Ei Melu tyhjästä syntynyt - melua.files.wordpress.com · 2 Otteita Messukylän yhteiskoulun ja...

1

Messukylän yhteiskoulu 50 vuotta

Maarit Jaakkola (toim.)

Ei Melutyhjästä syntynyt

2

Otteita Messukylän yhteiskoulun ja lukion juhlajulkaisusta

Jaakkola, Maarit (toim.) (2010). Ei Melu tyhjästä syntynyt – Messukylän yhteiskoulu 50 vuotta. Tampere: Messukylän lukio/Tampereen kaupunki.

© Maarit Jaakkola ja kirjoittajat, ISBN 978-951-609-452-9

Kirjatilaukset osoitteesta [email protected] tai Sammon keskuslukion toimistosta (http://lukiot.tampere.fi /sampo).

3

Yksityisoppikoulusta viestintälukioksi

Maarit Jaakkola

Messukylän yhteiskoulu oli itäisen esikaupunkialueen ensimmäinen op-pikoulu. Toive oppikoulun saamisesta Messukylän alueen lapsille on peräisin jo 1940-luvun loppuvuosilta, jolloin asiasta oli keskusteltu useissakin eri yhteyksissä, mutta suurimmaksi es-teeksi koitui sopivan koulutontin puu-te. 1 Ratkaisevan aloitteen kouluasias-sa teki syksyllä 1959 vasta perustettu Tampereen Messukylän Lions-klubi. Klubin ensimmäisen presidentin, insinööri Tuure Ahteen ehdotukses-ta asetettiin toimikunta, joka kutsui koolle koulun kannatusyhdistyksen perustavan kokouksen joulukuun 29. päiväksi 1959. Valittu johtokun-ta ryhtyi puheenjohtajansa diplomi-insinööri Simo Muotialan johdolla ripeästi työhön, jonka seurauksena valtioneuvosto myönsi perustamislu-van kahdeksanluokkaista oppikoulua varten toukokuun 5. päivänä 1960.

Jo syksyllä 1960 kaksi ensimmäistä luokkaa aloittivat toimintansa Messu-kylän kansakoulun tiloissa Messuky-län vanhaa kirkkoa vastapäätä. Käy-tettävissä oli kolme luokkahuonetta. Seuraavana lukuvuonna toiminnassa oli viisi luokkaa. Tilajärjestelyt tuot-tivat jatkuvia haasteita: kansakoulun kanssa soviteltiin luokkahuoneiden käytöstä, ja seurakuntasalia vuokrat-tiin koulun käyttöön viideksi tunnik-si viikossa. Uuden koulutalon toiveis-sa hankaluudet kuitenkin kestettiin.

Tampereen kaupunki luovutti koulun käyttöön kahden hehtaa-rin suuruisen maa-alueen, ja Mes-sukylän yhteiskoulun oman kou-lurakennuksen urakkasopimus rakennusliike Holger Böökin kanssa allekirjoitettiin loppuvuodesta 1961.

Peruskiveen muurattuun ku-parilieriöön oli säilytetty päivän paikalliset sanomalehdet ja perga-mentille tekstattu peruskirja, jo-hon on kirjoitettu seuraavat tiedot:

”Anno Domini 1962 maaliskuun 8. päivänä muurattiin Messukylän yhteiskoulun pe-ruskivi. Silloin oli Suomen tasavallan pre-sidenttinä Urho Kekkonen, pääministerinä Martti Miettunen, Hämeen läänin maaher-rana Jorma Tuominen, Tampereen kaupun-ginvaltuuston puheenjohtajana Valdemar Sandelin, kaupunginjohtajana Erkki Lind-fors, sosiaalisena kaupunginjohtajana Oiva Kaivola, koulun johtokunnan ja rakennustoi-mikunnan puheenjohtajana Kaarlo Honka-salo, vanhempainneuvoston puheenjohtaja-na Alpo Paunu ja koulun vt. rehtorina Liisa Lindroos. Messukylän yhteiskoulu on aloit-tanut toimintansa Messukylän kansakoululla syyskuun 1. päivänä 1960 ja se pääsee muut-tamaan tähän omaan 16.350 kuutiometrin suuruiseen taloonsa syyslukukaudella 1962.”

Yli miljoona markkaa maksanut koulurakennus oli valmis vuoden 1963 alussa. Rakennuspiirustukset uuteen kouluun oli laatinut Aarne Ervi (1910–1977), joka oli yksi so-tien jälkeisiä merkittävimpiä suo-malaisia arkkitehtejä. Tunnetuin hänen suunnittelemansa julkinen rakennus Tampereella on kaupun-gin virastotalo Keskustorilla (1967, 1975). Samantyyppistä laatikkoark-

Puolen vuosisadan aikana Messukylän lukio muuttui yksityisoppikoulusta Suomen ainoaksi viestinnän erityistehtävää hoitavaksi lukioksi.

Lähde: Jaakkola, Maarit (toim.) (2010). Ei Melu tyhjästä syntynyt – Messukylän yhteiskoulu 50 vuotta. Tampere: Messukylän lukio.

4

dellisiin pulmiin.2 Messukylän yhteiskoulun vt.

rehtorina kaksi ensimmäistä vuot-ta toimineen FM Liisa Lindroo-sin jälkeen rehtorin tehtävät otti vastaan vuonna 1962 FK Jou-ko Punnonen, joka jäi eläkkeel-le vasta 1990-luvun puolivälissä.

Koulun johtokunnan tarkoi-tuksena oli, ettei oppilasmäärää tullut päästää liian suureksi vaan että koulu voitaisiin pitää 500–600 oppilasta ja 13 opetusluokkaa kä-sittävänä kouluna, jossa opetuk-sen laatu katsottiin voitavan taata.

Vuonna 1968 Messukylässä järjestettiin koulun historian en-simmäiset ylioppilaskirjoitukset ja jaettiin historialliset valkolakit: koulussa toimivat nyt kaikki luo-kat, ja siitä oli tullut täysikokoinen.

Alun kokeiluhenkeä

Messukylän yhteiskoulun kanna-tusyhdistys ry toimi 15 vuotta kou-lun ylläpitäjänä. Uuden koulun ra-kentaminen vaati monelta aktiivilta henkilökohtaista omistautumista ja jopa taloudellista sitoutumista. Yk-sityiskoulun oli katettava kolmasosa menoistaan itse. Mitä tahansa kou-lusta koettiinkin puuttuvan, mentiin kannatusyhdistyksen puheille. ”Yksi-tyiskoulujen toiminnalle on erityisen tärkeää se, että niillä on naistoimi-kunta, joka pystyy antamaan tukeaan lahjoittaen varoja sellaisiin opetusvä-lineisiin, joita koulut itse eivät voisi hankkia”, totesi rehtori Punnonen.3

Niinpä kannatusyhdistykselle pe-rustettiin naisjaosto, niin kutsuttu naistoimikunta, jonka ensimmäisek-

Koulun kehitysaskeleet

kitehtuuriksi kutsuttua rakentamista edustaa myös raatihuoneen taakse valmistunut Kauppa-Hämeen liike- ja toimistorakennus (1965). Ervin käsialaa ovat niin ikään muun mu-assa Turun yliopisto (1956–1959), Helsingin yliopiston Porthania-rakennus (1957) ja Espoon Tapi-olan keskustasuunnitelma (1956).

Koulurakennukseen valmistui ka-tosta valaistun keskikäytävän varrelle 13 neliömäistä luokkaa. Erikoisluo-kat, joita valmistui yhteensä 6, sijoi-tettiin pääosin alimpaan kerrokseen. Ensimmäisen kerran koko koulu oli käytössä syksyllä 1964. Syyslukukau-den avajaispuheessa rehtori saattoi todeta ”useimpien vaikeuksista” ol-leen nyt ”voitettu” – viitaten tilanah-tauteen, puutteelliseen välineistöön, opettajavoimien vähyyteen ja talou-

29.12.1959Messukylän yhteiskoulun kannatusyhdistyksen perustamiskokous.

5.5.1960Messukylän yhteiskoulu saa valtioneuvostolta perustamisluvan.

1.9.1960Kaksi ensimmäistä luokkaa aloittavat toimintansa.

8.3.1962Uudisrakennuksen peruskiven muuraustilaisuus.

9.9.1962Rehtoriksi FK Jouko Punnonen.

31.5.1968Ensimmäiset ylioppilaat (17 henkeä) valmistuvat.

1.7.1975Messukylän yhteiskoulu siirtyy Tampereen kaupungin omistukseen.

1.8.1976Messukylän yhteiskoulusta eriytyvät Messukylän lukio ja Ristinarkun yläaste.

198019701960


5

si puheenjohtajaksi kutsuttiin leh-tori Tarja Punnonen. ”Äidit istuivat iltakausia” halutessaan auttaa nuorta koulua, ja esimerkiksi joka toinen tiistai koululla pidetyistä ompeluil-loista ilmoitettiin Aamulehdessä Sor-men alla -palstalla.4 Naisjaoston tar-koituksena oli kerätä varoja koulun käyttöön ja – kuten vuosikertomuk-sissa säännöllisesti kiiteltiin – muuta-man kymmenen äidin varassa pyöri-nyt aktiiviryhmä ”suoritti uhrautuvaa työtä koulun hyväksi” järjestämällä lukuisia myyjäisiä, arpajaisia, kah-vi- ja lounastilaisuuksia, lastenjuhlia sekä muotinäytöksiä ja teatteriesityk-siä. Saaduilla varoilla lukioon muun muassa hankittiin 1960-luvun alussa verhot, kahvi- ja ruokailuastiastot sekä opetusvälineitä kopiokoneis-ta diaheittimiin ja soittimiin (viulu,

sello, urkuharmoni). Suuri kolmen vuo-

den ponnistus oli ke-väällä 1970 käyttöön otettu kielistudio, jon-ka hankkimiseksi kan-natusyhdistys keräsi 15 000 markkaa. Yhteensä 20 oppilaspaikan länsi-saksalainen Elektron-kielistudio maksoi 43 800 markkaa. Tampe-relaisista oppikouluis-ta ennestään Kalevan yhteiskoululla, Svenska samskola-nilla ja Tampereen normaalilyseol-la oli oma kielistudio. Kielistudiota pidettiin merkittävänä uudistuksena käytännön kielitaidon opettamisessa.

Koulun ja oppilaiden vanhempien välistä yhdyssidettä vaalittiin myös

luokanvalvojan tunneilla, joita järjes-tettiin kahdesti lukukaudessa iltaisin oppilaiden vanhemmille. Oppilaille järjestetyt luokanvalvojan tunnit toi-mivat kansalaiskasvatuksen ja ”luon-teenkasvatuksen” oppitunteina, joissa puhuttiin muun muassa opiskelutek-

16.2.1991Koulun laajennusosa otetaan käyttöön.

1991Viestintäopetus käynnistyy.

1994Ensimmäiset viestintälinjalaiset pääsevät ylioppilaiksi.

1.8.1995Koulu muuttuu luokattomaksi lukioksi.

1.8.1995Rehtoriksi FM Hannu Mattila.

1996Messukylän lukio saa opetusministeriöltä viestinnän erityistehtävän.

1.3.2003Rehtoriksi FK Heini Mäenpää.

11.8.2010Messukylän lukio sulautuu Sammon keskuslukioon.

2000

Vastavalmistunut koulurakennus 1960-luvun alussa.

1990

TAMPERE-SEURAN ARKISTO


6

niikasta ja käyttäytymisestä, yhteis-kunnan luonteesta ja ”yhteiselämän velvoituksista”.5 Luokanvalvojan tun-nit tulivat valtion oppikouluissa pa-kollisiksi vuonna 1962, mutta myös moni yksityisoppikoulu otti ne ope-tusohjelmaansa. Luokanvalvojan tuli toimia luokan ”äitinä” tai ”isänä”, ja hänen tuli ”keskustella oppilaiden tulevaisuudesta ja auttaa heitä am-mattiin valmistautumisessa”, mitä hän saattoi tukea ”suorittamalla oppi-lastarkkailua”.6 Vastaanottojen ohes-sa pidettiin myös vanhempainjuhlia. Vuonna 1976 vanhempien ja koulun

vuoropuheluperinnettä jatkamaan perustettiin Ristinarkun yläasteen ja Messukylän lukion tuki ry. Tuki-yhdistyksellä oli vahva rooli etenkin juhlien järjestelyissä.

Kerhotoiminta alkoi syksyllä 1962, kun kouluun perustettiin luon-nontieteellinen kerho Luontoklubi. Musiikkikerho kokoontui viikoittain harjoituksiin, esiintyi koulun juh-lissa ja järjesti illanistujaisia, joissa kuunneltiin levyjä, keskusteltiin niis-tä sekä tutustuttiin näin säveltäjiin ja sävellystyyleihin. Koulussa toimivat myös näytelmäkerho, askartelukerho,

shakkikerho, tanssikerho, kristilli-nen teinikilta ja urheiluseura Paitsio. Etenkin teinikilta oli aktiivinen yh-teydenpidossa ulkopuoliseen maa-ilmaan: se järjesti keräyksiä muun muassa varattomille suurperheille ja Intian hädänalaisille, järjesti retkiä ja leirejä seurakuntien kanssa, organisoi vuonna 1965 Länsi-Suomen kristilli-set teinipäivät runsaalle 200 osallis-tujalle, ja vuonna 1968 se oli mukana järjestämässä kouluun Afrikka-viik-koa, jonka tarkoituksena oli valot-taa maanosan elämää ja ongelmia.

Opettajat järjestivät alkuvuosina keskuudessaan ainekonferenssi-toimintaa, mikä tarkoitti sitä, että he kuuntelivat sa-man oppiaineen kollegojensa pi-tämiä tunteja ja kokoontuivat näiden jälkeen yhdessä keskus-telemaan ope-tusmenetelmien kehittämisestä. Opettajien mu-kaan koulussa vallitsi ”hyvä työ-yhteys ja myön-teisesti työhön suhtautuva mie-liala”.7

Opettajakun-nan eteenpäin suuntautuva, in-

Opettaja Klaus Kirjavainen näyttää kuvia diaprojektorilla 1980-luvun puolivälissä.


7

nostunut henki näkyi alkuaikoina myös laajana opetuskokeilutoimin-tana, joka oli yksityiskoulussa hel-pompaa kuin valtion koulussa. Muun muassa äidinkielessä, saksassa ja re-aaliaineissa kokeiltiin opettamista ilman oppikirjoja. Käsitöissä ja koti-taloudessa järjestettiin niin sanottua vaihto-opetusta: tytöt perehtyivät puutöihin ja pojat käsitöihin. Kielis-sä suosiota saavutti ”suora metoodi”, jossa kaikki opetus järjestettiin yk-sinomaan vieraalla kielellä. ”Tekisipä mieleni sanoa, että jokaisen opetta-jan velvollisuus on kokeilla”, julisti rehtori Punnonen puheessaan Mes-sukylän yhteiskoulun päivänä 1965.

Joustavat yksityiskoulut historiaan

Kehityksen ja kasvu aika muuttui 1970-luvulla rakenteellisten uu-distusten ja epävarmuuden vuosi-kymmeneksi. Suomessa toteutettiin 1970-luvun alussa asteittain koko maan laajuinen koulu-uudistus, jossa siirryttiin peruskoulujärjestelmään. Keskikoulut ja kansakoulujärjestelmä yhdistettiin peruskouluiksi, ja useim-mat lukiot kunnallistettiin. ”Jousta-vat yksityisoppikoulut ovat jäämässä historiaan”, totesi rehtori Punnonen viimeisessä puheessaan kannatusyh-distyksen ylläpitämän koulun joh-tajana kevätjuhlassa 1975.8 Koulun talous oli jo pitkään ollut erittäin tiukalla, ja yksityisoppikouluna toi-mimisen edellytykset olivat heikot.

Heinäkuussa 1975 myös Messuky-

län yhteiskoulu siir-tyi varoineen ja vel-koineen Tampereen kaupungin omistuk-seen. Se toimi yhden vuoden kaupungin omistamana yksi-tyisenä oppikoulu-na, kunnes vuonna 1976 syntyivät pe-ruskoulujärjestel-män voimaan tultua Messukylän lukio ja Ristinarkun yläaste. Kumpikin yksikkö toimi samassa ra-kennuksessa mutta eri lainsäädännön alaisena: esimerkik-si lukiolla oli oma johtokunta, yläaste toimi koululauta-kunnan alaisena. Muuallakin Tam-pereella syntyi kau-punginosan lapsia varten perustetusta ja yksityisten kanna-tusyhdistyksen omistamista kouluista eri oppiasteen yksikköjä: Pirkanmaan yhteiskoulusta Rantaperkiössä Hatan-pään yläaste ja lukio sekä Harjun yh-teiskoulusta Kaarilan yläaste ja lukio.

”Toivon, että te lukiolaiset suh-taudutte peruskoululaisiin äidillisen ja isällisen ymmärtäväisesti”, evästi rehtori koulun aloittajaistilaisuudessa 1976.9 Ristinarkun yläasteen rehtori-na aloitti voimistelunopettaja Reino

Ahonen. Kummallekin koululle osoi-tettiin omat luokkahuonetilansa, jois-ta koulut vastasivat. Lukion käytössä oli viisi omaa luokkahuonetta; kieli-studio, liikuntatilat sekä musiikki- ja kuvaamataitoluokat jaettiin yläasteen kesken. Keväällä 1977 lukion rehto-ri saattoi todeta helpottuneesti: ”En varmasti paljon erehtyne, jos sanon, että olemme odotelleet enemmän tai vähemmän pelonsekaisin tuntein uuden koulujärjestelmän tuloa Tam-


8

pereelle. Kaikki tuntuu kuitenkin su-juvan – huolimatta asiaankuuluvista synnytystuskista – erittäin mukavas-ti, vaikka samassa rakennuksessa toi-miikin kaksi koulua.”10

Lukion ensimmäisenä lukuvuon-na 1976–1977 lukiossa oli yhteensä 156 opiskelijaa, mutta määrä alkoi kasvaa tasaisesti – alueen lapsimäärän kasvaessa koulusta tuli ”ruuhkakou-lu”.11 Opetusta jouduttiin antamaan pommisuojassa, pannuhuoneessa, opetusvälinevarastoissa, käytäväti-loissa ja ”oppiaineiden kannalta tois-arvoisissa paikoissa”.12 Tavoitteeksi asetettiin vuosikymmenen vaihteessa oman koulurakennuksen saaminen lukiolle, ja tavoitetta ajamaan asetet-tiin toimikunta, johon kuului koulu-

jen, niiden tukiyhdistyksen ja alueen ala-asteiden edustajia.13

Koulurakennuksen laajennus ja saneeraus saatiin mukaan kuntasuun-nitelmaan 1980-luvun puolivälissä, mutta uudistuksen toteutus alkoi vas-ta keväällä 1988, lukion 12. toiminta-vuotena. Rakennusta laajennettiin arkkitehtitoimisto Vahtera & Heinon suunnitelmilla. Matala uudisraken-nus koulun kylkeen valmistui aikatau-luista ajoissa 1989, ja tämän jälkeen aloitettiin asteittainen saneeraus. Uu-disrakennuksen ja perusparannustöi-den vihkiäisjuhla pidettiin yhteiskou-lun 30-vuotisjuhlana helmikuussa.

Suunnitteluvaiheessa kouluraken-nuksen yhteyteen kaavailtiin myös nuorisotiloja ja sivukirjastoa, mutta

taloudellisen tilanteen takia Messu-kylän kirjastoa ei vielä tuolloin voitu toteuttaa.14 Messukylän kirjaston li-särakennus valmistui koulun kylkeen vasta vuonna 1999 arkkitehti Mikko Uotilan suunnittelemana.

Viestintä erityistehtäväksi

Lama 1990-luvun alussa pakotti lu-kioita myös erikoistumaan. Esimer-kiksi Tampereen yhteiskoulun lukio sai ilmaisutaitopainotteisen lukion nimikkeen 1991. Keväällä 1991 myös Messukylän lukio anoi opetusmi-nisteriöltä lupaa yhdeksän kurssin viestintäkoulutuskokeiluun. Lupaa ei tullut, mutta kaupungin avustamana koulu aloitti viestinnän opetuksen ja

sai Opetushallitukselta oikeuden antaa erillisen numeron viestin-nästä. Viestintäluokalle otettiin 37 opiskelijaa. Viestintäpainotus otet-tiin opetussuunnitelmissa mukaan myös yläasteen puolella.

Samoihin aikoihin Tampereen ammattikorkeakouluun avattiin ammatillinen ”taiteen ja viestin-täkulttuurin oppilaitos”, Taiteen ja viestinnän osaamiskeskus (ent. TTVO).15 Tampereesta muodostui viestinnän opetuksen keskittymä.

Viestinnänopetusta alettiin ke-hittää yhteistyössä paikallisten me-dioiden kanssa. Opetuksesta ra-kennettiin projektimuotoista, mikä edellytti uudenlaista tieto- ja oppi-miskäsitystä. Ongelmia aiheuttivat ryhmäkoot ja laitteiden kova käyt-Koulun ensimmäistä opettajakuntaa, keskellä rehtori Liisa Lindroos.


9

tö; jotkin laitteet olivat jo yhden lu-kiovuosikerran käytössä ”kuluneet puhki”.

”Näytöt oikeista töistä ovat tosi kovia, mutta kun lukiolla ei ole vi-rallista erityispainotusta, opiskelijat eivät hyödy niistä mitenkään”, pe-rusteli äidinkielen lehtori Armi Vii-ta erityisstatuksen hakemista Hel-singin Sanomissa joulun alla 1996.

Viiden vuoden valmistelutyö tähtäsi valtakunnalliseen tunnus-tukseen. Vuonna 1996 lukio anoi opetusministeriöltä nimitystä vies-tinnän erityislukioksi samaan ai-kaan kun Tammerkosken lukio haki ministeriön tunnustusta kuvaama-taidon opetukselle. Kummatkin sai-vat painotuksen virallistettua 1997. Suomessa oli tuolloin noin 40 eri-tyistehtävän saanutta lukiota.

Luokat siirtyvät historiaan

Vuonna 1995 pitkäaikainen rehtori Jouko Punnonen siirtyi eläkkeelle ja rehtoriksi valittiin koulun his-torian ja yhteiskuntaopin lehtori Hannu Mattila, joka johti koulua

Viitteet

1 Rehtori Jouko Punnosen puhe Messukylän yh-teiskoulun 20-vuotisjuhlassa 18.10.1980.2 Rehtori Jouko Punnosen lukukau-den avajaispuhe 1.9.1964.3 Rehtori Jouko Punnosen tervetuliaispuhe Messu-kylän yhteiskoulun hämäläispidoissa 20.10.1968.4 Rehtori Jouko Punnosen puhe lukuvuo-den päättäjäisjuhlassa 31.5.1963.5 Rehtori Jouko Punnosen alustus 13.3.1967.6 Rehtori Jouko Punnosen alustus ensimmäisen luokan vanhemmille järjestetyssä juhlassa 8.4.1963.7 Opettajainkokouksen pöytäkirja 24.3.1966, muistio luokanvalvojan tuntien järjestelystä.8 Rehtori Jouko Punnosen puhe lukuvuo-den päättäjäisjuhlassa 31.5.1975.9 Rehtori Jouko Punnosen lukukau-den avajaispuhe 18.8.1976.10 Rehtori Jouko Punnosen puhe ke-vätjuhlassa 31.5.1977.11 Rehtori Jouko Punnosen puhe ke-vätjuhlassa 31.5.1979.12 Rehtori Jouko Punnosen puheet Messuky-län yhteiskoulun 20-vuotisjuhlassa 18.10.1980 sekä kevätjuhlassa 31.5.1986 ja 30.5.1987.13 Rehtori Jouko Punnosen puheet ke-vätjuhlissa 31.5.1978 ja 31.5.1980.14 Rehtori Jouko Punnosen puhe ke-vätjuhlassa 31.5.1985.15 Koulutoimenjohtaja Alpo Reinivaaran puhe Mes-sukylän yhteiskoulun 30-vuotisjuhlassa 16.2.1991.16 Rehtori Jouko Punnosen puhe ke-vätjuhlassa 31.5.1984.

syyslukukauteen 2002 asti. Uuden rehtorin johdol-

la koulussa otettiin käyt-töön uudet opetussuun-nitelmat, ja koulu muuttui luokattomaksi lukioksi. Lukiomuodon muutoksen mahdollisuutta oli poh-dittu jo 1980-luvun alus-sa,16 ja kurssimuotoiseksi lukion opetussuunnitelma

oli muuttunut syksyllä 1982. Tällöin lukuvuosi jaettiin kuuteen jaksoon, joissa yhtä oppiainetta opetettiin kuusi tuntia viikossa. Oppilaat opis-kelivat kuitenkin pysyvissä ryhmissä.

Luokattomassa lukiossa oppilaat järjestettiin ohjausryhmiin aakkos-järjestyksen perusteella, eikä saman oppiaineen lukijoita, esimerkiksi pit-kän matematiikan opiskelijoita, oh-jattu enää samassa ryhmässä. Lukion ja yläasteen yhteiset virat tulivat yhä harvinaisemmiksi; taide- ja taitoai-neiden opettajat jäivät niiksi harvoik-si opettajiksi, joiden tunnit jakaan-tuivat yläasteen ja lukion kesken. Opiskelijalle uusi opetussuunnitelma toi enemmän valinnaisuutta kuin ai-kaisemmin, kun lukion 75 vaaditta-vasta kurssista opiskelija saattoi valita 26–30 omien taipumustensa ja mie-lenkiinnon kohteidensa mukaisesti.

Myös 2000-luvulla opetukseen tuli valtakunnallisia uudistuksia. Vuonna 2003 koulun johdossa aloitti FK Hei-ni Mäenpää, joka jäi koulun viimei-seksi rehtoriksi.

Vuonna 2004 lukiosta kirjoittivat

ylioppilaiksi ensimmäiset yhdistel-mätutkintolaiset, jotka valmistuivat myös merkonomeiksi Tampereen ammattiopistosta. Opetussuunnitel-mat uudistuivat vuonna 2005. Äidin-kieli jäi ylioppilastutkintoon ainoaksi pakolliseksi aineeksi, ja yhdestä reaa-liaineen kokeesta siirryttiin erillisiin ainereaalikokeisiin.

Vuonna 2003 lukiokoulutuksessa aloitti työnsä ensimmäinen erityis-opettaja ja seuraavana vuonna ku-raattori-psykologipari. Nyt erityisen tuen työntekijöitä on lukiokoulutuk-sessa jo kaksinkertainen määrä.


10

Viestinnänopetuksen tie lukioasteelle oli pitkäViestintälinjan perustaja, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Armi Viita oli jo luovuttaa, kunnes lupa opetusministeriöltä viimein heltisi.

Anna-Katariina Maksimoff

Messukylän lukion entinen äidin-kielenopettaja ja viestintälinjan pe-rustaja Armi Viita muistaa hyrinän täyteiset lapsuudenkesänsä, jolloin hän luki ahkerasti opettajana toimi-van isänsä kouluun tulevia lainakir-joja. Innokkaasti mehiläisiä hoita-van opettajan tytär sai myös samalla vahtia mehiläispesiä.

Mehiläiset eivät ainoastaan työl-listäneet Viitaa, vaan vaikuttivat myös tulevaan uravalintaan.

− Mehiläisten ansiosta kasvoin nimenomaan kirjallisuuden keskel-lä.

Viita lähti opiskelemaan äi-dinkieltä, kirjallisuutta ja his-toriaa Helsingin yliopistoon. Jälkimmäisestä aineesta opetusko-kemusta on kertynyt kovin vähän, mutta hyödytöntä se ei ole ollut.

− Historia on luonut pohjaa kai-kelle muulle ajattelulle, Viita pohtii.

Kymmenen opetusvuoden ja

kahden lapsen synty-män jälkeen Viidan kiinnostus jatkokou-lutusta kohtaan he-räsi.

− Opettaessani lauseenjäsennystä saatoin ajatella il-tapäivän kauppa-reissua. Ymmärsin, ettei se voinut olla opetuksen tarkoitus.

Innostus erityis-opetuksen anta-miseen heräsi sa-moihin aikoihin.

− Kolmen vuo-den opiskelun jäl-keen olin oikeutettu ohjaamaan erillisenä aikana luki- ja kir-joitushäiriöisiä, joi-ta oli myös luki-oissa, Viita selittää.

Jo 1970-luvulla Viita oli opiskellut Armi Viita toi lukion opetukseen viestintäajattelua.

EMILIA PÄÄSKYLÄ


11

joukkotiedotuksen abbrobaturin ke-säyliopistossa. Tämän ansiosta Hel-singin seudun lehtien rinnalle nou-si Viidan kotona myös Aamulehti.

− Aloimme viedä lehtiä tunneille, sillä mistä me opettajat saisimme-kaan parempaa materiaalia opetuk-seen kuin lehdistä.

Vuonna 1985 alkoi Sanomaleh-tien liiton maanlaajuinen Sanoma-lehti koulussa -teemakampanja, jol-loin yhteistyö Aamulehden kanssa tuli pysyväksi ohjaaville opettajil-le järjestetyn koulutuksen jälkeen.

Viita alkoi puhua lehdestä koulus-sa yhä enemmän. Klassillisessa luki-ossa, jossa Viita opetti ennen siirty-mistään Meluun, keskustelut lehdestä oppilaiden kanssa kävivät kiivaina.

− Kerran yksi oppilas yllät-ti minut ja kysyi, miksi puhun vain lehdestä, miksen radiosta ja televisiosta. Ällistyin kovasti!

Oivaltavan kysymyksen jälkeen Vii-ta marssi kaupungin opetuspäällikön Liisa Hytösen luo. Tämä otti yhteyttä Aamulehden päätoimittajaan Raimo Seppälään. Viita ehdotti yhteisen rin-gin perustamista ja kaikkien joukko-tiedotusvälineiden tuomista kouluun.

− Seppälä kutsui tiedotusväli-neiden pomot paikalle, ja siten syn-tyi koulutusrengas opettajille, jotka halusivat tulla oppiin, Viita kertoo.

Videoita tehtiin kouluissa yhä enemmän. Ensimmäiset olivat pojille tyypillisiä räiskintävideoita, joista yh-dessä oli mukana Viidan oppilas Kla-susta, näyttelijä Sami Hintsanen.

EMILIA PÄÄSKYLÄ


12

− Myöhemmin aiheet, sanoisinko onneksi, vaihtelivat laidasta laitaan. Teimme myös vakavia ja kuivia ope-tusvideoita, Viita naurahtaa.

Opettajien kouluttaminen pyöri tauotta. Viidalle tutuksi tulivat Ylel-lä järjestetty radiokurssi sekä video-kurssi.

− Videokurssissa en kyllä menes-tynyt, sillä laitteet jäivät vieraiksi.

Koska videoinnin salat jäivät Vii-dalta avaamatta, hän sai kuulla asi-asta useasti kiusoittelua.

− Usein kysyttiin, kuinka voin opettaa viestintää, kun en ymmärrä laitteita, Viita kertaa.

Kysymykseen hän vastasi, ku-ten oli oppinut muilta opettajilta.

– En osaakaan, mutta tiedän, mitä niistä voi saada irti.

1980- ja 1990-lukujen taitteessa lukioiden erikoistuminen nousi kes-keiseksi kysymykseksi. Klassillinen lukio säilytti latinan erikoisuutenaan. Tällöin Viita tiesi haluavansa muualle.

− Mennessäni rehtori Jouko Punnosen luo tiesin varmasti ha-luavani Messukylään opettamaan. Punnosella oli vaikutusvaltaa myös kouluviranomaisten kesken.

Viita oli varma, että viestintä innos-taisi oppilaita ja edistäisi oppimista muissa aineissa, ei vain äidinkielessä.

− Ajattelin, että nimenomaan po-jat saataisiin oppimaan tekemällä.

Tuolloin ajan sana oli nimen-omaan tekemällä oppiminen, lear-ning by doing, joka edusti uutta konstruktivistista oppimisajattelua

ja syrjäytti aikaisemman behavioris-tisen oppimismenetelmän, joka pe-rustui tiedon ”kaatamiseen” oppijan päähän.

− Suomi hiihti kyllä hieman pe-rässä tässä asiassa. Näin sen itse opintomatkoilla. Myöhemmin kou-luun hakeutui viestintään perehty-neitä lehtoreita, Viita iloitsee.

Viestintälinjaa alettiin kehittää myös yläasteella, kun kouluun saa-tiin uusi äidinkielen opettaja Tiina Flyktman, jolla oli sanomalehtitoi-mittajan tausta.

− Viestintälinja yläasteella oli sii-tä tärkeä, että se houkutteli lahjak-kaita ihmisiä peruskoulun puolelle, ja he jatkoivat sitten myös lukiossa.

Oppilaat huoltomiehinä

Opettajat eivät ehtineet kaikkeen, joten oppilaitakin tarvittiin uuden viestinnänopetuksen järjestämises-sä.

Viestinnän konkari muistelee lämmöllä Tikuksi ja Takuksi kutsut-tua parivaljakkoa, joka korjasi tie-tokoneita rahaa vastaan kaupungin sallimissa rajoissa.

– Ne pojat tekivät töitä lomillaan-kin, pajan siivouksesta kaikenlaisiin korjauksiin, Viita kehaisee.

TV2:n toimittaja puolestaan kut-sui Viidan oppilaineen lyhyellä va-roitusajalla Tohloppiin tv-ohjelman kuvauksiin.

– Me seisoimme yleisönä kuunte-lemassa kuolemaan tuomitun Sok-

rateen edessä kuunnellen tilintekoa hänen elämästään.

Kreikkalaisina kansalaisina olemi-nen näyttelijä Veikko Sinisalon mo-nologin taustalla antoi yhdellä kertaa kunnon kirjallisuuden- ja viestin-nänoppitunnin höystettynä näyttä-mötaiteella.

– Kun tilaisuus oli ohi, tajusimme kutsun arvon, Viita muistelee.

Sitkeästi töitä

Rehtori Jouko Punnonen alkoi ajaa Messukylän lukiota ensimmäiseksi valtakunnalliseksi viestintälukiok-si. Uudelle rehtorille Hannu Matti-lalle jäi työn loppuun saattaminen. Lukuisten lausuntojen, näyttöjen, vetoomusten ja tutustumiskäyntien jälkeen vastaus oli aina kieltävä, sillä erikoislukioiden lisäämiseen alettiin suhtautua nihkeästi.

Painotuksen piti olla vahva ja nä-kyvä, minkä vuoksi Viidan ja muiden asiaa ajavien piti todistella myös van-hempainneuvostolle, etteivät ylioppi-laskirjoitukset kärsineet viestinnän vuoksi.

– Tultuani vanhemmaksi lehto-riksi eräs oppilas vielä varmisteli, olenko todella opettanut lukiossa ja vastannut ylioppilaskirjoituk-sista, Viita kertoo hymyssä suin.

Vuonna 1997 rehtori Mattila laati vielä papereita Viidan kanssa, vaikka julkinen hylkäys viestintäpainottei-suuden saamisesta oli tullut.

Papereiden eteenpäin vieminen viivästyi, sillä ne piti hyväksyttää vie-


13

lä Tampereen lukioiden vastaavalla rehtorilla. Parin päivän päästä pape-rit voitiin viedä päättäjille Helsinkiin.

– Helsingin Kruunuhaassa huo-masin Hannun sitkeyden. Itse olisin jo luovuttanut. Hannu sen sijaan työskenteli hiljaa kaikkia voimiaan käyttäen, Viita luonnehtii.

Muutamaa viikkoa myöhemmin lukio sai viestintäpainoitteisuuden.

– Tosin ilman minkäänlaisia ra-hallisia etuisuuksia, Viita täydentää.

Vuoden 2001 kevätjuhlia edeltävän haikeuden välttääkseen Viita mat-kusti miehensä kanssa tämän opinto-matkalle Irlantiin. Sitä ennen Viidalle tultiin sanomaan, ettei hänen tarvitse hävetä ylioppilastutkinnon tuloksia.

– Ei todellakaan tarvinnut. Sitä

paitsi meillä oli upea työyhteys koko henkilökunnan kanssa, Viita sanoo.

Seisoessaan viimeisissä kevätjuh-lissa juhlasalissa Viita päätti olla puut-tumatta enää vanhan koulun asioihin.

Viita haluaa kuitenkin muistut-

Armi Viita (ent. Mäki-Tuuri)

• Messukylän lukion äidinkielen ja kirjallisuuden vanhempi lehtori 1993–2001. Ristinarkun yläasteen ja Messukylän lukion yhteinen lehtori 1989–1993.• Aikaisemmin tuntiopettajana Sammon yhteislyseossa 1965–1970 sekä lehtorina Tampereen tyt-tölyseossa (myöh. Hämeenpuiston yhteislyseo) 1970–1976, Tam-merkosken tyttölyseossa (myöh. Kyttälän yläaste) 1976–1977 sekä Klassillisessa koulussa ja lyseossa 1977–1990.• Töitä myös ohjaavana opettajana, äidinkielen tarkastajana ja oppikir-japrojekteissa.

taa, ettei Messukylästä kannata lähteä kohti Sammon keskuslukiota liian vaatimattomasti.

– Ei talosta lähdetä kuin torpasta. Melussa on tietoa ja taitoa sekä eri-tyiskokemusta.

EMILIA PÄÄSKYLÄ

Armi Viita toimi Äidin-kielen opettajain liiton hallituksessa tärkeinä vuosina 1987–1993.


14

Yläkoulun rangaistuskirjasta ennen ja nyt

Jälki-istunnon syitä koulun rangaistuskirjasta

1972–1976, sarake ”Rangaistuksen syy “:

28.3.1973 klo 8.12 tulleet alakerran erikoisluokka-siiv-en ovesta aamuhartauden aikana sisään6.4.1973 klo 9.25 poistuivat ilman lupaa tunnilta WC:hen ja polttivat siellä tupakkaa9.3.1973 väärensi kaksi kertaa äidin nimen poissaolo-vihkoon17.4.1973 on heittänyt runsaasti lunta IA-luokan tuuletusikkunan ritilän läpi28.5.1973 päästänyt 23.5. kaksi myöhästynyttä oppilasta ilman lupaa koulun pääovesta sisään rukous-ten jälkeen24.9.1973 poistunut koulun alueelta baariin 18.9.197310.12.1973 pudottanut tahallaan luokassa tuolit ja ulosajettuna avannut oven ja heiluttanut kättään4.2.1974 piiloutuminen välitunnilla ulosmenon vält-tämiseksi19.2.1974 valehtelivat 12.2.1974 valvovalle opettajalle olevansa järjestäjiä24.5.1974 kirjoittivat oppitunnilla karkeita sanoja luokkatoverin puseron selkään3.10.1974 kieltäytyi istumasta opettajan hänelle osoittamalla paikalla17.10.1974 vilpillinen lähdekirjallisuuden käyttö ja vilpillisyys asiaa koskevissa kuulusteluissa18.11.1974 sarjakuvalehden lukeminen oppitunnilla18.11.1974 heitti kivellä oppilastoveria kasvoihin2.12.1974 heitti koulun pihalla lumipallon klo 10.0713.3.1975 jääkiekkoilu luokkahuoneessa21.4.1975 kaakaon juominen kielletyssä paikassa14.1.1976 päiväkirjan tahallinen tuhriminen19.5.1976 sulki luokan opettajineen pommisuojaan


2009–2010, sarake ”Selvitys rikkomuksesta”:

27.11.2009 riehuminen atk-tunnilla mm. pipolla kaverin hakkaaminen26.11.2009 ruoalla leikkiminen: laittoi ruokapöydässä ruokaa toisen lautaselle ilman toisen pyyntöä23.11.2009 epärehellisyys, läksyparkista ja myöhästymisen korvaamisesta luistaminen20.11.2009 kännykän käyttö koetilanteessa19.11.2009 heitti oppitunnilla pienen pariston melko kovalla vauhdilla, paristo osui tietokoneen näyttöön ja melkein opettajaan19.11.2009 kumikäsineiden luvaton ottaminen kotitalousluokasta4.11.2009 luvaton poistuminen, piilotteli autojen takana eikä palannut koululle opettajan huudoista huolimatta27.10.2009 poistui ruokavälitunnilla lähikauppaan26.10.2009 törkeä kielenkäyttö: kehotti ”painu v…uun” kun kysyttiin nimeä hänen viedessään näkkileipää ulos ruokalasta5.10.2009 poltti tulitikkuja päällä olevassa kaasupolt-timessa, vaaransi muiden turvallisuuden21.9.2009 yritti murtautua luokkatoverinsa henkilö-kohtaiseen kaappiin18.9.2009 hiirimatolla kaveria kohti heittäminen ja syyn vierittäminen toiselle16.9.2009 lunttausyritys ruotsin verbikokeessa (verbit kirjoitettu kämmeneen)9.9.2009 kiroilu oppitunnilla (vielä opettajan varoituksen jälkeenkin!)31.8.2009 ohjeiden laiminlyönti (palasi mopolla kirkosta)

14


1972–1976, sarake ”Rangaistuksen syy “:

28.3.1973 klo 8.12 tulleet alakerran erikoisluokka-siiv-en ovesta aamuhartauden aikana sisään6.4.1973 klo 9.25 poistuivat ilman lupaa tunniltaWC:hen ja polttivat siellä tupakkaa9.3.1973 väärensi kaksi kertaa äidin nimen poissaolo-vihkoon17.4.1973 on heittänyt runsaasti lunta IA-luokantuuletusikkunan ritilän läpi28.5.1973 päästänyt 23.5. kaksi myöhästynyttäoppilasta ilman lupaa koulun pääovesta sisään rukous-ten jälkeen24.9.1973 poistunut koulun alueelta baariin 18.9.197310.12.1973 pudottanut tahallaan luokassa tuolit jaulosajettuna avannut oven ja heiluttanut kättään4.2.1974 piiloutuminen välitunnilla ulosmenon vält-tämiseksi19.2.1974 valehtelivat 12.2.1974 valvovalle opettajalleolevansa järjestäjiä24.5.1974 kirjoittivat oppitunnilla karkeita sanojaluokkatoverin puseron selkään3.10.1974 kieltäytyi istumasta opettajan hänelleosoittamalla paikalla17.10.1974 vilpillinen lähdekirjallisuuden käyttö javilpillisyys asiaa koskevissa kuulusteluissa18.11.1974 sarjakuvalehden lukeminen oppitunnilla18.11.1974 heitti kivellä oppilastoveria kasvoihin2.12.1974 heitti koulun pihalla lumipallon klo 10.0713.3.1975 jääkiekkoilu luokkahuoneessa21.4.1975 kaakaon juominen kielletyssä paikassa14.1.1976 päiväkirjan tahallinen tuhriminen19.5.1976 sulki luokan opettajineen pommisuojaan


2009–2010, sarake ”Selvitys rikkomuksesta”:

27.11.2009 riehuminen atk-tunnilla mm. pipollakaverin hakkaaminen26.11.2009 ruoalla leikkiminen: laittoi ruokapöydässä ruokaa toisen lautaselle ilman toisen pyyntöä23.11.2009 epärehellisyys, läksyparkista jamyöhästymisen korvaamisesta luistaminen20.11.2009 kännykän käyttö koetilanteessa19.11.2009 heitti oppitunnilla pienen pariston melkokovalla vauhdilla, paristo osui tietokoneen näyttöön jamelkein opettajaan19.11.2009 kumikäsineiden luvaton ottaminenkotitalousluokasta4.11.2009 luvaton poistuminen, piilotteli autojentakana eikä palannut koululle opettajan huudoista huolimatta27.10.2009 poistui ruokavälitunnilla lähikauppaan26.10.2009 törkeä kielenkäyttö: kehotti ”painu v…uun” kun kysyttiin nimeä hänen viedessään näkkileipää ulos ruokalasta5.10.2009 poltti tulitikkuja päällä olevassa kaasupolt-timessa, vaaransi muiden turvallisuuden21.9.2009 yritti murtautua luokkatoverinsa henkilö-kohtaiseen kaappiin18.9.2009 hiirimatolla kaveria kohti heittäminen ja syyn vierittäminen toiselle16.9.2009 lunttausyritys ruotsin verbikokeessa (verbit kirjoitettu kämmeneen)9.9.2009 kiroilu oppitunnilla (vielä opettajanvaroituksen jälkeenkin!)31.8.2009 ohjeiden laiminlyönti (palasi mopolla kirkosta)


15

Messukylän lukio oli olosuhteidensa uhriKeskikokoisten lukioiden häviäminen on maanlaajuinen trendi. Melun lakkautuspäätös oli yksille pelastus, toisille hyvän koulun alasajo.

EIJA TUKIAINEN


16

Alma Peltola

Messukylän lukion viimei-set abiturientit lähtivät penk-kariajelulle 18. helmikuuta 2010 kuolinilmoituksen koris-tamin rekoin. Lähes vuosikym-menen kestänyt väittely lukion kohtalosta sai päätepisteensä vuoden 2009 budjetissa, jonka mukaan viestintälukio sulau-tetaan Sammon keskuslukioon vuoden 2010 kuluessa.

Messukylä ei ole kohtalon-sa kanssa yksin. Vuonna 2009 lukioiden määrä väheni Suo-messa yhdeksällä, ja yhteensä oppilaitoksia lakkautettiin pe-räti 163. Tampereen kaupun-gin marraskuussa 2009 esittelemä kouluverkkosuunnitelma oli vain seuraava askel maanlaajuisessa tren-dissä. Suunnitelman mukaan Tam-pereen kaupungin lukioiden määrä vähenee kahdeksasta viiteen, kun Messukylän lakkauttamisen lisäksi Tammerkosken ja Kaarilan lukiot sulautuvat yhdistetyksi luovien alo-jen lukioksi.

Oppilaskato nostaa kustannuksia

Lukioverkon uudistuksia on perus-teltu pitkälti sopeutumisena väes-törakenteen muutoksiin. Suomi on mullistusten edessä, kun suuret ikä-luokat jäävät eläkkeelle ja syntyvyys on pitkän alamäen jälkeen käänty-mässä kasvuun.

– Lukiokoulutus on junnannut viimeiset sata vuotta paikallaan. Nyt on aika ottaa askel eteenpäin, muo-toilee Tampereen kaupungin apu-laispormestari Perttu Pesä.

Tarkoituksena on saada säästöjä. Lukioikäisten määrä on laskenut ta-saisesti viimeiset kymmenen vuot-ta, ja oppilaskohtaiset kustannukset ovat tämän seurauksena kohonneet.

– Ongelma on, että tilavuokrat pysyvät entisellään, vaikka oppilas-määrä laskee. Jos rahaa alkaa ku-lua enemmän tiloista maksamiseen kuin opettajien palkkaamiseen, on seurauksena väistämättä opetuksen laadun huononeminen, Pesä perus-telee.

– Ilman muutoksia lopputulokse-

na olisi ollut, että Messukylässä olisi omat tilat, muttei varaa järjestää ope-tusta.

Säästöjä kaavaillaan saatavan sii-täkin, että Messukylän lukion vapau-tuvat tilat otetaan perusopetuksen käyttöön. Näin kaupunki toivoo vält-tyvänsä uuden päiväkodin rakenta-miselta.

”Messukylä uhrauksen kohde”

Tampereen lyseon lukion apulaisreh-torin, varavaltuutettu Hannu Soron (sit.) mielestä Messukylän lukio oli yksi Tampereen parhaita lukioita. Soro vastusti aktiivisesti Messukylän lukion lopettamista koko päätöksen-tekoprosessin ajan. Perusteluita oppi-

Lukion viimeisen penkkariajelun julisteet kommentoivat lukion lopettamista.

EIJA TUKIAINEN


17

lasmäärän vähenemisestä ja keskus-talukioiden vetovoimaisuudesta hän pitää riittämättöminä.

– Messukylä oli menestyvä lukio, jonka oppilasmäärät laskivat vasta, kun lakkautusrumba alkoi.

Soron mielestä perusopetuksen tilaongelmat olisi voitu ratkaista muullakin tavoin kuin lakkautta-malla itäisen alueen ainoa lukio. Soron mielestä lukioiden lakkaut-taminen osoittaa, että kaupunki on asettanut taloudelliset asiat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edelle.

– Messukylän lukio ei olisi saanut olla uhrauksen kohde. Asiantunti-jatkin ovat vahvistaneet, että pienet yksiköt ovat aina yhteisöllisempiä. Isoissa kouluissa yhteishenki katoaa, kun opiskelijat ja henkilökunta eivät tunne toisiaan, Soro sanoo.

Takaako suurlukio viihtyvyyden?

Messukylän sulautuessa Sampoon kipuaa uuden keskuslukion oppilas-määrä yli yhdeksänsadan. Opiskelu-ympäristön muutos on messukylä-läisille melkoinen: heidän lukiossaan opiskeli viimeisenä lukuvuonna 318 nuorta.

Suomen lähilukioyhdistyksen puheenjohtaja Jukka O. Mattila on samaa mieltä siitä, että vaikka suuri lukio on kustannustehokas, kolikon kääntöpuolella saattavat odottaa hyvän yhteishengen katoaminen ja viihtyisyyden huononeminen.

– Pienissä kouluissa opettajat

tuntevat nekin opiskelijat, joita eivät itse opeta. Pieni lukio huomioi opis-kelijan yksilöllisyyden ja on yksilön kannalta joustava sekä kannustava, Mattila luettelee etuja.

Apulaispormestari Perttu Pesä ei usko lukioiden koon vaikuttavan ratkaisevasti nuorten viihtyvyyteen. Lukioiden yhdistämisessä säästyvät rahat voitaisiin hänen mukaansa si-joittaa esimerkiksi keskuslukion op-pilashuoltoon.

– Vaikka koulupsykologien ja ku-raattorien määrä ei kasvaisikaan op-pilasmäärän lisääntyessä, pääsy kou-luterveydenhuollon henkilökunnan vastaanotolle helpottuu suuressa lu-kiossa, Pesä toteaa.

Alueellisuudesta keskuslukioihin

Tampereen kaupungin lukiokou-lutuksen johtaja Jorma Suonio on tyytyväinen siihen, että kouluverkon uudistuksen ansiosta Tampereen keskustaan saa-daan monipuo-lisia, profi loitu-neita lukioita.

– Jos siir-retään rahaa seinistä toimin-taan, edistetään nuorten hyvin-vointia, toteaa Suonio.

Suonio on seurannut Mes-sukylän lukion

elämää kymmenen vuotta.Suomessa on eurooppalaisittan

poikkeuksellisen tiheä lukioverkko. Koulutussuunnittelussa alueellisen tasapainon ihanne on vaihtumas-sa keskitettyyn palveluun. Kaupun-geissa lukiot pyritään sijoittamaan keskustaan, missä niiden nähdään olevan tasavertaisesti kaikkien saavu-tettavissa.

Kouluverkon karsinta on kohdis-tunut viime vuosina erityisesti Mes-sukylän lukion suuruisiin, keskiko-koisiin lukioihin. Keskikokoisiksi laskettavia noin 100–300 oppilaan lukioita on Suomessa hävinnyt muu-tamassa vuodessa yli viisikymmentä.

Apulaispormestari Perttu Pesä uskoo tulevaisuuden oppilaitoksiin. Hän kuitenkin myöntää, että uusia lukioita saatetaan Tampereelle joutua vielä rakentamaan.

– Asiat saattavat kehittyä eri suun-taan kuin on luultu. Tulevaisuutta ei voi täysin ennustaa.

EIJA TUKIAINEN


18

Lopetuskeskustelu polveili pitkäänJenni Rantala

Messukylän lukion lopet-tamiskeskustelu velloi edestakaisin 2000-luvun alkuvuosina. Keskuste-lu lukio-opetuksen säästöistä alkoi elokuussa 2004, kun huomattiin, että valmistuvan Sammon keskus-lukion käyttökustannuksia ei ollut otettu huomioon seuraavan vuo-den koulutoimen budjetissa. Käyt-tökuluissa oli näin ollen 1,3 miljoo-nan euron vaje.

Apulaiskaupunginjohtaja Lasse

Eskonen esitti useita säästövaih-toehtoja vajeen kattamiseksi. Yht-enä vaihtoehtona esiin nousi Mes-sukylän lukion lakkauttaminen ja oppilaiden siirtäminen uuteen Sammon keskuslukioon. Uusi lukio kasvatti kaupungin luki-oiden aloituspaikkojen määrää enemmän kuin kaikkien päättäjien mielestä olisi ollut tarpeen. Yhdis-tämistä kannattaneet puolustivat lukioiden sulauttamista sillä, että yhdistyminen vähentäisi uusien aloituspaikkojen määrää, ratkaisisi Messukylän lukion tilanpuutteen ja toisi tarvittavia säästöjä. Melun entiset tilat olisivat vapautuneet Ristinarkun koulun käyttöön.

Muina säästökohteina Eskonen nosti esille lukioiden opetus-

resurssien ja perusopetuksen su-pistamista sekä opetustarvikkeista ja koulukuljetuksista säästämistä.

Lopettamispäätöksen vastu-stajat voittivat ensimmäisen erän. Melun kohtalon ratkaisi koulu-tuslautakunta, joka päätti ohjata kaupunginvaltuuston myöntämän 300 000 euron lisämäärärahan Sammon keskuslukion käyt-tökustannuksiin. Kaupunginjohta-jan budjettiesitykseen lisää rahaa oli tullut jo 700 000 euroa.

Lopetuskeskustelu heräsi kuit-enkin henkiin uudelleen kesällä 2005. Lukiotoimen budjetti oli tiukalla, koska valtuusto oli edellisenä vuonna päättänyt lisätä lukioiden aloituspaikko-ja, mutta rahaa ei ollut varattu uutta opiskelijamäärää varten. Pelastukseksi tarjottiin jälleen lukioverkon supistamista, mut-ta toimenpiteisiin ei ryhdytty.

Kesällä 2008 lukioverkon karsiminen nousi jälleen ajan-kohtaiseksi. Tampereen lukio-verkkoselvityksen mukaan oppilaspaikkoja oli enem-män kuin pienenevät ikäryh-mät tarvitsivat, ja päivähoito kaipasi lisätilaa. Yhdistämisen kannattajat toivoivat, että uu-sia päiväkoteja ei jouduttaisi

rakentamaan. Melun ohella lope-tusuhka koski myös Kaarilan, Her-vannan ja Hatanpään lukioita.

Tilaajalautakunnassa esitys hylättiin, mutta keskustelu jat-kui seuraavalla valtuustokaudella keväällä 2009. Yhden päivälukion toiminnan katsottiin vähentävän merkittävästi vuokra-, ylläpito- ja hallintokustannuksia. Huhtikuussa 2009 elinkeino- ja osaamislautakun-ta päätti yksimielisesti, että Melu su-lautetaan säästöjen takia Sammon keskuslukioon syksyllä 2010.

Sammon keskuslukio valmistui Kalevaan 2005.


Ei Melu tyhjästä syntynyt - melua.files.wordpress.com · 2 Otteita Messukylän yhteiskoulun ja...

Documents

Transcript of Ei Melu tyhjästä syntynyt - melua.files.wordpress.com · 2 Otteita Messukylän yhteiskoulun ja...