”Edunvalvojalla on se aika sille lapselle” Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä lastensuojelun edunvalvojan roolista lapsen osallisuuden edistäjänä

Tanja Soikkeli

Pro gradu -tutkielma Sosiaalityö Yhteiskuntatieteiden laitos Itä-Suomen yliopisto Tammikuu 2019

Itä-Suomen yliopisto Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta

Laitos Yhteiskuntatieteiden laitos

Tekijä Tanja Soikkeli Työn nimi ”Edunvalvojalla on se aika sille lapselle” Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä lastensuojelun edunvalvojan roolista lapsen osallisuuden edistäjänä Oppiaine Sosiaalityö

Työn laji Pro gradu

Tutkielman ohjaaja/ohjaajat Professori Riitta Vornanen ja yliopistonlehtori Taru Kekoni Aika Tammikuu 2019

Sivumäärä 62

Tiivistelmä - Abstract Tämän tutkielman aihe on lastensuojelun edunvalvonta lapsen osallisuuden edistäjänä. Tutkimuskysy-mykseni on: miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät näkevät lastensuojelun edunvalvojan roolin lapsen osallisuuden edistäjänä? Apukysymyksiä ovat: Millaisia näkemyksiä sosiaalityöntekijöillä on lastensuo-jelun edunvalvojan kanssa tehtävästä yhteistyöstä ja edunvalvonnan merkityksestä? Millaisissa tilan-teissa sosiaalityöntekijä on hakenut lastensuojelun edunvalvojaa? Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Keräsin tutkielmani aineiston teemahaastattelemalla 5 kymen-laaksolaista lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat kä-sitteet lasten osallisuus kohtaamis- ja prosessiosallisuuden näkökulmasta ja lapsen etu. Tutkielmani ai-neiston analysoin sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimukseni aineistosta paikantui lastensuojelun edunvalvojalle 5 erilaista rooliulottuvuutta, jotka edis-tävät lapsen eritasoista osallisuutta. Prosessiosallisuutta lastensuojeluprosessissa edistää edunvalvojan roolit lapsen äänenä, lapsen edun turvaajana sekä lapsen ja hänen asiansa näkyväksi tuojana. Kohtaamis-osallisuutta edistää edunvalvojan roolit lapsilähtöisenä työskentelijänä ja rinnallakulkijana. Kohtaamis-osallisuus on edellytys lapsen osallisuudelle prosessissa. Lastensuojelun edunvalvoja tuo lastensuojeluprosessiin lapsen näkemyksen ja toiveet sekä ajatukset, mutta samaan aikaan myös osaa tuoda esiin lapsen edun ja oman näkemyksen lapsen parhaasta olipa kyse asiakassuunnitelmasta tai hallinto-oikeusprosessista. Tähän kiteytyy lastensuojelun edunvalvonnan mer-kitys. Lastensuojelun edunvalvonta on siis oleellinen väline lastensuojelussa, mutta edelleen puutteet so-siaalityöntekijöiden tiedossa ja edunvalvonnan tarpeen tunnistamisessa tekevät lastensuojelun edunval-vonnasta sattumavaraista. Ratkaisuna kaivataan sosiaalityöntekijöille täsmäkoulutuksia, valtakunnallista koordinointia ja toiminnan valvontaa käytäntöjen ja yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. . Asiasanat Lasten oikeudet, lastensuojelun edunvalvonta, osallisuus, lapsen etu Säilytyspaikka Itä-Suomen yliopiston kirjasto Muita tietoja

University of Eastern Finlad Faculty Social Sciences and Economics

Department Department of Social Sciences

Author Tanja Soikkeli Title ”The guardian has the time for the child” Social workers' views about the role of the child protection guardian as a promotor of the child protection Main subject Social work

Level Master´s thesis

Supervisor´s Professor Riitta Vornanen and university lecturer Taru Kekoni Date Tammikuu 2019

Pages 62

Abstract The subject of this Master´s thesis is child protection guardianship as a promotor of child participation. Main question is: What kinds of views do the social workers have about the guardian’s role as a promoter of children’s participation? Other questions are: What do social workers think about the co-operation with child protection guardians and the importance of child protection guardianship? In what kinds of situations have social workers applied for child protection guardianship? My thesis is qualitative research. I have collected the material by interviewing thematically social workers in Kymenlaakso. The theoretical framework of my thesis consists of the concepts of child participation from the view of encounter of the process and of the participation of the process and of the best interest of the child. The material was analysed by content analysis. In the research I found 5 roles that child protection guardians have which all promote the participation of the child. The participation of the process in the child protection process promotes the roles of the guardian as the voice of the child, as the protector of the interests of child and as the importer of the child and child´s affairs. Encounter of the participation is promoted by the roles of the child protection guardian as a child-oriented worker and as an alongside-worker. Encounter of the process is a prerequisite for the participation of the process. The child protection guardian ensures that the child's views, hopes and thoughts are heard in the child protection process, but at the same time guardian is also able to express his or her own view of what is the best interest of the child whether it concerns the customer plan or the plan by an administrative court. This is the core importance of child protection guardianship. The child protection guardianship is an essential tool to be used in child protection, but the lack of knowledge of social workers and the lack of identification of the need for the child protection guardianship makes its utilization too random. The solution is to pro-vide social workers with training, national coordination and control of the child protection guardianship to ensure the equality of the children. Asiasanat Children´s rights, child protection guardianship, participation, the best interest of the child Storing University of Eastern Finland Library Other information

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO .................................................................................................................................... 1 2 LASTENSUOJELUN EDUNVALVONTA .................................................................................. 3 2.1 Kotimainen tutkimus ja lastensuojelun edunvalvonnan kehittämistyö .......................................... 3 2.2 Kansainvälinen tutkimus edunvalvonnasta .................................................................................... 5 2.3 Lastensuojelu lastensuojelun edunvalvonnan näkökulmasta ......................................................... 7 2.4 Lastensuojelun edunvalvojan tehtävät ........................................................................................... 9 3 LASTEN OIKEUDET, OSALLISUUS JA LAPSEN ETU ....................................................... 14 3.1 Lastensuojelun edunvalvonnan taustalla lasten oikeudet ............................................................. 14 3.2 Lapsen osallisuus ......................................................................................................................... 15 3.3 Lapsen etu .................................................................................................................................... 17 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ................................................................................................... 21 4.1 Tutkimuksen tehtävät ................................................................................................................... 21 4.2 Laadullinen tutkimus.................................................................................................................... 22 4.3 Aineiston hankinta ja teemahaastattelu ........................................................................................ 23 4.4 Sisällönanalyysi ........................................................................................................................... 25 4.5 Aineiston analyysi ........................................................................................................................ 26 4.6 Tutkimuksen eettisyys.................................................................................................................. 29 5 LASTENSUOJELUN EDUNVALVOJA OSALLISUUDEN EDISTÄJÄNÄ ........................ 31 5.1 Lastensuojelun edunvalvojan hakeminen .................................................................................... 31 5.2 Lapsen edun yhteys osallisuuteen ................................................................................................ 35 5.3 Yhteistyö ja edunvalvonnan merkitys .......................................................................................... 37 5.4 Prosessiosallisuus – katse lapsessa .............................................................................................. 38

5.4.1 Lapsen edun turvaaja ............................................................................................................ 38 5.4.2 Lapsen ääni ........................................................................................................................... 42 5.4.3 Tuo lapsen ja hänen asiansa näkyväksi ................................................................................. 43

5.5 Kohtaamisosallisuus – lapsi on läsnä ........................................................................................... 44 5.5.1 Lapsilähtöinen työskentelijä ................................................................................................. 45 5.5.2 Rinnallakulkija ...................................................................................................................... 46

5.6 Yhteenveto tuloksista ................................................................................................................... 47 6 JOHTOPÄÄTÖKSET .................................................................................................................. 49 7 POHDINTAA…………………………………………………………………………………….53 LÄHTEET………………………………………………………………………………………………………………….........55 KUVIOT JA TAULUKOT Kuvio 1. Lastensuojelun edunvalvonnan vaiheet ................................................................................ 9 Kuvio 2. Lastensuojelun edunvalvojan roolit lapsen osallisuuden edistäjänä.................................... 50 Taulukko 1. Aineiston pää- ja yläluokat ............................................................................................ 27 Taulukko 2. Prosessiosallisuus-pääluokan ylä- ja alaluokat .............................................................. 28 Taulukko 3. Kohtaamisosallisuus-pääluokan ylä- ja alaluokat..........................................................28 LIITTEET Liite 1. Ennakkotiedote Liite 2. Informaatio- ja suostumuslomake Liite 3. Haastattelurunko

1

1 JOHDANTO

Tutkielmani tarkoitus on tarkastella sosiaalityöntekijän näkemyksiä lastensuojelun edunvalvojan roo-

leista lapsen osallisuuden edistäjänä. Lastensuojelun edunvalvojan käytölle on valtakunnallisella ta-

solla erilaisia käytäntöjä, ja jopa niiden hakemis- ja myöntämiskäytännöt vaihtelevat. Tämä eriarvois-

taa lasten kohtelua ja asemaa muun muassa osallisuuden näkökulmasta lastensuojelussa. (Hoikkala,

Kojo, Tervo & Aaltonen 2017, 15.)

Kiinnostukseni lastensuojelun edunvalvontaa kohtaan on herännyt työskennellessäni lastensuoje-

lussa. Olen ollut mukana erilaisissa lastensuojelun asiakastapauksissa, joissa on mukana lastensuoje-

lun edunvalvoja. Useimpiin asiakkuuksiin olen tullut kesken, ja olen pohtinut, miksi joissakin saman-

kaltaisissa tapauksissa on edunvalvoja ja joissakin ei. Erityisesti sijaishuollossa eli kaikkein heikom-

massa asemassa olevien lasten osallisuusoikeudet eivät tästä näkökulmasta aina toteudu. Lastensuo-

jeluprosessissa lapsi tai nuori saattaa joutua tilanteeseen, ettei hänen puhevaltaansa käytä kukaan.

Sijaishuollossa voi olla tilanteita, jolloin lapsen osallisuuden toteutumisen vastuu on sijaishuoltopai-

kan työntekijöiden tai perhehoitajien vastuulla.

Syksyllä 2018 on keskusteltu julkisuudessa sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten kuulemisesta ja

osallisuudesta. Tämä nousi pinnalle, kun eduskunnan apulaisoikeusasiamies teki yllätystarkastuksen

koulukoti Pohjolakotiin. Tarkastuksessa löytyi lapsia ja nuoria nöyryyttäviä käytäntöjä. Perhe- ja pe-

ruspalveluministeri Annika Saarikko totesi Yle:n verkkosivuilla 20.9.2018 julkaistussa uutisessa,

kuinka sijaishuollossa olevien lasten ja nuorten kuulemiseen ja osallisuuteen aiotaan kiinnittää jat-

kossa enemmän huomiota erityisesti sijaishuoltopaikkojen valvontakäynneillä. (Rautio 20.9.2018.)

Esiin tulleiden epäkohtien myötä sosiaali- ja terveysministeriössä on meneillään sijaishuollon muu-

tokseen tähtääviä toimia, kuten sijaishuollossa olevien lasten oikeusturvan ja valvonnan vahvistami-

nen, asiantuntijaryhmän asettaminen tarvittavien lakimuutoksien tekemiseksi ja kokemusasiantunti-

joiden äänen vahvistaminen sekä aiheeseen liittyvä tutkimus- ja kehittämishanke. (Saarikko

20.9.2018.)

Lastenoikeuksien sopimus ja perustuslaki korostavat lapsen oikeutta osallisuuteen. Osallisuus on yk-

sinkertaisimmillaan oikeutta saada tietoa omista asioistaan, mahdollisuutta ilmaista mielipiteensä

sekä vaikuttaa omiin asioihin ja itseä koskeviin päätöksiin. Edellä mainituista syistä johtuen osalli-

2

suus tarkoittaa vastavuoroisuutta. Vaikuttaminen on mahdollista vain, jos on ajan tasalla omista asi-

oistaan ja saa niistä tietoa sekä pääsee mukaan vaikuttamaan neuvotteluihin ja palavereihin – omiin

asioihin. (Oranen 2008, 14–16.)

Tässä tutkielmassa en käsittele rikosprosessin edunvalvontaa lainkaan, sillä se on ihan oma proses-

sinsa, mutta voi usein kulkea rinnan lastensuojelun edunvalvontaprosessin kanssa. Samoin en käsit-

tele taloudellisten asioiden edunvalvontaa. Tutkimukseni pääkysymys on, millaisia näkemyksiä sosi-

aalityöntekijöillä on lastensuojelun edunvalvojan rooleista lapsen osallisuuden edistäjänä? Lisäksi

selvitän, millaisissa tilanteissa sosiaalityöntekijä on hakenut edunvalvojaa ja millaisia näkemyksiä

sosiaalityöntekijöillä on lastensuojelun edunvalvojan kanssa tehtävästä yhteistyöstä ja merkityksestä.

Toteutan tutkimuksen laadullisena tutkimuksena. Keräsin tutkielmani aineiston haastattelemalla

01.01.2019 Kymenlaaksoon syntyneen Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän

(jatkossa Kymsote) kolmen kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Tutkimukseni taustalla on

lasten oikeudet ja teoreettisen viitekehyksen muodostavat käsitteet lasten osallisuus Tiina Muukkosen

(2013) kohtaamis- ja prosessiosallisuuden näkökulmasta sekä lapsen etu. Tutkielmani aineiston ana-

lysoin sisällönanalyysiä käyttäen.

Toisessa luvussa käyn läpi lastensuojelun edunvalvontaa aiemman tutkimuksen valossa ja tuon myös

kansainvälisiä näkökulmia aiheeseen. Tämän jälkeen käyn läpi, mitä edunvalvonnasta säädetään

laissa, ja mitkä ovat lastensuojelun edunvalvojan tehtävät. Kolmannessa luvussa käsittelen aluksi las-

ten oikeuksia ja määrittelen aiheeni näkökulmasta tärkeimmät käsitteet, kuten osallisuuden ja lapsen

edun. Neljännessä luvussa esittelen tutkimuksen toteutusvaiheen ja aineiston analyysin teoriaohjaa-

vaa sisällönanalyysiä käyttäen. Viidennessä luvussa esittelen tuloksia ja vedän yhteen lastensuojelun

edunvalvojan rooleja lapsen osallisuuden edistäjänä. Kuudennessa luvussa käyn läpi johtopäätöksiä,

viimeisessä luvussa pohdin tutkimuksen teon aikana heränneitä ajatuksia.

3

2 LASTENSUOJELUN EDUNVALVONTA

2.1 Kotimainen tutkimus ja lastensuojelun edunvalvonnan kehittämistyö

Lastensuojelun edunvalvontaa ei juurikaan ole tutkittu Suomessa. Valtakunnallisen lastensuojelun

edunvalvontahankkeen aikana vuosina 2005–2009 ja 2010–2011 tuotettiin aiheesta materiaalia, kä-

sikirja ja kerättiin kokemuksia. Hankkeessa oli mukana Pelastakaa Lapset ry:n lisäksi Nuorten ystävät

ry, Ensi- ja turvakotien liitto ry, SOS-lapsikylä ry, Folkhälsan Raseborg ja Helsingin diakonissalaitos.

(Marjomaa, Lapinleimu & Laakso 2010, 10–13.) Kehityspiikki Tutkimus Oy:n teki lastensuojelun

edunvalvojahankkeesta arvioinnin, jossa tuli esiin kaksi vastakkaista tapaa ymmärtää edunvalvonta.

Edunvalvonta nähtiin kaupunkien juristien toimesta teknisenä ja juridisena instrumenttina. Sen sijaan

sosiaalityöntekijät näkivät edunvalvonnan poliittisideologisena välineenä, jonka avulla on mahdol-

lista vahvistaa lapsen ääni kuuluvaksi ja lapsen osallisuutta. (Anttila 2010, 134.)

Kehittämistyön tuloksena hankkeessa luotiin edunvalvontatyön alueellisia ja kansallisia rakenteita,

lastensuojelun edunvalvonnan prosessikuvaus, lastensuojelun edunvalvonnan laatusuositukset ja ke-

rättiin tieto toteutuneista edunvalvonnoista. Hanke oli vaikuttamassa lastensuojelun edunvalvonta -

pykälän säätämisestä lastensuojelulakiin. (Niskala, Oranen, Piiroinen & Sinko 2010, 6.) Kymen-

laakso kuului Etelä-Karjalan ohella Kaakonkulmaksi nimettyyn hankkeen pilottialueeseen. (Marjo-

maa ym. 2010, 17–20.) Kehittämisen tuloksena Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja ter-

veyspiirissä lastensuojelun edunvalvonnan koordinointi keskittyi Kaakkois-Suomen sosiaalialan

osaamiskeskus Socomiin, jonne perustettiin lastensuojelun edunvalvonnan koordinaattorin paikka

vuonna 2012. (Heikkilä, Rantaeskola & Suikkanen-Malin 16, 2018.) Alueellisen edunvalvonnan ke-

hittämiseksi yhteistyötahot tapaavat muutaman kerran vuodessa työkokouksien merkeissä. Koke-

mukseni mukaan tämä kymenlaaksolainen malli on varsin toimiva. Kehittämistyötä on jatkettu edel-

leen. Marraskuussa 2018 ilmestyi Lastensuojelun edunvalvonta -käsikirja, jonka ovat kirjoittaneet

Kaakkois-Suomen osaamiskeskus Socomin lastensuojelun edunvalvonnan koordinaattori Marjukka

Heikkilä, VT Satu Rantaeskola ja VTL Tuija Suikkanen-Malin. Vuonna 2014 valtakunnallinen las-

tensuojelun edunvalvojatoiminta siirtyi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja julkisen sektorin alai-

suuteen. (Lastensuojelun edunvalvojatoiminta 2018.)

4

Lapsiasianeuvottelukunnan (2011) aloitteessa otettiin kantaa lasten ja perheiden oikeusturvan toteu-

tumisen puolesta lastensuojelun edunvalvonnan täsmällisempään sääntelyyn. Lastensuojelulain

(417/2007) tasolla säännellään edunvalvojan määräämisestä, mutta ei edunvalvojan kelpoisuudesta,

toiminnasta, päättämisestä, palkkiosta, hallinnoinnista eikä valvonnasta. Myös nämä tekijät tulisi

määritellä laissa. (Lapsiasianeuvottelukunnan aloite 13.6.2011.) Laadunvalvonnan puutteeseen kiin-

nitettiin huomiota myös lapsi- ja perhepalveluiden (LAPE) muutosohjelman tuottamassa mallinnus-

raportissa. Raportissa otettiin kantaa, että edunvalvojatoiminnan valvonnan valtakunnallinen ja alu-

eellinen kehittäminen on vähäistä ja satunnaista. Lasten kohtelun ja oikeusturvan näkökulmasta se

eriarvoistaa lapsen asemaa ja kohtelua lastensuojelussa. (Hoikkala, Kojo, Tervo & Aaltonen 2017,

15.)

Oman tutkielmani näkökulmasta keskeinen tutkimus on oikeustieteen alaan kuuluvan Henna Paju-

lammin väitöskirjan (2016) Lapsi, oikeus ja osallisuus. Hän käsittelee väitöskirjassaan lasten osalli-

suusoikeuksia ja tuo esiin tuloksissa, että lapsen oikeus osallistua on suomalaisen lapsioikeuden kes-

keinen oikeusperiaate ja lapsen edun määritelmän osatekijä. Suomessa ei ole täysin ymmärretty YK:n

lapsen oikeuksien sopimuksen sisältöä ja velvoittavuutta, ja lapsen edun sisältöön ja arviointiin on

kiinteästi sidoksissa lapsen äänen kuuluminen. Käytännössä lasten oikeuksien toteutuminen vaatii

yhteisvastuuta eri ammattikuntien edustajilta. (Emt.)

Virve-Maria Toivosen (2017) niinikään oikeustieteen alaan kuuluva väitöskirja lapsen oikeuksista ja

oikeusturvasta huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelyssä tarkastelee, kuinka oikeusjärjestelmä

huomioi lapset ja lasten oikeudet. Lasten oikeuksista esillä on lasten etu ja osallisuus. Väitöskirjassa

on esillä oikeusturvaan liittyvät vastuukysymykset ja oikeusturvan tehokkuus. Niitä voidaan edistää

esimerkiksi lapselle hallinto-oikeusprosessiin määrättävällä edunvalvojalla tai avustajalla. Määräyk-

siä annetaan kuitenkin harvoin, ja kyseisten ammattiryhmien koulutus ei ole lasten edustamisen nä-

kökulmasta riittävää. Viime kädessä tuomioistuimessa vastuu lapsen oikeuksien toteutumisesta kan-

taa tuomioistuin, eikä avustajan tai edunvalvojan määrääminen poista tätä vastuuta. Toivanen (emt.)

tuo esiin, että lapsen oikeusturvan toteutumiseksi lapsi tarvitsee prosessissa aikuista enemmän apua

ja tuomarilta aktiivista prosessinjohtoa. Sosiaalityön ja oikeustieteen pro gradu -tutkielmissa lastensuojelun edunvalvontaa on tutkittu eri nä-

kökulmista. Rantamaa Marika (2013) on tutkinut sosiaalityön pro gradussaan lastensuojelun sosiaa-

lityöntekijän ja lapsen edunvalvojan yhteistyötä systeemiteoreettisessa viitekehyksessä. Annika Elo-

rannan (2015) tutkielma käsittelee edunvalvonnan henkistä kuormittavuutta, ja Anne Uppmanin

5

(2016) pro gradun aiheena on Lapsen edunvalvonta – Lapsen osallisuuden ja kuulluksi tulemisen

vahvistamisen välineenä lastensuojelussa. Hän tuo johtopäätöksissään esiin, ettei edunvalvojan ha-

keminen ole hankalaa, mutta lastensuojelun edunvalvojan tehtävien määrittelyyn tulisi kiinnittää huo-

miota ja toisaalta lisätä tietoutta lastensuojelun edunvalvonnan mahdollisuudesta. (Emt.)

Pirkko Haikara (2018) on tutkinut Kaakkois-Suomen osaamiskeskus Socomin lastensuojelun edun-

valvonnan koordinaatiomallin tavoitteiden onnistumisia sosiaalityön alaan kuuluvassa pro gradu

-tutkielmassaan. Tutkielmassa todetaan, että Kaakkois-Suomessa koordinointi on moneen muuhun

alueeseen verrattuna toimiva. Lastensuojelun edunvalvonnan toiminnan kehittämisen ja valvonnan

näkökulmasta Haikara ehdottaa koko Suomeen alueellisia koordinaatiorakenteita ja valtakunnallisen

koordinaatiorakenteen.

Pilvikki Harjun (2016) pro gradussa on näkökulmana lasten ja nuorten kokemukset lastensuojelun

edunvalvonnasta. Laura Litheniuksen (2016) oikeustieteen puolelle tehdyn tutkielman aiheena on

lapsen osallisuuden vahvistaminen edunvalvojamääräyksellä lastensuojelussa. Tutkielman tuloksina

hän esittää, että lastensuojelun edunvalvonnan sääntelemättömyys vaarantaa lapsen osallisuutta. Riip-

puu siis edunvalvojan ammattitaidosta ja kiinnostuksesta, kuinka hän hoitaa tehtävänsä. Lisäksi las-

tensuojelulain edunvalvontaa koskevassa säännöksessä ja lain esitöissä on edellytykset edunvalvojan

määräämiselle asetettu korkealle, ja siksi edunvalvojia käytetään vähemmän kuin olisi tarpeen. Joh-

topäätöksinä tutkielmassa esitetään edunvalvojan määräämisen ulottamista lapsen huoltoa koskeviin

asioihin. Huoltoon liittyvissä asioissa lapsen osallisuutta ei ole turvattu yhtä hyvin kuin lastensuoje-

lulaissa. (Emt.)

2.2 Kansainvälinen tutkimus edunvalvonnasta

Kansainvälisesti lastensuojelun edunvalvontaa kehitettiin useissa maissa YK:n lapsen oikeuksien so-

pimuksen ratifioinnin jälkimainingeissa 1990-luvun aikana (Marjomaa ym. 2010, 15). Edelläkävi-

jöitä ovat Saksa ja Iso-Britannia. Molemmissa maissa voidaan määrätä lapselle edunvalvoja (chil-

dren´s guardian) myös lapsen huoltoa koskevaan asiaan. Iso-Britanniassa edunvalvonnan juuret ulot-

tuvat vuoteen 1975, jolloin Iso-Britanniassa saadettiin The Children Act. Tämä lain turvin lapselle

on voitu maaratä edunvalvoja lapsen huolenpitoon liittyvissa asioissa. Iso-Britanniassa lapsen edun-

valvonta koetaan vaativaksi tehtäväksi. (Bilson & White 2005, 223.) Englannissa ja Walesissa on

olemassa oma perheoikeus, ja lapsen asema oikeusprosessissa on varmistettu edunvalvontajärjestel-

män avulla. Edunvalvoja määrätään tilanteissa, joissa sosiaalihuolto on joutunut puuttumaan perheen

6

tilanteeseen ja kyse on lapsen sijoittamisesta perheen ulkopuolelle. Englannissa ja Walesissa on käy-

tössä edunvalvojan ns. tandem-malli. Mallissa siviiliasiassa osapuolena olevalle lapselle nimetään

aina edunvalvoja, joka toimii oikeusavustajan kanssa yhteistyossa. Tätä mallia pidetään Euroopan

unionin oikeusviraston raportin mukaan lapsiystävällisenä toimintamallina. (Lapsiystavallinen

oikeudenkaytto – ammattilaisten nakemyksia ja kokemuksia 2015, 4.) Myös Suomessa on käytössä

tandem-malli, jossa edunvalvoja ja oikeusavustaja toimivat yhtä aikaa ja yhteistyössä toteuttaen teh-

täväänsä. Esimerkiksi rikosepäily voi käynnistää lapsen osalta lastensuojeluprosessin, johon haetaan

lastensuojelulain 22 §:n perusteella edunvalvojaa. Samalla edunvalvojalle voidaan hakea esitutkinta-

lain 8 §:n perusteella määräys toimia lapsen edunvalvojana rikosprosessissa. Edunvalvoja voi hakea

lapselle tämän jälkeen rikosprosessiin oikeusavustajan, joka tuo juridista osaamista kokonaisuuteen.

(Tammi & Lapinleimu 2010, 53; esitutkintalaki 805/2011, 8 §.)

Saksassa vuoden 1998 Kindschaftsrechtsreform -uudistuksen jälkeen on voitu määrätä lapselle edun-

valvoja. Saksassa ei ole käytössä tandem-malli, koska se koettiin kalliiksi, ja siksi siellä kehitettiin

oma malli. Tuomioistuin voi maarata Saksassa alaikaiselle edunvalvojan, jos se on lapsen edun mu-

kaista. Edunvalvojamaarays on tarpeellinen tilanteissa, joissa lapsen ja hanen huoltajansa edut ovat

ristiriidassa tai lapsi tulee sijoittaa pois hanen huoltajiltaan tai erottaa heidan huollosta. Saksassa

edunvalvojia käytetään erityisesti lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuksiin liittyvissä asioissa. (Bilson

& White 2005, 225–227, ks. myös Stötzel & Fegert 2006, 201.)

Stotzel ja Fegert (2006, 201, 220–220) ovat tehneet tutkimusta edunvalvonnasta Saksassa lapsen nä-

kökulmasta. Tulosten perusteella suurimmalla osalla lapsista oli hyvin selvillä edunvalvojan rooli ja

velvollisuudet. Useimmat tutkimukseen osallistuneista lapsista olivat tyytyväisiä edunvalvojien toi-

mintaan, ja heillä oli positiivisia kokemuksia. Edellä mainittuja kokemuksia kertoneet lapset rapor-

toivat saaneensa edunvalvojilta riittävästi tietoa edunvalvojan tehtävistä, velvollisuuksista ja siitä pro-

sessista, mitä varten he ovat lapsen apuna. Eli lapsen näkökulmasta tiedonvälittämisellä ja asioiden

selvittämisellä on suuri merkitys. Lisäksi lasten tyytyväisyys edunvalvojan toimintaan oli yhteydessä

lapsen kokemukseen edunvalvojalta saatuun tukeen lapsen omassa kuulemistilaisuudessaan ja mieli-

piteen ilmaisemisessa. Erityisesti edunvalvojan rooli tuomarin kanssa käydyssä kuulemistilaisuu-

dessa on lapsille merkityksellinen, samoin kuulemiseen valmistautuminen yhdessä lapsen kanssa on

oleellista. (Emt.)

Stotzelin ja Fegertin (2006, 210) tutkimuksessa tuli esiin, että yli puolet lapsen edunvalvojista oli

sosiaalityontekijoita tai sosiaalipedagogeja. Oikeudellisen koulutuksen omaavat henkilot eivat olleet

7

yhta kiinnostuneita kouluttautumaan lapsen edunvalvojiksi kuin sosiaalialan ammattilaiset. Tutki-

muksen mukaan lapsen edunvalvojana toimiminen edellyttaa kaytannon kokemusta ja erityista oi-

keudellista, pedagogista ja psykologista taitoa. Edunvalvoja valitaan tehtävään sen mukaan, minkä

alan osaaminen juuri kyseisessä asiassa on lapsen kannalta hyödyllistä. (Emt.)

Ruotsissa tuomioistuin voi nimetä alaikäiselle lapselle oikeudellisen edustajan käyttämään alle 15-

vuotiaan lapsen puhevaltaa. Sosiaalilautakunnassa käsiteltävissä asioissa edustajan nimeää lääninoi-

keus. Edustajan tehtävänä on valvoa huoltajasta riippumatta lapsen etua, neuvoa ja opastaa lasta sekä

huolehtia, että kaikki lapsen kannalta tarvittavat selvitykset tehdään. (HE 252/2006, 58.)

Lastensuojelun edunvalvontajärjestelmät ovat kehittyneet edellä mainituissa maissa omanlaisekseen

ja kunkin valtion oikeudellisen järjestelmän puitteissa. Tästä näkökulmasta eroja ja yhtäläisyyksiä

löytyy, kuten tandem-malli. Saksassa ja Iso-Britanniassa lapselle voidaan määrätä edunvalvoja lapsen

huoltoon liittyvissä asioissa, mutta Suomessa ei voi. Suomessa lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen

liittyvät kysymykset ovat huoltajien välinen asia, eikä lapsi ole juridisesti asianosainen, ellei huolto

ja tapaamisoikeus liity lastensuojeluprosessiin. (Lastensuojelun edunvalvonta 2016.) Yhteistä jokai-

selle järjestelmälle on edunvalvonnan tavoite eli ennen kaikkea lapsen äänen kuulumisen vahvista-

minen ja lapsen edun toteutuminen.

2.3 Lastensuojelu lastensuojelun edunvalvonnan näkökulmasta

Vuonna 2001 voimaan tulleen sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain myötä

pystyi Suomessa käyttämään edunvalvojaa sosiaalihuollon asiassa ja siten myös lastensuojeluasiassa.

(Marjomaa 2010, 14.) Vuonna 2008 voimaan astuneessa lastensuojelulaissa (417/2007, 22§) vahvis-

tettiin lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja osallisuutta sekä mielipiteen ilmaisua. Lastensuojelulain

(417/2007) 22§:n mukaan lapselle tulee lastensuojeluasiassa määrätä edunvalvoja käyttämään huol-

tajan sijaan lapsen puhevaltaa, ”jos on perusteltu syy olettaa, ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa

lapsen etua, ja edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun

turvaamiseksi”. Rikosasiassa edunvalvojan määräämiseen voidaan käyttää esitutkintalain 4 luvun 8

§:ää. Lisäksi rikosasiassa sovelletaan holhoustoimesta annetun lain (442/1999) säännöksiä edunval-

vonnasta. (Tuominen 2014, 9.) 

Suomessa lapsen henkilöön liittyvä lastensuojelun edunvalvonta perustuu siis lastensuojelulakiin

(417/2007, 22§). Taustalla on siis vahva velvoittavuus. Säännöksessä on eritelty edellytykset, joiden

8

täyttyessä lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on velvollisuus hakea lapselle edunvalvoja.

Lisäksi säännöksestä löytyvät perusteet, joiden olemassa ollessa tuomioistuimessa on määrättävä lap-

selle lastensuojelulain mukainen edunvalvoja. Tätä säännöstä sovelletaan riippumatta siitä, onko las-

tensuojeluasia vireillä viranomaisessa vai hallintotuomioistuimessa. (Araneva 2016, 209–210.) 

Kun lapsi ja perhe ovat lastensuojelun asiakkaina, toteutetaan lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua

lastensuojelun sosiaalityössä. Lapsi- ja perhekohtaisella lastensuojelulla on viimesijainen vastuu lap-

sen hyvinvoinnin turvaamisesta. Ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja huolenpidosta on lapsen

vanhemmilla ja huoltajilla. Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava huoltajia

tässä kasvatustehtävässä tarjoamalla apua riittävän varhain ja ohjattava perhe tarvittaessa lastensuo-

jelun piiriin. (Lastensuojelun palvelujärjestelmä 2016; lastensuojelulaki 417/2007 2§.) Lapsi- ja per-

hekohtaiseen lastensuojelun työskentelyyn kuuluu asiakassuunnitelman laatiminen, avohuollon tuki-

toimet, lapsen kiireellinen sijoittaminen, huostaanotto, sijaishuollon järjestäminen ja jälkihuolto.

Nämä ovat lastensuojelun työprosesseja, joissa lapsi ja perhe ovat asianosaisia. Lastensuojeluasiak-

kuuden alkaminen on oma prosessinsa. Lapsen sosiaalihuoltoasia voi tulla vireille viranomaisessa

sosiaalihuoltolain 34.1 §:n tai lastensuojelulain 26.1 §:n nojalla. Sosiaalihuoltolain nojalla vireille

tullut lapsen asia johtaa sosiaalihuoltolain 36 §:n mukaiseen prosessiin ja lastensuojelulain mukaiset

vireille tulot lastensuojelulain 26 §:n mukaiseen prosessiin. Sosiaalihuoltolain 36.1 §:n mukaan sosi-

aalihuoltoasian vireille tulon jälkeen on arvioitava lapsen kiireellinen sosiaalihuollon palvelujen

tarve. Lastensuojelulain nojalla vireille tulleen lapsen sosiaalihuoltoasia arvioidaan yleisten sosiaali-

palvelujen tarpeen lisäksi myös kiireellisten lastensuojelulain mukaisten palvelujen ja tuen tarve.

(Saastamoinen 2018, 166–169.)

Palvelutarpeen arvioinnin aikana lapsi ja perhe ovat edelleen perustason sosiaalihuollon asiakas. Las-

tensuojelun asiakkuus alkaa vasta, kun lastensuojelulain 27 §:n säädetyt asiakkuuden edellytykset

täyttyvät. Lastensuojelun asiakkuus voi alkaa myös kiireellisten toimenpiteiden tuloksena, eli jos lap-

selle tehdään kiireellinen sijoitus, alkaa lastensuojelun asiakkuus välittömästi. (Saastamoinen 2018,

105–109; Araneva 2016, 123–124.) Asiakkuuden alkaminen, asiakassuunnitelmat, lastensuojelun eri-

laiset prosessin alkamiset ovat paikkoja, jolloin lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on hyvä

tarkistaa myös lastensuojelun edunvalvojan tarve. Vaikka lastensuojeluasiakkuudessa olevalle lap-

selle määrättäisiin lastensuojelun edunvalvoja, niin huoltajalla on edelleen oikeus käyttää omaa pu-

hevaltaansa lapsen asiassa. Samoin huoltajan asianosaisuus ja osallisuus lastensuojeluprosessissa säi-

lyvät. (Araneva 2016, 210.)

9

Lastensuojelun edunvalvonta on oma prosessinsa lastensuojelun prosessin sisällä, joten edunvalvo-

jalle on tärkeää tuntea lastensuojelua, sen käytäntöä ja lakia. Lastensuojelun ja päätöksenteon proses-

sin tuntemus auttaa selvittämään asioita myös lapselle. Tärkeintä on kuitenkin kohdata lapsi. Edun-

valvontaa tarvitseva lapsi voi asua kotona tai olla sijoitettu, joten lapsen kanssa työskentelyyn tarvi-

taan aikaa ja erityistä osaamista sekä lastensuojelun tuntemusta.

2.4 Lastensuojelun edunvalvojan tehtävät

Lastensuojelun edunvalvojan määrää maistraatti, jos huoltaja ja sosiaalihuollosta vastaava toimielin

ovat asiasta yksimielisiä. Jos asiasta ollaan eri mieltä, niin päätöksen tekee käräjäoikeus. Hakemuksen

käräjäoikeuteen voi tehdä sosiaalihuollosta vastaava toimielin, huoltajat tai maistraatti.  Määräyk-

sessä on eritelty lastensuojelun edunvalvojan tehtävät kyseisen lapsen tapauksessa. Tehtävät perus-

tuvat hakemukseen. Edunvalvojan määräämisestä huolimatta huoltajalla on oikeus käyttää puheval-

taansa lapsenasiassa. Huoltajan osallisuus ja asianosaisuus näin ollen säilyvät. (Araneva 2016, 210.)

Edunvalvoja saatetaan sekoittaa lapsen asioista vastaavaan sosiaalityöntekijään. Sosiaalityöntekijä on

viranomainen, joka ei voi käyttää lapsen puhevaltaa huoltajan ja lastensuojelun edunvalvojan tapaan. 

(Laakso, Marjomaa & Peltonen 2012, 38 ja 43.)   Puhevallan käyttö on oleellisin ero. Edunvalvojalla

ei ole myöskään päätösvaltaa. Niin sosiaaliyöntekijä kuin myös lastensuojelun edunvalvoja valvovat

lapsen etua ja toteutumista, mutta tätä tavoitetta he lähestyvät eri kulmista.

  

Lainsaadannosta huolimatta lapsilla on edelleen vain harvoin oma oikeusavustaja tai edunvalvoja. 

Lapsen edun ja osallisuuden säädöstason vahvasta velvoittavuudesta huolimatta tiedetään, ettei sää-

dösten erityisluonnetta ja niiden asettamia oikeudellisia vaatimuksia aina tiedosteta eikä oteta riittä-

västi huomioon lastensuojelussa. (Hakalehto 2016, 51–54, ks. myös de Godzinsky 2012, 81-88.) Joh-

tuuko tämä siitä, ettei sosiaalityöntekijöillä ole riittävästi tietoa edunvalvojan käytöstä, hakuproses-

sista tai tilanteista, jolloin edunvalvojaa tulisi hakea?

Lastensuojelun edunvalvojan tehtävä on toisaalta selvittää ja välittää lapsen mielipide aikuisille toi-

mijoille sekä toisaalta muodostaa oma perusteltu näkemyksensä lapsen etua parhaiten toteuttavasta

ratkaisusta lastensuojelulain (417/007) 4 §:n 2 momentin arviointiperusteiden ja lapsen muiden oi-

keuksien toteutumisen näkökulmasta arvioituna. Vaikka lapsen mielipide eroaisi edunvalvojan käsi-

tyksestä lapsen edun mukaisesta ratkaisusta, on edunvalvojan välitettävä lapsen mielipide, näkemyk-

set ja lapsen oma kasitys. (Araneva 2016, 213.)  Edunvalvojalla ei ole lapsen asiassa päätösvaltaa,

mutta häntä tulee kuulla ennen kuin lapsen asiassa tehdään päätöksiä. (Tulensalo 2010, 89–93.)

10

  

Lastensuojelulain (417/2007) 5 §:n ja 20 §:n mukaan lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei

voi siirtää edunvalvojalle lastensuojelulain mukaista viranomaiselle kuuluvaa velvoitetta selvittää

lapsen mielipide ja toivomukset häntä koskevissa lastensuojeluasioissa vaan selvittäminen tulee ta-

pahtua aina viran puolesta. Tässä tarkoitetaan myös viranomaisen muita tehtäviä, kuten lapsen ja

sosiaalityöntekijän henkilökohtaista tapaamista, jota ei voi siirtää edunvalvojalle. (Araneva 2016,

213.) Pelastakaa lapset ry:n toimittamassa Lastensuojelun edunvalvonta -oppaassa todetaan, ettei

edunvalvoja saa korvata lastensuojelun resurssipulaa, koska edunvalvojalla on aivan erilainen asema

suhteessa lapseen ja edustamiseen kuin sosiaalityöntekijällä (Marjomaa ym. 2010, 11).  Edunvalvo-

jalla ei myöskään ole sosiaalityöntekijälle kuuluvaa yhteistyö- ja tasapuolisuusvelvoitetta lastensuo-

jeluprosessin osapuoliin, vaan hän voi keskittyä lapsen edun arvioimiseen. Edunvalvojan ei tarvitse

lähtökohtaisesti nauttia lapsen tai huoltajan luottamusta. Hän on prosessissa siis ainoa toimija, joka

tarkastelee asiaa vain ja ainoastaan lapsen näkökulmasta. (Tammi ym. 2010, 44.) Lapselle määrätty

edunvalvoja käyttää huoltajan sijaan lapsen puhevaltaa lastensuojeluasiassa.  Huoltajan puhevalta asi-

anosaisena ei syrjäydy edunvalvojan määräyksellä. (Araneva 2010, 59, 70.) 

  

Edunvalvonnan työskentelyllä on selkeä alku ja loppu, ja siksi edunvalvoja haetaan tiettyyn tarkoi-

tukseen ja tarpeeseen. Kuviossa 1. on esitetty lastensuojelun edunvalvonnan vaiheet kronologisessa

järjestyksessä. Ensimmäisessä vaiheessa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä arvioi edunval-

vojan tarpeen. Tarkkoja sääntöjä ei ole olemassa tilanteille, jolloin edunvalvojan hakemisen kriteerit

täyttyvät. Edunvalvojan näkökulmasta on kyse työskentelyn esivaiheesta, jolloin sosiaalityöntekijä

pyytää edunvalvojalta suostumuksen edunvalvontatehtävää, ja siksi hän tarvitsee jo jotain perustie-

toja tulevasta tehtävästä. (Tulensalo 2010, 88, 94; ks. kuvio 1.) Edunvalvojaa haetaan maistraatista,

jos huoltajat ja sosiaalityöntekijä ovat asiasta yksimielisiä, mutta muussa tapauksessa määräyksen

antaa käräjäoikeus. Edunvalvojan tehtävän ja niiden laajuuden määrittelee maistraatin tai käräjäoi-

keuden päätös, jolla edunvalvoja on määrätty tehtäväänsa. (Araneva 2016, 63.)   Edunvalvojan mää-

räys määrittää edunvalvojan toimivallan rajat. Edunvalvojan näkökulmasta työskentely alkaa taus-

toittavalla työllä, jolloin edunvalvojaa kerää lapsesta tietoa ja tutustuu lapseen ja hänen elämäänsä.

Varsinainen työskentelyvaihe pitää sisällään erilaista toimintaa lapsen asiassa esimerkiksi tapaamisia,

hänen asioiden hoitamista, lapsen kanssa toimimista ja lapsen edustamista. (Tammi ym. 2010, 48.)

Esimerkiksi jos edunvalvojaa on haettu hallinto-oikeusprosessiin tai edunvalvojamääräys kattaa hal-

linto-oikeusprosessin, avustaa edunvalvoja 12 vuotta täyttänyttä lasta selityksen laatimisessa ja laatii

itse alle 12-vuotiaan selityksen hallinto-oikeudelle. Tällaisessa selityksessä edunvalvoja arvioi lapsen

11

etua lastensuojelun aineistojen, lapsen tapaamisten ja perhehoitajan haastattelujen perusteella. Hän

arvioi avohuollon tukitoimien riittävyyttä sekä lapsen kotiuttamisen edellytyksiä. Tämän lisäksi

edunvalvoja kuvaa selityksessään lasta, lapsen mielipidettä ja mitä lapsi kertoo omasta elämästään.

Lisäksi edunvalvoja kuvaa omia havaintojaan lapsesta ja laatii arvionsa perhehoidosta lapsen edun

mukaisena sijaishuoltopaikkana. Suullisen hallinto-oikeuden käsittelyssä edunvalvoja on yleensä yh-

dessä lapsen kanssa ja selittää etukäteen hallinto-oikeuden istunnon käytännöt, asetelman salissa ja

lapsen oikeudet kuulemistilanteessa ja istunnossa. Edunvalvojalle annetaan yleensä iso rooli suulli-

sessa käsittelyssä. Edunvalvojalta kysytään käsittelyn joka vaiheessa näkemystä asioihin samalla ta-

valla kuin muilta asianosaisilta. (Lastensuojelun edunvalvonnan työpaja 2018.)

Holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 5 §:n mukaan edunvalvojaksi voidaan määrätä tehtävään

suostumuksensa antanut ja siihen sopiva henkilö. Aranevan (2016, 212) mukaan sopivaa edunvalvo-

jaa etsittäessä ja arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti henkilön taito ja kokemus suhteessa

hoidettavaan tehtävään. Erityisesti edunvalvojan koulutukseen, asiantuntemukseen ja kokemukseen

on kiinnitettävä huomiota. Lastensuojelun edunvalvojalta tulee vaatia tiettyä erityisosaamista, kuten

kykyä toimia ja olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa sekä valmiutta arvioida lapsen erityisen suo-

jelun ja lasten oikeuksien näkökulmista lapsen etua. Puolueettomuus ja riippumattomuus tehtävän

hoidossa on oleellista. (Emt.) Lastensuojelun edunvalvonta ei ole kunnan omaa toimintaa, vaan sitä

harjoitetaan yksityisesti ja yleensä oman muun työn ohessa.  Johanna Kuokkanen (2013) tuo omassa

oikeustieteen pro gradu -tutkielmassaan esiin valvontaan liittyvän puutteen. Henkilöä koskevia edun-

valvontoja ei merkitä holhousasioiden rekisteriin, joten eduskunnan oikeusasiamiehen harjoittama

laillisuusvalvonta ei ulotu lastensuojelulain mukaiseen edunvalvontaan. (Emt.)

12

Edunvalvojan hakeminen: Hakemuksen edunvalvonnan määräämiseksi voi tehdä holhoustoimilaissa tarkoitettuna holhousvi-ranomaisena toimiva maistraatti, sosiaalihuollosta vastaava toimielin tai huoltaja. Lastensuojelulain 24 §:ssä korostetaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän velvollisuutta huolehtia, että lap-selle haetaan lastensuojeluasiassa tarvittaessa edunvalvoja.

Edunvalvontapäätös: Päätöksen edunvalvojan määräämisestä antaa maistraatti tai käräjäoikeus. Maistraatti antaa päätök-sen, kun huoltajat ja sosiaalihuollosta vastaava toimielin on asiasta yksimielisiä, mutta muussa ta-pauksessa päätöksen antaa käräjäoikeus

Edunvalvojan toiminta: Edunvalvoja tulee huoltajan sijaan edustamaan lasta edunvalvontamääräyksessä ilmenevässä lasten-suojeluasiassa. Oleellista on, että määrättävällä edunvalvojalla on kokemusta, taitoa ja tietoa lasten kanssa työskentelystä, lastensuojeluprosessista yleensä ja kykyä arvioida lapsen kehitystä ja etua.

Edunvalvonnan tarpeen arviointi: Lastensuojelulain 22 § tulee sovellettavaksi lapsen henkilöä koskevassa edunvalvonnassa lasten-suojelutilanteissa, joissa huoltaja on esteellinen valvomaan lapsen etua. Edellyttää siis lasten- suojeluasiakkuutta.

Edunvalvonnan päättyminen: Edunvalvonta päättyy, kun edunvalvontamääräyksen määräajan päätyttyä tai kun määräyksessä oleva tehtävä on suoritettu tai toimenpide tai lastensuojeluprosessin vaihe päättynyt. Edunvalvoja ilmoittaa asiasta sosiaalitoimelle, lapselle ja hänen läheisverkostolle. Tuomioistuimen on vapautet-tava edunvalvoja, jos hän sitä pyytää.

KUVIO 1. Lastensuojelun edunvalvonnan vaiheet (Tammi ym. 2010, 37–56 lastensuojelulaki 417/2007, 22§ ja 24§, holhoustoimilaki 442/1999, 16§ 2 mom.)

13

Koska edunvalvojaa haetaan lapsen edun ja sen toteutumisen arviointia ja valvomista varten, olete-

taan edunvalvojan työskentelevän lapsilähtöisesti ja tukevan lasta koko edunvalvontaprosessin ajan.

Tästä näkökulmasta tunnetyöskentely lapsen kanssa on myös tärkeää. Tunnetyöskentely ei tarkoita

erityisia terapeuttisia menetelmia vaan ihan tavallisia ”huoltajan” taitoja herkistyä lapsen asialle, mie-

lipiteelle, näkökulmalle ja tilanteelle. Käytännössä työskentelyn tavoitteina voisi olla lapsen todelli-

suuteen tutustuminen, lasten kokemusten selvittäminen, lapsen omien huolien ja toiveiden jäsentä-

minen sekä lapsen vahvuuksien löytyminen. Tästä näkökulmasta edunvalvojan työskentelyä ohjaa

pyrkimys tavoittaa lapsen näkemykset ja mielipide, lapsen edun arviointi ja tunnetyöskentely lapsen

kanssa. (Tulensalo 2010, 89–93.) Nämä lähestymistavat mahdollistavat, ettei edunvalvoja ole vain

lainkohdan täyttävässä roolissa, vaan edunvalvoja on lapsilähtöisesti lapsen näkemyksiä esiin tuova

huoltajan sijainen. Edunvalvonta päättyy päätöksessä olevan määräajan päättyessä tai sen tehtävän,

johon edunvalvoja on määrätty, on suoritettu. (Ks. kuvio 1.) Työskentelyn lopuksi on tärkeää, että

lapsi saa prosessin päättymisestä tiedon ja hän saisi arvioida työskentelyä. (Tulensalo 2010, 93–98.)

14

3 LASTEN OIKEUDET, OSALLISUUS JA LAPSEN ETU

3.1 Lastensuojelun edunvalvonnan taustalla lasten oikeudet

Lastensuojelun edunvalvonta kiinnittyy vahvasti lapsen oikeuksien sopimukseen (jatkossa käytetään

lyhennettä LOS). YK:n lastenoikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa 20.11.1989,

ja se tuli voimaan 2.9.1990. Suomessa sopimuksesta tuli lainvoimainen 20.7.1991. Normihierarkiassa

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on samalla tasolla kuin Euroopan ihmisoikeussopimus. (Pajulammi

2014, 164–165.) Sopimuksessa määritellyt lapsen oikeudet koskevat kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia

sopimuksen allekirjoittaneissa ja vahvistaneissa maissa. Sopimuksessa korostuu lapsen itsenäinen

asema oikeuksien haltijana, lapsen näkemysten tärkeys ja lapsen kasvava itsemääräämisoikeus. (Toi-

miva lastensuojelu 2013, 31; LOS 3.2, 20 ja 25; Hakalehto 2016, 36.) 

  

Lapsen oikeuksien sopimuksen tavoitteet voidaan tiivistää kolmen periaatteen eli kolmen P:n mukaan

näin: Provision eli lapsen oikeuksien sopimus turvaa osuuden yhteiskunnan voimavaroista turvaten

lasten oikeudet mahdollisimman täysimääräisesti. Protection eli sopimus turvaa lapsen oikeuden suo-

jeluun ja huolenpitoon eli yhteiskunta ottaa vastuun lapsen hyvinvoinnista tilanteissa, joissa vanhem-

pien voimavarat eivät riitä. Participation eli lapsella on oikeus osallistua ikänsä ja kehitystasonsa

mukaisesti itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntapolitiikkaan. Lapsia tulee kohdella yk-

silöinä, joilla on omat vanhemmistaan ja perheestään riippumattomat tarpeensa ja oikeutensa. (Paju-

lammi 2014, 167.) 

  

Lapsen oikeuksien sopimuksen toteuttamista valvoo YK:n lapsen oikeuksien komitea. Suomi rapor-

toi viiden vuoden välein lapsen oikeuksien toteutumisesta maassamme. Komitea ei langeta rangais-

tuksia sopimuksen rikkomisesta, vaan se antaa suosituksia tai huomautuksia. Myös näiden toteutta-

mista seurataan raportissa. Suomen valtio on vastuussa sopimuksen noudattamisesta, mutta se on

siirtänyt käytännön vastuuta kunnille. Kritiikin kohteena on ollut, ettei lapsen osallisuus käytännössä

toteudu vaan jää byrokratian rattaisiin, vaikka sopimuksessa on läsnä vahva velvoittavuus lapsen

osallisuuden toteuttamiseksi. (Ks. Hakalehto-Wainio 2013, 43–46.) 

Lastensuojelun edunvalvonnassa on siis kyse YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen ja kansalli-

seen lainsäädäntöön liittyvästä ja viranomaisia velvoittavasta lapsen oikeudesta osallisuuteen, tulla

kuulluksi ja ilmaista mielipiteensä kaikissa lasta koskevissa viranomaistoimissa. (Ks. esim. Paju-

15

lammi 2014, 181.) Lastensuojelun edunvalvojan käyttö on keino kaikkein haavoittuvimmassa ase-

massa olevien lasten osallisuuden ja lapsen edun toteutumisen mahdollistaja sellaisissa tapauksissa,

joissa täyttyvät kriteerit edunvalvonnan hakemiseksi. Esimerkiksi sijaishuollossa on oman kokemuk-

seni mukaan lapsia, joilla kriteerit täyttyvät, mutta heillä ei ole edunvalvojaa. Lastensuojelun edun-

valvontaan liittyvälle prosessille ei ole valvontajärjestelmää, joten se vaatii lapsen asioista vastaavalta

sosiaalityöntekijän aktiivisuutta ja asiantuntemusta. Lastensuojelun edunvalvojan hakeminen ei kui-

tenkaan saisi olla tyontekijasta riippuvaista. 

3.2 Lapsen osallisuus 

Osallisuuden merkityksen vahvistuminen lastensuojelulaissa liittyy lapsen oikeuksien sopimuksen 12

artiklaan, jonka mukaan jokaisella lapsella, joka kykenee muodostamaan mielipiteen, on oikeus

omaan mielipiteeseensä ja näkemykseensä ja sen vapaaseen ilmaisuun kaikissa häntä koskevissa asi-

oissa. (Hakalehto 2016, 46.) Lapsen oikeus osallistua on kirjattu myös Suomen perustuslain

(713/1999) 6.3 §:ään. Lasten osallisuutta koskevassa lastensuojelulain (417/2007) 4 luvun 20 §:ssä

on vielä erikseen säädetty siitä, että lapsen toivomukset ja mielipide on selvitettävä lastensuojelua

toteutettaessa aina lapsen iästä riippumatta. Tähän viitataan myös laissa sosiaalihuollon asiakkaan

asemasta ja oikeuksista (812/2000) 10 §:ssä. (Araneva 2010, 60.) Lastensuojelulain (417/2007) 29

§:ssä, 30 §:ssä ja 53 §:ssä löytyvät myös velvoitteet lapsen henkilökohtaiseen tapaamiseen ja suunni-

telmien tekoon yhteistyössä sekä keskustelemisesta lapsen asioista lapsen kanssa. Lisäksi lastensuo-

jelulaissa (417/20007) 5 §:ssä säännellään lapsen mielipiteen huomioimisesta näin: ”Lapselle on hä-

nen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa las-

tensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa,

lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä

huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.”

 

Lapsen osallisuuteen kuuluu myös oikeudellinen termi puhevalta. Oikeus käyttää puhevaltaa on 12-

vuotiaalla lapsella, joka on aikuiseen verrattavissa oleva asianosainen lastensuojeluasiassaan. Puhe-

valta tarkoittaa oikeutta panna asia vireille esimerkiksi hakemuksena tai valituksena, oikeus tulla

kuulluksi ennen päätöksentekoa ja saada asiasta valituskelpoinen hallintopäätös ja oikeus hakea sii-

hen muutosta. (Araneva 2010, 61.) Juridinen kuuleminen kuuluu näin ollen myös 12-vuotiaan lapsen

osallisuuden oikeuksiin (lastensuojelulaki 417/2007, 20 §; hallintolaki 434/2003, 34 §, 36 §.)  

16

Edellä olevat asiat ovat laista löytyviä osallisuuden paikkoja. Käytännön työssä lastensuojelussa olen

huomannut, että vaikka nuo lain edellyttämät osallisuuden paikat täyttyvät, niin eritoten nuoret saat-

tavat kokea, etteivät he ole tulleet kuulluksi eikä heidän mielipiteitään ole riittävästi huomioitu las-

tensuojelun työskentelyssä ja päätöksenteossa. Osallisuuteen kuuluu näin oleellisena osana osallisuu-

den yksilöllinen kokemus, mikä syntyy vuorovaikutuksessa (Hotari, Oranen & Pösö 2013, 150–151).

Osallisuus on siis vastavuoroista. Se tarkoittaa lapsen ja nuoren oikeutta saada tietoa häntä koskevista

asioista ja mahdollisuudesta ilmaista mielipiteensä, mutta ennen kaikkea vaikuttamista omiin asioi-

hin. Eikä vaikuttaminen ole mahdollista, ellei pääse mukaan asioiden käsittelyyn, eikä saa niistä tie-

toa. (Oranen 2008, 14–16.)

Thomas (2002, 174–176) avaa osallisuuden käsitettä käytännön näkökulmasta kuuden eri ulottuvuu-

den avulla. Nämä ulottuvuudet ovat asiakkaan mahdollisuus tehdä valintoja, saada tietoa, vaikuttaa

prosessiin, ilmaista itseä, saada apua ja tukea itsensä ilmaisuun sekä itsenäisiin päätöksiin. (Emt.)

Näiden ulottuvuuksien kautta käsite avautuu siis hyvin yksilöllisenä kokemuksena. Esimerkiksi joku

voi tarvita paljon apua itsensä ilmaisemiseksi, toiselle syntyy kokemus osallisuudesta, kun hän on

saanut riittävästi tietoa ja jollekin on merkityksellistä, että hän saa kokemuksen siitä, että on saanut

vaikuttaa prosessin kulkuun. Henkilökohtaista kokemusta osallisuudesta ei näin ollen välttämättä

synny, vaikka juridisesti se siltä näyttäisikin.  Hotari ym. (2013, 164) toteavat, ettei lasten osallisuus

saisi olla yhteiskuntapoliittista tai asiantuntijakäytäntöjen retorista koristetta. Kirjoittajien mukaan

osallisuus on jännitteinen ja sisällöltään monipuolinen mutta ehdottomasti käytännöllinen asia. Sen

toteuttaminen vaatii ratkaisuja käytännön tasolla, esimerkiksi lisäämällä aikaa ja resursseja työsken-

nellä lasten kanssa. (Emt., 164.)

Tiina Muukkonen (2013) jakaa lapsen ja nuoren lastensuojelun asiakastyön osallisuuden prosessi-

osallisuuteen ja kohtaamisosallisuuteen. Prosessiosallisuuteen kuuluu oleellisena tieto, tiedonvälitys

ja -muodostus. Muukkonen määrittelee prosessiosallisuuden lastensuojelussa lapsen osallisuudeksi

asiakasprosessissa, jolloin lapsi tietää koko ajan mitä tehdään ja miksi. Prosessiosallisuudessa lapsi

on keskustelun ja katseen kohteena – vähän kuitenkin sivussa. Tällöin suhdetta lapseen voi kuvata

yksisuuntaiseksi tai välilliseksi. Kyse on siis lapsesta ja lapsen asioiden puhumisesta ja lapsen hy-

väksi toimimisesta sekä tiedon välittämisestä. Tämä tiedon välittäminen, ei niinkään käsitteleminen,

lastensuojelusta vanhemmille ja lapselle ja toisinpäin on prosessiosallisuuden ydintä ja toisaalta ni-

velkohta prosessi- ja kohtaamisosallisuuden välillä. (Muukkonen 2013, 155.) Lastensuojelun edun-

valvonnan näkökulmasta edunvalvojalla on merkittävä rooli prosessiosallisuuden toteuttamisessa

yhtä lailla kuin sosiaalityöntekijällä. Lastensuojelun edunvalvoja pitää erityisesti lapsen ajan tasalla

17

hänen asioistaan ja samalla tuo lastensuojeluprosessissa esiin ja näkyväksi lapsen tilanteen. Hän voi

edustaa lasta, vaikka lapsi ei olisi paikalla.

Kohtaamisosallisuuden avain on dialoginen kohtaaminen. Lapsi on silloin läsnä tapaamisissa, ja hä-

nen roolinsa muuttuu kohteena olevasta objektista toimijaksi ja vaikuttajaksi. Muukkonen näkee, että

lastensuojeluprosessin edetessä on oleellista prosessiosallisuuden kehittyvän kohti kohtaamisosalli-

suutta. Tämä on lapsen osallisuuden näkökulmasta jo arvo sinänsä, mutta lapsen osallisuus tietoon,

sen tuottamiseen, käsittelyyn ja arviointiin on kohtaamisosallisuuden tietohyötyjä. (Emt., 156.) Lap-

sen ja vanhempien osallisuuden merkitykset ja hyödyt Muukkonen jakaa viiteen luokkaan, jotka ovat:

lapsi tulee kuulluksi ja voi vaikuttaa, tieto ja ymmärrys kasvavat, suojelun toteuttaminen on luonte-

vaa, voimavarat saadaan esiin ja käyttöön sekä yhteinen arviointi on mahdollista. (Muukkonen 2013,

167–170.) Kohtaamisosallisuuden käsite on kuvattu erityisesti lapsen ja lastensuojelun työntekijöiden

näkökulmasta. Lastensuojelun edunvalvontaprosessissa kohtaamisosallisuudelle on olemassa kaikki

edellytykset. Se on kuin kirjoitettu edunvalvojan tehtäviin. Sen toteutuminen on kiinni edunvalvojan

työskentelyotteesta, kokemuksesta, taidoista ja halusta. Edunvalvontaprosessissa toteutuva kohtaa-

misosallisuus on merkityksellistä ajatellen lapsen osallisuutta lastensuojelussa.

Tutkielmassani käsittelen lapsen osallisuutta lastensuojelussa erityisesti prosessi- ja kohtaamisosalli-

suutena. Lastensuojelun edunvalvonta on oma prosessinsa lastensuojeluprosessin sisällä. Kohtaamis-

osallisuuden näen tutkielmassani lapsilähtöisenä työskentelynä, jolloin lapsi on aktiivinen toimija ja

vaikuttaja, jolloin häneen liittyvä tieto ei ole välitettyä, vaan hän on osallinen sen tuottamiseen ja hän

on vastavuoroisessa suhteessa tapaamisissa. Prosessiosallisuus on tutkielmassani kohteena olemista;

kun lapsesta ja lapsen asioista puhutaan, hänen hyväkseen toimitaan ja hänen mielipiteitään välitetään

eteenpäin. Lastensuojelun edunvalvoja voi edistää lapsen ja nuoren osallisuutta lain säännösten nä-

kökulmasta. Lastensuojelun edunvalvoja työskentelee osallisuuden kaikilla kentillä: Hänellä on lain

velvoittamat oikeudet toimia lapsen hyväksi, ja toisaalta hänellä on lapseen keskittyvän tehtävän nä-

kökulmasta mahdollista antaa aikaa lapsen kanssa työskentelyyn. Omassa tutkielmassani keskityn

lastensuojelun edunvalvojan rooliin sosiaalityöntekijän arkityön näkemysten valossa.

3.3 Lapsen etu

Lapsen oikeuksien sopimusta valvovan YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen edun toteu-

tuminen tarkoittaa lapselle sopimuksen mukaan kuuluvien ihmisoikeuksien toteuttamisesta. Tämä

poikkeaa yleisestä yhteiskuntapoliittisesta ja myös lastensuojelulain näkökulmasta, joka näkee lapsen

18

edun kapeammin lapsen hyvinvoinnin edistäjänä. Sopimuksen myötä siis lapsen hyvinvoinnista on

tullut selkeästi oikeudellinen asia, jonka toteutuminen on huoltajien ja viime kädessä viranomaisten

vastuulla. (Hakalehto 2016, 36.) 

  

Lapsen etu on komitean mukaan lapselle kuuluva, suoraan sovellettu oikeus, jonka toteutumista voi-

daan vaatia tuomioistuimessa ja hallintoviranomaisessa. (Emt., 44–46.) Komitean mukaan lapsen etu

on kolmiosainen käsite, joka pitää sisällään lapsen edun aineellisena oikeutena, perustavanlaatuisena

tulkintaperiaatteena ja menettelysääntönä. Lapsen etu aineellisena oikeutena tarkoittaa, että lapsella

on oikeus saada etunsa arvioiduksi ja otetuksi ensisijaisesti huomioon tehtäessä lasta koskevia pää-

töksiä. Tulkintaperiaate puolestaan tarkoittaa, että jos lain säännöstä voi tulkita useammalla eri ta-

valla, on valittava lapsen etua parhaiten toteuttavin vaihtoehto.  Menettelysaanto tarkoittaa, etta lasta

koskevia päätöksiä tehtäessä on arvioitava eri vaihtoehtojen vaikutuksia lapseen tai lapsiin. (Nyrhi-

nen 2016, 71.) 

  

Lastensuojelussa lapsen etu on tärkein käsite. Lastensuojelulain mukainen lapsen edun arviointi on

aktiivista, laaja-alaista ja kokonaisvaltaista toimintaa, johon myös lapsi osallistuu. (Hakalehto 2016,

43.) Modernissa lapsioikeudessa lapsen edun harkintaan liitetään siis vahvasti lapsen osallisuus, ja

tämä näkökulma on osa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3.1 artiklaan kirjattua lapsen edun mää-

ritelmää. Kyse ei ole siitä, että lapsen tahto olisi sama asia kuin lapsen etu, vaan mielipiteeseen ja

tahtoon kiinnitetään huomiota osana muuta tietoa ja harkintaa. (Pajulammi 2014, 181.) Lapsen oi-

keuksien komitea on kyseiseen artiklaan liittyvässä kommentissaan listannut asioita, joita tulee lapsen

edun harkinnassa huomioida. Nämä ovat lapsen näkemykset, lapsen identiteetti ja tausta, perheen ja

perhesuhteiden vaaliminen, lapsen huolto, suojaaminen ja turvallisuus sekä lapsen haavoittuva

asema, lapsen oikeus terveyteen ja koulutukseen. Näin määriteltynä lapsen etu toteutuu mahdollisim-

man hyvin, kun YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet toteutuvat mahdollisimman

täysimääräisesti. (Pajulammi 2014, 187–188.)

Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on otettava ensisijaisesti huomi-

oon lapsen etu. Lisäksi lastensuojelulaissa (417/2007, 4 §) todetaan, että lapsen etua arvioitaessa on

kiinnitettava huomiota, miten eri ratkaisut turvaavat lapselle: 

–  tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin seka jatkuvat ihmissuhteet, 

– mahdollisuuden ymmärrykseen ja hellyyteen sekä iän ja kehitystason mukaiseen valvontaan ja huo-

lenpitoon, 

– osaamista ja toivomuksia vastaavaan koulutukseen, 

19

– turvalliseen kasvuymparistoon ja ruumiilliseen seka henkiseen koskemattomuuteen, 

– itsenaistymiseen ja kasvamiseen vastuulliseksi aikuiseksi, 

– mahdollisuuteen osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan sekä

– kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimiseen lapsen elämässä.

  

Lapsen etu ei kuitenkaan ole käsitteenä ongelmaton. Käsitteellä voidaan tarkoittaa kaikkia lapsia kos-

kevaa tai yksittäisen lapsen kohdalla erikseen määriteltävää tilaa. Jälkimmäisessä tapauksessa lapsen

etua on lainsäädännön näkökulmasta mahdoton määritellä tyhjentävästi, kuten lastensuojelulaissa.

Käytännössä muun muassa lapsen ikä, kehitystaso sekä lapsen kulloinenkin elämäntilanne vaikutta-

vat lapsen edun arviointiin yksittäistilanteissa. (de Godzinsky 2012, 2.) Pelkästään juridisiin näke-

myksiin perustuvan lapsen edun määrittelyä onkin syystä kritisoitu, ja juridiikan lisäksi tarvitaan ul-

kopuolista tulkinta-apua lapsen edun sisältöä harkittaessa. (de Godzinsky 2013, 164–165.) Lapsen

etuun perustuvien ratkaisujen vaikutus ei jää vain nykyhetkeen vaan myös tulevaisuuteen. Tätäkin

olisi kyettävä arvioimaan.

Lapsen etu käsitteenä on näin ollen sisällöltään avoin, eikä sitä siksi voi määritellä valmiiksi, vaan se

on määriteltävä erikseen jokaisen lapsen kohdalla yksilöllisesti. Ongelmalliseksi lapsen edun määrit-

telyn yksittäistilanteessa tekee se, että lapsen edusta lapsen ympärillä elävät ja toimivat eri asiantun-

tijatahot voivat olla hyvinkin eri mieltä. Käsite sisältää siis mahdollisuuden ristiriitaisiin tulkintoihin

ja jopa eturistiriitoihin. Esimerkiksi lapsen osallistumisoikeus ja lapsen etu voivat olla ristiriidassa.

Tämä voi tulla ajankohtaiseksi lapsen huostaanoton suullisessa käsittelyssä, jotka voivat lapsen nä-

kökulmasta olla todella rankkoja ja jopa traumatisoivia. Myös vanhempien ja lapsen etu voivat olla

ristiriidassa. (Kurki-Suonio 299.)  Tallainen eturistiriitatilanne voi tulla eteen lapsen tahdonvastai-

sessa huostaanotossa, jonka tarkoitus on turvata nimenomaan lapsen etu. Tulkinnallinen ristiriita on

otettu huomioon lastensuojelulaissa, jonka mukaan lastensuojeluasiassa lapsen edun valvominen

kuuluu lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Sosiaalityöntekijän velvollisuus on lapsen

kuulemisen ja puhevallan käyttämiseen liittyvä ohjaus viran puolesta eli lapsen asioista vastaava so-

siaalityöntekijä ei saa käyttää lapsen puhevaltaa asiassa, vaan hän voi ohjata lasta/nuorta oikeusavun

piirin ja/tai hankkia edunvalvojan. (Lastensuojelulaki 417/2007, 24 §.) Koko oikeusjärjestelmän kat-

tavaa lapsen edun valvontaa erilaisissa yksittaistilanteissa ei kuitenkaan ole. (Mantyla 2011, 30.)  

Lapsen edun arvioinnissa työntekijää ohjaa ammattialansa eettiset ohjeet ja periaatteet. Näiden peri-

aatteiden ja ohjeiden merkitys korostuu ristiriita- ja ongelmatilanteissa. Edunvalvoja voi keskittyä

pelkästään lapsen ja nuoren edun tavoittamiseen, koska hänellä ei ole yhteistyövelvoitetta ympärillä

20

toimiviin aikuisiin. Eettiset ohjeet ja erityisesti lastensuojelun edunvalvojan laatusuositukset ohjaavat

edunvalvojan työskentelyä. Työntekijän on pyrittävä luottamaan lapsen tuottamaan tietoon ja kuule-

maan lasta tilanteen haastavuudesta riippumatta. (Laatusuositukset lastensuojelun edunvalvojan työs-

kentelylle 2011.) Edunvalvojan käyttö on oleellista tilanteissa, joissa esimerkiksi lapsen oman van-

hemman käytös on aiheuttanut huostaanoton tarpeen. Myös yksityiseen laitokseen tai perhekotiin si-

joitetun nuoren tai lapsen työntekijää voi ohjata muut intressit kuin lapsen tai nuoren etu. Edunvalvoja

on vapaa ulkoapäin ohjaavista intresseistä, mutta hänen täytyy kyetä ammatillisesti erottamaan, ettei

lapsen tai nuoren tai vanhemman mielipide ole aina sama kuin lapsen tai nuoren etu.

21

4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

4.1 Tutkimuksen tehtävät

Keskityn tutkielmassani sosiaalityöntekijöiden näkemyksiin lastensuojelun edunvalvonnasta. Sosiaa-

lityöntekijät voivat hakea lapselle lastensuojelun edunvalvojaa, ja he työskentelevät edunvalvojien

kanssa. Sosiaalityöntekijät joutuvat väistämättä tarkastelemaan lastensuojelun edunvalvontaprosessia

osana lastensuojeluprosessia. Sosiaalityöntekijöillä on paljon tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi las-

tensuojelun edunvalvonnan kehittämistyössä ja tunnettavuuden lisäämisessä.

Rajaan tutkimukseni koskemaan lastensuojelun edunvalvojien työskentelyä nimenomaan lastensuo-

jeluprosessissa. Tutkimuksen kohdealue on Kymenlaakso, ja Kymenlaaksossa kolmen kunnan las-

tensuojelun sosiaalityöntekijät. Aluerajausta tukee edunvalvonnan koordinointi, joka on keskittynyt

Kymenlaaksossa Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Socomiin. Osaamiskeskus ohjeistaa

sosiaalityöntekijöitä epäselvissä tilanteissa ja eri vaiheissa lastensuojelun edunvalvojan hakuproses-

sia ja hallinnoi alueellista edunvalvojapankkia. Lisäksi se järjestää aiheesta koulutusta ja alueellisia

työkokouksia, johon osallistuvat sosiaalitoimi, käräjäoikeus, maistraatti ja poliisi. Työkokouksissa

jaetaan yhteistä kokemustietoa aiheesta.

Maantieteellisen rajauksen puolesta puhuu myös maakunnassa käynnissä oleva muutos. Kymenlaak-

sossa aloittaa vapaaehtoinen maakunnallinen Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayh-

tymä Kymsote, joka tulee järjestämään ja tuottamaan kaikki maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut.

Kymsote aloittaa toimintansa 1.1.2019. Mukana Kymsotessa ovat Hamina, Kouvola, Kotka, Pyhtää,

Miehikkälä ja Virolahti. (Kymenlaakson kunnat päättivät perustaa uuden kuntayhtymän 2018.) Sa-

maan aikaan Sote Kymenlaakso -projekti toteuttaa sote-uudistukseen liittyvää maakunnallisten pal-

velujen valmistelua ja suunnittelua. (Sote-uudistus pähkinänkuoressa 2018.) Tuleva muutos tarkoit-

taa omalta osaltaan palvelujen ja käytäntöjen yhtenäistämistä.

Tutkimusaiheeni tarkennettuna on lastensuojelun edunvalvonta lapsen osallisuuden edistäjänä, ja tut-

kimuskysymykseni ovat: miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät näkevät lastensuojelun edunvalvo-

jan roolin lapsen osallisuuden edistäjänä? Apukysymyksiä ovat: Millaisia näkemyksiä sosiaalityön-

tekijöillä on lastensuojelun edunvalvojan kanssa tehtävästä yhteistyöstä ja edunvalvonnan merkityk-

sestä? Millaisissa tilanteissa sosiaalityöntekijä on hakenut lastensuojelun edunvalvojaa?

22

4.2 Laadullinen tutkimus

Tutkimukseni on empiirinen, laadullinen tutkimus, mikä on tutkimustehtäväni ja -kysymykseni nä-

kökulmasta luonteva valinta. Kiviniemi (2015, 74) kuvaa laadullista tutkimusta prosessiksi, jossa nä-

kökulmat ja tulkinnat kehittyvät prosessin aikana. Laadullista tutkimusta tekevälle on tyypillistä, että

hän joutuu tutkimuksen edetessä tekemään jatkuvasti sääntöjä ja rajauksia, tarkistamaan niitä ja pe-

rustelemaan niitä lopuksi tiedeyhteisölle. Tämä kuvaa laadullisen tutkimuksen prosessimaista luon-

netta. (Emt.) Laadullisessa tutkimukseen kuuluu tutkimustehtävän tarkka rajaaminen. Se on välttä-

mätöntä. Rajaamisen tarkoitus on selkeyttää tutkimustehtävän asettelua, mutta myös varmistaa, että

tutkimuksen hajanaisuuden riski pienenisi. (Kiviniemi 2007, 73, 76.) Rajasin oman tutkielmani tee-

mat jo haastattelurunkoa laatiessa tiukasti lastensuojelun edunvalvontaan osallisuuden ja lapsen edun

näkökulmasta. Nämä olivat oman tutkielmani laadullisen tutkimusprosessin oleellisimpia valintoja ja

rajauksia.

Laadullisen tutkimuksen aineisto on pääsääntöisesti ilmiasultaan tekstiä, joka voi olla syntynyt tutki-

jasta riippuen tai riippumatta. Tutkimusaineistona voi näin olla havainnot, tarinat, haastattelut tai se

voi olla elämänkerta, päiväkirjat tai lehtiartikkelit. (Eskola & Suoranta 1998, 12.) Aineistosta etsitään

vastauksia tutkimuskysymyksiin, jotta tutkittavasta ilmiöstä voisi antaa mahdollisimman tarkan ku-

vauksen ja sijoittaa sen myös laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja konteksteihin. Aineis-

tosta ei vain kerrota, vaan tavoitteena on tulkita aineistoa teoreettisesti mielekkäällä tavalla. (Emt.,

62.) Tutkijan tavoite on keskittyä tutkittavien antamiin yksilöllisiin merkityksiin tutkittavalle asialle

(Kiviniemi 2007, 76). Kun tutkimus etenee, lisääntyy tutkijan tieto aiheesta ja siihen liittyvistä ilmi-

öistä ja asioista.

Laadulliselle tutkimukselle on ominaista, että siinä keskitytään yleensä kohtalaisen pieneen joukkoon

tapauksia. Aineistoa arvioidaan laadun perusteella. Aineiston laadun takeena ei siten ole määrä, vaan

laatu. (Eskola & Suoranta 1998, 14–18.) Tutkielmassani tutkin lastensuojelun edunvalvontaa sosiaa-

lityöntekijöiden näkemyksiä keräämällä aineiston haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat

olleet mukana lapsen asioista vastaavana sosiaalityöntekijänä asiakastapauksissa, joihin on haettu

lastensuojelun edunvalvojaa. Sosiaalityöntekijöillä on erilainen näkökulma lastensuojelun edunval-

vontaan kuin edunvalvojilla ja lapsilla ja nuorilla. Keskiössä on nimenomaan sosiaalityöntekijöiden

näkemykset edunvalvonnasta lapsen osallisuuden edistäjänä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät ha-

kevat tarvittaessa lastensuojelun asiakaslapsille edunvalvontaa. Taustalla on laki ja se velvoittaa tie-

23

tyissä tilanteissa hakemaan lapselle edunvalvojaa, mutta käsitykseni mukaan kyse on usein yksittäi-

sen sosiaalityöntekijän kokemuksesta ja tietämyksestä, jotta lapselle ja nuorelle haetaan oikea-aikai-

sesti lastensuojelun edunvalvojaa. On tärkeää saada tietoa sosiaalityöntekijän näkemyksistä liittyen

lastensuojelun edunvalvonnan käytännöistä ja hakemistilanteista sekä lapsen osallisuudesta ja edusta,

jotka eivät ole mitattavissa olevia vaan yksilöllisesti määrittyviä ja laadullisesti tutkittavia. Sosiaali-

tyontekijoiden nakemyksia tutkimalla saadaan tietoa edunvalvonnasta yhtena ”tyovalineena” lapsen

osallisuuden edistämiseksi ja lapsen edun valvomiseksi.

4.3 Aineiston hankinta ja teemahaastattelu

Koska tarkoitukseni oli kerätä tutkimusaineisto haastattelemalla lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä,

lähetin tutkimusluvat kolmen kunnan kirjaamoihin huhtikuussa 2018. Ennakkotiedotteen (liite 1.)

tutkimuksestani lähetin kuntien lastensuojelun esimiehille tai palveluvastaaville organisaation raken-

teesta riippuen. Ennakkotiedotteen tarkoitus oli kertoa esimiehille etukäteen tulevasta tutkimuksesta.

Eräässä kunnassa tutkimusluvan saamiseksi tutkijan on oltavat yhteydessä siihen yksikköön, jossa

aikoo tutkimuksensa suorittaa. Lisäksi hän nimeää tutkimuslupahakemukseen yhteyshenkilöt tästä

yksiköstä. Yhteyshenkilöt sain sovittua helposti.

Tutkimusluvat sain 24.4.2018, 26.4.2018 ja 27.4.2018. Tämän jälkeen olin yhteydessä johtaviin so-

siaalityöntekijöihin lähettämällä heille sähköpostitse tarkempaa tietoa tutkimuksesta. Tässä infokir-

jeessä pyysin johtavia sosiaalityöntekijöitä kertomaan lastensuojelun tiimissä/tiimeissä tutkimukses-

tani. Sovittiin, että johtavat sosiaalityöntekijät toimittavat minulle haastatteluun suostuvien sosiaali-

työntekijöiden nimet ja yhteystiedot. Yhdestä kunnasta ilmoitettiin minulle, ettei heidän lastensuoje-

lun tiimissä ollut keväällä 2018 yhtään tutkimukseen soveltuvaa sosiaalityöntekijää. Haastateltavia

kuitenkin löytyi kahdesta muusta kunnasta. Toisesta otti yhteyttä neljä sosiaalityöntekijää ja kolman-

nesta kerrottiin, että heillä olisi ainakin yksi tutkimukseen suostunut sosiaalityöntekijä. Sain yhteys-

tiedot johtavilta sosiaalityöntekijöiltä, ja olin suoraan yhteydessä haastateltaviin kertoakseni lisää tut-

kimuksesta ja haastatteluajan sopimiseksi. Ennen haastattelua lähetin osallistujille tutkimukseen liit-

tyvän infokirjeen ja suostumuslomakkeen (liite 2.) sekä haastattelun teemarungon (liite 3.). Tämä

koettiin hyväksi käytännöksi. Kaikki haastateltavat eivät perehtyneet haastattelurunkoon ennen haas-

tattelua, ja osa oli katsonut sen läpi. Kaikki haastatteluhetket koin tutkijana rauhallisiksi keskustelu-

hetkiksi, jotka etenivät haastattelurungon teemojen mukaan.

24

Tein haastattelut kesän ja syksyn 2018 aikana. Kaikki viisi haastattelua tehtiin lastensuojelun toimis-

ton neuvottelutiloissa. Ensimmäisen haastattelun toteutin 5.7.2018, toinen haastattelu oli 25.7.2018,

kolmas 17.8.2018, neljäs 24.8.2018 ja viimeinen eli viides haastattelu oli 17.9.2018. Haastattelut oli-

vat kestoltaan 53–76 minuuttia. Kaikki haastattelut tein haastateltavieni työpaikalla rauhallisessa neu-

votteluhuoneessa kahvittelun ja keskustelun merkeissä.

Sosiaalityöntekijät ovat ihanteellisia haastateltavia, sillä heillä on kokemusta ja kerrottavaa käytän-

nönläheisin esimerkein. Kaikki haastattelut äänitin puhelimellani. Haastattelun litteroin sanasta sa-

naan, mutta en kuitenkaan litteroinut erilaisia täytesanoja. Yhteensä litteroitua tekstiä syntyi 47 sivua.

Litteroidusta haastatteluaineistosta on poistettu haastateltavien ja välillisesti myös mahdolliset asiak-

kaiden suorat tunnistetiedot anonymiteetin säilymisen vuoksi. Aineiston analyysiin tämä ei vaikutta-

nut. Raportissani en tuo esille epäsuoria tunnistetietoja tai suoria lainauksia asiakasesimerkeistä. Kun

olin litteroinut tekstit poistin äänitiedostot puhelimestani. Äänitiedostot olivat puhelimessani salasa-

nan takana, ja litteroituja tekstitiedostoja säilytän tietokoneellani salasanan takana. Haastattelut olen

nimennyt koodeilla H1–H5. Näitä kirjain- ja numeroyhdistelmiä käytän jatkossa viittauksissa, kun

lainaan haastateltaviani.

Tutkimusmenetelmänä käytän teemahaastattelua, jonka avulla voidaan tutkia yksilön kokemuksia,

ajatuksia, uskomuksia ja tunteita. Erityisestä sitä käytetään, kun halutaan tutkia subjektiivisia ja hen-

kilökohtaisesti arkoja asioita. Teemahaastattelu mahdollistaa yksityiskohtaisen tiedonsaannin tutkit-

tavasta asiasta, ja haastateltavat voivat tuoda esille ajatuksiaan myös kysymysten ulkopuolelta. Haas-

tattelulle on ominaista, että siihen osallistuvat pyrkivät kielellistämään omia ajatuksiaan ja aiheelle

antamiaan merkityksiä. (Hirsjärvi & Hurme 27–28, 48–49.) Haastattelut toteutin yksilöhaastatteluina,

koska tutkimuksen kohteena on sosiaalityöntekijöiden ajatukset ja näkemykset, ja näin yksilöhaastat-

telussa jokaisen sosiaalityöntekijän ääni tulee yksilöllisesti kuuluviin. Itse haastattelutilanteet olivat

varsin rentoja keskustelutilanteita, jossa sosiaalityöntekijät kertoivat näkemyksistään ja kokemuksis-

taan aiheesta. Pystyin haastattelijana tarkentamaan kysymyksiä ja joistakin aiheista syntyi luontevasti

syvällisempiä keskusteluja kuin toisista riippuen haastateltavan esimerkeistä ja kokemuksista. Kai-

kissa haastatteluissa koin, että aiheesta oli helppo keskustella, koska sosiaalityöntekijöillä oli siitä

kokemusta ja sanottavaa.

Teemahaastattelu on puolistrukturoitu menetelmä, joten haastattelun aihe ja teemat ovat kaikille sa-

mat. Yksityiskohtaisia kysymyksiä ei siis ole, vaan haastattelun tukena on teemarunko. (Emt. 48–49.)

Laadin haastattelua varten teemoitetun haastattelurungon, jossa oli teemoina haastateltavan tausta,

25

lastensuojelun edunvalvonta yleisesti, edunvalvojan hakemistilanteiden tunnistaminen, lastensuoje-

lun edunvalvojan tehtävät ja rooli, osallisuus ja kehittäminen. Teemarunkoon olin laatinut muistiin

kysymykset, joihin en tukeutunut sanatarkasti vaan ikään kuin muistilistana. Koin haastattelunrungon

haastattelua helpottavaksi, mutta en kuitenkaan liian kahlitsevaksi.

4.4 Sisällönanalyysi

Aineiston analyysimenetelmäksi valitsin sisällönanalyysin, jonka voi määritellä yksinkertaisesti teks-

tianalyysiksi, jossa etsitään tekstin merkityksiä. Sisällönanalyysin muodot voidaan jakaa aineistoläh-

töiseen, teoriaohjaavaan ja teorialähtöiseen analyysiin. Aineistolähtöisessä analyysissä analyysiyksi-

köt valitaan aineistosta. Valinta tehdään aineistoon tutustuessa ilman etukäteen tehtyä harkintaa. Teo-

rian osuus liittyy vain tutkimuksen metodologiaan. Aineistolähtöinen tutkimus on vaikea toteuttaa, ja

teorian käyttö, esimerkiksi käsitteiden tasolla, on hyväksyttyä tällaisessa tutkimuksessa. Aineistoläh-

töistä tutkimusta on kyseenalaistettu muun muassa siitä, miten tutkija pystyy tekemään analyysiä niin,

ettei omat ennakkokäsitykset ja ennakkoluulot vaikuta. Voiko analyysiä tehdä vain aineiston perus-

teella? (Tuomi & Sarajärvi 2018, 105–112.) Ehkä oleellisinta tutkimuksen teon näkökulmasta onkin

tutkijana tiedostaa mahdolliset omat ennakkoajatukset.

Teorialähtöisen analyysin taustalla on aina teoria tai teoreettinen ajattelu, joten tutkimuksen käsitteet

määritellään näistä teoreettisista lähtökohdista. Yleensä siis teorialähtöisessä analyysissä on tavoit-

teena testata aiempaa tietoa uudessa kontekstissa. Tosin kyse ei ole sellaisista tutkimuksista, joissa

teoria on metodologinen ohjenuora. (Emt., 110)

Jos ajatellaan aiemmin mainittuja aineistolähtöisen tutkimuksen haasteita, niin yksi keino ratkaista

kyseinen ongelma on teoriaohjaava analyysi. Tässä analyysitavassa on teoreettisten kytkentöjä, mutta

aikaisemman tiedon varassa ei ole tarkoitus testata teoriaa, vaan tuottaa uusia ajatusrakennelmia. Tut-

kijan päättelyn logiikka on abduktiivista, ja teoriaohjaavan tutkimuksen tekijän ajatteluprosessissa

vaihtelevat aineistolähtöisyys ja valmiit mallit. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 109–110.

Teoriaohjaava sisällönanalyysi on perusanalyysimenetelmä, jota voidaan käyttää kaikissa laadulli-

sessa tutkimuksissa. Koska analyysi sisältää aina teoreettisia kytkentöjä, koen sen omaan tutkimus-

aineistooni sopivaksi analyysimenetelmäksi. Tutkimuksessani omat käsitykseni, kokemukseni ja teo-

reettinen viitekehys ohjaavat väistämättä analyysiä. Tässä tapauksessa analyysiyksiköt valitaan ai-

neistosta, mutta aikaisempi tieto ohjaa valintaa (Tuomi & Sarajärvi 2018, 109). Niin teoriaohjaavassa

26

sisällönanalyysissä kuin myös aineistolähtöisessä analyysissä edetään aineiston ehdoilla. Empiirinen

aineisto liitetään teoreettisiin käsitteisiin kuitenkin eri tavoin. Aineistolähtöisessä analyysissä käsit-

teet luodaan aineistosta, mutta teoriaohjaavassa analyysistä ne tuodaan ilmiöstä jo tiedettynä. Oleel-

lista on, että teoria ei sido teoriaohjaavan sisällönanalyysin päättelyketjua yhtä lujasti kuin teorialäh-

töisessä sisällönanalyysissä. (Emt., 133.)

Sisällönanalyysiä on kritisoitu yksikertaiseksi menetelmäksi, mitä se ei kuitenkaan ole. Se on jous-

tava analyysimenetelmä, johon ei ole olemassa kaiken kattavia ohjeita, mikä tekee sisällönanalyysistä

haastavaa. Kaiken tyyppiselle sisällönanalyysille on oleellista, että laajasta tekstimassasta valitut ana-

lyysiyksiköt luokitellaan. Ennen aineiston luokitteluvaihetta on oleellista, että tutkija malttaa lukea

aineistoa läpi useita kertoja kuitenkaan sitä analysoimatta. Alkuvaiheen kaoottisuus kuuluu asiaan,

samoin epävarmuuden sietokyky luokitteluvaiheessa. Tutkijalle tulee eteen tilanteita, jolloin hänen

on palattava uudelleen luokitteluvaiheeseen ja tarkistettava sen luotettavuus. Aineiston hallinnantun-

netta helpottaa, jos tutkija pystyy pitämään alati mielessään tutkimuskysymyksensä, jonka turvin laa-

jakin tekstiaineisto pysyy hänen näpeissään ja tutkija voi keskittyä oman tutkimuksensa kannalta

oleellisiin analyysiyksiköihin. (Elo & Kyngäs 2008, 112–113.)

4.5 Aineiston analyysi

Aineiston analyysin aloitin jakamalla aineiston kahteen osaan: ensimmäiseen osaa kuuluvat osallis-

tujien taustatiedot, joihin liitin myös heidän kokemuksensa edunvalvojan hakemistilanteista, yhteis-

työstä ja lapsen osallisuuden toteutumisesta yleensä lastensuojelussa. Toinen osa on tutkimukseni

näkökulmasta pääosa eli siinä on vastauksia pääkysymyksiin eli näkemyksiä lastensuojelun edunval-

vojan roolista lapsen osallisuuden edistäjänä. Ensimmäisen osan teemoittelin taustatietojen, yhteis-

työnäkökulmien, lastensuojelun edunvalvojan hakemistilanteiden ja lapsen osallisuuspohdiskelun

osalta. Aloitan tulososuuden näiden teemojen käsittelyllä.

Litteroidusta aineistosta jätin analyysin ulkopuolelle kaiken sen, mikä ei vastannut tutkimuskysy-

myksiin. Erityisesti analyysiä tehdessäni palasin aina uudelleen ja uudelleen tutkimuskysymysteni

ääreen pitääkseni tutkielman ja sen aineiston hallinnassa. Valitsin analyysiyksiköiksi vain tutkimus-

kysymysteni näkökulmasta oleelliset lausumat, joista löytyy vastaukset ajatellen edunvalvojan roolia

lapsen osallisuuden edistäjänä, yhteistyöhön ja edunvalvojan hakemiseen sekä tilanteiden tunnista-

miseen liittyviin kysymyksiin.

27

Toisen osuuden aineistosta pelkistin ensin tutkimuskysymysteni avulla niin, että alleviivasin kaiken

sen tekstin, josta löytyi päätutkimuskysymykseeni vastauksia. Luin useita kertoja läpi alleviivattuja

sosiaalityöntekijöiden lausumia ja lisäilin kommentteja, joissa hahmottelin yhteyksiä teoreettisiin kä-

sitteisiin ja toisaalta kirjasin puhtaasti ajatuksia, joita tekstit herättivät. Kopioin alleviivatut tekstit

omaksi tekstitiedostoksi ja nimesin tiedoston analyysivaihe 2. Tässä vaiheessa roikotin mukanani

koodeja H1–H5, joiden perusteella pystyin jäljittämään, mistä haastattelusta mikin kohta on. Kävin

analyysivaihe 2:n tekstit tarkemmin läpi ja luokittelin haastattelut niiden merkityksien mukaan, joita

aineistosta löytyi lastensuojelun edunvalvonnalle ja edunvalvojan roolille lapsen osallisuuden näkö-

kulmasta.

Luokittelussa yhdistelin analyysiyksiköitä samanlaisuuksien ja eroavaisuuksien perusteella niin, että

yhden luokan nimeksi annoin lastensuojelun edunvalvojan rooliin liittyvän ulottuvuuden nimen, joka

kuvasi mielestäni samantyyppisiä analyysiyksiköitä ja toisaalta erotti ne muista. Aineistosta löysin

seuraavat lastensuojelun edunvalvojan rooliulottuvuudet: tapaa lasta ja keskittyy lapseen, vastavuo-

roinen suhde, lapsen toimijuuden tukeminen, turvallinen aikuinen, edunvalvojan näkemyksen antaja,

tiedonvälittäjä, huoltajan sijaan toimija ja puhevallan käyttäjä, roolinsa tunteva, lapsen edun valvoja,

yhteistyöntekijä, lapsen ääni, lapsen asioihin perehtyjä.

TAULUKKO 1. Aineiston pää- ja yläluokat.

Prosessiosallisuus Kohtaamisosallisuus Lapsen edun turvaaja Lapsilähtöinen

työskentelijä Tuo lapsen ja hänen asiansa näkyväksi Rinnallakulkija Lapsen ääni prosessissa

Edellä mainitut ulottuvuudet ryhmittelin samanlaisuuksien ja erottelin erovaisuuksien perusteella

niin, että yläluokkia syntyi 5: lapsen edun turvaaja, tuo lapsen ja hänen asiansa näkyväksi, lapsen ääni

prosessissa, lapsilähtöinen työskentelijä, rinnallakulkija (ks. taulukko 1.). Taulukon 1. harmaassa pal-

kissa on aineiston pääluokat ja niiden alle sijoittuvat edellä mainitsemani yläluokat.

Nämä yläluokiksi jaottelemani ulottuvuudet luokittelin Muukkosen (2008) käyttämiin käsitteisiin eli

kohtaamisosallisuuteen ja prosessiosallisuuteen. Prosessiosallisuuteen luokittelin sellaisia ulottu-

vuuksia, joissa on esillä lapsi ja lapsen asiat. Lapsi on läsnä puheessa, teoissa, hänestä välitetään tietoa

ja hänen etuaan valvotaan sekä hänen hyväkseen toimitaan (ks. taulukko 2.).

28

TAULUKKO 2. Prosessiosallisuus-pääluokan ylä- ja alaluokat.

Lapsen edun turvaaja Tuo lapsen ja hänen asiansa näkyväksi

Lapsen ääni prosessissa

Edunvalvojan näkemyksen antaja 26 (edunvalvojan näkemys, mie-lipide lapsen asiassa, kannan-otto, edunvalvojan lausunto)

Tiedonvälittäjä 13 (Yhteydenpito, sanansaattaja lapsen ja sosiaalityöntekijän vä-lillä, tiedottaa, raportointi.)

Lapsen ääni 16 (Lapsen näkemykset, lapsen mielipide ja ajatukset, lapsen ääni.)

Lapsen edun valvoja 13 (Lapsen etu, lapsen edunmu-kainen toiminta, arvio lapsen edusta.)

Lapsen asioihin perehtyjä 3 (Lukee lapsen asiakirjat, edis-tää lapsenasioiden selvittä-mistä, tekee selvitystyötä.)

Roolinsa tunteva 11 (Pysyy roolissa, puolueeton, oman tehtävän tunteva.)

Yhteistyöntekijä 9 (Yhteistyö, yhdessä toimimi-nen.)

Huoltajan sijaan toimija, pu-hevallan käyttäjä 6 (Huoltajan sijaan tai rinnalla toimiminen, palvelujen hake-minen)

Taulukossa 2. on havainnollistettu prosessiosallisuus-pääluokan teemat jaoteltuna kolmeen yläluok-

kaan. Näiden yläluokkien alla on alaluokat. Alaluokkien nimien yhteydessä suluissa analyysiyksi-

köistä poimittuja tyypillisimpiä sanoja ja lausumia, jotka kuvastavat kyseistä rooliulottuvuutta. Nu-

merot kuvaavat analyysiyksiköiden eli lausumien määriä.

TAULUKKO 3. Kohtaamisosallisuus-pääluokan ylä- ja alaluokat.

Lapsilähtöinen työskentelijä Rinnallakulkija Vastavuoroinen suhde 13 (Luottamuksellinen suhde, kohtaa lapsen, ai-kaa lapselle, läsnäolo)

Turvallinen aikuinen 2 (Kulkee lapsen mukaan prosessissa, turvallinen aikuinen, joka pysyy rinnalla.)

Tapaa ja keskittyy lapseen 12 (Tapaa säännöllisesti lasta)

Lapsen toimijuuden tukeminen 2 (Auttaa lasta olemaan läsnä itseään koskevissa palavereissa. )

29

Kohtaamisosallisuuteen kuuluviksi luokittelin sellaiset edunvalvojan roolin ulottuvuudet, joissa vii-

tattiin lapsen läsnäoloon, dialogiin ja lapsen ja edunvalvojan väliseen vastavuoroiseen suhteeseen

sekä lapseen keskittyvään työskentelyyn ja toimintatapaan (ks. taulukko 3.). Taulukossa kohtaamis-

osallisuus-pääluokan teemat jaoteltuna kahteen yläluokkaan ja niiden alla olevat alaluokat. Myös

tässä taulukossa on alaluokkien nimien yhteydessä suluissa analyysiyksiköistä poimittuja tyypillisim-

piä sanoja ja lausumia, jotka kuvastavat kyseistä rooliulottuvuutta. Numerot kuvaavat analyysiyksi-

köiden eli lausumien määriä. Tulososiossa käsittelen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkemyk-

siä edunvalvojan roolista kohtaamis- ja prosessiosallisuuden näkökulmista.

4.6 Tutkimuksen eettisyys

Sitoudun tutkielmassani Tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatimiin hyviin tieteellisiin tutkimus-

käytäntöihin ja ihmistieteisiin luettavan tutkimusten periaatteisiin, jotka ovat tutkittavien itsemäärää-

misoikeuden kunnioittaminen, vahingoittamisen välttäminen ja yksityisyys sekä tietosuoja. (Ks.

Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa, 2012.) Tutkimusta teh-

dessäni jouduin useasti tekemään valintoja, ja siten pohtimaan eettisiä kysymyksiä. Eettisyys on ollut

läsnä koko tutkimuksen teon ajan aina alkaen aineiston keräämisestä raportointiin ja tulosten julkis-

tamiseen. (Eskola & Suoranta 1998, 39–40.) Matkan varrella tutkimuksen tekoa ovat ohjanneet sosi-

aalialan ammatillinen ja tutkijan eettisyys sekä herkkyys tunnistaa ja kohdata tähän liittyvät ongel-

makohdat. Tässä tutkimuksessa näkökulmana on sosiaalityöntekijöiden haastattelut. En ole haasta-

tellut tutkimustani varten lastensuojelun edunvalvojia, vaikka heidän rooleillaan on merkittävä asema

tutkielmassani. Sosiaalityöntekijät työskentelevät samassa sosiaalityön kentässä, jossa myös lasten-

suojelun edunvalvojat toimivat. Sosiaalityöntekijöiden haastattelut tuovat esiin kehittämisen paikkoja

ja näkemyksiä muun muassa edunvalvontatoiminnan valvonnasta ja rooleihin liittyvistä jännitteistä,

joita on erilaisissa toimintatavoissa ja käytännöissä liittyen itse edunvalvojien toimintaan ja toisaalta

valtakunnallisesta näkökulmasta edunvalvojien hakemiseen ja siten lasten edun valvontaan. Kyse on

nimenomaan sosiaalityöntekijöiden tuottamasta tiedosta. Sosiaalityöntekijöiden tehtävä lastensuoje-

lussa on valvoa lapsen edun toteutumista, joten heidän näkökulmansa lastensuojelun edunvalvontaan

on tärkeää. He pystyvät arvioimaan edunvalvontaa osana lastensuojelua – myös kriittisesti.

Haastateltavilleni olen kertonut tutkielmasta ja sen tarkoituksesta sekä tuonut esiin, että he voivat

kieltäytyä tutkimuksesta, missä vaiheessa tahansa. Ennen haastattelua lähetin jokaiselle infokirjeen

ja suostumuskaavakkeen, joihin he saivat tutustua. Nämä kävimme yhdessä läpi vielä ennen haastat-

30

telua. Tutkimuksen aineistona käyttämäni haastattelut äänitettiin, jonka jälkeen kirjoitin ne tekstitie-

dostoksi. Haastattelun luottamuksellisuuden turvasin niin, että äänitallennetta on käsitellyt vain tut-

kija. Äänitallennetta en ole luovuttanut ulkopuolisille missään vaiheessa, ja äänitallenteen tuhosin sen

jälkeen, kun litteroin sen ja tallensin tekstitiedostona tietokoneelleni. Tekstitiedostoja säilytän sala-

sanalla lukitussa omassa tietokoneessa, ja tiedostot hävitän, kun tutkielmani on valmis.

Aineiston yksittäisen sosiaalityöntekijän haastattelunauhoitteen ja sen litteroidun tekstitiedoston mer-

kitsin numerotunnuksella. Analyysitieto ja tutkimuksen edetessä löytyneet löydökset viittaavat vain

näihin numerotunnuksiin. Tämä mahdollistaa anonymiteetin turvaamisen tutkimuksen loppuun asti.

Tämä on tärkeää haastateltavien turvaamiseksi, koska tarkoitukseni ei ole, että osallistuminen tutki-

mukseen olisi heidän ammattinsa näkökulmasta vahingoittavaa tai että heidät ja heidän lausumansa

tunnistettaisiin. Tarkoitukseni on tutkimukseni kautta tuottaa tietoa, josta on hyötyä lastensuojelun

edunvalvonnan kehittämisessä.

Tutkielman tekijänä olen sitoutunut noudattamaan rehellisyyttä, huolellisuutta ja tarkkuutta tulosten

tallentamisessa, esittämisessä ja arvioinnissa. Tunnistan oman roolini lastensuojelun sosiaalityönte-

kijänä ja toisaalta tutkijana. Tunnen tai vähintään tiedän nimeltä kaikki haastateltavani, mutta en ole

antanut sen vaikuttaa haastattelutilanteessa. Vaikutus on ollut korkeintaan se, että haastattelutilanne

ei ole olleet niin jännittävä ja keskusteluyhteys on löytynyt nopeasti. Aineiston analyysiä tehdessäni

olen pyrkinyt olemaan objektiivinen ja tarkastelemaan ja analysoimaan aineistoa sosiaalityön opis-

kelijan ja pro gradu -tutkielman tekijänä, en sosiaalityöntekijänä. Toki tunnistan, että kaksinaisesta

roolista ei voi kokonaan irrottautua.

Tutkimuksesta puhuttaessa nousevat esiin reliaabelius ja validius. Laadullisen tutkimuksen näkökul-

masta validiudella tarkoitetaan pätevyyteen liittyviä kysymyksiä ja sitä, että tutkimus mittaa sitä asiaa

kuin sen on tarkoitus mitata. (Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2004, 216.) Tutkimuksessa luotetta-

vuutta parantaa tutkijan mahdollisimman yksityiskohtainen kuvaus analyysistä ja sen perusteella syn-

tyneistä tuloksista. Pienien aineistojen tulosten perusteella tehtävää yleistämistä on syytä välttää.

(Emt., 217) Tutkielmani tarkoitus on kuvata lastensuojelun edunvalvontaa ja edunvalvojien roolia

lapsen osallisuuden edistäjänä. Tarkoitus ei ole tehdä yleistyksiä. Olen keskittynyt haastatteluissa

Kymenlaaksoon, ja siten tutkimukseni on sidottu tämän alueen sosiaalityöntekijöiden näkemyksiin

lastensuojelun edunvalvonnasta.

31

5 LASTENSUOJELUN EDUNVALVOJA OSALLISUUDEN EDISTÄJÄNÄ

5.1 Lastensuojelun edunvalvojan hakeminen

Tutkimukseni kaikki haastateltavat työskentelevät lastensuojelussa sosiaalityöntekijöinä. He ovat

koulutukseltaan yhteiskuntatieteen maistereita ja sosiaalityöntekijän kelpoisuuden omaavia sosiaali-

työntekijöitä. Viidestä haastateltavasta kahdella on lisäksi lastensuojelun edunvalvojan koulutus; toi-

nen on tehnyt edunvalvojan tehtäviä ja toinen on vastikään käynyt koulutuksen. Lisäksi kahdella on

ammatillisten aineiden opettajan pätevyys. Kaikilla on erilaisia työpaikan koulutuksia ja alan mene-

telmäkoulutuksia takanaan. Haastateltavista kaksi on työskennellyt lastensuojelun sosiaalityönteki-

jänä 1–5 vuotta ja kolme sosiaalityöntekijää yli 5 vuotta. Heistä yhden työkokemus on yli 10 vuotta.

Osa työntekijöistä työskentelee lastensuojelun avopalveluissa, osa sijaishuollossa ja osalla työtehtä-

viin kuuluu kaikki lastensuojelun sosiaalityöntekijän avohuollon, sijaishuollon ja jälkihuollon tehtä-

vät. Haastateltavien asiakasmäärät vaihtelevat 35–66 asiakkaan välillä. Osa sosiaalityöntekijöistä on

käynyt systeemisen lastensuojelun koulutuksen ja toteuttaa tätä mallia omassa työssään.

Kaikilla haastateltavilla on kokemusta lastensuojelun edunvalvojan kanssa työskentelystä ja edunval-

vojan hakemisesta. Pääsääntöisesti sosiaalityöntekijät näkevät, että lastensuojelun edunvalvojaa käy-

tetään lastensuojelussa edelleen liian vähän. Heidän mukaansa tarvetta edunvalvonnalle olisi enem-

män, jos tarve osattaisiin nähdä.

”Mun mielestä ne (tilanteet) ei ole helppoja tunnistaa, tai ainakin itselle tulee sellainen, että saattaa olla, että ajatus käy mielessä, että tässä tarvitsisi ja voisi olla edunvalvon-nan paikka. Esimerkiksi kumpikaan huoltajista ei pysty nyt kyllä tämä lapsen omaa asiaa ajamaan, mutta silti siinä varmaan tulee sellainen ajatus, että huoltajilla ja van-hemmilla on vahva asema, ja että onko tässä nyt perusteita edunvalvonnalle. Se tuntuu kuitenkin aika vahvalta toimenpiteeltä kuitenkin.”

Lastensuojelun edunvalvonnan tunnistamisella on vaikutusta lapsen elämään pitkällä tähtäimellä, ja

tarve on tietyissä tilanteissa, kuten huostaanottoprosessissa, lapsen edun näkökulmasta hyvä tunnistaa

ajoissa. Näin edunvalvojalla on aikaa tutustua lapseen ja hänen elämäänsä.

”No tota jos erityisesti huostaanottoprosesseissa lastensuojelun työntekijä tunnistaisi edunvalvonnan tarpeen jotenkin jo siinä vaiheessa, kun huostaanoton valmisteluja teh-dään, niin silloin voitaisiin jo hyvissä ajoin lähteä hakemaan edunvalvojaa. Nyt mä ehkä puhun edunvalvojan näkökulmasta siinä mielessä, että jos edunvalvoja haetaan siinä kohtaa, kun huostaanoton käsittely hallinto-oikeudessa on kuukauden ja kahden päästä, niin siinä edunvalvoja joutuu aika nopeasti rakentamaan käsityksen lapsen

32

edusta. Ja sitten mä ajattelen, että valmistautuminen ja edunvalvojan painoarvo oikeu-dessa siis mun mielestä oikeudessa on kyllä hyvin omien kokemusten mukaan kuultu edunvalvojaa ja antaneet painoarvoa sille edunvalvojan näkemykselle. Mutta toki jos edunvalvojan kanssa työskentely on jäänyt kovin lyhyeksi, oikeuskäsittelyssäkin sitä pohtii, kuinka oikeaa ja luotettavaa se sitten se lapsen edun arviointi on. Luulen, että se on yksi sellainen tunnistettava asia, mihin voisi panostaa. Valmisteluvaiheessa kun tiedetään, että huostaanotto on menossa hallinto-oikeuteen, niin tehdään lastensuoje-lun edunvalvonnasta hakemus.”(H5)

Haastateltavat arvelivat, että tilanteiden tunnistamiseen vaikuttaa se, että lapsen sosiaalityöntekijät

vaihtuvat usein, eikä työyhteisössä perehdytetä systemaattisesti lastensuojelun edunvalvonnasta.

Tämä on kuitenkin alueella kiinni enemmän sosiaalityöntekijästä ja hänen tiedostaan, koska yleisesti

koetaan, että alueen lastensuojelun edunvalvonnan koordinaatio toimii hyvin Kymenlaaksossa. Ilmei-

sesti työyhteisön käytännöt ohjaavat arkityötä niin, että joko lastensuojelun edunvalvonnan pohtimi-

nen on osa sitä tai sitten ei. Toisaalta työkokemus on se, mihin sosiaalityöntekijät luottavat tilanteiden

tunnistamisessa: mitä kauemmin on alalla työskennellyt, sitä helpompi on tunnistaa lastensuojelun

edunvalvontaa tarvitsevat lapset. Apua tilanteiden tunnistamiseen saa työparilta, tiimistä ja lä-

hiesimiehiltä. Tukea ja apua siis pohdinnalle saa ja on olemassa, mutta sitä on osattava kysyä. Samoin

alueella on toimiva lastensuojelun edunvalvonnan koordinaattori, jota sosiaalityöntekijät arvostavat

asiantuntijana. Esiin nousee myös, ettei kaikkialla Suomessa ole sama tilanne. Eräs sosiaalityöntekijä

kuvaa tilannetta näin:

”Se eriarvoistaa, joka todettiin koulutuksessakin, niin se eriarvoistaa lastenoikeuksia ja etua valtakunnallisella tasolla.” (H2)

Tämä tulee esiin myös Heikkilän ym. (2018, 19) kirjoittamassa käsikirjassa Lastensuojelun edunval-

vonta. Vaikka lastensuojelunlain mukaan tietyissä tilanteissa lapselle on haettava lastensuojelun

edunvalvojaa, niin näin ei aina kuitenkaan tapahdu. Hakemattomuuteen liittyy tietämättömyys, mil-

loin edunvalvojaa pitää hakea lastensuojeluprosessiin. Käytännöt eivät ole kirjoittajien mukaan riit-

tävän tukevia tässä suhteessa. (Emt.) Tämä tekee lastensuojelun edunvalvonnan hakemisesta sattu-

manvaraista.

Tilanteet, joissa haastattelemani sosiaalityöntekijät ovat hakeneet lastensuojelun edunvalvojaa, ovat

olleet muun muassa huostaanottoprosessi, lapsen epäselvä tilanne ja ristiriitainen tieto lapsen tilan-

teesta on vaatinut selvittämistä, lapsen vanhempi on ollut vakavasti sairas tai kuollut, vanhempi ei

pysty arvioimaan lapsen etua ja toimimaan lapsen edunmukaisesti, kaltoinkohtelutapaukset, rikos-

prosessi, syntymäsuvun ja verkoston ristiriitaiset näkemykset ja sijaishuoltopaikan muutosprosessi.

Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Socomin järjestämässä lastensuojelun edunvalvojan

33

työpajassa 5.10.2018 todettiin, että valtaosa Kaakkois-Suomessa haetuista edunvalvojamääräyksistä

koskee lastensuojeluprosesseja. Sijaishuollossa yleisimmin on kyseessä: passiiviset huoltajat, ristirii-

taiset näkemykset (sijaishuolto – huoltajat – lastensuojelu), hallinto-oikeusprosessit, erityislapset,

huoltajan terveyteen liittyvät seikat. Avohuollon prosessien edunvalvontamääräyksissä useimmin on

taustalla huoltajan terveyteen liittyvät seikat, huoltajan menehtyminen ja avohuollon sijoitus. (Las-

tensuojelun edunvalvonnan työpaja 2018.) Haastateltavieni antamat tiedot ovat siis hyvin samansuun-

taisia kuin työpajassa esiin tulleet edunvalvojamääräykset.

Vastauksissa tulee esiin lastensuojelun edunvalvojan hakemistilanteista esiin huoltajuusriidat, jotka

ovat tilanteena sellaisia, ettei niihin voi hakea lastensuojelun edunvalvojaa tarpeeksi ajoissa. Jos lap-

sen tilanne kärjistyy huoltajuusriidan tuloksena lastensuojelun asiakkuudeksi tai jopa huostaanottoon,

niin silloin on kuitenkin lastensuojelun edunvalvoja saatu. Huhtikuussa 2019 voimaan astuvaan uu-

teen lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ei ole tulossa muutoksia tässä asiassa. (Hallituksen

esitys eduskunnalle laiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muuttamisesta ja

eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 88/2018 vp.) Lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvät ky-

symykset ovat siis huoltajien välinen asia, eikä lapsi ole juridisesti asianosainen, ellei huolto ja ta-

paamisoikeus liity lastensuojeluprosessiin. Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmä on antanut jo

vuonna 2013 loppuraportissaan toimenpide-ehdotuksen, jonka mukaan lapsen asemaa tulisi vahvistaa

vanhempien eroon liittyvissä huolto- ja tapaamisprosesseissa edunvalvojan sijaisen määräämisellä.

(Lastensuojelun edunvalvonta 2016; Toimiva lastensuojelu 2013.)

Lastensuojelun edunvalvoja määrätään siis lastensuojelun asiakaslapsille, jotka ovat kaikkein haa-

voittuvimmassa asemassa olevia; heidän oma huoltaja voi olla menehtynyt, vakavasti sairastunut, eri

tahot lapsen ympärillä ovat lapsen edusta ristiriidoissa ja lapsen/nuoren osalta voi olla käynnissä hal-

linto-oikeusprosessi lastensuojeluasiassa. Lastensuojelun edunvalvonta -käsikirjassa annetaan oh-

jeeksi lastensuojelun edunvalvonnan tarvetta pohtivalle, että aina kun on syytä olettaa, ettei lapsen

puhevaltaa käytä kukaan tai huoltaja on esteellinen käyttämään lastensuojelussa lapsen puhevaltaa,

on edunvalvonnan tarve selvitettävä. Erityisesti sellaisia paikkoja ovat lastensuojeluprosessin alka-

essa, huostaanottotilanteessa, huostaanoton purkuhakemuksen tullessa vireille ja sijaishuoltopaikan

muutostilanteissa. Arvioinnin paikkoja ovat tilanteet, kun lapsi on sijaishuollossa ja lapsen ja huolta-

jan yhteydenpito puuttuu, huoltaja laiminlyö oikeudellisia tehtäviään tai on välinpitämätön lapseen

liittyvissä asioissa. (Heikkilä ym. 2018, 83.)

34

Sosiaalityöntekijän hakiessa lastensuojelun edunvalvojaa, hän jo siinä vaiheessa varmistaa haavoit-

tuvassa asemassa olevan lapsen osalta lapsilähtöisen ja lapsen edun mukaisen työskentelyn lasten-

suojelussa sekä siten vahvistaa lapsen osallisuutta lastensuojeluprosessissa. Tämä on oleellinen asia

liittyen lapsen edun valvontaan ja lapsen oikeuksien täyttymiseen, jossa olennaisena osana on lapsen

oikeus mielipiteeseen ja sen ilmaisuun, oikeus tulla kuulluksi ja tiedonsaantiin. (Sosiaalihuoltolaki

1301/2014, 5§, perustuslaki 731/1999, 6 § ja 12 §, LOS 12 ja 13.)

Sosiaalityöntekijöiden mukaan lapsen vanhempien on helppo hyväksyä lastensuojelun edunvalvoja,

kun työntekijät osaavat kertoa edunvalvonnasta ja perustella sen hakemisen. Monet sotkevat sen hol-

houstoimilain mukaiseen edunvalvojaan, ja siksi vanhemmille on tärkeää antaa oikeanlaista tietoa.

Lastensuojelun edunvalvojaa ei vielä tunnisteta yhteiskunnassamme. Edunvalvojan puolueettomuus

on yleensä se syy, miksi vanhempien on helpompi ottaa edunvalvoja vastaan. Yhteistyötä sujuvoittaa

vanhempien hyväksyntä lastensuojelun edunvalvojan hakemiselle, jolloin riittää maistraatin päätös

asiasta. Jos vanhemmat vastustavat hakemista, antaa silloin lastensuojelun edunvalvojan määräyksen

käräjäoikeus.

Kaikki haastattelemani sosiaalityöntekijät arvostavat saamaansa käytännön tukea Sosiaalialan osaa-

miskeskus Socomista lastensuojelun edunvalvonnan hakemisessa ja tilanteiden pohdinnassa. Ylei-

sesti he ajattelevat, että sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus vaikuttaa tiedonsaantiin ja -kulkuun sekä

erilaisiin työkäytäntöihin, ja siksi aiheeseen tulisi työyhteisössä säännöllisesti perehdyttää sosiaali-

työntekijöitä. Tukea, neuvoa ja apua hakemiseen on olemassa, kunhan sitä osaa kysyä. Kehittämis-

näkökulmasta lastensuojelun edunvalvonnan tunnettavuutta yhteiskunnassa ja sosiaalityöntekijöiden

keskuudessa tulisi lisätä.

”Edunvalvonnasta pitäisi puhua täällä ja yhteiskunnallisesti enemmän. Ihmiset eivät tiedä. Ainoa mitä he tietävät on, että edunvalvoja on dementikkomummolla. He ei usein tiedä muusta edunvalvonnasta.” (H1)

Sosiaalityöntekijät kaipaisivat sosiaalityöntekijöille suunnattuja koulutuksia, joissa voisi esimerkein

pohtia edunvalvojan hakemiseen velvoittavia tilanteita. Tämä toisi lastensuojelun edunvalvonnan

vahvemmin työkäytännöksi.

”Olisiko siitä hyötyä siitä, että olisi koulutuksia ihan meidän lastensuojelun porukalle ja ne olisivat sillä tavalla epämuodollisempi ja sitten siellä voisi kysellä ja ottaa esi-

35

merkkejä. Olisi suunnattu ruohonjuuritasolla. Ja siellä voisi kysellä omasta asiakasta-pauksesta, että olisko siinä edunvalvojan paikka. Ja muutenkin pohtia tätä edunvalvoja-asiaa.” (H3)

Erityisesti kaivattiin valtakunnallisesti ulottuvaa koulutusta ja tunnettavuuden lisäämistä. Esiin tuli

alueelliset erot, joista sosiaalityöntekijät olivat tietoisia. Myös yhteistyötahojen tiedottaminen on tär-

keää. Yksi sosiaalityöntekijä otti esiin oikeuskäsittelytilanteen käräjäoikeudesta, jossa lastensuojelun

edunvalvojaa ei kuultu ollenkaan. Haastateltavien lausumissa nousi esiin myös edunvalvojien toimin-

tatavat, jotka voivat vaihdella, koska edunvalvojat toimivat yksityisinä toimijoina ja usein oman työn

rinnalla. Edunvalvojilla ei näin ollen ole samanlaisia toimintatapoja. Eräs sosiaalityöntekijä esitti aja-

tuksen edunvalvonnan yksiköstä, jossa lastensuojelun edunvalvojat työskentelisivät virkatyönä.

Tämä mahdollistaisi yhtenäiset toimintatavat.

5.2 Lapsen edun yhteys osallisuuteen

Lapsen edun turvaaminen on lastensuojelun tärkein tehtävä. Lapsen edun arviointi koetaan vaikeaksi.

Arviointiperiaatteet ovat hyvin samanlaiset kuin laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Las-

tensuojelulaissa on korostettu erityisesti lapsen osallisuutta ja kielellisen, kulttuurisen ja uskonnolli-

sen taustan huomioimista. (Hakalehto 2016, 43.) Lapsen edun arviointi ei ole pysyvä, vaan etu tulee

arvioida eri tilanteissa. Lastensuojelulaissa tuodaan selvästi esiin lapsen edun ja osallisuuden välinen

yhteys. Lopputulos tai ratkaisu jossakin lasta koskevassa asiassa ei voi olla lapsen edunmukainen, jos

näkemyksensä ilmaisemiseen kykenevä lapsi ei ole saanut ilmaista näkemystään tai hänen näkemystä

ei ole otettu huomioon päätöksenteossa. Lasten oikeuksien komitean yleiskommentin 14 mukaan lap-

sen etua arvioitaessa on otettava huomioon lapsen näkemykset, lapsen identiteetti, perheen säilyttä-

minen ja ihmissuhteiden ylläpitäminen, lapsen huolenpito, suojelu ja turvattomuus. (Hakalehto 2016,

44.)

Lapsen osallisuusoikeudet on huomioitu lastensuojelulain (417/2007) pykälissä 5§, 20§, 39§, 42§ ja

86§. Lain tavoite on, että lapsella on lastensuojeluasiassa tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa itse-

ään koskevaan päätöksiin. (Hakalehto 2016, 45.) Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen nä-

kemysten selvittäminen on vasta ensimmäinen osa lapsen osallisuusoikeuksien toteuttamista. Lapsen

osallisuudesta olisikin ehkä osuvampaa käyttää ilmaisua lapsen oikeus vaikuttaa. Kyse on siis nimen-

omaan saada näkemyksensä huomioon otetuksi. Lastensuojelulain osallisuutta koskeva sääntely vas-

taa Hakalehdon (2016, 46–47) mukaan hyvin lapsen oikeuksien sopimuksen asettamia vaatimuksia.

(Lastensuojelulaki 417/2007, 20 §.) Lastensuojelussa on toki asioita ja tilanteita, joissa lapsen oikeus

36

suojeluun voi olla vahvempi oikeus kuin osallisuusoikeus. Tällöin olisi osallisuus toteutettava niin,

että samalla lasta suojataan. (Hakalehto 2016, 47.)

Omassa tutkielmassa kysyin haastateltavilta näkemyksiä lapsen osallisuuden toteutumisesta lasten-

suojelussa yleensä. Yleisesti ajateltiin, että lapsen ääni lastensuojeluprosessissa kuuluu huonosti tai

se on jonkun välittämää. Suunta on kuitenkin parempi kuin aiemmin. Lähes jokainen haastateltava

toi esiin, etteivät he sosiaalityöntekijöinä pysty tapaamaan lasta tarpeeksi usein oppiakseen tuntemaan

lapsen ja saadakseen sellaisen suhteen lapseen/nuoreen, että lapsi/nuori kertoisi oma-aloitteisesti

omia näkemyksiään sosiaalityöntekijälle. Tähän vaikuttaa erään haastateltavan mukaan sosiaalityön-

tekijöiden byrokraattinen ja päätöskeskeinen työn luonne, jolloin lasta kyllä kuullaan päätösten yh-

teydessä ja selvitetään niihin liittyen lapsen mielipidettä. Tätä voisi kutsua lain velvoittamaksi lapsen

osallisuudeksi. Hotari ym. (2013, 149) mukaan lapsen osallisuus on paljon enemmän. Kysymys on

siitä, annetaanko lapselle mahdollisuus olla läsnä määrittämässä, toteuttamassa ja arvioimassa työs-

kentelyä, jota tehdään hänen etunsa turvaamiseksi. (Emt.) Lapsen etu ei voi näin ollen toteutua, ellei

lapsen osallisuusoikeudet toteudu. Sosiaalityöntekijät kuvaavat lapsen osallisuutta lastensuojelupro-

sessissa näin:

”Mun mielestä kuitenkin vuosi vuodelta paremmin. Lapsen osallisuus ja se, että lapsen ääni tulee mutta edelleen olen sitä mieltä, että mistä kautta se lapsen ääni tulee, niin se on usein aina välitettyä, ja se on toisen muun kertomaa mitä lapsi ajattelee, eikä me pystytä kertomaan ja tapaamaan lasta niin paljon, että me saataisiin lapsen luottamus meihin niin hyväksi, että lapsi kertoisi meille.”(H4)

”(…) mutta kun ajattelee sosiaalityön kenttää ja miten lapsi on siellä osallisena suh-teessa sosiaalityöntekijään, niin liian vähän, että kyllä sillä sosiaalityöntekijällä on liian vähän aikaa lapselle, koska se työ on niin byrokraattista ja se on niin sitä päätös-ten tekemistä ja toki niin kuin tavataan lasta ja kuullaan päätöstentekoa varta vasten lasta mutta harvoin sosiaalityöntekijä kuitenkaan tuntee tai on sellaisessa kontaktissa missä ehkä toivoisi olevansa lasten kanssa.” (H5)

Lapsen osallisuus on yhteydessä lapsen edun valvontaan, turvaamiseen ja toteutumiseen. Vaikka lap-

sen edun arviointiin osallistuu lapsen ympärillä olevia yhteistyötahoja, niin lapsen omat näkemykset

ja ääni ovat lasten oikeuksien näkökulmasta lapsen osallisuuden ja lapsen edun harkinnassa oleellinen

työskentelykenttä.

37

5.3 Yhteistyö ja edunvalvonnan merkitys

Kaikki haastattelemani sosiaalityöntekijät kokivat, että lastensuojelun edunvalvonta vahvistaa lasten-

suojelun työskentelyä ja heidän työtään. Haastatteluissa pohdittiin työnjaollisia asioita, kuten mitä

sosiaalityöntekijät voivat antaa edunvalvojalle tehtäväksi selvittää. Toisaalta aktiivisessa työskente-

lyvaiheessa sosiaalityöntekijän on tarpeellista nähdä lasta usein, mutta voi olla, että edunvalvojakin

tapaa lasta kerran kuussa. Eräs haastateltava pohti työnjaollista asiaa myös eettisestä näkökulmasta:

”Joskus kun mä ajattelen, että edunvalvoja tapaa lasta ja sosiaalityöntekijä tapaa lasta, niin miten se lapsi kokee, että tää kävi juuri tapaamassa. Eli tätä olen puntaroinut tässä omassa työssäni tosi paljon, koska mulla on nyt se yksi keissi, jossa edunvalvoja käy tapaamassa lasta kerran kuukaudessa.” (H4)

Samoin esiin tuli yhteistyön näkökulmasta puolueettoman tiedon tuottamisen merkitys. Tästä keskus-

teltiin ongelmanäkökulman kautta. Osa sosiaalityöntekijöistä oli kokenut, että lastensuojelun edun-

valvoja oli asettunut vanhemman näkökulman tai toisen vanhemman näkökulman puolelle, mikä vai-

keutti lapsen edun mukaista yhteistyötä ja siten edun arviointia.

”Kun siinä oli kuitenkin kummankin vanhempien toiminnasta osalta se huoli. Ja se lop-putulema oli, että näin todettiin myös muualla. Mutta se siinä olikin haasteellista, että miten sitä työskentelyä jatketaan, kun hän (edunvalvoja) niin vahvasti asettui siihen ja muodosti oman mielipiteen siitä, eikä enää pystynyt havainnoimaan, että hei tässähän nää molemmat vanhemmat toimii ja vaikuttaa siihen. Se oli aika haasteellinen tilanne, että miten päästä siitä sitten eteenpäin.” (H3)

Oleellista sosiaalityöntekijän ja lastensuojelun edunvalvojan yhteistyön näkökulmasta oli haastatel-

tavien mukaan tiivis yhteistyö sosiaalitoimen kanssa ja ajan tasalla pitäminen puolin ja toisin, lapsen

kanssa tehtävä yhteistyö ja siten sanansaattajana toiminen lapsen ja sosiaalityöntekijän kanssa kuin

myös dialoginen ja keskusteleva työskentely yhteistyötahojen kanssa.

Haastattelemani sosiaalityöntekijät kuvasivat lastensuojelun edunvalvonnan olevan onnistunutta, kun

lapsen ääni ja näkemys tulevat esiin, edunvalvoja tuo oman näkemyksensä lapsen asioista ja tilan-

teesta ja tämä tieto on puolueetonta. Nämä ovat yhteydessä vahvasti edunvalvojan lapsen edun mu-

kaiseen toimintaan, mikä pitää sisällään myös edunvalvojan persoonaan liittyviä piirteitä, joista nousi

esiin rohkeus ottaa esiin asioita ja kantaa lapsen asioihin.

38

”Minusta se on ainoa onnistunut keino, että edunvalvoja uskaltaa toimia sen tilanteen vaatimalla tavalla ja uskaltaa ottaa kantaa ja mielellään myöskin lapsen asiakassuun-nitelmissa, ei pelkästään niin, että meille sosiaalityöntekijöille on tullut joku kirjallinen raportti. Ja uskaltaa seisoa hänen omien sanojen takana.” (H4)

Lastensuojelun edunvalvojan työskentelyssä sosiaalityöntekijät arvostavat puolueetonta toimintaa ja

tiedontuottamista. He tunnistavat oman roolinsa lapsen asioista vastaavana sosiaalityöntekijänä.

Tässä aineistossa ei tullut suoraan esiin, että edunvalvojalla pyrittäisiin paikkaamaan sosiaalityön re-

surssipulaa. Toki sosiaalityöntekijät arvioivat, ettei heillä ole aikaa sellaiseen vuorovaikutukseen lap-

sen kanssa kuin pitäisi, ja tilanteessa, jossa lapsella on lastensuojelun edunvalvoja, on mahdollisuus

saada lapsen äänen kuuluminen varmistetuksi prosessissa. Tähän tiivistyy lastensuojelun edunval-

vonnan merkitys: lapsen äänen kuuluminen ja edunvalvojan näkemykset. Näiden tuominen esiin

kaikkien muiden äänten keskellä vaatii edunvalvojalta tietynlaista rohkeutta ja kykyä nähdä oma roo-

linsa.

5.4 Prosessiosallisuus – katse lapsessa

Aineistoani olen analysoinut Muukkosen (2008) kohtaamis- ja prosessiosallisuuskäsitteiden avulla.

Prosessiosallisuudessa lapsi on hieman sivussa, ei välttämättä läsnä, hänestä puhutaan ja hänen hy-

väkseen toimitaan. Hän osallistuu itsestään tuotettuun tietoon, vaikkakin tieto on välittynyttä ja yksi-

suuntaista. (Muukkonen 2008, 154–155.) Prosessiosallisuudessa lapsen osallisuus lastensuojelussa

on riippuvaista prosessissa toimivista aikuisista; kuinka lasta kuullaan ja kuunnellaan, kuka välittää

hänen toiveitaan ja ajatuksiaan sekä aikuisten aktiivisuudesta toimia lapsen parhaaksi.

Aineistossani lapsen prosessiosallisuuteen viittasi 8 erilaista edunvalvojan rooliulottuvuutta, jotka

yhdistin kolmeen pääluokkaan, jotka ovat: lapsen edun turvaaja, tuo lapsen ja lapsen asiat näkyväksi,

lapsen ääni prosessissa.

5.4.1 Lapsen edun turvaaja

Lapsen edun turvaajana lastensuojelun edunvalvoja tuo esiin oman näkemyksensä lapsen asioista ja

tilanteesta lastensuojeluprosessissa. Edunvalvojan näkemyksen tuomista julki piti tärkeänä kaikki so-

siaalityöntekijät, jotka toivat sen esiin useissa eri tilanteissa liittyen niin edunvalvojan tehtäviin kuin

asiakasesimerkkeihinkin. Edunvalvojan on hyvä muodostaa oma näkemyksensä lapsen asioista, yh-

teistyötahoista sekä säilyttää riippumattomuutensa. Edunvalvojan näkemys voi kuitenkin poiketa esi-

merkiksi sosiaalitoimen näkemyksestä. (Tammi ym. 2010, 37.) Eikä edunvalvojan näkemys lapsen

39

edusta ja parhaasta ole sidottu lapsen tahtoon. Ei edes silloin kun 12 vuotta täyttänyt lapsi käyttää

omaa puhevaltaansa. (de Godzinsky 2013, 172–173.)

Haastattelemani sosiaalityöntekijät peräänkuuluttivat edunvalvojilta rohkeutta ottaa kantaa lapsen

asioihin, koska he selvästi arvostavat edunvalvojan näkemystä ja sillä on merkitystä prosessissa.

Haastateltavat kokivat, että aina edunvalvojat eivät suoraan uskalla ottaa kantaa lapsen asiaan, ja siksi

sosiaalityöntekijät kannustavat edunvalvojia rohkeuteen heille määrätyssä tehtävässä. Edunvalvojan

kykyä muodostaa oma näkemyksenä lapsen parhaasta tilanteessa, jossa on monia toimijoita ja aikui-

sia, on merkki ammattitaidosta. Edunvalvojan näkemyksellä voi olla vaikutusta myös lapsen tilantee-

seen ajatellen huoltajia. Erään sosiaalityöntelijän mukaan edunvalvojan mielipide oli lapsen vanhem-

malle silmät avaavaa. Kaiken kaikkiaan edunvalvojan näkemystä arvostetaan.

” Ja uskaltaa tuoda näkemyksiä ja mielipidettä ja muita havaintoja ja uskaltaa tuoda sen oman näkemyksen esiin niistä asioista, mitä hän ajattelee siitä, mikä on lapsen edun mukaista ja mitä lapsi ajattelee.” (H1)

”Mulla on ollut aika paljon (edunvalvojia) sellaisissa riitatilanteissa, mutta siinä on sitten joku muu taho tehnyt sen lopullisen päätöksen niistä asioista, mutta että edunval-voja on tuonut sen oman näkemyksen siihen asiaan ja lapsen näkemyksen.” (H3)

Erikseen luokittelin sosiaalityöntekijöiden lausumat, jotka viittasivat suoraan lapsen edun valvontaan.

Valvomalla lapsen etua lastensuojelun edunvalvoja turvaa lapsen edun mukaisen työskentelyn. Tähän

pääluokkaan liittyviä lausumia oli jokaisella sosiaalityöntekijällä. Sosiaalityöntekijät kokivat tärke-

äksi, että edunvalvoja valvoo, että lastensuojeluprosessissa toteutuu lapsen etu ja sosiaalitoimessa

toimitaan lapsen etua edistäen esimerkiksi sijaishuoltopaikan muutostilanteessa tai lapsen tukea suun-

nitellessa. Edunvalvojalla onkin vastuullinen rooli, sillä lapsen etua arvioidessaan hän arvioi kaikkia

lapsen elämään liittyviä henkilöitä ja viranomaistoimia lapsen edun näkökulmasta (Tammi ym. 2010,

37).

”Edunvalvoja nimenomaan voi aina muistuttaa, että hei ette ole tavannut lasta tai ette ole käyneet juttelemassa lapsen kanssa, ja kysyä, milloin rouva sosiaalityöntekijä on viimeksi tavannut lasta.”(H1)

”Toki sillä on vaikuttavuutta lapsen tilanteeseen, jos saadaan perhetyötä ja tukiperhe-palvelua, jota on sitten lisätty, kun on edunvalvoja arvioinut, että se voisi olla lapsen edun mukaista ja sitten ollaan lähdetty lisäämään sitä. Niin onhan sillä iso vaikutus lapsen elämään ja arkeen ja siihen, miltä elämä näyttää ja rakentuu.” (H5)

40

Lapsen etu ei ole yksiselitteinen käsite, ja siksi tarvitaan lapsen omaa näkemystä, mutta myös edun-

valvojan näkemystä lapsen tilanteesta. Nämä kaksi näkemystä liittyvät yhteen aineistossa: lapsen etu

ei määrity yksin lapsen mielipiteellä, eikä yksin vanhempien mielipiteellä. Lapsen etu on jotain sel-

laista, joka määrittyy dialogissa ammattilaisten ja asiakkaan kesken ja on aina yksilöllisesti määrit-

tyvä. Näkemyseroista lapsen edusta edunvalvojan kanssa ei sosiaalityöntekijöillä ollut juuri koke-

musta. Eräs sosiaalityöntekijä totesi, että hän oli vaihtanut omaa näkemystään edunvalvojaa kuultu-

aan. Kaiken kaikkiaan lapsen edun valvonnassa ja määrittelyssä kaivataan edunvalvojan apua, ja

haastateltavat olivat valmiita haastamaan omaa käsitystään.

”Näissä keisseissä on nyt mennyt niin, että lapsen näkemys on ollut samansuuntainen kuin edunvalvojan näkemys lapsen edusta. Mutta tokihan voisi olla niin, että lapsen mielipide ja lastensuojelun edunvalvojan arvio lapsen edusta olisi ristiriidassa. Niin eihän se lapsen etu kyllä määrity pelkästään sillä lapsen mielipiteellä. Se on niin mo-nesta asiasta koostuva, miten sitä lapsen etua arvioidaan. Se on yksilökohtaisesti mää-rittyvä.” (H5)

”Hänellä (lastensuojelun edunvalvojalla) on kaksinainen rooli ja hän voi olla hyvinkin eri mieltä sosiaalityöntekijän kanssa jossain tilanteessa, mutta siinä on merkityksellistä se yhteinen keskustelu ja dialogi siitä, mikä se lapsen etu on.” (H5)

Lapsen edun määrittelyssä on usein kyse lapsen, vanhempien, lastensuojelun työntekijöiden ja pro-

sessissa mukana olevien asiantuntijoiden näkemyksistä. Lapsen ja vanhempien näkemys perheen ti-

lanteesta voi olla erilainen kuin viranomaisilla. Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaan

lapsen etu toteutuu silloin, kun lapsen oikeuksien sopimuksen kaikki lapsen oikeudet toteutuvat. (De

Godzinsky 2013, 163.) De Godzinskyn (emt.) mukaan artiklan on tarkoitus ohjata ja kontrolloida

lapsen edun määrittelyä. Koska käsite on vaikea tuomioistuimille, ei siis ole ihme, että se on sitä myös

sosiaalityöntekijöille. Eräs sosiaalityöntekijä kertoo, että edunvalvojalla on lastensuojelussa merkit-

tävä rooli, koska hallinto-oikeus antaa painoarvoa edunvalvojan näkemyksille. De Godzinskyn (2013,

166) mukaan hallinto-oikeus eikä tuomioistuinkaan avaa ratkaisuissaan lapsen edun käsitettä, vaikka

siihen viittaavatkin. Sen sijaan lasten oikeuksien sopimus on tulkinnassaan korostanut voimakkaasti

lapsen osallisuuden ja lapsen edun käsitteen välistä yhteyttä ja merkitystä lapsen edun toteutumisessa:

lapsen etu ei voi toteutua, ellei lapsi voi osallistua itseä koskevan asian käsittelyyn. (Emt.) Tästä

näkökulmasta haastattelemani sosiaalityöntekijöiden puhe edunvalvojan näkemyksestä ja lapsen

omasta näkemyksestä edistävät lapsen edun määrittelyä ja siten myös lapsen oikeuksien toteutumista

osallisuuden näkökulmasta. Toiseksi sosiaalityöntekijän hakiessa lastensuojelun edunvalvojaa, hän

edistää lapsilähtöisen lastensuojeluprosessin toteutumista, sillä edunvalvoja edustaa ulkopuolista ta-

hoa, joka arvioi koko prosessia vain lapsen näkökulmasta (Marjomaa ym. 2010, 12).

41

Lisäksi aineistosta selviää, että lastensuojelun edunvalvojan roolia lapsen edun turvaajana määrittää

hänen kykynsä pysyä roolissaan eli nimenomaan lapsen edunvalvojana. Tähän luokkaan löytyi lau-

sumia jokaiselta sosiaalityöntekijältä.

”Se on tosi tärkeä rooli ja edunvalvojan harteilla on tosi paljon, koska ainakin mikä mulla on kokemus, niin edunvalvojan sanomisia kuullaan eli niitä painotetaan, ja siksi se on älyttömän tärkeä ja vastuullinen rooli ja se mitä edunvalvoja sanoo, niin hallinto-oikeus ottaa painokkaasti huomioon ja sillä taas kuitataan lapsen loppuelämän ratkai-sut eli ajattelen, että se on tosi iso kakku.” (H1)

Haastatteluissa tuli esiin, kuinka helposti vanhempien tilanne voi kuitenkin viedä mukanaan lasten-

suojelun edunvalvojan, ja siten lapsi unohtuu. Kykyä toimia tuntien oman roolinsa arvostivat kaikki

sosiaalityöntekijät. Tämä koetaan tärkeänä edunvalvojan tehtävässä.

”Ollaanko vanhemman apuna vai lapsen apuna? Silloin jotenkin se rooli ei ole ihan selvä sille edunvalvojalle.” (H2)

”Se oli sillä tavalla haasteellinen, koska se oli nimenomaan haettu siksi, että se olisi puolueettomasti on lapsen näkökulman esille tuojana ja sitten se jotenkin, että vanhem-mat saattaa vähän imaista mukaan, kun sitä tarinaa ja historiaa kerrotaan. Niin onhan se ihan luonnollista, mutta se ehkä sotki sitä, mikä oli hänen tarkoitus ja mihin tehtä-vään hänet oli haettu.” (H3)

Lastensuojelun edunvalvonnan käsikirjassa (Heikkilä ym. 2018, 95) korostetaan, ettei lastensuojelun

edunvalvoja ole vanhempien terapeutti, ja selkeä rooli auttaa lapsen edun mukaisesti muiden aikuis-

ten toimintaa lapsen asioissa. Edunvalvojan tehtävä pysytellä lapsen puolella ja lapsen työntekijänä

on selvää sosiaalityöntekijöille, vaikkakin haastateltavat myös korostivat, kuinka tärkeää on osata

tehdä muidenkin tahojen kanssa yhteistyötä. Esimerkiksi vanhempien on helpompi hyväksyä puolu-

eeton toimija osana lastensuojelunprosessia, ja siten on mahdollista saada rakennetuksi yhteistyötä

lapsen vanhempien suuntaan. Oman roolinsa tunteminen ja yhteistyö turvaa lapsen edun mukaista

toimintaa kaikkien yhteistyötahojen näkökulmasta ja on lapsen etu. Yhteistyöntekijän rooli tuli esiin

myös sosiaalityöntekijöiden lausumissa. Yhteistyöllä tarkoitettiin työskentelyä sosiaalityöntekijän,

lapsen läheisten ja yhteistyötahojen kanssa.

”Samoin esimerkiksi, kun edunvalvojaa haetaan lapselle ja lapsen edun turvaamiseksi, niin mulle on sattunut sellaisia keissejä, että se on auttanut yhteistyön rakentumiseksi sen lapsen vanhemman kanssa.” (H4)

42

Lapsen edun turvaajana lastensuojelun edunvalvoja voi toimia huoltajan sijaan ja käyttää lapsen pu-

hevaltaa esimerkiksi hakiessa lapselle palvelua. Nämä rooliulottuvuudet tulevat suoraan lastensuoje-

lulaista lastensuojelun edunvalvojalle löytyvistä tehtävistä. Tästä näkökulmasta näihin luokkiin löytyi

haastatteluista vain vähän lausumia, mikä voi johtua, etteivät nämä tehtävät ole niin tuttuja ja selviä

sosiaalityöntekijöille tai ne eivät ole olleet näissä asiakastapauksissa pinnalla. Haastateltavilla sosi-

aalityöntekijöillä on kuitenkin ollut asiakastapauksia, joissa edunvalvoja on hakenut lapsille passia ja

oleskelulupia kuin myös huoltajan kuoltua toiminut huoltajana siihen asti, kunnes käräjäoikeus on

määrännyt lapselle huoltajan sekä hakenut palvelua, kuten perhetyön tiivistämistä. Nämä ovat konk-

reettisia prosessiosallisuuden muotoja, jossa varmistetaan lapsen edun mukainen toiminta ja työsken-

nellään lapsen hyväksi.

5.4.2 Lapsen ääni

Kaikki haastateltavat toivat esiin edunvalvojan tehtävän lapsen äänenä. Lausumissa yhdistyivät edun-

valvojan roolit tuoda edunvalvojan oma näkemys, lapsen näkemys ja mielipide eli lapsen ääni. Nämä

roolit ovatkin kaikkein tärkeimmät, ja ne tuotiin useimmissa lausumissa yhdessä esiin. Sosiaalityön-

tekijät pitävät lapsen äänenä toimimista edunvalvojan yhtenä tärkeimmistä tehtävistä, ja siksi se py-

syy analyysissäni omana luokkanaan, koska haastateltavat toivat sen esiin nimenomaan käsitteellä

lapsen ääni. Tällä he tarkoittavat lastensuojelun edunvalvojan kykyä tuoda prosessiin lapsen mieli-

pide, ajatukset ja toiveet. Esiin nousi myös suojelun näkökulma. Jos lapsen näkökulmasta neuvottelu

ei ole turvallinen, voi edunvalvoja edustaa lasta ja tuoda lapsen äänen esiin. Lapsen äänen tavoitta-

minen vaatii lapsen tapaamista ja kohtaamista, mikä tuotiin vastauksiin esiin myös.

”Mun mielestä ne (edunvalvonnat) on aina onnistuneita, kun lapsen mielipide ja ääni tulee sieltä julki.” (H1)

”Ja monesti kun on ja ne on aika usein haastavia keissejä, mihin niitä edunvalvojia yleensä haetaan, ja sitten kun on asiakassuunnitelmia, kun se edunvalvoja tulee niihin, niin lapsen ei välttämättä tarvitse olla läsnä, koska siellä voi olla tosi vaikeita asioita, jolloin vähän kuin suojellaan sitä lastakin niiltä asioilta. Voi olla lapsen äänenä siellä.” (H1)

Edunvalvojan yhtenä rooliulottuvuutena oleva lapsen äänenä toimiminen on osa prosessiosallisuutta,

mutta se on mielestäni eräänlaisessa taitekohdassa suhteessa lapsen kohtaamisosallisuuden toteutu-

mista. Lapsen ääni on kohtaamisen ja vuorovaikutuksen tulosta, ja liittyy siis molempiin osallisuuden

43

muotoihin eli prosessi- ja kohtaamisosallisuuteen. Useimmilla sosiaalityöntekijöillä oli ladattuna toi-

veita siitä, että lastensuojelun edunvalvoja tavoittaisi lapsen aidon mielipiteen ja toisi julki lapsen

äänen heille. Tähän lapsi voi tarvita apua, ja siinä apua voi antaa puolueeton lastensuojelun edunval-

voja. Kyse on kohtaamisosallisuudesta lastensuojelun edunvalvontaprosessissa, ja tästä kerron tar-

kemmin kohtaamisosallisuutta käsittelevässä luvussa. Thomas (2002, 174–176) näkee, että lapsen

osallisuuden yhtenä ulottuvuutena on lapsen mahdollisuus ilmaista itseään ja toisaalta hänen mahdol-

lisuutensa saada apua itsensä ilmaisemiseen. Ainoastaan yksi sosiaalityöntekijä toi esiin, että edun-

valvoja voisi yrittää osallistaa lasta pyytämällä häntä mukaan asiakassuunnitelmiin. Thomas (emt.)

korostaa lapsen mahdollisuutta valita oman osallistumisensa eri prosesseihin. Thomasin (2002, 174–

176) mukaan lapsen osallisuus on myös sitä, että hänellä on mahdollisuus kieltäytyä osallistumasta.

Lapsen osallisuus ei ole sen merkittävämpää, onko lapsi tai nuori paikalla, vai onko hänen äänensä

välittynyttä. Sen sijaan jos lapsi ja nuori voi vaikuttaa prosessiin, merkitsee se osallisuuden syvempää

toteutumista. Kyse ei ole enää silloin tiedon välittämisestä vaan käsittelemisestä, jolloin lapsen ää-

nellä on vaikutusta hänen omaan tilanteeseensa.

5.4.3 Tuo lapsen ja hänen asiansa näkyväksi

Kolmantena rooliulottuvuuksien yläluokkana on odotus siitä, että lastensuojelun edunvalvoja tuo lap-

sen ja hänen asiansa näkyväksi. Tähän luokkaan luokittelin lausumat edunvalvojan roolista tiedonvä-

littäjänä ja lapsen asioihin perehtyjänä. Edunvalvoja joutuu tehtävässään pitämään yhteyttä eri tahoi-

hin ja verkostoihin, ja lapsi on esillä tiedon muodossa prosessin eri vaiheissa ja siten tiedon kautta

näkyvänä. Esimerkiksi lastensuojelun edunvalvonnan alkaessa lapsi tulee tutuksi edunvalvojalle asia-

kirjojen ja taustatietojen välityksellä. Haastatteluissa tuotiin usein esiin eri yhteyksissä edunvalvojan

rooli tiedonvälittäjänä, jolloin lastensuojelun edunvalvoja huolehtii ajankohtaisesta tiedosta ja sen

välittämisestä erityisesti sosiaalityöntekijän suuntaan. Haastateltavat toivat esiin tilanteita, jolloin

edunvalvoja voi joutua selvittämään lapsen asioita, ja siten hän tiedon muodossa perehtyy lapsen

elämään, selvittää ja toimii tiedonvälittäjänä palavereissa ja neuvotteluissa.

Muukkosen (2008, 155) mukaan tiedon välittäminen on prosessiosallisuuden ydintä lastensuojelussa.

Silloin tiedonvälitys on erityisesti lapsen ja vanhempien ja lastensuojelun välillä. Lastensuojelun

edunvalvojan roolina on tiedon välittäminen erityisesti lastensuojelun ja lapsen välillä. Lastensuoje-

lun edunvalvojalla ei ole samanlaista yhteistyövelvoitetta kuin sosiaalityöntekijällä, mutta aineistos-

44

tani ilmeni kuitenkin sosiaalityöntekijöiden odotus, että edunvalvoja pitää ajan tasalla omasta toimin-

nastaan myös lapsen perheen. Kyse on avoimuudesta. Prosessiosallisuudessa siis välitetään tietoa

lapsesta ja lapselle, ei niinkään käsitellä.

”Tavallaan sellainen viikottainen yhteydenpito (sosiaalityöntekijään), ja mitä hanka-lampi ja haastavampi keissi, niin sitä tärkeämpää on se yhteydenpito. Molempien pitä-minen ajan tasalla ja myös toisinpäin, että edunvalvoja tietää, mitä suunnitelmia meillä on ja mitä aiotaan tehdä ja mitkä on ne asiat, mihin perheessä pitää puuttua.” (H1)

”Lapsen tapaaminen ja säännöllinen raportointi meille. Omasta mielestä olen tiedot saanut. Edunvalvojat toimivat tässä eri tavalla, ja osa on ihan kysynytkin, että miten minä toivon sen tiedon saavani.” (H4)

Edunvalvojan tapoja olla yhteydessä sosiaalityöntekijään ei haluttu määritellä, mutta sosiaalityönte-

kijät ovat käytännössä huomanneet, että lastensuojelun edunvalvojilla on erilaisia toimintatapoja,

eikä yhtenäistä käytäntöä tämän suhteen ole. Tiedonvälitystä pidetään kuitenkin tärkeänä tehtävänä,

ja edunvalvoja nähdään tietynlaisena sanansaattajana lapsen ja sosiaalityöntekijän välillä.

5.5 Kohtaamisosallisuus – lapsi on läsnä

Lapsen osallisuuden kehittymistä prosessiosallisuudesta kohtaamisosallisuudeksi edellyttää lapsen

olemista läsnä tapaamisissa. Sen on vastavuoroista kohtaamista, joka usein jo itsessään on lasta tuke-

vaa, voimauttavaa ja antaa hänelle turvaa. Kohtaamisosallisuudessa odotetaan myös lapsen tuottavan

ja käsittelevän tietoa. Vaikka se osaltaan kuuluu kohtaamisosallisuuteen, niin Muukkonen näkee

(2008, 156–157), että kohtaamisosallisuus on jo arvo sinänsä ilman lapsen tuottamaa tietoa.

Kohtaamisosallisuudessa lapsi on osallinen olemalla läsnä tapaamisissa ja palavereissa, joissa hänestä

ja hänen asioistaan puhutaan, päätetään ja neuvotellaan. Lapsi on tietoinen hänen omista asioistaan,

hän voi vastavuoroisesti osallistua hänen asioitaan käsitteleviin palavereihin ja hän voi tuottaa tietoa

ja osallistua oman tilanteensa arviointiin. Kohtaamisosallisuuteen viittasi aineistossa 5 rooliulottu-

vuutta, jotka luokittelin kahteen yläluokkaan: lapsilähtöinen työskentelijä ja rinnallakulkija.

45

5.5.1 Lapsilähtöinen työskentelijä

Lastensuojelun edunvalvojan kohtaamisosallisuutta edistävänä rooliulottuvuutena on lapsilähtöinen

työskentelijä. Kaikki haastattelemani sosiaalityöntekijät toivat esiin edunvalvojan yhtenä päätehtä-

vistä tavata lasta ja keskittyä lapseen. Sosiaalityöntekijät odottavat, että lastensuojelun edunvalvoja

huolehtii oma-aloitteisesti yhteydenpidosta lapseen ja tapaa lasta säännöllisesti riippuen siitä, mihin

tehtävään edunvalvoja määrätty. Sosiaalityöntekijöille on tärkeää, että edunvalvojalla on käsitys lap-

sen elämästä ja asioista. Tämä edellyttää lapsen tapaamista ja tuntemista.

”Kyllä siinä sellainen odotus on, että se edunvalvoja, joka tehtävään on määrätty tai valittu, huolehtii oma-aloitteisesti lapsen kanssa tehtävän yhteistyön, niin kuin on teh-tykin, se on ykkösjuttu, että hän katsoo omasta kalenterista sen, miten alkaa tapaamaan lasta. Ja että hän pystyisi katsomaan tilannekohtaisesti, kuinka paljon näitä tapaamisia tarvitaan.” (H4)

”…ja ne lapsen tapaamiset. No mun mielestä nyt kuitenkin on niin, ettei sitä lasta ja hänen asioitaan voi tuntea, jos lapsen tapaamisia ei ole tai yhteyttä ei ole lapseen vaan vanhempiin.” (H3)

Sosiaalityöntekijät toivat esiin lapsen ja lastensuojelun edunvalvojan välisen vastavuoroisen suhteen.

Odotuksena on, että edunvalvoja tavatessaan kohtaa lapsen ja lapselle ja edunvalvojalle syntyy luot-

tamuksellinen suhde. Luottamuksellinen ja vastavuoroinen suhde on edellytys sille, että lapsi uskaltaa

kertoa asioistaan, haaveistaan, toiveistaan ja elämästään edunvalvojalle.

” Kyllä mä niin ajattelen, että hän on saanut semmoisen hyvän suhteen, että lapset uskaltavat kertoa ja varmaan myös oppinut tuntemaan ne lapset niin, että ymmärtää, mitä ne haluaa sanoa tai tarkoittaa.” (H1)

”Yksi edunvalvoja, joka toimii tässä sukulaisuussijoituksessa, on sillai kyl ihan, että kun on nuori, joka on erityislapsi vielä, niin ei hän osaa meille soittaa, jos on huolia tai muuta sellaista, vaan hän soittaa edunvalvojalle.” (H4)

Yksi sosiaalityöntekijä otti esiin nuoret asiakkaat, joiden elämässä on ehtinyt ehkä olla useita vaihtu-

via työntekijöitä ja luottamuksen kanssa joutuu tekemään enemmän töitä. Silloin myös edunvalvojan

ja nuoren välisellä kemialla on merkitystä, mihin suuntaan suhde lähtee kehittymään.

Lapsikeskeisen työskentelyn edellytyksenä on kolme ulottuvuutta: asenne, rakenne ja käytännön toi-

minta. Näiden kolmen osa-alueen on toteuduttava, jotta voidaan puhua lapsikeskeisestä työstä. (Tu-

lensalo 2010, 89.) Lapsilähtöinen työskentely ja toiminta on olennaista lapsen edun valvomisen kan-

46

nalta. Lastensuojelun edunvalvojan näkökulmasta tämä tarkoittaa, että hän kykenee ja haluaa muo-

dostaa lapseen suhteen ja yhteyden. Kyse on siis edellä mainitusta asenteesta. (Heikkilä ym. 2018,

98.) Lapsilähtöiseen työskentelyn perustana on lapsen kohtaaminen ja ajan antaminen lapselle. Nämä

liittyvät vahvasti toisiinsa. Toiset lapset tarvitsevat enemmän aikaa tutustuakseen ja uskaltaakseen

luottaa. Lasten osallistumisen edellytyksiä on aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutus (Hotari ym.

2009, 123.) Edunvalvojilla on tehtävänsä kautta mahdollisuus antaa aikaa, mikä mahdollistaa lapsen

kohtaamisen. Aika on lastensuojelun edunvalvojan tehtävän rakenteessa olemassa olevana. Osallis-

tava toiminta tarkoittaa myös sitä, ettei aikuisilla ole ennakoituja oletuksia lapsen mielipiteestä, vaan

he ovat hyvin avoimia lapsen mielipiteelle ja äänelle eli kuulevat, mitä lapsi sanoo. Tämä tarkoittaa

käytännön lapsilähtöistä toimintaa ja työskentelytapaa eli asennetta ja käytännön toimintaa, kuten

yksi sosiaalityöntekijä kiteyttää: ”(Edunvalvoja) Kuulee sen mitä lapsi yrittää sanoa.” (H1)

”Lastensuojelun edunvalvonnan hyvä puoli on siinä, kun se edunvalvoja määrätään siihen tehtävään niin sillä edunvalvojalla on se aika sille lapselle (…)” (H5)

”(…)erityisesti se lapsen kohtaaminen ja tapaaminen ja yhteydenpito ja lapsen äänen esille tuominen. Nämä on mielestäni ne tärkeimmät tehtävät.” (H3)

Näistä lapsilähtöisten työskentelytyylien lisäksi löysin aineistosta lapsen toimijuuden tukemisen,

mikä on oleellinen osa kohtaamisosallisuutta.

”Yksi esimerkki olisi se, että lapsen edunvalvoja voisi auttaa, että lapsi olisi läsnä asia-kassuunnitelmissa ja olemaan läsnä itseään koskevissa asioissa.” (H4)

Kyse on lapsen olemisesta läsnä siellä, missä omia asioita käsitellään. Osallisuuden toteutumiseen

kuuluu toimijuus eli mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon ja omiin asioihin sekä osallisuus arvi-

ointiin.

5.5.2 Rinnallakulkija

Rinnallakulkijan yläluokkaan luokittelin turvalliseen aikuiseen viittaavat lausumat. Tällä rooliulottu-

vuudella viitataan edunvalvojan toimimiseen pitkäjänteisesti lapsen kanssa ja rinnalla kulkemiseen

erilaisissa käänteissä. Hän on turvallinen aikuinen, jonka kanssa lapsi voi käydä läpi lastensuojelu-

prosessin eri vaiheita, etenemisvaihtoehtoja ja päätöksiä läpi niin, että lapsi kokee olevansa osallinen

omassa asiassaan ja prosessissaan. Kyse on pitkäjänteisestä lapsen ja edunvalvojan suhteesta, johon

kuuluu lapsen osallisena pitäminen asiakkuuden eri vaiheissa.

47

” Kyllä mä luulen kanssa niin, että kun on tavattu riittävästi, oltu kaikissa käänteissä mukana ja lapset kokee, että on sellainen turvallinen aikuinen joka rinnalla pysyy.” (H1)

”Minusta näissä ainakin pahoinpitelyasioissa, silloin edunvalvoja tapaa lasta aika pal-jon. Se ei poissulje sitä, etteikö sosiaalityöntekijäkin tapaa tai pitääkin tavata, mutta siinä hän on kaiken aikaa lapsen kanssa kuulusteluissa ja on niissä mukana, ja tuo sitten sitä viestiä lastensuojeluunkinn että miltä se nyt sitten siellä näyttää.” (H2)

Tämän roolin näkökulmasta on tärkeää, että lastensuojelun edunvalvonnan päättämistyöskentelyyn

satsataan. Koska suhde edunvalvojaan on voinut olla pitkä, läheinen ja turvallinen. Rinnallakulkijan

roolissa edunvalvoja edistää lapsen kohtaamisosallisuutta, sillä hän on lapsen kanssa mukana proses-

sin eri vaiheissa yhdessä lapsen kanssa. Turvallisuus on yksi osallisuuden edellytys.

5.6 Yhteenveto tuloksista

Tutkielmani aineistona on 5:n kymenlaaksolaisen lastensuojelussa työskentelevän sosiaalityöntekijän

haastattelut. Heillä kaikilla on kokemusta lastensuojelun edunvalvojan hakemisesta ja työskentelystä

asiakasprosessissa, jossa on lapsella lastensuojelun edunvalvoja.

Tutkimukseni aineistosta paikantui lastensuojelun edunvalvojalle 5 erilaista rooliulottuvuutta, jotka

edistävät lapsen eritasoista osallisuutta. Suurin osa rooleista edistää lapsen prosessiosallisuutta las-

tensuojeluprosessissa. Näitä lastensuojelun edunvalvojan rooliulottuvuuksia ovat lapsen ääni proses-

sissa, lapsen edun turvaaja sekä lapsen ja hänen asiansa näkyväksi tuoja. Näiden roolien välityksellä

lapsi ja hänen asiansa, mielipiteensä ja näkemyksensä on prosessissa mukana olevien tiedossa. Lap-

sen edun turvaajana lastensuojelun edunvalvoja varmistaa, että prosessissa on tiedossa edunvalvojan

näkemys ja arvio lapsen parhaasta ratkaisusta ja tilanteesta. Hän osallistuu neuvotteluihin, asiakas-

suunnitelmiin ja tuo nämä näkemykset esiin. Sosiaalityöntekijät odottavat, että edunvalvoja on tässä

roolissaan rohkea, roolinsa tunteva ja lapsen asioiden puolueeton asiantuntija, joka toimii huoltajan

sijaan, käyttää lapsen puhevaltaa ja joka kykenee tekemään yhteistyötä lapsen asioissa turvatakseen

lapsen edun mukaisen työskentelyn lastensuojelussa. Yhteistyön näkökulmasta sosiaalityöntekijät

odottavat, että lastensuojelun edunvalvoja on heihin tiiviisti yhteydessä riippuen tilanteesta ja välit-

tävät lapsen asioista ajankohtaista tietoa heille, jotta he tietävät, mitä lapsi ajattelee ja toivoo sekä

miten jokin päätös vaikuttaa lapsen elämässä pitkällä tähtäimellä.

Sosiaalityöntekijät odottavat, että lastensuojelun edunvalvoja tuntee ja tietää lapsen elämää laajem-

min ajatellen lapsen läheisiä ja tärkeitä ihmisiä. He eivät odota, että edunvalvoja on lähiverkostoon

48

suuntaan työntekijä, sillä he korostavat, että edunvalvojan tulee keskittyä lapseen. Yhteistyön näkö-

kulmasta hankalimpia tilanteita on, kun edunvalvoja ei pysy roolissaan puolueettomana edunvalvo-

jana, vaan asettuu lapsen vanhemman tukijaksi tai puolelle lapsen tilannetta selvitettäessä. Nämä ko-

ettiin lastensuojelun edunvalvonnan oikeastaan ainoaksi negatiiviseksi puoleksi, mutta kaikin puolin

työskentelyä vaikeuttavaksi toiminnaksi, jossa lapsen etu jää aikuisten jalkoihin, eikä lapsen osalli-

suus toteudu.

Lapsen osallisuuden vahvistuminen prosessissa, ja siten lastensuojelun ja muiden yhteistyötahojen

tieto lapsesta ja hänen tilanteestaan mahdollistaa lapsen parhaaksi toimimisen. Tässä kiteytyy lasten-

suojelun edunvalvojan merkitys: lapsen edustaminen prosessissa tuoden hänen näkemyksensä julki,

mutta samaan aikaan myös lastensuojelun edunvalvojalta odotetaan näkemystä lapsen parhaasta ja

edusta olipa kyse asiakassuunnitelmaneuvottelusta tai hallinto-oikeusprosessista. Sosiaalityöntekijät

arvostavat lastensuojelun edunvalvojan näkemystä, ja siksi kaikki sosiaalityöntekijät tuovat esiin sen

tärkeimpänä tehtävä lapsen mielipiteen selvittämisen ohella. Kyse on lapsen edun määrittelystä ja

arvioinnista. Lastensuojelun edunvalvoja tuo prosessissa näkyväksi lapsen ja hänen asiansa välittäen

tietoa ja olemalla eräänlainen sanansaattaja lapsen ja sosiaalityöntekijän välillä. Hän selvittää lapsen

tilanteita, asioita ja varmistaa ajankohtaisen tiedon neuvotteluissa. Merkittävin rooli lastensuojelun

edunvalvojalla on olla lapsen äänenä lastensuojeluprosessissa. Tämä tarkoittaa, että hän välittää lap-

sen mielipiteen ja näkemyksiä. Tämä on tietynlainen rajakohta prosessiosallisuuden ja kohtaamis-

osallisuuden maastossa. Ilman kohtaamista ei ole lapsen ääntä. Tähän tarvitaan aikaa ja halua luoda

lapseen sellainen yhteys ja suhde, mikä mahdollistaa lapsen äänen tavoittamisen. Kyse on vastavuo-

roisuudesta, mikä on osallisuuden tae.

Lastensuojelun edunvalvojan rooliulottuvuudet eivät ole helposti erotettavissa ja limittyvät toisiinsa.

Sosiaalityöntekijät tuovat esiin lastensuojelun edunvalvojan toimintaa ja tehtäviä roolinäkökulmasta

esille laajasti. Osa sosiaalityöntekijöistä tuo kaikkia rooleja esiin, vaikkakin painotus on selvästi tär-

keimpien tehtävien kautta muodostuvissa rooleissa. Nämä ovat prosessiosallisuuteen painottuvia roo-

leja tärkeysjärjestyksessä: lapsen edunturvaaja, yhtä vahvana on lapsen äänenä toimiminen ja lapsen

ja hänen asiansa näkyväksi tuoja.

Kohtaamisosallisuuden edistäminen näyttäytyi vastauksissa vähäisempänä. Kohtaamisosallisuutta

lastensuojelun edunvalvoja edistää lapsilähtöisenä työskentelijänä, mikä selvästi tuli esiin kaikkien

haastateltavien puheessa. Rinnallakulkijan rooli ei vastauksissa painottunut kuin muutamina mainin-

toina.

49

6 JOHTOPÄÄTÖKSET Lastensuojelun edunvalvojan rooli lapsen osallisuuden edistäjänä on monitahoinen. Edunvalvojan

rooli lapsilähtöisenä työskentelijänä ja lapsen rinnallakulkijana vahvistavat lapsen kohtaamisosalli-

suuden toteutumista lastensuojelun edunvalvojan kanssa eli edunvalvontaprosessissa, joka on oma

prosessinsa lastensuojeluprosessin sisällä. (Ks. kuvio 2.) Marjomaa ym. (2010, 12) toteavat, että so-

siaalityöntekijän hakiessa lapselle lastensuojelun edunvalvojaa hän varmistaa lapsilähtöisen laaduk-

kaan lastensuojeluprosessin. Näin ollen lapsen kohtaaminen ja suhde lapsen kanssa mahdollistuu las-

tensuojelun edunvalvojan kanssa tiiviiksi, koska hänen on varattava aika lapsen tilanteen käsittä-

miseksi, lapsen äänen, näkemysten, toiveiden ja ajatusten tavoittamiseksi. Tämä on mahdollista vain

vastavuoroisessa lapsen kohtaamistilanteissa. Tätä tukee lastensuojelun edunvalvojan tehtävä, sillä

hän on lastensuojeluprosessissa ainoa, joka voi keskittyä nimenomaan lapseen ja hänen näkemykseen

sekä mielipiteeseen.

Lapsen äänen, näkemyksen ja mielipiteen edunvalvoja tuo lastensuojelun asiakassuunnitelmiin ja

muihin neuvotteluihin sekä oikeuskäsittelyihin, mikä takaa lapsen osallisuuden lastensuojeluproses-

sissa. Kuviossa 2 on esitetty prosessiosallisuuden näkökulmasta edunvalvojan merkityksellisimmät

roolit lapsen edun turvaajana, lapsen äänenä, lapsen ja hänen asiansa näkyväksi tuojana. Näin lasten-

suojelun edunvalvoja mahdollistaa, että lapsi on osallinen omassa prosessissaan, hänestä puhutaan,

hänen edukseen ja hyväkseen toimitaan sekä hänen asiaansa arvioidaan. Haastattelemani sosiaali-

työntekijät toivat aineistossa esiin lastensuojelun edunvalvojan moninaiset roolit lapsen prosessiosal-

lisuuden edistäjänä lastensuojeluprosessissa. He toivovat, että lapsen ääni, näkemykset ja mielipide

lapsen asioita käsitellessä ja niistä päätettäessä on heillä käytössä. Vain yksi toi kuitenkin esiin, että

edunvalvoja voisi auttaa lasta tulemaan itse mukaan esimerkiksi asiakassuunnitelmiin. Toinen sosi-

aalityöntekijä toi esiin, että palaverit voivat olla haastavia, ja edunvalvoja voi edustaa niissä lasta.

Tämä kertonee siitä, että sosiaalityöntekijät ajattelevat lapsen mukana oloa myös suojelemisen näkö-

kulmasta. Toisaalta palaverikäytäntöjä tulisi kehittää lapsiystävällisemmiksi ja lapsen näkökulmasta

turvallisiksi. Palaverikäytäntöjen kehittäminen lapsiystävällisiksi on myös lapsen suojelemista ja

osallisuuden mahdollistamista.

50

Lastensuojelun edunvalvontaprosessi

Lastensuojeluprosessi

Edunvalvojan roolit kohtaamisosallisuuden toteutumisessa:

Lapsi Lasten- suojelun edunvalvoja

Edunvalvojan roolit prosessiosallisuuden toteutumisessa:

Lapsen edun turvaaja

Tuo lapsen ja hänen asiansa näkyväksi

Lapsen ääni

KUVIO 2. Lastensuojelun edunvalvojan roolit lapsen osallisuuden edistäjänä.

Lapsilähtöinen työs-kentelijä Rinnallakulkija

51

Sosiaalityöntekijät toteavat, että lastensuojelussa lapsen osallisuus on heikkoa, mutta suunta on pa-

rempi kuin aiemmin. He tunnistavat, että he sosiaalityöntekijöinä kyllä tapaavat lasta, mutta jatkuva

vuorovaikutus ja suhde lapseen sekä lapsen tunteminen on mahdotonta. Lastensuojelun edunvalvo-

jalla on sen sijaan se aika lapselle, jotta kohtaaminen, lapsen tunteminen ja vastavuoroisuus lapsen ja

lastensuojelun edunvalvojan välillä on mahdollista toteutua. Lastensuojelun edunvalvojan eri roo-

leilla on merkitystä lapsen osallisuusmuotojen toteutumiseen eli prosessi- ja kohtaamisosallisuuteen

(ks. kuvio 2.). Lapsen osallisuus prosessissa on mahdollista lapsen ja lastensuojelun edunvalvojan

kohtaamisosallisuuden ansiosta. Ilman vastavuoroista suhdetta ei ole lapsen ääntä, eikä lapsella tietoa

häntä koskevista asioista ja päätöksenteosta. Lapsen ääni välittyy lastensuojeluun edunvalvojan väli-

tyksellä, ja hänen toiminnan ansiosta lapsen osallisuus prosessissa mahdollistuu.

Lastensuojelun edunvalvojalla on lapsen prosessiosallisuuden näkökulmasta merkittävä rooli lapsen

äänenä ja lapsen edun turvaajana, mutta se edellyttää kohtaamisosallisuuden toteutumista. Kyse on

siis aiemmin esiin tuoduista osallisuuden edellytyksistä, joita ovat asenne, rakenne ja käytännön toi-

minta. Asenne on siis jotain, joka on lastensuojelun edunvalvojassa: kyky ja kokemus toimia lapsen

kanssa ja olla avoin lapsen mielipiteelle sekä kuulla lapsen ääni. Rakenteessa on lapsen osallisuuden

mahdollistavia tekijöitä. Käytännössä se näkyy lastensuojelulaissa ja lastensuojelun edunvalvonnan

kehittämistyössä. Näiden lisäksi tarvitaan käytännön toimintaa osallisuuden edistämiseksi. Vaikeim-

massa asemassa olevien lasten kohdalla merkittävä tekijä on lastensuojelun edunvalvonta. Kuten so-

siaalityöntekijät toivoivat, että lastensuojelun edunvalvonnan tunnettavuutta lisätään valtakunnalli-

sesti. On tärkeää, että lastensuojelun yhteistyötahot ja lapsen ympärillä olevat toimijat tietävät, mistä

edunvalvonnassa on kyse.

Oman tutkielmani näkökulmasta lastensuojelun edunvalvonnalla voidaan edistää kaikkein vaikeim-

massa asemassa olevien lasten osallisuutta lastensuojeluprosessissa. Tämä edellyttää lapsilähtöistä

työskentelyä, mihin kuuluu olennaisena vastavuoroinen luottamuksellinen suhde lastensuojelun

edunvalvojaan, jolloin lapsi tulee edunvalvontaprosessissa kohdatuksi ja näin hän uskaltaa puhua asi-

oistaan, toiveistaan ja näkemyksistään sekä elämästään. Lastensuojelun edunvalvoja voi edustaa lasta

lastensuojeluprosessissa, tuoda lapsen ja hänen asiansa näkyväksi sekä toimia lapsen äänenä lasten-

suojeluprosessissa prosessiosallisuuden näkökulmasta. Lastensuojelun edunvalvojan tärkeimpään

rooliin kuuluu tuoda esiin oma näkemys lapsen parhaasta, mikä tarkoittaa ammatillista kykyä erottaa

lapsen mielipide ja toiveet lapsen edusta. Tämän näkökulman esiin tuominen on sosiaalityöntekijöi-

den mukaan rohkeutta vaativaa, mutta lapsen edun näkökulmasta erittäin merkittävää ja konkretisoi-

52

tuu lapsen edun turvaajan roolina. Lapsen ja nuoren osallisuus kietoutuu tässä lapsen edun, suojele-

misen ja lapsen oikeuksien näkökulmaan. Lapsen osallisuus ja lapsen etu eivät voi kuitenkaan toteu-

tua, ellei lapsen mielipidettä ole kuultu.

Tutkielmani aihe ja johtopäätökset antavat aihetta kiinnittää huomio lastensuojelun edunvalvonnan

käytäntöihin. Lastensuojelun edunvalvonta lastensuojelulain 22§:n mukaisena toimintana ei ole ko-

vinkaan vanha. Tietyllä tapaa lastensuojelun edunvalvonta on löytänyt paikkansa, ainakin Kymen-

laaksossa. Sosiaalityöntekijät mainitsivat, että he tietävät, ettei yhdenvertaisuus tässä asiassa toteudu

valtakunnallisesti. Käytännössä edunvalvontatilanteiden tunnistamisessa luotetaan kokemukseen,

mutta samaan aikaan todetaan aiheen olevan vaikea. Uudet sosiaalityöntekijät ovat paljon sen varassa,

osaavatko he kysyä asiasta työyhteisössä. Tästä näkökulmasta saattaa siis lastensuojelun edunvalvoja

jäädä hakematta tai hakeminen on sattuman varassa. Lastensuojelun edunvalvonnan tarpeen tunnis-

tamiseen tarvitaan tukea ja koulutusta. Edunvalvonnan hakeminen ei voi olla sattumavaraista. Jos

näin on, niin lasten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta tilanne on kyseenalainen.

Lastensuojelun työkäytännöissä lastensuojelun edunvalvonnan pohtiminen tulisi olla osana lapsen

asiakassuunnitelmaneuvottelua. Asia voisi olla valmiina lastensuojelun asiakassuunnitelmapohjassa,

jolloin aihetta ohjataan miettimään ja ottamaan asiakkaan tilanteessa kantaa. Ajattelen myös sosiaa-

lityöntekijöiden säännöllistä koulutusta aiheesta. Vuosittaisilla täsmäkoulutuksilla huolehditaan, että

uudet työntekijät perehdytetään lastensuojelun edunvalvontaan ja oman yksikön käytäntöihin tässä

asiassa. Näin lastensuojelun edunvalvonnan harkinta ja hakeminen muodostuisi osaksi työn arkista

toimintatapaa. Edunvalvojan hakeminen ei voi olla yksittäisestä sosiaalityöntekijästä ja hänen osaa-

misestaan riippuvaista, vaan sen tulee olla osa lastensuojelun toimintamalleja ja käytäntöjä työyhtei-

söissä. Lastensuojelun edunvalvonnan tulee olla organisaatiolähtöistä – ei yksittäisten sosiaalityön-

tekijöiden tapa toimia.

Joitakin ongelmiakin on lastensuojelun edunvalvojien käytännöissä huomattu. Koska lastensuojelun

edunvalvonnan valvontaa ei ole keskitetty erityisesti millekään taholle ja edunvalvojat tekevät las-

tensuojelun edunvalvontaa usein oman työn ohella, on ehkä tulevaisuudessa myös valvonnan kehit-

täminen ajankohtaista. Ensiksi lastensuojelun edunvalvonta kaipaa valtakunnallisesti yhtenäisiä käy-

täntöjä, koska lapset ovat eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea. Tämä on mahdollista valtakun-

nallisen lastensuojelun edunvalvonnan koordinoinnin tuloksena. Toiseksi edunvalvojien työkäytän-

nöt ovat erilaisia, joten tästä näkökulmasta eräs sosiaalityöntekijä näki hankalana edunvalvonnan har-

53

joittamisen muun työn rinnalla yksityisenä toimijana. Käytäntöjen yhtenäisyyttä tukisi edunvalvon-

nan keskittäminen osaksi julkista organisaatiota, omaksi yksikökseen. Kolmanneksi tarvitaan erityi-

sesti sosiaalityöntekijöille omia koulutuksia, jotta heidän tietämyksensä lastensuojelun edunvalvon-

nasta olisi ajantasaista. Tämä madaltaa kynnystä edunvalvonnan hakemiselle ja vahvistaa vaikeim-

massa asemassa olevien lasten osallisuutta.

7. POHDINTAA

Tutkielman teon aikana pohdin, kuinka lapsen osallisuutta voidaan tutkia ilman tietoa lapsen koke-

muksesta. Miten lapsen osallisuudesta voi tehdä johtopäätöksiä kysymättä sitä lapselta itseltään? Li-

sätutkimuksen näkökulmasta tämä olisikin selvä suunta: jatkaa samojen tutkimuskysymysten äärellä

ottaen huomioon lapsen kokemuksen osallisuudesta. Lastensuojelun asiakaslasten ja sosiaalityönte-

kijöiden vastausten vertaileminen olisi kiinnostavaa. Tässä tutkimuksessani avasin aihetta nimen-

omaan haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä, joiden tehtävänä on huolehtia lapsen osallisuudesta las-

tensuojelussa. He pohtivat sitä oman työn ja lastensuojelun edunvalvonnan näkökulmasta unohta-

matta kriittisiä näkökohtia.

Laki sallii lapselle määrättäväksi lastensuojelun edunvalvojan varsin laajojen kriteerien perusteella,

eikä haastateltaville ollut koskaan käynyt niin, ettei edunvalvojaa olisi lapselle määrätty. Lastensuo-

jelussa on siis olemassa väline, jolla kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten kuulemista,

edunvalvontaa ja siten osallisuutta voidaan parantaa. Tämä on tärkeää ajatellen huostaan otettuja lap-

sia. Tilanteissa, joissa huostaanotto on vastentahtoinen, tulisi lastensuojelun edunvalvojan määrää-

misellä varmistaa lapsen ääni ja kuuleminen. On myös tilanteita, joissa sijaishuollon aikana voi olla

käynnissä huostaanottoon liittyvä valitus. Erityisesti näissä tilanteissa ajattelen, että puolueettomalla

lastensuojelun edunvalvojalla olevan tärkeä asema ja paikka prosessissa ja lapsen/nuoren elämässä.

Yhteiskunnallisesti lastensuojelun edunvalvoja on vielä varsin tuntematon toimija lastensuojelussa,

ja sitten tunnettavuuden lisääminen on lastensuojelun lasten etu – erityisesti sijaishuollossa olevien.

Pohdin myös nykyisten lastensuojelun edunvalvojien koulutusta ja osaamista. Heidän koulutustaan

ei ole säännelty erikseen, ja useimmiten pohjakoulutuksena on sosiaalialan koulutus ja kokemus las-

ten kanssa työskentelystä sekä lastensuojelun edunvalvojakoulutus. Lastensuojelu on oikeudellistu-

nut, ja oikeuskäsittelyt ovat tilanteita, jolloin lastensuojelun edunvalvontaa usein tarvitaan. Edunval-

voja tarvitsee lakiosaamista. Tehtävä on vaativa ja kyse on lapsen elämään vaikuttavista ratkaisuista.

54

Edunvalvojat eivät tee päätöksiä, mutta he ottavat kantaa lapsen etuun ja elämään vaikuttaviin ratkai-

suihin kertomalla oman näkemyksensä oikeudessa lapsen parhaasta. Kyse on merkittävästä tehtä-

västä, jota tulisi valtakunnallisella tasolla kehittää, koordinoida ja valvoa, jotta se olisi tasalaatuista.

Johdannossa otin esiin syksyn 2018 keskustelun sijaishuollon lasten kohtelussa esiin tulleista epä-

kohdista. Voisiko näissä tilanteissa olla lastensuojelun edunvalvonnalla oma paikkansa? Tulevaisuu-

dessa toivottavasti. Ja tälle kehittämistyölle on paikkansa, sillä lapsi- ja perhepalvelujen eli LAPE-

muutosohjelmassa kehitetään lähitulevaisuuden erityisen ja vaativan lastensuojelun palvelukokonai-

suuksia. Kehittämistyöhön kuuluu alueellisten osaamis- ja tukikeskusten perustaminen. Näihin on

tarkoitus keskittää erityisosaamista ja monitieteisyyttä vaativia palveluja, joiden joukkoon näen las-

tensuojelun edunvalvonnan sopivan. Muutosohjelmaa viedään eteenpäin lapsen osallisuuden, lapsen

oikeuksien ja lapsen edun kehittämisen nimissä. Näiden toteuttamiseksi käytännön tasolla lastensuo-

jelussa ja erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten elämässä tarvitaan lastensuojelun

edunvalvojia.

55

LÄHTEET

Anttila, Markus. 2010. ”Pioneerityötä monitoimijaisessa kentässä – Lastensuojelun edunvalvoja-

hankkeen arviointia”. Teoksessa Lastensuojelun edunvalvonta – lapsen oikeus osallisuuteen häntä

koskevassa päätöksenteossa. Käsikirja lastensuojelun edunvalvonnasta. Toim. Paula Marjomaa ja

Milja Laakso. Lastensuojelu edunvalvojahanke 2005–2009 ja 2010–2011. Pelastakaa Lapset ry:n

julkaisusarja nro 15.  Helsinki: Pelastakaa Lapset ry.

 

Araneva, Mirjam 2016. Lapsen suojelu. Toteuttaminen ja päätöksenteko. Helsinki: Talentum pro.

  

Araneva, Mirjam. 2010. ”Lapsen asema ja edunvalvojan rooli lastensuojeluasiassa”. Teoksessa Las-

tensuojelun edunvalvonta – lapsen oikeus osallisuuteen häntä koskevassa päätöksenteossa. Käsi-

kirja lastensuojelun edunvalvonnasta. Toim. Paula Marjomaa ja Milja Laakso. Lastensuojelu edun-

valvojahanke 2005–2009 ja 2010–2011. Pelastakaa Lapset ry:n julkaisusarja nro 15.  Helsinki: Pe-

lastakaa Lapset ry.

Bilson, Andy & Sue White. 2005. ”Represententing Children´s Views and Best Interests in Court:

An International Comparison”. Child Abuse Review. Vol. 14: 220–239.

 De Godzinsky, Virve-Maria. 2012. Huostaanottoasiat hallinto-oikeudessa. Tutkimus tahdonvas-

taisten huostaanottojen päätöksentekomenettelystä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuk-

sia. 260. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152419/267_de_Godzinsky.pdf?sequence=2 (Lu-

ettu 15.2.2018). 

De Godzinsky, Virve-Maria. 2013. ”Lapsen etu ja osallisuus tahdonvastaisissa huostaanottoasi-

oissa.” Teoksessa Lapsioikeus murroksessa. Toim. Suvianna Hakalehto-Wainio & Liisa Nieminen.

Helsinki: Lakimiesliiton kustannus. Sivut 155–182.

Elo, S. & Kyngäs H. 2008. ”The qualitative content analysis process”. Journal of Advanced Nursing

62 (1), 107–115.

56

Eloranta, Annika. 2016. Lastensuojelun edunvalvontatyön henkinen kuormittavuus ja sosiaalinen

tuki. Pro gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö.

http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/97210/GRADU-

1432816589.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 22.3.2018).

Eskola, Jari & Juha Suoranta. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.

Haikara, Pirkko. 2018. Lastensuojelun edunvalvonnan koordinaatiomalli Kaakkois-Suomessa. Ta-

voitteiden toteutumisen arviointia. Sosiaalityön pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Yhteis-

kuntatieteiden laitos. http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20181348/urn_nbn_fi_uef-

20181348.pdf (Luettu 5.1.2018).

Hakalehto, Suvianna. 2016. ”Johdatus lapsen oikeuksiin lastensuojelussa”. Teoksessa Lapsen oikeu-

det lastensuojelussa. Toim. Suvianna Hakalehto & Virve Toivonen. Helsinki: Kauppakamari. Sivut

22–57.

Hakalehto-Wainio Suvianna. 2013. ”Lapsen oikeudet ja lapsen etu lapsen oikeuksien sopimuk-

sessa”. Teoksessa Lapsioikeus murroksessa. Toim. Suvianna Hakalehto-Wainio & Liisa Nieminen.

Helsinki: Lakimiesliiton kustannus. Sivut 17–52.

Harju, Pilvikki. 2016. ”Meille tuli semmoinen hyvä suhde”. Lasten ja nuorten kokemuksia lasten-

suojelun edunvalvonnasta. Pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto. Yhteiskuntatieteiden yksikkö.

https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/62543/Harju.Pilvikki.pdf?sequence=2&isAllo-

wed=y (Luettu 22.3.2018).

Heikkilä, Marjukka & Satu Rantaeskola & Tuija Suikkanen-Malin. 2018. Lapsen edunvalvonta.

Tyrvää: Warelia.

Hirsijärvi, Sirkka & Helena Hurme. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.

Gaudeamus. Helsinki: Helsinki University Press. E-kirja.

Hirsijärvi, Sirkka & Remes Pirkko & Sajavaara Paula (2004). Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.

57

Hoikkala, Susanna & Raija Kojo & Jaana Tervo & Teija Aaltonen. 2017. Sijaishuollon ohjauksen ja

valvonnan malli. Kohti lapsikeskeistä lapsen oikeusperusteista toimintatapaa. Työpaperi 19/2107.

PDF-julkaisu. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132271/URN_ISBN_978-952-302-855-5.pdf (Luettu

16.12.2018).

Hotari, Kaisa-Elina & Mikko Oranen & Tarja Pösö. 2013. ”Lapset lastensuojelun osallisina”. Teok-

sessa Lastensuojelun ytimessä. Toim. Marjatta Bardy. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/104421/URN_ISBN_978-952-245-853-

7.pdf?sequence=1 (Luettu 11.2.2018).  Sivut 149–164.

Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa, 2012.

https://www.tenk.fi/fi/eettinen-ennakkoarviointi-ihmistieteissa (Luettu 27.11.2018).

Kiviniemi, Kari. 2015. ”Laadullinen tutkimus prosessina”. Teoksessa Ikkunoita tutkimusmetodeihin

2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin.

Toim. Raine Valli ja Juhani Aaltola. Jyväskylä: PS-kustannus. Sivut 74–105.

Kuokkanen, Johanna 2013. Lapsen edunvalvonta lastensuojelulain mukaan ja edunvalvonnan vai-

kutukset asianosaisten oikeudelliseen asemaan. Pro gradu -tutkielma.Helsingin yliopisto. Oikeustie-

teellinen tiedekunta. Perhe- ja jäämistöoikeus. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/39388 (Luettu

26.3.2018).

Kurki-Suonio, Kirsti. Oikeusasiamies lapsen oikeuksien valvojana. https://www.oi-

keusasiamies.fi/documents/20184/44493/Kurki-Suonio%2C+Oikeusasiamies+lapsen+oikeuk-

sien+valvojana.pdf/73e233d0-66f8-4fbb-a4a0-967e4928aa8d (Luettu 15.2.2018). 

Kymenlaakson kunnat päättivät perustaa uuden kuntayhtymän 2018.

http://www.carea.fi/fi/Tietoa%20Careasta/Ajankohtaista/2018/05/04/121

(Luettu 18.10.2018).

Laakso, Milja & Paula Marjomaa & Kaisa Peltoniemi (toim.). 2012. Edunvalvoja se on minua var-

ten. Lasten ja edunvalvojien kokemuksia edunvalvonnasta lastensuojelussa ja rikosprosessissa. Pe-

lastakaa Lapset ry:n julkaisusarja 19.  http://frantic.s3-eu-west-

58

1.amazonaws.com/pelastakaalapset/2016/02/01143937/Edunvalvoja-se-on-minua-varten.pdf (Lu-

ettu 26.3.2018).

Laatusuositukset lastensuojellun edunvalvontatyölle 2011. Lastensuojelun edunvalvojahanke

06/20131. https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/frantic/pelastakaalapset/2015/10/Laatusuosituk-

set_lastensuojelun_edunvalvontatyolle.pdf (Luettu 15.2.2018).

Lapsiasianeuvottelukunnan aloite 13.6.2011.  http://lapsiasia.fi/tata-mielta/aloitteet/aloitteet-2011-

2/lapsiasianeuvottelukunnan-aloite-%20lasten-edunvalvonnan-jarjestamisesta/

(Luettu 11.2.2018).

”Lastensuojelun edunvalvonta”. 2016. Lastensuojelun käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitok-

sen verkkosivut. https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojelun-edunval-

vonta (Luettu 11.2.2018).

Lastensuojelun edunvalvojatoiminta. Pelastaa Lapset ry:n verkkosivut. https://www.pelastakaalap-

set.fi/tyomme-kotimaassa/lastensuojelun-edunvalvojatoiminta/ (Luettu 11.3.2018).

Lastensuojelun edunvalvonnan työpaja 2018. Työpajan muistio 5.10.2018.

”Lastensuojelun palvelujärjestelmä”. 2016. Lastensuojelun käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin

laitokset verkkosivut. https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja (Luettu 28.12.2018).

Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö – ammattilaisten näkemyksiä ja kokemuksia, tiivistelmä. 2015.

PDF-tiedosto. FRA – Euroopan Unionin perusoikeusvirasto. fra-2015-child-friendly-justice-profes-

sionals-summary_fi.pdf (Luettu

Lithenius, Laura. 2016. Lapsen osallisuuden vahvistaminen edunvalvojamääräyksellä lastensuoje-

luasiassa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Oikeustieteellinen tiedekunta. Perhe- ja jää-

mistö-oikeus. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/161194/Lapsen%20osallisuu-

den%20vahvistaminen%20edunvalvojamaarayksella%20lastensuojeluasiassa,%20Laura%20Lit-

henius.pdf?sequence=2

(Luettu 22.3.2018).

59

Marjomaa, Paula & Otso Lapinleimu & Milja Laakso. 2010. ”Loytoretki edunvalvontaan”.  Teok-

sessa Lastensuojelun edunvalvonta – lapsen oikeus osallisuuteen häntä koskevassa päätöksente-

ossa. Käsikirja lastensuojelun edunvalvonnasta. Toim. Paula Marjomaa ja Milja Laakso. Lasten-

suojelu edunvalvojahanke 2005–2009 ja 2010–2011. Pelastakaa Lapset ry:n julkaisusarja nro

15.  Sivut 9–35. Helsinki: Pelastakaa Lapset ry.

Muukkonen Tiina (toim.) 2008. Suunnitelmallinen sosiaalityö lapsen kanssa. Pääkaupunkiseudun

sosiaalialan osaamiskeskus SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja nro 17. Sivut 142–

165. Helsinki: Yliopistopaino. https://thl.fi/documents/647345/891133/Suunnitelmallinen+sosiaali-

työ lapsen+kanssa.pdf/5c65986d-84b1-4d42-9576-e996a19c9359 (Luettu 22.9.2018).

Muukkonen Tiina. 2013. ”Lapsen kohtaamis- ja prosessiosallisuus.” Teoksessa Lastensuojelun yti-

messä. Toim. Marjatta Bardy. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sivut 165–176.

(https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/104421/URN_ISBN_978-952-245-853-

7.pdf?sequence=1) (Luettu 11.2.2018). 

Mäntylä, Nina. 2011. ”Lasten ja nuorten osallistumisen oikeudelliset ongelmat.” Teoksessa Lapset

ja nuoret yhteiskunnan toimijoina. Toim. Mäntylä, Nina.Vaasan yliopiston julkaisuja. Vaasa: Vaa-

san yliopisto.  PDF-dokumentti materiaalina Sosnetin Lapsen oikeudet ja osallistuminen verkko-

kurssilla syksyllä 2016.

Niskala, Sanni & Mikko Oranen & Hanna Piiroinen & Paivi Sinko. 2010. ”Alkusanat: Lastensuoje-

lun edunvalvonta lapsen oikeuksien turvaajana.” Teoksessa Lastensuojelun edunvalvonta – lapsen

oikeus osallisuuteen häntä koskevassa päätöksenteossa. Käsikirja lastensuojelun edunvalvonnasta.

Toim. Paula Marjomaa ja Milja Laakso. Lastensuojelu edunvalvojahanke 2005–2009 ja 2010–2011.

Pelastakaa Lapset ry:n julkaisusarja nro 15. Helsinki: Pelastakaa Lapset ry. Sivut 5–7.

Nyrhinen Anna. 2016. ”Sosiaalityon ammatillinen johtaminen.” Teoksessa Lapsen oikeudet lasten-

suojelussa. Toim. Suvianna Hakalehto & Virve Toivonen.

Helsinki: Kauppakamari. Sivut 58–97.

60

Oranen, Mikko. 2008. Mitä mieltä? Mitä mieltä? Lasten osallisuus lastensuojelun kehittämisessä.

Sosiaali- ja terveysministeriön Lastensuojelun kehittämisohjelman osaraportti. Helsinki: Ensi- ja

turvakotien liitto ry. s. 39–41.

Pajulammi, Henna. 2014. Lapsi, oikeus ja osallisuus. Helsinki: Talentum. 

Rantamaa, Marika. 2013. ”On se kyllä kantanut hedelmää”: lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja

lapsen edunvalvojan yhteistyö systeemiteoreettisessa viitekehyksessä. Pro gradu -tutkielma. Lapin

yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Sosiaalityön oppiaine. https://lauda.ulapland.fi/han-

dle/10024/61480 (Luettu 22.3.2018).

Rautio, Mari. 20.9.2018. Kohu-uutiset koulukodista järkyttivät – lasten kuulemisesta tulee pakol-

lista. Perheministeri Saarikko lupaa myös lisätä valvontaa. www.yle.fi. https://yle.fi/uutiset/3-

10412809 (Luettu 07.12.2018).

Saarikko, Annika. 20.9.2018. Lastensuojelun sijaishuolto muutoksessa. https://stm.fi/docu-

ments/1271139/6184550/Saarikko+Lastensuojelun+sijaishuolto+muutok-

sessa+200918.pdf/77b3a4c5-ec03-4e21-bae7-5ebf63a161c6/Saarikko+Lastensuojelun+sijais-

huolto+muutoksessa+200918.pdf

(Luettu 7.12.2018).

Saatamoinen, Kati. 2018. Lapsen suojelu. Viranomaisten ja muiden toimijoiden välisenä yhteis-

työnä. Käsikirja arjen toimintaan. Helsinki: Edita.

Sote-uudistus pähkinänkuoressa. https://www.uusikymenlaakso.fi/sote-uudistus (Luettu

27.12.2018).

Stötzel, Manuela & Jörg M. Fegert. 2006. ”The Representation of the legal interests of children and

adolescents in Germany: A study of the children´s guardian from a child´s perspective.” Interna-

tional Journal of Law, Policy and the Family 20, (2006), 201–224.

Tammi, Tiina & Otso Lapinleimu. 2010. ”Edunvalvonnan vaiheet”. Teoksessa Lastensuojelun

edunvalvonta – lapsen oikeus osallisuuteen häntä koskevassa päätöksenteossa. Käsikirja lastensuo-

jelun edunvalvonnasta. Toim. Paula Marjomaa ja Milja Laakso. Lastensuojelu edunvalvojahanke

61

2005–2009 ja 2010–2011. Pelastakaa Lapset ry:n julkaisusarja nro 15. Helsinki: Pelastakaa Lapset

ry. Sivut 37–56.

Thomas, Nigel. 2002. Children, Family and the State. Decission-Making and Child Participation.

The Policy Press: Bristol. 

Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja

muistioita 2013:19. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. http://julkaisut.valtioneu-

vosto.fi/bitstream/handle/10024/74483/Toimiva%20lastensuojelu%20loppuraportti_fi-

nal_19062013.pdf?sequence=1&isAllowed=y (Luettu 11.3.2018).

Toivanen Virve. 2017. Lapsen oikeudet ja oikeusturva. Lastensuojeluasiat hallintotuomioistui-

missa. Helsinki: Alma Talent.

Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki:

Tammi.

Tuominen, Mia. 2014. Lapsen edunvalvonta esitutkinnan näkökulmasta. Poliisiammattikorkeakou-

lun raportteja 111. Tampere: Poliisiammattikorkeakoulu. http://www.theseus.fi/handle/10024/86725

(Luettu 11.2.2018).  

  

Tulensalo, Hanna. 2010. ”Edunvalvojan toiminta lapsen kanssa”. Teoksessa Lastensuojelun edun-

valvonta – lapsen oikeus osallisuuteen häntä koskevassa päätöksenteossa. Käsikirja lastensuojelun

edunvalvonnasta. Toim. Paula Marjomaa ja Milja Laakso. Lastensuojelu edunvalvojahanke 2005–

2009 ja 2010–2011. Pelastakaa Lapset ry:n julkaisusarja nro 15. Helsinki: Pelastakaa Lapset ry. Si-

vut 88–106.

Laki- ja sopimuslähteet:

Esitutkintalaki 805/2011.

Hallintolaki 434/2003.

Lastensuojelulaki 417/2007.

Laki holhoustoimesta 442/1999.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000.

62

LOS Lasten oikeuksien sopimus. https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudes-

saan/. Luettu 11.2.2018

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014

Suomen perustuslaki 713/1999.

Hallituksen esitykset:

Hallituksen esitys eduskunnalle lastensuojelulaiksi ja eräiksi muiksi laiksi. HE 252/2006.

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain muutta-

misesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 88/2018 vp.

63

LIITTEET Liite 1. Ennakkotiedote

12.04.2018 ENNAKKOTIEDOTE TUTKIMUKSESTA Teen sosiaalityön pro gradu -tutkielmaa lastensuojelun edunvalvonnasta. Opiskelen tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistossa. Opinnäytetyöni aihe on Lastensuojelun edunvalvonta lapsen osallisuuden edis-täjänä – Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä lastensuojelun edunvalvonnasta. Tutkimukseni tarkoitus on tuoda esiin lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkemyksiä lastensuojelun edunvalvonnasta käy-tännössä ja selvittää, miten sosiaalityöntekijät kokevat edunvalvojan roolin lastensuojeluprosessissa ja lapsen osallisuuden edistäjänä, millaisissa tilanteissa sosiaalityöntekijä on hakenut lastensuojelun edunvalvojaa ja millaisia kokemuksia heillä on yhteistyöstä ja edunvalvonnasta.

Tutkielmani on laadullinen tutkimus. Kerään tutkielmani aineiston yksilöteemahaastatteluilla. Haas-tattelen Kymenlaaksoon suunnitteilla olevan Kymsoten kuntien lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Haastattelut ovat kestoltaan n. 1,5h/haastateltava. Aineiston analyysissa käytän teoriaohjaavaa sisäl-lönanalyysia. Haastattelussa keskustellaan sosiaalityöntekijöiden näkemysten ja kokemusten pohjalta etukäteen antamistani teemoista yleisellä tasolla. Haastattelussa ei käsitellä yksittäisiä asiakastapauk-sia. Tutkimusta varten en hae lupaa asiakasjärjestelmätietoihin.

Tällä hetkellä haen tutkimuslupia. Lähestyn teitä tällä kirjeellä etukäteen, ja toivon myönteistä suh-tautumistanne tutkimukseen. Tutkimuslupien varmistuttua lähetän teille uuden informaatiokirjeen, jota voitte jakaa sosiaalityöntekijöillenne esimerkiksi omassa lastensuojelun tiimipalaverissa ja sopia, ketkä olisivat halukkaita osallistumaan tutkimukseen. Olen heihin sitten yhteydessä ja lähetän heille suunnatun tutkimuksen info- ja suostumuslomakkeen. Tavoitteeni on kerätä haastatteluaineisto kesän ja alkusyksyn 2018 aikana. Toivon, että teidän kauttanne saisin haastateltavakseni lastensuojelun so-siaalityöntekijöitä, joilla on kokemusta lastensuojelun edunvalvojan hakemisesta ja työskentelystä edunvalvojan kanssa. Kiittäen jo etukäteen yhteistyöstä Tanja Soikkeli tanjaso@student.uef.fi

64

Liite 2. Informaatio- ja suostumuslomake

INFORMAATIOLOMAKE OSALLISTUJILLE Tutkimuksen otsikko: Lastensuojelun edunvalvonta lapsen osallisuuden edistäjänä – Sosiaalityön-tekijöiden näkemyksiä lastensuojelun edunvalvonnasta Kutsu Teidät on kutsuttu osallistumaan tutkimukseen: Lastensuojelun edunvalvonta lapsen osallisuuden edistäjänä – Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä lastensuojelun edunvalvonnasta. Ennen kuin päätätte suostumuksestanne, on tärkeää, että luette tutkimuksen tavoitteista sekä sisäl-löstä. Pyydän käyttämään aikaa lomakkeen huolelliseen läpikäyntiin. Kysymyksiä saa esittää, mikäli lomakkeen sisältöön liittyy epäselvyyttä. Tutkimuksen tavoitteet Teen sosiaalityön pro gradu -tutkielmaa lastensuojelun edunvalvonnasta. Opiskelen tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistossa. Tutkimukseni tarkoitus on tuoda esiin lastensuojelun sosiaalityöntekijän näke-myksiä lastensuojelun edunvalvonnasta käytännössä ja selvittää, miten sosiaalityöntekijät kokevat edunvalvojan roolin lastensuojeluprosessissa ja lapsen osallisuuden edistäjänä, millaisissa tilanteissa sosiaalityöntekijä on hakenut lastensuojelun edunvalvojaa ja millaisia kokemuksia heillä on yhteis-työstä ja edunvalvonnasta lastensuojeluasiassa. Ketkä osallistuvat tutkimukseen? Toteutan tutkimuksen laadullisena tutkimuksena ja kerään tutkielmani aineiston haastattelemalla Ky-menlaaksoon syntyvän Kymsoten kolmen kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Olette kutsuttu osallistumaan tähän tutkimukseen lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Sosiaalityöntekijät voivat ha-kea lastensuojelun edunvalvojaa ja he työskentelevät edunvalvojien kanssa, ja siten he joutuvat väis-tämättä tarkastelemaan edunvalvonnan prosessia osana lastensuojeluprosessia. Sosiaalityöntekijöillä on paljon tietoa, jota voi käyttää hyväksi lastensuojelun edunvalvonnan kehittämistyössä. Omassa tutkielmassani haluan tämän tiedon näkyväksi, jotta siitä olisi hyötyä lapsen osallisuuden toteuttami-sessa. Haastattelussa keskustellaan sosiaalityöntekijöiden näkemysten ja kokemusten pohjalta etukäteen an-tamistani teemoista yleisellä tasolla. Vapaaehtoinen osallistuminen ja tietoon perustuva suostumus Olette vapaa päättämään osallistumisestanne tutkimukseen. Jos päätätte osallistua, teitä pyydetään lukemaan ja allekirjoittamaan osallistumiseen liittyvä suostumuslomake ja sopimus lainausten käyt-töön. Olette vapaa vetäytymään tutkimuksesta missä vaiheessa tahansa ilman perusteltua syytä. Vetäyty-misen voi tehdä ottamalla yhteyttä tutkijaan Tanja Soikkeliin, tanjaso@student.uef.fi. Jos päätätte vetäytyä tutkimuksesta, haastattelumateriaalinne ja kaikki teihin liittyvä informaatio tul-laan pysyvästi poistamaan sekä elektronisesta että tulostetusta tietokannasta. Tutkimuksen aikana tulette osallistumaan haastatteluun, joka kestää noin 1–1,5 tuntia. Haastattelu nauhoitetaan. Henkilökohtaiset yhteystietonne pidetään suojatusti luottamuksellisessa ja salasanasuo-jatussa asiakirjassa. Kyselytutkimusmateriaalinne sekä haastattelunauhoite/puhtaaksikirjoitus merki-

65

tään osallistujanumerolla. Kaikki data-analyysi sekä tutkimuslöydökset viittaavat vain osallistujanu-meroihin, esimerkiksi ”haastateltava 1 kertoi…” Tama mahdollistaa anonymiteettinne turvaamista lopullisessa tutkimusraportissa. Lisäksi kaikki tunnistettava informaatio haastatteluissa anonymisoi-daan asiakirjoissa, analyyseissä ja lopullisessa raportissa. Kenellä on pääsy yhteystietoihini? Haastatteluvastauksenne merkitään osallistujanumerolla. Vain tutkijalla on pääsy kyseiseen materi-aaliin. Mikäli tutkimuksesta herää lisäkysymyksiä Jos teillä herää kysymyksiä mistä tahansa tutkimukseen liittyvästä kohdasta, pyydämme kysymään lisätietoa.

66

SUOSTUMUSLOMAKE (INFORMED CONSENT FORM) Tutkimuksen nimi: Sosiaalityön opinnäytetyö. Pro gradu -tutkielma Lastensuojelun edunvalvonta lapsen osallisuuden edistäjänä – Sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä lastensuojelun edunvalvonnasta. Nimi ja tutkijoiden yhteystiedot: Tanja Soikkeli tanjaso@student.uef.fi Tutkimuksen tekijän nimi Tanja Soikkeli Allekirjoita, mikäli olet samaa mieltä väittämän kanssa.

1. Varmistan, että olen lukenut ja ymmärtänyt tutkimuksen tarkoituksen sekä olen saanut mah-dollisuuden esittää kysymyksiä.

2. Ymmärrän, että osallistumiseni tutkimukseen on vapaaehtoista, ja että olen vapaa vetäyty-mään tutkimuksesta milloin tahansa.

3. Annan suostumukseni osallistua tutkimukseen.

JA

1. Annan myös suostumukseni käyttää lainauksiani tutkimuksessa (huomioi, että nimenne ja identiteettinne pidetään luottamuksellisina).

Paikka ja päivämäärä _______________________ _____________________________ Osallistujan nimi Tutkimuksen tekijä

67

Liite 3. Haastattelurunko

Taustatiedot

- Työkokemus lastensuojelussa, omat tehtävät ja työnkuva, mahdollinen lisäkoulutus jne.

- Asiakasmäärät (toimiston ja oma).

Edunvalvonta ja lastensuojelu

- Miten näet lastensuojelun edunvalvonnan paikan ja roolin lastensuojelussa yleisesti Suomessa,

entä täällä omalla työskentelyalueellasi?

Tilanteiden tunnistaminen; (tarve ja prosessin käynnistyminen)

Millaisissa tilanteissa olet itse hakenut lastensuojelun edunvalvojaa lapselle?

Miten voidaan tunnistaa tilanteet, joissa tarvitaan lastensuojelun edunvalvontaa? Entä onko tilan-

teita, joissa mielestäsi tarvittaisiin lastensuojelun edunvalvontaa, mutta sitä ei voi lain mukaan ha-

kea?

Millaiset käytännöt työyksikössänne on lastensuojelun edunvalvonnan hakemiselle?

Saako työyhteisössänne tukea ja apua tilanteiden tunnistamisessa?

Millainen prosessi edunvalvonnan hakeminen on? Mitkä asiat prosessissa ovat tärkeitä ja mikä edis-

tää tai estää edunvalvonnan hakemista? Onko sinulla esimerkkejä? entä miten toteutuu erilaisten

asiakasryhmien / lasten kohdalla?

Entä millainen hallinnollinen prosessi edunvalvojan hakeminen on?

Edunvalvojan rooli ja tehtävät lastensuojeluprosessissa

Miten kuvailisit lastensuojelun edunvalvojan roolia lastensuojeluprosessissa? Millainen on sinun

mielestäsi edunvalvojan rooli suhteessa sosiaalityöntekijän rooliin? Millaisissa lastensuojelun tilan-

teissa lastensuojelun edunvalvojan rooli korostuu?

Mitkä ovat mielestäsi lastensuojelun edunvalvojan tärkeimmät tehtävät? Minkälaista työskentelyä

odotat edunvalvojalta?

Milloin mielestäsi lastensuojelun edunvalvonta on onnistunutta? Mitkä tekijät estävät ja edistävät

edunvalvonnan onnistumista?

Entä käytännössä millaisia myönteisiä seurauksia työskentelystä on ollut lapselle/lapsen asioihin?

Kerro esimerkkejä. Entä millaisia negatiivisia seurauksia voi olla? Esimerkkejä?

68

Sosiaalityöntekijä valvoo lapsen edun toteutumista; onko ollut tilanteita, jossa sosiaalityöntekijä ja

edunvalvoja ovat olleet eri mieltä lapsen edusta? Jos on, niin miten tilanteet ovat ratkenneet?

Osallisuus

Miten lapsen aanen kuuluminen ja osallisuus mielestasi toteutuvat talla hetkella lastensuojelussa?

Miten lastensuojelun edunvalvoja voi mielestäsi edistää lapsen äänen kuulumista ja osallisuutta las-

tensuojeluprosessissa?

Miten lastensuojelun edunvalvoja on edistänyt asiakaslapsesi osallisuutta? Miten se on näkynyt lap-

sen asioissa?

Kehittäminen

Entä oletko huomannut epäkohtia lastensuojelun edunvalvonnassa?

Miten olet silloin toiminut? Tiedätkö kelle/mille taholle sinun tulisi epäkohdista kertoa?

Miten lastensuojelun edunvalvontaa tulisi mielestäsi kehittää?