AQUARIUS - Vesiensuojelu · 2018. 4. 30. · Aquarius 1/2013 3 Pohjavedet ovat arvokkainta...

AQUARIUSSuomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry:n tiedotuslehti 1/2013

• Pohjavesi

Sivut 4-7Ympäristöministeriössä valmistellaan lainsäädän-nön muutoksia mm. pohjavesien kartoitukseen, rajaamiseen ja luokitteluun.Kuva: Ritva Kupari

Sivut 22-23Lähteiden luontoarvojen suojelun ja vedenoton ristiriitatilanteet lisääntyvät.Kuva: Jari Ilmonen

Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ryToiminnanjohtaja Jukka Koski-VähäläSavo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ryYrittäjäntie 2470150 Kuopio

Vastaava toimittajaJukka Koski-Vähälä[email protected]. 0500 848 171

Tiedotusryhmän Aquarius-lehden vastaava Eeva-Kaarina [email protected]. 0400 924 848

ToimitussihteeriRitva KupariTmi Ritva [email protected]. 050 516 0550

UlkoasuAD Anneli [email protected]. 040 548 2449

KansikuvaKeräkankareen Kylmälähteellä Lohjalla kasvaa vaarantunutta, Etelä-Suomessa harvinaista sirppihuurresammalta. Kuva: Jari Ilmonen

PainopaikkaForssa Print 2013

Tässä lehdessäAquarius 1/2013

3 Pohjavedet ovat arvokkainta kansallisomaisuuttammeJukka Koski-Vähälä

4 Pohjavesiin liittyvää lainsäädäntöä kehitetäänJuhani Gustafsson, YM

8 Pohjavesitutkimukset korostuvat uudistuvassa ohjeessaJani Salminen ja Jussi Reinikainen, SYKE

10 Pohjavedestä on pidettävä hyvää huoltaRiina Liikanen, Suomen Vesilaitosyhdistys ry

12 Pohjavesien ja jokivesien vuorovaikutus Vantaanjoen alueellaAnna-Liisa Kivimäki, Kirsti Lahti, Anne Rautio ja Kirsti Korkka-Niemi

14 Pienyrityksiä ja lämmitysöljysäiliöitä valvotaan LohjallaTiina Vikman ja Saara Koivumäki, Lohjan kaupungin ympäristövalvonta

16 Pietarsaaren seudulle pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaErika Liesegang ja Eeva-Kaarina Aaltonen, Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry

18 Kuntakohtaiset suojelusuunnitelmat Savo-KarjalaanJukka Koski-Vähälä, Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry

20 Luonnon isotoopit avuksi pohjavesitutkimuksissaTaina Korpiharju ja Jukka Mattila, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry

22 Lähteiden luontoarvot heikkenevät herkästiJari Ilmonen, Metsähallitus

24 Lähteiden suojelu ja kunnostusKrister Karttunen, SYKE

26 Isoukonkorento viihtyy Salpausselän suppalammissaEsa Korkeamäki, Kymijoen vesi ja ympäristö ry

27 Hankevipinää

30 Liiton lausunnot ja kannanotot

32 Yhdistysten uutiset

Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry:n tiedotuslehti

ISSN 0785-2347 (painettu), ISSN 2341-6416 (verkkojulkaisu)

Sivut 10-11Pohjaveden laadun tarkkailuun ja ris- kienhallintaan tar-vitaan yhteistyötä.Kuva: Ritva Kupari

2 AQUARIUS www.vesiensuojelu.fi

P Ä Ä K I R J O I T U S

Ainakin kerran vuodessa Maailman vesipäivänä havah-dumme veden merkitykseen ja etenkin sen riittävyyteen. Globaali on jo talouselämän pyörteissä kulunut termi, mutta vesi on ja tulee olemaan kaikkialla elämän ja elämisen perustana. Veden ainutlaatuisuus perustuu vesimolekyylin rakenteeseen eli yhteen happi- ja kahteen vetyatomiin sekä niiden sidoksiin. Tästä aiheutuu veden polaarisuus.

Rakenteen vaikutuksesta kirkas, hajuton ja mauton neste on myös kiinteää ja kaasumaista vieläpä samanaikai-sesti. Veteen liukenee hyvin elämälle tärkeitä ravinneaineita, ja pintajännitys mahdollistaa kasvien vedenoton ja maape-rän kosteuden. Vesi varastoi hyvin lämpöä ja sen höyrysty-mislämpö on korkea. Näiden ominaisuuksien avulla niin eliöt kuin ihmisetkin säätelevät lämpöään. Myös hieman kook-kaampi kappale eli maa tasaa vuorokauden aikojen ja aluei-den välisiä lämpötilaeroja veden lämpövarastojen avulla. Siis maailmanlaajuisetkin asiat ovat pienestä kiinni.

Vaikka aineenvaihduntamme tarvitsee suoloja, makea vesi on kaiken edellytys. Vesivaroista kolmisen prosenttia on makeaa ja tästä sadasosa on insinööritaidoin hyödynnet-tävissä. Pohjavesien osuus makeasta vedestä on alle kolman-nes, josta pääosa on vaikeasti saatavilla ja jonka uusiutumi-nen on hidasta. Osuudet eivät tietenkään kerro oikeastaan mitään. Käyttökelpoisen veden määrää voimme mitata vali-

Pohjavedet ovat arvokkainta kansallisomaisuuttamme

tettavasti sillä, että tälläkin hetkellä kolmasosa maapallon väestöstä kär-sii juomavesipulasta ja veden käyttö etenkin maataloustuotannossa lisään-tyy. Myös tuotteisiin sisältyy enemmän piilovettä, josta aiheutuvat ongelmat kuivilla alueilla eivät ole todellakaan virtuaalisia.

Suomen vesitase on kuitenkin maailman ”vahvimpia”. Pohjavettä on lähes kaikkialla, ja sen laskennallinen riittävyys tarpeeseemme suhteutet-tuna on erinomainen. Pohjavesimuo-dostumat ovat helposti hyödynnettä-vissä, vedenlaatu ja maku ovat hyviä, eikä vesi vaadi useimmiten lainkaan lisäkäsittelyä. Pohjavesimuodostumat ovat kuitenkin pieniä, joten osan kau-pungeista on käytettävä talousveden hankintaan pintavettä tai lisäimey-tystä. Tähän meillä toki on käytettä-vissä etenkin laadukasta järvivettä.

Pienialaisten pohjavesimuodostumiemme maakerros on yleensä ohut ja hyvin vettä johtava. Huolimatta har-vasta asutuksestamme pohjavesialueille sijoittuu runsaasti pääliikenneväyliä, taajama-alueita, yritystoimintaa sekä luonnonvarojen hyödyntämistä. Siten pohjavesivarojemme turvaaminen edellyttää laaja-alaista, mutta aluekohtaista suojelutoimintaa. Selvitysten, kartoitusten, seurantojen, ris-kien hallinnan ja niiden poistamisen avulla toteutettu poh-javesien suojelu on huomattavasti järkevämpää kuin teknis-ten lisätoimenpiteiden toteutus jälkikäteen. Yhdistämällä suojelutoimenpiteet koko vesihuoltoketjun hallintaan kus-tannukset muuttuvat varmaksi ja tuottavaksi sijoitukseksi.

Pääkirjoituksen loppupuoliskolla päästiin jo kiinni leh-temme aiheeseen pohjaveteen. Toivottavasti taustan kuvaaminen kuitenkin herättelee pohjavesiomaisuutemme merkityksen muistamiseen. Pohjavesi on vesien aatelia ja meillä vielä kaikkien saatavilla. Pohjavettä voimme vaalia ja hyödyntää pitämällä tuotantokoneiston eli pohjavesialueet kunnossa.

Jukka Koski-Vähälätoiminnanjohtaja

Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry

www.vesiensuojelu.fi AQUARIUS 3

Pohjavesiin liittyvää lainsäädäntöä kehitetään

Lähdepurossa virtaa pohjavettä. Kuva: Krister Karttunen


uden vesilain (587/2011) käsittelyn yhteydessä hyväksymässään lau-sumassa (HE 277/2009, EV 355/2010) eduskunta edellytti, että hallitus selvit-tää pohjavesialueiden kartoitukseen, luo-kitukseen ja käyttöön sekä suojelusuun-nitelmiin liittyvät lainsäädännölliset ja menettelylliset kehittämistarpeet. Ympä-ristöministeriö asetti syksyllä 2011 laaja-pohjaisen työryhmän, jonka tavoitteena oli eduskunnan lausuman mukaisen sel-vityksen laatiminen.

Työryhmä tarkasteli raportissaan eri sääntelyvaihtoehtoja erityisesti siitä nä-kökulmasta, miten ne vaikuttavat pohja-vesien suojelun tasoon ja toisaalta eri toi-mijoiden oikeusturvaan. Työryhmä piti tärkeänä, että pohjavesialueiden kartoi-tus, rajaaminen ja luokitus pohjautuisivat jatkossa lainsäädäntöön. Tämä antaisi

sekä toiminnanharjoittajille että viran-omaisille selkeämmät puitteet pohjave-den suojeluun.

Suojelusuunnitelmien laatimisessa py-ritään vahvistamaan toiminnanharjoit-tajien, maanomistajien ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia. Suojelu-suunnitelmamenettelystä tulisi säätää riit-tävän yksityiskohtaisesti, jotta voitaisiin taata suunnitelmien sisällön yhdenmu-kaisuus ja riittävät osallistumismahdolli-suudet. Pohjavesialueiden rajaamisessa ja luokittelussa tulisi ottaa paremmin huo-mioon pohjavesistä riippuvaiset maa- ja pintavesiekosysteemit.

Työryhmä esittää, että pohjavesialu-eiden rajaamisesta ja niiden luokittelus-ta säädettäisiin vesienhoidon ja meren-hoidon järjestämisestä annetussa laissa. ELY–keskus rajaisi edelleen pohjavesi-

Kyltti kertoo, että tällä alueella on toimittava pohjavettä suojellen. Kuva: Ritva Kupari

alueet ja vahvistaisi niiden luokituksen.

Uudistuksia luokitteluun ja rajaamiseenNykyisten ympäristöhallinnon rajaamiin ja luokittelemien I- ja II-luokan aluei-den määritelmät säilyisivät lähes nykyis-ten mukaisina, mutta uudet luokat olisi-vat jatkossa 1 ja 2. Mikäli näihin alueisiin liittyy merkittäviä pohjavedestä riippu-vaisia pinta- ja maaekosysteemejä, tulee ne huomioida merkinnässä tai vähintään osana luokitteluperustetta. Kuitenkin 1- ja 2-luokan kriteereissä vedenhankinnal-la ja alueen soveltuvuudella vedenhankin-taan tulee jatkossakin olemaan keskeinen painoarvo. Uusiin 1- ja 2-luokkiin kuu-lumattomat ekosysteemien kannalta tär-keät pohjavesialueet muodostaisivat jat-kossa uuden E-luokan. Työryhmä esittää

U

Ympäristöministeriössä valmistellaan pohjavesialueiden suojelun tasoon ja eri toimijoiden oikeusturvaan

liittyviä lainsäädännön muutoksia. Muutokset selkeyttäisivät muun muassa pohjavesialueiden kartoitusta,

rajaamista ja luokitusta.


Maatila ottaa käyttöveden lähteestä, jonka kunnostustarvetta selvitetään. Kuva: Ritva Kupari

myös, että tietyn siirtymäajan puitteissa nykyisestä III-luokasta voitaisiin luopua kokonaan. Nämä alueet tulisi tarkastella uudelleen ja siirtää selvitysten perusteella uusiin luokkiin 1, 2 tai E.

Vesienhoitolaissa säädettäisiin erik-seen pohjavesialueiden rajaamisessa ja luokittelussa noudatettavasta menettelys-tä. Pohjavesialueiden rajauksiin ja luok-kiin olisi mahdollista tehdä muutoksia hydrogeologisen tutkimustiedon pohjal-ta joustavasti. Lisäksi säädettäisiin pohja-vesialueiden rajaamiseen ja luokitukseen liittyvistä osallistumismenettelyistä ja mahdollisista kuulemisista.

Pohjavesialueiden suojelusuunnitel-man merkityksestä, sisältövaatimuksista ja laatimismenettelystä mukaan lukien kuuleminen säädettäisiin vesienhoito-laissa. Suojelusuunnitelmia laadittaisiin tarve- ja riskiperusteisesti kuten ny-kyisinkin, ja kunta päättäisi suojelusuun-nitelman laatimisesta tapauskohtaisesti. Suunnitelmien laatimisen tueksi annet-

taisiin uudet ympäristöministeriön oh-jeet. Suojelusuunnitelmilla ei olisi sellai-senaan itsenäisiä oikeusvaikutuksia.

Suunnitelmien toimenpidesuositukset toteutettaisiin alueiden käytön suunnitte-lussa ja viranomaisvalvonnassa sekä käsi-teltäessä lupahakemuksia ja ilmoituksia, joita toiminnanharjoittajat tekevät mm. ympäristö-, vesi-, maa-aines-, terveyden-suojelu- ja kemikaalilainsäädännön pe-rusteella. Suojelusuunnitelma palvelisi myös vesienhoitolainsäädännön mukais-ta pohjavesialueiden ominaispiirteiden lisätarkastelua. Vesilain mukainen suoja-aluesääntely säilyisi nykyisellään.

Käytännön työkaluja ja ohjeistusta tarvitaanTyöryhmä nosti esille kehittämiskohteita, joille esitetään jatkotoimia. Pohjavedestä riippuvaisten maa- ja pintavesiekosystee-mien tunnistamiseksi tulisi kehittää ja jatkojalostaa käytännön työkaluja ja in-dikaattoreita. Niiden avulla pystytään

tunnistamaan ja yksilöimään kyseiset pohjavesialueet. Lisäksi tulee luoda link-ki pohjavedensuojelun lainsäädännön ja näihin ekosysteemeihin liittyvien säädös-ten välille.

Työryhmä esitti, että uusien säädösten edellyttämien toimien tukemiseksi tulee valmistella ohjeistus. Sillä pyritään var-mistamaan, että valtion ja kuntien viran-omaisilla on riittävä yhtenäinen tietopoh-ja pohjavesialueista sekä niiden rajaukseen ja luokitteluun liittyvistä kysymyksistä. Oppaassa pyritään kehittämää myös kan-salaisille ja toiminnanharjoittajille suun-nattavaa tiedotusta pohjavesialueiden ra-jauksen ja luokittelun merkityksestä.

Suojelusuunnitelmia koskevassa oh-jeistuksessa tulisi kuvata tarkemmin suojelusuunnitelman laatimisen vastui-ta ja mahdollisia rahoitusmalleja. Lisäk-si tulee erityisesti kiinnittää huomiota suojelusuunnitelmien sisällön yhdenmu-kaistamiseen ja laadun varmistamiseen ohjeistuksen avulla. Ohjeistuksessa kehi-


Pohjavesialueiden luokittelu

Nykyisen ympäristöhallinnon käytännön mukaan pohjavesialueet luo-kitellaan niiden vedenhankintakelpoisuuden ja suojelutarpeen mukaan vedenhankintaa varten tärkeiksi (luokka I), vedenhankintaan soveltu-viksi (luokka II) ja muiksi pohjavesialueiksi (luokka III). Pohjavesialueiden rajaamista ja niiden luokitusta on käsitelty Suomen ympäristökeskuksen oppaassa vuodelta 2009.

Käsitteet lainsäädännössä

Pohjaveden määritelmä on sekä ympäristönsuojelulaissa että vesilaissa. Niissä pohjavesi on määritelty maa- ja kallioperässä olevaksi vedeksi. Vesienhoitolaissa ja vesipuitedirektiivissä pohjavedellä tarkoitetaan maa-perässä kyllästyneessä vyöhykkeessä olevaa vettä.

Nykyisessä lainsäädännössä ei ole määritelmää pohjavesialueesta, vaikka niihin viitataan useissa säädöksissä. Vesilaissa käytetään käsitettä pohja-vesiesiintymä. Pohjavesialueella tarkoitetaan käytännössä pohjavesiesiin-tymän määritelmästä poiketen koko sitä aluetta, jolla pohjavesiesiintymä sijaitsee. Ympäristönsuojelulaissa pohjavesialueilla tarkoitetaan yleensä tärkeitä tai muita vedenhankintakäyttöön soveltuvia pohjavesialueita, minkä vuoksi ympäristönsuojelulain mukaiset pohjavesialueet eivät kata kaikkia vesilain tarkoittamia pohjavesiesiintymiä. Ympäristönsuojelulakia ollaan parhaillaan uudistamassa ja tässä yhteydessä on tarkoitus määritel-miin lisätä myös pohjavesialueen määritelmä.

tetään malleja ja keinoja suojelusuunnitel-massa esitettyjen toimenpiteiden seuran-taan, toteuttamiseen ja päivittämiseen.

Työryhmä korosti, että tulisi edistää rahoituksen järjestämistä hydrogeolo-gisten tutkimusten ja pohjavesialueiden rakenneselvitysten jatkamiselle. Pohja-vesialueiden hydrogeologisiin lisäselvi-tyksiin ei tällä hetkellä ole osoitettu val-tion talousarviossa erillistä määrärahaa. Vuoden 1995 jälkeen pohjavesialueita on tarkistettu kuntien, kaupunkien, ve-sihuoltolaitosten, maanomistajien ja ym-päristökeskusten yhteistyönä. Sitä on ym-päristökeskusten osalta rahoitettu mm. EU- ja YTY -rahoin sekä myös maa- ja metsätalousministeriön vesivarojen käy-tön ja hoidon menoin.

Ympäristönsuojelulain 19 §:n mukai-sissa kuntien ympäristönsuojelumäärä-yksissä on annettu pohjavesien suojeluun liittyviä määräyksiä muun muassa muiden kuin luvanvaraisten toimintojen sijoittu-misesta, jätevesien käsittelystä sekä lan-nan ja lannoitteiden käytöstä. Kuntien ympäristönsuojelumääräykset ovat poh-javesien suojelun kannalta tärkeä ohjaus-keino. Työryhmä piti tärkeänä, että ne pe-rustuisivat aina parhaaseen mahdolliseen tietoon kunnan pohjavesialueiden sijain-nista ja rajoista, pohjavesimuodostuman muista ominaispiirteistä sekä pohjavesiin kohdistuvista riskeistä.

Työryhmä katsoi, että olisi tarpeen käydä valtakunnallisesti lävitse kunnis-sa pohjavesien suojelemiseksi annettu-ja ympäristönsuojelumääräyksiä ja koota niistä saatuja kokemuksia parhaiden käy-täntöjen tunnistamiseksi. Näin voitaisiin samalla yhdenmukaistaa käytössä olevaa laajaa määräysvalikoimaa ja selkiyttää määräysten suhdetta ympäristönsuojelu-lain ja muiden lakien säännöksiin.

Ympäristöministeriö valmistelee vuo-den 2013 syksyn aikana hallituksen esi-tyksen työryhmän raportin pohjalta. Lainsäädäntöön tehtävät muutokset tuli-sivat näin ollen eduskunnan käsittelyyn aikaisintaan vuoden 2014 keväällä.

Juhani Gustafssonneuvotteleva virkamies

ympäristöministeriö


oimassa oleva ohje (Ympäristöhallin- non ohjeita 2/2007) keskittyy maa-perän pilaantuneisuuden ja puhdistustar-peen arviointiin pohjavesinäkökulman jäädessä vähemmälle. Ohje täydentyy mer-kittävästi juuri pohjavesiasioiden osalta.

Pilaantumisriskin arvioiminenPilaantuneen alueen riskinhallinnas-sa pohjaveden pilaantumisriskin arvioi-minen ja vähentäminen ovat tärkeässä roolissa: maaperän haitta-aineiden kul-keutumismahdollisuus pohjaveteen on määritettävä ja sen merkittävyys pohja-veden laadulle ja käytölle on arvioitava. Uudistuvassa PIMA-ohjeessa esitetään suositukset vertailuarvoista, joilla kul-keutumisen merkittävyyttä voidaan ar-vioida. Vertailuarvojen ensisijaisena pe-

Pohjavesitutkimukset korostuvat uudistuvassa ohjeessa

rustana on pohjaveden talousvesikäytön turvaaminen.

Vanhoissa pilaantumistapauksissa on tyypillistä, että pohjaveteen on jo kulkeu-tunut haitta-aineita. Uudistuvan PIMA-ohjeen mukaan lähtökohtana on haitta-aineiden leviämisen estäminen ja niiden vaikutusalueen rajaaminen päästölähteen lähelle.

Riskinarviointi edellyttää, että pi-laantuneen alueen kohdetutkimukset suunnitellaan ja toteutetaan luotettavas-ti. Tutkimusten keskeisenä tavoitteena on pohjavedessä mahdollisesti jo olevan haitta-aineleviämän eli pluumin määrit-tely: kuinka laajalle alueelle haitta-aineet ovat levinneet, jatkuuko haitta-aineiden leviäminen vai onko pluumi jo pysähty-nyt tai alkanut kutistua? Tarkastelu teh-

dään aina koko pluumin tasolla, jolloin yksittäisen havaintopisteen pitoisuuden ja sen vaihteluiden merkitys jää vähäisem-mäksi.

Pluumin tutkiminen Haitta-ainepluumin tarkastelu edellyttää riittävää määrää pohjaveden havainto-putkia tai muita näytepisteitä (esimerkik-si kaivot), joista saadun tiedon perusteella voidaan vastata seuraaviin kysymyksiin:- mikä on pohjaveden virtaussuunta?- mikä on pohjaveden virtausnopeus ja vaihteleeko virtausnopeus tutkittavan alueen eri kerroksissa?- ulottuuko päästölähde osittain, ajoit-tain tai kokonaan pohjaveden pinnan alle?- kuinka laajalle alueelle haitta-aineet ovat levinneet pohjavedessä?- millaisina pitoisuuksina haitta-aineet esiintyvät pluumin eri osissa?- mikä on pohjaveden geokemiallinen laatu tutkittavalla alueella?- onko pohjaveden pilaantuminen ker-roksellista?

Pilaantuneen alueen tutkimuksissa pohjaveden havaintoputkien asentami-nen ja näytteenotto eroavat tavoitteiltaan jossain määrin perinteisten vedenlaatu- tai seurantatutkimusten tavoitteista. Esi-merkiksi 1-2 kertaa vuodessa tehtävän velvoitetarkkailun kautta voidaan saada riittävä tieto siitä, onko pohjaveteen toi-minnan seurauksena päässyt haitallisia aineita. Tällaisen seurannan tulokset ei-vät yleensä kuitenkaan ole riittäviä arvi-oitaessa pluumin mahdollista leviämistä tai suunniteltaessa mahdollista pohjave-den puhdistamista. Vastaavasti esimer-kiksi velvoitetarkkailuissa usein käytetyn, koko kyllästyneen kerroksen läpi ulottu-van, ns. pitkän siivilän käyttäminen pi-laantuneen alueen tutkimuksissa ei aina ole perusteltua.

Havaintoputket ja näytteenotto pitäisi

Pilaantuneiden alueiden riskinarviointia ja -hallintaa käsittelevä niin kutsuttu PIMA-ohje on

uudistumassa. Uudistuva ohje antaa työkaluja pohjavesien pilaantumisen arviointiin, tutkimiseen

ja jatkotoimien suunnitteluun.

Kuva 1. Maaperän vedenjohtavuus vaihtelee usein kerroksittain. Kuvan kohteessa haitta-aineita esiintyi vain rajatussa kerroksessa. Pitkän siivilän pohjavesiputkesta otetut näytteet antaisivat todennäköisesti virheellisen käsityksen riskinarvioinnin pohjaksi niin haitta-ainei-den pitoisuuksista kuin niiden levinneisyydestäkin.

V


kohdistaa niihin kerroksiin, joissa haitta-aineiden kulkeutuminen on todennäköi-sintä. Putkien sijoittamiseen vaikuttavat muun muassa haitta-aineiden ominai-suudet ja päästölähteen sijainti suhteessa pohjaveden pintaan sekä muodostuman kerrosrakenne (kuva 1).

Näytteenoton suunnittelussa keskei-siä tekijöitä ovat tutkimuksen tavoitteet, haitta-aineiden ominaisuudet ja oletetut pitoisuustasot sekä pitoisuuksien ajalliset vaihtelut. Näytteenotossa voidaan put-ken huuhteluun perinteisesti käytettävän pumppaustekniikan sijaan tarvita esimer-kiksi hidasvirtaustekniikkaa tai passiivi-sesti toimivia näytteenottimia.

Haitta-ainepluumin tarkastelun kes-keiset tavoitteet ovat nykyisen pluumin rajaaminen ja tiedon tuottaminen pluu-min käyttäytymiseen pitkän ajan kuluessa oleellisimmin vaikuttavista tekijöistä, ku-ten haitta-aineiden biohajoamisesta.

Tarvittava pohjaveden havaintoput-kien ja näytteenottokertojen määrä riip-puu pluumin laajuudesta ja tutkimuksen tavoitteista. Yleensä havaintoputkia tai muita näytepisteitä tarvitaan ainakin ole-tetun päästölähteen alueelle tai sen välit-tömään läheisyyteen sekä päästölähteen virtaussuunnan ylä- ja alapuolelle. Vir-

taussuunnan yläpuolella olevista putkis-ta määritetään alueen pohjaveden laadun taustapitoisuudet.

Pienissä kohteissa, joissa päästöhisto-ria on tarkkaan tiedossa ja pluumin käyt-täytyminen on hyvin ennustettavissa, jo kolmella havaintoputkella voidaan saa-da riittävät tiedot riskinarviointia varten. Laajan ja historiatiedoiltaan epävarman pilaantuman riskinarviointi monimut-kaisissa virtausoloissa edellyttää huomat-tavasti suurempaa määrää näytepisteitä ja useita eri aikoina suoritettuja näytteenot-tokierroksia.

Mitä pluumitutkimusten jälkeen?Pilaantuneen alueen riskinarvioinnissa on usein hyödyllistä tarkastella haitta-aineiden laskennallista kulkeutumista. Tällä tavoin voidaan arvioida prosesse-ja, jotka rajoittavat haitta-aineiden leviä-mistä (pidättyminen) tai johtavat niiden vähenemiseen (biohajoaminen). Tarkas-telussa voidaan verrata haitta-aineiden teoreettista ja todellista kulkeutumista kohteessa.

Esimerkiksi, jos pohjaveden virtaus-nopeus ja laatutiedot (eräänlaisena merk-kiaineena voi hyödyntää esimerkiksi klo-ridi- tai MTBE-pitoisuutta) osoittavat,

että pluumin pitäisi ulottua noin 500 met-rin päähän päästölähteestä, mutta todel-linen leviämä on vain 75 m, voidaan ha-vaittu ero tulkita perustellusti leviämistä vähentävien prosessien ansioksi. Pohjave-delle asetettujen tavoitteiden saavuttami-sen kannalta kulkeutumista vähentävien luonnon prosessien merkitys on yhtä ar-vokasta ja hyödyllistä kuin vastaava ak-tiivisin kunnostustoimin aikaansaatu vai-kutus.

Pluumitutkimusten ja mahdollisten teoreettisten lisätarkastelujen perusteella tehdään arvio toimenpiteistä, joita poh-javeden suojelun ja riskinhallinnan ta-voitteiden saavuttamiseksi tarvitaan. Jos tavoitteet luotettavan riskinarvion perus-teella täyttyvät, kohteessa ei välttämättä tarvita varsinaisia kunnostustoimia. Jos pohjavesitutkimukset ja muut selvityk-set viittaavat esimerkiksi pluumin leviä-miseen, päästölähteen ja/tai pohjaveden kunnostaminen on tarpeellista.

Jani Salminenerikoistutkija

Jussi Reinikainentutkimusinsinööri

Suomen ympäristökeskus

Öljyä vanhan maa-aineskuopan märällä pohjalla. Kuva: Erika Liesegang


eden käyttäjille toimitetun talousveden laatuun vaikuttavat käytetyn raa-kaveden laatu, vedenkäsittely ja vesijoh-toverkosto. Lähtökohta on hyvälaatuinen raakavesi. Suomen vesilaitosten toimitta-masta vedestä lähes puolet on pohjavet-tä ja noin viidennes tekopohjavettä. Te-kopohjavettä muodostetaan lisäämällä pohjavesiesiintymän antoisuutta imeyt-tämällä käsiteltyä tai käsittelemätöntä pintavettä maaperään. Pohjavettä nautti-vat myös omien kaivojen varassa olevat kotitaloudet.

Pohjavesi on tyypillisesti raikasta, ta-salaatuista ja viileää, minkä vuoksi se on käyttäjilleen mieluista talousvettä. Oman kaivon vesi on käyttäjiensä mielestä usein maailman parasta. Suotautuessaan puh-distunut ja maakerroksen alla likaantu-miselta suojassa oleva pohjavesi onkin Suomessa yleensä juomakelpoista sellai-senaan tai kevyen käsittelyn jälkeen.

Vesiepidemiat pohjavesilaitoksillaSuomen pohjavesien hyvästä laadusta huolimatta suurin osa todetuista vesi-välitteisistä epidemioista on aiheutunut

mikrobien likaamista pohjavesistä. Vesie-pidemioita on pohjavesilaitoksilla etenkin rankkasateiden yhteydessä tai keväällä lu-mien sulaessa maan ollessa vielä roudas-sa. Pintavalunnan mukanaan kuljettamat epäpuhtaudet ja jätevedet ovat useimmin aiheuttaneet pohjaveden likaantumisen.

Merkittävä syy pohjavesilaitoksilla esiintyviin epidemioihin on laitoksilta puuttuva desinfiointi. Vaikka pohjavesi yleensä onkin sellaisenaan juomakelpois-ta, myös pohjavesilaitosten olisi suositel-tavaa desinfioida asiakkaille johdettava vesi esimerkiksi UV-desinfioinnilla, jotta pohjaveden mikrobiologinen likaantumi-nen valuma-alueella tai vedenottokaivos-sa ei johda sairastumisiin. UV-desin-fiointi on helppokäyttöinen ja tehokas menetelmä, joka ei muuta käsitellyn ve-den makua tai hajua.

Jos talousveden hygieenisyys halu-taan varmistaa verkostossa, tarvitaan desinfiointi kloorilla, jolloin desinfioin-tivaikutus säilyy kemikaalin syötön jäl-keenkin. Kaikilla pohjavesilaitoksillakin pitäisi olla ainakin valmius klooridesin-fioinnin nopeaan aloittamiseen tilanteis-

sa, joissa veden hygieenisyyttä epäillään. Desinfiointivalmius tullaan lähiaikoina edellyttämään vesilaitoksilta sosiaali- ja terveysministeriön uusittavassa talousve-siasetuksessa.

Riskialttiita pohjavesialueita yhä enemmänVedenhankintaan käytetään eniten hiek-ka- ja sora-alueiden pohjavesivaroja. Nämä samat alueet ovat houkuttelevia muuhunkin toimintaan, ja moni taajama onkin rakentunut niiden äärelle tai pääl-le. Ihmistoiminta, esimerkiksi liiken-teen päästöt, kemikaalionnettomuudet, pilaantuneet maa-alueet, käytetyt tor-junta-aineet, öljytuotteiden varastointi, teollisuusalueet sekä kotieläintalous, on merkittävin pohjavettä ja sen laatua uh-kaava tekijä.

Kesällä 2013 uutisoitiin, että riski-alttiiksi luokiteltujen pohjavesialueiden määrä on noussut noin sadalla vuoden 2009 tilanteeseen verrattuna. Pohjave-sialueiden tila on vaarantunut erityisesti Etelä-Suomen ja taajamien pohjavesialu-eilla, joilla on runsaasti ihmistoimintaa.

Pohjavedestä on pidettävä hyvää huoltaPohjavesivaroilla on tärkeä merkitys suomalaisten

hyvinvoinnille erityisesti vedenhankinnan kautta.

Pohjaveden laadun tarkkailu ja riskienhallinta ovat

tärkeitä toimia, joihin tarvitaan yhteistyötä.

Omasta kaivosta pumpattava pohjavesi on ”maailman parasta”. Kuva: Ritva Kupari

V


Riskialttiiksi pohjavesialue luokitellaan silloin, kun pohjavedessä on todettu hai-tallisten aineiden pitoisuuksia ja veden tila voi heikentyä ilman suojelutoimia. Lähes kaikkia tunnistettuja riskialuei-ta käytetään vedenhankintaan. Joillakin riskialueilla on jouduttu sulkemaan ve-denottamoita ja tehostamaan vedenkä-sittelyä pohjavedessä olevien haitallisten aineiden pitoisuuksien vuoksi, jotta on pystytty takaamaan talousveden turval-linen laatu.

Vesilaitoksen vaikutusmahdollisuudet pohjavesialueella oleviin ja pohjavettä uhkaaviin toimintoihin ovat käytännössä vähäiset. Kunnan, pohjavesialueella ole-vien toiminnanharjoittajien ja vesilaitok-sen yhdessä laatimat pohjaveden suojelu-suunnitelmat ovatkin tärkeitä työkaluja. Suunnitelmien ja niissä esitettyjen ris-kienhallintatoimien jalkautus käytäntöön ovat edellytys uhkien pienenemiselle ja pohjavesien turvaamiselle. Vesihuoltolai-tosten pitää osallistua aktiivisesti veden-hankinnalleen tärkeiden pohjavesialuei-den maankäytön suunnitteluun ja alueen toiminnanharjoittajien lupaprosesseihin.

Ihmisen toiminta uhkaa yhä useammassa paikassa pohjaveden laatua. Pohjavesialueille jätetyistä tynny-reistä saattaa valua maaperään ja pohjaveteen öljyjä tai muita haitallisia aineita. Kuva: Erika Liesegang

Pohjavesi

Pohjavesi on vettä, joka täyttää avoimet tilat maa- ja kalliope-rässä. Pohjavettä muodostuu, kun sadevesi tai pintavesi suotautuu maaperän läpi. Vedessä olevat lika-aineet, esimerkiksi mikrobit ja väriä aiheuttava orgaaninen aines tarttuvat suotautumisen aikana maapartikkeleihin tai hajoavat maaperän mikrobio-logisen toiminnan seurauksena. Pohjavesi siis puhdistuu maa-perässä liikkuessaan. Toisaalta maaperän mineraaleja liukenee suotautuvaan veteen ja sitä kautta maaperän koostumus vaikuttaa pohjaveteen.

Pohjavettä toimittavan laitoksen teh-tävänä on varmentaa ottamansa pohja-veden laatu ja vedenkäsittelyn riittävyys raakaveden seurannalla. Jos pohjaveden likaantuminen kuitenkin havaitaan vas-ta vesilaitoksen raakavesiseurannassa, on vahinko edennyt yleensä pitkälle ja tilan-teen korjaaminen on vaikeaa ja kallista.

Esimerkiksi Hausjärven Oitissa 1990-luvulla liuottimilla pilaantuneeksi havaitussa ja taajaman vedenhankintaan silloin käytetyssä pohjavedessä todetaan edelleen, kunnostustoimista huolimatta, liuotinpitoisuuksia. Pohjavesien ennakoi-van riskienhallinnan merkitystä ei voi-kaan korostaa liikaa.

Työkalu riskienhallintaanTalousvettä toimittaville laitoksille on sosiaali- ja terveysministeriön koordi-noimana valmisteilla helppokäyttöinen sähköinen riskienhallintatyökalu. Sen tavoitteena on turvata laadukas talous-vesi hallitsemalla ennakoivilla seuranta- ja suojaustoimilla veden laatua uhkaavat tekijät raakaveden muodostumisalueelta kuluttajan hanaan asti.

Pohjavesilaitoksille työkalussa on kat-tava kysymys- ja tietopaketti niin raaka-veden muodostumisalueen kuin veden-käsittelynkin uhkien tunnistamiseen, arviointiin ja hallintaan. Suurin osa poh-javesiin liittyvistä uhkista on kuitenkin sellaisia, joita vesilaitos yksin ei voi pois-taa tai pienentää.

Systemaattinen vesilaitoksen riskien-hallinta merkitsee usein pienillä resurs-seilla toimiville pohjavesilaitoksille suur-ta panostusta. Panostusta edellyttävät myös lupapäätöksissä ja pohjaveden suo-jelusuunnitelmissa eri toimijoille esitetyt riskienhallintatoimet. Turvallinen talous-veden toimitus ja käyttökelpoiset pohja-vedet ovat kuitenkin niin arvokkaita asi-oita, ettei niiden varmistamista ole varaa jättää tekemättä.

Riina Liikanen, vesihuoltoinsinööriSuomen Vesilaitosyhdistys ry


U:n vesipolitiikan puitedirektiiviin (2000/60/EC) perustuen alueellisten ympäristöviranomaisten on kartoitettava ne pohjavesimuodostumat, joista maa- ja pintavesiekosysteemit ovat riippuvaisia. Näitä ekosysteemejä ovat sellaiset pinta-vesistöt, joihin purkautuu merkittävässä määrin pohjavettä, sekä lähteet ja suoje-lun piirissä olevat suoalueet. Tämä kartoi-tustyö on tarkoitus tehdä pohjavesialuei-den rajausten ja luokittelun tarkistustyön yhteydessä 1.1.2019 mennessä (Ympäris-töministeriö 17.12.2012).

Purkautumisalueiden kartoitusKoko valuma-alueen jokiuomien varrel-la sijaitsevat pohjaveden purkautumisalu-eet kartoitettiin lämpökameralentokuva-uksilla. Vantaanjoen pääuoman lisäksi kartoitus tehtiin Herajoella, Palojoella, Lepsämänjoella, Tuusulanjoella ja Kera-vanjoella.

Lämpökamera-aineistosta tunnistet-tiin lähes 270 lämpötila-anomaliaa (kuva 1). Luotettavimmin pystyttiin tunnista-maan pistemäiset pohjaveden purkautu-mispaikat eli lähteet, lähteikköalueet ja kylmää vettä jokiuomaan purkavat ojat, joita löydettiin yhteensä 185.

Maaperän maalajikoostumus ja ker-rosrakenteet, uoman muoto ja syvyys sekä sedimenttien koostumus aiheuttivat vaihteluita lämpötila-anomalioihin ve-sikerroksen eri syvyyksissä. Jokiuoman reuna-alueilla pohjavettä purkavien läh-teiden vaikutus ilmenee sedimentin ja jo-kiveden alentuneena lämpötilana rannan tuntumassa. Pohjaveden purkautuminen uomaan reunojen ja pohjan kautta heijas-

Pohjavesien ja jokivesien vuorovaikutus Vantaanjoen alueellaVantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry selvitti vuosina 2010–2013

Vapomix-tutkimushankkeessa pohjavesimuodostumien ja jokivesien vuorovaikutuksia

Vantaanjoen valuma-alueella yhteistyössä Helsingin yliopiston Geotieteiden ja maantieteen

laitoksen kanssa. Hankkeen tuloksia voidaan hyödyntää pohjavesimuodostumista

riippuvaisten maa- ja pintavesiekosysteemien kartoitustyössä.

tuu alentuneena lämpötilana koko vesi-kerroksessa poikki uoman.

Kenttämittausten ja anturimittausten tulokset antoivat viitteitä, että syvem-missä uomissa jokiuomaan purkautuneen kylmän pohjaveden lämpötilakerrostu-neisuus ja sekoittuminen voivat vaihdella nopeasti purkautumismäärien ja jokive-den virtausnopeuksien vaihdellessa.

Pohjaveden ja pintaveden osuuksien määritysPohjaveden ja pintaveden osuuksia se-koittumisvyöhykkeissä arvioitiin hapen ja vedyn isotooppikoostumusmäärityksil-lä, liuenneen silikaatin pitoisuuksien sekä pääionikoostumuksen perusteella.

Jokiveden hapen ja vedyn isotooppi-koostumuksessa havaittiin selvä vuoden-aikoihin sidottu syklisyys ja eri vuoden-ajoille tyypillinen isotooppikoostumus. Pohjavesissä isotooppikoostumuksen vuodenaikaisvaihtelu oli vähäistä. Use-assa jokiuomassa isotooppikoostumuk-siin vaikuttivat kuitenkin sulamiskauden ja haihtumisen lisäksi myös muut tekijät (mm. Päijänne-tunnelin veden juoksutus jokiuomaan kesäkausina).

Isotooppikoostumusten perusteella ei pystytty määrittämään tarkkoja arvioi-ta pohjaveden osuudesta. Sivu-uomissa, joissa pohjavesikomponentin osuus jo-kivedessä on merkittävä, kuten Herajolla ja Lepsämänjoella, käytettiin silikaattipi-toisuuksia sekoittumisosuuksien arvioi-misessa.

Jatkuvatoimisilla anturimittauksilla pystyttiin jäljittämään lyhytaikaisia ve-denottokaivojen veden laadun muutoksia, joita esiintyi ylivirtaamakausina tulvaris-

kialueilla sijaitsevilla pohjavedenotta-moilla jokiveden imeytyessä pohjavesi-muodostumaan.

VirtaamamittauksetJokiveden virtaamamittauksilla mää-ritettiin pohjaveden purkautumisen ja toisaalta rantaimeytymisen aiheuttamia määrällisiä muutoksia joen virtaamassa. Tutkituissa kohteissa Vantaanjoella, Tuu-sulanjoella ja Palojoella pohjavesimuo-dostumasta jokeen purkautuva pohjavesi kasvatti lyhyellä matkalla merkittäväs-ti joen kokonaisvirtaamaa. Alivirtaama-kaudella tehdyissä mittauksissa kokonais-virtaama kasvoi karkearakeisen harjun ydinosan alueella jopa 15 %.

Vapomix-tutkimushankkeen rahoitti-vat Maa- ja vesitekniikan tuki ry, K.H. Renlundin säätiö, VHVSY ry, Helsingin yliopisto, Hyvinkään Vesi, Nurmijärven Vesi, Riihimäen Vesi, Tuusulan seudun vesilaitos kuntayhtymä ja Uudenmaan ELY-keskus. Hankkeen loppuraportti on sähköisenä VHVSY:n nettisivuilla osoit-teessa http://www.vhvsy.fi/

Anna-Liisa Kivimäki, pohjavesiasiantuntijaLänsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry

Kirsti Lahti, toiminnanjohtajaVantaanjoen ja Helsingin seudun

vesiensuojeluyhdistys ry

Anne Rautio, väitöstutkijaHelsingin yliopisto, Geotieteiden ja

maantieteen laitos

Kirsti Korkka-Niemi, hydrogeologian dosentti, yliopistonlehtori

Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen laitos

E


Lähteet

Kivimäki, A.-L., Rautio, A., Korkka-Niemi, K., Brander, M., Nygård, M., Vahtera, H., Karhu, J., Salonen, V.-P., Kiirikki, M. & Lahti, K. Vantaanjoen ja sen sivujokien hydrauliset yhteydet pohjavesimuodostumiin ja vaikutukset veden laatuun. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Julkaisu 69/2013. 133 s.

Ympäristöministeriö. 17.12.2012. Pohjavesien suojeluun liittyvän sääntelyn kehittämistä valmistelevan työryhmän raportti. 71 s.

Pohjaveden purkautuessa vähähappisista olosuh-teista jokiuomaan muodostuu ruosteenvärisiä rautasaostumia. Kuva: Anna-Liisa Kivimäki

Kuva1. Lämpökamerakuvauksissa 2010 ja 2011 havaitut lämpötila-ano-maliat. Peruskartta © Maanmittauslaitos 2010, Maaperäkerrostumat © Geologian tutkimuskeskus 2008, Pohjavesialueet © SYKE 2010, Valuma-alueet © SYKE 2010.

Virtaamamittausta Tuusulanjoella. Kuva: Asko Särkelä


Yksi merkittävä pohjavesiesiintymiin kohdistuva riski on nestemäisten kemi-kaalien käsittely ja säilyttäminen pohja-vesialueilla. Esimerkiksi polttoöljy voi joutuessaan maaperään imeytyä hyvin nopeasti, ja pienetkin määrät voivat hei-kentää merkittävästi pohjaveden laatua.

Lohjan runsain yhtenäinen pohjave-siesiintymä myötäilee Lohjanharjua aina Vihdin kunnan puolelta Virkkalan kau-punginosaan asti. Pohjaveden muodostu-misalue on valtatie 25:n ja Hanko-Hyvin-kää -radan alla. Valtatien ja sen liikenteen ohella riskitoiminnoiksi muodostuvat muun muassa kasvavat pienteollisuusalu-eet ja iäkkäät, maaperässä olevat lämmi-tysöljysäiliöt.

Pienyrityksiä ja lämmitys-öljysäiliöitä valvotaan Lohjalla

Lohjalla on poikkeuksellisen runsaita vedenhankintaan soveltuvia

pohjavesiesiintymiä, joihin kohdistuvia riskejä kartoitetaan ja

valvotaan säännöllisesti. Pohjavesialueiden suojelutoimilla on yhä

merkittävämpi asema kaupungin ympäristönsuojelutyössa.

Valvontakäyntejä pk-yrityksiin Pienteollisuutta kartoitetaan pohjavesi-alueilla jatkuvasti. Pohjavesien kannalta riskikohteiksi luokitelluissa pk-yrityksissä tehdään säännöllisin väliajoin valvonta-käyntejä. Pienteollisuusvalvonta kohdis-tuu kunnallisten ympäristönsuojelumää-räysten nojalla sellaisiin yrityksiin, joilla ei ole ympäristölupatarvetta. Valvonta-käyntejä on tehty kesäisin 1990-luvun puolivälistä lähtien ja pääasiassa kesähar-joittelijavoimin.

Valvontakäyntejä suoritetaan yrityk-sissä 5-7 vuoden välein. Tarve arvioidaan tapauskohtaisesti yrityksen toimenkuvan ja sijainnin mukaan. Pohjavesialueella toi-miva yritys luokitellaan riskikohteeksi, jos

sen toimipaikassa säilytetään tai käsitel-lään öljyjä, muita kemikaaleja tai vaaral-lisia jätteitä.

Valvontakäynneillä kiinnitetään huo-miota myös yrityksen jätehuoltoon, jät-teiden toimitusväleihin, kiinteistön piha-alueen yleiseen siisteyteen sekä mah-dollisten jätevesien käsittelyyn eli esimer-kiksi öljyn- ja hiekanerottimien tyhjen-nysväleihin.

Jos puutteita havaitaan, niitä oikais-taan neuvonnalla tai kehotuksin. Yleisim-piä epäkohtia ovat puutteet nestemäisten kemikaalien säilytyksessä. Tyypillisin jat-kotoimenpide pienyrityksessä onkin suo-ja-altaan hankkiminen öljytynnyrille tai kemikaalisäiliölle.

Nykyisin pohjavesivalvonta on yrittä-jille pääsääntöisesti tuttua. Miltei 20 vuo-den aikana yrittäjien ympäristöasenteet ovatkin muuttuneet myönteisemmiksi.

Lämmitysöljysäiliöitä tarkastetaanLohjan vuonna 2004 voimaan tulleissa ympäristönsuojelumääräyksissä vaadi-

Vesitorni Lohjanharjulla. Lohjalla kaikki kunnan toimittama talousvesi on pohja-vettä. Kuva: Eija Kanninen


Kalliolämpökaivoa porattaessa riskiä voivat aiheuttaa mm. epäpuhtauksien kul-keutuminen kaivon kautta pohjaveteen, pinnalta valuvien hulevesien suora pää-sy pohjaveteen puutteellisesti tiivistettyjen kaivorakenteiden takia, pohjaveden lämpötilan muutokset sekä lämmönkeruunesteiden vuodot.

Kalliopohjaveden eri kerrokset voivat sekoittua: esimerkiksi suolainen poh-javesi voi sekoittua makeaan veteen, jos kaivo porataan suolaiseen pohjaveden kerrokseen. Paineellinen pohjavesi voi aiheuttaa ongelmia lämpökaivoa porat-taessa. Lämpökaivon poraus voi muuttaa myös pohjaveden virtausoloja ja siten vaikuttaa pohjaveden määrään. Kallion raoissa liikkuvalle pohjavedelle voi avau-tua uusia kulkureittejä, mikä voi muuttaa antoisuutta ja pahimmillaan kuivattaa lähikaivot. Toisaalta vesikaivon antoisuus voi parantuakin lämpökaivon avattua vedelle uusia reittejä.

Maapiirin rakentamisen aikaiset pohjavesiriskit ovat kalliolämpökaivoa pie-nemmät, mutta vuotojen aiheuttama pohjavesiriski on suurempi, koska maa-piirissä tarvitaan noin kaksinkertainen määrä putkistoa ja lämmönsiirtoainetta lämpökaivoon verrattuna. Lämmönkeruunesteen vuoto voi heikentää pohjave-den laatua, sillä pohjavedelle täysin haitattomia lämmönsiirtoaineita ei ole vielä kehitetty. Vuotaessaan kaivoon lämmönsiirtoaine päätyy nopeasti kaivoa ym-päröivään pohjaveteen. Maaperään vuotaneet aineet kulkeutuvat pohjaveteen hitaammin.

Erika Liesegang

LähdeJanne Juvonen ja Toivo Lapinlampi: Energiakaivo. Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa. Ympäristöopas 2013, YM.

Maalämmön hyödyntämisen riskit

Maalämpö on kasvattanut suosiotaan talojen lämmitys- ja viilen-nysmuotona. Sitä voidaan kerätä maaperän pintaosista maapiirien avulla tai syvemmältä kallioperästä lämpökaivojen avulla. Maa-lämpöä pidetään yleisesti ekologisena lämmitysmuotona, mutta joissain tapauksissa se saattaa muodostaa riskin pohjavedelle.

Öljyjen ja kemikaalien epäasiallista varastointia pohjavesialueella. Kuva: Terhi Saura

Maaperästä poistettu, syöpynyt lämmitysöljysäiliö. Kuva: Terhi Saura

taan kiinteistöjen pohjavesialueilla sijaise-vien maanalaisten lämmitysöljysäiliöiden tarkastamista 5 vuoden välein; muiden säiliöiden tarkastusväli on 10 vuotta. Täl-lä hetkellä on tiedossa 3700 kiinteistöjen lämmitysöljysäiliötä, joista noin puolet si-jaitsee pohjavesialueella.

Kaupungin ympäristövalvonta on kar-toittanut ja valvonut lämmityssäiliöiden kuntoa ja tarkastamistilannetta vuodesta 2005 alkaen. Valvonta on keskitetty poh-javesialueelle. Koska kohteita on paljon, on pohjavesialueellakin keskitytty suu-rimpiin riskikohteisiin, jotka ovat lähellä vedenottamoa tai joissa säiliöt ovat van-hoja tai suorassa maakosketuksessa.

Alkuvuosina tilannekartoituksien yh-teydessä käytiin vedenottamojen valuma-alueella myös paikan päällä neuvomassa kiinteistön omistajille lämmitysöljysäili-ön huoltoa ja ympäristönsuojelumääräyk-siä. Viime vuosina kiinteistöille on lähe-tetty neuvontakirjeitä ja tarpeen mukaan myös kehotuksia. Joissakin tapauksissa on jouduttu viemään tarkastusmääräyk-siä ympäristölautakunnan kautta.

Lämmitysöljysäiliöiden tarkastustilan-ne ei ole juurikaan kohentunut Lohjalla huolimatta monen vuoden tiedottamis- ja valvontatyöstä, mutta vuosittain ympäris-tövalvonnan tietoon tulleiden omakotita-lokiinteistöjen öljyvahinkojen määrä on jonkin verran vähentynyt. Öljysäiliöre-kisterin tietojen perusteella noin puolet säiliöistä on tarkastettu voimassa olevien määräysten mukaisesti.

Tiina Vikman, ympäristöharjoittelijaSaara Koivumäki, ympäristöharjoittelija

Lohjan kaupungin ympäristövalvonta


Pietarsaaren seudulle pohjavesi-alueiden suojelusuunnitelma

Suojelusuunnitelmalla halutaan

turvata Pedersören, Uudenkaar-

lepyyn ja Pietarsaaren pohjavedet

laadukkaina asukkaita ja muita

vedenkäyttäjiä varten.

edersören kunnan sekä Uudenkaar- lepyyn ja Pietarsaaren kaupunkien alueilla on yhteensä 33 pohjavesialuetta, joista 14 on vedenhankintakäytössä noin 7800 kiinteistöä varten. Suurimmat poh-javesivarat sijaitsevat kolmessa harjujak-sossa, ja mukana on myös moreenimuo-dostumissa olevia pohjavesialueita sekä pistemäisiksi pohjavesialueiksi luokitel-tuja kallioporakaivoja.

Harjumuodostumat ovat Pohjanmaan harjuille tyypillisesti laakeita ja rantavoi-mien voimakkaasti tasoittamia, eivätkä juuri kohoa ympäristöstään. Moreeni-muodostumissa sijaitsevat pohjavesialu-eet ovat pienialaisia ja moreeni on usein huuhtoutunutta.

Kuntien työkaluksiGRUND32-suojelusuunnitelmaa var-ten selvitettiin pohjavesialueiden hydro-geologisia ominaisuuksia, kartoitettiin pohjavettä vaarantavat riskitekijät sekä laadittiin toimenpidesuositukset alueel-la oleville ja sinne mahdollisesti tuleville riskitekijöille. Vedenottamoille ja tutki-tuille vedenottopaikoille määriteltiin lä-hisuojavyöhykkeet.

Maa-ainestenottoalueet ja niiden jälki-hoito sekä muut mahdolliset riskikohteet kuten roska-alueet, vanhat turkistuotan-totilat, karjatilat ja ojitukset kartoitettiin maastokäynneillä, samoin kuin kaik-ki vedenottamoalueet. Maaperän laatua tutkittiin silmämääräisesti esimerkiksi

Eino Kuparinen ja Lasse Kattilakoski kairaamassa maaperää kevyellä moni- toimikairalla. Eri maalajien tunnistaminen kairauksen avulla perustuu tunto- ja äänihavaintoihin sekä kairan painumisvastuksen muutoksiin. Kuva: Erika Liesegang

P


maa-ainestenottoalueilla. Samalla tehtiin huomioita pohjaveden esiintymissyvyyk-sistä. Vuosi 2012 oli runsassateinen, mikä näkyi pohjaveden korkeina pintoina.

Osalla alueista oli tarpeen tarkentaa pohjavesialueiden rajoja sekä varmistaa maaperätietoa riskikohteiden lähellä. Li-sääntyneen maaperätiedon myötä kahden pohjavesialueen rajauksiin esitetään muu-toksia ja neljä aluetta esitetään poistetta-vaksi pohjavesialueluokituksesta.

Suojelusuunnitelman laatimisen yhte-ydessä vedenottamoista ja riskikohteiden lähellä sijaitsevista havaintoputkista otet-tiin vesinäytteet pohjaveden laadun sel-vittämiseksi. Pohjavesialueilla sijaitseville asuinkiinteistöille lähetettiin kysely jäte-vesien käsittelystä ja öljysäiliöistä.

Riskitekijät ja suosituksetSuurin ja näkyvin uhka pohjavedelle ai-heutuu vanhoista jälkihoitamattomista maa-ainesten ottoalueista, joihin useim-piin on muodostunut laajoja pohjavesi-lammikoita. Pohjaveden pinta on han-kealueella paikoin vain reilun metrin syvyydessä, ja siksi maa-ainesten otto ulottuu helposti pohjaveden pinnan ala-

Mikä suojelusuunnitelma?

Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on ohje, jota käytetään tausta-aineis-tona alueiden käytön suunnittelussa, viranomaisvalvonnassa sekä käsitel-täessä lupahakemuksia ja ilmoituksia. Suojelusuunnitelman avulla pyritään toteuttamaan tarvittavat, lainsäädäntöön perustuvat toimet, joilla voidaan suojella pohjavettä rajoittamatta tarpeettomasti muuta maankäyttöä. Suojelusuunnitelmalla ei ole sitovia juridisia seurausvaikutuksia. Suojelu-suunnitelmien sisältövaatimuksia, laatimismenettelyä, laatimiskriteereitä ja oikeusvaikutuksia ei ole toistaiseksi säännelty.

Juhani Gustafsson

puolelle. Tästä johtuen myös vääränlai-nen kotitarveotto aiheuttaa riskin poh-javesille.

Vanhojen maa-ainesalueiden kunnos-tamismahdollisuuksia käsitellään tarkem-min kunnostussuunnitelma-osassa, jossa keskitytään vedenottamoiden ja tutkit-tujen vedenottopaikkojen lähisuojavyö-hykkeillä sijaitseviin maa-ainesten otto-alueisiin. Nykyään hankealueella ei enää juurikaan ole kaupallisesti hyödynnettä-viä maa-ainestenottopaikkoja. Suunni-telmassa suositellaan, että kotitarveotos-ta ilmoitetaan aina kuntaan, jotta ottajia voidaan opastaa pohjaveden suojelussa.

Muita riskikohteita olivat Uudessa-kaarlepyyssä Soklothedetin pohjavesialu-eella toimiva ampumarata ja Bredkanga-nin pohjavesialueella sijaitseva suljettu kaatopaikka, jonne on aiemmin tuotu teollisuus- ja kotitalousjätettä. Suojelu-suunnitelmaan kuuluvilla pohjavesialu-eilla sijaitsee lisäksi 22 toimintansa lopet-tanutta turkistilaa, joista usealla on vielä varjotalot paikoillaan ja maaperä kunnos-tamatta.

Lisäksi muun muassa peltoviljely, öljy-säiliöt, syvät ojitukset sekä liiallinen ve-denotto saattavat aiheuttaa riskin poh-javedelle. Kolmen pohjavesialueen läpi kulkee rautatie ja useita suolattavia ja suo-jaamattomia teitä, joilla liikkuu runsaasti raskasta liikennettä sekä vaarallisten ai-neiden kuljetuksia. Asutus suunnitelman pohjavesialueilla on vähäistä, lukuun ot-tamatta muutamaa kyläkeskittymää, joilla

on yhteinen viemäröinti ja joiden jäteve-det puhdistetaan pohjavesialueen ulko-puolella.

Suojelusuunnitelman käyttöönottoSuojelusuunnitelmahankkeen loppu-vaiheessa asukkaille, maanomistajille ja toiminnanharjoittajille järjestettiin kun-takohtaiset tiedotustilaisuudet. Suun-nitelmaa sai kommentoida vapaamuo-toisesti sekä tiedotustilaisuuksissa että myöhemmin postitse tai sähköpostitse. Pääosa kommenteista koski pohjavesi-alueiden rajauksia, jotka koettiin epäoi-keudenmukaisiksi, kuten myös maa- ja kalliolämmön rakentamiseen liittyvät ra-joitukset pohjavesialueilla.

Seuraavaksi suunnitelma lähetetään lausuntokierrokselle ja viimeistellään. Valmiista suojelusuunnitelmasta tiedo-tetaan kunnanvaltuustoille, hallintokun-nille ja toiminnanharjoittajille, jotta ne voivat ottaa sen huomioon päätöksissään ja toiminnassaan. Suunnitelman pohjal-ta laaditaan kaikille pohjavesialueiden maanomistajille, asukkaille ja toiminnan-harjoittajille jaettava opas.

Pedersören, Uudenkaarlepyyn ja Pie-tarsaaren pohjavesialueiden suojelu-suunnitelman laati Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Sen rahoittivat Euroopan aluekehitysrahasto ja kunnat.

Erika Liesegang, hankevetäjäEeva-Kaarina Aaltonen, toiminnanjohtaja

Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry

Laaja-alaista kotitarveottoa Uudessakaarle-pyyssä, minkä seurauksena pohjaveden pinta on tullut näkyviin. Kuva: Erika Liesegang


ohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa kunnat sekä vesihuoltolaitokset ovat jo aiemmin laatineet suojelusuunnitel-mia yksittäisille pohjavesialueille. Toimi-jat halusivat lisätä kattavuutta ja yhtenäis-tää suunnitelmien sisältöä.

Pohjois-Savossa laajimmat suojelu-suunnitelmat laadittiin 71:lle vedenhan-kinnan kannalta tärkeälle pohjavesialu-eelle. Lisäksi perustietojen kokoaminen ja riskikartoitus toteutettiin 47:llä veden-hankintaan soveltuvalla alueella. Kohde-alueiden pinta-ala on 237 km2 ja suunni-telmat kattavat noin 90 % maakunnan tärkeimmistä pohjavesialueista. Vastaa-vasti Pohjois-Karjalassa käsiteltiin 88 pohjavesialuetta 423 km2:n alueelta.

Itä-Suomen erinomaista suunnittelu-tilannetta lisää Etelä-Savossa toteutettu pohjavesien suojeluohjelma. Lisäksi kun-nille myönnetään ympäristöhallinnon rahoitusta puuttuvien suunnitelmien to-teuttamiseksi. Vesienhoidon toimenpiteet

Kuntakohtaiset suojelusuunnitelmat Savo-Karjalaan

Savo-Karjalan alueella päädyttiin

toteuttamaan kuntakohtaiset suo-

jelusuunnitelmat, joihin sisältyvät

kaikki tärkeimmät pohjavesialueet.

ovat siten pohjavesien osalta toteutuneet varsin laajaperäisesti.

Suojelusuunnitelma kokoaa lukuisaan lainsäädäntöön perustuvat asiakohdat sa-maan pakettiin. Siten sen muoto on sel-vittävä ja ohjaava. Suunnitelma on myös ketterämpi menettely kuin suoja-aluepää-tökset, mutta samalla sitä voidaan hyö-dyntää laajemmin pohjavesialueilla.

Pohjavesivarat keskeisillä alueillaPohjois-Karjalassa suurimmat pohjavesialueet ja -varat sijaitsevat salpausselkä-muodostumissa sekä saumamuodostu-missa, kuten Jaamankankaalla Kontiolah-della. Pohjois-Savossa tyypillinen ryhmä ovat itä-länsi- tai kaakko-luodesuuntai-set pitkittäisharjujaksot, joista pisimmät ulottuvat Tuusniemeltä Siilinjärven ja Vieremän kautta Perämerelle saakka.

Viranomaiskäytön lisäksi keskeistä on, että pohjavesialueiden toimijat kehittävät suojelusuunnittelun avulla riskienhallin-taansa. Etenkin Pohjois-Savossa pohjave-sialueilla on isoja taajamia ja niillä sijaitse-vat myös tärkeimmät liikennereitit.

Pohjavesialueet ovat merkittäviä elin-keinotoiminnalle, joten ennakoiminen ja varautuminen on ainoa tapa suojella näi-den alueiden pohjavesiä. Toki molemmis-sa maakunnissa on myös mahdollisuuksia ohjata toimintoja pohjavesialueiden ulko-puolelle.

Yhtenäistämistä ja alueellista otettaMolemmissa maakunnissa suunnittelu-prosessi yhtenäistettiin. Alkuvaiheessa kunnan vastuuhenkilöä ohjeistettiin tar-vittavan tiedon kokoamiseksi, sovittiin suunnittelualueista sekä perustettiin seu-rantaryhmä. Suunnittelun alkamisesta ja etenemisestä tiedotettiin sekä mediassa että kunnan luottamuselimissä. Valmis-tuneet suunnitelmat on hyväksytty kun-tien päätöksentekojärjestelmän mukaises-ti valtuustotasolla saakka.

On tärkeää, että kukin pohjavesialue käsitellään riittävän tarkasti sisältäen maastotarkasteluja, riskien dokumentoin-nin ja toimenpide-esitykset haittojen es-tämiseksi. Kaikkia alueita ei kuitenkaan tarvitse käsitellä tiukasti saman kaavan mukaisesti, koska osalla alueista tärkein-tä ja riittävää on riskien kartoitus. Kunta-kohtaisten suunnitelmien etuna on koota tieto yksittäisistä pohjavesialueista pake-tiksi, joka sisältää yhteisen yleisen osion.

Suunnitteluun on sisältynyt myös ha-vaintoputkien kunnon ja sijainnin mää-ritys sekä dokumentointi tietohallinto-järjestelmiin. Lisätietoja pohjavesistä on tuotettu asentamalla pohjavesiputkia sekä analysoimalla pohja- ja raakavettä. Tieto-jen perusteella kunnat ja vesihuoltolaitok-set ovat tarkentaneet omavalvontaansa. Myös ELY-keskukset ovat täydentäneet

Riskitoimintojen ohjaamiselle on vielä tilaa. Hevonharjun pohjavesialue Ilomantsissa. Kuva: Airi Määttä

P


Pohjavesialueille sijoittuu erityyppisiä toimintoja.

pohjavesitietoja suunnittelun pohjalta. Suunnitelmien tärkein osa on toi-

menpideohjelma, jonka toteuttamiseen on sitouduttava ja toteumaa seurattava. Savo-Karjalassa koottiin kuntakohtaiset seurantaryhmät ohjaamaan jo suunnit-telua. Näin asiat ovat mahdollisimman tuttuja seurantavaiheessa. Taulukkomuo-dossa oleva toimenpideohjelma on hel-posti päivitettävissä, jolloin koko suun-nitelman elinikä ja hyödyntämisaika pitenee. On huomattava, että toimenpi-desuosituksena voi olla myös lisätiedon hankinta.

Suunnittelun lisäksi toimenpiteitäKahden maakunnan kattava yhteistyö osoitti, että suunnittelussa ja toimenpide-ehdotuksissa tarvitaan yhtenäistämistä. Sen sijaan havaittuja riskejä ei voida pois-taa tai alentaa merkittävästi keskittymällä vain muutamiin toimintamuotoihin ku-ten maa-ainesten ottoon tai liikenteeseen.

Laajan suunnittelutyön tuloksena on kunnostettu pilaantuneita alueita, muu-tettu vedenottamoiden käyttöä, sähköyh-tiöt ovat laatineet muuntamojen uusi-misohjelmia, kunnat ovat sisällyttäneet toimenpidesuositukset toimintasuunni- telmiinsa, on tehty seurantoja ja selvityk-siä sekä asennettu havaintoputkia. Vai-kuttavuutta suojeluun on mahdollista saada vaikkapa uusimalla ja täydentämäl-lä pohjavesialueiden merkintäkyltit.

Suojelua yli organisaatio- ja tehtävärajojenTyössä yhdistettiin kuntien ja ympäristö-hallinnon pohjavesitiedot sekä hyödyn-nettiin ELY-keskusten tietojärjestelmät ja asiantuntijuus. Suunnittelu edisti yh-teistyötä kunta- ja maakuntatasolla sekä ylimaakunnallisesti.

Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan pohjavesien suojelusuunnitelmahankkei-den hallinnoijana on toiminut Savo-Kar-jalan Vesiensuojeluyhdistys ry. Toteutuk-seen ja rahoitukseen on osallistunut 28 kuntaa sekä vesihuoltolaitoksia. Lisäksi alueelliset pelastuslaitokset ja sähköyh-tiöt ovat olleet aktiivisesti mukana käy-tännön työssä. Hankkeeseen on käytetty EAKR:n rahoitusta.

Pohjavesialueiden tarkastelu, lisätutki-mukset sekä opintomatka osoittivat, että riskit vesien pilaantumiselle ovat todelli-set. Pohjavesien suojelulle on tarvetta.

Jukka Koski-Vähälä, toiminnanjohtajaSavo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry

Suojelusuunnittelu ulottui Kataloniaan ja Portugaliin

Suunnitteluryhmät tekivät opintomatkan eteläiseen Eurooppaan esitellen suomalaista pohjavesien suojelukäytäntöä ja tutustuen kohdealueiden vesihuoltoon. Kataloniassa vesivarat oli erittäin tehokkaasti hyödynnetty, veden kierrätys ja imeytys tekopohjavedeksi oli tehokasta. Portugalissa veden laadun riskien hallinta oli hyvällä tasolla. Kaikilla vedenottamoilla oli suoja-alueet ja suojelusuunnitelmien laadinta alkamassa. Molemmissa kohteissa vesien hoito oli järjestetty suunnitelmallisesti sisältäen runsaasti konkreettisia toimenpiteitä.


Luonnon isotoopit avuksi pohjavesitutkimuksissa

ikaisemmin pohjaveden ja pintaveden kulkeutumisreittejä on tutkit-tu erilaisilla merkkiaineilla. Luonnon pinta- ja pohjavesille on kuitenkin omi-naista niiden toisistaan poikkeava ha-pen ja vedyn stabiilien isotooppien (2H ja 18O) koostumus. Pinta- ja pohjaveden sekoittuessa keskenään happi ja vety ei-vät reagoi toistensa kanssa, joten isotoop-pianalyysin kautta saadaan selville niiden sekoittumissuhde.

Tätä ominaisuutta voidaan hyödyntää esimerkiksi tutkittaessa järviveden ran-taimeytymisen osuutta pohjavesimuo-dostumissa. Tekopohjavesihankkeissa isotooppitutkimuksen avulla voidaan myös kartoittaa veden viipymää ja liik-keitä pohjavesialueella sekä tutkia imey-tymisen tehokkuutta.

Menetelmän perusteetVeden isotooppikoostumukseen merkit-tävimmin vaikuttavat tekijät ovat veden tiivistyminen ja haihtuminen. Pohjave-den isotooppikoostumus pysyy tyypilli-sesti tietyllä tasolla, joka on riippuvainen pohjavesialueesta ja sadannasta. Luon-non isotooppitutkimuksissa mitataan näytteessä esiintyvien hapen ja vedyn isotooppikoostumusta, joka ilmoitetaan δ-arvona. Se ilmaisee näytteestä mitatun 18O/16O- tai 2H/1H-suhteen poikkeaman kansainvälisestä VSMOW-standardista promilleina.

Suomessa on määritetty paikallinen niin sanottu meteoriittisten vesien suora (LMWL), johon maan pohjavedet aset-tuvat etelän pohjavesien muodostaessa maksimiarvon ja pohjoisen pohjavesi-

Lempäälässä selvitetään iso-

tooppitutkimuksen avulla pohja-

veden osuutta vedenottamoilla.

Tutkimus jatkuu vielä, mutta

tähänastiset tulokset ovat lupaa-

via: menetelmä toimii.

Isotooppinäytteen pintaveden referenssipiste sijaitsee läheisen järven keskellä. Kuva: Taina Korpiharju

A


Lähellä järveä sijaitsevalla pohjavedenottamolla voidaan havaita pohjaveden joukossa myös rantaimey-tynyttä pintavettä. Kuva: Taina Korpiharju

Kuvassa on esitetty ensimmäisen näytteenottokierroksen alustavia tuloksia. Vertailualueilla pohja-vesipisteet osoittautuivat edustaviksi ja niiden isotooppisuhteet asettuivat paikallisten meteoriittis-ten vesien suoralle. Pintavedessä on haihtumisen vuoksi raskaampia isotooppeja enemmän, jolloin isotooppisuhteita kuvaava tulos asettuu selvästi suoran alapuolelle.

Lasse Sampakoski sopivatkin isotoop-pitutkimuksesta, jolla tähän kysymykseen pyrittäisiin vastaamaan. Isotoopit määri-tettiin Geologian Tutkimuskeskuksessa (GTK), jossa jo pitkään tämän tutkimus-aiheen parissa työskennellyt erikoistutki-ja Nina Hendriksson on vastannut ana-lyyseistä sekä tulosten tulkinnoista.

Edustava näyte avainasemassaTutkimuksen alussa Lempäälän vesihuol-tolaitos selvitti pohjavesialueen, jolla poh-javeden muodostumista tapahtuu. Näyt-teitä otettiin pohjavesiputkista paikoista, jotka edustavat pohjavesiä mahdollisim-man hyvin eivätkä olleet peräisin orsive-sitaskuista tai heikommin vettä johtavilta lievealueilta. Tutkimuksiin tarvitaan tuo-retta pohjavettä, ja edustavan näytteenot-

topaikan löytämiseen onkin kiinnitettävä erityistä huomiota.

Pohjavesiputkista on pumpattava riit-tävästi putkissa jo olevaa vettä pois ennen näytteenottoa. Pintavesinäytteet otettiin pohjavesialueiden läheisiltä järviltä. Jär-vet ovat matalia ja ruovikkoisia, mutta edustivat hyvin alueen pintavettä.

Selvityksessä päädyttiin seuraamaan kyseisiä kohteita vuoden ajan, jolloin saa-taisiin selvä käsitys imeytyneen pintave-den määristä eri vuodenaikoina. Tutki-mus jatkuu vielä loppuvuodesta 2013 ja keväällä 2014. Tulokset ovat kuitenkin ol-leet jo nyt oivallisia ja osoittaneet mene-telmän toimivuuden tässä tutkimuksessa.

Taina Korpiharju, asiakasvastaavaJukka Mattila, toiminnanjohtaja

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ryen tuodessa suoraan pienimmän arvon-sa. Suomessa vuoden keskilämpötila on merkittävin sadeveden ja siten pohjave-sien isotooppikoostumusta säätelevä te-kijä. Pintaveden isotooppikoostumus muuttuu ja on riippuvainen haihtumises-ta. Haihtumisen seurauksena pintaveden raskaimpien isotooppien konsentraatio kasvaa ja eroaa siten merkittävästi pai-kallisesta pohjavedestä.

Haasteita LempäälässäLempäälän vesihuoltolaitoksella halut-tiin tietää rantaimeytyneen pohjaveden osuus Laikan, Vaihmalan ja Sotavallan vedenottamoilla. Niinpä vuoden 2013 alussa Kokemäenjoen vesistön vesien-suojeluyhdistys ry (KVVY) ja Lempäälän vesihuoltolaitoksen vesihuoltopäällikkö


ähteissä pohjavesi purkautuu pohja- vesimuodostumasta maan pinnalle tai vesistöön. Maalla purkautuvia lähteitä voidaan jakaa purkautumistyyppinsä mu-kaan puro-, allikko- ja tihkupintalähteiksi, tai niitä voidaan luokitella vesikemian ja kasvillisuuden mukaan ravinteisuustasoi-hin.

Lähde voi olla pieni, selvärajainen al-las, mutta usein pohjavesi purkautuu no-rojen, altaiden ja tihkupintojen yhdistel-mänä, josta voidaan käyttää nimitystä lähteikkö.

Luokittelua voidaan tehdä myös läh-teeseen purkautuvan veden määrän ja lämpötilan vaihtelun mukaan. Pohja-veden viipymä ja antoisuus on yleensä parhaimmillaan harjujen ja reunamuo-dostumien pohjavesialueilla, ja tällaisis-ta muodostumista purkautuvat lähteiköt ovat pitkällä aikavälillä vakaimpia ja pys-tyvät parhaiten ylläpitämään niistä riip-puvaisten lajien populaatioita.

Pintavesiin verrattuna lähteiköille on tyypillistä ympäri vuoden tasainen virtaama ja lämpötila, Etelä-Suomessa yleensä noin 5-7 ºC.

Lajisto elää äärirajoillaanLähteiköistä riippuvaiset lajit ovat usein joko yleislevinneisyydeltään eteläisiä tai pohjoisia kasvi- tai eläinlajeja, jotka voi-vat menestyä levinneisyysalueensa ääri-rajoilla lähteikköjen muusta ympäristöstä poikkeavien olosuhteiden ansiosta. Ete-läisille lajeille tällaiset olot tarjoaa lähteik-köjen talvinen roudattomuus ja pohjoisia lajeja lähteiköissä ylläpitää kesälläkin kyl-mä vesi.

Maaelinympäristöjen lisäksi myös ve-sistöihin purkautuvien lähteiden lähel-lä tavataan usein ympäristöstään poik-keavia lajikoostumuksia. Vaateliaimmat lähdelajit, kuten koko Euroopassa elävä ja meillä levinneisyytensä pohjoisrajoilla esiintyvä, erittäin uhanalaiseksi arvioi-tu vesiperhoslaji lähdesirvikäs (Crunoecia irrorata), eivät kestä elinympäristön kui-vumista ja siksi niiden eläminen alueella kertoo pitkästä ja vakaasta lähde-elinym-päristöjen jatkumosta. Kasvilajeista vas-taavia ovat esimerkiksi vaarantuneeksi luokiteltu harsosammal (Trichocolea tomen-tella) ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltu lähdesara (Carex paniculata).

Pienetkin muutokset haitaksiLähteikköjen uhanalaisten lajien tila Etelä-Suomessa on melko huono, sil-lä elinvoimaisia kantoja ylläpitäviä elin-ympäristöjä on jäljellä vähän. Näistäkin useimmat ovat ihmistoiminnan, etenkin metsätaloudellisten ojitusten heikentä-miä, ja kohteet kaipaavat hoitoa ja suoje-lua. Useisiin esiintymiin kohdistuu myös pohjavedenottopaineita. Lähteiköt ovat-kin Etelä-Suomessa uhanalaiseksi arvioi-tu luontotyyppi.

Pohjaveden ottamisen lähteikköelin-ympäristöille ja niiden lajeille aiheutta-mat haitalliset vaikutukset liittyvät ylei-simmin purkautuvan pohjaveden määrän vähenemiseen, pinnan alenemiseen ja näiden vaihtelun lisääntymiseen. Pohja-vedestä riippuvaiset lajit elävät lähteiköis-sä usein sekä pysty- että vaakasuuntaisesti melko kapeassa vyöhykkeessä, missä pur-kautuvan pohjaveden aikaansaamat olot ovat niille sopivat.

Tihkupinnat sekä lähdepurojen ja -al-taiden reunavyöhykkeet ylläpitävät luon-nonsuojelullisesti arvokkainta ja samalla herkintä lähdelajistoamme. Näihin ka-

Luonnonsuojelun ja vedenoton ristiriitatilanteet lisääntyvät kun vedenkäyttöpaineet kasvavat. Lähteissä elää monia uhanalaisia lajeja, ja lähteiköt ovat Etelä-Suomessa uhanalainen luontotyyppi.

Lähteiden luontoarvot heikkenevät herkästi

Keräkankareen Kylmälähde Lohjalla on vedenotosta huolimatta runsaati purkava ja lajistollisesti erittäin edustava lähteikkö Etelä-Suomessa. Kuva: Jari Ilmonen

L


peisiin reunavyöhykkeisiin vähäisiltäkin vaikuttavat pohjaveden pinnan alenemat ja vaihtelun lisääntyminen voivat vaikut-taa kohtalokkaasti; esimerkiksi 20 cm:n pysyvä tai tilapäinen, kriittiseen ajankoh-taan osuva alenema on vakaisiin elinoloi-hin sopeutuneille lajeille merkittävä. Läh-depuroissa ja lähdelammissa elävä lajisto koostuu yleensä enimmäkseen pintavesis-säkin elävistä, vaateliaisuudeltaan vaihte-levista lajeista.

Pohjaveden vaikutus pintavesiin voi kuitenkin olla paikallisesti merkittävä turvaten muun muassa alivirtaamia ja tuoden puhdasta vettä kuormitettuihin vesistöihin, mikä voi olla merkittävää esi-merkiksi lohikalojen ja jokihelmisimpu-kan säilymiselle ja lisääntymiselle.

Pohjavedenoton vaikutuksia lähteik-köjen lajistoon ei juuri ole selvitetty tai seurattu systemaattisesti, vaan arviot pe-rustuvat yleensä tapauskohtaisiin ja jälki-käteen tehtyihin havaintoihin.

Arvokkaan lajiston tunnistamisen haastePuhdas pohjavesi on arvokkaimpia luon-

nonvarojamme, ja sen merkitys kasvaa tulevaisuudessa maailmanlaajuisen ve-sipulan pahentuessa. Siksi myös paine pohjavesien hyödyntämiseen on lisään-tymässä. Pohjaveden hyödyntämises-sä on kuitenkin huomioitava myös sen ylläpitämät luontoarvot ja pyrittävä es-tämään näiden luontoarvojen vaaran-taminen. Paitsi moraaliset syyt, myös Vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY) edellyttää sellaisten pohjavesialuei-den tunnistamista, joista maa- ja pintave-siekosysteemit ovat riippuvaisia.

Koska merkittävimmät pohjavesiva-ramme sijaitsevat harjuissa ja suurissa reunamuodostumissa joissa pohjaveden muodostuminen ja purkautuminen on suurta, valtaosaan pohjavesialueita liit-tyy niistä riippuvaisia maa- ja pintavesi-ekosysteemejä (esim. lähteitä, lähdepu-roja, lähdelampia, lähdesoita). Haasteena onkin tunnistaa nykyisten yli 6000 poh-javesialueen joukosta ne, joihin liittyy luonnonsuojelun ja monimuotoisuuden kannalta merkittäviä niistä riippuvaisia maa- ja pintavesiekosysteemejä.

Metsähallituksen Luontopalvelut hal-

linnoi valtion omistamia suojelualueita ja vastaa Natura 2000 -alueiden käytön ja hoidon suunnittelusta sekä käytännön hoitotyöstä myös yksityisillä suojelualueil-la. Pohjavesiasiat nousevat Metsähallituk-sessa usein esiin edunvalvontatilanteissa sellaisten vedenottohankkeiden kohdalla, joiden vaikutukset kohdistuvat tai voivat kohdistua Natura-alueiden tai muiden luonnonsuojelualueiden luontoarvoihin. Luonnonsuojelun ja vedenoton ristirii-tatilanteet ovat lisääntyneet ja edelleen lisääntymässä etenkin Etelä-Suomessa, missä vedenkäyttöpaineet kasvavat.

Vedenottohankkeisiin liittyvissä seu-rantaohjelmissa on parantamisen varaa vaikutusten riittävän nopean ja luotetta-van havaitsemisen varmistamiseksi. Yk-sittäisen hankkeen vaikutusten lisäksi olisi pystyttävä arvioimaan myös hank-keen yhdysvaikutuksia eri hankkeiden sekä muun maankäytön kanssa. Pohjave-sien hyödyntämisen ja niiden sekä niistä riippuvaisten ekosysteemien suojelun ke-hittämisessä riittääkin edelleen haasteita.

Jari Ilmonen, erikoissuunnittelija Metsähallitus, Luontopalvelut


adat kasvi- ja eliölajit menestyvät vain lähteissä. Monien eteläisten kasvien ainoat löytöpaikat Suomessa ovat läh-teiköissä kuten monien pohjoisten lajien eteläisimmät esiintymätkin. Putkilokas-vien ohella hyvin tutkittuja eliöryhmiä lähteissä ovat sammaleet ja vesihyöntei-set, mutta vaikkapa raakkuäyriäisistä, ra-taseläimistä tai vesipunkeista emme tie-dä paljoakaan; niiden kuitenkin sanotaan olevan monesti runsaita lähteissä ja hiek-kaisilla tihkupinnoilla.

Lain turva perustanaLähteillä on Suomessa lain suoja. Sekä vesilaissa että metsälaissa on omat pykä-länsä lähteiden ja niiden lähiympäristön suojelemiseksi.

Vesilain 11 §:ssä säädetään eräiden ve-siluontotyyppien suojelusta ja kielletään luonnontilaisten lähteiden luonnontilan vaarantaminen. Lakia kuitenkin sovel-letaan vain vesitalousasioihin eli käytän-nössä vesitaloushankkeisiin, jotka voivat vaikuttaa pinta- tai pohjaveteen, vesiym-päristöön tai vesitalouteen. Kiellon voi-daan katsoa koskevan hankkeita, jotka

Lähteiden suojelu ja kunnostusLähteitä on tuhottu monin tavoin: niistä on tehty kaivoja;

pohjavedenotto on voinut kuivattaa ne; metsäojitus,

purojen perkaus ja hakkuut sekä kaikenlainen rakentaminen

on muuttanut niiden luonnetta. Kunnostuksen päämääränä

on arvokkaiden luontotyyppien ja lajien säilyminen.

voivat muuttaa lähteiden hydrologiaa.Metsälain 10 §:ssä säädetään moni-

muotoisuuden ja sen kannalta erityisten elinympäristöjen säilymisen turvaami-sesta. Lakia sovelletaan metsän hoitami-seen ja käyttämiseen metsätalousmaalla. Sen mukaan sellaisten lähteiden lähiym-päristöjä, jotka ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia ja jotka selvästi erottuvat ympäristöstään, on hoidettava ja käytettävä elinympäristön ominaispiir-teet säilyttävällä tavalla.

Molemmissa laeissa on suojelun kan-nalta ongelmia. Mitä ovat luonnonti-la, ominaispiirteet ja niiden säilyminen? Lähteistä voidaan tarkastella hydrologiaa, puustoa ja mahdollisia rakenteita. Luon-non monimuotoisuudelle voivat olla ar-vokkaita sellaisetkin lähteet, joiden lä-hiympäristön puustoa on raivattu, joista otetaan vettä ja joissa on vanhoja raken-teita.

Rajanveto muuttuneen ja luonnontilai-sen välillä on vaikeaa toisaalta jo tapahtu-neiden muutosten osalta: kuuluuko lähde lakien piiriin, ja toisaalta suunniteltujen toimenpiteiden osalta: muuttavatko ne

luonnontilaa. Kumpikin laki myös mah-dollistaa poikkeusmenettelyn, jolla voi välttää lähteen suojelun.

Vesi- ja metsälaki eivät yhdessäkään kata kaikkia toimenpiteitä, jotka voivat uhata lähteikköluontoa. Esimerkiksi tei-den rakentamista tai maa-ainesten ottoa säädellään muualla. Toisaalta lähteitä suo-jellaan myös luonnonsuojelulailla ja ne on joskus otettava huomioon ympäris-tövaikutusten arvioinnissa. Lisäksi met-sätalouden METSO-ohjelmassa pyritään säästämään sellaisiakin lähteikköjä, jotka eivät kuulu metsälain mukaan suojelta-viin kohteisiin.

Suojeltuna vain pieni osaLähteikköjen tilan on arvioitu olevan huono, mutta kehityksen paraneva. Huo-non suojelun tason katsotaan johtuvan riittämättömästä pinta-alasta ja erityises-ti lähteiden huonosta rakenteesta ja toi-minnasta: lähteitä on raivattu, ojitettu, perattu ja rakennettu. Hyvän kehityk-sen perustana taas on kyky ennallistua itsekseen. Lähteiden on katsottu olevan erittäin uhanalainen luontotyyppi Etelä-

Lähteen silmä letolla. Kuva: Krister Karttunen

S


Suomessa ja vaarantunut koko Suomessa.Natura 2000 -alueilla sijaitsee noin

yhdeksän prosenttia Suomen lähteistä. Yksityismetsien arvokkaiden elinympä-ristöjen kartoituksissa on vuoteen 2011 mennessä ilmoitettu metsälakikohteita arviolta 11 000 ja muita arvokkaita lähtei-tä noin 7000. Vain harvoja Natura-alueita on kuitenkaan perustettu lähteiden suo-jelua varten, ja alueet sijaitsevat suurelta osin Pohjois-Suomessa; metsien arvok-kaina elinympäristöinä suojellut kohteet kattavat vain murto-osan lähdeluonnosta.

Toisin kuin metsien luontotyyppien ja metsälajien suojelussa, yksittäisten laik-kujen säästäminen on käypä menetelmä lähteiden suojelemiseksi. Lähteet ovat luonnostaan erillisinä laikkuina ja niiden lajisto on sopeutunut siihen. On kuiten-kin mahdollista, että kovin kaukana toi-sistaan sijaitsevien lähteiden verkosto ei enää riitä niille ominaisten lajien säilymi-seen pidemmällä aikavälillä.

Monet lähdelajit näyttäisivät kestävän kohtuullisia ympäristön muutoksia, ja uhanalaisiakin lajeja voi löytyä peratuis-ta lähteistä. Tämä voi kuitenkin johtua niin sanotusta sukupuuttovelasta: lajit ei-vät ole hävinneet muuttuneista lähteistä

Ojia tukkimalla voidaan palauttaa allikoita. Kuva: Krister Karttunen

Ajouralla pilattu lähdepuro ja hetteikkö. Kuva: Krister Karttunen

vielä. Emme myöskään ole ehkä löytä-neet aidosti luonnontilaisia lähteitä ver-tailukohdaksi selvästi muuttuneille. Yk-sittäisen uhanalaisen lajin esiintyminen voi riippua tekijöistä, joita perkaus ei ole muuttanut, vaikka vaikutukset voivat nä-kyä muussa lajistossa.

Yli tuhat lähdettä on kunnostettuLähdeluonnon säilymiseksi tarvitaan lähteiden kunnostusta. Työtä on tehty jo vuosia, valtionmailla Metsähallituksen toimesta ja yksityismailla Metsäkeskus-ten ohjauksessa ja rahoituksella. Lähteitä on kunnostettu yli tuhat.

Kun tavoitellaan lähteikköjen luonnon suojelua, on yleensä kyse kunnostuksesta eikä ennallistamisesta. Tavoitteena ei ole alkuperäisen tilan saavuttaminen vaan arvokkaan lajiston säilymisen takaavien olojen palauttaminen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa hakkuutähteiden raivausta, varjostavan puuston palauttamista, pen-saikkojen raivausta tai ojien tukkimista ja patoamista allikoiden ja hetteikköjen luo-miseksi. Kunnostus tehdään useimmiten miestyönä, mikä takaa sen, ettei kunnos-tuksella aiheuteta lisävahinkoa.

Joskus erilaisten rakenteiden poista-

minen voi olla paikallaan: vedenoton tarpeisiin tehdyt kiveykset, hirsipenkat ja paalutukset kaventavat monesti läh-teen pinta-alaa turhaan. Joskus voi olla tarpeen rajoittaa vedenottoa. Suojelu, kunnostus ja lähdeveden kotitarvekäyttö ovat yleensä sovitettavissa yhteen, eivätkä pitkospuut lähteikköä pilaa. Kunnostus-menetelmiä ja niiden vaikuttavuutta tut-kitaan muun muassa Suomen ympäristö-keskuksessa ja Metsähallituksessa.

Kunnostuskohteiden valinnassa on syytä kiinnittää huomiota vielä säilynee-seen lajistoon. Yksittäisen lähteen silmän kunnostaminen ei toki kannata, jos esi-merkiksi koko valuma-alue on voimak-kaasti muuttunut. Silloin lähteiden tilaa voidaan parantaa vain osana laajempaa, esimerkiksi suoalueen, käsittelyä.

Lähteiden kunnostus on kuitenkin si-käli palkitsevaa, että luontotyypin lajisto monesti sinnittelee paikalla pitkään en-nen häviämistä. Lähteikköjen luonto on pelastettavissa niin, että kaikki saamme jossain katsella kaunista ja salaperäistäkin lähteen silmää.

Krister Karttunen, tutkijaSuomen ympäristökeskus

Paljonko lähteitä on?

Ensimmäisen arvion lähteiden määrästä esitti vuonna 1989 Mikko Raatikainen, joka työryhmineen laski yksitellen kaikki peruskarttalehdille merkityt lähteet ja sai tuloksen 22 085. Viimeisimmästä Maanmittauslaitoksen maastotie-tokannasta löytyy 32 384 lähdepistettä.

Luvut ovat aliarvioita. Osa kartoille merkityistä lähteistä on vedenottamoita, täysin luonnontilansa menettäneitä, biologisesti katsoen entisiä lähteitä. Toisaalta pienet läh-teensilmät metsissä ja soilla ovat jääneet kartoituksissa huomaamatta. Lisäksi lähteiden suojelun ja biologisen monimuotoisuuden kannalta arvokkaita tihkupintoja ei välttämättä ole tulkittu lähteiksi ollenkaan.

Krister Karttunen


Isoukonkorento viihtyy Salpausselän suppalammissa

Isoukonkorennon toukkanahka. Kuva: Esa Korkeamäki

soukonkorennon esiintymistä ja eko- logiaa tunnetaan puutteellisesti, eikä sen elinympäristöksi kelpaavien vesistö-jen ominaisuuksista ole ollut riittävästi tietoa. Laji löydettiin aikanaan Siperias-ta, ja se elää Venäjää ja kahta pientä Lat-vian ja Liettuan esiintymää lukuun otta-matta vain Suomessa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry kartoitti Tuuliaisen säätiön myöntämän apurahan tukemana isou-konkorennon uusia esiintymispaikkoja ja keräsi samalla tietoa sen elinympäristö-vaatimuksista.

Kartoituksissa havaittiin, että isou-konkorento on vahvasti sitoutunut Sal-pausselän harjujen yläosien pieniin, usein

pyöreisiin ja kirkasvetisiin suppalampiin, jotka sijaitsevat jääkauden sulamisvai-heen aikana muodostuneissa painanteis-sa. Isoukonkorennon asuttamien lampien pinta-ala on 750 -41 980 m2 ja ne sijait-sevat 91-115 metriä merenpinnan yläpuo-lella.

Loppukesästä isoukonkorentolampi-en syvimmissä kohdissa veden lämpötila oli vain 3-5 astetta, mikä kertoi lampien pohjavesivaikutteisuudesta. Supan pohja on usein yhteydessä pohjaveden pintaan, jolloin siitä voi muodostua vesialue tai se soistuu. Suppalampien lämpötila voi olla useita asteita ympäröivää aluetta alhai-sempi, koska rannat ovat usein jyrkät ja kylmä ilma valuu supan pohjalle. Alhai-nen lämpötila ilmenee myös supan rin-teen kasvillisuudessa sekä lumen ja jään hitaana sulamisena keväisin.

Karut elinympäristöt ovat haavoittuviaSalpausselän harjualueen korkeimpien osien pienet lammet ovat niukkaravintei-sia ja kirkasvetisiä tai joskus hieman rus-keavetisiä. Isoukonkorentoa ei esiintynyt harjualueen alaosissa, missä vesistöt oli-vat suurempia ja rehevämpiä. Suppalam-pien eristäytyneisyys, pieni tilavuus, ka-ruus ja talvella mahdollinen hapenpuute rajoittavat kalakantaa. Heikko kalakanta hyödyttää isoukonkorentoa, sillä kalat syövät sudenkorentojen toukkia.

Isoukonkorento on harvinaisuutensa ja elinympäristönsä puolesta erityinen laji Suomessa. Sillä ei kuitenkaan ole uhan-alaisluokituksen tai luontodirektiivin eri-tyistä suojaa. Kartoituksessa havaittiin, että lajin kanta on melko elinvoimainen sen vahvimmilla esiintymispaikoilla. Toi-saalta suppea levinneisyys, populaatioi-den pieni koko ja erikoistuminen tietyn-laisiin pieniin elinympäristöihin voivat ilmentää lajin herkkyyttä häviämiselle ja ihmisen toiminnalle. Esimerkiksi kalojen istuttamista isoukonkorennon elinympä-ristöihin tulisi välttää. Myös maankäytös-tä johtuva rehevöityminen, ojitukset, tiehankkeet, soranotto ja rantarakenta-minen voivat vaarantaa lajin säilymisen Salpausselän harjualueella.

Esa Korkeamäki, toiminnanjohtajaKymijoen vesi ja ympäristö ry

Isoukonkorentoa on tutkittu vähän eikä sen elinympäris-tövaatimuksia ei ole tunnettu kovin hyvin. Kymijoen vesi ja ympäristö löysi harvinaisia korentoja suppalammista ja sai uutta tietoa niiden elin-paikoista.

Isoukonkorento (Aeshna crenata) on Euroopan suurin ja harvinaisimpia sudenkorentoja. Sen pituus on noin 8 ja siipien kärkiväli noin 11 cm. Kuva: Esa Korkeamäki

Isoukonkorentoja elää kirkkaissa suppalam-missa Salpausselän harjujen yläosissa. Kuva: Esa Korkeamäki

I


HANKEVIPINÄÄAlueellisilla vesiensuojeluyhdistyksillä on meneillään kymmeniä hankkeita eri puolilla maata.

Moni niistä on yhteistyöhanke. Tässä numerossa esittäytyy kuusi erilaista hanketta.

Vesistöt ja Ympäristö Yhdessä Hyvään Tilaan (VYYHTI) -hanke edistää vesien- ja ympäristönhoitoa Pohjois-, Keski- ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa. Hanke avustaa, opastaa ja tukee pieniä toimi-joita kunnostustoimien suunnittelussa ja toteutuksessa. Hankkeessa tuotetaan myös toimintamalleja ja ehdotuksia uu-siksi välittäjäorganisaatioiksi, joista yhte-nä vaihtoehtona selvitetään Oulun läänin vesiensuojeluyhdistyksen toiminnan ak-tivoimista. Tavoitteena on aktivoida osa-kaskuntia, yhdistyksiä, kansalaisjärjestöjä ja muita tahoja vesien ja ympäristön hoi-toon. Toimintaan sisältyy muun muassa työpajoja ja esimerkkikohteiden suunnit-telua.

Hanke oli kesällä 2013 mukana Sei-näjoella pidetyssä Farmari-näyttelyssä. Ensimmäiset työpajatilaisuudet ja tutus-tumismatkat on pidetty Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla keväällä ja syksyllä 2013. Etelä-Pohjanmaalla varsinainen toiminta aloitetaan syksyn kuluessa.

ProAgria Oulu hallinnoi ja toteuttaa maakuntien välistä hanketta. Sopimus-yhteistyökumppaneina ovat Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry, ProAgria Keski-Poh-janmaa ja ProAgria Etelä-Pohjanmaa. Hanke saa rahoitusta Euroopan maa-seudun kehittämisen maatalousrahastos-ta ajalle 17.9.2012-31.12.2014. Tuen on myöntänyt Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Satu Järvenpää, hankevetäjäPohjanmaan vesi ja ympäristö ry

Kuvapankki lisäämään Kymijoen vetovoimaa

Kymenlaakson toimijoiden pitkäaikai-nen ympäristönsuojelutyö on tuottanut tulosta ja nyt on aika nostaa tämä esiin nykyaikaisen viestinnän keinoin. Ky-mijoen kuvapankkihanke 2013-2014 perustettiin nostamaan alueen veto-voimaisuutta.

Seutua haittaava mielikuva ympä-ristön huonosta tilasta ei enää vastaa todellisuutta, sillä ilman kautta leviävä haju, haitallisia epäorgaanisia aineita sisältävä vesi ja hoitamattomat teolli-suusalueet ovat monilta osin historiaa.

Erityisesti Kymijoella näkyy selke-ästi veden puhdistuminen. Joen kuor-mittajien vedenpuhdistamot poistavat nykyisin fosforin niin tehokkaasti, että fosforipitoisuus on jopa rannikon me-rialuetta pienempi.

Ympäristön tilan parantuminen ei kuitenkaan ole kovin tunnettua, ja sa-nomalehtienkin tapa uutisoida lähin-nä huonoja uutisia voi ylläpitää väärää mielikuvaa.

Hankkeessa tuotetaan täysillä oi-keuksilla kuvia lähinnä yleiseen käyt-töön. Luontokuvaajien teemoja ovat neljä vuodenaikaa, kohteet, aktivitee-tit, vesiensuojelutyö ja joen monipuo-linen vesiluonto. Hankkeen toteuttaa Kymenlaakson liiton ja Cursor Oy:n kanssa Kymijoen vesi ja ympäristö ry.

Esa Korkeamäki, toiminnanjohtajaKymijoen vesi ja ympäristö ry

Kaustisen Köyhäjoen kunnostus palvelee maiseman lisäksi myös kalataloutta. Hankkeessa on raivattu rantoja, kunnostettu koskia, rakennettu pohjapatoja sekä puhdistettu suvantoja ja uimarantaoja. Kuva: Satu Järvenpää

Vyyhti edistää vesistökunnostuksia ja ympäristönhoitoa


Kartoitus- ja neuvontakäynnillä. Kuva: Minttu Peuraniemi

”Olohuoneen ikkunasta näkyy järvi!” tuumasi paikallinen asukas Vihdin Van-järven kunnostustöiden edetessä ja järven vedenpinnan noustessa.

Vanjärven vedenpintaa on nostettu keskimäärin 34 cm, ja aliveden aikaan vedenpinta nousee liki metrillä. Talvella 2013 järvellä tehtiin ruoppauksia veden kierron tehostamiseksi. Järveen laskevan Savijoen suulle kaivettiin kiintoainesta ja ravinteita pidättävä laskeutusallas. Kaivu-massat läjitettiin lähialueen alaville pel-loille.

Kesällä pohjakynnyksen rakennus-työt aloitettiin simpukoiden siirrolla. Su-keltajat keräsivät työmaa-alueelta noin 1200 simpukkaa, joista osa oli uhanalai-sia vuollejokisimpukoita. Samalla alueelle perustettiin uimaranta.

Vanjoki johdettiin osin takaisin Van-järveen jokeen rakennetun kynnyksen avulla. Se ehkäisee järven umpeenkas-vua ja parantaa Hiidenveteen tulevan ve-den laatua.

Vanjärven kunnostuksen suunnitte-lusta ja toteutuksesta vastaa Uudenmaan ELY-keskus. Hiidenveden kunnostus-hankkeen pääpaino on valuma-alueen kunnostuksessa, mihin Vanjärven kun-

nostuskin liittyy. Hankkeessa annetaan myös tilakoh-

taista neuvontaa alueen viljelijöille ja kiin-teistökohtaista jätevesineuvontaa asuk-kaille, rakennetaan kosteikkoja, seurataan järven tilaa ja tehdään kattavaa yhteistyö-

Vanjoki on palautettu kulkemaan osin Vanjärven kautta. Järven umpeenkasvu on pysähtynyt vedenpin-nan noston seurauksena. Etualalla Vanjoki ja takana Vanjärvi. Kuva: Jarmo Vääriskoski

tä muun muassa maanomistajien, Hel-singin yliopiston, RKTL:n, Uudenmaan ELY-keskuksen, LUVY:n sekä useiden hankkeiden kanssa.

Sanna Helttunen, hankekoordinaattoriLänsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

Vuodesta 2009 lähtien LINKKI-hank-keessa on toteutettu vajaat 3000 kartoi-tus- ja neuvontakäyntiä Länsi-Uuden-maan hajakiinteistöillä. Työn rinnalla on tehty laajaa kehittämis- ja tiedotustyötä.

Vuonna 2013 on muun muassa jär-jestetty alan ammattilaisille ajankoh-taisseminaari, osallistuttu Suomen Ve-siensuojeluyhdistysten Liiton Kurkkaa jätevesikaivoon! -kampanjaan, palkittu Vuoden Jätevesisuunnittelija ja julkais-tu kartoituskäynneillä kerätystä tiedosta aluekortisto.

Vuoden Jätevesisuunnittelijan valin-nalla hanke halusi kiinnittää huomion laadukkaan suunnittelutyön merkityk-seen haja-asutuksen jäteveden käsittelyä järjestettäessä. Vuoden Jätevesisuunnit-telijaksi valittiin yli 600 jätevesisuunni-telmaa laatinut inkoolainen Stefan Was-ström, joka ylläpitää myös Uudenmaan ainoaa Kuivakäymäläkeskusta.

Kartoitus- ja neuvontakäyntien alue-

kortistosta käy ilmi 57:n länsiuusimaalai-sen alueen jäteveden käsittelyn tilanne. Aluekorttien toivotaan selkeyttävän vesi-huollon järjestämisen mahdollisuuksia ja tarpeita sekä auttavan erityisalueiden ris-kienhallinnassa. Aluekortit on tarkoitettu kuntien, asukkaiden ja alan muiden toi-mijoiden käyttöön. Käytön helpottami-seksi kortit on koottu verkkokäyttöiselle kartalle osoitteeseen www.hajavesi.fi.

LINKKI-hankkeeseen osallistuvat seitsemän kuntaa ovat keskeisessä roolis-sa hankkeen toteuttamisessa. Pitkäjäntei-sen työn mahdollistamiseksi kunnat ovat valmistelleet Länsi-Uudenmaan hajajäte-vesiyhteistyön strategian 2014-2021, joka on paraikaa hyväksyttävänä kuntien pää-töselimissä. Strategian keulakuva on kala, joka on huolissaan vesien tilasta.

Minttu Peuraniemi, asiantuntija, haja-asutuksen jätevedet

Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

Linkki on enemmän kuin neuvontahanke

Hiidenveden kunnostushanke ulottui Vanjärvelle


LUVY:n ja Vihdin Enäjärven suojeluyh-distyksen käynnistämän Länsi-Uusimaa/ Järvi Hoi -hankkeen (2012-2014) tavoit-teena on muun muassa kehittää hoitoka-lastuksen menetelmiä sekä lisätä kansain-välistä yhteistyötä kalavesien hoidossa ja kohdejärvien elinvoimaisuutta.

Hankkeen kumppaneita ovat Päi-jät-Hämeen Vesijärvisäätiö ja Ruotsissa Hässleholmin kunta, Regito Research Center sekä paikalliset rahoittajatahot.

Länsi-Uudellamaalla kohdejärvet ovat Hiidenvesi, Lohjanjärvi ja Vihdin Enäjär-vi. Monimutkaisen ravintoverkon vuoksi perinteinen hoitokalastusmalli ei sovellu

Lohjanjärvelle ja Hiidenvedelle. Hank-keessa pyritään löytämään järviin sovel-tuvia hoitokalastuskeinoja tutkimuksen avulla. Tällä hetkellä hoitokalastus ei kuitenkaan ole Hiidenvedellä tai Lohjan-järvellä suuren ulkoisen kuormituksen vuoksi kannattavaa.

Vihdin Enäjärveä on kunnostettu menestyksekkäästi jo yli 20 vuotta hoi-tokalastamalla. Hankkeessa Enäjärves-sä kehitetään uusia menetelmiä hoitoka-lastukseen matalissa rantavyöhykkeissä, minne pienet särkikalat parveutuvat.

Hanke tuo yhteistyötä vesien kunnos-tukseen ja kansainvälistä osaamista Län-

si-Uudellemaalle. Tärkeä osa on koke-musten vaihto hankekumppanien kanssa. Lokakuussa 2013 Järvi Hoin hankekump-panit kokoontuvat Lohjalle työpajaan, jonka teemoja ovat muun muassa hoito-kalastuksen menetelmien kehitys ja ra-vintoverkon merkitys hoitokalastuksessa.

www.hiidenvesi.fi/fi/jarvi_hoi_-hankewww.puhdasvesijarvi.fi/fi/jarvi_hoi

Anu Suonpää, vesistötutkija ja hankekoordinaattori

Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

Järvi Hoi – hoitokalastuksen menetelmien kehittelyhanke

Kymijoen alueen järvikunnostushan-ke on yleishyödyllinen kehittämishanke, joka rahoitetaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta. Se toteutetaan pääosin Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueella (90 %), sekä osin Hämeen ELY-keskuksen alueella (10 %).

Hankealueina on kymmenkunta jär-veä, joista yksi sijaitsee Heinolassa, kolme Iitissä, kak

AQUARIUS - Vesiensuojelu · 2018. 4. 30. · Aquarius 1/2013 3 Pohjavedet ovat arvokkainta...

Documents

Transcript of AQUARIUS - Vesiensuojelu · 2018. 4. 30. · Aquarius 1/2013 3 Pohjavedet ovat arvokkainta...