Askeleet myrkyttömään veneilyyn...Askeleet myrkyttömään veneilyyn: Katseet veneiden pohjiin |...

Askeleet myrkyttömään veneilyyn: Katseet veneiden pohjiin | Haaksi, H., Gustafsson, J. & Seppälä, J.

1

Askeleet myrkyttömään veneilyyn

Katseet veneiden pohjiin

Haaksi Hanna

Gustafsson Jenny

Seppälä Janne

Askeleet myrkyttömään veneilyyn: Katseet veneiden pohjiin |Haaksi, H., Gustafsson, J. & Seppälä, J.

2

SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto ............................................................................................................................... 3

Taustatietoa antifouling -maaleista ....................................................................................... 4

Antifouling-maalien aiheuttamat ongelmat ........................................................................................................... 4

Itämeri ................................................................................................................................................................. 4

Maaperä .............................................................................................................................................................. 5

Ympäristönlaatunormi (VNa 1022/2006) ............................................................................................................... 8

Venetelakan kriittiset haitalliset aineet ................................................................................................................. 8

Epäorgaaniset aineet: kupari .............................................................................................................................. 8

Epäorgaaniset aineet: sinkki ............................................................................................................................... 9

Epäorgaaniset aineet: lyijy ................................................................................................................................ 10

Epäorgaaniset aineet: arseeni .......................................................................................................................... 11

Orgaaniset yhdisteet: tributyylitina (TBT) ja trifenyylitina (TPT) ...................................................................... 12

Askeleet myrkyttömään veneilyyn ...................................................................................... 13

Maalinpoisto – miten poistaa maali ympäristöä ja omaa terveyttä kuormittamatta ......................................... 13

Maalin raaputus ................................................................................................................................................ 13

Maalin hionta .................................................................................................................................................... 13

Veneen pohjan pesu – miten pestä ympäristöä kuormittamatta ..................................................................... 14

Veneiden pohjapesupaikka ............................................................................................................................... 15

Sallitut antifouling-maalit ..................................................................................................................................... 17

Antifouling-maalin tarpeellisuus ....................................................................................................................... 17

Vaihtoehtoiset menetelmät ................................................................................................................................. 17

Pohjaharjat, -lastat ja -raapat .......................................................................................................................... 18

Pohjaa suojaavat ja harjaavat matot ............................................................................................................... 19

Ultraäänilaitteisto ............................................................................................................................................. 21

Harjapesuri ........................................................................................................................................................ 21

Veneen nosto ja pohjan paine- tai käsinpesu ................................................................................................... 21

Pienvenetelakka maalla .................................................................................................................................... 23

Seuran jäsenten ohjaaminen pois antifouling-maalien käytöstä .......................................... 24

Tiedotus ja perustelut .......................................................................................................................................... 24

Seuran sääntöjen muuttaminen: suora kielto tai jäsenmaksun porrastus .......................................................... 25

Alemmanasteiset ohjeet ja säännöt ..................................................................................................................... 26

Sanktiot urheiluseuratoiminnassa ........................................................................................................................ 26

Seuran vuokra- ja palvelusopimukset satamatoiminnassa .................................................................................. 28

Lopuksi ................................................................................................................................ 30

Lähteet ................................................................................................................................ 31


3

Johdanto Tämä opas on koottu yksittäisen veneilijän, veneseu-

ran tai muuten veneilyn kanssa työskentelevän tu-

eksi, erityisesti antifouling-asioihin liittyen. Kimmoke

oppaan kirjoittamiseen syntyi tunnistetusta tar-

peesta tarkemmin avata antifouling-maaleihin liitty-

vää problematiikkaa.

Tämän oppaan tarkoituksena on kertoa veneilyssä

käytettävien antifouling-maalien ominaisuuksista ja

toisaalta vaikutuksista ympäristöön, sekä antaa työ-

kaluja siihen, että veneilijä voi siirtyä myrkyttömään

veneilyyn.

Ensimmäisessä osiossa perehdytään erityisesti anti-

fouling-maalien ominaisuuksiin, sekä niiden aiheutta-

miin haittoihin. Toisessa osiossa annetaan työkalut

siihen miten veneilijä ja veneseurat voivat toimia niin

että haitallinen vaikutus ympäristön suhteen saadaan

pienennettyä.

Toivottavasti opas antaa lukijalleen tietoa toimien tu-

eksi, sekä konkreettisia työkaluja toiminnan aloitta-

miseksi. Yhteiset vetemme ja maaperämme kaipaa-

vat toimia.

Askeleet myrkyttömään veneilyyn: Katseet veneiden pohjiin |Haaksi, H., Gustafsson, J. & Seppälä, J.

4

Taustatietoa antifouling -maaleista Hanna Haaksi ja Jenny Gustafsson, Pidä Saaristo Siis-

tinä ry

Veneiden huoltotoimenpiteisiin kuuluu keväisin

pohjamaalien tarkastus, niiden paikkamaalaus tai

kokonaan uuden maalikerroksen levittäminen. Yksi

veneen pohjaa suojaavista aineista on kiinnittymi-

senestomaali eli antifouling-maali, jonka tarkoituk-

sena on estää kasvustoa ja siten myös merirokkoa

kiinnittymästä veneen pohjaan. Pohjaan kiinnittynyt

merirokko paitsi lisää syyshuoltotoimenpiteitä, hi-

dastaa se myös veneen vauhtia ja lisää polttoaineen

kulutusta.

Antifouling-maalien teho ja toiminta perustuvat ke-

miallisiin tai biologisiin ominaisuuksiin, jotka estävät

mikrobien ja kehittyneempien kasvi- ja eläinlajien

muodostaman kasvuston tarttumista veneiden poh-

jiin. Aluksia on jo pitkään suojattu erilaisilta kasvus-

toilta ja jo 400-luvulla e.a.a. arseenia ja rikkiä sekoi-

tettiin pintakäsittelyaineiden joukkoon paranta-

maan käsittelyä. 1800-luvulla antifouling-maalien

tehoaineina käytettiin arseenia ja kuparia, jota käy-

tetään edelleen. 1

1 Pitkäranta (ref. WHOI. 1952) 2008, 20

1900-luvun alkupuolella antifouling-maalien kehitys

meni eteenpäin. Erityistä huomiota kiinnitettiin te-

hoaineiden liukenemisnopeuteen. Tuolloin epäor-

gaanisina tehoaineina käytettiin kuparia ja eloho-

peaa. 1970-luvun alussa kehitettiin maalityyppi

jonka tehoaineena käytettiin orgaanisia tinayhdis-

teitä, eli tributyylitinaa (TBT) ja trifenyylitinaa

(TPT).2

Nykyisin Suomessa käytettävät antifouling-maalit,

joiden teho perustuu kemiallisen ominaisuuteen,

tulee hyväksyttää Turvallisuus- ja kemikaaliviras-

tossa (Tukes). Ilman Tukesin hyväksymismenettelyä

ja lupaa ei maaleja saa myydä tai markkinoida Suo-

messa. Kupari ja sinkki ovat yhdessä ja erikseen ylei-

simmät tehoaineet Suomessa käytettävissä antifou-

ling-maaleissa nykyään. Antifouling-maalien käyttö

on hyväksyttyä vain merialueilla.

Antifouling-maalien aiheuttamat ongelmat

Itämeri

Nykyisissä maaleissa käytettävät sinkki ja kupari

ovat suurissa määrin ihmiselle vaarallisia, mutta jo

pienissä pitoisuuksissa ne ovat haitallisia Itämeren

eliöstölle ja erityisesti muutamalle avaineliölle ja

sitä myöden myös koko Itämeren ekosysteemille.

2 Pitkäranta (ref. WHOI 1952; Yeabra et al. 2004) 2008, 21–22


5

Itämeren ekosysteemi on erittäin herkkä. Herkkyy-

den selittäviä tekijöitä ovat muun muassa Itämeren

nuori ikä, vähäinen lajimäärä sekä hidas veden vaih-

tuvuus. Koko Itämeren veden vaihtuminen vie noin

kolmekymmentä vuotta. Itämerellä on vain muu-

tama niin sanottu avainlaji, joista monen muun lajin

hyvinvointi ja olemassaolo riippuu. Tällaisia avainla-

jeja ovat rakkolevä sekä sinisimpukat.

Rakkolevä on monivuotinen kasvi ja sen kasvustot

ovat elintärkeitä monelle lajille. Sen pinnassa sekä

koko kasvustossa kasvaa erilaisia leviä, simpukoita,

katkoja, siiroja, kotiloita ja matoja. Rakkoleväkas-

vusto, joka alkaa vedenpinnan alapuolelta ja ulottuu

kirkkaassa vedessä 7 metrin syvyyteen asti, tarjoaa

kalanpoikasille suojaisan ja ruokapitoisen kasvuym-

päristön ensimmäisenä kesänä. Rakkolevän olemas-

saolo on koko Itämeren eliöstölle ja sen hyvinvoin-

nille ratkaiseva.

Sinisimpukka elää muutaman metrin syvyydestä

aina 30 metrin syvyyteen asti. Sinisimpukat ovat

monelle Itämeren lajille elintärkeitä ja ne ovat mer-

kittävä osa rannikkoekosysteemiä. Monet kalat,

pohjaeläimet ja linnut käyttävät niitä ravintona. Si-

nisimpukat suodattavat ravintonsa merivedestä ja

niihin kertyy helposti ympäristömyrkkyjä. Ympäris-

tömyrkyt vaikuttavat näin sekä sinisimpukoissa että

ravintoketjussa.

Huviveneiden antifouling-maaleissa käytettävät te-

hoaineet, sinkki ja kupari, ovat haitallisia näille mo-

lemmille lajeille vahingoittaen niiden lisääntymisky-

kyä. Erittäin haitalliseksi huviveneiden myrkkymaa-

laamisen tekee se, että veneet liikkuvat runsaasti

alueilla, joissa vesi on matalahkoa ja rakkoleväpi-

toista.

Haittavaikutusten voimakkuutta kasvattaa entises-

tään se, että päästöt ovat suurimmillaan keväällä,

useiden vesieliöiden parhaimpaan lisääntymisai-

kaan, kun veneet lasketaan veteen uudessa maa-

lissa. Huviveneet ovat myös satamissa paikallaan

pitkiä aikoja, jolloin haitallinen pistevaikutus muo-

dostuu erittäin suureksi.

Maaperä

Pilaantunut alue on alue, jolla on ihmisen toiminnan

seurauksena haitallisia aineita siinä määrin, että

niistä aiheutuu haittaa tai merkittävä riski ympäris-

tölle tai terveydelle, viihtyisyyden vähentymistä tai

muuta niihin verrattavissa olevaa haittaa.


6

Haitallisia aineita voi joutua maaperään erilaisten

onnettomuuksien, vahinkojen tai pitkän ajan kulu-

essa tapahtuneiden vähittäisten päästöjen seurauk-

sena, kuten venetelakoilla huoltotoimenpiteiden

seurauksena. Joskus syynä on aiempi käytäntö hau-

data jätteitä maahan.

Aineet voivat kulkeutua maaperässä pohjaveteen,

vesistöön tai levitä ympäröiville alueille. Ympäristö-

ja terveysvaikutukset saatetaan havaita vuosikym-

menien jälkeen, toiminnan jo päätyttyä.3 Venetela-

koilla ja satamissa riski maaperän pilaantumiseen

on todellinen ja todennäköistä, sillä veneiden huol-

totoimenpiteissä käytetään monia eri tuotteita,

joissa on laaja kirjo erilaisia kemikaaleja, joista osa

sisältää kriittisiä haitta-aineita. Pilaantumista voi en-

naltaehkäistä suorittamalla kaikki huoltotoimenpi-

teet katetun maan päällä, kuten asfaltoidulla ken-

tällä tai väliaikaisesti esimerkiksi muovipeitteen

päällä. Näiltä päällysteiltä kaikki jätteet tulee toimit-

taa asianmukaiseen loppukäsittelyyn, sekä pesuve-

det asianmukaiseen puhdistukseen.

Maaperän pilaantumisesta on ohje-arvot, jotka on

määritelty Valtioneuvoston asetuksessa VNa

2144/2007.

3 Pilaantuneet maa-alueet. 2014

Kynnysarvo: Kuvaa sellaista maa-aineksessa olevaa

haitallisen aineen pitoisuutta, jonka aiheuttamia

ympäristö- ja terveysriskejä voidaan pitää merkityk-

settömän pieninä. Mikäli kynnysarvopitoisuus ylit-

tyy yhden tai useamman haitallisen aineen osalta,

johtaa tämä valtioneuvoston asetuksen VNa

214/2007 mukaiseen maaperän pilaantuneisuuden

ja puhdistustarpeen arviointimenettelyyn.

Alempi ohjearvo: Kuvaa suurinta yleisesti hyväksyt-

tävää riskiä tavanomaisessa maankäytössä. Mikäli

yhden tai useamman haitallisen aineen pitoisuus

ylittää alemman ohjearvon pidetään maa-ainesta

pilaantuneena.

Ylempi ohjearvo: Kuvaa suurinta hyväksyttävää ris-

kiä tavanomaista vähemmän herkässä maankäy-

tössä, kuten teollisuus-, varasto-, tai liikennealu-

eella. Mikäli yhden tai useamman haitallisen aineen

pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon, voidaan maa-

perää pitää pilaantuneena.


7

Taustapitoisuus: On haitallisen aineen luontaisesti

tavanomainen pitoisuus maaperässä tai sellainen

kohonnut pitoisuus, joka esiintyy pintamaassa

laajalla alueella pilaantuneeksi epäillyn alueen ym-

päristössä.4

4 Pitkäranta (ref. Reinikainen 2007) 2008, 35

Taulukko 1 Taulukossa on kuvattuna valtioneuvoston asettamat raja-arvot eri aineiden pitoisuuksille maaperässä koko-naispitoisuutena kuiva-ainetta kohti.5


8

Ympäristönlaatunormi (VNa 1022/2006)

Valtioneuvoston asetuksessa 1022/2006 määritel-

lään tietyille vaarallisille ja haitallisille aineille ympä-

ristönlaatunormeja. Mikäli harjoittaa ympäristölu-

van varaista toimintaa on tarkkailtava pintavettä jo-

hon päästetään tai johon huuhtoutuu vesiympäris-

tölle vaarallisia tai haitallisia aineita. Tätä pintavettä

tulee tarkkailla pitoisuutena vedessä, sedimentissä

tai eliöstössä. 5 Vaikka venetelakoiden ja pienvene-

satamien pitäminen ei ole ympäristöluvan piirissä,

on syytä kuitenkin tarkastella muutamia arvoja,

joita ympäristölaatunormissa asetetaan.

Veneilyn kannalta, ja erityisesti antifouling-maalien

ja tämän selvityksen osalta mielenkiintoisia lukuja

ovat seuraavat:

Taulukko 2 Taulukossa on kuvattuna valtioneuvoston asettamat ve-sipuitedirektiivin mukaiset raja-arvot vaarallisille aineille vesis-tössä.

5 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista

23.11.2006/1022

Venetelakan kriittiset haitalliset aineet

Venetelakoilla käytetään huoltotoimenpiteissä run-

saasti erilaisia kemikaaleja. Osa käytetyistä kemi-

kaaleista sisältää kriittisiä haitta-aineita. Kriittinen

haitta-aine määritellään aineeksi, jota on merkittä-

viä määriä toiminnassa käytetyssä kemikaalituot-

teessa. Haitta-aineen ominaisuudet (toksisuus, ker-

tyvyys, pysyvyys ja kulkeutuvuus) tekevät siitä ym-

päristölle ja/tai terveydelle haitallista. Ympäristö

myös vaikuttaa aineen haitallisuuteen, sillä kemi-

kaalit voivat käyttäytyä eri tavalla maaperässä, il-

massa ja vedessä. Haitta-aineet jaetaan epäorgaani-

siin ja orgaanisiin yhdisteisiin. Veneiden pohjan kä-

sittelyyn liittyviä ja venetelakoilta löytyviä epäor-

gaanisia aineita ovat kupari, sinkki, lyijy, ja arseeni.

Orgaanisia ovat tributyylitina (TBT)ja trifenyylitina

(TPT).6

Epäorgaaniset aineet: kupari

Kupari (Cu) kuuluu metalleihin ja sitä esiintyy maa-

perässä luonnostaan. Maaperän kuparipitoisuudet

vaihtelevat riippuen maaperälajeista. Hienojakoi-

set, emäksiset ja neutraalit, runsaasti humuspitoiset

6 Pitkäranta 2008, 26–27


9

maaperät sisältävät enemmän kuparia kuin karkea-

jakoiset ja happamat maaperät. 7

Kasvi- ja eläinkunnalle kupari on elintärkeä hiven-

aine, jonka puutos aiheuttaa oireita mm. kasvien fy-

siologisissa prosesseissa. Ihminen tarvitsee kuparia

mm. aineenvaihdunnan entsyymien rakenneosana.

8

Ihmistoiminnasta peräisin olevista lähteistä kupari

on liukoisemmassa ja haitallisemmassa muodossa

kasveille kuin maaperästä lähtöisin oleva. Maaleista

kupariyhdisteet liukenevat kupari-ioneina (Cu2+),

jotka ovat jo hyvin pieninä pitoisuuksina myrkyllisiä

niin vesi- kuin maaympäristön kasvi- ja eliölajeille 9.

Kuparin biokertyvyys on erittäin korkea. Suurina

määrinä kupari on myrkyllistä kasveille, eläimille ja

ihmisille. Suurten pitoisuuksien lisäksi haitallisuu-

teen vaikuttaa kuparin kyky estää muiden hivenai-

neiden sitoutumista, ja se voi lisätä yhteisvaikutuk-

sena toisten metallien, esimerkiksi nikkelin haitalli-

suutta.10 Kupari kertyy eliöihin, mutta ei rikastu ra-

vintoketjussa, koska se vaatii hapetonta olosuh-

detta rikastuakseen. 11

7 Heikkinen 2000, 27–28 8 Heikkinen 2000, 29 9 Pitkäranta (ref Suomen ympäristökeskus. 2007.) 2008, 28 10 Heikkinen 2000, 29

Ihminen altistuu kuparille hengitysteitse (kupari-

huuru) tai ruoansulatuskanavan kautta. Kupari ker-

tyy ihmisellä maksaan. Kuparimyrkytys voi syntyä

äkillisesti tai pitkäaikaisesti. Äkillisen myrkytyksen

oireita ovat oksentelu, ripuli ja vatsakivut. Kupari-

huurut voivat aiheuttaa myös metallikuumeen. Pit-

käaikaisessa myrkytyksessä esiintyy mm. iho- ja

hengitysteiden limakalvojen muutoksia.12 Kuparin

kertyminen elimistöön aiheuttaa enemmän haittaa

vanhemmalle väestölle kuin nuoremmalle. Se edis-

tää muun muassa valtimokovettumataudin ja Al-

zheimerin taudin kehittymistä. Hermostorappeutu-

masairaudet, diabetes ja kognitiivisten kykyjen hei-

kentyminen on myös yhdistetty suureen kuparipi-

toisuuteen elimistössä.13

Epäorgaaniset aineet: sinkki

Sinkkiä (Zn) esiintyy myös luontaisesti maaperässä

ja se luokitellaan metalleihin. Maaperämääriin vai-

kuttavat maalaji, alue ja ihmistoiminnan aiheutta-

mat päästölähteet.14 Kuparin tavoin sinkkikin on

elintärkeä hivenaine ja sen liian vähäinen saanti ai-

heuttaa puutosoireita niin kasveilla, eläimillä kuin

11 Leinikki 2016 12 Suvisaari 2013 13 Lautala 2010. 14 Heikkinen 2000, 36


10

ihmisillä. Sinkki osallistuu esimerkiksi kasvien ai-

neenvaihduntaan ja se tehostaa kasvien vastustus-

kykyä ääriolosuhteita sekä bakteeri- ja sienitauteja

vastaan.15

Suurina määrinä sinkki on haitallinen ihmisille ja eli-

öille. Liian suuret määrät sinkkiä aiheuttaa kasveille

muun muassa heikentynyttä kasvua ja vähentää

muiden tärkeiden ravinteiden ottoa.16

Sinkki kertyy leviin ja sedimentin eliöihin ja se on

haitallista erityisesti joillekin kaloille ja äyriäisille17.

Ihmiselle sinkki on karsinogeeninen, eli syöpää ai-

heuttava.18 Sinkin yliannostukseen altistutaan tyy-

pillisesti hengitysteiden kautta tai nielemällä sinkkiä

sisältäviä esineitä. Sinkille voi altistua äkillisesti tai

pitkäaikaisesti. Äkillisen sinkkimyrkytyksen oireita

ovat metallin maku suussa, pahoinvointi ja vatsaki-

vut. Pitkäaikaisessa liikasaannissa sinkki häiritsee

muun muassa elimistön kuparin hyväksikäyttöä.19

Epäorgaaniset aineet: lyijy

Lyijyä (Pb) tavataan luonnossa malmimineraalina.

Lyijyseoksia hyödynnetään monissa eri tuotteissa, ja

15Heikkinen 2000, 37 16 Heikkinen 2000, 36 17 Kiinnittymisenestovalmisteet ja yliannostus 2012. 18 Heikkinen 2000, 37

sitä käytetään mm. väriaineena ja pehmikkeenä

maaleissa (lyijyoksidi, lyijykromaatti ja lyijyafte-

laatti) ja korroosionestoaineena.20

Epäorgaaninen lyijy (lyijyhöyryt, -huurut ja -pöly)

imeytyy hengitysteitse ihmisen elimistöön. Lyijyä

imeytyy myös vähäisesti ruoansulatuskanavan

kautta. Orgaaniset alkaalilyijy-yhdisteet imeytyvät

tehokkaasti ihon läpi, kun epäorgaaninen lyijy imey-

tyy vain vähäisesti ihon kautta. Lyijy sitoutuu veren-

kierrossa pääosin punasoluihin ja se seuraa aineen-

vaihdunnassa kalsiumia verestä luustoon. Lyijyn

poistumisen puoliintumisaika luustossa on yli 10

vuotta. Lyijy ja sen epäorgaaniset yhdisteet aiheut-

tavat vaaraa myös raskaudelle, sikiölle ja lisääntymi-

selle. Äkilliseen lyijymyrkytyksen oireina ovat vatsa-

kivut, oksentelu ja maksa- ja munuaisvauriot. Pitkä-

aikainen lyijymyrkytys aiheuttaa ääreis- ja keskus-

hermoston toimintahäiriöitä, anemiaa, verenpai-

neen kohoamista ja vakavissa tapauksissa aivo- ja

munuaisvaurioita. Työterveyslaitoksen mukaan

Suomessa ei nykyään todeta oireellisia lyijymyrky-

tyksiä työperäisen altistumisen seurauksena. 21

19 Sinkin yliannostus 2016; Aro 2009 20 Lyijy 2016

21 Lyijy 2016


11

Lyijy vaikuttaa vesieliöstöön eri ravintoketjutasoilla.

Jotkin levät ovat erityisen herkkiä lyijyn vaikutuk-

sille. Lyijy kiinnittyy helposti hiukkasiin. 22

Epäorgaaniset aineet: arseeni

Arseeni (As) luokitellaan puolimetalleihin. Arseenia

esiintyy vesiympäristössä ja maaperässä. Arseeni

esiintyy niin epäorgaanisina kuin orgaanisina yhdis-

teinä, ja sen myrkyllisyys ympäristössä riippuu sen

esiintymismuodosta. 23

Monet arseenin yhdisteet ovat myrkyllisiä ja karsi-

nogeenisia. Epäorgaaniset yhdisteet ovat haitalli-

sempia kuin orgaaniset yhdisteet. Epäorgaaninen

arseeni muuntuu useissa kehon biologisissa aineen-

vaihduntaprosesseissa vähemmän myrkylliseksi or-

gaanisiksi yhdisteiksi vähentäen näin myrkyllisyyttä

eläimille ja ihmisille. Arseeni ei kerry merkittävästi

ihmisen elimistöön24. Pitkäaikaisen altistumisen

seurauksena sitä kertyy kuitenkin ihoon, hiuksiin ja

kynsiin. 25

Suurimmaksi osaksi ihmiset altistuvat arseenille

suun kautta, ravinnon tai tahattoman maan syönnin

22 Metallit ja orgaaniset haitta-aineet 2009, 225 23 Pitkäranta 2008, 29 24 Arseenin terveys- ja ympäristövaikutukset 2016. 25 Arseeni ja sen epäorgaaniset yhdisteet 2016

mukana. Pölyhiukkaset voivat kuljettaa arseenia eli-

mistöön hengitysteitse.26 Alle 5 μm:n hiukkaset pää-

sevät keuhkorakkuloihin asti ja jäävät osittain sinne:

vain noin 20–40 % arseenihiukkasista poistuu

uloshengitysilman mukana. Suuremmat hiukkaset

jäävät hengitysteiden ylempiin osiin, joista ne voivat

siirtyä limakalvojen puhdistuman seurauksena ma-

hasuolikanavaan27.

Imeytynyt epäorgaaninen arseeni jakaantuu veren

mukana laajalle elimistöön. Äkillisen altistumisen

jälkeen korkeimmat arseenipitoisuudet löytyvät

maksasta, munuaisista, keuhkoista ja suolen lima-

kalvoilta. Pitkäaikaisen altistumisen seurauksena ar-

seenia kertyy ihoon, hiuksiin ja kynsiin. 28

Arseenin vaarallisuuteen vaikuttavat altistuksen

määrä ja kestoaika sekä altistujan henkilökohtaiset

ominaisuudet (ikä, sukupuoli, aineenvaihdunta ja

elintavat). Arseenin vaikutusta ihmisten terveyteen

tutkitaan edelleen eikä suurimmasta siedettävästä

arseenin saannin määristä ole päästy kansainväli-

sesti yksimielisyyteen. 29

Vesieliöille hyvin pienetkin pitoisuudet arseenia

ovat hyvin myrkyllisiä. Kasvien itävyys voi häiriintyä

26 Arseeni ja sen epäorgaaniset yhdisteet 2016 27 Arseeni ja sen epäorgaaniset yhdisteet 2016 28Arseeni ja sen epäorgaaniset yhdisteet 2016 29 Arseenin myrkyllisyydestä ja ihmisten altistumisesta 2016


12

ja kasvu estyä. Eliöille arseeni vaikuttaa yleiseen

elinkyvyn heikkenemiseen ja lisääntymiskykyyn. Lie-

rot ja simpukat sisältävät enemmän arseenia kuin

elinympäristönsä, jos ne nielevät tai suodattavat

runsaasti.30

Orgaaniset yhdisteet: tributyylitina (TBT) ja trife-

nyylitina (TPT)

Tributyylitina (TBT) ja trifenyylitina (TPT) ovat orgaa-

nisia tinayhdisteitä ja tinayhdisteiden myrkyllisim-

piä muotoja31. Molempia muotoja on käytetty anti-

fouling-maalien tehoaineina 1950-luvulta lähtien

aina vuoteen 1991. Orgaanisten tinayhdisteiden

käyttö antifouling-maaleissa kiellettiin alle 25 met-

riä pitkissä aluksissa vuonna 1991 ja vasta vuonna

2003 näiden yhdisteiden käyttö kiellettiin kaikissa

aluksissa.32

Tributyyli- ja trifenyyliyhdisteiden on todettu ai-

heuttavan vesieliöissä lisääntymisen ja kasvun hei-

kentymistä, muutoksia kalojen käyttäytymisessä

sekä häiriöitä sukupuolen kehityksessä, häiriöitä joi-

denkin vesieliöiden toukkien liikkumiskyvyssä sekä

30Arseenin haitallisuus eliöille 2016 31 Pitkäranta (ref. Hoch 2001) 2008, 30 32 Vahanne ym. 2007, 13

niin sanottua imposex-ilmiötä (naaraalle kehittyy

koiraan sukupuolielimet). 33

Orgaaniset tinayhdisteet päätyvät vesistöihin laivo-

jen pohjamaaleista ja jätevesien kautta. Ne liukene-

vat huonosti veteen ja siksi ne kiinnittyvät nopeasti

veden partikkeleihin ja sedimentoituvat. Sedimen-

tissä orgaaniset tinayhdisteet ovat huomattavasti

pysyvämpiä.

TBT ja TPT rikastuvat ravintoketjussa pohjaeläinten

kautta kaloihin. Satama- ja telakka-alueilla, joiden

sedimentteihin on kertynyt näitä yhdisteitä laivojen

pohjamaaleista, on havaittu kalan pitoisuuksien ole-

van suurempia kuin avomerialueilla, ja tämän vuoksi

runsasta ja yksipuolista tällaisilta alueilta pyydetyn

kalan syöntiä tulisi välttää. 34

33Pitkäranta (ref. Shimasaki ym. 2004 ja Hoch 2001.) 2008, 30 34 Orgaaniset tinayhdisteet 2014


13

Askeleet myrkyttömään veneilyyn Hanna Haaksi, Pidä Saaristo Siistinä ry

Oppaan seuraavassa osiossa kerrotaan miten ve-

neen huolto- ja pesutöitä voi tehdä ympäristöä ja

omaa terveyttä kuormittamatta. Erityistä huomiota

kiinnitetään vaihtoehtoisiin pohjan puhtaanapito-

menetelmiin, sekä lopuksi annetaan veneseurojen

hallituksen jäsenille työkaluja muutoksen ohjaami-

seen.

Maalinpoisto – miten poistaa maali ympä-

ristöä ja omaa terveyttä kuormittamatta

Maalin poisto veneen pohjasta on yksi työläimmistä

ja harmittavimmista työvaiheista. Maalin poistoa

tehtäessä on kuitenkin syytä kiinnittää muutamaan

asiaan erityistä huomiota, jotta työvaiheesta ei ai-

heudu haittaa itselle tai ympäristölle. Useimmiten

maali poistetaan ulkoilmassa, jolloin riskin maape-

rän pilaantumisesta on suuri. Suositeltavaa onkin

tehdä maalinpoistotoimenpiteet suhteellisen tyy-

nenä päivänä, jolloin maalin palaset ja pöly eivät le-

viä.

Maalin raaputus

Maalia pois raaputettaessa on huolehdittava, että

maalia ei päädy maaperään. Maalin palaset saadaan

hyvin talteen esimerkiksi laittamalla pohjan alle suo-

japeite johon palaset putoavat. Peitteeltä palaset

otetaan talteen ja toimitetaan vaarallisten jätteiden

vastaanottopisteeseen. Mikäli kotisatamassa ei ole

erillistä vaarallisten jätteiden vastaanottopistettä,

kannattaa olla kunnan ympäristöviranomaiseen yh-

teydessä ja kysyä mihin maalijätteen voi toimittaa.

On olemassa myös hiontaraappoja, kuten ProScra-

per, joissa on imuriliitäntä. Tällainen raappa on erit-

täin hyvä vaihtoehto, sillä silloin raaputuksessa ir-

toavat palaset menevät suoraan imuriin, josta ne on

helppo toimittaa vaarallisen jätteen vastaanottopis-

teeseen.

Maalin hionta

Maalin hionnassa, kuten raaputuksessakin, on kiin-

nitettävä erityistä huomiota siihen, että maalipöly

saadaan talteen. Koska maalinpöly on huomatta-

vasti vaikeampaa saada talteen, hionta kannattaa


14

tehdä hiomalaitteella, joka on kytketty imuriin. Imu-

rissa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen,

että suodatin on tarpeeksi tehokas ja siten ottaa tal-

teen kaiken maalipölyn. Maalipöly, kuten aiemmin

mainitut palaset, tulee toimittaa vaarallisten jättei-

den vastaanottopisteeseen. Näistä pisteistä saa tie-

toa kunnan ympäristöviranomaiselta tai kunnalli-

selta jätehuoltoyhtiöltä.

Veneen pohjan pesu – miten pestä ympäristöä

kuormittamatta

Veneilykauden päättyessä vene nostetaan ylös ja ve-

neen pohja pestään. Useimmiten vesiä ei johdeta

erilliseen puhdistusjärjestelmään, vaan ne joko

imeytyvät maaperään, menevät asfaltoidulta ken-

tältä viemäriin sellaisinaan tai päätyvät vesistöön.

Veneiden pohjien pesussa syntyy suuret määrät jä-

tevettä, joka sisältää samoja kemikaaleja kuin nykyi-

sin käytettävät antifouling-maalit, kuten kuparia ja

sinkkiä.


15

Turussa vuosina 2014–2015 tehdyn selvityksen mu-

kaan pesuvesistä löytyy myös paljon tinayhdisteitä,

tinaa sekä lyijyä, eli aineita joita maaleissa ei enää

saa käyttää, mutta historiallisen taakan vuoksi niitä

edelleen löytyy veneiden pohjista.35 Tämän vuoksi

veneiden pohjia pestessä tulee kiinnittää erityistä

huomiota siihen, miten pohjien pesu suoritetaan ja

miten vedet käsitellään.

Veneiden pohjapesupaikka

Veneiden pohjapesupaikalla tarkoitetaan erikseen

pesutoimintaan osoitettua paikkaa. Pesutoimen-

pide suoritetaan usein lähellä paikkaa, jossa veneet

nostetaan vedestä.

Pesupaikan tulisi olla tarpeeksi iso ja sijaita siten,

ettei pesutoimenpide aiheuta logistista ongelmaa

Kuva 1 Periaatepiirustus: Veneiden pohjapesupaikka, ramstedtin telakka, Turku (kuva AIRIX Oy).


16

tai solmua, mikäli veneitä nostetaan nopeaan tah-

tiin. Pesupaikan tulisi olla iso, jotta kaikenkokoiset

veneet pystytään pesemään siinä. Pesupaikan lähei-

syydessä tulee olla veden ulosotto.

Pesupaikka on yleensä asfaltoitu kenttä, josta pesu-

vedet johdetaan eri suodatusprosessien läpi jäteve-

siverkostoon. Mikäli pesupaikka on lähellä luonnon-

vettä, tulee huolehtia, ettei painepesusumua leviä

vesistöön.

Turussa sijaitsevalle Ramstedtin venetelakalle ra-

kennettiin vuonna 2013 veneiden pohjapesupaikka.

Pesua varten tehtiin asfalttikenttä, johon yhdistet-

tiin suodatinlaitteisto.

Suodatusprosessi:

1. Pesupaikka

Vene pestään betonisessa kaukalossa/asfaltti-

kentällä, josta vesi johdetaan keräilykourun

kautta käsiteltäväksi.

2. Hiekanerotus

Hiekka ja muut kiintoaineet erotellaan tehok-

kaasti hiekanerottimessa.

35 Haaksi, H., Gustafsson J. Mitä pohjastasi irtoaa, 2016

3. Öljynerotus

Öljy erotetaan öljynerotuskaivossa. Öljynero-

tuskaivo pystyy erottelemaan ja varastoimaan

suuriakin määriä öljyä.

4. Pumppukaivo

Pumppukaivosta vesi pumpataan suodatuslait-

teistoon, joka asennetaan maanpäälliseen sisä-

tilaan.

5. Suodatuslaitteisto

Suodatuslaitteisto koostuu karkeasuodatuk-

sesta edeten hienosuodatuksen kautta aktiivihii-

lisuodatukseen. Viimeisessä vaiheessa vesi kier-

rätetään useita kertoja aktiivihiilisuodattimien

läpi, mikä tehostaa pienimpienkin hiukkasten

suodattumista. Suodattimien tukkeutumisas-

tetta seurataan painemittareilla.

Pesupaikan rakentaminen on usein kallis investointi.

Pesupaikan rakentaminen on todennäköisesti kus-

tannustehokkainta tehdä silloin kun alueella teh-

dään maanrakennustöitä muutenkin. Uutta sata-

maa, venetelakkaa tai veneidensäilytyspaikkaa teh-

dessä tulisi veneiden pesupaikka rakentaa aina.


17

Sallitut antifouling-maalit

Nykyisin Suomessa käytettävät antifouling-maalit,

joiden teho perustuu kemiallisen ominaisuuteen,

tulee hyväksyttää Turvallisuus- ja kemikaaliviras-

tossa (Tukes). Ilman Tukesin hyväksymismenettelyä

ja lupaa, maaleja ei saa myydä tai markkinoida Suo-

messa. Kupari ja sinkki ovat yhdessä ja erikseen ylei-

simmät tehoaineet nykyisissä Suomessa käytettä-

vissä antifouling-maaleissa. Tukesin verkosivuilta

(www.tukes.fi) löytyy ajantasainen lista Suomessa

hyväksytyistä maaleista.

Markkinoilla on nykyään myös maaleja, joiden teho

ei perustu niiden kemialliseen ominaisuuteen, vaan

niiden fyysiseen ominaisuuteen. Tällaisia maaleja

ovat silica-pohjaiset maalit.

Antifouling-maalin tarpeellisuus

Antifouling-maalin tarkoituksena on pitää poissa

kasvusto ja erityisesti merirokko (Balanus improvi-

sus). Esiintyäkseen ja menestyäkseen merirokko

vaatii tietyn suolapitoisuuden vedessä. Suomessa

36Ljungberg, R., Puntila, R., 2012.

tämä suolapitoisuus tulee olla noin kolme promil-

lea.36 Käytännössä tämä tarkoittaa, että merirokkoa

ei juurikaan esiinny Perämerellä, eikä Itäisellä Suo-

melahdella, sillä kyseisillä alueilla vesi on vähäsuo-

laista. Antifouling-maalien käyttö ei myöskään ole

tarpeellista eikä edes sallittua sisävesillä.

Vaihtoehtoiset menetelmät

Veneen pohjan voi pitää puhtaana kasvustosta il-

man myrkkymaaleja mekaanisten menetelmien

avulla. Tällaisia menetelmiä ovat muun muassa var-

rellisen harjan käyttö, perinteisen harjan käyttö (kä-

sinpesu), varrellisten lastojen ja raappojen käyttö,

pohjaa suojaavien ja pohjaa harjaavien mattojen

käyttö, vedessä olevan harjapesurin käyttö tai ve-

neen nosto ja pohjan painepesu. Venettä voi myös

säilyttää maalla, sitä varten erikseen suunnitellulla

pienvenetelakalla silloin kun vene ei ole käytössä.

Markkinoilla on olemassa myös ultraäänilaitteistoja,

jotka pitävät pohjan puhtaana lähettämänsä äänen

ja sen aiheuttaman resonoinnin avulla.

Moottoriveneille on olemassa enemmän vaihtoeh-

toja kuin purjeveneille. Purjeveneiden kölien vuoksi

http://www.tukes.fi/


18

pohjaasuojaavat ja harjaavat matot eivät tois-

taiseksi ole toimivia ratkaisuja purjeveneille. Purje-

veneissä toimiviksi todettuja ratkaisuja ovat varrel-

liset harjat ja lastat, ultraäänilaitteisto, nosto ja pai-

nepesu, sekä perinteinen käsinpesu vedessä.

Vaihtoehtoiset menetelmät on todettu toimiviksi

muun muassa monissa eri venelehdissä tehdyissä

testeissä. Niiden onnistunut käyttö vaatii käyttöä

läpi veneilykauden, kuitenkin vieden vain muuta-

man tunnin koko kauden ajan. Erityistä huomiota

tulee kiinnittää pohjan puhdistamiseen silloin, kun

merirokon toukat kiinnittyvät. Tämä tapahtuu Suo-

messa tyypillisesti heinäkuun aikana. Veneilijällä on

noin kaksi viikkoa aikaa pestä toukat pois, ennen

kuin ne kiinnittyvät tiukasti ja kovettuvat, jolloin nii-

den irrottaminen on huomattavasti työläämpää.

Pidä Saaristo Siistinä ry tarjoaa jäsenilleen Rocco-

palvelun, jonka avulla pesuajankohdasta saa tar-

kempaa tietoa. Palveluun voi tutustua yhdistyksen

verkkosivuilla:

Kuten veneen pohjan kunnostuksessa yleensä,

myös mekaanisia menetelmiä käytettäessä on syytä

kiinnittää huomiota siihen, ettei veneen pohja ole

antifouling-maaleilla käsitelty, jotta pesun yhtey-

dessä ei irtoa haitallisia aineita vesistöön, maape-

rään tai sedimenttiin.

Pohjaharjat, -lastat ja -raapat

Pohjaharjat, -lastat ja -raapat ovat käytännössä poh-

jan harjapesua veneen ollessa vedessä. Pesu teh-

dään yleensä joko veneen kannelta tai laiturilta.

Harjat ja lastat ovat yksi käytännöllisimmistä ja hal-

vimmista tavoista pestä veneen pohja mekaanisesti.

Ne ovat oiva keino siirtyä mekaanisiin menetelmiin

ja toisaalta myös hyvä tukikeino toisen mekaanisen

menetelmän, kuten harjasmaton tai harjapesurin,

rinnalla. Harjan tai lastan tukena on hyvä olla myös

niin sanottu raappa, jolla saa tiukemmankin lian irti,

kuten esimerkiksi merirokon joka on jo kehittynyt

toukkavaiheesta kovaksi ”kukaksi”. Tällaisia las-

toja/harjoja/raappoja ovat esimerkiksi Scrubbis ja

Seaboostin Powerbrush.


19

Kuva 2 Powerbrushin toimintaperiaate (kuva Seaboost).

Kuva 3 Powerbrush käytössä (kuva Seaboost).

Pohjaa suojaavat ja harjaavat matot

Pohjaa suojaavia mattoja on muutamia erilaisia.

Osan teho perustuu pelkästään siihen, että matto

suojaa pohjaa valolta, ja siten estää kasvuston kas-

vamisen. Kehittyneemmän version teho perustuu

sekä pohjan suojaamiseen valolta että maton pie-

niin harjaksiin, jotka harjaavat veneen pohjaa kun

sen päälle ajetaan, sekä silloin kun vene on maton

päällä kiinnitettynä. Suomessa käytetyin ja tehok-

kaaksi todettu malli on harjallinen Seaboost Power-

turf -matto. Seaboost myös tarjoaa veneilijöille Po-

werturfia avaimet käteen -vuokrapalveluna Sipoon

ja Inkoon välillä sekä halukkaille yrittäjille ja seu-

roille muuallakin Suomessa sekä Ruotsissa.

Kuva 4 Powerturf-matto käytössä (kuva Seaboost).


20

Kuva 6 Harjapesurin traileri (kuva Pidä Saaristo Siistunä ry).

Kuva 5 Harjapesuri käytössä (kuva Venepesu.fi).


21

Ultraäänilaitteisto

Ultraäänilaitteisto perusajatuksena on tehdä poh-

jasta mahdollisimman vähän houkutteleva alusta

kasvustolle. Järjestelmän teho perustuu ultraää-

neen, joka resonoi veneen pohjassa ja siten estää

eliöiden kiinnittymisen pohjaan. Erityisen tärkeää

järjestelmän käyttöönotossa on oikea asennus, ja se

onkin hyvä antaa maahantuojan suositteleman am-

mattilaisen hoidettavaksi. Suomessa käytetään pal-

jon Sonic Shield -järjestelmää, jota käytetään myös

monissa isoissa purjeveneissä. Järjestelmä onkin eri-

tyisen hyvä purjeveneisiin, joihin ei muuten ole mo-

nia mekaanisia vaihtoehtoja tarjolla. Järjestelmä so-

veltuu yhtä hyvin myös moottoriveneisiin.

Harjapesuri

Harjapesuri on vedessä oleva (joko liikuteltava tai

kiinteä) harjapesuri. Laite muistuttaa vedessä ole-

vaa autopesulaa, johon vene ajetaan ja laite hoitaa

pohjan puhdistuksen. Vene hinataan hitaasti lait-

teen harjojen yli, jotka pyöriessään poistavat ve-

neen pohjassa olevat pienet näkit ja muun kasvus-

ton. Harjojen asentoa voidaan muuttaa veneen poh-

jan mukaisesti, jotta saavutetaan hyvä pesutulos.

Harjapesu on toistaiseksi saatavilla vain moottorive-

neille tai kölittömille veneille. Pesu on suositeltavaa

suorittaa kaksi – kolme kertaa kauden aikana, riip-

puen merirokon kiinnittymispaineesta. Erityisen tär-

keää pesu on merirokon toukkien kiinnittymisen ai-

kana. Tällä hetkellä on tiedossa, että Suomessa toi-

mii Venepesu -niminen yritys jonka voi tilata pai-

kalle tekemään veneen pohjan pesu. Tarkemmat

pesupaikat ja lisätiedot löydät yrityksen verkkosi-

vulta: www.venepesu.fi.

Veneen nosto ja pohjan paine- tai käsinpesu

Veneen nosto kesken kauden ja pohjan pesu paine-

pesurin avulla on varma ja tehokas keino pohjan

puhtaana pitämiseen. Mikäli itsellä tai veneseuran

kotisatamassa ei ole mahdollisuutta nostaa venettä

kesken kauden ylös, kannattaa ottaa yhteys lähim-

pään telakkayrittäjään ja kysyä nosto- ja pesumah-

dollisuutta. Mikäli telakkayrittäjän on mahdollista

nostaa purjevene ylös masto rikattuna, on tämä me-

netelmä myös erittäin tehokas purjeveneille.

http://www.venepesu.fi/


22

Kuva 7 Venettä nostetaan pesua varten. Kuvan venettä ei ole käsitelty antifouling-yhdisteillä (kuva Pidä Saaristo Siistinä ry).

Kuva 8 Veneen pohjan pesua. Kuvan venettä ei ole käsitelty antifouling-yhdisteillä (Pidä Saaristo Siistinä ry).


23

Pienvenetelakka maalla

Pienvenetelakalla säilytetään venettä silloin kun

vene ei ole käytössä. Pienvenetelakka sijaitsee

maalla ja siten myös vene on maalla kuivilla kun se

on käyttämättömänä. Kuivasäilytyksen ansiosta ve-

neen pohjaan ei kiinnity merirokon toukkia tai

muuta kasvustoa. Mikäli pohjaan kuitenkin ehtii jo-

takin kiinnittyä (merirokon toukkia tai muuta kas-

vustoa), on pohja helppo ja nopea puhdistaa veneen

ollessa telakalla. Merirokon toukat myös kuolevat

kuivuessaan, jolloin toukat eivät ehdi edes kehittyä

vaikeasti poistettavaan kukkamuotoon asti. Pienve-

netelakoita on monia erilaisia ja erikokoisille ve-

neille sopivia. Kotimaisia valmistajia ovat muun mu-

assa Alutrack ja Venos.

Kuva 10 Vene talvitelakointia varten Alutrackilla (Pidä Saaristo Siis-tinä ry).

Kuva 9 Alutrack mökkirannassa – sopii pienille ja isoille veneille (Pidä Saaristo Siistinä ry).


24

Seuran jäsenten ohjaaminen pois antifouling-maalien käytöstä Janne Seppälä, Aalto-yliopisto

Pursiseurat ovat tyypillisesti rekisteröityjä yhdistyk-

siä, jotka tarjoavat kehykset purjehdus- ja veneily-

toiminnalle. Osa seuroista omistaa oman sataman ja

talvisäilytysalueen, osa vuokraa satama-aluetta esi-

merkiksi kunnalta ja osa ei tarjoa veneiden säilytys-

tai huoltopaikkoja lainkaan. Seurojen keinovalikoi-

mat siirtymisessä antifouling-maaleista vapaaksi

seuraksi ovat vaihtelevia.

Tiedotus ja perustelut

Tiedon levittäminen antifouling-valmisteiden vaiku-

tuksista ja vaihtoehtoisista menetelmistä on tärkein

ja viisain tapa ohjata veneilijöitä kohti ympäristöys-

tävällisempiä käytäntöjä. Pelkän ”saarnaamisen” li-

säksi tietoutta voi levittää muutenkin. Kauden päät-

täjäisissä voi olla esimerkiksi tietovisa aiheesta ja

seuran tilaisuuksissa voidaan esitellä vaihtoehtoja

maalaamiselle uusista tuotteista ja menetelmistä

kiinnostuneille jäsenille monin eri tavoin. Seuran

omat kotisivut ovat hyvä foorumi tiedon levittämi-

sessä ja esimerkiksi puheenjohtaja voi kertoa blogis-

saan kokemuksensa siitä, miten hän kävi testaa-

massa harjapesuria.

Jo pelkästään tiedottamisenkin puolella on varmasti

kehittämistä. Monet veneilijät eivät esimerkiksi

tiedä, että TUKES sallii antifouling-maalien käytön

vain merialueilla. Näin ollen sisävesillä tai esimer-

kiksi Pohjanmaan Luodonjärvellä näiden valmistei-

den käyttö on paitsi laitonta, myös tarpeetonta, sillä

merirokko ei elä makeassa vedessä. Tiedottamisen

lisäksi voi kuitenkin joissakin tilanteissa olla tarpeen

myös rajoittaa antifouling-maalien käyttöä seuran

hallinnoimalla alueella.

Tiedottamisen lisäksi saattaa jopa maalien kieltämi-

nen veneseuran alueella tulla tarpeelliseksi pilaan-

tuneisiin maa-alueisiin liittyvien vastuukysymysten

vuoksi. Nykyistenkin antifouling-maalien sisältämät

aineet pilaavat maaperää sinne joutuessaan, kuten

pesupaikalla, huoltopaikalla tai satama-altaan poh-

jassa. Maaperän puhdistamisen taas maksaa ensisi-

jaisesti se, joka sen on pilannutkin. Jos pilaajaa ei

saada vastuuseen, vastuussa on myös maanomis-

taja. Veneseura voidaan joissain tilanteissa katsoa

pilaantumisesta vastaavaksi toiminnanharjoitta-

jaksi. Seuran kannalta voikin olla hyvä pohtia ympä-

ristökysymyksiä oma-aloitteisesti jo ennen kuin


25

maa-alueen vuokraaja (kunta, yksityinen maan-

omistaja, jakokunta tms.) esittää vaatimuksia esi-

merkiksi vuokrasopimuksen uusimisen yhteydessä.

Seuran ympäristövastuun lisäksi on muistettava yh-

distyksen hallituksen jäsenten ja toimihenkilöitten

henkilökohtainen vastuu tahallisista teoistaan tai

huolimattomuudestaan yhdistyslain 39 § mukai-

sesti.

Miten seuran hallitus sitten voi toimia, jos se haluaa

tehdä seurasta antifouling-maaleista vapaan seu-

ran? Seuran toiminnan laajuudesta (onko oma sa-

tama- tai huoltoalue vai ei) ja vastustuksen mää-

rästä riippuen on olemassa erilaisia vaihtoehtoja.

Kaikissa tapauksissa tulee kuitenkin ottaa huomioon

yhdistystoiminnan pelisäännöt (yhdenvertaisuus,

laillisuus, jne.), jotta ongelmilta vältytään. Seuraa-

vassa esitetään erilaisia mahdollisuuksia ja arvioi-

daan niiden käyttökelpoisuutta eri tilanteissa juris-

tin silmin.

Seuran sääntöjen muuttaminen: suora kielto tai jäsenmaksun porras-tus

Jos enemmistö seuran aktiiveista jo kannattaa anti-

fouling-vapaata veneilyä ja haluaa seuran kokonaan

antifouling-vapaaksi, seuran virallisten sääntöjen

muuttaminen tuo varmimman tuloksen. Sääntöihin

voidaan vain lisätä pykälä, jonka mukaan ”antifou-

ling-valmisteilla käsiteltyjen veneiden käyttäminen

seuran toiminnassa on kielletty”. Toinen mahdolli-

nen keino etenemisessä kohti antifouling-vapautta

voisi myös olla alennuksen myöntäminen jäsenmak-

susta tai muusta maksusta antifouling-aineita käyt-

tämättömille jäsenille.

Sääntöjen muuttaminen on yhdistystoiminnassa

kuitenkin sikäli työlästä, että se on aina tehtävä yh-

distyksen niin sanotussa yleisessä kokouksessa (yh-

distyslain 23 §) ja muuttamisesta pitää muistaa il-

moittaa kokouskutsussa (24 §). Vähintään ¾ ko-

kouksessa annetuista äänistä pitää kannattaa tätä

muutosehdotusta, ellei yhdistyksen säännöissä ole

toisin määrätty (27 §). Sääntömuutos, joka vähen-

tää yhdistyksen jäsenellä olevaa erityistä etua yhdis-

tyksessä tai loukkaa jäsenten yhdenvertaisuutta (33

§ 2 mom), voidaan kuitenkin hyväksyä ainoastaan

kaikkien loukattavien osapuolien suostumuksella.

Tästä säännöstä on muutamia poikkeuksia, esimer-

kiksi jäsenmaksua tai sen porrastusta ym. voidaan

jäsenen eduista ja yhdenvertaisuudesta huolimatta

muuttaa myös ¾ enemmistöllä. Sääntöjen muutta-

misessa tulee aina noudattaa yhdistyslakia ja seuran


26

sääntöjä ongelmien välttämiseksi: järkevätkin sään-

tömuutokset saattavat kaatua, jos päätökset on

tehty virheellisessä järjestyksessä.

On mahdollista, että joku seuran jäsen saattaa rii-

tauttaa sääntömuutoksen, esimerkiksi antifouling-

maalikiellon, jos hän katsoo, että yhdenvertaisuus-

periaatetta on rikottu. Sääntö kannattaakin var-

muuden vuoksi laatia mahdollisimman tasa-ar-

voiseksi ja kaikkia koskevaksi, eikä esimerkiksi ryh-

tyä erittelemään kieltoa venetyypeittäin ilman esiin

kirjoitettuja erityisiä perusteluja. Muutenkin pelkän

säännön lisäksi on hyvä lisätä jokin asiaa taustoit-

tava perustelulause, esimerkiksi ”Antifouling-val-

misteet pilaavat vesiä ja maaperää ja vahingoittavat

vesieliöitä. Tässä seurassa veneen pohjan puhtaana

pitämiseen käytetään ympäristöystävällisempiä

vaihtoehtoja”. Näin säännön tarkoitus selkenee

sekä tuleville jäsenille että mahdollista riitaa käsit-

televälle viranomaiselle. Sääntöä voidaan tarvitta-

essa taustoittaa ja tukea laajemminkin, voidaan esi-

merkiksi viitata seuran vastuuseen maaperän ja ve-

denpohjan sedimenttien puhtaudesta kiinteistöllä

jolla seura toimii.

Alemmanasteiset ohjeet ja säännöt

Seura voi laatia myös erilaisia alempia ohjeita, jotka

eivät kuulu varsinaisesti yhdistyksen virallisiin sään-

töihin, kuten ympäristöohjeita, satamasääntöjä ja

muita vastaavia. Näillä ohjeilla tai säännöillä ei ole

samanlaista lain suojaa kuin seuran säännöillä, jol-

loin niiden muuttaminen on toisaalta helpompaa,

toisaalta taas niiden velvoittavuuskin on heikompi.

Alemmanasteisten ohjeitten ja sääntöjen velvoitta-

vuutta voidaan tehostaa sillä, että niihin viitataan

varsinaisissa säännöissä ja sillä, että ne on varmasti

tuotu kaikkien tietoon. Myös alemmanasteisiin oh-

jeisiin ja sääntöihin voidaan viitata, jos tulee tar-

peen osoittaa, että joku seuran jäsen on toiminut

moitittavalla tavalla.

Myös purjehdus- ja veneilykilpailussa voidaan antaa

kilpailukohtaisia ohjeita ja määräyksiä. Koska kilpai-

luissa on tyypillisesti määräyksiä mm. veneiden va-

rustelusta ja käyttäytymisestä kilparadalla, voisi olla

paikallaan pohtia myös, voisiko näissä olla myös

määräyksiä veneen sallituista pinnoitteista.

Sanktiot urheiluseuratoiminnassa

Tässä luvussa esitellään erilaisia yhdistyslain ja yh-

distyskäytännön tuntemia sanktioita, joita kieltojen


27

ja määräysten tehosteena voidaan seuran toimin-

nassa käyttää. Esittely lähtee liikkeelle jäsenen erot-

tamisesta – ei siitä syystä, että jäsenen erottaminen

olisi ensisijainen vaihtoehto, vaan siitä syystä, että

jäsenen erottaminen on ainoa sanktio, josta on ole-

massa säännöksiä yhdistyslaissa ja erottamisasioista

on myös olemassa lain tulkintaa tarkentavaa oikeus-

käytäntöä. Muitakin sanktioita määrättäessä on

syytä tuntea, miten ja miksi jäsenen voi erottaa –

sama sopii soveltuvin osin muidenkin sanktioiden

määräämiseen. Jos seura päättää ottaa jonkin sank-

tion käyttöön jostakin rikkeestä, sen käytössä tulee

myös olla erittäin johdonmukainen, jotta seuran

johto säilyttää uskottavuutensa ja jotta jäseniä koh-

dellaan tasa-arvoisesti. Sanktiot eivät ylipäätään ole

veneseuroissa kovin yleisiä. Suomalaisten veneseu-

rojen säännöissä on sanktioiden uhalla kielletty esi-

merkiksi lipun väärinkäyttöä, nosto- tai valvonta-

vuoron tai muiden talkoiden laiminlyömistä ja kat-

sastuksen laiminlyömistä. Matkalla kohti antifou-

ling-vapaata seuraa kannattaisikin ensimmäisenä

askeleena sanktion uhalla kieltää antifouling-valmis-

teiden huolimaton käyttö seuran alueella, esimer-

kiksi maalaaminen ilman suojaa tai maalinpoisto si-

ten, että maalipölyä leviää ympäristöön.

Jäsenen erottaminen yhdistyksestä on vakava ja

varsin harvoin käytetty sanktio ja se tulee vain poik-

keuksellisissa tilanteissa kyseeseen ensimmäisenä

toimenpiteenä. Erottaminen tulee myös vakavuu-

tensa vuoksi tehdä oikeassa järjestyksessä. Erotta-

mispäätöksen tekee joko seuran yleinen kokous tai

sääntöjen valtuuttamana hallitus. Päätös tulee pe-

rustella eli jäsenen tietoon tulee saattaa, miten hän

on toiminut väärin ja jäsenelle on varattava tilaisuus

tulla kuulluksi. Jos päätöksen on tehnyt hallitus,

erotetulla on myös oikeus ”valittaa” erottamispää-

töksestä yleiselle kokoukselle. Erottaminen edellyt-

tää, että jäsen on laiminlyönyt jäsenvelvoitteitaan

tai menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuo-

lella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä tai

että erottaminen perustuu johonkin yhdistyksen

säännöissä olevaan määräykseen. Oikeuskäytän-

nössä yhdistyksen vahingoittamisen lisäksi myös

sen toiminnan vaikeuttaminen riitti erottamisperus-

teeksi, kun tästä oli maininta säännöissä (KKO

1993:107). Erottamista pidetään yleensä ankarana

sanktiona ja ”huomattava vahingoittaminen” on

tarkoittanut yleensä varsin vakavia tekoja.

Yhdistyskäytännössä on kuitenkin valikoima muita-

kin sanktioita, kuten huomautus, varoitus, julkinen

varoitus, rahasakko, jonkin jäsenedun poistaminen,


28

toimintakielto yhdistyksessä sekä määräaikainen

erottaminen. Näistä ei ole määräyksiä yhdistyslaissa

ja näitä voidaankin käyttää seurassa jonkin verran

vapaammin. Lain määräysten puuttumisesta huoli-

matta seurassa pitää kuitenkin kiinnittää erityistä

huomiota siihen, miten asia kirjataan sääntöihin tai

muihin ohjeisiin, mistä rikkomuksesta esimerkiksi

sakko annetaan ja mikä seuran elin asiasta määrää.

Annettavan sanktion pitää aina olla suhteessa teon

moitittavuuteen. Jäsenen on pitänyt selvästi tie-

tää, miten hänen pitää tai ei pidä toimia, ja mitä

väärin toimimisesta tai laiminlyönnistä voi seu-

rata. Tiedottaminen ja seuran sääntöjen selkeys

ovat siis tärkeitä asioita. Monien seurojen sään-

nöissä kielletään esimerkiksi ”veneilyhengen” tai

hyvien tapojen vastainen toiminta – jos seura väit-

tää, että toiminta on ollut näiden vastaista, sen tu-

lee pystyä osoittamaan se.

Menettelyn kannalta voi olla hyvä seuran säännöillä

siirtää sanktioiden antaminen esimerkiksi seuran

hallituksen hoidetavaksi, mutta jos tätä ei ole vielä

seurassa tehty, myös näiden lievempienkin sanktioi-

den antaminen kannattaa jättää varmuuden vuoksi

yhdistyksen yleisen kokouksen tehtäväksi, jottei

menettelyvirheestä syntyisi riitaa.

Käytännössä voitaisiin ajatella, että antifouling-

maalin kielletty käyttäminen voisi johtaa esimerkiksi

enintään yhden kauden pituiseen kieltoon säilyttää

venettä seuran talvisäilytysalueella. Kielto ei olisi

kohtuuton, koska muitakin säilytyspaikkoja on

useimmiten käytettävissä lähiseudulla. Käytännössä

seurassa käytettäviä sanktioita kannattaa katsoa ko-

konaisuutena läpi, jotta eri rikkeet ja sanktiot ovat

myös järkevässä suhteessa keskenään.

Seuran vuokra- ja palvelusopimukset satamatoiminnassa

Kuten edellä on esitetty, yhdistystoiminta on peri-

aatteessa kohtalaisen tiukasti säänneltyä toimintaa.

Periaatteessa pursi- tai veneseura on tavallinen ur-

heiluseura harjoittaessaan kilpailu- ja harrastustoi-

mintaa. Toisaalta seuralla voi myös olla laajaa, lähes

liiketoimintaa muistuttavaa venesatamatoimintaa,

jota voisi yhdistyksen sijasta harjoittaa myös osake-

yhtiönä tai ehkä luontevimmin osuuskuntamuo-

dossa. Näissä tapauksissa kannattaakin miettiä, voi-

siko antifouling-kiellon ennemminkin sisällyttää ve-

nepaikan vuokraehtoihin yhdistyksen sääntöjen si-

jasta. Venepaikan vuokraus on sinällään yksityisoi-

keudellinen sopimus, jossa voidaan periaatteessa

varsin vapaasti sopia vuokraehdoista ja sanktioista,

jos ehtoja ei noudateta. Vuokraehtojen pitää toki


29

olla kaikille yhdistyksen jäsenille samat tai eroilla pi-

tää olla jokin järkevä peruste. Seuran palvelutarjon-

nassa voidaan kuitenkin tietoisesti suosia antifou-

ling-vapaita ratkaisuja siirtymäaikana kohti täyttä

antifouling-vapautta. Seura voi esimerkiksi tarjota

pohjanpuhdistuspalveluita etuhintaan, organisoida

yhteistilauksia pohjamatoista tai tarjota venepaik-

koja edullisemmin myrkkymaalittomille veneille sillä

perusteella, että paikat pysyvät puhtaampina. Koh-

tuuttomuuksiin ei voi suosimisessakaan mennä,

mutta ympäristösyyt ovat monissa asioissa tänä päi-

vänä uskottavia ja järkeviä perusteita.


30

Lopuksi

Eri seurojen lähtötilanteet ovat erilaisia: joillakin on

oma satama, joku vuokraa paikkoja edelleen ja jol-

lain ei ole omia paikkoja lainkaan. Joillain paikka-

kunnilla antifouling-maaleja käytetään vain varmuu-

den vuoksi ja joillain paikkakunnilla merirokkoa kas-

vaa enemmän kuin toisilla. Toisilla paikkakunnilla

ympäristötietoisuus on pitkällä ja toisilla se on vasta

heräämässä. Paikoin harjapesuri on käytettävissä ja

veneiden pesupaikat on asianmukaisesti viemä-

röity, monin paikoin ei. Sama moninaisuus on myös

yhdistystoiminnassa: seura voi olla suuri ja kankea

tai pieni ja ketterä, säännöt voivat olla uudet tai van-

hat, seuran sisällä voi olla alajaostoja ja niin edel-

leen. Kun lähtökohdat ovat erilaiset, myös seuran

navigoima reitti kohti antifouling-vapautta on erilai-

nen. Kuten vesillä, myös yhdistyksen toiminnan ke-

hittämisessä kyse on lähtöpisteen tunnistamisesta,

navigaatiotaidosta ja aluksen kuljettamisesta. Tässä

tapauksessa se tarkoittaa realistista tilannearviota

seuran nykytilanteesta, riittävää perehtymistä yh-

distysoikeuteen ja vuokraoikeuteen ja taitoa luovia

seuralaisten keskellä ja ohjata heitä oikeaan suun-

taan.

Ympäristöasioiden merkitys yhteiskunnassa on ollut

jatkuvassa kasvussa viimeistään 1980-luvulta läh-

tien. Toistaiseksi venesatamia ei ole katsottu ympä-

ristölupaa vaativiksi toiminnoiksi ja vain harva kunta

on kieltänyt veneiden huoltotoimet (maalinpoiston)

omistamillaan alueilla. Kehityksen suunta on kuiten-

kin arvattavissa. Tämän vuoksi veneilyväen kannat-

taa ryhtyä varautumaan tarkempaan sääntelyyn jo

nyt. Tässä raportissa olemme pyrkineet tuomaan

esille, että monia erilaisia vaihtoehtoja veneenpoh-

jan pitämiseksi puhtaana ilman myrkkymaaleja on

tarjolla ja kehitteillä. Toimintatapojen muutos vaatii

aina ponnisteluja.


31

Lähteet

Aro, Antti. Vitamiinit ja kivennäisaineet. 19.1.2009.

Kustannus Oy Duodecim. 2015. viitattu 27.1.2016

http://www.terveyskirjasto.fi/kotisi-

vut/tk.koti?p_artikkeli=seh00151

Arseenin haitallisuus eliöille. Ohjeistus. Arseenin terveys- ja

ympäristövaikutukset. ASROCKS-hanke. viitattu 27.1.2016

http://projects.gtk.fi/ASROCKS/ohjeistus/vaikutukset/Arsee-

nin_haitallisuus_elioille/

Arseenin myrkyllisyydestä ja ihmisten altistumisesta. Ohjeis-

tus. Arseenin terveys- ja ympäristövaikutukset. AS-

ROCKShanke. viitattu 27.1.2016 http://projects.gtk.fi/AS-

ROCKS/ohjeistus/vaikutukset/Arseenin_myrkyllisyy-

desta_ja_ihmisten_altistumisesta/

Arseeni ja sen epäorgaaniset yhdisteet. Perustelumuistio virt-

san arseenin toimenpiderajaksi. Työterveyslaitos. Helsinki. vii-

tattu 27.1.2016 http://www.ttl.fi/fi/palvelut/turvallisempi-

tyoymparisto/biomonitorointi/Documents/Arseeni.pdf

Arseenin terveys- ja ympäristövaikutukset. Ohjeistus. Arsee-

nin terveys- ja ympäristövaikutukset. ASROCKS-hanke. vii-

tattu 27.1.2016 http://projects.gtk.fi/ASROCKS/ohjeistus/vai-

kutukset/

Haaksi, H., Gustafsson J. Mitä pohjastasi irtoaa, 2016

Heikkinen, P. Haitta-aineiden sitoutuminen ja kulkeutuminen

maaperässä. 2000. Turun yliopisto. Geologian tutkimuskes-

kus. Vammalan Kirjapaino Oy. Vammala 2001. s. 26-29, ISBN

951-690-767-9 http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusra-

portti/tr_150.pdf

Hoch, M. 2001. Organotin compunds in the environment – an

overview. Applied Geochemistry 16(7-8):719-743.S

Intovuori, H. Orgaaniset tinayhdisteet (TBT, TPT) sedimen-

teissä. 2011. Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti.

Kiinnittymisenestovalmisteet ja vesiympäristö. Tukes. Kiinnit-

tymisestovalmisteiden ympäristövaikutukset. Toimialat. Ke-

mikaalit, biosidit ja kasvinsuojeluaineet. Kemikaalit ja ympä-

ristö. 9.5.2012. viitattu 26.1.2016 http://www.tukes.fi/fi/Toi-

mialat/Kemikaalit-biosidit-ja-kasvinsuojeluaineet/Kemikaalit-

jaymparisto/Kiinnittymisenestovalmisteet-ja-vesiympa-

risto/Kiinnittymisenestovalmisteiden-ymparistovaikutukset/

Lautala, T. Ikääntyvien kupari- ja rauta-altistusta tulisi vähen-

tää. 8.4.2010. Suomen Lääkärilehti. Lääkärilehden uutisia. vii-

tattu 26.1.2016. http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?op-

code=show/news_id=8809/type=1

Ljungberg, Reetta ja Puntila, Riikka. 2012. Vieraslajit: Opas

tunnistukseen. 104 s. verkkojulkaisu. URN:NBN:fi-

fe2015120422223

Leinikki, S., Leinikki, M., Oulasvirta, P., Backer, H., Dernjatin,

M., Kuresoo, R., Ruuskanen, A. Aaltojen alla. Itämeri ja ihmi-

nen. Ihmisen arki ja Itämeri. Myrkyt. Viitattu 26.1.2016

http://www.aaltoje-

nalla.fi/cgibin/bsbw/search.cgi?loc=1&11=11&lang=fin&file=I

hminen&mark=&tm=universal_1&tm_d=con-

tent_1&menu=menu4

Lyijy. Perustelumuistio epäorgaanisen lyijyn biologisen altis-

tumisindikaattorin raja-arvon uusimiselle. Työterveyslaitos.

Helsinki. viitattu 27.1.2016. http://www.ttl.fi/fi/palvelut/tur-

vallisempityoymparisto/biomonitorointi/Documents/Lyijy.pdf

Metallit ja orgaaniset haitta-aineet. Nord Stream. Ympäristö-

vaikutusten arviointiselostus. Itämeren poikki kulkeva maa-

kaasuputkilinja Ympäristövaikutusten arviointi Suomen ta-

lousvyöhykkeellä arviointiselostus. Luku 5 Nykytilanne hanke-

alueella. 5.3 Fysikaalinen ja kemiallinen ympäristö. s.255.

Nord Stream. Helmikuu 2009. suomen-kansallinenyva-selos-

tus-5-nykytilanne-hankealueella-osa-ii_20090201_1 -PDF

https://nordstream.com/download/document/109/?langu-

age=fi

Orgaaniset tinayhdisteet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Ympäristömyrkyt. 29.12.2014. Viitattu 28.1.2016.

https://www.thl.fi/web/ymparistoterveys/ymparistomyr-

kyt/tarkempaa-tietoa-ymparistomyrkyista/orgaanisettinayh-

disteet

http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=seh00151

http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=seh00151

http://projects.gtk.fi/ASROCKS/ohjeistus/vaikutukset/Arseenin_haitallisuus_elioille/

http://projects.gtk.fi/ASROCKS/ohjeistus/vaikutukset/Arseenin_haitallisuus_elioille/

http://projects.gtk.fi/ASROCKS/ohjeistus/vaikutukset/Arseenin_myrkyllisyydesta_ja_ihmisten_altistumisesta/



http://www.ttl.fi/fi/palvelut/turvallisempityoymparisto/biomonitorointi/Documents/Arseeni.pdf

http://www.ttl.fi/fi/palvelut/turvallisempityoymparisto/biomonitorointi/Documents/Arseeni.pdf

http://projects.gtk.fi/ASROCKS/ohjeistus/vaikutukset/

http://projects.gtk.fi/ASROCKS/ohjeistus/vaikutukset/

http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_150.pdf

http://tupa.gtk.fi/julkaisu/tutkimusraportti/tr_150.pdf

http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kemikaalit-biosidit-ja-kasvinsuojeluaineet/Kemikaalit-jaymparisto/Kiinnittymisenestovalmisteet-ja-vesiymparisto/Kiinnittymisenestovalmisteiden-ymparistovaikutukset/




http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=8809/type=1

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=8809/type=1

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015120422223

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015120422223

http://www.aaltojenalla.fi/cgibin/bsbw/search.cgi?loc=1&11=11&lang=fin&file=Ihminen&mark=&tm=universal_1&tm_d=content_1&menu=menu4




http://www.ttl.fi/fi/palvelut/turvallisempityoymparisto/biomonitorointi/Documents/Lyijy.pdf

http://www.ttl.fi/fi/palvelut/turvallisempityoymparisto/biomonitorointi/Documents/Lyijy.pdf

https://nordstream.com/download/document/109/?language=fi

https://nordstream.com/download/document/109/?language=fi

https://www.thl.fi/web/ymparistoterveys/ymparistomyrkyt/tarkempaa-tietoa-ymparistomyrkyista/orgaanisettinayhdisteet




32

Pitkäranta, P. Venetelakkatoiminnan vaikutukset maaperään

ja sedimenttiin. SUOMEN YMPÄRISTÖ 16. Uudenmaan ympä-

ristökeskus. Edit Prima Oy. Helsinki. 2008. ISBN 978–952–11–

3094–6 https://helda.helsinki.fi/bitstream/han-

dle/10138/38355/SY_16_2008_venetelakkatoiminnan_vaiku-

tukset_maaperaan _ja_sedimenttiin.pdf?sequence=1

Reinikainen, J. 2007. Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määri-

tysperusteet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen

ympäristö 23. 164 s. ISBN 978-952-11-2731-1.

Shimasaki, Y., Kitano, T., Inoue, S., Imada, N., & Honjo, T.

2003. Tribultyltin causes masculinization in fish. Environmen-

tal Toxicology and Chemistry 22(1): 141-144.

Sinkin yliannostus. Sinkki.com. Tietoa sinkistä. Viitattu

26.1.2016. http://www.sinkki.com/sinkin-yliannostus

26.1.2016

Suvisaari, J. Kupari, plasmasta. 2170 P -Cu. Tutkimusohjekirja.

18.10.2013. HUSLAB-liikelaitos. Helsingin ja Uudenmaan sai-

raanhoitopiiri. Viitattu 27.1.2016 http://huslab.fi/ohje-

kirja/2170.html

Pilaantuneet maa-alueet. Ymparisto.fi. Kulutus ja tuotanto.

Pilaantuneet maa-alueet. 20.11.2014. Viitattu 22.1.2016.

http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Pilaantu-

neet_maaalueet

Vahanne, P., Vestola, E., Mroueh, U-M., Wahlström, M.,

Laine-Ylijoki, J., Kaartinen, T., Eskola, P., Arnold, M., Huhta,

Sassi, J., H., Holm, K., Nikulainen, V., Mäenpää, M., Kultamaa,

A., Marjamäki, T. Organotinayhdisteillä pilaantuneiden sedi-

menttien ympäristövaikutukset ja niiden hallinta (TBT-BAT-

man) taustaraportti. VTT. 2007.

Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puh-

distustarpeen arvioinnista 1.3.2007/214 Valtioneuvoston ase-

tus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista

23.11.2006/1022

WHOI 1952. Marine fouling and its prevention, prepared for

Bureau of Ships, Navy department by Woods Hole Ocean-

ographich Institution, Woods Hole, Massachusetts. Unied

States Naval Institute, Annapolis. 388 s.

Yebra, D.M., Kiil, S. & Johansen-Dam, K. 2004. Review: Anti-

fouling technology – past, present and future steps towards

efficient and environmentally friendly antifouling coatings.

Progress in Organic Coatings 50(2): 75-104.

http://www.sinkki.com/sinkin-yliannostus%2026.1.2016

http://www.sinkki.com/sinkin-yliannostus%2026.1.2016

http://huslab.fi/ohjekirja/2170.html

http://huslab.fi/ohjekirja/2170.html

http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Pilaantuneet_maaalueet

http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Pilaantuneet_maaalueet

33

Opas on osa CHANGE Changing antifouling practices for leisure boats in

the Baltic Sea -hanketta.

YHTEYSTIEDOT

TURKU | Projektitoiminta Puolalankatu 1, 20100 Turku | toimisto p. 02 274 5500 www.pidasaaristosiistina.fi

Askeleet myrkyttömään veneilyyn...Askeleet myrkyttömään veneilyyn: Katseet veneiden pohjiin |...

Documents

Transcript of Askeleet myrkyttömään veneilyyn...Askeleet myrkyttömään veneilyyn: Katseet veneiden pohjiin |...