Ajan esiripun takaa

William Marrion Branham

1

Ajan esiripun takaa

Eräänä aamuna minä makasin vuoteessani. Ja minäolin^olin ollut nukuksissa, ja minä näin unta, ettäJoseph oli sairas, ja minä olin nostanut hänet ylösrukoillakseni hänen puolestaan. Ja kun heräsin, olin hyvinhämmentynyt. Minä sanoin: “No, ehkä Joseph on tulossasairaaksi.”

Ja minä katsoin, kuinka siinä edelläni kulki pieni,tumma varjo, melko ruskehtava väriltään. Ja näytti siltäkuin se olisin ollut minä. Ja minä katselin sitä. Ja sentakana tuli Joku valkoinen, ja se oli Hän. Katsoin vaimonipuoleen nähdäkseni, oliko hän hereillä, jotta voisinnäyttää hänelle, että hän voisi nähdä näyn. Mutta hännukkui.

Minä sanoin: “Voi, minä olen pahoillani, Herra.Mutta sellainen minun elämäni on ollut, Sinun ontäytynyt ajaa minua kaikkeen, mitä minä olen tehnyt.Joka kerta, kun jotakin on tapahtunut, minä olenajatellut, että Sinä teit sen. Ja minä olen tullut näkemään,että se oli saatana koettaen pitää minua poissa siitä.”Minä sanoin: “Jospa Sinä vain voisit johtaa minua.” Jakun minä katsoin, näin minä kauneimmat kasvot, mitäminä olen miehellä koskaan nähnyt. Hän oli minunedessäni, katsoen taaksepäin. Hän kohotti kätensä jatarttui minun käteeni ja alkoi mennä tähän suuntaan. Tuonäky jätti minut. Viime sunnuntai aamuna minä olinherännyt aikaisin. Tämä näky minulla oli lauantaina.

Aina huolestuneena, minä olen aina ajatellutkuolemaa. Ja nyt kun olen viidenkymmenen, minun aikani

2

ei^en usko sen olevan kovin pitkä. Ja minäpohdin, millainen minä olisin tuossa jumalallisessailmestymismuodossa, taivaallisessa ruumiissa. “Näkisinköminä rakkaita ystäviäni ja olettakaamme, että minä olisinvain hieman valkoista sumua kulkemassa ohitse jasanoisin: ‘Siinä menee veli Neville,’ eikä hän voisi sanoa:‘Hei, veli Branham’? Ja kun Jeesus tulee, silloin minäolisin taas mies.” Minä olen usein ajatellut sitä.

Minä näin unta, että minä olin Lännessä. Ja minä olinkulkemassa pienen marunaa kasvavan paikan kautta javaimoni oli kanssani, ja me olimme olleet kalastamassataimenia. Ja minä pysähdyin ja_ja avasin portin. Jataivas oli niin kaunis. Se ei näyttänyt sellaiselta kuintäällä laaksossa. Se oli sininen ja oli kauniita valkoisiapilviä. Ja minä sanoin vaimolle, minä sanoin: “Meidänolisi pitänyt lähteä täältä jo kauan sitten, kultaseni.” Hänsanoi: “Lasten tähden meidän olisi pitänyt tehdä se,Billy.” Minä sanoin: “Se on^” Ja minä heräsin.

Minä ajattelin: “Minä näen niin paljon unia!Mistähän se johtuu?” Ja minä katsoin siihen, ja vaimonimakasi vieressäni.

Ja minä kohottauduin tyynylleni, niin kuin monetteistä ovat tehneet, laitoin pääni sängyn päätyä vasten, jalaitoin sitten käteni taakseni. Minä makasin siinä tällätavalla. Ja minä sanoin: “Millaistakohan siellä toisellapuolella on? Minä olen jo viidenkymmenen, enkä minä oletehnyt vielä mitään. Jospa minä vain voisin tehdä jotakinauttaakseni Herraa, sillä minä tiedän, etten olekuolematon. Puolet minun ajastani on jo mennyt,vähintään, ja enemmänkin kuin puolet. Jos minä elänyhtä vanhaksi kuin sukuni, silti puolet minun ajastani on

3

mennyt.” Ja minä katsoin ympärilleni. Makasin siinäaikeissa nousta ylös. Kello oli noin seitsemän. Minäsanoin: “Luulen, että menen tänä aamuna kokoukseen.Vaikka olenkin käheä, minä haluaisin kuulla veli Nevillensaarnaavan.”

Niinpä minä sanoin: “Oletko sinä hereillä, kultaseni?”Ja hän nukkui hyvin sikeästi.

Ja minä en halua, että tämä jää teiltä kuulematta. Seon muuttanut minut. Minä en voi olla sama veli Branham,joka minä olin.

Ja minä katsoin. Ja minä kuulin Jonkun jatkuvastisanovan: “Sinä olet juuri aloittamassa. Riennä taisteluun.Ole vain hellittämätön.”

Puristin hetken päätäni. Minä ajattelin: “No, minäluultavasti vain ajattelin sitä.” Te tiedätte, että ihmisillävoi olla kuvitelmia. Ja minä sanoin: “Minä ehkä vainkuvittelin sen.”

Se sanoi: “Riennä taisteluun. Mene eteenpäin, meneeteenpäin.”

Minä sanoin: “Ehkä minä sanoin sen.” Ja minälaitoin huuleni hampaitteni väliin ja laitoin käteni suunipäälle.

Ja siinä se tuli uudestaan, sanoen: “Riennävain eteenpäin. Jospa sinä vain tietäisit, mitä on tienpäässä!”

Ja näytti siltä, kuin minä olisin kuullut GrahamSnellingin tai jonkun, jotka lauloivat tuota lauluatällä tavalla. He laulavat sitä täällä, Anna Mae ja tekaikki.

4

“Olen koti-ikävän ja kaipuun vallassa,ja tahdon nähdä Jeesuksen.

Tahtoisin kuulla noiden suloistenkotisataman kellojen soiton.

Se valaisisi polkuni ja karkottaisikaikki pelot.

Herra, suo minun katsoa ajan esiripuntaakse.”

Te olette kuulleet sitä laulettavan täälläseurakunnassa.

Ja minä kuulin Jonkin sanovan: “Haluaisitko sinänähdä tuon esiripun taakse?”

Minä sanoin: “Se auttaisi minua suuresti.”

Minä katsoin. Hetkessä, minä^Yhdessähenkäyksessä minä olin tullut johonkin pieneen, kaltevaanpaikkaan. Minä katsoin taakseni ja siellä minä makasinvuoteellani. Ja minä sanoin: “Tämä on erikoinen asia.”

No niin, minä en haluaisi teidän kertovan tätäeteenpäin. Minä sanon tämän seurakuntani, tai niidenlampaitteni edessä, joita minä kaitsen. Olinpa minä sittenruumiissani tai poissa siitä, tai olipa se taivaaseenottaminen, se ei muistuttanut ainoatakaan niistä näyistä,joita minulla on ollut. Minä saatoin katsoa Sinne, ja minäsaatoin katsoa tänne.

Kun tulin tuohon pieneen Paikkaan, minä en olekoskaan nähnyt niin monien ihmisten tulevan juosten,huutaen: “Oi, rakas veljemme!”

Ja minä katselin. Ja nuoret naiset, ehkä vähän ylikahdenkymmenen, kahdeksastatoista kahteenkymmeneen,he syleilivät minua ja huusivat: “Rakas veljemme!”

5

Siellä tuli nuoria miehiä varhaisen miehuutensaloistossa. Ja heidän silmänsä kimalsivat ja näyttivät kuintähdiltä pimeässä yössä. Heidän hampaansa olivat helmenvalkoiset. Ja he huusivat ja tarttuivat kiinni minuun jahuusivat: “Oi, meidän rakas veljemme!”

Ja minä pysähdyin ja katsoin. Ja minä olin nuori.Minä katsoin taakseni vanhaa ruumistani, joka makasisiellä kädet pääni takana. Ja minä sanoin: “Minä enymmärrä tätä.”

Ja nämä nuoret naiset syleilevät minua. No niin, minätiedän, että tämä on sekalainen kuulijakunta, ja minäsanon tämän rakkaudella ja Hengen lempeydellä. Mieheteivät voi laittaa käsiään naisten ympärille ilmaninhimillisiä aistimuksia; mutta niitä ei ollut Siellä. Siellä eiollut eilistä eikä huomista. He eivät väsyneet. He olivat^Minä en ole koskaan koko elämäni aikana nähnyt niinkauniita naisia. Heidän hiuksensa ulottuivat alasvyötärölle asti; heidän pitkät hameensa ulottuivat jalkoihinasti. Ja he vain halasivat minua. Edes minun oma sisareni,joka istuu täällä, ei voisi halata minua sillä tavalla. He eivätsuudelleet minua enkä minä suudellut heitä. Se oli jotakinsellaista, jonka kuvaamiseen minä_minulla ei olesanavarastoa, minulla ei ole sanoja sanottavana.“Täydellisyys” ei koskettaisi sitä. “Suurenmoinen” eikoskettaisi sitä läheltäkään. Se oli jotakin, mitä minä enkoskaan^Teidän vain täytyy olla Siellä.

Minä katsoin tänne ja tuonne. Ja heitä oli tulossatuhansittain. Ja minä sanoin: “Minä en ymmärrä tätä.”Minä sanoin: “No, he^”

Ja siellä tuli Hope. Hän oli ensimmäinen vaimoni.Hän juoksi tyköni, mutta ei sanonut: “Mieheni.” Hän

6

sanoi: “Rakas veljeni,” kun hän halasi minua. Siellä seisoitoinen nainen, joka halasi minua, ja sitten Hope halasitätä naista; ja jokaista. Ja minä ajattelin: “Oh, tämäntäytyy olla jotakin erilaista. Se ei voi olla^Siinä onjotakin^” Minä ajattelin: “Oi, en kai enää koskaanhaluaisi palata takaisin tuohon vanhaan ruumiiseen?”

Minä katselin sitten ympärilleni. Minä ajattelin:“Mitä tämä on? Ja minä katselin, todella tarkasti. Jaminä_minä sanoin: “Minä_minä en voi ymmärtää tätä.”Mutta Hope näytti olevan ikään kuin kunniavieras. Hän eiollut erilainen, mutta juuri niin kuin kunniavieras.

Ja minä kuulin silloin Äänen, joka puhui minullehuoneessa, sanovan: “Se, mistä sinä saarnasit, oli PyhäHenki. Tämä on täydellinen Rakkaus. Eikä mikään voitulla Tänne ilman Sitä.”

Minä olen vakuuttuneempi kuin koskaanaikaisemmin elämässäni, että tarvitaan täydellinenRakkaus, päästäksemme Sinne. Siellä ei ollut kateutta.Siellä ei ollut väsymystä. Siellä ei ollut kuolemaa.Sairautta ei voisi koskaan päästä Sinne. Kuolevaisuus; eivoisi_voi milloinkaan tehdä teitä vanhoiksi. Ja^Heeivät voineet itkeä. Se oli vain yhtä iloa.

“Oi, minun rakas veljeni!” Ja he nostivat minutylös ja asettivat minut suurelle, korkealle paikalle.

Minä ajattelin: “Minä en näe unta. Minä katselentaakseni ruumistani makaamassa täällä alhaallavuoteella.”

Ja he asettivat minut sinne ylös. Ja minä sanoin: “Voi,minun ei pitäisi istua täällä.”

7

Ja siellä tuli naisia ja miehiä, kummaltakin puolelta,nuoruutensa kukoistuksessa, huutaen. Ja eräs nainenseisoi siinä, ja hän huusi: “Oi, rakas veljeni! Oi, meolemme niin onnellisia nähdessämme sinut Täällä.”

Minä sanoin: “Minä en ymmärrä tätä.”

Ja silloin tuo Ääni, joka puhui minun yläpuolellani,sanoi: “Sinä tiedät, että Raamatussa on kirjoitettu, että‘Profeetat otettiin kansansa tykö.’”

Minä sanoin: “Kyllä. Minä muistan senKirjoituksista.”

Hän sanoi: “Hyvä on, näin tapahtuu silloin, kun sinätulet kansasi tykö.”

Minä sanoin: “Silloin he ovat todellisia, ja minä voinkoskettaa heitä.”

“Oi, kyllä.”

Minä sanoin: “Mutta, heitä on miljoonia. Noin moniaBranhameita ei ole.”

Ja tuo Ääni sanoi: “He eivät ole Branhameita. Heovat sinun käännynnäisiäsi. Nämä ovat niitä, jotka sinäolet johdattanut Herran tykö.” Ja Hän sanoi: “Jotkutnäistä naisista, jotka ovat mielestäsi niin kauniita, olivatyli yhdeksänkymmentä vuotta vanhoja, kun sinä johdatitheidät Herran tykö. Ei ole mikään ihme, että he huutavat:‘Rakas veljemme!’”

Ja he huusivat, kaikki yht’aikaa, sanoen: “Jos sinä etolisi mennyt, me emme olisi Täällä.”

8

Minä katsoin ympärilleni. Minä ajattelin: “No, minäen ymmärrä tätä.”

Minä sanoin: “Oi, missä on Jeesus? Minä haluan niinkovasti nähdä Hänet.”

He sanoivat: “Hän on vain hieman ylempänä, suoraantuolla ylhäällä.” He sanoivat: “Eräänä päivänä Hän tuleesinun tykösi. Näettekö?” He sanoivat: “Sinut lähetettiinjohtajaksi. Ja Jumala tulee. Ja kun Hän tulee, tuomitseeHän sinut sen mukaan mitä sinä opetit heille, ensiksi, jasitten pääsevätkö he sisälle, vaiko eivät. Me menemmesisälle sinun opetuksesi mukaan.”

Minä sanoin: “Oi, minä olen niin iloinen. EntäPaavali, täytyykö hänenkin seistä tällä tavoin? TäytyyköPietarin seistä tällä tavalla?”

“Kyllä.”

Minä sanoin: “Silloin minä olen saarnannut jokaisenSanan, jonka he saarnasivat. Minä en ole väistynyt Siitäpuolelle enkä toiselle. Missä he kastoivat JeesuksenKristuksen nimeen, minä tein samoin. Missä he opettivatPyhän Hengen kastetta, minä tein samoin. Mitä tahansahe opettivat, minä tein samoin.”

Ja nuo ihmiset huusivat ja sanoivat: “Me tiedämmesen. Ja me tiedämme, että me menemme sinun kanssasi,jonakin päivänä, takaisin maan päälle.” He sanoivat:“Jeesus tulee ja sinut tuomitaan sen Sanan mukaan, jotasinä saarnasit meille. Ja sitten, jos sinut hyväksytääntuona aikana, niin kuin sinulle tapahtuu,” he sanoivat:“silloin sinä esittelet meidät Hänelle, palvelustehtäväsi

9

voitonmerkkeinä.” He sanoivat: “Sinä johdatat meidätHänen tykönsä, ja kaikki yhdessä me menemme takaisinmaan päälle elääksemme iankaikkisesti.”

Minä sanoin: “Täytyykö minun nyt palata takaisin?”

“Kyllä. Mutta riennä eteenpäin.”

Minä katsoin. Ja minä saatoin nähdä ihmisiä, niinkauas kuin vain voin nähdä, yhä tulossa, haluten syleilläminua, huutaen: “Rakas veljemme!”

Juuri silloin Ääni sanoi: “Kaikki, joita sinämilloinkaan olet rakastanut, ja kaikki, jotka ovatrakastaneet sinua, Jumala on antanut sinulle Täällä.” Jaminä katsoin. Ja siinä tuli vanha koirani, kävellen siihen.Siinä tuli hevoseni ja laittoi päänsä olkapäälleni jahirnahti. Oli sanottu: “Kaikki, joita sinä milloinkaan oletrakastanut, ja kaikki, jotka ovat rakastaneet sinua, Jumalaon antanut heidät sinulle, sinun palvelustehtäväsi kautta.”

Ja minä tunsin siirtyväni pois tuosta kauniistaPaikasta.

Ja minä katsoin ympärilleni. Minä sanoin: “Oletkosinä hereillä, kultaseni?” Hän oli yhä unessa.

Ja minä ajattelin: “Oi Jumala! Oi, auta minua, oiJumala. Älä salli minun milloinkaan antaa periksiyhdenkään Sanan suhteen. Suo minun pysyä tarkalleentuossa Sanassa ja saarnata Sitä. Minä en välitä siitä, mitätapahtuu, mitä muut tekevät; kuinka monta Saulia, Kiisinpoikaa, nousee, kuinka monta sitä, tätä, tai tuota. Suominun, Herra, rientää tuohon Paikkaan. Kaikkikuolemanpelko^

10

Minä sanon tämän Raamattu edessäni tänä aamuna.Minulla on täällä pieni poika, neljävuotias,kasvatettavana. Minulla on yhdeksänvuotias tyttö; jateini-ikäinen, josta minä olen kiitollinen, sillä hän onkääntynyt Herran tielle. Jumala, suo minun elää,kasvattaakseni heidät Jumalan neuvossa.

Sen lisäksi koko maailma näyttää huutavan minulle,yhdeksänkymmenvuotiaat naiset ja miehet, ja kaikki. “Jossinä et olisi mennyt, me emme olisi Täällä.”

Ja, Jumala, suo minun rientää taisteluun. Mutta mitätulee kuolemiseen, minä en enää^Se olisi ilo, se olisiihanaa päästä pois tästä turmeluksesta ja häpeästä.

Jos minä voisin tehdä tuonne ylös sadan biljoonanmailin korkeuteen kuution muotoisen kappaleen, ja seolisi täydellinen Rakkaus; jokaisella askeleella tännepäinse kapenisi, kunnes me tulisimme tänne alas, missä me nytolemme. Siitä olisi enää jäljellä tuskin muuta kuinturmeltunut varjo, jotakin vähäistä, jonka me voimmetuntea ja kokea, että siellä jossakin on jotakin. Me emmetiedä, mitä Se on.

Oi, rakkaat ystäväni, rakkaani, rakkaaniEvankeliumissa, lapset, jotka minä olen synnyttänytJumalalle, kuunnelkaa minua, paimentanne. Te, toivoisin,että olisi jokin tapa, jolla minä voisin selittää sen teille.Siihen ei ole sanoja; minä en voinut löytää niitä; niitä eilöydy mistään. Mutta aivan tämän viimeisenhengenvetomme takana on kaikkein ihanin asia, mitä tekoskaan^Ei ole mitään tapaa selittää sitä. Ei ole mitääntapaa. Minä en yksinkertaisesti pysty siihen. Mutta mitätahansa sinä teet, ystävä, laita kaikki muu syrjään siihen

11

asti, kunnes sinä saat täydellisen Rakkauden. Tulkaatilaan, jossa te voitte rakastaa jokaista, jokaista vihollista,jokaista muuta.

Tuo yksi vierailuni Sinne, se on tehnyt minuterilaiseksi mieheksi. Minä en voi enää milloinkaan,milloinkaan, milloinkaan olla sama veli Branham, jokaminä olin. Vaikka lentokoneet tärisisivät, vaikka salamatleiskuisivat; vaikka tarkkailijalla olisi ase suunnattunaminuun. Mitä tahansa se on, sillä ei ole merkitystä. Minäaion rientää eteenpäin taistelussa Jumalan armon avulla.Sillä minä olen saarnannut Evankeliumia kaikilleluoduille ja jokaiselle ihmiselle, jolle vain voin,suostutellen heitä tuohon kauniiseen Maahan tuolla.

Se voi näyttää vaikealta. Siihen ehkä tarvitaan paljonvoimaa. Minä en tiedä, kuinka kauan vielä. Me emmetiedä, fyysisesti ottaen. Tutkimuksessa muutama päiväsitten hän sanoi: “Sinulla on jäljellä kaksikymmentäviisivuotta kunnollista, hyvää elämää. Sinä olet terve.” Seauttoi minua. Mutta, oi, siitä ei ole kysymys. Sitä se ei ole.Se on jotakin täällä sisällä. Tämän katoavaisen täytyypukeutua katoamattomuuteen. Tämän kuolevaisen täytyypukeutua kuolemattomuuteen.

Kiisin poikia saattaa nousta esiin. Minä^ Kaikistaniistä hyvistä töistä, joita he tekevät, minulla ei olemitään pahaa sanottavaa sitä vastaan, köyhille jahyväntekeväisyyteen antaminen. Ja muistakaa,Samuelhan sanoi Saulille: “Sinä tulet myösprofetoimaan.” Ja monet noista miehistä ovat suuria,mahtavia saarnaajia, jotka voivat saarnata Sanaa niinkuin arkkienkelit. Mutta silti se ei ollut Jumalan tahto.Jumalan tuli olla heidän kuninkaansa. Veli, sisar, antakaaPyhän Hengen johdattaa itseänne.

12

Kumartakaamme päämme hetkeksi.

“Olen koti-ikävän ja kaipuun vallassa,ja tahdon nähdä Jeesuksen,

Tahtoisin kuulla noiden suloistenkotisataman kellojen soiton;

Se valaisisi polkuni ja karkottaisikaikki pelot.

Herra, suo minun katsoa ajan esiripuntaakse.

Herra, suo minun katsoa tämän surunja pelon esiripun taakse,

Salli minun katsella tuota aurinkoistakirkkauden maata;

Se vahvistaisi uskomme ja karkottaisikaiken pelon;

Herra, salli heidän katsoa ajanesiripun taakse.

Minä olen varma, Herra, jos tämä pieni seurakuntatänä aamuna vain voisi katsoa tuon esiripun taakse!Heidän joukossaan ei ole murheita; siellä ei koskaan voiolla. Ei sairautta; ei muuta kuin täydellisyyttä. Ja vainyksi hengenveto on tämän ja Sen välillä, vanhuudestanuoruuteen, ajasta iankaikkisuuteen, pois huomisenhuolista ja eilisen murheista, iankaikkisuudennykyhetkeen täydellisyydessä.

Minä rukoilen, Jumala, että Sinä siunaisit jokaistahenkilöä täällä, jos täällä on niitä, Herra, jotka eivättunne Sinua tuon Rakkauden kautta. Ja totisesti, Isä,mikään ei voi tulla tuohon pyhään Paikkaan ilmansellaista Rakkautta, uutta Syntymää, syntymättäuudestaan. Pyhä Henki, Jumala, on Rakkaus, ja me

13

tiedämme, että se on totta. Ei merkitse mitään, vaikka meuskomme avulla siirrämme vuoria, vaikka me teemmesuuria asioita, kuitenkin, ilman Tuota siellä, me emmekoskaan voisi kiivetä noita suuria tikapuita sinne. MuttaSen kanssa, Se kohottaa meidät näiden maallistenhuolien yläpuolelle. Minä rukoilen, Isä, että Sinä siunaatihmisiä täällä.

Ja suo, että jokainen ihminen, joka on tänä aamunakuullut minun kertovan tämän Totuuden, että Sinä oletminun todistajani, Herra, niin kuin Samuelille muinoin:“Olenko minä koskaan kertonut heille Sinun nimessäsimitään muuta kuin totuuden?” He ovat sen tuomarit. Jaminä kerron nyt heille, Herra, että Sinä olet vienyt minuttuohon Maahan. Ja Sinä tiedät, että se on totta.

Ja nyt, Isä, jos täällä on niitä, jotka eivät tunneSinua, olkoon tämä se hetki, jolloin he sanovat: “Herra,anna minun sisimpääni halu olla Sinun tahdossasi.” Suose, Isä.

Ja nyt, te, päänne kumarrettuina, kohottaisitteko tekätenne ja sanoisitte: “Rukoile minun puolestani, veliBranham; Jumala vaikuttakoon sen minussa.”[VeliBranham pitää tauon_Huom.]

Nyt kun te olette siellä paikoillanne, todellarakastettavasti, miksi te ette sanoisi Isälle? “Jumala,tänään sydämessäni minä käännän selkäni kaikillemaailman asioille. Minä jätän kaiken rakastaakseni Sinuaja palvellakseni Sinua koko elämäni ajan. Ja minä tahdontästä päivästä alkaen seurata Sinua Raamattusi jokaisenKirjoituksen mukaan.” Jos teitä ei ole kastettukristillisellä kasteella: “Minä tahdon, Herra.”

14

“Jos minä en ole vielä vastaanottanut PyhääHenkeä^” Te tiedätte, kun te vastaanotatte Sen. Seantaa sinulle. Se antaa sinulle sen varmuuden jaRakkauden, jota sinä tarvitset. Oi, sinä olet ehkä tehnyttoisin, sinulla on ollut tunnekuohuja, kuten että sinä oletehkä huutanut tai puhunut kielillä, mikä on hienoa. Muttajos tuo Jumalallinen Rakkaus ei ole siellä, uskokaa minuanyt, sanokaa: “Herra, tuo minun sydämeni ja sieluniHenkesi ulottuville niin, että minä rakastaisin jakunnioittaisin, ja että minun sydämessäni olisi tuoJumalallinen Rakkaus, tänään, että se veisi minut tuohonmaahan, kun vedän viimeisen hengenvetoni,” kun merukoilemme. Rukoilkaa nyt itse. Omalla tavallanne,rukoilkaa, pyytäkää Jumalaa tekemään se teille.

Minä rakastan teitä. Minä rakastan teitä. Te rakkaatharmaatukkaiset miehet, jotka istutte täällä, jotka olettetyöskennelleet kovasti ja ruokkineet pienet lapset! Tekultaiset äiti raukat, jotka olette pyyhkineet kyyneleitäheidän silmistään! Sallikaa minun vakuuttaa teille,sisaret, rakkaat, niin ei ole siellä toisella puolella. Minäuskon, että Se on ehdottomasti tässä huoneessa. Se onvain toinen ulottuvaisuus, johon me siirrymme elämään.Tämä on katoavaisuutta, jossa me elämme nyt.

“Mutta, anna minun sisimpääni, Herra, halu ollaSinun tahdossasi.” Rukoilkaa, kun me rukoilemmeyhdessä.

Kunnioittavasti, Herra, Sinun Sanasi ja PyhänHenkesi perusteella me olemme niin iloisia siitä, että metiedämme, mistä meidän syntymämme tulee. Me olemmeiloisia siitä, että me “emme ole syntyneet miehen tahdostaemmekä lihan tahdosta, vaan Jumalan tahdosta.”

15

Ja me rukoilemme tänään, Isä, että nämä, jotka nytpyytävät Sinun anteeksiantavaa armoasi, että SinunHenkesi tekee sen työn, Herra. Minulla ei ole mitäänmahdollisuutta tehdä sitä; minä olen vain ihminen, yksiKiisin poika. Mutta me tarvitsemme Sinua, Pyhä Henki.

Jumala, suo minun olla niin kuin Samuel, sellainen,joka kertoo Totuuden Sanasta. Ja Sinä olet vahvistanutSen tähän asti, ja minä uskon, että Sinä teet senedelleenkin, niin kauan kuin minä pysyn Sinulleuskollisena.

Suo heidän kaikkien nyt vastaanottaa iankaikkinenelämä, Isä. Älkööt he koskaan unohtako tätä päivää. Sinähetkenä kun he ovat jättämässä tämän maailman, suotämän, mitä minä olen juuri sanonut heille, avautuatodellisuutena. Ja kun me istumme täällä kuolevaisina,tänään, Herra, katsoen kelloamme, ajatellenpäivällistämme, huomisen töitä, elämän huolia jamurheita, niitä ei ole Silloin. Ne kaikki katoavat. Siellä eiole huolia; ja se on yhtä suurta iankaikkisuuden iloa.Anna heille sellainen Elämä, Isä, jokaiselle. Ja suo^

Minä pyydän Sinulta, Isä, että jokainen henkilö, jokaon täällä tänä aamuna, joka on kuullut minun kertovantämän näyn, suo minun tavata jokainen heistä siellätoisella puolella; vaikka täällä on ehkä miehiä, jotka ovateri mieltä minun kanssani ja naisiakin. Mutta Isä, äläanna sen milloinkaan olla meidän tiellämme. Suo meidäntavata toisemme Siellä ja suo heidänkin juosta niin, ettäme voisimme tarttua toisiimme, huutaen: “Rakasveljemme.” Suo sen tapahtua niin kuin minulle näytettiinSiellä, Herra, jokaiselle, kaikille, joita minä rakastan, jakaikille, jotka rakastavat minua. Minä rukoilen, että niin

16

tulee tapahtumaan, Herra. Ja minä rakastan heitäkaikkia. Suo heidän tulla esiin siellä, Isä. Minä tarjoanheille nyt iankaikkista elämää. Tehkööt he nyt osansavastaanottaen Sen. Sillä minä pyydän sitä Jeesuksennimessä. Aamen. [Veli Branham pitää tauon_Huom.]

Meillä on muutama hetki rukoillaksemme sairaidenpuolesta. Minä näen, että meillä on täällä pieni, sairastyttö, ja rouva rullatuolissa.

No niin, rakkaimmat veljeni, sisareni, olkaa hyvät,älkääkä ymmärtäkö minua väärin. Minä_minä en tiedä,mitä tapahtui. Minä en tiedä, mitä tapahtui. Mutta,Jumala, kun minä kuolen, salli minun vain palata takaisinSinne. Sallikaa minun vain mennä tuohon Paikkaan,siellä minä haluan olla, missä tahansa se onkaan. Minä enkoeta olla Paavali, joka temmattiin kolmanteentaivaaseen. Minä en sano sitä. Minä uskon, että Hän vainkoetti rohkaista minua, koetti antaa vähän jotakintyöntääkseen minua eteenpäin, tulossa olevaan uuteenpalvelustehtävääni.

(Ote saarnasta Hyljätty Kuningas, 15 toukokuuta 1960)

VOICE OF GOD RECORDINGSPL 1, 02761 ESPOO, FINLAND

VOICE OF GOD RECORDINGSP.O. Box 950, Jeffersonville, Indiana 47131 U.S.A.

Tekijänoikeustiedote

Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä kirjaa voidaan tulostaa kotitulostimella henkilökohtaiseen käyttöön tai jaettavaksi ilmaiseksi Jeesuksen Kristuksen evankeliumin levittämiseksi. Tätä kirjaa ei saa myydä, monistaa suuressa mittakaavassa, laittaa verkkosivuille, tallentaa hakujärjestelmään, kääntää muille kielille, tai käyttää rahan keräämiseen ilman nimenomaista Voice Of God Recordingsin kirjallista lupaa®.

Saadaksesi lisätietoja tai muita saatavilla olevaa materiaalia, ota yhteyttä:

VOICE OF GOD RECORDINGS

PL 1, 02761 ESPOO, FINLAND

VOICE OF GOD RECORDINGS

P.O. BOX 950, JEFFERSONVILLE, INDIANA 47131 U.S.A.www.branham.org