Akti 1/2013
-
Upload
kansallisarkisto -
Category
Documents
-
view
232 -
download
0
description
Transcript of Akti 1/2013
Arkistolaitoksen asiakaslehti 1/2013
sivu 6ALKU-hanke on
hyvässä vauhdissa
sivu 12Jalostuseläimistä on
pidetty tarkkaa kirjaa
sivu 8Arkkipiispa Tutun
perintöä vaalimassa
2 3akti 1/2013akti 1/2013
JulkaisijaArkistolaitos
OsoiteKansallisarkisto
PL 258
00171 Helsinki
Lehden taittoMainostoimisto HINKU
PainopaikkaKopijyvä Oy
Kotisivuwww.arkisto.fi
Tilaukset ja [email protected]
ISSN 1798-2065
PäätoimittajaMarie Pelkonen, Kansallisarkisto
Toimituskuntayksikönjohtaja Juhani Tikkanen, Kansallisarkisto
yksikönjohtaja Marja Pohjola, Kansallisarkisto
tutkija Pertti Vuorinen, Kansallisarkisto
johtaja Päivi Hirvonen, Jyväskylän maakunta-arkisto
ToimitussihteeriMinna Nurro, Viestintätoimisto Lumitähti
akti 1/2013 Sisältö Pääkirjoitus
Kannen kuvaFABA OSK –aineisto / Hämeenlinnan maakunta-arkisto
Pääkirjoituksen kuvaHarri Heinonen
ArkistolAitoksen pyrkimyksenä on ottaa vastaan vuo-
sittain 4 000–5 000 hyllymetriä viranomaisarkistoja. Tavoitteen
saavuttaminen edellyttää arkistolaitokselta siirtojen ohjauksen
kokonaisvaltaista, yhdenmukaista ja proaktiivista toimintamallia
sekä sitoutunutta yhteistyötä viranomaisten kanssa. Toiminta tu-
keutuu ajantasaisiin tietovarantoihin, jolloin sidosorganisaatioiden
tarpeet ja lähtökohdat voidaan tunnistaa ja ottaa huomioon yhä
paremmin.
Tavoitteena on siirtää analogisten asiakirjojen säilytyksen ja käy-
tön painopiste viranomaisilta arkistolaitokselle siten, että vas-
taanotetun aineiston määrän kasvu on hallittua ja sopeutettu
arkistolaitoksen tiloihin sekä muihin voimavaroihin. Yhteistyössä
viranomaisten kanssa varmistetaan, että vastaanotettavat aineis-
tot ovat arkistolaitoksen määräysten mukaisessa siirtokunnossa.
Siirtojen vastaanotolle asetetut tavoitteet palvelevat siten myös
tutkimuksen ja kansalaisten tarpeita aiempaa paremmin.
Arkistotarkastusten sijaan voimavaroja suunnataan jatkossa vas-
taanottojen ohjaukseen. Vastaanotettavat aineistot ja vastaanoton
laadulliset tulostavoitteet sisältyvät arkistolaitoksen yksiköissä
parhaillaan laadittaviin, usean vuoden kattaviin vastaanottosuunni-
telmiin. Asiakkuuksien ja voimavarojen suunnitelmallinen ja pitkä-
jänteinen hallinta arkistolaitoksessa hyödyttää myös viranomaisia.
Arkistolaitos on kartoittanut osana alueellisen keskusarkiston
suunnittelua viranomaisten tarpeita ja selvittänyt arkistolaitoksen
nykyisten tilojen riittävyyttä. Lisäksi arkistolaitos on suunnitellut
ja käynnistänyt toimenpiteitä, joilla voidaan yhtäältä varautua kes-
kusarkiston käyttöönottoon ja toisaalta tarjota uusia kustannuste-
hokkaita ratkaisuja viranomaisille niiden aineistojen siirtämiseen
jo ennen kuin arkistolaitoksen tilakysymys laajemmin ratkeaa kes-
kusarkiston myötä.
juhani tikkanen, yksikönjohtaja, Hämeenlinnan maakunta-arkiston ma. johtaja
Viranomaisarkistot siirtyvät hallitusti
3 Pääkirjoituksessa todetaan, että arkistolaitos
suuntaa jatkossa voimavaroja viranomaisarkis-
tojen tarkastuksesta asiakirjojen vastaanottojen
ohjaukseen.
4 Lyhyet
6 ALKU-hankkeessa on siirretty jo 2 500 hyllymet-
riä aluehallintoviranomaisten edeltäjien pysy-
västi säilytettäviä asiakirjoja arkistolaitokseen.
8 Arkistoneuvos Jaana Kilkki sai kutsun järjestä-
mään arkkipiispa Desmond tutun elämäntyötä
dokumentoivaa aineistoa. Perillä Etelä-Afrikassa
odotti yllätys.
11 Suomen historiaa koskevien asiakirjojen mikro-
filmausprojekti entisen Neuvostoliiton arkistois-
sa jatkuu.
12 Hämeenlinnan maakunta-arkistosta löytyy ko-
meita lehmiä ja uljaita sonneja: sinne on siirretty
Karjanjalostusosuuskunta Faban arkisto.
14 Suomalaisia kartta-arkistoja digitoidaan vauh-
dilla. Digikartan löytäminen vaatii kiinnostuneel-
ta vielä kärsivällisyyttä.
16 Dosentti seppo Aalto on monipuolisella urallaan
perehtynyt oikeus- ja kulttuurihistoriaan – sekä
Jokereihin ja Helsingin menneisyyteen.
18 Tuore raportti ehdottaa, että pohjoismaiset val-
tionarkistot saisivat keskeisen roolin viranomais-
tunnusten suunnittelussa.
19 Arkistolöytöjä
20 Mikkelin maakunta-arkisto syntyi 50 vuotta sit-
ten, kun evakkoon joutunut Viipurin maakunta-
arkisto muutti Kuopiosta Mikkeliin.
21 käsitätkö?
22 Viime syksynä järjestetty säHke-expo oli tilan-
nepäivitys siitä, missä mennään matkalla pape-
rista konesaleihin.
4 5akti 1/2013akti 1/2013
kannaksen väestön kriisiä, joka aiheutui rajan sulkeutumisesta
vuonna 1918.
Monet kävijöistä piipahtivat asiakirjaklinikalla, jolla saattoi kysyä
arkistojen oikeanlaisesta säilyttämisestä. Suosittu aihe oli myös
oman suvun arkiston säilyttäminen. ”Sukuarkistot kannattaa
ehdottomasti luovuttaa yhtenä kokonaisuutena arkistoon”, sanoi
ylitarkastaja Taina Tammenmaa. Illan aikana vierailijat tarjosivat
säilytykseen asiakirjoja torpparisopimuksista aina laajoihin tutki-
musaineistoihin saakka.
Kiertokäynneillä saattoi tutustua rakennuksen historiaan, tutkija-
salipalveluun, arkistomakasiiniin ja konservointiin. Monet olivat
arkistossa ensimmäistä kertaa, kertoi kierroksia vetänyt Raija
Ylönen-Peltonen. Kierroksen suosikki oli konservointi, jossa saat-
toi nähdä vedessä kelluvia papereita, mikroskooppitutkimusta ja
homeisia asiakirjoja.
Edulliset löydöt houkuttelivat kirjanystäviä.
Ruotsin kansallisbiografia maksuttomaksiRuotsin kansallisarkisto Riksarkivet on päättänyt julkaista
maksuttoman sähköisen version Ruotsin kansallisbiogra-
fiasta (Svenskt biografiskt lexicon SBL). Vuodesta 1917 lähtien
julkaistun henkilöhistoriallisen tutkimussarjan perusteellisia ja
luotettavia henkilökuvia arvostetaan ja käytetään paljon myös
suomalaisessa tutkimuksessa. Vuoteen 2011 mennessä SBL on
Arkistolaitoksen keskusarkisto rakennetaan Mikkeliin
Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoite rakennuttaa keskus-
arkisto Mikkeliin eteni maaliskuussa. Hankkeen rahoituk-
sesta sovittiin opetus- ja kulttuuriministeriön ja valtiovarainminis-
teriön välisissä neuvotteluissa.
Keskusarkisto on tarkoitus rakentaa vaiheittain. Ensimmäisen
osan tulisi olla valmis 2018, jolloin Kansallisarkiston Sörnäisten toi-
mipisteen vuokrasopimus päättyy. Seuraavat vaiheet rakennetaan
myöhemmin tarpeen mukaan.
Tervetuloa arkistopäiville Vaasaan!Vaasan maakunta-arkisto järjestää Suomen IX arkistopäi-
vät ensi vuonna. Alustava ohjelma kannattaa merkitä nyt jo
kalenteriin:
20.8.2014 klo 19–21 Vaasan kaupungin vastaanotto
21.–22.8.2014 Suomen IX Arkistopäivät, Vaasan yliopisto
23.8.2014 Retki Merenkurkun saaristoon
Yli tuhat vuotta kyrillisiä aakkosiaKansallisarkiston kevätnäyttely tutustuttaa kyrillisten kir-
jainten historiaan. Näyttely perustuu kyrillisen aakkoston
luojien P. Kyrilloksen ja P. Metodioksen työn 1150-vuotisjuhlaan,
jota vietetään laajasti Euroopassa. Näyttely järjestetään yhteis-
työssä Slovakian ja Kreikan suurlähetystöjen kanssa. Avoinna
14.5.–15.7.2013 Kansallisarkiston aukioloaikoina.
Kriisit puhuttivat Tieteiden yönäTammikuinen Tieteiden yö houkutteli Kansallisarkistoon vii-
tisen sataa vierailijaa.
Illan vetonaulana olivat tutkijoiden luennot, jotka kertoivat eri krii-
seistä. ”Kriisiaikoja voidaan tutkia ruohonjuuritasolla, koska ta-
pahtumat on silloin rekisteröity ja dokumentoitu tarkkaan”, kertoi
professori Maria Lähteenmäki. Hän valotti luennossaan Karjalan
Lyhyet
HEIDI MUSTAJOKI
tua aineistojen kuvailuun sekä avaavat kuvailutietoja vapaammin
hyödynnettäväksi avointen rajapintojen kautta.
Muistojen vanha Inari kiinnostiVanha Inari -ilta Sajoksessa helmikuussa oli menestys; sali
oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Keskustelu oli vilkasta,
kysymyksiä tehtiin paljon ja kerrottiin tarinoita Inarin historiasta.
Matti Lehtola näytti vanhoja valokuvia, joista käytiin talo talolta
läpi paikkoja ja elämää niissä. Tänä päivänä ei vanhasta Inarista ole
jäljellä kuin muutama merkkimänty ja aidantolppa.
Veli-Pekka Lehtola totesi, että ihmisten muistitieto kattaa 1900-lu-
vun. Arkistot siltä ajalta ovat kuitenkin pitkälti keräämättä, ja se
tulee olemaan Saamelaisarkiston haaste.
Lehtola piti Saamelaisarkiston perustamista uutena avauksena
saamelaisten ja paikallishistorian tutkimuksessa. Hän toivoi, että
se innostaisi 1800- ja 1900-lukujen historiantutkimukseen. Saa-
mentutkimus on painottunut varhaisempaan historiaan ja sitä on
tehty lähinnä saamelaisalueen ulkopuolella, siellä missä arkistot-
kin ovat olleet.
Illalle toivottiin jatkoa. Tällaiset miniseminaarit voisivatkin olla esi-
merkiksi kyläyhdistyksen uusi toimintamuoto ja tapa koota kylä-
läiset yhteen.
Aktin hinta nousee
Lehden hintaan on tullut laskutuslisä (11,50 euroa plus
24 % alv), koska arkistolaitos on siirtynyt verkkolaskutuk-
seen. Lehden vuosikerta maksaa nyt alvittomana 36,50 euroa.
Tilaukset ja peruutukset [email protected].
Ainutlaatuinen yksityisarkisto Kansallisarkistoon
Herttualliselle d’Otrante-suvulle Ruotsissa kuulunut von
Stedingk -suvun yksityisarkisto on ostettu Suomeen. Arkis-
ton kiinnostavimpia aineistoja ovat Ruotsin viimeiselle sotamar-
salkalle, kreivi Curt von Stedingkille (1746–1837) kuuluneet asia-
kirjat sekä Savon Prikaatin arkisto.
Ruotsin valtionarkisto digitoi aineis-
ton, minkä jälkeen alkuperäisaineisto
siirretään Suomen Kansallisarkistoon
kesällä 2013. Kansallisarkisto esit-
telee tiedotusvälineille ja yleisölle
alkuperäisaineistoa sen saavuttua
Suomeen. Digitoituna aineisto tulee
olemaan verkon kautta vapaasti saa-
tavilla.
Arkistolaitoksen puhelinnumerot uusiksiKansallisarkiston ja maakunta-arkistojen puhelinnumerot
muuttuvat 3.6.2013. Muutos johtuu siirtymisestä valtion-
hallinnon yhteiseen numerointiin.
Kaikille arkistolaitoksessa työskenteleville tulee uusi 0295-alkui-
nen puhelinnumero, joka ohjautuu matkapuhelimeen. Kansallis-
arkiston vaihteen uusi numero on 3.6.2013 alkaen 029 533 7000.
AHAA-hakemistopalvelu eteneeTänä vuonna AHAA-hankkeessa siirrytään suunnitteluvai-
heeseen, josta vastaa CSC – Tieteen tietotekniikka Keskus
Oy. Suunnittelun yhteydessä pohjalla olevia määrityksiä tarken-
netaan ja samalla päästään ottamaan kantaa myös järjestelmän
toteutustapaan. Itse toteutus käynnistyy vuoden loppupuoliskolla
ja jatkuu vuoteen 2014.
Käyttöönotto edellyttää myös migraatiosuunnittelua, jolla varmis-
tetaan tietojen siirtyminen nyt käytössä olevista järjestelmistä
AHAA-palveluun. Migraatiosuunnittelu toteutetaan toteutussuun-
nitelmasta erillisenä työpakettina. AHAA-palvelun käyttöönotto
ajoittuu vuosiin 2014–2015.
AHAA-hankkeen yhteydessä on kehitetty myös arkistokuvailun
uutta kansallista käsitemallia. Arkistojen kuvailusäännöt valmis-
tuvat 2013, ja niitä tarkentavat luettelointisäännöt AHAA-palvelun
käyttöönottoon mennessä.
Kuvailun kehittäminen ja AHAA-palvelun käyttöönotto monipuolis-
tavat arkistokuvailua, tarjoavat tutkijoille mahdollisuuden osallis-
MATTI LEHTOLAN KOKOELMA
tuottanut 33 nidettä, joista jokainen sisältää noin 800 sivua. Suku-
ja henkilöartikkeleita on yli 9 000.
KANSALLISARKISTO
6 7akti 1/2013akti 1/2013
Arkistojen järjestäjät – korvaamaton voimavaraALKU-hankkeessa keskeisimmässä asemassa ovat arkis-
toja järjestävät ihmiset. Heidän ammattitaitonsa ja mo-
tivoituneisuutensa ovat mahdollistaneet hankkeen suo-
tuisan etenemisen. Hankkeen projektijohdon keskeisenä
tehtävänä on jatkossakin saada näiden ihmisten osaami-
nen kukoistamaan.
Hanke on toiminut myös väylänä vakituisiin töihin: Etelä-
Suomen AVI:n osahankkeessa työskennelleistä järjes-
täjistä peräti kolme on työllistynyt pysyvästi arkisto- ja
museoalan tehtäviin, ja osa saanut muita määräaikaisia
alan töitä.
Hanke on ollut niin ikään oivallinen näyte yhteistyön
voimasta. Aluehallintoviranomaisten ja arkistolaitoksen
välinen yhteistyö on toiminut moitteettomasti. Hanke on
toiminut joustavasti yli hallinnonalojen välisten rajojen.
AlkU-HAnkkeen päämääränä on saattaa tutkimuksen ulottu-
ville arvokkaita asiakirja-aineistoja ja vapauttaa aluehallintoviran-
omaisten voimavaroja paperiaineistojen säilytyksestä ja ylläpi-
dosta. Näin edistetään viranomaisten siirtymistä kohti sähköistä
asianhallintaa.
Arkistolaitos ottaa vuoden 2014 loppuun saakka maksutta vas-
taan AVI:en ja ELY-keskusten edeltäjäviranomaisten siirtokuntoon
saatetut, pysyvästi säilytettävät asiakirjat. Hankkeen rahoitus, ta-
voitteet ja toimintamalli on määritelty arkistolaitoksen sekä val-
tionvarainministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön välisissä so-
pimuksissa.
Hankkeella on ohjaus- ja hankeryhmät, joissa ovat mukana han-
ketta rahoittavat ministeriöt, Kansallisarkisto ja aluehallintovi-
ranomaisten tietohallintoyksiköt. Kansallisarkisto vastaa pro-
jektinhallinnasta ja hankkeen koordinoinnista kohdevirastojen ja
arkistolaitoksen välillä. Maakunta-arkistot vastaavat niiden tiloissa
tapahtuvan järjestämistyön ohjauksesta. Aluehallintoviranomais-
ten tulee osoittaa omia voimavaroja hankkeeseen.
Työ käynnistyi kolmessa kaupungissaHanke muuttui sanoista teoiksi kesällä 2011, kun valtiovarainmi-
nisteriö ja työ- ja elinkeinoministeriö myönsivät määrärahan Etelä-
ja Lounais-Suomen AVI:en sekä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen
ELY-keskusten hallussa olevien aineistojen järjestämiseksi. Puo-
livuotisen toimintakauden tulokset olivat rohkaisevia: aineistoja
siirrettiin arkistolaitokseen noin 1 000 hyllymetriä.
Kansallisarkisto ja Turun maakunta-arkisto vastasivat hankkeen
suunnittelusta ja ohjauksesta. Myös kohdevirastot osallistuivat
aineistojen järjestämiseen. Työhön osallistui 10 henkilöä (noin 4,3
henkilötyövuotta).
Lapin ja Pohjois-Suomen AVI:en vuoro tulee viimeistään 2014,
hankkeen viimeisenä toimintavuotena. Tuolloin on tarkoitus järjes-
tää ja siirtää arkistolaitoksen haltuun loputkin aluehallintovirasto-
jen hallussa olevat pysyvästi säilytettävät asiakirjat, joita virastot
eivät enää tarvitse virkatoimissaan.
teksti: Jani karell, ylitarkastaja, Kansallisarkisto
ALKU-hanke eteneeVuonna 2011 käynnistyneen aluehallintoviranomaisten arkistojen seulonta- ja järjestämishankkeen tuloksena arkistolaitokseen on siirretty jo 2 500 hyllymetriä aluehallintoviranomaisten edeltäjien py-syvästi säilytettäviä asiakirjoja.
Hyvien tulosten siivittämänä hanketta laajennettiin Itä-Suomeen
vuonna 2012, jolloin työn alle otettiin Itä-Suomen AVI:n edeltäjävi-
ranomaisten aineistot. Hanketta jatkettiin myös Etelä- ja Lounais-
Suomen aluehallintovirastoissa.
Itä-Suomen AVI:n aineistot siirrettiin järjestettäväksi Joensuun
maakunta-arkistoon. Ajatuksena oli kerätä kokemuksia keskite-
tystä järjestämisestä, ja siitä, miten se poikkeaa paikan päällä vi-
rastossa tehtävästä työstä. Keskitetyn järjestämistyön vahvuudet
tulivat ilmeisiksi, kun työ Joensuussa eteni alusta lähtien mallik-
kaasti.
Hanke eteni hyvin viime vuonnaKokonaisuudessaan vuosi 2012 oli menestyksekäs, sillä työt Ete-
lä- ja Lounais-Suomen aluehallintovirastoissa saatiin pääasiassa
valmiiksi. Virastojen vastuulle jäi jäljelle jääneiden vähäisten ai-
neistomäärien järjestämisen loppuun saattaminen. Vuoden vaih-
teessa arkistolaitoksen kokoelmat kasvoivat noin 1 500 hyllymet-
rillä. Työhön osallistui 13 henkilöä (noin 6,4 henkilötyövuotta).
ELY-keskusten osalta hanke oli keskeytyksissä marraskuuhun
saakka, kunnes työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksella se voitiin
aloittaa Hämeen ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksien aineistojen
järjestämisellä. Työ jatkuu myös kuluvan vuoden aikana.
Länsirannikkoa pitkin Pohjois-SuomeenKuluvana vuonna hankkeen pääpaino on Vaasassa, jossa järjes-
tetään Lounais- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston hallussa ole-
vat edeltäjien aineistot. Työ tehdään Vaasan maakunta-arkistossa.
Muita kohteita ovat Jyväskylän maakunta-arkistossa järjestettä-
vät, LSSAVI:n Jyväskylän toimipaikan hallussa olleet aineistot
sekä Etelä-Suomen AVI:n Hämeenlinnan ja Kouvolan toimipaikko-
jen aineistot, jotka järjestetään Hämeenlinnan ja Mikkelin maa-
kunta-arkistoissa.
ELY-sektorilla tavoitteena on laajentaa toimintaa Hämeestä ja
Varsinais-Suomesta muualle maahan, mikäli lisärahoitus saadaan
varmistettua.
Aluehallintovirastojen osalta hanke etenee kohti Pohjois-Suomea.
Alustavasti on suunniteltu, että Lapin AVI:n edeltäjien aineistot
järjestettäisiin Oulun maakunta-arkistossa. Työ pyritään aloitta-
maan jo vuoden jälkipuolella, mikäli muut kohteet etenevät suun-
nitellulla tavalla.
Etelä-Suomen AVI:n Helsingin toimipisteestä on siirretty Hä-
meenlinnan maakunta-arkistoon yhteensä noin 1 200 hyllymet-
riä pysyvästi säilytettäviä asiakirjoja. Tyhjät hyllyt hymyilyttivät
arkistonjärjestäjä Eeva Mustosta, Riikka Pikkaraista ja Marjo
Alasaarelaa sekä Petri Mäkelää ja arkistonhoitaja Erkki Hautalaa
jo joulukuussa 2011.
Pirita Hyvärinen ja Terhi Kivistö järjestivät vuonna 2012 siirtokun-
toon Turun ja Porin sekä Länsi-Suomen lääninhallituksen asiakirjo-
ja Lounais-Suomen AVI:n tiloissa. Asiakirjat siirrettiin joulukuussa
2012 Turun maakunta-arkistoon.
ARI-PEKKA RUTANEN
JUHANI KLEMI
8 9akti 1/2013akti 1/2013
Arkistot ja valta:Oikeus Desmond Tutun brändiin
Nuoresta arkistonhoitajasta asti vaalitut solidaa-risuuden ihanteet saivat täyttymyksensä, kun ar-kistoneuvos Jaana Kilkki kutsuttiin mukaan tur-vaamaan arkkipiispa Desmond Tutun elämäntyötä dokumentoivaa aineistoa. Etelä-Afrikassa Kilkki näki muistamisen politiikan mekaniikat käytän-nössä.
rUotsin keHitysApUoHjelmAAn ovat jo vuosia kuuluneet
arkisto- ja asiakirjahallintoasiat. Jaana Kilkkiä ruotsalaiset osasi-
vat kysyä mukaan aikaisempien hyvien kokemusten perusteella:
”Olemme Riksarkivetin Håkan lövbladin kanssa tehneet jo aiem-
min yhteistyötä vetäessäni arkistoalan workshopia Pekingissä.”
Tammikuun lopulla tehtyyn kaksiviikkoiseen vierailuun valmistautu-
miseen ei jäänyt paljon aikaa, eikä toimeksianto vastannut odotuk-
sia perinteisestä arkistojen järjestämisestä.
"Perehdyimme Desmond & Leah Tutu Legacy Foundationin asia-
kirjahallintoon ja säätiön hallussa oleviin aineistoihin. Vierailimme
Kapkaupungissa ja Johannesburgissa eri instituutioissa, joissa ark-
kipiispa Tutun elämäntyötä dokumentoivia aineistoja säilytetään.”
Arkistot kuvaavat demokratiakehitystä"Paikan päällä selvisi, ettei kyse niinkään ollut Tutun arkistoista ja
niiden järjestämisestä, vaan hänen henkisen perintönsä vaalimises-
ta. Pyrimme saamaan kokonaiskuvan tätä henkistä perintöä välittä-
vistä aineistoista voidaksemme antaa suosituksia, miten tietojen
maailmanlaajuinen saatavuus voidaan varmistaa.”
Arkkipiispa Tutun elämäntyötä dokumentoivat arkistot sisältävät ai-
neistoa 1960-luvulta nykypäivään, ne kuvaavat Etelä-Afrikan demo-
kratiakehitystä. Aineisto myös dokumentoi muun muassa sovin-
toprosessia, jota arkkipiispa johti apartheidin päättyessä. Aineisto
koostuu usean eri arkistonmuodostajan arkistoista ja sisältää paljon
muutakin kuin tekstiasiakirjoja – mitaleita, lahjoja, muistoesineitä,
kirjoja.
”Missä kulkee yksityisen ja julkisen raja, ja millaisia kategorisointe-
ja on muistamisen vaalimisessa järkevää tehdä?”, Kilkki pohtii.
Googlen yllätysRiksarkivetin apuun kutsuneen säätiön, Desmond & Leah Tutu Le-
gacy Foundationin missio on Tutujen henkisen perinnön vaaliminen.
Säätiö muun muassa valvoo monien Tutun nimellä toimivien hank-
keiden ja tahojen toimintaa sekä toteuttaa omia hankkeitaan.
Säätiö ei kuitenkaan ole ainoa Tutun nimen ja henkisen perinnön
siivin toimiva. Etelä-Afrikassa selvisi, että hakukoneyhtiö Google
oli vuonna 2011 myöntänyt Desmond Tutu Peace Centrelle 1,25
miljoonaa dollaria samaisten Tutun elämäntyötä dokumentoivien
aineistojen digitointiin ja verkkopalvelun suunnitteluun.
”Oli yllätys, että se työ mitä meidät oli kutsuttu suunnittelemaan,
olikin jo aloitettu. Haasteena tuntui olevan vain eri toimijoiden suun-
nitelmien ja tavoitteiden yhteen sovittaminen.”
Eri säätiöt siis hakevat ulkopuolista rahoitusta ja elävät Tutun nimes-
tä. Konkreettisia esineitä tärkeämpää on henkinen perintö ja se,
kuka omistaa muiston ja nimen, maineen: Desmond Tutun brändin.
”Kaikki ovat hyvällä asialla, mutta kysymys on myös vallasta kont-
rolloida muistamista ja siitä, kuka sillä elää. Samanlainen on tilanne
nelson mandelan henkisen perinnön vaalimisessa.”
Arkistoissa sykkivät mustavalkoiset sydämetValtiovallan arkistojen sijoituspaikkana Etelä-Afrikan Kansallisarkis-
to säilyttää apartheidin historiaa ja kuvaa vallanpitäjien maailman-
selitystä. Etelä-Afrikan yksityisistä arkistoista löytyvät opposition
tarinat. Apartheidin aikana rotusorron vastustajien arkistoja salakul-
jetettiin turvaan ulkomaille, josta ne ovat palautuneet järjestelmän
purkamisen jälkeen takaisin.
”Täällä arkistoiden toiminnan yhteiskunnalliset vaikutukset tulevat
näkyviksi; meillä pohjoismaisessa kontekstissa ajatellaan kovin aka-
teemisesti tai virkamiesmäisesti.”
Jaana Kilkin tapaama Verne Harris, Nelson Mandela Centre of
Memoryn johtaja, onkin haastanut ajatuksen asiakirjojen todistus-
voimaisuudesta. Peilattaessa paikalliseen menneisyyteen käy sel-
väksi, ettei poliisiraportissa tai viranomaisarkistossa voi olla todelli-
suuden koko kuva.
Apartheidin päätyttyä haluttiin myös Etelä-Afrikan Kansallisarkis-
tossa antaa töitä mustille kansalaisille. Ongelmaksi muodostui
apartheidin aikainen koulutuksellinen epätasa-arvo – mustilla ei ol-
lut tarvittavaa pätevyyttä. Etelä-Afrikassa on myös vain muutama
yliopisto, joissa on ylipäänsä mahdollista hankkia arkistoalan kou-
lutus. Kansallisarkiston osaamisvaje, johtamisongelmat ja resurssi-
pula ovat johtaneet aivovuotoon yksityisen puolen arkistoihin.
"Yliopistot ovat täällä vahvoja arkistosektorin toimijoita, jotka kerää-
vät yliopistoille tutkimusta varten arkistokokonaisuuksia."
Arkistot ja valta:Oikeus Desmond Tutun brändiin
KUVA: RODEO
Kapkaupungin valot.
8 9AKTi 1/2013AKTi 1/2013
10 11akti 1/2013akti 1/2013
JAANA KILKKI
Desmond & Leah Tutu Legacy Foundation arkistonhoitaja Anne
Field Tutujen kotona.
Venäjän arkistojen mikrofilmaus-projekti jatkuu
Vuonna 2007 aloitettu Suomen historiaa koske-vien asiakirjojen mikrofilmausprojekti entisen Neuvostoliiton arkistoissa jatkuu. Projektissa on hankittu Kansallisarkistoon yhteensä lähes 600 000 otosta Venäjän, Kazakstanin, Georgian ja Armenian arkistoista.
Venäjän sosiAAlipoliittisen historian arkisto (RGASPI)
on ollut projektin tärkein yhteistyökumppani. Vuonna 2011 siltä
saatiin lupa suomalaisten poliitikkojen, presidenttien, parlamen-
taarikkojen ja kommunistisen puolueen jäsenten henkilömappien
kopiointiin. Kansallisarkistoon on saatu muun muassa Hella Wuo-
lijoen, juho k. paasikiven ja Urho kekkosen henkilömappeja.
Tällä hetkellä Kansallisarkistossa on noin 2 000 henkilökohtaista ja
yhteistä mappia; joukossa useita keskeisiä ja merkittäviä suoma-
laisvaikuttajia. Tänä vuonna kopioidaan otto Ville kuusisen fondi
eli asiakirjayksikkö 522.
Tiivistä yhteistyötä sota-arkiston kanssaTiivistä yhteistyötä tehdään myös Venäjän sota-arkiston (RGVA)
kanssa. Tämän arkiston kanssa on kaksi sopimusta: maksullinen
ja vaihtosopimus otos otokselta -periaatteella. Maksullisen sopi-
muksen puitteissa on jatkettu asiakirjojen kopiointia fondin 34980
Talvisota luettelosta 5 (noin 18 000 otosta) sekä Suomeen Neu-
vostoliitosta palanneiden sotavankien sotavankikorttien kopiointia
(13 166 otosta).
Vaihtosopimuksen avulla Kansallisarkisto on vastaanottanut
RGVA:sta 41 475 otosta. Vuonna 2012 RGVA:sta vastaanotettiin
yhteensä 54 591 otosta. Työn tuloksena Kansallisarkistossa on
yksi parhaimmista sotavankikokoelmista. Siihen kuuluvat sota-
vankikortit, henkilömapit sekä sotavankien ja sotavankileirien va-
lokuvia.
Tätä kokoelmaa täydentää vuosina 2009 ja 2010 saatu aineisto Ka-
ragandan alueen valtiollisesta arkistosta. Sotavankien henkilökort-
tien kartoituksessa löytyi 226 suomalaisen sotavangin kortit sekä
kortit Karlagissa leirillä olleesta 55 Suomen kansalaisesta. Myös
nämä kortit ovat Kansallisarkistossa.
Tämän lisäksi huomattavia määriä henkilömappeja sekä suoma-
laisten sotilaiden ja virkamiesten palvelulistoja säilytetään muun
muassa Venäjän valtion historiallisessa arkistossa (RGIA) ja Venä-
jän valtion merisotalaivaston arkistossa (RGA VMF).
Suomalaisaineistoja myös muuallaKaukoidän arkistossa (RGIADV) on Kaukoidän suomalaissiirtolais-
ten ja suomalaisen siirtokunnan asiakirjoja 1800-luvulta. Näiden
joukossa on muun muassa Fridolf Höökin ja otto lindholmin
asiakirjoja ja suomalaisten kirjeenvaihtoa alueen kuvernöörin
kanssa. Suomalaisaineistoja on myös Vladivostokin maakuntamu-
seossa, Nahodkan kaupungin museossa ja Amurin alueen tutki-
musseuralla.
Kaukoidän arkisto ja museot ovat valmiita yhteistyöhön Kansal-
lisarkiston kanssa. Alustavan arvion mukaan suomalaisasiakirjoja
sisältäviä arkistoja on yhteensä noin parisenkymmentä.
Kansallisarkisto on hyvin kiinnostunut myös Leningradin alueen
arkiston Viipurissa olevista fondeista. Yleisten fondien lisäksi siellä
on säilynyt huomattava määrä muun muassa kirkonkirjoja.
teksti: Dmitri Frolov, kehittämispäällikkö, Kansallisarkisto
LOGAV säilyttää rajaseudun aineistojaleningrADin AlUeen valtiollinen arkisto (LOGAV) pe-
rustettiin vuonna 1940 entisen Viipurin maakunta-arkis-
ton rakennukseen. Yli 70 vuoden ajan arkisto on kerännyt
Leningradin alueen ja Karjalan kannaksen historiaa kos-
kevia asiakirjoja. Tänä päivänä arkiston viidessä makasii-
nissa säilytetään yli 3 300 fondia eli noin 1 100 000 aktia.
Nämä ovat ainutlaatuisia asiakirjoja ajalta 1917–2008.
Lisäksi LOGAV:ssa säilytetään yli 450 fondia, jotka sisäl-
tävät yksittäisiä asiakirjoja Viipurin Ruotsin ajalta 1635–
1710 sekä Venäjän Imperiumin ajalta 1721–1811. Monet
fondit sisältävät asiakirjoja Suomen suuriruhtinaskun-
nan ja Suomen tasavallan alkuajalta 1918–1944. Arkistos-
sa säilytetään arvokasta kartografista aineistoa alkaen
vuodesta 1703. Kirjastossa on noin 30 000 kirjaa, joista
eräät on julkaistu 1700-luvun alkupuolella.
LOGAV täydentää yhä aineistojaan Leningradin alueen
hallintoelinten, yritysten, järjestöjen ja virastojen asiakir-
joilla. Alkuvuodesta otettiin käyttöön uusi kaksikerroksi-
nen makasiinirakennus, johon on tarkoitus mahtua noin
400–500 aktia.
teksti: svetlana krasnozvetova, johtaja, LOGAV
Opettaja oppi eniten
Jaana Kilkin mukaan paras oppi matkalta tuli opettajalle.
"Itselleni tämä oli huikea oppimisprosessi niin ammatillisesti kuin
yhteiskunnallisestikin."
Maassa, jossa suullisella perinteellä on vahva rooli, ei diaarinvar-
tija voi mennä tekemään kehitysyhteistyötä henkseleitä pauku-
tellen. Vieraassa kulttuurissa työskentely vaatii nöyrää asennetta.
Ensin on hahmotettava miten asiat kohdemaassa tehdään, ja sit-
ten on mietittävä miten omalla asiantuntijuudella voi auttaa.
Mutta miksi kerätä arkistoja maassa, jossa puhe on yhä voimalli-
sempaa kuin teksti?
"Huono hallinto ja korruptio säilyvät niin kauan, kun ei ole kirjallista
dokumentaatiota."
teksti: marie Pelkonen, viestintäpäällikkö, Kansallisarkisto
Jaana Kilkki ja University of Western Capen Mayibuye Archive-
sin työntekijöitä. Mayibuye Archives on kokoelma apartheidin
vastaista taistelua käyneiden, Englannissa maanpaossa olleiden
henkilöiden arkistoja. Ne palautettiin Etelä-Afrikkaan apartheidin
päättymisen 1990 jälkeen ja sijoitetiin UWC:iin.
HåKAN LöVBLAD
nobelin rAUHAnpAlkinnon saanut apartheidin
vastustaja ja Etelä-Afrikan totuuskomissiota johtanut
arkkipiispa Desmond Tutu kutsui Ruotsin Riksarkivetin
tutustumaan arkistoihinsa. Tavoitteena oli suunnitella Tu-
tun arkistojen järjestäminen, varmistaa niiden säilyminen
ja saatavilla olo tutkimusta varten. Riksarkivetin kutsu-
mana arviointimatkalla oli myös Suomen Kansallisarkis-
ton edustaja, arkistoneuvos Jaana Kilkki. Selvitysmatka
tehtiin ruotsalaisen kehitysapuorganisaatio SIDAn tuella.
Loppuraportti valmistuu marraskuussa 2013.
12 13akti 1/2013akti 1/2013
Sukututkimus on suosittu harrastus eri puolil-la maapalloa. Entäpä eläinten sukututkimus? Apua ainakin nautojen tutkijoille tuo Hämeenlin-nan maakunta-arkistoon siirretty Karjanjalostus-osuuskunta Faban arkisto.
FAbA osk -Aineisto on saanut alkunsa karjanjalostuksen tar-
peista. Karjaa on jalostettu omin päin jo vuosisatoja. Kun karjata-
louden merkitys alkoi kasvaa 1800-luvulla, tiedekin puuttui tähän
toimintaan.
Aluksi karjanjalostuksessa oli vallalla saksalainen rotupuhtausop-
pi. Kun ilmeni, että puhtailla roduilla ei ollutkaan haluttuja ominai-
suuksia, sen korvasi oppi, jonka mukaan haluttuja ominaisuuksia
haettiin risteytyksillä. Ne valtasivatkin alaa alkuperäisiltä kannoilta.
Lopulta 1800-luvun jälkipuoliskolla omaksuttiin tanskalainen ja-
lostusoppi, joka korosti paikallisiin olosuhteisiin sopeutumista.
Paikallisen rodun parhaita ominaisuuksia korostettiin jalostamalla.
Puhtaina säilyneitä kantoja ryhdyttiin nyt etsimään syrjäseuduilta.
Näistä lähtökohdista alan harrastaja ja Maanviljelyshallituksen joh-
taja nils grotenfelt järjesti vuonna 1898 kolme maatalousnäytte-
lyä. Niiden pohjalta syntyivät 1900-luvun karjanjalostusyhdistyk-
set.
Jalostusyhdistykset ryhtyivät töihinKuopion näyttelyssä itäsuomalaisen karjan päätyypiksi ilmeni
kyyttö. Sitä vaalimaan perustettiin Itä-Suomen Karjanjalostusyh-
distys ISK vuonna 1898. Tampereelle syntyi Länsi-Suomen Karjan-
jalostusyhdistys LSK vuonna 1904. Se otti tehtäväkseen pelastaa
häviämässä oleva ruskea maatiaiskarja.
Rovaniemellä 1905 perustettiin vielä Pohjois-Suomen Karjanja-
lostusyhdistys PSK. Sen alaksi jäi pohjoisen valkea ja nupo karja
– ehkä maamme alkuperäinen karjarotu. Lisäksi 1901 lähtien Hel-
singissä toimi Suomen Ayrshire -yhdistys.
Näiden järjestöjen aineistot käsittävät kantakirjat alusta asti sekä
kortistoja noin 1930-luvulta lähtien. LSK:n aineistosta on olemas-
sa vain sonnien kortisto, mutta mukana on 1920-luvulla otettuja
valokuvia. PSK:n arkistoa on myös Oulun maakunta-arkistossa.
ISK, LSK ja PSK yhdistettiin Suomen Karjanjalostusyhdistykseksi
(SKJY) vuonna 1946. Suomenkarjan kantakirjanumerointi aloitet-
tiin nyt ykkösestä. SKJY:n kantakirjoja ei Hämeenlinnan maakun-
ta-arkistossa ole, mutta lehmistä on yli 280 000 lehmää käsittävä
kortisto.
Faba Osk -arkisto pitää sisällään myös vuonna 1908 perustetun
Suomen Sikajalostusyhdistyksen (SSJY) aineistoa. SSJY piti maa-
tiais- ja yorkshire-sikojen kantakirjaa. Kantakirjoja ei Hämeenlin-
nan maakunta-arkistossa ole, mutta arkisto käsittää jonkin verran
numeroituja sikakuvia. SSJY yhdistyi SKJY:een vuonna 1972.
Alan järjestökenttä haki muotoaan 1960-luvulta 1990-luvulle. Suu-
rin osa järjestöistä liittyi yhteen vuonna 1992 ja järjestö sai nimek-
seen Osuuskunta Kotieläinjalostuskeskus-FABA (Finnish Animal
Breeding Association).
Perusteellista tietoa nautasuvuistaKantakirjaan on merkitty naudan esipolvet neljänteen polveen
asti, jos ne tunnetaan. Lisäksi kuvaillaan muun muassa eläimen
ulkonäkö, pituus ja paino sekä tietoja luonteesta. Vastaavat tiedot
eivät olisi sukututkijalle pahitteeksi myös ihmisten väestökirjanpi-
dossa! Esipolvien lisäksi sukua on mahdollista seurata eteenpäin,
sillä poikimiset ja yleensä myös isät on merkitty korttiin.
Arkiston toinen tärkeä osa ovat valokuvat, joita löytyy kantakir-
janumeron mukaan, maanviljelysseuroittain ja aiheenmukaisesta
kokoelmasta. Vanhasta valokuvasta voi löytyä vaikka harvinainen
kuva isäntäväestä tai maatilan pihapiiri vuosikymmenien takaa.
Eläinten sukututkimuksen lisäksi aineisto siis tarjoaa tietoa men-
neisyyden ihmisistä ja eläinten merkityksestä heille. Omistajien
hakemistoa arkistossa ei valitettavasti ole.
Toki aineisto kertoo myös itse jalostustoiminnasta ja sen toimi-
joista. Valokuvia ja asiakirja-aineistoa arkistossa on maatalous-
näyttelyistä, järjestön tapahtumista ja muista jalostukseen liitty-
vistä asioista.
teksti: Juho mattila, tutkija, Hämeenlinnan maakunta-arkisto
kuvat: Faba osk -aineisto
Tutkimus ei ole vielä löytänyt maatalouslaskenta-aineistojaAgrAAriA ympäristöä peilaa myös Maataloushal-
lituksen 1910–1969 teettämän maataloustilaston alku-
aineisto. Maataloustiedustelun tarkoitusperät olivat
samanlaiset kuin karjanjalostuksen. Kun Maanviljelyhal-
litus oli perustettu vuonna 1892, kävi nopeasti ilmi, että
maatalouden edistäminen olisi viranomaisten tietojen
pohjalta hankalaa.
Vuonna 1910 aloitettiin ensimmäinen tiedonkeruuseen
perustunut tilasto. Alusta lähtien suuri joukko vapaaeh-
toisia keräsi tiedot haastattelemalla. Maataloustieduste-
lujen eli maatalouslaskentojen tulokset julkaistiin maa-
taloustilaston erityisosana. Lomakkeisiin tuli jatkuvasti
lisää tietoja ja lopulta niissä käsitellään muun muassa
kodinkoneita.
Sukututkijat ovat käyttäneet aineistoa siten, että oman
sukutilan kaikki kortit on kaivettu esiin. Niiden tietoja
vertailemalla saadaan pitkittäisanalyysi siitä, miten tilan
maatalous on muuttunut. Muiden tietojen perusteella
voidaan pohtia, mikä muutoksiin johti.
Aineiston luonne tilaston raakamateriaalina avaisi mah-
dollisuuksia muuhunkin. Materiaalin vertailu varsinai-
seen tilastoon voisi tuottaa hedelmällisiä tuloksia. Yksi
mahdollisuus olisi muodostaa kokonaan uusia tilastoja
ja lisätä niihin muun arkistomateriaalin pohjalta lisää
muuttujia.
Kantakirjalehmä Kaisan-Nuppu (LSK 1530) ja Nahkolan perhettä Pohjois-Pirkkalasta 1920-luvun alussa. Huomaa emännän rento asustus.
Lady kuin kymppi. Yorkshire-emakko Ropo (Y20757) ja Matti
Koponen Tuusniemeltä (hattu päässä) maatalousnäyttelyssä
1960-luvun alkupuolella.
Kantakirjojen kertomaa
Kantakirjasonni Jurri (LSK 1474) Orimattilan Koivistolta on useiden
kantakirjasonnien ja -lehmien esi-isä. Ehkä Jurrin perintöä löytyy
teidänkin lautaseltanne hieman paremmalla aterialla?
14 15akti 1/2013akti 1/2013
Digitoitujen karttojen etsijä eksyy yhä helposti
Suomalaiset kartta-arkistot avautuvat kaikkien kiinnostuneiden käyttöön. Digitointi säästää al-kuperäistä aineistoa, mutta vaatii käyttäjiltä ai-kaa ja kärsivällisyyttä.
Arkistot, mUseot jA kirjAstot digitoivat kovaa vauhtia
aineistojaan, joiden saatavuus ja ennen kaikkea yksinkertainen
haku vaatii vielä perusteellista viilaamista. Aineistojen keskitetty
haku on ongelmallista, koska eri organisaatioiden tietokannat ei-
vät keskustele keskenään. Vaikka digitoitu aineisto täyttääkin vaa-
dittavat laatukriteerit, se ei helpota niiden löytämistä internetistä.
Tiedon tulvaa ja elämyksiäKansalliskirjaston johtama KDK-hanke eli Kansallinen digitaalinen
kirjasto tuottaa digitoituja aineistoja kaikkien kiinnostuneiden käyt-
töön. Finna-asiakasliittymän testiversio otettiin käyttöön viime
joulukuussa osoitteessa www.finna.fi. Eri organisaatiot voivat
niin halutessaan rakentaa oman näkymänsä, jossa on valikoitua
aineistoa.
Liittymän motto ”tietoa tarvitseville ja elämyksiä etsiville” toteu-
tuu testivaiheessa lähinnä elämyskokeilijoille. Dokumenttien mää-
rä ylittää Finnassa tämän vuoden kuluessa kymmenen miljoonan
kappaleen rajapyykin, mutta faktatiedon tarvitsijaa hämää alkuvai-
heessa aineiston kirjavuus.
”Tarkoitus on kehittää Finnaa tämän vuoden aikana. Käyttäjiä on
ollut jo runsaasti, ja palautetta on otettu vastaan”, kertoo kirjaston-
hoitaja leena jansson Kansalliskirjastosta.
Ongelmana datan harmonisointiFinna toimii suomalaisten arkistojen, kirjastojen ja museoiden di-
gitoitujen aineistojen hakupalveluna. Testivaiheessa mukana on
seitsemän organisaatiota, joista käytettävissä olevien digitoitujen
aineistomäärien perusteella suurimmat ovat Kansalliskirjasto, Jy-
väskylän yliopisto ja arkistolaitos.
Kuluvan vuoden aikana Finnaan tulee lisää organisaatioita ja ai-
neistoja. Tietoa etsivien kannalta ongelmaksi jää aineistomassa,
joka ei kuulu haun piiriin.
”Tarkoitus ei ole yhdistää tietokantoja, vaan ne viedään yhteiseen
indeksiin, josta tehdään yhteis- tai monihaku. Jotta haku onnis-
tuisi pitää, olla yhteisiä hakuelementtejä. Tätä varten metatietoja
pitää yhtenäistää ja harmonisoida”, Jansson tiivistää ongelman
ytimen.
Finnan seuraava tuotantoversio julkaistaan lokakuussa Finna-päi-
vänä 22.10.2013.
Finnastakaan ei löydy kaikkia karttojaSuomen suurimmat karttakokoelmat ovat Maanmittauslaitokses-
sa (MML), Kansallisarkistossa ja Kansalliskirjastossa. Kokoelmien
kokonaismäärää ei kukaan tiedä tarkalleen, mutta alkuperäisten
karttalehtien lukumäärä liikkuu miljoonissa.
Finnan kautta pääsee käsiksi arkistolaitoksen ja Kansalliskirjaston
digitoituihin historiallisiin karttoihin, mutta esimerkiksi MML:n
kartat ovat nähtävissä vain MML:n oman avoimien aineistojen
tiedostopalvelun internetsivuilla (www.maanmittauslaitos.fi/
avoindata/hankinta). MML ei ole mukana Finnan nykyisessä
testiversiossa.
Kirjastonhoitaja jaakko salemaa Kansalliskirjastosta kertoo,
että tällä hetkellä Doria-tietokantaan digitoitu kirjaston Suomen
karttojen ja kartastojen kokoelma on haettavissa myös Finnassa.
Historiallisten karttojen digitointi aloitettiin vuonna 2011 Helsingin
Suomalaisen Klubin rahoituksella ja sitä jatketaan edelleen. Digi-
tointivuoroa odottavat vanhat kaupunkikartat ja valikoima varhaisia
merikarttoja.
Leena Jansson ja Jaakko Salemaa tutkivat alkuperäistä
karttaa Kansalliskirjaston erikoislukusalissa.
KANSALLISKIRJASTO
Sähköinen atlas laajeneekAnsAllisArkistossA on muutaman viime vuoden aika-
na digitoitu mittavassa määrin historiallisia karttakokoelmia,
kuten Maanmittaushallituksen uudistuskarttoja.
Maanmittaushallituksen uudistusarkisto sisältää maanmit-
taustoimituksissa (iso-, uus- ja muissa jakotoimituksissa)
syntyneitä renovoituja eli puhtaaksi piirrettyjä maanmit-
tauskarttoja ja niihin liittyviä asiakirjoja, joihin kuuluu jako-
kirjoja, pyykkiselityksiä, pöytäkirjoja sekä muita asiakirjoja.
Uudistusarkistoon kuuluvat myös 1600-luvun karttakirjat eli
maakirjakartat tai geometriset maakirjakartat. Maanmittaus-
hallituksen uudistusarkisto sisältää 726 000 asiakirjaa. Uu-
distusarkisto on järjestetty lääneittäin, kunnittain, kylittäin ja
toimituksittain. Uudistuskarttojen digitointi tapahtuu syste-
maattisesti alkaen Turun ja Porin sekä Uudenmaan läänistä.
Pitäjänkartasto muodostuu pääosin vuosina 1840–1865 lää-
neittäin valmistuneesta, käsin piirretystä kartta-aineistosta.
Pitäjänkarttojen avulla voi tutkia myös yksittäisen paikka-
kunnan maantiedettä historiallisesta näkökulmasta, samoin
maanomistuksessa ja maankäytössä tapahtuneita muutok-
sia. Kartat tarjoavat omalta osaltaan kuvan siitä, miltä vanha
maatalousvaltainen Suomi näytti viimeisessä vaiheessa. Kar-
tastosta on hyötyä myös sukututkimuksessa.
Senaatin kartastoiksi kutsutaan Venäjän armeijan topografis-
ten joukkojen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa mitta-
kaavassa 1:21 000 laatimia Etelä-Suomen karttoja. Senaatin
kartastot koostuvat kahdesta erilaisesta sarjasta. Myös nämä
ovat sukututkimuksen kannalta mielenkiintoisia karttoja.
teksti: istván kecskeméti, yksikönjohtaja, Kansallisarkisto
Digitoidut kartat: http://digi.narc.fi/digi/
Kansalliskirjaston digitoidut historialliset kartat täyttävät korkeat
laatukriteerit. Korkearesoluutiotiedostojen koko on niin suuri, että
niiden avaaminen hitaammilla tietokoneilla voi kestää pitkään. No-
peimmin kuvien katselu onnistuu valitsemalla kahdesta vaihtoeh-
dosta ns. matalaresoluutiokuvan.
teksti: eeva-kaisa ahtiainen, vaPaa toimittaJa, Helsinki
Etelä-Suomenmaan rautatie- ja matkakartta vuodelta 1875.
EEVA-KAISA AHTIAINEN
16 17akti 1/2013akti 1/2013 17
Suomen ja Skandinavian historian dosentti Sep-po Aalto työstää parhaillaan toista osaa Helsin-gin uudesta historiasarjasta, jonka ensimmäinen osa ”Sotakaupunki. Helsingin Vanhankaupungin historia 1550–1639” ilmestyi viime syksynä. Pai-kallishistorian lisäksi Aalto on tutkinut urheilu- ja kulttuurihistoriaa.
seppo AAlto (s. 1951) väitteli vuonna 1996 aiheenaan Kirkko
ja kruunu siveellisyyden vartijoina: seksuaalirikollisuus, esivalta ja
yhteisö Porvoon kihlakunnassa 1621–1700. Sen jälkeen Aalto on
kirjoittanut muun muassa Pornaisten historian, Karkkilan historian
yhdessä kimmo rentolan kanssa ja jääkiekkoseura Jokereiden
historian.
Historioitsija hahmottaa vallankäytön muotoja
Tilaushistoriakeskus palkitsi 80-vuotisjuhlassaan Seppo Aallon ansiokkaana tilaushistorioiden tekijänä.
Kuinka sinusta tuli historiantutkija?
Vahingossa ja sattuman kaupalla. Tein nuoruudessani sähköalan
sekatöitä kotipaikkakunnalla Kuusankoskella. Muutin Helsinkiin
vuonna 1976, olin postissa töissä ja kävin iltalukiossa ylioppilaaksi.
Historia oli aina kiinnostanut: Väinö linnan ja mika Waltarin ro-
maanit ja 12-vuotiaana lukemani Jokamiehen maailmanhistoria
tekivät menneisyyden eläväksi. Oikeastaan historia oli ainoa ala,
jonka opiskelua saatoin edes harkita. Kolmannella yrityskerralla
pääsin sisään historian laitokselle.
Nykyisen ammatin kannalta oli tärkeää, että kiinnostuin Ruot-
sin ajan historiasta, joka ei todellakaan ollut mikään muotiaihe
1980-luvun puolivälissä. Minulla oli myös onni saada todella kor-
keatasoista opetusta ja ohjausta. Kiitos niistä jo manan majoille
siirtyneelle professori ilkka mäntylälle sekä professori Heikki
ylikankaalle ja silloisille dosenteille markku kuismalle ja panu
pulmalle.
Gradun tein 1600-luvun oikeushistoriasta. Sitten astui sattuma
peliin. Historian laitokselle tarvittiin keväällä 1988 assistentti ilkka
teerijoen virkavapaan ajaksi sijainen, joka hallitsisi edes jotenkin
Ruotsin ajan lähdemateriaalin ja tutkimuksen. Taisin olla vastaval-
mistuneiden joukossa siinä vaiheessa ainoa vaihtoehto.
Lopullinen sinetti tutkijan ammattiin tuli 1992, kun pohjoismainen
agraariajan historiaa tutkiva projekti alkoi. Heikki Ylikangas etsi sii-
hen Suomesta toista tutkijaa. Sain työtä neljäksi vuodeksi.
Olet tuttu näky Kansallisarkiston tutkija-salissa. Millainen oli ensi kokemuksesi silloisessa Valtionarkistossa?Sen muistan, että Valtionarkisto oli minulle kunnioitusta herättävä
paikka.
Vierastusta kesti vain hetken. Tutustuin arkiston henkilökuntaan,
ja arkistossa istui säännöllisesti joukko vanhempia tutkijoita, joil-
ta sain ongelmatilanteissa apua. Hyvin tärkeänä pidän arkiston
henkilökunnan ja tutkijoiden välistä hyvää yhteistyötä. Valtionar-
kiston savuinen tupakkahuone oli varmasti terveydelle vaarallinen
paikka, mutta se oli myös vertaansa vailla oleva epävirallinen aja-
tushautomo. Näin jälkikäteen ajateltuna: arkistosta löysin histo-
riantutkimuksen prosessin oleellisimmat osat ja myös yksinäisen
työn vaatimat sosiaaliset kontaktit.
Kuinka työskentelyrutiinisi ovat muuttuneet vuosien varrella? Digitointi on päivän sana, toivomuksesi sen suunnittelijoille?Aluksi käytin kynää, kortteja ja vihkoja. Sitten tuli kannettavien
tietokoneiden aika. Tekniikka on kuitenkin riippuvainen käynnissä
olevasta työstä. Viime aikoina olen siirtynyt arkistotyössä takaisin
kynään ja paperiin. Osasyynä on juuri digitointi, joka tekee vanhas-
ta tavasta tehokkaamman. Muistiinpanoja ei tarvitse enää tehdä
yhtä paljon kuin aikaisemmin. Kirjoitan ylös vain pääkohdat ja si-
sällön keskeisen ytimen. Digitoinnin ansiosta voin katsoa lähteitä
tarpeen vaatiessa tarkemmin kirjoittaessani kotona.
Lähes kaikki Ruotsin ajan suomalaiset peruslähteet on tietääkse-
ni digitoitu. Ruotsin arkistoissa on lähdesarjoja, jotka olisi hyvä
saada myös Suomeen digitaalimuotoon, mutta siinä taitaa olla
esteenä lupakysymykset. Ennen kaikkea toivon selkeyttä ja yksin-
kertaisuutta Kansallisarkiston Digitaaliarkiston käyttöön.
Olet kirjoittamassa Helsingin historian toista osaa vuosilta 1640–1747. Mitkä ovat sen painopisteet?
Helsingin asema ja kehitys Itämeren alueen kaupallisessa ja po-
liittisessa maailmassa. Toinen näkökulma on sotien ja luonnonka-
tastrofien vaikutus kaupunkiin. Kolmas keskeinen painopiste on
Helsingin porvariston, kruunun ja kirkon harjoittama valtapeli. Tut-
kin myös kaupungin rakennetta ja kaupunkikuvaa.
Tavoitteeni on myös kirjoittaa mahdollisimman selkeä ja ymmär-
rettävä tutkimus, jota lukija ei jätä kesken ainoastaan siitä syystä,
että teksti on liian kiemuraista ja vilisee sanoja, joita pystyy tulkit-
semaan ainoastaan sivistyssanakirjan avulla.
Urheiluhistoria ja 1600–1700-lukujen oikeushistoria eivät ole kovin yleinen yhdistelmä?Urheiluhistoriankin pariin oikeastaan ajauduin. Kun aloin opiskella,
työkaveri postissa sanoi: ”Tulet lukemisesta hulluksi, osta Jokeri-
en kausikortti”. Ostin, ja jääkiekosta tuli minulle pakkomielle, joka
vei hetkeksi ajatukset pois tutkimuksesta. Se oli mainio tapa nol-
lata itsensä, rock-konserttien ja fantasiakirjallisuuden lukemisen
ohella.
Jokerit oli 1990-luvulle asti seura, jossa aina tapahtui jotain poik-
keuksellista. Ajattelin kirjoittaa ”toilailuista sun muista jutuista”
artikkelin. En ehtinyt. Vuonna 1992 Jokerit täytti 25 vuotta ja mi-
nulla oli tutkimuksessa rahoituskatko. Siitä syntyi juhlakirja, pak-
komielteeni purkaus ja kymmenen vuoden kuluttua analyysi Hel-
singin kaupungin urheilusta viime sotien jälkeen.
Historiassa minua on kiinnostanut valta, vallankäyttö ja sen muo-
dot. Huomasin Jokereita tehdessäni, että urheilu on yhteiskunnan
peili. Sen kautta on mahdollista nähdä vallan muotoja, jotka ehkä
muuten jäisivät huomaamatta, ja tajuta oman ajan yhteiskuntaa
entistä paremmin. Valtatutkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna
urheiluhistoria ei siis ole kaukana 1500–1700-luvun rikos- ja yh-
teiskuntahistoriasta.
Haaveeni on, että kirjoittaisin vielä kokoavan, suuria linjoja esiin
tuovan analyysin Suomen 1900-luvun urheilusta. Helsingin histo-
rian II ja III osa on ensin saatava valmiiksi. Ja muistettava, että ikä
ei tule yksin.
Juhlitaanko keväällä Jokereiden mesta-ruutta?Olen menneisyyden tutkija, joka kerran hairahtui ennustamaan
kirjallisessa muodossa urheilun tulevaisuutta. Pieleen meni. Ja
saattaahan olla niin, että tänä vuonna ei mestaruudesta edes pe-
lata. Valtiovalta kieltää pikaisesti jääkiekoksi kutsutun väkivaltaviih-
deurheilun lasten ja nuorison turmeltumisen pelossa.
teksti: Pertti vuorinen, tutkija, Kansallisarkisto
kuva: heiDi mustaJoki, tiedottaja, Kansallisarkisto
18 19akti 1/2013akti 1/2013
Tuore raportti pohjoismaisten valtionarkistojen heraldisesta toiminnasta avaa mielenkiintoisia näkökulmia eri maiden käytäntöihin. Raportti ehdottaa, että valtionarkistot saisivat keskeisen roolin viranomaistunnusten suunnittelussa.
kAnsAllisArkiston AloitteestA laadittu raportti luo konk-
reettisen pohjan pohjoismaisen viranomaisyhteistyön syventämi-
selle heraldiikan saralla.
Raportti avaa mielenkiintoisia näkökulmia erilaisiin käytäntöihin.
Siinä missä Suomessa kunnanvaltuusto hyväksyy kunnan käyttä-
män vaakunan, Norjassa päätöksen kunnanvaakunasta tekee ku-
ningas valtioneuvoston istunnossa. Suomessa vain harvat kunnat
liputtavat aktiivisesti vaakunalipullaan, mutta Norjassa lipun malli-
piirros vahvistetaan samaan aikaan vaakunan kanssa.
Vaikka julkisten vaakunoiden ja muiden heraldisten tunnusten re-
kisterinpidossa on maakohtaisia eroja, valtionarkistojen merkitys
tiedon säilyttäjänä ja välittäjänä korostuu. Heraldisten aineistojen
saatavuus digitaalisissa arkistoissa ja tietokannoissa on keskei-
sessä roolissa.
Valtionarkistoille aktiivisempi rooli Raportti nostaa esiin kaksi toimenpiteitä vaativaa osa-aluetta: he-
raldisten tunnusten vähenevän käytön valtionhallinnossa ja heral-
diikan aseman koulutusjärjestelmässä.
Raportti ehdottaa, että valtionarkistojen tulisi saada keskeisempi
rooli viranomaistunnusten suunnittelussa. Näin julkisen heraldi-
sen kulttuuriperinnön hallinnointi olisi aktiivisempaa ja valtion vi-
suaalinen kommunikaatio paranisi.
Monien julkisen heraldiikan alan nykyongelmien taustalla on graa-
fisten suunnittelijoiden tietämättömyys heraldiikasta. Koska alan
oppilaitoksissa ei ole säännöllistä heraldiikan opetusta, raportissa
suositellaan, että valtionarkistot osallistuisivat siihen aktiivisem-
min erityisesti design-alan oppilaitoksissa.
Pohjoismaiden julkisen heraldiikan yhtäläisyyksiä ja eroja
Miksi Suomessa ei ole valtionheraldikkoa?Kansallisarkiston ja Ruotsin valtionarkiston heraldiset viranomais-
tehtävät poikkeavat jossain määrin toisistaan, mutta lautakunta-
malli, jossa sihteerinä toimiva arkistovirkamies on esittelijänä, on
kopioitu Ruotsista varsin suoraan Suomeen. Voi kysyä, miksei
heraldisen lautakunnan sihteeri ole Suomessakin titteliltään val-
tionheraldikko? Se toisi symbolista arvovaltaa ja viestittäisi kan-
sainvälisestikin, että heraldiikkaa arvostetaan myös julkishallinnon
piirissä.
teksti: antti matikkala, tutkija, Helsingin yliopisto
kuva: maria arPonen, digitoija, Kansallisarkisto
1700-luvulta peräisin olevat perinnöksiostoasia-kirjat ovat harvinaisia ja arvokkaita.
Sotavankien palautus
kenrAAlikUVernöörin kAnsliAn ar-
kisto on ehtymätön aarreaitta Suomen au-
tonomian ajan historian tutkimukselle. Ve-
näläinen byrokratia loi Ruotsista irrotettuun
Suomeen hallinnon, joka jätti jälkeensä hie-
non lähdekokonaisuuden.
Sen tutkimusta helpottavat viime vuosisa-
dan alkupuolella puhtaaksikirjoitetut akti-
luettelot. Jokaiselle virastoon saapuneelle
kirjeelle ei annettu omaa numeroa, kuten
suomalainen käytäntö oli, vaan samanlaiset
asiat koottiin vuoden ajalta saman diaarinu-
meron alle. Näin diaarista tuli huomattavas-
ti suomalaista arkistokäytäntöä suppeampi.
Akti-lehden vuoden 2013 ensimmäinen ar-
kistolöytö on ruotsiksi ja venäjäksi, ja sen
signum on Kenraalikuvernöörin kanslia
(KKK) 14/1810.
Otsikoksi on kirjattu: Pietarissa olevan 1.
Suomen rykmentin täydentämistä Suomen
irtolaisväestöön kuuluvilla henkilöillä ja ryk-
mentin lähettämistä sen jälkeen Suomeen.
Se sisältää myös luettelot mainitussa ryk-
mentissä olevista 292 ruotsinmaalaisesta
sotilaasta, jotka on päätetty perheineen pa-
lauttaa kotimaahansa.
Akti on tärkeä niin sotahistorian-, hallinto-
historian-, sosiaalihistorian- kuin sukuhis-
torian tutkijoille. Se on ajankohtainen siksi,
että se kertoo toimenpiteestä, joka on kir-
jattu Haminan rauhansopimukseen vuonna
1809. Tätä sopimusta oli Ruotsin puolesta
neuvottelemassa muun muassa vapaaherra
von stedingk, jonka merkittävä arkisto on
juuri hankittu Suomeen.
Palstalla esitellään arkistojen kätköistä löytyneitä kuriositeetteja.
Arkistolöytö
Luettelo niistä ruotsalaisista sotilaista, jotka palautettiin kotimaahansa.
jyrki paaskosken tärkeä artikkeli Venäjän keisarikunta ja
Suomen suuriruhtinaskunnan synty 1808–1820 (Kansallisar-
kiston samanaiheisen näyttelyn luettelo 2009) valottaa asia-
kirjan taustaa. Rauhansopimuksen 9. artiklassa sovittiin, että
molemmat osapuolet aloittavat sotavankien palauttamisen
kolme kuukautta sopimuksen ratifioimisen jälkeen. Haavoit-
tumisten ja sairastumisten vuoksi Suomeen jääneitä ruotsa-
laisia sotilaita palautettiin kotimaahansa vielä vuonna 1810.
teksti: Pertti vuorinen, tutkija, Kansallisarkisto
Uusi Heraldinen lautakunta aloitti maaliskuussa
lautakunnan puheenjohtaja: arkistolaitoksen pääjohtaja, valtionarkistonhoitaja Jussi Nuorteva
jäsenet: ritarihuonegenealogi Johanna Aminoff-Winbergprotokolla-asiantuntija Anton Eskolahallintojohtaja Anitta Hämäläinentaiteen lisensiaatti Tuomas Hyrskyylitarkastaja Heikki Jokipiisuunnittelija Liisa Kontiainenyliopistonlehtori, dosentti Antti LeinoPhD Antti Matikkalaylijohtaja Håkan Mattlinprofessori Eljas OrrmanRahakammion johtaja Tuukka Talviokirjastonhoitaja Eila Vainikka
lautakunnan varsinainen sihteeri: erikoistutkija John Strömbergtoinen sihteeri: viestintäpäällikkö Marie Pelkonenpysyvä asiantuntija: fil. maist. Yrjö Kotivuori
Vertailevan raportin kirjoittajia Kansallisarkiston näyttelyavajaisis-
sa 2011. Oikealta Kansallisarkiston erikoistutkija John Strömberg,
Ruotsin valtioheraldikko Henrik Klackenberg ja Tanskan valtionar-
kiston heraldinen asiantuntija Nils G. Bartholdy.
20 21akti 1/2013akti 1/2013
mAAkUntA-Arkisto Aloitti toimintansa vuonna 1934 Viipu-
rissa Tervaniemellä, vastapäätä Viipurin linnaa. Komean uusklas-
sisen arkistorakennuksen oli suunnitellut Viipurin kaupunginark-
kitehti Uno Ullberg. Paikalla sijaitsi keskeneräinen ortodoksinen
varuskuntakirkko, jonka osia hyödynnettiin rakennuksessa. Maa-
kunta-arkistoon mahtui 11 000 hyllymetriä asiakirjoja.
50 vuotta Naisvuoren suojassaTänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun entinen Viipurin maakunta-arkisto muutti Kuopiosta Mikkelin Naisvuoren kylkeen sijoitettuun rakennukseen. Arkistolle muutto merkitsi pitkän ja vaiheik-kaan evakkotien päättymistä ja pääsyä asianmukaisiin tiloihin.
Maakunta-arkiston piiri käsitti koko Itä-Suomen, silloiset Viipurin
ja Kuopion läänit. Henkilökuntaan kuului maakunta-arkiston hoita-
ja, vahtimestari, puhtaaksikirjoittaja ja vaihtuvia työllistämisvaroin
palkattuja virastovaratyöntekijöitä. Alkuvuosien tärkein tehtävä oli
viranomaisten arkistojen vastaanotto ja luovutettujen aineistojen
käyttöön saattaminen.
Arkisto tiedotti ja valisti ahkerasti toiminnastaan ja aineistoistaan,
mikä näkyi kävijämäärissä. Vuonna 1934 kävijöitä oli 190 ja viimei-
senä normaalina työvuonna 1938 kävijöitä oli 1 267.
Evakkoon, takaisin ja taas evakkoonViimeistä rauhanajan toimintavuotta leimasi sodanuhka. Raken-
nusta vahvistettiin, arkistoja pakattiin evakuointia varten ja piirin
viranomaisia ohjattiin arkistojen suojelussa. Ensimmäiset asiakir-
jaerät lähetettiin syyskuussa junarahtina kohti Vaasan maakunta-
arkistoa ja viimeinen erä joulukuussa Hämeenlinnan lähelle. Vii-
purin maakunta-arkisto onnistui evakuoimaan noin 1 500–2 000
hyllymetriä sille luovutetuista asiakirjoista.
Välirauhan ajan arkisto toimi Valtionarkistossa Helsingissä. Sen
aineisto oli hajallaan muissa maakunta-arkistoissa. Suomen ar-
meijan vallattua Viipurin elokuussa 1941 maakunta-arkisto palasi
takaisin Tervaniemelle. Se keskittyi eri puolille Viipuria koottujen
asiakirjaläjien järjestämiseen ja kiinteistöjen omistusoikeutta kos-
kevien selvitysten tekoon.
Syksyllä 1943 maakunta-arkisto käynnisti uudelleen arkistojen
evakuoinnin sisämaahan. Maakunta-arkiston virkamiehet jättivät
Viipurin 18.6.1944. Kaksi päivää myöhemmin neuvostojoukot val-
tasivat Viipurin.
Väliaikaistiloista modernisti Mikkeliin Sodan jälkeen arkiston nimi muuttui Savo-Karjalan maakunta-ar-
kistoksi ja se toimi ensin Valtionarkistossa, vuonna 1945 Äänekos-
kella Hietaman nuorisoseuran talossa. Kylmä, ahdas ja hatara ra-
kennus oli sopimaton arkistokäyttöön. Tilanne parani kesäkuussa
1946, kun maakunta-arkisto sai suuremmat tilat Kuopiosta SOK:n
uudehkosta varastosta. Nämäkin tilat olivat asiakirjojen ja henki-
löstön kannalta vaarallisen kosteat ja kylmät.
Sodan jälkeen Mikkelin ja Kuopion kaupungit kisasivat maakunta-
arkistosta. Koska Mikkelin tarjous oli valtiolle edullisempi, valtio-
neuvosto valitsi vuonna 1949 sijoituspaikaksi Mikkelin.
Rakennustyöt alkoivat tarvikepulan vuoksi vasta kesällä 1952.
Rakennushallituksen arkkitehti olavi sortan suunnittelema, tuol-
loin Pohjoismaiden modernein arkistorakennus, valmistui syksyllä
1953. Rakennukseen muutti myös kirkkohallituksen alainen Lak-
kautettujen seurakuntien keskusarkisto.
Hyllymetrit loppumassaRakennus täyttyi asiakirjoista 1970-luvulle tultaessa. Lisäraken-
nuksen suunnittelu alkoi vuonna 1978 ja kesti seuraavan vuosi-
kymmenen. Arkkitehtitoimisto erkki Valovirran suunnittelema
lisärakennus ja vanhan osan remontti valmistuivat vuonna 1997.
Nykyisen rakennuksen kapasiteetti, 18 000 hyllymetriä, uhkaa
loppua vuoteen 2018 mennessä. Tilapulan odotetaan helpottavan
Mikkelin Kalevankankaalle rakennettavan arkistolaitoksen keskus-
arkiston myötä.
teksti: tytti voutilainen, maakunta-arkiston johtaja, Mikkelin maa-kunta-arkisto
kuvat: mikkelin maakunta-arkisto
PID – Mikä ja miksi?
säHköiset tietopAlVelUt ja sähköisten aineistojen
käyttö tutkimuksessa yleistyvät. Sen takia on tärkeää,
että viittaukset digitaalisiin aineistoihin toimivat myös
tulevaisuudessa. Ongelmia aiheuttaa tilanne, jossa ai-
neistoa tarjoavat tietopalvelut muuttuvat eivätkä vanhat
verkko-osoitteet enää toimi.
Digitaalisen aineiston käyttäminen ja aineiston löydettä-
vyyden turvaaminen vaativat huomattavasti pysyväm-
piä viittaamismenetelmiä kuin nykyisin yleisesti käytet-
tävät verkko-osoitteet. Tilalle tarvitaan pysyvä tunniste
eli PID (persistent identifier). Sen keskeiset ominaisuu-
det ovat ”yksilöivyys” ja ”toiminnallisuuden tuki”.
PID:n sisältävän lähdeviittauksen avulla käyttäjä voi
varmistua aineiston löytymisestä, vaikka digitaalisen
objektin sijaintipaikka tai esitystapa muuttuisi aikojen
saatossa.
PID-tunnus muodostetaan URN-tunnuksesta, joka on
jokaiselle digitaaliselle objektille ainutkertainen ja pysy-
vä. Sitä ei muuteta eikä samaa tunnusta anneta toiselle
objektille. Tunnuksia ylläpitää välityspalvelu, joka ohjaa
PID-tunnusta klikanneen automaattisesti sinne mistä
aineisto kulloinkin löytyy. Jos järjestelmiä uudistetaan,
uudet sijainnit päivitetään keskitetysti välityspalveluun,
joka huolehtii linkitysten toiminnasta.
URN-tunnus on sarja numeroita ja kirjaimia, joten se ei
yksin käy lähdeviitteeksi. Rinnalle tarvitaan myös selko-
kieliset lähdetiedot, jotka kertovat aineiston kontekstista
ja sisällöstä. Aineistoa tarjoava taho voikin tuottaa tut-
kijalle lähdeviitteen ja PID-tunnisteen valmiina, suoraan
tutkimuksen viitteisiin tai muistiinpanoihin liitettävässä
muodossa. Näin muodostetut lähdeviitteet palvelevat
tutkimuksen tekijöitä ja tutkimuksen tausta-aineistoon
perehtyviä kollegoita.
teksti: markus merenmies, kehittämispäällikkö, Kansallisarkisto
KäsitätköPalstalla arkistolaitoksen asiantuntijat avaavat alan termistöä.
Mikkelin maakunta-arkisto sai nykyisen asunsa vuonna 1997.
Viipurin maakunta-arkiston arkistorakennus, joka valmistui
vuonna 1934.
22 23akti 1/2013akti 1/2013
Syksyllä 2012 järjestetty ensimmäinen SÄHKE-ex-po oli kaleidoskooppimainen tilannepäivitys siitä, missä mennään matkalla paperista konesaleihin. Asiantuntijat puhuivat asiantuntijoille: vuoron saivat niin arkistolaitoksen edustajat, valtiova-rainministeriö, järjestelmätoimittajat kuin julkis-hallinnon organisaatiotkin. Loppukäyttäjät olivat hiljaa.
AsiAnHAllinnAssA ollaan nyt samassa vaiheessa kuin rahoi-
tuslaitoksissa 90-luvulla, kun pankkikirjat virtualisoitiin. Asiakirjahal-
linnossa vajaa kymmenen vuotta sitten alettiin pohtia eAMSia ja sitä
merkillistä Exceliä, jolla sitä piti tehdä. Toimivat sovellukset tuntuivat
tieteiskirjallisuuden utopioilta. Nyt sähköisen säilyttämisen lupia jo-
notetaan, toimittajat sertifioivat järjestelmiä ja ei-synty-SÄHKEinen
rekisteritieto sujautetaan metatietorahtikuoressa VAPAan.
Suuri muutos on tapahtunut myös SÄHKE-tulkkien ammatillisessa
identiteetissä: expoiltaessa ei tietohallinto ollut Marsista, asiakir-
jahallinto Venuksesta ja järjestelmätoimittajat jostain siltä väliltä.
Siiloja on romutettu ja yhteisellä väliasemalla tietojärjestelmiä SÄH-
KEistetään. Työmaata tosin vielä riittää.
Vaikeuskerrointa riittää tietomallien yhteensovittamisesta tekni-
seen toteutukseen, ajattelumallien muutoksesta puhumattakaan.
Kuulijoina emme yllättyneet, että RAKETTI ei tahdo lähteä lentoon.
Toisaalta vika ei aina löydy koneen ja tuolin välistä, sillä sosiaali-
sen median sovellusten käyttöönottohan tapahtuu kuin itsestään.
Ja kun tutkimusjohtaja päivi Happonen Kansallisarkistosta halusi
konkreettista palautetta siitä, mikä SÄHKEessä on niin vaikeaa, niin
tervetuloa ruohonjuureen: käsitteelliset ongelmat ovat yksi syy.
Talojako täällä suunnitellaan?Perinteinen "arkistollisuus" oli kaukana expon aiheista. Arkkitehtuu-
ri eri etuliitteineen oli uusi normaali. Aihe toistui lähes jokaisessa
puheenvuorossa eikä kukaan ainakaan julkisesti ilmoittautunut tie-
tämättömäksi.
Tavoitteena on toimintaprosessien, tietojärjestelmien ja niiden
tuottamien palvelujen muodostaman kokonaisuuden kuvaaminen,
ylläpito ja kehittäminen kokonaisvaltaisesti. Asiakirjahallinnossa on
pitkään tehty työtä prosessien asiakirjatiedon kuvaamiseksi ja hal-
linnan tehostamiseksi.
Tehty työ tulisi nostaa elimelliseksi osaksi arkkitehtuurityötä. Kuten
kehittämispäällikkö leena kononen opetus- ja kulttuuriministeri-
östä sanoi: ”Hyvä tiedonohjaussuunnitelma kertoo organisaation
toiminnasta ja auttaa havainnollistamaan organisaation tietokoko-
Kansallisarkiston ensimmäinen SÄHKE-expo keräsi noin 300
osallistujaa.
Siltoja siiloihin
naisuuksia.” Huolta täytyy pitää siitä, että arkkitehtuurien kuvaus-
tavat ovat yhtenevät ja palvelevat myös asiakirjahallinnon tarpeita.
Asiakirjahallinnolla on paljon annettavaa tiedonhallinnan kokonais-
valtaisen ajattelun kehittämisessä ja tiedon järjestämisessä, mutta
olemme myös saamapuolella. Tietohallinto tuo mukanaan uuden-
laista ketterää ajattelua, joka kyseenalaistaa asiakirjahallinto-Suo-
men syvään juurtuneita perinteitä ja toimintatapoja.
Käsitteiden Baabelista yhteiseen kieleenKieli kuvaa olemassa olevaa maailmaa. Kun perusvirkamies haluaa
saada työnsä tuloksen SÄHKE-järjestelmään, hänen pitäisi tuntea
tiedonohjaussuunnitelmaa ja ymmärtää asian, toimenpiteen ja
asiakirjan ero. Asiantuntijakin pohtii SÄHKE2:ssa käsittelyvaiheen,
toimenpiteen, tarkenteiden ja tyyppien ja toisaalta asian, asiakirjan,
asiakirjallisen tiedon ja asiakirjatiedon olemusta.
Virkistävää ja suorastaan hellyttävää avoimuutta olikin valtiovarain-
ministeriön ICT-johtajan timo Vallin tunnustus, että hän ei tiedä,
mitä eroa on SÄHKE1:llä ja SÄHKE2:lla. Asiakirjahallinnan ja tiedon-
hallinnan (tai Vallin käyttämän termin Information Managementin)
yhtäläisyyksistä ja eroista olisi hyvä keskustella.
Asiakirjahallinnossa on totuttu terminologian kirjavuuteen ja siihen,
että ammatillisia yhtymäkohtia löytyy vähän kaikkeen. Mutta välillä
meno on kuin Baabelin kielten sekamelskassa. Puheissa vilisevät
asiakirjahallinto- ja -hallinta, tietohallinto, tiedonhallinta, tiedon hal-
linta, informaatiokäytännöt, informaatio-oikeus, Information Mana-
gement, verkkopalvelut, arkkitehtuurit… Puhumattakaan siitä mah-
tavasta lyhenneviidakosta, jolla päivän osallistujia pommitettiin.
Semanttiset haasteet ja monialaiset liittymät pitävät huolen siitä,
että tarvetta koulutukselle riittää. Verbaalibriljeeraus peittää ajoit-
tain myös sen, että puheista toimiviin toteutuksiin on vielä matkaa.
Kenties seuraava SÄHKE-expo voi tarjota meille vielä juurevampia
analyysejä esimerkiksi toiminta-arkkitehtuurin ja tehtäväluokituksi-
en tai tietoarkkitehtuurin ja eAMS:ien suhteista.
Koskaan et muuttua saa?Siirtyminen aidosti sähköiseen asianhallintaan ja säilyttämiseen
vaatii jämäkkää muutosjohtamista. Muuten termi-Baabelin lisäksi
odottaa järjestelmä-Baabel, tämä nykytila. Ongelma on, että hank-
keiden visiot kulkevat kaukana siitä, mihin resurssit taipuvat ja lop-
pukäyttäjät ovat valmistautuneet. Muutos vaatii perusteluja, moti-
vointia, koulutusta ja kannustusta, yhä uudestaan. Uusi järjestelmä
ei myöskään saisi tehdä työstä aiempaa hankalampaa ja hitaampaa.
Yksi kehittämisen ja ymmärtämisen vaikeus tulee siinä, että van-
hentunut lainsäädäntö lähtee paperiasiakirjojen hallinnasta ja ope-
roi asiakirjan käsitteellä. Tietoa liikkuu yhä enemmän tietokenttinä,
jotka eivät päädy perinteiseen A4-muotoon eivätkä tahdo löytää
paikkaansa eAMS:ista. Kehittämisessä lähdetään myös helposti
organisaatio edellä, jolloin ollaan vaikeuksissa organisaatiorajat ylit-
tävien prosessien kanssa.
Päivi Happosen puheenvuorossa olikin kuultavissa turhautumista
tilanteeseen. Työssä olisi päästävä eteenpäin, vaikka odotetaan
lainsäädännön uudistusta. Kentällä olisi ennakkoluulottomammin
lähestyttävä sähköisen toimintaympäristön haasteita ja mahdol-
lisuuksia. SÄHKEistäminen on keino kehittää toimintatapoja. Jos
uutta tahdotaan, ei voi toistaa vanhaa, vaikka lopputulos olisikin
epävarma. Projektinhallinnallisesti oli täysi floppi, että Kolumbus
lähti Intiaan ja päätyi Amerikkaan. Mutta bonuksena löytyi uusi
maailma.
Expon aiheet olivat ammatillista henkeä nostattavia, mutta enem-
män olisi voinut kuulla myös vaikeista aiheista. Kun raha puhuu,
kuka vie ja kenen ehdoilla? Jumitammeko asiakirjahallinnon pote-
roissamme, koska "meillä on se oma ja erityisemme"? Voisimmeko
lisätä tuottavuutta nopeuttamalla päätöksentekoa ja täytäntöönpa-
noa vaikkei konsensusta olisikaan? Uskallammeko sähköisyyden
paineessa kokeilla kaikenlaista ja sallimmeko virheitä? Onko tieto-
ja asiakirjahallinnon erillään pitäminen keinotekoista?
Miten pelifirma sen tekisi?Aiheita olisi ollut kahdenkin päivän seminaariin, eivätkä kaikki kiin-
nostuneet mahtuneet mukaan. Seuraavassa SÄHKE-expossa voisi-
kin kokeilla webcastingia ja keskustelun jatkoja somessa.
Sosiaalinen media nousi esiin keskusteluissa voimakkaasti ja Linke-
dIn tuntui monelle olevan luonteva foorumi. Somessa tapahtuu se,
mistä asianhallinnassa vasta haaveillaan. Somessa on houkutusta,
kun asianhallintajärjestelmien käyttö on velvollisuus. Asianhallinta-
järjestelmien suunnittelu, toteutus ja käyttöönotto ovat välillä kuin
höyrylaivojen rakentamista. Kun some puikkelehtii ja korjaa suun-
taa tietovirroissa kuin lauma delfiinejä, asianhallintajärjestelmät
vasta varovaisesti kokeilevat veden lämpöä.
Jos pelifirmojen tapaan suunniteltaisiin käyttäjiä palkitsevia, vuoro-
vaikutteisia ja visuaalisesti huikeita järjestelmiä, löytyisikö uuden-
laista imua asianhallintaankin?
teksti: merJa keinänen, projektipäällikkö, Poliisihallitus ja ulla kytö-nen, tiedonhallintasuunnittelija, Keskusrikospoliisi
Expossa liki 300 osallistujaaKansallisarkistossa marraskuun lopulla järjestetty ensimmäinen SÄHKE-
expo keräsi lähemmäs 300 osallistujaa. Expon teemoja olivat kokonais-
arkkitehtuuri, sähköinen säilyttäminen ja siihen siirtyminen, sähköisen
säilyttämisen ratkaisut sekä tiedonohjaus ja sisällönhallinta. Niitä käsi-
teltiin yli 20 puheenvuorossa. Kansallisarkiston päärakennuksen aulassa
asiankäsittelyjärjestelmätoimittajat esittelivät tuotteitaan. Expo oli tois-
taiseksi maamme laajin sähköistä asiakirjahallintaa esittelevä tilaisuus.
– Karin Gref, tutkija, Kansallisarkisto
MATTI TIISANOJA
Näyttely avoinna / Utställningen är öppen / The exhibition is open 2.7. – 4.10.2013
ti–pe klo 11–16 sekä sopimuksen mukaan. Syyskuussa keskiviikkoisin klo 18 asti. ti–fre kl. 11–16 samt enligt överenskommelse. I september onsdagar till kl. 18.
Tuesday to Friday 11am to 4pm or by appointment. In September Wednesdays to 6 pm.
Paikka: Kansallisarkisto, Rauhankatu 17, Helsinki / Plats: Riksarkivet, Fredsgatan 17, Helsingfors / Place: The National Archives of Finland, Rauhankatu 17, Helsinki