Esiopetuksen TVT-pedagogiikan ydintä etsimässäITK-tutkijatapaaminen 15.4.2015Pekka Mertala, Oulun yliopisto

pekka-oskari.mertala@oulu.fiwww.oulu.academia.edu/PekkaMertala

www.researchgate.net/profile/Pekka_Mertalawww.slideshare.net/pmertala

www.tiesihanke.wordpress.com

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2010Oppimisympäristön varustus tukee myös lapsen kehittymistä nykyaikaisen tietoyhteiskunnan jäseneksi. Lapselle tarjotaan tilaisuus

tutustua viestintävälineisiin ja harjoitella niiden käyttöä.

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014

Itsestä huolehtiminen, terveyteen ja turvallisuuteen sekä arjen teknologian hallintaan liittyvät taidot ovat tärkeitä kaikille. Kyse on yksilön hyvinvoinnista sekä kestävään elämäntapaan sitoutumisesta. Lasten kanssa kokeillaan teknologisiaratkaisuja ja harjoitellaan laitteiden ja välineiden turvallista käyttöä. Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen on tärkeä kansalaistaito. Sitä tarvitaan lasten ja perheiden arjessa, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteiskunnallisessaosallistumisessa. Se on osa monilukutaitoa sekä media- ja opiskelutaitoja, joita tarvitaan opiskelussa ja työelämässä. Esiopetuksen tehtävä on kotien rinnalla edistää lasten tieto- ja viestintäteknologista osaamista. Opetuksessa tutustutaanerilaisiin tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin, palveluihin ja peleihin. Tieto- ja viestintäteknologian avulla tuetaan lasten vuorovaikutustaitoja, oppimisen taitoja sekä vähitellen kehittyvää kirjoitus- ja lukutaitoa. Mahdollisuudetkokeilla ja tuottaa itse edistävät lasten luovan ajattelun ja yhteistoiminnan taitoja. Lapsia ohjataan omaksumaan turvallisia ja ergonomisia käyttötaitoja. Esiopetuksessa käytetään ja sovelletaan myös tieto- ja viestintäteknologiaatarkoituksenmukaisella tavalla. Lasten omia leikkikaluja, tieto- ja viestintäteknologisia laitteita ja muita välineitä voidaan käyttää huoltajien kanssa sovituilla tavoilla. Tavoitteena on, että oppimisympäristöt muodostavat lapsillekokonaisvaltaisen oppimaiseman ja kannustavat aktiiviseen, yhteisölliseen ja itsenäiseen oppimiseen. Monipuolisten työtapojen käyttö edellyttää, että oppimisympäristöissä on riittävästi erilaisia leikkiin ja opetteluun soveltuviamateriaaleja, havainto- ja työvälineitä sekä mahdollisuuksia käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa. Toimivat oppimisympäristöt tarjoavat tilaisuuksia eriyttää lasten työskentelyä. Erilaisten viestien tulkitseminen ja tuottaminen suullisesti javiestinnän välineitä käyttäen ovat osa vähitellen kehittyvää monilukutaitoa sekä tieto- ja viestintäteknologista laaja-alaista osaamista. Lasten lukutaidon kehittymistä tuetaan järjestämällä heille mahdollisuuksia leikilliseen kirjoittamiseen jaomien tekstien tuottamiseen tieto- ja viestintäteknologiaa käyttäen. Lapsia innostetaan yhdessä ja omatoimisesti tunnistamaan ja tuottamaan eri tavoin kirjaimia, sanoja ja tekstejä taitojensa ja mielenkiintonsa mukaisesti heillemielekkäissä asiayhteyksissä. Lapsia ohjataan tarkoituksenmukaiseen kynäotteeseen ja näppäimistöjen käyttöön. Erityisen tärkeää opetuksen liittäminen lasten kokemusmaailmaan ja heidän toimintaympäristöönsä on matemaattistentaitojen opettelussa sekä teknologia- ja ympäristökasvatusten toteuttamisessa. Lasten kanssa havainnoidaan ja pohditaan arjessa esiintyviä teknologisia ratkaisuja ja niiden ominaisuuksia ja toimivuutta. Opetuksessa tuodaan esille, ettäteknologia on ihmisen luovan toiminnan aikaansaamaa. Lapset tutustuvat teknologiaan keksimällä, askartelemalla ja rakentamalla itse erilaisia rakenteita ja ratkaisuja eri materiaaleja hyödyntäen. Opetuksessa hyödynnetään muun muassaleikkejä, pelejä ja tarinoita sekä tieto- ja viestintäteknologiaa. Opetuksessa harjoitellaan lähiliikenteessä liikkumisen sääntöjä sekä turvallista toimintaa tieto- ja viestintäteknologisissa ympäristöissä ikäkaudelle sopivalla tavalla. Lastenkanssa tutustutaan mediaan ja kokeillaan median tuottamista leikinomaisesti. Mediatarjonnan sisältöä ja todenmukaisuutta pohditaan yhdessä lasten kanssa. Yhteisten keskustelujen lisäksi luontevia tapoja eettiseen kasvatukseen antavatesimerkiksi roolileikit sekä sadut ja median kertomukset. Monilukutaito sisältää erilaisia lukutaitoja, kuten peruslukutaidon, numeerisen lukutaidon, kuvalukutaidon ja medialukutaidon. Monilukutaitoon liittyy laaja tekstikäsitys, jonkamukaan tekstit voivat olla muun muassa kirjoitettuja, puhuttuja, audiovisuaalisia tai digitaalisia. Monilukutaitoisiksi kehittyäkseen lapset tarvitsevat aikuisen mallia sekä rikasta tekstiympäristöä, lasten tuottamaa kulttuuria sekä lapsillesoveltuvia kulttuuripalveluja, kuten elokuvia, leikkiloruja ja musiikkia. Kuvan tekemisen taitoja harjoitellaan moniaistisesti esimerkiksi maalaamalla, rakentamalla ja mediaesityksiä tekemällä. Lasten kanssa havainnoidaan heidän itsetuottamiensa kuvien lisäksi taideteoksia, median kuvia, esineiden muotoilua sekä rakennetun ja luonnon ympäristön kohteita.

KEHITYS

Engeström 1995

Päiväkodeissa ei ole TVT:aa, peruskoulutus ei anna riittäviä valmiuksia TVT:npedagogiseen käyttöön ja täydennyskoulutusta on vähän tarjolla

(Hujala ym. 2012; Karila ym. 2013; Reunamo, Söderqvist & Tanner 2014)

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 pähkinänkuoressa

Lapsikäsitys Oppimiskäsitys Pedagogiikka Tieto- ja viestintätekniikka

• Korostaa lapsuudenitsearvoista merkitystä

• Lapsi on pystyvä sosiaalinen toimija, ei vain ”aikuisuuden opettelija” (ks. Smith 2011)

• Taustalla mm. sosiokonstruktivismi ja ekologinen systeemiteoria

• Keskiössä vuorovaikutusyksilöiden, yhteisöjen ja ympäristöjen välillä

• Korostaa leikkiä ja holistisuutta eheytetytkokonaisuudet

• Edellyttää lasten arjen ja kokemusmaailman huomioimisen

• Yksilölliset opinpolut

• Osa laaja-alaista osaamista

• Media- ja opiskelutaidot, vuorovaikutustaidot, matemaattiset taidot ja alkava luku- ja kirjoitustaito sisältöinä

• Tutkiminen ja itse tuottaminen metodeina

OPS:n TVT -linjauksia ei tule ymmärtää vain tulevaisuudessa aktualisoituvien taitojen kautta vaan myös pystyvyytenä ja osallisuutena tässä ja nyt

Arjen huomioiminen tarkoittaa myös kotikontekstin yksipuolisen TVT-kulttuurin huomioimisen esiopetuksen TVT-pedagogiikkaa suunniteltaessa (ks. Suoninen 2014)

Lapsen toimijuuden ymmärtäminen: ympäröivät rakenteet vaikuttavat lapseen, mutta myös lapsi vaikuttaa rakenteisiin

Jatkumoajattelua korostavan opetussuunnitelmaideologian viitekehyksestä on oletettavaa, että lähitulevaisuudessa päivitettävät varhaiskasvatussuunnitelman perusteet seuraavat esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden jalanjälkiä

Leikki ja vuorovaikutus muodostavat universaalin varhaispedagogisen ytimen

(Howard, Miles & Rees-Davies 2012; Vangsnes, Okland ja Krumsvik 2012; Yelland 2011)

Leikin ja vuorovaikutuksen suhde teknologiaan on varhaislapsuuden viitekehyksessä väärinkäsitysten

kyllästämä(Plowman & McPake 2013)

• TVT:n ja leikin suhde dikotominen (Stephen & Plowman

2014)

• Digitaaliset pelit vedenjakajana (Edwards 2012; Hangaard-

Rasmussen 2001; Marsh 2010; Silvander 1999)

• Leikin monimuotoisuus ja sen määrittelemisen ongelma (Strandell 1996)

• Vuorovaikutus ei tarkoita subjekti-objekti –suhdetta (vrt. Ljung-Djärf, Åberg-Benson ja Ottoson 2005)

• Lasten ohjaamaton vuorovaikutus usein ei-dialogista (Plowman & Stephen 2005; Mertala 2015)

• Opettajan tuki ja ohjaus tekee tilanteista pedagogisesti mielekkäitä (Nir-Gal & Klein 2004; Stephen &

Plowman 2008), mutta…

Päiväkodin toiminnan kentällä syntyy jännite opettajien tuodessa sinne ohjatulla toiminnalla sisällön, johon lasten oma toiminta törmää.

(Vuorisalo 2013)

Lapset mieltävät toiminnan, johon aikuinen osallistuu usein vähemmän leikiksi kuin sen, mitä te tekevät ilman aikuista ja sitoutuvat ensimmäiseen toimintaan heikommin

(Howard, Miles ja Rees-Davis 2012)

Leikki, vuorovaikutus ja tieto- ja viestintätekniikka

LEIKKI VUOROVAIKUTUS

Opettajan intentiot voivat olla - ja niiden tuleekin olla - lasten näkemyksiä laajempia. Oppimiselle otollinen sitoutuminen saavutetaan, kun opettaja tiedostaa sen, miksi tietty toiminta tai ilmiö on lapsille merkityksellinen ja

integroi pedagogiset tavoitteet ja metodit siihen rikastaen lasten kokemusmaailmaa

Jännite voidaan purkaa varmistamalla, että opettaja ja lapset jakavat toiminnan kohteen

Samalla opettajan tulee kuitenkin ymmärtää ilmiön tai toiminnan itseisarvoinen merkitys typistämättä sitä vain välineeksi omien tavoitteidensa

saavuttamiseksi

Case: liikenteenlaskenta

Opettajan tulee huomioida TVT:n rooli oppijoiden elämässä luokkahuonetta laajemmassa kontekstissa, sekä tässä ja nyt että tulevaisuussuuntauneesti, ja opetussuunnitelmassa korostuvan eheytetyn opetuksen tulisi kattaa myös lasten eri kasvu- ja oppimisympäristöt. Jotta lasten on mahdollista

hyödyntää osaamistaan jokapäiväisissä tilanteissa, esiopetuksessa tulee hyödyntää niitä geneerisiäteknologioita, laitteita ja ohjelmia, jotka ovat monien lasten saatavilla myös kotona.

Teknologisessa ympäristössä toimiessaan opettajan ja lasten tulee jakaa toiminnan kohde, jotta oppimista tukeva vuorovaikutus on mahdollista. Opettajan tulee ymmärtää lasten kiinnostuksesta kumpuavan

toiminnan kohde itsessään arvokkaaksi ja yhdistää omat pedagogiset intentionsa siihen kohteen itseisarvoa kunnioittaen.

Leikinomaisuus tulee ymmärtää koko eheytynyttä oppimisprosessia ohjaavana pedagogisena viitekehyksenä, ei yksittäisinä ja irrallisina leikkitekoina. Leikin ambivalentti luonne on mahdotonta kahlita

eksakteihin määritelmiin ja sille on annettava tilaa elää ja hengittää lasten vaikutusmahdollisuuksina suhteessa suunniteltuihin rakenteisiin.

KIITOS

Lähteet

Engeström, Y. (1995). Kehittävä työntutkimus - Perusteita, tuloksia ja haasteita (2. p.). Helsinki, Edita.Edwards, S. (2013). Digital play in the early years: a contextual response to the problem of integrating technologies and play-based pedagogies in the eHangaard Rasmussen, T. (2002). Leksakernas virtuella värld. Essäer om leksaker och lek. Lund: Studentlitteratur.Howard, J. Miles, G.E. & Rees-Davies, L. (2012) Computer use within a play-based early years curriculum. International Journal of Early Years Education, 20:2, 175-189Hujala, E; Backlund-Smulter, T; Koivisto, P; Parkkinen, H; Sarakorpi, H; Suortti, O; Niemelä, T; Kuronen, I; Knubb-Manninen, G; Smeds-Nylund, A-S; Hietala, R. & Korkeakoski, E. (2012).

Esiopetuksen laatu. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 61. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.Karila, K; Harju-Luukkainen, H; Juntunen, A; Kainulainen, S; Kaulio-Kuikka, K; Mattila, V; Rantala, K; Ropponen, M;Rouhiainen-Valo, T; Sirén-Aura, M; Goman, J; Mustonen, K & Smeds-

Nylund, A-S. (2013). Varhaiskasvatuksen koulutus Suomessa. Arviointi koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista. [online]. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 7:2013. [viitattu 7.11.2013]. Saatavilla pdf-muodossa: <http://www.kka.fi/files/1960/KKA_0713.pdf>.

Ljung‐Djärf, A., Åberg‐Bengtsson, L. & Ottosson, T. (2005) Ways of relating to computer use in pre‐school activity. International Journal of Early Years Education, 13:1, 29-41Marsh, J. (2010). Young children’s play in online virtual worlds. Journal of Early Childhood Research, 8: 1, 23-39.Mertala, P. (2015). Kolmas tila suhteisuuden näyttämönä – mediaviitteet ja läheisten nimet yhteisöllisyyden osoittajina esiopetusikäisten lasten luovassa kirjoittamisessa. Media &

viestintä, 38(1).Nir-Gal, O. & Klein, P.S. (2004). Computers for Cognitive development in early childhood - The teacher’s role in the computer learning environment. Information Techology in Childhood

Annual, 97-119. Opetushallitus (2010). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2010. http://www.oph.fi/download/131115_Esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2010.pdf. Luettu 7.1.2015Opetushallitus (2014). Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. http://www.oph.fi/download/163781_esiopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf. Luettu 7.1.2015.Plowman, L. & McPake, J. (2013). Seven myths about young children and technology. Childhood Education, 89:1, 27-33.Plowman, L. & Stephen, C. (2005). Children, play and computers in pre-school education. British Journal of Educational Techology 36:2, 145-157.Reunamo, J., Söderqvist, H., & Tanner, K. (2014). Tietotekniikka ja varhaiskasvatus. Teoksessa J. Reunamo (Toim.), Varhaiskasvatuksen kehittäminen. Kehitystehtäviä ja ratkaisumalleja (s.

162 - 182). Juva: Bookwell Oy.Silvander, J. (1999). Del 2 av Johan Lönnqvist. Teoksessa B. Lönnqvist & J. Silvander (toim.) Ting för lek och tanke. Leksaker i historien. Lund: Historiska media.Smith, K. (2011). Producing governable subjects: Images of childhood old and new. Childhood 19: 1, 24-37.Stephen, C. & Plowman, L. (2008). Enhancing learning with information and communication technologies in pre‐school. Early Child Development and Care, 178:6, 637-654.Stephen, C. & Plowman, L. (2014). Digital play. Teoksessa: L. Brooke, M. Blaise & S. Edwards (toim.). Sage handbook of Play and Learning in Early Childhood. London, Sage. 330-341.Strandell, H. (1996) Päiväkoti lasten kohtaamispaikkana. Tutkimus päiväkodista sosiaalisten suhteiden kenttänä. Helsinki, Gaudeamus.Suoninen, A. (2014). Mediabarometri 2013: 0-8-vuotiaiden mediankäyttö ja sen muutokset vuodesta 2010. Nuorisotutkimusverkosto / nuorisotutkimusseura julkaisuja 149. Helsinki,

Unigrafia.Vangsnes, V., Økland, N.T.G. & Krumsvik, R. (2012). Computer games in pre-school settings: Didactical challenges when commercial educational computer games are implemented in

kindergartens. Computers & Education 58, 1138–1148.Vuorisalo, M. (2013). Lasten kentät ja pääomat. Osallistumisen ja eriarvoisuuksien rakentuminen päiväkodissa. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 467.

Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House.Yelland, N. (2011). Reconceptualising play and learning in the lives of young children. Australasian Journal of Early Childhood, 36: 2, 5-12.