Suupohjassa Etelä- Pohjanmaalla perhehoito on saanut vähitellen puolelleen kuntapäättäjät, omaiset ja ikäihmisetkin. Pitkä tie on kuljettu epäilyistä onnistumi-seen ja ensimmäisiin perhehoitosijoituksiin.

Anni ja Elle viettävät hellepäivää ulkona keinussa istuen. Kah-vin tuoksu houkuttaa kuitenkin

”mammat” sisälle. Taimikin herää päi-väunilta kahville. Pahvilaatikossa lattialla imettää Raketti-kissa pentujaan.

Kauhajokiset Päivi Piipponen ja Mik-ko Poikselkä tarjosivat kotinsa vanhusten käyttöön ja aloittivat perhehoitajina huh-tikuussa. Ennen sitä Päivi ja Mikko kävi-vät alkuvuodesta ikäihmisten perhehoi-tajille tarkoitetun ennakkovalmennuksen yhdessä neljän muun perheen kanssa. Pal-

jon työtä oli ehditty tehdä myös Suupoh-jan liikelaitoskuntayhtymässä, jossa per-hehoidon puolesta on puhuttu jo reilun vuoden ajan.

– Ajattelin alussa, että perhehoidon käynnistämisen suurin haaste on löytää uusia perhehoitoperheitä ja ikäihmisiä, joille perhehoito sopii. Suurin haaste oli kuitenkin asenteiden ja käytäntöjen muuttaminen kuntayhtymän sisällä per-hehoidolle myönteisiksi. Ongelmia on tuottanut erityisesti se, että joudumme sukkuloimaan terveys- ja sosiaalipalve-

Perhehoito tekee ihmeitä Suupohjassa

Anni Räsänen tuli Päivi Piipposen kotiin perhehoitoon huhtikuussa. Anni avustaa mielellään pikkuaskareissa, kuten pyykin ripustamisessa.

VANHUSTEN PERHEHOITO

18 l Perhehoito 4 / 2011

luiden välillä. Moniammatillista panosta ja yhteen hiileen puhaltamista onkin tar-vittu asioiden eteenpäin viemiseen, kertoo palvelusuunnittelija Lisa Sipilä Suupoh-jan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymäs-tä.

Alussa Sipilä kohtasi epäuskoa.– Kysyttiin, että kuvittelenko minä, että

joku ottaisi vieraan vanhuksen asumaan omaan kotiinsa. Lupasin syödä pienen hatun, jos en yhtään perhehoitajaa löydä. Onneksi säästyin syömästä, naurahtaa Si-pilä.

Ennakkoluulojen taustalla oli pelkoa ja ehkä perisuomalaista kateuttakin.

– Olen kiertänyt puhumassa eri osas-toilla siitä, miten laadukasta perhehoitoa toteutetaan esihaastatteluineen, kotikäyn-teineen ja valmennuksineen. Ja olen yrit-tänyt kumota myyttiä siitä, että vanhus vain lykätään jonkun kotiin. Omaiset ovat suhtautuneet pääasiassa myönteisesti, ja perhehoitoon halutaan. Parhaillaan selvi-tämme 25 henkilön sopivuutta perhehoi-toon, ja syksyn valmennukseen on jo tu-lossa kolme uutta perhettä, iloitsee Sipilä.

Tutustuminen tärkeää

Päivi halusi perhehoitajaksi, jotta hän voi-si olla lasten takia enemmän kotona. Mi-kon päivät kuluvat maatilan töissä.

– Kyllä minä sitä pitkään mietin. Ha-lusin olla enemmän kotona, kun lapset lähtevät kouluun ja eskariin. Kysyin hei-dän mielipidettään ensin ja kaikki olivat suopuvaisia. Ja kun Mikkokin oli valmis kokeilemaan, niin lähdimme yhdessä en-nakkovalmennukseen, kertoo Päivi.

Ennakkovalmennuksen tärkeintä antia oli tieto ikääntymiseen liittyvistä sairauk-sista.

– Olen työskennellyt hoitotyössä laitok-sissa, ja siksi hoivapuoli ei niin mietityttä-nyt. Sen sijaan Mikolle tiedoista oli paljon hyötyä. Kouluttajat palvelusuunnittelija Lisa Sipilä ja palveluohjaaja-sairaanhoi-taja Maarit Tammisto ovat kannustaneet, ja meillä on kattava tukiverkosto apuna, Päivi sanoo.

Valmennuksen jälkeen perheeseen tul-leet vanhukset ovat käyneet ensin tutus-tumassa taloon ja perheeseen.

– Se on tosi tärkeää. Kun ensin tutus-tumme puolin ja toisin, on yhteistyön tekeminen omaisten kanssa paljon hel-pompaa.

Tietoa sijoittamisen taustaksi

Annin, Taimin ja Ellen tulo Päivin ja Mi-kon hoiviin on saanut alkunsa kuntayh-tymän SAS-työryhmässä. Lyhenne tulee sanoista selvitä, arvioi ja sijoita. Ryhmän tehtävä on löytää jokaiselle alueen ikäih-miselle juuri hänen tarpeisiinsa sopivat hoivapalvelut. Usein polku perhehoitoon meneekin niin, että joku työryhmän jäsen tunnistaa kuntayhtymän tarjoamia palve-luja käyttävän ikäihmisen, jolle hän arve-lee perhehoidon sopivan.

– Silloin tarvitaan paljon tietoa ikäih-misestä ja hänen arjestaan ja tarpeistaan. Esimerkiksi sellainen vanhus, joka tarvit-see jatkuvaa huolenpitoa myös öisin, ei so-vi perhehoitoon. Yksinäisyydestä ja tur-vattomuudesta kärsivälle taas perhehoito sopii hyvin, pohtivat työryhmän jäsenet sairaanhoitaja Sirkka Metsäranta, palve-luohjaaja Tuula Kälviäinen, palveluvas-taava Susanna Teerimäki sekä kotiutus-hoitaja Outi Lyyski.

Perhehoitoon siirtymiseen vaikuttavat myös omaisten suhtautuminen ja perhe-hoitajille tarjottava tuki. Päivin apuna on kotisairaanhoito, joka huolehtii hoidetta-vien resepteistä ja kokeiden ottamisesta.

– Myös kotipalvelu käy välillä, sillä per-hehoidossa pyritään säilyttämään samat palvelut, mitä ikäihminen on aikaisem-minkin saanut. Myös vertaistuki on tär-keää, vaikka meitä vanhusten perhehoita-jia on täällä Suupohjassa vielä aika vähän. Toiselta voi saada vinkkejä, miten toimia hankalissa tilanteissa – ja muutenkin on mukava vaihtaa ajatuksia. Samoin Lisan tuki on ollut alkuvaiheessa korvaamaton-ta.

Voi aloite perhehoidosta tulla suoraan ikäihmiseltäkin.

– Eräskin rouva, joka piti kotiuttaa osastolta, oli itse lukenut perhehoidosta ja kiinnostunut siitä ja toivoi pääsevän-sä kokeilemaan. Että kyllä aloite voi tulla suoraan ikäihmiseltäkin, työryhmäläiset muistuttavat.

Kaikki pitävät tärkeänä läpinäkyvyyttä ja avoimuutta, kun tehdään tutuksi uutta asiaa.

– Olemme voineet aina ohjata kyselyt Lisalle, jolloin kaikki varmasti saavat sa-man oikean tiedon. Väkisin perhehoitoa ei tuputeta kenellekään. Jos se ei kolahda, niin sitten se ei kolahda, sanoo Kälviäi-nen.

Perhehoito virkistää

Annin, Taimin ja Ellen kohdalla kolahti. Ajatuksesta innostuivat niin omaiset kuin hoidettavatkin. Esimerkiksi Taimin tytär Seija Kuja-Aro tunsi Päivin ennestään.

– Soitin Päiville ja kysyin, pääsisikö äiti heille. Päivi neuvoi minua ottamaan yhteyttä Lisaan, jonka jälkeen SAS-työ-ryhmä päätti kokeilujaksosta. Äiti asui ai-kaisemmin yksin, mutta kotipalvelu kävi hänen luonaan kolmesti päivässä. Muun ajan äiti joutui viettämään usein itsekseen, ilman virikkeitä. Murehdin usein, miten äiti pärjää. Tämä oli tosi hyvä vaihtoehto.

Teksti & kuvat Kirsi-Marja Nurminen

Suupohjan polku perhehoitoon

maaliskuussa 2010 järjestetään info-tilaisuus Suupohjan alueen kunta- päättäjille ikäihmisten perhehoidostakesäkuussa 2010 kuntayhtymä sitoutuu Perhehoitoliiton vanhusten perhehoidon hankehakemuksen pilottialueeksikesällä 2010 Lisa Sipilä aloittaa osa-aikaisena palvelusuunnittelijana4.10.2010 kuntayhtymä perustaa ikä-ihmisten palveluihin uuden vaihto-ehdon, ikäihmisten perhehoidonsyksyllä 2010 järjestetään kuntayhty-män kunnissa useita infotilaisuuksia, joissa etsitään perhehoitoperheitäloppuvuodesta 2010 valmistuvat Suu-pohjan alueen vanhusten perhehoidon toimintaohjeet, tehdään ensimmäisiä kotikäyntejä ja valitaan perheet ensimmäiseen valmennusryhmääntammikuussa 2011 Lisa Sipilä ja Maarit Tammisto käyvät ikäihmisten perhe-hoidon kouluttajakoulutuksenhelmi-maaliskuussa 2011 järjestettyyn ensimmäiseen ikäihmisten perhehoita-jien ennakkovalmennukseen osallistuu Suupohjassa 5 perhettähuhtikuussa 2011 Anni aloittaa perhe-hoidossa kesäkuuhun 2011 mennessä Lisa Sipilä on käsitellyt miltei 30 omaisilta, ikäihmisiltä itseltään tai SAS-ryhmältä tullutta asiakasherätettä

Jatkuu seuraavalla sivulla >>>

Perhehoito 4 / 2011 l 19

– Myönteiseen päätökseen Taimin koh-dalla vaikuttivat toimintakyvyn arviointi ja muistitestit, jotka tukivat perhehoitoon sijoittamista, lisää Sipilä.

Ellen poika Ari Mäkiranta puolestaan suhtautui perhehoitoon ensin vähän epäi-levästi.

– Kieltämättä ajatus toisen kotiin muut-tamisesta kuulosti kummalliselta. Kun eh-dotusta vähän aikaa pureksittiin, se osoit-tautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi.

Elle ei enää pärjännyt yksin kotona, ei-kä lähettyvillä asunut omaisia. Elle itse-kin suhtautui perhehoitoon varovaisen myönteisesti.

– Huomasin heti perhekodissa käydes-säni, että äidin systeemit olivat muuttu-neet. Hänen kanssaan oli helppo keskus-tella ja mielialakin oli muuttunut positii-visemmaksi. Siihen on varmasti vaikutta-nutt tämä ympäristö virikkeineen, kehuu Mäkiranta.

Mäkiranta voi lämpimästi suositella perhehoitoa.

– Tämä oli äidille loistava ratkaisu. Tyk-kään itsekin perheestä ja äiti viihtyy sel-västi. Nyt äiti voi elää perheessä normaalia elämää. Ainutlaatuista!

Myös Annin poika Lasse Räsänen on huomannut, että äiti on perhehoidossa paljon virkeämpi. Lasse toimi aikaisem-min äidin omaishoitajana, mutta yöt An-nin piti olla yksin kotona.

– Äiti oli selvästi masentunut yksinolos-ta eikä hän jaksanut kiinnostua mistään.

Lasse sai tiedon perhehoitomahdolli-suudesta Lisa Sipilältä, joka kävi hänelle

kertomassa siitä.– Äiti kävi tutustumassa ja viihtyi heti.

Mammat mukana leikeissä

Päivikin iloitsee siitä, että hoidettavat voi-vat silminnähden hyvin ja ovat kiitollisia ja tyytyväisiä.

– Viihtymisestä kertovat esimerkiksi se, että mammat uskaltavat liikkua talossa it-sekseen ja käydä jääkaapilla. He osaavat myös tuoda oman mielipiteensä esiin. Esi-merkiksi Anni on sanonut, että hän viih-tyy täällä siksi, kun ei tarvitse koko ajan vaihtaa paikkaa ja koska hoitajat ovat ai-na samat. Haaste on tietysti se, että mi-ten keksiä tekemistä, josta kaikki pitävät ja johon he osallistuvat mielellään. Lau-

lamisesta tai ainakin sen kuuntelemisesta tykkäävät kaikki, Päivi kertoo.

Mammoista on myös mukava seurata lasten tekemisiä ja rapsutella talon kissoja.

– Ja kissatkin viihtyvät meidän ihmisten seurassa.

– Kaikki on mennyt hyvin ja vaivatto-masti. Mammoilta tuloo kaikenmoista jut-tua vitseistä lähtien. Itselle tulee hyvä mieli, kun voi tehdä jotain toisten avuksi. Yritäm-me tarjota sen, mitä olemme luvanneet – ja ilmeistä päätellen olemme siinä ihan hyvin onnistuneet. Lisäksi on mukava huomata, miten mammat ovat meillä olleessaan edis-tyneet. Jos joku miettii ryhtymistä perhe-hoitajaksi, niin kannustan kokeilemaan. Meillä ainakin monet asiat loksahtivat kohdalleen, tuumaa Mikko.

Päivillä ja Mikolla on kolme lasta: 20-vuotias Matti, 7-vuotias Minka ja 6-vuotias Miska. Miska kertoo pelan-neensa Annin kanssa jalkapalloa.

– Yhtenä päivänä ihmettelimme, miksi mammat hyppivät pihalla yhdellä jalalla. Heillä oli vettä kengässä -leikki kesken. Mammat ovat lapsille kuin omia isovan-hempia. Minka ja Miska ovat niin välittö-miä ja reippaita. He ovat jo kyselleet, kos-ka lähdetään mammojen kanssa uimaan, nauraa Päivi.

Päivä perhekodissa käynnistyy aamu-palalla. Päivällä ulkoillaan ja tehdään ko-tiaskareita, joihin mammat voivat osallis-tua. Lapsiperheen arjen ja perhehoitajan tehtävän yhdistäminen ei ole tuottanut Päiville ongelmia.

– Joskus illalla lapset saattavat kysellä, et-tä joko sä tulet heidän kanssa nukkumaan. Mutta muuten on riittänyt aikaa kaikille. l

Mieli ilostuu

Anni ja Taimi ovat huonekaverit ja he ovat molemmat viihtyneet perhehoidossa ”aivan hyvin”.

– Eikä me kumpikaan kuorsata, he tuumaavat.Anni pitää kutomisesta ja siitä, että on käsille tekemistä. Taimin tytär Seija kertoo-

kin tuoneensa lankoja ja puikkoja.– Hyvä hyvä! Aivan mieli ilostuu, nauraa Anni.Juttutuokion keskeyttää taloon tullut vieras, joka on yllättäen myös Annin tuttu.– Me olemme yhdessä matkustelleet aikoinaan, tämä kertoo ja Anni ilahtuu vieraan

tulosta.Taimille Päivin ja Mikon koti oli ennestään tuttu, sillä hänen serkkunsa asui siinä

aikaisemmin.– Aivan kiva oli tulla uuteen kotiin, hän sanoo.Myös Elle sanoo viihtyvänsä.– Lapset ovat minulle tärkeitä. Samoin turvallisuus. Minä kaaduin kotona ja jouduin

sairaalaan. Välillä katson telkkaria ja välillä olen vaan. On mukavaa, että jos haluan ulos, niin joku auttaa siinä.

>>> Jatkoa edelliseltä sivulta

Palveluohjaaja-sairaanhoitaja Maarit Tammisto ja palvelusuunnittelija Lisa Sipilä (2. ja 3. vasemmalta) tekevät tiivistä yhteistyötä Suupohjan alueen SAS-ryhmän kanssa. Siihen kuuluvat sairaanhoitaja Sirkka Metsäranta (vas.), kotiutushoitaja Outi Lyyski, palveluoh-jaaja Tuula Kälviäinen sekä palveluvastaava Susanna Teerimäki.

20 l Perhehoito 4 / 2011