Miten sujui eka yö talviteltassa?

Seikkailijajoukkue Ankeuttajat matkalla Norjaan

Lehdessä myös puuhatehtäviä, sarjis ja jatkis

12012

Hanna Alakulppi

S udenpentujen ja seikkailijoiden omaa leh-

teä on syytä juhlia! Juhlan kunniaksi järjes-

tämme kilpailun jokaisessa tämän vuoden

numerossa.Ensimmäisenä vuorossa on piirustuskilpailu. Kil-

pailun aiheena on retket ja leirit. Voit piirtää muisto-

ja oman partioryhmäsi retkeltä tai vaikkapa sellaisel-

ta retkeltä, jolle olisit aina halunnut osallistua!

Lähetä oma kuvasi (yksi piirustus per osallistuja)

sähköisesti osoitteeseen partio-lehti@partio.�

tai paperilla osoitteeseen Partio-lehti, Töölönkatu

55, 00250 Helsinki. Laita piirustuksesi postiin

31.3. mennessä.Parhaat kuvat julkaistaan seuraavassa lehdessä.

Kaikkien piirustuksen lähettäneiden kesken arvo-

taan partioaiheinen palkinto. •

Osall� tu kilpailuun!

2 1/2012

Hanna Alakulppi

On lunta tulvillaan…

Ensimmäistä yötä kamiinateltassa

Kisasivu

KAVERIKUVA | Aliisa ja Melinda

Sarjakuva

Puuhanurkka

Kirja

Satu

2

7

12

13

14

15

Joonas Lehtonen

Teemu Saarikivi

S� ältö

1

10

8

4

2012

Ankeuttajat kiipeävät 2 469 metrin korkeuteen

Reporta� i

4 1/2012

Hiiden Hittavaiset Keravalta järjesti perinteisen talvileirinsä tammikuun alussa. Sudenpennut viettivät retkellä yhden päivän, mutta seikkailijat pääsivät kokeilemaan myös yöpymistä kamiinateltassa.

I skä heitti mut sinne retkipaikalle joskus kymmenen aikaan perjantaina. Samaan aikaan saapui myös suda-reita, tosin ne eivät jääneet yöksi niin kuin me isom-mat. En nukkunut viime yönä kovin hyvin, kun

odotin, että pääsen tänne. Me vietiin ihan ensimmäiseksi rinkat telttaan, mutta ei

saatu purkaa tavaroita vielä. Seuraavaksi kokoonnuttiin rin-kiin, jossa retkenjohtaja Jussi kertoili vähän sääntöjä ja näyt-ti riukulan paikan. Sitten meidät jaettiin vartioihin. Mä sain mun vartioon pari tarpojaa, yhden seikkailijakaverini ja sit-ten vielä yhden sudarin.

HERKKURUOKAA NUOTIOLLA

Lähdimme vartioiden kanssa kiertämään sellaista rastirataa, jossa oli hauskoja tehtäviä. Esimerkiksi yhdellä rastilla meille annettiin lappu jossa oli lause ”Kolme väsynyttä gorillaa syö vanhoja sieniä” ja meidän piti esittää se pantomiinina! Rastiradan jälkeen pääsimme syömään ai-kuisten kokkaamaa ruokaa.

Ruokailun jälkeen siirryimme läheiselle metsäaukiolle virallisiin leiriolympialaisiin. Jokaiselle ikäkaudella oli omia lajejaan, mutta myös yhteisiä lajeja, kuten köydenveto ja lu-mipalloviesti. Olympialaisten jälkeen sanoimme sudenpen-nuille heipat ja ryhdyimme itse tekemään nuotioilla päi-vällistä. Valmistimme nuotiopottuja ja jauhelihapihvejä, oli muuten hyvää!

Joonas Lehtonen

Kannustaminen oli tärkeässä osassa

olympialaisissa.

Ensimmäistä yötä kamiina-teltassa

Hiiden Hittavaiset Keravalta järjesti perinteisen talvileirinsä tammikuun alussa.

51/2012

Yhtenä olympialajina oli hakata halko mahdollisimman pieniksi tikuiksi.

Leiriläiset pohtivat pantomiimitehtävän haastavaa lausetta.

JÄNNÄ KIPINÄVUORO

Illalla menimme makuupusseihin nukkumaan ja meille jaettiin kipinävuorot. Sain olla yhdessä kipinä-mikkona kaverini kanssa ja piirtelimme kipinävih-koon kivoja kuvia. Meinasin kyllä nukahtaa pari kertaa, mutta sinnittelin hereillä.Aamulla heräsimme vasta, kun herätettiin. Olimme nukkuneet tosi hyvin pehmeiden olkien päällä ja ylös-nouseminen ei ollut kovin houkutteleva ajatus. Mutta meidän oli pakko ehtiä puurolle. Aamupalan jälkeen ryhdyimme purkamaan leiriä samalla, kun tarpojat ja samoajat valmistautuivat haikille lähtöön. Söimme vielä lounaan, jonka jälkeen lähdimme kotiin monta muistoa rikkaampana. •Retki ja sen tapahtumat ovat todellisia, mutta juttu on kirjoitettu kahden kuvitteellisen seikkailijan näkökulmasta.

Illalla menimme makuupusseihin nukkumaan ja

6 1/2012

NIMI Aliisa Kinnunen

IKÄ 8

LIPPUKUNTA Louhen-Tytöt, Turku

PARASTA PARTIOSSA Johtajat ja kaikki kivat leikit

NIMI Melinda Laine

IKÄ 7

LIPPUKUNTA Louhen-Tytöt, Turku

PARASTA PARTIOSSA Ulkoleikit ja partiotapahtumat

Miriam Luotsila

Kaverik� a

71/2012

Ä kkiä tunnelman sähköisti Ankeuttajien Keppi-johtajan ilmoitus seikkailijakauden päätösvael-luksesta, joka tehtäisiin pohjoismaiden korkeim-man vuoren huipulle kesällä 2012 Norjaan. Hil-

jaisuus laskeutui saliin ja sen rikkoi ainoastaan kauluksista kuuluva kahina, kun paikalla olevien seikkailijoiden kasvot kääntyivät toivorikkaana oman isän tai äidin suuntaan – pää-senhän mukaan?

Samalla päätettiin, että Ankeuttajat yrittäisivät itse hank-kia ison osan matkan kuluista. Tavoite oli kirjaimellisesti korkealla, mutta toteutettavissa. Vuosi kului, joukkue suoritti Etelä- ja Pohjoinen-ilmansuunnat sekä retkeili paljon.

RAHAT KASAAN

Syksyn 2011 aluksi Keppi oli tehnyt matkasuunnitelman, joka perustui kolmeen omaan aikaisempaan kiipeilyreis-

suun kyseiselle vuorelle. Kestoltaan matka on yhdeksän päi-vää, joista viisi päivää vietetään perillä kohteessa. Reissuun on tarkoitus lähteä juhannuksen jälkeen kesällä 2012. Alus-tavan ilmoittautumisen mukaan 12 seikkailijasta jopa 11 pääsisi mukaan. Lisäksi kolme isää lähtisi mukaan apujou-koiksi ja valvojiksi. Matkan hinnaksi varmistui 280 euroa per osallistuja.

Mutta mistä rahat saataisiin kerättyä? Adventtikalenteri-myynnin lisäksi Ankeuttajat tuottivat itse myyntiin posti-korttisarjoja. Kortit piirrettiin, suunniteltiin ja painatettiin itse. Jokaisesta myydystä korttisarjasta seikkailijalle jäi kuu-den euron myyntipalkkio. Myynti meni kokonaisuutena hy-vin ja paras tulos oli 37 myytyä korttisettiä per seikkailija. Keväällä 2012 on vielä tarkoitus järjestää yksi luistelutapahtu-ma sekä myydä pääsiäiskukkia etukäteen lähialueen äideille.

Oli synkkä syyskuun ilta vuonna 2010. Seikkailijajoukkue Ankeuttajien vanhempainilta oli alkamassa. Vanhempainillassa käsiteltäisiin taas jotain tavattoman pitkäveteistä. Mehuhan ehtisi jo haihtua kannuista ja pullapitko kuivua korpuksi ennen kuin aikuisten puhe loppuisi.

Teemu Saarikivi

Ankeuttajat on toisen vuoden seikkailija-joukkue, johon kuuluu 12 lasta. Lippukuntamme on Mastonvartijat ja kokoonnumme Latokaskessa Espoossa. Käytämme aktiivisesti partionimiä. Sampomme on Keppi ja jäsenet Siiseli, Misu, Nepsu, Tupsu, Jiipee, Tipi, Tiitu, Munkki, Halko, Kunnari, Koivu sekä Tuoppi.

Ankeuttajat

Seikkailijoiden päätösvaellus 2 469 metrin korkeuteen

2 469

8 1/2012

Tiesitkö, että lumiukkoja

on tehty jo 1800-luvulla?

RUUTIA JALKOIHIN

Varsinainen valmistautuminen vaellukselle tapahtuu kevään 2012 aikana. Valmistautumiseen kuuluu myös useammat kimppatreenit reppu selässä laskettelumä-essä. Jaloissa tulee olla ruutia! Lisäksi harjoittelemme köysistössä liikkumista, vaikka varsinaista jäätikköä emme tule turvallisuussyistä kiipeämäänkään. Nousu-matkaa vuorelle tulee noin 1 300 korkeusmetriä ja se on pääsääntöisesti kivirakkaa. Matka ylös kestänee noin kuusi tuntia ja alas neljä tuntia.

Matkalla on tarkoitus tavata myös samanikäisiä norjalai-sia partiolaisia. Ja kukaties pääsemme ehkä yöpymään yhden yön heidän kolollaan? •Jälki seuraa Ankeuttajien reissuvalmisteluja ja tietysti itse matkaa koko vuoden ajan.

Norjassa sijaitseva Galdhøpiggen-vuori kohoaa 2 469 metriä merenpinnasta ja on pohjoismaiden korkein vuori. Se sijaitsee Jotunheimenin kansallispuistossa noin 200 kilometriä Oslosta luoteeseen. Korkeudestaan huolimatta vuori ei ole teknisesti vaativa kiivettäväksi, ja tästä syystä se onkin hyvin suosittu kohde.

Osa on jo huipulla!

OSLO

Galdhøpiggen-vuori

91/2012

T änä talvena lunta jouduttiin odottamaan. Lo-pulta kuitenkin taivaalta alkoi tipahdella pie-nen pieniä vielä pienemmistä jääkiteistä koos-tuvia lumihiutaleita. Pilvissä sataa aina lunta,

koska siellä lämpötila on 12–40 pakkasastetta. Kun lumihiu-tale jatkaa matkaansa maata kohti, se saattaa sulaa rännäksi tai vedeksi. Mutta jos ilman ja maan lämpötila on tarpeeksi pakkasella, lumihiutale säilyy maahan saakka.

Oikeastaan lumi ei edes ole valkoista, vaan puhtaimmil-laan sinertävää. Valkoinen väri johtuu auringon valosta, jon-

ka lumihanki heijastaa. Kun aurinko laskee mailleen, mutta valaisee vielä hieman, voit nähdä lumihangen oikean sinisen värin. Tämä hetki saattaa kuitenkin kestää vain pienen het-ken, joten ole tarkkana!

KINOKSEEN TEMMELTÄMÄÄN

Mitä jos pitäisitte kokouksen vaihteeksi ulkona? Etsikää ko-dan läheisyydestä pulkkamäki. Kisailkaa muiden ryhmien kanssa, montako partiolaista mahtuu yhden pulkan kyytiin.

On lunta tulvillaan…Toiset rakastavat lunta ja toiset vihaavat sitä. Lunta on monenlaista, ja siinä on kiva temmeltää. Mutta mitä ihmettä lumi oikeastaan on?

Hanna Alakulppi

Luonto

10 1/2012

Tiesitkö, että lumiukkoja

on tehty jo 1800-luvulla?

Lumesta voi myös muotoilla kaikenlaista. Kasatkaa iso kasa lunta ja kaivakaa siihen seuraavalla viikolla luola tai muo-toilkaa vaikka kaupungin mahtavin lumikarhu.

Syksyllä kolon pihalle voi pystyttää lumimittarin. Pitä-kää päiväkirjaa lumen syvyydestä ja jättäkää muistiinpanot kämpille, jotta myöhempinä vuosina tuloksia voidaan ver-tailla. Mutta miksi toisena vuonna on enemmän lunta kuin toisena? •Lähde: www.ilmatieteenlaitos.�

• Suhde itseen – Liikunta – Käyn laumani kanssa luistelemassa, hiihtämässä, laskettelemassa tai pulkkamäessä

• Suhde luontoon – Luonnontuntemus – Tutustun laumani kanssa luonnon ja eläinten talveen sopeutumiseen

• Pohjoinen – Heikot jäät • Etelä – Talviteltassa

Teemu H

eikkilä

Ihminen ei voi vaikuttaa säähän, mutta

lunta osataan tehdä koneiden avulla.

SUDENPENTU

SEIKKAILIJA

Lumi-aktiviteetit

111/2012

Annu Martelius

12 1/2012

1

2

4

5

6

7

8

9

3

1

2

4

3

5

9

8

7

6

UVAT OVAT JÄÄNEET KESKEN. PIIRRÄ NE VALMIIKSI MALLIN MUKAAN.K

UVARISTIKKOK

Annu Martelius

Puuhanurkka

131/2012

Päivi Alasalmi

SINNIKÄS MERIPOIKAKuvittanut: Riikka Jäntti

Gummerus Kustannus Oy, Helsinki

PARAS HETKI Hirmuisen Vuorenpeikon villahousut repeävät, kun se kauhistuneena kuuntelee isäänsä pelastamaan saapuneiden lasten naurua.

KENELLE SOPII Satujen ystäville sudenpennusta seikkailijaan.

MILLOIN KANNATTAA LUKEA Talvella takkatulen lämmössä, ennen nukkumaanmenoa.

PISTEITÄ

J os Tuhkimo, Hannu ja Kerttu sekä Kultakutri kolmen karhunsa kera muuttaisivat Suomeen seikkailemaan, syntyisi todennäköisesti hyvin samankaltaisia tarinoita kuin Päivi Alasalmen

Sinnikkäästä meripojasta löytyy. Kymmenen iltasadun pituista kertomusta esittelevät luki-

jalle joukon temperamenttisia hahmoja, joiden seurassa sei-lataan Pohjanlahden yli, pelastetaan kaupungin isät vuoren-peikon luolasta ja sukelletaan meren syvyyksiin. Perinteis-ten satujen tapaan yritteliäisyys ja neuvokkuus palkitaan,

äkkipikaisuudesta ja laiskuudesta seuraa puolestaan ongel-mia. Lopussa kaikki kuitenkin päättyy hyvin.

Prinsessa Rämäpään, Hjalmarin ja Unelman kanssa ku-luu nopeasti tovi jos toinenkin. Tarinat ovat helppolukuisia, mutta eivät aliarvioi vähän vanhempaakaan satujen ystävää. Perinteistä tarinankerrontaa rikkoo henkilöhahmojen hurt-ti huumori.

Riikka Jäntin kaunista ja eloisaa kuvitusta katselisi mielellään enemmänkin. Toisaalta, jotain kuuluukin jättää mielikuvituksen varaan. •

Nokkelat sankarit seikkailevat Suomessa

Sanna Puutonen Gummerus Kustannus

Kirja

14 1/2012

Miriam Luotsila

H annan opettaja kertoi tänään koulussa kilpailusta, jossa parhaan valokuvan ottanut oppilas palkittai-siin lahjakortilla lelukauppaan. Kaikilla Hannan luokkakavereilla on hienoja ideoita kilpailua var-

ten, mutta Hanna-parka ei ole keksinyt yhtä ainutta ajatusta. Hannan paras kaveri aikoo kuvata koiranpentunsa, Pekka

aikoo ottaa kuvan äitinsä leipomasta kakusta, mutta Hanna ei vain keksinyt mitään!

– Mikäs isän pikku tyttöä kalvaa?, Hannan isä kysyi?– Meillä on koulussa valokuvauskilpailu. Eikä minulla ole

yhtään ajatusta, mistä voisin ottaa kuvan, Hanna voihkaisi surkeana.

– Ei kannata liikaa pohtia. Hyvät ideat tulevat yleensä rauhassa ajattelemalla, isä lohdutti.

– Mitäpä jos lähtisit kanssani metsään huomenna? Hanna nyökkäsi isänsä suunnitelmalla. Ehkäpä tosiaan

olisi parempi ajatella asiaa vasta huomenna.Lauantaiaamuna Hanna heräsi varhain ja lähti isänsä

kanssa metsään. Talvinen metsä oli kaunis ja Hanna nautti retkestä suunnattomasti. Pitkän kävelyn jälkeen he saapui-vat laavulle, ja söivät eväänsä. Lumisessa maastossa tarpo-minen oli kuitenkin käynyt Hannan voimille ja hän nukahti.

– Herää Hanna. Ole aivan hiljaa, niin näytän sinulle jotain, isä kuiskasi.

Hanna ei päästänyt pihaustakaan ja seurasi isäänsä laavun taakse. Siellä kuusten lomassa Hanna näki peuran, joka etsi lumen alta syötävää kaikessa rauhassa.

– Voinko ottaa siitä kuvan, Hanna kuiskasi isänsä korvaan– Ota vain, mutta ilman salamaa, ettei se säikähdä.Illalla Hanna ei olisi voinut olla paremmalla tuulella. Hä-

nellä oli mahtava valokuva peurasta. Nyt Hanna voisi osal-listua kilpailuun ja kenties jopa voittaa sen. •

Laura Malmiharju

ValokuvakilpaSatu

151/2012

Partiolaisuuden lyhyt oppimäärä!Suositushinta 4 €