Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset ry Minun Kalevala ... Kalevalakoruni A5.pdf ·...

Minun Kalevala-koruni

Jäsenillan korutarinoita

7.4.2017

Minun Kalevala-koruni jäsenillan tarinoita 7.4.2017

Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset ry

Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset


2

Sisällys

Minun Kalevala-koruni – jäsenillan tunnelmia 4

Hopeinen Lopen riipus 7

Pronssinen Lopen riipus 8

Korvakorut – kaksipäinen hevonen 8

Kanteletar-kääty 9

Mummokääty numero 377 10

Sormus-770 – Börje Rajalin 12

Rintakoru, solki-1668 13

Pyhän Birgitan koru, Sancta Birgitta 14

Ruoveden mehiläiskoru 17

Karkun riipus 18

Muisto -korusarja 19

Neitsyt Marian monogrammi 20

Helinä-koru 21

Ristiriipus Räisälän Hovinsaaresta 21

Hannun vaakuna -solki 23

Naisen ääni -riipus 24

Lähde-korvakorut 24

Nokian koru 25

Hämäläisen emännän juhlakääty 26

Halikon Lampolan kierrekoru 28

Riipus 1574–2, Viikinkiaikainen solki 29

Säppäisten risti ristiretken ajalta 30

Hattula-lintu 31

Aarrekääty – Yhdistyksemme logo 33



3

Minun Kalevala-koruni – jäsenillan tunnelmia

Naisten ääniä parhaimmillaan!

Tänä vuonna Kalevala Koru täyttää 80 vuotta. Muinaispuvusta

marimekkoon on Kalevalaisten Naisten Liiton vuoden 2017 teema.

Pukeutuminen koruineen on tärkeä osa juhlaan valmistautumista.

Vaatteet ja korut kuuluvat niin arkeen kuin juhlaan. 3.4.2017

vietetyn jäseniltamme tavoitteena oli selvittää, millaisia koruja

jäsenillä on, millaisia henkilökohtaisia muistoja Kalevala-koruihin

liittyy ja milloin he ovat niitä saaneet ja käyttäneet.

Koruillan alussa Taina, puheenjohtajamme, kertoi diasarjan avulla

Kalevalaisten Naisten Liiton synnystä, Elsa Heporaudasta ja

Kalevala Korun käynnistymisestä. Näimme Kalevala Korun

alkuvaiheen tuotannossa olleita koruja, joiden lähtökohtana olivat

olleet hautalöydöt. Sitten myöhemmin taiteilijat suunnittelivat

tuotantoon uusia, naisten ääneen ja maailmaan sopivia koruja.

Muutamia koruja on koko ajan valmistettu hyväntekijäjärjestöjen

myyntiin.



4

Oli omien

korutarinoitten

vuoro. Aluksi naiset

esittelivät neljän

hengen ryhmissä

korujaan toisilleen ja

kertoivat koruihin

liittyviä

henkilökohtaisia

tarinoita. Samaan

aikaan heillä oli

mahdollisuus

kahvitella ja

napostella Sinikka

Kankaan täytettyjä croissanteja ja marjapiirakkaa. Herkullista.

Kotoinen puheen pulina täytti tilan. Harmi, kun minulla ei ollut

mahdollisuutta seurata keskustelua tai laittaa sanoja muistiin.

Jokainen tosin täytti pienen lappusen, johon kirjoitettiin korun

nimi, miten hän oli saanut tai ostanut korun – muistoja ja miten

sitä oli käyttänyt. Aika monella oli mukana ainakin kaksi korua.

Taina kuvasi jokaisen korun pienen muistilappusen kera

jälkityöstämistä varten. Tässä tarinassa on käytetty illan aikana

kuvattuja kuvia ja jäsenten muistilappuset ovat olleet

avainasemassa tarinaa kirjoittaessa.

Illan vahvan ja lämpöisen tunnelman luojina olivat kauniit

Kalevala-korut sekä keskustelevat porisevat naisten äänet. Noin

tuntia ennen illan loppua osallistujat esittelivät koruja ja -

korutarinoita muille ryhmäläisille. Kuulimme 21 ihanaa,

rakastettavaa, hurmaavaa tarinaa koruista, ystävistä, tilanteista,



5

lahjoittajista, elämän suurista hetkistä. Ilta onnistui hienosti.

Koimme että osallistujat olivat erittäin tyytyväisiä.

Kyselimme jäseneltä jälkeenpäin, mitä mieltä oltiin illan

toteutuksesta ja illan annista. Palautteessa todettiin, että koruilta

oli monessa mielessä onnistunut. Ilmainen Menoinfo.fi -kanava

toimii – saimme uuden jäsenen. Jäseniä ja yhdistykseen

kuulumattomia henkilöitä istui saman pöydän ääressä vilkkaasti

kertomassa koruistaan ja keskustelemassa. Vaikka iltaan osallistui

21 kertojaa, silti jokaisen tarinaan oli käytettävissä riittävästi aikaa.

Kalevala-korumme toimivat hyvin ihmisten välisinä linkkeinä.

Täydensin korutarinoita sähköpostitse ja soittamalla osalle illan

osallistujille. Lisäsin kuhunkin koruun googlaamalla löytämääni

tietoa.

Kirjoituksen kuvat ja lähteet:

Koruillan kuvat: Taina Kangas

Kuvia: Kalevala Korun Oy:n netti-sivuilta (lupa käyttöön saatu)

http://kalevalakoru.nemein.net/korut/

https://suomalaisetkoruaarteemme.wordpress.com/2017/04/04/pallohelojen-komeat-urat/

historialliset arkeologiset sivut haettu kunkin korun paikan nimellä googlaamalla

Sähköpostikyselyt ja soitot illan jäsenille

sähköpostia KNL:n toiminnanjohtaja Sirpa Huttuselle

Saamin museoon sähköpostia13.4. [email protected]

https://www.google.fi/search?q=B%C3%96RJE+RAJALIN&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwiJj7Pr07XTAhUBCpoKHcwgAscQsAQIMg&biw=1706&bih=820

Sähköpostia [email protected]

http://kalevalakoru.nemein.net/korut/



mailto:[email protected]

mailto:[email protected]






6

Hopeinen Lopen riipus

Lopen riipus/ketjunjakaja, hopeinen

kääty-1551

Koru on suunniteltu Lopelta Salon kartanon

maalta löytyneen riipuksen kappaleen

perusteella.

KE sai riipuksen läksiäislahjaksi vuonna

2000 oltuaan Lopen kirjastossa yhdeksän

vuotta töissä. Tuohon aikaan Lopen kunta

alkoi antaa kyseistä käätyä työntekijöilleen

lahjaksi. Hän oli todella iloinen saadessaan

korun hopeisena vaikka toinen vaihtoehto

olisi ollut pronssi. Tämä koru on antanut

hänelle voimaa ja juhlantunnun aina kun on

käyttänyt sitä.

Arkeologinen tutkimuskohde

Kaartjärven itärannalla, vanhan Salon kartanon mailla on Lopen tutkituin esihistoriallinen kohde, rautakautinen kalmisto- ja asuinalue sekä uhrikivi. Alueella on kymmenittäin kiviröykkiöitä, maan ja kivensekaisia kumpuja ja purettuja kiviröykkiöitä. Alueen löydöt on

ajoitettu rautakauden puolivälistä viikinkiajalle (n. 600-luvulta 1000-luvulle) ulottuvaan ajanjaksoon. Alueelta on löytynyt rautakautista käyttökeramiikkaa, rautaveitsi ja rautakuonaa, viljan jauhamiseen käytetty kivi sekä kaksi korua (rapusolki ja kaulaketjun palanen), joista Kalevala-koru Oy on valmistanut korut. http://loppi.fi/palvelut/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/opaskurssin-antia/pronssi-rautakausi-lopella/

http://loppi.fi/palvelut/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/opaskurssin-antia/pronssi-rautakausi-lopella/

http://loppi.fi/palvelut/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/opaskurssin-antia/pronssi-rautakausi-lopella/



7

Kaartlammella tehdyn siitepölyanalyysin mukaan alueella on kaskettu

ensimmäisen kerran jo ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla ja pysyvää

maanviljelystä paikalla lienee harjoitettu rautakauden lopulta lähtien.

Pronssinen Lopen riipus

PK sai pronssisen Lopen riipuksen

päävoittona Kultaseppien kampanjassa

vuonna 1985.

Sattumoisin hän kävi Kelloliike Laineen

liikkeessä kampanjan aikaan. Liikkeessä

kerrottiin kampanjasta ja kehotettiin

osallistuman siihen – vain nimi osallistumispaperiin. PK oli jo

lähdössä pois liikkeestä, kun myyjä edelleen ehdotti osallistumaan

kilpailuun. PK palasi takasin myymälään ja kirjoitti nimensä

osallistumislappuun. Kannatti – voitti pääpalkinnon.

Koru on näyttävä ja erittäin mieluinen ja sitä on käytetty erilaisissa

juhlissa sopivan vaatetuksen kanssa.

Korvakorut - kaksipäinen hevonen

Samanlainen ja niminen on nro riipus-

987. Korvakorut on suunniteltu

Kaukolan Kekomäen eläinriipuksen

aihetta käyttäen, ristiretkien ajalta.

Kalevala Korun pronssiset korvakorut.

Korun pituus ilman koukkua on 4,5 cm ja

Kuva: Kalevala Koru Oy



8

leveys 2,2 cm. Koruissa on nähtävissä pronssille ominaista

patinaa.

SB sai korvakorut lahjaksi äidiltään. Vuosina 1980–1990 näitä

koruja nähtiin jopa tv-toimittajilla. Äiti toivoi, että koru suojelisi

SB:n koiria. Jäsen nimittääkin korvakoruja koiriensa

suojeluskoruksi.

Koverilan hautalöydöissä on runsaasti esineitä, joiden alkuperä viittaa Novgorodinmaalle, mm. kristillisiä symboleA, esim. Kekomäen haudasta no 6 löytynyt bysanttilainen esikuvan mukainen rukoileva Neitsyt Maria (Maria orans) esittävä hopeakoru. Kaksipäistä hevosriipusta vastaavia koruja on löydetty runsaasti Laatokan eteläpuolelta, Olhavanjoen varrella sijaitsevasta Novgorodista. Suomensukuisen väestön keskuudessa lintu. ja hevosaiheiset riipukset ovat olleet suosittuja Latvian liiviläisalueilta Moskovan seudulle saakka. https://www.karjalanliitto.fi/karjalan_liitto/jasenyhdistyssivut/kaukolan_pitajaseura_ry/kaukola_ennen/muinainen_kaukola_-_tutkimuksia

Kanteletar

Kanteletar-korun esikuva löytyy Euran Luistarista varhaiselta

viikinkiajalta, 800-luvulta j.K.r.

pronssi, hopea. Kivet:

karneoli, aventuriini.kvartsiiti,

tumman- ja vaaleansininen

keramiikka

TV hankki korunsa 2006

häihinsä, joita vietettiin

Ilomantsissa Parppein Pirtillä.

Hän halusi ripauksen

https://www.karjalanliitto.fi/karjalan_liitto/jasenyhdistyssivut/kaukolan_pitajaseura_ry/kaukola_ennen/muinainen_kaukola_-_tutkimuksia

https://www.karjalanliitto.fi/karjalan_liitto/jasenyhdistyssivut/kaukolan_pitajaseura_ry/kaukola_ennen/muinainen_kaukola_-_tutkimuksia



9

karjalaisuutta hääpukuunsa. Kun hän näki Kantelettaren

riippumassa mikkeliläisen kultasepänliikkeen näyteikkunassa

vuonna 2006, hän heti tiesi, että tuo koru on se mitä hän tarvitsee.

Koru sopi kauniisti karjalaiseen teemaan. TV:n häitä vietettiin

Parppein pirtillä Ilomantsissa. Ohjelmassa oli kanteleen soittoa,

itkuvirsiä ja Värttinän hauskoja kappaleita sukulaisnaisista kootun

feresipukuisen kuoron esittämänä.

”Silloinen liittoni hajosi, koru säilyy matkassani lopun ikää.”

Aika matka Euran esihistoriaan / Luistari (50010032)

Rautakautinen ruumiskalmisto Luistarin muinaisjäännösalueen tunnetuimman osan muodostaa rautakautinen ruumis- ja röykkiökalmisto, josta on tutkittu yli 1300 hautaa. Paikalla sijainneesta pronssikautisesta asuinpaikasta sen sijaan kertovat tulisijat ja saviastianpalat. Tutkituista röykkiöistä osa voidaan myös yhdistää tähän aikaan. 500-luvun lopulla vainajat alettiin Luistarissa haudata ruumishautoihin. Tapa oli Suomessa uusi ja ilmeisesti omaksuttu germaaniselta alueelta. Aluksi hautaukset olivat köyhiä, mutta vuoden 800 paikkeilla hautoja ryhdyttiin varustamaan rikkaasti. Myös lasten hautoja alkaa löytyä tältä ajalta. Rautakauden loppu, 900- ja 1000-luvut, olivat Eurassa vaurasta aikaa, mutta 1100-luvulta on Luistarissa vain muutamia esineitä. Kalmistossa on kuitenkin lukuisia esineettömiä hautoja. Tätä on pidetty osoituksena kristinuskon vaikutuksesta. Euran muinaispuvun lähtökohtana ovat Luistarin kalmiston arkeologiset löydöt. Kesän 1969 kaivauksissa tutkijoiden eteen avautui hauta, joka sisälsi kaikki korut, jotka nykyään nähdään Euran muinaispuvun koristeina. Löytö on ajoitettu 1020–1050 jKr. Euran muinaispukua tehtäessä lähtökohtana ovat olleet arkeologiset havainnot. Niitä on täydennetty analyyseillä ja pukuhistorian tuntemuksella. Se on Suomen ensimmäinen arkeologisiin löytöihin kokonaan perustuva ja tutkijoiden valvonnassa valmistettu muinaispuku. Euran muinaispuvun voi nykyisin tehdä ohjeiden mukaan tai ostaa valmiina. Euran viikinkimiehen viitta on valmistettu Luistarin hautalöydön pohjalta. 900-luvun alkupuolelle ajoitettu hauta sisälsi



10

myös keltaisen silkkipaidan ja muita suuresta vauraudesta kertovia hauta-antimia. http://www.muinaispolut.fi/polkureitit/eura-aikamatka

Mummokääty numero 377

Riipuksen suunnittelija on

tekstiilitaiteilija Heli Vuori.

UK sai riipuksen vuonna 1952

vanhemmiltaan, kun pääsi

oppikouluun. Koru on ollut hänelle

mieluinen. Hän on käyttänyt korua

usein.

”Selvittäessäni tätä korutarinaa, en

löytänyt kyseistä korua

nettihakemistoista. Otin yhteyttä

Kalevalaisten Naisten Liiton

toiminnanjohtajaan Sirpa Huttuseen.”

Toimistossa on näköispainos

Kalevala Korun 1940-luvun lopulla

julkaistusta koruluettelosta, josta

Sirpa Huttunen löysi korun. Nimi

ja tekijä selvisivät. Näiden tietojen

varassa pystyin selvittämään

taustoja suunnittelijasta ja

silloisesta korutilanteesta.

Kalevala Koru halusi jo tuotannon alkuvaiheessa, että korut

ilmentävät omaa aikaansa ja tämän vuoksi yritys järjesti vuonna

1947 suunnittelukilpailun, joka herätti sen ajan nousevat taiteilijat.




11

Useat taiteilijat innostuivat kilpailusta ja voittajakoruista syntyikin

uusi kaivattu mallisto. Voittaja kilpailussa oli tekstiilitaiteilija Heli

Vuori. Edellisellä sivulla olevassa kuvassa on kilpailun voittanut

Tähkä-kääty. Mummokääty muistuttaa tätä tähkä-käätyä. ja se on

valmistettu samoihin aikoihin kuin Tähkä-kääty. Muita palkittuja

olivat Kaj Franck, jonka suunnittelun lähtökohtana oli aina

esineen toimivuus, hän karsi muotoilussa pois kaiken

tarpeettoman. Kirsti Ilvessalo suunnitteli mm. Nukkekääty -korut,

joiden esikuvana olivat kirkkojen vaivaisukot ja Nanny Still sai

ansioistaan Pro Finlandia -mitalin vuonna 1972. Vappu Niittylä ja

Bror Halen palkittiin myös tässä kilpailussa. Uudet nuoret

pääsuunnittelijat Eero Rislakki, Börje Rajalin ja Paula Häiväoja

uskoivat pelkistettyyn, rohkeaan koruun. Ennakkoluuloton ote

nosti Kalevala Korun 1950- ja 60-luvuilla maan designin kärkeen.

Tekstiilitaiteilija Heli Vuori

suunnitteli jonkin verran malleja

Suomen Käsityön ystäville.

Pöytäliina "Satueläimet" on

pellavapalttinaa. Sen Heli Vuori-

Soini suunnitteli vuonna1953.

http://www.kolumbus.fi/virkki-museum/tekstiilitaiteilijoita.htm

Sormus-770 - Börje Rajalin

UK sai sormuksen lahjana

kummisedältään, kun täytti 20 v

(1960). Korun hankintamatka tehtiin

yhdessä eno kanssa. Eno oli

useimmiten juovuuksissa, mutta

http://www.kolumbus.fi/virkki-museum/tekstiilitaiteilijoita.htm



12

korumatkalla hän oli täysin selvä. Korumatka oli mieleenpainuva

ja juhlava. Kultasepän liike oli Kalevala Kartanon lähellä.

Kummisetä antoi UK:n valita mieluisen korun. Hän valitsi

kauniin sormuksen.

Modernin muotoilun asema Kalevala Korussa vahvistui vuonna 1956, kun taiteilija Börje Rajalin aloitti Kalevala Korun pääsuunnittelijana. Vuonna 1958 hän ja Eero Rislakki osallistuivat Helsingissä Artekissa nuorten avantgardistien korunäyttelyyn, josta tuli modernin korutaiteen läpimurto Suomessa. Rajalinin sanojen mukaan vasta silloin huomattiin, että maassamme on korkeatasoista korutaidetta. Merkkipaalu oli myös taideteollisuusnäyttely Milanon Triennale vuonna 1960. Rajalinin suunnittelema ja Kalevala Korun valmistama uniikkityö Hopeahimmeli voitti kultamitalin ja sai paljon julkisuutta sekä kotimaisessa että kansainvälisessä lehdistössä. Börje Rajalinin suunnittelemille koruille olivat tyypillisiä yksinkertaiset muodot sekä kivien ja ornamenttien käyttö. Hänen mallistonsa tyylikkäät ja korkealuokkaiset hopeakorut vaikuttivat merkittävästi hopeakorujen suosion kasvuun suuren yleisön keskuudessa. http://www.kalevalakoru.fi/fi/borje-rajalin

Rintakoru, solki-1668

Solki filigraanikehyksissä on

1000-luvulta. Esikuva Maskun

Humikkalasta, hopea ja

vuorikivi

UK sai rintakorun 1980-

luvulla lahjaksi vanhukselta tai

ehkä valintaan vaikutti

vanhuksen tytär.

http://www.kalevalakoru.fi/fi/borje-rajalin



13

Vuorikidekoru on kaunis ja kivenhionta vaativa työsuoritus

Mikko Moilanen, FM – Turun yliopisto.

Maskun Humikkalan kalmisto on hautamäärältään yksi Suomen suurimmista ristiretkiajalle ajoittuvista kalmistoista. Se sijaitsee Maskun kirkon läheisyydessä aiemmin Myllymäki-nimellä tunnetulla kukkulalla. Kansanomainen nimitys Raatomäki lienee viitannut jo varhaisempaan tietoisuuteen vanhasta hautapaikasta (Pälsi 1928: 71). Kalmisto tuli päivänvaloon hiekanajon yhteydessä vuoden 1925 keväällä. Jo samana kesänä Sakari Pälsi kaivautti esille yhteensä 56 ruumishautaa, jotka ajoittuvat esineistön ja rahalöytöjen perusteella ristiretkiajalle, noin vuosien 1025 ja 1150 väliselle ajalle. Kalmisto päätettiin tuolloin kaivaa kokonaisuudessaan, sillä sen keskittyminen soranottoalueelle koettiin uhaksi rauhoituksesta huolimatta. Myöhemmissä raporteissa mainitaan, että todisteita viikinkiaikaisen polttokenttäkalmiston olemassaolosta on tavattu saman paikan läheisyydestä. Nämä viitteet tosin koostuvat vain nokimaasta ja palaneiden luiden siruista. https://kalmistopiiri.wordpress.com/2013/03/08/maskun-humikkalan-miekkahaudat/

Pyhän Birgitan koru, Sancta Birgitta

EM sai korun syntymäpäivälahjaksi 13 vuotta

sitten. Pyhän Birgitan elämästä kerrotut tarinat

ovat aina kiehtoneet häntä.

EM kirjoittaa: ”Lempäälän kirkko on omistettu

Pyhän Birgitan muistolle, lapsuudessani kävin usein

isäni kanssa sunnuntaisin tuossa kirkossa. Kirkko oli

myös rippikirkkoni, kohta ripille pääsyn jälkeen muutin

pois Lempäälästä. Kun 13 vuotta sitten sain lahjaksi

tuon Pyhän Birgitan ristin, kiinnostuin Birgitan

https://kalmistopiiri.wordpress.com/2013/03/08/maskun-humikkalan-miekkahaudat/

https://kalmistopiiri.wordpress.com/2013/03/08/maskun-humikkalan-miekkahaudat/



14

historiasta uudelleen. Nykyisinhän on niin helppo löytää ”googlaamalla”

paljonkin tietoa etsimästään. Koru on yksi rakkaimmista omistamistani ja

aina kun käytän sitä, tulee jotenkin arvokas olo. Olen edelleen kiitollinen

serkuilleni, jotka korun minulle antoivat. Ajattelen, että se linkittää minut

jollain tavoin syntymäkotikuntaani Lempäälään, vaikka se nykyään onkin

vain paikan nimi moottoritien varrella.”

Uskomuksen mukaan granaatilla, kuten muillakin kivillä, on maagisia voimia. Granaatti on rakkauden ja seksuaalisuuden kivi. Se vahvisti elämänvoimaa, suojasi vihollisilta ja edisti mielikuvitusta. Muinaiset egyptiläiset käyttivät sitä vastamyrkkynä ruokamyrkytyksiin ja käärmeenpuremiin. Granaatteja laitettiin myös vainajien mukaan turvaamaan matkaa tuonpuoleiseen. Granaattia pidettiin punaisen värinsä vuoksi tehokkaana veren sairauksissa

ja sydänsairauksia vastaan. Sen sanotaan säätelevän verenpainetta ja edistävän punaisten verisolujen kehitystä. Keskiajalla granaatista tuli hyvin suosittu ylimystön ja hallitsijoiden keskuudessa. Monet ristiretkille osallistuneet ritarit kantoivat talismaaninaan granaatteja, sillä uskottiin että granaatilla on vaikutusta kantajansa psyykeen melankolisten tunnetilojen poistajana. Lisäksi se suojelee painajaisilta. Sitä on määrätty saksalaisen farmakopean mukaan vielä 1750-luvulla sydämentykytykseen, melankoliaan, verensylkyyn ja kuumeeseen. https://suomalaisetkoruaarteemme.wordpress.com/2016/01/17/onnenkivet-112-granaatti/

”Suomessa on useita Birgitalle pyhitettyjä kirkkoja, meitä täällä

Hämeenlinnassa lähimmät ovat Tuuloksessa ja Lopen vanha kirkko.

Naantalin birgittalaisluostarin perustaminen on ollut iso asia, samoin se

kun Birgitta vielä kuolemansa jälkeenkin on edistänyt kirkkojen välistä


https://suomalaisetkoruaarteemme.wordpress.com/2016/01/17/onnenkivet-112-granaatti/

https://suomalaisetkoruaarteemme.wordpress.com/2016/01/17/onnenkivet-112-granaatti/



15

yhteistyötä. Turussa sijaitsee edelleen vuonna 1986 perustettu Turun

birgittalaisluostari. Ajattelen myös sitä, kuinka tuon ajan nainen on päässyt

korkeaan asemaan, olkoonkin että on ollut aatelisnainen, jota on arvostettu

enemmän kuin naisia yleensä. Tässä tullaan varmaan siihen, että

pohjoismaissa naisten asema on ollut huomattavasti parempi kuin muualla.

Näin todettiin myös Naisten valtakunta -jäsenillassa viime keväänä.”

Tässä lainauksia Wigipediasta

” Luostari levittää Suomessa tietoa birgittalaisuudesta sekä jakaa aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Luostarin tukena on toiminut jo sen perustamisvuodesta alkaen Birgittalaissisarten ystävät ry. Luostariin liittyy myös maallikko-oblaattien ryhmä jo 15 vuoden ajan.” ”Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin kirkon yhteydessä toimiva luostari pitää vierastaloa ja tyttöjen opiskelija-asuntoja. Vierastalo toimii edullisena hotellina, jossa ei ole uskontokuntarajoja.[2][1] Siellä järjestetään myös retriittejä ja perhejuhlia.” ”Naantalin birgittalaisluostarin perustaminen lienee suurin ja näkyvin Birgitan merkityksistä Suomelle. Päätös kaksoisluostarin perustamisesta tehtiin vuonna 1438, ja se rakennettiin Armon laaksoon, Vallis Gratiae, ja sen ympärille perustettiin Naantalin kaupunki (ruots. Nådens Dal, Armon laakso). Luostarissa oli nunnia jopa 60 ja munkkeja 15. Abbedissa oli koko luostarin johtaja. Luostarin yhteydessä oli myös vanhainkoti[35]. Se oli maan ensimmäinen laitos, jossa jaettiin sivistystä myös naisille. Luostari oli myös tärkeä maallisen kulttuurin kuten kirjoitus- ja käsityötaidon keskus.[36]Se tunnettiin myös sairaanhoito- ja parannustaidoistaan.” ”Tämä ekumenia on jatkunut meidän päiviimme saakka, sillä tänään Pyhän Birgitan sääntökunta, joka oli alkuperäisnimeltään Pyhimmän Vapahtajan sääntökunta, on levittäytynyt ympäri maailmaa ja toimii hyvin aktiivisesti. Nykyään birgittalaissisaret muun muassa Roomassa huolehtivat siellä asuvien luterilaisten suomalaisten ja ruotsalaisten uskonelämästä. Lisäksi sisaret ovat olleet huomattavina apujoukkoina Pyhän Birgitan muistopäivän suunnittelussa ja toteutuksessa. Birgitan syntymästähän tuli

https://fi.wikipedia.org/wiki/Birgittalaiset

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjallisuus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4n_Birgitan_ja_Autuaan_Hemmingin_kirkko

https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_birgittalaisluostari#cite_note-2

https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_birgittalaisluostari#cite_note-2

https://fi.wikipedia.org/wiki/Naantalin_birgittalaisluostari

https://fi.wikipedia.org/wiki/Abbedissa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Birgitta_(pyhimys)#cite_note-35

https://fi.wikipedia.org/wiki/Birgitta_(pyhimys)#cite_note-36

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ekumenia

https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pyh%C3%A4n_Birgitan_s%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6kunta&action=edit&redlink=1



16

kuluneeksi 700 vuotta vuonna 2003. Juhlan aikana toimitettiin ensimmäistä kertaa jumalanpalvelus, jossa saarnasivat yhdessä paavi ja luterilaiset arkkipiispat. Näin Birgitta edisti kirkkojen välistä yhteistyötä vielä kuolemansa jälkeenkin.”

Ruoveden mehiläiskoru

Korun alkuperä löytyi 1800 luvulla

kirkon aitaa rakennettaessa.

Helsingissä toimiva Ruovesi-seura

teetätti vuonna 2015 50 riipusta

Ruoveden 150-vuotisjuhlan vuoksi.

RL sai hopeisen mehiläiskorun

muutettuaan Ruovedelle 1961

ystävältään Marjatalta (joka oli naapuri

ja lukiossa vuotta ylemmällä luokalla). Perheiden ystävyys on

kestänyt ja syventynyt; ystävykset ovat saaneet seurata lastensa ja

lastenlastensa sekä vanhempiensa vaiheita pian 56 vuotta.

Riipus. Ruoveden pronssinen mehiläiskoru pyrähtää toukokuussa 29.4.2015 uuteen vauhtiin: riipuksesta ollaan valmistamassa pitkästä aikaa viidenkymmenen kappaleen erä. Asialla on Helsingissä toimiva Ruovesi-seura, joka tarttui asiaan kunnan 150-vuotisjuhlien vuoksi. Tilaisuus korun hankintaan toukokuun lopulla on ainutkertainen, sillä seura ei aio toistaa myyntiä. Seuran hallituksen jäsen, Hanhon Lehtissaaressa syntynyt Antti Jokela esitti idean riipuksen uudesta tulemisesta alkuvuodesta. Hänen lisäkseen seura-aktiivit Kari Ylinen, Raimo Tiensuu ja Pirkko Ahonen lähtivät rahoittamaan tilausta Kalevala Korusta.

– Kotiseuturakkaudesta, perustelevat sekä Antti Jokela että seuran sihteeri Kari Ylinen mukana oloaan.



17

Tuula Ahonen osti riipuksensa aikoinaan sadalla markalla muutettuaan paikkakunnalle. Hän on käyttänyt sitä monenlaisissa perhejuhlissa hautajaisista ylioppilasjuhliin.

– Se on monikäyttöinen, ei liian mahtipontinen, Ahonen kuvailee. Ensimmäinen Ruovesi-koru tuli myyntiin 1954. Tuotannossa on ollut ainakin yhden ja kolmen mehiläisen riipuksia, rintasolkia ja rannekoruja, sekä pronssisia että hopeisia. Viimeksi koruja oli myynnissä kolmisen vuotta sitten. Nyt riipuksia saa viikolta 21 alkaen Vinhan Kirjakaupasta omakustannushintaan. Mukaan liitetään korun tarina. http://www.ruovesi-lehti.fi/etusivun-uutiset/505-ruoveden-mehilainen-lahtee-lentoon

Karkun riipus

Koru nro 70 Karkun Palvialasta,

nuoremmalta rautakaudelta löydetty

viikinkiaikainen riipus, jonka kaltaisia on

tavattu myös Maariasta ja Raisiosta.

AS on saanut korun äidiltään. Äiti oli

Suontaan kartanossa Hattulassa piikana.

Karkun riipus oli äidillä kaulassa, tosin vain

osittain näkyvissä AS:n kastetilaisuudessa,

lähes 70 vuotta sitten.

AS kertoo, että hän on käyttänyt korua ehkä

vain Kalevala-päivänä ja silloinkin Sammon

ryöstö -näytelmässä Pohjan akkana. Sammon

ryöstö -näytelmä esitettiin AS:n työpaikassa,

päiväkodissa Kalevalan päivänä.

http://www.ruovesi-lehti.fi/etusivun-uutiset/505-ruoveden-mehilainen-lahtee-lentoon

http://www.ruovesi-lehti.fi/etusivun-uutiset/505-ruoveden-mehilainen-lahtee-lentoon



18

Karkun riipus

Karkun taajaman ytimessä on kaksi suurta polttokenttäkalmistoa 400 - 900-luvuilta - Harsun rantaan Kosken kalmistoon ja Tuomiston ja Harsun rajalle nk Palosen kalmistoon on anteina jäänyt monenlaista - mm. koruja. "Karkun riipus" on aina noteerattu korkeaan arvoon myös kansallisesti: Juuri ennen talvisotaa Elsa Heporauta teki matkan Amerikkaan. Hänet oli kutsuttu suurlähettiläämme Hjalmar Procopén kanssa Valkoiseen taloon. Siellä he ojensivat kullatun Karkun riipuksen Yhdysvaltain presidentin puolisolle Anna Eleanor Rooseveltille lahjana Suomen kansalta. Elsa Heporaudalla oli yllään Tuukkalan kansallispuku.

Muisto – korusarja

Solkiriipus kuulu sarjaan Muisto, Se on

lahja MT:n neljältä veljeltä. Hän on

käyttänyt korua sekä riipuksena että

rintaneulana. Kyseistä korua valmistetaan

sekä hopeisena että kultaisena. Hopeinen on

mielestä kauniimpi. Lahjan sain 60-

vuotispäivänäni.; toteaa MT.

Kalevala Koru teki 1997, Suomen

itsenäisyyden 80 -vuotisjuhlan kunniaksi

Otto Roland Mellinin 1870 tekemästä

rintaneulasta (XXXV-271) kopiot; kultaisen ja hopeisen

"Muisto" -solki/ riipuksen, sekä kumpaankin 3 erilaiset

korvakorut.

Alkuperäinen koru oli kultaa, keskellä turkoosi.

Museoasiantuntijat pelastivat tämän sukukalleutena kulkeneen

korun, kun Suomessa järjestettiin vapaaehtoinen kultakeräys.



19

Korun mukana tulleessa lehdykäisessä on seuraava teksti: Suomen

80-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi Kalevala Koru on luonut

korukokoelman, jonka nimi on Muisto. Kokoelman esikuva syntyi

vuonna 1870 Helsingissä suomalaisen kultaseppä Otto Roland Mellinin

käsissä. Museoasiantuntijat pelastivat tämän sukukalleutena kulkeneen

korun sulatukselta, kun Suomessa vuonna 1940 järjestettiin vapaaehtoinen

kultakeräys. Harvinaisuus liitettiin Helsingin kaupunginmuseon

kokoelmiin, osaksi arvokasta kulttuuriperintöämme. Korun tarina saa nyt

arvoisensa jatkon. Muisto jää elämään.

Neitsyt Marian monogrammi

riipus-1464-1.

PR sai korun 30-vuotislahjaksi aviomieheltään.

Hän käyttää korua useimmiten kirkollisissa juhlissa

PR pitää korusta, sen muotokielestä ja ideasta.

Korun esikuvana on ollut saamelaisten

riipusnappi Inarista, Neitsyt Maria -riipus,

jollaisia ompelivat vaatteisiinsa muutkin kuin

saamelaiset. Kyseessä on Inarin Nukkumajoen

monogrammi, josta on otettu malli ko. koruun

(13.4. [email protected]).



20

Helinä-koru

Helinä-koru, Design Tony Granholm

EA on saanut Helinä-korun

hopeahääpäivälahjaksi puolisoltaan.

”Valitsin korun itse ja samana päivänä

luin korun mukana tulleen tarinan.

Tietämättä asiaa etukäteen kävi ilmi,

että korun alkuperä olikin

Janakkalasta, minne muutin miniäksi

25 vuotta aikaisemmin.”

Helinä

Korun esikuvana on koristeellinen vyönhela, joka on peräisin Hämeestä, Janakkalasta. Metallihelaisia nahkavöitä tunnetaan jo esihistorialliselta ajalta, ja myöhemmin keveillä heloilla koristeltiin myös monia kansanpukuja. Naiset ovat perinteisesti kantaneet vyötäröllään käytännön tarvikkeita kuten avaimia, pikkukukkaroa, veistä ja kampaa. Näitä pitivät sekä äidit että tyttäret, joita miellytti niiden helinä tanssittaessa. Uskottiinhan, että ääni pitää pahat henget loitolla. Ehkä helinä houkutti myös nuorten miesten katseita.

Ristiriipus Räisälän Hovinsaaresta

Koru nro 12,

Malli on saatu Hovinsaaresta

ristiriipuksesta, joka on peräisin ristiretkien

ajalta.

RU kertoo, että Äidin koru on 1940-

luvulta, hän omi sen itselleni 1960-luvulla,



21

rakas muisto äidistä. RU esitteli korun Ainoneula-koruna.

Tutkin ja selvitin ”Ainoneulan” korukuvista

Kalevala Korun sivulta. Koruillassa esitelty

(hhedellisellä sivulla) on ristiriipus

Räisälästä.

http://kalevalakoru.nemein.net/korut/import_batch_9/solki-ainoneula/

Ristiriipus Räisälän Hovinsaaresta ajalta 1100–1300. Samaa

tyyppiä löydetty myös Maarian Taskulasta.

http://raisala.fi/perinne-korut.html

Kalevala Korulla on mallistossaan useita Räisälästä löydettyjä korumalleja. Niistä kaksi, Hovinsaaren Risti ja Tiurin solki ovat olleet mallistossa heti alusta alkaen. Myöhemmin 40-luvulla mukaan tuli vielä Räisälän risti. Räisälän Hovinsaaren risti on palmetti-koristeinen riipusristi. Toinen samanlainen mutta hyvin kulunut kappale on löydetty Kaukolan Kekomäestä. Risti on ollut pronssia ja se on ristiretkien ajalta. Hovisaaren ristiä on valmistettu solkena ja riipuksena materiaalina hopea tai pronssi. Kalevala Korun tarina sai alkunsa vuonna 1935, kun Helsingissä järjestettiin suuret juhlallisuudet kansalliseepoksemme Kalevalan 100-vuotisjulien kunniaksi. Juhla innosti kulttuurivaikuttaja, kirjailija Elsa Heporautaa pohtimaan, miten suomalaisen kulttuurin arvo parhaiten tunnistettaisiin. Syntyi idea muistomerkin pystyttämisestä suomalaiselle naiselle. Hanketta varten Elsa Heporauta kokosi merkittävän joukon edistyksellisiä suomalaisia naisia. Kansalaiskeräys varojen keräämiseksi sai hyvin vaatimattoman vastaanoton. Heporauta keksikin pari vuotta myöhemmin, että varat patsasta varten kerättäisiin teettämällä koruja

Kuva: Ainoneula

Kalevala Koru Oy

http://raisala.fi/perinne-korut.html



22

Kansallismuseosta löydettyjen arkeologisten korujen perusteella. Elsa Heporaudan rohkea unelma sai alkunsa.

Koruja myytiin heti menestyksekkäästi. Toimikunta sai tarvittavat varat patsasta varten kerätyksi, mutta talvisota sotki valmiiksi tehdyt suunnitelmat. Patsashanke laitettiin jäihin, ja rahat päätettiin antaa hädänalaisten auttamiseen. Emil Halosen veistämä patsas saatiin vasta sodan jälkeen - paljon alkuperäistä ajatusta pienempänä - ja sijaitsee Kalevala Korun myymälässä Helsingin Unioninkadulla. Naistoimikunnasta muodostui Kalevalaisten Naisten Liitto, joka edelleen omistaa Kalevala Koru Oy:n.

Hannun vaakuna -solki

PLN:n ensimmäinen Kalevala-koru on

Hannun vaakuna-solki, jonka malli on

saatu Pakanuuden ajalta. Hannun

vaakuna on vanha kansanomainen

pahalta suojeleva merkki

Korun PLN hankki, kun päätti lähteä

opiskelemaan kansanperinnettä yliopistoon. Koru sopi

kansanperinnettä opiskelevalle.

Hannunvaakuna

Hannunvaakuna suojelee pahalta. Yhdestä nauhasta muodostuva kuvio synnyttää suojaavan voiman, jonka mahtiin uskoi muinoin koko pohjoinen Eurooppa. Kuvio muistuttaa myös maan neljästä suojelushengestä, jotka asettuivat kukin omaan nurkkaansa ja kannattelivat taivasta maan yllä. Pohjois-Euroopan kansat antoivat näille hengille nimiksi Länsi, Itä, Pohjoinen ja Etelä.



23

Naisen ääni, riipus

PLN:n uusin Kalevala-koru on

Kirsti Doukaksen suunnittelema

riipus Naisen ääni: naisten

äänioikeuden juhlavuoden koru.

Hän sai korun väitöspäivänään.

Naisen ääni

Kesäkuun 1. päivä 1906 Suomen säädyt hyväksyivät uuden valtiopäiväjärjestyksen ja vaalilainsäädännön. Vielä Venäjän keisarikuntaan kuuluva Suomi sai

maailman nykyaikaisimman kansanedustuslaitoksen. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli totta. Naisen ääni -korusarja juhlistaa tasa-arvon edelläkävijöiden satavuotista historiaa. Juhlava aihe inspiroi Kirsti Doukasin yhdistämään hentoja, pirskahtelevia elementtejä vahvaksi rakenteeksi. Korun harmonisen kokonaisuuden muodostavat hopea ja kolme kaunista jalokiveä: topaasi, vihreä kvartsi ja savukvartsi. Herkällä voimallaan Naisen ääni kertoo yksilön rohkeudesta, joka yhteen koottuna voi muuttaa maailmaa. http://www.kalevalakoru.fi/fi/naisen-aani-rintakoru

Lähde, korvakorut (Kirsti Doukas)

– Roosanauhakoru

Korvakorut ovat SK:lle erittäin mieluinen

syntymäpäivälahja




24

Lähde

Johan Ludvig Runebergin (1804-1877) "Lähteellä" on kansallisrunoilijamme rakastetuimpia runoja. Sen herkkä kuva kesäisestä luonnosta on piirtynyt suomalaisten mieliin myös sävellyksenä: "Sua lähde kaunis katselen, likellä vettäsi. Kuin pilven varjot vaeltavat kuvastimessasi." Runebergin säkeet ovat innoittaneet korumuotoilija Kirsti Doukasia. Hänen Lähde-koruaan koristaa vaaleansininen jalokivi, topaasi. Jalokivi välkehtii ja loistaa kuin kirkas lähde, josta valonsäteet heijastuvat. Hopeakehys kiven ympärillä muistuttaa tyyntä veden pintaa. Lähde-koru kunnioittaa Runebergin syntymän 200-vuotisjuhlaa. http://www.kalevalakoru.fi/fi/lahde-korvakorut

Nokian koru

”Nokialainen”, korun esikuva on löydetty

Mikkelin Tuukkalasta 1000-luvulta.

Korun valmistusnumero 50

Nokian korun esikuva on Nokian Tyrkkölästä löydetty pronssinen ketjunkantaja. Valamalla valmistetuista spiraali- tai ympyräkoristeisista ketjunkantajista vanhimmat ovat 1000-luvun alusta. Korutyyppi lienee syntynyt Länsi-Suomessa, mutta sitä esiintyy paljon myös Karjalan ristiretkiajan löydöissä. Suomen ulkopuolelta vastaavia koruja on löydetty vain muutamia kappaleita, joten korua voidaan pitää puhtaasti suomalaisena korutyyppinä.

MK sai Nokian korun Nokialla asuvalta

serkultaan 50-vuotislahjaksi. Valmistusnumero 50 sopi hyvin 50

vuotiaalle.



25

AK:n äiti sai korun rippilahjaksi

vuonna 1943. Sittemmin koru hävisi.

AK huomasi nettikaupasta vastaavan

korun, jonka osti.

Nokian koru on jäljitelmä Suomalaisista vanhoista korulöydöistä, kuten moni muukin valmistajan sarja. Koru on nimensä mukaisesti löydetty Nokian alueelta ja siinä spiraalimaiset juonteet yhdistyvät muodostaen hienon kuvion. Nokian koru -sarjaan kuuluvat korvakorut sekä kaulakoru ja molemmat ovat saatavilla sekä hopeisena, että pronssisena.

Hämäläisen emännän juhlakäädyt ja korvakorut

Malli on saatu Janakkalan Kernaalasta

löydetystä pronssikäädystä, joiden kaltaisia

on ollut myös Kuhmoisten Papinsaaressa ja

Nastolan Vehkasilla 800 j.K.r.

Hopeinen Kalevala Koru Hämäläinen

juhlakääty kiinnittää huomion. Näyttävän

kaulakorun kahdeksan eripituista

papuketjuriviä kiinnittyvät kaareviin

hopeaelementteihin, joissa on tyylitellyt

linnut. Säätöketjun avulla korua voi käyttää

kahdessa eri pituudessa



26

Upean käädyn koristeeksi on ikuistettu kaksi pitkäkaulaista lintua, kaiketi riikinkukkoa. Riikinkukkoja pidettiin paratiisin asukkaina, taivaallisen ihanuuden ja kuolemattomuuden vertauskuvina. Lintujen alapuolella on jalallinen elämänveden malja. Korun kaarikehyksen uskotaan olevan kirkkoholvin vertauskuva. Korussa on varhaiskristillisen taiteen paratiisisymboli, jossa paratiisi oli taivasten valtakunta. Korun esikuvana on Janakkalan

Kernaalasta löydetty kääty, joka on peräisin 700-800-luvulta. http://www.korupaja.fi/hamalainen-juhlakaaty-hopea.html

Hämäläinen juhlakääty oli mukana useammalla illan osallistujalla.

RT sai upeat käädyt ystävältään syntymäpäivälahjaksi ja

korvakorut sain samanaikaisesti lahjaksi työyhteisöltäni.

MK sai käädyt vuonna 1986 lahjana lapsilta työskennellessään

päiväkodissa.

MP oli koko nuoruutensa ihaillut kyseistä juhlakäätyä. Hän

havaitsi käädyt aina lehtien sivuilta ja toivoi hartaasti, että saisi

käädyt itselleen. Toive toteutui 1980-luvulla kun hän sai ne

lahjaksi syntymäpäivänään. Hän ei kuitenkaan ole osannut pitää

korua. Se tuntui lyhyelle ihmiselle liian suurelta. Vasta täytettyään

70 vuotta hän huomasi, että koru sopii erinomaisesti

neulevaatteiden kanssa.




27

Halikon Lampolan kierrekoru

Koru on ensimmäinen Kalevala

Koruni, kirjoittaa TK.

Korun malli perustuu Halikon

Lampolasta ajalta 1050 – 1150

löydetystä sormuksesta.

Vastineita on löytynyt Maariasta,

Ylöjärveltä, Kaukolasta ja

Sysmästä.

”Wetterhoffilta valmistuttuani sain vanhemmiltani lahjaksi rahan, jonka

ajattelin käyttää jonkin korun hankintaan. Niinpä erään kerran

tutkiessani kultasepänliikkeen ikkunaa, tämä kaulakoru oli esillä. Minun

huomioni kiinnittyi heti sen erilaiseen ja omintakeiseen muotoon. Ajattelin,

että tuossa korussa on jotain todella kiehtovaa, erilaista. Myyjä kertoi sen

olevan Kalevala Koru ja perustuvan hautalöytöihin.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tutustuin tämän tyyppisiin Kalevala

Koruihin. Siitä pitäen olen ollut Kalevala Korujen ystävä. Pidän sekä näistä

klassikoista eli vanhojen korulöytöjen uusinnoista sekä myös heidän uusista

korumalleistaan. Tuo kyseinen liike oli hämeenlinnalainen Laineen

kultasepänliike, joka sijaitsi silloin Palokunnankadulla.

30-vuotishääpäivälahjakseni toivoin sitten saavani tuon mallisen sormuksen.

Toiveeni toteutui ja sain kultaisen sormuksen.”

Vastaavia koruja on löytynyt Maskusta, Maariasta, Ylöjärveltä,

Kaukplasta ja Sysmästä.



28

Riipus 1574-2 Viikinkiaikainen solki

riipus-1574-2

Riipuksen esikuvana oli Hauhon pitäjän

Ilmoilan kylän Kalomäestä löydetty

rautakautinen melko hyvin säilynyt

pronssinen korulöydös.

Sain korun alvettulaisilta kansalaisopiston

käsityöpiiriläisiltä. Koru on erittäin rakas muisto 1980 luvun alkupuolelta.

Käsityöillat pidettiin Alvettulan koulussa Koulu oli 1 – 6. luokkalaisille,

joten luokissa oli pienet kahden istuttavat pulpetit, joihin emännät

ahtautuivat istumaan. Johtavaopettaja Vesterinen loi meille haitarillaan

soitannollisen tuokion viettäessämme kahvitaukoa herkullisten leivonnaisten

kera. Teimme käsitöitä vuosittain valitun teeman mukaan esimerkiksi

feressihameita, joita koristeltiin käsin kirjomalla tai talvitakkeja

tikkikankaasta. Rakastuin Alvettulaan kylään, joka on edelleen rakas

kesäretkien kohde.

Ilmoilan kylän Lentolankärjestä tavattu kalmisto on ajoitettu vanhimmilta osin 300-luvulle eli nuoremmalle roomalaiselle rautakaudelle. Myös aivan uuden tien varressa, seurantalon lähellä sijaitsee kaksi myöhemmän rautakauden kalmistoa. Tämä osoittaa Ilmoilan olevan Hauhon vanhimpia kyliä. Keskiajan lopulla se oli myös yksi Hämeen suurimmista kylistä. Keskiaikainen, yhä asuttu kylätontti sijaitsee Pälkäneentien länsipuolella. Kyläasutus on sijoittunut viehättävän raitin varrelle. Raitti on osa vanhaa Pälkäneelle johtavaa tietä. Kyläkeskuksen pohjoispuolella on Tupalan tila, vanha kestikievaritalo. Vanha pakarirakennus on 1860-luvulta.



29

Solki

kuva hautalöydöstä löytyy linkistä – kuvan käyttö on maksullista

https://www.finna.fi/Record/musketti.M012%3AKM18468%3A867

Pyöreä puhkonainen pronssisolki, ristikoristeinen. Löytö on ollut Terra Tavastorum -näyttelyssä. Hautalöytö on Argelogian esinekokoelmassa, KM18468:867, Löytökorun halkaisija on 59 mm. Se on valmistettu 550 – 800 merovingiaikana rautakaudella. Löytö on tehty käsityönä ja on metallia Hämeen alueella rautakaudella on ollut rinnakkain käytössä kaksi hautatapaa maanalainen kenttäkalmisto ja maanpäällinen hautaraunio. Hautarauniot ovat kertahautausta varten ja kenttäkalmistot ovat olleet yhteishautapaikkoja ja ne ovat olleet pidempiaikaisessa käytössä.

Kenttäkalmistot ovat löytöjen perusteella tulleet ja ollut käytössä vuosien 300–1000 välillä, Keskitalo viittaa mm. Ilmoilan Honkasaaren mailta löytyneeseen polttokalmistoon jonka löydökset ovat peräisin vanhemmalta rautakaudelta (n. 300)

Kenttäkalmistoissa ei ole näkyviä isoja maakiviä, vaan kivetys on laajemmalla alueella ja kivet on ladottu paikoilleen. Polttorovion jäännökset on levitetty tämän kivetyksen päälle ja kivien lomiin, kun taas hautaraunioon polttorovion jäännökset ”kätkettiin” raunion sisään maanpäälle.

Säppäisten risti ristiretken ajalta

riipus-54 Säppäisten /Säppäin risti, ristiretken

ajalta Säppäristä.

EM sai ristin äitinsä perintönä. Äiti sai ristin

puolisoltaan eli EM:n isältä kihlajaislahjaksi

6.4.1944 kaiverruksena Anne Ilona, I Joh. 4.

10. – 12.

https://www.finna.fi/Record/musketti.M012%3AKM18468%3A867



30

I Joh. 4. 10. – 12.

”Siinä on Rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä,

että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntien sovitukseksi.

Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme

velvollisia rakastamaan toinen toistamme.

Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen

toistamme niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut

täydelliseksi meissä.”

EM kertoi, että siihen aikaan lukiolaisilla tytöillä oli käytössä

Kalevala-koruja. Ystävä käytti Hattulan lintua. EM ”lainasi” äidin

hopeista kihlalahjaksi saatua Kalevala-korua. Myöhemmin

perinnönjakohetkessä hän sai korun itselleen. Myöhemmin

Kalevala Korussa valmistettiin Säppäin ristiä pronssisena. Hän on

jatkanut suvun perinnettä – antanut seuraavan sukupolven

tyttärille rippilahjaksi pronssisen Säppäin ristin. Koru yhdistää

sukupolvia.

Kaukolan Säppäisistä keskiajalta.

Koverilan Linnamäki on pitäjän ainoa muinaislinna, joskin sen kivivalleista on vain vähäisiä jäännöksiä. Paikka on kuitenkin ollut otollinen vesitse lähestyvien muukalaisten tarkkailuun. Koverilan ohella rautakauden hautoja löytyi Schvindtin tutkimuksissa myös Säppäästä ja yksittäisiä esineitä Rokosinan, Kaukolan ja Järvenpään kylistä. Koverila ja Säppää, jotka mainitaan myöhemmin vuoden 1500 Vatjan viidenneksen verokirjassa, ovat olleet tärkeitä keskuksia jo rautakaudella, mutta asutusta on voinut olla muuallakin. Kaikki eivät kuitenkaan näytä olleen aivan samanlaista vallasväkeä kuin Koverilan mahtisuku. Nykyisin menetelmin asutuksen merkkejä voisi löytyä lisää, jos vain olisi riittävästi tutkijoita ja varsinkin varoja tutkimusten suorittamiseen.



31

Hattulan lintu

HV:lle Hattulan lintu on mieluinen kalevala-

koru - Hattulan lintu, isompi ja pienempi.

Miksi? Hän sai rintaneulan, sen isomman

erikoisella tavalla. Hänellä on Hauholla

serkku, joka on HV:tä 12 päivää vanhempi.

Syksyllä 1996 kun HV täytti 50 v, hän päätti

ettei juhli eikä serkkukaan juhlinut, ainakaan

isommin, koska kutsua ei tullut. HV lähti

Vaasassa opiskelevan vanhimman tyttärensä

luokse. HV oli saanut anopiltaan

rahasumman, jolla hän ajatteli ostaa itselleen ranneketjun.

Matkalla Vaasaan hän poikkesi Hämeenlinnaan kultasepän

liikkeeseen siihen, mikä oli Raatihuoneenkadun ja

Sibeliuksenkadun kulmassa. Liikkeessä sattui olemaan HV:n

serkku E puolisonsa M:n kanssa miettimässä, mitä hankkisi

saadulla lahjakortillaan. HV kertoi aikovansa ostaa itselleen 50-

vuotislahjan, joten M halusi välttämättä ostaa HV:lle pronssisen

Hattulan linnun - Hattulasta kotoisin olevalle. Myöhemmin HV

osti itselleen pienen Hattulan linnun. HV:stä on hauskan näköistä,

kun ne molemmat ovat rintapielessä.

Pohjoisen kansoille muodostui erityinen suhde vesilintuihin. Heille vesilinnut symboloivat hedelmällisyyttä. Pohjolan väelle lintujen keväinen paluu oli lupaus kesästä, uuden alusta. Vesilintujen paluun myötä tiedettiin, että luonto herää taas eloon. Vesilinnuissa oli hedelmällisyyden taika. Tämän linnun aihe on Hattulan Luurilasta 1000 -luvulta.

Hattula on kuitenkin ollut aktiivinen pitäjä jo paljon ennen Panssariprikaatia. Jo pakanuuden aikana Vanajavesistön rannoille



32

syntyi Suur-Hattulan voimakas asutuskeskus. Hattula onkin rikasta muinaismuistoaluetta, ja alueelta tehdyt muinaislöydöt elävät vielä nykyäänkin: Kalevala-korun kauniin Hattulan lintu -korun aihe on nimensä mukaisesti peräisin Hattulan Luurilasta 1000-luvulta. - See more at: http://www.kotimaassa.fi/index.php?article_id=2332&__from_id__=888#sthash.XdhbILNv.dpuf http://www.kotimaassa.fi/index.php?article_id=2332&__from_id__=888

Viikinkiaika

Viikinkiretket heijastuvat myös Suomen myöhäisrautakautisessa kulttuurissa. Jo 700-luvun lopulla kauppa oli vilkastunut Itämeren piirissä. Kaupunkimaisia yhteisöjä alkoi syntyä ja poliittinen järjestelmä kehittyä sekä Pohjanmeren piirissä että idäntien

varressa, jota pitkin hopeaa virtasi Pohjolaan. http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/rautakausi/7

Aarrekääty – Yhdistyksemme logo

Yhdistyksemme logoksi on

aikoinaan valittu Aarrekäädyn

sydänaiheinen hela.

Alkuperäisessä hopea-aarrekäädyssä

ei ole lintu-heloja ja se nimettiin

Kalevalan 150-juhlavuoden

nimikkokoruksi. Siitä kirjoitetaan

Museoviraston ja Kalevala Koru

Oy:n näyttelyjulkaisussa: ”Ken


http://www.kotimaassa.fi/index.php?article_id=2332&__from_id__=888#sthash.XdhbILNv.dpuf

http://www.kotimaassa.fi/index.php?article_id=2332&__from_id__=888#sthash.XdhbILNv.dpuf

http://www.kotimaassa.fi/index.php?article_id=2332&__from_id__=888

http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/rautakausi/7

http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/rautakausi/7



33

kantaa kalevalaa” 1835 Kalevala 1985.

”Kalevalan juhlavuoden nimikkokoruksi on valittu Hämeenlinnan

hopeaketju. Tämän korun esikuva kuuluu Hämeenlinnan

Linnanniemestä v. 1895 löydettyyn hopea-aarteeseen (KM 3090).

Ketju rakentuu pareittaisista hopealankapunoksista ja renkaista.

Renkaisiin on ollut kiinnitettynä arabialaisia hopearahoja sekä

ketjun keskiosaan kaksi muuta riipusta. Kaikki länsimaiset rahat

on kiinnitetty erillisten ketjujen välityksellä, samoin kaksi pientä

valettua riipusta.

Tekstissä mainitaan meidän logossamme olevasta riipuksesta näin:

”Niellokoristeinen riipus lienee alkuaan ns. permalainen vyönhela.

Linnaniemen ketju

Linnaniemen aarre löytyi toukokuussa 1894 Hämeen linnaa vastapäätä

olevalta Varikkoniemeltä, johon oli 1870-luvulla perustettu höyrysaha.

Myöhemmin on selvinnyt, että paikalla on sijainnut kokonainen

rautakautinen asuinpaikka. Aarteeseen kuuluu kaulaketju, kuusi riipusta,

kaksi helmeä, 65 rahaa ja hevosenkenkäsolki. Rahojen joukossa on sekä

länsimaisia että itämaisia rahoja, ja niistä yhdeksän on

kiinnitetty kaulaketjuun. Uusimpia niistä ovat saksalainen raha vuosilta

1088–1109 ja englantilainen raha vuosilta 1089–1092, mistä on päätelty,

että aarre on kätketty maahan aikaisintaan vuonna 1089.

http://www.kansallismuseo.fi/fi/hameenlinna/nayttelyt/rikkauk

sien_hame

http://www.kansallismuseo.fi/fi/hameenlinna/nayttelyt/rikkauksien_hame

http://www.kansallismuseo.fi/fi/hameenlinna/nayttelyt/rikkauksien_hame



34

Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset ry

Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset ry Minun Kalevala ... Kalevalakoruni A5.pdf ·...

Documents

Transcript of Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset ry Minun Kalevala ... Kalevalakoruni A5.pdf ·...