1/2008

Syksylläkin voi meloa

16Katos kuntoon

10-11Löytyihän niitä!

8Luiro Triathlon

6

Tunturikerho Njalla järjesti jäsenilleen ja muille innok-kaille vaeltajille Pyreneiden matkan lokakuun viimeisellä viikolla. Mukaan ilmoittau-tui kahdeksantoista retkeläis-tä ympäri Suomea.

Seutulan lentokentällä suu-rin osa porukasta tapasi en-simmäisen kerran toisensa. Siitä se matka alkoi.

Barcelonaan saavuimme suurin piirtein aikataulussa eli puolilta päivin. Tryp-hotel-limme oli aivan lentokentän tuntumassa. Paikalliselle tak-sikuskille hotelli oli kuiten-kin tuntematon, minkä vuok-si hän kuskasi osan porukasta heti Barcelonaan, hermostui ja jätti heidät keskelle katua.

Kuski ei tainnut tietää, mi-tä hänen pitäisi tehdä suoma-laisille turisteille. Onneksi seu-raava taksikuski tunsi paikat paremmin ja hotelli löytyi.

Sulauduimme joukkoon

Vietimme siestaa paikallisten tavoin ennen iltamenoja La Ramblalla. Keskustaan pää-simme paikallisbussilla, jossa oli elämisen meininki. Paikal-listen pulina ja pulputus oli aivan taukoamaton ja siinä mekin pääsimme heti rentou-tumaan.

La Ramblaa kiersimme edestakaisin ja ihmettelimme mitä erikoisempia ihmispat-saita. Läheiseen katedraaliin pistäydyimme iltamessun ai-kaan, jonka jälkeen saimme nauttia vielä paikallisesta or-kesterista kirkon edustalla.

Sunnuntaina vuokrasimme pikkubussit ja lähdimme seik-kailemaan Saint Marshalliin.

Alkutaival oli hivenen han-kala, mutta viimein löytyi oi-kea moottoritie kohti poh-joista ja Ranskaa. Saint Mar-shallissa meitä odottivat Tuija ja Kari Björkman.

Pääsimme majoittumaan gasthausiin, jota paikallisesti kuitenkin kutsuttiin hotellik-si. Ruokailun jälkeen tutus-

tuimme lähimaastoon pati-koiden. Illan kruunasivat F1-ajot, joissa Kimi Räikkönen voitti kultaa ja kunniaa. Oli aika polleaa olla suomalainen Ranskassa!

Reppu selkään ja menoksi

Maanantaina pakkasimme re-put ja lähdimme vaeltamaan koko porukalla roomalaisten aikaiselle linnoitukselle, joka näkyi hyvin meidän pihapii-ristämme.

Vaellus oli helppo aloittaa soratietä pitkin, vaikeakulkui-sempi polku odotti loppu-matkasta.

Kaikki saavuttivat linnoi-tuksen, joka oli noin 1500 metrin korkeudessa. Osa po-rukasta jatkoi läheiselle hui-pulle Puig Estelle, joka oli 1800 metriä merenpinnasta.

Ohjelmaan oli suunniteltu myös pyöräilypäivä, mutta se ei onnistunut kuin yhdeltä pariskunnalta. He nauttivat sitäkin enemmän 70 kilomet-rin pyörälenkistä.

Viinitilaan tutustuminen oli yksi retken ohjelmanume-ro. Sadonkorjuu oli lopetettu pari viikkoa aikaisemmin, jo-ten emme päässeet polkemaan tai keräämään viinirypäleitä. Mukaan taisi kuitenkin kai-kille lähteä pullot aitoa rans-kalaista viiniä.

Villisika pyrähti juoksuun

Keskiviikkoaamuna heräsi po-rukan viisi urheinta vaeltajaa tarkoituksenaan huiputtaa Pyreneiden itäisen puolen korkein huippu Canigou ja sen huippu Pulq de Canigou 2784 metrissä.

Pimeällä lähdimme matkaan muiden jääessä nukkumaan. Villisika pyrähti juoksuun kohti turvallista metsää ajelles-samme serpentiiniteillä.

Aamuauringon ensimmäis-ten säteiden tullessa näkyviin aloitimme huiputuksen. En-simmäinen tavoite oli vuoris-tohotelli, joka oli noin 2000 metrin korkeudessa. Yllättä-vän helposti sinne nousimme-kin ja tauolla jututimme pai-kallista vuoristo-opasta, jolta tietysti kyselimme kuka oli-kaan tämän vuoden F1-mes-tari. Hän väitti, ettei oikein ymmärtänyt meidän kysy-mystämme. Taisi olla Alon-son kannattaja.

Viimeinen nousu kohti huippua alkoi rivakasti, mut-ta kun näimme, miten jyrk-kä rinne edelsi huippua, taisi jokaisen mielessä käydä to-teamus, jonka yksi vaeltajista lausui julki: ”Tuo on hirvein-tä, mitä olen nähnyt. Tuonne ei kukaan pääse elävänä.”

Seurasimme uskollisesti Paa-sirovan Reijoa askele askeleelta

suuresta pelkotilasta huolimat-ta. Viimeiset kymmenet met-rit konttasimme ylös - kunnon huiputuskuvista ei ollut tie-toakaan. Paluu tapahtui aluk-si konttaamalla peruutusvaih-de päällä. Suuri yllätys oli se, etteivät päidemme yläpuolella kaarrelleet kotkat saaneetkaan meistä toivottua herkkupalaa. Loppujen lopuksi se alastulo oli paljon helpompi kuin mat-ka ylös.

Hotellilla vielä katselimme vuoren upeaa huippua ja nau-timme väipalaa. Paluun piti olla pelkää pässinlihaa, mutta kuinkas ollakaan, lähdimme seuraamaan väärää valko-pu-naista reittiä ja alastulomatka kolminkertaistui. Jotkut po-rukasta ihmettelivät kovasti erilaisia maisemia alas men-nessä, mutta ei siinä enää mi-kään auttanut. Laskeuduim-me naapurilaaksoon. Onnek-si isäntämme Kari Björkman antoi kyydin omalle autol-lemme, joka oli viiden kilo-metrin päässä.

Yksi mielenkiintoinen tutta-vuus retkellämme oli buffet-ravintola Espanjalaisessa kau-pungissa nimeltä Jonqueras, jonne isäntämme vei meidät syömään. Ruokalajeja oli 144, joista sai vapaasti valita mielei-sensä ruoan. Hintaan sisältyi li-säksi kaikki juomat. Hinta oli kohtuulliset 15 €. Ähkypuh-kuina lähdimme ravintolasta.

Paluumatkalla Barcelonaan teimme pienen kiertoajelun ja kävimme Montserratin vuo-ristoluostarissa. Luostarissa on tälläkin hetkellä noin 300 munkkia, mutta me emme nähneet heistä vilaustakaan. Montserrat on kuin suuri ka-sa hiidenkiviä Obelixin varas-tossa. Se oli upean näköinen paikka ja ehdottomasti käyn-nin arvoinen nähtävyys.

Paluumatka koti-Suomeen tapahtui ilman suuria seikkai-luja ja Seutulassa jätimme jää-hyväiset kivoille matkakump-paneille.

Tunturikerho NjallaRaiski

Njalla seikkaili Pyreneillä

Huippunaiset Anne, Helena, Arja, Maaret ja Raiski.

”Vuoristo-opas” Reijo Paasirova maailman huipulla Puiq de Canigoulla.

Tunturikerho Njallan vaellusporukka Pyrenneillä.

2

Toimintavuoden vaihtues-sa on tapahtuneen toimin-nan tarkastelun aika. Runsas-lukuisen talkooväen ponnis-tuksin suurimmat työt tehtiin kämppätalkoissamme ja Suo-men Ladun leiripäivillä Kii-lopäällä, jossa Tunturilatu oli näkyvästi esillä. Vaelluskilpai-lun järjestämisestä saatu po-sitiivinen palaute sekä yh-distyksemme toiminnan esit-telypisteessä esille tuotu näy-te osaamisesta ja tekemisestä retkeilyasioissa kertoi yhdis-tyksestämme paljon.

Uusimman kerhomme La-pinkävijät Owlan toimelias alku Tunturiladussa on ter-vetullut lisäarvo toimintaam-me. Kerhon jäsenmäärä on jo lähes sata.

Tilastojen mukaan yhdis-tyksemme kokonaisjäsenmää-rän kasvu oli viime vuonna vähäistä. Vanhoista kerhois-ta vain viidellä jäsenmäärä li-sääntyi, nollatulos oli yhdellä kerholla ja muilla jäsenmäärä oli laskeva Kehityksen suun-ta on huolestuttava. Tämän vuoden aikana on paneudut-

tava pohtimaan , miten toi-minta saataisiin myös kerho-paikkakunnilla näkyväksi ja kiinnostavaksi. Toiminnalli-nen ja tehokkaasti ulospäin näkyvä työ on paras ratkaisu jäsenmäärän nousuun. Ke-vään kuluessa kerhoja lähes-tytään kyselyllä, johon saata-via vastauksia käsitellään ja työstetään kesäpäivillä yhdes-sä. Kerhot ovat tärkeässä ase-massa, kun pohditaan Tun-turiladun tulevaisuutta, joten toivon, että jokaisessa kerhos-sa asiaan paneudutaan tosi-mielellä.

* * *Pääjärjestömme, 70-vuoti-

as Suomen Latu, aloitti näyt-tävästi juhlavuotensa tammi-kuun alussa. Tunturilatulaisia oli sekä juhlimassa että jär-jestelyissä mukana. Kavtsilais-ten erinomainen kädenjälki näkyi juhlapaikan koristelus-sa. Tunturiladun lähetystö kävi onnittelemassa puheen ja laulun voimalla nuorekasta ja liikunnallista pääjärjestö-ämme. Onnittelulahjana lu-

pasimme ja olemme jo toimit-taneet toimiston väelle lak-koja pakattuna kolmen de-silitran rasioihin. Lahja oli mieluisa päätellen saaduista kiitoksista.

Tunturiladun puolesta esi-tän vielä kerran sydämelliset onnittelut Suomen Ladulle ja kiitokset tehdystä työstä suo-malaisten liikuttajana.

* * *Viime vuoden marraskuus-

sa Enontekiön kunta päätti Tunturiladun tekemän esityk-sen mukaisesti antaa pelas-tuspalvelua varten Susikyrölle ja Aihkille osoitenumerot ja tielle nimen.

Susikyröntie-nimi on nyt virallisesti hyväksytty ja kaa-vakarttaan merkitty. Vanhan kämpän osoite on Susikyrön-tie 33, uudemman kämpän numero on 27 ja Aihkin nu-mero on 24.

* * *

Maaliskuun lopussa pidettä-vässä kevätkokouksessa tar-kastamme menneen vuoden

toiminnan ja taloudenhoi-don. Toivottavasti johtokun-ta saa paljon evästyksiä toi-mintaansa.

Kevätpäiviä varten oktalai-set ovat antaneet lumitakuun, mikä on paljon luvattu näi-nä aikoina oikukkaiden säi-den johdosta. Yhteisissä ta-paamisissa kohtaamme muita tunturilatulaisia sekä uusia et-tä tutumpia, kuulemme ajan-kohtaista todellista tietoa yh-distyksen ja kerhojen toimin-nasta, suunnittelemme uusia retkiä ja nautimme toistem-me seurasta. Mukanaolo vir-kistää.

* * * Huolimatta siitä onko maa

valkoinen vai vihreä tunturi-latulaiset ulkoilevat siitä syys-tä, että jokainen sää on ulkoi-lusää.

Nähdään laduilla, nurmi-koilla, metsässä, tuntureilla, vesillä ja ennenkaikkea kevät-päivillä Joutenlammella.

Hyvää alkanutta vuotta kai-kille.

Raimo

Puheenjohtajan tähdenvälit

Ikäsusi numero 32 Kirsti Päi-värinta on poistunut joukos-tamme. Hän oli syntynyt 6. 7. 1927 Helsingissä ja meneh-tyi kotikaupungissaan äkilli-seen sairauskohtaukseen 23. 12. 2007.

Kirsti Päivärinta liittyi Tun-turilatuun jo vuonna 1948, joten hän kuului heti sodan jälkeen tunturiretkeilyn aloit-taneeseen ryhmään.

Saariselkä ja Inarin Lappi olivat Kirstin suosikkikohtei-ta. Tunturiladun kammi- ja siltatalkoisiin osallistuminen oli hänelle itsestään selvä asia. Tunturiladun alkuaikojen toi-mintaan kuuluivat myös pää-kaupunkiseudun keskeisen jä-senjoukon muistorikkaat jou-lujuhlat eri puolilla Uutta-maata.

Päivärinnan sisarukset oli-vat aina aktiivisesti mukana. Kirsti osallistui säännöllisesti myös Tunturikerho Kavtsin toimintaan heti sen perusta-misesta lähtien.

Merkittävimmän työnsä Tunturiladun ja Lapin hyväk-si Kirsti teki seuran naistoi-mikunnassa, jonka vuosikym-menen kestäneeksi toiminta-muodoksi kehittyi 1950-lu-vun lopulla ensiapukurssien lisäksi vaate- ja ruokapaket-

tien kerääminen ja toimit-taminen Lapin vähävaraisille perheille.

Parhaimmillaan tarkkaan valittuihin kohteisiin lähti jouluiloa tuomaan yli 700 ki-loa perheiden todella tarvitse-maa vaate- ja ruoka-apua.

Työstään Tunturiladussa Kirsti Päivärinnalle myönnet-tiin Suomen Ladun hopeinen ansioplaketti.

Tunturilatulaiset tuntevat syvää surua hyvän retkitove-rinsa poismenon johdosta ja toivovat myös Pirkko-sisarelle voimia oman taipaleensa jat-kamiseen.

Antero Tarvainen

Perjantai-iltana meitä koh-tasi pelätty suruviesti: ystä-vämme Risto Åhlgren, Ovt-sin entinen puheenjohtaja oli taistellut vaikean sairautensa päätökseen ja nukkui ikiu-neen.

Tuntuu pahalta että nuori, alle viisikymppinen keskellä parhainta työuraa toimiva ja urheilua aktiivisesti harrastava perheenisä temmattiin näin pois joukostamme.

Risto tuli mukaan Ovtsin toimintaan nuorikkonsa Min-nan kanssa vuonna 1982 ja toimi jo melko tuoreena ovt-silaisena ensin johtokunnans-sa ja sitten menestyksellisesti kerhon puheenjohtajana kak-sivuotiskauden 1988-89.

Tuohon aikaan sisältyvät mm. susiaiset silloisessa tu-kikohdassamme Toposessa Uuraisilla sekä saamelaiskäsi-työtapahtuman järjestäminen Jyväskylässä.

Monet tunturilatulaiset muistavat Riston ryhdikkään esiintymisen meidän järjestä-mien Tunturilatutapahtumi-en juontajana ja kuuluttaja-na.

Näin tapahtui myös TL:n kevätpäivillä Vesalassa maalis-kuussa 2006. Se jäi Riston viimeiseksi ’viralliseksi ’ teh-täväksi Ovtsin piirissä.

Lokakuisena sunnuntai-il-tana 28.10.2007 meillä, An-nukka Hietalalla, Aulikki Kuukkasella ja minulla oli ilo vierailla Minnan ja Ris-ton kodissa Laukaassa. Teh-täväksemme uskottiin Ovt-sin standaarin luovuttaminen Ristolle.

Vähitellen koko perhe tuli koolle, kun ensin esikoispoi-ka Niko palasi hiihtotreeneis-tä Varkaudesta (hän oli juuri saanut ajokortin, joten isän ei tarvinnut olla mukana kuten tavallisesti). Sitten kaksosty-töt Noora ja Suvi kotiutuivat omista menoistaan.

Isä-Risto oli reipas ja iloi-nen, aivan entinen Risto, keuhkoihin pesiytyneestä syö-västä huolimatta. Muisteltiin menneitä hyviä aikoja ja ou-nasteltiin tulevia.

Risto ja Minna ovat kan-nustaneet lapsiaan pienestä pitäen hyvien harrastusten ja etenkin urheilun ja retkeilyn

pariin. Niinpä oli mukava ta-vata nämä reippaat ja avoimet aikuisuuden kynnyksellä ole-vat nuoret.

Kodin ja keskustelujen tun-nelma oli sydämellisen läm-min ja optimistinenkin. Sai-rauden synkistä varjoista ei paljon puhuttu. Tapaamisen päättyessä Risto saatteli mei-

dät ulko-ovelle. Terassilla pa-lavat kynttilälyhdyt valaisivat hänen hymyilevää olemus-taan.

Käden heilautus meille oli-kin sitten viimeinen. Nyt su-ru on tullut kohdalle. Toi-votamme Minnalle ja lapsille voimia jaksaa eteenpäin.

Ritvis

Kirsti Päivä-rinta on poissa

Risto Åhlgren 1.9.1959 - 25.1.2008

3

Hyvää alkuvuotta kaikille tun-turilatulaisille. Kuten otsikos-ta jokainen huomaa, niin Lo-gi täyttää tänä vuonna kome-at 30 vuotta.

Toki Suomessa on 9 meitä vanhempaakin tunturikerhoa, mutta olemme silti ylpeitä sii-tä, että kerho on elänyt ak-tiivisesti kaikki nämä vuodet, eikä missään vaiheessa ole ol-lut mitään taantumaa toimin-nassa.

Mukana on vielä muuta-mia perustajajäseniä ja yli 25 vuotta mukana olleitakin on yli kolmekymmentä. Uusia-kin tulee vuosittain ja jäsen-määrämme on nyt n. 160.

Juhlavuotta vietämme tie-tysti juhlien. Varsinaisena synttäripäivänä 19. helmikuu-ta kokoonnumme illallisen merkeissä Ruissalon Honka-pirtille, mikä on varsinais-suo-

malaisen jalkaväkirykmentin sodan aikana Vienan-Karja-lassa rakentama, ja sieltä pois rahtaama upea hirsihuvila. Nyt se seisoo siis pystytetty-nä Suomen suurimman tam-mimetsän keskellä.

Synttäreistä reilun viikon päästä järjestämme, yhdessä Turun kaupungin liikuntavi-raston kanssa, yleisölle suun-natun talviriehatapahtuman Impivaaran ulkoilualueella.

Jos ei tänne kasvihuonetal-ven keskelle saada luonnon-lunta siihen mennessä, niin toivottavasti tulee edes pak-kasia, että lumitykit saataisiin taas käyntiin ja luistinradoilta

voisi kerätä aurauslunta. Ilman lunta talvirieha on

hiukan teennäistä. Siinä on kekseliäisyys koetuksella.

Keskikesällä lähdemme sit-ten juhlavaellukselle Norjaan. Siitä on erillinen ilmoitus täs-sä lehdessä ja mukaan mah-tuu retkeläisiä muistakin ker-hoista.

Elokuussa sitten järjestäm-me Tunturiladun kesäpäivät Yläneen Kalikassa, ja siitäkin on lisää tietoa tässä lehdessä ja varsinkin seuraavassa nu-merossa toukokuussa.

Muuten juhlavuosi sujuu perinteisissä merkeissä, retkeil-len ja muuta mukavaa puu-

Logi+Logi+Logi =30

haten. Viikolla 14 menemme Susikyröön ja Vappuna eli helatorstaina jatkamme viime keväistä Helapyöräilyä Kunin-kaantietä pitkin. Nyt mukaan on lupautunut kavtsilaisiakin vihttalaisten lisäksi.

Vanha kulttuurireitti kiin-nostaa. Login kotisivuilta löy-tyy tarkempaa tietoa kaikista tämän vuoden tapahtumista. Pääsääntöisesti kaikki tapah-tumat ovat avoimia myös muille tunturilatulaisille, eli tervetuloa mukaan.

Talvea odotellen ja mukavia hiihtokelejä toivotellen (aina-kin pohjoiseen)

Pauli

Vuoden ensimmäinen kerho-tapaamisemme oli lauantaina 26.01.2008 Varkaudessa ker-holounaan merkeissä entisen ”kansankeittiön” tiloissa, jota ei nyt parhaalla tahdollakaan enää voinut sanoa samaksi paikaksi, jota se oli neljäkym-mentä vuotta sitten. Paikalla oli kolmisenkymmentä ker-holaista suunnittelemassa tu-levaa toimintavuotta.

Mikkelin kokouksen aika-taulua aikaistimme puolella tunnilla eli se alkaa klo 10.00 virallisella kevätkokouksella, jonka jälkeen nautimme yh-teisen lounaan Airin valit-semassa paikassa ja sitten siirrymme kulttuurin pariin Mikkelin teatteriin katso-maan Myrskyluodon Maijaa.

Kerholiivitilaus on lähte-nyt eteenpäin ompelijalle ja liivit ovat lunastettavissa hel-mikuun kokouksessa. Ker-holiivejä tulee muutama yli-määräinen, jos olet kiinnos-tunut kerhomme tunnuksena toimivasta liivistä ota yhteys Kariin.

Kerholiivi on ”parannettu painos” entisestä, jos enti-nen alkaa olla aikansa elä-nyt, niin nyt on tilaisuus saa-da uusi sellainen – valmis-tetaanko kerholiiviämme enää tämän jälkeen on suuri

kysymysmerkki. Lauantain kokouksessa

saimme taas kerran huomata, että kerhomme käyttämät opastintaulut ohjaavat hyvin kokoukseen tulijat ja niistä ovat kiinostuneita myös muut ohikulkijat, jos kerhomme kokouksen järjestäjillä ei ole tauluja tarpeeksi, niin niitä voi saada lisää Karilta.

Toimintasuunnitelmasta poiketen lauantain kokous päätti jättää väliin Pieksämä-en kokouksen, koska olem-me saaneet Ovtsilaisilta kut-sun saapua 15.03.2008 yh-teisen ulkoilupäivän viettoon Haristuvalle, lähdöstä tar-kemmin helmikuun kokouk-sessa.

Hiihtoviikko Saariselän maisemissa toteutuu viikolla 13 – matkaan lähdemme lin-ja-autolla, jonka koko mää-räytyy lähtijöiden mukaan.

Auto lähtee Mikkelistä klo 06.00 – tarkempi tieto läh-tijöille matkakirjeessä. Mik-kelin kokouksen yhteydessä sovimme yhteisruokailun jär-jestämisestä sekä muista mat-kaan liittyvistä asioista.

Matkan hinnaksi ilman ate-rioita olemme laskeneet n. 200 – 250 € riippuen polt-toaineen hinnasta ja siitä pal-jonko perillä ajetaan ylimää-

räisiä ajoja. Majoituksen paikat alka-

vat olla täynnä, mutta jos olet kiinnostunut matkasta ota yhteyttä allekirjoittanee-seen.

Kerhomme yhteiselle ju-hannus- ja kulleroiden katse-lumatkalle on ilmoittautu-nut parikymmentä lähtijää, joten suunnittelut käynnis-tyvät siitä mihin mennään koska ja miten, lähtöpäiväksi olemme alustavasti sopineet 18.06.2008.

Matkakustannuksista ei ole vielä laskemia, mutta kerro-taan, kun tiedetään matkan pituus ja paikat.

Syksyn ruskamatkapaikaksi joudumme valitsemaan tuttu-jen omien kämppiemme tilal-le jonkun uuden paikan, kos-ka omat kämppämme ovat jo varattuna parhaaseen ruska-aikaan.

Kerhotoimikunta ottaa toi-vomuksia vastaan ruskamat-kaa varten.

Kerhomme taloutta kohen-nettiin lauantain kokoukses-sa tuttuun tapaan arpajaisilla sekä poikkeuksellisesti huu-tokaupalla, johon Helena-tai-teilijamme oli antanut Lapin aiheisia taulujaan – Helenalle suurkiitos lahjoituksesta.

Huhtikuun kokous on jä-

tetty pois, koska silloin monet kerhomme jäsenet ovat Lapis-sa, jokunen toivomus on kyl-lä tullut, että tapaisimme sil-loin esim. Pieksämäellä sieltä peruuntuneen kokouksen ta-kia - palataan siihen asiaan myöhemmin.

Monet meistä suunnittele-vat tulevan kesän ja syksyn matkoja Lappiin – lehdessä yksi mukava matkan kohde – kämppien talkooviikot, jos-sa osaavia käsiä tarvitaan mo-neen hommaan.

Talkoiden lomassa voi vaik-ka marjastaa seuraavan tal-ven marjat ja muuten vain nauttia mukavasta talkooseu-rasta. Yhteiskyytejä talkoo-viikoille on myös suunnitteil-la, niin ei tarvitse yksin mat-kustaa.

Näissä merkeissä toivotan Teille kaikille mukavaa alka-nutta yhteistä toimintavuot-ta.

Kerhoterveisin Lea - puheenjohtaja

Tunturikerho Njeallje

38. toimintavuosi alkoi Tapa-ni Rajalan johdolla. Kerho-toimikunta jatkuu entisin jä-senin.

Paljon on taas mukavaa tekemistä tiedossa: Hiihto-kausi alkaa 13-17.2. Isosyöt-teen mukavilla laduilla. Ma-joitus on tutussa Va-Hi:n ma-jassa lumisen metsän keskellä Pytkynharjulla.

Kerhoillat ovat 31.1., 27.3.,22.5., 25.9., 23.10. Ke-vätkokous on 28.2. ja syysko-kous 20.11.

Hiihtoretki (sääolosuhtei-den salliessa) tehdään logilais-ten kanssa saaristoon maalis-kuussa. Huhtikuussa väki häi-pyy tunturiin kuka minnekin nauttimaan Lapin lumosta.

Toukokuun alussa on pyö-räily Kuninkaantietä Karjaal-ta eteenpäin logilaisten ja ka-vtsilaisten kanssa. Huoltoau-to kulkee mukana ja retki teh-dään omakustannushintaan. Tapanilta saa lisätietoa.

Lokakuussa tehdään rus-karetki Lauhavuorelle. Pik-kujouluaikaan on ohjelmassa matka Tallinnaan.

Tunturiladun tilaisuuksi-en ilmoittamisohjeet löytyvät TL-lehdessä: Okta järjestää kevätpäivät Kajaanin Jout-senlammella, kesäpäivät ovat logilaisten järjestämänä elo-kuussa Yläneellä ja susiaiset järjestää Alppas lokakuussa Janakkalassa.

Susianomukset pitää jättää elokuun loppuun mennessä.

Vihttalaiset tutustuvat ret-keillen ainakin yhteen kan-sallispuistoon vuosittain. Vii-

meksi seikkailimme syyskuus-sa vesisateessa Hiidenportin maisemissa.

Hiidenportin kansallispuis-to perustettiin 1982 Kainuun erämaaluontoa säilyttämään. Komeita rotkoja ja aarnio-metsää, jonka siimeksessä soi-ta ja puroja ylittäviä polkuja.

Meitä tervehti ukkosen jy-rähdykset upean ruskan myö-tä.

Syyskuussa Talaksen maise-mia kävi ihmettelemässä kol-me vihttalaista. Nuotio ei syt-tynyt eikä vieheeseen tullut muuta kuin heinätuppu.

Etsittiin myös matsutakea, mutta löytyi kangasrouskuja, Kaisa ja Enni löysivät musta-vahakkaita. Paljon oli Talak-sella väkeä liikkeellä ja hyvin mahduttiin kaikki.

Pikkujoulua vietettiin syys-kokouksen päätteeksi. Anjan ja Kaijan emännöiminä mais-teltiin jouluglögiä ja suussa sulavia piirakoita, muutama täytekakkukin taisi hävitä.

Kiitos myös Lailalle yllätyspaketeista.

Tulevana kesänä on tu-kikohdissa talkoita ja niistä on tietoa TL-lehdessä. Logi täyttää 30 vuotta nyt helmi-kuussa. Vihttalaiset toivotta-vat PALJON ONNEA!

Pirkko

Vihttan touhu-päivyristä 2008

www.tunturilatu.fi www.kerhot.tunturilatu.fi

4

Tänä kesänä on tassuteltu sa-teessa siellä sun täällä. Eipä sil-ti kunnon helteestä ja aurin-gosta on nautittu myös yllin kyllin. Kaikki säät ovat kui-tenkin ulkoilusäitä, sehän tie-detään. Tässä vaiheessa suuri joukkomme harrastaa varsi-naista hyötyliikuntaa kun ke-sän sato metsista ja vainioilta kerätään talteen.

Ovtsilaiset ovat retkeilleet yhdessä Pyhä-Häkissä lintuja bongailemassa. Ahkerimmat lintuharrastajat tekivät elä-mänsä matkan maapallon toi-seen laitaan eli Alaskaan, Kali-forniaan ja Arizonaan asti.

Tuolta retkeltä Tuula tuli sitten ohjailemaan meitä Ina-rille. Kolmen inkkarin ja Tuu-

lan kajakin kyydeillä seilasim-me kahdeksan päivää pitkin ja poikin ihanaa Inarinjärveä.

Eräs ystäväni kertoi säälien seuranneensa Lapin säätiedo-tuksia, mutta se sääli meni kyl-lä täysin hukkaan: meillä oli kaiken kaikkiaan erinomainen ja leppoisa melontaretki.

Jos sade vähän kasteli, sen aurinko pian kuivasi. Kirkas järvivesi oli myös ylellistä uintipuuhiin aamuin illoin.

Tervehdys Keski-Suomesta

Tunturiladun edustajat kä-vivät onnittelemassa 70 vuot-ta täyttänyttä Suomen Latua.

- Koska Suomen Latu on vain yhdeksän vuotta van-hempi kuin Tunturilatu, niin meidän välistä suhdetta ei ehkä aivan voi kutsua emo – poikanen suhteeksi, vaan olemme pikemminkin kuin sisarukset, isosisar - pikkusi-sar, sanoi Sirpa Alapuranen onnittelupuheessaan.

Käsi kädessä kohti aikuisuutta

- Yhdessä on vartuttu ai-kuisuuteen, vaikka välillä on ollut pientä kinastelua, kuten toisilleen rakkailla sisaruksil-la ainakin, mutta tiukan pai-kan ja tarpeen tullen on aina apua annettu ja saatu, puolin ja toisin. Pulaan ei ole kum-pikaan toistaan jättänyt.

- Kuluneiden vuosikymme-nien aikana Suomen Latu jä-senjärjestöineen on voimak-kaasti kasvanut ja samalla ke-hittynyt merkittäväksi ja val-takunnallisesti tunnetuksi ja arvostetuksi kuntoliikunnan edistämisjärjestöksi. Nyt kui-tenkin ollaan siinä elinkaaren

Tunturilatulaiset onnittelivat Suomen Latuavaiheessa, niin Suomen Latu kuin Tunturilatukin, että tu-levien vuosien toimintaan on panostettava ja huolellisesti ke-hitettävä, ettei sisaruksille tule eteen se viimeinen suhteiden koetinkivi, perinnönjako.

- Mutta me Tunturiladussa olemme varmoja, että suun-nitellessamme yhdessä aikaa eteenpäin, pystymme luo-maan toiminnallemme elin-voimaisen jatkon tulevaisuu- dessakin ja että pystymme tar-joamaan houkuttelevan vaih-toehdon monille sisäliikun-nan muodoille eli omin voi-min ja mieluusti yhdessä ta-pahtuvan ulkona liikkumisen, vaikka näihin nykyisiin etelän talvisäihin kyllä kaivattaisiin kipeästi uusia ulkoliikuntai-deoita.

- Suomen Ladulla on hyvä historia ja pohja, mistä pon-nistaa eteenpäin, sanoi Sirpa Alapuranen.

Tunturilatu onnitteli 70- vuotiasta Suomen Latua on-nittelukortin tekstillä:

Jokaisen vuoren laeltaavautuu maisema uus,jokainen uusi haasteon avoin mahdollisuus.

Tunturilatua edustivat Tommi Avikainen, Iitu Gerlin, Markku Salminen, Sirpa Alapuranen ja Raimo Pahkala, kaikilla su-simerkit rintamuksissaan. Suomen Ladusta onnitteluja vastaanottivat Raija Laukkanen, Eki Karlsson ja Raimo Mäenpää. Lahjana onnittelijat antoivat lupauksen suomalaisista metsämarjoista, jotka nekin on jo toimitettu perille.

Tamperelainen Itsenäisyys-päivän perinne on paikallis-ten kansalaisjärjestöjen lip-pujen osallistuminen yhdessä Tampereen Varuskunnan ja Tampereen kaupungin kans-sa kunniakäyntiin ja seppe-leenlaskuun Kalevankankaan sankarihaudalla.

Tunturikerho Kolbma oli tänä itsenäisyytemme 90 v päivänä mukana kansalaisjär-jestöjen lippulinnassa kanta-en Tunturilatu ry:n lippua. Kantajana oli Helinä Saari-nen (Martikainen) ja saattaja-na Tuula Pyykkönen. Tapah-tuma lienee ollut ensimmäi-nen Tunturiladun lipun julki-nen esiintyminen.

Tilaisuus pidettiin tällä ker-ralla sateisessa säässä tavan-omaisen tuulisen lumisateen sijasta. Säästä huolimatta pai-kalla oli suuri joukko yleisöä kunnioittamassa itsenäisyy-temme puolesta kaatuneita sankarivainajia.

Seppeleen sankariristille las-

kivat Tampereen Varuskunnan päällikkö, kenraalimajuri Paa-vo Kiljunen, Tampereen kau-

Tunturiladun lippu liehui itsenäisyyspäivänä

Tunturiladun lippua kantoi Helinä Saarinen seuranaan Tuu-la Pyykkönen.

Iltamuotioilla paistui kala ja räiskäleet. Ja tietysti lintu-ja bongasimme jopa Kaiku-nuoran kaakkuripariskuntaa myöten.

Paluumatkalla Rovaniemel-lä vaihdoimme kuulumisia Oulun owllalaisten kirkkove-ne- ja kanoottiretken vaiheis-ta. He olivat palanneet Nelli-miin samoihin aikoihin kun me lähdimme vesille Veskon-niemestä.

Nyt odotamme innolla rus-karetken alkamista. Susikyrö täyttyy viikolla 37 ovtsilaisis-ta. Ilmoittautuneita on bus-siinkin lähes kolmekymmen-tä ja osa tulee mukaan omin kyydein.

Ensikertalaisia on monta mukana ja vanhat konkarit tuntevat ja tietävät tunturi-harjanteiden mieltä- kiehto-van kauneuden. Retkeilem-me ja luulenpa, että Tynnyri-vaaran rinteet saavat luovut-taa meille kaarnikkasatonsa syksyisen nektarin valmistus-ta varten. Ja toivottavasti rus-ka värjää maiseman.

Sitä ennen tapaamme teitä ystäviä vielä Tunturiladun ke-säpäivillä Savossa.

Ovtsin toimihenkilörinta-malla on tapahtumassa sellai-nen muutos, että olen pääse-mässä ’eläkkeelle’ kerhon sih-teerin hommasta. Uutena sih-teerinä aloittaa Ulla Kosonen, tunturilatulaisena vielä tuore mutta näihin töihin oikein pätevä.

Antoisia retkiä ja hyvää oloa kaikille toivottaa

Ritvis

Inari Kankainen Jäkälä-Äytsillä 1982.

pungin johtaja Esa Kotilahti sekä Tampereen Kansalaisjuh-latoimikunnan puheenjohtaja Matti J Mäkelä.

Musiikista tilaisuudessa vas-tasi Tampereen Työväenyh-distyksen Puhallinorkesteri.

Sankarihaudan seppeleen-laskutilaisuuden jälkeen liput osallistuivatohimarssiin, jon-ka vastaanotti kenraalimajuri Paavo Kiljunen. Juhlava tilai-suus päättyi itsenäisyyspäivän jumalanpalvelukseen Kalevan kirkossa.

Timo Tulosmaa

5

Viime vuonna ilmestyi Veik-ko Erkkilän kirjoittama ja Le-vi- Kustannuksen kustanta-ma LAPIN LÖYTÄJÄT- ni-minen teos, jonka 280 sivulta huokuu kahden Lapin luon-toon ja ihmisten elämään sy-ventyneen ihmisen kokemuk-sia 70 vuoden ajalta.

Kirjoittajan haastattelemat intohimoinen valokuvaaja ja arktisen alueen asiantuntija, tänä vuonna 98 vuotta täyttä-vä Reino Sarvola ja 83 vuotta täyttävä yhdeksän kielen tai-taja Johan (Pikku-Jussi) Hög-man ihmisen elämän poh-tijana ja pohjoisen kulttuu-riperinnön tallentajana, ovat olleet kirjoittajalle hedelmäl-linen tietolähde kirjan sisäl-töä muokatessaan. Kun hän käyttää haastattelemistaan ih-misistä, jotka ovat myös hä-nen ystäviään, etunimiä, pi-dän tämän esittelyn puitteissa luontevana tehdä samoin.

Lapin tuntijaKirjoittaja oli tavannut Rei-non 1975 Pokkaan ja Inariin johtavalla tiellä Kittilässä. Tu-tustumisen jälkeen kävi sel-väksi, että mies oli Lapin luonnon, sekä herrojen, ja työläisten, kommunistien ja porvareiden tuntija ja ymmär-täjä, erämaiden kulkija, va-lokuvaaja, edellisenä vuonna sosiaalitarkastajan virasta jää-nyt eläkkeelle, sosiaalineuvos ja kansan puolelle aina aset-tunut virkamies, korostamat-ta kuitenkaan olevansa kan-sanmies.

Häntä oli alettu nimittää

alhaiseksi herraksi pian sodan jälkeen, kun hän oli sopeutu-nut samoihin vaatimattomiin olosuhteisiin kuin muutkin ihmiset. Arktiset kasvit olivat Reinon intohimo ja 1980 alussa hänellä olikin laajin pohjoisten kasvien kuvako-koelma.

Reino tapasi myös saame-laisia. Muun muassa ”poro-ruhtinaat” Aslak Juuso ja Kaa-pin Jouni. puolustivat omalla persoonallaan kulttuuriperin-nettä sodanjälkeisessä ajassa, jolloin yhteys menneisyyteen oli heikentynyt.

Riutulan lastenkoti perus-tettiin 1907 kahden NNKY:n työntekijän voimin ja osin rahoittamanakin.

Reino valitsi tämän las-tenkodin amerikkalaislentäji-en järjestämän joululahjamat-kan kohteeksi.

Vielä nykyisinkin Riutulan entiset lapset kokoontuvat vii-den vuoden välein muistele-maan lapsuuttaan.

Joikujen asiantuntijaJussi vietti kahdeksan vuotta elämänsä alkutaipaleella Riu-tulan lastenkodissa. Hän kas-voi saamelaisten joikujen asi-antuntijaksi ja tallentajaksi. Hänen mukaansa joiku sopii kaikkiin tilanteisiin. Poroilla ajettaessa on joiuttu ja häis-säkin on käyty nurkan takan ottamassa joiku.

Lapin Löytäjät

Joikumiseen on pitänyt ol-la erityinen tarve, jota ei voi ilmaista puheen kautta. Joiku on totuuden puhumista ja sii-nä pitää kuvata kohde ko-konaisuudessaan hyvine ja huonoine puolineen. Kirjassa selvitetään joikujen ”anato-miaa” melko seikkaperäisesti niiden käyttäjien näkökul-masta. Kansatieteellisesti hy-vin suuriarvoinen on myös Jussin tallentama neljänsadan joiun kokoelma.

ItseopiskelijaJussi on kansantiedemies, geo-logian ja Lapin luonnon tun-tija, kotiseutunsa puolustaja, kuten kirjoittaja kuvailee hän-tä.

Muun muassa hänen aloitteestaan Utsjoki yhdis-tettiin Suomen tieverkostoon 1950-luvulla ja Utsjoelle ra-kennettiin Tenon yli Suomen ja Norjan yhteistyönä silta,

joka nimikilpailun tuloksena ristittiin Saamen sillaksi.

Suuren tietomääräänsä Jus-si hankki pääosin itseopiske-lun kautta ja geologia on hä-nen intohimonsa.

Aikoinaan Jussi laati ruot-sin- ja latinankielisen kasvi-luettelon Utsjoen ja muun Pohjois-Lapin

kasveista. Hänelle kertyi kahdentuhannen kasvin luet-telo, jonka hän myöhemmin käänsi saameksi ja suomeksi.

Kirjaa elävöittävät Reino Sarvolan ottamat alkuaikojen mustavalkoiset ja myöhem-män ajan värivalokuvat. Her-källä tavallaan ne ovat oleelli-nen osa kirjan sisältöä kertoen mieliinpainuvalla tavalla mei-dän tunturilatulaisten ihme-maasta, Lapista. Veikko Erkki-län haastatteluihin perustuva useiden kymmenien aihealuei-den kuvaaminen muuttaa var-masti käsityksiämme siitä, mi-

ten paikallisen väestön, muun muassa saamelaisten elämä on muuttunut vuosikymmenten saatossa.

Uudenlainen maailmaHän on kuvannut ihmis-ten arkea sellaisena kuin se on heille avautunut. Se on ollut usein työtä ja tuskaa ja kau-kana siitä romantiikasta, mis-tä me käypäläiset puhumme.

Teos avaa kokeneidenkin ”lapinhullujen” eteen aivan uudenlaisen maailman. Sen sisäistäminen parantaisi var-masti monen ihmisen elämän-laatua, mutta….onnistuuko se tässä kiireiseen ja stres-saavaan hössötykseen ajautu-neessa yhteiskunnassa.

Teos on yksi Veikko Erk-kilän kirjoittamista inhimilli-sistä tietoteoksista ja syventää erinomaisesti tietämystämme Lapin väestön elämästä.

Kyösti Lamminjoki

Kämppiemme sesonkiaika al-kaa olla taas käsillä – kevät au-rinko on näyttäytynyt jo poh-joisimmassakin osassa kau-nista maatamme ja saanut monet tunturilatulaiset suun- nittelemaan ja suuntaamaan matkansa kohti pohjoisia tukikohtiamme.

Muistin virkistämiseksi muutama ote kämppäsään-nöistä, jotka on lähetetty avai-men luovutuksen yhteydessä jokaiselle avaimen lunasta-neelle.

Susikyrö, Susi-Talas ja Susi-Kiisa

- Kämpälle mentyäsi kirjoi-ta vieraskirjaan nimesi, ko-tipaikkasi ja avaimen nume-ro heti kämpälle saavuttuasi. Lähtöpäiväsi lisää lähtiessäsi.

- Rinkan säilytyspaikka on kämpän ulkopuolella olevassa telineessä – varusteiden ”levi-tyksessä” otamme huomioon myös toiset kämpässä majoit-tujat.

- Lemmikkieläimille ma-joitusyksikkö on ainoastaan Susikyrössä ”koiraoskari”. Muualla mukana seuraavat lemmikkimme pidämme ulkotiloissa.

- Kylmänä vuodenaikana Susikyrön uudet kämpät käy-tetään ensin majoitukseen ja vasta niiden täytyttyä otamme vanhan ison kämpän majoi-tuskäyttöön.

- Polttopuuna käytämme tontilta löytyvää jätepuuta ja säästämme majassa olevia.

- Polttopuu on pohjoisessa kallista, joten perhe- ja yksi-tyisvuorot unohdamme siellä ja kylvemme naisten ja mies-ten vuoroilla.

Susikyrö: Tukikohdan kolmesta ma-

joitusyksiköstä voi samanai-kaisesti olla varattuna enintään kaksi yksikköä, en-sisijaisesti päärakennus ja tar-peen vaatiessa pienemmän ra-kennuksen lemmikkieläimil-le tarkoitettu yksikkö.

- Kerhon varaamille viikoil-

le osallistuvien on oltava Tun-turiladun jäseniä. Avainsään-töjen perusteella avainta koh-den haltijalla saa olla kuiten-kin yksi ulkopuolinen vieras.

Aihki: Varausmökki Aihki on Tun-

turiladun omistama kiinteis-tö, johon kuuluu oma sauna. Käyttöveden saa ottaa Susi-kyrön kaivosta ja polttopuut –liiteristä.

Aihkin käyttöoikeus on kaikilla tunturilatulaisilla. Vuokrauksen hoitaa toistai-seksi Tunturiladun puheen-johtaja.

AvainTunturiladun jäsenillä on oi-keus kahden vuoden jäsenyy-den jälkeen päästä Tunturi-ladun kämppäavaimen halti-jaksi maksamalla siitä voimas-sa oleva lunastusmaksu.

Avaimen haltijan samaan ruokakuntaan kuuluvalla on oikeus käyttää samaa avain-ta mikäli he ovat Tunturilatu ry:n jäseniä.

Avainta ei saa luovuttaa haltijan ruokakuntaan kuu-lumattoman käyttöön.

Majoittuessaan tukikohtien alueilla joko rakennuksissa tai omissa majoitteissa, avaimen haltijalla on oikeus käyttää tukikohtien palveluja ja va-rusteita. Tunturiladun tapah-tumiin osallistuva, alueen ul-kopuolella majoittuva jäsen voi käyttää alueen palveluja. Muilla tukikohtien ulkopuo-lella majoittuneilla em. oi-keuksia ei ole.

Ovet ja kaivo pitää lukita ai-na lähtiessään, myös lähdettä-essä päiväretkelle.

Kämppien rakentaminen, korjaaminen ja ylläpitäminen tapahtuu aktiivisella talkoo-toiminnalla. Kämpän ja sen varusteiden käytössä huoleh-dimme siitä, että seuraavien käyttäjien on mukava tulla kämpälle, joka on siivottu ja kuivat polttopuut odottavat tuvassa tulijaa.

Tukikohtiin voi majoittua omiin majoitteisiin varauksis-

ta huolimatta, mutta saunan käytöstä on sovittava paikan päällä varaajan kanssa. Va-raajan kanssa on myös so-vittava, jos aikoo aloittaa tai päättää vaelluksensa varauk-sen alaisesta tukikohdasta tai oleskella siellä muuten.

Sopu sijaa antaa…Hiiret tykkäävät tukikoh-

tiin jätetyistä ruoka-aineista – tykkäämmekö me hiiristä?!

Välttäkäämme hiirien syöt-tämistä kämpillä – ylimääräi-siä ruoka-aineita emme jätä sinne.

Kämppäsääntöjen mukaan hiljaisuus-sääntöä tulee nou-dattaa klo 23 jälkeen – sään-

tö lienee tarpeeton, koska uni on näyttänyt maistuvan suu-rimmalle osalle huomattavas-ti tätä aikaisemmin.

Tarpeettoman avaimen toi-votaan palautuvan takaisin Tunturiladulle uusiokäyttöä varten.

Kämpille mennessäsi ota retkivarustukseen mukaan jä-senkortti. Unohtuiko avain kotiin – soitto esim. Tuntu-riladun puheenjohtajalle voi pelastaa pulasta.

Mukavia yhdessäolon het-kiä yhteisillä kämpillämme ja Lapin retkiä toivottaa

Teille kämppätoimikunnan puolesta Lea Sarkeala

Omat kämpät ja kämppäsäännöt

Tunturiladun kämpistä pidetään talkoovoimin hyvää huolta. Kuva usikyrön keittokatoksesta.

6

Tunturivaelluksella nauti-taan ulkoilusta ja jylhistä maisemista. Koillis-Lapissa Saariselällä saimme nauttia myös saunan lämmöstä ja retkikunnan rohkein vielä avantouinnista helmikui-sessa Luironjärvessä. Sau-nomaan pääsee muutaman päivän vaelluksen jälkeen. Löylyt tunturissa maksaa ”vaivannäön” monin ver-roin takaisin.

Saunaan Anterinmukassa

Koilliskairassa autiotupasauno-ja on huomattavasti enemmän kuin muualla Suomessa. Ante-rinmukan kelohirsinen ranta-sauna ehkä kaunein niistä.

Päätimme, että reitin pitää mennä vähintään yhden au-tiotupasaunan kautta. Aja-tus tuntui houkuttelevalta, et-tä kahden päivän ahkion ve-tämisen jälkeen pääsisi sau-naan, vieläpä kartan mukaan keskelle hienoja tunturimai-semia.

Lähdimme hiihtämään Ra-jajoosepista rajavartioston kelkkauraa pitkin kohti ete-lää illansuussa vähän turhan-kin myöhään. Ensimmäiseksi yöksi poikkesimme kuuta-mon valossa Ylemmän Kiertä-mäjärven tuvalle muutaman tunnin yöunille.

Seuraavan päivän vaelluk-sen jälkeen saavuimme sitten Anterijoen varrella olevalle

Anterinmukan autiotuvalle (mukka on saamea ja tarkoit-taa mutkaa).

1960-luvun alussa Anterin alueella ei ollut autiotupaa. Vaeltajamäärät kasvoivat ja Kes-kon henkilökunnassa oli pal-jon Lapin eräkävijöitä, joten he päättivät panna toimeksi.

Metsähallitus oli myöntä-nyt Suomen Ladulle oikeuden rakentaa autiotuvan muun muassa Anterijoen varteen. Suomen Latu siirsi raken-nusoikeuden Keskon Kerho ry:lle. Kämppä valmistui vuo-den 1966 syyskuussa ja sauna vuotta myöhemmin.

Tämän entisen Keskon kämpän kelohirsisaunaa oli-vat aikaisemmin tupaan saa-puneet jo lämmittäneet lähes valmiiksi.

Vaimoni kanssa saimme ol-la illan ensimmäiset kylpijät. Löylyhuone oli pienehkö, mutta hyvässä kunnossa. Sau-

nomisen välillä vilvoittelim-me saunan kuistilla kuunnel-len heikkoa veden solinaa kos-kisulasta. Muita ääniä tuntu-rista emme erottaneetkaan.

Nautittuamme ahkion kät-köistä löydetyt saunaoluet ja puettuamme puhtaat vara-vaatteet päälle, totesimme tä-män kaiken olevan tunturiva-elluksella extraa.

Retkikuntaamme kolman-tena kuuluva Pentti kävi myö-hemmin toisten tuvalla ole-vien kanssa löylyssä. Viimei-set saunojat saivat jäähdytellä saunan kuistilla ihaillen kuun nousua itäisten tuntureiden takaa.

Sauna sai kaikkien kylpijöi-den kehut. Vain uiminen ma-talassa Anterinjoessa ei tah-tonut onnistua näin talvisai-kaan. Kesällä kuulemma pys-tyy joessa uimaan muutakin kuin käsipohjaa kivikokossa.

Seuraavana aamuna jat-

koimme matkaa Muorravaa-ranruoktuun (ruoktu on saa-mea ja tarkoittaa erämaako-tia). Tuvalla lännestä päin tul-leet kertoivat, että Luirojärven tuvilla alkaa olla näin pääsi-äisviikolla tungosta.

Paluumatkamme kulki Muorravaaranruoktusta Pi-runportin kautta Sarviojan tuvalle ja sieltä edelleen ilman vastaantulijoita Jyrkkävaaran-tuvan kautta takaisin Raja-Jooseppiin.

Luiro triathlon

Lähes vuotta myöhemmin edellisestä ”saunavaellukses-ta” vedimme ahkioita lievässä etukenossa kohti Tuiskuku-rua. Hanki kantoi hyvin met-säsuksia, vaikka helmikuu oli vasta alullaan.

Retkikuntamme oli muuten sama, mutta vaimoni oli vaih-tunut Kajaanin avantouima-

Luiro triathlonLumikurulta kuvattuna Muorravaarakkaan (itään) päin.

Tiahtelmanpään ja Muorravaarakan välimaastosta näkymä Lumikurulle (vasemmalla) ja Pirunportille (oikealla ). Ku-vanottaja keskellä. Tehkääpä perässä !

Luiro-triathlonin uintiosuudella.

”Huipu l l a eli Sokostilla tuulee” .

7

Kirjailija Kirsti Paltolta on ilmestynyt päätösosa rievan-järveläisen Juhanaksen kasvu-tarinasta. Ensimmäinen teos on suomennettu nimellä Voi-jaa minun poroni (Guhto-set dearvan min bohcot).

Teos herätti ilmestyessään 1986 runsaasti huomiota ja oli myös Finlandia-palkin-toehdokkaana. Toinen osa on Juokse nyt naalinpoika (Gurzo luottat) 1991. Juuri ilmestynyt kolmas romaani on nimeltään Násttit muoh-tagierrakis, joka tarkoittaa suomeksi Tähtiä lumihangel-la - sitä ei ole vielä suomen-nettu.

Aikaisemmat osat on kään-tänyt Kirsti Palton aviomies Eino Kuokkanen, jolla var-maan on tämäkin teos suo-

mennettavana. Odotamme innolla sen valmistumista. Ta-rina on mukaansatempaava kertomus saamelaisten elä-mästä sisältäpäin saamelaisen kirjailijan esille loihtimana.

Romaanisarja kuvaa Teno-jokivarressa sijaitsevan Rie-vanjärvi-nimisen saamelaisky-län ihmisiä ja tapahtumia so-tia edeltävästä ajasta, jolloin päähenkilö Juhanas oli nuori poika, vaikeaan sota-aikaan ja Lapin saksalaismiehitykseen, mikä pakotti lopulta asukkaat evakkoon, ja nyt viimeisessä osassa keskitytään 1960-lu-vulle.

Moottorikelkkojen ja mui-den moottorivetoisten kulku-pelien ja koneiden tulo sekä rahamahdin valta mullistavat Rievanjärven elämää. Varmas-

ti myös valtaväestön vähem-mistöä ymmärtämätön yhte-näistämispolitiikka valaistuu.

Kirsti Paltto on julkaissut lisäksi nuortenkirjan, joka koostuu kolmesta kertomuk-sesta Árbi (perintö), Geatki (ahma) ja Ája (lähde) - vii-meksimainittu on koko teok-sen nimi. Molempien kirjo-jen kustantaja on Davvi Girji (pohjoiset kirjat) Karajoella.

Uusien saamelaisten kirjo-jen ohella Inarissa on näinä päivinä tosi mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.

Elokuvafestivaali Skabma-govat (kaamoskuvat) vierit-tää nähtäväksi tämänvuotise-na teemanaan alkuperäiskan-sojen koko fi lmikirjon.

Alkuperäiskansojen elo-kuvafestivaalia vieteään Ina-

Saamelaistrilogian kolmas teos valmistunut

Ajatustakin pehmeämpi lu-mi kattaa kaiken, rauhoittaa puhtaudellaan rasittuneen ih-misen.

Luonto on yksinkertaisen kaunis ja tuttu. Tunturi nyök-kää taustalta vanhan terveh-dyksensä.

Näin pitää ollakin.Tulimme katkaisuhoitoon,

irti samaa rataa kiertävistä ajatuksista eikä Susikyrö petä tälläkään kertaa. Saamme ol-la keskosia pumpulivuoteella hellän äiti-Pallaksen hoivissa.

rissa 23. - 28.1.2008. Sii-dassa, jäästä rakennetussa Re-vontuliteatterissa, joka on ul-koilmateatteri, sekä uudessa Inarijärvi-teatterissa on päivät pääksytysten nähtävänä mie-lenkiintoisia saamelaisfi lmejä ja videoita sekä intiaanien ja inuitien elokuvatuotantoa.

Skabmagovat-festivaali on Sodankylän fi lmijuhliin ver-rattava antoisa tapahtuma.

Tästäpä tuli mieleeni mai-nita, että juhlien pääorgani-saattori inarilaissyntyinen Jor-ma Lehtola on saanut valmiik-si laajan teoksensa Laulujen Lappi (2007), joka käsittelee Lappia musiikissa.

Hänen aikaisempi teoksen-sa Lailasta Lailaan (2000) selvitti Lappia elokuvassa. Kannattaa tutustua!

Lehtolan veljekset pyörittä-vät Inarissa omaa Puntsi-ni-mistä kustannusfi rmaa, jossa julkaistaan upeita, kiinnosta-via teoksia. Veli-Pekka Leh-tola toimii Oulun yliopiston saamelaisen kulttuurin profes-sorina.

Edesmennyt isä Teuvo Leh-tola kirjoitti useita Inarin his-toriaa valaisevia teoksia.

Ja sisar Irma Lehtola on toiminut muutaman vuoden Inarissa entisessä Riutulassa toimivan Vasatokka-matkai-luyrityksen johdossa ja on juuri siirtymässä takaisin Suo-men Ladun työntekijäksi (jos-ta varmaan monet hänet tun-tevatkin). Hänen uusi toi-mipaikkansa on Kiilopään retkeilykeskuksessa.

Ritvis

Teimme omat latumme rakkaisiin paikkoihimme. Pakkanen ei ole kiusannut, ei tuuli, eivät turistit. Tulet kie-murtelevat ja kipinöivät ku-ten ennenkin, makkara tiri-see ja musta pannu kuume-nee hiljalleen tarjoten kohta oikean makuista kahvia.

Puhutaan niitä näitä. Mitä sitä jahkaamaan syvällisempiä kun ei niitä kuitenkaan ym-märrä. Kunhan tämän arki-päivänkin tolkuillaan pitää, siinäkin on tarpeeksi.

Lumen kuiskettaMarraskuun lopun valon

ystävällisyys on hienovarais-ta, jakaa vähästään ja vii-pyilee varjopaikoissakin pit-kään. Peittää virheet, kutsuu lähelle. Siinä meille mallia suhdekiemuroihimme.

Innostumme hiihtämään hämärän taakse lirisevän pu-ron yli unelmiin, vielä kiehto-viin sillä niin kauan on elämää kuin on toiveita saavutetta-vaksi, uteliaisuutta etsiä vasta-uksia, yllykkeitä toteutetta-vaksi.

Elämä on suuri mysteeri ja se toteutuu elämällä niin mo-ninaisena kuin mielikuvitus keksii… kunnes opit oikean

tavan elää ja ehkä näet yksin-kertaisuuden kauneuden.

Teksti: Liisa HaapalainenKuvat: Pekka Väänänen

reiden rahastonhoitajaan Rusa-sen Jukkaan. Kun saavuimme tuulelta suojaiseen Tuiskuku-ruun, oli aamulla Rautujär-veltä puetut toppavaatteet rii-suttava pois. Reittimme kulki kurun itärinnettä Tuiskukurun tuvalle asti. Ennen kuin tuvan kaminan ensimmäinen pesälli-nen oli palanut loppuun, niin Jukka puki jo ”virkapuvun” yl-leen ja hiihti Tuiskupuron su-laan uimaan. Me Pentin kans-sa lisättiin puita kaminaan, sil-lä pelkkä näkykin sai meidät palelemaan.

Seuraavana iltapäivällä läm-mitimme Luirojärven vanhaa saunaa. Vanha siksi, että uusi oli rakenteilla vähän etääm-mällä rannasta. Uuden saunan lämmössä ovat vaeltajat saa-neet rentouttaa kipeitä jäseni-ään lokakuusta 2005 alkaen.

Vieraskirjan merkintöjen mukaan saunassa oli kylvetty viimeksi tammikuun alussa. Ahkiomme oli tarpeellinen lo-gistiikan kannalta. Vedimme hiihtäen ahkiossa puut liiteris-tä tupaan ja saunaan. Ahkiolla haimme myös saunavedet Lui-rojoen jokisuulta. Kaikki ulko-na liikkuminen tapahtui suk-silla, muuten olisi joutunut kahlaamaan haaroja myöten lumihangessa.

Isosta löylyhuoneesta huoli-matta sauna lämpeni ajallaan. Ennen saunaa Jukka ”virka-puvussa” ( uimahousut ja isot huopakumisaappaat jalassa ) hiihti kuivassa pakkaskelissä Luirojoen jokisuuhun ui-maan ja takaisin saunomaan. Luiro triathlonin jälkeen hiih-telimme autiotuvan puolelle Sokostin enää näkyessä sil-huettina.

Seuraavana päivänä koh-talaisessa tuulessa näkyvyyden ollessa vain suksen kärkiin huiputimme Sokostin.

Palattuamme Luirolle, sin-ne oli saapunut metsähalli-tuksen huoltoryhmä kelkkoi-neen. Ninni Raasakka siisti paikkoja ja miehet ajoivat Ka-rapuljusta polttopuita varas-toon.

Polttopuuta UKK-puistossa palaakin vuodessa peräti 500 - 600 kuutiota. Luironjärvel-lä eniten, sillä saunaa lämmi-tetään lähes taukoamatta joka päivä kesäkuusta ruskaseson-gin loppuun. Sauna on myös ahkerassa käytössä keväthan-kien aikaan.

Paluureittimme kulki Tuis-kukurun kautta pienen har-hailun jälkeen Suomunruok-tulle, missä Jukka tavoistaan poikkeamatta kävi uimassa Suomujoen sulassa.

Illalla luimme vieraskirjasta muiden kaamosvaeltajien jou-lun aikaisista seikkailuista pi-meässä tunturissa.

Itsekin vitsailimme päivällä sattuneesta ylimääräisestä mut-kasta. Jos emme olisi löytäneet perille, niin Kainuun Sanomis-sa olisi ollut ilmoitus: ”Kajaa-nin avantouimarit etsii uutta rahaston hoitajaa, ja vanhaa.”

Jussi Kemppainen

8

Näin vieraamme kirjoit-tivat Koirasaaren kämppä-kirjaan sunnuntaina 21.10. Kerhollamme oli tänä vuon-na, perinteisellä karpalovii-konloppuna, kunnia pitää vie-raina kavtsilaisia, eli pääkau-punkiseudun tunturilatulai-sia.

Lauantaina kaunis aurin-

Töykkälän laavulla eväät maistuivat kaikille.

On onni olla tyytyväinen satoonsa

Tämän syksyn karpalot olivat suuret ja laadukkaat.

Takalevonkirkko.

Karpaloiden taikaa, syysaikaa...”Kavtsilaista turhaan kutsua ei tarvikylään saapui meitä tänne aika parviKurjenrahkan superkarpaloitapaljon noukittiin saatiin noita.Takalevon kirkossa soi virsi sekä muita,Kuhankuonon pyykille hipsittiin pitkospuita.Paavo laittoi puurot, Pirkko keitot, munkit, piirakat.Kiitos Logi, sydämiin jäi muistot mahtavat!”

kosää siivitti karpaloiden poimintaamme Kurjenrahkan avaralla suolla ja makkaroi-den ja eväitten syöntiä Töyk-kälän laavulla.

Sadot olivat sopivat mää-rältään ja kaikki tyytyväisiä. Soppakattila odotti höyryen paluutamme suolta. Koirasaa-ren pihalla saimme tutustua ”Kösäkköön”, mainioon tal-vitelttaan, paljon kavtsilaisten talviretkillä käytetty.

Sunnuntaina ajoimme hei-kossa sadesäässä ensin tu-tustuttamaan vieraat Taka-levonkirkkoon, missä kaikki ”lapset” valloittivat, tietysti haasteena pitäen, jännittävät kivenjärkäleet.

Ripsin huilusoitto viritti käynnin lopussa ilmoille, luontoon sopivan, tunnelmal-lisen ilmapiirin sävelet. Siir-ryimme Savojärven Ranta-pihaan, mistä reittiä pitkin tallustimme Kuhankuonon rajakivelle ja edelleen tutustu-maan Metsähallituksen Kur-jenpesän näyttelyyn. Pala-tessamme kämpälle tuoreet munkkikahvit oli tarjolla.

Mukana suolla ja poluilla.Irkku

Usein nautittavan retken jäl-keen varusteet jäävät huo-miotta odottamaan seuraavaa käyttökertaa.

Pienellä vaivalla ja varus-teiden huollolla on seuraaval-le vaellukselle lähtö vaivatto-mampaa ja usein niin kalliit varusteet kestävät pidempään.

Monesti vaelluksen pää-tösilta on varattu saunomi-seen, ruokailuun ja kokemus-ten vaihtamiseen. Tällöin on jo hyvä lajitella jätteet roskiin, kuivattaa, puhdistaa ja järjes-

tää varusteet, näin kotiin ei kulkeudu turhaa likaa ja va-rusteiden säilytykseen saatta-minen on nopeaa.

Tärkeintä varusteiden huol-lossa on puhdistaminen. Kaikki lika, jopa pöly toimii hiertimenä varusteita käytet-täessä ja hiljalleen se esimer-kiksi katkaisee ompeleita.

Toinen tärkeä seikka on kuivattaminen. Kosteat ja tii-viisti pakatut varusteet ho-mehtuvat säilytyksessä ja me-nevät näin pilalle. Kukapa ei

Kun pääsin sitkeän yrittämi-sen jälkeen (maksusotkuja???) vihdoin v. 2002 Tunturiladun jäseneksi, törmäsin ´kumma-jaiseen´, tunturisusijärjestel-mään.

Heräsi uteliaisuus: voisiko-han minusta tulla joskus ou-tasusi? Se oli kiehtova ajatus.

Ei merkin eikä arvonimen takia, ei! Vaan että se olisi kimmoke lähteä yhä uudel-leen ja uudelleen tunturiin, oppia lisää retkitaitoja ja saa-da uusia ystäviä.Suulliset keskustelut? Hui kauhistus!

Susisysteemiin kuuluvat myös

susivaliokunnan suulliset kes-kustelut! Kuulosti juhlavalta ja vaativalta!

Ensireaktioni oli, mitähän kauheata siellä on vastassa? En ainakaan sinne uskalla mennä!

Keskusteluja järjestettiin muun muassa Susiaisten ja Suomen Ladun leiripäivien yhteydessä.

No, Sotkamon Susiaisissa v. 2004 Pasasen Anja, kumpe-lainen kokenut ihana tunturi-susi, joka oli kuullut outasu-siajatuksistani, kiikutti minut yllättäen Tertun (Civil) luo.

Ja Terttu kerta kaikkiaan lämpimästi osasi houkutella

Koulutus-toimikunta

Varusteiden huollosta

Susi-valiokunta

Viime vuosina susia ei ole saatu paljoa vihittäväksi. Yhdeksi syyksi on esitetty, että susikokelaat arastelevat susivaliokunnan haastattelutilaisuuksia. Puhutaan tenttimistilaisuudesta. Koe-taan, että siellä susikokelaan tiedot todetaan puutteellisiksi ja hänet nolataan koko raadin edessä. Tästä ei suinkaan ole kysy-mys. Tarkoituksena on susivaliokunnan ja susikokelaan tutus-tua toisiinsa sekä leppoisan jutustelun lomassa keskustella erä-retkeilyyn liittyvistä aiheista. Hakemuskaavakkeen tiedot myös tarkistetaan, sillä susivaliokunta on huomannut niiden täyt-tämisessä olleen puutteita. Kun puutteet huomataan hyvissä ajoin, voidaan ne korjata ennen vihkimistilaisuutta.

Vuoden 2008 haastattelutilaisuudet: Kevätpäivät Joutenlam-pi, Suomen Ladun Leiripäivät Tampere,

Kesäpäivät Yläne. Susiaisissa Janakkalassa voidaan haastatte-lu suoritta tulevia vuosia varten.

Alla kahdessa haastattelutilaisuudessa olleen Pirjo Kukkosen kokemuksia niistä.

Olivatkin lempeitä susia!

9

Pitkäaikainen haaveeni on ollut julkaista Tunturiladun arkistoista löytyviä johtajasusiharrastusnäytteitä.

Suurella vaivalla valmiste-tut työt ovat hautautuneet ar-kistojen kätköihin, joista su-sivaliokunta nyt ryhtyy esitte-lemään niitä jäsenistölle.

Samalla osoitamme, ettei harrastusnäyte pitäisi olla kyn-nyskysymys niillekään, joilla kynä ei tahdo pysyä kädessä.

Joku käytännön työ, kuten mm. ahkion rakentaminen tai Käsivarren kasviston valoku-vaaminen, käy hyvin tarvitta-vaksi näytteeksi.

Tässä lehdessä julkaistaan tunturiladun historian ensim-

mäinen harrastusnäyte, jo-ka on Aarne Karmavaaran, johtajasusi no. 4, tekemä.

Ensimmäiset kolme joh-tajasutta saivat kutsuttuna arvonimen.

Suksikelkan rakentami-nen on hyvä esimerkki sii-tä, ettei paljon sanoja tarvi-ta, jos on hyvä ajatus raken-nelmaksi.

minut haastatteluun. Niin siinä kävi! Silti mie-

leni suorastaan pursusi kou-lutyttömäisiä kamalia ajatuk-sia ja mielikuvia: ”Jos mieli meneekin ihan solmuun, jos vastassa onkin tiukkakatsei-sia ´sudensilmiä´ ja siellä oma tyhmyyteni lopullisesti paljas-tuu!!!” Mielessäni näin jo an-

karan susilauman edessä. Onneksi oli muutama

kohtalotoveri, susikandi-daatti, mukana. Se helpot-ti!

Olin aivan äimistynyt, kun vastassa olikin ystäväl-lisiä kasvoja: Marita, Tert-tu, Pirjo ja Pauli. Eivät olleet vaativaisia, vaan is-

olisi joskus unohtanut kassiin kosteita vaatteita ja todennut ne myöhemmin käyttökelvot-tomiksi.

Kolmas seikka on esimer-kiksi nahka- ja teräsvarustei-den tai – osien suojaaminen öljyllä tai rasvalla.

Jalkineet

Saappaat tai vaelluskengät pestään vedellä ja juuriharjal-la. Irtopohjalliset irrotetaan ja kengät kuivataan huolella. Si-sältä märkien jalkineiden kui-vattamiseen saattaa kulua pa-rikin päivää.

Nahan kuivattamisessa on hyvä muistaa vanha viisaus, missä voi sulaa, siinä nahka palaa!

Kuivattamisen jälkeen jal-kineiden eheys tarkastetaan ja nahkajalkineet vahataan hy-vin. Helpoin tapa vahaamisen on käyttää kenkäharjaa, sillä vahan saa helposti saumoihin ja pieniin koloihinkin. Tarvit-taessa nahkajalkineiden kos-

teuden sietokykyä voi lisä-tä myös kyllästeellä.

Vahan ja kyllästeen sopi-vuus jalkineille kannattaa tarkastaa jo ostohetkellä.

Vaatteet

Vaatteet pestään ohjeiden mukaan. Esimerkiksi kuo-riasuja pestäessä ei käytetä huuhteluainetta, koska ne poistavat ulkokankaan vettähylkivyyden.

Kuoriasujen vettähylki-vyyden voi palauttaa huuh-teluaineen sijaan käytet-tävällä kyllästysaineella ja silittämisellä.

Vaatteiden kuivattua nii-den eheys tarkastetaan ja varastoidaan. Asuille sopiva pesu- ja kyllästysaine ja pe-suohjeet on syytä varmistaa jo varusteita hankittaessa.

Kantolaitteet

Harjataan ja ravistellaan li-ka ja roskat pois. Mikäli

kantolaite on esimerkiksi sa-vessa, pestään vedellä ja harjal-la. Kuivataan huolella sadesuoji-neen.

Tarkastetaan rinkan (pussit, valjaat, lukot) eheys. Rikkoon-tunut sadesuojus paikataan esi-merkiksi vaatekaupasta saatavil-la nylon tarrapaikoilla tai vaikka ilmastointiteipillä.

Makuupussi ja -alusta

Käännetään ylösalaisin ja roskat karistellaan pois. Pyyhitään ma-kuualustasta lika kostealla rie-vulla. Makuupussi ja – alusta kuivatetaan huolella.

Noin 30 käyttökerran jäl-keen untuvapussi on syytä pes-tä, koska pussin lämmöneristä-vyys heikkenee untuvien likaan-tuessa.

Pesussa kannattaa käyttää pe-sulan asiantuntemusta! Pesun yh-teydessä untuvat puhdistuvat ja pöyhiintyvät jolloin lämmöneris-tävyys palautuu normaaliksi.

Makuupussin likaantumista voi vähentää käyttämällä esimer-

kiksi sisälakana. Kuitumakuu-pusseja ei suositella pestävän mikäli se ei ole tarpeen.

Pesu heikentää kuitujen ra-kennetta ja useasti pestäessä pussi menettää hiljalleen eristys-ominaisuutensa. Varastoidaan väljästi ja pölyltä suojassa.

Majoite

Puhdistetaan roskista ja liasta kääntämällä majoite ja sisä-teltta tai rankinen ylösalaisin ja ravistellaan. Kuivataan huo-lella.

Puhdistetaan maakiilat hie-kasta ja savesta. Vääntyneet maakiilat voi oikaista ruuvi-penkissä.

Tarkastetaan kankaiden, ompeleiden ja narujen kiinni-tykset sekä kaarien eheys en-nen varastointia.

Keitin, ruokailu-välineet ja polttoaineet

Ehdottomasti tyhjät käytetyt kaasupullot rei’itetään ulkoti-

loissa esimerkiksi naulalla ja vasaralla, jolloin ongelmajäte muuttuu metalliromuksi.

Pestään keitin ja ruokailu-välineet huolella. Tarvittaessa voi käyttää karhunkieltä tai vastaavaa esimerkiksi noen tai pohjaan palaneen lian poista-miseen.

Kuivataan huolella ennen varastointia. Polttoaineita ja kaasupulloja varastoitaessa on syytä noudattaa yleisiä paloturvallisuusohjeita.

Niitä ei saisi säilyttää asuin-tiloissa.

Puukko, kirves ja lettupannu

Puhdistetaan liasta pyyhki-mällä. Poistetaan noki rautai-sesta lettupannusta karhun-kielellä tai vastaavalla.

Öljytään kevyesti esimer-kiksi ruokaöljyllä (ei härskiy-tyvällä) ruostumisen estämi-seksi.

Puukko ja kirves teroite-taan tarvittaessa ja öljytään

sen jälkeen.

Korjaustarvikkeet

Täydennetään korjaustarvik-keet puuttuvien osalta sekä tarkistetaan muut korjaustar-vikkeet, esim. paikka-ainei-den ja liimojen kunto.

Ensiaputarvikkeet

Poistetaan vanhenevat lääk-keet ja rikkoutuneet sidetar-vikepakkaukset sekä kirjataan seuraavalle käyttökerralle täy-dennettävät lääkkeet ja side-tarpeet.

Pattereilla toimivatlaitteet

Poistetaan patterit hapettu-misen estämiseksi. (Varmiste-taan, että GPS:ssä on aina toi-mivat paristot, jos halutaan säästää laitteessa olevat tie-dot).

Esa Tervonen

Arkistojen aarteita

Veijo Taavitsainen, puheen-johtaja p. (05) 281249, säh-köposti: veijo.taavitsainen@ kymp.net

Pauli Hulkkonen, p. 0400 547743, sähköposti: hulkko-nen. pauli@suomi.24.fi

Pirjo Jauhiainen p. 02 - 439 9592, gsm 040 - 7248 281

Marita Maula, p. 040-509 4412, marita.maula@ kolum-bus.fi

Matti Reittamo p. 050 - 599 1091, sähköposti: matti.reittamo@welho.com

Irma Rytkölä p.040 - 861 7601, sähköposti: i.rytkola@ luukku.com

Susivalio-kunnan kokoon-pano

Harrastusnäytteistä ensin-näinen on käsin kirjoitet-tu ja piirretty. Asia tulee tekstistä hyvin esille ja sii-hen on paneuduttu huolel-la. Viereen on kuvattu vain piirros ja osa tekstistä.

tuivat mukavasti pehmeillä tuo-leillaan ja omilla lempeillä kat-seillaan sulattivat pelkoni.

Sanoivat ensi töikseen olevan-sa kiinnostuneita tutustumaan minuun ja retkikokemuksiini! Mörkö oli siis ollut sisälläni, mi-nun mielessä! Ei itseni ulkopuo-lella olevissa ihmisissä! Näinhän se monesti on!

Jutun juoni olikin toisenlainen!

Kyllähän minulla oli retkikoke-musta ja jotain tiesinkin, mutta paljon sellaista mitä en tiennyt.

Mutta jutun juoni olikin se, että retkiasioista keskusteltiin. Kun en tiennyt, niin auttoivat minua kertoen omia kokemuk-siaan ja näkemyksiään.

Kun jokin ajatukseni sattui ´nappiin´, Paulin silmät suo-rastaan kirkastuivat! Sehän oli ´mannaa´ sielulle! Tunsi että jo-

tain osaakin, ei ole ihan tum-pelo!

Jälkeenpäin olin tosi tyyty-väinen kun uskaltauduin mu-kaan. Hyvä vastaanotto tun-tui hyvältä ja se, että oppi uut-ta kokeneilta ´susilta´ ja toi-silta ´sudeksi´ aikovilta. Tuli vahva tunne, että kuuluu sa-maan tunturilatulaisten jouk-koon, vaikka susivaliokunta-laisten retkeilykokemus on tietenkin monin verroin isom-pi kuin itsellä.

Mystinen susilauma?

Sunnuntaiaamuna oli susien kokous. Se kuulosti mystisel-tä! Anja rohkaisi, että sinne voi hyvin mennä katsomaan.

Istuin ujona salin perällä. Se oli täynnä ´susia´, jotka kukin vuorollaan esittelivät itsensä. Silmät pyöreinä ute-liaana katselin, ketä kaikkia

kuului tuohon susilaumaan. Siihen joukkoon itsekin ha-vittelin joskus pääseväni.

Keskeistä näytti olevan, et-tä sudet auttoivat toinen toi-siaan muistamaan, missä ja milloin olivat liittyneet lau-maan. Oli kova halu auttaa kaveria. Haastattelusta ja su-sikokouksesta sain lisäpotkua outasusihaaveilleni. Haave to-teutui Kolilla v.2005.

Toisessa keskustelussa olin kesällä v. 2006 Kauhajoen leiripäivillä. Kokoonnuimme keskikesän valossa iltamyö-hään telttaan, missä Veijon ´toinen puolisko´ Taavitsais-ka oli järjestänyt meille syö-tävää ja juotavaa!!! Siitä kii-tos! Arvasi kai, että tarvitsim-me lisäenergiaa! Näin hyvää huolta meistä kahdesta susi-kandidaatista pidettiin.

Syyskuussa v. 2006 minut sitten vihittiin tunturisusien

rääthyyn Susikyrössä.

Mitä jäi käteen?

Keskustelutilanteissa ja susi-merkkien suorittamisessa ei ole itselle ollut merkityksellis-tä arvonimien saaminen, vaan niiden myötä on oikeasti op-pinut uusia asioita luonnos-ta, retkeilystä, saamelaiskult-tuurista ja innostunut kokei-lemaan selviämistään hiukan vaativammillakin vaelluksilla, joissa on saanut olla hyvässä, kokeneessa seurassa.

Ja on päässyt valloittamaan tunturien huippuja, mikä on joka kerta niin sanomatto-man kiehtovaa. Ilokseni huo-masin, että maaliskuussa teh-dään tunturisusivaellus Ange-lista Susikyröön. Onnea mat-kaan!

Pirjo Kukkonen Kumpesta susien seudulta

Pirjosta tuli outasusi Kolin susiaisissa 2005.

10

Hyvää alkanutta vuotta 2008 kaikille Tunturila-tulehden lukijoille toivoo kämppätoimikunta.

Mennyt, jo taakse jäänyt vuosi 2007 oli jälleen tunturi-latulaisille yksi kiireisimmistä.

Kämppien peruskorjaus- ja kunnossapitotyöt sekä Kiisan uusi keittokatos heinä- /elokuulla työllisti ison jou-kon talkooväkeä monena viik-kona koko kesäkauden.

Syyskuussa viikolla

38/2007 olikin sitten jo vuo-rossa Susi-Kyrön peruskor-jaustyöt. Työ alkoi jo etelässä, lastaamalla Rantaperen paket-tiauto täyteen rakennustar-vikkeita ja sitten vaan mat-kaan.

Saimme Susi-Kyröön niin paljon väkeä, että työtä voi-tiin tehdä kolmessa eri ryh-mässä. Näin kaikki tälle vii-kolle suunniteltu työ tuli teh-dyksi ja jäi vähän vapaa-ai-kaakin.

Nili-aitta ojennukseenSeppo Björkengren työryh-mänsä kanssa otti huolehtiak-seen Nili-aitan korjaustyön. Perustus korjattiin, oli aivan kaatumaisillaan ja aitta sai myös uuden vesikatteen.

Kiitos Sepolle ja Unto Ora-selle tunturilatulaisille tärkeän Nili-aitan peruskorjaustyöstä. Teitte viikon aikana paljon muutakin. Untolle suurkiitos pääkokin tehtävän hoitami-sesta.

Polttopuut halki, poikki ja pinoonToinen työryhmä hoiti polt-topuuhommat, hakivat vii-kon aikana tarvittavia raken-nustarvikkeita aina Muonios-ta asti.

Yli 20 kuutiota polttopuu-ta, jota Keinovaara oli tontil-le tuonut, sahattiin, pilkottiin ja laitettiin sisätiloihin suo-jaan, ulos jääville puille teh-tiin pohja, ristipinottiin ja ra-kennettiin katos.

Tämä työryhmä kunnosti myös Aihkin saunan viemärin kivikuopan nykyajan vaati-muksia vastaavaksi. Kiitos Myllärisen väelle ja Asko Ran-taperelle työn suorittamisesta.

Peruskorjaus melkeinpäätökseenKolmas työryhmä ryhtyi sit-ten jatkamaan jo edellis-vuonna (Juhlasusiaisten ai-kaan) alkanutta päärakennuk-sen kellarikerroksen peruskor-

1. 15. heinäkuuta pohjan raivaus aloitetaan rautakangilla, hakuilla ja ruisranteiden voimalla,

Susi-Kiisan uusi keittokatos

Kun ei sanat riitä kertomaan kaikkea, annetaan kuvien kertoa

jaustyötä. Tämä toinen työvaihe al-

koi poistamalla tuhoutuneet hirsirakenteet kellarin itäsi-vulta ja eteläpäädystä. Maata piti kärrätä useita kuutioita pois, jotta saatiin kellaritilaan enemmän käyttökorkeutta.

Tämän jälkeen tehtiin uusi perustus rakennuksen itäsi-vulle ja eteläpäätyyn sekä muurattiin miehen korkeat harkkoseinät kummallekin si-vuille.

Talon lattia- ja seinätolpat vahvistettiin sekä tehtiin uu-delleen kellarikerroksen ala-pihan puoleinen julkisivu. Myös porras alapihalta päära-kennuksen pääsisäänkäynnil-le korjattiin.

Tätä kolmatta rakennus-työryhmää johti allekirjoitta-nut apunaan Kalevi Kanerva sekä viisi-kuusi virolaista oh-jaajanaan Seppo Mäkelä Sa-lon kaupungista.

Kiitos heille suuriarvoisesta

avusta Susi-Kyrön talkootyö-viikolla 38/07.

Nyt päärakennuksen kella-rikerroksen peruskorjaustyös-tä on tehty 2/3-osaa. Työ jat-kuu vko 39/2008 ja saadaan toivottavasti silloin valmiiksi.

Tärkeät tukikohdatNyt kolme-neljä vuotta kämppäisännän tehtävää hoi-taneena, olen huomannut kuinka tärkeät tunturilatulai-sille kolme tukikohtaa Lapis-sa on.

Ihmiset haluavat, että nii-den hoito olisi hyvissä käsis-sä. Kämppien tulee olla en-siluokkaisessa kunnossa kun väki tulee viettämään lomaa, vapaa-aikaansa tai käyvät päi-väkäynnin.

Tämä kaikki on mahdollis-ta kun edelleen jaksamme yh-dessä tehdä työtä tukikohtien hyväksi.

Kaikki Tunturiladun tal-kootyöviikot jo aikaisem-

Ahkeralle talkoojoukolle lisää töitä luvassa

2. ja hirret kuoritaan sääskien säestyksellä.

3. 19. heinäkuuta korkeimman pystyhirren perustus taiteil-laan valmiiksi.

4. Samana päivänä valuporukka ahertaa perustuksia teke-mässä.

5. 20. heinäkuuta valu on valmis.

6. 29. heinäkuuta viikon loman jälkeen alkaa pystyhirsien nosto paikoilleen.

7. Työ edistyy samana päivänä taidolla, in-

nolla, ahkeruudella, ja emäntien vahvistaval-

la ruualla.

8. Kurkihirsi ujutetaan paikoille tarkkuudella.

11

minkin rakennuspäälliköiden Pekka Huttusen ja Seppo Björkengrenin aikanakin ovat onnistuneet aivan erinomai-sesti. Työt ovat tulleet teh-dyksi ja väkeä on saatu mu-kaan.

Mielestäni tämä johtuu sii-tä, että talkooviikot ovat ol-leet lämminhenkisiä, työ koe-taan tärkeäksi ja ihmisillä on ollut hyvä olla yhdessä. Siis kaikki ovat viihtyneet!

Lisäksi Tunturilatu on tu-kenut talkooviikkoja hienosti järjestämällä talkoolaisille vii-kon aikaisen muonituksen veloituksetta.

Kallis menovesiViime aikoina on kämppä-isännälle tullut kyselyitä siitä, voisiko Tunturilatu osallistua millään lailla talkootyöviik-kojen matkakustannuksiin?

Syystä, että polttoainekus-tannus on noussut niin mer-kittäväksi kuluksi.

Tämä asia otetaan käsiteltä-väksi Tunturiladun johtokun-nassa. Päätös asiasta saadaan kevään aikana.

Tulevat talkootTL-lehdessä nro 3/2007 ker-rottiin, että Susi-Talaksen pe-ruskorjaustalkoot on siirretty kesään 2008.

Työ toteutetaan viikolla 31/08. Tulevissa talkoissa tar-vittaisiin normaalia enemmän väkeä, koska mm. viime ke-sälle suunniteltu saunan pe-suhuoneen lattian korjaus ei toteutunut talkooväen puut-teen takia.

Talaksen työt vko 31/2008:

-Ensimmäisenä ohjelmassa pitkospuiden korjaus. 3 km:n matkalla useita suoalueiden ja ojien ylityksiä. Puutavara saa-daan ottaa valtion metsästä.

-Toinen työkohde on käy-mälä ja jäteaseman perus-korjaus nykyajan vaatimuksia

vastaavaksi.-Kolmas työkohde on sau-

nan pesuhuoneen lattian korjaus+viemäröinti myös vi-ranomaisvaatimuksia vastaa-vaksi.

-Neljäs työkohde on päära-kennuksen ulkoportaat, palo-portaat, keittokatoksen perus-korjaus ja laiturin korjausta.

Kämppäisäntä huolehtii talkootyöjärjestelyistä seu-raavasti:

-järjestelee talkooväen kul-jetuksen työkohteeseen, huo-mio: omatoimisesti esim. kimppakyydit!

-hankkii työkalut-hankkii rak.tarvikkeet-järjestelee yöpymiset/teltta

tai sisämajoitus-järjestelee yhteisruokailunHuomio! Ennakkoilmoittauminen

tärkeää ruokailun järjestämi-seksi. Omiakin eväitä pitää olla mukana.

-järjestelee työskentelyolo-

suhteet talkooväelle ja toimii työnjohtajana sekä neuvoo ja opastaa kaikkia talkootyöhön osallistujia

-talkootyövakuutus kaikille (Lea Sarkeala hoitaa)

Huomio! Peseytyminen ulkona, kuu-

ma vesi on (saunan pesuhuo-neen lattiaremontti)

Retkivarustus sateen varal-lekin pitää olla mukana.

Talkootyöväkeä tarvi-taan seuraavasti:

-pitkospuutyöryhmä 3 - 4 ammattimiestä ja 3 apumiestä

-pesuhuoneen lattia 2 am-mattimiestä ja 1 apumies

-jäteasema/käymälä 2 am-mattimiestä ja 2 apumiestä

-portaat/laituri/katos 1 am-mattimies ja 2 apumiestä

-keittiö 3 henkilöäYhteensä n. 20 henkilöä.

Ilmoittautuminen:Pekka Kallio

puh. 050-5272796Lea Sarkeala puh. 0400-299956Huomio! Talkoot Susi-kyrössä Syys-

kuu vko 39/2008 toteute-taan, tarkemmin TL-lehti nro 2/2008.

Omatoimista väkeäLisäksi monet eri tunturi-

kerhot tai yksityiset henkilöt ovat v. 2007 aikana tehneet kaikenlaista talkootyötä La-pin kämppien hyväksi, joista töistä ei ole em. tekstissä ker-rottu, ainakin Lean ja Urpon väki on viikon ajan työsken-nellyt Kiisalla, samoin Ritvik-sen porukka.

Eri kämppien sisävaruste-lua on paranneltu vuoden ai-kana (mm. Aihkin kalusteet uusittu, talvella lumia luotu katoilta, suursiivouksia tehty kämpillä jne.).

Kiitän teitä kaikkia, jotka ovat osallistuneet eri tavoin

kämppiemme kunnossapi-toon!

Turku 25.1.2008Pekka KalliokämppäisäntäJK.Vaikka Tunturiladussa on

vahva talkoohenki edelleen, väki on kuitenkin vuosien ai-kana jonkin verran jo ikäänty-nyt niin kuin koko yhteiskun-nassamme on käymässä ja jo käynytkin.

Kuitenkin talkootyöt Tun-turiladussa on saatu vielä vie-tyä erinomaisesti läpi.

Jatkossa olisi kuitenkin hyvä, jos saataisiin vahvistus-ta nuoremmastakin polvesta. Tunturiladussa onkin jo teh-ty työtä nuorempien ihmisten saamiseksi toimintaan mu-kaan, hyvä näin.

Johtokunnan päätöksellä vuoden 2008 aikana talkoisiin osallistuneiden kesken arvo-taan vapaa viikko Aihkissa.

9. Ja siinähän se on!

10. 30. heinäkuuta: Ruoto on valmis. 11. 31. heinäkuutaAluskatteen teko aloitettu.

12. Työ edistyy.13. 1. elokuuta katosta saa-daan jo suojaa.

14. Huovat päälle! 15. Muurari töissä.

16. Seinämestarit ahkeroivat. 17. 3. elokuuta homma on viimeistelytöitä vailla.

18. Lähteekö vetämään?19. Mitä ne pojankoltiaiset ovat katolla kek-sineet?

20. On siinä soma istuskella kesäillassa!

Homma hoidettu! Huomenna etelään.

kuvat ja teksti: Irkku

12

Julkaisija: Tunturilatu ry

Päätoimittaja: Raimo Pahkala, Honkakatu 10, 87100 KAJAANIpuh. 08 637 009, 040 839 6638 raimo. pahkala@nic.fi

Toimitussihteeri: Satu Ojala, Huittisten Sanomalehti Oy, Pl 36, 32701 HUITTINEN pt. 02 5601 085, pk 02 566 654 satu.ojala@huittistensanomalehti.fi

Tunturilatu-lehden oma sähköpostiosoite:tunturilatu@huittistensanomalehti.fi Tiedotustoimikunta:Satu Ojala (pj), Raimo Pahkala, Iitu Gerlin, Juhana Häme

Ilmoitushinnat:0,60 euroa pmm, ¼ sivu 290 euroa, ½ sivua 540 euroa Koko sivu 900 euroa

Sivunvalmistus ja taitto: Huittisten Sanomalehti OyPainopaikka: Satakunnan Painotuote Oy 2008

Ilmestymisaikataulu 2008:

Numero Aineistopäivä Lehti jäsenillä2 9. 5. 27. 5.

3 15. 8. 2. 9.

4 14. 11. 2. 12.

Osoitteen- janimenmuutokset: Tunturilatu ja kerhot saavat kotimaan muutokset Väestörekisterikeskukselta, mikäli henkilö ei ole kieltänyt tietojensa antamista. He, samoin kuin ulkomaille muuttavat tai siellä olevat, lähettävät itse muutosilmoituksensa jäsensihteerille: Pirjo Sinilehto, Veisunkatu 14 as. 5, 33820 TAMPERE, puh. 040 763 1109 pirjo.sinilehto@kolumbus.fi . HUOM. Suomen Latuun mm. Latu ja polku –lehteä varten jäsen ilmoittaa itse muutoksista Marita Lassilalle puh. 09-4159 1116. Nettisivuilla (www.suomenlatu.fi )on tätä varten lomake.

Tunturilatulaisten jäsenlehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

OKTA (1) Kainuupj. Liisa Haapalainen Pelto-katu 6 A 88600 Sotkamo(08) 666 1932, 050 370 1350 liisa.haapalainen@luukku.comsiht. Esa Suominen Rysätie 9 C 7 87700 Kajaani (08) 612 0152 / 6155 2675 esa. suominen@kajaani.fi KUOKTE (2) Keski-Uusimaapj. Matti Häppölä Kirveska-tu 7 11130 Riihimäki 050 490 3897 matti.happola@ gmail.comsiht. Airi Heino Siltakatu 23 B 6 05900 Hyvinkää 040 769 2122 airi.heino@pp3.inet.fi KOLBMA (3) Pirkanmaapj. Jorma Laine Lentävän-niemenkatu 2 A 33410 Tam-pere 0400 612 960siht. Sirkka-Liisa Vuori Ota-valankatu 5 C 25 A 33100 Tampere 050 541 0482 sirkkaliisa.vuori@kolumbus.fi NJEALLJE (4) Savopj. Lea Sarkeala Satakunnan-katu 53 A 78300 Varkaus (017) 556 5400, 0400 299 956 lea.sarkeala@pp.inet.fi siht. Pirjo Vainionpää Sot-kulahdentie 31 58900 Ran-tasalmi 040 7592444 pikuvain@hotmail.comVIHTTA (5) Pohjanmaapj. Tapani Rajala Lapuanka-tu 5 A 65350 Vaasa 050 330 8045 tapani.rajala@pp.inet.fi KUHTTA (6)Helsinkipj. Tommi Ryyppö Patte-rikuja 17 B 5 00340 Hel-sinki 040 831 5827 tommi.ryyppo@kolumbus.fi siht. Eeva-Mari Kivimäki

Koroistentie 8 B 10 00280 Helsinki 050 309 3584 eeva-mari.kivimaki@helsinki.fi TSIETSA (7) Pohjois-Savopj. Urpo Häkkinen Huuhka-jantie 9 71800 Siilinjärvi 050 565 9839 / (017) 462 1922 urpoh@dnainternet.netsiht. Seija Vihervuori Ju-hanintie 6 71800 Siilinjärvi 040 867 2593 seija.vihervuori @elisanet.fi KAVTSI (8)Pääkaupunkiseutupj. Pertti Meriläinen Hirvi-tie 13 B 7 01450 Vantaa 040 910 2182 pertti.merilainen @luukku.comsiht. Juha Kelkka Leiko-saarentie 27 B 40 00990 Helsinki 050 332 3239 tunturikerho.kavtsi@kolum- bus.fi OVTSI (9)Keski-Suomipj. Tapio Uutela Kumpu-lantie 6 D 40600 Jyväskylä 040 849 3670 tapio.uutela @tintti.netsiht. Ritva Loimio Puistotori 6 as 16 40100 Jyväskylä 040 552 1037 riloimio@cc.jyu.fi LOGI (10)Lounais-Suomipj. Paavo Kramsu Laukläh-teenkatu 6 B 41 20740 Turku 040 706 2764 paavo.kramsu @luukku.comsiht. Irma Rytkölä Laukläh-teenkatu 6 B 41 20740 Turku 040 861 7601 tunturikerho-logi@gmail.comALPPAS (ilves)Hämepj. Erkki Maununen Vars-tatie 29 13500 Hämeenlinna 040 519 6107 erkki.maunu-nen@pp.inet.fi siht. Taija Heinonen Rii-tepolku 1 13500 Hämeen-

linna 0400 585 567 taija. heinonen@armas.fi KUMPE (susi)Pohjois-Karjalapj. Pentti Huikuri Mäntytie 3 83100 Liperi 040 763 2276 pentti.huikuri@pp.inet.fi siht. Johanna Nevalainen Kansantalontie 9 B 3 83700 Polvijärvi 050 331 7876 johanna. lappala inen.1@ luukku.comKUOVZA (karhu) Kymenlaaksopj. Ari Mussalo Maderannan-tie 14 48310 Kotka 040 742 8523 ari.mussalo@kymp.netsiht. Seija Mussalo Made-rannantie 14 48310 Kotka 040 843 0475 seija.mussalo @kymp.netGEATKI (ahma) Satakuntapj. Satu Ojala Loimijoentie 817 32700 Huittinen 050 523 4844 satu.ojala@huit-tistensanomalehti.fi siht. Pirkko Liuksiala Huh-kolantie 3 B 20 32700 Huittinen 044 567 0244 pirkko.liuksiala@huittinen.fi NJALLA (naali) Tunturilappipj. Paula Heikkilä Olluino-jantie 2 99100 Kittilä 040 846 2156 heikkila_paula @hotmail.comsiht. Raija Paasirova Ounas-joentie 810 99140 Köngäs 040 716 3033 raiski@levi.fi Lapinkävijät OWLA Oulun seutupj. Hannu Yrjänäinen Taka-haantie 4 90650 Oulu 044 260 3818 hannu.yrjanainen @ouka.fi siht. Leila Virtanen Sauvo-jantie 6 C 17 90560 Oulu 040 771 3462 leila. virtanen@pp2.inet.fi

Kerhoyhdyshenkilöt 2008

Raimo Pahkala, puheenjohtaja, Okta, Honkakatu 10, 87100 KAJAANI, raimo.pahkala@nic.fi , (08) 637 009, 040 839 6638Sirpa Alapuranen, varapuheenjohtaja, kerhoasi-ainhoitaja, Kavtsi, Vallikatu 5–7 A 4, 02650 ESPOO, sirpa.alapuranen@luukku. com, (09) 298 9881, 040 860 5148Tommi Avikainen, Ovtsi, Askartie 2b1500700 Helsinki tommi@pihtiputaalainen. com, 0500-546126Matti Häppölä, Kuokte, Kirveskatu 7, 11130 RII-HIMÄKI, 050 490 3897, matti.happola@gmail.comPaavo Kramsu, Logi, Lauklähteenkatu 6 A 23, 20740 TURKU, paavo.kramsu@luukku.com, (02) 236 3369,

040 706 2764Markku Salminen, Kuokte, Vuoritie 24, 04400 JÄRVENPÄÄ, markku.a.salminen@netti.fi , (09) 291 9916 k, (09) 2719 2458 t, 040 548 4600Lea Sarkeala, Njeallje,Satakunnankatu 53 A-rappu, 78300 VARKAUS, lea.sarkeala@pp.inet.fi , (017) 556 5400, 0400 299 956Hanna Sinilehto, Kolbma, Männikkötie 5 B 20, 05830 HYVINKÄÄ, hanna-mari.sinilehto@pp.inet.fi , 040 747 7479Timo Tulosmaa, Kolbma, Elianderinkatu 8 C 10, 33230 TAMPERE, timo.tulosmaa@sci.fi ,040 744 0565

ToimihenkilötIitu Gerlin, sihteeri, Kavtsi, Maria Jotunin tie 10 E 52,

Tunturiladun johtokunta ja toimihenkilöt

00400 HELSINKI, iitu.gerlin@kolumbus.fi , 040 707 4598Pekka Kallio, kämppäisäntä, Logi, Kalttas-suo, 20660 LITTOINEN, pekka.kallio@hartela.fi ,050 527 2796Jaana Sorjonen, talouden-hoitaja Ovtsi, Saarijärventie 7 A 3, 40200 JYVÄSKYLÄ, jaana,sorjonen@elisanet.fi , 0400 - 644 246.Satu Ojala, toimitussihteeri, tiedottaja, Geatki, Karpintie 13, 32700 HUITTINEN, satu.ojala@huittistensano-malehti.fi , (02) 560 1085 t. 050 523 4844Pirjo Sinilehto, jäsensihtee-ri, Kolbma, Veisunkatu 14 as 5, 33820 TAMPERE, pirjo.sinilehto@kolumbus.fi , (03) 266 2592 k. 040 763 1109Tilintarkastajat 2007Vappu Hietala Lasse Luoto

13

Tunturilatu - erätaitoja ja elämyksiä

14

15

Kiinnostus majoittautumi-seen Aihkissa on edelleen suurta. Keväthankien ja rus-kan viikojen vetovoima jat-kuu, mutta kyllä alkukesän valoisuudesta ja loppusyksyn rauhasta nauttijoiden määrä on kasvussa.Vapaita viikkoja Aihkissa vie-lä löytyy. Peruutuksen joh-dosta maaliskuun ensimmäi-

nen viikko on vielä vapaa.Tämän vuoden varatut viikot ovat: 8, 11 - 18, 20, 29, 36 - 39 ja 52. Varaa itsellesi rauhallinen ja yksilöllinen mökki. Varaukset: Raimo Pahkala 040-8396638, raimo.pahkala@nic.fi Johtokunta

Aihkin kuulumisia

16

Kukkian saaressa pikkuinen torppa…

Torpan omistaja, Kuokten kunniajäsen Jouko Palojoki, eränkävijä luojan armosta oli jo vuoden päivät pitänyt yllä kutsua saapua Kukkiajärven jylhänkauniisiin maisemiin melonnan merkeissä.

Retki saatiin viimein toteu-tettua kauniina syysviikon-loppuna 1.-2.9.2007. Osal-listujat: Irma, Raija, Sirkka-Liisa, Matti, Mauno ja Saka-ri kokoontuivat aamutuimaan Puutikkalan Saksalan tilan tuntumaan. Starttasimme sii-tä sitten kohti pohjoista lu-

vattuamme palata illaksi sau-nomaan Joukon majalle.

Kun keli oli hyvä ja tie siloinen, päätimme lipsutella Luopioisten kylälle n. 8 km pohjoiseen.

Päästyämme Untunselän vaiheille alkoi länsituuli vä-hän voimistua. Mukavan ri-peän melontavireen tuo loiva sivutuuli sai aikaan, joten hujauksessa olimme Vähäsal-men tyvenessä.

Luopioisten uudet uljaat ranta-asutusalueet enteilivät laskeutumistamme varsinai-seen satamaan. Vietimme ur-baanin maatauon vierailemal-

la paikallisessa kyläkulttuurin kehdossa, Liekki-baarissa.

Seisovan pöydän Ihana ruu-an tuoksu enteili edessä ole-vaa omaa evästuokiotamme jossain järven maisemissa.

Evinsalon tie oli pakko ylittää

Luopioisten kodikkaan kylän jätimme Hevossalmen kautta ja suuntasimme kokat kohti itää.

Evinsalon tien ylitys oli hoi-dettava jalkaisin. Rotevat mie-het kantoivat täydessä lastissa olleet purtemme nopsasti n.

Melomisen riemua; Mauno.

Iltanuotiolla: Sirkka-Liisa, Sakari, Irma ja Mauno.

Tyyntä ja myrskyä Kukkialla30 m kannaksen ylitse ja niin avautui edessämme taas uusi ja kokeilematon selkä, Kuk-kian itäinen osa, jonka ete-läpäässä vedet virtaavat Kuo-hijoen kautta samannimiseen järveen ja jonka sokkeloinen pohjoisosa päättyy n.12 km pohjoisempana sijaitsevaan Rautajärveen.

Tavoittelimme idässä kar-talla houkuttelevan kiintoisan näköistä Harjunsalmea, joka kapeana harjujonona erottaa Leppänän pikkuselän suures-ta Lehtisaarenselästä. No, sin-ne siis. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Evinsaon tien jäädessä taak-semme vähän kummastelim-me takaa päin kuuluvaa ko-hinaa. No, joo, olihan tuossa aika synkkä pilvi, tietty ja tai-taapa lähestyäkin aika vauh-

dilla ja taitaapa tulla jonkin verran vettäkin.

No, voi voi, kun tuuli yltyy ja vieläkin yltyy. Pysyyköhän nyt melakaan enää kädessä. Takaa onneksi tulee, mutta an-taa jo liiankin kovat vauhdit.

Alussa niin sileä ja valoisa tie oli nyt mustanpuhuva möyryävä kyntöpelto. Entä, jos törmäämme kiveen! Liian jännittävää, tätä ei ollut mai-nittu matkaohjelmassa – tu-liko nyt viimeinen reissu.

Allekirjoittaneen mielestä kyseessä oli myrsky, mutta kokeneemmat sanoivat vain melko kovaksi tuuleksi(!). No, kaikki kuitenkin tarvitsimme Leukakivensaarten suomaa ty-ventä poukamaa tuon pika-taipaleen jälkeen. Rauhallista kelluntaa … ihanaa. Ja aurin-kokin jo näkyi taas.

Elämysmatkailua kerrakseen

Saaressa havaitsimme pienen maastopalon. Muodostimme oikeaoppisen ketjun ja la-poimme aikamme äyskärien kokoisia annoksia sauhuavien turvepartaiden tarpeisiin.

Savutus saatiin loppumaan, Palokunnalle tehtiin ilmoi-tus. VPK-homman ja ruokai-lun jälkeen päätimme pai-nella kohti ”kotiluotoja” ja Joukon lupaamaa saunaa. Katsastelimme mennessämme vielä Evinsalon vastarannan mahdollisia leiriytymispaik-koja tulevia reissuja silmällä-pitäen.

Teltat pystytettiin ja saunan makeista löylyista ja Kukkian kirkkaasta uimavedestä nous-tuamme nautimme Joukon tarjoamaa iltapalaa ja keitte-limme teet. Kuutamo kau-nisti iltamme nuotion äärel-lä. Kyllä oli elämysmatkailua kerrakseen. Syysyö oli läm-min.

Kuin välisoitto

Sunnuntaiaamuna heräsimme itsepintaiseen hiljaiseen satee-seen. Edellisenä päivänä olim-me jo kokeneet säätilan kaik-ki ilmenemismuodot, olimme kuin suuren säädemonstraa-tion nähneet. Nyt tuli tällai-nen, kuin välisoitto. Päiväret-ki olisi tänään lyhempi. Koti-matkakin vielä edessä. Ja huo-menna maanantai!

Päätimme bongata Kukkia-järven sokkeloisen eteläosan. Kapeiden ja kivisten Talvi-tiensuunlahden koskien kaut-ta saavuimme Vuollekeskisen pikkuselän kautta Vihajärvel-le. Vihajärven kautta näyttää olevan pääsy etelään Iso-Roi-neelle.

Maltoimme kuitenkin nyt olla sinne menemättä ja kään-nyimme takaisin Kylmälah-den suulla suuren kalliopaa-den juurella. Sopivasti se tih-kusadekin loppui, niin, että tavarat saimme pakattua au-toihin ihan kuivassa säässä.

Puutikkalan kyläkauppa toimii vanhassa viehättävässä puutalossa ja näyttääpä sieltä satunnaiselle ohikulkijalle löy-tyvän yhtä sun toista tarpeel-lista tavaraa. Meidän haaviim-me tarttuivat ihanat, lämpi-mät savumuikut, jotka saim-me nauttia kaupassa emännän raivattua meille pikku pöydän ja tuolit ikkunan ääreen. Kau-passa myytiin muuten myös vasta ilmestynyttä Anu Mur-ron ja Pentti Linkolan kirjaa Kukkian linnuista. Myytävä-nä oli myös paikallishistorias-ta kertovia lehtiä.

Kukkianjärvi oli todellakin kiehtova elämys kaikkine ki-visine rantoineen ja saarineen – melkein kuin Turun saaris-to. Kyllä Joukon passaa…

Muistiin merkitsi RaijaSyyskuun kuutamo; valmistautuminen yöpymiseen

Vuosi vaihtui eikä talvesta täällä oikein ole tietoa-

kaan. Majapäivystys Ladun Majalla meni keskinäi-

sen kahvittelun ja seurustelun merkeissä, vaikka nyt

pitäisi olla kiireisin hiihtosesonki.

Ensimmäisessä kerhoillassa tehtiin muisteluretki

Lapin kultamaille vanhojen ’elinkautisten’ kultamies-

ten pariin. Monien retkien joukossa mm. kesällä 1982

ovtsilaiset retkeilivät Lemmenjoella ja kultaa vaskat-

tiin. Vierailimme myös Kankaisen Pellen kämpällä

Jäkälä-äytsillä. Oheisena tulee tässä teillekin Inarin

leveä hymy vuosien takaa. Paikalla oli emäntänä edes-

menneen Pellervon leski Hannele Kankainen tyttä-

rensä Inarin ja suuren mustan koiran kanssa. Kulta-

maiden historian traagisimpia tapahtumia oli se kun

isä-Pelle valmistautui seitsenkymppisenä elämänsä

ensimmäisen isänpäivän viettoon marraskuussa 1980

ja ollessaan Muddusjärvellä kalastamassa joutui veden

varaan eikä päässyt takaisin jäätyneestä vedestä liuk-

kaaseen veneeseensä. Tottuneena uimarina hän lähti

jäitä rikkoen uimaan kohti rantaa, mutta rantavedessä

pakkanen kangisti hänet lopullisesti. - Pikku Inari

on yhtä punatukkainen kuin isänsä ja hymykin yhtä

valoisa.

Uusina teemoina kerhoilloissa tulemme perehty-

mään mm. Lapin jäkäliin ja myöhemmin keväällä

tutustumisen kohteena ovat pohjoisen muut kasvit.

Tekeillä on uusi kirja Lapin kasvistosta, josta saamme

näin etukäteisnäytteitä. - Vaelluksia on tietysti luvassa.

Näyttää siltä että Säteen Esan vetämästä pitkästä hiih-

tovaelluksesta maaliskuussa Käsivarresta Hettaan ja

Susikyröön tulee totta. Muuten ovtsilaiset retkeilevät

paikallisissa retkimaastoissa, ainakin Kulhanvuorelle.

Kesän melontaretki tehdään merellä ja kajakeilla.

Tervehdys

Keski-Suomesta

jälleen uutta

toimintavuotta

aloittavat

tunturilatulaiset!

KORJAUS!

Tunturilatu-lehden vuoden 2008 ensimmäiseen numeroon ovat Ovtsilta päässet sivuille

vahingossa vanhat kerhokuulumiset. Alla tuoreet Ritviksen terveiset.

Pahoittelen tapahtunutta ja pyydän anteeksi Ovtsilta ja erityisesti Ritvikseltä.

t. Satu

Seilin saari on yksi tutustumisen arvoinen paikka.

Haristupa on keskeinen kohde ympäri vuoden.

Meillä on myös haaveena ulottaa talkootoimintaamme

lähellä olevan Hitonhauta-rotkon kunnostamiseen.

Pitkospuut ovat pahasti rapistuneet. Nykyisessä kun-

nossa mahtava luonnonmuodostelma on vaarallinen

retkikohde. Toivomme Laukaan kunnan myötämie-

listä suhtautumista meidän avuntarjoukseemme.

Tunturiladun yhteisissä tapahtumissa ollaan taas

mukana.

Iloista liikkumista teille kaikille!

Ritvis