Ihmisoikeusrikkomukset Bosnian sodassa...

Ihmisoikeusrikkomukset Bosnian sodassa 1992-1995

Itä-Suomen yliopisto

Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta

Historian ja Maantieteen laitos

Yleisen historian Pro-Gradu tutkielma

Ohjaajana Maria Lähteenmäki

Ville Räikkönen

242498

Elokuu.2017

Itä-Suomen Yliopisto, Tutkimustiedote

Ville Räikkönen

242498

Ihmisoikeusrikkomukset Bosnian sodassa 1992-1995

Yhteiskuntatieteiden ja Kauppatieteiden tiedekunta, yleinen historia

Sivumäärä 77

Elokuu 2017, Joensuu

Pro gradu- tutkielma käsittelee ihmisoikeusrikkomuksia Bosnian sodassa 1992-1995.

Tutkielmassa tarkastellaan ihmisoikeusrikkomusten muotoja Bosnian sodan ajalta ja

korostetummin keskitysleirejä, raiskauksia ja joukkomurhia. Tutkimustehtävänä on selvittää,

mitä ihmisoikesrikkomusten muotoja sodassa esiintyi, mitä tyypillisiä piirteitä näissä

rikkomuksissa esiintyi ja mitä eroavaisuuksia rikkomuksissa oli sodan osapuolten osalta.

Tutkimustehtävään vastataan kolmen eri lähdeaineiston avulla. Amnesty Internationalin

raportit avaavat, mitä ihmisoikeusrikkomusten muotoja sodassa esiintyi. Human Right

Watchin aineisto käsittelee pakolaisten kertomusten pohjalta syvällisemmin

ihmisoikeusrikkomusten piirteitä. YK:n dokumenttiaineistot avaavat mitä yhteneväisyyksiä

ja eroavaisuuksia ihmisoikeusrikkomuksissa esiintyi sodan osapuolten kesken.

Tutkimuksessa käytetään kvalitatiivisia menetelmiä.

Bosnian sodassa tehtiin erittäin monia ihmisoikeusrikkomuksia. Esimerkkejä

ihmisoikeusrikkomuksista ovat pakkokarkoitukset,terrori, syrjintä, keskitysleirit, raiskaukset

ja joukkomurhat. Tyypillisiä piirteitä etniselle terrorille oli tuhopoltot, pahoinpitelyt ja

satunnaiset murhat. Syrjintä kohdistui hallitsevan etnisen ryhmän toimesta

vähemmistöryhmiin ja tyypillistä oli rajoittaa liikkumavapautta ja erottaa työpaikalta.

Karkoituksissa käytettiin byrokratiaa ja asevoimia apuna, jotta etninen puhdistus saatiin

toteutettua.Keskitysleireillä väkivalta oli raakaa ja uhrien elämästä pyrittiin tekemään

sietämätöntä. Raiskauksia suoritettiin etnisen puhdistuksen nimissä ja siihen liittyi yleensä

muutakin väkivaltaa ja tekijöitä oli yksi tai usein useampia.Joukkomurhia suoritettiin

aseellisten toimien ohessa ja niitä kohdistettiin taisteluikäisiin vihollisryhmän miehiin.

Ihmisoikeusrikkomukset olivat sekä systemaattisia, että summittaisia. Siellä missä

yksittäinen etninen ryhmä oli enemmistössä, ihmisoikeusrikkomukset olivat

systemaattisempia kuin muilla alueilla.

Sisällys 1. Johdanto ..................................................................................................................................................... 4

1.1 Bosnian sota ......................................................................................................................................... 4

1.2 Tutkimuskysymys ja merkityksenanto ............................................................................................... 10

1.3 Tutkimusmenetelmät ja Tutkimusperinne ........................................................................................ 11

1.4 Lähteet ja tutkimuskirjallisuus ........................................................................................................... 14

1.5 Keskeiset käsitteet ............................................................................................................................. 18

2. Ihmisoikeusrikkomusten muodot ............................................................................................................ 20

2.1 Etninen terrori ................................................................................................................................... 20

2.2 Vähemmistöjen syrjintä ..................................................................................................................... 23

2.3 Pakkokarkoitukset ............................................................................................................................. 25

2.4 Pakkotyö yleisissä tehtävissä ............................................................................................................. 29

3. Keskitysleirit ja väkivalta .......................................................................................................................... 30

4.Raiskauksilla alistaminen .......................................................................................................................... 44

5. Joukkomurhat .......................................................................................................................................... 56

6. Johtopäätelmät ........................................................................................................................................ 66

Lähteet ......................................................................................................................................................... 71

Painetut digitaaliset lähteet .................................................................................................................... 71

Tutkimuskirjallisuus ..................................................................................................................................... 74

4

1. Johdanto

1.1 Bosnian sota

Jugoslavian hajoamiseen tarvittiin tekijä, joka aiheutti epätasapainoa politiikassa. Tuo tekijä

oli Slobodan Milosevic. Milosevic omaksui politiikan, josta vastasivat Serbian

äärinationalistit. Milosevic organisoi valtavia julkisia kokoontumisia ja vaihtoi hallinnon väkeä

itsehallintoalueilta Kosovosta ja Vojvodinasta sekä Montenegron tasavallasta.

Menneisyyden haamut aina 1300-luvulta luvulta toiseen maailmansotaan säilyivät

kansallisessa tietoisuudessa ja lisäsivät katkeruutta kansojen välillä. Tämä piirre tarjosi

erinomaisen alustan äärinationalismin nousulle varsinkin Serbiassa mutta myös

Kroatiassa.1

Ultimaattinen akilleen kantapää Jugoslavian olemassaololle olivat serbien ja kroaattien

suhteet. Kroatiassa oli serbivähemmistö, joka äänesti itsenäistymisen puolesta heinäkuussa

1990. Samaan aikaan Jugoslavian kansanarmeija alkoi erottamaan sloveeneja ja kroaatteja

korkeista viroista ja palkkaamaan serbejä. Slovenia ja Kroatia uhkasivat irtautua tuolloin

Jugoslaviasta. Bosnia teki selväksi, että se ei haluaisi jatkaa Tynkä-Jugoslaviassa. Milosevic

puolestaan selitti selvin sanoin, että jos hajoaminen tapahtuu, hän tulee liittämään kaikki

serbialueet Jugoslaviaan. Myös Kosovossa ja Makedoniassa oli voimakkaita

itsenäisyyspyrkimyksiä. Ongelmalliseksi tilanteen teki vielä se, että Bosnian serbien johtaja

Radovan Karadzic vannoi, että he tulisivat irtautumaan Bosniasta, mikäli Bosnia irtautuu

Jugoslaviasta. Vuoden 1991 alussa Ainoastaan Serbia ja Montenegro olivat valmiita

jatkamaan Jugoslavian valtiossa, muut osapuolet olivat valmiita korkeintaan yhteiseen

liittovaltioon. Myöhään kesäkuussa 1991 Jugoslavian kansallisen armeijan joukot ylittivät

Slovenian rajan. Sota Sloveniassa oli ohi 10 päivässä Milosevicin haluttomuuden vuoksi

jatkaa taisteluita. Heinäkuussa Kroatian rajalla oli serbien sotilaskalustoa ja pitkä ja

uuvuttava sota oli alkanut.2

1 Ramet 1996, 39-53. 2 Ramet 1996, 39-53.

5

Lähde.http://www.lib.utexas.edu/maps/bosnia/ethnic_majorities_97.jpg Luettu 17.3.2017.

Sodan taustalla oli Bosnian muslimien ja serbien välien tulehtuminen. Serbit syyllistivät

muslimeja fundamentalismista sekä väkivallasta. Väitteet olivat kuitenkin provokatiivisia ja

ne palvelivat lähinnä Belgradin tavoitteita saada jännitteitä alueella aikaiseksi. Jugoslavian

kansallinen armeija alkoi jo syksyllä 1990 organisoida Bosniassa alueen serbien

keskuudessa kutsuntoja ja aseiden lisäämistä. Keväällä 1991 Bosnian hallitus perusti

isänmaallisen liigan kansallisiksi puolustusvoimiksi. Serbit aloittivat myös Bosniassa

aseistariisuntoja, joiden tavoitteena oli heikentää Bosnian hallituksen voimia. Bosniassa

keskusteltiin voimakkaasti itsenäistymisen puolesta, jota alueen serbit vastustivat jyrkästi.

He eivät osallistuneet äänestykseen vaan pitivät sitä laittomana. Bosnian muslimit ja kroaatit

sen sijaan olivat innokkaasti äänestämässä ja äänestysprosentti oli heidän keskuudessaan

lähes 100 %. Tämä tarkoitti sitä, että heidän johtama enemmistönsä voitti äänestyksen 1.

maaliskuuta 1992. Bosnia alkoi tämän jälkeen pikimmiten hakea kansainvälistä tunnustusta.

Kansainvälinen yhteisö ei uskonut, että Bosnian itsenäistymisestä selvittäisiin ilman veren

Kartta 1 Etniset enemmistöt Bosniassa 1991

http://www.lib.utexas.edu/maps/bosnia/ethnic_majorities_97.jpg

6

vuodatusta. Kansainväliset toimijat yrittivät ajaa maan jakamista kantoneihin, joissa eri

etniset ryhmät voisivat elää. Kaikki kolme osapuolta hylkäsivät suunnitelman erilaisin

motiivein.3

2. maaliskuuta 1992, välittömästi äänestyksen jälkeen, alkoi aseellinen toiminta Bosniassa.

Huhtikuussa serbialaiset vapaaehtoisjoukot “Tiikerit” hyökkäsivät johtajansa Zeljko

Raznatovicin, tuttavallisemmin “Arkan”, johdolla Koillis-Bosniassa sijaitsevaan kaupunkiin

Bijeljinaan, joka joutuikin hyökkääjien haltuun. Pian tämän jälkeen 4. päivä huhtikuuta

Bosnian johtaja Alija Izetbegovic määräsi liikekannallepanon, kun Jugoslavian kansallisen

armeijan ja Chetnikkien, serbialainen kansallismielinen puolisotilaallinen järjestö, joukot

alkoivat tulittaa Bosnian pääkaupunkia Sarajevoa. 6. huhtikuuta nämä järjestöt hyökkäsivät

Bijeljinan ja Focan kaupunkeihin ja vähän tämän jälkeen Raznatovicin johtamat “Tiikerit”

ottivat haltuunsa Zvornikin kaupungin. Tuhansia vapaaehtoisia muutti pois kaupungista,

ennen kun “Tiikerit” aloittivat muslimeihin kohdistuvan etnisen puhdistuksen ja kulttuurin

hävittämisen.4

Suuremmat taistelut, joihin otti osaa enemmän kuin 50 000 sotilasta molemmilta puolilta,

alkoivat keväällä 1992. Bosnian serbien armeija oli voitokas ja pakotti kroaatit vetäytymään.

Bosnian serbit valtasivat Jajcen kaupungin 29. lokakuuta 1992 pakottaen yli 40 000

kaupungin puolustajaa ja asukasta muuttamaan pois. Vuoden loppuun mennessä Bosnian

serbien hallussa oli 70 prosenttia Bosniasta ja kroaattien hallussa 20 prosenttia. Tynkä

Bosnian hallitus piti hallussaan vain joitakin kaupunkeja, kuten Sarajevoa ja Gorazdea sekä

Srebrenicaa. Yli 100 000 henkeä oli kuollut tähän asti ja näistä yli 90 prosenttia oli siviilejä.5

3 Ramet 2006, 414-418. 4 Ramet 2006, 427-428. 5 Ramet 2006, 433.

7

Muslimien ja kroaattien väliset taistelut puhkesivat lokakuussa 1992. Bosnian kroaatteja oli

tuohon aikaan 45 000 sotilasta ja aseistettuja muslimeja noin 44 000. Taisteluiden taustalla

vaikutti Kroatian presidentti Franjo Tudjmanin halu liittää Bosnian kroaattialueet Kroatiaan.

Lisäksi Bosnian armeijan joukot olivat liian heikosti aseistettuja taistellakseen

menestyksellisesti Bosnian serbejä vastaan, mutta kroaatteja vastaan he olivat

tasavertaisia. Lisäksi Bosnian armeija sai sotilaita ja aseita islamilaisista valtioista. Näitä

sotilaita kutsuttiin mujahideiksi.6

Gorni Vakujin kaupunki oli väestöllisesti jakaantunut tasan muslimien ja kroaattien kesken.

Kaupungin hallinto oli halvaantunut ja siellä oli sotilastukikohtia. Taistelut alkoivat

tammikuussa 1993 muslimi joukkojen hyökkäyksellä ja heidän tavoitteenaan oli ottaa Keski-

Bosnia pois kroaattien hallitsemalta Herzegovinan alueelta ja provosoida kroaattijoukot

hyökkäykseen, jolloin muslimit voisivat todistaa, että he kärsivät kroaattien aggressiosta.

Muslimi joukot hyökkäsivät myös Kacunin ja Bucovacan kaupunkeihin.Näiden

aggressioiden tavoitteena oli paitsi häätää kroaatit Keski-Bosniasta, niin myös varmistaa

yhteydenpito muihin muslimien hallitsemiin alueisiin. Vaikka muslimit saivat vahvistuksia

rintamalta, joka taisteli Bosnian serbejä vastaan, niin varsin nopeasti kroaattijoukot

onnistuivat asettumaan puolustukseen ja pysäyttämään muslimien eteneminen.7

Huhtikuussa 1993 puhkesi Lasvan laaksossa merkittävä konflikti muslimien ja kroaattien

välillä. Muslimit yrittivät tuhota infrastruktuuria ja kommunikaatiomahdollisuuksia välttäen

avointa yhtenäistä taistelua kroaattijoukkoja vastaan. Heidän tavoitteenaan oli eristää

Bosnian kroaatti joukot ja hallita siviilejä kontrolliatarkastusasemien kautta. Muslimit

onnistuivat tuhoamaan Bosnian kroaatti joukot Zenicassa ja katkaisemaan kontaktit

6 Ramet 2006, 433-435.

7 Shrader 2003, 73-77.

8

Travnikin-Vitezin-Busovacan välillä, mutta lopulta suurin osa hyökkäyksen kohde alueista

säilyi Bosnian kroaatti joukkojen hallinnassa. Taisteluiden seurauksena satoja muslimi-

siviilejä oli muuttanut pois tai pakotettiin poistumaan alueelta.8

Huhtikuun 16. päivänä 1993 Bosnian kroaatit hyökkäsivät Ahmicin kylään sen strategisen

asemansa takia. Lopputulemana päivän aikana oli 116 tapettua muslimisiviiliä, 24

haavoittunutta ja 169 taloa ja kaksi moskeijaa tuhottu. Bosnian presidentti Izetbegovic on

myöntänyt, että Bosnian armeijan joukot teurastivat 27 kroaattisiviiliä Grabovican kylässä

myöhemmin syksyllä, joten väkivaltaisuudet olivat tuttuja sodan kaikille osapuolille.9

23. lokakuuta 1993 Bosnian kroaatit hyökkäsivät Stupni Do:n kylään ja teurastivat

kymmenittäin muslimisiviilejä ja kylä ryöstettiin ja tuhottiin maan tasalle. Vastaavasti

muslimijoukot valtasivat Varesin kaupungin ja pakottivat sen asukkaat muuttamaan pois.

Erityisen voimakkaat taistelut käytiin Mostarin kaupungissa, jossa Bosnian kroaatit

saavuttivat hallitsevan aseman. Sotaonni kääntyi kroaatteja vastaan, kun Herzegovinan

johtaja Boban poisti kenraali Praljakin Bosnian kroaattien armeijan komentajan paikalta.

Helmikuuhun 1994 mennessä Bosnian kroaatit olivat menettäneet 40% hallitsemistaan

alueistaan. Maaliskuussa 1994 Washingtonin sopimuksella Kroatia ja Bosnia aloittivat

uudelleen sotilaallisen yhteistyön Bosnian serbejä vastaan. Kuitenkin Kroatia jatkoi kaasu-

toimituksiaan Bosnian serbeille vielä pitkään. Sopimus tarkoitti sitä, että Bosnian hallituksen

joukoille voitiin suoraan Kroatian läpi toimittaa aseita ja aseellinen yhteistyö saattoi alkaa

toimimaan.10

8 Shrader 2003, 84-86. 9 Shrader 2003, 92-95. 10 Ramet 2006, 438-439.

9

5. huhtikuuta 1994 Bosnian serbit läpäisivät Gorazden kaupungin ulkokehän ja marssivat

läheisiin kyliin pakottaen kyläläiset muuttamaan itse kaupunkiin. Seuraavien päivien aikana

Bosnian serbit pommittivat kaupunkia, jolloin kaupunkia puolustavat YK joukot joutuivat

pyytämään ilmatukea. NATO koneiden hyökkäykset hillitsivät Bosnian serbien tulitusta

kaupunkiin. Kenraali Mladicin johtamat Bosnian serbit ottivat arviolta 200 YK:n

rauhanturvaajaa panttivangeiksi NATO:n pommitusta vastaan. 22. huhtikuuta Nato julkaisi

uhkavaatimuksen, jossa se käski Bosnian serbejä vetäytymään kaupungin ympäriltä ja

määräsi raskaat tykit siirrettäväksi 20 kilometrin päähän kaupungista 48 tunnin sisällä.

Mladic ei suostunut tähän vaan antoi joukkojen jatkaa kaupungin pommittamista. NATO

toteutti uhkauksensa ja vaikka Bosnian serbit valittivat uhkavaatimuksen sisällöstä, niin

valitukset kaikuivat kuuroille korville. Nämä joutuivat perääntymään hyökkäyksen kestettyä

26 päivää vaatien 716 kuolonuhria ja noin 2000 haavoittunutta.11

Srebrenica oli haavoittuvainen paitsi maantieteellisen sijaintinsa niin myös heikon

puolustuksensa takia. Tämän tiesi myös kenraali Mladic. Hän antoi joukkojensa pommittaa

Srebrenicaa ja odotti mahdollista NATO:n vastausta. Kun sitä ei tullut, Bosnian serbit

aloittivat hyökkäyksensä. YK:n viralliset tahot uskoivat, että Mladicin joukot olivat vähäisiä,

eikä merkittäviä ilmapommituksia tehty. 12 heinäkuuta 1995 Mladicin joukot erottivat taistelu

kykyiset miehet muista siviileistä teloitusta varten. Seuraavan päivän päättyessä tapettuja

miehiä oli enemmän kuin 7 000.12

NATO ryhtyi todellisiin ilmahyökkäyksiin sen jälkeen, kun Bosnian serbit olivat 28.8. 1995

ampuneet Sarajevon kaupunkiin ammuksen, joka tappoi 37 henkilöä ja haavoitti 80:tä. Myös

Venäjä myönsi, että serbit olivat menneet liian pitkälle. NATO jatkoi pommituksiaan, kunnes

Bosnian serbit olivat vetäneet raskaan aseistuksensa pois YK:n vyöhykkeiltä, joissa ei

sallittu aseistautuneita joukkoja. Lisäksi serbeiltä vaadittiin konkreettista näyttöä halusta

11 Ramet 2006, 447-448. 12 Ramet 2006, 460.

10

neuvotteluihin. Rauhanneuvottelut pääsivät toden teolla käyntiin, kun muslimit olivat 13.9-

12.10. välisenä aikana suorittaneet useita menestyksekkäitä operaatioita Itä-Bosniassa.

Yhdysvallat järjesti tilanteen siten, että Milosevic neuvotteli Bosnian serbien asemasta,

Tudjman Bosnian kroaattien asemasta sekä tietysti Bosnian presidentti Izetbegovic. Kaksi

periaatetta olivat ylitse muiden: Kaksi erillistä aluetta nauttivat laajoja

itsemääräämisoikeuksia yhtenäisen Bosnian valtion sisällä sekä alueet jakaantuisivat 51

prosenttisesti kroaatti-muslimeille ja 49 prosenttisesti serbeille. 21. 11. 1995 rauhansopimus

oli solmittu ja sota oli päättynyt.13

Sodan uhrien lukumäärästä on olemassa ristiriitaisia tietoja. Kroaatti demograafikko

Vladimir Zerjavic sai lukumääräksi noin 215 000 kuolonuhria. CIA puolestaan arvioi

lukumääräksi 237 000 uhria. Tutkimus- ja dokumentaatio keskus Sarajevossa puolestaan

kolmen vuoden tutkimuksen jälkeen tuli siihen johtopäätökseen, että kokonaislukumäärä

kuolleiden osalta Bosnian sodassa ei ylittäisi 110 000. Kiistattomia faktoja sen sijaan on, että

kuolleiden muslimien lukumäärä oli monin verroin suurempi kuin serbien tai kroaattien.

Samoin tosiasia on, että suurimmat kuolonuhrit aiheuttivat Bosnian serbijoukot. Yli 2,7

miljoonaa pakolaista oli lähtenyt pakoon sotaa. Noin 60% kaikista Bosnian kodeista olivat

joko tuhoutuneet tai vahingoittuneet: Maailman Pankki arvoi, että jälleenrakentaminen

maksoi 25 miljardia. Sota tuhosi myös henkisen terveyden lukemattomilta ihmisiltä.

Masennus, alkoholismi, unettomuus, skitsofrenia sekä monet muut oireet olivat tuttuja joka

naapurustossa. On arvoitu, että Bosniassa sodan jälkeen 1,7 miljoonaa ihmistä kärsi

psyykkisistä ongelmista.14

1.2 Tutkimuskysymys ja merkityksenanto

13 Ramet 2006, 465-466. 14 Ramet 2006, 466-467.

11

Tutkimuksessani aion analysoida ja tutkia ihmisoikeusrikkomuksia Bosnian sodassa

kaikkien sodan osapuolten osalta. Tutkimukseni käsittelee kansainvälisten

ihmisoikeusjärjestöjen raportteja ihmisoikeusrikkomuksista Bosnian sodassa vuosina 1992-

1995. Kronologinen rajaus käsittää koko sota-ajan. Ensisijainen tutkimuskysymykseni on

selvittää ihmisoikeusrikkomusten muodot, eli tosin sanoen mitä rikoksia tapahtui.Toinen

tutkimuskysymykseni on selvittää ja analysoida syvällisemmin,mitä tyypillisiä piirteitä esiintyi

ihmisoikeusrikkomuksissa. Kolmas tutkimuskysymykseni on selvittää

ihmisoikeusrikkomusten mahdollinen järjestelmällisyys. En käy kaikkia

ihmisoikeusrikkomusmenetelmiä läpi täydellisesti, vaan tuon esille ne tavat ja periaatteet,

jotka olivat yleisimmin käytössä tuolloin.

Tutkimus on ajankohtainen tämän päivän kannalta. Esimerkiksi Syyrian Aleppoa on jo alettu

vertaamaan Srebrenican tapahtumiin. Koen tärkeäksi tuoda esille ihmisoikeusrikkomukset,

joita Bosnian sodassa tehtiin. On tärkeää, että ihmiset eivät unohtaisi menneisyyden

haamuja vaan pitäisivät mielessään, että kaikkeen pitää varautua. Lisäksi tutkimuksen aihe

on tärkeä siltä osin, että nykyisen kasvavan nationalismin aikana on erittäin tärkeää tietää

ja ymmärtää millainen ase äärinationalismi voi olla väärin käytettynä.

1.3 Tutkimusmenetelmät ja Tutkimusperinne

Tutkimusmenetelmäni on laadullinen aineistoanalyysi. Menetelmän avulla on tarkoituksena

luoda tutkimusaineistosta teoreettinen viitekehys. Mahdolliset analyysiyksiköt valitaan

tutkimuksen tavoitteiden mukaisesti. Aineistolähtöisen analyysin ongelmana on, että

olemassa olevat käsitteet, menetelmät ja tutkimusasetelma eivät ole objektiivisia vaan

jonkun tutkijan asettamia ja siten vaikuttavat tutkimustuloksiin.15

15 Tuomi&Sarajärvi 2004, 97-98.

12

Tekstin analyysin kannalta on oleellista muistaa enonsiaation käsite. Siinä kiinnitetään

huomiota sellaisiin asioihin kuten kertojaan, kertojan sanomaan, kertojan näkökulmaan,

kertojan suhde kuvattuihin henkilöihin, mitkä ovat kertojan menetelmät oman

argumentaationsa tueksi ja mikä on hänen arvionsa asioiden todenmukaisuudesta.

Tekstianalyysi asettaa kysymyksiä kohteelleen, joiden tarkoituksena on selventää käsitystä

tapahtumista ja kertojan motiiveista.16

Toinen käyttämäni menetelmä on sisällönanalyysi. Tämän menetelmän avulla

tutkimuskohteesta yritetään saada kuvaus tiiviisti ja yleisessä muodossa. Menetelmän

avulla saadaan aineisto ryhmitellyksi johtopäätöksiä varten. Olennaista on, että

sisällönanalyysissä etsitään tekstin merkityksiä.17

Sisällönanalyysi voidaan jakaa seuraaviin osiin: tutkijan ”herkistyminen”, aineiston

sisäistäminen ja teoretisointi, aineiston karkea luokittelu, tutkimustehtävän täsmennys,

ilmiöiden esiintymistiheyden toteaminen, saatujen luokkien puoltaminen ja horjuttaminen

sekä lopuksi johtopäätökset ja tulkinta. Sisältöanalyysia voi helpottaa miellekartan avulla,

jolloin tutkija hahmottaa ison kokonaisuuden nopeasti.18

Tämä tutkimus kuuluu ihmisoikeushistorian kenttään. Keskeiset teokset tämän tutkimuksen

kannalta käsittelevät erilaisia tapahtumia, joissa ihmisoikeusrikkomuksia on tapahtunut.

Esimerkiksi Rhona K.M.Smithin teos International Human Rights käsittelee pitkälti erilaisia

ihmisoikeuksien muotoja ja käsittelee niitä juridiselta ja historialliselta näkökannalta.Kirja

käsittelee myös oikeuksista elää ilman ihmisoikeusrikkomusmuotoja, kuten kidutusta ja

vankeutta.Kirjassa esitellään erilaisia ihmisoikeuksien kannalta keskeisiä järjestöjä kuten

16 Metsämuuronen 2006, 127. 17 Tuomi & Sarajärvi 2004, 105-106. 18 Metsämuuronen 2006, 124-125.

13

Yhdistyneet Kansakunnat ja Afrikan Unioni sekä Eurooppalaiset järjestöt.Ylipäätään kirja

keskittyy ihmisoikeuksiin ja niiden asemaan ja kehitykseen. Tämä tutkimusperinne nojaa

enemmän ihmisoikeuksien sisältöön ja asemaan ja historialliseen kehitykseen kuin

ihmisoikeusrikkomuksiin.

Fred Grunfeldin ja Alette Smeulersin teos: International crimes and other Gross Human

Rights Violations (2011) esittelee kansainvälisten Ihmisoikeuksien toimijat ja selittää eri

termien merkitykset. Esimerkiksi YK.n turvallisuuskomitea ja kansainvälinen

ihmisoikeusjulistus ovat nostettu esille. Kirja käy varsin kattavasti läpi esimerkiksi

sotarikosten määritelmän ja sodan olemuksen, joka johtaa määriteltyihin rikoksiin.

Sotarikoksista puhuttaessa kirja nostaa esille kansainvälisen sotarikostuomiostuimen sekä

Geneven sopimuksen. Kirjassa ilmenee syyt, miksi on hyvä puhua erikseen

ihmisoikeusrikoksista ja sotarikoksista. Esimerkkinä kirja ottaa Etelä-Afrikan apartheidin.

Kirja nostaa muutamia esimerkkejä, mutta käsittelee enemmän terminologian tasolla

ihmisoikeusrikkomuksia. Kirjassa käsitellään myös sosiaalista kontekstia sodassa ja siihen

liittyviä mielikuvia esimerkiksi mieheydestä. Rikoksista kirja käsittelee erityisesti

kansanmurhaa sekä kidutusta. Loppupuolella nostetaan esille psykologisia ja

ryhmädynaamisia syitä ihmisen väkivaltaiselle käyttäytymiselle sekä motiivit

pahantekijöiden taustalla. Koska oma tutkimukseni painottuu ihmisoikeusrikkomuksiin ja

niiden piirteisiin, on tämä tutkimusperinne omalta kannaltani oleellinen.

Charles Bahmuller käsittelee Human rights Violations (2003) teoksessaan merkittäviä

ihmisoikeusrikkomuksia vuodesta 1903 aina vuoteen 2001 asti. Tutkimuksesta selviää,

miten paljon ihmisoikeusrikkomuksia maailmalla tehtiin viimeisen vuosisadan aikana.

Teoksessa taustoitetaan konfliktien syitä ja analysoidaan tapahtuneita rikoksia. Ylipäätään

ihmisoikeusrikkomuksia käsittelevät teokset painottuvat hyvin pitkälle 1900-luvun historiaan

ja aikakauden rikoksiin. Esimerkiksi kansanmurhista käsitteleviä teoksia on paljon, kuten

esimerkiksi Robert Gellatelyn ja Ben Kiernanin The Specter of Genocide: mass murder in

14

historical perspective (2003). Kirja käsittelee kansanmurhaa esimerkkien pohjalta ja

taustoittaa kansanmurhan historiaa sekä avaa rikoksen luonnetta eri aikana ja eri valtioissa.

1.4 Lähteet ja tutkimuskirjallisuus

Lähteitä tutkimuksessani ovat Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen julkaisemat raportit

Bosnian sodan tapahtumista. Tärkeimmät näistä lähteistä ovat Amnesty Internationalin,

YK:n sekä Human Rights Watchin aineistot. Näistä löytyy eniten materiaalia

sotatapahtumista. Kaikki järjestöt olivat toiminnassa sodan aikana ja seurasi tapahtumia

päivittäin. Osa ihmisoikeusjärjestöistä on niin nuoria, että niistä ei löydy Bosnian sotaa

koskevaa informaatiota. Amnesty Internationalin sivulta löytyi vajaa parikymmentä raporttia

sodan ajalta,1992-1995, jotka olivat olennaisia oman tutkimukseni kannalta. Nämä raportit

kuvailivat ihmisoikeusrikkomuksia muutamien kuukausien ajalta tai vaihtoehtoisesti

kertoivat jostakin yksittäisestä tapahtumasta, jossa tapahtui merkittäviä

ihmisoikeusrikkomuksia. Human Right Watchin aineistoa sodan ajalta löytyi alle kymmenen,

mutta ne olivat enemmän kokoavampia kuin Amnesty Internationalin vastaavat. Lisäksi ne

olivat enemmän informatiivisempia ihmisoikeusrikkomusten sisällöistä kuin Amnesty

Internationalin raportit keskimäärin. YK:n erityisen reportterin informatiiviset yhteenvedot

kuukausien ajalta sisälsivät paljon tietoa, vaikka raportteja oli vain muutamia.

Amnesty internationalin aineistossa löytyy paljon esimerkiksi teloitettuja henkilöitä koskevia

ilmoituksia. Lisäksi sotarikosten uhreista löytyy erinäköisiä raportteja, joissa kuvataan

sotarikosten tapahtumista, ajasta ja paikasta. Aineistossa liikutaan sotarikosten ja

ihmisoikeusrikkomusten välisellä harmaalla vyöhykkeellä ja oma tehtäväni on pyrkiä

analysoimaan oleellisimmat ihmisoikeusrikkomukset.

Human Right Watchin aineistot ovat raportteja tapahtumista, joissa haastattelulähteinä ovat

olleet muun muassa pakolaisten kertomukset. Kaksi syvällisempää raporttia kertovat

Bosnian kaupunkien Banja Lukan ja Srebrenican tapahtumista. Raporteissa esitellään

15

tapahtuneita rikoksia ja tekijöitä sekä kehotetaan kansainvälisiä toimijoita puuttumaan

asioihin. Näissä pakolaiset kertovat kokemuksistaan ja heihin kohdistuneesta väkivallasta.

YK:n erityiset tarkkailijat lähettivät sodan aikana raportteja soluttautumalla kansan pariin.

Näin pystyttiin saamaan autenttista näkemystä ihmisoikeusloukkauksista. Erityiset

tarkkailijat kertoivat sodan kaikkien osapuolten ihmisoikeusrikkomuksista kattavasti

yhteenvedoissaan, vaikka esimerkiksi tiettyihin keskitysleireihin ei ollutkaan mahdollista

päästä sisälle tutkimaan. Lisäksi YK:n aineistosta löytyi muutamia kokoavia raportteja

lähinnä raiskauksiin liittyen YK:n toimihenkilöiden toimesta. Näissä raporteissa kerrottiin

raiskausten luonteesta ja sisällöstä ja lukumääristä.

Aineistoa kootessa laadullisessa tutkimuksessa joudun puntaroimaan aineiston määrän

sekä sen laadun parissa. Aineistoa tutkiessani minun tulee pohtia koko ajan, miten se

käsittelee tutkimuskysymystäni eli onko aineisto hyödyllinen vai ei. Aineiston koolla ei

Eskolan ja Suorannan mukaan ole suoraa vaikutusta ja merkitystä tutkimuksen

menestykselle. Kukin tutkimus on oma tapauksensa ja aineiston tehtävänä on auttaa tutkijaa

luomaan ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä.19

Aineistoa rajatessani olen käyttänyt saturaatiota eli kyllääntymistä. Jos jokin aineisto ei tuota

tutkimukseni kannalta uutta tietoa, ei ole viisasta ottaa sitä enää tutkimukseen. Tehtävänäni

onkin rajata aineiston määrä sopivan koherentiksi ja tarkoin määritellyksi. Tutkijan on

jokaisessa tutkimuksessa erikseen päätettävä, milloin aineiston koko on tutkimusongelman

ratkaisemisen kannalta riittävän iso. Tapauskohtainen analyysi ei sisällä tilastollisia

mittareita vaan mittareina toimii valitun aineiston teoreettinen kiinnostavuus oman

tutkimusongelman ja kysymyksen ratkaisemisessa.20

19 Eskola & Suoranta 1998, 60-62.

20 Eskola &Suoranta 1998, 62-64.

16

Bosnian sotaa kuvailevaa kirjallisuutta löytyy hyvin erilaisia. Esimerkiksi Beverly Allenin

Rape warfare: The hidden genocide in Bosnia Hertzegovina and Croatia (1996) kertoo

sodan aikana tapahtuneista raiskauksista ja seksuaalisesta väkivallasta ennen kaikkea

naisia kohtaan. Kirja kertoo myös Bosnian serbeihin kohdistuneesta väkivallasta siinä missä

bosniakkeihin ja kroaatteihin. Kirjan painopiste on seksuaalisen väkivallan kuvailu

esimerkkien pohjalta.

Kroatian ja Bosnian välistä sotaa tarkastellessa hyödynnän Charles Schraderin

kirjoittamaan The Muslim-Croat civil war in central Bosnia: a military history 1992-1994

(2003). Kirja kuvailee sodan kulkua ja tapahtumia sotahistorian näkökulmasta, mutta teos

on hyödyllinen taustoittaakseni ja ymmärtääkseni bosniakkien ja kroaattien välistä sotaa ja

sen motiiveja. Kirjaa pystyn hyödyntämään omassa tutkimuksessani selvittäessäni

kroaattien ja bosniakkien välisiä ihmisoikeusrikkomuksia.

Jeanne Haskinin Bosnia and beyond: the quiet revolution that wouldn`t go quietly (2007),

kertoo Bosnian sodassa tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ennen kaikkea serbien

toimesta. Tutkimus käsittelee myös Kroatian sotaa, mutta pääasiassa tämä teos käsittelee

Bosnian sotaa ja ennen kaikkea Bosnian serbien tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia. Kirjassa

myös tuodaan esille kansainvälisten järjestöjen rooli ja vastuu Bosnian sodan tapahtumista.

Teos antaa erityishuomiota bosniakkeihin kohdistuneesta kansanmurhasta ja ennen kaikkea

Srebrenican tapahtumista.

Helsinki Watchin War Crimes in Bosnia- Hecegovina (1992) on oman tutkimukseni kannalta

merkittävä, jotta tiedän mitä aiheesta on jo kirjoitettu ja mitä ei. Kirjan vuosiluku paljastaa,

että se käsittelee aivan sodan alkuvaihetta. Ja koska teos on julkaistu jo samana vuonna

sodan alkamisesta, myös vuoden loppupuolella tapahtuneet ihmisoikeusrikkomukset eivät

ole sisältyneet teokseen. Kirja käsittelee paitsi Bosnian sodan alkupuolen

17

ihmisoikeusrikkomuksia ja sotarikoksia niin myös muun muassa kansainvälisten järjestöjen

toimintaa sodan aikana ja ihmisoikeusrikkomuksia Kroatian sodassa. Kirjan loppupuolella

käsitellään kansainvälistä lakia koskien sotarikoksia.

Ed Vulliamyn teos Season`s in Hell: understanding Bosnia`s war (1994) käsittelee

Bosniassa tapahtuneita sotarikoksia ja ihmisoikeusrikkomuksia serbien ja kroaattien

toimesta. Kirjassa käsitellään muun muassa terroria ja karkoituksia sekä keskitysleirejä ja

raiskauksia. Teos on tärkeä lisä taustoittaakseni, mitä sodasta on tutkittu ja mitä ei. Teos

käsittelee rikoksia pääasiassa sodan tapahtumien rinnalla kronologisessa

aikajärjestyksessä. Kirjan vuosiluku kertoo, että se julkaistiin ennen sodan päättymistä ja

osa tapahtumista on siten jäänyt julkaisematta.

Roy Gutmanin Kansanmurhan todistaja (1993) kuvailee sodassa tapahtuneita siviileihin

kohdistuneita raakuuksia. Kirja kuvailee uhrien kertomusten pohjalta mitä kauheuksia

sodassa tehtiin. Kirja kuvaa erittäin yksipuolisesti pelkästään serbien tekemiä rikoksia.

Kirjan alussa kerrotaan sodan syistä, joita tekijän mukaan oli vain yksi: Slobodan Milosevic.

Teos on tärkeä tutkimukseni kannalta, koska siinä kerrotaan serbien tekemistä

ihmisoikeusrikkomuksista, jotka ovat enemmistönä myös omassa tutkimuksessani. Teoksen

kanssa täytyy muistaa olla kriittinen, koska tekijän oma mielipide ja näkökulma paistavat

selvästi läpi.

Jotta taustoitukseni Bosnian sodan ihmisoikeusrikkomuksista olisi kattavampi, käytän

Susan L. Woodwardin tutkimusta Balkan Tragedy: Chaos and dissolution after the cold war

(1995) ja Sabrina P. Rametin teosta Balkan Babel: The disintegration of Yugoslavia From

the death of Tito to ethnic war (1996) kuvaamaan sodan taustoja ja tapahtumia. Woodwardin

teos on varsin yleismaallinen tapahtumista kertova opus, joka kertoo tapahtumista hyvin,

mutta taustoitus jää, jos ei vaillinaiseksi niin yksipuoliseksi. Rametin teos taasen keskittyy

enemmän sodan taustoittamiseen. Taustoituksessa on hyvin otettu sodan osapuolet

18

huomioon ja mitkä tekijät johtivat sotaan. Lisäksi kirja avaa sitä, miten kuumennut ilmapiiri

näkyi yhteiskuntaelämässä esimerkiksi musiikissa ja uskonnossa.

1.5 Keskeiset käsitteet

Rikokset ihmisyyttä vastaan ovat lähellä sotarikoksia, mutta eroavat siinä, että tarkoituksena

on tehdä systemaattisia hyökkäyksiä siviilejä kohtaan. Lisäksi ihmisoikeusrikoksia varten ei

tarvitse erillistä sotatilaa, toisin kuin sotarikosten kohdalla. Erittäin usein alueella, jossa

tehdään sotarikoksia, tehdään myös ihmisoikeusrikkomuksia.21

Joukkomurhia esiintyy jokaisessa aseellisessa konfliktissa. Tapahtuma voi syntyä

esimerkiksi, jos taistelu käydään väestörikkaalla asuma-alueella. Joukkomurha voi syntyä

esimerkiksi ilmapommitusten myötä tai maajoukkojen suoran hyökkäyksen johdosta.

Mielivaltaiset hyökkäykset siviilien joukkoon kuuluvat myös kategoriaan. Sodan luonne on

sellainen, että tällaisia tapahtumia syntyy. Monella ihmisellä on luonnollinen tarve vastustaa

tappamista, mutta kun tämä tarve on saatu syrjäytettyä, ihmisistä tulee kylmempiä ja

tappamisesta tulee rutiininomaisempaa.22

Joukkomurhan kuvailuun kuuluu suurten siviilijoukkojen tuhoaminen, johon sisältyy usein

myös paljon väkivaltaisuuksia. Tätä voi tapahtua sattumanvaraisesti tai ainakin ilman

tarkoituksenmukaisuutta. Joukkomurhaa saattaa edeltää uhrien epäinhimillistäminen.

Lisäksi joukkomurhat sisältävät paitsi määrällistä niin myös laadullista tuhoamista.

Laadulliseen tuhoamiseen kuuluu tiettyjen henkilöiden etsiminen ja vangitseminen

poliittisten, kansallisten, uskonnollisten tai etnisten kriteerien perusteella.23

21 Smeulers & Grunfeld 2011, 46. 22 Smeulers & Grunfeld 2011, 70-83.

23 Gellately & Kiernan 2007, 352-355.

19

Pakkotyön määritelmä käsittää sen, että yksilö joutuu tekemään töitä kolmannelle

osapuolelle. Toisekseen ihmiset tekevät töitä rangaistuksen uhalla ja kolmanneksi ihmiset

eivät ole vapaaehtoisesti päätyneet tekemään vaadittuja töitä. Pakkotyö sisältää esimerkiksi

orjuuteen viittaavia tekijöitä kuten vangitsemista. Pakkotyötä ei saa koskaan käyttää

poliittisten tarkoitusten toteuttamiseen, kuten väärien mielipiteiden esittämisestä tai eri

etniseen ryhmään kuulumisesta johtuvaan rangaistukseen.24

Raiskauksella tarkoitetaan seksuaalista kanssakäymistä ilman suostumusta. Raiskaus

tarkoittaa eri asiaa eri ihmisryhmille, joilla jokaisella on omat päämääränsä, ennakkoluulot

ja olettamukset. Raiskaus on oikeudellinen termi, joka on määritelty rikokseksi oikeuden

avustuksella. Poliittiset määritelmät raiskaukselle riippuvat puolueellisista objekteista. He

ajavat oikeudellisen tarkastelun sijaan jonkin ryhmän agendaa. Tämä sisältää monet

agendat hyökkääjän tai uhrin puolestapuhujilta, puolueilta ja liikkeiltä sekä uskonnollisilta

instituutioilta. Moraaliset määritelmät ovat tuomitsevia ja korostavat uhrin näkökulmaa. He

korostavat hyökkääjän epäinhimillistä toimintaa monin sanankääntein, kuten ”hirviö”

tai ”eläin”.25

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt tekevät työtä ihmisoikeuksien valvomisessa ja

yrittämällä lopettaa ihmisoikeusloukkaukset. Kansainväliset organisaatiot toimivat sekä

hallinnollisella, että ruohonjuuritasolla. Julkisuus on tärkeää toiminnan kannalta, jotta

järjestöt pystyvät toimimaan ihmisoikeuksien puolustajina. Maailmanlaajuisesti tärkeät

ihmisoikeusjärjestöt ovat syntyneet pääosin kansalaistoiminnan ansiosta eikä hallitusten

toiminnan avulla. Nämä ei-hallinnolliset organisaatiot eli kansalaisjärjestöt kiinnittävät

24 International Labour Office 2012, 19. >https://ebookcentral-proquest-

com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-ebooks/reader.action?docID=1069400&ppg=19> 18.3.2017. 25 Savino,John O,Turvey, Brent E, Baeza,John J 2005, 1-9. >http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzExNzE1M19fQU41?sid=4cb99623-3af9-4a7f-8aba-26dc512114fd@sessionmgr4007&vid=0&format=EB&rid=1> 21.7.2017.

https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-ebooks/reader.action?docID=1069400&ppg=19


http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzExNzE1M19fQU41?sid=4cb99623-3af9-4a7f-8aba-26dc512114fd@sessionmgr4007&vid=0&format=EB&rid=1

http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzExNzE1M19fQU41?sid=4cb99623-3af9-4a7f-8aba-26dc512114fd@sessionmgr4007&vid=0&format=EB&rid=1

20

huomiota hallitusten toimintaan ja painostavat heitä noudattamaan ihmisoikeussäädöksiä.

Esimerkkejä tällaisista organisaatioista ovat Amnesty International sekä Human Rights

Watch.26

2. Ihmisoikeusrikkomusten muodot

2.1 Etninen terrori

Nikolic-Ristanovicin mukaan naiset kärsivät sodassa hyvin usein, koska heillä ei ole aseita

puolustaa itseään. Naisten paikka oli kotona, koska heillä ei ollut liikkuvaa elämäntapaa. He

eivät pystyneet muuttamaan ja pelastamaan itseään, koska he olivat liian heikkoja

muuttamaan, tai heillä oli pieniä lapsia huollettavana. Terrori kohdistui usein naisiin, koska

he edustivat miehiä, jotka olivat taistelemassa. Ja taisteluissa vihollinen oli tuhottava.

Hyökkäykset naisia vastaan tehtiin myös, koska haluttiin kohdistaa aggressio suoraan

heihin tai vaihtoehtoisesti kokonaiseen etniseen ryhmään. Erityisessä vaarassa olivat

naiset, jotka omistivat kaksoiskansalaisuuden. Ei ollut tavatonta, että naisiin kohdistui

loukkauksia eri etnisiin ryhmiin kuuluvilta sukulaisilta. Naiset, jotka lähettivät lapsensa

turvaan, saivat kokea tunkeutujien kostotoimet, jotka sisälsivät hyvin usein raiskauksia tai

murhia.27

Terrorin motiivina oli pelottaa ihmisiä muuttamaan pois jonkin etnisen ryhmän hallitsemalla

alueella. Terroria suoritettiin sattumanvaraisesti tai systemaattisesti. Alueilla missä oli

taisteluita, sotilaat olivat päättäväisempiä tuhoamaan kuin karkottamaan ihmisiä.

26 Human Rights nettisivu >http://www.humanrights.com/voices-for-human-rights/human-

rights-organizations/non-governmental.html > 12.11.2016.

27 Nikolic-Ristanovic 2000, 85-91. > http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzU1ODY3X19BTg2?sid=81b624aa-0b91-4ede-bc8f-679baa0115fd@sessionmgr103&vid=0&format=EB&rid=1 > 15.2.2017

http://www.humanrights.com/voices-for-human-rights/human-rights-organizations/non-governmental.html


http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzU1ODY3X19BTg2?sid=81b624aa-0b91-4ede-bc8f-679baa0115fd@sessionmgr103&vid=0&format=EB&rid=1


21

Vastaavasti alueilla missä oli alunperin jokin etninen ryhmä hallinnassa, paikalliset poliisit tai

puolisotilaalliset ryhmät saattoivat keskittyä enemmän väestön pelotteluun ja

karkottamiseen. Naiset olivat helppoa ”riistaa”, koska he eivät pystyneet puolustamaan

itseään ja lisäksi heidän puolisonsa saattoi olla taistelutantereella vihollisen puolella. Terrori

ylipäätään kohdistettiin muihin kuin hallitsevassa asemassa olevaan etniseen ryhmään ja

haluttiin varmistaa täydellinen kontrolli alueella. Lisäksi terrorin taustalla oli myös aitoa

vihaa, jota oli levitetty jo ennen sotaa propagandakoneistojen voimin varsinkin Serbiasta ja

Kroatiasta. Sota rikkoi perhesuhteita ja sukulaissuhteita ja monikulttuurisuus oli historiaa.

Terroria kohdistettiin läheisiinkin sukulaisiin vain koska he sattuivat edustamaan toista

etnistä ryhmää.

23- vuotias muurari Kuljanin kylästä erotettiin työstään toukokuussa 1991. Hän huomasi,

että Bosnian serbit systemaattisesti laittoivat dynamiittia ei-serbien asuntoihin, tekivät

ratsioita ja tyhjensivät taloja. Kylän 180: stä talosta yli 120 koki saman kohtalon. Jotkut

entiset Banja Lukan alueen asukkaat tunnistivat miehiä punaisessa kuorma-autossa, joka

säännöllisin väliajoin terrorisoivat asukkaita. Serbialaisen naisen mukaan, joka muutti pois

alueelta muslimimiehensä kanssa, kertoo että 15-20 univormupukuista miestä punaisen

kuorma-auton kyydissä aiheuttivat hävitystä. He poimivat jonkun kadulta kyytiin ja

hakkasivat hänet tai vaihtoehtoisesti hakkasivat jo kadulla.28

Janjan kaupunki oli Bosnian serbien hallinnassa toukokuusta 1992 alkaen ja siitä lähtien oli

ilmaantunut tietoja raiskauksista ja siviilien tappamisista. Muslimien omaisuutta on

pommitettu maan tasalle. Myös aseistetut serbit olivat osallistuneet tapauksiin. Tammikuun

lopulla muslimipariskunta oli ammuttu poliisin toimesta, koska nämä olivat piileskelleet heitä.

Serbeihin kuulumattomat väestöryhmät järjestivät mielenosoituksen väkivaltaa vastaan ja

tilaisuudessa yksi muslimi mielenosoittaja sai surmansa. Tämän jälkeen monet ei-serbit

28 War Crimes in Bosnia-Hercegovina: UN Cease-Fire Won`t Help Banja Luka, Human Rights Watch/Helsinki

June 1994 Volume 6, Issue 8.> https://www.hrw.org/legacy/reports/1994/bosnia2/> 5.2.2017.

https://www.hrw.org/legacy/reports/1994/bosnia2/

22

päättivät jättää kaupungin ja muuttaa muualle. Serbit järjestivät kuljetuksia, jos matkustajat

päättivät muuttaa muualle ja vaativat vastikkeeksi rahaa. Helmikuussa Bosnian hallituksen

radio tiedotti, että 60 muslimia ja kroaattia on pakolla siirretty Bosnian serbien armeijaan ja

heitä on käytetty miinojen raivaamiseen.29

5. heinäkuuta 1994 serbien hallitsemilla alueilla Bosniassa uniformupukuiset serbit

hakkasivat ainakin 40 muslimia ja kroaattia, jotka jonottivat YK:n pakolaisten suurlähettilään

oven ulkopuolella rekisteröidäkseen itsensä ulos alueelta. Poliisit väijyivät pusikossa

aamuun asti ja hakkasivat jokaisen, joka yritti palata jonottamaan. Samalla Bosnian serbien

on raportoitu siirtäneen satoja muslimeja ja kroaatteja etulinjaan töihin alueille, missä

Bosnian hallituksen joukot ja Bosnian serbit taistelivat. He joutuivat lapioimaan kaivantoja ja

kantamaan ammuksia. Tosin tähän syyllistyi myös Bosnian hallituksen joukot.30

Siviileihin Banja Lukan alueella kohdistui satunnaista väkivaltaa ilman poliisin suojelua.

Maaliskuussa 1994 72- vuotias musliminainen menetti silmänsä ja kuulonsa

hyökkäyksessä. Samoihin aikoihin mies ammuttiin kuoliaaksi yrittäessään ajaa kotinsa

ryöstäjiä pakosalle. 29. maaliskuuta katuväkivalta oli merkittävää Prijedorin

pikkukaupungissa. Kun Bihacin alueella kaatuneita Bosnian serbisotilaita kannettiin

Prijedoriin, serbisiviilit hyökkäsivät toisia etnisiä ryhmiä vastaan. Noin 20 henkilön arvellaan

kuolleen. Kesäkuussa kaksi romanilasta hakattiin satunnaisesti ja heidän vanhempiaan

29 Amnesty Internationalin raportti Bosnian serbien edustajalle Radovan Karadzicille, Bosniassa toimivien

serbijoukkojen komentajalle Ratko Mladicille sekä poliisipäällikkö Sef Milicijelle 11.2.1993.AI Index: EUR

63/04/93,1, UA/SC.> https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/004/1993/en/> 7.2.2017.

30 Amnesty Internationalin raportti AI Index: EUR

63/15/94,1. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/015/1994/en> 24.1.2017.

https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/004/1993/en/


23

uhkailtiin. Useita todisteita on myös siitä, kuinka romanien koteihin hyökättiin

automaattiaseilla.31

Bosnian Krajinassa Banja Lukassa ja Prijedorissa sekä lähialueilla 150-200 kotia, kauppaa

ja moskeijaa poltettiin tai räjäytettiin dynamiitilla joka päivä. Monet pikkukaupungit

tyhjennettiin ja kodeistaan ajettujen määrä kohosi 500 000:n henkilöön. Alueen paikalliset

serbijohtajat organisoivat terrorin. Banja Lukan kaupungissa yölliset murhat ja tuhopoltot

olivat tavallisia.32

Bosnian serbien järjestelmällinen ja laskelmoitu terrori oli mittakaavassaan omaa

luokkaansa. Paikalliset poliisit olivat osana terrorijärjestelmää ja toimivat yhteistyössä

Chetnikkien ja muiden vapaaehtoisjoukkojen kanssa. Kukaan vähemmistöjen edustaja ei

ollut turvassa terrorilta. Poliisit ryöstivät koteja ja pelottelivat ihmisiä kaduilla. Samalla

alueiden paikalliset serbijohtajat rajoittivat vähemmistöjen liikkumista ja kielsivät serbejä

olemasta yhteydessä muihin väestöryhmiin. Tämä politiikka muutti etnisiä rajoja ympäri

Bosniaa, koska pakolaiset siirtyessään muualle Bosniaa, aiheuttivat he melkoisen

alueellisen etnisen epätasapainon. Ennen etnisesti sopusuhtainen Bosnia jakaantui

kolmeen osaan, jossa kussakin monikulttuurisuus oli historiaa.

2.2 Vähemmistöjen syrjintä

Kun sota alkoi Bosniassa 1992, Mostarin alueen serbejä lähti pois paikkakunnalta. Monien

heistä sanottiin kuuluvan Jugoslavian kansan armeijaan, joita oli ahdisteltu ja häädetty pois

31 Pääsihteerin huomautus turvallisuuskomitean yleiskokouksessa 4.11.1994.

A/49/641S/1994/1252,6. >https://documents-dds-

ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/N94/434/11/PDF/N9443411.pdf?OpenElement> 28.1.2017

32 Vulliamy 1994, 91-94.

https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/N94/434/11/PDF/N9443411.pdf?OpenElement


24

paikallisten johtajien johdosta. Heidän tilalleen saapui noin 16 000 Bosnian muslimia, jotka

olivat lähteneet pakoon sotaa muilta alueilta. Alkuvuodesta 1993 muslimeja oli

systemaattisesti häädetty pois työpaikoiltaan kroaattien johdosta. Noin 10 000 muslimia,

jotka olivat muuttaneet Mostariin pakolaisina, saivat kielteisen päätöksen jäädä asumaan

hylättyihin asuntoihin ja heidän tulisi siirtyä koteihinsa tai keskuksiin. Kaupungin kroaatit

antoivat heille kuukauden aikaa siirtyä pois.33

Kroatialaiset lähteet kertovat, että 14. ja 15. huhtikuuta muslimijoukot hyökkäsivät kyliin

Konjicin kaupungin ympärillä, josta he karkottivat kroaatti asukkaat. Lähteet kertovat myös,

että Travnikissa ja Zenicassa oli järjestetty joukkopidätyksiä kroaateille muslimien johdosta.

Satoja kroaatteja lähti pakoon muslimijoukkojen tieltä.34

Marko ja Velibor Lalovi, serbejä Sarajevosta, olivat joutuneet pidätetyiksi heidän

kieltäydyttyään aseellisesta palveluksesta. Ei ole tietoa, oliko heidät todettu syyllisiksi

oikeudenkäynnissä. Tietojen mukaan heidät oli siirretty eturintamalle kaivamaan kuoppia.

Heille ei aseistakieltäytymisen jälkeen harkittu vaihtoehtoa toimia siviilipalveluksessa

taisteluiden aikana.35

Prijedorin alueella suurin osa merkittävistä henkilöistä, jotka eivät kuuluneet

serbipuolueeseen ja etniseen ryhmään, tapettiin. Etniset puhdistukset jatkuivat koko sodan

33 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle 6.9.1993.E/CN.4/1994/8,2.> https://documents-dds-

ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/852/74/PDF/G9385274.pdf?OpenElement> 1.2.2017. 34 Amnesty Internationalin raportti Bosnian kroaattien edustajalle toveri Bobanille, Kroatian

puolustuskomitean johtajalle Milivoj Petkovicille sekä Bosnia-Herzegovinan presidentti Alija Izetbegovicille

26.4.1993.AI Index: EUR

63/11/93,1,UA/SC. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/011/1993/en/ >2.2.2017

35 Amnesty Internationalin raportti 22.3.1994. AI Index: EUR

63/06/94,1. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/006/1994/en > 3.2.2017.

https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/852/74/PDF/G9385274.pdf?OpenElement




25

ajan ja lopulta vain kourallinen muslimeita ja kroaatteja jäi serbien hallitsemalle alueelle.

Paikalliset serbit eivät olleet halukkaita osallistumaan puhdistuksiin. Merkittävä rooli

puhdistuksissa oli propagandalla, jota järjestettiin Belgradista käsin. Puolisotilaalliset

järjestöt ja ultranationalistit Serbiasta osasivat manipuloida paikallisten serbien

ajatusmaailman.36

Syrjintä oli osa etnistä puhdistusta ja se alkoi heti kun sota Bosniassa käynnistyi. Syrjinnälle

tyypillistä oli erottaa toiseen etniseen ryhmään kuuluvia työpaikoilta ja rajoittaa heidän

liikkumistaan kaupungilla. Paikallisia omaan etniseen ryhmään kuuluvia kiellettiin olemasta

tekemisissä muiden kanssa, koska he olivat vihollisia. Liikkumisen rajoittamisella haluttiin

kontrolloida heidän tekemistään ja varmistaa, että he eivät tekisi mitään vaarallista.

Paikalliset hallinnon johtajat uskoivat vilpittömästi, että heidän etniseen ryhmäänsä kohdistui

kansanmurhan uhka, ja he halusivat varmistaa, että näin ei kävisi. Kroatiasta ja Serbiasta

käsin ohjailtiin tätä ajatusmaailmaa, jonka tarkoituksena oli liittää omat etniset alueet

emämaahan. Mielivaltaiset pidätykset olivat jokapäiväisiä ja ne saattoivat johtaa esimerkiksi

pahoinpitelyihin tai kyydityksiin keskitysleireille.Syrjintä oli varsinkin serbien ja kroaattien

toimesta paikoin hyvin järjestelmällistä, jossa etninen tausta ratkaisi oikeuden asua ja elää

tietyllä alueella.

2.3 Pakkokarkoitukset

Ei-serbien karkottaminen Banja Lukan alueelta suunniteltiin ja toteutettiin Bosnian serbien

johtajien johdosta. Byrokraattisia instituutioita perustettiin helpottamaan karkotuksia ja

julkiset julistukset ei-serbien tekemisestä toisen luokan kansalaisia osoittaa

suunnitelmallisen ja systemaattisen lähestymistavan kohti etnisesti “puhdasta” tasavaltaa.

Kaikki serbeihin kuulumattomien Banja Lukan alueelta täytyi hankkia todistusaineistoja

ennen kuin he saivat poistua alueelta. Dokumentit eivät sisältäneet oikeutta palata alueelle

36 Burg & Shoup 1999, 173-174.

26

ja olivat voimassa kuukauden päivät saapumisesta. Dokumenttien tuli sisältää selvitykset

Bosnian serbien sisä- ja puolustusministeriltä ja myönnytykset että kaikki yksityisomaisuus

oli vapaaehtoisesti jätetty tasavallan omistukseen.37

Muslimien karkottamisessa serbien hallinnoimassa osassa Bosniaa, käytettiin Haskinin

analyysin mukaan monenlaisia metodeja. Joskus heidän ei sallittu käyttää autoa

matkustamisessa, kun taas toisaalla saatettiin estää heidän puhelunsa muualle kuin

postitoimistoon. Muslimeilta kiellettiin joukkokokoontumiset ja kaikenlainen propaganda,

mikä saatettiin tulkita serbivihamieliseksi. Monet muslimit kääntyivät serbien puolelle

pelätessään elämänsä puolesta. Karkottamisen tehostamisessa serbit käyttivät asuntojen

polttamista sekä ryöstelyä. Haskinin mukaan serbit yrittivät väittää, että karkotetut eivät

olleet pakolaisia vaan vihollisen osapuolia, ja että tämän tyylistä karkottamista tapahtuu

jokaisessa sodassa.38

Etnisten puhdistusten toteuttaminen oli helpompaa alueilla missä yksi etninen ryhmä oli jo

valmiiksi hallitseva. Alueilla missä serbeillä oli paikallishallinto hallussaan, oli helppoa

organisoida muiden etnisten ryhmien pakkosiirrot. Byrokratian tueksi karkottamisessa

käytettiin usein terroria. Terrorin tarkoituksena oli pelästyttää ihmiset ja saada heidät

lähtemään pois alueilta. Terrori kohdistui joko siviileihin tai vaikutusvaltaisiin vähemmistöjen

edustajiin, mutta motiivi oli sama. Bosnian serbialueilla paikallishallinto osallistui

häikäilemättömästi muiden etnisten ryhmien karkottamiseen. He halusivat mahdollisimman

37 War Crimes in Bosnia-Hercegovina: UN Cease-Fire Won`t Help Banja Luka, Human Rights Watch/Helsinki

June 1994 Volume 6, Issue 8. >https://www.hrw.org/legacy/reports/1994/bosnia2/ >1.2.2017.

38 Haskin 2006, 75-76. > https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-

ebooks/reader.action?docID=318740 >10.2.2017.


https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-ebooks/reader.action?docID=318740


27

nopeasti hankkiutua eroon serbeihin kuulumattomasta väestöstä, koska sotatilanteessa

muslimit ja kroaatit olisivat saattaneet kääntyä heitä vastaan.

Kun puhdistukset olivat täydessä käynnissä heinäkuussa 1992, Bosnian serbit karkottivat

Gutmanin mukaan siviilejä valloitetuilta alueilta karjankuljetusvaunuilla. Junissa ei ollut

hygieniahuoltoa eikä likemmin vettä ja ruokaa, vaikka matka saattoi kestää useita päiviä.

Todistajien arvioiden mukaan tällä tavalla karkotettuja olisi ollut noin 20 000 yhden

kuukauden aikana. Tällaisten kuljetusten ongelmana oli tulitaukojen järjestäminen sodan

osapuolten kesken, jotta matkustajat saataisiin turvallisesti perille.39

Kaikki muslimit eivät lähteneet Vulliamyn mukaan välittömästi. Taloista liehui valkoisia viirejä

ja ikkunat oli naulattu kiinni. Se oli heidän ainoa vaihtoehtonsa, mikäli he halusivat jäädä,

sillä muuten Bosnian serbit olisivat polttaneet kylät maan tasalle. Banja Lukassa jäljelle

jääneet saattoivat joutua luovuttamaan omaisuutensa serbeille täysin sattumanvaraisesti.

Paikalliset serbit halusivat korvata muslimiväestön serbeillä ja toivoivat viikon aikana 20 000

ihmisen vaihtavan paikkaa. Tarkoituksena oli tehdä muslimien elämä niin sietämättömäksi,

että he olisivat valmiita maksamaan muuttamisesta.40

Osa muslimeista ei halunnut lähteä Vulliamyn mukaan pakoon, koska he toivoivat yhtenäistä

Bosnia-Herzegovinaa. Bosnian hallitus ei myöskään kannustanut muslimeita lähtemään

pois, vaikka tiesi hyvin, että väkivalta oli mahdollista. Bosnian serbit eivät kokeneet

yhtenäistä Bosniaa enää vaihtoehdoksi vaan halusivat liittää serbialueet Suur-Serbiaan.

Tämän takia he halusivat korvata alueen muslimiväestön serbeillä, jotka olivat lähteneet

sotaa pakoon muualla Bosniassa. Olen itse sitä mieltä, että serbien järjestelmällisen

vähemmistöjen karkoittamisen aiheuttamat vahingot olisivat olleet jossakin määrin

39 Gutman 1993, 84-88. 40 Vulliamy 1994, 91-94.

28

vältettävissä, mikäli Bosnian hallitus olisi suhtautunut asiaan asianmukaisella vakavuudella

ja pyrkinyt evakuoimaan ihmisiä. Serbien karkoittamispolitiikka oli todella läpinäkyvää ja

järjestelmällistä.

Prijedor oli kaupunki, jonka 120 000 asukkaasta 65 000 oli muslimeita ja 10 000 kroaattia.

Tammikuussa 1993 todettiin, että vain noin 10 000 muslimia ja kroaattia asui kaupungissa.

Reznikin pakolaisleirissä asukkaat kertovat, että heitä oli uhkailtu naapurien johdosta.

Lisäksi muslimien oli mahdotonta löytää töitä. Kaduilla heitä peloteltiin ja terrorisoitiin ja he

eivät enää uskaltaneet käyttää julkisia ravintoloita. Lisäksi heidän kotejaan tuhottiin ja

heidän täytyi muuttaa sukulaisten luokse. Raporttien mukaan jopa maltillisten serbien täytyi

lähteä.41

Sodan lopussa karkotettujen muslimien kokonaismäärä Bosnian serbien hallitsemilla

alueilla nousi yli 700 000 henkeen. Ulkomaille pakolaisiksi päätyneitä ihmisiä kaikista

etnisistä ryhmistä arvioitiin olevan noin 1,2 miljoonaa. Bosnian serbit rohkaisivat Bosnian

hallituksen alueella eläviä serbejä muuttamaan heidän hallitsemilleen alueille ja samaa

tekivät myös kroaatit. Bosnian hallitus ei yrittänyt samaa ja muslimit halusivat edelleen

yhtenäistä Bosnia-Herzegovinaa.42

Karkoitusten tarkoituksena oli toteuttaa etnistä puhdistusta. Bosnian serbien karkoittama

väkimäärä on selvästi suurin, mutta myös Bosnian hallituksen joukot aiheuttivat massiivisen

väkimäärän karkoittamisen. Kaikki sodan osapuolet käyttivät karkoitusta sodan aikana sama

päämäärä mielessään eli tavoite etnisestä yhtenäisestä alueesta. Bosnian serbit ja kroaatit

eivät enää sodan lähestyessä ja alettua haaveilleet yhtenäisestä Bosniasta vaan halusivat

41 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian

alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,8. > https://documents-dds-

ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement > 12.1.2017. 42 Burg & Shoup 1999, 169-172.



29

liittää alueet missä heidän etnistä ryhmää asusti omaan yhteen isoon valtioon. Tähän

ajatusmaailmaan ei sopinut, että alueilla asui runsaasti eri etnisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä.

Bosniakit taas katkeroituivat sodan aikana sekä kroaatteihin että serbeihin ja alkoivat

käyttää samoja menetelmiä kuin hekin. Bosnian hallituksen puolella taistelleiden

mujahidisotilaiden motiiveina oli tehdä Bosniasta islamilainen valtio ja karkoittaa

vääräuskoiset. Karkoituksien luonne oli hyvin järjestelmällinen alueilla missä jokin etninen

ryhmä oli jo enemmistönä. Alueet, joissa esiintyi taisteluita, karkoitukset olivat verisiä ja

mielivaltaisempia.

2.4 Pakkotyö yleisissä tehtävissä

Serbeihin kuulumattomia miehiä ja naisia vietiin pakkotyöhön Bosanska Krajinaan ja

Bijeljinaan. Heidän tehtäviinsä kuului kaivaa taisteluhautoja etulinjassa, kaataa puita, siivota

katuja ja muuta vastaavaa. Palkkaa ja muuta hyödykkeitä he eivät saaneet. Eräs 53- vuotias

varaston hoitaja Banja Lukan alueelta kertoi, miten hänen ja 11 muun pakkotyöhön siirretyn

tuli joka päivä saavuttaa 10 metrin verran polttopuuta, jota varten he työskentelivät 8-10

tuntia vuorokaudessa. Työskenneltyään 25 päivää yhtäjaksoisesti, hänen terveytensä ei

kestänyt enempää vaan hänen oli pakko piiloutua. Hän paljastui eräälle 37- vuotiaalle

kahvilanpitäjälle, joka kysyi tämän papereita. Hän päätyi lopulta erään naisen kahvilaan

töihin, jossa hänen tuli työskennellä 7-8 tuntia päivässä siivoten katuja. Seitsemän

kuukauden kuluttua neljä poliisimiestä ja sotilasosaston johtaja lupasivat helpotuksia

jokaiselle miehelle, jolla oli näyttää lääkärintodistus. Jokainen joka näytti

lääkärintodistuksen, vietiin etulinjaan kaivamaan kuoppia.43

43 “Ethnic cleansing” continues in Northern Bosnia” November 1994, Human Rights Watch/Helsinki Vol. 6,

No. 16, 21-23. > https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/BOSNIA94N.PDF > 20.1.2017.

https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/BOSNIA94N.PDF

30

Karkotettujen henkilöiden mukaan Bijeljinan alueella paikalliset serbiauktoriteetit pakottivat

muslimeita kasvattamaan viljelykasveja. Eräs maatilallinen työskenteli normaalisti sodasta

huolimatta pelloilla. Bosnian serbiarmeija saapui usein paikalle ja otti ruokaa niin paljon kuin

halusi ilman maksua. Keväällä 1993 serbit ilmoittivat, että välttääkseen armeijaan

joutumisen maataloustyöntekijöiden tulisi lahjoittaa tietty määrä viljelyskasveja heille.

Tilalliset saivat jakaa vastuun keskenään. Vuonna 1994 serbit ilmoittivat, että jokaisen tilan

tulisi työskennellä kolmella pellolla armeijan hyväksi. Serbisiviilit saapuivat viimeisen kahden

vuoden aikana pelloille ja ottivat mitä halusivat. Usein heillä oli aseistettu vartija mukanaan.

Monia tilallisia solvattiin, hakattiin, heidän taloja ryöstettiin ja karkotettuja serbejä muutti

heidän tilalleen.44

Pakkotyön kriteerit täyttyvät selkeästi Bosnian sodassa. Siviilien vieminen työleireille,

vastoin tahtoa, rikkoi ihmisoikeuksia selvästi. Havainnoista voi päätellä, että työleireillä

olevia saatettiin kohdella kuitenkin olosuhteisiin nähden hyvin. Verrattuna esimerkiksi

keskitysleirillä oleviin, heitä ei pahoinpidelty yhtä paljon, johtuen ehkä osittain siksi, että

leirien ylläpitäjät tarvitsivat työntekijöitä tekemään töitä. Lisäksi työleiriläiset tuottivat ruuan,

jota leirien vartijat ja ylläpitäjät söivät. Työntekijöitä kannatti pitää hengissä. Kohtelu saattoi

riippua myös alueella olevien vartijoiden taustoista. Esimerkiksi Bosnian serbiarmeijan sekä

HVO:n, Kroatian puolustusjoukkojen, sotilaat kohtelivat vankeja keskimäärin paremmin kuin

yksikään puolisotilaallisen järjestön edustaja. Pakkotyöleireille ei viety ihmisiä

järjestelmällisesti, vaan lähinnä armeijan tarpeiden mukaan.

3. Keskitysleirit ja väkivalta

44 “Ethnic cleansing” continues in Northern Bosnia” November 1994, Human Rights Watch/Helsinki Vol. 6,

No. 16, 28. > https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/BOSNIA94N.PDF > 20.1.2017.


31

Heinäkuun lopusta joulukuun loppuun 1992 Punainen Risti rekisteröi, että keskitysleirejä

olisi yhteensä noin 50 ja vankeja niissä noin 10 800, joista noin 5500 oli vapautettu Punaisen

Ristin valvonnan alaisena ja siirretty pakolaisleireille ja turvallisille alueille. Huhujen mukaan

leirejä olisi ollut paljon enemmän mutta näitä ei pystytty vahvistamaan. Sodan osapuolet

eivät päästäneet punaisen ristin työntekijöitä kaikille keskitysleireille vastoin julkista

sanomaa. Leireillä olleista erittäin pieni osa oli sotavankeja. Vankeja, jotka paljastivat

Punaiselle Ristille tietoja leirien olosuhteista, teloitettiin. Lisäksi vankeja siirrettiin leireiltä

toiselle, kun tieto Punaisen Ristin tarkastuksista tuli varmaksi.45

Helsinki Watchin mukaan vangit jaettiin Bosnian serbien toimesta kolmeen luokkaan.

Ensimmäisessä olivat paikalliset Bosnian muslimipuolueeseen kuuluvat jäsenet, joita

syytettiin serbien vastaisen toiminnan organisoinnista. Toiseen kategoriaan kuuluivat

sotilaat. Näihin kahteen ryhmään kuuluvia kuulusteltiin ja siirrettiin Manjacan keskitysleirille.

Kolmas kategoria käsitti syyttömät eli valtaosin naiset ja lapset, jotka siirrettiin Trnopoljen

leirille.46Sotilaskategoriaan kuului melko laaja miesmäärä 18-60 ikäisistä. Lisäksi siellä

saattoi olla myös nuorempiakin tai vanhempia, mikä ei ilmene Helsinki Watchin analyysistä.

Keskitysleireillä suoritettiin kastraatioita paitsi uhrin kuoleman jälkeen, niin myös silloin kun

uhri oli elossa ja tämä suoritettiin erilaisten terävien esineiden avulla. Omarskan leirillä

serbivartijat pakottivat uhreja puremaan toisiltaan sukupuolielimet irti ja joissakin

tapauksissa myös syömään ne. Kuolleita kastroitiin pitkälti niiden psykologisten vaikutusten

johdosta. Semikastraatiossa uhreja kidutettiin esimerkiksi leikkaamalla kivespussit irti tai

sitomalla kivekset johdolla kiinni jolloin ne voitiin repiä hohtimilla. Lisäksi sukuelimet

saatettiin ympärileikata sotilaspuukoilla. Eräs muslimimies, joka eli Kozaracissa lähellä

Prijedoria, vangittiin Chetnikkien toimesta Keratermin ja Omarskan leireille missä häntä

pahoinpideltiin. Hän näki, miten vartijat laittoivat joitakin vankeja leikkaamaan sukuelimiä

toisiltaan. He kaikki kuolivat myöhemmin. Eräs toinen muslimimies Omarskan leiriltä kertoi,

että häntä lyötiin jokaiseen ruumiinosaan mutta erityisesti kiveksille. Apuna vartijat käyttivät

puukeppejä, saappaita, putkia ja metallipatukoita. Samalla vartijat huusivat: "Et enää

45 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,8.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement> 15.6. 2017. 46 Human Rights Watch 1992, 66.



32

koskaan tee yhtään enempää muslimilapsia!" Muslimeita pakotettiin puremaan toistensa

kiveksiä irti, harrastamaan seksiä ja suuseksiä toistensa kanssa. Erityisesti perheenjäsenet

olivat miehen mukaan alituisessa vaarassa. Naisvankeja raiskattiin paitsi serbisotilaiden niin

myös muslimivankien toimesta.47

Gutmanin mukaan Omarskan leiriä voitiin kutsua kuolemanleiriksi. Omarska oli yksi

paikallisen serbimiliisin järjestämistä leireistä, jossa oli Gutmanin mukaan vankeina myös

niitä, jotka olivat taistelleet Bosnian serbejä vastaan. Gutmanin mukaan kukaan vanki ei

tiennyt, kuka leiriä johti. Leirillä oli paitsi muslimeja ja kroaatteja niin myös serbejä, jotka

olivat kieltäytyneet asevelvollisuudesta. Gutmanin mukaan leirille ei myönnetty vierailuja,

koska se sijaitsi ”vaara-alueella”, vaikka junat kulkivat tavalliseen tapaan Omarskan halki.48

Olen Gutmanin kanssa amoilla linjoilla Omarskan suhteen. Leiriä eivät johtaneet

ammattisotilaat, vaan muut sotilashenkilöt, jotka yleisesti ottaen olivat toimissaan raaempia

ja silmittömämpiä kuin vakinaiset sotilaat kurittomuuden vuoksi. Gutman ei itse avaa, miksi

leiriä ei pidetty avoimena, mutta jos ihmisoikeusjärjestöjä ei päästetty tarkastamaan

tilannetta, niin on aihetta pelätä leirin olosuhteita ja toimintaa.

29-vuotias mies yhdessä muiden sotaikäisten miesten kanssa vangittiin Grapskan alueella

1992 Jugoslavian kansanarmeijan ja serbien puolisotilaallisten joukkojen toimesta. Noin 500

henkilöä siirrettiin keskitysleireille Doboijiin ja Kroatian puolella Stara Gradiskaan. Leireillä

miehiä kuulusteltiin rajusti, hakattiin puupölkyillä, kaapeleilla ja kivääreillä ja annettiin koirien

hyökätä vankien kimppuun. Viikkoja myöhemmin hänet siirrettiin Manjacan leirille

pakkotyöhön, jossa töitä tuli tehtyä 12-15 tuntia vuorokaudessa. Joulukuun 15 päivä hänet

ja 130 muuta vankia siirrettiin Kulaan, Serbian hallitsemalle osalle Sarajevoa. Miehen

mukaan saapumisensa jälkeen heitä hakattiin ensimmäiset neljä päivää. Sen jälkeen heidät

47 Kansainvälisen Koulutuskehittämiskeskuksen selvitys Ihmisoikeuskomitealle ihmisoikeustilanteesta vangitsemisen ja vankeuden yhteydessä 21.2.1995. E/CN.4/1995/NGO/42,1-4.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G95/112/79/PDF/G9511279.pdf?OpenElement> 19.6.2017. 48 Gutman Roy 1993, 81-83.



33

vietiin etulinjaan kuoppia kaivamaan yötä päivää. Heitä pahoinpideltiin sekä fyysisesti, että

verbaalisesti ja vettä he eivät juurikaan saaneet.49

Kesäkuussa 1992 lukemattomat muslimit ja kroaatit, miehet, naiset ja lapset,

pidätettiin Bosanski Novin alueella. Miehet erotettiin muista ja heidät laitettiin stadionille.

Silminnäkijät uskoivat, että paremmin koulutetut ja yhteiskunnallisesti tärkeät henkilöt olivat

haluttuja keskitysleireille. 9.kesäkuuta serbisotilaat, paikalliset miehet mukaan luettuna,

vangitsivat joitakin satoja ihmisiä Blagajin kylästä, joka oli suurelta osin muslimien asuttama.

Useimmat heistä pakotettiin junavaunuihin, joissa heitä vietiin 200 kilometrin

matkan verran Doboijiin. Naiset, lapset ja yli 60 vuotiaat miehet laitettiin eri junavaunuihin,

joissa he saattoivat matkustaa Bosnian muslimien hallitsemille alueille. Miehiä kuljettanut

juna siirtyi Bosanski Noviin, jossa heidät sijoitettiin jalkapallostadionille. Jotkin heistä

joutuivat olemaan siellä 48 päivää. Paikalla olijoiden mukaan heille annettiin ruokaa niukalti

ja pahoinpitelyt olivat jokapäiväisiä. Eräs 50 vuotias erotettiin joukosta olemalla

"epänormaali" tai "vammainen" ja hakattiin nurmikolle sotilaspoliisien toimesta pampuilla.50

Sarajevon alueella oli myös Bosnian hallituksen toimesta järjestetty keskitysleirejä lähelle

eturintamaa. Leireillä oli vaikeaa huolehtia sotilaiden asiallisesta käyttäytymisestä vankeja

kohtaan. Eräs serbi yritti lähteä pakolaiseksi Bosnian hallituksen alueelta maaliskuussa

1993, mutta hänet vangittiin YK:n egyptiläisten rauhanturvaajien toimesta. Tämän jälkeen

hänet siirrettiin Hrasnicaan eturintamalle pakkotöihin. Toukokuussa 1993 hänet siirrettiin

takaisin Dobrinjaan mistä hänet oli vangittukin. Siellä hän vietti eristyssellissä yhdeksän

vuorokautta, jonka aikana häntä pahoinpideltiin vartijoiden toimesta. Tämän jälkeen hänet

siirrettiin Bosnian hallituksen yleiseen sotavankien keskityspaikkaan, missä hän vietti kolme

päivää vartijoiden pieksämänä eristyssellissä. Eristyssellistä hänet vietiin parakeille, missä

hän pääsi muiden vankien joukkoon. Siellä hän vietti aikaa neljä ja puoli kuukautta

49 Bosnia-Hercegovina: Sarajevo,October 1994,Vol 6,No 15. https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/BOSNIA94O.PDF >13.6.2017 50 Amnesty Internationalin suositukset kaikille konfliktin osapuolille 22.10.1992. AI Index EUR 63/001/1992, 15-38. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/001/1992/en/ > 8.6.2017.

https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/BOSNIA94O.PDF


34

katastrofaalisissa olosuhteissa. Väkivalta oli jokapäiväistä ja siihen osallistuivat myös

Bosnian armeijan sotilaat, jotka olivat syystä tai toisesta siirretty vankeuteen.51

Bosnian hallitus väitti, että elokuussa 1992 3 000 vankia pidettiin Prijedorissa Bosnian

serbien toimesta. Kaikki nämä siirrettiin myöhemmin Omarskaan tai Trnopoljeen.

Prijedorissa muslimi- ja kroaattimiehiä, kaikki mahdollisesti siviilejä, pidettiin

keramiikkatehtaassa neljässä eri hallissa, jokaisessa muutama sata vankia. Vankien

mukaan heitä ruokittiin huonosti. Raporteista kävi ilmi, että kidutusta ja pahoinpitelyjä,

useimmiten iltaisin tai öisin, on ilmennyt. Vankeja pakotettiin laulamaan serbialaisia lauluja

ja hakattiin. Lisäksi heidät pakotettiin esittämään seksuaalista toimintaa toistensa kanssa.

Kerran eräs vartija ampui aseellaan vankien päiden yläpuolelle yhdessä hallissa.52

Manjacan keskitysleiri oli entinen karjatila läntisessä Bosnia-Herzegovinassa, joka

sittemmin joutui Jugoslavian armeijan sotilaiden haltuun. Leiriä käytettiin sotavankien

käsittelyyn. Huhtikuusta toukokuuhun 1992 leirillä oli muslimi- ja

kroaattisotavankeja. Raporttien mukaan vangit eivät olleet pidätyshetkellä mobilisoituja tai

aseistettuja. Vankien tehtävänä oli tehdä raskasta maataloustyötä. Mielivaltaisia ja

tarkoituksenmukaisia tappamisia esiintyi. Vapauttamisen jälkeen vangeilla oli runsaasti

mustelmia ja muita terveysongelmia. Elokuussa 1992 noin 1300 miestä

siirrettiin Omarskasta Manjacaan sillä perusteella, että "heidän oli nähty ottavan

yhteen serbian joukkojen kanssa".53

Gutmanin mukaan Manjacaan ei lehtimiehillä ollut pääsyä ja hakkaamiset ja kidutukset, joita

kuultiin vapautetuilta, olivat jokapäiväisiä. Hänen mukaansa eräs brittitoimittaja pääsi kerran

haastattelemaan ja tutkimaan leiriä, mutta armeija ei antanut kierrokseen lupaa ja aseistetut

vartijat valvoivat jokaista haastattelua. Kysymykset olivat ennalta määrättyjä ja yksikään

vanki ei haastattelun aikana kritisoinut leirin olosuhteita. Gutmanin mukaan leiristä vastasi

51 Bosnia-Hercegovina: Sarajevo,October 1994,Vol 6,No 15. >https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/BOSNIA94O.PDF> 13.6.2017. 52 Amnesty Internationalin suositukset kaikille konfliktin osapuolille 22.10.1992. AI Index EUR 63/001/1992, 37-38. > https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/001/1992/en/ > 8.6.2017. 53 Amnesty Internationalin suositukset kaikille konfliktin osapuolille 22.10.1992. AI Index EUR 63/001/1992, 44-45. > https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/001/1992/en/ > 8.6.2017.




35

armeija, jolla oli jonkinlaiset vaatimukset kurin suhteen sotilaiden keskuudessa. Monet

vangit hänen mukaan kutsuivat Manjacaa ykkösluokan hotelliksi verrattuna niihin, joita

hallitsivat paikalliset serbimiliisit. Gutmanin mukaan leirillä pidettiin vankeja vankienvaihtoa

varten, koska ani harvalla oli mitään tekemistä sotilaallisten yhteenottojen kanssa.54

Gutmanin analyysi on sinällään oikea, että Manjacan leirillä pidettiin vankeja vankienvaihtoa

varten. Samoin kuin se, että monella vangilla ei ollut mitään tekemistä taisteluiden kanssa

pitää melko hyvin paikkansa. Se sijaan Gutmanin olisi ollut hyvä nostaa esille, miksi serbit

vangitsivat ihmisiä Manjacaan, jota he itse pitivät sotavankien keskitysleirinä. Bosnian

serbien mukaan sotavankeihin luettiin 18-60 ikäiset miehet jotka olivat taistelukuntoisia.

Lisäksi analyysistä puuttuu, miksi vankien mukaan Manjaca oli ykkösluokan hotelli

verrattuna esimerkiksi Omarskaan. Entisen Jugoslavian armeijan sotilaat olivat varmasti

kurinalaisempia taistelijoita ja vankien vartijoita, koska se on ollut heidän ammattinsa

verrattuna puolisotilaallisiin järjestöihin kuten Arkanin ”Tiikereihin” ja ”Valkoisiin kotkiin”.

Tämä saattoi vaikuttaa vankien asemaan samoin kuin se, että heitä tosiaan kannatti pitää

hengissä, jos heitä haluttiin hyödyntää vankien vaihdossa.

Koulurakennuksen läheinen ympäristö Trnopoljessa Prijedorin lähellä oli serbijoukkojen

leiri, jossa pidettiin muslimeja riippumatta iästä ja sukupuolesta. Naiset ja lapset, jotka

olivat karkoitettu kodeistaan, pidettiin alueella ja miehet toisessa paikassa. Alueella olevat

miesvangit olivat vangittuja joiltakin toisilta alueilta. Elokuussa 1992 noin 4 000 ihmistä oli

alueella. Noin 1000 vankia vapautettiin pian tämän jälkeen, edellyttäen että he jättäisivät

serbien hallinnoiman alueen. Enemmän kuin 1500 henkilöä siirrettiin pakolaisleirille

Kroatiaan lokakuun alkuun mennessä. Joidenkin vankien annettiin jättää leiri ruuan hakua

varten tai työsuoritusta varten. Monet vangit joutuivat nukkumaan itsetehdyissä teltoissa ja

pääasiassa vain naiset ja lapset saivat nukkua rakennuksissa. Ihmiset olivat riippuvaisia

ruuan suhteen Punaisen Ristin avustuksista tai sukulaisista.55

54 Gutman 1993, 75-78. 55 Amnesty Internationalin suositukset kaikille konfliktin osapuolille 22.10.1992. AI Index EUR 63/001/1992, 45-47. > https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/001/1992/en/ > 8.6.2017.


36

Muslimimiesten huostaanotto Ljubuskin alueella käsitti 10 000 miestä, jotka viettivät

aikaansa keskitysleireillä ennen, kun heidät mahdollisesti siirrettiin toiseen maahan. YK:n ja

Punaisen Ristin työntekijöitä estettiin pääsemästä leirille. Vulliamyn mukaan vapautetut

vangit Jablanican kaupungissa pakotettiin etulinjaan kroaattien ja Muslimien väliselle

taistelualueelle. Lisäksi heitä oli pahoinpidelty ja pakotettu laulamaan Ustasa aiheisia

lauluja,toisen maailmansodan aikainen fasistinen Kroatian itsenäisyyttä ajanut järjestö.

Hänen mukaansa kroaatit pakottivat vangit myös harrastamaan seksiä toistensa ja

mahdollisesti myös eläinten kanssa. Vulliamyn mukaan kroaatit syyllistyivät

väkivaltaisuuksiin erityisesti silloin kun he olivat juovuksissa. Lisäksi vankeja pidettiin valon

ulottumattomissa päiväkausia ja ravintoa he saivat niukalti. Mostarin alueella monet muslimit

olivat aiemmin palvelleet Bosnian kroaattijoukoissa, mutta se ei heitä pelastanut, kun

kroaatit aloittivat omat toimenpiteensä. Vulliamyn mukaan monet eivät peloissaan

uskaltaneet puhua kokemuksistaan mitään. Kotiinpaluusta ei ollut puhettakaan, koska kodit

oli ryöstetty ja tuhottu Bosnian kroaattien toimesta.56

Vulliamyn mukaan kroaatit vangitsivat leireille myös aiemmin heidän puolellaan taistelleita

muslimeita. Tämä on mielestäni loogista, kun ottaa huomioon äärinationalististen kroaattien

tavoitteet. Toisaalta muslimit varmasti eivät osanneet odottaa taistelijatoverien kääntyvän

heitä vastaan. Järjestelmällinen muslimien vangitseminen keskitysleireille oli keskeinen osa

kroaattien omaa etnistä puhdistusta.

Bilecan kaupunki Kaakkois-Bosniassa koostui 80 %:sesti serbeistä. Kaupungissa oli

useampia vangitsemisaaltoja muslimeja kohtaan loppuvuodesta 1992. Naiset ja lapset

vangittiin ensimmäisenä. Miehet, jotka halusivat leirille perheenjäsentensä luokse, joutuivat

myös jäämään sinne myös silloin kun muut perheenjäsenet oli vapautettu. Leiriltä vapautetut

olivat kertoneet, että heitä oli kidutettu sähköshokkien avulla. 170 kroaattia ja muslimia

56 Vulliamy 1994, 323-331.

37

vangittiin erääseen kellariin Bilecassa, jossa oli 120 neliömetriä tilaa ja kolme pientä

ikkunaa. Serbi vartijat hakkasivat vankeja kolme kertaa yön aikana ja myös silloin kun joku

meni vessaan. Paikallaolijan mukaan heidän annettiin koko sen ajan minkä he olivat

vankeina, 1.6.1992-18.8.1992, peseytyä vain kerran ja vaatteita he eivät saaneet vaihtaa.

Vartijat sulkivat ajoittain ikkunat ja käänsivät sähköhoidossa reflektorit 2000 wattiin, mikä oli

omiaan lisäämään tuskaa. Raporttien mukaan yksi vanki meni koomaan ja kuoli

myöhemmin.57

Koillis-Bosniassa Brckon kaupungissa asukasluku oli 87 000, joista 44 prosenttia asukkaista

oli muslimeja, 25 prosenttia kroaatteja ja 21 prosenttia serbejä. Lukan keskitysleiri käsitti

useampia lentokonehalleja, jotka oli rajattu sähköaidalla. Vartijat olivat kaivaneet miinoja

maan alle ulkosalle. Leirillä oli noin 1000 vankia, joita voitiin pitää ulkona milloin tahansa.

Erään leiriltä selviytyneen mukaan vankeja oli lyöty kuoliaiksi ja kuolleilta miehiltä oli leikattu

sukupuolielimet irti. Eräänä päivänä noin 50 vankia joukkomurhattiin kerralla, ja kaupunkia

puolustaneiden joukkojen johtaja tapettiin hyppimällä vartalon päällä. Silminnäkijä myös

kertoi nähneensä, miten noin 30 vankia oli viety ulos jätevesikanavan kohdalle, jossa heiltä

oli viilletty kurkku auki. Ruumiit joko heitettiin Sava nimiseen jokeen tai poltettiin

joukkohaudassa.58

Gutmanin mukaan toukokuun alusta 1992 kesäkuun loppuun 1992 arviolta 300 ihmisen

arveltiin saaneen surmansa Brckon keskitysleirillä. Gutmanin mukaan serbit laittoivat


alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,14. >https://documents-dds-

ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement > 8.2.2017.








38

vankeja kuskaamaan ruumiita eläinruokatehtaalle, jossa ne poltettiin eläinten ruuaksi.

Vankeja saatettiin viillellä ennen kuin heidät heitettiin jokeen. Gutmanin mukaan kerran

vangeilta viillettiin kurkku auki, nenät leikattiin ja sukupuolielimet revittiin irti. Hänen

mukaansa vankien kohtelu oli samanlaista kaikkialla Pohjois-Bosniassa keskitysleireillä.

Gutman sanoo, että tyypillistä oli päivällä tapahtuvat hakkaamiset ulkosalla tai sisällä.

Huoneet olivat niin pieniä, missä heidän täytyi olla, että nukkuminen kävi ainoastaan

vuorotellen. Vessassa sai käydä kerran vuorokaudessa ja ruoka-annokset olivat pieniä.59

Erityinen reportteri sai luotettavista lähteistä tietää, että sen jälkeen, kun Bosnian serbipoliisit

suorittivat 2 000 henkilön joukkopidätyksen Bratunacissa 9. toukokuuta 1992, noin 500-600

muslimia vietiin paikalliseen koulurakennukseen. Ne, jotka eivät mahtuneet, ammuttiin oven

edessä. Hakkaamisia tapahtui nimilistojen avulla, joissa oli kaikki vaikutusvaltaisimmat

henkilöt.30-50 henkilöä kuoli vammoihinsa ensimmäisen yön aikana. Imaami hakattiin

kuoliaaksi vankien edessä, koska hän kieltäytyi kääntymästä kristinuskoon. Kolmen päivän

pahoinpitelyn jälkeen vangit siirrettiin Paleen, missä kaltoinkohtelu jatkui, kunnes

vankienvaihto saatiin suoritettua. Ennen kuin heidät vapautettiin, heidät sidottiin yhteen

kymmenen ryppäisiin ja heidän täytyi kulkea sotilaiden linjojen välistä, jotka hakkasivat heitä

rautapatukoilla, kaapeleilla ja risteillä.60

Toukokuussa 1992 Bosnian hallitus raportoi YK:lle alueella sijaitsevista keskitysleireistä.

Brckon ja Omarskan leireillä teloitukset olivat Haskinin mukaan jokapäiväisiä. Yksistään

Omarskan leirillä vähintään 1000 ihmistä on saanut surmansa. Ylipäätään keskitysleireillä

olleita ihmisiä arvioidaan olleen noin 170 000. Haskinin tutkimuksesta selviää, että jokaisella

osapuolella oli omat leirinsä ja jokainen osapuoli syyllistyi terroriin sekä viattomien siviilien

joukkokeskittämiseen. Häpeälistaan kuuluivat myös syyllistymiset muun muassa

59 Gutman 1993, 98-103. 60 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,8.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement> 15.6.2017.



39

kidutukseen sekä joukkomurhiin. Haskinin analyysin mukaan muslimien rikokset eivät olleet

saman suuruisia ja yhtä pahoja kuin serbien vastaavat. Julkisen painostuksen myötä serbit

alkoivat sulkea leirejä ja vapauttamaan vankeja. Ongelmana oli, että heitä ei voitu palauttaa

koteihinsa, koska niitä ei enää ollut. Lisäksi Kroatia oli sulkenut rajansa, koska sillä oli jo

kylliksi pakolaisia. Länsimaatkin olivat haluttomia ottamaan lisää pakolaisia. YK:n

turvallisuusjoukot eivät pystyneet siirtämään kaikkia pakolaisia serbien asettamissa

määräajoissa, jolloin satoja tai tuhansia vankeja saatettiin joukkomurhata. Haskinin mukaan

tämä temppu oli suoraan verrattavissa Adolf Hitlerin tekemiin hirmutöihin, saksalaisethan

tarjosivat laivoja juutalaisille jokaiseen maahan, joka huolehtisi heidän tuhoamisestaan.61

Mikään ei puolusta Bosnian serbien tekemisiä keskitysleireillä. Niissä syyllistyttiin mittaviin

ihmisoikeusrikkomuksiin. Haskinin vertaus Hitleriin kuitenkin ontuu sikäli, sillä Bosnian serbit

olivat kyllä valmiita vapauttamaan vankeja, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut tai pystyvä

vastaanottamaan heitä. Suurempi ongelma mielestäni olikin yhteisen halun puuttuminen

auttaa vankeja. Serbien näkökulmasta merkittävän kiinnostuksen vähäisyys oli merkki siitä,

että kukaan ei heitä kaipaa. Lisäksi Haskinin asenne serbiuhreja kohtaan oli välinpitämätön

ja häpeällinen, koska syyttömiä olivat hekin.

Eräs serbi oli vangittu muslimien toimesta, kun serbijoukot hyökkäsivät kohti kaupunkia 6.

kesäkuuta 1992 Visokossa. Häntä pidettiin vangittuna sotilasparakissa kädet sidottuna ja

sotilaat ja poliisit löivät ja pahoinpitelivät häntä tunteja samalla kun hänen päälleen kaadettiin

vettä. Hänen lisäkseen muita serbivankeja oli parakissa noin 150. Kaksi vankia hakattiin

kuoliaaksi hänen silmiensä edessä. Raporttien mukaan poliisit olivat päästäneet

muslimisiviilejä mukaan pahoinpitelemään.62

61 Haskin 2006, 75-81. > https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-

ebooks/reader.action?docID=318740 > 2.3.2017 62 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian

alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,17.> https://documents-




https://documents-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement

https://documents-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement

40

7. heinäkuuta 1992 miehiä ja naisia Presjenican kylästä läheltä Sarajevoa vangittiin Bosnian

hallituksen joukkojen toimesta ja heitä pidettiin keskitysleirillä Decicissä parin kuukauden

ajan. 95 vuotias serbimies silminnäkijöiden mukaan hakattiin kuoliaaksi juuri ennen

vankienvaihtoa. Oloshteet leirillä olivat ankarat ja käsittivät aliravitsemusta,hakkaamisia,

nöyryyttämistä ja uhkailua.63

Eräs nainen Zapljinan kaupungista kertoi, että hänen invalidi puolisonsa vietiin pois kotoa

kroaattijoukkojen toimesta, yhdessä kaupungin kaikkien miespuolisten muslimien. Toinen

nainen kertoi puolestaan, että hänen kaikki neljä poikaansa vietiin keskitysleireille. Kun hän

kävi katsomassa leirillä, hän huomasi, että yksi hänen pojistaan oli tapettu. Samanlaisia

raportteja kantautui Stolacista, missä eräs paikallisen sairaalan tohtori oli pidätetty ja viety

keskitysleirille, josta hänet siirrettiin toiselle leirille Gabelaan.64

Bosnian hallituksen johtamalla leirillä Tarcinissa olosuhteet olivat riittämättömät johtuen

puutteellisesta lämmönsäätelystä ja päällysteistä leirillä oleville. Visokossa puolestaan

vankeja lukittiin taloihin, jotka sijaitsivat tykkitulen ulottuvilla. Kuprassa vankien ongelmana

oli leirin läheisyys taistelurintamalle. Zenican leiriltä joulukuussa 1992 vapautetut serbivangit

kertoivat leirillä ilmenneistä pahoinpitelyistä ja aliravitsemuksesta.65

Bosnian kroaattien ja muslimien välisten taisteluiden jatkuessa, suuren mittakaavan

keskitysleirit olivat yleisiä. 13.toukokuuta 1993 arviolta 2 000 muslimivankia on

63 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,8.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement > 16.6.2017. 64 Amnesty Internationalin raportti Kroatian puolustusneuvoston johtajalle toveri Bobanille sekä Kroatian tasavallan presidentti Franjo Tudjmanille 19.7.1993. AI Index EUR 63/015/1993, 1, UA/SC.> https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/015/1993/en/ > 7.6.2017. 65 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,8.>https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement > 16.6.2017.






41

keskitysleireillä kroaattien toimesta Mostarin alueella. Samoihin aikoihin Bosnian hallituksen

joukot pidättivät noin 1000 kroaattia Zenican ja Konjicin alueilla. Heinäkuun puolivälissä

seurasi uusi aalto keskitysleirien täyttämisessä. Mostarin alueella kroaattijoukot siirsivät

arviolta 10 000 muslimimiestä Rodoziin keskitysleirille. Elokuun loppuun mennessä alueen

keskitysleireiltä oli vapautettu arviolta 1500 muslimivankia. Dreteljistä vapautetut vangit

kertoivat, että heitä kohdeltiin pahoin ja ruokaa jaettiin minimaallisesti. Myös mielivaltaisia

teloituksia tapahtui leirillä. Heinäkuussa arviolta kymmenen vankia nousi vastustamaan

kroaatteja, jonka seurauksena yksi heistä ammuttiin ja loput hakattiin sorkkaraudoilla

kuoliaiksi. Vaikka kroaatit vakuuttivat, että leireillä oli vain sotilaita, niin myös siviilejä

suljettiin niihin.66

Bosnian hallituksen joukot pitivät kaiken kaikkiaan kesällä 1993 579 kroaattia ja 650 serbiä

yhteensä 24 keskitysleirillä. Muslimit yrittivät oikeuttaa toimensa seurauksena kroaattien

toimille. Kroaattiarmeijan johto kertoivat, että suuri määrä kroaatteja pidettiin vankeina

Bosnian hallituksen toimesta Jablanican, Bugojnon, Konjicin ja Zenican alueilla. Oli erittäin

vaikeaa todistaa väitteiden pitävyys, sillä ei ollut selvyyttä siitä, olivatko he jääneet ansaan

taisteluiden seurauksena vai Bosnian hallituksen joukkojen tarkoituksenmukaisina

toimina.67

58 vuotias serbinainen kertoo, miten heitä kohdeltiin kroaattien johtamalla leirillä lähellä

Mostarin kaupunkia. Nuoret naiset pakotettiin esittämään seksuaalisia toimia

kroaattijoukkojen ja muiden vankien edessä. Ajoittain miehet pakotettiin juomaan tuotoksia

laatikosta, joka palveli naisten vessana. Lisäksi heidän tuli syödä ruohoa ja esittää

lammasta. Joskus lyömiset päättyivät uhrin kuolemaan.68

66 Amnesty Internationalin raportti siviileihin kohdistuneesta väkivallasta Keski- ja Lounais-Bosniassa. 1.1.1994 AI Index EUR 63/001/1994, 3-4. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/001/1994/en/> 7.6.2017. 67 Amnesty Internationalin raportti siviileihin kohdistuneesta väkivallasta Keski- ja Lounais-Bosniassa. 1.1.1994 AI Index EUR 63/001/1994, 3-4. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/001/1994/en/> 7.6.2017. 68 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian

alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,18. >https://documents-







42

Kaksi nuorta serbimiestä Konjicin alueelta vietiin keskitysleirille, vaikka heillä ei ollut

olemassa aseita. Heitä pidettiin leirillä 40 vuorokauden ajan. He eivät halunneet paljastaa

paikan nimeä, koska he pelkäsivät leirillä olevien sukulaistensa puolesta. Hakkaaminen oli

säännöllistä leirillä samoin kuin muu epäinhimillinen kohtelu. Miehet, jotka pidättivät heidät

ja vartioivat leiriä olivat paikallisia muslimeita naamioituneina univormuihin. Elokuussa 1992

133 vankia pidettiin urheiluhallissa Konjicissa ja 199 oli vapautettu Punaisen Ristin edellisen

vierailun jälkeen.69

Konjicin leiriltä vapautetut kertoivat 23. joulukuuta 1992, että heidän edellisessä leirissä

Celibicissä olosuhteet olivat kammottavat. Vankeja pidettiin kolmessa rakennuksessa.

Yhdessä sijaitsi ilmanvaihtotunneli, joka oli 120 senttiä leveä, 30 metriä pitkä ja 2,5 metriä

korkea. Ilma saapui pienien lasien kautta ja valoa huoneessa ei ollut. Vangit joutuivat

käyttämään laatikkoa vessana ja sitä ei tyhjennetty usein. Ensimmäiseen 20 vuorokauteen

vangit eivät saaneet peseytyä ja ensimmäiseen kolmeen vuorokauteen he eivät saaneet

mitään ruokaa. Eräs leirille joutunut painoi 96 kiloa sinne joutuessaan ja 60 kiloa, kun pääsi

sieltä pois. Vankien kuolemaan johtaneet hakkaamiset ja muut kaltoinkohtelut olivat yleisiä.

Eräs vanki kidutettiin ja hakattiin kuoliaaksi, kun tämä oli yrittänyt juosta radioasemalle ja

viestittää serbijoukoille.70

Eräs vanki koki keskitysleirien kauhuja kahdessa paikassa johtuen aseellisten

rintamalinjojen kehityksestä. Ollessaan Bijeljinassa ja Brckossa, hän näki monia teloituksia

ja kidutuksia. Kun heidät lähetettiin takaisin Bosanski Samaciin, heidät laitettiin erääseen

69 Amnesty Internationalin suositukset kaikille konfliktin osapuolille 22.10.1992. AI Index EUR 63/001/1992, 48-49. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/001/1992/en/> 9.6.2017. 70 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,8.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement> 16.6.2017.




43

kouluun. Vangin mukaan serbit veivät heidät ulos ja hakkasivat heitä yksi kerrallaan ja

repivät hampaita suusta. Serbit saattoivat myös poimia veljeksiä ja laittaa heidät

seksuaaliseen kanssakäymiseen keskenään. Lisäksi he saattoivat ottaa kaveruksia ja

laittaa heidät ottamaan suihin toisiltaan. Kun heidät siirrettiin toiseen kouluun, serbi

kutsumanimeltään Lugar tappoi kaksi kroaattia. Serbit ottivat 30 vankia lentokonesuojaan

Crkvinassa ja Lugar sekä Zika Tralja ampuivat heidät metsästyskivääreillä.71

Serbien hallinnassa oli erilaisten tilastojen mukaan yli 200 keskitysleiriä Bosnia ja

Herzegovinassa. Noin 260 000 ihmisen arvellaan olleen jossakin vaiheessa keskitysleireillä

ja tammikuussa 1995 heitä arvellaan olevan leireillä vielä noin 130 000. Vakavat fyysiset ja

henkiset vammat ovat tehneet monista uhreista pysyvästä invalideja. Erilaiset kidutukset

olivat hyvin yleisiä, kuten luiden murskaamiset, pakotetut verensiirrot kunnes uhri menehtyi,

sukuelinten leikkaamiset, silmämunien poistaminen, hampaiden poisvetäminen ja

sukulaisten tapattaminen keskenään esimerkiksi moottorisahan avulla.72

Keskitysleirit, kuten aiemmissa

dokumenteista laajemmin selitetään,

olivat paikkoja mihin tavallisesti miehiä

ja poikia siirrettiin. Olosuhteet leireillä

olivat epäinhimilliset ja väkivalta raakaa.

Vankeja nöyryytettiin mitä

monimuotoisimmilla tavoilla ja heidät

haluttiin saada tuntemaan itsensä

olemattomaksi. Varsin tyypillistä oli, että

71 War Crimes in Bosnia- Hercegovina: Bosanski Samac, Six War Criminals Named by Victims of ”Ethnic Cleansing”, April 1994 Vol 6, No 5. > https://www.hrw.org/legacy/reports/1994/bosnia/ > 12.6.2017. 72 Komitea rasistisen syrjinnän lopettamisesta: Bosnia-Hercegovina 11.4.1995. CERD/C/247/Add.1.3-4. >https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G95/160/16/PDF/G9516016.pdf?OpenElement> 20.6.2017.

Kartta 2 Bosnian serbien keskitysleirit http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/karadzic/atrocities/map.html Luettu 18.8.2017

https://www.hrw.org/legacy/reports/1994/bosnia/


http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/karadzic/atrocities/map.html

http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/karadzic/atrocities/map.html

44

vartijat nauttivat alkoholia iltaisin ja juovuksissa alkoivat purkaa kiukkua vankeihin.

Kidutuksia ja joukkomurhia tapahtui jokaisen sodan osapuolen toimesta. Väkivaltaa esiintyi

käytännössä jokaisessa keskitysleirissä, mutta sen luonne erosi toisistaan

järjestelmällisyydessä. Varsinaisten armeijan sotilaiden hallitsemat leirit olivat vähemmän

raakoja, johtuen entisen Jugoslavian Kansanarmeijan sotilaiden ammattimaisuudesta ja

vankien pitämisestä vaihtoa varten. Puolisotilaallisten järjestöjen ja paikallisten armeijoihin

liittyneiden keskuudessa väkivalta oli raaempaa ja silmittömämpää. Paikalliset leirien

johtajat siirsivät syrjään henkilöt, jotka eivät kyenneet väkivallan tekoon vankeja kohtaan

leireillä. Leirit toimivat osana etnistä puhdistusta ja väkivalta etnistä vähemmistöä kohtaan

oli järjestelmällistä.

4.Raiskauksilla alistaminen

Raiskausten uhrit ovat pääsääntöisesti vihollisen siviilejä. On kuitenkin mahdollista, että

raiskauksia joutuvat kokemaan myös oman kansan siviilit tai ne, jotka vapautettiin “sorron”

alta. Sotajoukot omistavat yhteisen arvomaailman ja ryhmässä on helpompi sortua

raiskauksiin kuin yksin. Ryhmä asettaa joukolle asenneilmaston, jossa maskuliinisuus on

korostetussa asemassa feminiinisyyteen nähden. Tyypillisiä arvoja ovat riippumattomuus,

aggressiivisuus sekä riskinotto. Vahvat tuntemukset ryhmään kuulumisesta ja jännittävät

kokemukset ovat omiaan vähentämään yksilöllisyyttä.73

Varmat tiedot kertoivat, että vihollisen sotilaita raiskattiin esimerkiksi Omarskassa ja

Manjacassa. Kidutusta ja raiskauksia toteutettiin sotilaiden homoseksuaalisten

73 Granfeld &Smeulers 2011, 60-64.

45

perversioiden tyydyttämiseen. Omarskassa uhrit pakotettiin seksuaaliseen toimintaan

kuolemanrangaistuksen uhalla.74

Trnopoljen keskitysleiri oli niitä harvoja, joissa oli miehiä ja naisia sekaisin keskenään. Lähes

kaikki Prijedorin alueen serbeihin kuulumattomat naiset kulkivat leirin läpi. Kun Prijedor oli

puhdistettu etnisesti serbien toimesta, alkoi musliminaisten raiskaukset, milloin

Trnopoljessa, milloin bordelleissa ja milloin valloitetuissa kylissä. Serbit raiskasivat usein

öisin Stiglmayerin mukaan ja useimmat uhrit eivät enää koskaan palanneet. Naiset yrittivät

leirissä pian näyttää mahdollisimman rumilta ja osa heistä yritti vastustella voimakkaasti

raiskaajia. Raiskaukset suoritettiin usein autioissa taloissa ja osa uhreista katosi jälkiä

jättämättä. Stiglmayerin mukaan joskus uhri saattoi jäädä henkiin raiskaajan

armollisuudesta tai hetken mielijohteesta. Toukokuun 27.1992 ja elokuun 25.1992 välisenä

aikana viidestä kymmeneen naista ja tyttöä raiskattiin Stiglmayerin mukaan. 15 uhria kävi

tohtorin luona sanomassa, että hänet oli raiskattu ja 50 muuta kävi sanomatta mitä

tarkalleen tapahtui.75

Stiglmayerin analyysistä saa sen päätelmän, että serbien suorittamat raiskaukset olivat

järjestelmällisiä osana etnistä puhdistusta Trnopoljen alueella. Oma näkökantani on se, että

sotilaat saattoivat suorittaa raiskauksia omin päin ja oman mielensä mukaan. Serbihallinto

saattoi antaa hiljaisen myöntymisensä tapahtuneelle ja sysätä vastuu pois omalta

harteiltaan. Voimakas raiskausten jälkeinen tappaminen viittaa sotilaalliseen

kurittomuuteen, mikä ilmeni usein Bosnian serbiarmeijan tai vapaaehtoisjoukkojen

toiminnasta. Tavallaan raiskaukset olivat sekä järjestelmällisiä, että summittaisia.

74 Kansainvälisen Koulutuskehittämiskeskuksen selvitys Ihmisoikeuskomitealle ihmisoikeustilanteesta vangitsemisen ja vankeuden yhteydessä 21.2.1995. E/CN.4/1995/NGO/42,1-4.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G95/112/79/PDF/G9511279.pdf?OpenElement> 19.6.2017. 75 Stiglmayer 1994, 87-94.



46

Tuzlassa, Brezovo Poljen pikkukaupungissa, serbijoukot raiskasivat Gutmanin mukaan 40

nuorta musliminaista, koska heidän oli käsketty tehdä näin. Hänen mukaansa raiskaukset

olivat osa sotataktiikkaa. Osa tekijöistä tunnusti Gutmanin mukaan rikoksen ja he häpesivät

sitä kovin. Gutmanin mielestä raiskausten tarkoituksena oli alistaa, nöyryyttää, häpäistä ja

tuhota musliminaisten sisintä. Gutmanin mukaan osassa tapauksista serbisotilaat väittivät

johdolle raiskanneensa muslimeja, vaikka todellisuudessa näin ei olisikaan tapahtunut. Kun

Vojislav Seseljin alaiset serbiryhmät saapuivat paikalle, Gutmanin mukaan osa sotilaista

sanoi heille, että nämä oli jo raiskattu. Gutmanin mukaan osalle tuli erilaisia sukupuolitauteja

psykologisten oireiden lisäksi. Gutmanin mukaan hyvin monet uhrit halusivat muuttaa

mahdollisimman kauas pois Bosniasta.76

Gutmanin analyysin mukaan raiskaukset eivät aina olleet tekijöiden mielestä hauskaa vaan

pakollista. Tähän lienee helppo yhtyä, sillä ei ole emotionaalisesti helppo raiskata omia

tuttavia tai naapureita. Raiskauksia oli kuitenkin pakko suorittaa oman henkensä uhalla.

Gutmanin analyysistä voidaan päätellä, että ne, joilla ei ollut mitään tunnesiteitä yhteisöihin

raiskasivat helpommin ja julmemmin kuin paikalliset sotilaat. Tässä kohtaa mielestäni

ilmenee raiskausten systemaattinen luonne, jossa johtajat valvoivat, että alaiset suorittivat

työnsä.

Eräs raiskauksen uhreista kertoi, kuinka 1.marraskuuta 1992 iltahämärän aikoihin sotilaat

koputtivat hänen taloonsa ja käskivät avata ovet. Sotilaat käskivät peitellä ikkunat ja

varoittivat naapurien varoittamisesta. He heittivät hänet sänkyyn ja väittivät hänen

uhkailleen serbipoikaa. Tämän jälkeen he ottivat rahat. Naapuri ei uskaltanut puuttua

tilanteeseen, koska edellisen kerran kun he olivat niin tehneet, serbisotilaat hakkasivat

hänet. Seuraavana päivänä yksi sotilaista palasi mukanaan nuori tyttö, joka väitti naisen

tehneen valomerkkejä. Kun nainen ei tiennyt mitään, sotilas raiskasi hänet ja tämän jälkeen

myös pahoinpiteli naisen yhdessä tytön kanssa. Tyttö oli ihmetellyt, että mitä tämä nainen

76 Gutman 1993, 116-121.

47

vielä teki Grbavicassa. Nainen myönsi harkinneensa itsemurhaa, kun pahoinpitely vihdoin

loppui, koska hänelle kerrottiin, että pahempaa seuraisi, kun Sokolacista saapuisi porukkaa.

Nainen päätti olla menemättä lääkärille ja lähti marssimaan Sarajevoon.77

Bosniassa raiskaukset olivat yksi psykologisen sodan keinoista. Tavallisimmin raiskauksia

esiintyi, kun Bosnian serbiarmeija valloitti uusia alueita tai sitten joillakin keskitysleireillä.

Joskus raiskaukset yhdistettiin kidutuksiin ja mielivaltaisiin teloituksiin. Valloitetuilla kylillä

paikalliset serbisotilaat tiesivät paikat ja asukkaat ja heillä oli listat ihmisistä. Ne, jotka eivät

olleet paenneet, joutuivat kärsimään pidätyksiä, ryöstöjä, väkivaltaa, murhia ja raiskauksia

sekä sen, että miehet vietiin keskitysleireille. Jäljelle jääneitä naisia raiskattiin

ammattisotilaiden tai puolisotilaallisten joukkojen toimesta. Tämän jälkeen ammattiupseerit

saapuivat ja lupasivat suojella naisia, jos he vastapainoksi muuttaisivat muualle.78

Stiglmayerin mukaan naiset, jotka olivat jääneet koteihinsa etnisestä puhdistuksesta

huolimatta, joutuivat usein raiskatuksi ja palvelemaan valloittajien tarpeita. Jotkin naiset

siirtyivät tämän jälkeen Bosnian armeijan palvelukseen erilaisiin tehtäviin, jotta he saisivat

kostonsa. Jotkin naiset olivat piilossa ensimmäisen terroriaallon aikana tai eivät halunneet

jättää kotiaan tai halusivat huolehtia alaikäisistä lapsista ja odottaa puolisonsa mahdollista

kotiinpaluuta. Stiglmayerin mukaan noin 100 jäljelle jäänyttä musliminaista Miljevinan

kylässä joutui raiskatuksi puhdistuksen tässä vaiheessa. Raiskaajat olivat usein naapureita

tai tuttavia, jotka siirtyivät Bosnian serbiarmeijaan joko vapaaehtoisesti tai pakolla.

Vaihtoehtona heillä oli yleisen asevelvollisuuden vallitessa keskitysleiri ja mahdollinen

kuolema.Stiglmayerin mukaan paikalliset serbit olivat raiskauksissaan armeliaampia kuin

muista kylistä tai Jugoslaviasta tulleet sotilaat. Kun Raiskauksista kärsineet naiset menivät

77 Bosnia-Hercegovina: Sarajevo,October 1994,Vol 6,No 15. >https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/BOSNIA94O.PDF> 12.6.2017. 78 Kansainvälinen koulutus kehittämiskeskus lähetti selvityksen Ihmisoikeuskomissiolle 3.3.1993.E/CN.4/1993/NGO/41,3.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/114/95/PDF/G9311495.pdf?OpenElement> 14.6.2017.




48

valittamaan paikallisille poliiseille, nämä Stiglmayerin mukaan lupasivat katsoa heidän

peräänsä, mutta eivät pystyneet takaamaan heille turvallisuutta. Poliisit pidättivät

Chetnikkejä joitakin kertoja mutta se ei tehnyt mitään hyvää asialle. Mikään ei pystynyt

kontrolloimaan Chetnikkejä. Monet poliisit eivät edes yrittäneet Stiglmayerin mukaan saada

Chetnikkejä kuriin.79

Stiglmayerin analyysin mukaan monet raiskausten uhreista eivät halunneet jättää kotiaan

erinäisistä syistä johtuen. Tästä on helppo vetää johtopäätös, että monet naiset eivät

uskoneet mahdollisuutta joutua raiskatuksi. On selvää, että pienistä lapsista täytyi yrittää

huolehtia, mutta siitä huolimatta monet eivät halunneet uskoa tähän mahdollisuuteen,

vaikka serbijoukot olivat jo naapurikylissä aiheuttamassa tuhoa. Naisille oli kova paikka

joutua raiskatuksi entisten ystävien ja naapurien toimesta. Stiglmayerin mukaan raiskatut

syyttivät paikallisia poliiseja raiskaajien suojelemisesta. Poliisien välinpitämättömyys

raiskaajia kohtaan kertoi mielestäni sen, että heidän tehtävänään oli osaltaan varmistaa

etnisen puhdistuksen toteutuminen ja täten raiskaukset saivat järjestelmällisen luonteen.

Serbisotilaat raiskasivat naisia ja tyttöjä näiden kotona sukulaisten silmien edessä. Joissakin

tapauksissa uhrit kerättiin johonkin rakennukseen, jossa toiminta tapahtui useiden päivien

tai viikkojen ajan. Raiskauksia tapahtui sekä yksilöiden, että ryhmien toimesta. Usein eri

henkilöt raiskasivat naisia. Yleistä oli, että raiskausten yhteydessä tapahtui monia muita

rikollisia toimenpiteitä. Visegradin valloitetulla alueella Vilina Vlas hotellissa noin 200 tyttöä

raiskattiin, joista 5 suoritti itsemurhan jälkikäteen, 6 onnistui pakenemaan ja loput tapettiin.

Tilastot raiskausten lukumääristä olivat epäselviä, koska monet uhrit olivat liian häpeissään

kertomaan tapahtuneesta.80

79 Stiglmayer 1994, 98-110. 80 Komitea rasistisen syrjinnän lopettamisesta: Bosnia-Hercegovina 11.4.1995. CERD/C/247/Add.1.3-4.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G95/160/16/PDF/G9516016.pdf?OpenElement> 20.6.2017.


49

Raiskausten tavoitteena ei ollut Doubtin mukaan vain tuhota uhrin fyysistä olemusta vaan

myös tuhota hänen oma itsetietoisuutensa vapaasta ja itsemääräävästä ihmisestä.

Raiskaus aiheuttaa hänen mukaansa vielä enemmän vahinkoa yksilön minäkuvalle kuin

hänen fyysiselle kropalle. Bosniassa tarkoituksena oli myös tuhota naisen siteet yhteisöönsä

provosoimalla tämän sukulaisia ja lähipiiriä. Raiskauksia tehtiin, jotta uhrit eivät enää olisi

läheistensä silmissä hyviä. Naisia ja tyttöjä laitettiin keittämään serbeille ruokaa ja palvella

heitä joskus myös alasti. Kaikilta vastustaneilta leikattiin rinnat irti. Serbien raiskausleireillä

tarkoituksena oli Doubtin mukaan saada uhrit luovuttamaan omasta olemassaolon

tarkoituksesta. Kaikkien raiskausleireillä itselle ja toisille koettujen kauhujen on täytynyt olla

tuskallista.81

Doubt yleistää raiskausten luonteen ja raiskaajien motiivin kansanmurhanomaiseksi.

Monissa raiskauksissa ilmeni Doubtin esiintuomia asioita, mutta toisaalta monet tekijät

kirosivat tehtävänsä vastenmielisyyttä. Mielestäni ei ole syytä vähätellä missään määrin

raiskausten vahingollisuutta, mutta olen eri mieltä Doubtin kanssa tekijöiden motiiveista.

Osa tekijöistä oli puhtaasti rikollisia, osa kiihkonationalisteja, osa tavallisia serbejä, joilla

jokaisella oli eri motiivit raiskauksille. Mielestäni raiskausten kansanmurhanomaisen

luonteen, kuten Doubt asian ilmaisi, mahdollisti Bosnian serbien hallinto, joka tavoitteli

etnisesti puhdasta ”suur-Serbiaa”.

3.toukokuuta 1993 ryhmä serbejä saapui erään naimisissa olevan kahden lapsen äidin

taloon. Eräs serbeistä oli naisen naapuri, joka oli tuttu asiakkaana, kun nainen piti omaa

puotia. Tämä naapuri käski naista antamaan rahansa kiroillen koko ajan. Lisäksi hän käski

naista antamaan korunsa. Kun yksi sotilas lähti hakemaan koruja, muut sotilaat raiskasivat

naisen. Naisen toinen naapuri raiskattiin myös. Naisen aviomies ja lapset olivat

olohuoneessa tapahtuman ajan. Tämä serbi, joka oli ollut naisen naapuri, uhkaili ja kiristi

81 Doubt 2007, 33-38.> https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-ebooks/reader.action?docID=3239431 > Luettu 1.8.2017.



50

perhettä, että jos he eivät maksaisi 5 000 saksan markkaa, tämä ottaisi heidän poikansa.

Samalla hän löi naisen aviomiestä muutamia kertoja. Serbit ottivat kaikki

henkilöllisyystodistukset. Kun he ilmoittivat asiasta Punaisen Ristin välityksellä paikallisille

viranomaisille, mitään ei tapahtunut. Elokuussa nämä samat henkilöt, jotka raiskasivat

naisen, tekivät saman eräälle tytölle, joka oli 13 vuotias. Raiskauksen jälkeen he tappoivat

tämän. Seuraavaksi nämä miehet raiskasivat erään serbialaisen kenraalin tyttären. Tapetun

tytön äiti kertoi naiselle, että nämä miehet vangitaan.82

Brutaaleissa raiskauksissa tapahtui monia vastenmielisiä asioita. Naisia raiskattiin monia

kertoja, kidutettiin fyysisesti sekä pakotettiin ottamaan raiskaajien penis suuhun ja

nielemään sperman. Tyypillistä oli, että naiset raiskattiin omien läheistensä silmien edessä.

Näiden tarkoituksena oli nöyryyttää uhria jättämällä tämä henkiin samalla kun muut

sukulaiset oli tapettu. Toisinaan myös raiskattu tapettiin. Uhrit, jotka tulivat raskaaksi,

joutuivat maksamaan abortista suuret summat rahaa sikäli, kun heille suotiin mahdollisuutta

päästä ajoissa raskauksen keskeytykseen. Valtava osa raiskauksien uhreista oli muslimeja

iältään 6-80 vuotiaita. Bosniassa useimmat uhrit olivat nuoria, joita kohdeltiin kuin orjia.

Raiskausleirejä oli muun muassa Visegradissa, Brezevo Poljessa, Kotor Varosissa sekä

Zvornikissa.83

Kansanmurhan tyyliset raiskaukset olivat osa sotapolitiikkaa, jota harjoitettiin Bosnia-

Herzegovinassa Bosnian serbien, Jugoslavian armeijan ja serbiasta saapuneiden

puolisotilaallisten joukkojen toimesta. Kun serbit olivat raiskanneet valloitusten aikana

musliminaisia, nämä uutiset levisivät halki kylien hyvin nopeasti johtuen raiskausten

julkisesta luonteesta. Kansanmurhan omaisen luonteen raiskauksista tekivät Allenin

82 War Crimes in Bosnia-Hercegovina: UN Cease-Fire Won`t Help Banja Luka, Human Rights Watch/Helsinki June 1994 Volume 6, Issue 8. > https://www.hrw.org/legacy/reports/1994/bosnia2/> 12.6.2017. 83 Kansainvälinen koulutus kehittämiskeskus lähetetti selvityksen Ihmisoikeuskomissiolle

3.3.1993.E/CN.4/1993/NGO/41,3. >https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/114/95/PDF/G9311495.pdf?OpenElement > 12.2.2017.




51

mukaan toiminnan rooli osana etnistä puhdistusta. Keskitysleireille joutuneita naisia

raiskattiin sattumanvaraisesti osana kidutusta ja tämä saattoi johtaa myös uhrin kuolemaan.

Lisäksi vaihtoehtoisesti serbit saattoivat pidättää naisia määräämättömäksi ajaksi ja raiskata

heitä systemaattisesti tarkoituksena aiheuttaa joko kuolema tai raskaus. Raskaiksi tulleita

uhreja saatettiin raiskata Allenin mukaan lisää ja solvata ja pahoinpidellä muuten. Lisäksi

näitä evättiin pääsemästä hoitoon tai vapauteen kunnes oli myöhäistä järjestää abortti

turvallisesti.84

Monet raportit sisälsivät todistusaineistoa naisiin kohdistuneista raiskauksista,

pääasiallisesti Trnopoljen keskitysleiristä. Nuoria naisia raiskattiin yöaikaan serbivartijoiden

toimesta. Uhrit eivät halunneet usein antaa yksityiskohtaista tietoa tapahtumista. Osa

uhreista taas ei halunnut myöntää olleensa raiskauksen uhri. Eräs serbinainen kertoi, että

hän ja kolme muuta naista raiskattiin kroaattisotilaiden toimesta, koska Chetnikit raiskasivat

150 kroaattinaista. Seitsemän miestä raiskasivat naista viiden tunnin ajan. Seuraavana yönä

eräs toinen serbi joutui raiskatuksi kroaattijoukkojen toimesta takaapän, kun tämä oli

metsässä. Kolmas nainen kertoi, että hänet vietiin aseella uhaten ja raiskattiin kolmen

miehen toimesta läheisessä talossa. Yksi miehistä iski tämän pään lattiaan johtuen

kirkumisesta.85

Heinäkuun puolivälissä 1993 eräs muslimipakolainen Mostarista kertoi, että sen jälkeen, kun

he olivat piilotelleet muslimeita omassa talossaan, kroaattisotilaita saapui taloon ja

raiskasivat hänet samalla kun hänen lapsensa nukkuivat viereisessä huoneessa. Elokuussa

1993 kroaattinainen raiskattiin puolisotilaallisten muslimijoukkojen toimesta itäisessä

84 Allen 1996, 63. > https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-ebooks/reader.action?docID=310346 >Luettu 5.7.2017. 85 Amnesty Internationalin suositukset kaikille konfliktin osapuolille 22.10.1992. AI Index EUR 63/001/1992, 51. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/001/1992/en/> Luettu 9.6.2017.




52

Mostarissa. Koska pakolaiset Mostarin alueelta oli karkotettu, todellisia lukuja raiskauksista

oli mahdotonta saada.86

67-vuotias muslimimies Prnajvorista ja hänen serbialainen vaimonsa karkotettiin kodista

helmikuussa 1994. Sen jälkeen he siirtyivät erääseen sukulaiselta, tämä oli lähtenyt

pakolaiseksi Saksaan, jääneeseen taloon asumaan. He joutuivat kuitenkin asumaan

kellarikerroksessa, koska asuntoon oli ehtinyt muuttaa serbialainen sotilaspoliisiupseeri.

Muslimimiehen mukaan tämä upseeri oli harvoin kotona, mutta hänellä oli avaimet

asuntoon. Kerran asuntoon saapui kolme nuorta aikuista aseistamattomina, jotka huusivat

olevansa Chetnikkejä. He pakottivat miehen katsomaan, kun hänen vaimonsa raiskattiin.

Yksi heistä raiskasi, toinen pakotti naisen suihin ottoon ja kolmas seurasi vierestä. Naisen

puolustautuessa miehet löivät häntä. Toiminta kesti noin puoli tuntia. Kun Punainen Risti

kertoi tapahtuneesta paikallisille viranomaisille, he käynnistivät tutkinnat tapahtuneesta ja

miehen vaimo pääsi kynegologille. Miehen vaimo ei koskaan saanut kopiota kynekologin

tuloksista ja tutkinnan jälkeen raiskauksesta epäillyt päästettiin vapaiksi, näytön puutteen

vuoksi. Mies päätti tämän takia lähteä Bosnian hallituksen hallitsemille alueille, mutta vaimo

ei uskaltanut oman etnisen taustansa johdosta.87

Seksuaalisiin rikoksiin syyllistyneet olivat sotilaita, erityisjoukkojen jäseniä tai paikallisia

poliiseja ja siviilejä. On ilmennyt, että aina ryhmät eivät ole toimineet komentajansa tahdon

mukaisesti vaan olivat tehneet rikoksia omin päin. Kuitenkin useat ryhmäraiskaukset lyhyen

ajan sisään olivat huomattavia samoin kuin se tosiasia, että sotilasjoukot pidättävät ja

raiskaavat siviilejä. Myös muut siviileihin kohdistuneet iskut ja ihmisoikeusrikkomukset

viittaavat systemaattiseen raiskauspolitiikkaan, vaikkakin tätä on vaikea todistaa.88

86 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle 6.9.1993.E/CN.4/1994/8,2.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/852/74/PDF/G9385274.pdf?OpenElement> 17.7.2017. 87 “Ethnic cleansing” continues in Northern Bosnia”, November 1994, Human Rights Watch/HelsinkiVol.6,No.16,21-23. >https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/BOSNIA94N.PDF> 12.6.2017. 88 Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous 29.1.1994,A/48/858,3. >https://documents-dds-

ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/N94/055/45/PDF/N9405545.pdf?OpenElement > 22.2.2017.






53

Bosnian sodassa raiskaukset olivat osa etnistä puhdistusta. Raiskauksia ilmeni alueilla,

joista vähemmistössä olevat etniset ryhmät haluttiin karkottaa. Serbisotilaat suorittivat

raiskauksia osana sotilaallisia operaatioita. Tallennettuja lääkärin todistuksia raiskauksista

oli valitettavan vähän, mutta muita kirjallisia lähteitä, silminnäkijöiden todistuksia

ja raiskauksen kokeneita uhreja oli, joista pystyi päättelemään raiskauksen luonteen.

Ainakin joitakin tuhansia raiskauksen ja kaltoinkohtelun uhreja oli, mutta todellinen

lukumäärä oli selvästi korkeampi. Puolet keskitysleireillä olijoista olivat naisia, joista noin

kolmasosa joutui raiskatuksi mikä tarkoitti noin 10 000 raiskattua ja kidutettua naista.

Viralliset lähteet Bosnia ja Herzegovinasta kertoivat, että todellinen uhrien lukumäärä olisi

ollut noin 60 000 naista.89

Nikolic-Ristanovicin mukaan raiskauksista tulee osa poliittista peliä, kun ne tulevat

julkisuuteen. Vuosina 1992-1993 Bosnian hallituksen joukot puhuivat 50 000-60 000

raiskatusta muslimista, vaikka heillä oli tietoa noin 13 000 tapauksesta. Sotarikos komitea,

joka luotiin Jugoslaviassa, ilmoitti vahvistetun 800 raiskatusta serbinaisesta. Euroopan

Yhteisö puolestaan ilmoitti noin 20 000 raiskatusta muslimista. Luotettavaa informaatiota

raiskausten lukumäärästä ei ollut mahdollista saada. Nikolic-Ristanovicin mielestä

ulkomainen media hyväksyi Bosnian hallinnon raportit sellaisenaan ja jätti huomioimatta

serbialaiset uhrit. Tämän seurauksena kasvanut viha muslimien ja kroaattien keskuudessa

rohkaisi heitä raiskaamaan serbi taustaisia naisia. Manipuloimalla mediaa raiskausten

lukumäärää oli tehokas ase propagandasodassa. Siviilien kärsimyksistä tuli vain

numeroita.90

89 Kansainvälinen koulutus kehittämiskeskus lähetti selvityksen Ihmisoikeuskomissiolle 3.3.1993.E/CN.4/1993/NGO/41,3.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/114/95/PDF/G9311495.pdf?OpenElement> 14.6.2017. 90 Nikolic-Ristanovic, 2000, 43-44. > http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzU1ODY3X19BTg2?sid=81b624aa-0b91-4ede-bc8f-679baa0115fd@sessionmgr103&vid=0&format=EB&rid=1 > 18.6.2017.





54

Nikolic-Ristanovicin analyysi on loogista, vaikkakin tekstistä sai mielikuva, että kirjoittaja

pyrki vähättelemään serbien rikoksia. Myös serbit itse osallistuivat numeropeliin, jossa

pyrittiin korostamaan vihollisten järjestämiä kauheuksia. Lisäksi serbit itse vähättelivät tai

kielsivät syyllistyneensä rikoksiin. Vastuu sysättiin paikallisten joukkojen harteille, minkä

tavoitteena oli suojella serbijohtajien omaa selustaa. Ylipäätään sodan jokainen osapuoli

liioitteli numeroiden kanssa, koska haluttiin lisätä omien joukkojen motivaatiota ja näyttäytyä

sodan uhrina eikä hyökkääjänä. Bosnian hallituksen tavoitteena oli lisäksi saada

asevientikielto lopetettua ja ulkomailta kovemmat toimenpiteet serbejä kohtaan. Lisäksi

ulkomaiden oli mahdotonta kuvitella, että ”viattomat” bosniakit olisivat syyllistyneet

mihinkään rikoksiin, koska he olivat uhreja. Vaikka numerot saattoivat vaihdella, niin

varsinkin serbien raiskaukset tähtäsivät etniseen puhdistukseen ja täten toiminta oli

laajempaa ja järjestelmällisempää.

Melkein 60 vuotias mies, joka oli haavoittunut paetessaan Srebrenicasta, evakuoitiin

kuorma-autoon, jossa hoidettiin haavoittuneita. Osa lääkintämiehistä oli ehtinyt poistua ja

kun he tulivat takaisin, autossa oli sotilaita, jotka solvasivat haavoittuneita. Kaikki

kävelemään kykenevät heitettiin ulos autosta samoin YK sotilaat. Silminnäkijöiden mukaan

heidän käskettiin palata Potocariin. Heidät myös ryöstettiin arvotavaroista ja osaa

henkilöistä kuulusteltiin. Naishenkilö, joka tunnettiin Amnesty Internationalin parissa, piestiin

ja raiskattiin. Havainnot sairaalassa vahvistivat seksuaalisen toiminnan jäljet.91

Tuzlan sairaalassa tunnistettiin monia raiskauksia, joita tapahtui Srebrenican kaatumisen

jälkeen. Eräs 14- vuotias tyttö suoritti itsemurhan jouduttuaan serbisotilaan raiskauksen

uhriksi. Toisessa tapauksessa 19-vuotias nuori nainen raiskattiin tämän ollessa matkalla

kohti yhteenottoa osana lääkintäryhmää.92

91 Amnesty Internationalin raportti Srebrenican kadonneista 31.8.1995. AI Index: EUR 63/022/1995,5. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/022/1995/en/> 6.6.2017. 92 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle 22.8.1995. E/CN.4/1996/9,8.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G95/139/81/PDF/G9513981.pdf?OpenElement> 20.6.2017.




55

Allenin mukaan serbien tekemät joukkoraiskaukset olivat uusia historiassa ja eivät

kuuluneet historiassa esiintyneisiin joukkoraiskauksiin sota-aikana. Hänen mukaansa

kyseessä oli systemaattinen toisen kulttuurin tuhoaminen raiskauksen, kuoleman ja

raskauden avulla. Hänen mukaansa edes natsit eivät keksineet käyttää tiineyden biologista

prosessia aseena tuhoamiselle, koska natsit eivät olisi edes suostuneet aktiin juutalaisten

kanssa. Allenin mielestä serbit, jotka tähtäsivät uusien ”chetnikkien” synnyttämiseen,

unohtivat tai eivät tienneet, että uusi lapsi sulautuu uuteen kulttuuriin. Serbien ajatuksen

taustalla olivat hallusinaatiot, fanatismi ja tietämättömyys. Ongelmana oli, että uhrit alkoivat

itse uskoa serbien puheeseen ja uskoivat menettäneensä äidin roolinsa. Monet uhrit yrittivät

selviytymisen jälkeen jossakin vaiheessa itse murhaa tai synnyttämänsä lapsen tappamista.

Allen itse myöntää, että kaikki serbit eivät raiskanneet muslimeita ja saivat rangaistuksen

tästä. Jotkin serbit käyttivät pornografiaa helpottaakseen toimintaa ja alkoholi sekä huumeet

olivat yleisessä käytössä. Allenin mukaan serbit käyttivät monia solvauksia naisiin, jotka

perustuivat uhrin etnisyyteen tai sukupuoleen.93

Allenin keskeinen huomio on, että serbien tarkoituksena oli käyttää raiskauksia etnisessä

puhdistuksessa ja kulttuurin tuhoamisessa. Lisäksi hänen analyysinsa mukaan menetelmä

oli ennenkuulumatonta historiassa. Tosiasia on, että serbien politiikka tähtäsi etnisesti

yhtenäiseen Serbian valtioon, josta pyrittiin muu aines kitkemään pois. Sen sijaan väite

raiskauksen luonteen ainutlaatuisuudesta on rohkea väite. Joukkoraiskauksia etnisen

puhdistuksen välineenä on käytetty aikojen saatossa esimerkiksi toisessa

maailmansodassa Neuvostoliiton joukkojen toimesta natseja kohtaan. Tarkoituksena ei ole

vähätellä serbien toimintaa vaan esittää, että toiminta ei suinkaan ole ainutkertaista

historiassa ja että varsinkin kroaateilla oli Bosniassa omilla alueillaan samanlaisia motiiveja

raiskausten takana.

Raiskaus on brutaali menetelmä, jossa tarkoituksena on alistaa naista ja heikompia.

Bosniassa raiskausten motiiveja oli monenlaisia mutta sodan ilmapiiri edesauttoi

omantunnon ja moraalin löystymistä. Fakta on, että suurin osa tehdyistä raiskauksista oli

Bosnian serbien tekemiä ja ne kohdistuivat muslimeihin. Tosiasia on myös se, että myös

93 Allen 1996, 91-99. > https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-ebooks/reader.action?docID=310346 > 20.7.2017.



56

serbinaisia raiskattiin kroaattien ja muslimien toimesta. Vastenmielinen asia on se, että

asiasta ei olla puhuttu kovin paljoa, koska numeroiden mukaan heidän osuutensa olisi ollut

selvästi pienempi kuin muslimien. Tällä tavoin unohdetaan se, että myös raiskatut

serbinaiset olivat viattomia siviilejä, jotka joutuivat silmittömän vihan kohteeksi. Paljon on

puhuttu kansanmurhatyylisistä raiskauksista, mutta väitteen kanssa on syytä olla

varovainen. Jos tarkoituksena olisi tuhota kokonainen kansa raiskausten avulla niin eikö

silloin raiskausten tulisi kohdistua jokaiseen tiettyyn etniseen ryhmään kuuluvaan naiseen?

Ilmenneiden tietojen perusteella raiskaukset olivat enemmän tai vähemmän valikoituja eikä

välttämättä tarkoitushakuisia.

Tyypillistä raiskauksille oli etninen viha, jossa uhri ja tämän yhteisö haluttiin nöyryyttää ja

alistaa. Raiskauksia tehtiin aluevalloitusten ohessa tai keskitysleireillä. Raiskausten

tarkoituksena oli pelottaa väestö muuttamaan alueelta, jolloin voidaan sanoa, että raiskaus

olisi ollut järjestelmällistä. Toisaalta jokaista naista ei raiskattu ja raiskauksia tehtiin

enemmän alueilla, missä oli sotatoimia. Tällöin raiskaukset olivat määrällisesti suurempia ja

raakuudeltaan pahempia. Alueilla, missä ei ollut sotajoukkoja, raiskaukset olivat

sattumanvaraisempia. Samaan aikaan raiskaukset olivat sekä järjestelmällisiä, että

summittaisia sodan aikana.

5. Joukkomurhat

Focan kaupungin lähellä sijaitsevissa kylissä järjestettiin joukkomurhia Bosnian serbien

johdosta maaliskuussa 1992. Eräs selviytyjä Jelecin kylästä on kertonut, että kaikki miehet

etsittiin ja ammuttiin automaattiaseilla. Hän itse menetti miehensä, miehen viisi veljeä ja

heidän neljä lastaan. Nainen ja yksi hänen lapsistaan pääsi pakenemaan vuorille ja hän

palasi kylään muutaman päivän päästä hautaamaan läheiset.94



ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement >23.2.2017.



57

Eläkkeellä oleva muslimi on kertonut, että huhtikuun puolivälissä 1992 hän katseli 36 tuntia

talonsa ikkunasta, kun serbijoukot ampuivat pienryhmiä Visegradin sillalla. Uhrit ensin

ammuttiin ja sitten heitettiin jokeen tai vaihtoehtoisesti heitettiin jokeen ja ammuttiin vasta

sitten. Uhrit tuotiin autoilla joka 30-60 minuutin välein. Hän olisi itse halunnut lähteä alueelta,

mutta hänen olisi täytynyt ylittää silta.95Gutmanin mukaan jokainen kaupungin aseikäinen

mies ammuttiin, lukuun ottamatta harvoja jotka onnistuivat pääsemään pakoon. Eräs selvisi

tilanteesta, koska hänen jalassaan oli kuolio, joten serbit ajattelivat, että häneen on turha

haaskata luoteja.96

Tappaminen viittaa voimakkaasti siihen, että Visegradissa chetnikit ovat olleet asialla.

Chetnikkien toimintatapoihin ei kuulunut vankien ottamista vaan antautuneet teloitettiin.

Lisäksi mitään viittauksia siihen, että terroria tai kidutusta olisi esiintynyt, ei ole. Terrori ja

ryöstely taas olivat tunnettuja toimintatapoja muun muassa Arkanin vapaaehtoisjoukoille.

Lisäksi järjestelmällinen taisteluikäisten miesten tappaminen viittaa systemaattiseen

toimintaan, joten on mahdollista, että chetnikit toimivat yhdessä entisten Jugoslavian kansan

armeijan sotilaiden kanssa.

Silminnäkijöiden mukaan ainakin 83 muslimia joukkomurhattiin univormupukuisten serbien

toimesta Zaklopacan kylässä 16.4.1992. Kahden uhrin päät olivat palasina ampumisen

myötä. Selviytyneiden mukaan kuolonuhreja olisi ollut 105 ja kaksi haavoittunutta vielä

lisäksi. Kylän asukasluku ennen joukkomurhaa oli 150. Uhrien ikä oli aina kaksivuotiaasta

69 vuotiaaseen.97Helsinki Watchin raportin mukaan raskasta tykkitulta ei käytetty vaan



ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement >24.2.2017. 96 Gutman 1993, 72. 97 Amnesty Internationalin suositukset kaikille konfliktin osapuolille 22.10.1992. AI Index EUR 63/001/1992, 56-57. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/001/1992/en/> 9.6.2017.




58

ainoastaan tavallisia aseita. Noin 100 Chetnikkiä, jokaisella kaksi AK 47 asetta, kiersivät

Zaklopacan talo kerrallaan ja poimivat uhrit mielivaltaisesti. Noin 30 uhria poimittiin yhteen

ryppääseen ja ammuttiin automaattiaseilla. Helsinki Watchin mukaan selviytyneet

piileskelivät muutaman henkilön asunnossa. Tapahtuman jälkeen selviytyneet jättivät uhrit

lojumaan maastoon ja suuntasivat Vlasenicaan metsän kautta eläen kolme päivää ilman

ruokaa. Paljastuneet vaeltajat ammuttiin Chetnikkien toimesta.98

26. toukokuuta 1992 noin 200 muslimipakolaista Visegradista lähti bussilla kohti

Makedoniaa. Bussi käännytettiin takaisin, kun se oli ylittämässä Serbian rajan. Bussiyhtiön

työntekijä kertoi, että myöhemmin päivällä bussi pysäytettiin serbisotilaiden toimesta

Bosanska Jagodinan lähellä. 17 miestä otettiin bussista ja teloitettiin ampumalla.99

Luoteisessa Bosnia-Herzegovinassa oli pieniä vuoristokyliä kuten Hambarne,Rizvanovic ja

Sredice.Kun serbijoukot saapuivat näihin kyliin, alueen asukasluku väheni 4500 henkilöstä

75%:a. Biscenin kylässä 50 talosta teloitettiin 75 henkilöä. Erään 16 vuotiaan selviytyneen

mukaan hän ja hänen ystävänsä näkivät kuinka hänen 61- vuotias setä ammuttiin. Pojan

mukaan serbit laittoivat sedän ja tämän naapurin lyömään toisiaan ennen kuin heidät

hirtettiin sillalla.100

Brittiläinen Guardian raportoi, että 28 serbimiestä olisi joukkomurhattu Vlasenican lähellä

sijaitsevissa kylissä. Artikkelin mukaan ruumiit kerättiin Miliziin ja sen jälkeen poltettiin

Vlasenicassa. Tappojen sijainnit ja ajoitus olivat hämärän peitossa. Ruumiit paljastivat

98 Human Right Watch 1992, 50-55. 99 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,8.>https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement> 15.6.2017. 100 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,8. >https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement> 15.6.2017.





59

yksityiskohtia kastraatiosta ja ruumiiden ympärileikkauksista ja muista raakuuksista.

Epäselvää on, tapahtuiko nämä ennen vai jälkeen kuoleman.101

Serbijoukkojen suorittamat joukkomurhat olivat yleisiä, kun ihmisiä oli ajettu pakoon omista

asuinkylistään ja -kaupungeista. Esimerkiksi Kotor Varosista Travnikiin matkalla olevat

kohtasivat teloituksia serbijoukkojen toimesta. 70 kroaattia teloitettiin Ugar-joen tienoilla

18.elokuuta 1992. Serbialainen bussikuski kertoi, että ainakin kuuden ihmisen tiedetään

selvinneen tapahtuneesta ja kuski itse on ollut shokkitilassa. Toinen vastaava esimerkki on

21 elokuuta samaiselta tieltä kohti Travnikia. 200 pidätettyä teloitettiin rotkon reunalla

serbijoukkojen toimesta. 5 henkilöä pelastui heittäytymällä itse rotkoon.102

Erityinen reportteri havainnoi, että Bosnian hallituksen joukot olivat suorittaneet

joukkomurhia joulukuussa 1992 Bratunacin lähellä olevissa kylissä. Taloja ratsattiin ja monet

kiinnijääneistä tapettiin. Kun hallituksen joukot vetäytyivät, serbijoukot saapuivat keräämään

kuolleet ja haavoittuneet. Lähteiden mukaan ainakin 100 ihmistä kuoli ja 300 haavoittui.103

Muslimit omaksuivat Haskinin mukaan groteskit etnisen puhdistuksen menetelmät serbeiltä

ja kroaateilta, kun he ymmärsivät, että monikulttuurinen Bosnia alkoi olla historiaa. Mujahidit,

fanaattiset muslimitaistelijat arabimaista, suorittivat rikoksia eniten ja heitä oli vaikea

kontrolloida. He valtasivat sodassa alueita takaisin mutta samalla aiheuttivat suurempia

tappioita ja he levittivät myös terroria. Kroaattien ja muslimien välisessä sodassa mujahidit

teurastivat siviilejä, jotka eivät pystyneet pakenemaan. Kuolleiden siviilien kokonaismäärä

101 Amnesty Internationalin suositukset kaikille konfliktin osapuolille 22.10.1992. AI Index EUR 63/001/1992, 62. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/001/1992/en/ > 9.6.2017. 102 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,8.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement> 15.6.2017. 103 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen Yugoslavian alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50,8.>https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement> 15.6.2017.






60

nousi tuhansiin, mikä oli vertailukelpoinen lukema Kroatian sodan aikana serbien

aiheuttamille tuhoille vuonna 1991.104

Haskinin analyysistä ei käy ilmi, milloin mujahidit saapuivat Bosniaan. Serbit väittivät, että

mujahideja olisi ollut sodan alusta asti. Länsimaat eivät uskoneet väitteitä vaan pitivät niitä

serbien tekosyinä väkivallalle. Tosiasiassa Bosniaan saapui fanaattisia islamin puolesta

taistelevia sotilaita jo kesällä 1992 ja nämä sotilaat olivat säälimättömiä, koska heillä ei ollut

tunnesiteitä paikallisiin ja heidän motiivina oli taistella vääräuskoisia vastaan. Kroaattien ja

muslimien välisen sodan varsinaista aloituspistettä on hankala hahmottaa, mutta on selvää,

että jos kahdella ryhmittymällä oli eri motiivit ja syvä epäluulo toisia kohtaan, niin

todennäköistä on, että ruutitynnyri räjähtää jossakin vaiheessa.

23. lokakuuta 1993 80 muslimisiviiliä joukko murhattiin Stupni Do- nimisessä kylässä.

Kroaatti sotilaat heittivät muslimien ruumiita palaviin rakennuksiin ja raiskasivat naisia.

Lisäksi noin 120 kyläläistä otettiin mukaan kroaattijoukkojen toimesta. YK:n suojelujoukot

vahvistivat julmuuksien tapahtuneen. Muutama nainen oli yrittänyt piiloutua kellariin, missä

heidät oli löydetty ja ammuttu siihen paikkaan. Lähellä Varesin kaupunkia paikallisessa

koulurakennuksessa kroaatit pitivät keskitysleiriä muslimeille, joita oli 233. Rakennuksen

sisältä vahvistettiin kuuluneen laukauksia.105

18. huhtikuuta Bosnian kroaattijoukot järjestivät mielivaltaisia tappamisia Santicin kylässä.

YK:n rauhanturvajoukot näkivät kylässä ainakin 30 kuollutta muslimisiviiliä. Tappaminen

tapahtui raporttien mukaan ampumalla päähän. Kaksi muslimitohtoria tarkastettiin matkalla

Zenicasta Travnikiin ja heidät ammuttiin. Ahinicin kylässä 10 siviiliä ammuttiin kuoliaaksi

104 Haskin 2006, 90. > https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-ebooks/reader.action?docID=318740 > 5.7.2017. 105 Amnesty Internationalin raportti Kroatian presidentti Franjo Tudjmanille ja puolustusministeri Gojko

Susakille sekä Kroatian puolustuskomitean johtajalle toveri Bobanille 27.10.1993.AI Index: EUR 63/22/93,1,

UA/SC. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/022/1993/en/> 27.2.2017.




61

kroaattijoukkojen toimesta. Vitezissä kroaattijoukot joukkoraiskasivat musliminaisia, josta

seurasi, että molempien sotajoukot alkoivat riehua toistensa hallitsemissa kylissä.106

Vulliamyn mukaan kroaatit eivät säästäneet yhtään muslimitaloa ehjäksi Ahinicissa, jossa

sotilaat kiersivät ryhmissä talosta taloon heittäen kranaatteja ja ampumalla muslimit, kun

nämä yrittivät ulos palavista rakennuksista. Vulliamyn mukaan kroaattijoukot julkaisivat pari

päivää ennen verilöylyn alkamista, että kaikkien muslimien tulisi antautua kroaattien

hallitsemilla alueilla. Operaation alkaessa kroaattijoukot siirtyivät muslimien hallitsemalle

alueelle ja tappoivat sattumanvaraisesti siviilejä. Vulliamyn mukaan voidaan puhua

kroaattien järjestämästä etnisestä puhdistuksesta, jossa muslimeille kaivettiin oma

joukkohauta kuolleita varten.107

Vulliamyn analyysin mukaan kroaatit olivat suunnitelleet operaation ja menetelmät hyvissä

ajoin. Tätä taustaa vasten on hämmentävää, että varoituksia ei muslimien puolesta otettu

vakavasti. Ilmeinen epäusko ja sokea luottamus koituivat heidän kohtaloksi kroaattien

organisoidessa etnistä puhdistusta. Silmitön ja summittainen siviilien tappaminen viittaa

mielestäni siihen, että asialla olivat kroaattien puolisotilaalliset joukot.

Mielivaltaisia teloituksia suoritettiin suurimmalta osin Bosnian serbien toimesta.

Joukkohautoja havaittiin sellaisista paikoista kuin Kotor Varos, Prijedor, Visegrad, Vlasenica,

Zvornik, Brcko ja Sanski Most. Brckossa serbit polttivat 67 henkilöä yhdessä talossa ja

Bikavacissa 72 henkilöä.Kalinovikin alueella serbit ampuivat 23 mieshenkilä ja polttivat

heidät kaatamalla bensaa heidän päälleen ja sytyttämällä tämän jälkeen tuleen.

Tomasicassa yli 5000 ihmistä poltettiin sulatusuunissa samalla, kun serbisotilaat teloittivat

106 Amnesty Internationalin raportti Bosnian kroaattien edustajalle toveri Bobanille, Kroatian

puolustuskomitean johtajalle Milivoj Petkovicille sekä Bosnia-Herzegovinan presidentti Franjo Tudjmanille 26.4.1993. AI Index: EUR

63/11/93,1,UA/SC. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/011/1993/en/ > 1.3.2017. 107 Vulliamy 1994, 288-289.


62

36 Basicin ja Horozovicin perheenjäsentä Prijedorissa yhden päivän aikana. Serbijoukot

teloittivat salaisesti 200 henkilöä, kun heidät oli vapautettu keskitysleireiltä.108

Suurin osa Potocariin Srebrenicasta saapuneista jatkoi matkaansa melkein välittömästi,

johtuen Bosnian serbiarmeijan läsnäolosta. Kun bussit alkoivat kuljettaa karkoitettuja

henkilöitä pois alueelta, miehet erotettiin joukosta ja vangittiin serbien toimesta. Tämän

jälkeen serbit etsivät Bosnian armeijan sotilaita ja kaupungin poliittisen elämän jäseniä.

Silminnäkijät kertoivat, että ihmisiä rahdattiin busseihin, jotka ajoivat Bratunaciin. Joissakin

tapauksissa taas vangitut ammuttiin Potocarissa rakennusten sisällä tai takana. Kun ihmiset

kävivät hakemassa puhdasta vettä tai vessassa he huomasivat ruumiita vieretysten.

Silminnäkijöiden mukaan heitä oli 10-12 ja osalta oli leikattu kurkku auki. Henkilöt, jotka

yrittivät paeta tai toimivat vastoin serbien ohjeistusta, ammuttiin.109

Matkasta selviytyneet kertoivat, miten väijyksissä olleet serbit hyökkäsivät ryhmien

kimppuun. Yhdessä tapauksessa Konjevic Poljessa kranaatti laskeutui ryhmän

etummaisten viereen ja surmasi ja haavoitti lukemattomia. Monilta katosi käsi tai jalka ja

joki, jonka selviytyneet ylittivät, muuttui pimeäksi verestä. Toisessa kertomuksessa joukko

pakolaisia lähti vaeltamaan läpi raskaasti miinoitetun alueen. Silminnäkijän mukaan

jäsenten henkinen epätasapaino teki heistä varomattomampia ja arviolta 15 henkilöä sai

surmansa ja useita haavoittui. Kolmannessa tapauksessa eräs selviytyjä kertoi, miten

heidän ryhmänsä antautui serbeille matkalla Kravicasta Konjevic Poljeen. Ryhmässä oli

sotilaiden lisäksi noin kolmannes siviilejä koko ryhmästä. Serbit tappoivat

sattumanvaraisesti henkilöitä ottamalla hiuksista kiinni ja leikkaamalla kurkun auki.

Joissakin tapauksissa antautuneita laitettiin seisomaan muurin eteen, josta heidät ammuttiin

Nova Kasabassa. Raportit vahvistivat, että jotkin näistä hyökkäyksistä tehtiin ryhmiä

108 Komitea rasistisen syrjinnän lopettamisesta: Bosnia-Hercegovina 11.4.1995. CERD/C/247/Add.1.3-4.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G95/160/16/PDF/G9516016.pdf?OpenElement> 19.6.2017. 109 Amnesty Internationalin raportti Srebrenican kadonneista 31.8.1995. AI Index: EUR 63/022/1995,5. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/022/1995/en/> 6.6.2017.



63

vastaan, jotka käsittivät vain Bosnian hallinnon sotilaita. Eräässä tapauksessa Bosnian

serbisotilaita tapettiin tai näitä jäi vangeiksi.110

Srebrenican joukkomurhasta selviytyneet kertoivat, että miehet joko vietiin keskitysleireille

tai ammuttiin.Kun heidät oli erotettu yhteisöstä, noin 300 miestä palaneista ja autioituneista

kylistä piileskelivät tyhjissä taloissa Seuraavana päivänä noin kymmenen miestä lähti kohti

Konjevic Poljea. Siellä he piileskelivät kaksi vuorokautta, koska paikka oli täynnä

chetnikkejä. Noina päivinä muslimeja antautui chetnikeille, jotka puolestaan tappoivat

antautuneet. Chetnikit poimivat muslimit, jotka he tunsivat ja laittoivat nämä kaivamaan

kaivantoja, joita käytettiin joukkohautoina. Laukauksia kuului koko yön. Aamulla puskutrakori

kaivoi noin 30 metriä pitkän kuopan, jossa haudattiin noin 400 uhria elävältä. Myöhemmin

päivällä noin 150 uhria kerättiin yhteen ja ammuttiin tankilla kuoliaaksi.111

Erään paikallaolijan mukaan päästyään Kravicaan, muut kuorma-autot jatkoivat kohti

Bratunacia. Kaikki 120 vankia nukkui kuorma-auton lavalla yhteen sulloutuneina. Vartijat

tulivat aseiden kanssa kysymään henkilöitä Kamenicasta, Zedenskasat ja Glogovasta. He

halusivat tarkkaa tietoa, ketkä olivat tappaneet serbejä. Viisi miestä ammuttiin lähellä

kuorma-auton lavaa tänä aikana.112

Kravicasta vangit siirrettiin Karakajiin, jossa oli kouluja joukkomurhien suorituspaikoiksi

valittuna. Siellä heitä kuulusteltiin, ahdisteltiin, hakattiin ja joukkomurhattiin. Paikallaolijoiden

mukaan vankeja pidettiin ahtaissa luokkahuoneissa, joiden ikkunat oli suljetut. Chetnikit

ottivat kaksi vankia kerrallaan kuulusteltaviksi, jossa heiltä kysyttiin kaikki mahdolliset

henkilötodistukset. He pettyivät, joka kerta kun vangit vastasivat kotipaikakseen

110 Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle 22.8.1995. E/CN.4/1996/9,8.> https://documents-dds-ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G95/139/81/PDF/G9513981.pdf?OpenElement> 20.6.2017. 111 The Fall of Srebrenica and the Failure of the UN Peacekeeping Bosnia and Herzegovina, Human Rights Watch October 1995, Vol 7, No 13,51-52. > https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/bosnia1095web.pdf> 5.6.2017. 112 The Fall of Srebrenica and the Failure of the UN Peacekeeping Bosnia and Herzegovina, Human Rights Watch October 1995, Vol 7, No 13,56.> https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/bosnia1095web.pdf> 5.6.2017.



https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/bosnia1095web.pdf


64

Srebrenican. He etsivät ihmisiä Kamenicasta. Kun vangit kiipesivät kuulustelujen jälkeen

kuorma-autojen lavalle, serbisotilaat löivät heitä nyrkeillä. Tämän jälkeen heidät ajettiin

muutaman kilometrin päähän, jossa heidän käskettiin laskeutua alas teloitettaviksi.

Teloittaminen tapahtui joko ampumalla tai pistimen kanssa. Teloituspaikkoja oli kaksi ja

puskutraktorit kaivoivat ja täyttivät kuoppia. Osa vangeista, jotka eivät kuolleet teloituksissa,

yrittivät päästä yöllä pakoon, kun vartijoita ei ollut. He juoksivat useita päiviä metsässä

ympäriinsä ja päätyivät Bosnian hallituksen hallinnoimille alueille.113

Iso määrä ihmisiä Bratunacista ja sitä ympäröivistä kylistä kertoivat, että joukkomurhat

suoritettiin urheilukentällä ja varastorakennuksessa koulun takana. Serbialainen nainen,

jonka mies oli sotilas Bosnian serbiarmeijassa, sanoi että he ovat tappamassa

muslimisotilaita. Eräänä päivänä he tappoivat 1600 miestä ja ylipäätään he oli tappaneet

noin 4 000 miestä. Heillä oli naisen mukaan kiire, joten he ampuivat kaikki paitsi

sotarikolliset, joilta he leikkasivat kurkun auki. Toisen serbinaisen mukaan, jolla oli myös

puoliso Bosnian serbiarmeijassa, kertoi taas, että hänen tietojensa mukaan Bosnian

serbisotilaat olivat tappaneet noin 3 000 miestä. Monet näistä uhreista olivat tuttuja Bosnian

serbisotilaille. Pidätettyjä oli hänen mukaansa noin 4 000 miestä yhteensä.114

Eräs mies Kljuzista sanoi, että syyskuussa 1995 häntä ammuttiin serbialaisten

puolisotilaallisten joukkojen toimesta. Ainakin 12 muuta muslimia kuoli tapauksessa. Hän

pääsi pakenemaan serbialaisten lääkintämiesten pariin, jotka hoitivat häntä ja neuvoivat

siirtymään joukkoon, joka liikkuisi Bosnian hallituksen hallinnoimalle alueelle. Toinen henkilö

kertoi, että hänet päästettiin pois keskitysleiriltä Lähellä Sanski Mostia 8.lokakuuta 1995.

Hän ja hänen perheensä siirtyi seurueeseen, joka yritti liikkua Bosnian hallituksen

hallinnoimille alueille. Hänet kuitenkin otettiin pois bussista serbisotilaiden toimesta 350

113 The Fall of Srebrenica and the Failure of the UN Peacekeeping Bosnia and Herzegovina, Human Rights Watch October 1995, Vol 7, No 13,58-63.> https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/bosnia1095web.pdf> 13.6.2017. 114 The Fall of Srebrenica and the Failure of the UN Peacekeeping Bosnia and Herzegovina, Human Rights Watch October 1995, Vol 7, No 13,67.>https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/bosnia1095web.pdf> 5.6.2017.



65

muun miehen kanssa. Miehiä hakattiin ja 10 miestä erotettiin ryhmästä ja ammuttiin

kuoliaiksi automaattiaseilla.115

Bosniassa joukkomurhia esiintyi todistettavasti ainakin aseellisten konfliktien yhteydessä,

kun antautuneita sotilaita ammuttiin. Alueiden valtausten yhteydessä mahdolliset elossa

olleet eri etniseen ryhmään kuuluneet henkilöt, vanhukset, sairaat, raskaana olevat naiset,

teloitettiin surutta. Tämän tyyppinen tappaminen oli hyvin yleistä ja siinä purkautui

patoutunut viha, adrenaliini ja agressio, jota sodassa syntyy. Lisäksi mielivaltaiset usean

hengen teloitukset keskitysleireillä olivat tavallisia ja jokaiselle osapuolelle tyypillisiä.

Joukkomurhat keskitysleireillä perustuivat mielivaltaisuuteen, jossa uhreja valittiin

ensisijaisesti heidän historiansa mukaan. Heidän asemansa, tekonsa ja ajatuksensa sekä

henkilökohtaiset suhteensa Bosnian serbeihin olivat keskeisessä asemassa heidän

kohtaloonsa. Joukkomurhia järjestettiin keskitysleireillä lisäksi, kun oma armeija oli kärsinyt

tappioita. Kostoksi teloitettiin lukemattomia, mahdotonta sanoa kuinka monta, leireillä

vankeina olleita toiseen etniseen ryhmään kuuluneita jäseniä. Srebrenican taustalla oli

serbien osalta heihin kohdistunutta väkivaltaa aiemmin alueella ja joukkomurha toimi

kostona sekä etnisenä puhdistuksena. Tarkoituksena oli kostaa väkivaltaa tehneille ja tehdä

alueesta etnisesti puhdas serbeille. Joukkomurhat olivat järjestelmällisiä sodassa.

Srebrenica oli ehkä räikein esimerkki, mutta myös Visegradissa tapahtunut teurastus oli

malliesimerkki systemaattisuudesta. Taisteluikäiset miehet joutuivat sota-alueilla lähes

poikkeuksetta vangiksi jäätyään teloitettaviksi. Keskeisessä roolissa joukkomurhien

suorittamisessa olivat puolisotilaalliset joukot, jotka saivat ohjeet kenraalilta. Tässäkin

mielessä joukkomurhien systemaattinen luonne täyttyy.

115 Amnesty Internationalin raportti Srebrenican kadonneista 31.8.1995. AI Index: EUR 63/022/1995,5. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/025/1995/en/> 6.6.2017.


66

6. Johtopäätelmät

Ensimmäisen tutkimuskysymykseni tarkoitus oli tutkia ja analysoida eri

ihmisoikeusrikkomuksia Bosnian sodan aikana. Sodassa tehtiin monia erilaisia

ihmisoikeusrikkomuksia, joiden tarkoituksena oli puhdistaa jokin alue etnisesti

yhdenmukaiseksi. Ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyivät sodan jokainen osapuoli,

serbit,kroaatit sekä muslimit. Ihmisoikeusrikkomuksia suorittivat määrällisesti eniten

Bosnian serbit, kun taas määrällisesti vähiten suorittivat muslimit. Toinen

tutkimuskysymykseni käsitteli tyypillisiä piirteitä ihmisoikeusrikkomuksissa. Tyypillistä oli

siviileihin kohdistunut väkivalta ja sotilaallisten sekä puolisotilaallisten joukkojen

potentiaalisiin vihollistaistelijoihin kohdistama murhanhimo. Kolmas tutkimuskysymykseni

tarkasteli ihmisoikeusrikkomusten järjestelmällisyyttä. Serbien järjestämä etninen puhdistus

oli järjestelmällisyydessään huomattavasti edellä kroaatteja ja muslimeita johtuen osaltaan

ylivoimaisesta asemateriaalista sodan alkuvaiheessa. Sodan aikana suoritetut

ihmisoikeusrikkomukset olivat samalla järjestelmällisiä, että summittaisia. Esimerkiksi

terrorissa väkivalta oli hyvin summittaista verrattuna joukkomurhiin, jossa ihmisiä tapettiin

hyvinkin järjestelmällisesti.

Etnisen terrorin tarkoituksena oli pelotella toisiin etnisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä

muuttamaan pois tietyltä alueelta, jotta olisi saatu etnisesti yhtenäiseksi. Etniseen terroriin

syyllistyivät sodan kaikki osapuolet, joskin serbit ja kroaatit runsaammassa määrin. Etniseen

terroriin kuului erilaisia menetelmiä, kuten satunnaiset murhat ja pahoinpitelyt. Etninen

terrori kohdistui sattumanvaraisesti valittuihin henkilöihin ja oli hyvinkin raakaa. Murhia ja

tuhopolttoja suoritettiin yöaikaan ja päivisin räjäytettiin esimerkiksi uskonnollisia paikkoja ja

kauppoja ja taloja. Räjäytysten tarkoituksena oli hävittää todistusaineistot aiemmasta

monikulttuurisesta yhteistyöstä ja pelotella väestöä. Räjäytyksistä ja ylipäätään kulttuurin

tuhoamisesta suurin osa tehtiin serbien toimesta. Tuhopolttojen avulla pyrittiin saamaan

ihmiset muuttamaan pois alueelta. Terrori oli raaempaa siellä, missä käytiin taisteluita tai

missä oli puolisotilaallisia joukkoja. Paikallishallinto pyrki hoitamaan terrorin

hienovaraisemmin ja vähemmän ihmishenkiä vaatien. Paikallishallinto pyrki siihen, että

muutamat väkivallan uhrit toimisivat varoittavina esimerkkeinä ja rohkaisivat ihmisiä

muuttamaan pois.

67

Vähemmistöihin kohdistunutta syrjintää esiintyi sodan kaikkien osapuolten tahoilta ja

toiminnan motiivi oli sama: saada muut etniset ryhmät lähtemään pois alueelta. Syrjinnän

luonne oli hyvin systemaattinen ja sitä toteutettiin alueiden paikallishallinnon toimesta.

Syrjinnän metodit olivat melko lailla samanlaisia sodan kaikkien osapuolten kesken, joskin

serbien toiminta oli mittakaavassaan omassa luokassaan. Mielivaltaiset pidätykset ja niihin

liittyvät kuulustelut olivat jokapäiväisiä. Oman etnisen ryhmän ei annettu olla kontakteissa

vähemmistöjen kanssa ja vähemmistöryhmien liikkumisvapautta rajoitettiin lainsäädännön

avulla serbien hallitsemilla alueilla. Muslimit ja kroaatit eivät yhtä järjestelmällisesti syrjineet

vähemmistöjä, jos tarkastelun kohteena ovat syrjinnän kohteina olevien ihmisten lukumäärä

ja menetelmien moninaisuus.

Pakkokarkoituksia käytettiin osana etnistä puhdistusta Bosnian sodan aikana kaikkien

osapuolten johdosta. Serbien karkoittama väkimäärä oli mittakaavaltaan selvästi suurin,

mutta myös muslimit ja kroaatit karkoittivat vähemmistöjä omilta alueiltaan. Karkoituksen

rohkaisemisessa käytettiin terroria, joka kohdistui siviiliväestöön valtaosin. Terrorin muotoja

olivat esimerkiksi tuhopoltot, murhat, raiskaukset ja yleinen väkivalta. Karkoituksissa

vähemmistöille annettiin aika poistumiseen, jonka jälkeen alkoi toiset toimenpiteet. Kaikki

arvotavarat tuli jättää paikoilleen, mistä ne voitiin ryöstää. Uhrien tuli usein vielä maksaa

karkoittajilleen siitä, että heidät vietiin pois. Serbien organisoima karkoitus oli erittäin

systemaattista varsinkin alueilla missä heillä oli selvä etninen enemmistö. Kroaatit ja

muslimit omaksuivat menetelmät serbeiltä ja alkoivat suorittaa omia karkoituksiaan.

Ylipäätään alueilla missä ei ollut taisteluja karkoitukset järjestettiin byrokratian keinoin, jonka

tehostamisessa käytettiin terroria. Sen sijaan alueilla missä esiintyi taisteluita, karkoitusten

luonne oli hyvin väkivaltainen kuten esimerkiksi Visegradissa. Karkoituksia suoritettiin

esimerkiksi junien avulla, mutta suurin osa joutui marssimaan jalan kohti pakolaiskeskuksia

toiseen maahan tai oman etnisen ryhmän hallinnoimalle alueelle, mikä sisälsi omat riskinsä

esimerkiksi maamiinojen tai vihollisjoukkojen suhteen.

Pakkotyö yleisissä tehtävissä tarkoitti usein siirtymistä etulinjaan kaivamaan kuoppia

riippumatta siitä, mikä osapuoli oli kyseessä. Omia sotilaita ei haluttu altistaa tarkka-

ampujien tulelle, joten tehtäviin pyrittiin hakemaan vihollisen siviilejä. Bosnian serbien

68

hallitsemilla alueilla vähemmistöjen siviilejä laitettiin siivoamaan katuja ja työskentelemään

serbeille orjatyötä muistuttavissa oloissa. Maatilallisille annettiin serbien toimesta

velvollisuus tuottaa armeijalle ruokaa ja tuotantovelvollisuudet saivat tilalliset jakaa

keskenään. Joskus tilallisia karkoitettiin ja tilalle saapui serbejä hoitamaan tilaa. Pakkotyön

olosuhteet riippuivat paljolti siitä, ketkä olivat määräävissä asemissa. Puolisotilaalliset joukot

olivat huomattavasti mielivaltaisempia ja kurittomampia kuin varsinaisen armeijan sotilaat.

Myös armeijan järjestämillä työleireillä olosuhteet saattoivat vaihdella, mutta silloin kyseessä

oli enemmän poikkeus kuin sääntö. Olosuhteisiin nähden pakkotyössä olevilla oli siedettävät

olot. Varsinkin maataloustyöntekijöistä kannatti pitää hyvää huolta, koska he tuottivat ruuan.

Kaupungeissa tilanne oli toinen ja työntekijöitä saatettiin pidättää mielivaltaisesti koska

tahansa, johtuen siitä, että heitä oli enemmän ja heidän työnsä arvo vähäisempi.

Pakkotyöhön valittiin ihmisiä hyvin sattumanvaraisesti ja sukupuolesta ja iästä riippumatta.

Tavallisesti pakkotyöhön valittiin henkilöitä, jotka eivät olleet kykeneviä taistelemaan iästä,

sukupuolesta tai mahdollisesta ruumiinvammasta johtuen.

Keskitysleireillä tehtiin serbien,muslimien ja kroaattien toimesta väkivaltaa, joka rikkoi kaikki

käsitykset epäinhimillisyydestä ja kidutuksesta. Ylipäätään ihmisiä pidettiin keskitysleireillä

yli toista sataa tuhatta, joista suurin osa oli Bosnian serbien keskitysleireillä. Tarkkoja lukuja

on miltei mahdotonta saada koskaan tietoon. Ylipäätään jokaisella sodan osapuolella oli

omat leirinsä, mutta serbeillä niitä oli selvästi muita enemmän. Myös leireillä järjestettyjä

teloituksia serbit suorittivat lukumääräisesti eniten. Vangit keskitysleireillä olivat tavallisesti

joko sotavankeja tai 18-60 vuotiaita miehiä, jotka olivat siviilissä. Joillekin leireille vangittiin

myös naisia ja lapsia ja Bosniassa tiedetäänkin olleen erityisiä raiskausleirejä varta vasten

naisiin kohdistuen. Leireillä pidettiin vankeja myös vankienvaihtoa varten, joten heitä ei

kannattanut pahoinpidellä henkihieveriin. Ammattisotilailla oli korkeampi kuri kuin

esimerkiksi paikallisilla miliiseillä tai puolisotilaallisilla järjestöillä ja esimerkiksi Trnopoljen

leirillä vankien kohtelu oli vähemmän raakaa kuin esimerkiksi Omarskassa tai

Dreteljissä.Ihmisiä vangittiin keskitysleireille hyvin järjestelmällisesti erilaisten listojen avulla

ja talosta taloon kiertämällä. Väkivalta leireillä oli jokapäiväistä, mutta uhrit saatettiin valita

hyvinkin sattumanvaraisesti esimerkiksi suhteiden perusteella. Väkivaltaisimpia olivat

ihmiset, jotka tunsivat uhreja henkilökohtaisesti.

69

Väkivaltaa esiintyi sodan jokaisen osapuolen toimesta melko samanlaisin menetelmin.

Vangit pidätettiin ensin, jonka jälkeen heitä kuulusteltiin pahoinpidellen samanaikaisesti ja

tämän jälkeen heidät mahdollisesti teloitettiin tai siirrettiin muiden vankien joukkoon tai

joskus harvoin päästettiin vapaaksi esimerkiksi alaikäisyydestä tai vanhuudesta johtuen.

Leireillä esiintyneet kidutukset ja pahoinpitelyt olivat jokapäiväisiä ja niitä saattoi esiintyä

päivisin tai öisin. Pahoinpitelyjä suoritettiin joko yksin tai ryhmässä ja apuvälineitä olivat

esimerkiksi erilaiset patukat ja laudanpätkät sekä metallitangot ja ylipäätään kaikki kättä

pidemmät olivat käytössä. Kidutusmenetelmiä oli lukematon määrä ja niiden tarkoituksena

oli tuottaa mahdollisimman paljon kipua. Erilaisia nöyryytysmenetelmiä käytettiin toisaalta

alistamaan vankeja mutta myös tyydyttämään vartijoiden mielihaluja. Tällaisia olivat

esimerkiksi pakottaminen homoseksuaaliseen toimintaan muiden vankien kanssa, erilaisten

eläinten esittäminen vartijoiden edessä ja serbien ja kroaattien toimesta myös Ustasa-sekä

Chetnik laulujen laulaminen. Teloituksia tehtiin usein ja uhreja valittiin mielivaltaisesti ja

erilaisten listojen avulla, jotka sisälsivät tietoa merkittävässä asemassa olevista vangeista.

Teloitusmenetelmiä olivat tavallisesti ampuminen tai kurkun viiltäminen auki puukon avulla.

Joissakin tapauksissa teloituksia tehtiin jopa moottorisahojen avulla. Lisäksi ihmisiä kuoli

paljon myös pahoinpitelyjen ja aliravitsemuksen ja huonon hygienian takia. Teloituksia

suoritettiin yleensä ryhmittäin ja kuolleet sijoitettiin joko joukkohautoihin tai heitettiin jokeen.

Raiskaukset olivat yksi monista keinoista etnisessä puhdistuksessa Bosnian sodassa.

Raiskausten uhrien todellista lukumäärää on mahdotonta selvittää, johtuen esimerkiksi

uhrien haluttomuudesta avautua kokemuksistaan. Suurin osa raiskauksista suoritettiin

Bosnian serbien toimesta ja uhreina olivat useimmissa tapauksissa muslimit. Myös muslimit

ja kroaatit syyllistyivät raiskauksiin osana omaa etnistä puhdistusta, vaikka uhrien

lukumäärä jäikin selvästi jälkeen serbien toimiin verrattuna. Raiskauksia suorittivat

ammattisotilaat, puolisotilaallisten järjestöjen sotilaat, paikalliset poliisit sekä joskus myös

paikalliset siviilit. Raiskausten toimipaikkoina olivat usein autiot talot, hotellit, bordellit tai

uhrien omat talot. Vain harvoja raiskauksia suoritettiin leireillä suoraan. Naisia raiskattiin

usein sotilaallisten toimien yhteydessä, jolloin raiskauksiin liittyi usein myös kuolema.

Raiskaukset olivat ajoittain hyvin järjestelmällisiä serbien toimesta, jolloin naisia suljettiin

rakennuksiin kuukausien ajaksi, jonka aikana heitä raiskattiin lukemattomia kertoja.

Toisaalta raiskauksissa käytettiin paljon harkinnan varaa serbien mielihalujen johdosta.

70

Aluevaltausten yhteydessä raiskaukset saattoivat olla järjestelmällisiä sotilaiden toimesta,

koska ajatuksena oli paitsi ajaa uhrit pois alueelta niin myös nöyryyttää heitä.

Naisia raiskattiin usein heidän läheistensä silmien edessä, jolloin tarkoituksena oli

raiskauksen lisäksi myös nöyryyttää paitsi uhria niin myös tämän omaisia. Raiskauksiin

yhdistyi usein myös kidutusta. Varsinkin jos toimipaikkana oli keskitysleiri. Raiskauksia

vastustaneita naisia kidutettiin ja uhrit usein kuolivat sen seurauksena. Raiskaukset olivat

hyvin systemaattisia toisaalta mutta toisaalta taas eivät. Raiskaukset olivat osana etnistä

puhdistusta, mikä tekee toimesta systemaattista. Paljon raiskauksia suoritettiin myös

paikallisten sotilaiden omasta mielijohteesta ja vihasta toista etnistä ryhmää kohtaan.

Raiskauksia tehtiin paitsi yksin niin myös ryhmässä. Raiskaukset eivät menetelmiltään

eronneet kovinkaan paljon osapuolten kesken: naisia poimittiin leireiltä vapaaseen

rakennukseen raiskattavaksi tai vaihtoehtoisesti raiskattiin kotona sukulaisten edessä.

Raiskausten motiivi oli hyvin samanlainen eli etnisen puhdistuksen suorittaminen.

Joukkomurhia esiintyi Bosnian sodassa valtavasti. Joukkomurhia suorittivat sodan jokaiset

osapuolet. Numeraalisesti selkeästi merkittävin osa rikoksista tehtiin Bosnian serbien

toimesta, mutta myös kroaattien joukot ja muslimit syyllistyivät joukkomurhiin. Myös erilaiset

puolisotilaalliset järjestöt osallistuivat ahkerasti joukkosurmien tekoon. Joukkosurmia tehtiin

paitsi vihollisen sotilaille, niin myös siviileille, useimmissa tapauksissa 18-60 vuotiaille

miehille. Joukkosurmia tehtiin milloin missäkin: keskitysleireillä, erilaisissa rakennuksissa,

silloilla ja urheilukentillä. Joukkosurmia tehtiin esimerkiksi alueiden valtaamisen yhteydessä

tai poimimalla pakoon pyrkiviä miehiä pakolaisjoukosta ennen kuin nämä ylittivät Bosnian

valtion rajat. Joukkosurmien motiivina oli etninen puhdistus, joka tässä tapauksessa tarkoitti

hankkiutumista eroon vihollisen sotilaista tai potentiaalisista sotilaista. Useassa

tapauksessa motiivina oli myös kosto vastapuolen raakuuksista. Kostotoimenpiteet ovat

melko tyypillinen ja yleinen toimintamalli sotatilanteessa. Joukkomurhia suoritettiin

pääasiassa ampumalla automaattiaseilla tai leikkaamalla kurkku auki puukon avulla.

Joukkomurhat olivat hyvin järjestelmällisiä, jossa pyrittiin pääsemään eroon vastapuolen

taistelijoista. Joukkomurhia organisoitiin ylemmiltä tahoilta, jotka määräsivät mitä

antautuneille sotilaille tai sotaikäisille miespuolisille siviileille tehtiin. Paikalliset

sotilashenkilöt organisoivat toteutuksen ja sotilaat suorittivat toimenpiteet. Järjestelmällisyys

71

ilmeni paitsi tavoitteista niin myös kuolleiden lukumääristä. Joukkomurhat toimivat myös

pelottelukeinona lähialueen väestölle, jotta nämä lähtisivät karkuun.

Lähteet

Painetut digitaaliset lähteet

Amnesty Internationalin suositukset kaikille konfliktin osapuolille 22.10.1992. AI Index EUR

63/001/1992.> https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/001/1992/en/ > Luettu

24.7.2017

Amnesty Internationalin raportti Bosnian kroaattien edustajalle toveri Bobanille, Kroatian

puolustuskomitean johtajalle Milivoj Petkovicille sekä Bosnia-Herzegovinan presidentti Alija

Izetbegovicille 26.4.1993.AI Index: EUR 63/11/93,

UA/SC. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/011/1993/en/>Luettu 2.2.2017

Amnesty Internationalin raportti Bosnian kroaattien edustajalle toveri Bobanille, Kroatian

puolustusjoukkojen komentajalle Milivoj Petkovicille sekä Bosnia Herzegovinan presidentti

Alija Izetbegovicille 13.5.1993. AI Index: EUR 63/012/1993,

UA/SC. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/012/1993/en/ > Luettu 24.7.2017

Amnesty Internationalin raportti Kroatian puolustusneuvoston johtajalle toveri Bobanille sekä

Kroatian tasavallan presidentti Franjo Tudjmanille 19.7.1993. AI Index EUR 63/015/1993,

UA/SC. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/015/1993/en/ >Luettu 24.7.2017

Amnesty Internationalin raportti Kroatian presidentti Franjo Tudjmanille ja puolustusministeri

Gojko Susakille sekä Kroatian puolustuskomitean johtajalle toveri Bobanille 27.10.1993.AI

Index: EUR 63/22/93,

UA/SC. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/022/1993/en/ > Luettu 27.2.2017

Amnesty Internationalin raportti Bosnian serbien edustajalle Radovan Karadzicille,

Bosniassa toimivien serbijoukkojen komentajalle Ratko Mladicille sekä poliisipäällikkö Sef






72

Milicijelle 11.2.1993. AI Index: EUR 63/04/93, UA/SC. >

https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/004/1993/en/ > Luettu 7.2.2017

Amnesty Internationalin raportti siviileihin kohdistuneesta väkivallasta Keski- ja Lounais-

Bosniassa. 1.1.1994 AI Index EUR

63/001/1994. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/001/1994/en/ > Luettu

24.7.2017

Amnesty Internationalin raportti AI Index: EUR 63/15/94. >

https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/015/1994/en/ >Luettu 24.1.2017

Amnesty Internationalin raportti 22.3.1994. AI Index: EUR

63/06/94. >https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/006/1994/en/ >Luettu 2.2.2017

Amnesty Internationalin raportti Bosnian serbien edustajalle Radovan Karadzicille, Bosnian

serbiarmeijan komentajalle Ratko Mladicille sekä Banja Lukan alueen presidentille Predrag

Radicille ja Serbian tasavallan presidentti Slobodan Milosevicille 26.10.1995. AI Index: EUR

63/025/1995. > https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/025/1995/en/ > Luettu

25.7.2017

Amnesty Internationalin raportti Srebrenican kadonneista 31.8.1995. AI Index: EUR

63/022/1995. > https://www.amnesty.org/en/documents/eur63/022/1995/en/ >Luettu

25.7.2017

Prosecute Now! Helsinki Watch Releases Eight Cases for War Criminal Tribunal on Former

Yugoslavia,1 August 1993, Volume 5, Issue 12. >

https://www.hrw.org/legacy/reports/1993/yugoslavia/ > Luettu 25.7.2017

“Ethnic cleansing” continues in Northern Bosnia”, November 1994, Human Rights

Watch/HelsinkiVol.6,No.16,2123.>https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/BOSNIA94

N.PDF Luettu 12.3.2017







https://www.hrw.org/legacy/reports/1993/yugoslavia/



73

War Crimes in Bosnia-Hercegovina: UN Cease-Fire Won`t Help Banja Luka, Human Rights

Watch/Helsinki June 1994 Volume 6, Issue

8. >https://www.hrw.org/legacy/reports/1994/bosnia2/ >Luettu 5.2.2017

War Crimes in Bosnia- Hercegovina: Bosanski Samac, Six War Criminals Named by Victims

of ”Ethnic Cleansing”, April 1994 Vol 6, No 5. >

https://www.hrw.org/legacy/reports/1994/bosnia/ > Luettu 25.7.2017

Bosnia-Hercegovina: Sarajevo,October 1994,Vol 6,No 15.>

https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/BOSNIA94O.PDF > Luettu 25.7.2017

The Fall of Srebrenica and the Failure of the UN Peacekeeping Bosnia and Herzegovina,

Human Rights Watch October 1995, Vol 7, No

13. >https://www.hrw.org/sites/default/files/reports/bosnia1095web.pdf > Luettu 25.7.2017

Human Rights nettisivu>http://www.humanrights.com/voices-for-human-rights/human-

rights-organizations/non-governmenttal.html> Luettu 12.11.2016

Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle ihmisoikeustilanteesta entisen

Yugoslavian alueella,10.2.1993,E/CN.4/1993/50. >https://documents-dds-

ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G93/106/07/PDF/G9310607.pdf?OpenElement> Luettu

12.1.2017

Kansainvälinen koulutus kehittämiskeskus lähetti selvityksen Ihmisoikeuskomissiolle

3.3.1993.E/CN.4/1993/NGO/41. >https://documents-dds-


12.2.2017

Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle

6.9.1993.E/CN.4/1994/8. >https://documents-dds-


1.2.2017


https://www.hrw.org/legacy/reports/1994/bosnia/














74

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous 29.1.1994,A/48/858. >https://documents-dds-

ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/N94/055/45/PDF/N9405545.pdf?OpenElement>Luettu

22.2.2017

Pääsihteerin huomautus turvallisuuskomitean yleiskokouksessa 4.11.1994.

A/49/641S/1994/1252. >https://documents-dds-

ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/N94/434/11/PDF/N9443411.pdf?OpenElement> Luettu

28.1.2017

Kansainvälisen Koulutuskehittämiskeskuksen selvitys Ihmisoikeuskomitealle

ihmisoikeustilanteesta vangitsemisen ja vankeuden yhteydessä 21.2.1995.

E/CN.4/1995/NGO/42.>https://documents-dds-

ny.un.org/doc/UNDOC/GEN/G95/112/79/PDF/G9511279.pdf?OpenElement > Luettu

26.7.2017

Komitea rasistisen syrjinnän lopettamisesta: Bosnia-Hercegovina 11.4.1995.

CERD/C/247/Add.1.>https://documents-dds-


26.7.2017

Tadeusz Mazowieckin raportti ihmisoikeuskomissiolle 22.8.1995.

E/CN.4/1996/9. >https://documents-dds-


26.6.2017

Tutkimuskirjallisuus

Allen, Beverley 1996. Rape Warfare: The Hidden Genocide in Bosnia&Herzegovina and Croatia.University of Minnesota Press. Minneapolis. >https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-ebooks/reader.action?docID=310346> 6.3.2017














75

Burg, Steven & Shoup, Paul S. 1999. The War In Bosnia-Herzegovina. M.E.Sharpe,Inc,

NewYork.

Doubt, Keith 2006. Understanding Evil: Lessons from Bosnia. Fordham Univesity Press,

New York. > https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-

ebooks/reader.action?docID=3239431 > 1.8.2017

Eskola, Jari &Suoranta, Juha 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Gummerus

Kirjapaino OY, Jyväskylä.

Gellately, Robert& Kiernan, Ben 2003. The Specter of Genocide: Mass Murder in Historical

Perspective, Cambridge University Press, United Kingdom.

Gutman, Roy 1993. Kansanmurhan todistaja. Raportti etnisistä puhdistuksista Bosniassa.

Macmillan Publishing, New York.

Haskin, Jeanne 2007. Bosnia and Beyond: The”Quiet” Revolution that Refused to Go

Quietly. Algora Publishing, New York.

>https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-

ebooks/reader.action?docID=318740> 17.2.2017

Helsinki Watch 1992. War Crimes in Bosnia-Hercegovina. Printed in the United States of

America.

International Labour Office 2012. ILO Global Estimate of Forced Labour: Results and

Methodology, International Labour Office, Switzerland. >https://ebookcentral-proquest-

com.ezproxy.uef.fi:2443/lib/uef-ebooks/reader.action?docID=1069400&ppg=19>18.3.2017







76

Lattimer, Mark 2007. Genocide and Human Rights. Ashgate publishing Company,

Hampshire.

Metsämuuronen, Jari, 2006. Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Gummerus Kirjapaino Oy,

Jyväskylä.

Nikolic-Ristanovic, Vesna 2000. Women Violence and War: Wartime Victimization of

Refugees in the Balkans. Central European University Press, Budapest.

>http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzU1

ODY3X19BTg2?sid=5e5f6367-926d-4723-bec5-

d22b5b94880a@sessionmgr104&vid=0&format=EB> 6.3.2017

Ramet, Sabrina P, 1996. Balkan Babel: The Disintegration of Yugoslavia from the Death of

Tito to Ethnic War.WestviewPress, Colorado.

Ramet, Sabrina P 2006. The Three Yugoslavias: State-Building and Legitimation 1918-

2005.Woodrow Wilson Center Press, Washington D.C. United States of America.

Savino, John O,Turvey, Brent E& Baeza, John J 2005. Rape Investigation Handbook.

Elsevier Academic Press,

Amsterdam. >http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/detail/detail/bmxlYmtf

XzExNzE1M19fQU41?sid=f399975f-6547-4975-bc7e-

e8536b8f0d15@sessionmgr4007&vid=0#AN=117153&db=nlebk> Luettu 2.8.2017

Smeulers, Alette & Grunfeld Fred, International Crimes and Other Gross Human Rights

Violations, 2011,Nijhoff Publishers, Boston.

>http://site.ebrary.com.ezproxy.uef.fi:2048/lib/uef/reader.action?docID=10483859&ppg=59

> 25.11.2016

http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzU1ODY3X19BTg2?sid=5e5f6367-926d-4723-bec5-d22b5b94880a@sessionmgr104&vid=0&format=EB



http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/detail/detail/bmxlYmtfXzExNzE1M19fQU41?sid=f399975f-6547-4975-bc7e-e8536b8f0d15@sessionmgr4007&vid=0#AN=117153&db=nlebk



http://site.ebrary.com.ezproxy.uef.fi:2048/lib/uef/reader.action?docID=10483859&ppg=59


77

Schrader, Charles R. 2003. The Muslim Croat Civil War in Central Bosnia, a Military History,

1992-1994. Texas A&M University Press College Station, United States of America.

>http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzEw

MjQxNV9fQU41?sid=ce68b495-69c9-4c7d-986e-

fdf937360f0f@sessionmgr104&vid=0&format=EB> 28.2.2017

Stiglmayer, Alexandra 1994. The War Against Women in Bosnia-Herzegovina. University of

Nebraska Press, Lincoln and London.

Tuomi, Jouni& Sarajärvi Anneli, 2002. Laadullinen Tutkimus ja sisällönanalyysi. Gummerus

Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2004.

>http://site.ebrary.com.ezproxy.uef.fi:2048/lib/uef/reader.action?docID=10476740&ppg=9>

26.11.2016

Woodward, Susan L. 1995. Balkan Tragedy: Chaos and Dissolution after The Cold War.

R.R.Donnelly and Sons Co. Harrisonburg, Virginia.

Vulliamy, Ed 1994. Seasons in Hell. Understanding Bosnia`s War. Simon&Schuster LTD,

London.

http://web.b.ebscohost.com.ezproxy.uef.fi:2048/ehost/ebookviewer/ebook/bmxlYmtfXzEwMjQxNV9fQU41?sid=ce68b495-69c9-4c7d-986e-fdf937360f0f@sessionmgr104&vid=0&format=EB




Ihmisoikeusrikkomukset Bosnian sodassa...

Documents

Transcript of Ihmisoikeusrikkomukset Bosnian sodassa...