1

ELÄMÄÄ TUHOTUSSAYMPÄRISTÖSSÄ

Rovaniemen rakennuskanta ja yhteisön järjestäytyminenLapin sodan jälkeen

KandidaatintyöHanna kuivalainen12.5.2011

2

1

Kandidaatintyön tiivistelmä

Aalto-yliopisto Insinööritieteiden korkeakoulu Arkkitehtuurin tutkinto-ohjelma

Tekijä: Hanna KuivalainenTyön nimi: Elämää tuhotussa ympäristössä – Rovaniemen rakennuskanta ja yhteisön järjestäytyminen Lapin sodan jälkeenPäiväys: 12.5.2011Sivumäärä: 27Vastuuopettaja: Prof. Aino Niskanen Ohjaaja: Sari Kivimäki, Arkkitehtuurin laitos

Kandidaatintyössä on lähdetty tutkimaan Lapin sodasta säilynyttä Rovaniemen rakennuskantaa, sekä kuinka evakosta tuhoutuneeseen kaupunkiin palanneet asukkaat järjestivät toimintoja tuhon jälkeen.

Rovaniemen kauppalan rakennuksista tuhoutui Lapin sodassa vuonna 1944 jopa 90%. Osa niistä rakennuksista, jotka jäivät pystyyn, kokivat kuitenkin mittavia vaurioita. Kauppalassa säilyi muutamia julkisia rakennuksia (mm. lastensairaala), asuintaloja (mm. Ala-ruokasen talo), liikerakennuksia (mm. kauppayhtiö sekä Karjapohjola), liikennettä palvelevia rakennuksia (posti- ja linja-autovarikko), kaksi autoliikettä, sekä ainoana tehdasrakennuksena Marttiinin puukkotehdas. Muun muassa Blomstedtien suunnitteleman funktionalistisen hotelli Pohjanhovin kohtaloksi tuli tulla saksalaisten räjäyttämäksi.

Useimpien talojen säilytymisen ansiona oli palamaton materiaali kantavana rakenteeni, yleensä tiili tai betoni. Muutama rakennus säilyi myös suomalaisten sotajoukkojen toimien ansiosta.

Koko Lappi oli evakuoitu ennen sotaa, ja ihmiset palasivat aluksi raunioina olevaan kaupunkiin. Ensimmäisinä palasivat yrittäjät, joista onnekkaimmat pääsivät säilyneisiin tiloihin. Kauppalan virastot maijoittuivat väliaikaisesti pystyyn jääneeseen lastensairaalaan. Koulua käytiin muun muassa parakeissa sekä entisessä käsityöopistossa. Perustettiin myös yleisiä saunoja, yksi muun muassa Karjapohjolan rakennukseen. Pohjanhovin jäljelle jääneeseen kellariin perustettiin ravintola Hovinpohja. Koska myös kirkko oli poltettu, pidettiin jumalanpalveluksia aluksi rauhanyhdistyksen talossa, myöhemmin lahjoituksena saadussa parakkikirkossa.

Yhteenvetona voidaan todeta Lapin Sodan tuhojen jättäneen yhdessä myöhempien vuosien purkamisvimman kanssa selkeän jäljen nykypäivän Rovaniemen kaupunkikuvaan.

Avainsanat: arkkitehtuuri, Rovaniemi, Lapin sota, PohjanhoviKieli: Suomi

2

3

SISÄLLYSLUETTELO

1. JOHDANTO 4

2. TAUSTAA 6 2.1 Rovaniemen kehittyminen maakuntakeskukseksi 6 2.2 Lapin sota ja Rovaniemen hävitys 8

3. SÄILYNEITÄ RAKENNUKSIA 9 3.1 Julkiset rakennukset 10 3.2 Asuinrakennukset 11 3.3 Liikerakennukset 12 3.4 Liikenne 14 3.5 Autoliikkeet 15 3.6 Marttiinin puukkotehdas 16 3.7 Pohjanhovi 17 3.7.1 Pohjanhovin synty ja ensimmäinen vuosikymmen 17 3.7.2 Hovinpohja 18 3.7.3 Jälleenrakennuksesta nykypäivään 18

4. SÄILYMISEN SYITÄ 19

5. RAUNIOKAUPPALAN UUDELLEENRAKENTUMINEN 20 5.1 Yhteisön järjestäytyminen 21 5.2 Jälleenrakentamisesta 23

6. YHTEENVETO 24

7. LÄHTEET 26 1. Saksalaisten miinoittaman Suutarinkorven sillan rauniot Rovaniemellä.

4

1. JOHDANTO

Lapin sota kuuluu Suomen jatkosodan viimeisiin vaiheisiin. Pohjois-Suomessa sijaitseva Rovaniemen kauppala tuhoutui sen tapahtumissa lokakuussa 1944 lähes täydellisesti. Säilyneiden rakennusten joukossa oli yksityisten asuintalojen lisäksi muutamia liiketaloja ja julkisia rakennuksia. Koko Lappi oli evakuoitu ennen sotaa ja ihmiset pääsivät palaamaan kotiseuduilleen keväästä 1945 alkaen.

Mielenkiintoni Rovaniemen kaupunkia ja sen rakennuskantaa kohtaan kumpuaa osittain sieltä olevista sukujuuristani. Koska Rovaniemen tuho oli ollut lähes täydellinen, minua alkoi kiinnostamaan miksi yksittäisiä rakennuksia kuitenkin säilyi. Toinen erityisen kiinnostuksen kohde oli kuinka kauppalan yhteisö lähti rakentumaan uudelleen hävityksen jälkeen: mihin toimintoja sijoitettiin ihmisten palatessa raunioina olevaan kauppalaan, ja minkälaisia väliaikais- ja hätäratkaisuja kehittyi.

Olen rajannut käsittelyni entisen kauppalan alueelle, eli nykyisen Rovaniemen kaupungin keskustan ympäristöön. Tässä työssä ei käsitellä entisen Rovaniemen maalaiskunnan aluetta, joka sekin kärsi mittavia tuhoja. Kauppalan alueella hävitystyö oli perusteellisinta: Rovaniemen ollessa Lapin hallinnollinen keskus sijaitsi siellä joukko merkittäviä rakennuksia toimintoineen, kuten lääninsairaala ja –hallitus. Ajallisesti olen käsitellyt ajanjaksoa, joka alkaa välittömästi hävityksen lopusta, ja päättyy suunnilleen syksyyn 1946, jolloin suurin osa kauppalan asukkaista oli jo palannut koteihinsa, ja jälleenrakennustyö oli täydessä vauhdissa.

2.

5

Olen etsinyt perustietoa Rovaniemeä ja Lapin sotaa käsittelevistä kirjoista, joista hyödyllisin on ollut Rovaniemen historia 1770 -1990 -teos. Yksi tiedonlähde on myös ollut Martti Ursinin Pohjois-Suomen tuhoja ja jälleenrakennusta käsittelevä väitöskirja vuodelta 1980. Sodasta säilyneiden rakennusten tiedot ovat muiden lomassa hyvin listattuina ”Katoava Rovaniemi” –julkaisussa sekä Rovaniemen suojelukaavaehdotuksessa, kuin myös Lapin kulttuuriympäristöohjelmassa. Kuvauksia kauppalan yhteisön järjestäytymisestä ja arjesta hävityksen jälkeen olen löytänyt muutamasta muistelmateoksesta, ja suurena apuna ovat olleet myös henkilöhaastattelut. Hyviä tietolähteitä ovat olleet myös sanomalehti Lapin Kansan vuosikerrat ajalta 1944-1946. Tuhon jälkeistä kuvamateriaalia olen saanut työhöni suurimmilta osin Lapin maakuntamuseon arkistosta, ja rakennusten tämän päivän tilan olen dokumentoinut valokuvaamalla.

Johdatan aiheeseen kuvailemalla Rovaniemen kehitystä lappilaisesta pitäjästä 1900-luvun vilkkaaksi kauppalaksi. Lapin sodan taustoja ja kulkua selvittäessäni olen keskittynyt lähinnä Rovaniemeä koskeviin seikkoihin. Myöhemmissä luvuissa työssä syvennytään tuholta säilyneisiin rakennuksiin, joista muutama esitellään yksityiskohtaisemmin. Olen rajannut käsittelyn koskemaan lähinnä rakennuksia, joita ei ole vielä purettu, eli joissa on mahdollista vierailla tänäkin päivänä. Poikkeuksina tästä ovat vanha Pohjanhovi sekä Karjapohjolan rakennus. Tämän jälkeen pohdin syitä tiettyjen rakennusten säilymiseen. Kauppalan uudelleenrakentumista käsittelevän luvun yhteydessä pohdin yhteisön järjestäytymistä sekä käsittelen lyhyesti jälleenrakentamista. Lopuksi yhteenvedossa kokoan työn tulokset johtopäätöksineen.

3. Rovaniemi kesällä 1927

6

Pitäjä on Suomessa jo esikristillisenä aikana käytössä ollut termi, jota on käytetty erilaisten hallinnollisten ja kirkollisten paikallisyhteisöjen nimenä 1800-luvulle asti. Kirkkopitäjät lakkau-tettiin vuoden 1865 kunnallisasetuksessa. Uusiksi maallisiksi paikallishallintoalueiksi perustettiin kunnat, jotka vastasivat käytännössä alueiltaan vanhoja kirkkopitäjiä, ja pitäjänkokoukset korvattiin kunnanvaltuustoilla. Hallintopitäjä-nimitys poistui käytöstä 1870-luvulla. Tämän jälkeen pitäjä-nimitys ei ole ollut Suomessa käytössä muuta kuin puhekielessä.

Vuoteen 1977 asti oli Suomessa käytössä kolmijakoinen kuntahierarkia, johon kuuluivat maalaiskunta, kauppala ja kaupunki. Kuntalain muututtua kaikista kauppaloista tuli kaupunkeja, ja termi maalaiskunta ei enää esiintynyt laissa. Nykyään Suomessa on vain yksi kuntamuoto, kunta, joka voi itse päättää, käytetäänkö siitä nimitystä kaupunki.

Maalaiskunta oli käytössä olleista kunta-muodoista yleisin. Niitä olivat kaikki kunnat, jotka eivät olleet kauppaloita tai kaupunkeja.

Kauppala oli maalaiskunnasta erillinen kaupunkimainen taajama, jolla ei kuitenkaan ollut tuon aikaisten kaupunkien oikeuksia ja velvollisuuksia. Niitä alettiin perustaa 1800-luvulla.

Rovaniemen kaupunki sijaitsee napapiirin tuntumassa Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa. Se on Lapin maakunnan maakuntakeskus, ja siellä sijaitsee vuonna 1979 perustettu Lapin yliopisto.

Nykyinen Rovaniemen alue vapautui mannerjäätikön alta 9000 vuotta sitten. Viitteitä asutuksesta on jo 7500 vuoden takaa, lähinnä Kemijoen varsilta.1 Saamelaisasutus on alkanut jo esihistoriallisella ajalla, ja heitä oli Rovaniemellä vielä 1700-luvulla ennen siirtymistään pohjoisemmaksi. Suuri osa nykypäivän vakiintuneesta paikannimistöstä on saamenkielistä perua. Myös Rovaniemi-nimi on saamelaista alkuperää. Saamenkielen sana roavve tarkoittaa muun muassa metsää kasvavaa harjua tai vaaraa.2

Rovaniemellä on alkanut olla pysyvää asutusta 1000–1100-luvuilla, ja kiinteä asutus vakiintui 1300–1500- luvuilla. Uudisasukkaat olivat sekä länsisuomalaisia että karjalaisia. Rajapaikkakuntana Rovaniemi joutui kokemaan lukuisia vienankarjalaisten vainoretkiä, ja alueen talot poltettiin useaan kertaan. Keskiajan päättyessä Rovaniemen alueella oli neljä kylää, joissa yhteensä 25 verotilaa. Rovaniemen alueen asutus kaksinkertaistui 1500-luvun aikana, koska Ruotsin hallintovalta halusi vahvistaa asemaansa pohjoisessa, ja ohjasi asutusta muun muassa myöntämällä uudisasukkaille kuuden vuoden verovapauden. 1600-luvulla elämään toivat epävarmuutta muun muassa Ruotsin suurvaltasodat, venäläisten hävitysretket, kato- ja nälkävuodet sekä suuret tulvat. Rovaniemi oli jo tuolloin vilkkaiden kauppateiden solmukohdassa, ja kaupankäynti olikin kalastuksen, metsästyksen ja karjanhoidon ohella väestön tärkeimpiä elinkeinoja. 3

Rovaniemi muutettiin hallinnollisesti vuonna 1867 pitäjästä kunnaksi. Se koki 1800-luvun loppupuolella voimakkaan kasvun ajan metsäteollisuuden, karjatalouden sekä kauppa- ja liike-elämän kehittyessä. Kuuluisat Rovaniemen markkinat käynnistyivät 1880-luvulla, ja Rovaniemen kirkonkylästä kehittyi kahden joen risteyksessä sijaitseva kohtaus- ja kauppapaikka. Koko Rovaniemen alueella oli vuonna 1870 asukkaita yli 4000. 4

Uitot olivat myös merkittävä osa Rovaniemen kirkonkylän elämää. Keväällä jokien vapautuessa jäistä alettiin tukkeja uittaa pohjoisen savotoilta etelän höyrysahoille jokia pitkin. Tukkilais- ja uittoperinne on leimallinen osa kaupungin historiaa: tänäkin päivänä rovaniemeläiset ylioppilaat lakittavat vappuisin Jätkän patsaan.1 Aikio et al 1987, s.5.

2 Visit Rovaniemi, historia, 2011.

3 Aikio et al 1987, s. 6.

4 Enbuske et al 1997, s. 87-89.

2. TAUSTAA

2.1 Rovaniemen kehittyminen maakuntakeskukseksi

7

Kaupungilla oli joukko erityisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, joita muilla kunnilla ei ollut. Kaupungit muun muassa ylläpitivät maistraattia ja raastuvanoikeutta. Vuonna 1959 säädettiin laki, jonka mukaan nämä velvoitteet eivät koskeneet enää vastedes perustettavia kaupunkeja, ja jo seuraavana vuonna sai muun muassa Rovaniemi kaupunkioikeudet. Kaupungit jaettiin vuo-den 1959 lain myötä uusiin ja vanhoihin kaupunkeihin.

Lisäksi kirkonkyläksi kutsutaan maaseutu-maisen kunnan kylää, jossa sijaitsee kunnan kirkko. Tavallisesti kirkonkylä on myös kunnan hallinnollinen keskus ja suurin asutuskeskittymä.

Rautatien valmistuminen 1909 toi Rovaniemelle paljon uudisasukkaita, joita paikalliset kutsuivat “junantuomiksi”.5 Toisaalta alueelta myös lähti vuosina 1881-1910 vähän yli 400 henkeä Atlantin taakse Amerikkaan. Kirkonkylässä oli vuonna 1909 noin 1700 asukasta. 6

Rovaniemen kauppala perustettiin erilleen maalaiskunnasta vuonna 1929, ja vuonna 1938 siitä tehtiin Oulun läänistä erotetun Lapin läänin hallintokeskus. Ennen toista maailmansotaa 1930-luvulla Rovaniemen elinkeinoelämä monipuolistui, ja suurin osa kauppalan 5000-6000 asukkaasta toimi palveluammateissa. Taloudellinen tilanne oli hyvä.7

Lapin sodan päätyttyä saatiin Rovaniemen jälleenrakentaminen käyntiin, kun Lex Rovaniemi 27.4.1945 antoi mahdollisuuden maan pakkolunastukseen. Jälleenrakennus jatkui vuoteen 1953 saakka, ja tuona aikana rakennettiin enemmän kuin kauppalan hävityksessä oli tuhoutunut. 8

Rovaniemeä haaveiltiin kaupungiksi jo 1900-luvun alussa, mutta kaupunkioikeudet se sai vasta vuonna 1960. Kaupunki ja maalaiskunta yhdistyivät uudeksi Rovaniemen kaupungiksi kuntaliitosten myötä vuonna 2006.9

Rovaniemen vanhin asemakaava on vuodelta 1904, mutta insinööri A. A. Gustafssonin ehdotus toteutui vain osin. Uudempi Oiva Kallion laatima asemakaava hyväksyttiin vuonna 1933. Nyky-Rovaniemen katu- ja viheralueverkosto pohjautuu Alvar Aallon jälleenrakennuksen ajan ikoniin, niin kutsuttuun poronsarvi-asemakaavaan. Aallon lisäksi ovat Rovaniemen rakennuskannan muotoutumiseen merkittävästi vaikuttaneet jälleenrakennusaikana muun muassa Ferdinand Salokangas, Ola Gottleben sekä Jorma Järvi. Arkkitehtitoimisto Lappi-Seppälä-Martas on ollut useiden 1920- ja 30-luvulla valmistuneiden rakennusten takana.10

5 Ibid.

6 Aikio et al 1987, s. 15.

7 Ibid, s. 15-16.

8 Ibid, s. 22.

9 Enbuske et al 1997, s. 367-368.

10 Aikio et al 1987, s. 61. 4. Uittomiehiä vuonna 1923

8

2.2 Lapin sota ja Rovaniemen hävitys

Suomi teki jatkosodan päätteeksi aselevon Neuvostoliiton kanssa 4.9.1944 ja sitoutui samalla ajamaan saksalaiset alueeltaan kahden viikon kuluessa. Saksalaisten poistuminen olisi kuitenkin kestänyt kesäaikanakin kuukausia, joten aselevon ehtojen täyttyminen tiesi sodan uhkaa Lapissa, jonne suurin osa saksalaisista sotilaista oli sijoitettu.11

Koko Lapin lääni määrättiin evakuoitavaksi 7.9.1944. Ruotsi vastaanotti noin 100 000 pohjoissuomalaista evakkoa karjoineen. Ihmisten siirto Ruotsiin oli nopeampaa kuin Etelä-Suomeen, ja lisäksi käynnissä olevan Karjalan evakuoinnin takia Suomessa oli puute evakkojen sijoitusalueista. Rovaniemen kauppalasta evakuoitiin Ruotsiin 4800 ja Pohjanmaalle 3433 henkeä, maalaiskunnasta taas Ruotsiin 15 200 ja Pohjanmaalle 1080 henkeä.12

Aluksi suomalaiset ja saksalaiset elivät niin sanottua sovinnollisen yhteis-ymmärryksen aikaa. Vetäytymislinjat sovittiin etukäteen ja yhteydenottoja pyrittiin välttämään. Suhteet muuttuivat sodan tasolle vasta saksalaisten karkottamista seuraamaan tulleen Neuvostoliiton valvontakomission painostuksesta.13

Suomalaisten joukkojen pysäyttämisyrityksistä huolimatta saksalaiset pääsivät perääntymään Rovaniemelle, ja lokakuun 10. päivä alkoi Rovaniemen järjestelmällinen polttaminen kostoksi suomalaisten kääntymisestä saksalaisia vastaan. Siltojen lisäksi räjäytettiin muun muassa tärkeimpiä kivirakennuksia. Kauppalan edustalle saapuneet suomalaiset joukot joutuivat Rovaniemen hävityksen todistajiksi. Hävitystyö jatkui 16.10. saakka, jolloin poltettiin viimeiseksi kirkko.14

Rovaniemen tuhoprosentit vaihtelevat hieman lähteestä riippuen, mutta Matti Ursin pitää väitöskirjassaan luotettavimpina niin sanottuja Hämäläisen komitean lukuja, joiden mukaan maalaiskunnan tuhoprosentiksi on laskettu 60 % ja kauppalan jopa 90 %.15 Aivan kauppalan keskustassa säilyi vain toistakymmentä rakennusta.16

11 Enbuske et al 1997, s. 334-335.

12 Ibid.

13 Ibid, s. 338-339.

14 Ibid.

15 Ursin 1980, s. 42.

16 Aikio et al, s. 22.

5. Suomalaisten joukkojen liikkeet Lapin sodassa 1944-1945.

9

3. SÄILYNEITÄ RAKENNUKSIA

Rovaniemen kauppalassa tuhoutui yhteensä 548 rakennusta, joista 96 yksityistä liikerakennusta ja yhdeksän valtion, kunnan tai seurakunnan rakennusta.17 Viereisessä kartassa näkyy suurimmat tuhot kokenut alue, kauppalan keskusta ja sen ympäristöä. Säilyneet talot näkyvät mustattuina.

Seuraavaksi käsittelen säilyneitä rakennuksia jotka olen jakanut käyttö-tarkoituksensa mukaan omiin ryhmiin. Rakennuksia koskeviin tietolaatikoihin on merkitty ne tiedot, jotka olivat saatavissa. Talojen osoitteet ovat osoitteita kaupungin nykyisessä katuverkostossa, ellei toisin mainita. Rakennusvuositieto voi kuvata valmistumis- tai rakentamisvuotta.

17 Enbuske et al 1997, s. 339.

7.

6. Lapin Kansa 19.10.1944

10

3.1 Julkiset rakennukset

8. Lapin lääninsairaala paloi hävityksessä pahasti, mutta seinät jäivät pystyyn.

Rovaniemen kauppalassa säilyi muutamia julkisia rakennuksia, muun muassa lasten- ja lääninsairaalat, joista jälkimmäinen paloi hävityksessä pahasti. Myös näkyvällä paikalla Ounaskosken rannalla sijaitseva Kemijoen uittoyhdistyksen talo säilyi, sekä asukkaiden paluun jälkeen koulukäytössä ollut käsityöopisto. Näistä rakennuksista ainoa, joka on tähän päivään mennessä purettu, on käsityöopiston rakennus.

Ounasvaaran rinteeseen rakennettu lastensairaalan vanhin osa on rakennettu 1932, ja se edustaa ulkoasultaan tyypillistä esifunktionalistista sairaalasuunnittelua.18 Rakennus ei näy Rovaniemen tuhoja kuvaavalla kartalla, sillä se sijaitsee eri puolella Kemijokea kuin kauppalan keskusta.

Kauppalan tuhon jälkeen lastensairaalaan sijoitettiin kauppalan virastot. Kauppalanjohtaja sekä virkamiehet myös asuivat rakennuksessa.19

Varsinaista sairaalaosaa on sittemmin laajennettu ja läheisyyteen on rakennettu henkilökunnan asuntoja ja muita rakennuksia.20 Rakennuksessa toimii nykyään Rovaniemen Steiner-koulu.21

18 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 31.

19 Lapin Kansa 13.3.1945.

20 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 31.

21 Kähkönen 2007, s. 86-88.

Lastensairaala 22

1932

Osoite Ranuantie 32

22 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 31.

9. Lastensairaala sota-aikaan.

11

3.2 Asuinrakennukset

11. Ala-Ruokasen talo nykypäivänä.

Vuodelta 1944 olevan kartan perusteella Rovaniemen kauppalan alueella säilyi asuinrakennuksia noin kaksikymmentä. Joissakin näistä rakennuksista, esimerkiksi Robert Saastamoisen talossa, oli myös liiketiloja. Seuraavaksi esiteltävän Ala-Ruokasen talon lisäksi tuhosta säilyi muun muassa tänä päivänä Pohjolankadulla sijaitseva Konttijärven talo, sekä Kansankadulla oleva Kivikoulun opettajien asuntola. Jälkimmäinen rakennettiin 1920-luvulla silloisen ylpeydenaiheen, uuden kansakoulun opettajien asuinrakennukseksi.23

Ruokasen tila oli yksi kolmesta kantatilasta, joiden maille nykyinen Rovaniemen keskusta on rakennettu. Tila on mainittu julkisissa asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1608. Talo on ainoa 1800-luvulta säilynyt rakennus Rovaniemen keskustassa. Ala-Ruokasen talo on yksikerroksinen, hirsirunkoinen rakennus joka edustaa peräpohjalaista talonpoikaisarkkitehtuuria. Se on myöhemmin vuorattu vaakalaudoituksella. Pihapiirissä on säilynyt myös vanha luhti sekä sauna, joka edustaa nuorempaa rakennuskantaa. 24

Rakennus on saanut nähdä monia käyttötarkoituksia: se on toiminut mm. kestikievarina, virkamiesten majoituspaikkana sekä saksalaisten joukkojen upseerikerhona. Siellä on myös pidetty sotaväen kutsuntoja vuosina 1880-1906.25

Talo peruskorjattiin 1990-luvulla, ja muun muassa vanhoissa valokuvissa näkyvistä kolmesta pihakuistista kaksi on purettu.26

23 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 13.

24 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 8

25 Ibid.

26 Karlsson, Schalin 2010, liite 1, s. 10.

Ala-Ruokasen talo27

1860-luku

Rakentaja Aapo Frans Ruokanen

Osoite Valtakatu 8

27 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 8.

10. Ala-Ruokasen talo tuhon jälkeen vuonna 1944 tai 1945.

12

3.3 Liikerakennukset

Kauppalan keskustassa säilyivät samassa korttelissa olevat Rovaniemen Osuuskauppa sekä Kauppayhtiö ja sen varastorakennus. Vastapäätä toisella puolen Valtakatua säilyivät Teräksen talo ja Osuuskassan tilat, sekä Osuuskassaa vastapäätä Koskikadun toisella puolella sijaitseva Kansallisosakepankki. Kaikki kyseiset rakennukset ovat valmistuneet 1930-luvulla, lukuun ottamatta Kauppayhtiön rakennusta ja varastoa, jotka ovat peräisin 1920-luvulta. Osuuskassan rakennusta lukuun ottamatta kaikki rakennukset ovat säilyneet tähän päivään asti. Näiden lisäksi säilyi liikerakennuksista muun muassa Karjapohjolan teurastamo.28

Rovaniemen kauppaosakeyhtiö perustettiin aikoinaan rovaniemeläisten kauppiaiden yhteenliittymäksi helpottamaan tavaran varastointia ja kuljetusta yhteisen pääoman turvin. Osakeyhtiö rakennutti nykyisin ”Kauppayhtiönä” tunnetun talon myymäläksi ja varastoksi. Se oli valmistuessaan yksi Rovaniemen huomattavimpia rakennuksia.29

Rakennus vaurioitui pahoin hävityksessä, ja jouduttiin rakentamaan osin uudestaan, nyt hieman yksinkertaisempaan ja klassisistisempaan asuun. Kolmikerroksiseen rapattuun rakennukseen liittyy Valtakadun puolella 2-kerroksinen 1940-luvulla tehty liikerakennus.30

Viereiselle tontille suunnitteli Antti Lepistö vuonna 1928 Kauppayhtiön myymälän varaston. Vuonna 1938 arkkitehti F.H. Granlund suunnitteli tämän osan päälle siipirakennuksen, jota käytettiin autotallina. Myös varasto vaurioitui hävityksessä pahoin, mutta kantavat rakenteet säilyivät. Varaston lisäksi rakennuksessa on toiminut muun muassa autoliike Rauman korjaamo ja Pakarin leipomo. Taloon on tehty lukuisia pieniä muutoksia.31

28 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 10-11.

29 Ibid.

30 Ibid.

31 Ibid.

Kauppayhtiö 32

Suunnittelijat Björklund & Myntti

Rakennuttaja Rovaniemen kauppaosakeyhtiö

1920 (vanhin osa)

Osoite Valtakatu 24 – Harrikatu 2

32 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 10.

13. Kauppayhtiön kulma tänä päivänä samasta kohtaa: rakennusta tuskin tunnistaa samaksi.

12. Osuuskaupan pääty näkyy pahoin tuhoutuneen kauppayhtiön rakennuksen takaa.

13

14. Tuhossa palanut Karjapohjolan liikerakennus.

Karjapohjolan teurastamon ja lihanjalostuslaitoksen vanhin osa on rakennettu 1938, ja sitä laajennettiin 1939. Rakennus oli lähinnä funktionalistinen, tiili- ja betonirunkoinen ja valkoiseksi rapattu. Varasto rakennettiin 1942.33

Karjapohjolan rakennus säilyi tuhossa, mutta paloi pahasti. Vuonna 1945 rakennukseen pohjoisosaan lisättiin kolmas kerros.34

Rakennuksen tehtiin uusi teurastamo-osa 1956. Karjapohjola lopetti toimintansa tiloissa 1970-luvun lopussa, jonka jälkeen niissä sijaitsi useita pieniä liikeyrityksiä. Rakennus purettiin 1986.35

33 Haavikko, Suvilehto 198, s. 15.

34 Ibid.

35 Ibid.

Karjapohjola 36

1938

(ent.) osoite Koskikatu 25

36 Haavikko, Suvilehto 198, s. 15.

15. Entinen Karjapohjolan talo 80-luvun asussaan.

14

3.4 Liikenne

16. Myös Rovaniemen vanha rautatieasema on arkkitehti Thure Hellströmin käsialaa. Kuva vuodelta 1979.

17. Posti- ja linja-autovarikko nykypäivänä.

Rovaniemen kauppalassa säilyi suhteellisen monta liikennettä palvelevaa rakennusta. Näitä olivat muun muassa Thure Hellströmin suunnittelemat entinen asemapäällikön talo vuodelta 1909, rautatieasemarakennus samalta vuodelta sekä posti- ja linja-autovarikko. Myös vuodelta 1910 oleva rautatieläisten talo sekä Shellin huoltoasema säilyivät tuholta. Näistä kohteista on purettu ainoastaan huoltoasema, muut ovat edelleen nähtävissä ja koettavissa.37

Suuri kaksikerroksinen tiilirakennus toimi vuosikymmeniä Lapin posti- ja linja-autoliikenteen keskusvarikkona. Se sijaitsee näkyvällä paikalla Lapinkävijäntien varrella. Rakennuksen pohjoisosaan liittyy Rovaniemen raunioista kerätyistä tiilistä rakennettu laajennus. 38

Rakennus peruskorjattiin 1980-luvulla Rovaniemen taidemuseoksi. Muutossuunnittelusta vastasi arkkitehti Juhani Pallasmaa. Rakennuksen pohjoispuolelle valmistui vuonna 2011 Korundiksi nimetty laajennus. 39

37 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 12-14.

38 Lokio 1996, s. 185.

39 Karlsson, Schalin 2010, liite 1, s. 27.

Posti- ja linja-autovarikko 40

Arkkitehti Thure Hellström

1933

Osoite Lapinkävijäntie 4

40 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 14.

15

3.5 Autoliikkeet

19. Rauman autoliikkeen talo nykypäivänä

18. Ahon autoliike vuonna 1946 tai -47. Rakennuksen betoninen lippa on nykyään purettu.

Rovaniemellä toimi kaksi autoliikettä, Rauman ja Ahon autoliikkeet, jotka kumpikin säilyivät tuholta. Kuten Rauman autoliikkeen myös Ahon rakennuksen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Lappi-Seppälä-Martas ja se on valmistunut vuonna 1939. Kumpikin rakennuksista on edelleen alkuperäisillä paikoillaan, tosin uusi ostoskeskus on rakennettu kiinni Ahon taloon.41

Ainonkadun varrella oleva kaksikerroksinen, satulakattoinen ja ruskeaksi rapattu Rauman autoliike on yksi useista Rovaniemelle 1930-luvulla valmistuneista funktionalistisista rakennuksista.42

Rauman autoliike oli yksi ensimmäisistä liikkeistä, joka aloitti toimintansa Rovaniemellä sodan jälkeen. Sanomalehti Lapin Kansassa – jonka toimitus oli vielä tuolloin evakossa Kokkolassa - oli 18.11.1944 ilmoitus, jonka mukaan liikkeen huoneistot ja korjaamo oli saatu tarpeeksi hyvään kuntoon liiketoiminnan aloittamiseksi uudelleen. Rovaniemelle kokonaisuudessaan takaisin siirtynyt henkilökunta myös asui ja nukkui kunnostetussa rakennuksessa. Paikalle asetettiin 70 watin puukaasugeneraattori, josta liike ja korjaamot saivat sähkövirtaa. Generaattorista pystyttiin jakamaan sähköä myös muutamille muille kauppalan taloille. 43

41 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 11 ja 15.

42 Ibid.

43 Lapin Kansa 18.11.1944.

Rauman autoliike 44

1939

ArkkitehtitoimistoLappi-Seppälä-Martas

Osoite Kansakatu 15-17

44 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 11.

16

3.6 Marttiinin puukkotehdas

20. Marttiinin entinen puukkotehdas tänä päivänä.

Vuonna 1928 Janne Marttiini perusti puukkoyrityksensä Rovaniemelle. Kysynnän kasvun myötä rakennettiin uusi tehdasrakennus vuonna 194045, mutta sotatoimet viivyttivät sen käyttöönottoa. Tämä funkisvaikutteinen nelikerroksinen rakennus on Rovaniemen vanhimpia ja ainoita sodan yli säilyneitä teollisuusrakennuksia.46 Rakennus ei näy tuhoja kuvaavalla kartalla, sillä se sijaitsee toisella puolen junarataa.

Vuonna 1944 tuho turmeli rakennuksen sisätiloja rungon jäädessä kuitenkin ehjäksi, ja tehdas otettiin käyttöön jo pian sodan jälkeen. Sen ylintä kerrosta myös korotettiin samana vuonna, jotta sinne saataisiin asuintiloja.47

Useat myöhemmät muutokset ovat muuttaneet tehtaan alkuperäistä ilmettä. Rakennukseen eteläpäähän tehtiin laajennus 1950-luvulla, ja puukkotehdas toimi rakennuksessa vuoteen 1974 asti kunnes uusi tehdasrakennus valmistui. Tämän jälkeen rakennus on ollut vuosia tyhjillään, jolloin sitä on välillä uhannut jopa purkaminen. 1980-luvulla rakennuksessa sijaitsi erilaista pienteollisuutta ja verstaita, ja ylin kerros oli vuokrattu asuinkäyttöön. Rakennus peruskorjattiin 1990-luvulla tarkoituksena ottaa se pienteollisuus-, liike- ja asuinkäyttöön. Tänä päivänä vanhassa puukkotehtaassa on Marttiinin myymälä ja toimistotiloja.48

45 J. Marttiinin puukkotehdas Oy 70 vuotta

46 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 16.

47 Ibid.

48 Lokio 1996, s. 187.

Marttiinin puukkotehdas 49

1940

Suunnittelija tuntematon

Osoite Pohjolankatu 32

49 Haavikko, Suvilehto 1986, s. 16.

17

3.7 Pohjanhovi

3.7.1 Pohjanhovin synty ja ensimmäinen vuosikymmen 21. Pohjanhovin hotellin funktionalistinen rakennus.

Aikaisemmin olivat Suomen Matkailijayhdistys ja sen silloinen puheenjohtaja Jalmar Castrén tulleet tulokseen, että hiljattain käyttökuntoon tulleen Itä-Lappi-Petsamo –tien alkuun Rovaniemelle tarvittiin mittava tukikohta. Matkailu oli Suomen itsenäisyyden aikana lisääntynyt, ja etenkin koskematon Lappi kiinnosti myös ulkomaalaisia turisteja.50

Pohjanhovin arkkitehtonisia tunnuspiirteitä olivat funktionalististen ihanteiden mukaisesti valkoiseksi rapatut sileät seinäpinnat, suuret lasiseinät, kattoa kannattavat pilarit sekä tilava sisääntulolipan päälle sijoitettu kattoterassi. Se oli valmistuessaan pohjoismaiden suurin hotelli, ja myös yksi loistokkaimmista. Sen rakennusvauhtia kuvailtiin lehdissä ”amerikkalaiseksi” ja hotellia ”mannermaiseksi”. Pohjanhovi saavutti maailmanmaineen lyhyessä ajassa ulkomaisten arkkitehtilehtien kuvaillessa sen arkkitehtuuria ”sankarifunkikseksi”. Rakennus sijaitsi upealla paikalla joen rannassa pääraitin varrella.51

Sodan aikana Pohjanhovi toimi muun muassa esikuntana ja siellä pidettiin monia neuvotteluita Suomen ja Saksan sotajohdon kanssa.52

50 Virtamo 1997, s. 19.

51 Ibid, s. 24-31.

52 Ibid, s. 36-43.

Vanha Pohjanhovi 53

1936

Arkkitehdit Pauli ja Märta Blomstedt

Rakennuttaja Suomen matkailijayhdistys

53 Virtamo 1997, s. 18.

18

3.7.2 Hovinpohja

Saksalaiset sotilasjoukot räjäyttivät hotellirakennuksen 10. päivä lokakuuta 1944. Tuholta säilyneessä ensimmäisessä kerroksessa sekä siipirakennuksessa ja sen kellaritiloissa aloitettiin lähes välittömästi kunnostustyöt. Vuoden 1945 alussa avattiin uusi kunnostettu ravintola, joka ristittiin Hovinpohjaksi.54

Ensimmäinen (tynnyrinpuolikkaasta tehty) ruokakeittiö toimi taivasalalla. Kellariravintolaan mahtui noin 60 henkeä, ja raunioiden vieressä olevassa parakkirakennuksessa oli 20 huonetta ihmisten majoittamiseen. Hovinpohjassa järjestettiin muun muassa vappujuhla, jolloin ravintolassa oli toistasataa henkeä.55

Erkki Saraste kirjoittaa kirjassaan Rovaniemen kauppalassa lapsena ja koulupoikana seuraavasti: ”Hotelli Pohjanhovi oli rauniokasana, mutta ”tylsän pään” alla olevaan kellariin oli tehty ravintola, ”Hovinpohja”, jossa pääsin pistäytymään - - tosin vain virvokejuoman merkeissä. Muistelin, että talvisodan aikana Pohjanhovi oli toiminut sotilassairaalana.”56

3.7.3 Jälleenrakennuksesta nykypäivään

Päätös uuden hotellin rakentamisesta tehtiin 1945 ja sen peruskivi laskettiin jo samana vuonna. Työmaata kiusasivat materiaalipula ja ankarat pakkaset, joiden takia rakennusta lämmitettiin kymmennillä kamiinoilla. Tulipaloja oli useita, sillä kamiinoiden valvonta oli vaikeaa. Vaikeuksista huolimatta Aulis E. Hämäläisen suunnittelema nelikerroksinen hotellirakennus valmistui ja vihittiin käyttöönsä elokuussa 1947. Sitä on vuosien varrella laajennettu, remontoitu ja ehostettu, ja se jatkaa toimintaansa tänäkin päivänä.57

54 Virtamo 1997, s. 43.

55 Ibid.

56 Saraste 2002, s. 138.

57 Virtamo 1997, s. 43 ja 52.

22. Hovinpohjan parakkirakennus

23. Lapin Kansa 21.1.1945

24. Hovinpohjan työntekijöitä

19

4. SÄILYMISEN SYITÄ

Rovaniemen hävitystyössä räjäytettiin tärkeimpiä rakennuksia, muun muassa hotelli Pohjanhovi. Ne tiili- ja betonirakennukset, jotka eivät joutuneet räjäytyksen kohteeksi, säilyttivät runkonsa, mutta vaurioituivat muuten pahasti. Tulipalojen levitessä monesta rakennuksesta paloivat kaikki puiset osat ja rakenteet, sekä puusta tehdyt sivurakennukset ja –varastot. Näitä rakennuksia olivat muun muassa Karjapohjola, Teräksen talo, Marttiinin puukkotehdas, Rauman autoliike, Osuuskaupan tilat sekä Kauppayhtiön rakennus. Osasta vanhoista valokuvista on nähtävissä, että useista rakennuksista jäivät pystyyn käytännössä vain kantavat rakenteet.

Muutaman talon säilyminen Rovaniemen kauppalassa oli myös suomalaisten joukkojen ansiota. Ounaskosken itärannalle asettunut komppania yritti joen yli ampuen suojella vastarannalla olevia vielä polttamattomia taloja. Näin säilyivät muun muassa Ala-Ruokasen ja Huhtalan talot sekä yksi Kemiyhtiön asuinrakennuksista.58

Saksalaisten joukkojen sijoittaminen Pohjois-Suomeen oli alkanut jo 1941. Lapin sota puhkesi aseveljien välille vasta neljä vuotta myöhemmin. Tässä ajassa olivat saksalaiset tulleet kauppalan asukkaille tutuiksi, ja heidän kanssaan oli vietetty yhteistä arkea ja juhlaa. Sodan jälkeen rovaniemeläisten mielissä eli sitkeästi käsityksiä, etteivät kauppalan polttamisesta olleet vastuussa samat tutut saksalaiset. Käsitykset olivatkin osittain totta, sillä saksalaiset olivat suorittaneet joukoissaan jonkin verran miesvaihdoksia ennen Lapin sotaa.59 Hävityksen jälkeen rovaniemeläisten keskuudessa puhuttiin myös joidenkin rakennusten säilymisen takana olleen tuttavallisuus saksalaisten kanssa.60

Rovaniemen vanhassa asemakaavassa olevat puiset talot olivat alttiita tulipaloille tiiviin sijoittelun ja yhteenrakentamisen takia, mikä on ehkä yksi syy Rovaniemen kokeman tuhon mittavuuteen.61

58 Kallioniemi 1990, s. 206.

59 Enbuske et al 1997, s. 314 ja 338.

60 Jaakko Kuivalainen, Muisto Kuivalainen, Timo Oksanen.

61 Enbuske et al 2007, s. 349.

25. Suomalaisia sotilaita oli vastassa lohduton näky tuhon jälkeen.

20

5. RAUNIOKAUPPALAN UUDELLEENRAKENTUMINEN

Sotatoimet, miinavaara, talven kelirikko, kuljetuskaluston puute, tuhoutuneet asunnot sekä katkenneet tiet ja sillat hidastivat ja asettivat rajoituksia väestön paluulle. Rovaniemen kauppalaan saivat palata erikoisluvalla maaliskuun 1945 alkuun asti vain ne, joiden koti oli säilynyt tai joita tarvittiin tärkeimmissä jälleenrakennus-, huolto- tai virastotöissä. Varsinainen joukkopaluu Rovaniemelle alkoi vasta huhtikuussa 1945, kun rautatieyhteydet oli saatu kuntoon. Väestön palautus Ruotsista sujui nopeammin kuin kotimaasta. Virallisesti paluuevakuointi päättyi vuoden 1947 loppuun mennessä. Suurin osa ihmisistä joutui siis olemaan evakossa yli puoli vuotta, monet paljon pitempiäkin aikoja.62

62 Enbuske et al 1997, s. 342-345.

26. Tämäntyylisiä “pikkutaloja” rakennettiin väliaikaisiksi asunnoiksi välittömästi sodan jälkeen. Kuvan rakennus oli käytössä 1946-1947.

27. Työväen vappujuhla Rovaniemen vanhalla kauppatorilla vuonna 1945. Taustalla näkyvät vielä palaneet piiput.

21

5.1 Yhteisön järjestäytyminen

Evakossa olleet kauppalan virastot siirtyivät takaisin Rovaniemelle alkuvuodesta 1945, ja majoittuivat tätä varten kunnostettuun lastensairaalaan.63 Ensimmäiset sodanjälkeiset kunnallisvaalit järjestettiin joulukuussa 1945. Äänestysprosentti jäi Rovaniemellä maan alhaisimmaksi, sillä osa asukkaista oli äänestysajankohtana vielä evakossa.64

Koska myös kirkko oli tuhoutunut hävityksessä, alettiin jumalanpalveluksia pitää Rovaniemen rauhanyhdistyksen talossa. Vuonna 1946 voitiin kuitenkin siirtyä ruotsalaisena Till Brödernas Hjälp –apuna saatuun parakkikirkkoon, joka sijoitettiin vanhan kirkonpaikan viereen. Parakkikirkossa oli istuintilaa 180 hengelle. Uuden kirkon rakennustyöt käynnistyivät vuonna 1948, ja se vihittiin käyttöönsä 1950.65

Jo alkuvuodesta 1945 heräsi kysymys myös kouluolojen järjestämisestä. Suurin osa Lapin läänin asukkaista oli siirretty evakkoon Ruotsiin, ja Suomeen jääneet olivat siirto-oppilaina eri puolilla maata. Kauppalan hoitokunta vuokrasi koululle tilat lestadiolaisten rauhanyhdistyksen säilyneestä talosta, samasta jossa pidettiin väliaikaisesti myös jumalanpalveluksia. Kouluun ilmoittautuneet 35 yläkoululaista pääsivät aloittamaan helmikuun puolivälissä ja 16 alakoululaista huhtikuussa. Rauhanyhdistyksen taloa ei enää ole olemassa, nykyasemakaavaan sijoitettuna se sijaitsisi Ruokasenkadun ja Korkalonkadun kulmauksessa.66

63 Lapin Kansa 13.1. ja 13.3. 1945.

64 Enbuske et al 1997, s. 348.

65 Karvosenoja et al 2000, s. 26-28

66 Kähkönen 2007, s. 90.

28. Lapin Kansa 20.2.1945

29. Lapin Kansa 13.3.1945

22

Syksyllä 1945 aloitti toimintansa uudestaan myös Rovaniemen yhteislyseo, tosin vain keskikoululuokkien voimin. Koulutiloiksi oli saatu kauppalan hoitokunnalta hävityksestä selvinnyt Käsityökoulu. Pienillä korjauksilla rakennukseen saatiin kolme luokkahuonetta ja parakkirakennukseen vielä neljäs. Myös Käsityökoulun talo on tähän päivään mennessä ehditty jo purkaa.67 68

Ensimmäisten evakkojen mukana Rovaniemelle palasivat myös yrittäjät. Jo joulukuussa 1944 liiketoimintansa oli aloittanut muutaman muun liikkeen lisäksi Rovaniemen osuuskauppa, ja helmikuun lopulla liikkeitä oli jo yhdeksän. Muun muassa Karjapohjola ja Saastamoisen liike olivat muutaman muun ohella niitä onnekkaita, jotka pääsivät jatkamaan säilyneissä tiloissa. Uudelleen heräävä liiketoiminta auttoi osaltaan kauppalaa elpymään.69 70

Kemijoen uittoyhdistyksen kokemista suurista kalustomenetyksistä huolimatta myös vuonna 1945 suoritettiin uitto, joskin se oli pienimpiä uittoyhdistyksen historian aikana. Samanaikaisista jälleenrakennustöistä huolimatta työvoimaa oli tarjolla kohtalaisesti.71

Karjapohjolan teurastamon rakennus säilyi hävityksessä, vaikkakin vaurioitui pahasti. Erkki Saraste kertoo kirjassaan käyneensä kylpemässä siihen perustetussa yleisessä saunassa, kun oma sauna oli tuhoutunut hävityksessä.Yleisiä saunoja perustettiin muitakin: peseytymisolosuhteet yksityisten asuintalojen tuhouduttua saunarakennuksineen olivat varsin kehnot.72

Sitä mukaa kun ihmiset palasivat, elpyi kauppalassa myös urheilu- ja kulttuuritoiminta. Jo keväällä 1945 pelattiin kauppalan vanhalla torilla jalkapalloa. Pelaajista suuri osa oli etelästä tulleita eri alojen rakennusmiehiä. Samanaikaisesti nosti päätään myös pesäpallo, jolla oli kauppalassa vahvat perinteet. Saksalaisaikana kulttuuriharrastukset olivat olleet minimissään, mutta sodan jälkeen aloittivat toimintansa muun muassa kuorot, ja vuonna 1946 nähtiin Rovaniemellä ensimmäiset teatterikiertueet.73

67 Timo Oksanen

68 Issakainen et al 2008, s. 25-26

69 Jaakko Kuivalainen

70 Enbuske et al 1997, s. 345.

71 Itkonen 1976, s. 86-87.

72 Saraste 2002, s. 138.

73 Kähkönen 2007, s. 95-100.

30. Lapin Kansa 18.11.1944

31. Lapin Kansa 3.3.1945

23

5.2 JälleenrakentamisestaRovaniemen jälleenrakennusta pohdittiin ensimmäisen kerran Helsingissä jo samassa kuussa, kun hävitys oli tapahtunut. Kauppalan ollessa hävitetty maan tasalle saatiin vihdoinkin riittävä syy laatia Rovaniemelle uusi asemakaava. Vuonna 1936 vahvistetun Oiva Kallion asemakaavan puutteet olivat tulleet sota-aikana hyvin esille. Niitä olivat muun muassa tulipaloille alttiit yhteenrakennetut puiset talot, ahdas ratapiha sekä nopeasti kasvanut maantieliikenne, jota ei oltu osattu ennakoida.74

Uuden asemakaavan laatiminen oli ollut erityisen vaikeaa sekavien maanomistusolojen takia. Tavallisten pakkolunastumenettelyjen tiedettiin kestävän kauan, joten sodan jälkeen luotiin niin sanottu Lex Rovaniemi, jonka mukaan Rovaniemen kauppalalla oli oikeus lunastaa kauppalan alueeseen kuuluvaa yksityistä maata. Vain seurakunnan ja valtion omistamiin maihin vaadittiin valtioneuvoston lupa.75

Kaavoituksen laatiminen annettiin maaliskuussa 1945 arkkittehti Alvar Aallolle, jonka kokoama työryhmä sai harvinaisen tilaisuuden luoda asemakaava lähes tyhjään tilaan. Kauppalan paikan siirtoa ei suunniteltu missään vaiheessa, sillä Rovaniemi oli aikanaan asutettu edulliselle paikalle. Uuden asemakaavan keskeisin ajatus oli niin sanottu poronsarvi, eli monihaarainen keskuspuistoajatus, jonka oli tarkoitus sallia alueen arvaamattomatkin kehitykset ja kasvut.76

Hävitetyn Lapin jälleenrakentaminen maksettiin lukuisilla korvauksilla, lainoilla ja avustuksilla, jotka tulivat sekä kotimaasta että sen ulkopuolelta. Jälleenrakennus oli Rovaniemellä, kuten muuallakin Lapissa, niin kokonaisvaltaista ja aikaa vievää, että se sääteli ihmisten elämää vielä 1950-luvun puoliväliin asti. 77

74 Enbuske et al 2007 s. 349.

75 Ibid, s. 351.

76 Ibid, s. 350.

77 Ibid, s. 347-348.

32. Kauppalanjohtaja Lauri Kaijalainen, arkkitehti Alvar Aalto ja asuntosäätiön toiminnanjohtaja Heikki von Hertzen Rovaniemellä.

33. Lapin Kansa 2.11.1944

24

6. YHTEENVETO

Rovaniemen lähes täydellinen tuho Lapin sodassa on ymmärrettävästi jättänyt näkyvän leiman kaupungin rakennuskantaan. Nykyisestä kaupunkikuvasta tuntuvat puuttuvan lähes täysin sotia edeltävät talot. Ne esiintyvät harvoina yksittäisinä rakennuksina siellä täällä. Osansa jo vähäisestä sotia edeltävästä rakennuskannasta on vienyt myös valitettavasti myöhempien vuosien purkamisvimma, ja nämä seikat saavat Rovaniemen ensisilmäyksellä näyttämään nuoremmalta kaupungilta kuin se onkaan. Säilyneistä rakennuksista on kuitenkin löydettävissä kiinnostavia ajan kerrostumia: yhteiskunnan tarpeiden muuttuessa myös rakennusten käyttötarkoitus on vaihtunut, joskus useaankin otteeseen.

Saksalaisten räjäytystyöltä säästyneiden tiili- ja betonirunkoisten rakennusten, tai ainakin niiden kantavien rakenteiden, säilyminen on helppo ymmärtää. Lukuunottamatta suomalaisten joukkojen toimien ansiosta säästyneitä taloja, on muiden rakennusten säilyminen ollut lähinnä sattumaa, ja osansa on voinut olla myös suhteilla saksalaisiin.

Yhteisön järjestäytyminen väestön paluun jälkeen oli olosuhteet huomioon ottaen suhteellisen nopeaa. Rovaniemen tilannetta hävityksen jälkeen voidaan verrata esimerkiksi luonnonkatastrofin kohdanneeseen alueeseen: ihmiset joutuvat luomaan yhteisiä hätäratkaisuja, tyytymään väliaikaisiin oloihin, ja usein elämään muualta tulleiden avustuksien tuella. Rovaniemen onneksi koitui varmastikin koko Suomen yhteinen vahva halu nostaa valtio sodan jälkeen nopeasti jaloilleen.

Rovaniemen kokemaa suuruusluokkaa oleva tuho antaa kaupunkisuunnittelun kannalta mahdollisuudet korjata vanhan asemakaavan virheet, ilman olemassa olevan rakennuskannan tuomia ehtoja ja rasituksia. Rovaniemen kohdalla voidaan puhua jo alueen lähes täydellisestä uudelleensuunnittelusta.

Rovaniemen kauppalan hyvin jatkunut kehitys pysähtyi Lapin sodan tuhojen johdosta kuin seinään. Samalla kun muu Suomi sai jatkaa ennen sotia alkanutta kehitystään, jäi Lappi siitä pakostakin jälkeen. Muun muassa ihmisten väsymättömän jälleenrakentamisen sekä rahallisten ja aineellisten tukien avulla näyttäytyy Rovaniemi kuitenkin tänäkin päivänä elinvoimaisena Lapin keskuskaupunkina.

34. Katunäkymää nykyiseltä Valtakadulta. Vasemmalla näkyy Kauppayhtiön kulma ja sen takana Rovaniemen osuuskaupan pääty. Oikealla edessä Teräksen talo ja taaempana valkoinen osuuspankin rakennus.

25

35. Alvar Aallon Poronsarvi-asemakaava.

26

Kirjallisuus

Enbuske, Matti, et al., 1997. Rovaniemen historia vuoteen 1990. Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä.Haavikko, Suvilehto, 1986. ”Katoava Rovaniemi” – Vanhan rakennuskannan investointi 1984-1986. Lapin maakuntamuseon julkaisuja 3.Huopainen, Raili et al., 1987. Rovaniemi kylästä kaupungiksi. Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva. Oulu.Issakainen, Touko, et al, 2008: Vivat Lyska! Lyseonpuiston lukion satavuotisjuhlakirja. Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä.Itkonen, Martti, 1976. Kemijoen uittoyhdistys 1901-1976. Pohjolan Sanomat Oy. Kemi.Kallioniemi, Jouni, 1990. Suursodan loppunäytös pohjoisessa Lapin Sota 1944-1945. Raision painopojat Oy.Karvosenoja, Heikki, et al, 2000. Risti ja lähde – Rovaniemen kirkon juhlakirja. Oy Edita Ab. Helsinki.Kähkönen, Esko, 2007. Rakas Rovaniemi. Lapin Kansa. Rovaniemi.Lokio, Jarmo, 1997. Lapin kulttuuriympäristöohjelma. Lapin ympäristökeskus. Rovaniemi.Saraste, Erkki, 2002. Rovaniemen kauppalassa lapsena ja koulupoikana. MC-Pilot Oy Kustannus.Virtamo, Olavi, 1997. Pohjanhovin historia. Karisto Oy:n kirjapaino. Hämeenlinna.Ursin, Martti, 1980. Pohjois-Suomen tuhot ja jälleenrakennus saksalaissodan 1944-1945 jälkeen. Kirjapaino osakeyhtiö Kaleva. Oulu.

Arkistolähteet

Lapin Maakuntamuseo (LMM), Rovaniemi.Rovaniemen kotiseutuyhdustys Totto Ry, Rovaniemi.

Painamattomat

Karlsson, Schalin 2010: Rakennetun kulttuuriympäristön selvitys Rovaniemen keskustan osayleiskaava-alueella. Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson, Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy. Sito Oy:n toimeksiannosta.J. Marttiinin puukkotehdas 70 vuotta v. 1928-1998.

Henkilöhaastattelut

Kuivalainen, Jaakko (1935 - ) 23.4.2011.Kuivalainen, Muisto (1937 - ) 23.4.2011.Oksanen, Timo (1932 - ) 8.5.2011.

Internet-lähteet

Visit Rovaniemi, historia, 2011. http://www.visitrovaniemi.fi/Suomeksi/Hyva_tietaa/Historia.iw3 (25.4.2010)

7. LÄHTEET

27

Kuvalähteet:

Kansi: Lapin maakuntamuseo (LMM), Rovaniemi. R-511 IV / 3.1. Enbuske et al 1997, s. 340.2. Kallioniemi 1990, s. 217.3. Enbuske et al 1997, s. 239.4. Enbuske et al 1997, s. 198.5. Kallioniemi 1990, s. 201.6. Lapin Kansa 19.10.1944.7. Enbuske et al 1997, s. 341.8. Enbuske et al 1997, s. 321.9. Kotiseutuyhdistys Totto ry, Rovaniemi. 02104 42:391.10. Lapin maakuntamuseo (LMM), Rovaniemi. R-511 IV / 3.11. Valokuvaaja Hanna Kuivalainen, 2011.12. Lapin maakuntamuseo (LMM), Rovaniemi. 338:1170.13. Valokuvaaja Hanna Kuivalainen, 2011.14. Lapin maakuntamuseo (LMM), Rovaniemi. 621:15.15. Haavikko, Suvilehto 1986, s. 15.16. Lapin maakuntamuseo (LMM), Rovaniemi. 14:379.17. Valokuvaaja Hanna Kuivalainen, 2011.18. Lapin maakuntamuseo (LMM), Rovaniemi. 362:12362.19. Valokuvaaja Hanna Kuivalainen, 2011.20. Valokuvaaja Hanna Kuivalainen, 2011.21. Virtamo 1997, s. 30.22. Lapin maakuntamuseo (LMM), Rovaniemi. 474:757.23. Lapin Kansa 21.1.1945.24. Virtamo 1997, s. 45.25. Kallioniemi 1990, s. 210.26. Enbuske et al 1997, s. 347.27. Enbuske et al 1997, s. 348.28. Lapin Kansa 20.2.1945.29. Lapin Kansa 13.3.1945.30. Lapin Kansa 18.11.1944.31. Lapin Kansa 3.3.1945.32. Enbuske et al 1997, s. 375.33. Lapin Kansa 2.11.194434. Valokuvaaja Hanna Kuivalainen, 2011.35. Lukkarinen 1998, s. 38.