Alkkari nro 4

Oulun Arkkitehtikillan lehti Nro 4

4

Aloittaessani vuosi sitten opiskelun Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla tuumin, että juku, nyt alkaa se kuuluisa opiskelijaelämä ja sen myötä vihdoinkin aikuiseksi kasvaminen.

Ja paskat!

Sain hyvinkin pian ilokseni huomata taantuneeni alakoululaisen tasolle muiden leikki… siis opiskelukavereideni kanssa. En ollutkaan ainoa, joka oli saapunut jostain kaukaa ennestään täysin tuntemattomaan paikkaan uusien ihmisten keskelle; en ollutkaan ainoa, jolla oli kauhea tarve tutustua muihin, vaan moni kohtalotoveri tuli jo ensimmäisenä koulupäivänä ujosti luokseni kysymään: ”Hei. Mikä sun nimi on?”

Samana päivänä koko koulun henkilökunta esittäytyi uusille tulokkaille ja me heille. Meille kerrottiin, vastoin kaikkea aiemmin kouluissa oppimaani, että täällä saa matkia ja kysyä toisilta apua, pyytää mielipiteitä sekä ottaa mallia muilta. Supersankareita meistä ei ehkä kuitenkaan vielä tulisi, ainakaan kaikista.

Lafkaa voisi luonnehtia parannelluksi versioksi ala-asteesta, opiskelijaelämää parannetuksi versioksi lapsuudesta; koulussa toisia ei kiusata; Oulussa vaikka joka päivä on karkkipäivä, saa valvoa niin myöhään kuin huvittaa eikä ole kotiintuloaikoja; syysperiodien välinen tenttiviikko meni Ankronikan ensimmäistä tuotantokautta katsoessa ja marraskuun illat Crash Bandicoot –pelejä pelatessa; viimeisin ostamani vaatekappale oli Vaaleanpunainen Pantteri –pyjama…

Arkkitehtiopiskelijat ovat lapsia, jotka, vaikka ehkä fyysisesti isoiksi kasvaneita ovatkin, ovat yhä henkisesti raikkaita, vapaita ja uteliaita sieluja. Piirustussaleissa lapsellisuus kukkii ja luovuus valuu parhaimmillaan yli äyräiden niin, että kaikkia ideoita ei välttämättä ehdi edes kirjata ylös. Käsiisi eksynyt Alkkari on tuorein osoitus tästä luovuuden runsaudenpulasta.

Aidat on tehty ylitettäviksi ja kielletyt paikat tutkittaviksi. Voisikohan lafkan pihalle asentaa vielä keinut?

PÄÄTOIMITTAJA JOONAS PARVIAINEN

5

Seuraavassa puheenjohtajan aatteita “lapsettomuudesta”

On tilanteita jolloin vain paras on kyllin hyvä. Ihan kuin olutta olisi läikkynyt slim-malliselle kauluspaidalle, jonka jälkeen se on rutistettu kuivaksi. Sellainen olotila on joka päivä, joka kuukausi. Vuodesta toiseen. En edes kunnolla muista milloin tämä “parisuhteen näivettyminen” oikein alkoi, mutta ainakin kolme vuotta mennyt niin että elämäni rakkaus suhtautuu minuun lähinnä kuin kaveriin ja lastensa isään, ei mieheen saati rakastettuun. Vaikka toitottaakin kutakuinkin päivittäin että rakastellaan ja ollaan kahdestaan tämäkin yö.

Mutta mitään seksuaalista tässä ei ole, tai jos on niin ehkä joka kolmas kuukausi kerran tai kaksi. Puolen vuoden täysselibaattitauot ovat tavallisia, 3-5kk vielä tavallisempia. Minä en tiedä enää mitä tehdä, asiasta on puhuttu miljoonaan kertaan, olen uhannut erolla, toisella ammatilla, itkenyt kauheat määrät ja lukuisat kerrat. Olen valvonut yöt ja rypenyt itsesäälissä ja surkeudessa. Mikä minussa on vialla, miksi olen niin vastenmielinen yms. ?Olen myös ollut “kuin ei mitään”. Tarponut arkea eteenpäin lungisti ja chillisti vaikka takaraivossa onki jyskyttänyt tämä asia. En ole blondi enkä todellakaan laiska. Olen

kokeilunhaluinen ja nauttiva. En ole frigidi lahna jos joku niin voisi ajatella syyksi tälle.

Kokeilin jopa testosteronipiikkejä hakemalla vauhtia Tampereelta ja Helsingistä. Väittivät, että arvot olivat ns. normin sisällä mutta kokeilin niitä silti ja ei muutosta tai apuja. Arki näivettää, pitkä käsittämätön parisuhde näivettää, mutta ei kai se sitä saa tarkoittaa, että parisuhteen yksi liimoista ja stressin laukaisijoista eli seksi saa loppua kokonaan?

PUHEENJOHTAJA ALEKSI RASTAS

5

6

NORDIC·GREENAURUBIS

NORDIC·ROYALAURUBIS

AURUBIS

FOXRODy y

y

X

X

X

X

X=uppercase height



AURUBIS

FOXRODy y

y

X

X

X

X

X=uppercase height

Nordic Royal

Nordic Brown

Nordic Green

Nordic Standard

Nordic Brass

Nordic Blue

ARCHITECTURALAURUBIS

COPPER SURFACES_FORMS_SYSTEMS


COPPER SURFACES FORMS SYSTEMS


NORDIC COPPERsurfaces / forms / systems


Aurubis Finland Oy / Puh. 02-626 6111 www.aurubis.com / [email protected]

kupari ideoittesi toteuttamisessa


NORDIC COPPERpinnat / muodot / järjestelmät

› Nordic Green™ ja Nordic Blue™ esipatinoitu kupari

› Nordic Standard

› Nordic Brown™ vaalean-tai tummanruskeaksi esihapetettu kupari

› Nordic Brass

› Nordic Royal™ kullanvärinen alumiinipronssi.

Yli 140 vuoden kokemuksella Aurubis on Euroopan

suurin kuparintuottaja ja maailman johtava kuparin

kierrättäjä.

Aurubis Architectural syntyi, kun yhtiö osti Valssatut

tuotteet divisioonan Luvata-konsernilta, jolle

tuotanto oli siirtynyt Outokumpu Oy:ltä. Aurubis on

sitoutunut jatkamaan ja kehittämään tätä perinteistä

kupariarkkitehtuurin osaamista edelleen.

KITA_kita_5_2012 advert.indd 1 08/05/2012 11:09

NousussaLaskussa

TEKSTI: JULIA RYTKÖNEN JA HANNA MATTILA

6

7



AURUBIS

FOXRODy y

y

X

X

X

X

X=uppercase height



AURUBIS

FOXRODy y

y

X

X

X

X

X=uppercase height

Nordic Royal

Nordic Brown

Nordic Green

Nordic Standard

Nordic Brass

Nordic Blue


COPPER SURFACES_FORMS_SYSTEMS


COPPER SURFACES FORMS SYSTEMS


NORDIC COPPERsurfaces / forms / systems


Aurubis Finland Oy / Puh. 02-626 6111 www.aurubis.com / [email protected]

kupari ideoittesi toteuttamisessa


NORDIC COPPERpinnat / muodot / järjestelmät

› Nordic Green™ ja Nordic Blue™ esipatinoitu kupari

› Nordic Standard

› Nordic Brown™ vaalean-tai tummanruskeaksi esihapetettu kupari

› Nordic Brass

› Nordic Royal™ kullanvärinen alumiinipronssi.

Yli 140 vuoden kokemuksella Aurubis on Euroopan

suurin kuparintuottaja ja maailman johtava kuparin

kierrättäjä.

Aurubis Architectural syntyi, kun yhtiö osti Valssatut

tuotteet divisioonan Luvata-konsernilta, jolle

tuotanto oli siirtynyt Outokumpu Oy:ltä. Aurubis on

sitoutunut jatkamaan ja kehittämään tätä perinteistä

kupariarkkitehtuurin osaamista edelleen.

KITA_kita_5_2012 advert.indd 1 08/05/2012 11:09

8

Alkutilassa oli tyhjää ja pimeää. Hikisen ponnistuksen ja tuskailun jälkeen näkyi viimein valo, pohjoinen valo. Olimme puskeneet itsemme läpi pääsykokeiden Oulun yliopiston ark-

kitehtiosastolle.

3.9.2012 Oulussa syntyi 37 pientä ja potraa arkkarinpoikasta. Olimme odo-

tettuja lapsia – tunsimme rakkauden ympäröivän meitä ensihetkistä lähtien. Kai meidän saapumista maailmaan oli

jo odotettukin, sillä ylempien luok-kien arkkaritädit ja -sedät häärivät

ympärillämme taukoamatta ihastellen vastasyntyneitä.

Ensimmäiset askeleeni...

kohti piirustusluokkaa olivat hapuilevia, mutta innokkaita. Into

kuitenkin laantui pian ja totuus portaista paljastui: eihän nää lopu ikinä! Nykyään ensimmäinenkin

porrasaskelma tuntuu raskaalta ja ujo askellus on vaihtunut määräti-etoiseen, aggressiiviseenkin kapua-

miseen kolmanteen kerrokseen. Osa on keksinyt jopa juosta portaat ylös, jotta nousu olisi ohi nopeam-min. Jokainen tietää, ettei alhaalla kannata aloittaa tarinankerrontaa

kaverille, sillä puolessa välissä portaita hengästyttää jo niin, ettei sanoista saa enää selvää. Oleta-mme portaiden nousun kuitenkin helpottavan ajan myötä ja että

keväällä näemme luokallisen ki-inteitä pakaroita. Tsekatkaa vaikka

kakkosten pyllyt!

Kastejuhlani...

alkoi 3.9 ja jatkuu vielä. Tässähän vasta lämmitellään ja kasvatetaan kuntoa vapun koitosta varten, joka

huipentuu Laanaojassa kastautumiseen ja Teekkariksi syntymiseen. Kastau-

tumista harjoittelimme jo Hailuodossa meressä, joten vapun luulisi sujuvan ihan rutiinilla, jos vain nesteytys on

kohdillaan.

8

9

Milloin käännyin vatsalleni / ryömin / nousin istumaan / kävelin...

Luultavasti Hailuodossa fuksicursiossa kyseiset toiminnot tapahtuivat sarjana, kun huomasimme makaavamme keskellä pihaa tuijottelemassa taivasta. Ylösnousuun

tarvitsimme apua ja kävelemiseen tukea, mutta vauhtiin päästyämme olimme pysäyttämättömiä.

Toiminnot tapahtuivat myös käänteisessä järjestyksessä fuksisuunnistuksessa: kun ei kyennyt enää kävelemään,

oli käytävä istumaan, silti jatkettava matkaa ryömien kohti seuraavaa rastia ja lopulta asetuttava makaamaan

maahan vailla ymmärrystä ajasta ja paikasta.

Löysin käteni...

taas pullonkaulalta. Miten se sinne aina eksyykin.

Mieliruokiani...

Kiinteä ruoka on aloitettu hyvin nopeas-ti, heti ensimmäisistä

päivistä lähtien. Suurin osa ravin-nosta silti edelleen nestemäisenä. Lou-

nasporukka on jakau-tunut aika selkeästi

Minttu-Vanilla-Apaja -ryhmiin, ja sitten on

myös niitä ruoka-listakyttääjiä, jotka

vaitsevat lounaspaikan parhaalta kuulostavan ruuan perusteella. Itse viihdymme parhaiten

Mintun kotoisassa talvipuutarhassa,

johon pohjoinen valo siivilöityy pehmeästi kattoikkunan läpi.

9

10

Mielipuuhiani...

Kynä alkaa pysyä kädessä näin muutaman kuukauden iässä jo hy-vin, varsinkin hienot tussit, joita on hankittu monta kivaa väriä, joten piirtäminen on mielipuuhaa. Kaikki uudet lelut ja vempaimet, kuten skaalatikku, skissipaperi ja raapelevy saavat meidät hyvälle tuulelle. Samoin lafkan turvakoodin naputteleminen keskellä yötä, kun siitä

lähtee hassu ääni!

Lempiohjelmani...

Vertailukohteita ei vielä tähän men-nessä ole, joten SketchUp. Odotamme

innokkaasti Autocadia, Archicadia, Revitiä ja Rhinoa, mutta mikään ei

koskaan voi päihittää Muumilaakson tarinoita.

Minua pelottaa...

lafkan kummitus. Isommat ovat kertoneet kauhutarinoita kummituksesta, joka saa kol-men jälkeen yöllä ahkeran arkkarin niskavillat pystyyn.

Itse epäilemme kummituksen olevan joku ännännen vuoden

arkkitehtiopiskelija, jonka sielua vainoavat edelleen fuksivuoden

rästihommat.

Unirytmini on...

päin honkia. Iltapäivät piirustusluokassa ovat jo tässä vaiheessa alkaneet venyä illoiksi ja siitä vielä öiksi töitten parissa.

Kahvi, roskaruoka ja psykedeelinen musiikki - pyhä kolminaisuus, jonka

voimalla olemme jaksaneet tähän asti.

Maailma, johon synnyin oli...

Me saimme syntyä arkkarien pitkäaikaiseen kehtoon, Oulun yliopiston ensimmäiseen maja-

paikkaan. Vuosien aikana seiniin ja kattoon pinttynyt luovuuden

henkäys ja inspiraation ilmapiiri toivottivat meidät uusine ide-oinemme jatkamaan huip-

puyksikön menestystarinaa. Mutta missä saavat uudet pienokai-

semme ensi syksynä ottaa ensim-mäiset askeleensa?

TEKSTI: JULIA RYTKÖNEN JA HANNA MATTILA

10

11

The leading manufacturer of concrete elements in the Cap of the North

Raskaan sarjan betonielementtirakentaja

www.rajaville.fi

12

Lapsi on laitettu alkuun nopeasti ja taloudellisesti ilman erityistä ammattitaitoa vaativia menetelmiä. Olosuhteet ovat usein hieman hämärän peitossa, mutta se onneksi harvemmin vaikuttaa lopputulokseen.

Lapsen kantavanrakenteen aines on luu. Ranka on looginen ja vahva. Luut liittyvät yhteen nivelien avulla.

Tontti on ahdas. Jotta vaadittu tilaohjelma on saatu järjestettyä, on päädytty itsegeneroituvaan ratkaisuun; massa kasvaa vanhetessaan ja käytetty pintamateriaali, iho, venyy sen mukana. Materiaalina iho sopii luonteeltaan aivan erityisen hyvin erityyppisiin elementti- ja moduuliratkaisuihin, koska se mukautuu täsmällisesti, mutta on itsessään mikrostruktuurina elävä.

13

Lapsi koostuukin erilaisista elementeistä. Kaikilta lapsilta löytyvät samat rakennusosat, mutta lopputulos on silti vaihteleva ja monimuotoisuudessaan rikas. Ulkoista vaikutelmaa on helppo muuttaa erilaisilla tehosteväreillä ja vaihdettavilla asusteilla.

Konehuoneen sijoitus on epäsovinnainen, mutta sen keskeinen sijainti mahdollistaa energiatehokkaan ylläpidon. Huoltoväylät ovat saaneet myös yllättävän prominentin sijainnin. Ilmanvaihto tapahtuu luontevasti ylimmästä kerroksesta käsin.

Lapsen orgaaninen ja uuttuva ulosanti on pahimmillaan luontaantyötävä, jopa vastenmielinen. Se dominoi ympäristöään ja vaatii itselleen tilaa. Arkkitehtuuriltaan

lapsi lukeutuukin niihin, joiden estetiikka on syntynyt sisältäpäin enemmän kuin ulkoisista hyveistä.

Orgaanisuudestaan huolimatta lapsi edustaa funktionaalista ajattelua. Sen toiminnot sijaitsevat sujuvassa ja toimivassa järjestyksessä. Kuten on tyypillistä esimerkiksi Le Corbusierin tuotannossa, moduuleihin ja elementteihin perustuvaan ratkaisuun on onnistuttu tuomaan yllätyksellisyyttä ja virkistävää leikkisyyttä säilyttäen silti harmoninen kokonaisuus.

Innokkeena jutussa on käytetty arkkitehti -lehteä 7/1970.

®

www.graphicconcrete.fi

Betonin uudetkuviot

14

pidettävä huolta siitä, ettei tällainen koneen huippuunsa virittäminen vaaranna muita, tärkeämpiä tavoitteita. Ei siis ole mikään ihme jos kustannusarvioita pyöritellessä alkaa tuskastuttaa. Silloin voi kuitenkin lohduttautua muistamalla hyvin suunnitellun lapsen olevan sijoitus, josta on hupia jopa vuosikymmeniksi.

Sitä paitsi, usein turhien rönsyjen karsiminen ei ole lainkaan pahasta: minimalismi on tyylikästä aina. Vähemmän on enemmän, tiesivät jo spartalaisetkin. Eihän tulevalle sotilaalle tarvinnut opettaa aateoppia tai korulauseita, jostain taiteesta puhumattakaan. Olennainen riittää. Askeettisuuteen perustuva lastensuunnittelu ja kasvatusmetodi vaativat kuitenkin huomattavaa taitoa ja herkkyyttä, muuten voi lopputulos olla… pitkästyttävä.

Ei pidä erehtyä lähestymään lastensuunnittelua minä tahansa design-tehtävänä. Viiva on toki veteen piirretty, mutta ainakin yksi perustavanlaatuinen ero on olemassa. Lapset on suunniteltava paikkalähtöisesti. Jo luonnosvaiheessa on aina tutkittava ja huomioitava sijaintipaikan henki, genius loci. Kuinka olisikaan hupsua ajatella, että esimerkiksi syrjäisessä ja kylmässä Suomessa voisi, saati tulisi,

Moni Alkkarin lukija varmasti tietää, miten lapsia tehdään. Joku on ehkä jo kokeillutkin sitä. Kaikki alkaa tietysti hyvästä suunnittelusta.

Ensin on kartoitettava tarpeet – minkälainen lapsi halutaan, ja miksi. Määrätietoisuus on erittäin tärkeää onnistuneen lopputuloksen kannalta. Esimerkiksi tennistähden kasvattaminen vaatii alun alkaenkin aivan erilaista otetta kuin konserttipianistin kouliminen. Suunnitelmia laatiessa ei myöskään poliittisesta korrektiudesta tarvitse ottaa sen suurempia paineita. Kukapa olisi mennyt syyttämään vaikkapa Leopold Mozartia turhan ankarasta kasvatuksesta? Mieshän eittämättä tiesi mitä teki.

Erilaisia genrejä ja tyylisuuntia on lukemattomia. Ja kuten muissakaan taiteenlajeissa, ei vallitsevia tyyli-ihanteita yleensä kannata täysin sivuuttaa lastensuunnittelunkaan kohdalla. Sen sijaan kulloisistakin muotivirtauksista olisi pyrittävä löytämään niiden ajaton ydin, joka ei menetä kiehtovuuttaan muutamassa vuodessa. Vaikka villityksiä tulee ja menee, on silti hyvä pitää kiinni joistain vanhoista nyrkkisäännöistä. Klassiset pöytätavat on syytä sisällyttää suunnitelmaan tapauksesta riippumatta. Ornamentiikkaa harrastavat ihmiset sen sijaan ovat ainakin kypsymättömiä, elleivät suorastaan rikollisia.

Onnistunut lapsi on tarkoituksenmukainen, kestävä ja kaunis. Muita yleisesti tunnustettuja hyveitä ovat muun muassa paloturvallisuus sekä kustannusten kohtuullisuus, eikä niistäkään kannata tinkiä. Vaikka taloudellisen tehokkuuden vaatimus on nykyisin entistäkin korostuneempi, on silti

Ei silti pida lannistua vaikka valmis lapsi ei taysin vastaisi

toiveita. Seuraava yritys voi onnistua

jo paremmin.

15

suunnitella ja kasvattaa samanlaisia lapsia kuin vaikkapa Keski-Euroopassa leudoissa sivistysmaissa.

On huomattava, että maapallo on jo täynnä lapsia, eikä jokaiseen hätään varmastikaan kannata tehdä aina uusia. Ekologisen ajattelutavan vakiintuessa osaksi arkipäivää tuleekin yhä useammin ajankohtaiseksi myös vanhojen lasten käyttötarkoituksen muutos. Taitava suunnittelija voi loihtia toivottomaltakin vaikuttavasta tapauksesta jopa uutta paremman. Ei silti pidä lannistua, vaikka valmis lapsi ei täysin vastaisi toiveita. Seuraava yritys voi onnistua jo paremmin.

Lastensuunnittelu vaatii näkemystä monilta aloilta. Voikin sanoa, että taitavan suunnittelijan tulisi olla taitava kynänkäyttäjä,

geometrian ja historian tuntija, filosofian ja musiikin ymmärtäjä. Lisäksi olisi vielä tunnettava lääketiedettä ja oikeuden käytäntöjä, ymmärtää astronomiaa ja kosmisia ulottuvuuksia. Kuulostaako jo liian vaikealta? Koko taakkaa ei onneksi tarvitse kantaa yksin, sillä lastenteko lienee aina ryhmätyötä.

Ja lopulta, detaljiikan merkitystä ei voi korostaa liikaa. Hyvin suunniteltu lapsi on holistinen kokonaisuus, jonka pienimpienkin piirteiden tulisi johdonmukaisesti tukea tavoiteltua päämäärää. Esimerkiksi eräs lastensuunnittelun legenda, Eliel Saarinen, osoitti ihailtavaa yksityiskohtien hallintaa laskiessaan pojalleen Eerolle aivan saman syntymäpäivän kuin itselleen. Mutta siihen nyt pystyy vain arkkitehti.

18

Ensimmäinen koulupäivä – Jännitys, innokkuus ja odotus suhisevat päässäni kun kävelen käsi äidin kädessä kohti koulua. Toinen käsivarteni puristaa tiukasti vielä edellisiltana aina vain kauniimmaksi hiottua Schultüteäni, tuuttia, joka on täynnä lempimarsipaanejani, nallekarkkipusseja ja tuoksukumeja. Haluan antaa ne uusille kavereilleni. Ala-asteen piha aukeaa suurena, on keinut ja koripalloteline, ja on täynnä iloisenkirjavia tuutteja. Kurkistan taas kerran tuuttiini, ja sitten äitiä. Hymyilen. Koulun kello soi ja irrotan sormeni äidin otteesta, pinkaisen jouksuun ja taakse katsomatta luikahdan sisään suurista pariovista. Edessäni aukeaa Münchenin teknillisen yliopiston valtava auditorio, betoniluola täynnä arkkitehtiopiskelijoita, toinen toistaan kauniimpia. Taidan olla ainoa, jolla ei ole omena-konetta ja mustaa muistivihkoa. Etsin katseellaani tyhjää penkkiä auditorion ahtailta riveiltä. Kursseja on liikaa, esittely suhisee siansaksana ohi korvieni. Entwerfengestaltungdarstelung-holzbaukunst.

Hälinä ympärilläni on huumaava ja etsin katsellaani jotakuta, jolle jutella ja ojentaa yllätys tuutistani. Vielä edellisenä iltana olen askarrellut koristeita ja miettinyt tarkkaan mitä haluan. Olin vielä herätessäni

WAS?

Münchenissä ensimmäinen koulupäivä on täynnä tuutteja! Erityisesti Itä-Saksassa, mutta myös Münchenissä ekaluokkalaiset raijaavat mukanaan tuutin täydeltä karkkia, pieniä lahjoja ja muuta sälää muille jaettavaksi. Mitä koreampi tötterö ja enemmän herkkuja sen parempi ja enemmän kavereita.

19

tyytyväinen lopputulokseen mutta muiden ympäröimänä mieleeni häivähtää epäilys sinisen tuuttini hienoudesta ja karkkivalintojeni herkullisuudesta.

Ensimmäisen semesterin design-studioista pitää valita neljä, odottaa iltaan ja kuulla lopulta tuomionsa. Samaan hengenvetoon kun pitäisi ehtiä valita myös lukukauden muut kurssit. Nopeat syö hitaiden nallekarkit, ainakin näissä vähän isommissa ympyröissä. Vatsa menee sekaisin, Scheisse maistuu suussa asti ja päässä pyörii. Kävelen pitkin käytävää kohti osastomme toimistoa ja puristan papereita kylkeäni vasten. Etuilen jonossa, jään odottamaan vuoroani, enkä kuule, että vieressäni seisova sanoo minulle jotain.

Puristan tyhjentynyttä tuuttiani kaksin käsin ja hymyilen ympärilläni parveileville uusille kavereilleni. Iloinen rapina ja puheensorina täyttää korvani kun tunnen jonkun tökkäävään olkapäätäni. Käännyn ja kohtaan harmaat vakavat silmät. Sanaakaan sanomatta poika katseensa takaa heittää tuuttini pohjalle jotain. Silmänräpäyksen ajan katseeni kohdistuu alas ja kun taas katson eteeni, poika on kääntänyt minulle selkänsä. Katson uudelleen tuuttini uumeniin ja kurotan käteni jotain kiiltävää kohti.

Sormeni koskettavat ovenkahvaa ja painelen vessaan. Kurssit on nyt heitetty ilmaan, onnettaren hellään huomaan. Vessapaperi on loppu ja mukanani on vain pino muistiinpanoista täyteensutattuja A4:sia. Lecker.

Muista kysyä opiskelija-alennusta!

TIETOkirjakauppaUusikatu 32, 90100 Oulu

puh. 0207 476 496 [email protected]

www.rakennustietokauppa.fi

Oppikirjat opiskelutarvikkeet & • Arkkitehtuuri ja design• Rakentaminen• Piirtimet, kaaviot, mallineet• Luonnos- ja kuultopaperit

Opiskelijoiden oma verkkokauppa

Tutustu valikoimaan www.oppitieto.fi

20

”Askartelua.”

”Se etsii jotain.”

”Se tykkää pelata.”

”Suunnittelee niitä... taloja!”

Millainen on hieno talo?

”Puusta tehty omakotitalo. Musta. Sen pitää olla uusi.”

”Karkkitalo! Se on karkista ja sitä voi syödä. Sitten siellä sisällä on paljon karkkia, ja se on karkin värinen, eli värikäs.”A

”Ei vaan, minä tiedän! Se voisi olla suklaan värinen.”

”Punainen, neliön muotoinen kerrostalo, sijaitsee maaseudulla. Pihalla kukkapenkkejä. Sisällä pitää olla ainakin 3 makuuhuonetta. Omassa huoneessa koulupöytä, sänky ja iso kaappi leluille.”

”Rivitalo, pinkki. Siellä pitää olla nätisti ja hiljaa. Omalla pihalla voisi olla liukumäkiä, hiekkalaatikoita ja papukaijoja. Ei lunta. Sisällä kaikenlaisia leluja ja huoneita, joissa on omia lintuja.”

”Sateenkaaritalo!”

”Joku linna, violetti. Lattia kultainen, seinät hopeaa. Kiiltäviä ja pinkkejä pöytiä ja leluja. Timantteja seinillä. Sisällä aarrearkku. Pihalla hienoja puita, kuten kultaisia koivuja.”

”Siellä on portaat ja hissi, mut mä en saa kulkea hississä yksin.”

”Pitkä ja korkea talo. Vihreä. Siellä pitää olla ainakin uima-allas, poreamme ja leikkipuisto. Sijaitsee maalla, koska siellä voi metsästää.”

Mitä arkkitehti tekee?

Mitä pitää olla kivassa kaupungissa? vai uusi talo?

”Siellä on paljon teitä ja taloja, puisto, leikkipaikka ja pizzeriarakennus. Kaupungissa asuu nuoria ihmisiä. Leikkipuistossa pitää myös olla aikuisille penkki.”

”Paljon kirkkoja, koska ne ovat korkeita ja hienoja.”

”Herkkukauppoja ainakin tuhat! Ja ruokakauppoja ja hyviä koteja.”

”Ja isosiskoille paljon vaatteita.”

”Kaikki on ilmaista! Ja leikkipaikkoja.”

”Paljon kavereita, joiden kaa voi olla puistossa ja syödä jätskiä ja käydä leffassa.”

Jalkauduimme alakouluikäisten lasten tasolle ja kysyimme heiltä, miten maailma tulisi rakentaa.

21

Jos saisit suunnitella koulun, mitä sinne tulisi?

”Siitä tulisi vaaleanpunainen ja kaunis. Paljon vihreää ja valkoisia kukkia. Pitää olla siistiä.”

”Ympyrän muotoinen näyttäisi jännältä. Kaikki ovet ja ikkunat olisivat ympyröitä. Pihalla olisi kolmioita, neliöitä, ympyröitä ja timantteja. Rakennus voisi olla pyörivä pallo.”

”Sellainen leikkimökki, ja sitten sellainen linna, leikkilinna!”

”Ja lentokone, joka lentää näin: ’Njäään!’ Sellainen ulkona.”

TEKSTI: SAARA SAVOLAINEN & SINJA KAIPAINEN

Vanha vai uusi talo?

”Uusi, koska vanhat ovat haisevia ja likaisia. Uudet talot ovat siistimpiä ja hienompia.”

”Vanha, koska vanhoja taloja on kiva katsella ja niistä voi muistaa jotain hauskaa.”

”Molemmat, koska isoveli asuu vanhassa talossa ja isä uudessa. Isän talo ei ole niin räsän näköinen kuin isoveljen talo.”

”Uusi talo, tiedätkö miksi? Koska me ollaan nähty sellainen vanha talo, joka on uponnut jonnekin viljaan. Uusi on myös kivempi, koska me muutettiin iskän kaa, niin se talo oli tosi siisti ja siellä oli jopa yläkerta.”

”Vaikka olisi vanha talo, niin ei sitä aina edes huomaa.”

”Uusi, koska meidän pitäisi muuttaa ku mä tarttisin oman huoneen, arvaa miksi? Kun mun pikkuveli rikkoo mun leluja. Se rikkoi mun ihanan unilelun.”

Aihe herätti keskustelua myös jo olemassa olevista rakennuksista...

”Se Toppilan vanha rakennus [sellutehdas] on tosi harmaa. Se on vähän pelottava. Näyttää kummitukselta.”

”Kun mä asun siellä Toppilansaaressa niin siellä on se Fokkatorni, niin kun se on iso niin se on kiva.”

”Olet sä nähnyt sitä tehdasta? Se on aika ruma. Siinä lähellä on mun [entinen] päiväkoti. Se on aika uusi.”

”Ne siilot on paljon vanhempia! Kun se ekan kerran pamautettiin niin se meni näin!” *käsillä kahtia näyttäen*

”Me asutaan niin vanhassa talossa niin sitä ei saa pamauttaa. Tiilitalo. Se on iso talo jossa on monta ovia.”

”Ooksä arkkitehti?”

29

Matti Sanaksenahon arkkitehdin uralle ensisykäyksen antoi pipopäinen partasuinen kaveri, jonka puheista ei saanut mitään selvää. Matista olisi voinut tulla myös tuotantotalouden diplomi-insinööri tai taidemaalari. Istumme viinilasillisten äärellä ja nykyarkkitehtuurin laboratorion professori on kiiruhtanut luennoimasta arkkitehtuurin osastolta pyytämäämme haastattelua varten läheiseen viinibaariin. Taustalla soi rauhallinen jazz ja tunnelma on juuri sopiva mahdollisten luurankojen penkomiseen haastattelun verukkeella.

Haastattelussa professori Matti Sanaksenaho

Missä olet syntynyt ja lapsuutesi elänyt?

Asuin lapsuuteni helsingissä, mistä muutimme vanhempieni työn perässä Vantaalle ja edelleen Porvooseen. Yläasteen sekä lukion kävin Vaasassa. Tämän jälkeen muutin takaisin Helsinkiin.

Minkälaisia kesätöitä ja harrastuksia sinulla oli nuoruudessasi?

Kesätöikseni olin leikkaamassa usein nurmikkoa Vaasan kaupungilla ja mietin, että minkähänlaista tätä olisi tehdä leipätyökseen. Silloin minulle valkeni, että kyllä työn täytyy olla sellaista, ettei tarvitse kelloa tuijoittaa ja odottaa milloin työpäivä päättyy. Sitä se nykyään onkin. Ennemmin kelloa tulee katsottua silloin, kun joutuu lähtemään työn äärestä pois. Nuorena kannatta kyllä käydä läpi eri työkenttiä, jotta näkee sen mitä oikeasti haluaa tehdä. Harrastuksista sen verran, että mieluisin niistä on minulle luonnossa liikkuminen. Kesällä tuleekin käytyä lapissa. Luonnossa liikkumiseen liittyen myös kalastaminen on yksi lempiharrastuksistani.

Kuinka sinusta tuli arkkitehti?

Mummoni oli isän puolelta taiteellinen henkilö. Minulla ei ole kuitenkaan arkkitehtejä suvussa, joten suoria esimerkkejä ammatinharjoittamiseen en ole lähipiiristä saanut. Maalasin ja piirsin kuitenkin paljon. Esimerkiksi öljyvärityöt aloitin jo hyvin varhain. Yhdessä vaiheessa unelma-ammattini oli taidemaalari. Vaasassa osuin sekavapuheisen pipopäisen tyypin luennolle, joka näytti kuvia mielenkiintoisista rakennuksia ja puhui outoja asioita. Mies oli Reima Pietilä ja tällöin heräsi ensimmäistä kertaa mielenkiintoni arkkitehtuuria kohtaan. Päätökseni tulla arkkitehdiksi tuli kuitenkin hyvin myöhään, sillä olin kiinnostunut myös insinööritieteistä. Minulle aukesikin paikka sekä insinööripuolelle että arkkitehtuuriin samanaikaisesti. Lopulta päädyin kuitenkin arkkitehtuuriin, koska siinä yhdistyi monia aloja samanaikaisesti eikä valintaa tarvinnut tehdä minkään toisen asian kustannuksella.

30

MATTI SANAKSENAHO24.2.1966 HELSINKI

PROFESSORIOULUN YLIOPISTO

ARKKITEHTUURIN OSASTONYKYAIKAISEN ARKKITEHTUURIN

LABORATORIO

PERUSTAJAJÄSENSANAKSENAHO ARKKITEHDIT OY

KOLMEN LAPSEN ISÄ

Kerro jotain vanhemmistasi!

Äitini oli terveysvirastossa hallinnollisissa tehtävissä ja isäni rakennusalan diplomi-insinööri. Isäni keskittyi liikennesuunnitteluun ja hänen kanssaan olen käynyt aiheesta lukuisia keskusteluja. Isäni teki diplomityön aiheesta ”suomalainen tie maisemassa”. 60-luvulla ja edelleenkin rakennetaan mahdollisimman suoraan ja kaikki louhitaan tieltä pois. Isäni päätyi diplomityössään ratkaisuun, jossa teiden kuuluisi mukailla maisemaa ja painotti enemmän pehmeitä arvoja. Hänen kanssaan olen käynyt paljon keskusteluja myöhemmin ja saanut niistä uutta perspektiiviä ja näkökulmaa töihini.

Mitä eroja näet nykyisessä arkkitehtuurin opiskelussa verrattuna niihin päiviin, jolloin itse istuit naruviivaimen ääressä?

Tunnelma on nykyään eri. Nykyään ollaan aktiivisempia ja tietoa haetaan paljon. En tiedä osataanko kaikkea sitä tietomäärää suodattaa, mutta totisesti tietoa hankitaan paljon enemmän. Toinen ero on opetusmetodeissa. Tämä oli ehkä osin Otaniemen juttu, mutta 80-luvulla asiat opetettiin aika yhtenä totuutena. Tällöin modernismi oli vielä vahvoilla ja opettajakaarti tuli Viljo Revellin toimistosta. Nykyään opetus ja maailma on moninaisempi eikä eletä enää Suomessa, jossa Kekkonen on presidentti. Yksi opettajistani oli muuten Martti Jaatinen, joka on suunnitellut Oulun kaupunginkirjaston ja teatterirakennuksen.

Vieläkö omalta pöydältä löytyy naruviivain?

Hehheh… kyllä se aika museokamaa alkaa olemaan.

30

31

ja se puri siten, että kolmesta oman vuoteni oppilaasta tuli arkkitehteja ja olimme samalla vuosikurssilla Otaniemessä. Se on kuulkaa kuviksenopettajan linjauksista paljolti kiinni, jos osa opiskelijoista ohjautuu esimerkiksi arkkitehdin työhön. Ajatelkaa mikä vaikutus tuolla valistuksella olisi, jos osa opetuksesta olisi suunnattu suoraan arkkitehtuuriin, erikseen tai osana muuta opetusta. Se ei tarkoita, että kaikista tarvitsisi tulla arkkitehtejä, mutta siitä saisi tietyn peruskäsityksen alasta. Näin myöhemmin kun ihmiset menevät eri ammatteihin ja eri asemiin elämässä, olisi heillä valistunut ote myös arkkitehtuurista. Esimerkiksi jos päädyt rakentajaksi kunnan tehtäviin, olisi hyvä tietää muutamia perusasioita arkkitehtuurista ja se helpottaisi myös ammattikuntien välistä yhteistyötä. Näin osattaisiin vaatia enemmän esimerkiksi asunnon hankinnan yhteydessä eikä välttämättä tyydyttäisi perinteiseen bulkkituotantoon. Tästä syntyisi meidän nykyisten markkinatalouden lakien mukaan kysyntä ja tarjonta, jotka mukautuisivat aina sen mukaan. Jos tietoisuutta olisi lisää, myös tulosta syntyisi enemmän.

”Ihmiset näkevät sen ja kokevat sen, käyvät siellä

sisällä, elävät siellä.”

Minä vuonna aloitit opintosi ja pääsitkö ensimmäisellä hakukerralla sisään?

Kyllä pääsin ensimmäisella haulla sisään vuonna 1986. Kävin preppauskurssilla tosin hieman harjoittelemassa. Pääsykokeet tuntuvat olevan edelleen yhtä hullut kuin silloin aikanaan. Se ei kuitenkaan ole mikään ihme sillä perusluovuuden tunnistamisessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Mitä mieltä olet siitä, että peruskouluissa alettaisiin opettamaan arkkitehtuuria?

Miksei? Opetetaanhan kuvataidettakin kouluissa. Arkkitehtuurihan on vielä enemmän läsnä kuin kuvataide ihmisten arjessa. Se on kaikkialla kaupunkitiloissa, kaupungilla kulkiessa, se on joka paikassa ympärillämme. Tämä alue on hyvin keskeinen osa ihmisen elämää. Helsingissä toimiikin jo arkkitehtuuripäiväkoti Arkki. Oma kuvataiteenopettajani oli hyvin valistunut eri taiteenalojen välillä ja hänen miehensä oli arkkitehti. Opetuksessaan hän ujutti arkkitehtuuria kuvataiteen opetukseen

31

33

”Ehkä kukin aika mitä elää, tulee elettyä sen

parhaimman tiedon mukaan mitä silloin on.

Nuorena on omat fiilikset ja antaa silloin

mennä.”

Sinulla on kaksi poikaa ja yksi tytär. Millaisia kommentteja saat heiltä töistäsi ja selitätkö heille joskus ratkaisujasi?

Kyllä se kommentti sieltä aina tulee ja se tulee kyllä aikalailla selkäytimestä. Siinä ei selittelyt enää auta, mutta tämähän kuvaa tilannetta, jossa rakennus on tehty ja se on siinä. Ihmiset näkevät sen ja kokevat sen, käyvät siellä sisällä, elävät siellä. Silloin mielipide tulee selkäytimestä eikä arkkitehti ole paikalla enää selittämässä ratkaisujaan. Silloin kaiken pitää toimia. Selityksillä usein kullataan asioita ja keksitään teorioita jälkeenpäin.

Entäpä mitä sinulle merkitsee olla professorina nykyaikaisen arkkitehtuurin laboratoriossamme?

On se iso juttu ja se liittyy jo elämän perusrytmiinkin, että tulen Ouluun maanantaina ja vietän pari päivää täällä. Olen sitä mieltä, että opetus ei ole yksisuuntaista vaan se on dialogia, joka kehittyessään luo paljon enemmän kuin mitä yksin voisi saada aikaan. Se on vastavuoroista toimintaa, mikä tekeekin siitä niin hienoa kuin se on. Ei kannata nojata dogmeihin.

Minkälaiset tulevaisuuden näkymät arkkitehtuurissa on?

No nyt on sellainen tilanne jollain tapaa, että on vähän kuin haku päällä. Katsellaan moneen suuntaan ja selviä vastauksia ei tällä hetkellä löydy. Paljon on puhuttu ekologisesta arkkitehtuurista ja kestävästä kehityksestä, mutta siitä ei voida oikeen sanoa minkä näköistä se on. Se tursuaa niin monena ilmiönä. Tämä tarjoaakin meidän aikalaisille aivan uudenlaisen haasteen. Myös ihmisen merkitys, omakohtainen kokeminen ja kokemuksen hakeminen on saamassa uudelleen jalansijaa.

34Kuva: ArchiCAD 16-FIN -ohjelman kotimainen keulakuva, Fokka, on monikäyttöinen hybridirakennus ja maamerkki Helsingin Koivusaareen. Se on Terässtudio-opiskelijakilpailun voittaja, ja sen on suunnitellut arkkitehtiopiskelija Arto Ollila.

NUORENA SE ON VITSA

VÄÄNNETTÄVÄ!Lataa ilmainen opiskelija-

versio osoitteesta MyArchiCAD.com

HYVÄ ARKKITEHTI-OPISKELIJA!Uusi suomenkielinen ArchiCAD 16-FIN on ilmesty- nyt. Lataa oma ilmainen opiskelijaversiosi osoitteesta MyArchiCAD.com ja tutustu uuden ArchiCADin saloihin.

ArchiCAD 16-FIN esittelee runsaasti uusia mahtavia ominaisuuksia. Seuraavaksi muutama maistiainen.

Muunne on ennennäkemätön ArchiCAD-työkalu, joka tekee suunnittelusta vapaata 3D-mallintamista. Nyt voit siis päästää luovuutesi valloilleen ja hiljentää opettajat harjoitustöilläsi. Myös huonekalujen, astioi-den ja muiden yksityiskohtien mallintaminen sujuu Muunne-työkalulla mutkitta. Voit loihtia vaikka oman huonekalusarjan ja jakaa sen muiden suunnittelijoiden käyttöön uuden BIMcomponents.com-palvelun kautta.

ArchiCAD 16-FIN tarjoaa myös integroidun ener-gialaskennan, parannettua yhteensopivuutta, havainnollisemman 3D-ympäristön ja paljon muuta!

Tutustu heti ArchiCAD 16-FIN -versioon internetissä osoitteessa www.mad.fi.

TEKSTI: SANTTU HYVÄRINEN & NIKO KOTKAVUO, KUVAT: SONJA JAAKO

Olisiko pop up-ilmiö sovellettavissa arkkitehtuuriin?

Kyllä siinä varmaan voisi olla ajatusta. Itse nautin valtavasti siitä, kun työskennellessäni saan olla vuorovaikutuksessa eri ihmisten kanssa. Tämä vaatii kuitenkin sen, ettei arkkitehtuuria tehdä sokkokokkeina tai kuten musiikissa voisi ajatella, että kaikki ottavat jonkun soittimen ja alkavat soittamaan ja sitten sitä pidettäisiin jollain tapaa hienona. Myös asiantuntijuutta vaaditaan tässä asiassa.

Lopuksi, mikälaiset terveiset lähettäisit 20-vuotiaalle Matille?

Jaa-a… minkälaisenkohan elämänviisauden sitä pystyisi heittämään vastapalloon. Ehkä kukin aika mitä elää, tulee elettyä sen parhaimman tiedon mukaan mitä silloin on. Nuorena on omat fiilikset ja antaa silloin mennä. Niitä on turha yrittää sammutella näin jälkikäteen. Ehkä kuitenkin ikä tuo tietynlaista pehmeyttä ja kulmien hioutumista. Suosittelisin Mattia ehkä tutkimaan asioita hieman monialaisemmin eikä niin mustavalkoisesti, mutta taas on todettava että tämä on vain vanhemman ihmisen huono neuvo. Ajassa taaksepäin kirjoitetut neuvot ovat yleensä aika tarpeettomia.

36

1. KOSKA TUNSIT ITSESI VIIMEKSI LAPSEKSI?2. KUKA ON SUN PARAS LEIKKIKAMU? MIMMONEN SE ON?3. KUVAILEPPAS MEILLE LEMPILELUASI.4. MILLAISIA TAIKAVOIMIA SULLA ON?5. MITÄ LAHJOJA TOIVOT JOULUPUKILTA,VAI OOKKO OLLU TUHMANA?

1. Mökillä ryömiessäni oksien seassa isossa pulleassa haalarissa.2. Possu-pehmoleluni3. Pyöreä, heiteltävä ja avuttomasti selällään makaava4. Saan hymyilemällä vihaisetkin ihmiset nauramaan.5. En oo ikinä toivonut mitään, tykkään yllätyksistä!

L I L J A S T I I N AL U M I N I I T T Y

1. Tänään. Arkkari on aina lapsi.2. K-11 Iltaklubi.3. Elektroninen4. Mä tosi maagisesti pystyn aina tekemään kaikki työt vikana iltana.5. Mulla on jo kaikki.

P Y R YK U J A N P Ä Ä

36

37

1. Heikki: Aamupalalla Juho: Päivittäin sosiaalisissa tilanteissa2. Heikki: Kyl se on toi Juho Juho: Heikki on meikän paras leikkikamu3. Heikki: Mattamusta, särmikäs, suht kallis Juho: Maskuliinen, vahva, värillä ei oo väliä (?) 4. Heikki: Mulla on niinku uskomattoman tarkka näkö kyky kauas (Juho: Tai vaatteiden alle, haha.) Juho: Oikeasti vai leikisti? Koska mulla on oikeasti supermiesrefleksit. 5. Heikki ja Juho: Tuo oli vaikia, mutta se ei todellakaan tarkota, että ollaan tuhmana oltu. Pari viikkoa lomaa ja 26 tunnin vuorokausi ois jees.

1. Eilen ku mää tein lumienkeleitä ja painin lumihangessa.2. Koirani Rasmus on aina valmis leikkii.3. Karvainen, pehmeä, hukassa ja parturileikeissä kynitty4. Nauruni, joka saa vaihtaritkin nauramaan.5. Maltalla host äitini kyllä kuvaili mua ”naughty girliksi”…

N O O R A

LAHDENPERÄ

H E I K K I S A V I R I N N E &J U H O L O N K I L A

37

M A T T IS A N A K S E N A H O

1. Tossa juuri viime viikolla toimistossa meidän uutta projektia kehiteltäessä. 2. Meidän Sampo 10 v.3. Skabailtiin ja tehtiin autoteitä niille 4. En tiedä, onko se taikavoima, mutta yritän kuunnella sydämeni ääntä.5. Ehkä toive mun ja Sampon Tenojoen kalastusretken toteutumisesta. Pitää olla unelmia.

38

1. Äsken vessassa… ja viime viikolla ku olin kipeä ja kaipasin mun äitiä.2. Veljeni, hänen kanssaan voin olla niin lapsellinen kuin vain haluan.3. Sama kuin koirani lemppari.4. Pystyn parantamaan itseni ajatuksen voimalla.5. Rahani takaisin siitä hemmetin kalliista kuvasta, jonka otin joulupukin kanssa.

1. Toissa viikon lauantaina,kun leivot- tiin pikkuleipiä mun pikkusten kanssa.2. Jaa... tota kyl se varmaan on mun idearikas ja määrätietoinen esikoistyttö.3. Musta, muovia ja kuumenee 4. *hiljaisuus* (Toimituksen diagnoosi: kyky onhuippusalainen, mutta luo- tettavien lähteiden mukaan lafkan hengettäremme taikoo kahvintuok- suista tunnelmaa apajan aulaan.) 5. PuikkojaS U V I

R Ö N T Y N E N

1. Ku naurettiin kaverin kanssa kontalteen maassa sen iha vammaselle jutulle.2. Appleihmisenä: iPhone. Aika leluha se on.3. Käteensopiva, esteettinen. 4. Mulla ei oo sellane paskakärpäsmoodi, näen aika paljon hyviä puolia ihmisissä vaik kui vituttais.5. Maailmanrauhaa… eiku kyllä mä mielummin haluan rahaa. Voiko tästä päätellä, että oon ollu tuhma?

M I R V AK O R H O N E N

D A N I E LS Z Á K Á C S

40

Sen päällä oli ainoastaan pieni kultainen avain, ja Liisan ensimmäinen ajatus oli, että se saattaisi sopia johonkin salin ovista, mutta voi: joko lukot olivat liian isoja tai avain liian pieni.

On paikka jollaista ei löydy maan päältä. Paikka täynnä ihmeitä, arvoituksia ja vaaroja. Kuulemma siellä selviytyäkseen täytyy olla hullu kuin hatuntekijä.

41

Toisella kierroksellaan hän kuitenkin näki alhaalla verhon, jota hän ei ollut aikaisemmin huomannut, ja sen takana pienen, noin puolen metrin korkuisen oven. – – Liisa avasi oven ja huomasi sen johtavan

pieneen osapuilleen rotankolon kokoiseen käytävään.Tällä kertaa hän näkikin pöydällä pienen pullon. Pullonkaulassa roikkui paperilappu, jossa luki kauniilla kookkailla kirjaimilla ”JUO MINUT”.

42

”Yhä kummallisempaa ja kummallisempaa”, huudahti Liisa. ”Nyt venyn kuin isoinkin kaukoputki! Hyvästi, jalat! ” kuka nyt mahtaa pukea teidät nyt kenkiin ja sukkiin?

Liisa rohkeni maistaa sitä, ja huomattuaan sen erinomaiseksi hän joi sen nopeasti loppuun. ”Onpa outo tunne!” sanoi Liisa. ”Nyt varmaan menen lyttyyn kuin kaukoputki!” Ja niin juuri kävi: Liisa oli enää kaksikymmentäviisi senttiä pitkä...

Pian Liisan silmät osuivat pöydän alla olevaan lasiseen laatikkoon: hän avasi sen ja löysi sen sisältä pikkuruisen kakun, johon oli kauniisti tekstaten kirjoitettu ”SYÖ MINUT”.

Ainakaan minä en siihen pysty. Olen aivan liian kaukana vaivatakseni päätäni teidän asioillanne: teidän täytyy selvitä omin neuvoin...”

43

”Katsoi mitä”, kysyi Ankka.”Katsoi parhaaksi”, Hiiri vastasi melko äkeästi. ”Toki tiedät mitä ”paras” tarkoittaa.””Tiedän aivan hyvin, mitä ”paras’ tarkoittaa, mutta yleensä kun minä katson jotakin”,

”Herran pieksut! Onpa kaikki kummallista tänään! Ja eilen kaikki oli vielä täysin raiteillaan. Olenkohan minä vaihtunut yöllä? Annas kun mietin: olinko vielä sama kun nousin ylös aamulla? Ihan kuin oloni

olisi ollut vähän erilainen. Mutta jos en ole sama, seuraava kysymys kuuluu: Kuka ihmeessä minä olen? Huh, siinäpä pähkinä purtavaksi!!”

sanoi Ankka, ”niin kyseessä on joko sammakko tai mato...””Tämä ei tunnu lainkaan auttavan.” Liisa sanoi apeasti.

44

”Kotona oli paljon mukavampaa”, Liisa-parka ajatteli. ”Siellä en sentään kasvanut ja kutistunut vuorotellen eivätkä minua määräilleet kaiken maailman hiiret ja kanit. Melkein toivon, etten olisi mennyt siihen kaninkoloon ” mutta silti ” silti onhan

Pukkila_arkkitehtikilta_143x100.indd 1 22.10.2012 15:00:40

tällainen elämä aika jännää! Mitä ihmettä minulle oikein on tapahtunut! Kuvittelin aina ennen kun luin satuja, ettei sellaisia asioita koskaan oikeasti tapahdu, ja tässä minä nyt olen, keskellä satua!...”

Pukkila_arkkitehtikilta_143x100.indd 1 22.10.2012 15:00:40

Tikkurila Oyj, PL 53, 01301 Vantaa, puh. (09) 857 71www.tikkurila.fi/ammattilaiset

Katseet lattiaan.Yksilöllinen designlattia on osa tilan identi-

teettiä. Temafloor-lattiatuotteemme mahdollis-

tavat lähes rajattoman värivalikoiman ja antavat

erilaisia kuviointimahdollisuuksia. Erikoisefektit

tuovat lattian uudella tavalla esiin esimerkiksi

ravintoloissa, kahviloissa, ostoskeskuksissa ja lii-

ketiloissa.

Temafloor-tuotteet kestävät hyvin mekaanista

ja kemiallista rasitusta. Ne muodostavat kestä-

vän, saumattoman ja helppohoitoisen efektipin-

nan. Anna luovuutesi lentää – kovaakin kulutusta

kestävä lattia voi olla katseenkiinnittäjä.

Katso esimerkkejä ja työohjeet

Tikkurilan designlattioihin osoitteesta

www.tikkurila.fi/designlattiat.

oulun_arkkitehtikilta_designlattia.indd 1 10/17/2012 1:13:19 PM

4646

KOOSTANUT: AKI MARKKANEN

Alkkari nro 4

Documents

Transcript of Alkkari nro 4