auppisViesti

Kauppisten Sukuseura ry:n tiedotuslehti nro 2 / 2009

Sisäsivuilla

• Presidentti Martti Ahtisaaren sukupuu Kauppis-esivanhemmista s. 6

• Kaveria ei jätetty. Haavoittuneet käytiin pelastamassa

vihollisen linjojen takaa s.10-13

• Isänmaan ja itsenäisyyden puolesta kaatui 165 Kauppista s. 14-15

• Olemmeko muinaisten mammutinmetsästäjien jälkeläisiä?

Mistä suomalaiset ovat tulleet s. 18-19

KauppisViesti�

SisältöPerustietoa sukuseurasta .................................................................................................................2 Pääkirjoitus ......................................................................................................................................3 Laajakaista myös haja-asutusalueille ..............................................................................................3 Presidentti Martti Ahtisaari: Evakkokokemus opetti ymmärtämään toisen tilannetta .....................4 Puhe sukukirjojen luovuttamisen yhteydessä ..................................................................................5 Presidentti Martti Ahtisaaren Kauppis-esivanhemmat ....................................................................6 Kesän kaunein mökki on Kauppisilla Kannonkoskella ......................................................................6 Allan Kaupinen, mies USA:n hallinnon huipulla ...............................................................................6 Amerikan Kauppiset kiinnostuneet juuristaan .................................................................................7 Hallan Martti 75 vuotta ....................................................................................................................9 Kaveria ei jätetty. Haavoittuneet käytiin pelastamassa vihollisen linjojen takaa ............................10 Isänmaan ja itsenäisyyden puolesta kaatui 165 Kauppista .............................................................14 Kaatuneiden muisto säilyy ............................................................................................................ 16Vihille talvisodan aikana ............................................................................................................... 17 Heinäkuista häähumua ..................................................................................................................17 Mistä suomalaiset ovat tulleet? ......................................................................................................18 Canadan Sanomat ilmestyy Thuder Bayssä ....................................................................................20 Sukukokous Runnilla 7.-8.8.2010 ...................................................................................................20 Täydennä tietojasi Ylä-Savon Kauppisten sukukirja kahteen ..........................................................21 Naisten tietoja kaivataan ...............................................................................................................21 Sukuseuran hallitus 2007-2010......................................................................................................22 Liity sukuseuran jäseneksi ..............................................................................................................23 Monipuolisia Kauppis-tuotteita tarjolla .........................................................................................24 

Perustietoa sukuseurastaKauppisten sukuseura ry on perustettu vuonna 1956.

Sukuseuran tarkoitus on vaalia suvun perinteitä, edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä toimia suvun henkisen ja aineellisen kulttuurin yhdyssiteenä.

Suvun tunnus on ”Yhtä puuta”.Sukukokoukset pidetään kolmen vuoden välein. Seuraa-

va sukukokous on elokuun alussa 2010 Ylä-Savossa Run-nilla.

Kauppisten sukuun kuuluu kaikkiaan noin 8500 henki-löä. Kaikki Kauppiset ovat sukua keskenään. Sukuseuran jäsenmäärä on hieman alle 400 maksavaa jäsentä. Kun jäse-nyys on perhekohtainen, kokonaisjäsenmäärä on yli 1000.

Sukuseuran jäsenmaksu on 15 euroa/vuosi (koko per-he).

Puheenjohtaja eli suvun vanhin Risto Kauppinen, Kau-nisharju 6 A, 01230 Vantaa. Puhelin (09) 876 6424 tai 0400 400 487. Sähköposti: risto.kauppinen@wiltrain.fi.

Sihteeri-rahastonhoitaja Antero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio. Puh. 040 754 1555. Sähköposti: antero.kauppinen@iki.fi.

Sukututkija Jarmo Ahlstrand, Pirttipolku 9 A, 00630 Helsinki. Puh. 0440 161 649.

Sukuseuran lehden Kauppisviestin toimituskunta: Risto Kauppinen (päätoimittaja), Mirjami Kauppinen ja Annikki Saari-Kokkonen.

Sukuseuran lehti ”Kauppisviesti” ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Kaikenlainen suvun jäsenten lähettämä aineisto on tervetullutta. Pyydetään lähettämään joko puheenjohta-jalle tai sihteerille.

Sukuseuralla on tarjota suvun jäsenille ostettavaksi eri-laisia artikkeleita. Erillinen luettelo niistä hintatietoineen lehden takakannessa.

Sukuseuran jäsenmaksutili: 104730-26416Sukututkimustili, johon otetaan vastaan lahjoituksia.

Lahjoitusvarat käytetään vain uusiin sukututkimuksiin. Lahjoitustilin tiedot: 107835-454599. Julkaisemme aika ajoin lahjoittajien nimet lehdessämme, jollei lahjoittaja ole sitä kieltänyt.

Sukuseuran kotisivut osoitteessa: www.kauppistensu-kuseura.net

Kansikuva (Juha Rahkonen): Presidentti Martti Ahtisaarelle luovutettiin 21.10.2009 Hankasalmen Kauppisten sukukirjat. Kuvassa presidenttiä kättelemässä tutkimusten tekijä Jarmo Ahlstrand vierellään sukuseuran puheenjohtaja Risto Kauppinen.

KauppisViesti �

Kun tämä KauppisViesti on suku-seuran jäsenien luettavana Suomi juhlii itsenäisyytensä 92. vuotta. Suomi itse-näisenä tasavaltana on siis pari vuotta nuorempi kuin sukuseuramme vanhin jä-sen Vuokko Kauppinen Keravalta. Myös Kauppisten suku on kantanut oman ras-kaan osansa itsenäisyydestämme. Itse-näisyytemme puolesta kaatui 165 nuorta Kauppista talvi- ja jatkosodassa. Tämän ainutlaatuisen luettelon löydätte tämän lehden sisäsivuilta. Jos siihen lisätään arvio Kauppisten vaimojen lähisuku-laisten kaatuneista, päästänee kaatunei-den määrässä lähelle 300.

Mitä Suomen itsenäisyys merkitsee tänä päivänä sinulle, minulle ja meil-le? Se merkitsee esimerkiksi muistojen kunnioittamista. Itse olin viime kesänä yläsavolaisten ja vieremäläisten mukana Laatokan pohjoispuolelle ja Petroskoi-hin suuntautuneella matkalla. Kiersim-me vanhoja taistelupaikkoja, joissa mo-nen matkalaisen isät ja sukulaiset olivat taistelleet. Tuli nähtyä mm. Kollaat, Lemetin motit, Ruhtinaanmäet. Poissa oli kuitenkin mielestämme viha ja uho menneisyyttä tarkastellessa. Enemmän-kin oli meissä matkalaisissa havaitta-vissa hiljaista kunnioitusta menneiden sukupolvien teoille.

Isänmaallisuus ja suomalaisuus ei kuitenkaan tarkoita käpertymistä omaan itseemme ja menneisyyteem-me. Jos aiomme jatkaa kiistämätöntä menestystämme kansakuntana, meidän on mentävä entistä rohkeammin ”ulos maailmaan”. Suomalaisuuteen liittyy vahvoja ominaisuuksia, joita arvoste-

taan, tarvitaan ja halutaan maailmalla. Tällaisia ovat mm. tasa-arvo, oikeuden-mukaisuus, hyvä peruskoulutus-/sivis-tyspohja ja luottamus. Luottamuksella tarkoitan sitä, että peruslähtökohtana kulttuurissamme on, että minun sanaa-ni voi luottaa ja että minä luotan myös toisen sanaan. Näin ei ole kaikissa yh-teiskunnissa.

Esimerkkinä em. ominaisuuksista on presidentti Martti Ahtisaari. Hän on kuin kotonaan monissa maissa ja tilan-teissa. Neuvottelijana hän on neutraali realisti, joka osaa hahmottaa sen mikä on mahdollista ja mikä ei. Ja sopivalla hetkellä hän on valmis sen selvästi myös kertomaan. Kansainvälisyydestään huo-limatta Martti Ahtisaari on aina myös suomalainen. Koti ja juuret ovat täällä. Olemme ylpeitä siitä, että Nobelin rau-hanpalkinnon 2008 saaja Martti Ah-tisaari liittyy myös esiäitinsä puolelta Kauppisiin.

Sukututkija odottaa lisätietoja Ylä-Savon sukukirja kahteen

Sukututkijamme Jarmo Ahlstrand odottaa edelleen täydentäviä tietoja Ylä-Savon Kauppisten sukukirja kahteen. Sukututkimus on valmis elokuun suku-juhliin 2010. Toisaalla tässä lehdessä on tarkat ohjeet siitä, miten toimia. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että vuonna 1988 ilmestynyt sukututkimus jäi su-kututkijasta riippumattomista tekijöistä ”kesken”. Eli tutkimuksesta puuttuu joidenkin yläsavolaisten Kauppisten su-kuhaarojen tietoja. Ne täydentyvät nyt.

Ja samoin tietysti vuoden 1988 jälkeen on tapahtunut paljon. Näitä tietoja Jar-mo odottaa, koska uudempia tietoja ei muuten tähän uuteen sukututkimukseen tule. Ja tarinat ja muistelut omista suku-laisista ovat tervetulleita.

Samalla kun kiitän KauppisViestin toimituksen puolesta saamastamme pa-lautteesta toivotan kaikille lehtemme lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2010. Varatkaahan aika jo nyt sukukokoukseen 7.-8.8.2010.

Risto Kauppinen Päätoimittaja

   

Laajakaista myös haja-asutusalueille Valtion ja kuntien rahoilla on käyn-

nistynyt hanke ”Laajakaista kaikille”, toisin sanoen että myös haja-asutusalu-eille saadaan nopeat valokuitutekniik-kaan perustuvat laajakaistayhteydet. Toimivista ja riittävän nopeista tietolii-

kenneyhteyksistä on tullut miltei elineh-to myös maatiloille ja haja-asutusalueil-la toimiville yrityksille.

Kauppisten sukuseuran sihteeri An-tero Kauppinen on ollut Pohjois-Savos-sa hankkeessa tekemässä tarveselvi-

tystä. Selvitys on tehty Pohjois-Savon liiton johdolla. Juuri valmistuneen tar-vekartoituksen pohjalta käynnistetään ensi vuonna ohjelman toteutus.

Pääkirjoitus:

Isänmaallinen ja kansainvälinen

KauppisViesti�

”Kyllä omat evakkokokemukseni ovat varmaankin jollakin tavoin vaikuttaneet omiin valintoihini. Nuorena 23-vuotiaa-na opettajana minulle olisi ollut tarjolla pysyvä virka Oulussa. Mutta valitsin työn ruotsalaisten perustamasta teknisestä koulusta Pakistanissa. Opiskelukaverini piti minua aivan pähkähulluna, kun tein sellaisen valinnan. Siitä kansainvälinen ura alkoi”, muistelee presidentti Martti Ahtisaari KauppisViestille antamassaan haastattelussa.

”Evakkokokemus auttoi ymmärtä-mään sen, että vaikka uudessa sijoitus-paikassa kohdeltaisiin hyvin kuten meitä Savonlinnan seudulla, olimme kuitenkin vieraita. Ymmärsin, että se ei ollut mei-dän kotimme. Sensitiivisyys ymmärtää toisen tilannetta siinä kasvoi.” Vuonna 1937 syntynyt Martti Ahtisaari joutui perheineen lähtemään Viipurista 1940.

Haastattelu tai oikeastaan jutteluhet-ki käytiin Martti Ahtisaaren perustaman konfliktien sovitteluorganisaation Crisis Managemet Iniativen (CMI) toimistos-sa Helsingin Etelärannassa. Sukuseuran puheenjohtaja Risto Kauppinen ja su-kututkija Jarmo Ahlstrand luovuttivat Hankasalmen Kauppisten sukukirjat yksi ja kaksi presidentti Ahtisaarelle. Onhan Martti Ahtisaaren mummon äiti Ida Ma-ria Kauppisia. Jarmo Ahlstrand ojensi presidentin Kauppis-esivanhemmista te-kemänsä sukupuun, 17 sukupuuta alkaen 1400-luvun lopusta.

Martti Ahtisaaresta on tehty mittava sukututkimus hänen presidenttikaudel-laan hänen norjalaisiin, ruotsalaisiin ja keskisuomalaisiin (mm. Rutaset) suku-laisiinsa, mutta siinä tutkimuksessa ei päästä kuin 1700-luvulle.

Jarmo Ahlstrand kertoi miten suku-kirjat on rakennettu ja mistä mitäkin tie-toa löytyy. Samoin hän kertoi Ahtisaaren Kauppis-sukulaisten vaiheista: ”Useim-mat olivat varsin varakkaita tai ainakin hyvin toimeen tulevia maanviljelijöitä. Huolimatta välillä olleista todella vaikeis-ta ajoista kuten isoviha, he ovat kuitenkin pystyneet selviytymään niistäkin.”

Presidentti Ahtisaari kuunteli hyvin kiinnostuneena suvun vaiheista ja kysyi Kauppisten historiasta. Hän sanoi otta-vansa saamansa sukukirjat mukaan lento-koneeseen; siellä on aikaa tutustua niihin

tarkemmin. Martti Ahtisaarelle luvattiin lähettää myös Ylä-Savon Kauppisten su-kukirja, koska sekin tuntui häntä kiinnos-tavan. Onhan Ahtisaaren vaimo Eeva o.s. Hyvärinen lähtöisin Savosta.

Martti Ahtisaari kertoi myös joistakin niistä avainhetkistä, kun hän neuvotteli-jana ja välittäjänä sai aikaan sopimuksen, välillä jopa koko maailman hämmästyk-seksi.

Miten Jugoslavian johtaja Slobodan Milosevic saatiin hyväksymään sopimus, joka laukaisi Kosovon kriisin ja lopetti Jugoslavian pommitukset?

”EU:n silloisen puheenjohtajamaan Saksan liittokansleri Gerhard Schröder pyysi minut sovittelijaksi Kosovon krii-siin. Lähdin siitä, että minulla pitää olla selvät ehdot ennen kuin edes haluan men-nä Jugoslavian Milocevicin luo. Monien tiukkojenkin keskustelujen jälkeen mi-nulla oli kädessäni niin Venäjän kuin Yh-dysvaltojen korkeiden edustajien kanssa sovittu kymmenen kohdan ehdotus, jon-ka kanssa lensin Milocevicin luo.”

”Ensimmäiseksi hän kysyi paperin nähtyään, että tästä voidaan varmaan neuvotella. Sanoin selkeästi, että se on ota tai jätä paperi. Lisäehdoista ei neu-

votella. Ja että jos paperia ei hyväksytä sellaisenaan, tilanne jatkuu entisenä. Se olisi tarkoittanut Jugoslavian pommitus-ten jatkumista.”

Milocevic pyysi aikaa neuvotella lä-himpiensä kanssa seuraavaan aamuun. Aamulla hän hyväksyi sopimuksen. Martti Ahtisaari palasi takaisin hoitamaan Suomen tasavallan presidentin tehtäviä.

Kuuntele ja kerro faktat

Varsin lyhyessä ajassa Ahtisaaren johdolla saatiin sopu 30 vuotta itsenäi-syyden puolesta taistelleen Acehin itse-näisyysliikkeen ja Indonesian hallituksen välille v. 2005. ” Acehin itsenäisyysliik-keen johtajat olivat Ruotsin kansalaisia ja olin tutustunut heihin jo aikaisemmin. Useaan otteeseen sanoin heille kahden kesken, että mikään maa ei heidän itse-näisyyttään tulisi tunnustamaan, vaikka he onnistuisivat itsenäistymään sotimisen kautta. Ja että sotiminen maksaisi hirmui-sen määrän myös Acehin ihmishenkiä. Ja että heidän kannattaisi ainakin katsoa, mitä Indonesian hallituksen mahdollises-ti ehdottama autonominen asema saattaisi tarkoittaa, koska se voisi olla realistinen tavoite.”

”Monesti neuvotteluissa vältellään

Presidentti Martti Ahtisaari

Evakkokokemus opetti ymmärtämään toisen tilannetta

Sukututkimukset kiinnostivat presidentti Ahtisaarta. Tietoja etsitään yhdessä sukututkija Jarmo Ahlstrandin kanssa.

KauppisViesti �sanomasta oleellisia asioita, realiteetteja. Siksi neuvottelut usein pitkittyvät ja sopimus sisältää useita mappeja lukemattomine yksi-tyiskohtineen. Acehin rauhansopimuksesta tuli loppujen lopuksi vain seitsemän sivuinen. Ilmeisesti se on maailman lyhyin sopimus.”

Ahtisaari korosti mm. sitä, että kun on heti alkuun perillä kuhunkin ongelmaan liittyvistä merkittävimmistä tekijöistä, niin neuvottelu-jen alkaessa voi jo arvioida melko tarkkaan, millainen neuvottelutuloksesta tulee eli mikä on realistisesti mahdollista.

Virkavapaus antoi itsenäisyyden toimia

Martti Ahtisaari korostaa onnistumistensa taustana itsenäisyyttä tai pitäisikö sanoa riip-pumattomuutta. ”Esim. ulkoministeriön pal-veluksessa ollessani sain aina virkavapautta tarvittaessa sovittelutehtäviin. Se antoi itse-näisyyden toimia. Elanto kun ei ollut neuvot-teluista kiinni. Jos neuvottelut alkoivat mennä osapuolten julkilausumien esittämiseksi, eikä selvästikään ollut halua edes kuunnella erilai-sia näkökantoja, saatoin sanoa että lopetetaan neuvottelut. Että on minulla parempaakin tekemistä omissa varsinaisissa töissäni. Mo-nesti se auttoi neuvottelujen palautumisesta oikeisiin, todellisiin asioihin.”

Ahtisaari korostaa myös, että Pohjois-mailla, joihin Suomikin maailmalla luetaan on hyvä maine. Pohjoismaiden arvomaailma tunnetaan ja siksi tältä alueelta halutaan usein konfliktien sovittelijaa.

Turhauttavin hetki neuvottelijana

”Namibian neuvotteluissa oli monia hil-jaisia jaksoja, jolloin asioita ei saatu lainkaan eteenpäin. Turhautuneena olin jo lähdössä pois, mutta Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU) puheenjohtaja, hyvä ystäväni sai mi-nut jäämään”, muistelee Martti Ahtisaari. Ahtisaari toimi Namibian rauhanneuvotte-luissa YK:n nimittämänä valtuutettuna ja eri-koisedustajana.

Presidentti Martti Ahtisaari on vuosien mittaan palkittu työstään monin eri tavoin, yhtenä viimeisimmistä Nobelin rauhanpal-kinto 2008. Muita huomionosoituksia hänen tekemästään työstä ovat mm. Unescon rau-hanpalkinto, Namibian kunniakansalaisuus sekä useita kunniatohtorin arvonimiä useis-ta maista. Ja sovittelijan työn jatkuu CMI:n puitteissa. Aina silloin tällöin lähetystöjä saapuu pyytämään Martti Ahtisaarta apuun puolueettomaksi neuvottelijaksi. Käyntim-me jälkeen useampihenkinen lähetystö odotti vuoroaan.

Teksti: Risto Kauppinen Kuvat: Juha Rahkonen

”Monesti neuvotteluissa vältetään sanomasta oleellisia asioita, realiteet-teja. Siksi neuvottelut usein pitkittyvät”, kertoi presidentti Ahtisaari. Ahtisaari tunne-taan siitä, että hän kuuntelee herkällä korvalla osapuolten näkemyksiä, mutta uskaltaa myös sanoa eri osapuolille, mikä on hänen mielestään realistista ja mitä seuraa, jos sopimukseen ei päästä.

Arvoisa presidentti Martti Ahtisaari

Ensinnäkin annamme suu-ren arvon sille, että kiireisestä aikataulustanne huolimatta halu-sitte ottaa meidät vastaan. Tällä käynnillä haluamme luovuttaa teille Kauppisten Sukuseura ry:n kustantaman ja sukututkijamme Jarmo Ahlstrandin tekemät Han-kasalmen Kauppisten sukukirjan (ilmestynyt 2004) ja sen täyden-nysosan Hankasalmen Kauppis-ten sukukirja kahden (ilmestynyt 2007).

Syynä käyntiimme on se, että suvustanne löytyy myös Kauppi-sia. Isoäitinne (eli mummonne) äiti on Ida Maria Kauppinen, joka syntyi Hankasalmella v. 1861 ja kuoli 81-vuotiaana (1942) Kot-kassa. Hänen miehensä Eerikki Rutanen kuoli 75-vuotiaana v. 1934.

Jarmo Ahlstrand luonnehtii näissä sukututkimusten esipu-heessa Kauppisia seuraavasti:

* Suvun jäsenten haastattelus-sa olemme erityisesti kiinnittäneet huomiota siihen kuinka paljon samanlaisia luonteenpiirteitä su-vussa on. Kauppisten yleisenä massasta myönteisesti erottuvina luonteenpiirteinä ovat mm. järke-vyys, harkitsevuus, rauhallisuus, töissä tarmokkuus ja neuvokkuus,

pitkäjänteisyys, ystävällisyys ja avuliaisuus.

Paljon positiivisia ominaisuuk-sia. Ylisanojako? Sekä Hankasal-men että Ylä-Savon Kauppisten sukukirjoista kuitenkin selviää, että Kauppiset ovat olleet usein oman alueensa kantavia voimia. He ovat hoitaneet tilansa, huoleh-tineet jälkeläisistään, järjestäneet asuinpaikat usein myös tyttäril-leen, joka ei ollut aivan tavallista. Ja alueensa luottamustehtävissä Kauppisia on ollut runsaasti. Voi-taisiin kai sanoa; he ovat olleet maan suola, jotka ovat hoitaneet suurempaa meteliä pitämättä teh-tävänsä, velvollisuutensa ja myös ne vaikeudet, jotka eteen ovat tul-leet.

Olemme ylpeitä siitä, että myös teissä presidentti Ahtisaari on Kauppis-geenejä. Haluaisimme myös uskoa, että nuo edellä mai-nitsemani Kauppis-ominaisuudet ovat jalostuneet edelleen teissä, niin että olette pysyneet merkittä-viin saavutuksiin maailmanrauhan edistämiseksi. Toivomme tälle työlle edelleen menestystä.

Haluamme nyt luovuttaa teil-le nämä Hankasalmen sukukirjat. Sukututkijamme Jarmo Ahlstrand on myös valmistanut teille Kaup-pis-haarastanne sukupuun, joka ulottuu aina 1500-luvulle.

Puhe sukukirjojen luovutuksen yhteydessä

KauppisViesti�

Presidentti Martti Ahtisaaren Kauppis-esivanhemmatSukututkimusten luovuttamisen yhteydessä Jarmo Ahlstrand ojensi presidentti Martti Ahtisaarelle hänen Kauppis-sukupuunsa. Sukupuu ulottuu 1400-luvun lopusta tähän päivään, 17 sukupolvea.1. Olli Kauppinen, syntynyt noin 14852. Paavo Ollinpoika Kauppinen (n. 1505-1560), perhe 1001 Hankasalmen sukukirjassa3. Tapani Paavonpoika Kauppinen (n. 1540-1582-), perhe 10084. Tapani Tapaninpoika Kauppinen (n. 1570-1623-), perhe 10115. Tapani Tapaninpoika Kauppinen (n.1600-1648-), perhe 10126. Niilo Tapaninpoika Kauppinen (n. 1620-1673-), perhe 13327. Tapani Niilonpoika Kauppinen (n. 1650-1697), perhe 13338. Tapani Tapaninpoika Kauppinen (n.1679-n.1714), perhe 13349. Juho Tapaninpoika Kauppinen (1699-1759), perhe 133510. Salomon Juhonpoika Kauppinen (1727-1764), perhe 133611. Juho Salomoninpoika Kauppinen (1752-1818), perhe 133712. Juho Juhonpoika Kauppinen (1781-1852), perhe 139413. Aatami Juhonpoika Kauppinen (1817-1880), perhe 141314. Iida Maria Aatamintytär Rutanen, o.s. Kauppinen (1861-1942)15. Hilma Adolfsen, o.s. Rutanen (1887-1972)16. Oiva Alvar Ahtisaari (1908-1976)17. Martti Oiva Kalevi Ahtisaari, syntynyt 23.6.1937

Kesän kaunein mökki on Kauppisilla Kannonkoskella

Allan Kaupinen, mies USA:n hallinnon huipulla

Allan Kaupinen on toiminut siviilinä korkeissa tehtävissä Yhdysvalloissa pre-sidenttien Nixon ja molempien Bushien aikana. Allan oli Yhdysvaltojen puolus-

tusministeriön huippujohtaja, lopulta kolmanneksi korkein virkamies jääden töistään eläkkeelle vasta tämän vuoden alusta.

Allan Kaupinen kertoo mm. keskus-telleensa Valkoisessa talossa myös pre-sidentti Urho Kekkosen kanssa hänen vieraillessaan presidentti Nixonin luona 1970-luvulla. Tapaamiseen liittyy mm. seuraava tarina.

Urho Kekkonen oli Suomen joukku-een johtaja Los Angelesissa 1932 pide-tyissä olympiakisoissa. Erityisesti kor-keushyppy oli Kekkosen mielenkiinnon kohteena, koska hän oli vähällä päästä Suomen edustajana korkeushyppyyn Pariisin olympiakisoihin 1924.

Samoja Los Angelesin kisoja ja kor-keushyppyä seurasi myös nuori Richard Nixon. Kumpikaan ei voinut silloin aavistaa, että heistä molemmista tulee myöhemmin oman maansa presidentte-jä.

”Keskustellessani presidentti Kekko-sen kanssa hän mainitsi, että hänellä on sisko joka eli Detroitissa Michiganissa. Ja hän oli varsin hyvin perillä elämästä Yhdysvalloissa osaksi siskonsa luokse tekemänsä vierailun takia”, muistelee Allan Kaupinen.

Airi ja Veijo Kauppisen ke-säpaikka Kannonkoskella voit-ti Ilta-Sanomien mökkikisan 2009. Ilta-Sanomien lauantai-numerossa 15.8. oli aukeama kuvia ja juttua voittajista ja heidän kesäpaikastaan. Tässä otteita Terho Vuorisen kirjoit-tamasta jutusta.

Jyväskyläläisen autoilija Veijo Kauppisen tapa rakentaa ei mene oppikirjojen mukaan. Taattua on vain se, ettei loppu-tulos ole kovin siloiteltu. Mut-ta tällä tyylillä syntyi Suomen kaunein mökki –kisan 2009 voittaja. Airi ja Veijo Kauppi-sen päärakennus nousi harjaan Vuosjärven rantaan Kannon-koskelle jo 1992.

Veijo Kauppinen kertoo, ettei kunta vaatinut mitään pii-rustuksia. Oli vain pohjapin-

ta-ala. Mökki rakennettiin jär-vestä nostetuista uppotukeista. Ja moottorisahaa käytettiin reippaasti, eikä niin millimet-rintarkasti.

Mökkitontilla on yhteen-sä kuusi erilaista rakennusta, vieraita varten hankittu asun-tovaunu, kaksi laituria ja vielä erillinen uimapaikka. Löytyy-pä tontilta olutkellarikin.

Suosittu mökkikisa Ilta-Sanomat etsi kesän

2009 aikana kauneinta mök-kiä. Kilpailuun ilmoitettiin yli 350 mökkiä, joista esiraati va-litsi 10 finalistia. Näistä lehden lukijat saivat äänestää suosik-kinsa IS:n verkkosivuilla. Voit-tanut mökki sai 1826 ääntä eli 18 prosenttia kaikista annetuis-ta äänistä.

Allan Kaupinen on toiminut korkeassa tehtävässä useiden Yhdysvaltojen presidenttien aikana. Kuvassa presidentti Richard M. Nixon ja Allan Kaupinen.

KauppisViesti �

Amerikan Kauppiset kiinnostuneet juuristaan

Kesäkuussa Kauppisten sukuseuran puheenjohtajalle tuli Yhdysvalloista Allan Kaupisen (USA:ssa on toinen p ”tipahtanut” pois) s-posti, jossa hän ker-toi haluavansa tietää tarkemmin isoisäs-tään Otto Kauppisesta. Otto Jussinpoika Kauppinen on syntynyt Pihtiputaalla 4.10.1871 ja saapunut Yhdysvaltoihin 3.6.1890. Allan Kaupisen isä on Yrjö Oskari Kauppinen/Kaupinen ja äiti Rosa Elina Kotilainen.

Muutamien sähköpostien vaihdon jälkeen Allan Kaupinen kertoi, että Bar-bara ja Dave Wainikka tulevat Suomeen ja että meidän pitäisi tavata heidät. Ta-paaminen järjestyi 13.9.2009 Hotelli Hiltonissa Helsinki-Vantaan lentoken-tällä. Paikalla olivat sukuseuran puoles-ta puheenjohtaja Risto Kauppinen ja su-kutukija Jarmo Ahlstrand. Barbara osaa hyvin suomea ja myös Dave (Daven isä on syntynyt Vainikkalassa) ymmärtää suomea, joten keskustelu käytiin pää-osin suomeksi.

Tapaamisen aikana Jarmo Ahlstrand näytti Barbaralle, miten Allan liittyy Kauppisten sukuun ja Viitasaaren su-kuhaaraan. Tapaamisen jälkeen Barbara ja Dave olivat lähdössä pariviikkoiselle matkalleen kohti Keski-Suomea tutki-

maan tarkemmin sekä omia (Barbara) että erityisesti Allanin juuria. Barbara on kerännyt merkittävän määrän tietoa ja haastatteluita viimeisten 150 vuoden aikana syntyneistä Kauppisista, joiden tiet vievät Pohjois-Amerikkaan.

Barbaran isä on Arvi Kumpulainen, synt. 1904 Suomessa ja muuttanut Ka-nadaan 1926. Isän äiti on Aleksandra Niskanen ja Aleksandran sisko on ollut naimisissa Kauppisen kanssa. Barbaran sukujuuret ulottuvat Savoon Kiuruve-

delle (Luupuvesi) ja Iisalmeen (Haa-pajärvi). Barbara tutkii paitsi omia su-kujuuriaan myös Allan Kaupisen juuria Pihtiputaan seudulla. Barbara on jo eläkkeellä. Dave on vielä kanadalaisen kaasuyhtiön palveluksessa. Barbaralle annettiin lahjaksi Ylä-Savon Kauppis-ten sukukirja I, Hankasalmen Kauppis-ten sukukirja I ja II sekä Kannonkos-ken, Viitasaaren ja Halsuan Kauppisten sukupuu kaavio. Barbara liittyi myös sukuseuramme jäseneksi.

”Kaukaiset serkut uskomaton aarreaitta”

Pöytä ei meinannut riittää, kun tietoja, muistoja ja kokemuksia vaihdettiin elämästä ja sukulaisista niin Suomessa kuin Pohjois-Amerikassa. Kuvassa Dave (vas.) ja Barbara Wainikka sekä Jarmo Ahlstrand.

Barbara Wainikka lähetti Thunder Baystä Kanadasta marraskuun alussa tie-toa siitä, miten hänen ja miehensä mat-kansa Suomessa meni. Tässä otteita Bar-baran viestistä, jonka hän kirjoitti osaksi suomeksi osaksi englanniksi:

”Matkamme meni oikein hyvin. Su-kututkimusten kannalta matka oli erit-täin antoisa. Onnistuin saamaan kontak-tin kaukaisiin serkkuihin, jotka kertoivat mielellään tietojaan ja näyttivät valoku-viaan suvustaan.”

”Kun olimme Pihtiputaalla Vesa Kumpulainen otti minut ja Daven vie-

raakseen. Kävimme myös vierailuilla perheissä, joilla on juuret Kumpulainen, Kauppinen, Argillander –perheisiin.”

”Nyt ymmärrän, että enemmänkin kuin turvautuminen kirkkoherranviraston arkistoihin minun pitää olla yhteydessä serkkuihini. Oli hämmästyttävää havaita, miten paljon sukulaiset tiesivät Ameri-kan sukulaisistaan, jopa sellaisista joita he eivät olleet koskaan tavanneet. Monil-la oli tietoa, kirjeitä ja kuvia sukulaisten häistä, kuolemista, tärkeistä tapahtumis-ta jne. Uskomaton aarreaitta.”

KauppisViesti�

Otto Kauppinen, Allanin isoisä oli ”celary farmer” eli maan-viljelijä, joka oli erikoistunut lehtisellerin tuottamiseen. Farmi sijaitsi Ravennassa, Ohion osavaltiossa. Kuvassa Otto työssään.

Sukulaisia käymässä Oton ja Maryn luona. Kuvassa vasemmalta Charlie (Kaarlo) Nurmela, Mary Nurmela-Kauppinen, Aili Ahopelto-Humphreys, Freda (Rauha) Nurmela-Russell ja Henry Nurmela. Kuva on otettu toden-näköisesti 1960-luvun alkupuolella.

Hieman erilaiset ovat pellot Ohiossa kuin Pihtiputaalla. Kuvassa Otto Kauppinen poseeraa perheensä kanssa lehti-selleriviljelysten keskellä. Mutta kuten jutuista ja tarinoista tiedämme, ei Amerikka ollut itsestään selvästi maa, jossa ”vuoltiin kultaa puuveitsellä”. Onnistuminen vaatii kovaa työ-tä, yritteliäisyyttä ja halua nopeasti hyödyntää uusia ideoita, työvälineitä ja aukeavia mahdollisuuksia.

Allan Kaupinen ja hänen vaimonsa Noel

KauppisViesti �

Hallan Martti 75 vuotta Sukuseuran kunniajäsen Martti

Johannes Niilonpoika Kauppinen, pa-remmin tunnettu Hallan-Marttina täytti Hankasalmella syyskuun lopussa 75 vuotta. Mitään erityistä kutsua Martti ei sukulaisille ja kyläläisille ollut lähettä-nyt, mutta oli varautunut onnittelijoihin hyvällä rantakalakeitolla. Vieraita kävi-kin syksyisenä viikonvaihteena pitkälti yli 50 henkilöä. Yksi onnittelijoista Hel-singistä oli sukututkija Jarmo Ahlstrand, joka on lukuisia kertoja saanut majapai-kan Vanhasta-Hallasta haastatellessaan vanhoja hankasalmelaisia Kauppisia. Ja monesti ilman Martin mukanaoloa moni suu olisi ollut ”supussa”. Olisi oltu va-rautuneita ulkopuolelta tulleeseen kyse-lijään ilman tutun Martin apua.

Kun kysyin Jarmolta, mitä Martti harrastaa, Jarmo vastasi: työntekoa ja sukututkimusta. Tähän tietoon nojaten sukuseuran hallitus lähetti Martille syn-tymäpäivälahjana Kalevi Wiikin teok-sen ”Mistä suomalaiset ovat tulleet?”

Eikä Martti ole lopettanut omakoh-

taisia tutkimuksiakaan. Hän on löytänyt Suoliveden länsirannalta Ylätalon lähet-tyviltä vanhan mäkituvan perustukset, samoin kuin kaskeamisen jälkiä. Noin hehtaarin alueella on kiviä kasattu pel-lon tieltä 60-80 kasaan. Kovassa on lei-pä ollut aikoinaan. Mäkituvat olivat ti-lojen työväen asuntoja. Torpparilla taas oli omat pellot, joiden vuokran maksuk-si torpparit tekvät sovitun määrän työtä, taksvärkkiä, tilalla.

Martti muistelee, että viimeinen kas-ki alueella poltettiin 1950-luvun alussa. Ville Matilainen poltti silloin noin heh-taarin suuruisen kasken Suoliveden ran-nassa. Kun puut oli kaadettu annettiin niiden kuivua seuraavaan vuoteen. Kas-ki poltettiin sitten seuraavana keväällä ja yleensä tuhkaan kylvettiin ensin ruis. Ruissadon jälkeen toinen vuosi viljel-tiin ohraa ja kolmantena vuotena kaski oli lehmien laidunalueena.

Myös KauppisViesti onnittelee Marttia näin jälkikäteen.

Kuvat: Jarmo Ahlstrand

Syntymäpäiväsankari Martti Kauppinen ottamassa juhlakakkua.

Martti, Meeri ja jälkipolvet

KauppisViesti10

Kaveria ei jätetty Haavoittuneet käytiin pelastamassa vihollisen linjojen takaa

Pääosin vieremäläisistä koostunut noin 40 henkilön joukko teki kesä-heinäkuussa 2009 matkan Laatokan-Karjalan maisemiin, missä vieremäläiset taistelivat Talvisodan aikana. Matkaa tehtiin Y. Makkosen linja-autolla menomatkalla reittiä Ruskeala, Ruhtinaanmäki, Loimola, Kollaa, Suojärvi, Säämäjärvi, Petroskoi. Tulomatka: Petroskoi, Prääsä, Uomaanjoki, Pitkäranta, Lemetti, Impilahti,Värtsilä.

Ohessa kuvallisia muistoja tältä mielenkiintoiselta matkalta. Kävimme myös paikalla, josta Talvisodan alussa pelastettiin vihollisen puolelta haavoittuneita vieremäläisiä. He olivat jääneet venäläisten valtaamalle alueelle haavoittuneina telttaan. Lähes kahden viikon tuskallisen odotuksen jälkeen pelastuspartio nouti heidät. Tämän uskomattoman tarinan on KauppisViestiin koonnut Pekka Kauppinen.

Jalkaväkirykmentti 39:n toisen pa-taljoonan 5. komppania oli koottu pää-osin Vieremän miehistä ja tästä johtuen komppaniaa kutsuttiin “ vieremäläis-komppaniaksi”. Jalkaväkirykmenttiä johti eversti Pietari Autti ja se kuului neljänteen armeijakuntaan.

Tämä viides komppania perustettiin lokakuun 13.päivänä 1939 Kuopiossa.

Aluksi kokoonnuttiin Vieremän Suo-jeluskuntatalolle, nykyiseen Rientolaan, josta miehet marssivat 14 km:n päässä olevalle Kauppilanmäen rautatieasemal-le ja edelleen junalla “härkävaunuissa” Kuopioon. Komppanian perustamisen ja varusteiden jaon jälkeen matka jatkui Pieksänmäen, Savonlinnan ja Elisen-vaaran kautta Leppäsyrjään. Leppäsyrjä toimi tuolloin kokoontumis- ja koulutus-paikkana.

Marraskuun alkupuolella komppania siirtyi etelämmäksi Syskyjärven kautta Lavajärven alueelle puolustusasemien tekoon. Talvisodan sytyttyä 30.11.1939 ja vihollisen ylitettyä rajan, viides komppania joutui ensimmäisiin taiste-luihin Uomaan ja Uuksun alueille.

Sileäsaarenkarin kankaalla ensimmäiset taistelut

Vieremän miesten ensimmäiset tais-telut käytiin 3 - 4.12.1939 Uomaan ky-län pohjoispuolella Uuksujoen varrella olevalla Sileäsaarenkarin kankaalla. Sil-loiseen Tarton rauhan rajaan oli matkaa hieman toistakymmentä kilometriä. Täl-le kankaalle tuli vihollisen taholta 4.12.

Pienen etsimisen jälkeen löydettiin Uuksujoen varrella oleva Sileäsaarenkarin kangas ja paikka jossa haavoittuneet odottivat kaksi viikkoa pelastajiaan. Tällä paikalla käydyssä tais-telussa vieremäläiset kokivat myös ensimmäiset tappionsa. Kuvassa muistohetki kaatuneil-le. Mm. kuvassa toinen vas. olevan Timo Huttusen isä kaatui tällä kankaalla.

KauppisViesti 11

vastaisena yönä voimakas tykistökeski-tys, jossa useita miehiä kaatui tai haa-voittui ja joukot joutuivat nopeasti pa-kenemaan hyökkäävän vihollisen alta.

Osa haavoittuneista ja kaatuneis-ta jäi taistelukentälle Sileäsaarenkarin kankaalle. Lääkintämiehet siirsivät viisi haavoittunutta, neljä Vieremän miestä ja yhden Keiteleen miehen, joita ei voitu ottaa mukaan, lähistöllä olevaan tulen-johtajan miehistötelttaan. Tarkoituksena oli noutaa haavoittuneet pois myöhem-min hevosmiesten avulla. Vilho Paana-nen, Otto Tikkanen, Eino Hartikai-nen ja Juho Hakkarainen Vieremältä sekä pahoin haavoittunut keiteleläinen jäivät vihollisen puolelle rintamalinjo-jen taakse. Em. lisäksi telttaan jäi vielä kaksi taistelunsa taistellutta. Muutamaa päivää myöhemmin teltalle tuli vielä pahoin eksyksissä ja kaksi vuorokautta ilman ruokaa ollut Armas Kosonen -ni-minen mies, kotoisin Tohmajärveltä.

Kaksi viikkoa haavoittuneena vihollisen puolella teltassa

Vieremäläiset Paananen, Hakka-rainen ja myös Hartikainen viettivät teltassa tuskissaan lähes kaksi viikkoa näkkileivän, säilykepurkkien ja kaatu-neilta kerättyjen rautaisannosten varas-sa vihollisjoukkojen keskellä. Teltassa haavoittuneet joutuivat olemaan hyvin hiljaa, sillä lähimpään tiehen, jossa vi-hollinen liikehti ajoneuvoineen oli mat-kaa vain 200 metriä.

Vieremän Nissilästä kotoisin oleva kaupanhoitaja Vilho Paananen on kerto-nut vuonna 1941 HurttiUkossa olostaan teltassa mm. seuraavaa: -On kulunut ensimmäinen yö ja seuraava päivä, siis jo toinen päivä iltahämäriin asti. Haku-miehiä vaan ei tule. Alan vähitellen jo menettää kaiken toivoni. Ruoka-annok-set, mitä meillä itse kullakin oli leipä-laukuissamme, alkavat tehdä loppuaan.

Ehdotan tovereilleni, että pantaisiin joka miehellä vielä jäljellä olevat ruo-katarpeet yhteen, josta sitten otettaisiin jokaiselle kulloinkin yhtä suuri annos. Mutta ruokaa ei ollutkaan enää muilla kuin Tikkasella ja minulla ja meilläkin hyvin vähän. Meillä kahdella oli sen-tään rautaisannokset koskematta.”

- Yht´äkkiä joku kuiskaa: - Hiljaa nyt, ulkoa kuuluu jotakin! Sieltä kuu-luukin selvästi miehen askeleita . Tuli-ja tuntuu lähestyvän telttaa, äkkiä hän pysähtyy. Käteni tarttuu vaistomaisesti vierelläni olevaan kivääriin. Olemme kaikki hiljaa kuin hiiret, äärimmäisen jännityksen vallassa. Taas kuuluu as-keleita, mutta samassa tulija pysähtyy, ainoastaan pari askelta lähestyy. Tuntuu ikään kuin hän kuuntelisi, kuuluuko tel-tasta mitään. Odotan joka hetki milloin konetuliase antaisi tulisen sarjansa tai käsikranaatti räjähtäisi keskellämme. Nyt tulija jälleen lähtee liikkeelle, mutta tuntuu kävelevän suoraan poispäin. Pian

Ison ja kauniin Säämäjärven rannalla syötiin ”kevyt kenttälounas”. Lähistöllä haravoi vanha mummo, joka puhui kaunista karjalan kieltä. Yksin muutaman elikon kanssa elelevä mummo oli elämäänsä tyytyväinen ja kertoili mielellään elämänvaiheistaan. Kuvassa matkan johtaja Tapani Piippo ojentaa juttutuokion päätteeksi mummolle kahvipaketin.

KauppisViesti1�lakkaa askelten ääni kokonaan kuulu-masta.

- Kuka ja mikä mahtoi olla tuo, joka löysi telttamme? Oliko hän joku viholli-sen partiomies, joka huomatessaan tel-tasta jotain erikoista, meni nyt ilmoitta-maan löydöstään? Tai olisiko ollut vielä omia miehiämme? Kaikki mahdolliset olettamuksemme välähtävät nyt ajatuk-sissani. Jos tulija oli suomalainen, mik-sei hän tullut katsomaan oliko teltassa ketään?

- Tämä outo kulkija oli Tohmajärvel-tä kotoisin oleva Armas Kosonen, joka vielä jatkoi hetken matkaa, mutta väsy-neenä ja eksyneenä päätti kääntyä takai-sin ja palata omia jälkiään myöten teltal-le - olipa teltassa ketä hyvänsä. Kososen saatua hieman ruokaa ja kuntouduttua, niin hänestä oli apua haavoittuneille mm. risujen ja oksien keruussa ja veden hankinnassa läheisestä ojasta. Tulta ka-minassa oli mahdollista pitää ainoastaan yöaikaan.

Omien luokse apua hakemaan

Noin reilun viikon odotuksen ja kärsimysten jälkeen stm. Tikkanen ja Tohmajärven mies kuntouduttuaan läh-tivät aamuhämärissä kohti länttä apua

etsimään toivossa löytää omat joukot. Miehet kulkivat kompassin avulla läpi vihollisjoukkojen, välillä perääntyen ja välillä uusia reittejä etsien, kunnes sat-tumalta tulivat omien joukkojen luo.

Pataljoonassa ja komppaniassa haa-voittuneiden jäänti vihollisen puolelle oli huomattu jo taisteluyötä seuraava-na iltapäivänä, mutta sillä hetkellä oli ollut mahdotonta tehdä mitään heidän hyväkseen ja lisäksi oltiin varmoja, että haavoittuneet olivat jääneet vihollisen käsiin, sillä teltta sijaitsi hyvin lähellä vihollisen kulkureittiä.

Hakupartio liikkeelle

Tiedon saatuaan komppaniassa alet-tiin valmistella hakupartion lähettämistä haavoittuneita noutamaan. Komppanian miehet olivat raskaiden viivytystaiste-lujen väsyttämiä, mutta vapaaehtoisia hakumatkalle ilmoittautui yli tarvittavan määrän. Myös partion johtajaksi ilmoit-tautui useita upseereita ja arpa suosi res.vänrikki Matti Paasikoskea. Partion vahvuudeksi määrättiin Paasikosken li-säksi kolme aliupseeria mm. alikersantit Tauno Eskelinen ja Eljas Kainulainen sekä kahdeksan miestä, kaikki viiden-nestä komppaniasta.

Tauno Eskelinen oli pannut teltan

paikan tarkalleen mieleen ja toimi yhte-nä oppaana. Tiedon saatuaan komppania oli tuolloin kahdenkymmenen kilomet-rin päässä Syskyjärven itäpuolella ja läh-ti liikkeelle 15.12 klo 7.00. Komppanian etuvartio oli noin 6-kilometrin päässä taistelupaikasta, jossa partio menomat-kalla lepäsi muutamia tunteja. Partio kulki vihollisalueella ääneti paksussa lumessa läpi korpien löytäen haavoittu-neiden teltan saman päivän iltapäivällä klo 17.00.

Haavoittuneiden löytäminen ja ase-veljien tapaaminen oli liikuttava ja jän-nittävä tapahtuma, sillä läheiseltä tieltä kuului vihollisen huutoja ja ajoneuvojen ääniä.

Saman päivän aamuna pahoin haa-voittunut Keiteleeltä kotoisin oleva ty-kistön mies oli kuollut ja pahoin poh-keeseen haavoittunut Nissilän mies Eino Hartikainen oli lähtenyt ilman kompas-sia, karttaa ja muonaa viimeiset voi-mansa ponnistaen kovassa pakkasessa apua tovereilleen etsimään. Telttaan oli jäänyt Vilho Paananen ja Juho Hakka-rainen, jotka partion mukana pääsivät sitten onnellisesti vihollislinjojen läpi omien joukkojen luo ja edelleen hoitoa saamaan.

Myös Eino Hartikainen oli onnis-tunut “ könttäämään” omien joukko-

Kollaan järvi ja joki. Tämän pienen joen eteen suomalaiset pysäyttivät venäläisten kymmenet raivokkaat hyökkäykset. Rintaman murtuminen olisi aiheuttanut sen, että vihollinen olisi päässyt purkamaan Lemetin motit ja yhtymään Pitkärannan suunnasta edenneeseen viholliseen. Mutta Kollaa kesti.

KauppisViesti 1�jensa luo. Viidestä teltassa olleesta haavoittuneesta neljä oli pelastunut. Pelastuspartion saavuttua takaisin koko rykmentissä oli ollut suuri rie-mu, kerrotaanpa, että jäyhänoloisen rykmentin komentajan eversti Pieta-ri Autinkin silmäkulma oli kostunut.

Tapahtumasta tehty DVD-tallenne

Tätä em. tapahtumaa on kuvattu myös lyhyesti Talvisodan kirjallisuu-dessa. Lisäksi Vieremän kansalais-opiston Sodan ajan historianpiiri on tehnyt dvd-tallenteen, jossa kuvataan tykistökeskitys, haavoittuneiden oloa teltassa ja hakupartion matka. Tal-lenteen tekoon on osallistuneet viere-mäläisiä vapaaehtoisia ja yksi lukion luokka. Kuvaukset on tehty pääosin vieremäläisessä metsässä, joka hyvin kuvaa todellista taistelualuetta Sileä-saarenkarin kangasta ja sen lähialuet-ta. DVD-tallennetta voi hankkia Vie-remän kansalaisopistosta (postiosoite Myllyjärventie 1, 74200 Vieremä), hinta 20 euroa.

Teksti: Pekka Kauppinen pekka2.kauppinen@pp.inet.fi

Kuvat: Risto Kauppinen

Petroskoi on kaunis kesäkaupunki. Väljästi rakennettu, paljon puistoja. Ja ilman muuta mahtava Ääninen antaa vahvan ilmeensä kaupun-gille. Äänisen rannalla järvelle tiukasti katsoen seisoo iso Otto Ville Kuusisen patsas. Paikalliset ihmiset ovat antaneet patsaalle lempinimen ”kalastuksenvalvoja”.

Kiizin museosaarella keskellä Äänistä kauniina kesäpäivänä. Opas Anna keskellä.

KauppisViesti1�

Isänmaan ja itsenäisyyden puolesta kaatui 165 KauppistaKaikkiaan 165 Kauppista antoi kalleimpansa eli oman henkensä isänmaan puolesta talvi- ja jatkosodassa. Tämän ainutlaa-

tuisen nimiluettelon on koonnut sukututkija Jarmo Ahlstrand puolustusministeriön tiedoista. Tietoja ei ole muutettu yhtään, vaan ne on otettu sellaisenaan puolustusministeriön kortistoista. Sotilasarvot on jätetty pois. Suurin kaatuneista on sotamiehiä.

Jos syntymäpaikan kohdalla on merkintä -> tarkoittaa se sitä, ettei ole tiedossa syntymäkuntaa vaan se paikkakunta, jossa tämä henkilö on asunut juuri ennen asepalvelukseen astumista. Kaikista kaatuneista ei ole merkitty/tiedetty kuolinpaikkaa. Kuolinpaikka on merkitty paikkakunnan/pitäjän tai taistelupaikan mukaan. Esim. luettelossa numero 82 Kivijärvellä syntynyt Matti Kauppinen kaatui 5. tammikuuta 1942 Gorassa Syvärin maisemissa. Niihin maisemiin sijoittuu tiettävästi myös Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan sotamies Lahtisen kaatuminen.

Jos vaikeasti haavoittunut sotilas on kuollut sotilassairaalassa, se on merkitty esim. A/28.KS tai 22.Sotas. Myös joitakin sodan jälkeen sotavammoihin kuolleita on merkitty.

KauppisViesti 1�

Isänmaan ja itsenäisyyden puolesta kaatui 165 Kauppista

KauppisViesti1�

Kaatuneiden muisto säilyy Kauppisten sukuseuran vanhin jä-

sen, Vuokko Kauppinen, 94, elää yksin rivitalon päädyssä Keravalla. ”Kyllä minä ensi vuonna sukujuhlille meinaan tulla, jos vain terveys antaa myöten” , kertoi Vuokko vieraillessani hänen luo-naan lokakuussa. Eikä terveydessä mi-tään suurempia ongelmia ole ollut kun olotilan suhteuttaa ikään. Esim. kesällä 2009 Vuokko teki junalla yksin matkan sukulaisten luo Iisalmeen. Suurimmat vaikeudet tuntuivat olevan näissä ”ny-kyajan vekottimissa” eli digiboksissa ja kännykässä. Niiden asetukset ja sää-döt kun tuntuvat menevän turhan usein pieleen. Mutta sama tilanne taitaa olla nuoremmillakin.

Vuokon asunto muistuttaa eletystä elämästä. Kirjoja on paljon, niin suomen kuin saksankin kielisiä. Pöydällä on saksankielinen sanaristikko. Vuokko työskenteli monta vuotta Sveitsissä ja hän haluaa pitää aivojaan vireänä mm. tällä tavoin.

Ja tietysti valokuvia rakkaista jo edesmenneistä sisaruksistaan Einestä ja Ilmistä, mutta erityisesti ainoasta veljestään Untosta. Kun tulee puhe Unto Kalevista (puolustusministeriön tiedoissa Unton toinen nimi on jostakin syystä merkitty virheellisesti Olaviksi),

Vuokko elää kuin sitä hetkeä kun hän kuuli lottana tiedon veljensä kaatumisesta heti jatkosodan alkupäivinä 3.7.1941. 21-vuotiaan Unton kaatuminen oli kova isku koko perheelle. Vuokko kaivaa esille paperin, jossa on kopio Unton

kuolinilmoituksesta ja muistokirjoitus. Tällainen on nimimerkki I.S:on muistokirjoitus.

Vuokkoa kävi tapaamassa Risto Kauppinen.

Vänrikki Unto Kauppinen In memoriam

Kirkkaimmassa nuoruudessasi isänmaalle elämäsi uhraten päättyi kaunis päivätyösi siinä lohdullisessa vakaumuksessasi, että olet kaatunut oikean asian puolesta, minkä omantuntosi pakotuksesta tahdoit vielä taistelutovereillesikin vakuuttaa lähtösi hetkellä, sivuttaessasi tämän maallisen ja ijäisyyden rajaviivan.

Taistelutehtäväsi oli uuden sotamme ensimmäisiä, tärkeä tiedustelutehtävä etulinjoilla, mikä tehtävä toveriesi mukana tuli myöskin suoritetuksi, kunnes paluumatkalla joukkojesi luo, vainolaisen luotisade tapasi.

On vähitellen ollut totuttauduttava ajatukseen, että Upe on poissa keskuudestamme, jota varsinkin lähimpien ystäviesi oli aluksi vaikea tajuta. Olihan tapaus taas muutaman kuukauden välirauhan jälkeen laatuaan ensimmäinen paikkakunnallamme.

Arpa lankesi kohdallesi siellä, missä miehiä tarvitaan. Olet täyttänyt paikkasi sankarillisesti. Olit

asettanut itsellesi kauniin päämäärän, seistä tai kaatua, tulevaisuuttasi nuoruutesi vuoksi mahdollisesti vielä ajattelematta. Saavutit matkan pää. Sait ikuisen rauhan.

Päästyäsi nyt kotiseutusi multiin, olkoon lohdutuksena vanhemmillesi ja sisarillesi sekä kaikille ystävillesi, että olet Korkeimman tahdosta antanut uhrisi vapauden alttarille ja osaltasi maallesi mahdollisuuden valoisampaan tulevaisuuteen. Siunattu olkoon muistosi, kepeät mullat haudallesi.

Sankarien haudalla Varjossa kuuravalkeen kuusen hauta, kimaltaa yllä tähtikirkas yö, yö rakkauden; - ei raiu enää rauta, ei kalskahtaen kalvat lyö. Viihdyttäin kuusi varjoo urhoin unta, kajastaa ijäisyyden aamunkoi, ikuista rauhaa oottaa ihmiskunta, Kaikkeuden juhlakellot kaukaa soi. I.S:o

Ikä ei tunnu painavan 94-vuotiasta Vuokko Kauppista. Ensi kesän suunnitelmissa on osallistua Runnilla pidettäville sukujuhlille.

KauppisViesti 1�

Heinäkuista häähumua

Vihille talvisodan aikanaTalvisota alkoi 30. marraskuuta

1939, ja sinä vuonna Vieremän Kaup-pilanmäestä kotoisin oleva Hanna o.s. Tiikkainen (äitini) vihittiin Teodorinsa kanssa 10. joulukuuta Sonkajärvellä. Sitä ennen kirkossa oli luettu kuulutuk-set kolmesti.

-Oli lauantai ja kylpyilta, kun Teo-dor tuli suksella meille Pellonpäähän ja antoi minulle uudet sukset, sauvat ja monot. Niin me menimme suksella yök-si Olkimäkeen, kun sillä kertaa ei ollut itsellä hevosta. Teodor lainasi naapuris-ta vanhan hevosen, ja kun meidän olisi pitänyt joutua sunnuntaina kymmeneksi kirkkoon Sonkajärvelle, niin me myö-hästyimme, Hanna kertaa tapahtumia.

Ennen vihkimistä oli vielä etsittä-vä hevoselle pilttuu, johon eläimen sai kiinni. Nuoret menivät pappilaan, siellä kirkkoherra Otto Lehtinen oli tullut hattu kourassaan vihittävää paria vastaan. Oli ollut hyvillään, kun ei ollut ehtinyt lähteä kylälle seuroja pitämään.

Äiti oli sujauttanut ”nappaskenkänsä” jalkaansa, ettei vihille tarvinnut mennä monoissa, vaikka uudet olivatkin. Uusi musta leninki ajan tapaan oli ollut äitini yllä. Todistajia ei ollut mukana, kuten sota-aikana oli tavallista. Kolme pappilan palvelijaa kuitenkin toimivat todistajina.

-Kirkkoherra antoi meille Pyhän Raamatun elämän varrelle matkaevääk-si. Kello oli jo puoli viisi, kun palasim-me uuteen kotiini, jossa ruokailimme ja kahvittelimme. Muutamia vieraitakin oli paikalla.

-Anoppini paiskasi poikansa rep-puun vehnäsletin ja Karhula-nimistä hyvää mehua, kun samana iltana hiih-

dimme rapsakassa pakkaskelissä Pel-lonpäähän. Muistan ikäni sen, kun siellä Pellonpäässä joimme toiset hääkahvit. Nukuimme aamulla yhdeksään saakka, ja avio kesti 49 vuotta, kunnes kuolema nouti minulta miehen, liki 95-vuotias äi-tini summaa hääpäiväänsä.

tekstit: Mirjami Kauppinen

Nykyään ollaan sitä mieltä, että häihin pitää kutsua vähintään kaksi kuukautta ennen häitä. Suosituimmat hääkuukaudet ovat kesä-, heinä- ja elokuu. Kun tyttäreni Suvi meni sul-honsa kanssa heinäkuussa 2009 nai-misiin Kuopiossa, niin moni asia on muuttunut entisajoista, mutta moni asia toteutettiin toisin kuin häissä on tavallisesti totuttu näkemään.

Häistä puuttui tiettyjä hääperin-teitä: häävalssin tilalla oli häätanssi, morsiamen tai anopin ryöstöä ei näh-ty, mutta uusiakin perinteitä oli tilalle tuotu, ja jopa sellaisia, joita ei ihan vielä voida edes tässä paljastaa. Sul-hanenkaan ei ollut perinteinen suo-malainen, vaikka olikin Jyväskylästä löytynyt.

Ja niin Suvista tuli Aymeric Marcantin laillisesti vihitty puoliso myös Ranskan valtion, mutta ei ka-tolisen kirkon, silmissä, koska vihki-minen tapahtui luterilaisin menoin.

Hääprojekti kesti kokonaiset kak-si vuotta. Siinä riitti työtä niin mor-siamelle kuin sulhaselle sekä heidän perheilleen, kaasolle ja hääparin ystä-ville. Kaksikielisyys oli haaste, mutta sen suhteen järjestelyissä oli onnis-tuttu oikein hyvin: puolisoni Antero jopa väänsi ranskaa puheessaan hää-parille.

Yhteistä eri aikakauden nuori-koille toki on: ilman keskinäistä kun-nioitusta sekä sitoutumista ja lujaa rakkautta aviovuosien ketju loppuu aika äkkiä.

Stud

io A

lias/

Mik

ko M

änty

nie

mi

Hanna ja Teodor Heiskanen muuttivat Sonkajärven kirkonkylälle 70-luvun lopussa. Hanna on hyvin ”kauppismielinen”, kyläili usein edesmenneen anoppinikin kanssa Kuopiossa.

Häihin Kuopioon saapui Ranskasta peräti lähes 70 vierasta!

KauppisViesti1�

Olemmeko muinaisten mammutinmetsästäjien jälkeläisiä?

Mistä suomalaiset ovat tulleet? Sukututkimusta harrastaville ja siitä

kiinnostuneille geeniteknologia tarjoaa aivan uuden ulottuvuuden tutkia suku-aan jopa useita vuosituhansia taakse-päin. Miten tämä on oikein mahdollista? Luin emeritusprofessori Kalevi Wiikin v. 2007 ilmestyneen kirjan ”Mistä suo-malaiset ovat tulleet?” ja kävin syys-kuussa myös kuuntelemassa Wiikkiä Keravan kirjastossa järjestetyssä ylei-söluennosta. Sieltä hankin myös Wiikin uusimman julkaisun, noin 60-sivuisen ”Genetiikkaa sukututkijoille ja väestö-jen juurtenetsijöille” (Toukokuu 2009). Sillä ymmärryksellä, jonka em. kirjoista ja luennosta olen saanut yritän selittää tutkimusmenetelmää ja saatuja tuloksia myös KauppisViestin lukijoille.

Eli miten on mahdollista saada sel-

ville oman väestönsä juuria tuhansien vuosien taakse? Avainasia on ensin tuntea muutama perustermi: kromosomi ja mitokondrio. Mitä ovat kromosomit ja mitokondriot? Ihmisen solussa on 46 kromosomia. Yksi kromosomi on Y-kro-mosomi. Sen välittämä perimä kulkeu-tuu isältä pojalla. Y-kromosomin perimä kulkee siis isälinjoja pitkin.

Soluissa on myös mitokondrioita, jotka mm. mahdollistavat solun hengi-tyksen. Mitokondriot periytyvät lapsille vain äidiltä, ei isältä. Mitokondrioiden perimä siirtyy seuraaville sukupolville vain tyttärien, ei poikien kautta. Mito-kondrioilla on tästä syystä ratkaiseva merkitys äitilinjojen löytymisen kannal-ta.

Kolmas tärkeä asia on mutaatio. Jos-

kus tapahtuu niin, että Y-kromosomissa ja mitokondrioissa on tapahtunut ”poik-keamia” tai ”virheitä” eli ne eivät pe-riydykään lapsille täysin samanlaisina kuin ne ovat olleet vanhemmilla. Niissä on saattanut tapahtua mutaatioita. Näi-tä muutoksia ja milloin ne ovat suurin piirtein tapahtuneet tutkijat pystyvät seuraamaan.

Tiivistäen vielä ote Wiikin teoksen ”Mistä suomalaiset ovat tulleet?” alku-lehdeltä:

- Jokainen mies kantaa Y-kromo-sominsa DNA:ssa oman isälinjansa historiaa, mm. tiedon siitä, mihin klaa-neihin (haploryhmiin) hänen esi-isänsä ovat geneettisen Aatamin jälkeen kuu-luneet.

-Jokainen nainen kantaa mitokondri-

Suomen miesten neljän yleisimmän ryhmän jääkaudenaikaiset asuinalueet ja päätuloreitit. Kartan mukaan päätuloreittejä olisi vain kaksi, läntinen ja itäinen. Lännestä tulleiden kielet lienevät olleet pääasiassa germaanis-skandinaavis-ruotsalaisia, idästä tulleiden pääasiassa suomalais-ugrilaisia sekä balttilaisia ja slaaveja.

Suomalaisten äitilinjojen tuloreitit Afrikasta Suomeen. Viivojen paksuudet kuvaavat summittaisesti, kuinka suuri osuus (prosenttimäärä) nykyisten suomalaisten eri ryhmiin kuuluvista esivanhemmista on käyttänyt kutakin reittiä.

Kuvat ja kuvatekstit ovat Kalevi Wiikin uusimmasta kirjasta ”Genetiikkaa sukututkijoille ja väestöjen juurtenetsijöille” (Turku 2009)

KauppisViesti 1�

Olemmeko muinaisten mammutinmetsästäjien jälkeläisiä?

Mistä suomalaiset ovat tulleet? oidensa DNA:ssa oman äitilinjansa his-toriaa, mm. tiedon siitä mihin klaanei-hin (haploryhmiin) hänen esiäitinsä ovat geneettisen Eevan jälkeen kuuluneet.

-Tutkimalla nykyihmisen DNA:ta pystytään selvittämään sekä yksilöiden että väestöjen muinaiset juuret eli se, ”mistä me olemme tulleet”, tai oikeam-min, mistä meidän geeniperimämme ja geneettiset esivanhempamme ovat tul-let.

Geneettinen Aatami ja Eeva puoles-taan ovat lähtöisin Itä-Afrikasta, Etio-piasta. Vuosituhansien aikana ihmiset – alussa vain muutama kymmenen tai sata - on lähtenyt tältä alueelta kohti Lähi-itää ja/tai Arabian niemimaata ja sieltä levittäytynyt eri kautta ympäri maailmaa. Mutaatioita seuraamalla tie-detään kulkureitti.

Mistä suomalaiset miehet ovat tulleet?

Suomalaiset miehet jakaantuvat nel-jään pääklaaniin: runsaat 60 % heistä edustaa koilliseurooppalaista N3 –klaa-nia (”Niilon poikia”), noin 29 % skan-dinaavista I-klaania (”Ivarin pojat”), vajaat 10 % itäeurooppalaista R11-klaa-nia (”Raulin pojat”) ja noin 2 % länsi-eurooppalaista R1b-klaania (”Robertin pojat”)-

Kaksi kolmannesta suomalaisista miehistä on tullut idän suunnalta ja yksi kolmannes lännen suunnalta. N3-klaa-nin isäklaani NO (”Noa”) asui Kiinassa tai eteläisessä Siperiassa, jonne se oli tullut Persiasta, jonne se oli puolestaan tullut Arabiasta ja Afrikasta. Suomeen ”Niilon pojat” tulivat jääkauden loppu-vaiheessa Itä-Euroopasta yhdessä ”Rau-lin poikien” kanssa.

I-klaanin miehet ovat kehittyneet Lähi-idässä, jonne klaani oli tullut Ara-biasta ja Afrikasta. Suomen pääreitti kulki Keski-Euroopan kautta Ruotsiin ja sieltä Suomeen.

Siis pääosa suomalaisista on poh-

joissiperialaisten ”entisten mammutin-metsästäjien” jälkeläisiä. Geneettisesti lähellä meitä (siis ”Niilon poikia”) ovat mm. Siperian pohjoisosissa asuvat ud-murtit ja hatit.

Mistä suomalaiset naiset ovat tulleet?

Kaikki suomalaiset (niin kuin mui-denkin maiden ihmisten) esiäidit asuivat 100-prosenttisesti syntymäseudullaan Afrikassa. Afrikasta lähteneestä L3-klaanista polveutuvat kaikki ei-afrikka-laiset esiäidit. Suurin osa (98 %) suo-malaisista esiäideistä muutti Läntiseen Keski-Aasiaan. Tämä joukko jakaantui kahtia, 13 prosenttiyksikköä jäi aluksi läntiseen Keski-Aasiaan. 85 prosent-tiyksikköä lähti Lähi-itään. Tämä jouk-ko jakaantui vielä moneen osaan ja tuli useampaa reittiä Suomeen. Suomen nai-sista yleisin on H-frekvenssi eli ”Hele-nan tyttäret” , 40,43 %. Euroopan frek-venssi on 44,43.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että suomalaiset naiset edustavat klaaniensa suhteen samaa yleiseurooppalaista tyyp-piä kuin useimmat eurooppalaiset. Tosin suomalaisissa naisissa on muutama eri-koisuus, joiden perusteella suomalais-ten voi väittää sijaitsevan geneettisesti saamelaisten ja muiden eurooppalaisten välissä. Saamelaiset ovat oma erityinen joukkonsa, joiden alkuperästä (eli mis-tä kautta ovat tulleet Suomeen) ei olla aivan varmoja. Joka tapauksessa näyttää siltä, että suomalaiset miehet ovat otta-neet aika usein myös saamelaisen nai-sen vaimokseen.

Heränneitä kysymyksiä

Wiikin teokset ovat ensimmäisiä suomenkielisiä kansanomaisia julkai-suja tältä mielenkiintoiselta, jopa kieh-tovalta alalta. Monta kysymystä on varmasti vielä auki ja lähivuosien ke-

hittyvät tutkimusmenetelmät tuonevat lisävalaistusta asioihin.

Maallikkolukijalle herää kuitenkin jo ensimmäisellä lukukerralla useita ky-symyksiä. Mm. mihin perustuvat kirjas-sa eri tutkimuksista kerätyt prosenttilu-vut? Miten ne on saatu? Miten voidaan ajoittaa eri klaanien (eli kun mutaatio on tapahtunut) synty vuosituhansien taakse? Miten selitetään se, että pääosa suomalaisista on ”pohjoissiperialaisia mammutinmetsästäjiä”, mutta naiset ”yleiseurooppalaisia”.

Sylkinäytteellä selville oma ”sukuselvitys”

Jos aihe kiinnostaa kannattaa lukea ensimmäisenä Wiikin kirja ”Mistä suomalaiset ovat tulleet?”. Kirja löytyy kirjastoista tai suoraan kirjaa voi tilata osoitteesta kalevi.wiik@pp1.inet.fi. In-ternetistä löytyy aiheesta paljon tietoa mm. hakusanoilla Suomi DNA-projekti, Family Tree DNA.com tai Journey of Mankind (arkeologinen näkökulma su-kututkimukseen).

Ja jos haluat tietää omien esivan-hempiesi ”klaanin” ja sitä kautta tiedon todennäköisestä reitistä Suomeen, pelk-kä sylkinäyte riittää. Lastan kärkeen otetaan posken sisäpinnalta näyte ja se purkkiin ja tutkimuslaitokseen. Muuta-man viikon tai kuukauden kuluttua tut-kimuslaitoksesta tulee tulos, joka kertoo mihin klaaniin tai haploryhmään kuulun. Yksityiskohtaisempaakin tietoa englan-ninkielisestä tulosselostuksesta löytyy. Tutkimuslaitosten osoitteita löytyy ha-kusanalla DNA Testing Companies ja hinnoista tietoa hakusanalla DNA Tes-ting prices. Hinta tutkimuksesta on laa-juudesta riippuen (eli seurataanko vain isälinjaa vai myös äitilinjaa) alle sadasta eurosta noin 600 euroon. Tulkinnassa auttaa, jos tietää ainakin jonkin verran terminologiasta.

Risto Kauppinen

KauppisViesti�0

Canadan Sanomat ilmestyy Thunder Bayssä

Suomenkielinen lehti Canadan Sanomat ilmestyy edelleen Thunder Bayssä. Barbara Wainikka antoi leh-den tavatessamme. Kyse on lehden joulunumerosta 2008. Tabloidiko-koinen (Ilta-Sanomien koko) lehti on normaalia paksumpi. Tässä tietoa ja poimintoja lehdestä.

- Canada`s Finnish Language Weekly. Palvelee kanadansuomalaisia suomen kielellä.

- Perustettu 2001, ilmestyy keski-viikkoisin 48-50 kertaa vuodessa.

- Toimittaja Aare Ertolahti ja Matti Temisevä (urheilu, Toronto). Kirjeen-vaihtajia niin Kanadan eri osista kuin Yhdysvalloista.

- Kirjeenvaihtajia Suomesta: Las-se Talvitie (Karkkila), Pirjo-Paula Miettinen, Mia Lindfors ja Susanna Suhonen.

- Sisällössä lyhyitä uutissähkeitä ympäri maailmaa (mm. Tanja Pouti-aisen voitto Espanjassa) sekä tietysti onnitteluja ja muisteluita jouluista niin Kanadassa kuin Suomessa.

- Isompia juttu mm. ”Montrealin suomalaisten muistojen satoa”, ”Aut-tavat kädet Afrikassa” (Kanadalaisen Happosen perheen kokemuksia lähe-tystyöstä Ugandasta), ”Vuosisadaksi vauhtia Karstulan kylästä” ( Sivun juttu karstulaisen Lahja Hokkanen-Wainikan 100-vuotisjuhlista ja elä-mäntaipaleesta. Myös miniää Barbara Wainikkaa haastatellaan.), ”Metsäpir-tin Eevalan kylästä evakkoon” (Aino Jäntin os. Eeva Naarajärven muistoja talvisodan ajalta.), ”Kalle Lojander, Flairtending – näyttävyyttä tiskin ta-kaa” (Susanna Suhosen sivun juttu showmaisesti ja taiturimaisesti työs-kentelevästä baarimestari Kalle Lo-janderista. Lojander on flairtendingin vuoden 2009 Pohjoismaiden mestari ja Suomen mestari vuosilta 2003 ja 2004.)

Jos joku haluaa ottaa yhteyttä Bar-bara Wainikkaan, o.s. Kumpulainen tässä hänen sähköpostiosoitteensa maryharbor@tbaytel.net .

Seuraava Kauppisten sukuseuran sukujuhla ja -kokous pidetään Iisal-messa Runnin kylpylässä 7.8.-8.8.2010. Sukujuhlia varten on varattu pito-paikka ja majoitustilaa Kartanohotellista. Kartanohotellissa on kaikkiaan 14 huolella entisöityä huonetta ja majoitustilaa noin 20 henkilölle. Eli ne jotka haluavat eläytyä (ja ehtivät varaamaan) vanhan ajan glamouriin mm. silloisen valtiohoitajan C.G. Mannerheimin tai Eino Leinon käynteihin näissä huoneissa voivat sen tehdä. Majoitukseen on käytettävissä myös uusi puoli eli Kylpylähotelli. Kylpylähotellissa on kaikkiaan 73 huonetta ja 150 vuode-paikkaa. Sukujuhlien pääpaikkana on Kartanohotellin Ravintola Wesipeh-toori. Jokainen sukujuhliin osallistuva maksaa ruokailunsa ja majoituksensa suoraan hotelliin. Tarkemmat hinnat ja ohjeet tulevat myöhemmin. Tässä alustava, tarkentunut ohjelma.

La 7.8. klo 12-15 Ilmoittautuminen Kartanohotellin Vilpolassa - Lasten tapaamispaikka Marskin salongissa. Lapsille päivien aikana omaa ohjelmaa. - Tulokahvit Kartanohotellin Ravintola Wesipehtoorissa

klo 12-16 Lounas Ravintola Mamselissa

klo 16 Sukutapaamisen avaus - Puheenjohtaja tervehdys: Risto Kauppinen - Runnin esittely: johtaja Merja Vidgren - Musiikkiesitys Vuokko Komulainen - Sukututkijan uutisia

klo 17-18.30 Vapaata yhdessä oloa/serkusten tapaamisia

klo 19-21 Ohjelmallinen rantakalailta hotellin lähellä ulkona (aurinkoisella säällä) tai Kartanohotellissa Ravintola Wesipehtoorissa (sateella).

Sukututkija Jarmo Ahlstrand on tavattavissa Kartano hotellissa klo 14-17 suvulle tärkeiden paikkojen/karttojen ääressä. Jarmolta voi käydä kysymässä sukuun liittyvistä asioista. Tuotetori Kartanohotellissa, jossa myynnissä mm. sukuseuran tuotteita.

Su 8.8. klo 9.00 Aamupalan jälkeen linja-autot lähtevät klo 9.00 Vieremän kirkolle (matkaa sinne on 22 km) jumalanpalvelukseen. Käynti sankarihaudoilla.

klo 11 linja-autot jatkavat Kauppilanmäkeen, Ylä-Savon Kauppis- ten kantapaikoille. - Kirkkokahvit Kylätalolla (entinen kansakoulu) - Käynti Kauppisten muistokivellä

klo 12.30 Linja-autot jatkavat Runnille - Linja-automatkojen aikana kerrotaan suvun asuinpaikoista Ylä-Savossa sekä seutukunnasta yleensä.

13.00 Lounas Ravintola Mamselissa

14.00 Sukukokous Ravintola Wesipehtoorissa Kartanohotellissa.

15.30 Lähtökahvit

Tarkempia ohjeita majoituksesta ja hinnoista heti vuoden vaihteen jälkeen ilmestyvässä kiertokirjeessä sekä KauppisViestissä 1/2010, joka ilmestyy toukokuussa 2010.

Sukukokous Runnilla 7.-8.8.2010 Ohjelma alkaa olla valmis

KauppisViesti �1

Viimeinen kuulutus!

Täydennä tietojasi Ylä-Savon Kauppisten sukukirja kahteenYlä-Savon Kauppisten Sukukirja on työn alla. Sukukirja on valmis sukujuhlilla Runnilla elokuussa 2010. Viimeinen päivä, jolloin sukututkija Jarmo Ahlstrand voi ottaa tietoja sukukirja kahteen on 1.5.2010. Kirjaa käytettään rinnakkain v. 1988 ilmestyneen Ylä-Savon Kauppisten sukukirja yhden kanssa. Jarmo Ahlstrand täydentää edellisestä sukukirjasta puuttuvia tietoja aina vuoteen 1900. Sitä uusimpien tietojen mukaan tuleminen kirjaan on sukuun kuuluvien oman aktiivisuuden varassa. Tietoja voi täydentää useampaankin otteeseen. Tietoja voi lähettää oheisen kaavakkeen ja liitteiden avulla, sähkö-postitse tai vaikkapa käsin kirjoittamalla. Erityisesti Jarmo Ahlstrand toivoo lyhyitä tarinoita isistä, äideistä, ukeista, mummoista jne. Näin sinällään tärkeät tiedot syntymä- ym. ajoista saavat enemmän sisältöä.Koska seuraava KauppisViesti ilmestyy vasta toukokuussa 2010, tämä on ”viimeinen kuulutus” täydentää omia ja sukuhaarasi tietoja tarinoiden kera.Mikäli tiedät kuuluvasi Ylä-Savon Kauppisten sukuhaaraan ja tietosi puuttuvat tai haluat täydentää niitä, lähetä tietoa tällä lomakkeella. Kirjepostin voit laittaa osoitteella Jarmo Ahlstrand, Pirttipolku 9 A, 00630 Helsinki.

Tietojen lähettäjän nimi: ____________________________________________________________

Osoite: ___________________________________________________________________________

Postinro ja –toimipaikka: ____________________________________________________________

Puhelin ja mahdollinen s-posti: ________________________________________________________

Sukutaulun numero (Ylä-Savon Kauppisten sukukirja yhdestä). Jos et tiedä sukutaulun numeroa tai se puuttuu, kirjoita lähettämillesi tiedoille aihe tai otsikko:

__________________________________________________________________________________

Haluaisin seuraavien tietojen tulevan Ylä-Savon Kauppisten sukukirja kahteen. Vihje: Täydennä ainakin sukukirja yhdestä puuttuvat tiedot. Mallina voit käyttää sukukirja yhdessä olevaa taulukointitapaa. Sen lisäksi voit eri liitteenä laittaa kuvauk-sia oman sukusi mieleen jääneistä henkilöitä. Mitä napakampi kuvaus on, sitä suurempi mahdollisuus päästä julkaistavaan uuteen sukututkimukseen. Suosituspituus on yksi-puolitoista liuskaa/henkilö.

Mikäli koet helpommaksi lähettää tiedot sähköisessä muodossa, mene kotisivuillemme www.kauppistensukuseura.net. Etusivun linkin kautta pääset täyttämään lomaketta. Sukututkija Jarmo Ahlstrandin sähköpostiosoite on jarmo.ahlstrand@hotmail.com.

Kirjeen tai sähköisen postin lähettämisellä annat myös luvan laittaa tiedot kirjaan ja itsesi tietojen antajaksi.

Kauppis-naisten tietoja kaivataan Historiallinen perinne on, että esim.

sukututkimuksissa seurataan mieslin-jaa eli että sukunimi säilyy samana. Yhtä hyvin voitaisiin tietysti seura-ta myös äitilinjaa. Hieman yritämme ”oikaista” tätä ”vääryyttä” Ylä-Sa-von Kauppisten sukukirja kahdessa.

Jos tyttönimesi on Kauppinen ja olet naimisiin menon yhteydessä ottanut miehen sukunimen, lähetä perheesi tiedot sukututkija Jarmo Ahlstrandille viimeistään 1. toukokuuta 2010 men-nessä. Tietosi otetaan mukaan sukujuh-lilla elokuussa julkaistavaan Ylä-Savon

Kauppisten sukukirja kahteen.Tarkem-mat ohjeet yllä olevassa jutussa tällä sivulla.

KauppisViesti��

Puheenjohtajana jatkaa Risto Tapani Kauppinen (synt. 1945) Vantaalta. Riston edesmennyt isä Paavo on lähtöisin Sonkajärven Vänninmäestä. S-posti risto.kauppinen@wiltrain.fi, puhelin 0400 400 487.

Varapuheenjohtajana toimii Asko Kauppinen (synt.1941) Vieremältä, jossa hän on asunut suurimman osan elämäänsä. Asko on ollut hallituksen jäsenenä useita kolmivuotiskausia. Asko on myös kirjailija Kauppis-Heikin seuran johtohahmoja. S-posti asko.kauppinen@suomi24.fi, puhelin 040 569 8841.

Sihteeri-rahastonhoitaja ja hallituksen jäsenenä jatkaa Antero Kauppinen (synt. 1952) Kuopiosta. Anteron isä on v. 1922 syntynyt Hannes Petter Kauppinen Sonkajärven Sonkakosken kylässä. S-posti antero.kauppinen@iki.fi, puhelin 040 754 1555.

Hallituksen jäsenenä jatkaa Marjatta Teittinen (s. 1946) Pieksämäeltä. Marjatan juuret johtavat Vieremälle. Isän nimi on Kalle Kauppinen (Vieremä Kaarakkala). Puhelin 050 5845138.

Hallituksen jäsenenä jatkaa Antti Kinnunen, Hankasalmi (synt. 1933). Antin äiti on Kauppisia. Myös vaimon suku on Hankasalmen Kauppisia. Puhelin 0400 183 081.

Hallituksen uusi jäsen Jukka Kauppinen (synt. 1953) Hankasalmi. Aikaisemmin Jukka oli sukuseuran varajäsen. Jukan edesmennyt isä Toivo Kauppinen oli myös aktiivinen sukuseuralainen, puhelin 040 565 9413.

Hallituksen uusi jäsen on Pekka Kauppinen (synt. 1948) Vieremältä. Pekan isä Rapakon-tilan Paavo toimi aikanaan myös sukuseuran puheenjohtajana. S-posti pekka2.kauppinen@pp.inet.fi, puhelin 040 540 4288.

Hallituksen kokouksiin osallistuu myös sukututkija Jarmo Ahlstrand, jonka suvussa on myös Kauppisia Hankasalmen suunnasta. S-posti: jarmo.ahlstrand@hotmail.com.

Sukuseuran hallitus 2007 - 2010 Kauppisten sukuseura ry valitsi Hankasalmella sukukokouksessa kesällä 2007 uuden hallituksen. Hallitus edustaa monipuolisesti suvun jäsenistöä.

KauppisViesti ��

  

Liity mukaan sukuseuran toimintaanLIITY SUKUSEURAN JÄSENEKSITervetuloa mukaan Kauppisten Sukuseura ry:n jäseneksi. Sukukokouksessa 15.7.2007 hyväksyttyjen uusien sääntöjen mukaan sukuseuran varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä jokainen 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka isän tai äidin puolelta on sukuun kuuluva tai joka avioliiton kautta on siihen liittynyt. Eli jos vaikkapa isovanhemmissa isän tai äidin puolelta on jossakin vaiheessa ollut Kauppi-nen-nimisiä, olet tervetullut jäseneksi.

Sukuseuran varsinaiseksi jäseneksi hallitus voi hyväksyä myös muun sellaisen henkilön, joka on kiin-nostunut sukuseuratoiminnasta.

Sukuseuran jäsenmaksu on 15 €/vuosi koskien koko perhettä. Sukuseuran jäsen saa postitse kaksi

kertaa vuodessa tehtävän KauppisViestin.

KYLLÄ, haluan liittyä Kauppisten Sukuseura ry:n jäseneksi:

Nimi ___________________________________________________________________

Osoite ___________________________________________________________________

Puhelin _______________________________

Sähköpostiosoite _______________________________________________________

Postita osoitteella: Kauppisten Sukuseura rySihteeri-rahastonhoitajaAntero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopiotai sähköposti antero.kauppinen@iki.fi

Sukuseuran kotisivut osoitteessa www.kauppistensukuseura.net

Osoitteen muutokset voit tehdä sihteerille kirjeitse tai sähköpostitse.

KauppisViestin numeroita voi tilataKauppisViestin ilmestyneitä numeroita voi tilata myöhemminkin, niin kauan kuin lehtiä riittää. Irtonumeroiden hinnat ovat seuraavat (hintoihin sisältyy postimaksu):1 kpl 5 euroa2 kpl 8 euroa3 kpl 10 euroa4 kpl tai enemmän: 3 euroa/kplTilausosoite: Antero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio Puh. 040-754 1555, sähköpostiosoite antero.kauppinen@iki.fi

KauppisViesti��

Kauppisten Sukuseura ry:n tiedotuslehti nro 2 / 2009

Sisäsivuilla

• Presidentti Martti Ahtisaaren sukupuu Kauppis-esivanhemmista s. 6

• Kaveria ei jätetty. Haavoittuneet käytiin pelastamassa

vihollisen linjojen takaa s.10-13

• Isänmaan ja itsenäisyyden puolesta kaatui 165 Kauppista s. 14-15

• Olemmeko muinaisten mammutinmetsästäjien jälkeläisiä?

Mistä suomalaiset ovat tulleet s. 18-19

Monipuolisia Kauppis-tuotteita tarjolla

Suvun jäsenille ja asiasta kiinnostuneille sukuseuratarjoaa ostettavaksi seuraavia tuotteita:

Sukututkimukset

Hankasalmen Kauppisten Sukukirja, 222 A 4-sivua(Julkaisuvuosi 2004) 25 e

.

Ylä-Savon Kauppisten Sukukirja I, 306 sivua (1988) 32 e

Ylä-Savon Kauppisten sukupuu kaavioina (moniste) 10 e- Hyvä lisä Ylä-Savon Kauppisten Sukukirja I:n tutkimiseen, tehty 1990

Kannonkosken, Viitasaaren ja Halsuan Kauppisen sukupuu kaaviona (1995) 10 e- Tunnetaan myös nimellä Viitasaaren Kauppiset, vihko

Tilaukset toimitetaan postiennakolla eli hintoihin lisätään postituskulut(noin 10 EUR/lähetys).

Tilaukset/ed. tuotteet: Kauppisten Sukuseura ry, Risto Kauppinen, Kaunisharju 6 A, 01230 Vantaa. Sähköposti: risto

Seuraavassa muita tuotteita, jotka sopivat erinomaisesti esim. merkkipäivälahjaksi.

Kaulariipus 18,50 e/kplRintamerkki 16,00 e/kplSolmioneula 22 e/kplPöytästandardi 25 e/kpl,pöytästandardissa on suvun ”Yhtä puuta”-tunnus.Isännän/sukuseuran viiri lipputankoon:Iso koko: pituus 450 x 50 cm, 50,00 e/kpl.Pieni koko: pituus 300 x 50 cm, 50,00 e/kpl.

Näitä tuotteita voi tilata Asko Kauppiselta,Palosenjärventie 403, 74200 Vieremä.Puh. 040 5698841Sähköposti:

Tällä sivulla esiteltyjen tuotteiden tilaus onnistuu nyt myös internetin kautta osoitteesta www.kauppistensukuseura.net.Yläreunassa on otsikko ”Kauppistuotteita tarjolla”.Sitä klikkaamalla pääset tilaamaan haluamiasi Kauppistuotteita.

Hintoihin lisätään postituskulut.Tilaukset toimitetaan postiennakolla.

Hankasalmen Kauppisten Sukukirja II, 58 sivua (2007), 20 e- Sukututkimuksen toisessa osassa on lisää mielenkiintoista tietoa ja yksityiskohtia Hankasalmen Kauppisten vaiheista.

.