HE 147/2013 vp

296716

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain ja asuntokauppalain 7 luvun 7 §:n muutta-misesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maankäyttö- ja rakennuslakia ja asuntokaup-palakia.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvolli-suuksia, rakennuksen suunnittelua ja suunnit-telijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslupa-hakemusta ja rakentamisen viranomaisval-vontaa koskeva sääntely ei nykyisin täytä pe-rustuslain säädöstasoa ja asetuksenantoval-tuutta koskevia vaatimuksia. Esityksen tar-koituksena on koota eri säädöstasoilla oleva sääntely maankäyttö- ja rakennuslakiin siten, että laissa olisivat perustuslaissa edellytetyt perussäännökset yksilön oikeuksista ja vel-vollisuuksista sekä täsmälliset ja tarkkarajai-set asetuksenantovaltuudet. Tarkoituksena on myös selkeyttää hajanaista sääntelyä ja siten edistää säännösten yhtenäistä soveltamista.

Sisällöllisesti rakennushankkeeseen ryhty-vän velvollisuuksia, rakennuksen suunnitte-lua ja suunnittelijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslupahakemusta ja rakentamisen vi-ranomaisvalvontaa koskeva sääntely säilyisi pääosin ennallaan lukuun ottamatta eräitä korjausrakentamisen erityispiirteitä painotta-via tarkennuksia ja lisäyksiä sekä rakennus-työnjohtoa edellyttävien rakennustöiden täs-mennystä.

Asuntokauppalain viittaus Suomen raken-tamismääräyskokoelmaan ehdotetaan muu-tettavaksi viittaukseksi maankäyttö- ja ra-kennuslakiin.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

—————

HE 147/2013 vp

2

SISÄLLYS

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ.............................................................................1 SISÄLLYS..................................................................................................................................2 YLEISPERUSTELUT................................................................................................................4 1 JOHDANTO .....................................................................................................................4 2 NYKYTILA......................................................................................................................4 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö...................................................................................................4

2.1.1 Yleistä rakentamista koskevan sääntelyn kokonaisuudesta..............................4 2.1.2 Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuuksia, rakennuksen suunnittelua ja suunnittelijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslupahakemusta ja rakentamisen viranomaisvalvontaa koskeva sääntely .....................................................................5 Rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuus ........................................5 Rakennuksen suunnittelu ja suunnittelijat .................................................................6 Rakennustyönjohto....................................................................................................7 Rakennuslupahakemukseen liitettävät suunnitelmat ja selvitykset ...........................9 Rakennustyön viranomaisvalvonta............................................................................9 2.1.3 Asuntokauppalaki...........................................................................................13

2.2 Nykytilan arviointi ..........................................................................................................13 Maankäyttö- ja rakennuslaki ...................................................................................13 Asuntokauppalaki....................................................................................................14

3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET ..................................14 4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET......................................................................................15 4.1 Taloudelliset vaikutukset ................................................................................................15

Vaikutukset kotitalouksien asemaan .......................................................................15 Yritystaloudelliset vaikutukset ................................................................................15 Julkistaloudelliset vaikutukset.................................................................................15 Kansantaloudelliset vaikutukset ..............................................................................15

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan............................................................................15 4.3 Ympäristövaikutukset .....................................................................................................16 4.4 Muut yhteiskunnalliset vaikutukset ................................................................................16 5 ASIAN VALMISTELU..................................................................................................16 5.1 Valmisteluvaiheet ja –aineisto ........................................................................................16 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen.......................................................................16

Yleisiä huomioita ....................................................................................................17 Yleistä jatkovalmistelusta........................................................................................17 Suunnittelijoiden kelpoisuussääntely ......................................................................18 Selvityksen laatijan pätevyys ..................................................................................18

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT................................................................................19 1 MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAKI .....................................................................19 2 ASUNTOKAUPPALAKI...............................................................................................45 3 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET .................................................45 4 VOIMAANTULO JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET ......................................................46 5 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS.........................................46

Perustuslain 80 §:stä johtuvat vaatimukset..............................................................46 Ehdotettuihin säännöksiin liittyvät perusoikeudet...................................................46 Yhdenvertaisuus ......................................................................................................46 Yksityiselämän suoja...............................................................................................46 Vastuu ympäristöstä ................................................................................................47

HE 147/2013 vp

3

Omaisuudensuoja ....................................................................................................48 Työ- ja elinkeinovapaus ..........................................................................................48 Oikeusturva .............................................................................................................49

LAKIEHDOTUKSET ..............................................................................................................50 Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta ...................................................50 Laki asuntokauppalain 7 luvun 7 §:n muuttamisesta ..............................................61

LIITE ........................................................................................................................................62 RINNAKKAISTEKSTIT .........................................................................................................62

Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta ...................................................62 Laki asuntokauppalain 7 luvun 7 §:n muuttamisesta ..............................................84

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ.............................................................................1 SISÄLLYS..................................................................................................................................2 YLEISPERUSTELUT................................................................................................................5 1 JOHDANTO .....................................................................................................................5 2 NYKYTILA......................................................................................................................5 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö...................................................................................................5

2.1.1 Yleistä rakentamista koskevan sääntelyn kokonaisuudesta..............................5 2.1.2 Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuuksia, rakennuksen suunnittelua ja suunnittelijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslupahakemusta ja rakentamisen viranomaisvalvontaa koskeva sääntely .....................................................................6 Rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuus ........................................6 Rakennuksen suunnittelu ja suunnittelijat .................................................................7 Rakennustyönjohto....................................................................................................8 Rakennuslupahakemukseen liitettävät suunnitelmat ja selvitykset .........................10 Rakennustyön viranomaisvalvonta..........................................................................10 2.1.3 Asuntokauppalaki...........................................................................................14

2.2 Nykytilan arviointi ..........................................................................................................14 Maankäyttö- ja rakennuslaki ...................................................................................14 Asuntokauppalaki....................................................................................................15

3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET ..................................15 4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET......................................................................................16 4.1 Taloudelliset vaikutukset ................................................................................................16

Vaikutukset kotitalouksien asemaan .......................................................................16 Yritystaloudelliset vaikutukset ................................................................................16 Julkistaloudelliset vaikutukset.................................................................................16 Kansantaloudelliset vaikutukset ..............................................................................16

4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan............................................................................16 4.3 Ympäristövaikutukset .....................................................................................................17 4.4 Muut yhteiskunnalliset vaikutukset ................................................................................17 5 ASIAN VALMISTELU..................................................................................................17 5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto .........................................................................................17 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen.......................................................................17

Yleisiä huomioita ....................................................................................................18 Yleistä jatkovalmistelusta........................................................................................18 Suunnittelijoiden kelpoisuussääntely ......................................................................19 Selvityksen laatijan pätevyys ..................................................................................19

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT................................................................................20

HE 147/2013 vp

4

1 MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAKI .....................................................................20 2 ASUNTOKAUPPALAKI...............................................................................................46

7 luku. Erinäiset säännökset..............................................................................46 3 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET ................................................46 4 VOIMAANTULO JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET ......................................................47 5 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS.........................................47

Perustuslain 80 §:stä johtuvat vaatimukset..............................................................47 Ehdotettuihin säännöksiin liittyvät perusoikeudet...................................................47 Yhdenvertaisuus ......................................................................................................47 Yksityiselämän suoja...............................................................................................47 Vastuu ympäristöstä ................................................................................................48 Omaisuudensuoja ....................................................................................................49 Työ- ja elinkeinovapaus ..........................................................................................49 Oikeusturva .............................................................................................................50

LAKIEHDOTUKSET ..............................................................................................................51 maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta............................................................51 asuntokauppalain 7 luvun 7 §:n muuttamisesta.......................................................62

LIITE ........................................................................................................................................63 RINNAKKAISTEKSTIT .........................................................................................................63

maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta............................................................63 asuntokauppalain 7 luvun 7 §:n muuttamisesta.......................................................85

HE 147/2013 vp

5

YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Rakentamista säännellään 1 päivänä tam-mikuuta 2000 voimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) sekä sen nojalla valtioneuvoston asetuksena annetussa maan-käyttö- ja rakennusasetuksessa (895/1999) ja ympäristöministeriön asetuksina annetuissa rakentamismääräyksissä (Suomen rakenta-mismääräyskokoelma, rakentamismääräys-kokoelma). Nykyinen sääntely ei täytä Suo-men perustuslain (731/1999) 80 §:n säädös-tasoa ja asetuksenantovaltuutta koskevia vaa-timuksia, koska maankäyttö- ja rakennuslaki on säädetty ennen perustuslain voimaantuloa. Maankäyttö- ja rakennuslain säännökset eivät muodosta riittävää perustaa maankäyttö- ja rakennusasetuksessa ja rakentamismääräys-kokoelmassa oleville säännöksille, ja asetuk-senantovaltuudet ovat puutteellisia tai puut-tuvat kokonaan. Maankäyttö- ja rakennusase-tuksessa ja rakentamismääräyskokoelmassa on myös runsaasti säännöksiä, jotka kuuluvat sisältönsä vuoksi lain tasolle.

Esityksen tarkoituksena on saattaa maan-käyttö- ja rakennuslain rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuuksia, rakennuksen suun-nittelua ja suunnittelijoita, rakennustyönjoh-toa, rakennuslupahakemusta ja rakentamisen viranomaisvalvontaa koskeva sääntely perus-tuslain 80 §:n säädöstasoa ja asetuksenanto-valtuutta koskevien vaatimusten mukaiseksi. Lakiin koottaisiin säännökset yksilön oikeuk-sien ja velvollisuuksien perusteista sekä tark-karajaiset ja täsmälliset asetuksenantovaltuu-det.

Maankäyttö- ja rakennuslakiin siirrettäisiin tarvittavat säännökset maankäyttö- ja raken-nusasetuksesta sekä rakennuksen suunnitteli-joista ja suunnitelmista annetusta ympäristö-ministeriön asetuksesta (Suomen rakenta-mismääräyskokoelma A2, 2002) ja rakenta-misen valvonnasta ja teknisestä tarkastukses-ta annetusta ympäristöministeriön asetukses-ta (Suomen rakentamismääräyskokoelma, A1, 2006). Lakiin sisällytettäisiin myös ym-

päristöministeriön asetuksina annetuissa oh-jeissa betonirakenteista (Suomen rakenta-mismääräyskokoelma B4, 2005), ohjeissa te-räsohutlevyrakenteista (Suomen rakentamis-määräyskokoelma B6, 1989) ja ohjeissa te-räsrakenteista (Suomen rakentamismääräys-kokoelma B7, 1996) olevat näiden erityisalo-jen suunnittelijoita ja työnjohtajia koskevat vaativuusluokittaiset kelpoisuusvaatimukset.

Esityksen tarkoituksena on myös selkeyttää rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuuk-sia, rakennuksen suunnittelua ja suunnitteli-joita, rakennustyönjohtoa, rakennuslupaha-kemusta ja rakentamisen viranomaisvalvon-taa koskevaa hajanaista sääntelyä ja siten edistää säännösten yhtenäistä soveltamista. Sisällöllisesti sääntely säilyisi pääosin ennal-laan lukuun ottamatta eräitä korjausrakenta-misen erityispiirteitä painottavia tarkennuk-sia ja lisäyksiä sekä rakennustyönjohtoa edel-lyttävien rakennustöiden täsmennystä. 2 Nykyti la

2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö

2.1.1 Yleistä rakentamista koskevan säänte-lyn kokonaisuudesta

Rakentamisen sääntelyn kokonaisuus muo-dostuu maankäyttö- ja rakennuslaista sekä sen nojalla annetuista maankäyttö- ja raken-nusasetuksesta ja rakentamismääräysko-koelmasta. Maankäyttö- ja rakennuslain ra-kentamista koskevat säännökset ovat yleis-piirteisiä ja joustavia, ja suurin osa rakenta-mista koskevista säännöksistä on annettu maankäyttö- ja rakennusasetuksessa ja raken-tamismääräyskokoelmassa.

Rakentamismääräyskokoelmalla on sen käytännöllisyyden vuoksi vakiintunut asema rakennusalalla. Se sisältää asiakokonaisuuk-sittain rakentamisen terveellisyyttä, turvalli-suutta, energiatehokkuutta, käyttöturvalli-suutta, esteettömyyttä, ääneneristävyyttä sekä vesi-, viemäri- ja lämmityslaitteistoja koske-

HE 147/2013 vp

6

vat olennaiset tekniset vaatimukset sekä nii-hin liittyvät ohjeet ja selostukset. Rakenta-mismääräyskokoelma sisältää myös raken-nushankkeeseen ryhtyvän velvollisuuksia, rakennuksen suunnittelua ja suunnittelijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslupahakemusta sekä rakentamisen viranomaisvalvontaa kos-kevat määräykset sekä niihin liittyvät ohjeet ja selostukset. Määräysten, ohjeiden ja selos-tusten lisäksi rakentamismääräyskokoelmaan on koottu myös kulloinkin kyseessä olevaa asiaa koskevat maankäyttö- ja rakennuslain sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen sään-nökset. 2.1.2 Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvol-lisuuksia, rakennuksen suunnittelua ja suun-nittelijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslu-pahakemusta ja rakentamisen viranomaisval-vontaa koskeva sääntely

Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvolli-suuksia, rakentamisen suunnittelua ja suun-nittelijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslu-pahakemusta ja rakentamisen viranomaisval-vontaa koskevat säännökset sisältyvät maan-käyttö- ja rakennuslain 17 lukuun (rakenta-misen yleiset edellytykset), 19 lukuun (lupa-menettely ja lupaharkinta) ja 20 lukuun (ra-kennustyön suoritus). Rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuudesta sääde-tään 119 §:ssä, rakennuksen suunnittelusta ja suunnittelijoista 120 §:ssä, aloituskokoukses-ta 121 §:ssä, rakennustyönjohdosta 122 §:ssä, suunnittelu- ja työnjohtotehtävien vaativuu-desta sekä suunnittelijoiden ja työnjohtajien kelpoisuuksista 123 §:ssä, rakennuslupaha-kemuksesta 131 §:ssä, rakennuslupahake-muksen käsittelystä 134 §:ssä, rakennustyön suorituksesta ja valvonnasta 149 §:ssä, viran-omaistarkastuksista 150 §:ssä, rakennuttaja-valvonnasta ja muusta yksityisestä tarkastuk-sesta 151 §:ssä ja rakennuksen käyttöönotos-ta 153 §:ssä.

Maankäyttö- ja rakennuslain säännösten li-säksi rakennushankkeeseen ryhtyvän velvol-lisuuksia, rakentamisen suunnittelua ja suun-nittelijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslu-pahakemusta ja rakentamisen viranomaisval-vontaa koskevia säännöksiä on runsaasti maankäyttö- ja rakennusasetuksessa, raken-nuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista an-

netussa ympäristöministeriön asetuksessa ja rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tar-kastuksesta annetussa ympäristöministeriön asetuksessa.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 48 §:ssä säädetään suunnittelijan kelpoisuusvaatimuk-sista, 49 §:ssä rakennussuunnittelusta, 70 §:ssä vastaavan työnjohtajan kelpoisuusvaa-timuksista, 71 §:ssä erityisalan työnjohdosta, 72 §:ssä rakennustyön aloittamisesta, 73 §:ssä rakennustyön johdosta, 74 §:ssä aloi-tuskokouksesta, 75 §:ssä rakennuksen paikan merkitsemisestä, 76 §:ssä katselmuksista ja tarkastuksista, 77 §:ssä rakennustyön tarkas-tusasiakirjasta, 78 §:ssä rakennuttajavalvon-nasta ja 79 §:ssä suunnitelmasta poikkeami-sesta.

Rakennuksen suunnittelijoista ja suunni-telmista annetun ympäristöministeriön ase-tuksen 2 luvussa säädetään rakennushank-keeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuudes-ta, 3 luvussa suunnittelijoiden tehtävistä, 4 luvussa suunnittelijoiden kelpoisuudesta ja 5 luvussa lupa-asiakirjoista sekä muista suun-nitelmista ja selvityksistä. Rakentamisen val-vonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 3 luvussa säädetään rakennustyön valvonnan periaat-teesta, 4 luvussa vastaavasta työnjohtajasta ja erityisalan työnjohtajista, 5 luvussa raken-nustyön aloittamisesta, 6 luvussa aloitusko-kouksesta, 7 luvussa rakennustyön tarkastus-asiakirjasta, 8 luvussa laadunvarmistusselvi-tyksestä, 9 luvussa rakennustyön aikaisista katselmuksista, 10 luvussa rakennuksen käyt-töönotosta ja loppukatselmuksesta ja 11 lu-vussa rakennuttajavalvonnasta ja muusta yk-sityisestä tarkastuksesta. Rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehti-misvelvollisuus

Rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehti-misvelvollisuudesta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 119 §:ssä, jonka mukaan ra-kennushankkeeseen ryhtyvän on huolehditta-va siitä, että rakennus suunnitellaan ja raken-netaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaises-ti. Pykälän mukaan huolehtimisvelvollisuu-teen kuuluu myös, että rakennushankkeeseen ryhtyvällä on hankkeen vaativuus huomioon

HE 147/2013 vp

7

ottaen riittävät edellytykset sen toteuttami-seen sekä käytettävissään pätevä henkilöstö. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rakennus-hankkeeseen ryhtyvän olisi täytettävä edelly-tykset itse. Yleensä rakennushankkeeseen ryhtyvä hankkii sopimusjärjestelyin riittävän asiantuntemuksen ja ammattitaidon raken-nushankkeen läpiviemiseksi.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehti-misvelvollisuudesta on säännöksiä myös ra-kennuksen suunnitelmista ja suunnittelijoista annetun ympäristöministeriön asetuksen 2 luvussa ja rakentamisen valvonnasta ja tekni-sestä tarkastuksesta annetun ympäristöminis-teriön asetuksen 3 luvussa. Maankäyttö- ja rakennuslain 119 §:ssä ei ole asiaa koskevaa asetuksenantovaltuutta. Rakennuksen suunnittelu ja suunnittelijat

Maankäyttö- ja rakennuslain 120 §:n 1 momentin mukaan rakentamista koskeva suunnitelma on laadittava siten, että se täyt-tää maankäyttö- ja rakennuslain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset.

Rakennuksen suunnittelijoista säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 120 §:n 2 ja 3 momentissa. Rakennuksen suunnittelussa on oltava suunnittelun kokonaisuudesta ja laa-dusta vastaava pätevä henkilö eli pääsuunnit-telija. Pääsuunnittelija huolehtii, että raken-nussuunnitelma ja erityissuunnitelmat muo-dostavat kokonaisuuden, joka täyttää raken-tamiselle asetetut vaatimukset. Kustakin eri-tyissuunnitelmasta vastaava henkilö huoleh-tii, että erityissuunnitelma täyttää sille asete-tut vaatimukset. Jos erityissuunnitelman on laatinut useampi suunnittelija, näistä yksi on nimettävä tämän erikoisalan kokonaisuudesta vastaavaksi suunnittelijaksi.

Pääsuunnittelija on rakennushankkeessa keskeinen toimija, ja hänen vastuullaan ole-vat suunnittelun kokonaisuuden hallintaan liittyvät kysymykset ovat olennaisia raken-tamisen laadun turvaamisen kannalta. Koko-naisuudesta vastaaminen ei kuitenkaan tar-koita, että pääsuunnittelija vastaisi jokaisen yksittäisen suunnitelman sisällöstä, vaan suunnitelman laatinut henkilö vastaa aina sii-tä, että suunnitelma täyttää sille asetetut vaa-timukset. Jos pääsuunnittelija toimii samalla

rakennussuunnitelman tai erityissuunnitel-man laatijana, hän luonnollisesti vastaa myös laatimansa suunnitelman sisällöstä. Yleistä on, että pääsuunnittelija toimii samalla myös rakennussuunnitelman laatijana.

Maankäyttö- ja rakennuslain 120 §:ssä ei ole asetuksenantovaltuutta. Pääsuunnittelijan ja muiden suunnittelijoiden tehtävistä sääde-tään kuitenkin yksityiskohtaisesti rakennuk-sen suunnittelijoista ja suunnitelmista anne-tun ympäristöministeriön asetuksen 3 luvus-sa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 123 §:n 1 momentin mukaan rakennus- ja erityssuunni-telman laatijalla on oltava rakennushankkeen laadun ja tehtävän vaativuuden edellyttämä koulutus ja kokemus. Pykälän 2 momentin mukaan suunnittelussa tarvittavaa kelpoi-suutta arvioidaan rakennuksen ja tilojen käyt-tötarkoituksen, kuormitusten ja palokuormi-en, suunnittelu-, laskenta- ja mitoitusmene-telmien, ympäristövaatimusten sekä suunnit-teluratkaisun tavanomaisesta poikkeamisen perusteella. Pykälän 3 momentin mukaan ra-kennuksen suunnittelutehtävät voidaan jakaa vaativuusluokkiin tarvittavan vähimmäiskel-poisuuden määrittämiseksi. Vähimmäiskel-poisuudesta säädetään asetuksella ja tarkem-mat määräykset ja ohjeet annetaan Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

Suunnittelijoiden vähimmäiskelpoisuudesta säädetään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 48 §:ssä. Rakennussuunnitelman ja erityis-suunnitelman laatijalla on oltava asianomai-seen suunnittelutehtävään soveltuva raken-nusalan korkeakoulututkinto taikka aikai-sempi rakennusalan ammatillisen korkea-asteen tai sitä vastaava tutkinto sekä riittävä kokemus kyseisen suunnittelualan tehtävistä. Pienehkön tai teknisiltä ominaisuuksiltaan tavanomaisen rakennuksen tai teknisen jär-jestelmän suunnittelijana voi hankkimaansa kokemusta vastaavasti toimia myös henkilö, joka on suorittanut talonrakennuksen tai asi-anomaisen erityisalan opintosuunnalla tekni-kon tai sitä vastaavan aikaisemman tutkin-non. Vaativuudeltaan vähäisenä pidettävässä suunnittelutehtävässä voi toimia myös henki-lö, jolla ei ole edellä tarkoitettua tutkintoa, mutta jolla voidaan katsoa olevan rakennus-kohteen tai suunnittelutehtävän laatu ja laa-juus huomioon ottaen riittävä osaaminen.

HE 147/2013 vp

8

Pääsuunnittelijalla ja erityisalan kokonai-suudesta vastaavalla suunnittelijalla on oltava oman suunnittelutehtävänsä edellyttämän kelpoisuuden lisäksi hyvät ammatilliset edel-lytykset huolehtia suunnittelun kokonaisuu-desta.

Rakennuksen suunnittelijoista ja suunni-telmista annetussa ympäristöministeriön ase-tuksessa on lisäksi ohjeellinen taulukko ra-kennus-, rakenne-, ilmanvaihto- ja kiinteistön vesi- ja viemärilaitteiston suunnittelutehtävi-en vaativuusluokista ja niitä koskevista päte-vyysvaatimuksista. Taulukon mukaan suun-nittelutehtävien vaativuusluokat ovat AA, A, B ja C. Vaativuusluokat AA (erityisvaati-mus) ja A (perusvaatimus) tarkoittavat maankäyttö- ja rakennusasetuksen 48 §:n 1 momentin mukaista tehtävää, vaativuusluok-ka B (pienehkö tai teknisiltä ominaisuuksil-taan tavanomainen rakennus tai tekninen jär-jestelmä) maankäyttö- ja rakennusasetuksen 48 §:n 2 momentin mukaista tehtävää ja vaa-tivuusluokka C (vähäinen) maankäyttö- ja rakennusasetuksen 48 §:n 3 momentin mu-kaista tehtävää.

Suunnittelijan ilmoittamisesta tai kelpoi-suuden arvioimisesta ei ole säännöksiä maankäyttö- ja rakennuslaissa, vaan asiasta säädetään rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministeriön asetuksen 2 ja 4 luvuissa. Suunnittelijat il-moitetaan rakennuslupahakemuksessa. Ra-kennusvalvontaviranomaisen edellyttämät erityissuunnitelmien laatijat voidaan ilmoit-taa myös aloituskokouksessa tai ennen eri-tyissuunnitelman toimittamista rakennusval-vontaviranomaiselle. Useissa kunnissa on otettu käyttöön osassa rakennushankkeita suunnittelun ennakkoneuvottelu ennen ra-kennuslupahakemuksen jättämistä. Ennakko-neuvottelussa voidaan jo todeta hankkeen vaatimustaso ja siitä seuraavat suunnittelijoil-le asetettavat kelpoisuusvaatimukset.

Pääsuunnittelijaa koskevassa ilmoituksessa on tarvittaessa esitettävä hänen samanaikai-sesti hoidettavinaan olevat tehtävät, joilla voi olla merkitystä pääsuunnittelijan tehtävästä suoriutumiseen. Rakennusvalvontaviran-omainen toteaa suunnittelijan kelpoisuuden rakennuslupakohtaisesti ja tekee pyydettäes-sä erillisen päätöksen suunnittelijan kelpoi-

suudesta toimia kyseessä olevassa suunnitte-lutehtävässä.

Asetuksen 4.1.5 säännöksessä säädetään edellä mainitun erillisen päätöksen tekemi-sestä, mutta siihen ei sisälly säännöksiä siitä, miten rakennusvalvontaviranomaisen on toimittava, jos suunnittelija ei täytä kelpoi-suusvaatimuksia. Käytännössä rakennusval-vontaviranomainen ottaa tällöin yhteyttä ra-kennushankkeeseen ryhtyvään suunnittelijan vaihtamiseksi. Rakennustyönjohto

Rakennustyönjohdosta säädetään maan-käyttö- ja rakennuslain 122 §:ssä. Lupaa tai muuta viranomaishyväksyntää edellyttävässä rakennustyössä on oltava työn suorituksesta ja sen laadusta vastaava työnjohtaja. Vastaa-va työnjohtaja huolehtii säännösten ja mää-räysten sekä myönnetyn luvan ja hyvän ra-kennustavan mukaisesta rakentamisesta. Ra-kennustyötä ei saa aloittaa tai jatkaa ellei työssä ole rakennusvalvontaviranomaisen hyväksymää vastaavaa työnjohtajaa. Hyväk-syntä on peruutettava, jos siihen tehtävien laiminlyömisen vuoksi tai muusta syystä on aihetta.

Vastaavaa työnjohtajaa edellyttävistä ra-kennustöistä säädetään lisäksi rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta anne-tun ympäristöministeriön asetuksen 4 luvus-sa, vaikka maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:ssä ei ole asiaa koskevaa asetuksenantoval-tuutta. Vastaavaa työnjohtajaa edellyttäviä rakennustöitä ovat rakennushankkeeseen liit-tyvä kaivaminen, täyttäminen, louhiminen, paalutustyö sekä rakennuksen purkaminen. Vastaavaa työnjohtajaa ei tarvita vähäisen rakennelman, laitoksen tai rakennuksen ra-kentamiseen. Myöskään maankäyttö- ja ra-kennuslain 126 a §:ssä tarkoitettuihin toi-menpiteisiin ei tarvita vastaavaa työnjohta-jaa, ellei kysymys ole sellaisesta rakennel-masta tai laitoksesta, joka sen käyttöön liitty-vän turvallisuus- tai terveellisyysnäkökohdan taikka maiseman ja ympäristönäkökohtien vuoksi on rinnastettavissa muutoin valvotta-vaan rakennustyöhön. Asetuksessa olevat säännökset vastaavaa työnjohtajaa edellyttä-vistä rakennustöistä poikkeavat osaksi lain säännöksistä.

HE 147/2013 vp

9

Maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:n mu-kaan rakennustyössä on oltava erityisalan työnjohtajia sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 71 §:n mukaan rakennustyössä on oltava kiinteistön vesi- ja viemärilaitteiston raken-tamisesta sekä ilmanvaihtolaitteiston raken-tamisesta vastaava työnjohtaja sen mukaan kuin tehtävien vaativuus edellyttää. Raken-nustyössä voi lisäksi olla rakennusluvassa tai erityisestä syystä rakennustyön aikana mää-rättäviä muiden erityisalojen vastuullisia työnjohtajia.

Tarkempia säännöksiä erityisalojen työn-johtajista on lisäksi rakentamisen valvonnas-ta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympä-ristöministeriön asetuksen 4 luvussa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 123 §:n 1 momentin mukaan vastaavalla työnjohtajalla on oltava rakennushankkeen laadun ja tehtä-vän vaativuuden edellyttämä koulutus ja ko-kemus. Pykälän 2 momentin mukaan raken-nustyön johtamisessa tarvittavaa kelpoisuutta arvioidaan rakennuksen ja tilojen käyttötar-koituksen, kuormitusten ja palokuormien, suunnittelu-, laskenta- ja mitoitusmenetelmi-en, ympäristövaatimusten, suunnitteluratkai-sun tavanomaisesta poikkeamisen, rakenta-misolosuhteiden ja työnsuorituksessa käytet-tävien erityismenetelmien perusteella. Pykä-län 3 momentin mukaan työnjohtotehtävät voidaan jakaa vaativuusluokkiin tarvittavan vähimmäiskelpoisuuden määrittämiseksi. Vähimmäiskelpoisuudesta säädetään asetuk-sella ja tarkemmat määräykset ja ohjeet anne-taan Suomen rakentamismääräyskokoelmas-sa.

Vastaavan työnjohtajan tarkemmista kel-poisuusvaatimuksista säädetään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 70 §:ssä. Rakennustyön vastaavana työnjohtajana voi toimia henkilö, joka on suorittanut tehtävään soveltuvan ra-kennusalan korkeakoulututkinnon tai aikai-semmin voimassa olleen rakennusasetuksen (266/1959, kumottu) eräiden säännösten mu-kaisen työnjohtajalta edellytetyn tutkinnon. Vastaavalla työnjohtajalla on oltava myös rakennuskohteen laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävä kokemus rakennusalalla. Pie-nehkön ja rakenteiltaan yksinkertaisen ra-kennuksen vastaavana työnjohtajana voi toi-mia myös henkilö, jolla ei ole edellä tarkoi-

tettua tutkintoa, mutta jolla muutoin voidaan katsoa olevan tehtävään tarvittavat edellytyk-set.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 71 §:n mukaan rakennustyön erityisalan työnjohtaji-en kelpoisuutta arvioitaessa otetaan huomi-oon maankäyttö- ja rakennuslain 123 §:n 1 ja 2 momentin säännökset. Vähimmäiskelpoi-suudesta annetaan tarkempia säännöksiä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

Vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työn-johtajan kelpoisuusvaatimuksista on sään-nöksiä myös rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristö-ministeriön asetuksen 4 luvussa. Luvussa säädetään vastaavan työnjohtajan kelpoi-suusvaatimuksista erittäin vaativassa raken-nushankkeessa sekä kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistojen ja ilmanvaihtolaitteisto-jen rakentamisesta vastaavien työnjohtajien kelpoisuusvaatimuksista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:n mu-kaan vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan hyväksyy rakennusvalvontavi-ranomainen. Hyväksyntä on peruutettava, jos siihen tehtävien laiminlyömisen johdosta tai muusta vastaavasta syystä on tarvetta.

Vastaavan työnjohtajan hyväksymismenet-telystä säädetään tarkemmin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 70 §:n 2—4 momentissa, vaikka maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:ssä ei ole asiaa koskevaa asetuksenantovaltuutta. Vastaavan työnjohtajan on hyväksyntää kos-kevassa hakemuksessa osoitettava kelpoisuu-tensa vastaavana työnjohtajana toimimiseen. Lisäksi hakemukseen on liitettävä kirjallinen ilmoitus, jossa hakija sitoutuu vastuuvelvolli-sena johtamaan rakennustyötä. Jos joku on kunnassa enintään viittä vuotta aikaisemmin hyväksytty vastaavaksi työnjohtajaksi vas-taavanlaiseen rakentamiseen, hyväksyntää kelpoisuuden toteamiseksi ei tarvita. Tällöin riittää ilmoitus vastaavana työnjohtajana toi-mimisesta sekä kirjallinen ilmoitus sitoutu-misesta. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 71 §:n mukaan erityisalan työnjohtajien hy-väksyntää koskee soveltuvin osin, mitä vas-taavasta työnjohtajasta säädetään.

Vastaavan työnjohtajan hyväksymismenet-telystä on lisäksi säännöksiä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta anne-tun ympäristöministeriön asetuksen 4 luvus-

HE 147/2013 vp

10

sa. Vastaavalla työnjohtajalla on työn toteut-tamiseen ja johtamiseen tarvittavien käytän-nön tietojen lisäksi oltava riittävät tiedot ra-kentamista koskevista säännöksistä, määrä-yksistä ja viranomaisohjeista. Vastaavaa työnjohtajaa koskevassa hakemuksessa tai ilmoituksessa on esitettävä hakijan samanai-kaisesti hoidettavina olevat tehtävät, joilla voi olla merkitystä työnjohtajan tehtävistä suoriutumiseen. Rakennustyön vastaavalla työnjohtajalla on oltava tosiasialliset edelly-tykset hoitaa tehtävänsä säännösten vaatimal-la tavalla ja huolellisuudella.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 73 §:ssä säädetään vastaavan työnjohtajan tehtävistä ja vastuusta, vaikka maankäyttö- ja rakennus-lain 122 §:ssä ei ole asiaa koskevaa asetuk-senantovaltuutta. Vastaavan työnjohtajan teh-tävät ja vastuu alkavat välittömästi sen jäl-keen, kun hänet on hyväksytty tai ilmoitus työnjohtajana toimimisesta on jätetty. Näistä tehtävistä ja vastuusta voidaan vapautua vain pyytämällä kirjallisesti vapautus tehtävästä tai siten, että hyväksytään toinen henkilö vas-taavan työnjohtajan tilalle. Säännökseen si-sältyy myös viisikohtainen luettelo vastuulli-sen työnjohtajan tehtävistä. Erityisalan työn-johtajaa koskee soveltuvin osin se, mitä vas-taavasta työnjohtajasta säädetään. Lisäksi ra-kentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkas-tuksesta annetussa ympäristöministeriön ase-tuksessa on useita eri lukuihin sijoittuvia säännöksiä vastaavan työnjohtajan tehtävistä. Rakennuslupahakemukseen liitettävät suun-nitelmat ja selvitykset

Rakennuslupahakemuksesta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 131 §:ssä. Ra-kennuslupaa haetaan kirjallisesti. Hakemuk-seen on liitettävä selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa sekä rakennuksen pääpiirustukset, jotka suunnittelija varmentaa nimikirjoituksellaan. Hakijalta voidaan tar-vittaessa edellyttää muutakin hakemuksen ratkaisemiseksi tarpeellista selvitystä.

Rakennuslupahakemukseen liitettävistä pääpiirustuksista ja selvityksistä säädetään myös maankäyttö- ja rakennusasetuksen 49 §:ssä. Rakennuslupahakemukseen liitettäviin pääpiirustuksiin kuuluvat asemapiirros sekä pohja-, leikkaus- ja julkisivupiirrokset. Ha-

kemukseen on myös liitettävä ote alueen pe-ruskartasta tai asemakaava-alueelle rakennet-taessa ote asemakaavasta sekä kiinteistöre-kisterin ote ja tarvittaessa tonttikartta, jos ne eivät jo ole rakennusvalvontaviranomaisen käytettävissä. Lisäksi hakemukseen on liitet-tävä selvitys rakennuspaikan perustamis- ja pohjaolosuhteista ja tarvittaessa terveellisyy-destä ja korkeusasemasta sekä näiden edel-lyttämästä perustamistavasta ja tarvittavista muista toimenpiteistä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 134 §:n 3 momentin mukaan rakennusluvassa voidaan määrätä erityissuunnitelmien laatimisesta ja toimittamisesta rakennusvalvontaviranomai-selle. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 49 §:n 3 momentin mukaan rakennusluvassa, aloituskokouksessa tai erityisestä syystä ra-kennustyön aikana määrätään erityissuunni-telmien ja selvitysten toimittamisesta raken-nusvalvontaviranomaiselle, mikä ei kuiten-kaan ole tarpeen, jos on kysymys pienehkös-tä, rakenteiltaan ja teknisiltä ominaisuuksil-taan yksinkertaisesta rakennuksesta.

Rakennuksen suunnittelijoista ja suunni-telmista annetussa ympäristöministeriön ase-tuksessa on lisäksi runsaasti säännöksiä ra-kennuslupahakemukseen liitettävien pääpii-rustusten ja selvitysten esitystavasta ja sisäl-löstä sekä erityissuunnitelmien tarpeesta ja sisällöstä. Asetukseen sisältyvissä ohjeissa on laajat yksityiskohtaiset esimerkkiluettelot selvityksistä ja erityissuunnitelmista, joita rakennusvalvontaviranomainen voi tarvitta-essa maankäyttö- ja rakennuslain 131 ja 134 §:n sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 49 §:n nojalla vaatia. Rakennustyön viranomaisvalvonta

Maankäyttö- ja rakennuslain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudat-tamista valvotaan rakentamisen lupaharkin-nassa ja rakennustyön aikana. Rakentamisen valvonnalla pyritään varmistamaan, että ra-kennushankkeeseen ryhtyvä huolehtii, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan raken-tamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti. Lopulli-nen vastuu on rakennushankkeeseen ryhty-vällä, eikä viranomaisvalvonnalla pystytä ei-

HE 147/2013 vp

11

kä ole tarkoitus varmistaa, että rakennustyö tehdään kaikilta osin oikein.

Rakentamisen viranomaisvalvonnasta sää-detään yleisesti maankäyttö- ja rakennuslain 124 §:ssä. Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa rakennustoimintaa sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä maan-käyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla sää-detään tai määrätään. Valvontatehtävän laa-juutta ja laatua harkittaessa otetaan huomi-oon rakennushankkeen vaativuus, luvan ha-kijan ja hankkeen suunnittelusta ja toteutta-misesta vastaavien henkilöiden asiantunte-mus ja ammattitaito sekä muut valvonnan tarpeeseen vaikuttavat seikat. Rakennusval-vontaviranomaisen on myös huolehdittava rakentamisen yleisestä ohjauksesta ja neu-vonnasta.

Käytännössä rakentamisen valvonta on siis niin sanottua suhteutettua valvontaa eli val-vonta sovitetaan hankkeen laadun ja laajuu-den sekä rakennushankkeeseen ryhtyvän ja hänen palveluksessaan olevien asiantunte-muksen ja ammattitaidon pohjalta.

Maankäyttö- ja rakennuslain 149 §:ssä sää-detään rakennustyön suorituksesta ja valvon-nasta. Rakennustyö on suoritettava siten, että se täyttää maankäyttö- ja rakennuslain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. Ra-kennustyön viranomaisvalvonta alkaa luvan-varaisen rakennustyön aloittamisesta ja päät-tyy loppukatselmukseen. Valvonta kohdistuu viranomaisen päättämissä työvaiheissa ja laa-juudessa rakentamisen hyvän lopputuloksen kannalta merkittäviin seikkoihin. Rakennus-työstä on ennen sen aloittamista tehtävä il-moitus kunnan rakennusvalvontaviranomai-selle.

Maankäyttö- ja rakennuslain 149 §:n mu-kaan rakennustyön aloittamisesta säädetään asetuksella. Maankäyttö- ja rakennusasetuk-sen 72 §:ssä säädetään, milloin rakennustyö katsotaan aloitetuksi. Myös rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta anne-tun ympäristöministeriön asetuksen 5 luvussa on useita rakennustyön aloittamista koskevia säännöksiä.

Rakennustyön aloituskokouksesta sääde-tään maankäyttö- ja rakennuslain 121 §:ssä. Ennen rakentamisen aloittamista tarvittaessa

järjestettävässä aloituskokouksessa voidaan täsmentää, mitä rakennushankkeeseen ryhty-vältä edellytetään huolehtimisvelvollisuuten-sa täyttämiseksi. Sen yhteydessä rakennus-hankkeeseen ryhtyvältä voidaan edellyttää myös laadunvarmistusselvitystä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 121 §:n mu-kaan aloituskokouksesta ja laadunvarmistus-selvityksestä säädetään tarkemmin asetuksel-la. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 74 §:n mukaan aloituskokouksesta määrätään ra-kennusluvassa. Rakennushankkeeseen ryhty-vän on sovittava kunnan rakennusvalvontavi-ranomaisen kanssa aloituskokouksen ajan-kohdasta ja kutsuttava kokous koolle ennen rakennustyön aloittamista. Aloituskokouk-sessa on oltava läsnä ainakin rakennushank-keeseen ryhtyvä tai tämän edustaja, raken-nuksen pääsuunnittelija sekä vastaava työn-johtaja. Aloituskokouksessa todetaan ja mer-kitään pöytäkirjaan lupa-asiakirjoissa raken-nushankkeeseen ryhtyvälle määrätyt velvoit-teet, hankkeen suunnittelun ja rakennustyön keskeiset osapuolet, rakennusvaiheiden vas-tuuhenkilöt ja työvaiheiden tarkastuksia suo-rittavat henkilöt sekä muut selvitykset ja toi-menpiteet rakentamisen laadusta huolehtimi-seksi. Aloituskokouksen perusteella raken-nusvalvontaviranomainen harkitsee, tarvi-taanko laadunvarmistusselvitystä. Aloitus-kokouksessa tai laadunvarmistusselvitykses-sä osoitettuja menettelyjä on noudatettava rakennustyössä.

Aloituskokouksen järjestämistarpeesta, si-sällöstä ja järjestämistavasta on lisäksi yksi-tyiskohtaisia säännöksiä rakentamisen val-vonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 6 luvussa. Laadunvarmistusselvityksen tarpeesta ja si-sällöstä on yksityiskohtaisia säännöksiä mai-nitun asetuksen 8 luvussa.

Viranomaistarkastuksista ja rakennustyön tarkastusasiakirjasta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 150 §:ssä. Rakennuksen pai-kan ja korkeusaseman merkitsemisestä, näi-den tarkastamisesta perustustyön valmistut-tua sekä rakennustyön aikana suoritettavista katselmuksista määrätään rakentamista kos-kevassa luvassa. Jos katselmus tai tarkastus on antanut aihetta huomautuksiin, on kirjalli-sesti määrättävä tarvittavista toimenpiteistä ja määräajasta epäkohdan tai virheen poistami-

HE 147/2013 vp

12

seksi ja korjaamiseksi. Asianosaisella on oi-keus saattaa määräys oikaisuvaatimuksella kunnan rakennusvalvontaviranomaisen käsi-teltäväksi. Rakentamisen asianmukaisen to-teuttamisen varmistamiseksi ja tarkastusten todentamiseksi rakennustyömaalla pidetään rakennustyön tarkastusasiakirjaa. Siihen teh-dään merkinnät katselmuksista, viranomaisen toimittamista tarkastuksista sekä yksityisen vastattaviksi määrätyistä työn suorituksen tarkastuksista.

Maankäyttö- ja rakennuslain 150 §:n mu-kaan rakennustyön valvomiseksi tarvittavista katselmuksista ja tarkastuksista säädetään asetuksella. Maankäyttö- ja rakennusasetuk-sen 76 §:n mukaan rakennustyön aikana tar-peen mukaan toimitettaviksi määrättäviä kat-selmuksia ovat pohjakatselmus, rakennekat-selmus sekä lämpö-, vesi- ja ilmanvaihtolait-teiden katselmus. Näiden lisäksi voidaan ra-kennusluvassa määrätä suoritettaviksi muita-kin katselmuksia. Katselmuksia saadaan tar-vittaessa yhdistää tai toimittaa vaiheittain. Rakennushankkeeseen ryhtyvän edustajan, vastaavan työnjohtajan, katselmukseen liitty-vän erityisalan työnjohtajan sekä tarvittaessa rakennuksen suunnittelijoiden on oltava läsnä katselmuksessa. Katselmus saadaan kuiten-kin toimittaa, vaikka joku edellä mainituista ei olisi paikalla. Katselmuksessa on tarkoitus todeta, onko tiettyyn rakennusvaiheeseen kuuluvat toimenpiteet ja tarkastukset sekä tarvittavat selvitykset tehty ja onko havaittu-jen epäkohtien tai puutteiden johdosta edelly-tetyt toimenpiteet suoritettu. Rakennustyö-maalla voidaan lisäksi suorittaa rakentamisen valvomiseksi tarpeellisia muitakin tarkastuk-sia ja työmaakäyntejä. Katselmuksen ja tar-kastuksen suorittamisesta tehdään merkintä rakennustyön tarkastusasiakirjaan tai lupa-asiakirjoihin.

Rakennuksen paikan ja korkeusaseman merkitsemisestä ja tarkastamisesta säädetään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 75 §:n 2 momentissa. Rakennuksen perustustyön tai sitä vastaavan rakennusvaiheen valmistuttua rakentamista ei saa jatkaa ennen kuin katsel-muksessa on todettu rakennuksen paikka ja sen korkeusasema.

Katselmuksia koskevia säännöksiä on myös rakentamisen valvonnasta ja teknisestä

tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 9 luvussa.

Rakennustyön tarkastusasiakirjasta sääde-tään myös maankäyttö- ja rakennusasetuksen 77 §:ssä, vaikka maankäyttö- ja rakennuslain 150 §:ssä ei ole asiaa koskevaa asetuksenan-tovaltuutta. Rakennusluvassa määrätyt tai aloituskokouksessa sovitut rakennusvaihei-den vastuuhenkilöt sekä työvaiheiden tarkas-tuksia suorittavat henkilöt varmentavat suo-rittamansa tarkastuksen rakennustyön tarkas-tusasiakirjaan. Tarkastusasiakirjaan merki-tään myös rakennuttajan, suunnittelijan, ura-koitsijan tai käytetyn asiantuntijan perusteltu huomautus, joka koskee rakennussuorituksen poikkeamista säännösten mukaisuudesta. Tarkastusasiakirjan pitämisestä tehdään mer-kintä loppukatselmuspöytäkirjaan ja sen yh-teenveto arkistoidaan rakennuksen lupa-asiakirjojen yhteyteen.

Rakennustyön tarkastusasiakirjan sisällös-tä, yhteenvedosta ja arkistoinnista on lisäksi yksityiskohtaisia säännöksiä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta anne-tun ympäristöministeriön asetuksen 7 luvus-sa.

Rakennuttajavalvonnasta ja muusta yksi-tyisestä tarkastuksesta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 151 §:ssä. Rakennusvalvon-taviranomainen voi hakemuksesta sallia, että muu kuin asuinrakennuksen rakentaminen saadaan hyväksytyn valvontasuunnitelman mukaisesti uskoa rakennuttajan valvottavak-si. Hyväksyessään valvontasuunnitelman ra-kennusvalvontaviranomainen päättää miltä osin viranomaisvalvontaa ei tarvita. Raken-nuttajan on huolehdittava siitä, että valvonta-suunnitelmaa noudatetaan ja rakennusval-vontaviranomaiselle hyvissä ajoin kirjallises-ti ilmoitetaan tarpeesta poiketa siitä. Raken-nuttajavalvontaa koskeva päätös voidaan pe-ruuttaa, jos havaitaan, ettei ole edellytyksiä näin järjestetylle rakennustyön valvonnalle.

Maankäyttö- ja rakennuslain 151 §:n otsi-kossa tarkoitettuja yksityisiä tarkastuksia ovat asiantuntijatarkastus ja ulkopuolinen tarkastus. Rakennusvalvontaviranomainen voi sallia, että rakennussuunnitelman tai sel-vityksen laatija taikka muu rakennushank-keeseen ryhtyvän palveluksessa oleva riittä-vän ammattitaitoinen henkilö tarkastaa ra-kennustyön suunnitelmanmukaisuuden (asi-

HE 147/2013 vp

13

antuntijatarkastus). Lupahakemusta käsiteltä-essä tai rakennustyön aikana rakennusval-vontaviranomainen voi, jos se on tarpeen ra-kennushankkeen arvioimiseksi, vaatia haki-jan esittämään asiantuntijalausunnon siitä, täyttääkö suunniteltu ratkaisu tai rakentami-nen sille tämän lain nojalla asetetut vaati-mukset (ulkopuolinen tarkastus). Rakennus-hankkeeseen ryhtyvä vastaa tästä aiheutuvis-ta kustannuksista.

Hyväksytty rakennuttajavalvonta tai asian-tuntijatarkastus ei maankäyttö- ja rakennus-lain 151 §:n mukaan supista rakennusvalvon-taviranomaisen toimivaltaa tarvittaessa puut-tua luvanvastaiseen taikka säännöksistä tai määräyksistä poikkeavaan rakentamiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 151 §:n mu-kaan rakennuttajavalvonnasta ja muusta työnaikaisesta tarkastuksesta säädetään tar-kemmin asetuksella.

Rakennuttajavalvonnasta säädetään myös maankäyttö- ja rakennusasetuksen 78 §:ssä, jonka mukaan rakennuttajavalvonta vapaut-taa rakennushankkeeseen ryhtyvän osaksi tai kokonaan rakennustyöhön kohdistuvasta ra-kennusaikaisesta viranomaisvalvonnasta, mutta tällöinkin loppukatselmuksessa tarkas-tetaan, että rakennuttaja on huolehtinut val-vontatehtävästään ja että rakennus on myön-netyn luvan mukainen ja otettavissa käyt-töön. Pykälässä säädetään myös valvonta-suunnitelman sisällöstä.

Rakennuttajavalvonnan myöntämisperus-teista ja rakennushankkeeseen ilmoittamis-velvollisuuteen kuuluvista asioista säädetään lisäksi rakentamisen valvonnasta ja teknises-tä tarkastuksesta annetun ympäristöministe-riön asetuksen säännöksessä 11.1. Asiantun-tijatarkastukseen liittyvästä menettelystä sää-detään mainitun asetuksen säännöksessä 11.2. Ulkopuolisen tarkastuksen määräämis-perusteista ja sitä koskevan päätöksen sisäl-löstä säädetään mainitun asetuksen säännök-sessä 11.3.

Loppukatselmuksesta ja rakennuksen käyt-töönotosta säädetään maankäyttö- ja raken-nuslain 153 §:ssä. Rakennusta tai sen osaa ei saa ottaa käyttöön ennen kuin se on loppu-katselmuksessa käyttöön hyväksytty. Muu-hun lakiin perustuvat ja rakennuksen käyttö-turvallisuuteen olennaisesti vaikuttavat tar-kastukset on suoritettava tätä aikaisemmin.

Loppukatselmusta haettaessa tulee rakennuk-sen käyttö- ja huolto-ohjeen, jos sellainen on määrätty laadittavaksi, olla riittävässä laa-juudessa valmis ja luovutettavissa rakennuk-sen omistajalle. Rakennusta ei saa hyväksyä käyttöön otettavaksi, jos siinä tarkoitettuun toimintaan tarvitaan ympäristönsuojelulain (86/2000) mukainen lupa, ennen kuin tämä lupa on saanut lainvoiman.

Maankäyttö- ja rakennuslain 153 §:ssä ei ole asetuksenantovaltuutta, mutta maankäyt-tö- ja rakennusasetuksen 76 §:n mukaan py-kälän katselmuksia ja tarkastuksia koskevia säännöksiä sovelletaan myös loppukatsel-mukseen. Lisäksi rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäris-töministeriön asetuksen 10 luvussa on yksi-tyiskohtaisia säännöksiä loppukatselmuksen edellytyksistä, sisällöstä ja toimittamisesta.

Rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 10.1 säännöksessä säädetään osit-taisesta loppukatselmuksesta. Rakennus tai sen osa voidaan hyväksyä käyttöön otetta-vaksi suorittamalla sitä koskeva osittainen loppukatselmus. Osittaisessa loppukatsel-muksessa on erityisesti huolehdittava siitä, että käyttöön hyväksytty rakennuksen osa on turvallinen, terveellinen ja käyttökelpoinen. Käytännössä osittaisen loppukatselmuksen merkitys on erittäin suuri, koska se toimite-taan suurimmassa osassa rakennushankkeita.

Rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 3.2 säännöksessä säädetään, että rakennushankkeessa on noudatettava eri-tyismenettelyä, jos rakennuksen suunnittelus-sa, rakentamisessa tai käytössä tapahtuvasta virheestä voi seurata suuronnettomuuden vaara. Rakennusvalvontaviranomainen päät-tää rakennusluvassa, aloituskokouksessa tai erityisestä syytä rakennustyön aikana tarvit-tavasta erityismenettelystä ja sen laajuudesta hankkeessa tai osassa sitä. Erityismenettelys-tä ei ole säännöksiä maankäyttö- ja rakennus-laissa.

Rakennustyönaikaisesta hyväksytystä suunnitelmasta poikkeamisesta säädetään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 79 §:ssä. Rakennustarkastaja voi rakennustyön aikana antaa suostumuksen poiketa lupapäätöksessä hyväksytystä suunnitelmasta, jollei poikkea-

HE 147/2013 vp

14

minen sen laatu ja lupaharkintaa koskevat säännökset ja määräykset huomioon ottaen merkitse luvan merkittävää muuttamista eikä poikkeaminen vaikuta naapurien asemaan. Piirustuksiin on merkittävä rakennustyön ai-kana hyväksytty muutos ja sen hyväksynyt viranomainen. Tarkistetut piirustukset on en-nen loppukatselmusta toimitettava kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle. Lisäksi ra-kennustyönaikaisesta poikkeamisesta hyväk-sytystä suunnitelmasta on säännös rakenta-misen valvonnasta ja teknisestä tarkastukses-ta annetun ympäristöministeriön asetuksen 3.5.1 säännöksessä. Maankäyttö- ja raken-nuslaissa ei ole säännöksiä rakennustyönai-kaisesta hyväksytystä suunnitelmasta poik-keamisesta. 2.1.3 Asuntokauppalaki

Asuntokauppalain 7 luvun 7 § sisältää viit-taussäännöksen siitä, että rakennusvalvonta-viranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa to-distuksen puuttumisesta Kilpailu- ja kulutta-javirastolle määrätään Suomen rakentamis-määräyskokoelmassa. 2.2 Nykytilan arviointi

Maankäyttö- ja rakennuslaki

Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvolli-suuksia, rakentamisen suunnittelua ja suun-nittelijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslu-pahakemusta ja rakentamisen viranomaisval-vontaa koskeva sääntely on toiminut sisällöl-lisesti pääosin hyvin runsaan kymmenen vuoden aikana. Pääsuunnittelijan käyttämi-nen sekä suunnittelijoiden ja rakennustyön-johdon kelpoisuusvaatimukset ovat paranta-neet suunnittelun ja rakentamisen laatua. Ra-kennusvalvonnan näkökulmasta kelpoisuu-den vaatiminen suunnittelijoilta ja rakennus-työnjohdolta on toivotulla tavalla siirtänyt suunnittelua ja rakentamista ammattilaisille. Rakennustyön valvontaan kehitetyt apuväli-neet, aloituskokous ja tarkastusasiakirja, ovat jäntevöittäneet rakennustyönaikaista valvon-taa ja sen dokumentointia.

Sääntelyn suurimpana ongelmana on se, et-tä se ei kaikilta osin vastaa perustuslain 80

§:n säädöstasoa ja asetuksenantovaltuutta koskevia vaatimuksia. Maankäyttö- ja raken-nuslain säännökset eivät muodosta riittävää perustaa maankäyttö- ja rakennusasetuksessa ja rakentamismääräyskokoelmassa oleville säännöksille, ja asetuksenantovaltuudet ovat puutteellisia tai puuttuvat kokonaan. Maan-käyttö- ja rakennusasetuksessa ja rakenta-mismääräyskokoelmassa on myös runsaasti säännöksiä, jotka kuuluvat sisältönsä vuoksi lain tasolle.

Sääntelyä voidaan pitää ongelmallisena myös sen yleispiirteisyyden vuoksi. Maan-käyttö- ja rakennuslain rakentamista koske-vat säännökset ovat muun ympäristölainsää-dännön tapaan yleispiirteisiä ja joustavia, minkä vuoksi kunnan rakennusvalvontavi-ranomaisella on laaja harkintavalta niiden soveltamisessa. Lain säännösten yleispiirtei-syys ja joustavuus sekä rakennusvalvontavi-ranomaisen laaja harkintavalta ovat rakenta-misen valvonnan sujuvuuden kannalta usein hyviä asioita, mutta kääntöpuolena on raken-tamista koskevien säännösten epäyhtenäinen soveltaminen. Säännösten soveltamisessa on merkittäviä kuntakohtaisia eroja eikä sovel-taminen ole aina ennustettavissa. Tämä on asettanut kuntalaiset ja eri kunnissa toimivat rakennusalan yritykset eriarvoiseen asemaan.

Lisäksi sääntely on nykyisellään ongelmal-lista myös sen hajanaisuuden ja päällekkäi-syyden vuoksi. Samoista asioista säädetään usein kolmessa eri säädöksessä eli maankäyt-tö- ja rakennuslaissa, maankäyttö- ja raken-nusasetuksessa sekä rakentamismääräysko-koelmaan kuuluvassa ympäristöministeriön asetuksessa. Asetuksissa toisaalta toistetaan lain säännöksiä ja toisaalta niissä on lain säännöksistä poikkeavia säännöksiä. Ongel-mana on myös se, että rakentamismääräys-kokoelmassa on annettu määräysten lisäksi ohjeita, mikä on ollut omiaan sekoittamaan velvoittavia säännöksiä ja ohjeita toisiinsa. Ohjeita on sovellettu monin paikoin velvoit-tavina säännöksinä jopa silloin, kun ne poik-keavat lain säännöksistä.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvolli-suuksia, rakentamisen suunnittelua ja suun-nittelijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslu-pahakemusta ja rakentamisen viranomaisval-vontaa koskevassa sääntelyssä on myös joi-

HE 147/2013 vp

15

takin sisällöllisiä vastaavaan työnjohtajaan ja korjausrakentamiseen liittyviä puutteita.

Vastaavaa työnjohtajaa edellyttävistä ra-kennustöistä säädetään maankäyttö- ja ra-kennuslaissa sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetussa ympä-ristöministeriön asetuksessa epäselvästi ja ristiriitaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslain 122 §:n mukaan vastaava työnjohtaja on ol-tava lupaa tai muuta viranomaishyväksyntää edellyttävässä rakennustyössä. Rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta anne-tun ympäristöministeriön asetuksen 4.1.2 säännöksessä kuitenkin säädetään, että maankäyttö- ja rakennusasetuksen 62 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ei tarvita vas-taavaa työnjohtajaa, ellei kysymys ole sellai-sesta rakennelmasta tai laitoksesta, joka sen käyttöön liittyvän turvallisuus- tai terveelli-syysnäkökohdan taikka maiseman ja ympä-ristönäkökohtien vuoksi on rinnastettavissa muutoin valvottavaan rakennustyöhön. Käy-tännössä tämä tarkoittaa, että vastaavaa työn-johtajaa edellytetään yleensä vain rakennus-luvanvaraisessa rakennustyössä. Rakennus-työhön tarvittavasta rakennusluvasta sääde-tään maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:ssä. Rakennusluvanvaraista on esimerkiksi uuden rakennuksen rakentaminen tai tähän verratta-va korjaus- ja muutostyö. Toimenpideluvan sijasta rakennelman tai laitoksen rakentami-seen tarvitaan rakennuslupa lain 126 §:n pe-rusteella silloin, kun kysymys on rakennel-masta tai laitoksesta, joka sen käyttöön liitty-vän turvallisuus- tai terveellisyysnäkökohdan taikka maiseman ja ympäristönäkökohtien vuoksi on rinnastettavissa muutoin valvotta-vaan rakennustyöhön.

Nykyisessä sääntelyssä ei myöskään ole tarpeeksi huomioitu korjausrakentamisen eri-tyispiirteitä. Esimerkiksi rakennuksen kuntoa koskevasta selvityksestä tai purku- ja suo-jaussuunnitelmasta ei ole säännöksiä maan-käyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla anne-tuissa asetuksissa.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvolli-suuksia, rakentamisen suunnittelua ja suun-nittelijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslu-pahakemusta ja rakentamisen viranomaisval-vontaa koskeva sääntely ei myöskään kaikilta osin vastaa hyvän säädöskielen vaatimuksia.

Asuntokauppalaki

Asuntokauppalain 7 luvun 7 §:n viittaus-säännöksessä ilmaistaan missä rakennusval-vontaviranomaisen velvollisuudesta sääde-tään. Viittaus on informatiivinen. 3 Esityksen tavoit teet ja keskeiset

ehdotukset

Esityksen tavoitteena on saattaa maankäyt-tö- ja rakennuslain rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuuksia, rakennuksen suun-nittelua ja suunnittelijoita, rakennustyönjoh-toa, rakennuslupahakemusta ja rakentamisen viranomaisvalvontaa koskeva sääntely perus-tuslain 80 §:n säädöstasoa ja asetuksenanto-valtuutta koskevien vaatimusten mukaiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslakiin koottaisiin säännökset yksilön oikeuksien ja velvolli-suuksien perusteista sekä tarkkarajaiset ja täsmälliset asetuksenantovaltuudet.

Maankäyttö- ja rakennuslakiin ehdotetaan siirrettäviksi tarvittavat säännökset maan-käyttö- ja rakennusasetuksesta sekä raken-nuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista an-netusta ympäristöministeriön asetuksesta ja rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tar-kastuksesta annetusta ympäristöministeriön asetuksesta.

Esityksen tavoitteena on myös selkeyttää ja täsmentää rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuuksia, rakennuksen suunnittelua ja suunnittelijoita, rakennustyönjohtoa, raken-nuslupahakemusta ja rakentamisen viran-omaisvalvontaa koskevaa hajanaista ja pääl-lekkäistä sääntelyä ja siten edistää säännös-ten yhtenäistä soveltamista. Sisällöllisesti sääntely säilyisi pääosin ennallaan lukuun ot-tamatta eräitä korjausrakentamisen erityis-piirteitä painottavia lisäyksiä sekä rakennus-työnjohtoa edellyttävien rakennustoimenpi-teiden täsmennystä.

Rakennuslupahakemuksen liitteitä koske-vaa sääntelyä ehdotetaan täydennettäväksi si-ten, että laissa nimenomaisesti mainittaisiin myös selvitys rakennuksen kunnosta. Raken-nusviranomainen voisi tarvittaessa edellyttää rakennusluvanhakijalta pätevän henkilön laa-timaa selvitystä rakennuksen kunnosta.

Vastaavaa työnjohtajaa koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että vastaa-

HE 147/2013 vp

16

vaa työnjohtajaa edellytettäisiin pääsääntöi-sesti vain rakennusluvanvaraisessa rakennus-työssä. Toimenpideluvanvaraisessa raken-nustyössä vastaava työnjohtaja olisi oltava vain silloin, kun se on käytön aikaiseen tur-vallisuuteen tai terveellisyyteen liittyvien syiden taikka maiseman ja ympäristönäkö-kohtien vuoksi välttämätöntä. Muutoksella pyritään selkeyttämään nykyistä sekavaa sääntelyä. Muutos vastaisi pääosin nykyistä käytäntöä. 4 Esityksen vaikutukset

4.1 Taloudelliset vaikutukset

Vaikutukset kotitalouksien asemaan

Kotitalouksille aiheutuvat taloudelliset vai-kutukset ovat myönteisiä. Kotitaloudet toi-mivat tyypillisesti rakennushankkeeseen ryh-tyvinä pientalohankkeissa eikä niillä aina ole rakennushankkeen edellyttämiä tietoja ja tai-toja. Selkeämmän, täsmällisemmän ja oikeal-la säädöstasolla olevan sääntelyn avulla ra-kennushankkeeseen ryhtyvä voi paremmin ennakoida velvollisuutensa rakennuksen suunnittelussa ja rakentamisessa sekä suun-nittelijoiden ja rakennustyönjohdon valinnas-sa. Tätä kautta myös rakennushankkeeseen ryhtyvän edellytykset ennakoida tulevia kus-tannuksia sekä rakennushankkeen vaatimaa aikaa paranevat. Yritystaloudelliset vaikutukset

Ehdotetuilla säännöksillä ei muuteta raken-tamisen toimijoiden velvoitteita tai keskinäis-tä työnjakoa.

Selkeämpi, täsmällisempi ja oikealla sää-döstasolla oleva sääntely todennäköisesti pa-rantaa rakennusalalla suunnittelupalveluja, työnjohtopalveluja tai erityisasiantuntijapal-veluja tarjoavien yritysten toimintaedellytyk-siä. Yritykset pystyvät käytäntöjen yhtenäis-tyessä tarjoamaan palvelujaan useassa kun-nassa samoilla edellytyksillä.

Suunnittelutehtävien ja työnjohtotehtävien vaativuusluokitussääntelyn ja siihen liittyvän kelpoisuusvaatimussääntelyn selkeyttäminen ja täsmentäminen parantavat suunnittelupal-veluita ja työnjohtopalveluita tarjoavien yri-

tysten mahdollisuuksia ennakoida toiminta-mahdollisuuksiaan. Säännösten yhtenäinen soveltaminen saattaa myös lisätä suunnittelu-alan ja rakennustyönjohtoalan asiantunte-muksen käyttöä.

Ehdotetuilla säännöksillä on todennäköi-sesti myönteisiä vaikutuksia myös rakennus-hankkeeseen ryhtyvinä toimivien yritysten toimintaedellytyksiin. Selkeämmän, täsmälli-semmän ja oikealla säädöstasolla olevan sääntelyn avulla rakennushankkeeseen ryh-tyvä yritys voi paremmin ennakoida velvolli-suutensa rakennuksen suunnittelussa ja ra-kentamisessa sekä suunnittelijoiden ja ra-kennustyönjohdon valinnassa. Tätä kautta myös rakennushankkeeseen ryhtyvän yrityk-sen edellytykset ennakoida tulevia kustan-nuksia sekä rakennushankkeen vaatimaa ai-kaa paranevat. Julkistaloudelliset vaikutukset

Ehdotetuilla säännöksillä ei ole merkittäviä julkistaloudellisia vaikutuksia, koska sään-nösten sisältö ei juuri muutu. Lainmuutoksen voimaantulovaiheessa voi kuitenkin aiheutua joitain tiedotukseen, oppaisiin, neuvontaan, koulutukseen ja lomakkeiden uudistamiseen sekä tietojärjestelmien muutoksiin liittyviä kustannuksia. Kansantaloudelliset vaikutukset

Selkeällä, täsmällisellä ja oikealla säädös-tasolla olevalla sääntelyllä pyritään myös te-hostamaan maankäyttö- ja rakennuslain hy-vää laatua edistävien työvälineiden käyttöä. Jos rakentamisen laatu näin paranee, siitä on myös kansantaloudellista hyötyä. Myös ra-kennus- ja suunnittelualalla toimivien yritys-ten toimintaedellytysten parantuminen voi vaikuttaa myönteisesti kansantalouteen. 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimin-

taan

Ehdotetuilla säännöksillä luodaan edelly-tyksiä viranomaistoiminnan yhtenäistymisel-le. Viranomaistoiminnan ennakoitavuus pa-ranee ja kuntakohtaiset soveltamiserot vä-henevät. Rakentamisen ohjaukseen ja val-

HE 147/2013 vp

17

vontaan olennaisesti kuuluva tapauskohtai-nen harkinta säilyy kuitenkin ennallaan.

Ehdotetuilla säännöksillä ei luoda viran-omaisille eikä kunnille uusia tehtäviä tai vel-voitteita eikä muuteta viranomaisten keski-näisiä toimivaltasuhteita. Ehdotetuista sään-nöksistä voi kuitenkin välillisesti aiheutua joitain muutoksia viranomaisten menettely-tapoihin. 4.3 Ympäristövaikutukset

Korjausrakentamista koskevilla lisäyksillä ja tarkennuksilla pyritään lisäämään entistä suunnitelmallisempaa korjaustoimintaa, joka pidentää rakennuksen käyttöikää ja mahdol-listaa materiaalien nykykäytön jatkumisen, jolloin luonnonvaroja ja energiaa säästyy. 4.4 Muut yhteiskunnalliset vaikutukset

Ehdotetuilla säännöksillä on myönteisiä vaikutuksia rakennushankkeeseen ryhtyvän oikeusturvaan ja yhdenvertaisuuteen.

Selkeämmän, täsmällisemmän ja oikealla säädöstasolla olevan sääntelyn avulla raken-nushankkeeseen ryhtyvä voi paremmin enna-koida velvollisuutensa rakennuksen suunnit-telussa ja rakentamisessa sekä suunnittelijoi-den ja rakennustyönjohdon valinnassa. Sel-keämpi ja oikealla säädöstasolla oleva sään-tely yhtenäistää säännösten soveltamista myös lupaharkinnassa ja viranomaisvalvon-nassa. Tämä lisää rakennushankkeeseen ryh-tyvien yhdenvertaisuutta ja yhdenvertaista kohtelua eri kunnissa samantyyppisissä ra-kennushankkeissa.

Suunnittelutehtävien ja työnjohtotehtävien vaativuusluokitussääntelyn ja siihen liittyvän kelpoisuusvaatimussääntelyn selkeyttäminen ja täsmentäminen voi vaikuttaa yksittäisen suunnittelijana tai työnjohtajana toimivan henkilön asemaan sitä parantavasti tai hei-kentävästi. Eri kunnissa vaativuusluokkia ja kelpoisuusvaatimuksia koskevaa sääntelyä on voitu soveltaa eri tavoin, ja nyt ehdotetul-la muutoksella pyritään yhtenäistämään tätä soveltamiskäytäntöä. Muutosehdotuksella arvioidaan olevan osassa kuntia kelpoisuus-vaatimuksia väljentävä vaikutus ja osassa kuntia kelpoisuusvaatimuksia kiristävä vai-kutus. Yhtenäisen linjauksen luomisesta sel-

keämmällä sääntelyllä on kuitenkin yleisellä tasolla positiivisia vaikutuksia. 5 Asian valmiste lu

5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Hallituksen esitys on valmisteltu ympäris-töministeriössä yhdessä alan keskeisten toi-mijoiden kanssa. Lisäksi on käyty yksittäisiä keskusteluja opetus- ja kulttuuriministeriön ja oikeusministeriön kanssa. 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon otta-

minen

Hallituksen esitysluonnoksesta saatiin yh-teensä 94 lausuntoa.

Lausunnon antoivat maa- ja metsätalous-ministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, val-tiovarainministeriö, puolustusministeriö, so-siaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkei-noministeriö, sisäasiainministeriö, oikeusmi-nisteriö, Museovirasto, Turvallisuus- ja ke-mikaalivirasto, Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Suomen Kuntaliitto ry, Rakennustarkas-tusyhdistys RTY ry, Kirkkonummen kunnan rakennusvalvonta, Helsingin kaupungin ra-kennusvalvontavirasto, Turun kaupungin ra-kennusvalvontatoimisto, Pirkkalan kunnan rakennusvalvonta, Asumisen rahoitus- ja ke-hittämiskeskus, Lahden seudun rakennusval-vonta, Liedon kunta, Rakennustietosäätiö, Oulun kauppakamari, Pientaloteollisuus PTT ry, Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA ry, Ammattiliitto Pro ry, Suomen Arkkitehtiliitto-Finlands Arkitekför-bund ry, Uusi Insinööriliitto UIL ry, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallitus, Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun arkkitehtuurin laitos, Itä-Suomen yliopisto, Tampereen teknillisen yli-opiston Arkkitehtuurin laitos, Oulun yliopis-ton arkkitehtuurin osasto, Oulun yliopiston konetekniikan osaston rakennesuunnittelu ja rakentamisteknologian laboratorio, Tampe-reen ammattikorkeakoulu, Suomen Isännöin-

HE 147/2013 vp

18

tiliitto ry, Suomen Kiinteistöliitto ry, Kiin-teistöalan Koulutussäätiö, Arkkitehtitoimis-tojen Liitto ATL ry, Suomen Yrittäjät ry, In-sinööriopiskelijaliitto IOL ry, Suomen ve-siensuojeluyhdistysten liitto ry, Rakennus-mestarit ja -insinöörit AMK RKL ry, Suo-men Omakotiliitto ry, Teräsrakenneyhdistys ry, Suomen Betoniyhdistys ry, Koneyrittäjien liitto ry, Rakennusliitto ry, WasaPlan Oy, Rakennusteollisuus RT ry, Puhdas Sisäilma Pu-Si Tmi, Koneyrittäjien liitto ry, Invalidi-liitto ry, Allergia- ja astmaliitto ry, YIP Ym-päristöinsinööripalvelut Oy, pH Vetikko Oy, Arkkitehtitoimisto L&M Sievänen Oy, Ark-kitehtitoimisto Heikkilä ja Kauppinen Oy, Sisustusarkkitehdit SIO ry, Suunnittelu- ja konsulttitoimistojen Liitto SKOL ry, Mitta-alan ammattilaiset ry, Teollisuuden Sähkö ja Automaatio ry, Helsingin kaupungin asunto-tuotantotoimisto ATT, Sähköturvallisuuden neuvottelukunta, Sähkösuunnittelijat NSS ry, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Biolan Oy, LVI-talotekniikkateollisuus ry, LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry, KTK Tekniikan Asiantuntijat ry, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry, Suomen FISE-pätevät haja-asutuksen vesihuollon suunnittelijat HaVeSu ry, Suomen LVI- Liitto ry, VVS Föreningen i Finland rf, LVI-suunnittelu Pentec Oy, Asu-misterveysyhdistys AsTe ry, Suomen Sisäil-makeskus Oy, Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry, Ympäristöpalvelu Tuija Manerus ja Green Environmental Services sekä 14 yk-sityishenkilöä.

Ympäristöministeriön hallintoyksikkö, lii-kenne- ja viestintäministeriö, Kuluttajaviras-to, Suomen ympäristökeskus, Kilpailuvirasto, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA, Teknologian ja innovaatioiden kehittämis-keskus TEKES ja Teknologian tutkimuskes-kus VTT ilmoittivat, että heillä ei ole lausut-tavaa. Yleisiä huomioita

Lausunnonantajat suhtautuivat lakiesityk-seen pääosin myönteisesti ja totesivat esityk-sen selkeyttävän nyt hajallaan olevaa säänte-lyä.

Muutamat lausunnonantajat kiinnittivät huomioita siihen, että rakennushankkeeseen

ryhtyvän kyky huolehtia velvoitteistaan vaih-telee suuresti esimerkiksi kertarakentajan ja ammattirakentajan välillä ja tämän tulisi nä-kyä sääntelyn sisällössä.

Suuressa osassa lausuntoja kiinnitettiin huomioita suunnittelijoiden ja työnjohdon kelpoisuusvaatimuksiin, joihin esitettiin lu-kuisia muutoksia. Nämä lausunnoissa esiin tuodut muutosehdotukset ovat keskenään ris-tiriitaisia ja niiden huomioon ottaminen ko-konaisuudessaan merkitsisi voimassa olevan sääntelyn merkittävää sisällöllistä muutta-mista. Keskeisin asia oli aikaisempien tutkin-tojen huomioon ottamiseen liittyvät seikat.

Lausuntoihin sisältyi ehdotuksia myös siir-tymisestä suunnittelijoiden ja työnjohdon kelpoisuuden toteamisen osalta valtakunnal-liseen auktorisointiin. Lisäksi esitykseen eh-dotettiin sisällytettäväksi muun ohella sään-nöksiä ulkomaisten tutkintojen vastaavuuteen liittyen. Samoin ehdotettiin lisättäväksi sään-telyä sähköalan, hajajätevesialan ja kosteus-vaurioalan toimijoiden kelpoisuusääntelystä rakennushankkeissa.

Rakennusvalvontaviranomaisen harkinta-vallan laajuuteen kiinnitettiin myös huomioi-ta. Joidenkin lausunnonantajien mukaan tar-vitaan joustavaa tai joustavuuden säilyttävää sääntelyä. Toisten lausunnonantajien mukaan rakennusvalvontaviranomaisen harkintavalta supistuisi ja tämä parantaisi erityisesti sään-nösten soveltamisen ennakoitavuutta.

Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota joi-denkin pykälien kirjoitusasuun ja ehdotettiin niihin täsmentäviä muutoksia. Myös lakiviit-tauksia muuhun lainsäädäntöön ehdotettiin lisättävän.

Useissa lausunnoissa todettiin tarvittavan ympäristöministeriön ohjeita ja koulutusai-neistoa tämän lakimuutoksen tueksi. Yleistä jatkovalmistelusta

Lausunnoista laadittiin yhteenveto, joka si-sältää teemakohtaisen tarkastelun. Lausunto-jen pohjalta jatkettiin valmistelua yhteistyös-sä useiden keskeisten sidosryhmien kanssa. Lisäksi hallituksen esitysluonnos oli esillä Kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelu-kunnassa.

HE 147/2013 vp

19

Suunnittelijoiden kelpoisuussääntely

Lausuntojen perusteella suunnittelijoiden ja työnjohdon kelpoisuutta koskevia säännöksiä muotoiltiin siten, että niissä otetaan asian-omaisissa pykälissä nimenomaisesti huomi-oon myös aikaisemmin suoritetut tutkinnot. Näiden aikaisemmin suoritettujen tutkintojen huomioon ottaminen sisältyi tämän hallituk-sen esityksen lausuntovaiheessa vain peruste-luihin.

Selvityksen laatijan pätevyys

Lausuntojen perusteella ehdotukseen on li-sätty rakennusvalvontaviranomaiselle mah-dollisuus edellyttää selvitystä rakennuksen kunnosta. Selvityksen laatijan tulisi olla pä-tevä henkilö ja tätä selventäisivät lainmuu-toksen voimaan tullessa annettavat ympäris-töministeriön ohjeet.

HE 147/2013 vp

20

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Maankäyttö- ja rakennuslaki

119 §. Rakennushankkeeseen ryhtyvän huo-lehtimisvelvollisuus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin nykyistä täsmällisemmin rakennushankkee-seen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuudesta. Nykyisin rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuudesta säädetään 119 §:n lisäksi rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministeriön asetuksen 2 luvussa. Sääntely ei nykyisellään täytä perustuslain 80 §:n säädöstasoa ja ase-tuksenantovaltuutta koskevia vaatimuksia, koska laista puuttuvat sekä tarvittavat perus-säännökset että asetuksenantovaltuus. Ase-tuksesta ehdotetaan siirrettäviksi lakiin tarvit-tavat säännökset.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin samoin kuin nytkin, että rakennushankkeeseen ryh-tyvän eli hankkeen alullepanijan vastuulla on huolehtia rakentamisen kelvollisuudesta. Hankkeeseen ryhtyvä vastaa siitä, että raken-nus suunnitellaan ja rakennetaan säännösten ja myönnetyn luvan mukaisesti. Riittäviin edellytyksiin rakennushankkeen toteuttami-seksi kuuluvat muun muassa taloudelliset ja osaamiseen liittyvät resurssit. Myös riittävä aika niin suunnitteluun kuin toteutukseenkin kuuluu olennaisena tekijänä resursseihin.

Pykälän 2 momentin säännöstä siitä, että rakennushankkeeseen ryhtyvän käytettävissä on oltava pätevä henkilöstö, ehdotetaan täs-mennettäväksi. Rakennushankkeeseen ryhty-vän olisi huolehdittava, että rakennushank-keessa on riittävän aikaisesta vaiheesta lähti-en tarvittavat kelpoisuusvaatimukset täyttä-vät pääsuunnittelija sekä muut suunnittelijat ja työnjohtajat ja että muillakin rakennus-hankkeessa toimivilla on tehtäviensä vaati-vuus huomioon otettuna riittävä asiantunte-mus ja ammattitaito. Yleistä on, että raken-nushankkeeseen ryhtyvä hankkii sopimusjär-

jestelyin pätevän henkilöstön hankkeen läpi-viemiseksi.

Suunnittelijoiden ja työnjohtajien osalta asiallisesti vastaavat säännökset ovat nykyi-sin rakennuksen suunnittelijoista ja suunni-telmista annetun ympäristöministeriön ase-tuksen 2.1 ja 2.5 säännöksessä. Selkeyden vuoksi pykälään olisi tarpeen lisätä myös ra-kennushankkeen muiden toimijoiden asian-tuntemusta ja ammattitaitoa koskeva sään-nös. Rakennushankkeen muilla toimijoilla tarkoitettaisiin lähinnä rakennustyötä tekeviä henkilöitä.

120 §. Rakentamista koskeva suunnitelma. Pykälässä säädetään nykyisin rakennuksen suunnittelusta siten, että 1 momentti koskee rakennuksen suunnitelmaa ja 2 ja 3 momentti rakennuksen suunnittelijoita ja heidän tehtä-viään. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi si-ten, että siinä säädettäisiin ainoastaan raken-tamista koskevasta suunnitelmasta. Raken-nuksen suunnittelijoista säädettäisiin 120 a—120 g §:ssä.

Voimassa olevassa laissa ei ole pykälää, joka koskisi ainoastaan rakentamista koske-vaa suunnitelmaa ja jossa rakentamista kos-keva suunnitelma määriteltäisiin. Selkeyden vuoksi on kuitenkin tarpeen määritellä raken-tamista koskeva suunnitelma lain tasolla.

Pykälän 1 momentin mukaan rakentamista koskevia suunnitelmia olisivat rakennus-suunnitelma ja erityissuunnitelmat. Raken-tamisella tarkoitettaisiin vakiintuneen käy-tännön mukaisesti sekä uuden rakennuksen rakentamista että rakennuksen korjaus- ja muutostöitä.

Pykälän 2 momentissa määriteltäisiin ra-kennussuunnitelma ja erityissuunnitelmat ly-hyesti. Rakennussuunnitelmaa nimitetään alan tehtäväluetteloissa yleisesti arkkitehti-suunnitelmaksi. Rakennussuunnitelmaan si-sältyisivät pääpiirustukset, joita ovat asema-piirros sekä pohja-, leikkaus- ja julkisivupii-rustukset. Pääpiirustuksien tarkoituksena oli-

HE 147/2013 vp

21

si edelleenkin olla perustana rakennuksen muulle suunnittelulle sekä rakennustyötä var-ten laadittaville työpiirustuksille. Rakennus-suunnitelman lisäksi voitaisiin rakennuksen laadun tai laajuuden vuoksi tarvita erityis-suunnitelmia, jotka sisältäisivät tarpeelliset muut piirustukset, laskelmat ja selvitykset. Näitä ovat esimerkiksi rakennesuunnitelma, lämmitysjärjestelmäsuunnitelma, kiinteistön vesi- ja viemärilaitteistosuunnitelma, ilman-vaihtosuunnitelma, sähkösuunnitelma ja kiin-teistön hallintajärjestelmien edellyttämät suunnitelmat sekä purku- ja suojaussuunni-telma.

Pykälän 3 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevan pykälän 1 momenttia. Kes-keisimpänä rakentamisen laatuun vaikuttava-na osatekijänä voidaan pitää hyvää suunnitte-lua. Rakentamista koskevat suunnitelmat oli-si jatkossakin laadittava siten, että ne täyttä-vät rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaati-mukset. Nykyisin voimassa olevan sääntelyn tapaan suunnittelijan vastuuta suunnittelun laadusta korostettaisiin, mikä heijastuisi jäl-jempänä ehdotettuihin säännöksiin suunnitte-lutehtävien vaativuusluokista ja suunnitteli-joiden kelpoisuusvaatimuksista. Hyvä raken-nustapa viittaa pitkään voimassa jo olleen tulkinnan mukaisesti sitovan norminannon ulkopuoliseen hyvää rakentamista täsmentä-vään tietopohjaan ja käytäntöön. Se ei tar-koittaisi edelleenkään rakentamisen sopimus-järjestelyissä mahdollisesti esiintyvää ja ra-kentamisen laatutasoa täsmentävää rakenta-misen lopputulosta. Säännöksen tällä osalla on yleinen rakentamisen ammatillisesta ko-kemuspohjasta, hallinnon informaatio-ohjauksesta sekä vakiintuneista käytännöistä johtuva perusta.

Pykälän 4 momentissa olisi valtuus antaa tarkempia säännöksiä rakentamista koskevi-en suunnitelmien sisällöstä ja esitystavasta ympäristöministeriön asetuksella.

120 a §. Pääsuunnittelija. Lakiin ehdote-taan lisättäväksi uusi 120 a §, jossa säädettäi-siin pääsuunnittelijasta ja hänen tehtävistään. Nykyisin pääsuunnittelijasta ja hänen tehtä-vistään säädetään 120 §:ssä sekä rakennuk-sen suunnittelijoista ja suunnitelmista anne-tun ympäristöministeriön asetuksen 3 luvus-sa, mutta sääntely ei täytä perustuslain 80 §:n

säädöstasoa ja asetuksenantovaltuutta koske-via vaatimuksia. Uudessa 120 a §:ssä olisivat pääsuunnittelijan tehtäviä koskevat perus-säännökset ja valtuus antaa pääsuunnittelijan tehtäviä koskevia tarkempia säännöksiä val-tioneuvoston asetuksella.

Pykälän 1 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevan 120 §:n 2 momenttia. Ra-kentamisen suunnittelussa olisi oltava suun-nittelun kokonaisuudesta ja laadusta vastaava pätevä henkilö, pääsuunnittelija. Jotta pää-suunnittelija voisi vastata rakentamisen suunnittelun kokonaisuudesta ja laadusta, on hänen oltava mukana rakennushankkeessa riittävän aikaisesta vaiheesta lähtien ja koko rakennushankkeen suunnittelun ja toteutuk-sen ajan. Hankkeen suunnittelun kannalta on olennaista, että lähtötiedot ovat kattavat ja ajantasaiset. Pääsuunnittelija huolehtisi ny-kyisen sääntelyn sisältöä vastaavasti edelleen siitä, että rakennussuunnitelma ja erityis-suunnitelmat muodostavat kokonaisuuden. Sääntelyn tarkoituksena on, että vältettäisiin suunnittelun eriytymisestä johtuvat haitat. Pääsuunnittelijaa tarvitaan kaikissa raken-nushankkeissa niiden koosta ja luonteesta riippumatta. Esimerkiksi pientalon valmista-lotoimituksessa pääsuunnittelijan tehtäviin kuuluisi nykyisen käytännön mukaisesti toi-mia asiantuntijana rakennustyyppiä valittaes-sa, arvioitaessa rakennuksen soveltumista ra-kennuspaikalle sekä suunniteltaessa raken-nuksen sijoittumista.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin pää-suunnittelijan tehtäväksi huolehtia myös sii-tä, että rakennushankkeeseen ryhtyvä saa tie-don huolehtimisvelvollisuutensa kannalta merkityksellisistä suunnittelua koskevista seikoista. Merkityksellinen tieto tulisi myös saada huolehtimisvelvollisuuden kannalta oi-kea-aikaisesti. Asiallisesti vastaava säännös on nykyisin rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministeriön asetuksen 3.1.4 säännöksessä. Merkitykselli-siä suunnittelua koskevia seikkoja ovat esi-merkiksi hankkeessa tarvittavat asiakirjat, näiden täydennystarpeet ja toimittamisvel-vollisuus sekä tarvittava viranomaishyväk-syntä tai -lupa.

Pykälän 3 momentissa olisi valtuus antaa tarkempia säännöksiä pääsuunnittelijan teh-tävistä valtioneuvoston asetuksella. Tarkoi-

HE 147/2013 vp

22

tuksena olisi tarkentaa valtioneuvoston ase-tuksella mitä yksittäisiä tehtäviä suunnittelun laadusta ja laajuudesta sekä suunnittelun koordinoinnista vastaavalle pääsuunnittelijal-le kuuluu. Nämä tehtävät sisältyvät nykyään pääosin rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministeriön asetuksen 3 lukuun. Pääsuunnittelijan tehtä-vät ovat pääsuunnittelijana toimivan henkilön oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta mer-kittäviä asioita, minkä vuoksi asetuksenanto-valta ehdotetaan osoitettavaksi valtioneuvos-tolle.

120 b §. Rakennussuunnittelija. Lakiin eh-dotetaan lisättäväksi uusi 120 b §, jossa sää-dettäisiin rakennussuunnittelijasta ja hänen tehtävistään. Voimassa olevassa laissa ei mainita rakennussuunnittelijaa, vaikka 120 §:ssä säädetään pääsuunnittelijan tehtäväksi huolehtia, että rakennussuunnitelma ja eri-tyissuunnitelmat muodostavat kokonaisuu-den, joka täyttää sille asetetut vaatimukset. Rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitel-mista annetussa ympäristöministeriön ase-tuksessa olevissa ohjeissa ja selostuksissa ra-kennussuunnittelija mainitaan.

Suunnittelijoiden tehtävistä säädetään ny-kyisin 120 §:ssä sekä rakennuksen suunnitte-lijoista ja suunnitelmista annetun ympäristö-ministeriön asetuksen 3 luvussa, mutta sään-tely ei täytä perustuslain 80 §:n säädöstasoa koskevia vaatimuksia. Uudessa 120 b §:ssä säädettäisiin rakennussuunnittelijan tehtävis-tä siten, että tarkempia säännöksiä ei olisi tarpeen antaa asetustasolla. Sisällöllisesti teh-tävät olisivat samat kuin nykyisinkin.

Pykälän mukaan rakentamisen suunnitte-lussa olisi oltava rakennussuunnittelija. Ra-kennussuunnittelijan olisi huolehdittava, että hänellä on käytössään suunnittelussa tarvitta-vat lähtötiedot. Oikeat ja ajantasaiset lähtö-tiedot ovat olennainen perusta suunnittelulle. Tarvittavien lähtötietojen sisältö ja laajuus riippuvat rakennushankkeen ominaisuuksista ja myös siitä onko kyseessä uuden rakennuk-sen rakentaminen vai korjaus- tai muutostyö. Lähtötietoja voivat siten esimerkiksi olla kiinteistöä ja rakennusta koskevat tiedot, ku-ten rakennusoikeuden määrä, maaperän laatu, ja tiedot rakennuksen rakenteesta. Raken-nussuunnittelijan tehtävänä olisi laatia raken-nussuunnitelma ja huolehtia, että se täyttää

rakentamista koskevien säännösten ja määrä-ysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. Yleistä on, että pääsuunnittelijana ja raken-nussuunnittelijana toimii sama henkilö, kos-ka pääsuunnittelijan on tunnettava rakennus-suunnitelma erittäin hyvin voidakseen selviy-tyä pääsuunnittelijalle säädetyistä tehtävistä. Pykälässä säädettäisiin myös muutossuunnit-teluun ja 117 i §:n mukaisen rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeeseen liittyvistä tehtä-vistä. Asiallisesti vastaavat säännökset ovat nykyisin rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministeriön asetuksen 3 luvussa.

120 c §. Erityissuunnittelija. Lakiin ehdote-taan lisättäväksi uusi 120 c §, jossa säädettäi-siin erityissuunnittelijasta ja hänen tehtävis-tään. Nykyisin erityissuunnittelijasta ja hänen tehtävistään säädetään 120 §:ssä sekä raken-nuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista an-netun ympäristöministeriön asetuksen 3 lu-vussa, mutta sääntely ei täytä perustuslain 80 §:n säädöstasoa koskevia vaatimuksia. Uu-dessa 120 c §:ssä säädettäisiin erityissuunnit-telijan tehtävistä siten, että tarkempia sään-nöksiä ei olisi tarpeen antaa asetustasolla. Si-sällöllisesti tehtävät olisivat samat kuin ny-kyisinkin.

Pykälän 1 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevan 120 §:n 3 momentin en-simmäistä virkettä, johon selvyyden vuoksi ehdotetaan lähtötietoja koskevaa lisäystä. Erityissuunnittelijan olisi huolehdittava, että hänellä on käytössään suunnittelussa tarvitta-vat lähtötiedot. Oikeat ja ajantasaiset lähtö-tiedot muodostavat pohjan suunnittelulle ku-ten rakennussuunnittelussakin. Tarvittavien lähtötietojen sisältö ja laajuus riippuvat ra-kennushankkeen ominaisuuksista ja myös sii-tä, onko kyseessä uuden rakennuksen raken-taminen vai korjaus- tai muutostyö. Erityis-suunnittelijan tehtävänä on laatia erityis-suunnitelma ja huolehtia, että se täyttää ra-kentamista koskevien säännösten ja määräys-ten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. Rakennushankkeen erityisluonteen vuoksi voi joissakin tapauksissa olla tarkoituksen-mukaista, että yksi erityissuunnittelijoista toimii myös hankkeen pääsuunnittelijana. Tällaisia erityistapauksia on selostettu laa-jemmin pääsuunnittelijan kelpoisuusvaati-musten yhteydessä 120 e §:n perusteluissa.

HE 147/2013 vp

23

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin erityis-suunnittelijan muutossuunnitteluun ja 117 i §:n mukaisen rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeeseen liittyvistä tehtävistä. Asiallisesti vastaavat säännökset ovat nykyisin raken-nuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista an-netun ympäristöministeriön asetuksen 3 lu-vussa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vastaa-vasta erityissuunnittelijasta. Momentin en-simmäinen virke vastaisi asiallisesti voimas-sa olevan 120 §:n 3 momenttia. Jos erityis-suunnitelman on laatinut useampi kuin yksi erityissuunnittelija, rakennushankkeeseen ryhtyvän olisi nimettävä heistä yksi tämän erityisalan kokonaisuudesta vastaavaksi eri-tyissuunnittelijaksi. Momentin toisessa virk-keessä täsmennettäisiin, että vastaavan eri-tyissuunnittelijan olisi huolehdittava, että erillistehtävinä laaditut suunnitelman osat muodostavat keskenään toimivan kokonai-suuden. Vaikka vastaava erityissuunnittelija huolehtii toimivan kokonaisuuden muodos-tumisesta, säilyy vastuu kunkin erillissuunni-telman sisällöstä sen laatineilla erityissuun-nittelijoilla itsellään. Asiallisesti vastaava säännös on nykyisin rakennuksen suunnitteli-joista ja suunnitelmista annetun ympäristö-ministeriön asetuksen 3.2.2.

120 d §. Suunnittelutehtävien vaativuus-luokat. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 120 d §, jossa säädettäisiin suunnittelutehtä-vien vaativuusluokista. Nykyisin suunnittelu-tehtävien vaativuudesta ja suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimuksista on säännökset 123 §:ssä. Lisäksi suunnittelutehtävien vaativuu-desta ja suunnittelijoiden kelpoisuusvaati-muksista on säännöksiä maankäyttö- ja ra-kennusasetuksen 48 §:ssä sekä rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministeriön asetuksen 4 luvussa. Myös ympäristöministeriön asetuksina annet-tuihin ohjeisiin sisältyy erityisalojen suunnit-telutehtävien vaativuusluokkia koskevia vaa-timuksia.

Perustuslain 80 §:n säädöstasoa koskevien vaatimusten ja selkeyden vuoksi suunnittelu-tehtävien vaativuusluokat ehdotetaan määri-teltäviksi uudessa 120 d §:ssä.

Pykälän 1 momentin mukaan suunnittelu-tehtävät kuuluisivat vaativuusluokkiin, joita ovat vaativa suunnittelutehtävä, tavanomai-

nen suunnittelutehtävä ja vähäinen suunnitte-lutehtävä. Vaativuusluokkajako vastaisi maankäyttö- ja rakennusasetuksen 48 §:n säännöksiä sekä rakennuksen suunnittelijois-ta ja suunnitelmista annetun ympäristöminis-teriön asetuksen 4.2.1 säännöksessä olevaa ohjetaulukkoa, jota noudatetaan nykyisin varsin vakiintuneesti sen ohjeellisuudesta huolimatta. Lähes kaikki suunnittelutehtävät kuuluvat näihin kolmeen luokkaan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin perus-teet suunnittelutehtävän vaativuusluokan määräytymiselle. Perusteet olisivat pääosin samat kuin voimassa olevassa maankäyttö- ja rakennuslain 123 §:ssä ja maankäyttö- ja ra-kennusasetuksen 48 §:ssä sekä ministeriön asetuksen 4.2.1 säännöksen ohjeessa, jota on yleisesti alalla sovellettu velvoittavana. Näitä ovat arkkitehtoniset, toiminnalliset ja tekniset vaatimukset, rakennuksen ja tilojen käyttö-tarkoitus, rakennuksen terveellisyyteen ja energiatehokkuuteen liittyvät sekä rakennus-fysikaaliset ominaisuudet, rakennuksen koko, rakennussuojelu, kuormitukset ja palokuor-mat, suunnittelu-, laskenta- ja mitoitusmene-telmät, kantavien rakenteiden vaativuus ja ympäristöstä ja rakennuspaikasta johtuvat vaatimukset. Rakennusfysikaalisia ominai-suuksia ovat kosteus, lämpö, ilma ja ääni. Kantavien rakenteiden vaativuus voidaan määritellä seuraamusluokkina, joita koskevia säännöksiä voidaan antaa 117 a §:n nojalla ympäristöministeriön asetuksella.

Nykyiseen verrattuna säännöstä on selkey-tetty ilmaisemalla perusteet selvemmin ja jä-sentämällä ne käytännönläheisemmin. Perus-teita on myös täydennetty nykykäytäntöä vastaavaksi.

Vaativuusluokan määräytymisessä on li-säksi otettava huomioon suunnittelutehtävän eroavaisuudet uuden rakennuksen rakentami-sessa ja korjaus- tai muutostyössä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että suunnittelutehtävän vaativuusluokka voi poikkeuksellisesti olla myös erittäin vaativa. Tämä edellyttäisi sitä, että jokin 2 momentin määräytymisperusteista osoittaisi suunnitte-lutehtävän poikkeuksellisen vaativaksi. Suunnittelutehtävä olisi erittäin vaativa esi-merkiksi silloin, kun rakennuksen arkkiteh-toniset, toiminnalliset tai tekniset vaatimuk-set ovat poikkeuksellisen vaativat, suunnitte-

HE 147/2013 vp

24

lukohteen sijainti asettaa erityisiä vaatimuk-sia tai suunnittelutehtävän ratkaisu edellyttää erittäin vaativien laskenta- ja mitoitusmene-telmien soveltamista. Momentti vastaisi pää-osin rakennuksen suunnittelijoista ja suunni-telmista annetun ympäristöministeriön ase-tuksen 4.2.1 säännöksessä olevan ohjetaulu-kon vaativuusluokkaa ”erityisvaatimus”. Ky-seisen säädöksen ohjetaulukon neliportainen vaativuusluokitus on vakiintunut alan käyt-töön. Epäkohdaksi on muodostunut se, että yhä suurempi määrä suunnittelutehtävistä määritetään liian korkeisiin vaativuusluok-kiin. Tästä on seurannut epäsuhta suunnitteli-jaosaamisen suhteen. Tätä on yritetty korjata nostamalla alemman pätevyystason henkilöi-tä ylempiin luokkiin. Nyt on tarkoitus painot-taa vaativuustasojen määräytymisen alkupe-räistä tarkoitusta, jotta helpotettaisiin kysei-seen suunnittelutehtävään soveltuvan suun-nitteluosaamisen hankintaa ja riittävien re-surssien määrittämistä. Tästä syystä erillises-sä momentissa säädetään kaikkein vaativim-pien suunnittelutehtävien luokasta. Vaikka nämä erittäin vaativat suunnittelutehtävät edustavat sangen pientä osuutta kaikista suunnittelutehtävistä niin uusien rakennusten rakentamisessa kuin korjaus- ja muutostöis-säkin, on niiden merkitys erittäin suuri, esi-merkiksi kaupunkikuvaan sekä rakennusten turvallisuuden ja terveellisyyden kannalta.

Esitetty vaativuusluokkajako vastaisi myös ympäristöministeriön asetuksina annettuja erityisaloja koskevia suunnittelutehtävien vaativuusluokkien vaatimuksia. Etenkin pit-kiä jännevälejä koskevien kantavien raken-teiden suunnittelutehtävät kuuluvat useimmi-ten erittäin vaativiin suunnittelutehtäviin henkilöturvallisuuden tai rakenteiden riskialt-tiuden vuoksi.

Pykälän 4 momentin mukaan samassa ra-kennushankkeessa voisi olla eri vaativuus-luokkiin kuuluvia suunnittelutehtäviä. Näin ollen samassa hankkeessa esimerkiksi raken-nussuunnittelutehtävä voisi kuulua kohteen toiminnallisten vaatimusten perusteella luok-kaan vaativa kun taas rakennesuunnitteluteh-tävä voisi kuulua luokkaan tavanomainen, mikäli kohteen rakenteet ja kuormitukset ovat tavanomaiset.

Pykälän momentissa 5 olisi valtuus antaa tarkempia säännöksiä suunnittelutehtävän

vaativuusluokan määräytymisestä ympäris-töministeriön asetuksella.

120 e §. Suunnittelijoiden kelpoisuusvaati-mukset. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 120 e §, jossa säädettäisiin suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimuksista eri vaativuusluok-kiin kuuluvissa suunnittelutehtävissä. Nykyi-sin suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimuksista säädetään 123 §:ssä, maankäyttö- ja raken-nusasetuksen 48 §:ssä sekä rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministeriön asetuksen 4 luvussa. Perustuslain 80 §:n säädöstasoa koskevien vaatimusten ja selkeyden vuoksi suunnitteli-joiden kelpoisuusvaatimuksista ehdotetaan säädettäväksi uudessa 120 e §:ssä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että suunnittelijoiden olisi oltava luonnollisia henkilöitä. Säännös vastaa nykyistä oikeusti-laa.

Pykälän 2 ja 3 momentissa säädettäisiin ra-kennussuunnittelijan ja erityissuunnittelijan kelpoisuusvaatimuksista 120 d §:ssä säädet-täväksi ehdotettuihin eri vaativuusluokkiin kuuluvissa suunnittelutehtävissä. Vaadittava kelpoisuus määräytyisi edelleen suunnitteli-jan riittävästä koulutuksesta ja kokemuksesta suhteessa suunnittelutehtävän vaativuuteen, kuten rakennuksen suunnittelijoista ja suun-nitelmista annetun ympäristöministeriön ase-tuksen 4.1.1 säännöksessä säädetään. Kelpoi-suusvaatimusten perusteella rakennusvalvon-taviranomainen arvioisi 120 f §:ssä tarkem-min säädettävällä tavalla suunnittelijoiden kelpoisuuden kuhunkin suunnittelutehtävään. Kelpoisuusvaatimukset vastaisivat pääosin asiallisesti maankäyttö- ja rakennusasetuksen 48 §:ssä säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia sekä rakennuksen suunnittelijoista ja suunni-telmista annetun ympäristöministeriön ase-tuksen 4.2.1 säännöksessä olevan ohjetaulu-kon sisältöä.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 48 §:ään verrattuna lakiin ehdotetaan nyt lisättäväksi erittäin vaativan suunnittelutehtävän kelpoi-suusvaatimukset. Ne vastaisivat pääosin edellä mainitun ympäristöministeriön asetuk-sen 4.2.1 säännöksessä olevan ohjetaulukon pätevyysvaatimuksia vaativuusluokan ”eri-tyisvaatimus” mukaisiin suunnittelutehtäviin.

Kokemusvaatimuksesta nykyisessä maan-käyttö- ja rakennusasetuksessa 48 § sääde-

HE 147/2013 vp

25

tään, että kokemuksen on oltava riittävä. Tarkemmat kokemusvaatimukset sisältyvät edellä mainittuun ympäristöministeriön ase-tuksen ohjetaulukkoon. Ohjeissa esitetyt ko-kemusvuodet vaihtelevat suunnittelualoittain. Kokemusvaatimuksia kuitenkin noudatetaan alalla yleisesti ohjetaulukon mukaisesti. Ko-kemusvuosien määrä suunnittelutehtävien eri vaativuusluokissa ehdotetaan 2 momentissa selvennettäväksi siten, että se olisi yhdenmu-kainen eri alojen suunnittelijoille.

Nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuk-sen 48 §:ssä säädetään, että vaadittavien tut-kintojen tulee olla rakennusalan tutkintoja. Tutkinnon ala määriteltäisiin 2 momentissa nykyistä laajemmin rakentamisen tai teknii-kan alaksi, jotta se paremmin vastaisi nykyis-tä koulutustarjontaa. Osa suunnittelutehtäviin soveltuvista tutkinnoista suoritetaan tällä hetkellä eri oppilaitosten tekniikan alaan kuuluvissa yksiköissä.

Pykälän 2 momentin 1 kohdassa säädettäi-siin, että vaativassa suunnittelutehtävässä ra-kennus- tai erityissuunnittelijalla tulisi olla kyseiseen suunnittelutehtävään soveltuva ra-kentamisen tai tekniikan alalla suoritettu korkeakoulututkinto sekä vähintään neljän vuoden kokemus tavanomaisista suunnittelu-tehtävistä ja vähintään kahden vuoden koke-mus avustamisesta vaativissa suunnitteluteh-tävissä. Soveltuvia korkeakoulututkintoja ovat esimerkiksi yliopistossa suoritettu arkki-tehdin tutkinto sekä rakentamisen tai teknii-kan alalla suoritettu diplomi-insinöörin tut-kinto samoin kuin rakentamisen tai tekniikan alalla ammattikorkeakoulussa suoritettu insi-nööri (AMK) -tutkinto. Sen sijaan alempaa korkeakoulututkintoa (kandidaatin tutkinto) ei pidettäisi vaativaan suunnittelutehtävään soveltuvana tutkintona. Aiempi ammatillisen korkea-asteen tutkinto ja sitä vastaavat opis-totason tutkinnot rinnastettaisiin korkeakou-lututkintoon, kuten nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 48 §:ssä.

Pykälän 2 momentin 2 kohdassa säädettäi-siin, että tavanomaisessa suunnittelutehtäväs-sä rakennus- tai erityissuunnittelijalla tulisi olla kyseiseen suunnittelutehtävään soveltuva rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettu tutkinto, joka on vähintään aiemman tekni-kon tai sitä vastaavan tutkinnon tasoinen, se-kä vähintään kolmen vuoden kokemus avus-

tamisesta vähintään tavanomaisissa suunnit-telutehtävissä. Tämä kohta kattaa myös alemman korkeakoulututkinnon (kandidaatin tutkinto) ja aiemman teknillisessä oppilaitok-sessa suoritetun rakennusmestarin tutkinnon. Lisäksi edellytettäisiin vähintään kolmen vuoden kokemusta avustamisesta vähintään tavanomaisissa suunnittelutehtävissä.

Pykälän 2 momentin 3 kohdan perusteella olisi suunnittelijalla oltava vähäisessä suun-nittelutehtävässä rakennuskohteen ja suunnit-telutehtävän laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävä osaaminen.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että erittäin vaativassa suunnittelutehtävässä edel-lytettäisiin soveltuvaa rakentamisen tai tek-niikan alalla suoritettua ylempää korkeakou-lututkintoa. Kokemusvaatimuksena olisi vä-hintään kuuden vuoden kokemus vaativista suunnittelutehtävistä ja vähintään kolmen vuoden kokemus avustamisesta erittäin vaa-tivista suunnittelutehtävistä. Esimerkiksi yli-opistossa suoritettu arkkitehdin tutkinto sekä rakentamisen ja tekniikan alalla suoritettu diplomi-insinöörin tutkinto ovat soveltuvia ylempiä korkeakoulututkintoja. Rakentami-sen kehittymisen myötä osa suunnittelutehtä-vistä edellyttää yhä vaativampaa erikoistu-mista tietyille erikoisaloille. Suoriutuakseen näistä poikkeuksellisista tehtävistä suunnitte-lijan olisi osoitettava suunnittelualansa teo-reettisten perusteiden erittäin hyvää hallintaa tai erittäin vaativien toiminnallisten ja teknis-ten ratkaisujen hallintaa. Esimerkiksi korja-us- tai muutostöiden suunnittelussa voitaisiin edellyttää myös järjestelmien ja rakennuksen erittäin vaativan yhteensovittamisen hallin-taa. Käytännössä suurissa kaupungeissa arvi-olta vain hyvin pieni osa uusien rakennusten rakennushankkeista ja korjaus- tai muutos-töistä sisältäisi erittäin vaativia suunnittelu-tehtäviä. Näin ollen on todennäköistä, että näihin suunnittelutehtäviin on tarjolla riittä-västi kelpoisuusvaatimukset täyttäviä suun-nittelijoita.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin pää-suunnittelijan kelpoisuusvaatimuksista. Pää-suunnittelijan olisi täytettävä rakennussuun-nittelijan tai erityissuunnittelijan kelpoisuus-vaatimukset vähintään samalta tasolta kuin kyseisen rakennushankkeen vaativimmassa suunnittelutehtävässä. Pääsuunnittelija on

HE 147/2013 vp

26

yleisimmin rakennussuunnittelija. Erityista-pauksia, joissa yksi erityissuunnittelijoista toimisi myös hankkeen pääsuunnittelijana, voisivat olla hankkeet, joissa esimerkiksi ympäristöllisten, rakennussuojelullisten, ark-kitehtonisten ja toiminnallisten seikkojen huomioon ottamisen tarve on vähäistä raken-nussuunnittelun ja muiden erityisalojen kuin pääsuunnittelijana toimivan erityissuunnitte-lijan oman erityissuunnittelualan osalta. Täl-lainen hanke voisi liittyä esimerkiksi kallio-rakentamiseen tai rakennuksen teknisten jär-jestelmien korjaamiseen tai uusimiseen siten, että rakennuksen tilat ja näkyvät pinnat säily-tetään pääosin entisellään.

Pääsuunnittelijan olisi täytettävä kelpoi-suusvaatimukset hankekokonaisuuden vaati-vimman suunnittelutehtävän vaativuusluokan tasolta. Esimerkiksi vaativan tason erityis-suunnittelutehtävä edellyttää pääsuunnitteli-jana toimivalta rakennussuunnittelijalta vaa-tivan suunnittelutehtävän mukaista kelpoi-suutta, vaikka rakennussuunnittelu toiminnal-listen vaatimusten perusteella kuuluisi tavan-omaiseen luokkaan. Asiallisesti pääsuunnit-telijan kelpoisuusvaatimukset vastaisivat ra-kennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministeriön asetuksen lu-vun 4 säännöksiä.

Pääsuunnittelijalla tulisi lisäksi olla asian-tuntemus ja ammattitaito johtaa suunnitelmi-en yhteensovittamista. Tämä taito on sitä tär-keämpi, mitä vaativammasta suunnitteluteh-tävästä on kyse. Nykyisin maankäyttö- ja ra-kennusasetuksen 48 §:n 4 momentissa vaadi-taan pääsuunnittelijalta hyviä ammatillisia edellytyksiä huolehtia suunnittelun kokonai-suudesta yksilöimättä tarkemmin kelpoisuus-vaatimuksia.

Pykälän 5 momentissa säädettäisiin lisäksi, että suunnittelutehtävissä vaaditun kokemuk-sen olisi oltava pääosin kyseisen suunnittelu-alan suunnittelutehtävistä. Asiallisesti vas-taava vaatimus on nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 48 §:n 1 momentissa. Li-säksi tässä momentissa korostettaisiin raken-nuksen korjaus- tai muutostyön ja uuden ra-kennuksen rakentamisen eroavaisuutta sää-tämällä, että vaaditun kokemuksen olisi olta-va pääosin korjaus- tai muutostyön suunnitte-lusta silloin, kun suunnittelutehtävä koskee

rakennuksen korjausten tai muutostöiden suunnittelua.

120 f §. Suunnittelijan kelpoisuuden arvi-ointi. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 120 f §, jossa säädettäisiin suunnittelijoiden kel-poisuuden arvioinnista. Nykyisin suunnitteli-joiden kelpoisuuden arvioinnista on säännök-siä rakennuksen suunnittelijoista ja suunni-telmista annetun ympäristöministeriön ase-tuksen 2 ja 4 luvussa, mutta laista asiaa kos-kevat säännökset puuttuvat. Nykyinen sään-tely ei täytä perustuslain säädöstasoa koske-via vaatimuksia, joten suunnittelijoiden kel-poisuuden arvioinnista ehdotetaan säädettä-väksi uudessa 120 f §:ssä. Sitä asiallisesti vastaavat säännökset ovat nykyisin raken-nuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista an-netun ympäristöministeriön asetuksen 4 lu-vussa.

Pykälän 1 momentin mukaan rakennusval-vontaviranomaisen olisi arvioitava sille il-moitetun suunnittelijan 120 d ja 120 e §:n mukainen kelpoisuus. Rakennusvalvontavi-ranomainen arvioisi, onko ilmoitettu pää-suunnittelija, rakennussuunnittelija tai eri-tyissuunnittelija kelpoinen toimimaan kysei-sessä suunnittelutehtävässä. Kelpoisuuden arvioinnissa rakennusvalvontaviranomainen soveltaisi suunnittelutehtävän vaativuuden osalta 120 d §:ää ja arvioisi 120 e §:ää sovel-taen, täyttävätkö ilmoitetut tiedot suunnitteli-jan koulutuksesta ja kokemuksesta kyseisen suunnittelutehtävän mukaiset kelpoisuusvaa-timukset. Asiallisesti vastaava säännös on nykyisin rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministeriön asetuksen 4.1.2 säännöksessä. Suunnittelijan kelpoisuutta arvioitaessa voidaan myös ottaa huomioon asianomaista suunnittelualaa kos-kevan pätevyydentoteamisyhteisön antama todistus. Jos ilmoitettu suunnittelija ei täyt-täisi kelpoisuusvaatimuksia, rakennushank-keeseen ryhtyvä käytännössä vaihtaa suunnit-telijaa ja tekee tästä uuden ilmoituksen. Suunnittelijan vaihtuessa kesken rakennus-hankkeen uuden suunnittelijan kelpoisuuden arviointi suoritettaisiin 1 momentin mukai-sesti. Jos ilmoitettu suunnittelija ei täyttäisi kelpoisuusvaatimuksia, rakennusvalvontavi-ranomainen ilmoittaisi asiasta rakennushank-keeseen ryhtyvälle. Tämä voisi siten korjata

HE 147/2013 vp

27

hakemustaan ilmoittamalla toisen suunnitteli-jan.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisäksi, että rakennusvalvontaviranomaisen on pyy-dettäessä tehtävä erillinen päätös henkilön kelpoisuudesta toimia suunnittelijana kysei-sessä suunnittelutehtävässä. Asiallisesti vas-taava säännös on nykyisin rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministeriön asetuksen 4.1.5 sään-nöksessä. Päätökseen voisi rakennushank-keeseen ryhtyvä tai suunnittelija itse hakea muutosta entiseen tapaan siten kuin maan-käyttö- ja rakennuslain 187 ja 190 §:ssä sää-detään.

120 g §. Suunnittelijoiden ilmoittaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 120 g §, jossa säädettäisiin suunnittelijoiden ilmoit-tamisesta. Nykyisin suunnittelijoiden ilmoit-tamisesta on säännöksiä rakennuksen suun-nittelijoista ja suunnitelmista annetun ympä-ristöministeriön asetuksen 2 ja 4 luvussa, mutta laista asiaa koskevat säännökset puut-tuvat kokonaan. Nykyinen sääntely ei täytä perustuslain säädöstasoa koskevia vaatimuk-sia, joten suunnittelijoiden ilmoittamisesta ehdotetaan säädettäväksi uudessa 120 g §:ssä. Sitä asiallisesti vastaavat säännökset ovat nykyisin rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministe-riön asetuksen 2.2 säännöksessä.

Pykälän 1 momentin mukaan rakennus-hankkeeseen ryhtyvän olisi ilmoitettava vii-meistään rakennuslupahakemuksen yhtey-dessä, kenet hän on valinnut pääsuunnitteli-jaksi ja rakennussuunnittelijaksi. Ilmoituk-sessa olisi osoitettava suunnittelijan suostu-mus suunnittelutehtävässä toimimiseen sekä kelpoisuuden arvioimiseksi tarvittavat tiedot suunnittelijan koulutuksesta ja kokemukses-ta. Asiallisesti vastaavat säännökset suunnit-telijoiden ilmoittamisesta ovat nykyisin ra-kennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministeriön asetuksen 2.2 säännöksessä. Selvyyden vuoksi säännökseen ehdotetaan lisättäväksi ajallinen ilmaisu siitä, että mainitut suunnittelijat olisi ilmoitettava viimeistään rakennuslupahakemuksen yhtey-dessä. Käytännössä rakennushankkeessa edellytetään mahdollisen varhaista yhteyden-ottoa rakennusvalvontaviranomaiseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin erityis-suunnittelijoiden ilmoittamisesta. Erityis-suunnittelija olisi ilmoitettava ennen erityis-suunnitelman toimittamista rakennusvalvon-taviranomaiselle. Erityissuunnittelijan ilmoit-tamiseen sovellettaisiin lisäksi, mitä 1 mo-mentissa säädetään suunnittelijasta ja ilmoi-tuksen sisällöstä. Vastaavasti ilmoitus sisäl-täisi suunnittelijan suostumuksen suunnitte-lutehtävässä toimimiseen sekä kelpoisuuden arvioimiseksi tarvittavat tiedot suunnittelijan koulutuksesta ja kokemuksesta.

Pykälän 3 momentin perusteella rakennus-hankkeeseen ryhtyvän olisi ilmoitettava kir-jallisesti rakennusvalvontaviranomaiselle suunnittelijan vaihtumisesta kesken raken-nushankkeen. Suunnittelijan vaihtumisesta ilmoittamiseen sovellettaisiin lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään suunnittelijasta ja il-moituksen sisällöstä. Ilmoitus sisältäisi sekä suunnittelijan suostumuksen suunnitteluteh-tävässä toimimiseen että kelpoisuuden arvi-oimiseksi tarvittavat tiedot suunnittelijan koulutuksesta ja kokemuksesta. Asiallisesti vastaava säännös on nykyisin rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministeriön asetuksen 2.2 säännök-sessä.

Pykälän 4 momentissa olisi valtuus antaa tarkempia säännöksiä 1 ja 2 momentissa tar-koitetun ilmoituksen sisällöstä. 121 §. Aloituskokous. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin aloituskokouksesta nykyistä kattavammin. Aloituskokous olisi edelleen maankäyttö- ja rakennuslaissa laadun parantamiseen tarkoi-tettu keskeinen menettely. Nykyisin aloitus-kokouksesta säädetään 121 §:n lisäksi maan-käyttö- ja rakennusasetuksen 74 §:ssä sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tar-kastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 6 luvussa. Laissa oleva sääntely ei nykyisellään muodosta riittävää perustaa ase-tuksissa oleville säännöksille, ja osa asetuk-sissa olevista säännöksistä on sellaisia, että ne kuuluvat sisältönsä perusteella lain tasolle. Sääntely on nykyisellään myös päällekkäistä ja osin ristiriitaista.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä tarvittaessa rakennusluvassa rakennustyön aloituskokouksen pitämisestä. Asiallisesti

HE 147/2013 vp

28

vastaava säännös on nykyisin 121 §:n 1 mo-mentissa sekä maankäyttö- ja rakennusase-tuksen 74 §:n 1 momentissa. Pykälän 1 mo-mentissa säädettäisiin myös aloituskokouk-sen tarvetta harkittaessa huomioon otettavista seikoista. Asiallisesti vastaavat säännökset ovat nykyisin rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristö-ministeriön asetuksen 6.1.2 säännöksessä. Aloituskokouksen yhteydessä voitaisiin täs-mentää kuten nykyisinkin, mitä rakennus-hankkeeseen ryhtyvältä edellytetään huoleh-timisvelvollisuutensa täyttämiseksi. Raken-nusvalvontaviranomainen harkitsisi edelleen, onko aloituskokous tarpeen ja ottaisi huomi-oon rakennushankkeen vaativuuden ja sen to-teuttajien asiantuntemuksen ja ammattitaidon sekä muut rakentamisen hyvään lopputulok-seen vaikuttavat tekijät. Näitä tekijöitä voisi-vat olla vastaavasti kuin muun muassa hank-keen eri osapuolten laatu-, turvallisuus- ja ympäristöjärjestelmät, hankkeen laatusuunni-telmat ja työn aikaiset laadunvalvontakokeet sekä mittaukset. Maisematyölupaa edellyttä-vissä hankkeissa voisi myös olla tarpeen jär-jestää aloituskokous, mikä olisi ehdotuksen perusteella edelleen mahdollista.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin aloi-tuskokouksen ajankohdasta sekä siitä, keiden on oltava läsnä aloituskokouksessa. Asialli-sesti vastaavat säännökset ovat nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 74 §:n 1 momentissa. Aloituskokous tulisi järjestää niin ajoissa, että rakentamisen huolehtimis-velvollisuuden täyttämiseksi mahdollisesti tarvittavat lisäselvitykset eivät viivyttäisi ra-kennustyön aloittamista. Nykyisestä säänte-lystä poiketen momentissa kuitenkin täsmen-nettäisiin, että myös rakennusvalvontaviran-omaisen edustajan on oltava läsnä aloitusko-kouksessa, kuten myös rakennushankkeeseen ryhtyvän tai tämän edustajan, pääsuunnitteli-jan sekä vastaavan työnjohtajan.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin aloi-tuskokouksen sisällöstä ja pöytäkirjamerkin-nöistä. Asiallisesti vastaava säännös on ny-kyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 74 §:n 2 momentissa. Aloituskokouksessa todet-taisiin ja merkittäisiin pöytäkirjaan raken-nushankkeeseen ryhtyvää koskevat velvoit-teet, suunnittelun ja rakennustyön keskeiset toimijat ja heidän tarkastustehtävänsä, viran-

omaiskatselmukset ja -tarkastukset sekä muut selvitykset ja toimenpiteet rakentamisen laa-dusta huolehtimiseksi. Aloituskokouksessa sovittujen ja määrättyjen menettelyjen nou-dattamisvelvollisuus kohdistuu rakennus-hankkeeseen ryhtyvään. Se voi kohdistua myös muihin hankkeessa mukana oleviin toimijoihin kuten pääsuunnittelijaan ja vas-taavaan työnjohtajaan, mikäli kyse on heidän velvollisuuksiinsa kuuluvista asioista.

121 a §. Laadunvarmistusselvitys. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 121 a §, jossa säädettäisiin laadunvarmistusselvityksestä. Nykyisin laadunvarmistusselvityksestä sää-detään 121 §:ssä, maankäyttö- ja rakennus-asetuksen 74 §:ssä sekä rakentamisen val-vonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 8 luvussa.

Laissa oleva sääntely ei nykyisellään muo-dosta riittävää perustaa asetuksissa oleville säännöksille, ja asetuksissa olevista säännök-sistä suurin osa on sellaisia, että ne kuuluvat sisältönsä perusteella lain tasolle.

Pykälän 1 momentin ensimmäisessä virk-keessä säädettäisiin laadunvarmistusselvityk-sen määräämisen ajankohdasta. Voimassa olevan 121 §:n ja maankäyttö- ja rakennus-asetuksen 74 §:n mukaan laadunvarmistus-selvityksestä määrätään aloituskokouksen yhteydessä tai perusteella. Ehdotetun mo-mentin mukaan rakennusvalvontaviranomai-nen voisi kuitenkin määrätä laadunvarmistus-selvityksestä jo rakennusluvassa, mikä vas-taisi rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 8 luvussa olevia ohjeita ja nykyistä käytäntöä. Pykälän 1 momentin toisessa virkkeessä säädettäisiin laadunvarmistussel-vityksen määräämisen edellytyksistä. Asialli-sesti vastaava säännös on nykyisin rakenta-misen valvonnasta ja teknisestä tarkastukses-ta annetun ympäristöministeriön asetuksen 8.1 säännöksen ensimmäisessä virkkeessä.

Pykälän 1 momentin mukaan laadunvar-mistusselvitystä voitaisiin edellyttää, jos ra-kennushanke tai osa siitä olisi erittäin vaativa tai jos aloituskokouksessa sovittujen menet-telyjen perusteella ei voitaisi perustellusti olettaa, että rakentamisessa saavutetaan ra-kentamista koskevien säännösten ja määräys-ten mukainen lopputulos. Selvityksessä on kysymys rakennustyön asianmukaisen suori-

HE 147/2013 vp

29

tuksen varmistamisesta ja se kohdistuisi lä-hinnä rakennushankkeen toteuttamisessa kohdattavien riskien arvioimiseen ja tätä koskevaan, useimmiten rakennushankkee-seen ryhtyvän asiaksi määrättävään tarkas-tukseen tai lausunnon hankkimiseen. Laa-dunvarmistusselvityksen tarvetta harkittaessa rakennusvalvontaviranomainen ottaisi huo-mioon hankkeeseen tai sen osaan liittyvät seikat, esimerkiksi rakennuksen turvallisuu-teen, terveellisyyteen tai pitkäaikaiskestävyy-teen eri rakennusvaiheissa liittyvät riskit, ra-kennustyömaan sää- ja olosuhdesuojaukseen liittyvät seikat, rakennuksen korjaus- tai muutostyössä rakennuksen kuntotutkimuksen ja rakennushankkeeseen ryhtyvän oman tai sopimusjärjestelyin hankitun valvonnan riit-tävyyden sekä rakennushankkeeseen ryhty-vän henkilöstön.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin laa-dunvarmistusselvityksen sisällöstä. Asialli-sesti vastaava säännös on nykyisin rakenta-misen valvonnasta ja teknisestä tarkastukses-ta annetun ympäristöministeriön asetuksen 8.2 säännöksessä. Lisäksi momentissa sää-dettäisiin, että laadunvarmistusselvityksessä osoitettuja menettelyitä on noudatettava ra-kennustyössä. Asiallisesti vastaava säännös on nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuk-sen 74 §:n 3 momentissa. Laadunvarmistus-selvityksessä osoitettujen menettelyiden noudattamisvelvollisuus kohdistuu rakennus-hankkeeseen ryhtyvään. Se voi kohdistua myös muihin rakennushankkeessa mukana oleviin kuten esimerkiksi pääsuunnittelijaan ja vastaavaan työnjohtajaan, jos kyse on hei-dän velvollisuuksiinsa kuuluvista asioista.

Pykälän 3 momentissa olisi valtuus antaa tarkempia säännöksiä laadunvarmistusselvi-tyksen sisällöstä ympäristöministeriön ase-tuksella.

122 §. Vastaava työnjohtaja. Pykälää ehdo-tetaan muutettavaksi siten, että siinä säädet-täisiin koko rakennustyönjohdon sijasta aino-astaan vastaavasta työjohtajasta ja hänen teh-tävistään. Erityisalojen työnjohtajista säädet-täisiin uudessa 122 a §:ssä. Nykyisin vastaa-vasta työnjohtajasta säädetään 122 §:n lisäksi maankäyttö- ja rakennusasetuksen 73 §:ssä sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetussa ympäristöministeri-ön asetuksessa. Sääntely ei nykyisellään täytä

perustuslain 80 §:n säädöstasoa ja asetuk-senantovaltuutta koskevia vaatimuksia.

Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, et-tä siinä olisivat vastaavan työnjohtajan tehtä-viä koskevat perussäännökset ja valtuus an-taa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Vastaavaa työnjohtajaa koskevaa sääntelyä ehdotetaan myös sisällöllisesti täs-mennettäväksi.

Pykälän 1 momentin mukaan rakennuslu-paa edellyttävässä rakennustyössä olisi oltava rakennustyötä johtava vastaava työnjohtaja. Jos rakennuslupaa edellyttävässä hankkeessa ei tehtäisi rakennustyötä, ei vastaavaa työn-johtajaakaan tarvittaisi. Tällainen tilanne oli-si esimerkiksi silloin, jos vain rakennuksen käyttötarkoitus muutetaan ilman rakennus-työn tekemistä. Toimenpidelupaa edellyttä-vässä rakennustyössä vastaava työnjohtaja olisi oltava vain silloin, kun se on rakennet-tavan kohteen käytön aikaiseen turvallisuu-teen ja terveellisyyteen liittyvien syiden taik-ka maiseman ja ympäristönäkökohtien vuok-si välttämätöntä. Voimassa olevan 122 §:n mukaan vastaava työnjohtaja on oltava lupaa tai muuta viranomaishyväksyntää edellyttä-vässä rakennustyössä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vastaa-van työnjohtajan tehtävistä. Säännös vastaisi asiallisesti voimassa olevan 122 §:n säännös-tä vastaavan työnjohtajan tehtävistä. Vastaa-van työnjohtajan olisi vastattava rakennus-työn kokonaisuudesta ja laadusta sekä huo-lehdittava, että rakennustyö tehdään myönne-tyn luvan, rakentamista koskevien säännös-ten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan mukaisesti.

Pykälän 3 momentin perusteella vastaavan työnjohtajan on huolehdittava, että rakennus-työn aloittamisesta ilmoitetaan rakennusval-vontaviranomaiselle ja että rakennustyön tar-kastusasiakirjaa pidetään rakennustyömaalla ajan tasalla.

Pykälän 4 momentissa olisi valtuus antaa tarkempia säännöksiä vastaavan työnjohtajan työnjohtotehtävistä ja ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä valtioneuvoston asetuksella. Vas-taavan työnjohtajan tarkemmat tehtävät sisäl-tyvät nykyisin maankäyttö- ja rakennusase-tuksen 73 §:ään sekä rakentamisen valvon-nasta ja teknisestä tarkastuksesta annettuun ympäristöministeriön asetukseen. Vastaavan

HE 147/2013 vp

30

työnjohtajan tehtävät ovat vastaavana työn-johtajana toimivan henkilön oikeuksien ja velvollisuuksien kannalta merkittäviä asioita, minkä vuoksi asetuksenantovalta ehdotetaan osoitettavaksi valtioneuvostolle.

122 a §. Erityisalojen työnjohtajat. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 122 a §, jossa säädettäisiin erityisalojen työnjohtajista. Ny-kyisin erityisalojen työnjohtajista säädetään 122 §:ssä, jonka viimeisen virkkeen mukaan rakennustyössä tulee tarpeen mukaan olla erityisalan työnjohtajia sen mukaan kuin ase-tuksessa säädetään. Lisäksi erityisalojen työnjohtajista säädetään maankäyttö- ja ra-kennusasetuksen 71 §:ssä sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta anne-tun ympäristöministeriön asetuksen 4 luvus-sa. Laissa oleva sääntely ei nykyisellään muodosta riittävää perustaa asetuksissa ole-ville säännöksille, ja osa asetuksissa olevista säännöksistä on sellaisia, että ne kuuluvat si-sältönsä perusteella lain tasolle.

Sähkötöiden johtajaa koskevat säännökset ovat sähköturvallisuuslaissa (410/1996).

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin kiin-teistön vesi- ja viemärilaitteiston rakentami-sesta sekä ilmanvaihtolaitteiston rakentami-sesta vastaavista työnjohtajista, joita edelly-tettäisiin silloin, kun se on laitteistojen raken-tamisen vaativuuden vuoksi tarpeellista. Ra-kennusvalvontaviranomainen arvioi raken-nushankkeen tietojen perusteella, tarvitaanko erityisalan työnjohtajaa. Asiallisesti vastaavat säännökset ovat nykyisin maankäyttö- ja ra-kennusasetuksen 71 §:n 1 momentissa sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tar-kastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 4.2.4 säännöksessä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muiden erityisalojen työnjohtajista. Asiallisesti vas-taavat säännökset ovat nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 71 §:n 1 momentissa sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 4.3.1 säännöksessä. Jos rakennus-lupaa edellyttävä rakennustyön tai osa siitä on vaativa, rakennusvalvontaviranomainen voisi rakennusluvassa, aloituskokouksessa tai erityisestä syystä rakennustyön aikana mää-rätä, että rakennustyössä olisi oltava myös muiden erityisalojen työnjohtajia.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin erityis-alan työnjohtajan tehtävistä. Nykyisin eri-tyisalan työnjohtajien tehtävistä ei ole säädet-ty erikseen lain eikä asetuksen tasolla. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 73 §:ssä, jossa säädetään vastaavan työnjohtajan tehtä-vistä, kuitenkin säädetään, että mitä vastaa-vasta työnjohtajasta säädetään, koskee sovel-tuvin osin erityisalan työnjohtajaa. Erityis-alan työnjohtajan tehtävänä on käytännössä huolehtia, että erityisalan rakennustyö teh-dään myönnetyn luvan mukaisesti ja siinä noudatetaan rakentamista koskevia säännök-siä ja määräyksiä sekä hyvää rakennustapaa. Vastaavan työnjohtajan tarkempia tehtäviä ei olisi tarpeen säätää erityisalan työnjohtajan tehtäviksi soveltuvin osin.

Pykälän 4 momentissa olisi valtuus antaa tarkempia säännöksiä eritysalojen työnjohta-jien työnjohtotehtävistä. Näiden työnjohtaji-en tehtävät olisivat kyseisessä tehtävässä toimivan henkilön oikeuksien ja velvolli-suuksien kannalta merkittäviä asioita, minkä vuoksi asetuksenantovalta ehdotetaan osoi-tettavaksi valtioneuvostolle.

122 b §. Rakennustyön johtotehtävien vaa-tivuusluokat. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 122 b §, jossa säädettäisiin rakennustyön johtotehtävien neljästä vaativuusluokasta. Nykyisin työnjohtotehtävien vaativuuden ar-vioimisperusteista ja työnjohtajien kelpoi-suusvaatimuksista on säännökset 123 §:ssä. Työnjohtotehtävien vaativuuden arvioimises-ta ja työnjohtajien kelpoisuusvaatimuksista on säännöksiä myös maankäyttö- ja raken-nusasetuksen 70 §:ssä sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta anne-tun ympäristöministeriön asetuksen 4 luvus-sa.

Perustuslain 80 §:n säädöstasoa koskevien vaatimusten ja selkeyden vuoksi työnjohto-tehtävien vaativuusluokat ehdotetaan määri-teltäviksi uudessa 122 b §:ssä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin perus-teet työnjohtotehtävän vaativuusluokan mää-räytymiselle. Perusteita täsmennettäisiin jon-kin verran nykyisestä. Työnjohtotehtävän vaativuusluokka määräytyisi rakennuksen ja tilojen käyttötarkoituksen, rakennussuojelun, rakennuksen koon, rakennusfysikaalisten ja terveydellisten ominaisuuksien, kuormitusten ja palokuormien, suunnittelumenetelmien,

HE 147/2013 vp

31

kantavien rakenteiden vaativuuden, ympäris-töstä ja rakennuspaikasta aiheutuvien vaati-musten sekä rakentamisolosuhteiden ja työn-suorituksessa käytettävien menetelmien pe-rusteella.

Pykälän 2 momentin mukaan rakennus-työnjohtotehtävät kuuluisivat kolmeen vaati-vuusluokkaan, joita ovat vaativa työnjohto-tehtävä, tavanomainen työnjohtotehtävä ja vähäinen työnjohtotehtävä. Vaativuusluokka-jako vastaisi asiallisesti maankäyttö- ja ra-kennusasetuksen 70 §:n sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta anne-tun ympäristöministeriön asetuksen 4.1.3 säännöksestä ilmenevää vaativuusluokkaja-koa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vaati-vuusluokasta erittäin vaativa työnjohtotehtä-vä. Tämä perustuisi voimassa olevaan säänte-lyyn, jonka sisältöä on selostettu edellä mo-mentin 2 kohdalla. Työnjohtotehtävän vaati-vuusluokka voisi siten olla erittäin vaativa, jos jokin pykälän 1 momentissa tarkoitetuista tekijöistä osoittaisi työnjohtotehtävän poik-keuksellisen vaativaksi.

Pykälän 4 momentin mukaan samassa ra-kennushankkeessa voisi olla eri vaativuus-luokkiin kuuluvia työnjohtotehtäviä.

Pykälän momentissa 5 olisi valtuus antaa tarkempia säännöksiä työnjohtotehtävän vaa-tivuusluokan määräytymisestä ympäristömi-nisteriön asetuksella.

122 c §. Työnjohtajan kelpoisuusvaatimuk-set. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 122 c §, jossa säädettäisiin työnjohtajien kelpoi-suusvaatimuksista eri vaativuusluokkiin kuu-luvissa työnjohtotehtävissä. Nykyisin työn-johtajien kelpoisuusvaatimuksista säädetään maankäyttö- ja rakennusasetuksen 70 §:ssä sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun asetuksen 4 luvussa.

Perustuslain säädöstasoa koskevien vaati-musten ja selkeyden vuoksi työnjohtajien kelpoisuusvaatimuksista ehdotetaan säädet-täväksi uudessa 122 c §:ssä.

Pykälässä säädettäisiin vastaavan työnjoh-tajan kelpoisuusvaatimuksista ja erityisalojen työnjohtajien kelpoisuusvaatimuksista eri vaativuusluokkiin kuuluvissa työnjohtotehtä-vissä. Kelpoisuusvaatimukset vastaisivat asi-allisesti nykyisiä maankäyttö- ja rakennus-asetuksen 70 §:ssä sekä rakentamisen val-

vonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun asetuksen 4 luvussa säädettyjä kelpoisuus-vaatimuksia.

Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan työnjohtajan kelpoisuusvaatimuksena olisi vaativassa työnjohtotehtävässä kyseiseen teh-tävään soveltuva, rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettu korkeakoulututkinto, aiempi ammatillisen korkea-asteen tutkinto tai sitä vastaava tutkinto taikka aiempi teknikon tai sitä vastaava tutkinto. Tämä kohta kattaa myös aiemmat teknillisessä oppilaitoksessa suoritetut rakennusmestarin tutkinnot. Lisäk-si hänellä tulisi rakennuskohteen laatu ja teh-tävän vaativuus huomioon ottaen olla riittävä kokemus ja perehtyneisyys kyseisen alan työnjohtotehtävissä. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan työnjohtajan kelpoisuusvaa-timuksena tavanomaisessa työnjohtotehtä-vässä olisi kyseiseen tehtävään soveltuva, ra-kentamisen tai tekniikan alalla suoritettu ammattikorkeakoulututkinto tai aiempi am-matillisen korkea-asteen tutkinto tai sitä vas-taava tutkinto taikka aiempi teknikon tai sitä vastaava tutkinto tai muuten osoitetut vastaa-vat tiedot. Vastaavien tietojen osoitukseksi voitaisiin katsoa esimerkiksi kyseiseen tehtä-vään soveltuvan erikoisammattitutkinnon suorittaminen. Lisäksi hänellä tulisi olla ra-kennuskohteen laatu ja tehtävän vaativuus huomioon ottaen riittävä kokemus rakennus-alalla. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mu-kaan vähäisessä työnjohtotehtävässä voisi toimia henkilö, jolla ei ole edellä tarkoitettua tutkintoa, mutta jolla muutoin voidaan katsoa olevan tehtävään tarvittavat edellytykset.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että erittäin vaativassa työnjohtotehtävässä työn-johtajan kelpoisuusvaatimuksena on kysei-seen tehtävään soveltuva, rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettu korkeakoulututkin-to tai aiempi ammatillisen korkea-asteen tut-kinto tai sitä vastaava tutkinto sekä lisäksi riittävä kokemus ja hyvä perehtyneisyys ky-seisen alan vaativista työnjohtotehtävistä.

122 d §. Työnjohtajan hyväksymistä koske-va hakemus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 122 d §, jossa säädettäisiin vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan hy-väksymistä koskevasta hakemuksesta. Asial-lisesti vastaavat säännökset ovat nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 70 §:ssä.

HE 147/2013 vp

32

Perustuslain 80 §.n säädöstasoa koskevien vaatimusten vuoksi ehdotetaan, että hake-musta koskevien säännöksien sisältö siirret-täisiin asetuksesta uuteen 122 d §:ään.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että rakennushankkeeseen ryhtyvän olisi haettava rakennusvalvontaviranomaiselta vastaavan työnjohtajan hyväksymistä ennen rakennus-työn aloittamista. Erityisalan työnjohtajan hyväksymistä rakennushankkeeseen ryhtyvän olisi haettava ennen kyseisen erityisalan ra-kennustöiden aloittamista.

Pykälän 2 momentin mukaan hakemukses-sa olisi selvitettävä vastaavan työnjohtajan tai erityisalan työnjohtajan kelpoisuus työn-johtotehtävässä toimimiseen. Käytännössä kelpoisuus osoitettaisiin koulutusta ja työko-kemusta koskevilla todistuksilla tai muulla luotettavalla selvityksellä. Lisäksi hakemuk-seen olisi 2 momentin mukaan liitettävä kir-jallinen ilmoitus, jossa työnjohtaja sitoutuu vastuuvelvollisena johtamaan rakennustyötä.

122 e §. Työnjohtajan hyväksyminen. La-kiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 122 e §, jos-sa säädettäisiin rakennustyönjohdon hyväk-symisestä. Rakennustyönjohdon hyväksymi-sestä säädetään nykyisin 122 §:ssä, maan-käyttö- ja rakennusasetuksen 70 ja 71 §:ssä sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 4.1.5 ja 4.1.6 säännöksessä. Sään-tely ei nykyisellään täytä perustuslain 80 §:n säädöstasoa ja asetuksenantovaltuutta koske-via vaatimuksia. Tämän vuoksi ehdotetaan, että rakennustyönjohdon hyväksymisestä säädettäisiin uudessa 122 e §:ssä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että rakennusvalvontaviranomainen hyväksyisi vastaavan työnjohtajan tai erityisalan työn-johtajan, jos tämä täyttää 122 c §:ssä säädetyt työnjohtotehtävän kelpoisuusvaatimukset. Nykyisin laissa tai asetuksissa ei ole varsi-naisia säännöksiä rakennustyönjohdon hy-väksymisedellytyksistä. Hyväksymisedelly-tykset on kuitenkin käytännössä johdettu työnjohdon kelpoisuutta koskevista säännök-sistä.

Pykälän 2 momentti vastaisi nykyisen 122 §:n 2 momentin kolmatta virkettä. Ehdotettua pykälän 2 momenttia sovellettaisiin kuitenkin suoraan myös erityisalan työnjohtajiin, kun nykyisin sitä sovelletaan erityisalan työnjoh-

tajiin 71 §:n 1 momentissa olevan viittauksen nojalla. Rakennusvalvontaviranomaisen olisi nykyisen sääntelyn mukaisesti peruutettava hyväksyminen, jos siihen tehtävien laimin-lyömisen johdosta tai muusta vastaavasta syystä olisi aihetta. Hyväksymisen peruutta-misen syynä voisi olla tehtävien laiminlyönti tai muu vastaava syy, jolla tarkoitettaisiin esimerkiksi ilmennyttä osaamattomuutta tai luottamuspulaa tai muuta vastaavaa olosuh-detta. Käytännössä peruuttamista edeltää ra-kennushankkeeseen ryhtyvän, työnjohtajan ja rakennusvalvontaviranomaisen yhteydenotot, jossa viranomainen soveltaa hallintolakia (434/2003) ja hallinto-oikeudellisia periaat-teita.

Pykälän 3 momentin perusteella nykyisen sääntelyn sisältöä vastaavasti rakennusval-vontaviranomaisen hyväksyntää kelpoisuu-den toteamiseksi ei eräissä tilanteissa tarvit-taisi. Jos rakennusvalvontaviranomainen on hyväksynyt henkilön enintään viittä vuotta aikaisemmin vastaavaksi työnjohtajaksi tai erityisalan työnjohtajaksi vastaavanlaiseen rakentamishankkeeseen kunnassa, uutta hy-väksyntää ei tarvitsisi hakea. Tällöin riittäisi, että rakennusvalvontaviranomaiselle ilmoite-taan vastaavana työnjohtajana tai erityisalan työnjohtajana toimimisesta sekä toimitetaan 122 d §:n 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus.

122 f §. Työnjohtotehtävän alkaminen ja päättyminen. Pykälä vastaisi pääosin maan-käyttö- ja rakennusasetuksen nykyistä 73 §:n 1 momenttia. Pykälässä kuitenkin säädettäi-siin nykyistä täsmällisemmin, että vastaavan työnjohtajan tehtävät ja vastuu päättyvät lop-pukatselmukseen. Vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan tehtävät ja vastuu al-kaisivat välittömästi sen jälkeen, kun hänet on hyväksytty tai ilmoitus työnjohtajana toi-mimisesta on jätetty, ja päättyvät loppukat-selmukseen. Vastaava työnjohtaja ja erityis-alan työnjohtaja voisi vapautua tehtävistä en-nen loppukatselmusta vain pyytämällä kirjal-lisesti rakennusvalvontaviranomaiselta va-pautusta tai siten että rakennusvalvontaviran-omainen hyväksyy toisen henkilön työnjohta-jan tilalle.

123 §. Tehtävien vaativuus ja rakennus-hankkeessa toimivien kelpoisuudet. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska siinä olevat

HE 147/2013 vp

33

säännökset ehdotetaan sisällytettäviksi 120 d, 120 e, 122 b ja 122 c §:ään.

131 §. Rakennuslupahakemus. Pykälää eh-dotetaan muutettavaksi siten, että siinä sää-dettäisiin aiempaa kattavammin rakennuslu-pahakemuksen liitteistä. Nykyisin rakennus-lupahakemuksen liitteistä säädetään 131 §:n lisäksi maankäyttö- ja rakennusasetuksen 49 §:ssä sekä rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista annetun ympäristöministeriön asetuksen 5 luvussa. Sääntely on nykyisel-lään sekavaa, koska tarvittavista liitteistä säädetään kolmessa eri säädöksessä. Se ei myöskään täytä perustuslain 80 §:n säädösta-soa ja asetuksenantovaltuutta koskevia vaa-timuksia.

Pykälän 1 momenttia ehdotetaan täsmen-nettäväksi siten, että siinä säädettäisiin, että rakennuslupaa haetaan kirjallisesti rakennus-valvontaviranomaiselta. Hakemus voidaan sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnas-sa annetun lain (13/2003) nojalla toimittaa myös sähköisessä muodossa.

Voimassa olevassa 131 §:ssä ei säädetä, miltä viranomaiselta rakennuslupaa haetaan. Lisäksi momentissa ehdotetaan säädettäväksi rakennuslupahakemuksen liitteistä. Asialli-sesti vastaavat säännökset ovat nykyisin 131 §:ssä ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 49 §:ssä.

Hakijan tietojen osalta sovellettaisiin jat-kossakin hallintolakia (434/2003) ja muun ohella sen 16 §:ää hakijan tietojen ilmoitta-misessa.

Pykälän 1 momentin 1 kohdassa säädettäi-siin, että hakemukseen olisi voimassa olevan lain tavoin liitettävä selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa. Pykälän 1 mo-mentin 2 kohdan perusteella nykyistä säänte-lyä vastaavasti hakemukseen olisi liitettävä rakennussuunnitelmaan sisältyvät pääpiirus-tukset, jotka rakennussuunnittelija varmentaa nimikirjoituksellaan.

Pykälän 2 momentin mukaan rakennusval-vontaviranomainen voisi hankkeen laatu ja laajuus huomioon ottaen tarvittaessa edellyt-tää, että rakennuslupahakemukseen liitetään myös muita selvityksiä. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan maankäyttö- ja rakennus-lain momentissa ehdotetaan säädettäväksi kartta- tai kaavatietojen ja kiinteistön tietojen sekä tonttitietojen esittämisestä. Aikaisem-

masta sääntelystä poiketen näitä tietoja voi-taisiin edellyttää tarvittaessa. Samoin selvi-tystä rakennuspaikan perustamis- ja pohja-olosuhteista sekä näiden edellyttämästä pe-rustamistavasta ja tarvittavista muista toi-menpiteistä voitaisiin edellyttää pykälän 2 momentin 2 kohdan perusteella tarvittaessa kuten nykyisinkin. Tämä velvoite liittyy lain 116 §:n mukaisiin rakennuspaikalle asetetta-viin vaatimuksiin. Huomiota kiinnitettäisiin nykyiseen tapaan muun ohessa tulva-, sortu-ma- ja vyörymävaaraan. Pykälän 2 momentin 3 kohdan mukaan rakennusvalvontaviran-omainen voisi tarvittaessa edellyttää, että ra-kennuslupahakemukseen olisi liitettävä myös energiaselvitys. Uuden rakennuksen raken-tamishankkeiden osalta energiaselvityksestä säädetään rakennusten energiatehokkuudesta annetun ympäristöministeriön asetuksen (2/11) luvussa viisi. Lailla 958/2012 maan-käyttö- ja rakennuslakiin lisättiin uusi 117 g §, jossa säädetään energiatehokkuudesta. Korjaus- ja muutostöiden osalta lakiin 958/2012 sisältyy ympäristöministeriölle ase-tuksenantovaltuus, jonka nojalla on annettu ympäristöministeriön asetus (4/13) raken-nuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä. Asetus on tullut voimaan 1.9.2013. Pykälän 2 momentin 4 kohdan perusteella rakennusvalvontaviran-omainen voisi tarvittaessa edellyttää hakijalta myös selvitystä rakennuspaikan terveellisyy-destä ja korkeussuhteista. Lähes vastaava säännös on nykyisin maankäyttö- ja raken-nusasetuksen 49 §:ssä. Nämä seikat ovat yh-teydessä perustamistapaan ja rakentamisessa tarvittaviin muihin toimenpiteisiin. Tarvitta-essa tulisi nykyistä sääntelyä vastaavasti kiinnittää huomiota rakennuspaikan terveelli-syyteen esimerkiksi maaperässä olevien epä-puhtauksien kannalta. Maaston korkeusase-man selvittäminen antaisi mahdollisuuden suunnitella rakennuksen oikea korkeusasema sekä hulevesien pois johtaminen siten, että niistä ei ole haittaa itse kiinteistölle tai naa-pureille tai muulle ympäristölle. Pykälän 2 momentin 5 kohdan mukaan rakennusval-vontaviranomainen voisi tarvittaessa edellyt-tää hakijalta myös selvitystä rakennuksen kunnosta. Rakennuksen kuntoa koskevasta selvityksestä ei nykyisin ole säännöksiä lais-sa eikä asetuksessa. Rakennuksen kunto sel-

HE 147/2013 vp

34

vitetään aiotun korjauksen laatuun ja laajuu-teen nähden riittävällä ja luotettavalla tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että selvityk-sen laativalla henkilöllä tulisi siten olla eri-tyisesti rakennuksen tai sen osan tai rakentei-den kunnon selvittämisen edellyttämä koulu-tus ja kokemus. Tätä sovellettaisiin esimer-kiksi kosteuden aiheuttamien homevaurioi-den selvittämisessä. Pykälän 2 momentin 6 kohdan mukaan hakijalta voitaisiin edellyttää muutakin hakemuksen ratkaisemiseksi tarvit-tavaa olennaista selvitystä nykyiseen tapaan. Tällaisia ovat esimerkiksi selvitykset raken-nuksen liittymisestä ympäristöön, tontin tai rakennuspaikan hulevesien käsittelystä, pihan ja istutuksien järjestelyistä, tontin tai raken-nuspaikan käytön historiasta, kiinteistön jä-tehuollon järjestämisestä, julkisivujen mate-riaaleista ja väreistä, kerrosalan laskennasta, rakennuksen historiasta ja aikaisemmista muutoksista, esteettömyydestä sekä raken-nusfysikaalisista tekijöistä, kuten rakenteiden kokonaisvakavuudesta ja lujuudesta, raken-nuksen kosteusteknisestä toimivuudesta, si-säilmastotavoitteista ja niihin vaikuttavista tekijöistä, rakennuksen ääniteknisestä toimi-vuudesta, valaistuksesta, paloturvallisuudes-ta, lämpöön ja energian käyttöön liittyvästä toimivuudesta sekä tiiveydestä.

Pykälän 3 momentissa olisi valtuus antaa ympäristöministeriön asetuksella tarkempia säännöksiä pääpiirustusten ja selvitysten si-sällöstä ja esitystavasta.

134 §. Rakennuslupahakemuksen käsittely. Pykälän 3 momentti ehdotetaan kumottavak-si.

Pykälän 3 momentin mukaan rakennuslu-vassa voidaan määrätä erityissuunnitelmien laatimisesta ja toimittamisesta rakennusval-vontaviranomaiselle. Erityissuunnitelmien toimittamisesta säädetään nykyisin myös maankäyttö- ja rakennusasetuksen 49 §:n 3 momentissa sekä rakennuksen suunnitteli-joista ja suunnitelmista annetun ympäristö-ministeriön asetuksen 5 luvussa. Pykälän 3 momentti ei kuitenkaan muodosta riittävää perustaa asetuksissa annetuille säännöksille. Tämän vuoksi erityissuunnitelmien laatimi-sesta ja toimittamisesta ehdotetaan säädettä-väksi uudessa 134 a §:ssä, minkä vuoksi py-kälän 3 momentti ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi.

134 a §. Erityissuunnitelmien toimittami-nen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 134 a §, jossa säädettäisiin erityissuunnitelmien toimittamisesta rakennusvalvontaviranomai-selle. Nykyisin erityissuunnitelmien toimit-tamisesta säädetään 134 §:n 3 momentissa, maankäyttö- ja rakennusasetuksen 49 §:n 3 momentissa sekä rakennuksen suunnitteli-joista ja suunnitelmista annetun ympäristö-ministeriön asetuksen 5 luvussa. Laissa oleva sääntely ei nykyisellään muodosta riittävää perustaa asetuksissa oleville säännöksille, ja osa asetuksissa olevista säännöksistä kuuluu sisältönsä perusteella lain tasolle. Perustus-lain 80 §:n säädöstasoa koskevien vaatimus-ten ja selkeyden vuoksi lakiin ehdotetaan li-sättäväksi uusi 134 a §, jossa säädettäisiin 134 §:n 3 momenttia kattavammin erityis-suunnitelmien toimittamisesta.

Rakentamisessa tarvittavat erityissuunni-telmat eivät olisi rakennuslupahakemukseen liitettäviä asiakirjoja eivätkä edelleenkään kuuluisi viranomaisen tarkastettaviksi. Tämä vastaa nykyistä voimassa olevaa sääntelyä. Myös vastuu näiden suunnitelmien kelvolli-suudesta olisi edelleenkin yksin niiden laati-jalla. Tämä ei estäisi rakennusvalvontaviran-omaista puuttumasta suunnitelman mahdolli-siin epäkohtiin. Rakennusvalvontaviranomai-sen toimivaltaan kuuluisikin tarvittaessa varmistua suunnitelmien tarkoituksenmukai-suudesta. Rakennusvalvontaviranomaisen vähimmäisvelvollisuutena olisi huolehtia, et-tä suunnitelmat laadittaisiin ja toimitettaisiin rakennusvalvontaviranomaiselle. Rakennus-valvontaviranomainen tarvittaessa arkistoi asiakirjat arkistolakia (831/1994) noudattaen.

Pykälän 1 momentin mukaan rakennusval-vontaviranomainen voisi määrätä rakennus-luvassa, aloituskokouksessa tai erityisestä syystä rakennustyön aikana laadittavaksi ja toimitettavaksi rakennushankkeen laadun tai laajuuden vuoksi tarpeellisia erityissuunni-telmia. Asiallisesti vastaavat säännökset ovat nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 49 §:n 3 momentissa sekä rakennuksen suun-nittelijoista ja suunnitelmista annetun ympä-ristöministeriön asetuksen säännöksessä 5.4.1. Laissa ehdotetaan, että erityissuunni-telmien ja selvitysten toimittamisesta määrät-täisiin joko rakennusluvassa, aloituskokouk-sessa tai erityisestä syystä rakennustyön ai-

HE 147/2013 vp

35

kana kuten nykyisinkin. Rakennusvalvonta-viranomainen määrää useimmiten laaditta-vaksi ja toimitettavaksi esimerkiksi rakenne-suunnitelman, lämmitysjärjestelmäsuunni-telman, kiinteistön vesi- ja viemärilaitteisto-suunnitelman, ilmanvaihtosuunnitelman sekä purku- ja suojaussuunnitelman. Näiden suunnitelmien sisältöä koskevia tarkempia säännöksiä on nykyisin rakennuksen suunnit-telijoista ja suunnitelmista annetun ympäris-töministeriön asetuksen 5 luvussa. Mainittu-jen suunnitelmien sisällöstä on jatkossakin tarpeen säätää tarkemmin ympäristöministe-riön asetuksella. Purku- ja suojaussuunnitel-masta ei ole nykyisin säännöksiä laissa eikä asetuksessa. Purku- ja suojaussuunnitelma laaditaan käytännössä usein yhtenä suunnitte-luasiakirjana, joka koostuu sekä suunnitel-luista purkutoimenpiteistä että purun ja ra-kentamisen aikana tarvittavista rakenteiden, rakennusosien ja pintojen suojauksista. Ra-kennusvalvontaviranomainen voisi määrätä laadittavaksi ja toimitettaviksi myös muita rakennushankkeen laadun tai laajuuden vuoksi tarpeellisia erityissuunnitelmia. Täl-laisia suunnitelmia ovat esimerkiksi radon-tekninen suunnitelma, kalliorakentamistekni-nen suunnitelma, suunnitelma rakennuksen lämpö-, kosteus- ja ääniteknisestä toimivuu-desta, paloturvallisuusselvitys, suunnitelma paloilmoitinjärjestelmistä ja koneellisesta sa-vunpoistosta, merkki- ja turvavalaistussuun-nitelma, sammutusautomatiikkasuunnitelma, rakennusautomaatiosuunnitelma sekä valais-tussuunnitelma. Muita tässä tarkoitettuja eri-tyissuunnitelmia voivat olla esimerkiksi työ-maan sää- ja olosuhdesuojaussuunnitelma ja kosteudenhallintasuunnitelma.

Pykälän 2 momentin perusteella, jos raken-nusvalvontaviranomainen on määrännyt toi-mitettavaksi erityissuunnitelman, rakennus-hankkeeseen ryhtyvän olisi huolehdittava, et-tä suunnitelma toimitetaan rakennusvalvon-taviranomaiselle ennen kuin ryhdytään työ-vaiheeseen, jota suunnitelma koskee. Asialli-sesti vastaava säännös on nykyisin rakenta-misen valvonnasta ja teknisestä tarkastukses-ta annetun asetuksen 5.2.2 säännöksessä.

Pykälän 3 momentissa olisi valtuus antaa ympäristöministeriön asetuksella tarkempia säännöksiä erityissuunnitelmien sisällöstä ja esitystavasta.

149 §. Rakennustyö ja sen valvonta. Pykä-lää ehdotetaan muutettavaksi siten, siten, että siitä poistettaisiin 3 momentin säännös ra-kennustyön aloittamisesta ja 4 momentin säännös naapurin alueen käyttämisestä. Niis-tä ehdotetaan säädettävän uusissa 149 c § ja 149 a §:ssä. Lisäksi pykälään ehdotetaan teh-täväksi joitain kielellisiä täsmennyksiä. Muu-ten pykälä vastaisi voimassa olevan pykälän sisältöä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin raken-nustyöstä voimassa olevan lain tavoin. Ehdo-tuksen mukaan rakennustyö tulee edelleen tehdä siten, että se täyttää rakentamista kos-kevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin raken-nustyön viranomaisvalvonnasta. Viran-omaisvalvonta alkaisi luvanvaraisen raken-nustyön aloittamisesta ja päättyisi loppukat-selmukseen kuten nytkin. Valvonta olisi luonteeltaan lähinnä pistokokeen omaista. Se kohdistuisi voimassa olevan sääntelyn tapaan rakennusvalvontaviranomaisen päättämissä työvaiheissa ja laajuudessa rakentamisen hy-vän lopputuloksen kannalta merkittäviin seikkoihin. Rakennustyön suoritukseen liit-tyvällä työvaiheiden tarkastusten todentami-sella myös seurattaisiin, että rakennustyöstä vastuulliset huolehtivat heille kuuluvista teh-tävistään.

149 a §. Naapurin alueen käyttäminen. Py-kälässä säädettäisiin voimassa olevan 149 §:n 4 momenttia vastaavasti siitä, että rakennus-valvontaviranomainen voisi antaa luvan naa-purin alueen käyttämiseen. Sääntelyn ehdote-taan säilyvän ennallaan ja selvennyksenä säännökseen lisättäisiin luvan antajaksi ra-kennusvalvontaviranomainen.

Pykälän mukaan rakennusvalvontaviran-omainen voisi hakemuksesta antaa naapuria kuultuaan luvan naapurin alueen käyttämi-seen hakijalle välttämättömän rakennustyön tai muun toimenpiteen tekemiseksi, jollei täs-tä aiheudu naapurille sanottavaa haittaa tai häiriötä. Hakijan olisi toimenpiteen jälkeen kunnostettava naapurin alue ja saatettava se käyttöä edeltäneeseen tilaan.

149 b §. Rakennuksen paikan merkitsemi-nen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 149 b §, jossa säädettäisiin rakennuksen paikan merkitsemisestä. Nykyisin vastaavat sään-

HE 147/2013 vp

36

nökset ovat maankäyttö- ja rakennusasetuk-sen 75 §:ssä. Säännökset ehdotetaan siirrettä-viksi uuteen 149 b §:ään, koska asiasta ei ole nykyisin riittäviä perussäännöksiä laissa.

Rakennuksen paikan merkitsemisestä mää-rättäisiin tarvittaessa rakennusluvassa kuten nykyisinkin. Rakennuksen paikan merkitse-misestä huolehtisi asianomainen kunnan vi-ranomainen. Merkitseminen tehtäisiin ennen rakentamisen aloittamista noudattaen hyväk-syttyjä piirustuksia.

Rakennuksen sijoittuminen merkittyyn paikkaan valvotaan 150 §:n mukaisessa si-jaintikatselmuksessa.

149 c §. Rakennustyön aloittaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 149 c §, jossa säädettäisiin rakennustyön aloittamisesta ja aloittamisilmoituksesta. Nykyisin rakentami-sen aloittamisesta ja aloittamisilmoituksesta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 149 §:n 3 momentissa, maankäyttö- ja rakennus-asetuksen 72 §:ssä sekä rakentamisen val-vonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 5 luvussa.

Nykyinen 149 § ei muodosta riittävää pe-rustaa asetuksina annettaville säännöksille, minkä vuoksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 149 c §.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että lupaa tai ilmoitusta edellyttävästä rakennus-työstä on ennen sen aloittamista tehtävä il-moitus rakennusvalvontaviranomaiselle. Aloittamisilmoitusta ei kuitenkaan tarvitsisi tehdä, jos ennen rakennustyön aloittamista on pidetty aloituskokous. Momentin ensimmäi-nen virke vastaisi asiallisesti nykyisen 149 §:n 3 momenttia ja toinen virke rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta anne-tun ympäristöministeriön asetuksen nykyistä 5.2.1 säännöstä. Aloittamisilmoituksen tar-koituksena on nykysääntelyn tapaan tiedottaa hankkeen alkamisesta rakennusvalvontavi-ranomaiselle ja siten tehdä mahdolliseksi aloituskokouksen järjestäminen. Aloitta-misilmoitusta ei kuitenkaan tarvittaisi, jos aloituskokous on jo pidetty.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, milloin rakennustyö katsotaan aloitetuksi. Momentti vastaisi asiallisesti maankäyttö- ja rakennusasetuksen nykyisen 72 §:n 1 ja 4 momenttia. Uuden rakennuksen rakentami-sessa ja korjaus- ja muutostyössä rakennus-

työn aloittaminen määräytyisi vastaavalla ta-valla kuin nykyisinkin. Rakennustyö katsot-taisiin aloitetuksi, kun ryhdytään rakennuk-sen perustuksen valutöihin tai perustukseen kuuluvien rakennusosien asentamiseen. Ra-kennuksen korjaus- ja muutostyössä raken-nustyö katsottaisiin aloitetuksi, kun ryhdy-tään rakenteiden tai rakennusosien purkami-seen tai rakentamiseen.

Pykälän 3 momentti vastaisi nykyisen 122 §:n 2 momentin toista virkettä. Rakennustyö-tä ei saisi aloittaa ennen kuin vastaava työn-johtaja ja tarvittaessa erityisalan työnjohtaja on hyväksytty. Rakennustyö olisi keskeytet-tävä kunnes hankkeelle on hyväksytty uusi työnjohtaja, jos työnjohtajan hyväksyminen peruutetaan tai tämä eroaa tehtävästä.

149 d §. Ennen rakennustyön aloittamista sallitut toimet. Pykälässä säädettäisiin raken-tamista valmistelevan toimenpiteen tekemi-sestä ja sen aloittamisen ilmoittamisesta ra-kennusvalvontaviranomaiselle. Nykyisin asi-allisesti vastaavat säännökset ovat maankäyt-tö- ja rakennusasetuksen 72 §:n 2 momentis-sa sekä rakentamisen valvonnasta ja teknises-tä tarkastuksesta annetun ympäristöministe-riön asetuksen säännöksessä 5.3.1.

Pykälän 1 momentin perusteella kaivami-nen, louhiminen, puiden kaataminen tai muu näihin verrattava rakentamista valmisteleva toimenpide voidaan tehdä voimassa olevan sääntelynkin mukaan ennen rakennustyön aloittamista. Tällöin noudatetaan, mitä mai-sematyöluvasta säädetään. Tällaisesta raken-tamista valmistelevasta toimenpiteestä olisi edelleen ilmoitettava rakennusvalvontaviran-omaiselle ennen toimenpiteen aloittamista. Maankäyttö- ja rakennuslain 128 §:n 2 mo-mentin mukaan maisematyölupaa ei tarvita yleis- tai asemakaavan toteuttamiseksi tar-peellisten töiden suorittamiseen. Lupaa ei myöskään tarvita myönnetyn rakennus- tai toimenpideluvan mukaisten töiden suoritta-miseen eikä vaikutuksiltaan vähäisiin toi-menpiteisiin.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin raken-nuksen perustuksen paalutustyöstä ja siihen liittyvästä aloittamisilmoituksesta. Momen-tissa säädettäisiin myös, että ennen rakennus-työn aloittamista tehtävässä paalutustyössä on oltava rakennusvalvontaviranomaisen hy-väksymä vastaava työnjohtaja tai erityisalan

HE 147/2013 vp

37

työnjohtaja. Vastaavat säännökset ovat ny-kyisin maankäyttö- ja rakennusasetuksen 72 §:n 3 momentissa sekä rakentamisen valvon-nasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 5.3.2 sään-nöksessä. Rakennuksen perustuksen paalu-tustyö voitaisiin siten tehdä ennen rakennus-työn aloittamista rakennusvalvontaviran-omaiselle toimitetun paalutussuunnitelman mukaisesti. Paalutustyöstä olisi ennen sen aloittamista ilmoitettava rakennusvalvontavi-ranomaiselle kuten nykyisinkin. Voimassa olevan sääntelyn tapaan ennen rakennustyön aloittamista tehtävässä paalutustyössä olisi oltava rakennusvalvontaviranomaisen hyväk-symä vastaava työnjohtaja tai erityisalan työnjohtaja.

150 §. Viranomaiskatselmukset. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin viranomaiskatselmuksista ny-kyistä perusteellisemmin. Nykyisin viran-omaiskatselmuksista säädetään 150 §:n lisäk-si maankäyttö- ja rakennusasetuksen 76 §:ssä sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 9 luvussa. Sääntely ei nykyisellään täytä perustuslain 80 §:n säädöstasoa koske-via vaatimuksia, koska laissa oleva sääntely ei muodosta riittävää perustaa asetuksissa oleville säännöksille. Asetuksissa on sään-nöksiä, jotka kuuluivat sisältönsä vuoksi lain tasolle. Pykälään ehdotetaan siirrettäviksi ne asetuksissa olevat säännökset, jotka kuuluvat sisältönsä perusteella lain tasolle.

Pykälässä ei säädettäisi enää rakennuksen paikan ja korkeusaseman merkitsemisestä, koska siitä ehdotetaan säädettäväksi uudessa 149 b §:ssä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että rakennusvalvontaviranomainen voi rakenta-mista koskevassa luvassa määrätä toimitetta-vaksi pohjakatselmuksen, sijaintikatselmuk-sen, rakennekatselmuksen sekä lämpö-, vesi- ja ilmanvaihtolaitteiden katselmuksen, jos se on tarpeen rakennustyön valvomiseksi. Asi-allisesti vastaava säännös on nykyisin maan-käyttö- ja rakennusasetuksen 76 §:n 1 mo-mentissa, jossa tosin ei mainita sijaintikat-selmusta. Laissa säädettäisiin vain siitä, mitä katselmuksia voidaan määrätä tehtäväksi. Nimenomaisesti ei enää säädettäisi katsel-musten yhdistämisestä tai vaiheittain toimit-

tamisesta. Katselmuksia saataisiin tarvittaes-sa yhdistää tai toimittaa vaiheittain sen mu-kaan, miten rakennusvalvontaviranomainen katsoo tarpeelliseksi.

Pykälän 2 momentin ensimmäisessä virk-keessä säädettäisiin katselmusten sisällöstä yleisellä tasolla. Asiallisesti vastaava säännös on nykyisin maankäyttö- ja rakennusasetuk-sen 76 §:n 3 momentissa. Viranomaiskatsel-musten lähtökohtana olisi nykyisen sääntelyn tapaan suunnata valvonta vastuullisiin tahoi-hin ja sen valvomiseen, että nämä täyttävät velvollisuutensa. Tavoitteena on edelleen, et-tä lupamääräyksissä tai aloituskokouksessa määrättyjä tai sovittuja menettelytapoja nou-datetaan. Tavoitteena olisi edelleen myös, et-tä viranomainen voisi perustellusti olettaa, et-tä näin rakentamisessa saavutetaan säännös-ten edellyttämä vähimmäisvaatimustaso. Katselmuksessa olisi voimassa olevan sään-telyn tapaan tarkoitus todeta, ovatko tiettyyn rakennusvaiheeseen kuuluvat toimenpiteet ja tarkastukset sekä tarvittavat selvitykset teh-dyt. Lisäksi olisi tarkoitus todeta, onko ha-vaittujen epäkohtien tai puutteiden johdosta edellytetyt toimenpiteet tehty. Katselmuksen tarkoituksena ei olisi eikä voisikaan olla yk-sityiskohdissaan tarkastaa tai taata rakenta-misen kelvollisuutta. Pykälän 2 momentin toisessa ja kolmannessa virkkeessä säädettäi-siin siitä, keiden on oltava läsnä katselmuk-sessa. Rakennushankkeeseen ryhtyvän tai tämän edustajan ja vastaavan työnjohtajan olisi aina oltava läsnä katselmuksessa, mutta suunnittelijoiden ja erityisalan työnjohtajien, jos heidän asiantuntemustaan tarvitaan jonkin katselmukseen liittyvän asian selvittämisessä. Säännös vastaisi asiallisesti maankäyttö- ja rakennusasetuksen nykyisen 76 §:n 2 mo-mentin ensimmäistä virkettä, mutta siinä pai-notettaisiin erityisesti, että suunnittelijoiden ja erityisalan työnjohtajien on oltava paikalla vain silloin, kun heidän asiantuntemustaan rakennusvalvontaviranomaisen mukaan tarvi-taan. Käytännössä rakennushankkeeseen ryh-tyvä tai tämän puolesta katselmusten ajoitta-mista järjestelevä henkilö sopivat katselmuk-siin osallistuvista katselmuskohtaisesti. Kat-selmuksessa olisi oltava vähintään paikalla sen toimittava viranhaltija ja rakennushank-keeseen ryhtyvä tai tämän edustaja ja vastaa-va työnjohtaja samaan tapaan kuin nytkin.

HE 147/2013 vp

38

Katselmuksessa rakennushankkeeseen ryhty-vää voi edustaa esimerkiksi vastaava työn-johtaja tai joku muu henkilö.

Pykälän 3 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain 150 pykälän 2 momenttia. Katselmuksen toimittaneen viranhaltijan tulisi nykyisin voimassa olevan sääntelyn tapaan kirjallisesti määrätä tarvittavista toimenpiteistä ja määrä-ajasta epäkohdan tai virheen poistamiseksi tai korjaamiseksi. Lisäksi momentissa sää-dettäisiin, että asianosaisen oikeudesta vaatia määräykseen oikaisua rakennusvalvontavi-ranomaiselta säädetään 187 §:ssä.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että katselmus voidaan toimittaa pysyväisluontei-seen asumiseen käytetyissä tiloissa vain, jos se on välttämätöntä katselmuksen kohteena olevan asian selvittämiseksi. Perustuslakiva-liokunnan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan perustuslain 10 §:n 1 momentissa turvattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtai-sesti kaikenlaiseen pysyväisluonteiseen asu-miseen käytetyt tilat. Nämä tilat ovat lähinnä asuntoja. Rakentamisessa voidaan joutua te-kemään katselmus tällaisiin tiloihin erityises-ti asuinrakennusten korjaus- ja muutostöissä, mutta myös muissa rakentamishankkeissa.

Pykälän 5 momentissa olisi valtuus antaa ympäristöministeriön asetuksella tarkempia säännöksiä katselmusten toimittamisesta.

150 a §. Viranomaistarkastukset rakennus-työn aikana. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 150 a §, jossa säädettäisiin viranomais-tarkastuksista. Nykyisin viranomaistarkas-tuksista säädetään 150 §:ssä sekä maankäyt-tö- ja rakennusasetuksen 76 §:ssä. Pääosin mainituissa pykälissä kuitenkin säädetään katselmuksista, ja on hieman epäselvää, mitä eroa on katselmuksella ja tarkastuksella.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että rakennusvalvontaviranomainen voi 150 §:ssä tarkoitettujen katselmusten lisäksi määrätä tehtäväksi myös eri rakennustyövaiheita kos-kevia tarkastuksia, jos se on tarpeen lupa-määräysten, suunnitelmien tai rakentamista koskevien säännösten ja määräysten noudat-tamisen valvomiseksi. Rakennusvalvontavi-ranomainen voisi määrätä tarkastuksista ra-kennusluvassa, aloituskokouksessa tai erityi-sestä syystä rakennustyön aikana. Tarkastus voisi siten tulla määrättäväksi yleisesti nou-

datetun käytännön mukaisesti esimerkiksi erityissuunnitelman toteutumisen valvomi-seksi. Tarkastus voisi kohdentua johonkin rakentamisen yksityiskohtaan tai laajempaan kokonaisuuteen tai sen osaan samaan tapaan kuin nykyisin. Myös tarkastukset voitaisiin yhdistää tai tehdä vaiheittain.

Pykälän 2 momentti vastaisi asiallisesti voimassa olevan 150 §:n 2 momenttia. Tar-kastuksen toimittaneen viranhaltijan tulisi nykyisin voimassa olevan sääntelyn tapaan kirjallisesti määrätä tarvittavista toimenpi-teistä ja määräajasta. Momentissa myös sää-dettäisiin, että asianosaisen oikeudesta vaatia määräykseen oikaisua rakennusvalvontavi-ranomaiselta säädetään 187 §:ssä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että tarkastus voidaan tehdä pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevan asian selvittämiseksi. Perustuslain 10 §:n 1 momentissa suojataan kotirauhan piiriä ja se kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiseen pysy-väisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat. Nämä tilat ovat lähinnä asuntoja. Rakentami-sessa voidaan joutua tekemään tarkastus täl-laisiin tiloihin erityisesti asuinrakennusten korjaus- ja muutostöissä, mutta myös muissa rakentamishankkeissa.

150 b §. Asiantuntijatarkastus. Lakiin eh-dotetaan lisättäväksi uusi 150 b §, jossa sää-dettäisiin asiantuntijatarkastuksesta. Nykyi-sin asiantuntijatarkastuksesta säädetään 151 §:n 3 momentissa sekä rakentamisen valvon-nasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen säännöksessä 11.2.1.

Viranomaisen hyväksymä asiantuntijatar-kastus täydentää rakennustyön aikaista vi-ranomaisvalvontaa.

Pykälän 1 momentin mukaan rakennusval-vontaviranomainen voisi hakemuksesta sal-lia, että rakennushankkeeseen ryhtyvä tai hä-nen palveluksessaan oleva tarkastaa raken-nustyön suunnitelmanmukaisuuden. Nykyistä sääntelyä täsmennettäisiin siten, että asian-tuntijatarkastuksen voisi tehdä rakennus-hankkeeseen ryhtyvän palveluksessa olevan lisäksi myös rakennushankkeeseen ryhtyvä itse. Rakennushankkeeseen ryhtyvän palve-luksessa olevalla tarkoitettaisiin esimerkiksi erityissuunnittelijaa, joka tekee tarkastuksen

HE 147/2013 vp

39

oman erityissuunnitelmansa toteuttamisen osalta. Nykyisen 151 §:n 3 momentin mu-kaan asiantuntijatarkastus voi koskea raken-nustyön suunnitelmanmukaisuutta. Menette-lyä sovelletaan muun muassa raudoitussuun-nitelmien mukaisen työn tarkastamisessa se-kä yleensäkin erityissuunnitelmien mukaisten töiden valvonnassa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että asiantuntijatarkas-tuksen tekijällä on oltava tarkastuksen teke-miseen tarvittava kokemus ja koulutus, ja hänen on annettava suostumuksensa tarkas-tustehtävään kirjallisesti. Asiallisesti vastaa-vat säännökset ovat nykyisin 151 §:n 3 mo-mentissa sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristö-ministeriön asetuksen 11.2.1 säännöksessä, joskin 151 §:n 3 momentissa ei säädetä kou-lutuksesta ja kokemuksesta vaan ammattitai-dosta. Koulutus- ja kokemusvaatimuksen edellyttäminen olisi perusteltua, jotta voitai-siin varmistua asiantuntijatarkastuksen laa-dusta.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sitä, et-tä tehty tarkastus olisi merkittävä 150 f §:n mukaiseen rakennustyön tarkastusasiakir-jaan.

Pykälän 3 momentin mukaan asiantuntija-tarkastuksen salliminen ei kaventaisi raken-nusvalvontaviranomaisen toimivaltaa. Ra-kennusvalvontaviranomainen voisi puuttua luvanvastaiseen tai säännöksistä poikkeavaan rakentamiseen. Säännös vastaa maankäyttö- ja rakennuslain 151 §:n 5 momenttia.

150 c §. Ulkopuolinen tarkastus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 150 c §, jossa säädettäisiin ulkopuolisesta tarkastuksesta. Nykyisin ulkopuolisesta tarkastuksesta sää-detään 151 §:n 4 momentissa sekä rakenta-misen valvonnasta ja teknisestä tarkastukses-ta annetun ympäristöministeriön asetuksen 11 luvussa. Sääntely ei nykyisellään täytä pe-rustuslain 80 §:n säädöstasoa koskevia vaa-timuksia, koska laissa oleva sääntely ei muo-dosta riittävää perustaa asetuksessa oleville säännöksille, ja toisaalta asetuksessa olevat säännökset ovat pääosin sellaisia, että ne kuuluvat sisältönsä vuoksi lain tasolle.

Ulkopuolisessa tarkastuksessa on vakiintu-neesta nimityksestään huolimatta kyse ra-kennushankkeeseen ryhtyvän itsenä hankki-man asiantuntijan laatimasta lausunnosta, jo-

ka toimitetaan rakennusvalvontaviranomai-selle.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että rakennusvalvontaviranomainen voi lupaha-kemusta käsitellessään tai rakennustyön ai-kana vaatia rakennushankkeeseen ryhtyvältä riippumattoman asiantuntijan lausunnon siitä, täyttääkö suunniteltu ratkaisu tai rakentami-nen sille säädetyt vaatimukset. Asiallisesti vastaava säännös on nykyisin 151 §:n 4 mo-mentissa. Pykälän 1 momentissa ei kuiten-kaan säädettäisi 151 §:n 4 momentin tavoin, että ulkopuolista tarkastusta voi vaatia, jos se on tarpeen rakennushankkeen arvioimiseksi, koska 2 momentissa ehdotetaan säädettävän tarkemmin ulkopuolisen tarkastuksen vaati-misen edellytyksistä. Pykälässä myös täs-mennettäisiin, että asiantuntijan on oltava riippumaton. Laajoja tutkimustoimia vaati-vissa asiantuntijaselvityksissä tulevat yleensä kysymykseen puolueettomat tutkimuslaitok-set ja yliopistot ja muut tehtäviin soveltuvat asiantuntijaorganisaatiot. Suunnitteluun liit-tyvissä asiantuntijaselvityksissä riippumat-toman ja päteväksi tunnetun suunnittelutoi-miston tai erityissuunnittelijan käyttäminen on yleensä riittävää.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin ulko-puolisen tarkastuksen vaatimisen edellytyk-sistä. Momentti vastaisi asiallisesti pääosin rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tar-kastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 11.3.1 säännöksen ensimmäistä ja toista virkettä. Asetuksessa olevasta sään-nöksestä poiketen ulkopuolista tarkastusta voisi vaatia myös silloin, jos rakentamisessa käytetään sellaisia rakennuksen turvallisuu-teen, terveellisyyteen tai pitkäaikaiskestävyy-teen merkittävästi vaikuttavia tuotteita, joi-den toimivuudesta ei ole yleisesti varmuutta tai aikaisempaa kokemusta. Ulkopuolista tar-kastusta voitaisiin vaatia myös silloin, kun rakentamisessa havaitaan tai epäillään tapah-tuneen virhe tai laiminlyönti, jonka vaikutuk-sia tai korjaamista ei voida luotettavasti arvi-oida tai toteuttaa ilman ulkopuolista tarkas-tusta. Rakennusvalvontaviranomainen voisi siten vaatia ulkopuolista tarkastusta esimer-kiksi silloin, jos viranomaisen edellytykset arvioida muun muassa poikkeuksellista suunnitteluratkaisua eivät olisi riittäviä. Käy-tännössä menettelyä on sovellettu muun mu-

HE 147/2013 vp

40

assa erityisen vaikeiden lujuuslaskelmien ja laskennallisesti osoitettavien rakenteellista paloturvallisuutta koskevien suunnitelmien arvioimisessa. Ulkopuolisen tarkastuksen tarve voi tulla kyseeseen myös silloin, jos ra-kennushanke sisältää suuria yleisötiloja. Kantavan rakenteen kannalta keskeisen ra-kenteen valmisosatoimituksessa menettelyä voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun tuot-teen valmistaja on ottanut vastatakseen myös rakenneosan suunnittelusta tai niissä tilan-teissa, joissa vaativan kohteen erityissuunnit-telija kuuluu toteutusorganisaatioon tai asial-lisesti on siitä riippuvainen.

Pykälän 3 momentin mukaan ulkopuolista tarkastusta koskevasta vaatimuksesta olisi annettava rakennushankkeeseen ryhtyvälle kirjallinen päätös, josta ilmenevät vaatimuk-sen perustelut ja sisältö. Asiallisesti vastaava säännös on nykyisin rakentamisen valvon-nasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 11.3.2 sään-nöksessä. Päätöksenteossa ja päätöksen muo-toon ja sisältöön sovelletaan maankäyttö- ja rakennuslain lisäksi yleislakina hallintolakia (434/2003) kuten nykyisinkin. Rakennusval-vontaviranomaisen ulkopuolista tarkastusta koskevassa päätöksessä tulisi siten ilmetä tarkastukseen johtaneet syyt, millainen ja minkä tasoinen asiantuntijaselvitys tulee ky-symykseen sekä miltä osin tarkastusta edelly-tetään. Asianosaisella on oikeus hakea muu-tosta rakennusvalvontaviranomaisen ulko-puolista tarkastusta koskevaan päätökseen hallinto-oikeudelta maankäyttö- ja rakennus-lain 190 §:n mukaisesti. Mikäli päätöksen on tehnyt viranhaltija, asianosainen voi saattaa päätöksen kunnan rakennusvalvontaviran-omaisen käsiteltäväksi. Tällöin sovelletaan maankäyttö- ja rakennuslain 187 §:ää.

Pykälän 4 momentin mukaan rakennus-hankkeeseen ryhtyvä vastaisi ulkopuolisesta tarkastuksesta aiheutuvista kustannuksista kuten voimassa olevan sääntelyn mukaan. Asiallisesti vastaava säännös on nykyisin 151 §:n 4 momentissa.

150 d §. Erityismenettely. Lakiin ehdote-taan lisättäväksi uusi 150 d §, jossa säädettäi-siin erityismenettelystä. Nykyisin erityisme-nettelystä säädetään rakentamisen valvonnas-ta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympä-ristöministeriön asetuksen 3.2.1 ja 3.2.2

säännöksessä. Sääntely ei nykyisellään täytä perustuslain 80 §:n säädöstasoa koskevia vaatimuksia, koska laista puuttuvat kokonaan erityismenettelyä koskevat säännökset. Ase-tuksessa olevat säännökset ehdotetaan siirret-täviksi uuteen 150 d §:ään. Sääntelyä ehdote-taan selvennettäväksi niiltä osin, millaisissa uuden rakennuksen rakentamishankkeissa ja korjaus- ja muutostöissä erityismenettelyä voidaan edellyttää ja mitä toimenpiteitä ra-kennusvalvontaviranomainen voi määrätä tehtäväksi. Pykälässä käytetty ilmaisu erittäin vaativa viittaa sen yleiskieliseen merkityk-seen.

Lähtökohtana useimmiten olisi edelleen se, että hankkeeseen ryhtyvä suunnittelijoineen on itse tunnistanut riittävän varhain raken-nushankkeessaan erityisen riskin siitä, että rakenteellisen turvallisuuden, paloturvalli-suuden, terveellisyyden tai rakennusfysikaa-lisen toimivuuden vaatimuksia ei saavuteta tai että kulttuurihistoriallisia arvoja menete-tään. Näin ollen hankkeeseen ryhtyvä määrit-telisi itse riskien välttämiseksi tarvittavat toimenpiteet kuten nykyisinkin.

Erityismenettely sinänsä olisi harkinnanva-rainen menettely kuten nykyisenkin säänte-lyn mukaan.

Pykälän 1 momentin perusteella rakennus-valvontaviranomainen voisi edellyttää, että erittäin vaativassa rakennushankkeessa nou-datettaisiin luettelon 1—3 mukaisia menette-lyjä. Erittäin vaativassa rakennushankkeessa tehtäisiin 1 momentin 1 kohdan mukaan 121 a §:ssä tarkoitettu laadunvarmistusselvitys tai 2 kohdan mukaan 150 b §:ssä tarkoitettu asi-antuntijatarkastus tai 3 kohdan mukaan 150 c §:ssä tarkoitettu ulkopuolinen tarkastus.

Pykälän 2 momentin perusteella rakennus-valvontaviranomainen voisi lisäksi edellyt-tää, että rakennuksen vaatimusten mukaisuut-ta seurataan ja valvotaan sen käytön aikana. Rakennuksen käytönaikainen seuranta koh-distuisi rakennuksen olennaisiin teknisiin vaatimuksiin, joista säädetään 117 § ja 117 a—117 g §:ssä. Niistä voitaisiin määrätä sa-maan tapaan, joskin kattavammin kuin ympä-ristöministeriön rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun asetuksen säännöksen 10.5 ohjeessa. Käytönaikaisen seurannan tarkoituksena olisi varmistaa val-miin rakennuksen olennaisten teknisten vaa-

HE 147/2013 vp

41

timusten mukaisuus ja olosuhteista johtuvat tekijät huomioon ottava huolto ja ylläpito. Erityismenettelyn yhteydessä voitaisiin laatia erityismenettelyn kohteena olleiden rakentei-den ja ominaisuuksien osalta tarkennettu huolto-ohje ja määritellä mahdolliset määrä-aikaistarkastukset, josta ehdotetaan säädettä-vän ympäristöministeriön asetuksella val-tuussäännöksen nojalla momentissa 7.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin 1 ja 2 momentin mukaisen erityismenettelyn edel-lytyksistä. Edellytyksenä erityismenettelyn soveltamiselle olisi, että kohteeseen liittyy erityinen riski siitä, että rakenteellisen turval-lisuuden, paloturvallisuuden, terveellisyyden tai rakennusfysikaalisen toimivuuden vaati-muksia ei saavuteta. Harkinnassa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi kohteessa käytet-tävä sellainen suunnittelumenetelmä tai -ratkaisu, jonka käytöstä ei ole aikaisempaa kokemusta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi uusi laskentaohjelma tai kantavien rakentei-den uusi liitostapa. Myös kulttuurihistorial-listen arvojen menettämisen riski saattaisi edellyttää erityismenettelyä esimerkiksi ra-kennussuojelun tavoitteiden toteutumisen varmistamiseksi.

Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että erityismenettelyä voitaisiin soveltaa uuden rakennuksen rakentamisessa tai korjaus- tai muutostyössä.

Pykälän 5 momentin säädettäisiin raken-nusvalvontaviranomaisen erityismenettelyä koskevan päätöksen sisällöstä. Rakennusval-vontaviranomaisen tulisi ensinnäkin päätök-sessä määrätä erityismenettelyn laajuudesta ja sen kohdistumisesta. Erityismenettely voi-si nykyiseen tapaan kohdistua koko raken-nushankkeeseen tai vain osaan siitä. Menette-ly voisi kohdistua esimerkiksi ainoastaan tiettyyn rakennejärjestelmään tai rakenne-osaan.

Pykälän 6 momentin perusteella rakennus-valvontaviranomainen voisi määrätä erityis-menettelystä rakennusluvassa, aloituskoko-uksessa taikka erityisestä syystä rakennus-työn aikana vastaavalla tavalla kuin ny-kyisinkin. Erityinen syy voi ilmetä vasta toi-mitettaessa erityissuunnitelmaa rakennusval-vontaviranomaiselle.

Pykälän 7 momentissa olisi valtuus antaa tarkempia säännöksiä rakennuksen tehoste-

tun käytönaikaisesta seurannasta ja valvon-nasta ympäristöministeriön asetuksella.

150 e §. Suunnitelmasta poikkeaminen ra-kennustyön aikana. Lakiin ehdotetaan lisät-täväksi uusi 150 e §, jossa säädettäisiin suun-nitelmista poikkeamisesta rakennustyön ai-kana. Näistä poikkeamisista rakennustyön aikana säädetään nykyisin maankäyttö- ja ra-kennusasetuksen 79 §:ssä sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta anne-tun ympäristöministeriön asetuksen 3.5.1 säännöksessä. Sääntely ei nykyisellään täytä perustuslain 80 §:n säädöstasoa koskevia vaatimuksia, koska laista puuttuvat kokonaan asiaa koskevat säännökset.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, milloin rakennustarkastaja tai muu kunnan määräämä rakennustarkastajan tehtäviä hoi-tava viranhaltija voi antaa suostumuksen lu-papäätöksessä hyväksytyistä suunnitelmista poikkeamiseen. Suunnitelmista voitaisiin poiketa rakennustarkastajan tai muun viran-haltijan suostumuksella, jos poikkeaminen ei merkitse luvan merkittävää muuttamista eikä vaikuta naapurien asemaan. Momentti vas-taisi asiallisesti maankäyttö- ja rakennusase-tuksen nykyisen 79 §:n 1 momenttia sekä ra-kentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkas-tuksesta annetun ympäristöministeriön ase-tuksen nykyistä 3.5.1 säännöstä. Muutoksen sisältö ja siihen suostumuksensa antaneen vi-ranhaltijan nimi olisi merkittävä hyväksyttyi-hin suunnitelmiin. Tällä selkeytettäisiin ja yhdenmukaistettaisiin käytäntöä. Lisäksi säädettäisiin, että muutettu suunnitelma olisi toimitettava pyydettäessä rakennusvalvonta-viranomaiselle.

Pykälän 2 momentin mukaan lupapäätök-sessä hyväksytyistä suunnitelmista poikkea-miselle olisi haettava rakennusvalvontavi-ranomaiselta lupa, jos poikkeaminen merkit-sisi luvan olennaista muuttamista tai vaikut-taisi naapurien asemaan. Vastaavaa säännös-tä ei asetuksissa nykyisin ole, mutta säännös olisi selkeyden vuoksi tarpeen lisätä uuteen 150 e §:ään.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vielä, että rakennustyön aikana erityissuunnitelmi-en tehdyt merkittävät muutokset olisi toimi-tettava rakennusvalvontaviranomaiselle eri-tyissuunnittelijan allekirjoittamina ennen ky-seessä olevien työvaiheiden aloittamista.

HE 147/2013 vp

42

Vastaava säännös on nykyisin rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta anne-tun ympäristöministeriön asetuksen 3.5.1 säännöksessä. Käytännössä useimmiten suunnitelman toimittaa pääsuunnittelija tai vastaava erityissuunnittelija.

150 f §. Rakennustyön tarkastusasiakirja. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 150 f §, jossa säädettäisiin rakennustyön tarkastus-asiakirjasta. Nykyisin rakennustyön tarkas-tusasiakirjasta säädetään 150 §:n 3 momen-tissa, maankäyttö- ja rakennusasetuksen 77 §:ssä sekä rakentamisen valvonnasta ja tekni-sestä tarkastuksesta annetun ympäristöminis-teriön asetuksen luvussa 7. Sääntely ei ny-kyisellään täytä perustuslain 80 §:n säädösta-soa ja asetuksenantovaltuutta koskevia vaa-timuksia, koska laista puuttuvat tarvittavat asiaa koskevat perussäännökset ja asetuk-senantovaltuus.

Rakennustyön tarkastusasiakirjan pitämi-nen olisi nykyisen sääntelyn tapaan raken-nushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvol-lisuuteen kuuluva ja rakentamisen hyvään lopputulokseen vaikuttava menettely.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin raken-nushankkeeseen ryhtyvän tehtäväksi huoleh-tia, että rakennustyömaalla pidetään raken-nustyön tarkastusasiakirjaa rakentamisen asianmukaisen toteuttamisen varmistamiseksi ja tarkastusten todentamiseksi. Asiallisesti vastaava säännös on nykyisin rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta anne-tun ympäristöministeriön asetuksen 7.1.1 säännöksessä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkas-tusasiakirjaan merkittävistä asioista sekä sii-tä, kuka on vastuussa merkinnän tekemisestä. Rakennusluvassa tai aloituskokouksessa määrättyjen rakennusvaiheiden vastuuhenki-löiden sekä työvaiheita tarkastaneiden henki-löiden olisi varmennettava tarkastukset ra-kennustyön tarkastusasiakirjaan. Näitä ovat esimerkiksi työnjohtaja ja asiantuntijatarkas-tuksen tekijä, kuten kyseisen rakennusvai-heen suunnitelman laatinut erityissuunnitteli-ja tai sen vastaava erityissuunnittelija.

Pykälän 3 momentin perusteella tarkastus-asiakirjaan olisi merkittävä myös perusteltu huomautus, jos rakentamissuoritus poikkeaa rakentamista koskevista säännöksistä. Perus-tellun huomautuksen merkitsisi esimerkiksi

rakennushankkeeseen ryhtyvä, vastaavan työnjohtaja, suunnittelija, urakoitsija tai käy-tetty asiantuntija. Tarkastusasiakirjaan voi-daan lisäksi tehdä merkinnät viranomaiskat-selmuksista, viranomaistarkastuksista, asian-tuntijatarkastukset, ulkopuolisesta tarkastuk-sesta ja hyväksytyistä suunnitelmista poik-keamisista. Tarkastusasiakirjan tulisi siten hankkeen laadusta ja laajuudesta riippuen si-sältää ne olennaiset asiat, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että hanke tulisi toteute-tuksi rakentamista koskevien säännösten ja myönnetyn luvan ja hyväksyttyjen suunni-telmien ja hyvän rakennustavan mukaisesti. Asiallisesti vastaavat säännökset ovat nykyi-sin 150 §:n 3 momentissa sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 77 §:ssä ja ympäristö-ministeriön rakentamisen valvonnasta ja tek-nisestä tarkastuksesta annetun asetuksen lu-vussa 7.

Pykälän 4 momentissa olisi valtuus antaa ympäristöministeriön asetuksella tarkempia säännöksiä tarkastusasiakirjan sisällöstä ja siihen tehtävistä merkinnöistä.

151 §. Rakennuttajavalvonta. Pykälää eh-dotetaan muutettavaksi siten, että siinä sää-dettäisiin ainoastaan rakennuttajavalvonnas-ta. Asiantuntijatarkastuksesta ja ulkopuoli-sesta tarkastuksesta säädettäisiin uusissa 150 b ja 150 c §:ssä. Nykyisin rakennuttajaval-vonnasta säädetään 151 §:n lisäksi maankäyt-tö- ja rakennusasetuksen 78 §:ssä sekä raken-tamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuk-sesta annetun ympäristöministeriön asetuk-sen 11 luvussa. Sääntely ei nykyisellään kai-kilta osin vastaa perustuslain 80 §:n säädös-tasoa koskevia vaatimuksia, koska asetuksis-sa säädetään asioista, joista ei ole laissa pe-russäännöksiä. Osa asetuksissa olevista sään-nöksistä ehdotetaan siirrettäviksi 151 §:ään.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin edelly-tyksistä, joiden täyttyessä rakennusvalvonta-viranomainen voi myöntää rakennushank-keeseen ryhtyvälle luvan valvoa rakennus-työtä kokonaan tai osittain itse. Rakennus-valvontaviranomainen päättäisi samoin kuin nykyisinkin, miltä osin viranomaisvalvontaa ei tarvittaisi. Nykyisin vastaavista edellytyk-sistä säädetään 151 §:n lisäksi maankäyttö- ja rakennusasetuksen 78 §:ssä sekä rakentami-sen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen

HE 147/2013 vp

43

11.1.1 ja 11.1.2 säännöksissä. Rakennusval-vontaviranomainen voisi antaa luvan valvon-tasuunnitelmaan perustuvaan rakennuttaja-valvontaan. Valvontasuunnitelmassa raken-nushankkeeseen ryhtyvän olisi esitettävä ny-kyiseen tapaan tiedot rakennushankkeesta ja rakennuttajavalvonnan toteuttamisesta. Tie-tojen perusteella rakennusvalvontaviran-omainen ratkaisee, voidaanko rakennuttaja-valvontaa soveltaa tähän hankkeeseen. Ra-kennuttajavalvonta perustuisi rakennusval-vontaviranomaisen arvioon rakennushank-keeseen ryhtyvästä ja hänen hanke- ja val-vontaorganisaatiostaan. Rakennushankkee-seen ryhtyvän olisi huolehdittava siitä, että valvontasuunnitelmaa noudatetaan. Vähim-millään rakentamisessa tarvittaisiin vain aloi-tuskokous tai aloittamisilmoitus ja loppukat-selmus. Rakennuttajavalvontaa on sovellettu lähinnä suurten tuotantolaitosten ja liiketilo-jen sekä infrastruktuurin rakentamisessa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin luvan myöntämisen edellytyksistä. Lupa voitaisiin antaa, jos esitetyn valvontasuunnitelman ja rakennushankkeeseen ryhtyvän ja muiden ra-kennushankkeessa mukana olevien koulutuk-sen ja kokemuksen perusteella voitaisiin olet-taa, että rakentaminen toteutetaan rakennus-luvan sekä rakentamista koskevien säännös-ten ja määräysten mukaisesti ilman viran-omaisvalvontaa. Asuinrakennuksen rakenta-miseen ei saisi kuitenkaan antaa lupaa, mikä vastaa voimassa olevaa sääntelyä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin raken-nuttajavalvontaa koskevan luvan peruuttami-sesta. Asiallisesti vastaava säännös on nykyi-sin 151 §:n 2 momentissa. Rakennusvalvon-taviranomainen voisi peruuttaa rakennuttaja-valvontaa koskevan luvan, jos ilmenee, että enää ei ole edellytyksiä näin järjestetylle ra-kennustyön valvonnalle.

Pykälän 4 momentin 1 virkkeessä säädet-täisiin maankäyttö- ja rakennuslain 151 §:n 5 momenttia vastaavasti siitä, että rakennutta-javalvonta ei supistaisi rakennusvalvontavi-ranomaisen toimivaltaa. Viranomainen voisi tarvittaessa puuttua luvanvastaiseen tai sään-nöksistä tai määräyksistä poikkeavaan raken-tamiseen. Pykälän 4 momentin 2 virkkeessä säädettäisiin rakennuttajavalvonnasta huoli-matta toimitettavasta loppukatselmuksesta. Vastaava säännös on nykyisin maankäyttö- ja

rakennusasetuksen 78 §:n 1 momentissa. Loppukatselmus tulisi toimittaa rakennutta-javalvonnasta huolimatta 153 §:n perusteella.

Pykälän 5 momentissa olisi valtuus antaa ympäristöministeriön asetuksella tarkempia säännöksiä valvontasuunnitelman sisällöstä ja toteuttamisesta.

151 a §. Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuudet rakennuttajavalvonnassa. La-kiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 151 a §, jos-sa säädettäisiin rakennushankkeeseen ryhty-vän velvollisuuksista rakennuttajavalvonnas-sa. Nykyisin velvollisuuksista säädetään 151 §:n 2 momentissa sekä rakentamisen valvon-nasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 11.1.3 sään-nöksessä. Sääntely ei nykyisellään täytä pe-rustuslain 80 §:n säädöstasoa ja asetuksenan-tovaltuutta koskevia vaatimuksia, koska lais-sa ei ole tarvittavia perussäännöksiä eikä ase-tuksenantovaltuutta. Asetuksissa olevat sään-nökset ehdotetaan siirrettäviksi uuteen 151 a §:ään.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin raken-nushankkeeseen ryhtyvän velvollisuudeksi huolehtia, että valvontasuunnitelmaa nouda-tetaan.

Pykälän 2 momentista säädettäisiin asiois-ta, joista rakennushankkeeseen ryhtyvän olisi ilmoitettava rakennusvalvontaviranomaiselle. Rakennushankkeeseen ryhtyvän tulisi ilmoit-taa rakennusvalvontaviranomaiselle, jos ra-kennuttajavalvonnan hyväksymisen edelly-tyksissä tapahtuu muutos, joka vaatii mah-dollisesti uutta harkintaa. Rakennusvalvonta-viranomainen voisi ilmoituksen perusteella harkita, ovatko rakennuttajavalvonnan edel-lytykset yhä olemassa. Myös valvontasuunni-telman täydentämisestä tulee ilmoittaa. Ra-kennustyössä käytetyt rakennustuotteet il-moitettaisiin, jos niiden kelpoisuudesta ei ole riittävää varmuutta. Työmenetelmät ilmoitet-taisiin silloin, jos niistä ei ole aikaisempaa yleistä kokemusta. Jos rakentamisessa ha-vaittaisiin virhe, jonka korjaaminen edellyt-täisi rakennushankkeen ulkopuolista asian-tuntemusta, olisi myös tästä asiasta myös il-moitettava rakennusvalvontaviranomaiselle.

153 §. Loppukatselmus. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin nykyistä kattavammin ja selkeämmin raken-nuksen käyttöönotosta ja loppukatselmukses-

HE 147/2013 vp

44

ta. Nykyisin käyttöönotosta ja loppukatsel-muksesta säädetään 153 §:n lisäksi maan-käyttö- ja rakennusasetuksen 76 §:ssä sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tar-kastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 10 luvussa. Sääntely ei nykyisel-lään täytä perustuslain 80 §:n säädöstasoa ja asetuksenantovaltuutta koskevia vaatimuksia, koska asetuksissa säädetään asioista, joista ei ole perussäännöksiä eikä asetuksenantoval-tuutta laissa. Voimassa olevassa lainsäädän-nössä ei ole nimenomaista säännöstä siitä, mikä taho toimittaa loppukatselmuksen. Käy-tännössä loppukatselmuksen toimittaa raken-nusvalvontaviranomainen.

Pykälän 1 momentti vastaisi nykyisen 153 §:n 1 momentin ensimmäistä virkettä. Pykä-län 1 momentissa ehdotetaan nimenomaisesti säädettävän, että loppukatselmuksen toimit-taa rakennusvalvontaviranomainen, mikä vastaa voimassa olevaa oikeustilaa. Ehdotus myös osaltaan selkeyttää sääntelyä, koska voimassa olevaan lakiin ei ole sisältynyt mainintaa siitä, mikä taho toimittaa loppukat-selmuksen. Nykyistä sääntelyä vastaavasti rakennusta tai sen osaa ei saisi ottaa käyttöön ennen kuin rakennusvalvontaviranomainen on hyväksynyt sen loppukatselmuksessa käyttöön otettavaksi.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin loppu-katselmuksen toimittamisen ja rakennuksen tai sen osan käyttöönoton edellytyksistä. Edellytykset vastaisivat asiallisesti nykyises-sä 153 §:ssä, maankäyttö- ja rakennusasetuk-sen nykyisessä 76 §:ssä sekä rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta anne-tun ympäristöministeriön asetuksen nykyi-sessä 10 luvussa säädettyjä edellytyksiä. Loppukatselmus voitaisiin toimittaa, kun ra-kennushankkeeseen ryhtyvä on ilmoittanut rakennusvalvontaviranomaiselle kohtien 1—6 mukaiset seikat. Momentin kohdan 1 mu-kaan loppukatselmuksen toimittamisen edel-lytyksenä olisi, että rakennustyö on saatettu loppuun rakennusluvan sekä rakentamista koskevien säännösten ja määräysten mukai-sesti. Pykälän 2 momentin kohdan 2 mukaan rakennusvalvontaviranomaisen määräämät katselmukset ja tarkastukset sekä niissä vaa-ditut toimenpiteet tulisi olla tehdyt. Momen-tin kohdan 3 perusteella myös muuhun lakiin perustuvat ja rakennuksen käyttöturvallisuu-

teen olennaisesti vaikuttavat tarkastukset ja niissä vaaditut toimenpiteet tulisi olla tehdyt ennen loppukatselmusta. Näitä muuhun lain-säädäntöön perustuvia tarkastuksia ovat esi-merkiksi väestönsuoja-, palo-, sähkö- ja his-sitarkastukset sekä öljylämmityslaitteiden tarkastukset. Myös ympäristönsuojelulaissa (86/2000) talousjätevesien käsittelystä vie-märiverkostojen ulkopuolisilla alueilla annet-tujen vaatimusten valvonta voi edellyttää tar-kastuksia. Kohdassa 4 edellytettäisiin, että rakennustyön tarkastusasiakirjaan tulee olla tehtyinä 150 f §:n mukaiset merkinnät ja että tarkastusasiakirjan yhteenveto on toimitettu rakennusvalvontaviranomaiselle. Edellytyk-senä loppukatselmuksen toimittamiselle olisi kohdan 5 mukaan, että rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje, jos sellainen olisi laadittava, olisi riittävässä laajuudessa valmis ja toimi-tettavissa rakennuksen omistajalle. Raken-nusvalvontaviranomaisen asiana ei olisi tar-kistaa ohjeen hyvyyttä tai muutoin vakuuttua sen kelvollisuudesta. Riittävää olisi, että ohje on laadittuna ja vastaa sisällöllisesti sen tar-koitusta. Lisäksi kohdan 6 mukaan käyttöön-oton hyväksymisen edellytyksenä olisi, että ympäristönsuojelulain (86/2000) mukainen lupa, jos sellaista tarvitaan rakennuksen käyt-tötarkoituksen mukaiseen toimintaan, on saanut lainvoiman. Näin voitaisiin edelleen valvoa myös sitä, että ympäristölupamenette-lyssä asetetut ehdot tai rajoitukset, jotka voi-vat liittyä myös rakentamiseen, tulisivat täy-tetyiksi.

Pykälän 3 momentin ensimmäisessä virk-keessä säädettäisiin pöytäkirjan laatimisesta lähes vastaavan sisältöisesti kuin säädetään nykyisin rakentamisen valvonnasta ja tekni-sestä tarkastuksesta annetun ympäristöminis-teriön asetuksen 10.5 säännöksessä. Pöytäkir-jan sisällöstä ei enää säädettäisi nimenomai-sesti maankäyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla annettavissa asetuksissa. Pykälän 3 momentissa myös säädettäisiin, että pöytäkir-jan laatisi rakennusvalvontaviranomainen, mikä vastaa nykyistä käytäntöä ja selkeyttäisi oikeustilaa. Pykälän 3 momentin toiseen virkkeeseen perustuen loppukatselmukseen sovellettaisiin lisäksi, mitä 150 §:n 2 momen-tissa säädetään siitä, keiden on oltava läsnä katselmuksessa. Noudatettavaksi tulisi myös 150 §:n 3 momentti, jossa säädettäisiin siitä,

HE 147/2013 vp

45

miten toimitaan, jos katselmus antaa aihetta huomautuksiin. Lähtökohtana on, että loppu-katselmus on rakennuksessa suoritettava ai-na, vaikka tilat olisivat jo asumiskäytössä, mikä vastaa nykyistäkin oikeustilaa. Raken-tamisen valvonnan kannalta on tällöin vält-tämätöntä, että viranomaisella on oikeus teh-dä loppukatselmus myös pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävissä tiloissa. On myös yleisen edun kannalta tärkeää, että rakennuk-set ovat turvallisia, terveellisiä ja kestäviä ja soveltuvat ympäristöönsä, mitä lopputarkas-tuksella pyritään osaltaan myös varmista-maan.

Pykälän 4 momentin mukaan loppukatsel-muksen toimittamista olisi haettava raken-nusluvan voimassaoloaikana. Sääntelyä on selkeytetty lisäämällä lakiin tieto siitä, minkä luvan voimassaoloaikana katselmusta tulee hakea. Asiallisesti vastaava säännös on ny-kyisin rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön asetuksen 10.3 säännöksessä. Säännökseen ei kuitenkaan sisälly mainintaa siitä, minkä lu-van voimassaoloaikana katselmusta on tullut hakea. Käytännössä säännöstä on tulkittu si-ten, että sillä tarkoitetaan rakennuslupaa. Loppukatselmusta tulisi hakea riittävän ajois-sa ennen rakennuksen aiottua käyttöönottoa. Katselmuksen hakijasta säädettäisiin, että se olisi rakennushankkeeseen ryhtyvä. Tämä voisi valtuuttaa esimerkiksi vastaavan työn-johtajan hakemaan loppukatselmusta.

153 a §. Osittainen loppukatselmus. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 153 a §, jossa säädettäisiin osittaisesta loppukatselmukses-ta. Nykyisin osittaisesta loppukatselmuksesta säädetään rakentamisen valvonnasta ja tekni-sestä tarkastuksesta annetun ympäristöminis-teriön asetuksen säännöksessä 10.1. Sääntely ei nykyisellään täytä perustuslain 80 §:n sää-döstasoa ja asetuksenantovaltuutta koskevia vaatimuksia, koska laissa ei ole osittaista loppukatselmusta koskevia säännöksiä eikä asetuksenantovaltuutta. Osa asetuksissa ole-vista säännöksistä ehdotetaan siirrettäviksi uuteen 153 a §:ään.

Laissa ei myöskään ole säännöstä siitä, mi-kä taho toimittaa osittaisen loppukatselmuk-sen, vaikka käytännössä sen toimittaa raken-nusvalvontaviranomainen. Sääntelyä ehdote-taan selkeytettäväksi säätämällä nimenomai-

sesti siitä, että rakennusvalvontaviranomai-nen toimittaa myös osittaisen loppukatsel-muksen.

Pykälän 1 momentin perustella rakennus-valvontaviranomainen voisi edelleen hyväk-syä rakennuksen tai sen osan käyttöön otetta-vaksi toimittamalla sitä koskevan osittaisen loppukatselmuksen, vaikka rakennustyö olisi vielä vähäisin osin kesken. Edellytyksenä kuitenkin olisi lisäksi, että rakennus tai sen osa täyttää 153 §:n 2 momentin 2—6 koh-dassa tarkoitetut edellytykset ja on turvalli-nen, terveellinen ja käyttökelpoinen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että myös osittaisesta loppukatselmuksesta olisi rakennusvalvontaviranomaisen laadittava pöytäkirja. Osittaiseen loppukatselmukseen sovellettaisiin, mitä 150 §:n 2 momentissa säädetään siitä, keiden on oltava läsnä tässä katselmuksessa. Lisäksi osittaisessa loppu-katselmuksessa noudatettaisiin, mitä 150 §:n 3 säädetään eli miten toimitaan silloin, jos katselmus antaa aihetta huomautuksiin. Myös 150 §:n 4 momenttia tulisi osittaisessa lop-pukatselmuksessa noudattaa, jos katselmus toimitettaisiin pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa. Osittainen loppukatsel-mus saataisiin ulottaa tällaisiin tiloihin vain, jos se on välttämätöntä katselmuksen koh-teena olevan asian selvittämiseksi.

Pykälän 3 momentin mukaan osittaisesta loppukatselmuksesta huolimatta varsinaisen loppukatselmuksen toimittamista olisi haet-tava rakennusluvan voimassaoloaikana. Ha-kijasta ehdotetaan säädettävän, että se olisi rakennushankkeeseen ryhtyvä vastaavasti kuin loppukatselmuksessakin. Rakennus-hankkeeseen ryhtyvä voi valtuuttaa esimer-kiksi vastaavan työnjohtajan hakemaan osit-taista loppukatselmusta. Ehdotus vastaa ny-kyistä oikeustilaa.

Ympäristöministeriön asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä rakennuksen tai sen osan käyttöönoton edellytyksistä osittai-sessa loppukatselmuksessa.

153 b §. Suorituskyvyttömyysvakuuden to-teaminen. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 153 b §, jossa säädettäisiin suorituskyvyttö-myysvakuuden toteamisesta. Nykyisin suori-tuskyvyttömyysvakuuden toteamisesta sääde-tään rakentamisen valvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta annetun ympäristöministeriön

HE 147/2013 vp

46

asetuksen säännöksessä 10.6. Sääntely ei ny-kyisellään täytä perustuslain 80 §:n säädösta-soa ja asetuksenantovaltuutta koskevia vaa-timuksia, koska laissa ei ole suorituskyvyt-tömyysvakuuden toteamista koskevia sään-nöksiä eikä asetuksenantovaltuutta.

Asetuksessa olevat säännökset ehdotetaan siirrettäviksi uuteen 153 b §:ään. Sääntely vastaa voimassa olevaa ministeriön asetuksen 10.6 säännöstä muuten, mutta ehdotetussa pykälässä on huomioitu myös ne tilanteet, joissa asuinrakennus tai sen osa hyväksytään käyttöön osittaisessa loppukatselmuksessa.

Kuluttajavirasto ja Kilpailuvirasto on yh-distetty 1.1.2013. Uuden viraston nimi on Kilpailu- ja kuluttajavirasto, mikä on otettu säännösehdotuksessa huomioon.

Ehdotetun uuden 153 b §:n tarkoituksena on, että tästä ilmoitusvelvollisuudesta säädet-täisiin tarkemmin ympäristöministeriön ase-tuksen sijasta lain tasolla perustuslain 80 §:n edellyttämällä tavalla.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin suori-tuskyvyttömyysvakuuden osoittavan todis-tuksen toimittamisesta ja siihen liittyvistä velvoitteista. Pykälän 1 momentin mukaan rakennusvalvontaviranomaiselle olisi toimi-tettava loppukatselmuksen yhteydessä asun-tokauppalain (843/1994) 2 luvun 19 §:ssä tai 4 luvun 3 a §:ssä tarkoitettu todistus suori-tuskyvyttömyysvakuudesta. Asuntokauppa-lain 7 luvun 7 §:ssä säädetään 153 b §:ssä tarkoitetusta suorituskyvyttömyysvakuuden asettamisen osoittavasta todistuksesta. Asun-tokauppalain mukaan todistuksesta on käytä-vä ilmi, mitä rakentamishanketta todistus koskee, minkälainen vakuus on asetettu ja kenen hyväksi se on voimassa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin raken-nusvalvontaviranomaisen tehtävistä silloin, jos todistusta ei sille olisi toimitettu. Raken-nusvalvontaviranomaisen olisi voimassa ole-van sääntelyn tapaan ilmoitettava todistuksen toimittamatta jättämisestä Kilpailu- ja kulut-tajavirastolle. Ilmoitus olisi edelleen tehtävä viipymättä loppukatselmuksen toimittamisen jälkeen. Rakennusvalvontaviranomaisen teh-tävänä ei kuitenkaan olisi tutkia vakuuden asettamisvelvollisuutta tai asetetun vakuuden asianmukaisuutta, vaan vain välittää Kilpai-lu- ja kuluttajavirastolle tieto sellaisista asuinrakennuksista tai asuinhuoneistoista,

joiden loppukatselmuksen yhteydessä todis-tusta ei olisi toimitettu. Todistuksen toimit-tamatta jättäminen ei edelleenkään estäisi loppukatselmuksen toimittamista.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin siitä, että 1 ja 2 momenttia sovellettaisiin myös asuinrakennuksen tai sen osan osittaisessa loppukatselmuksessa. 2 Asuntokauppalaki

7 luku. Erinäiset säännökset

7 §. Todistus suorituskyvyttömyysvakuudes-ta. Pykälästä ehdotetaan muutettavaksi vii-meinen virke, joka sisältää viittauksen Suo-men rakentamismääräyskokoelmaan. Tämä viittaus ehdotetaan muutettavaksi viittauk-seksi maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 153 b §:ään. Maankäyttö- ja rakennuslain 153 b §:n perusteella rakennusvalvontaviran-omaisen olisi todettava asuinrakennuksen käyttöön hyväksymiseksi tarvittavan loppu-katselmuksen (153 §) tai jo osittaisen loppu-katselmuksen (153 a §) yhteydessä, onko sil-le toimitettu todistus asuntokauppalain (843/1994) 2 luvun 19 §:ssä tai 4 luvun 3 a §:ssä tarkoitetusta suorituskyvyttömyysva-kuudesta. Jos todistusta ei olisi toimitettu, ra-kennusvalvontaviranomaisen on ilmoitettava siitä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle viipymät-tä katselmuksen toimittamisen jälkeen. 3 Tarkemmat säännökset ja

määräykset

Maankäyttö- ja rakennusasetuksesta on tar-koitus kumota kymmenen pykälää ja muuttaa kahta pykälää. Kumottavia pykäliä asiallises-ti vastaava sääntely ehdotetaan siirrettäväksi maankäyttö- ja rakennuslakiin.

Ympäristöministeriön asetus rakennuksen suunnittelijoista ja suunnitelmista sekä ympä-ristöministeriön asetus rakentamisen valvon-nasta ja teknisestä tarkastuksesta on tarkoitus kumota, koska asiallisesti vastaava sääntely ehdotetaan siirrettäväksi maankäyttö- ja ra-kennuslakiin ja sen nojalla annettaviin ase-tuksiin.

Lisäksi on tarkoitus antaa neljä ympäristö-ministeriön uutta asetusta nyt ehdotettujen

HE 147/2013 vp

47

uusien valtuussäännösten nojalla. Nämä uu-det asetukset ovat ympäristöministeriön ase-tus suunnittelutehtävän vaativuusluokan määräytymisestä, ympäristöministeriön ase-tus rakennustyönjohtotehtävän vaativuusluo-kan määräytymisestä, ympäristöministeriön asetus pääpiirustuksista, selvityksistä ja eri-tyissuunnitelmista sekä ympäristöministeriön asetus rakennustyön viranomaisvalvonnasta ja teknisestä tarkastuksesta. 4 Voimaantulo ja s i irtymäsään-

nökset

Lait ehdotetaan tulevan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

Lain voimaan tullessa vireillä oleviin asi-oihin ehdotetaan sovellettavan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. 5 Suhde perustus laki in ja säätä-

misjärjestys

Perustuslain 80 §:stä johtuvat vaatimukset

Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvolli-suuksia, rakennuksen suunnittelua ja suunnit-telijoita, rakennustyönjohtoa, rakennuslupa-hakemusta ja rakentamisen viranomaisval-vontaa koskeva sääntely ei nykyisin täytä pe-rustuslain säädöstasoa ja asetuksenantoval-tuutta koskevia vaatimuksia.

Esityksen tarkoituksena on koota eri sää-döstasoilla oleva sääntely maankäyttö- ja ra-kennuslakiin siten, että laissa olisivat perus-tuslaissa edellytetyt perussäännökset yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista sekä täsmälli-set ja tarkkarajaiset asetuksenantovaltuudet. Ehdotettuihin säännöksiin liittyvät perusoi-keudet

Ehdotettuihin säännöksiin liittyvät keskei-set perusoikeudet ovat yhdenvertaisuus (PL 6 §), yksityiselämän suoja (PL 10 §), omaisuu-den suoja (PL 15 §), oikeus työhön ja elin-keinovapaus (PL 18 §), vastuu ympäristöstä (PL 20 §:n 1 momentti) sekä oikeusturva (PL 21 §).

Yhdenvertaisuus

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ih-miset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ehdotetulla sääntelyllä pyritään paranta-maan rakennushankkeeseen ryhtyvien sekä suunnittelijoina ja työnjohtajina toimivien henkilöiden yhdenvertaisuuden toteutumista. Selkeämmällä, täsmällisemmällä ja oikealla säädöstasolla olevalla sääntelyllä pyritään yhdenmukaistamaan eri kuntien rakennus-valvontaviranomaisten soveltamiskäytäntöjä ja varmistamaan, että rakennushankkeeseen ryhtyviä sekä suunnittelijoina ja työnjohtaji-na toimivia henkilöitä kohdellaan samanlai-sissa tilanteissa samalla tavalla. Yksityiselämän suoja

Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen kotirauha on turvattu. Kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset py-syväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat (PeVL 16/2004). Perustuslain 10 §:n 3 mo-mentin mukaan lailla voidaan säätää perusoi-keuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittä-miseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä.

Lakiehdotuksen 150, 151, 153 ja 153 a § ovat merkityksellisiä kotirauhan suojan kan-nalta.

Lakiehdotuksen 150 §:n mukaan rakennus-valvontaviranomainen voi rakentamista kos-kevassa luvassa määrätä toimitettavaksi poh-jakatselmuksen, sijaintikatselmuksen, raken-nekatselmuksen sekä lämpö-, vesi- ja ilman-vaihtolaitteiden katselmuksen, jos se on tar-peen rakennustyön valvomiseksi. Lakiehdo-tuksen 151 §:n mukaan rakennusvalvontavi-ranomainen voi katselmusten lisäksi määrätä tehtäviksi myös eri rakennustyövaiheita kos-kevia tarkastuksia, jos se on tarpeen lupa-määräysten, suunnitelmien tai rakentamista koskevien säännösten tai määräysten noudat-tamisen valvomiseksi. Lakiehdotuksen 153 §:ssä säädetään loppukatselmuksesta ja 153 a §:ssä osittaisesta loppukatselmuksesta.

Katselmus tai tarkastus tehdään usein ra-kennustyömaalla, jossa ei vielä ole pysyväis-luonteiseen asumiseen tarkoitettuja tiloja. Tällöin katselmuksia ja tarkastuksia ei luon-

HE 147/2013 vp

48

nollisesti voida pitää kotirauhan suojan kan-nalta ongelmallisina.

Joissain tapauksissa katselmus tai tarkastus on kuitenkin välttämätöntä tehdä kotirauhan suojan piiriin kuuluvissa tiloissa. Osittaisen loppukatselmuksen jälkeen rakennukseen on voitu jo muuttaa, ja tällöin loppukatselmus voi kohdistua kotirauhan piiriin kuuluviin ti-loihin. Luvanvaraisia korjaus- ja muutostöitä tehdään myös pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitetuissa tiloissa, jolloin katselmus tai tarkastus voi olla välttämätöntä tehdä koti-rauhan suojan piiriin kuuluvissa tiloissa.

Perustuslakivaliokunnan käytännössä on pidetty merkityksellisenä sitä, voidaanko ko-tirauhan suojan piiriin ulottuvia tarkastuksia pitää perustuslain 10 §:n 3 momentin tarkoit-tamassa mielessä välttämättöminä perusoike-uksien turvaamiseksi (PeVL 39/2005).

Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa rakennus-toimintaa sekä osaltaan huolehtia, että raken-tamisessa noudatetaan, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään. Katselmuksilla ja tarkastuksilla pyritään siis valvomaan, että rakentamista koskevia säännöksiä ja määräyksiä sekä lu-pamääräyksiä noudatetaan. Rakentamista koskevilla säännöksillä tarkoitetaan erityises-ti maankäyttö- ja rakennuslain 117 § ja 117 a—g §:ssä tarkoitettuja olennaisia teknisiä vaatimuksia, joiden tarkoituksena on ennen kaikkea varmistaa, että rakennus on kaikin puolin turvallinen ja terveellinen. Lisäksi olennaisten teknisten vaatimusten tarkoituk-sena on muun muassa varmistaa, että raken-nus on kaikin puolin kestävä ja soveltuu ym-päristöönsä.

Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että lakiehdotuksen 150, 151, 153 ja 153 a §:n säännökset ovat välttämättömiä ihmisten hengen, terveyden ja omaisuuden sekä ympä-ristön suojaamiseksi. Rakentamisen valvon-nan kannalta on välttämätöntä, että viran-omaisella on joissain tapauksissa oikeus teh-dä katselmuksia ja tarkastuksia myös koti-rauhan suojan piiriin kuuluvissa tiloissa. On myös yleisen edun kannalta tärkeää, että ra-kennukset ovat turvallisia, terveellisiä ja kes-täviä ja soveltuvat ympäristöönsä.

Sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta on merkityksellistä, että katselmukset ja tarkas-

tukset voivat kohdistua vain luvanvaraisen rakennustyön kohteena oleviin tiloihin ja että tarkastuksen toimittamisajankohta on rajattu rakennustyövaiheeseen sekä loppukatsel-mukseen. Kotirauhan piiriin ulottuvia toi-menpiteitä voidaan myös pitää varsin vähäi-sinä, koska mahdollisuus käyttää tiloja ta-vanomaisella tavalla asumistarkoitukseen on luvanvaraisen rakennustyön aikana yleensä alentunut. Rakennushankkeeseen ryhtyvä saa myös aina etukäteen tiedon tarkastuksista ja katselmuksista.

Ehdotettu sääntely täyttää myös perusoike-utta rajoittavalta lailta vaaditut täsmällisyy-den ja tarkkarajaisuuden vaatimukset. Sään-nöksissä todettaisiin nimenomaisesti, että katselmus tai tarkastus voidaan toimittaa ko-tirauhan suojan piiriin kuuluvissa tiloissa vain silloin, kun se on välttämätöntä katsel-muksen tai tarkastuksen kohteena olevan asi-an selvittämiseksi.

Lisäksi on huomioitava, että ehdotettu sääntely vastaa voimassa olevaa oikeustilaa. Vastuu ympäristöstä

Perustuslain 20 §:n 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Tämän ympäristöperusoikeuden tar-koitus on muun muassa osaltaan turvata ra-kennetun ympäristön ja kulttuuriperinnön ar-vojen säilyminen nyt ja tulevaisuudessa. Kohteena ovat myös tulevat sukupolvet (HE 309/1993 s. 66). Vastuu kohdistuu myös ih-misen toiminnasta syntyneeseen kulttuu-riympäristöön kuten rakennuksiin, rakennel-miin ja maisemaan. Säännöksen mukainen vastuu ympäristöstä (ympäristöperusoikeus) toteutuu aineellisen lainsäädännön kautta.

Esityksen sääntelyratkaisuilla pyritään osaltaan toteuttamaan ympäristöperusoikeut-ta. Selkeämmällä, täsmällisemmällä ja oike-alla säädöstasolla olevalla sääntelyllä pyri-tään parantamaan rakentamisen laatua. Ehdo-tetuilla säännöksillä on tältä osin merkitystä perustuslain 20 §:n 1 momentissa säädetyn ympäristöperusoikeuden toteutumisessa maankäyttö- ja rakennuslain soveltamisalaan kuuluvassa rakentamisessa.

HE 147/2013 vp

49

Omaisuudensuoja

Perustuslain 15 §:n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Pykälän 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunas-tuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla. Omaisuudensuoja sisältää muun muassa omistajalle lähtökoh-taisesti kuuluvan vapauden käyttää omaisuut-taan. Omistajan oikeuksia voidaan kuitenkin rajoittaa lailla, joka täyttää perusoikeutta ra-joittavalta lailta vaaditut edellytykset (PeVL 49/2002).

Ehdotetut säännökset liittyvät perustuslain 15 §:ssä turvattuun omaisuudensuojaan. Ra-kentamista ja sen valvontaa koskevien sään-nösten voidaan katsoa rajoittavan omistajan vapautta käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla. Kysymys on vähäisistä omaisuuden käyttörajoituksista, jotka eivät tosiasiallisilta vaikutuksiltaan miltään osin rinnastu pakko-lunastukseen. Säännöksiä on kuitenkin tar-peen arvioida perusoikeuksien yleisten rajoi-tusedellytysten kannalta.

Lakiehdotukseen sisältyy pykäliä, joilla voidaan katsoa olevan merkitystä omaisuu-densuojan toteutumisen kannalta. Rakennus-hankkeeseen ryhtyvän on ehdotetun 119 §:n mukaan huolehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti. Rakennusval-vontaviranomaisen tehtävänä on ehdotetun 124 §:n mukaan yleisen edun kannalta valvoa rakennustoimintaa sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä maan-käyttö- ja rakennuslaissa tai sen nojalla sää-detään tai määrätään. Ehdotettuun 149 a §:ään sisältyy säännös, jonka mukaan raken-nusvalvontaviranomainen voi tietyin edelly-tyksin antaa hakemuksesta luvan naapurin alueen käyttämiseen rakennushankkeessa.

Rakentamista koskevilla säännöksillä tar-koitetaan erityisesti maankäyttö- ja rakennus-lain 117 § ja 117 a—g §:ssä tarkoitettuja olennaisia teknisiä vaatimuksia, joiden tar-koituksena on ennen kaikkea varmistaa, että rakennus on kaikin puolin turvallinen ja ter-veellinen. Lisäksi olennaisten teknisten vaa-timusten tarkoituksena on muun muassa varmistaa, että rakennus on kaikin puolin kestävä ja soveltuu ympäristöönsä.

Ehdotettu sääntely on välttämätöntä ihmis-ten hengen, terveyden ja omaisuuden sekä ympäristön suojaamiseksi. Yleisen edun kannalta on tärkeää, että rakennukset ovat turvallisia, terveellisiä ja kestäviä ja soveltu-vat ympäristöönsä. On myös huomioitava, et-tä rakentamista koskevien säännösten nou-dattaminen hyödyttää suuresti myös raken-nushankkeeseen ryhtyvää. Ehdotetut sään-nökset rajoittavat omaisuudensuojaa vain vä-häisesti, eivätkä miltään osin koske perusoi-keuksien ydintä. Ehdotetut säännökset ovat myös tarkkarajaisia ja täsmällisiä. Työ- ja elinkeinovapaus

Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, amma-tilla tai elinkeinolla. Perustuslakivaliokunta on pitänyt elinkeinovapautta perustuslain mukaisena pääsääntönä, mutta katsonut elin-keinotoiminnan luvanvaraisuuden olevan mahdollista poikkeuksellisesti. Luvanvarai-suudesta on kuitenkin säädettävä lailla, jonka on täytettävä perusoikeutta rajoittavalta lailta vaadittavat yleiset edellytykset (PeVL 19/2002).

Lakiehdotuksen 120 d ja 122 b §:ssä sääde-tään suunnittelutehtävien ja työnjohtotehtävi-en vaativuusluokista. Vaativuusluokkiin liit-tyvistä suunnittelijoiden ja työnjohtajien kel-poisuusvaatimuksista säädetään lakiehdotuk-sen 120 e ja 122 c §:ssä. Suunnittelutehtävien ja työnjohtotehtävien vaativuusluokilla ja niihin liittyvillä kelpoisuusvaatimuksilla on merkitystä työ- ja elinkeinovapauden kannal-ta, vaikka kysymys ei olekaan elinkeinotoi-minnan luvanvaraisuudesta. Ehdotettua sään-telyä on tarpeen arvioida perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta.

Ehdotetut säännökset ovat välttämättömiä suunnittelun ja rakentamisen laadun turvaa-miseksi. Suunnittelijoita ja työnjohtajia kos-kevien kelpoisuusvaatimuksien tavoitteena on varmistaa, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännös-ten ja määräysten sekä lupamääräysten mu-kaisesti. Rakentamista koskevilla säännöksil-lä tarkoitetaan erityisesti maankäyttö- ja ra-kennuslain 117 § ja 117 a—g §:ssä tarkoitet-tuja olennaisia teknisiä vaatimuksia, joiden

HE 147/2013 vp

50

tarkoituksena on ennen kaikkea varmistaa, että rakennus on kaikin puolin turvallinen ja terveellinen. Lisäksi olennaisten teknisten vaatimusten tarkoituksena on muun muassa varmistaa, että rakennus on kaikin puolin kestävä ja soveltuu ympäristöönsä.

Ehdotettu sääntely sisältää ne keskeiset pe-rusteet, joiden perustella rakennusvalvontavi-ranomainen suorittaa suunnittelijan ja työn-johtajan kelpoisuuden arvioinnin yksittäises-sä rakennushankkeessa. Ehdotettu sääntely on myös täsmällistä ja tarkkarajaista, ja vas-taa myös suurimmaksi osaksi voimassa ole-vaa oikeustilaa. Oikeusturva

Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyk-si asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivy-tystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomiois-tuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oi-keus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltä-väksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukai-sen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon ta-keet turvataan lailla.

Selkeämmällä, täsmällisemmällä ja oikeal-la tasolla olevalla sääntelyllä pyritään paran-tamaan rakennushankkeeseen ryhtyvän, suunnittelijoiden ja työnjohtajien oikeustur-vaa.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän oikeustur-vanäkökulmasta ehdotettuun sääntelyyn si-sältyy aikaisempaa tarkempaa sääntelyä siitä, milloin, miten ja millä perusteilla rakennus-valvontaviranomainen voi määrätä toimitet-tavaksi katselmuksia tai tarkastuksia taikka edellyttää selvityksiä tai erityismenettelyitä. Tähän liittyviä säännöksiä sisältyy lakiehdo-tuksen 121, 131, 121 a, 150, 150 a, 150 b, 150 c, 153 ja 153 a §:ään.

Ehdotetulla sääntelyllä pyritään paranta-maan myös suunnittelijoiden ja työnjohtajien oikeusturvaa säätämällä heitä koskevista il-moittamis- ja hyväksymismenettelyistä aikai-sempaa selvemmin ja täsmällisemmin lain tasolla. Tähän liittyviä säännöksiä ovat la-kiehdotuksen 120 f—g ja 122 d—120 f §.

Lisäksi rakennushankkeeseen ryhtyvän, suunnittelijoiden sekä työnjohtajien tehtävien perusteista ehdotetaan säädettäviksi kokoa-vasti lain tasolla.

Edellä esitetyn perusteella ehdotus laeiksi

maankäyttö- ja rakennuslain ja asuntokaup-palain 7 luvun 7 §:n muuttamiseksi voitaneen käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyk-sessä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytämistä esityksestä pidetään kuitenkin pe-rusteltuna.

Edellä esitetyn perusteella annetaan edus-

kunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdo-tukset:

HE 147/2013 vp

51

Lakiehdotukset

1.

Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 123 § ja 134 §:n 3 momentti, muutetaan 119—122, 131, 149—151 ja 153 §, sellaisina kuin niistä ovat 149 § osaksi laissa 476/2004 ja 153 § osaksi laissa 99/2009, sekä lisätään lakiin uusi 120 a—120 g, 121 a, 122 a—122 f, 134 a, 149 a—149 d, 150 a—150 f,

151 a, 153 a ja 153 b § seuraavasti:

119 §

Rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimis-velvollisuus

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huo-lehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännös-ten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mu-kaisesti. Rakennushankkeeseen ryhtyvällä on oltava hankkeen vaativuus huomioon ottaen riittävät edellytykset sen toteuttamiseen.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huo-lehdittava myös siitä, että rakennushankkees-sa on kelpoisuusvaatimukset täyttävät suun-nittelijat ja työnjohtajat ja että muillakin ra-kennushankkeessa toimivilla on heidän teh-täviensä vaativuus huomioon otettuna riittävä asiantuntemus ja ammattitaito.

120 §

Rakentamista koskeva suunnitelma

Rakentamista koskevia suunnitelmia ovat rakennussuunnitelma sekä erityissuunnitel-mat.

Rakennussuunnitelma sisältää rakennuksen pääpiirustukset, joihin kuuluvat asemapiirros sekä pohja-, leikkaus- ja julkisivupiirustuk-set. Erityissuunnitelmat sisältävät tarpeelliset muut piirustukset, laskelmat ja selvitykset.

Rakentamista koskevat suunnitelmat on laadittava siten, että ne täyttävät rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hy-vän rakennustavan vaatimukset.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä rakentamista koskevien suunnitelmien sisällöstä ja esitys-tavasta.

120 a §

Pääsuunnittelija

Rakentamisen suunnittelussa on oltava suunnittelun kokonaisuudesta ja laadusta vas-taava pääsuunnittelija. Pääsuunnittelijan on rakennushankkeen ajan huolehdittava, että rakennussuunnitelma ja erityissuunnitelmat muodostavat kokonaisuuden siten, että ra-kentamista koskevien säännösten ja määräys-ten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset täyttyvät.

Pääsuunnittelijan on huolehdittava myös siitä, että rakennushankkeeseen ryhtyvä saa tiedon huolehtimisvelvollisuutensa kannalta merkityksellisistä suunnittelua koskevista seikoista.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä pääsuunnittelijan teh-tävistä.

HE 147/2013 vp

52

120 b §

Rakennussuunnittelija

Rakentamisen suunnittelussa on oltava ra-kennussuunnitelmasta vastaava rakennus-suunnittelija. Rakennussuunnittelijan on huo-lehdittava, että hänellä on käytössään suun-nittelussa tarvittavat lähtötiedot, ja että ra-kennussuunnitelma täyttää rakentamista kos-kevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. Lisäksi hänen on tehtävä rakennussuunnitelmaan rakennus-työnaikaiset muutokset sekä laadittava 117 i §:n mukainen rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje rakennussuunnitelman sisällön osalta.

120 c §

Erityissuunnittelija

Tarvittavan erityissuunnitelman laatii eri-tyissuunnittelija. Erityissuunnittelijan on huolehdittava, että hänellä on käytössään suunnittelussa tarvittavat lähtötiedot, ja eri-tyissuunnitelma täyttää rakentamista koske-vien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. Lisäksi hänen on tehtävä erityissuunnitelmaan rakennustyön-aikaiset muutokset sekä laadittava 117 i §:n mukainen rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje oman erityisalansa osalta.

Jos erityissuunnitelman on laatinut useampi kuin yksi erityissuunnittelija, rakennushank-keeseen ryhtyvän on nimettävä heistä yksi tämän erityisalan kokonaisuudesta vastaa-vaksi erityissuunnittelijaksi. Vastaavan eri-tyissuunnittelijan on huolehdittava, että eril-listehtävinä laaditut suunnitelman osat muo-dostavat keskenään toimivan kokonaisuuden.

120 d §

Suunnittelutehtävien vaativuusluokat

Suunnittelutehtävät kuuluvat vaativuus-luokkiin, joita ovat vaativa suunnittelutehtä-vä, tavanomainen suunnittelutehtävä ja vä-häinen suunnittelutehtävä.

Vaativuusluokka määräytyy suunnitteluteh-tävän arkkitehtonisten, toiminnallisten ja teknisten vaatimusten, rakennuksen ja tilojen käyttötarkoituksen, rakennuksen terveellisyy-teen ja energiatehokkuuteen liittyvien sekä rakennusfysikaalisten ominaisuuksien, ra-kennuksen koon, rakennussuojelun sekä kuormitusten ja palokuormien, suunnittelu-, laskenta- ja mitoitusmenetelmien, kantavien rakenteiden vaativuuden ja ympäristöstä ja rakennuspaikasta aiheutuvien vaatimusten perusteella.

Sen lisäksi, mitä edellä 1 momentissa sää-detään, suunnittelutehtävän vaativuusluokka voi olla erittäin vaativa, jos jokin 2 momen-tissa tarkoitetuista tekijöistä osoittaa suunnit-telutehtävän poikkeuksellisen vaativaksi.

Samassa rakennushankkeessa voi olla eri vaativuusluokkiin kuuluvia suunnittelutehtä-viä.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä suunnittelutehtä-vän vaativuusluokan määräytymisestä.

120 e §

Suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimukset

Suunnittelijoiden on oltava luonnollisia henkilöitä.

Rakennussuunnittelijan ja erityissuunnitte-lijan kelpoisuusvaatimuksena on:

1) vaativassa suunnittelutehtävässä kysei-seen suunnittelutehtävään soveltuva, raken-tamisen tai tekniikan alalla suoritettu korkea-koulututkinto, aiempi ammatillisen korkea-asteen tutkinto tai sitä vastaava tutkinto sekä vähintään neljän vuoden kokemus tavan-omaisista suunnittelutehtävistä ja vähintään kahden vuoden kokemus avustamisesta vaa-tivissa suunnittelutehtävissä;

2) tavanomaisessa suunnittelutehtävässä kyseiseen suunnittelutehtävään soveltuva, ra-kentamisen tai tekniikan alalla suoritettu tut-kinto, joka on vähintään aiemman teknikon tai sitä vastaavan tutkinnon tasoinen, sekä vähintään kolmen vuoden kokemus avusta-misesta vähintään tavanomaisissa suunnitte-lutehtävissä;

3) vähäisessä suunnittelutehtävässä raken-nuskohteen ja suunnittelutehtävän laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävä osaaminen.

HE 147/2013 vp

53

Rakennussuunnittelijan ja erityissuunnitte-lijan kelpoisuusvaatimuksena erittäin vaati-vassa suunnittelutehtävässä on kyseiseen suunnittelutehtävään soveltuva, rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettu ylempi korkea-koulututkinto sekä vähintään kuuden vuoden kokemus vaativista suunnittelutehtävistä ja vähintään kolmen vuoden kokemus avusta-misesta erittäin vaativissa suunnittelutehtä-vissä.

Pääsuunnittelijan on täytettävä rakennus- tai erityissuunnittelijan kelpoisuusvaatimuk-set vähintään samalta tasolta kuin kyseisen rakennushankkeen vaativimmassa suunnitte-lutehtävässä. Hänellä on lisäksi oltava asian-tuntemus ja ammattitaito johtaa suunnitelmi-en yhteensovittamista.

Pääosa 2 ja 3 momentissa edellytetystä ko-kemuksesta on oltava kyseisen suunnittelu-alan suunnittelutehtävistä. Korjaus- tai muu-tostyön suunnittelijalla tulee olla kokemusta korjausten tai muutostöiden suunnittelutehtä-vistä.

120 f §

Suunnittelijan kelpoisuuden arviointi

Rakennusvalvontaviranomaisen on arvioi-tava sille ilmoitetun suunnittelijan 120 d ja 120 e §:n mukainen kelpoisuus kyseiseen tehtävään.

Rakennusvalvontaviranomaisen on tehtävä pyydettäessä päätös suunnittelijan kelpoisuu-desta toimia kyseisessä suunnittelutehtäväs-sä.

120 g §

Suunnittelijoiden ilmoittaminen

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on ilmoi-tettava viimeistään rakennuslupahakemuksen yhteydessä kirjallisesti rakennusvalvontavi-ranomaiselle, kenet hän on valinnut pääsuun-nittelijaksi ja rakennussuunnittelijaksi. Il-moitukseen on sisällytettävä suunnittelijan suostumus tehtävään sekä kelpoisuuden arvi-oimiseksi tarvittavat tiedot suunnittelijan koulutuksesta ja kokemuksesta.

Erityissuunnittelijaa koskeva ilmoitus on tehtävä ennen erityissuunnitelman toimitta-

mista rakennusvalvontaviranomaiselle. Il-moittamiseen sovelletaan lisäksi, mitä 1 mo-mentissa säädetään ilmoituksen sisällöstä.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on ilmoi-tettava kirjallisesti rakennusvalvontaviran-omaiselle myös suunnittelijan vaihtumisesta kesken rakennushankkeen. Ilmoittamiseen sovelletaan lisäksi, mitä 1 momentissa sääde-tään ilmoituksen sisällöstä. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 ja 2 momentis-sa tarkoitetun ilmoituksen sisällöstä.

121 §

Aloituskokous

Rakennusvalvontaviranomainen voi tarvit-taessa määrätä rakennusluvassa rakennustyön aloituskokouksen pitämisestä. Aloituskoko-uksen tarvetta harkittaessa otetaan huomioon rakennushankkeen vaativuus ja sen toteutta-jien asiantuntemus ja ammattitaito sekä muut rakentamisen hyvään lopputulokseen vaikut-tavat tekijät. Aloituskokous voidaan järjestää myös maisematyölupaa edellyttävissä hank-keissa.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huo-lehdittava, että aloituskokous pidetään ennen rakennustyön aloittamista. Aloituskokouk-sessa on oltava läsnä ainakin rakennusval-vontaviranomaisen edustaja, rakennushank-keeseen ryhtyvä tai tämän edustaja, raken-nuksen pääsuunnittelija sekä vastaava työn-johtaja.

Aloituskokouksessa todetaan ja merkitään pöytäkirjaan rakennushankkeeseen ryhtyvää koskevat velvoitteet, suunnittelun ja raken-nustyön keskeiset toimijat ja heidän tarkas-tustehtävänsä, viranomaiskatselmukset ja -tarkastukset sekä muut selvitykset ja toi-menpiteet rakentamisen laadusta huolehtimi-seksi. Aloituskokouksessa sovittuja menette-lyitä on noudatettava rakennustyössä.

121 a §

Laadunvarmistusselvitys

Rakennusvalvontaviranomainen voi raken-nusluvassa tai aloituskokouksen perusteella edellyttää rakennushankkeeseen ryhtyvältä

HE 147/2013 vp

54

erillistä laadunvarmistusselvitystä toimenpi-teistä rakentamisen laadun varmistamiseksi. Laadunvarmistusselvitystä voidaan edellyt-tää, jos rakennushanke tai osa siitä on erittäin vaativa tai jos aloituskokouksessa sovittujen menettelyjen perusteella ei voida perustellus-ti olettaa, että rakentamisessa saavutetaan ra-kentamista koskevien säännösten ja määräys-ten mukainen lopputulos.

Laadunvarmistusselvitykseen on merkittä-vä olennaiset tiedot niistä toimista, joilla varmistetaan, että rakentamisessa saavutetaan rakentamista koskevien säännösten ja määrä-ysten mukainen lopputulos. Laadunvarmis-tusselvityksessä osoitettuja menettelyjä on noudatettava rakennustyössä. Rakennus-hankkeeseen ryhtyvän on liitettävä laadun-varmistusselvitys 150 f §:n mukaiseen ra-kennustyön tarkastusasiakirjaan.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä laadunvarmistus-selvityksen sisällöstä.

122 §

Vastaava työnjohtaja

Rakennuslupaa edellyttävässä rakennus-työssä on oltava rakennustyötä johtava vas-taava työnjohtaja. Toimenpidelupaa edellyt-tävässä rakennustyössä on oltava vastaava työnjohtaja vain silloin, kun se on rakennet-tavan kohteen käytön aikaiseen turvallisuu-teen tai terveellisyyteen liittyvien syiden taikka maiseman ja ympäristönäkökohtien vuoksi välttämätöntä.

Vastaavan työnjohtajan on vastattava ra-kennustyön kokonaisuudesta ja laadusta sekä huolehdittava, että rakennustyö tehdään myönnetyn luvan, rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän raken-nustavan mukaisesti.

Vastaavan työnjohtajan on huolehdittava, että rakennustyön aloittamisesta ilmoitetaan rakennusvalvontaviranomaiselle ja että ra-kennustyön tarkastusasiakirja pidetään ra-kennustyömaalla ajan tasalla.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vastaavan työnjohtajan työnjohtotehtävistä ja ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä.

122 a §

Erityisalojen työnjohtajat

Rakennuslupaa edellyttävässä rakennus-työssä on vastaavan työnjohtajan lisäksi olta-va kiinteistön vesi- ja viemärilaitteiston ra-kentamisesta sekä ilmanvaihtolaitteiston ra-kentamisesta vastaavat työnjohtajat, jos se on laitteistojen rakentamisen vaativuuden vuok-si tarpeellista.

Jos rakennuslupaa edellyttävä rakennustyö tai osa siitä on vaativa, rakennusvalvontavi-ranomainen voi rakennusluvassa, aloitusko-kouksessa tai erityisestä syystä rakennustyön aikana määrätä, että rakennustyössä on oltava myös muiden erityisalojen työnjohtajia.

Erityisalan työnjohtajan on huolehdittava, että kyseisen erityisalan rakennustyö tehdään myönnetyn luvan, rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän raken-nustavan mukaisesti.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä erityisalojen työnjohta-jien työnjohtotehtävistä.

122 b §

Rakennustyön johtotehtävien vaativuusluokat

Rakennustyön johtotehtävät jaetaan vaati-vuusluokkiin rakennuksen ja tilojen käyttö-tarkoituksen, rakennussuojelun, rakennuksen koon, rakennusfysikaalisten ja terveydellisten ominaisuuksien, kuormitusten ja palokuor-mien, suunnittelumenetelmien, kantavien ra-kenteiden vaativuuden, ympäristöstä ja ra-kennuspaikasta aiheutuvien vaatimusten sekä rakentamisolosuhteiden ja työnsuorituksessa käytettävien menetelmien perusteella.

Vaativuusluokat ovat vaativa työnjohtoteh-tävä, tavanomainen työnjohtotehtävä sekä vähäinen työnjohtotehtävä.

Sen lisäksi, mitä edellä 1 ja 2 momentissa säädetään, työnjohtotehtävän vaativuusluok-ka voi olla erittäin vaativa, jos jokin 1 mo-mentissa tarkoitetuista tekijöistä osoittaa työnjohtotehtävän olevan poikkeuksellisen vaativa.

Samassa rakennushankkeessa voi olla eri vaativuusluokkiin kuuluvia työnjohtotehtä-viä.

HE 147/2013 vp

55

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä työnjohtotehtä-vän vaativuusluokan määräytymisestä.

122 c §

Työnjohtajan kelpoisuusvaatimukset

Vastaavan työnjohtajan ja eritysalan työn-johtajan kelpoisuusvaatimuksena on:

1) vaativassa työnjohtotehtävässä kysei-seen tehtävään soveltuva, rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettu korkeakoulututkin-to, aiempi ammatillisen korkea-asteen tutkin-to tai sitä vastaava tutkinto taikka aiempi teknikon tai sitä vastaava tutkinto; lisäksi hä-nellä tulee rakennuskohteen laatu ja tehtävän vaativuus huomioon ottaen olla riittävä ko-kemus ja perehtyneisyys kyseisen alan työn-johtotehtävissä;

2) tavanomaisessa työnjohtotehtävässä ky-seiseen tehtävään soveltuva, rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettu ammattikorkeakou-lututkinto tai aiempi ammatillisen korkea-asteen tutkinto tai sitä vastaava tutkinto taik-ka aiempi teknikon tai sitä vastaava tutkinto taikka muuten osoitetut vastaavat tiedot; li-säksi hänellä tulee rakennuskohteen laatu ja tehtävän vaativuus huomioon ottaen olla riit-tävä kokemus rakennusalalla;

3) vähäisessä työnjohtotehtävässä voi toi-mia henkilö, jolla ei ole edellä tarkoitettua tutkintoa, mutta jolla muutoin voidaan katsoa olevan tehtävään tarvittavat edellytykset.

Erittäin vaativassa työnjohtotehtävässä työnjohtajan kelpoisuusvaatimuksena on ky-seiseen tehtävään soveltuva, rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettu korkeakoulututkin-to tai aiempi ammatillisen korkea-asteen tut-kinto tai sitä vastaava tutkinto sekä lisäksi riittävä kokemus ja hyvä perehtyneisyys ky-seisen alan vaativista työnjohtotehtävistä.

122 d §

Työnjohtajan hyväksymistä koskeva hakemus

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on haetta-va rakennusvalvontaviranomaiselta vastaa-van työnjohtajan hyväksymistä ennen raken-

nustyön aloittamista. Erityisalan työnjohtajan hyväksymistä rakennushankkeeseen ryhtyvän on haettava ennen kyseisen erityisalan ra-kennustöiden aloittamista.

Hakemuksessa on selvitettävä työnjohtajan kelpoisuus kyseiseen työnjohtotehtävään. Vastaavaa työnjohtajaa koskevaan hakemuk-seen on liitettävä kirjallinen ilmoitus, jossa työnjohtaja sitoutuu vastuuvelvollisena joh-tamaan rakennustyötä.

122 e §

Työnjohtajan hyväksyminen

Rakennusvalvontaviranomainen hyväksyy vastaavan työnjohtajan tai erityisalan työn-johtajan, jos tämä täyttää 122 c §:ssä säädetyt kelpoisuusvaatimukset.

Rakennusvalvontaviranomaisen on peruu-tettava hyväksyminen, jos siihen tehtävien laiminlyömisen johdosta tai muusta vastaa-vasta syystä on aihetta.

Jos rakennusvalvontaviranomainen on hy-väksynyt henkilön enintään viittä vuotta ai-kaisemmin vastaavaksi työnjohtajaksi tai eri-tyisalan työnjohtajaksi vastaavanlaiseen ra-kentamishankkeeseen kunnassa, uutta hyväk-syntää ei tarvitse hakea. Tällöin riittää, että rakennusvalvontaviranomaiselle ilmoitetaan vastaavana työnjohtajana tai erityisalan työn-johtajana toimimisesta sekä toimitetaan 122 d §:n 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus.

122 f §

Työnjohtajan tehtävän alkaminen ja päätty-minen

Vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työn-johtajan tehtävät ja vastuu alkavat välittö-mästi sen jälkeen, kun hänet on hyväksytty tai ilmoitus työnjohtajana toimimisesta on jä-tetty, ja päättyvät loppukatselmukseen. Työn-johtaja voi vapautua tehtävästä ennen loppu-katselmusta vain pyytämällä kirjallisesti ra-kennusvalvontaviranomaiselta vapautusta tai siten, että rakennusvalvontaviranomainen hyväksyy toisen henkilön työnjohtajan tilalle.

HE 147/2013 vp

56

131 §

Rakennuslupahakemus

Rakennuslupaa haetaan kirjallisesti raken-nusvalvontaviranomaiselta. Rakennuslupa-hakemukseen on liitettävä:

1) selvitys siitä, että hakija hallitsee raken-nuspaikkaa;

2) rakennussuunnitelmaan sisältyvät pää-piirustukset, jotka rakennussuunnittelija var-mentaa nimikirjoituksellaan.

Rakennusvalvontaviranomainen voi hank-keen laatu ja laajuus huomioon ottaen tarvit-taessa edellyttää, että rakennuslupahakemuk-seen liitetään myös:

1) ote alueen peruskartasta tai asemakaava-alueelle rakennettaessa ote asemakaavasta sekä kiinteistörekisterin ote ja tarvittaessa tonttikartta, jos ne eivät jo ole rakennusval-vontaviranomaisen käytettävissä;

2) selvitys rakennuspaikan perustamis- ja pohjaolosuhteista sekä näiden edellyttämästä perustamistavasta ja tarvittavista muista toi-menpiteistä;

3) energiaselvitys; 4) selvitys rakennuspaikan terveellisyydes-

tä ja korkeussuhteista; 5) pätevän henkilön laatima selvitys raken-

nuksen kunnosta; 6) muu rakennuslupahakemuksen ratkai-

semiseksi tarvittava olennainen selvitys. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan

antaa tarkempia säännöksiä pääpiirustusten ja selvitysten sisällöstä ja esitystavasta.

134 a §

Erityissuunnitelmien toimittaminen

Rakennusvalvontaviranomainen voi määrä-tä rakennusluvassa, aloituskokouksessa tai erityisestä syystä rakennustyön aikana laadit-tavaksi ja toimitettavaksi rakennushankkeen laadun tai laajuuden vuoksi tarpeellisia eri-tyissuunnitelmia.

Jos rakennusvalvontaviranomainen on määrännyt toimitettavaksi erityissuunnitel-man, rakennushankkeeseen ryhtyvän on huo-lehdittava siitä, että suunnitelma toimitetaan rakennusvalvontaviranomaiselle ennen kuin

ryhdytään työvaiheeseen, jota suunnitelma koskee.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä erityissuunnitel-mien sisällöstä ja esitystavasta.

149 §

Rakennustyö ja sen valvonta

Rakennustyö on tehtävä siten, että se täyt-tää rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaati-mukset.

Rakennustyön viranomaisvalvonta alkaa luvanvaraisen rakennustyön aloittamisesta ja päättyy loppukatselmukseen. Valvonta koh-distuu viranomaisen päättämissä työvaiheissa ja laajuudessa rakentamisen hyvän lopputu-loksen kannalta merkittäviin seikkoihin.

149 a §

Naapurin alueen käyttäminen

Rakennusvalvontaviranomainen voi hake-muksesta antaa naapuria kuultuaan luvan naapurin alueen käyttämiseen hakijalle vält-tämättömän rakennustyön tai muun toimenpi-teen tekemiseksi, jollei tästä aiheudu naapu-rille sanottavaa haittaa tai häiriötä. Hakijan on toimenpiteen jälkeen kunnostettava naa-purin alue ja saatettava se käyttöä edeltänee-seen tilaan.

149 b §

Rakennuksen paikan merkitseminen

Rakennusvalvontaviranomaisen on tarvit-taessa määrättävä rakennusluvassa, että en-nen rakentamisen aloittamista kunnan asian-omaisen viranomaisen on huolehdittava ra-kennuksen paikan ja korkeusaseman merkit-semisestä hyväksyttyjen piirustusten mukai-sesti.

HE 147/2013 vp

57

149 c §

Rakennustyön aloittaminen

Lupaa tai ilmoitusta edellyttävästä raken-nustyöstä on ennen sen aloittamista tehtävä aloittamisilmoitus rakennusvalvontaviran-omaiselle. Aloittamisilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos ennen rakennustyön aloit-tamista on pidetty aloituskokous.

Rakennustyö katsotaan aloitetuksi, kun ryhdytään rakennuksen perustuksen valutöi-hin tai perustukseen kuuluvien rakennusosien asentamiseen. Rakennuksen korjaus- ja muu-tostyössä rakennustyö katsotaan aloitetuksi, kun ryhdytään rakenteiden tai rakennusosien purkamiseen tai rakentamiseen.

Rakennustyötä ei saa aloittaa ennen kuin vastaava työnjohtaja ja tarvittaessa erityis-alan työnjohtaja on hyväksytty. Rakennustyö on keskeytettävä kunnes hankkeelle on hy-väksytty uusi työnjohtaja, jos työnjohtajan hyväksyminen peruutetaan tai tämä eroaa tehtävästä.

149 d §

Ennen rakennustyön aloittamista sallitut toimet

Kaivaminen, louhiminen, puiden kaatami-nen tai muu näihin verrattava rakentamista valmisteleva toimenpide voidaan tehdä ennen rakennustyön aloittamista noudattaen, mitä maisematyöluvasta säädetään. Myös tällai-sesta rakentamista valmistelevasta toimenpi-teestä on ennen sen aloittamista ilmoitettava rakennusvalvontaviranomaiselle.

Rakennuksen perustuksen paalutustyö voi-daan tehdä ennen rakennustyön aloittamista rakennusvalvontaviranomaiselle toimitetun paalutussuunnitelman mukaisesti. Paalutus-työstä on ennen sen aloittamista ilmoitettava rakennusvalvontaviranomaiselle. Ennen ra-kennustyön aloittamista tehtävässä paalutus-työssä on oltava rakennusvalvontaviranomai-sen hyväksymä vastaava työnjohtaja tai eri-tyisalan työnjohtaja.

150 §

Viranomaiskatselmukset

Rakennusvalvontaviranomainen voi raken-tamista koskevassa luvassa määrätä pohja-katselmuksen, sijaintikatselmuksen, rakenne-katselmuksen sekä lämpö-, vesi- ja ilman-vaihtolaitteiden katselmuksen toimittamises-ta, jos se on tarpeen rakennustyön valvomi-seksi.

Katselmuksen toimittava viranhaltija sel-vittää, ovatko tiettyyn rakennustyövaiheeseen kuuluvat toimenpiteet, tarkastukset ja selvi-tykset sekä havaittujen epäkohtien tai puut-teiden johdosta edellytetyt toimenpiteet teh-dyt. Rakennushankkeeseen ryhtyvän tai tä-män edustajan sekä vastaavan työnjohtajan on oltava läsnä katselmuksessa. Suunnitteli-joiden ja erityisalan työnjohtajien on oltava läsnä katselmuksessa, jos heidän asiantunte-mustaan tarvitaan jonkin katselmukseen liit-tyvän asian selvittämisessä.

Jos katselmus antaa aihetta huomautuk-seen, katselmuksen toimittaneen viranhaltijan on kirjallisesti määrättävä tarvittavista toi-menpiteistä ja määräajasta epäkohdan tai vir-heen poistamiseksi tai korjaamiseksi. Asian-osaisen oikeudesta vaatia määräykseen oi-kaisua rakennusvalvontaviranomaiselta sää-detään 187 §:ssä.

Katselmus voidaan toimittaa pysyväisluon-teiseen asumiseen käytetyissä tiloissa vain, jos se on välttämätöntä katselmuksen koh-teena olevan asian selvittämiseksi.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä katselmusten toimittamisesta.

150 a §

Viranomaistarkastukset rakennustyön aikana

Rakennusvalvontaviranomainen voi kat-selmusten lisäksi määrätä tehtäväksi myös muita tarkastuksia, jos se on tarpeen lupa-määräysten, suunnitelmien tai rakentamista koskevien säännösten ja määräysten noudat-tamisen valvomiseksi. Rakennusvalvontavi-ranomainen määrää tarkastuksista rakenta-mista koskevassa luvassa, aloituskokoukses-sa tai erityisestä syystä rakennustyön aikana.

HE 147/2013 vp

58

Jos tarkastus antaa aihetta huomautuksiin, viranhaltijan on kirjallisesti määrättävä tar-vittavista toimenpiteistä ja määräajasta epä-kohdan tai virheen poistamiseksi tai korjaa-miseksi. Asianosaisen oikeudesta vaatia mää-räykseen oikaisua rakennusvalvontaviran-omaiselta säädetään 187 §:ssä.

Tarkastus voidaan tehdä pysyväisluontei-seen asumiseen käytetyissä tiloissa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevan asian selvittämiseksi.

150 b §

Asiantuntijatarkastus

Rakennusvalvontaviranomainen voi hake-muksesta sallia, että rakennushankkeeseen ryhtyvä tai hänen palveluksessaan oleva asi-antuntija tarkastaa rakennustyön suunnitel-manmukaisuuden.

Asiantuntijatarkastuksen tekijällä on oltava tarkastuksen tekemiseen tarvittava koulutus ja kokemus, ja hänen on annettava suostu-muksensa tarkastustehtävään kirjallisesti.

Tarkastus on merkittävä 150 f §:n mukai-seen rakennustyön tarkastusasiakirjaan.

Asiantuntijatarkastus ei supista rakennus-valvontaviranomaisen toimivaltaa tarvittaes-sa puuttua luvanvastaiseen tai säännöksistä poikkeavaan rakentamiseen.

150 c §

Ulkopuolinen tarkastus

Rakennusvalvontaviranomainen voi lupa-hakemusta käsitellessään tai rakennustyön aikana vaatia rakennushankkeeseen ryhtyväl-tä riippumattoman asiantuntijan lausunnon siitä, täyttääkö suunniteltu ratkaisu tai raken-taminen sille säädetyt vaatimukset.

Rakennusvalvontaviranomainen voi vaatia lausunnon, jos rakentamisessa käytetään sel-laisia rakennuksen turvallisuuteen, terveelli-syyteen tai pitkäaikaiskestävyyteen merkittä-västi vaikuttavia suunnittelu- ja toteutusme-netelmiä tai tuotteita, joiden toimivuudesta ei ole yleisesti varmuutta tai aikaisempaa ko-kemusta. Ulkopuolista tarkastusta voidaan

vaatia myös, jos rakentamisessa havaitaan tai epäillään tapahtuneen virhe tai laiminlyönti, jonka vaikutuksia tai korjaamista ei voida luotettavasti arvioida tai toteuttaa ilman ul-kopuolista tarkastusta.

Vaatimuksesta on annettava rakennushank-keeseen ryhtyvälle kirjallinen päätös, josta ilmenevät vaatimuksen perustelut ja sisältö.

Rakennushankkeeseen ryhtyvä vastaa ul-kopuolisesta tarkastuksesta aiheutuvista kus-tannuksista.

150 d §

Erityismenettely

Rakennusvalvontaviranomainen voi edel-lyttää, että erittäin vaativassa rakennushank-keessa tehdään:

1) 121 a §:ssä tarkoitettu laadunvarmistus-selvitys;

2) 150 b §:ssä tarkoitettu asiantuntijatar-kastus;

3) 150 c §:ssä tarkoitettu ulkopuolinen tar-kastus.

Lisäksi rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää, että rakennuksen vaatimusten mu-kaisuutta seurataan ja valvotaan sen käytön aikana.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu eri-tyismenettely voidaan edellyttää, jos kohtee-seen liittyy erityinen riski siitä, että raken-teellisen turvallisuuden, paloturvallisuuden, terveellisyyden tai rakennusfysikaalisen toi-mivuuden vaatimuksia ei saavuteta tai että kulttuurihistoriallisia arvoja menetetään.

Erityismenettelyä voidaan vaatia uuden ra-kennuksen rakentamisessa sekä korjaus- tai muutostyössä.

Rakennusvalvontaviranomaisen on eri-tyismenettelyä koskevassa päätöksessä mää-rättävä menettelyn laajuudesta ja kohdistumi-sesta.

Rakennusvalvontaviranomainen voi määrä-tä erityismenettelystä rakennusluvassa taikka aloituskokouksessa tai erityisestä syystä ra-kennustyön aikana.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä rakennuksen käytönaikaisesta seurannasta ja valvonnasta.

HE 147/2013 vp

59

150 e §

Suunnitelmasta poikkeaminen rakennustyön aikana

Rakennustarkastaja tai muu kunnan mää-räämä rakennustarkastajan tehtäviä hoitava viranhaltija voi rakennustyön aikana antaa suostumuksen poiketa lupapäätöksessä hy-väksytyistä suunnitelmista, jos poikkeaminen ei sen laatu ja lupaharkintaa koskevat sään-nökset ja määräykset huomioon ottaen mer-kitse luvan merkittävää muuttamista eikä vaikuta naapurien asemaan. Muutoksen sisäl-tö ja siihen suostumuksensa antaneen viran-haltijan nimi on merkittävä hyväksyttyihin suunnitelmiin. Muutettu suunnitelma on toi-mitettava pyydettäessä rakennusvalvontavi-ranomaiselle.

Jos lupapäätöksessä hyväksytyistä suunni-telmista poikkeaminen sen laatu ja lupahar-kintaa koskevat säännökset huomioon ottaen merkitsee luvan olennaista muuttamista tai vaikuttaa naapurien asemaan, suunnitelmasta poikkeamiselle on haettava rakennusvalvon-taviranomaiselta lupa.

Rakennustyön aikana erityissuunnitelmiin tehdyt merkittävät muutokset on toimitettava erityissuunnittelijan allekirjoittamina raken-nusvalvontaviranomaiselle ennen kyseessä olevien työvaiheiden aloittamista.

150 f §

Rakennustyön tarkastusasiakirja

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huo-lehdittava, että rakennustyömaalla pidetään rakennustyön tarkastusasiakirjaa.

Rakennusluvassa tai aloituskokouksessa sovittujen rakennusvaiheiden vastuuhenki-löiden sekä työvaiheita tarkastaneiden on varmennettava tekemänsä tarkastukset ra-kennustyön tarkastusasiakirjaan.

Tarkastusasiakirjaan on merkittävä myös perusteltu huomautus, jos rakennustyö poik-keaa rakentamista koskevista säännöksistä.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tarkastusasiakir-jan sisällöstä ja siihen tehtävistä merkinnöis-tä.

151 §

Rakennuttajavalvonta

Rakennusvalvontaviranomainen voi hake-muksesta antaa rakennushankkeeseen ryhty-välle luvan valvoa rakennustyötä kokonaan tai osittain itse rakennushankkeeseen ryhty-vän esittämän valvontasuunnitelman mukai-sesti. Valvontasuunnitelmassa on esitettävä tiedot rakennushankkeesta ja rakennuttaja-valvonnan toteuttamisesta.

Lupa voidaan antaa, jos esitetyn valvonta-suunnitelman ja rakennushankkeeseen ryhty-vän ja muiden rakennushankkeessa mukana olevien koulutuksen ja kokemuksen perus-teella voidaan olettaa, että rakentaminen to-teutetaan rakennusluvan sekä rakentamista koskevien säännösten ja määräysten mukai-sesti ilman viranomaisvalvontaa. Lupaa ei kuitenkaan saa antaa, jos kyseessä on asuin-rakennuksen rakentaminen.

Rakennusvalvontaviranomainen voi pe-ruuttaa rakennuttajavalvontaa koskevan lu-van, jos hyväksymisen jälkeen ilmenee, että rakennuttajavalvonnalle ei ole edellytyksiä.

Rakennuttajavalvonta ei supista rakennus-valvontaviranomaisen toimivaltaa tarvittaes-sa puuttua luvanvastaiseen tai säännöksistä tai määräyksistä poikkeavaan rakentamiseen. Loppukatselmus on rakennuttajavalvonnasta huolimatta toimitettava 153 §:n mukaisesti.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valvontasuunni-telman sisällöstä ja toteuttamisesta.

151 a §

Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuu-det rakennuttajavalvonnassa

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huo-lehdittava siitä, että valvontasuunnitelmaa noudatetaan.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on ilmoi-tettava rakennusvalvontaviranomaiselle, jos:

1) rakennuttajavalvonnan hyväksymisen edellytyksissä tapahtuu muutos, joka vaatii rakennusvalvontaviranomaisen mahdollista uutta harkintaa;

2) valvontasuunnitelmaa täydennetään;

HE 147/2013 vp

60

3) rakennustyössä käytetään rakennustuot-teita, joiden kelpoisuudesta ei ole riittävää varmuutta;

4) rakennustyössä käytetään uusia työme-netelmiä, joista ei ole aikaisempaa yleistä kokemusta;

5) rakentamisessa havaitaan virhe, jonka korjaustoimenpiteiden arviointi saattaa edel-lyttää ulkopuolista asiantuntemusta.

153 §

Loppukatselmus

Rakennusta tai sen osaa ei saa ottaa käyt-töön ennen kuin rakennusvalvontaviran-omainen on hyväksynyt sen loppukatselmuk-sessa käyttöön otettavaksi.

Loppukatselmus voidaan toimittaa, kun ra-kennushankkeeseen ryhtyvä on ilmoittanut rakennusvalvontaviranomaiselle, että:

1) rakennustyö on saatettu loppuun raken-nusluvan sekä rakentamista koskevien sään-nösten ja määräysten mukaisesti;

2) rakennusvalvontaviranomaisen määrää-mät katselmukset ja tarkastukset sekä niissä vaaditut toimenpiteet on tehty;

3) muuhun lakiin perustuvat ja rakennuk-sen käyttöturvallisuuteen olennaisesti vaikut-tavat tarkastukset ja niissä vaaditut toimenpi-teet on tehty;

4) rakennustyön tarkastusasiakirjaan on tehty 150 f §:ssä edellytetyt merkinnät ja tar-kastusasiakirjan yhteenveto on toimitettu ra-kennusvalvontaviranomaiselle;

5) rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje, jos sellainen on laadittava, on riittävässä laajuu-dessa valmis ja toimitettavissa rakennuksen omistajalle; ja

6) ympäristönsuojelulain mukainen lupa, jos sellaista tarvitaan rakennuksen käyttötar-koituksen mukaiseen toimintaan, on saanut lainvoiman.

Rakennusvalvontaviranomaisen on laadit-tava loppukatselmuksesta pöytäkirja. Loppu-katselmukseen sovelletaan lisäksi, mitä 150 §:n 2 momentissa säädetään siitä, keiden on oltava läsnä katselmuksessa sekä mitä 150 §:n 3 momentissa säädetään.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on haetta-va loppukatselmuksen toimittamista raken-nusluvan voimassaoloaikana.

153 a §

Osittainen loppukatselmus

Rakennusvalvontaviranomainen voi hyväk-syä rakennuksen tai sen osan käyttöön otetta-vaksi myös osittaisessa loppukatselmuksessa. Edellytyksenä hyväksymiselle on, että ra-kennustyö on vain vähäisiltä osin kesken ja että rakennus tai sen osa täyttää 153 §:n 2 momentin 2—6 kohdassa tarkoitetut edelly-tykset ja on turvallinen, terveellinen ja käyt-tökelpoinen.

Rakennusvalvontaviranomaisen on laadit-tava osittaisesta loppukatselmuksesta pöytä-kirja. Osittaiseen loppukatselmukseen sovel-letaan lisäksi, mitä 150 §:n 2 momentissa säädetään siitä, keiden on oltava läsnä kat-selmuksessa sekä mitä 150 §:n 3 ja 4 mo-mentissa säädetään.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on haetta-va loppukatselmusta rakennusluvan voimas-saoloaikana myös silloin, kun rakennus tai sen osa hyväksytään käyttöön otettavaksi osittaisessa loppukatselmuksessa.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä rakennuksen tai sen osan käyttöönoton edellytyksistä osittai-sessa loppukatselmuksessa.

153 b §

Suorituskyvyttömyysvakuuden toteaminen

Rakennusvalvontaviranomaisen on todetta-va asuinrakennuksen käyttöön hyväksymi-seksi tarvittavan loppukatselmuksen yhtey-dessä, onko sille toimitettu todistus asunto-kauppalain (843/1994) 2 luvun 19 §:ssä tai 4 luvun 3 a §:ssä tarkoitetusta suorituskyvyt-tömyysvakuudesta.

Jos todistusta ei ole toimitettu, rakennus-valvontaviranomaisen on ilmoitettava siitä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle viipymättä loppukatselmuksen toimittamisen jälkeen.

HE 147/2013 vp

61

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelle-taan myös silloin, kun asuinrakennus tai sen osa hyväksytään käyttöön osittaisessa loppu-katselmuksessa.

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Asiaan, jossa rakennuslupahakemus tai muu lupahakemus on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita sään-nöksiä.

—————

HE 147/2013 vp

62

2.

Laki asuntokauppalain 7 luvun 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti: muutetaan asuntokauppalain (843/1994) 7 luvun 7 §, sellaisena kuin se on laissa 682/2012

seuraavasti:

7 luku

Erinäiset säännökset

7 §

Todistus suorituskyvyttömyysvakuudesta

Perustajaosakkaan tai muun 4 luvussa tar-koitetun myyjän on huolehdittava siitä, että rakennusvalvontaviranomaiselle toimitetaan loppukatselmuksen yhteydessä todistus 2 lu-vun 19 §:n tai 4 luvun 3 a §:n mukaisesti ase-tetusta suorituskyvyttömyysvakuudesta. Tur-

va-asiakirjojen säilyttäjän tai 4 luvun 3 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa vakuuden an-tajan on pyynnöstä annettava todistus vakuu-desta. Todistuksesta on käytävä ilmi, mitä rakentamishanketta todistus koskee, minkä-lainen vakuus on asetettu ja kenen hyväksi se on voimassa. Rakennusvalvontaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa todistuksen puut-tumisesta Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sää-detään maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 153 b §:ssä.

——— Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 20 . —————

Helsingissä 3 päivänä lokakuuta 2013

Pääministeri

JYRKI KATAINEN

Asunto- ja viestintäministeri Pia Viitanen

HE 147/2013 vp

63

Liite Rinnakkaistekstit

1.

Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 123 § ja 134 §:n 3 momentti, muutetaan 119—122, 131, 149—151 ja 153 §, sellaisina kuin niistä ovat 149 § osaksi laissa 476/2004 ja153 § osaksi laissa 99/2009, sekä lisätään lakiin uusi 120 a—120 g, 121 a, 122 a—122 f, 134 a, 149 a—149 d, 150 a—150 f,

151 a, 153 a ja 153 b § seuraavasti: Voimassa oleva laki Ehdotus

119 §

Huolehtimisvelvollisuus rakentamisessa

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huoleh-

dittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännös-ten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mu-kaisesti. Hänellä tulee olla hankkeen vaati-vuus huomioon ottaen riittävät edellytykset sen toteuttamiseen sekä käytettävissään päte-vä henkilöstö.

119 §

Rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimis-velvollisuus

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huo-lehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännös-ten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mu-kaisesti. Rakennushankkeeseen ryhtyvällä on oltava hankkeen vaativuus huomioon ottaen riittävät edellytykset sen toteuttamiseen.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huoleh-dittava myös siitä, että rakennushankkeessa on kelpoisuusvaatimukset täyttävät suunnitte-lijat ja työnjohtajat ja että muillakin raken-nushankkeessa toimivilla on heidän tehtävi-ensä vaativuus huomioon otettuna riittävä asiantuntemus ja ammattitaito.

120 §

Rakennuksen suunnittelu

120 §

Rakentamista koskeva suunnitelma

Rakentamista koskevia suunnitelmia ovat rakennussuunnitelma sekä erityissuunnitel-mat.

Rakennussuunnitelma sisältää rakennuksen pääpiirustukset, joihin kuuluvat asemapiirros sekä pohja-, leikkaus- ja julkisivupiirustuk-

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

64

Rakentamista koskeva suunnitelma on laadit-tava siten, että se täyttää tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset.

Rakennuksen suunnittelussa tulee olla suunnittelun kokonaisuudesta ja sen laadusta vastaava pätevä henkilö, joka huolehtii siitä, että rakennussuunnitelma ja erityissuunnitel-mat muodostavat kokonaisuuden, joka täyttää sille asetetut vaatimukset (pääsuunnittelija).

Kustakin erityissuunnitelmasta vastaava henkilö huolehtii siitä, että suunnitelma täyt-tää sille asetetut vaatimukset. Jos erityis-suunnitelman on laatinut useampi suunnitteli-ja, näistä yhden tulee olla nimetty tämän eri-koisalan kokonaisuudesta vastaavaksi suun-nittelijaksi.

set. Erityissuunnitelmat sisältävät tarpeelliset muut piirustukset, laskelmat ja selvitykset.

Rakentamista koskevat suunnitelmat on laadittava siten, että ne täyttävät rakentamis-ta koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä rakentamista koskevien suunnitelmien sisällöstä ja esitys-tavasta.

120 a §

Pääsuunnittelija

Rakentamisen suunnittelussa on oltava suunnittelun kokonaisuudesta ja laadusta vastaava pääsuunnittelija. Pääsuunnittelijan on rakennushankkeen ajan huolehdittava, et-tä rakennussuunnitelma ja erityissuunnitel-mat muodostavat kokonaisuuden siten, että rakentamista koskevien säännösten ja mää-räysten sekä hyvän rakennustavan vaatimuk-set täyttyvät.

Pääsuunnittelijan on huolehdittava myös siitä, että rakennushankkeeseen ryhtyvä saa tiedon huolehtimisvelvollisuutensa kannalta merkityksellisistä suunnittelua koskevista sei-koista.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä pääsuunnittelijan teh-tävistä.

120 b §

Rakennussuunnittelija

Rakentamisen suunnittelussa on oltava ra-kennussuunnitelmasta vastaava rakennus-suunnittelija. Rakennussuunnittelijan on huo-lehdittava, että hänellä on käytössään suun-nittelussa tarvittavat lähtötiedot, ja että ra-

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

65

kennussuunnitelma täyttää rakentamista kos-kevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. Lisäksi hänen on tehtävä rakennussuunnitelmaan rakennus-työnaikaiset muutokset sekä laadittava 117 i §:n mukainen rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje rakennussuunnitelman sisällön osalta.

120 c §

Erityissuunnittelija

Tarvittavan erityissuunnitelman laatii eri-tyissuunnittelija. Erityissuunnittelijan on huolehdittava, että hänellä on käytössään suunnittelussa tarvittavat lähtötiedot, ja eri-tyissuunnitelma täyttää rakentamista koske-vien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. Lisäksi hänen on tehtävä erityissuunnitelmaan rakennustyön-aikaiset muutokset sekä laadittava 117 i §:n mukainen rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje oman erityisalansa osalta.

Jos erityissuunnitelman on laatinut useam-pi kuin yksi erityissuunnittelija, rakennus-hankkeeseen ryhtyvän on nimettävä heistä yksi tämän erityisalan kokonaisuudesta vas-taavaksi erityissuunnittelijaksi. Vastaavan erityissuunnittelijan on huolehdittava, että erillistehtävinä laaditut suunnitelman osat muodostavat keskenään toimivan kokonai-suuden.

120 d §

Suunnittelutehtävien vaativuusluokat

Suunnittelutehtävät kuuluvat vaativuus-luokkiin, joita ovat vaativa suunnittelutehtä-vä, tavanomainen suunnittelutehtävä ja vä-häinen suunnittelutehtävä.

Vaativuusluokka määräytyy suunnitteluteh-tävän arkkitehtonisten, toiminnallisten ja teknisten vaatimusten, rakennuksen ja tilojen käyttötarkoituksen, rakennuksen terveellisyy-teen ja energiatehokkuuteen liittyvien sekä rakennusfysikaalisten ominaisuuksien, ra-kennuksen koon, rakennussuojelun sekä kuormitusten ja palokuormien, suunnittelu-, laskenta- ja mitoitusmenetelmien, kantavien

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

66

rakenteiden vaativuuden ja ympäristöstä ja rakennuspaikasta aiheutuvien vaatimusten perusteella.

Sen lisäksi, mitä edellä 1 momentissa sää-detään, suunnittelutehtävän vaativuusluokka voi olla erittäin vaativa, jos jokin 2 momen-tissa tarkoitetuista tekijöistä osoittaa suun-nittelu tehtävän poikkeuksellisen vaativaksi. Samassa rakennushankkeessa voi olla eri vaativuusluokkiin kuuluvia suunnittelutehtä-viä.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä suunnitteluteh-tävän vaativuusluokan määräytymisestä.

120 e §

Suunnittelijoiden kelpoisuusvaatimukset

Suunnittelijoiden on oltava luonnollisia henkilöitä.

Rakennussuunnittelijan ja erityissuunnitte-lijan kelpoisuusvaatimuksena on:

1) vaativassa suunnittelutehtävässä kysei-seen suunnittelutehtävään soveltuva, raken-tamisen tai tekniikan alalla suoritettu kor-keakoulututkinto, aiempi ammatillisen kor-kea-asteen tutkinto tai sitä vastaava tutkinto sekä vähintään neljän vuoden kokemus ta-vanomaisista suunnittelutehtävistä ja vähin-tään kahden vuoden kokemus avustamisesta vaativissa suunnittelutehtävissä;

2) tavanomaisessa suunnittelutehtävässä kyseiseen suunnittelutehtävään soveltuva, ra-kentamisen tai tekniikan alalla suoritettu tut-kinto, joka on vähintään aiemman teknikon tai sitä vastaavan tutkinnon tasoinen, sekä vähintään kolmen vuoden kokemus avustami-sesta vähintään tavanomaisissa suunnittelu-tehtävissä;

3) vähäisessä suunnittelutehtävässä raken-nuskohteen ja suunnittelutehtävän laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävä osaaminen.

Rakennussuunnittelijan ja erityissuunnitte-lijan kelpoisuusvaatimuksena erittäin vaati-vassa suunnittelutehtävässä on kyseiseen suunnittelutehtävään soveltuva, rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettu ylempi korkea-koulututkinto sekä vähintään kuuden vuoden kokemus vaativista suunnittelutehtävistä ja vähintään kolmen vuoden kokemus avustami-

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

67

sesta erittäin vaativissa suunnittelutehtävis-sä. Pääsuunnittelijan on täytettävä rakennus- tai erityissuunnittelijan kelpoisuusvaatimukset vähintään samalta tasolta kuin kyseisen ra-kennushankkeen vaativimmassa suunnittelu-tehtävässä. Hänellä on lisäksi oltava asian-tuntemus ja ammattitaito johtaa suunnitelmi-en yhteensovittamista.

Pääosa 2 ja 3 momentissa edellytetystä ko-kemuksesta on oltava kyseisen suunnittelu-alan suunnittelutehtävistä. Korjaus- tai muu-tostyön suunnittelijalla tulee olla kokemusta korjausten tai muutostöiden suunnittelutehtä-vistä.

120 f §

Suunnittelijan kelpoisuuden arviointi

Rakennusvalvontaviranomaisen on arvioi-tava sille ilmoitetun suunnittelijan 120 d ja 120 e §:n mukainen kelpoisuus kyseiseen teh-tävään.

Rakennusvalvontaviranomaisen on tehtävä pyydettäessä päätös suunnittelijan kelpoi-suudesta toimia kyseisessä suunnittelutehtä-vässä.

120 g §

Suunnittelijoiden ilmoittaminen

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on ilmoi-tettava viimeistään rakennuslupahakemuksen yhteydessä kirjallisesti rakennusvalvontavi-ranomaiselle, kenet hän on valinnut pää-suunnittelijaksi ja rakennussuunnittelijaksi. Ilmoitukseen on sisällytettävä suunnittelijan suostumus tehtävään sekä kelpoisuuden arvi-oimiseksi tarvittavat tiedot suunnittelijan koulutuksesta ja kokemuksesta.

Erityissuunnittelijaa koskeva ilmoitus on tehtävä ennen erityissuunnitelman toimitta-mista rakennusvalvontaviranomaiselle. Il-moittamiseen sovelletaan lisäksi, mitä 1 mo-mentissa säädetään ilmoituksen sisällöstä.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on ilmoi-tettava kirjallisesti rakennusvalvontaviran-omaiselle myös suunnittelijan vaihtumisesta

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

68

kesken rakennushankkeen. Ilmoittamiseen sovelletaan lisäksi, mitä 1 momentissa sääde-tään ilmoituksen sisällöstä.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 ja 2 momen-tissa tarkoitetun ilmoituksen sisällöstä.

121 §

Aloituskokous

Rakennusluvassa tai ennen rakennustyön aloittamista tarvittaessa järjestettävässä ra-kennustyön aloituskokouksessa voidaan täs-mentää, mitä rakennushankkeeseen ryhtyvältä edellytetään huolehtimisvelvollisuutensa täyt-tämiseksi. Sen yhteydessä voidaan rakennus-hankkeeseen ryhtyvältä myös edellyttää selvi-tys toimenpiteistä rakentamisen laadun var-mistamiseksi.

Aloituskokouksesta ja laadunvarmistussel-vityksestä säädetään tarkemmin asetuksella.

121 §

Aloituskokous

Rakennusvalvontaviranomainen voi tarvit-taessa määrätä rakennusluvassa rakennus-työn aloituskokouksen pitämisestä. Aloitus-kokouksen tarvetta harkittaessa otetaan huomioon rakennushankkeen vaativuus ja sen toteuttajien asiantuntemus ja ammattitai-to sekä muut rakentamisen hyvään lopputu-lokseen vaikuttavat tekijät. Aloituskokous voidaan järjestää myös maisematyölupaa edellyttävissä hankkeissa.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huoleh-dittava, että aloituskokous pidetään ennen rakennustyön aloittamista. Aloituskokoukses-sa on oltava läsnä ainakin rakennusvalvon-taviranomaisen edustaja, rakennushankkee-seen ryhtyvä tai tämän edustaja, rakennuksen pääsuunnittelija sekä vastaava työnjohtaja.

Aloituskokouksessa todetaan ja merkitään pöytäkirjaan rakennushankkeeseen ryhtyvää koskevat velvoitteet, suunnittelun ja raken-nustyön keskeiset toimijat ja heidän tarkas-tustehtävänsä, viranomaiskatselmukset ja -tarkastukset sekä muut selvitykset ja toimen-piteet rakentamisen laadusta huolehtimiseksi. Aloituskokouksessa sovittuja menettelyitä on noudatettava rakennustyössä.

121 a §

Laadunvarmistusselvitys

Rakennusvalvontaviranomainen voi raken-nusluvassa tai aloituskokouksen perusteella edellyttää rakennushankkeeseen ryhtyvältä erillistä laadunvarmistusselvitystä toimenpi-teistä rakentamisen laadun varmistamiseksi. Laadunvarmistusselvitystä voidaan edellyt-tää, jos rakennushanke tai osa siitä on erit-täin vaativa tai jos aloituskokouksessa sovit-

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

69

tujen menettelyjen perusteella ei voida perus-tellusti olettaa, että rakentamisessa saavute-taan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten mukainen lopputulos.

Laadunvarmistusselvitykseen on merkittävä olennaiset tiedot niistä toimista, joilla var-mistetaan, että rakentamisessa saavutetaan rakentamista koskevien säännösten ja mää-räysten mukainen lopputulos. Laadunvarmis-tusselvityksessä osoitettuja menettelyjä on noudatettava rakennustyössä. Rakennus-hankkeeseen ryhtyvän on liitettävä laadun-varmistusselvitys 150 f §:n mukaiseen raken-nustyön tarkastusasiakirjaan.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä laadunvarmis-tusselvityksen sisällöstä.

122 §

Rakennustyönjohto

Lupaa tai muuta viranomaishyväksyntää edellyttävässä rakennustyössä tulee olla työn suorituksesta ja sen laadusta vastaava, joka johtaa rakennustyötä sekä huolehtii rakenta-mista koskevien säännösten ja määräysten se-kä myönnetyn luvan ja hyvän rakennustavan mukaisesta työn suorittamisesta (vastaava työnjohtaja). Tarpeen mukaan rakennustyössä tulee olla erityisalan työnjohtajia sen mukaan kuin asetuksella säädetään.

Vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työn-johtajan hyväksyy kunnan rakennusvalvonta-viranomainen. Rakennustyötä ei saa aloittaa tai jatkaa, ellei työssä ole hyväksyttyä vastaa-vaa työnjohtajaa. Hyväksyntä tulee peruuttaa, jos siihen tehtävien laiminlyömisen johdosta tai muusta vastaavasta syystä on aihetta.

122 §

Vastaava työnjohtaja

Rakennuslupaa edellyttävässä rakennus-työssä on oltava rakennustyötä johtava vas-taava työnjohtaja. Toimenpidelupaa edellyt-tävässä rakennustyössä on oltava vastaava työnjohtaja vain silloin, kun se on rakennet-tavan kohteen käytön aikaiseen turvallisuu-teen tai terveellisyyteen liittyvien syiden taik-ka maiseman ja ympäristönäkökohtien vuoksi välttämätöntä.

Vastaavan työnjohtajan on vastattava ra-kennustyön kokonaisuudesta ja laadusta sekä huolehdittava, että rakennustyö tehdään myönnetyn luvan, rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän raken-nustavan mukaisesti.

Vastaavan työnjohtajan on huolehdittava, että rakennustyön aloittamisesta ilmoitetaan rakennusvalvontaviranomaiselle ja että ra-kennustyön tarkastusasiakirja pidetään ra-kennustyömaalla ajan tasalla.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vastaavan työnjohta-jan työnjohtotehtävistä ja ilmoitusvelvolli-suuden sisällöstä.

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

70

122 a §

Erityisalojen työnjohtajat

Rakennuslupaa edellyttävässä rakennus-työssä on vastaavan työnjohtajan lisäksi ol-tava kiinteistön vesi- ja viemärilaitteiston ra-kentamisesta sekä ilmanvaihtolaitteiston ra-kentamisesta vastaavat työnjohtajat, jos se on laitteistojen rakentamisen vaativuuden vuoksi tarpeellista.

Jos rakennuslupaa edellyttävä rakennustyö tai osa siitä on vaativa, rakennusvalvontavi-ranomainen voi rakennusluvassa, aloitusko-kouksessa tai erityisestä syystä rakennustyön aikana määrätä, että rakennustyössä on olta-va myös muiden erityisalojen työnjohtajia.

Erityisalan työnjohtajan on huolehdittava, että kyseisen erityisalan rakennustyö tehdään myönnetyn luvan, rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän raken-nustavan mukaisesti.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä erityisalojen työnjoh-tajien työnjohtotehtävistä.

122 b §

Rakennustyön johtotehtävien vaativuusluokat

Rakennustyön johtotehtävät jaetaan vaati-vuusluokkiin rakennuksen ja tilojen käyttö-tarkoituksen, rakennussuojelun, rakennuksen koon, rakennusfysikaalisten ja terveydellisten ominaisuuksien, kuormitusten ja palokuormi-en, suunnittelumenetelmien, kantavien raken-teiden vaativuuden, ympäristöstä ja raken-nuspaikasta aiheutuvien vaatimusten sekä rakentamisolosuhteiden ja työnsuorituksessa käytettävien menetelmien perusteella.

Vaativuusluokat ovat vaativa työnjohtoteh-tävä, tavanomainen työnjohtotehtävä sekä vähäinen työnjohtotehtävä.

Sen lisäksi, mitä edellä 1 ja 2 momentissa säädetään, työnjohtotehtävän vaativuusluok-ka voi olla erittäin vaativa, jos jokin 1 mo-mentissa tarkoitetuista tekijöistä osoittaa työnjohtotehtävän olevan poikkeuksellisen vaativa.

Samassa rakennushankkeessa voi olla eri vaativuusluokkiin kuuluvia työnjohtotehtäviä.

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

71

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä työnjohtotehtä-vän vaativuusluokan määräytymisestä.

122 c §

Työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan kel-poisuusvaatimukset

Vastaavan työnjohtajan ja eritysalan työn-johtajan kelpoisuusvaatimuksena on:

1) vaativassa työnjohtotehtävässä kysei-seen tehtävään soveltuva, rakentamisen tai

tekniikan alalla suoritettu korkeakoulutut-kinto, aiempi ammatillisen korkea-asteen tut-kinto tai sitä vastaava tutkinto taikka aiempi teknikon tai sitä vastaava tutkinto. Lisäksi hänellä tulee rakennuskohteen laatu ja tehtä-vän vaativuus huomioon ottaen olla riittävä kokemus ja perehtyneisyys kyseisen alan työnjohtotehtävissä;

2) tavanomaisessa työnjohtotehtävässä ky-seiseen tehtävään soveltuva, rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettu ammattikorkea-koulututkinto tai aiempi ammatillisen korkea-asteen tutkinto tai sitä vastaava tutkinto taik-ka aiempi teknikon tai sitä vastaava tutkinto taikka muuten osoitetut vastaavat tiedot. Li-säksi hänellä tulee rakennuskohteen laatu ja tehtävän vaativuus huomioon ottaen olla riit-tävä kokemus rakennusalalla;

3) vähäisessä työnjohtotehtävässä voi toi-mia henkilö, jolla ei ole edellä tarkoitettua tutkintoa, mutta jolla muutoin voidaan katsoa olevan tehtävään tarvittavat edellytykset.

Erittäin vaativassa työnjohtotehtävässä työnjohtajan kelpoisuusvaatimuksena on ky-seiseen tehtävään soveltuva, rakentamisen tai tekniikan alalla suoritettu korkeakoulututkin-to tai aiempi ammatillisen korkea-asteen tut-kinto tai sitä vastaava tutkinto sekä lisäksi riittävä kokemus ja hyvä perehtyneisyys ky-seisen alan vaativista työnjohtotehtävistä.

122 d §

Työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan hy-väksymistä koskeva hakemus

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on haetta-va rakennusvalvontaviranomaiselta vastaa-

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

72

van työnjohtajan hyväksymistä ennen raken-nustyön aloittamista. Erityisalan työnjohta-jan hyväksymistä rakennushankkeeseen ryh-tyvän on haettava ennen kyseisen erityisalan rakennustöiden aloittamista.

Hakemuksessa on selvitettävä työnjohtajan kelpoisuus kyseiseen työnjohtotehtävään. Vastaavaa työnjohtajaa koskevaan hakemuk-seen on liitettävä kirjallinen ilmoitus, jossa työnjohtaja sitoutuu vastuuvelvollisena joh-tamaan rakennustyötä.

122 e §

Työnjohtajan ja erityisalan työnjohtajan hy-väksyminen

Rakennusvalvontaviranomainen hyväksyy vastaavan työnjohtajan tai erityisalan työn-johtajan, jos tämä täyttää 122 c §:ssä sääde-tyt kelpoisuusvaatimukset.

Rakennusvalvontaviranomaisen on peruu-tettava hyväksyminen, jos siihen tehtävien laiminlyömisen johdosta tai muusta vastaa-vasta syystä on aihetta.

Jos rakennusvalvontaviranomainen on hy-väksynyt henkilön enintään viittä vuotta ai-kaisemmin vastaavaksi työnjohtajaksi tai eri-tyisalan työnjohtajaksi vastaavanlaiseen ra-kentamishankkeeseen kunnassa, uutta hyväk-syntää ei tarvitse hakea. Tällöin riittää, että rakennusvalvontaviranomaiselle ilmoitetaan vastaavana työnjohtajana tai erityisalan työnjohtajana toimimisesta sekä toimitetaan 122 d §:n 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus.

122 f §

Työnjohtajan tehtävän alkaminen ja päätty-minen

Vastaavan työnjohtajan ja erityisalan työn-johtajan tehtävät ja vastuu alkavat välittö-mästi sen jälkeen, kun hänet on hyväksytty tai ilmoitus työnjohtajana toimimisesta on jätet-ty, ja päättyvät loppukatselmukseen. Työn-johtaja voi vapautua tehtävästä ennen loppu-katselmusta vain pyytämällä kirjallisesti ra-kennusvalvontaviranomaiselta vapautusta tai siten, että rakennusvalvontaviranomainen hyväksyy toisen henkilön työnjohtajan tilalle.

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

73

123 §

Tehtävien vaativuus ja rakennushankkeessa toimivien kelpoisuudet

Rakennus- ja erityissuunnitelman laatijalla sekä rakennustyön vastaavalla työnjohtajalla ja erityisalan työnjohtajalla tulee olla raken-nushankkeen laadun ja tehtävän vaativuuden edellyttämä koulutus ja kokemus.

Suunnittelussa tarvittavaa kelpoisuutta ar-vioidaan rakennuksen ja tilojen käyttötarkoi-tuksen, kuormitusten ja palokuormien, suun-nittelu-, laskenta- ja mitoitusmenetelmien, ympäristövaatimusten sekä suunnitteluratkai-sun tavanomaisesta poikkeamisen perusteel-la. Rakennustyön johtamisessa tarvittavaa kelpoisuutta arvioidaan edellä säädetyn li-säksi myös rakentamisolosuhteiden ja työn-suorituksessa käytettävien erityismenetelmien perusteella.

Rakennuksen suunnittelu- ja työnjohtoteh-tävät voidaan jakaa vaativuusluokkiin tarvit-tavan vähimmäiskelpoisuuden määrittämisek-si. Vähimmäiskelpoisuudesta säädetään ase-tuksella ja tarkemmat määräykset ja ohjeet annetaan Suomen rakentamismääräysko-koelmassa.

123 §

Tehtävien vaativuus ja rakennushankkeessa toimivien kelpoisuudet

(kumotaan)

131 §

Rakennuslupahakemus

Rakennuslupaa haetaan kirjallisesti. Hake-mukseen on liitettävä selvitys siitä, että hakija hallitsee rakennuspaikkaa, sekä rakennuksen pääpiirustukset, jotka suunnittelija varmentaa nimikirjoituksellaan. Hakijalta voidaan tar-vittaessa edellyttää muutakin hakemuksen ratkaisemiseksi tarpeellista selvitystä.

Luvan hakemisesta ja siinä tarvittavista ra-kennussuunnitelmista säädetään tarkemmin asetuksella.

131 §

Rakennuslupahakemus

Rakennuslupaa haetaan kirjallisesti raken-nusvalvontaviranomaiselta. Rakennuslupa-hakemukseen on liitettävä:

1) selvitys siitä, että hakija hallitsee raken-nuspaikkaa;

2) rakennussuunnitelmaan sisältyvät pää-piirustukset, jotka rakennussuunnittelija varmentaa nimikirjoituksellaan.

Rakennusvalvontaviranomainen voi hank-keen laatu ja laajuus huomioon ottaen tarvit-taessa edellyttää, että rakennuslupahake-mukseen liitetään myös: 1) ote alueen peruskartasta tai asemakaava-alueelle rakennettaessa ote asemakaavasta sekä kiinteistörekisterin ote ja tarvittaessa tonttikartta, jos ne eivät jo ole rakennusval-vontaviranomaisen käytettävissä;

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

74

2) selvitys rakennuspaikan perustamis- ja pohjaolosuhteista sekä näiden edellyttämästä perustamistavasta ja tarvittavista muista toimenpiteistä;

3) energiaselvitys; 4) selvitys rakennuspaikan terveellisyydes-

tä ja korkeussuhteista; 5) pätevän henkilön laatima selvitys raken-

nuksen kunnosta; 6) muu rakennuslupahakemuksen ratkai-

semiseksi tarvittava olennainen selvitys. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan

antaa tarkempia säännöksiä pääpiirustusten ja selvitysten sisällöstä ja esitystavasta.

134 §

Rakennuslupahakemuksen käsittely

— — — — — — — — — — — — — — Rakennusluvassa voidaan määrätä erityis-

suunnitelmien laatimisesta ja toimittamisesta rakennusvalvontaviranomaiselle. — — — — — — — — — — — — — —

— — — — — — — — — — — — — —

(kumotaan) — — — — — — — — — — — — — —

134 a §

Erityissuunnitelmien toimittaminen

Rakennusvalvontaviranomainen voi mää-rätä rakennusluvassa, aloituskokouksessa tai erityisestä syystä rakennustyön aikana laa-dittavaksi ja toimitettavaksi rakennushank-keen laadun tai laajuuden vuoksi tarpeellisia erityissuunnitelmia.

Jos rakennusvalvontaviranomainen on määrännyt toimitettavaksi erityissuunnitel-man, rakennushankkeeseen ryhtyvän on huo-lehdittava siitä, että suunnitelma toimitetaan rakennusvalvontaviranomaiselle ennen kuin ryhdytään työvaiheeseen, jota suunnitelma koskee.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä erityissuunni-telmien sisällöstä ja esitystavasta.

149 §

Rakennustyön suoritus ja valvonta

Rakennustyö on suoritettava siten, että se

149 §

Rakennustyö ja sen valvonta

Rakennustyö on tehtävä siten, että se täyt-

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

75

täyttää tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä hyvän raken-nustavan vaatimukset.

Rakennustyön viranomaisvalvonta alkaa luvanvaraisen rakennustyön aloittamisesta ja päättyy loppukatselmukseen. Valvonta koh-distuu viranomaisen päättämissä työvaiheissa ja laajuudessa rakentamisen hyvän lopputu-loksen kannalta merkittäviin seikkoihin.

Rakennustyöstä on ennen sen aloittamista tehtävä ilmoitus kunnan rakennusvalvontavi-ranomaiselle (aloittamisilmoitus). Rakennus-työn aloittamisesta säädetään tarkemmin ase-tuksella.

Rakennusvalvontaviranomainen voi hake-muksesta antaa naapuria kuultuaan luvan naapurin alueen käyttämiseen hakijalle vält-tämättömän rakennustyön tai muun toimenpi-teen suorittamiseksi, jollei tästä aiheudu naa-purille sanottavaa haittaa tai häiriötä. Haki-jan on toimenpiteen jälkeen kunnostettava naapurin alue ja saatettava se käyttöä edel-täneeseen tilaan.

tää rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaati-mukset.

Rakennustyön viranomaisvalvonta alkaa luvanvaraisen rakennustyön aloittamisesta ja päättyy loppukatselmukseen. Valvonta koh-distuu viranomaisen päättämissä työvaiheissa ja laajuudessa rakentamisen hyvän lopputu-loksen kannalta merkittäviin seikkoihin.

149 a §

Naapurin alueen käyttäminen

Rakennusvalvontaviranomainen voi hake-muksesta antaa naapuria kuultuaan luvan naapurin alueen käyttämiseen hakijalle vält-tämättömän rakennustyön tai muun toimenpi-teen tekemiseksi, jollei tästä aiheudu naapu-rille sanottavaa haittaa tai häiriötä. Hakijan on toimenpiteen jälkeen kunnostettava naa-purin alue ja saatettava se käyttöä edeltänee-seen tilaan.

149 b §

Rakennuksen paikan merkitseminen

Rakennusvalvontaviranomaisen on tarvit- taessa määrättävä rakennusluvassa, että en-nen rakentamisen aloittamista kunnan asian-omaisen viranomaisen on huolehdittava ra-kennuksen paikan ja korkeusaseman merkit-semisestä hyväksyttyjen piirustusten mukai-sesti.

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

76

149 c §

Rakennustyön aloittaminen

Lupaa tai ilmoitusta edellyttävästä raken-nustyöstä on ennen sen aloittamista tehtävä aloittamisilmoitus rakennusvalvontaviran-omaiselle. Aloittamisilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse tehdä, jos ennen rakennustyön aloit-tamista on pidetty aloituskokous.

Rakennustyö katsotaan aloitetuksi, kun ryhdytään rakennuksen perustuksen valutöi-hin tai perustukseen kuuluvien rakennusosien asentamiseen. Rakennuksen korjaus- ja muu-tostyössä rakennustyö katsotaan aloitetuksi, kun ryhdytään rakenteiden tai rakennusosien purkamiseen tai rakentamiseen.

Rakennustyötä ei saa aloittaa ennen kuin vastaava työnjohtaja ja tarvittaessa erityis-alan työnjohtaja on hyväksytty. Rakennustyö on keskeytettävä kunnes hankkeelle on hy-väksytty uusi työnjohtaja, jos työnjohtajan hyväksyminen peruutetaan tai tämä eroaa tehtävästä.

149 d §

Ennen rakennustyön aloittamista sallitut toimet

Kaivaminen, louhiminen, puiden kaatami-nen tai muu näihin verrattava rakentamista valmisteleva toimenpide voidaan tehdä ennen rakennustyön aloittamista noudattaen, mitä maisematyöluvasta säädetään. Myös tällai-sesta rakentamista valmistelevasta toimenpi-teestä on ennen sen aloittamista ilmoitettava rakennusvalvontaviranomaiselle.

Rakennuksen perustuksen paalutustyö voi-daan tehdä ennen rakennustyön aloittamista rakennusvalvontaviranomaiselle toimitetun paalutussuunnitelman mukaisesti. Paalutus työstä on ennen sen aloittamista ilmoitettava rakennusvalvontaviranomaiselle. Ennen ra-kennustyön aloittamista tehtävässä paalutus-työssä on oltava rakennusvalvontaviran-omaisen hyväksymä vastaava työnjohtaja tai erityisalan työnjohtaja.

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

77

150 §

Viranomaistarkastukset

Rakennuksen paikan ja korkeusaseman merkitsemisestä, näiden tarkastamisesta pe-rustustyön valmistuttua sekä rakennustyön aikana suoritettavista katselmuksista määrä-tään rakentamista koskevassa luvassa.

Jos katselmus tai tarkastus on antanut ai-

hetta huomautuksiin, tulee kirjallisesti määrä-tä tarvittavista toimenpiteistä ja määräajasta epäkohdan tai virheen poistamiseksi ja kor-jaamiseksi. Asianosaisella on oikeus saattaa määräys oikaisuvaatimuksella kunnan raken-nusvalvontaviranomaisen käsiteltäväksi.

Rakentamisen asianmukaisen toteuttamisen varmistamiseksi ja tarkastusten todentami-seksi rakennustyömaalla pidetään rakennus-työn tarkastusasiakirjaa. Siihen tehdään mer-kinnät katselmuksista, viranomaisen toimit-tamista tarkastuksista sekä yksityisen vastat-taviksi määrätyistä työn suorituksen tarkas-tuksista.

Rakennustyön valvomiseksi tarvittavista katselmuksista ja tarkastuksista säädetään asetuksella.

150 §

Viranomaiskatselmukset

Rakennusvalvontaviranomainen voi raken-tamista koskevassa luvassa määrätä pohja-katselmuksen, sijaintikatselmuksen, rakenne-katselmuksen sekä lämpö-, vesi- ja ilman-vaihtolaitteiden katselmuksen toimittamises-ta, jos se on tarpeen rakennustyön valvomi-seksi.

Katselmuksen toimittava viranhaltija selvit-tää, ovatko tiettyyn rakennustyövaiheeseen kuuluvat toimenpiteet, tarkastukset ja selvi-tykset sekä havaittujen epäkohtien tai puut-teiden johdosta edellytetyt toimenpiteet teh-dyt. Rakennushankkeeseen ryhtyvän tai tä-män edustajan sekä vastaavan työnjohtajan on oltava läsnä katselmuksessa. Suunnitteli-joiden ja erityisalan työnjohtajien on oltava läsnä katselmuksessa, jos heidän asiantunte-mustaan tarvitaan jonkin katselmukseen liit-tyvän asian selvittämisessä.

Jos katselmus antaa aihetta huomautuk-seen, katselmuksen toimittaneen viranhalti-jan on kirjallisesti määrättävä tarvittavista toimenpiteistä ja määräajasta epäkohdan tai virheen poistamiseksi tai korjaamiseksi. Asi-anosaisen oikeudesta vaatia määräykseen oi-kaisua rakennusvalvontaviranomaiselta sää-detään 187 §:ssä.

Katselmus voidaan toimittaa pysyväisluon-teiseen asumiseen käytetyissä tiloissa vain, jos se on välttämätöntä katselmuksen kohtee-na olevan asian selvittämiseksi.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä katselmusten toimittamisesta.

150 a §

Viranomaistarkastukset rakennustyön aikana

Rakennusvalvontaviranomainen voi kat-selmusten lisäksi määrätä tehtäviksi myös muita tarkastuksia, jos se on tarpeen lupa-määräysten, suunnitelmien tai rakentamista

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

78

koskevien säännösten ja määräysten noudat-tamisen valvomiseksi. Rakennusvalvontavi-ranomainen määrää tarkastuksista rakenta-mista koskevassa luvassa, aloituskokouksessa tai erityisestä syystä rakennustyön aikana.

Jos tarkastus antaa aihetta huomautuksiin, viranhaltijan on kirjallisesti määrättävä tar-vittavista toimenpiteistä ja määräajasta epä-kohdan tai virheen poistamiseksi tai korjaa-miseksi. Asianosaisen oikeudesta vaatia määräykseen oikaisua rakennusvalvontavi-ranomaiselta säädetään 187 §:ssä.

Tarkastus voidaan tehdä pysyväisluontei-seen asumiseen käytetyissä tiloissa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevan asian selvittämiseksi.

150 b §

Asiantuntijatarkastus

Rakennusvalvontaviranomainen voi hake-muksesta sallia, että rakennushankkeeseen ryhtyvä tai hänen palveluksessaan oleva asi-antuntija tarkastaa rakennustyön suunnitel-manmukaisuuden.

Asiantuntijatarkastuksen tekijällä on oltava tarkastuksen tekemiseen tarvittava koulutus ja kokemus, ja hänen on annettava suostu-muksensa tarkastustehtävään kirjallisesti.

Tarkastus on merkittävä 150 f §:n mukai-seen rakennustyön tarkastusasiakirjaan.

Asiantuntijatarkastus ei supista rakennus-valvontaviranomaisen toimivaltaa tarvittaes-sa puuttua luvanvastaiseen tai säännöksistä poikkeavaan rakentamiseen.

150 c §

Ulkopuolinen tarkastus

Rakennusvalvontaviranomainen voi lupa-hakemusta käsitellessään tai rakennustyön aikana vaatia rakennushankkeeseen ryhtyväl-tä riippumattoman asiantuntijan lausunnon siitä, täyttääkö suunniteltu ratkaisu tai ra-kentaminen sille säädetyt vaatimukset.

Rakennusvalvontaviranomainen voi vaatia lausunnon, jos rakentamisessa käytetään sel-laisia rakennuksen turvallisuuteen, terveelli-syyteen tai pitkäaikaiskestävyyteen merkittä-västi vaikuttavia suunnittelu- ja toteutusme-

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

79

netelmiä tai tuotteita, joiden toimivuudesta ei ole yleisesti varmuutta tai aikaisempaa ko-kemusta. Ulkopuolista tarkastusta voidaan vaatia myös, jos rakentamisessa havaitaan tai epäillään tapahtuneen virhe tai laimin-lyönti, jonka vaikutuksia tai korjaamista ei voida luotettavasti arvioida tai toteuttaa il-man ulkopuolista tarkastusta.

Vaatimuksesta on annettava rakennus-hankkeeseen ryhtyvälle kirjallinen päätös, josta ilmenevät vaatimuksen perustelut ja si-sältö. Rakennushankkeeseen ryhtyvä vastaa ulko-puolisesta tarkastuksesta aiheutuvista kus-tannuksista.

150 d §

Erityismenettely

Rakennusvalvontaviranomainen voi edel-lyttää, että erittäin vaativassa rakennushank-keessa tehdään:

1) 121 a §:ssä tarkoitettu laadunvarmistus-selvitys;

2) 150 b §:ssä tarkoitettu asiantuntijatar-kastus;

3) 150 c §:ssä tarkoitettu ulkopuolinen tar-kastus.

Lisäksi rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää, että rakennuksen vaatimusten mu-kaisuutta seurataan ja valvotaan sen käytön aikana.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu eri-tyismenettely voidaan edellyttää, jos kohtee-seen liittyy erityinen riski siitä, että raken-teellisen turvallisuuden, paloturvallisuuden, terveellisyyden tai rakennusfysikaalisen toi-mivuuden vaatimuksia ei saavuteta tai että kulttuurihistoriallisia arvoja menetetään. Erityismenettelyä voidaan vaatia uuden ra-kennuksen rakentamisessa sekä korjaus- tai muutostyössä.

Rakennusvalvontaviranomaisen on erityis-menettelyä koskevassa päätöksessä määrät-tävä menettelyn laajuudesta ja kohdistumi-sesta.

Rakennusvalvontaviranomainen voi mää-rätä erityismenettelystä rakennusluvassa taikka aloituskokouksessa tai erityisestä syys-tä rakennustyön aikana.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

80

antaa tarkempia säännöksiä rakennuksen käytönaikaisesta seurannasta ja valvonnasta.

150 e §

Suunnitelmasta poikkeaminen rakennustyön aikana

Rakennustarkastaja tai muu kunnan mää-räämä rakennustarkastajan tehtäviä hoitava viranhaltija voi rakennustyön aikana antaa suostumuksen poiketa lupapäätöksessä hy-väksytyistä suunnitelmista, jos poikkeaminen ei sen laatu ja lupaharkintaa koskevat sään-nökset ja määräykset huomioon ottaen mer-kitse luvan merkittävää muuttamista eikä vaikuta naapurien asemaan. Muutoksen si-sältö ja siihen suostumuksensa antaneen vi-ranhaltijan nimi on merkittävä hyväksyttyihin suunnitelmiin. Muutettu suunnitelma on toi-mitettava pyydettäessä rakennusvalvontavi-ranomaiselle.

Jos lupapäätöksessä hyväksytyistä suunni-telmista poikkeaminen sen laatu ja lupahar-kintaa koskevat säännökset huomioon ottaen merkitsee luvan olennaista muuttamista tai vaikuttaa naapurien asemaan, suunnitelmas-ta poikkeamiselle on haettava rakennusval-vontaviranomaiselta lupa.

Rakennustyön aikana erityissuunnitelmiin tehdyt merkittävät muutokset on toimitettava erityissuunnittelijan allekirjoittamina raken-nusvalvontaviranomaiselle ennen kyseessä olevien työvaiheiden aloittamista.

150 f §

Rakennustyön tarkastusasiakirja

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huoleh-dittava, että rakennustyömaalla pidetään ra-kennustyön tarkastusasiakirjaa.

Rakennusluvassa tai aloituskokouksessa sovittujen rakennusvaiheiden vastuuhenkilöi-den sekä työvaiheita tarkastaneiden on var-mennettava tekemänsä tarkastukset raken-nustyön tarkastusasiakirjaan.

Tarkastusasiakirjaan on merkittävä myös perusteltu huomautus, jos rakennustyö poik-keaa rakentamista koskevista säännöksistä.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tarkastusasia-

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

81

kirjan sisällöstä ja siihen tehtävistä merkin-nöistä.

151 §

Rakennuttajavalvonta ja muu yksityinen tarkastus

Kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi hakemuksesta sallia, että muu kuin asuinra-kennuksen rakentaminen saadaan hyväksytyn valvontasuunnitelman mukaisesti uskoa ra-kennuttajan valvottavaksi (rakennuttajaval-vonta). Hyväksyessään valvontasuunnitelman rakennusvalvontaviranomainen päättää, mil-tä osin viranomaisvalvontaa ei tarvita.

Rakennuttajan on huolehdittava siitä, että valvontasuunnitelmaa noudatetaan ja raken-nusvalvontaviranomaiselle hyvissä ajoin kir-jallisesti ilmoitetaan tarpeesta poiketa siitä. Rakennuttajavalvontaa koskeva päätös voi-daan peruuttaa, jos havaitaan, ettei ole edel-lytyksiä näin järjestetylle rakennustyön val-vonnalle.

Rakennusvalvontaviranomainen voi sallia, että rakennussuunnitelman tai selvityksen laatija taikka muu rakennushankkeeseen ryh-tyvän palveluksessa oleva riittävän ammatti-taitoinen henkilö tarkastaa rakennustyön suunnitelmanmukaisuuden (asiantuntijatar-kastus). Suoritettu tarkastus on varmennetta-va asiakirjoihin tehtävällä merkinnällä.

Lupahakemusta käsiteltäessä tai rakennus-työn aikana rakennusvalvontaviranomainen voi, jos se on tarpeen rakennushankkeen ar-vioimiseksi, vaatia hakijan esittämään asian-tuntijalausunnon siitä, täyttääkö suunniteltu ratkaisu tai rakentaminen sille tämän lain no-jalla asetetut vaatimukset (ulkopuolinen tar-kastus). Rakennushankkeeseen ryhtyvä vastaa tästä aiheutuvista kustannuksista.

Hyväksytty rakennuttajavalvonta tai asian-tuntijatarkastus ei supista rakennusvalvonta-viranomaisen toimivaltaa tarvittaessa puuttua luvanvastaiseen taikka säännöksistä tai mää-räyksistä poikkeavaan rakentamiseen.

Rakennuttajavalvonnasta ja muusta työnai-kaisesta tarkastuksesta säädetään tarkemmin asetuksella.

151 §

Rakennuttajavalvonta

Rakennusvalvontaviranomainen voi hake-

muksesta antaa rakennushankkeeseen ryhty-välle luvan valvoa rakennustyötä kokonaan tai osittain itse rakennushankkeeseen ryhty-vän esittämän valvontasuunnitelman mukai-sesti. Valvontasuunnitelmassa on esitettävä tiedot rakennushankkeesta ja rakennuttaja-valvonnan toteuttamisesta.

Lupa voidaan antaa, jos esitetyn valvonta-suunnitelman ja rakennushankkeeseen ryhty-vän ja muiden rakennushankkeessa mukana olevien koulutuksen ja kokemuksen perusteel-la voidaan olettaa, että rakentaminen toteu-tetaan rakennusluvan sekä rakentamista kos-kevien säännösten ja määräysten mukaisesti ilman viranomaisvalvontaa. Lupaa ei kuiten-kaan saa antaa, jos kyseessä on asuinraken-nuksen rakentaminen.

Rakennusvalvontaviranomainen voi pe-ruuttaa rakennuttajavalvontaa koskevan lu-van, jos hyväksymisen jälkeen ilmenee, että rakennuttajavalvonnalle ei ole edellytyksiä.

Rakennuttajavalvonta ei supista rakennus-valvontaviranomaisen toimivaltaa tarvittaes-sa puuttua luvanvastaiseen tai säännöksistä tai määräyksistä poikkeavaan rakentamiseen. Loppukatselmus on rakennuttajavalvonnasta huolimatta toimitettava 153 §:n mukaisesti.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valvontasuunni-telman sisällöstä ja toteuttamisesta.

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

82

151 a §

Rakennushankkeeseen ryhtyvän velvollisuu-det rakennuttajavalvonnassa

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huoleh-dittava siitä, että valvontasuunnitelmaa nou-datetaan.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on ilmoi-tettava rakennusvalvontaviranomaiselle, jos:

1) rakennuttajavalvonnan hyväksymisen edellytyksissä tapahtuu muutos, joka vaatii rakennusvalvontaviranomaisen mahdollista uutta harkintaa;

2) valvontasuunnitelmaa täydennetään; 3) rakennustyössä käytetään rakennustuot-

teita, joiden kelpoisuudesta ei ole riittävää varmuutta;

4) rakennustyössä käytetään uusia työme-netelmiä, joista ei ole aikaisempaa yleistä kokemusta;

5) rakentamisessa havaitaan virhe, jonka korjaustoimenpiteiden arviointi saattaa edel-lyttää ulkopuolista asiantuntemusta.

153 §

Rakennuksen käyttöönotto

Rakennusta tai sen osaa ei saa ottaa käyt-töön ennen kuin se on loppukatselmuksessa käyttöön hyväksytty. Muuhun lakiin perustu-vat ja rakennuksen käyttöturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavat tarkastukset on suori-tettava tätä aikaisemmin.

Loppukatselmusta haettaessa tulee raken-nuksen käyttö- ja huolto-ohjeen, jos sellainen on määrätty laadittavaksi, olla riittävässä laa-juudessa valmis ja luovutettavissa rakennuk-sen omistajalle.

Rakennusta ei saa hyväksyä käyttöön otet-tavaksi, jos siinä tarkoitettuun toimintaan tarvitaan ympäristönsuojelulain mukainen lupa, ennen kuin tämä lupa on saanut lain-voiman.

153 §

Loppukatselmus

Rakennusta tai sen osaa ei saa ottaa käyt-töön ennen kuin rakennusvalvontaviran-omainen on hyväksynyt sen loppukatselmuk-sessa käyttöön otettavaksi.

Loppukatselmus voidaan toimittaa, kun ra-kennushankkeeseen ryhtyvä on ilmoittanut rakennusvalvontaviranomaiselle, että:

1) rakennustyö on saatettu loppuun raken-nusluvan sekä rakentamista koskevien sään-nösten ja määräysten mukaisesti;

2) rakennusvalvontaviranomaisen mää-räämät katselmukset ja tarkastukset sekä niissä vaaditut toimenpiteet on tehty;

3) muuhun lakiin perustuvat ja rakennuk-sen käyttöturvallisuuteen olennaisesti vaikut-tavat tarkastukset ja niissä vaaditut toimenpi-teet on tehty;

4) rakennustyön tarkastusasiakirjaan on tehty 150 f §:ssä edellytetyt merkinnät ja tar-kastusasiakirjan yhteenveto on toimitettu ra-

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

83

kennusvalvontaviranomaiselle; 5) rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje, jos

sellainen on laadittava, on riittävässä laa-juudessa valmis ja toimitettavissa rakennuk-sen omistajalle; ja

6) ympäristönsuojelulain mukainen lupa, jos sellaista tarvitaan rakennuksen käyttötar-koituksen mukaiseen toimintaan, on saanut lainvoiman.

Rakennusvalvontaviranomaisen on laadit-tava loppukatselmuksesta pöytäkirja. Loppu-katselmukseen sovelletaan lisäksi, mitä 150 §:n 2 momentissa säädetään siitä, keiden on oltava läsnä katselmuksessa sekä mitä 150 §:n 3 momentissa säädetään.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on haetta-va loppukatselmuksen toimittamista raken-nusluvan voimassaoloaikana.

153 a §

Osittainen loppukatselmus

Rakennusvalvontaviranomainen voi hyväk-syä rakennuksen tai sen osan käyttöön otet-tavaksi myös osittaisessa loppukatselmukses-sa. Edellytyksenä hyväksymiselle on, että ra-kennustyö on vain vähäisiltä osin kesken ja että rakennus tai sen osa täyttää 153 §:n 2 momentin 2—6 kohdassa tarkoitetut edelly-tykset ja on turvallinen, terveellinen ja käyt-tökelpoinen. Rakennusvalvontaviranomaisen on laadittava osittaisesta loppukatselmukses-ta pöytä-kirja. Osittaiseen loppukatselmuk-seen sovelletaan lisäksi, mitä 150 §:n 2 mo-mentissa säädetään siitä, keiden on oltava läsnä katselmuksessa sekä mitä 150 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on haetta-va loppukatselmusta rakennusluvan voimas-saoloaikana myös silloin, kun rakennus tai sen osa hyväksytään käyttöön otettavaksi osittaisessa loppukatselmuksessa.

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä rakennuksen tai sen osan käyttöönoton edellytyksistä osittai-sessa loppukatselmuksessa.

HE 147/2013 vp Voimassa oleva laki Ehdotus

84

153 b §

Suorituskyvyttömyysvakuuden toteaminen

Rakennusvalvontaviranomaisen on todetta-va asuinrakennuksen käyttöön hyväksymisek-si tarvittavan loppukatselmuksen yhteydessä, onko sille toimitettu todistus asuntokauppa-lain (843/1994) 2 luvun 19 §:ssä tai 4 luvun 3 a §:ssä tarkoitetusta suorituskyvyttömyys-vakuudesta.

Jos todistusta ei ole toimitettu, rakennus-valvontaviranomaisen on ilmoitettava siitä Kilpailu- ja kuluttajavirastolle viipymättä loppukatselmuksen toimittamisen jälkeen.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelle-taan myös silloin, kun asuinrakennus tai sen osa hyväksytään käyttöön osittaisessa loppu-katselmuksessa.

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Asiaan, jossa rakennuslupahakemus tai muu lupahakemus on tullut vireille ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita sään-nöksiä.

———

HE 147/2013 vp

85

2.

Laki asuntokauppalain 7 luvun 7 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti: muutetaan asuntokauppalain (843/1994) 7 luvun 7 §, sellaisena kuin se on laissa 682/2012

seuraavasti: Voimassa oleva laki Ehdotus

7 luku

Erinäiset säännökset

7 §

Todistus suorituskyvyttömyysvakuudesta

Perustajaosakkaan tai muun 4 luvussa tar-koitetun myyjän on huolehdittava siitä, että rakennusvalvontaviranomaiselle toimitetaan loppukatselmuksen yhteydessä todistus 2 lu-vun 19 §:n tai 4 luvun 3 a §:n mukaisesti ase-tetusta suorituskyvyttömyysvakuudesta. Tur-va-asiakirjojen säilyttäjän tai 4 luvun 3 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa vakuuden an-tajan on pyynnöstä annettava todistus vakuu-desta. Todistuksesta on käytävä ilmi, mitä ra-kentamishanketta todistus koskee, minkälai-nen vakuus on asetettu ja kenen hyväksi se on voimassa. Rakennusvalvontaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa todistuksen puut-tumisesta Kilpailu- ja kuluttajavirastolle mää-rätään Suomen rakentamismääräyskokoel-massa.

7 luku

Erinäiset säännökset

7 §

Todistus suorituskyvyttömyysvakuudesta

Perustajaosakkaan tai muun 4 luvussa tar-koitetun myyjän on huolehdittava siitä, että rakennusvalvontaviranomaiselle toimitetaan loppukatselmuksen yhteydessä todistus 2 lu-vun 19 §:n tai 4 luvun 3 a §:n mukaisesti ase-tetusta suorituskyvyttömyysvakuudesta. Tur-va-asiakirjojen säilyttäjän tai 4 luvun 3 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa vakuuden an-tajan on pyynnöstä annettava todistus vakuu-desta. Todistuksesta on käytävä ilmi, mitä rakentamishanketta todistus koskee, minkä-lainen vakuus on asetettu ja kenen hyväksi se on voimassa. Rakennusvalvontaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa todistuksen puut-tumisesta Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sää-detään maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 153 b §:ssä.

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

———