavatskyn sanoin, ne ovat ainoas-
taan okkulttisia tieteitä, jotka ”perustuvat kaikkien luontokunnissa ole-
vien asioiden äärimmäisen olemuksen tuntemiseen – sellaisten kuin
mineraalien, kasvien ja eläinten – siten asioiden, jotka kuuluvat aineel-
liseen luontoon, olipa tuo olemus kuinka näkymätöntä tahansa ja väis-
tänyt tähän mennessä tieteen otetta miten paljon tahansa” (KO 19, BCW
IX 252). Esimerkkeinä näistä okkulttisista tieteistä Mme Blavatsky
mainitsi alkemian, astrologian, okkulttisen fysiologian ja kiromantian.
Hän lisäsi, että ne sisältyvät âtma-vidyâan ja että sen adeptit voivat jopa
käyttää niitä tilapäisesti hyväkseen, mutta ”huolehtien siitä, ettei heissä
ole mitään itsekkään motiivin piirrettä” (KO 19, BCW IX 251–253).
Teosofian mukaan tavallinen ihminen, riippumatta siitä, mitkä tie-
teelliset tiedot hän on saattanut hankkia, elää puoliletargisessa tilassa,
täysin tietämättömänä omista kyvyistään ja sisäisestä todellisuudestaan.
Teosofian todellinen tehtävä on auttaa häntä kohottautumaan tuosta
tilasta – jota, siltä näyttää, symboloi keskiaikaisten alkemistien nigredo
– hengen kirkkaaseen elämään. Teosofia yrittää vapauttaa ihmisen, joka
on vangittuna aineen kahleissa, antamalla hänelle tietoa ja sen kiihok-
keen, joka voi panna liikkeelle hänen sisällään olevat näkymättömät
voimat.
11
Tämä muutos saadaan aikaan kahtalaisella liikkeellä, joka vastaa
kahta universaalista voimaa, keskihakuista ja keskipakoista energiaa.
Ihmisestä, joka rajojaan uhmaten yrittää löytää jumalallisen ulottuvuu-
tensa, on vaikutukseltaan tultava voimakas tiedon keskipiste vetämällä
tietoisuutensa keskukseen sen, mikä näyttää – mutta ainoastaan näyttää
– olevan ulkopuolella. Samalla hänen täytyy, toimien rakkaudessa ja
yhteistyössä tuon näennäisen ei-itsen kanssa, temmata itsensä irti itses-
tään, tai mieluummin, persoonallisuudestaan, joka on vain pieni osa
hänen täydellisestä Itsestään.
Tämä rakkauden ja viisauden apoteoosi, joka johtaa ihmisen löytä-
mään sisäisen todellisuutensa, muuttaa inhimillisen luonteen jumalal-
liseksi. Metamorfoosi aikaansaadaan sulauttamalla yksilöllisyys koko
universumiin. Tämä oli alkemistien ”Magnum Opus” ja oli itse asiassa
heidän viisasten kivensä ja muodonmuutosjauheensa mystinen tarkoitus
(TG art. Philosopher’s Stone).
Tämä inhimillisen olennon muodonmuutos on se, mitä Jung kutsui
”yksilöitymiseksi” ja Teilhard de Chardin ”personoitumiseksi”. Se
muodostaa Teosofisen Seuran kolmannen tarkoitusperän, niin kuin
Mme Blavatsky sen käsitti. Sillä määritellessään tämän tarkoituksen
”ihmisen piilevien jumalallisten voimien tutkimiseksi ja kehittämisek-
si” hän itse asiassa tahtoi korostaa sanaa jumalallinen (TS art. Teosofi-
nen Seura).
Teosofia on sen vuoksi tieteistä korkein. Se julistaa humanismia yh-
tä laajasti kuin kosmosta. Selittämällä, että ihminen on jumalallista
olemusta, se varustaa hänet jumalallisin ominaisuuksin. Näin tehdes-
sään se myöntää, että ihmisen on mahdollista ylittää itsensä ja jälleen-
sulautua lopullisesti jumalalliseen, josta hän oli alussa erkaantunut.
Vaikka teosofia on kaikkien uskontojen perusta, se ei sinänsä ole us-
konto, ellei sitä pidetä ihmiskunnan uskontona Mme Blavatskyn tar-
koittamassa merkityksessä hänen sanoessaan: ”Ainoa jumala jota mei-
dän pitäisi palvella on ihmiskunta ja meidän ainoa kulttimme rakkaus
lähimmäisiämme kohtaan” (BCW VIII 88).
12
OKKULTTINEN KOSMOGONIA
Ihmisen ja kosmoksen rinnakkaisuus tekee välttämättömäksi sen, että
näitä kahta tutkitaan yhdessä. Siksi Salainen oppi paljastaa sekä univer-
sumin rakenteen että myös inhimillisen olennon salaisen kokoonpanon.
Okkulttisen kosmogonian mukaan universumi luontaisen lakinsa
mukaisesti läpikäy vuoroittaisia aktiivisuuden ja levon periodeja, jakso-
ja, joita hindut sanovat ”manvantaroiksi” (sananmukaisesti sanskritissa
”manujen välissä”) ja pralayoiksi (hajoaminen).
Intian pyhissä kirjoissa ilmenemätöntä, ilmenneen juurta, jossa il-
mennyt ”hajoaa” manvantaran lopussa, sanotaan ”Parabrahmaniksi”
(Brahmanin takana). Kabbalistit antavat sille nimen ”Ain Sof” (raja-
ton).
Tuo absoluutti, periodisten universumien tuntematon, ikuinen ja ää-
retön lähde, on metafyysinen kestoaika ja paikka. Rajoitettu aika ja
paikka, jossa elämme, ovat vain sen hetkellisiä ilmennyksiä, jotka al-
kuperäinen substanssi on vetänyt olemassaoloon ”kolmannen logok-
sen” vaiheessa (BCW X 359). Vasta silloin ilmenee aineessa muotoja,
jotka voivat toimia kosmoksen ensimmäisten entiteettien käyttövälinei-
nä. Nämä synnyttävät tietoisen aktiivisuutensa avulla ajan ja paikan.
Sillä kuten Kant selitti, paikka ja aika eivät ole mitään muuta kuin:
edellinen on ”ulkoinen aistimus”, jonka avulla ilmeisesti näemme koh-
teita ikään kuin ne olisivat meidän ulkopuolellamme, ja jälkimmäinen
on ”sisäinen aistimus”, jonka avulla olemme selvillä peräkkäisistä si-
säisistä tiloistamme.
Salaisessa Opissa sanotaan absoluuttia avaruudeksi, koska avaruus
on ”ainoa ikuinen, minkä voimme helpoiten kuvitella, liikkumaton
abstraktisuudessaan ja riippumaton siitä vaikuttaako siihen objektiivi-
nen universumi vai ei” (SO I e35). Tätä avaruutta voidaan pitää tyhjyy-
tenä, sillä itse asiassa se ei sisällä mitään objektiivista. Mutta se on
myös täysinäisyys, ”se mikä ehdottomasti sisältää kaiken olevaisen,
joko ilmenneen tai ilmenemättömän” (SO I e8).
Ensimmäinen aspekti, joka taas kerran verhoutui manvantaran
aamunkoitossa tähän puhtaaseen subjektiivisuuteen, on ”Äiti”,
13
vedantalaisten ”mûlaprakriti” (juuriaine): ”Erilaistumisen ensi värinästä
subjektiivinen lähtee emanoitumaan eli laskeutumaan kuin varjo
objektiivisuuteen ja tulee siksi, mitä sanottiin Äiti-jumalattareksi”
(BCW X 302). Mme Blavatskyn mukaan vaatisi kokonaisen tutkielman,
jos halutaan esittää ero tämän ensimmäisen ”esikosmisen” vaiheen ja
sitä edeltävän pralayan välillä, niin samankaltaisia ne ovat (SO I
e21/SOJ 37).
Mûlaprakriti ei ole ainetta vaan ”substanssi”, joka synnyttää aineen.
Aine, josta Mme Blavatsky käytti usein sanskritin sanaa ”prakriti”,
”koostuu mahdollisen aistihavainnon kohteista” (SO I e329/SO II e42).
”Juuriaine” on sen vuoksi luonnon objektiivisten tasojen alkuperä. Se
on ”ilmenemätön alkuperäinen aine, jota länsimaiset alkemistit kutsu-
vat nimellä Adamin maa” ja kabbalistit nimellä ”Hokma” (Khokmah),
viisaus. Se on ”korkein (eli ilmenemätön) viisaus”, joka muodostaa Ain
Sofin (En sopin) ja kymmenen sefirotin kanssa neljä kolmiota, jotka
vastaavat eläinradan kahtatoista merkkiä samoin kuin muinaisten kal-
dealaisten kahtatoista ”suurta jumalaa” (SO I e10 alaviite; BCW III 113,
MOO 115). Edelleen ”abstraktisena ideaalisena aineena” (SO I e136) se
on puhdas abstraktio suhteessa universumiin, vaikka objektiivinen kun
sitä tarkastellaan suhteessa Parabrahmaniin.
Mûlaprakriti on yhtä ikuinen, ääretön ja muuttumaton kuin absoluut-
ti, josta se on yksi aspekti. Johtuen eurooppalaisten kielten vajavuudes-
ta, jotka, päinvastoin kuin sanskrit, sopivat huonosti ilmaisemaan ok-
kulttisen metafysiikan hienouksia, Mme Blavatsky puhuu sen erilais-
tumisesta. Hän sanoo, ettei saa olettaa, että mûlaprakriti voi muuttua.
”Mûlaprakritin erilaistumisella tarkoitetaan sitä, että olemassaolon
(Asat) kaikkien muotojen alkuolemus säteilee sen kautta.” Tästä ole-
muksesta tulee se energiakeskus, josta erilaistumisen ja emanaation
asteittaisten prosessien kautta objektiivinen universumi ilmaantuu ole-
massaoloon. Mitä tulee mûlaprakritiin, se ”ei koskaan erilaistu vaan
ainoastaan emanoi eli säteilee esikoisensa, Mahat-tattvan, kabbalistien
Sefiran” (BCW VI 142, 143).
14
KÄTKETTY ISÄ
Absoluutin toinen aspekti on ensimmäinen eli ilmenemätön logos. Se
on voimakeskus, piilevä pralayan aikana ja myös osan kosmisen ilmen-
nyksen ensimmäistä vaihetta. Se on Poika ja Isä Jumala samalla kertaa,
”toinen potentiaalisuus, potenssi”, mutta sitä ei saa sekoittaa ilmennee-
seen (eli kolmanteen) logokseen, jota ”kutsutaan myös ’Pojaksi’ kaikis-
sa kosmogonioissa” (BCW X 302, 303). Nukkuessaan ensin mûlapra-
kritin helmassa se on silloin sen [her] Poika. Niin pian kuin se herää, se
tulee sen puolisoksi ja ”Kätketyksi Isäksi” ja se vuodattaa universaalis-
ta energiaa, joka on kabbalan ”Shekhinah” ja Bhagavadgîtân
”daivîprakriti” (SO I e53 alav.; BG IX 13).
Sitä paitsi ensimmäinen logos toimii ainoastaan tuota voimaa, ”lo-
goksen valoa”, siirtävänä keskuksena, jonka lähde on Parabrahman.
Viimeksi mainittu ”ilmennyttyään toisaalta egona ja toisaalta mûlapra-
kritina toimii ainoana energiana logoksen kautta” (BGF 26–27). Se on
korkein ajateltavissa oleva kolminaisuus, jonka muodostavat ”aine,
voima ja ego”, voiman ollessa logos1 ja egon ollessa logoksen energia,
sen ”valo”. Tämä viimeksi mainittu on ”Itsen ainoa juuri, josta Itsestä
jokainen muu itse on vain ilmennys eli heijastus”. Sillä logoksen valo
muodostaa ”ihmisen todellisen jîvan eli egon” (SO I e430; BGF 27,
36).
Sitä vastoin kun Parabrahman on Ikuinen Syy (HI II, 1 285), ensim-
mäinen logos on Ensimmäinen Syy, ”suuri näkymätön logos, joka ke-
hittää kaikki muut logokset” ja joka ennen kosmista ilmennystä ”nuk-
kuu SEN helmassa, joka ’ei nuku’ eikä ole koskaan hereillä”. Sillä ei
voida sanoa Parabrahmanista, joka ei ole olento [Being] ”vaan Sat eli
’oleminen’ [Be-ness]”, että se on unessa tai hereillä (SO II e310).
Ilmennyttyään logoksesta daivîprakritia kutsutaan sen ”tyttäreksi”.
Viimeksi mainittua pidetään logoksen äitinä, kun tästä tulee seitsemäs
inhimillinen prinsiippi, jota hindut kutsuvat âtmaksi ja gnostikot Khris-
tokseksi (SO II e231 1. alaviite). Sillä ”kun Khristos ilmenee ihmisessä
hänen Vapahtajanaan, hän syntyy ikään kuin tämän jumalallisen valon
1 Se on, ensimmäinen logos, joka ei ole olento eikä olentojen yhteissumma vaan aino-
astaan universaalin energian jakava keskus.
15
kohdusta. Siten ainoastaan kun logos ilmenee ihmisessä, hänestä tulee
tämän logoksen valon lapsi…” Mutta täsmällisesti puhuen daivîprakri-
tia ”sen sijaan että olisi logoksen äiti…pitäisi kutsua logoksen tyttärek-
si” (BGF 28).
Hindut sanovat tätä universaalia energiaa shaktiksi. Mme Blavatsky
tuntuu joskus samastavan sen mûlaprakritiin tai sen emanaatioon,
âkâshaan. Niinpä hän kirjoittaa: ”Mûlaprakriti (Parabrahmanin verho)
toimii ainoana energiana logoksen kautta…” (SO I e130 ja av.). Mutta
tämä on vain elliptinen ilmaisutapa. Kosmisen voiman on välttämättä
yhdyttävä aineeseen ilmiöiden tuottamiseksi. Siitä huolimatta, vaikka
âkâsha on välttämätön voimavirtasiirtojen perustana, se ei ole shakti
(BCW III 413). Samalla tavoin mûlaprakritin sanotaan olevan ”kyke-
nemätön saamaan aikaan mitään tulosta, ellei sen herättäjänä ole logok-
sen valo” (BGF 80).
Ensimmäinen logos on ”luku, sillä se [he] on yksi”, oleminen, joka
on tullut ei-olemisesta, ”luvuttomuudesta” eli absoluutista (Pa-
rabrahman) (SO I e87), hindujen Nârâyana-jumala eli svâyambhuva,
itseoleva, joka tunkeutuu maailmanmunaan ja ”nousee siitä jumalalli-
sen haudonnan lopussa Brahmâna” (SO I e81, II e136). Se on myös
Pythagoraan monadi, ”joka elää yksinäisyydessä ja pimeydessä”, po-
tentiaalinen valkoinen piste (BCW X 351, HI I, 2 343), ”alkusiemen,
paljastumaton ja suuri KAIKKI, itsessänsä olemassa oleva” (HI II, 1 II
186), samoin kuin IKIVANHA, Senior Sanctissimus, jota ”ympäröi
kolme päätä” kabbalassa (HI II, 1 229, 238), gnostikkojen ”mysteeri-
jumala eli ikuisesti paljastumaton jumaluus”, joka ”hedelmöittää tah-
tonsa avulla Bythoksen…” (HI II, 1 187–188). Aina kun se ”herää
unestaan ja haluaa itseään ilmentää, se jakautuu miehiseksi ja naisel-
liseksi” (HI II, 1 186).
ISÄ-ÄITI
Sefira eli Keter, ensimmäinen kymmenestä sefirotista, on kabbalan
alkupiste (HI II, 1 293). Se edustaa universaalisen voiman
alkuilmennystä, joka, vaikka on yksi ilmenemättömänä, on ”aina
kaksinainen erilaistumisessa” (BCW X 386). Androgyyniä Sefiraa (SO I
16
e354; II e69) sanovat pohjoisbuddhalaiset svabhâvatiksi. Se on sama
kuin egyptiläinen Neith-jumalatar, Auringon ”Tahraton Äiti” (SO I
e399, II e115), Raamatun ”tohu-vah-bohu” sekä gnostikkojen Bythos,
”pohjaton ja ääretön syvyys”, ”joka edustaa koko luonnon abstraktia
aatetta, ikuisesti luovaa kosmosta” (HI II, 1 188; TS art. Bythos).
Edelleen se on Salaisen opin ”Neitsytäiti” ja ”alkusyvyys”, ”kaaos” ja
”Isä-Äiti”. Tämä Isä-Äiti on potentiaalinen. Vasta kosmisen
ilmennyksen seuraavassa vaiheessa, kolmannen logoksen vaiheessa,
sen helmassa uinuvat luovat voimat heräävät ja tulevat aktiivisiksi, ts.
niistä tulee objektiivisen universumin luojia (SO I e16; BCW X 358,
397).
Lisäksi Sefira, mûlaprakritin aikakautinen ja ”ilmiöllisesti rajalli-
nen” emanaatio (SO I e18; BCW VIII 144), on ”puoliksi ilmennyt ’Äi-
ti’” (BCW X 332), toinen logos, joka on Mme Blavatskyn määrittelyn
mukaan Isä-Äiti, henki-aine ja elämä (SO I e16; SD V 455; BCW X
358). Se muodostaa ensimmäisen logoksen aikaansaaman ”alkukolmi-
on”. Tämä on ”ideaalinen eli abstraktinen kolmio, joka on piste maail-
manmunassa” (BCW X 351). Tämä piste, jota Zoharissa ”sanotaan Ke-
teriksi eli Sefiraksi”, syntyy munasta raskauden jälkeen ja muodostaa
konkreettisen kolmion, toisin sanoen kolmannen logoksen. (BCW X
351, 352).
Tästä syystä Annie Besant esittää eräässä kirjaimin A.B. allekirjoit-
tamassaan alaviitteessä, jonka Mme Blavatsky on hyväksynyt (SD V
506 av. 2) ja joka on Salaisen opin III osassa, että toinen logos on alku-
kolmio, ”joka heijastuu kolmiona kolmannessa logoksessa” (SD V
507). Tämä toinen kolmio on ”niin sanottu näkyvä kolmio”, joka il-
mestyy ja katoaa Kosmoksen mukana, ”Pythagoraan kolmio, joka
emamoituu aina salatusta monadista, eli keskipisteestä” (SO z186),
”kolmekasvoinen Jumala” ennen kuin se muuttuu ”nelikasvoiseksi”
Brahmâksi (SO I e344), ts. adam kadmon, kolmas logos, ennen kuin se
ilmenee Mahatina, maailmanjärkenä (SO I e110, e51 e216), joka ei ole
yksittäisen olennon mieli vaan monien mielten kokonaisuus (SO I e579
1. alaviite).
Tämän kolmekasvoisen Jumalan itu ”tuntemattomassa jumalallisessa
olemuksessa” on ”kolminainen hypostaasi”, ”esigeneettinen tai esikos-
minen kolminaisuus”, joka on ”puhdas metafyysinen abstraktio” (SO
III z185). Tämä itu on tuntematon, ilmenemätön Yksi kolmessa (EO
17
38), joka muodostuu suvuttomasta logoksesta (luomaton eli ei vielä
aktiivinen), potentiaalisesta viisaudesta ja universaalista ideoinnista.
Nämä kolme, jotka ”ovat olemassa mahdollisuutena, eivät toiminnassa,
ovat itse asiassa yksi” (EO 140 kuvio I). Ne alkavat ilmetä toisen lo-
goksen vaiheessa, ts. Sefiran, joka on todellisuudessa kolminainen. Sil-
lä se [she] sisältää mahdollisuutena, ei yhdeksää muuta sefirotia, vaan
esoteerisesti ainoastaan kaksi, Hokman ja Binan. Tästä syystä Mme
Blavatsky viittaa siihen ”kolminaisena Sefirana” (SO Ie335; II e70; III
z189 alav. ).
Viimeksi mainittu vastaa alefia, heprean aakkosten ensimmäistä kir-
jainta ja yhtä sen juurikirjaimista. Ollen muoto-opillisesti kolminkertai-
nen on alef, kuten Sefirakin, kolminainen. Sillä tämä kirjain edustaa
kabbalan kolmea alkuelementtiä, ilmaa, vettä ja tulta (SO I e346), ja
samalla kertaa se muodostaa ”kokonaisuudessaan ilmamerkin” (Enel,
Triligie de la Rota ou Roue Céleste, 199).
Tuosta ilmenemättömästä ”Yhdestä kolmessa” eli ensimmäisestä lo-
goksesta virtaavat ilmenneen logoksen kautta tuon elämäksi kutsu-
mamme ”jumalallisen olemuksen puhtaat aallot” (SD V 426). Niin pian
kuin alkukolmio on heijastunut taivaalliseen ihmiseen (purusha), se
”katoaa ja palaa ’hiljaisuuteen ja pimeyteen’”, sillä tuo ”korkea mutta
tunnistamaton jumaluus läpäisee näkymättömällä tavalla koko univer-
sumin” (SD V 426; HI I, 2 2-46).
Elämä ilmenee todellisuudessa Parabrahmanista, mutta tämän kos-
misen energian ensimmäinen levittävä keskus on ensimmäinen logos,
kabbalistien ”Keskusaurinko”, ”piste, aina salainen itu” (SO I e344).
Tämä – ”salainen, henkinen keskus-AURINKO” – on ”korkein juma-
luus” (HI I, 1 258; SO I e340). Se on gnostikkojen ”ikuinen Aurinko
Abrasaks” (SO II e214), jota he kutsuvat myös nimellä Iao, ”tuntemat-
toman jumaluuden lausumaton nimi” ja jota he pitävät ”ykseytenä, joka
on sulkeutuneena syvyyteen, Bythokseen” (HI II, 1 319). Edelleen se
on Platonin korkein Jumala, universumin ”ideaali ja abstrakti syy”,
”äärimmäinen substanssi, josta kaikki saavat alkunsa ja olemuksensa”
(SO II e554).
Tämä Keskusaurinko on ensimmäinen Kabbalan seitsemästä aurin-
gosta, joista neljäs on ”meidän näkyvän aurinkomme henki”. Näistä
auringoista toisen kanssa se ”säteilee ihmiseen hänen âtmansa, ts. hä-
nen seitsemännen prinsiippinsä” (SO II e241; II e251;SD V 426). Se on
18
”henkisten ja psyykkisten valtakuntien valon- ja elämänantaja”, kun
sitä vastoin näkyvä aurinko on vain ”fyysisen maailman suuri elä-
mänantaja” (SO I e481). Keskusaurinko ei kuitenkaan ole olento tai
olentojen kokonaissumma. Se on ”yksinkertaisesti universaalin elon-
sähkön keskus, säiliö, jonka sisälle keskittyy tuo jumalallinen säteily…
Vaikka se on vielä laya-tilassa eli neutraalina, se on kuitenkin puoleen-
sa vetävä, kuten myös alati ulos lähettävä elämänkeskus” (SO II e240
av.)
Sefira on ”plastinen, näkymätön, ikuinen, kaikkialla oleva ja tiedos-
tamaton” olemus, liike, joka on ”ikuinen, koska henki on ikuinen”, uni-
versaali ja häviämätön energia, jonka sanotaan olevan latentti, kun se ei
liikuta ainetta, koska ”mitään liikemuotoja ei voida koskaan käsittää,
elleivät ne ole yhteydessä aineeseen” (MK 300, 302, 179–180). Sefiras-
ta täytyy ymmärtää, ettei se ole sellainen yhdistetty elementti henki ja
aine osinaan, vaan se on yhtenäinen elementti, jolla ei ole englanninkie-
listä nimeä (MK 179). Se on elämä eli voima, jota ”ei voi muuttaa mik-
sikään muuksi”, vaan joka ”jokaisen uuden toimintakeskuksen kehitty-
essä lisääntyy rajattomasti sisäisestä itsestään kadottamatta koskaan
osastakaan luonnostaan – sen kvantiteetista tai kvaliteetista”. Sillä se on
”ääretön elämä ja kaiken näkyvän ja näkymättömän elämän lähde,
ikuisesti läsnä oleva ehtymätön olemus, lyhyesti sanoen svabhâvat
(svabhâvat kaikkiallisena sovelluksena, Fohat ilmenneenä kautta koko
ilmiömaailmamme…)” (MK 196, 197).
Shekhinah (eli daivîprakriti) on Sefiran latentti tila tai sen ”alkumuo-
to in abscondito” (SO I e53 alav. 4). Niin muodoin Sefira on ”kolmas
potenssi”, järjestyksen ollessa ”ensin Ain Sof, sitten Shekhinah… sitten
Sefira” (SD V 191, 192). Se vie kolmannen paikan myös eläinradassa,
joka edustaa kosmisen ilmennyksen eri vaiheita. Subba Row sanookin
sitä kaksosiksi, ilmamerkiksi (EK 67).
Tämä ”mystinen olemus”, ”puhdas alkuaine” on ”erilaistumaton
substanssi eli mûlaprakritin aikakautinen aspekti” (SO I e98, e62; BCW
X 397). Se on ”avaruuteen levinnyt universaali plastinen aine”, ”kylmä
loisto, väritön, muodoton, mauton ja vailla kaikkia ominaisuuksia ja
aspekteja” (SO I e82, e98; HI I, 2 102–103).
Sefira on vaihe, jossa ilmeni ensimmäinen konkreettinen aine,
”loistava ’tulisumu’ eli eteerinen aine, josta universumi muodostui”, ja
on siten Hiranyagarbha eli kultainen muna, josta hindujen mukaan
19
maailma ilmestyi (TS art. Hiranya garbha). Tätä muutosta abstraktista
konkreettiseen kuvataan Salaisen opin perustan muodostavissa Dzyanin
säkeistöissä laajenemisena sisältä ulospäin: ”Äiti paisuu laajeten sisältä
ulospäin niin kuin lootuksen nuppu.” Tämä ei voisi tarkoittaa koon
lisääntymistä, mikä on käsittämätöntä äärettömässä. Se on
todellisuudessa tilan muutos, ”rajattoman subjektiivisuuden
kehittyminen rajattomaksi objektiivisuudeksi” (SO I e62).
Tämän ”alkuperäisen olemuksen” sisältä ”ilmaantuvat monadit siitä
tilasta, jossa ne ovat olleet sulautuneina Yhteen” (SO I e21) ”alkusätei-
lyn hetkellä eli kun toinen logos emanoituu” (BCW X 358). Herättyään
nämä monadit tulevat kollektiivisesti adam kadomiksi. Sillä ”Sefira ja
Adam ovat yksi ja sama valo, mutta piilevä ja aktiivinen, näkymätön ja
näkyvä” (HI II, 1 290).
TAIVAALLINEN IHMINEN
Taivaallinen Ihminen, adam kadmon, kabbalan päivien Ikiaikainen
(Dan. 7:9), on Dzyanin säkeiden ”viisauden lohikäärme, joka tulee esiin
”suurten pimeiden vesien syvyyksistä”. Hän on myös Avalokiteshvara,
”suuren kulkuneuvon” (mahâyâna) buddhalaisten logos. Kiinassa hänen
nimensä on Kuan-shih-yin ja hän on ”Poika joka on sama kuin Isänsä”,
kuten on kristillisen kolminaisuuden toinen persoona, sillä hän on
Adonai, ensimmäinen Adam, joka mainitaan Genesiksen ensimmäises-
sä luvussa (HI II, 1 240). Hänen Isänsä, tämän kolminaisuuden ensim-
mäinen persoona, on ensimmäinen logos, gnostikkojen mysteerijumala,
”aina salainen”, Kabbalan ”pitkäkasvoinen” eli Makroprosopos (Arikh-
Anpin). Mitä tulee Taivaalliseen Ihmiseen, hän on Mikroprosopos
(Zeir-Anpin), ”lyhytkasvoinen, joka on ulkonainen”, ”Isän kuva”,
Khristos (HI II, 1 240, 249, 261), suuren hengityksen ”voitelema” (SO
II e23), ”salatun, valossa ja loistossa asuvan Isän” poika, joka ”yhdistää
itsessään kaikki sefirotit” (HI II, 1 246, 267 av. 83; TS art. Makropro-
sopus). Kuitenkin adam kadmonia kutsutaan joskus nimellä Makropro-
sopos (Arikh-Anpin), ja ”lyhytkasvoinen” (Mikroprosopos eli Zeir-
Anpin) on siten ”Poika”, ts. objektiivinen universumi, jota kutsutaan
20
myös tetragrammatoniksi ja joka vastaa seitsemää pienempää sefirotia
ja kosmoksen neljää alempaa tasoa (TS art. Tetragrammaton; BCW VIII
140–159).
Taivaallinen Ihminen, jota kuvataan Sefirana, jota edustaa myös
eläinradan Kaksosten merkki (EK 67) ja jota hindut kutsuvat purushak-
si ja Brahmâksi, on seitsemäs kosminen prinsiippi. Hän on androgyyni,
sillä hänessä piilee ”Eva eli vielä syntymätön henkinen Eeva, joka on
Adam Primuksen sisällä, sillä hän on osa tätä itseään” (HI II, 1 240).
Hän on sama kuin Ennoia, gnostikkojen alkuperäinen Ihminen, ja sama
kuin Valo eli Järki ja tulee esiin pythagoralaisuuden monadista, toisin
sanoen ensimmäisestä logoksesta (HI II, 1 185).
Adam kadmon, kuten hindulaisten purânojen Brahmâ, yhdistää it-
sessään ”kaikki olennot”, jotka on kutsuttu ilmennykseen raskaana ole-
vassa universumissa (SO III z185). Nämä olennot ovat Kabbalan ”Elo-
him Chiim” (Elämän Elohimit), ”korkeampi Isä-Äiti”, jonka Hokmasta
ja Binasta muodostunut ”Isä-Äiti” on pelkästään heijastus. Nämä elä-
män elohimit, Dzyanin säkeistöjen ”Ah-hi”, ovat ”alkuperäiset seitse-
män sädettä eli logokset, jotka emanoituvat ensimmäisestä logoksesta”
(BCW X 317), ja Brahmâ on niiden synteesi (BCW X 346). Ne ovat ne
”rakentajat, manvantarisen aamunkoiton loistavat Pojat”, ”alkuperäiset
seitsemän sädettä, joista vuorostaan tulevat emanoitumaan kaikki muut
loistavat ja ei-loistavat elämät, ovatpa ne sitten arkkienkeleitä, paholai-
sia, ihmisiä tai apinoita. Jotkut ovat olleet ja joistakin tulee vasta nyt
inhimillisiä olentoja.” Näissä seitsemässä säteessä on sen vuoksi olen-
toja joka tasolla, korkeimmista dhyâni-chohaneista vähäisimpiin ole-
vaisiin, mutta on mahdotonta sanoa, missä näistä säteistä ne ovat, ”kos-
ka ne eivät ole vielä erilaistuneet ja yksilöityneet” (BCW X 347, 348).
Tässä kosmisen ilmennyksen alkuvaiheessa Ah-hi ovat ”voimia ei-
vätkä inhimillisiä olentoja” ja ne ovat tietoisia ainoastaan ”sikäli kuin
ne toimivat universaalin tietoisuuden piirissä”. Niiden täytyy ”kulkea
kaikkien tasojen läpi, ja ne alkavat ilmetä kolmannella”. Korkeimmalla
tasolla ne ovat vailla muotoa. ”Toisella tasolla ne astuvat ensimmäistä
kertaa rûpaan eli muotoon. Kolmannella niistä tulee mânasaputroja…
Jokaisella tasolla, jonka ne saavuttavat, niitä kutsutaan eri nimillä.”
”Niiden alkuperäisen homogeenisen substanssin jatkuvan erilaistumi-
sen” seurauksena ne saavat lopulta ruumiit ja silloin niitä kutsutaan
rûpiksi (joilla on muoto). Nyt [ts. saavuttamassamme kehitysvaiheessa]
21
niitä ”ei enää ole, niistä on tullut kauan sitten planetaarisia, aurinko-,
kuu- ja viimein ruumiillistuvia egoja” (BCW X 322, 321). Vasta kun
niistä kolmannella kosmisella tasolla tulee mânasaputroja (järjen poi-
kia), niitä voidaan kutsua ”ajattelijoiksi”, sillä vasta silloin niiden tie-
toisuus tulee yksilölliseksi (BCW X 322).
Dzyanin säkeistöjen symboliikassa kutsutaan ensimmäisen tason
homogeenista ainetta (”tulisumu”) maailmanmunaksi. Siinä on ”itu”,
joka värähtelee ensimmäisestä logoksesta lähteneen säteen. Siten he-
delmöittyneenä ja munassa tapahtuneen raskauden jälkeen ”itu” tulee
esiin tultuaan nyt universumin kollektiivisiksi luoviksi voimiksi. Tämä
”itu” on kaikkialla. Se on todellisuudessa ”kaikki idut, toisin sanoen,
ilmenemätön luonto eli koko luova voima, joka tulee emanoitumaan ja
jota hindut kutsuvat Brahmâksi” (BCW X 353). Toisin sanoen se on
Taivaallinen Ihminen, jota Mme Blavatsky kutsuu myös ”Jumalan hen-
geksi” ja ”kolmanneksi logokseksi” ja joka myöhemmin ilmenee toisel-
la ja kolmannella kosmisella tasolla.
Nämä idut ovat sitä, mitä ”muinaiset vihityt, joita enemmän tai vä-
hemmän tarkasti kaikki vihkimättömät muinoin seurasivat, sanoivat
atomeiksi”, ts. ”alkuperäisiä jumalallisia yksikköjä”, ”ehdottoman hä-
viämättömiä, ollen substanssien kvintessenssi” (SO I e569; BCW X
353). Niiden energian herättää ensimmäisestä logoksesta lähteneen sä-
teen katalyyttinen toiminta, ”näkymätön liekki, joka ei koskaan pala ja
kuitenkin sytyttää kaiken, mitä se koskee ja antaa sille elämän ja kehit-
tymisen”.
Uroboros, käärme, joka puree omaa pyrstöään (osa Teosofisen Seu-
ran tunnusmerkistä), edustaa taivaallista androgyyniä, jossa manvanta-
ran kuluessa ensimmäisenä esiintyy tietoiseen elämään herääminen. Se
on suuri Nag (eli täsmällisemmin nâga), suuri käärme, joka ”vetää pyrs-
tönsä kitaansa…tässä lakkaamattomassa takaa-ajossa, missä positiivi-
nen tavoittelee negatiivista”, ja ”puree aktiivisella päällään passiivista
pyrstöään ja jonka emanaatioista maailmat, olennot ja kappaleet synty-
vät” (MK 135, 136). Kun käärme herää, ”se vetää syvän henkäyksen,
joka leviää sähköiskun tavoin” pitkin sen koko ruumista (MK 136).
Uroboroksen pyrstö on alkuperäinen, homogeeninen substanssi
(”kaaos”), jota kutsutaan Genesiksessä [1. Moos. 1:2) ”vetten
pinnaksi”, joka synnyttää ”Jumalan hengen” (Taivaallisen Ihmisen eli
kolmannen logoksen) ja on silloin hedelmöitynyt viimeksi mainitun
22
energiasta ([naisellisen] substanssin pojan ja aviomiehen) (HI I, 1 259).
Mme Blavatsky sanoo myös, että alkuperäinen substanssi on
”avaruuden tulinen vesi”, eetteri ”sen korkeimmassa aspektissa, âkâsha,
alkuperäisen seitsemän ja äänen äiti-isä eli logos” (SO II e400).
Jumalan henki on egyptiläinen jumala Knepf (Khnum), jota edusti
”vesimaljan ympäri kietoutunut” käärme. ”Sen pää on veden yllä, jota
se hautoo hengityksellään” (HI I, 1 259). Koska se on ilmennyt logos,
se voi toimia ja niin muodoin liikkua, ollen sellaista, mitä vastakohtana
ei voi tehdä tuntematon jumaluus, joka, meille, on pimeys, sillä emme
voi edes kuvitella sitä. Tästä syystä sanotaan Genesiksessä, että ”pi-
meys oli syvyyden päällä”, kun taas ”vesilläliikkuja oli Jumalan henki”.
Viimeksi mainittu on jälleen hindujen jumala Nârâyana (kirjaimellises-
ti, hän joka liikkuu vesillä): ”Silloin, sarastuksen ensimmäisessä sätei-
lyssä, ’Jumalan henki’ (kun ensimmäinen ja toinen logos olivat säteil-
leet), kolmas logos eli Nârâyana, alkoi liikkua ’syvyyden’ suurten vet-
ten päällä” (BCW X 379).
SEITSEMÄN ELEMENTTIÄ
Kaikki luonnossa on peräisin alkuperäisestä aineesta, jota Jumalan hen-
gen hautominen muuttaa. Se on ainoa elementti, josta tuli esiin muut
kuusi elementtiä, jotka ovat vain ”yhden ja ainoan elementin muunnok-
sia ja olemuspuolia” (SO I e13): ”Tämän periaineen sanotaan sisältävän
itsessään kaiken olennaisen, mitä tarvitaan ihmisen muodostamiseen.
Siihen ei sisälly ainoastaan hänen fyysisen olemuksensa kaikki elemen-
tit vaan myös itse ’elämän henki’ piilevänä ja valmiina herätettäväksi
tietoisuuteen. Tämä johtuu Jumalan hengen ’hautomisesta’ vetten –
kaaoksen – pinnalla. Itse asiassa tämä substanssi on itse kaaos. Tästä
Paracelsus väitti kykenevänsä tekemään ’homunculuksensa’, ja tämän
vuoksi kuuluisa luonnonfilosofi Thales väitti veden olevan kaiken pe-
riaines luonnossa” (HI I, 1 260).
Tämä ainoa elementti on alkemistien ”alkahest”, universaali liuotin,
puhdas kulta, jota he kutsuvat myös menstruum universaleksi, josta
kaikki tulee esiin ja johon kaikki tulee palaamaan ja jossa ”on voima
23
poistaa kaikki sairauden siemenet ihmisruumiista, palauttaa nuoruus ja
pidentää ikää” (TS art. Alkahest ja Alkemia; HI I, 1, 260). Se on ”kaik-
ki kaikessa”, joka on syntynyt ”seitsemästä säteestä, joista tulee myö-
hemmin luonnon seitsemän prinsiippiä”. Viimeksi mainitut ovat ”ele-
menttejä eli alkuperäisiä olemuksia, peruserilaistumisia, joista kaikki
asiat koostuvat… yhden ainoan universaalin todellisuuden seitsemän
perusaspektia Kosmoksessa ja ihmisessä” (TS art. Prinsiipit).
Seitsemän kosmista elementtiä ovat aineellisuuden lisääntymisen
mukaisessa järjestyksessä (MK 198) âkâsha (joskus kutsuttu eetteriksi),
vesi (maailmansielu eli täsmällisemmin sen korkeampi puoli), eetteri,
tuli, ilma, vesi (maailmansielun alempi puoli) ja maa. Kolme ensim-
mäistä vastaavat kosmoksen kolmea korkeampaa arûpa- (muotoa vailla
olevaa) tasoa, neljä jälkimmäistä, joita kutsutaan joskus neljäksi pää-
elementiksi (SO I e346, e463), neljää alempaa rûpa-tasoa.
Jokainen näistä elementeistä on seitsemäinen, sillä ne eivät ole aino-
astaan kosmisella tasolla, joka erityisesti vastaa niitä, vaan myös kuu-
della muulla. Esimerkiksi neljäs elementti, tuli, ”on seitsemäinen yhdis-
telmä, jonka korkein osa on puhdas henki. Se ilmenee meidän pallol-
lamme karkeimmassa, aineellisimmassa tilassaan…” (MK 198). Kos-
miset prinsiipit ovat sen vuoksi kaikkialla (BO 62). Tämä selittää tie-
don, että viides elementti, eetteri, ”tulee näkyväksi ilmassa meidän nel-
jännen kierroksemme lopulla halliten ylimpänä muita elementtejä koko
viidennen kierroksen ajan” (SO I e12) ja että ”alkaen viidennestä kanta-
rodusta se kehittyy täydelliseksi vasta viidennen kierroksen alussa”
(BCW X 384).
Samalla kun eetteri on elementti, joka vastaa kosmoksen kolmatta
tasoa, se tulee ilmenemään fyysisessä maailmassamme joskus hyvin
kaukaisena ajankohtana, aivan kuten neljännen tason elementti ilmenee
nykyään maan päällä tulen muodossa. Silloin tuli ei enää tule olemaan
ensimmäinen elementti maailmassamme. Sillä itse asiassa se on en-
simmäinen elementti ”ainoastaan näkyvässä universumissa” (BCW X
376). Lisäksi itse eetteri tulee syrjäytymään maaketjumme kahden vii-
meisen kierroksen aikana. Kaksi ensimmäistä elementtiä, jotka ovat
nykyään ”täysin inhimillisen käsityskyvyn ulottumattomissa”, tulevat
kuitenkin ”ilmenemään” nykyisen kierroksen ”kuudennen ja seitse-
männen Rodun aikana ja tulevat vastaavasti tunnetuiksi kuudennessa ja
seitsemännessä kierroksessa” (SO I e12).
24
Seitsemän seitsenkertaista elementtiä ovat kabiireja, seitsemän suur-
ta kosmista jumalaa, joiden seitsemäs ja korkein, kuuden muun pää, on
logos (adam kadmon, egyptiläisten Ptah-jumala, samoin kuin Ormazd,
kuuden amshaspendin pää) (SO II e365 av.). Niiden alajaotuksia ovat
neljäkymmentäyhdeksän pyhää tulta, jotka ”ovat kaikki kundalinîtiloja”
(SO II e362; BO 49). Kabiirien pää (logos) on sama kuin hindujen
”Abhimânim” (eli Agni), ”Brahmân vanhin poika”, ”ensimmäinen uni-
versumissa synnytetty elementti eli ensimmäinen voima”. Ab-
himânimilla on ennen kaikkea kolme poikaa: Pâvaka (sähkötuli), Pa-
vamâna (hankauksen aikaansaama tuli) ja Shuchi (aurinkotuli) (SO I
e521; SO II e258). Ennen neljänkymmenenyhdeksän pyhän tulen syn-
nyttämistä Agnista tulee kolme, sitten seitsemän (BO 49), sillä kuten
Subba Row esitti, joka kerta, kun seitsemän olentoa mainitaan ”Intian
muinaisessa salatieteessä” on oletettava, että ”nuo seitsemän olentoa
syntyivät kolmesta alkuolennosta ja edelleen että nämä kolme olentoa
kehittyvät yhdestä ainoasta olennosta” aivan kuten ”auringonsäteen
seitsemän värillistä sädettä kehittyvät kolmesta alkuperäisestä värilli-
sestä säteestä” (EW 288).
Abhimânim eli Agni, tuli, ei ole neljäs elementti vaan korkein tuli,
henki ”ilmenneen luonnon takana” (SO II e114), ”jumalallisuus subjek-
tiivisessa läsnäolossaan läpi koko universumin” (BO 111). Oheisessa
kaaviossa yritetään esittää graafisesti seitsemän kosmista tasoa, seitse-
män elementtiä ja niiden neljäkymmentäyhdeksän alajaotusta.
Avaruus ”tarkasteltuna substantiaalisena ykseytenä”, ”elämän elävä-
nä lähteenä”, on ”tuntematon syytön syy” (SO I e9 ja av.), joka ilmenee
näiden elementtien kautta. Tästä syystä sitä kutsutaan esoteerisessa
symboliikassa ”seitsennahkaiseksi ikuiseksi äiti-isäksi”. Nämä nahkat
ovat elementtejä ja kosmisia tasoja, joiden ylempi ”kerros” eli ”erilais-
tumaton pinta” on kaaos (SO I e17 ja av.).
25
Taulukko _____________ Kosmiset Elementit
tasot âkasha vesi eetteri tuli ilma vesi maa
Muut nahkat ovat ”luonnon kuusi prinsiippiä”, ts. ”seuraus – eri tavalla
erilaistuneita aspekteja – seitsemännestä”. Kuudes prinsiippi (vesi eli
maailmansielu) on kaiken sen lähde, mikä on olemassa alemmissa maa-
ilmoissa, sillä viisi jäljellä olevaa prinsiippiä ovat vain ”kuudennen
muutoksia, psyykkisiä, henkisiä ja fyysisiä, ilmennyksen ja muodon
tasolla” (SO I e17). Kun se tulee esiin kuudennesta prinsiipistä, viides
(eetteri) sisältää neljä muuta, ”pääelementit” (tuli, ilma, vesi ja maa), ja
synnyttää ne myöhemmin (SO I e365).
Nämä samat ideat löytyvät sekä hindulaisista kosmogonioista että
Kabbalasta. Vishnupurânan mukaan maailmanmunaa ympäröi seitse-
män nahkaa. ”Tästä kultaisesta munasta syntyy Brahmâ” (BCW X 313).
Toisin sanoen purusha eli Nârâ, seitsemäs kosminen prinsiippi, jota
kutsutaan myös svâyambhuba-nârâksi (HI II, 1 286), ”kehittää itsestään
äitiprinsiipin, joka on sulkeutuneena hänen omaan, jumalalliseen ole-
mukseensa – Nârîn, kuolemattoman Neitsyen” olemuksen (HI II, 1
242). Viimeksi mainittu ei ole mitään muuta kuin ”Eva eli henkinen
Eeva”, gnostikkojen jumalallinen Sofia, joka ennen syntymäänsä piilee
ensimmäisessä Adamissa (HI II, 1 240) ja josta Nârân (Jumalan hen-
gen) ”hedelmöittämänä” ”tulee Tanmâtra, viiden elementin äiti, ilman,
veden, tulen, maan ja eetterin” (HI II, 1 242), toisin sanoen, tulee maa-
ilmansielu.
26
Kun kaaos on ”naisellinen prinsiippi, ”elämän vesi”, jossa on ”la-
tenttina henki ja aine”, niin âkâsha, jota pidetään seitsemäntenä kosmi-
sena prinsiippinä, on ”ensimmäinen, joka herää aktiiviseen elämään”
(SO I e64, e18). Se on seitsemän voimakeskuksen eli tattvan synteesi,
joka muodostaa universumin (SD V 475). Se ei kuitenkaan ole aineel-
listen maailmojen luoja. Koska Taivaallinen Ihminen (purusha) on ”eh-
doton aktiivisuus ja koska sillä ei sen seurauksena ole mitään suoraa
suhdetta aistimuskohteisiin, se on passiivisuus”. Tästä syystä sitä kutsu-
taan ”suureksi passiivisuudeksi”. Koska akâsha on ”ikuinen jumalalli-
nen tietoisuus, joka ei voi erilaistua, jolla ei voi olla ominaisuuksia tai
joka ei voi toimia”, sillä ”ei voi olla mitään suhdetta rajalliseen ja eh-
dolliseen” (BCW X 361). ”Toiminta kuuluu sille, mikä on heijastunut
eli kuvastunut siitä”, ts. kuudes kosminen prinsiippi, maailmansielu,
joka on ”suuri aktiivisuus” (MK 406).
Hindulaisissa purânoissa sanotaan, että ääni on âkâshan (universu-
min seitsemännen kosmisen prinsiipin) ensimmäinen tuote (BCW X
314). Esoteerisesti ääni on tässä tapauksessa jumalallinen sana eli logos
(SO I e256). ”Ääni (sound) ei ole âkâshan ominaisuus vaan sen ensim-
mäinen vastaavuussuhde, sen alkuperäinen ilmennys, LOGOS eli juma-
lallinen ideointi” (SD V 475).
MAAILMANSIELU
Toisin sanoen tämä ääni on maailmansielu, sama kuin naisellinen Pyhä
Henki, joka muodostaa kristillisen kolminaisuuden kolmannen persoo-
nan (MK 405). Se on maailmansielu [Universal Soul], joka ”ei ole luo-
misen toimeton syy eli (Para-) Brahman vaan ainoastaan se, mitä me
kutsumme kuudenneksi prinsiipiksi…Mahat eli Mahâbuddhi, Suuri
Sielu, hengen käyttöväline…teistien todellinen antropomorfinen Juma-
la. Sillä tämä Jumala on tuon universaalin luovan toimijan personoitu-
ma” (SO I e420, e421).
Mahat, ”âkâshan positiivinen aspekti”, on sama kuin pohjoisbuddha-
laisten Alaya, anima mundi (BO 49). Se on ”jumalallinen järki luovassa
toiminnassa” ja vastaa kabbalassa sefiroteja Hokma (Isä) ja Bina (äiti)
27
(SO I e16, e256; BCW X 324, 355). Tämä ”jumalallisen järjen henki-
nen, kaikkitietävä ja kaikkivoipa juuri, korkein anima mundi eli logos”
(SO I e572), on Taivaallisen Ihmisen ilmennys. Se on Taivaallinen Ih-
minen aineellisemmalla tasolla. Siksi Mahatia, kuten adam kadmo-
niakin, kutsutaan kolmanneksi logokseksi. Se on ”kosminen ideointi”
(SO I e16, II e24, BCW X 324, 355), ”luova prinsiippi – voima, jota
tavallisesti kutsutaan Jumalaksi ja joka häviää ja kuolee muun mukana
pralayan tullessa” (MK 197). Se ”voidaan määritellä muutamin sanoin:
se on maailmansielu, universumin kohtu, mysterium magnum, josta
kaikki olevainen on syntynyt erottautumisen eli erilaistumisen kaut-
ta…se on itse avaruus eräässä merkityksessä eli sekä sen kuudes että
seitsemän prinsiippi” (SO II e511.
Sillä avaruus ei ole erilainen kuin seitsemäs kosminen prinsiippi,
”universumin ainoa todellisuus”, eikä sen vuoksi erilainen kuin kuusi
muuta prinsiippiä, jotka ovat vain seitsemännen aspekteja. ”Avaruutta
kutsutaan Äidiksi ennen sen kosmista toimintaa ja Isä-Äidiksi uudel-
leenheräämisen ensimmäisessä vaiheessa” (SO I e17). Maailmansielun,
jota kutsutaan joskus pyhäksi liekiksi eli jumalalliseksi liekiksi (TS art.
”Anima mundi”, ”Liekki”; BO 158 taulukko V), aikaansaa erilaistumat-
tomassa substanssissa vaikuttava logoksen energia: ”Tätä ’alkuperäistä
substanssia’” kutsuvat jotkut kaaokseksi. Platon ja pythagoralaiset an-
toivat sille nimen maailmansielu, kun sen oli hedelmöittänyt sen henki,
joka leijuu alkuvesien eli kaaoksen yllä” (SO I e338).
Nämä ”alkuvedet” (joita tarkoittaa myös fraasi ”vetten pinnalla” [1.
Moos. 1:2]) ovat kaaos, maailmansielun alkuperäinen tila (”avaruuden
vedet”), mystinen ”äiti” eli ”se abstraktin luonnon kohtu, missä ilmen-
nyt universumi hedelmöittyy” (SO I e373 av.). Kaaos on sama kuin se
Dzyanin säkeistöjen ”ainoa ilmennyt” elementti, jonka Kuan-shih-yin,
kolmas logos (adam kadmon eli Avalokiteshvara),2 muuttaa ”suuriksi
vesiksi” ja erottaa ”tulimerestä”. Nämä ”suuret vedet” eivät ole mitään
muuta kuin maailmansielu, ”avaruudet vedet”. Samalla tavoin Manun
laeissa maailmanmuna, joka jakaa itsensä kahteen osaan, synnyttää
2 Juuri tätä kolmatta logosta Subba Row tarkoittaa Bhagavadgîtân luennoissaan ter-
millä ”Îshvara” (CW X 313), jota hän käyttää Avalokiteshvaran synonyymina (BGF
24).
28
taivaan, Nârân (tulimeren) ja maan, Nârîn (maailmansielun), ”molem-
mat vasta ihannekuvina, eivät ilmenneessä muodossaan” (HI II, 1 286).
Ainoa välikappale, jota ilmennyt logos käyttää, on daivîprakriti, lo-
goksen valo: ”Tämän valon kautta kaikki on luotu” (SO I e430). Tämä
”kosmisen ideoinnin dynaaminen energia” on silta, joka sallii jumalalli-
sen ajatuksen vaikuttaa universaaliin substanssiin: ”Se, mikä logokses-
sa ensimmäiseksi syntyy, on yksinkertaisesti kuva, käsite siitä, mikä on
oleva kosmos. Tämä valo eli energia saa kuvan ja painaa sen kosmiseen
aineeseen, joka on jo ilmennyt. Näin syntyvät olemassaoloon kaikki
ilmenneet aurinkokunnat” (PBG 19). Tästä syystä Subba Row esittää,
että Khristoksessa eli Avalokiteshvarassa, logoksessa, jota hän myös
kutsuu ”muotoaan muuttavaksi voimaksi” ja ”hiljaiseksi ääneksi” sekä
”Hiljaisuuden ääneksi”, ”on itsessään koko elämänevoluution suunni-
telma” (EW 528, 536, 537).
Toiselta tasolta eteenpäin daivîprakritista3 tulee ”Fohat” eli kuusi
universaalia voimaa, joiden synteesi se on ja jonka erilaisuudet johtuvat
sen ”aineen erilaistumisen erityispiirteistä”, jossa se toimii (BCW X
386; SO I e293). Fohat on tiibetiläinen termi, joka vastaa sitä, mitä sekä
Vedoissa että Avestassa kutsutaan nimellä ”Apam Napat” (kirjaimelli-
sesti: vesien Poika). Fohat on ”aetherin poika”, ts. âkâshan (seitsemäs
prinsiippi) tuote, ”alkuperäisen seitsemän ja äänen isä-äidin eli logok-
sen tuote” (SO I e76; II e418 av.; TS art. ”Âkâsha”). Tämä ”mystinen
yhdysside mielen ja aineen välillä” (SO I e16) on myös, kuten olemme
nähneet, sen ”mentaalisen ITSEN juuri”, josta kaikki muut tietoisuudet
ovat peräisin. Sillä logoksen valo on ”tietoisuuden, mentaalisen ja fyy-
sisen käsityskyvyn, valo” (SO I e430). Se ”ilmenee tietoisuutena” ja ”ei
saa olettaa, että tietoisuus on eräänlainen tämän valon luoma riippuma-
ton olemus. Se on tuon valon itsensä ilmenemismuoto eli ilmennys,
joka on elämä” (BGF 34).
Mme Blavatsky kutsuu joskus âkâshaa maailmansieluksi (SO II
e511). Hän käyttää myös usein tätä sanskritin sanaa samaa merkitsevän
sanan eetteri [engl. aether] kanssa osoittamaan joko seitsemättä kosmis-
ta prinsiippiä tai viidettä (eetteriä [engl. ether]). Joskus hän myös antaa
âkâsha-nimen universumin kolmen korkeamman, muodottoman
3 Mme Blavatsky määrittelee daivîprakritin ”ilmenemättömän logoksen valoksi” (SO I
e216), mutta Subba Row antaa sille Fohatin merkityksen.
29
(arûpa-) tason substanssille, samalla kun hän käyttää ”astraalivaloa”4
kolmen seuraavan tason aineesta: ”Astraalivalo on se, mikä kuvastaa
tietoisuuden kolmea korkeampaa tasoa ja on alemman eli maallisen
tason yläpuolella. Sen vuoksi se ei ulotu neljännen tason taakse, mistä
voidaan sanoa âkâshan alkavan” (BCW X 360).
Maailmansielu on ”elävä tuli”, ”magnes”, okkulttinen sähkö, joka
antaa ihmiselle hänen ”jumalallisen henkensä”. Mutta alemmassa as-
pektissaan se on myös ”astraalivalo”, joka antaa ”astraalisielun” jokai-
selle elävälle oliolle (SO I e344; HI I, 1 87, 184, 255–256, 265 av. 3; TS
art. ”Astraalivalo”). Sillä ”anima mundi on kaksinainen ja kaksisukui-
nen. Sen maskuliininen puoli on puhtaasti jumalallinen ja henkinen; se
on viisaus. Feminiininen osa (nasarealaisten spiritus) puolestaan…on
jokaisen elävän olennon elämän perusta ja antaa astraalisen sielun,
fluidumimaisen perispritin ihmisille, eläimille, linnuille ja kaikelle elol-
liselle” (HI I, 2 95 av. 20; SO I e196).
Siten jokainen elävä olio muodostuu ensiksikin hengestä, jonka on
antanut anima mundin korkeampi osa, ts. kuudes kosminen prinsiippi,
toiseksi sielusta, joka tulee maailmansielun alemmasta osasta, ja lopuk-
si fyysisestä ruumiista. ”Eläinten kolmas prinsiippi, korkein kuolema-
ton sielu, on niissä vasta ituna.” Niiden henki on piilevä ja ”tulee kehit-
tymään vasta lukemattomien kehityssarjojen jälkeen” (HI I, 2 95 av.
20). Kreikkalaiset filosofit ajattelivat, että ihmisen nous (henki) on pe-
räisin maailmansielun sisältä, jonka ulkokuori heidän mukaansa antaa
ihmiselle frenin ja thumoksen (alempi mieli ja kâma-rûpa eli astraali-
ruumis) (TA 96, 104, 105).
Astraalisielu eli perisprit vastaa ”elämänhenkäystä”, kabbalistien
”nepeshiä”. Se on ”prânakâmallinen prinsiippi eli vitaalinen eläinsielu
ihmisessä” (TS art. ”Nephes”), ”neljäs prinsiippi ja myös toinen, prâna,
sillä nepesh on ’elämänhenkäys’ ihmisessä samoin kuin eläimessä tai
hyönteisessä. Se on fyysisen, aineellisen elämän prinsiippi, jossa ei ole
mitään henkisyyttä” (SO I e243 av.). Mme Blavatsky samastaa tämän
astraalisielun ”’jîvaan’ eli elonprinsiippiin, joka elävöittää ihmisen,
eläimen, kasvin tai jopa mineraalin” ja ”on varmasti ’häviämättömän
4 Kuitenkin länsimaiset okkultistit ja varsinkin Éliphas Lévi – ja usein Mme Blavats-
ky itsekin – käyttävät tätä ilmaisua tarkoittamaan maailmansielua, kuudetta kosmista
prinsiippiä (CW III 323; SO I e253).
30
voiman muoto’ eli anima mundi, elävä maailmansielu” (BCW V
112/MOO 162). Jîvâtma (jota eläinradassa edustaa leijonan merkki) on
Mahatin, ts. maailmansielun synonyymi. Mme Blavatsky sanoo, että
”alimmassa eli aineellisimmassa tilassaan” se on ”elämänprinsiippi,
joka elävöittää eläin- ja kasvimaailman jne. aineelliset ruumiit” (EW 9
av. 1, Mme Blavatskyn alaviite/BCW III 325–326).
”Jumalallinen sielu”, jonka muodostamiseen ”elämäntuli” on vält-
tämätön (HI I, 2 95 av. 20, 60), on ”buddhi”, kuudes inhimillinen prin-
siippi, kipinä, ”joka on lähtenyt universaalin kuudennen prinsiipin puh-
taasta olemuksesta” (SO I e17). Sillä buddhi, ”henkisen maailmansielun
(Âlaya) säde” (EO 104), on ”âkâshan korkeimman tason olemusta eikä
sen vuoksi erilaistu” (BCW X 324).
Ihminen on ”pienoismaailma – mikrokosmos – suuren universumin
sisällä. Kaikki hänen kolme henkeään vaalivat häntä makrokosmoksen
kohdussa kuin sikiötä. Ja samalla kun hänen aineellinen ruumiinsa on
koko ajan sympaattisessa yhteydessä maaemoonsa, hänen astraalinen
sielunsa elää sideerisen anima mundin yhteydessä, ts. maailmansielun
alemman osan kanssa. Hän on siinä, ja se on hänessä, sillä tämä koko
maailman läpäisevä elementti täyttää koko avaruuden ja on itse ava-
ruus, mutta vain rajaton ja loputon. Hänen kolmas, jumalallinen hen-
kensä on vain pienen pieni säde, yksi lukemattomista säteilyistä, jotka
ovat lähtöisin suoraan Korkeimmasta Syystä – Maailman Henkisestä
Valosta” (HI I, 1 343).
Tässä yhteydessä Mme Blavatsky lainaa Paracelsuksen opetusta:
”Kolme henkeä elähdyttää ihmistä ja vaikuttaa häneen, kolme maail-
maa vuodattaa säteitään häneen… Ensimmäinen on elementtien henki
(maallinen ruumis ja vitaalivoima sen karkeassa tilassa), toinen on täh-
tien henki (sideerinen eli astraalinen ruumis – sielu) ja kolmas on juma-
lallinen henki (Augoeides)” (HI I, 1 343).
Maailmansielu, ”kabbalistien astraalivalo”, on siis kahdessa aspek-
tissaan universaali voima, Van Helmontin ”elämänprinsiippi” eli ar-
chaeus (HI I, 2 163), mystinen syy, joka piti tulessa Mme Blavatskyn
mainitsemat ”ikuisesti palavat” lamput (HI I, 1 356 eteenp.), ja energia,
jota, hän sanoi, Bulwer Lytton kuvasi romaanissaan The Coming Race
[suom. Vril – tuleva rotu], missä sitä kutsutaan nimellä ”VRIL” (HI I, 1
252).
31
Sofia,5 naisellinen logos, gnostikkojen pyhä henki (BCW X 333) on
”(ilmiömaailmassa) ilmoitettu viisaus”, ”suuri aktiivinen” ja ”aktiivinen
substanssi, prakriti erilaistuneessa tilassaan” (MK 407), toisin sanoen,
kuudes kosminen prinsiippi, maailmansielun korkeampi puoli, ”kaiken
luoja” (SO I e72 av.). Hänen tyttärensä, Sofia-Akhamoth, personoi
”alempaa astraalivaloa”, ja molemmat ovat ”yksi ja sama asia kahdelta
puolelta nähtynä: henkinen ja psyykkinen” (SO I e197), ts. ”nous, kor-
keampi jumalallinen viisaus, ja psykhe, alempi ja maallinen” (SO I e197
ja av.).
Kuten Vishnua, ”kostean prinsiipin ja veden Jumalaa” (SO II e591),
”elämän antajaa, luojaa ja säilyttäjää” (HI II, 1 326), Sofiaa, jota pide-
tään kuudentena kosmisena prinsiippinä, symboloi Daavidin tähden6
alaspäin osoittava kolmio. Toinen kolmio, joka osoittaa ylöspäin, edus-
taa ”suurta passiivista” (viisaus kätkettynä), ts. Shivaa, ”tulen prinsiip-
piä”, ”hävittäjää”, ”kuoleman antajaa” (aineellisessa maailmassa ja se
on elämän antaja henkisessä maailmassa) (MK 406–407, SO II e591;
TG art. ”Typhon”).
Tämä symboliikka selittää maininnan – joka on esitetty
ensimmäisessä Hunnuttoman Isiksen (Teologia osa 2, 288–289)
kahdesta suuresta kaaviosta – Shivasta ja Vishnusta, kumpikin
5 Koska Sofia, kuten Kuan-yin (”armeliaisuuden ja tiedon äiti”, Kuan-shih-yinissä
oleva ”kolminaisuus”), on logoksen äiti, vaimo ja tytär (SO I e136), hän on myös
”yhdessä merkityksessä” (SO I e72 av.) Aditi eli Sefira (SO I e434; II e43) ja jopa
Shekhinah, jonka, kuten olemme nähneet, Mme Blavatsky sijoittaa Sefiran yläpuolel-
le, mutta jonka hän usein samastaa viimeksi mainittuun. Niinpä hän esittää, että Shek-
hinah on gnostikkojen Bythos, tuntemattoman jumaluuden (ensimmäisen logoksen)
”ensimmäinen naisellinen emanaatio”, jonka kanssa hän synnyttää Ennoian (adam
kadmon), ”Alkuaikaisen Ihmisen”, eli ”ilmoitetun järjen”, ts. ilmenneen logoksen
(kolmas), ”Jumalan hengen” (HI II, 1 185-186). Kun Mme Blavatsky antaa tämän
merkityksen Sofialle, hän esittää, että anima mundi (korkeampi ja alempi) on Sofia-
Akhamoth, joka ”sisältää kaiken olevan henkiset ja aineelliset idut” ja joka, aivan
kuten Eeva, jonka alkumalli hän on, on ”kaiken elollisen äiti” ollen ”puoleksi henki-
nen ja puoleksi aineellinen ELÄMÄ, joka elävöittää liikkumattoman aineen kaaoksen
syvyydessä” (HI II, 1 243, 242). 6 Kaksi yhteen punoutunutta kolmiota, jotka muodostavat Salomonin sinetin ja brah-
malaisten Shri-yantran, symboloivat henkeä (ylöspäin osoittava kolmio) ja ainetta (SO
I e118). Ne edustavat Sefer jetsiran (VI 7) seitsemää: ”Seitsemän. Kolme ja kolme
vastakkain, ja yksi tasapainottamassa näiden kahden välissä.” Yhden tasapainottavas-
ta osasta, ks. myöhempää lukua ”Sota taivaassa ja enkelien lankeemus”.
32
shaktinsa kanssa, edellinen yhdistyneenä ylöspäin osoittavaan
kolmioon, jälkimmäinen alaspäin osoittavaan. Näiden yhteen
punoutuneiden kolmioiden suuntaus on sellainen, että kukin niiden
kärjistä vastaa yhtä palloista, jotka yhdessä planeettamme kanssa
muodostavat maaketjun siten kuin tämä, Mme Blavatskyn mukaan, on
esitetty Dzyanin kirjassa. Kukin näistä palloista on yhdessä seuraavista
ilmansuunnista: itä, koillinen, luode, länsi, lounas ja kaakko (SO II
e757). Mitä tulee fyysiseen palloomme, sitä vastaa kaavion alareunassa
oleva pienempi ympyrä.
Näitä kahta kolmiota ympäröivä ympyrä edustaa ”’Mahâkâshaa’ –
ääretöntä avaruutta – seitsemättä universaalia prinsiippiä”, makrokos-
mosta, joka ”ilmentää jokaisen toiminnan mahdollisuutta kosmokses-
sa”, ts. ensimmäistä eli ilmenemätöntä logosta. Kuusisakaraisen tähden
keskipiste on Kuan-shih-yin, mikrokosmos, ilmennyt logos, ”ilmenneen
aktiivisuuden alkupiste”, kun taas ympyrä on vain pelkkä toiminnan
mahdollisuus. ”Molemmat nähdään Avalokiteshvarana” (MK 406), sillä
”esoterismissa on kaksi Avalokiteshvaraa: ensimmäinen ja toinen lo-
gos” (SO I e72), tai jos halutaan, ensimmäinen ja kolmas logos. Sillä
Avalokiteshvara, kuten Brahmâ, joka on sama kuin se, on ”toinen logos
tai myös kolmas riippuen valitusta laskemistavasta” (BCW X 313), ts.
otetaanko huomioon puoleksi ilmennyt isä-äiti (joka on siten toinen
logos) vai ei. Jälkimmäisessä tapauksessa otetaan huomioon vain ilme-
nemätön logos (ensimmäinen) ja ilmennyt logos (kolmas), jota kutsu-
taan silloin toiseksi.
Egyptiläisillä maailmansielu oli Isis, ”Osiriksen tytär, vaimo ja
sisar” (SO I e137), Osiriksen ollessa sama kuin adam kadmon, kolmas
logos. Isis, ”suuri kosminen neitsyt”, jota vastasi eläinradan merkki
Neitsyt, jonka Subba Row yhdistää astraalivaloon ja luonnon kuuteen
voimaan (EK 76), on todellakin ”kosmoksen kuudes
prinsiippi…universumin lisääntymisvoima – ei prakriti vaan prakritin
produktiivinen energia – ja sellaisena se luo ideoinnin
maailmanjärjessä” [universal mind] (EW 229). Se on sama kuin Venus,
Eeva, Kuan-yin ja Vâch samoin kuin Mylitta (SO II e43), kaldealaisten
”suuri äiti”, jota myös kutsutaan Ishtariksi. Se symboloi naisellista
prinsiippiä, luovaa jumaluutta, joka on vain ”korkeamman
jumaluuden”, ”Arkkitehdin”, ”toimeenpaneva edustaja” (SO II e43), ts.
miehisen jumalan tai mieluummin, kolmen miehisen jumalan, jotka
33
ollen korkeimman jumaluuden aspekteja ovat samoja. Tästä syystä
Mariaa pidetään kristillisen kolminaisuuden kolmen jumalan äitinä,
”sillä he ovat yksi ja sama”. Yhdessä näiden kolmen jumalan kanssa
hän muodostaa tetraktyksen, nelinkertaisen jumalan, jota kaldealaiset
kutsuivat nimellä ”Arba-il” (HI II, 1 187).
Kolme logosta, ”ilmenemätön ’isä’, puoleksi ilmennyt ’äiti’ ja uni-
versumi, joka on kolmas logos” (BCW X 332), ovat yhtä, koska ne ovat
yhden ainoan Todellisuuden kasvavan objektiivisen ilmennyksen kol-
me alkuvaihetta. Ne ovat ”evoluution kolmen henkisen vaiheen perso-
noituja symboleja”. Ensimmäinen logos on ”jo läsnä oleva, kuitenkin
vielä ilmenemätön mahdollisuus isä-äidin helmassa”. Toinen on uni-
versumin rakentajien ”abstrakti” kollektiivisuus. Mitä tulee kolman-
teen, se on ”toisen lopullinen erilaistuminen ja kosmisten voimien yksi-
löityminen” (BCW X 334). Kukin näistä kolmesta logoksesta on yhtey-
dessä kosmoksen kolmesta korkeammasta (arûpa-) tasosta yhden kans-
sa. Tämän tason substanssi, jota elähdyttää vastaavan logoksen energia,
muodostaa universumin kolmesta korkeammasta tattvasta yhden (EO
102, 103).
Kuusisakarainen tähti, jota ympäröi ympyrä, on tetraktyksen symbo-
li, kuten on neliö ympyrän sisällä, tuo ”kaikista maagisista kuvioista
voimakkain” (SO I e99; II e626; BCW VIII 144, 145; X 356, 357). Tet-
raktys on heijastuneena ihmisessä, jossa ”alemmasta fyysisestä kolmi-
osta” (sukupuolielimet) yhtyneenä naiselliseen tulee ”miehis-
naisellinen luoja” (EO 37 ja kuvio 1). Siten, samalla tavoin inhimillisel-
lä tasolla ja kosmoksessa, henki (miehinen) on kolminainen ja aine
(naisellinen) on yksi.
Me tiedämme, että antiikin aikana teiden risteyksiin (symboloiden
kahta universumia, näkyvää ja näkymätöntä ja myös jumalan välittävää
toimintaa) oli pystytetty kivipilareita, joiden päällä oli Hermeksen,
”psykopompos-jumaluuden” rintakuva. Nimitys viittaa siihen, että
hänen tehtävänään oli kohdata poismenneiden sielut ja saattaa heidät
tuonpuoleiseen maailmaan. Kukaan ei järkyttynyt huomatessaan, että
näiden pilareiden etupuolen keskikohdasta pisti esiin miehen
sukupuolielimet. Niitä pidettiin pyhinä, eikä niiden näkeminen
aiheuttanut häpeän tunteita eikä säädyttömiä ajatuksia (Jung, Man and
His Symbols 155, 156). Samalla tavoin vielä nykyäänkään hindu ei liitä
mitään siveetöntä merkitystä lingamin ja yonin (miehen ja naisen
34
sukupuolielinten) kuviin, kun ne esitetään julkisesti hänen maassaan.
Maailmansielu on ”ääni, naisellinen Vach, ’satamuotoinen’, sha-
tarûpa eli luonto” (SO I e94). Sen on aikaansaanut Jumalan henki
(adam kadmon, kolmas logos), joka ”kuvastuu avaruuden vesiin – eli
tulevan universumin vielä erilaistumattomaan aineeseen – ja synnyttää
siten erilaistumisen ensi värinän homogeenisessä, alkuperäisessä ai-
neessa. Tämä on ääni”, joka edeltää ”sanaa eli logosta, ts. määrättyä,
objektiivista ilmausta siitä, mikä on tähän asti pysynyt salatun ajatuk-
sen syvyyksissä”, toisin sanoin, täysin ilmennyttä universumia. Tämä
kolminaisuus voidaan myös ilmaista ”sanoin väri, ääni ja luvut” (BCW
X 406).
Maailmansielu on ”melodinen ääni”, sillä se on ääni eli logos, joka
konstruoi objektiivisen universumin. Se on myös ”armeliaisuuden ja
viisauden äiti”, sillä ihmisessä se on buddhi, kuudes prinsiippi, jota
Mabel Collinsin Valkoisen lootuskukan tarinassa symboloi lootusaltaan
valtiatar. Lootus, kuten Subba Row selittää, vastaa päälaella sijaitsevaa
tuhatlehtistä chakraa, voimakeskusta, jonka kautta armeliaisuuden äiti
”vuodattaa elämän ja loistonsa vesiä ihmissielun ilahduttamiseksi ja
uudistamiseksi”7 (EW 264, EK 55).
Sillä buddhi, ”kosmisen elämän virta ihmisessä”, ei ole muuta kuin
”logoksen valo ja aura” (EW 268). Tarkasteltuna pelkästään ”korkeim-
man hengen, âtman, käyttövälineenä eli lippaana” se on passiivinen
prinsiippi. Aktiivisena prinsiippinä tarkasteltuna se on kundalinî, yksi
joogien ”mystisistä voimista”, jota kutsutaan joskus ”tulivoimaksi” ja
”maailmanäidiksi”. ”Se on sähköis-henkinen voima, luova voima, joka
toimintaan heränneenä voi yhtä helposti tappaa kuin luoda” (HÄ I xx).
Tämä on yhdysside adeptien kaikkien veljeskuntien jäsenten välillä
ja ”tätä valon siirtoa” kutsutaan ”elämän siirtämiseksi” vihkimyksen
aikana (EW 270/EK 56). Kabbalassa buddhi on Shekhinah, joka
”laskeutui…armoistuimelle” (HI II, 1 309 av. 46), ja on jumalallinen
läsnäolo ”Malkutin (maapallon) polulla”, sillä Shekhinah on ”fyysisen
ruumiin buddhi” (BCW VIII 152).
7 ”Vedet ovat viisauden ja okkulttisen oppineisuuden symboli… Ea, viisauden juma-
latar, on ’korkein kala’, ja lohikäärme eli Oannes on kaldealainen ihmiskala, joka
nousee vesistä opettamaan viisautta” (SO II e495 av.).
35
Buddhi on ihmismonadi, jonka Mme Blavatsky määritteli tavallisesti
”ihmisen kahden viimeisen prinsiipin, kuudennen ja seitsemännen, yh-
distelmäksi” ja sanonta hänen mukaansa tarkoittaa ”varsinaisesti” vain
henkistä sielua, ts. kuudetta prinsiippiä eikä ”sen korkeinta, henkistä,
elävöittävää prinsiippiä” (seitsemäs) (BCW V 172). ”Monadi on ainoas-
taan energiakeskus” (EK 82), ”henkisen voiman keskus” (EW 172),
mutta se on ”yksilöllinen energiakeskus, jota ravitsee universaali voi-
makeskus, seitsemäs prinsiippi. Myöskään Subba Row’n mielestä ”in-
himillinen monadi ei ole sama kuin seitsemäs prinsiippi, âtma tai logos.
Se on energia, joka toimii kuudennen prinsiipin kautta. Se on yksi ainoa
logoksesta hajaantunut energia, yksi elämä, joka lähtee logoksesta ak-
tiivisena olemuksena” (EK 81). Seitsemäs prinsiippi on sen vuoksi
”energialähde, kun taas kuudes prinsiippi on pelkästään seitsemännestä
sädehtivä energia” (EW 140).
Tämä energia ”sinkoutuu alas evoluutiolain mukaisesti aineen alim-
paan muotoon – mineraaliin” (SO I e246), sen saavuttaessa siten alim-
man asteen pitkällä ja monimutkaisella matkallaan läpi aineellisen maa-
ilman. Tämä on ”involuution” loppu, jota seuraa ”evoluutio”, nouseva
vaihe, jonka aikana monadi elähdyttäen yhä hienompia aineen asteita ja
yhä vain täydellistyneitä organismeja palaa kohti pistettä, josta se lähti,
varustettuna tietoisuudella, joka puuttui alussa (ML 102/MK xx). Pae-
ten vankilastaan, ”kivestä” (mineraalikunnasta), ”se muutos muutoksel-
ta eteni yhä korkeammalle” kulkien läpi kasvi- ja eläinkunnan saavut-
taakseen ihmiskunnan (HI I, 2 61; SO I e246).
Monadin elähdyttämät ensimmäiset ihmismuodot ovat tiedottomia.
Sillä monadissa on tietoisuus ainoastaan latentissa tilassa. Itsekseen
jätettynä se voisi lopulta onnistua muuttamaan asteittain tämän potenti-
aalisen tietoisuuden aktiiviseksi tietoisuudeksi. Mutta tätä menettelyta-
paa ei ole valittu. Eri tasoilla olentojen hierarkiat puuttuvat asiaan va-
rustaakseen nämä inhimilliset olennot älyllä ja aistimuskyvyillä, lyhen-
täen siten huomattavasti monadin toivioretkeä evoluution nousevalla
kaarella. Nämä hierarkiat antavat ihmiselle hänen ”kaksi keskimmäistä
prinsiippiään, jotka ovat järjettömän eläimen tajuava elämä ja ihmis-
sielu, sillä edellinen on järjetön ilman jälkimmäistä” (SO I e247). Toi-
sin sanoen, ne antavat ihmiselle hänen manaksensa (hänen korkeam-
man mielensä ja hänen alemman mielensä) sekä hänen kâma-rûpansa,
36
hänen halujensa ja himojensa käyttövälineen (astraaliruumiin) (SO I
e153).
ALKUPERÄINEN SEITSIKKO
Jokaisen elävän olennon monadi säteilee ”kuolemattoman synnyttäjän-
sä [parent] koko loistolla tuon synnyttäjän seuratessa tapahtumaa seit-
semännestä piiristä” (HI I, 2 61) ja ollessa ”vartija”, korkeampi itse.
Tämä on ”planeettahenki”, tähti, josta inhimillinen sielu on säde, ”lie-
kehtivä tähti, joka loistaa ikiolemisen valottomissa syvyyksissä, tunte-
mattoman rajattomilla kentillä”. (HÄ xx). Tämä vartija, ”Isä, joka on
taivaassa” (SO I e574), olematta silti olento ”sanan tavallisessa merki-
tyksessä”, on kuitenkin ”älyllinen, tietoinen ja elävä” prinsiippi. Se on
monadin prototyyppi (SO III z49), ”yhä pieni ääni” (sanonta, jota sekä
Mme Blavatsky että Subba Row käyttivät tarkoittamaan ”omantunnon
ääntä”), jonka kuulee valaistunut ihminen teopneustian aikana, viimeksi
mainitun ollessa ”inspiraatio tai mieluummin mystinen kyky kuulla
suullisesti jumalan opetuksia”. Tämä kyky on piilevänä jokaisessa ih-
misessä, ”inspiroivan ’jumalan’” ollessa kuitenkin, jokaisessa tapauk-
sessa, hänen oma korkeampi Itsensä eli jumalallinen prototyyppinsä”
(SO III z49).
Vartijoita kutsutaan alkuperäisiksi seitsemäksi, mutta
todellisuudessa ne muodostavat henkisten olentojen seitsemän
hierarkiaa, ”korkeimmat olennot olemassaolon asteikossa” (SO I e88),
ainakin meidän aurinkokunnassamme, jota Salaisessa Opissa
kommentoidut Dzyanin säkeistöt yksinomaan käsittelevät (SO I e13).
Saavutettuaan täydellisyyden menneessä solaarisessa universumissa ne
ovat saavuttaneet ”oikeuden tulla jumalallisiksi oman kokemuksen
kautta” (SO I e106). Ne ovat ”jumalallisia (eli kaikkitietäviä)
älyolentoja”, mutta niiden kaikkitietävyys rajoittuu meidän solaariseen
universumiimme: aurinkokunnan korkeimmilla dhyâni-chohaneilla ei
voi olla käsitystä siitä, mitä on korkeammissa systeemeissä, ts. toisella
”seitsemäisellä” kosmisella tasolla (BCW X 369). Ne ”ilmestyvät maan
päälle avatâroina ainoastaan kunkin uuden ihmisrodun alkaessa sekä
37
pienen ja suuren syklin kummankin pään liittymä- tai
päätösvaiheissa…antaakseen Totuuden perussävelen” (EO 98). Sillä ne
ovat tekemisissä hengen, eivät aineen, kanssa (BCW X 341).
Kollektiivisesti ne muodostavat seitsemännen kosmisen prinsiipin,
Avalokitehsvaran eli purushan, Taivaallisen Ihmisen (MK 197).
Nämä jumalalliset olennot, buddhalaisuuden ”dhyâni-buddhat” ja
kristinuskon arkkienkelit (SO I e127; SO III z328–329), ovat ”valon
poikia, elämän logoksia” (SO I e572) ja ”ilmenemättömästä valosta
ilmenneet seitsemän alkuvaloa”. Ne muodostavat ”alempien jumalien ja
jumalallisten olentojen hierarkioiden prototyypit, ja noiden tikkaiden
alimmassa päässä olemme me – ihmiset” (SO III z51).
Ne ”lähtevät ’isä-äidistä’” (BCW X 397), alkuperäisestä homogeeni-
sesta substanssista. Tätä on lisäksi erilaistanut näiden ”okkultismin
korkeimpien dhyâni-chohanien” energia. ”Manvantaran alussa niiden
sädehtimä Fohat herää ja erilaistuu mahâtattvaksi, mûlaprakritin varsi-
naiseksi säteilyksi” (BCW VI 176). Nämä ”seitsemän korkeaa herraa”
(SO I e42) toimivat siten universaalisen energian, ”piilevän voiman eli
jumaluuden” – kaaoksen – voimansiirtokeskuksina. Tästä niiden kaut-
taan ilmenevästä voimasta tulee ”tahto, joka välittää ensimmäisen im-
pulssin näille atomeille”, ts. ”universumissa olevien kaikkien olioiden
prinsiipeille” (SO I e343).
Dhyâni-buddhoja kutsutaan nimellä upapâduka [anupâdaka]8 eli
”ilman vanhempia oleva”, koska ne ”säteilevät suoraan siitä, mikä ei
ole isä eikä äiti” (BCW X 344). Ne syntyvät todellakin ”tahrattomasta
aineesta ennen kuin se erilaistuu esikosmisen Fohatin hengityksessä,
jolloin siitä tulee ’Pojan’ eli ilmenneen universumin ’tahraton äiti’
muodossa” (BCW X 397).
Alkuaikaiset ”eivät ole planeettojen hallitsijoita vaan asuvat kaukana
planetaarisen alueen tuolla puolen” (SO III z329). Sillä ne ovat peräisin
ensimmäisestä arûpa-maailmasta. Niiden ruumiit ovat muodostuneet
ensimmäisen kosmisen tason substanssista ollen henkistä mieluummin
8 Boris de Zirkoff, H. P. Blavatskyn teossarjan Collected Writings oppinut toimittaja,
huomauttaa, että tämän sanskritin sanan oikea muoto on anupapâdaka (CW X 344).
Mme Blavatsky tunsi tämän muodon, sillä hän mainitsee sen Teosofisessa sanakirjas-
sa hakukohdissa Anupâdaka ja Avatâra. Kuten de Zirkoff osoittaa, ”tämä sana tar-
koittaa ’sellaista, joka ei jatka säännönmukaista sukulinjaa’, ts. on itsesyntyinen eli
ilman vanhempia”.
38
kuin aineellista olemusta: ”Henki on muodoton ja aineeton ollen yksi-
löityneenä korkeinta henkistä olemusta – suddhasattva, jumalallinen
olemus, josta ilmenneiden korkeimpien dhyânien ruumiit muodostuvat”
(TS art. ”Henki”). Jokainen näistä dhyâni-buddhoista on ”yksilöllinen
henki – tämän yksilöllisyyden kestäessä ainoastaan manvantarisen elä-
mänkierroksen” ja sitä ”voidaan kuvata tietoisuudenkeskuksina, itseais-
tivana ja itsetietoisena keskuksena, tilana, ei ehdollistuneena yksilölli-
syytenä” (TS art. ”Henki”).
Dhyâni-buddhat ”ovat itse asiassa seitsemän logoksen henkinen as-
pekti”, ts. Ah-hi’n, ”rakentajien” ja sen vuoksi planetaaristen hallitsi-
joiden henkinen aspekti (BCW X 345). Sillä ”seitsemän enkeliä, jotka
johtavat seitsemää planeettaa, ovat meidän universumimme rakenta-
jia…planetaarisen systeemimme seitsemän alueen luonnollisia suojeli-
joita, yhden kaikkein voimakkaimman näiden kolmannen järjestyksen
seitsemän luovan enkelin joukosta ollessa ’Saturnus’, planeetan johtava
henki” (SO III z113). Kuitenkin kullakin näistä planetaarisista enkeleis-
tä on yhteys arkkienkeliin eli dhyâni-buddhaan, joka on sen ”henkinen
aspekti”. Tämä selittää sen, miksi samat nimet annetaan näille enkeleil-
le ja arkkienkeleille.
Kukin seitsemästä planeetasta, joita muinaiset kansat pitivät pyhinä,
on siis hallitsijansa kautta yhteydessä tiettyyn dhyâni-buddhaan tai pi-
kemminkin yhteen dhyâni-buddhojen seitsemästä hierarkiasta. Nämä
hierarkiat ovat inhimillisten monadien seitsemän suurta ”säiliötä” (SO
III z49). Monadit, jotka ovat ”syntyneet saman vanhempiplaneetan tai
mieluummin yhden ja saman planeettahengen eli dhyâni-buddhan sätei-
lyjen alaisina”, ovat sisarsieluja läpi koko jälleensyntymiensä (SO I
e574). Ne kuuluvat samaan ”säteeseen”. Kansat, kuten ihmisetkin, ovat
samalla tavoin ryhmittyneet seitsemäksi ”säteeksi”, ja kullakin niistä on
jokin planeettahenki ”vartijana, suojelijana ja Isänä taivaassa” (SO I
e576).
Jokaisen ihmisen ydin on dhyâni-buddha, hänen ”persoonallinen
jumalansa” (SO III z49), jota kutsutaan myös ”kâranâtmaniksi (kausaa-
lisielu), hänen seitsemäs prinsiippinsä, hänen jumalallinen egonsa ja
joskus hänen monadinsa (SO III 49, z57 av.), vaikka tämä viimeksi
mainittu sana vastaa usein buddhia, kuudetta prinsiippiä.
Okkultisti kunnioittaa tätä ”persoonallista jumalaa”, mutta ei palvo
sitä. ”Tämä olisi eräässä mielessä itsepalvontaa” (SO III z50 av.).
39
Jokainen adepti tuntee dhyâni-buddhan, josta hän ilmeni. Se on hänen
vanhempi ”kaksoissielunsa”, jonka kanssa hän on kosketuksessa kuten
”henki henkeen ja sielu sieluun” ja jonka hän näkee korkeimmassa
vihkimyksessä (SO I e573, e578). Sillä ainoastaan arûpa-maailmoissa
dhyâni-buddhat ovat vailla muotoa eikä niitä sen vuoksi voi nähdä (SO
I e572). Manaten esiin tiettyjä planeettaenkeleitä Magdeburgin
arkkipiispa Adalbert suoritti 700-luvulla erikoisimmat maagiset
taidonnäytteensä. Tämän maagikon, jonka opetukset on vääristelty
”Pikku Albertissa”, tuomitsi Rooman kirkolliskokous siitä, että hän oli
turvautunut näihin taivaallisiin olentoihin ja erityisesti Urieliin,
Jupiterin hallitsijaan. Roomalaiskatolinen kirkkohan on nyttemmin
lukenut tuon planeetan enkeli Gabrielille (SO III z105; BCW X 15, 57,
410).
Planeettahallitsijat ”auttavat tietyissä asioissa” kuolevaisia, jotka tie-
tävät kuinka kutsua heitä avuksi. Kuitenkin Mme Blavatsky sanoi, että
”ylipäänsä mitä vähemmän niiden kanssa on tekemisissä, sitä parempi”.
Hän lisäsi, että ”palvontaa” ei ole se, että okkultisti tuntee niiden läsnä-
olon, ”eikä myöskään jonkun niistä kunnioittaminen”. Sillä vaikka nä-
mä voimakkaat olennot ovat paljon korkeammalla kuin ihmiset, ne ovat
”vielä asteittain kehittyviä olentoja ja rajallisia” ennen nykyisen korke-
an asemansa saavuttamista. Ne ovat yksinkertaisesti meitä edellä kehi-
tyksen tiellä (BCW X 14, 13). Näitä voimia, joiden avulla universumi
”toimii ja jota johdetaan sisältä ulospäin”, ei pitäisi palvoa yksilöllises-
ti eikä kollektiivisesti, vaikka ne ”ansaitsevat ihmiskunnan kiitollisen
kunnioituksen” (SO I e274, e280).
KORKEAMPI EGO
Âtma on logos, ”universaali KAIKKEUS” ja tulee ihmisen korkeam-
maksi Itseksi ”ainoastaan yhdessä buddhin kanssa” (TA 118). Itsessään
se ei ole ”teidän henkenne eikä minun, vaan valaisee kaikkea kuin au-
ringon valo” (TA 130), ollen ”emanaatio absoluutista ja todellisuudessa
siitä erottamaton” (SO III z77).
40
Korkeampi Itse eli jumalallinen ego on sen vuoksi âtma ollessaan
yhtyneenä buddhiin, eikä sitä saa sekoittaa henkiseen Itseen eli henki-
seen egoon eli korkeampaan egoon (TA 126 av.). Sillä tämä viimeksi
mainittu on manas, viides inhimillinen prinsiippi, kreikkalaisten nous
(TA 113, 118) ollessaan yhtyneenä buddhiin. Toisin sanoen, se on ma-
nas eli korkeampi mieli, jota kutsutaan joskus manas taijasiksi eli sätei-
leväksi mieleksi, jota voidaan kuvata ”säteileväksi mieleksi, hengen
valon valaisemaksi inhimilliseksi järjeksi” (TA 131, 150 av. 2). Tämä
ego, ”todellinen yksilöllisyys eli jumalallinen ihminen” (TA 131) on
syyruumis eli kârana-sharîra, viidennen ja kuudennen prinsiipin yhtymä
(TA 118), joka ”varjostaa jokaista persoonallisuutta, johon karma pa-
kottaa sen ruumiillistumaan”, ja joka tunkeutuen tajuttomaan ja tiedot-
tomaan ihmismuotoon tekee siitä tietoisen olennon (TA 131).
Korkeampi ego on gnostikkojen Khristos, elämän sanansaattaja, jota
toisinaan kutsutaan enkeli Gabrieliksi (HI II 207). Se on ”ihmisen si-
säinen jumaluus”, jonka symboli on viisikanta eli ”pentalfa”, viisikär-
kinen tähti (TS art. Pantacle). ”Jamblikhos ja monet muut, mukaan luet-
tuina keskiaikaiset ruusuristiläiset, tarkoittivat yhtymisellä jumaluu-
teen” teurgisen magian tekoa, joka mahdollisti yhteyden ihmisen kor-
keamman egon kanssa hänen astraaliruumiinsa välityksellä, tehden sen
näkyväksi ja kuuluvaksi (TS art. Iamblikhos, Porfyrios, Teurgi).
Korkeampi ego ”on kaikkitietävä ja siinä on kaikki tieto synnynnäi-
senä”. Mutta se ”voi toimia ainoastaan, kun persoonallinen ego on la-
maantunut”, ts. kun alempi inhimillinen persoonallisuus pysyy ehdot-
toman passiivisena. Jos se voisi jokaisessa ihmisessä ”ilmetä keskey-
tymättä ja esteettä…me olisimme kaikki jumalia” (TA 127). Korkeampi
ego on ”sisäinen ihminen”, erehtymätön ainoastaan adeptissa. Sillä jo-
kainen adepti – ”sekä korkein että alin – on sellainen ainoastaan käyt-
täessään okkulttisia kykyjään. Silloin kun näitä kykyjä tarvitaan, kor-
kein ja riippumaton tahto avaa oven sisäiseen ihmiseen (adeptiin), joka
voi tulla esiin ja toimia vapaasti vain sillä ehdolla, että hänen vangin-
vartijansa – ulkoinen ihminen – on tapauksesta riippuen joko täysin tai
osittain lamaantunut, niin kuin asia ehkä vaatii” (MK 274).
Vasta manvantaran lopussa, kun kosminen ilmennys päättyy ja ”Ole
meidän kanssamme -päivä” koittaa, monadi (buddhi) sulautuu vartijaan
(dhyâni-buddhi), josta se tuli esiin ja joka, ollen yhtä universaalin
41
hengen kanssa, asuu âdi-tasolla (ensimmäinen taso). Siitä tulee vielä
kerran ”minä itse ja muut, sinä itse ja minä” (SO I e265), ts. palattuaan
alkuperäiseen ykseyteen se ei enää ole erossa muista monadeista.
JUMALALLINEN ÄITI
Maailmansielu on sama kuin Ofis, jumalallinen viisaus (HI II, 1 317),
vapahtajajumala, jota gnostikot palvoivat Agathodaimonin, hyvän
käärmeen, muodossa. Samoin kuin se, maailmansielu on hyvän ja pa-
han tiedon puu (BCW VIII 153; HI II, 1 317), Ennoia (gnostikkojen
vastine adam kadmonille, kolmannelle logokselle), ollen elämän puu
(HI II, 1 317). Logos on oikeastaan ”elämän puu, koska koko kosmosta
elävöittävä caitanya (elämä), lähtee siitä” (BGF 26). Maailmansielu on
”Kuan-yin ja buddhalaisten kirjoittajien prajñâ”. Se on myös vidyâ,
henkinen älyolento, jota Mabel Collinsin mystisessä kertomuksessa
Valkoisen lootuskukan tarina – jonka symboliikkaa Subba Row selittää
– edustaa valkoisen lootuksen valtiatar. Se muodostaa ”logoksen auran,
joka on viisaus” (EK 49).
Aivan kuten Eeva on aluksi adam kadmonin sisällä, ”sillä Eeva on
androgyynin Adamin toinen puoli” (HI II, 1 240), samoin myös Ofis on
ensin kiemuralla oleva käärme Ennoian sisällä, mistä se myöhemmin
tulee esiin muodostaakseen kuudennen kosmisen prinsiipin. Tämä
prinsiippi ja seitsemäs ”yhdessä ovat logos” (EW 550). Löydämme
samantyylisen selityksen Mme Blavatskylta hänen sanoessaan:
”Ykseytenä Ennoia ja Ofis ovat logos. Kun ne ovat erillään, toinen on
elämän puu (henkinen), toinen hyvän ja pahan tiedon puu” (HI II, 1
317). Vaikka Ofis on vain varjo valosta, ts. naisellinen puoli eli
Ennoian shakti (”alkuihminen”), ei käärmejumala silti ole ”suurin
jumalallinen valo meidän tasollamme” (SO II e214). Sillä hyvän ja
pahan tiedon puu tulee suoraan ”elämän puun juurista” (SO II e216).
Logoksen valoa (maailmansielu) voidaan tarkastella kolmesta eri
näkökulmasta. ”Ensiksi se on elämä eli kosmoksen mahâcaitanyam. Se
on yksi sen aspekti. Toiseksi se on voima, ja tässä aspektissa se
on buddhalaisen filosofian Fohat. Lopuksi se on viisaus siinä
42
merkityksessä, että se on hindufilosofian chichhakti” (BGF 93–94).
Tästä syystä Rigvedassa kutsutaan Vâchia ”’mystiseksi puhekyvyksi’,
jonka avulla okkulttinen tieto ja viisaus välittyy ihmiselle”. Tämä
selittää myös esityksen, että Vâch ”astui risheihin”, ts. viisaisiin (SO I
e430). Ja samasta syystä Kuan-yiniä, ”armeliasta äitiä” pidetään ”sielun
jumalallisena äänenä jopa eksoteerisessa buddhalaisuudessa”, aivan
kuten Bat Kolia kutsutaan ”heprealaisten jumalallisen äänen tyttäreksi”
(SO I e431 av.).
Vaikkei tällä jumalattarella tai mieluummin universaalilla prinsiipil-
lä ole mitään erityistä muotoa, se yleensä näyttäytyy valaistuneelle yk-
silölle naisen muodossa (EW 544). Ilmeisesti hindulainen pyhimys Ra-
makrishna näki tämän jumalallisen äidin joskus läsnäolona, joka antoi
hänelle tunteen ”sanoin kuvaamattoman ilon valtamerestä”, ”hengen
valtamerestä, rajattomasta, häikäisevästä” (Romain Rolland, La Vie de
Ramakrishna, 46), joskus ”äärettömän laupiaan naisen loistavana muo-
tona” (L’Enseignement de Ramakrishna, II 229).
SOTA TAIVAASSA JA
ENKELIEN LANKEEMUS
Kosmoksessa samoin kuin ihmisessä ja jokaisessa olennossa on jatku-
vassa ristiriidassa kaksi voimaa, henki ja aine. Tämä loputon taistelu on
perustana ”kaikille eri uskonnoista löytyville taivaallisille sodille ja
kosmoksen kaikille hyvän ja pahan prinsiipin välisille taisteluille”.
Nämä kaksi vastakkaista voimaa ovat toisella puolella logoksen valo,
”joka lakkaamatta yrittää kohottaa ihmisiä alimmalta tasolta korkeam-
paan henkiseen elämään”, ja toisella puolella prakritin piilevä voima,
joka ”jatkuvasti johtaa henkeä aineelliseen olemassaoloon” (BGF 95).
Koska henki on maailman ja kaikkien olentojen keskus, ”keskiha-
kuinen voima on henkinen vetovoima ja keskipakoinen voima maalli-
nen vetovoima” (EW 304). Jos ”keskihakuinen voima kasvaa verrattuna
43
keskipakoiseen voimaan, planeetta lähestyy aurinkoa – yksilö saavuttaa
olemassaolon korkeamman tason. Jos toisaalta keskipakoinen voima
tulee suuremmaksi kuin keskihakuinen voima, planeetta siirtyy kau-
emmaksi auringosta ja liikkuu uudella radalla tuolla etäisyydellä – yksi-
lö tulee olemassaolon alemmalle tasolle” (EW 304). Äärimmäisissä
tapauksissa planeetta syöksyisi kohti aurinkoa ”asteittain lisääntyvällä
nopeudella” ja ”sekoittuisi auringon massaan” tai toisessa tapauksessa
perääntyessään auringosta se menettäisi valonsa ja lämpönsä ja tulisi
”avaruuden läpi vaeltavien ainehiukkasten kylmäksi massaksi”, kunnes
se hajoaisi lopulta atomeiksi.
Nämä kaksi mahdollisuutta vastaavat inhimillisellä tasolla: toinen si-
tä kun täydellinen adepti yhtyy âtmaan, seitsemänteen prinsiippinsä, ja
toinen sitä kun ihminen koko ruumiillistumissarjansa ajan eletyn hyvin
aineellisen ja paheellisen elämän seurauksena eroaa kuudennesta ja
seitsemännestä prinsiipistä. Viimeksi mainitut, hänen henkisen energi-
ansa lähde, ovat todella hänelle sitä, mitä valo ja lämpö ovat planeetalle
(EW 305).
Henkiset voimat, joiden tehtävänä on saavuttaa tasapaino keskiha-
kuisten ja keskipakoisten voimien välillä, sekä planetaarisella että in-
himillisellä tasolla, suodakseen kaikkien olentojen jatkuvan kehittymi-
sen universaalisen evoluution jumalallisen suunnitelman mukaisesti,
ovat sitä mitä gnostikot pitivät kollektiivisena Khristoksena, ”välittäjä-
nä ja oppaana Jumalan (Korkeamman) ja kaiken ihmisessä olevan hen-
kisen välillä. Sofia Akhamothilla oli sama tehtävä ”Ennoian ja aineen”
välillä ollen välittäjä älyllisen ja aineellisen maailman välillä” (HI II, 1
188).
Khristos on sama kuin Ofis, ”aineeseen langennut jumalallinen vii-
saus” (HI II, 1 188), ja kummallakin on sama merkitys kuin Hermeksel-
lä ja Henokilla. Kaikkia näitä edustaa eläinradassa Vaa’an merkki ast-
ronomisen ristin keskuksessa (HI II, 2 55, 64). Tässä eläinradan keski-
pisteessä sijaitsee ”oikeus ja tasapaino”. Siinä harmonisoituu ”keskiha-
kuinen ja keskipakoinen voima”. Ne ovat ”hyvän ja pahan, hengen ja
aineen, elämän ja kuoleman symboleja”, samoin kuin ”luojan ja hävit-
täjän”. Nämä voimat ovat ”ne kaksi voimaa, jotka ikuisen ristiriitansa
44
vuoksi pitävät hengen ja aineen universumia harmoniassa”. Näiden
”kahden taistelijan” toimintaa valvoo leikkauspisteessä Vaaka, joka
säilyttää ”täydellisen harmonian” näkyvässä ja näkymättömässä univer-
sumissa (HI II, 2 64).
Eläinradassa Vaaka edustaa eetteriä (kirjoitetaan joskus aether), vii-
dettä elementtiä, joka muodostaa kolmannen kosmisen tason. Eetteri on
”neljän muun elementin synteesi” (SO I e342, 463). Nämä elementit,
jotka vastaavat kosmoksen neljää alempaa tasoa ja vertauskuvallisesti
Ristin neljää haaraa, ovat neljä ”ilmansuuntaa”, joiden hallitsijoita ovat
neljä suurta olentoa, joita kutsutaan Intiassa mahârâjoiksi, ”ihmiskun-
nan suojelijoiksi ja myös karman toimeenpanijoiksi maan päällä” (SO I
e126). Eetteri (eli aether) on ”yhteydessä ristin keskukseen” (Geoffrey
Hodson, The Kingdom of the Gods, 59).
Tämä viides kosminen elementti täytyy erottaa Sefer jetsiran nume-
ro neljästä (jota Mme Blavatsky kutsuu myös eetteriksi).9 Tuossa kab-
balistisessa teoksessa sanotaan, että numero yksi (ensimmäinen logos)
”hedelmöittää ja herättää kaksinaisen voiman, numero kahden, ilman,
ja numero kolmen, veden. Näissä ’ovat pimeys ja tyhjyys, muta ja lan-
ta’ – mikä on kaaos, tohu-vah-bohu. Ilma ja vesi emanoivat numero
neljän, eetterin eli tulen, Pojan. Tämä on kabbalistinen nelinäisyys.
Tämä neljäs numero, joka ilmenneessä Kosmoksessa on Yksi eli luova
jumala, on hindujen ’vanhin’, Sanat, Vedojen prajâpati ja bramiinien
Brahmâ – taivaallinen androgyyni, koska siitä tulee mies vasta erottau-
duttuaan kahdeksi ruumiiksi, Vâchiksi ja Virâjiksi. Kabbalisteilla se on
aluksi Jah-Havah, ja siitä tulee vasta myöhemmin Jehovah, kuten Virâj,
hänen prototyyppinsä” (SO III z187).
On selvää, ettei numero neljä ole eetteri eli aether, ”Kosmoksen
ruumiin” viides prinsiippi (BCW X 384), vaan aether eli âkâsha,
seitsemäs kosminen prinsiippi (adam kadmon eli Avalokiteshvara).
Numero kolme, vesi, on sama kuin Sefira, alkuperäinen, homogeeninen
substanssi, vesien pinta, ”syvyyden alkuperäiset vedet eli avautuminen
vastaanottamiseen ja myöhemmin tuon yhden säteen (logos)
9 Mme Blavatsky kutsuu ”sefirot belimaa”, neljättä, eetteriksi ja Pojaksi (SO III ~
z187). Sefer Yetzirah (I 8) antaa sille yksinkertaisesti nimen ”tuli veden sisältä”.
45
ulostulemiseen, jossa on itsessään seitsemän muuta synnyttävää sädettä
eli voimaa (logokset eli rakentajat)” (SO I e80). Sefer jetsiran edellä
mainitussa kohdassa ilma (numero 2) on ensimmäisen logoksen energia
(eli valo), ts. shekhinah.10
Ilma, vesi ja tuli ovat Kabbalan ja okkultismin kolme alkuperäistä
elementtiä (SO I e218 av., e346). Niitä edustavat alef, mem ja shin,
heprean aakkosten kolme ”äiti-kirjainta”, ja ne muodostavat ensimmäi-
sen, toisen ja kolmannen logoksen shaktit, Sefer jetsiran ”kolme äitiä”.
Nämä äidit, joista tuli esiin kolme isää, joita kutsutaan myös ilmaksi,
vedeksi ja tuleksi (Sefer jetsira VI i), ts. kolme logosta (jotka ovat sa-
malla niiden poikia ja aviomiehiä), ovat myös Hermeksen ”Tres Mat-
res”, Jacob Boehmen ”luonnon kolme ensimmäistä ominaisuutta” sekä
Goethen Faustin ”kolme äitiä” (BCW IX 290, SO III z64). Ja edelleen
nämä kolme alkuperäistä elementtiä ovat samoja kuin valo, lämpö ja
sähkö (SO III z64), kahden ensimmäisen muodostaessa ”parashaktin”,
luonnon kuudesta voimasta ensimmäisen (SO I e292). Ne ovat myös
kolme ”Fohatin pojiksi” kutsutuista seitsemästä voimasta (EO 117) ja
niitä symboloi seitsemänkertainen risti (SO II e562) samoin kuin kolme
”tulifilosofien (ts. keskiajan ja ruusuristiläisten hermetistien ja alkemis-
tien) jumalallisen tulen neljästä aspektista, nimittäin: mieli (valo), elä-
mä (lämpö) ja kâmalliset eli molekyylivoimat (sähkö) (TS art. Tulifilo-
sofit).
10 Kuten on osoitettu aiemmassa alahuomautuksessa, Mme Blavatsky käyttää sanaa
shekhinah kahdessa eri merkityksessä. Subba Row tekee eron logoksen valon (shek-
hinah) ja maailmansielun, kuudennen kosmisen prinsiipin, välillä, jota viimeksi mai-
nittua hän kutsuu joidenkin länsimaisten okkultistien tavoin astraalivaloksi. Subba
Row sanoo, että Parabrahmanin voidaan kuvitella muodostuneen, kuten ihmisenkin,
korkeimmasta prinsiipistä, âtmasta, kârana-sharîrasta, korkeamman yksilöllisyytensä
keskuksesta, astraaliruumiista eli sûkshma-sharîrasta ja vihdoin fyysisestä ruumiista
eli sthûla-sharîrasta. Koko kosmosta, joka muodostuu lukemattomista aurinkokunnis-
ta, ”voidaan kutsua yhden Parabrahmanin fyysiseksi ruumiiksi”. ”Abstrakti” logos
(ensimmäinen logos) ”on silloin kârana-sharîra, kun taas âtma on itse Pa-
rabrahman”. Mutta ”tätä valoa, joka on Parabrahmanin sûkshma-sharîra, ei saa
sekoittaa astraalivaloon”. Sillä viimeksi mainittu (maailmansielu) on ainoastaan mei-
dän aurinkouniversumimme alaosasto, joka sinänsä on vain Parabrahmanin valtavan
fyysisen ruumiin suhteellisen pieni osa. Ja kaikki aurinkokuntamme tasot ovat objek-
tiivisia suhteessa logoksen valoon eli shekhinahiin (Sefiran aspekti in abscondito)
(PBG 30, 99, 100).
46
Hindulaisessa myytissä androgyyni Brahmâ (adam kadmon, taivaal-
linen ihminen) jakautuu kahteen osaan, miehiseen, joka on itse Brahmâ,
ja naiselliseen, joka on Vâch, jossa hän sitten luo ”Virâjin, joka on hän
itse” (SO I e137; HI II, 1 122) ”mutta alemmalla asteikolla” (SO III
z188). Brahmâ, Vâch ja Virâj vastaavat Keteriä (eli Sefiraa), Hokmaa
ja Binaa samoin kuin kolmea ensimmäistä kosmista tasoa. Tämä on se
kolminaisuus, jota Mme Blavatsky tarkoittaa nimillä henki, ääni ja sana
samoin kuin termeillä väri, ääni ja luku (BCW X 406).
Kuten Virâj, Bina on esoteerisesti ”aineellinen luonto”, toisin sano-
en, objektiivinen maailma, jonka on aikaansaanut Brahmân erilaistumi-
nen, joka Brahmâ ei ole mikään muu kuin universumi ideaalisessa eli
abstraktissa tilassa (TS art. Brahma). Ilmestyskirjassa (12. luku) Binaa
edustaa nainen ja hänen lapsensa (universumin ilmennysvaiheen sym-
boli). Lohikäärme, joka yrittää nielaista hänen lapsensa sen syntymä-
hetkellä on ”absoluuttisen viisauden lohikäärme: viisauden, joka huo-
matessaan universumin ja kaiken siinä olevan erottamattomuuden abso-
luuttisesta KAIKKAUDESTA ei näe siinä mitään muuta kuin suuren
illuusion, mahâmâyân, ja siten syyn kurjuuteen ja kärsimykseen” (SO II
e384 av.). Tämä lohikäärme ei sen vuoksi ole Saatana vaan symboloi
”esoteerista viisautta, joka vastustaa ’naisesta’ (universumista) synty-
nyttä lasta, sillä tämä lapsi on ihmiskunta ja sen vuoksi tietämättömyys
ja illuusio. Mutta Mikael ja hänen enkelinsä…taistelevat lohikäärmettä
vastaan voittaen sen, ja aineen lapsi syntyy. Esoteerisen viisauden ’lo-
hikäärme’ putoaa jälleen todellakin takaisin pimeyteen” (BCW VIII
148; HI II, 2 93; SO II e93 av.).
Kosmoksen kolme korkeampaa tasoa ovat jumalallisia maailmoja,
missä olentojen välillä ei ole mitään erillisyyden tunnetta. Siellä asuu
”tulen poikien” kolme arûpa-luokkaa, meidän aurinkokuntamme ”en-
simmäiset seitsemän”, viimeisten neljän ollessa rûpa-luokkia. Ensim-
mäisen arûpa-luokan olennot emanoituvat ”alkuperäisestä liekistä”
(kolmas logos, adam kadmon) ja ovat liian henkisiä luomaan. Ne saat-
toivat ainoastaan ”synnyttää ’järkisyntyisiä’ (mind-born) olentoja, nii-
den ’poikia’…yhden asteen aineellisempia”, ja nämä vuorostaan
emanoivat kolmannen luokan olennot (jotka vastaavat Binaa). Nämä
entiteetit ainoastaan pystyivät ”aikaansaamaan olentoja, jotka tulivat
objektiivisiksi ja joilla oli muoto” (BCW VI 191), synnyttäen siten en-
simmäisen rûpa-luokista.
47
”Maailmanjärki ryhtyy toimintaan” arûpa-maailmojen asukkaiden
kautta. Kukin näistä ”kuuluu suureen yksilöllisyyteen” ja kukin sisältää
muita olentoja (SO I e38), jotka se herättää tietoiseen elämään toteut-
taakseen siten tehtävänsä, joka on ”monistua”. Huomatkaa, että tämä
monistuminen on todellisuudessa synteettisen ykseyden jakautumista.
Pythagoralaisten mukaan ykseys, jumaluuden symboli, on kaikkia luku-
ja korkeampi ja sisältää ne kaikki. Heille ykseydellä ei ollut monikkoa.
Luku ei syntynyt, kuten se meillä syntyy, ykseyden lisääntymisen tai
monistumisen avulla vaan jakautumalla.
Mme Blavatsky samastaa gnostikkojen Khristoksen Taivaalliseen
Ihmiseen. Hän sanoo, että logos on ”purusha, Ahura Mazda, Osiris jne.
ja lopulta gnostilainen Khristos, joka on kabbalan Hokma” (SO II e703
av.). Ja vielä hän sanoo, että ”adam kadmon, Hermes, Henok, Osiris,
Khrishna, Ormazd tai Khristos ovat kaikki yhtä” ja että he ”seisovat
metatroneina ruumiin ja sielun välissä” (HI II, 2 55), verraten heitä
siten Jehovaan, ts. Binaan ja Eevaan, jotka eivät ole mitään muuta kuin
Jehova (HI II, 1 290). Sillä tämä viimeksi mainittu, hän sanoo, ”ei ole
muuta kuin Metatron… yksi elohimeista, joka osallistui universumin
muodostamiseen (mikä ei ole sama kuin luominen), yksi arkkitehdeista,
jotka rakensivat jo olemassa olevasta aineesta” (HI II, 1 426), toisin
sanoen, yksi toisarvoisista voimista, jotka muodostavat aineellisen maa-
ilman (neljä rûpa-tasoa).11
Selitys tähän ilmeiseen ristiriitaan on se, että todellisuudessa nämä
ovat samoja ”ikuisia henkiä, jotka vapahtavat lihan uudestisynnyttämäl-
lä sen alhaalla ja sielun uudestisynnyttämällä sen ylhäällä, missä ih-
miskunta vielä kerran vaeltaa Jumalan yhteydessä” (HI II, 2 55). Sillä
”henkinen elämä on ainoa alkuperäinen prinsiippi ylhäällä. Fyysinen
elämä on alkuperäinen prinsiippi alhaalla, mutta ne ovat yhtä kaksinai-
sessa aspektissaan” (HI II, 1 427). Tästä johtuen vaikka se ”ylhäällä”
on henkisen elämän alkuperäinen prinsiippi (adam kadmon eli Avaloki-
tehsvara), niin ”alhaalla” ”Shiva, Jehova ja Osiris ovat kaikki luonnon
11 Jehovaa pidetään siten ”toisarvoisena jumaluutena”, demiurgoksena, maailman
arkkitehtina, aivan kuten on Brahmâ (miehinen, ei androgyyni, viimeksi mainitun
ollessa sama kuin adam kadmon, Taivaallinen Ihminen), jolla ”allegorisissa kuvauk-
sissa on neljä päätä, jotka vastaavat neljää pääilmansuuntaa”, ts. neljää alempaa kos-
mista tasoa (HI I, 1 214).
48
aktiivisen prinsiipin vertauskuvia par excellence. Ne ovat niitä voimia,
jotka ohjaavat aineen muotoutumista eli regeneraatiota ja sen tuhoa.
Ne ovat elämän ja kuoleman perustyyppejä, jotka jatkuvasti hedelmöit-
tävät ja hajottavat lakkaamatta virtaavassa anima mundissa, universaa-
lissa älysielussa, joka on näkymätön vaikkakin aina läsnä oleva henki
sokeiden voimien vuorovaikutuksen takana” (HI II, 1 427).
Tästä syystä Virâjin sanotaan olevan sama (mutta alemmalla tasolla)
kuin Brahmâ, Taivaallinen Ihminen: ”Kreikan logos, heprean Messias
(Mashiah), latinan Verbum ja hindujen Virâj (poika) merkitsevät tarkal-
leen samaa.” Ne ovat todellisuudessa suuri joukko taivaallisia olentoja:
”Khristos on ykseytenä pelkkä abstraktio.” Sillä se symboloi ”lukemat-
tomia henkiyksilöitä, jotka ovat rajattoman, näkymättömän, käsittämät-
tömän ENSIMMÄISEN SYYN välittömiä emanaatioita”. Nämä olennot
ovat ”Jumalan jumalallisia poikia, joista muutamat vain varjostavat
kuolevaisia ihmisiä – mutta nämä ovat enemmistönä – jotkut pysyvät
ainaisesti planeettahenkinä, jotkut – pienempi, harvinainen vähemmistö
– yhtyvät elämän aikana joihinkin ihmisiin”. (HI II, 1 170, 171).
Näistä taivaallisista olennoista Mme Blavatsky käytti yleisnimitystä
”dhyâni-chohanit” (SO I e106; BCW X 340). Dhyâni-chohan on syno-
nyymi tiibetin sanalle ”lha”, josta johtuu Lhasa, Tiibetin pääkaupungin
nimi (TS art. Lha). Kaikki nämä entiteetit ovat yliluonnollisia olentoja,
jotka ”järjestävät ja ohjaavat kehitystä” (SO I e22). Kun ihminen on
kehittynyt riittävästi saavuttaakseen nirvânan, ”hän kehittyy dhyâni-
chohaniksi. Dhyâni-chohanin tila saavutetaan, luonnon normaalissa
kulussa, seitsemännen kierroksen loputtua nykyisessä planeettaketjussa.
Tultuaan dhyâni-chohaniksi ihminen ei ruumiillistu… Koko aurinko-
kunta on hänen kotinsa. Hän täyttää edelleen velvollisuutensa tämän
aurinkokunnan johdossa aurinkopralayan aikaan asti, jolloin hänen mo-
nadinsa levon jälkeen on varjostava toisessa aurinkokunnassa jotakuta
tiettyä inhimillistä olentoa tämän perättäisten inkarnaatioiden aikana ja
liittyvä hänen korkeampiin prinsiippeihinsä, kun hänestä vuorostaan
tulee dhyâni-chohan” (BCW VI 248). Siten seuraavassa suuressa man-
vantarassa ”oman elämänkierroksemme ihmiset [tulevat olemaan] toi-
sen ihmiskunnan opettajia ja ohjaajia. Tuon toisen ihmiskunnan mona-
dit voivat nykyään olla vielä vangittuina – puoleksi tietoisina – eläin-
kunnan älykkäimpiin muotoihin” (SO I e267). ”Parhaat meistä tulevat
49
vastaisuudessa olemaan mânasaputroja, alimmat pitrejä” (BO 68/SO III,
Selityksiä, 29).12
Dhyâni-chohanit, jotka varjostavat ihmiskunnan suurempaa osaa,
ovat ”kumâroja” eli ”mânasaputroja” (järjen poikia). Nämä ovat ”lan-
genneita enkeleitä”, jotka tunnetaan useimmissa uskonnoissa ja jotka
olivat ”tuomittuja karman ja kehityksen lain vaikutuksesta syntymään
uudelleen eli inkarnoitumaan maan päälle” (SO II e93). Nämä dhyâni-
chohanit, jotka asuvat kolmannella arûpa-tasolla, kuuluivat edellisen
aurinkokunnan ihmiskuntaan. Tuon aurinkomanvantaran lopussa ne
olivat ”saavuttaneet nirvânan”, mutta eivät olleet kyenneet siirtymään
kolmannen arûpa-maailman yläpuolelle. Niiden on sen vuoksi, tästä
(suhteellisesta) epäonnistumisesta johtuen, jatkettava kehittymistään
nykyisessä aurinkokunnassa, ja karman pakottamana niiden on jäätävä
yhteyteen aineellisen maailman kanssa auttaakseen meidän ihmiskun-
taamme, aivan kuten ne itse ollessaan inhimillisellä tasolla olivat saa-
neet apua niitä korkeammilta olennoilta.
Kuitenkin, koska ne olivat liian ”henkevöityneitä, jotta niitä voitai-
siin väkivaltaisesti syöstä takaisin dhyânichohaniudestaan uuden alku-
peräisen evoluution pyörteeseen alempiin luontokuntiin – tapahtuu seu-
raavaa: Kun uusi aurinkojärjestelmä on kehitettävä, nämä dhyâni-
chohanit… syntyvät elementaalien ’etunenässä’ olevasta vuodatuksesta
ja jäävät piileväksi tai toimettomaksi henkiseksi voimaksi syntyvän
maailman auraan… kunnes saavutetaan ihmiskehityksen aste… Silloin
niistä tulee toimiva voima, joka sekoittuneena elementaaleihin tai puh-
taan eläinkunnan edistyneisiin yksilöihin vähitellen kehittää ihmiskun-
nan täydellistä tyyppiä. Tässä sekoittumisessa ne kadottavat devatilansa
korkean älyn ja henkisyyden, mutta voittavat ne takai-
sin…seitsemännen kierroksen lopussa” (MK 194). Ne muodostavat
”devojen luokan, jota symboloitiin Kreikassa Prometheuksen nimellä”
(SO II e95). Niiden paikka on kehityksen tikkaiden toisessa rivissä,
upapâdukan ja ihmisen välissä, ja korkeamman mielen tasolla ne ovat
säilyttäneet ”devoille kuuluvan älynsä ja henkisyytensä”, mikä sallii
näiden ”jumalallisten kapinallisten” ottaa tehtäväkseen ihmiskunnan
12 Tämä tarkoittaa, että edelliset tulevat olemaan mukana tulevan ihmiskunnan älylli-
sessä kehityksessä ja jälkimmäiset sen fyysisessä kehityksessä (ks. seuraava luku,
Prometheus).
50
suojelusenkeleinä olemisen. Olennot, joiden kanssa ne sekoittuivat,
ovat nykyinen ihmiskunta, jonka taso ”sekoittumisen” alussa oli korke-
ampien elementaalien taso (ihmisten ja eläinten välissä olevia olentoja,
TS art. Djati), aste, jonka nykyiset ihmisapinat saavuttavat meidän nel-
jännen kierroksemme kuudennessa ja seitsemännessä Rodussa. Nämä
tulevat silloin saamaan ”astraaliset ihmismuodot” ennen kuin ruumiil-
listuvat fyysisesti ”alimpiin ihmismuotoihin viidennessä kierroksessa”
(SO I e184).
PROMETHEUS
”Kapinallisia enkeleitä”, jotka ovat kolmannen rodun viimeisestä osasta
asti (SO I e280) olleet läheisesti yhteydessä meidän ihmiskuntaamme,
kutsutaan ”Mahatin pojiksi”, koska ne ovat ”jumalallisen ideoinnin
suoria säteilyjä”. Kollektiivisesti ne ovat ”tuo ideointi, joka on tullut
meidän tasollamme eli meidän näkökulmastamme Mahatiksi, kuten
dhyâni-chohanit kokonaisuudessaan ovat SANA eli logos” (BCW X
252; SO II e103). Ollen samoja kuin hindulaisten ”chitkalat” (SO I
e288 av.; TS art. Chitkala) ja Vedojen ashvinit (SO II e605) ”kaksoset
ovat esoteerisessa filosofiassa kumâra-egoja” (TS art. Asvinit) ja anta-
vat ihmiselle ”ytimen, josta myöhemmin tulee inhimillinen korkeampi
Itse yksilöllisyyden oman persoonallisen ponnistuksen avulla” (SO II
e95).
Kaukana siitä että olisivat pahoja henkiä, nämä kapinalliset ja ”lan-
genneet enkelit” ovat päinvastoin ihmiskunnan hyväntekijöitä. Muinai-
sessa Persiassa niitä edusti Ahriman, joka ”tuhoaa Ormazdin luoman
härän – joka on maallisen illusorisen elämän vertauskuva, ’surun sie-
men’ – ja kun unohtui, että tuhoutuneen lopullisen siemenen täytyy
kuolla – jotta kuolemattomuuden kasvi, henkisen, ikuisen elämän kasvi,
voisi versoa ja elää – Ahriman julistetaan viholliseksi, vastustavaksi
voimaksi, paholaiseksi”.
Samalla tavoin egyptiläisessä myytissä ”Tyfon (egyptin Seteh)
leikkaa Osiriksen neljääntoista osaan estääkseen sitä kansoittamasta
maailmaa ja siten luomasta kurjuutta. Ja Tyfonista tulee eksoteerisessa
51
teologisessa opetuksessa pimeyden voima”, kun sitä vastoin se
symboloi henkisiä olentoja, jotka uhrautumalla ”auttavat ihmisiä
takaisin heidän alkuperäiseen jumalalliseen tilaansa itsetietoisten
pyrkimysten avulla” (SO II 393). Sillä Tyfon on Hermeksen tavoin
samalla kertaa sekä ”Osiriksen pimeä puoli” (mikä tarkoittaa, että se on
tämä jumala aineeseen uppoutuneena) että ”viisauden jumala”. Se on
sama kuin Ilmestyskirjan lohikäärme, joka käy käsiksi ”naiseen jolla on
lapsi”, sama kuin ”Apofis, Horuksen tappama lohikäärme” (SO II
e380), ja Python, kreikkalaisten ”demonilohikäärme, joka hyökkää
Apollonin äidin kimppuun ennen jumalan syntymää.
Apollon on ”elämän valo”, mutta ainoastaan aineellisen maailman,
missä on vain ”aistien – ei sielun – iloja” (SO II e383 av.). Tyfon on
vastaava kuin Târaka, hindujen ”liian pyhä ja viisas demoni”, jonka
tappoi Kârttikeya, joka on ”Mikaelin ja Pyhän Yrjön esikuva yhtä var-
masti kuin Indra on Kârttikeyan prototyyppi” (SO II e382 av.), sillä
Indra tappaa myös ”käärmedemonin”, Vritran eli Ahi’n (SO II e382).
Kumâra eli asura on ”korkeampi ego eli Khristos, meissä oleva ju-
mala”, enkeli Gabriel, ”elämän sanansaattaja” (TS art. Gabriel; BO
113). ”Korkeampi ego omalla tasollaan on kumâra” (BO 113). Sokra-
teessa se oli hänen daimoninsa, tuo ”henkinen jokin, joka sai hänet as-
tumaan viisauden tielle” (HI II, 1 302), hänen ”nousinsa eli rationaali-
nen jumalallinen egonsa” (TS art. Daimon; HI II, 1 304). Egyptiläisessä
esoterismissa se oli ”esi-isiltä peritty sydän”, ”jumalallinen seuralai-
nen”, jonka puoleen vainajan oletettiin kääntyvän maagisessa kaavas-
saan anoessaan sitä olemaan eroamatta hänestä ja joka oli ”jälleensyn-
tyvä prinsiippi, pysyvä ego” (SO I e220).
Kumârat eli agnishvâttat (SO II e411) ovat Brahmân eli Shivan jär-
kisyntyisiä poikia. Ne ovat ”Shivan jälkeläisiä, mahâyogin, tuon Intian
kaikkien joogien ja mystikkojen suuren suojelijan” (SO I e459). Sillä
Shiva, ”hävittäjä, on henkisen ihmisen luoja ja vapauttaja”. Hän ”tap-
paa fyysisen ihmisen intohimot kutsuakseen elämään henkisen ihmisen
havaintokyvyt” (SO I e459). Kumârat, ”aurinkodevat eli agnishvâtta-
pitrit” ovat ”älyn ja tietoisuuden antajia”, jotka johtavat ihmisen ”älyl-
listä” kehitystä. Muut korkeammat dhyâni-chohanit ovat tekemisissä
ihmiskunnan ”monadisen” evoluution kanssa, ohjaten ”kasvua ja kehi-
tystä monadien vielä korkeampiin toimintamuotoihin” (SO I e181).
52
Kaukasuksen kallioon kahlehdittu Prometheus symboloi kumâraa,
joka on kahlehdittu johonkin tiettyyn inhimilliseen olentoon, joka on
paljon alempana kuin se itse, koko ihmisen jälleensyntymien sarjan
ajaksi. Sillä kumâralle se merkitsee tuskaa, joka on ”todellista Khris-
toksen ristiinnaulitsemista – vaikeatajuisin mutta kuitenkin tärkein
mysteeri okkultismissa. Koko elämiemme kierros riippuu siitä” (BO
225). Prometheus, kuten osoittaa hänen nimensä, joka tarkoittaa ”sitä
joka näkee eteensä” (SO II e413), tunsi kohtalonsa etukäteen. Hän näki
selvästi ennakolta sen kärsimyksen, jonka hänelle toisi se lahja, jonka
hän aikoi tuoda ihmiskunnalle, manaksen lahja: ”Prometheuksen lahja
muuttui siten kiroukseksi – vaikka sen tiesi ja näki ennakolta se suuri
joukko, jota tuo henkilö personoi, niin kuin hänen nimensä hyvin osoit-
taa” (SO II e420). ”Tiedänhän tarkalleen jo ennakolta kaiken tulevan”,
sanoo tuo titaani Aiskhyloksen Kahlehditussa Prometheuksessa (SO II
e420 av.). Pelastamalla ihmisen ”mentaalisesta pimeydestä” Promet-
heus panee hänen kannettavakseen tuskat, jotka tietoisuus hänen vas-
tuustaan – seuraus hänen vapaasta tahdostaan – tuo. ”Nämä tuskat
Prometheus otti kestääkseen (SO II e421).
Kumârat muodostavat luovien voimien viidennen hierarkian eli jär-
jestön, joka on yhteydessä eläinradan Kauriin merkkiin samoin kuin
manakseen, viidenteen inhimilliseen prinsiippiin, jota edustaa viisikan-
ta, viisisakarainen tähti (SO I e219, e220). Sillä Prometheus symboloi
”manaksen jumalallista aspektia, joka sulautuu ja nousee buddhiin” (SO
II e419). Kumârat, joista kukin on ”valopylväs”, eivät ole ”tämän maa-
pallon tai tason inhimillisiä egoja”. Niistä ”tulee sellaisia vasta siitä
hetkestä lähtien, jolloin ne elävöittävät eläimellisen ihmisen lahjoittaen
siten hänelle hänen korkeamman mielensä” (EO 105). Vähitellen, tä-
män korkeamman mielen vaikutuksesta, ”eläimellisen ihmisen” manas
siirtyy latentista aktiiviseen tilaan synnyttäen älyn, joka on alempi kuin
se, mikä tulee kumâralta, mutta joka on hänen omansa. Kumâran anta-
man älyn sulautumista tähän alempaan älyyn voidaan verrata kahden
valonsäteen sulautumiseen. Monadit ovat itse asiassa kuin säteet, jotka
lähtevät yhdestä ainoasta ”universaalista absoluuttisesta prinsiipistä.
Yhden auringonsäteen tuleminen toisen jälkeen samasta aukosta pime-
ään huoneeseen ei muodosta kahta sädettä vaan yhden voimakkaam-
man säteen” (SO II e167). Kuitenkin tämän sulautumisen seurauksena
kumâran lähettämä säde menettää jotakin valovoimastaan: ”sen [ts.
53
enkeli-ihmisen] alkuperäinen henkisyys himmenee ja joutuu orastavan
inhimillisen mentaliteetin varjoon” (SO I e189).13
Prometheus uhrautuu ”auttaakseen siten ainakin osaa ihmiskunnas-
ta” (SO II e421). Dhyâni-chohanit, joita hän edustaa, auttavat ihmisiä
eri laajuudessa, joskus tunkeutuen täysin joihinkuihin yksilöihin, joiden
mentaalinen kehitys saa siten voimakkaan virikkeen (mutta tämä on
harvinainen tapaus) ja antaen muille ainoastaan ”heijastuksiaan” (SO II
e318 av.), pelkän kipinän jumalallisesta manaksestaan. Muut yksilöt
eivät edes saa kipinää. Tämä ”selittää suuren eron ihmisten ja rotujen
älyllisissä kyvyissä” (SO II e103). Ihmiskunta on todellakin ”ilmeisesti
jakautunut Jumalan elähdyttämiin ihmisiin ja alempiin inhimillisiin
olentoihin. Älyllinen ero arjalaisten ja muiden sivistyneiden kansojen
sekä sellaisten villien kuin Etelämeren saarten alkuasukkaiden välillä
ovat muuten vaikeasti selitettävissä.” Mikään määrä mentaalista harjoi-
tusta ”ei voisi kohottaa sellaisia ihmistyyppejä kuin bushmanneja, Cey-
lonin veddoja ja muutamia afrikkalaisia heimoja samalle älylliselle ta-
solle kuin arjalaiset, seemiläiset ja niin sanotut turaanilaiset. ’Pyhä ki-
pinä’ puuttuu heiltä.” Lisäksi nämä alemmat heimot ovat ”nopeasti
kuolemassa sukupuuttoon” (SO II e421 av.).
Prometheuksen taivaasta varastama tuli on ”hankauksen
aikaansaama tuli”, ”pavamâna” (sanskritin sana, joka merkitsee
puhdistamista), asurojen tuli (SO I e521), jonka avulla aikaansaadaan
”yhtymä buddhin, kuudennen, ja manaksen, viidennen ’prinsiipin’,
välillä, jotka tulevat näin liitetyiksi yhteen, viidennen sulautuessa
osittain monadiin ja tullessa osaksi sitä” (SO II e247). ”Barhishad-
pitrit”, ”enkelit, jotka eksoteerisissa legendoissa tottelivat lakia”, ja
niiden auttajat, luonnonhenget, voivat antaa ihmiselle ainoastaan hänen
”ulkonaisen muotonsa”, sillä niillä ei ollut tätä ”puhdistavaa” tulta (SO
II e95). Näistä ”kuuhengistä, jotka ovat lähemmin yhteydessä maahan,
tuli elohimeja, jotka loivat muodon eli Adamin tomusta” (SO II e78).
Sillä heidän tulensa, pâvaka ja shuchi, ovat ”eläimellis-sähköisiä ja
solaarisia tulia, jotka luovat eläimiä” ainoastaan (SO II e102). Nämä
13 Tämä tietoisuuden varjostusprosessi, joka oli jo tapahtunut kolmannen kierroksen
kuluessa, analogian lain mukaan ”toistuu miltei tarkalleen neljännen kierroksen kol-
mannessa kantarodussa”, josta alkaen kumârat ”ruumiillistuvat ihmiseen” (SO I
e189).
54
”kuupitrit” (isät eli kuu-esi-isät) ovat sen vuoksi alempia olentoja kuin
kumârat. Niiden tehtävänä on olla tekemisissä ihmiskunnan ”fyysisen”
evoluution kanssa (SO I e181), eivätkä niiden ”tulet” ole muuta kuin
”tulifilosofien” tulen alempia aspekteja, ts. elämä (eli lämpö) sekä
kâmalliset eli molekyylivoimat (eli sähkö), korkeamman aspektin,
mielen eli valon, ollessa pavamâna, ”asuroiden tuli” (TS art.
Tulifilosofit).
TETRAGRAMMATON
Barhishadit muodostavat rûpa-enkelien luokan, jotka jetsirassa, kabba-
lan muovaamisen maailmassa (BCW VIII 145), rakentavat aineellisen
maailman sen suunnitelman mukaan, jonka ne saavat Mahatilta, maail-
manjärjeltä ja universumin todelliselta arkkitehdiltä, jonka aspekteja eli
”erilaistuneita tyyppejä” ne vain ovat (BCW X 342). Kuten Pyhä Au-
gustinus sanoi kristinuskon enkeleistä, nämä luovat voimat havaitsevat
kaikki asiat ajatuksissaan, ennen kuin nämä ilmestyvät näkyviin niistä
ja tulevat konkreettisiksi näkyvässä maailmassa, Fohatin voiman avul-
la, jumalallisen energian, josta nämä enkelit ovat saaneet voimansa (SO
III z211 av.).
Nämä luovat voimat14 vastaavat Kabbalan seitsemää viimeistä se-
firotia ja neljää alempaa kosmista tasoa (”neljä pääilmansuuntaa”), jota
kokonaisuutta edustaa ”mikroprosopos, pienemmät kasvot eli tet-
ragrammaton, ’nelikirjaiminen’ mysteeri” (SO I e239). Ollen ”ainee-
seen laskeutuvan”, korkeamman sefirotisen kolminaisuuden aikaan-
saama (BCW X 355) tetragrammaton, jota symboloi kuusisakarainen
tähti ilman ympäröivää ympyrää sekä ristin pystysuora viiva (BCW
VIII 155; X 61; SO II e557), voi ilmentää ainoastaan sen, mikä on jo
14 Kollektiivisesti nämä voimat ovat ”nelinkertainen Jupiter, kuten nelikasvoinen
Brahmâ, ilman, ukkosen, maan ja meren jumala, neljän elementin” (ts. alempien voi-
mien) ja kosmoksen neljän rûpa-tason ”herra ja mestari” (SO I e464).
55
arûpa-maailmoissa.15
Meidän tulee tässä huomata ajattelumme ilmeinen spontaanius tai
riippumattomuus. Tämä ilmaisee vain alemmalla tasolla sen, mikä on jo
olemassa korkeammalla tasolla: ”Ei mikään inhimillinen mielikuvitus
voisi nähdä mitään muuta kuin sen, mikä on olemassa painettuna jossa-
kin ikuisessa substanssissa. Kuvitella, että ihmisaivot voivat käsittää
jotakin, mitä ’universaalit aivot’ eivät ole koskaan aikaisemmin käsittä-
neet, on harhakuvitelma ja omahyväinen olettamus” (BCW I 268). Sen
vuoksi, kuten eräs Sri Aurobindon oppilaista sanoo, ihminen pyörii
ympäri häkissään ”tottuneena poimimaan maailmanjärjestä tietyn tyyp-
pisen värähtelyn, melko rajoitetun, johon hänellä on taipumusta, ja
elämänsä loppuun asti hän tulee pysymään samalla aaltopituudella,
tulee toistamaan saman värähtelyn enemmän tai vähemmän soinnikkain
sanoin ja enemmän tai vähemmän uusin ilmaisutavoin” (Satprem, Sri
Aurobindo or the Adventure of Consciousness, 54).
Ylhäällä ”Poika on koko Kosmos. Alhaalla hän on IHMISKUNTA”
(BCW X 356; SO I e60). Sillä tullessaan alas maailmojen asteikkoa
tetragrammaton (”Poika”) tulee ”yhä aineellisemmaksi” (BCW X 357).
Olennot, jotka ovat kollektiivisesti tämä alempi tetragrammaton, ovat
korkeampien ”rakentajien” alaisia, rakentajien, jotka ohjaavat ja valvo-
vat niiden työtä (SO II e23). Ne ovat ”meidän ihmiskuntamme alkuun-
panijoita” (SO I e128), ”kosmokraattorien” kolmas luokka, jotka muo-
vaavat kosmista ainetta (BCW X 341). Sen ensimmäinen ryhmä raken-
taa uudelleen pralayan jälkeen koko aurinkokunnan, kun taas toinen
ryhmä on ”meidän planeettaketjumme (maailmojen systeemin, jonka
meidän planeettamme ja kuusi muuta palloa muodostavat enemmän tai
vähemmän hienoasteisesta aineesta) arkkitehti” (SO I e128).
Tästä tetragrammatonin inhimillisestä merkityksestä johtuen Mme
Blavatsky sanoi sen olevan ”ihmiskunnan symboli, sekoitus hyvää ja
väistämätöntä pahaa, aineeseen langennut henki”. Sen palvominen olisi
luonnon palvomista ”sellaisena kuin se on ruumiillistunut ihmisessä,
15 Kuusisakarainen tähti edustaa sen vuoksi barhishadeja, jotka ovat osa tetragramma-
tonia, kun taas viisikanta on kumârojen merkki. Tästä syystä Éliphas Lévi, joka lainaa
Paracelsusta aiheen johdosta, sanoo, että viisikanta on ”vielä voimakkaampi” kuin
Daavidin tähti, että se ”on merkkinä hengen vallasta elementtien yli” ja että se vangit-
see neljän elementin henget saaden ne ”kunnioituksen ja pelon valtaan” (Dogme et
Rituel de Haute Magie, I 166, 167, 178, 179).
56
parhaimmillaan puoleksi henkistä ja puoleksi aineellista” (HI II, 1 290).
”Meidän ihmiskuntamme alkuunpanija” ollen ainoastaan ihmisen ”ai-
neellisen ja astraalimuodon muovaaja” antaa hänelle vain hänen fyysi-
sen ruumiinsa ja hänen eteerisen kaksoiskappaleensa (SO III z212).
Inhimillinen olento saa kiittää korkeammista prinsiipeistään paljon
henkisempiä olentoja.
Antiikin filosofit pitivät maapalloamme suuremman sisällä olevana
pikku universumina, ikään kuin mikrokosmoksena makrokosmoksen
sisällä näiden termien sisältäessä saman merkityksen kuin se, jonka
kabbalistit antoivat mikroprosopokselle ja makroprosopokselle (BCW
VII 284). He näkivät ihmisen kahden aikaansaannoksena, joka sai hen-
kisen osansa makrokosmokselta ja aineellisen rakenteensa mikrokos-
mokselta. Vasta keskiajalta lähtien alettiin ihmistä kutsua mikrokos-
mokseksi (SO I e283 av.).
Astraalivalo, toinen universaali prinsiippi ja maailmansielun (kuu-
dennen kosmisen prinsiipin) alempi aspekti, on yksi niistä maailmoista,
jotka muodostavat tetragrammatonin, kun sitä tarkastellaan kosmoksen
asteikolla. Mme Blavatsky kutsuu sitä joskus maapallon ”linga-
sharîraksi” (EO 110). Se ei kuitenkaan muodostu eteerisestä aineesta,
kuten ihmisen ”linga-sharîra”, vaan astraaliaineesta. Mme Blavatsky
kutsuu sitä tosiaan joskus ”helvetilliseksi käärmeviettelijäksi” (BCW X
384; SO I 74). Mutta viimeksi mainittu ei ole muuta kuin ”oppimisen
sali” (HÄ xx), joka on sen vuoksi sama kuin astraalivalo ja joka Lead-
beaterin mukaan on astraalitaso samoin kuin epäilemättä alempi men-
taalitaso (Talks on the Path of Occultism, II 74, 75). Joka tapauksessa
astraalivalo ei voisi koostua eetteriaineesta, koska ihminen ei voisi op-
pia mitään sellaisessa ympäristössä, sillä hän ei normaalisti käytä kos-
kaan eteeristä kaksoispuoltaan tietoisuuden käyttövälineenä erillään
fyysisestä ruumiista.
Astraalivaloa kuvataan ”helvetillisenä käärmeviettelijänä”, koska se
herkän valokuvauslevyn tavoin tallentaa kaikki ihmiskunnan päästämät
perusajatukset ja pahat tunteet, jotka reagoivat meihin bumerangin ta-
voin ja pyrkivät vahvistamaan alempaa luontoamme. Sillä astraalivalo
”ei anna mitään, mitä se ei ole vastaanottanut”. Se on ”suuri maallinen
sulatusastia, jossa maan huonot virtaukset…ovat muuttuneet hienoim-
paan olemukseensa, säteilyn heijastuessa takaisin voimistuneena, tullen
57
näin epidemioiksi – moraalisiksi, psyykkisiksi ja fyysisiksi” (TS art.
Astraalivalo).
HENKINEN KOHOAMINEN
Olemme huomanneet, että barhishad-pitrien johtaessa ihmisen fyysistä
ja kumârojen älyllistä kehitystä dhyâni-buddhat ovat tekemisissä hänen
monadisen kehityksensä kanssa (SO I e181) tullen yhteyteen hänen
kanssaan hänen korkeamman kolminaisuutensa (âtma-buddhi-manas)
kautta (BCW X 341, 343). Näiden voimakkaiden olentojen avulla yksi-
lö etenee pitkin ”antahkâranaa”, tuota ”korkeamman ja alemman
manaksen välillä olevaa siltaa” (BO 51). ”Lamaannuttamalla alemman
persoonallisuutensa ja päästen sillä tavoin täydelliseen tietoon siitä, että
hänen korkeampi Itsensä ei ole erillinen ainoasta absoluuttisesta Itsestä,
hänestä tulee lopulta dhyâni-chohan, ”karmallisten ja kosmisten lakien
välittäjä” (SO I e276, 274).
Vaikka antahkârana on kuviteltu polku, joka yhdistää alemman
manaksen (meidän persoonallisuutemme aivotietoisuuden) korkeam-
paan manakseen (korkeamman egon tietoisuuteen), siinä on kuitenkin
seitsemän alaosastoa. Kiipeämällä näitä askelmia lähestymme korke-
ampaa manasta, ts. meissä olevaa Jumalaa (BO 51–52). Inhimillisen
tietoisuuden kehityksessä nämä askelmat ovat todellisuudessa vaiheita,
jotka vastaavat hindujen lokia.
Nämä samoin kuin niiden vastakohdat, talat, eivät ole jumalallisia ja
helvetillisiä maailmoja, kuten hindulaisessa eksoterismissa väitetään.
Ne ovat tietoisuudentilojen perustyyppejä, joiden vastapainona on
seitsemän vastakkaisparia. Nämä subjektiivisten tilojen kaksi sarjaa
ovat toisaalta nousevat portaat (lokat), jotka johtavat kasvavaan
henkisyyteen, ja toisaalta laskeutuvat portaat (talat), jotka päättyvät
moraaliseen alennustilaan ja henkiseen kuolemaan (BO 158–159,
taulukko V). ”Antahkâranan seitsemän askelmaa vastaavat lokia” (BO
86). Mme Blavatsky sanoo, että ihminen voi pitää itseään onnekkaana,
kun hän on ohittanut neljännen näistä askelmista (BO 52). Tämä
tarkoittaa, että hän on silloin onnistunut nostamaan tietoisuutensa
58
”maharlokasta” ”janarlokaan”, ts. hän on saavuttanut sellaisen ihmisen
psykologisen tilan, jonka ”manas on kokonaan vapautunut kâmasta ja
tulee yhdeksi egon kanssa”, toisin sanoen, ”kumâra-tilan” (BO 158,
janarlokan määrittely taulukossa V). Toisella tavalla ilmaistuna: tässä
kehityksensä vaiheessa yksilö on ainiaaksi vapautunut alemmista
haluistaan ja on yhdistänyt alemman ja korkeamman manaksen tullen
dhyâni-chohaniksi.
Daivîprakriti, ”logoksen valo”, ”luonnostaan ikuisesti hyvää teke-
vä”, on Subba Row’n mukaan kyvytön ”synnyttämään mitään taipu-
muksia, jotka johtavat bandhamiin”, ts. orjuuteen. Pahat taipumukset
johtuvat upadheista eli tietoisuuden käyttövälineistä. Nyt nämä ruumiit
ovat pelkästään mûlaprakritin ilmennyksiä. Sen vuoksi täällä, mûlapra-
kritissa, saavat alkunsa orjuuden syyt. Täydellisenä vastakohtana tälle
logoksen valo on ”eräs väline, jonka avulla saavutamme logoksen, va-
pahduksen ja pelastuksen lähteen. Tämä valo on myös ihmisluonteen
paremman puolen ja kaikkien noiden avidyân kahleista vapautumiseen
johtavien toiminnallisten pyrkimysten lähde” (BGF 75).
Muistakaamme, että myös pythagoralaisille duadi, kaksinainen, ts.
mûlaprakriti (SO I e426), oli ”alkusyy pahaan eli aineeseen” (SO I
e618). Pythagoralaiset vihasivat sen vuoksi kaksinaisuutta (SO II e574),
aivan kuten joogit kääntyvät pois aineesta ja yrittävät yhtyä henkeen,
toisin sanoen, logokseen. Mme Blavatsky kutsuu tätä viimeksi mainit-
tua Hyväksi. Sitä vastaamaan hän sijoittaa sattva-gunan, ominaisuuden,
joka yksilöllisyyttä hallitessaan tekee hänet harmoniselle toiminnalle
vastaanottavaiseksi. Pahasta hän sanoo, että se on ”prakriti” (kuudes
kosminen prinsiippi negatiiviselta puoleltaan nähtynä, aineena), jonka
hän panee vastaamaan mûlaprakritia ja antaa sille rajas-gunan ominai-
suuden, joka yllyttää intohimoiseen toimintaan (EO 140 kuvio 1).
Olemme nyt saaneet tämän Salaisen opin lyhyen analyysin
päätökseen. Olemme yrittäneet osoittaa, että kaiken kasvun
universumissa, ”planeettasysteemistä aina kiiltomatoon ja
yksinkertaiseen päivänkakkaraan” (SO I e111), on saanut aikaan
universaali energia, Fohat, ”Nopea”, seitsemän jumalallisen pojan
poika, ”Pojan Poika” (Avalokiteshvarasta syntynyt), ”eetterin [aether]
(âkâshan eli seitsemännen kosmisen prinsiipin) Poika” (SO I e111,
e137, 138; II e400 av.; BCW X 334) ja ”alkuperäisen seitsikon tahdon
59
sanansaattaja”, sillä nämä käyttävät sitä käyttövälineenään (SO I e108).
Tämä energia ilmenee kosmoksessa kuutena voimana, joita edustaa
eläinradan merkki Neitsyt ja jotka on aikaansaanut kuusi hierarkiaa,
sillä kullakin niistä on ”elävä ja tietoinen entiteetti päänään, josta se on
emanoitunut” (SO I e292, e293). Nämä luonnon kuusi voimaa
seitsemännen, niiden noumenonin, kanssa ovat liike, ääni, lämpö, valo,
koossapysyvyys, sähkö eli sähköfluidumi ja hermovoima eli
magnetismi (EO 117).
Tämä seitsenkertainen energia synnyttää ilmenneen universumin,
mikä toteutuu kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen on ”alkuperäinen
luominen”, jota kuvataan Genesiksen ensimmäisen luvun verhotussa
kielessä. Tänä aikana ilmestyvät ”itsesyntyiset jumalat”. Se päättyy,
kun ”henki on läpäissyt Kosmoksen seitsemän prinsiipin pienimmänkin
atomin” (SO I e449; BCW IX 237, 238). ”Pralayan” eli lepokauden
jälkeen, joka kestää 4320 miljoonaa vuotta (Brahmân päivä hindulaisen
ajanlaskun mukaan), alkaa ”myöhempi luominen eli meidän maapal-
lomme ja ihmisen luominen”, mihin viittaa Genesiksen toinen luku eso-
teerisessa merkityksessään ja minkä seurauksena on nykyinen maail-
mamme, ”fyysinen luonto” (SO I e446–450; BCW IX 238). Myöhempi
luominen on sen vuoksi yksinkertaisesti ”ilmenneen näkyvän luonnon
evoluutio” (SO II e59).
Edellä oleva yleiskatsaus teosofisiin peruskäsitteisiin voi kukaties
johtaa teosofin ihanteen parempaan ymmärtämiseen. Kuten vanha aksi-
ooma sanoo: ”Tieto on valtaa.” Mutta kyseessä olevaa tietoa voivat
hankkia vain ne, jotka ”vapauduttuaan kaikista ennakkoluuloista ja voi-
tettuaan inhimillisen itserakkautensa sekä itsekkyytensä ovat valmiita
hyväksymään jokaisen totuuden heti, kun se on heille osoitettu” (SO III
z1). Teosofin päämäärä on juuri tämä: kehittää ”kykyään ymmärtää
totuus, erottaa todellinen epätodellisesta” (SO III z1) ja tällä tavoin saa-
vuttaa viisaus, joka sallii hänen kulkea ”ahtaasta portista”, joka johtaa
taivaan valtakuntaan (SO II e549), ja ”tulla yhteyteen maailmansielun
(âtman) kanssa” (EO 131; EO 131).16 Kun teosofiaa tutkitaan ja eletään
16 Egyptiläinen crux ansata [silmukkaristi] symboloi tätä pyrkimystä kohti henkisiä
korkeuksia. Se on ”risti, jolle kaikki ihmisen intohimot on ristiinnaulittava”, ennen
kuin pyrkijä voi kulkea ”ahtaasta portista”, jota edustaa ristin yläpuolella oleva ympy-
60
hartaasti, se antaa lisääntyvässä määrin tietoa henkisestä maailmasta ja
sen vuoksi tekee helpommaksi päästä siihen.
POLKU
Ihminen ei kuitenkaan voi noin vain pyydystää henkisyyttä älynsä
verkkoon, sillä äly on keskittynyt persoonalliseen itseen. Ja niin teoso-
fia pakottaa hänet ylittämään itsensä ja uskaltautumaan eteenpäin aina
sielunsa rajoihin asti päästäkseen selville sisällä olevasta todellisuudes-
ta. Tieto hänen todellisesta Itsestään, joka tästä vähitellen seuraa, johtaa
hänen latenttien kykyjensä heräämiseen näiden vuorostaan antaessa
hänelle kyvyn tutkia sisältäpäin sitä voimien suunnatonta kenttää, joka
on tämä universumi. Monet ovat siten keksineet luonnon salaisuuksia.
Sillä inhimillinen tietoisuus on yhtä laaja kuin kosmos. Tämä esitys
näyttää luultavasti vähemmän uskaliaalta kuin aikaisempina aikoina,
kun nyt välimatkat on voitettu konein ja raketein ja me voimme tele-
kommunikaation avulla saada uutisia planeetan kaukaisimmistakin
osista ja kuvia kuun pinnasta.
Tantrismi vahvistaa myös valtavien piilevien kykyjen olemassaolon
ihmissielussa. Tämä idän gnosis on reaktio Upanishadeissa ja varhais-
buddhalaisuudessa saarnattua kieltäytymisen henkeä vastaan. Se perus-
tuu vastaavuuksiin (tai pikemminkin todelliseen samuuteen) universu-
min ja ihmisen välillä ja se pitää ihmistä pienoiskosmoksena. Etsies-
sään tietoa, joka johtaa pelastukseen, tantrismin mestari ei yritä paeta
maailmasta. Hänen pyrkimyksenään on tulla, ei ainoastaan itsensä,
vaan myös kosmisten voimien mestariksi.
Meidän tulisi huomata, että toinen seuraa toista. Mme Blavatsky
sanoo, että ennen vapautuksen saavuttamista joogin on hallittava täysin
kundalinî, voima, johon ”kuuluu nuo kaksi suurta voimaa, vetovoima ja
poistovoima” (SO I e293). Samalla tavoin Subba Row sanoo, että
ihmisen seitsemän okkulttista voimaa ”vastaavat makrokosmoksen
okkulttisia voimia” ja että kun ”yksilöllisyyden este on kokonaan
rä. Tämä aukko on kuitenkin ”ahdas ympyrä, joka laajenee äärettömäksi ympyräksi
heti kun sisäinen ihminen on kulkenut kynnyksen yli” (SO II e549).
61
poistettu…mikrokosmoksen seitsemän voimaa asettuvat yhteyteen
makrokosmoksen seitsemän voiman kanssa” (EW 295). Toisaalta
ihmisruumiin seitsemän chakraa eli plexusta ”ovat ne keskukset, joissa
logoksen seitsemän sädettä värähtelee”, ja niitä hallitsevat seitsemän
mestarichakraa, jotka sijaitsevat päässä (BCW XII 620/EO 117).
Teosofinen opetus perustuu niiden viisaiden ihmisten todistukseen,
joiden saavutettuaan tiedon asioista ei tarvitse sanoa Kantin tavoin:
”Minun piti tukahduttaa tieto ja korvata se uskolla.” Juuri tämä salainen
tietoisuus ihmissielun valtavista mahdollisuuksista on ammoisista ajois-
ta asti saanut ihmisen tutkimaan innokkaasti myyttejä ja mysteerejä ja
saa monet ihmiset aktiivisemmin tai passiivisemmin kaipaamaan ja-
lompaa elämää.
Kaksi tietä johtaa henkisiin korkeuksiin: moraalisen etenemisen le-
veä valtatie, joka on tarkoitettu ihmiskunnan suurelle joukolle, ja ok-
kultistin polku. Ankariin koetuksiin asettaen tämä polku sallii etsijän
keskittää muutamiin elämiin sen kehityksen, joka veisi normaalisti pal-
jon enemmän ruumiillistumia. Tämä jyrkkä polku on tarkoitettu ainoas-
taan sille vapaaehtoiselle vähemmistölle, joka okkulttisten kykyjensä
nopeutuneen kukoistuksen ja kasvavien esoteeristen tietojen avulla pä-
tevöityy lisääntyvässä määrin tehokkaaseen ”palvelukseen” ihmiskun-
nan hyväksi. Heitä auttavat heidän rohkeassa yrityksessään vihityt,
”jîvanmuktat” (”vapautuneet jo elämässä”), jotka jälleensyntyvät yhä
uudelleen rakkaudesta ”ihmiskuntaan, joka ilman tuota ulkopäin tullut-
ta apua saisi taistella vielä toivottomammin tietämättömyyden ja kur-
juuden verkoissa” (SO II e615).
Mme Blavatsky sanoo, että teosofi on kuka tahansa henkilö, jolla on
hyvä tahto, joka luonnollisesta taipumuksesta metafysiikkaan tutkii
teosofisia opetuksia ja joka ”viettää puhdasta ja epäitsekästä elämää,
joka tuntee enemmän iloa muiden auttamisesta kuin siitä, että tulee itse
autetuksi, joka on aina valmis uhraamaan omat etunsa toisten puolesta,
joka rakastaa totuutta, hyvyyttä ja viisautta niiden itsensä vuoksi…”
(KO 7). Se on hieno ihanne, joka ei ole helposti saavutettavissa.
Paljon vaikeampi on kuitenkin sellaisen okkultistin elämä, joka yrit-
tää seurata polkua. Hänen kiihkeä pyrkimyksensä on maistaa hyvän ja
pahan tiedon puun hedelmää, joka ”avaa hänen silmänsä” ja tekee hä-
nestä Jumalan (1. Moos. 2:5), tai täsmällisemmin ilmaistuna, kuin yh-
den elohimeista (1. Moos. 3:22), ennen sen elämän puun hedelmän
62
maistamista, joka antaa kuolemattomuuden (1. Moos. 3:22). Hän kut-
suu avukseen maailmansielun, jumalallisen äidin, puhdistavat vedet,
joita monta tuhatta vuotta sitten kutsuivat avuksi arjalaiset askeetit sa-
noin, jotka ovat säilytettyinä Rigvedassa: ”Auttakoot ne vedet, joista
kuningas Varuna, Soma17 ja kaikki jumalat saavat voimansa ja au-
tuutensa ja joihin Agni Vaishvânara on astunut, auttakoot nämä vedet,
nämä jumalattaret minua täällä alhaalla” (VII 49,4). Yrittäen kovasti
poistaa itsestään itsekkyyden hitusenkin ja ”tuntien aina täydellistä yk-
seyttä muiden olentojen kanssa” (BCW IX 159/KO 11) hän yrittää to-
teuttaa Delfoin oraakkelin käskyä: ”Ihminen, tunne itsesi.” Sillä hän
tietää, että viime kädessä henkisen nousun jokaisessa vaiheessa
”avaimena on pyrkijä itse” (BCW IX 162/KO 14).
17 Selvästi sanottuna Soma on tiedon puun hedelmä, jonka elohimit kielsivät Adamilta
ja Eevalta, jottei ihmisestä tulisi niin kuin yksi heistä. Se antaa vihitylle kyvyn jättää
ruumiinsa milloin haluaa, elää tietoisesti korkeammissa maailmoissa ja säilyttää ”fyy-
sisissä aivoissaan muiston siitä mitä hän näkee ja oppii” (SO II e499 av.). Kuningas
Soma antaa todellisen viisauden vastakohtana brihaspatille, joka hindulaisissa pyhissä
kirjoituksissa symboloi eksoteerista kulttia tarkoituksettomine rituaaleineen ja sere-
monioineen (SO II e499). Kuten kuu, Soma ollen ”trimurtin (hindulaisen kolminai-
suuden) kolminaisen voiman” personoituma on myös magnetismi, joka ”synnyttää
elämää, säilyttää sitä ja hävittää sen”. Ollen sama kuin Venus, Eeva, Maria ja kal-
dealaisten jumala Astarte (Astarot eli Ishtar) Soma on tässä merkityksessä maailman-
sielu, ”korkein jumalatar, hornan kuilun valtiatar, jumalien äiti, maan kuningatar ja
hedelmällisyyden kuningatar” sekä ”luonnon, elämän laivan, persoonaton symboli,
laivan, joka kuljettaa kaiken olevaisen siemenet läpi rajattoman tähtimeren” ( SO II
e463; HI II, 1187, HI II, 2 46).