Japanin talouskehitys

Emilia Henttunen, Eveliina Junikka, Minttu Engberg, Verna Ruokonen

Globaali taloudellinen muutos, kevät 2018

Johdanto 2

1.0 Verna Ruokonen

3-9

1.1 Japanin taloudellisen kehityksen pitkä linja

1.2 Japanin taloudellisen kehityksen sarastus – Nara-aikakaudesta 1800-luvulle

1.3 1800-luvun alkupuoli

1.4 Meiji-restauraatio – Japanin taloudellinen ja poliittinen modernisaatio

1.5 Meiji-restauraatiosta ensimmäiseen maailmansotaan sekä sotien välinen aika

1.6 Toinen maailmansota ja sen vaikutukset Japanin taloudelliseen kehitykseen

1.7 Toisen maailmansodan jälkeisen kehityksen pitkä linja

2.0 Minttu Engberg 10-16

2.1 Teollisuus ja sen kehitys

2.2 Teollisuuspolitiikka, yritykset ja valtio

2.3 Teollisuus ja ympäristö

2.4 Kaupankäynti, globalisaatio ja ympäristöpolitiikka

3.0 Emilia Henttunen 16-20

3.1 Japanin kauppa ja ulkopolitiikka

3.2 Kimono - kaupallistunut kansallinen kulttuuripiirre

4.0 Eveliina Junikka

21-27

4.1 Instituutioiden merkitys Japanin taloushistorialle

4.2 Sodanjälkeinen korkeakoulujärjestelmä

4.3 “Abenomics” talouden elvyttäjänä?

Yhteenveto 27-29

Lähteet 30-31

1

Johdanto

Tarkastelemme tutkielmassamme Japanin taloudellista kehitystä. Pääpainopisteemme

on talouskehityksessä toisen maailmansodan jälkeen. Sodan aikana Japanin

taloudessa vakiintuivat monet sille vielä nykyisin ominaiset piirteet. Japanin

bruttokansantuote kasvoi 1950-ja 1960-luvuilla huomattavasti ja 1980-luvulle tultaessa

Japanista oli tullut maailman toiseksi suurin talous. Selvitämme tutkielmassamme, miten

eri tekijät ovat vaikuttaneet näihin muutoksiin. Tarkastelemme aihetta neljän pääteeman

kautta.

Ensimmäisessä osiossa hahmotellaan Japanin taloudellisen kehityksen pitkää linjaa

esimodernilta ajalta aina nykypäivään asti. Talouskehityksen pitkä linja ja historiallinen

konteksti tuo esille 1900-luvun muutosten taustaa ja rakentaa kokonaiskuvaa. Toisessa

osiossa tarkastellaan ympäristön tuomia mahdollisuuksia, rajoituksia ja vaikutuksia

taloudelliseen kehitykseen. Kolmannessa osiossa kohteena ovat Japanin

ulkomaankaupan ja ulkosuhteiden vaikutus taloudellisiin muutoksiin. Neljännessä

osiossa hahmotellaan Japanin demografisten muutosten vaikutusta talouteen,

institutionaalista viitekehystä ja viime vuosikymmenten haasteita.

2

1.0 Verna Ruokonen

1.1 Japanin taloudellisen kehityksen pitkä linja

Jotta Japanin toisen maailmansodan jälkeistä talouskehitystä, erityisesti 1950- ja

1960-lukujen Japanin talousihmeeksi kutsuttua nousukautta ja Japanin asemaa

1980-luvulla maailman toiseksi suurimpana taloutena voisi ymmärtää, täytyy tuntea

Japanin taloudellisen kehityksen pitkää linjaa.

1.2 Japanin taloudellisen kehityksen sarastus – Nara-aikakaudesta 1800-luvulle

Japanin yhteiskuntahistoria voidaan jakaa 13 kauteen, joista neljä viimeistä

1800-luvusta alkaen ovat vastanneet keisarien hallituskausia. Japanin osalta taloutta

koskevaa kvantitatiivista dataa on säilynyt Nara-aikakaudelta, 700-luvulta. Sekä

Britannian että Japanin osalta bruttokansantuotteen kehitys ennen modernia aikaa

näyttäisi hyvin samankaltaisilta. Vaikka Japani aloitti matalammalta tasolta,

molemmissa maissa koettiin samantyyppisiä kasvun ja negatiivisen kasvun kausia.

Moderni talouskasvu saattoi alkaa, kun valtiot saivat kitkettyä negatiivisen kasvun

kaudet kokonaan pois.

Japanin osalta on huomioitava sen aseman kasvu väestörikkaan ja kulttuurisesti vahvan

Kiinan kustannuksella. Japani aloitti modernin teollisen talouskasvun ensimmäisenä

Aasian valtioista. Kenneth Pomeranzin termi suuri erkaantuminen, Euroopan irtiotto

teollistumisen myötä muusta maailmasta 1800-luvulla, antaa liian pelkistetyn kuvan

maailmantalouden muutoksista. Samaan aikaan koettiin myös divergenssiä sekä

Euroopan että Aasian sisällä. Näin ollen olennaista Japanin kasvulle oli sen

dynaaminen muutos suhteessa muihin aasialaisiin valtioihin, ei vain ulkoa Euroopasta

tuodut ideat ja käytännöt. (World Ecnomic Forumin julkaisu)

Käsitys Japanista esimodernina valtiona ennen Meiji-restauraatiota on yksipuolinen.

Esimerkiksi Tadao Umesao on tutkinut Japanin ja Länsi-Euroopan taloudellista

3

kehitystä esittäen, että molempien ilmasto ja maantieteelliset olot ovat olleet suotuisia

varhaiselle talouskasvulle. Sekä Britannia että Japani ovat molemmat sijainneet

saarivaltioina tarpeeksi etäällä muista voimakkaista valtioista, niin että molemmat ovat

pystyneet hankkimaan kulttuurivaikutuksia tulematta kuitenkaan valloitetuiksi. Kuitenkin

Japanin taloudellisen kehityksen hidastajaksi koitui suhteellisen sulkeutumisen

aikakausi vuodesta 1630 alkaen aina 1800-luvulle saakka Edo-kauden aikana. Japanin

lainsäädäntö pyrki esimerkiksi kieltämään kanssakäymisen länsivaltojen kanssa. (Ohno,

2006)

1.3 1800-luvun alkupuoli

Vaikka aiempi tutkimus on painottanut vuoden 1868 Meiji-restauraation merkitystä

Japanin talouskasvulle, uudempi tutkimus on osoittanut Japanin taloudellisen

modernisaation juurten olevan kuitenkin jo Meiji-restauraatiota edeltäneen

Tokugawa-hallinnossa. Tämä järjestelmä muistutti eurooppalaista feodaalijärjestelmää.

Maanviljelijät maksoivat veroa daimioille, feodaaliherroille. Maan käyttöoikeuden

myöntämisestä olivat vastuussa paikalliset han-viranomaiset, joiden asema vahvisti

paikallishallintoa ja valtion viranomaisten merkitystä taloudellisessa toiminnassa.

1840-1850-luvulla ulkovaltojen paineessa han-viranomaiset ryhtyivät tukemaan

kaupallisten kasvien viljelyä ja orastavaa teollisuutta, kuten höyrylaivojen valmistusta.

Han-viranomaiset myös kouluttautuivat hankkien tietoa ulkomaista. (Francks 1992, ,

Kohno 2001) Näin ollen Meiji-hallituksen tullessa valtaan Japanissa oli jo olemassa

orastavaa teollisuutta, kaupallista maanviljelyä, sekä osaavia viranomaisia, jotka

pystyivät toimimaan apuna ulkomailta tuodun modernisaation implementoinnissa.

(Francks 1992)

1.4 Meiji-restauraatio – Japanin taloudellinen ja poliittinen modernisaatio

4

Japani oli säilynyt vähillä ulkoisilla vaikutuksilla aina 1800-luvulle saakka kiinalaisen

kulttuurin vaikutuksia lukuun ottamatta. Läntinen vaikutus oli jäänyt harvalukuisiin

kristittyihin lähetyssaarnaajiin. Kuitenkin tilanne muuttui merkittävästi 1800-luvulla, kun

ensimmäiset länsimaiset aseistetut höyrylaivat saapuivat Japanin rannikoille. Ulkovallat

esittivät vaatimuksia kaupan ja satamien avaamisesta. Yhdysvallat ja sen perässä muut

länsivallat saivat solmittua Japanin kanssa epätasa-arvoisia kauppasopimuksia, jotka

takasivat ulkomaisten hyödykkeiden pääsyn Japanin markkinoille. (Francks, 1992)

Tokugawa-hallinnon vaikeudet uusien ulkoisten haasteiden edessä johtivat vallan

vaihtumiseen Meiji-hallintoon. Kuitenkin uusi hallinto kohtasi sekä taloudellisia että

sosiaalisia vaikeuksia alkuaikoinaan. Uusi hallinto pyrki kehittämään teollisuutta

voittaakseen ongelmat sekä kasvattaakseen valtion sotilaallista asemaa. Samalla

uudistettiin ja pyyhittiin pois vanha verotusjärjestelmä ja byrokraattinen hallinto. Japani

avautui maailmanmarkkinoille ja kapitalistiselle mallille, mutta omilla ehdoillaan.

(Francks, 1992)

Japanin yhteiskunta uudistui vuoden 1868 Meiji-restauraation myötä. Japanin voidaan

nähdä kokeneen translatiivisen mukautumisen, jolla tarkoitetaan ulkoisen uhan tai muun

vaikutteen myötä uusien mallien ja käytäntöjen omaksumista. Kuitenkaan tällainen

muutos ei jätä muutoksen kohdetta passiiviseksi uusien vaikutteiden vastaanottajaksi,

vaan kohde kykenee säilyttämään omia erityispiirteitään ja mukauttamaan ulkoiset

vaikutteet omaan yhteiskuntaansa säilyttäen autonomiansa. Näin Japani onnistui

tekemään Meiji-restauraation aikana Keiji Maegawan mukaan. Näin käy aina kulttuurien

välisessä vaihdossa, eikä taloudellinen, poliittinen tai kulttuurinen piirre siirry

yhteiskunnasta toiseen sellaisenaan. Näin ollen Japanin modernisaatio on ollut

länsimaisen sivilisaation tiettyjen piirteiden mukauttamista omaan yhteiskuntaan,

samalla säilyttäen vuosisatojen ajan muodostuneita oman kulttuurin piirteitä. (Ohno

2006)

Translatiivisen mukautumisen lisäksi Japanin modernisaatiossa voidaan nähdä olleen

kysymys modernisaation synnystä vastareaktiona Göran Therbornin jaottelun

mukaisesti. Tällöin maata ryhtyi modernisoimaan sen oma eliitti ulkoisen uhan edessä

5

ja modernisaatio toteutettiin ylhäältä alaspäin. Modernisaation pyrkimyksenä oli kyky

lujittaa jo olemassa olevan valtion puolustuskykyä. Perinteistä sotilaallisen

puolustautumisen näkökulmaa laajennettiin. Näin uudistuivat koko yhteiskunta, talous,

teknologia, koulutus, kuljetusyhteydet ja poliittiset instituutiot. Koko hallintojärjestelmä

koki uudistuksen tavoitteena vahvistaa kansakunnan sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

(Therborn,2011)

1.5 Meiji-restauraatiosta ensimmäiseen maailmansotaan sekä sotien välinen aika

Poliittisen reformin, taloudellisten uudistusten ja armeijan uudistuksen jälkeen Japanista

oli 1910-luvulla tullut suurvalta, joka oli täyttänyt Meiji-restauraatiossa esitetyt tavoitteet

ja näyttäytyi uutena uhkana muille Itä-Aasian valtioille. Japani oli voittanut Venäjän

vuoden 1905-1906 sodassa nousten näin ensimmäiseksi ei-länsimaalaiseksi

suurvallaksi. Japani oli onnistunut kehittämään erityisesti kevyttä teollisuuttaan, kuten

puuvillateollisuutta. Valtion poliittiset instituutiot oltiin uudistettu länsimaiden vaikutteiden

mukaan. Japani oli onnistunut irrottautumaan alisteisista kauppasuhteista ja tekemään

tulli-uudistuksia, sekä kitkemään läheisten suurvaltojen, Venäjän ja Kiinan uhan. (Ohno

2006)

Ensimmäinen maailmansota lisäsi japanilaisten tuotteiden kysyntää ympäri maailmaa.

Eurooppalainen tuotanto oli sodan jäljiltä kärsinyt, joka toi Japanille mahdollisuuden

lisätä vientiään. Bruttokansantuote kasvoi viennin myötä Japanissa 10 % vuodessa.

Kuitenkin vuonna 1920 hinnat romahtivat, ja Japani kärsi lamasta ja pankkikriiseistä.

Talouden heilahteluista huolimatta Japanin raskaat teollisuudenalat sekä

kemianteollisuus onnistuivat kehittymään 1920-luvulla. 1930-lukuun mennessä Japani

kykeni valmistamaan suurimman osan koneteollisuudestaan itse. (Ohno, 2006).

Vuosien 1930-32 aikana Japani koki maan modernin historian aikaisen suurimman

laman. Tällä oli syviä vaikutuksia koko Japanin yhteiskuntaan poliittisella, sosiaalisella

ja taloudellisella ulottuvuudella. Showa-lamaksi kutsuttu taantuma johtui kahdesta

keskeisestä tekijästä: vuoden 1929 suuresta lamasta sekä maan hallituksen

6

harjoittamasta deflaatiopolitiikasta. Showa-laman myötä hinnat tippuivat kysynnän

vähentyessä, tuotantoa lisättiin tulojen pysymiseksi ennallaan, jotka yhdessä johtivat

ylituotantoon ja vahvaan deflaatioon. Samaan aikaan maaseutua koetteli köyhyys.

Valtio teki yhä enemmän tuotannon rajoituksia, sillä koko laman katsottiin johtuvan liian

vapaista markkinoista. Samoihin aikoihin fasistinen liike sai kannatusta maassa.

1930-luvun kuluessa Japani siirtyi taloudellisesta liberalismista kohti valtion ohjailemaa

talouspolitiikkaa Showa-laman, marxismin, Neuvostoliiton menestyksen ja politiikkoja

kohtaan nousevan pettymyksen myötä. Vuosien 1931-1937 aikana Japani militarisoitui

vähitellen. 1930-luvulla sotateollisuus laajeni ja vuosikymmentä leimasivat Japanin

imperialistiset pyrkimykset, sisäinen epävakaus ja kasvava fasismi. (Ohno 2006, s. 128)

1.6 Toinen maailmansota ja sen vaikutukset Japanin taloudelliseen kehitykseen

Monet Japanin taloudellista kehitystä 1960-luvulle tukeneet tekijät ja maan järjestelmälle

ominaiset piirteet olivat saaneet alkunsa jo sotatalouden vuosien aikana, vuosina

1937-1945. Näitä olivat muun muassa talouden valtiollinen ohjailu ja raskaan

teollisuuden sekä kemianteollisuuden kehittyminen. (Ohno, 2006) Näissä uudistuksissa

näkyvät Göran Therbornin esittelemän itäaasialaisen kehitysvaltion piirteet, jossa valtio

on keskeisessä roolissa talouskasvun suuntajana ja edistäjänä. (Therborn, 2011)

Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet asettivat rauhanehdot Japanille, jotka

pitkälti muokkasivat Japanin taloudellista kehitystä tulevina vuosikymmeninä. Japani

koki monia perustavanlaatuisia muutoksia toisen maailmansodan jälkeen ja

rauhanehtojen myötä. Valtio demilitarisoitiin toisen maailmansodan jälkeen ja raskaan

teollisuuden osuus maan tuotannosta pienentyi sodan jälkeen. Valtion militarisoitumisen

syynä nähtiin olleen demokratian puute, jota ryhdyttiin parantamaan uudenlaisella

lainsäädännöllä. (Ohno, 2006).

1.7 Toisen maailmansodan jälkeisen kehityksen pitkä linja

7

Göran Therborn jaottelee teoksessaan Maailma: aloittelijan opas kahta 1900-luvun

politiikan seurauksena syntynyttä kahta hyvin menestyksellistä valtiomallia,

länsieurooppalaista valtion rahoittamiin sosiaaliavustuksiin perustuvaa

hyvinvointivaltiota ja itäaasialaista kehitysvaltiota. Therbornin mukaan itäaasialaisen

kehitysvaltion malli teki lopullisen läpimurtonsa 1960-luvulla, mutta Japani oli aloittanut

tämän kehityksen jo ennen toista maailmansotaa. Malli siis perustuu kohtuullisen

erilaisille periaatteille kuin kapitalismissa on perinteisesti nähty valtion roolin vähäisyys,

vapaat markkinat ja yksityisomistus keskeisimpinä elementteinä.

Itäaasialaisen kehitysvaltion mallissa valtion suunnittelu ja rahoituksen hallinta ovat

keskeisessä roolissa tukemassa markkinoita. Valtio pyrkii säilyttämään autonomiansa,

mutta suuntautuu ulospäin viennin kautta. Vientisektori koostuu teollisuus- ja

teknologiatuotteista, ja perushyödykkeiden vienti on vähäisempää. Itäaasialaisen

kehitysvaltion malliin kuuluvat myös yleinen koulutus talouskasvun edistäjänä ja

kansallinen sosiaalinen yhtenäisyys. Therborn esittää, että Japani on ollut tämän

valtiomallin pioneeri. Valtion hallinnolla on keskeinen rooli kansallisen talouskehityksen

edistämisessä. Hallinto pyrkii edistämään valtion kilpailukykyä ja toteuttaa aloitteita

talouden kehittämiseksi. (Therborn, 2011)

Japani on kasvattanut talouttaan toisen maailmansodan jälkeen hyvin

menestyksekkäästi. 1950- ja 1960-lukujen talouskasvu kulminoitui 1980-luvulla siihen,

että Japanista nousi maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi. Tästä kehityksestä

puhuttiin Japanin talousihmeenä, jossa keskeisessä roolissa olivat Japanin valtion

panostus taloudelliseen kehitykseen, mutta myös Yhdysvalloilta saatu Marshallin apu.

Yhdysvallat harjoitti toisen maailmansodan jälkeen patoamispolitiikkaa, joka pyrki

kitkemään kommunismin uhan eri valtioissa. Yhdysvallat tuki Japania taloudellisesti,

sillä sille oli suotuisaa Japanin taloudellinen kasvu, sillä tämä vähensi kommunismin

uhkaa maassa.

Tilastossa on esitelty Japanin bruttokansantuotteen (nykyisellä Yhdysvaltain dollarilla

mitattuna) kehittymistä 1960-luvulta aina vuoteen 2015 asti. Taulukosta voidaan

8

huomioida, että bruttokansantuote on kasvanut hitaasti 1960-luvulta alkaen, kasvu on

kiihtynyt 1970-luvulla ja erityisesti vuoden 1985 jälkeen lähtenyt huimaan kasvuun.

Japanin tuotanto on siis viisinkertaistunut vuosien 1980 ja 1995 välillä. Kuitenkin

1990-luvulla Japani syöksyi syvään lamaan, jonka vaikutuksia on korjailtu viime

vuosikymmenet. Japani on kärsinyt deflaatiosta, sekä muista uudenlaisista haasteista,

kuten ikääntyvän väestön tuottamasta huoltosuhteen heikkenemisestä.

9

2.0 Minttu Engberg

2.1 Teollisuus ja sen kehitys

Kasvava teollisuus, sen myötä lisääntyvät saasteet sekä öljykriisi 1970-luvulla

sysäsivät valtiota kohti rakenteellista muutosta, joka kosketti myös monia Japanin

talouteen tiiviisti kytköksissä olevia aloja. Yksi intensiivisiä muutoksia kokenut ala oli

teollisuus. Japanin teollisuus koki tällöin suuren siirtymävaiheen valtavaa

energiankulutusta vaativasta teollisuudesta kohti teknologia- ja osaamisintensiivistä

teollisuutta (Kauppila,2000). Toisen maailmansodan jälkeinen teollisuus oli muutamia

vuosikymmeniä keskittynyt erityisesti suurta energiakapasiteettia vaativaan raskaaseen

teollisuuteen, joka auttoi Japania toipumaan sodan taloudellisesta tappiosta hyvinkin

nopeasti. Sodan jälkeinen nousu oli mahdollista etenkin siksi, että väestön koulutustaso

oli hyvin korkealla, maa oli poliittisesti melko vakaa sekä teollinen toiminta ennen sotaa

ja juurikin sodan aikana oli jo hyvin kehittynyttä. Se oli pystynyt luomaan raskaasta

teollisuudesta yhden merkittävistä vientituotteistaan vaikean ajanjakson aikana. Sodan

aikana Japani sai myös huomata kuinka keskeistä informaatio, tiedonkulku sekä

teknologian toimivuus on tähdätessä menestykseen. Kun teollisuus koki 1970-luvulla

suuria muutoksia, oli sodan aikaiset innovaatiot siis edelleen merkittävässä asemassa.

Vaikka sota oli Japanille tuhoisa ajanjakso, mahdollisti se kuitenkin etenkin teollisuuden

kokeman suuren muutoksen ja kasvun.

Japanin teollisen tuotannon laajeneminen ja kasvu oli aluksi kuitenkin hyvin riippuvainen

sekä teknologian, että raaka-aineiden tuonnista. Maa pyrki teollisuudessa

maksimaaliseen tehokkuuteen, mutta tuontia ei voinut kuitenkaan loputtomiin lisätä.

Erityisesti tuonnin lisääntymisen myötä Japanin teollisuus joutui väistämättä edelleen

kehittymään. Kun maahan tulvi halpoja teollisuustuotteita, kävi kotimaisen tuotannon

pelikenttä ahtaaksi. Kansainvälinen kilpailu ei ollut enää muun muassa kiihtyvän

globalisaation myötä estettävissä esimerkiksi tuonnin rajoituksin, joten ainoaksi keinoksi

kilpailun vallitessa jäi kotimaisen teollisuuden kehittäminen entistä tehokkaammaksi.

Yhtenä keskeisenä tehokkuuden lisääjänä voidaan nähdä myös energiankäytön

10

tehokkuus. Tämän vuoksi esimerkiksi ydinvoima- ja sen lisääminen olivat myös

keskeisessä roolissa teollisuuden laajenemisessa.

2.2 Teollisuuspolitiikka, yritykset ja valtio

Yritysten ja valtion suhde on ollut Japanissa hieman kompleksinen. Jokaista

merkittävää toimialaa on pyritty kontrolloimaan valtion toimesta. Japanin

teollisuuspolitiikassa onkin havaittavissa kolme vaihetta koskien alojen sääntelyä ja

vallassa pitoa. Ensimmäisenä valtio pyrkii löytämään strategisesti merkittävät nousevat

teollisuudenalat. Aloja löydettyään alkaa valtio kontrolloida näiden alojen toimintaa

muun muassa erilaisilla erityisluvilla, halvoilla koroilla, tuilla ja verohelpotuksilla. Hallitus

pyrkii seuraamaan näiden alojen toimintaa sekä käyttää ohjaavia ja opastavia

toimenpiteitä, joiden avulla se pystyy valvomaan alojen ja yritysten toimintaa

myöhemmin. (Kauppila,2000).

Teollisuuspolitiikan keskeisenä päämääränä on ollut erityisesti länsimaiden

saavuttaminen sekä ohittaminen, jonka Japani on melko kokonaisvaltaisesti jo tehnyt.

Tähän on päästy juurikin valtion nousevien ja laskevien toimialojen kontrolloinnilla

(Ohno,2005). Samalla kun valtio on etsinyt nousevia aloja, on se samaan aikaan

vähentänyt sen mukaan katsottujen laskevien alojen etuuksia. Teollisuuspolitiikan sekä

eri toimialojen kehitys on siis hyvin riippuvainen valtion luomasta palkkiojärjestelmästä.

Voidaan sanoa, että Japanin hallituksen ja yritysten välit ovat melko korruptoituneet.

Poliitikot ja yritysten johtajat pyrkivät solmimaan tietynlaisia velvoittavia suhteita

toisiinsa, joista kumpikin hyötyy omalla tahollaan. Yritykset ovat valmiita menemään

erittäinkin pitkälle, jotta hyvät välit etenkin MITI: iin (Ministry of International Trade and

Industry) säilyisivät. Suhteiden kautta syntyy erilaisia vaatimuksia ja palveluvelvoitteita,

joista muotoutuu usein etenkin poliitikkojen keskeisiä ”myyntivaltteja.” Suhteiden

luominen on siis hyvin merkittävässä asemassa niin japanilaisessa yrittäjyydessä kuin

politiikassakin. Suhteisiin saatetaan päätyä myös erilaisten korruptiota tukevien

menetelmien avulla. Tutkijat käyttävätkin välillä Japanin poliittisesta järjestelmästä

nimitystä Japan Inc. sen järjestäytyneen luonteensa vuoksi (Kauppila,2000).

11

2.3 Teollisuus ja ympäristö

Japanin maaperä on erittäin haastava maataloudessa ja teollisuudessa

hyödyntämiseen sen korkeuserojen, ilmaston ja luonnon katastrofien kuten

maanjäristysten ja tsunamien suurten riskin vuoksi. Lisäksi Japanissa on paljon

tulivuoria, jotka aiheuttavat haasteita esimerkiksi asutuksen suhteen. Japanin

haasteellisesta maaperästä ja maanviljelyyn sopivan maaston vähäisyydestä, sekä

rajallisista luonnonvaroista huolimatta kuuluvat Japanin maatalouden sadot pinta-ala

yksikköä kohden maailman suurimpien joukkoon. Valtion rooli on tässäkin asiassa hyvin

keskeinen; se tukee vahvasti maan maataloussektoria.

Teollistuminen ja sen nopeat muutokset ovat aiheuttaneet Japanissa kuitenkin myös

merkittäviä haittoja ympäristölle. Muun muassa ilmanlaatu on nopean ja voimakkaan

teollistumisen myötä kärsinyt huomattavasti. Teollisuuden päästöt eivät

massiivisuudestaan johtuen kerkeä poistumaan tarvittavalla nopeudella ilmakehästä,

jolloin saasteet jäävät ikään kuin jumiin ilmakehään päätyen näin miljoonien ihmisten

keuhkoihin ja elimistöihin. Etenkin kaupungeissa huono ilmanlaatu aiheuttaa mittavia

ongelmia siellä asuvalle väestölle; saastesumun myötä hengityselinsairaudet ovat

yleistyneet huomattavasti. Monet kaupungeissa asuvat japanilaiset joutuvat

pysyttelemään sisätiloissa useana päivinä viikossa, jotta keuhkot eivät vaurioituisi.

Teollisuus on aiheuttanut merkittäviä vahinkoja hengityselinsairauksien lisäksi myös

vesistölle. Suuri osa Japanin makean veden lähteistä ovat pahasti saastuneet

teollisuuden päästöjen seurauksena. (Globalis.fi, 1)

Japanin suuren väestömäärän sekä teollisuuden suuren kapasiteetin vuoksi energiaa

tarvitaan paljon. Ydinvoimalla on ratkaistu kasvavan energiantarpeen ongelma.

Maaliskuussa 2011 tapahtunut Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus muutti kuitenkin

merkittävästi japanilaisten suhtautumista ydinvoimaan. Ydinvoiman luotettavuutta

alettiin kyseenalaistamaan sekä sen haittavaikutuksia arvioimaan uudella tavalla.

Onnettomuus aikaansai suurta keskustelua niin kansalaisten kun hallinnon piirissä.

12

Päädyttiin siihen, että Japani keskeytti radikaalisti kaikkien ydinvoimaloidensa

toiminnan, sekä pohti energiapolitiikkaansa uudestaan useamman vuoden ajan.

Ydinvoimaloiden alasajo aiheutti kuitenkin energiapulan, johon haettiin ratkaisua

pääasiassa fossiilisilla polttoaineilla, jotka puolestaan lisäsivät etenkin

hiilidioksidipäästöjä merkittävästi. Energiapulaan ei saatu kestävää ratkaisua ja vuonna

2015 Japani päättikin alkaa elvyttämään ydinvoimaloitaan uudestaan kansan

vastustuksesta huolimatta. Ydinvoimaloiden hetkellinen toiminnan keskeyttäminen

aikaansai kuitenkin myös uusiutuvien energianlähteiden käytön lisääntymisen.

Ydinvoiman lisäksi energianlähteinä pyritään siis käyttämään yhä enemmän myös

uusiutuvia energianlähteitä, kuten aurinkoenergiaa ja tuulivoimaa.

Tilastosta (liite 2) huomaa, kuinka dramaattinen Japanin ydinvoiman alasajo on ollut.

Kaavio ajoittuu vuosille 1990-2014 ja indikaattori kuvaa vuosittain tuotetun ydinvoiman

kilowattitunteina. Tilastosta huomaa, että eniten ydinvoimaa on tuotettu vuonna 1998,

332 343 kWh. Kun taas tarkastelee vuotta 2014, tuotetun ydinvoiman määrä on tilaston

mukaan ollut 0 kWh.

13

2.4 Kaupankäynti, globalisaatio ja ympäristöpolitiikka

Globaali taloudellinen yhdentyminen eri valtioiden välillä lisää monimutkaisuutta

kansalliseen ympäristöpolitiikkaan (Ackerman, Ishikawa, Suga, 2007).

Kasvavan ja kiihtyvän maailmankaupan yhtenä osana on yritysten pyrkimys

maksimaaliseen tehokkuuteen mahdollisimman halvalla. Tämän vuoksi yhden tuotteen

tai hyödykkeen tuotanto saatetaan kustannusten alhaisuuden maksimoinniksi ulkoistaa

maihin, jossa tuotanto on halvempaa. Päästöt, jotka tuottamisesta syntyy, vaikuttavat

maahan jossa kyseistä tuotetta tuotetaan, vaikka vastuu kestävästä toiminnasta olisi

todellisuudessa tuotteita tilaavalla ja kuluttavalla kansakunnalla sekä yrityksellä. Päästöt

ja niiden seuraukset jäävät siis lopulta kuitenkin maahan, joka tuottaa tuotteet eikä

kuluttava osapuoli joudu usein lainkaan vastuuseen.

Kansainväliset sopimukset, kuten Kioton protokolla, asettaa kuitenkin tavoitteita

päästöjen suhteen. Sen mukaan esimerkiksi halvan tuotannon omaavat maat eivät ole

vastuussa päästöihin liittyvistä ongelmista, joita ne eivät ole itse aiheuttaneet omalla

toiminnallaan. Teollisuusmaiden vastuulle jää vähentää halpatyövoiman maihin

tekemien investointien päästövaikutukset omista velvoitteistaan.

Vilkas kaupankäynti kahden maailman suurimpien kansantalouksien, Japanin ja

Yhdysvaltojen, välillä luo suuria globaaleja merkityksiä sekä taloudellisessa, että

ympäristöllisessä merkityksessä (Ackerman... 2007). Lisääkö Yhdysvaltojen ja Japani

välinen kauppa globaaleja päästöjä, vai vähentääkö se niitä? Siirtääkö jompikumpi

maista teollisuuden aiheuttamia ympäristöön liittyviä ongelmia toiseen?

Ackermanin, Ishikawan sekä Sugan artikkelin mukaan Yhdysvaltojen ja Japanin välinen

kaupankäynti laskee globaaleja hiilidioksidipäästöjä ja muuttaa osan Yhdysvaltoihin

liittyvästä hiilikuormituksesta Japanin kuormitukseksi. Kyseiset määrät ovat kuitenkin

hyvin pieniä.

Kansainvälisen kaupankäynnin roolia hiilidioksidipäästöjen lisääjänä ei voida siis

vähätellä. Wu, Geng, Dong, Fujita sekä Xu ovat artikkelissaan Changes of CO2

emissions embodied in China-Japan trade: drivers and implications keskittyneet

puolestaan Japanin ja Kiinan välisen kaupan hiilidioksidipäästöihin. On huomattu, että

14

Japanista Kiinaan suuntautuvan viennin päästöt nousivat vuosien 1990 ja 2000 aikana.

Kiinasta Japaniin suuntautuvien vientien päästöt taas nousivat 1990-luvun

ensimmäisellä puoliskolla, ja laskivat jälkimmäisellä puoliskolla, Kiinan päästöjen

intensiteetin laskiessa huomattavasti. Kaupankäynti siis vähensi Kiinan

hiilidioksidipäästöjä, ja lisäsi Japanin päästöjä verrattuna tilanteeseen, jossa Japanin ja

Kiinan välistä kaupankäyntiä ei olisi. Tutkimuksia Japanin ja Kiinan välisen kaupan

aiheuttamien päästöjen nykytilanteen muutoksista on hyvin vähän, joten muutosten

suurinta tekijää on vielä vaikeaa arvioida.

Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus ja sitä

täydentävät lisäosat, kuten Pariisin ilmastosopimus vuodelta 2015, edellyttävät toimia

ilmaston suojelemiseksi. Sopimus edellyttää muun muassa sitä, että maiden on tehtävä

selvitykset kasvihuonepäästöjensä määrästä sekä raportoida niistä ilmastosopimuksen

sihteeristölle.Teollisuusmailla on sopimuksessa myös erityinen velvollisuus johtaa

toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Lähes kaikki maailman maat ovat kertoneet

olevansa valmiita toimiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi, Japani mukaan lukien.

Ainoana maana käytännössä sopimuksen ulkopuolella on Yhdysvallat. Irtaantuminen

sopimuksesta kestää kuitenkin useamman vuoden, joten paperilla Yhdysvallat on vielä

mukana. He ovat kuitenkin leikanneet merkittäviä summia ilmastonmuutoksen

torjuntaan liittyvistä ohjelmista. Presidentti Donald Trumpin mukaan sopimus on

Yhdysvaltojen edun vastainen. Yhdysvallat ovat kuitenkin maailman suurin talous, sekä

toiseksi eniten saastuttava valtio, Kiinan ollessa ensimmäisenä (Aamulehti, 2/2018).

Herää kysymys, miten käy Japanin ja Yhdysvaltojen välisen kaupankäynnin

Yhdysvaltojen jäädessä ilmastoa koskevasta sopimuksesta ulkopuolelle; Siirtyykö

heidän välisessä kaupankäynnissä Yhdysvaltojen vastuulla olevat hiilidioksidipäästöt

mahdollisesti Japanin vaikutusalueelle?

Niin kauan kuin energia on halpaa ja päästöt vapaat, energiaintensiivinen tuotanto on

kaupallisesti kannattavaa. Kansalliset ja maailmanlaajuiset politiikat, kuten Kioton

pöytäkirja, jotka lisäävät energiankäytön kustannuksia ovat välttämättömiä, jotta

vähäpäästöisempi teollisuus houkuttelisi etenkin suuria teollisuusmaita.

15

3.0 Emilia Henttunen

3.1 Japanin kauppa ja ulkopolitiikka

Japani on toisen maailmansodan päättymisen jälkeen saavuttanut kaupallista

menestystä niin teräs- ja moottoriajoneuvo- kuin myös puolijohdemuistien saralla.

Ulkopolitiikan keskeisimmät ainekset ja aiheet, etenkin nykypäivänä, ovat taloudellisia ja

talouteen liittyviä. Japani on kehityksellään noussut yhdeksi maailman suurimmaksi

taloudeksi, kuin myös taloudelliseksi suurvallaksi sekä on myös osoittanut suurta

kiinnostusta ylläpitämään kyseisen aseman ylläpitoon myös jatkossa. World Bankin

datojen mukaan, maan bruttokansantuote (BKT) on noussut vuodesta 1980 (1,1

biljoonaa) vuoteen 2016 (4,95 biljoonaa) 3,84 biljoonalla Amerikan dollareissa. Se on

noin 349% nousu muutamassa vuosikymmenessä. W. Allen Wallisin artikkelin

”Economics, Foreign Policy and United States-Japanese Trade Disputes”, vuodelta

1989 mukaan, Japani piti vielä 80-luvun aikana matalaa profiilia koskien kansainvälisten

suhteiden ylläpitoa. Kyseisten toimien lisäksi Japani seurasi vahvasti myös

Yhdysvaltojen mallia, sen sijaan että olisi itse ylläpitänyt johtajan asemaa. Japanissa

säilyi pitkään syvälle iskostunut häpeä, etenkin vuosina 1930-1945, koskien toista

maailmansotaa ja sen luomia maailmanlaajuisia kriisejä sekä konflikteja joka johti

Japanin vetäytymään ja pitämään matalempaa profiilia. Vaikkakin myös muissa

akselivaltojen maissa on koettu samaa tappion tuomaa häpeää, oli tilanne Japanissa

erilainen muun muassa Japanin maantieteellisen sijainnin ja yleisten tapojen vuoksi.

Japanin rinnalla taistelleet valtiot, kuten esimerkiksi Saksa, osallistuivat aktiivisesti

kansainväliseen toimintaan eri organisaatioiden, kuten esimekriksi North Atlantic Treaty

Organization (NATO) ja Euroopan talousyhteisö (ETY) kautta Japanin pysytellessä

taka-alalla. Japanin osallistuminen kansainväliseen toimintaan lisääntyi vasta

1900-luvun myöhemmässä vaiheessa.

Ulkomaisen teknologian investoinnit olivat rinnakkain Japanin talouden siirtymisellä

”alkukantaisesta” tuotteiden valmistajasta pienien tuotteiden- sekä raskaiden

teollisuustekijöiden kuten teräs- ja autoteollisuuden valmistajaksi, sekä myöhemmin

myös viimeisimpien edistyneiden teknologiatuotteiden tuottajaksi. Vaikka teknologian

16

suuri tuonti oli luonteenomaista Japanin massiiviselle teollisuudelle Meiji- restauroinnin

ja toisen maailmansodan jälkeiselle ajalle, ei se kerro läheskään koko tarinaa Japanin

kansantalouden järjestelmällisestä lähestymistavasta länsimaisten hankintojen

absorboimiseksi Hiraoka, 1985). Koska tuotevalikoima on seurannut länsimaalaisella

mittapuulla ”kehittyneempiä̈” maita, kuten Yhdysvaltoja, on Japani pitänyt

kannattavampana tuottaa teknologiaa sen sijaan, että se harjoittaisi kalliita ja riskialttiita

tutkimus- sekä tuotekehitystoimintoja (Hiraoka, 1985) kuten esimerkiksi Yhdysvaltojen

avaruustutkimuskeskukset. Japanin talouden siirtyessä kohti nykypäivän

kehittyneempien esineiden tuotantoa, maan luottamus ulkomaiseen teknologiaan

odotettiin supistuvan, kun taas kotimaisen tutkimus- ja tuotekehityksen odotettiin

heikkenevän. Pitkän historiansa aikana japanilaisen teknologiakaupan on kuitenkin

vahvistettu olevan hedelmällinen ideointinsa ja sen kehityksen kannalta. Tosin, Kiinan

läheisyys ja myöhemmässä vaiheessa myös länsimaiden kiinnikiriminen ohjasivat

Japanin omat näkemykset pois omakohtaisesta etnosentrismistä.

Hiraokan mukaan, sekä Japanin teollinen puoli että hallitus loivat reaaliaikaisia

pääomainvestointeja käyttämällä apunaan uutta teknologiaa ja ryhtyivät laajamittaiseen

henkilöstöpuolen koulutusohjelman päivittämiseen. Tuloksena syntynyt kasvu

puolestaan tuotti enemmän investointeja ja teknologista tuontia, kun taas talouden

laajentuminen auttoi vähentämään työttömyyden ja maahanmuuton aiheuttamaa katoa

henkilöstöresursseissa. Kyseisen kehityksen myötä syntynyt vauhti näkyy tällä hetkellä

Japanin viennissä ja teknologia-alalla olevissa edistyneissä kilpailukykyisissä

innovaatioissa.

Vaikka Japanissa on merkittäviä esimerkkejä taloudellisesta muutoksesta, ei kehitys ole

noudattanut länsimaidenkaltaista kehityskäyrää teollistumisen aikana. Japani tosin

hyödynsi kehityksessään samoja elementtejä kuin läntiset valtiot. Kyseistä kehityskaarta

voidaan kuvata monella eri tavalla. Ensinnäkin Japanilla ei ole ollut samanlaisia

avaruuskompleksejä kuin Yhdysvalloilla. Yhdysvallat ovat myös sitoutuneet tekemään

suuria tutkimushankkeita, toisin kuin Japani. Lisäksi japanilaiset olivat myös osoittaneet

haluttomuutta rahoittamaan mega-hankkeita, joilla olisi ollut rajallinen kaupallinen tuotto.

17

Toiseksi, Yhdysvaltojen teknologinen kehitys on todistanut käyttämänsä lähteet

kannattavaksi ja yli 50% Japanin ulkomaisesta teknologiasta tulee Tyynenmeren eri

puolilta. Kolmanneksi, japanilaisten teknisten intituutioiden ketteryys muuttuvassa

kehityksessä, usein talouden inkubointiajan jälkeen, on osoitettu Japanin asemassa

ennenkin talouskasvun avulla. Näin ollen ei olisi siis yllättävää huomata, että kaupan

tasapaino heittelisi, kun perustutkimuksen ponnistelut lisääntyvät. Tämä osoittaa, että

Japanin tutkimuskustannusten suhde bruttokansantuotteeseen kasvoi 2,36% vuonna

1981, mikä vastaa Yhdysvaltojen suhdetta. Lisäksi julkisen rahoituksen suhdetta on

lisätty 3% tasolle sitä edeltävien viiden ja kuuden vuoden aikana.

Byron Gangnesin ja Craig Parsonin mukaan, maailmanlaajuista kansainvälistä kauppaa

hallitsee kansainvälisten sopimuksien, kahden osapuolen välisten sopimuksien ja

yksipuolisten toimien monimutkainen rakennelma, joka usein kohdistuu hyvin erityisten

tavaroiden kauppaan. Näin on asian laita myös Japanissa. Kaupan toimenpiteiden

vaikutusten määrittäminen alkaa arvioimalla niiden välitöntä vaikutusta itse kaupan

määrään ja hintoihin kohdennetuilla sektoreilla. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi

Yhdysvaltojen polkumyyntitulleissa vuoden 2007 aikoihin koskien terästä, toimenpiteillä

oli helposti tunnistettavia piirteitä. Polkumyynnillä tarkoitetaan siis jonkin tuotteen

myymistä alle käyvän hinnan.

1980-1990-luvuilla Japanin hallitus solmi useita kahdenvälisiä kauppasopimuksia, joilla

pyrittiin lisäämään tuontioikeuksia ja avaamaan Japanin markkinat ulkomaisille

tuotteille. Markkinoiden avautumispolitiikoista näkyvimpiä ovat olleet niin kutsutut

vapaakaupan laajentumispolitiikat ja japanilaisten sitoutuminen ja tavoitteiden luominen

ulkomaisen läsnäolon nostattamiseksi kotimaisilla markkinoilla. Esimerkkejä näistä

olivat esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Japanin välinen kauppasopimus koskien puolijohteita

vuonna 1986, sekä vuonna 1992 ja 1995 tehdyt autonosien sopimukset. Kyseisiin

sopimuksiin sisältyi kuitenkin myös lisensointisopimuksia, standardeja koskevia

sopimuksia sekä julkisten hankintojen muutoksia, joiden tarkoituksena oli nostaa

ulkomaiden tuontioikeuksia (Gangnes & Parson, 2007).

18

Gangnesin ja Parsonin artikkelin mukaan, Japani on jo pitkään saanut kritiikkiä

asettamastaan markkinoiden suojasta epäoikeudenmukaiseksi koettua

ulkomaankilpailua vastaan useiden erilaisten asetusten- ja lisensointivaatimusten sekä

julkisten hallintojen poliitikkojen avustuksella, joita perinteiset kaupan vapauttamistoimet

eivät kata. Vaikka laaja valikoima tuonnin laajentamista koskevia sopimuksia kohtaan

näyttää vaikuttavalta paperilla, on vähemmän selvää kuinka suuri vaikutus kyseisillä

tuloksilla todellisuudessa. Kriitikot vetoavat joidenkin toimenpiteiden olleen

yksinkertainen ja kaunis kulissi, jonka tarkoituksena oli lieventää ulkomaisten hallitusten

vaikutusvaltaa ilman että japanilaisiin yrityksiin kohdistuisi liikaa tuskallisiksi koettuja

säädöksiä. Otettaessa huomioon taloudelliset perusteet, markkinoiden avaamista

koskevien kauppasopimusten voidaan odottaa aiheuttavan muutoksia

kysyntäparametreihin siltä osin kuin ne muuttavat tuonnin kannustimia tai rajoituksia.

Yksinkertaisessa tapauksessa tämä voi merkitä vain tuonnin tason muutosta sekä

muuttaa itse tuonnin vastaavuuksien muutoksia tuloihin ja suhteellisiin hintoihin.

(Gangnes & Parson) Sopimusten vaikutusten todellinen havaitseminen kauppavirroissa

riippuu tyydyttävästä mallintamisesta tuonnin käyttäytymisestä. Ilman mallia siitä, miten

tuonti riippuu talouden perustekijöistä, ei yksinkertaisesti ole mahdollista sanoa, onko

tuonnin kiihtyminen johtuvaa politiikan muutoksista tai perusrakenteiden kehityksestä

itsestään.

3.2 Kimono - kaupallistunut kansallinen kulttuuripiirre

Yksi Japanin parhaiten tunnettuja ja kulttuurisesti merkittävimpiä vientituotteita on ollut

perinnevaate kimono. Kimono oli vaatteena käytännöllinen ja lisäksi monikäyttöinen

laatikkomaisen muotonsa ja epäistuvuutensa takia. Kyseisten ominaisuuksien ansiosta

kimonon säilyttäminen sekä huoltaminen oli myös kannattavaa, sillä se sopi moneen

käyttötarkoitukseen ja oli ulkonäkönsä takia helposti sovellettavissa erilaisiin tilanteisiin,

puhumattakaan mahdollisuuksista vaihdella itse käyttäjää. Kimonon saattoi myöhemmin

jopa myydä tai luovuttaa eteenpäin samojen ominaisuuksien vuoksi.

19

Penelope Francksin mukaan, kimonomuoti kehittyi lopulta pelkästä tekstiilivaatteesta

taiteeksi hintaluokkansa- ja monimutkaisen valmistuksensa takia. Kasvavan

vaatetusalan kysynnän ja sitä kautta syntyneen Japanin oman puuvilla

vallankumouksen syntymisen jälkeen puuvillakankaista tuli myös kansan keskuudessa

haluttuja. Tiedot 1800-luvun myöhemmistä vuosikymmenistä osoittavat, että puuvillan

viljelyn yleistyessä, etenkin Japanin kotimainen kysyntä puuvillatuotteille kasvoi

nopeasti myös ulkomaan viennin ohella. Kansalliset arviot vuosilta 1874-1940 näyttävät

kulutuksen kasvaneen keskimäärin lähes 5% vuodessa. Vaatetusalan kasvava

kysynnän myötä kaupallisesti tuotettu puuvillakangas korvasi lopulta kotitekoiset

tekstiilit. Puuvillakankaiden kysyntä avasi uusia mahdollisuuksia muun muassa

tekstiilintuotannolle Intiassa, mikä johti tuottajien väliseen kilpailuun viehättävien

vaatteiden tuotannon saralla. Francksin mukaan, tämä taas johti vaatteiden painoarvon

keikahtavan kalliin luksuskankaan arvostuksesta vaatteen ja itse designin

painottamiseen. Puuvilla soveltui paremmin jokapäiväiseen käyttöön mukavuutensa- ja

helppojen siistimismahdollisuuksien takia. Sen lisäksi, omatoiminen suunnittelu ja

kankaiden tuotanto kirkkaammissa väreissä ja komplekseissa kuvioissa oli myös

kehittyneen tuotevalmistuksen vuoksi helpompaa.

Tekstiiliteollisuuden kehittyessä myös kimonoja alettiin valmistaa halvemmista

materiaaleista. Syntyi meisen-kankaasta tehty kimono. Meisen oli halvemmasta ja

vähemmän laadukkaasta silkistä tehtyä kangasta joka mahdollisti kimonojen hintojen

laskemisen. Kimonojen hintojen laskiessa, statussymbolina ja ylellisyyksissä̈ käytetty

vaate oli nyt myös vähempivaraisten ihmisten ostettavissa. Aasiassa perinteisten

vaatteiden arvo ja hinta oli ennen riippuvainen kankaan laadusta ja tekstuurista,

esimerkiksi silkki ja sen värjääminen sekä kirjailusta ja punonnasta. Kemiallisten värien

ja paranneltujen kangaspuiden käyttö muutti perinteiset kimonokuvioinnit muotitavaraksi

sekä maaseutu- että kaupunkikäyttöön. Kimonojen yleistyessä julkimoiden, etenkin

elokuvatähtien keskuudessa, mahdollistettiin kimonojen ja siihen kuuluvien asusteiden

maailmanlaajuinen kulutus yleisen tietoisuuden lisääntyminen kyseisestä vaatteesta.

20

4.0 Eveliina Junikka

4.1 Instituutiot Japanin taloushistoriassa

Erilaisten instituutioiden merkitys Japanin toisen maailmansodan jälkeisessä

taloushistoriassa on huomattava, etenkin kun tarkastellaan maan väestörakennetta

sekä taloudellista elämää. Sekä ulkomaiset toimijat, kuin merkittävät kotimaiset tahot

kuten talous, . Tämä näkyy myös monien muiden instituutioiden, kuten esimerkiksi

korkeakoulujärjestelmän ja talouspolitiikan kehittymisessä ja toiminnassa. Talouskasvun

edistäminen maailmanlaajuisen talouskriisin sekä parin viimeisen vuosikymmenen ajan

jyllänneen deflaation keskellä sekä demografisiin haasteisiin, kuten suureen

ikääntyvään väestönosaan ja väestön korkeaan keski-ikään, vastaaminen ovat paitsi

nykypäivän, myös viime vuosikymmenten keskeisimpiä haasteita Japanissa.

Puuttuminen maan korkeakoulujärjestelmän toimintaan ja talouspoliittisten uudistusten

tekeminen ovatkin valtion keinoja pyrkiä osaltaan etsimään ratkaisuja edellä mainittuihin

ongelmiin.

21

Japanissa, kuten myös useissa läntisissä maissa, väestön elinajanodote kasvoi toisen

maailmansodan jälkeen huomattavasti esimerkiksi lääketieteen kehityksen ja

ympäristöön liittyvien parannusten, kuten esim. Käymälöiden ja juomaveden laadun

hygienian, myötä (Oliver, 2015). Tällöin kuolleisuus laski huomattavasti, mutta samalla

myös syntyvyys kääntyi laskuun. Tähän syynä arvellaan olevan muutos vanhempien

suhtautumisessa jälkeläisiin; enää ei tarvinnut luottaa perheenjäsenten lukumäärään

selviytymisen varmistamiseksi, ja harvoihin lapsiin pystyttiin satsaamaan enemmän

resursseja näille hyvän tulevaisuuden varmistamiseksi. Väestön elinajanodote nousikin

Japanissa vuosien 1975-2011 välisenä aikana mittausten perusteella miehillä 7,5

vuodella ja naisilla 9 vuodella (Oliver, 2015).

Dramaattinen ikääntyminen suuressa osassa Japanin väestöä liittyy olennaisesti juuri

alhaiseen syntyvyyteen ja pitkäikäisyyden lisääntymiseen (Oliver, 2015). Japanin

totaalinen syntyvyysaste laski 1,81 vuonna 1984 1,63 vuonna 2003, josta se tosin

ponnahti sen jälkeen hieman nousuun. Suuren ikäluokan vanhenemisella on

vaikutuksensa Japanin liike-elämään, ja talousvaikuttajat ja -toimijat ovatkin jo vuosia

olleet huolissaan pitkään jatkuneen deflaation lisäksi myös kasvavasta työvoimapulasta

markkinoilla sekä verojen nousemisesta (Oliver 2015, McBride & Xu 2017).

Tärkeä osa japanilaisen yhteiskunnan muovautumista ja talouskasvun kehitystä toisen

maailmansodan jälkeen oli korkeakoulujärjestelmän (yliopistojen) uudistuminen

1990-luvulla. Tällä tähdättiin kansallisten julkisten yliopistojen ”vapauttamiseen” valtion

tarkasta kontrollista. Myös yksittäisten yliopistojen autonomian vahvistaminen

yhteiskunnallisten muutosten, kuten esim. väestörakenteen muuttumisen ja

talouskasvun edistämisen laman alla, osallisuus näkyi yliopistojen uudistumisessa

vahvasti. Suuren osan väestöä ikääntyessä ”perinteisen yliopistoikäisiä” ihmisiä oli

entistä vähemmän ja koulutussuunnitelmissa alettiin entistä enemmän ottaa huomioon,

millainen tutkimuksen teko hyödyttäisi myös Japanin teollisuutta. Julkisten yliopistojen

hallinnossa ja organisoinnissa tapahtuneet muutokset heijastivat myös maan

22

talouselämässä tapahtunutta siirtymistä kohti uusliberalistista markkinapolitiikkaa

(globaali kapitalismi) muuttamalla johdon yksityisen sektorin toimintaa muistuttavaksi

(Yamamoto, 2004).

4.2 Sodanjälkeinen korkeakoulujärjestelmä

Yliopistojen määrä on lisääntynyt Japanissa aina 1950-luvulta toisen maailmansodan

jälkeen huomattavasti. Opetussuunnitelmat ovat muuttuneet yhä enemmän

kansainvälisiä standardeja, kuten yhtenäisiä arvosteluasteikkoja ja opintovaatimuksia, ja

suurin osa yliopistoista toimi yksityisinä, valtion roolin ja vaikutusvallan ollessa

suhteellisen pientä. Autonomialla oli kuitenkin tärkeä osuus korkeakoulujen toiminnassa

ja opetussuunnitelmissa, ja tällä on tutkittu olevan yhteys 1950-luvun muuhun

sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen, muiden merkittävien tekijöiden, kuten

väestönkasvun, ohessa (Yamamoto, 2004). 1960-luvun jälkeinen amerikkalaistyylinen

”single-track”-tyyppinen koulutusjärjestelmä, jota seurasi valtava talouskasvu 60- ja

70-luvuilla, sai puolestaan aikaan valtavan kasvun peruskoulun jälkeisessä

kouluttautumisessa. ”Junior high school”-tyyppinen lukiota vastaava koulutus tuli

pakolliseksi, jota seurasi kasvu myös yliopistoihin hakemisessa ja korkeakoulujen

suosiossa. Korkeakouluttautumisen räjähdysmäinen suosio ja sen tuleminen lähes

pakolliseksi sai lopulta aikaan yliopistojen pääsykoekäytännöt sisään pääsemiseksi,

ilmiöksi jota Yamamoto kuvaa termillä ”examination hell”, ns. Pääsykoehelvetti (2004).

1960-luvulta lähtenyttä korkeakouluttautumisen massailmiötä kesti lopulta pari

vuosikymmentä, kunnes 1990-luvulle tullessa demografiset muutokset ja niiden tuomat

haasteet alkoivat näkyä erityisen selvänä yliopistomaailmassa. Tämä muutama

vuosikymmen sitten esiin tullut muutos väestössä voidaan nähdä 18-vuotiaan väestön

hupenemisena - mikä vaikutti kysynnän ja tarjonnan periaatteella toimivaan

korkeakoulujärjestelmään perustavanlaatuisesti (Yamamoto, 2004). Useat lukiot ja

yksityiset yliopistot joutuivatkin tämän takia lakkautusuhan alle opiskelijoiden

puutteessa, vaikka haasteeseen vastattiinkin valtion osalta tehokkaasti esimerkiksi

23

hyväksymällä yliopistoihin enemmän tavallista vanhempia opiskelijoita ja keskittämällä

resursseja tehokkaammin suuremmille yliopistoille (Yamamoto, 2004).

Korkeakouluttautumisen aikaansaama taloudellinen hyöty valtiolle oli jo 1960-luvusta

lähtien tiedossa, kun suhde maan talouskasvun ja kouluttautumisen välillä kiihtyi

entisestään. Japanin hallituksen laatima ”Report on the long-range educational plan

oriented toward the doubling of income” (1960)- raportti näki väestön kouluttamisen

erityisenä talouskasvua edistävänä resurssina (Yamamoto, 2004). Myös

”yliopistoikäisten”, n. 18-vuotiaiden osuus väestössä oli sodanjälkeisellä 60-luvulla vielä

nousussa, mikä johti nopeasti korkeakoulutuksen edullisuuteen siinä määrin, että yhä

useammilla vanhemmilla oli varaa sijoittaa lastensa jatko-opiskeluun. Uusi käytäntö

tunnettiin nimellä ”japanilaistyylinen työllistämisjärjestelmä” (”Japanese style

employment system”). Jatko-opintojen suosion kasvun myötä korkeakoulupaikkojen

kysyntä ja tarjonta eivät lopulta enää kohdanneet, jolloin yliopistojen

sisäänpääsykäytäntöjä oli muutettava.

4.3 “Abenomics” talouden elvyttäjänä?

Japanin väestörakenne on toisen maailmansodan jälkeen kokenut paljon muutoksia,

joihin ovat vaikuttaneet esimerkiksi sodan loputtua elinajanodotteiden kasvu ja

kuolleisuuden vähentyminen. Kenties puhuttavin ja niin kansainvälistä kuin

kansallistakin huomiota herättänyt muutos väestörakenteessa on kuitenkin suuren

väestönosan ikääntyminen ja väestön keski-iän nouseminen korkeammaksi kuin millään

muun valtiolla (Oliver, 2015). Japanin talouskasvu ja sen myötä bruttokansantuote

(GDP) asukasta kohden ovat vuosikymmenten saatossa paljolti sidoksissa maan

väestörakenteeseen ja sen läpikäymiin muutoksiin, etenkin 1990-luvun taantuman ja

useamman vuosikymmenen kestäneen deflaation myötä (Oliver 2015, McBride & Wu

2017). Keinot deflaation vähentämiseksi ja talouskasvun kehittämiseksi ovatkin

vaatineet Japanin hallitukselta toimenpiteitä jo yli kahden vuosikymmenen ajan

(McBride & Wu, 2017), ja nykypäivän Japanin talous- ja sosiaalipolitiikan näkökulmasta

24

tämänhetkisen pääministerin Shinzo Aben kehittämä ”Abenomics”-nimityksellä tunnettu

sarja rakenteellisia uudistuksia ja toimenpiteitä onkin yksi tärkeimmistä.

Pitkään jatkunut deflaatio sekä heikko talouskasvu ovat Japanin suurimpia taloudellisia

nykypäivän kysymyksiä, joihin ”Abenomics”-nimellä tunnettu uudistuspolitiikka pyrkii

puuttumaan vaikuttamalla makrotasolla niin suurten, kansallisten ja kotimaisten

instituutioiden ja talousmahtien, kuin mikrotasolla yksittäisten työssäkäyvien

ihmistenkin, toimintaan. Yksi ”Abenomics”-politiikan merkittävimpiä rakenteellisia

vaikutuskeinoja on yhteiskunnan jokaisen ihmisen johdattaminen mukaan työelämään,

riippumatta sukupuolesta tai (paljolti) iästä. ”Abenomicsin” toiminta perustuu ”kolmeksi

nuoleksi” kutsuttuihin setelirahoittamiseen, fiskaaliseen elvytykseen sekä rakenteellisiin

uudistuksiin. The Economist kuvaili vuoden 2013 uutisartikkelissaan ”Abe’s master plan”

tätä taloudellista ohjelmaa reflaation, valtion kuluttamisen ja kasvustrategian

sekoitukseksi, joka on suunniteltu puskemaan talous pois keskeytetystä animaatiosta,

johon se on ollut tarttuneena jo muutaman vuosikymmenen”.

”Abenomics”-politiikka on kansanvälisestä näkökulmasta katsottuna saanut kuitenkin

tunnustusta nykypäivän maailmanlaajuisesti merkittäviltä talousvaikuttajilta, kuten

esimerkiksi Kansanväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä (Financial Times, 2017). IMF on

arvioinut talouspolitiikan olleen menestyksekästä ja kannattavaa tulevaisuutta ajatellen

ja raportissaan ”Japan: Staff Concluding Statement of the 2017 Article IV Mission” se

arvioi ”Abenomicsin” kehittäneet maan taloudellisia näkymiä ja olosuhteita ja

onnistuneen rakenteellisissa parannuksissaan (2017). Talouspolitiikan mallin

lanseeraamisen jälkeen vuonna 2012 seurasi vuodesta 2013 vuoteen 2015 vankkaa

nousujohteista talouskasvua, vaikka sen ei oletettu tapahtuvan yhtä nopeasti.

Yksityissijoittaminen ja kuluttaminen toimivat tässä tärkeimpinä kasvua edistävinä

tekijöinä, mihin oletettavasti myös ulkomaisilla yrityksillä, instituutioilla ja toimijoilla on

osallisuutensa (Haruhiko Kuroda, Bank of Japan: The Role of Foreign Financial

Institutions in Japan's Financial System, 2014). Kaiken kaikkiaan kyseessä on IMF:n

mukaan pitkäkestoisin talouskasvun nousujohteinen kausi yli vuosikymmeneen (Japan:

Staff Concluding Statement of the 2017 Article IV Mission, IMF, 2017).

25

”Abenomics”-talouspolitiikka ei suinkaan ole Japanin valtion ensimmäinen tapa

vaikuttaa talouspolitiikkaan ja -asemaan, vaan toisen maailmansodan aikakauden

jälkeen maan talous on käynyt läpi useita erilaisia hallintotapoja (Romanian economic

and business review, Andreea Dragoi & Cristina Balgar, 2015). Markkinapolitiikan

voidaankin sanoa jakautuvan kahteen tiettyyn ajanjaksoon, joita erottaa vuosi 1987.

Ensimmäinen ajanjakso pitää sisällään 70-luvun alun voimakkaan inflaation ja 80-luvun

puoliväliin tultaessa hintojen vakauttamisen, kun taas toinen puolisko

korkeasuhdanteisen ajanjakson, joka tunnetaan myös ”kuplan” (”the bubble”), nimellä

(Dragoi & Balgar, 2015).

”Abenomics” on saanut toki osakseen myös kritiikkiä kohdistuen niin sen

talouspoliittisiin kuin yhteiskunnassa sosiaalisella tasolla vaikuttaviin muutoksiin ja

näkyvyyteen tavallisessa arjessa. Politiikan sosiaaliset vaikutukset ovatkin

yhteiskunnallista huomiota ja keskustelua herättänyt aihe esimerkiksi naisten

työllistymisestä ja oikeuksista työelämässä puhuttaessa. Ikääntyvän väestönosan

kasvaessa nopea työllistyminen ja töihinpaluu esimerkiksi sairauden tai raskauden

jälkeen on nostanut esille uuden ”maternal harrassment”-nimellä tunnetun ongelman

(Shmuel, John; Women, Uncle Abe needs you; Japan's moribund economy and labour

shortage means more women now needed in the workforce, 2016). ”Maternal

harrassment”, eli hiljattain synnyttäneiden tai keskenmenon saaneiden naisten patistelu

mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään työnantajan suunnalta on herättänyt

Japanissa yhteiskunnallista keskustelua siitä, onko tämä moraalisesti vastuullista tai

eettistä toimintaa naisten fyysistä ja henkistä terveydentilaa ja jaksamista ajatellen.

Financial Times (2017) mainitsee uutisartikkelissaan myös talouspolitiikan kritisoijat,

joiden mukaan ”Abenomicsin” talouskasvua elvyttävä vaikutus olisi vain väliaikaista ja

että se on epäonnistunut halutun tuloksen saavuttamisessa Japanin taloudessa.

Inflaation ”sytyttäminen” onkin Japanissa toki vaikeaa (kuten muuallakin maailmassa)

maailmanlaajuisen talouskriisin takia, mutta ”Abenomicsin” kriitikot vähättelevät usein

talousuudistusten tuomia edistysaskelia, monesti kuvaamalla ”tavoitellut”

26

talouskasvulukemat verrattain suuriksi verrattuna todelliseen kasvuun, joka on

”Abenomicsin” ansiosta ollut n. 1,2 prosenttia vuosittain sen lanseerauksen jälkeen.

Instituutioiden merkityksestä Japanin taloushistoriassa puhuttaessa on tärkeää mainita

myös japanilaisen kulttuurin vahva suhde talouteen. Ajatus Japanista kansallisvaltiona

ja sen luomat yhteiset käyttäytymis- ja ajatusmallit heijastuvat osaltaan esimerkiksi

työntekoon, kouluttautumiseen ja muuhun yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen toimintaan

ihmisten keskuudessa. Kärsivällinen, kunnioittava, opinhaluinen ja luova suhtautuminen

koko taloutta, työpaikkaa ja sen johtoa sekä työtovereita kohtaan ovat japanilaisessa

työkulttuurissa erittäin hallitseva elementti ( Dragoi & Balgar, 2015). Traditionalismin

yhdistäminen kunnianhimoisesti uuteen teknologiaan ja innovaatioihin onkin hyvä

kuvaus japanilaisesta ”taloudellisesta käyttäytymisestä”. Myös sodanjälkeisenä aikana

erityisen vahvana noudatettu itsehillintä ja pidättyväisyys sulautui osaksi yhteiskunnan

hierarkioita ja ihmissuhteita ja mahdollisti symboliseen, kollektiiviseen toimintaan

valtiona perustuvan kehityksen tapahtumisen (Dragoi & Balgar, 2015).

Yhteenveto

Japanin taloudellisen kehityksen pitkä linja auttaa ymmärtämään Japanin taloudellista

kehitystä toisen maailmansodan jälkeen. Keskeisinä muutoksina voidaan pitää vuoden

1868 Meiji-restauraatiota, jonka myötä Japani uudisti sekä talouttaan että poliittista

järjestelmäänsä kokonaisvaltaisesti, kuitenkin säilyttäen omalaatuisia kulttuuripiirteitään.

Tämän kokonaisvaltaisen modernisaation myötä Japani omaksui muun muassa

länsimaisen kapitalismin periaatteita ja koulutusjärjestelmän. Restauraation myötä

Japanin onnistui kehittää talouttaan, erityisesti teollisuuttaan ja nousta ensimmäiseksi

ei-länsimaalaiseksi suurvallaksi. Toinen merkittävä muutos on Japanin siirtymä

1930-luvulla taloudellisesta liberalismista kohti valtion ohjaamaa talouspolitiikkaa.

Sotavuosien aikana Japanin taloudessa pantiin alulle monet sille tänäkin päivänä

ominaiset piirteet, jotka ilmenevät itäaasialaisen kehitysvaltion käsitteessä. Japanissa

valtion ohjailu on ollut keskeisessä roolissa tukemassa taloudellista kehitystä. Tämä

27

valtiollisen ohjailun ja suunnittelun politiikka on ollut ilmeisen menestyksekäs, sillä

Japani onnistui kehittää talouttaan 1950-luvulta lähtien niin, että siitä tuli 1980-luvulla

maailman toiseksi suurin talous. Kuitenkin viime vuosikymmenet Japani on kärsinyt

deflaatiosta ja muista haasteista.

Japanin muita keskeisiä muutoksia etenkin nykyhetkeä ajatellen voidaan pitää sen

siirtymistä massiivisesta energiankulutuksesta ja vaativasta teollisuudesta kohti

teknologia – ja osaamisintensiivistä teollisuutta. Teollisuus, niin kuin monet muutkin

keskeiset toimialat Japanissa ovat valtion kontrollin alaisuudessa. Valtio tukee nousevia

aloja, jotka nähdään strategisesti tärkeinä teollisuuden kehitykselle ja valtion

tulevaisuudelle. Etenkin maataloussektorin saama tuki osoittaa valtion tuen merkityksen

koko alan toimivuudelle; Japanin maaperä on erittäin haastava maataloudessa ja

teollisuudessa hyödyntämiseen, mutta maataloussektori menestyy juurikin valtion

osoittamien tukien ja helpotusten avulla.

Teollisuuden menestys on tuonut kuitenkin mukanaan myös runsaasti ympäristöön

liittyviä kysymyksiä. Ydinvoima, hiilidioksidipäästöt, energiankäyttö sekä ilmansaasteet

ovat kaikki kytköksissä teollisuuteen ja sen väistämättömiin ympäristöä kuormittaviin

seurauksiin. Kansalliset ja maailmanlaajuiset politiikat, jotka lisäävät energiankäytön

kustannuksia ovat välttämättömiä, jotta vähäpäästöisemmästä teollisuudesta tulisi normi

ja ympäristölle haitalliset seuraukset saataisiin minimoitua.

Japanin talous on tämän lisäksi myös käynyt läpi lukuisia eri vaiheita ja hallintotapoja.

Suurimmat haasteet Japanin kohdalla sekä valtiolle että väestölle ovat ehdottomasti

muutokset maan väestörakenteessa sekä parin viimeisen vuosikymmenen ajan maan

taloutta koetellut taantuma 1990-luvulta alkaen. Sodan jälkeen toteutetut talouden

elvytystoimenpiteet onnistuivat nostamaan maan talouskasvun voimakkaaseen

nousuun. Japani on tänä päivänä yksi johtavista maailmantalouksista ja 1990-luvun

taantumasta ja sen myötä “menetetystä vuosikymmenestä” (“the lost decade”)

huolimatta on valtio on onnistunut edesauttamaan talouden elpymistä erilaisilla

hallintotavoilla ja elvyttämisohjelmilla. Näistä esimerkiksi tänä päivänä paljon puhuttava

pääministeri Shinzo Aben lanseeraama “Abenomics”-talouspolitiikka pitää sisällään

28

talouskasvun elvyttämisen ja valtionvelan pienentämisen edistämiseksi luotuja

strategisia “kolmeksi nuoleksi” kutsuttuja ohjenuoria. “Kolme nuolta”, eli “Abenomicsin”

tapauksessa setelirahoitus, fiskaalinen elvytys ja rakenteelliset uudistukset toimivat

tässä edistämällä esimerkiksi yksityissijoittamista ja väestön runsasta työllistymistä.

Sodan jälkeen syntyvyys laski Japanissa, kuten myös monissa länsimaissa. Samalla

kun väestön elinajanodote puolestaan alkoi kasvaa parantuneiden

ympäristöolosuhteiden ansiosta, muuttui Japanin väestörakenne suuresti

vuosikymmenien aikana. Ennen sotaa syntyneet suuret ikäluokat tuottavat

ikääntyessään ja eläköityessään suuren vajeen Japanin työelämään ja lisäävät myös

julkisia hoitokustannuksia. Syntyvyyden laskettua dramaattisesti myös vaje nuoressa

väestössä heijastuu kaikkien yhteiskunnan toimintaa jäsentelevien instituutioiden, kuten

talousjärjestelmän ja koulutusjärjestelmän, toimintaan. Japanin yliopistomaailmassa

esimerkiksi on etenkin toisen maailmansodan jälkeen tapahtunut paljon

uudistustoimenpiteitä demografisten muutosten takia.

Japanin itse talouskehitykseen vaikutti huomattavasti Japanin siirtyminen omasta

etnosentrismistään kohti avoimempaa ulkopolitiikkaa. Uusien kauppasuhteiden

työstäminen ja vanhojen suhteiden kehittely, etenkin Japanin ja Yhdysvaltojen välillä,

ovat olleet merkittäviä tekijöitä Japanin kehityksessä alkukantaisesta tuottajasta

nykypäivän talousmahdiksi. Huikeasta talouskehityksestä huolimatta Japani on

onnistunut säilyttämään merkittäviä osia kulttuuristaan, jota maa on myös hyödyntänyt

taloudellisesti. Kimonon kehittyminen kulttuurisymbolista maailmankuuluksi

kauppatavaraksi on yksi huomioiduimmista Japanin kauppa tavaroista, joilla on myös

kauppa-arvon lisäksi vahva kulttuuririkas tausta.

Japanin vaikutus taloudellisena suurmahtina nykypäivän modernissa maailmassa on

ollut valtava, vaikka maantieteellisenä alueena se ei olekaan erityisen suuri kooltaan ja

se on alttiina erilaisille luonnon- ja ympäristöolojen tuomille haasteille sijaintinsa takia.

Myös demografiset haasteet, kuten ikääntyvä väestö ja pienenevä nuori ja työikäinen

väestönosa ovat koetelleet Japania taloudellisesti, vaatien yhteiskunnan suurien

instituutioiden, kuten esimerkiksi valtiovallan kehittämiä uudenlaisia toimintamalleja.

29

Lähteet:

- Aamulehti 9.11.2017, Pariisin ilmastosopimus

https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/pariisin-ilmastosopimukseen-ovat-sitoutuneet-

kaikki-maailman-maat-paitsi-yksi-trumpin-hallinto-haluaa-yhdysvallat-irti-siita-200

519877/

- Ackerman Frank, Ishikawa Masanobu, Suga Mikio - The carbon content of Japan

– US trade (Energy Policy 35) (2007)

- Dragoi, Andreea; Bâlgar, Cristina. Romanian Economic and Business Review; 

Brasov Vol. 10, Iss. 4, (Winter 2015): 147-158. 

- Financial Times:

https://www.ft.com/content/56f75512-54c6-11e7-9fed-c19e2700005f 

- Francks Penelope - “Japanese Economic Development: Theory and Practice”,

1992, 2. painos 1999:

- Francks Penelope “Was fashion an European invention? The Kimono and

Economic Development in Japan”, artikkeli julkaistu verkossa 2015

- Gangnes Byron & Parsons Craig ”Have US–Japan Trade Agreements Made A

Difference?“, 2007

- Globalis, Japani (http://www.globalis.fi/Maat/Japani, viimeksi päivitetty 2015

- Göran Therborn 2011, 2. painos 2014: Maailma: aloittelijan opas

- Hiraoka Leslie ”Japan’s Technology Trade”, 1985

- International Monetary Fund:

http://www.imf.org/en/News/Articles/2017/06/19/MS061917-Japan-Staff-Concludi

ng-Statement-of-2017-Article-IV-Mission

- James McBride & Brenda Xu: Abenomics and the Japanese Economy (2017)

- https://www.cfr.org/backgrounder/abenomics-and-japanese-economy

30

- Mikiko Oliver: Yamamoto, S. (2004). Universities and Government in Post-War

Japan. Canadian Journal of Higher Education, 34(3), pp. 105-126. (2015)

- Kauppila Jari – Hanhiauran seuraajasta johtajaksi-Japanin teollisuuspolitiikka

1860-1940 sekä jatkumo nykypäivään (2000) OSA 2, Japanin teollisuuspolitiikan

jatkumo toisen maailmansodan jälkeen (65-79)

- Kenichi Ohno – The Economic Development of Japan (2005)

- Shmuel, J. (2016). Women, Uncle Abe needs you; Japan's moribund economy

and labour shortage means more women now needed in the workforce. National

Post (Index-only), p. FP.3.

- Tilasto s.9:

https://data.worldbank.org/indicator/NY.GDP.MKTP.CD?locations=JP

- Tilasto s.13:

http://www.globalis.fi/Maat/Japani?indicator=Ydinvoima&id=11922

- W. Allen Wallis, ”Economics, Foreign Policy and United States-Japanese trade

disputes”, 1989

- World Economic Forum: Lessons on growth from 1300 years of Japanese

history, 2015

https://www.weforum.org/agenda/2015/07/lessons-on-growth-from-1300-years-of

-japanese-history/

- World Bank, Japan GDP (current US$)

https://data.worldbank.org/indicator/NY.GDP.MKTP.CD?locations=JP

- Wu Rui, Geng Yong, Dong Huijuan, Fujita Tsuyoshi, Tian Xu - Changes of CO2

emissions embodied in China-Japan trade: drivers and implications (Volume 112,

Part 5, 20 January 2016

- Yamamoto, S. (2004). Universities and Government in Post-War Japan.

Canadian Journal of Higher Education, 34(3), pp. 105-126.

31