– 1 –

SAK:N OHJELMA EDUSKUNTAVAALEIHIN 2015TIIVISTELMÄ

HDANTO ..........................................................................................................................................................................2

1. TYÖTÄ ENEMMÄN .................................................................................................... 4Talouspolitiikan fokus työllisyyteen ......................................................................................................4Tulopolitiikkaa kannattaa käyttää ..........................................................................................................4Tuloloukuista eroon .................................................................................................................................4Työvoimapolitiikan renessanssi ............................................................................................................. 5Lisää asuntoja = enemmän työllisiä .....................................................................................................6Tartutaan uuteen työhön ........................................................................................................................6EU edistämään työllisyyttä ..................................................................................................................... 7

2. TUOTTAVUUS PAREMMAKSI ..............................................................8Työehtosopimukset edistävät tuottavuutta ........................................................................................8Reilua kilpailua työehtoja noudattaen .................................................................................................8Koulutuksen vastattava uusiin tarpeisiin ..............................................................................................9Tutkinto kaikille työikäisille .....................................................................................................................9Lisää keskisuuria ja suuria yrityksiä .....................................................................................................10Kasvua omistajapolitiikalla ....................................................................................................................10Perusasiat kuntoon infrastruktuuriin satsaamalla .............................................................................11Ilmasto- ja energiapolitiikalla tehokasta teollisuutta .......................................................................11Henkilöstön innovaatiot käyttöön ...................................................................................................... 12Julkinen sektori tuottavuutta parantamaan ...................................................................................... 12

3. TULOEROT PIENEMMIKSI 13Palvelut perheiden tukena .................................................................................................................... 13Veroihin järkevää progressiota ............................................................................................................ 13Kiinteistöverosta oikeudenmukaisempi ............................................................................................. 14Arvonlisäverotusta selvitettävä ............................................................................................................ 15Verovuoto kuriin ..................................................................................................................................... 15

4. TURVALLISUUTTA TYÖELÄMÄÄN 16Ansioturva vakuuttaa riskejä vastaan .................................................................................................. 16Työeläke on jälkipalkkaa ....................................................................................................................... 16Työterveyshuollon saatavuutta parannettava ................................................................................... 17Turvaa pätkä- ja silpputyötä tekeville ................................................................................................. 18Uusi osaaminen vie eteenpäin ............................................................................................................. 18Harmaata taloutta torjuttava ................................................................................................................ 19Hankintalailla kestäviä hankintoja ....................................................................................................... 19

– 3 –

JOHDANTO Suomen menestys on perustunut yhdessä sopimiseen. Maailma on

muuttunut, ja talous- ja työmarkkinat ovat haastaneet Suomen uuden-

laiseen tekemiseen. On oltava valpas vastaamaan muutoksiin toiminta-

ympäristössä, mutta myös pidettävä kiinni hyväksi koetuista vahvuuksista.

Suomalainen sopimusyhteiskunta on pidettävä talouspolitiikkamme

työkalupakissa myös tulevaisuudessa. Kolmikantaisella yhteistyöllä on saa-

vutettu hyviä tuloksia kansantaloudessa ja kansalaisten ostovoimassa. Laa-

jat työmarkkinasopimukset ovat luoneet hyvän perustan talouskasvulle

ja työllisyydelle. Yhteistyö on toiminut vaikeinakin aikoina. Kun Suomi

juhlii vaalikauden puolivälissä itsenäisyytensä sadatta vuotta, yhteisen

tekemisen tapaa on hyvä hahmotella uudelle vuosisadalle.

Kun ympäristömme muuttuu, asioita on voitava tarkastella eri

näkökulmista. SAK haluaa jatkossakin pitää heikomman puolta

työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Palkansaajille on tarjottava

turvaa talouden ja työelämän muutoksessa. Oikeudenmukai-

suuden tarve ei häviä – tavoitteena on turvata vapaus ja oikeus

hyvään elämään kaikille kansalaisille riippumatta tuloista tai va-

rallisuudesta.

SAK on valmistellut ohjelman eduskuntavaalien keskuste-

luja varten. Etsimme neljä merkittävintä kehittämiskohdetta

Suomessa ja jaoimme keinot näiden neljän tavoitteen alle.

Tämä on ohjelman tiivistelmä. Kokonaisuudessaan ohjel-

man voi lukea SAK:n verkkosivuilla ja tilata SAK:sta.

– 3 –

Suomen menestys on perustunut yhdessä sopimiseen. Maailma on

muuttunut, ja talous- ja työmarkkinat ovat haastaneet Suomen uuden-

laiseen tekemiseen. On oltava valpas vastaamaan muutoksiin toiminta-

ympäristössä, mutta myös pidettävä kiinni hyväksi koetuista vahvuuksista.

Suomalainen sopimusyhteiskunta on pidettävä talouspolitiikkamme

työkalupakissa myös tulevaisuudessa. Kolmikantaisella yhteistyöllä on saa-

vutettu hyviä tuloksia kansantaloudessa ja kansalaisten ostovoimassa. Laa-

jat työmarkkinasopimukset ovat luoneet hyvän perustan talouskasvulle

ja työllisyydelle. Yhteistyö on toiminut vaikeinakin aikoina. Kun Suomi

juhlii vaalikauden puolivälissä itsenäisyytensä sadatta vuotta, yhteisen

tekemisen tapaa on hyvä hahmotella uudelle vuosisadalle.

Kun ympäristömme muuttuu, asioita on voitava tarkastella eri

näkökulmista. SAK haluaa jatkossakin pitää heikomman puolta

työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa. Palkansaajille on tarjottava

turvaa talouden ja työelämän muutoksessa. Oikeudenmukai-

suuden tarve ei häviä – tavoitteena on turvata vapaus ja oikeus

hyvään elämään kaikille kansalaisille riippumatta tuloista tai va-

SAK on valmistellut ohjelman eduskuntavaalien keskuste-

luja varten. Etsimme neljä merkittävintä kehittämiskohdetta

Suomessa ja jaoimme keinot näiden neljän tavoitteen alle.

Tämä on ohjelman tiivistelmä. Kokonaisuudessaan ohjel-

man voi lukea SAK:n verkkosivuilla ja tilata SAK:sta.

Kuvat: Riitta SupperiTaitto: Ville Takala / DimangiPaino: Valkealan Painokarelia Oy

ISBN: 978-951-714-259-3

1.– 4 –

TYÖTÄ ENEMMÄNSuomen työllisyysaste on jämähtänyt lähes pysyvästi muiden Pohjoismaiden alle. Työpaikkoja on menetetty etenkin teollisuudesta, mutta myös palvelu- aloilta ja julkiselta sektorilta. Oikeudenmukaiseen, vauraaseen ja osallista-vaan hyvinvointiyhteiskuntaan päästään vain yhtä tietä: parantamalla työlli-syyttä. Tarvitaan toimia, jotka kohentavat sekä työn kysyntää että tarjontaa.

Talouspolitiikan fokus työllisyyteen Talouspolitiikan päätehtävä on parantaa talouskasvua ja työllisyyttä. Vientialojen kilpailukykyä on vah-vistettava tukemalla pitkäjänteisesti yritysten toimintaympäristöä ja innovaatiojärjestelmää. Palvelu- alojen tuottavuutta ja edellytyksiä työllistää on parannettava.

Riittävä työllisyys luo kattavan veropohjan, jolla voidaan rahoittaa julkisia palveluita ja sosiaali- turvaa. Julkisten palvelujen tuloksellisuutta on kehitettävä kunnianhimoisella palvelurakenteen uudis-tuksella. Myös kuntarakennetta on kehitettävä vahvojen peruskuntien saavuttamiseksi.

Jos julkinen talous on kestävällä perustalla, työllisyyttä tukeva suhdannepolitiikka on mahdollista. Suomen velkasuhde on saatava hallintaan ja talouskasvun myötä alenevalle uralle. Maltilliset velka-tasot mahdollistavat elvyttävän politiikan seuraavassa taantumassa. Kasvua ja työllisyyttä vahvistavia investointeja on uskallettava tehdä myös jatkossa.

• Seuraavan hallituksen on syytä asettaa realistinen ja kunnianhimoinen työllisyystavoite.

Tulopolitiikkaa kannattaa käyttääKeskitetty tulopolitiikka on oleellista Suomen kilpailukyvyn parantamisessa. Työn hinta ei ole Suomen ensisijainen kilpailukeino. Tärkeintä on tuottavuuden kasvu, joka mahdollistaa hyvän palkkatason.

• Lähivuosina on tärkeää turvata ostovoima sovittamalla yhteen vero- ja palkkapolitiikka. On pe-rusteltua edistää suomalaista sopimisen mallia ja ratkaisuja, joilla sekä turvataan ostovoiman kehitys että parannetaan työllisyyttä ja kilpailukykyä.

Tuloloukuista eroonTyöttömyys johtuu yleensä siitä, että töitä ei ole riittävästi – ei siitä, ettei töihin kannattaisi mennä. Työtä tekemällä on voitava parantaa talouttaan. Työnteon kannustavuuden ratkaisee, kuinka paljon tulot kasvavat töihin mentäessä. Töihin voi kannustaa joko leikkaamalla työttömiltä tai tukemalla työssäkäyviä. Heikoimpien tukia ei pidä leikata, joten vaihtoehdoksi jää parantaa työssäkäyvien ase-maa ja työllistymistä.

• Asumistuen on sovittava paremmin tuloihin, jotta myös pienipalkkaisilla olisi oikeus tukeen. Asumistuen nopea leikkautuminen tulojen noustessa vähentää työnteon kannattavuutta.

• Emme tarvitse uusia sanktioita, vaan laadukasta kuntoutusta ja työvoimapolitiikkaa. Osallistavan

– 5 –

sosiaaliturvan ja kuntouttavan työtoiminnan avulla luodaan mahdolli-suuksia työllistymiseen ja lisätään osallisuutta yhteiskunnassa. Viran-omaisten välistä yhteistyötä on parannettava ja työttömän osallisuutta työllistymispolkunsa rakentamiseen edistettävä.

• Pienten palkkojen verotusta on kevennettävä. Verotuksella ei pidä ran-gaista siirtymistä töihin.

• Lapsiperheiden ja erityisesti yksinhuoltajien työllistymistä on tuettava työtulovähennyksen lapsikorotuksella.

• Päivähoitomaksuja pitäisi alentaa ja suhteuttaa hoitoaikaan, jotta osa-aikatyötä tekevä ei joudu maksamaan täyttä hintaa. Korkeat mak-sut voivat vähentää vanhempien halua palata töihin.

• Työkyvyttömyyseläkkeen ja palkan on sovittava paremmin yhteen. Nyt jäykät tulorajat estävät töihin paluun, sillä niiden ylittäminen leikkaa eläkkeen pois. Eläkkeen pitäisi pienentyä vähitellen tulojen kasvaessa.

Työvoimapolitiikan renessanssiTyövoimapolitiikan avulla helpotetaan uuden työn löytämistä ja osaamisen päivittämistä. Muutosturvamalli auttaa irtisanomis- ja lomautustilanteissa. Nuorisotakuu on lisännyt toimia nuorten työllistämiseksi, ja sen kehittämis-tä on jatkettava. Osin vaikean taloustilanteen vuoksi kasvaneen nuoriso-työttömyyden hoitamiseen tarvitaan myös uusia avauksia.

Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut tasaisesti – yli 90 000 pitkäaikais-työtöntä on hälyttävän korkea luku. Rakennetyöttömyyden purkaminen ei onnistu ilman resursseja tai monialaista yhteistyötä.

• Työvoimapolitiikan resurssit on turvattava. Työ- ja elinkeinotoimistojen on tarjottava henkilökohtaista palvelua kaikille sitä tarvitseville työttömille.

• Kuntien vastuuta työvoimapolitiikassa on viime vuosina lisätty. Vastuiden hoitoon tarvitaan riittävät voimavarat.

• Työvoimapalvelujen tarjontaa ja työttömien aktiivitoimia on lisättävä.• Nuorten työllisyyden edistämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvi-

taan eri sektorien yhteisiä toimia sekä parempaa tiedottamista.• Pitkäaikaistyöttömyyden hoitaminen edellyttää vahvaa moniammatillista

yhteistyötä.

Maahanmuuttajien työllistymisen edellytyksiin tulee kiinnittää entistä te-hokkaammin huomiota. Työllistymistä tulee nopeuttaa työelämän tarpei-ta vastaavalla kielikoulutuksella. Työnantajien vastuuta kielikoulutuksesta tulee lisätä etenkin rekrytoitaessa suoraan ulkomailta. Maahanmuuttajien täydennys- ja aikuiskoulutusta sekä tutkintojen ja osaamisen tunnistamista on parannettava.

– 6 –

Työntekijöitä tulee kohdella työnhaussa ja työyhteisössä yhdenvertaisesti. Rasismille ja syrjinnälle on oltava nollatoleranssi. Työperusteisen maahanmuuton on perustuttava aitoon työvoimapulaan. Arvion työvoiman saatavuudesta on perustuttava tilastollisiin analyyseihin. Saatavuusharkinnan pois-taminen ei ole perusteltua tilanteessa, jossa työttömyysluvut ovat korkeita sekä työolojen valvonta ja lainsäädäntö puutteellista.

Lisää asuntoja = enemmän työllisiäMerkittävin syy asumisen kalleuteen on kaavoitetun tonttimaan puute. Kunnille on asetettava talou-dellisia sanktioita, jos ne eivät osoita viiden vuoden tonttivarantoa asuntorakentamiseen. Tonttimaan tuotantoa kaavoituksesta lupamenettelyihin on nopeutettava. Valitusoikeutta voitaisiin harkita rajat-tavan koskemaan vain osallisia. Toimitilakohteita on kyettävä muuttamaan asuntokäyttöön nopeasti.

Asunto- ja liikennepolitiikka pitää kytkeä yhteen. Kun valtio rahoittaa liikenneinvestointeja, sen on edellytettävä kunnilta pitkäaikaista ja sitovaa sopimusta asuntorakentamisesta. Suomeen tarvitaan vahva rakennetun ympäristön ministeriö vastaamaan maankäytön, rakentamisen, asumisen sekä lii-kenteen asioista. Näin päästäisiin eroon yhdyskuntarakenteen hajautumista ruokkivasta hallinnosta ja saataisiin maankäytön ohjaamiseen vahva väline.

Omistusasumisen suosiminen verotuksessa vähentää työvoiman liikkuvuutta ja aiheuttaa työttö-myyttä. Verotuet nostavat asuntojen hintoja, lisäävät velkaantumista eivätkä huomioi tuen tarvetta. Asunnon ja työpaikan väliset matkakulut tulee voida vähentää todellisten matkakulujen suuruisena ansiotuloista maksettavista veroista.

• Kunnat on saatava kaavoittamaan lisää asuntoja. On käytettävä sanktioita ja ehdollistettava val-tion osallisuus infrahankkeissa.

• Perustetaan rakennetun ympäristön ministeriö, joka vastaa maankäytöstä, asumisesta ja liiken-teestä. Vastaavasti pääkaupunkiseudulle tarvitaan metropolihallinto ja maakuntiin vahva kunta-rakenne.

• Asuntorakentamista ja kaavoitusta on nopeutettava vähentämällä ylimääräistä sääntelyä ja ke-ventämällä valitusmahdollisuuksia.

• Asumisen tukia on suunnattava enemmän asukkaalle.• Verotuksessa edetään kohti asumismuotojen yhdenveroisuutta ja työssäkäynnin edistämistä.

Tartutaan uuteen työhönAktiivisella elinkeinopolitiikalla voidaan luoda työtä ja laajentaa uusia kasvualoja. Pääasia on toi-mintaympäristön parantaminen, ei voittajien valikoiminen. Suomessa on korkeatasoista osaamista, jonka varaan uutta teollisuutta ja vientiä voidaan rakentaa. Esimerkiksi teollinen internet voi tarjota kilpailuetua. Vahvoja aloja ovat myös cleantech, meriteollisuus, biotalous ja arktinen osaaminen. In-vestointien esteitä on vähennettävä kehittämällä lupajärjestelmää ympäristötavoitteista tinkimättä. Kaivannaisteollisuutta on kehitettävä kestävästi. Green Mining -visiossa ympäristöarvot, matkailu ja kaivannaisteollisuus menestyvät yhdessä.

Palvelualoihin ei ole perinteisesti kiinnitetty riittävästi huomiota. Trage-diamme on vanha asenne: ”Emme voi elää pesemällä toistemme paitoja”. To-siasiassa suuri osa voi elää niin sanotusti paitoja pesemällä. Hallituksen on to-teutettava palvelualojen kasvu- ja työllisyysohjelma, jolla on selkeitä pitkän tähtäimen tavoitteita. Myös palveluiden vientiä on kehitettävä.

Matkailu on maailmantalouden nopeimmin kasvavia aloja, mutta Suo-mi ei ole hyödyntänyt luontoarvojaan riittävästi. Alalle on houkuteltava ulkomaisia investointeja, koska kotimaisin voimin mittakaavaa ei saada riittävän suureksi. Energiaintensiivisten ja kansainvälisesti kilpailtujen pal-velualojen, kuten hiihtokeskusten, sähkövero olisi alennettava teollisuu-den sähköveroluokkaan.

• Edistetään aktiivisella elinkeinopolitiikalla investointeja ja kasvualojen toimintaedellytyksiä.

• Käynnistetään palvelujen kasvu- ja työllisyysohjelma.

EU edistämään työllisyyttäEU-maiden talouspolitiikkaa sovitetaan yhteen taloudel-lisella ohjausjaksolla. EU:n monimutkaista taloushallin-toa todennäköisesti virtaviivaistetaan. Tässä työllisyys ja kasvu on otettava EU:n tavoitteiksi. Jos perussopimus-muutosten tie aukenee, Suomen tulee ajaa sosiaalisten oikeuksien lisäpöytäkirjaa osaksi sopimusta.

Suomessa EU:n rakennerahastoja on hyödynnet-tävä kestävän työllisyyden parantamiseksi. Sosiaa-lirahastosta on ohjattava työelämähankkeisiin niille kuuluva osa.

• Euroopan keskuspankin mandaatista on syytä keskustella. Nykymalli voitaisiin korvata työlli-syyttä paremmin tukevalla tavoitteella tai nos-tamalla tavoitteistoon talouden vakaa kasvu ja työllisyys.

• EU:ssa on puututtava haitallisen suuriin vaih-totaseen ylijäämiin. Yhden maan ylijäämät ovat aina toisen maan alijäämiä.

• Suhdanteita tasaavaa talouspolitiikkaa voisi helpottaa jättämällä Euroopan investointipankin tukemat investoinnit huomiotta ohjausjak-son julkisen talouden alijäämä- kriteereissä.

Palvelualoihin ei ole perinteisesti kiinnitetty riittävästi huomiota. Trage-diamme on vanha asenne: ”Emme voi elää pesemällä toistemme paitoja”. To-siasiassa suuri osa voi elää niin sanotusti paitoja pesemällä. Hallituksen on to-teutettava palvelualojen kasvu- ja työllisyysohjelma, jolla on selkeitä pitkän tähtäimen tavoitteita. Myös palveluiden vientiä on kehitettävä.

Matkailu on maailmantalouden nopeimmin kasvavia aloja, mutta Suo-mi ei ole hyödyntänyt luontoarvojaan riittävästi. Alalle on houkuteltava ulkomaisia investointeja, koska kotimaisin voimin mittakaavaa ei saada riittävän suureksi. Energiaintensiivisten ja kansainvälisesti kilpailtujen pal-velualojen, kuten hiihtokeskusten, sähkövero olisi alennettava teollisuu-

Edistetään aktiivisella elinkeinopolitiikalla investointeja ja kasvualojen

Käynnistetään palvelujen kasvu- ja työllisyysohjelma.

EU edistämään työllisyyttäEU-maiden talouspolitiikkaa sovitetaan yhteen taloudel-lisella ohjausjaksolla. EU:n monimutkaista taloushallin-toa todennäköisesti virtaviivaistetaan. Tässä työllisyys ja kasvu on otettava EU:n tavoitteiksi. Jos perussopimus-muutosten tie aukenee, Suomen tulee ajaa sosiaalisten oikeuksien lisäpöytäkirjaa osaksi sopimusta.

Suomessa EU:n rakennerahastoja on hyödynnet-tävä kestävän työllisyyden parantamiseksi. Sosiaa-lirahastosta on ohjattava työelämähankkeisiin niille

Euroopan keskuspankin mandaatista on syytä keskustella. Nykymalli voitaisiin korvata työlli-syyttä paremmin tukevalla tavoitteella tai nos-tamalla tavoitteistoon talouden vakaa kasvu ja

EU:ssa on puututtava haitallisen suuriin vaih-totaseen ylijäämiin. Yhden maan ylijäämät ovat aina toisen maan alijäämiä. Suhdanteita tasaavaa talouspolitiikkaa voisi helpottaa jättämällä Euroopan investointipankin tukemat investoinnit huomiotta ohjausjak-son julkisen talouden alijäämä-

2.– 8 –

TUOTTAVUUS PAREMMAKSITuottavuuden nostaminen edellyttää määrätietoisia toimia työelämässä ja elinkeinopolitiikassa. Suomen vahvuuksia ovat olleet koulutus- ja innovaatio- järjestelmämme, joiden varaan myös tulevaisuutta voidaan rakentaa. Kaikki parhaat innovaatiot eivät voi syntyä Suomessa, vaan ideoita kannattaa poi-mia myös muualta.

Suomen pitää kansainvälistyä pitäen kiinni omista vahvuuksistaan. Elin-keinoelämässä ulkomaiset investoinnit ovat tervetulleita. Ulkomainen omis-tuskaan ei välttämättä ole uhka, sillä se tarjoaa mahdollisuuden yritysten kasvuun ja uusien innovaatioiden käyttöön.

Työehtosopimukset edistävät tuottavuuttaSuomalaisen työehtosopimusjärjestelmän säilyttäminen on tärkeää työmarkkinoiden vakauden sekä koko kansantalouden kannalta.

Yleissitovien työehtosopimusten avulla turvataan työsuhteiden vähimmäisehdot. Niillä voidaan estää palkkojen polkeminen ja yritysten välisen kilpailun vääristyminen sekä ohjata palkankorotuksia keskitetysti. Yleiskorotukset tukevat tuottavuutta ja ostovoimaa sekä takaavat kaikille oikeudenmu-kaisen ansiokehityksen.

Yleissitovien työehtosopimusten pohjalta tehdään paikallisia sopimuksia. Työpaikkatason sopimi-sen edellytyksiä ja neuvottelukulttuuria on kehitettävä siten, että osapuolten asema on aidosti tasa-vertainen.

• Työehtosopimusten yleissitovuus pidetään sopimusyhteiskunnan kulmakivenä. Paikallista sopi-mista kehitetään yhteisymmärryksessä oikeudenmukaisen joustavuuden takaamiseksi.

Reilua kilpailua työehtoja noudattaenAlipalkkauksella tarkoitetaan työehtosopimuksen vähimmäispalkkaa pienemmän palkan maksamista. Se vääristää kilpailua ja aiheuttaa yhteiskunnalle menetyksiä verojen ja eläkemaksujen jäädessä ker-tymättä. Työnantajalle ei aiheudu muita seuraamuksia kuin saatavien maksaminen. Siksi alipalkkaus tulee kriminalisoida.

Työnantajalla on oikeus lainsäädännön ja työehtosopimuksen asettamissa rajoissa valita työpai-kalla sovellettava työehtosopimus. Sopimusshoppailussa työnantaja pyrkii vaihtamaan työehtosopi-muksen ainoastaan kustannussäästöä tai kilpailuetua tavoitellen. Sopimusshoppailu heikentää so-pimusjärjestelmää ja työehtoja. Työnantajien yksipuolisiin sopimusvaihdoksiin tulee olla yhtenäiset pelisäännöt.

• Alipalkkaus on kriminalisoitava.• Työnantajien yksipuolisiin työehtosopimusten vaihtamisiin pitää luoda kolmikannassa yhteiset

pelisäännöt ja kehittää lainsäädäntöä.

– 9 –

Koulutuksen vastattava uusiin tarpeisiinVuonna 2015 ammatilliset perustutkinnot uudistuvat ja osaaminen saa en-tistä enemmän painoarvoa. Tulevalla hallituskaudella on tärkeä vakinaistaa 2+1-malli, jossa nuori voi siirtyä oppilaitoksesta työpaikalle suorittamaan tutkinnon loppuun oppisopimuksella. Yli kuuden kuukauden jaksot työpai-kalla toteutetaan oppisopimuksella. Tällöin opiskelijan, työpaikan ja oppilai-toksen vastuut ovat tiedossa.

Myös aikuisten osaamista on päivitettävä. Talouden rakennemuutoksen vuoksi yhä useammat tarvitsevat uusia taitoja tai joutuvat kouluttautumaan uuteen ammattiin. Suomen pärjäämiseen vaikuttaa oleellisesti, miten ai-kuiskoulutus vastaa työelämän ja talouden tarpeisiin. Osaamistarpeiden lyhyen ja pitkän aikavälin ennakoinnin tarve kasvaa. Ammatillinen aikuis-koulutus tarvitsee nykyistä vahvemman aseman – nyt sitä on kuitenkin kohdannut kova säästökuuri.

Korkeakoulujen, erityisesti ammattikorkeakoulujen rooli aikuisten kou-luttajana kasvaa. Toimivat opintopolut ammatillisista opinnoista ammat-tikorkeakouluun edellyttävät tiivistä yhteistyötä. Aikuisten koulutusväyliä on kehitettävä määrätietoisesti, ja ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutus- tarjontaa on laajennettava.

• Oppilaitos- ja oppisopimusmuotoista koulutusta yhdistävä 2+1-malli vakinaistetaan. Yli kuusi kuukautta kestävät työssäoppimisjaksot to-teutetaan oppisopimussuhteisina.

• Aikuiskoulutuksen julkiset voimavarat käännetään kasvuun. Aikuis-koulutuksen roolia ammatillisessa koulutuksessa vahvistetaan. Amma-tilliseen aikuiskoulutukseen erikoistuneiden koulutuksenjärjestäjien asema turvataan koulutuksen järjestäjäverkkoa uudistettaessa.

Tutkinto kaikille työikäisilleSuomessa on ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa yli 400 000 työikäis-tä, joista alle 30-vuotiaita 120 000. Nuorten yhteiskuntatakuu lisää toisen asteen ammatillisen tutkinnon tai lukion suorittamista. On tärkeää pyrkiä oppivelvollisuusiän nostamiseen. Vain perusasteen suorittaneiden aikuis-ten osaamiseen kannattaa satsata, sillä tutkinnon suorittaneet työllistyvät paremmin ja tekevät pidemmän työuran.

Tutkinnon suorittaminen aikuisiällä vaatii järjestelmältä joustavuutta, ohjausta ja kannustavaa otetta. Oppilaitosten pitää vahvistaa yhteistyötä työelämän kanssa uuden koulutusmallin rakentamiseksi.

• Perusasteen varassa olevien aikuisten osaamista tulee parantaa. Tavoitteena tulee olla, että vuoteen 2025 mennessä kaikilla työikäisillä aikuisilla on vähintään toisen asteen tutkinto.

vuoksi yhä useammat tarvitsevat uusia taitoja tai joutuvat kouluttautumaan uuteen ammattiin. Suomen pärjäämiseen vaikuttaa oleellisesti, miten ai-kuiskoulutus vastaa työelämän ja talouden tarpeisiin. Osaamistarpeiden lyhyen ja pitkän aikavälin ennakoinnin tarve kasvaa. Ammatillinen aikuis-koulutus tarvitsee nykyistä vahvemman aseman – nyt sitä on kuitenkin

Korkeakoulujen, erityisesti ammattikorkeakoulujen rooli aikuisten kou-luttajana kasvaa. Toimivat opintopolut ammatillisista opinnoista ammat-tikorkeakouluun edellyttävät tiivistä yhteistyötä. Aikuisten koulutusväyliä on kehitettävä määrätietoisesti, ja ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutus-

Oppilaitos- ja oppisopimusmuotoista koulutusta yhdistävä 2+1-malli vakinaistetaan. Yli kuusi kuukautta kestävät työssäoppimisjaksot to-

Aikuiskoulutuksen julkiset voimavarat käännetään kasvuun. Aikuis-koulutuksen roolia ammatillisessa koulutuksessa vahvistetaan. Amma-tilliseen aikuiskoulutukseen erikoistuneiden koulutuksenjärjestäjien

Suomessa on ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa yli 400 000 työikäis-tä, joista alle 30-vuotiaita 120 000. Nuorten yhteiskuntatakuu lisää toisen asteen ammatillisen tutkinnon tai lukion suorittamista. On tärkeää pyrkiä oppivelvollisuusiän nostamiseen. Vain perusasteen suorittaneiden aikuis-ten osaamiseen kannattaa satsata, sillä tutkinnon suorittaneet työllistyvät

Tutkinnon suorittaminen aikuisiällä vaatii järjestelmältä joustavuutta, ohjausta ja kannustavaa otetta. Oppilaitosten pitää vahvistaa yhteistyötä

Tavoitteena tulee olla, että vuoteen 2025 mennessä kaikilla työikäisillä

– 10 –

Lisää keskisuuria ja suuria yrityksiäKeskisuuret ja suuret yritykset ovat talouden selkäranka. Niillä on voimavaroja tuotekehitykseen, laa-jenemiseen ja tuottavuuden parantamiseen. Innovaatio- ja rahoitusmarkkinapolitiikassa on painotet-tu mikroyrityksiä ja start-upeja. Keskisuuria ja suuria yrityksiä ei silti saa laiminlyödä.

Tutkimus-, kehitys- ja yritystukia on suunnattava toimialaneutraalisti. Rahoituksen tavoitteena pi-tää olla neljä prosenttia bruttokansantuotteesta, mihin päästään lisäämällä yritysten tuotekehitystä. Uudet keinot, kuten Tekesin riskirahoitusinstrumentti, auttavat yrityksiä houkuttelemaan yksityistä ra-haa.

Tekesin t&k-tuki suuntautuu pieniin ja keskisuuriin, kasvua hakeviin ja kansainvälistyviin yrityksiin. Kriteerit rajaavat merkittävän osan yrityksistä ulos. Olennaisena kriteerinä pitäisi olla olla kyky luoda uutta, myös työllistävät vaikutukset on otettava huomioon. Riittävät suorat tuet laajalle kohderyh-mälle levittävät hyödyt muillekin kuin rahoitusta saaville yrityksille. Kotimarkkinoiden yrityksillä sekä julkisen sektorin toimijoilla pitäisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet tukeen.

• Sovitaan samat pelisäännöt kaikille yrityksille, jolloin kasvulle ei muodostu esteitä.• Edistetään innovaatiopolitiikalla keskisuurten ja suurten yritysten innovointia silloin kun se hyö-

dyttää koko taloutta.• Otetaan kansainvälisyys innovaatiopolitiikan lähtökohdaksi.• Kehitetään Tekesiä, Finnveraa ja Suomen Teollisuussijoitusta aktiivisesti.

Kasvua omistajapolitiikallaValtion omistaja- ja elinkeinopolitiikan pääperiaatteena on uuden talouskasvun luominen. Kasvun luovat viimekädessä työntekijät ja yritykset. Valtiolla tulee olla tavoitteellinen näkemys liikenne-, tie-to- ja energiaverkkojen kehittämiseksi. Valtion omaisuuden myyntitulo tai osa osinkotulosta on käy-tettävä uuden teollisuuden ohjelmaan, jolla uudistetaan teollista perustaa. Pääsääntöisesti uusissa yrityksissä tai rakenteissa tulisi olla enemmistö yksityisiä sijoittajia.

Kaikissa valtionyhtiöissä henkilöstön on voitava esittää näkemyksensä suoraan hallitukselle. Ta-pauskohtaisesti henkilöstöllä tulisi olla myös edustus yhtiön hallituksessa tai johtoryhmässä. Mallia pitäisi ottaa Ruotsista, jossa henkilöstön edustajat ovat usein hallituksissa asiantuntijajäseninä. Valtion on edellytettävä yhtiöiltään ensiluokkaista yritysvastuuta.

Valtion pitää kiinnittää nykyistä enemmän huomiota yhtiöidensä hallitusjäsenten valintaan. Valtion tulee edistää yhtiöidensä kautta kohtuullista palkitsemista. Palkitsemisen ei pidä perustua vain liiketa-loudelliseen tulokseen, vaan myös henkilöstön hyvinvointiin ja yhteiskuntavastuuseen.

• Kehitetään aktiivista omistajapolitiikkaa, joka tähtää elinkeinorakenteen uudistumiseen ja Suo-men kasvuedellytysten parantamiseen.

• Parannetaan henkilöstön edustusta valtio- ja kuntaomisteisten yhtiöiden hallinnoissa.

– 11 –

Perusasiat kuntoon infrastruktuuriin satsaamallaLiikenneverkon rahoituksella turvataan ihmisten arkipäivän liikenteen sujuvuus ja teolli-suuden sujuva logistiikka. Liikennepolitiikan tärkein kysymys on teiden ja ratojen kunnon rapistumisen katkaiseminen. Korjausvelkaa on 2,3 miljardia euroa. Väylänpidon rahoi-tukseen tarvitaan merkittävä tasokorotus, mutta päättäjien on myös priorisoitava liiken-neverkko tarkemmin.

Metropolien ja kaupunkiseutujen välinen kilpailu korostuu. Liikenneinvestointien painopiste siirtyy kaupunkiseutujen sisäisten joukkoliikenneyhteyksien parantamiseen, mutta myös kasvukeskusten välisten ratayhteyksien nopeuttamiseen. Keskustoissa kä-velyn ja pyöräilyn edistäminen on tärkeä osa vetovoimaista kehitystä.

Raiteilla korostuvat myös liikennejärjestelmän toimivuuden kannalta tärkeät rata-pihainvestoinnit, joiden tarve on kasvanut henkilö- ja tavaraliikenteessä nykyisten lait-teistojen vanhentumisen ja junien pidentymisen myötä. Suomen tieverkon kapasiteetti on pääosin riittävä ja rahoituksen painopiste on kunnossapidossa.

Liikenne muuttuu tulevina vuosikymmeninä nopeasti kohti kuluttajapalveluita. Erilai-sia älysovelluksia syntyy lukematon määrä. Hallinnon ja lainsäädännön on mahdollistet-tava näiden syntyminen.

• Ratkaistaan väylien korjausvelka lisäämällä voimavaroja ja priorisoimalla.• Painotetaan tehokkaita raideinvestointeja.• Mahdollistetaan innovatiiviset liikennepalvelut ja sähköiset rahti-

asiakirjat.

Ilmasto- ja energiapolitiikalla tehokasta teollisuuttaIlmastopolitiikka on nähtävä mahdollisuutena: niukkuus ajaa koh-ti entistä tuottavampia ratkaisuja. Ilmastotavoitteisiin on pyrittävä markkinaehtoisesti. Kaikkien keskeisten toimijoiden tulee hyväk-syä samansuuntaiset ilmastotavoitteet, jolloin ei synny hiilivuo-toa eli yritykset eivät siirry löyhemmän sääntelyn maihin.

Ilmastopolitiikassa tulisi olla vain yksi tavoite: päästöjen vä-hentäminen. Pääasiallinen keino on toimiva päästökauppa, muita ovat energiatehokkuus ja uusiutuvien energianlähtei-den käyttö. Tavoite rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen on oltava myös päästövähennysten lähtökohtana.

Markkinaehtoinen biotalous on talouskasvun kulmaki-viä. Sen vastakohta on tuen varassa oleva biotalous, jota ei ole varaa pyörittää loputtomiin. Energiapaletti on syytä pitää monipuolisena. Energiaomavaraisuutta kannattaa kohottaa. Puhdasta perusvoimaa tarvitaan lisää, ja uusiutuvaa energiaa

– 11 –

suuden sujuva logistiikka. Liikennepolitiikan tärkein kysymys on teiden ja ratojen kunnon rapistumisen katkaiseminen. Korjausvelkaa on 2,3 miljardia euroa. Väylänpidon rahoi-tukseen tarvitaan merkittävä tasokorotus, mutta päättäjien on myös priorisoitava liiken-

Metropolien ja kaupunkiseutujen välinen kilpailu korostuu. Liikenneinvestointien painopiste siirtyy kaupunkiseutujen sisäisten joukkoliikenneyhteyksien parantamiseen, mutta myös kasvukeskusten välisten ratayhteyksien nopeuttamiseen. Keskustoissa kä-velyn ja pyöräilyn edistäminen on tärkeä osa vetovoimaista kehitystä.

Raiteilla korostuvat myös liikennejärjestelmän toimivuuden kannalta tärkeät rata-pihainvestoinnit, joiden tarve on kasvanut henkilö- ja tavaraliikenteessä nykyisten lait-teistojen vanhentumisen ja junien pidentymisen myötä. Suomen tieverkon kapasiteetti on pääosin riittävä ja rahoituksen painopiste on kunnossapidossa.

Liikenne muuttuu tulevina vuosikymmeninä nopeasti kohti kuluttajapalveluita. Erilai-sia älysovelluksia syntyy lukematon määrä. Hallinnon ja lainsäädännön on mahdollistet-

Ratkaistaan väylien korjausvelka lisäämällä voimavaroja ja priorisoimalla.

Mahdollistetaan innovatiiviset liikennepalvelut ja sähköiset rahti-

Ilmastopolitiikka on nähtävä mahdollisuutena: niukkuus ajaa koh-ti entistä tuottavampia ratkaisuja. Ilmastotavoitteisiin on pyrittävä markkinaehtoisesti. Kaikkien keskeisten toimijoiden tulee hyväk-syä samansuuntaiset ilmastotavoitteet, jolloin ei synny hiilivuo-toa eli yritykset eivät siirry löyhemmän sääntelyn maihin.

Ilmastopolitiikassa tulisi olla vain yksi tavoite: päästöjen vä-hentäminen. Pääasiallinen keino on toimiva päästökauppa, muita ovat energiatehokkuus ja uusiutuvien energianlähtei-den käyttö. Tavoite rajoittaa ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen on oltava myös päästövähennysten lähtökohtana.

Markkinaehtoinen biotalous on talouskasvun kulmaki-viä. Sen vastakohta on tuen varassa oleva biotalous, jota ei ole varaa pyörittää loputtomiin. Energiapaletti on syytä pitää monipuolisena. Energiaomavaraisuutta kannattaa kohottaa. Puhdasta perusvoimaa tarvitaan lisää, ja uusiutuvaa energiaa

– 12 –

tulee lisätä markkinaehtoisesti. Mahdollisuudet vesivoiman lisärakentamiseen on syytä tutkia. Ener-giatehokkuus ja älykkäät verkot tarjoavat keinoja energiankulutuksen vähentämiseen.

• Tavoitellaan ensisijaisesti globaalia ilmastosopimusta. Suomi pitää kiinni velvoitteistaan.• Päästövähennykset tulee tehdä mahdollisimman kustannustehokkaasti.• Ehkäistään hiilivuoto EU:n hyväksymin tavoin. Pidetään kuluttajien energialasku kohtuullisena.• Edistetään markkinaehtoista biotaloutta.

Henkilöstön innovaatiot käyttöönSuurin osa ihmisistä haluaa vaikuttaa työhönsä ja yleensä he ovatkin työnsä parhaita asiantuntijoita. Halutaanko tätä parasta asiantuntemusta hyödyntää työpaikoilla? Työt voidaan organisoida luovuut-ta edistävällä ja sitä hyödyntävällä tai tuhoavalla tavalla. Ammattitaidon merkitys ei ole vähentynyt, mutta se ei enää pelkästään riitä. Sosiaalisten taitojen korostunut tarve on otettava vakavasti. Työn organisoinnin järkevä kehittäminen on työntekijöiden ja työnantajien yhteinen etu. Kun ihminen kokee työn omistajuutta, hän on sitoutuneempi ja motivoituneempi ja usein valmis ylimääräisiinkin ponnisteluihin.

Työelämä 2020 -hanke on asettanut tavoitteeksi, että Suomessa olisi Euroopan paras työelämä vuoteen 2020 mennessä. On välttämätöntä, että tämä kolmikantayhteistyössä rakennettu työelämän kehittämisen verkosto jatkaa toimintaansa seuraavalla vaalikaudella riittävin voimavaroin. Osana tätä kokonaisuutta Tekesin toimintaa on kohdennettava nykyistä enemmän tavallisten työpaikkojen tuot-tavuuden ja työhyvinvoinnin samanaikaiseen kehittämistyöhön. Myös Työterveyslaitoksen rahoituk-sen turvaaminen on edellytys suomalaisen työelämän kehittymiselle.

• Jatketaan Työelämä 2020 -hanketta vähintään nykyisin resurssein ja varmistetaan sen tulosten siirtyminen työelämään.

Julkinen sektori tuottavuutta parantamaan Julkisten palvelujen laatua ja tuloksellisuutta tulee kehittää uudella teknologialla ja ammatillisella koulutuksella. Työntekijöihin tulee soveltaa todellisia tarpeita vastaavia, järkeviä ja joustavia kelpoi-suusehtoja – tarvittaessa säädöksiä muuttaen. Kunnallisten työmarkkinaosapuolten Kunteko 2020 -ohjelmalle on varattava riittävä rahoitus. Lisäksi kunta-alan tuloksellisuustyötä on vauhditettava yli-määräisellä rahoituksella. Viranomaistoiminnoille on osoitettava riittävät voimavarat.

Kuntien ensisijainen rooli palvelujen tuottajana turvataan hankintalain sekä sosiaali- ja terveyspal-velujen uudistuksen yhteydessä. Työterveyshuolto turvataan.

• Kuntarakennetta sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteita uudistetaan kokonaisuutena, pyr-kimyksenä elinvoimaiset peruskunnat ja riittävän suuret sote-alueet.

• Sote-palveluissa huomioidaan demokratia ja kuntayhtymistä saadut huonot kokemukset.• Lähtökohtana on jatkossakin, että valtaosa palveluista tuotetaan kuntien omana työnä. Yksityi-

sillä toimijoilla voi olla täydentävä rooli.• Posti Groupin maanlaajuista jakeluverkkoa hyödynnetään laaja-alaisemmin.

3.– 13 –

TULOEROT PIENEMMIKSITuloerot ovat kasvaneet Suomessa nopeasti. Uhkana on hyvinvointiyhteis-kunnan pohjan rapistuminen. Kehitys on käännettävissä oikealla politiikal-la. On keskityttävä tasa-arvoiseen koulutukseen, koko väestön osaamiseen, hyvien työpaikkojen luomiseen sekä tuloeroja tasoittavaan ja työllisyyttä edistävään veropolitiikkaan.

Palvelut perheiden tukenaHyvin suunniteltu perhepolitiikka mahdollistaa sekä isien että äitien työssäkäynnin, pienentää suku-puolten tuloeroja ja takaa kaikille tasa-arvoisen alun elämälle.

Päivähoito tukee lasten kehitystä, ehkäisee syrjäytymistä ja mahdollistaa vanhempien työnteon. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus luo tarpeetonta byrokratiaa, rajoittaa lasten oikeutta var-haiskasvatukseen sekä lisää eriarvoisuutta. Päivähoito-oikeutta tulisi vahvistaa alentamalla hoitomak-suja. Korkeat maksut voivat uhata lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen sekä estää vanhempien työl-listymisen. Myöskään kotihoidontuen kuntalisien ehtona ei saa olla vanhempien sisarusten kotihoito. Kuntalisien avulla perheitä ei tule houkutella pitämään myös vanhemmat lapset pois päivähoidosta ja varhaiskasvatuksen piiristä.

Isyysvapaata on tarpeen pidentää kolmeen kuukauteen. Se korostaisi isien roolia kasvattajina, mahdollistaisi äitien paluun töihin ja lisäisi tasa-arvoa työmarkkinoilla. Myös vanhempainvapaata on pidennettävä muutamalla kuukaudella.

Työn ja perheen yhteensovittamista tulisi tukea myöntämällä joustava hoitoraha yli kolmevuotiai-den lasten vanhemmille. Koululaisten ilta- ja aamupäivätoimintaa tulee järjestää kaikille tarvitseville, eivätkä maksut saa estää ketään osallistumasta.

• Päivähoitomaksuja pitää alentaa. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettava.• Samapalkkaisuusohjelmaa on jatkettava palkkaerojen pienentämiseksi.• Kotihoidon tuen kuntalisän ehtona ei tulisi voida olla vanhempien sisarusten kotihoito.• Isyysvapaan ja vanhempainvapaan kestoa on pidennettävä. • Joustava hoitoraha on mahdollistettava myös yli kolmevuotiaiden lasten vanhemmille korvaa-

malla osittainen hoitoraha joustavan hoitorahan alemmalla portaalla.• Pienten koululaisten ilta- ja aamupäivätoimintaa tulee lisätä.

Veroihin järkevää progressiotaVerotuksella on kerättävä riittävät tulot julkisiin palveluihin ja sosiaaliturvaan. Lähtökohtana on oltava progressiivisuus sekä ansio- että pääomatuloverotuksessa. Suuriin veronkevennyksiin ei ole mahdol-lisuutta, jos talouskehitys jatkuu heikkona.

Veropolitiikan tärkeänä tavoitteena on tuloerojen tasaaminen. Määräaikainen valtion tulove-

– 14 –

roasteikon ylin tuloluokka eli niin sanottu solidaarisuusvero tulee muuttaa pysyväksi. Ansiotulojen verotuksen kiristämistä tulisi välttää erityisesti pieni- ja keskituloisilla. Pää-omatulojen verotuksen sekä perintö- ja lahjaverotuksen progressiivisuutta voidaan sen

sijaan edelleen lisätä. Perintöverotuksesta voidaan poistaa yritysvarallisuuteen liittyviä huojennuksia.

Suomen yritys- ja osinkoverojärjestelmä on epäneutraali ja monimutkai-nen. Listaamattomista yhtiöistä saadun osingon lievä verotus voi kannustaa

muuttamaan ansiotuloja pääomatuloiksi. Verotus kannustaa kasvattamaan yhtiön varallisuutta, mutta ei liiketoimintaa. Pörssiyhtiöiden osinkojen ve-rotus on listaamattomia yrityksiä tiukempaa. Yrityksen ei kannata listautua, jos verotus kiristyy.

Osinkoverotuksen ongelmat tulee poistaa. Selkeintä olisi, jos listaamat-tomien ja listayhtiöiden ero poistetaan kokonaan. Vähintäänkin listaamat-tomien yhtiöiden huojennetun verotuksen rajaa ja tuottoprosenttia pitää

alentaa. Listaamattomien yhtiöiden osinkojen verotuksen tulee olla lähellä ansiotulojen verotasoa.

• Kehitetään yritys- ja osinkoverotusta selkeämmäksi ja oikeuden- mukaisemmaksi.

• Perintöverotusta kehitetään tärkeänä osana verojärjestel-mää. Yritysvarallisuuden huojennukset otetaan kriittisen tar-

kastelun alle.

Kiinteistöverosta oikeudenmukaisempi

Kiinteistöveron ala- ja ylärajoja voidaan nostaa, ja ve-ropohjaa laajentaa maa- ja metsätalousmaahan. Näin edistetään puun myyntiä ja saadaan verotuloja kunnil-le. Kiinteistöjen arvostamisperusteita voidaan kehit-tää. Samoin voidaan harkita maapohjan erottamista omaksi kokonaisuudeksi. Tällöin liikerakennusten ja tonttien veroprosentti eriytyisi ja tulevia veronko-rotuksia voitaisiin kohdistaa maapohjaan. Maahan kohdistuva vero on hyvä, koska maan tarjonta on joustamatonta eikä vero vääristä maanomistajan käyttäytymistä. Maavero alentaa tontin hintaa. Ve-ron kantaa se, joka omistaa tontin veron nostamis-

hetkellä.Kiinteistöveroa voitaisiin huojentaa esimerkiksi lyk-

käämällä maksu kiinteistön luovutuksen yhteyteen.

– 14 –

roasteikon ylin tuloluokka eli niin sanottu solidaarisuusvero tulee muuttaa pysyväksi. Ansiotulojen verotuksen kiristämistä tulisi välttää erityisesti pieni- ja keskituloisilla. Pääomatulojen verotuksen sekä perintö- ja lahjaverotuksen progressiivisuutta voidaan sen

sijaan edelleen lisätä. Perintöverotuksesta voidaan poistaa yritysvarallisuuteen liittyviä huojennuksia.

Suomen yritys- ja osinkoverojärjestelmä on epäneutraali ja monimutkainen. Listaamattomista yhtiöistä saadun osingon lievä verotus voi kannustaa

muuttamaan ansiotuloja pääomatuloiksi. Verotus kannustaa kasvattamaan yhtiön varallisuutta, mutta ei liiketoimintaa. Pörssiyhtiöiden osinkojen verotus on listaamattomia yrityksiä tiukempaa. Yrityksen ei kannata listautua, jos verotus kiristyy.

Osinkoverotuksen ongelmat tulee poistaa. Selkeintä olisi, jos listaamattomien ja listayhtiöiden ero poistetaan kokonaan. Vähintäänkin listaamattomien yhtiöiden huojennetun verotuksen rajaa ja tuottoprosenttia pitää

alentaa. Listaamattomien yhtiöiden osinkojen verotuksen tulee olla lähellä ansiotulojen verotasoa.

• Kehitetään yritys- ja osinkoverotusta selkeämmäksi ja oikeuden-mukaisemmaksi.

• Perintöverotusta kehitetään tärkeänä osana verojärjestelmää. Yritysvarallisuuden huojennukset otetaan kriittisen tar

kastelun alle.

Kiinteistöverosta oikeudenmukaisempi

Kiinteistöveron ala- ja ylärajoja voidaan nostaa, ja veropohjaa laajentaa maa- ja metsätalousmaahan. Näin edistetään puun myyntiä ja saadaan verotuloja kunnille. Kiinteistöjen arvostamisperusteita voidaan kehittää. Samoin voidaan harkita maapohjan erottamista omaksi kokonaisuudeksi. Tällöin liikerakennusten ja tonttien veroprosentti eriytyisi ja tulevia veronkorotuksia voitaisiin kohdistaa maapohjaan. Maahan kohdistuva vero on hyvä, koska maan tarjonta on joustamatonta eikä vero vääristä maanomistajan käyttäytymistä. Maavero alentaa tontin hintaa. Veron kantaa se, joka omistaa tontin veron nostamis

hetkellä.Kiinteistöveroa voitaisiin huojentaa esimerkiksi lyk

käämällä maksu kiinteistön luovutuksen yhteyteen.

– 15 –

• Kiinteistöverotusta kehitetään ja siihen luodaan mekanismi huojentamaan pienituloisten koh-tuutonta kiinteistöverotusta.

Arvonlisäverotusta selvitettäväArvonlisävero on kulutusveroista merkittävin. Tulonjaon tasoittaminen kulutusverojen kautta on mer-kittävästi kalliimpaa kuin tuloverotuksen tai tulonsiirtojen kautta - esimerkiksi elintarvikkeiden alen-netusta verokannasta hyötyvät pienituloisten lisäksi kaikki muutkin. Kulutusverojen korotukset kohte-levat ankarammin pienituloisia, mutta sitä lieventää indeksisidonnainen sosiaaliturva. Pienipalkkaiset eivät ole indeksisuojan piirissä, joten heidän tuloverotustaan on kevennettävä.

Lyhyellä aikavälillä arvonlisäverotusta ei pidä korottaa, koska se heikentäisi joidenkin toimialojen toimintaedellytyksiä ja kärjistäisi tulonjakoa kohtuuttomasti. Toisaalta pitkällä aikavälillä arvonlisäve-rotuksen yhtenäistäminen voi olla perusteltua. Tällöin kulutusverotuksen regressiivisyyttä tulisi kom-pensoida keventämällä pienipalkkaisten tuloverotusta.

• Arvonlisäverotuksen vaikutuksista työllisyyteen, tulonjakoon ja elinkeinopolitiikkaan pitäisi tehdä laajapohjainen selvitys. Vasta arvioiden jälkeen on mahdollista ottaa täsmällisesti kantaa siihen, minkälaisella arvonlisäverotuksella on tarkoituksenmukaista edetä.

Verovuoto kuriinVerovuodot koostuvat laittomasta veronkierrosta ja laillisesta verosuunnittelusta. Vuodot on kartoi-tettava ja tukittava. Keinoja ovat maakohtaiseen kirjanpitoon siirtyminen ja automaattinen verotieto-jen vaihto.

Veronkierron torjunnalle on asetettava vakavasti otettava tavoite. Pääomatulojen verotus vuotaa muita tuotannontekijätuloja enemmän, koska sitä valvotaan heikommin. Kansainvälisen sijoitustoi-minnan tuotoista jopa 90 prosenttia aliverotetaan tai jää verottamatta. Asianmukainen valvonta edel-lyttää, että verottajalla on tieto lopullisista edunsaajista.

Verosopimuksien tulkinnassa on viime vuosina yleistynyt niin sanottu taloudellisen työnantajan käsite. Sen avulla ulkomaalaista työntekijää voidaan verottaa heti ensimmäisestä päivästä alkaen työs-kentelyvaltiossa. On selvitettävä, vaikuttaisiko käsitteen käyttöönotto Suomen verotuloihin.

• Tukitaan verovuoto asianmukaisella valvonnalla ja asetetaan veronkierron torjunnalle sitova ja uskottava tavoite.

• Selvitetään taloudellisen työnantajan käsitteen käyttöönoton vaikutukset.

4.– 16 –

TURVALLISUUTTA TYÖELÄMÄÄNNopeissa rakennemuutoksissa työpaikkoja katoaa ja uusia syntyy tilalle. Tämä luo kasvua, mutta myös turvattomuutta. Myös työpaikoilla turvatto-muuden tunne on lisääntynyt. Työsuojelua, työterveyttä ja työsuhdeturvaa on kehitettävä. Epätyypillisiä työsuhteita on vähennettävä ja niissä työsken-televien asemaa parannettava. Työntekijöiden osaamisen nostaminen aut-taa heitä pärjäämään muutoksissa.

Ansioturva vakuuttaa riskejä vastaanAnsioturvan taso ei ole Suomessa päätähuimaava. Usein työpaikan menetys tai vaikeus löytää työtä aiheuttavat kohtuutonta huolta. Työttömyysturvaa on kehitettävä työllistymistä edistävästi ja järjestel-mää selkeyttävästi. Korjataan lainsäädäntöön jääneitä epäkohtia:

• Omavastuuajan kertymäajan pidentäminen siten, että omavastuuaika otetaan vain kerran vuodessa.• Aiemmin osa-aikatyötä tehneiden kokoaikatyöhön työllistyneiden päivärahan laskennassa käytetään

uusia ansioita eikä edeltäviä osa-aikatyön ansioita. Muissa tapauksissa toimitaan niin, että päivärahan tasoa ei lasketa vuoden sisällä, vaikka työnhakijan työssäoloehto sinä aikana täyttyisikin.

• Perhepäivähoitajat rinnastetaan lomautettuihin lapsivarausten vähetessä osaksi tai nollaan.• Työttömyyskassan jäsenmaksua perittäisiin vain jäsenyysajalta.• Työttömyysturvan sähköistä päätöksenantoa kehitetään ja työttömyyskassoille annetaan oikeus

saada tietoja verottajalta.

Vanhemmuuden työnantajille aiheuttamat lakisääteiset kustannukset tasataan täysmääräisesti työtu-lovakuutuksen kautta. Epäsuoria ja sopimuspohjaisia kustannuksia voisi tasata työnantajien rahoitta-man vanhempainvakuutuksen avulla.

Ansioturva on osa työllä ansaittua toimeentuloa. Siksi kaikki ansioturvaa koskeva poliittinen pää-töksenteko on tehtävä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Työeläke on jälkipalkkaaTyöeläke on Suomen sosiaaliturvan jalokivi. Se on kansainvälisissä vertailuissa todettu sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäväksi. Suomessa työeläketurvan kehittämisestä ja rahoituksesta neuvottelevat työmarkkinaosapuolet. Lainsäädännön valmistelu tehdään sosiaali- ja terveysministeriön johdolla kolmikantaisesti.

Työmarkkinaosapuolten neuvotteluoikeus perustuu siihen, että työeläke on eläkeaikaan siirrettyä palkkaa. Yksityisten alojen työntekijöiden työeläkkeet myös rahoitetaan palkkaan perustuvilla työnan-taja- ja työntekijämaksuilla ja rahastojen tuotoilla eikä niihin käytetä verovaroja.

Työeläkevarat on tarkoitettu ainoastaan työllä ansaittujen eläkkeiden rahoittamiseen. Tulevina

– 17 –

vuosikymmeninä vanhuuseläkemenot kasvavat voimakkaasti elinajan pi-tenemisen vuoksi. Siksi työeläkevarat on sijoitettava tuottavasti ja eläkkeet turvaavasti eikä niitä voi käyttää valtion budjettimenojen rahoittamiseen.

Työmarkkinajärjestöt pääsivät syyskuussa 2014 sopimukseen työeläke-uudistuksesta. Uudistuksen tavoitteena on eliniän pidentyessä turvata riit-tävät eläkkeet ja niiden rahoitus. Jos keskimääräinen eläkkeelle siirtymisen ikä nousee ja työurat pitenevät, kuntien ja valtion verotulot kasvavat ja kes-tävyysvaje pienenee. Työllisyyden kehitys ratkaisee työurien pidentymisen.

• Työeläkeuudistuksen on määrä tulla voimaan vuoden 2017 alussa. Lainsäädännön valmistelu on jo käynnissä sosiaali- ja terveysministe-riössä, ja uudistus pannaan toimeen seuraavan hallituskauden alussa. Vaalien jälkeen muodostettavalta hallitukselta tarvitaan vahvaa yhteis-työn otetta ja sitoutumista suuren uudistuksen toteuttamiseen Suo-men edun mukaisesti.

• Työeläketurva, sen rahoituksen turvaaminen ja toimeenpano vaativat jatkuvaa kehittämistä. On tärkeää, että tämä työ tehdään kolmikantai-sesti.

Työterveyshuollon saatavuutta parannettavaSAK on sitoutunut työurien pidentämiseen. Keskeinen keino on vähentää työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuutta vaikuttamalla työkyvyttömyyden syi-hin. Tämän tavoitteen toteuttamisessa työterveyshuollolla ja työpaikoilla tehtävällä työterveysyhteistyöllä on keskeinen rooli.

Työterveyshuoltolain mukaan työnantajan on järjestettävä työterveys-huolto kaikille työntekijöille. Tarkoitus on edistää työperäisten sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työn terveellisyyttä ja turvallisuutta, työntekijöiden työkykyä sekä parantaa työyhteisön toimintaa.

Työkyvyn edistämisen ja hallinnan kannalta on tärkeää, että työterveys- huolto on mukana sairaanhoidon toteutuksessa ja työkyvyn arvioinnissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistuksen yhteydessä on turvattava työterveyspalvelujen kattava saatavuus sekä toiminta työ-paikan läheisenä yhteistyökumppanina ja sillanrakentajana muuhun ter-veydenhuoltoon ja kuntoutukseen. Työterveyshuollon sisällön ohjauksen on kuuluttava jatkossakin sosiaali- ja terveysministeriön työterveyshuollon neuvottelukunnalle.

Työsuojelu on työelämän turvallisuuden ja työhyvinvoinnin edellytys. Sen perustan muodostaa ajanmukainen ja työntekijöiden oikeudet varmistava lainsäädäntö sekä viranomaisvalvonta, jolla varmistetaan työsuojelun to-teutuminen työpaikoilla ja tarvittaessa ohjataan toimintaa. Työturvallisuus- kulttuuri syntyy työpaikoilla työntekijöiden ja työnantajan yhteistyönä.

– 18 –

Vaikka lainsäädäntö on varsin kattava, sen kehittämiselle on tarvetta. Keskeisiä kehitettäviä koh-teita ovat työnantajille vahvempi velvoite työolojen muokkaamiseen työntekijän työkyvyn säilyttä-miseksi, yksintyöskentelyyn liittyvän tarkemman säännöstön kehittäminen, tuki- ja liikuntaelimistön kuormitusta koskevan ergonomia-asetuksen laatiminen sekä työsuojelurikosten ja laiminlyöntien an-karampi rankaiseminen. Lisäksi olisi tehtävä selvitys työnantajien työsuojeluosaamisesta ja tarpeesta määrittää riittävä osaamistaso.

Aluehallintoa mahdollisesti uudistettaessa on työsuojeluvalvonnan voimavarat ja riippumatto-muus turvattava ja työpaikkatarkastusten määrää lisättävä. Työntekijöiden oikeudet ja vaikutusmah-dollisuudet työelämässä on turvattava. EU-tasolla on huolehdittava, ettei hallinnollisen taakan nimis-sä heikennettä työntekijöiden oikeuksia.

• Huolehditaan, että työterveyshuollon ennaltaehkäisevät toimet ovat kaikkien saatavilla.• Sote-uudistuksessa on turvattava työterveyshuollon saatavuus ja toiminta.• Kehitetään työsuojelua määrätietoisesti. EU-tasolla ei uhrata työsuojelua sääntelyn keventämi-

sen tai vapaakauppasopimusten nimissä.

Turvaa pätkä- ja silpputyötä tekevilleTyösuhdeturva vaarantuu yhä useammin, kun kannattavat yritykset irtisanovat henkilöstöään. Turvaa ei saa rikkoa lyhytnäkösillä liikevoittotavoitteilla. Irtisanomissuojan tulee olla hyvä kaikille eikä irtisa-nomisten tule kohdistua vain iäkkäimpiin. Irtisanomisen kustannuksia ja valvontaa tulee lisätä vää-rinkäytösten ehkäisemiseksi pätkä- ja silpputöissä, työsuhteiden ketjuttamisessa sekä vuokratyössä.

Työelämässä pääsääntönä tulee olla kokoaikaiset työsuhteet. Keinottelua osa-aikatöillä tai nol-latyösopimuksilla ei pidä hyväksyä. Työnantajat eivät myöskään saa sysätä työn suorittajia pakko- yrittäjyyteen – mikäli työ vastaa työsuhteessa tehtävää työtä, se tulee tehdä palkkatyönä.

Työntekijät ovat alisteisessa suhteessa työnantajaan eivätkä aina pysty puolustamaan itseään. Siksi ammattiliitoille on säädettävä kanneoikeus.

• Työsuhdeturvaa on parannettava ja ammattiliitoille on säädettävä itsenäinen kanneoikeus.• Pätkä- ja silpputyön epäkohtiin tulee puuttua lainsäädäntöä parantamalla ja valvontaa tehosta-

malla.• Työsopimuslain tunnusmerkistöä työsuhdetyön ja yrittäjätyön rajanvedosta tulee täsmentää.

Kyse olisi työsuhteesta, jos työ on tosiasiallisesti sidoksissa yhteen toimeksiantajaan sekä tämän työnjohtoon ja valvontaan.

Uusi osaaminen vie eteenpäinTyöelämän muuttuvat vaatimukset edellyttävät taitojen päivittämistä kaikilta työntekijöiltä. Erityinen huomio tulee kiinnittää työntekijäammatteihin sekä matalan koulutustason tehtäviin, joiden ennakoi-daan vähenevän.

Suomeen tarvitaan avoimen ammattiopiston toimintamalli. Avoimessa ammattiopistossa kuka tahansa voisi suorittaa lyhyitäkin osia tutkinnoista, mikä soveltuisi esimerkiksi alan vaihtoa harkit-sevalle. Avointa ammattiopistoa on kokeiltu syrjäytyneiden nuorten kanssa, ja tulokset ovat olleet

– 19 –

erinomaisia. Yhdistettynä moniammatilliseen tukeen opisto on tarjonnut uuden väylän työelämään.

• Ammatillisista oppilaitoksista perustetaan kattava valtakunnallinen avointen opistojen verkosto, jonka tarjonta suunnataan nuorten lisäksi aikuisille. Opiskelu järjestetään siten, että se tukee ammatin- tai alan-vaihtoa.

Harmaata taloutta torjuttavaHallituksen on laadittava seitsemäs harmaan talouden torjuntaohjelma, johon kirjataan konkreettiset tavoitteet harmaan talouden vähentämiseksi. Tilaajavastuuseen on sisällytettävä ketjuvastuu yli koko alihankintaketjun. Pitkissä alihankintaketjuissa veroja häviää sitä enemmän, mitä vähemmän yhteisvastuuta ketjun toiminnasta otetaan. Tavoitteena tulisi olla Hollannin malli, jossa päätilaajalla on vastuu koko alihankintaketjusta. Todellisessa ti-laajavastuussa tilaaja vastaa myös alihankkijan palveluksessa olevien työn-tekijöiden palkoista.

Rakennusalan veronumeromenettely ja tiedonantovelvoitteet tulivat voimaan 2014. Seuraavana vuonna veronumeron käytöstä kerätään koke-muksia, jotta sitä voitaisiin laajentaa muillekin aloille.

• Hallituksen tulee laatia seitsemäs harmaan talouden torjuntaohjelma.• Tehdään todellinen tilaajavastuulain kokonaisuudistus ja laajennetaan

veronumerolainsäädäntöä. Veronumerolainsäädäntöä on soveltuvin osin laajennettava koskemaan myös muita kuin rakennusalaa.

Hankintalailla kestäviä hankintojaJulkisissa hankinnoissa palkansaajille tärkeitä ovat laatu, sosiaaliset kriteerit sekä alihankintaketjujen ja työnantajavelvoitteiden valvonnan parantami-nen. Hankintalain soveltamista on rajattava, jos kyse on erityisen haavoit-tuvien asiakasryhmien, pitkäaikaisten tai harvoin tarvittavien palvelujen jär-jestämisestä.

Tilaajavastuulain toimeenpanossa julkishallinnon on näytettävä esi-merkkiä. Suomen pitää toimia aktiivisesti koko EU:n tilaajavastuun toteut-tamiseksi.

• Hankintalain uudistuksessa painotetaan sosiaalisia näkökohtia ja työn-antajavelvoitteiden valvonnan parantamista.

• Parannetaan mahdollisuuksia sulkea veroparatiiseja käyttävät yhtiöt hankintojen ulkopuolelle.

Hallituksen on laadittava seitsemäs harmaan talouden torjuntaohjelma, johon kirjataan konkreettiset tavoitteet harmaan talouden vähentämiseksi. Tilaajavastuuseen on sisällytettävä ketjuvastuu yli koko alihankintaketjun. Pitkissä alihankintaketjuissa veroja häviää sitä enemmän, mitä vähemmän yhteisvastuuta ketjun toiminnasta otetaan. Tavoitteena tulisi olla Hollannin malli, jossa päätilaajalla on vastuu koko alihankintaketjusta. Todellisessa ti-laajavastuussa tilaaja vastaa myös alihankkijan palveluksessa olevien työn-

Rakennusalan veronumeromenettely ja tiedonantovelvoitteet tulivat voimaan 2014. Seuraavana vuonna veronumeron käytöstä kerätään koke-

Hallituksen tulee laatia seitsemäs harmaan talouden torjuntaohjelma.Tehdään todellinen tilaajavastuulain kokonaisuudistus ja laajennetaan veronumerolainsäädäntöä. Veronumerolainsäädäntöä on soveltuvin

Julkisissa hankinnoissa palkansaajille tärkeitä ovat laatu, sosiaaliset kriteerit sekä alihankintaketjujen ja työnantajavelvoitteiden valvonnan parantami-nen. Hankintalain soveltamista on rajattava, jos kyse on erityisen haavoit-tuvien asiakasryhmien, pitkäaikaisten tai harvoin tarvittavien palvelujen jär-

Tilaajavastuulain toimeenpanossa julkishallinnon on näytettävä esi-merkkiä. Suomen pitää toimia aktiivisesti koko EU:n tilaajavastuun toteut-

Hankintalain uudistuksessa painotetaan sosiaalisia näkökohtia ja työn-

Parannetaan mahdollisuuksia sulkea veroparatiiseja käyttävät yhtiöt

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

Hakaniemenranta 1 A, PL 157, 00531 Helsinkipuh. 020 774 000

www.sak.fi

www.sak.fi/hyväätyötäSuomi