DiaKONiaTyÖNTeKiJÖiDeN liiTTO & KiRKON NuORiSOTyÖNTeKiJÖiDeN liiTTO

u Kehonkieli kertoo paljon

u Huolla ääntäsi

maija-liisa Halme

On vuODen

DiakOniatyöntekijä

vaHvista VieSTiÄSi!

kriisiviestintäDiakOniaBarOmetri

kuntauuDistus

4 | JOuluKuu | 2011

vinjetti tähänsisältö 4 | 2011 pääkirjoitus

Kolme kysymystä 4

Vuoden 2011 diakoniatyöntekijä Maija-Liisa Halme 5

Ajankohtaista 6

Ulla Jokela 8Asiakkaan vinkkeli auttamistyöhön

Puheenjohtajan palsta 9Helena Tuominen

Kehonkieli 10 Mitä olemuksesi viestii?

Pitsalaatikko 16Väriapteekki

Toiminnanjohtajan palsta 17Riitta Hiedanpää

Aitoutta ja välittämistä 18

Kotikäyntityöhön halutaan panostaa 20

Kuntauudistus tulee - onko kirkko valmis? 22

Ahaa 24 Juhani Metsäranta

Opiskelijan palsta 25Laura Ahokas

Viemme viestiä 26

Anna äänioikeus itsellesi 28

Näin epäonnistut palkkaneuvottelussa 30

Henki kulkee 33

Poimuri 34

Lakimies 35

Kolumni 36Jenni Lahti

Tulossa 37

Toimistojen esittely 38

Välipala 39

”On syytä katsOa peiliin” on kai-kille tuttu sanonta. Sitä käytetään, kun vihjataan kuulijalle tai lukijalle, että olisi itsearvioinnin paikka. Minä vihjaan: tee

harjoitus. Mene peilin ääreen ja kysy itseltäsi, mil-laista viestiä minä välitän. Keskustele kuvasi kanssa. Ole kriittinen, huomioi hyvät puolet ja ole armol-linen itsellesi.

evankeliumin ja armOn sanOman välittä-minen on kokonaisvaltaista viestintää. Puhe me-nettää merkitystään, jos keho ja pukeutuminen, ilmeet ja eleet ovat ristiriidassa sanoman kanssa. Kirjoitettu teksti on vielä vaativampi viestinnän vä-line. Kirjoittaja kirjoittaa enemmän tai vähemmän kuvitteelliselle lukijalle. Jos lukija ei ymmärrä tekstiä tai kokee tekstistä puuttuvan jotain olennaista, hä-nen mielikuvituksensa täyttää sen. Näin rivien välit täyttyvät ja kirjoittajan alkuperäinen viesti saattaa vääristyä.

tässä DinOssa On tartuttu viestinnän haas-teelliseen maailmaan nuoriso- ja diakoniatyönteki-jän näkökulmasta. Voit jatkaa pelikuvaharjoitusta lehden juttujen parissa. Toivon lehden juttujen herättävän ajatuksia, tunteita ja oivalluksia. Kaiku-koon joulun sanoma seurakunnissa entistä koko-naisvaltaisemmin. ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” n

ON PeiliiN KaTSOMiSeN PaiKKa

Uudet jäsenet!Onnittelut hyvästä valinnasta liittyä jäseneksi.Tervetuloa joukkoon!

Kuva

Ru

uSu

Kuva

| t

ar

ja e

nG

BlO

m

arja lusatoiminnanjohtaja, KNTarja.lusa@knt.fi

5 vuoden diakoniatyöntekijä

10 mitä olemuksesi viestii?

Kuva

Ha

nn

u a

rO

Kuva

mii

sa k

aa

rtin

en

DinO 4 | 2011

julkaisijaKirkon Nuorisotyöntekijöiden Liitto, Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki, puh. 044 595 8562Diakoniatyöntekijöiden Liitto, Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki, puh. 09 150 2487

KNT ja Dtl ovat akavalaisia liittoja.

päätOimittajaArja Lusa

tOimitussiHteeriTuija Metsäaho

taittOMarko Vuorio

tOimituskuntaMaria Helin, DtlRiitta Hiedanpää, DtlHannu Keränen, KNTTero Konttinen, DtlTiina Laine, DtlTuija Metsäaho, TekstimetsäHannele Nuojua, KNT

ilmOitusmyyntiTarja Hämäläinen Puh. 044 595 8566

painOMIKTORISSN 1798-7628Painos 3 000 kpl

kannen kuvaHannu Aro

Dino ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Seuraava numero ilmestyy viikolla 12/2012.

2. vuosikerta

2 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 3

3 kysymystä

1. Miten viesti

menee perille?

2. Aikaa vai rahaa?

3. Kinkkua vai

kalkkunaa?

risto määttänen, diakoniatyöntekijä, joensuu1. Suostumalla vuorovaikutuk-seen.2. Elämä on myös aikaa.3. Kinkku.

eeva-maria kanerva, nuoriso-työnohjaaja, Orivesi1. Riippuu ajasta, paikasta, si-sällöstä, tahto- ja tunnetilasta.2. Aikaa. Ehdottomasti.3. Karppaaja kiittää molem-mista!

eila-sisko ”essi” kanerva, diakon, tammerfors 1. Jättebra, det är viktigt att läsa noggrant.2. Ärligt sagt, pengar!3. Kalkon fack!

tero reingold, diakoni, jyväskylä/vaajakoski1. Riippuu päivästä.2. Molemmista puute, mutta valitsen aikaa.3. Ehdottomasti kinkku.

mikko vuolle, nuorisotyönohjaa-ja/nuorisomuusikko, riihimäki1. Vastuu on myös vastaanot-tajalla.2. Tärkeimmissä asioissa aika. Rahaakin tarvitaan.3. Ehdottomasti kinkku. n

palkittuKO

ON

Nee

T ti

ina

la

ine

ja a

rja

lu

sa

VuODeN 2011 DiaKONiaTyÖNTeKiJÄ

TeKSTi tiina laine | Kuva Hannu arO

- Osaan myös laiskotella, tuijotel-la tuleen ja olla tekemättä yhtään mitään, maija-liisa Halme sanoo.

Kuva

Ha

nn

u k

erä

nen

Maija-liisa Halmeen ääni on pulp-puavan mukaansatempaava:

- On ollut ainutlaatuisen hie-noa saada pitää diakoniaa esillä.

Median kiinnostus valintaa kohtaan on ollut iso yl-lätys, Halme kuvaa.

Omaishoitajan epäoikeudenmukainen kohtelu sai Halmeen toimimaan.

Soitto kansanedustajalle ja sähköposti ministeri risikolle kantoivat hedelmää. 1.4.2011 työsopimus-lakiin tuli perhevapaata koskeva säännös, jonka mu-kaan työntekijä voi jäädä määräajaksi pois työstä hoitaakseen läheistään. Työnantaja joutuu perus-telemaan, jos ei suostu myöntämään vapaata.

Dtl:n hallituksen valintaperusteluissa todetaan, että Halme näkee epäkohtia ja puuttuu niihin. Hän on ottanut vastuuta yhteiskunnallisista asi-oista, on rohkea, ennakkoluuloton uudistaja ja arjen ahertaja.

- Diakoniaa tehdään kädet sa-vessa ja sydän taivaassa, Halme sanoo.

Maija-liisa on toiminut Sasta-malan seurakunnassa diakonina 22 vuotta ja tehnyt sanojensa mukaan maailman upeinta työtä - maail-man surkeimmalla palkalla.

Omaishoitajien aseman paran-tamisessa on vielä tehtävää. Maija-liisalle ja muille tahtoihmisille riit-tää tekemistä.

4 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 5

ajankohtaista

DiaKONia-OPiSKeliJOilla eDelleeN KySyNTÄÄ

Tilaa kahdelle Diak idän ja yh- delle lännen sekä etelän opis-kelijalle liiton opiskelijatyön ryhmässä. Ota yhteys pikim-miten asiamies Tiinaa Lai-neeseen, p. 040 765 0477. n

KNT:n hallitus on 10.10.2011 valinnut ilkka ”ilu” kallio-kosken, 44, liiton uudeksi varapuheenjohtajaksi. Kallio-koski on hallituksen ensimmäisen kauden edustaja es-poon hiippakunnasta. Hän työskentelee tällä hetkellä

Tapiolan seurakunnan johtavana nuorisotyönohjaajana.ilkka Kalliokoski on valmistunut nuorisotyönohjaajaksi Helsingin

evankelisesta opistosta vuonna 1992 ja työskennellyt sen jälkeen espoon seurakunnissa. Hänet tunnetaan paitsi työstään kirkon var-hais- ja nuorisotyössä myös gospel-muusikkona. 90-luvulta saakka ilu Kalliokoski Combo on keikkaillut erikokoisina kokoonpanoina ja trubaduurina ympäri Suomea. n

Ilkka Kalliokoskesta KNT:n uusi varapuheenjohtaja

MaTKaVaKuuTuS KOSKeMaaN OPiSKeliJa- Ja elÄKelÄiSJÄSeNiÄHallitus on esittänyt 28.11.2011 kokoontuvalle valtuuskunnalle, että Dtl:n matkavakuutusetu koskee 1.1.2012 alkaen opis-kelijajäseniä ja eläkeläisjäseniä 70-vuotiaaksi asti. Seuraa asiassa liiton tiedotusta. n

Diakonaatti palautettiin valmisteluunD iakonaatista on kirkossa keskusteltu jo 1970-luvulta

lähtien. Istuntokauden viimeisessä kirkolliskokouk-sessa käsiteltiin esitystä, jossa ehdotettiin muutetta-vaksi kirkkolakia ja kirkkojärjestystä siten, että niihin

lisätään säännökset diakonaatista. Marraskuussa kokoontunut kirkolliskokous siirsi diakonaatin jälleen Kirkkohallituksen val-misteluun.

Piispainkokouksen ja valiokuntien lausunnoissa jatkovalmis-telulta odotetaan esityksiä käsitteiden selkiyttämistä, diakonaat-tiin liitettävien työntekijäryhmien määrittelyä, vihkimystä kelpoi-suusehtona ja mahdollista eroa vihkimysvirasta sekä piispallista kaitsentaa. n

Ei vielä kiveen hakatutl apsi- ja nuorisotyön neuvottelupäivät järjestetään 9.–11.1.2012

Jyväskylän Paviljongissa. Neuvottelupäivien teema on kiitolli-suus, kunnioitus, kohtuus.

Toiminnanjohtaja Arja Lusa ja KNT:n eläkeläiset ovat mukana järjestämässä 11.1. klo 10 alkavaa tilaisuutta teemalla ”Ei vielä kiveen hakatut”. Paikalle kutsutaan erityisesti kirkon lapsi- ja nuorisotyössä töitä tehneitä eläkeläisiä ja kohta eläkkeelle jääviä työn-tekijöitä. Tilaisuudessa mietitään, miten kerätä talteen nuorisotyön hiljaista tietoa hiippakuntasihteeri Reijo Takamaan ja Sami Rito-kosken johdolla, ja perehdytään kirkon eläkejärjestelmään. Eläkelas-kuriin perehdyttää kouluttaja Anni Aaltonen-Mäkelä KEVAsta. n

Dtl:n valtuuskunnan kokouksen 28.11.2011 päätöksistä muun muassa www.dtl.fi.

Raamisopimuksen mukainen kirkon palkkaratkaisu

Kirkon sektorille syntyi 22.11.2011 raamisopimuksen mu-kainen palkkaratkaisu, jonka sopimuskausi on 1.3.2012–31.3.2014 (25 kk). Kirkon neuvottelukunta ja JuKOn hallitus ovat hyväksyneet neuvottelutuloksen 23.11.2011.

Sopimus sisältää yleiskorotuksen, jossa työntekijän palkkaa tarkis-tetaan 1.3.2012 lukien 2 %. Järjestelyvara 0,4 % käytettiin kuuden päivän palkallisen isyysvapaan maksamiseen ja lomakorvauksen muutokseen, joka poistaa B-rivin. 150 euron kertaerä maksetaan 1.5.2012.

Sopimuksen mukaisen toisen palkkakauden 1,9 %:n täytäntöönpa-nossa otetaan huomioon 0,5 %:n paikallisen järjestelyerän ja mahdollis-ten tekstimuutosten yleiskorotusta vähentävä vaikutus. Toisen jakson sopimuskorotukset tulevat voimaan 1.4.2013. Sopimus raukeaa siinä ta-pauksessa, että raamisopimus ei toteudu. nVuOSiKOKOuS 11.1.2012 KlO 13

DyNaMO, luTaKKO, PiiPPuKaTu 2 KaHViT KlO 14.30

TeRVeTulOa!

DTl:N JÄSeNMÄÄRÄ

KaSVaa!

Seuraava tuhatluku hyvin lähellä. Työkaveristasiko

2 000:s jäsen? n

6 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 7

puheenjohtaja

Aikaan meillä jOkaisella on omakohtainen suhde. aika rientää, se matelee, sitä on liian vähän tai joskus liikaa. Saarnaajan kehotuksen

mukaan on hyvä tietää, milloin on aika tehdä ja milloin aika olla tekemättä.

Olin syksyn kirkolliskokouksessa kuuntelemassa jälleen kerran keskustelua diakonaatista. Kirkollis-kokouksen eri valiokunnat olivat valmistelleet asiaa ja yleiskeskustelussa ei enää käytetty siitä montaa-kaan puheenvuoroa. Puheissa tuli kuitenkin esille hienoinen pettymys siitä, ettei tämänkään kirkol-liskokouksen aikana asiaa saatu päätökseen. Kulu-neiden vuosikymmenien aikana moni muukin on todennut saman asian. Suuri joukko työntekijöitä on ollut eri komiteoiden ja työryhmien jäsenenä muokkaamassa diakonaattiaesityksiä tai lausuntoja tehdyistä esityksistä. Tällä kerralla diakonaattiesitys lähetettiin jatkovalmistelua varten kirkkohallituk-seen. Selvitettäviksi jäivät kysymykset vihkimyk-sestä viran kelpoisuusehtona, käsitteet diakonaatti vai diakonian virka, piispallisen kaitsennan ja seura-kuntatyönantajan välinen suhde sekä diakonaattiin liitettävät työntekijäryhmät. asia palannee uudelle kirkolliskokoukselle.

Vuoden lähestyessä loppuaan on aika on katsoa taaksepäin ja arvioida mennyttä. Samalla on aika myös katsoa eteenpäin ja suunnitella tulevaa.

Menneisyyttä arvioidessa nousee isona ja po-sitiivisena asiana esille tämä yhteinen Dino-lehti. lehden vajaan kahden vuoden historian aikana on tullut näkyväksi, mitä hyvällä yhteistyöllä saadaan aikaan. lehden tekeminen kuten mikään muukaan

aiKa ON

tutkittu

e vankelisluterilaisen kir-kon diakoniatyö toimii vahvasti hyvinvointipal-veluiden alueella Suo-

messa. Historiansa aikana se on ottanut vastuuta köyhistä ja huono-osaisista erityisesti lama-aikoina. Diakoniatyö on saanut sekä virallista sosiaalityötä täy-dentävän että paikkaavan työn määreitä. Sitä on kuvattu rin-nalla kulkemisena elämän erilai-sissa kriiseissä sekä viimeisenä luukkuna, jonne ihmiset hakeu-tuvat. Määrittelyt ovat kuitenkin tapahtuneet enimmäkseen dia-koniatyöntekijöiden kokemuksia kuunnellen. Entä minkälaista on diakoniatyö tarkasteltuna asiak-kaan toimintapaikasta? Mitä se hänelle merkitsee?

Asiakkaan toimintapaikasta tarkasteltuna diakoniatyö saa toisenlaisia sävyjä kuin aikai-semmissa tutkimuksissa on il-mennyt. Diakoniatyö näyttäytyy tutkimuksessani parhaimmillaan

rinnalla kulkemisena ja elämän kuormien jakamisena. Hyvällä-kin työllä on kuitenkin varjopuo-lensa. Asiakas joutuu nimittäin diakonista apua saadessaan ti-lanteisiin, jotka haastavat kehit-tämään diakoniatyön käytäntö-jä. Tällaisia tilanteita ovat muun muassa sellaiset, jossa asiakas joutuu nöyrtymään saadakseen apua. Nöyrtyminen ei näy aino-astaan siinä, että on nöyrryttävä pyytämään apua, vaan myös siinä, että diakonia-apuna saatu osto-osoitus voi viedä asiakkaan kaupan kassalla nöyryyttäviin tilanteisiin.

Taloudellisen laman aikoina diakoniatyössä painottuu talou-dellinen avustaminen. Intensiivi-sempään asiakassuhteeseen pää-sevät kuitenkin helpommin ne, joilla on kykyä ja halua puhua laajemmin elämänsä asioista myös henkisesti ja/tai hengelli-sesti. Näin henkinen ja hengel-linen arvottuvat diakoniatyössä

korkeammalle kuin ihmisen ruumiilliset tarpeet. Kuitenkin monesti ne, jotka eivät kykene tuottamaan syvällistä puhetta omasta elämäntilanteestaan, ovat niitä, jotka eniten tarvitsi-sivat diakoniatyöntekijän tukea.

Tutkimuksen tulokset osoitta-vat niitä kehittämisalueita, joita diakoniatyöllä Suomessa on. Katsominen toisesta näkökul-masta avaa uusia näkökulmia diakoniatyöhön. Niiden avulla on mahdollista käydä kriittistä keskustelua työn tavoitteista ja sisällöistä. n

VTM, diakoni Ulla Jokela on lehtori Diakissa. Diakoniatyön paikka ihmisten arjessa. Diakonia-ammattikorkeakoulu julkaisuja A Tutkimuksia 34. Valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalityön laitos, Helsingin yliopisto.Linkki väitöskirjaan: http://www.diak.fi /fi les/diak/Julkaisutoiminta/A_34_ISBN_9789524931496.pdf

Asiakkaan vinkkeli auttamistyöhönMinkälaista on diakoniatyö tarkasteltuna asiakkaan näkökulmasta? Mitä se hänelle merkitsee? Ulla Jokela tutki näitä asioita väitöskirjassaan.

TeKS

Ti u

lla

jO

kel

a |

Ku

va m

aa

rit

va

ltO

nen

ei tapahdu irrallaan perustehtävästä vaan on aina suhteessa jäseniin ja jä-senten edunvalvontaan. Jatkuva dialogi on tärkeä toimintamalli, jolla kehitäm-me ammattiyhdistystoimintaa kaikkien jäsenten hyväksi. lehti on osaltaan antamassa voimaa työn tekemisen kysymyksiin.

ensi vuonna on edessä luot-tamusmiesvaalit. Niihin kannat-taa valmistautua hyvissä ajoin ja saada osaavat ja sisukkaat luottamusmiehet ajamaan ju-kolaisten etuja kirkon eri työ-paikoilla. Tulevaisuudessa yh-teisen edunvalvonnan tarve tulee paikallisesti kasvamaan. Harkinnanvaraisen palkanosan käyttöönoton hyvä prosessi ja työntekijöiden tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu ovat tärkeitä hoidettavia asioita.

Kaikella on aikansa. Jätän Dia-koniatyöntekijöiden liiton puheen-johtajan tehtävät, ja nyt on aika sanoa näkemiin ja kiitos. Tehtävä on ollut mielenkiintoinen, ja olen saa-nut kohdata uusia ihmisiä ja asioita. Tärkeintä on ollut yhdessä tekeminen yhteiseksi hyväksi. Hyvää joulun odo-tuksen aikaa! n

ei tapahdu irrallaan perustehtävästä vaan on aina suhteessa jäseniin ja jä-senten edunvalvontaan. Jatkuva dialogi on tärkeä toimintamalli, jolla kehitäm-me ammattiyhdistystoimintaa kaikkien jäsenten hyväksi. lehti on osaltaan antamassa voimaa työn tekemisen

ensi vuonna on edessä luot-tamusmiesvaalit. Niihin kannat-taa valmistautua hyvissä ajoin ja saada osaavat ja sisukkaat

työntekijöiden tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu ovat

Kaikella on aikansa. Jätän Dia-koniatyöntekijöiden liiton puheen-johtajan tehtävät, ja nyt on aika sanoa näkemiin ja kiitos. Tehtävä on ollut mielenkiintoinen, ja olen saa-nut kohdata uusia ihmisiä ja asioita. Tärkeintä on ollut yhdessä tekeminen yhteiseksi hyväksi. Hyvää joulun odo-

Kuva

STu

DiO

OM

eNa/

sir

pa p

öll

än

en

Helena tuOminenpuheenjohtaja, Dtlhelena.tuominen@dtl.fi

8 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 9

4 | 2011 DinO 1110 DinO 4 | 2011

kehonkieliTe

KSTi

sa

ar

a p

ak

ar

inen

| K

uva

T m

iisa

ka

art

inen

mitä Olemuksesi viestii?

Lähetämme päivittäin valtavia määriä sanattomia viestejä, jotka vaikuttavat työilmapiirin muodostumiseen. Eleet, pukeutuminen, asennot, kosketus ja ajankäyttö kertovat toisille vähintään yhtä tärkeitä viestejä kuin suusta tulevat sanat. Siksi niihin kannattaa kiinnittää huomiota.

katseen suunta ja asennot ilmaisevat kiinnostustamme. pukeutuminen vaatii tilannetajua. kosketus ja tilankäyttö viestivät reviireistämme: joku on vahvempi tai lähempänä ryhmänvetäjää kuin toinen.

J okainen on ollut joskus tilanteessa, jossa keskustelu ei jostain syystä toimi. Sen tuntee luissa ja ytimissä: minun ja tuon toisen ihmi-sen välillä on jokin näkymätön kitka, joka

aiheuttaa meille kummallekin epämukavaa oloa. Aivan kuin emme ymmärtäisi toisiamme, vaikka puhumme samaa kieltä.

Tämä johtuu siitä, että kehomme ja koko ole-muksemme lähettävät jatkuvasti myös sanattomia viestejä, eivätkä ne aina tue yhteistyön onnistumis-ta.

– On tärkeää muistaa, että toinen ihminen tulkit-see viestisi omista lähtökohdistaan. Et välttämättä hae mitään viestiä vaikkapa pukeutumisellasi, mut-ta se tulkitaan silti, sanoo viestintäkouluttaja Jutta Laino viestintätoimisto Ohjaamosta.

Pukeutuminen on tärkeä sanattoman viestinnän väline etenkin silloin, kun on kyse ensivaikutelmista. Esimerkik-si työelämän organisaatioissa ihmisen ammatillinen kompe-tenssi arvioidaan aivan ensiksi vaatetuksen perusteella.

Jotkin työtilanteet rajoittavat pukeutumista enemmän kuin toiset. Usein rentous ja helposti lähestyttävä habitus ovat hyväk-si, mutta arvokkaissa tilanteissa oman tyylin ei pidä olla niin leimallinen, ettei siitä voisi joustaa etiketin hyväksi. Lyhyt hame, tekstipaita jossa lukee ”pi-mu” tai avonainen kaula-aukko saattavat vaivaan-nuttaa muita, jos tilaisuus on juhlava.

– Aina voi olla kohtelias, jottei vaatetus vie huo-miota itse tilanteelta, Laino muistuttaa.

Muutakin kuin kasvonliikkeitäUsein ajatellaan, että sanaton viestintä tarkoittaa vain ilmeitä ja eleitä.

”Ensivaikutelmissa tärkeimpiä asioita ovat katsekontakti, kättely ja ilme.”

– Tämä on hyvin suppea käsitys. Esimerkiksi asennoilla, äänenkäytöllä, ajankäytöllä ja tilankäy-töllä on myös hyvin tärkeä merkitys, Jutta Laino sanoo.

Asiaa on mitattukin. Professori Albert Mehra-bian totesi kuuluisassa viestintätutkimuksessaan jo 1960-luvulla, että ensivaikutelmien syntymisessä tunteita ja asenteita tulkitaan jopa 93-prosenttisesti sanattoman viestinnän perusteella.

Mehrabian päätteli, että tunteita ja asenteita tul-kitaan kolmen peruselementin pohjalta, joita ovat sanat, äänensävy ja kehonkieli. Tutkimustuloksissa sanojen osuus oli vain 7 prosenttia tulkinnasta, kun äänensävyjen osuus oli 38 prosenttia ja kehonkielen osuus jopa 55 prosenttia.

Laboratoriotutkimusten tuloksia ei tietenkään voi siirtää suoraan tosielämään, ja monimutkaista viestintää on aina ongelmallista kuvata nume-roin, mutta yksi asia on varma: vasta kun ihmiset tulevat toisil-leen tutuiksi, muut seikat alkavat menettää merkitystään. Silloin sanallisen viestinnän osuus tul-kinnasta kasvaa noin puoleen.

Ensivaikutelmissa tärkeimpiä asioita ovat katsekontakti, kät-tely ja ilme. Rauhallinen katse

silmiin, sopivan napakka kädenpuristus ja hymy luovat täysin erilaisen vaikutelman kuin löysä ote, pälyilevä katse ja pelokas ilme.

Jos kehonkieli ja puhe ovat ristiriidassa keske-nään, uskomme aina kehonkieleen. Pidämme sa-natonta viestintää luotettavana, sillä emme pysty hallitsemaan täydellisesti yli seitsemäätuhatta il-meyhdistelmää, jotka kasvomme voivat muodos-taa.

Lisäksi sanaton viestintä on kaikkein vanhin viestintämuotomme. Ilmaisimme reviirejämme jo

silloin, kun meillä ei vielä ollut yhteistä puhuttua kieltä.

Sanaton viestintä omaksutaan hyvin varhain elämässä. Vauva oppii tulkitsemaan ja matkimaan kasvojen ilmeitä jo noin puolivuotiaana.

Osoita huolehtivasi Hiljaisuuskin on viesti. Jopa poissaolo jostain tilai-suudesta voidaan tulkita mielipiteen julistukseksi.

Hoitotyössä, neuvonnassa ja nuorisotyössä sa-naton viestintä vaikuttaa vahvasti siihen, kokeeko toinen ihminen olevansa tärkeä vai vain yksi tapaus liukuhihnalla.

Viestimme jo katseella, haluammeko huolehtia toisesta. Katseella voi antaa hyvää tai huonoa pa-lautetta, ilmaista tutustumishalua ja osoittaa avoi-muutta tai sulkeutuneisuutta. Yleensä katsomme toista eniten silloin kun kuuntelemme. Katse vah-vistaa tai heikentää sosiaalista asemaa ryhmässä.

– Voit rajata omalla katseellasi jonkun ihmi-sen ulos tilanteesta esimerkiksi palaveripöydässä. Etenkin ryhmänohjaajan tai vetäjän tulisi olla va-rovainen tässä kohtaa, sillä muutkin alkavat sulkea joukostaan ihmistä, jota johtaja ei huomioi, Jutta Laino sanoo.

Palaveripöytää ei saisi ikinä rakentaa niin, et-teivät kaikki mahdu sen ääreen. Seinän vierustalla ulkoringissä istuva työyhteisön jäsen joutuu vää-jäämättä altavastaajan asemaan. Yksi työpaikkojen yleisimmistä vuorovaikutusongelmista on se, ettei yhteisö kohtele jäseniään tasapuolisesti, ja istuma-paikat viestivät eriarvoisista statuksista. Niillä on tapana muodostua pysyviksi.

Työpaikalla reviiriasiatkin voivat olla ongel-mallisia. Aina ei tiedetä, mikä on sopiva etäisyys toiseen. Jos viestintä tapahtuu liian pitkän väli-matkan päästä, tunnelma jää etäiseksi, mutta liian lähellekään ei uskalleta mennä. Yhteiskunta liittää koskettamiseen usein kielteisiä latauksia, vaikka

”Viestimme jo katseella, haluammeko huolehtia toisesta.”

kehonkieli

Fakta NONVeRBaaliN VieSTiNNÄN

KOODiTNäiden koodien avulla ihmiset saavat tietoa toistensa tunteista ja ajatuksista.• KinesiikkaLiikkeet (pään nyökkäys = ”haluan kuunnella”), asennot (eteen nojautuminen = ”olen kiinnostunut”), eleet (toisen ihmisen asennon kopiointi = ”olen samaa mieltä kanssasi”), kasvojen ilmeet, katse.• ProksemiikkaTilankäyttö, reviirin tarve (esimerkiksi papereiden levittely palaveripöydässä nostaa omaa statusta).• HaptiikkaKosketus (viestii esimerkiksi lohdutusta, kannustamista, sukupuolista kiinnostusta tai vihaa).• ParakieliÄänenkäyttö eli se, miten sanotaan. Äänekkyys, äänenkorkeus, äänensävy, tempo, rytmi, voimakkuus, artikulaatio ja resonanssi.• ArtefaktatVaatevalinnat, ulkonäkö (pestyt hampaat, nypityt kulmakarvat, hajuvesi, puhtaat hiukset).

12 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 13

Fakta SaNaTTOMaN VieSTiNNÄN

PeRuSTeOKSia• Judee K. Burgoon, David B. Buller & W. Gill Woodall, Nonverbal Communication: The Unspoken Dialogue. McGraw-Hill 1996. • Valerie Manusov & Miles Patterson, The Sage Handbook of Nonverbal Communication. Sage 2006.• Laura K. Guerrero, Joseph A. DeVito & Michael L. Hecht, The Nonverbal Communication Reader: Classic and Contemporary Readings. Waveland Press 1999. • Mark Knapp & Judith Hall, Nonverbal Communication in Human Interaction. Wadsworth, Cengage Learning 2010.

kosketuksen positiivinen voima on valtaisa. Koskettamatta jättäminen on viesti sekin. – Jos hoitaja tulee sairaalahuoneeseen ja tarkis-

taa vain laitteiden toiminnan eikä kosketa ihmistä ollen-kaan, potilas jää ilman tunnet-ta, Laino sanoo.

Ammattilainen purkaa potilaan pelkoa esimerkiksi niin, että hän selostaa koske-tuksensa ääneen: Nyt laitan sinulle pienen piikin ja sitten laastarin.

Minun aikani riittääKaikilla on nykyään kiire, tai ainakin lähetämme jatkuvasti sensuuntaisia sanattomia viestejä. Yksi myöhästelee, toinen kuljettaa läppäriä työpaikalta kotisohvalle ja kolmas vilkuilee puhelintaan jatku-vasti. Kun kaveri tulee työhuoneeseen kysymään jotain, kaikki eivät edes käännä rintamalinjaansa omalta tietokoneelta kohti toista ihmistä. Käytös tulkitaan niin, että kiireiseltä näyttävä ihminen pi-tää itseään toista tärkeämpänä.

– Sanaton viestintä voi olla myös ase kiusaami-seen, Jutta Laino toteaa.

Kiusaamisesta ei voi jäädä kiinni samalla tavalla kuin sanallisista viesteistä, koska sanaton viestintä mahdollistaa aina myös virhetulkinnat. Kiusaaja voi siksi puolustautua: ”Enhän minä niin sanonut.”

Ja joskus tulkitsemme yksinkertaisesti väärin. Kelloa vilkuillut henkilö voi oikeasti harmitella mielessään, ettei hänellä ole yhteistä aikaa enää kuin kymmenen minuuttia. Partaansa hivelevä mies saattaa punnita ideaasi tai olla kiinnostunut omasta parrastaan, jota kutittaa.

Mitä paremmin ymmärrämme sanatonta viestin-tää, sitä paremmat tilannehallinnan eväät meillä on.

Viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa on todet-

tu, että työpaikan vuorovaikutussuhteilla on hyvin paljon merkitystä työssä jaksamiseen. Toimiva vuorovaikutus vaikuttaa selvästi työhyvinvointiin

ja tuloksellisuuteen. Sanaton viestintä toimii

vuorovaikutuksessa vahvana tunnetartuttajana.

– Joskus vanhemmat ihmet-televät, että ”just kun tänään oli kauhean kiireinen aamu, niin lapsetkin kiukutteli ihan hirveästi”. Tunne tarttuu lap-siin todennäköisesti vanhem-mista, Jutta Laino sanoo.

Voimme kylvää hyvää tai huonoa tuulta työpai-kallakin. Valinta on meidän. n

Artikeln fi nns på svenska på sidorna www.knt.fi och www.dtl.fi

”Sanaton viestintä toimii vuorovaikutuksessa vahvana tunnetartuttajana.”

kehonkieli

TeKS

Ti t

uij

a m

etsä

aH

O |

Ku

vaT

leiD

eily

ä-B

lOG

ista

P ukeutuminen on yksi tapa viestittää arvoja ja sitä, miten suhtautuu itseensä ja muihin ihmisiin.

– Asiakas määrittää pukeutumisen ta-son, tyylikonsultti Maarit Jantunen sanoo. Hän pyörittää yritystä nimeltään CocoStyle, joka auttaa ihmisiä löytämään omaan tyyliin sopivia vaatteita.

Kunnioitus muita kohtaan lähtee siitä, että ole-mus on huoliteltu ja siisti, yllä on puhtaat, ehjät ja silitetyt vaatteet.

– Kun näyttää siltä, että huolehtii itsestään, viesti on selkeä: pystyn huolehtimaan sinustakin, Jantunen painottaa.

Hän antaa muutaman perussäännön, joita nou-dattamalla voi korostaa omia hyviä puoliaan vie-mättä liikaa huomiota ulkonäköön.

– Vaatteiden pitäisi olla istuvia ja oikeankokoi-sia. Niukkalinjaiset asut sitä paitsi hoikentavat. Sen jälkeen kun on pukenut sopivat vaatteet päälle, ne voi unohtaa. Pehmeät vaatteet, kuten neuleet, ja neutraalit värit ovat helposti lähestyttäviä ja sopivat asiakastyöhön.

Yksinkertaisia ohjeita, mutta miksi välillä tekee mieli pukeutua mustaan säkkiin?

– Kaikilla meillä on päiviä, kun emme ole sinuja itsemme ja kroppamme kanssa. Silloin tekee mieli piilottaa itsensä pukeutumalla väljiin vaatteisiin.

Maarit Jantusen mukaan pukeutumisessa avain-sana on armollisuus itseään kohtaan.

– Pukeutuminen on oman persoonan esille tuo-mista ja kunnioitusta muita kohtaan.

Tyyliä voi lähteä hakemaan miettimällä, mikä on lempivaate. Tykkäänkö kauluspaidoista vai neu-leista? Farkuista vai suorista housuista?

– Kun on löytänyt tyylinsä, sitä voi hioa. Arke-na esimerkiksi flanellipaita sopii mainiosti, mutta vähän juhlavampaan tilaisuuteen voi pukea astetta siistimmän ruudullisen kauluspaidan.

Työntekijä edustaa työpaikalla kirkkoa, seura-kuntaa ja uskontoa ja pukeutuu sen mukaan.

– Jos työpukeutuminen ei ole omaa tyyliä, se kannattaa hoitaa mahdollisimman yksinkertaisesti ja neutraalisti ja käyttää vapaa-aikana räväkämpiä vaatteita.

Naisia Jantunen kehottaa hyväksymään itsensä.– Itseä pitäisi osata kantaa, olkoon oma kroppa

millainen tahansa. Meillä liitetään liian usein nai-sellisuus seksiin. Voi olla naisellinen olematta sek-sikäs ja tuoda pienillä eleillä naisellisuuttaan esiin.

Tässä alipukeutumisen kulttuurissa myös huo-mautetaan työkaverille helposti, että mihin olet nyt lähdössä, jos tämä on näyttävästi pukeutunut.

– Se on myös kateutta. Työpaikalla saa näyttää hyvältä, ja toivon, että siitä annetaan kiitosta, kun joku huolehtii itsestään. n

Lupa näyttää hyvältä

4 | 2011 DinO 1514 DinO 4 | 2011

toiminnanjohtaja

Reilu peli virantäytössä ja palk-kauksessa ovat seurakunnissa joskus hakusessa. lyhyen ajan säästöjen hakeminen tulee menetettyinä eu-

roina kalliiksi työnantajalle. Työyhteisö rasittuu tilapäisjärjestelyissä, kun tulee lisää hoidettavia tehtäviä, työn kehittäminen ja vastuut hämärtyvät. Seurakuntalaiset eivät saa ammattilaisen palvelua. Jokaisen viran täyttämiseen kannattaa paneutua huolellisesti.

Seurakunnassa tulee toinen nuorisotyön virka avoimeksi alkuvuonna. Kirkkoherra valmistelee vi-ran tehtävien hoitamista tilapäisin järjestelyin lop-puvuodeksi. Hän esittää tärkeimmäksi perusteluksi seurakunnan taloudellista tilannetta. Osaamista tä-män perusteen kyseenalaistamiseen seurakunnan tilinpäätöstiedoilla ei ole riittävästi. Jukon kirkon sektorin luottamusmieskurssilaiset ovat olleet tyytyväisiä seurakuntien tilinpäätöksiä koskevaan opetukseensa. Hankalilta näyttävät momentit ja numerot ovat asiantuntijan koulutuksen jälkeen muuttuneet ymmärrettäviksi.

avoimen viran tehtävät suunnitellaan jaetta-vaksi monen viranhaltijan kesken, toiselle nuoriso-työntekijälle, diakoniatyöntekijälle ja nuorisopas-torille. lisäksi päätetään palkata edellisen syksyn ylioppilas, joka on jäänyt seurakunnan toimintaan riparin jälkeen. Päätetään innostaa muitakin va-paaehtoisia ottamaan vastuuta monipuolisesta nuorisotyöstä.

Kuvattu menettely on arkea seurakunnissa. avoimen viran auki julistamista pitkitetään tai vir-ka pyritään täyttämään määräaikaisesti. Tilanne on erityisen harmillinen uusilla ja nopeasti kasvavilla asuinalueilla, joissa seurakunta voisi toimia asukkai-den tukena heidän kotiutumisessaan. Vapaaehtoi-

KeRRalla KOHDalleeN

set ovat kiistaton voimavara myös seurakunnassa, mutta heidän ei pidä kuvitella korvaavan alalle koulutettuja viranhaltijoita. Taloudelli-sesti epävakaina aikoina tämä kuvitel-ma näyttää voimistuvan seurakunnan hallinnoissa ja johtajissa.

Kun viran hakuilmoituksessa vaati-vuusryhmä ja rahapalkka ovat kohdal-laan, työnantaja saa kertahaulla riittävästi päteviä hakijoita. Rahaa ja vaivaa säästyy, kun hakuprosessia ei tarvitse käynnistää uudelleen. Seura-kunnilla on kokemusta siitä, jos esimerkiksi diakonian vi-ran hakuilmoituksessa vaati-vuusryhmä on 501 ja palkka alarajassa. Päteviä hakijoita ei välttämättä edes ole. Jos heitä on, hakijat eivät ota virkaa vastaan esite-tyillä ehdoilla. Sitkeimmät seurakunnat jatkavat hakua ilmoituksen sisältöä muutta-matta. Ratkaisua haetaan jopa palkkaamalla virkaan epäpätevä henkilö, vaikka viralle määrätyt erityiset kelpoisuusehdot koske-vat myös väliaikaista ja tilapäistä viranhaltijaa.

asiallisesti hoidetut virkojen täyttämiset ylläpitävät työyhtei-sön hyvää ilmapiiriä ja säästävät voimavaroja seurakunnan perus-tehtävän hoitamiseen. n

Kuva

Ru

uSu

Kuva

| t

ar

ja e

nG

BlO

m

pitsalaatikko

Turkoosi Itsevarmuuden lisäämiseen. Raikkaus, luovuus, kommunikointikyky.

Ruskea Arjen ongelmien kohtaamiseen. Surumielisyys, nöyryys, äiti maan väri.

Violetti Henkisyyden puutteeseen. Luovuus, herkkyys, hengellisyys.

Sininen Kärsivällisyyspuutokseen. Viileys, järki, arvovaltaisuus.

Punainen Elinvoiman lisäykseen. Ilo, synti, rakkaus.

Oranssi Kaamosmasennukseen. Hedelmällisyys, optimismi, avartavuus.

Käyttötarkoitus ja vaikuttavat ainesosat.

TeKS

Ti t

erO

kO

nt

tin

enriitta HieDanpäätoiminnanjohtaja, Dtlriitta.hiedanpaa@dtl.fi

Väriapteekki

koulutettuja viranhaltijoita. Taloudelli-sesti epävakaina aikoina tämä kuvitel-ma näyttää voimistuvan seurakunnan

Kun viran hakuilmoituksessa vaati-vuusryhmä ja rahapalkka ovat kohdal-laan, työnantaja saa kertahaulla riittävästi päteviä hakijoita. Rahaa ja vaivaa säästyy, kun hakuprosessia ei tarvitse käynnistää uudelleen. Seura-kunnilla on kokemusta siitä, jos esimerkiksi diakonian vi-ran hakuilmoituksessa vaati-vuusryhmä on 501 ja palkka alarajassa. Päteviä hakijoita ei välttämättä edes ole.

seurakunnat jatkavat hakua ilmoituksen sisältöä muutta-matta. Ratkaisua haetaan jopa palkkaamalla virkaan epäpätevä henkilö, vaikka viralle määrätyt erityiset kelpoisuusehdot koske-vat myös väliaikaista ja tilapäistä

asiallisesti hoidetut virkojen täyttämiset ylläpitävät työyhtei-sön hyvää ilmapiiriä ja säästävät voimavaroja seurakunnan perus-

16 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 17

kriisiviestintäTe

KSTi

Ha

nn

u k

erä

nen

K riisin voi aiheuttaa onnettomuus, kuole-mantapaus, uhka, läheltä piti -tilanne, va-kava ulkoapäin tullut häiriköinti. Kriisi on tilanne, joka uhkaa ihmisiä, kiinteistöjä tai

kielteisen uutisoinnin kautta mainetta. Kriisivies-tinnän tulisi antaa tilanteesta perustiedot, luoda siitä oikea kuva ja kertoa, miten toiminta jatkuu. Onnettomuuksista ja rikoksista tiedottaa poliisi, kirkko puolestaan vain omasta toiminnastaan.

Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotuspäällikkö Iiris Kivimäen mukaan kriisejä on kahdenlaisia: onnettomuuskriisejä ja mainekriisejä.

– Molemmissa on tärkeää muistaa avoin ja mah-dollisimman nopea, täsmällinen ja oikea-aikainen tiedottaminen sekä selkeät perusviestit. Aitous ja välittäminen näkyvät myös mediassa. Kun tilanne on päällä, tärkeintä on tilanteen arviointi, toimen-pidesuunnitelma ja niistä tiedottaminen, Kivimäki muistuttaa.

Suuret onnettomuudet ovat vauhdittaneet Ki-vimäen mukaan myös seurakuntien kriisiviestin-täsuunnitelmien tekemistä. Mainekriiseissä tai pienemmissä tapauksissa pätevät samat viestinnän lainalaisuudet.

– On oltava ennakoiva työote. Suunnitelmat täytyy olla valmiina ja niitä pitää päivittää sään-nöllisesti. Samoin viestintävälineistön on oltava

ajanmukaista. Harjoittelukin on suotavaa, ja se voi paljastaa yllättäviä puutteita viestiketjuissa.

Kirkon kriisityötä kehitetään koko ajan, ja Kivi-mäen mukaan lähes kolmen vuoden ajan on toimi-nut valtakunnallinen kriisiviestintäverkosto.

– Jäsenet on nimetty hiippakunnittain alueen kokeneista seurakuntien ja hiippakunnan viestijöis-tä. Verkosto muodostaa onnettomuuskriisejä var-ten niin sanotun nopean toiminnan joukot, joista voidaan lähettää apua kriisitilanteessa paikallisen seurakunnan viestinnän tueksi, kertoo Kivimäki.

Kriisiviestintä on tärkeää, mutta kirkon perus-työ on Kivimäen mielestä syytä pitää kirkkaana.

– Kirkon erityisosaamista kriisiviestintätilan-teessa on ihmisten kohtaamisen, surun hyväksy-misen ja sen käsittelemisen taito. Lohduttaminen ja tukeminen ovat kirkon tehtäviä surussa ja hä-dän hetkellä. Varsinkin sosiaalisessa mediassa kir-kon verkkotyöntekijät ovat ensimmäisinä paikalla verkkoyhteisöissä keskustelemassa nuorten kanssa. Kriisityö verkossa on kasvava työmuoto.

Yhteistyötä mediankin kanssaSeurakunnat olivat näkyvästi esillä kriisihoidon an-tamisessa vuonna 2007 Jokelan ja 2008 Kauhajoen koulusurmissa. Kauhajoella osattiin jo ottaa oppia Tuusulan kokemuksista niin viranomaistiedotta-

aitOutta ja välittämistäKriisi tulee yllättäen, kuin varas yöllä. Seurakunnat ovat joutuneet kohtaamaan kriisejä varsin vähäisillä mediataidoilla. Viime vuosien satsaus kriisisuunnitelmien päivittämiseen ja mediataitojen kohentamiseen on kannattanut.

Fakta KRiiSiVieSTiNTÄ

– antaa kriisistä perustiedot – luo tilanteesta oikean kuvan – tuo esille seurakunnan näkökulman asiaan – kertoo, miten toiminnan jatkuvuus turvataan – välittää työntekijöiden empaattisen ja vastuullisen asenteen kriisissä.

misessa, kriisityöskentelyssä, median toiminnassa kuin jälkihoidossa.

Varsinaiseen tulikasteeseen joutui Kauhajoen seurakunnan kirkkoherra Jouko Ala-Prinkkilä. Muutaman vuoden takaisista kokemuksista nou-see päällimmäisenä mieleen oman työntekijäjou-kon venyminen, hyvä yhteistyö viranomaisten ja median kanssa sekä Kirkon tiedotuskeskuksen ja hiippakunnan antama tuki.

– Sain tiedon tapahtuneesta työpaikalleni. Kun internetiin alkoi päivittyä tietoa nopeasti, olin yh-teydessä poliisilaitokselle ja varhaisessa vaiheessa myös kapituliin. Kauhajoen kokoisessa kriisissä oli viestintä paitsi seurakunnan, niin hiippakunnan kuin kirkonkin kontolla, Ala-Prinkkilä toteaa.

Kriisityö käynnistyi seurakunnassa heti, ja työn-tekijät saatiin nopeasti koolle.

– Työyhteisön kanssa valmisteltiin tehtävät, käytiin hiippakunnan ja Kirkon tiedotuskeskuksen kanssa läpi viestintää, ja aikaisessa vaiheessa osal-listuin kriisin johtoryhmän kokouksiin. Se mahdol-listi sen, että muut toimijat olivat tietoisia, miten seurakunta toimii, ja saatiin seurakuntaan tietoa, miten edetään.

Ala-Prinkkilä mielsi median tärkeäksi yhteistyö-kumppaniksi myös sielunhoitotyössä.

– Saimme tiedottaa seurakunnan tilanteista, jul-kaista hartauskirjoituksia ja pystyimme radion ja tv-jumalanpalvelusten kautta käsittelemään tilan-netta ja antamaan ehkä laajalle joukolle mahdolli-suuden surun läpikäymiseen.

Seurakunnan julkinen tiedottaminen joutui Ala-Prinkkilän mukaan suuren haasteen eteen. Tiedotusvälineiden kiinnostus myös seurakunnan auttamistoimintaa kohtaan oli suuri.

– Alussa sovittiin, että kirkkoherra ja tiedotta-ja hoitavat ulkoista tiedotusta. Paineen kasvaessa sovittiin, että työntekijät voivat tarvittaessa kertoa omasta työstään. Oli uskallettava myös asettaa ra-joja tiedotusvälineille kriisin kohdanneiden ihmis-ten suojelemiseksi. Sen vuoksi muistojumalanpal-velukseen päästettiin vain yksi tv-kuvausryhmä ja lehtikuvaaja.

Tehtävät selvilläTuusulassa suru kosketti tiivistä yhteisöä. Seura-kunnan johtava nuorisotyöntekijä Arto Kantola, joka toimii myös seurakunnan tilannejohtajana kriisitilanteissa, kertoo tapahtuman tulleen niin sanotusti puun takaa. Kriisisuunnitelma oli tehty, mutta tilanteen suuruus yllätti.

Jokelassa oli suoranainen tiedotusvälineiden hyökkäys ja osa mediasta ei Kantolan mukaan kunnioittanut ihmisten surua ja ahdistusta.

– Median käytös lisäsi tuskaa, toiminta oli osal-la häikäilemätöntä. Toimittajista osa naamioitui omaiseksi ja soluttautui surevien keskelle, tai heitä kuvattiin ikkunoiden läpi, muistelee Kantola.

Kriisi aiheutti Kantolan mukaan sen, että Joke-lan tapahtumien jälkeen tehtiin seurakunnan krii-sivalmiussuunnitelma, jossa on selkeät tehtävä- ja vastuualueet.

– Viestintä pitää olla keskitettyä ja selkeästi jon-kun ryhmän vastuutehtävä. Opin sen, että vaikka olisi vakava kriisi, on toimittava itse rauhallisesti niin viestinnässä kuin kaikessa auttamisessa. Siihen pitää kouluttautua, ettei tilanne lähde viemään.

Tapahtuman kaiku lepää Tuusulan yllä ja jälki-hoitotyö on käynnissä.

– Auttajien rooli on elämänuskon ja toivon vil-jeleminen, tuoda pientä valoa tekemisiin, huokaa Kantola. n

Kirkkohallituksen kriisi-info-sivustoon on koottu perusmateriaaleja kriisiviestinnän tueksi: evl.fi /kriisi-info.

18 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 19

diakoniabarometriTe

KSTi

tO

mi

Or

av

asa

ar

i

Keväällä 2011 toteu-tettiin Diakonian tutkimuksen seuran, Kirkkohall ituksen

diakonia ja yhteiskuntatyö -yksikön ja Diakoniatyöntekijöiden liiton yhteistyönä Diakoniabarometri-tutkimus. Kahden vuoden välein toteutettuun tutkimukseen vasta-si tänä vuonna 444 diakoniatyössä työskentelevää.

Diakoniabarometrin yhtenä osa-alueena tarkasteltiin diakonia-työntekijöiden työssäviihtymistä ja kokemuksia työn kiinnostavuudes-ta. Tätä analyysiä varten aineistosta poimittiin ne, jotka vastasivat suo-rittaneensa diakoniatyön koulutuk-sen. Tämän otoksen koko oli 386 vastaajaa. erittäin hyvin työssään koki viihtyvänsä vajaa kolmasosa (29,2 %) vastanneista. Valtaosa vas-tanneista, eli yli puolet, koki viihty-vänsä hyvin työssään. Keskinkertai-sesti työssä koki viihtyvänsä noin 15 prosenttia vastanneista, hyvin harva viihtyi työssään huonosti.

Näitä tuloksia voi peilata sosi-aali- ja terveysalan työntekijöiden työssäviihtymistä käsittelevään tutkimukseen. Näissä tutkimuksissa (esim. [1],[2]) on todettu, että alalla

KOTiKÄyNTiTyÖHÖN HaluTaaN PaNOSTaa

työn palkitsevuus nousee asiak-kaista ja asiakastyöstä. Muutoksen mahdollistaminen asiakkaan elä-mässä on todettu vahvaksi yksit-täiseksi työntekijälle tyytyväisyyttä tuottavaksi tekijäksi. Toisaalta kui-tenkin läheisessä asiakastyössä riit-tämättömyyden tunne voi tuottaa uupumusta.

asiakastyön keskeisyys kuvaa diakoniatyötä. Diakoniabaromet-rin vastaajat kertoivat työssään painottuvan juuri ihmisten koko-naisvaltaisen kohtaamisen, rinnal-lakulkemisen ja toivon tuominen ihmisten elämään. Diakoninen ko-tikäyntityö on aivan toimintamuo-tojen kärjessä, ja tähän haluttaisiin panostaa vielä nykyistä enemmän.

Esimiehen tuki työlle on tärkeääTutkimusten mukaan ammatillinen autonomia lisää yleisesti ottaen työtyytyväisyyttä. useimmat (noin 87 %) vastaavat diakoniatyön sisäl-lön määrittyvän paljon tai melko paljon työntekijän oman harkinnan ja ympäröivän tarpeen perusteella. Työ näyttää edellyttävän pitkälti itsenäistä työotetta. Kaksi kolmas-osaa vastasi, että työtiimi määritte-

lee diakoniatyön sisältöä paljon tai melko paljon. Puolet vastasi, että työn sisällön määrittelee ohje- ja johtosäännöt ja vajaa kolmannes kertoi lähiesimiehen määrittele-vän työn sisältöä paljon tai melko paljon. Tarkempi analyysi osoit-taa, että jos lähiesimies oli omalta työalalta, lähiesimiehen arvioitiin määrittelevän selvästi enemmän diakoniatyön sisältöä. Tulosten perusteella esimiehen tuki koettiin diakoniatyössä tärkeäksi. Ne jotka kokivat saavansa työhönsä tukea esimieheltään, sanoivat viihtyvän-sä työssään selvästi paremmin. yleensä työlle oli laadittu selkeä työnkuvaus, mutta kaksi viides-osan mukaan tällaista kuvausta ei ollut laadittu. Työntekijän selkeää työnkuvaa ja sopivan jämptiä esi-miehestä on pidetty diakoniatyös-sä jaksamisen kannalta tärkeänä [3].

Osana työssäviihtymistä kysyt-tiin myös työturvallisuudesta. Vas-tanneista vajaa viidennes (18,2 %) kertoi, että ei ole koskaan koh-dannut työssään väkivallan uhkaa. Kolme viidesosaa (60,9 %) kertoi kohdanneensa väkivallan uhkaa harvoin ja viidesosa (19,5 %) toisi-naan. usein tai jatkuvasti väkivallan

uhkaa oli kokenut pari prosenttia vastaajista. Vastaukset alleviivaavat sitä, että jatkossakin työntekijöiden työturvallisuuteen on tärkeä kiin-nittää riittävästi huomiota.

Tutkimusten mukaan työn kiin-nostavuus on ihmisille yksi työelä-män tärkeimpiä asioita. On todet-tu, että sisällöltään monipuolinen ja vaihteleva työ lisää työtyyty-väisyyttä. Haasteelliseksi koettu työ vahvistaa työtyytyväisyyttä, ja diakoniatyöntekijöistä reilu kak-si viideosaa piti työtään erittäin kiinnostavana ja hieman vajaa kaksi kolmasosaa kiinnostavana. Vajaa viidennes vastasi, että työ on toi-sinaan kiinnostavaa ja toisinaan ei.

Isojen paikkakuntien virat kiinnostavatDiakoniabarometrissa kysyttiin, kuinka paljon seurakunnan avoimiin virkoihin tai sijaisuuksiin on ollut päteviä hakijoita. Koko aineistosta kysymykseen vastasi 350 työnte-kijää. Vastaajamäärää karsi hieman se, että virkoja tai sijaisuuksia ei välttämättä ollut avautunut viime vuosina. Vastanneista 14 prosenttia kertoi, että diakoniatyön avoimiin virkoihin tai sijaisuuksiin oli ollut

yli 10 pätevää hakijaa. useimmiten (57 %) kuitenkin hakijamäärä oli si-joittunut 3–10 hakijan välille. Vas-tanneista 26 prosenttia kertoi, että hakijoita oli ollut 1–2, ja kolme pro-senttia kertoi, että hakijoita ei ollut lainkaan. Diakonia-ammattikorkea-koulun selvityksen mukaan valmis-tuneista vain reilu 50 prosenttia oli suuntaamassa töihin kirkkoon seu-rakuntaan tai kristilliseen järjestöön [4]. Rekrytointiin on siis syytä kiin-nittää huomiota.

aineistosta erottuu paikka-kunnan koko tilastollisesti erittäin merkittävänä tekijänä hakijoiden määrässä: mitä suurempi paikka-kunta, sitä enemmän hakijoita. yli 100 000 asukkaan paikkakunnilla avoimeen virkaan tai sijaisuuteen oli ollut pääsääntöisesti (63 %) yli 10 hakijaa. yksi tekijä tähän voi olla se, että työtä halutaan tehdä tiimissä, jolloin on esimerkiksi mahdollista erikoistua johonkin diakoniatyön osa-alueeseen. On todettu, että diakoniatyössä rekrytointivalttina voisi käyttää työn vapautta, pysy-vyyttä ja koulutusmahdollisuuksia [4]. Näiden ohella esille voisi nostaa barometrin tuloksista diakoniatyön mielenkiintoisuuden, joka pitkälti

rakuntaan tai kristilliseen järjestöön

kunnan koko tilastollisesti erittäin merkittävänä tekijänä hakijoiden

Fakta lÄHTeeT[1] Meltti T & Kara H. 2009.

Sosiaalityöntekijöiden työolot, -ympäristö ja työhyvinvointi sekä niihin vaikuttavat tekijät. Teoksessa: Yliruka L, Koivisto J & Karvinen-Niinikoski S. (toim.) Sosiaalialan työolojen hyvä kehittäminen. Sosiaali- ja terveysmi-nisteriön julkaisuja 2009:6.[2] Laine, M. et. al. (2006) Työolot ja hyvinvointi sosiaali- ja terveysalalla 2005. Helsinki: Työterveyslaitos.[3] Diakoniatyöntekijöiden parempaan jaksamiseen (2009). Suomen ev.lut. kirkon keskushallinto. Sarja C. 2009:1. [4] DINO 1/2011.

”Yli puolet koki viihtyvänsä hyvin

työssään.”

”Asiakastyössä riittämättömyyden

tunne voi tuottaa uupumusta.”

nousee erilaisten ihmisten ja elä-mäntilanteiden kohtaamisesta ja muutoksen mahdollistamisesta ihmisen elämässä. n

Tomi Oravasaari on teologian maisteri ja tutkija.

20 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 21

työmarkkina-asiaa

Jäsenlähtöisen ja moni-puolisen seurakuntaelä-män turvaaminen edel-lyttää kirkon rakenteiden

omaehtoista uudistamista. Kun-tauudistuksen kynnyksellä seura-kuntarakenteiden laajamittainen uudistaminen on valittavan kirkol-liskokouksen tärkein strateginen haaste. Sen ratkaisemiseksi tarvi-taan monipuolista osaamista ja en-nakkoluulotonta rohkeutta. Tähän kannustavat 2. Tim. 1:7 sanat: ”eihän Jumala ole antanut meille pelkuruu-den henkeä, vaan voiman, rakkau-den ja terveen harkinnan hengen.”

Kirkkolain mukaan seurakunnan tulee noudattaa kuntajakoa siten, että kukin kunta on kokonaisuu-dessaan saman seurakunnan tai saman seurakuntayhtymän alu-eella. Tästä johtuen kuntaraken-teessa tapahtuvilla muutoksilla on väistämättömät vaikutuksensa seurakuntarakenteeseen. Kuntien yhdistyminen on aina strateginen valinta, jonka pyrkimyksenä on sekä kunnan että seutukunnan toimin-takyvyn ja kehittämisen turvaa-minen. Vastaavalla tavalla voidaan ajatella myös seurakuntarakenteita uudistettaessa.

Hallitusohjelman mukaan koko

missä on alueellisesti määritellyt seurakunnat ja asuinpaikkaläh-töinen seurakunnan jäsenyys, on mahdollista uudistaa seurakuntara-kennetta siten, että se palvelee kir-kon toimintaa ja seurakuntaelämää mahdollisimman hyvin. Johdonmu-kaisesti toteutettu uudistaminen ei vaaranna seurakunnilla olevia väes-tökirjanpitoon liittyviä viranomais-tehtäviä, kirkollisverojärjestelmää, kirkon vaalijärjestelmää eikä kirkon velvoitteiden hoitamista suhteessa hautaustoimilakiin.

Kirkon rakennemallien vaihtoehtoja Seurakuntien rakennemuutoksesta käytävässä keskustelussa on tuotu esille kolme mallia: rovastikunta- (Ro), hiippakunta- (Hi) ja hiippakun-nallinen rovastikuntamalli (HiRo). Jokaisessa näistä seurakuntayhty-mät lakkautettaisiin.

Ro-mallissa alueen seurakunnilla on yhteinen kirkollisveroprosentti ja rovastikunta on taloudellisesti it-sekannattava. Rovastikuntien koko ja lukumäärä määrittyy hiippakun-nan tarpeista käsin. Rovastikun-tatasolle keskittyvät henkilöstö-, kiinteistö- ja talousvastuut, samoin kuin seurakuntien yhteinen toimin-

ta. Seurakuntaneuvostot ja rovas-tikuntavaltuusto valitaan vaaleilla.

Hi-mallissa seurakuntien talou-den ja omaisuuden hoitamisesta vastaa hiippakunta, jonka seura-kunnilla on yhteinen kirkollisvero-prosentti. Hiippakuntalähtöinen lähestymistapa tukee koko kirkon strategian toteutumista ja huomi-oi laaja-alaisesti alueen kirkolliset, väestölliset, kielelliset ja kulttuuri-set ominaispiirteet. Vastaavanlais-ta ajattelua esiintyy keskustelussa maakuntarakenteista.

HiRo-mallissa seurakunnat säily-vät perusyksikköinä, joista rovasti-kunnat muodostuvat. Seurakuntien keskinäinen taloudellinen pola-risaatio pienenee, koska hiippakun-ta kerää keskitetysti verotulot ja jakaa ne rovastikuntien välityksellä seurakunnille. HiRo mahdollistaa selkeän paikallisesti ja hiippakunta-tasolla tapahtuvan työntekijöiden ammatillisen erikoistumisen, kou-luttautumisen, vertaiskehittämisen, työnkierron ja sijaistamiset. yhteis-ten työmuotojen tehtävät jaetaan hiippakunnan ja rovastikuntien kesken. Hiippakunnat räätälöivät omat johtamisjärjestelmänsä ja määrittävät alueensa rovastikunti-en lukumäärän.

”Yksilötasolla muutoksen näkeminen

mahdollisuutena on hedelmällisempää.”

TeKS

Ti H

an

nu

rO

nim

us

KuNTauuDiSTuS Tulee – ONKO KiRKKO ValMiS?

maata käsittävä kuntauudistus to-teutetaan vuoteen 2015 mennessä. Sen tavoitteeksi on asetettu vah-voihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne, joka muodostuu luonnollisista työssä-käyntialueista. Ne ovat riittävän suuria pystyäkseen itsenäisesti vas-taamaan peruspalveluista, yhdys-kuntarakenteiden kehittymisestä ja tuloksellisesta elinkeinopolitiikasta. Malli vähentää kuntien määrää ja moniportaisia toimintamalleja. Jos vahvaa peruskuntaa ei voida perus-taa, palvelut kootaan riittävän suu-riksi kokonaisuuksiksi niin sanotun vastuukuntamallin pohjalta.

Juuri nyt eletään odotuksen ai-kaa, koska hallitus määrittää kun-tauudistuksen tarkemmat kriteerit vuoden loppuun mennessä. Halli-tusohjelmaan ei ole kirjattu väestö-pohjavelvoitteita, mutta sen linja-ukset ovat selkeä signaali vahvojen peruskuntien aikaansaamiseksi. ensi vuonna ovat vuorossa kuntakuule-miset ja syksyllä 2012 eduskunta käsittelee uudistusta määrittävän rakennelain.

Työajallinen työ osaksi johtamisjärjestelmääToimivien rakenneratkaisujen to-teutus edellyttää riittävää yhteistä visiota ja tahtotilaa, hyvää strate-gista suunnittelua sekä taitavaa muutos- ja henkilöstöjohtamista. Johtamisjärjestelmän ja organisaa-tiorakenteen tulee huomioida niin teologiset perusteet kuin käytän-nön tarpeet. yksilötasolla muutok-sen näkeminen mahdollisuutena on hedelmällisempää kuin selkäyti-mestä nouseva muutosvastaisuus. Kirkon palkkausjärjestelmän ja työaikakäytäntöjen nykyaikaista-minen osana johtamisjärjestelmää tukee johtamista ja osaltaan moti-voi koko henkilöstöä tavoitteiden saavuttamiseen. Käynnissä oleva hengellisen työn viranhaltijoiden työaikakokeilu, jonka pilottiseura-kuntina ovat Meilahti ja Raisio, on askel oikeaan suuntaan. erityisen tärkeitä tällaiset askeleet ovat nyt, kun muutos on suuri ja vanhat kei-not eivät päde. n

Kirjoittaja on Meilahden kirkkoherra ja projektijohtaja Talent Partners Oy:ssä.

Artikeln finns på svenska på sidorna www.knt.fi och www.dtl.fi

Toimintaympäristö haastaa muutokseenKirkkohallituksessa on käynnissä seurakuntarakenteita tarkastele-van ohjausryhmän työskentely. Sen loppuraportti valmistuu vuoden lopussa. Siinä tultaneen esittämään vaihtoehtoisia etenemissuuntia seurakuntarakenteen uudistami-seksi. Mikäli näin ei tapahtuisi, tulee kuntarakenteen kehitys jatkossakin ohjaamaan seurakuntarakenteen muutoksia. lisäksi yhteiskunnal-lisen asenneilmaston muutos, negatiivinen jäsenkehitys, sisäiset kiistakysymykset, päätöksenteon hitaus, työntekijöiden eläköity-minen, työvoiman rekrytointivai-keudet, huomattava eläkevastuu-vajaus, yhteisöveron epävarmuus ja seurakuntakentän taloudellinen polarisoituminen haastavat kirkon etsimään toimivia rakenteellisia uudistuksia.

Nykytilanne kuluttaa liikaa henkisiä ja taloudellisia voimava-roja. avainasioihin keskittyvä stra-teginen uudistuminen edellyttää aina, että ”uutta viiniä ei kaadeta vanhoihin leileihin”. Rakenteiden tulee edesauttaa kirkon mission ja strategian toteutumista. Nykyisen parokiaalijärjestelmän puitteissa,

”Nykytilanne kuluttaa liikaa henkisiä

ja taloudellisia voimavaroja.”

22 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 23

opiskelija

TODella mOnella nuOrella on nykyään oma blogi, samoin monella nuorisotyönohjaajalla tai sellaiseksi opiskelevalla. uusin villitys on blogin

välityksellä kertoa kuulumisia esimerkiksi ulko-maanharjoittelun tai -vaihdon ajalta.

Onko blogikirjoittelu syr-jäyttänyt päiväkirjat nuorten elämässä? Monikaan omista ystävistäni ei ainakaan myönnä kirjoittavansa päiväkirjaa, mutta lähes jokaisella on oma blogi. Jotkut päivittävät sitä hyvinkin ahkerasti ja toiset hieman har-vemmin. etenkin niitä ulkomailla harjoittelussa olevia on helppo seurata blogin välityksellä. Vä-rikkäät kuvat ja kertomukset seuraavat toisiaan. Mutta ehkäpä jonkinlainen huomionhalu saa nuo-ret unohtamaan ne päiväkirjat pölyttymään hyllyl-leen, ja he kirjoittavat nettiin, kaikkien nähtäville sen sijaan, että piilottaisivat tunteensa päiväkirjaan ja tyynyn alle.

minulla Oli aina nuOrena päiväkirja. Saatoin toivoa uuden aina joululahjaksi tai syntymäpäiväksi, kun vanha tuli täyteen. Harmi kyllä, suurin osa niistä on ajan saatossa kadonnut jonnekin. ehkäpä kaivelu äidin kellarikopin laatikoissa tuottaisi tuloksenaan edes muutaman kirjan täynnä nuoren tytön ensim-mäisiä ihastuksia ja diskoiltoja. Nyt kun ikää tulee

koko ajan lisää, niin tuntuu, että päiväkirjan pitämi-nen on pienten tyttöjen jonkinlainen yksinoikeus, miksi sitä nyt enää sellaista pitämään. eihän mulla oo aikaakaan sellaiseen. Se on surullista, kun joutuu toteamaan, ettei tarvitse enää sitä rakasta päivä-

kirjaa, jolle vuodattaa syvimmät tuntonsa. Se oli kyllä rakas tapa pienempänä.

enpä Ole kOskaan mietti-nyt kovin vakavasti bloggaajak-si alkamista. Monet kaverit sitä tekevät, syystä tai toisesta. Ja onhan meidän opiskelijajaok-sellakin oma blogi, johon kirja-taan uusimpia kulumisia, mutta sen päivittämisessä on minulle ihan riittävästi.

Suunnattoman mielenkiintoista olisi kyllä tietää, että mikä saa nuoret kirjoittamaan tuntojaan net-tiin, julkisesti, sen sijaan, että he kirjoittaisivat ne päiväkirjaansa. eihän me päiväkirjojakaan nuorena annettu kaverin luettavaksi, eihän se tullut kuu-loonkaan. Salaisuudet olivat salaisuuksia, ne jaettiin tyttöjen (ja joskus poikienkin) kesken, mutta päivä-kirja oli pyhä ja kurkkivat pikkusiskot saivat viikon kylmän kohtelun ja tukkapöllyä, jos jäivät kiinni. Mi-kä on muuttunut, koska salaisuuksista tuli julkisia?

Käytäpä sinäkin päivästäsi hetkinen blogien pa-rissa, se voi avartaa kummasti. itse tästä siirrynkin lukemaan luokkakavereideni intian kuulumisia ja va-rapuheenjohtajani juttuja Ghanan auringon alta! n

Blogit – moderni päiväkirja?

ahaa

Mies täynnä energiaaJuhani Metsäranta valmistui ensin nuohoojaksi, mutta joutui vaihtamaan alaa terveydellisistä syistä. Tänä päivänä hän työskentelee Teuvan seurakunnan varhaisnuorisotyössä.

T apaamme Juhani Metsärannan kanssa Kurikassa, Juhanin lapsuuden maisemis-

sa. Päivä on syksyisen harmaa, mutta mies on erityisen valoisa ja energinen. Hän on muutama kuukausi aiemmin aloittanut työt Teuvan seurakunnan var-haisnuorisotyössä ja iloitsee uuden työn tuomista mahdol-lisuuksista ja etenkin niistä 110 kerholaisesta.

– Minut on otettu hyvin vastaan Teuvalla, ja saan tehdä työtä, josta pidän. Voin hyvin ja nautin työstäni, hän kertoo.

Juhani syntyi Metsärannan perheen esikoiseksi. Isä oli nuo-hooja, ja äiti toimi kotiopettaja-na. Myös Juhanista tuli nuohoo-ja. Hyvin pian allergisten oirei-den vuoksi hänen oli mietittävä alan vaihtoa. Työ nuorten ja lasten parissa kiinnosti.

– Eräs tuttava sanoi, että Karjaan Lärkkullan opistossa olisi vapaita opiskelupaikkoja, ja päätin hakea. Oli se vähän yllätys, että opiskelu oli täysin ruotsinkielistä, Juhani myöntää.

Lärkkullan opisto oli silloin pohjoismaiden ainut nuoriso-työnohjaajia valmistava ruotsin-kielinen oppilaitos.

– Vielä ensimmäisen vuoden lopussa mietin hakeutumista opetusalalle, mutta kesän posi-tiivinen rippikoulukokemus sai palaamaan Lärkkullaan. Onnek-si, sillä sieltä löytyi myös vaimo ja ruotsin kieli rupesi sujumaan, Juhani sanoo. Hän toteaa, että kotona he puhuvat vaimon kans-sa pääasiassa ruotsia. Myös viisi lasta ovat kaksikielisiä.

Juhanin ensimmäinen työ-paikka avautui Kaskisten seura-kunnasta, jonne haettiin ruotsin kielen taitoista työntekijää.

– Palasin pian Kaskisista Kar-jaalle, lähemmäs kihlattua. Yh-dessä palasimme sitten myöhem-min takaisin Kaskisiin. Työ oli siellä antoisaa, nuoret niin mu-kavia ja aktiivisia.

– Olen kaikkiaan kolme ker-taa palannut Kaskisten seura-kuntaan. Kun viimeisen kerran sinne palasin vuonna 2005, ajattelin että tässä on minun vii-meinen paikkani. Mutta Taivaan

isä oli toisin suunnittelut. Vielä kerran oli lähdettävä.

– Kun Metsä-Botnia lähti Kaskisista, vaikutti se myös seu-rakunnan talouteen. Väkeä lähti, ja työmäärä lisääntyi. Kyllä siinä yöunet meni. Lähtö oli haikea. Tuntui kuin kotoa olisin lähte-nyt, Juhani kertoo.

Menneitä vuosia miettiessään Juhani näkee kuitenkin Jumalan johdattaneen häntä.

– Näen että minua on johda-tettu hyvin tähän päivään saak-ka. Ikinä ei tiedä, mitä nurkan takana on edessä, kertoo Juhani Metsäranta.

Työn vastapainona Juhani ajaa taksia, urheilee, matkustelee ja toimii Mannerheimin Lasten-suojeluliitossa. Energiaa tuntuu olevan moneen.

– Joskus joku työkaveri kysyi, että miten sinä voit tulla töihin aina tuollaisella energialla, hän naurahtaa.

– Kai se on sitä, kun saa tehdä mieleisiä asioita. Olen saanut ai-na tehdä työtä omalla tavallani. On luotettu, että hommat hoi-tuu, hän sanoo. nTe

KSTi

min

na

yli

mä

ki

| Ku

va t

Om

mi

ca

ppel

”Mikä saa nuoret kirjoittamaan tuntojaan

nettiin?”

Blogit – moderni päiväkirja?

laura aHOkasKNT:n opiskelijajaoksen puheenjohtajalaura.ahokas@cou.fi

24 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 25

TeKS

Ti t

iin

ak

ais

a H

On

ka

salO

ja m

ar

kO

ka

ila

sma

a

ammatillista

Kirkko on erityisen viestivä yhtei-sö, jolle viestinnällä on aina ollut keskeinen rooli. alussa oli sana, en-kelit välittävät viestejä, profeetat kertovat tulevista, Jeesus puhuu vertauksin ja kirjoitetaan kirjeitä. ei ole olemassa kirkkoa ilman vies-tintää, ja kirkon työntekijät ovatkin parhaimmillaan henkilökohtaisen viestimisen ja kohtaamisen ammat-tilaisia. Se mitä ja miten viestitään, on valintaa.

u LäsnäoloaOn merkittävää, että viestintä on omana painopistealueenaan koko kirkon toimintastrategiassa Mei-dän kirkko – osallisuuden yhteisö. Viemme viestiä on kokonaisuutena mukana – ei erillisenä kummajaise-na vaan luonnollisena toimintana. Kirkko haluaa olla mukana siellä, missä ihmiset ovat, siinä todelli-suudessa, jossa he elävät. Tästä esimerkkinä kirkon hieno Hengel-linen elämä verkossa -hanke, jonka tavoitteena on ollut kouluttaa kir-kon työntekijöitä sosiaalisen medi-an osaajiksi. Pyrkimys on kouluttaa kouluttajia, jotka sitten omalla osaamisellaan voisivat kouluttaa muita. Kirkko on edelläkävijä.Marraskuun 17. päivä avattiin Kirkko Suomessa Facebook-sivu, joka toi-

mii kaikkien suomalaisten kohtaa-mispaikkana sekä ajankohtaisten ja vaikeidenkin asioiden keskus-telupaikkana. Sivulla toimii myös reaaliaikainen, tietoturvattu yksi-tyischat, jossa kirkon työntekijät päivystävät.

u Avoimuus arvonaKirkon viestinnän peruspilarina on totuus. edesmennyt arkkipiispa martti simojoki korosti, että kir-kolla ei saa olla mitään salattavaa. Ja jos salattavaa on, niin se pitää eri-tyisesti tuoda päivänvaloon. Kirkon toiminnan pitää olla läpinäkyvää, julkista ja avointa, rohkeaa ja aitoa. Näin tänäkin päivänä.Totuudellisuus velvoittaa myös siihen, että asioita voi mainostaa maanmainioina, jos ne todella sitä ovat. Hyvät teot ovat parasta mai-nosta – toki hyvän tekemisestä voi myös kertoa. Viestinnän linjauksis-sa korostetaan erityisesti vuorovai-kutuksen merkitystä.

u Kaikki viestii ja ainaVoi viestiä ja yrittää olla viestimät-tä, mutta kummassakin tapaukses-sa asioista muodostuu käsitys ja mielipide. Hiljaisuus ja vaitiolo ovat myös vahvoja kannanottoja. Sanat ja sanomattomat sanat – toisaalta

teot ja tekemättömät teot viesti-vät. Päätösten seurauksia kannat-taa ajatella. Viestintä on tietoinen valinta ja päätös. Toivottavasti. Sanattoman viestinnän merkitys on jopa 90 prosenttia kokonaisviestin-nästä. Mitä kertoo äänensävy, pu-keutuminen, sisustus, tilat, ilmeet? On tärkeää mitä sanotaan, mutta tärkeää on myös, miten sanottava sanotaan. Onko tilaisuus järjestetty vuorovaikutuksen hengessä: onko tila valoisa, ilmava, houkutteleva ja helpottaa keskusteluja? Minkälai-set tekstit ympäröivät toimitiloja? Hymyilikö virkailija, toivottiko hy-vää huomenta entä katsoiko hän silmiin?

u Viestintä on joukkuepeliäVanha tarina kertoo kahdesta työ-miehestä, joilta ohikulkija kysyy, mitä he tekevät. Toinen vastaa: ”Siirrän kiviä.” Toinen sanoo: ”Me rakennamme kirkkoa.” On tärke-ää, että kaikilla on yhteinen näky siitä, mitä ollaan tekemässä, mihin suuntaan viedään asioita, mitä ta-voitellaan.Silti yksittäisten tehtävien teko on oleellista. Suurta ei synny il-man ovien avauksia, puhelimeen vastaamista, lämmintä katsetta. eli kysyttävä on, pelaako työporukka

Viemme viestiäsamaan maaliin, onko kaikilla samat tavoitteet. Jokaisella on silti omat tehtävänsä, jokaisen rooli palape-lissä on tärkeä. Jokainen luo omalla toiminnallaan seurakuntansa julki-suuskuvaa.

u Pelisäännöt avuksiKun sisäinen viestintä toimii, julkis-ta viestintää on mutkatonta tehdä. Oman väen on ensin tiedettävä, missä mennään ennen kuin voi kertoa muille, missä mennään. Täs-sä auttaa suunnitelmallisuus, yhtei-set pelisäännöt ja selkeä työnjako. Huonoja strategioita ei kannata tehdä vaan sellaisia, jotka oikeasti auttavat arkea, tekevät työhön ra-jauksia ja painotuksia ja jotka autta-vat valinnoissa.

u Jokainen on viestijäHienoa mikäli seurakunnassa on viestintä organisoitu ja työyhteisön viestintää on tekemässä viestinnän ammattilainen. Kirkkoherralla on erityinen vastuu hyvin toimivasta viestinnästä. Mutta jokaisella työn-tekijällä on myös oma vastuunsa ja tärkeä roolinsa onnistuneen sisäi-sen viestinnän toteutumisessa ja työpaikan ilmapiirin luomisessa.ajatustenluku ei toimi, kukin on oman työnsä paras asiantuntija, jo-

pa asian tuntija. ei voi olettaa, että muut tietävät. Kannattaa tiedot-taa oman työn valmisteilla olevista asioista, osoittaa myös kiinnos-tusta toisten tekemisistä ja jakaa työniloa. Hyvin toimiva sisäinen viestintä on kaikkien asia. Miten itse viestin? Miten haluaisin, että minulle viestitään?

u Ylpeyttä työstäJokapäiväistä soisi olevan: palaut-teen antaminen, onnistumisesta iloitseminen, yhdessä tekemisen voima. Kuka ei haluaisi huomiota, arvostusta ja kiitosta? Rakasta lä-himmäistäsi niin kuin itseäsi. Kerro omasta työstäsi, jokin uusi avaus, näkökulma vireillä olevasta. Kaikki lähtee oman työn arvostuksesta ja toisen työn kunnioituksesta. Miten löytää työniloa ja miten jakaa iloa muiden kanssa?

u Rohkeutta tehdä työtä näkyväksiKirkon viestintäpäivillä kerrottiin, että toivoa tuottaville positiivisille uutisille on tilausta. Jos omassa työ-yhteisössä on organisoitu viestintä siten, että työstä vastaa ammat-tilainen, kannattaa tarjota omalle viestintävastaavalle juttuvinkkejä, sopivia ihmisiä haastateltaviksi.

Tai sopikaa seurakunnassa, miten hoidatte yhteyksiä mediaan. Näin palvellaan parhaiten toimittajia. Kerro tarinoita, anna työlle kasvo-ja ja konkretiaa – lukijalähtöisesti. Media on kiinnostunut vastakkain-asetteluista, henkilöistä, tutkimus-tuloksista. Hyvät ja luontevat suhteet pai-kallisiin toimittajiin ovat tärkeitä. yhteistyö sujuu, kun tutustutaan toisten toimintatapoihin. Media ja kirkko kuulostavat kasvottomilta ja etäisiltä organisaatioilta – kuitenkin kummankin toiminnassa tekevät ihmiset töitään. Kannattaa aloittaa vuoropuhelu, pyytää yhteiseen ta-paamiseen ja esitellä seurakunnan toimintatapoja. On tärkeää luoda keskustelunavauksia. Kun tutustu-taan ja annetaan työlle kasvoja, niin on helpompi olla yhteydessä. Tämä pätee niin työyhteisössä kuin yh-teistyökumppaneidenkin kanssa. n

Tiina Kaisa Honkasalo on viestintäsuunnittelija ja Marko Kailasmaa tiedottaja Kirkon tiedotuskeskuksesta.

Kirkon viestintäpäivät seuraavan kerran Porissa 6.–7.9.2012

evl.fi

kirkkO kuulOlla

iRC-GalleRiasuomi24.fiHelistin liitykirkk

oon.fiPuhu papille

Suhdeklinikka - terapeutti vastaa

26 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 27

työkyky

Anna äänioikeus itsellesiTyöpäivän aikana ääntään käyttää hyvin eri tavoin. Ääni on hyvä esimerkki siitä, että koko kehon hyvinvointi näkyy äänenkäytössä.

K uulevatko kaikki minun ääneni?” On menossa kirkkosalissa yhteislau-lutilaisuus, eikä juon-

taja tahdo puhua mikrofoniin. Hän päättää korottaa ääntään yli kihisevän yleisön ja ojentautua eteenpäin, jotta varmasti taka-rivillä istuvatkin hänet kuulevat. Illalla kurkkuun sattuu ja ääni on käheänä.

On tilanteita, joissa kassajo-nossa on kuiskittava tutun seu-rakuntalaisen kanssa, jotta asiat eivät kuuluisi toisille. Toisaalta on iso huone täynnä mekastavia nuoria, joiden yli alkaa huutaa, vaikka tietää, ettei hiljaisuutta huutamalla saa aikaan.

Tilanteista huolimatta jokai-sella on omat tapansa käyttää ääntään. Puhelias ja voimakas-luonteinen äänenkäyttäjä kuor-mittaa enemmän kuin hiljai-nen ja rauhallisempi ihminen. Toisaalta puheliaan ihmisen kuormitus voi olla samaa tasoa hiljaisemman kanssa, koska hän on tottunut puhumaan paljon. Hänen äänenkäyttötekniikkansa saattaa olla parempi. Oikea tek-niikka ei ole synnynnäinen lahja, vaan sen voi oppia ja äänen hal-lintaan voi kiinnittää huomiota.

Voidakseen hyvin on itses-tään opittava pitämään huolta. Ääni on hyvä esimerkki siitä,

että koko kehon hyvinvointi näkyy äänenkäytössä. Äänen tuottaminen vaatii kymmenien pienten lihasten yhteistyötä. Ei-kä mielialaakaan saa unohtaa. Hyvällä yleiskunnolla, riittävillä yöunilla ja hyvällä ergonomialla kuka tahansa voi saada äänensä jaksamaan pitkänkin päivän.

Kuntoon on jaksettava kiin-nittää hieman huomiota. Niska- ja hartiaseudun sekä kasvojen kireys jäykistää myös äänenhal-lintalihaksia. Jumpalla, hieron-nalla tai rentoutusharjoituksilla on mahdollista saada myös ää-nielimistö voimaan paremmin. Lihasten rentous ja ryhti antavat äänihuulille mahdollisuuden toi-mia sujuvasti. Jos ei muuta kei-noa löydy, niin kysypä työtervey-denhoidosta, olisiko mahdollista saada hierontaa kipeytyneisiin lihaksiin.

Kunnon lisäksi äänen kestä-vyyteen vaikuttavat syöminen ja juominen. Äänihuuletkaan eivät pidä tupakasta eivätkä al-koholista, jotka molemmat kui-vattavat elimistöä. Samoin kahvi ja kofeiinipitoiset juomat, kuten kolat, kuivattavat herkkiä ääni-huulia. Suklaa, maitovalmisteet ja jotkin mausteet sitkeyttävät limaa ja tulee tarve kröhiä. Ys-kiminen ei tee hyvää kurkulle, joten omilla valinnoilla voi vai-Te

KSTi

ma

ria

Hel

in |

Ku

va H

an

nu

ker

än

en

Kunnon lisäksi äänen kestä-

koholista, jotka molemmat kui-

Fakta ÄÄNeSi TyKKÄÄ,

KuN • juot vettä ja pidät itsestäsi huolta• hengität syvään ja suoristat ryhtisi• et huuda tai kuiskaa• käytät mikrofonia aina, kun sellainen tarjolla • menet lääkäriin, jos sattuu.

HIETALAHDENRANTA 13, Helsinki | ma-pe 9–17, la 10–14 | p. 020 754 2350 | www.kotimaakauppa.fi

Kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Kirjautumalla seurakunta-asiakkaak-si saat näkyviin seurakuntien tuot-teet ja seurakuntahinnat. Diakonia-työllä on oma, selkeä tuoteryhmänsä. Seurakunnan työntekijänä saat myös omat ostoksesi seurakuntahinnoin.

KAIKKEA MAAN JA TAIVAAN VÄLILTÄ.

8,–26,–(28,90,-)

Ilmoituksen hinnat ovat seurakunta-hintoja.

Virkapaita 100% Reilun kaupan luomupuu-villaa. Pitkähihainen. Musta tai vihreä.

54,–

UUTUUS! 6,–20

(6,90)

Helena Castrén Surukodin kirjaSurun kyynelten läpi loistaa onnellisten päivien muistoKirjanen seurakunnalta surukotiin.

Vähintään 20 kpl 5,90

Simo YlikarjulaVanheneminen kielletty?Elämänkokemuksen puolustusKirja käsittelee elämän rajalli-suutta, kunnon heikkenemistä ja yksinäisyyttä sekä vastapai-noksi pitkäikäikäisyyttä, muis-telemista, vanhuuden tuomaa viisautta, voimavaroja, hiljaista tietoa ja hengellisyyttä.

Ellen Havukainen, Marjaana KanervaVanhusten ja muisti-ongelmaisten hengelli-nen kohtaaminen Oppaassa annetaan vanhus-ten arjen kannalta tärkeäksi koettua tietoa muistihäiriöisen hengellisestä kohtaamisesta ja esitellään käytännön työ-tapoja.

Yli 10 kpl 5,00Yli 20 kpl 4,00

Kaija Maria JunkkariSielukas nainenOdotettu uusi kirja naisen elämän muutosvoimista, oman kutsumuksen löytämisestä ja viisaiden valintojen tekemisestä.

Richard RohrMuutos alkaa meistäVoisimmeko me pienet ihmiset luoda parempaa elämää? Muun muassa Jeesuksen ja Franciscus Assisilaisen yksinkertaisen elä-män visiot laajentavat näköalo-jamme. Käytännön kärsivälliset muutokset voimaannuttavat lukijaa – muutos alkaa meistä.

Kaija Maria JunkkariSielukas nainenOdotettu uusi kirja naisen elämän muutosvoimista, oman kutsumuksen löytämisestä ja viisaiden valintojen tekemisestä.

Koulutuskeskus Agricola26,–50

(29,90,-)

Kotimaakauppa on avoinna lauan-taisin 12.11.–17.12.2011 klo 10-14.

26,–80

(29,80,-)

kuttaa puhumisen helppouteen. Jos kuitenkin on sattunut naut-timaan joitain haitallisia tuottei-ta, voi äänihuulia auttaa helpolla tavalla. Ota vesipullo mukaan ja juo vettä. Äänihuulet tarvitsevat kosteutta ja vesi on jälleen van-hin voitehista.

Vaikka puhuminen on työs-sämme tärkeää, antaa hiljaisuus mahdollisuuden. Kerrankin voi kuunnella rauhassa. Sairaana ei pidä kuitenkaan olla töissä, joten kuuntelemisessa pitää keskittyä ennen kaikkea itseensä. Kuunte-le kehoasi ja mieltäsi. Anna ääni itsellesi. n

LISÄTIETOJA Äänenhuolto-opas, Äänenhuolto on yksinkertaista mutta tarpeellista, Katariina Laatto, Turun konservatorio

28 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 29

neuvottelutaidot

Esittelemme viisi taattua keinoa, joilla varmistat, että palkka ei vahingossakaan lisäänny.

T yöskennellään yhdessä sen hyväksi, että nuoriso- ja diakoniatyöntekijöiden palk-kaus pysyy siinä, mihin joku on sen jos-kus asettanut.

1. Vältä ryhtymistäPalkasta keskustelemistakin täytyy opetella. Ku-ten esimerkiksi Anne Linnan väitöstutkimuksessa ”Se on niin väärin” on osoitettu, vie oman aikansa oppia käymään työnjohdollisia keskusteluja, kuten kehityskeskusteluita. Tutkimuksen mukaan keskimäärin neljässä vuo-dessa keskusteluosapuolet alkavat ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa, ja oppivat hakemaan rakentavia tapoja tuoda näkemyksiään esiin.

Muista tämä, kun palkan eri elementeistä neuvotteleminen tu-lee työpaikallasi puheeksi. Koska joka tapauksessa kuluu keskimää-rin neljä vuotta ennen kuin palkka-keskustelut lähtevät sujumaan, merkitsee jokainen lykätty vuosi keskustelujen aloittamisessa noin vii-den vuoden todellista lykkäystä itse palkkauksen korjaantumisessa. Ikääntyvä työntekijä: muista, että hyvin lykätty asia voi olla jo puoliksi tekemät-tä jätetty!

Mikäli esimiehesi tulee ystävällisesti tässä asi-assa puolitiehen vastaan ja kysyy, onko mielestäsi Te

KSTi

ink

a u

kk

Ola

| K

uva

mii

sa k

aa

rtin

en

näin epäOnnistut palkkaneuvOttelussa

ehdottoman välttämätöntä ryhtyä näihin palkka-keskusteluihin (ja vielä tässä työtilanteessa), vastaa reippaasti ja epäröimättä: ei.

2. Älä arvosta palkkakeskustelujaKannattaa pitää mielessä, että sinut on palkattu te-kemään hengellistä työtä eikä kuluttamaan turhaan esimiehesi aikaa palkkauksesta jaarittelemiseen.

Jos joku vikisee, että tehtäväkoh-tainen tai harkinnanvarainen pal-kanosa on suunniteltu kannusta-maan henkilöstöä tunnistamaan, millaisia tuloksia seurakunta työ-muodoilta haluaa, vastaa siihen, ettei tässä seurakunnassa ole ollut ennenkään tapana kertoa seura-kunnan johdolle, mitä työaloilla tehdään.

3. Älä arvosta oikeudenmukaisuuttaEt ole lähtenyt opiskelemaan

kirkon töihin rikastuminen mielessäsi, eikä työn vaativuuden ja palkkatason oikeudenmukainen yh-teensovittaminen ole realismia. Pidä tästä kiinni ja pakota siihen muitakin. Työntekijöiden yhtäläisen kohtelun periaate edellyttää, että kaikilla on samat mahdollisuudet palkanosista neuvottelemiseen. Jos onnistut sabotoimaan omat neuvottelusi, saatat es-tää palkankorotuksen myös työtovereiltasi. Kyse

”Et ole lähtenyt opiskelemaan kirkon töihin rikastuminen

mielessäsi.”

30 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 31

”Nuorisotyö on haastavaa, ja

tunne omasta voimattomuudesta

on helposti saavutettavissa.”

henki kulkee

Muistakaa tori ja temppeli

S yyskuun lopussa pidet-tiin Oulussa diakonia-työntekijöiden päivät. Ihmeellinen kokemus.

”Ihanien päivien jälkeen ko-tona. Kuin olisi ollut suuressa matkakumppanuusryhmässä!” kirjoitin päiväkirjaan illalla Ou-lusta kotiin palattuani. Mikä siellä niin ihanaa ja ihmeellistä oli, mietin nyt. Sanat tuoreus ja aitous tulevat mieleen. Tuoreus on sellaista, jonka käyttöpäivä ei vielä ole mennyt umpeen ja aito-us on varmaan luomua.

Voimakas tuoreuden ja aitou-den kokemus tuli tukholmalai-sen vieraan, Carl-Erik Salbergin puheesta. Hän on Tukholman keskustassa olevan Santa Klaran seurakunnan pappi. Kun piispa antoi hänelle, lähetystyöstä pa-laavalle, määräyksen tuon seura-kunnan papiksi, oli seurakunnan toiminta lähes nollassa. Ensim-mäiseen hänen toimittamaansa jumalanpalvelukseen tuli kolme ihmistä. Alku ei ollut ylevä.

Ennen seurakunnan palveluk-seen tuloa pappi Sahlberg oli tut-kinut alkuseurakunnan elämää. Lähtökohdat olivat siis aika lailla

samat. Siitä alkoi Santa Klaran ihme, yhteisö, joka elää tuoreesti Sergelin torilla soppaa jakaen ja luomusti viereisessä temppelissä Jumalaa palvellen, sakramenttia jakaen ja Pyhän Hengen apua pyytäen. Seurakunta alkoi elää, kuten alkuseurakuntakin, lähellä toria ja temppeliä. Kun Carl-Erik avasi puheessaan alkuseurakun-nan diakonista elämää ja sen perusteita, en tuntenut mennei-den muistelun tuomaa tunkkais-ta pölyisyyttä, vaan raikkaan ja tuoreen Jumalan Hengen tuulah-duksen.

”Muistakaa temppeli ja tori”, sanoi Carl-Erik Salberg useam-paan kertaan. ”Ensimmäinen seurakunta piti huolen tasapai-nosta – se eli torin ja temppelin läheisyydessä, lähellä ihmisiä ja Jeesusta, lähellä hätää ja armoa. Siksi ensimmäinen seurakunta oli diakonaalinen, liikkeellä ole-va seurakunta – rukous ja työ, työ ja rukous. Seurakunta eli lä-hellä toria ja temppeliä.”

Alkuseurakunnan diakoni-en valintakriteerinä oli, että he olivat Pyhän Hengen täyttämiä. ”Miksi siellä tiskialtaan ja teeter-

moksen äärellä tarvitsee Pyhää Henkeä?” Vastauksia on neljä: ensinnäkin Pyhä Henki rohkai-see meitä, kun sitä tarvitsemme; toiseksi Hän huolehtii siitä, että pysymme pehmeinä; kolman-neksi Henki johdattaa meitä arkaluontoisissa tilanteissa; nel-jänneksi Hän varoittaa, kun jo-kin vaara uhkaa.

Pyhä Henki on vanha tuttu, mutta pappi Salbergin kuvaama-na tosi tuore juttu. Juuri noita sanoja minä tarvitsen! Kaipaan rohkaisijaa, kun näen vain oman heikkouteni ja voimattomuuteni. Omin voimin en myöskään pysy riittävän pehmeänä kulkeakseni haavoitettujen sisarien ja veljien rinnalla. Arkaluontoisia tilantei-ta työssäni riittää, siispä tarvitsen niihin johdattajaa. Onko Pyhä Henki turvamiehenäni Neula-mäen diakoniatoimistossa? Niin tahdon uskoa, vaikka joskus epäilenkin.

Haluan kysellä, mitä tarkoit-taa Kuopion Neulamäessä elää lähellä toria ja temppeliä, lähellä ihmistä ja Jeesusta, lähellä hätää ja armoa. n

on etenkin 500-vaativuusyhmien palkoissa pienistä summista, mutta asuntovelkainen pieniä lapsia kas-vattava työtoverisi saattaisi tähänkin houkutukseen sortua. Ajattele hänen parastaan ja estä se. Toki-han nekin eurot ovat paremmassa käytössä jossa-kin muualla. Samalla rakennat hyvää työilmapiiriä, kun varmistat, että tasaveroisuus työpaikallanne toteutuu.

4. Älä dokumentoi työssä saavutettuja tuloksiaKun onnistut työssäsi ja seurakun-talainen saa avun, ilo siitä kuuluu yksin sinulle. Ei ole ollenkaan tar-peen ajatella onnistumisia seura-kuntanne yhteisinä saavutuksina, joista esimiehesi tulisi tietää. Älä siis pidä kirjaa siitä, millaista apua seurakuntalaisille työssäsi annat. Jos pidät, älä ainakaan näytä sitä kenellekään.

Mikäli esimiehesi on toiselta op-pialalta, kuten vaikkapa kirkkoher-ra tai seurakunnan talouspäällikkö, hänellä ei voi olla edellytyksiä ym-märtää sinun työtäsi. Eli näissä ta-pauksissa sinun tulee ehdottomasti pidättäytyä keskustelemasta hänen kanssaan työsi tuloksista. Joskus kuulee väitettävän, että nimen-omaan tällöin työntekijällä olisi erityinen vastuu kertoa oma-aloitteisesti työstään. Tapauksissa, jois-sa esimies on itsekin esimerkiksi diakonia-alalta, hän osaa yleensä kysyä saavutuksista, mutta toi-selta oppialalta tuleva esimies tarvitsee keskustelu-kumppaninsa apua.

Älä kiinnitä huomiota tällaisiin väitteisiin. Jos esimiehesi on toiselta oppialalta, hänellä on seu-rakunnassa oma tehtävänsä hoidettavana ja sinulla on omasi. Työajan käyttö yhteisen ymmärryksen synnyttämiseen välillenne on täysin turhaa. Älä ai-heetta rohkaise esimiestäsi kiinnostumaan työstäsi. Palkkauksen lisäksi sillä saattaa olla vaikutuksia myös työsi arvostukseen yleisemminkin.

5. Vääristele onnistumisiasiJos esimiehesi on niin pikkumainen, että vaatii välttämättä saada puhua kuluneen vuoden saavu-tuksistasi, älä hätäile, tilanne voidaan vielä pelas-taa satsaamalla oikeanlaiseen vuorovaikutukseen. Klassinen keino on vähätellä tai suurennella työs-sä saavutettuja onnistumisia. Vähättely on yleensä helpompaa, koska esimerkiksi nuorisotyö on haas-tavaa ja tunne omasta voimattomuudesta on hel-

posti saavutettavissa. Suurentelu on kuitenkin tehokkaampaa, kan-nattaa opetella sitä. Hieno ratkai-su on myös puhua omasta työstä mahdollisimman ympäripyöreällä tavalla.

Kirkon virka- ja työehtosopi-mus tarjoaa myös pienen mahdolli-suuden, kun se määrittelee tehtävä-kohtaisen palkanosan maksamisen perusteiksi viisi vaativuuskriteeriä: osaamisen, vuorovaikutuksen, oh-jauksen, ongelmanratkaisun ja tiedonhankinnan sekä vastuun. Kokeile tarjota onnistumisia vää-riin osa-alueisiin. Sen oppii pienel-lä harjoittelulla. Jos olet vaikkapa löytänyt keinon päästä keskustelu-

yhteyteen vaikeavammaisen ja kommunikaatiovai-keuksista kärsivän asiakkaan kanssa, älä tarjoa sitä näytöksi vuorovaikutustaidoista. Saatat kuulostaa uskottavalta ja se on paha juttu. Sano ennemmin, että se osoittaa tiedonhankintaosaamistasi, tällöin riski tulla palkituksi on paljon pienempi. n

Kirjoittaja työskentelee TJS Opintokeskuksessa.

Herättikö tämä juttu sinussa ajatuksia, tunteita tai halun kommentoida lukemaasi? Tästä jutusta tai muista tämän lehden herättämistä ajatuksista voit laittaa viestin päätoimittajalle osoitteeseen arja.lusa@knt.fi tai riitta.hiedanpaa@dtl.fi . Voit myös keskustella KNT:n nettisivuilla tai Dtl:n Facebook-sivustolla.

TeKS

Ti u

lla

tu

ru

nen

| K

uva

ja

rm

O l

usa

32 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 33

lakimies

SairauslomaTällä palstalla lakimies Tuula Sillanpää vastaa lukijoita askarruttaviin kysymyksiin.

u Voiko esimies määrätä minut kesken sairausloman osallistu-maan esimerkiksi työkokoukseen tai johonkin muuhun virkatehtä-vään?Viranhaltijalla on oikeus pitää sairauslomaa, kun hän on sai-rauden tai vamman johdosta työkyvytön. Kirkon yleisen vir-ka- ja työehtosopimuksen mu-kaan viranhaltijan on viipymät-tä ilmoitettava sairaudestaan lähimmälle esimiehelle ja esitet-tävä työkyvyttömyydestä hyväk-syttävä lääkärintodistus tai muu työnantajan vaatima selvitys, esimerkiksi terveydenhoitajan todistus. Sen jälkeen työnantaja myöntää viranhaltijalle esitetylle ajalle virkavapauden sairauslo-maa varten.

Terveydenhoidon asiantunti-jat arvioivat henkilön työkyvyn. Lähtökohta on, että henkilö on sairas kaikkeen työhön. Sairau-den takia työkyvyttömältä vi-ranhaltijalta ei voida edellyttää virkatehtävään tai kokoukseen osallistumista.

On muistettava, että työ-turvallisuuslaissa on tältä osin työnantajaa velvoittavia sään-Te

KSTi

tu

ula

sil

lan

pää

nöksiä. Vaikka viranhaltija suos-tuisikin työhön, työnantaja on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei työstä aiheudu viranhalti-jan terveydelle haittaa, vaaraa eikä tapaturmariskiä (laki 2 lu-ku 8§). Jos työnantaja pyytää viranhaltijaa sairauslomalla töihin, työnantaja kantaa riskin työturvallisuusvelvollisuuksien rikkomisesta aiheutuvasta va-hingosta. Työnantajan on hyvin vaikea olla varma siitä, ettei ter-veys vaarantuisi.

u Kuka vastaa, jos sairauslomalla teen omasta aloitteestani kotikäyn-nin asiakasperheeseen ja joudun matkalla auto-onnettomuuteen?Yleinen pääsääntö on, että työn-antaja maksaa palkan työtapa-turmasta aiheutuneesta työky-vyttömyydestä. Myös työmat-koilla, kuten asiakaskäynnillä sattunut tapaturma on normaa-listi työtapaturma ja oikeuttaa palkan saamiseen. Työtapatur-makorvaukset ja ”tavallisen” sairausajan palkkajaksot käsitel-lään toisistaan erillisinä eivätkä ne vähennä toisistaan saatavaa palkkaa.

Tilanne on kuitenkin aivan eri, jos viranhaltija on ilman työnantajan suostumusta, omal-la päätöksellään lähtenyt saira-uslomansa aikana asiakaskäyn-nille. Silloin kysymyksessä ei ole työmatka eikä sattunut tapatur-ma ole työtapaturma. Korvauk-sia ei makseta työnantajan otta-masta tapaturmavakuutuksesta. Viranhaltijalla on mahdollisuus saada korvausta ainoastaan omi-en vakuutustensa, kuten auton liikennevakuutuksen ja vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen, kautta.

Sairauslomalla ei pidä läh-teä kotikäynnille vaarantamaan omaa ja muiden tiellä liikkujien terveyttä. Jos tapaamisaika on jo sovittu, on syytä selvittää, voiko työtoveri hoitaa asian. Ellei si-jaista saada, kotikäynti on siir-rettävä sairausloman jälkeiseen ajankohtaan. n

Voit lähettää lakimiehelle ajankohtaisia kysymyksiä osoitteeseen arja.lusa@knt.fi tai riitta.hiedanpaa@dtl.fi.

poimuri

palautetta DiakOniatyöntekijöiDen päiviltä cHatista ja FaceBOOkista

Näin paljon naurua on harvoin saatu. Ja samalla asiaa. Keskitytään olennaisiin!

Puhuminen on tylsää. lisää lapin lauluja!<3<3<3

Tanssijat ei niin iskeneet, mut Friman huippu ja ansiomerkkienjako hieno hetki. Vuoden dttn puhe liikuttava.

en tykkää ollenkaan siitä, että jatkoille kannustetaan baareihin ym., halukkaat varmasti löytävät perille muutenkin.

Päivien hengellinen ja muu anti ollut erinomaista. Monipuolinen ja laadukas ohjelma. Päiviltä saanut uutta intoa ja näkökulmaa työhön. Kiitos kaikille vastuunkantajille!

Chattia ei osattu käyttää, mutta se kevensi.

anti oli hyvää ja päällimmäiseksi jäi kiitollisuus. Olisiko kuitenkin paikallaan tarkastella kokonaisuutta ja palata yk-sinkertaisempaan rakenteeseen. lopputulema jää helposti hajanaiseksi. Paljon hyvää tarjolla ja kuitenkin ihmisen osallistuminen on rajallista. yhteisöllisyys nousee yhteyden löytämisen ja yhdessä tekemisen kokemisesta. Nyt osattomuuttakin joutui kokemaan ja ihmettelemään, mistä oikein keskustellaan. Järjestäjille ja mukaville matka-kumppaneille kiitoksen sanoja.

Oli parhaat päivät, missä ikinä olen ollut. Hyvä mieli jäi. Sahlbergiä olisin kuunnellut vaikka kuinka pitkään. Ne lappalaiset laulut olivat niin ihania kaikessa aitoudessaan ja syvyydessään. ihan piti silmäkulmaa kuivata välillä.

Hyvä ohjelma, rento, iloinen meininki ja mukavia ihmisiä teatterin täydeltä. Kahden vuoden kuluttua Jyväskylässä. (tykkää 18)

34 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 35

kolumni

SOsiaalinen meDia (sOme) on ollut kovassa nosteessa kirkon piirissä. Työn-tekijöitä kannustetaan käyttämään sitä työvälineenä ihmisten kohtaamisessa.

Toki seurakunnan pitää olla siellä, missä on pal-jon ihmisiäkin ja internet takaa nimettömyyden tunteen, vaikka asiakas keskustelisikin seurakun-nan työntekijän kanssa aivan omalla nimellään. ei tarvitse katsoa työntekijää silmiin, eikä tarvitse näyttää tunteita. ehkä tunne voi olla jopa molemminpuo-linen.

Kuitenkin olen miettinyt, mitä on tapahtunut kirkon perinteiselle ihmisten kohtaamiselle. Sille että ihminen tavataan henkilökohtai-sesti, kokonaisuutena ja asiakas ja-kaa ilot ja surut työntekijän kanssa. eikö vuorovaikutus ole suurempaa oikeassa elämässä kuin virtuaali-sesti?

itse käytän sOmea suurimmaksi osaksi yhteyk-sien ylläpitämiseen perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa. Somesta puhuttaessa yleisin esimerkki on yleensä aina Facebook. Ja miksei, koska se on niin monipuolinen; siellä voi jakaa elämän iloja kuvina, sanoina, muistiinpanoina, keskusteluina ja yksityis-viesteinä toisten kanssa. Miksi sitä ei sitten käyt-täisi? Varsinkin kun niin moni muukin sitä käyttää.

yksityisen käytön lisäksi olen tottunut käyt-tämään Facebookia myös nuorisotyössä. Työs-

kennellessäni seurakunnassa loin ryhmän isosille, jolloin kommunikointi heidän kanssaan oli helpom-paa. Tein seurakunnan nuorisotyölle oman sivun, josta tykkäämällä ihmiset saivat tuoreimmat nuo-risotyön uutiset suoraan sivuston etusivulle uu-tisvirtaansa. Ja rippikoulunuoret saattoivat luoda omalle rippikouluryhmälleen ryhmän, jossa voivat jakaa muistojaan keskenään. Hyvinkin kätevää. Mil-

loinkahan rippikoulun voi suorit-taa virtuaalisesti?

mielestäni On tODella hie-noa, että kirkko on jalkautunut myös virtuaalimaailmaan. Vaikka kirkko levittää verkkojaan sosiaa-lisessa mediassa, ei välttämättä yksittäisen työntekijän tarvitse olla hoitamassa työtään jokai-sessa suosituimmassa palvelussa. Työntekijän ei tarvitse kantaa

huolta kaikista huolestuneista seurakuntalaisista vaan niistä itselleen lähimmistä. Ne jotka haluavat kysyä kirkolta jotain, saavat vastauksen sellaisilta ihmisiltä, jotka on koulutettu juuri siihen työhön.Seurakunta on siellä, missä kokoontuu kaksi tai use-ampi ihminen ja Jumala on kaikkialla eli myös inter-netissä. Mutta ei unohdeta todellista kohtaamista. Onko sosiaalisen median suuri kiinnostus vain tren-di, joka heikentyy vanhetessaan? Vai siirtyykö työ kokonaan virtuaalisuuteen. Tutkimattomat ovat Herran tiet tässäkin asiassa. n

”Ei tarvitse katsoa työntekijää

silmiin, eikä tarvitse näyttää tunteita.”

Kalastajan verkot

tulossa

Kalastajan Eläkeläisille11.1.2012 klo 10 ”Ei vielä kiveen hakatut”, KNT:n eläkeläisten ja kohta eläkkeelle jäävien tilaisuus Jyväskylän Paviljongissa.

KNT:n vuosikokous11.1.2012 klo 13 KNT:n vuosikokous, Dynamo, Lutakko, Piippukatu 2, Jyväskylä.

Opintomatka Roomaan15.1.2012 mennessä ilmoittautuminen teija.saloranta@evl.fi Dtl:n ja KDY:n opintomatkalle Roomaan 21.–27.9.2012. Hinta noin 1 200 euroa.

Diakoniaopiskelijoille30.1.2012 Kirkon päivä diakoniaopiskelijoille Kirkkohallituksessa, Satamakatu 9, Helsinki.

Nuorisotyön opiskelijoille31.1.2012 klo 9.30–15.30 Kirkon päivä nuorisotyön opiskelijoille Kirkkohallituksessa, Satamakatu 9, Helsinki.

JUKOn luottamusmiespäivät6.–7.3.2012 ja 23.–24.3.2012 pidetään JUKON luottamusmiespäivät.

Alaosaston toimihenkilöille 16.4.2012 pidetään Dtl:n alaosastojen puheenjohtajien ja sihteerien seminaari Akava-talossa.

JUKOn luottamusmiespäivät18.–19.10.2012 pidetään JUKOn luottamusmiespäivät, järjestäjinä Dtl ja KNT.

Dtl:n Sisu-päivät 2012Turussa 6.11.Vantaalla 8.11.Oulussa 13.11.Imatralla 22.11. (Huom. muutos ajankohdassa)

Opintomatka Münheniin21.–24.5.2013 KNT:n opintomatka Müncheniin.Ku

va ?

????

???

????

????

??

jenni laHtinuorisotyöntekijäjenni.lahti@tampere.fi

36 DinO 4 | 2011 4 | 2011 DinO 37

4 | 2011 DinO 39

esittely

Varapuheenjohtaja 2011–2012ilkka Kalliokoskijohtava nuorisotyönohjaajaPuh. 040 547 1888ilkka.kalliokoski@evl.fi

ToiminnanjohtajaRiitta Hiedanpää diakonissa, terv.hoit.Puh. 09 150 2287, 040 516 5557riitta.hiedanpaa@dtl.fi

ToimistoassistenttiLiisa Rossiyo-merkonomiPuh. 09 150 2487 liisa.rossi@dtl.fi , toimisto@dtl.fi

Puheenjohtaja 2010–2011Helena Tuominen hiippakuntasihteeriPuh. 050 431 4049helena.tuominen@evl.fi

Varapuheenjohtaja 2010–2011Marko Pasma Hämeenlinna-vanajan srk diakoniPuh. 050 505 4518marko.pasma@evl.fi

38 DinO 4 | 2011

AsiamiesTiina Laine TtM, diakonissaPuh. 09 150 2286, 040 765 0477tiina.laine@dtl.fi

Toiminnanjohtajaarja Lusa sosionomi ylempi amkPuh. 044 595 8562arja.lusa@knt.fi

JäsenpalvelusihteeriTarja HämäläinenHSO-sihteeriPuh. 044 595 8566jasenpalvelu@knt.fi

Puheenjohtaja 2010–2012Risto Luukkanen nuorisotyönohjaajaPuh. 040 414 9618puheenjohtaja@knt.fi

u kutsu rOHkeasti liittoon kuulumattomia kollegoitasi mukaan toimintaan. Yhdessä voimme enemmän! Varsi-naiseksi jäseneksi voit liittyä seuraavasti:Dtl: www.dtl.fi, soittamalla Liisa Rossille puh. 09 150 2487 tai sähköpostitse toimisto@dtl.fiKNT: www.knt.fi, tai sähkö-postitse jasenpalvelu@knt.fi tai soittamalla 044 595 8566. Opiskelijajäseneksi voit liittyä netissä www.dtl.fi tai www.knt.fi

u työttömyyskassa hoitaa työttömyyteen ja esi-merkiksi vuorotteluvapaaseen liittyviä asioitamme.Erko – Erityiskoulutettujen työttömyyskassa, puh. 09 7206 4343 (ma–to klo 12–15), www.erko.fi

u käytä HyöDyksesi jäsenetusi, joihin voit tutustua verkkosivuillamme www.dtl.fi ja www.knt.fi

liiTy JÄSeNeKSi

liiTy

ReKiSTeRÖiDy WWW.JÄSeNeDuT.Fi Ja POiMi eDuT!

DiaKONia-TyÖNTeKi-JÖiDeN liiTTO

KiRKON NuORiSO-TyÖNTeKi-JÖiDeN liiTTO

Kuva

Ha

nn

u k

erä

nen

”Illan rauha hiipii maahan meluisaan.Väsyneet se hiljaa peittää teltallaan.Taivas on kuin käsi suuren Jumalankaiken melskeen yllä maailman.Herra öin ja päivin kiitän sinua,sillä tiedän että olet valveilla.”

(Olet valveilla, san. Dieter Weber, suom. Anna-Mari Kaskinen)

uusi puheenjohtaja valitaan lehden painoon menon jälkeen.

Tarjoamme nyt erityisesti lapsi-, perhe- ja dia-konia- sekä nuorisotyön käyttöön toistasataayöpymispaikkaa savottakämpästä hotellitasoon.Olemme myös siirtyneet maalämmön käyttöön.

U U D E N A J A N

T I E V A T U P A

S A A R I S E L Ä L L Ä

Tievatuvantie 69, 99830 SaariselkäPuhelin 040 820 7110

Sähköposti tievatupa@ptk.fiwww.tievatupa.fi

PTK kiittää miellyttävästä yhteistyöstä.Toivotamme kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Tilaukset: puoti.ptk.fi

0400 630 430ptk@ptk.fi

NÄYN JA KUULUN – LAPSEN ETU JA OSALLISUUS

SUVIELISE NURMI JA

KAISA RANTALA (TOIM.)

POMPPIVAT PAVUT – RYHMÄ-TOIMINTAA PIENILLE JA ISOILLE

MINNA VALKEAPÄÄ

ptk.fi

AIKA PYHÄ!MONICA VIKSTRÖM-JOKELA JA

EERO JOKELA

Kysy tarjous!

JiiPeeNetti.fityttöjen ja poikien

oma sivusto

ASIAA

GALLUPEJATESTEJÄ

KILPAILUJA

ARVOSTELUJA

PUUHAA CHAT

LÄHETÄ MEILLEOMA JUTTUSI

Hinta 32,00

Hinta 12,50

Hinta 27,00

...uudistuu ensi vuoden alussa!