EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen ... · 3 Euroopan komissio, Komission...
Transcript of EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen ... · 3 Euroopan komissio, Komission...
EJTN:n käsikirja
eurooppalaisen oikeusalan
koulutuksen menetelmistä
Euroopan unionin tuella
2016
2
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
ALKUSANAT
Tässä yhteistyönä laaditussa käsikirjassa esitetään yhteenveto oikeusalan
koulutusmenetelmiä koskevista parhaista eurooppalaisista käytänteistä. Tarkoitus on
antaa menetelmiin liittyvää tukea kansallisissa koulutuslaitoksissa työskenteleville
kollegoille heidän suunnitellessaan koulutusohjelmia. Käsikirjan tavoitteena on myös antaa
kouluttajille neuvoja toimivien koulutustilaisuuksien suunnittelusta ja toteuttamisesta
useiden erilaisten koulutusmenetelmien avulla, jolloin he voivat saavuttaa asetetut
koulutustavoitteet tehokkaasti ja tuloksellisesti.
Käsikirjassa ei tarkastella erityisiä maakohtaisia seikkoja (niihin viitataan paikka paikoin
lyhyesti alaviitteissä), koska katsottiin, ettei ole järkevää käsitellä kysymyksiä, jotka eivät
tarjoa mitään lisäarvoa suurimmalle osalle EJTN:n 35 jäseninstituution oikeusalan
kouluttajista ja koulutuksen järjestäjistä. Kuvatut parhaat käytänteet tarjoavat hyödyllisiä
suuntaviivoja muille vain, jos jokin tietty menetelmiin liittyvä haaste koskee useampaa
jäsenvaltiota.
Toimintansa alusta lähtien EJTN:llä on ollut laaja toimeksianto kouluttaa oikeusalan
kouluttajia. Huolimatta EU:n jäsenvaltioiden erilaisista oikeuskulttuureista sovittiin, että
”oikeusalan koulutuksella” tarkoitetaan tuomareiden ja virallisten syyttäjien koulutusta.
Osapuolten kesken vallitsi yhteisymmärrys siitä, että oikeusalan koulutus käsittää tulevien
tuomareiden ja syyttäjien peruskoulutuksen, äskettäin nimitettyjen tuomarien ja syyttäjien
perehdyttämiskoulutuksen sekä ammatissa toimivien (kokeneiden) tuomarien ja syyttäjien
täydennyskoulutuksen.
Lisäksi yhdeksi edellytykseksi katsottiin, että ”oikeusalan koulutus” sisältää lainsäädännön
ja oikeuslaitoksen tuntemuksen lisäksi (monialaista) osaamista, joka liittyy niihin
valmiuksiin ja taitoihin, jotka hyvällä tuomarilla tai syyttäjällä on oltava voidakseen hoitaa
tehtävänsä hyvin. Tätä laajaa lähestymistapaa pidettiin luonnollisena seurauksena siitä,
että EJTN:n tavoitteena on edistää ja levittää nykyaikaisia oikeusalan koulutusmenetelmiä
eikä vain koulutusohjelmien tai -tapahtumien sisältöä.
Pidettiin myös yleisesti tärkeänä määritellä kouluttajien ryhmä laajasti. ”Kouluttajilla”
tarkoitetaan ensisijaisesti muun muassa luennoijia, puhujia, oikeusalan ammattilaisia,
asiantuntijoita ja käyttäytymistieteen opettajia, jotka suunnittelevat ja toteuttavat
koulutustilaisuuksia.
Koska EJTN:n 35 jäseninstituution oikeusalan koulutuksen rakenteet ovat hyvin erilaisia,
koulutuksen järjestäjien/hallinnoijien hyvin tärkeää roolia – joko kansallisten oikeusalan
koulutuslaitosten sisä- tai ulkopuolella – ei kuitenkaan voitu jättää huomiotta. Näiden
henkilöiden vastuu kattavan koulutusohjelman asianmukaisesta käsitteellisestä
suunnittelusta tiettynä ajanjaksona sekä yksittäisten koulutustapahtumien järjestämisestä
edellyttää välttämättä nykyaikaisten oikeusalan koulutusmenetelmien perusteellista
tuntemusta. Usein nämä tehtävät ovat itse asiassa päällekkäisiä.
Nykyaikaisten oikeusalan koulutusmenetelmien täytäntöönpanon haasteiden on havaittu
3
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
olevan samat kaikkialla EJTN:n jäseninstituutioiden erilaisista oikeudellisista ja koulutusta
koskevista rakenteista ja kulttuureista riippumatta. Esimerkiksi kaikilla kansallisilla
oikeusalan koulutuslaitoksilla on vaikeuksia päästä eroon perinteisistä luennoista, ja niiden
haasteena on tämän sijasta edistää interaktiivisuutta ja vaihtelevia menetelmiä. Hyvä
oikeusalan kouluttaja, jolla on tarvittavat didaktiset taidot, pitää tehtävänään ennen muuta
helpottaa käytännönläheistä näkemysten vaihtoa osallistujien välillä ja edistää oppimista
välittämällä kokemusta. Tällä tavoin opiskelijat oppivat parantamaan ammatillista
tietämystään, valmiuksiaan ja taitojaan omaehtoisesti. Vastaavasti hyvällä oikeusalan
kouluttajalla on oltava laajat tiedot ja paljon kokemusta useiden erilaisten nykyajan
koulutustarpeiden täyttämisestä.
Hyvien verkko-oppimisvälineiden asianmukainen käyttö soveltuvissa oppimistilanteissa on
toinen haaste, jonka osalta Euroopassa ollaan yhä lähes alkuvaiheessa.
EJTN:n toiveena ja vakaana aikomuksena on jatkaa ja tehostaa entisestään tätä
etenemistä kohti pitkäaikaista ja johdonmukaista strategiaa, joka on erittäin tärkeä
laadukkaan eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen kehittämiselle ja parantamiselle.
Brysselissä tammikuussa 2016
4
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
ALKUSANAT ............................................................................................................................... 2
1. luku: OIKEUSALAN KOULUTTAJAN ROOLI JA PÄTEVYYS ......................................................... 7
KOULUTTAJAN ROOLI OIKEUSLAITOKSESSA ................................................................................................................... 9
PÄTEVYYS ............................................................................................................................................................................................ 10
2. luku: KOULUTUSOHJELMAN SUUNNITTELU ......................................................................... 13
ENSIMMÄINEN PERIAATE: Kaikkien koulutusohjelmien olisi perustuttava tarpeisiin. ...................................... 16
I.1. Tarpeiden jatkuva arviointi ................................................................................................................................................. 16
I.2. Asianomaisten sidosryhmien osallistuminen tarpeiden tunnistamiseen ....................................................... 17
I.3. Tarvearvioinnista saatujen tietojen käyttö ja oikea-aikainen suunnittelu ................................................... 18
I.4. Kiireellisiin koulutustarpeisiin reagointi ....................................................................................................................... 18
TOINEN PERIAATE: Kaikissa koulutusohjelmissa olisi käytettävä useita erilaisia koulutusmuotoja.
Lähestymistavan olisi oltava ”räätälöity”. ............................................................................................................................. 19
II.1. Vasta nimitettyjen tuomarien ja syyttäjien perehdyttämiskoulutus ........................................................ 20
II.2. Lainsäädäntöön liittyvä koulutus .............................................................................................................................. 20
II.3. Monialainen ja tieteidenvälinen lähestymistapa koulutukseen ................................................................. 21
II.4. Vuorovaikutteinen taitoperusteinen koulutus..................................................................................................... 22
II.5. Eurooppaoikeutta koskeva koulutus ........................................................................................................................ 22
II.6. Hallinto- ja johtamiskoulutus ...................................................................................................................................... 23
KOLMAS PERIAATE: Tarveperusteinen suunnittelu olisi sisällytettävä yleiseen käsitekehykseen. .................. 23
3. luku: NYKYAIKAISET KOULUTUSMENETELMÄT JA SUUNNITTELU ......................................... 25
I. Yleiskatsaus osallistavan oppimisen periaatteisiin, erilaisiin aikuisoppimisen tyyleihin ja
aikuisopetuksen periaatteisiin. ............................................................................................................................................. 27
I.1. Perinteisten ja osallistavien koulutusta koskevien lähestymistapojen vertailu .................................. 27
I.2. Kolbin aikuisoppimistyylien malli ............................................................................................................................. 28
I.3. Aikuisoppimisen periaatteet ........................................................................................................................................ 29
II. Perusteellinen kuvaus useista erityisen hyvin oikeusalan koulutukseen soveltuvista
koulutusmenetelmistä .............................................................................................................................................................. 31
II.1. Aivoriihi .................................................................................................................................................................................. 32
II.2. Kumuloituva ryhmä ......................................................................................................................................................... 32
II.3. Jäänmurtajat ....................................................................................................................................................................... 33
II.4 Esitykset ................................................................................................................................................................................. 34
II.5. Luentojen ja ryhmätyöskentelyn vuorottelu ........................................................................................................ 37
II.6. Väittely ................................................................................................................................................................................... 39
II.7. Simuloidut tuomioistuinkäsittelyt ja roolipeliharjoitukset ........................................................................... 39
II.8. Käytännön demonstraatiot .......................................................................................................................................... 40
II.9. Ongelmanratkaisu: Ongelma-analyysin seitsemän vaihetta ....................................................................... 41
II.10. Tapaustutkimukset ........................................................................................................................................................... 42
II.11. Kokemusperusteiset harjoitukset .............................................................................................................................. 43
II.12. Palaute ................................................................................................................................................................................... 43
II.13. Jälkipuinti .............................................................................................................................................................................. 44
Esimerkki: Kurssin suunnittelun kahdeksanvaiheinen kehys ..................................................................................... 45
III. Työpaikkakoulutus .............................................................................................................................................................. 47
III.1. Tuomarien ja syyttäjien nykyinen työympäristö ................................................................................................ 47
5
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
III.2. Tutorointi tai mentorointi ............................................................................................................................................ 48
III.3. Ohjaus ..................................................................................................................................................................................... 48
III.4. Vertaisohjaus ....................................................................................................................................................................... 49
IV. Nykyaikaisen teknologian käyttö ................................................................................................................................... 50
IV.1. Teknologiaperusteinen oppiminen ja sulautuva oppiminen......................................................................... 50
IV.2. Live case -menetelmä ...................................................................................................................................................... 51
V. Nykyaikainen koulutussuunnittelu peruskoulutuksessa ...................................................................................... 52
V.1. Ryhmäoppiminen .............................................................................................................................................................. 52
V.2. Tutorointi tai mentorointi ............................................................................................................................................ 52
V.3. Verkko-oppiminen ja sulautuva oppiminen .......................................................................................................... 53
V.4. Harjoittelujaksot ulkomaailmaan tutustumiseksi oikeuslaitokseen liittyviltä osin .......................... 53
Päätelmät ........................................................................................................................................................................................ 54
4. luku: KOULUTUSTAPAHTUMAN JÄRJESTÄMINEN ................................................................ 56
Vaiheet, joita koulutuksen järjestäjien on noudatettava: ............................................................................................. 58
Koulutustapahtuman valmistelu .......................................................................................................................................... 60
I.1. Kouluttajien valinta ja valmistaminen .................................................................................................................... 60
I.1.1. Esimerkkitapaus .................................................................................................................................................................... 61
I.2. Koulutusmateriaalin valmistelu ................................................................................................................................. 62
I.3. Osallistujien valinta .......................................................................................................................................................... 65
Koulutusohjelman toteutusvaihe ......................................................................................................................................... 66
II.1. Ensivaikutelma on tärkeä! ............................................................................................................................................ 66
II.2. Oppimisympäristö ............................................................................................................................................................. 66
II.3. Laitteisto ................................................................................................................................................................................ 67
II.4. Kulttuuritapahtumat ....................................................................................................................................................... 68
II.5. Koulutustapahtuma ja ulkomaailma ....................................................................................................................... 68
II.6. Viralliset asiakirjat ........................................................................................................................................................... 68
III. Koulutustapahtuman jälkeen .......................................................................................................................................... 69
III.1. Koulutuksen järjestäjän tehtävät .............................................................................................................................. 69
III.1.1. Jälkipuinti .............................................................................................................................................................................. 69
III.1.2. Arviointilomake .................................................................................................................................................................. 70
III.1.3. Raportti .................................................................................................................................................................................. 70
III.1.4. Tulosten levittäminen ...................................................................................................................................................... 70
III.1.5. Verkostoituminen ammattiyhteisössä ..................................................................................................................... 71
5. luku: ARVIOINNIN MITTAPUUT ........................................................................................... 73
ENSIMMÄINEN JAKSO ............................................................................................................................................................... 75
I.1. Arvioinnin käsitteen rajaaminen osallistujakeskeistä ympäristöä varten ............................................ 76
I.2. Arviointivälineet ................................................................................................................................................................ 82
TOINEN JAKSO .............................................................................................................................................................................. 86
II.1. Peruskoulutuksen arviointia koskevia erityisiä näkökohtia ......................................................................... 86
II.2. Arvioinnin tyypit ................................................................................................................................................................ 87
TEKIJÖIDEN KIITOKSET ............................................................................................................. 91
SANASTO ................................................................................................................................. 93
6
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
7
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
1. luku:
OIKEUSALAN KOULUTTAJAN
ROOLI JA PÄTEVYYS
Harjoitus on oppimisen vaikein osa,
ja koulutus on muutoksen ydin.
Ann Voskamp
Tämä luku on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita koulutuksesta ja
koulutuskäytänteiden jakamisesta: koulutukseen osallistuville oikeusalan ammattilaisille,
kouluttajille, koulutuksen järjestäjille ja alan päättäjille.
Tässä luvussa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
Mikä on Euroopan juridisen koulutusverkoston rooli EU:n kansallisten
koulutuslaitosten välisen yhteistyön edistämisessä?
Mikä on kouluttajan tehtävä oikeuslaitoksessa?
Mikä pätevyys oikeusalan ammattilaisella on oltava voidakseen toimia
kouluttajana?
Kerrotaanko käsikirjassa hyvistä ja lupaavista käytänteistä?
Euroopan juridinen koulutusverkosto (EJTN): EU:n kansallisten koulutuslaitosten välisen
yhteistyön edistäminen ja koulutuskäytänteiden jakaminen
Siitä lähtien kun EJTN perustettiin vuonna 2003 Belgian lainsäädännön alaiseksi
yksityisoikeudelliseksi oikeushenkilöksi (voittoa tavoittelemattomaksi organisaatioksi), sen
tehtävänä on ollut pohtia EU:n jäsenvaltioiden oikeuslaitosten jäsenten
koulutusvaatimuksia ja -ohjelmia, koordinoida oikeusalan koulutusvaihtoa ja yhteisiä
ohjelmia sekä edistää yhteistyötä jäsenvaltioidensa kansallisten koulutuslaitosten välillä.
EJTN toimii kolmella pääalalla: sen oma vaihto- ja koulutustoiminta, verkoston
koordinoimat kansalliset toimet sekä toimet, joilla pyritään edistämään yhteistyötä
koulutusmenetelmien kehittämisessä.
Euroopan tasolla useat rajatylittävät koulutuslaitokset antavat suoraan oikeusalan
koulutusta, esimerkiksi Trierissä toimiva Eurooppaoikeuden akatemia (ERA) tai
Luxemburgissa toimiva oikeusalan ammattien eurooppalainen keskus, joka on osa julkisen
hallinnon Eurooppa-instituuttia (EIPA). Tämä on kuitenkin varsin pieni osa kaikesta
Euroopassa annettavasta oikeusalan koulutuksesta. Ylivoimaisesti suurin osa
koulutuksesta annetaan EJTN:n 35 jäseninstituution kotimaisissa oikeusalan
koulutuslaitoksissa (ja joissakin yliopistoissa). EJTN:n lisäksi Euroopan komissio ja
Euroopan neuvosto1 pyrkivät lisäämään ja edistämään kansallisten oikeusalan
1 Oikeusalan verkostoitumisen alalla Euroopan neuvosto toimii esimerkiksi eurooppalaisten tuomareiden
konsultatiivisen neuvoston (CCJE), eurooppalaisten syyttäjien konsultatiivisen neuvoston (CCPE), Lissabonin
verkoston – joka nyttemmin on liitetty osaksi oikeuslaitoksen toimivuutta tarkastelevaa Euroopan neuvoston pysyvää
8
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
koulutuslaitosten välistä yhteistyötä ja verkostoitumista.
Euroopan unionin neuvosto on todennut, että ”EJTN:llä on parhaat edellytykset
koordinoida jäsenistönsä kautta kansallista koulutustoimintaa ja kehittää rajatylittävää
koulutustarjontaa tuomareille ja syyttäjille” (2014/C 443/04).
Tämän eri tasoilla tapahtuvan verkostoitumisen perinteisenä tavoitteena on luoda
synergiaa eri maissa toteutettavien toimien välillä, jakaa koulutuskäytänteitä ja luoda siten
tuomareille ja syyttäjille – sekä heidän kouluttajilleen – puitteet yhteisten hankkeiden
luomiseksi. Tavoitteena on antaa tuomareille ja syyttäjille, joiden taustat ovat
oikeudellisesti, kielellisesti ja kulttuurisesti erilaisia, mahdollisuus hankkia valmiuksia,
taitoja ja tietämystä laadukkaassa koulutusympäristössä.
Yhteistyöllä on kuitenkin myös toinen ulottuvuus, jonka merkitys on kasvanut kahden viime
vuosikymmenen aikana: siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettavien tuomioistuinten
päätösten vastavuoroista tunnustamista koskevat EU:n säädökset sekä eurooppalaista
pidätysmääräystä koskeva puitepäätös osoittavat selvästi, että tulevaisuudessa
eurooppalaiset oikeuslaitokset muodostavat yhden keskinäiseen luottamukseen
perustuvan oikeuden ja vapauden alueen. Tämä on todettu selväsanaisesti Eurooppa-
neuvoston vuonna 2010 hyväksymässä kunnianhimoisessa Tukholman ohjelmassa ”Avoin
ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten”2. Tukholman ohjelmassa
todetaan selvästi, että jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus on tällaisen avoimen alueen
luomisen välttämätön edellytys. Euroopan komission vuonna 2011 Tukholman ohjelman
toteuttamista koskevasta toimintasuunnitelmasta antamassa tiedonannossa3 korostettiin
yksiselitteisesti, että ”parantamalla luottamusta oikeuden saatavuuteen EU:ssa” luodaan
”eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen uusi ulottuvuus”. Myös Euroopan parlamentin
vuonna 2011 julkaisema tutkimus ”Oikeusalan koulutus Euroopan unionin jäsenvaltioissa”4
on täsmälleen samoilla linjoilla. Yksi Tukholman ohjelman hyvin kunnianhimoisista
käytännön tavoitteista oli, että puolet oikeusalan ammattilaisista (asianajajat mukaan
lukien) on saanut koulutusta eurooppaoikeudessa vuoteen 2020 mennessä.
Jos siis ollaan yhtä mieltä siitä, että oikeusalan koulutus on ratkaiseva tekijä yhteisen
eurooppalaisen keskinäiseen luottamukseen perustuvan oikeuden ja vapauden alueen
luomisessa, myös oikeusalan kouluttajien laadulla on automaattisesti merkitystä, koska
kouluttajat ovat luonnollisesti yksi tärkeimmistä oikeusalan koulutuksen laadun takaavista
sidosryhmistä. Ei kuitenkaan vaikuta liioitellulta väittää, että on olemassa vahvoja epäilyjä
siitä, ovatko ”perinteiset” eurooppalaiset oikeusalan koulutuksen yhteistyö- ja
komiteaa (CEPEJ) – ja HELP-verkoston (Human Rights Education for Legal Professionals) kautta.
2 Eurooppa-neuvosto, Tukholman ohjelma: Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten,
2010/C 115/01, Bryssel, 2010.
3 Euroopan komissio, Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja
sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Parannetaan luottamusta oikeuden saatavuuteen EU:ssa: Eurooppalaisen
oikeusalan koulutuksen uusi ulottuvuus”, KOM(2011) 551 lopullinen, Bryssel, 2011.
4 Europan parlamentti – Sisäasioiden pääosasto (2011), Oikeusalan koulutus Euroopan unionin jäsenvaltioissa,
PE 453.198, Bryssel. Ks. myös CCJE:n lausunto nro 4, 16 kohta. Siinä todetaan nimenomaisesti, että oikeusalan
koulutus on yleistä etua koskeva asia.
9
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
verkostoitumisvälineet, kuten säännölliset hallitustenväliset konferenssit ja oikeusaiheiset
ja yksinomaan tietoperusteiset verkko-oppimisvälineet (muutkin kuin sähköiset kirjat),
todella laajasti lisänneet Euroopan oikeusalan ammattilaisten keskinäistä luottamusta.
Näin ollen EJTN:n ehkä merkittävin ansio ja saavutus sen vuonna 2000 tapahtuneen
perustamisen jälkeen on ollut se, että se on erilaisten työryhmien ja tiettyjä aiheita
käsittelevien asiantuntijaryhmien laatimien lukuisten tekstien ja toimien avulla toteuttanut
joukon toimenpiteitä, joissa on keskitytty täysin luomaan ja edistämään oikeusalan
ammattilaisten, myös kouluttajien, keskinäistä luottamusta jäsenvaltioissa, kunnioittaen
samalla koulutuksen ”riippumattomuutta” puoluepolitiikasta sekä unionin toimielinten
toissijaisuutta suhteessa alan kansallisten sidosryhmien itsenäisesti järjestäytyneeseen
verkostoon. Erilaiset tuomarien, syyttäjien ja oikeusalan kouluttajien yksilö- ja ryhmävaihto-
ohjelmat, joihin on osallistunut tuhansia osanottajia kaikista 28 maasta, ovat olleet
menestys.
Lisäksi ”Ohjelmat”-työryhmän alaisuudessa toimivat useat alatyöryhmät ovat tuottaneet ja
tuottavat edelleen hyvin menestyksekkäitä interaktiivisia koulutusmuotoja eri aiheista, jotka
liittyvät rajatylittävään oikeudelliseen yhteistyöhön siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudellisissa
(myös perustuslakia koskevissa) asioissa.
Näihin kuuluu aiempi alatyöryhmä ”Kouluttajien koulutus”, joka keskittyi osallistujalähtöisiin
lähestymistapoihin ja tarkasteli oikeusalan kouluttajien roolia ja pätevyyttä Euroopassa.
Nykyinen työryhmä ”Oikeusalan koulutusmenetelmät”, joka aloitti toimintansa vuonna
2015, on pitänyt koulutusmenetelmät päätavoitteenaan. Sen jäsenet ovat vakuuttuneita
siitä, että kouluttajan roolin ja pätevyyden ymmärtäminen koulutusmenetelmiä
käsiteltäessä on avainseikka lisäparannusten aikaan saamiseksi ja keskinäisen
luottamuksen luomiseksi Euroopan oikeusalan ammattilaisten välillä.
KOULUTTAJAN ROOLI OIKEUSLAITOKSESSA
Tunnetut ja yleisesti hyväksytyt aikuisoppimisen periaatteet ovat keino ymmärtää
oikeusalan kouluttajan roolia.
Sen sijaan, että kouluttaja esittää passiivisille ja reagoiville osallistujille suuren määrän tai
jopa liikaa teoreettista tietoa, hänen olisi helpotettava (tulevien) tuomarien ja (tulevien)
syyttäjien ammatillista kehitystä konkreettisella ja käytännönläheisellä tavalla ja osoitettava
opetettavien seikkojen merkitys. Tässä lähestymistavassa on lähinnä kyse
aikuisopiskelijoiden tarpeiden tunnistamisesta heidän ammatillisten valmiuksiensa,
taitojensa ja tietämyksensä parantamiseksi kestävästi. Tämä on käsitettävä laajasti, sillä
se koskee paljon muutakin kuin vain oikeudellisia kysymyksiä.
”Elinikäisen oppimisen” usein esiintyvä käsite edellyttää tuomareilta ja syyttäjiltä oman
ammatillisen osaamisen, taitojen ja käyttäytymisen jatkuvaa kyseenalaistamista. Nopeasti
kehittyvällä oikeusalalla mitään ei voida pitää itsestään selvänä. Näin ollen yksi oikeusalan
kouluttajien hyvin tärkeä tehtävä on auttaa koulutukseen osallistujia Alvin Tofflerin sanoin
”unohtamaan oppimansa ja oppimaan uudelleen” (ks. koko lainaus 3. luvun alussa).
Edellä mainittujen ajatusten ja käsitteiden luonnollinen seuraus on, että kouluttajia
10
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
valittaessa olisi arvioitava heidän didaktisia ja opetuskykyjään eikä vain esimerkiksi heidän
ammatillista taustaansa, virkaikäänsä tai julkaisujaan. Tuomari tai syyttäjä, jolla on vankka
tieteellinen ja ammatillinen tausta, ei välttämättä ole hyvä kouluttaja.
Näin ollen kouluttajia on arvioitava ennakolta sen mukaan, millaista pätevyyttä kulloinenkin
oikeusalan koulutus edellyttää. On myönnettävä, että asianmukaisella
ennakkoarvioinnillakaan ei voida sulkea kokonaan pois riskiä siitä, että soveltuvat
kouluttajat löydetään ”yrityksen ja erehdyksen” avulla. Sillä voidaan kuitenkin vähentää
suurta epävarmuutta, joka liittyy kouluttajan sattumanvaraiseen valintaan subjektiivisten
tietojen perusteella.
Oikeuslaitoksesta tulevien kouluttajien ammatillisen ja lakisääteisen aseman suhteen on
tärkeää keventää heidän normaalia työtaakkaansa. Koulutus on oikeuslaitoksen
riippumattomuuden ja autonomian keskeinen väline. Kehittyneet ammatilliset taidot,
valmiudet ja osaaminen ovat erittäin tärkeitä paitsi hyvien ja oikeiden tuomioiden
antamiseksi myös tuomarien ja syyttäjien asianmukaisen yhteiskunnallisen aseman
kannalta.
PÄTEVYYS
Analysoitaessa oikeusalan kouluttajan pätevyyttä olisi otettava huomioon
oikeuslaitoksessa taustalla olevat tiedot, taidot, asenteet ja arvot. Hyvällä oikeusalan
kouluttajalla – oli hän sitten oikeuslaitokseen kuuluva oikeusalan ammattilainen,
tiedeyhteisön edustaja tai jonkin toisen tieteen- tai ammattialan edustaja – on
ehdottomasti oltava ainakin perustiedot siitä, miten tuomarit ja syyttäjät ”toimivat ja
ajattelevat”, eli hänen täytyy tuntea ammattieettiset normit ja arvot.
Näin ollen hyvällä oikeusalan kouluttajalla on ensinnäkin oltava menetelmällinen
pätevyys sen lisäksi, että hän tuntee aiheen hyvin ja suhtautuu ammattiin
asianmukaisesti.
Jos koulutustilaisuutta ei integroida asianmukaisesti tähän erityiseen oikeudelliseen
ympäristöön, jolle on tunnusomaista riippumattomuus, vahva ammattimaisuus, pidättyvyys
ja luottamuksellisuus, on vaarana, että kouluttajan viestiä pidetään keinotekoisena ja se
saa osallistujilta arvostelua. Tämän oikeuslaitoksen merkittävimmän yksittäisen piirteen
lisäksi myös tuomareilla ja syyttäjillä on erityistarpeita, joita aikuisoppimisen alalla on
tunnistettu kaikentyyppisissä aikuisopiskelijoissa. Tästä syystä hyvällä oikeusalan
kouluttajalla on oltava menetelmällinen, sosiaalinen ja psykologinen pätevyys
kohdella tuomareita ja syyttäjiä kyvykkäinä ja itsenäisinä henkilöinä
luoda miellyttävä ja positiivinen oppimisympäristö, jossa opiskelijat tuntevat
olevansa pääosassa
saada opiskelijat osallistumaan mahdollisimman paljon ja vetää mukaan etenkin
välinpitämättömät tai vetäytyvät osallistujat
laatia yksilöllisiä opetus- ja oppimisstrategioita, jotka mahdollistavat jokaisen
tuomarin tarpeisiin räätälöidyn koulutuksen
11
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
käyttää monenlaisia vuorovaikutteisia, käytännönläheisiä ja kokemusperusteisia menetelmiä ja tekniikoita (esim. keskusteluja, porinaryhmiä, simulaatioita, ongelmanratkaisutehtäviä tai tapaustutkimuksia)
edistää ja lisätä ryhmätyöskentelyä
antaa opiskelijoille valmiudet selviytyä tehokkaasti todellisista tilanteista
herättää jokaisen koulutukseen osallistujan koko potentiaali5
antaa hyvin rajattua ja rakentavaa palautetta, joka mahdollistaa välittömän
reagoinnin
lisätä opiskelijoiden motivaatiota sisäisten virikkeiden avulla (esimerkiksi halu
lisätä työtyytyväisyyttä tai omanarvontuntoa).
Keskeinen kysymys on kuitenkin edelleen vailla vastausta. Miten voimme varmistaa
nimenomaan kansallisten oikeusalan koulutuslaitosten osalta, että laadukkaimman
koulutuksen takaavien menetelmällisesti pätevimpien kouluttajien valintaperusteita
sovelletaan asianmukaisesti ja kestävästi? On todennäköistä, että vastaukset tähän
kysymykseen liittyvät kulloiseenkin oikeuskulttuuriin ja siten kansalliseen näkemykseen
rekrytointi- ja valintamenettelyistä.
Tämä käsikirja tarjoaa mahdollisuuden jakaa edelleen kokemuksia eri koulukuntia ja
koulutuslaitoksia edustavien kouluttajien ja asiantuntijoiden kesken.
Tämän käsikirjan lähestymistapa on empiirinen eli siinä keskitytään alan
eurooppalaisiin käytänteisiin.
EU:n rahoittamassa hankkeessa ”Tutkimus parhaista käytännöistä tuomarien ja syyttäjien
koulutuksessa” (erä 1) EJTN:n asiantuntijalaboratorio laati määritelmän oikeusalan
koulutuksen parhaista käytänteistä Euroopassa. Sen sijaan, että puhuttaisiin parhaista
käytänteistä tiukassa mielessä, asiantuntijalaboratorio ehdottaa käytettävän käsitettä
”hyvät tai lupaavat käytänteet”, joka sopii hyvin tässä käsikirjassa sovellettuun
lähestymistapaan.
Oikeusalan ”hyvän tai lupaavan käytänteen” määritelmään sisältyy seuraavaa:
1. mahdollisuus siirtää käytänne tehokkaasti muille lainkäyttöalueille
2. se, missä määrin käytänne innovoi tai päivittää (ja jopa inspiroi) olemassa olevia
vakiintuneita koulutuskäytänteitä tuomarien ja syyttäjien oppimiskokemuksen
parantamiseksi
3. käytänteen kyky sopeutua erilaisiin kulttuurisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja
uskonnollisiin olosuhteisiin, joissa oikeusjärjestelmät toimivat eri puolilla EU:ta;
tähän liittyy toisen maan toimintatapojen ja ratkaisujen käsittäminen aidoksi
”lisäarvoksi” eikä uhaksi omalle järjestelmälle
4. selvä näyttö siitä, että käytänne vastaa todettuun koulutustarpeeseen.
5 Tässä kouluttajan olisi käytettävä Sokrateen yli 2 000 vuotta sitten kehittämään kätilöivää filosofista menetelmää eli
maieutiikkaa. Niin kuin kätilö auttaa lapsen synnyttämisessä, kouluttajan tehtävänä on helpottaa ideoiden syntymistä
opiskelijan mielessä merkityksellisten kysymysten ja muiden kannustimien avulla.
12
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Nämä ominaisuudet ovat hyödyllisiä sovellettaessa tätä käsikirjaa. Sillä pyritään antamaan
hyvin konkreettisesti muun muassa päättäjille, kouluttajille, koulutuksen järjestäjille ja
kurssien johtajille käytännön esimerkkejä nykyaikaisista menetelmistä, jotka koskevat
suunnittelua
koulutuksen toteutusta
koulutustapahtuman järjestämistä
oikeusalan koulutustapahtumien arviointia.
On myös syytä huomata, että ennen toisen maan parhaiden käytänteiden asianmukaista
soveltamista omassa järjestelmässä on käytävä sisäisiä keskusteluja ja järjestettävä
räätälöityä koulutusta kyseisestä aiheesta. Pelkkä ”yksi yhteen” -soveltaminen on harvoin
järkevää.
Kunkin luvun alussa on 1. luvusta alkaen värillinen kaavio. Se kuvaa sitä, että asioita
käsitellään aikajärjestyksessä, joka noudattelee ”koulutuksen elinkaarta”.
Luvut jakautuvat seuraavasti:
tarvearviointiin perustuva koulutusohjelman suunnittelu (2. luku)
yksittäisten koulutustapahtumien ja -tilaisuuksien nykyaikainen suunnittelu
(3. luku)
tapahtuman organisoiminen (4. luku)
asianmukainen arviointi, josta olisi myös saatava ideoita tulevaa koulutusta
varten (5. luku).
Tämä on se ammatillinen matka, joka esitellään tässä käsikirjassa.
13
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
2. luku:
KOULUTUSOHJELMAN
SUUNNITTELU6 ”Jos minulla on kuusi tuntia aikaa kaataa puu,
neljä ensimmäistä tuntia teroitan kirvestä.”
Abraham Lincoln
Tämä luku on tarkoitettu kaikille päättäjille, jotka osallistuvat jonkin koulutuslaitoksen,
organisaation tai instituution suunnittelutoimintaan. Se on erityisesti suunnattu
koulutuksesta vastaaville johtajille, hallintovirkamiehille ja koulutuksen järjestäjille. Näistä
taustatiedoista voi olla hyötyä myös kouluttajille ja oikeusalan ammattilaisille, vaikka luku
ei liity heidän erityistehtäviinsä.
Tässä luvussa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
Miksi suunnittelu riippuu niin voimakkaasti koulutettavien eli tuomarien ja
syyttäjien tarpeista?
Vaikuttaako räätälöity koulutusohjelma (erilaisten koulutusmuotojen valinta)
kiinnostavalta suunnitteluvaiheessa? Miten tunnistetut tarpeet voidaan yhdistää
asianmukaiseen koulutusmuotoon?
Mitkä ovat kuvailtujen koulutusmuotojen hyödyt?
Mitkä ovat tärkeimmät muuttujat rajattaessa jonkin koulutuslaitoksen
koulutusohjelmaa?
Täydennyskoulutusohjelmien toteuttaminen yli 150 000:lle ammatissa toimivalle tuomarille
ja syyttäjälle EU:n 28 jäsenvaltiossa sekä tuleville tuomareille ja syyttäjille ei ole tavoite
sinänsä. Kasvava työtaakka, tiheät lainsäädäntöuudistukset sekä teknisen kehityksen ja
suurten yhteiskunnallisten muutosten aiheuttama oikeudellisten menettelyjen lisääntyvä
monimutkaisuus ovat saaneet aikaan sen, että elinikäinen oppiminen on arkipäivää kaikille
oikeuslaitoksen jäsenille.
Alueellisilla, kansallisilla ja eurooppalaisilla oikeusalan koulutuslaitoksilla on tärkeä vastuu
suunnitella ja järjestää monia erilaisia koulutustoimia. Paitsi että ne on suunniteltava,
niiden on myös vastattava tulevien tuomarien ja syyttäjien tai ammatissa toimivien
tuomarien ja syyttäjien tarpeita. Oppimisen helpottaminen aikuiskoulutuksessa parhaalla
mahdollisella tavalla riippuu hyvin pitkälti koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta.
Nykyaikaisen koulutuslaitoksen suunnitteluprosessin olisi noudatettava kolmea periaatetta:
ENSIMMÄINEN PERIAATE: Kaikkien koulutusohjelmien olisi perustuttava
tarpeisiin.
TOINEN PERIAATE: Kaikissa koulutusohjelmissa olisi käytettävä useita erilaisia
6 Koulutusohjelma ja opetussuunnitelma ovat jossain määrin synonyymeja.
14
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
koulutusmuotoja. Lähestymistavan olisi oltava ”räätälöity”7.
KOLMAS PERIAATE: Tarveperusteinen suunnittelu olisi sisällytettävä yleiseen
käsitekehykseen jäljempänä olevassa kaaviossa8 osoitetulla tavalla:
7 Räätälöidyllä ohjelmalla tarkoitetaan koulutusmuodon valitsemista osallistujien tarpeiden perusteella. Samalla sillä
viitataan sisällön ja menetelmän valintaan koulutettavien profiilin mukaan.
8 Kaaviossa käytetään eri värejä kunkin luvun osalta. Värikoodi viittaa kussakin luvussa analysoituihin ominaisuuksiin.
Seikat, joita analysoidaan ja jotka esitellään tarkasti tietyssä tarkoituksessa, on merkitty punaisella.
15
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Yllä olevassa kaaviossa esitetyissä kahdessatoista vaiheessa on useita kerroksia, joihin
osallistuu eri sidosryhmiä: koulutuksen hallinnoijia, koulutuksen järjestäjiä, kouluttajia tai
koulutusohjelman kohderyhmiä. Tästä syystä sitä analysoidaan eri näkökulmista eri
luvuissa.
1. Koulutuksen tarkoituksen määrittely
2. Tärkeimpien koulutustavoitteiden asettaminen
3. Työtehtävien analyysi
4. Koulutusohjelman yleistavoitteiden asettaminen
5. Arviointiperusteiden asettaminen
6. Arviointivälineiden valinta
7. Koulutusohjelman tavoitteiden järjestäminen(tärkeys/monitahoisuus)
8. Kurssien suunnittelu
Kouluttajien valinta ja ohjeistus
Kurssin suunnittelu:a. Aseta kurssin tavoitteet. b. Valitse kurssin sisältö.c. Järjestä kurssin sisältö.d. Valitse koulutusmenetelmät.e. Suunnittele palautteen
hankkiminen. (kurssin tavoitteiden arviointi)
9. Kurssimateriaalin valinta ja laatiminen
10. Kurssin hienosäätö (aikataulu jne.)
Osallistujien valinta
11. Koulutusohjelman toteutus
12. Prosessin ja tulosten arviointi
16
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
ENSIMMÄINEN PERIAATE:
KAIKKIEN KOULUTUSOHJELMIEN OLISI
PERUSTUTTAVA TARPEISIIN.
On tärkeää, että suunnitteluelimet laativat parhaita käytänteitä tarvearviointiin liittyvän
suunnitteluprosessin merkittävimmistä haasteista9. Niitä ovat
1. tarpeiden jatkuva arviointi
2. merkityksellisten sidosryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan, tiedeyhteisön ja
erityisten eturyhmien, kuuleminen koulutusohjelman laatimisperusteiden
vertailuanalyysista
3. tehokas suunnitteluprosessi, jossa noudatetaan määräaikoja
4. tarve vastata nopeasti kiireellisiin koulutustarpeisiin.
I.1. TARPEIDEN JATKUVA ARVIOINTI
Yksi jokaisen oikeusalan koulutuslaitoksen tärkeä tehtävä on havaita ammatissa toimivien
tuomarien todelliset koulutustarpeet ja vastata niihin.
Kuten tämän luvun alussa olevasta organisointia koskevasta ”koulutuksen elinkaaren”
kaaviosta käy ilmi, ennen kuin voidaan suunnitella koulutusohjelma, jolla saavutetaan
halutut tavoitteet, on arvioitava perusteellisesti tarpeet ja analysoitava niitä eri
näkökulmista. Tämä on tärkeää seuraavista syistä:
Koulutusohjelman käytännön tavoitteet voidaan määritellä vain, jos
konkreettinen oikeudellinen toimintaympäristö ja mahdollisen kohderyhmän
tausta on selvitetty etukäteen.
Koulutusohjelman – tai siihen sisältyvän tietyn koulutustapahtuman –
arviointiperusteet voidaan määritellä asianmukaisesti vain, jos etukäteen on
asetettu realistiset koulutustavoitteet, jotka vastaavat tuomarien ja syyttäjien
todellisia tarpeita.
Asianmukainen arviointi (joka menee pelkkiä tyytyväisyyskyselyjä pidemmälle)
mahdollistaa päätelmien tekemisen koulutustapahtumaan osallistuneiden
todellisista koulutustarpeista.
ARVIOINTIMENETELMÄT. Tästä syystä suositellaan useita erilaisia tarpeiden
arviointimenetelmiä, joita ovat esimerkiksi seuraavat:
tuomioistuimissa ja syyttäjälaitoksissa suoritetut tutkimukset
9 Taloudelliset ja talousarviota koskevat kysymykset (esim. puhujapalkkiot, matkakorvaukset) on jätetty pois
tarkoituksellisesti, vaikka ne luonnollisesti ovat hyvin tärkeitä koulutusohjelman asianmukaisen luomisen kannalta.
Nämä tekijät riippuvat niin vahvasti kunkin maan toimintaympäristöstä, että on lähes mahdotonta asettaa yhteisiä
eurooppalaisia normeja. Julkisten tai yksityisten tahojen antama sponsorituki, joka on yleistä eräissä Euroopan
osissa, sekä sponsoreiden mahdollinen vaikutus koulutuksen sisältöön mutkistaa asiaa entisestään. Lisäksi
koulutuksen järjestäjillä tai kouluttajilla ei juuri ole mahdollisuuksia vaikuttaa taloudellisiin ja määrärahakysymyksiin.
Myös tämä oikeuttaa jättämään aiheen pois ”kouluttajien koulutuksen” parhaita käytänteitä koskevasta käsikirjasta.
17
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
koulutustapahtuman aikana jaetut kyselylomakkeet
oikeuslaitoksessa hoidettavien tyypillisten tehtävien havainnointi ja
tunnistaminen ja työprofiilien laatiminen
säännölliset urakehityskeskustelut ylituomarien / pääsyyttäjien kanssa
haastattelemalla tuomareita /syyttäjiä.
Tutkimukset ja kyselylomakkeet ovat hyödyllisiä välineitä alustavan käsityksen luomiseksi
oikeuslaitoksen koulutustarpeista. Ne eivät kuitenkaan anna asiasta täyttä kuvaa.
Kattavaan ja luotettavaan tarpeiden arviointiin ja analyysiin on ehdottomasti otettava
mukaan henkilöt, jotka vastaavat henkilöstön kehittämisestä oikeushallinnoissa ja/tai
kansallisissa koulutuslaitoksissa sekä varsinkin tuomioistuimissa ja syyttäjälaitoksissa.
Oikeushallinnot ja koulutuslaitokset, jotka ensin tunnistavat kaikentyyppisten tuomarien ja
syyttäjien hyvin erilaiset mahdolliset tehtävät ja sitten laativat ammatillisen kehittämisen
mallin (”työprofiilin”) kullekin näistä tehtävistä (vaaditut tiedot, valmiudet ja taidot), antavat
arvokkaan panoksen sekä ryhmien että yksittäisten henkilöiden koulutustarpeiden
arviointiin.
I.2. ASIANOMAISTEN SIDOSRYHMIEN OSALLISTUMINEN TARPEIDEN TUNNISTAMISEEN
Muodollisesti ohjelmien suunnittelu kuuluu useimmissa Euroopan, kansallisen ja
alueellisen tason koulutuslaitoksissa ohjauskomitean, hallintoneuvoston, johtokunnan tai
vastaavan elimen tehtäviin. Nämä elimet päättävät koulutusohjelmasta, joka voi kestää
puoli vuotta
vuoden tai
kaksi vuotta.
Nämä elimet koostuvat tavallisesti maan oikeuslaitoksen eri tasoilla ja eri tehtävissä
toimivista jäsenistä, oikeusministeriöiden jäsenistä sekä oikeuslaitoksen itse nimittämien
ylimpien tuomarineuvostojen jäsenistä niissä maissa, joissa on tällaisia elimiä.
SUUNNITTELUN ERILAISET LÄHESTYMISTAVAT. Varsinaisessa suunnitteluvaiheessa
eri koulutuslaitokset soveltavat erilaisia lähestymistapoja:
1. Joissain tapauksissa elin vain vahvistaa joukon koulutustoimia, jotka varsin pieni
koulutusta järjestävien asiantuntijoiden ja kouluttajien (jos laitoksessa on
kokoaikaisia kouluttajia) ryhmä on etukäteen laatinut.
2. Joissain tilanteissa elimen jäsenillä saattaa myös olla ratkaiseva ja huomattava
rooli tulevan koulutusohjelman sisällön ja menetelmien konkreettisessa
suunnittelussa.
3. Joissain tapauksissa kokoaikaiset kouluttajat huolehtivat koulutuksen
suunnittelusta.
SUOSITUKSET PÄÄTÖKSENTEKOA VARTEN. Riippumatta varsinaisista
päätöksentekoprosesseista juuri suunnitteluun osallistuvien elinten ”oikeusalaan
painottuva” koostumus saattaa estää havaitsemasta oikeusjärjestelmän sisäisiä puutteita
ja niitä vastaavia koulutustarpeita. Tästä syystä
18
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
kansalaisyhteiskunnan ja
tiedeyhteisön antama palaute
voi olla erityisen hedelmällinen ideoiden lähde koulutusohjelman luomisen edetessä.
Jos tietyssä maakohtaisessa toimintaympäristössä on vaikeaa virallistaa tällaista
vuoropuhelua, oikeuslaitoksen laatua sekä tuomareita ja syyttäjiä kohtaan tunnettua
luottamusta koskevat tutkimukset tai mielipidekyselyt voivat muodostaa arvokkaan
epäsuoran lähteen koulutusohjelman suunnittelua varten.
Lisäksi tuomarien ja syyttäjien ammatilliset järjestöt (joiden jäsenyys on
vapaaehtoinen) voivat antaa tärkeitä ideoita erityisesti oikeusalan
uudistusmalleja koskevasta koulutuksesta (de lege ferenda). Niillä on toisaalta
sisäpiirin tietoa, mutta koska ne ovat riippumattomia oikeushallintojen politiikasta
ja toimista, niiden näkökulma esimerkiksi oikeuslaitoksen itsehallintoon,
oikeusetiikkaan ja kurinpitomenettelyihin voi osaltaan rikastuttaa merkittävästi
koulutustarjontaa.
I.3. TARVEARVIOINNISTA SAATUJEN TIETOJEN KÄYTTÖ JA OIKEA-AIKAINEN SUUNNITTELU
AIKA SUUNNITTELUN RESURSSINA. Johdonmukaisen, kattavan ja vaihtelevan
koulutusohjelman suunnittelu vie aina huomattavasti aikaa. Tunnistetut koulutustarpeet on
sovitettava talouden ja infrastruktuurin realiteetteihin, eli on tehtävä valintoja, määriteltävä
koulutustapahtumien (olivat ne sitten ulkoisia kursseja, webinaareja tai yksittäisiä verkko-
oppimistapahtumia) konkreettiset aiheet ja kohderyhmät, saatava edellä mainitulta
toimivaltaiselta elimeltä hyväksyntä koulutusohjelman sisällölle ja osoitettava ajankohdat
kullekin koulutustapahtumalle.
Koulutusohjelma olisi saatava valmiiksi hyvissä ajoin ennen ensimmäistä
koulutustapahtumaa, sillä koulutustapahtumien yksityiskohtainen suunnittelu vie aikaa
riippumatta siitä, toteutetaanko ne koulutuslaitoksessa tai etäopetuksena. Asiantuntijoiden
on suunniteltava verkko-opetusvälineitä, ja koulutuslaitoksessa järjestettäviä kursseja
varten on rekrytoitava yleensä hyvin kysyttyjä ja kiireisiä luennoitsijoita tai kouluttajia.
Lisäksi hakemuspyyntö kulloisellekin kohderyhmälle on parasta esittää viimeistään neljä
tai viisi kuukautta ennen koulutustilaisuutta. Tuomareilla ja syyttäjillä on yleensä hyvin
tiukka aikataulu, sillä tuomioistuinkäsittelyjen ajat vahvistetaan usein kuukausia etukäteen.
I.4. KIIREELLISIIN KOULUTUSTARPEISIIN REAGOINTI
MIKSI KUUSI KUUKAUTTA ETUKÄTEEN? Koulutusohjelman olennainen sisältö olisi
vahvistettava vähintään kuusi kuukautta ennen ensimmäistä koulutustapahtumaa, jotta voidaan
julkaista hakemuspyyntö asianmukaisesti
rekrytoida kouluttajia koulutustapahtumiin.
Lisäksi ”räätälöityjä” koulutustapahtumia – myös tarvittavia verkkopohjaisia välineitä – on
voitava organisoida kiireellisesti merkittävien lainsäädäntöuudistusten ja suurten
yhteiskunnallisten muutosten yhteydessä. Nämä tarpeet liittyvät usein uuteen
tietämykseen, mutta ne voivat liittyä myös taitojen kehittämiseen.
19
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
RESURSSIT. Edellä esitetyistä havainnoista seuraa, että nykyaikaisten oikeusalan
koulutuslaitosten olisi varattava ennakoivasti riittävästi varoja, tarvittavat henkilöresurssit,
vapaita ajankohtia ympäri vuoden sekä infrastruktuurikapasiteettia laitoksissa järjestettäviä
kursseja varten, jotta ne pystyvät järjestämään kiireellisiä tiettyä aihetta koskevia
koulutustapahtumia lyhyellä varoitusajalla. Joissain tapauksissa saattaa jopa olla parasta
lähettää kouluttajaryhmä tiettyyn tuomioistuimeen tai syyttäjänvirastoon antamaan todella
räätälöityä käytännön koulutusta erityisen monitahoisen asian tai erityisen hankalan
muutosprosessin käsittelystä itse instituutiossa.
TOINEN PERIAATE: KAIKISSA KOULUTUSOHJELMISSA
OLISI KÄYTETTÄVÄ USEITA ERILAISIA
KOULUTUSMUOTOJA.
LÄHESTYMISTAVAN OLISI OLTAVA ”RÄÄTÄLÖITY”.
KOULUTUSMUODOT. Nykyaikainen oikeusalan koulutuslaitos käyttää useita erilaisia
koulutusmuotoja tarpeiden vaihtelevuuden vuoksi. Tällaisia koulutusmuotoja voivat olla
esimerkiksi seuraavat:
1. koulutuslaitoksessa tapahtuvan ja etäopetuksen yhdistelmä
2. ammatissa vasta aloittaneiden perehdyttämiskoulutukseen erityisesti sovitettu
koulutus
3. koulutus, joka muodostuu tietoperusteisista, monialaisista ja osaamislähtöisistä
koulutustilaisuuksista
4. koulutus, johon sisältyy erityisiä koulutustapahtumia, joissa käsitellään
eurooppaoikeuden käytännönläheisiä ja konkreettisia menetelmiä kotimaisen
lainsäädännön kiinteänä osana
5. hallinto- ja johtamistaitojen kehittämiseen räätälöity koulutus.
TÄHÄN LIITTYVÄT KOULUTUSPERIAATTEET JA -MENETELMÄT. Mitä tulee
kouluttajien käyttämiin koulutusmenetelmiin missä tahansa näistä koulutusmuodoista,
pitkäaikaisena perinteenä on pitää tavanomaisia luentoja ja käyttää hyvin vähän tai ei
lainkaan vuorovaikutteisuutta. Viimeisten 25 vuoden aikana tämä lähestymistapa on
kuitenkin muuttunut huomattavasti. Aikuisopetuksen alalla on tehty merkittäviä havaintoja
aikuisten ammattilaisten oppimistavasta, minkä pohjalta on ollut tarpeen luoda uudenlaisia
koulutustapahtumia ja -tilaisuuksia, joissa käytetään paljon vuorovaikutteisuutta ja useita
erilaisia menetelmiä. Tämä näkökohta olisi otettava huomioon myös makrotason
suunnittelussa, sillä se perustuu osanottajien tarpeisiin ja heidän tapaansa oppia.
Kansallisen oikeusalan koulutuslaitoksen olisi otettava huomioon tunnistetut
koulutustarpeet, jotka voivat vaihdella huomattavasti saman oikeuslaitoksen eri
ammattiryhmien välillä, ja tarjottava yhdessä ohjelmassa erimuotoisia koulutustapahtumia,
kuten konferensseja, symposiumeja, seminaareja, työpajoja, webinaareja, verkko-
oppimisvälineitä ja henkilövaihtoja.
Mahdollisten koulutusmuotojen lähemmästä tutkimisesta saattaa yleensäkin olla hyötyä
koulutuksen hallinnoijille / järjestäjille / päättäjille.
20
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
II.1. VASTA NIMITETTYJEN TUOMARIEN JA SYYTTÄJIEN PEREHDYTTÄMISKOULUTUS
Koulutusohjelmassa on otettava huomioon kulloinenkin ammatti.
Tuomarin tai virallisen syyttäjän valintaperusteista riippuen koulutusohjelma voi olla
modulaarinen tai muunlainen.
Jos koulutusfilosofia perustuu tuomarikoulutettavan jo käytettävissä olevaan
tietämykseen ja lahjakkuuteen, modulaarinen koulutusohjelma on mahdollinen.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että koulutettavat vastaavat omien henkilökohtaisten
kehityssuunnitelmiensa kirjoittamisesta.
Onnistuneen koulutuksen perustekijät ovat seuraavat:
se, miten ammatti otetaan ohjelmassa huomioon
se, miten ohjelma on sovitettu osallistujilla jo olevaan tietämykseen
virikkeellinen oppimisympäristö luokissa ja työpaikalla.
Virikkeellisen oppimisympäristön tavoitteena on ensisijaisesti saada koulutettavat
keskittämään huomionsa ja energiansa aidosti oppimiseen eikä ”oman asemansa
puolustamiseen”. Koulutettavien on tunnettava, että he voivat vapaasti kertoa, mikä heistä
on vaikeaa ja mitä he haluavat parantaa, ja heitä on kannustettava tähän. Tämä edellyttää
muun muassa, että koulutettavia ohjaava henkilö ei (jatkuvasti) arvioi heitä.
PAINOPISTEET. Kuten tuomari- ja syyttäjäkoulutettavien kohdalla, äskettäin nimitettyjen
tuomarien ja syyttäjien koulutustarpeet poikkeavat osittain kokeneempien tuomarien ja
syyttäjien tarpeista. Näin ollen tarvelähtöistä perehdyttämiskoulutusta tarjoavan
koulutusohjelman tämä osa sisältää luultavasti erityispiirteitä, jotka liittyvät seuraaviin
seikkoihin:
Sisältö: koulutusohjelmassa on käsiteltävä aiheita, jotka ovat keskeisiä aivan
ammatin harjoittamisen aloittamisesta lähtien; aikaa voidaan käyttää muun
muassa päätösluonnosten kirjoittamiseen ja tuomioistuinkäsittelyjen harjoitteluun
(mahdollisesti simulaatioiden avulla), ”tuomaritaidon” kehittämiseen, etiikkaan ja
lahjomattomuuteen.
Valitut menetelmät: Luodaan verkosto, jossa tuomarikoulutettava voi opiskella,
pohtia ja oppia yhteistyössä muiden kanssa. Yksi nimenomaisesti
tarveperusteinen koulutusmenetelmä tähän tarkoitukseen on vastanimitetyn
tuomarin tai syyttäjän saattaminen yhteen henkilökohtaisen ohjaajan tai
vertaisoppimisryhmän kanssa.
II.2. LAINSÄÄDÄNTÖÖN LIITTYVÄ KOULUTUS
Lainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä koskeva koulutus on ja tulee aina olemaan tärkeää
tuomareille ja syyttäjille. Lainsäädännön tuntemus on aivan keskeinen asia tuomarin tai
syyttäjän päivittäisessä työssä. Pysyminen ajan tasalla lainsäädännön suhteen on
kuitenkin lähinnä tuomarien ja syyttäjien henkilökohtainen tehtävä. Oikeudelliset
katsaukset painetuissa viestimissä sekä verkkotietokannat ja -oppimisvälineet antavat
tuomareille ja syyttäjille mahdollisuuden pysyä ajan tasalla itseopiskelun avulla. Näin ollen
21
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
lainsäädäntöön liittyvän koulutuksen olisi oltava merkittävässä asemassa kaikkien
oikeusalan koulutuslaitosten ohjelmissa. Asianmukaisesti – eli vuorovaikutteisesti –
toteutettuna (käyttäen muun muassa tapaustutkimuksia, harjoitusoikeudenkäyntejä,
ohjattuja keskusteluja ja webinaari-istuntoja) tällainen koulutus antaa monitahoisen
erikoisalan tulokkaille mahdollisuuden saada alustava käsitys ammatin harjoittamisesta
omilla aloillaan. Vielä tärkeämpää on, että vuorovaikutteinen lainsäädäntöön liittyvä
koulutus antaa asianomaisille tuomareille ja syyttäjille merkityksellistä taustatietoa uusista
säädöksistä ja lisää samalla ammatillisten kokemusten henkilökohtaista vaihtoa.
II.3. MONIALAINEN10 JA TIETEIDENVÄLINEN11 LÄHESTYMISTAPA KOULUTUKSEEN
On virheellistä luulla, että tuomarit ja syyttäjät tekevät päätöksensä vain oikeudellisin
perustein. Lainsäädännön soveltaminen on keskeistä yhteiskunnan kannalta, ja siihen
liittyy jatkuvasti sosiaalisia, taloudellisia, poliittisia ja tieteellisiä ongelmia ja haasteita.
ESIMERKKEJÄ:
Rikosoikeudellisia asioita hoitavat tuomarit ja syyttäjät, huoltajuusasioita
ratkaisevat tuomarit ja sosiaaliturva-asioita ratkaisevat tuomarit tarvitsevat hyvät
perustiedot lääketieteestä ja oikeuspsykiatriasta.
Talousrikollisuutta voidaan torjua tehokkaasti vain, jos asianomainen tuomari tai
syyttäjä osaa lukea tasetta.
Siviilioikeuden tuomari pystyy ymmärtämään eBay-sopimusten
monimutkaisuuksia vain, jos hän on suhteellisen hyvin perillä internetin
toiminnasta.
Joskus oikeudellisesti moitteettoman ja eettisesti oikean päätöksen välillä
saattaa olla ilmeinen ristiriita. Tästä syystä tuomareita ja syyttäjiä on koulutettava
säännöllisesti eettisen toiminnan säännöistä.
Asianmukainen ja puolueeton viestintä modernien monikulttuuristen
yhteiskuntien oikeussaleissa edellyttää, että tuomarit ja syyttäjät saavat
koulutusta erilaisista uskonnollisista ja kulttuurisista taustoista sekä tyypillisistä
päätöksentekoprosesseista voidakseen välttää ennakkoluuloja ja
väärinkäsityksiä.
Kaikkien näiden seikkojen vuoksi koulutusohjelmaan on ehdottomasti sisällyttävä runsaasti
monialaisia ja tieteidenvälisiä koulutustapahtumia. Oikeusalan ja muiden alojen
ammattilaisten käyttäminen vaihtelevasti kouluttajina tai luennoijina on osoittautunut
erityisen hedelmälliseksi keinoksi korostaa oikeuden ja muiden alojen rajapintoja.
10 Monialaisessa lähestymistavassa hyödynnetään tarpeen mukaan useita aloja tavalliset rajalinjat ylittävien ongelmien
määrittelemiseksi uudelleen ja sellaisten ratkaisujen löytämiseksi, jotka perustuvat uuteen käsitykseen monitahoisista
tilanteista.
11 Tieteidenvälisessä lähestymistavassa yhdistetään tai sovelletaan kahta tai useampaa tieteen tai tutkimuksen alaa.
22
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
II.4. VUOROVAIKUTTEINEN TAITOPERUSTEINEN KOULUTUS
MUUT KUIN OIKEUDELLISET TAIDOT. Oikeudellisen ja muun tietämyksen lisäksi
ammatissa toimivat tuomarit ja syyttäjät tarvitsevat laajan valikoiman erilaisia psykologisia,
sosiaalisia ja menetelmällisiä taitoja hoitaakseen tehtävänsä asianmukaisesti. Tällaisia
taitoja kuvataan yhteisesti äskettäin syntyneellä ilmauksella tuomaritaito (”judgecraft”).12
Taitoperusteinen koulutus olisi järjestettävä pienryhmissä13, koska tämä auttaa tuomareita
ja syyttäjiä
viestimään paremmin työpaikalla
pitämään julkisia puheita tuomioistuinkäsittelyissä
käyttämään tehokkaasti ääntään oikeussalissa
selviytymään suuresta työtaakasta hyödyntämällä parantunutta
muistikapasiteettia sekä stressinhallinta- ja terveydenkohennustekniikoita
kohtaamaan joukkoviestimet ja niiden tiedontarpeen pelkäämättä
arvioimaan paremmin todistajien luotettavuutta
omaksumaan välittäjän roolin
ratkaisemaan yksikön sisäisiä konflikteja ja niin edelleen.
Henkilösuhdetaitojen koulutuksella olisi näin ollen oltava merkittävä asema kaikissa
oikeusalan koulutusohjelmissa.
II.5. EUROOPPAOIKEUTTA KOSKEVA KOULUTUS
EU:n lainsäädäntö on ohittanut kansallisen lainsäädännön. Asetukset ja täytäntöön pannut
direktiivit tai puitepäätökset ovat kiinteä osa kansallista lainsäädäntöä lähes kaikilla aloilla.
Kaikkien kansallisten tuomarien on ymmärrettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn
sopimuksen (SEUT-sopimus) 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisumenettely ja EU:n
oikeuden erityiset tulkintaperiaatteet. Myös rajatylittävissä siviili- tai rikosoikeudellisissa
asioissa annettavaa keskinäistä oikeusapua koskevien sääntöjen soveltaminen ja tiedon
hankkiminen muista järjestelmistä – myös oikeuskielestä – ovat erittäin tärkeitä seikkoja.
Äskettäiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tuomarit ja syyttäjät ovat yhä
suhteellisen haluttomia soveltamaan asianmukaisesti eurooppaoikeutta. Tämän ilmiön
sekä kansallisen lainsäädännön ja eurooppaoikeuden erottamattoman yhteyden vuoksi
eurooppaoikeuden olisi oltava osa lähes kaikkea tuomareille ja syyttäjille annettavaa
tietoperusteista koulutusta.
Tämän lisäksi koulutusohjelmassa olisi kuitenkin oltava joukko (joko koulutuslaitoksessa
toteutettavia tai muita) koulutustoimia, joissa käsitellään erityisesti kansallisen
lainsäädännön ja eurooppaoikeuden välisiä rajapintoja tuomarien ja syyttäjien eri
erikoistumisaloilla. Kaikkiin tällaisiin koulutustapahtumiin olisi kuuluttava käytännön
opetusta ennakkoratkaisumenettelystä. Vierailukäynnit Euroopan unionin tuomioistuimeen
Luxemburgissa tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgissa, opintovierailut
12 Toisinaan puhutaan myös erityisistä syyttäjän taidoista (”prosecutorial craft”).
13 Opetuksen kannalta ihanteellisia ovat enintään 12–14 tuomarin ja syyttäjän ryhmät.
23
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
toisiin EU:n jäsenvaltioihin sekä yksilö- ja ryhmävaihdot voivat tarvittaessa täydentää
tarjottavaa koulutusta.
II.6. HALLINTO- JA JOHTAMISKOULUTUS
Tuomarien ja syyttäjien oikeudellinen ja peruskoulutus on suunnattu nimenomaisesti
heidän juridiseen päätöksentekoonsa. Nykyaikaisessa oikeuslaitoksessa johtavissa
asemissa olevien tuomarien ja syyttäjien on kuitenkin hoidettava monia erilaisia
hallintotehtäviä. Yksityiskohdista riippumatta näin on kaikissa EU:n 28 jäsenvaltiossa.
Hallintotehtäviin saattaa kuulua esimerkiksi
talousarvion hallinnointi ja tuomarien, syyttäjien ja muun henkilöstön
ammatillisen kehityksen – ”uran” – edistäminen (esimerkiksi jäsennetyillä
urakehityskeskusteluilla ja säännöllisillä henkilöstöhaastatteluilla)
tuomioistuimen tai syyttäjänviraston syvällisten rakennemuutosten
täytäntöönpano.
Tämäntyyppiset tehtävät voidaan hoitaa onnistuneesti vain, jos tuomioistuimen tai
syyttäjänviraston johtajien tietoihin ja taitoihin liittyy myös johtamistaitoja. Tapa, jolla
johtaja motivoi organisaationsa jäseniä toimimaan määritettyjen yhteisten tavoitteiden
saavuttamiseksi, on erittäin tärkeä. Muutos- ja hankejohtamisen ”pehmeitä taitoja”
koskevat kurssit ovat olennaisen tärkeitä tähän tarkoitukseen. Tuomioistuimen tai
syyttäjänviraston johtajalla olisi oltava myös koulutus asianmukaisten tietoteknisten
välineiden käyttöön sekä työskentelymenetelmien kehittämiseen. Näin ollen hyvä
oikeusalan koulutusohjelma koostuu joukosta (modulaarisia) hallinto- ja
johtamiskoulutustilaisuuksia.
KOLMAS PERIAATE: TARVEPERUSTEINEN
SUUNNITTELU OLISI SISÄLLYTETTÄVÄ YLEISEEN
KÄSITEKEHYKSEEN.
Kaikkien koulutuslaitosten olisi oltava tietoisia koulutusohjelman käsitekehyksestä.
Oikeuslaitoksessa annettavan koulutuksen tarkoituksen määrittely liittyy paljolti
maakohtaiseen oikeuskulttuuriin, mutta se heijastaa myös samalla viimeaikaista kehitystä
kaikkialla Euroopassa. Äskettäiset tutkimukset14 viittaavat siihen, että hyvä tuomari
tarvitsee perinteisen aineellisen oikeuden hallinnan lisäksi useita muitakin taitoja. Tuomarit
ja syyttäjät tarvitsevat
lisää tietoa lainsäädännön ja oikeudellisten menettelyjen sosiaalisesta
kontekstista
14 Thomas, C., Judicial Training and Education in Other Jurisdictions, Judicial Studies Board, London, 2006.
24
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
tuomioistuimissa harjoitettavaan toimintaan sekä tuomioistuinten ja henkilöstön
hallinnointiin liittyviä taitoja
vuorovaikutusta yleisön ja tiedotusvälineiden kanssa hyödyntäen uutta
teknologiaa, oikeusetiikkaa ja niin edelleen.
Tästä syystä tuomarien ja syyttäjien koulutuksen tarkoituksen määrittelystä olisi
huolehdittava jatkuvasti yhteiskunnan ja ihmisten käyttäytymisen nopeiden muutosten ja
tästä syntyvien tarpeiden vuoksi.
YLEISTEN TAVOITTEIDEN ASETTAMINEN on institutionaalinen päätös, joka vaikuttaa
koko koulutustoimintaan ja odotettuihin tuloksiin. Ne nähdään myöhemmin
tuomioistuimissa ja syyttäjänvirastoissa. Myös työanalyysin tekeminen auttaa
muotoilemaan käytännössä eri tavoitteet, joihin kursseilla ja seminaareilla olisi pyrittävä.
KOULUTUSMENETELMÄN VALINTA. Vasta tämän vaiheen jälkeen, johon osallistuu
institutionaalisia päättäjiä sekä edellä mainittuja sidosryhmiä, kuvaan tulee koulutusalan
ammattilainen, joka laatii kurssin/koulutustilaisuuden, asettaa erityistavoitteet ja valitsee
koulutusmenetelmät sekä asianmukaiset arviointivälineet.
ARVIOINTIMENETELMÄT. Institutionaalisella tasolla olisi oltava selvää, minkä tyyppistä
arviointimenetelmää sovelletaan, jotta kouluttajat ja edunsaajat voivat koordinoida
toimensa myös tämän seikan osalta.
Keskeiset analyysit olisi kuitenkin tehtävä oikeuslaitoksessa tunnistettujen tarpeiden
mukaisesti.
25
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
3. luku:
NYKYAIKAISET KOULUTUSMENETELMÄT JA
SUUNNITTELU
”2000-luvun lukutaidottomia eivät ole ne, jotka eivät osaa lukea ja kirjoittaa, vaan ne, jotka
eivät osaa oppia, unohtaa oppimaansa ja oppia uudelleen.”
Alvin Toffler
Tämä luku on tarkoitettu kouluttajille ja kurssien laatijoille. Myös suunnittelijoiden ja
järjestäjien on kuitenkin hyödyllistä tutustua sen sisältöön.
Tässä luvussa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
Miten aikuiset ammattilaiset oppivat?
Mitä koulutusmenetelmiä suositellaan käytettäväksi aikuisten ammattilaisten
kanssa?
Mitä etuja ja haittoja on perinteisten luentojen yhdistämisestä muihin,
vuorovaikutteisiin koulutusmenetelmiin?
Millaista menettelyä kunkin luvussa kuvatun menetelmän osalta käytetään?
Onko olemassa joitain perusteita, joita olisi käytettävä koulutusmenetelmää
valittaessa? Miten koulutusmenetelmiä yhdistellään?
Mitä erilaisia menetelmiä käytetään todellisten ongelmien ratkaisuun?
Näin ollen tässä luvussa
esitetään yleiskatsaus osallistavan oppimisen periaatteisiin, erilaisiin
aikuisoppimisen tyyleihin ja aikuisopetuksen periaatteisiin
selitetään perusteellisesti useita erityisen hyvin oikeusalan koulutukseen
soveltuvia koulutusmenetelmiä
annetaan joitain neuvoja työpaikalla tapahtuvasta koulutuksesta
esitetään johdanto teknologiapohjaiseen oppimiseen
käsitellään eräitä peruskoulutukseen liittyviä erityiskysymyksiä.
26
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Kuten värikoodi osoittaa, tässä luvussa analysoidut näkökohdat on merkitty punaisella eli
ne liittyvät nimenomaan kurssin laatimiseen.
Kun koulutuksen yleiset tavoitteet on asetettu ja tarveperusteinen koulutusohjelma on
1. Koulutuksen tarkoituksen määrittely
2. Tärkeimpien koulutustavoitteiden asettaminen
3. Työtehtävien analyysi
4. Koulutusohjelman yleistavoitteiden asettaminen
5. Arviointiperusteiden asettaminen
6. Arviointivälineiden valinta
7. Koulutusohjelman tavoitteiden järjestäminen(tärkeys/monitahoisuus)
8. Kurssien suunnittelu
Kouluttajien valinta ja ohjeistus
Kurssin suunnittelu:a. Aseta kurssin tavoitteet. b. Valitse kurssin sisältö.c. Järjestä kurssin sisältö.d. Valitse koulutusmenetelmät.e. Suunnittele palautteen
hankkiminen. (kurssin tavoitteiden arviointi)
9. Kurssimateriaalin valinta ja laatiminen
10. Kurssin hienosäätö (aikataulu jne.)
Osallistujien valinta
11. Koulutusohjelman toteutus
12. Prosessin ja tulosten arviointi
27
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
suunniteltu, kurssien laatijoille / kouluttajille annetaan mahdollisuus suunnitella
koulutustilaisuudet vastaavasti.
Kouluttajien ja kurssien laatijoiden tehtävänä on valita asianmukainen koulutusmenetelmä
tai -menetelmät
kutakin koulutusmuotoa, kuten konferenssia, symposiumia, seminaaria, työpajaa
tai webinaaria varten
kulloisenkin koulutuksen sisältöä varten sen mukaan, koostuuko se esimerkiksi
lainsäädäntöön liittyvistä aiheista, etiikasta, tuomarien ja syyttäjien asemasta
yhteiskunnassa, menetelmällisistä ja käyttäytymistä koskevista valmiuksista ja
taidoista ja niin edelleen
kutakin kohderyhmää varten sen mukaan, onko kyse esimerkiksi perehdyttämis-,
johtamis- vai muusta koulutuksesta.
Kurssit on mahdollista laatia asianmukaisesti vain, jos laatija on tietoinen aikuisoppimisen
teoreettisista vaatimuksista.
I. YLEISKATSAUS OSALLISTAVAN OPPIMISEN
PERIAATTEISIIN, ERILAISIIN AIKUISOPPIMISEN
TYYLEIHIN JA AIKUISOPETUKSEN PERIAATTEISIIN.
I.1. PERINTEISTEN JA OSALLISTAVIEN KOULUTUSTA KOSKEVIEN
LÄHESTYMISTAPOJEN VERTAILU
Perinteinen lähestymistapa koulutukseen tarkoittaa perinteisessä
opetusympäristössä tapahtuvaa tietämyksen ja asiantuntemuksen siirtoa
kouluttajalta osanottajalle. Tällaisessa koulutuksessa kouluttaja yleensä
määrittelee, mitä tiettyjä tietoja ja asiantuntemusta koulutettavan on hankittava.
Tämä lähestymistapa antaa kouluttajalle kaikkitietävän aseman, kun taas
koulutettava nähdään passiivisena osanottajana, vertauskuvallisesti astiana,
joka kouluttajan on täytettävä. Koulutukseen onkin kauan suhtauduttu
eräänlaisena tallettamisena15, jossa koulutettavat ovat talletuksen vastaanottajia
ja opettajat tai kouluttajat tallettajia. Oppilaslähtöinen koulutuksen rakenteen
suunnittelu sitä vastoin tarkoittaa koulutustoimien suunnittelua oppijan tarpeiden
ja kiinnostuksen perusteella, eli kyseessä on osallistava lähestymistapa
koulutukseen.
Mitä osallistava lähestymistapa koulutukseen tarkoittaa? Osallistava koulutusrakenne
helpottaa kasvua ja henkilökohtaista löytämistä. Se ei tähtää vain tiedon lisäämiseen vaan
oikeudellisen tietämyksen hyödyntämiseen. Osallistava koulutusrakenne perustuu
kriittiseen ajatteluun
henkilön arvojen, asenteiden ja ammatillisen suuntautumisen tarkasteluun
vakiintuneiden käsitteiden ja käyttäytymismallien kyseenalaistamiseen.
15 Tämän mallin, jossa koulutusta verrataan pankkitoimintaan, kehitti Paolo Freire.
28
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Osallistavassa lähestymistavassa on kyse kyseenalaistamisesta, uudelleenajattelusta ja
uudelleenoppimisesta.
Aktiivista osallistumista edellyttävien koulutusmenetelmien käyttö on aikuisopetuksen
strategia, jossa oikeusalan ammattilaisten osallistuminen koulutukseen perustuu heidän
tarpeisiinsa ja kysymyksiinsä, pohdintoihinsa ja analyyseihinsa sekä heidän
kiinnostukseensa edistää omaa ammatillista kehitystään.
Osallistavalle menetelmälle on ominaista, että se on
1. oppijakeskeinen
2. kokemusperusteinen
3. usein lopputuloksen suhteen avoin.
Tulosten odotetaan näkyvän työpaikalla.
Tämäntyyppinen koulutussuunnittelu ja -rakenne lisää oikeusalan ammattilaisten
itseluottamusta, koska siinä tunnustetaan heidän kokemuksensa, tietämyksensä ja
taitonsa ja hyödynnetään niitä. Se luo kokemukseen perustuvia mahdollisuuksia
henkilökohtaiseen ja yhteisölliseen oppimiseen.
Näin ollen osallistavilla koulutusmenetelmillä kannustetaan opiskelijoita
kyseenalaistamaan asioita, joita he ovat aina pitäneet itsestään selvinä
tarkastelemaan kriittisesti omia kokemuksiaan tuomioistuimissa ja
syyttäjänvirastoissa ja johtamaan niistä tietoa oikeudellisen analyysin avulla.
Tämä henkilöiden kriittiset kyvyt vapauttava prosessi antaa heille mahdollisuuden havaita
piilevät mahdollisuutensa itsenäiseen rakentavaan toimintaan oikeuslaitoksessa.
Hyvät käytänteet ovat paikkasidonnaisia. On tärkeää ymmärtää, että osallistavat
koulutusmenetelmät eivät ole vain joukko standardoituja toimenpiteitä. Ne toimivat tietyssä
historiallisessa ja yhteiskunnallis-poliittisessa kontekstissa. Tämä selittää sen, miksi
eräiden maiden hyvät käytänteet liittyvät tiettyihin koulutusmenetelmiin, kun taas toisissa
maissa hyvät käytänteet koskevat muita menetelmiä.
I.2. KOLBIN AIKUISOPPIMISTYYLIEN MALLI
Jotta tässä kuvattavia eri koulutusmalleja voidaan soveltaa tuloksellisesti, on
ymmärrettävä perusteellisesti niiden taustalla olevat pedagogiset periaatteet. David Kolb
on laatinut teorian, joka valottaa hyvin koulutusmenetelmien asianmukaisuutta. Hän
julkaisi aikuisoppimistyylien mallinsa vuonna 1984.16 Teorian taustalla oleva pääviesti on
”Oppiminen on prosessi, jossa luodaan tietoa muuntamalla kokemuksia.”
Hänen mukaansa oppiminen on tehokasta, kun henkilö etenee nelivaiheisen syklin läpi:
1) konkreettinen kokemus, jota seuraa 2) kokemuksen havainnointi ja pohdinta, joka
johtaa 3) abstraktien käsitteiden muodostamiseen (analyysi) ja yleistyksien tekemiseen
16 Kolb, D. A., Experiential Learning, Prentice Hall, Englewood Cliffs, N.J., 1984. Ks. myös Kolb, D. A. ja Fry, R., ”Towards an
Applied Theory of Experiential Learning”, Theories of Group Process, Cooper, C. (ed.), John Wiley, London, 1975.
29
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
(päätelmät), joita sitten 4) käytetään hypoteesien testaamiseen tulevissa tilanteissa, mikä
saa aikaan uusia kokemuksia.
Kolb näkee oppimisen integroituna prosessina. Vaiheet tukevat toisiaan, ja kukin vaihe
johtaa seuraavaan. Sykli on mahdollista aloittaa ammatista riippuen mistä tahansa
vaiheesta, ja sitä voidaan seurata sen loogisessa järjestyksessä. Tehokasta oppimista
tapahtuu kuitenkin vain, jos oppija pystyy toteuttamaan kaikki neljä mallin vaihetta. Tästä
syystä mikään yksittäinen syklin vaihe ei yksinään ole oppimismenetelmänä tehokas.
I.3. AIKUISOPPIMISEN PERIAATTEET
Aikuisoppimisen teoria tarjoaa kouluttajille inspiroivia ajatuksia, sillä erityyppistä oppimista
voidaan tehostaa eri koulutusmenetelmillä. Jos koulutuksen rakenne on oppijalähtöinen,
on järkevää pohtia myös koulutusmenetelmiä tästä näkökulmasta.
Aihetta koskeva hyvin suppea esittely voisi olla seuraavanlainen:
a. Konkreettiseen kokemukseen perustuva oppiminen voidaan saada aikaan
roolipeleillä, simulaatioilla tai harjoitusoikeudenkäynneillä, kokemusperusteisilla
harjoituksilla, ongelmanratkaisuharjoituksilla ja tapaustutkimuksilla.
b. Havainnointiin ja pohdintaan perustuva oppiminen saavutetaan helposti ohjatun
havainnoinnin, palautteen, jälkipuintien sekä kunkin vuorovaikutteisen toimen
jälkeen pienissä tai suurissa ryhmissä käytävien ohjattujen keskustelujen avulla.
c. Käsitteellistämiseen perustuva oppiminen voidaan saavuttaa luennoilla tai
esitelmillä, joihin yhdistetään aivoriihiä, kumuloituvia ryhmiä, kyseenalaistavaa
ryhmätyötä, keskusteluita ja muita vuorovaikutuksen muotoja.
d. Testaus uusissa tilanteissa: teorian mukaan koulutettavat arvioivat, ovatko he
ratkaisseet ongelman, tunnistaneet tapaustutkimuksen tärkeimmät seikat ja niin
edelleen.
Tässä jatkuvassa ja kehittyvässä lähestymistavassa kukin yksilö pystyy löytämään
ajankohdan ja tehtävät, joita hän tarvitsee osallistuakseen täysipainoisesti. Seuraavassa
on eräitä suosituksia oppimistavoitteiden yhdistämiseksi käytettäviin koulutusmenetelmiin
ja -tekniikoihin17:
17 Taulukon suositukset on laatinut Bukarestin NIM-instituutissa toimiva kouluttaja, professori Otilia Pacurari.
Käsite
Pohdinta
Kokemus
Testaus
30
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Nro OPPIMISTAVOITTEET AIKUISOPPIMISEN PROSESSIT KOULUTUSMENETELMÄT
1. Tiedot Useat näkökulmat Aivoriihi
Vuorovaikutteinen luento
Itsenäinen opiskelu
Ryhmätyö: pienryhmissä ja
pareittain
Verkko-opetus
2. Ymmärtäminen Aiemman tietämyksen käyttäminen uuden tietämyksen integrointiin
Harjoitukset
Kumuloituvat ryhmät
Ryhmätyöskentely:
pienryhmissä ja pareittain
Keskustelut/väittelyt
Kyseenalaistaminen
Sulautuva opetus
3. Soveltaminen Ongelmanratkaisu Tapaustutkimukset
Roolipelit,
harjoitusoikeudenkäynnit
Kokemusperusteiset
ongelmanratkaisuharjoitukset
4. Analyysit Ideoiden järjestäminen uusiksi konteksteiksi
Tapausanalyysit
Simulaatiot
Väittelyt
5. Synteesi Kriittinen pohdinta uusien ideoiden tuottamiseksi
Työryhmä
Itsenäisesti tehtävät tai
ryhmäprojektit
6. Arviointi Itseohjautuvuus Itsearviointi
Työ
Itsenäiset opintotyöt
Pääajatuksena on, että aikuiset oppivat parhaiten osallistuessaan täysipainoisesti
koulutukseen. Tämä voi vaikuttaa itsestään selvältä, mutta läsnäolo koulutustapahtumassa
ei tarkoita siihen osallistumista. Koulutuksen osallistava suunnittelu tarkoittaa, että kaikki
osallistuvat aktiivisesti. Järjestettäessä koulutusta aikuisille on hyvä muistaa seuraavat
periaatteet:
Aikuisten on tiedettävä, miksi heidän tarvitsee oppia jotakin.
Tutustu koulutettaviesi työympäristöön. Perehdy heidän päivittäisessä työssä
31
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
kohtaamiinsa vaikeuksiin. Yhdistä uudet taidot näihin vaikeuksiin. Jos osallistujat
eivät ymmärrä, miksi heidän on opittava jokin uusi taito, he eivät luultavasti käytä
sitä koulutuksen jälkeen.
Aikuisten on opittava hyödyntämällä omia kokemuksiaan.
Kannusta kaikkia osallistujia kertomaan omista kokemuksistaan koulutuksen aikana.
Aikuisten on voitava nähdä koulutuksen merkitys. Käyttämällä todellisia
kokemuksia, jotka voivat olla yhteisiä useille osallistujille, oppimisesta saadaan
merkityksellisempää.
Aikuiset lähestyvät oppimista ongelmanratkaisuna.
Painota todellisia tilanteita. Keskity soveltamaan kurssin sisältöä osallistujien
kohtaamien todellisten ongelmien ratkaisemiseen.
Aikuiset oppivat parhaiten, kun aiheella on välitöntä arvoa.
Tämä seikka tekee taas aiheesta tärkeän. Jos osallistujat palaavat työpaikalleen
koulutustapahtuman jälkeen ja alkavat käyttää uutta taitoa välittömästi, he
todennäköisesti jatkavat sen käyttämistä. Jos työpajan päättymisen ja uuden taidon
ensimmäisen käyttämiskerran välillä kuluu aikaa, he saattavat unohtaa joitain
seikkoja ja pitävät taidon jatkuvaa käyttämistä vaikeana.
Aikuisoppiminen on aktiivinen pohdinta- ja keskusteluprosessi.
Anna osallistujille aikaa pohtia uusia käsitteitä ja yhdistää ne heidän omiin
kokemuksiinsa. Puhuminen ja keskusteleminen ideoista auttavat ihmisiä
selvittämään itselleen, mitä mieltä he ovat jostakin. Keskustelu ideoista ryhmässä
altistaa kaikki ryhmän jäsenet uusille ajattelutavoille.
II. PERUSTEELLINEN KUVAUS USEISTA ERITYISEN
HYVIN OIKEUSALAN KOULUTUKSEEN SOVELTUVISTA
KOULUTUSMENETELMISTÄ
Kuten nimi antaa olettaa, osallistava koulutus edellyttää, että osanottajat osallistuvat
aktiivisesti koulutustapahtumaan.
Perinteinen koulutusmalli Osallistava koulutus
32
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Koulutuksen rakenne18 luo mahdollisuuksia kokemustenvaihtoon, kyseenalaistamiseen ja
täysipainoiseen osallistumiseen oppimista varten suunniteltuihin käytännön toimiin.
Kouluttaja helpottaa koulutustapahtumien onnistumista käyttämällä erilaisia tekniikoita
aikuisosanottajien aktivoimiseksi.
Kouluttajien käytettävissä on menetelmiä, joilla motivoidaan yksittäisiä oppijoita sekä
ryhmiä näiden omassa oikeuskulttuurissa. Tästä syystä hyviä käytänteitä on joskus
mahdotonta tuoda muualta eivätkä ne välttämättä ole siirrettävissä. Jos menetelmät
kuitenkin tunnetaan ja ymmärretään selvästi, voidaan aloittaa koulutuksen rakenteen
suunnittelu. Tämä onkin tämän luvun päätarkoitus: antaa konkreettista sisältöä kaikille
menestyksekkääksi osoittautuneille käytänteille. Sitä voidaan pitää eräänlaisena
koulutusmenetelmien tarkistuslistana.
Oikeusalalla tehokkaimmiksi koetut koulutusmenetelmät ovat seuraavat:
II.1. AIVORIIHI
Aivoriiheksi kutsuttua menetelmää voidaan käyttää, kun ammattilaisista koostuvan ryhmän
on tuotettava tiettyyn aiheeseen liittyviä ideoita. Sen tärkeimpänä etuna on, että
koulutettavat osallistuvat aktiivisesti koulutustilaisuuden alusta lähtien. Hyödyntämällä
sääntöjä, joilla vähennetään estoja, kannustetaan ihmisiä ajattelemaan vapaasti ja
kokeilemaan uusia ajattelumalleja.
Menetelmän kuvaus. Osallistujia kehotetaan tuottamaan ideoita tai ratkaisuehdotuksia
haastaviin ongelmiin. He ilmoittavat ideansa sitä mukaa kun niitä tulee. Kouluttaja
kirjaa kaikki ideat seinätaululle, eikä niitä arvostella. Vasta kun kaikki vastaukset on
kirjattu, ne analysoidaan tai luokitellaan ja keskustellaan ideoiden
tarkoituksenmukaisuudesta.
II.2. KUMULOITUVA RYHMÄ
Tämän menetelmän tarkoituksena on vahvistaa oppimista tai kannustaa yhteistyöhön
uusien ajatusten kehittämisessä. Sitä voidaan käyttää luovuuden ja jaetun oppimisen
tukemiseksi ja osallistujien aktivoimiseksi. Se edellyttää riittävän suurta tilaa, jossa
pienryhmät mahtuvat työskentelemään, ja materiaalia ideoiden tallentamista varten
(lehtiötauluja, valkotauluja, paperia). Hyvä ohjaaja kannustaa ryhmää yhteistyöhön.
18 Professori Otilia Pacurari tarkoittaa koulutuksen rakenteella sitä, miten osallistujat jaetaan pareihin ja ryhmiin tietyn
ongelman ratkaisemiseksi.
33
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Menetelmän kuvaus. Kumuloituvassa ryhmässä osallistujat työskentelevät seuraavan
ryhmäjaon mukaan:
1. ensin osallistujat työskentelevät yksin
2. sitten pareittain
3. sitten neljän henkilön ryhmissä
4. sitten kahdeksan henkilön ryhmissä.
Osallistujien tehtävänä voi olla
vastata tiettyyn kysymykseen
luetella johonkin aiheeseen liittyviä avainsanoja
olla samaa tai eri mieltä jostain tietystä ideasta.
Kouluttaja pyytää kunkin ryhmän edustajaa kertomaan keskustelun tuloksista muille
ryhmille esittämällä ne lehtiötaululla.
Tämän menetelmän tärkeimmät edut ovat seuraavat:
Se edistää kykyä analysoida ongelmia yhdessä, esimerkiksi kuunnella muiden
osallistujien näkemyksiä, ja kehittää kykyä tiivistää ilmaistut mielipiteet yhteisen
näkemyksen saavuttamiseksi.
Se edellyttää osallistujilta luovuutta ja mielikuvitusta luomalla puitteet dynaamiselle
keskustelulle.
Kumuloituvassa ryhmässä suuret ryhmät jaetaan pienempiin ryhmiin, ja kaikilla
koulutettavilla on mahdollisuus puhua. Tämä tekniikka toimii ryhmissä, joissa on 4–40
henkilöä. Se voidaan järjestää nopeasti, ja se soveltuu lähes mihin tahansa aiheeseen.
Koulutettaville on kuitenkin annettava selvät ohjeet. Tämä tekniikka edellyttää myös
yhteistä ”palauteistuntoa”.
II.3. JÄÄNMURTAJAT
Menetelmän kuvaus. Jäänmurtajat ovat lyhyitä harjoituksia, joita voidaan käyttää
koulutustilaisuuden alussa, jotta koulutettavat voivat tutustua toisiinsa ennen
varsinaisen työskentelyn aloittamista.
Niiden avulla kouluttaja voi myös arvioida ryhmän jäsenten käyttäytymistä. Joitakin
jäänmurtajia voidaan käyttää toisensa jo ennalta tuntevien henkilöiden erottamiseksi ja
kannustamaan ryhmää sekoittumaan.
Ominaisuudet. Jäänmurtajat
hyödyntävät osallistujien henkilökohtaista tai ammatillista taustaa
eivät liity aiheeseen
34
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
eivät liity osallistujaan.
Esimerkkejä.
Usein kysytyillä kysymyksillä pyritään saamaan osallistujat vaihtamaan keskenään tietoa
esimerkiksi ammatillisista ja henkilökohtaisista kiinnostuksenaiheista ja harrastuksista.
Hiljainen esittäytyminen. Kaikille osallistujille annetaan paperi ja kehotetaan
kirjoittamaan siihen sanoja tai piirtämään kuvia, joilla he kuvailevat itseään
puhumatta. Tämän jälkeen osallistujat kiinnittävät paperin rintaansa, kävelevät
ympäri opetustilaa ja katselevat toisiaan. Kuvat kerätään ja sekoitetaan, ja
osallistujat yrittävät tunnistaa, kenelle kukin kuva kuuluu.
Parikeskustelu. Osallistujia pyydetään kulkemaan luokassa ja löytämään joku,
jota he eivät tunne tai jonka he tuntevat huonommin kuin muut. Kun kaikki ovat
löytäneet parin, ohjaaja ilmoittaa aiheen, josta parit voivat keskustella, sekä
käytettävissä olevan ajan.
Kuka se on? Osallistujat kirjoittavat paperille itsestään jotakin, jota he eivät usko
kenenkään muun tietävän. Tämän jälkeen ohjaaja lukee paperilaput, ja muut
yrittävät arvata, kenestä on kyse. On yllättävää nähdä, mitä jotkut paljastavat
itsestään.
Yhdistävät tekijät. Osallistujien on pienryhmissä löydettävä kuusi asiaa, jotka
ovat heille yhteisiä, ja tämän jälkeen he kertovat ne koko ryhmälle.
II.4 ESITYKSET
Esitykset sekä ryhmätyöskentely ovat kaksi oikeusalan koulutuksen menetelmää, jotka
helpottavat uuden tiedon hankkimista. Koska osallistuminen on merkittävä onnistuneen
oppimisen varmistava tekijä, on suositeltavaa varata riittävästi aikaa ryhmäkeskusteluille
tai yksittäisten henkilöiden keskusteluille heti esitysten jälkeen. Näin voidaan selvittää
mahdolliset epäselvyydet ja varmistaa, ettei opetus ole vain teoreettista (tiedon
syöttämistä).
Milloin esityksiä käytetään? Esityksiä voidaan käyttää useissa tilanteissa ja useisiin
tarkoituksiin:
johtavassa asemassa olevan ammatinharjoittajan puheenvuoro käytännön
kysymysten korostamiseksi
paneelin jäsenten puheenvuoro vertailevan tai tieteidenvälisen lähestymistavan
mahdollistamiseksi käsiteltävään aiheeseen
ryhmien lyhyet esitykset niille osoitetuista tehtävistä, jotta voidaan tunnistaa tai
vertailla uusia lähestymistapoja aiheeseen.
Esitysten tarkoituksena ei ole sisältö sinänsä, vaan foorumin luominen keskusteluille ja
näkemystenvaihdolle uusista aiheista, joista tarvitaan tietoa.
Tärkeimmät haasteet ovat seuraavat:
yleisö jaksaa keskittyä enintään 20–30 minuutin ajan
yleisön erilaiset oppimistyylit saattavat vaikuttaa tiedon siirtämiseen
35
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
hyvä suhde yleisöön edellyttää sopivaa kielenkäyttöä ja kehonkieltä
esityksen rakenne
asianmukaisten standardien mukainen visuaalinen materiaali, PowerPoint-kuvat.
Valmisteluvaihe: neuvoja kouluttajalle
Vaikka esitys olisi kuinka lyhyt, se on suunnattava yleisölle. Ensiksi on tärkeä selvittää,
mistä yleisö on kiinnostunut ja/tai mitä se odottaa esityksen pitäjältä. Yleisön rakenne
määrää, kuinka muodollinen tai epämuodollinen esityksen olisi oltava.
Selkeän ja loogisen rakenteen laatiminen. Esityksessä olisi oltava seuraavat osat:
1. Johdanto
Johdannossa yleisölle olisi kerrottava esityksen aihe esimerkiksi esittämällä
kysymys, johon on tarkoitus vastata.
2. Runko-osa
Runko-osassa aihetta käsitellään laajemmin ja jaetaan käsittely useisiin ala-
aiheisiin, jotka seuraavat loogisesti toistaan.
3. Päätelmät
Päätelmien sisältö riippuu siitä, mitä esityksellä on tarkalleen ottaen tarkoitus
saavuttaa. Jos esityksessä ainoastaan kuvaillaan jotakin, yhteenveto tärkeimmistä
seikoista riittänee. Jos tarkoitus on perustella jotakin, tärkeimmän argumentin
toistaminen tai alussa esitettyyn kysymykseen vastaaminen saattaa olla
tarkoituksenmukaisempaa. Esityksen rakenne olisi ilmoitettava yleisölle.
Sanavalinnoilla ja esitystyylillä varmistetaan viestin perillemeno. Esityksessä on
mahdollista käyttää esimerkiksi seuraavia ilmauksia: ”ensimmäiseksi haluan käsitellä [...]”,
”tässä osassa aion puhua [...]” ja ”lopuksi totean [...]”. Myös tauot esitettyjen seikkojen
välillä tai eleet, kuten yhden sormen nostaminen ensimmäisen seikan kohdalla, kahden
sormen nostaminen toisen seikan kohdalla ja niin edelleen, voivat auttaa korostamaan
tärkeitä yhteyksiä.
Oikea ajoitus on hyvin tärkeää, koska muut saattavat laskea sen varaan, että esitys on
tietyn pituinen – ei pidempi eikä lyhyempi. Itse asiassa on hyvä pyrkiä pitämään esitys
hieman varattua aikaa lyhyempänä, koska on varsin todennäköistä, että itse esityksessä
valmisteltuun puheeseen lisätään jotain tai siitä poiketaan jossain määrin.
Toteutusvaihe: neuvoja kouluttajalle
Pohdi, mitä esitystapaa aiot käyttää: Millaisia muistiapuja aiot käyttää? Millaisista
visuaalisista apuvälineistä voisi olla hyötyä? Pidätkö esityksen istuen vai seisten? Millaisia
eleitä olisi käytettävä?
Mieti käyttämääsi puhenopeutta, äänenvoimakkuutta, ääntämystä ja äänensävyä.
Sopiva puhenopeus on tärkeää, jotta pysyt annetuissa aikarajoissa, mutta myös siksi, että
jos puhut liian nopeasti, yleisö ei pysy mukana, ja jos taas olet liian hidas, yleisö
todennäköisesti pitkästyy. Sopiva nopeus kuitenkin vaihtelee esimerkiksi sen mukaan,
odotetaanko kuuntelijoiden tekevän muistiinpanoja, kuuntelevatko he äidinkieltään, missä
36
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
määrin he tuntevat käsiteltäviä asioita ja kuinka monimutkaisia nämä asiat ovat.
Sopiva äänenvoimakkuus vaihtelee esitystilan koon ja akustiikan mukaan. On aina hyvä
kysyä yleisöltä, kuulevatko he hyvin. Jos yleisö ei kuule sinua ilman, että joudut
huutamaan, kannattaa käyttää mikrofonia, jotta ääni ei kuulostaisi rasittuneelta.
Ole myös tietoinen äänensävystäsi. Ihmiset kuulostavat esitystä pitäessään (etenkin jos
esitys luetaan paperista) usein paljon monotonisemmilta (ja siis paljon pitkäveteisemmiltä)
kuin tavallisessa keskustelussa. Yleisön huomion säilyttämiseksi on luultavasti tarpeen
yrittää kuulostaa elävämmältä ja vaihdella äänenkäyttöä enemmän kuin tavallisesti.
Tarkistuslista taidoista, joita hyvä esiintyjä tarvitsee:
Kuuluiko puhujan ääni tilan takaosaan asti?
Käyttikö esiintyjä jatkuvasti katsekontaktia saadakseen yleisön mukaan?
Käytettiinkö audiovisuaalisia apuvälineitä asianmukaisesti?
Oliko kirjoitustauluille kirjoitettu tai videoprojektoreilla heijastettu materiaali
nähtävissä kaikkialta esitystilasta?
Käyttikö kouluttaja mahdollisia luentomonisteita asianmukaisesti?
On tärkeä valmistautua etukäteen ja jopa harjoitella äänenkäyttöä, katsekontaktia sekä
tekniikan ja koulutusmateriaalin käyttöä.
Esimerkki:
Seuraavaa harjoitusta voidaan käyttää kouluttajien koulutusohjelmassa hyvän
esityksen valmistelua, toteutusta ja harjoittelua koskevien taitojen parantamiseksi.
Tavoitteet:
Kokeillaan didaktisen analyysimallin soveltamista lyhyen
luennon valmisteluun ja esittämiseen.
Harjoitellaan esitystaitoja ja opetuslaitteiden käyttöä.
Saadaan jäsenneltyä palautetta esitystaidoista.
Ohjeet
ryhmille:
Laatikaa kahden tai kolmen henkilön ryhmissä enintään 10 minuuttia
kestävä esitelmä. Yksi ryhmän jäsenistä pitää esitelmän kollegoille, tai
vaihtoehtoisesti voitte tehdä sen yhdessä ja jakaa tehtävät
keskenänne.
Esitystä pitäessänne teillä on oltava aihe. Koska aikaa on hyvin vähän
(10 minuuttia), tarvitsette yksinkertaisen aiheen, joka on suppea ja
hyvin jäsennelty ja sopii tämän pituiseen esitykseen.
Voitte käyttää aihetta, joka liittyy työhönne, kuten kirjallisen
tuomion laatimista tai rikosoikeuden menettelyjen järjestystä.
Voitte myös valita henkilökohtaisen aiheen, joka saattaa
37
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
kiinnostaa kollegoitanne, kuten jonkin harrastuksen tai
lempireseptinne.
Molemmissa tapauksissa on tärkeää valita aihe, joka ei ole liian
monimutkainen, niin että on mahdollista esittää asia selvästi
10 minuutissa.
Käytettävä opetusmuoto on esitelmä.
Käyttäkää vähintään yhtä seuraavista apuvälineistä:
valkotaulu
lehtiötaulu
piirtoheitin ja kalvot
monisteet.
Aika: teillä on 60 minuuttia aikaa valmistella esitys.
Palaute:
Esityksen jälkeen saatte palautetta siitä, miten hyvin
otitte huomioon yleisön erityispiirteet
jäsentelitte esitelmän
käytitte teknisiä apuvälineitä.
II.5. LUENTOJEN JA RYHMÄTYÖSKENTELYN VUOROTTELU
Luennot ovat hyödyllisiä esiteltäessä uutta tietoa yleisölle. Oppiminen tapahtuu kuitenkin
silloin kun osallistujat osallistuvat aktiivisesti omaan oppimisprosessiinsa. Tuloksellinen
tekniikka on luentojen – joissa voidaan käyttää PowerPoint-esityksiä – ja pari- tai
ryhmätyöskentelyn vuorottelu.
Luennot
Menetelmän kuvaus. Luennot ovat jäsenneltyjä esityksiä, joilla pyritään siirtämään
tietoa. Suorana opetusmenetelmänä luennot ovat arvokas ja tehokas väline ideoiden
ja teorioiden selittämiseksi lyhyessä ajassa. Luennot ovat suorin koulutusmenetelmä.
Niitä olisi käytettävä yhdessä yhden tai useamman osallistavan koulutusmenetelmän
kanssa.
Niiden etuna on, että ne voivat osoittautua hyvin hyödyllisiksi suurten ryhmien yhteydessä
ja yhdessä muiden käytännön koulutukseen paremmin soveltuvien tekniikoiden kanssa.
Puhuja hallitsee koko prosessia voidakseen siirtää tietyt tiedot yleisölle. Tämä ei
kuitenkaan sulje pois suostuttelevaa puhetta, joka edistää yleisön osallistumista.
38
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Tällä menetelmällä voi olla tiettyjä haittoja, jos sitä ei sovelleta asianmukaisesti, kuten
yksisuuntainen viestintä, osallistujien passiivinen rooli, tiedon heikko absorbointi ja sen
tuloksena tiedon keinotekoinen assimilaatio. Luennot ovat ohjaavin koulutusmenetelmä.
Ryhmätyöskentely
Menetelmän kuvaus. Ryhmätyöskentely voidaan organisoida esimerkiksi pyytämällä
kahta tai kolmea henkilöä keskustelemaan yhdessä tietystä aiheesta ja kertomaan
sitten keskustelusta suuremmalle ryhmälle. Tavallisesti riittää, että osallistujia
pyydetään keskustelemaan aiheesta vierustoverinsa kanssa. Pienryhmille olisi
annettava selkeä aihe ja lyhyt aika siitä keskustelemiseen. Ne ovat tehokkaita kurssin
varhaisissa vaiheissa, kun osallistujat ehkä vielä tuntevat olonsa hieman
epämukavaksi puhuessaan kurssitovereilleen.
Keskustelun jälkeen joitakin pienryhmiä voidaan pyytää antamaan palautetta koko
ryhmälle näkemysten jakamiseksi, ja palaute voidaan tarvittaessa kirjata lehtiötaululle.
Ohjeet ovat hyvin tärkeät, sillä ne ohjaavat keskusteluja. Jos ohjeet eivät ole selkeät,
ne voivat aiheuttaa hämmennystä tai johtaa osallistujien keskittymisen tai
kiinnostuksen lopahtamiseen ja pitkästymiseen.
Saattaisi olla parempi ehdottaa, että ryhmätyöskentelyä olisi täydennettävä luennoilla
pikemmin kuin päinvastoin. Tästä syystä esimerkkitapauksia, simulaatioita tai roolipelejä
tai keskusteluja eri aiheista voidaan suorittaa pienryhmätyöskentelynä.
Edut. Osallistujat pitävät pienryhmäkeskusteluja palkitsevina, kun
heillä on mahdollisuus osallistua
heillä on selvä käsitys keskustelun tarkoituksesta ja he ovat valmistautuneet
siihen
ilmapiiri on ystävällinen ja he tuntevat olonsa kotoisaksi
heitä johdetaan hyvin
he pitävät oppimista merkityksellisenä.
Myös eräitä haittoja voidaan mainita:
Ihmiset osaavat puhua muille mutta eivät muiden kanssa: jotkut puhuvat liikaa,
toiset liian vähän, koulutettavat dominoivat tai heitä dominoidaan, he eksyvät
aiheesta tai puhuvat sen vierestä, he toistavat samoja asioita ja niin edelleen.
Ryhmät saattavat hylätä joitain ideoita ja hyväksyä toisia esittämättä loogisia
perusteluja.
Ryhmistä saattaa tulla henkilökeskeisiä eikä tehtäväkeskeisiä.
Ryhmille voidaan antaa liikaa tehtäviä suhteessa varattuun aikaan.
Ryhmän johtaja ei ole valmistautunut riittävästi tai ymmärtää johtajan tehtävän
väärin – johtajan auktoriteetti saatetaan kokea liian suureksi.
Neuvoja kouluttajalle Yksi tärkeimmistä ryhmätyöskentelyä koskevista säännöistä on
39
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
luultavasti se, että istumajärjestyksen on oltava oikea. Istumapaikat ja laitteisto on
järjestettävä koulutustarpeiden mukaan, eivätkä ne aina vastaa koulutustilan tarjoamia
järjestelyjä. Istumajärjestys auttaa määrittämään kouluttajan ja koulutettavien välisen
suhteen sekä koulutettavien keskinäiset suhteet.
II.6. VÄITTELY
Menetelmän kuvaus. Väittely on menetelmä, jossa esitetään muodollisesti väite ja
puolustetaan sitä kurinalaisella tavalla. Vaikka looginen johdonmukaisuus,
tosiasioiden paikkansapitävyys ja tietty yleisön tunteisiin vetoaminen ovat osa
väittelyä, usein jompikumpi osapuoli voittaa esittämällä aiheelle paremman
”kontekstin” ja/tai kehyksen. Väittelyn lopputulos saatetaan ratkaista
yhteisymmärryksellä tai soveltamalla jotain muodollista ratkaisutapaa eikä
tarkastelemalla objektiivisia tosiseikkoja.
Toisin kuin luennoilla, väittelyissä käytetään hypoteettisia kysymyksiä, joista
oikeuslaitoksen koulutettavia pyydetään tekemään päätelmiä oman päättelyprosessinsa
avulla. Tavoitteena on stimuloida ajattelua ja päättelyä. Kouluttajan näkökulmasta ei ole
olemassa oikeaa vastausta. Hypoteettinen kysymys tarjoaa koulutettaville mekanismin,
jonka avulla he voivat käsitellä ideoita ja tehdä johtopäätöksen. Onnistuneen väittelyn
lopussa kukin osallistuja ottaa kantaa käsiteltävään kysymykseen (joko vapaaehtoisesti tai
ohjattuna).
Esimerkki. Väittelyitä voidaan järjestää eri tavoin.
Koulutusohjelman (perus- tai täydennyskoulutus) osallistujia kehotetaan ottamaan joko
tuomarin, asianajajan tai syyttäjän rooli. Tämän jälkeen he osallistuvat väittelyyn tärkeistä
kysymyksistä, joita tarkastellaan valikoivasti näistä kolmesta näkökulmasta.
Väittelyjä voidaan myös järjestää argumentoinnin terävöittämiseksi ja asianmukaisen
päättelyn omaksumiseksi peruskoulutuksessa. Osallistujat jaetaan kahteen ryhmään, jotka
esittävät argumentteja puolesta ja vastaan ja muodostavat tietyn kannan loogisen
johdonmukaisuuden ja paikkansapitävien tosiasioiden pohjalta. Väittely on didaktisesti
tärkeä väline, jos kouluttajan tavoitteena on käsitteen rajaaminen ja loogiset perustelut
päättelyprosessissa.
II.7. SIMULOIDUT TUOMIOISTUINKÄSITTELYT JA ROOLIPELIHARJOITUKSET
Näitä menetelmiä käytetään laajalti tuomareille ja syyttäjille annettavassa koulutuksessa.
Käytettävissä on useita menetelmiä sen varmistamiseksi, että koulutettavien taidot
paranevat heidän osallistuessaan todellisuutta vastaavaan simuloituun päätöksentekoon.
40
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Menetelmän kuvaus. Roolipeleissä ryhmälle tai alaryhmälle osoitetaan tietty rooli
(esimerkiksi syyttäjä, puolustusasianajaja ja tuomari; tai poliisi, rikoksentekijä, todistaja
ja uhri). Tämän jälkeen osallistujia pyydetään suorittamaan jokin tehtävä (kuten
ratkaisemaan annettu ongelma) eri näkökulmista. Roolipelien ja/tai
harjoitusoikeudenkäyntien käyttö lisää kurssien käytännönläheisyyttä. Tämän
koulutusmenetelmän tarkoituksena on joko havainnollistaa teoriaa tai auttaa
koulutettavia soveltamaan oppimaansa käytännössä ja löytämään ”todisteita” siitä,
toimiiko teoria oletetulla tavalla. Näillä tekniikoilla on monia etuja, sillä tällainen
ryhmätyöskentely korostaa ryhmän yhteistyötä ja strategioiden yhteisöllistä muotoilua.
Lisäksi siinä käytetään todenmukaisia tilanteita ja havainnollistetaan käsitteitä.
Esimerkki:
Simulaatio: sijaiskouluttaja
Kouluttajien ryhmässä jaetaan tehtäviä seuraavan vuoden ajaksi. Valitettavasti yksi
kouluttajista ei voi tulla koulutuskeskukseen moneen kuukauteen. Onneksi löydetään uusi
kollega, joka ottaa hoitaakseen koulutustilaisuudet sijaisena. Hän on sisällön osalta
asiantuntija, mutta täysin kokematon opettajana tai kouluttajana. Hän on valmis pitämään
kurssit, mutta tarvitsee neuvoja.
Tehtävä.
Kysymys: Miten neuvoisit kollegaasi?
Koulutusmuoto: roolipeli, jossa on tarkkailijoita.
Lopuksi pidetään palauteistunto.
Neuvoja kouluttajalle. On tärkeä esittää eräitä huomautuksia. Kouluttajien olisi
huolehdittava siitä, että he käyvät läpi seuraavan tarkistuslistan:
Yksittäisten tehtävien olisi oltava konkreettisia.
Huolellinen jälkipuinti on hyvin tärkeää.
Määräaikojen on oltava realistisia.
Tehtävät olisi suunniteltava niin, että kaikki koulutettavat voivat osallistua, vaikka
vain tarkkailijoina.
Tehtävät olisi jaettava oikeudenmukaisesti.
Kouluttajan rooli on ilmoitettava selvästi.
II.8. KÄYTÄNNÖN DEMONSTRAATIOT
Tämä menetelmä sopii erityisen hyvin monialaiseen koulutukseen, jolla pyritään
laajentamaan tehokkaasti ja kestävästi osallistuvien tuomarien ja/tai syyttäjien tietämystä
ja valmiuksia muissa kuin oikeudellisissa asioissa.
Menetelmän kuvaus. Käytettäessä demonstraatiomenetelmää taitoperusteisessa
41
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
koulutuksessa kouluttaja näyttää työn tekemiseen liittyvät loogiset vaiheittaiset
menetelmät, sovellettavat periaatteet ja muut asiaan liittyvät tiedot.
Ongelmia syntyy, kun muuta kuin oikeusalaa edustava luennoitsija tai kouluttaja ei saa
kosketusta kohdeyleisöön sen takia, että hän käyttää oman erikoisalansa kieltä eikä selitä
termejä. Sitä vastoin koulutuksen vaikutukset osallistujiin ovat pitkäkestoisia silloin, kun
arkkitehti esittelee mallitalon avulla tyypillisiä rakennusten teknisiä puutteita siviilioikeuden
tuomareille, kun oikeuspsykiatri esittelee käytännössä rikosoikeuden tuomareille ja/tai
syyttäjille, kuinka hän tekee testejä vastaajan mahdollisen mielenhäiriön toteamiseksi, tai
kun psykologi havainnollistaa perhe- tai rikosoikeuden tuomareille, miten hän arvioi
lapsitodistajan uskottavuutta.
II.9. ONGELMANRATKAISU:
ONGELMA-ANALYYSIN SEITSEMÄN VAIHETTA
Ongelmanratkaisua voidaan käsitellä jo suunnitteluvaiheessa tai se voi olla
konkreettisessa tilanteessa syntyvä spontaani reaktio tai keskustelu.
Menetelmän kuvaus. Tätä koulutusmenetelmää käytetään ongelmien tunnistamiseen,
niiden analysointiin ja sopivien ratkaisujen löytämiseen. Eri ongelmiin sovelletaan
erilaisia ratkaisutapoja. Tätä menetelmää voidaan soveltaa työryhmissä tai
epämuodollisten keskustelujen puitteissa.
Järjestelmällisen seitsenvaiheisen lähestymistavan käyttäminen ongelman tai tapauksen
analysoimisessa helpottaa koko prosessia ja voi lisätä oppimishyötyjä.
1. Lue kyseinen tapaus perusteellisesti. Jotta voi ymmärtää tapauksen täysin, se
on luettava huolellisesti ja perusteellisesti. Muistiinpanojen tekeminen on
suositeltavaa.
2. Määrittele keskeinen kysymys. Moniin tapauksiin liittyy useita kysymyksiä tai
ongelmia. Tunnista tärkeimmät ongelmat ja erota ne vähemmän tärkeistä.
3. Toiminta-alat. Määriteltyäsi mielestäsi tärkeimmän kysymyksen tutki siihen
liittyviä ongelmia eri toiminta-aloilla (esimerkiksi markkinointi, rahoitus tai
henkilöstö). Toiminta-alojen ongelmat saattavat auttaa tunnistamaan syvään
juurtuneita ongelmia, jotka ovat ylimmän johdon vastuulla.
4. Määritä oikeudellinen konteksti: Tunnista asiaa koskeva lainsäädäntö, asetukset
ja niin edelleen.
5. Tunnista ongelmaan liittyvät rajoitteet. Rajoitteet voivat vähentää käytettävissä
olevia ratkaisuja.
6. Tunnista kaikki keskeiset vaihtoehdot. Luettelossa olisi esitettävä kaikki
keskeiset vaihtoehdot, joilla vaiheessa 2 tunnistetut ongelmat voidaan ratkaista.
7. Valitse paras vaihtoehto. Arvioi kutakin vaihtoehtoa käytettävissä olevien tietojen
42
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
pohjalta. Jos olet suorittanut huolellisesti viisi edellistä vaihetta, sinun olisi
kyettävä ratkaisemaan ongelma tyydyttävästi.
II.10. TAPAUSTUTKIMUKSET
Tapaustutkimusmenetelmä ja esimerkkitapauksia käyttävä menetelmä on helppo sekoittaa
toisiinsa erityisesti oikeusalan koulutuksen yhteydessä. Esimerkkitapauksia käyttävän
oikeusalan koulutusmenetelmän kehitti Christopher Columbus Langdell, joka toimi
Harvardin oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina vuosina 1870–1895. Langdell laati
tavan systematisoida ja yksinkertaistaa oikeusalan koulutusta keskittymällä aikaisempaan
oikeuskäytäntöön, jossa selvennettiin lainsäädännön osa-alueiden periaatteita tai teorioita.
Tätä varten Langdell kirjoitti ensimmäisen oikeustapauskirjan A Selection of Cases on the
Law of Contracts19. Se on kokoelma ratkaistuja oikeustapauksia, jotka hänen kriteerinsä
mukaisesti valottivat sopimusoikeuden sen aikaista tilaa. Opiskelijat lukivat tapaukset ja
valmistautuivat analysoimaan niitä sokraattisen menetelmän mukaisissa kysymys- ja
vastausistunnoissa luokassa.
Menetelmän kuvaus. Tapaustutkimukset tarjoavat lukijoille yleiskuvan
pääkysymyksestä, tilanteen taustasta, asiaan liittyvistä henkilöistä sekä tapahtumista,
jotka johtivat käsiteltävään ongelmaan tai päätökseen. Tapausten avulla
havainnollistetaan tiettyjä oppimistavoitteita, ja käsiteltävään ongelmaan on (kuten
todellisuudessakin) vain harvoin tarkkoja vastauksia. Nykyisin
tapaustutkimusmenetelmä muodostuu tietyn tapahtuman tai skenaarion sekä
merkityksellisten taustatietojen esittelystä, jonka jälkeen tapahtumaa analysoidaan
yksityiskohtaisesti ratkaisun määrittämiseksi. Se tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää
periaatteita, säännöksiä ja sääntöjä sekä soveltaa niitä todelliseen tai kuviteltuun
tilanteeseen.
Tapaustutkimuksissa ei yleensä anneta selväpiirteisiä vastauksia. Niiden tarkoituksena on
herättää kysymyksiä ja saada osallistujat käymään läpi päätöksentekoprosessi
löytääkseen parhaina pitämänsä ratkaisut. Tapaustutkimus voidaan tehdä yhdessä
koulutustapahtumaan sisältyvässä tilaisuudessa tai sitä voidaan käyttää pidemmällä
aikavälillä sitä mukaa, kun koulutus edistyy.
Tapaustutkimuksen rakenne. Tapaustutkimukset ovat tehokkaampia, kun niitä käytetään
pienryhmissä, kun osallistujat, jotka tavallisesti työskentelevät itsenäisesti tai joskus toisen
tuomarin kanssa, voivat oppia toistensa kokemuksista ja analyyttisista lähestymistavoista
ja siten pohtia omaa lähestymistapaansa. Niitä voidaan käyttää myös suuremmissa
ryhmissä.
Käsiteltävät aiheet. Tapaustutkimukset voivat koskea hyvin erilaisia aiheita: aineellista
oikeutta, menettelyihin ja näyttöön liittyviä kysymyksiä, asioiden hallinnointia,
19 Langdell, C.C., A Selection of Cases on the Law of Contracts with References and Citations...Prepared for Use as a
Text-Book in Harvard Law School, Little Brown, Boston, 1870.
43
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
käyttäytymisen hallintaa, oikeudenmukaista kohtelua tai näiden yhdistelmää. Ne voidaan
toteuttaa lyhyen hypoteettisen skenaarion, ongelman tai roolipelin muodossa tai niissä
voidaan käyttää materiaalia, jota normaalisti käytettäisiin tuomioistuinkäsittelyn
asiakirjoina.
Neuvoja kouluttajalle. Ehdotettaessa tapaustutkimusten käyttöä on tärkeää suunnitella
sisältö siten, että sen avulla saavutetaan selvästi määritellyt tavoitteet ja oppimistulokset.
On tärkeä ottaa huomioon, että epätodellinen ilmapiiri ja taustatietojen puute saattavat
johtaa päätöksiin, joita ei tehtäisi käytännössä.
II.11. KOKEMUSPERUSTEISET HARJOITUKSET
Tämä koulutusmenetelmä voi olla erityisen hedelmällinen koulutustapahtumissa, joissa
keskitytään menetelmällisiin valmiuksiin ja taitoihin. Esimerkiksi prosessi- ja
muutosjohtamista koskevassa hallinto- ja johtamiskoulutuksessa on osoittautunut selvästi
tehokkaimmaksi menetelmäksi antaa osallistujien käydä läpi kokemus todellisesta
tapauksesta eli seurata konkreettista muutosprosessia tietyssä tuomioistuimessa tai
syyttäjänvirastossa.
Menetelmän kuvaus. Kokemusperusteinen oppiminen on oppimista toimintaan
kohdistuvan pohdinnan avulla, ja sitä pidetään usein didaktisen oppimisen
vastakohtana. Siinä keskitytään yksilön oppimisprosessiin hänen käydessään läpi
kokemusta, joka muistuttaa hyvin paljon todellisen elämän tilanteita.
Tämäntyyppisen lähestymistavan yhteydessä on eräitä vaatimuksia, jotka on syytä ottaa
huomioon:
Oppijan olisi oltava halukas osallistumaan aktiivisesti kokemukseen.
Oppijan olisi kyettävä pohtimaan kokemusta.
Oppijalla olisi oltava analyyttiset taidot kokemuksen käsitteellistämiseksi, ja
hänen olisi käytettävä niitä.
Oppijalla olisi oltava päätöksenteko- ja ongelmanratkaisutaitoja, jotta hän voi
hyödyntää kokemuksesta saatuja uusia ideoita.
Tämä koulutusmenetelmä voi olla erityisen hedelmällinen koulutustapahtumissa, joissa
keskitytään menetelmällisiin valmiuksiin ja taitoihin. Esimerkiksi prosessi- ja
muutosjohtamista koskevassa hallinto- ja johtamiskoulutuksessa on osoittautunut selvästi
tehokkaimmaksi menetelmäksi antaa osallistujien käydä läpi kokemus todellisesta
tapauksesta eli seurata konkreettista muutosprosessia tietyssä tuomioistuimessa tai
syyttäjänvirastossa.
II.12. PALAUTE
Palaute on erittäin tärkeää käytettäessä tämäntyyppisiä koulutusmenetelmiä ja -tekniikoita,
joissa koulutettavat osallistuvat aktiivisesti oppimisprosessiin.
44
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Määritelmä. Palaute on oleellinen osa koulutusohjelmia. Se auttaa oppijoita
tiedostamaan potentiaalinsa koulutuksen eri vaiheissa ja lisäämään tietoisuutta omista
vahvuuksista ja aloista, joilla on parantamisen varaa, sekä yksilöimään suorituskyvyn
parantamiseksi toteutettavia toimia.
Palautetta voidaan käsitellä epämuodollisesti, kuten päivittäisissä kouluttajien ja
koulutettavien kohtaamisissa, vertaisryhmässä tai kollegoiden kesken, tai
muodollisesti osana kirjallista arviointia.
Kaiken palautteen olisi oltava
rakentavaa:
siinä on keskityttävä tietoihin ja asioihin, ja sen on perustuttava havaintoihin. Se sisältää
sekä kehuja että arvostelua, jotta se tarjoaa hyödyllisiä neuvoja kehittymistä varten;
objektiivista:
sen on perustuttava tosiasioihin ja oltava mitattavissa ja havainnoitavissa;
konkreettista:
sen on liityttävä todelliseen käyttäytymiseen. Kouluttaja ei ota kantaa abstraktioihin.
Havainnoitu käyttäytyminen ei ole tulkintakysymys;
täsmällistä:
siinä on korostettava vahvuuksia ja heikkouksia ja annettava täsmällisiä esimerkkejä
tai selityksiä;
välitöntä:
se on annettava välittömästi tai sovitun aikataulun mukaisesti.
Palautteen olisi aina oltava kaksisuuntaista viestintää.
Koulutettavat ovat keskeinen jälkipuintiin kutsuttava sidosryhmä: koulutettavien annetaan
kertoa, ovatko he tyytyväisiä, mikä oli heille merkittävää, millaisia ongelmia he ennakoivat
oppimansa soveltamisessa ja miltä roolipeli (harjoitusoikeudenkäynti) heistä tuntui. Aikaa
olisi varattava myös kouluttajien antamalle palautteelle.
II.13. JÄLKIPUINTI
Kaikkien ryhmätyöskentelyä sisältävien menettelyjen päätteeksi olisi pidettävä jälkipuinti.
Kouluttaja antaa ryhmille mahdollisuuden raportoida muille ja esittää lopuksi yhteenvedon.
Menetelmän kuvaus. Tämä on tärkeä ryhmätyöskentelyyn liittyvä seikka: jälkipuinti
antaa mahdollisuuden tarkastella toimintaa, tunnistaa erilaisia näkökulmia ja jakaa
ideoita. On ehdottoman tärkeää, että raportointi edustaa koko ryhmän näkemyksiä
eikä vain ryhmän edustajan näkemystä. Lehtiötaulun käyttäminen ryhmäkeskustelujen
aikana on suositeltavaa.
45
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Jotta jälkipuinnilla saavutetaan sen tarkoitus, on toteutettava kaksi tärkeää toimenpidettä:
Ryhmien olisi tiedettävä etukäteen, että menettelyn päätteeksi järjestetään koko ryhmän
käsittävä palauteistunto ja että jokaisen ryhmän on nimettävä ”esittelijä”, jonka tehtävänä
on raportoida tietyssä ajassa ryhmän päätelmistä.
Kun raportointi on suoritettu, jälkipuinti-istuntoa johtavan kouluttajan olisi viritettävä
keskustelua ja kriittistä pohdintaa esitettyjen näkemysten johdonmukaisuudesta ja näytön
laadusta.
Yksi tärkeä näkökohta on koulutusmenetelmien asianmukainen käyttö osallistujien profiilin
ja asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Seuraavassa kaaviossa esitetään
koulutussuunnitelman keskeiset piirteet.
ESIMERKKI:
KURSSIN SUUNNITTELUN KAHDEKSANVAIHEINEN KEHYS
Aseta kurssin tavoitteet.
Vastaa esimerkiksi seuraavanlaisiin kysymyksiin:
”Millainen muutos osallistujissa pitäisi olla tapahtunut tämän kurssin
päättyessä?” (asenne)
”Mitä heidän pitäisi tietää tai osata tämän kurssin jälkeen?” (tiedot ja taidot,
asenteet).
Kuvaile käyttäytymistä koskevat tavoitteet (käytä verbejä!).
Ota huomioon oppijoiden ominaisuudet ja tilanne:
tausta ja aiemmat tiedot aiheesta
motivaatio kurssille osallistumiseen
ryhmän profiili
paikka
tekniset apuvälineet
logistiikka.
Valitse kurssin sisältö
Varmista, että tärkeimmät aiheet ovat mukana. Löydä tasapaino: sisältöä on oltava
riittävästi, jotta kurssi on haastava, mutta ei niin paljon, että joudut kiirehtimään
aiheesta toiseen.
Valitse menetelmä ja tekniikka koulutusta varten.
Tavoitteet Aikuisoppijoiden ominaisuudet
Kurssin suunnitteluSisältö Koulutusmenetelmä Opetus
Arviointi
46
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Useiden erilaisten koulutusmenetelmien käyttö riippuu hyvin pitkälti kurssin
tavoitteista ja aikuisoppijoiden profiilista.
Suunnittele kurssi. Käytä rakennetta ”johdanto, ydin, arviointi”.
Kurssia suunniteltaessa olisi otettava huomioon seuraavat seikat:
Johdanto
Esittäydy.
Tarpeet, tavoitteet, odotukset.
Aika (suunnittelu).
Reaktiot, kun osallistujat esittävät kysymyksiä.
Muu (logistiikka, puhelimet, tauot jne.).
Ydin
Esittele kurssin sisältö valittujen koulutusmenetelmien mukaisesti.
Aktivoi osallistujat.
Anna heidän soveltaa tietoja.
Tarkistus – arvioi oppimisprosessia.
Päätelmät
Palaute, jälkipuinti ja yhteenvedot ovat hyödyllisiä.
Seuranta-aikataulu, tapaamiset jne.
Valitse ja valmistele luettava materiaali ja toiminta (media, apuvälineet).
Harkitse luettavaa materiaalia valitessasi oppikirjojen, artikkeleiden ja muiden
viestimien yhdistelmää.
Kirjoita kurssimateriaali ja tehtävät.
Valmistele kaikki, mitä tarvitset kurssin aikana: kalvot, muistiinpanot, monisteet,
tiivistelmät, tehtävät, tehtävien vastaukset, liitteet jne.
Valmistaudu saamaan palautetta osallistujilta ja valmistele arviointivälineet.
Sinun on selvitettävä, saavuttivatko osallistujat tavoitteet ja mitä mieltä he olivat
kurssista. Näitä tietoja tarvitaan kurssin arviointia varten. Seuraavista
indikaattoreista voi olla apua tietojen keräämisessä:
kokeet tai tietovisat
osallistujien ilmeiden ja kehonkielen tarkkailu
osallistumisen ja läsnäolon seuranta
luokan ulkopuolisten keskustelujen esiintymistiheyden tai työajan käytön
seuranta
tehtävien tekemisen seuranta
koulutettavien kirjoittamien töiden/päiväkirjojen analysointi
kurssiarviointien tutkiminen
suora kysyminen osallistujilta.
47
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
III. TYÖPAIKKAKOULUTUS
III.1. TUOMARIEN JA SYYTTÄJIEN NYKYINEN TYÖYMPÄRISTÖ
Tuomarin tai syyttäjän työ on nyky-yhteiskunnissa vaikeampaa kuin koskaan.
Lainsäädäntö, jota tuomioistuinten on sovellettava, muuttuu teknisesti
monimutkaisemmaksi, ja sosiaaliset suhteet edellyttävät yhä useammin oikeuslaitoksen
toimenpiteitä. Lisäksi demokraattisten ja avoimien yhteiskuntiemme moninaiset ja usein
keskenään ristiriitaiset oikeudet ja odotukset, jotka on tunnustettava ja taattava,
yksityishenkilöiden ja sosiaalisten ryhmien kasvava julkinen vaikutusvalta,
yhteiskunnallisen järjestyksen ja turvallisuuden tarve, syrjimättömyyttä ja eriarvoisuuden
vähentämistä, yhteiskunnallista tasa-arvoa ja uudelleenjakoa koskevat odotukset sekä
käytettävissä olevat rajalliset resurssit saattavat kaikki luoda jännitteitä ja tehdä tarvittavan
tasapainon varmistamisesta käytännössä vaikeampaa ja arkaluonteisempaa.
Tästä syystä tulevien tuomarien ja syyttäjien peruskoulutus – samoin kuin vasta
nimitettyjen tuomarien ja syyttäjien perehdyttämiskoulutus – on nykyisin entistä tärkeämpi
ja vaikeampi tehtävä, jota ei voida täyttää vain siirtämällä oikeudellisia käsitteitä tai
toistamalla mekaanisesti oikeuskoneiston tapoja ja käytänteitä. Se edellyttää kykyä
ymmärtää tuomareiden ja syyttäjien toimintaympäristöä. Pätevyys, eettinen toiminta,
oikeuslaitoksen riippumattomuuden kunnioittaminen, puolueettomuus, pidättyväisyys ja
sen inhimillisen ja sosiaalisen todellisuuden asianmukainen ymmärtäminen, jonka kanssa
oikeusjärjestelmä on vuorovaikutuksessa, ovat kaikki hyvän tuomarin tai syyttäjän
vaatimuksia.
Kaikista näistä syistä on suositeltavaa, että tuomarien ja syyttäjien perus- ja
perehdyttämiskoulutusta ei jätetä vain oikeusjärjestelmän sisäisten rakenteiden tehtäväksi,
sillä tämä synnyttäisi täysin itseriittoisen prosessin. Tulokkaiden perus- ja
perehdyttämiskoulutuksen olisi tapahduttava niin sanotusti oikeusjärjestelmän ja ”ulkoisen”
yhteiskunnan risteyksessä.
On selvää, että tämä koulutus voi kaikkien näkökohtiensa (eikä vain kansainväliseen ja
eurooppaoikeuteen liittyvän tiukasti oikeudellisen näkökohdan) osalta hyötyä erittäin paljon
Euroopan ja myös Euroopan ulkopuolisten maiden koulutuslaitosten välisestä vertailusta,
vaihdosta ja yhteistyöstä. Erilaiset oikeuskulttuurit – eikä vain erilaiset oikeusjärjestelmät –
voivat ja niiden täytyy kohdata ja rikastuttaa toinen toisiaan.
Sopivissa tilanteissa räätälöity koulutus työpaikalla voi olla erityisen käytännönläheinen ja
resurssitehokas menetelmä parantaa tuomarien ja syyttäjien ammatillisia taitoja ja
valmiuksia. Tutorointi ja mentorointi on ollut tunnettu malli jo hyvän aikaa, mutta ohjaus ja
vertaisohjaus ovat vuosikymmenien ajan rajoittuneet sosiaalipsykologisiin
ammattiympäristöihin, ja ne on otettu käyttöön oikeusalalla vasta äskettäin.
48
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
III.2. TUTOROINTI TAI MENTOROINTI
Määritelmä. Tässä menetelmässä yksittäinen koulutettava saatetaan yhteen kokeneen
ja didaktisesti taitavan oikeusalan ammattilaisen kanssa, jotta hän voi saada tietoa
ammatillisista vaatimuksista tietyllä tietämyksen, valmiuksien ja taitojen alalla hyvin
käytännönläheisesti vertaistilanteessa. Työpaikkakoulutuksen menetelmää käytetään
ensisijaisesti perus- ja perehdyttämiskoulutuksessa.
Mentorilla on ensisijainen vastuu uusien tuomarien auttamisesta tutustuttamalla heidät
olennaisiin aiheisiin, kuten oikeusalan mentorointiohjelman muuttujiin, oikeudellisen
menettelyn päättämisen yksityiskohtiin, työhönottomenettelyihin ja -periaatteisiin ja eettisiin
näkökohtiin sekä antamalla heille vinkkejä oikeusalalla toimimisesta. Mentorin täytyy ottaa
lähestymistavassaan huomioon uusien tuomarien erilaiset persoonallisuudet ja
oppimistyylit.
Menestyksellinen mentorointiohjelma lisää yleisön luottamusta oikeuslaitoksen
lahjomattomuuteen ja puolueettomuuteen.
III.3. OHJAUS
Ohjaus on erityinen ammatillisen neuvonnan muoto, joka suoritetaan työpaikalla
toteutettavien toimenpiteiden avulla. Siihen osallistuu kolme osapuolta:
työnantaja
ohjaaja
ohjattava(t).
Tavoitteena on parantaa kestävästi ohjattavan/ohjattavien ammatillisia valmiuksia ja
taitoja, oli kyse sitten kokonaisista organisaatioista, ryhmistä tai yksittäisistä henkilöistä.
Ohjaus voi osoittautua varsin kalliiksi, sillä ohjaajat ovat yleensä erityiskoulutuksen
saaneita ammattilaisia. Sen vuoksi sitä ei voida suunnitella kattavaksi. Tästä syystä on
erittäin tärkeää, että kyseiset kolme osapuolta määrittävät asianmukaisesti ja tarkasti
ohjattavien koulutustarpeet ja sopivat sitten konkreettisesti työnohjauksen laajuudesta,
tiheydestä, hinnasta ja tavoitteista.
Työnantajan tehtävä päättyy yleensä tavoitteista sopimiseen. Hän voi osallistua
myöhemmin ohjauksen arviointiin, mutta tämä on jokseenkin vaikeaa oikeusalalla, koska
ensinnäkin luottamuksellisuus on toimivan ohjauksen keskeinen piirre ja toiseksi
ohjattavien oikeudellista riippumattomuutta ei saa koskaan vaarantaa.
Mikä on ohjaajan tehtävä? Ohjaaja seuraa ohjattavia näiden päivittäisessä työssä
havaitakseen roolidynamiikan ja mahdolliset häiriöt sekä ohjattavien keskuudessa että
ohjattavien ja kolmansien osapuolien välisissä suhteissa. Lähtökohtana on siis
tilannearvio. Ohjaaja voi luottamukseen perustuvaa, aitoa ja empaattista lähestymistapaa
soveltamalla ”murtaa jään”. Luottamuksellisuus on taattu, eikä ohjaaja etenkään saa
49
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
koskaan korvata ohjattavia yhteydenpidossa ”ulkomaailmaan” (eli ohjausjärjestelmän
ulkopuolisiin toimijoihin).
Ohjattavien näkökulmasta ohjaajan tehtävänä on auttaa heitä löytämään käyttökelpoisia
keinoja parantaa itse ammatillisia valmiuksia ja taitoja. Ohjauksen onnistumista seurataan
säännöllisesti ohjausjärjestelmässä. Pitkällä aikavälillä tavoitteena on saada aikaan
ohjattavissa pitkäaikaisia käyttäytymisen muutoksia ja lisätä siten heidän
riippumattomuuttaan ohjattavasta.
Tyypillisiä ohjausmenetelmiä ovat muun muassa analyyttinen pohdinta, tiettyihin aiheisiin
keskittyvä vuorovaikutus esimerkiksi roolipelien avulla, videoanalyysit ja kotitehtävät.
Tyypillisiä ohjauksen muotoja oikeusalalla ovat seuraavat:
Ryhmäohjaus: Useat ohjattavat joko useista erillisiä organisaatioista (kuten
poliisista, syyttäjänvirastosta tai rikostuomioistuimesta), eri yksiköistä
(tuomioistuimen tai syyttäjänviraston yksiköistä) tai yhdestä (tuomioistuimen tai
syyttäjänviraston) yksiköstä pohtivat kokemuksiaan ja ongelmia, joita heillä on ollut
yhteisessä ammattiympäristössään.
Tavoitteena on hyvin usein saada aikaan kestäviä parannuksia
muutoksenhallintaprosesseissa ja organisaation laadunhallinnassa.
Tapauskohtainen ohjaus: Tämä on erityisen hyödyllinen työpaikkakoulutuksen
menetelmä, kun tietty tapaus tai epätavallinen tilanne asettaa erityisiä haasteita
suurelle joukolle tuomioistuimen tai syyttäjänviraston työntekijöitä (tuomarit,
syyttäjät ja henkilöstö) pidemmän aikaa.
Tavoitteena on luoda tapauksen yhteydessä mahdollisuuksia tehokkaaseen
laadunhallintaan, jotta ne voivat toimia mallina tulevia vastaavia tapauksia varten.
Yksilöohjaus: Tämä henkilökohtaisen ohjauksen erityismuoto on hyödyllinen
varsinkin silloin, kun tavoitteena on palauttaa ”vaikeuksissa oleva” tuomari tai
syyttäjä (riippumatta vaikeuksien alkuperästä) takaisin raiteille auttamalla häntä
löytämään uudelleen valmiudet ja taidot, jotka ovat olleet kauan hautautuneina
hänen päivittäisten rutiiniensa alle. Tällaisissa tilanteissa annettavaa ohjausta
kutsutaan usein nimellä ”coaching”, mutta koska tällä termillä ei ole selvää ja
yhdenmukaista tieteellistä merkitystä, on parempi käyttää yksilöohjauksen käsitettä.
Tämän ohjauksen muodon merkittävänä etuna on erityisen suuri
luottamuksellisuus. Tuomari tai syyttäjä saattaa puhua avoimemmin kahden kesken
ohjaajan kanssa kuin ryhmässä.
III.4. VERTAISOHJAUS
Vertaisohjaus on pääpiirteissään ryhmäohjauksen muoto, jossa ei ole ohjaajaa.
”Ohjattavat” ohjaavat vastavuoroisesti toisiaan. Tämä työpaikalla tapahtuvan ammatillisen
ohjauksen muoto ei edellytä tavoitteista sopimista työnantajan kanssa. Vertaisohjaus on
näin ollen paljon vähemmän muodollista ja myös halvempaa kuin edellä kuvatut
ohjausmuodot. Yksi kouriintuntuva etu koulutettavien kannalta on erityisen
luottamuksellinen ympäristö. Vertaisohjausryhmään voi kuulua vain muita samassa
asemassa olevia.
50
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Toinen vertaisohjauksen etu – ainakin oikeudellisessa toimintaympäristössä – on
neuvonnan ehdottoman vapaaehtoinen luonne. Yksityisellä sektorilla on tilanteita, joissa
työnantaja vaatii vertaisohjausta, mutta oikeusalalla ylituomari tai pääsyytäjä voi enintään
kannustaa vertaisohjaukseen selittämällä sen hyödylliset vaikutukset.
Käytännössä erilaisia vertaisohjauksen muotoja havaitaan erityisesti nuorempien eli
äskettäin nimitettyjen tuomarien tai syyttäjien keskuudessa. Eräät vertaisohjauksen
muodot sisältyvät soveltuvin osin myös vertaisarviointimekanismeihin, joita käytetään
tulosraportoinnissa. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että vertaisohjauksesta voi olla
suurta hyötyä myös kokeneille tuomareille tai syyttäjille. Esimerkiksi tarkkailemalla
kokeneen kollegan toimintaa oikeuden istunnossa tarkkaileva tuomari saattaa päästä
eroon piintyneistä henkilökohtaisista tavoistaan, joista hän ei ole ollut tietoinen.
IV. NYKYAIKAISEN TEKNOLOGIAN KÄYTTÖ
Nykyaikaisen teknologian käytöstä pitäisi päättää perusteellisella
päätöksentekoprosessilla. Harkittaessa verkko-oppimismenetelmien soveltuvuutta on
otettava huomioon koulutettavien profiili, koulutuksen tavoitteet ja itse sisältö.
Edut. Nykyaikainen teknologia on merkittävä väline, jota olisi hyödynnettävä
täysimääräisesti. Verkko-oppimismenetelmillä voidaan siirtää hedelmällisesti tietämystä,
tietojen ymmärrystä ja sovelluksia. Henkilökohtainen lähestymistapa toimii varmasti
taitojen ja käyttäytymisen kehittämisessä, mutta verkko-oppimismoduulit ovat
kustannustehokas vaihtoehto uuden tietämyksen siirrossa.
Haitat. On kuitenkin syytä huomata, että verkko-oppimisen tarjoama oppimispotentiaali on
oikeudellisessa toimintaympäristössä rajallinen, vaikka se rajoitettaisiin uuden tietämyksen
siirtoon. Verkkopohjaisella tiedotuksella voidaan ennen muuta antaa perustiedot tietystä
aiheesta. Monitahoisten oikeudellisten käsitteiden ja ylempien oikeusasteiden näitä
käsitteitä koskevan oikeuskäytännön ymmärtäminen edellyttää kuitenkin vuorovaikutusta
asianomaisten osapuolten välillä. Olisi myös aina pidettävä mielessä, että verkko-
oppiminen on suhteellisen kallista, kun se toteutetaan asianmukaisesti. On laadittava
oppimisvälineet ja järjestettävä seuranta verkko-oppimisvaiheen jälkeen. Siirretty tietämys
on paikkansapitävää vain, jos institutionaalisella tasolla varmistetaan, että
verkkopohjaisten välineiden sisältö ja käytetyt menetelmät päivitetään säännöllisesti.
IV.1. TEKNOLOGIAPERUSTEINEN OPPIMINEN JA SULAUTUVA OPPIMINEN
Teknologiaperusteinen oppiminen on syntynyt kouluttajan johtaman koulutuksen
vaihtoehdoksi. Tämän lähestymistavan tärkein etu on, että sen avulla voidaan antaa
opetusta suurelle määrälle henkilöitä. Verkko-oppiminen on myös kustannustehokasta,
koska sen avulla tuomarit voivat yhdistää työvelvollisuutensa ja jatkuvan
oppimisprosessin.
Verkko-oppimisen edut resurssien kannalta tunnustetaan nykyisin yleisesti. Tosiasia on
kuitenkin, että käytännönläheinen lähestymistapa koulutukseen sisältää muutakin kuin
verkossa tapahtuvaa etäoppimista.
51
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Tästä syystä sulautuva oppiminen on koulutuksessa erityisen hyödyllistä. Sulautuvalla
oppimisella on useita määritelmiä, joista yksikään ei kuitenkaan ole vielä vakiintunut. Yksi
sulautuvan oppimisen yleisistä määritelmistä koskee jäsenneltyjä oppimismahdollisuuksia,
joissa käytetään useampaa kuin yhtä oppimis- tai koulutusmenetelmää joko luokassa tai
sen ulkopuolella. Tämä määritelmä sisältää seuraavia seikkoja:
erilaiset menetelmät oppimisen helpottamiseksi (luennot, keskustelut, ohjattu
harjoittelu, lukeminen, pelit, tapaustutkimukset, simulaatiot)
erilaiset toteutustavat (opetus luokassa tai tietokoneen välityksellä)
erilaiset aikataulut (synkroninen tai asynkroninen opetus)
eri tasoilla tapahtuva ohjaus (yksilöohjaus, kouluttajan tai asiantuntijan johtama tai
sosiaalinen tai ryhmäoppiminen).
Sulautuva oppiminen tarjoaa mahdollisuuden luoda tehokasta koulutusta, säästää
koulutuslaitosten aikaa ja rahaa, tehdä koulutuksesta oppijoiden kannalta innostavampaa
ja sopivampaa sekä antaa koulutuksen ammattilaisille tilaisuus innovointiin. Sulautuvan
oppimisen kannattajien mukaan tämän lähestymistavan merkittävimmät edut ovat
mahdollisuus tietojen keruuseen sekä opetuksen ja arvioinnin mukauttamiseen tarpeita
vastaaviksi.
Samalla on kuitenkin muistettava, että sulautuva oppiminen on hyvin riippuvainen niistä
teknisistä resursseista, joilla sulautuva oppimiskokemus toteutetaan. Näiden välineiden on
oltava luotettavia, helppokäyttöisiä ja ajantasaisia, jotta internetin käytöllä olisi mielekäs
vaikutus oppimiskokemukseen.
Tämän koulutusmenetelmien yhdistelmän tärkeimmät edut oikeusalalla ovat seuraavat:
Etäoppimiskurssien ohjaajat voivat varmistaa, että osallistujat saavat
samantasoiset oikeudelliset tiedot, niin että he voivat henkilökohtaisissa
tapaamisissa osallistua aktiivisemmin käytännön soveltamiseen ja
kokemustenvaihtoon.
Materiaali ja digitaalinen oppimisympäristö pysyvät saatavilla jatkuvaa
konsultointia varten.
Kurssi voidaan suorittaa itsenäisesti niin, että se sopii osallistujien erilaisiin
aikatauluihin.
IV.2. LIVE CASE -MENETELMÄ
Verkkopohjaisten podcast-lähetysten ja videoneuvottelujen käytöllä voidaan myös
varmistaa tiedon laajamittainen levittäminen, jos käytettävissä on tarvittava tekninen
laitteisto. Tuomarit ja syyttäjät koko maasta voivat liittyä tällaiseen istuntoon ja saada
lisätietoa kiinnostavista kysymyksistä. Videoneuvottelut kokoavat ammattiyhteisön yhteen.
Tämän näkökohdan lisäksi tällaiset koulutusmenetelmät tarjoavat myös muita
mahdollisuuksia, kuten kouluttajan, oikeusalan ammattilaisen, tuomarin tai syyttäjän
yhdistämisen koulutuslaitoksesta tuomioistuimeen suullisen käsittelyn aikana. Tätä
kutsutaan live case -menetelmäksi.
52
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
V. NYKYAIKAINEN KOULUTUSSUUNNITTELU
PERUSKOULUTUKSESSA
Muun muassa luennot, ryhmätyöskentely, seminaarit, harjoitusoikeudenkäynnit,
oikeuskäytännön analysointi, haastattelut, verkko-oppiminen, kurssit sekä työharjoittelu,
johon liittyy henkilökohtaista tutorointia tai mentorointia, ovat yleisimmin käytettyjä
menetelmiä perus- ja perehdyttämiskoulutusohjelmissa.
V.1. RYHMÄOPPIMINEN
Tässä luvussa esitetyt ryhmäoppimisen nykyaikaista suunnittelua koskevat periaatteet
koskevat yleisesti ottaen yhtä lailla ryhmäoppimista peruskoulutuksessa.
Ryhmäoppimisella on peruskoulutuksessa käytettynä kuitenkin tiettyjä erityispiirteitä
verrattuna sen käyttöön täydennyskoulutuksessa.
Koska yksi peruskoulutuksen päätavoitteista on tutustuttaa koulutettavat asiakirja-
aineiston käsittelyyn, peruskoulutuksessa käytettävän ryhmäoppimisen on oltava
luonteeltaan hyvin käytännönläheistä ja vuorovaikutteista.
Neuvoja kouluttajille. Tässä tapauksessa roolipelit, harjoitusoikeudenkäynnit ja ”todellisiin”
tapauksiin perustuvat tapaustutkimukset ovat erityisen sopivia koulutusvälineitä.
Lisäksi voi olla erittäin hyödyllistä pyytää koulutettavia laatimaan muille koulutettaville
lyhyitä esityksiä erityisesti valikoiduista menettelyä koskevista aiheista.
Ihannetapauksessa aiheet valitaan niin, että jokainen ryhmän jäsen osallistuu aktiivisesti
oppimisprosessiin.
Ryhmien koko. Näiden havaintojen perusteella on selvää, että ryhmäoppiminen voi
peruskoulutuksessa olla todella tehokasta vain, jos ryhmä on pieni, enintään 20 henkilöä.
Suositeltavia ovat ryhmät, joissa on 12–18 koulutettavaa.
V.2. TUTOROINTI TAI MENTOROINTI
Peruskoulutusohjelmaa suorittava tuleva tuomari tai syyttäjä samoin kuin
perehdyttämisvaiheessa oleva vasta nimitetty tuomari tai syyttäjä on erityisen altis
omaksumaan parhaita käytänteitä kokeneilta oikeusalan ammattilaisilta ja sisäistämään
arvoja ja taitoja, joita ei voi oppia kirjoista.
Toisin sanoen henkilökohtainen vertaistutorointi tai -mentorointi soveltuu hyvin perus- ja
perehdyttämiskoulutukseen. Jotta tällaiset yksilölliset harjoittelut olisivat onnistuneita sekä
harjoittelusta vastaavan kouluttajan että koulutettavan kannalta, on kuitenkin noudatettava
useita sääntöjä:
Kaikki kokeneet oikeusalan ammattilaiset eivät ole hyviä tutoreita tai mentoreita. Olisi
valittava vain sellaisia tuomareita ja syyttäjiä, joille on henkilökohtaista hyötyä tiiviistä
ammatillisista kontakteista nuoriin ja väistämättä kokemattomiin kollegoihin. Lisäksi
tutorilla tai mentorilla on oltava tarvittavat didaktiset taidot motivoidakseen ja
kannustaakseen koulutettavaa eli varmistaakseen, että hän työskentelee aktiivisesti
asioiden parissa pelkäämättä henkilökohtaista, kielteistä ja lannistavaa palautetta, vaikka
53
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
virheitä sattuisikin, kuten väistämättä tapahtuu.
On myös itsestään selvää, että tuomari tai syyttäjä, jolla jo on vaikeuksia selviytyä
”normaalista” työtaakastaan, ei sovellu tutoriksi tai mentoriksi. Koulutettavan ohjaaminen
useiden viikkojen tai jopa kuukausien ajan menettelysääntöjen ja oikeushallinnon
viidakossa vaatii huomattavasti aikaa ja pohdintaa. Tutoroinnista tai mentoroinnista
maksettava korvaus ei koskaan saisi olla pääkannustin tällaisen koulutuksen tarjoamiseen
työpaikalla.
Hyvällä perus- ja perehdyttämiskoulutuksen tutorilla tai mentorilla olisi myös oltava kyky
arvioida objektiivisesti koulutettavan suoriutumista harjoittelun lopuksi laadittavassa
kirjallisessa raportissa, sillä nämä raportit ovat – soveltuvin osin – tärkeä osa tulevan
tuomarin tai syyttäjän suoriutumista koskevaa kokonaisarviointia. Näin ollen lopullinen
päätös elinikäisestä virkanimityksestä saattaa riippua muun muassa tutorien ja mentorien
harjoittelun aikana tekemästä asianmukaisesta arvioinnista (asianmukaista suoritusten
arviointia peruskoulutuksessa käsitellään perusteellisesti jäljempänä III jaksossa).
V.3. VERKKO-OPPIMINEN JA SULAUTUVA OPPIMINEN
EJTN:n järjestämästä kouluttajien koulutusta käsitelleestä seminaarista saadut
kokemukset ovat osoittaneet, että hyvin suunniteltu verkko-oppiminen voi olla hyödyllinen
metodologinen väline peruskoulutuksessa ja tuottaa todellista lisäarvoa. Verkkopohjainen
koulutus ei kuitenkaan koskaan voi eikä saa korvata peruskoulutuksessa (tai
perehdyttämiskoulutuksessa) koulutuslaitoksessa tapahtuvaa ryhmä- tai vertaisoppimista.
Hyvät verkkopohjaiset johdantomoduulit voivat kuitenkin yhdenmukaistaa samaan
ryhmään kuuluvien koulutettavien lähtövalmiuksia ennen varsinaisen ryhmäopetuksen
aloittamista. Näin ollen tämä malli on todellisuudessa sulautuvaa oppimista, koska verkko-
oppiminen ja koulutuslaitoksessa tapahtuva oppiminen limittyvät toisiinsa.
Käytännössä perustiedot menettelysäännöistä, asiakirja-aineiston asianmukaisesta
käsittelystä ja käyttäytymissäännöistä voidaan antaa tehokkaasti verkko-oppimisvälineillä,
jos ohjelmassa hyödynnetään asianmukaisesti nykyaikaisten teknologisten
sisällönhallintajärjestelmien tarjoamia etuja. Niitä voidaan täydentää testeillä ja
harjoituksilla (monivalintatehtävät, vedä ja pudota -tehtävät, aukkotehtävät) sekä
itsearviointimekanismeilla. Jos tämä katsotaan tarpeelliseksi, verkko-oppimisohjelman
yhden vaiheen läpäisemisestä voidaan myöntää todistus, joka on edellytys sille, että
koulutettava voi jatkaa läpi koko koulutusohjelman.
V.4. HARJOITTELUJAKSOT ULKOMAAILMAAN TUTUSTUMISEKSI OIKEUSLAITOKSEEN LIITTYVILTÄ OSIN
Yhtä tärkeää on, että tuomari tai syyttäjä tutustuu organisaatioon, oikeudelliseen
ympäristöön sekä muiden oikeusviranomaisten kanssa yhteistyötä tekevien oikeusalan
ammattilaisten työskentelytapaan. Olisi hyvin arvokas aloite, jos kaikki Euroopan maat
määräisivät pakollisista koulutusjaksoista ulkopuolisissa instituutioissa.20
20 Tähän voisi sisältyä esimerkiksi tulevan tuomarin harjoittelu syyttäjänvirastossa ja päinvastoin. Harjoittelujaksot
54
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
EJTN on ottanut merkittävän askeleen tällaisten ulkomailla suoritettavien
harjoittelujaksojen edistämiseksi ja lisäämiseksi perustamalla AIAKOS-ohjelman, joka on
tarkoitettu nuorille tuomareille ja syyttäjille. Suuri joukko tuomari- ja syyttäjäharjoittelijoita
sekä vasta nimitettyjä tuomareita ja syyttäjiä EU:n jäsenvaltioista osallistui vuonna 2013
(pilottivaiheessa) ensi kerran ryhmävaihtoihin, joissa havainnollistettiin muiden maiden
oikeusjärjestelmiä. Menetelmän erityispiirteenä on, että jokaisen AIAKOS-ohjelmaan
osallistujan on osallistuttava kahteen viikon kestävään koulutustapahtumaan, yhteen
isäntänä kotimaassa ja yhteen ulkomailla.
PÄÄTELMÄT
Oikeusalan kouluttajilla olisi oltava täysimääräiset valmiudet käyttää kaikkia esiteltyjä
koulutusmenetelmiä ja ennen muuta laatia koulutuksen rakenne ammattimaisesti. Vaikka
ei ole yhtä ainoata menestyksen takaavaa kaavaa, koulutuksessa voidaan yhdistellä
useita erilaisia ainesosia. Jotta kurssin rakenne kuitenkin olisi käytännöllinen ja
hyödyllinen, jokaisen osa-alueen olisi edistettävä osallistujien tarpeiden täyttämistä ja eri
menetelmien yhdistelmien olisi sovittava ryhmän profiiliin ja dynamiikkaan.
Multimodaalisuus21 on hyvin suositeltava koulutusstrategia. Keskeistä koulutuksen
suunnittelussa on koulutusmenetelmien yhdistäminen.
Esimerkki:
aivoriihi
lyhyt luento
ongelmanratkaisu ryhmässä
palaute
luento, jossa tehdään yhteenveto tuloksista, tai jälkipuinti.
Tämä on yksi mahdollinen tapa koordinoida menetelmiä, jos sisältö ja ryhmän koko tämän
sallivat.
muiden oikeusalan ammattilaisten kanssa (yksityisten asianajajien tai notaarien luona, yritysten lakiasiainosastoilla tai
julkishallinnossa) voisivat auttaa kokonaiskuvan saamisessa. Eräissä maissa on kokeiltu harjoittelua vankiloissa.
Saatujen kokemusten perusteella tällaista harjoittelua olisi tarjottava nuorten harjoittelijoiden lisäksi koko
oikeuslaitokselle. Tavoitteena on tutustuttaa koulutettavat vankilaympäristöön siten, että he seuraavat vankien reittiä
vankilaan saapumisesta yhteiskuntaan uudelleensopeuttamiseen asti. Tarkoituksena on ymmärtää eri ammattilaisten
rooli täytäntöönpanovaiheessa eli tuomion jälkeisessä vaiheessa (tämä koskee koulutuslaitoksen johtajaa,
vankeinhoitolaitosta, kouluttajia sekä tuomioistuinta, joka päättää ehdonalaiseen päästämisestä). Se antaa nuorille
tuomareille ja syyttäjille tärkeitä tietoja, joiden avulla he voivat arvioida tulevien päätöstensä vaikutuksia. Kaikkien
nuorten eurooppalaisten tuomarien ja syyttäjien olisi oltava tietoisia vankeuden merkityksestä
uudelleensopeuttamista ajatellen Strasbourgissa toimivan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön
mukaisesti.
21 Yksinkertaisesti ilmaistuna multimodaalisuus on viestintää ja sosiaalista semiotiikkaa koskeva teoria.
Multimodaalisuudella kuvataan viestintäkäytäntöjä niiden tekstuaalisten, ääneen liittyvien, kielellisten, spatiaalisten ja
visuaalisten resurssien – tai moodien – perusteella, joita viestien muodostamisessa käytetään. Professori Otilia
Pacurari käyttää tätä käsitettä EJTN:n koulutustilaisuuksissa määrittelemään koulutusstrategiaa, jossa yhdistetään
useita koulutusmenetelmiä asianmukaisessa koulutusrakenteessa yksilöllisen ja ryhmäoppimisen mahdollistamiseksi.
55
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Tällaisen koulutusstrategian etuna on se, että tuomarit ja syyttäjät saavat mahdollisuuden
vaihtaa kokemuksia ja antaa oman panoksensa ammattilaisina hankkimastaan
asiantuntemuksesta, mutta samalla he kuulevat asiantuntijakouluttajalta uusista
tosiseikoista tai näkökohdista käsiteltävällä alalla. Näiden välillä on löydettävä tasapaino,
jotta oppimista tapahtuu.
56
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
4. luku:
KOULUTUSTAPAHTUMAN JÄRJESTÄMINEN
”Tärkeää ei ole aikataulun sisällön priorisoiminen
vaan prioriteettien aikatauluttaminen.”
Stephen Covey
Tämä luku on tarkoitettu koulutuslaitoksen, organisaation tai instituution koulutuksen
järjestäjille. Tässä tehtävässä voivat toimia hallintotoimihenkilöt, kurssien johtajat tai
kouluttajat.
Tässä luvussa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
Mitkä ovat koulutustapahtuman valmisteluvaiheeseen liittyvät erityiskysymykset,
kuten:
o Miten kouluttajat valitaan ja heitä valmistellaan?
o Miten koulutusmateriaali laaditaan?
o Miten ja milloin koulutustapahtuma julkistetaan?
Mitkä ovat koulutustapahtuman toteutusvaiheen haasteet?
Miten toimitaan koulutustapahtuman jälkeisten toimien suhteen?
Kuten 3. luvun johdannossa mainittiin, kyseisessä luvussa esitellyt eri koulutusmenetelmät
ovat tietyissä koulutustilanteissa täysin tehokkaita vain, jos
menetelmää soveltavat sopivat kouluttajat
menetelmä sopii valittuun koulutusmuotoon (esimerkiksi konferenssi, symposiumi,
seminaari, työpaja tai webinaari)
koulutuksen sisältö on käytännönläheistä (esimerkiksi lainsäädäntöön liittyvät
aiheet, etiikka, tuomarien ja syyttäjien asema yhteiskunnassa, menetelmälliset ja
käyttäytymistä koskevat valmiudet ja taidot)
asianomaisen kohderyhmän odotukset ja valmiudet otetaan huomioon.
57
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Tässä luvussa analysoidut seikat on merkitty seuraavassa kaaviossa punaisella.
1. Koulutuksen tarkoituksen määrittely
2. Tärkeimpien koulutustavoitteiden asettaminen
3. Työtehtävien analyysi
4. Koulutusohjelman yleistavoitteiden asettaminen
5. Arviointiperusteiden asettaminen
6. Arviointivälineiden valinta
7. Koulutusohjelman tavoitteiden järjestäminen(tärkeys/monitahoisuus)
8. Kurssien suunnittelu
Kouluttajien valinta ja ohjeistus
Kurssin suunnittelu:a. Aseta kurssin tavoitteet. b. Valitse kurssin sisältö.c. Järjestä kurssin sisältö.d. Valitse koulutusmenetelmät.e. Suunnittele palautteen
hankkiminen. (kurssin tavoitteiden arviointi)
9. Kurssimateriaalin valinta ja laatiminen
10. Kurssin hienosäätö (aikataulu jne.)
Osallistujien valinta
11. Koulutusohjelman toteutus
12. Prosessin ja tulosten arviointi
58
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
VAIHEET, JOITA KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJIEN ON NOUDATETTAVA:
Koulutustapahtuman järjestäjän keskeisiä tehtäviä ovat seuraavat:
Määritellään asianmukaisesti kurssin tavoitteet kohderyhmän mukaan.
Päätetään sopivasta koulutuspaikasta.
Päätetään koulutusmuodon sopivasta kestosta.
Tämän jälkeen on määritettävä kuhunkin tilanteeseen sopivat menetelmät. Tätä
tarkoitetaan organisaatiokaavion ilmaisulla ”kurssin hienosäätö”.
Koulutuksen järjestäjän tehtävät eivät kuitenkaan lopu tähän. Hänellä on vielä useita
muitakin tehtäviä.
Ensimmäinen vaihe: Järjestäjän, joka voi olla hallinnoija, kurssin johtaja tai kouluttaja, olisi
tehtävä yhteisiä päätöksiä seuraavista asioista:
kurssimateriaalin valinta
kurssimateriaalin valmistelu
kurssimateriaalin jakelu
soveltuvien osallistujien valinta
sopiva osallistujamäärä valittuun koulutusmuotoon nähden.
Koulutustapahtumaa järjestettäessä voi syntyä ainakin kaksi erilaista tilannetta:
a. Jos koulutuslaitos/organisaatio/instituutio asettaa tavoitteet, kouluttajien on
tutustuttava etukäteen kurssin konkreettisiin tavoitteisiin, menetelmiin ja – soveltuvin
osin – materiaaliin.
Esimerkki: On tilanteita, joissa on hyödyllistä kutsua esimerkiksi koulutuksen
järjestäjä, kouluttaja, oikeusalan asiantuntijat tai pedagogi osallistumaan
suunnitteluun. Tässä esimerkissä näytetään täydennyskoulutuksen
koulutussuunnitelman laatimista varten suositeltavat neljä suunnitteluvaihetta.
VAIHE 1: Laadintaryhmän muodostaminen
Ryhmän olisi koostuttava oikeusalan asiantuntijoista, kouluttajista, pedagogista ja
koordinoijasta (organisointi).
VAIHE 2: Työskentely ryhmänä kurssisuunnitelman laatimiseksi
Keskustelunaiheita:
kurssin aihe
yleinen tavoite
yhteydet muihin kursseihin
erityinen kohderyhmä
osallistujien perusvaatimukset
sisällön valinta
erityiset tavoitteet (tiedot, taidot, asenteet/arvot)
suunnitelman rakenne
investointi (opiskeluun käytettävä aika).
VAIHE 3: Kurssimateriaalin laatiminen ryhmän yhteistyönä
Koulutusmateriaali:
59
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
tehtävät (oikeat vastaukset)
verkko-oppimismateriaali (jos sisältyy kurssiin)
palautelomakkeet, havainnointilomakkeet
arviointilomakkeet.
VAIHE 4: Kurssimateriaalin laadinta
ohjeet kouluttajille
ohjeet osallistujille
kurssia koskevat tiedot.
b. Jos kouluttajat päättävät itse kurssin erityistavoitteista, koulutusmenetelmistä
ja -materiaaleista, heidän olisi tiedotettava niistä hallinnolle ja toimitettava kaikki
laadittu koulutusmateriaali hienosäätövaihetta varten.
Esimerkki: Kun kouluttaja vastaa yksin koulutustilaisuuden valmistelemisesta, olisi
noudatettava seuraavia vaiheita:
koulutustilaisuuden tarkoituksen määrittely
erityistavoitteiden asettaminen
koulutuksen sisällön valinta (mikä on tärkeintä ja mitä voidaan opettaa tai
harjoitella käytettävissä olevassa ajassa)
päätös siitä, miten sisältö sovitetaan koulutettavien tason ja ominaisuuksien
mukaiseksi
asianmukaisten koulutusmenetelmien valinta: mikä koulutusmuoto vastaa
parhaiten tavoitteita, miten koulutettavat oppivat parhaiten jne.
asianmukaisen koulutusmateriaalin laadinta
koulutustilaisuuden johdanto-, keski- ja arviointivaiheen pohdinta.
Toinen vaihe: Seuraava tärkeä vaihe on koulutustapahtuman varsinainen toteutus ja
”ajantasaisten” haasteiden hallinta. Edellä 3. luvussa kuvattujen aikuisoppimisen
periaatteiden mukaisesti oppimisympäristön olisi oltava
suotuisa
miellyttävä
myönteinen.
Nämä ominaisuudet ovat tärkeitä, jotta osallistujat tuntevat olonsa mukavaksi. Tähän
näkökohtaan sisältyy tarjottava majoitus sekä mahdollinen koulutusohjelman ulkopuolinen
kulttuuritoiminta. On hyvin tärkeää, että käytettävissä on asianmukainen (tekninen)
infrastruktuuri, jonka avulla kaikkia valittuja menetelmiä voidaan käyttää täysipainoisesti.
Tämän lisäksi koulutuksen järjestäjän (isännöivän laitoksen) olisi toimitettava
koulutustapahtumaa koskevat asianmukaiset asiakirjat ja säänneltävä – tietyissä
tapauksissa – koulutusryhmän kontakteja ”ulkomaailmaan”, esimerkiksi tiedotusvälineisiin.
Kolmas vaihe: Suurin organisatorinen haaste välittömästi ja pitkällä aikavälillä
koulutustapahtuman jälkeen on arviointi.
Kurssin vahvuuksia ja heikkouksia on arvioitava järjestelmällisesti. Arviointilomakkeilla
kerätyt tiedot kootaan yhteen ja niitä tulkitaan. Jäljempänä oleva 5. luku on omistettu
kokonaisuudessaan näille kysymyksille, sillä kehittäminen ei ole mahdollista ilman
asianmukaisia arviointimenetelmiä.
60
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Kun varsinainen koulutusosio on ohi, koulutuksen järjestäjän olisi käynnistettävä
välittömästi palauteistunto kaikkien koulutukseen osallistuneiden kanssa virheiden
välttämiseksi tulevaisuudessa.
Neljäs vaihe: Koulutustapahtuman seurannassa käsitellään myös kysymyksiä kurssin
soveltuvien tulosten (koulutusmateriaalin) asianmukaisesta julkaisemisesta ja tarvittaessa
osallistujien verkostojen laajentamisesta ja edistämisestä.
Seuraavassa käsitellään perusteellisesti hyviä käytänteitä, joita sovelletaan kaikkien edellä
mainittujen tehtävien toteuttamiseen yksittäisen koulutustapahtuman järjestämisen
yhteydessä. Käsittelyssä noudatetaan aikajärjestystä, jota analysoidaan edelleen eri
näkökulmista:
koulutustapahtuman valmisteluvaihe
koulutustapahtuman varsinainen toteutus
koulutustapahtuman välittömät ja pitkän aikavälin jälkitoimet.
KOULUTUSTAPAHTUMAN VALMISTELU
I.1. KOULUTTAJIEN VALINTA JA VALMISTAMINEN22
Hienosäätö: Edellä 3. luvussa annetuissa perusteellisissa selityksissä oikeusalan
koulutukseen erityisesti soveltuvista koulutusmenetelmistä mainittiin tarvittaessa myös ne
koulutussisällöt, joiden osalta kutakin menetelmää voidaan käyttää menestyksellisesti.
Jotkin menetelmät ovat erityisen tehokkaita lainsäädäntöön liittyvien aiheiden
opetuksessa. Toiset palvelevat ensisijaisesti osallistujien sosiaalisten, menetelmällisten tai
psykologisten valmiuksien ja taitojen parantamista. Jokin tietty koulutusväline on ehkä
osoittautunut erityisen menestyksekkääksi nuorten tuomarien tai syyttäjien (harjoittelijat tai
äskettäin nimitetyt tuomarit ja syyttäjät) keskuudessa, kun taas jokin toinen menetelmä
saattaa edellyttää kokeneempien tuomarien tai syyttäjien aktiivista osallistumista.
Kun koulutustapahtuman käsitteellinen hienosäätö on tehty, seuraava tärkeä ja vaikea
tehtävä on löytää paras mahdollinen kouluttaja tai kouluttajat tapahtuman onnistumisen
varmistamiseksi. Koulutuksen järjestäjä yrittää luonnollisesti hankkia koulutustapahtumaan
didaktisesti parhaat kouluttajat, luennoijat ja puhujat, eli kouluttajat, jotka sekä tuntevat
hyvin kurssin aiheen ja nykyaikaisen aikuisoppimisen vaatimukset että pyrkivät
mahdollisimman suureen vuorovaikutukseen ja menetelmien vaihtelevuuteen.
KOULUTTAJAN LÖYTÄMINEN: Ihannetapauksessa koulutuksen järjestäjä tietää tai
hänellä on jopa kokemusta siitä, että tietty kouluttaja on jo toteuttanut menestyksellisesti
vastaavan koulutustapahtuman. Aiempien koulutustapahtumien asianmukainen arviointi
voi antaa tässä suhteessa arvokasta tietoa. Jos näin ei ole, kouluttajan tietämystä ja
pätevyyttä on arvioitava etukäteen perusteellisesti ja objektiivisesti. Tähän voi sisältyä
soveltuvien kouluttajatietokantojen tutkimista tai henkilökohtaisten kontaktien
22 Tämä riippuu koulutusmuodosta. Koulutuksessa saatetaan käyttää myös puhujia tai luennoijia.
61
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
hyödyntämistä koulutuksen järjestäjien verkostoissa. Soveltuviin kriteereihin perustuva
valintaprosessi on tehokas menettely myös silloin kun tietystä aiheesta kilpailee useita
kouluttajia.
TODELLISUUDEN OPETUKSET: Todellisuus on kuitenkin osoittanut, että valintaprosessi
saattaa parhaista tarkoitusperistä huolimatta olla arvaamaton ja perustua ”yritykseen ja
erehdykseen”. Itse asiassa ei ole olemassa mitään takeita siitä, että alan asiantuntija on
myös didaktisesti vakuuttava esiintyjä ja viestijä. Jokainen koulutuksen järjestäjä muistaa
tilanteita, joissa kouluttaja osoittautui istuvaksi ”puhuvaksi pääksi”, jolla ei ollut
minkäänlaista vuorovaikutusta koulutettavien kanssa ja joka ei ottanut mitenkään
huomioon heidän näkökulmaansa, vaan koulutettavat muodostivat hänelle vain hiljaisen
yleisön.
TÄMÄN VÄLTTÄMISEKSI: Tällaisten virheiden välttämiseksi tai ainakin minimoimiseksi
oikeusalan koulutuksen järjestäjien olisi
laadittava konkreettisiin kriteereihin perustuva asianmukainen valintamenettely
suunniteltava ja toteutettava kouluttajia kouluttava kurssi
järjestettävä valmistelevia kokouksia esimerkiksi järjestäjän, (mahdollisen)
kurssin johtajan ja kouluttajan välillä.
KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄN TEHTÄVÄNÄ ON valmistella kouluttajia, luennoijia ja
ohjaajia antamalla heille menetelmiä koskevaa opastusta. Ihannetapauksessa koulutuksen
järjestäjän, tapahtuman johtajan ja kouluttajan/kouluttajien välinen valmisteleva kokous
pidetään ennen koulutustapahtumaa. Kokouksessa selvennetään sisällön rakenne ja
koulutusmenetelmät ja määritetään koko koulutustapahtuman yleiset tavoitteet.
Kouluttajien on vahvistettava omien koulutustilaisuuksiensa tavoitteet näissä puitteissa.
Jos tällaiselle kokoukselle on järjestelmään liittyviä esteitä, jokaista kouluttajaa olisi joka
tapauksessa pyydettävä vahvistamaan kirjallisesti erityisiä koulutustavoitteita, joilla
vastataan muun muassa seuraavanlaisiin kysymyksiin:
Minkä taitojen odotetaan parantuneen koulutustilaisuuden päättyessä ja kuinka paljon?
Miten varmistetaan opittujen uusien taitojen siirtäminen työpaikalle?
Yleistä taipumusta sulloa yksittäiseen koulutustilaisuuteen liikaa sisältöä voidaan torjua
siten, että koulutuksen järjestäjä muistuttaa riittävien taukojen tärkeydestä. Jos kaikki
sidosryhmät ovat tietoisia odotetuista oppimistuloksista, on helppo asettaa
tavoitteet ja valita menetelmät.
I.1.1. ESIMERKKITAPAUS
Yleensä se henkilö, joka on suunnitellut koulutustilaisuuden, erityistavoitteet, sisällön ja
asianmukaiset menetelmät ja suorittanut hienosäädön
instituution/koulutuslaitoksen/organisaation edustajien kanssa, on KOULUTTAJA. Tämä
on ihannetilanne. Jos tämä henkilö kuitenkin kuuluu oikeusalan koulutuslaitokseen ja
vastaa siten useiden koulutustapahtumien yksityiskohtaisesta suunnittelusta, hän ei ole
lainkaan läsnä itse koulutustapahtumassa.
62
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
MITÄ SIIS VOIDAAN TEHDÄ?
Koulutuksen järjestäjän tehtävänä on valita yksi tai useampi koulutustilaisuuden edustaja
(esimerkiksi kurssin johtaja, hallintotyöntekijä), jotka toimivat yhtäältä osallistujaryhmän ja
toisaalta kouluttajien, koulutuksen järjestäjän tai isännöivän instituution välisenä
yhteyshenkilönä. Tämä tehtävä ei siis ole vain ”seremoniallinen”. Päinvastoin: kouluttajan
esittelyn, keskustelujen johtamisen ja aikataulun noudattamisen lisäksi edustaja vastaa
siitä, että kaikki mainitut sidosryhmät – etenkin kouluttajat ja koulutettavat – tuntevat
olonsa mukavaksi koulutusympäristössä. Lisäksi hän toimii ensimmäisenä yhteyspisteenä
kaikille sidosryhmille, kun esiintyy organisatorisia haasteita tai odottamattomia vaikeuksia.
I.1.2. Koulutuksen järjestäjän profiili
Järjestäjä voi olla koulutustilaisuuden johtaja tai koulutuslaitoksen edustaja, ja hänellä on
merkittävä rooli koulutusprosessin toteutuksessa. Tästä syystä
hänen olisi oltava hyvä viestijä
hänellä olisi oltava myönteinen asenne
hänellä olisi oltava kokemusta/asiantuntemusta
hänen olisi oltava hyvä ohjaaja
hänen olisi tunnettava arviointivälineet ja niiden soveltaminen.
Ihannetapauksessa koulutustilaisuuden johtaja tai koulutuslaitoksen edustaja on
asiantuntija tai ainakin hänellä on hyvät tiedot koulutustapahtuman aiheesta tai aiheista.
Keskeiset havainnot. Sopivissa tapauksissa koulutustilaisuuden johtajan rooli voi vaihtua
todellisen ohjaajan tehtäväksi, eli henkilöksi, joka auttaa osallistujia määrittämään yhteiset
tavoitteensa ja suunnittelemaan, miten he saavuttavat tavoitteensa, ottamatta kuitenkaan
tiettyä kantaa keskustelussa. Tässä yhteydessä koulutustilaisuuden johtajan, ohjaajan ja
kouluttajan tai luennoijan väliset rajat ovat todella häilyvät. Tässä skenaariossa sekä itse
kouluttajien että koulutustilaisuuden johtajan olisi osallistuttava koulutusmateriaalin
valintaan ja valmisteluun.
I.2. KOULUTUSMATERIAALIN VALMISTELU
on keskeistä kouluttajien toteuttamissa vuorovaikutteisissa toimissa, joissa käytetään
osallistavia koulutusmenetelmiä.
I.2.1. Erityyppiset materiaalit
Eräät 3. luvussa kuvatut koulutusmenetelmät edellyttävät erityisen perusteellista
koulutusmateriaalin valmistelua. Esimerkkejä:
luentomonisteet
PowerPoint-esitykset
harjoitusoikeuskäynneissä (simuloiduissa oikeusistunnoissa ja
roolipeliharjoituksissa) käsiteltävät asiat
esimerkkitapaukset
kokemusperusteiset harjoitukset (esimerkiksi tietystä muutosprosessista
tuomioistuimessa)
63
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
havainnointilomakkeet.
Keskeiset havainnot:
Kouluttajien olisi laadittava skenaarioita, jotka ovat didaktisesti päteviä ja selventäviä sekä
todenmukaisia. Keinotekoiset tilanteet vaikeuttavat asetettujen tavoitteiden saavuttamista.
Joissain tilanteissa tulevia osallistujia voidaan pyytää esittämään soveltuvia todellisia
tapauksia.
Kaikissa tilanteissa toinen merkittävä haaste koulutusmateriaalia valmisteltaessa on
päätös siitä, missä määrin tapauksen tietoja paljastetaan eri ”toimijoille”. Vain
”suodatettujen” tietojen paljastaminen saattaa osoittautua erityisen opettavaiseksi.
PowerPoint-esitykset olisi suunniteltava osallistujia varten. Niiden olisi oltava
yksinkertaisia, enintään 50 sanaa kuvaa kohti.
Monisteet olisi suunniteltava siten, että ne eivät hämmennä osallistujia, ja niitä olisi
monistettava oikea määrä.
Tarkoitukset: Edellä mainituista erityisistä menetelmistä riippumatta voidaan yleisesti
todeta, että koulutusmateriaalin jakaminen voi palvella erilaisia tarkoituksia
koulutusympäristön ja valittujen menetelmien mukaan. Esimerkiksi:
Materiaali voi olla tarkoitettu vain koulutukseen valmistautumista varten. Sen
tarkoituksena on siis saattaa kaikki koulutettavat suurin piirtein samalle tieto- tai
taitotasolle koulutustapahtuman alussa tai tutustuttaa heidät tietyn
koulutustapahtuman toimintaympäristöön. Molemmissa tapauksissa
pyrkimyksenä on tehdä ryhmästä yhdenmukaisempi.
Koulutusmateriaali voi myös auttaa osallistujia havaitsemaan ja ratkaisemaan
ongelmia koulutustilaisuuden aikana.
Kolmas koulutusmateriaalin laji on yhteenveto koulutustilaisuuden tuloksista.
Tällainen materiaali on parasta jakaa vasta aivan lopussa.
Näin ollen koulutusmateriaalin jakamisen ajankohta riippuu pitkälti yksilöllisistä didaktisista
tarkoituksista. Lisäksi tietyt verkkopohjaiset oppimismuodot, kuten webinaarit, edellyttävät
sitä, että koulutettavat tutustuvat etukäteen tiettyihin viestintä- ja oppimistekniikoihin.
Koulutuksen järjestäjän tehtävät
1. Missä tahansa tilanteessa, jossa materiaalia on lähetettävä osallistujille etukäteen,
koulutuksen järjestäjän tehtävänä on varmistaa, että osallistujille annetaan kattavat tiedot
hyvissä ajoin ja että he ovat tietoisia materiaalin merkityksestä voidakseen valmistautua
asianmukaisesti koulutustapahtumaan.
2. Usein on hyvä ratkaisu asettaa koulutusmateriaali saataville koulutuksen järjestävän
instituution verkkosivustolla.
3. Joissain tapauksissa voidaan ennen varsinaista koulutustapahtumaa perustaa
osallistujien verkkofoorumeita, joilla koulutusmateriaalia voidaan jakaa. Tässä yhteydessä
on luonnollisesti kunnioitettava materiaalin tekijöiden tekijänoikeuksia. On koulutuksen
järjestäjän tehtävä hankkia kirjallinen suostumus materiaalin julkaisemiseen.
64
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
I.2.2. Julkistaminen
Kun
koulutuksen tavoitteet
osallistujien oikea määrä
koulutustapahtuman kesto
ja paikka
on vahvistettu, on aika julkaista hakemuspyyntö.
Keskeinen havainto. Tämä voidaan tehdä rinnakkain kurssin käsitteellisen hienosäädön
kanssa. Koska tuomarit ja syyttäjät ovat tavallisesti hyvin kiireisiä ja heidän työmääränsä
on valtava, on erittäin tärkeää, että hakemuspyyntö julkaistaan hyvissä ajoin.
Eräät koulutuslaitokset laativat vuosiohjelmansa vuodeksi etukäteen ja julkaisevat
ohjelmansa edeltävänä kesänä. Ellei ole kyse kiireellisistä koulutustarpeista, paras
julkaisuajankohta on kuusi kuukautta ja ehdottomasti viimeistään kolme kuukautta ennen
koulutustapahtumaa, jotta hakijat voivat sovittaa tapahtuman ajankohdan työkalenteriinsa.
Miten hyvä hakemuspyyntö laaditaan?
Asianmukaisen hakemuspyynnön sisällöstä käyvät ilmi seuraavat seikat:
1. kohderyhmä;
2. koulutuksen tavoitteet;
3. koulutuksessa käytettävät menetelmät;
4. opetuksen taso, jotta vältetään ali- tai ylipätevien tuomarien tai syyttäjien
osallistuminen;
5. jos koulutusmalli perustuu erityisen suureen vuorovaikutteisuuteen, joka edellyttää
osallistujilta poikkeuksellista avoimuutta, tämä olisi mainittava erikseen
hakemuspyynnössä;
6. asianmukainen määräaika;
7. määräajan olisi oltava vähintään kahdeksan viikkoa ennen koulutustapahtumaa.
Neuvoja koulutuksen järjestäjille
Hakemuspyynnössä olisi tarvittaessa mainittava henkilökohtainen työpanos, jota
koulutettavalta saatetaan vaatia ennen koulutusta (esim. tekstin lukeminen tai jopa
laatiminen), sekä koulutukseen arviolta kuluva työaika silloin, kun on kyse pidemmistä
koulutustapahtumista. Osallistuminen koulutukseen riittämättömästi valmistautuneena on
rasittavaa kyseisille henkilöille itselleen. Lisäksi kokemusten pohjalta tiedetään, että
yksikin tyytymätön osallistuja voi pahimmillaan pilata koko koulutustapahtuman.23
Tällaisten tilanteiden välttämiseksi hakijoita voidaan pyytää kirjoittamaan lyhyet perustelut
23 Monissa EU:n jäsenvaltioissa on otettu käyttöön ammatissa toimivien tuomarien ja syyttäjien pakollista koulutusta.
Joissakin maissa keskustellaan parhaillaan tällaisen koulutuksen käyttöönotosta. Toisenlainen lähestymistapa on
taata ”oikeus koulutukseen”. Tämä koulutuksen ammattilaisille suunnattu käsikirja ei ole oikea foorumi keskustella
laajasti pakollisen täydennyskoulutuksen eduista ja haitoista. Hakemuspyyntöjen yhteydessä ei kuitenkaan saisi
jättää täysin huomiotta sitä todellista riskiä, että vastoin tahtoaan koulutustapahtumaan osallistuvat voivat olla
ongelmallisia koulutettavia.
65
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
hakemukselle.
Hakemuspyyntöjen levittämiskäytännöt
Yksi koulutuksen järjestäjän tehtävistä on varmistaa, että koulutuksesta on saatavilla tietoa
vapaasti ja kattavasti oikeuslaitoksen asianomaisissa osissa, sekä seurata prosessia
mahdollisten häiriöiden ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi.24
Hakemuspyynnöt julkaistaan sähköisesti, joko sähköpostitse tai erityisen verkkopohjaisen
rekisteröitymisvälineen (intranet) avulla.
Keskeinen havainto. Eräissä maissa koulutuksen järjestäjän tehtävänä on antaa
tuomioistuimille ja/tai syyttäjänvirastoille ohjeita ja neuvoja hakijoiden asianmukaisesta
valinnasta. On osa tuomioistuimen tai syyttäjänviraston sisäistä osaamisenhallintaa valita
vain motivoituneita hakijoita, joiden kohdalla käytännön koulutus on sopiva osa heidän
urakehitystään.25
I.3. OSALLISTUJIEN VALINTA
I.3.1. Osallistujat olisi valittava tiettyjen kriteerien perusteella.
Seuraavissa esimerkeissä luetellaan kaksi kriteeriä ja alakriteeriä, mutta
koulutuslaitos/instituutio/organisaatio on vastuussa merkityksellisimpien valintaperusteiden
asettamisesta.
Esimerkkejä:
KRITEERI 1. Valintaperiaatteena olisi oltava sellaisten tuomarien tai syyttäjien
valitseminen, jotka vastaavat kurssin vaatimuksia. Vaikka hakijoita olisi yhtä paljon (tai
vähemmän) kuin kurssipaikkoja, on parempi jättää yksi paikka täyttämättä kuin kutsua
soveltumaton hakija. On itsestään selvää, että mitä pienempi osallistujaryhmä on, sitä
paremmin se soveltuu räätälöityihin lähestymistapoihin ja suureen vuorovaikutteisuuteen.
KRITEERI 2. Toinen kriteeri koskee sitä, missä määrin hakijan osallistuminen perustuu
kiireellisten tehtävien vaatimuksiin. Hakijoiden edustamien tuomioistuimien tai
syyttäjänvirastojen hyvä osaamisenhallinta auttaa havaitsemaan todelliset koulutustarpeet,
esimerkiksi tuomarin erikoistumistarpeen. Tämän lisäksi hakijoiden esittämät yksilölliset
perustelut voivat auttaa tekemään valintaprosessista avoimemman.
24 Äskettäinen oikeusalan koulutusta koskeva kattava kenttätutkimus, jonka Trierissä toimiva Eurooppaoikeuden
akatemia (ERA) ja EJTN tekivät yhteistyössä Euroopan parlamentille (Europan parlamentti – Sisäasioiden pääosasto
[2011], Oikeusalan koulutus Euroopan unionin jäsenvaltioissa, PE 453.198, Bryssel) osoitti, että huomattava osa
tuomareista ja syyttäjistä katsoo, etteivät he saa kattavasti ja säännöllisesti tietoa olemassa olevasta
koulutustarjonnasta. Koska tutkimukseen osallistui yli 6 000 tuomaria ja syyttäjää kaikista EU:n 27 (silloisesta)
jäsenvaltiosta, sen tulokset vaikuttavat varsin edustavilta. Muun muassa tekniset esteet saattavat olla syitä
riittämättömään tiedonsaantiin. Joskus kuitenkin myös tuomioistuinten tai syyttäjänvirastojen johtajien kielteinen
asenne oikeusalan koulutukseen on osasyy tiedonpuutteeseen.
25 Viralliset säännölliset urakehityskeskustelut tuomioistuimen tai syyttäjänviraston johtajan ja kunkin yksittäisen
tuomarin tai syyttäjän välillä (joita käydään useissa EJTN:n jäsenvaltioissa) voivat olla suureksi avuksi todellisten
koulutustarpeiden havaitsemisessa.
66
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
I.3.2. Kutsukirje
Kun valinnat on tehty ja osallistujaluettelo saatu valmiiksi, koulutuksen järjestäjä lähettää
kutsut. Ne lähetetään sähköpostitse tai intranet-välineen avulla mieluiten viimeistään 4–6
viikkoa ennen koulutustapahtumaa.
Kutsukirjeessä olisi oltava
1. tarkka ohjelma
2. osallistujaluettelo
3. tietoja liikenneyhteyksistä, majoituksesta jne.
Neuvoja koulutuksen järjestäjälle. Todellisen haasteen koulutuksen järjestäjille ja hylätyille
hakijoille muodostavat koulutettavat, jotka peruuttavat osallistumisensa viime hetkellä
ilman hyvää syytä tai jotka jättävät tulematta ilmoittamatta tästä mitenkään.
Kutsukirjeessä annettavat selväsanaiset ohjeet hakemuksen noudattamisen tärkeydestä
sekä verkkopohjaiset mekanismit, jotka mahdollistavat varahakijoiden rekisteröimisen
nopeasti, voivat lieventää ongelmaa mutta eivät poista sitä kokonaan. Joissain
tapauksissa saattaa olla pakko lähettää virallinen valitus hakijan toiminnasta hänen
edustamaansa tuomioistuimeen tai syyttäjänvirastoon.
KOULUTUSOHJELMAN TOTEUTUSVAIHE
II.1. ENSIVAIKUTELMA ON TÄRKEÄ!
Koulutustapahtumaa toteutettaessa on muistettava, että ”ensivaikutelma on tärkeä”. Jopa
webinaarissa, johon ei liity suoraa henkilökohtaista kontaktia, isännöivän kouluttajan
tervetuliaissanat ovat hyvin tärkeät. Koulutuksen järjestäjän on hyvin tärkeää luoda alusta
lähtien ryhmään mahdollisimman ystävällinen ilmapiiri.
Järjestäjä voi esimerkiksi
järjestää ennen varsinaisen ohjelman alkua epämuodollisen tapaamisen (jossa
on hyvä tarjota jotakin syötävää ja juotavaa)
jakaa kaikille nimikyltit
käynnistää esittäytymiskierroksen jään murtamiseksi korkea-arvoisista ja
menestyneistä aikuisista koostuvassa ryhmässä, jossa osanottajat eivät tunne
toisiaan entuudestaan.
Lisäksi on selvää, että majoituksen olisi oltava asianmukainen, järjestettiin se sitten
täysihoidon tarjoavassa koulutuskeskuksessa tai sen ulkopuolella.
II.2. OPPIMISYMPÄRISTÖ
Paras käytänne. Joissain maissa kouluttaja vastaa myös alkuvaiheesta, jossa luodaan
hyvä oppimisympäristö. Näin ollen koulutuksen järjestäjällä ja kouluttajalla on yhteinen
tavoite auttaa osallistujia voittamaan uuden ja tuntemattoman kokemuksen aiheuttamat
esteet.
67
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Tilavat, keskikokoiset ja pienet opetushuoneet, joissa on mukava kalustus ja avoin ja
lämmin ilmapiiri, edistävät erilaisten koulutustilaisuuksien onnistumista sekä eri
menetelmien menestyksellistä soveltamista konferenssipuheista pienryhmien työpajoihin.
Pulpetteja olisi vältettävä, koska ne saattavat lisätä taipumusta pelkkiin perinteisiin
luentoihin.
Pöytien järjestäminen tyypilliseen hevosenkenkämuotoon (U-kirjaimen muotoon) voi
osaltaan edistää suuresti vuorovaikutusta. Jos ryhmäpöytiä pidetään parempana
vaihtoehtona, plektranmuotoiset pöydät vaikuttavat erityisen sopivilta. Koulutuksen
järjestäjän on pidettävä mielessä kaikki nämä infrastruktuuriin liittyvät seikat alustavan
suunnittelun vaiheessa.
II.3. LAITTEISTO
Nykyaikainen vuorovaikutteinen koulutus, jossa käytetään useita menetelmiä 3. luvussa
esitetyn mukaisesti, edellyttää moderneja teknisiä laitteita.
Tällä tarkoitetaan esimerkiksi
LCD-projektoreja
kannettavia tietokoneita, joissa on internetyhteys
videokameroita, älytauluja
metaplan-laitteita
audiotekniikkaa
tulkkaustekniikkaa, äänieristetyt kopit mukaan lukien
lehtiötauluja jne.
Neuvoja koulutuksen järjestäjille:
1. Viestintä: Koulutuksen järjestäjän on pidettävä tekniset laitteet toimintakunnossa ja
ajan tasalla. Jos koulutukseen sisältyy videointia ja videoanalyyseja, kouluttajan,
koulutustilaisuuden johtajan tai koulutuksen järjestäjän on oltava jatkuvasti yhteydessä
tekniseen henkilöstöön ongelmatilanteiden välttämiseksi ja tarvittaessa niiden
ratkaisemiseksi.
2. Verkkovastaava: Jos kyseessä on virtuaalinen tai verkkopohjainen koulutustilaisuus,
infrastruktuurihaasteet ovat luonnollisesti huomattavia. Kaikilla webinaarin osallistujilla
on oltava soveltuvat tekniset laitteet, joiden avulla he voivat kuunnella ohjaajaa ja ottaa
68
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
vastaan (ja joissain tapauksissa ladata) kaikki tarvittavat tiedot tosiaikaisesti sekä antaa
aktiivisen ja tosiaikaisen panoksensa puhumalla tai lataamalla sivulle aineistoa.
Organisatorisesta näkökulmasta tämä tekninen monimutkaisuus tekee jatkuvasti
päivystävästä verkkovastaavasta välttämättömän.
II.4. KULTTUURITAPAHTUMAT
Aikuisopiskelijat haluavat, että oppimisympäristö on mahdollisimman mukava. Tuomarit ja
syyttäjät ovat yleensä menestyneitä ja kiireisiä ihmisiä. Jotta heidän oppimisprosessistaan
saadaan onnistunut ja kestävä ja jotta he voivat vaihtaa keskenään ammatillisia
kokemuksia ja seurustella vapaasti, tarvitaan hyvin organisoitu oppimisympäristö.
Koulutuksen järjestäjä, koulutustilaisuuden johtaja ja kouluttajat ovat vastuussa aidosti
kannustavan ilmapiirin luomisesta osallistujien keskuuteen.
Tämän lisäksi kulttuuriohjelma täydentää erinomaisesti oppimisvaiheita, ja se olisi
mahdollisuuksien mukaan järjestettävä koulutustiloissa. Vaihtelu ei siis ole vain itse
koulutusmenetelmien vaan myös koko koulutustapahtuman toteutuksen edellytys. Tämä
on sitä tärkeämpää, mitä kauemmin koulutustapahtuma kestää.
II.5. KOULUTUSTAPAHTUMA JA ULKOMAAILMA
Oikeuslaitosta pidetään joskus omana eristäytyneenä maailmanaan. Tämä ei kuitenkaan
ole koskaan pitänyt paikkaansa, ja nykyisissä viestimien hallitsemissa yhteiskunnissa
tällainen väite on entistä virheellisempi. Tuomarien ja syyttäjien on usein ratkaistava
kiistanalaisia asioita, joiden vaikutukset ulottuvat paljon pelkkiä oikeudellisia kysymyksiä
pidemmälle. Tästä syystä hyvä koulutuksen järjestäjä suhtautuu avoimesti ”ulkomaailman”
edustajien ja tietyn koulutustapahtuman osallistujien yhteen saattamiseen.
Tämä on täysin mahdollista, kun otetaan huomioon tuomareihin ja syyttäjiin läheisesti
yhteydessä olevien ammattilaisten, kuten yksityisten asianajajien, vankeinhoitolaitoksen
virkamiesten ja ministeriöiden virkamiesten, osallistuminen.26 Monimutkaisemmissa
tapauksissa koulutuksen järjestäjän tärkeänä tehtävänä on kuitenkin suojella
koulutusryhmää ulkopuolisilta häiriöiltä, jotka saattavat vaarantaa koulutustavoitteet.
II.6. VIRALLISET ASIAKIRJAT
Osallistuminen koulutustapahtumaan missä tahansa roolissa
kouluttajana
koulutuksen järjestäjänä
koulutustilaisuuden johtajana
osallistujana
olisi dokumentoitava asianmukaisesti. Koulutuksen järjestäjän tehtävänä on laatia
osallistumistodistukset, joissa on kaikki keskeiset tiedot koulutustapahtumasta.
26 Koulutuksen järjestäjän on päätettävä tapauskohtaisesti, onko muiden kuin tuomarien tai syyttäjien osallistuminen
koulutustapahtuman kannalta hyödyllistä.
69
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Koulutuksen järjestäjän ja koulutustilaisuuden johtajan on yhdessä tarkastettava, onko
kukin osallistuja todella ollut läsnä koko koulutustapahtuman ajan.
Todistukset. Läsnäololuettelot, joissa läsnäolo opetustilaisuudessa varmennetaan
nimikirjoituksella, voivat olla hyödyllinen väline. Tarvittaessa olisi kieltäydyttävä antamasta
osallistumistodistusta. Osallistuminen koulutustapahtumaan dokumentoidaan tietysti
kestävällä tavalla, jos jäljennös osallistumistodistuksesta on tarkoitus liittää koulutettavan
henkilöstötietoihin. Ihannetapauksessa koulutuksen järjestäjä toimittaa jäljennökset
henkilöstötietojen pitämisestä vastaaville elimille.27
Ellei tämä ole teknisistä syistä mahdollista, koulutuksen järjestäjän olisi joka tapauksessa
muistutettava koulutettavia siitä, että nämä huolehtivat oma-aloitteisesti
osallistumistodistusten jäljennösten liittämisestä henkilöstötietoihinsa.
Osallistumistodistusten liittäminen henkilöstötietoihin palvelee tilastollisia tarkoituksia,
mutta ennen muuta siinä on kyse asianmukaisesta urakehityksestä ja kyseisten
oikeushallintojen osaamisenhallinnasta. Monissa EJTN:n jäsenvaltioissa tuomarin tai
syyttäjän halukkuus kouluttaa aktiivisesti muita tuomareita ja syyttäjiä ja saada koulutusta
on nykyisin, täysin perustellusti, merkittävä tekijä uralla etenemisessä.
III. KOULUTUSTAPAHTUMAN JÄLKEEN
III.1. KOULUTUKSEN JÄRJESTÄJÄN TEHTÄVÄT
Arvioinnilla tarkoitetaan tavallisesti koulutustapahtuman seurannan dokumentointia.
Tämän käsikirjan 5. luvussa käsitellään perusteellisesti tätä kysymystä. Arvioinnista
riippumatta koulutuksen järjestäjän tehtävät eivät kuitenkaan lopu viimeiseen
koulutustilaisuuteen. Hänen olisi huolehdittava seuraavista seikoista:
1. Välittömästi koulutustapahtuman jälkeen järjestettävä jälkipuinti auttaa laatimaan
alustavan arvion siitä, mikä järjestelyissä oli hyvää ja mikä olisi voitu tehdä
paremmin.
2. Jotta voidaan varmistaa koulutuksen onnistuminen pitkällä aikavälillä,
koulutusmateriaalin ja koulutustapahtumien tulosten olisi oltava saatavilla (2).
3. Osallistujien verkostojen laajentamisesta (3) vaikuttaa olevan hyötyä.
III.1.1. JÄLKIPUINTI
Sisällön ja järjestelyihin liittyvien näkökohtien kirjallisen arvioinnin lisäksi välittömästi
koulutustapahtuman jälkeen toteutettavasta jälkipuinnista voidaan saada tärkeää
palautetta järjestelyä koskevista seikoista.
Kaikkien asianomaisten sidosryhmien olisi osallistuttava tähän, kun asiat ovat vielä
27 Kunkin jäsenvaltion oikeusjärjestelmän erityispiirteistä riippuen henkilöstötietoja saattaa ylläpitää oikeusministeriö, korkein
oikeus (tai ylin syyttäjäviranomainen) tai oikeuslaitoksen itse nimittämä tuomarineuvosto. Verkkopohjaiset henkilöstöhallinnon
ohjelmistot (joita monilla EJTN:n jäsenvaltioiden oikeushallinnoilla nykyisin on) voivat luonnollisesti helpottaa huomattavasti
tuomarin tai syyttäjän koulutustoimien dokumentointia.
70
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
tuoreessa muistissa.
Koko tässä luvussa on osoitettu, että koulutuksen sisältöä ja menetelmiä sekä
toteutukseen ja järjestelyihin liittyviä kysymyksiä ei voida erottaa toisistaan. Näin ollen
ihannetapauksessa kouluttajat, koulutustilaisuuden johtaja ja koulutuksen järjestäjä
tapaavat ja tarkastelevat avoimin mielin hiljattain päättyneen koulutustapahtuman
myönteisiä puolia sekä seikkoja, joita heidän mielestään voisi vielä parantaa.
Näkökohtia keskusteluun:
Saavutettiinko koulutustoimen tavoitteet?
Olivatko koulutusmenetelmät asianmukaisia?
Mitä voidaan todeta osallistujista? Vastasivatko he valittua koulutettavien
profiilia? (oppimisen taso sekä aiemmin hankitut taidot ja tiedot)
Miten ajanhallinta onnistui?
Millainen oli oppimisprosessi ja etenkin kouluttajan ja osallistujien välinen
suhde?
Mitä voidaan todeta tapahtuman järjestelyistä, kuten luokkahuoneen
soveltuvuudesta tai teknisistä laitteista?
III.1.2. ARVIOINTILOMAKE
Tämän lisäksi on hyödyllistä, jos koulutuksen järjestäjä sisällyttää arviointilomakkeisiin
myös järjestelyjä koskevia kysymyksiä. Sisältö ja järjestelyasiat voidaan yhdistää saman
lomakkeeseen. Saattaa olla hyvä jakaa koulutettaville erilliset lomakkeet, jotta he voivat
kommentoida järjestelyjä ja infrastruktuuria koskevia seikkoja vapaasti, erillään
koulutustapahtuman sisällön arvioinnista.
III.1.3. RAPORTTI
Koulutustilaisuuden johtajan / koulutuksen järjestäjän / kouluttajan laatima kirjallinen
raportti koulutustapahtuman vahvuuksista ja heikkouksista auttaa parantamaan
tulevaisuudessa järjestettäviä vastaavia koulutustapahtumia.
Kirjallisen raportin etuna on, että se asettaa kommentit oikeaan perspektiiviin (ajallisen ja
fyysisen) etäisyyden vuoksi.
III.1.4. TULOSTEN LEVITTÄMINEN
Hyvä koulutustapahtuma tuottaa tuloksia, jotka voivat olla ammatillisesti kiinnostavia
osallistujien lisäksi muille tuomareille tai syyttäjille. Kerätty materiaali voidaan
dokumentoida painetussa muodossa koulutuslaitoksen (yleisölle avoimeen) kirjastoon.28
Vaihtoehtoisesti se voidaan polttaa CD- tai DVD-levyille ja jakaa (tai myydä).
Yhä suositumpi ratkaisu näyttää olevan koulutusmateriaalin sähköinen julkaiseminen
koulutuslaitoksen verkkosivustolla.
28 Koulutuslaitoksen organisaatiosta, henkilöstöresursseista ja taloudellisesta tilanteesta riippuen kerätty materiaali voidaan jopa
julkaista käsikirjana, jossa on yhdenmukainen ulkoasu. Eräillä EU:n jäsenvaltioilla on varsin vaikuttavat ja kattavat
dokumentaatiokokoelmat aiemmista koulutustapahtumista kansallisten koulutuslaitostensa kirjastoissa.
71
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Sähköinen kirjasto
Sähköistä kirjastoa luotaessa on ratkaistava merkittäviä oikeudellisia ja teknisiä haasteita.
Seuraavassa luetellaan niistä muutamia:
ENSIMMÄINEN HAASTE: Ensimmäinen ongelma on sopivan materiaalin valinta.
On täysin tarpeetonta julkaista kaikkea kerättyä materiaalia, ja monet asiakirjoista
ovat joka tapauksessa merkityksettömiä tai hyödyttömiä ulkopuolisille lukijoille.
TOINEN HAASTE: Toiseksi on tärkeä varmistaa, että tekijöiden tekijänoikeuksia
kunnioitetaan.29
KOLMAS HAASTE: Kolmanneksi on estettävä muiden kuin juristien luvaton pääsy
sähköiseen materiaaliin. Sitä varten saattaa olla tarpeen käyttää käyttäjätunnuksia
ja salasanoja.
NELJÄS HAASTE: Neljänneksi koulutuksen järjestäjän on päivitettävä säännöllisesti
sähköinen kirjasto paitsi lisäämällä uutta materiaalia myös poistamalla
vanhentuneet asiakirjat.
VIIDES HAASTE: Lopuksi olisi pohdittava perusteellisesti erityisen sopivan
koulutusmateriaalin tunnetuksi tekemistä ja levittämistä tuomioistuimissa ja
syyttäjänvirastoissa, jotta materiaali saatetaan muiden kuin osallistujien saataville.30
Ihannetilanteessa kurssimateriaali saa aikaan tuomioistuimessa tai
syyttäjänvirastossa sisäisiä keskusteluja siitä, mitä hyötyä materiaalista voi olla
organisaatiolle ja miten sen pohjalta voidaan kehittää uusia käytänteitä.
III.1.5. VERKOSTOITUMINEN AMMATTIYHTEISÖSSÄ
Sähköpostiosoitteiden vaihtaminen. Joissain tapauksissa yksittäisen tai modulaarisen
koulutustapahtuman osallistujat haluavat pitää yllä pidempiaikaista verkostoa vielä
viimeisen virallisen koulutustilaisuuden jälkeen. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi
silloin, kun osallistujat ovat työskennelleet todellisten tapausskenaarioiden parissa
kestävissä muutoksenhallintaprosesseissa. Tällöin on luonnollista, että osallistujat
vaihtavat työsähköpostiosoitteita. Tämä saattaa kuitenkin johtaa vain satunnaiseen
yhteydenpitoon verkostoituneiden osallistujien välillä.
Verkkopohjaiset foorumit. Jos tekniset edellytykset täyttyvät, voi olla erittäin hyödyllistä
ottaa käyttöön verkkopohjaisia foorumeita, joilla osallistujat voivat keskustella
ajantasaisesti ja joihin he voivat ladata asiaankuuluvaa, muita verkoston jäseniä
palvelevaa materiaalia.
Kokemus on kuitenkin osoittanut, että tuomarit tai syyttäjät ovat keskimäärin varsin
29 Järjestelyjen näkökulmasta saattaa olla hyödyllistä pyytää kouluttajilta/luennoijilta/puhujilta kirjallinen suostumus jo
ensimmäisen kontaktin yhteydessä ennen koulutustapahtumaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että koulutuksen
järjestäjälle syntyy sopimusperusteinen velvollisuus julkaista materiaali jälkikäteen.
30 Tämän käsikirjan kirjoittajat eivät kuitenkaan ole havainneet parhaita käytänteitä, jotka koskisivat soveltuvan
koulutusmateriaalin järjestelmällistä tunnetuksi tekemistä tai levittämistä kaikkien asianomaisten oikeusalan
ammattilaisten keskuudessa. Tiedotustavat vaihtelevat luonnollisesti huomattavasti EJTN:n eri jäsenvaltioissa. Sen
vuoksi parhaiden käytänteiden laatiminen tällä alalla on varsin vaikeaa.
72
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
haluttomia osallistumaan aktiivisesti ja säännöllisesti tällaisiin foorumeihin. Koulutuksen
järjestäjän näkökulmasta on siis tarkistettava etukäteen, kannattaako tiettyä
osallistujaryhmää varten perustaa sähköinen foorumi, sillä se ei ole yksinkertainen
tehtävä.
Ohjaajan rooli. Foorumille olisi valittava ohjaaja, joka kanavoi keskusteluja ja ehdottaa
foorumin sulkemista siinä vaiheessa, kun foorumilla ei ole ollut toimintaa huomattavan
pitkään aikaan.
73
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
5. luku:
ARVIOINNIN MITTAPUUT
”Sijoitus tietoon tuottaa eniten korkoa.”
Benjamin Franklin
Tämä luku on jaettu kahteen jaksoon. Ensimmäisessä jaksossa esitellään arvioinnin
tärkeimmät näkökohdat, joita voidaan soveltaa sekä perus- että
täydennyskoulutustapahtumiin. Toisessa jaksossa käsitellään erityisesti peruskoulutuksen
arviointiin liittyviä kysymyksiä.
Luku on tarkoitettu
koulutusta koskevien päätösten tekijöille
pedagogeille
perus- ja täydennyskoulutuksen kouluttajille
ohjaajille.
Tässä luvussa pyritään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
Mikä on arvioinnin yleinen tarkoitus?
Voidaanko Kirkpatrickin mallin avulla lisätä instituution koulutuskapasiteettia?
Mitä on erityisesti otettava huomioon mallin kullakin tasolla sen soveltamisen
suhteen?
Mitä arviointivälineitä voitaisiin käyttää perus- ja täydennyskoulutuksessa?
Mitä on erityisesti otettava huomioon peruskoulutuksen arvioinnissa?
Sijoitammeko koulutukseen vai emme? Arviointi voi antaa tähän vastauksen eri tavoin ja
eri aikoina.
74
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Tässä luvussa analysoidut seikat on merkitty seuraavassa kaaviossa punaisella.
1. Koulutuksen tarkoituksen määrittely
2. Tärkeimpien koulutustavoitteiden asettaminen
3. Työtehtävien analyysi
4. Koulutusohjelman yleistavoitteiden asettaminen
5. Arviointiperusteiden asettaminen
6. Arviointivälineiden valinta
7. Koulutusohjelman tavoitteiden järjestäminen(tärkeys/monitahoisuus)
8. Kurssien suunnittelu
Kouluttajien valinta ja ohjeistus
Kurssin suunnittelu:a. Aseta kurssin tavoitteet. b. Valitse kurssin sisältö.c. Järjestä kurssin sisältö.d. Valitse koulutusmenetelmät.e. Suunnittele palautteen
hankkiminen. (kurssin tavoitteiden arviointi)
9. Kurssimateriaalin valinta ja laatiminen
10. Kurssin hienosäätö (aikataulu jne.)
Osallistujien valinta
11. Koulutusohjelman toteutus
12. Prosessin ja tulosten arviointi
75
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
ENSIMMÄINEN JAKSO
Arvioinnin yleinen tarkoitus. Oikeusalan koulutusohjelmien ja -tilaisuuksien arviointi ei ole
vain ikävä kirjoitusharjoitus. Päinvastoin: arviointi on erittäin tärkeä osa koulutussykliä, sillä
sen avulla havaitaan, onko alkuperäiset (koulutusohjelman makrotasolla ja kurssin
mikrotasolla asetetut) koulutustavoitteet saavutettu ja missä määrin:
täysin
osittain
ei lainkaan.
Samalla koulutuksen asianmukainen arviointi, jossa tarkastellaan koulutuksen välitöntä
sekä pitkän aikavälin vaikutusta, tuottaa myönteisen ohjausvaikutuksen sekä tietoa
tulevista koulutustarpeista.
Teorian taustaa. Arvioinnin alalla on viime vuosikymmeninä tapahtunut huomattavaa
teoreettista ja metodologista kehitystä. Samalla on kuitenkin noussut esiin
perustavanlaatuisia ongelmia, sillä arviointi ei ole alan ammattilaisten kehittämä tieteenala.
Arvioinnin käsite voidaan määritellä usealla eri tavalla. Päivittäisessä käytännössä
arvioinnin teoria on kuitenkin mielekäs vain, jos koulutettavien, kouluttajien ja
koulutuslaitoksen saavuttamia tuloksia hyödynnetään jollakin tavalla. Jos seuranta ja
kehittäminen puuttuvat, arviointi on hedelmätöntä ja hyödytöntä.
Kun institutionaalista arviointiprosessia laaditaan, keskeinen tekijä ei ole arvioinnin käsite,
vaan ammattilaiset, jotka suunnittelevat ja soveltavat sitä ja käyttävät arviointituloksia.
Siksi teorian lisäksi on erittäin tärkeää käyttää suuntaviivoina tiettyjä periaatteita, jotta
otetaan huomioon erilaiset kansalliset näkemykset, institutionaaliset tavoitteet ja
lopputulokset oikeusjärjestelmien kannalta. Koska kaikki kansalliset koulutuslaitokset
tarjoavat koulutusta tuomareille ja/tai syyttäjille, jotka ovat oppineita oikeustieteen
korkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä, perusolettamukset olisi otettava
aikuisopetuksen periaatteista. Samalla tarveperusteinen lähestymistapa antaa
koulutuslaitoksille mahdollisuuden toimia lähempänä käytäntöä ja oikeusalan
ammattilaisia.
Räätälöity näkökulma. Tässä luvussa pyritään löytämään arviointiprosessi, jota voidaan
mukauttaa vastaamaan eri oikeuskulttuurien ominaispiirteitä, mitä tahansa maakohtaista
kontekstia sekä yksilöllisiä ja institutionaalisia tarpeita ja jossa on yhdistävänä tekijänä
aikuinen oikeusalan ammattilainen. Toisin sanoen tässä luvussa on tarkoitus antaa ohjeita
siitä, miten otetaan käyttöön tietty arviointimenetelmä.
Arviointi resurssi-intensiivisenä prosessina. Yhden määritelmän mukaan arviointi on
tieteellisten menetelmien järjestelmällistä, tinkimätöntä ja huolellista soveltamista
koulutusohjelman suunnittelun, toteutuksen, parantamisen tai tulosten arvioimiseksi. Se on
resurssi-intensiivinen prosessi, joka vaatii muun muassa asiantuntemusta, aikaa,
työvoimaa ja määrärahoja. Näitä tekijöitä on arvioitava asianmukaisesti, ennen kuin
otetaan käyttöön tietty arviointimenetelmä.
Näin ollen tuomareiden ja syyttäjien koulutukseen (perus- tai täydennyskoulutus tai
76
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
molemmat) osallistuvilla laitoksilla olisi oltava laaja ymmärrys siitä, miksi arviointiprosessi
on tärkeä, miten se olisi organisoitava ja mitä olisi arvioitava.
Keskeiset havainnot. EJTN:n jäsenten välillä vuosina 2011–2013 järjestetty
kokemustenvaihto osoitti, että rekrytointimenettelyissä, perus- ja täydennyskoulutuksen
rakenteissa sekä institutionaalisissa organisaatioissa on eroja. Näiden erojen taustalla oli
kuitenkin samoja haasteita, samanlaisia visioita, yhteisiä arvoja sekä yksilöiden
erinomainen valmius vaihtaa keskenään kokemuksia. Tässä yhteydessä keskusteltiin
muiden tärkeiden aiheiden ohessa laajasti myös arvioinnista. Tässä luvussa pyritään
esittämään arvokkaiden kokemusten ja oikeuslaitoksen hyvien käytänteiden pohjalta
joitakin ohjeita siitä, miten otetaan käyttöön teoreettiseen malliin perustuva
institutionaalinen arviointimenetelmä.
I.1. ARVIOINNIN KÄSITTEEN RAJAAMINEN OSALLISTUJAKESKEISTÄ
YMPÄRISTÖÄ VARTEN
Asianmukaista koulutuksen arviointia koskeva teoria perustuu yhä paljolti Donald L.
Kirkpatrickin laajaan tutkimustyöhön. Hänen alun perin vuonna 1959 luomansa malli31, jota
tarkistettiin viimeksi vuonna 1994, sisältää itsesääntelymekanismin, joka perustuu
arvioinnin kohteilta saatavaan palautteeseen. Mallin tärkein ansio on, että se ei pääty
pelkkään (ensimmäisen) reaktion tasoon, vaan siinä otetaan huomioon myös muut tasot,
joilla on merkitystä arvioitaessa, onko koulutustavoitteet saavutettu kestävästi.
Lisäksi malli on riittävän joustava, jotta sitä voidaan käyttää mielekkäästi ja se voidaan
mukauttaa tehokkaasti minkä tahansa oikeusalan koulutuslaitoksen arviointimenetelmän
laatimiseen. Näin ollen se auttaa kouluttajia ja koulutuskoordinaattoreita mittaamaan
annetun koulutuksen tuloksellisuutta objektiivisesti. Jos kunkin maan eritystarpeet
tunnistetaan etukäteen, voidaan odottaa hyviä tuloksia.
Kirkpatrickin arviointimalli perustuu neljään tasoon:
1. reaktiot
2. oppiminen
3. käyttäytyminen
4. tulokset.
Analysoimalla kutakin näistä tasoista voidaan saada perusteellinen käsitys koulutuksen
tehokkuudesta eli siitä, saavutettiinko asetetut tavoitteet ja päämäärät ja miten koulutusta
voidaan parantaa tulevaisuudessa.
Kirkpatrickin mallin taso 1
Tasolla 1 tarkastellaan osallistujien (tuomarien ja syyttäjien tai oikeustieteen tutkinnon
suorittaneiden henkilöiden, tulevien tuomarien ja syyttäjien) reaktiota koulutusprosessiin.
31 Malli julkaistiin ensi kerran vuonna 1959 Journal of American Society of Training Directors -aikakausjulkaisun
artikkelisarjassa. Kirkpatrickin vuosikymmeniä kestänyt tutkimustyö julkaistiin kokonaisuudessaan ensimmäisen kerran vuonna
1994 teoksessa Evaluating training programs: The four levels, Berrett-Koehler, San Francisco.
77
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Reaktioiden arvioinnissa on kyse siitä, miten osallistujat näkevät koulutuskokemuksen, eli
heidän tyytyväisyystasostaan.
Mitä mitataan?
Mittauksen kohteena on se, miten osallistujat reagoivat koulutukseen. Kuten 4. luvussa
kuvattiin, koulutuksen järjestäjät ja kouluttajat pyrkivät
suunnittelemaan arvokkaan koulutuskokemuksen
luomaan oppimiseen suuntautuneen ympäristön
laatimaan tehokkaita vaihtoehtoja tietoperusteisia aiheita ja taitoperusteisia
toimia varten
käyttämään hyödyllistä materiaalia
yhdistelemään esityksiä ja vuorovaikutteisia lähestymistapoja
tarjoamaan asianmukaiset koulutustilat.
Mitattaessa osallistujien reaktioita kerätään tietoja kaikista niistä indikaattoreista, jotka
kuvaavat kunkin kansallisen toimintaympäristön institutionaalisia koulutusstandardeja.
Standardien käsitteen suhteen olisi otettava huomioon laadukkaan koulutuksen keskeiset
piirteet:
asianmukaisuus
tehokkuus
hyödyllisyys jne.
Keskeistä. Tämä havainnollistaa jälleen kerran, kuinka tärkeää on laatia selkeä
arviointimalli heti tarveperusteisen koulutusohjelman suunnittelun alusta lähtien.
Osallistujakeskeisen arvioinnin tunnuspiirteet
1. Vaikka arviointiprosessin reaktiotasoa voidaan kutsua subjektiiviseksi, kerätyt
tiedot ovat erittäin tärkeitä osallistujakeskeisessä lähestymistavassa
koulutukseen.
2. Jos osallistuja ei ole koulutusprosessin keskipisteessä, on luonnollista, että
arviointiprosessin reaktioihin perustuvaa tasoa ei oteta huomioon
suunniteltaessa tulevan koulutustapahtuman menetelmiä.
3. Osallistujien mukaan ottaminen on kuitenkin suositeltavaa, koska koulutuksen
toimintamalli on muuttunut ja aikuisoppimisen tavoitteet ovat työpaikkalähtöisiä
ja osaamiseen perustuvia.
Keskeinen havainto. Ellei koulutustapahtumia soviteta koulutettavien tarpeisiin ja
kiinnostukseen, hyvälläkään koulutuksen sisällöllä ja toteutuksella ei ehkä saavuteta
tuloksia.
Reaktioihin perustuvan arviointilomakkeen laatiminen
Jos on tarpeen arvioida osallistujien tyytyväisyystasoa, olisi laadittava joukko keskeisiä
kysymyksiä sen mukaan, minkä tyyppisiä tietoja tarvitaan.
Seuraavassa luetellaan eräitä esimerkkejä:
Pitivätkö koulutettavat koulutusta siihen käytetyn ajan arvoisena?
Oliko koulutus heistä onnistunut?
78
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Mitkä olivat koulutuksen vahvuudet? Entä heikkoudet?
Pitivätkö he koulutustiloista?
Olivatko käytännön harjoitukset heistä hyödyllisiä?
Oliko esitystyyli tehokas?
Otettiinko koulutustilaisuudessa huomioon heidän henkilökohtainen
oppimistyylinsä?
Oliko sisältö valittu asianmukaisesti?
Arviointivälineet. Seuraavaksi olisi määritettävä keinot, joilla näitä reaktioita mitataan, sekä
tehokkaimmat arviointivälineet. Tässä voidaan hyödyntää
tyytyväisyystutkimuksia
kyselylomakkeita
koulutettavien kehonkielen tarkkailua koulutuksen aikana
suullista palautetta kysyttäessä koulutettavilta suoraan heidän kokemuksestaan.
Kun tiedot on kerätty, ne olisi analysoitava perusteellisesti. Tämän jälkeen päätetään
toteutettavista muutoksista koulutettavien palautteen ja heidän esittämiensä ehdotusten
perusteella. Muutoin arvioinnilla ei ole merkitystä.
Kirkpatrickin mallin taso 2
Taso 2 koskee oppimisprosessin arviointia.
Tämäntyyppistä mittaamista suoritetaan lähinnä kansallisissa koulutusorganisaatioissa,
jotka järjestävät peruskoulutusta. Luonnollisesti myös täydennyskoulutusohjelmien
ja -tapahtumien oppimisprosesseja voidaan arvioida. Tietoja, taitoja ja käyttäytymistä
voidaan arvioida opetus-oppimisprosessin suunnittelun laajuuden ja tavoitteiden mukaan.
MITÄ ARVIOINTI ON?
Arviointi on tietojenkeräysprosessi. Arvioinnilla tarkoitetaan erityisesti tapaa, jolla
kouluttajat keräävät tietoa koulutuksestaan ja siihen osallistuneiden oppimisesta.32
Tiedoista saadaan kuva useista erilaisista toimista käyttäen erilaisia arviointimuotoja,
kuten ennakkotestejä, havainnointia ja kokeita. Kun tiedot on kerätty, voidaan arvioida
osallistujien suoriutumista.
MITÄ ON EVALUATIIVINEN (ARVIOIVA) ARVIOINTI?
Evaluatiivisessa arvioinnissa hyödynnetään arvioijan arvostelukykyä arviointitietoihin
perustuvan tuloksen yleisen arvon määrittämiseksi. Tämän jälkeen
päätöksentekoprosessissa suunnitellaan keinoja korjata tunnistetut heikkoudet tai
puutteet.
Kirkpatrickin mallin taso 3
Tasolla 3 tarkastellaan käyttäytymisen arviointia työpaikalla.
Kun koulutuslaitos on toteuttanut perus- tai täydennyskoulutusohjelman tai -tapahtuman,
sen on hyödyllistä selvittää, vastasiko koulutusohjelma (äskettäin nimitettyjen) tuomarien
32 Ks. Hanna, G., Dettmer, P., Assessment for Effective Teaching, Pearson Education, Inc., Toronto, 2004.
79
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
ja syyttäjien ja myös kansalaisten tarpeita. Tästä syystä voidaan tarvittaessa verrata
osaamisen siirtämistä koulutuslaitoksesta toimintaan työpaikalla.
Tällä tasolla arvioidaan sitä, missä määrin koulutettavat ovat muuttaneet käyttäytymistään
saamansa koulutuksen perusteella. On tärkeää ymmärtää, että käyttäytymisessä tapahtuu
muutoksia vain, jos olosuhteet ovat suotuisat. Jos esimerkiksi arviointimenetelmässä ei
analysoida koulutettavien tyytyväisyyttä tai itse oppimista ja tavoitteena on tarkastella
koulutuksen aiemmin suorittaneiden käyttäytymistä ryhmänä, saattaa vaikuttaa siltä, että
käyttäytyminen ei ole muuttunut.
Tällöin saatetaan olettaa, että koulutettavat eivät ole oppineet mitään ja että koulutus oli
tuloksetonta. Se, että käyttäytyminen ei ole muuttunut tiettyyn ajankohtaan mennessä, ei
kuitenkaan tarkoita, että koulutettavat eivät ole oppineet mitään. On hyvä tarkastella tasoja
1 ja 2 koulutusprosessin lähtökohdan määrittämiseksi ja tämän jälkeen myös
koulutettavien työympäristöä, jotta nähdään, edistääkö se tavoitteena olevan ammatillisen
käyttäytymisen soveltamista. Arvojen soveltaminen ja ammatillinen käyttäytyminen ovat
riippuvaisia tuomioistuimissa ja syyttäjänvirastoissa vallitsevista inhimillisistä ja
ammatillisista olosuhteista.
Parhaat tavat mitata käyttäytymistä ovat
1. havainnointi
2. pidemmällä aikavälillä suoritettavat haastattelut.
Käyttäytymisen tehokas mittaaminen voi olla haastavaa. Se on pitkäaikaista toimintaa,
joka olisi tehtävä kuukausia peruskoulutuksen jälkeen. Kyselylomakkeilla voidaan arvioida,
hyödyntävätkö koulutettavat oppimaansa, puhuvatko he uusista tiedoistaan, taidoistaan tai
asenteistaan muille tai ovatko he tietoisia mahdollisista muutoksista käytöksessään.
Kirkpatrickin mallin taso 4
Taso 4 koskee tulosten arviointia. Oikeusalan kontekstissa tämä tarkoittaa, että
arvioidaan, millainen vaikutus tuomarien ja syyttäjien työllä on kansalaisiin sekä
tuomioistuinten ja syyttäjänvirastojen toimintaan.
Täydennyskoulutusohjelman tai yksittäisen koulutustapahtuman pitkäaikaista vaikutusta
voidaan kuitenkin mitata myös korostamalla tietyssä tuomioistuimessa tai
syyttäjänvirastossa koulutuksen jälkeen tapahtuneita muutoksia ja parannuksia.
Tällä tasolla siis analysoidaan koulutuksen lopullisia tuloksia. Tähän sisältyvät tulokset,
joiden katsotaan olevan myönteisiä tuomarien ja syyttäjien kannalta tai yleisesti. Kerätyt
tiedot koskevat koulutuksen vaikutusta siihen osallistuneiden (harjoitteluvaiheessa olevien,
vasta nimitettyjen tai kokeneiden) tuomareiden ja syyttäjien toimintaan työpaikalla. Jos
tällaista arviointia tarvitaan, kyseessä on varsin pitkäaikainen prosessi.
Kaikista tasoista koulutuksen lopullisten tulosten mittaaminen on todennäköisesti kalleinta
ja vie eniten aikaa. Suurimpina haasteina on tunnistaa, mitkä tulokset, hyödyt tai lopulliset
tulokset liittyvät läheisimmin koulutusohjelmaan, ja löytää tehokas tapa mitata näitä
tuloksia pitkällä aikavälillä.
Esimerkki: Seuraavassa on eräitä tuloksia, jotka voidaan ottaa huomioon koulutuksen
80
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
tavoitteista riippuen:
käyttäytymisen parantuminen suhteessa kollegoihin ja kolmansiin osapuoliin
organisaation sisäisten viestintämenetelmien ja -rakenteiden parantuminen
laadukkaampi toiminta.
Täydennyskoulutuksen tuloksia olisi mitattava vain, jos hyödyt ovat selvät ja niiden
saavuttaminen on tärkeää. Jos esimerkiksi oikeudellisissa säännöksissä tapahtuu
merkittävä muutos, tulosten arviointi on yhtä tärkeää kuin käyttäytymisen arviointi.
Edut ja haitat
Konkreettisen mallin soveltamiseen liittyy etuja ja haittoja, jotka on otettava huomioon.
Haitoista voidaan mainita, että vaikka Kirkpatrickin nelitasoinen koulutuksen arviointimalli
on suosittu ja sitä käytetään laajalti, mallia käytettäessä on otettava huomioon eräitä
seikkoja.
Se voi viedä paljon aikaa.
Mallin tasojen 3 ja 4 käyttö voi olla kallista.
Tämä koskee etenkin organisaatioita, joilla ei ole nimenomaista koulutusohjelmaa eikä
siten arviointimenetelmää, joka kattaisi järjestelmällisesti tällaiset menettelyt.
Samoin voi olla kallista ja vaatia paljon resursseja kerätä tietoa pelkästään käyttäytymisen
ja ohjelman tulosten arvioimista varten. Tällaisia toimenpiteitä olisi käytettävä lähinnä
silloin, kun oikeusalalla tarvitaan tietoa muutosta varten tai kun muunlaiset strategiset
arvioinnit osoittavat, että käyttäytymistä olisi arvioitava, jotta nähdään, heijastuvatko
tuomarien ja syyttäjien arvot ja mahdollisesti eurooppalaiset arvot ammatilliseen
käyttäytymiseen.
Eduista voidaan ensinnäkin todeta, että koulut ja opetuslaitokset muuttuvat monin tavoin ja
hyvin nopeasti. Käyttäytyminen ja tulokset muuttuvat tällaisten muutosten sekä
koulutuksen seurauksena. Esimerkiksi eurooppalaisten tuomarien ja syyttäjien yhteiset
tavoitteet, jotka koskevat yhteisiä arvoja, saattavat saada aikaan muutoksen, jota voidaan
arvioida kussakin maassa.
Kirkpatrickin malli soveltuu hyvin koulutuksen tieteelliseen arviointiin. Tästä syystä se on
hyödyllinen vain, jos sitä pidetään mallina sellaisen arviointimenetelmän laatimiseksi, joka
sisältää erityisiä tavoitteita ja tuloksia.
Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto Kirkpatrickin mallin perusrakenteesta33:
Taso MITÄ mitataan? MIKSI? MITEN?
1
Reaktiot
Reaktioiden arvioinnissa
tarkastellaan sitä, miten
tuomarit ja syyttäjät näkevät
Osallistujien tyytyväisyys antaa tietoa muun
muassa kouluttajan ja koulutettavan suhteesta,
sisällönhallinnasta ja soveltuvuudesta
koulutettavan valmiustasoon.
Käyttämällä:
kyselylomakkeita
palautelomakkeita
33 Otilia Pacurari on mukauttanut taulukon tietoja ja käyttänyt niitä opetustarkoituksiin arviointia koskevissa EJTN:n
koulutustilaisuuksissa.
81
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
koulutusprosessin.
Se antaa runsaasti tietoa koulutettavista, koska
heidän reaktionsa osoittavat, mitä he yksilöinä
arvostavat.
suullisia vastauksia.
2
Oppiminen
Oppimisen arviointi on
keskeinen prosessi
peruskoulutuksessa. Sen olisi
oltava hyvin jäsenneltyä, jotta
voidaan mitata asianmukaisesti,
mitä tapahtui panoksen ja
tuotoksen välillä suhteessa
kontekstiin.
Aikuisoppimisessa on kyse yksilöllisestä
kehityksestä ja muutoksesta. Koulutusprosessia
suunniteltaessa otetaan huomioon tiedot, taidot ja
käyttäytyminen.
Peruskoulutuksessa tapahtuva oppiminen olisi
tarkistettava ja sitä olisi testattava, jotta
osoitetaan, että koulutus on mukautettu
oikeusjärjestelmän ja yksilöiden tarpeisiin.
Testit ennen koulutusta
ja sen jälkeen
Haastattelut
Itsearviointimonisteet
Havainnointilomakkeet
3
Käyttäytyminen
Käyttäytymisen arvioinnissa
tarkastellaan osaamisen
siirtämistä oppimisympäristöstä
työympäristöön.
Käyttäytymisen arvioinnista saatuja tietoja olisi
käytettävä alkuperäisen koulutusohjelman
uudelleensuunnitteluun ja tuomareille ja
syyttäjille tarjottavien täydennyskoulutuskurssien
mukauttamiseen. Tämäntyyppisen arvioinnin
tuloksilla on merkitystä vain, jos niitä todella
hyödynnetään suunniteltaessa uusiksi koulutusta,
jota tarvitaan tuomareiden ja syyttäjien
ammatillisen käyttäytymisen parantamiseksi
työpaikalla.
Muutoksen ja sen
merkityksellisyyden ja
kestävyyden
arvioimiseksi on
suoritettava
havainnointia ja
haastatteluja
pidemmällä aikavälillä.
4
Tulokset
Tulosten arvioinnissa mitataan
koulutettavan vaikutusta työhön
tai ympäristöön.
Arvioitaessa sitä, millainen käsitys tuomarien ja
syyttäjien työstä ja toiminnasta vallitsee
tuomioistuimissa ja syyttäjänvirastoissa, otetaan
huomioon erilaiset päivittäiseen työhön liittyvät
näkemykset.
Toimintakertomukset
Tuomarien ja syyttäjien
arviointi (yhden, kahden
tai kolmen työvuoden
jälkeen)
Tämä teoreettinen kehys saattaa olla avuksi suunniteltaessa arviointimenetelmää, koska
kaikkien koulutuslaitosten on noudatettava tiettyjä standardeja ja ne ovat kiinnostuneita
koulutusohjelmien laadun mittaamisesta.
Arviointimenetelmä voi olla nelivaiheinen tai vaihtoehtoisesti siinä voidaan tarkastella
pelkästään osallistuvien tuomarien tai syyttäjien tyytyväisyystasoa. Ratkaisevaa on joka
tapauksessa se, miten arviointivälineet rakennetaan ja miten niitä käytetään.
Mallin neljä tasoa ovat erilaisia tapoja arvioida koulutusohjelmia tietyssä järjestyksessä.
Siirryttäessä tasolta toiselle prosessista tulee vaikeampi ja se vie enemmän aikaa.
Samalla se kuitenkin antaa enemmän arvokasta tietoa. Tämän todistusketjun luominen on
hyvin tärkeää. Todistusketju muodostuu tiedoista, jotka järjestyksessä yhdistävät kyseiset
neljä tasoa ja osoittavat, millainen vaikutus oppimisella on ollut.34
34 Phillips* ROI -menetelmä on edellä esiteltyyn Kirkpatrickin malliin perustuva uusi malli. Phillips ROI -menetelmässä
reaktiot ovat tasolla 1 ja oppiminen tasolla 2. Phillips kutsui tasoa 3 soveltamiseksi (Kirkpatrickin mallissa
”käyttäytyminen”) ja tasoa 4 vaikutukseksi liiketoimintaan (Kirkpatrickin mallissa ”tulokset”). Phillips ROI -
menetelmässä on myös viides taso: investoinnin tuotto (ROI, Return on Investment). Investoinnin tuotto on
taloudellinen mittayksikkö, jolla mitataan viime kädessä hankkeen onnistumista. Investoinnin tuotolla verrataan
liiketoimintaan vaikuttavien toimenpiteiden rahallista hyöytä hankkeen kustannuksiin. Oliko hanke kannattava? **
Tavoitteiden sekä arviointisuunnitelmien, kuten tiedonkeruun, laatiminen on Kirkpatrickin mallin tavoin ratkaisevan
tärkeää toiminnan arvioimiseksi. Näiden kahden mallin erona on hankkeen vaikutusten eristäminen, tietojen
muuntaminen rahalliseksi arvoksi ja investoinnin tuoton laskeminen. Vaikka nämä tiedot ovat sidosryhmien kannalta
82
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
I.2. ARVIOINTIVÄLINEET
Tehokkaisiin arviointivälineisiin olisi sisällyttävä seuraavat:
kyselylomakkeet (joilla arvioidaan koulutustarpeita, koulutusprosessia,
koulutuksen tuloksia ja kouluttajaa)
palautelomakkeet
haastattelut
havainnointilomakkeet
itsearviointimenetelmät.
1. Kyselylomakkeet
Tämä on yleisimmin käytetty arviointimenetelmä. Jokaisella koulutuslaitoksella on oma
arviointilomakkeensa, jota käytetään yleensä koulutustapahtuman välittömään arviointiin ja
jolla mitataan useimmiten tyytyväisyyttä suhteessa yksilöllisten oppimistavoitteiden
tai -odotusten saavuttamiseen, materiaaliin, järjestelyihin, tiloihin, koulutustilaisuuden
johtajaan, luennoijan/ohjaajan pätevyyteen, koulutusmenetelmiin sekä tapahtuman
vahvuuksiin ja heikkouksiin ja jossa voidaan esittää suosituksia.
Kyselylomakkeilla kerätään tietoja muun muassa kouluttajasta, koulutettavista ja
kyseisestä koulutustapahtumasta.
Sisällön osalta kyselylomaketta voidaan käyttää yleiseen arviointiin tarkistamalla, onko
koulutustavoitteet saavutettu, ja mittaamalla oppimista (soveltuvin osin).
Kohderyhmä. Kyselylomakkeet voivat olla suunnattuja
koulutettaville
luennoijille/ohjaajille
koulutustilaisuuden johtajalle.
Kahdelle jälkimmäiselle ammattilaisten ryhmälle tarkoitetuissa kyselylomakkeissa olisi
keskityttävä enemmän konkreettisiin tuloksiin kuin yleisiin osallistujille tarkoitettuihin
kysymyksiin.
Esimerkkejä
1. Luennoijia/ohjaajia olisi pyydettävä vastaamaan kysymyksiin, jotka koskevat
heidän suhdettaan koulutuslaitokseen (tapahtumasta vastaava henkilö,
hallintohenkilöstö, keski- ja ylin johto), käytettävissä olleita laitteita ja teknisiä
resursseja (tilat, tietokoneet, sähköposti, kirjasto), kouluttajien välistä viestintää,
käytettyjä koulutusmenetelmiä, koulutusmateriaalia, koulutustavoitteiden
hyvin kiinnostavia, kerättyjen tietojen analysointi vie aikaa ja siihen tarvitaan asiantuntijoita, jos se halutaan tehdä
kunnolla. Investoinnin tuottoa koskevia tutkimuksia tehdään valikoiden, ja ne käsittävät tavallisesti 5–10 prosenttia
hankkeesta.
ROI-instituutin puheenjohtaja Jack Phillips. Hänen asiantuntemuksensa mittaamisen ja arvioinnin aloilla perustuu yli
27 vuoden kokemukseen ilmailu-, tekstiili-, metalli- ja rakennusteollisuuden yrityksissä sekä pankkialalla. Jack Phillips
on toiminut koulutus- ja kehitysjohtajana, henkilöstöjohtajana, alueellisen pankin puheenjohtajana sekä suuren
valtiollisen korkeakoulun johtamistaidon professorina. Tältä pohjalta Phillips kehitti ROI-menetelmän, joka perustuu
Kirkpatrickin alkuperäiseen neljän tason malliin.
* Lisätietoja on saatavilla verkko-osoitteessa www.roiinstitute.net
83
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
saavuttamista, oppimisen aikaansaamista ja koulutettavien osaamisen laatua
(aktiivinen vai passiivinen osallistuminen, tietämyksen lähtötaso, vuorovaikutus
koulutettavien ja kouluttajien välillä).
2. Koulutuksen järjestäjää ja/tai koulutustilaisuuden johtajaa olisi pyydettävä
ilmoittamaan, saavutettiinko tapahtumalla sen tavoitteet, tapahtuiko oppimista ja
suoritettiinko mitään seurantatoimia.
Kyselylomakkeen suunnittelu
Kyselylomake voidaan rakenteeltaan suunnitella sellaiseksi, että siinä on
avoimia kysymyksiä
monivalintakysymyksiä
suljettuja kysymyksiä (vastausvaihtoehtoina vain ”kyllä” tai ”ei”).
Avoimet kysymykset. Avoimilla kysymyksillä voidaan hankkia enemmän tietoa. On syytä
ottaa huomioon, että mielipiteet saattavat vaihdella ja vastaajat voivat antaa
odottamattomia vastauksia. Avointen vastausten hyödyllinen analysointi vaatii aikaa,
resursseja ja asiantuntemusta. Avoimet kysymykset olisi varattava kouluttajille ja ohjaajille
suunnattuihin ja oppimisen (eli sen, kuinka tehokkaasti koulutus on lisännyt osallistujien
tietämystä) mittaamiseen tarkoitettuihin kyselylomakkeisiin.
Jos luokittelua tarvitaan, lomakkeessa olisi oltava luokittelukysymyksiä iästä,
sukupuolesta, valmiuksien tasosta ja erikoistumisesta.
Jäsennellyt kysymykset. Jäsennellyillä kysymyksillä testataan tietoja tai tosiasioita ja
mitataan reaktioita.
Esimerkiksi: Merkitse numerolla 1 tärkein ja numerolla 5 vähiten tärkeä seuraavista
väittämistä. Väittämät on laadittu arviointia varten.
Jos tarvitaan enemmän tietoja, käytetään avoimia kysymyksiä. Osallistujat voivat vapaasti
vastata haluamallaan tavalla.
Esimerkiksi: Mitä tietoja olisi sisällyttävä...?
Asteikko. Taitojen tai käyttäytymisen arvioimiseksi ja reaktioiden mittaamiseksi voidaan
käyttää 7- tai 9-portaista asteikkoa.
Esimerkiksi: Arvioi kouluttajan taitoja ympyröimällä sopiva luku:
Hallitsee hyvin ryhmädynamiikan: 1 2 3 4 5 6 7.
Kuunteli hyvin 1 2 3 4 5 6 7 Ei kuunnellut.
Oli joustava seminaarin aikana 1 2 3 4 5 6 7 Ei ollut joustava.
Likert-tyyppiset kysymykset. Taitojen ja asenteiden arvioimiseksi voidaan käyttää myös
Likert-tyyppisiä kysymyksiä35.
Esimerkiksi: Ilmaise näkemyksesi uudesta kurinpitomenettelystä rastittamalla sitä
vastaava ruutu: Ymmärrettävä: täysin samaa mieltä / samaa mieltä / en osaa sanoa / eri
35 Likert-tyyppisten kysymysten periaatteesta ja hyödyllisyydestä ks. esimerkiksi: Malhotra, N.K., Marketing Research, Prentice-
Hall, Upper Saddle River (NJ), 1999.
84
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
mieltä / täysin eri mieltä.
SUOSITUKSET.
Parhaiden tulosten saavuttamiseksi on suositeltavaa
1. pitää kyselylomakkeet mahdollisimman lyhyinä
2. käyttää yksinkertaista kieltä
3. välttää kysymyksiä, joissa tukeudutaan muistiin
4. välttää moniselitteisiä kysymyksiä
5. välttää tunteita ilmaisevia sanoja (Tuntuuko sinusta...?)
6. välttää kysymyksiä, joissa kysytään useita asioita (Tarvitsevatko tuomarit
mielestäsi enemmän ja parempaa koulutusta?)
7. välttää kaksoisnegaatioita (Ilmoita, oletko samaa vai eri mieltä seuraavasta
väittämästä)
8. välttää johdattelevia kysymyksiä (Kuinka monta koulutustilaisuutta olet
suunnitellut?); niiden edellä olisi esitettävä suodattava kysymys, kuten ”Oletko
suunnitellut koulutustilaisuuksia?”
9. käyttää aina kysymyksiä, jotka ovat mielekkäitä yksinään
10. välttää hypoteettisia kysymyksiä (kokemusten tutkiminen)
11. kiinnittää huomiota yksityiskohtiin (kyselylomakkeen täyttöohjeet).
2. Palautelomakkeet
Tehokas palaute on tavallisesti suullista, ja se annetaan välittömästi koulutustapahtuman
jälkeen tai heti, kun sitä tarvitaan yksilöllisen oppimisprosessin parantamiseksi. Jos aika
on tiukalla, on myös mahdollista käyttää palautelomaketta. Palautelomakkeet perustuvat
tiettyihin kriteereihin. Kriteerit asettaa koulutuksen järjestäjä tai itse kouluttaja
parantaakseen koulutusta ja vastatakseen koulutettavien tarpeisiin.
Kunkin koulutuspäivän lopussa voidaan käyttää yksinkertaista palautelomaketta, joka
sisältää esimerkiksi sellaisia kohtia kuin ”kaksi asiaa, joista tarvitset enemmän tietoja",
”kaipaako jokin asia lisäselvennystä”, ”onko jotain, mitä haluat soveltaa” tai ”oliko jokin asia
epärelevantti”.
3. Haastattelut
Haastatteluja on useaa eri tyyppiä:
jäsennellyt
puolijäsennellyt
vapaamuotoiset haastattelut.
Ne voidaan suorittaa koulutuksen päätyttyä, joko kasvotusten tai puhelimitse. Tämä
menetelmä on erityisen käyttökelpoinen, kun tavoitteena on kerätä yksityiskohtaisia tietoja
monitahoisista tai uusista asioista.
Arvioija. Arvioija olisi koulutettava suorittamaan haastatteluja. Kohderyhmän olisi oltava
rajattu (edustava alaryhmä koulutustapahtuman osallistujista). Haastattelussa tarvitaan
vain peruslaitteet (kuten nauhuri). Vastauksien analysointi vaatii aikaa ja resursseja.
Haastattelut ovat hyödyllisiä aina, kun rekrytointimenettelyyn sisältyy arviointi. Hakijoiden
85
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
rekrytointi perustuu lähinnä haastatteluihin. Ensimmäiseksi haastattelijoiden on
tarkistettava, mitä koulutuslaitos haluaa, eli tavoiteprofiili.
Haastattelun rakenne: Haastattelut kestävät tavallisesti 30–60 minuuttia. Tärkeää on, että
haastattelijan olisi hallittava keskustelua. Hyvän haastattelun olisi tunnuttava (ohjatulta)
keskustelulta, mutta hakijan olisi puhuttava eniten. Haastattelukysymysten olisi koskettava
vain työtä.
Haastattelu voi olla hyödyllinen jokaisella neljällä arviointimenetelmän tasolla.
Kyselylomakkeita on kuitenkin helpompi käyttää, koska ne vievät vähemmän aikaa.
4. Havainnointilomake
Havainnointilomake on asiakirja, jota käytetään muistiinpanojen kirjaamiseen
analysointitarkoituksessa.
Erityyppiset havainnointilomakkeet. Havainnointilomakkeet voivat olla
kyselylomakkeen muotoisia
tarkastuslistoja, joissa vahvistetaan tiettyjen ominaisuuksien läsnäolo tai
puuttuminen.
Vertaishavainnointi. Havainnointilomakkeita voidaan käyttää tehokkaasti oppimisprosessin
aikana sekä tuomarien ja syyttäjien perus- että täydennyskoulutuksessa. Ne olisi
suunniteltava vertaishavainnointia varten.
Koulutuksen vaikutusta tuomioistuinten toimintaan ja oikeudenkäytön laatuun voivat
arvioida virka- ja arvoasemaltaan tasavertaiset henkilöt. Ulkopuolinen tarkkailija on erittäin
tärkeä, jotta havaitaan käytänteiden parantuminen, toistuvat ongelmat, vakavat ja jatkuvat
virheet sekä positiiviset ja negatiiviset laatuindikaattorit.
Vertaishavainnointi voidaan käynnistää, kun tiettynä ajanjaksona (esimerkiksi vuoden
aikana) on toteutettu parhaita käytänteitä, prosessioikeutta tai uusia lakeja/menettelyjä
koskevia laajoja koulutustapahtumia, joihin on osallistunut suuri osa oikeuslaitoksesta.
Asiantuntija-arvioijista koostuvan ryhmän suorittamassa arvioinnissa olisi keskityttävä
koulutuksen tärkeimpiin oppimistuloksiin (eli prosessiin – avoimet menettelyt,
puolustautumisoikeuden takaaminen, riippumattomuus ja puolueettomuus, menettelyjen
asianmukainen organisointi, tehokkuus, aktiivisuus, julkisuus, joustavuus – sekä
osapuolten ja yleisön kohteluun). Se olisi organisoitava siten, että pohdinta ja itsetutkistelu
tuovat lisäarvoa yksilölliseen oppimisprosessiin.
5. Itsearviointilomakkeet
Itsearviointi voi olla tehokasta tai päinvastoin estää yksilöllisen oppimisprosessin.
MITÄ ITSEARVIOINTI ON? Itsearviointi on väline, jota käytetään koulutusprosessin
arviointiin ja oppijan tai kouluttajan itsestään tekemän arvioinnin tarkasteluun. Koko
osallistujaryhmää edustavia koulutettavia voidaan pyytää kertomaan
oppimiskokemuksesta, sen vaikutuksesta oikeudelliseen työhön sekä
86
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
oppimistuloksista erityisesti suhteessa ammatilliseen toimintaan.
KOULUTUSPÄIVÄKIRJA. Yksi itsearvioinnin erityinen muoto on niin kutsuttu
koulutuspäiväkirja. Pidemmissä koulutustilanteissa (erityisesti peruskoulutuksen
aikana tai itseopiskelulaboratorioissa) koulutettavia voidaan pyytää pitämään
päiväkirjaa, johon kirjataan koulutuskokemukset, hankitut uudet tiedot, hyvät ja huonot
seikat sekä henkilökohtaiset huomiot ja pohdinnat.
On pidettävä mielessä, että päiväkirjojen ja itsearviointiraporttien avulla kerättyjen tietojen
analysointi vaatii aikaa ja resursseja.
Loppusuositukset
1. Arviointimenetelmän luominen edellyttää tietämystä ja näkemystä; selvien
tulosten saaminen edellyttää oikeaa hallinnointia ja resursseja.
2. Koulutuksen järjestäjien on ehkä käytettävä kouluttajien ja koulutettavien lisäksi
arviointiprosessissa myös organisaation ulkopuolisia asiantuntijoita. Päätös on
strateginen, ja se liittyy siihen, minkä tyyppisiä tietoja on analysoitava ja
tulkittava.
3. Saatujen tietojen asianmukainen kerääminen ja analyysi on erittäin tärkeää,
koska toimenpiteitä toteutetaan niiden mukaan. Näin ollen avoimuuden ja
yhtäläisten mahdollisuuksien kaltaisten periaatteiden ja keskinäisen
luottamuksen kaltaisten arvojen olisi ohjattava koko metodologista
lähestymistapaa arviointiin riippumatta siitä, mitä toimia toteutetaan.
4. Koulutuslaitoksen johdon on koordinoitava arviointitavoitteiden laatimista,
toimenpiteiden tasoa, arviointimenetelmiä, resursseja ja toteutettavia
toimenpiteitä.
5. Samalla koulutuslaitoksessa on oltava yhteinen visio valitusta
arviointimenetelmästä, sillä arviointi on liitettävä käytäntöön ja oikeusalan
ammattilaisiin.
TOINEN JAKSO
II.1. PERUSKOULUTUKSEN ARVIOINTIA KOSKEVIA ERITYISIÄ NÄKÖKOHTIA
Ensimmäisessä jaksossa osoitettiin, että oppimista koskeva Kirkpatrickin arviointimallin
taso 2 soveltuu erityisen hyvin peruskoulutuksen arviointiin. On ehdottomasti tärkeää
mitata, mitä tulevat tuomarit ja/tai syyttäjät ovat oppineet
saatuaan mahdollisuuden tutustua uuteen oikeudelliseen tietämykseen
sekä oikeudellisten että muiden taitojen kehittämisprosessissa
ammatillisen käyttäytymisen muokkaamiseksi järjestetyssä vuorovaikutuksessa.
87
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Peruskoulutuksessa on merkittävä käytännönläheinen komponentti. Sen vuoksi on
pyrittävä arvioimaan osaamisperusteista oppimista.
Viitattaessa osaamisperusteiseen oppimiseen tarkastellaan koulutettavien
TIETOJA TAITOJA ASENTEITA JA ARVOJA
(KÄYTTÄYTYMISTÄ)
Suunnitellessaan koulutustilaisuuksia tai kokonaista koulutusohjelmaa kouluttajan tulisi
olla selvillä erityisistä oppimistavoitteista, jotka perustuvat päätökseen siitä, mitä
uusia/syvällisiä tietoja, ammatillisia valmiuksia tai käyttäytymistä (arvoja ja asenteita) on
tarkoitus opettaa.
Näin ollen peruskoulutusohjelmissa tapahtuneen oppimisen mittaamiseksi olisi otettava
huomioon seuraavaa:
Ensinnäkin on määritettävä, mitä on tarkoitus arvioida: tietoja, taitoja vai
asenteita. Näitä seikkoja on usein hyödyllistä mitata sekä ennen koulutusta että
sen jälkeen.
Tästä syystä koulutettavien olisi ennen koulutuksen aloittamista tehtävä alustava
testi, jolla määritetään heidän tietonsa, taitotasonsa ja asenteensa.
Kun koulutus on päättynyt, suoritetaan lopputesti, jolla mitataan, mitä
koulutettavat ovat oppineet, tai oppimista mitataan haastattelujen tai suullisten
arviointien avulla.
II.2. ARVIOINNIN TYYPIT
Kaikki tämä osoittaa, että soveltuvat arvioinnin tyypit ovat erityisen tärkeitä
peruskoulutuksessa. Koulutettavien arvioinnin on oltava erityisen tehokasta, jotta voidaan
sulkea pois kaikki ne henkilöt, joiden on havaittu olevan täysin valmistautumattomia ja
piittaamattomia tarpeesta päivittää jatkuvasti alaa koskevia, menettelyllisiä ja
kokemusperusteisia tietojaan ja lisäksi temperamenttinsa puolesta ja eettisesti
sopimattomia suorittamaan valtion heille antamia arkaluonteisia tehtäviä, joissa he
esimerkiksi voivat arvioida toisten ihmisten käyttäytymistä, rajoittaa henkilökohtaista
vapautta ja evätä henkilöltä tämän perusoikeudet.
On paljon vaikeampaa arvioida laatua, käyttäytymisen eettisyyttä ja niiden vaatimusten
noudattamista, jotka tekevät jostakusta hyvän tuomarin tai syyttäjän. Erityyppiset
arvioinnin muodot saattavat soveltua erilaisiin koulutuksen sisältöihin.
Arviointia on kahta tyyppiä:
jatkuva arviointi
summatiivinen arviointi.
Jatkuva arviointi on koulutukseen liittyvää toimintaa, jossa osallistujia testataan jatkuvasti
lähes koko koulutuksen ajan ja tulokset otetaan huomioon koulutuslaitoksesta lähtemisen
jälkeen. Se tapahtuu tietyllä aikavälillä. Toisin sanoen henkilöitä arvioidaan koko
oppimisprosessin ajan eikä vasta sen jälkeen. Jatkuvalla arvioinnilla voidaan seurata
oppijan kehittymistä, ja sen avulla voidaan antaa enemmän tukea ja ohjausta. Oppija saa
88
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
näin enemmän mahdollisuuksia kehittyä.
Tärkeimmät ominaisuudet:
se on kattavaa
se on kumuloituvaa
se on diagnostista
se on formatiivista
se on ohjaukseen suuntautunutta
se on luonteeltaan järjestelmällistä.
Viisi tapaa, joilla jatkuva arviointi voi tukea oppimisprosessia:
1. Suurempi osallisuuden tunne. Jatkuva arviointi antaa oppijalle jatkuvasti
mahdollisuuksia osoittaa, että tämä hallitsee käsiteltävän aineiston, ja lähettää
viestin siitä, että kaikki voivat onnistua, jos heillä on riittävästi aikaa ja he saavat
tarpeeksi harjoitusta. Tämä vähentää testaukseen liittyvää ahdistuneisuutta ja
lopullisuuden tunnetta ja korostaa oppimista.
2. Korkeampi oppimisen taso kaikille. Jatkuvan arvioinnin järjestelmässä edistyneet
oppijat voivat edetä koulutusmateriaalin läpi omaan tahtiinsa ja säilyttävät
motivaation voidessaan siirtyä haastavampiin tehtäviin perusasioista selvittyään.
3. Arvioinnin selvempi tarkoitus. Jos arviointeja tehdään vain ajoittain, ongelmana
on, että ensisijaisena tavoitteena on vertailla oppijoita, mikä ei johda kehittäviin
prosesseihin.
4. Oppijoiden itsetuntemus paranee, kun he jatkuvan arvioinnin avulla saavat
paremman käsityksen taidoistaan sekä tiedoissaan olevista puutteista. Aika ja
itsetuntemus – omien tuntemuksien sekä ajattelu- ja oppimistapojen
ymmärtäminen – ovat ammatillisen ja henkilökohtaisen menestyksen tärkeimpiä
tekijöitä. Mitä kattavammin oppijoita arvioidaan, sitä enemmän tietoa he saavat
itsestään.
5. Kyky havaita tieteidenvälisiä tai monialaisia suhteita aihealueiden ja käsitteiden
välillä. Jatkuvan arvioinnin avulla kouluttaja voi parantaa sisällön ymmärtämistä
sisällyttämällä siihen tieteidenvälisiä tai monialaisia viittauksia.
Jatkuvassa arvioinnissa käytettyjä arviointikäytäntöjä ovat
diagnostinen arviointi
formatiivinen arviointi
itsearviointi
vertaisarviointi.
1) Diagnostinen arviointi
Diagnostinen arviointi voi auttaa tunnistamaan osallistujien tämänhetkiset tiedot aiheesta
ja heidän taitonsa sekä selvittämään väärinkäsitykset ennen koulutusta. Osallistujien
vahvuuksien ja heikkouksien tunteminen voi auttaa kouluttajia suunnittelemaan
koulutuksen sisällön ja menetelmät paremmin.
Diagnostisen arvioinnin menetelmiä ovat
sisältöä ja valmiuksia koskevat ennakkotestit
89
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
arviointi ja itsearviointi taitojen ja käyttäytymisen selvittämiseksi
haastattelut yksilökohtaisen käsityksen saamiseksi oppimistarpeista.
Nämä menetelmät voivat johtaa tehokkaisiin prosessiperusteisiin lähestymistapoihin.
2) Formatiivinen arviointi
Formatiivinen arviointi tuottaa palautetta ja tietoja oppimisprosessin aikana, oppimisen
tapahtuessa. Formatiivisella arvioinnilla mitataan edistymistä, mutta sillä voidaan arvioida
myös kouluttajan kehitystä. Formatiivisessa arvioinnissa ensisijainen painopiste on niiden
alojen tunnistamisessa, joilla saattaa olla parantamisen varaa. Näillä arvioinneilla
motivoidaan osallistujien oppimisprosessia ja määritetään koulutusmenetelmien
tehokkuus.
Formatiivisen arvioinnin menetelmiä ovat
havainnointi luokassa tapahtuvan toiminnan aikana
harjoitukset kokeisiin kertaamiseksi ja luokassa käytävät keskustelut
pohtivat päiväkirjat, joita tarkastellaan säännöllisesti lukukauden aikana
sekä suunnitellut että epämuodolliset kyselyistunnot
luokassa toteutettavat toimet, joissa tulevat tuomarit ja syyttäjät esittelevät
epämuodollisesti tuloksiaan
osallistujien palaute, joka kerätään säännöllisesti vastauksina tiettyyn
kysymykseen opetuksesta, sekä heidän itsearviointinsa suoriutumisestaan ja
edistyksestään.
3) Itsearviointi36
Itsearviointi edellyttää, että oppimisprosessiin osallistujat pohtivat omaa työskentelyään ja
arvioivat omaa suoriutumistaan suhteessa arviointiperusteisiin. Se antaa mahdollisuuden
määrittää, millaista on hyvä tai huono työ. Oppijoiden osallistuminen jossain määrin
arviointiperusteiden laatimiseen ja ymmärtämiseen on tästä syystä tärkeä itsearvioinnin
osatekijä.
Mikä on itsearvioinnissa olennaista?
Pohdintataitojen kehittäminen antaa oppijalle valmiuden pohtia omaa suoriutumistaan ja
tunnistaa vahvuutensa, heikkoutensa ja parantamista kaipaavat alat. Tämä tietoisuus
vaikuttaa heidän tulevaan työskentelyynsä.
4) Vertaisarviointi
Vertaisarvioinnissa oppijaa kannustetaan ottamaan vastuu vertaistensa työn arvioinnista
tiettyjen arviointiperusteiden pohjalta. Tällä tavoin he osallistuvat palautteen antamiseen
vertaisilleen. Arvioijana toimiminen on hyvä tilaisuus ymmärtää paremmin
arviointiperusteita. Sen avulla voidaan myös siirtää jonkin verran arviointiprosessin
36 Boud, D., Enhancing Learning Through Self-Assessment, Routledge Falmer, London, 1995.
90
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
omistajuutta, mikä saattaa lisätä oppijoiden motivaatiota ja sitoutumista. Tästä syystä
vertaisarviointi on tärkeä oppimisprosessin osatekijä eikä vain keino mitata suoriutumista.
Summatiivinen arviointi tapahtuu oppimisen jälkeen ja antaa kokoavaa tietoa
oppimisprosessista. Tässä vaiheessa ei enää tapahdu varsinaista oppimista lukuun
ottamatta satunnaista oppimista, jota saattaa tapahtua, kun tehtävät saadaan valmiiksi.
Summatiiviseen arviointiin voidaan käyttää rubriikkeja, jotka usein laaditaan tiettyjen
vaatimusten tai odotusten perusteella. Rubriikkeja voidaan antaa tuleville tuomareille ja
syyttäjille ennen kuin he aloittavat tietyn projektin, jotta he tietävät, mitä heiltä odotetaan
kunkin kriteerin osalta.
Arvosanat ovat summatiivisen arvioinnin tulos. Formatiivisessa arvioinnissa ei aina anneta
arvosanoja, koska siinä tarkastellaan tulevien tuomarien tai syyttäjien oppimisprosessia.
Summatiivinen arviointi on tuotesuuntautunutta ja siinä arvioidaan lopputuotetta, kun taas
formatiivisessa arvioinnissa keskitytään prosessiin tuotteen valmistamiseksi. Kun arviointi
on saatu päätökseen, lisätarkistuksia ei voida tehdä. Jos osallistujien sallitaan tehdä
tarkistuksia, arvioinnista tulee formatiivista, sillä he voivat hyödyntää mahdollisuutta
kehittyäkseen.
Summatiivinen arviointi on tuotesuuntautuneempaa ja siinä arvioidaan lopputuotetta, kun
taas formatiivisessa arvioinnissa keskitytään prosessiin tuotteen valmistamiseksi.
Summatiivisen arvioinnin menetelmiä ovat
kokeet
projektit (projektin eri valmistumiskohdissa toimitetut vaiheet voidaan arvioida
formatiivisesti)
työsalkut (työsalkku sisältää tulevien tuomarien ja syyttäjien tekemät työt, ja sen
kokoamisen aikana sitä voidaan myös arvioida formatiivisesti)
osallistujien arviointi kurssista (koulutuksen tehokkuus)
kouluttajien itsearviointi.
Kutakin summatiivisen arvioinnin menetelmistä olisi valmisteltava runsaasti etukäteen, sillä
mikään arviointi ei ole toimiva, ellei se ole hyvin jäsennelty ja kohdennettu. Summatiivisten
testien olisi oltava luotettavia ja päteviä, sillä muutoin ne saattavat vähentää kiinnostusta
ammatilliseen kehittymiseen pitkällä aikavälillä.
Arviointi on siis kiinteä osa koulutusprosessia, koska sillä määritellään, onko koulutuksen
tavoitteet saavutettu. Arviointi vaikuttaa moniin päätöksiin, kuten toimiin, jotka koskevat
esimerkiksi koulutustarpeiden täyttämistä tai koulutusohjelman suunnittelua. Hyvin
suunniteltu arviointi voi kannustaa aktiiviseen oppimiseen, varsinkin jos arviointi
toteutetaan innovatiivisesti ja osallistavasti. Esimerkiksi vertais- ja itsearviointi voivat
edistää monia taitoja, kuten pohdintaa, kriittistä ajattelua ja itsetuntemusta, sekä antaa
opiskelijoille tietoa arviointiprosessista.
Aikuisoppijoiden arvioinnin yhteydessä on viime kädessä hyödyllistä varata jonkin verran
aikaa sen pohtimiseen, miksi, mitä ja miten arvioidaan.
91
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
TEKIJÖIDEN KIITOKSET
Euroopan juridisen koulutusverkon alatyöryhmän ”Kouluttajien koulutus” tehtävänä oli
vuosina 2011–2014 edistää ja levittää oikeusalan koulutuksen nykyaikaisia menetelmiä
Euroopan unionissa.
Alatyöryhmässä oli edustajia seuraavista EJTN:n jäsenvaltioista:
Italia (koollekutsuja)
Suomi
Saksa
Latvia
Alankomaat
Romania.
ERITYISKIITOKSET seuraaville OIKEUSALAN KOULUTUKSEN ASIANTUNTIJOILLE,
sillä he ovat maidensa edustajina henkilökohtaisella panoksellaan myötävaikuttaneet
tämän koulutuskäsikirjan laatimiseen.
Italia:
Vuodesta 2011 tuomari Raffaele Sabato (myöhemmin Italian kansallisen
tuomarikoulun [SSM] johtokunnan jäsen) sekä tuomari Gianluca Grasso (molemmat
olivat Italian ylimmän tuomarineuvoston [CSM] silloisen IX komission jäseniä).
Marraskuusta 2012 lähtien myös tuomari Giovanna Ichino ja tammikuusta 2014
lähtien lisäksi tuomari Giacomo Fumu, jotka molemmat ovat Italian kansallisen
tuomarikoulun (SSM) johtokunnan jäseniä.
Suomi:
Jorma Hirvonen, Suomen oikeusministeriön koulutuspäällikkö.
Saksa:
Syyttäjä Rainer Hornung, Saksan oikeusakatemian (DRA/GJA) johtaja.
Latvia:
Solvita Kalniņa-Caune, Latvian oikeusalan koulutuskeskuksen (LTMC/LJTC)
pääjohtaja.
Alankomaat:
Nathalie Glime, Alankomaiden oikeusalan koulutus- ja opintokeskuksen (SSR)
kansainvälisen osaston koulutusjohtaja.
Romania:
Professori Otilia Stefania Pacurari, Romanian kansallisen tuomari-instituutin (NIM)
aikuisopetusasiantuntija.
92
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Tämän koulutuskäsikirjan PÄÄASIALLISET KIRJOITTAJAT olivat
syyttäjä Rainer Hornung, Saksan oikeusakatemian (DRA/GJA) johtaja
professori Otilia Stefania Pacurari, Romanian kansallisen tuomari-instituutin (NIM)
aikuisopetusasiantuntija.
TARKASTUSLAUTAKUNTAAN kuuluivat
Nathalie Glime, Alankomaiden oikeusalan koulutus- ja opintokeskuksen (SSR)
kansainvälisen osaston koulutusjohtaja
Visnja Marinovic, Kroatian oikeusakatemian kouluttajien ja mentorien arvioinnista ja
koulutuksesta vastaavan osaston päällikkö.
KOULUTUSKÄSIKIRJAN KOORDINAATTORI
Professori Otilia Stefania Pacurari, Romanian kansallisen tuomari-instituutin (NIM)
aikuisopetusasiantuntija.
ERITYISKIITOKSET kaikille EJTN:n jäsenvaltioiden edustajille, jotka antoivat palautetta
koko kirjoittamisprosessin ajan, sekä EJTN:n koulutuskoordinaattorille Benedetta
Vermigliolle.
93
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
SANASTO37
Asianajaja Ymmärrettävä termin suppeassa merkityksessä
oikeudellisena neuvonantajana toimivana ammattilaisena
Kansallinen
koulutuslaitos
Organisaatiomuodosta (ministeriö, viranomainen, säätiö jne.)
ja nimityksestä (koulu, instituutti, kollegio, keskus)
riippumatta jäsenvaltion laitos, joka huolehtii (tulevien)
tuomarien ja/tai (tulevien) syyttäjien perus- ja/tai
täydennyskoulutuksesta
Koulutusohjelma Joukko toisiinsa liittyviä koulutustapahtumia (tuleville)
tuomareille ja/tai (tuleville) syyttäjille (= koulutusohjelma)
Koulutustapahtuma Ks. kurssi
Koulutustilaisuuden
johtaja
Kurssin johtaja, joka toimii isännöivän tahon / järjestäjän ja
osallistujien välisenä linkkinä
Koulutustilaisuus Kurssin/koulutustapahtuman itsenäinen osa
Kurssi Yksittäinen joko koulutuslaitoksessa tai verkko-oppimisen
avulla toteutettava koulutustoimenpide tietylle (tulevien)
tuomarien/syyttäjien muodostamalle osallistujaryhmälle
(= koulutustapahtuma)
Ohjelma Yksittäisen koulutustapahtuman tai kurssin ohjelma
Oikeuslaitos Riippumatta tapaoikeus- ja siviilioikeusjärjestelmiä
soveltavien maiden erilaisista perinteistä tuomioistuinten ja
syyttäjälaitoksen muodostama järjestelmä kussakin EJTN:n
jäsenvaltiossa
Peruskoulutus Korkeakoulututkinnon jälkeinen koulutusvaihe (tuleville)
tuomareille ja/tai syyttäjille
37 EJTN:n 35 jäseninstituution erilaisten perinteiden ja niissä käytettävien erilaisten termien vuoksi nämä määritelmät
eivät välttämättä ole ehdottomia. Ne on valittu yhdenmukaisuutta ajatellen, ja niissä on asetettu etusijalle
toiminnalliset kuvaukset, eikä niiden tarkoituksena ole syrjiä mitään tiettyä järjestelmää ja sen perinteitä.
94
EJTN:n käsikirja eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen menetelmistä
Seminaari Koulutuslaitoksessa suoritettava kurssi
Sulautuva oppiminen Koulutusohjelmaan sisältyvä koulutuslaitoksessa
toteutettavien ja verkkopohjaisten koulutustapahtumien
yhdistelmä
Syyttäjänvirasto /
syyttäjälaitos
Nimityksestä ja organisaatiomuodosta riippumatta
kansallinen viranomainen, joka vastaa rikosasioiden
tutkimisesta ja syytteeseenpanosta
Tiedeyhteisö Termi on käsitettävä laajassa mielessä korkeakoulujen ja
tutkimuslaitosten tutkijoiden ja opiskelijoiden muodostamaksi
yhteisöksi
Tuomari Nimitys- tai valintatavasta ja nimikkeestä (esim. tuomari,
tutkintatuomari) riippumatta oikeudellisen viran haltija, joka
ratkaisee oikeudellisia asioita tuomioistuimessa
Tuomioistuin Nimityksestä (tuomioistuin, oikeus, tribunaali jne.) riippumatta
viranomainen, joka ratkaisee osapuolten välisiä oikeudellisia
riitoja ja jakaa siten oikeutta siviili-, rikos- ja
julkisoikeudellisissa asioissa EJTN:n jäsenvaltioissa
Täydennyskoulutus Ammatissa toimivien tuomarien ja syyttäjien koulutus
Webinaari Virtuaalisessa (verkko)ympäristössä järjestettävä kurssi
(Virallinen) syyttäjä Riippumatta oikeudellisesta asemasta (virkamies, asianajaja
jne.) sekä siitä, onko syyttäjäjärjestelmä kontradiktorinen vai
inkvisitorinen, valtion oikeudellinen edustaja, joka tutkii
rikosasioita yhdessä poliisin kanssa, tekee päätöksen
syytteeseen asettamisesta tai syyttämättä jättämisestä ja
edustaa valtiota rikosoikeudenkäynneissä